Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Luxemburgissa lokakuussa 2004 allekirjoitetun Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välisen yhteistyösopimuksen niiden taloudellisten etujen vastaisten petosten ja muun laittoman toiminnan torjumisesta sekä lain sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Sopimusta sovelletaan osapuolten väliseen hallinnolliseen apuun ja kansainväliseen rikosoikeusapuun osapuolten taloudellisia intressejä koskevien petosten torjumiseksi, ehkäisemiseksi ja havaitsemiseksi. Sopimuksen määräykset perustuvat pitkälti erilaisiin EU:ssa tehtyihin, vastaavanlaista apua koskeviin sopimuksiin. Käytännössä sitä sovellettaisiin erityisesti tavarakaupassa tehtyihin, mutta myös esimerkiksi osapuolten talousarvioista nostettavia avustuksia koskeviin petoksiin. Tavarakaupan osalta hallinnollinen apu on perinteistä kansainvälisten sopimusten mukaista tulliyhteistyötä tai veroviranomaisten välistä hallinnollista avunantoa. Viranomaiset luovuttavat hallussaan olevia tietoja ja hankkivat niitä luovutettaviksi sekä tekevät tarkastuksia. Sopimusta sovelletaan myös sanottujen rikosten liitännäisrikoksiin kuten rahanpesuun ja korruptioon. Sopimuksessa todetaan nimenomaisesti, että pankkisalaisuus ei voi olla avun antamisen kieltäytymisperuste. Välittömiä veroja koskeviin petoksiin sopimus ei sovellu.

Sopimus tulee voimaan sitä päivää, jona on tehty viimeisen osapuolen ilmoitus ratifioimis- tai hyväksymiskirjoista, seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä. Talletettuaan sopimuksen hyväksymisasiakirjat tai milloin tahansa sen jälkeen osapuoli voi kuitenkin antaa julistuksen, jonka mukaan se ryhtyy soveltamaan sopimusta vastaavan julistuksen antaneiden osapuolen kesken.

Esitykseen sisältyy ehdotus laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Lisäksi esitykseen sisältyy ehdotus tullilain muuttamisesta, sillä sopimuksen mahdollistamassa hallinnollista tutkintaa suorittavassa yhteisessä tutkintaryhmässä toimivien vieraan valtion virkamiesten oikeusasemasta ei ole sopimuksessa riittäviä säännöksiä.

Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.

---

EY:n ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton (Sveitsi) välinen sopimus sisältää määräykset maiden välisestä hallinnollisen ja kansainvälisen rikosoikeusavun piiriin kuuluvasta yhteistyöstä niiden taloudellisten etujen vastaisten petosten ja muun laittoman toiminnan torjunnan osalta. Sopimus on jaettu neljään osastoon, joista I osastoon sisältyy yleisiä määräyksiä, joista keskeinen on 2 artikla, joka määrittelee sopimuksen soveltamisalan. Sopimuksen II osastoon kuuluvat määräykset hallinnollisesta avunannosta ja III osastoon määräykset kansainvälisestä rikosoikeusavusta. Sopimuksen IV osasto sisältää loppumääräyksiä.

Sopimus koskee hallinnollisen avun ja rikosoikeusavun antamista toimissa, jotka koskevat tulli- ja maatalouslainsäädännön vastaista tavarakauppaa, arvonlisäveroon, erityiskulutusveroihin ja valmisteveroihin sovellettavan verolainsäädännön vastaista kauppaa, sopimuspuolten talousarvioista tai niiden hallinnoimasta tai niiden lukuun hallinnoidusta talousarviosta peräisin olevien varojen nostamista tai pidättämistä tai sopimuspuolten hankintasopimusten tekemistä koskevia menettelyjä. Lisäksi sopimus koskee hallinnollisen avun ja rikosoikeusavun antamista sopimuspuolten taloudellisen edun vastaisten petosten ja muun laittoman toiminnan johdosta maksettavien tai lainvastaisesti saatujen määrien takavarikoinnissa ja perinnässä.

Sopimuksen pääasiallisia soveltajia olisivat sopimusvaltioiden tulliviranomaiset, mutta myös muut rikostorjuntaviranomaiset kuten poliisi ja muut oikeusviranomaiset sekä komission asianomaiset petostorjuntaviranomaiset.

Tulliyhteistyön osalta sopimus noudattelee Euroopan unionin jäsenvaltioiden välistä tullihallintojen keskinäistä avunantoa ja yhteistyötä koskevaa yleissopimusta (Napoli II) (SopS 148/2004) sekä Maailman Tullijärjestön (WCO) tulliyhteistyön mallisopimusta. Valmisteverotuksen osalta EU:n jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välistä keskinäistä apua ja hallinnollista yhteistyötä säännellään hallinnollisesta yhteistyöstä valmisteverotuksen alalla annetussa neuvoston asetuksessa N:o 2073/2004. Sopimusmääräykset hallinnollisesta yhteistyöstä vastaavat myös tuon asetuksen vastaavia säädöksiä. Kansainvälisen rikosoikeusavun osalta osa sopimuksen määräyksistä perustuu EU:n jäsenvaltioiden keskinäisiin sopimuksiin, erityisesti keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehtyyn yleissopimukseen (SopS 88/2005), jäljempänä vuoden 2000 oikeusapusopimus, sekä siihen liitettyyn pöytäkirjaan (SopS 44/2005), jäljempänä vuoden 2001 oikeusapupöytäkirja. Kyseiset yleissopimukset täydentävät erityisesti vuoden 1959 eurooppalaista yleissopimusta keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa (SopS 30/1981), jäljempänä vuoden 1959 eurooppalainen rikosoikeusapusopimus. Kyseinen sopimus on voimassa myös Suomen ja Sveitsin välillä. Suomessa kansainvälistä rikosoikeusapua koskeva perussääntely sisältyy kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annettuun lakiin (4/1994), jäljempänä rikosoikeusapulaki.

Siltä osin kuin voimaansaatettavan sopimuksen määräykset vastaavat vuoden 2000 oikeusapusopimuksen ja vuoden 2001 oikeusapupöytäkirjan määräyksiä, esityksessä viitataan kyseisten sopimusten voimaansaattamista koskeviin hallituksen esityksiin (HE 31/2003 vp ja HE 178/2004 vp).

Sopimus on luonteeltaan jaetun toimivallan sopimus eli niin sanottu sekasopimus, jonka määräykset kuuluvat osittain yhteisön ja osittain jäsenvaltion toimivaltaan. Tämän vuoksi sopimuksen osapuolia ovat yhteisön ja Sveitsin lisäksi myös yhteisön jäsenvaltiot. Siltä osin kuin sopimus sisältää jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia määräyksiä, sopimuksen voimaantulo edellyttää kansallisten hyväksymismenettelyiden suorittamista.

Tavarakaupan osalta hallinnollisen avun antaminen olisi käytännössä tulliviranomaisten välistä tulliyhteistyötä. Yhteisön ja Sveitsin välillä on tehty useita tullimenettelyjä ja Sveitsin kautta kulkevaa tavaraliikennettä koskevia sopimuksia. Myös hallintoviranomaisten keskinäisestä avunannosta tulliasioissa on tehty lisäpöytäkirja (EYVL L 169, 27.6.1997, s. 81) Euroopan talousyhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen vuonna 1997. Pöytäkirjan mukaan sopimuspuolet antavat toisilleen hallinnollisin menettelyin toteutettavissa olevaa apua eli toimittavat hallussaan olevia tietoja ja tekevät hallinnollisen toimivaltansa puitteissa valvonta- ja tarkastustoimenpiteitä. Koska sopimus koskee vain hallinnollista yhteistyötä, sen sisältö kuuluu yksinomaan yhteisön toimivaltaan. Jäsenvaltiot eivät siten ole suoraan sopimuksen osapuolia vaan kyseessä on bilateraalinen sopimus.

Hallinnollisen tulliyhteistyön menettelyistä on säädetty tullilaissa (1466/1994). Lain 27 §:n mukaan tulliviranomainen saa luovuttaa tietoja ulkomaalaiselle tulliviranomaiselle rikosten ehkäisemistä, selvittämistä ja syyteharkintaan saattamista varten ja muulle kuin tulliviranomaiselle, jos tiedot ovat tarpeen sellaisen rikoksen ehkäisemiseksi tai selvittämiseksi, josta Suomessa tehtynä voitaisiin tuomita vankeutta. Säännös ei edellytä vastavuoroisuutta, vaan sitä voidaan jo nykyisin soveltaa, jos Sveitsi tällaisia tietoja pyytäisi.

Kansainvälistä oikeusapua rikosasioissa sääntelevät Suomessa sekä kansallinen lainsäädäntö että kansainväliset sopimukset. Vuonna 1994 voimaan tullut laki kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa on keskeinen rikosoikeusapua koskeva yleislaki. Kansainvälistä rikosoikeusapua koskevia säännöksiä sisältyy myös useisiin muihin lakeihin. Suomi on myös liittynyt lukuisiin kansainvälisiin yleissopimuksiin, jotka sisältävät määräykset Suomen velvoitteista antaa rikosoikeusapua toisille valtioille sekä Suomen oikeuksista saada rikosoikeusapua toisilta valtioilta. Voimassaolevaa kansainvälistä rikosoikeusapua koskevaa sääntelyä on laajemmin selvitetty edellä mainittujen vuoden 2000 oikeusapusopimuksen sekä vuoden 2001 oikeusapupöytäkirjan voimaansaattamista koskevissa hallituksen esityksissä (HE 31/2003 vp, s. 6—8 ja HE 178/2004 vp, s. 4—6).

Sopimuksen tavoitteena on tehostaa osapuolten välistä yhteistyötä osapuolten taloudellisia etuja koskevien petosten torjumiseksi. Tulliyhteistyön osalta sopimus laajentaisi ja syventäisi yhteistyön alaa siitä, mitä edellä mainitussa tulliyhteistyöpöytäkirjassa on sovittu. Sopimusosapuolet antavat toimivaltaisten viranomaistensa välityksellä sopimuksen määräysten mukaisesti toisilleen apua soveltamisalan mukaisen lainsäädännön asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi sekä lainvastaisten tekojen estämiseksi, tutkimiseksi ja tekoja koskeviin syytetoimiin ryhtymiseksi. Apua annetaan myös lainsäädännön soveltamiseen liittyvien asiakirjojen tiedoksi antamisessa. Myös saatavia voidaan periä toisen sopimuspuolen lukuun.

Sopimuksen mukaan toimenpiteet tehdään pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen alueella voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti sekä pyynnön vastaanottaneen viranomaisen toimivallan rajoissa. Hallinnollinen avunanto tapahtuu toimittamalla toisen sopimuspuolen viranomaiselle pyynnöstä tai oma-aloitteisesti tietoja tai tekemällä hallinnollisia tarkastuksia. Oikeusapuun kuuluvina toimenpiteinä tehdään sopimuspuolen pyynnöstä etsintöjä ja takavarikoita, luovutetaan todisteita ja takavarikoitua omaisuutta. Sopimuksen mukaisesti toimitetaan tietoa myös pankkitileistä. Osapuolten toimivaltaiset viranomaiset voivat myös perustaa yhteisiä tutkintaryhmiä. Sopimuksen määräykset vastaavat pitkälti EU:ssa voimassa olevaa asianomaista EU:n lainsäädäntöä ja jäsenmaiden välisiä yleissopimuksia.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan myös tullilain muuttamista lisäämällä siihen uusi 54 a §. Ehdotettu säännös täydentäisi sopimuksen määräyksiä toisen valtion alueella toimivien virkamiesten oikeusasemasta ja vastuista.

Sopimuksen on odotettavissa helpottavan sellaisten EU:ssa tehtyjen, myös suoraan yhteisön budjettia koskevien, petosten paljastamista ja varsinkin tutkintaa, jotka aiheuttavat yhteisölle tai jäsenvaltioille taloudellisia menetyksiä ja joilla on liittymiä Sveitsiin. Tällaisia voisivat olla petokset, jotka on tehty Sveitsistä käsin tai joita koskevia todisteita olisi muustakin syystä sieltä saatavissa. Esityksellä ei ole vaikutuksia hallinnon organisaatioon eikä taloudenpitoon.

Euroopan unionin neuvosto valtuutti komission 14 päivänä joulukuuta 2000 käymään neuvotteluja yhteisön ja sen jäsenvaltioiden puolesta Sveitsin kanssa taloudellisten etujen vastaisten petosten ja muun laittoman toiminnan torjumista koskevasta sopimuksesta. Sopimusneuvotteluita vauhditettiin toukokuussa 2004 EU:n Sveitsin huippukokouksessa, jossa esitettyjä yksityiskohtaisempia painopisteitä on sopimukseen onnistuttu sisällyttämään. Yhteisön yhteistä kantaa sopimusneuvotteluja varten koordinoitiin neuvoston EFTA-työryhmässä, jossa Suomea edusti ulkoasianministeriö. Sopimus allekirjoitettiin Luxemburgissa 26 päivänä lokakuuta 2004.

Hallituksen esitys on laadittu valtiovarainministeriössä yhteistyössä oikeusministeriön kanssa. Esityksestä on pyydetty lausunnot ulkoasianministeriöltä, oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, Tullihallitukselta ja Verohallitukselta.

1 artikla. Tarkoitus. Sopimuksen tarkoituksena on laajentaa hallinnollista avunantoa ja oikeudellista yhteistyötä yhteisön ja jäsenvaltioiden taloudellisten etujen suojelemiseksi.

2 artikla. Soveltamisala. Sopimusta sovelletaan osapuoliin kohdistuvien taloudellisten petosten ja muun laittoman toiminnan torjumisessa ja rankaisemisessa. Soveltamisalaan sisältyvät erityisesti veropetokset ja ammattimainen salakuljetus. Ilmaisulla ”petos ja muu laiton toiminta” tarkoitetaan kaikkia soveltamisalan mukaisia vero- (arvonlisä- ja valmistevero) ja tullirikoksia. Lisäksi laitonta toimintaa voisi olla muun muassa lahjusten antaminen ja ottaminen silloin, kun toiminta koskee ao. verojen tai tullien kantamista.

Sopimus kattaa myös palvelujen kauppaan liittyvät verorikkomukset. Sopimuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettu ”tavarakauppa” ei edellytä, että tavarat kulkevat toisen sopimuspuolen alueen kautta (lähtö, saapuminen tai kauttakulku). Myöskään saman alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettu ”kauppa” ei edellytä, että tavarat kulkevat toisen sopimuspuolen alueen kautta tai, että palvelut ovat yhteydessä toisen sopimuspuolen alueeseen. Soveltamisalaan kuuluu 2 artiklan 3 kappaleen mukaan myös kyseisten väärinkäytösten tuottojen rahanpesu, jos esirikoksesta voi seurata yli kuuden kuukauden vankeusrangaistus tai vapauden menettämistä tarkoittava turvaamistoimi.

Sopimuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan yhteistyöstä ei voi kieltäytyä vain sen perusteella, että pyyntö liittyy pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen verorikokseksi katsomaan rikokseen. Kansainvälisen rikosoikeusavun osalta voidaan todeta, että määräys ei ole ristiriidassa rikosoikeusapulain säännösten kanssa. Rikosoikeusapulaki ei sisällä verorikoksia koskevaa kieltäytymisperustetta. EU:n jäsenvaltioiden osalta vastaava sopimusmääräys sisältyy vuoden 2001 oikeusapupöytäkirjaan (8 artikla). Verorikoksia koskevia määräyksiä sisältyy myös muihin kansainvälistä rikosoikeusapua koskeviin sopimuksiin. Määräyksiä on tarkemmin selvitetty hallituksen esityksessä 178/2004 vp (s. 18 ja 19).

Sopimus soveltuu myös soveltamisalan mukaisen laittoman toiminnan kohteena olevien varojen takavarikointiin ja perintään. Välittömät verot suljetaan 4 kappaleessa soveltamisalan ulkopuolelle.

3 artikla. Vähäisemmät tapaukset. Artiklan tarkoituksena on välttää avunantopyyntöjen liiallinen esittäminen vähäisemmistä tapauksista. Pyynnön voi hylätä, jos liian vähän maksetun tullin määrä on enintään 25 000 euroa tai jos salakuljetettujen tavaroiden oletettu arvo on enintään 100 000 euroa. Kieltäytyä ei kuitenkaan voi silloin, jos pyynnön esittäjä pitää tapausta erityisen vakavana.

4 artikla. Oikeusjärjestyksen yleiset perusteet. Artiklan mukaan yhteistyöstä voidaan kieltäytyä, jos pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli katsoo, että pyynnön täytäntöönpano olisi vastoin sen täysivaltaisuutta, turvallisuutta, oikeusjärjestyksen yleisiä perusteita tai muita pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen olennaisia etuja. Kyseessä ovat yhteistyösopimusten ja erityisesti vuoden 1959 eurooppalainen rikosoikeusapusopimuksen 2 artiklan b alakohdan mukaiset asianomaiset oikeusjärjestyksen perusteita koskevat kieltäytymisperusteet. Määräys vastaa rikosoikeusapulain 12 §:ää. Pankkisalaisuus ei ole artiklassa tarkoitettu syy kieltäytyä avunannosta.

5 artikla. Tietojen ja todisteiden toimittaminen. Artikla mahdollistaa Sveitsistä saatujen tietojen ja todisteiden vaihdon muiden jäsenvaltioiden ja komission kesken.

Artiklan 1 kohdan mukaan tietoihin ja todisteisiin, jotka toimitetaan tai vastaanotetaan sopimuksen nojalla, sovelletaan salassapitosääntöjä ja niitä koskee sama suoja kuin ne vastaanottavan sopimuspuolen kansallisessa lainsäädännössä ja yhteisön toimielimiin sovellettavissa vastaavissa säännöksissä suodaan vastaaville tiedoille ja todisteille. Lisäksi artikla sisältää yksityiskohtaisempia määräyksiä sopimuksen perusteella saatujen tietojen käytöstä.

Sopimuksen 5 artiklan 1 kohdassa viitataan virkamiehiä sitoviin salassapitosääntöihin. Pyynnöstä saatujen tietojen ja todisteiden toimittamista edelleen käsitellään 5 artiklan 2 kohdassa. Kolmannen kohdan muutoksenhakukiellolla varmistetaan tällaisen myöhemmän tiedonvälityksen tehokkuus. Saatuja tietoja voidaan toimittaa EU:n ulkopuolisille kolmansille valtioille vain tiedot antaneen hyväksynnästä.

Kansainvälisen rikosoikeusavun osalta voidaan todeta, että rikosoikeuspulain 27 § sisältää säännökset salassapidosta, vaitiolovelvollisuudesta ja tietojen käyttöä koskevista rajoituksista. Pykälän 1 momentin mukaan, kun Suomen viranomainen pyytää oikeusapua vieraan valtion viranomaiselta, on asiakirjojen ja muiden tallenteiden salassapidosta, vaitiolovelvollisuudesta sekä asianosaisten ja viranomaisten tiedonsaantioikeudesta voimassa, mitä Suomen laissa säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, on noudatettava, mitä Suomen ja vieraan valtion välillä voimassa olevassa sopimuksessa taikka oikeusapua antaneen valtion asettamissa ehdoissa on määrätty salassapidosta, vaitiolovelvollisuudesta, tietojen käytön rajoituksista taikka luovutetun aineiston palauttamisesta ja hävittämisestä. Lain säännöksen ja sopimuksen määräyksen välillä ei ole ristiriitaa.

6 artikla. Luottamuksellisuus. Pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen on pyynnöstä käsiteltävä avunantopyynnöt luottamuksellisina. Jos pyyntöä ei voida noudattaa, on asiasta ilmoitettava pyytäjälle etukäteen.

1 LUKU Yleiset määräykset

7 artikla. Suhde muihin sopimuksiin. Sopimus ei kumoa yhteisön ja Sveitsin välistä keskinäistä avunantoa tulliasioissa koskevaa pöytäkirjaa. Pöytäkirjaa voidaan soveltaa edelleen erityisesti tämän sopimuksen soveltamisalan ulkopuolisiin tullikysymyksiin.

8 artikla. Soveltamisala ja toimivalta. Artikla määrittää II osaston hallinnollista yhteistyötä koskevien määräysten suhdetta kansainväliseen rikosoikeusapuun. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuksen II osastossa tarkoitettu yhteistyö koskee sopimuksessa tarkoitetun laittoman toiminnan torjuntaa sekä myös tutkintaa.

Artiklan 2 kohdassa määritellään, että II osaston mukaista yhteistyötä toteuttavat sopimuspuolten hallinnolliset viranomaiset. Lisäksi todetaan, että jos oikeusviranomainen suorittaa rikostutkinnan tai tutkinta tehdään sen johdolla, kyseinen viranomainen päättää, esitetäänkö keskinäistä avunantoa tai yhteistyötä koskevat pyynnöt rikosoikeusapuun sovellettavien III osaston määräysten vai II osaston määräysten perusteella.

Lisäksi sopimuksen 7 artiklassa todetaan, että II osaston määräykset eivät vaikuta rikosasioissa annettavaan oikeusapuun.

Kansainvälistä rikosoikeusapua koskeva yhteistyö koskee pääsääntöisesti oikeusviranomaisten välistä yhteistyötä. Suomessa rikosoikeusapulain soveltamisalaa ei kuitenkaan ole sidottu oikeusviranomaisen käsitteeseen. Lain 1 §:n perusteella laissa tarkoitettua oikeusapua voivat Suomen viranomaisilta pyytää paitsi vieraan valtion oikeusviranomaiset, myös kaikki muut viranomaiset, joiden toimivaltaan kysymyksessä olevan rikosasian käsittely pyynnön esittäneen valtion lain mukaan kuuluu. Lisäksi jokainen Suomen viranomainen voi antaa pyydettyä oikeusapua, jos sen antaminen kuuluu pyynnön vastaanottaneen Suomen viranomaisen toimivaltaan. Suomen viranomaisten osalta lain 5 § täsmentää, että Suomen viranomaisista oikeusapua voivat pyytää vieraalta valtiolta oikeusministeriö, tuomioistuin, syyttäjäviranomainen ja esitutkintaviranomainen.

Rikosoikeusapulain säännökset soveltuvat edellä mainituin rajoituksin näin ollen myös II osastossa tarkoitettuun yhteistyöhön, jos kyse on yksittäisen rikosasian tutkinnasta. Lain säännökset eivät sovellu II osaston määräysten nojalla suoritettavaan rikosten torjuntaan tai muuhun toimintaan, joka ei ole yksittäisen rikosasian tutkintaa. Rikosoikeusapulain säännöksiä voidaan edellä mainituin rajoituksin soveltaa muun muassa II osaston 12 artiklaan (tietojen antamista koskevat pyynnöt), 13 artiklaan (valvontapyynnöt), 14 artiklaan (ilmoittaminen ja postitse lähettäminen), 15 artiklaan (tutkimuspyynnöt) ja 16 artiklaan (pyynnön esittäneen sopimuspuolen viranomaisen valtuuttamien virkamiesten läsnäolo).

9 artikla. Toimivalta. Artikla määrittelee viranomaisten toimivallan antaa hallinnollista apua. Artiklan 1 kohdan mukaan toimivalta on sidottu kansalliseen lakiin, johon sopimuksen ei katsota vaikuttavan. Näin ollen viranomainen voi suorittaa vain toimenpiteitä, joita se voisi asiassa suorittaa, jos toimisi asiassa omaan lukuunsa. Sopimus ei laajenna viranomaisten kansallisia toimivaltuuksia.

10 artikla. Oikeasuhteisuus. Artikla sisältää avunannosta kieltäytymisperusteita, joita voivat olla pyyntöjen suhteeton määrä ja niistä aiheutuva hallinnollinen taakka. Artikla edellyttää myös, että avunantopyyntö esitetään vasta kun muut keinot on käytetty.

11 artikla. Keskusyksiköt. Kyseinen sopimusluonnoksen artikla noudattaa Napoli II yleissopimuksen 5 artiklan sisältöä ja vaatimusta yksilöidä selkeästi keskustason asianomaiset viranomaiset. Sopimuspuolet nimeävät keskusyksiköt, joilla on toimivaltuudet käsitellä hallinnollista avunantoa koskevia pyyntöjä. Keskusyksiköt ilmoitetaan samalla kun ilmoitetaan ratifioimisasiakirjat. Suomi ilmoittaa hyväksymiskirjan tallettaessaan, että sen osalta keskusyksiköitä olisivat Verohallitus ja Tullihallitus. Koska ilmoituksessa on kyse vain Suomen kansallisen lainsäädännön mukaan toimivaltaisen viranomaisen nimeämisestä, esityksessä on katsottu, ettei ilmoituksen tekeminen edellytä eduskunnan suostumusta.

2 LUKU Pyynnöstä annettava avunanto

12 artikla. Tietojen antamista koskevat pyynnöt. Artikla vastaa Napoli II yleissopimusta. Artiklan mukaan annetaan kaikki pyynnön saajan käytettävissä olevat tiedot ja tietoja on hankittava kaikin tarpeellisin hallinnollisin keinoin. Voidaan myös sopia, että pyytävän osapuolen virkamiehet saavat tutustua asiakirjoihin pyynnön vastaanottaneen toimitiloissa. Siltä osin kuin artiklassa on kyse kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa, rikosoikeusapulaki mahdollistaa artiklassa tarkoitetun yhteistyön.

13 artikla. Valvontapyynnöt. Artikla vastaa Napoli II yleissopimusta. Kun perustellusti epäillään soveltamisalassa tarkoitetun lainsäädännön vastaista tekoa, voidaan pyytää sopimuspuolta valvomaan epäiltyjä henkilöitä, tiloja, kulkuvälineitä ja tavaroita. Siltä osin kuin on kyse kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa, rikosoikeusapulain 23 § mahdollistaa siinä lueteltujen pakkokeinojen käytön.

14 artikla. Ilmoittaminen ja postitse lähettäminen. Artiklan mukaan sopimuspuolet antavat asianosaisille tiedoksi toisen sopimuspuolen asiakirjoja ja päätöksiä. Toimeksiantoja ja pyyntöjä voidaan lähettää myös suoraan toimijoille. Esimerkiksi avustuksia myöntävä EU-osapuolen toimielin voi ottaa suoraan yhteyttä Sveitsissä asuviin yhteisöjen avustusten saajiin ja toimeksiannon saajiin. Artiklalla on myös haluttu varmistaa, että nämä voivat vastata ilman liikesalaisuuden rikkomisen vaaraa. Siltä osin kuin on kyse kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa, rikosoikeusapulaki mahdollistaa tiedoksiantoja koskevan yhteistyön.

15 artikla. Tutkimuspyynnöt. Artiklat noudattavat Napoli II yleissopimuksen 12 artiklan sisältöä. Pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli käyttää kaikkia oikeusjärjestelmänsä suomia tutkimusmahdollisuuksia 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tähän voi sisältyä henkilöiden kuulustelu, etsinnät, oikeus saada asiakirjajäljennöksiä sekä esineiden ja asiakirjojen takavarikointi. Siltä osin kuin artiklassa on kyse kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa, artiklan määräykset eivät ole ristiriidassa rikosoikeusapulain säännösten kanssa.

16 artikla. Pyynnön esittäneen sopimuspuolen viranomaisen valtuuttamien virkamiesten läsnäolo. Valtuutettu henkilöstö voi 16 artiklan perusteella olla läsnä avunantopyynnön täytäntöönpanon aikana, tutustua asiakirjoihin, tehdä kysymyksiä sekä esittää ehdotuksia tutkintatoimiksi ja tarvittaessa päästä samoihin tiloihin ja tutustua samoihin asiakirjoihin ja tietoihin kuin pyynnön vastaanottaneen viranomaisen henkilöstö. Siltä osin kuin on kyse kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa, rikosoikeusapulain 10 § mahdollistaa pyynnön esittäneen sopimuspuolen virkamiesten läsnäolon.

17 artikla. Yhteistyövelvollisuus. Artikla luo edellytyksiä 15 ja 16 artiklojen soveltamiselle velvoittamalla talouden toimijoita yhteistyöhön.

18 artikla. Avunantopyyntöjen muoto ja sisältö. Artikla noudattaa Napoli II yleissopimuksen sisältöä. Kiireen vuoksi tehty suullinen pyyntö on vahvistettava kirjallisesti.

19 artikla. Tietojen käyttö. Artikla vastaa Sveitsin kanssa tehdyn, keskinäistä avunantoa tulliasioissa koskevan pöytäkirjan 11 artiklaa. Tietoja voidaan käyttää ainoastaan sopimuspuolten 2 artiklassa määriteltyjen taloudellisten etujen suojelemiseen.

3 LUKU Oma-aloitteinen avunanto

20 artikla. Oma-aloitteinen avunanto. Kaikkia pyynnöstä annettavan avunannon muotoja voidaan toteuttaa myös oma-aloitteisesti.

4 LUKU Yhteistyön erityismuodot

21 artikla. Yhteiset toimet. Yhteisiä rajat ylittäviä toimia voidaan sopia, jos on todennäköistä, että tuonnin, viennin ja tavaroiden kauttakulun laittomasta toiminnasta aiheutuvat riskit aiheuttavat merkittäviä tappioita sopimuspuolen talousarviolle. Yhteiset toimet edellyttävät asiasta erikseen sopimista.

22 artikla. Yhteiset erityistutkimusryhmät. Yhteinen tutkintaryhmä toteuttaa vaikeita tutkimuksia ja koordinoi yhteisiä toimia. Ryhmään osallistuminen ei merkitse siihen osallistuvien sopimuspuolen viranomaisten edustajien valtuuttamista toimimaan sen sopimuspuolen alueella, jolla tutkimukset suoritetaan. Artiklan niukan sisällön vuoksi ehdotetaan tullilakiin lisättäväksi tarpeellisia säännöksiä muun muassa toimivalloista ja vastuista.

Artiklan sanamuoto ei sulje pois tutkintaryhmän perustamista myös rikostutkinnan suorittamiseen. Vuoden 2000 oikeusapusopimuksen voimaansaattamiseen liittyen säädettiin laki yhteisistä tutkintaryhmistä (1313/2002). Lakia sovellettaisiin myös tässä tarkoitetun tutkimusryhmän toimintaan siltä osin kuin kyse on esitutkinnan toimittamisesta.

23 artikla. Yhteyshenkilöt. Yhteyshenkilön tehtävänä on neuvonta ja avunanto. He voivat mm. avustaa tutkinnassa ja osallistua avunantopyyntöjen käsittelyyn.

5 LUKU Takaisinperintä

24 artikla. Takaisinperintä. Sopimuspuolet suorittavat pyynnön esittäneen saatavien perinnän kuin ne olisivat sen omia saatavia. Artiklaan on otettu keskinäisestä avunannosta tiettyihin maksuihin, tulleihin, veroihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä 15 päivänä maaliskuuta 1976 annetun direktiivin 76/308/ETY (EYVL L 73, 19.3.1976, s. 18) 6, 7, 10, 13 ja 15 artiklojen pääsisältö.

Osasto sisältää oikeusapua koskevat erityismääräykset.

25 artikla. Suhde muihin sopimuksiin. Artiklan 1 kohdassa todetaan, että III osaston määräykset täydentävät vuoden 1959 eurooppalaista rikosoikeusapusopimusta sekä vuoden 1990 eurooppalaista yleissopimusta rikoksen tuottaman hyödyn rahanpesusta, etsinnästä, takavarikosta ja menetetyksi tuomitsemisesta (SopS 53/1994).

Artiklan 2 kohdan mukaan sopimuksen määräykset eivät vaikuta sopimuspuolten kahden- tai monenvälisten sopimusten suotuisampiin määräyksiin.

26 artikla. Menettelyt, joissa myös annetaan oikeusapua. Artiklan 1 kohdassa määrätään kolmesta eri tilanteesta, joissa sopimuspuolten tulee myös antaa kansainvälistä rikosoikeusapua.

Ensinnäkin apua tulee antaa menettelyissä, joissa käsitellään toisen tai kummankin sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön mukaan rangaistavia ja hallinnollisen viranomaisen toimivaltaan kuuluvia järjestysrikkomuksia, jos asiassa annettava päätös voidaan saattaa rikosasioissa toimivaltaisen tuomioistuimen tutkittavaksi (a alakohta). EU:n jäsenvaltioiden osalta vastaava sopimusmääräys sisältyy vuoden 2000 oikeusapusopimuksen 3 artiklan 1 kohtaan (HE 31/2003 vp, s. 15 ja 16). Määräys ei ole ristiriidassa rikosoikeusapulain kanssa.

Toiseksi artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan oikeusapua tulee myös antaa sellaisten tekojen tai rikosten vuoksi, joista pyynnön esittäneen sopimuspuolen oikeushenkilö voidaan saattaa vastuuseen. EU:n jäsenvaltioiden osalta vastaava sopimusmääräys sisältyy vuoden 2000 oikeusapusopimuksen 3 artiklan 2 kohtaan (HE 31/2003 vp, s. 16 ja 17). Määräys ei ole ristiriidassa rikosoikeusapulain kanssa.

Kolmanneksi artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan oikeusapua annetaan myös rikosasian yhteydessä käsiteltävässä riita-asiassa, sikäli kuin rikosasiassa ei ole annettu lopullista ratkaisua. EU:n jäsenvaltioiden välillä tehtyihin vuoden 2000 oikeusapusopimukseen eikä vuoden 2001 oikeusapupöytäkirjaan sisälly vastaavaa määräystä. Rikosoikeusapulain 1 §:n mukaan kansainväliseen oikeusapuun kuuluu rikosasian käsittelyä varten tarvittava oikeusapu. Hallituksen esityksessä 61/1993 vp (s. 15) todetaan, että rikosasiain piiriin on myös luettava rikosasian yhteydessä käsiteltävät rikokseen perustuvat yksityisoikeudelliset vaatimukset, erityisesti rikokseen perustuvat vahingonkorvausvaatimukset. Näin ollen lain ja sopimuksen määräyksen välillä ei ole ristiriitaa.

Artiklan 2 kohdan mukaan oikeusapua annetaan myös tutkimuksissa ja menettelyissä, jotka koskevat rikoksentekovälineiden ja näiden rikosten tuottaman hyödyn takavarikointia ja menetetyksi tuomitsemista. Rikosoikeusapulaki mahdollistaa oikeusavun antamisen takavarikkojen osalta (15 ja 23 §). Laki mahdollistaa myös pakkokeinojen käytön vieraassa valtiossa rikoksen johdosta määrättävän tai määrätyn menettämisseuraamuksen täytäntöönpanon turvaamiseksi (23 §:n 2 momentti). Vieraan valtion tuomioistuimen määräämän menettämisseuraamuksen täytäntöönpanosta säädetään kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa annetussa laissa (21/1987).

27 artikla. Pyyntöjen toimittaminen. Artiklan 1 kohdan mukaan kansainvälistä rikosoikeusapua koskevat pyynnöt toimitetaan joko pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen toimivaltaiselle keskusviranomaiselle tai suoraan sopimuspuolen viranomaiselle, jolla on toimivalta täyttää pyyntö. Määräys siis mahdollistaa toimivaltaisten viranomaisten suoran yhteydenpidon. Vuoden 1959 eurooppalaisen rikosoikeusapusopimuksen mukainen yhteydenpitojärjestyksessä noudatettava periaate on ollut, että oikeusapupyynnöt on pääsääntöisesti toimitettu keskusviranomaisina toimivien oikeusministeriöiden välityksellä (15 artikla).

Rikosoikeusapulaki sallii vieraan valtion viranomaisen yhteydenpidon keskusviranomaisena toimivan oikeusministeriön lisäksi myös suoraan Suomen toimivaltaisiin viranomaisiin (4 §). Lain 5 § sääntelee taas yhteydenpitojärjestyksen, jota Suomen viranomaisten tulee noudattaa, kun pyyntöjä lähetetään vieraaseen valtioon. Sopimuksen määräys ei ole ristiriidassa lain säännösten kanssa.

EU:n jäsenvaltioiden osalta yhteydenpitojärjestystä koskeva määräys sisältyy vuoden 2000 oikeusapusopimuksen 6 artiklaan (HE 31/2003 vp, s. 27—31), mutta sen määräykset eivät ole yhdenmukaiset tässä tarkoitetun artiklan kanssa.

Artiklan 2—4 kohta sisältävät lisäksi yksityiskohtaisempia määräyksiä oikeusapupyynnön toimittamisesta ja pyynnön täyttämisestä. Määräykset eivät ole ristiriidassa rikosoikeusapulain säännösten kanssa.

Artiklan 5 kohdan mukaan, kun sopimuspuolet tekevät 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen, ne ilmoittavat, mitkä viranomaiset ovat tämän artiklan mukaisia toimivaltaisia keskusviranomaisia.

Suomen tulee ilmoittaa, että sen osalta toimivaltainen keskusviranomainen on rikosoikeusapulain 3 §:n mukaisesti oikeusministeriö. Koska ilmoituksessa on kyse vain Suomen kansallisen lainsäädännön mukaan toimivaltaisen viranomaisen nimeämisestä, esityksessä on katsottu, ettei ilmoituksen tekeminen edellytä eduskunnan suostumusta.

28 artikla. Postitiedoksiannot. Artiklan tarkoituksena on mahdollistaa postitiedoksiannot sopimuspuolten välillä. Artiklan mukaan sopimuspuolet lähettävät sopimuksessa tarkoitettua laitonta toimintaa koskevissa menettelyissä oikeudenkäyntiasiakirjat yleensä postitse suoraan henkilöille, jotka oleskelevat toisen sopimuspuolen alueella. Artiklan 2—4 kohta sisältävät tarkempia määräyksiä postitiedoksiannoissa noudatettavista menettelyistä. Vuoden 1959 eurooppalainen rikosoikeusapusopimus ei sisällä määräyksiä postitiedoksiannoista. Myöskään rikosoikeusapulaki ei sisällä postitiedoksiantoa koskevia säännöksiä.

EU:n jäsenvaltioiden välillä postitiedoksiantoja käytetään pääsääntöisenä menettelynä vuoden 2000 oikeusapusopimuksen 5 artiklan perusteella (HE 31/2003 vp, s. 20—26). Kyseisen sopimuksen voimaansaattamislakiin (148/2004) otettiin säännös (2 §), jonka tarkoituksena on selventää tiettyjen säännösten soveltuminen postitiedoksiantoihin (HE 31/2003 vp, s. 87 ja 88). Muutoin Suomessa sovelletaan suoraan mainittua vuoden 2000 oikeusapusopimuksen 5 artiklaa suhteessa EU:n jäsenvaltioihin. Mainittu 5 artikla poikkeaa joiltain osin periaatteiltaan käsiteltävänä olevasta artiklasta.

Myös nyt käsiteltävänä olevan artiklan osalta perusteltua olisi, että sitä sovellettaisiin suoraan suhteessa Sveitsiin, eikä kansalliseen lakiin lisättäisi postitiedoksiantoja koskevia säännöksiä. Esityksessä kuitenkin ehdotetaan, että sopimuksen voimaansaattamista koskevaan lakiin sisällytettäisiin säännös, joka vastaisi vuoden 2000 oikeusapusopimuksen voimaansaattamislain 2 §:ää.

29 artikla. Väliaikaiset toimenpiteet. Artiklan 1 kohdan mukaan pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen toimivaltainen viranomainen määrää kansallisen lainsäädäntönsä ja toimivaltansa puitteissa pyynnön esittäneen viranomaisen pyytämistä, väliaikaisista toimenpiteistä vallitsevan tilanteen säilyttämiseksi, vaarassa olevien oikeudellisten etujen suojelemiseksi tai todisteiden säilyttämiseksi.

Artiklan 2 kohdan mukaan voidaan pyynnöstä määrätä rikoksentekovälineiden ja rikoksen tuottaman hyödyn takavarikko. Jos rikoksen tuottamaa hyötyä ei ole enää kokonaisuudessaan tai osittain olemassa, voidaan takavarikoida sopimuspuolen alueella olevaa omaisuutta, jonka arvo vastaa kyseistä hyötyä.

Rikosoikeusapulain 23 §:ssä säädetään niistä pakkokeinoista, joita voidaan käyttää todisteiden hankkimiseksi ja menettämisseuraamuksen täytäntöönpanon turvaamiseksi. Pakkokeinolain (450/1987) 3 luvun 6 a § sisältää säännökset hukkaamiskiellosta ja vakuustakavarikosta päättämisestä vieraan valtion oikeusapupyynnön johdosta. Lain 4 luvun 15 a § sisältää säännökset takavarikosta päättämisestä vieraan valtion oikeusapupyynnön johdosta. Mainitut säännökset mahdollistavat artiklassa tarkoitetun yhteistyön.

30 artikla. Pyynnön esittäneen sopimuspuolen viranomaisten läsnäolo. Artikla sisältää määräykset pyynnön esittäneen sopimuspuolen viranomaisten edustajien läsnäolosta oikeusapupyynnön täytäntöönpanossa.

Rikosoikeusapulain 10 § sisältää erityisen säännöksen, jonka mukaan pyynnön esittäneen valtion toimivaltaisella viranomaisella, asianosaisilla sekä sillä, jota asia muutoin koskee, on oikeus Suomen lain mukaisesti olla läsnä kuultaessa todistajia, asiantuntijoita tai asianosaisia taikka muuta pyydettyä toimenpidettä suoritettaessa. Pyynnön esittäneen valtion viranomaisella on tuomioistuimessa ja esitutkintaa toimittaessa oikeus osallistua asian käsittelyyn ja esittää kuultavalle kysymyksiä, jos tuomioistuin tai esitutkintaviranomainen antaa tähän luvan. Artiklan määräysten ja lain säännösten välillä ei ole ristiriitaa.

Artiklan 3 kohtaan sisältyy lisäksi erityisiä määräyksiä tietojen käytöstä. Näitä määräyksiä sovellettaisiin suoraan, sillä Suomen lainsäädäntöön ei sisälly vastaavia säännöksiä.

Toisen valtion pyyntö viranomaisensa läsnäolosta voidaan tulkita myös kansainvälisestä rikosoikeusavusta annetun lain 11 §:ssä tarkoitetuksi pyynnöksi erityisen muodon tai menettelyn käyttämisestä. Tällaista pyyntöä on noudatettava, jollei se ole Suomen oikeusjärjestyksen perusperiaatteiden vastaista. EU:n jäsenvaltioiden välillä läsnäoloa koskevien pyyntöjen on tarkoitettu olevan vuoden 2000 oikeusapusopimuksen 4 artiklan mukaisia pyyntöjä, jotka sisällöltään vastaavat edellä mainitun 11 §:n sisältöä (HE 31/2003 vp, s. 17—19).

31 artikla. Etsintä ja takavarikot. Artiklassa määritetään ehdot, joita etsinnän ja takavarikon toteuttamista koskevalle oikeusapupyynnölle sallitaan asettaa. Artiklan 1 kohdan mukaan voidaan asettaa ainoastaan kahdenlaisia ehtoja. Ensinnäkin ehdoksi voidaan asettaa, että oikeusapupyynnön perusteena on teko, josta kummankin sopimuspuolen lain mukaan ankarin seuraamus on vähintään kuuden kuukauden vapausrangaistus tai vapauden menettämistä tarkoittava seuraamus taikka teko, joka jommankumman sopimuspuolen lain mukaan on rangaistava sanotulla seuraamuksella ja toisen sopimuspuolen lain mukaan hallinnollisen viranomaisen toimivaltaan kuuluvana järjestelyrikkomuksena, jos asiassa annettava päätös voidaan saattaa rikosasioissa toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi (a alakohta).

Toiseksi ehdoksi voidaan asettaa, että oikeusapua koskevan pyynnön täyttäminen on pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen lainsäädännön mukaista (b alakohta).

Artiklan määräys vastaa Schengenin yleissopimuksen 51 artiklan sisältöä. Rikosoikeusapulain 15 §:n mukaan pakkokeinoja voidaan käyttää, jos se olisi sallittua, jos pyynnön perusteena oleva teko olisi tehty Suomessa vastaavissa olosuhteissa. Pakkokeinolain mukaan etsintä ja takavarikko voidaan suorittaa artiklan 1 kohdassa määrätyin edellytyksin. Suomen lainsäädäntö ei ole ristiriidassa artiklan 1 kohdan kanssa.

Artiklan 2 kohta tarkoittaa käytännössä, että 1 kohdan edellytykset soveltuvat myös sopimuksen soveltamisalaan kuuluviin rahanpesurikoksiin.

32 artikla. Pankki- ja rahoitustietoja koskevat pyynnöt. Artiklan 1 kohdan mukaan, kun 31 artiklan etsinnälle ja takavarikolle asetetut edellytykset täyttyvät, pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen on pantava täytäntöön pankki- ja rahoitustietojen hankkimista ja toimittamista koskevat oikeusapupyynnöt. Pyynnöt voivat koskea pankkitilien yksilöimistä (a alakohta) taikka pankkitapahtumien ja toimintojen yksilöimistä (b alakohta).

Artiklan 2 kohta sisältää pankkitoimintojen valvontaa ja artiklan 3 kohta toimenpiteiden salassapitoa koskevat määräykset. Artiklan 4 kohta määrittelee, mitä tietoja pyynnön esittävän valtion on pyynnössään esitettävä. Artiklan 5 kohdan mukaan sopimuspuoli ei saa vedota pankkisalaisuuteen perusteena kieltäytyä yhteistyöstä.

EU:n jäsenvaltioiden välillä vastaavantyyppistä yhteistyötä koskevat määräykset sisältyvät vuoden 2001 oikeusapupöytäkirjan 1—4 artiklaan (HE 178/2004 vp, s. 10—16). Kyseiset määräykset eivät ole täysin yhdenmukaiset käsiteltävänä olevan artiklan kanssa.

Artiklassa tarkoitettua rikosoikeusapua voidaan antaa rikosoikeusapulain mukaisesti yksittäisessä rikosasiassa. Avun antamisen edellytyksenä ei olisi kaksoisrangaistavuuden vaatimus, sillä artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä ei Suomessa ole pidetty pakkokeinoina. Toimenpiteet voitaisiin suorittaa poliisilain (493/1995) 36 §:n nojalla, jossa säädetään poliisin oikeudesta saada päällystöön kuuluvan poliisimiehen pyynnöstä rikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi tarvittavia tietoja yhteisön jäsentä, tilintarkastajaa, toimitusjohtajaa, hallituksen jäsentä tai työntekijää velvoittavan yritys-, pankki- tai vakuutussalaisuuden estämättä. Mainittu pykälä tulisi sovellettavaksi vain siltä osin kuin kyse on rikoksen selvittämisestä, sillä sopimuksen oikeusapua koskevat määräykset eivät sovellu rikosten estämiseen. Tulliviranomaisella on vastaavanlainen mahdollisuus saada tietoja tullilain 28 §:n 3 momentin mukaan silloin, kun on kyse tullirikoksen selvittämisestä. Luottolaitostoiminnasta annetun lain (1607/1993) 94 §:n 2 momentin mukaan luottolaitoksella on velvollisuus antaa muutoin pankkisalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja syyttäjä- ja esitutkintaviranomaiselle rikoksen selvittämiseksi. Myös viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) säännösten voidaan katsoa täyttävän artiklan velvoitteet.

33 artikla. Valvotut läpilaskut. Artiklan 1 kohdan mukaan pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen toimivaltainen viranomainen sitoutuu siihen, että sen alueella voidaan sallia pyynnön esittäneen sopimuspuolen pyynnöstä tapahtuvat valvotut läpilaskut tutkittaessa rikoksia, joiden johdosta rikoksentekijä voidaan luovuttaa.

Artiklan 2 kohdan mukaan pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen toimivaltaiset viranomaiset tekevät tapauskohtaisesti päätöksen valvotuista läpilaskuista kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Artiklan 3 kohdan mukaan läpilaskut tapahtuvat pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti. Valtuudet toimia sekä johtaa ja valvoa operaatioita kuuluvat asianomaisen sopimuspuolen toimivaltaisille viranomaisille.

Artikla vastaa vuoden 2000 oikeusapusopimuksen 12 artiklaa (HE 31/2003 vp, s. 48—50) ja Napoli II sopimuksen 22 artiklaa. Suomen ja Sveitsin välillä artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna rikoksena, josta voidaan luovuttaa, olisi pidettävä rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen (SopS 32/1971) mukaista rikosta eli rikosta, josta voi seurata vähintään yhden vuoden vapausrangaistus. Tämä on luovuttamiskelpoisen rikoksen edellytys myös rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta annetussa laissa (456/1970).

Suomen lainsäädäntöön ei sisälly erityisiä säännöksiä valvotuista läpilaskuista. Niiden salliminen perustuu lakivaliokunnan rikosoikeusapulain valmistelun yhteydessä esittämään näkemykseen, että lain 1 §:n 2 momentin 6 kohta rikosasian käsittelyä varten tarvittavasta muusta oikeusavusta kattaa myös valvottuja läpilaskuja koskevan yhteistyön (LaVM 25/1993 vp, s. 2). Yhteistyön edellytyksenä ei ole pidetty rikosten luovuttamiskelpoisuutta. Valvottua läpilaskua ei myöskään ole pidetty pakkokeinona, jonka käyttäminen rikosoikeusapulain mukaan edellyttäisi kaksoisrangaistavuuden vaatimusta.

Vuoden 2000 oikeusapusopimuksen hyväksymisen käsittelyn yhteydessä eduskunta antoi lausuman, jonka mukaan se edellyttää, että valvottua läpilaskua koskevat säännökset valmistellaan ja annetaan eduskunnan käsiteltäviksi mahdollisimman pian (EV 92/2003 vp). Valvottua läpilaskua koskevat säännökset ovat tarkasteltavana useamman lainsäädäntöhankkeen valmistelussa. Näitä ovat tullilain kokonaisuudistus ja poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistoimintaa rikostorjunnassa koskevan lain valmistelu sekä esitutkintalain ja pakkokeinolain uudistamisen valmistelu. Uusien säännösten voimaan tuloon asti määräystä valvotuista läpilaskuista sovellettaisiin suoraan rinnakkain rikosoikeusapulain yleisten säännösten kanssa.

34 artikla. Omaisuuden luovuttaminen menetetyksi tuomitsemista tai palauttamista varten. Artiklan mukaan pyynnön esittäneen sopimuspuolen pyynnöstä esineet, asiakirjat, varat tai muu omaisuus, joka on takavarikoitu ennakoivasti, voidaan luovuttaa niiden menetetyksi tuomitsemista tai oikealle omistajalle palauttamista varten. Pyynnön vastaanottanut osapuoli ei voi evätä varojen palauttamista sen vuoksi, että varat takaavat vero- tai tullivelkaa. Kolmannen osapuolen vilpittömässä mielessä esineisiin vaatimat oikeudet pysyvät voimassa.

Myös vuoden 2000 oikeusapusopimus sisältää määräyksen (8 artikla) rikoksen avulla hankittujen esineiden palauttamisesta oikealle omistajalleen (HE 31/2003 vp, s. 32—34). Kyseiset määräykset eivät kuitenkaan täysin vastaa käsiteltävänä olevan yleissopimuksen määräyksiä. Vuoden 2000 oikeusapusopimus ei koske omaisuuden palauttamista menetetyksi tuomitsemista varten.

Artiklan määräys ei ole velvoittava. Sen mukaista pyyntöä voitaneen pitää kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 1 §:n 2 momentin 6 kohdan mukaisena muuna rikosasian käsittelyä varten tarvittavana oikeusapuna, johon voidaan suostua siltä osin kuin kansallinen lainsäädäntö tämän mahdollistaa. Artikla ei ole myöskään ristiriidassa pakkokeinolain 4 luvun 15 a §:n takavarikkoa koskevan säännöksen kanssa.

35 artikla. Oikeusavun nopeuttaminen. Lähtökohtana on, että pyynnön vastaanottaja pyrkii noudattamaan pyynnön esittäjän ilmoittamia ja muita määräaikoja. Artiklan sisältö vastaa vuoden 2000 oikeusapusopimuksen 4 artiklan 2—4 kohdan määräyksiä, joissa määrätään oikeusapupyyntöihin sisältyviin määräaikoihin liittyvistä menettelytavoista sekä tilanteista, joissa pyyntöä ei voida täyttää pyynnön esittäneen valtion vaatimusten mukaisesti (HE 31/2003 vp, s. 19 ja 20). Rikosoikeusapulain 9 §:n 3 momentin ja 11 §:n 2 momentin asiaa koskevat säännökset eivät ole ristiriidassa sopimuksen kanssa.

36 artikla. Todisteiden käyttö. Artiklan mukaan oikeusapumenettelyn kuluessa toimitettuja tietoja ja todisteita voidaan käyttää kolmeen eri tarkoitukseen niiden tarkoitusten lisäksi, joihin ne toimitettiin oikeusapua koskevassa menettelyssä.

Ensinnäkin tietoja voidaan käyttää pyynnön esittäneen sopimuspuolen rikosmenettelyyn, joka on pantu vireille muita henkilöitä vastaan, kun kyseiset henkilöt ovat osallistuneet oikeusavun kohteena olevaan rikokseen. Toiseksi tietoja voidaan käyttää, kun pyynnön perusteena olevat tosiseikat muodostavat toisen rikoksen, jonka osalta oikeusapua olisi myös annettava. Kolmanneksi tietoja voidaan käyttää rikoksentekovälineiden ja sellaisten rikosten tuottaman hyödyn takavarikointia koskeviin menettelyihin, joissa oikeusapua olisi annettava, ja menettelyihin, jotka koskevat korvauksia avunannon kohteena olleiden tekojen osalta.

Myös vuoden 2000 oikeusapusopimus sisältää määräykset (23 artikla) yleissopimuksen nojalla saatujen tietojen käytöstä (HE 31/2003 vp, s. 79—81). Määräyksen sanamuodon mukaan se koskee yleissopimuksen nojalla toimitettuja henkilötietoja. Määräys ei ole yhdenmukainen käsiteltävänä olevan sopimuksen artiklan kanssa.

Tietosuojaa ja julkisuutta koskeva Suomen lainsäädäntö soveltuu myös kansainvälisen rikosoikeusapumenettelyn yhteydessä saatuihin tietoihin. Rikosoikeusapulain 27 §:ään sisältyy erityinen selventävä säännös salassapidosta, vaitiolovelvollisuudesta sekä tietojen käyttöä koskevista rajoituksista. Pykälän 1 momentin mukaan, kun Suomen viranomainen pyytää oikeusapua vieraan valtion viranomaiselta, on asiakirjojen ja muiden tallenteiden salassapidosta, vaitiolovelvollisuudesta sekä asianosaisten ja viranomaisten tiedonsaantioikeudesta voimassa, mitä Suomen laissa säädetään. Rikosoikeusapumenettelyssä saatuun aineistoon sovelletaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia, henkilötietolakia (523/1999), 1 päivänä lokakuuta 2007 voimaantullutta oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annettua lakia (370/2007) sekä henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettua lakia (761/2003). Lisäksi Suomi on saattanut kansallisesti voimaan vuonna 1981 tehdyn yleissopimuksen yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä (SopS 36/1992).

Rikosoikeusapulain 27 §:n 2 momentin mukaan sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, on noudatettava, mitä Suomen ja vieraan valtion välillä voimassa olevassa sopimuksessa taikka oikeusapua antaneen valtion asettamissa ehdoissa on määrätty salassapidosta, vaitiolovelvollisuudesta, tietojen käytön rajoituksista taikka luovutetun aineiston palauttamisesta ja hävittämisestä. Kyseisen 2 momentin mukaisesti sopimusta sovellettaessa 36 artikla määräisi tietojen käytöstä. Sopimuksen määräystä voitaisiin soveltaa suoraan rinnakkain lain säännösten kanssa.

37 artikla. Oma-aloitteinen toimittaminen. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolen oikeusviranomaiset voivat kansallisen lainsäädäntönsä ja toimivaltansa rajoissa toimittaa oma-aloitteisesti tietoja ja todisteita toisen sopimuspuolen oikeusviranomaiselle, kun ne katsovat, että tällaiset tiedot tai todisteet saattavat auttaa vastaanottavan sopimuspuolen viranomaista aloittamaan tai suorittamaan tutkimuksia tai menettelyjä tai että nämä tiedot ja todisteet saattavat johtaa kyseisen viranomaisen tekemään oikeusapupyynnön. Artiklan 1 ja 2 kohta koskevat tietojen käytölle asetettavia ehtoja.

Myös vuoden 2000 oikeusapusopimus sisältää oma-aloitteista tietojen vaihtoa koskevan määräyksen (7 artikla, HE 31/2003 vp, s. 31—32). Sopimusten määräykset eivät ole täysin yhteneväiset, mutta niiden tarkoitusta voitaneen pitää samana.

Rikosoikeusapulain säännökset soveltuvat tietojenvaihtoon ainoastaan, jos kyse on yksittäisen rikosasian käsittelystä. Artiklan soveltamisala saattaa olla tätä laajempi. Suomen lainsäädäntö ei kuitenkaan aseta estettä artiklan tarkoittamalle tietojen vaihdolle. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 30 §:n mukaan sen lisäksi, mitä laissa erikseen säädetään, viranomainen voi antaa salassa pidettävästä asiakirjasta tiedon ulkomaan viranomaiselle tai kansainväliselle toimielimelle, jos ulkomaan ja Suomen viranomaisten välisestä yhteistyöstä määrätään Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa tai säädetään Suomea velvoittavassa säädöksessä ja tieto asiakirjasta voitaisiin tämän lain mukaan antaa yhteistyötä Suomessa hoitavalle viranomaiselle.

38 artikla. Pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen menettelyt. Artiklan mukaan oikeusapupyyntö ei vaikuta pyynnön esittäneen sopimuspuolen oikeuksiin, joita sillä voi olla asianomistajana kotimaisissa rikosmenettelyissä, kun menettelyt on pantu vireille pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen alueella.

Artiklan tarve johtuu Sveitsin oikeuskäytännöstä, jonka mukaan vieraan maan oikeus tutustua aineistoon asianomistajana saatetaan evätä, jos kyseinen maa nostaa yksityisoikeudellisen kanteen rikosoikeudenkäynnissä Sveitsissä ja, jos kyseisen rikosoikeudenkäynnin lisäksi Sveitsin viranomaiset käsittelevät asianomaisen maan oikeusviranomaisten saman asian osalta esittämää pyyntöä keskinäisestä avunannosta. Määräyksen tarkoituksena on varmistaa, että yhteisöllä tai jäsenvaltioilla on täydet oikeudet oikeudenkäynnin asianomistajana, jos ne nostavat yksityisoikeudellisen kanteen rikosoikeudenkäynnissä Sveitsissä.

EU:n jäsenvaltioiden välisiin sopimuksiin ei sisälly vastaavaa määräystä. Myöskään kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annettu laki ei sisällä vastaavaa säännöstä. Määräystä voitaisiin soveltaa suoraan Suomen ja Sveitsin välisissä suhteissa.

39 artikla. Sekakomitea. Artiklalla perustetaan sekakomitea, jonka tehtävänä on sopimuksen hallinnointi, erimielisyyksien ratkaiseminen ja suositusten tekeminen sopimuksen tarkistamiseksi.

40 artikla. Erimielisyyksien ratkaiseminen. Sopimuspuolet voivat antaa tulkintaan ja soveltamiseen liittyvät erimielisyydet sekakomitean ratkaistavaksi

41 artikla. Vastavuoroisuus. Artiklan mukaan pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen viranomainen voi hylätä yhteistyöpyynnön, jos pyynnön esittänyt sopimuspuoli laiminlyö toistuvasti yhteistyöpyynnön täyttämisen vastaavissa tapauksissa. Ennen yhteistyöpyynnön hylkäämistä tällä perusteella on sekakomitealle ilmoitettava asiasta, jotta se voi ottaa kantaa siihen.

Kansainvälisen rikosoikeusavun osalta voidaan todeta, että rikosoikeusapulain 16 § sisältää säännöksen oikeusavun epäämisestä puuttuvan vastavuoroisuuden perusteella. Säännös ei ole ristiriidassa sopimuksen määräyksen kanssa ja niitä voitaisiin soveltaa rinnakkain.

42 artikla. Sopimuksen tarkistaminen. Aloite sopimuksen tarkistamisesta tehdään sekakomitealle.

43 artikla. Alueellinen soveltamisala. Sopimusta sovelletaan osapuolten alueilla.

44 artikla. Voimaantulo. Artikla sisältää tavanomaisen voimaantulomääräyksen. Se tulee voimaan viimeisten hyväksymisasiakirjojen toimittamisesta toisen alkavan kuukauden ensimmäisenä päivänä. Osapuoli voi ratifioinnista ilmoittaessaan tai milloin tahansa sen jälkeen, antaa julistuksen, että sitoutuu soveltamaan sopimusta jo ennen sen kansainvälistä voimaantuloa vastaavan julistuksen antaneen osapuolen kanssa. Koska EU-osapuoli soveltaa sopimusta vain Sveitsin kanssa, olisi julistuksella merkitystä vasta silloin, jos Sveitsi ratifioi sopimuksen ennen viimeistä EU:n jäsenmaata. Toistaiseksi lähes kaikki ratifioinnista jo ilmoittaneet EU:n jäsenmaat ovat jättäneet julistuksen antamatta. Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta antaisi hallitukselle valtuuden julistuksen antamiseksi, jolloin se voitaisiin antaa, jos se myöhemmin tulee tarpeelliseksi.

45 artikla. Irtisanominen. Vain yhteisö tai Sveitsi voi irtisanoa sopimuksen. Yksittäinen EU:n jäsenmaa ei siten voi irtisanoa sopimusta.

46 artikla. Ajallinen soveltaminen. Sopimusta sovelletaan laittomaan toimintaan, joka on tehty vähintään kuusi kuukautta sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen.

47 artikla. Sopimuksen ulottaminen EU:n uusiin jäsenvaltioihin. Artikla koskee sopimuksen ulottamista uusiin jäsenvaltioihin.

48 artikla. Todistusvoimaiset tekstit. Kaikkien osapuolten kielet ovat todistusvoimaisia.

1 §. Pykälä sisältää tavanomainen voimaansaattamissäännöksen.

2 §. Pykälän tarkoituksena olisi selventää, mitä voimassaolevan lain oikeudenkäyntimenettelyyn liittyviä säännöksiä sovellettaisiin tiedoksi annettaessa oikeudenkäyntiasiakirjaa sopimuksen 28 artiklan mukaisesti. Pykälä vastaa vuoden 2000 oikeusapusopimuksen voimaansaattamislain 2 §:n sisältöä (HE 31/2003 vp, s. 87—88).

3 §. Voimaantulosta säädettäisiin tasavallan presidentin asetuksella. Pykälässä annettaisiin valtuus asetuksella säätää, että Suomi ilmoittaa ryhtyvänsä soveltamaan sopimusta jo ennen sen kansainvälistä voimaantuloa. Koska sopimuksen vastapuolena on vain Sveitsi, voi tällainen väliaikainen soveltaminen tulla kyseeseen vain, jos myös Sveitsi antaa tällaisen ilmoituksen.

54 a §. Sopimuksen 22 artiklassa tarkoitettuja yhteisiä erityistutkimusryhmiä voidaan perustaa myös hallinnollisia tutkimuksia varten. Sopimuksessa kuitenkin määrätään asiasta niukasti. Nykyisin on olemassa lainsäädäntöä vain rikostutkintaa varten perustettavista tutkimusryhmistä (laki yhteisistä tutkintaryhmistä (1313/2002)), eikä se sovellu hallinnolliseen tutkimukseen. Tämän vuoksi ehdotetaan säädettäväksi tullilaissa yhteisen tutkimusryhmän perustamisesta, johtosuhteista, toimivallasta ja vastuista.

Sopimuksen hyväksymistä koskeva laki ja laki tullilain muuttamisesta ehdotetaan tuleviksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana. Sopimuksen on tarkoitus tulla kansainvälisesti voimaan sitä päivää seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona on tehty viimeinen ilmoitus ratifioimis- tai hyväksymiskirjoista. Tarvittaessa annettaisiin erikseen asetus, jonka mukaan Suomi soveltaa sopimusta jo ennen sen kansainvälistä voimaan tuloa. Koska EU:n jäsenmaat soveltavat sopimusta vain Sveitsin kanssa, voi asetuksen antaminen ylipäätään tulla tarpeelliseksi vasta, jos Sveitsi ratifioi sopimuksen ennen viimeistä EU:n jäsenmaata ja tällöinkin vain, jos Sveitsi antaa 44 artiklassa tarkoitetun julistuksen soveltamisen aloittamisesta.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan tämä koskee kaikkia aineelliselta luonteeltaan lainsäädännön alaan kuuluvia kansainvälisen velvoitteen määräyksiä, riippumatta siitä onko määräys ristiriidassa voimassa olevan lain kanssa vai ei.

Sopimus sisältää edellä sanotun mukaisesti useita sellaisia määräyksiä, jotka kuuluvat perustuslain 94 §:ssä tarkoitetulla tavalla lainsäädännön alaan. Hallinnollisessa avunannossa tällaisia ovat tietojen antamista koskevat pyynnöt. (12 artikla), tutkimuspyynnöt (15 artikla), pyynnön esittäneen sopimuspuolen viranomaisen valtuuttamien virkamiesten läsnäolo (16 artikla), yhteistyövelvollisuus (17 artikla), tietojen käyttö (19 artikla), oma-aloitteinen avunanto (20 artikla), yhteiset toimet (21 artikla), yhteiset erityistutkintaryhmät (22 artikla), yhteyshenkilöt (23 artikla) ja takaisinperintä (24 artikla).

Lainsäädännön alaan kuuluvat myös kaikki oikeusapua koskevat artiklat eli määräykset suhteesta muihin sopimuksiin (25 artikla), menettelyistä, joissa myös annetaan oikeusapua (26 artikla), pyyntöjen toimittamisesta (27 artikla), postitiedoksiannoista (28 artikla), väliaikaisista toimenpiteistä (29 artikla), pyynnön esittäneen sopimuspuolen viranomaisten läsnäolosta (30 artikla), etsinnöistä ja takavarikoista (31 artikla), pankki- ja rahoitustietoja koskevista pyynnöistä (32 artikla), valvotuista läpilaskuista (33 artikla), omaisuuden luovuttamisesta menetetyksi tuomitsemista tai palauttamista varten (34 artikla), oikeusavun nopeuttamisesta (35 artikla), tietojen ja todisteiden käytöstä (36 artikla), oma-aloitteisesta toimittamisesta (37 artikla) ja pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen menettelyistä (38 artikla).

Lisäksi esityksessä pyydetään eduskunnan suostumusta sopimuksen soveltamista jo ennen sen kansainvälistä voimaan tuloa koskevan 44 artiklan mukaisen julistuksen antamiseen. Suostumuksen pyytämistä pidetään tarpeellisena, koska sen antaminen vaikuttaa siihen, mistä ajankohdasta alkaen sopimusta aletaan soveltaa Suomessa.

Sopimus mahdollistaa vieraan valtion eli Sveitsin virkamiesten osallistumisen tutkimuksiin Suomessa yhdessä suomalaisten viranomaisten kanssa. He voivat 16 artiklan mukaan osallistua 15 artiklan mukaisiin tutkimuksiin ja päästä suomalaisten viranomaisten mukana tiloihin, joihin suomalaisilla viranomaisille on Suomen lainsäädännön mukaan kyseisessä tapauksessa pääsy. Sveitsin viranomaiset voisivat 22 artiklan mukaisesti osallistua Suomen toimivaltaisten viranomaisten kanssa myös Suomessa toimiviin yhteisiin tutkintaryhmiin. Ryhmään osallistuminen ei 22 artiklan 3 kohdan mukaan merkitse toimintavaltuuksien antamista toimimaan sopimuspuolen alueella. Kansainvälisen rikosoikeusavun osalta tutkintatoimintaan sovellettaisiin lakia yhteisistä tutkintaryhmistä. Tällaiset sopimusmääräykset ovat nykyaikaisessa kansainvälisessä viranomaisyhteistyössä jo vakiintuneita yhteistyön muotoja eikä niiden katsota loukkaavan Suomen täysivaltaisuutta. Sama koskee oikeusapua koskevia sopimusmääräyksiä. Perustuslakivaliokunnan jo vakiintuneen käytännön mukaan on huomattavasti pidemmällekin menevien oikeusavun muotojen katsottu olevan sellaista nykyaikaista kansainvälistä yhteistyötä, jota tarkoitetaan perustuslain 1 §:n 3 momentissa. Perustuslakivaliokunnan lausunnon pyytämistä esityksestä ei katsota tarpeelliseksi. Hallituksen käsityksen mukaan sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, eikä esitykseen sisältyvä lakiehdotus koske perustuslakia sen 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan näin ollen hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi, samoin kuin ehdotus tullilain muuttamisesta, voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi Luxemburgissa 10 päivänä lokakuuta 2004 allekirjoitetun Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välisen yhteistyösopimuksen niiden taloudellisten etujen vastaisten petosten ja muun laittoman toiminnan torjumisesta siltä osin kuin määräykset kuuluvat Suomen toimivaltaan ja

Eduskunta hyväksyisi annettavaksi sopimuksen 44 artiklan 3 kohdan mukaisen julistuksen, jonka mukaan sopimusta sovelletaan sopimuksen voimaantuloon saakka Suomen ja samansisältöisen julistuksen antaneen toisen sopimuspuolen välisessä suhteessa.

Edellä esitetyn perusteella ja koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Luxemburgissa 10 päivänä lokakuuta 2004 allekirjoitetun Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välisen yhteistyösopimuksen niiden taloudellisten etujen vastaisten petosten ja muun laittoman toiminnan torjumisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Suomen toimivaltainen viranomainen antaa yhteistyösopimuksessa tarkoitettua laitonta toimintaa koskevissa menettelyissä oikeudenkäyntiasiakirjat tiedoksi Sveitsin alueella oleskeleville postitse siten kuin yhteistyösopimuksen 28 artiklassa määrätään noudattaen soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 11 luvun säännöksiä.

Yhteistyösopimuksen 28 artiklan mukaiseen menettelyyn sovelletaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 26 a ja 51 §:ää, kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain (4/1994) 15 §:n 3 momenttia ja 28 §:ää sekä oikeudenkäyntiin ja esitutkintaan osallistuvien henkilöiden koskemattomuudesta eräissä tapauksissa annettua lakia (11/1994).

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

Tasavallan presidentin asetuksella voidaan säätää, että ennen sopimuksen kansainvälistä voimaantuloa tätä lakia sovelletaan Suomen ja Sveitsin valaliiton välillä, sen annettua sopimuksen 44 artiklan 3 kohdan mukaisen julistuksen.

---

2.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään 29 päivänä joulukuuta 1994 annettuun tullilakiin (1466/1994) uusi 54 a § seuraavasti:

54 a §

Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen mukaisesti voidaan perustaa yhteisiä tutkimusryhmiä tekemään tullin toimivaltaan kuuluvia hallinnollisia tutkimuksia Suomessa. Tutkimusryhmään kuuluvalla vieraan valtion toimivaltaisella viranomaisella on oikeus osallistua tutkimuksiin ja olla läsnä kuultaessa asiantuntijoita, asianosaisia taikka muita henkilöitä asian selvittämiseksi.

Tutkimusryhmää johtaa Suomen tullilaitoksen virkamies ja ryhmän jäsenten on noudatettava Suomen lakia. Vieraan valtion virkamiehen tällaisissa tutkimuksissa mahdollisesti aiheuttama vahinko korvataan siten kuin vahingon olisi aiheuttanut Suomen tullilaitoksen virkamies. Vieraan valtion virkamiehet rinnastetaan Suomen valtion virkamiehiin niiden rikkomusten osalta, jotka mahdollisesti kohdistuvat heihin tai joita he mahdollisesti tekevät.

---

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

Naantalissa 26 päivänä kesäkuuta 2008

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Hallinto- ja kuntaministeri
Mari Kiviniemi