Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 70/2009
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain liitteen muuttamisesta

VaVM 10/2009

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain liitteenä olevaa verotaulukkoa muutettavaksi siten, että alkoholiveroa korotettaisiin 10 prosenttia. Korotuksen vuoksi alkoholijuomien vähittäismyyntihinnat nousisivat keskimäärin 4,5 prosenttia. Väkevien alkoholijuomien hinnat nousisivat keskimäärin kaksi kertaa enemmän kuin oluen ja viinin hinnat.

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä lokakuuta 2009.


PERUSTELUT

1 Nykytila

1.1 Lainsäädäntö

Kansallinen lainsäädäntö

Suomen soveltaman alkoholipolitiikan perusta on ollut alkoholin saatavuuden rajoittaminen ja sitä kautta alkoholista aiheutuvien haittojen ehkäiseminen. Mahdollisuudet harjoittaa entisen kaltaista alkoholin saatavuuden rajoittamista kaventuivat kuitenkin oleellisesti vuonna 2004. Vuoden 2004 alusta yksityishenkilöt ovat saaneet tuoda mukanaan toisesta jäsenvaltiosta alkoholijuomia rajoituksetta edellyttäen, että juomat on tarkoitettu matkustajan omaan käyttöön. Lisäksi keväällä 2004 Euroopan unioni laajeni kattamaan 10 uutta Keski- ja Itä-Euroopan maata. Käytännössä Suomen kannalta eniten vaikutti se, että matkustajatuonti Virosta vapautui. Tuossa tilanteessa ei ollut käytettävissä mitään sellaisia keinoja, jotka olisivat säilyttäneet alkoholin kulutustilanteen ennallaan.

Alkoholiverotusta alennettiin keskimäärin 33 prosentilla maaliskuussa 2004 matkustajatuonnin kasvun hillitsemiseksi. Veronalennuksella haluttiin ohjata muuttuneesta tilanteesta aiheutunut alkoholin kulutuksen kasvu mahdollisimman pitkälle matkustajatuonnin sijasta Suomessa verotettuihin tuotteisiin.

Veronalennuksen jälkeen alkoholiveroihin tehtiin muutoksia seuraavan kerran vuoden 2008 alussa. Tuolloin katsottiin, että alkoholiolot olivat tasaantuneet vuoden 2004 muutosten jälkeen riittävästi, jotta alkoholiveroa voitiin korottaa maltillisesti. Alkoholiveroja korotettiin keskimäärin 11,5 prosenttia siten, että väkevien alkoholijuomien veroa korotettiin 15 prosenttia ja muiden alkoholijuomien 10 prosenttia.

Veronkorotuksen sosiaali- ja terveyspoliittisena tavoitteena oli alkoholin kokonaiskulutuksen ja sitä kautta alkoholinkäyttöön liittyvien haittojen vähentäminen. Lyhyen aikavälin vaikutusten lisäksi pyrittiin siihen, että hallittu alkoholiveronkorotus mahdollistaisi alkoholiveropolitiikan kehittämisen myös pitkällä aikavälillä. Tavoitteena oli mitoittaa alkoholijuomien veronkorotukset siten, että alkoholijuomien hinnannousu ei johtaisi merkittävissä määrin kotimaisen myynnin korvaantumiseen matkustajatuonnilla.

Alkoholiveroa korotettiin uudelleen vuoden 2009 alussa. Vaikka korotuksen perusteluissa painottui aikaisempaa voimakkaammin tarve lisätä valtion verotuloja, korotuksen tavoitteena oli myös vuoden 2008 alussa toteutetun veronkorotuksen tavoin vähentää alkoholin kokonaiskulutusta.

Alkoholin ja alkoholijuomien valmisteverotuksesta säädetään alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetussa laissa (1471/1994), jäljempänä alkoholiverolaki. Laissa jaetaan alkoholijuomat neljään ryhmään; olueen, viineihin ja muihin käymisteitse valmistettuihin alkoholijuomiin, välituotteisiin sekä etyylialkoholiin.

Alkoholin valmistevero määräytyy oluen ja etyylialkoholin osalta kultakin etyylialkoholipitoisuuden tilavuusprosentilta. Alkoholiverolain mukaan oluen vero on 23,60 senttiä senttilitralta etyylialkoholia, jos oluen etyylialkoholipitoisuus on yli 2,8 tilavuusprosenttia. Vastaava vero on 2,00 senttiä, jos oluen etyylialkoholipitoisuus on yli 0,5 mutta enintään 2,8 tilavuusprosenttia. Tuotteista, jotka kuuluvat tullitariffin nimikkeeseen 2208 (väkevät alkoholijuomat) ja joiden etyylialkoholipitoisuus tilavuusprosentteina on yli 1,2 mutta enintään 2,8, kannetaan veroa 2,00 senttiä senttilitralta alkoholia. Jos tuotteen etyylialkoholipitoisuus on yli 2,8 tilavuusprosenttia, tuotteesta kannettava vero on 35,80 senttiä senttilitralta etyylialkoholia.

Viinin, muiden käymisteitse valmistettujen alkoholijuomien ja välituotteiden valmistevero määräytyy litralta valmista tuotetta. Jos viinin tai muiden käymisteitse valmistettujen alkoholijuomien etyylialkoholipitoisuus on yli 1,2 mutta enintään 2,8 tilavuusprosenttia, veroa kannetaan 5,00 senttiä litralta valmista tuotetta. Jos etyylialkoholipitoisuus on yli 2,8 mutta enintään 5,5 tilavuusprosenttia, vero on 125,00 senttiä litralta valmista tuotetta. Jos etyylialkoholipitoisuus on yli 5,5 mutta enintään 8 tilavuusprosenttia, vero on 184,00 senttiä litralta valmista tuotetta. Yleisimmin kulutetuissa viineissä ja muissa käymisteitse valmistetuissa alkoholijuomissa, joissa etyylialkoholipitoisuus on yli 8 mutta enintään 15 tilavuusprosenttia, vero on 257,00 senttiä litralta valmista juomaa. Lisäksi jos viinin etyylialkoholipitoisuus on yli 15 mutta enintään 18 tilavuusprosenttia, vero on myös 257,00 senttiä litralta valmista juomaa.

Välituotteiden vero on 312,00 senttiä litralta valmista tuotetta, jos tuotteiden etyylialkoholipitoisuus on yli 1,2 mutta enintään 15 tilavuusprosenttia. Jos etyylialkoholipitoisuus on yli 15 mutta enintään 22 tilavuusprosenttia, vero on 515,00 senttiä litralta valmista tuotetta.

Lisäksi alkoholijuomia sisältävistä vähittäismyyntipäällyksistä kannetaan kansallista valmisteveroa eli niin sanottua juomapakkausveroa sen mukaisesti, mitä laissa eräiden juomapakkausten valmisteverosta (1037/2004) säädetään. Juomapakkausvero on 51,00 senttiä litralta valmista tuotetta. Mikäli juomapakkaus on uudelleentäytettävä tai raaka-aineena kierrätettävä ja se kuuluu pantilliseen kierrätysjärjestelmään, vero on nolla senttiä.

Alkoholijuomien vähittäismyyntihintaan vaikuttavia säädöksiä on myös alkoholilaissa (1143/1994). Lain 33 a §:n mukaan niin sanotut monipakkausalennukset on kielletty, eli kahden tai useamman alkoholijuomapakkauksen tai -annoksen tarjoaminen alennettuun yhteishintaan vähittäismyynnissä tai anniskelussa on kielletty.

Yhteisölainsäädäntö

Yhteisölainsäädännössä säädetään jäsenmaissa sovellettavien alkoholijuomaverojen rakenteen ja alkoholin valmisteverojen vähimmäismäärät. Alkoholiverotuksen rakenteesta, verotettavista tuotteista ja niiden määritelmistä säädetään neuvoston direktiivissä 92/83/ETY, jäljempänä rakennedirektiivi. Vähimmäisveroista säädetään alkoholin ja alkoholijuomien valmisteverojen määrien lähentämisestä annetussa neuvoston direktiivissä 92/84/ETY, jäljempänä verotasodirektiivi. Jäsenmaiden on sovellettava vähintään verotasodirektiivissä säädettyjen vähimmäisverojen suuruisia valmisteveroja, mutta jäsenmaat voivat soveltaa vähimmäisverotasoja korkeampia määriä.

Vähimmäisverotasot on säädetty verotasodirektiivissä erikseen eri alkoholijuomaryhmille. Etyylialkoholin valmisteveron vähimmäisveromäärä on 550 euroa hehtolitralta puhdasta alkoholia. Välituotteille säädetty valmisteveron vähimmäisveromäärä on 45 euroa hehtolitralta tuotetta. Viinin vastaava vähimmäisvero niin kuohumattomalle kuin kuohuviinillekin on nolla euroa hehtolitralta tuotetta. Oluen valmisteveron vähimmäisveromäärä on vaihtoehtoisesti joko 0,748 euroa lopputuotteen hehtolitralta platoastetta kohti tai 1,87 euroa lopputuotteen hehtolitralta alkoholiprosenttia kohti. Direktiivissä on lisäksi säädetty, missä tilanteessa veroon voidaan tehdä porrastuksia tai säätää täydellisiä tai osittaisia verovapautuksia.

Verotasodirektiivissä ei sinänsä vaadita, että jäsenvaltioiden tulisi asettaa eri tuotteille verot siten, että kutakin etyylialkoholiprosenttia verotettaisiin yhtäläisin perustein. Kansallisia verotasoja säädettäessä on kuitenkin otettava huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 90 artiklan määräykset. Jäsenvaltiot eivät saa määrätä muiden jäsenvaltioiden tuotteille korkeampia välittömiä tai välillisiä sisäisiä maksuja kuin ne välittömästi tai välillisesti määräävät samanlaisille kotimaisille tuotteille. Jäsenvaltiot eivät liioin saa määrätä muiden jäsenvaltioiden tuotteille sellaisia sisäisiä maksuja, joilla välillisesti suojellaan muuta tuotantoa.

Artiklan 90 säännös on merkittävä viinin ja oluen verotasojen suhteen, koska sanottujen tuotteiden on Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen antamien ratkaisujen perusteella (asiat C-170/78 komissio vs Yhdistynyt kuningaskunta ja C-166/98 Socridis) katsottu olevan toisiaan korvaavia tuotteita. Näin on erityisesti pöytäviinin ja oluen suhteen. Sanotusta 90 artiklasta on siten katsottu seuraavan, että viinin veroa ei saa asettaa korkeammaksi kuin oluen vastaavaa veroa tilanteessa, jossa jäsenvaltio itse tuottaa vain olutta, mutta tuo maahan viiniä. Kuitenkin viimeaikaisen oikeuskäytännön nojalla tämä tulkinta on osoittautunut tapauskohtaiseksi. Asiassa C-167/05 komissio vastaan Ruotsin kuningaskunta Euroopan yhteisöjen tuomioistuin totesi, että huolimatta siitä, että Ruotsi soveltaa viiniin korkeampaa veroa kuin olueen, tuotteiden väliset myyntihintaerot eivät merkittävästi pienenisi, vaikka viiniin sovellettaisiin samaa veroa kuin olueen. Tuomion mukaan verotuksen ero ei siten ole Ruotsin tapauksessa omiaan vaikuttamaan kuluttajien käyttäytymiseen, joten Ruotsin verorakenne ei myöskään suojele välillisesti ruotsalaista olutta 90 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

Alla olevassa taulukossa on esitetty EU:n jäsenmaissa vuoden 2009 alussa sovellettavat alkoholiverotasot. Suomen alkoholiverotasot ovat jäsenvaltioiden vertailussa korkeimpien joukossa.

                
Alkoholiverotus EU:n jäsenvaltioissa tammikuussa 2009, euroa litralta puhdasta alkoholia*
Maa Väkevät alkoholijuomat Välituotteet Viini Olut
EU:n minimivero 5,50 2,14 0,00 1,87
Bulgaria 5,62 2,19 0,00 1,92
Kypros 5,98 2,14 0,00 4,78
Slovenia 6,95 2,98 0,00 6,86
Romania 7,50 2,43 0,00 1,87
Italia 8,00 3,26 0,00 5,88
Espanja 8,30 2,64 0,00 2,28
Slovakia 8,34 3,95 0,00 4,13
Unkari 9,77 3,70 0,00 5,58
Portugali 9,77 2,78 0,00 3,46
Itävalta 10,00 3,48 0,00 5,00
Luxemburg 10,41 3,19 0,00 1,98
Tsekin tasavalta 10,81 4,55 0,00 0,00
Latvia 11,63 4,70 5,13 2,04
Puola 12,07 4,21 4,25 5,08
Liettua 12,79 4,19 5,21 2,46
Viro 12,91 6,76 6,04 4,92
Saksa 13,03 7,29 0,00 1,97
Kreikka 13,08 2,57 0,00 0,00
Malta 14,00 7,14 0,00 1,88
Ranska 14,72 10,34 0,31 2,64
Alankomaat 15,04 5,68 6,23 5,02
Belgia 17,52 4,72 4,28 4,28
Tanska 20,11 7,83 7,48 6,82
Iso-Britannia 30,62 16,82 24,09 20,39
Suomi 35,80 24,52 23,36 23,60
Irlanti 39,25 22,67 29,83 19,87
Ruotsi 54,54 22,11 20,17 17,07
* Laskelmat perustuvat seuraaviin oluen, viinien ja välituotteiden alkoholipitoisuuksiin: olut 5 tilavuusprosenttia, viini 11 tilavuusprosenttia ja välituotteet 21 tilavuusprosenttia

1.2 Käytäntö

Alkoholin kulutus Suomessa

Alkoholin kokonaiskulutus on lisääntynyt vuosien 2004—2008 aikana 13 prosenttia. Suurin lisäys kokonaiskulutuksessa tapahtui heti alkoholin hinnan ja saatavuuden muututtua vuonna 2004, jolloin kokonaiskulutus kasvoi 10 prosenttia 10,3 litraan sataprosenttista alkoholia asukasta kohden. Tilastoitu kulutus kasvoi vajaa seitsemän prosenttia ja matkustajatuonti lähes 80 prosenttia.

Sittemmin kokonaiskulutuksen asukaskohtainen määrä on vaihdellut 10,3 ja 10,5 litran välillä. Vuonna 2005 kokonaiskulutus kasvoi 10,5 litraan matkustajatuonnin kasvun jatkuessa.Vuonna 2006 tuonti väheni kuitenkin viidenneksen, minkä ansiosta kokonaiskulutus laski jälleen 10,3 litraan. Kokonaiskulutus kasvoi kuitenkin jälleen 10,5 litraan vuonna 2007 tilastoidun eli kotimaassa myydyn alkoholin kulutuksen kasvun seurauksena. Vuonna 2008 alkoholin kokonaiskulutus väheni 10,4 litraan asukasta kohden. Kulutuksen lasku johtui tilastoidun kulutuksen vähenemästä, sillä matkustajatuonti lisääntyi.

                
Alkoholin kokonaiskulutus sataprosenttisena alkoholina asukasta kohden
vuosina 1995—2008, litraa
Vuosi Tilastoitu kulutus Tilastoimaton kulutus Kokonais- kulutus

1995 6,7 2,1 8,8
2000 7,0 1,8 8,8
2003 7,7 1,7 9,4
2004 8,2 2,1 10,3
2005 8,2 2,3 10,5
2006 8,4 1,9 10,3
2007 8,7 1,8 10,5
2008 8,5 1,9 10,4

Alkoholin tilastoimaton kulutus, eli kotimaisen alkoholijuomien myynnin ulkopuolelle jäävä alkoholinkulutus, muodosti 18 prosenttia kokonaiskulutuksesta vuonna 2008. Tilastoimaton kulutus oli 1,9 litraa sataprosenttista alkoholia asukasta kohden. Valtaosa tilastoimattomasta kulutuksesta on matkustajatuontia, joka on kasvanut EU:n sisäisten tuontikiintiöiden poistamisen ja etenkin Viron EU-jäsenyyden myötä. Sen sijaan muu tilastoimaton kulutus, kuten salakuljetus ja kotivalmistus, on laskenut.

Alkoholin matkustajatuonti kaksinkertaistui vuosina 2004—2005. Vuosina 2006—2007 tuodun alkoholin määrä väheni kuitenkin lähes neljänneksen. Vuonna 2008 matkustajatuonti kääntyi veronkorotuksen seurauksena jälleen neljän prosentin kasvuun. On huomattava, että matkustajien tuoman alkoholin määrä on nykyisin lähes 60 prosenttia suurempi kuin vuonna 2003.

                
Matkustajatuonnin kehitys sataprosenttisena alkoholina vuosina 2003–2008, 1 000 litraa
Vuosi Väkevät alkoholi- juomat Väli- tuotteet Viinit Siideri Long drink -juomat Mallas- juomat Yhteensä

2003 2 205 380 564 25 17 1 390 4 581
2004 4 590 520 780 220 176 1 890 8 176
2005 5 310 460 1 068 285 336 1 730 9 189
2006 4 023 402 959 213 345 1 258 7 200
2007 4 063 328 763 293 460 1 089 6 997
2008 4 329 426 878 273 359 1 035 7 300

Muutos 2007–2008 7% 30 % 15 % -7 % -22 % -5 % 4 %
Muutos 2003–2008 96 % 12 % 56 % 990 % 2 013 % -26 % 59 %

Alkoholijuomien vähittäismyyntihintojen kehitys

Alkoholijuomien vähittäismyyntihinnat nousivat vuonna 2008 keskimäärin yli kuusi prosenttia, eli hieman enemmän kuin veromuutoksen vaikutuksen verran. Väkevien alkoholijuomien hinnat nousivat keskimäärin 13 prosenttia ja viinin vajaa viisi prosenttia. Oluen hinnanmuutos vaihteli pakkauskoosta riippuen, mutta oluen keskihinta nousi runsas viisi prosenttia.

Vuoden 2009 alussa toteutetun veronkorotuksen seurauksena alkoholijuomien vähittäismyyntihinnat nousivat vuodenvaihteessa ennustetusti eli keskimäärin 4,5 prosenttia. Viinojen hinnat nousivat kahdeksan prosenttia ja muiden väkevien runsas viisi prosenttia. Oluen, siidereiden ja viinien hinnat nousivat noin neljä prosenttia.

Verotuotot

Alkoholijuomaveron kertymä kasvoi vuonna 2008 veronkorotuksen seurauksena kahdeksan prosenttia 1 092 miljoonaan euroon. Vuoden 2009 alkoholiverokertymän ennustetaan kasvavan niin ikään veronkorotuksen myötä 1 188 miljoonaan euroon. Juomaryhmittäin alkoholijuomaveroa on kertynyt valtiolle vuosina 2003—2009 seuraavasti:

                
Vuosi Väkevät alkoholijuomat Väli- tuotteet Viini Olut Yhteensä milj. euroa
2003 558 28 220 557 1 364
2004 424 19 192 436 1 071
2005 372 16 183 403 973
2006 379 16 194 403 992
2007 387 16 207 405 1 015
2008 415 17 228 432 1 092
2009* 436 18 249 485 1 188
* ennuste

Alkoholin käyttöön liittyvät haitat

Alkoholin kulutuksen kasvun seurauksena myös alkoholihaitat ovat lisääntyneet vuoden 2003 jälkeen. Monet haitat lisääntyivät merkittävästi heti vuonna 2004, mutta sittemmin kasvu on tasaantunut. On olemassa viitteitä siitä, että alkoholin kulutuksen kasvu ja haitat ovat painottuneet ainakin jossain määrin suurkuluttajiin.

Alkoholin käytön yhteiskunnalle aiheuttamien välittömien kustannusten arvioidaan olleen 0,7—0,9 miljardia euroa vuonna 2006. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannukset muodostivat tästä vajaa puolet ja rikollisuusvalvonnan osuus oli noin kolmannes. Omaisuusvahinkojen, valvonnan, tutkimuksen ja ennaltaehkäisevän päihdetyön osuus oli noin viidennes.

Alkoholisyyt ovat vuodesta 2005 lähtien olleet työikäisten merkittävä kuolinsyy. Vuonna 2007 alkoholisairauksiin tai -myrkytyksiin kuoli 2 184 henkeä, mikä on lähes kahdeksan prosenttia edellisvuotista enemmän. Vuoteen 2003 verrattuna kasvu on 39 prosenttia. Nopea kasvu johtuu ennen kaikkea pitkäaikaiseen alkoholin käyttöön liittyviin alkoholisairauksiin kuolleiden lisääntyneestä määrästä. On kuitenkin otettava huomioon, että kuolleiden määrän kasvuun vaikuttaa myös väestön ikärakenteen muutos.

Alkoholisairauksien hoitojaksot ovat vuosina 2004—2007 muuttuneet samassa suhteessa alkoholin kulutuksen muutoksen kanssa. Hoitojaksojen määrä kasvoi heti vuonna 2004, mutta määrä on sittemmin kasvanut hitaasti tai jopa vähentynyt. Sairaaloissa kirjattiin vuonna 2007 noin 27 000 hoitojaksoa, joissa päädiagnoosina oli jokin alkoholisairaus. Määrä on 11 prosenttia suurempi kuin vuonna 2003.

Alkoholinkäytöllä on kiinteä yhteys moniin yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyviin haittoihin. Lisääntyneen alkoholin kulutuksen vaikutusta rikoshaittoihin on kuitenkin kaikilta osin vaikea erikseen arvioida. Ensinnäkin alkoholin kulutus on kasvanut muutoinkin tasaisesti jo pidempään. Lisäksi kansalaisten ilmoitusalttius ja viranomaisten omat toimenpiteet vaikuttavat haittatilastointiin.

Alkoholin kulutuksen kasvu on vuoden 2003 jälkeen vaikuttanut nopeimmin sellaisissa poliisin hälytys- ja kenttätehtävissä, jotka liittyvät runsaaseen alkoholin kertakäyttöön ja päihtymykseen. Sittemmin määrät ovat tasaantuneet ja jopa vähentyneet. Vuonna 2008 poliisin kotihälytysten määrä väheni kolme prosenttia. Poliisin tietoon tulleiden pahoinpitelyrikosten kokonaismäärä säilyi ennallaan, mutta törkeät pahoinpitelyt vähenivät lähes viisi prosenttia. Rattijuopumustapausten määrä väheni noin kuusi prosenttia. Myös päihtyneenä säilöönotettujen määrä väheni noin neljä prosenttia. Määrien vähenemisestä huolimatta ne ovat jääneet kuitenkin aikaisempaa korkeammalle tasolle.

Monien rikoshaittojen kasvun vastapainoksi on syytä huomata, että alkoholiveronkevennyksen myötä kannustimet alkoholin salakuljetukseen EU-maiden ulkopuolelta pienenivät. Suuremman luokan perinteinen salakuljetus on tullin tilastojen mukaan loppunut kokonaan. Mikäli alkoholiverotusta ei olisi kevennetty, suurten hintaerojen takia olisi todennäköisesti muodostunut pimeän alkoholin myyntikanavia, joiden avulla maahan tuotua alkoholia olisi välitetty eteenpäin. Tosin tulli on havainnut toimintaa, jossa alkoholin tuontirajoitusten poistumista käytetään hyväksi taloudellisen hyödyn saamiseksi. Tämän kaltaisessa toiminnassa suuria määriä alkoholia, pääasiassa Virosta tuotuna, ilmoitetaan tuotavaksi omaan käyttöön, vaikka tosiasiassa alkoholijuomat saatetaan myydä Suomessa eteenpäin.

1.3 Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden lainsäädäntö

Ruotsi

Alkoholipoliittinen tilanne Suomessa ja Ruotsissa ei ole ollut samanlainen. Toisin kuin esimerkiksi Suomi ja Tanska, Ruotsi ei ole tuontikiintiöiden purkamisen yhteydessä alentanut korkeaa alkoholiverotustaan. Matkustajatuonti kasvoi Ruotsissa jo 2000-luvun ensimmäisinä vuosina merkittävästi. Matkustajatuonti on sittemmin vuosina 2005—2007 vähentynyt Ruotsissa.

Matkustajatuonnin viimeaikaisesta vähenemisestä huolimatta alkoholijuomien tilastoimaton kulutus muodostaa Ruotsissa 26 prosenttia alkoholin kokonaiskulutuksesta, kun Suomessa vastaava osuus on 18 prosenttia. Matkustajatuonnin lisäksi myös alkoholin salakuljetus on Ruotsissa ongelma. Noin kuusi prosenttia Ruotsissa kulutetusta alkoholista on salakuljetettu maahan, kun Suomessa vastaava osuus on prosentin luokkaa.

Viro

Suomen ja Viron välinen alkoholijuomien hintaero on merkittävä, ja hintaero kasvoi edelleen vuosien 2008 ja 2009 alussa, kun Suomessa korotettiin alkoholiveroja. Myös Virossa korotettiin alkoholiveroja yhteensä noin 30 prosentilla vuonna 2008, mutta verotuksen alhaisen lähtötason takia korotuksen euromääräinen vaikutus hintoihin jäi pieneksi.

Alla olevassa taulukossa on vertailtu alkoholijuomien hintoja Suomessa ja Virossa tammikuussa 2009. Hinnat vaihtelevat Virossa paljon, mutta taulukkoon on koottu esimerkkihintoja suomalaisten turistien suosimista ostopaikoista.

                
Hintavertailua Viron ja Suomen välillä tammikuussa 2009, euroa
Halvin hinta Tallinnassa Suomi

Koskenkorva Viina 38 %, 1 litra 11,63 24,30
Edullisin kirkas viina, 0,5 litraa 3,83 9,17

Punaviini Gato Negro Cabernet Sauvignon, 0,75 litraa 4,47 6,70
Edullisin viini, 0,75 2,23 5,29
Edullisin hanapakkausviini, 3 litraa 9,96 21,90

A-olut, paikallinen tuotemerkki, 1 litra 1,61* 3,85
Keskihintainen III olut, 1 litra 3,52**

Long drink, 1 litra 1,95 4,91
Siideri, 1 litra 1,78 4,97
* Virossa turistit ostavat yleensä olutta, jonka alkoholipitoisuusprosentti vaihtelee 4,5 ja 5,2 välillä. Näiden erivahvuisten oluiden hinnat eivät juuri poikkea toisistaan Virossa.** Olutta saatetaan myydä paikallisesti tarjouksena huomattavasti tätä halvemmalla.

1.4 Nykytilan arviointi

Vuosien 2008 ja 2009 alussa toteutettujen alkoholiveron korotusten voidaan sanoa edustavan toista vaihetta alkoholiverotuksen pitkäjänteisessä kehittämisessä. Ensimmäisessä vaiheessa alkoholiverotuksen taso sopeutettiin vuonna 2004 tilanteeseen, jossa EU:n sisäisellä matkustajatuonnilla ei ole rajoituksia. Alkoholiverotuksen kehittämisen toinen vaihe eli verotuksen maltillinen korottaminen voitiin aloittaa välittömästi sen jälkeen, kun alkoholiolot olivat tasaantuneet riittävästi.

Vuoden 2008 alussa toteutetulla, keskimäärin 11,5 prosentin suuruisella alkoholijuomien veronkorotuksella tavoiteltiin alkoholin kokonaiskulutuksen ja sitä kautta alkoholihaittojen vähentämistä. Lisäksi veronkorotus pyrittiin mitoittamaan siten, että hallittu alkoholiveron korotus mahdollistaisi alkoholiveropolitiikan kehittämisen myös pitkällä aikavälillä.

Vuoden 2009 alussa alkoholiveroja korotettiin uudelleen 10 prosenttia. Veronkorotuksen perusteluissa painottui aikaisempaa voimakkaammin tarve lisätä valtion verotuloja. Finanssipoliittisen tavoitteen ohella korotuksella tuettiin yleisiä alkoholi- ja terveyspoliittisia tavoitteita.

Talouden suhdannetilanteen heikentyessä alkoholi- tai muiden kulutusverojen korottaminen voidaan nähdä keinona turvata valtion verotuottoja. Alkoholiveropolitiikkaa tulee kuitenkin edelleen kehittää pitkäjänteisesti varoen suurten tai nopeiden veromuutosten tekemistä, jotta matkustajatuonti ei rapauttaisi alkoholiveron veropohjaa. Vuoden 2008 kehityksen perusteella voidaan sanoa, että kotimaisella alkoholijuomien hintatasolla ja matkustajatuonnilla on selkeä yhteys, sillä kotimaisen hintatason nousun seurauksena alkoholin matkustajatuonti kasvoi noin neljä prosenttia ja tilastoitu kulutus vähentyi runsaan prosentin.

2 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

2.1 Tavoitteet

Esitetyn alkoholiveron korotuksen tavoitteena on lisätä valtion verotuloja. Esitys tukee hallituksen verolinjauksia, joiden mukaisesti verotuksen painopistettä siirretään työn verotuksesta kulutuksen verotukseen. Korotus ehdotetaan toteutettavaksi mahdollisimman nopeasti valtiontalouden tasapainottamiseksi ottaen kuitenkin huomioon matkustajatuontiin vaikuttavat seikat. Veronkorotus on pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelman mukainen.

Veronkorotuksen tavoitteena on jatkaa vuoden 2008 alussa alkanutta maltillista ja portaittaista alkoholiverotuksen kehittämistä myös sosiaali- ja terveyspoliittiset näkökohdat huomioon ottaen. Esityksessä on pyritty mitoittamaan alkoholijuomien veronkorotukset niin, että ne eivät johtaisi merkittävissä määrin kotimaisen myynnin korvaantumiseen matkustajatuonnilla. Suuret korotukset voisivat johtaa matkustajatuonnin hallitsemattomaan kasvuun, jolloin veronkorotuksesta seuraava verotuottojen kasvu voisi jäädä pieneksi. Lisäksi tulee ottaa huomioon se, että liian korkea veronkorotus voi johtaa alkoholin kokonaiskulutuksen kannalta haitalliseen kehitykseen. Tällöin myös mahdollisuudet alkoholiveron korottamiseen tulevaisuudessa heikkenisivät.

2.2 Toteuttamisvaihtoehdot

Veronkorotukset esitetään toteutettaviksi suhteessa samansuuruisina, 10 prosentin suuruisina kaikissa juomaryhmissä, jolloin euromääräinen veronkorotus painottuisi väkeviin alkoholijuomiin. Veronkorotus olisi myös mahdollista painottaa prosentuaalisesti johonkin juomaryhmään. Esimerkiksi veronkorotuksen kohdentamista väkeviin alkoholijuomiin on perusteltu sillä, että väkevien alkoholijuomien erityiset riskitekijät liittyvät vahvaan ja nopeaan humalatilaan. Toisaalta veronkorotuksen painottamista mietoihin juomiin on perusteltu sillä, että niiden kulutus on viime vuosina kasvanut eniten.

Korotus vastaa aikaisemmin tehtyjä korotuksia, joissa väkevien juomien veroa on korotettu euromääräisesti muita juomaryhmiä enemmän ja vuonna 2008 myös suhteellisesti muita juomaryhmiä enemmän. Prosentuaalisesti samansuuruisilla veronkorotuksilla säilytettäisiin nykyinen verorakenne, jolloin väkevien alkoholijuomien verorasitus sataprosenttisena alkoholina olisi jatkossakin noin puolet suurempi kuin oluen, viinin tai välituotteiden verorasitus. Lisäksi aikaisemmin toteutetut veronkorotukset ovat kohtuullisesti yhdistäneet vero- ja alkoholipoliittiset tavoitteet taaten verotulojen kasvun, veropohjan säilymisen sekä alkoholin kokonaiskulutuksen laskun.

2.3 Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan, että kaikkien alkoholijuomaluokkien valmisteveroa korotettaisiin noin 10 prosenttia. Eri tuoteryhmien korotuksia laskettaessa on pyritty varmistamaan, että perustamissopimuksen 90 artiklan syrjimättömyysvaatimus täyttyy.

Yli 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän oluen vero ehdotetaan korotettavaksi 26,00 senttiin senttilitralta etyylialkoholia. Korotusta nykyiseen verokantaan olisi 2,40 senttiä. Yli 0,5 mutta enintään 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän oluen veroksi ehdotetaan 2,20 senttiä senttilitralta etyylialkoholia.

Viinien ja muiden käymisteitse valmistettujen alkoholijuomien verot on jaettu verotaulukossa tuoteryhmiin 21—24. Lisäksi pelkästään viinien osalta on käytössä verotaulukon luokka 25. Yli kahdeksan mutta enintään 15 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien tuotteiden eli yleisimpien viinien vero ehdotetaan korotettavaksi 283,00 senttiin litralta valmista alkoholijuomaa. Vastaavaa veroa kannettaisiin myös tuoteryhmään 25 kuuluvasta viinistä. Tuoteryhmän 23 vero ehdotetaan korotettavaksi 203,00 senttiin litralta valmista alkoholijuomaa. Ryhmä kattaa tuotteet, joiden etyylialkoholipitoisuus on yli 5,5 mutta enintään 8 tilavuusprosenttia. Vastaavasti vero ehdotetaan korotettavaksi tuoteryhmän 22 osalta 138,00 senttiin. Sanottu tuoteryhmä kattaa viinit ja muut käymisteitse valmistetut alkoholijuomat, joiden alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina on yli 2,8 mutta enintään 5,5. Eri tuoteryhmien korotusta laskettaessa on pyritty varmistamaan, että perustamissopimuksen 90 artiklan vaatimus täyttyy. Yli 1,2 mutta enintään 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien mietojen viinien eli tuoteryhmään 21 kuuluvien tuotteiden veroa ehdotetaan lisäksi korotettavaksi 5,50 senttiin litralta valmista alkoholijuomaa.

Välituotteiden verotaulukon tuoteryhmän 32 veroksi ehdotetaan 568,00 senttiä litralta valmista alkoholijuomaa, jos tuotteen etyylialkoholipitoisuus on yli 15 mutta enintään 22 tilavuusprosenttia, kun taas tuoteryhmän 31 veroksi ehdotetaan 344,00 senttiä litralta valmista alkoholijuomaa edellyttäen, että tuotteen etyylialkoholipitoisuus on yli 1,2 mutta enintään 15 tilavuusprosenttia. Esityksessä on otettu huomioon se, että verorakennedirektiivin 18 artiklan 3 kohdan mukaan välituotteiden alennetun valmisteveron määrä ei saa olla enempää kuin 40 prosenttia tavanomaista kansallista välituotteiden valmisteveron määrää alhaisempi. Alennettu välituotteiden vero ei myöskään saa olla alempi kuin tavanomainen viinin kansallinen valmisteveron määrä.

Yli 2,8 tilavuusprosenttisten väkevien alkoholijuomien veroksi ehdotetaan 39,40 senttiä senttilitralta etyylialkoholia. Lisäksi verotaulukon tuoteryhmään 41 kuuluvien, tullitariffin nimikkeen 2208 tuotteiden osalta, jos tuotteiden etyylialkoholipitoisuus on yli 1,2 mutta enintään 2,8 prosenttia, veroksi ehdotetaan 2,20 senttiä senttilitralta etyylialkoholia.

Ehdotettavien alkoholiveron korotusten jälkeen etyylialkoholin alkoholivero olisi 39,40 euroa litralta laskettuna sataprosenttisena alkoholina. Välituotteissa veroa olisi vastaavasti 27,05 euroa litralta, ja 11 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävässä viinissä vastaava veromäärä olisi 25,73 euroa litralta sataprosenttista alkoholia. Oluen vero litralta sataprosenttista alkoholia olisi ehdotettavan korotuksen jälkeen 26,00 euroa. Alkoholiveron rakenne tulisi myös ehdotettavan muutoksen jälkeen olemaan sellainen, että väkevien alkoholijuomien verorasitus olisi puolitoistakertainen mietoihin alkoholijuomiin verrattuna.

3 Esityksen vaikutukset

3.1 Taloudelliset vaikutukset

Esitettävän alkoholiveron korotuksen seurauksena valtion alkoholiverokertymän arvioidaan kasvavan vuositasolla noin 70 miljoonaa euroa verrattuna tilanteeseen, jossa veromääriin ei tehtäisi muutoksia. Veronkorotuksen ehdotetaan tulevan voimaan 1 päivänä lokakuuta 2009, joten vuoden 2009 alkoholiverokertymän arvioidaan kasvavan korotuksen seurauksena 15 miljoonaa euroa. Mikäli taloudellinen kehitys osoittautuu ennakoitua heikommaksi, on mahdollista, että alkoholiverokertymä jää ennustettua pienemmäksi.

Veronkorotuksen seurauksena alkoholijuomien vähittäismyyntihinnat nousisivat keskimäärin 4,5 prosenttia. Keskioluen vähittäismyyntihinnat nousisivat noin 3,5 prosenttia ja viinien runsas kolme prosenttia. Välituotteiden hinnat nousisivat noin viisi prosenttia. Väkevien alkoholijuomien hinnat nousisivat keskimäärin seitsemän prosenttia eli kaksinkertaisesti keskioluen ja viinin hinnannousuun verrattuna. Hinta-arvioissa on oletettu, että veronkorotukset siirtyisivät täysimääräisinä kuluttajahintoihin.

Veronkorotus nostaa suhteellisesti vähemmän anniskeluhintoja kuin vähittäismyyntihintoja. Anniskelukulutus pienenee siten vähemmän kuin alkoholin vähittäismyynti, ja siten ehdotuksen välittömät vaikutukset anniskeluelinkeinoon ovat vähäiset. Anniskelukulutus muodostaa noin 15 prosenttia tilastoidusta kulutuksesta.

Veronkorotuksesta johtuvan alkoholijuomien vähittäishintojen nousun seurauksena alkoholiveron veropohjan eli tilastoidun kulutuksen arvioidaan vähenevän ja osan kulutuksesta korvautuvan matkustajatuonnilla. Tilastoidun kulutuksen arvioidaan vähenevän veronkorotuksen seurauksena vuositasolla runsas kolme prosenttia verrattuna tilanteeseen, jossa veromuutoksia ei tehtäisi. Matkustajatuonnin lisääntymisen vuoksi alkoholin kokonaiskulutuksen vähenemisen arvioidaan kuitenkin jäävän noin kahteen prosenttiin.

Veronkorotusten vaikutusten arviointia vaikeuttaa se, että eri tekijät vaikuttavat eri suuntiin. Ensinnäkin alkoholin tilastoidun kulutuksen arvioidaan vähenevän vähittäismyyntihintojen nousun takia. Tilastoidun kulutuksen vähenemän arvioinnissa käytetyt alkoholijuomien hintajoustot ovat etyylialkoholin ja välituotteiden osalta -0,83, viinin osalta -1,41 ja oluen osalta -0,40. Toisaalta tilastoidun kulutuksen tiedetään tilastojen mukaan lisääntyneen kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen kasvun myötä. On kuitenkin mahdollista, että alkoholin tilastoitu kulutus vähenee talouden heikentyessä. Lisäksi osa tilastoidun kulutuksen laskusta korvautuu lisääntyneellä matkustajatuonnilla, mikä on otettu kokonaiskulutusennusteessa huomioon. Lisäksi lähimatkailun kasvu heikossa taloudellisessa tilanteessa voi johtaa siihen, että matkustajatuonti kasvaa ennustettua enemmän.

Kuluttajahintaindeksin muutoksen ennustetaan olevan veronkorotuksen takia noin 0,2 prosenttiyksikköä suurempi kuin ilman korotusta. Tämä merkitsee sitä, että julkisen talouden kuluttajahintaindeksiin sidoksissa olevien menojen arvioidaan kasvavan vain vähän veronkorotuksen takia. Tällaisista indeksisidonnaisista eristä merkittävimpiä ovat kotitalouksien sosiaalietuudet kuten eläkkeet.

Esityksellä arvioidaan olevan vähäisiä elinkeinopoliittisia vaikutuksia, koska on oletettavaa, että kysyntä siirtyy osittain muihin kuin Suomessa valmistettuihin tuotteisiin matkustajatuonnin kasvun seurauksena.

3.2 Yhteiskunnalliset vaikutukset

Sosiaali- ja terveysvaikutukset

Alkoholin kokonaiskulutuksen ja sosiaali- ja terveyshaittojen suhde on ollut jokseenkin kiinteä, vaikka sosiaali- ja terveyshaittoihin vaikuttavat alkoholin käyttömäärien ohella monet muutkin tekijät. Koko väestön tasolla voidaan karkeasti arvioida, että ehdotettujen veronkorotusten seurauksena alkoholin sosiaali- ja terveyshaitat vähenisivät samassa suhteessa kuin alkoholin kokonaiskulutus. Kokonaiskulutuksen arvioituun laskuun liittyy tavallista suurempaa epävarmuutta johtuen siitä, että talouden kehitystä ja sen vaikutuksia on vaikea ennakoida.

Keskimääräisen kehityksen arvioinnin merkitystä vähentää kuitenkin se, että alkoholinkäyttö on eriytynyt väestöryhmittäin. Monet alkoholihaitat näyttävät keskittyneen alkoholin suurkuluttajien ryhmään. On odotettavissa, että alkoholiveronkorotuksella on suurin vaikutus juuri suurkuluttajien kulutukseen.

Lisäksi on oletettavaa, että nuorten alkoholin kulutus on aikuisten kulutusta herkempää hintamuutoksille. Nuorilla on vähemmän rahaa käytössään ja pienemmät mahdollisuudet hankkia alkoholia matkustajatuonnilla.

Vaikutukset yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen

Veronkorotuksella oletetaan myös olevan pieni mutta myönteinen vaikutus yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyviin haittoihin. Alkoholin kokonaiskulutuksen ja rikoshaittojen välinen suhde on Suomessa historiallisesti ollut erityisen kiinteä liikennepäihtymykseen sekä henkeen ja terveyteen liittyvissä rikoksissa, joten ainakin näiden rikostyyppien kasvun odotetaan veronkorotuksen seurauksena hieman hidastuvan.

Veronkorotuksen aiheuttamien positiivisten vaikutusten ohella esitetyt korotukset lisäisivät erittäin todennäköisesti niitä haittoja, jotka syntyvät lisääntyneestä matkustajatuonnista. Vuoden 2008 alussa toteutetun veronkorotuksen seurauksena matkustajatuonti on lisääntynyt, ja hinnannousu sekä tammikuussa 2009 toteutetun että ehdotetun uuden veronkorotuksen seurauksena merkitsisi hyvin todennäköisesti matkustajatuonnin lisääntymistä entisestään.

4 Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu valtiovarainministeriössä. Valmistelutyössä on käytetty hyväksi epävirallista työryhmää, jossa on ollut edustus sosiaali- ja terveysministeriöstä, sisäasianministeriöstä, oikeusministeriöstä, Tullihallituksesta, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Lisäksi esityksestä on erikseen kuultu sosiaali- ja terveysministeriötä.

Esitys liittyy Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmaan 19 päivältä huhtikuuta 2007.

5 Riippuvuus muista esityksistä

Esityksen vaikutukset otetaan huomioon myöhemmässä lisätalousarvioesityksessä.

6 Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä lokakuuta 2009.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain liitteen muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan alkoholi- ja alkoholijuomaverosta 29 päivänä joulukuuta 1994 annetun lain (1471/1994) liite, sellaisena kuin se on laissa 1080/2008, seuraavasti:




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .



Helsingissä 15 päivänä toukokuuta 2009

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Hallinto- ja kuntaministeri
Mari Kiviniemi

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.