Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 229/2008
Hallituksen esitys Eduskunnalle Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Itävallan, Puolan, Slovenian, Slovakian, Suomen ja Ruotsin Euroopan unioniin liittymisestä johtuvia muutoksia ja tarvittavia korvaavia mukautuksia koskevien sopimusten hyväksymisestä, jotka on tehty Amerikan Yhdysvaltojen, Argentiinan, Australian, Brasilian, Ecuadorin, Filippiinien, Hongkongin (Kiina), Intian, Japanin, Kanadan, Kiinan, Kolumbian, Korean tasavallan, Kuuban, Sveitsin, Taiwanin, Penghun, Kinmenin ja Matsun erillisen tullialueen (Kiinan Taipei) ja Uuden-Seelannin kanssa GATS-sopimuksen XXI artiklan perusteella, sekä laiksi sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Euroopan yhteisön ja sen 25 jäsenvaltion 17 Maailman kauppajärjestön jäsenen kanssa tekemät sopimukset, jotka käsittelevät vuosina 1995 ja 2004 Euroopan unioniin liittyneen 13 valtion Maailman kauppajärjestössä tekemien, palvelukauppaa koskevien sitoumusten muuttamista, sekä lain sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Sopimukset ovat keskenään samansisältöiset.

Sopimusten myötä 13:n vuosina 1995 ja 2004 Euroopan unioniin liittyneen jäsenvaltion Maailman kauppajärjestössä tekemät palvelukauppaa koskevat sitoumukset yhdistetään Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden yhteiseen sitoumusluetteloon. Edellisen monenkeskisen neuvottelukierroksen päättyessä vuonna 1994 mainitut 13 valtiota eivät olleet vielä unionin jäsenvaltioita, mistä johtuen näiden sitoumukset sisältyvät kunkin valtion omaan sitoumusluetteloon.

Sitoumusluetteloiden yhdistäminen on tarpeen yhteisön yhteisen sitoumuslistan luomiseksi, yhteisön oikeuden huomioimiseksi uusien jäsenvaltioiden sitoumuksissa sekä eri jäsenvaltioiden sitoumusten yhtenäisen tulkinnan varmistamiseksi. Sopimukset käsittelevät 13 uudelle jäsenvaltiolle tehtyjä sitoumusten heikennyksiä sekä hyvityksenä näistä heikennyksistä 25 yhteisön jäsenvaltiolle tehtyjä korvaavia, uusia sitoumuksia. Sitoumusten heikentäminen tarkoittaa Maailman kauppajärjestön jäsenen ulkomaisiin palveluntarjoajiin kohdistaman syrjintämahdollisuuden lisäämistä suhteessa kotimaisiin palveluntarjoajiin; sitoumusten parantaminen tarkoittaa puolestaan syrjintämahdollisuuden vähentämistä. Maailman kauppajärjestön jäsen voi aina myöntää sitoumuksiaan parempaa kohtelua ulkomaisille palveluntarjoajille, eli sitoumukset ilmoittavat syrjinnän enimmäistason. Sitoumukset ja niiden kohteena oleviin palveluihin edelleen sovellettavat rajoitukset kirjataan niin sanottuihin sitoumusluetteloihin.

Suomen sitoumuksia heikennetään niin sanottujen yleishyödyllisten palvelujen, valtiontukien sekä tiettyjen lentokoneiden vuokrauspalvelujen osalta. Hyvityksenä näistä heikennyksistä Suomi parantaa sitoumuksiaan televiestintäpalveluissa, rahoituspalveluissa sekä kampaamopalveluissa. Osa tehdyistä muutoksista kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan ja osa yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. Suomen voimassa olevaan lainsäädäntöön ei sopimuksen johdosta ole tarvetta tehdä muutoksia.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Sopimukset tulevat voimaan Euroopan yhteisön Maailman kauppajärjestölle erikseen ilmoittamana päivänä. Sopimusten voimaantultua sopimusten mukainen kohtelu myönnetään kaikille Maailman kauppajärjestön jäsenille. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimusten kanssa.


YLEISPERUSTELUT

1 Johdanto

Esitys sisältää ehdotuksen seuraavien sopimusten hyväksymisestä ja voimaansaattamisesta: Euroopan yhteisön (jäljempänä yhteisö) ja sen 25 jäsenvaltion Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Itävallan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan, Slovakian tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan (jäljempänä EU13) Euroopan unioniin liittymisestä johtuvia muutoksia ja tarvittavia korvaavia mukautuksia koskevat sopimukset, jotka on tehty Amerikan Yhdysvaltojen, Argentiinan, Australian, Brasilian, Ecuadorin, Filippiinien, Hongkongin (Kiina), Intian, Japanin, Kanadan, Kiinan, Kolumbian, Korean tasavallan, Kuuban, Sveitsin, Taiwanin, Penghun, Kinmenin ja Matsun erillisen tullialueen (Kiinan Taipei) ja Uuden-Seelannin kanssa Maailman kauppajärjestön palvelukauppaa koskevan yleissopimuksen (jäljempänä GATS-sopimuksen, SopS 4–5/1995) XXI artiklan perusteella (jäljempänä EY25-palvelukauppasopimukset). Euroopan unioniin vuonna 2007 liittyneiden Bulgarian ja Romanian osalta vastaavat sitoumusten muuttamista koskevat neuvottelut on sittemmin aloitettu WTO:ssa ja ne jatkuvat toistaiseksi.

EY25-palvelukauppasopimusten neuvotteleminen oli tarpeen, jotta yhteisön ja sen 25 jäsenvaltion osalta voitiin laatia yhteinen sitoumusluettelo. Sopimukset koskevat EU13:lle tehtyjä sitoumusten heikennyksiä sekä hyvityksenä näistä heikennyksistä 25:lle yhteisön jäsenvaltiolle tehtyjä korvaavia muutoksia sitoumuksiin, eli sitoumusten parannuksia.

Yhteisö ja sen jäsenvaltiot käynnistivät Maailman kauppajärjestössä (jäljempänä WTO) vuonna 2003 Suomen, Ruotsin ja Itävallan palvelukauppaa koskevien sitoumusluetteloiden yhdistämisen yhteisön yhteiseen sitoumusluetteloon. Tuolloin laadittiin 15 EU:n jäsenvaltiota kattava yhteinen sitoumusluettelo. Vuonna 2004 yhteinen sitoumusluettelo laajennettiin kattamaan kymmenen uuden jäsenvaltion sitoumusluettelot 25 jäsenvaltiota kattavaksi sitoumusluetteloksi. Teknisen yhdistämisen lisäksi sitoumusluetteloiden yhdistäminen tarkoitti tiettyjen sitoumusten heikentämistä EU13:n osalta. Sitoumusten heikentäminen oli välttämätöntä yhteisöoikeuden sisällön huomioimiseksi EU13:n sitoumuksissa sekä eri jäsenvaltioiden sitoumusten yhtenäisen tulkinnan varmistamiseksi. Yhteisön ja sen 25 jäsenvaltiota kattavien sitoumusten yleisen tason säilyttämiseksi, eli hyvityksenä EU13:n sitoumusten heikentämisestä, yhteisön sitoumusluetteloon tehtiin myös kaikki jäsen-valtiot kattavia parannuksia sitoumuksiin.

Yhteisö ja sen jäsenvaltiot käyttivät ensimmäisenä WTO:n jäsenenä GATS-sopimuksen suomaa oikeutta muuttaa sitoumuksiaan, mistä johtuen neuvotteluja käytiin suhteellisen pitkään. Neuvottelut saatiin päätökseen heinäkuussa 2006, jonka jälkeen neuvotteluiden tulos saatettiin koko WTO:n jäsenistön hyväksyttäväksi. Sitoumusten muutokset saivat WTO:n jäsenistön hyväksynnän joulukuussa 2006.

Yhteisön ja sen 25 jäsenvaltiota kattavan sitoumusluettelon voimaansaattamiseksi Euroopan komissio (jäljempänä komissio) antoi ehdotuksensa Euroopan unionin neuvoston (jäljempänä neuvoston) päätökseksi maaliskuussa 2007. Pysyvien edustajien komitea käsitteli neuvoston päätösehdotusta heinäkuussa 2007 ja päätti lähestymistavasta ja Euroopan parlamentin kuulemisesta sekä pyysi jäsenvaltioita aloittamaan tarvittavat kansalliset voimaansaattamistoimet. Neuvoston ja jäsenvaltioiden hallitusten edustajien varsinainen päätös sopimusten tekemisestä tehdään sen jälkeen kun Euroopan parlamentti on antanut lausuntonsa ja kaikki jäsenvaltiot ovat saattaneet kansalliset menettelynsä päätökseen.

Sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ehdotetaan saatettavaksi voimaan blankettilailla. Sopimukset tulevat voimaan Euroopan yhteisön Maailman kauppajärjestölle erikseen ilmoittamana päivänä. Sopimusten voimaantultua niiden mukainen kohtelu myönnetään kaikille Maailman kauppajärjestön jäsenille.

2 Nykytila

Yhteisö neuvottelee yhteisen kauppapolitiikkansa puitteissa palvelukaupasta ja muun muassa tekee neuvotteluissa kaikki sen jäsenvaltiot kattavia markkinoillepääsytarjouksia, eli ehdotuksia tulevien palvelukauppasitoumustensa sisällöstä. Sitoumukset tarkoittavat käytännössä WTO:n jäsenen ulkomaisiin palveluntarjoajiin kohdistuvan syrjinnän rajoittamista sitoumuksissaan mainittuihin toimiin. WTO:n jäsen voi tehdä sitoumuksia valitsemillaan sektoreilla. GATS-sopimuksen XVI artikla (markkinoillepääsy) määrittää erityisesti ne toimet, joita WTO:n jäsen ei saa ylläpitää sitoumusten kohteena olevilla palvelualoilla, ellei toisin ole mainittu jäsenen sitoumusluettelossa. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi palvelujen tarjoajia koskevat määrälliset rajoitukset, kuten kiintiöt, monopolit tai tarveharkinta, ulkomaisen pääoman määrää koskevat rajoitukset sekä toimenpiteet, jotka rajoittavat tai vaativat tietynlaista oikeushenkilön muotoa tai yhteisyritystä, jotta palvelujen tarjoaja voi tarjota palvelua. GATS-sopimuksen XVII artiklan (kansallinen kohtelu) mukaan sitoumusten kohteena olevilla palvelualoilla WTO:n jäsenen on myönnettävä ulkomaisille palveluntarjoajille yhtä hyvä kohtelu kuin se myöntää omille vastaaville palveluille tai palveluntarjoajille ellei muuta ole mainittu jäsenen sitoumusluettelossa.

Sitoumukset sisältävät näin ollen ne ehdot ja edellytykset, joilla WTO:n jäsen sitoutuu avaamaan markkinansa haluamillaan sektoreilla muiden WTO:n jäsenien palveluille ja palveluntarjoajille. Sitoumukset ja niiden kohteena oleviin palveluihin edelleen sovellettavat rajoitukset kirjataan niin sanottuihin sitoumusluetteloihin. WTO:n jäsen voi aina myöntää ulkomaisille palveluntarjoajille sitoumuksiaan parempaa, eli vähemmän syrjivää, kohtelua. Suomen lainsäädäntö on yleisesti ulkomaisia palveluntarjoajia kohtaan vähemmän syrjivä kuin Suomen WTO-sitoumukset. Yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sitoumukset soveltuvat vain kolmansien maiden palveluntarjoajiin sekä näiden tarjoamiin palveluihin, eli ei toisen EU-jäsenvaltion palveluntarjoajiin.

Yhteisön ja sen 25 jäsenvaltion voimassa olevat sitoumukset WTO:ssa sisältyvät tällä hetkellä 14 erilliseen palvelukauppaa koskevaan sitoumusluetteloon: yhteisön 12 jäsenvaltiota kattavaan sitoumusluetteloon sekä 13:n unioniin vuosina 1995 ja 2004 liittyneen jäsenvaltion sitoumusluetteloihin. Tämä johtuu siitä, että edellinen kauppaneuvottelukierros päättyi vuonna 1994, jolloin mainitut 13 maata eivät vielä olleet yhteisön jäseniä. Sitoumusluetteloiden tekninen yhdistäminen oli tarpeen yhteisön yhteisen sitoumusluettelon aikaansaamiseksi. Sitoumusten heikennyksiä tarvittiin yhteisöoikeuden sisällön huomioimiseksi sekä eri jäsenvaltioiden sitoumusten yhtenäisen tulkinnan varmistamiseksi EU13:n sitoumuksissa. Sitoumusten yleisen tason säilyttämiseksi, eli hyvityksenä sitoumusten heikentämisestä, EU13 teki tiettyjä jäsenvaltiokohtaisia parannuksia sitoumuksiinsa. Näiden lisäksi yhteisön ja sen 25 jäsenvaltiota kattaviin sitoumuksiin tehtiin kaikkia jäsenvaltioita koskevia parannuksia. Sitoumusluetteloiden yhdistämisestä ja sitoumusten muuttamisesta huolimatta eri EU:n jäsenvaltioiden sitoumuksissa voi olla ja on edelleen eroja.

3 Euroopan yhteisön ja jäsenvaltioiden toimivalta sopimusten kattamalla alalla

Kauppapolitiikka kuuluu tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen (SEY) 133 artiklan mukaan. Poikkeuksen piiriin kuuluu muun muassa palveluiden kauppa, jonka osalta toimivalta on osin jaettua. Toimivaltaraja palvelukaupan osalta yhteisön ja jäsenvaltioiden välillä ei kuitenkaan ole yksiselitteinen.

SEY 133 artiklan 6 kohdassa määritellään jaettuun toimivaltaan kuuluvat kysymykset kauppapolitiikan alalla. SEY 133 artiklan 6 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan neuvosto ei voi tehdä sopimusta, jos sen määräyksissä ylitetään yhteisön sisäinen toimivalta erityisesti siten, että määräysten seurauksena olisi jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistaminen alalla, jolla tällainen yhdenmukaistaminen ei perustamissopimuksen mukaan ole mahdollista. Toisen alakohdan mukaan kulttuuri- ja audiovisuaalialojen palvelujen, koulutuspalvelujen sekä sosiaali- ja terveysalan palvelujen kauppaa koskevat sopimukset kuuluvat tässä suhteessa yhteisön ja sen jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan. Kolmas alakohta sisältää viittaussäännöksen, jonka mukaan liikenteen alan kansainvälisten sopimusten neuvottelemisessa ja tekemisessä noudatetaan edelleen SEY V osaston (liikenne) ja 300 artiklan määräyksiä.

EY25-palvelukauppasopimusten voimaan-saattamiseksi komissio antoi neuvostolle ehdotuksensa neuvoston päätökseksi 30 päivänä maaliskuuta 2007. Komissio ehdotti oikeusperustaksi SEY 133 artiklan 1 ja 5 kohtia, yhdessä 300 artiklan 2 kohdan kanssa. Ehdotuksen mukaan sopimukset olisivat olleet yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvia niin sanottuja yhteisösopimuksia.

Ehdotusta käsiteltiin neuvoston 133 artiklan komitean palvelukauppa-asiantuntijoiden kokoonpanossa. Ehdotuksen valmistelun yhteydessä oikeusperustan laajentaminen nähtiin tarpeelliseksi. Jäsenvaltioiden näkemyksen mukaan oikeusperustaa tuli laajentaa kattamaan komission ehdottaman oikeusperustan lisäksi liikennepolitiikkaa koskevat SEY 71 artikla ja 80 artiklan 2 kohta, erityisesti palveluja koskeva 133 artiklan 6 kohta sekä 300 artiklan 3 kohta. Laajennus oli tarpeen, sillä EY25-palvelukauppasopimukset käsittelevät yleishyödyllisiä palveluja ja valtiontukia koskevia sitoumuksia, jotka soveltuvat myös jaettuun toimivaltaan kuuluville sektoreille. Lisäksi sopimukset koskevat koulutus- ja terveyspalveluiden alalla tehtyjä sitoumuksia, mistä johtuen SEY 133 artiklan 6 kohta tuli sovellettavaksi. Koska sitoumusmuutokset koskevat myös liikennepalvelujen alaa, oikeusperustaksi tuli sisällyttää SEY 71 artikla ja 80 artiklan 2 kohta. SEY 300 artiklan 3 kohdan sisällyttäminen oikeusperustaan oli puolestaan tarpeen, sillä SEY 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa suljetaan nimenomaisesti ainoastaan 133 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut, yhteisön yhteistä kauppapolitiikkaa koskevat sopimukset Euroopan parlamentin kuulemisvelvoitteen ulkopuolelle. EY25-palvelukauppasopimukset puolestaan sisälsivät myös yhteisön ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan kuuluvia määräyksiä, joten oikeusperustan laajentaminen myös tältä osin oli tarpeen. Euroopan parlamenttia on kuultava SEY 133 artiklan 5 kohdan sekä SEY 71 artiklan ja 80 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Asiaa käsiteltiin 2 päivänä heinäkuuta 2007 neuvoston Pysyvien edustajien komiteassa, jossa oikeusperusta laajennettiin kattamaan mainitut oikeusperustat. Oikeusperustan laajennus oli kaikkien jäsenvaltioiden hyväksyttävissä.

Oikeusperustan laajennus tarkoitti sitä, että EY25-palvelukauppasopimukset tulee saattaa voimaan myös jäsenvaltioissa. Sen lisäksi neuvoston tulee kuulla asiassa Euroopan parlamenttia. Pysyvien edustajien komitea päätti 12 päivänä heinäkuuta 2007 lähestymistavan lisäksi Euroopan parlamentin kannan pyytämisestä sekä pyysi jäsenvaltioita aloittamaan tarvittavat kansalliset voimaansaattamistoimet. Yhteisön ja jäsenvaltioiden jaetusta toimivallasta johtuen tullaan tekemään neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien yhteinen päätös. Päätös voidaan tehdä vasta kun jäsenvaltiot ovat päättäneet kansalliset hyväksymis- ja voimaansaattamismenettelynsä sekä Euroopan parlamentin kanta on saatu.

Komission ja jäsenvaltioiden välillä ei ole yhteisymmärrystä toimivaltaa koskevasta asiasta. Komissio on pyytänyt Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta SEY 300 artiklan 6 kohdan mukaista lausuntoa EY25-palvelukauppasopimusten toimivaltajaosta sekä neuvoston päätösehdotuksen oikeusperustasta. Euroopan yhteisön tuomioistuimen käsiteltävänä on parhaillaan myös komission neuvostoa vastaan nostama kanne, joka käsittelee Vietnamin WTO:n jäsenyyttä koskevaa neuvoston päätöstä siltä osin kuin oikeusperustana on käytetty jaettua toimivaltaa määrittävää SEY 133 artiklan 6 kohtaa. Tuomioistuin ottaa näissä tapauksissa ensimmäistä kertaa Nizzan sopimuksen voimassaoloaikana kantaa SEY 133 artiklan 6 kohdan tulkintaan.

4 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Sopimusten tavoitteena on yhteisön ja sen 25 jäsenvaltion muutettujen sitoumusten hyväksyminen. Euroopan unioniin vuonna 2007 liittyneiden Bulgarian ja Romanian osalta vastaavat sitoumusten muuttamista koskevat neuvottelut on sittemmin aloitettu WTO:ssa ja ne jatkuvat toistaiseksi.

Sitoumuksiin tehdyt tekniset muutokset tarkoittavat sitoumusten muotoilujen yhdenmukaistamista. Sitoumusten sisällöllinen muuttaminen tarkoittaa puolestaan sitoumusten heikentämistä tai uusien sitoumuksien tekemistä. Sitoumusten sisällöllinen muuttaminen on tarpeen yhteisöoikeuden sisällön huomioimiseksi EU:n 13 uuden jäsenvaltion sitoumuksissa sekä eri jäsenvaltioiden sitoumusten yhtenäisen tulkinnan varmistamiseksi. Uusia sitoumuksia tehdään yhteisön ja sen jäsenvaltioiden yleisen sitoumustason säilyttämiseksi.

Suomen sitoumuksiin tehtyjä sisällöllisiä muutoksia voidaan pitää jokseenkin vähämerkityksellisinä, sillä Suomen lainsäädäntö on ulkomaisten palveluntarjoajien markkinoillepääsyn osalta vähemmän syrjivä kuin Suomen sitoumukset. Suomea koskeviin sitoumuksiin tehdyt muutokset eivät edellytä lainsäädännön muuttamista.

Suomen osalta sitoumusten sisällöllinen muuttaminen tarkoittaa joiltakin osin vuonna 1994 tehtyjen sitoumusten heikentämistä. Suomi heikentää yleishyödyllisiä palveluja, valtiontukia sekä lentokoneiden vuokrausta ilman miehistöä koskevia sitoumuksiaan. Sitoumusten heikentäminen tarkoitti sovelletun lainsäädännön ja Suomen sitoumusten välisen ristiriidan korjaamista. Sovellettu lainsäädäntö voitiin tulkita olevan ristiriidassa sitoumusten kanssa.

Sitoumusten yleisen tason säilyttämiseksi, eli hyvityksenä sitoumusten heikennyksistä, yhteisö ja sen jäsenvaltiot tekevät uusia sitoumuksia tietyillä palvelualoilla. Suomen osalta hyvityksenä tehtävät uudet sitoumukset koskevat televiestintä-, rahoitus- sekä kampaamopalveluja. Lisäksi yleishyödyllisiä palveluja koskevan rajoituksen soveltumisalaa supistetaan kaikkien jäsenvaltioiden osalta.

Esitys sisältää ehdotuksen niin sanotuksi blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

5 Esityksen vaikutukset

Sopimusten hyväksyminen tarkoittaa Suomen sitoumusmuutosten hyväksymistä. WTO-sitoumukset toimivat lähtökohtana yhteisön ja sen jäsenvaltioiden monenkeskisten ja kahdenvälisten neuvotteluiden puitteissa tekemille sitoumuksille.

Suomen sitoumusten heikennys yleishyödyllisten palvelujen osalta lisää viranomaisten liikkumavaraa ja mahdollistaa yksinoikeuksien ja monopolien myöntämisen palveluntarjoajalle silloin kun kyseessä on yleishyödyllinen palvelu.

Tukia koskevan sitoumuksen heikentäminen tarkoittaa, että Suomi voi rajoittaa tukien myöntämistä kolmansien maiden palveluntarjoajille sen perusteella, ovatko ne sijoittautuneet nimenomaiselle alueelle Suomessa.

Muilta osin sitoumusten heikentäminen ja parantaminen eivät käytännössä vaikuta yritysten toimintamahdollisuuksiin, sillä Suomen lainsäädäntö on pääosin vähemmän syrjivä kolmansien maiden yrityksiä kohtaan kuin Suomen sitoumukset. Uudet sitoumukset lisäävät kuitenkin oikeudellista varmuutta ulkomaisille yrityksille, kun ulkomaisia toimijoita kotimaisiin toimijoihin nähden syrjiviä uusia säännöksiä ei voida ottaa käyttöön ilman sitoumusten muuttamista koskevia neuvotteluja. Lisäksi WTO:n riitojenratkaisumenettely soveltuu WTO:n jäsenten palvelukaupan alalla tekemiin sitoumuksiin, mikä tarkoittaa mahdollisuutta käsitellä sitovan menettelyn puitteissa esimerkiksi WTO:n sääntöjä tai jäsenen sitoumuksia koskevia erimielisyyksiä.

Suomea koskevien sitoumusten muuttamisesta ei seuraa tarvetta lainsäädännön muuttamiseen. Sitoumusten muuttamisella ei ole vaikutusta valtion talousarvioon. Ehdotetulla lailla ei ole ympäristövaikutuksia eikä muita merkittäviä vaikutuksia.

6 Asian valmistelu

6.1 Sopimusneuvottelut

GATS artiklan XXI (sitoumuslistojen muuttaminen) sisältämien menettelyohjeiden mukaisesti yhteisö ilmoitti WTO:lle 22 päivänä huhtikuuta 2003 aikeestaan muuttaa tai peruuttaa kolmen EU:hun vuonna 1995 liittyneen jäsenvaltion palvelukauppasitoumuksia. Vuonna 2004 yhteinen sitoumusluettelo laajennettiin kattamaan kymmenen uuden jäsenvaltion sitoumusluettelot eli 25 jäsenvaltiota kattavaksi sitoumusluetteloksi, jonka osalta yhteisö ilmoitti 28 päivänä huhtikuuta 2004 ja 12 päivänä huhtikuuta 2005 WTO:lle aikeestaan muuttaa tai peruuttaa sitoumuksiaan. Jälkimmäinen ilmoituksista koski vain Kyprokselle ja Maltalle tehtäviä lisämuutoksia.

Ensimmäisen ilmoituksen jälkeen 18 WTO:n jäsentä katsoi yhteisön sitoumusten muuttamisen vaikuttavan etuihinsa. Näin ollen yhteisö aloitti GATS XXI artiklan mukaisesti neuvottelut korvaavista muutoksista näiden WTO:n jäsenten kanssa. Neuvotteluiden päämääränä oli päästä sopimukseen muutoksista ja säilyttää kaupan kannalta molemminpuolisesti edullisten sitoumusten yleinen taso vähintään samana kuin aiemminkin.

Neuvotteluja käytiin suhteellisen pitkään. Tämä johtui siitä, että yhteisö oli ensimmäinen WTO:n jäsen, joka käytti GATS-sopimuksen suomaa oikeutta muuttaa palvelukauppaa koskevia sitoumuksia. Neuvotteluiden alkuvaiheessa keskusteltiin muun muassa siitä, miten sitoumusten arvo määritetään ja miten mahdolliset hyvitykset sitoumusten heikentämisestä suoritetaan. Neuvotteluiden kuluessa yksi 18 valtiosta luopui neuvotteluista. Yhteisö ja 17 kiinnostunutta WTO:n jäsentä (Argentiina, Australia, Brasilia, Ecuador, Filippiinit, Hongkong, Intia, Japani, Kanada, Kiina, Kolumbia, Etelä-Korea, Kuuba, Sveitsi, Kiinan Taipei, Uusi-Seelanti ja Yhdysvallat), pääsivät yhteisymmärrykseen heikennyksistä ja hyvityksistä heinäkuussa 2006. GATS XXI artiklan mukaisesti yhteisö toimitti neuvotteluiden tuloksen, yhteisön 25 jäsenvaltiota kattavan sitoumusluettelon, koko WTO:n jäsenistön tarkasteltavaksi 14 päivänä syyskuuta 2006. Koska yksikään WTO:n jäsen ei asetettuun määräaikaan, 15 päivänä joulukuuta 2006 mennessä, ilmoittanut tyytymättömyyttään yhteisön 25 jäsenvaltiota kattavien sitoumusten muuttamiseen, pystyi yhteisö aloittamaan sitoumustensa muutosten voimaansaattamisen.

Sitoumusluettelon voimaansaattamiseksi komissio antoi neuvostolle ehdotuksensa neuvoston päätökseksi 30 päivänä maaliskuuta 2007. Asiaa käsiteltiin kevään ja kesän 2007 aikana säännöllisesti neuvoston 133 artiklan komitean palveluasiantuntijoiden kokoonpanossa. Keskustelua käytiin erityisesti päätösluonnoksen oikeusperustasta. Pysyvien edustajien komitea käsitteli neuvoston päätösehdotusta 12 päivänä heinäkuuta 2007 ja päätti lähestymistavasta ja Euroopan parlamentin kannan pyytämisestä sekä pyysi jäsenvaltioita aloittamaan tarvittavat kansalliset voimaansaattamistoimet.

Neuvoston sekä jäsenvaltioiden hallitusten edustajien varsinainen päätös sopimusten tekemisestä tehdään sen jälkeen, kun Euroopan parlamentti on antanut lausuntonsa ja kaikki jäsenvaltiot ovat saattaneet kansalliset menettelynsä päätökseen. Jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätös tarvitaan, sillä muutokset koskevat yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvien kysymysten lisäksi jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia kysymyksiä. Neuvoston varsinaisen päätöksen yhteydessä annetaan neuvoston puheenjohtajavaltiolle valtuutus nimetä yksi tai useampi henkilö, jolla on valtuudet ilmoittaa, että Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot katsovat sopimusten sitovan niitä.

6.2 Asian valmistelu EU:ssa ja Suomessa

Euroopan komissio edustaa Euroopan yhteisöä ja sen jäsenvaltioita WTO:ssa ja käy näin ollen neuvottelut yhteisön ja jäsenvaltioiden puolesta kuullen säännöllisesti SEY 133 artiklan mukaista erityiskomiteaa (133-komitea ja palvelukaupan osalta sen palvelukauppaa käsittelevä asiantuntijakokoonpano).

Kansallisesti asiaa on käsitelty säännöllisesti EU-asioiden komitean alaisen 133-jaoston (EU2) palvelukauppaan keskittyvässä alajaostossa yhteistyössä eri ministeriöiden ja intressitahojen kanssa.

Tietoja sitoumusluetteloiden yhdistämistä koskevista muutoksista Suomen sitoumuksiin on annettu eduskunnalle 18 päivänä helmikuuta 2003 perustuslain 97 § mukaisella muistiolla (E 121/2001 vp 5. UM 18.02.2003). Eduskuntaa tiedotettiin neuvottelutuloksesta 10 päivänä heinäkuuta 2006 E-kirjelmällä (E 69/2006) ja sitoumusmuutosten voimaansaattamistoimia koskevista EU:n sisäisistä toimista E-jatkokirjelmällä 27 päivänä marraskuuta 2007 (E 69/2006 vp 1.UM 27.11.2007).

Suuri valiokunta on 14 päivänä maaliskuuta 2003 antamassa lausunnossaan (SuVL 7/2002) ottanut kantaa sitoumusten muutoksiin ja pitänyt yleishyödyllisiä palveluja sekä tukia koskevien rajoitusten laajentamista tarpeellisena. Muilta osin suuren valiokunnan lausunto koski pääasiassa Dohan kauppaneuvottelukierroksen puitteissa tehtyä yhteisön alustavaa palvelukauppatarjousta. Talousvaliokunta yhtyi 11 päivänä joulukuuta 2007 kannanotossaan valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan yhteisö on onnistunut neuvottelemaan tasapainoisen hyvityspaketin suhteessa tehtyihin muutoksiin ja niiden kauppavaikutuksiin. Valiokunnan mukaan Suomelle tehdyt muutokset ja korvaavat sitoumukset ovat hyväksyttävissä.

Hallituksen esitys on valmisteltu ulkoasiainministeriössä virkatyönä. Esitysluonnoksesta on pyydetty lausunnot Ilmailuhallinnolta, liikenne- ja viestintäministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, oikeusministeriöltä, opetusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, valtionvarainministeriöltä ja ympäristöministeriöltä sekä Ahvenanmaan maakunnan hallitukselta. Lisäksi lausunnot esitysehdotuksesta on pyydetty Elinkeinoelämän keskusliitolta, Finanssialan keskusliitolta, Kansainväliseltä kauppakamarilta Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepalta, Keskuskauppakamarilta, Korkeasti koulutettujen työmarkkinajärjestö AKAVA:lta, Palvelualojen ammattiliitolta, Suomen ammattiliittojen keskusjärjestöltä, Suomen kaupan liitolta, Suomen pankilta, Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liitolta ja Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitolta. Kepan lausunnossa todettiin, että WTO-sitoumusten kaventamismahdollisuutta pidetään myönteisenä. Lisäksi pyydettiin edesauttamaan, että Euroopan unioni edistäisi kehitysmaiden mahdollisuuksia tehdä vastaavia rajoituksia perusturvan keskeisillä sektoreilla vetäytymällä kompensaatiovaatimuksista. Muilta osin saadut lausunnot koskivat hallituksen esityksen teknisiä näkökohtia ja ne ovat otettu huomioon hallituksen esityksen viimeistelyssä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Sopimusten sisältö ja niiden suhde lainsäädäntöön

Yhteisön ja sen jäsenvaltioiden 17 WTO:n jäsenen kanssa tekemät sopimukset muodostuvat yhteisestä kirjeestä sekä yhteisraportin liitteistä I ja II. Yhteisissä kirjeissä selostetaan neuvotteluiden kulkua. Sitä käsitellään tarkemmin yleisperustelujen sopimusneuvotteluja käsittelevässä jaksossa. Kunkin sopimuksen liite I sisältää yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sitoumuksiin tehdyt heikennykset ja liite II näistä heikennyksistä seuranneet hyvitykset. Sopimusten liitteet ovat kussakin sopimuksessa samansisältöiset. Suomea koskevat sitoumusmuutokset voidaan tehdä olemassa olevan lainsäädännön puitteissa.

Suomea koskeviin sitoumuksiin tehdään teknisiä ja sisällöllisiä muutoksia. Teknisiä muutoksia tehdään lähinnä eri jäsenvaltioiden sitoumusten välillä vallinneiden sitoumusten muotoiluja koskeneiden epäjohdonmukaisuuksien poistamiseksi. Sisällölliset muutokset kattavat niin sitoumusten heikennykset kuin kompensaationa näistä tehdyt sitoumusten parannukset. Suomea koskeviin sitoumuksiin tehdään seuraavat, sisällölliset heikennykset (kunkin sopimuksen liite I):

1) Suomen sitoumuksia rajataan yhteishyödyllisten palvelujen (public utilities) osalta vastaamaan yhteisön sitoumuksia. Käytännössä sitoumuksen heikentäminen antaa kansallisille viranomaisille mahdollisuuden yksinoikeuden tai monopoliaseman myöntämiseen palveluntarjoajalle silloin kun kyseessä on yleishyödyllinen palvelu. Aiemmin tällaista mahdollisuutta ei Suomen sitoumusten mukaan ole ollut. Yleishyödyllisten palvelujen käsitettä ei ole täsmällisesti määritelty. Niihin liittyy usein julkisen tahon asettama palveluvelvoite. Kyseessä eivät kuitenkaan ole julkiset palvelut, jotka on rajattu GATS-sopimuksen ulkopuolelle. Yleishyödyllisten palveluiden käsite kattaa osin mutta on laajempi kuin SEY 16 ja 86 artiklassa tarkoitetut yleisiin taloudellisin tarkoituksiin liittyvät palvelut. SEY 16 ja 86 artiklassa tarkoitettuja palveluja voivat olla muun muassa sosiaalinen asuntotuotanto, lentoliikenne, postipalvelut, sisävesiliikenne ja satamapalvelut. Suomen sitoumukset eivät kuitenkaan kata kaikkia yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, esimerkiksi postipalveluja ja sisävesiliikennettä. Koska palveluvelvoitteen täyttämiseen voi liittyä erityis- ja yksinoikeuksia, joita GATS-sopimuksen XVI artiklan mukaan WTO:n jäsen ei saa ylläpitää tai hyväksyä ilman erillistä mainintaa jäsenen sitoumuslistassa, oli sitoumusten heikentäminen tarpeen. Muutettu sitoumus mahdollistaa SEY 16 ja 86 artiklan määräysten noudattamisen. Sitoumus tulisi huomioida mahdollisesti tulevaisuudessa laadittavassa lainsäädännössä. Sitoumus soveltuu Suomen tulkinnan mukaan myös jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvilla palvelualoilla. Suomella on sitoumuksia tällaisten alojen osalta muun muassa sairaanhoitaja- ja hammaslääkäripalveluissa.

2) Tukia koskevan sitoumuksen heikentäminen tarkoittaa lisättyä mahdollisuutta tukien myöntämiseen kolmansista maista peräisin oleville palveluntarjoajille sen perusteella, ovatko ne sijoittautuneet nimenomaiselle alueelle Suomessa. Suomen vuonna 1994 tekemän sitoumuksen soveltamisala on laajempi ja sen voidaan tulkita rajoittavan tukien myöntämismahdollisuutta aluepoliittisin perustein. Sitoumusten muuttamisen yhteydessä yhteisön sitoumusluettelon sisältämä erillinen selvennys siitä, ettei julkisen sektorin palveluntarjontaa tai sen tukemista voida pitää sitoumusten vastaisena, lisätään myös Suomelle. Suomea koskeva muutos sitoumukseen mahdollistaa SEY 87 artiklan 3 kohdassa mainittujen määräysten noudattamisen. Aluepoliittisin perustein myönnettäviä tukia koskevia määräyksiä sisältyy lakiin yritystoiminnan tukemisesta (1068/2000) ja alueiden kehittämislakiin (602/2002). Sitoumusmuutos soveltuu myös sellaisille aloille, jotka kuuluvat Suomen tulkinnan mukaan jäsenvaltioiden toimivaltaan. Suomella on sitoumuksia tällaisten alojen osalta muun muassa sairaanhoitaja- ja hammaslääkäripalveluissa.

3) Lentokoneiden vuokrausta (ilman miehistöä) koskevaa sitoumusta heikennettiin vastaamaan yhteisön sitoumuksia. Muutetun sitoumuksen mukaan yhteisön lentoliikenteen harjoittajien kolmansissa maissa käyttämien lentokoneiden tulee olla rekisteröityjä jossakin EU:n jäsenvaltiossa. Muutos mahdollistaa yhteisön lentoliikenteen harjoittajien toimiluvista annetussa neuvoston asetuksessa (2407/1992) mainittujen määräysten noudattamisen, joita Suomi oli tosiasiassa jo soveltanut. Asetus on sittemmin kumottu ja korvattu neuvoston ja parlamentin asetuksella lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä (1008/2008). Uusi asetus sisältää edelleen määräyksiä yhteisön lentoliikenteen harjoittajien käyttämien ilma-alusten rekisteröinnistä. Muutoksen on katsottu koskevan SEY 133 artiklan mukaan yhteisötoimivaltaan kuuluvaa alaa.

Hyvityksinä sitoumustensa heikentämisestä, Suomi paransi sitoumuksiaan seuraavasti (kunkin sopimuksen liite II):

1) Yleishyödyllisiä palveluja koskevia sitoumuksia parannetaan niin, että monopolin tai yksinoikeuden myöntämismahdollisuus ei koske telekommunikaatio- tai tietokonepalveluja. Se tulee huomioida alalle mahdollisesti tulevaisuudessa laadittavassa lainsäädännössä. Muutos tehdään kaikille jäsenvaltioille. Muutoksen on katsottu koskevan SEY 133 artiklan mukaan yhteisötoimivaltaan kuuluvaa alaa.

2) Telekommunikaatiopalveluissa yhteisön Dohan kauppaneuvottelukierroksen puitteissa tekemään tarjoukseen sisällytetyt parannukset siirretään hyvityspakettiin. Sitoumuksia laajennetaan muun muassa televiestinnän lisäarvopalveluihin lukeutuvissa telefaksipalveluissa. Sitoumusten luokittelun muutoksesta johtuen sitoumusten katetta täsmennetään selventävällä alaviitteellä. Muutoksen on katsottu koskevan SEY 133 artiklan mukaan yhteisötoimivaltaan kuuluvaa alaa.

3) Rahoituspalvelujen alaan kuuluvissa pankkipalveluissa yhtiön perustajia ja hallintoelimiä koskevaa asuinpaikkavaatimusta muutetaan vähemmän syrjiväksi. Muutoksen jälkeen asuinpaikkaa yhteisössä vaaditaan toimitusjohtajan lisäksi yhdeltä yhtiön perustajista, hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenistä sekä tilintarkastajista. Muutoksen on katsottu koskevan SEY 133 artiklan mukaan yhteisötoimivaltaan kuuluvaa alaa. Suomen lainsäädännössä asuinpaikkavaatimuksista pankkipalveluiden osalta säädetään laissa liikepankeista ja muista osakeyhtiömuotoisista luottolaitoksista (1501/2001), säästöpankkilaissa (1502/2001) sekä laissa osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista (1504/2001).

4) Muut palvelut –alaan kuuluvissa kampaamopalveluissa Suomi muutamien muiden EU-maiden ohella tekee uusia sitoumuksia. Suomi sitoutuu muun muassa sijoittautumisoikeuden osalta myöntämään WTO:n jäsenten palveluille ja palveluntarjoajille vähintään yhtä hyvän kohtelun kuin se myöntää omille vastaaville palveluille ja palveluntarjoajille. Suomessa ei ole alaa erityisesti koskevaa lainsäädäntöä. Muutoksen on katsottu koskevan SEY 133 artiklan mukaan yhteisötoimivaltaan kuuluvaa alaa.

Suomen sitoumukset sisältävät Ahvenanmaata koskevia erityisrajoituksia. Rajoitusten mukaan Ahvenanmaalla on oikeus rajoittaa kotiseutuoikeutta vailla olevan luonnollisen henkilön ja oikeudellisten henkilöiden oikeutta tarjota palveluja tai hankkia tai omistaa kiinteää omaisuutta maakunnassa. Rajoitukset perustuvat Ahvenanmaan itsehallintolakiin (1144/1991). Mainittuihin rajoituksiin ei tehty EY25-palvelukauppasopimuksilla muutoksia.

2 Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Pykälä sisältää säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne sopimusten määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa jaksossa.

2 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimukset tulevat voimaan Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden osalta.

3 Voimaantulo

Sopimukset tulevat voimaan Euroopan yhteisön määräämänä ja WTO:hon ilmoittamana päivänä, sen jälkeen kun Euroopan parlamentti on toimittanut lausuntonsa ja jäsenvaltioiden kansalliset hyväksymis- ja voimaansaattamistoimet on saatettu päätökseen. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimusten kanssa.

Ahvenanmaan itsehallintolain 59 § sisältää säännökset kansainvälisten velvoitteiden voimaantulosta Ahvenanmaan maakunnassa. Jos valtiosopimuksen määräys koskee itsehallintolain 59 §:n 1 momentin mukaan maakunnan toimivaltaan kuuluvaa asiaa tai jos määräys on ristiriidassa itsehallintolain säännösten kanssa, sopimus ei tältä osin tule voimaan maakunnassa, elleivät maakuntapäivät anna sille hyväksyntäänsä. EY25-palvelukauppasopimuksilla tehdään joitakin muutoksia Suomen voimassa oleviin WTO-sitoumuksiin, joiden voimaantuloon maakunnassa maakuntapäivät on aiemmin antanut suostumuksensa. Muutokset kuuluvat itsehallintolain mukaan osittain myös maakunnan toimivaltaan. Sen vuoksi maakuntapäivien hyväksymistä on pyydettävä sopimusten voimaansaattamiseksi Ahvenanmaan maakunnassa. Maakuntapäivien hyväksynnästä mainitaan tasavallan presidentin asetuksessa, jolla säädetään sopimusten voimaansaattamislain voimaantulosta.

4 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

4.1 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Sopimukset muodostuvat yhteisön ja sen jäsenvaltioiden 17 WTO:n jäsenen kanssa tekemistä yhteisistä kirjeistä sekä yhteisraportin liitteistä I ja II. Yhteisön oikeuden näkökulmasta ja Suomen näkemyksen mukaan, kuten edellä Euroopan yhteisön ja jäsenvaltioiden toimivaltaa sopimusten kattamalla alalla koskevassa jaksossa selostetaan, sopimukset ovat niin sanottuja jaetun toimivallan sopimuksia.

Eduskunta hyväksyy perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan muun ohella sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunta hyväksyy vakiintuneen käytännön mukaan jaetun toimivallan sopimukset vain niiltä osin kuin ne kuuluvat Suomen toimivaltaan (PeVL 16/2004 vp, PeVL 6/2005 vp). Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä, 5) jos asiasta on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Edelleen perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa. (PeVL 6/2001 vp, PeVL 12/2000 vp ja PeVL 45/2000 vp).

Suomen sitoumuksiin tehtävistä muutoksista yleishyödyllisiä palveluja sekä valtiontukia käsittelevät sitoumusmuutokset soveltuvat myös jäsenmaiden toimivaltaan kuuluville sektoreille. Suomessa on näiltä osin voimassa lain säännöksiä, mistä johtuen sopimukset edellyttävät eduskunnan suostumusta niiltä osin kuin ne kuuluvat Suomen toimivaltaan. Toimivallan jakautumiseen jäsenvaltioiden ja yhteisön välillä liittyviä kysymyksiä selostetaan edellä myös yleisperustelujen 3. jaksossa.

Unionissa on valmisteltavana neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätös tätä hallituksen esitystä koskevien sopimusten tekemisestä. Tällainen päätös voidaan tehdä vasta, kun jäsenvaltiot ovat päättäneet kansalliset hyväksymis- ja voimaansaattamismenettelynsä ja Euroopan parlamentin kanta on saatu. Tällaisella menettelyllä on samanlaisia piirteitä kuin noudatettaessa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 24 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua menettelyä. SEU 24 artiklassa tarkoitettujen sopimusten kohdalla eduskunta hyväksyy sopimuksen kokonaisuudessaan ja voimaansaattamislain ensimmäisen pykälän muotoilussa otetaan huomioon se, että sopimuksen määräykset sitovat Suomen EU:n jäsenvaltiona (PeVL 5/2007 vp, s. 5). Jäsenvaltiot ovat yleisperustelujen 3. jaksossa esitetyillä perusteluilla lähteneet siitä, että kysymyksessä ovat jaetun toimivallan sopimukset. Perustuslain soveltamiskäytännön valossa jaetun toimivallan sopimukset hyväksytään vain niiltä osin kuin ne kuuluvat jäsenvaltion toimivaltaan ja toimivalta voimaansaattamisasetuksen antamisessa osoitetaan tasavallan presidentille.

4.2 Käsittelyjärjestys

Sopimukset eivät sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimukset voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus niiden voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Edellä olevan perusteella ja peruslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Itävallan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan, Slovakian tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan Euroopan unioniin liittymisestä johtuvia muutoksia ja tarvittavia korvaavia mukautuksia koskevat sopimukset, jotka on tehty Amerikan Yhdysvaltojen, Argentiinan, Australian, Brasilian, Ecuadorin, Filippiinien, Hongkongin (Kiina), Intian, Japanin, Kanadan, Kiinan, Kolumbian, Korean tasavallan, Kuuban, Sveitsin, Taiwain, Penghun, Kinmenin ja Matsun erillisen tullialueen (Kiinan Taipei) ja Uuden-Seelannin kanssa GATS-sopimuksen XXI artiklan perusteella, niiltä osin kuin ne kuuluvat Suomen toimivaltaan

Koska sopimukset sisältävät määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotukset

Laki Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Itävallan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan, Slovakian tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan Euroopan unioniin liittymisestä johtuvia muutoksia ja tarvittavia korvaavia mukautuksia koskevien, Amerikan Yhdysvaltojen, Argentiinan, Australian, Brasilian, Ecuadorin, Filippiinien, Hongkongin (Kiina), Intian, Japanin, Kanadan, Kiinan, Kolumbian, Korean tasavallan, Kuuban, Sveitsin, Taiwanin, Penghun, Kinmenin ja Matsun erillisen tullialueen (Kiinan Taipei) ja Uuden-Seelannin kanssa GATS-sopimuksen XXI artiklan perusteella tehtyjen sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Itävallan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan, Slovakian tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan Euroopan unioniin liittymisestä johtuvia muutoksia ja tarvittavia korvaavia mukautuksia koskevien, Amerikan Yhdysvaltojen, Argentiinan, Australian, Brasilian, Ecuadorin, Filippiinien, Hongkongin (Kiina), Intian, Japanin, Kanadan, Kiinan, Kolumbian, Korean tasavallan, Kuuban, Sveitsin, Taiwanin, Penghun, Kinmenin ja Matsun erillisen tullialueen (Kiinan Taipei) ja Uuden-Seelannin kanssa GATS-sopimuksen XXI artiklan perusteella tehtyjen sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


Helsingissä 30 päivänä joulukuuta

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri
Paavo Väyrynen

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.