Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

HE 49/2009
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi työttömyysturvalain muuttamisesta

TyVM 7/2009

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työttömyysturvalakia. Ehdotetut muutokset liittyvät muutosturvan laajentamiseen koskemaan lomautettuja sekä nykyistä laajemmin määräaikaisia työntekijöitä. Samalla selkiytettäisiin työllistymisohjelmalisää ja sen uusimista koskevia säännöksiä.

Omaehtoisen ammatillisen koulutuksen ajalta maksettavan koulutuspäivärahan saamisen edellytyksenä on, että hakija on saanut koulutusta edeltävän 12 kuukauden aikana työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea vähintään 65 päivältä. Esityksessä ehdotetaan, että koulutuspäivärahaa voitaisiin maksaa heti omavastuuajan jälkeen ilman 65 päivän odotusaikaa. Samalla ehdotetaan, että koulutuspäivärahaa saisi vain sellaisen koulutuksen ajalta, josta on sovittu työnhakijan työnhakusuunnitelmassa.

Ehdotetut muutokset ovat osa hallituksen elvytystoimenpiteitä. Niillä pyritään edistämään taantuman johdosta työttömäksi jäävien työllistymistä ja parantamaan heidän mahdollisuuksiaan osallistua koulutukseen.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2009.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila

1.1. Työllistymisohjelma

Muutosturvalla tarkoitetaan toimintamallia, jonka avulla irtisanottu tai työttömyysuhan alainen työntekijä pyritään työllistämään uudelleen mahdollisimman nopeasti. Muutosturva muodostuu yksilöllisestä suunnitelmasta (työllistymisohjelma), suunnitelmassa sovituista palveluista ja toimenpiteistä sekä mahdollisista muista ammatillisia valmiuksia kehittävistä palveluista ja toimenpiteistä. Työttömyyspäivärahaan maksettava työllistymisohjelmalisä on osa muutosturvaa.

Työllistymisohjelmaan on oikeus työnhakijalla, jonka työnantaja on irtisanonut taloudellisilla tai tuotannollisilla perusteilla ja jolle ennen irtisanomisajan päättymistä kertyisi yhteensä vähintään kolmen vuoden mittainen työhistoria saman tai eri työnantajien työssä. Oikeus työllistymisohjelmaan on lisäksi työnhakijalla, joka on työsuhteen päättyessä ollut määräaikaisessa työsuhteessa samaan työnantajaan keskeytyksittä vähintään kolme vuotta tai määräaikaisissa työsuhteissa samaan työnantajaan yhteensä vähintään 36 kuukautta viimeksi kuluneen 42 kuukauden aikana.

Taloudellisilla tai tuotannollisilla perusteilla irtisanottuun rinnastetaan työnhakija, joka on irtisanonut työsopimuksensa työsopimuslain (55/2001) 5 luvun 7 §:n mukaisesti lomautuksen kestettyä yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää.

Työllistymisohjelma on laadittava viipymättä, kun työllistymisohjelmaan oikeutettu työnhakija sitä pyytää. Työnhakijalla ei ole oikeutta työllistymisohjelmaan, jos pyyntö esitetään myöhemmin kuin 30 päivän kuluttua työsuhteen päättymisestä, ellei oikeuden epääminen ole kohtuutonta. Työllistymisohjelmassa selvitetään työnhakijan työllistymis- ja koulutusmahdollisuudet sekä hänen edellytyksensä ja tavoitteensa. Työllistymisohjelmassa sovitaan myös omatoimisesta työnhausta ja sen tukemisesta.

Työllistymisohjelma on voimassa sinä aikana, kun henkilö on työnhakijana. Työ- ja elinkeinotoimisto ja työnhakija tarkistavat ja täydentävät työllistymisohjelmaa tarvittaessa.

Työllistymisohjelma lakkaa, kun henkilö sitä pyytää tai hän uudelleen täyttää työllistymisohjelman laatimisen edellytykset ja hänen kanssaan laaditaan uusi työllistymisohjelma. Työllistymisohjelma lakkaa myös, kun työnhakijan oikeus työttömyyspäivärahaan päättyy enimmäisajan täyttymisen vuoksi.

1.2. Työllistymisohjelmalisä

Työllistymisohjelmalisää maksetaan työnhakijalle, jolla on oikeus työllistymisohjelmaan ja jolle sellainen on laadittu.

Työllistymisohjelmalisää ja koulutustuen työllistymisohjelmalisää maksetaan työllistymisohjelmaan merkityn työnhakuun liittyvän valmennuksen, julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) 6 luvun mukaisen työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen ja julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 8 luvun mukaisen työkokeilun sekä työsuhteen päättymisen jälkeisen omatoimisen työpaikkojen haun ajalta yhteensä enintään 185 päivältä. Työllistymisohjelmaan kuuluvan omatoimisen työpaikkojen haun ajalta työllistymisohjelmalisää maksetaan yhteensä 20 päivältä. Työllistymisohjelmalisää maksetaan 20 päivän enimmäisajan estämättä työllistymisohjelmaan merkittyjen työnhakuun liittyvän valmennuksen, työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen ja työkokeilun väliseltä omatoimisen työpaikkojen haun ajalta, joka on enintään seitsemän kalenteripäivän pituinen. Jos irtisanomisperuste on riitautettu, ansiopäivärahaa ja peruspäivärahaa ei myönnetä tai makseta työllistymisohjelmalisällä korotettuna ennen asiassa tehtyä lopullista ratkaisua.

Työllistymisohjelmalisän enimmäisajan laskeminen aloitetaan alusta, kun työnhakijalle laaditaan uusi työllistymisohjelma ja työnhakijan työsuhde on päättynyt tuotannollisista tai taloudellisista syistä taikka työnhakija on uudelleen ollut määräaikaisessa työsuhteessa samaan työnantajaan keskeytyksittä vähintään kolme vuotta tai määräaikaisissa työsuhteissa samaan työnantajaan yhteensä vähintään 36 kuukautta viimeksi kuluneen 42 kuukauden aikana.

Työllistymisohjelmalisää ei makseta, jos työnhakijalla on oikeus työttömyysturvalain (1290/2002) 6 luvun 9 §:n mukaisiin lisäpäiviin.

Peruspäivärahan työllistymisohjelmalisä on 4,41 euroa päivässä. Ansiopäivärahassa työllistymisohjelmalisä on prosentuaalinen. Normaali ansiopäivärahan ansio-osa on 45 prosenttia päiväpalkan ja perusosan erotuksesta. Kun palkka kuukaudessa on suurempi kuin 90-kertainen perusosa, ansio-osa on tämän rajan ylittävältä päiväpalkan osalta 20 prosenttia. Työllistymisohjelmalisän mukaisessa ansiopäivärahassa ansio-osa on 65 prosenttia päiväpalkan ja perusosan erotuksesta. Kun palkka kuukaudessa on suurempi kuin 90-kertainen perusosa, työllistymisohjelmalisä on tämän rajan ylittävältä päiväpalkan osalta 37,5 prosenttia.

1.3. Työttömyyspäivärahan perusteena oleva palkka

Työttömyysturvalain 6 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan palkansaajan ansiopäivärahan perusteena oleva palkka lasketaan henkilön vakiintuneen palkan pohjalta työttömyyttä välittömästi edeltäneeltä ajanjaksolta, jona henkilö on täyttänyt palkansaajan työssäoloehdon. Jos työ tai siitä saatava palkkatulo on ollut kausiluonteista tai epäsäännöllistä, ansioon suhteutettu päiväraha lasketaan vuositulosta. Työttömyysetuutta määrättäessä huomioon otettavasta tulosta annetun valtioneuvoston asetuksen (1332/2002) 4 §:n mukaan työ on kausiluonteista, jos sitä luonnonolosuhteiden tai muun vastaavan syyn johdosta voidaan tehdä vain tiettyyn aikaan vuodesta, ja epäsäännöllistä, jos työssäoloehtoon luettavaan aikaan sisältyy samassa työsuhteessa useita palkkausperusteiltaan olennaisesti vaihtelevia työjaksoja.

2. Ehdotetut muutokset

Esityksessä ehdotetaan, että työnhakijalla, jolla on voimassa oleva työllistymisohjelma, olisi oikeus työllistymisohjelmalisään. Lakia ja sen toimeenpanoa yksinkertaistettaisiin siten, että työllistymisohjelman edellytyksistä säädettäisiin vain julkisesta työvoimapalvelusta annetussa laissa. Kun työ- ja elinkeinoviranomainen ilmoittaa etuuden maksajalle, että työnhakijalla on voimassa oleva työllistymisohjelma, etuuden maksaja ei enää tutkisi, onko hakijalla oikeus työllistymisohjelmaan. Nykyisin työttömyyspäivärahan maksaja käytännössä tekee näin, koska työllistymisohjelmalisän maksamisen edellytykset ja työllistymisohjelman laatimisen perusteet ovat samat. Työllistymisohjelmalisä maksettaisiin hakijalle työ- ja elinkeinoviranomaisen ilmoituksen perusteella.

Voimassa olevan lain mukaan työllistymisohjelmalisän enimmäisaika alkaa alusta, kun työnhakija on uudelleen irtisanottu tai hän on uudestaan ollut määräaikaisessa työsuhteessa samaan työnantajaan yhteensä vähintään 36 kuukautta viimeksi kuluneen 42 kuukauden aikana ja hänelle on laadittu uusi työllistymisohjelma. Kun muutosturva laajenee lomautettuihin ja nykyistä laajemmin määräaikaisiin, ehdotetaan työllistymisohjelmalisän enimmäisajan uudelleen alkamista koskevaa säännöstä yksinkertaistettavaksi. Työllistymisohjelmalisän 185 päivän enimmäisaika alkaisi aina alusta, kun työnhakija täyttää uudelleen työssäoloehdon, jolloin alkaa myös työttömyyspäivärahan 500 päivän enimmäisajan laskeminen alusta. Mitään muita ehtoja enimmäisajan uudelleen alkamiselle ei olisi.

Koulutuspäivärahaan syntyy voimassa olevan lain mukaan oikeus, kun työtön täyttää sen saamisen edellytykset ja koulutus täyttää sille asetetut edellytykset. Työ- ja elinkeinotoimistolla ei pääsääntöisesti ole harkintavaltaa sen suhteen, onko työttömän aloittama koulutus tarkoituksenmukaista työttömän työllistymisen kannalta. Vuoden 2010 alusta lukien on SATA-komitean tekemien linjausten mukaisesti tarkoitus yhdistää työvoimapoliittinen aikuiskoulutustuki ja koulutuspäiväraha yhdeksi etuudeksi. Tässä yhteydessä omaehtoinen koulutus tulisi tasavertaiseksi vaihtoehdoksi työvoimapoliittiselle aikuiskoulutukselle, kun nykyisin koulutuspäivärahan saamisen ehtona oleva kymmenen vuoden työhistoriavaatimus poistuu. Tämän vastapainona tukea myönnettäisiin vain sellaiseen opiskeluun, joka parantaa työnhakijan ammatillista osaamista ja edistää hänen työllistymistään. Opiskelun tarkoituksenmukaisuuden harkitsisi työ- ja elinkeinotoimisto tehdessään työnhakijan kanssa työllistymisohjelmaa tai työnhakusuunnitelmaa. Esityksessä ehdotetaan, että lakia muutettaisiin jo nyt tulevan muutoksen suuntaisesti. Koulutuspäivärahan saamisen ehtona olisi, että koulutuksesta on sovittu työnhakusuunnitelmassa tai työllistymisohjelmassa. Samalla 65 päivän työttömyysaikavaatimus poistuisi. Työttömyysaikavaatimuksen poistamisella voidaan helpottaa työttömäksi jäävien mahdollisuuksia hakeutua koulutukseen.

Kausiluonteisen työtä koskevia säännöksiä sovelletaan myös työntekijäryhmiin, joiden työ on kausiluoteista, mutta joiden ansiot eivät työn kausiluonteisuuden vuoksi poikkea tavanomaisesta. Monissa kausiluonteisiksi tulkituissa töissä ansiotaso on jopa keskimääräisiä ansioita alempi kuten esimerkiksi puutarhatyöntekijöillä. Kausiluonteista työtä koskeva säännös on ollut samansisältöinen vuodesta 1985 alkaen. Tänä aikana ammatit ovat muuttuneet ja työsuhteiden kirjo laajentunut. Tämän vuoksi ei ole perusteltua erottaa joitakin määräaikaisissa työsuhteissa olevia työntekijöistä ja kohdella heitä eri tavalla kuin muita, ellei tähän ole jotakin hyväksyttävää perustetta. Pelkästään se, että työnhakijan tekemää työtä tehdään tiettyyn aikaan vuodesta, ei ole tällainen peruste. Vuositulomäärittelyä tulisikin soveltaa vain silloin kausiluonteiseen työhön, kun tehty työmäärä ja työstä saatua ansio nousevat työn kausiluonteisuuden vuoksi tavanomaista huomattavasti korkeammaksi. Koska epäsäännöllisen työn käsitteellä ei ole käytännössä kuin hyvin harvoin vaikutusta työttömyyspäivärahan tasoon, lainsäädännön yksinkertaistamiseksi siitä tulisi luopua.

3. Esityksen vaikutukset

Esityksellä ei ole välittömiä taloudellisia vaikutuksia valtiontalouteen. Muutosturvan työllistymisohjelmalisä ja ansio-päivärahan ansio-osa rahoitetaan työttömyysvakuutusmaksuilla. Vuositulon käytön vähentyminen työttömyyspäivärahan määrää laskettaessa nostaa hieman nykyisin vuositulomäärittelyn piirissä olevien ansio-osan suuruutta. Tyypillisiä muutoksesta hyötyviä ammattiryhmiä olisivat puutarha- ja puistotyöntekijät. Koulutuspäivärahan ehtojen muuttamisella siten, että työttömällä on oikeus koulutuspäivärahaan heti työttömyyden alettua, ei ole myöskään kustannusvaikutuksia. Jos työnhakijalle ei maksettaisi koulutuspäivärahaa, hän saisi sen sijaan työttömyysetuutta.

Esityksellä pyritään parantamaan lomautettujen ja määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevien mahdollisuuksia osallistua työllistymistä edistäviin toimiin ja heidän taloudellista tilannettaan näiden toimien aikana. Esitys osaltaan pyrkii parantamaan ja ylläpitämään työnhakijoiden ammatillista osaamista ja nopeuttaa heidän työllistymistään.

4. Asian valmistelu

Työmarkkinajärjestöt sopivat 21 päivänä tammikuuta 2009 eläkepolitiikkaa ja työttömyysturvaa koskevista esityksistä vuosille 2009—2014. Esityksiin sisältyi muutosturvan laajentamista ja koulutuspäivärahan ehtojen muuttamista koskevat esitykset, jotka hallitus otti osaksi elvytystoimiaan. Esitys on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön sekä keskeisten työmarkkinajärjestöjen kanssa. Valmistelun yhteydessä on kuultu Kansaneläkelaitosta ja Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry:tä.

5. Riippuvuus muista esityksistä

Työ- ja elinkeinoministeriö antaa erikseen Eduskunnalle hallituksen esityksen laiksi julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 5 a luvun 2 ja 5 §:n muuttamisesta. Työ- ja elinkeinoministeriön esityksellä laajennetaan muutosturvaan oikeutettujen piiriä työmarkkinajärjestöjen ehdottamalla tavalla. Tässä esityksessä on otettu huomioon julkisesta työvoimapalvelusta annettuun lakiin ehdotettavat muutokset.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotuksen perustelut

5 luku. Työttömyyspäivärahan saamisen edellytykset

13 §. Omavastuuaika. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että omavastuuaikaan voidaan lukea myös sellainen työnhakusuunnitelmaan merkitty koulutusaika, jonka henkilö on ollut työttömyysturvalain 10 luvun 3 §:n mukaisessa koulutuksessa. Muutoin ehdotus vastaa voimassa olevaa lakia.

6 luku. Työttömyyspäivärahan määrä ja kesto

3 a §. Työllistymisohjelmalisän edellytykset. Pykälän 1 momentin mukaan työllistymisohjelmalisää maksettaisiin työnhakijalle, jolla on voimassa oleva työllistymisohjelma ja jolla on oikeus työttömyyspäivärahaan täytettyään 5 luvun 3 §:ssä tarkoitetun palkansaajan työssäoloehdon. Työllistymisohjelmalisällä tarkoitettaisiin ansiopäivärahan, peruspäivärahan ja koulutustuen työllistymisohjelmalisää. Tuen maksamisen ehtona olisi, että työnhakijalla on voimassa oleva työllistymisohjelma. Ohjelma voi olla uusi tai se voi olla vanha ohjelma, joka ei ole lakannut olemasta voimassa. Oikeudesta työllistymisohjelmaan ja ohjelman voimassa olosta säädettäisiin julkisesta työvoimapalvelusta annetussa laissa. Työttömyysturvalakia sovellettaessa ei tutkittaisi, täyttääkö työnhakija työllistymisohjelman laatimisen edellytykset. Nämä edellytykset tutkisi työ- ja elinkeinotoimisto, joka antaa asiasta työttömyysturvalain 11 luvun 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun työvoimapoliittisen lausunnon.

Työllistymisohjelmalisä myönnettäisiin vain sellaiselle työnhakijalle, jonka oikeus työttömyyspäivärahaan perustuu palkansaajan työssäoloehdon täyttymiseen. Jos työnhakija saa työttömyyspäivärahaa sillä perusteella, että hän täyttänyt yrittäjän työssäoloehdon, hänelle ei myönnettäisi työllistymisohjelmalisää. Ehdotus vastaa voimassa olevaa lakia.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi niistä työllistymisohjelmaan sisältyvistä toimenpiteistä, joiden ajalta maksetaan työllistymisohjelmalisää. Tällaisia toimia olisivat työllistymisohjelmaan merkitty työsuhteen päättymisen jälkeinen omatoiminen työnhaku, työnhakuun liittyvä valmennus, julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 6 luvun mukainen työvoimapoliittinen aikuiskoulutus ja julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 8 luvun mukainen työkokeilu. Työllistymisohjelmalisää maksettaisiin myös työllistymisohjelmaan merkittyjen työnhakuun liittyvän valmennuksen, työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen ja työkokeilun väliseltä ajalta, jos näiden toimenpiteiden välinen aika on enintään seitsemän kalenteripäivää. Ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevaa lakia.

Pykälän 3 momentin mukaan työllistämisohjelmalisää ei maksettaisi niissä tapauksissa, joissa irtisanomisperuste on riitautettu, ennen asiassa tehtyä lopullista ratkaisua. Säännös vastaa voimassa olevaa lakia.

Pykälän 4 momentin mukaan työttömyysturvalain 6 luvun 9 §:n mukaisiin lisäpäiviin oikeutetulle ei maksettaisi työllistymisohjelmalisää. Säännös vastaa voimassa olevaa lakia.

3 b §. Työllistymisohjelmalisän enimmäisaika ja enimmäisajan alkaminen alusta. Työttömyysturvalain 6 lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 b §, jossa säädettäisiin työllistymisohjelmalisän maksamisen enimmäisajasta sekä siitä, milloin enimmäisajan laskeminen aloitetaan alusta.

Pykälän 1 momentin mukaan työllistämisohjelmalisää maksettaisiin yhteensä enintään 185 päivältä. Tähän määrään voisi sisältyä enintään 20 päivää, jotka on maksettu työttömyyden alkamisen jälkeiseltä työllistymisohjelmaan merkityltä omatoimisen työnhaun ajalta. Jos työnhakijalle on maksettu työllistymisohjelmalisää työllistymisohjelmaan merkittyjen toimenpiteiden väliseltä ajalta, vähennetään nämä päivät työnhaun ajalta maksettavasta 20 päivän enimmäisajasta. Työllistymisohjelmaan merkittyjen toimenpiteiden väliseltä ajalta maksettavilla päivillä ei ole enimmäismäärää. Vaikka omatoimisen työnhaun ajalta olisi maksettu jo 20 päivää työllistymisohjelmalisää, voidaan toimenpiteiden väliseltä ajalta maksaa työllistymisohjelmalisää, ellei työllistymisohjelmalisän 185 päivän enimmäisaika ole täynnä. Ehdotus vastaa voimassa olevaa lakia.

Pykälän 2 momentin mukaan työllistymisohjelmalisän enimmäisajan laskeminen aloitettaisiin alusta, kun henkilö täyttää 5 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun työssäoloehdon. Tämä tarkoittaisi sitä, että kun työnhakijalle on kerran tehty työllistymisohjelma, hänelle maksetaan tämän perusteella kaikilta työllistymisohjelmaan sisältyviltä 6 luvun 3 a §:n 2 momentissa mainituilta jaksoilta työllistymisohjelmalisää, kuitenkin yhteensä enintään 185 päivältä. Kun työnhakija työllistyy niin pitkäksi ajaksi, että hän täyttää työttömyysturvalain 5 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun työssäoloehdon, aloitetaan työllistymisohjelmalisän enimmäisajan laskeminen alusta. Enimmäisajan alkaminen alusta ei edellyttäisi, että työnhakijalla syntyy oikeus uuteen työllistymisohjelmaan.

4 §. Palkansaajan ansiopäivärahan perusteena oleva palkka. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että ansioon suhteutettu päiväraha laskettaisiin vuositulosta vain, jos työ ja siitä saatava palkkatulo on ollut kausiluonteista. Epäsäännöllisen työn käsitteestä luovuttaisiin.

Kausiluonteisissa töissä palkkataso voi olla hyvin tavanomainen tai sitten työn kausiluonteisuuden vuoksi se voi nousta hyvinkin korkeaksi. Esimerkiksi puutarha- ja puistotyöntekijöillä palkkataso ei työn kausiluoteisuuden vuoksi ylitä vastaavissa tehtävissä maksettavaa palkkaa ja tällaista työtä tehnyt voi työllistyä muuhun työhön, jonka palkka on vastaavan tasoinen. Joillakin aloilla työtä tehdään työn kausiluonteisuuden vuoksi tavanomaista enemmän työskentelyjakson aikana ja tästä syystä myös työstä saatavat ansiot nousevat vastaavasta työstä normaalisti maksettua palkkaa selvästi korkeammiksi. Perinteisesti tällainen työntekijäryhmä on ollut asfalttityöntekijät, mutta nykyään myös esimerkiksi matkailukeskuksissa on työntekijäryhmiä, jotka sesongin aikana tekevät huomattavasti normaalia työaikaa pidempää työaikaa ja joiden ansiot tästä syystä nousevat vastaavaa työtä tekevien ansioita korkeammiksi. Koska korkeat ansiot perustuvat työn kausiluonteisuuteen, ei ole perusteltua korvata täysimääräisesti tällaista ansion menetystä, koska työttömyysaikana ei ole tarjolla vastaavan ansiotason työtä. Vuositulomäärittelyä ei siis sovellettaisi pelkästään sillä perusteella, että työ on kausiluonteista, vaan säännöksen soveltaminen edellyttäisi sen lisäksi, että tehty työmäärä ja sitä kautta ansiot ovat olleet työn kausiluonteisuuden vuoksi huomattavasti tavanomaista korkeammat. Asiasta säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

10 luku. Koulutuspäivärahaa koskevat säännökset

2 §. Koulutuspäivärahan työvoimapoliittiset edellytykset. Koulutuspäivärahan saamisen työvoimapoliittisia edellytyksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että oikeus koulutuspäivärahaan olisi vain sellaisen koulutuksen ajalta, joka sisältyy työnhakusuunnitelmaan tai työllistymisohjelmaan. Työ- ja elinkeinotoimisto harkitsisi koulutuksen tarkoituksenmukaisuuden, kun se yhdessä työnhakijan kanssa laatii työnhakusuunnitelmaa tai työllistymisohjelmaa. Sen lisäksi, että koulutus sisältyy työnhakusuunnitelmaan, olisi hakijan ja suunnitellun koulutuksen täytettävä niille laissa määrätyt muut edellytykset. Ehdotus muuttaa nykyistä käytäntöä siten, ettei hakijalla olisi enää oikeutta koulutuspäivärahaan pelkästään sillä perusteella, että hänellä on työssäoloaikaa vähintään kymmenen vuotta ja että koulutus täyttää sille laissa asetetut edellytykset.

3 §. Koulutuspäivärahan saamisen erityisedellytykset. Pykälän 2 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että koulutuspäivärahan saamisen edellytyksenä ei enää olisi se, että hakija on koulutuksen aloittaessaan saanut välittömästi edeltäneen 12 kuukauden aikana työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea vähintään 65 työttömyyspäivältä. Voimassa olevan lain mukaan 65 päivän työttömyyttä ei ole edellytetty silloin, kun koulutus tai opinnot ovat sisältyneet työllistymisohjelmaan. Nyt tätä käytäntöä ehdotetaan laajennettavaksi myös muuhun kuin työllistymisohjelmaan sisältyvään koulutukseen. Säännöksen tavoitteena on nopeuttaa työnhakijoiden siirtymistä koulutukseen.

Pykälän 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi, koska koulutuspäivärahan saamisen yleisenä ehtona ei enää olisi 65 päivän työttömyyskausi.

5 §. Koulutuspäivärahan määrä. Pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi viittaus 3 §:n 3 momenttiin. Koulutuspäivärahaa voitaisiin maksaa kaikille koulutuspäivärahaan oikeutetuille heti 5 luvun 13 §:ssä tai 7 luvun 9 §:ssä säädetyn omavastuuajan jälkeen.

6 §. Koulutuspäivärahakauden kesto. Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi viittaus 3 §:n 3 momenttiin. Koska koulutuspäivärahan saamisen ehtona ei olisi enää 65 päivän työttömyysaika, on viittaus tarpeeton.

10 §. Työ- ja elinkeinotoimiston tietojenantovelvollisuus. Pykälässä säädetään työ- ja elinkeinotoimistojen tietojenantovelvollisuudesta. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi, että työ- ja elinkeinotoimiston tulee ilmoittaa koulutuspäivärahan maksajalle tieto myös siitä, että koulutus sisältyy työnhakusuunnitelmaan.

11 luku. Toimeenpanoa koskevat säännökset

4 §. Työvoimapoliittinen lausunto. Pykälän 1 momentissa on määritellään ne asiat, joista työ- ja elinkeinotoimisto antaa työvoimapoliittisen lausunnon. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi tekninen muutos, joka johtuu julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 5 a luvun 2 §:n muuttamisesta.

Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2009. Ennen tämän lain voimaantuloa alkaneeseen 10 luvun mukaiseen koulutukseen sovellettaisiin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Lain 6 luvun 3 b §:n 2 momentin mukaan työllistymisohjelmalisän enimmäisajan laskeminen aloitettaisiin alusta, kun henkilö täyttää työssäoloehdon. Säännöstä ehdotetaan sovellettavaksi henkilöön, jonka työssäoloehto täyttyy lain tultua voimaan.

2. Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2009.

3. Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Esityksessä ei ehdoteta voimassa olevaan lainsäädäntöön nähden sellaisia muutoksia työttömyysetuuksien saamisedellytyksiin, joilla olisi merkitystä arvioitaessa esitystä perusoikeuksien kannalta. Hallituksen käsityksen mukaan ehdotetut lait voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki työttömyysturvalain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 30 päivänä joulukuuta 2002 annetun työttömyysturvalain (1290/2002) 10 luvun 3 §:n 3 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1252/2006,

muutetaan 5 luvun 13 §:n 1 momentti, 6 luvun 3 a § ja 4 §:n 1 momentti, 10 luvun 2 §, 3 §:n 2 momentti, 5 §:n 1 momentti, 6 §:n 2 momentti ja 10 § sekä 11 luvun 4 §:n 1 momentti,

sellaisina kuin niistä ovat 5 luvun 13 §:n 1 momentti sekä 10 luvun 5 §:n 1 momentti ja 6 §:n 2 momentti laissa 1180/2005, 6 luvun 3 a § laissa 459/2005 ja mainitussa laissa 1252/2006, 10 luvun 2 § laissa 1364/2003, 3 §:n 2 momentti mainitussa laissa 1252/2006 sekä 10 § ja 11 luvun 4 §:n 1 momentti laissa 1053/2008, sekä

lisätään 6 lukuun uusi 3 b § seuraavasti:


5 luku

Työttömyyspäivärahan saamisen edellytykset

13 §
Omavastuuaika

Työttömyyspäivärahaa maksetaan sen jälkeen, kun henkilö on ollut työttömänä työnhakijana työ- ja elinkeinotoimistossa tai, jos koulutus on merkitty työnhakusuunnitelmaan tai työllistymisohjelmaan, 10 luvun 3 §:n mukaisessa koulutuksessa yhteensä seitsemää täyttä työpäivää vastaavan ajan enintään kahdeksan peräkkäisen kalenteriviikon aikana. Omavastuuaika asetetaan kerran 6 luvun 7 §:ssä tarkoitettua työttömyyspäivärahan enimmäisaikaa tai 10 luvun 6 §:ssä tarkoitettua koulutuspäivärahan enimmäisaikaa kohti.



6 luku

Työttömyyspäivärahan määrä ja kesto

3 a §
Työllistymisohjelmalisän maksamisen edellytykset

Työllistymisohjelmalisää maksetaan työnhakijalle, jolla on voimassa oleva työllistymisohjelma ja jolla on oikeus työttömyyspäivärahaan täytettyään 5 luvun 3 §:ssä tarkoitetun palkansaajan työssäoloehdon.


Työllistymisohjelmalisää maksetaan työllistymisohjelmaan merkityn työsuhteen päättymisen jälkeisen omatoimisen työpaikkojen haun, työnhakuun liittyvän valmennuksen, julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 6 luvun mukaisen työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen ja julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 8 luvun mukaisen työkokeilun ajalta. Työllistymisohjelmalisää maksetaan myös työllistymisohjelmaan merkittyjen työnhakuun liittyvän valmennuksen, työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen ja työkokeilun väliseltä ajalta, jos näiden toimenpiteiden välinen aika on enintään seitsemän kalenteripäivää.


Jos irtisanomisperuste on riitautettu, ansiopäivärahaa ja peruspäivärahaa ei myönnetä tai makseta työllistymisohjelmalisällä korotettuna ennen asiassa tehtyä lopullista ratkaisua.


Työllistymisohjelmalisää ei makseta, jos työnhakijalla on oikeus 6 luvun 9 §:n mukaisiin lisäpäiviin.


3 b §
Työllistymisohjelmalisän maksamisen enimmäisaika

Työllistymisohjelmalisää maksetaan yhteensä enintään 185 päivältä. Tähän enimmäisaikaan voi sisältyä enintään 20 työllistymisohjelmaan merkityltä omatoimisen työnhaun ajalta maksettua päivää. Työllistymisohjelman mukaisten toimenpiteiden väliseltä ajalta maksetut työllistymisohjelmalisäpäivät vähentävät omatoimisen työnhaun ajalta maksettavan 20 työllistymisohjelmalisäpäivän enimmäisaikaa.


Työllistymisohjelmalisän enimmäisajan laskeminen aloitetaan alusta, kun henkilö täyttää 5 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun työssäoloehdon.


4 §
Palkansaajan ansiopäivärahan perusteena oleva palkka

Palkansaajan ansiopäivärahan perusteena oleva palkka lasketaan henkilön vakiintuneen palkan pohjalta työttömyyttä välittömästi edeltäneeltä ajanjaksolta, jona henkilö on täyttänyt palkansaajan työssäoloehdon. Jos työ ja siitä saatava palkkatulo on ollut kausiluonteista, ansioon suhteutettu päiväraha lasketaan vuositulosta.



10 luku

Koulutuspäivärahaa koskevat säännökset

2 §
Koulutuspäivärahan työvoimapoliittiset edellytykset

Koulutuspäivärahan saamisen edellytyksenä on, että henkilö on koulutuksen aloittaessaan 2 luvun 1 §:ssä tarkoitettuna työttömänä työnhakijana työ- ja elinkeinotoimistossa ja että koulutus sisältyy työnhakusuunnitelmaan tai työllistymisohjelmaan. Koulutuspäivärahaan ei sovelleta 2 luvun 1, 3 ja 6—21 §:ää eikä 8 luvun säännöksiä.


3 §
Koulutuspäivärahan saamisen erityisedellytykset

Koulutuspäivärahan saamisen edellytyksenä on, että hakijalla on koulutuksen aloittaessaan 6 luvun 11 §:ssä tarkoitettua työssäoloaikaa vähintään 10 vuotta.



5 §
Koulutuspäivärahan määrä

Koulutuksen ajalta opiskelijalla on oikeus koulutuspäivärahaan. Koulutuspäivärahana maksetaan sitä tämän lain mukaista työttömyysetuutta, jota koskevia säännöksiä henkilöön sovellettaisiin hänen työttömänä ollessaan. Koulutuspäivärahaan ei kuitenkaan sovelleta 6 luvun 3 a §:ää. Koulutuspäivärahaa voidaan maksaa 5 luvun 13 §:ssä tai 7 luvun 9 §:ssä säädetyn omavastuuajan jälkeen.



6 §
Koulutuspäivärahakauden kesto

— — — — — — — — — — — — — —


Maksetut koulutuspäivärahapäivät luetaan 6 luvun 7 §:ssä tarkoitettuun työttömyyspäivärahan 500 päivän enimmäisaikaan. Koulutuspäivärahana ja työttömyyspäivärahana maksettujen korvauspäivien yhteenlaskettu määrä voi olla enintään 565 päivää. Jos hakija on aloittanut koulutuksen tai opinnot ennen kuin hän on saanut työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea vähintään 65 työttömyyspäivältä, koulutuspäivärahaa ja työttömyyspäivärahaa maksetaan yhteensä enintään 500 päivältä lisättynä ennen koulutuksen tai opintojen alkua maksettujen työttömyyspäivien määrällä. Enimmäisajan jälkeiseltä koulutusajalta koulutuspäiväraha maksetaan työmarkkinatuen suuruisena enintään siihen saakka, kun henkilö on saanut koulutuspäivärahaa 500 päivältä.



10 §
Työ- ja elinkeinotoimiston tietojenantovelvollisuus

Työ- ja elinkeinotoimiston tulee ilmoittaa koulutuspäivärahan maksajalle tiedot 4 §:ssä tarkoitetun koulutuksen aloittaneista opiskelijoista ja työttömänä työnhakijana olosta koulutuksen alkaessa, 2 luvun 2, 4 ja 5 §:ssä säädetyistä edellytyksistä sekä siitä, että koulutus sisältyy työnhakusuunnitelmaan tai työllistymisohjelmaan.


11 luku

Toimeenpanoa koskevat säännökset

4 §
Työvoimapoliittinen lausunto

Työ- ja elinkeinotoimisto antaa työvoimapoliittisen lausunnon 2 luvussa ja 7 luvun 3—5 ja 7 §:ssä, 8 luvussa ja 9 luvun 7 §:n 2 momentissa sekä julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 5 a luvun 2 §:n 1 ja 2 momentissa säädetyistä edellytyksistä. Työvoimapoliittisessa lausunnossa on todettava työllistymisohjelman laatiminen, työllistymisohjelman alkamisajankohta, toimenpiteen sisältyminen työllistymisohjelmaan sekä muut työllistymisohjelmalisän maksamiseksi tarpeelliset seikat.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Ennen tämän lain voimaantuloa alkaneeseen 10 luvun mukaiseen koulutukseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Lain 6 luvun 3 b §:n 2 momenttia sovelletaan henkilöön, jonka työssäoloehto täyttyy lain tultua voimaan.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.



Helsingissä 3 päivänä huhtikuuta

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Sosiaali- ja terveysministeri
Liisa Hyssälä

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.