Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 24/2008
Hallituksen esitys eduskunnalle ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista tehdyn yleissopimuksen muutoksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista tehtyyn yleissopimukseen vuonna 2005 tehdyn muutoksen. Sopimusmuutos koskee pääasiassa yleissopimuksen soveltamisalan laajentamista ydinlaitoksiin ja kotimaassa tapahtuvaan ydinaineen käyttöön, varastointiin ja kuljetuksiin, ydinsabotaasin mukaan ottamista rikostunnusmerkistöihin, sotilaallisen toiminnan ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rajaamista sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle sekä eräiden perusperiaatteiden sisällyttämistä sopimukseen.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimusmuutoksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Esitykseen sisältyvä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan, kun sopimusmuutos tulee Suomen osalta voimaan.

Sopimusmuutoksen kansainvälisen voimaantulon edellytyksenä on ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista tehdyn yleissopimuksen mukaan, että kaksi kolmasosaa sopimuspuolista ratifioi tai hyväksyy muutoksen. Sopimusmuutos tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun kaksi kolmasosaa sopimuspuolista on tallettanut muutosta koskevan ratifioimis- tai hyväksymiskirjan tallettajan huostaan. Tämän jälkeen muutos tulee voimaan kunkin sopimuspuolen osalta sinä päivänä, jolloin asianomainen sopimuspuoli tallettaa muutosta koskevan ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa. Muutos ei ole vielä tullut kansainvälisesti voimaan.


YLEISPERUSTELUT

1 Johdanto

Yleissopimus ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista, jäljempänä yleissopimus, tehtiin vuonna 1979. Suomi liittyi yleissopimukseen vuonna 1989 (SopS 72/1989) ja sopimuspuolia on hallituksen esitystä annettaessa 132 mukaan lukien Euroopan atomienergiayhteisö. Yleissopimusta ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista sovelletaan rauhanomaisiin tarkoituksiin käytettävään ydinaineeseen sekä sen kansainväliseen kuljetukseen. Sopimuspuolten velvollisuutena on ydinaineen suojaaminen kansainvälisten kuljetusten aikana.

Yleissopimuksen muutosprosessi alkoi vuonna 1999 Kansainvälisessä atomienergiajärjestössä (IAEA) ja siihen liittyvät neuvottelut saatiin päätökseen kesällä 2005 Wienissä järjestetyssä diplomaattikonferenssissa. Muutostarpeen katsottiin aiheuttavan muun muassa se, että yleissopimus ei sisällä velvoitteita, jotka koskisivat ydinaineiden kotimaista käyttöä, varastointia tai kuljetuksia, eikä myöskään määräyksiä sabotaasista ydinlaitoksia tai ydinainetta vastaan. Muutostarve ajankohtaistui entisestään syyskuun 2001 terrori-iskujen myötä. Yleissopimuksen muutoksella pyritään vastaamaan kansainvälisen terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden aiheuttamaan uhkaan, joten sopimus lukeutuu näin ollen terrorisminvastaiseen sopimuskokonaisuuteen.

Merkittävimmät muutokset koskevat yleissopimuksen soveltamisalan laajentamista ydinlaitoksiin ja kotimaassa tapahtuvaan ydinaineen käyttöön, varastointiin ja kuljetuksiin, ydinsabotaasin mukaan ottamista rikostunnusmerkistöihin, sotilaallisen toiminnan ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rajaamista sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle sekä eräiden perusperiaatteiden sisällyttämistä sopimukseen. Näiden lisäksi muutokset koskevat vähäisempiä yhteistyövelvoitteita, joiden mukaan sopimuspuolet perustavat ja panevat täytäntöön turvajärjestelmän, jonka tarkoituksena on varmistaa nopeat ja laaja-alaiset toimet kadonneiden tai varastettujen ydinaineiden paikallistamiseksi ja takaisin hankkimiseksi, radiologisen sabotaasin vaikutusten lieventämiseksi ja ydinaineisiin liittyvien rikosten estämiseksi ja rajoittamiseksi.

2 Nykytila

2.1 Kansainvälinen sääntely

Ydinenergiaa ja ydinturvallisuutta koskevia kysymyksiä on kansainvälisellä tasolla säännelty laajasti. Laajassa merkityksessä tähän kokonaisuuteen kuuluu myös ydinsulkusopimus (Treaty on the Non-Proliferation of Nuclear Weapons, NPT ), joka on ydinasevaltioiden ainoa monenkeskinen sitoumus ydinaseriisunnan tavoitteiden edistämiseksi, ja siihen liittyvät ns. valvontasopimukset.

Toistaiseksi ainoa ydinaineen fyysistä turvallisuutta koskeva monenvälinen yleissopimus on ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista tehty yleissopimus. IAEA on toteuttanut myös konkreettisia toimia, joilla on pyritty lisäämään ydinaineen turvallisuutta: IAEA on laatinut ydinturvallisuutta koskevan vuosien 2006 – 2009 suunnitelman ja perustanut ydinturvallisuutta tukevan rahaston (Nuclear Security Fund). IAEA osallistuu YK:n turvallisuusneuvoston alaisen terrorismin vastaisen komitean työskentelyyn (CTC, Counter Terrorism Committee) ja tekee läheistä yhteistyötä Maailman tullijärjestön kanssa turvallisuuteen ja kauppaan liittyvissä kysymyksissä. IAEA tekee yhteistyötä myös Maailman postiliiton kanssa postilähetysten turvallisuutta koskien sekä Interpolin ja Europolin kanssa ydinaineiden laittoman kaupan estämiseksi. IAEA on lisäksi syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen uudistanut radioaktiviisten aineiden turvallisuutta koskevia menettelyohjeitaan (Code of Conduct on the Safety and Security of Radioactive Sources) ja laatinut ydinterrorismin vastaisen toimintaohjelman (Action plan to combat nuclear terrorism).

Ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista tehdyn yleissopimuksen lisäksi ydinenergia-alalla on tehty muitakin kuin erityisesti lainvastaisen toiminnan torjumista koskevia monenvälisiä sopimuksia. Näihin turvallisuutta koskeviin IAEA-sopimuksiin kuuluvat ydinturvallisuutta koskeva yleissopimus (SopS 74/1996) ja käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuutta koskeva yleissopimus (SopS 36/2001).

Suomi on tehnyt myös kahdenvälisiä sopimuksia ydinenergian rauhanomaisesta käytöstä ja tietojenvaihdosta ydinonnettomuustapauksissa. Nämä sopimukset sisältävät myös yksittäisiä ydinaineen turvallisuutta koskevia määräyksiä. Tällaisia sopimuksia on tehty Amerikan yhdysvaltojen (SopS 37/1992), Australian (SopS 1–2/1980), Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin (SopS 15–16/1969), Kanadan (SopS 42–43/1976), Ruotsin (SopS 40–41/1970, 20/1983, 28/1987), Saksan (SopS 35/1993) ja Venäjän (SopS 38–39/1969, 38/1996) kanssa.

2.2 Euroopan atomienergiayhteisön sääntely

Euroopan atomienergiayhteisö (Euratom) on ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista tehdyn alkuperäisen yleissopimuksen sopimuspuoli. Euroopan komissio on antanut 21 päivänä syyskuuta 2006 ehdotuksen, joka koskee yleissopimuksen muutoksen hyväksymistä Euratomin puolesta. Neuvoston päätösehdotuksen toimivaltajulistuksessa todetaan, että rikosoikeuden alaa sivuava sopimuksen 7 artikla kuuluu yhteisön toimivaltaan. Euratomin liittyessä alkuperäiseen sopimukseen 7 artikla kuitenkin jäi toimivaltajulistuksen ulkopuolelle. Kysymystä yhteisön toimivallasta alettiin selvittää Suomen EU-puheenjohtajuuden aikana vuonna 2006. Valtioneuvosto on antanut eduskunnalle selvityksen edellä mainitusta komission ehdotuksesta neuvoston päätökseksi (E 107/2006 vp). Talousvaliokunta on antanut asiasta lausuntonsa TaVL 35/2006 vp. Toimivaltajulistuksesta on annettu eduskunnalle lisäksi E-jatkokirjelmä, josta eduskunnan talousvaliokunta on antanut lausuntonsa (TaVL 1/2007 vp). Valiokunta on vahvistanut valtioneuvoston kannan, jonka mukaan yleissopimuksen 7 artikla ei koske pelkästään rikosoikeudenalaan liittyviä kysymyksiä ja sen voidaan tulkita osin kuuluvan Euratomin toimivaltaan. Toimivaltajulistuksen antamista komission ehdottamalla tavalla voidaan tämän vuoksi pitää perusteltuna. Toimivallan tosiasiallinen laajuus tulee aina arvioida erikseen mahdollisten artiklaan liittyvien säädösehdotusten yhteydessä. Koska 7 artiklan voidaan tulkita sisältävän myös kansalliseen harkintavaltaan kuuluvaa sääntelyä, talousvaliokunta on yhtynyt valtioneuvoston kantaan ja katsoo, että yleissopimuksen 7 artiklan luonnetta tulee selventää neuvoston päätöksessä tai siihen liittyvässä julistuksessa. Selvennyksestä tulee käydä ilmi, ettei Euratomin toimivaltaa koskevan ilmoituksen tarkoituksena ole laajentaa yhteisön nykyistä toimivaltaa.

Neuvosto on hyväksynyt 10 päivänä heinäkuuta 2007 antamassaan päätöksessä Euratomin liittymisen muutettuun yleissopimukseen ja viitannut Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 14 päivänä marraskuuta 1978 antamaan ratkaisuun 1/78, jonka mukaan jäsenvaltioiden osallistuminen ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevaan yleissopimukseen on Euratomin perustamissopimuksen määräysten mukaista vain, jos yhteisö on itse omaan toimivaltaansa kuuluvien alojen osalta yleissopimuksen sopimuspuolena samalla tavoin kuin jäsenvaltiot. Tuomioistuin on edelleen vahvistanut Euratomin perustamissopimuksen mukaisen turvavalvonnan käsitteen olevan niin kattava, että siihen sisältyvät myös ydinaineiden turvajärjestelyt. Tuomioistuin totesi ratkaisussaan 1/78 myös, että rikosoikeudelliseen menettelyyn ja rikoksentekijöiden luovuttamiseen liittyvät määräykset liittyvät jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluviin asioihin. Samassa yhteydessä 10 päivänä heinäkuuta 2007 antamansa toimivaltajulistuksen kanssa neuvosto antoi toimivaltaa koskevan lausuman, jossa muun muassa todetaan, ettei yhteisön nykyistä toimivaltaa millään tavoin laajenneta ja että jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluu päättää seuraamusjärjestelmästä.

2.3 Kansallinen lainsäädäntö

Ydinenergialain (990/1987) 7 §:ssä säädetään turva- ja valmiusjärjestelyistä ja muista niihin verrattavista järjestelyistä. Lain 7 §:n mukaan ydinenergian käytön edellytyksenä on riittävät turva- ja valmiusjärjestelyt sekä muut järjestelyt ydinvahinkojen rajoittamiseksi ja ydinenergian käytön turvaamiseksi lainvastaiselta toiminnalta. Ydinenergialain 7 §:n ohella turvajärjestelyjä koskevia perussäännöksiä sisältyy valtioneuvoston päätökseen ydinvoimalaitosten turvajärjestelyjä koskevista yleisistä määräyksistä (396/1991). Ydinenergialakia ollaan parhaillaan tarkistamassa perustuslain vaatimusten huomioon ottamiseksi ja hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ydinenergialain muuttamisesta (HE 117/2007 vp) on annettu 12 päivänä lokakuuta 2007. Vireillä olevaan ydinenergialain muuttamiseen liittyy myös ydinenergia-asetuksen (161/1988) muuttaminen, jota koskevan ehdotuksen kauppa- ja teollisuusministeriö on valmistellut yhteistyössä Säteilyturvakeskuksen kanssa. Lisäksi Säteilyturvakeskus on valmistellut ehdotukset valtioneuvoston asetuksiksi, jotka sisältävät uudet ydinturvallisuusmääräykset. Näihin lukeutuu valtioneuvoston asetus ydinenergian käytön turvajärjestelyjä koskevista yleisistä määräyksistä, joka korvaisi valtioneuvoston päätöksen ydinvoimalaitosten turvajärjestelyjä koskevista yleisistä määräyksistä. Perustuslain vaatimusten täyttämiseksi joitakin valtioneuvoston päätöksen tasolla säädettyjä, turvajärjestelyjä koskevia säännöksiä ehdotetaan nostettavaksi lakitasolle. Voimakeinojen käytöstä ydinenergian käytön turvaamisessa ehdotetaan säännöstä lakiin. Muutettaviksi ehdotettujen lain valtuutussäännösten nojalla uusittaisiin myös turvajärjestelyjä koskeva valtioneuvoston päätös siten, että jatkossa sääntely tapahtuisi valtioneuvoston asetuksen tasolla. Vireillä olevat kansallisen lainsäädännön muutokset eivät suoranaisesti liity sopimusmuutoksen voimaansaattamiseen, mutta uudistusten voidaan katsoa olevan yhdenmukaiset sopimusmuutoksessa sisältämien perusperiaatteiden kanssa. Lainsäädäntö- ja sääntelykehystä koskevan periaatteen mukaan valtio vastaa turvajärjestelyjen sääntelemiseksi tarvittavan lainsäädäntö- ja sääntelykehyksen perustamisesta ja ylläpitämisestä.

Säteilyturvakeskus (STUK) ylläpitää yksityiskohtaisia ydinlaitosten turvallisuutta koskevia määräyksiä (YVL-ohjeet). STUK päivittää YVL-ohjeita tarvittaessa, ja yleissopimuksen muutos aiheuttanee niihin vähäisiä muutoksia. Ydinenergialain 81 §:n nojalla STUK valmistelee ehdotukset valtioneuvoston yleisiksi määräyksiksi, jotka koskevat ydinenergian käytön turvallisuutta tai turva- ja valmiusjärjestelyjä. STUK myös valvoo turvajärjestelyjen riittävyyttä. Pelastuspalvelujärjestelyt sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden osalta turvajärjestelyt kuuluvat sisäasiainministeriön toimialaan. Sisäasiainministeriö on ollut mukana valmistelemassa uutta ydinenergialakia sekä siihen liittyviä valtioneuvoston asetuksia. Ydinaineiden kuljetusta koskee laki vaarallisten aineiden kuljetuksesta (719/1994). Lain tarkoituksena on ehkäistä ja torjua vahinkoa ja vaaraa, jota vaarallisten aineiden kuljetus saattaa aiheuttaa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle.

Suomen rikoslain kannalta huomionarvoista on, että yleissopimuksen muutoksessa on määritelty joitakin uusia rikoksia, jotka jokaisen sopimuspuolen on säädettävä kansallisessa lainsäädännössä rangaistaviksi teoiksi. Uuden 7 artiklan 1 kappaleen määräyksiä on muutettu lisäämällä niihin muun muassa ympäristövahingon aiheuttaminen ja ottamalla ydinsabotaasi mukaan rikostunnusmerkistöihin. Nämä teot voivat tulla rangaistaviksi useiden rikoslain kohtien mukaisesti, joita selostetaan tarkemmin hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa. Pääosin teot ovat rangaistavia joko rikoslain 34 tai 34 a luvun mukaan. Rikoslain (39/1889) 34 luvussa säädetään yleisvaarallisista rikoksista, joita ovat muun muassa tuhotyö, terveyden vaarantaminen esimerkiksi käyttämällä säteilylähdettä säteilylain (592/191) vastaisesti tai käyttämällä ydinainetta tai ydinjätettä taikka toimimalla ydinenergiaa käytettäessä ydinenergialain vastaisesti ja ydinräjähderikos. Rikoslain 34 a luvussa säädetään terrorismirikoksista. Lain 34 a luvun 1 §:ssä käsitellään terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia. Pykälän mukaan ovat rangaistavia useat teot, jotka on tehty on terroristisessa tarkoituksessa ja siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin valtiolle tai kansainväliselle järjestölle. Pykälässä mainitut teot kattavat muun muassa laittoman uhkauksen tai perättömän vaarailmoituksen, tahallisen vaaran aiheuttamisen, tahallisen räjähderikoksen tai vaarallisia esineitä koskevien säännösten rikkomisen sekä tahallisen törkeän ympäristön turmelemisen.

Yleiset säännökset rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta sisältyvät rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta annettuun lakiin (456/1970), jäljempänä yleinen luovuttamislaki. Lisäksi Suomi on osapuolena rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevassa eurooppalaisessa yleissopimuksessa (SopS 32/1971). Yleisen luovuttamislain mukaan luovuttamisen edellytyksenä on muun ohella se, että luovutuspyynnön perusteena oleva rikos on rangaistava Suomen lainsäädännön mukaan. Yleinen luovuttamislaki sisältää myös luovutuskiellot, joiden mukaan sotilasrikoksena pidettävästä teosta tai poliittisesta rikoksesta ei saa luovuttaa. Luovuttamispyyntöön ei myöskään voida suostua, jos on pelättävissä luovutettavaksi pyydetyn henkilön joutuvan rotunsa, kansallisuutensa, uskontonsa, poliittisen katsomuksensa tai yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisensa vuoksi taikka poliittisista olosuhteista johtuen henkeään tai vapauttaan uhkaavan tai muun vainon kohteeksi.

2.4 Nykytilan arviointi

Yleissopimuksen muutosprosessi käynnistyi IAEA:n aloitteesta. IAEA:n vuonna 1999 koollekutsuma asiantuntijatyöryhmä totesi arviossaan vuonna 2001, että ydinaineiden turvajärjestelyjä olisi maailmanlaajuisesti kehitettävä, ja antoi suositukset useiden puutteiden korjaamiseksi. Asiantuntijatyöryhmän suositusten mukaan muun muassa olisi parannettava kansallisia turvajärjestelyjä, systematisoitava ja pantava aiempaa tehokkaammin täytäntöön IAEA:n omia ohjelmia sekä vahvistettava ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista tehtyä yleissopimusta (Convention on the Physical Protection of Nuclear Material, CPPNM). Asiantuntijatyöryhmä nimesi sopimusmuutostarpeiksi yleissopimuksen soveltamisalan laajentamisen kotimaassa tapahtuvaan ydinaineen käyttöön, varastointiin ja kuljetuksiin sekä ydinsabotaasin sisällyttämisen rikostunnusmerkistöihin. Työryhmä korosti muutostyön lähtökohtina kansallista vastuuta, luottamuksellisten tietojen suojaamista ja määritelmien ja periaatteiden tärkeyttä. Sopimusmuutos noudattaa asiantuntijatyöryhmän suosituksia ja kuuluu osaltaan ydinterrorisminvastaisten toimien kokonaisuuteen.

Suomen lainsäädäntöä ja mahdollista muutostarvetta käsitellään tarkemmin yksityiskohtaisten perustelujen jaksossa sopimusmuutoksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön. Muutosten täytäntöönpano ei vaadi ydinenergialainsäädännön muuttamista.

Parhaillaan vireillä oleva ydinenergialain muutosprosessi ei siis lähtökohtaisesti liity CPPNM-muutoksen täytäntöönpanoon. Täytäntöönpanotoimet liittyvät lähinnä nykyiseen turvajärjestelyjä koskevaan valtioneuvoston päätökseen ja YVL-ohjeisiin. Rikoslain ja yleisen luovutuslain säännökset täyttävät sopimusmuutoksen asettamat velvoitteet.

3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Esityksellä pyydetään eduskunnan hyväksyminen yleissopimukseen vuonna 2005 tehtyyn muutokseen. Uusien määräysten tavoitteena on välttää ydinaineiden laittoman kaupan, haltuunoton ja käytön aiheuttamat vaaratilanteet, estää ja torjua ydinaineisiin ja ydinlaitoksiin liittyviä rikoksia sekä vahvistaa maailmanlaajuisesti turvajärjestelyjä, joita kohdistetaan rauhanomaisiin tarkoituksiin käytettäviin ydinaineisiin ja ydinlaitoksiin. Tavoitteena on myös sopimuspuolten välisen yhteistyön edistäminen näissä asioissa.

Esitys sisältää ehdotuksen niin sanotuksi blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan sopimusmuutoksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

Sopimusmuutos koskee yleissopimuksen soveltamisalan laajentamista ydinlaitoksiin ja kotimaassa tapahtuvaan ydinaineen käyttöön, varastointiin ja kuljetuksiin, ydinsabotaasin mukaan ottamista rikostunnusmerkistöihin, sotilaallisen toiminnan ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rajaamista sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle sekä eräiden määritelmien ja täytäntöönpantavaa turvajärjestelmää koskevien perusperiaatteiden sisällyttämistä sopimukseen. Suomen kansalliset, ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevat lain säännökset täyttävät muutetun sopimuksen vaatimukset. Käytännössä turvajärjestelyjen riittävyyttä valvoo STUK.

4 Esityksen vaikutukset

Esityksellä ei ole organisaatio- ja henkilöstövaikutuksia eikä vaikutuksia viranomaisten toimintaan. Siitä ei aiheudu myöskään huomattavia taloudellisia tai yritysvaikutuksia.

Yleissopimuksen muuttamisen yleisenä tavoitteena on sopimuksen uudenaikaistaminen siten, että voidaan paremmin reagoida uusiin uhkiin ja saavuttaa parempi ydinasioiden turvataso torjumalla, estämällä ja myös rankaisemalla niitä, jotka syyllistyvät ydinaineiden varkauksiin, sabotaasiin tai jopa terroritekoihin. Vaikka Suomen lainsäädäntö vastaa sopimuksen määräyksiä, sopimusmuutoksella parannetaan ja yhtenäistetään kansainvälistä turvatasoa ja tehostetaan kansainvälistä yhteistyötä uhkien torjunnassa ja siten turvallisuuden odotetaan vahvistuvan myös Suomessa.

Sopimusmuutos lisää ympäristövahingon aiheuttamisen niihin rikoksiin, jotka jokaisen sopimuspuolen on säädettävä kansallisessa lainsäädännössä rangaistaviksi teoiksi. Vaikka Suomen rikoslainsäädäntö lähtökohtaisesti jo kattaakin tämän sopimusvelvoitteen, on sopimusmuutos omiaan selkiyttämään kansainvälistä tilannetta ja siten vaikuttamaan positiivisesti ympäristön suojeluun.

5 Asian valmistelu

5.1 Kansainväliset neuvottelut

IAEA:n pääjohtaja asetti marraskuussa 1999 asiantuntijaryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää yleissopimuksen muutostarvetta. Asiantuntijaryhmän raportin perusteella IAEA:n pääjohtaja kutsui koolle muutosta valmistelemaan oikeudellisten ja teknisten asiantuntijoiden ryhmän (Group of Legal and Technical Experts to Prepare a Draft Amendment to the Convention on Physical Protection of Nuclear Material) 9 päivänä syyskuuta 2001. Amerikan yhdysvalloissa 11 päivänä syyskuuta 2001 tapahtuneet terroristi-iskut vauhdittivat sopimusmuutoksen käsittelyä. Oikeudellisten ja teknisten asiantuntijoiden ryhmä kokoontui Wienissä yhteensä kuusi kertaa joulukuun 2001 ja maaliskuun 2003 välisenä aikana ja sen työskentelyyn osallistui valtuuskuntia 46 maasta.

Itävallan aloitteesta, johon muun muassa Suomi yhtyi, IAEA:n pääjohtaja teki heinäkuussa 2004 esityksen valtioiden välisen diplomaattikonferenssin järjestämisestä yleissopimuksen muuttamiseksi. Sopimusmuutos hyväksyttiin konsensuksella Wienissä järjestetyssä diplomaattikonferenssissa 8 päivänä heinäkuuta 2005. Neuvotteluissa paljon huomiota saaneet ja keskusteluja edellyttäneet asiakohdat liittyivät sopimuksen soveltamisalaa koskeviin kysymyksiin, ympäristövahinkojen sisällyttämiseen rikostunnusmerkistöön, rikoksentekijän luovuttamiseen ja rangaistavuuden ulottuvuuteen.

Konferenssiin osallistui 88 valtiota tuolloin sopimuspuolena olleista 112 valtiosta. Päätösvaltaisen konferenssin edellytyksenä oli, että vähintään kaksi kolmasosaa sopimuspuolista osallistuu konferenssiin, ja samoin sopimusmuutoksen voimaantulon edellytyksenä on, että kaksi kolmasosaa sopimuspuolista ratifioi tai hyväksyy muutoksen.

5.2 Esityksen valmistelu Suomessa

Suomi osallistui yleissopimuksen valmisteluun oikeudellisten ja teknisten asiantuntijoiden ryhmässä sekä yleissopimuksen muutoksen hyväksymiseen Wienissä järjestetyssä diplomaattikonferenssissa 4–8 päivänä kesäkuuta 2005. Ulkoasiainministeriö pyysi konferenssin jälkeen lausunnot yleissopimuksen muutoksesta kauppa- ja teollisuusministeriöltä, oikeusministeriöltä, ympäristöministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, puolustusministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä sekä Säteilyturvakeskukselta. Lausunnoissa suhtauduttiin sopimusmuutoksen hyväksymiseen myönteisesti. Lausunnoissa esitettyjen huomioiden perusteella sopimusmuutos ei edellytä toimenpiteitä useimmilla hallinnonaloilla. Säteilyturvakeskuksen arvion mukaan sopimusmuutos kuitenkin aiheuttanee vähäisiä muutoksia keskuksen julkaisemiin, ydinturvallisuutta koskeviin YVL-ohjeisiin.

Hallituksen esitys on valmisteltu ulkoasiainministeriössä yhteistyössä kauppa- ja teollisuusministeriön (sittemmin työ- ja elinkeinoministeriön) kanssa. Esitysehdotuksesta on pyydetty lausunnot työ- ja elinkeinoministeriöltä, oikeusministeriöltä, ympäristöministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, puolustusministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä sekä Säteilyturvakeskukselta. Lausunnot on otettu huomioon hallituksen esityksen viimeistelyssä.

6 Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja

Ydinenergialain (990/1987) muutos on parhaillaan vireillä. Ydinenergialakia (YEL) ollaan tarkistamassa perustuslain vaatimusten huomioon ottamiseksi. Hallituksen esitys eduskunnalle ydinenergialain muuttamisesta (HE 117/2007 vp) on annettu 12 päivänä lokakuuta 2007 ja se sisältää turva- ja valmiusjärjestelysäännöksiin liittyviä ehdotuksia. Ehdotukset sisältyvät uuteen 2 a lukuun, johon ehdotetaan sisällytettäväksi sellaiset ydinenergian käytön turvallisuutta koskevat perusperiaatteet ja -vaatimukset, jotka toistaiseksi ovat sisältyneet lain nojalla annettuihin valtioneuvoston päätöksiin. Uusi 2 a luku täydentää ydinenergialain 7 §:ää, jonka mukaan ydinenergian käytön edellytyksenä on riittävät turva- ja valmiusjärjestelyt sekä muut järjestelyt ydinvahinkojen rajoittamiseksi ja ydinenergian käytön turvaamiseksi lainvastaiselta toiminnalta. Ydinenergialain 7 §:n ohella turvajärjestelyjä koskevia perussäännöksiä sisältyy toistaiseksi valtioneuvoston päätökseen ydinvoimalaitosten turvajärjestelyjä koskevista yleisistä määräyksistä (VNp 396/1991). Ydinenergialain muutoksen yhteydessä kyseinen päätös korvataan valtioneuvoston asetuksella ja päätöksessä tarkoitettujen ydinvoimalaitosten turvajärjestelyjen soveltamisalaa on määrä laajentaa yleisemmin ydinenergian käytön turvajärjestelyihin sisältäen muutkin ydinlaitokset kuin ydinvoimalaitokset sekä ydinaineiden kuljetukset.

Ydinenergialain ehdotetun 2 a luvun turvajärjestelyjen toimeenpanoa koskevat säännökset ovat yhdenmukaiset Suomen kansainvälisten sopimusvelvoitteiden kanssa. Ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista tehdyn yleissopimuksen muutoksessa on uudessa 2 a artiklassa lueteltu turvajärjestelyjä koskevat perusperiaatteet, joita sopimuspuolten on kohtuuden ja mahdollisuuksien mukaan sovellettava. Yleissopimuksen uusien perusperiaatteiden toimeenpanon voidaan katsoa monin osin ja riittävällä tavoin toteutuvan ydinenergialain uuden 2 a luvun myötä. Esimerkiksi turvallisuuskulttuuria, syvyyssuuntaista puolustusta ja valmiussuunnitelmia koskevat perusperiaatteet ovat yhdenmukaiset niiden ydinenergialain 2 a luvun periaatteiden kanssa, jotka koskevat turvallisuuden jatkuvan parantamisen vaatimusta (johtavat periaatteet, ydinenergialaki 7 a §), syvyyssuuntaista turvallisuusperiaatetta, turvallisuuskulttuuria ja laadunhallintaa sekä uhka-arvioihin perustuvia turvajärjestelyjä ja valmiussuunnitelmia.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Sopimusmuutoksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön

Ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista tehdyn yleissopimuksen muutoksessa ehdotetaan lisättäväksi tai muutettavaksi seuraavat kohdat:

1 kohta. Kohdassa muutetaan yleissopimuksen nimi. Yleissopimuksen uusi nimike on Yleissopimus ydinaineita ja ydinlaitoksia koskevista turvajärjestelyistä. Aikaisemmin sopimuksen nimessä mainittiin vain ydinaineiden turvajärjestelyt.

2 kohta. Yleissopimuksen johdanto-osa korvataan uudella johdannolla. Johdanto-osaa on tarkennettu ja siihen on muun muassa lisätty viittaukset Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan päämääriin ja periaatteisiin sekä erityisesti peruskirjan 2 artiklan 4 kappaleen mukaiseen kieltoon väkivallalla uhkaamisesta tai sen käyttämisestä, toimenpiteistä kansainvälisen terrorismin poistamiseksi annettuun julistukseen sekä kansainvälisesti laadittuihin turvajärjestelysuosituksiin.

3 kohta. Yleissopimuksen 1 artiklaan lisätään c kappaleen jälkeen kaksi uutta kappaletta d ja e. Kappaleessa d määritellään käsite "ydinlaitos". Se tarkoittaa laitosta, jossa ydinaineita tuotetaan, jalostetaan, käytetään, käsitellään, varastoidaan tai loppusijoitetaan. Laitokseen kuuluvat myös siihen liittyvät rakennukset ja laitteistot. Laitos on kuitenkin yleissopimuksen tarkoittama ydinlaitos vain, jos tällaiselle laitokselle aiheutuvan vahingon tai sen toiminnan häiriintymisen vuoksi ympäristöön voi päästä huomattavia määriä säteilyä tai radioaktiivisia aineita. Ydinenergialain 3 §:n 5 kohdan mukaan ydinlaitoksella puolestaan tarkoitetaan ydinenergian aikaansaamiseen käytettäviä laitoksia, tutkimusreaktorit mukaan luettuina, ydinjätteiden laajamittaista loppusijoitusta toteuttavia laitoksia sekä ydinaineen ja ydinjätteen laajamittaiseen valmistamiseen, tuottamiseen, käyttämiseen, käsittelyyn tai varastointiin käytettäviä laitoksia. Ydinenergialain ja yleissopimukset määritelmät eivät kuitenkaan ole ristiriidassa keskenään, vaikka ne sanamuotonsa puolesta poikkeavatkin toisistaan. Ydinenergialaissa asetettu laajamittaisen toiminnan kriteeri vastaa asiallisesti yleissopimuksen rajausta tilanteisiin, joissa ympäristöön voi päästä huomattavia määriä säteilyä tai radioaktiivisia aineita. Näin ollen ydinenergialain sisältämää määritelmää ei ole tarpeen muuttaa, koska kansallisessa lainsäädännössä ei välttämättä tarvitse käyttää samoja määritelmiä kuin kansainvälisessä sopimuksessa ja yleissopimuksen määritelmä vastaa keskeisiltä osin ydinenergialain määritelmää.

Huomattakoon lisäksi, että ydinenergialain mukaan ydinlaitoksia eivät ole kaivokset ja rikastuslaitokset eivätkä niistä peräisin olevan jätteen varastointilaitokset. Malmien osalta tämä ei ole ongelma, sillä ne eivät yleissopimuksen 1 artiklan mukaan kuulu sopimuksen soveltamisalaan. Malmien rikastuslaitosten osalta asia ei ole yhtä selkeä. Kaivos- ja rikastustoimintaan tarvitaan kuitenkin ydinenergialain mukainen lupa. Lupahakemuksessa ei erikseen edellytetä turvajärjestelyjä koskevia selvityksiä, mutta hakemuksessa on kohta muu viranomaisen tarpeelliseksi katsoma selvitys. Tässä kohdassa voidaan edellyttää selvitystä turvajärjestelyasioista ja lupaehtoihin voidaan sisällyttää tarvittavien vaatimusten täyttäminen. Säteilyturvakeskuksen mukaan nämä vaatimukset voivat perustua ydinenergialain tulevan 2 a luvun 7 l §:ään, jonka mukaan ydinenergian käytön turvajärjestelyjen tulee perustua ydinenergian käyttöön kohdistuviin uhkakuviin ja suojaustarpeiden analyyseihin. Huomattakoon edelleen, että yleissopimuksen sisältämä ydinlaitoksen määritelmä periaatteessa kattaa myös laitokset, joissa loppusijoitetaan ydinainetta. Tämä koskee loppusijoituslaitoksia erityisesti niiden käytön aikana. Koska suljetusta loppusijoituslaitoksesta ei voi päästä ympäristöön merkittäviä määriä säteilyä tai radioaktiivisia aineita sopimuksessa tarkoitetulla tavalla, ei sopimusta sovelleta kyseisiin laitoksiin laitoksen sulkemisen jälkeen.

Toinen yleissopimuksen 1 artiklaan lisättävä kappale on uusi e kappale. Siinä määritellään käsite "sabotaasi" asianmukaisten turvajärjestelyjen varmistamiseksi mutta ei rikostunnusmerkistön kuvaamiseksi. Sabotaasilla tarkoitetaan joko ydinlaitokseen tai käytössä, varastossa tai kuljetettavana oleviin ydinaineisiin kohdistuvaa tahallista tekoa, jolla voidaan suoraan tai välillisesti vaarantaa henkilöstön, yleisön tai ympäristön terveys ja turvallisuus altistamalla nämä säteilylle tai päästämällä ympäristöön radioaktiivisia aineita. Näin ollen sabotaasin määritelmällä ei ole merkitystä sopimusmuutoksen 7 artiklan 1 kappaleen uuden e kohdan tulkinnassa. Kohdan mukaan rangaistavaksi on säädettävä ydinlaitokseen kohdistettu tai sen toimintaa häiritsevä sabotaasinomainen teko.

4 kohta. Yleissopimuksen 1 artiklan jälkeen lisätään uusi 1 a artikla, jossa määritellään yleissopimuksen päämäärä. Ensiksikin tarkoituksena on saada aikaan maailmanlaajuisesti tehokkaat turvajärjestelyt rauhanomaisiin tarkoituksiin käytettäviä ydinaineita ja rauhanomaisiin tarkoituksiin käytettäviä ydinlaitoksia varten. Toinen päämäärä on ylläpitää näitä turvajärjestelyjä sekä estää ja torjua näihin aineisiin ja laitoksiin liittyviä rikoksia maailmanlaajuisesti. Kolmanneksi tarkoituksena on helpottaa sopimuspuolten välistä yhteistyötä näiden päämäärien saavuttamiseksi.

5 kohta. Yleissopimuksen 2 artikla korvataan uudella tekstillä. Artiklassa määritellään yleissopimuksen soveltamisala. Artiklan muutoksella soveltamisalaan sisällytetään valtionsisäisen turvajärjestelmän vastuita koskevat määräykset, joista säädetään artiklan 2 kohdassa. Lisäksi artiklaan on lisätty määräyksiä yleissopimuksen ja muiden kansainväliseen ja humanitaariseen oikeuteen perustuvien velvoitteiden suhteista toisiinsa.

Muutetun 2 artiklan 1 kappaleen mukaan yleissopimusta sovelletaan rauhanomaisiin tarkoituksiin käytettäviin käytössä, varastossa tai kuljetettavana oleviin ydinaineisiin. Samoin yleissopimusta sovelletaan rauhanomaisiin tarkoituksiin käytettäviin ydinlaitoksiin. Yleissopimuksen 3 ja 4 artiklaa sekä 5 artiklan 4 kappaletta sovelletaan tällaisiin ydinaineisiin kuitenkin ainoastaan niiden ollessa kansainvälisessä ydinkuljetuksessa. Viimeksi mainitut sopimuskohdat koskevatkin ydinaineiden vientiä, tuontia, ilmakuljetuksia ja muita kansainvälisiä kuljetuksia.

Suomen kansallisessa lainsäädännössä ydinenergialaissa säädetään ydinaineiden ja muiden ydinalan tuotteiden ja hyödykkeiden vientivalvonnasta ja vientiin liittyvistä lupamenettelyistä sekä tuonnin valvonnasta. Ydinjätteiden tuonti Suomeen ja vienti Suomesta on ydinenergialain mukaan pääsääntöisesti kielletty. Ydinaineiden kuljetukset puolestaan kuuluvat kutakin kuljetusmuotoa koskevien, vaarallisten aineiden kuljetuksia säätelevien kansainvälisten sopimusten piiriin. Näitä sopimuksia ovat vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä tiekuljetuksista tehty eurooppalainen sopimus (SopS 23/1979), kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 52/2006) liitteen C vaarallisten tavaroiden kansainväliset rautatiekuljetusmääräykset, meriliikenteessä SOLAS-sopimuksen (SopS 11/1981) vaarallisten aineiden kuljetusta kappaletavarana aluksessa koskevat määräykset ja säteilytetyn ydinpolttoaineen, plutoniumin ja eräiden radioaktiivisten jätteiden kuljetusta kappaletavarana aluksessa koskevat määräykset sekä ilmaliikenteessä kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen (SopS 11/1949) tekniset määräykset. Suomen kansallinen vaarallisten aineiden kuljetuksia koskeva lainsäädäntö on yhdenmukainen edellä mainittujen kansainvälisten velvoitteiden kanssa. Vaarallisten aineiden kuljetuksesta annettu laki (VAK-laki) (719/1994 muutoksineen) alemmanasteisine säädöksineen säätelee kansallisia vaarallisten aineiden kuljetuksia teillä, rautateillä, ilmassa ja kappaletavarana merellä. Nämä säännökset perustuvat EU-direktiiveihin (94/55/EY ja 96/49/EY) ja kansainvälisiin kuljetusalan sopimuksiin ja määräyksiin (ADR, RID, IMDG-koodi ja ICAO-TI).

Muutetun 2 artiklan 2 kappaleen mukaan vastuu sopimuspuolen sisäisen turvajärjestelmän perustamisesta, täytäntöönpanosta ja ylläpitämisestä on kokonaan kyseisellä sopimuspuolella.

Muutetun 2 artiklan 3 kappaleen mukaan ainoastaan ne sitoumukset, jotka sopimuspuolet ovat nimenomaisesti antaneet tässä yleissopimuksessa, voivat rajoittaa valtion täysivaltaista itsemääräämisoikeutta. Millään muulla yleissopimuksen määräyksellä ei tulkita olevan tällaista vaikutusta. Näin ollen sopimuksesta ei voi johtaa muita rajoituksia kuin sen sisältämät, erikseen mainitut velvoitteet.

Muutetun 2 artiklan 4 kappaleen a kohdan mukaan mikään yleissopimuksen määräys ei rajoita muita sopimuspuolen oikeuksia, velvoitteita ja vastuita, jotka perustuvat kansainväliseen oikeuteen, erityisesti Yhdistyneiden Kansankuntien peruskirjan päämääriin ja periaatteisiin sekä kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen.

Muutetun 2 artiklan 4 kappaleen b kohdassa määrätään, ettei yleissopimusta sovelleta kansainvälisen humanitaarisen oikeuden sääntelemään sotavoimien toimintaan aseellisessa konfliktissa, sellaisina kuin nämä termit ymmärretään kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa. Yleissopimusta ei myöskään sovelleta valtion sotavoimien toimintaan niiden suorittaessa virallisia tehtäviään siltä osin kuin tähän toimintaan sovelletaan muita kansainvälisen oikeuden sääntöjä.

Muutetun 2 artiklan 4 kappaleen c kohdan mukaan mitään yleissopimuksen määräystä ei tulkita lailliseksi luvaksi käyttää voimaa tai uhata voimankäytöllä rauhanomaiseen tarkoitukseen käytettäviä ydinaineita tai ydinlaitoksia vastaan. Samoin d kohdan mukaan mikään yleissopimuksen määräys ei oikeuta tai tee lailliseksi muutoin laittomia tekoja eikä estä syytetoimia muun lainsäädännön nojalla.

Muutetun 2 artiklan 5 kappaleen mukaan yleissopimusta ei sovelleta sotilaskäytössä oleviin tai sitä varten hallussa pidettäviin ydinaineisiin eikä tällaisia aineita sisältävään ydinlaitokseen.

6 kohta. Yleissopimuksen 2 artiklan jälkeen lisätään uusi 2 a artikla. Uusi artikla koskee ydinaineiden ja -laitosten turvajärjestelmää, tämän järjestelmän perustamista ja täytäntöönpanoa sekä noudatettavia perusperiaatteita.

Uuden 2 a artiklan 1 kappaleen mukaan sopimuspuolet perustavat ja panevat täytäntöön asianmukaisen turvajärjestelmän sekä ylläpitävät sitä. Järjestelmää sovelletaan sopimuspuolten lainkäyttövaltaan kuuluviin ydinaineisiin ja -laitoksiin. Kohdassa luetellaan turvajärjestelmän tavoitteet. Mainittuihin tavoitteisiin kuuluu estää käytössä, varastossa tai kuljetettavana olevien ydinaineiden varastaminen ja muu laiton haltuunotto sekä varmistaa nopeiden ja laaja-alaisten toimien toteuttaminen kadonneiden tai varastettujen ydinaineiden paikallistamiseksi ja tarvittaessa niiden takaisin hankkimiseksi. Jos aineet sijaitsevat sopimuspuolen alueen ulkopuolella, sopimuspuolen on meneteltävä 5 artiklan mukaisesti. Tavoitteisiin kuuluu edelleen suojata ydinaineita ja -laitoksia sabotaasilta ja lieventää sabotaasin radiologisia vaikutuksia tai tehdä ne mahdollisimman vähäisiksi.

Uuden 2 a artiklan 2 kappaleessa määrätään tarkemmin, millaisiin toimiin sopimuspuolten tulee ryhtyä. Ensiksikin sopimuspuolten on perustettava lainsäädäntö- ja sääntelykehys turvajärjestelyn sääntelemistä varten sekä ylläpidettävä sitä. Toiseksi niiden on perustettava tai nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen vastaamaan lainsäädäntö- ja sääntelykehyksen täytäntöönpanosta. Kolmanneksi niiden tulee ryhtyä muihin asianmukaisiin toimiin, joita tarvitaan ydinaineita ja -laitoksia koskevia turvajärjestelyjä varten.

Suomessa ydinenergian käytön turvajärjestelyistä säädetään ydinenergialaissa. Lain 7 § edellyttää, että turvajärjestelyt ydinenergian käytön turvaamiseksi lainvastaiselta toiminnalta ovat riittävät. Ydinvoimalaitosten turvajärjestelyjä koskevista yleisistä määräyksistä annetun valtioneuvoston päätöksen mukaan Säteilyturvakeskus antaa turvajärjestelyjä koskevat yksityiskohtaiset määräykset. Ydinaineet ovat radioaktiivisia aineita ja niiden kuljetuksessa on noudatettava lakia vaarallisten aineiden kuljetuksesta.

Artiklan 3 kappaleessa luetellaan perusperiaatteet, joita sopimuspuolten on kohtuuden ja mahdollisuuksien mukaan sovellettava pantaessa täytäntöön 1 ja 2 kappaleen mukaisia velvoitteita. Tämä joustava muotoilu ei kuitenkaan rajoita muita yleissopimuksen määräyksiä. Perusperiaatteita on kaksitoista ja niihin kuuluu muun muassa valtion vastuuta koskevia periaatteita, luvanhaltijoiden vastuuta koskeva periaate sekä turvallisuuskulttuuria, laadunvarmistusta ja valmiussuunnitelmia koskevat periaatteet. Perusperiaatteet eivät oikeudelliselta luonteeltaan ole yhtä tiukasti velvoittavia kuin muut sopimusmääräykset. Sopimuspuolten tarkoituksena on ollut sisällyttää turvajärjestelyjä koskevat perusperiaatteet sopimukseen riittävän velvoittavalla tavalla, mutta kuitenkin niin, että ne sisältävät joustavuutta. Perusperiaatteiden noudattaminen on kirjattu velvoittavaan muotoon ("shall"), mutta periaatteiden soveltamisessa voidaan käyttää harkintavaltaa siten, että periaatteita sovelletaan kohtuuden ja mahdollisuuksien mukaan.

PERUSPERIAATE A: Valtion vastuu. Vastuu valtion sisäisen turvajärjestelmän perustamisesta, täytäntöönpanosta ja ylläpitämisestä on kokonaan kyseisellä valtiolla.

PERUSPERIAATE B: Vastuut kansainvälisen kuljetuksen aikana. Valtion vastuu ydinaineita koskevien asianmukaisten turvajärjestelyjen varmistamisesta ulottuu ydinaineiden kansainväliseen kuljetukseen, tarvittaessa siihen saakka, kun tämä vastuu siirretään asianmukaisesti toiselle valtiolle.

PERUSPERIAATE C: Lainsäädäntö- ja sääntelykehys. Valtio vastaa turvajärjestelyjen sääntelemiseksi tarvittavan lainsäädäntö- ja sääntelykehyksen perustamisesta ja ylläpitämisestä. Tässä kehyksessä on määrättävä sovellettavien turvajärjestelyjä koskevien vaatimusten vahvistamisesta, ja sen on sisällettävä arviointi- ja lupajärjestelmä tai muita lupamenettelyjä. Tähän kehykseen on sisällytettävä ydinlaitosten ja kuljetuksen tarkastusjärjestelmä, jonka avulla voidaan todentaa sovellettavien luvan tai muun valtuutusasiakirjan vaatimusten ja ehtojen mukaisuus sekä panna täytäntöön sovellettavat vaatimukset ja ehdot, mukaan lukien tehokkaat seuraamukset.

PERUSPERIAATE D: Toimivaltainen viranomainen. Valtion on perustettava tai nimettävä toimivaltainen viranomainen, joka vastaa lainsäädäntö- ja sääntelykehyksen täytäntöönpanosta ja jolla on asianmukaiset valtuudet, toimivalta sekä rahoitus- ja henkilöstöresurssit sille annettujen tehtävien suorittamiseksi. Valtion on toteutettava toimet, joilla varmistetaan, että valtion toimivaltaisen viranomaisen toiminnat ovat tosiasiallisesti riippumattomat ydinenergian edistämisestä tai käytöstä vastaavan muun elimen toiminnoista.

PERUSPERIAATE E: Luvanhaltijoiden vastuu. Vastuut valtion sisäisten turvajärjestelyjen eri osatekijöiden täytäntöönpanosta on määriteltävä selvästi. Valtion on varmistettava, että päävastuu ydinaineita ja -laitoksia koskevien turvajärjestelyjen täytäntöönpanosta on kyseisten lupien tai muiden valtuutusasiakirjojen haltijoilla (esimerkiksi operaattoreilla tai rahtaajilla).

PERUSPERIAATE F: Turvallisuuskulttuuri. Kaikkien turvajärjestelyjen täytäntöönpanoon osallistuvien organisaatioiden on annettava asianmukainen etusija turvallisuuskulttuurille sekä sen kehittämiselle ja ylläpitämiselle, joita tarvitaan sen tehokkaan toteuttamisen varmistamiseksi koko organisaatiossa.

PERUSPERIAATE G: Uhka. Valtion turvajärjestelyjen on perustuttava valtion kulloiseenkin uhka-arvioon.

PERUSPERIAATE H: Luokitteleva lähestymistapa. Turvajärjestelyjä koskevien vaatimusten on perustuttava luokittelevaan lähestymistapaan, jossa otetaan huomioon kulloinenkin uhka-arvio, ydinaineiden suhteellinen vetovoima ja luonne sekä ydinaineiden luvattoman siirtämisen ja ydinaineisiin tai ydinlaitoksiin kohdistuvan sabotaasin mahdolliset seuraukset.

PERUSPERIAATE I: Syvyyssuuntainen puolustus. Valtion turvajärjestelyjä koskevien vaatimusten on perustuttava malliin, jossa vastapuolen on tavoitteensa saavuttaakseen ylitettävä tai ohitettava useantasoisia ja useilla menetelmillä toteutettuja suojauksia (rakenteellinen tai muu tekninen suojaus, henkilöstön ja organisaation suojaus).

PERUSPERIAATE J: Laadunvarmistus. On luotava ja toteutettava laadunvarmistuspolitiikka ja -ohjelmat, jotta voidaan luottaa siihen, että kaikkia turvajärjestelyjen kannalta tärkeitä toimintoja koskevat yksilöidyt vaatimukset täytetään.

PERUSPERIAATE K: Valmiussuunnitelmat. Kaikkien luvanhaltijoiden ja asianomaisten viranomaisten on laadittava valmiussuunnitelmat (hätäsuunnitelmat) ydinaineiden luvattoman siirtämisen tai ydinlaitoksiin taikka -aineisiin kohdistuvan sabotaasin tai näiden yritysten varalta, ja niiden on noudatettava näitä suunnitelmia asianmukaisesti.

PERUSPERIAATE L: Luottamuksellisuus. Valtion on vahvistettava vaatimukset sellaisten tietojen luottamuksellisuuden suojaamiseksi, joiden luvaton ilmaiseminen voi vaarantaa ydinaineita ja -laitoksia koskevat turvajärjestelyt.

Artiklan 4 kappaleen a kohdan mukaan artiklan määräyksiä ei sovelleta ydinaineisiin, jos sopimuspuoli perustellusti katsoo, ettei niihin tarvitse soveltaa 1 kappaleen mukaisesti perustettua turvajärjestelmää, ottaen huomioon aineiden luonteen, määrän ja suhteellisen vetovoiman sekä mahdolliset radiologiset ja muut vaikutukset, jotka liittyvät aineisiin kohdistuvaan luvattomaan tekoon ja niitä kulloinkin koskevaan uhka-arvioon. Kappaleen b kohdan mukaan tällaiset ydinaineet on suojattava järkevää hallintakäytäntöä noudattaen.

7 kohta. Yleissopimuksen 5 artikla korvataan uudella tekstillä. Muutettu artikla koskee kansainvälistä yhteistyötä yleissopimuksen soveltamisalalla. Artiklan määräyksiä on täsmennetty ja siihen on lisätty menettelyohjeet sabotaasin tai sen uhan varalta. Lisäksi artiklaan on lisätty määräys mahdollisuudesta kansainväliseen yhteistyöhön myös kotimaisen ydinaineiden käytön, varastoinnin tai kuljetuksen osalta. Aiempi sopimusteksti koski vain kansainvälisiä tilanteita.

Muutetun 5 artiklan 1 kappaleen mukaan sopimusvaltiot nimeävät ja ilmoittavat toisilleen suoraan tai IAEA:n välityksellä yhteydenpitoelimensä, joka käsittelee tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia asioita. Suomessa yhteydenpitoelimenä toimii Säteilyturvakeskus.

Kappale 2 koskee tilanteita, joissa ydinaineita on varastettu, ryöstetty tai muutoin otettu laittomasti haltuun, tai jos on olemassa uskottava tällaisten tapahtumien uhka. Sopimuspuolet tarjoavat tällöin mahdollisimman paljon yhteistyötä ja apua niitä pyytävälle kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. Tällä pyritään ydinaineiden takaisin hankkimiseen ja suojaamiseen.

Kappaleen a ja b kohdassa määritellään tarkemmin yhteistyön sisältö. Ensiksikin a kohdan mukaan sopimuspuolet toteuttavat asianmukaiset toimet ilmoittaakseen mahdollisimman pian muille valtioille, joita katsoo asian koskevan, ydinaineiden varastamisesta, ryöstämisestä tai muusta laittomasta haltuunotosta. Sama koskee tällaisten tapahtumien uskottavaa uhkaa. Samoin tarvittaessa tällaisista toimista on ilmoitettava IAEA:lle ja muille asianomaisille kansainvälisille järjestöille. Toiseksi b kohdan mukaan asianomaiset sopimuspuolet tehdessään a kohdassa mainittuja ilmoituksia vaihtavat tarvittaessa tietoja keskenään sekä IAEA:n ja muiden asianomaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa. Tarkoituksena on tällöin suojata uhattuina olevia ydinaineita, varmistaa kuljetussäiliön koskemattomuus tai hankkia takaisin laittomasti haltuun otetut ydinaineet. Tietojen vaihdon lisäksi sopimuspuolet koordinoivat toimensa diplomaattiteitse ja muilla sovituilla tavoilla, antavat pyydettäessä apua ja varmistavat varastettujen tai edellä mainittujen tapahtumien johdosta kadoksissa olleiden ja löytyneiden ydinaineiden palautuksen. Toisessa kappaleessa tarkoitettu yhteistyö toteutetaan sopimuspuolten määräämällä tavalla.

Artiklan 3 kappale koskee ydinaineisiin tai -laitokseen kohdistuvaa sabotaasia tai sen uhkaa. Sopimuspuolet toimivat mahdollisimman paljon yhteistyössä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti ja asianmukaisia kansainväliseen oikeuteen perustuvia velvoitteita noudattaen seuraavasti:

Kappaleen a kohdan mukaan jos sopimuspuoli on tietoinen toisessa valtiossa vallitsevasta uskottavasta ydinaineisiin tai -laitokseen kohdistuvan sabotaasin uhasta, se päättää asianmukaisista toimista, joilla uhasta tiedotetaan mahdollisimman pian kyseiselle valtiolle. Tarvittaessa uhasta tiedotetaan myös IAEA:lle ja muille asianomaisille kansainvälisille järjestöille, jotta sabotaasi voidaan estää.

Kappaleen b kohdassa säädetään puolestaan jo toteutuneesta sabotaasista. Mikäli sopimuspuolen alueella on jo sabotoitu ydinaineita tai -laitoksia ja jos sopimuspuolen käsityksen mukaan tästä voi aiheutua radiologisia vaikutuksia muille valtioille, kyseinen sopimuspuoli ilmoittaa asiasta mahdollisimman pian sille valtiolle tai niille valtioille, joissa radiologisia vaikutuksia voi aiheutua. Tarvittaessa sopimuspuoli ilmoittaa myös IAEA:lle ja muille asianomaisille kansainvälisille järjestöille, jotta sabotaasin radiologiset vaikutukset jäävät mahdollisimman pieniksi tai niitä voidaan lieventää. Ilmoitusvelvollisuus ei rajoita valtion muita kansainväliseen oikeuteen perustuvia velvoitteita.

Jos sopimuspuoli pyytää apua a ja b kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, päättää kukin avunpyynnön vastaanottava sopimuspuoli c kohdan mukaan viipymättä, pystyykö se antamaan pyydettyä apua ja millä ehdoilla se voi apua antaa. Sopimuspuoli ilmoittaa päätöksestään joko apua pyytäneelle suoraan tai IAEA:n välityksellä.

Kappaleen d kohdassa määrätään, että a–c kohdan mukainen yhteistyö sovitetaan yhteen diplomaattiteitse tai muilla sovituilla tavoilla. Kyseiset sopimuspuolet päättävät tämän yhteistyön toteuttamisen keinoista kahden- tai monenvälisesti. Suomessa avun antaminen ja sabotaasista ilmoittaminen on suunniteltu tapahtuvaksi pitkälti samoilla periaatteilla kuin onnettomuustapauksessa toimitaan eli nojautuen kansainväliseen sääntelyyn, erityisesti IAEA:n puitteissa tehtyihin sopimuksiin ja kahden- tai monenvälisiin sopimuksiin. IAEA:n puitteissa tehtyjä sopimuksia ovat esimerkiksi yleissopimus ydinonnettomuuden pikaisesta ilmoittamisesta (SopS 98/1986, Convention on Early Notification of a Nuclear Accident) ja yleissopimus avunannosta ydinonnettomuuden tai säteilyhätätilan yhteydessä (SopS 82–83/1990, Convention on Assistance in the Case of a Nuclear Accident or Radiological Emergency). Infrastruktuurin osalta, mukaan lukien ympärivuorokautinen päivystys, STUK:lla on täydet valmiudet reagoida kaikkiin saapuviin viesteihin ja tarvittaessa käynnistää kansalliset valmiustoimet. Toimivaltaisten viranomaisten näkemys on, että STUK:lla on parhaat edellytykset toimia kansainvälisenä kontaktipisteenä riippumatta siitä, onko kyseessä rikosperustainen tilanne vai ei. Toimivaltaiset viranomaiset sopivat ennalta kuhunkin tyyppitilanteeseen parhaiten sopivat menettelytavat.

Muutetun 5 artiklan 4 kappale koskee ohjeiden saantia kansainvälisessä kuljetuksessa olevien ydinaineiden turvajärjestelyjen suunnittelua, ylläpitoa ja parantamista varten. Näitä ohjeita saadakseen sopimuspuolet toimivat tarvittaessa yhteistyössä ja neuvottelevat keskenään. Tämän ne voivat tehdä joko suoraan tai Kansainvälisen atomienergiajärjestön ja muiden asianomaisten kansainvälisten järjestöjen välityksellä.

Muutetun 5 artiklan 5 kappaleen mukaan sama koskee myös mahdollisuutta saada ohjeita kotimaassa käytettävien, varastoitavien ja kuljetettavien ydinaineiden sekä -laitosten suojaamiseen tarkoitetun kansallisen turvajärjestelmän suunnittelua, ylläpitoa ja parantamista varten.

8 kohta. Yleissopimuksen 6 artikla korvataan uudella tekstillä. Muutettu artikla tarkentaa määräyksiä yleissopimuksen nojalla luovutettavien ja saatujen tietojen käsittelystä. Artiklan 1 kappaleen mukaan sopimuspuolet toteuttavat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti asianmukaiset toimet suojatakseen sellaisten tietojen luottamuksellisuutta, jotka ne ovat saaneet luottamuksellisesti toiselta sopimuspuolelta yleissopimuksen määräysten perusteella tai osallistumalla yleissopimuksen täytäntöönpanoon tähtäävään toimintaan. Uusi on määräys, jonka mukaan luottamuksellisia tietoja toiselta sopimuspuolelta saanut saa luovuttaa nämä tiedot kolmannelle vain tiedot antaneen sopimuspuolen suostumuksella.

Muutetun 6 artiklan 2 kappaleessa määrätään, minkälaisia tietoja sopimuspuolet eivät ole yleissopimuksen nojalla velvollisia luovuttamaan. Näitä ovat tiedot, joita ne kansallisen lainsäädäntönsä mukaan eivät saa antaa tai jotka vaarantaisivat kyseisen valtion turvallisuuden tai ydinaineita taikka -laitoksia koskevat turvajärjestelyt.

Suomessa viranomaisten toimenpiteistä kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamiseksi on säädetty laissa (588/2004). Lain 2 §:n 2 kohdan mukaan erityissuojattavalla tietoaineistolla tarkoitetaan sellaisia salassa pidettäviä asiakirjoja ja materiaaleja sekä asiakirjoista ja materiaaleista saatavissa olevia tietoja sekä näiden perusteella tuotettuja asiakirjoja ja materiaaleja, jotka kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen mukaisesti on turvallisuusluokiteltu. Hallituksen esityksessä laiksi kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista (HE 66/2004) todetaan, että lakia sovellettaisiin salassa pidettäviin asiakirjoihin ja materiaaleihin, jotka on toimitettu Suomen viranomaiselle ja johon aineiston lähettäjä on kansainvälisen, Suomea sitovan sopimuksen tai muun velvoitteen mukaisesti tehnyt turvallisuusluokkaa koskevan merkinnän. Erityissuojattavia tietoaineistoja olisivat siten Suomen viranomaiselle toimitetut asiakirjat ja niihin sisältyvät tiedot, joihin toinen sopimuspuoli on tehnyt sopimuksen mukaisesti turvallisuusluokitusta koskevan merkinnän. Sama koskee salassa pidettäviä materiaaleja, joilla tarkoitetaan laitteita ja muita esineitä, joita tutkimalla paljastuu tai voi paljastua salassa pidettävä seikka, kuten maanpuolustusta tai turvallisuutta vaarantava tieto. Määritelmän mukaan erityissuojattavia tietoaineistoja olisivat myös sellaiset suomalaisen viranomaisen laatimat asiakirjat, jotka sisältävät toisen sopimuspuolen Suomeen toimittamia turvallisuusluokiteltuja tietoja samoin kuin asiakirjat ja materiaalit, jotka on tuotettu erityissuojattavan tietoaineiston pohjalta. Käytännössä kyseessä voisi olla esimerkiksi ydinlaitoksen suojaamiseen liittyvä kriittisin tietoaineisto, jonka joutuminen lainvastaista toimintaa suunnittelevan haltuun vaarantaisi ydinlaitoksen turvajärjestelyjen tarkoituksen toteutumisen.

9 kohta. Yleissopimuksen 7 artiklan 1 kappale korvataan uudella tekstillä. Kappaleessa määritellään rikokset, jotka jokaisen sopimuspuolen on säädettävä kansallisessa lainsäädännössä rangaistaviksi teoiksi. Kappaleen määräyksiä on muutettu lisäämällä niihin ympäristövahingon aiheuttaminen kohtiin a, e ja g.i. Kappaleeseen on myös lisätty kohdat d ja e. Kaikilta kappaleessa määritellyiltä teoilta edellytetään tahallisuutta.

Muutetun 7 artiklan 1 kappaleen a kohdan mukaan rangaistavaksi on säädettävä ydinaineiden vastaanottaminen, hallussapito, käyttö, siirtäminen, muuntaminen, hävittäminen tai levittäminen ilman laillista lupaa. Rangaistavuus edellyttää, että tällainen toiminta aiheuttaa tai on omiaan aiheuttamaan henkilön kuoleman tai vakavan vamman taikka huomattavan omaisuus- tai ympäristövahingon.

Kohdassa a tarkoitettu teko tulee rangaistavaksi lähinnä rikoslain yleisvaarallisia rikoksia käsittelevän 34 luvun 1, 4, 5, 7 ja 8 §:n mukaisesti, jolloin edellytyksenä olisi ainakin jonkinasteisen vaaran aiheuttaminen ihmisille tai omaisuudelle. Myös rikoslain henkeen ja terveyteen kohdistuvat 21 luvun säännökset taikka vahingonteko tai törkeää vahingontekoa koskevat säännökset (rikoslain 35 luvun 1 ja 2 §) voivat tulla sovellettaviksi. Ympäristövahingon osalta sovellettavaksi voivat tulla myös rikoslain 48 luvun 1–4 §. Jos tekoon liittyy terroristinen tarkoitus, voi tulla sovellettavaksi myös terrorismirikoksia koskeva 34 a luku tai järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumista koskeva rikoslain 17 luvun 1 a §. Uusi a kohta ei siten edellytä muutoksia Suomen lainsäädäntöön.

Kohtien b ja c mukaan rangaistavaksi on säädettävä ydinainevarkaus- tai -ryöstö ja ydinaineiden hankkiminen kavalluksella tai muutoin petollisesti. Näihin soveltuvat rikoslain varkautta ja kavallusta (rikoslain 28 luku), ryöstöä (rikoslain 31 luku) ja petosta (rikoslain 36 luku) koskevat säännökset.

Kohdan d mukaan ydinaineiden kuljettaminen, lähettäminen tai siirtäminen valtioon tai valtiosta ilman laillista lupaa tulee säätää rangaistavaksi. Huomionarvoista on, että nämä teot ilman asianmukaista lupaa ovat tahallisina aina rangaistavia. Niiden rangaistavuuteen ei siis liitetä samankaltaista edellytystä kuoleman, vamman tai vahingon aiheuttamisesta kuin kohdassa a. Myös kohdan d mukaisiin tekoihin voidaan katsoa soveltuvan edellä kohdan a yhteydessä mainitut rikoslain kohdat. Toisaalta on huomattava, että kyseiset rikoslaissa määritellyt teot edellyttävät niihin liittyvän "olla omiaan" -kynnyksen myötä vahingon tai vaaran vähintään abstraktia aiheutumista ihmiselle tai ympäristölle ollakseen rangaistavia. Kohta d ei siis sisällä tällaista edellytystä mutta sovellettavuusongelmaa on kuitenkin pidettävä vain teoreettisena, koska luvattoman ydinaineen viennin, siirron tai tuonnin yhdistettynä sopimusmuutoksen tahallisuuskriteeriin voidaan käytännössä katsoa olevan omiaan aiheuttamaan vaaraa ihmisille tai ympäristölle.

Rangaistavaksi on säädettävä e kohdan mukaan ydinlaitokseen kohdistettu tai sen toimintaa häiritsevä teko. Rangaistavuuden edellytyksenä tässä on rikoksentekijän tahallisuus tai tuottamus. Tekijä joko aiheuttaa tahallisesti tai tietää teon todennäköisesti aiheuttavan henkilön kuoleman tai vakavan vamman taikka huomattavan omaisuus- tai ympäristövahingon säteilyaltistuksella tai radioaktiivisten aineiden päästöllä ympäristöön. Teko ei kuitenkaan ole rangaistava, jos se tehdään sen sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella ydinlaitos sijaitsee.

Kohdassa e määriteltyjen tekojen voidaan katsoa täyttävän sabotaasin kuvauksen. Kohdassa ei kuitenkaan käytetä sabotaasin käsitettä, joka on määritelty yleissopimuksen 1 artiklaan lisätyssä e kohdassa. Näin ollen yleissopimukseen sisältyvällä sabotaasin määritelmällä ei ole merkitystä kohdan tulkinnassa. Rikoslain mukaan kohdassa tarkoitettua tekoa pidettäisiin useimmiten tahallisena 3 luvun 6 §:n mukaisesti. Kohdassa tarkoitettuihin tekoihin soveltuvat tapauksesta riippuen rikoslain 21, 34, 34 a, 35 tai 48 luvun edellä mainitut säännökset.

Kappaleen f kohdan mukaan ydinaineiden hankkiminen uhkauksella, voimankäytöllä tai muulla pelotuskeinolla tulee säätää rangaistavaksi. Voidaan katsoa, että kohdan mukaiset teot tulevat rangaistaviksi rikoslain ryöstöä ja törkeää ryöstöä koskevien rikoslain 31 luvun 1 ja 2 §:n mukaisesti.

Kappaleen g kohta koskee ydinainerikoksella uhkaamista. Sen alakohdan i mukaan rangaistavaa on uhkaus käyttää ydinaineita henkilön kuoleman tai vakavan vamman taikka huomattavan omaisuus- tai ympäristövahingon aiheuttamiseksi tai uhkaus tehdä e kohdassa mainittu rikos. Kohdassa ei eritellä tarkemmin kehen tai mihin uhkaus kohdistetaan eikä sitä, onko sillä tarkoitus vaikuttaa johonkin tiettyyn tahoon. Siinä ei myöskään määrätä mitään uhkauksen esittämistavasta. Kohta koskee siten kehen tahansa kohdistettua ja millä tavalla tahansa esitettyä uhkaa.

Kohdassa tarkoitettu uhkaus tulee arvioitavaksi lähinnä laitonta uhkausta koskevan rikoslain 25 luvun 7 §:n mukaisesti. Lainkohta tulee sovellettavaksi rikoksella uhkaamiseen, jos uhkaus kohdistuu henkilöön ja jos uhatulla on perusteltu syy omasta tai toisen puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa. Huomattavan ympäristövahingon aiheuttaminen on mitä ilmeisemmin rangaistavaa 48 luvun 1–4 §:n mukaan. Huomattavalla ympäristövahingolla uhkaaminen on siten rikoksella uhkaamista. Rikoslaissa tarkoitettu laiton uhkaus voi kuitenkin tulla kysymykseen vain, jos uhkaus tapahtuu olosuhteissa, joissa uhatulla on perusteltu syy omasta tai toisen puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa. Kun on kysymys ydinaineella toteutettavasta huomattavan ympäristövahingon aiheuttamisella uhkaamisesta, teko ainakin useimmissa tapauksissa luo sellaista välitöntä uhkaa ihmisten terveydelle, että olosuhteista riippuen henkilöllä voitaisiin katsoa olevan perusteltu syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vaarassa. Jos laittoman uhkauksen tekijällä on terroristinen tarkoitus, tulee sovellettavaksi rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 kohta. Ei kuitenkaan ole yksiselitteisen selvää, että laiton uhkaus tulisi kaikilla g kohdan i alakohdassa tarkoitetuilla rikoksilla uhkaamisilla kaikissa olosuhteissa sovellettavaksi. Jos uhkaajalla ei ole todellista aikomusta tai mahdollisuuttakaan toteuttaa uhkaustaan, voi tulla kysymykseen uhkauksen esittämistavasta riippuen myös rikoslain 34 luvun 10 §:n mukainen rangaistava perättömän vaarailmoituksen tekeminen. Tilanne ei ole Suomen kansallisen lainsäädännön kannalta ongelmallinen, sillä lähtökohtana on pidettävä sopimuspuolten mahdollisuutta valita joustavasti seuraamusten luonne, tyyppi ja taso.

Kappaleen g kohdan ii alakohdan mukaan rangaistavaksi määrätään uhkaus tehdä b ja e kohdassa mainittu rikos. Tässä kohdassa, toisin kuin g kohdan i alakohdassa, uhkauksen rangaistavuuden edellytyksenä on uhkaajan tarkoitus pakottaa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, kansainvälinen järjestö tai valtio suorittamaan jokin teko tai pidättymään jostakin teosta. Kyseinen uhkaaminen on rangaistava ainakin rikoslain 25 luvun 8 §:n mukaisena pakottamisena.

Uudet h ja i kohdat koskevat yritystä ja osallisuutta. Kappaleen h kohdan mukaan on säädettävä rangaistavaksi yritys tehdä jokin a–e kohdassa mainittu rikos. Käytännössä kysymykseen tulevien rikosten yritys on säädetty rangaistavaksi yritystä koskevan rikoslain 5 luvun 1 §:n mukaan. Kappaleen i kohdan mukaan on puolestaan kriminalisoitava johonkin a–h kohdassa mainittuun rikokseen osallistuminen. Tähän soveltuvat selkeimmin rikoslain 5 luvun 3 §:n säädökset rikoskumppanuudesta ja tapauksesta riippuen mahdollisesti myös saman luvun avunantoa koskeva 6 §.

Uusi j kohta edellyttää rangaistavuutta teoilta, joilla henkilö järjestää tai ohjaa muita tekemään a–h kohdassa mainitun rikoksen. Kohdassa tarkoitettuihin tekoihin voidaan soveltaa rikoslain 5 luvun rikoskumppanuutta, rikokseen yllytystä tai avunantoa taikka välillistä tekemistä koskevia säännöksiä.

Kappaleen k kohdan mukaan rangaistava on teko, jolla myötävaikutetaan siihen, että yhteisin päämäärin toimiva ryhmä henkilöitä tekee a–h kohdassa mainitun rikoksen. Rangaistavuuden edellytyksenä on teon tahallisuus. Se on tehtävä joko tarkoituksena edistää ryhmän rikollista toimintaa tai päämäärää, jos näihin sisältyy a–g kohdassa mainittu rikos tai tietoisena ryhmän aikomuksesta tehdä a–g kohdassa mainittu rikos.

Kohdassa tarkoitettuihin tekoihin voitaisiin soveltaa ensinnäkin rikoslain 34 a luvun terrorismirikoksia koskevia säännöksiä. Kyseisen luvun 4 §:n mukainen terroristiryhmän toiminnan edistäminen tulee sovellettavaksi k kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, jos ryhmän rikokset tehdään terroristisessa tarkoituksessa siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin valtiolle tai kansainväliselle järjestölle. Jos esimerkiksi terroristisessa tarkoituksessa toimiva ryhmä tekee g kohdassa tarkoitetun uhkauksen, rikoslain 34 a luvun 4 § tulee sovellettavaksi ottaen huomioon mainitun luvun 1 §:n 1 kohta samoin pienin varauksin, joita edellä g kohdan arvioinnin yhteydessä on tehty. Terroristisessa tarkoituksessa toimivan ryhmän tekemän laittoman uhkauksen tai perättömän vaarailmoituksen edistäminen on ryhmän toiminnan edistämistä k kohdassa tarkoitetulla tavalla ja rikoslain 34 a luvun 4 §:n mukaan rangaistavaa. Samoin terrorismin rahoittamisena rangaistaisiin 5 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan varojen antaminen tai niiden kerääminen rahoitustarkoituksessa tai tietoisena siitä, että varoilla rahoitetaan sellaista ydinräjähderikosta, terveyden vaarantamista, törkeää terveyden vaarantamista ydinenergian käyttörikosta tai muuta ydinaineeseen kohdistuvaa tai ydinainetta välineenä käyttäen tehtyä rangaistavaksi säädettyä tekoa, jota on pidettävä yleissopimuksessa tarkoitettuna rikoksena.

Kappaleen k kohdassa tarkoitettu teko voi tulla rangaistavaksi myös rikoslain 17 luvun 1 a §:ssä tarkoitettuna järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisena. Järjestäytyneen ryhmän toimintaan osallistumisesta tuomitaan se, joka pykälässä mainitulla tavalla osallistuu järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan, jossa tavoitteena on tehdä yksi tai useampi rikos, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, taikka yksi tai useampi 11 luvun 8 §:ssä tai 15 luvun 9 §:ssä tarkoitettu rikos.

Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisesta tuomitaan, jos tällainen rikos tai sen rangaistava yritys tehdään. Säännöstä ei sovelleta, jos teosta säädetään muualla laissa yhtä ankara tai ankarampi rangaistus. Järjestäytyneellä rikollisryhmällä tarkoitetaan vähintään kolmen henkilön muodostamaa tietyn ajan koossa pysyvää rakenteeltaan jäsentynyttä yhteenliittymää, joka toimii yhteistuumin tehdäkseen pykälän mukaisia rikoksia.

Sopimuksen 7 artiklan 1 kappaleen a–h kohdissa tarkoitetut rikokset ovat suurelta osin vakavuudeltaan sellaisia, että ne ylittävät järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisen tunnusmerkistössä mainitun enimmäisrangaistuskynnyksen. Sen sijaan k kohdassa tarkoitettu myötävaikutus ryhmän tekemään g kohdassa tarkoitettuun uhkaukseen ei ole rikollisryhmän toimintaan osallistumista, koska enimmäisrangaistus laittomasta uhkauksesta tai pakottamisesta on kaksi vuotta vankeutta. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, koska sen sijaan sovellettavaksi tulee rikoslain 34 a luvun 4 §, jos ryhmällä on 34 a luvun 1 §:ssä tarkoitettu terroristinen tarkoitus tehdä kyseinen laiton uhkaus. Ryhmän toteuttama uhkaus ei myöskään voi olla todellinen ja aito, ellei ryhmä sitä ennen ole jollakin a–f kohdassa tarkoitetulla tavalla jo oikeudettomasti hankkinut itselleen mahdollisuuden sellaiseen ydinaineella toteutettavaan laittomaan tekoon, jolla uhataan. Myötävaikuttaminen tällaiseen uhkausta edeltävään rangaistavaan toimintaan olisi k kohdan mukaan rangaistavaa.

10 kohta. Yleissopimuksen rikoksentekijän luovuttamista koskevan 11 artiklan jälkeen lisätään kaksi uutta artiklaa, 11 a artikla ja 11 b artikla. Uudet artiklat koskevat poliittisten rikosten asemaa rikoksentekijän luovuttamisessa ja muun keskinäisen oikeusavun antamisessa. Uudessa 11 a artiklassa määrätään, millä perusteella luovuttamisesta tai oikeusavun antamisesta ei voi kieltäytyä. Artiklan mukaan mitään 7 artiklassa mainituista rikoksista ei katsota rikoksentekijää luovutettaessa tai keskinäistä oikeusapua annettaessa poliittisiksi rikoksiksi, poliittiseen rikokseen liittyväksi rikokseksi tai poliittisiin syihin perustuvaksi rikokseksi. Siksi tällaiseen rikokseen perustuvaa luovutusta tai keskinäistä oikeusapua koskevaa pyyntöä ei saa evätä pelkästään sillä perusteella, että se koskee poliittista rikosta, poliittiseen rikokseen liittyvää rikosta tai poliittisiin syihin perustuvaa rikosta.

Uuteen 11 b artiklaan sisältyvä syrjintäkielto liittyy kiinteästi edelliseen. Artiklassa määrätään, millä perusteilla luovuttamisesta ja oikeusavun antamisesta voi kieltäytyä. Artiklan mukaan minkään yleissopimuksen määräyksen ei tulkita velvoittavan luovuttamaan rikoksentekijää tai antamaan keskinäistä oikeusapua, jos pyynnön vastaanottaneella sopimuspuolella on perusteltuja syitä uskoa, että 7 artiklassa mainittujen rikosten johdosta tapahtuvaa luovutusta tai tällaisiin rikoksiin liittyvää keskinäistä oikeusapua koskeva pyyntö on tehty tarkoituksena saattaa henkilö syytteeseen tai rangaistavaksi hänen rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa, etnisen alkuperänsä tai poliittisen mielipiteensä vuoksi tai että pyynnön täyttäminen haittaisi tämän henkilön asemaa jostakin näistä syistä.

Uusien artiklojen mukaisia säännöksiä sisältyy Suomen lainsäädäntöön jo tällä hetkellä. Suomi on liittynyt keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevaan eurooppalaiseen yleissopimukseen (SopS 30/1981). Lisäksi laki kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa (4/1994) mahdollistaa rikosasian käsittelyyn liittyvän oikeusavun antamisen ilman, että välttämättä edellytettäisiin vastavuoroisuutta. Siten Suomi voisi lainsäädäntönsä perusteella antaa oikeusapua myös sellaiselle sopimusvaltiolle, jonka kanssa sillä ei ole oikeusapusopimusta. Yleiset säännökset rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta sisältyvät yleiseen luovuttamislakiin. Lisäksi Suomi on sopimuspuolena rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevassa eurooppalaisessa yleissopimuksessa. Yleisen luovuttamislain mukaan luovuttamisen edellytyksenä muun ohella on se, että luovutuspyynnön perusteena oleva rikos on rangaistava Suomen lainsäädännön mukaan. Yleissopimuksen 11 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että luovutuskelpoisiksi rikoksiksi tulee katsoa kaikki sopimuksen 7 artiklassa mainitut rikokset. Rikoslain tulee siis kattaa 7 artiklan mukaiset muutetutkin kriminalisointivelvoitteet, jotta määräys ei olisi ristiriidassa kaksoisrangaistavuuden kanssa. Suomen rikoslaki kattaa yleissopimuksen 7 artiklaan tehdyt muutokset edellä selostetulla tavalla.

Yleisen luovuttamislain 6 §:ssä on kielto luovuttaa poliittisesta rikoksesta. Kiellosta on EU:n jäsenvaltioiden välillä luovuttu. Rikosoikeusapulain 13 §:n 1 kohdassa rikoksen poliittisuus mainitaan harkinnanvaraisena kieltäytymisperusteena. Käsitellessään rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevaan eurooppalaiseen yleissopimukseen ja terrorismin vastustamista koskevaan eurooppalaiseen yleissopimukseen tehtyjen varaumien poistamista koskevaa hallituksen esitystä (HE 209/2001) perustuslakivaliokunta ei pitänyt eurooppalaiseen terrorismisopimukseen liittyvän, poliittisia rikoksia koskevan varauman poistamista ongelmallisena silloinkaan, kun kyse on luovuttamisesta EU:n ulkopuoliseen valtioon. Perusteena on ollut se, että sopimukset eivät velvoita Suomea luovuttamaan maahan, jossa luovutettavaa uhkaisi kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin luovuttaminen on kielletty perustuslain 9 §:n 4 momentissa. Luovuttamistilanteessa henkilöä suojaavat myös yleisen luovuttamislain 7 ja 8 §:n säännökset luovuttamisesta kieltäytymisestä. Varaumien poistamista ei siten pidetty perustuslain kannalta ongelmallisena (PeVL 61/2001 vp). Siten ei näyttäisi olevan perustuslaista johtuvaa estettä 11 a artiklan velvoitteelle.

Yleisen luovuttamislain 7 § mahdollistaa kieltäytymisen luovuttamasta rikoksesta epäiltyä, jos on pelättävissä, että kyseinen henkilö joutuisi vainon kohteeksi uudessa 11 b artiklassa tarkoitetuista uskonnollisista, rodullisista tai muusta vastaavasta syystä. Oikeusavusta on ehdottomasti kieltäydyttävä kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 12 §:n 2 momentin mukaan, jos oikeusavun antaminen olisi ristiriidassa ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevien periaatteiden kanssa taikka jos oikeusavun antaminen muutoin olisi Suomen oikeusjärjestyksen perusperiaatteiden vastaista. Uusi 11 b artikla on siten Suomen tämänhetkisen lainsäädännön mukainen.

11 kohta. Yleissopimuksen 13 artiklan jälkeen lisätään uusi 13 a artikla. Uuden artiklan mukaan mikään yleissopimuksen määräys ei vaikuta rauhanomaisiin tarkoituksiin käytettävän ydinteknologian siirtoon, jonka tarkoituksen on vahvistaa ydinaineita ja -laitoksia koskevia turvajärjestelyjä.

12 kohta. Yleissopimuksen 14 artiklan 3 kappale korvataan uudella tekstillä. Artiklaan on lisätty ydinlaitokseen liittyvää rikosta koskeva kohta. Kyseinen kappale koskee kotimaassa tehtyjä yleissopimuksen alaan kuuluvia rikoksia ja niistä tiedottamista. Muutetun kolmannen kappaleen mukaan minkään yleissopimuksen määräyksen ei tulkita edellyttävän, että sopimuspuoli antaa tietoja oikeudenkäynnistä, jossa käsitellään käytettäviä, varastoitavia tai kuljetettavia ydinaineita koskevaa, kyseisen sopimuspuolen alueella tehtyä rikosta. Määräys koskee tilanteita, joissa sekä oletettu rikoksentekijä että ydinaineet ovat edelleen kyseisen sopimuspuolen alueella tai rikos liittyy ydinlaitokseen ja oletettu rikoksen tekijä on edelleen sopimuspuolen alueella.

13 kohta. Yleissopimuksen 16 artikla korvataan uudella tekstillä. Artikla koskee yleissopimuksen täytäntöönpanon tarkastelua. Muutetun artiklan 1 kappaleen mukaan tallettaja kutsuu koolle sopimuspuolten kokouksen viiden vuoden kuluttua yleissopimuksen muutosten voimaantulosta. Tuolloin tarkoituksena on tarkastella yleissopimuksen täytäntöönpanoa ja sen asianmukaisuutta johdannon, koko ponsiosan ja liitteiden osalta tuolloin vallitsevan tilanteen valossa. Yleissopimuksen tallettaja on 23 artiklan mukaisesti IAEA:n pääjohtaja.

16 artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuspuolten enemmistö voi ensimmäisen kappaleen mukaisen kokouksen jälkeen ehdottaa tallettajalle uuden kokouksen koollekutsumista samaa tarkoitusta varten. Kokousten välissä on oltava vähintään viisi vuotta.

14 ja 15 kohdat. Yleissopimuksen II liitteen alaviitteet b ja e korvataan uudella tekstillä. Kyseinen liite sisältää tekniset määrittelyt ydinaineiden luokittelusta.

2 Lakiehdotuksen perustelut

Laki ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista tehdyn yleissopimuksen muutoksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

1 § Pykälä sisältää tavanomaisen blankettisäännöksen, jonka mukaan ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista tehdyn yleissopimuksen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 § Lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Tarkoituksena on, että laki tulee voimaan samanaikaisesti kuin sopimusmuutos tulee Suomen osalta voimaan.

3 Voimaantulo

Sopimusmuutos tulee kansainvälisesti voimaan yleissopimuksen 20 artiklan mukaan, kun kaksi kolmasosaa sopimuspuolista on sen hyväksynyt. Tällä hetkellä 132 sopimuspuolesta 13 on hyväksynyt muutoksen. Osa Euroopan unionin jäsenvaltioista on jo tallettanut hyväksymiskirjansa, mutta tavoitteena on, että Euratom ja loput jäsenvaltiot tallettaisivat hyväksymiskirjansa samanaikaisesti kaikkien jäsenvaltioiden saatettua kansalliset menettelynsä päätökseen. Voimaansaattamislaki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin yleissopimuksen muutos tulee Suomen osalta voimaan.

4 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

4.1 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp).

Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa määrätään, että yhteisö voi toimivaltansa rajoissa tehdä sopimuksia kansainvälisen järjestön kanssa. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on 14 päivänä marraskuuta 1978 antamallaan tuomiolla 1/78 määritellyt yhteisön tehtävät ja toimivallan yleissopimuksen puitteissa todeten muun muassa Euratomin perustamissopimuksen mukaisen turvavalvonnan käsitteen olevan niin kattava, että siihen sisältyvät myös ydinaineiden turvajärjestelyt. Euratom onkin voimassa olevan ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevan yleissopimuksen sopimuspuoli. Tuomioistuin on edelleen todennut, että jäsenvaltioiden osallistuminen ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevaan yleissopimukseen on Euratomin perustamissopimuksen määräysten mukaista vain, jos yhteisö on itse omaan toimivaltaansa kuuluvien alojen osalta yleissopimuksen sopimuspuolena samalla tavoin kuin jäsenvaltiot.

Yleissopimuksen muuttamisen yleisenä tavoitteena on sen uudenaikaistaminen siten, että voidaan paremmin reagoida uusiin uhkiin ja saavuttaa parempi turvataso torjumalla, estämällä ja myös rankaisemalla niitä, jotka syyllistyvät ydinaineiden varkauksiin, sabotaasiin tai jopa terroritekoihin. Ydinaineiden turvajärjestelyt ovat yksi yhteisön olennainen tavoite, mikä ilmenee muun muassa oikeudellisesti sitovasta ja täytäntöönpanokelpoisesta Euratomin ydinmateriaalivalvonnasta. Euroopan komissio antoi 21 päivänä syyskuuta 2006 ehdotuksen Euratomin liittymisestä muutettuun yleissopimukseen. Komission ehdotuksesta on annettu eduskunnalle E-kirjelmä (E 107/2006 vp). Komission ehdotuksessa katsotaan, ettei yleissopimuksen 7 artiklan 1 kappaleeseen lisätyn tärkeän muutoksen soveltaminen Euratomiin sinänsä ole poissuljettua. Muutoksen mukaan tietyt tahalliset teot, uhat ja yritykset ”on jokaisen sopimuspuolen kansallisessa lainsäädännössä säädettävä rangaistaviksi teoiksi”. Komission ehdotuksessa esitetään, että Euratomin hyväksyessä yleissopimuksen muutoksen tallettajalle ilmoitetaan, mitä artikloja ei sovelleta siihen. Yleissopimuksen 18 artiklan 4 kappaleen c kohta edellyttää alueellisilta yhdentymis- tai muilta organisaatioilta tällaista ilmoitusta. Komission ehdotuksen mukaan Euratom ilmoittaisi, että ydinaineita ja ydinlaitoksia koskevista turvajärjestelyistä tehdyn yleissopimuksen 8–13 artikloja ei sovelleta siihen.

10 päivänä heinäkuuta 2007 antamassaan päätöksessä neuvosto on hyväksynyt Euratomin liittymisen muutettuun yleissopimukseen. Samassa yhteydessä antamansa toimivaltajulistuksen kanssa neuvosto antoi myös toimivaltaa koskevan lausuman. Lausumassa todetaan yleissopimuksen 7 artiklan osalta muun muassa, ettei yhteisön nykyistä toimivaltaa millään tavoin laajenneta ja että jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluu päättää seuraamusjärjestelmästä. Lausumassa todetaan edelleen, että rikosoikeudelliset seuraamukset kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja että jäsenvaltioiden rikosoikeutta ei pyritä yleissopimuksella harmonisoimaan.

Sopimusmuutoksen määritelmät edellyttävät eduskunnan hyväksymistä siltä osin kuin ne koskevat lainsäädännön alaan kuuluvia asioita. Jos sopimuksessa määritellyt käsitteet koskevat lainsäädännön alaan kuuluvia asioita, määritelmät vaikuttavat välillisesti näiden lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten määräysten sisältöön ja soveltamiseen ja kuuluvat siksi itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp ja PeVL 24/2001 vp). Mainituilla perusteilla sopimusmuutosesitykseen sisältyy useita eduskunnan hyväksymistä edellyttäviä sopimusmääräyksiä. Sopimusmuutostekstin kohdassa 3 lisätään yleissopimuksen 1 artiklaan c kappaleen jälkeen kaksi uutta kappaletta d ja e, joissa määritellään käsitteet ydinlaitos ja sabotaasi.

Ydinlaitoksen määritelmän lisäksi sopimusmuutos sisältää 1 artiklan uuden e kappaleen. Siinä määritellään käsite "sabotaasi" asianmukaisten turvajärjestelyjen varmistamiseksi mutta ei rikostunnusmerkistön kuvaamiseksi. Näin ollen sabotaasin määritelmällä ei ole merkitystä sopimusmuutoksen 7 artiklan 1 kappaleen uuden e kohdan tulkinnassa, jonka mukaan rangaistavaksi on säädettävä ydinlaitokseen kohdistettu tai sen toimintaa häiritsevä teko, ja joka sisältää sabotaasin luonteisen tekotavan. Siten sabotaasin määritelmä on ongelmaton rangaistussäännösten kannalta.

Lainsäädännön alaan kuuluvia asioita koskevia määritelmiä sisältyy niin ikään sopimusmuutostekstin kohtaan 5, jolla korvataan yleissopimuksen 2 artikla uudella tekstillä. Lainsäädännön alaan kuuluvat uuden 2 artiklan kohdat 1, 4 b ja 5. Uuden 2 artiklan kohta 1 koskee yleissopimuksen soveltamisalaa ja kohdat 4 b ja 5 sisältävät soveltamisalan rajaukset, joiden mukaan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden sääntelemä sotilaallinen toiminta ja sotilaskäytössä olevat tai sitä varten hallussa pidettävät ydinaineet ja tällaisia aineita sisältävät ydinlaitokset rajataan sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Sopimusmuutostekstin kohta 6 luettelee yleissopimuksen uuteen 2 a artiklaan sisältyvät perusperiaatteet. Nämä periaatteet on kirjattu velvoittavaan muotoon, mutta niiden soveltaminen voi tapahtua kohtuuden ja mahdollisuuksien mukaan. Näin kirjoitettuna perusperiaatteet eivät sisällä itsenäisiä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, mutta koska perusperiaatteet tulee edellä mainituin varauksin ottaa huomioon sopimuksen 2 a artiklan muita lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä sovellettaessa, on myös perusperiaatteiden katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan. Uudessa 2 a artiklassa tarkoitetuista ydinaineiden ja -laitosten turvajärjestelyistä säädetään ydinenergialaissa, laissa vaarallisten aineiden kuljetuksesta ja ydinvoimalaitosten turvajärjestelyjä koskevista yleisistä määräyksistä annetussa valtioneuvoston päätöksessä. Huomionarvoista on, että ydinvoimalaitosten turvajärjestelyistä annettuun valtioneuvoston päätökseen nykyisin sisältyvät ja rikoslainsäädännöstä sekä pakkokeinolainsäädännöstä johdettavissa olevat tietyt perusteet ja menettelyt on keskeisimmiltä ja tärkeimmiltä osiltaan ehdotettu nostettavaksi ydinenergialain tasolle. Kyseessä ovat lainvastaisen toiminnan torjumiseksi välttämättömään voimakeinojen käyttämiseen varautumisen perusteet ja käytännön turvavalvonnan menettelyt. Samalla on ehdotettu, että lain säännöksiä tarkentavat yleiset turvallisuusmääräykset muun muassa ydinenergian käytön turvajärjestelyistä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.

Muutettu 6 artikla koskee luottamuksellisten tietojen suojaamista. Artikla kuuluu kokonaisuudessaan lainsäädännön alaan julkisuutta koskevan perustuslain 12 §:n 2 momentin ja julkisuuslain perusteella. Jos tietoa luovutetaan Suomen ja sellaisen sopimuspuolen välillä, jonka kanssa Suomi on tehnyt turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroisesta suojaamisesta tehdyn sopimuksen, tulevat sovellettavaksi myös kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain säännökset. Siten muutetun 6 artiklan 2 kappaleen määräys kuuluu lainsäädännön alaan myös tällä perusteella.

Muutetussa 7 artiklassa rangaistavaksi määrätyistä teoista säädetään Suomessa rikoslaissa ja näin ollen määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. 7 artiklassa tarkoitetut teot voivat tulla rangaistavaksi rikoslain yleisvaarallisia rikoksia koskevan 34 luvun 1, 4, 5, 7 ja 8 §:n mukaisesti, rikoslain 21 luvun säännösten mukaisesti taikka rikoslain 35 luvun nojalla. Ympäristövahingon osalta sovellettavaksi voi tulla myös rikoslain 48 luvun 1–4 §. Jos teolla on terroristinen tarkoitus, voidaan soveltaa rikoslain 34 a luku tai järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumista koskevaa rikoslain 17 luvun 1 a §:ää. Sovellettavaksi voivat myös tulla rikoslain 25, 28, 31 tai 36 luku.

Uusien 11 a ja 11 b artiklojen määräykset poliittisten rikosten asemasta rikoksentekijän luovuttamisessa ja muun keskinäisen oikeusavun antamisessa kuuluvat lainsäädännön alaan jo liikkumisvapautta koskevan perustuslain 9 §:n perusteella. Yleiset säännökset rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta sisältyvät yleiseen luovuttamislakiin, minkä lisäksi luovuttamista koskevia säännöksiä sisältyy lakiin kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa. Suomi on myös sopimuspuoli keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevassa eurooppalaisessa yleissopimuksessa ja rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevassa eurooppalaisessa yleissopimuksessa.

14 artiklan 3 kappaleen uuden tekstin mukaan sopimuspuolet eivät tietyissä tapauksissa ole velvollisia antamaan tietoja rikoksen johdosta käytävästä oikeudenkäynnistä. Kyseistä tiedonantamista säätelee Suomessa laki kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa (4/1994) ja keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskeva eurooppalainen yleissopimus (SopS 30/1981), jonka sopimuspuoli Suomi on. Mainittakoon myös keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehty yleissopimus (SopS 56/2004) ja siihen vuonna 2001 tehty pöytäkirja. Tältä osin sopimuksen määräys kuuluu lainsäädännön alaan.

4.2 Käsittelyjärjestys

Käsittelyjärjestyksen kannalta merkityksellisiä sopimusmääräyksiä ovat uudet 11 a ja 11 b artiklat, jotka koskevat rikoksentekijän luovuttamista. Suomen kansallisessa lainsäädännössä on yleisen luovuttamislain (456/1970) 6 §:ään sisältyvä kielto luovuttaa poliittisesta rikoksesta. Kiellosta on EU-maiden välillä luovuttu. Rikosoikeusapulain 13 §:n 1 kohdassa rikoksen poliittisuus mainitaan harkinnanvaraisena kieltäytymisperusteena. Käsitellessään rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevaan eurooppalaiseen yleissopimukseen ja terrorismin vastustamista koskevaan eurooppalaiseen yleissopimukseen tehtyjen varaumien poistamista koskevaa hallituksen esitystä (HE 209/2001) perustuslakivaliokunta ei pitänyt eurooppalaiseen terrorismisopimukseen liittyvän, poliittisia rikoksia koskevan varauman poistamista ongelmallisena silloinkaan, kun kyse on luovuttamisesta EU:n ulkopuoliseen valtioon. Perusteena on ollut se, että sopimukset eivät velvoita Suomea luovuttamaan maahan, jossa luovutettavaa uhkaisi kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin luovuttaminen on kielletty perustuslain 9 §:n 4 momentissa. Luovuttamistilanteessa henkilöä suojaavat myös yleisen luovuttamislain 7 ja 8 §:n säännökset luovuttamisesta kieltäytymisestä. Varaumien poistamista ei siten pidetty perustuslain kannalta ongelmallisena (PeVL 61/2001 vp). Siten ei näyttäisi olevan perustuslaista johtuvaa estettä 11 a artiklan velvoitteelle.

Yleisen luovuttamislain 7 § mahdollistaa kieltäytymisen luovuttamasta rikoksesta epäiltyä, jos on pelättävissä, että kyseinen henkilö joutuisi vainon kohteeksi uudessa 11 b artiklassa tarkoitetusta uskonnollisesta, rodullisesta tai muusta vastaavasta syystä. Oikeusavusta on ehdottomasti kieltäydyttävä kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 12 §:n 2 momentin mukaan, jos oikeusavun antaminen olisi ristiriidassa ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevien periaatteiden kanssa taikka jos oikeusavun antaminen muutoin olisi Suomen oikeusjärjestyksen perusperiaatteiden vastaista. Uusi 11 b artikla on siten yhdenmukainen Suomen tämänhetkisen lainsäädännön kanssa.

Sopimusmuutos ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen sopimusmuutos voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista tehtyyn yleissopimukseen Wienissä 8 päivänä heinäkuuta 2005 tehdyn muutoksen niiltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan.

Koska sopimukseen sisältyy lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista tehdyn yleissopimuksen muutoksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista tehtyyn yleissopimukseen Wienissä 8 päivänä heinäkuuta 2005 tehdyn muutoksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


Helsingissä 28 päivänä maaliskuuta 2008

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ulkoasiainministerin sijainen Pääministeri
Matti Vanhanen

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.