Siirry esitykseen
HE 186/2010
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi rajavartiolain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rajavartiolakia. Siihen tehtäisiin rajavartiolaitoksen hallintorakenteen uudistumisesta johtuvat tarvittavat säädösmuutokset. Sisäasiainministerin päätöksen mukaisesti rajavartiolaitoksessa lakkautetaan raja- ja merivartioalueet sekä niiden johtopaikat vuoden 2011 alusta lukien.
Rajavartiolain, rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain, ulkomaalaislain sekä pakkokeinolain viittaukset raja- ja merivartioalueisiin sekä aluepäälliköiden tehtäviin muutettaisiin vastaamaan uutta hallintorakennetta. Lisäksi ehdotetaan eräitä muita muutoksia raja- ja merivartiostojen johtamisjärjestelmän selkiyttämiseksi ja yhtenäistämiseksi.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.
Rajavartiolaitos on sisäasiainministeriön johdon ja valvonnan alaisena toimiva valtion keskushallintoon kuuluva viranomainen. Rajavartiolaitosta johtaa sisäasiainministeriössä rajavartiolaitoksen päällikkö alaisinaan yhdeksän hallintoyksikköä, jotka ovat rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain (577/2005) ja rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (651/2005) mukaisesti rajavartiolaitoksen esikunta, Kaakkois-Suomen, Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Lapin rajavartiostot, Suomenlahden ja Länsi-Suomen merivartiostot, raja- ja merivartiokoulu sekä vartiolentolaivue. Rajavartiolaitoksen päällikkö ja rajavartiolaitoksen esikunta ovat valtakunnallisia rajavartioviranomaisia, rajavartiostot ja merivartiostot sekä niiden komentajat alueellisia rajavartioviranomaisia ja raja- ja merivartiokoulu sekä vartiolentolaivue alueelliseen jaotukseen kuulumattomia rajavartioviranomaisia.
Raja- ja merivartiostojen kokoonpanosta säädetään rajavartiolaitoksesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa. Vartiostoa johtaa komentaja, jolla on apunaan vartioston esikunta. Vartiostossa voi lisäksi olla alueellisia tai toiminnallisia yksiköitä, joiden tehtävistä määrätään tarkemmin vartioston työjärjestyksessä.
Nykyisen hallintorakenteen mukaisesti raja- ja merivartiostot jakaantuvat yhteensä kahdeksaantoista raja- ja merivartioalueeseen. Niitä ovat Kaakkois-Suomen rajavartiostossa Imatran, Lappeenrannan ja Virolahden rajavartioalueet, Pohjois-Karjalan rajavartiostossa Lieksan, Ilomantsin ja Tohmajärven rajavartioalueet, Kainuun rajavartiostossa Kuusamon, Suomussalmen ja Kuhmon rajavartioalueet, Lapin rajavartiostossa Ivalon, Muonion ja Sallan rajavartioalueet, Suomenlahden merivartiostossa Kotkan ja Helsingin merivartioalueet sekä Länsi-Suomen merivartiostossa Turun, Ahvenanmaan, Vaasan ja Oulun merivartioalueet. Raja- ja merivartioalueet ovat rajavartiolaitoksesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettuja paikallisia rajavartioviranomaisia. Kullakin raja- ja merivartioalueella on johtopaikka, jonka alaisuudessa vartiostoon kuuluvat raja- ja merivartioasemat sekä rajatarkastusasemat toimivat.
Sisäasiainministeri teki 16 päivänä joulukuuta 2009 rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain (577/2005) 5 §:n 2 momentin nojalla päätöksen rajavartiolaitoksen hallintorakenteen uudistamisesta 1 päivästä tammikuuta 2011. Uudistuksen myötä rajavartiolaitoksessa siirrytään vartiostoissa kaksiportaiseen johtamisjärjestelmään lakkauttamalla raja- ja merivartioalueet sekä niiden johtopaikat. Kaksiportaisuuteen siirtyminen on osa laajempaa rajavartiolaitoksen organisaatiouudistusta, jossa vuosien 2010–2012 aikana lakkautetaan lisäksi yhteensä 17 raja- ja merivartioasemaa.
Vuoden 2011 alusta lukien raja- ja merivartioasemat sekä rajatarkastusasemat ovat suoraan vartiostojen komentajien alaisia. Raja- ja merivartioalueiden johtopaikkojen tehtävät siirtyvät vartioston esikuntaan, rajaturvallisuusyksiköihin, joita ovat raja- ja merivartioasemat ja rajatarkastusasemat, ja palvelukeskuksiin. Organisaatiomuutoksen tavoitteena on kohdentaa aiemmin hallinto- ja tukitehtäviin sidottua työpanosta operatiiviseen toimintaan raja- ja merialueilla.
Esityksen tavoitteena on tehdä kaksiportaiseen hallintoon siirtymisen johdosta tarpeelliset lainsäädäntömuutokset. Samassa yhteydessä on tarkoituksenmukaista myös selkiyttää rajavartiolaitoksen hallintoyksiköiden operatiivisia johtosuhteita ja yhdenmukaistaa johtamisjärjestelmää.
Hallintorakenteen uudistamisen johdosta on valmisteltu samanaikaisesti myös tarvittavat muutokset rajavartiolaitoksesta annettuun valtioneuvoston asetukseen.
47 §. Rangaistusvaatimuksen antaminen ja rikesakon määrääminen. Pykälässä on otettu huomioon rajavartiolain muuttamisesta annettu laki (478/2010). Raja- ja merivartioalueiden lakkauttamisen vuoksi pykälän viittaus raja- tai merivartioalueen päällikön tehtäviin korvattaisiin viittauksella hallintoyksikön päällikön tai hallintoyksikössä tähän tehtävään kirjallisesti määrätyn vähintään kapteenin taikka kapteeniluutnantin arvoisen rajavartiomiehen tehtäviin.
61 §. Vapautensa menettäneen henkilön kohtelussa sovellettavat säännökset. Voimassa olevan pykälän 3 momentin 2 kohdan mukaan poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain (841/2006) 17 luvun 3 §:n 1 momentissa säädetystä poiketen päätöksen oikaisuvaatimuksesta tekee asianomaisen hallintoyksikön aluepäällikkö. Aluepäällikön tehtävien lakkauttamisen vuoksi säännöstä muutettaisiin siten, että päätöksen tekisi jatkossa hallintoyksikön päällikkö tai hallintoyksikössä tähän tehtävään kirjallisesti määrätty vähintään kapteenin taikka kapteeniluutnantin arvoinen rajavartiomies.
77 §. Rajavartiolaitoksen antama virka-apu. Voimassa olevan pykälän 3 momentin mukaan virka-avun antamisesta päättää hallintoyksikön päällikkö tai hallintoyksikön virka-apuasioissa päivystämään määrätty valmiuspäivystäjä. Rajavartiolaitoksen ottaessa käyttöön yhtenäisen operatiivisen kenttätoiminnan johtamisjärjestelmän hallintoyksikön yleisjohtaja vastaa kenttätoiminnan johtamisesta. Tämän vuoksi säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että virka-avun antamisesta voisi päättää hallintoyksikön päällikkö tai hallintoyksikössä tähän tehtävään kirjallisesti määrätty vähintään luutnantin arvoinen rajavartiomies.
78 §. Rajavartiolaitokselle annettava virka-apu. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin 77 §:n 3 momenttiin. Virka-avun pyytämisestä voisi siten päättää hallintoyksikön päällikkö tai hallintoyksikössä tähän tehtävään kirjallisesti määrätty vähintään luutnantin arvoinen rajavartiomies.
21 §. Palvelukseen ilmoittautuminen. Voimassa olevan pykälän 3 momentin mukaan pykälän 2 momentissa tarkoitetut määräykset palvelukseen saapumisesta antaa asianomaisen yksikön päällikkö. Pykälän perusteluiden (HE 6/2005 vp) mukaan säännöksellä tarkoitetaan sen yksikön päällikköä, jonka alaisuuteen rajavartiolaitoksen virkamies kuuluu tai sen alueen valmiuspäivystäjää, jonka alaisuuteen virkamiehen yksikkö kuuluu.
Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että määräyksen palvelukseen saapumisesta voisi antaa myös hallintoyksikön yleisjohtaja tai kenttäjohtaja. Operatiivisen kenttätoiminnan sujuvuuden vuoksi on perusteltua, että määräyksen voisivat antaa myös kenttätoiminnan johtamisesta vastuussa olevat lähiesimiehet.
33 §. Palvelussuhteen ehdot kansainvälisissä tehtävissä. Voimassa olevan pykälän 1 momentin viittaus ulkomaanedustuksen virkamiehille paikallisten erikoisolosuhteiden perusteella suoritettavista korvauksista sekä muista etuuksista annettuun lakiin (651/1993) ehdotetaan korvattavaksi viittauksella voimassaolevaan ulkomaanedustuksen korvauksista annettuun lakiin (596/2006). Laki ulkomaanedustuksen virkamiehille paikallisten erikoisolosuhteiden perusteella suoritettavista korvauksista sekä muista etuuksista on kumottu lailla ulkomaanedustuksen korvauksista 1.10.2006.
123 §. Säilöön ottamisesta päättäminen ja säilöön otetun sijoittaminen. Voimassa olevan pykälän mukaan säilöön ottamisesta päättää rajavartiolaitoksessa pidättämiseen oikeutettu virkamies tai vähintään majurin arvoinen rajavartiomies sekä raja- tai merivartioalueen päällikkö ja rajatarkastusosaston päällikkö.
Pykälää ehdotetaan muutettavaksi yhtenäisen operatiivisen kenttätoiminnan johtamisjärjestelmän käyttöönoton vuoksi sekä käytännön toiminnan sujuvuuden varmistamiseksi. Operatiivisen toiminnan kannalta on tärkeää, että kaikissa vartiostoissa pystyttäisiin turvaamaan kaikkina vuorokauden aikoina riittävä määrä päätösvaltaisia virkamiehiä. Pakkokeinolain 1 luvun 6 §:n 4 kohdan mukaan pidättämiseen oikeutettu virkamies rajavartiolaitoksessa on vähintään luutnantin arvoinen rajavartiomies, joka on saanut tutkinnanjohtajalle rajavartiolaitoksessa säädetyn koulutuksen ja joka on määrätty tutkinnanjohtajaksi. Ehdotetun säännöksen mukaan pidättämiseen oikeutetun rajavartiolaitoksen virkamiehen lisäksi säilöön ottamisesta voisi päättää jatkossa vähintään luutnantin arvoinen rajavartiomies.
Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi maininta kihlakunnan poliisilaitoksesta. Poliisin paikallishallintoviranomaisen nimike muutettiin 1 päivänä tammikuuta 2010 kihlakunnan poliisilaitoksesta poliisilaitokseksi poliisin hallinnosta annetun lain muutoksella (497/2009).
6 §. Pidättämiseen oikeutettu virkamies. Voimassa olevan pykälän 4 kohdan mukaan rajavartiolaitoksessa pidättämiseen oikeutettuna virkamiehenä on mainittu Ahvenanmaan merivartioalueen päällikkö.
Aluepäällikön tehtävien lakkaamisen vuoksi pykälästä ehdotetaan poistettavaksi viittaus Ahvenanmaan merivartioalueen päällikköön. Ennen 15.6.2010 voimaan tullutta lainmuutosta Ahvenanmaan merivartioalueen virkamiehissä ei ollut pidättämiseen oikeutettua virkamiestä. Tällä hetkellä Ahvenanmaan merivartioalueella on kaksi pidättämiseen oikeutettua virkamiestä. Myös Ahvenanmaan merivartioalueen lakkauttamisen jälkeen tarkoituksena on, että Ahvenanmaalla toimisi kaksi pidättämiseen oikeutettua virkamiestä.
Esityksen vaikutuksia on arvioitu ainoastaan siltä osin kuin ne johtuvat välittömästi tässä esityksessä ehdotetuista säädösmuutoksista. Kaksiportaiseen hallintorakenteeseen siirtymisen yleisiä vaikutuksia ei ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi arvioida, koska päätös organisaatiomuutoksesta on jo tehty.
Esityksellä ei ole merkittäviä taloudellisia, yhteiskunnallisia, aluekehitys- tai ympäristövaikutuksia. Esityksellä ei ole sukupuolivaikutuksia. Esityksellä ei heikennetä Ahvenanmaan asemaa. Ehdotetut muutokset eivät vaikuta esimerkiksi kansalaisten asemaan tai kuntien ja valtion väliseen tehtävänjakoon. Ehdotettujen muutosten voidaan arvioida edistävän rajavalvonnan suorittamista, koska voimavaroja vapautuisi hallinnollisista tehtävistä operatiiviseen toimintaan. Esityksen pääasialliset vaikutukset ovat viranomaisten toimintaan kohdistuvia vaikutuksia. Esityksen pääasialliset vaikutukset kohdistuvat rajavartiolaitoksen henkilökuntaan sekä tietyiltä osin rajavartiolaitoksen ja sen yhteistyötahojen välisiin suhteisiin.
Raja- ja merivartioalueiden lakkaamisen myötä rajavartiolaitoksen hallintoyksiköiden hallinnollisten tehtävien voidaan arvioida vähentyvän nykyisestä. Samoin yhtenäisen operatiivisen kenttätoiminnan johtamisjärjestelmän käyttöönotto selkeyttäisi päätöksentekoa ja keventäisi hallinnollista työtä.
Lainsäädännössä raja- tai merivartioalueiden aluepäälliköille säädetyt tehtävät siirtyvät rajavartiolaitoksen muille virkamiehille. Muutoksella olisi vaikutusta erityisesti hallintoyksiköiden päälliköiden tehtäviin ja tiettyihin tehtäviin kirjallisesti määrättyjen vähintään kapteenin tai kapteeniluutnantin arvoisten rajavartiomiesten tehtäviin sekä vähintään luutnantin arvoisten rajavartiomiesten tehtäviin. Mainituille virkamiehille säädettävien uusien tehtävien voidaan kuitenkin katsoa olevan lukumäärältään kohtuullisia sekä perusteltuja käytännön toiminnan sujuvuuden kannalta. Uusien tehtävien ei voida myöskään katsoa aiheuttavan merkittäviä koulutustarpeita, eivätkä ne vaikuta tehtäväkohtaisiin pätevyysvaatimuksiin. Siltä osin kun ehdotetusta ulkomaalaislain 123 §:stä seuraa uusia toimivaltuuksia tietyille virkamiehille, tulee heille antaa tähän liittyvä koulutus ennen lain voimaantuloa.
Henkilöstövaikutukset on huomioitu hyvissä ajoin jo ennen hallintorakenteen uudistamista koskevan päätöksen tekemistä ja säädöshankkeen käynnistymistä. Hallintorakenteen muutos koskee noin 90:ä johtopaikoilla työskentelevää henkilöä. Rajavartiolaitos on luonut hallintoyksiköihin noin 60 uutta tehtävää siirtymäkauden ajaksi ja taannut kaikille johtopaikoilla työskenteleville palkkauksen turvaamisen. Rajavartiolaitoksen esikunta on julkaissut kaikki haettavissa olleet tehtävät 18.2.2010. Valtakunnalliset siirtopäätökset on tehty viimeistään 1.5.2010 ja hallintoyksikkökohtaiset siirto- ja tehtävään määräyspäätökset on tehty kesäkuun alussa vuonna 2010. Henkilöistä, joiden tehtävät ovat hallintorakenteen muutoksen johdosta lakanneet, on hallintoyksiköstä toiseen siirtynyt yhteensä kahdeksan henkilöä. Tämän lisäksi lopuille heistä on järjestynyt uusi tehtävä omasta hallintoyksiköstä. Vuoteen 2015 mennessä johtopaikoilla työskentelevistä eläkkeelle jää arviolta noin 40 henkilöä.
Kaksiportaiseen hallintomalliin siirtymiseen johdosta rajavartiolaitoksen päällikkö on tehnyt 14.5.2010 päätöksen, jolla turvataan valtion virkaehtosopimuslain 5 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla 1.1.2011 lähtien kaksiportaiseen hallintomalliin siirryttäessä alueilta siirtyvän henkilöstön tehtäväkohtainen palkanosa henkilökohtaisena palkanlisänä samoin edellytyksin ja samassa laajuudessa kuin rajavartiolaitoksen palkkausjärjestelmästä tehdyn sopimuksen 9 §:n 3 kohdassa on sovittu siirtovelvollisuuden vaikutuksesta virkamiesten tehtäväkohtaisen palkkauksen muodostumiseen. Tällä päätöksellä ei ole laajennettu rajavartiolaitoksen palkkausjärjestelmästä tehdyn sopimuksen 9 §:n 3 kohdan soveltamista, eikä päätöksellä ole virkaehtosopimusvaikutusta. Rajavartiolaitos on pyrkinyt noudattamaan hyvää henkilöstöpolitiikkaa ja sijoittanut nämä virkamiehet, uusiin tehtäviin, koska se on ollut heidän ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuullista.
Rajavartiolaitoksen johtamisjärjestelmän sekä päätöksentekoon osallistuvien virkamiesten muutoksella on eräiltä osin vaikutusta myös rajavartiolaitoksen ja muiden viranomaisten välisiin yhteistyösuhteisiin. Tältä osin ehdotetut muutokset vaikuttaisivat esimerkiksi siihen kuka voi päättää säilöön ottamisesta ulkomaalaislain nojalla. Ehdotetuilla muutoksilla on pyritty säilyttämään oikeusturvan kannalta riittävä päätöksentekotaso verrattuna muihin PTR-viranomaisiin ja huomioimaan vartiostojen toisistaan eroavat toiminta- ja johtamisympäristöt sekä hallintorakenteet. Tietyt paikalliset olosuhteet on pyritty mahdollisuuksien mukaan huomioimaan päätöksentekotasoa määritettäessä, muun muassa joissakin vartiostossa rikesakkojen määrä voi olla niin suuri että valvontatehtävä joudutaan jakamaan useamman virkamiehen kesken. Päätöksentekotaso tulee tästä huolimatta säilyttää riittävällä tasolla. Päätöksentekotason määrittämisessä on lisäksi pyritty löytämään ratkaisuja, jotka ehkäisisivät toistuvia muutostarpeita säädöstasolla.
Esityksellä arvioidaan olevan myönteisiä vaikutuksia meripelastuksen suorittamiseen. Suomessa on siirrytty vuonna 1996 kaksiportaiseen meripelastuksen johtamismalliin. Samalla on lopetettu alueellisten lohkokeskusten toiminta. Samassa yhteydessä Vaasan ja Helsingin meripelastuskeskukset on muutettu meripelastuslohkokeskuksiksi. Helsingin meripelastuslohkokeskus on perustamisestaan lähtien ollut itsenäinen ja vastannut Suomenlahden meripelastustapahtumien johtamisesta. Tapahtumia tällä meripelastuslohkolla on noin 800–900 kpl vuodessa. Vaasan meripelastuslohkokeskus oli aluksi itsenäinen, mutta Pohjanlahden ja Saaristomeren merivartiostojen yhdistämisen jälkeen (2004) se on ollut Turun meripelastuskeskuksen alainen johtamispaikka. Meripelastustapahtumia keskuksen vastuualueella on ollut noin 200 kpl vuodessa. Vaasan ja Turun toimintojen yhdistämisen myötä, 1.1.2011 lähtien, Turun meripelastuskeskuksessa arvioidaan olevan vuosittain noin 800-900 meripelastustapahtumaa. Tämä tehtävämäärä mahdollistaa paremmin yksittäisen päivystäjän kannalta johtamisrutiineiden ja ammattitaidon ylläpitämisen sekä niiden kehittämisen. Myös koulutuksen toteuttaminen on helpompaa ja tehokkaampaa suuremmissa yksiköissä.
Koska Länsi-Suomen meripelastuslohkon johtoryhmä kokoontuu tarvittaessa Turkuun, ja keskittämisen jälkeen Turun keskuksen perusmiehitys tulee olemaan nykyistä suurempi, keskusten toimintojen yhdistämisellä on saavutettavissa etenkin suur- ja monialaonnettomuuksissa merkittävää etua. Voidaan myös arvioida, että koko Länsi-Suomen meripelastuslohkon laajuinen yhtenäinen ja keskitetty johtamisjärjestelmä selkeyttää pitkällä aikavälillä muiden viranomaisten kanssa tehtävää yhteistyötä. Vaasan meripelastuslohkokeskuksen lakkauttamisella ei nähdä olevan merkittäviä vaikutuksia alueellisen tason sidosryhmäyhteistyöhön. On kuitenkin selvää, että alueellinen sidosryhmäyhteistyö vaatii jatkossakin resursointia ja tiivistä yhteistyötä, mutta se on hoidettavissa työjärjestysasiana.
Rajavartiolaitos tulee jatkossa seuraamaan meripelastustoimen palvelutasoa nykyistä tehokkaammin. Tähän liittyen rajavartiolaitoksen on tarkoitus laatia koko maan kattavat meripelastustoimen palvelutasotavoitteet vuoden 2010 aikana. Palvelutasotavoitteet koekäytetään ja arvioidaan vuoden 2011 aikana ja otetaan käyttöön vuoden 2012 alusta.
Rajavartiolaitoksen hallintorakenteen uudistaminen perustuu sisäasiainministerin 16 päivänä joulukuuta 2009 tekemään päätökseen. Uudistusta koskeva selvitystyö on laadittu vuonna 2009 rajavartiolaitoksen esikunnan johtamassa työryhmässä, ja asiaa on käsitelty yhteistoimintamenettelyssä rajavartiolaitoksen hallintoyksiköissä sekä rajavartiolaitoksen yhteistoimintalautakunnassa.
Hallituksen esitys on valmisteltu sisäasiainministeriön rajavartio-osastolla virkatyönä. Hallituksen esitysluonnoksesta pyydettiin lausunnot 130:lta eri taholta. Lausuntoa pyydettiin muun muassa oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriön osastoilta, rajavartiolaitoksen hallintoyksiköiltä, puolustusministeriöltä, ylimmiltä laillisuusvalvojilta, Tullihallitukselta, Rajavartioliitto ry:ltä, Merivartioliitto ry:ltä, Maanpuolustuksen henkilökuntaliitto MPHL ry:ltä, Palkansaajajärjestö Pardia ry:ltä, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:ltä, Suomen Konepäällystöliitto SKL ry:ltä, Suomen meripelastusseura ry:ltä, Päällystöliitto ry:ltä, Tullivirkamiesliitto ry:ltä ja Upseeriliitto ry:ltä. Lausuntoa pyydettiin myös eräiltä aluehallintovirastoilta, maakuntaliitoilta sekä kansalais- ja muilta järjestöiltä. Lausunnot saatiin 53:lta taholta. Lausunnoista on laadittu tiivistelmä, joka on julkaistu valtioneuvoston hankerekisterissä ja sisäasiainministeriön ulkoisilla internet-sivuilla. Lausuntotiivistelmä on myös lähetetty kaikille tahoille, joilta on pyydetty lausuntoa.
Lausunnoissa pyydettiin erityisesti oikeusministeriötä kiinnittämään huomiota säädöstasoa koskeviin kysymyksiin, sisäasiainministeriön maahanmuutto-osastoa ulkomaalaislain muutosehdotukseen ja rajavartiolaitoksen muita yhteistyötahoja lausumaan esityksen mahdollisista vaikutuksista viranomaisyhteistyöhön.
Lausunnoissa on kannatettu johtamisjärjestelmän ja hallinnon tehostamista sekä resurssien kohdentamista operatiiviseen toimintaan. Hallituksen esityksen tavoitteita ja lainsäädännön muutosehdotuksia on pidetty yleisesti tarkoituksenmukaisina. Useissa lausunnoissa on kannatettu kaksiportaiseen hallintomalliin siirtymistä ja sitä on vastustettu Pohjanmaanliiton lausunnossa. Lausuntojen voidaan pääosin katsoa olevan myönteisiä.
Oikeusministeriö ei ole kiinnittänyt huomiota säädöstasoa koskeviin kysymyksiin, kuten eivät muutkaan lausunnonantajat. Oikeusministeriö on lisäksi lausunut tarpeesta mainita riippuvuus hallituksen esityksestä 94/2009, mikäli tämä on vielä eduskunnan käsiteltävänä esittelyvaiheessa.
Suurin osa lausunnonantajista ei ole katsonut esityksellä olevan vaikutusta viranomaisyhteistyöhön. Suomen meripelastusseura ry:n mukaan aluehallintorakenteen puuttuessa tulee merivartioasemien ja meripelastusyhdistysten yhteistyötä tiivistää. Pohjanmaan liitto on katsonut esityksen heikentävän viranomaisyhteistyötä paikallistasolla. Pohjanmaan liitto on lisäksi katsonut, että Turun meripelastuskeskukselta puuttuvat neuvotteluvaltuudet nopeaan paikallistason neuvotteluun. Kyseisten lausuntojen johdosta esityksen perusteluja on täydennetty. Hallintorakenteen muutoksesta huolimatta rajavartiolaitoksesta löytyy neuvotteluosapuoli myös paikallistasolla. Tarvittavien neuvotteluvaltuuksien myöntäminen on rajavartiolaitoksen sisäinen operatiivisen toiminnan ohjaukseen liittyvä työjärjestystasolla ratkaistava kysymys. Nykyisellä tekniikalla pystytään neuvotteluyhteys järjestämään tarvittaessa nopeastikin ja neuvotteluosapuolen maantieteellisellä sijainnilla ei ole olennaista merkitystä kyseisten tehtävien hoidon kannalta.
Sisäasianministeriön maahanmuutto-osastolla ei ollut huomautettavaa esitykseen ulkomaalaislain 123 §:n muutosehdotuksen osalta. Rajavartiolaitoksen hallintoyksiköt ovat esittäneet eriäviä näkemyksiä päätöksentekotasosta säilöönottoa koskien. Lausunnot on pyritty huomioimaan jatkovalmistelussa muutetussa pykäläehdotuksessa.
Rajavartiolaitoksen hallintoyksiköt ovat lisäksi esittäneet eriäviä näkemyksiä päätöksentekotasosta rangaistusvaatimuksen antamisen, rikesakon määräämisen ja vapautensa menettäneen henkilön kohtelusta tehtävän oikaisuvaatimuksen osalta. Lausunnot on pyritty huomioimaan muutetuissa pykäläehdotuksissa.
Kolmessa lausunnossa on pidetty kielteisenä sitä, että päätös organisaatiomuutoksesta on jo tehty. Kahdessa lausunnossa ei kannateta hallinnon uudistamista siten, että hallintoa etäännytetään aluetasolta. Kyseiset huomiot ovat yleisen tason näkemyksiä, joita ei ole tarkoituksenmukaista pyrkiä lähestymään säädöstasolla hankkeen viimeistelyvaiheessa.
Osa palkansaaja- ja henkilöstöjärjestöistä on kiinnittänyt huomiota palkkatakuuseen, henkilöstön siirtymisvelvollisuuteen ja tehtävien vaativuustasojen säilyttämiseen vähintään nykyisellä tasolla. Pätevyysvaatimuksiin, ohjeistuksen ja koulutuksen antamiseen on kiinnitetty huomiota mm. raja- ja merivartiokoulun lausunnossa. Kyseiset huomiot ovat sinällään tärkeitä, mutta ne liittyvät pikemminkin operatiivisen toiminnan ohjaukseen, eikä niitä ole tarkoituksenmukaista pyrkiä lähestymään säädöstasolla kyseessä olevassa esityksessä.
Lausuntojen johdosta tehtiin eräitä tarkennuksia päätöksentekotasoa koskeviin pykäliin sekä täsmennettiin esityksen perusteluosiota. Lausunnoissa esitettiin muutoksia myös luonnokseen rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta.Nämä seikat käsitellään erikseen asetuksen jatkovalmistelun yhteydessä.
Hallituksen esitykseen laiksi sakon ja rikesakon määräämisestä sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 94/2009 vp), sisältyy laki rajavartiolain 47 §:n muuttamisesta (478/2010).
Sisäasiainministerin päätöksen mukaisesti rajavartiolaitoksen hallintorakenne uudistuu vuoden 2011 alusta lukien. Lait ehdotetaan siten tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.
Lakiehdotukset
1.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan rajavartiolain (578/2005) 47 §, 61 §:n 3 momentin 2 kohta, 77 §:n 3 momentti ja 78 §:n 2 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 47 § laissa 478/2010 ja 61 §:n 3 momentin 2 kohta laissa 843/2006, seuraavasti:
47 §Rangaistusvaatimuksen antaminen ja rikesakon määrääminen
Rajavartiomies antaa rangaistusvaatimuksen siten kuin rangaistusmääräysmenettelystä annetun lain (692/1993) 3−7 §:ssä säädetään. Rajavartiomies määrää rikesakon siten kuin rikesakkomenettelystä annetussa laissa (66/1983), jäljempänä rikesakkolaki, säädetään. Hallintoyksikön päällikön tai hallintoyksikössä tähän tehtävään kirjallisesti määrätyn vähintään kapteenin taikka kapteeniluutnantin arvoisen rajavartiomiehen tehtävistä on voimassa mitä rikesakkolaissa säädetään poliisipiirin päällikön tehtävistä.
61 §Vapautensa menettäneen henkilön kohtelussa sovellettavat säännökset
Edellä 1 momentissa tarkoitetun lain:
2) 17 luvun 3 §:n 1 momentissa säädetystä poiketen päätöksen oikaisuvaatimuksesta tekee hallintoyksikön päällikkö tai hallintoyksikössä tähän tehtävään kirjallisesti määrätty vähintään kapteenin taikka kapteeniluutnantin arvoinen rajavartiomies;
77 §
Rajavartiolaitoksen antama virka-apu
Virka-avun antamisesta päättää hallintoyksikön päällikkö tai hallintoyksikössä tähän tehtävään kirjallisesti määrätty vähintään luutnantin arvoinen rajavartiomies. Esitutkintaa tai pakkokeinoja koskevan virka-avun antamisesta päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies tai muu tutkinnanjohtaja.
78 §Rajavartiolaitokselle annettava virka-apu
Virka-avun pyytämisestä päättää hallintoyksikön päällikkö tai hallintoyksikössä tähän tehtävään kirjallisesti määrätty vähintään luutnantin arvoinen rajavartiomies. Esitutkintaa tai pakkokeinoja koskevan virka-avun pyytämisestä päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies tai muu tutkinnanjohtaja.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
2.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain (577/2005) 21 §:n 3 momentti ja 33 §:n 1 momentti seuraavasti:
21 §Palvelukseen ilmoittautuminen
Edellä tarkoitetut määräykset antaa hallintoyksikön yleisjohtaja, kenttäjohtaja tai asianomaisen yksikön päällikkö.
33 §Palvelussuhteen ehdot kansainvälisissä tehtävissä
Rajavalvonta-asiantuntijan tehtävään sekä vastaavaan kansainväliseen asiantuntijatehtävään määrätylle, rajavartiolaitokseen palvelussuhteessa olevalle virkamiehelle paikallisten erikoisolosuhteiden perusteella suoritettavista korvauksista sekä muista taloudellisista etuuksista on soveltuvin osin voimassa, mitä ulkomaanedustuksen korvauksista annetussa laissa (596/2006) säädetään.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
3.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan ulkomaalaislain (301/2004) 123 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 581/2005, seuraavasti:
123 §Säilöön ottamisesta päättäminen ja säilöön otetun sijoittaminen
Säilöön ottamisesta päättää poliisissa poliisilaitoksen, keskusrikospoliisin, suojelupoliisin tai liikkuvan poliisin päällystöön kuuluva virkamies ja rajavartiolaitoksessa pidättämiseen oikeutettu virkamies tai vähintään luutnantin arvoinen rajavartiomies. Säilöön otetulle tai hänen lailliselle edustajalleen on ilmoitettava säilöön ottamisen peruste.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
4.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan pakkokeinolain (450/1987) 1 luvun 6 §:n 4 kohta, sellaisena kuin se on laissa 480/2010, seuraavasti:
6 §Pidättämiseen oikeutettu virkamies
Pidättämisestä päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies. Pidättämiseen oikeutettuja virkamiehiä ovat:
4) rajavartiolaitoksen päällikkö ja apulaispäällikkö, rajavartiolaitoksen esikunnan raja- ja meriosaston osastopäällikkö, rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikkö, apulaisosastopäällikkö, ylitarkastaja, rikosylitarkastaja ja rikostarkastaja, rajavartioston ja merivartioston komentaja ja apulaiskomentaja, rajavartioston ja merivartioston rajatoimiston ja meritoimiston päällikkö, Suomenlahden merivartioston Helsingin rajatarkastusosaston päällikkö ja varapäällikkö sekä vähintään luutnantin arvoinen rajavartiomies, joka on saanut tutkinnanjohtajalle rajavartiolaitoksessa säädetyn koulutuksen ja jonka rajavartiolaitoksen tai sen hallintoyksikön päällikkö on määrännyt tutkinnanjohtajaksi.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
Helsingissä 15 päivänä lokakuuta 2010
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Sisäasiainministeri
Anne Holmlund