Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 286/2009
Hallituksen esitys Eduskunnalle Intian kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Intian kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tammikuussa 2010 tehdyn sopimuksen.

Sopimus rakentuu eräin poikkeuksin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatimalle malliverosopimukselle. Sopimus sisältää määräyksiä, joilla toiselle sopimusvaltiolle myönnetään oikeus verottaa eri tuloja, kun taas toisen sopimusvaltion on vastaavasti luovuttava käyttämästä verolainsäädäntöönsä perustuvaa verottamisoikeuttaan tai muulla tavoin myönnettävä huojennus verosta, jotta kansainvälinen kaksinkertainen verotus vältetään. Lisäksi sopimuksessa on muun muassa syrjintäkieltoa ja verotietojen vaihtoa koskevia määräyksiä.

Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona sopimusvaltiot ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Lain on tarkoitus tulla voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa.


YLEISPERUSTELUT

1 Nykytila

Suomen ja Intian välillä on tällä hetkellä voimassa Suomen tasavallan ja Intian tasavallan välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi Helsingissä 10 päivänä kesäkuuta 1983 tehty sopimus (SopS 59/1984), jota on muutettu New Delhissä 9 päivänä huhtikuuta 1997 allekirjoitetulla pöytäkirjalla (SopS 106/1999). Sopimusta sovellettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuodelta 1985 toimitetussa verotuksessa ja pöytäkirjaa vastaavasti vuodelta 1999 toimitetussa verotuksessa.

Kaksinkertaisen verotuksen välttämisen alalla, OECD:n malliverosopimuksessa ja verotietojenvaihdossa tapahtuneen kehityksen johdosta on Intian kanssa voimassa olevaa verosopimusta pidettävä vanhentuneena ja siten tarkistusta kaipaavana. Lisäksi sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen on sekä Suomen että Intian verolainsäädäntöön tehty olennaisia muutoksia. Näistä syistä uuden sopimuksen tekeminen Intian kanssa on ollut tarkoituksenmukaista.

2 Asian valmistelu

Sopimusta koskevat neuvottelut käytiin Helsingissä maaliskuussa 2006 ja New Delhissä marraskuussa 2006, jolloin neuvottelujen päätteeksi valmistui englanninkielinen sopimusluonnos.

Tämän jälkeen sopimusluonnosta on eräiltä osin tarkistettu sähköpostitse.

Sopimus allekirjoitettiin New Delhissä 15 päivänä tammikuuta 2010.

Sopimus noudattaa pääasiallisesti Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatimaa mallia kahdenkeskiseksi verosopimukseksi (OECD:n mallisopimus). Merkittävimmät poikkeamat tästä mallista ovat seuraavat: veron ja verovuoden lisätyt määritelmät, muun kuin luonnollisen henkilön kotipaikan määritys kaksoisasumistilanteessa, kiinteän toimipaikan määritelmä, kiinteästä omaisuudesta saatu tulo, liiketulon, itsenäisen ammatinharjoittamisen, merenkulun ja ilmaliikenteen tuottaman tulon, osingon, koron, rojaltin ja teknisestä palvelusta saatavan korvauksen, luovutusvoiton, työtulon, taiteilijan tai urheilijan saaman tulon, opiskelijan tai harjoittelijan saaman tulon, eläkkeen ja muun tulon verotus, syrjintäkielto, sopimusetujen rajoittaminen ja suosituimmuuslauseke. Poikkeamat merkitsevät lähinnä sitä, että sille sopimusvaltiolle, josta tulo kertyy, on annettu laajempi verottamisoikeus kuin OECD:n mallisopimuksessa.

Molemmat valtiot soveltavat hyvitysmenetelmää päämenetelmänä kaksinkertaisen verotuksen poistamisessa.

3 Esityksen taloudelliset vaikutukset

Sopimuksen tarkoituksesta johtuu, että sopimusvaltio ja muut sopimuksessa tarkoitettujen verojen saajat eivät käytä verottamisoikeuttaan sopimuksessa määrätyissä tapauksissa tai että ne sopimuksessa edellytetyllä tavalla muutoin myöntävät huojennusta verosta. Sopimusmääräysten soveltaminen merkitsee Suomessa sitä, että valtio ja kunnat sekä evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnat luopuvat vähäisestä osasta verotulojaan, jotta kansainvälinen kaksinkertainen verotus vältettäisiin.

Uusi sopimus alentaa osingon lähdeverokantaa. Tämän mukaisesti Intiaan maksettavasta osingosta Suomessa saatava lähdeverotuottokin alenee. Suomessa asuvalle portfoliosijoittajalle Intiasta kertyvästä osingosta kannettava Intian veron määrä alenee, joten samalla alenee määrä, joka Suomen on vähennettävä osingosta kannettavasta Suomen verosta, mikä vähentää verokuluja. Suoran osingon osalta Intian lähdeveron aleneminen on Suomen verotuottojen kannalta vailla merkitystä, koska suora osinko on Suomessa verovapaa.

Joidenkin rojaltien verokanta alenee 15:sta 10 prosenttiin, joidenkin taas pysyy nykyisenä 10 prosenttina. Ensimmäisessä ryhmässä lopputulos on verotuottojen osalta sama kuin portfolio-osingoissa.

Koron lähdeverokanta ei alene, joten tältä osin ei tapahdu muutoksia verotuotoissa tai -kuluissa.

Suomesta Intiaan vuonna 2008 maksettujen eri tulojen (palkka, eläke, korko, osinko, muu suoritus kuten stipendi, vakuutuskorvaus ja henkilöstörahasto-osuus) yhteismäärä oli 215 529 euroa. Tästä määrästä noin kaksi kolmasosaa oli eläkkeitä ja loput lähinnä osinkoa. Lähdeveroa kannettiin 24 218 euroa.

Kun otetaan huomioon verojen suuruusluokka ja se, että verokanta-alennusten vaikutukset ovat osin vastakkaissuuntaisia, voidaan arvioida, ettei esityksellä ole merkittäviä taloudellisia vaikutuksia.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Sopimuksen sisältö

1 artikla. Tässä artiklassa määritetään ne henkilöt, joihin sopimusta sovelletaan. Artikla on OECD:n mallisopimuksen mukainen. Sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa. Sanonta sopimusvaltiossa asuva henkilö määritellään 4 artiklassa.

Eräissä tapauksissa sopimusta voidaan soveltaa myös kolmannessa valtiossa asuvaan henkilöön. Syrjintäkieltoa koskevan 23 artiklan määräykset ja tiedonvaihtoa koskevan 25 artiklan mukaan vaihdettavat tiedot voivat nimittäin koskea henkilöitä, jotka eivät asu kummassakaan sopimusvaltiossa.

2 artikla. Verot, joihin sopimusta sovelletaan, määritellään ja mainitaan tässä artiklassa. Artiklan rakennetta on muutettu ja varallisuusvero on jätetty pois, koska sitä ei sopimusvaltioissa enää kanneta.

3—5 artikla. Näissä artikloissa määritellään eräät sopimuksessa esiintyvät sanonnat. Artiklat ovat pääosin OECD:n mallisopimuksen mukaisia. Niihin on tehty vähäisiä muutoksia.

Sopimuksen 3 artiklassa on yleisiä määritelmiä. Määritelmiä on myös sopimuksen muissa artikloissa. Niinpä esimerkiksi sanonnat osinko, korko ja rojalti määritellään näiden tulolajien verotusta käsittelevissä artikloissa (10, 11 ja 12 artikla).

Sanonta sopimusvaltiossa asuva henkilö määritellään 4 artiklassa, johon on lisätty maininta valtiosta, paikallisviranomaisesta ja sopimuksen pöytäkirjan III kohdassa määritellystä julkisyhteisöstä. Sopimuksen 4 artiklan määräykset poikkeavat OECD:n mallisopimuksesta lähinnä siinä, että oikeushenkilön kaksoisasumistilanteessa toimivaltaisten viranomaisten on määritettävä oikeushenkilön asuinpaikka annettujen kriteerien perusteella (3 kappale).

Sanonta kiinteä toimipaikka, joka määritellään 5 artiklassa, on tärkeä erityisesti liiketulon verotusta koskevan 7 artiklan soveltamisen kannalta. Määritelmä vastaa eräin poikkeuksin OECD:n mallisopimuksen määräyksiä.

Sopimuksen pöytäkirjan I kohdassa on 5 artiklaa koskeva määräys.

6 artikla. Kiinteästä omaisuudesta saatua tuloa voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on. Tällaiseen tuloon rinnastetaan artiklan mukaan muun muassa tulo, joka saadaan kiinteistöyhteisön osakkeen tai muun yhteisöosuuden perusteella hallitun huoneiston käytöstä tai vuokralleannosta. Niin ollen voidaan esimerkiksi tuloa, jonka suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeenomistaja saa niin sanotun osakehuoneiston vuokralleannosta, verottaa Suomessa. Sopimuksen pöytäkirjan I kohdassa on 6 artiklaa koskeva määräys.

Artiklaa ei ole muutettu. Artikla vastaa pääosin OECD:n mallisopimuksen määräyksiä.

7 artikla. Tämän artiklan mukaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen saamasta liiketulosta voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa vain, jos yritys harjoittaa toimintaansa viimeksi mainitussa valtiossa olevasta kiinteästä toimipaikasta. Käsite kiinteä toimipaikka määritellään sopimuksen 5 artiklassa ja sopimuksen pöytäkirjan 1 kappaleessa. Liiketuloa, josta kiinteän toimipaikan sijaintivaltio voi verottaa, on vain se tulo, joka on luettava kuuluvaksi itse kiinteään toimipaikkaan (1 kappale). Jos liiketuloon sisältyy tuloa, jota käsitellään erikseen sopimuksen muissa artikloissa, siihen sovelletaan sitä koskevia erityismääräyksiä (7 kappale). Artiklan määräykset vastaavat OECD:n mallisopimuksen määräyksiä, poikkeuksena kuitenkin 3 kappale. Artiklan 1 kappaletta on muutettu.

8 artikla. Tämä artikla sisältää merenkulusta ja ilmakuljetuksesta saadun tulon osalta poikkeuksia 7 artiklan määräyksiin. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa kansainvälisestä merenkulusta tai ilmakuljetuksesta, verotetaan vain tässä valtiossa, silloinkin kun tulo on luettava kuuluvaksi kiinteään toimipaikkaan, joka yrityksellä on toisessa sopimusvaltiossa (1 kappale). Tällainen tulo voi tietyissä tapauksissa käsittää myös koron (4 kappale).

Artiklaan on yhdistetty nykyisen sopimuksen 8 ja 9 artikla ja tehty huomattavia periaatteellisia muutoksia. Artikla vastaa pääosin OECD:n mallisopimusta.

9 artikla. Etuyhteydessä keskenään olevien yritysten saamaa tuloa saadaan tämän artiklan mukaan oikaista, jos perusteetonta voitonsiirtoa voidaan osoittaa tapahtuneen. Suomessa tällä määräyksellä on merkitystä verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 31 §:n soveltamisen kannalta. Artiklaa ei ole muutettu. Artikla vastaa OECD:n mallisopimuksen määräyksiä

10 artikla. Osingosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon saaja asuu (1 kappale).

Jos Intiassa kotipaikan omaavan yhtiön maksaman osingon saajana on Suomessa kotipaikan omaava yhtiö, osinko on kuitenkin Suomessa vapautettu verosta, jos saaja hallitsee välittömästi vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä (22 artiklan 1 kappaleen b kohta).

Osingosta voidaan artiklan 2 kappaleen mukaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksavan yhtiön kotipaikka on (lähdevaltio). Maksimiverokanta on nykyisen 15 prosentin sijasta 10 prosenttia (osingon kokonaismäärästä). Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan mainittua rajoitusta (4 kappale), jos osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan.

Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan näissä tapauksissa Suomessa veronhyvityksellä 22 artiklan 1 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.

Artikla vastaa OECD:n mallisopimuksen 10 artiklaa suurelta osin.

Sopimuksen pöytäkirjan I kohdassa on 10 artiklaa koskeva suosituimmuuslauseke.

11 artikla. Korosta voidaan sekä uuden että voimassa olevan sopimuksen mukaan verottaa kummassakin sopimusvaltiossa (1 ja 2 kappale).

Koron verokanta sopimusvaltiossa, josta korko kertyy (lähdevaltio), on sekä nykyisessä että uudessa sopimuksessa 10 prosenttia (2 kappale). Korko on lähdevaltiossa verovapaa (3 kappale), jos koron saaja on valtio, paikallisviranomainen, julkisyhteisö, keskuspankki, muu pankki tai vienninedistämislaitos tai jos kyseessä on korko näiden yksiköiden takaamalle lainalle.

Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan 1 ja 2 kappaleissa olevia rajoituksia, jos koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan (5 kappale).

Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 22 artiklan 1 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.

Lähdevaltion verottamisoikeutta koskevilla määräyksillä ei ole Suomessa juuri mitään käytännön merkitystä, koska rajoitetusti verovelvollisen on tuloverolain (1535/1992) 9 §:n 2 momentin mukaan vain eräissä harvinaisissa ja vähämerkityksissä tapauksissa suoritettava Suomessa veroa täältä saadusta korosta.

Artikla vastaa OECD:n mallisopimuksen 11 artiklaa tai sen kommentaareja.

Sopimuksen pöytäkirjan I kohdassa on 11 artiklaa koskeva suosituimmuuslauseke.

12 artikla. Rojaltista voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa rojaltin saaja asuu. OECD:n mallisopimuksesta poiketen rojaltista voidaan kuitenkin 2 kappaleen mukaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy (lähdevaltio). Vero saa silloin olla enintään 10 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä. Voimassa olevassa sopimuksessa verokanta on 10 tai 15 prosenttia. Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan tätä rajoitusta (4 kappale), jos rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Rojaltin lähdesääntöä (5 kappale) on täydennetty.

Rojaltista, joka maksetaan kiinteän omaisuuden käyttöoikeudesta, sekä kaivoksen tai muiden luonnon varojen hyväksikäytöstä verotetaan 6 artiklan mukaan.

Artiklaa sovelletaan myös korvaukseen teknisestä palvelusta.

Rojaltin ja teknisestä palvelusta suoritettavan korvauksen määritelmät on muotoiltu uudelleen.

Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 22 artiklan 1 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.

Sopimuksen pöytäkirjan I kohdassa on 12 artiklaa koskeva suosituimmuuslauseke.

13 artikla. Myyntivoiton verottaminen säännellään tässä artiklassa. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on. Samaa periaatetta sovelletaan, kun kyseessä on yhtiö, jonka varat pääosin koostuvat kiinteästä omaisuudesta. Yhtiön osakkeiden luovutuksesta saadusta voitosta voidaan siis verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on (1 kappale). Esimerkiksi myyntivoitosta, jonka suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeenomistaja saa niin sanotun osakehuoneiston luovutuksesta, siis voidaan verottaa Suomessa. Jos sopimusvaltiossa asuvalla henkilöllä on toisessa sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka, toimipaikan tai paikan ja sen liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa eli toimipaikan tai paikan sijaintivaltiossa (2 kappale). Myyntivoitosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa kansainvälisessä liikenteessä käytetyn laivan, ilma-aluksen tai maantiekulkuneuvon ja niiden käyttöön liittyvän irtaimen omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa eli yrityksen asuinvaltiossa (3 kappale).

Voitosta, joka saadaan luovutettaessa osake sellaisesta sopimusvaltiossa asuvasta yhtiöstä, joka ei täytä 1 kappaleessa olevaa määritelmää ja joka siis on muu kuin kiinteistöyhtiö, voidaan verottaa tässä valtiossa eli yhtiön asuinvaltiossa (5 kappale).

Voitosta, joka saadaan sellaisen omaisuuden luovutuksesta, jota ei tarkoiteta 1—5 kappaleessa, verotetaan vain luovuttajan asuinvaltiossa (6 kappaleen ensimmäinen lause).

Nämä määräykset eivät merkittävästi muuta voimassa olevan sopimuksen määräyksiä ja vastaavat pääosin OECD:n mallisopimuksen 13 artiklan tai artiklan kommentaarin määräyksiä.

14 artikla. Itsenäisestä ammatinharjoittamisesta saatua tuloa verotetaan vain tulon saajan asuinvaltiossa. Tulosta voidaan kuitenkin verottaa myös toisessa sopimusvaltiossa, jos itsenäinen ammatinharjoittaja toimintansa harjoittamista varten oleskelee tässä toisessa sopimusvaltiossa vähintään 183 päivää yhtäjaksoisen 12 kuukauden ajanjakson aikana tai hänellä on toimintansa harjoittamista varten siellä kiinteä paikka, esimerkiksi vastaanotto- tai toimistohuoneisto. Veroa voidaan silloin kantaa vain siitä tulon osasta, joka on luettava kuuluvaksi kiinteään paikkaan tai joka saadaan toiminnan harjoittamisesta tässä toisessa valtiossa (1 kappale).

OECD:n mallisopimus ei enää sisällä 14 artiklaa. Itsenäinen ammatinharjoittaminen rinnastetaan liiketoimintaan ja siihen sovelletaan aina 7 artiklaa.

15—17 artikla. Näihin artikloihin sisältyvät määräykset, jotka koskevat yksityistä palvelusta (eli työtuloa, 15 artikla), johtokunnan jäsenen palkkiota (16 artikla) sekä taiteilijoita ja urheilijoita (17 artikla), ovat eräin täsmennyksin ja poikkeamin OECD:n mallisopimuksen ja Suomen verosopimuksissaan noudattaman käytännön mukaiset.

18 artikla. Yksityiseen palvelukseen perustuvaa eläkettä ja muuta samanluonteista hyvitystä verotetaan vain eläkkeensaajan asuinvaltiossa (1 kappale). Sopimusvaltion sosiaalivakuutuslainsäädännön tai sopimusvaltion järjestämän muun julkisen sosiaaliturvan perusteella maksettua eläkettä, esimerkiksi Suomen TEL-eläkettä, ja muuta etuutta sekä sopimusvaltiosta kertyvää elinkorkoa voidaan kuitenkin verottaa tässä valtiossa eli lähdevaltiossa (2 kappale). Voimassa olevan sopimuksen määräykset (19 artikla) perustuvat lähdevaltion yksinomaiselle verottamisoikeudelle.

Määräykset vastaavat OECD:n mallisopimuksen 18 artiklan kommentaarin vaihtoehtoisia määräyksiä.

19 artikla. Julkisesta palveluksesta saatua palkkaa tai muuta sellaista hyvitystä verotetaan 1 kappaleen a kohdassa olevan pääsäännön mukaan vain siinä sopimusvaltiossa, josta maksu tapahtuu. Vastaava pääsääntö on 2 kappaleen a kohdan mukaan voimassa tällaisen palveluksen perusteella maksettavan eläkkeen osalta. Artiklan 1 kappaleen b kohdassa ja 2 kappaleen b kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa palkkaa, muuta hyvitystä ja eläkettä verotetaan kuitenkin vain saajan kotivaltiossa. Näitä tuloja verotetaan 3 kappaleen mukaan kuitenkin 15—18 artiklan yksityistä palvelusta, johtajanpalkkiota, taiteilijoita ja urheilijoita ja eläkettä koskevien määräysten mukaan, jos ne maksetaan 3 kappaleessa mainittujen julkisen vallan yksiköiden harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä tehdystä työstä.

Artiklaa ei ole merkittävästi muutettu. Artikla vastaa OECD:n mallisopimuksen määräyksiä.

20 artikla. Sopimuksen 20 artiklassa on määräyksiä opiskelijoiden ja harjoittelijoiden saamien tulojen verovapaudesta eräissä tapauksissa. Artikla vastaa pääosin OECD:n mallisopimusta eikä siihen ole tehty merkittäviä muutoksia.

21 artikla. Tulosta, jota ei käsitellä 6—20 artiklassa, verotetaan vain tulon saajan asuinvaltiossa (1 kappale). Jos tulo kertyy toisesta sopimusvaltiosta (lähdevaltio), tuloa voidaan kuitenkin 3 kappaleen mukaan verottaa myös tässä valtiossa.

Artikla vastaa OECD:n mallisopimuksen 21 artiklaa 1 ja 2 kappaleen osalta.

22 artikla. Tämän artiklan mukaan kumpikin sopimusvaltio käyttää kaksinkertaisen verotuksen poistamisessa päämenetelmänä hyvitysmenetelmää. Suomea koskevat määräykset ovat 1 kappaleessa ja Intiaa koskevat määräykset 2 kappaleessa. Artiklan 2 kappaleen a kohdan määräys rakentuu sille periaatteelle, että tulon saajaa verotetaan Suomessa (sen ollessa asuinvaltio) myös sellaisesta tulosta, josta sopimuksen mukaan voidaan verottaa Intiassa (lähdevaltio). Suomessa maksettavasta verosta vähennetään kuitenkin vero, joka sopimuksen mukaisesti on maksettu samasta tulosta Intiassa. Kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta on lisäksi voimassa, mitä kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetussa laissa (1552/1995) säädetään. Hyvitysmenetelmää ei luonnollisestikaan sovelleta Suomessa niissä tapauksissa, joissa osinko on vapaa Suomen verosta 1 kappaleen b kohdan määräyksen nojalla.

Uudessa sopimuksessa ei ole nykyisen sopimuksen 24 artiklan 2 kappaleen mukaista hyvitystä fiktiivisestä verosta (niin sanottu Tax Sparing).

23-26 artikla. Näihin artikloihin sisältyvät syrjintäkieltoa (23 artikla), keskinäistä sopimusmenettelyä (24 artikla), verotietojen vaihtamista (25 artikla) ja verojen perinnässä annettavaa virka-apua (26 artikla) koskevat määräykset. Syrjintäkielto, tietojenvaihto ja verojen perinnässä annettava virka-apu koskevat kaikenlaatuisia veroja. Tietojenvaihtoartikla on OECD:n mallisopimuksen viimeisimmän laajan artiklan mukainen, ja myös artiklat 24 ja 26 vastaavat pääosin OECD:n mallisopimusta. Syrjintäkieltoartikla ei estä sitä, että sopimusvaltio verottaa toisessa sopimusvaltiossa olevan yhtiön ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan tuloa korkeamman verokannan mukaan kuin mitä sovelletaan siinä valtiossa olevan samanlaisen yhtiön saamaan tuloon (2 kappale). Muilta osin syrjintäkieltoartikla vastaa pääosin OECD:n mallisopimuksen vastaavia määräyksiä.

27 artikla. Artikla sisältää etuuksien rajoittamista koskevat määräykset. Määräyksillä on esikuvia sekä OECD:n mallisopimuksen kommentaarissa esitetyissä vaihtoehdoissa että Suomen nykyisissä verosopimuksissa.

28 artikla. Diplomaattisten edustustojen ja konsuliedustustojen jäseniä koskevat määräykset ovat OECD:n mallisopimuksen mukaiset.

29 artikla.Sopimuksen voimaantuloa koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan.

30 artikla. Sopimuksen päättymistä koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan. Sopimuksen on määrä olla voimassa toistaiseksi.

2 Lakiehdotuksen perustelut

Perustuslain 95 §:n 1 momentissa edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan valtionsisäisesti voimaan erityisellä voimaansaattamislailla.

Esitys sisältää ehdotuksen laiksi Intian kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

1 §. Lakiehdotuksen 1 §:llä saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

2 §. Tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

3 Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona sopimusvaltiot ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset. Voimaantulon jälkeen sopimusta sovelletaan Suomessa lähdeveron osalta tuloon, joka saadaan voimaantulovuotta välittömästi seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen, sekä muiden tuloverojen osalta veroihin, jotka määrätään voimaantulovuotta välittömästi seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta. Intiassa sopimusta sovelletaan lähdeveron osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään voimaantulovuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden huhtikuun 1 päivänä tai sen jälkeen, ja tulosta suoritettavien verojen osalta voimaantulovuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden huhtikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.

4 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja säätämisjärjestys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

Sopimuksen tulon verottamista koskevat 6—21 artiklat, joissa määrätään tulon verottamisoikeuden jaosta tai kansallisen veron alentamisesta taikka siitä vapauttamisesta, sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Tämän vuoksi sopimus vaatii näiltä osin eduskunnan hyväksymisen.

Sopimuksen kaksinkertaisen verotuksen poistamista koskeva 22 artikla sekä erityisiä määräyksiä koskevat 23―28 artiklat sisältävät joko suoraan tai välillisesti verotukseen liittyviä määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Myös näiltä osin sopimuksen määräykset edellyttävät eduskunnan hyväksymistä.

Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset eivät ole sellaisia, jotka edellyttäisivät perustuslain 94 §:n 2 momentissa tarkoitettua säätämisjärjestystä. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan siten hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi New Delhissä 15 päivänä tammikuuta 2010 Suomen tasavallan ja Intian tasavallan välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotukset

Laki Intian kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

New Delhissä 15 päivänä tammikuuta 2010 Suomen tasavallan ja Intian tasavallan välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


Helsingissä 29 päivänä tammikuuta 2010

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Valtiovarainministeri
Jyrki Katainen

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.