Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 225/2008
Hallituksen esitys Eduskunnalle teollismallien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan Haagin sopimukseen liittyvän Geneven asiakirjan hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laiksi mallioikeuslain muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Genevessä heinäkuussa 1999 tehdyn teollismallien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan Haagin sopimukseen liittyvän Geneven asiakirjan, lain sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja lain mallioikeuslain muuttamisesta.

Haagin sopimuksen Geneven asiakirjan tarkoituksena on yksinkertaistaa ja tehostaa mallien kansainvälistä rekisteröintiä keskitetyn rekisteröintimenettelyn avulla. Mallioikeuslaissa säädettäisiin mallien kansainvälistä rekisteröintiä koskevasta menettelystä lisäämällä lakiin uusi luku.

Esityksessä ehdotetaan myös, että mallioikeuslakiin tehtäisiin eräitä yksittäisiä, Geneven asiakirjaan liittymisestä riippumattomia säännösmuutoksia sekä lakiteknisiä täsmennyksiä. Näistä merkittävin on ehdotus siirtymisestä mallin rekisteröintihakemuksen kuuluttamismenettelystä mallin rekisteröinnin kuuluttamiseen. Lisäksi ehdotuksessa ehdotetaan mallin siirtokirjoista vaatimisesta luopumista sekä mahdollisuutta hylätä rekisteröintihakemus ainoastaan siltä osin kuin on olemassa este sen hyväksymiselle. Lain valtuussäännöstä ehdotetaan täsmennettäväksi vastaamaan perustuslain asettamia tarkkarajaisuuden ja yksityiskohtaisuuden vaatimuksia. Lisäksi asiamiesten kotipaikka- ja käyttövaatimuksia ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan Euroopan yhteisössä noudatettavaa palveluiden vapaan tarjoamisen periaatetta sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

Geneven asiakirja on tullut kansainvälisesti voimaan 23 päivänä joulukuuta 2003. Geneven asiakirja tulisi Suomen osalta voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun Suomi on tallettanut liittymiskirjansa Maailman henkisen omaisuuden järjestön pääjohtajan haltuun.

Esitykseen sisältyvät lakiehdotukset on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti Geneven asiakirjan kanssa.


YLEISPERUSTELUT

1 Johdanto

Mallioikeus on teollisoikeudellinen suojamuoto, jolla luovan henkisen työn tuloksena syntyneen mallin luojalle turvataan määrätyissä rajoissa yksinoikeus käyttää ammattimaisesti hyväksensä työnsä tuloksia. Mallioikeudella suojataan tuotteen ulkomuotoa. Yksinoikeuden piiriin kuuluvat muun muassa tavaran valmistaminen, maahantuonti, myytäväksi tarjoaminen, kaupaksi pitäminen, luovuttaminen tai vuokraaminen. Mallioikeuden tavoitteena on sekä kannustaa suunnittelijoita uuteen muotoiluun että tukea niitä, jotka ovat halukkaita investoimaan suunnittelun tuloksiin. Markkinoiden kansainvälistyessä on tärkeää, että suojan kohde saa suojaa ainakin tärkeimmillä markkina-alueilla. Kansainvälisen suojan tarpeesta johtuen on solmittu useita immateriaalioikeuksia koskevia kansainvälisiä sopimuksia.

Mallioikeus saadaan pääsääntöisesti kansallisen viranomaisen suorittaman rekisteröinnin perusteella. Suomessa rekisteriviranomaisena toimii Patentti- ja rekisterihallitus. Rekisteröimisen edellytyksenä on, että malli on syntynyt luovan henkisen työn tuloksena ja, että se on uusi ja yksilöllinen. Luovuusvaatimus liittyy mallioikeuslainsäädännön tavoitteeseen eli uuden muotoilun kannustamiseen.

Jos mallisuojaa haetaan erillisillä rekisteröintihakemuksilla useissa eri maissa, kansallisten lakien edellyttämät erilaiset muotovaatimukset ja kielet aiheuttavat hakijalle ajanhukkaa ja kustannuksia. Mallien kansainvälisen rekisteröintimenettelyn yksinkertaistamiseksi on tehty vuodelta 1925 oleva Haagin sopimus teollismallien kansainvälisestä tallettamisesta myöhempine asiakirjoineen. Suomi ei ole liittynyt mainittuun sopimusjärjestelmään eikä kansainvälistä rekisteröintiä ole voinut kohdistaa Suomeen muuten kuin yhteisömallin kautta. Haagin sopimukseen teollismallien kansainvälisestä tallettamisesta liittyvä viimeisin asiakirja hyväksyttiin Genevessä heinäkuussa 1999, jäljempänä Geneven asiakirja. Geneven asiakirjalla muutettiin myös sopimuksen nimeä, joka aikaisemmin oli Haagin sopimus teollismallien kansainvälisestä tallettamisesta muotoon Haagin sopimus teollismallien kansainvälisestä rekisteröinnistä, jäljempänä Haagin sopimus. Geneven asiakirjan avulla Haagin sopimukseen perustuvaa mallien kansainvälistä rekisteröintijärjestelmää muutettiin siten, että uutuustutkimuksia suorittavien valtioiden järjestelmään liittyminen olisi mahdollista ja helpompaa. Samalla kuitenkin pyrittiin säilyttämään kansainvälisen rekisteröintijärjestelmän yksinkertaisuus ja tekemään siitä hakijoille houkuttelevampi. Geneven asiakirjan mukainen rekisteröintimenettely perustuu yhteen hakemukseen, joka kansainvälisen rekisteröinnin jälkeen käsitellään nimetyissä sopimusvaltioissa kansallisen lainsäädännön edellyttämällä tavalla, jolloin sopimusvaltio voi kieltäytyä myöntämästä alueelleen haettua mallisuojaa.

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Suomen liittymisen teollismallien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan Haagin sopimukseen liittyvään Geneven asiakirjaan. Esitys sisältää ehdotukset mallioikeuslain muutoksiksi, jotka ovat välttämättömiä Suomen liittyessä Geneven asiakirjaan.

Esityksessä ehdotetaan myös, että mallioikeuslakiin tehtäisiin eräitä yksittäisiä, Geneven asiakirjaan liittymisestä riippumattomia säädösmuutoksia sekä lakiteknisiä täsmennyksiä. Lain valtuussäännöstä ehdotetaan täsmennettäväksi vastaamaan perustuslain asettamia tarkkarajaisuuden ja yksityiskohtaisuuden vaatimuksia. Lisäksi asiamiesten kotipaikka- ja käyttövaatimuksia ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan Euroopan yhteisössä noudatettavaa palveluiden vapaan tarjoamisen periaatetta sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

2 Nykytila

2.1 Kansainvälinen sääntely

Tärkeimmät sopimukset, joissa määrätään muun muassa mallioikeutta koskevista asioista, ovat teollisoikeuden suojelemista koskeva Pariisin yleissopimus (SopS 5/1921) vuodelta 1883, Haagin sopimus teollismallien kansainvälisestä rekisteröinnistä vuodelta 1925 ja siihen liittyvä esityksen kohteena oleva vuonna 1999 solmittu Geneven asiakirja sekä Maailman kauppajärjestön perustamissopimukseen liittyvä sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista, jäljempänä TRIPS-sopimus (Agreement on Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights) vuodelta 1994 (SopS 5/1995). Pariisin yleissopimus ja Haagin sopimus kuuluvat Maailman henkisen omaisuuden järjestön (World Intellectual Property Organization, WIPO) hallinnoimiin ja TRIPS-sopimus puolestaan Maailman kauppajärjestön (World Trade Organization, WTO) hallinnoimiin sopimuksiin.

Pariisin yleissopimus

Suomi liittyi Pariisin yleissopimukseen vuonna 1921. Teollisoikeuden suojelu kohdistuu sopimuksen mukaan patentteihin, malleihin, tavaramerkkeihin, kaupallisiin nimiin, alkuperää osoittaviin merkintöihin sekä vilpillisen kilpailun ehkäisemiseen. Yleissopimusta, johon on lokakuussa 2008 liittynyt 173 valtiota, on tarkistettu useamman kerran.

Sopimus rakentuu kansallisen kohtelun ja vähimmäissuojan periaatteille. Kansallisen kohtelun periaate tarkoittaa sitä, että sopimukseen liittynyt valtio on velvollinen antamaan toisen jäsenvaltion kansalaisille kyseessä olevissa asioissa saman kohtelun kuin omille kansalaisilleen. Vähimmäissuojan periaate taas tarkoittaa sitä, että sopimustekstin suoja on vähintään se suoja, joka jäsenvaltion on annettava toisen jäsenvaltion kansalaiselle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sopimukseen liittyvien valtioiden teollisoikeutta koskevan lainsäädännön tulee täyttää sopimuksen vaatimukset. Sopimusetuoikeutta koskevan säännöksen mukaan sillä, joka on jossakin jäsenvaltiossa hakenut suojaa keksinnölle, tavaramerkille tai mallille, on oikeus keksinnön osalta 12 kuukauden sekä tavaramerkin ja mallin osalta 6 kuukauden aikana hakea suojaa muissa jäsenvaltioissa etuoikeuksin tuosta ensimmäisestä hakemuspäivästä lukien.

TRIPS-sopimus

TRIPS-sopimus tuli voimaan Suomessa tammikuussa 1996. Sopimukseen on liittynyt lokakuuhun 2008 mennessä 153 jäsentä. TRIPS-sopimuksen kaksi pääperiaatetta ovat kansallisen kohtelun periaate ja suosituimmuusperiaate. Kansallisen kohtelun periaate on sama kuin Pariisin yleissopimuksessa eli toisen sopimukseen liittyneen jäsenen kansalaiselle on annettava sama kohtelu kuin oman maan kansalaiselle. Suosituimmuusperiaate puolestaan tarkoittaa sitä, että kaikki ne edut, jotka on myönnetty jollekin sopimukseen liittyneelle jäsenelle, tulee myöntää myös muille jäsenille.

Haagin sopimus

Haagin sopimus teollismallien kansainvälisestä rekisteröinnistä on vuodelta 1925. Haagin sopimuksella on luotu kansainvälinen hallinnollinen rekisterijärjestelmä. Sopimusta on tarkistettu useamman kerran, viimeksi Geneven asiakirjassa vuonna 1999. Haagin sopimukseen liittyen ovat vielä voimassa myös Lontoon asiakirja (vuodelta 1934) ja Haagin asiakirja (1960). Geneven asiakirjan mukaan Haagin sopimuksen uusi nimi on sopimus mallien kansainvälisestä rekisteröinnistä. Sopimusta uudistettiin WIPO:n alaisuudessa Genevessä 1999 sisällöllisesti niin, että mallien uutuustutkimuksen suorittavien maiden erityistarpeet kyettiin ottamaan huomioon. Tällaiset sopimusvaltiot voivat sopimukseen liittyessään edellyttää oman lainsäädäntönsä mukaisesti määrättyjä erityisehtoja niiltä mallioikeushakemuksilta, joissa ne tulevat nimetyiksi kohdevaltioiksi. Nämä erityisehdot annetaan WIPO:n pääjohtajalle niin sanottuina selityksinä.

Geneven asiakirja hyväksyttiin 2 päivänä heinäkuuta 1999. Maailman henkisen järjestön kansainvälinen toimisto, jäljempänä WIPO:n kansainvälinen toimisto, vastaa sopimuksen mukaisista hallinnointitehtävistä.

Sopimukseen voivat liittyä WIPO:n jäsenvaltiot sekä tietyin edellytyksin valtioidenväliset järjestöt. Kunkin sopimuspuolen on noudatettava Pariisin yleissopimuksen malleja koskevia määräyksiä.

Haagin sopimuksen Geneven asiakirja on tullut liittymissäännöstensä mukaisesti kansainvälisesti voimaan 23 päivänä joulukuuta 2003 ja asiakirjassa määrätty kansainvälinen rekisteröintimenettely on käynnistynyt 1 päivänä huhtikuuta 2004. Syyskuussa 2008 Geneven asiakirjaan on liittynyt 32 sopimuspuolta, jotka ovat Afrikan henkisen omaisuuden järjestö (OAPI), Albania, Armenia, Botswana, Bulgaria, Egypti, Espanja, Euroopan yhteisö, Georgia, Ghana, Islanti, Kirgisia, Kroatia, Latvia, Liechtenstein, Liettua, Makedonia, Moldova, Mongolia, Namibia, Ranska, Romania, Sao Tome ja Principe, Singapore, Slovenia, Sveitsi, Syyria, Tanska, Turkki, Ukraina, Unkari ja Viro.

Geneven asiakirja antaa sopimusvaltion kansalaiselle tai siellä toimivalle yritykselle mahdollisuuden hakea mallisuojaa yhdellä hakemuksella kaikissa nimeämissään sopimusvaltioissa ja siten asiakirja mahdollistaa yksinkertaisen kansainvälisen rekisteröintimenettelyn. Mallisuojan rekisteröintihakemus toimitetaan Maailman henkisen omaisuuden järjestön kansainväliseen toimistoon ja hakemus kohdistetaan valittuihin Geneven asiakirjaan liittyneisiin valtioihin. Mallisuoja turvataan Euroopan yhteisön alueella yhteisömallijärjestelmän ja kansallisten mallioikeuslakien nojalla. Geneven asiakirja ei tavoittele kansallisten mallioikeuslainsäädäntöjen aineellista yhdenmukaistamista eikä vaikuta kansallisiin mallirekisteröinteihin. Geneven asiakirjan mukaisen kansainvälisen rekisteröintihakemuksen tekeminen ei myöskään edellytä vastaavan kansallisen hakemuksen tai rekisteröinnin olemassaoloa. Kansainvälisellä rekisteröintihakemuksella suojan hakeminen useassa Geneven asiakirjaan liittyneessä valtiossa on tavallisesti sekä yksinkertaisempaa että edullisempaa kuin suojan hakeminen erikseen kunkin sopimuspuolen viranomaisessa.

Rekisteröintihakemus voidaan tehdä englannin tai ranskan kielellä. Hakemuksessa nimetään kaikki sopimusvaltiot, joissa mallisuojaa haetaan. Hakemuksen toimittamisen yhteydessä on samalla maksettava hakemuksesta aiheutuvat rekisteröintimaksut. Kansainvälinen hakemus lähetetään joko suoraan WIPO:n kansainväliseen toimistoon tai mahdollisesti kansallisen rekisteriviranomaisen kautta. Hakemuksen saapumisen jälkeen kansainvälinen toimisto tarkastaa hakemuksen täyttävän muodolliset edellytykset ja sen jälkeen kuuluttaa hakemuksen rekisteröinnistä pääsääntöisesti kuuden kuukauden kuluttua. Hakija voi kuitenkin pyytää julkaisemisen lykkäämistä enintään 30 kuukaudella nimettyjen sopimusvaltioiden lainsäädännön mahdollistamalla tavalla. Julkaisun jälkeen jokaisen kansallisen rekisteriviranomaisen tulee tehdä lainsäädäntönsä mahdollisesti edellyttämä sisällöllinen tutkimus rekisteröinneistä, jotka ovat kohdistettu kyseiseen sopimusvaltioon.

Kansalliset virastot soveltavat kansallista lainsäädäntöään käsitellessään kansainvälistä rekisteröintiä. Kaikki mallioikeuden substanssiin liittyvät kysymykset, erityisesti kansallisen rekisteriviranomaisen tutkimus mallisuojan ehdoista ja suojan laajuudesta, ratkaistaan kunkin sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön mukaan. Kansallinen viranomainen voi ilmoittaa kansainväliselle toimistolle säädetyssä määräajassa, mikäli se kieltäytyy myöntämästä alueelleen haettua mallisuojaa. Kielteisen päätöksen antaminen ei voi tapahtua kansallisen lainsäädännön edellyttämien muotoseikkojen perusteella, koska kansainvälinen toimisto on jo tehnyt hakemuksen muodollisen tutkimuksen.

Jos sopimuspuolen rekisteriviranomainen ei ole tehnyt ilmoitusta, jossa se kieltäytyy myöntämästä alueelleen haettua mallisuojaa, kansainvälinen rekisteröinti tuottaa kyseisessä hakemuksen kohteena olevassa jäsenvaltiossa samat oikeusvaikutukset kuin jos malli olisi rekisteröity kussakin jäsenvaltiossa erikseen. Kansainvälinen rekisteröinti helpottaa suojan ylläpitämistä, koska rekisteröinnin uudistaminen voidaan tehdä keskitetysti kansainvälisessä toimistossa ja teknisluonteisten muutosilmoitusten rekisteröinti onnistuu yhdellä toimenpiteellä.

Haagin sopimuksen Geneven asiakirja koostuu itse sopimustekstin lisäksi Haagin sopimuksen asiakirjoille yhteisistä täytäntöönpanomääräyksistä. Täytäntöönpanomääräyksillä annetaan määräyksiä asioista, joiden osalta Geneven asiakirjan mukaisesti niin määrätään tai joista on hyötyä sopimuksen määräyksiä toimeenpantaessa, sekä määräyksiä hallinnollisista vaatimuksista, asioista tai menettelyistä.

2.2 Euroopan yhteisön sääntely

Mallioikeuden aineelliset seikat on yhdenmukaistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä mallien oikeudellisesta suojasta (98/71/EY), jäljempänä mallioikeusdirektiivi. Direktiiviä käsitellään lyhyesti jäljempänä jaksossa 2.3.

Ehdotus yhteisömallia koskevaksi neuvoston asetukseksi (EY) N:o 6/2002 hyväksyttiin 12 päivänä joulukuuta 2001. Asetus tarkoittaa, että kansallisen mallioikeuden rinnalla on suoja-alueeltaan laajempi yhteisömallioikeus. Yhteisömalli on voimassa aina koko yhteisön alueella. Sitä ei voida jakaa niin, että se olisi voimassa esimerkiksi vain osassa yhteisön valtioita. Yhteisömallien rekisteröinti on keskitetty sisämarkkinoilla toimivaan yhdenmukaistamisvirastoon (tavaramerkit ja mallit) (engl. OHIM), joka toimii myös tavaramerkkien osalta yhteisön vastaavana rekisteriviranomaisena.

Neuvosto hyväksyi 18 päivänä joulukuuta 2006 antamallaan päätöksellä (954/2006) Geneven asiakirjan Euroopan yhteisön puolesta niiden kysymysten osalta, jotka kuuluvat yhteisön toimivaltaan. Samalla neuvoston puheenjohtaja valtuutettiin tallettamaan liittymiskirja WIPO:n pääjohtajan huostaan aikaisintaan sinä päivänä, jona neuvosto ja komissio ovat toteuttaneet yhteisön mallilainsäädännön ja Geneven asiakirjan välisen yhteyden luomiseksi tarvittavat toimenpiteet. Liittymiskirja Euroopan yhteisön puolesta talletettiin WIPO:n pääjohtajan huostaan 24 päivänä syyskuuta 2007. Geneven asiakirja tuli voimaan Euroopan yhteisön osalta 1 päivänä tammikuuta 2008. Yhteisön liittymisellä sopimukseen yhteisömallioikeus kytketään Geneven asiakirjan kansainväliseen rekisteröintijärjestelmään siten, että kansainvälisessä rekisteröintihakemuksessa Euroopan yhteisö voidaan nimetä yhdeksi mallisuojan kohdealueeksi.

2.3 Kansallinen lainsäädäntö

Voimassa oleva mallioikeuslaki (221/1971) annettiin vuonna 1971. Tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta on annettu mallioikeusasetuksella (252/1971).

Mallien oikeudellista suojaa koskevat säännökset poikkesivat viime vuosikymmenellä toisistaan kansainvälisellä tasolla ja myös Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Näiden erojen katsottiin vääristävän kilpailua ja vaikuttavan sitä kautta sisämarkkinoiden toimintaan. Tämän vuoksi Euroopan yhteisöjen komissio antoi mallioikeusdirektiivin, jonka nojalla pitkälti yhdenmukaistettiin jäsenvaltioiden mallien oikeudellista suojaa koskeva lainsäädäntö. Mallioikeuslakia muutettiin direktiivin johdosta ja lain muutokset tulivat voimaan 1 päivänä elokuuta 2002 (596/2002).

3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Esityksen tavoitteena on saada eduskunnan hyväksyminen Suomen sitoutumiselle teollismallien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan Haagin sopimukseen liittyvään Geneven asiakirjaan. Esityksessä ehdotetuilla mallioikeuslain muutoksilla on tarkoitus muuttaa lain säännöksiä asiakirjaan liittymisen edellyttämällä tavalla. Esitys sisältää myös ehdotuksen blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan asiakirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

Geneven asiakirjan tavoitteena on laajentaa Haagin sopimukseen perustuva mallien kansainvälinen rekisteröintijärjestelmä koskemaan uusia jäseniä. Geneven asiakirjan avulla Haagin järjestelmää muutetaan uutuustutkimuksia suorittavien valtioiden järjestelmään liittymisen mahdollistamiseksi ja helpottamiseksi. Tällaiset muutokset liittyvät ennen kaikkea sopimusvaltion mahdollisuuteen periä yksilöllinen nimeämismaksu sekä sopimusvaltioiden oikeuteen asettaa erityisehtoja kyseisen sopimusvaltion nimeäville mallioikeushakemuksille. Toisaalta asiakirjalla pyritään säilyttämään Haagin järjestelmän yksinkertaisuus ja tekemään siitä hakijoille houkuttelevampi. Lisäksi asiakirjalla luodaan yhteys alueellisen ja kansainvälisen rekisteröinnin välille. Tämä toteutetaan niin, että myös valtioiden väliset järjestöt voivat tietyin edellytyksin liittyä asiakirjaan.

Mallioikeuslakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi kansainvälistä rekisteröintiä koskeva 8a luku, johon sisällytettäisiin Geneven asiakirjan mukaisen rekisteröintimenettelyn edellyttämät säännökset. Lisäksi mallioikeuslakiin ehdotetaan yksittäisiä mallin rekisteröintimenettelyä tehostavia muutoksia, jotka koskisivat sekä kansallisia että kansainvälisiä mallirekisteröintejä. Näistä merkittävin on siirtyminen mallin rekisteröintihakemuksen kuulutusmenettelystä mallin rekisteröinnin kuuluttamiseen. Kuulutusmenettelyn muutos olisi yhdenmukainen muiden Pohjoismaiden mallioikeuslakien kanssa ja olisi paremmin yhteensopiva Geneven asiakirjan kuulutusmenettelyn kanssa. Voimassa oleva mallioikeuslaki ei kuulutusmenettelyn osalta vastaa myöskään muita teollisoikeuslakejamme. Tavaramerkki- ja patenttilainsäädännössä on jo aiemmin siirrytty vastaavaan, rekisteröinnin jälkeen tapahtuvaan menettelyyn ja tässä yhteydessä on luontevaa esittää samaa menettelyä myös mallilainsäädännön puolelle koskien sekä kansallisia että kansainvälisiä rekisteröintejä. Muutos merkitsisi käytännössä rekisteröinnin esteitä käsittelevän väitemenettelyn siirtämistä tapahtuvaksi vasta mallin rekisteröinnin kuuluttamisen jälkeen.

Esityksessä ehdotetaan lisäksi mallioikeuslain 10 §:ssä tarkoitettujen ns. siirtokirjojen vaatimisesta luopumista, koska edellytys siirtokirjojen esittämisestä mallin luojalta hakijalle on yleisesti aiheuttanut tarvetta täydentää hakemusta, mikä puolestaan on osoittautunut hakemuskäsittelyä viivyttäväksi ongelmakohdaksi. Lain 15 §:ään ehdotetaan myös rekisteröintimenettelyn tehostamiseksi mahdollisuutta hylätä rekisteröintihakemus ainoastaan siltä osin kuin on olemassa este sen hyväksymiselle.

Lain valtuussäännöstä ehdotetaan täsmennettäväksi vastaamaan perustuslain asettamia tarkkarajaisuuden ja yksityiskohtaisuuden vaatimuksia. Lisäksi asiamiesten kotipaikka-ja käyttövaatimuksia ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan Euroopan yhteisössä noudatettavaa palveluiden vapaan tarjoamisen periaatetta sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

4 Esityksen vaikutukset

4.1 Taloudelliset vaikutukset

Mallioikeus on patentti- ja tavaramerkkioikeuteen verrattuna suhteellisen vähän käytetty teollisoikeudellinen suojamuoto Suomessa. Rekisteröintihakemusten määrä on yhteisömallin käyttöönoton jälkeen laskenut aiempaa selvästi alemmalle tasolle. Nykyisin kansallisia mallin rekisteröintihakemuksia tehdään vuodessa keskimäärin 200 kappaletta ja niissä haetaan suojaa noin 500 mallille. Geneven asiakirjaan liittymisen vaikutusta mallirekisteröintien määrään on vaikea arvioida. Suomen liittyminen Geneven asiakirjaan ei välttämättä merkittävästi lisää Suomessa voimassa olevien mallirekisteröintien määrää. Tämä johtuu siitä, että Suomessa voimassaolevista mallirekisteröinneistä suurin osa on yhteisömalleja, eikä kansainvälisen mallirekisteröinnin mahdollisuus osuutta suuresti muuttane. Vain Suomea koskevien mallirekisteröintien määrä saattaa kuitenkin jonkin verran kasvaa sen johdosta, että nimeämiseen perustuva kansainvälinen hakemusmenettely on ainakin kansainvälisille hakijoille yksinkertaisempaa ja jonkin verran edullisempaa verrattuna perinteiseen kansalliseen hakemusmenettelyyn. Suomea koskevien kansainvälisten hakemusten määrät riippuvat osaltaan myös Geneven asiakirjaan liittyvien valtioiden määrän lisääntymisestä.

Mallirekisteröintien haltijoiden kannalta kansainvälisen rekisteröintimenettelyn yksinkertaistuminen ja lisävaihtoehdon saaminen mallisuojan hakemiseen olisi hyödyllistä. Geneven asiakirjan järjestelmässä hakemuksia ei tarvitse jättää kuhunkin maahan erikseen ja mallirekisteröintien uudistaminen on myös helpompaa. Taloudellisia säästöjä kansainvälisestä rekisteröintimenettelystä syntyy etenkin laajaa kansainvälistä mallioikeussuojaa tarvitseville. Oletettavaa on, että pienet ja keskisuuret yritykset edelleen pääsääntöisesti valitsisivat kansallisen rekisteröintihakemuksen ja isot kansainväliset yritykset käyttäisivät kansainvälistä rekisteröintimenettelyä.

Kansainväliseen rekisteröintijärjestelmään liittymisellä ei arvioida olevan kovin suurta taloudellista vaikutusta Patentti- ja rekisterihallitukselle. Tämä johtuu siitä, että Patentti- ja rekisterihallituksen jatkaessa ns. tutkivana viranomaisena, Suomella on Geneven asiakirjaan liittymisen yhteydessä mahdollisuus vaatia yksilöllistä nimeämismaksua maksettavaksi niissä kansainvälisissä hakemuksissa, joissa Suomi nimetään mallisuojan kohdemaaksi. Tässä esityksessä ehdotetaan, että tämä maksu vastaisi suuruusluokaltaan kansallisista mallirekisteröinneistä nykyisin perittävää maksua. Kansainvälisten rekisteröintien hakijat eivät kuitenkaan joutuisi maksamaan mallien kuulutuksista johtuvia kustannuksia. Näin ollen Patentti- ja rekisterihallituksen saama maksukertymä olisi jatkossa suunnilleen nykyisellä tasolla, vaikka kansalliset hakemukset oletettavasti osittain korvautuisivatkin kansainvälisillä hakemuksilla. Sopimukseen liittymisestä aiheutuisi joitakin kertaluonteisia kustannuksia tietojärjestelmään tehtävien muutosten vuoksi.

Esitys ei sisällä muita valtiontalouteen liittyviä vaikutuksia.

4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Ehdotetuilla muutoksilla on vain vähäisiä suoria vaikutuksia viranomaisten toimintaan. Patentti- ja rekisterihallitukselle, erityisesti sen tavaramerkki- ja mallilinjalle, kansainvälinen rekisteröintimenettely toisi jonkin verran lisää tehtäviä. Kansainvälisten hakemusten määrän ennakoimisen vaikeuden vuoksi Patentti- ja rekisterihallitukselle mahdollisesti aiheutuva lisäresurssien tarve ei ole vielä arvioitavissa. Esityksellä ei kuitenkaan olisi mainittavia organisaatioon tai henkilöstöön kohdistuvia vaikutuksia.

5 Asian valmistelu

Geneven asiakirja tehtiin kesällä 1999 järjestetyn diplomaattisen konferenssin seurauksena. Suomi osallistui kyseiseen konferenssiin ja allekirjoitti konferenssin pöytäkirjan 6 päivänä heinäkuuta 1999. Suomi ei ole allekirjoittanut itse Geneven asiakirjaa.

Mallioikeustyöryhmän loppuraportissa (Kauppa- ja teollisuusministeriön työryhmä- ja toimikuntaraportteja 8/2001) on ehdotettu, että Suomi sitoutuisi Haagin sopimukseen. Työryhmän mukaan sopimus toisi teollisuudelle etuja, jos siihen liittyvien tahojen määrä olisi riittävän suuri, ja nämä tahot olisivat yritysten markkinoiden kannalta kiinnostavia.

Kauppa- ja teollisuusministeriö järjesti maaliskuussa 2006 lausuntokierroksen komission ehdotuksesta Euroopan yhteisön liittymiseksi Geneven asiakirjaan. Lausunnonantajat kannattivat poikkeuksetta yhteisön liittymistä Haagin sopimuksen Geneven asiakirjaan. Lausunnoissa koettiin yleisesti myönteisenä, että yhteisön liittymisen myötä yhteisön kansalaiset ja sen alueella toimivat yritykset pääsisivät mallisuojaa hakiessaan kansainvälisen rekisteröintijärjestelmän piiriin. Valtaosassa lausuntoja kannatettiin lisäksi Suomen liittymistä samaan sopimukseen kansallisten mallirekisteröintiensä osalta.

Eduskunnalle annettiin 28 päivänä huhtikuuta 2006 valtioneuvoston kirjelmä ehdotuksista neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön liittymisestä Haagin sopimuksen Geneven asiakirjaan ja liittymisen edellyttämästä neuvoston asetuksesta (U 19/2006 vp). Eduskunnan talousvaliokunta antoi kirjelmän pohjalta lausuntonsa 18 päivänä toukokuuta 2006 (TaVL 16/2006 vp). Talousvaliokunta piti lausunnossaan yhteisön liittymistä koskevia komission esityksiä perusteltuina ja katsoi, että kansallisella tasolla tulisi vakavasti harkita Suomen suoraa liittymistä Haagin sopimukseen.

Kauppa- ja teollisuusministeriö pyysi marraskuussa 2006 lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi Geneven asiakirjan hyväksymisestä seuraavilta tahoilta: oikeusministeriö, opetusministeriö, ulkoasiainministeriö, Patentti- ja rekisterihallitus, Helsingin hovioikeus, Helsingin käräjäoikeus, Design Forum, Elinkeinoelämän Keskusliitto EK, IPR University Center, Keksintösäätiö, Keskuskauppakamari, Nokia Oyj, Patentti-insinöörit ry, Suomen Asianajajaliitto, Suomen Taideteollisuusyhdistys, Suomen Teollisoikeudellinen yhdistys ry, Suomen Patenttiasiamiesyhdistys ry, Suomen Keksijäin Keskusliitto KEKE ry, Suomen Yrittäjät ry, Taideteollinen korkeakoulu, Teknisen kaupan liitto ja Teollisuustaiteen Liitto Ornamo ry. Lisäksi luonnos hallituksen esityksestä on lähetetty Ahvenanmaan maakuntahallitukselle tiedoksi.

Lausunnoissa esitykseen suhtauduttiin joko myönteisesti tai neutraalisti. Useassa lausunnossa pidettiin tärkeänä antaa mallirekisteröinnin tarvitsijalle mahdollisuus valita omiin tarpeisiinsa sopivin tapa suojata muotoiluaan. Tästä syystä Suomen liittyminen mallien kansainväliseen rekisteröintijärjestelmään nähtiin myönteisenä. Kansainvälisen rekisteröintijärjestelmän nähtiin myös vähentävän mallioikeuksien haltijoilta vaadittavia hallinnollisia menettelyjä ja alentavan mallin suojaamisen kustannuksia. Suurin osa lausunnon antajista kannatti myös mallioikeuslakiin ehdotettuja Geneven asiakirjasta riippumattomia muutoksia, koska niiden todettiin muun muassa nopeuttavan mallien rekisteröintiprosessia. Lausunnoissa esitettiin myös tarkennuksia esityksen perusteluihin sekä joitakin teknisiä muutoksia itse säädöstekstiin. Lausuntojen johdosta säädöstekstiä on muokattu nykyiseen muotoonsa ja perusteluja on täsmennetty. Oikeusministeriön ja ulkoasiainministeriön lausuntojen mukaisesti esitystä on täydennetty selvittämällä erityisesti Geneven asiakirjan suhdetta Suomen lainsäädäntöön sekä täydennetty eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevia kappaleita.

Hallituksen esitys on valmisteltu virkatyönä työ- ja elinkeinoministeriössä yhteistyössä Patentti- ja rekisterihallituksen kanssa.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Haagin sopimuksen Geneven asiakirjan sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön

Geneven asiakirja tehtiin kesällä 1999 järjestetyn diplomaattisen konferenssin seurauksena. Suomi osallistui kyseiseen konferenssiin ja allekirjoitti konferenssin pöytäkirjan 6 päivänä heinäkuuta 1999. Suomi ei ole allekirjoittanut itse Geneven asiakirjaa.

Alkumääräykset

1 artikla . Lyhennetyt ilmaukset. Artiklassa määritellään sopimustekstissä käytetyt lyhennetyt ilmaukset.

2 artikla. Sopimuspuolten lainsäädännössä ja eräissä kansainvälisissä sopimuksissa annetun muun suojan sovellettavuus. Artiklan mukaisesti sopimuksen määräykset eivät vaikuta sopimuspuolen lainsäädännössä mahdollisesti annetun laajemman suojan soveltamiseen. Sopimuksella ei myöskään ole vaikutusta kansainvälisissä tekijänoikeussopimuksissa tai TRIPS -sopimuksessa annettuun suojaan. Artiklan 2 kohdassa asetetaan kullekin sopimuspuolelle velvollisuus noudattaa Pariisin yleissopimuksen malleja koskevia määräyksiä. Artikla ei edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön.

Luku I Kansainvälinen hakemus ja kansainvälinen rekisteröinti

3 artikla. Oikeus tehdä kansainvälinen hakemus. Henkilöllä, joka on sopimuspuolena olevan valtion kansalainen tai sopimuspuolena olevan hallitustenvälisen järjestön jäsenvaltion kansalainen tai jolla on kotipaikka, asuinpaikka tai todellinen ja toiminnassa oleva teollinen tai kaupallinen liike sopimuspuolen alueella, on oikeus tehdä kansainvälinen hakemus. On huomattava, että yhteisön liityttyä Geneven asiakirjaan vuoden 2008 alusta, on suomalaisten hakijoiden ollut mahdollista käyttää kansainvälistä rekisteröintijärjestelmää hyväkseen toimittamalla rekisteröintihakemus WIPO:n kansainväliseen toimistoon. Patentti- ja rekisterihallitukselle hakemusta ei ole voinut toimittaa eikä rekisteröintiä hakea Suomeen, muuten kuin yhteisömallin kautta. Esityksessä ehdotetaan mallioikeuslakiin lisättäväksi uusi 44 a §, joka vastaisi Geneven asiakirjan 3 artiklaa.

4 artikla. Menettely kansainvälisen hakemuksen tekemiseksi. Kansainvälinen hakemus voidaan hakijan valinnan mukaan tehdä joko suoraan kansainväliseen toimistoon Geneveen tai kansalliselle rekisteriviranomaiselle. Sopimuspuoli voi myös sopimukseen liittymisen yhteydessä tehdä selityksen siitä, ettei sen viraston kautta voi tehdä kansainvälisiä hakemuksia. Kansallinen rekisteriviranomainen voi edellyttää, että hakija maksaa sille välitysmaksun sen kautta tehdyistä kansainvälisistä hakemuksista. Mallioikeuslakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 44 b §, joka sisältäisi säännökset menettelystä kansainvälisen hakemuksen tekemiseksi. Patentti- ja rekisterihallitus voisi periä asiakirjan toimittamisesta kansainväliselle toimistolle toimittamismaksun.

5 artikla. Kansainvälisen hakemuksen sisältö. Artiklassa määrätään kansainvälisen hakemuksen pakollisista muoto- ja sisältövaatimuksista. Mikäli sopimuspuolen rekisteriviranomainen on tutkiva viranomainen, sopimuspuoli voi artiklan 2 kohdan mukaisesti tehdä selityksen sopimukseen liittymisen yhteydessä sen lainsäädännön rekisteröintihakemukselle asettamista erityisvaatimuksista. Kansainvälisen hakemuksen sisältövaatimuksiin voi liittyä täytäntöönpanomääräyksissä määriteltyjä muita seikkoja. Hakemus voi käsittää useita malleja ja se voi sisältää pyynnön julkaisemisen lykkäämiseksi. Kansainvälisen hakemuksen sisältövaatimuksista ehdotetaan lakiin sisällytettäväksi uusi säännös 44 c §, jossa todetaan, että kansainvälinen rekisteröintihakemus on tehtävä kirjallisesti siten kuin erikseen määrätään.

6 artikla. Etuoikeus. Kansainvälinen hakemus voi sisältää Pariisin yleissopimuksen mukaisen ilmoituksen, jolla vaaditaan yhteen tai useampaan aikaisemmin jätettyyn kansalliseen hakemukseen perustuvaa etuoikeutta. Etuoikeuden vaatimisesta säädetään mallioikeuslain 8 §:ssä. Artikla 6 vastaa edellä mainittua pykälää, joten sen hyväksyminen ei edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön. Etuoikeusilmoituksen vastaanottaa WIPO:n kansainvälinen toimisto, eikä kansallinen rekisteriviranomainen.

7 artikla. Nimeämismaksut. Sopimuspuoli, jonka rekisteriviranomainen on tutkiva viranomainen ja sopimuspuoli, joka on valtioidenvälinen järjestö, voi tehdä selityksen siitä, että kansainvälisen hakemuksen yhteydessä vakiomääräinen nimeämismaksu korvataan kyseisen sopimuspuolen osalta yksilöllisellä nimeämismaksulla. Nimeämismaksun määrä määritellään sopimukseen liittymisen yhteydessä tehtävällä selityksellä ja sitä voidaan muuttaa myöhemmällä selityksellä. Kansainvälinen toimisto siirtää nimeämismaksut sopimuspuolille, joiden osalta maksut kansainvälisen hakemuksen yhteydessä suoritettiin.

Sopimukseen liittymisen yhteydessä ehdotetaan, että Suomi antaisi selityksen sopimuksen 7 artiklan 2 kohdan nojalla siten, että artiklassa viitattu vakiomääräinen nimeämismaksu korvataan yksilöllisellä nimeämismaksulla niissä kansainvälisissä rekisteröinneissä, joissa Suomi on nimetty rekisteröinnin kohdevaltioksi ja niiden rekisteröintien uudistamisessa. Tämä on perusteltua rekisteriviranomaiselle kansainvälisten rekisteröintien käsittelystä aiheutuvien kustannusten kattamiseksi.

Yksilöllisen nimeämismaksun määrä ei artiklan mukaan voi olla korkeampi kuin minkä maksun sopimusvaltio on oikeutettu saamaan kansallisesta hakemuksesta tai sen uudistamisesta, vähennettynä kansainvälisen hakemusmenettelyn tuomalla kustannussäästöllä. Geneven asiakirjan täytäntöönpanomääräysten mukaan rekisteröintihakemuksessa nimetylle kansalliselle rekisteriviranomaiselle tilitettävä vakiomääräinen nimeämismaksu on määrältään 42 Sveitsin frangia (noin 26 euroa) hakemuksen ensimmäiseltä mallilta ja kaksi frangia (noin 1,25 euroa) kultakin seuraavalta mallilta. Rekisteröintiä uudistettaessa maksut ovat puolet mainituista määristä. Neuvoston 18 päivänä joulukuuta 2006 antaman päätöksen mukaisesti Euroopan yhteisö antoi Geneven asiakirjaa koskevan liittymiskirjansa tallettaessaan selityksen, jonka mukaisesti yhteisön nimeävälle kansainväliselle rekisteröintihakemukselle yksilöllinen nimeämismaksu on hakemuksen sisältämiä malleja kohden 62 euroa hakemusvaiheessa ja 31 euroa rekisteröinnin uudistamisvaiheessa. Euroopan yhteisön yhteisömallin osalta määrittelemä yksilöllisen nimeämismaksun taso on siten huomattavasti vakiomääräistä nimeämismaksua suurempi.

Suomessa Patentti- ja rekisterihallituksen suoritteista peritään maksuja sen mukaan kuin Patentti- ja rekisterihallituksen suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa (1032/92) säädetään. Geneven asiakirjaan liittymisen yhteydessä annettavaksi ehdotettavassa yksilöllisiä nimeämismaksuja koskevassa selityksessä tarkoitetun yksilöllisen nimeämismaksun määrän on tarkoitus perustua alla esitettyyn selvitykseen Patentti- ja rekisterihallituksen nykyisin perimistä rekisteröintimaksuista. Nykyisin kansallisessa mallirekisteröinnissä hakemuksen yhteydessä maksuja suoritetaan seuraavasti:

— hakemusmaksu 185
— yhteisrekisteröintimaksu jokaiselta
mallilta ensimmäisen jälkeen on 100
— luokkamaksu jokaiselta luokalta
ensimmäisen luokan jälkeen on 50
Edellä mainittujen maksujen lisäksi suoritetaan:
— kuulutusmaksuja kultakin kuvalta
ensimmäisen jälkeen 45
— säilytysmaksua kultakin mallilta,
jos toimitetaan mallikappale 50

Mallirekisteröintien uudistamismaksu nousee portaittain ensimmäisen uudistamiskerran 275 eurosta neljännen uudistamiskerran 430 euroon. Uudistamisen yhteydessä peritään tarvittaessa lisäksi yhteisrekisteröintimaksu ja luokkamaksu.

Patentti- ja rekisterihallitus on perinyt mallin rekisteröintihakemuksista pienempää maksua hakemuksen tekemisen kynnyksen madaltamiseksi. Kun malli on rekisteröity ja se on ollut voimassa yhden viisivuotiskauden, on rekisteröintiä uudistettaessa oletettavaa, että siitä on ollut haltijalleen todellista hyötyä ja myös yksinoikeuden tuomaa maksukykyä. Uudistamismaksut on näin ollen säädetty portaittain nouseviksi.

Rekisteröintihakemuksen käsittelystä aiheutuvat kustannukset koostuvat lähinnä hakemuksen tutkimuksesta, sitä edeltävistä valmistelutoimista ja tutkimusta seuraavista esittely- ja kuulutustoimenpiteistä. Koska kansainväliset mallirekisteröinnit esitetään rekisteriviranomaisen toimesta tutkittaviksi, niiden käsittelystä aiheutuu lähes yhtä suuret kustannukset kuin kansallisten hakemusten käsittelystä. Kansainvälisten mallirekisteröintien käsittelystä aiheutuvien kulujen peittämiseksi olisi tarpeen periä kansallista hakemusmaksua vastaava yksilöllinen nimeämismaksu, jonka on suunniteltu olevan samansuuruinen kuin kansallisen mallirekisteröintihakemuksen hakemusmaksu sekä kultakin lisämallilta kansallista yhteisrekisteröintimaksua vastaava yhteisrekisteröintimaksu. Kansallisten mallien rekisteröintihakemusten yhteydessä peritään hakemuskohtaisia luokkamaksuja 50 euroa kultakin luokalta ensimmäisen jälkeen. Luokkakohtainen maksu perustuu siihen, että tutkimustyö tehdään luokkakohtaisesti ja kustannuksia aiheutuu enemmän kuin tutkittavien luokkien määrä kasvaa. Kansainväliset mallit rekisteröidään käytännössä ainoastaan yhteen ainoaan pääluokkaan. Näin ollen kansainvälisten hakemusten yhteydessä ei ole tarvetta tutkia malleja useammissa pääluokissa. Tästä syystä myöskään luokkamaksuja ei ole tarpeellista periä kansainvälisten hakemusten yhteydessä.

Geneven asiakirjan 10 artiklan 3 kohdan mukaan kansainvälisessä rekisteröinnissä ei hakijalta voida periä mallien kansallisesta kuuluttamisesta aiheutuvia kustannuksia. Kansallisista hakemuksista perittävää kuulutusmaksua, joka perustuu kuvien lukumäärään ja jonka tarkoituksena on kattaa mallien kuuluttamisesta aiheutuvat kulut, samoin kuin mallikappaleiden säilytysmaksuja, ei siten perittäisi kansainvälisten rekisteröintien käsittelystä. Kansainvälisten mallirekisteröintien uudistamismaksuja yksinkertaistettaisiin kansallisiin hakemuksiin verrattuna siten, että määrättäisiin vain yksi uudistamismaksu, joka vastaisi määrältään ensimmäistä kansallisen hakemuksen uudistamismaksua.

Edellä esitetty huomioon ottaen ehdotetaan 7 artiklan 2 kohdan nojalla selityksenä annettavaksi, että Geneven asiakirjan mukaisissa kansainvälisissä mallirekisteröinneissä ja kansainvälisiin rekisteröinteihin liittyvissä uudistamisissa korvattaisiin Suomen osalta vakiomääräinen nimeämismaksu yksilöllisellä nimeämismaksulla, joka olisi samansuuruinen kuin kansallisen mallirekisteröintihakemuksen hakemusmaksu sekä kultakin lisämallilta kansallista yhteisrekisteröintimaksua vastaava yhteisrekisteröintimaksu.

8 artikla. Puutteiden korjaaminen. Jos kansainvälinen toimisto hakemuksen vastaanottaessaan havaitsee, ettei hakemus täytä tämän asiakirjan ja täytäntöönpanomääräysten vaatimuksia, se kehottaa hakijaa tekemään vaadittavat korjaukset asetettavan määräajan kuluessa. Artiklan 2 kappaleen mukaan jos hakija ei noudata kehotusta määräajassa, hakemus katsotaan jätetyksi sillensä, ellei sitä ole tietyn sopimuspuolen asettamaan erityisvaatimukseen liittyvän puutteen johdosta katsottava tehdyksi ilman kyseisen sopimuspuolen nimeämistä. Artikla käsittelee WIPO:n kansainvälisen toimiston, eikä kansallisen rekisteriviranomaisen, suorittamaa hakemuksen puutteiden korjaamista. Artikla ei edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön.

9 artikla. Kansainvälisen hakemuksen saapumispäivä. Jos kansainvälinen hakemus tehdään suoraan kansainväliseen toimistoon, hakemuksen saapumispäivänä pidetään hakemuksen vastaanottopäivää. Jos kansainvälinen hakemus toimitetaan hakijan kansallisen rekisteriviranomaisen kautta, saapumispäivä vahvistetaan täytäntöönpanomääräyksissä määrätyllä tavalla. Jos hakemus kansainväliseen toimistoon toimitettaessa oli puutteellinen, saapumispäiväksi katsotaan päivä, jona kansainvälinen toimisto vastaanottaa tällaisen puutteen korjauksen.

Koska hakemus tulee muodollisesti tutkittavaksi WIPO:n kansainvälisessä toimistossa, eikä kansallisessa rekisteriviranomaisessa, ei artiklan johdosta ehdoteta otettavaksi säännöksiä kansalliseen lakiin.

10 artikla. Kansainvälinen rekisteröinti, kansainvälisen rekisteröinnin päivämäärä, kansainvälisen rekisteröinnin julkaiseminen ja salassa pidettävät jäljennökset. Kansainvälinen toimisto rekisteröi jokaisen kansainvälisen hakemuksen kohteena olevan mallin välittömästi kansainvälisen hakemuksen saatuaan. Mikäli korjauksia vaaditaan 8 artiklan nojalla, rekisteröinti tapahtuu korjausten jälkeen. Rekisteröinti toteutetaan riippumatta siitä, lykätäänkö julkaisemista 11 artiklan nojalla. Artiklan 3 kohdan mukaan kansainvälinen toimisto julkaisee kansainvälisen rekisteröinnin. Tällaista julkaisemista pidetään kaikissa sopimuspuolissa riittävänä julkaisemisena, eikä hakijalta vaadita muuta julkistamista. Kansainvälinen toimisto pitää kaikki kansainväliset hakemukset ja rekisteröinnit salassa ennen niiden julkaisemista. Artiklan 4 ja 5 kohtien nojalla kansallisen rekisteriviranomaisen tai rekisteröinnin haltijan pyynnöstä niille voidaan lähettää jäljennöksiä rekisteröinnistä ennen sen julkaisemista.

Mallioikeuslain 18 ja 18 a §:ssä säädetään rekisteröinnin kuuluttamisesta sekä väitteen tekemisestä. Pykäliä sovelletaan soveltuvin osin myös kansainvälisiin rekisteröinteihin. 10 artiklan 5 kohta koskee asiakirjojen salassapitoa ja koskee myös kansallista rekisteriviranomaista.

11 artikla. Julkaisemisen lykkääminen. Jos sopimuspuolen lainsäädännössä säädetään mallin julkaisemisen lykkäämisestä ajanjaksoksi, joka on sopimuksen täytäntöönpanomääräyksen säännössä 16 määriteltyä 30 kuukauden ajanjaksoa lyhyempi, kyseisen sopimuspuolen on annettava selitys lykkäyksen sallitusta kestosta. Mainittu määräaika lasketaan hakemuksen saapumispäivästä tai pyydetystä etuoikeuspäivästä. Selitys tulee tehdä myös, mikäli sopimuspuolen lainsäädännössä ei säädetä mallin julkaisemisen lykkäämisestä.

Sopimukseen liittymisen yhteydessä esitetään, että Suomi antaisi selityksen 11 artiklan 1 kohdan nojalla siten, että rekisteröinnin kuulutus voidaan lykätä enintään kuusi kuukautta siitä päivästä, jona rekisteröintihakemus tehtiin tai josta etuoikeutta 8 §:n mukaan on pyydetty. Selityksen sisältö vastaa määräajan osalta mallioikeuslain voimassa olevan 18 §:n 2 momentin säännöstä sekä uutta tällä ehdotuksella muutettavaa 18 §:n 2 momentin säännöstä.

Artiklan 2—4 kohdissa määrätään rekisteröintihakemuksen sisältämän lykkäyspyynnön käsittelystä yksittäistapauksessa. Asiakirjan 11 artiklan 5 kohdan mukaan jos haltija luopuu kansainvälisestä rekisteröinnistään kaikkien nimettyjen sopimuspuolten osalta lykkäysajan kuluessa, rekisteröinnin kohteena olevaa mallia ei julkaista. Jos määrättyjä maksuja ei ole lykkäysajan umpeutuessa suoritettu, kansainvälinen rekisteröinti kumotaan eikä sitä julkaista. Kansainvälinen rekisteröinti kumotaan sitä julkaisematta myös, mikäli hakija ei määräajassa toimita kansainväliselle toimistolle jäljennöksiä hakemuksen kohteena olevia malleja esittävistä kuvista.

12 artikla. Kielteinen päätös. Sopimuspuolen viranomainen voi osittain tai kokonaan kieltäytyä kansainvälisen rekisteröinnin vaikutuksista kyseisen sopimuspuolen alueella. Kansallinen viranomainen ei voi kuitenkaan kieltäytyä rekisteröinnin vaikutuksista kansainvälisessä hakemuksessa olevan muotovirheen perusteella. Viranomainen antaa kansainväliselle toimistolle määräajassa perustellun ilmoituksen kieltäytymisestään. Kansainvälinen toimisto toimittaa haltijalle viipymättä jäljennöksen kieltäytymistä koskevasta ilmoituksesta. Haltija voi käyttää samoja oikeussuojakeinoja kuin kansallisen rekisteröintihakemuksen tekijä. Tällaisiin oikeussuojakeinoihin on kuuluttava vähintään mahdollisuus uuteen tutkimukseen tai kieltäytymisen uudelleentarkastelu tai muutoksenhaku kieltäytymispäätökseen. Rekisteriviranomainen voi milloin tahansa peruuttaa kieltäytymisensä kokonaan tai osittain. Määräykset eroavat mallioikeuslain säännöksistä rekisteriviranomaisen suorittamasta rekisteröinnin esteiden tutkimisesta.

12 artiklan 2 kohta edellyttää nimetyn kohdevaltion kansallisen rekisteriviranomaisen toimittavan kansainväliselle toimistolle mahdollisen rekisteröinnin kieltäytymisilmoituksen määrätyssä ajassa. Sopimuksen täytäntöönpanomääräysten säännön 18 mukaan rekisteröinnin kieltäytymisilmoituksen määräajaksi on lähtökohtaisesti säädetty kuusi kuukautta kansainvälisen toimiston suorittamasta rekisteröinnin kuuluttamisesta. Sopimuspuoli, jonka laissa on säädetty väitemenettelystä rekisteröintiä vastaan, voi kuitenkin antaa selityksen, että se korvaa määrätyn kuuden kuukauden määräajan kahdentoista kuukauden määräajalla. Sopimukseen liittymisen yhteydessä esitetään, että Suomi antaisi selityksen täytäntöönpanomääräysten säännön 18.1 (b) alakohdan nojalla siten, että se korvaa kieltäytymisilmoituksen toimittamiselle kansainväliselle toimistolle määrätyn kuuden kuukauden määräajan kahdentoista kuukauden määräajalla.

Edellä mainittuun kahdentoista kuukauden kieltäytymisaikaan perustuen esityksessä ehdotetaan myös mallioikeuslain 44 e §:n 2 momentissa säädettäväksi, että kieltäytymistä koskeva perusteltu ilmoitus on toimitettava kansainväliselle toimistolle viimeistään kahdentoista kuukauden kuluessa kansainvälisen rekisteröinnin julkaisemispäivästä.

13 artikla. Mallin yhtenäisyyttä koskevat erityisvaatimukset. Sopimuspuoli voi tehdä selityksen, mikäli sen lainsäädäntö edellyttää saman hakemuksen kohteena olevilta malleilta yhtenäisyyttä, tuotannon tai käytön yhtenäisyyttä taikka vastaavia artiklan mukaisia erityisehtoja. Selitys antaa sopimuspuolelle oikeuden kieltäytyä kansainvälisen rekisteröinnin vaikutuksista siihen saakka, kunnes sopimuspuolen vaatimus täytetään. Jos kansainvälinen rekisteröinti joudutaan kieltäytymisilmoituksen perusteella jakamaan kyseisessä kansallisessa viranomaisessa, viranomaisella on oikeus periä maksu tästä aiheutuvista kansainvälisistä lisähakemuksista.

14 artikla. Kansainvälisen rekisteröinnin vaikutukset. Kansainvälisellä rekisteröinnillä on kansainvälisen rekisteröinnin päivämäärästä lukien vähintään sama vaikutus jokaisessa nimetyssä sopimuspuolessa kuin kyseisen sopimuspuolen lainsäädännön nojalla jätetyllä rekisteröintihakemuksella. Jos sopimuspuolen viranomainen ei ole määräajassa antanut tiedoksi 12 artiklan mukaisesti kielteistä päätöstä, rekisteröinnillä on viimeistään määräajan päättyessä sama vaikutus mallisuojan saamisessa kuin sopimuspuolen lainsäädännön mukaisella rekisteröinnillä. Jos sopimuspuolen viranomainen on ensin antanut kielteisen päätöksen tiedoksi ja myöhemmin peruuttanut kyseisen päätöksen, rekisteröinnillä on vaikutus sopimuspuolen lainsäädännön nojalla viimeistään sinä päivänä, jona kielteinen päätös peruutettiin. Jos sopimuspuolella on tutkiva viranomainen, se voi tehdä selityksen siitä, että sen ollessa hakijan sopimuspuoli, kyseisen sopimuspuolen nimeämisellä kansainvälisessä rekisteröinnissä ei ole vaikutusta. Kansainvälisen rekisteröinnin vaikutuksista ehdotetaan säädettäväksi mallioikeuslain uudessa 44 d §:ssä.

15 artikla. Mitätöiminen. Nimetyn sopimuspuolen viranomaiset eivät voi julistaa kansainvälisen rekisteröinnin vaikutuksia osittain tai kokonaan mitättömiksi kyseisen sopimuspuolen alueella ilman, että haltijalle on hyvissä ajoin annettu tilaisuus puolustaa oikeuksiaan. Sopimuspuolen viranomaisen, jonka alueella rekisteröinnin vaikutukset on mitätöity, on mitätöinnistä tiedon saatuaan ilmoitettava siitä kansainväliselle toimistolle.

Ehdotettavan mallioikeuslain uuden 44 d §:n mukaan kansainväliseen rekisteröintiin sovelletaan soveltuvin osin tämän lain säännöksiä. Tämän johdosta kansainvälisiin rekisteröinteihin sovelletaan myös mallioikeuslain 5 luvun säännöksiä mallioikeuden lakkaamisesta. Lisäksi uuteen 44 g §:ään ehdotetaan otettavaksi säännös, jonka mukaan rekisteriviranomaisen on ilmoitettava kansainväliselle toimistolle Suomea koskevissa kansainvälisissä rekisteröinneissä tapahtuvista muutoksista.

16 artikla. Kansainvälisiä rekisteröintejä koskevien muutosten ja muiden tietojen merkitseminen. Artiklassa määrätään kansainvälisen toimiston kansainväliseen rekisteriin merkitsemät tiedot rekisteröinnin omistajuudesta, haltijan nimen tai osoitteen muutoksista, haltijan edustajasta, haltijan luopumisesta kansainvälisestä rekisteröinnistä jonkin nimetyn sopimuspuolen tai kaikkien nimettyjen sopimuspuolten osalta ja kansainvälisen rekisteröinnin rajaamisesta mallien lukumäärän osalta. Kansainväliseen rekisteriin merkitään myös rekisteröinnin vaikutusten mitätöiminen nimetyn sopimuspuolen viranomaisen toimesta kyseisen sopimuspuolen alueella ja muu mahdollinen täytäntöönpanomääräyksissä määritelty seikka. Artiklan 2 kohdassa määrätään merkinnän vaikutuksen alkamisajankohdasta eri tilanteissa. Kaikista artiklan mukaisista rekisterimerkinnöistä voidaan periä maksu. Kansainvälinen toimisto julkaisee ilmoituksen kaikista merkinnöistä ja toimittaa ilmoituksen julkaisemisesta jäljennöksen kyseisen sopimuspuolen viranomaiselle.

Artiklassa säädetään WIPO:n kansainvälisen toimiston rekisteriin merkitsemien tietojen muutoksista ja niiden tietojen merkitsemisestä rekisteriin. Artiklassa ei säädetä kansallisella tasolla tehtävistä rekisterimuutoksista tai kansallisen rekisteriviranomaisen toimista.

17 artikla. Kansainvälisen rekisteröinnin alkuperäinen voimassaoloaika ja uudistaminen sekä suojan kesto. Kansainvälinen rekisteröinti tehdään aluksi viideksi vuodeksi kansainvälisen rekisteröinnin päivämäärästä laskettuna ja se voidaan uudistaa viiden vuoden jaksoina. Jos rekisteröinti uudistetaan, suojan kesto on kussakin nimetyssä sopimuspuolessa 15 vuotta kansainvälisen rekisteröinnin päivämäärästä laskettuna. Jos nimetyn sopimuspuolen lainsäädännössä säädetään yli 15 vuoden mallisuojasta, suojan kesto on sama kuin kyseisen sopimuspuolen lainsäädännössä säädetty kesto edellyttäen, että kansainvälinen rekisteröinti uudistetaan. Kunkin sopimuspuolen on tehtävä selitys lainsäädännössään säädetystä suojan enimmäiskestosta. Kansainvälisen rekisteröinnin uudistaminen voi koskea yhtä tai useampaa nimettyä sopimuspuolta.

Mallioikeuslain 24 §:ssä säädetään rekisteröinnin voimassaoloajasta. Pykälän mukaan mallin rekisteröinti on voimassa viisi vuotta rekisteröinnin hakemispäivästä lukien, ja se voidaan uudistaa neljästi viideksi vuodeksi kerrallaan. Jokainen rekisteröintikausi lasketaan edellisen rekisteröintikauden päättymisestä. Suoja-aika on kuitenkin enintään 15 vuotta, jos malli on moniosaisen tuotteen osa ja se on tarkoitettu tuotteen korjaamiseksi alkuperäiseen muotoon.

Sopimukseen liittymisen yhteydessä ehdotetaan, että Suomi antaisi selityksen 17 artiklan 3 kohdan nojalla siten, että sen lainsäädännössä säädetty mallisuojan enimmäiskesto on 25 vuotta. Jos malli on moniosaisen tuotteen osa ja se on tarkoitettu tuotteen korjaamiseksi alkuperäiseen muotoon, mallisuojan enimmäiskesto on vain 15 vuotta.

18 artikla. Julkaistuja kansainvälisiä rekisteröintejä koskevat tiedot. Kansainvälinen toimisto toimittaa hakemuksesta maksua vastaan tietoa kansainvälisen rekisterin sisällöstä. Kansainvälisen toimiston toimittamat otteet kansainvälisestä rekisteristä vapautetaan kussakin sopimuspuolessa mahdollisista laillistamisvaatimuksista. Artikla ei kuitenkaan edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön.

Luku II Hallinnolliset määräykset

19 artikla. Usean valtion yhteinen virasto. Jos useat valtiot, jotka aikovat liittyä tämän asiakirjan sopimuspuoliksi, ovat yhtenäistäneet malleja koskevat kansalliset lainsäädäntönsä tai, jos useat tämän asiakirjan sopimuspuolina olevat valtiot sopivat tällaisesta yhtenäistämisestä, ne voivat ilmoittaa pääjohtajalle, että niistä jokaisen kansallinen viranomainen korvataan yhteisellä virastolla, ja että niiden koko alueen, johon yhtenäistettyä lainsäädäntöä sovelletaan, katsotaan tämän asiakirjan 1, 3—18 ja 31 artiklan soveltamisen kannalta muodostavan yhden sopimuspuolen.

20 artikla. Haagin liiton jäsenyys. Sopimuspuolet ovat jäseninä samassa liitossa kuin vuoden 1934 ja vuoden 1960 asiakirjan sopimuspuolet. Artiklan myötä Suomi tulee Haagin liiton jäseneksi, kuten ne sopimuspuolet, jotka ovat liittyneet vuosien 1934 tai 1960 asiakirjoihin.

21 artikla. Yleiskokous. Artiklassa määrätään sopimuspuolten edustuksesta yleiskokouksessa ja yleiskokouksen tehtävistä. Artiklan 2 kohdan mukaan yleiskokous muun muassa käsittelee kaikkia asioita, jotka koskevat liiton ylläpitämistä ja kehittämistä sekä tämän asiakirjan täytäntöönpanoa, muuttaa sopimuksen täytäntöönpanomääräyksiä, tarkastaa ja hyväksyy liittoa koskevat pääjohtajan kertomukset ja toimenpiteet sekä antaa hänelle kaikki tarvittavat ohjeet liiton toimivaltaan kuuluvissa asioissa, päättää toimintaohjelmasta ja hyväksyy liiton tulo- ja menoarvion ja ryhtyy kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin, joilla voidaan edistää liiton tavoitteita ja suorittaa muita sellaisia tehtäviä, jotka ovat tämän asiakirjan nojalla tarpeen. Artiklassa määrätään lisäksi yleiskokouksen päätösvaltaisuudesta ja päätöksenteosta yleiskokouksessa. Yleiskokous pyrkii tekemään päätöksensä yksimielisesti. Enemmistöpäätöksissä yleiskokous tekee pääsääntöisesti päätöksensä kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä. Yleiskokous kokoontuu joka toinen kalenterivuosi varsinaiseen istuntoon pääjohtajan kutsusta. Yleiskokous kokoontuu ylimääräiseen istuntoon pääjohtajan kutsusta joko yhden neljäsosan yleiskokouksen jäsenistä sitä pyytäessä tai pääjohtajan omasta aloitteesta.

22 artikla. Kansainvälinen toimisto. Kansainvälinen toimisto hoitaa kansainvälisen rekisteröinnin ja siihen liittyvät tehtävät samoin kuin kaikki muut hallinnolliset tehtävät liiton osalta. Pääjohtaja on liiton korkein toimeenpaneva virkamies, ja hän edustaa liittoa. Pääjohtaja ja hänen määräämänsä henkilöt osallistuvat ilman äänioikeutta kaikkiin yleiskokouksen tai sen asettamien komiteoiden taikka työryhmien kokouksiin tai muihin pääjohtajan liiton alaisuudessa koolle kutsumiin kokouksiin. Kansainvälinen toimisto suorittaa yleiskokouksen antamien ohjeiden mukaisesti tarkistuskonferenssien valmistelut sekä kaikki muutkin sille määrätyt tähän asiakirjaan liittyvät tehtävät.

23 artikla. Varainhoito. Liitolla on tulo- ja menoarvio, joka käsittää liiton omat tulot ja sen maksuosuuden järjestön hallinnan alaisten liittojen yhteisten menojen tulo- ja menoarviosta. Artiklassa määritellään tarkemmin tulo- ja menoarvion rahoituslähteet ja niiden vahvistamismenettely. Kansainvälisiin rekisteröinteihin liittyvien maksujen suuruus vahvistetaan siten, että liiton saamat tulot maksuista ja muista lähteistä riittävät kattamaan vähintään kaikki liittoa koskevat kansainvälisen toimiston menot. Liitolla on myös käyttöpääomarahasto, joka koostuu ylijäämävaroista ja, jos tällaisia varoja ei ole riittävästi, liiton kunkin jäsenen suorittamista kertamaksuista. Jos rahasto käy riittämättömäksi, varojen lisäämisestä päättää yleiskokous. Tilintarkastuksen suorittaa yksi tai useampi liiton jäsenvaltio tai ulkopuoliset tilintarkastajat varainhoitosääntöjen mukaisesti. Yleiskokous suorittaa heidän nimittämisensä.

24 artikla. Täytäntöönpanomääräykset. Täytäntöönpanomääräyksissä määrätään asiakirjan täytäntöönpanon yksityiskohdista. Niissä annetaan määräyksiä asioista, joiden osalta Geneven asiakirjan mukaisesti niin määrätään tai joista on hyötyä sopimuksen määräyksiä toimeenpantaessa, sekä määräyksiä hallinnollisista vaatimuksista, asioista tai menettelyistä. Mikäli Geneven asiakirja ja täytäntöönpanomääräykset ovat ristiriidassa keskenään, sovelletaan asiakirjan määräyksiä. Täytäntöönpanomääräysten muuttaminen tapahtuu yleiskokouksessa. Yleiskokous tekee pääsääntöisesti päätöksensä kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä, mutta hyväksyminen voi tietyiltä osin vaatia yksimielisyyttä tai neljän viidesosan enemmistöä. Täytäntöönpanomääräykset tulevat voimaan niissä säädettynä ajankohtana ilman, että niitä erikseen saatetaan Suomessa voimaan. Kuten jäljempänä kuvataan, tietoja niistä saa kansallisesti Patentti- ja rekisterihallituksesta ja kansainvälisellä tasolla ne julkaistaan WIPO:n internetsivuilla.

Täytäntöönpanomääräykset koostuvat 36 säännöstä (Rules) ja niitä sovelletaan kaikkiin kolmeen Haagin sopimukseen liittyvään asiakirjaan (Common Regulations Under the 1999 Act, the 1960 Act and the 1934 Act of the Hague Agreement). Nykyiset täytäntöönpanomääräykset tulivat voimaan vuoden 2008 alussa.

Täytäntöönpanomääräykset on jaettu yhdeksään lukuun. Ensimmäinen luku sisältää määritelmiä ja yleisiä sääntöjä koskien menettelyn käytäntöä, kuten menettelyn kieltä, määräaikojen laskemista, edustusta kansainvälisessä virastossa ja asiakirjojen lähettämistä postin tai kuljetuspalvelun välityksellä.

Toisessa luvussa määrätään kansainvälisessä hakemuksessa ilmoitettavista tiedoista sekä kansainvälisestä rekisteröintimenettelystä ja rekisteröinnin julkaisemisesta. Luvussa käsitellään hakemuksen vaatimuksia, mallista toimitettavia kopioita ja näytteitä, hakijaa koskevia vaatimuksia, hakemusmaksuja, hakemuksen julkaisemista ja julkaisun lykkäämistä, mallin luojasta annettavia tietoja, kansainvälisen viraston toimittamaa tutkimusta ja rekisteröintimenettelyä.

Kolmas luku käsittelee rekisteröinnistä kieltäytymistä ja sen mitätöimistä, erityisesti koskien kieltäytymisilmoituksen määräaikaa ja muotoa sekä rekisteröinnin mitätöimistä nimetyissä sopimusvaltioissa. Neljännessä luvussa määrätään kansainvälisen rekisteröinnin muuttamisesta ja korjaamisesta. Viides luku sisältää säännöt rekisteröinnin uudistamiseen liittyvistä asioista, kuten kansainvälisen viraston epävirallisesta erääntymisilmoituksesta, uudistamismenettelystä ja uudistamistodistuksesta. Kuudennessa luvussa määrätään julkaistavista tiedoista. Seitsemäs luku sisältää säännöt rekisteröintimaksujen määristä, käytettävästä valuutasta ja maksujen jakamisesta nimetyn sopimusvaltion virastolle. Luvussa viitataan lisäksi täytäntöönpanomääräysten liitteenä olevaan maksutaulukkoon (Schedule of Fees), joka on kiinteä osa määräyksiä ja jossa ilmoitetaan kaikki menettelyyn liittyvät maksut lukuun ottamatta sopimusvaltion ilmoittamaa yksilöllistä nimeämismaksua. Kahdeksannessa luvussa määritellään, miten täytäntöönpanomääräykset soveltuvat vuoden 1934 Haagin sopimuksen nojalla tehtyihin hakemuksiin. Suomi ei ole liittynyt tähän sopimukseen.

Lopuksi yhdeksänteen lukuun on kerätty sekalaisia sääntöjä, jotka koskevat tiettyjen sääntöjen muuttamista, kopioiden ja muun informaation saamista julkaistuista rekisteröinneistä, pääjohtajan velvollisuutta laatia hallinnolliset ohjeet yhteistyössä kansallisten virastojen kanssa sekä sopimuspuolten antamia selityksiä.

Sopimukseen liittymisen yhteydessä esitetään, että Suomi antaisi kaksi selitystä osittain täytäntöönpanomääräysten nojalla. Selitykset liittyvät kuitenkin myös itse Geneven asiakirjan vastaaviin artikloihin. Näistä ensimmäinen annettaisiin säännön 8.1(a) perusteella, koska mallioikeuslain 10 §:n 2 momentti edellyttää, että hakemuksessa on mainittava mallin luoja. Nyt ehdotettavan 10 §:n 2 momentin mukaan, mikäli mallin rekisteröintiä hakee muu kuin mallin luoja, hakemuksessa on erikseen vahvistettava mallioikeuden siirtyminen mallin luojalta hakijalle. Tämän säännön perusteella annettaisiin selitys, jonka mukaan Suomen nimeävässä kansainvälisessä rekisteröintihakemuksessa on ilmoitettava hakemuksen kohteena olevan mallin luoja. Mikäli mallioikeuden hakija ei ole mallin luoja, hakijan on vahvistettava mallioikeuden siirtyminen mallin luojalta hakijalle. Geneven asiakirjan 5 artiklan 3 kohdassa määrätään, että kansainväliseen hakemukseen voi sisältyä tai olla liitettynä täytäntöönpanomääräyksissä täsmennettyjä muita tietoja, jollaiseksi selityksessä esitetään ilmoitettavaksi Suomen osalta mallin luoja. Koska mallin luojan ilmoittaminen ei ole hakemuksen vireilletulon edellytys, ei selitystä esitetä annettavaksi Geneven asiakirjan 5 artiklan 2 kohdan nojalla.

Lisäksi sopimukseen liittymisen yhteydessä esitetään, että Suomi antaisi selityksen täytäntöönpanomääräysten säännön 18.1 (b) alakohdan nojalla siten, että se korvaa kieltäytymisilmoituksen toimittamiselle kansainväliselle toimistolle määrätyn kuuden kuukauden määräajan kahdentoista kuukauden määräajalla. Kieltäytymisilmoituksesta määrätään myös Geneven asiakirjan 12 artiklan 2 kohdassa.

Luku III Tarkistaminen ja muuttaminen

25 artikla. Tämän asiakirjan tarkistaminen. Asiakirjaa voidaan tarkistaa sopimuspuolten konferenssissa. Artikloita 21—23 ja 26 voidaan muuttaa joko tarkistuskonferenssissa tai yleiskokouksessa 26 artiklan määräysten mukaisesti.

26 artikla. Tiettyjen artikloiden muuttaminen yleiskokouksessa. Tiettyjä artikloja voidaan muuttaa yleiskokouksessa kolmen neljäsosan tai neljän viidesosan määräenemmistöillä.

Luku IV Loppumääräykset

27 artikla. Tämän asiakirjan sopimuspuoleksi tuleminen. Asiakirjaan voivat liittyä kaikki valtiot, jotka ovat WIPO:n jäseniä sekä tietyin edellytyksin valtioidenväliset järjestöt. Valtio voi tallettaa ratifioimiskirjan, jos se on allekirjoittanut tämän asiakirjan ja liittymiskirjan, jos se ei ole allekirjoittanut tätä asiakirjaa.

28 artikla. Ratifioinnin ja liittymisen voimaantulopäivä. Tämä asiakirja sitoo valtioita tai valtioidenvälisiä järjestöjä kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona ne ovat tallettaneet ratifioimis- tai liittymiskirjansa tai muuna myöhempänä kyseisessä ratifioimis- tai liittymiskirjassa ilmoitettuna päivänä.

29 artikla. Varaumia koskeva kielto. Asiakirjaan ei ole sallittua tehdä varaumia.

30 artikla. Sopimuspuolten antamat selitykset. Sopimuspuoli voi tehdä sopimukseen liittymisen yhteydessä artiklassa lueteltuja selityksiä, jotka tulevat voimaan liittymisen voimaantulon ajankohtana. Sopimuspuoli voi tehdä selityksiä myös liittymiskirjan tallettamisen jälkeen, jolloin selitys tulee voimaan aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona WIPO:n pääjohtaja vastaanottaa selityksen tai minä tahansa selityksessä mainittuna myöhempänä päivänä. Sopimuspuoli voi milloin tahansa peruuttaa tehdyn selityksen pääjohtajalle osoitetulla ilmoituksella. Esityksessä ehdotetaan, että Suomi antaisi liittymisen yhteydessä yhteensä viisi selitystä.

31 artikla. Vuosien 1934 ja 1960 asiakirjojen soveltaminen. Geneven asiakirjan sopimuspuolet soveltavat asiakirjaan liittymisensä jälkeen rekisteröitäviin malleihin keskinäisissä suhteissaan tätä asiakirjaa eikä aikaisempia Haagin sopimuksen asiakirjoja. Suomi ei ole sopimuspuolena vuosien 1934 ja 1960 asiakirjoissa, eikä artikla siten koske Suomea.

32 artikla. Asiakirjan irtisanominen. Jokainen sopimuspuoli voi irtisanoa tämän asiakirjan pääjohtajalle osoitetulla ilmoituksella. Irtisanominen tulee voimaan aikaisintaan vuoden kuluttua irtisanomisilmoituksen vastaanottamisesta.

33 artikla. Asiakirjan kielet; Allekirjoittaminen. Tämä asiakirja allekirjoitetaan yhtenä alkuperäisenä englannin-, arabian-, kiinan-, ranskan-, venäjän-, ja espanjankielisenä kappaleena kaikkien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaisia.

34 artikla. Tallettaja. Tämä asiakirja talletetaan WIPO:n pääjohtajan huostaan.

2 Lakiehdotusten perustelut

2.1 Laki teollismallien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan Haagin sopimukseen liittyvän Geneven asiakirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Perustuslain 95 §:n 1 momentissa edellytetään, että valtiosopimuksen ja muun kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan lailla. Perustuslain 95 §:n 3 momentin mukaan laissa kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamisesta voidaan säätää, että sen voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

1 §. Pykälä sisältää säännöksen siitä, että teollismallien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan Haagin sopimukseen liittyvän Geneven asiakirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta käsitellään jäljempänä yksityiskohtaisten perustelujen 5 kohdassa.

2 §. Pykälä sisältää tavanomaisen voimaantulosäännöksen, jonka mukaan lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Tarkoituksena on, että Geneven asiakirjan edellyttämät mallioikeuslain muutokset tulevat voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin Geneven asiakirja tulee Suomen osalta voimaan.

2.2 Laki mallioikeuslain muuttamisesta

10 §. Pykälässä säädetään mallin rekisteröintihakemuksen sisällöstä. Pykälän 2 momenttia muutetaan säätämällä, että mikäli mallin rekisteröintiä hakee muu kuin mallin luoja, hakemuksessa on erikseen vahvistettava mallioikeuden siirtyminen mallin luojalta hakijalle. Hakijalta ei siten enää vaadita erillisen kirjallisen ilmoituksen (ns. siirtokirjan) esittämistä.

Nykyisen 2 momentin mukaan, jos rekisteröintiä hakee muu kuin mallin luoja, hakijan on selvitettävä oikeutensa malliin. Edellytys siirtokirjojen esittämisestä mallin luojalta hakijalle on yleisesti aiheuttanut tarvetta täydentää hakemusta, mikä puolestaan on osoittautunut hakemuskäsittelyä viivyttäväksi ongelmakohdaksi. Sen vuoksi nyt esitetään, että hakijan ei ole hakemusvaiheessa enää tarpeen selvittää oikeuttaan malliin. Käytännössä tämä merkitsee siirtokirjavaatimuksesta luopumista samaan tapaan kuin patenttilainsäädännössä on jo aiemmin tehty. Suomea koskee jo nykyiselläänkin suuri joukko yhteisömalleja, joissa mallin luojaa eikä siten myöskään selvitystä hakijan oikeudesta malliin ole ilmoitettu yhteisön rekisteriviranomaiselle eli OHIM:lle. Yhteisömalliasetuksen mukaan mallin luojan ilmoittaminen on vapaaehtoista ja hakijan oletetaan olevan mallioikeuden haltija. Esitetty muutos on tarpeen myös vireillä olevan sähköistä mallioikeuden hakemista koskevan uudistuksen vuoksi.

Hakemuksessa tulee edelleen ilmoittaa mallin luoja, minkä lisäksi hakijan on vahvistettava, että mallioikeus on siirtynyt hakijalle. Käytännössä hakija merkitsee oikeuden siirtymisen rekisteröintihakemukseen ja allekirjoittamalla hakemuksen hakija tai hänen asiamiehensä vahvistaa, että mallioikeus on siirtynyt hakijalle.

On huomattava, että siirtokirjavaatimuksesta luopuminen ei tarkoita sitä, ettei hakijalla tai haltijalla ole edelleen oltava mallioikeuslain 1 §:n mukainen oikeus rekisteröitävään malliin. Kyse on vain siitä, että rekisteriviranomaisen tai kansainvälisen toimiston ei ole tarpeen kiinnittää huomiota tähän muotoseikkaan. Näin saadaan joutuisuutta hakemusmenettelyyn, joka erityisesti kansainvälisten hakemusten ollessa kyseessä on tärkeää Geneven asiakirjan asettamien määräaikojen vuoksi.

Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi, koska ehdotetun 18 §:n mukaan enää ei kuuluteta rekisteröintihakemuksesta vaan mallin rekisteröinnistä.

12 §. Pykälässä säädetään asiamiehen käytöstä, kun hakijalla ei ole kotipaikkaa Suomessa. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi asiamiehen kotipaikka- ja käyttövaatimuksen osalta.

Voimassa oleva säännös edellyttää, että hakijalla, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, tulee olla Suomessa asuva asiamies, joka on oikeutettu edustamaan hakijaa kaikissa hakemusta koskevissa asioissa. Ehdotuksen mukaan mallioikeuden hakijalla, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, tulisi olla Euroopan talousalueella asuva asiamies, joka on oikeutettu edustamaan häntä hakemusta koskevissa asioissa. Kuten nykyään, mallioikeuden hakijalla ei ole velvollisuutta käyttää asiamiestä, jos hänen kotipaikkansa on Suomessa.

Muutos perustuu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 49 artiklaan ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen liikkeenperustamisoikeutta koskeviin määräyksiin. Palvelujen vapaan tarjoamisen periaate antaa yhteen jäsenvaltioon sijoittautuneelle kansalaiselle mahdollisuuden tarjota vastaavia palveluja tilapäisesti siinä jäsenvaltiossa, jossa palvelujen vastaanottajat ovat. Näin pyritään ensisijaisesti turvaamaan toisessa jäsenvaltiossa tapahtuvaa ammatinharjoittamista kielloilta ja syrjivältä tai rajoittavalta sääntelyltä kuten tosiasiallisen kotipaikan velvoitteelta tai perusteettomilta ammattipätevyysvaatimuksilta.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että kotipaikkavaatimus on hyväksyttävä ainoastaan tilanteissa, joissa palveluiden tarjoamisen vapauden rajoittamiseen liittyy yleistä etua koskevia pakottavia syitä. Ratkaisussa asiassa C-131/01 (Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta, 13.2.2003) on todettu, että pakottavat syyt eivät täyty patenttiasiamiesten tarjoamien palveluiden kohdalla.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on ratkaisussaan asiassa C-76/90 (Saeger v. Dennemeyer, 25.7.1991), tulkinnut syrjimättömyysperiaatetta siten, että asiamiehen käyttövaatimus on poikkeuksellisesti oikeutettua erityisosaamista vaativissa tehtävissä, kuten patenttialalla. Asiamiehen käyttöpakko ei saa kuitenkaan ylittää sitä, mikä on välttämätöntä palvelun suorittamiseksi. Ratkaisun mukaan esimerkiksi patentin vuosimaksut voivat olla sellainen asia, että niiden erääntymisen valvomiseen ja suorittamiseen ei ole välttämätöntä edellyttää asiamiehen käyttämistä. Tämän johdosta pykälän sanamuotoa ehdotetaan lievennettäväksi siten, että sana ”kaikissa” poistetaan.

15 §. Pykälässä säädetään rekisteröintihakemuksen hylkäämisestä. Pykälään tehdään muutos, joka mahdollistaa rekisteröintihakemuksen hylkäämisen ainoastaan siltä osin kuin on olemassa este sen hyväksymiselle. Voimassa olevan 15 §:n mukaan jos hakijalla on ollut tilaisuus antaa lausuma hakemuksessa havaitusta esteestä, hakemus on hylättävä, jollei ole aihetta antaa hakijalle uutta välipäätöstä. Rekisteriviranomaisen on siten tarpeelliseksi katsottujen välipäätösten jälkeen lopulta hylättävä hakemus kokonaisuudessaan, mikäli sen hyväksymiselle edelleen on olemassa este. Tämä säännös on ollut ongelmallinen erityisesti useita malleja käsittävissä yhteisrekisteröintitilanteissa, jolloin hakemus on pitänyt hylätä kokonaisuudessaan, vaikka rekisteröinnin este olisi ollut vain yhden mallin osalta. Tämän vuoksi nyt ehdotetaan, että hakemus voidaan hylätä osittain yhden tai useamman mallin osalta eikä siis enää ole tarpeen hylätä koko hakemusta, jos hakemuksen sisältämien muiden mallien osalta rekisteröinnille ei ole estettä.

18 §. Ehdotettu pykälä sisältää muutoksen rekisteröintihakemuksen kuuluttamiseen ja rekisteröinnin ajankohtaan. Voimassaolevan 18 §:n 1 momentin mukaan mallin rekisteröintihakemus kuulutetaan väitteen tekemistä varten, mikäli hakemusasiakirjat ovat säännösten mukaiset eikä hakemuksen hyväksymiselle katsota olevan estettä. Ehdotetun pykälän 1 momentissa säädetään, että jos hakemusasiakirjat ovat säännösten mukaiset eikä katsota olevan estettä hakemuksen hyväksymiselle, rekisteriviranomaisen on rekisteröitävä malli ja rekisteröinnistä on kuulutettava. Ehdotettava muutos merkitsee rekisteröinnin esteitä käsittelevän väitemenettelyn siirtämistä tapahtuvaksi vasta mallin rekisteröinnin ja siitä kuuluttamisen jälkeen, mikä sopii menettelynä paremmin yhteen Geneven asiakirjan sopimusmääräysten kanssa.

Geneven asiakirjan 10 artiklan mukaan kuulutus merkitsee mallin rekisteröinnin julkaisemista, jonka kansainvälinen toimisto toteuttaa. Suomea koskevista kansainvälisiin mallirekisteröinteihin liittyvistä kuuluttamisista huolehtii siten kansainvälinen toimisto oman kuulutusjulkaisunsa (Designs Bulletin) välityksellä. Jotta Patentti- ja rekisterihallituksen internetin välityksellä julkaiseman Mallioikeuslehden lukijoilla on luonteva mahdollisuus saada tieto näistä WIPO:n kuulutuksista, Mallioikeuslehteen rakennetaan linkitys Designs Bulletinin Suomea koskeviin kuulutuksiin. Mallioikeuslehdessä julkaistaan asetuksella tarkemmin määrättävät tiedot kansainvälisistä rekisteröinneistä. Edellä mainitun linkin avulla on myös mahdollisuus päästä kansainvälisiä rekisteröintejä koskeviin tarkempiin tietoihin. Koska Mallioikeuslehden ja Designs Bulletinin julkaisutahti ei ole sama, väiteaika Suomea koskevia kansainvälisiä rekisteröintejä vastaan alkaa vasta siitä päivästä, jona kyseiseen rekisteröintiin johtavan linkityksen sisältävä Mallioikeuslehti julkaistaan.

Rekisteröinnin hakijalle on usein tärkeää saada malli rekisteröityä nopeasti, vaikka rekisteröinti olisikin väitteen perusteella mahdollista myöhemmin kumota. Muutoksen voidaan arvioida lyhentävän kansallisten hakemusten nykyisiä käsittelyaikoja lähes hakemuksen kuuluttamiselle varatun 2 kuukauden väiteajan verran. Tavaramerkkilakia (7/1964) muutettiin vastaavalla tavalla Suomen liittyessä tavaramerkkien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan Madridin sopimuksen pöytäkirjaan vuonna 1995 (tavaramerkkilain 20 §). Lainkohdan muuttaminen on välttämätöntä myös siitä syystä, että yleisöllä on mahdollisuus saattaa Suomea koskevan kansainvälisen rekisteröinnin edellytykset rekisteriviranomaisen tutkittaviksi.

Hakijalle annettaisiin rekisteröintitodistus rekisteröinnistä kuuluttamisen yhteydessä, kuten tavaramerkkiä koskevien rekisteröintien osalta menetellään.

Pykälän 2 momenttiin ehdotettava muutos perustuu ensimmäisessä momentissa ehdotettavaan muutokseen, jonka mukaan luovutaan hakemuksen kuuluttamisesta ja siirrytään rekisteröinnin kuuluttamiseen. Hakijan pyynnöstä mallin rekisteröintiä ja sen kuuluttamista voidaan kuitenkin lykätä. Tällainen pyyntö tulee vallitsevan käytännön mukaisesti edelleen esittää rekisteriviranomaiselle jo hakemuksen tekemisen yhteydessä.

18 a §. Pykälässä säädetään rekisteröintiä vastaan tehtävästä väitteestä. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan 18 §:n rekisteröinnin kuuluttamiseen perustuvaa muutosta. Momentin nykyisessä muodossa väite on tehtävä kahden kuukauden kuluessa hakemuksen kuulutuspäivästä lukien. Väite on vastaisuudessa tehtävä kansallisena rekisteriviranomaisena toimivalle Patentti- ja rekisterihallitukselle kirjallisesti kahden kuukauden kuluessa siitä kun rekisteröinnistä on kuulutettu Patentti- ja rekisterihallituksen Mallioikeuslehdessä. Vaikka kansainväliset rekisteröinnit kuulutetaankin virallisesti WIPO:n julkaisussa, niitä koskeva kansallisen lain mukainen väiteaika alkaa kulua vasta, kun kyseisestä rekisteröinnistä kuulutetaan Mallioikeuslehdessä.

19 §. Pykälässä säädetään rekisteröintihakemusasiakirjojen julkisuudesta. Pykälän ensimmäisen ja toisen momentin muutokset perustuvat 18 §:n kohdalla ehdotettuun muutokseen, jonka mukaan luovutaan rekisteröintihakemuksen kuuluttamisesta ja siirrytään rekisteröinnin kuuluttamiseen.

20 §. Pykälässä säädetään rekisteröinnin käsittelystä väitteentekoajan jälkeen. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan.

Pykälän 1 momenttia muutetaan ehdotetun rekisteröinnin kuulutusmenettelyn edellyttämällä tavalla. Lisäksi 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan väitteentekijän peruuttaessa rekisteröintiä vastaan tekemänsä väitteen asia voidaan tutkia, jos siihen on erityisiä syitä.

Pykälän 2 momentti ehdotetaan pidettäväksi asiallisesti samansisältöisenä.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi 3 momentti, jonka mukaan tehdyn väitteen jälkeen rekisteröintiviranomainen kumoaa rekisteröinnin siltä osin kuin on olemassa este rekisteröinnille. Kun päätös rekisteröinnin kumoamisesta on saanut lainvoiman, päätöksestä on kuulutettava.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi 4 momentti, jonka mukaan rekisteriviranomainen hylkää väitteen, jos rekisteröinnille ei havaita olevan estettä.

21 §. Pykälässä säädetään muutoksenhausta rekisteriviranomaisen päätökseen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan muutosta, joka perustuu ehdotetun 18 §:n mukaiseen muutokseen rekisteröinnin kuuluttamisesta ja 18 a §:n muutokseen väitteen tekemisen ajankohdan siirtymisestä tapahtuvaksi rekisteröinnin jälkeen. Voimassa olevan pykälän 1 momentin toisessa virkkeessä viitataan hakemuksesta tehdyn väitteen jälkeiseen muutoksenhakuun. Esityksen mukaan rekisteröintiä vastaan tehdyn väitteen johdosta rekisteriviranomaisen tekemään lopulliseen päätökseen saa hakea muutosta se, jolle päätös on vastainen.

22 a §. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä rekisteriviranomaisen suorittamasta asiavirheen korjaamisesta. Ehdotettu uusi pykälä vastaa tavaramerkkilain (7/1964) 52 §:n 1 momenttia. Pykälä sisältäisi säännöksen rekisteriviranomaisen suorittamasta asiavirheen korjaamisesta. Rekisteröinnin virheellisyys saattaa johtua siitä, että päätöksen perusteena olleet tiedot eivät ole vastanneet todellista tilannetta. On mahdollista, että suomalaisen mallin rekisteröintihakemuksen perusteella on rekisteröity malli ennen kuin kansainvälinen toimisto on ilmoittanut aikaisemmasta kansainvälisestä rekisteröinnistä. Suomalainen hakemus on tällöin rekisteröity 2 §:n vastaisesti ja rekisteriviranomaisen tulee voida poistaa päätös ainakin niissä tapauksissa, joissa kansainvälinen rekisteröinti koskee samaa mallia.

23 §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Pykälän 1 momenttia vastaava säännös ehdotetaan sisällytettäväksi 18 §:ään. Pykälän 2 momentti käy tarpeettomaksi, koska hakemuksia ei enää kuuluteta ennen rekisteröintivaihetta.

31 a §. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä asetettu vuoden määräaika rajoitetaan koskemaan ainoastaan 31 §:n 2 momentissa tarkoitettuja tapauksia.Vuonna 2000 lakiin lisättiin 31 a § (HE 596/2002), jonka oli tarkoitus vastata aiemmin voimassa ollutta 31 §:n 2 momenttia. Erehdyksen johdosta määräaika, joka aikaisemmin koski pelkästään niitä tapauksia, joissa mallioikeus on myönnetty muulle kuin siihen oikeutetulle, laajeni virheellisesti koskemaan kaikkia 31 §:n tarkoittamia kumoamiskanteita. Tämä ei ollut tarkoitus vaan vuoden määräajan oli tarkoitus myös uudessa pykälässä koskea ainoastaan niitä tapauksia, joissa mallioikeus on myönnetty muulle kuin siihen oikeutetulle. Ehdotetulla pykälällä säännös muutettaisiin vastaamaan sillä alun perin tavoiteltua tilannetta.

8a luku. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi luku, johon sisällytettävät säännökset koskevat mallien kansainvälistä rekisteröintimenettelyä.

44 a §. Pykälässä säädetään kansainvälisen rekisteröinnin määritelmästä sekä kansallisen rekisteriviranomaisen tehtävistä kansainväliseen rekisteröintiin liittyen. Kansainvälisellä rekisteröinnillä tarkoitetaan Maailman henkisen omaisuuden järjestön kansainvälisen toimiston suorittamaa mallin rekisteröintiä, joka on toimitettu Geneven asiakirjan mukaisesti. Rekisteröinti voi käsittää yhden tai useampia malleja.

Pykälän 2 momentissa todetaan, että Patentti- ja rekisterihallitus huolehtii Suomessa rekisteriviranomaisena kansainvälistä rekisteröintiä koskevista tehtävistä ja pitää luetteloa Suomessa voimassa olevista kansainvälisistä rekisteröinneistä. Vastaava säännös Patentti- ja rekisterihallituksen tehtävistä on tavaramerkkien kansainvälisen rekisteröinnin osalta tavaramerkkilain 53 §:n 2 momentissa.

44 b §. Pykälässä säädetään kansainväliseen rekisteröintihakemuksen tekemiseen oikeutetusta henkilöstä sekä hakemuksen toimittamisesta rekisteriviranomaiselle. Pykälässä mainitaan edellytykset, joiden perusteella luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on oikeutettu Geneven asiakirjan 3 artiklan nojalla tekemään kansainvälisen rekisteröintihakemuksen. Kansainvälinen rekisteröintihakemus voidaan tehdä Geneven asiakirjan 4 artiklan nojalla suoraan Maailman henkisen omaisuuden järjestön kansainväliseen toimistoon tai Patentti- ja rekisterihallitukselle. Kansainvälisen rekisteröintihakemuksen hakijalta edellytetään, että hakija on Suomen kansalainen, hakijalla on Suomessa kotipaikka, hakijalla on Suomessa asuinpaikka tai hakijalla on Suomessa todellinen ja käytössä oleva teollinen tai kaupallinen toimipaikka. Rekisteröidyn yrityksen omistaminen ei siten ole riittävää, vaan yrityksen täytyy myös tosiasiallisesti harjoittaa liiketoimintaa. Kansainvälisen rekisteröintihakemuksen tekeminen, toisin kuin tavaramerkin kansainvälisessä rekisteröinnissä, ei edellytä Geneven asiakirjan mukaan samaa mallia koskevaa aiempaa kansallista mallirekisteröintiä tai vireillä olevaa hakemusta.

Pykälän 2 momentin mukaan Patentti- ja rekisterihallitus toimittaa sille jätetyn kansainvälisen rekisteröintihakemuksen viipymättä edelleen kansainväliselle toimistolle. Lähettämisestä on maksettava hakemuksen toimittamismaksu vastaavasti kuin yhteisömallihakemuksen toimittamisesta mallioikeuslain 33 b §:n 2 momentissa säädetään. Rekisteriviranomaisen on toimitettava sille jätetty hakemus viipymättä kansainväliselle toimistolle, jotta hakijalle ei aiheudu vahinkoa rekisteröinnin päivämäärän määräytymisen suhteen. Geneven asiakirjan täytäntöönpanomääräysten säännön 13.3 mukaan kansainvälisen rekisteröinnin päivämääräksi katsotaan se päivä, jolloin hakemus on saapunut kansalliselle rekisteriviranomaiselle, mikäli hakemus on rekisteriviranomaisen edelleen toimittamana kuukauden kuluessa saapumispäivästä vastaanotettu kansainvälisessä toimistossa. Mikäli hakemus vastaanotetaan kansainvälisessä toimistossa rekisteriviranomaisen lähettämänä, kun hakemuksen saapumispäivästä on kulunut yli kuukausi, kansainvälisen rekisteröinnin päivämääräksi katsotaan sen vastaanottamispäivä kansainvälisessä toimistossa.

Patentti- ja rekisterihallitus ei Geneven asiakirjan 8 artiklan nojalla tarkista täyttääkö sille toimitettu kansainvälinen rekisteröintihakemus sopimuksen edellyttämiä muotovaatimuksia. Kansainvälinen toimisto tutkii hakemuksen muotovaatimukset ja kehottaa tarvittaessa hakijaa antamassaan määräajassa korjaamaan hakemuksessa havaitut puutteet.

44 c §. Pykälässä säädetään kansainvälisen rekisteröintihakemuksen tekemisestä. Pykälän 1 momentissa säädetään, että kansainvälinen hakemus tulee tehdä kirjallisesti. Geneven asiakirjan 5 artiklan 1 kohta sekä täytäntöönpanomääräyksen sääntö 6 mahdollistavat hakemuksen tekemisen ainoastaan englannin tai ranskan kielellä. Rekisteriviranomainen toimittaa vastaanottamansa kansainvälisen hakemuksen kansainväliseen toimistoon rekisteröintiä varten. Geneven asiakirja sisältää yksityiskohtaisia määräyksiä kansainvälisen hakemuksen muotovaatimuksista ja rekisteröintimenettelystä (erityisesti 3—11 artiklat sekä täytäntöönpanomääräysten säännöt 7—17).

Pykälän 2 momentissa todetaan, että hakemuksessa tulee nimetä ne valtiot tai valtioidenväliset järjestöt, joiden alueelle suojaa haetaan. Kansainvälinen rekisteröinti voidaan ulottaa myös koko yhteisön alueella yhdenmukaisena voimassa olevaan yhteisömalliin. Hakijalla on mahdollisuus hakea sopimuksen mukaista järjestelmää hyväksikäyttäen mallisuojaa kaikissa nimeämissään sopimusvaltioissa. Hakemuksessa nimetyt valtiot tekevät kansallisen lainsäädäntönsä mukaisen rekisteröinnin esteiden tutkimuksen. Tehtäessä hakemusta rekisteriviranomaisen kautta on hakijan suoritettava kansainväliselle toimistolle hakemuksen sisältämien mallien ja kohdevaltioiden määrän perusteella määräytyvä rekisteröintimaksu. Geneven asiakirjan täytäntöönpanomääräysten säännössä 12 kuvataan kansainvälisen rekisteröintimaksun rakenne, joka koostuu perusmaksusta, jokaisen nimetyn sopimusvaltion osalta maksettavasta nimeämismaksusta ja rekisteröinnin kuulutusmaksusta.

44 d §. Pykälässä säädetään kansainvälisen rekisteröinnin vaikutuksesta Suomessa. Pykälän 1 momentissa määritellään kansainvälisen rekisteröinnin vaikutus kansalliseen hakemukseen verrattuna. Kun kansainvälinen toimisto on rekisteröinyt kansainvälisen hakemuksen, rekisteröinnillä, jossa Suomi on nimetty kohdevaltioksi, on samat oikeusvaikutukset kuin mallioikeuslain mukaisella kansallisella hakemuksella. Lisäksi todetaan, että kansainväliseen rekisteröintiin sovelletaan soveltuvin osin tämän lain säännöksiä ja sen nojalla annettuja säännöksiä. Näin esimerkiksi mallin kumoamista tai mitättömäksi julistamista, korvausvelvollisuutta sekä oikeudenkäyntiä koskevia säännöksiä sovelletaan myös kansainvälisiin rekisteröinteihin.

Pykälän 2 momentissa säädetään kansainvälisen rekisteröinnin uudistamisesta. Kansainvälinen rekisteröinti voidaan uudistaa Geneven asiakirjan 17 artiklan perusteella sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti suorittamalla säädetyt maksut. Rekisteröinnin haltijalla on täytäntöönpanomääräysten mukaan mahdollisuus uudistaa kansainvälinen rekisteröinti haluamissaan sopimusvaltioissa.

44 e §. Pykälässä säädetään Patentti- ja rekisterihallituksen menettelystä kansainvälisessä rekisteröinnissä, jossa Suomi on nimetty rekisteröinnin kohdevaltioksi. Kansainvälinen toimisto kuuluttaa kansainvälisen rekisteröinnin internet-sivuillaan julkaisemassaan kansainvälisiä rekisteröintejä koskevassa lehdessä ja lähettää jäljennöksen nimetylle rekisteriviranomaiselle. Edellytyksenä kansainvälisen rekisteröinnin voimaantulolle Suomessa on kansainvälisen toimiston ilmoitus kansainvälisestä rekisteröinnistä, jossa Suomi on nimetty. Saatuaan ilmoituksen kansainvälisestä rekisteröinnistä Patentti- ja rekisterihallitus tutkii viran puolesta Suomen lain mukaisesti, onko rekisteröinnille esteitä. Kansainvälinen toimisto tutkii Geneven asiakirjan mukaan rekisteröinnin muotovaatimusten täyttymisen eikä rekisteriviranomainen voi kansainvälisen toimiston ilmoituksen saatuaan tutkia enää Suomea koskevan kansainvälisen rekisteröinnin muotovaatimuksia. Kansainvälinen rekisteröinti tutkitaan Suomessa siten lain 14 §:n nojalla vain aineellisten rekisteröintiedellytysten osalta.

Pykälän 2 momentissa kuvataan noudatettava menettely tilanteissa, joissa rekisteriviranomainen kieltäytyy rekisteröinnistä ja tekee tästä ilmoituksen kansainväliselle toimistolle. Jos rekisteriviranomainen toteaa, ettei kansainvälinen rekisteröinti täytä tämän lain mukaisia rekisteröintiedellytyksiä, se ilmoittaa kansainväliselle toimistolle, ettei kansainvälinen rekisteröinti ole voimassa Suomessa. Rekisteriviranomaisen ilmoituksessa kansainväliselle toimistolle tulee selostaa ne perusteet, joihin kieltäytyminen perustuu. Mikäli rekisteriviranomainen ei tee määräajassa kieltäytymisilmoitusta, kansainvälisen rekisteröinnin kohteena oleva malli nauttii määräajan umpeuduttua Geneven asiakirjan 14 artiklan 2 kohdan nojalla mallisuojaa Suomessa. Kansainvälinen toimisto toimittaa kansainvälisen rekisteröinnin haltijalle viipymättä asiakirjan 12 artiklan nojalla jäljennöksen kieltäytymistä koskevasta ilmoituksesta. Rekisteröinnin haltija voi tällöin antaa lausumansa kieltäytymisilmoitukseen ja saada siten asian rekisteriviranomaisen uudelleen tarkasteltavaksi. Geneven asiakirjan mukaisessa menettelyssä kansallisen rekisteriviranomaisen kieltäytyminen ei siis merkitse sitä, että mallin rekisteröinti ei voisi myöhemmin vielä tulla kieltäytymisen ilmoittaneen sopimuspuolen alueella voimaan. Kansalliset oikeussuojakeinot, esim. muutoksenhaku ja väitemenettely, ovat kieltäytymisen jälkeenkin asianosaisten käytössä.

Geneven asiakirjan 12 artiklan ja asiakirjan täytäntöönpanomääräysten mukaan jäsenvaltio, jonka rekisteriviranomainen on tutkiva virasto tai jossa on käytössä rekisteröinnin väitemenettely, voi antaa sopimukseen liittymisen yhteydessä WIPO:lle selityksen, jonka mukaan se korvaa kieltäytymisilmoituksen tekemiselle määrätyn kuuden kuukauden määräajan kahdentoista kuukauden määräajalla. Suomen liittymisen yhteydessä ehdotetaan annettavaksi selitys, jonka mukaan kieltäytymisilmoitus tulisi tehdä viimeistään kahdentoista kuukauden kuluessa kansainvälisen rekisteröinnin julkaisupäivästä, mikä mahdollistaa rekisteriviranomaiselle usein myös kansainvälisestä rekisteröinnistä tehdyn väitteen käsittelyn ehdotetun määräajan kuluessa. Sopimukseen liittymisen yhteydessä annettavia selityksiä on käsitelty sopimusartiklojen yksityiskohtaisissa perusteluissa.

Pykälän 3 momentissa säädetään, että rekisteröinnin haltijalla on mahdollisuus toimittaa huomautuksensa tai luopua kansainvälisestä rekisteröinnistä ennen rekisteriviranomaisen lopullista päätöstä. Rekisteriviranomaisen tulee pykälän 2 momentin mukaisessa kieltäytymistä koskevassa ilmoituksessa kansainväliselle toimistolle täsmentää määräaika, jonka kuluessa rekisteröinnin haltija voi luopua kansainvälisestä rekisteröinnistä Suomen osalta tai tehdä lausumassaan huomautuksia. Kieltäytymisperusteista tehdyn lausuman käsittelyn aikana rekisteriviranomainen on yhteydessä rekisteröinnin haltijaan ilman kansainvälisen toimiston välitystä. Rekisteriviranomaisen on tarvittaessa luovuttava kieltäytymisilmoituksestaan ja ilmoitettava asiasta kansainväliselle toimistolle.

Geneven asiakirjan 12 artiklan 3 kohdan mukaan rekisteröinnin haltija voi käyttää rekisteröinnin kansallista voimassaoloa koskevaan kieltäytymiseen liittyvässä menettelyssä samoja oikeussuojakeinoja kuin, jos kansainvälisen rekisteröinnin kohteena olevasta mallista olisi tehty kansallinen hakemus. Rekisteriviranomaisen päätökseen olla antamatta kansainväliselle rekisteröinnille vaikutuksia Suomessa voi hakea muutosta lain 22 §:n nojalla samoin kuin muihinkin rekisteriviranomaisen mallioikeuslain nojalla antamiin päätöksiin. Lainvoimainen päätös, jonka mukaan kansainvälinen rekisteröinti ei koske Suomea, kuulutetaan. Rekisteriviranomainen tekee lainvoimaisesta päätöksestä merkinnän pitämäänsä luetteloon. Jos rekisteriviranomainen päätyy asiassa annetun lausuman perusteella hyväksymään rekisteröinnin Suomea koskevaksi, sen on ilmoitettava kieltäytymistä koskevan ilmoituksensa peruuttamisesta kansainväliselle toimistolle. Kieltäytymisilmoituksen peruuttamiselle ei ole 12 artiklan 4 kohdan mukaan asetettu määräaikaa. Rekisteriviranomainen voi peruuttaa aiemman kieltäytymisensä kokonaan tai osittain.

44 f §. Pykälässä säädetään kansainvälistä rekisteröintiä vastaan tehdystä väitteestä. Esityksessä ehdotetaan muutoksia lain 18 §:n mukaiseen väitemenettelyyn.

Jos kansainvälistä rekisteröintiä vastaan on 18 a §:n mukaisessa määräajassa tehty väite, rekisteriviranomainen lähettää kansainväliselle toimistolle väitteen johdosta kieltäytymisilmoituksen, jossa todetaan, että rekisteröintiä vastaan on tehty väite ja että tämä kieltäytyminen tässä vaiheessa perustuu väitteen tekemiseen. Kieltäytymisilmoituksessa selostetaan väitteen ratkaisemisessa noudatettava menettely.

Pykälän 2 momentissa säädetään väitteen tutkimista koskevasta menettelystä. Rekisteröinnin haltijalle on varattava mahdollisuus antaa määräajassa lausuma väitteen johdosta, minkä jälkeen rekisteriviranomainen tutkii väitteen. Jos rekisteriviranomainen tehdyn väitteen jälkeen katsoo, ettei rekisteröinti täytä tämän lain mukaisia rekisteröinnin edellytyksiä, se tekee päätöksen, ettei kansainvälinen rekisteröinti ole voimassa Suomessa tai se on voimassa vain osittain. Rekisteriviranomainen voi ratkaista väitteen siitä huolimatta, että väite peruutetaan tai haltija ei anna lausumaa väitteen johdosta. Esityksessä ehdotetaan uutta, rekisteröintihakemuksen osittaisen hylkäämisen mahdollisuutta koskevaa muutosta lain 15 §:ään.

Pykälän 3 momentissa säädetään, että rekisteriviranomaisen on hylättävä väite, jos kansainväliselle rekisteröinnille ei ole Suomessa estettä. Rekisteriviranomainen tarkistaa tehdyn väitteen perusteella, onko sen vuoksi aihetta kieltää kansainvälinen rekisteröinti Suomen osalta. Jos rekisteriviranomainen tehdyn väitteen nojalla päättää, ettei kansainvälinen rekisteröinti ole voimassa Suomessa tai se on voimassa ainoastaan osittain, se tekee siitä merkinnän pitämäänsä luetteloon. Lainvoimaisesta rekisteröinnin kieltävästä päätöksestä on kuulutettava ja ilmoitettava kansainväliselle toimistolle.

44 g §. Pykälässä säädetään rekisteriviranomaisen ilmoitusvelvollisuudesta kansainväliselle toimistolle sekä mallin poistamisesta luettelosta kansainvälisen toimiston ilmoituksen perusteella. Pykälän 1 momentissa säädetään, että rekisteriviranomaisen on ilmoitettava kansainväliselle toimistolle sen tietoon tulevista rekisteröinteihin liittyvistä muutoksista, esimerkiksi mitätöinnistä.

Pykälän 2 momentin mukaan jos malli poistetaan kokonaan tai osittain kansainvälisestä rekisteristä, rekisteriviranomainen poistaa sen tarvittaessa Suomessa voimassa olevista kansainvälisistä rekisteröinneistä pitämästään luettelosta. Kansainvälisen rekisteröinnin voimassaoloa Suomessa koskevista muutoksista on kuulutettava.

44 h §. Pykälässä säädetään asiamiehen käytöstä kansainvälisten rekisteröintien osalta. Kansainvälisen rekisteröinnin haltija ei pääsääntöisesti tarvitse Suomessa asuvaa asiamiestä, mutta siinä tapauksessa, että virasto on ilmoittanut rekisteröintiä koskevasta esteestä tai rekisteröintiä vastaan tehdystä väitteestä ja haltija haluaa antaa asiassa lausuman, haltijan tulee käyttää Euroopan talousalueella asuvaa asiamiestä. Asiamies toimii rekisteröinti- ja väiteasioissa samalla tavalla kuin kansallisissakin hakemuksissa muun muassa käyttäen kansallisen viraston kieltä.

45 §. Pykälässä säädetään asiamiehen käytöstä, kun haltijalla ei ole kotipaikkaa Suomessa. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi asiamiehen kotipaikkavaatimuksen osalta. Nykyisessä pykälässä edellytetään, että mallioikeuden haltijalla, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, tulee olla Suomessa asuva asiamies, jolla on oikeus hänen puolestaan ottaa vastaan haasteen tiedoksiantoja ja muita asiakirjoja mallioikeutta koskevissa asioissa. Asiamies on ilmoitettava mallirekisteriin merkittäväksi.

Kotipaikkavaatimusta tulee Euroopan yhteisössä noudatettavan palvelujen vapaan tarjoamisen periaatteen vuoksi laajentaa koskemaan koko Euroopan talousalue. Muutos perustuu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen liikkeenperustamisoikeutta koskeviin määräyksiin. Ehdotuksen mukaan mallin haltijalla, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, tulisi olla Euroopan talousalueella asuva asiamies, joka on oikeutettu edustamaan häntä hakemusta koskevissa asioissa. Jos mallin haltijan kotipaikka on Suomessa, ei hänellä ole velvollisuutta käyttää asiamiestä.

47 §. Pykälän maksuja koskevaan säännökseen ehdotetaan lisättäväksi kansainvälistä rekisteröintiä koskeva maksu. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että suoritettavien maksujen joukkoon lisätään kansainvälistä rekisteröintiä tarkoittavan hakemuksen toimittamismaksu. Jos hakemus on ehdotetun 44 b §:n nojalla tehty rekisteriviranomaiselle, tämän on lähetettävä se viipymättä kansainväliseen toimistoon. Tällöin viranomaisella tulee olla mahdollisuus periä lähettämisestä aiheutuvista kuluista erillinen toimittamismaksu.

48 §. Pykälän valtuussäännöstä ehdotetaan muutettavaksi. Pykälässä säädetään, mistä asioista voidaan antaa tarkempia säännöksiä asetuksella. Pykälän valtuutussäännöstä ehdotetaan täsmennettäväksi vastaamaan perustuslain asettamia tarkkarajaisuuden ja yksityiskohtaisuuden vaatimuksia. Esityksessä ehdotetaan asetuksenantovaltuuden rajaamista mallioikeusasetuksessa (252/1971) tällä hetkellä sisältyviin asiakokonaisuuksiin, jotka luetellaan pykälän 1 momentissa. Pykälään ehdotetaan otettavaksi maininta säädöksen antajasta, jona toimisi valtioneuvosto. Perustuslakia koskevan hallituksen esityksen mukaan olisi selvyyden vuoksi perusteltua omaksua käytäntö, jonka mukaan säädöksen antaja mainittaisiin asetuksen nimikkeessä. Uuden perustuslain tultua voimaan asetukset antaa yleensä valtioneuvosto.

Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi 2 momentti, jossa valtuutettaisiin rekisteriviranomainen antamaan yksityiskohtaisia määräyksiä erikseen mainituista seikoista. Mallioikeusasetuksen 36 §:ssä säädetään, että rekisteriviranomainen antaa tarkemmat määräykset rekisteröintihakemuksesta ja sen käsittelystä, rekisteröityä mallia koskevista asioista, mallirekisteristä sekä mallioikeusasioissa tehtävistä kuulutuksista. Koska uuden perustuslain 80 §:n 2 momentti edellyttää lain tasoista valtuutussäännöstä, ehdotetaan pykälässä annettavaksi rekisteriviranomaiselle oikeus antaa tarkempia määräyksiä niistä asioista, jotka nyt sisältyvät mallioikeusasetuksen 36 §:ään. Asetuksen säännös esitetään tarpeettomana kumottavaksi.

3 Tarkemmat säännökset ja määräykset

Valtioneuvoston asetus

Tarkempia säännöksiä voidaan voimassa olevan mallioikeuslain 48 §:n nojalla antaa tarvittaessa asetuksella. Kuten edellä 48 §:n yhteydessä yksityiskohtaisten perustelujen osalta on todettu, esityksessä ehdotetaan täsmennettäväksi valtuussäännöksen sanamuotoa perustuslain edellyttämällä tavalla.

Ehdotetut lainmuutokset edellyttävät mallioikeusasetuksen muuttamista. Asetusmuutos sisältää tarkemmat säännökset muun muassa hakemuskirjan sisällöstä, rekisteröintiä koskevan kuulutuksen sisällöstä sekä kirjelmän toimittamisesta. Lisäksi muutoksissa huomioidaan siirtyminen mallin rekisteröintihakemuksen kuuluttamismenettelystä mallin rekisteröinnin kuuluttamiseen sekä täsmennetään rekisteriviranomaisen tekemää uutuustutkimuksen laajuutta. Asetusluonnos on tämän esityksen liitteenä.

Täytäntöönpanomääräysten julkaiseminen

Esityksessä olevat täytäntöönpanomääräykset julkaistaan sopimussarjassa Suomen säädöskokoelmasta annetun lain (188/2000) 8 §:n mukaisesti, koska ne sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvan määräyksen ja edellyttävät siten eduskunnan hyväksymistä.

Esityksen hyväksyminen tarkoittaisi eduskunnan toimivallan siirtämistä täytäntöönpanomääräysten muuttamisen osalta Geneven asiakirjassa tarkoitetulle yleiskokoukselle. Täytäntöönpanomääräyksissä on kyse yleiseltä merkitykseltään vähäisistä ja lähinnä teknisistä määräyksistä, joilla ainoastaan täydennetään sopimusmääräyksiä. Lisäksi kyse on erityisasiantuntemusta vaativasta erityisalueesta. Täytäntöönpanomääräyksistä tarvitsevat tietoa lähinnä malliasioita hoitavat asiamiehet, joten ne koskevat vain selvästi rajattua ammattikuntaa. Täytäntöönpanomääräysten muuttaminen ei näin ollen jatkossa edellyttäisi eduskunnan hyväksymistä eikä täytäntöönpanomääräysten julkaiseminen olisi enää tarpeen säädöskokoelmalain 8 §:n mukaisesti.

Säädöskokoelmalain 9 §:n mukaisesti täytäntöönpanomääräyksistä tultaisiin sopimussarjassa julkaisemaan työ- ja elinkeinoministeriön ilmoitus viranomaisesta, jolta olisi saatavissa jäljennös täytäntöönpanomääräyksistä ja joka antaisi sopimuksesta tietoja suomeksi ja ruotsiksi. Tällaisena viranomaisena toimisi Patentti- ja rekisterihallitus.

4 Voimaantulo

Haagin sopimuksen Geneven asiakirja on tullut liittymissäännöstensä mukaisesti kansainvälisesti voimaan 23 päivänä joulukuuta 2003. Niiden valtioiden osalta, jotka ratifioivat sopimuksen tai liittyvät siihen myöhemmin, sopimus tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun valtio on tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa, tai jostain myöhemmästä kyseisessä ratifioimis- tai liittymiskirjassa ilmoitetusta ajankohdasta lähtien. Suomen osalta sopimus tulisi voimaan kolmen kuukauden kuluttua liittymiskirjan tallettamisesta.

Esitykseen sisältyvä mallioikeuslain muuttamista koskeva lakiehdotus ehdotetaan tulevaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

Sopimukseen liittymisestä riippumattomien mallioikeuslain muutosten eli yksittäisten säädösmuutosten ja lakiteknisten täsmennysten osalta ehdotetaan, että ne tulisivat voimaan samanaikaisesti kuin sopimukseen liittymisen edellyttämät lainmuutokset tulevat voimaan. Tällöin ne tulisivat koskemaan myös niitä hakemuksia, jotka ovat vireillä ehdotetun lain voimaan tullessa. Ennen lain muutosta vireille tulleiden hakemusten osalta tämä merkitsee sitä, että kuulutus tapahtuu vasta hakemuksen kohteena olevan mallin rekisteröinnin yhteydessä. Kuitenkin jos hakemus on kuulutettu ennen lainmuutosta, mutta sitä ei ole kuitenkaan vielä ehditty rekisteröimään, niin se rekisteröidään vanhojen pykälien mukaisesti eli lähtökohtaisesti kahden kuukauden väiteajan jälkeen. Hakijan näkökulmasta rekisteröinnistä kuuluttamiseen siirtyminen merkitsee sitä, että rekisteröity malli voi väitteen johdosta tulla kumotuksi. Aikaisemmin väiteasia ratkaistiin ennen rekisteröintiä, jolloin hakemus saattoi tulla hylätyksi väitteen johdosta. Käytännössä hakijan kannalta ei ole kuitenkaan eroa sillä, hylätäänkö rekisteröintihakemus väitteen johdosta vai kumotaanko rekisteröinti väitteen johdosta. Kummassakaan tapauksessa hakija ei voi olla varma yksinoikeudestaan ennen kuin mahdolliset väitteet on lainvoimaisesti ratkaistu. Myöskään väitteentekijän asema ei tosiasiallisesti muutu esitettyjen lainmuutosten seurauksena.

Geneven asiakirja ei sisällä määräyksiä, jotka kuuluvat Ahvenenmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n mukaan maakunnan lainsäädäntövaltaan.

5 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

5.1 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Toimivallan jako Euroopan yhteisön ja jäsenvaltioiden välillä

Geneven asiakirja on jaetun toimivallan sopimus eli niin sanottu sekasopimus, jonka määräykset kuuluvat osin Euroopan yhteisön ja osin jäsenvaltioiden toimivaltaan. Euroopan yhteisö liittyi asiakirjaan 24 päivänä syyskuuta 2007, ja asiakirja tuli voimaan sen osalta 1 päivänä tammikuuta 2008. Eduskunta on lausunut yhteisön liittymisestä Geneven asiakirjaan 24 päivänä toukokuuta 2006 (Suuren valiokunnan kokous 28/2006, TaVL 16/2006 vp). Yhteisön liittyminen Geneven asiakirjaan perustui EY:n perustamissopimuksen 308 artiklaan.

Euroopan yhteisön liittymisellä Geneven asiakirjaan yhteisömallioikeus kytkettiin Geneven asiakirjan mukaiseen kansainväliseen rekisteröintijärjestelmään siten, että kansainvälisessä rekisteröintihakemuksessa Euroopan yhteisö voidaan nimetä yhdeksi mallisuojan kohdealueeksi. Samalla Euroopan yhteisön liittyminen Geneven asiakirjaan merkitsi myös sitä, että suomalaiset mallioikeuden hakijat saivat oikeuden tehdä kansainvälisiä hakemuksia Geneven asiakirjan 3 artiklan mukaisesti. Suomen liittymisellä Geneven asiakirjaan kytketään Suomen kansallinen mallioikeussuoja Geneven asiakirjan mukaiseen kansainväliseen rekisteröintijärjestelmään siten, että kansainvälisessä rekisteröintihakemuksessa voidaan Suomi nimetä yhdeksi mallisuojan kohdealueeksi ja samalla mahdollistetaan se, että kansallinen rekisteriviranomainen voi ottaa vastaan kansainvälisiä hakemuksia. Pääsääntöisesti yhteisön liittyminen Haagin sopimuksen Geneven asiakirjaan ei vaikuta toimivallan jakoon yhteisön ja jäsenvaltioiden välillä menettelyn osalta, sillä yhteisömallijärjestelmä ja kansalliset rekisteröintijärjestelmät ovat erillisiä ja rinnakkaisia järjestelmiä.

Haagin sopimuksen Geneven asiakirja käsittelee valtaosin rekisteröintimenettelyä ja sen määräykset eivät yleisesti ottaen vaikuta mallioikeuden aineelliseen sisältöön. Asiakirjan määräykset kuuluvat näin ollen pääsääntöisesti Suomen toimivaltaan.

Euroopan yhteisö on antanut mallioikeuden alalla kaksi säännöstä, yhteisömallidirektiivin ja yhteisömalliasetuksen, joita on kuvattu edellä esityksen yleisperustelujen jaksoissa 2.2. ja 2.3. Vuoden 1998 mallioikeusdirektiivillä yhdenmukaistettiin lähinnä jäsenvaltioiden mallioikeuden aineellisia seikkoja. Direktiivin johdanto-osan kappaleessa kuusi todetaan nimenomaan, että jäsenvaltioilla on oltava oikeus vapaasti määrätä mallien rekisteröintiä, mallioikeuksien uudistamista ja mitätöimistä koskevista menettelytapasäännöksistä. Vuonna 2002 yhteisö antoi yhteisömalliasetuksen, jolla luotiin kansallisen mallioikeuden rinnalle suoja-alueeltaan laajempi koko yhteisön kattava yhteisömalli, joka on voimassa koko yhteisön alueella. Asetus ei sääntele kansallista mallirekisteröintiä. Siten mallien kansallista rekisteröintiä koskevat muodolliset vaatimukset ja rekisteröintimenettely kuuluvat edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan. Niiltä osin kuin yhteisö on antanut mallioikeuden alalla säännöksiä, toimivalta mallioikeuden alalla on siirtynyt yhteisölle.

Geneven asiakirjan 17 artiklan 3 kohta sisältää säännöksen suojan kestosta sekä mahdollistaa sopimuspuolen antavan asiassa selityksen tässä sopimuspuolessa sovellettavasta suojan määräajasta. Suojan voimassaoloajasta säädetään mallioikeusdirektiivin 10 artiklassa ja siten voidaan katsoa, että Geneven asiakirjan 17 artiklan 3 kohdassa määrätyn suoja-ajan osalta toimivalta on siirtynyt Euroopan yhteisölle.

Eduskunnan hyväksymistä edellyttävät määräykset

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen.

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan tämä perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Perustuslakivaliokunnan mukaan valtiosopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, 1) jos se koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä taikka 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa tai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (ks. PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp). Haagin sopimuksen Geneven asiakirjassa on useita määräyksiä, jotka edellyttävät eduskunnan hyväksymistä.

Asiakirjan 1 artikla sisältää sopimuksessa käytetyn henkilön määritelmän ja sen voidaan katsoa vaikuttavan välillisesti Geneven asiakirjan aineellisten säännösten tulkintaan ja soveltamiseen ja kuuluvan siten myös lainsäädännön alaan.

Asiakirjan 3 artikla koskee henkilön oikeutta tehdä kansainvälinen hakemus. Artiklaa vastaava säännös ehdotetaan lisättäväksi mallioikeuslain 44 b §:ään. Artikla kuuluu lainsäädännön alaan.

Asiakirjan 4 artiklassa määrätään menettelystä kansainvälisen hakemuksen tekemiseksi, josta ehdotetaan säädettäväksi mallioikeuslain uudessa 8a luvussa. Artiklassa mahdollistetaan myös kansallisen rekisteriviranomaisen perimä maksu ja, koska valtion viranomaisten virkatoimien, palvelujen ja muun toiminnan maksullisuuden ja maksujen suuruuden yleisistä perusteista tulee perustuslain 81 §:n mukaan säätää lailla, kuuluu artikla lainsäädännön alaan.

Asiakirjan 5 artiklassa määrätään kansainvälisen hakemuksen sisällöstä. Mallioikeuslain uuteen 44 c §:ään ehdotetaan sisällytettäväksi säännös, jossa säädetään, että kansainvälinen rekisteröintihakemus on tehtävä kirjallisesti siten kuin erikseen määrätään. Lisäksi säädetään, että hakemuksessa tulee nimetä ne valtiot tai valtioidenväliset järjestöt, joiden alueelle suojaa haetaan. Koska mallioikeuslakiin esitetään sisällytettäväksi edellä mainittu säännös kansainvälisen hakemuksen sisällöstä, artikla kuuluu lainsäädännön alaan.

Asiakirjan 6 artiklan mukaisella hakemuksen etuoikeusvaatimuksella on merkitystä Suomessa voimaan tulevaan mallioikeuden alkamisajankohtaan, josta säädetään lailla. Artikla kuuluu lainsäädännön alaan. Määräyksen voimaansaattaminen ei kuitenkaan edellytä muutoksia lainsäädäntöön.

Asiakirjan 7 artikla sisältää määräyksen jokaiselle nimetylle sopimuspuolelle vahvistettavista nimeämismaksuista. Sopimispuoli, jonka virasto on hakemuksia käsittelevä virasto, voi antaa pääjohtajalle selityksen siitä, että kansainvälisen hakemuksen yhteydessä vakiomääräinen nimeämismaksu korvataan kyseisen sopimuspuolen osalta yksilöllisellä nimeämismaksulla. Esityksessä ehdotetaan, että Suomi antaisi tällaisen selityksen. Suomessa Patentti- ja rekisterihallituksen suoritteista peritään maksuja sen mukaan kuin Patentti- ja rekisterihallituksen suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa säädetään. Valtion viranomaisen palveluiden maksullisuuden ja maksujen suuruuden yleisistä perusteista tulee perustuslain mukaan säätää lailla. Artikla kuuluu siten lainsäädännön alaan.

Asiakirjan 10 artiklan 3 a kohdan määräys vaikuttaa mallioikeuslain rekisteröinnin kuuluttamista koskevan 18 §:n soveltamiseen kansainvälisiin rekisteröinteihin. Lisäksi artiklan 5 kohdan b alakohta sisältää määräyksen asiakirjojen salassapidosta. Viranomaisten asiakirjojen julkisuudesta säädetään perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan lailla.

Asiakirjan 11 artiklan 1 kohdassa asetetaan sopimuspuolelle velvollisuus antaa selitys julkaisemisen lykkäämisen kestosta, mikäli sopimuspuolen lainsäädännössä säädetään mallin julkaisemisen lykkäämisestä ajanjaksoksi, joka on sopimuksen täytäntöönpanomääräyksessä määriteltyä 30 kuukauden ajanjaksoa lyhyempi. Mallioikeuslain mukaan rekisteröinnin kuulutusta voidaan lykätä enintään kuusi kuukautta. Määräys kuuluu siten lainsäädännön alaan.

Asiakirjan 12 artiklan mukaisesta kieltäytymisilmoituksesta ehdotetaan säädettäväksi uudessa mallioikeuslain 44 e §:ssä. Lisäksi artiklan 3 kohdan b alakohta koskee mallin haltijan käytettävissä olevia oikeussuojakeinoja. Määräys liittyy perustuslain 21 §:ssä säädettyyn oikeusturvaan. Artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

Asiakirjan 14 artiklassa määrätään kansainvälisen rekisteröinnin vaikutuksista, josta ehdotetaan säädettäväksi mallioikeuslain uudessa 44 d §:ssä. Koska artiklan määräykset määrittävät omaisuuden suojan piiriin kuuluvan mallioikeuden sisältöä ja laajuutta, määräyksen on katsottava koskevan perusoikeuksien käyttöä ja kuuluvan lainsäädännön alaan.

Asiakirjan 15 artiklassa määrätään kansainvälisen rekisteröinnin mitätöimisestä. Ehdotettavan mallioikeuslain uuden 44 d §:n mukaan kansainväliseen rekisteröintiin sovelletaan soveltuvin osin tämän lain säännöksiä. Tämän johdosta kansainvälisiin rekisteröinteihin sovelletaan myös mallioikeuslain 5 luvun säännöksiä mallioikeuden lakkaamisesta. Artikla kuuluu lainsäädännön alaan, koska siitä on olemassa laintasoisia säännöksiä.

Asiakirjan 17 artiklassa määrätään kansainvälisen rekisteröinnin voimassaoloajasta, uudistamisesta sekä suojan kestosta. Suojan kestosta sekä uudistamisesta on säädetty mallioikeuslaissa, joten artiklan 1—3 kohta kuuluvat lainsäädännön alaan.

Koska asiakirjan 18 artiklan 2 kohdassa määrätään kansainvälisestä rekisteristä annettujen otteiden pätevyydestä kansallisella tasolla, kohdan määräys kuuluu lainsäädännön alaan. Määräys ei kuitenkaan edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön.

Asiakirjan 21 artiklassa määrätään päätöksenteosta yleiskokouksessa. Yleiskokous voi muuttaa määräenemmistöllä lainsäädännön alaan kuuluvia täytäntöönpanomääräyksiä. Artikla sisältää näin ollen Suomen täysivaltaisuuteen vaikuttavaa sääntelyä ja kuuluu siten lainsäädännön alaan.

Asiakirjan 23 artikla koskee varainhoitoa. Artiklan 5 kohta kuuluu lainsäädännön alaan, koska sen perusteella mahdollistetaan poikkeustilanteissa varojen kerääminen liiton jäseniltä kertamaksuna ja tällä voidaan sitoa eduskunnan budjettivaltaa perustuslain 94 §:ssä säädetyllä tavalla.

Geneven asiakirjan 24 artikla koskee täytäntöönpanomääräyksiä. Artikla kuluu lainsäädännön alaan, koska täytäntöönpanomääräykset voivat sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

Täytäntöönpanomääräysten säännössä 18 annetaan sopimuspuolelle, jonka virasto on tutkiva virasto tai jonka lainsäädäntö sisältää määräyksiä, jotka mahdollistavat väitteen tekemisen suojan myöntämistä vastaan, mahdollisuus ilmoittaa pääjohtajalle, että kansainvälisen rekisteröinnin vaikutuksia koskevan kieltäytymisilmoituksen tekemiselle määrätty määräaika on normaalia pidempi eli kuuden kuukauden sijaan 12 kuukautta. Kieltäytymisilmoituksen määräajasta ehdotetaan säädettäväksi mallioikeuslain uudessa 44 e §:ssä. Sääntö kuuluu siten lainsäädännön alaan.

Asiakirjan 25 ja 26 artiklassa määrätään Geneven asiakirjan tarkistamisesta ja muuttamisesta. Asiakirjan 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja määräyksiä voidaan muuttaa enemmistöpäätöksellä ja Suomi voi siten tulla sidotuksi muutokseen vastoin tahtoaan. Artiklat vaikuttavat Suomen täysivaltaisuuteen ja kuuluvat siten lainsäädännön alaan (PeVL 31/2001 vp).

Geneven asiakirjaan liittymisen yhteydessä esitetään, että Suomi antaisi viisi selitystä. Näistä ensimmäinen annettaisiin Geneven asiakirjan 7 artiklan 2 kohdan nojalla. Selityksen mukaan artiklassa tarkoitettu vakiomääräinen nimeämismaksu korvattaisiin yksilöllisellä nimeämismaksulla niissä kansanvälisissä rekisteröinneissä, joissa Suomi on nimetty rekisteröinnin kohdevaltioksi ja niiden rekisteröintien uudistamisessa. Toinen selitys annettaisiin Geneven asiakirjan 11 artiklan 1 kohdan nojalla ja siinä todettaisiin, että rekisteröinnin kuulutus voidaan lykätä enintään kuusi kuukautta siitä päivästä, jona rekisteröintihakemus tehtiin, tai josta etuoikeutta mallioikeuslain 8 §:n mukaan on pyydetty. Kolmanneksi Suomi antaisi Geneven asiakirjan 17 artiklan 3 kohdan nojalla selityksen, jonka mukaan sen lainsäädännössä säädetty mallisuojan enimmäiskesto on 25 vuotta. Jos malli on moniosaisen tuotteen osa ja se on tarkoitettu tuotteen korjaamiseksi alkuperäiseen muotoon, mallisuojan enimmäiskesto on 15 vuotta. Neljännen selityksen Suomi antaisi Geneven asiakirjan 5 artiklan 3 kohtaan perustuen ja täytäntöönpanomääräysten säännön 8.1(a) nojalla ja tässä todettaisiin, että Suomen nimeävässä kansainvälisessä rekisteröintihakemuksessa on ilmoitettava hakemuksen kohteena olevan mallin luoja. Mikäli mallioikeuden hakija ei ole mallin luoja, hakijan on vahvistettava mallioikeuden siirtyminen mallin luojalta hakijalle. Lisäksi Suomi antaisi Geneven asiakirjan 12 artiklan 2 kohtaan perustuen ja täytäntöönpanomääräysten säännön 18.1 (b) nojalla selityksen, että se korvaa kieltäytymisilmoituksen toimittamiselle kansainväliselle toimistolle määrätyn kuuden kuukauden määräajan kahdentoista kuukauden määräajalla.

Selitysten osalta perustuslakivaliokunta on pitänyt asianmukaisena, että eduskunta antaa nimenomaisella päätöksellään suostumuksensa myös eduskunnan toimivallan alaan kuuluvia sopimusmääräyksiä koskevien selitysten ja julistusten antamiseen, jotka vaikuttavat Suomen kansainvälisen velvoitteen sisältöön tai laajuuteen itse sopimukseen verrattuna (PeVL 15/2004 vp, PeVL 21/2003 vp, PeVL 9/2003 vp, PeVL 45/2000 vp)

Selityksistä lainsäädännön alaan kuuluvat Geneven asiakirjan 7 artiklan 2 kohdassa ja täytäntöönpanmäärysten 18.1 (b) kohdassa tarkoitetut selitykset. Nämä lainsäädännön alaan kuuluvat selitykset vaikuttavat Suomen kansainvälisen velvoitteen sisältöön tai laajuuteen itse sopimukseen verrattuna.

5.2 Käsittelyjärjestys

Kansainvälisen velvoitteen hyväksymisestä päätetään perustuslain 94 §:n 2 momentin mukaan äänten enemmistöllä. Jos ehdotus velvoitteen hyväksymisestä koskee perustuslakia, se on kuitenkin hyväksyttävä päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Säännökset kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamista tarkoittavan lakiehdotuksen säätämisjärjestyksestä ovat perustuslain 95 §:n 2 momentissa. Tällainen lakiehdotus käsitellään pääsäännön mukaan tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Jos ehdotus kuitenkin koskee perustuslakia tai valtakunnan alueen muuttamista, eduskunnan on se hyväksyttävä sitä lepäämään jättämättä päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.

Käyttöpääomarahastoa ja asiakirjan muuttamista koskevien määräysten suhde perustuslakiin

Asiakirjan 23 artiklan 5 kohdan mukaan yleiskokous vahvistaa liiton kunkin jäsenen kertamaksun ja maksuehdot siinä tapauksessa, että käyttöpääomarahaston varat käyvät riittämättömäksi. Yleiskokous tekee päätöksen 21 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisesti määräenemmistöllä, jos päätöstä ei saada aikaan yksimielisesti. Asiakirjan 23 artiklan 5 kohdan määräys sitoo eduskunnan budjettivaltaa ja on ongelmallinen perustuslain täysivaltaisuussäännösten kannalta.

Geneven asiakirjaa muutetaan pääsääntöisesti sopimuspuolten tarkistuskonferenssissa 25 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Artiklan 25 kohdan 2 mukaan 21—23 ja 26 artiklaa voidaan kuitenkin muuttaa joko tarkistuskonferenssissa tai yleiskokouksessa 26 artiklan määräysten mukaisesti. Asiakirjan 21 artikla sisältää määräykset yleiskokouksen kokoonpanosta, tehtävistä, päätösvaltaisuudesta, päätöksenteosta yleiskokouksessa, enemmistöistä, istunnoista sekä työjärjestyksestä. Asiakirjan 22 artiklassa määrätään kansainvälisen toimiston hallinnollisista tehtävistä, pääjohtajasta, yleiskokouksen muista kokouksista kuin istunnoista, kansainvälisen toimiston roolista yleiskokouksessa ja muissa kokouksissa, konferenssista sekä muista tehtävistä. Asiakirjan 23 artikla sisältää määräykset varainhoidosta ja erityisesti tulo- ja menoarviosta, koordinoinnista muiden liittojen tulo- ja menoarvioihin nähden, tulo- ja menoarvion rahoituslähteistä, maksujen vahvistamisesta, tulo- ja menoarvion suuruudesta, käyttöpääomarahastosta, isäntävaltion suorittamasta ennakosta sekä tilintarkastuksesta. Asiakirjan 26 artiklassa määrätään tiettyjen artikloiden muuttamisesta yleiskokouksessa ja erityisesti muutosehdotuksista, enemmistöistä sekä voimaantulosta.

Asiakirjan 26 artiklan 3 kohdassa määrätään artiklamuutosten voimaantulosta. Artiklan 3 kohdan a alakohdassa määrätään, että lukuun ottamatta b alakohtaa, 1 kohdassa tarkoitettuihin artikloihin tehty muutos tulee voimaan kuukauden kuluessa siitä, kun pääjohtaja on vastaanottanut kyseessä olevan sopimuspuolen valtiosäännön mukaisten menettelytapojen mukaisesti annetun kirjallisen hyväksymisilmoituksen kolmelta neljäsosalta niistä sopimuspuolista, jotka olivat yleiskokouksen jäseniä muutoksen hyväksymisen ajankohtana. Artiklan 3 kohdan b alakohdassa määrätään kuitenkin, että 21 artiklan yleiskokouksen päätösvaltaisuutta ja päätöksentekoa koskevaan 3 tai 4 kohtaan tai tähän alakohtaan tehty muutos ei tule voimaan, jos jokin sopimuspuoli kuuden kuukauden kuluessa sen hyväksymisestä yleiskokouksessa ilmoittaa pääjohtajalle, että se ei hyväksy muutosta. Asiakirjan 26 artiklan 3 kohdan a alakohdassa määrätään siis pääsäännöstä, jonka mukaan yleiskokouksessa muutettavat artiklat voidaan hyväksyä enemmistöpäätöksellä ja 3 kohdan b alakohta muodostaa tähän poikkeuksen, joten ainoastaan 21 artiklan 3 ja 4 kohtien tai 26 artiklan 3 kohdan b alakohdan muuttaminen vaatii yleiskokouksen yksimielisyyden.

Hyväksymällä Geneven asiakirjan Suomi näin ollen siirtäisi sopimuksentekovaltaa asiakirjassa tarkoitetulle yleiskokoukselle. Sopimusmääräyksiä on arvioitava valtion täysivaltaisuutta koskevien perustuslain säännösten kannalta.

Perustuslakivaliokunta on arvioidessaan esillä olevan kaltaisia määräyksiä kansainvälisen sopimuksen muuttamis- ja täydentämisvallasta lähtenyt siitä, että kansainväliseen sopimukseen perustuvalle toimielimelle voidaan antaa toimivaltaa mukauttaa sopimusta, mutta ei muuttaa sitä. Sallittujen mukautusten tulee olla asialliselta merkitykseltään sellaisia, että ne eivät vaikuta itse sopimuksen luonteeseen eivätkä toisaalta koske asioita, jotka perustuslain mukaan edellyttävät eduskunnan myötävaikutusta (PeVL 13/1998 vp, PeVL 38/2001 vp, PeVL 51/2001 vp, PeVL 13/2002 vp, PeVL 13/2008 vp).

Perustuslain säännöksiä Suomen täysivaltaisuudesta tulkittaessa on perustuslain esitöiden mukaan otettava huomioon Suomen jäsenyys useissa kansainvälisissä järjestöissä. Perustuslakiuudistuksessa sanouduttiin muodollisesti irti sellaisesta muodollisesta tulkinnasta, jonka mukaan valtion jäsenyys kansainvälisissä järjestöissä aina merkitsisi valtion täysivaltaisuuden rajoitusta. Nykyisen kansainvälistymiskehityksen katsottiin päinvastoin merkitsevän sitä, että valtion tosiasialliset mahdollisuudet vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin riippuvat olennaisesti osallistumisesta kansainväliseen yhteistyöhön (HE 1/1998 vp, PeVL 13/2008 vp).

Perustuslain täysivaltaisuussääntely sisältää myös 1 §:n 3 momentin, jonka mukaan Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi. Tämä säännös toimii yhtenä kiinnekohtana arvioitaessa, milloin jokin uusi kansainvälinen velvoite on ristiriidassa perustuslain täysivaltaisuussäännösten kanssa. Perustuslain esitöiden mukaan on perusteltua lähteä siitä, että sellaiset kansainväliset velvoitteet, jotka ovat tavanomaisia nykyaikaisessa kansainvälisessä yhteistoiminnassa ja jotka vain vähäisessä määrin vaikuttavat valtion täysivaltaisuuteen, eivät ole sellaisinaan ristiriidassa valtion täysivaltaisuutta koskevien perustuslain säännösten kanssa (HE 1/1998 vp, PeVL 13/2008 vp).

Geneven asiakirjan 26 artiklasta seuraa, että yleiskokous voi tehdä asiakirjaan määräenemmistöllä mukautusten ohella muutoksia sellaisiin sopimuksessa määrättyihin asioihin, jotka perustuslain mukaan edellyttävät eduskunnan myötävaikutusta. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan tällainen toimivallan siirto yleiskokoukselle on ristiriidassa perustuslain täysivaltaisuussäännösten kanssa.

Näin ollen eduskunta päättää asiakirjan hyväksymisestä perustuslain 94 §:n 2 momentissa säädetyllä määräenemmistöllä ja lain hyväksymisestä perustuslain 95 §:n 2 momentissa tarkoitetussa supistetussa perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Täytäntöönpanomääräysten suhde perustuslakiin

Täytäntöönpanomääräysten osalta merkittävää on, että yleiskokous voi muuttaa niitä Geneven asiakirjan 21 artiklan 2a kohdan iv alakohdan perusteella. Asiakirjan 21 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaan yleiskokous pyrkii tekemään päätöksensä yksimielisesti. Kuitenkin artiklan 5 kohdassa määrätään, että yleiskokous tekee päätöksensä kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä, jollei 24 artiklan 2 kohdasta ja 26 artiklan 2 kohdasta muuta johdu. Täytäntöönpanomääräyksiä koskevassa 24 artiklan 2 kohdassa määrätään, että täytäntöönpanomääräyksissä voidaan täsmentää, että tiettyjä täytäntöönpanomääräyksiä voidaan muuttaa ainoastaan yksimielisesti tai ainoastaan neljän viidesosan enemmistöllä. Tällä hetkellä täytäntöönpanomääräyksiin ei ole otettu edellä mainittua enemmistövaatimusta, joten näin ollen yleiskokouksessa voidaan täytäntöönpanomääräyksiä muuttaa kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä.

Täytäntöönpanomääräyksiin voi sisältyä Suomessa lainsäädännön alaan kuuluviksi katsottavia määräyksiä. Tällaisetkin yleiskokouksen päätöksellä hyväksytyt täytäntöönpanomääräykset tulevat Suomea kansainvälisesti velvoittaviksi ilman Suomen erikseen toteuttamia ratifiointi- tai muita sitoutumistoimenpiteitä. Täytäntöönpanomääräyksiä ei ole tapana myöskään saattaa erikseen kansallisesti voimaan.

Vaikka yleiskokouksen hyväksymiin täytäntöönpanomääräyksiin sisältyy eduskunnan myötävaikutusta edellyttäviä määräyksiä, ei yleiskokouksen toimivallassa ole antaa sopimuskokonaisuuden puitteita muuttavia saati sopimuksen perusluonteeseen tai -tavoitteisiin vaikuttavia määräyksiä (PeVL 13/2002 vp).

Määräenemmistöllä päätettävissä olevat täytäntöönpanomääräykset ovat valtion täysivaltaisuuden kannalta merkitykseltään vähäisiä (PeVL 51/2000 vp). Täytäntöönpanomääräyksillä säännellään 24 artiklan mukaisesti Geneven asiakirjan täytäntöönpanon yksityiskohdista. Näitä ovat erityisesti asiat, joista Geneven asiakirjan mukaisesti nimenomaan määrätään, muut tämän asiakirjan määräyksiä koskevat tai sen täytäntöönpanon kannalta hyödylliset seikat sekä kaikki hallinnolliset vaatimukset, asiat tai menettelyt. Jos Geneven asiakirjan määräysten ja täytäntöönpanomääräysten välillä on ristiriita, ovat Geneven asiakirjan määräykset ensisijaisia.

Geneven asiakirjassa tarkoitettu yleiskokouksen toimivalta sopimuksen täytäntöönpanomääräysten antamiseen on verraten tavanomainen nykyaikaisessa kansainvälisessä yhteistoiminnassa. Toimivaltamääräykset vaikuttavat vain vähäisessä määriin määrin valtion täysivaltaisuuteen eivätkä ne siten ole ristiriidassa perustuslain säännösten kanssa valtion täysivaltaisuudesta.

Esitys on merkityksellinen Suomen täysivaltaisuutta ja sopimuksentekovaltaa koskevien perustuslain säännösten tulkinnan kannalta. Hallituksen käsityksen mukaan eduskunta päättää asiakirjan hyväksymisestä perustuslain 94 §:n 2 momentissa säädetyllä määräenemmistöllä ja lain hyväksymisestä perustuslain 95 §:n 2 momentissa tarkoitetussa supistetussa perustuslain säätämisjärjestyksessä. Esityksestä on siksi hallituksen mielestä aiheellista hankkia perustuslakivaliokunnan lausunto.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi teollismallien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan Haagin sopimukseen liittyvän, Genevessä 2 päivänä heinäkuuta 1999 tehdyn asiakirjan, jäljempänä Geneven asiakirja, siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan, ja

että Eduskunta hyväksyisi annettavaksi seuraavat selitykset:

”1. Suomi antaa Geneven asiakirjan 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun selityksen, jonka mukaan artiklassa viitattu vakiomääräinen nimeämismaksu korvataan yksilöllisellä nimeämismaksulla niissä kansainvälisissä rekisteröinneissä, joissa Suomi on nimetty rekisteröinnin kohdevaltioksi ja niiden rekisteröintien uudistamisessa.

2. Suomi antaa Geneven asiakirjan 12 artiklan 2 kohdassa ja täytäntöönpanomääräysten säännön 18.1 (b) kohdassa tarkoitetun selityksen, jonka mukaan se korvaa kieltäytymisilmoituksen toimittamiselle kansainväliselle toimistolle määrätyn kuuden kuukauden määräajan kahdentoista kuukauden määräajalla.”

Koska sopimukseen sisältyy lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Laki teollismallien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan Haagin sopimukseen liittyvän Geneven asiakirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty perustuslain 95 §:n 2 momentissa määrätyllä tavalla, säädetään:

1 §

Teollismallien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan Haagin sopimukseen liittyvän Genevessä 2 päivänä heinäkuuta 1999 tehdyn asiakirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


2.

Laki mallioikeuslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 12 päivänä maaliskuuta 1971 annetun mallioikeuslain (221/1971) 23 §,

muutetaan 10 §:n 2 ja 3 momentti, 12, 15 ja 18 §, 18 a §:n 1 momentti, 19 ja 20 §, 21 §:n 1 momentti, 31 a §:n 1 momentti, 45 §, 47 §:n 1 momentti ja 48 §,

sellaisina kuin niistä ovat 10 §:n 2 ja 3 momentti, 18 a §:n 1 momentti, 20 § ja 31 a §:n 1 momentti laissa 596/2002, 18 ja 45 § osaksi mainitussa laissa 596/2002 sekä 47 §:n 1 momentti laissa 1215/2002, sekä

lisätään lakiin uusi 22 a § ja uusi 8 a luku seuraavasti:

10 §

Hakemuksessa on ilmoitettava mallin luoja. Jos rekisteröintiä hakee muu kuin mallin luoja, hakijan on hakemuksessa vahvistettava, että mallioikeus on siirtynyt hänelle. Lisäksi hakemuksessa on ilmoitettava tuote tai tuotteet, joita hakemus koskee.

Hakemukseen on liitettävä mallin esittävä kuva-aineisto. Jos hakija antaa lisäksi mallikappaleen ennen kuin rekisteröinnistä 18 §:n mukaisesti kuulutetaan, tämän on katsottava esittävän mallin.

12 §

Hakijalla, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, tulee olla Euroopantalousalueella asuva asiamies, joka on oikeutettu edustamaan häntä hakemusta koskevissa asioissa.

15 §

Jos hakijan antaman lausuman jälkeen vielä on olemassa este hakemuksen hyväksymiselle ja hakijalla on ollut tilaisuus antaa lausumansa esteestä, hakemus on hylättävä siltä osin kuin on olemassa este sen hyväksymiselle, jollei ole aihetta antaa hakijalle uutta välipäätöstä.

18 §

Jos hakemusasiakirjat ovat säännösten mukaiset eikä estettä hakemuksen hyväksymiselle ole, rekisteriviranomaisen on rekisteröitävä malli ja rekisteröinnistä on kuulutettava.

Hakijan pyynnöstä voidaan mallin rekisteröintiä ja sen kuuluttamista kuitenkin lykätä enintään kuusi kuukautta siitä päivästä, jona rekisteröintihakemus tehtiin, tai josta etuoikeutta 8 §:n mukaan on pyydetty. Lykkäyspyyntö on esitettävä rekisteröintihakemuksessa.

18 a §

Väite on tehtävä rekisteriviranomaiselle kirjallisesti kahden kuukauden kuluessa siitä, kun rekisteröinnistä on kuulutettu Mallioikeuslehdessä.


19 §

Rekisteröintihakemusasiakirjat ovat julkisia, jollei niitä hakijan tekemän 18 §:ssä tarkoitetun lykkäämistä koskevan pyynnön johdosta ole pidettävä salaisina.

Jos lykkäämistä on pyydetty, tulevat hakemusasiakirjat julkisiksi pyydetyn määräajan päätyttyä, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluttua rekisteröinnin hakemispäivästä tai siitä päivästä, josta etuoikeutta 8 §:n mukaan on pyydetty. Jos viranomainen tänä aikana on päättänyt jättää hakemuksen sillensä tai sen hylätä, asiakirjat tulevat julkisiksi vain siinä tapauksessa, että hakija pyytää hakemuksen uudelleen käsiteltäväksi tai hakee muutosta.

20 §

Kun 18 a §:n 1 momentissa säädetty väitteentekoaika on päättynyt, mallin rekisteröintiä vastaan tehdyt väitteet on otettava käsittelyyn. Käsittelyssä on noudatettava 14—17 §:n säännöksiä soveltuvin osin. Jos väitteentekijä peruuttaa väitteen, asia voidaan kuitenkin tutkia, jos siihen on erityistä syytä.

Jos asiassa on tehty väite, se on annettava rekisteröinnin haltijalle tiedoksi. Jollei väite ole ilmeisesti perusteeton, on haltijalle lisäksi varattava tilaisuus lausuman antamiseen.

Väitteen käsittelyn jälkeen rekisteriviranomainen kumoaa rekisteröinnin siltä osin kuin on olemassa este rekisteröinnille. Kun päätös rekisteröinnin kumoamisesta on saanut lainvoiman, päätöksestä on kuulutettava.

Rekisteriviranomainen hylkää väitteen, jos rekisteröinnille ei ole estettä.

21 §

Mallin rekisteröintihakemusta koskevaan rekisteriviranomaisen lopulliseen päätökseen hakija saa hakea muutosta, jos päätös on hänelle vastainen. Rekisteriviranomaisen rekisteröintiä vastaan tehdyn väitteen johdosta tekemään lopulliseen päätökseen saa hakea muutosta se, jolle päätös on vastainen. Jos väitteentekijä peruuttaa muutoshakemuksensa, asia voidaan kuitenkin tutkia, mikäli siihen on erityistä syytä.


22 a §

Jos rekisteriviranomainen saa 44 a §:ssä tarkoitetulta kansainväliseltä toimistolta ilmoituksen kansainvälisestä rekisteröinnistä, jonka suojan alkamispäivä on aikaisempi kuin samaa mallia koskevan suomalaista mallirekisteröintiä koskevan suojan alkamispäivä ja kansainvälisen rekisteröinnin tarkoittamat mallit ovat osittain tai kokonaan samat kuin suomalaisen mallirekisteröinnin, rekisteriviranomaisen tulee poistaa päätöksensä suomalaisesta rekisteröinnistä ja ratkaista asia uudelleen.

31 a §

Kanne on 31 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa pantava vireille vuoden kuluessa siitä, kun kantaja on saanut tiedon rekisteröinnistä ja muista kanteen perusteena olevista seikoista.


8 a luku

Mallin kansainvälinen rekisteröinti

44 a §

Mallin kansainvälisellä rekisteröinnillä tarkoitetaan Maailman henkisen omaisuuden järjestön kansainvälisen toimiston, jäljempänä kansainvälinen toimisto, suorittamaa mallinrekisteröintiä, joka on toimitettu teollismallien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan Haagin sopimukseen liittyvän 2 päivänä heinäkuuta 1999 tehdyn Geneven asiakirjan mukaisesti.

Patentti- ja rekisterihallitus huolehtii Suomessa rekisteriviranomaisena kansainvälistä rekisteröintiä koskevista tehtävistä ja pitää luetteloa Suomessa voimassa olevista kansainvälisistä rekisteröinneistä.

44 b §

Suomen kansalainen tai se, jolla on Suomessa kotipaikka, asuinpaikka tai todellinen ja käytössä oleva teollinen tai kaupallinen toimipaikka, voi tehdä hakemuksen kansainvälisestä rekisteröinnistä kansainväliseen toimistoon tai rekisteriviranomaiselle.

Rekisteriviranomaiselle tehty hakemus on lähetettävä viipymättä kansainväliseen toimistoon. Hakemusta jätettäessä hakijan on suoritettava rekisteriviranomaiselle toimittamismaksu.

44 c §

Kansainvälinen rekisteröintihakemus on tehtävä kirjallisesti siten kuin Geneven asiakirjassa määrätään.

Hakemuksessa tulee nimetä ne valtiot tai valtioidenväliset järjestöt, joiden alueelle suojaa haetaan. Hakemusta tehtäessä hakijan on suoritettava kansainväliselle toimistolle Geneven asiakirjassa määrätyt maksut.

44 d §

Mallioikeuden kansainvälisellä rekisteröinnillä, joka koskee Suomea, on kansainvälisen toimiston antamasta rekisteröintipäivästä lukien sama vaikutus kuin tämän lain mukaisella kansallisella hakemuksella. Kansainväliseen rekisteröintiin sovelletaan soveltuvin osin tämän lain säännöksiä ja sen nojalla annettuja säännöksiä.

Kansainvälinen rekisteröinti voidaan uudistaa kansainväliseen toimistoon toimitettavalla hakemuksella.

44 e §

Kun rekisteriviranomainen saa kansainväliseltä toimistolta ilmoituksen Suomea koskevasta kansainvälisestä rekisteröinnistä, rekisteriviranomainen tutkii, onko rekisteröinnille estettä.

Jos rekisteriviranomainen toteaa, ettei kansainvälinen rekisteröinti täytä tämän lain mukaisia rekisteröintiedellytyksiä, se ilmoittaa perustellussa kieltäytymisilmoituksessaan kansainväliselle toimistolle, ettei kansainvälinen rekisteröinti ole voimassa Suomessa. Kieltäytymisilmoitus on toimitettava kansainväliselle toimistolle kahdentoista kuukauden kuluessa kansainvälisen rekisteröinnin julkaisemispäivästä.

Kansainvälisen rekisteröinnin haltijalla on kieltäytymisilmoituksen jälkeen mahdollisuus toimittaa rekisteriviranomaisen asettamassa määräajassa huomautuksensa tai luopua kansainvälisestä rekisteröinnistä Suomen osalta. Jos rekisteröinnin haltijan kieltäytymisilmoituksen johdosta antamassa lausumassa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden perusteella malli täyttäisi tämän lain mukaiset rekisteröintiedellytykset, rekisteriviranomainen tekee päätöksen, ettei kansainvälinen rekisteröinti ole voimassa Suomessa tai se on voimassa ainoastaan osittain. Lainvoimaisesta rekisteröinnin kokonaan tai osittain kieltävästä päätöksestä on kuulutettava Mallioikeuslehdessä.

44 f §

Jos kansainvälistä rekisteröintiä vastaan on 18 a §:n mukaisessa määräajassa tehty väite, rekisteriviranomainen lähettää siitä kansainväliselle toimistolle ilmoituksen perusteluineen 44 e §:n 2 momentissa tarkoitetussa määräajassa.

Rekisteröinnin haltijalle on varattava mahdollisuus antaa määräajassa lausuma väitteen johdosta, minkä jälkeen rekisteriviranomainen tutkii väitteen. Jos rekisteriviranomainen katsoo, ettei rekisteröinti täytä tämän lain mukaisia rekisteröinnin edellytyksiä, se tekee päätöksen, ettei kansainvälinen rekisteröinti ole voimassa Suomessa tai se on voimassa vain osittain. Rekisteriviranomaisen on hylättävä väite, jos kansainväliselle rekisteröinnille ei ole Suomessa estettä.

Jos rekisteriviranomainen tehdyn väitteen nojalla päättää, ettei kansainvälinen rekisteröinti ole voimassa Suomessa tai se on voimassa ainoastaan osittain, se tekee siitä merkinnän pitämäänsä luetteloon. Lainvoimaisesta rekisteröinnin kokonaan tai osittain kieltävästä päätöksestä on kuulutettava Mallioikeuslehdessä.

44 g §

Rekisteriviranomaisen on ilmoitettava kansainväliselle toimistolle Suomea koskevissa kansainvälisissä rekisteröinneissä tapahtuvista muutoksista.

Jos malli poistetaan kokonaan tai osittain kansainvälisestä rekisteristä, rekisteriviranomainen poistaa sen tarvittaessa pitämästään luettelosta. Kansainvälisen rekisteröinnin voimassaoloa Suomessa koskevista muutoksista on kuulutettava Mallioikeuslehdessä.

44 h §

Jos kansainvälisen rekisteröinnin haltija, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, haluaa antaa lausumansa rekisteriviranomaiselle, hänen tulee käyttää Euroopan talousalueella asuvaa asiamiestä.

45 §

Mallioikeuden haltijalla, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, tulee olla Euroopan talousalueella asuva asiamies, jolla on oikeus hänen puolestaan ottaa vastaan haasteen tiedoksiantoja, kutsuja ja muita asiakirjoja mallioikeutta koskevissa asioissa, lukuun ottamatta rikosasioita koskevaa haastetta ja määräystä, jolla asianosainen on velvoitettu henkilökohtaisesti saapumaan oikeuteen. Asiamies on ilmoitettava mallirekisteriin merkittäväksi.

47 §

Mallin rekisteröintihakemuksen, rekisteröinnin uudistamisen, mallin muuttamisen ja yhteisömallihakemuksen yhteydessä on suoritettava hakemusmaksu, uudistamismaksu, mallin muuttamismaksu, yhteisömallihakemuksen toimittamismaksu ja kansainvälistä rekisteröintiä koskevan hakemuksen toimittamismaksu sekä asian laadun mukaan seuraavat lisämaksut: luokkamaksu jokaiselta tavaraluokalta ensimmäisen jälkeen, yhteisrekisteröintimaksu jokaiselta mallilta ensimmäisen jälkeen, säilytysmaksu mallikappaleen säilytyksestä ja kuulutusmaksu jokaiselta kuvalta ensimmäisen kuvan jälkeen sekä eri maksu mallirekisteriin muista seikoista tehtävistä merkinnöistä. Uudistamismaksu, joka suoritetaan kulumassa olevan rekisteröintikauden jälkeen, on suoritettava korotettuna.


48 §

Tarkemmat säännökset rekisteröintihakemuksesta, etuoikeudesta, hakemuksen jakamisesta, rekisteröintihakemuksen käsittelystä, rekisteröinnin kuuluttamisesta, mallirekisteristä sekä rekisteriviranomaisen tehtävistä annetaan valtioneuvoston asetuksella.

Rekisteriviranomainen voi antaa tarkempia teknisiä määräyksiä rekisteröintihakemuksesta ja sen käsittelystä, rekisteröityä mallia koskevista asioista, mallirekisteristä sekä mallioikeusasioissa tehtävistä kuulutuksista sekä muista niihin verrattavista teknisistä seikoista.


1. Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

2. Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleviin mallin rekisteröintihakemuksiin sovelletaan tämän lain säännöksiä. Kuitenkin sellaiset rekisteröintihakemukset, joista rekisteriviranomainen on 18 §:n mukaisesti jo kuuluttanut, käsitellään ja ratkaistaan tämän lain voimaantullessa voimassa olleiden säännösten mukaan.

3. Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.


Helsingissä 19 päivänä joulukuuta 2008

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Elinkeinoministeri
Mauri Pekkarinen

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.