Esityksessä ehdotetaan annettavaksi uusi vakuutusyhtiölaki.

Esityksessä on otettu huomioon soveltuvin osin osakeyhtiölain kokonaisuudistuksen yhteydessä tehdyt uudistukset. Vakuutusyhtiölain rakenne ja kirjoitustapa ehdotetaan uudistettavaksi kokonaisuudessaan osakeyhtiölain mukaiseksi. Myös keskinäisiin vakuutusyhtiöihin sovellettaisiin mahdollisimman pitkälle osakeyhtiölain säännöksiä.

Laki on jaettu osiin siten, että yleisistä periaatteista ja perustamisesta, hallinnosta ja tilinpäätöksestä, vakavaraisuudesta, henkivakuutuksesta, rahoituksesta, varojen jakamisesta, yhtiörakenteen muuttamisesta, valvonnasta, seuraamuksista ja oikeussuojasta sekä erinäisistä säännöksistä säädetään omina kokonaisuuksinaan.

Ehdotetussa laissa on tarkistettu sosiaali- ja terveysministeriölle ja Vakuutusvalvontavirastolle delegoidun norminantovallan perustuslainmukaisuus.

Vakuutusyhtiön toimiluvan osalta ehdotus poikkeaa voimassa olevasta laista siten, että toimilupaa haetaan Vakuutusvalvontavirastolta, eikä kuten nykyisin sosiaali- ja terveysministeriöltä.

Ehdotuksen vakuutusyhtiön toimielimiä koskeva sääntely perustuu pitkälti voimassa olevaan lakiin ja osakeyhtiölain linjauksiin.

Esityksessä ehdotetaan, että valvontatilintarkastuksesta luovutaan ja että valvontatilintarkastajan eritystehtävät siirretään vakuutusyhtiöiden normaalin tilintarkastustoiminnan piiriin.

Vakuutusyhtiön vastuuvelkaa koskeva sääntely vastaa pääosin voimassa olevaa lakia. Nykyisin asetustasolla ja sosiaali- ja terveysministeriön määräyksissä oleva sääntely ehdotetaan siirrettäväksi vakuutusyhtiölakiin. Myös vastuuvelan kattamista koskevat säännökset perustuvat suurelta osin voimassa olevaan vakuutusyhtiölakiin ja sen nojalla annettuihin säännöksiin ja määräyksiin. Vakuutusyhtiön toimintapääomaa ja takuumäärää koskeviin säännöksiin ei ehdoteta olennaisia muutoksia nykyisiin säännöksiin verrattuna. Sisällölliset muutokset johtuvat finanssikonglomeraattidirektiivistä ja jälleenvakuutusdirektiivistä, joka ehdotetaan saatettavaksi kansallisesti voimaan uudella vakuutusyhtiölailla.

Henkivakuutusta koskeva sääntely vastaa pääosin voimassa olevaa lakia. Uutta olisi se, että vakuutusyhtiön olisi annettava nykyistä enemmän informaatiota kohtuusperiaatteen soveltamiskäytännöstään. Myös Vakuutusvalvontaviraston olisi julkistettava tietoja yhtiöiden kohtuusperiaatteen soveltamisesta.

Laissa ei enää säädettäisi voimassa olevan lain tapaan erikseen vapaaehtoisesta ja pakollisesta selvitystilasta. Vakuutusyhtiölaki sisältäisi ainoastaan voimassa olevan lain pakkoselvitystilaa koskevat säännökset.

Laissa ehdotetaan säädettäväksi nykyisen lain tapaan vakuutusyhtiöiden ja vakuutusomistusyhteisöjen valvonnasta. Säännökset perustuvat pääosin voimassa olevaan lakiin. Lisäksi ehdotus sisältää säännökset ennakoivasta valvonnasta, jolla pyritään lisäämään valvonnan tehokkuutta ja läpinäkyvyyttä sekä tekemään mahdolliseksi valvontaviranomaisen riittävän aikaisen puuttumisen valvottavan tilan heikkenemiseen.

Voimassa olevan lain mukaisia kilpailun valvontaa koskevia säännöksiä ei ehdoteta uuteen vakuutusyhtiölakiin. Kilpailunvalvonta keskitettäisiin myös vakuutusyhtiöiden osalta Kilpailuvirastolle.

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.

---

Vakuutustoimintaa harjoittavien yritysten toimintaa sääntelevät sen erityisluonteen takia varsin yksityiskohtaiset erityislait, joista tärkein on vakuutusyhtiölaki (1062/1979). Sääntely perustuu sekä kansalliseen että Euroopan unionin (EU) vakuutustoimintaa koskevaan lainsäädäntöön.

Suomalainen vakuutusyhtiö voi olla yhtiömuodoltaan joko vakuutusosakeyhtiö tai keskinäinen vakuutusyhtiö. Näiden yhtiömuotojen yhtiöoikeudellisista eroista huolimatta kumpaankin yhtiömuotoon sovelletaan vakuutusyhtiölain lisäksi osakeyhtiölakia (734/1978) ja osakeyhtiölain voimaanpanosta annettua lakia (735/1978). Vakuutusyhtiöön sovelletaan osakeyhtiölain säännöksiä siten kuin vakuutusyhtiölaissa säädetään. Osakeyhtiölakiin tehtävät muutokset vaikuttavat siten myös vakuutusyhtiöitä koskevaan lainsäädäntöön. Voimassa oleva vakuutusyhtiölaki valmisteltiin vastaamaan samaan aikaan uusittua osakeyhtiölakia ja säädökset tulivat voimaan samanaikaisesti vuoden 1980 alusta.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain säännökset ovat nykyään yleisiltä periaatteiltaan varsin yhdenmukaisia osakeyhtiölain säännösten kanssa. Tosin vakuutusyhtiölaki sisältää runsaasti vakuutustoiminnan luonteesta johtuvaa erityissääntelyä. Vakuutusyhtiölaki sisältää säännöksiä muun muassa vakuutusyhtiön perustamisesta, toimiluvasta, osakkuudesta, johdosta ja hallinnosta, tilintarkastuksesta ja tilinpäätöksestä, vakuutusyhtiöltä vaadittavasta vakavaraisuudesta, henkivakuutuksesta, vakuutusyhtiöiden valvonnasta sekä vakuutusyhtiön selvitystilasta, purkamisesta, sulautumisesta, vakuutuskannan luovuttamisesta ja yhteisömuodon muuttamisesta.

Työeläkevakuutusyhtiöistä annettu laki (354/1997) sääntelee työeläkevakuutusyhtiöiden toimintaa. Laki sisältää ainoastaan työeläkevakuutusyhtiöitä koskevat erityissäännökset. Taustalakeina työeläkevakuutusyhtiöihin sovelletaan vakuutusyhtiölakia ja siten välillisesti myös osakeyhtiölakia. Työeläkevakuutusyhtiöistä annettu laki sisältää erityissäännöksiä muun muassa työeläkevakuutusyhtiön perustamisesta, johdosta, vastuuvelasta, toimintapääomasta, voitonjaosta sekä sijoitustoiminnan järjestämisestä. Euroopan unionin vakuutustoimintaa säänteleviä direktiivejä ei sovelleta pakottavina työeläkevakuutusyhtiöiden toimintaan.

Vakuutusyhtiölakiin on sen voimassaoloaikana tehty lukuisia muutoksia. Eräät suurimmista muutoksista ovat johtuneet Suomen liittymisestä ensin Euroopan talousalueesta tehtyyn sopimukseen (ETA) vuonna 1993 ja sen jälkeen liittymisestä Euroopan yhteisöihin vuonna 1995 ja näistä tapahtumista johtuneesta tarpeesta sopeuttaa Suomen lainsäädäntö vakuutusalaa koskeviin direktiiveihin.

Merkittävä muutos oli myös vuonna 1997 voimaan tullut laaja osittaisuudistus, joka perustui samaan aikaan toteutettuun osakeyhtiölain osittaisuudistukseen. Osakeyhtiölain osittaisuudistuksessa säädettiin muun muassa uusina käsitteinä jako yksityisiin ja julkisiin osakeyhtiöihin sekä osakeyhtiön jakautuminen. Osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta ja velkojien asemaa parannettiin selkeyttämällä päätöksentekoon ja velkojiensuojaan liittyviä säännöksiä yhtiön varojen hankinnassa ja niiden jaossa. Lakiin tehtiin lukuisia yhtiöiden tiedonantovelvollisuutta koskevia muutoksia.

Osakeyhtiöiden toimintaympäristö on alkuperäisen osakeyhtiölain säätämisen jälkeen kuitenkin niin paljon muuttunut, että osittais-uudistukset eivät ole riittäneet poistamaan osakeyhtiölain puutteita. Osakeyhtiölainsäädännön kokonaisuudistusta on valmisteltu 2000-luvun alkuvuosista lähtien. Valmistelu on johtanut kokonaan uuden osakeyhtiölain säätämiseen. Uusi laki tuli voimaan 1 päivänä syyskuuta 2006.

Vakuutusyhtiölain lisäksi vakuutusyhtiöiden toiminnasta on runsaasti säännöksiä lukuisissa asetuksissa, sosiaali- ja terveysministeriön päätöksissä ja Vakuutusvalvontaviraston määräyksissä. Tärkeimpiä asetuksia ja päätöksiä ovat vakuutusyhtiön vastuuvelan laskentaperiaatteista annettu asetus (248/1999), jäljempänä vastuuvelka-asetus, ensivakuutusliikettä harjoittavan vakuutusyhtiön vastuuvelan katteesta annettu asetus (461/1995), jäljempänä kateasetus, vakuutusyritysryhmän mukautetusta vakavaraisuuslaskelmasta annettu sosiaali- ja terveysministeriön asetus (1106/2000), sosiaali- ja terveysministeriön päätös suomalaisten vakuutusyhtiöiden ja vakuutusyhdistysten sekä Suomessa toimivien ulkomaisten vakuutusyhtiöiden vakuutusluokista (858/1995), jäljempänä vakuutusluokkapäätös, sosiaali- ja terveysministeriön asetus vakuutusyritysten tilinpäätöksestä ja konsernitilinpäätöksestä (1340/2002), jäljempänä tilinpäätösasetus, sosiaali- ja terveysministeriön asetus rahoitusvälineiden, sijoituskiinteistöjen, biologisten hyödykkeiden ja eräiden muiden sijoitusten merkitsemisestä vakuutusyrityksen tilinpäätökseen ja konsernitilinpäätökseen sekä valtioneuvoston asetus rahoitus- ja vakuutusryhmittymän vakavaraisuuden laskemisesta (1193/2004).

Tärkeimmät sosiaali- ja terveysministeriön määräykset vakuutusyhtiöille ovat sosiaali- ja terveysministeriön määräyskokoelmassa 1999:65, joka sisältää muun muassa määräykset henki- ja vahinkovakuutusyhtiön vastuuvelkaa laskettaessa noudatettavista periaatteista ja käytettävän koron enimmäismäärästä, yhteistakuuerän kartuttamisesta, vahinkovakuutusyhtiön vakavaraisuuspääomasta ja tasoitusmäärästä ja niiden rajoista sekä valvontatilintarkastuksesta.

Vakuutusvalvontaviraston voimassa olevat määräykset sisältyvät Vakuutusvalvontaviraston määräys- ja ohjekokoelmaan dnro 12/002/2005.

Vakuutusyhtiölain ohella muita vakuutustoimintaa harjoittavia yrityksiä koskevia lakeja ovat muun muassa ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annettu laki (398/1995) sekä vakuutusyhdistyslaki (1250/1987).

Vakuutusyhtiöiden valvonta Suomessa kuuluu Vakuutusvalvontavirastolle.

Vakuutusvalvontaviraston tilastojen mukaan Suomessa oli vuoden 2007 alussa toiminnassa 66 vakuutusyhtiötä, joista 43 oli kotimaisia yhtiöitä. Suomen liittyminen EU:iin on vaikuttanut voimakkaasti suomalaiseen vakuutustoimintaan. Suomessa toimivien ulkomaisten vakuutusyhtiöiden määrä on ollut kasvussa ja vuoden 2007 alussa Suomessa toimi 33 ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön edustustoa. Euroopan yhteismarkkinoilla sovelletaan yhden toimiluvan periaatetta; vakuutusyhtiön saatua toimiluvan yhdessä ETA-valtiossa se voi harjoittaa vakuutustoimintaa koko talousalueella. Vakuutusvalvontavirastolle on tehty noin 592 ilmoitusta tällaisen vakuutuspalvelujen vapaan tarjonnan harjoittamisesta Suomessa.

Vakuutusyhtiöt voivat toimia joko vakuutusosakeyhtiöinä tai keskinäisinä vakuutusyhtiöinä. Vakuutusyrityksiä ovat myös 90 Suomessa toimivaa vakuutusyhdistystä, joita koskee vakuutusyhdistyslaki. Yhtiömuodon lisäksi vakuutusyhtiöt jaotellaan toimialansa mukaisesti. Euroopan yhteisön, ja Suomessa jo ennen EU:iin liittymistä sovelletun, käytännön mukaan sama vakuutusyhtiö ei voi harjoittaa esimerkiksi sekä henki- että vahinkovakuutustoimintaa.

Vuoden 2007 alussa suomalaisista vakuutusyhtiöistä 12 toimi henkivakuutusyhtiönä ja 24 vahinkovakuutusyhtiönä. Työeläkevakuutustoimintaa harjoitti 7 yhtiötä. Suurin osa henkivakuutusyhtiöistä (9 yhtiötä) oli yhtiömuodoltaan vakuutusosakeyhtiöitä. Vahinkovakuutustoimintaa harjoittavista yhtiöistä 13 oli vakuutusosakeyhtiötä ja 11 keskinäistä yhtiötä. Työeläkevakuutusyhtiöistä vain 2 yhtiötä toimi vakuutusosakeyhtiön muodossa.

Vakuutusyhtiöiden toiminnan perusedellytyksenä on vakavaraisuus, jonka turvaamisesta on säännökset vakuutusyhtiölainsäädännössä. Vakuutusyhtiöllä on kaikissa tilanteissa oltava riittävästi varallisuutta kattamaan vakuutetuille ja muille korvaukseen oikeutetuille kuuluvien suoritusten maksaminen. Vakuutusvalvontavirasto valvoo, että vakuutusyhtiöiden vakavaraisuus pysyy riittävällä ja laissa vaaditulla tasolla. Vakuutusyhtiöiden vakavaraisuudella ja toiminnan volyymilla on myös merkitystä kansantalouden kannalta. Finanssialan Keskusliitto ry:n tilastojen mukaan vakuutusmaksutulo oli vuonna 2006 yhteensä 15,1 miljardia euroa, joka vastaa noin 9 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kaksi kolmasosaa tästä summasta kertyi lakisääteisistä vakuutuksista. Vakuutusyhtiöiden maksamat korvaukset olivat vuonna 2006 yli 12 miljardia euroa.

1.3.1. Euroopan unioni

Voimassa olevat tärkeimmät EU:n vakuutustoimintaa koskevat direktiivit ja asetukset ovat seuraavat.

1) Ensimmäinen neuvoston direktiivi 73/239/ETY, annettu 24 päivänä heinäkuuta 1973, muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten sovittamisesta, jäljempänä ensimmäinen vahinkovakuutusdirektiivi.

Ensimmäisen vahinkovakuutusdirektiivin tavoitteena oli helpottaa vakuutustoiminnan aloittamista ja harjoittamista sekä sivukonttorien perustamista muihin jäsenvaltioihin. Tavoitteen toteuttamiseksi direktiivillä poistettiin tiettyjä kansallisten valvontalainsäädäntöjen eroja ja sovitettiin yhteen vakuutusyrityksiltä vaadittavia taloudellisia edellytyksiä, jotta samalla myös varmistetaan riittävä turva vakuutetuille ja kolmansille osapuolille kaikissa jäsenvaltioissa. Lisäksi ensimmäisessä vahinkovakuutusdirektiivissä säädetään vakuutusyrityksen yhtiömuodoista ja vakuutusluokkajaosta. Direktiivin muut merkittävimmät säännökset koskevat virallista toimilupaa, sen myöntämiseen ja peruuttamiseen liittyviä seikkoja sekä vähimmäistakuurahastoa ja solvenssimarginaalia. Direktiiviä on muutettu useaan otteeseen uusilla direktiiveillä.

2) Toinen neuvoston direktiivi 88/357/ETY, annettu 22 päivänä heinäkuuta 1988, muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta, säännöksistä, joilla helpotetaan palvelujen tarjoamisen vapauden tehokasta käyttämistä sekä direktiivin 73/239/ETY muuttamisesta, jäljempänä toinen vahinkovakuutusdirektiivi.

Toisen vahinkovakuutusdirektiivin pääasiallisena tavoitteena on kehittää vakuutustoiminannan sisämarkkinoita ja tehdä palvelujen tarjoaminen helpommaksi jäsenvaltioissa. Direktiivissä säädetään riskin sijaintipaikasta, jotta palvelujen tarjoaminen voidaan määritellä ottamalla huomioon sekä vakuutuksenantajan sijoittautumispaikka että riskin sijaintipaikka. Lisäksi direktiivissä säädetään jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten välisen yhteistyön aloittamisesta sekä näiden viranomaisten ja komission yhteistyöstä.

3) Neuvoston direktiivi 92/49/ETY, annettu 18 päivänä kesäkuuta 1992, muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 73/239/ETY ja 88/357/ETY muuttamisesta, jäljempänä kolmas vahinkovakuutusdirektiivi.

Kolmas vahinkovakuutusdirektiivi jatkaa sisämarkkinoiden toteuttamista luomalla säännökset vakuutuspalvelujen vapaasta tarjonnasta ja yhden toimiluvan periaatteesta koko yhteisön alueella. Direktiivissä säädetään, että yhteisössä myönnetään yksi koko yhteisön alueen kattava toimilupa ja sovelletaan kotijäsenvaltion suorittaman valvonnan periaatetta.

4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/83/EY, annettu 5 päivänä marraskuuta 2002, henkivakuutuksesta, jäljempänä henkivakuutusdirektiivi.

Henkivakuutusdirektiivi korvaa henkivakuutuksen ensivakuutusta koskeneet aiemmat direktiivit (79/267/ETY, 90/619/ETY ja 92/96/ETY). Direktiivi sisältää vastaavat säännökset henkivakuutustoiminnasta kun ensimmäinen, toinen ja kolmas vahinkovakuutusdirektiivi vahinkovakuutustoiminnasta. Direktiivissä säädetään, että yhteisössä myönnetään yksi koko yhteisön alueen kattava toimilupa ja sovelletaan kotijäsenvaltion suorittaman valvonnan periaatetta. Lisäksi henkivakuutusdirektiivissä erotetaan toisistaan sijoittautumiseen perustuva toiminta ja palvelujen tarjoamisen vapauteen perustuva toiminta sekä säädetään vakuutusluokista. Vakuutettujen suojaamiseksi direktiivissä säädetään vakuutusteknisen vastuuvelan laskuperiaatteiden yhteensovittamisesta, vastuuvelan kattamisesta, solvenssimarginaalista ja vähimmäistakuurahastosta.

5) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/17/EY, annettu 19 päivänä maaliskuuta 2001, vakuutusyritysten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta, jäljempänä likvidaatiodirektiivi.

Likvidaatiodirektiivin tarkoituksena on sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja velkojien suojaa varten luoda yhteisön tasolla yhtenäiset säännökset vakuutusyritysten tervehdyttämistoimenpiteitä ja likvidaatiomenettelyä varten. Direktiivi koskee kaikkia likvidaatiomenettelyjä riippumatta siitä, perustuvatko ne maksukyvyttömyyteen tai ovatko ne vapaaehtoisia vai pakollisia. Direktiiviä sovelletaan kotijäsenvaltion lainsäädännössä määriteltyihin kaikkia velkojia koskeviin menettelyihin, joihin liittyy vakuutusyrityksen omaisuuden rahaksi muuttaminen sekä omaisuuden tuoton jakaminen. Likvidaatiomenettelyllä tarkoitetaan Suomessa nykyisen lain mukaan vapaaehtoista selvitystilaa ja pakkoselvitystilaa sekä konkurssia.

6) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/78/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 1998, vakuutusyritysryhmään kuuluvien vakuutusyritysten lisävalvonnasta, jäljempänä lisävalvontadirektiivi.

Lisävalvontadirektiivin tarkoituksena on täydentää yksittäisiin vakuutusyrityksiin liittyvää valvontaa koskevia direktiivejä vakuutusyritysryhmän muodostavien vakuutusyritysten valvontaa koskevalla lainsäädännöllä, jotta vakuutusvalvontaviranomaiset pystyvät tekemään perustellumman arvion ryhmään kuuluvan vakuutusyrityksen taloudellisesta tilasta. Tavoitteena on estää vakuutusyrityksen vakavaraisuuden heikkeneminen ryhmittymään kuuluvien yritysten pääoman kaksinkertaisen hyväksikäytön johdosta ja pyrkiä välttämään tästä aiheutuvat riskit sekä estää ryhmään kuuluvien yritysten taloudellisen aseman vaarantuminen ryhmän sisäisten liiketoimien johdosta.

7) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/87/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta sekä neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 79/267/ETY, 92/49/ETY, 92/96/ETY, 93/6/ETY ja 93/22/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/78/EY ja 2000/12/EY muuttamisesta, jäljempänä finanssikonglomeraattidirektiivi.

Rahoitusmarkkinoiden kehityksen vuoksi finanssikonglomeraattidirektiivissä säädetään eri rahoitussektoreiden palveluja ja tuotteita tarjoavien rahoitusryhmien eli finanssiryhmittymien toiminnan vakauden valvonnasta.

8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/68/EY, annettu 16 päivänä marraskuuta 2005, jälleenvakuutuksesta ja neuvoston direktiivien 73/239/ETY ja 92/49/ETY sekä direktiivien 98/78/EY ja 2002/83/EY muuttamisesta, jäljempänä jälleenvakuutusdirektiivi.

Jälleenvakuutusdirektiivin pääasiallisena tavoitteena on luoda vakavaraisuutta koskeva säännöstö yhteisön jälleenvakuutustoiminnalle. Direktiivissä säädetään, että yhteisössä myönnetään yksi koko yhteisön alueen kattava toimilupa ja sovelletaan kotijäsenvaltion suorittaman valvonnan periaatetta sekä täsmennetään toimivaltaisille viranomaisille annetut valvontavaltuudet ja –keinot. Lisäksi jälleenvakuutusdirektiivissä on säännökset jälleenvakuutusyrityksiltä vaadittavasta vakuutusteknisestä vastuuvelasta, solvenssimarginaalista ja vähimmäistakuurahastosta.

9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2157/2001, annettu 8 päivänä lokakuuta 2001, eurooppayhtiön säännöistä, jäljempänä eurooppayhtiöasetus.

Eurooppayhtiöasetuksella tehdään mahdolliseksi eurooppayhtiön perustaminen ja toimiminen EU:n alueella. Eurooppayhtiö voi perustamisen yhteydessä sulautua toisessa valtiossa kotipaikkansa pitävän yhtiön kanssa ja se voi toimintansa aikana vaihtaa kotivaltiotansa ilman, että sen katsotaan purkautuvan. Asetuksessa on perustamisen ja mainittujen kotivaltion vaihtamista koskevien säännösten lisäksi vain hajanaisia säännöksiä yhtiön toiminnasta. Eurooppayhtiöön sovelletaan suurelta osin sen jäsenvaltion julkisia osakeyhtiöitä koskevaa lainsäädäntöä, jossa yhtiöllä on kotipaikka. Asetukseen liittyy direktiivi, jolla järjestetään työntekijöiden oikeudet. Asetuksen johdosta Suomessa on annettu eurooppayhtiölaki (742/2004).

10) Kolmas neuvoston direktiivi 78/855/ETY, annettu 9 päivänä lokakuuta 1978, perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla, osakeyhtiöiden sulautumisesta, jäljempänä sulautumisdirektiivi.

Sulautumisdirektiivin sääntelyn kohteena ovat julkisten osakeyhtiöiden kansalliset sulautumiset, mitä sovelletaan myös vakuutusyhtiöihin. Direktiivissä säännellään kolmen tyyppisiä sulautumisia: hankkimalla tapahtuva sulautuminen eli absorptiofuusio, sulautuminen perustamalla uusi yhtiö eli kombinaatiofuusio sekä tytäryhtiöfuusio. Direktiivin lähtökohtana on, että sulautuvan yhtiön osakkeenomistajista tulee vastaanottavan yhtiön tai perustettavan uuden yhtiön osakkeenomistajia. Direktiivillä pyritään turvaamaan osakkeenomistajien riittävä tiedonsaanti ja velkojiensuoja samoin kuin muiden ulkopuolisten mahdollisuudet saada tietoa sulautumisesta.

11) Neljäs neuvoston direktiivi 78/660/ETY, annettu 25 päivänä kesäkuuta 1978, perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla, yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä, jäljempänä tilinpäätösdirektiivi.

Tilinpäätösdirektiivi koskee yksittäisen yhtiön vuositilinpäätöksen laatimista, sisältöä ja julkistamista sekä eräiltä osin tilintarkastusta. Direktiiviä on merkittävästi muutettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/51/EY, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2003, yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden, pankkien ja muiden rahoituslaitosten sekä vakuutusyritysten tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä annettujen direktiivien 78/660/ETY, 83/349/ETY, 86/635/ETY ja 91/674/ETY muuttamisesta, jäljempänä modernisointidirektiivi, jonka tavoitteena on muun muassa ollut poistaa ristiriidat direktiivin ja kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IAS/IFRS-standardien) väliltä.

12) Seitsemäs neuvoston direktiivi 83/349/ETY, annettu 13 päivänä kesäkuuta 1983, perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla, konsolidoiduista tilinpäätöksistä, jäljempänä konsernitilinpäätösdirektiivi.

Konsernitilinpäätösdirektiivin mukaan konsolidoidun tilinpäätöksen on annettava oikea ja riittävä kuva kaikkien konsolidoitavien yritysten varoista ja vastuista sekä tuloksesta kokonaisuutena sekä yhtiön jäsenille että ulkopuolisille. Konsolidoituja tilinpäätöksiä koskevan lainsäädännön yhteensovittamisen tavoitteena on pääomayhtiöihin liittyvien etujen suojaaminen.

13) Neuvoston direktiivi 91/674/ETY, annettu 19 päivänä joulukuuta 1991, vakuutusyritysten tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä, jäljempänä vakuutusyritysten tilinpäätösdirektiivi.

Vakuutusyritysten tilinpäätösdirektiivissä säädetään vakuutusyritysten erityispiirteistä johtuvia poikkeuksia tilinpäätösdirektiivin ja konsernitilinpäätösdirektiivin säännöksiin. Direktiivin tavoitteena on vakuutusyritysten osalta sovittaa yhteen ne suojatoimenpiteet, joita yhteisössä yhtiöiltä edellytetään niin yhtiön jäsenten kuin ulkopuolisten etujen turvaamiseksi.

14) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1606/2002, annettu 19 päivänä heinäkuuta 2002, kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta, jäljempänä IAS-asetus.

IAS-asetus koskee julkisesti noteerattujen yhtiöiden tilinpäätöstietoja. Asetuksella velvoitetaan jäsenvaltioiden edellä mainitut yritykset laatimaan konsolidoidut tilinpäätöksensä kansainvälisten tilinpäätösstandardien, jäljempänä IAS/IFRS-standardit, mukaisesti. Asetuksen säännökset täydentävät yhtiömuodoltaan tietynlaisten yritysten tilinpäätöksistä (78/660/ETY), konsolidoiduista tilinpäätöksistä (83/349/ETY) sekä vakuutusyritysten tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä (91/674/ETY) annettuja neuvoston direktiivejä.

15) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/65/EY, annettu 27 päivänä syyskuuta 2001, direktiivien 78/660/ETY, 83/349/ETY ja 86/635/ETY muuttamisesta tietynlaisten yhtiöiden sekä pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksien ja konsolidoitujen tilinpäätöksien laadinnassa noudatettavien arvostussääntöjen osalta, jäljempänä fair value –direktiivi.

Rahoitusvälineiden arvostamisessa ollaan luopumassa hankintamenoperiaatteesta ja siirtymässä käyvän arvon soveltamiseen. Direktiivissä säädetään, että jäsenvaltioiden on sallittava tämä menettely kaikkien yhtiöiden tai yhtiöluokkien osalta, joita koskevat tilinpäätösdirektiivi, konsernitilinpäätösdirektiivi sekä pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä annettu neuvoston direktiivi 86/635/ETY, sekä tilinpäätöksen että konsolidoidun tilinpäätöksen tai ainoastaan jälkimmäisen osalta.

16) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/51/EY, yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden, pankkien ja muiden rahoituslaitosten sekä vakuutusyritysten tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä annettujen direktiivien 78/660/ETY, 83/349/ETY, 86/635/ETY ja 91/674/ETY muuttamisesta, jäljempänä modernisointidirektiivi.

Modernisointidirektiivin tavoitteena on poistaa kaikki voimassa olevien IAS/IFRS –standardien ja tilinpäätösdirektiivien ristiriitaisuudet. Tarkoituksena on varmistaa, että yrityksillä, joiden tilinpäätöslainsäädännön perustana tilinpäätösdirektiivit edelleen ovat, on käytettävissään standardien mukaiset vaihtoehtoiset kirjaustavat edellyttäen, että nämä menettelyt sallitaan kansallisessa lainsäädännössä. Direktiivillä pyritään myös ajanmukaistamaan tilinpäätösdirektiivien perusrakenne.

17) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2003/41/EY), annettu 3 päivänä kesäkuuta 2003, ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta, jäljempänä lisäeläkedirektiivi.

Direktiivissä rajoitetaan ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten liiketoimintaa siten, että ne saavat harjoittaa vain direktiivissä tarkoitettua liiketoimintaa ja siitä johtuvia toimintoja. Lisäksi jäsenten etujen suojaamiseksi säädetään, että rahoittava yritys ja eläkelaitos erotetaan selkeästi toisistaan. Muita merkittäviä säännöksiä direktiivissä ovat säännökset vakuutusteknisestä vastuuvelasta, sijoituspolitiikan periaatteita koskevasta selvityksestä sekä toimivaltaisten viranomaisten tehtävistä ja valtuuksista.

Jäsenvaltiot voivat kansallisesti säätää, että lisäeläkedirektiivin mukaista toimintaa saavat harjoittaa myös henkivakuutusyhtiöt. Suomessa ei ole vielä otettu lopullista kantaa, sallitaanko lisäeläkedirektiivin mukainen toiminta suomalaisille henkivakuutusyhtiöille.

18) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi pääomayhtiöiden rajatylittävistä sulautumisista (2005/56/ETY), jäljempänä rajat ylittävät sulautumiset –direktiivi. Direktiiviä on sovellettava Euroopan unionin jäsenvaltioissa 15 päivästä joulukuuta 2007 alkaen. Direktiivissä säännelty rajat ylittävä sulautuminen helpottaa osakeyhtiöiden ja osakkaiden tai jäsenten rajoitetulla vastuulla toimivien muiden yritysten rajat ylittäviä rakennejärjestelyitä Euroopan unionin alueella.

Direktiiviä sovelletaan sellaiseen pääomayhtiöiden sulautumiseen, johon osallistuvat yhtiöt kuuluvat vähintään kahden eri jäsenvaltion lainsäädännön soveltamisalaan ja jotka on perustettu vähintään kahden eri jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti ja joiden sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka on yhteisössä.

Vakuutustoimialalla direktiiviä sovelletaan vakuutusosakeyhtiöihin ja sellaisiin keskinäisiin vakuutusyhtiöihin, joiden takuupääoma tuottaa osakkuuden yhtiössä.

19) Miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta annetussa neuvoston direktiivissä (2004/113/EY) edellytetään, että sukupuolen käyttäminen vakuutuspalveluja koskevien maksujen ja etuuksien laskennassa ei johda eroihin yksittäisten vakuutuksenottajien maksuissa ja etuuksissa. Direktiivi sisältää kuitenkin option, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat sallia erot maksuissa ja etuuksissa, jos sukupuolen käyttäminen on määräävä tekijä vakuutusmatemaattisten tietojen ja tilastotietojen perusteella tehtävässä riskinarvioinnissa. Tämä optio on saatettu voimaan jo nykyisessä vakuutusyhtiölaissa, ja sitä koskeva sääntely sisältyy myös tähän hallituksen esitykseen.

1.3.2. Ulkomaiden lainsäädäntö

Esitystä valmisteltaessa tehtiin kansainvälinen vertailu eräiden Euroopan maiden vakuutusyhteisöjä koskevasta lainsäädännöstä. Erityisesti selvitettiin eri maiden vakuutusyhtiölainsäädännön rakennetta ja sen suhdetta yhtäältä yleiseen yhtiöoikeudelliseen lainsäädäntöön ja toisaalta vakuutussopimuksia koskevaan lainsäädäntöön. Yleisenä piirteenä voidaan todeta, että useissa Euroopan maissa yleisen yhtiöoikeuden lisäksi vakuutustoimintaa säädellään myös omissa erillislaeissa. Vertailtavista maista vain Ruotsissa on meneillään merkittävä vakuutusyhtiölainsäädännön kokonaisuudistus.

Ruotsi

Vakuutustoimintaa sääntelee Ruotsissa vakuutustoimintaa koskeva laki (Försäkringsrörelselag, 1982:713) siihen tehtyine muutoksineen. Tässä laissa säädetään vakuutusosakeyhtiöinä ja keskinäisinä vakuutusyhtiöinä toimivien yhtiöiden toiminnasta, yhtiöoikeudellisista seikoista sekä vakuutustoiminnan valvonnasta. Ruotsissa vakuutustoimintaa voidaan harjoittaa myös vakuutusyhdistyksessä. Näitä yhdistyksiä koskee oma lakinsa (Lag om understödsföreningar, 1972:262). Lait sisältävät useita yleisestä yhtiöoikeudesta poikkeavia säännöksiä.

Vakuutussopimuksia koskeva lainsäädäntö uusittiin lailla vakuutussopimuksista (Försäkringsavtalslag, 2005:104), joka tuli voimaan vuoden 2006 alusta. Lakiin on koottu säännökset vanhasta vakuutussopimuslaista sekä kuluttajavakuutussopimuksia koskevasta laista.

Ruotsissa on meneillään vakuutusyhtiölainsäädännön uudistustyö. Vakuutusyhtiölakikomitean ensimmäisenä tehtävänä oli valmistella ehdotus lisäeläkedirektiivin implementoimiseksi. Direktiivi implementoitiin hallituksen esityksen (Prop. 2004/05:165) mukaisesti siten, että laki tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006. Ruotsissa päätettiin ottaa käyttöön myös direktiivin vapaaehtoinen osa ja näin ollen soveltaa direktiiviä myös henkivakuutusyhtiöiden lisäeläketoimintaan.

Tämän jälkeen vakuutusyhtiölakikomitea valmisteli vakuutusyhtiölainsäädännön uudistamista koskevan raportin (SOU 2006:55), joka julkaistiin 31 toukokuuta 2006. Komitea ehdottaa, että Ruotsissa säädettäisiin kokonaan uusi vakuutustoimintaa koskeva laki, joka sisältää kaikkia vakuutustoimintaa harjoittavia yrityksiä koskevat säännökset.

Merkittävimpänä muutoksena komitea ehdottaa yleisen yhtiöoikeuden laajaa soveltamista vakuutustoimintaa harjoittaviin yrityksiin. Koska vakuutustoiminnan erityisluonteeseen kuuluu vakuutuksenottajien ja vakuutettujen etujen suojaaminen, uuteen vakuutustoimintalakiin sisältyisi kuitenkin vakuutustoimintaa harjoittavia yrityksiä koskevia erityissäännöksiä. Eri yhtiömuodoissa toimiville vakuutusyrityksille luotaisiin yhtiömuotoon nähden kilpailuneutraali toimintaympäristö. Yleisen yhtiölainsäädännön soveltaminen vakuutusyrityksiin toteutettaisiin uudessa laissa viittausten nojalla. Vakuutusosakeyhtiöiden osalta viitattaisiin osakeyhtiölakiin (Aktiebolagslag, 2005:551) ja keskinäisten vakuutusyhtiöiden sekä vakuutuskassojen osalta puolestaan taloudellisista yhdistyksistä annettuun lakiin (Lag om ekonomiska föreningar, 1987:667). Poikkeamat näiden lakien säännöksistä olisivat mahdollisia vain, jos ne johtuvat vakuutustoiminnan eritysluonteesta.

Komitean raportissa ehdotetaan myös eräitä vakuutuskassoja koskevia uudistuksia.

Vakuutusalaa valvova viranomainen on Ruotsissa Finansinspektionen, joka valvoo myös rahoitusmarkkinoita ja luottolaitoksia. Finansinspektionen on julkinen valtiovarainministeriön alainen viranomainen ja sillä on valtuus antaa säännöksiä ja ohjeita vakuutustoiminnasta.

Tanska

Rahoitus- ja vakuutusalan toimintaa koskeva lakia (Lov om finansiel virksomhed, LBK nr. 613 af 21/06/2005) sovelletaan kaikkiin rahoitus- ja vakuutusalan yrityksiin. Lain tavoitteena on yksinkertaistaa ja uudistaa liiketoiminnallisia yrityksiä koskeva lainsäädäntöä sekä varmistaa liiketoimien yhdenmukainen kohtelu yhdistämällä muissa laeissa olleita finanssialan valvontaa koskevia säännöksiä yhteen lakiin. Aiemmin vakuutustoimintaa koskevassa laissa olleet vakuutusyhtiöiden valvontaa koskevat säännökset siirrettiin kyseiseen lakiin. Valvontasäännösten lisäksi vakuutusyhtiöihin sovelletaan rahoitus- ja vakuutusalan toimintaa koskevan lain konsernia, johtoa, omistajuutta, tilinpäätöstä ja tilintarkastusta koskevia säännöksiä. Vakuutusyhtiöihin sovelletaan myös lakia julkisista yhtiöistä ja lakia vakuutussopimuksista.

Rahoitusalaa valvova viranomainen (Finanstilsynet) valvoo, että vakuutusyhtiöissä noudatetaan rahoitus- ja vakuutusalan toimintaa koskevaa lakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä. Finanstilsynet valvoo koko rahoitussektoria, mukaan lukien pankit, vakuutusyhtiöt ja luottolaitokset.

Samat säännökset soveltuvat sekä ensivakuutusyhtiöihin että jälleenvakuutusyhtiöihin ja jälleenvakuutustoimintaa valvotaan samoin ehdoin kuin ensivakuutustoimintaa. Lisäeläkedirektiivin osalta Tanska on toistaiseksi valinnut olla implementoimatta direktiivin säännöksiä henkivakuutusyhtiöiden lisäeläketoiminnasta.

Norja

Vakuutusyhtiöihin sovelletaan liiketaloudellisina yrityksinä rahoitus- ja vakuutusalan yrityksiä ja niiden toimintaa koskevaa lakia (Lov om finansieringsvirksomhet og finansinstitusjoner, 1988) sekä vakuutustoiminnan erityispiirteitä koskevaa lakia vakuutustoiminnasta (Lov om forsikringsvirksomhet, 1988). Lakia yksityisistä osakeyhtiöistä (Lov om aksjeselskaper, 1997) ja lakia julkisista osakeyhtiöistä (Lov om allmenn aksjeselskaper, 1997) sovelletaan yksityisiin ja julkisiin vakuutusosakeyhtiöihin. Yksityisiä osakeyhtiöitä koskevaa lakia ei pääsääntöisesti sovelleta keskinäisiin yhtiöihin, ellei laissa vakuutustoiminnasta toisin säädetä. Vakuutustoimintalaissa on lisäksi useita vakuutusyhtiöiden erityispiirteistä johtuvia yhtiöoikeudellisia säännöksiä. Norjassa vakuutussopimuksia koskee yhtiöoikeudesta erillinen laki (Lov om forsikringsavtaler, 1989) kuten Suomessakin.

Vakuutustoiminnasta annetun lain mukaan sitä sovelletaan myös jälleenvakuutusyhtiöihin, eikä mitään erillistä lainsäädäntöä jälleenvakuutusta koskien toistaiseksi ole. Vakuutussopimuslaki ei kuitenkaan sovellu jälleenvakuutussopimuksiin.

Valvontaviranomaisena toimii Kredittilsynet. Viraston valvontavalta kattaa koko rahoitusalan, kuten pankit, rahoitus- ja luottolaitokset sekä vakuutusyhtiöt. Vakuutusyhtiöiden osalta viraston tehtävänä on erityisesti valvoa niiden taloudellista asemaa sekä omistusta. Ulkomainen omistaja ei voi ilman valvontaviranomaisen hyväksyntää omistaa enempää kuin 10 prosenttia norjalaisesta vakuutusyhtiöstä.

Saksa

Vakuutusyhtiöiden toimintaa liittovaltiotasolla sääntelee oma laki (Versicherungsaufsichtsgesetz,1992, ”VAG”), joka on suurelta osin pakottavaa lainsäädäntöä. Laki sisältää keskinäisiä vakuutusyhtiöitä koskevat säännökset, joiden esikuvana ovat olleet Saksan siviililain (Bürgerliches Gesetzbuch, 1900) alaisia yhtiöitä koskevat säännökset. Osakeyhtiömuotoisia yrityksiä koskee siviililaista erillinen, oma laki (Aktiengesetz, 1965). VAG sisältää säännökset vakuutusvalvonnasta. VAG:ia täydentävät valvontasäännökset osavaltiotason säädöksissä. Saksan vakuutusvalvontaviranomainen on Bundesanstalt Für Finansdienstleistungsaufsicht (BaFin).

VAG ei sisällä säännöksiä vakuutussopimuksista, vaan niitä koskee erillinen laki (Versicherungsvertragsgesetz, ”VVG”). VVG sisältää sekä yleisiä säännöksiä, joita sovelletaan kaikkiin vakuutussopimuksiin, että erityisiä säännöksiä, jotka koskevat vain tiettyä vakuutusluokkaa.

VAG:ia ei myöskään sellaisenaan sovelleta jälleenvakuutusyhtiöihin lukuun ottamatta keskinäisiä vakuutusyhtiöitä. Lain säännöksiä on kuitenkin sovellettu rajallisesti muihinkin kuin keskinäisinä yhtiöinä toimiviin jälleenvakuutusyrityksiin. Esimerkkejä sovellettavista säännöksistä ovat johdon pätevyysvaatimukset sekä tilinpäätös- ja tilintarkastussäännökset.

Jälleenvakuutusta koskevat säännökset on lisätty VAG:iin ja ensivakuutus- ja jälleenvakuutusyhtiöitä koskee nykyisin lähes samanlainen sääntely. Lisäeläkedirektiivin kansallinen voimaansaattaminen hyväksyttiin liittoneuvostossa heinäkuussa 2005, mutta samalla päätettiin, ettei Saksa tule implementoimaan direktiiviin vapaaehtoista, henkivakuutusyhtiöitä koskevaa osaa.

Ranska

Ranskassa kaikki vakuutusalalla sovellettava lainsäädäntö on koottu yhteen vakuutuslainsäädännön kokoelmaan (le Code des Assurances).

Kuten Euroopan unionissa muuallakin, Ranskassa vakuutustoiminnan harjoittamisen aloittava yhtiö tarvitsee toimiluvan, joka kattaa kaikki aiotun vakuutustoiminnan kohteena olevat vakuutusluokat. Mikäli toimilupa kattaa sekä henkivakuutuksen että vahinkovakuutuksen harjoittamisen, nämä on pidettävä erillään.

Ranskaan perustettavan vakuutusyhtiön on oltava joko osakeyhtiömuotoinen tai keskinäinen yhtiö. Ranskassa vakuutusvalvonta kuuluu Vakuutusvalvontakomissiolle (la Commission de contr|f.le des assurances, des mutuelles et des institutions de prévoyance). Käytännön valvontatoimet kuitenkin kuuluvat valvonta-asiamiehille (commissaires contr|f.leurs), jotka ovat valtiovarainministeriön virkamiehiä, mutta toimivat Vakuutusvalvontakomission antamilla valtuuksilla.

Hollanti

Hollannin siviililakikirja (Burgerlijk Wetboek) sisältää yleisen yhtiöoikeudellisen lainsäädännön, johon myös vakuutusyhtiölainsäädäntö kuuluu. Nämä lainsäädännön alueet ovat samassa siviililakikirjan osassa, mutta vakuutussopimusoikeudelle on siinä oma jaksonsa. EU:n direktiiveistä johtuvat erityiset säännökset on saatettu kansallisesti voimaan lailla vakuutustoiminnan valvonnasta (Wet toezicht Verzekeringsbedrijf, 1993).

Jälleenvakuutusdirektiivi saatettiin kansallisesti voimaan uuden rahoitus- ja vakuutusalan instituutioiden valvontaa koskevan lain (Wet op het financieel toezicht) säätämisen yhteydessä. Uusi laki tuli voimaan vuoden 2007 alusta. Uusi laki korvaa vakuutustoiminnan valvonnasta annetun lain ja luottolaitosten valvonnasta annetun lain. Lisäeläkedirektiivin vapaaehtoista henkivakuutusyhtiöitä koskevaa osaa ei ole Hollannissa implementoitu.

Vakuutusvalvontaa harjoittava viranomainen Hollannissa on (de Nederlandsche Bank, ”DNB”), johon vuonna 2004 yhdistyi aiemmin vakuutusvalvonnasta vastannut viranomainen (Pensioen- en verzekeringskamer). DNB valvoo luottolaitoksia, eläkesäätiöitä ja vakuutuksenantajia sekä koko rahoitusalaa.

Belgia

Liiketoiminnallisina yrityksinä vakuutusyhtiöihin sovelletaan yhtiölakia (Code des sociétés, 1999), kuten kaikkiin liiketoiminnallisiin yrityksiin. Tämän lisäksi Belgiassa on oma lakinsa vakuutusyhtiöiden valvonnasta, jossa säädetään vakuutusyhtiöihin liittyvistä erityiskysymyksistä, jotka saattavat poiketa yhtiölaista.

Erillinen lainsäädäntö koskee valvontaa ja vakuutussopimuksia. Vuodelta 1874 olevaa vakuutuksia koskevaa lakia sovelletaan edelleen joihin vakuutusmuotoihin, kuten kuljetusvakuutuksiin ja jälleenvakuutuksiin. Lisäksi Belgiassa on voimassa useita lakeja tai asetuksen tasoisia säännöksiä erityisistä vakuutusmuodoista. Valvovalla viranomaisella on valtuus antaa säännöksiä esimerkiksi pääomavaatimuksista sekä vakuutettujen ja edunsaajien suojaamiseksi.

Vakuutusyhtiöiden valvontaa koskevaa lakia ei sovelleta jälleenvakuutusyhtiöihin, el-leivät ne tarjoa myös ensivakuutuksia. Belgiassa ei ole vielä päätetty, miten jälleenvakuutusdirektiivi tullaan implementoimaan. Lisäeläkedirektiivin implementointi on valmisteilla. Suunnitelmien mukaan direktiiviä ei sovelleta henkivakuutusyhtiöihin, mutta ne voitaisiin saattaa direktiivin piiriin myöhemmin asetuksella.

Belgiassa on rahoitus- ja vakuutustoimialalla toiminut vuoden 2004 alusta lähtien vain yksi valvova viranomainen. Tällöin yhdistettiin vakuutusalaa valvova viranomainen pankki- ja rahoitusalan komissioon. Valvovan viranomaisen (la Commission bancaire, financière et des assurances, ”CBFA”) pääasiallisena tehtävän on valvoa, että vakuutusalan lainsäädäntöä noudatetaan ja että vakuutusyhtiöiden taloudellinen tilanne pysyy riittävän vakaana. Tälle viranomaiselle on myös annettu lisävalvontadirektiivin mukaiset lisävalvontavaltuudet.

Iso-Britannia

Vakuutustoimintaa Iso-Britanniassa koskee laki rahoitus- ja vakuutusalan palveluista ja markkinoista (the Financial Services and Markets Act 2000, ”FSMA”). Koko finanssialan palveluita koskenut lainsäädäntö uudistettiin 2000-luvun vaihteessa. Laissa yhdistettiin ja korvattiin aiemmat eri finanssialan toimintaa koskeneet erillislait. Samalla koko finanssisektorin valvonta yhdistettiin yhdelle viranomaiselle (the Financial Services Authority, "FSA"). Yhden valvontaviranomaisen järjestelmä on vaikuttanut myös valvonnan painotuksiin. FSA on siirtynyt riskiperusteisempaan valvontaan, jolloin tarkempi valvonta kohdistuu niihin yhtiöihin, joiden epäonnistuminen aiheuttaisi suurimmat vahingot markkinoille ja kuluttajille.

Laki rahoitus- ja vakuutusalan palveluista ja markkinoista on puitelaki ja yksityiskohtaiset säännökset sisältyvät erillislainsäädäntöön. Laki antaa valvontaviranomaiselle valtuuden antaa sääntöjä ja ohjeita muuan muassa toimiluvan saamisesta, valvonnasta, toiminnan vakauden normeista ja yrityksen johtamisesta.

Ennen uudistusta vakuutustoimintaa koskeva sääntely sisältyi vakuutusyhtiöistä annettuun lakiin (the Insurance Companies Act 1982, "ICA"). Uudistuksen yhteydessä laki on kokonaisuudessaan kumottu. Suuri osa uuden järjestelmän mukaisesta, uudistetusta vakuutussääntelystä kuitenkin mukailee edeltäneitä säännöksiä.

Ison-Britannian vakuutusyhtiöille sallitut yhteisömuodot ovat perinteisesti poikenneet mannereurooppalaisista jonkin verran. Vakuutusyhtiöt voivat toimia joko osakeyhtiömuotoisina tai keskinäisinä vakuutusyhtiöinä. Lisäksi Iso-Britanniassa toimii keskinäisiä vakuutusyhtiöitä, jotka tunnetaan keskinäisinä sairaus-, vakuutus- tai eläkekassoina ("friendly societies") ja joita säätelee the Friendly Societies Act. Vakuutustoimintaa on mahdollista harjoittaa myös yhteisöissä, joita koskee the Industrial and Provident Societies Act. Tämän lain alaisia yhteisöjä käytetään lähinnä toimintaan, jota harjoitetaan ilman osake- tai muuta yhtiöpääomaa, kuten asuntoyhtiöiden, osuuskuntien tai sosiaalista toimintaa harjoittavien yritysten toimintaan.

Iso-Britanniassa toimii myös vakuutuksenantajia nimellä Lloyds. Lloyds yhtiönä ei harjoita vakuutustoimintaa. Se on 1871 annetun lain (the Lloyds Act) nojalla rekisteröity yhteisö, joka tarjoaa jäsenilleen infrastruktuurin ensi- ja jälleenvakuutustoiminnan harjoittamiseen.

Uudistunut osakeyhtiölainsäädäntö merkitsee sitä, että vakuutusyhtiölakia ei ilman huomattavia rakenteellisia ja sisällöllisiä muutoksia voida soveltaa rinnan uuden osakeyhtiölain kanssa. Etenkin osakeyhtiölain uusi systematiikka ja rakenne johtaa siihen, että vakuutusyhtiölaissa käytetty viittaustekniikka ei enää toimi. Lisäksi vakuutusyhtiölaki sisältää runsaasti säännöstöä, joka lähes saman sisältöisenä on myös osakeyhtiölaissa.

Vakuutusyhtiölaki sisältää runsaasti sosiaali- ja terveysministeriölle ja Vakuutusvalvontavirastolle delegoitua norminantovaltaa. Monet vakuutusyhtiön toimintaan merkittävästi vaikuttavat normit, kuten esimerkiksi vastuuvelan katetta koskevat säännökset, on nykyisin annettu joko asetuksella tai valvontaviranomaisen määräyksellä. Perustuslain mukaan asetuksella voidaan nykyisinkin antaa normeja. Lain 80 §:n 1 momentin mukaan lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan kuuluvat lain alaan. Myös muu viranomainen voidaan valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen valtuutuksen tulee olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu.

Asetuksia voivat antaa perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö. Perustuslakivaliokunnan ratkaisukäytännön mukaan asetuksen perustuslainmukaisuutta arvioitaessa on huomioitava, että asetus ei saa sisältää sellaisia rajoituksia, jotka menevät pidemmälle kuin mitä lain tasolla säädetään.

Voidaan arvioida, että monet vakuutusyhtiöiden oikeuksien ja velvollisuuksien perusteisiin vaikuttavat normit, jotka nykyisin on annettu asetuksilla tai valvontaviranomaisten määräyksillä, tulisi siirtää lain tasolle.

Vakuutusyhtiölakiin on jouduttu yli kahden vuosikymmenen kuluessa tekemään paljon muutoksia muun muassa osakeyhtiölaista ja Euroopan unionin lainsäädännöstä johtuen. Lukuisten muutoslakien johdosta lain luettavuus on heikentynyt ja sen alkuperäinen rakenne on hämärtynyt.

Vakuutusyhtiölaki on uudistettava osakeyhtiölain uuden systematiikan ja rakenteen johdosta. Uudistaminen on välttämätöntä, jotta osakeyhtiölakia ja vakuutusyhtiölakia jatkossakin voidaan soveltaa rinnakkain. Tavoitteena on, että samankaltaisista asioista ei tarpeettomasti säädetä sekä vakuutusyhtiölaissa että osakeyhtiölaissa, vaan vakuutusyhtiöihin sovelletaan suoraan osakeyhtiölakia. Hallituksen esityksessä perusperiaatteena on, että vakuutusyhtiöihin sovellettaisiin osakeyhtiölakia, ellei osakeyhtiölain säännöksistä ei ole syytä poiketa vakuutusyhtiötoiminnan erityisluonteesta johtuen. Tavoitteena on, että vakuutusyhtiölainsäädäntö seuraa yleistä osakeyhtiölainsäädännön kehitystä. Lisäksi tavoitteena on, että keskinäisiin vakuutusyhtiöihin sovellettaisiin mahdollisimman pitkälle osakeyhtiölain säännöksiä vakuutusosakeyhtiöiden ja keskinäisten vakuutusyhtiöiden kilpailumahdollisuudet huomioiden. Osakeyhtiölakia sovellettaessa on kuitenkin otettava huomioon, että vakuutusyhtiölaki sisältää paljon vakuutustoiminnan erityisluonteesta johtuvaa osakeyhtiölaista poikkeavaa sääntelyä, joka jatkossakin on tarpeen säilyttää.

Vakuutusyhtiölainsäädäntöä on tarpeen tarkistaa myös sen vuoksi, että sosiaali- ja terveysministeriölle ja Vakuutusvalvontavirastolle delegoitu norminantovalta vastaa perustuslain vaatimuksia.

Vakuutusyhtiölaissa on lisäksi runsaasti teknistä uudistamistarvetta lukuisten muutoslakien sekä sosiaali- ja terveysministeriön ja Vakuutusvalvontaviraston työnjaon johdosta. Tarkoitus on, että lain luettavuus parantuu ja lain rakenne selkeytyy.

Edellä esitettyjen syiden johdosta vakuutusyhtiölain muutoksia ei ole tarkoituksenmukaista toteuttaa enää osittaisuudistuksena. Tarkoituksenmukaisinta on osakeyhtiölakia vastaavalla tavalla säätää kokonaan uusi vakuutusyhtiölaki. Esityksen tavoitteena on tarpeellisin osin ottaa uudessa vakuutusyhtiölaissa huomioon uudistunut osakeyhtiölainsäädäntö paitsi rakenteellisesti myös sisällöllisesti. Lisäksi tarkoituksena on tehdä ehdotukset muutoksiksi, jotka johtuvat nykyisen lain voimassaoloaikana ilmenneistä muistakin muutostarpeista. Tavoitteena on vakuutusyhtiöitä koskevan lainsäädännön selkeyttäminen ja ajanmukaistaminen.

2.2.1. Lain rakenne ja kirjoittamistapa

Lähtökohtana lain valmistelussa on ollut lain rakenteen ja kirjoittamistavan selkeyttäminen osakeyhtiölain tapaan. Laki on jaettu osiin siten, että yleisistä periaatteista ja perustamisesta, hallinnosta ja tilinpäätöksestä, vakavaraisuudesta, henkivakuutuksesta, rahoituksesta, varojen jakamisesta, yhtiörakenteen muuttamisesta, valvonnasta, seuraamuksista ja oikeussuojasta sekä erinäisistä säännöksistä säädetään omina kokonaisuuksinaan.

Jako vastaa nykyisen osakeyhtiölain rakennetta sillä erotuksella, että vakuutusyhtiölakiin on vakuutustoiminnan erityispiirteistä johtuen otettu omia osakokonaisuuksia. Sekä lain osiin jakaminen että lukujen ja säännösten aiempaa selkeämpi kirjoittamistapa on tehty helpottamaan lain käyttämistä. Lukuihin on lisätty väliotsikot ja kaikki pykälät on otsikoitu.

Vaikka lainvalmistelussa on ollut lähtökohtana, että samankaltaisista asioista ei tarpeettomasti säädettäisi sekä vakuutusyhtiölaissa että osakeyhtiölaissa, käytännössä tähän päämäärään ei aivan ole päästy. Laki sisältää jatkossakin säännöksiä, jotka melkein tai kokonaan sisällöltään samanlaisina löytyvät myös osakeyhtiölaista. Syynä ovat muun muassa eräiden asiakokonaisuuksien sisäinen logiikka ja lain luettavuus, joiden vuoksi on katsottu parhaimmaksi toistaa määrättyjä osakeyhtiölain säännöksiä vakuutusyhtiölaissa.

Koska osakeyhtiölakia tietyiltä osin sovelletaan vakuutusyhtiöiden toimintaan sellaisenaan, myös uusi laki sisältää lukuisia viittaussäännöksiä osakeyhtiölakiin. Viittaukset on pyritty toteuttamaan jokaisen luvun osalta erikseen. Soveltamissäännöksissä ei ole noudatettu kaavamaisuutta, vaan jokaisen asiakokonaisuuden osalta on valittu kokonaisuuden hahmottamisen kannalta helpoin viittaustekniikka. Viittaukset on kirjoitettu mahdollisimman täsmällisesti ja ”soveltuvin osin” –viittauksia on vältetty.

Laki sitä vastoin sisältää aiempaa enemmän informatiivisia viittauksia, joilla lain käyttäjän huomio kiinnitetään tiettyyn asian kannalta merkitykselliseen, muualla säänneltyyn seikkaan. Esimerkiksi yhtiöiden kannalta tärkeä yhtiökokouksen sääntely on toteutettu siten, että useassa kohdassa viitataan osakeyhtiölain sovellettaviin säännöksiin, jotta luku etenisi yhtiökokousmenettelyn mukaisesti. Lisäksi sikäli kuin jostakin yhtiökokoukseen liittyvästä seikasta ei ole tarkoituksenmukaista säännellä yhtiökokousta koskevassa luvussa, lukuun on otettu viittaus lainkohtaan, jossa asiasta säännellään.

Lain perustelut on kirjoitettu siten, että niistä käy ilmi, mitä voimassa olevan vakuutusyhtiölain säännöstä tai nykyisen osakeyhtiölain säännöstä ehdotettu säännös vastaa. Niitä säännöksiä, jotka kokonaisuudessaan vastaavat joko voimassa olevaa vakuutusyhtiölakia tai nykyistä osakeyhtiölakia, ei ole katsottu tarpeelliseksi perustella laajasti. Viimeksi mainitussa tapauksessa nykyisen osakeyhtiölain perustelut soveltuvat sellaisinaan, ellei muuta todeta.

2.2.2. Yleisten periaatteiden korostaminen

Osakeyhtiölain 1 luvun rakennetta vastaavalla tavalla vakuutusyhtiölain 1 luvussa ehdotetaan säädettäväksi vakuutusyhtiön toiminnan keskeisistä periaatteista. Näiden periaatteiden kirjaamisella lakiin ja niiden kokoamisella ensimmäiseen lukuun halutaan osakeyhtiölain tapaan korostaa periaatteiden merkitystä vakuutusyhtiöiden toiminnassa ja helpottaa myös lain kokonaisuuden ymmärtämistä.

Lukuun kirjoitetut keskeiset periaatteet ovat yhtäältä yleisiä yhtiöoikeudellisia periaatteita, kuten oikeushenkilöllisyys ja osakkaan rajoitettu vastuu, enemmistöperiaate, yhdenvertaisuusperiaate sekä johdon tehtävää ja tahdonvaltaisuutta koskevat säännökset. Toisaalta luku sisältää vakuutustoiminnan erityisluonteesta johtuvat periaatteet, joita sovelletaan yksinomaan vakuutustoimialalla. Tällaisia periaatteita ovat muun muassa toimilupaa, peruspääomaa ja valvontaa koskeva säännökset, muun liiketoiminnan kuin vakuutustoiminnan harjoittamiskielto, erillisyysperiaate, turvaavuusperiaate sekä osakeyhtiölaista poikkeava vakuutusyhtiön toiminnan tarkoitusta koskeva sääntely.

2.2.3. Vakuutusyhtiön perustaminen ja toimilupa

Lakiehdotuksen perustamista koskevassa luvussa on omaksuttu nykyisen osakeyhtiölain periaate, jonka mukaan yhtiön osakkaat ovat tiedossa yhtiön perustamistoimien alkaessa. Kyseessä on siten vakuutusyhtiöidenkin osalta niin sanottu simultaaniperustaminen eikä voimassa olevan lain mukainen suksessiiviperustaminen, jossa perustajien oletetaan olevan muita kuin osakkeenomistajia, takuuosuudenomistajia tai pohjarahastonantaja ja jossa perustajat kokoontuvat päättämään yhtiön perustamisesta perustamiskokoukseen.

Vakuutusyhtiön toimiluvan osalta ehdotus poikkeaa voimassa olevasta vakuutusyhtiölaista siten, että toimilupaa haetaan Vakuutusvalvontavirastolta, eikä kuten nykyisin sosiaali- ja terveysministeriöltä. Toimilupien myöntäminen on katsottu perustelluksi siirtää vakuutuslaitosten operatiivista valvontaa suorittavalle virastolle, jolla jo nykyisin lausunnonantajana on ollut merkittävä rooli toimilupahakemuksen käsittelyssä.

Toimilupa-asioiden siirtäminen valvontaviranomaiselle vastaa myös rahoituslaitosten toimilupasääntelyä, jonka mukaan rahoituslaitosten toimiluvat myöntää niitä valvova Rahoitustarkastus.

Lakisääteistä työeläkevakuutusta harjoittavien työeläkevakuutusyhtiöiden toimiluvat käsiteltäisiin jatkossakin valtioneuvoston yleisistunnossa.

2.2.4. Vakuutusyhtiön osakkuus, osakkeet ja takuuosuudet

Osakeyhtiölain osakkeita ja arvo-osuusjärjestelmään kuuluvia osakkeita koskevat 3 ja 4 luvun säännökset soveltuvat myös vakuutusyhtiön osakkeisiin ja takuuosuuksiin. Eräät vakuutustoiminnan erityispiirteet, kuten vakuutuksenottajien osakkuus keskinäisessä vakuutusyhtiössä, keskinäisen vahinkovakuutusyhtiön osakkaiden lisämaksuvelvollisuus ja vakuutusyhtiön osakkeiden tai takuuosuuksien hankintaan liittyvä ilmoitusvelvollisuus Vakuutusvalvontavirastolle, eli niin sanottu omistajakontrolli, edellyttävät kuitenkin vakuutusyhtiölakiin erityisiä säännöksiä.

Keskinäisen vakuutusyhtiön osakkuuden käsitettä selkiinnytetään rajaamalla osakkaiden joukko vain vakuutuksenottajiin ja takuuosuudenomistajiin. Osakeyhtiössä mahdollisen erityisen maksun suorittamisvelvollisuus ja keskinäisessä vakuutusyhtiössä mahdollinen lisämaksuvelvollisuus erotetaan selkeästi toisistaan.

Niin sanotuista omistajakontrollisäännöksistä poistetaan Vakuutusvalvontavirastolta oikeus harkita osakkeiden tai takuuosuuksien hankintakieltoa kilpailuoikeudellisilla perusteella. Näin ollen vakuutusyhtiöiden yrityskauppoihin liittyvä ilmoitusmenettely tulee olemaan kilpailuoikeudellisesti samanlainen kuin muiden yritysten osalta.

2.2.5. Hallinto

Ehdotuksen toimielimiä koskeva sääntely perustuu pitkälti voimassa olevaan lakiin ja nykyisen osakeyhtiölain linjauksiin. Suurimmat muutokset liittyvät säännösten esittämistapaan.

Osakeyhtiölaki sisältää säännökset toimivallan jakamisesta yhtiökokouksen, hallituksen ja toimitusjohtajan välillä. Näitä säännöksiä ehdotetaan sovellettavaksi vakuutusyhtiöihin sellaisenaan.

Yhtiökokous

Yhtiökokousta koskevia sääntöjä ei uudessa osakeyhtiölaissa ole muutettu merkittävästi. Myöskään vakuutusyhtiöiden osalta ei ole tarvetta suurille sisällöllisille muutoksille. Ehdotetut muutokset ovat yhdenmukaiset osakeyhtiölain muutosten kanssa. Yhtiökokouksen keskeisen merkityksen vuoksi sitä koskevan luvun rakennetta ehdotetaan muutettavaksi aiempaa selkeämmäksi. Luku etenee yhtiökokousmenettelyn vaiheiden mukaisesti siten, että vakuutusyhtiön yhtiökokoukseen sovellettavat osakeyhtiölain säännökset kirjataan useaan kohtaan ja niiden olennaisesta sisällöstä otetaan selkeyden vuoksi maininta säännökseen.

Osakeyhtiölain yhtiökokousta koskevia säännöksiä on muutettu muun muassa niin, että osakkeenomistajan asiamiehen esteellisyyssäännöksistä luovutaan ja varsinaisessa yhtiökokouksessa päätettäviä asioita vähennetään. Nämä muutokset soveltuvat myös vakuutusyhtiöihin. Yhtiökokouskutsua, kutsuaikaa ja nähtävänä pidettäviä asiakirjoja koskevat säännökset on eräitä vähäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta osakeyhtiölain tavoin keskitetty yhtiökokousta koskevaan lukuun. Poikkeusten osalta luvussa on lain käyttämisen helpottamiseksi selkeä viittaus lainkohtaan, jossa asiasta säädetään. Näin on tarkoitus helpottaa yhtiökokouksen järjestämistä ja välttää muotovirheitä.

Vakuutusosakeyhtiöiden osalta ehdotetaan sovellettavaksi nykyisen osakeyhtiölain säännöstä osakkeenomistajan äänimäärän määräytymisestä. Osakeyhtiölaista on poistettu eri osakelajien osakkeiden tuottaman suurimman mahdollisen äänivaltaeron rajoitus.

Äänimäärän rajoittaminen vakuutusosakeyhtiössä enintään yhteen kymmenesosaan kokouksessa edustettuna olevasta äänimäärästä ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana. Rajoitus ehdotetaan kuitenkin säilytettävän keskinäisissä yhtiöissä, koska keskinäisyyden periaatteen kannalta takuuosuudenomistajien äänivallan rajoittaminen suhteessa vakuutuksenottajaosakkaisiin ja yksittäisen osakkaan äänivallan rajoittaminen suhteessa muihin osakkaisiin on tärkeää.

Yhtiön johto

Osakeyhtiölain yhtiön johtoon kuuluvia toimielimiä koskevaa sääntelyä ehdotetaan sovellettavaksi vakuutusyhtiöihin nykyistä laajemmin. Hallitusta, toimitusjohtajaa ja hallintoneuvostoa koskevista seikoista ehdotetaan edelleen kuitenkin säädettäväksi vakuutusyhtiölaissa siltä osin, kuin poiketaan osakeyhtiölaista. Osakeyhtiölain sääntelyn mukaisesti yhtiön muihin kuin yhtiön johtoon kuuluviin edustajiin ei enää sovellettaisi johtoa koskevia säännöksiä.

Hallitusta koskeviin säännöksiin ehdotetaan vähäisiä muutoksia. Hallituksen jäsenen eroamiseen ja hallituksen täydentämiseen sovellettaisiin nykyisen osakeyhtiölain säännöksiä. Vakuutusyhtiölaissa säilytettäisiin kielto, jonka mukaan hallituksen puheenjohtaja ei voi toimia yhtiön toimitusjohtajana. Tämä ei ehdotuksen mukaan olisi mahdollista silloinkaan, kun yhtiöllä on hallintoneuvosto. Kiellon katsotaan olevan tarpeellinen, koska hallituksen keskeisiin tehtäviin kuuluu toimitusjohtajan valvominen.

Hallintoneuvoston toimivaltaa koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että hallintoneuvosto ei enää voisi valita toimitusjohtajaa. Se tehtävä kuuluu hallitukselle. Hallintoneuvosto voisi valita hallituksenkin vain, mikäli yhtiöjärjestyksessä niin määrättäisiin. Lisäksi hallintoneuvoston jäsenten vähimmäismäärää muutettaisiin nykyisestä viidestä kolmeen soveltamalla asiaan nykyisen osakeyhtiölain säännöstä.

Lukuun on siirretty säännökset sijoitussuunnitelmasta ja sisäisestä valvonnasta, sillä niistä huolehtiminen kuuluu hallituksen tehtäviin.

Tilintarkastus ja erityinen tarkastus

Ehdotetut tilintarkastusta ja erityistä tarkastusta koskevat säännökset vastaavat pääosin voimassa olevan lain säännöksiä. Ehdotuksessa on otettu huomioon uuden tilintarkastuslain (459/2007) sääntely. Vakuutusyhtiöiden tilintarkastussäännöksiin sisältyy nykyisin erityissäännöksiä, jotka poikkeavat muilla toimialoilla toimivien yhtiöiden tilintarkastussäännöksistä. Ehdotuksessa vakuutusyhtiöille erityisestä valvontatilintarkastuksesta luovuttaisiin ja valvontatilintarkastajan eritystehtävät siirrettäisiin vakuutusyhtiöiden normaalin tilintarkastustoiminnan piiriin. Varsinaisen tilintarkastajan tehtäviä laajennettaisiin ja täsmennettäisiin siten, että ne kattaisivat myös nykyiset valvontatilintarkastajan tehtävät.

2.2.6. Vastuuvelka, vastuuvelan kate, toimintapääoma ennakoiva valvonta ja vakavaraisuuspääoma

Vastuuvelka ja vastuuvelan kate

Vakuutusyhtiön vastuuvelkaa koskevaa sääntelyä ei ehdoteta asiallisesti muutettavaksi nykyisestään. Vastuuvelka-asetuksessa ja sosiaali- ja terveysministeriön määräyksissä oleva sääntely siirrettäisiin perustuslain vaatimuksista johtuen vakuutusyhtiölakiin lukuun ottamatta joitakin teknisluonteisia yksityiskohtia, jotka on tarkoituksenmukaista jatkossakin antaa asetuksella.

Yhteistakuuerä

Vakuutusyhtiölaissa säädetään nykyisin yhteistakuuerästä (YTE), joka on osa korvausvastuuta ja joka liittyy lakisääteisten vahinkovakuutusten (lakisääteinen tapaturmavakuutus ja liikennevakuutus) yhteisvastuuseen vaikeuksiin joutuneen vakuutusyhtiön velvoitteista. YTE on luonteeltaan vakuutusyhtiöiden oman taseen kautta tapahtuvaa yhteisvastuun etukäteisrahastointia. YTE:ä voidaan käyttää ainoastaan vakuutusyhtiöiden yhteisvastuusta johtuvan maksuvelvollisuuden täyttämiseksi.

Nykyinen YTE:ää koskeva sääntely on ongelmallista. Keskeisin ongelma on se, että ulkomaille suuntatuvassa kannansiirrossa tai sulautumisessa ei voida olla varmoja siitä, miten yhteistakuuerää tullaan käyttämään. Sosiaali- ja terveysministeriön määräyksen (1999:65) mukaan vakuutuskannan luovutuksen yhteydessä on siirrettävä vastaanottavaan yhtiöön myös siirtyvää kantaa vastaava osa yhteistakuuerästä. Kannan siirtyessä ulkomaille Suomen viranomaisilla ei ole mahdollisuuksia valvoa, että YTE:n tarkoitus toteutuu. Todennäköisimmin yhteistakuuerä tässä tilanteessa muuttuu vastaanottavan yhtiön vapaaksi omaksi pääomaksi.

Esitystä valmisteltaessa on käyty läpi eri ratkaisuvaihtoehtoja ongelmille. Yksi vaihtoehto on, että koko yhteistakuuerästä luovutaan ja palautetaan varat niille tahoille, joilta ne on aikanaan kerätty. Tätä ratkaisua puoltaa muun muassa se, että lakisääteisessä työeläkevakuutuksessakaan ei ole yhteistakuuerän kaltaista etukäteisrahastointia, vaikka myös työeläkevakuutuksen osalta työeläkevakuutusyhtiöt ovat yhteisvastuussa keskenään.

Toisena ratkaisuvaihtoehtona olisi se, että yhteistakuuerä säilytetään nykyisessä muodossaan, mutta yritetään ratkaista siihen liittyvät ongelmat. Tämä ratkaisuvaihtoehto ei todennäköisesti ole toimiva ongelmien monimutkaisuuden vuoksi.

Kolmantena vaihtoehtona on esitetty, että perustetaan erillinen yhteistakuurahasto, jonne yhteistakuuerät vakuutusyhtiöiden taseista siirretään. Tämän vaihtoehdon myönteisenä puolena on se, että erillinen rahasto tukee yhteisvastuun likvidisyyttä ja että ulkomaistenkin yhtiöiden olisi osallistuttava sen rahoittamiseen. Kielteisenä puolena on se, että rahastolle olisi rakennettava oma organisaatio ja hallinto, mikä aiheuttaisi ylimääräisiä kustannuksia.

Esityksessä ehdotetaan, että yhteistakuuerää koskevat säännökset sisällytetään uuteen lakiin. Aikataulun puitteissa ei ollut mahdollisuutta selvittää eri osapuolten näkemyksiä ratkaisuvaihtoehtojen toimivuudesta.

Vastuuvelan kate

Vastuuvelan kattamista koskevat säännökset perustuvat suurelta osin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 10 luvun vastuuvelan kattamista koskeviin säännöksiin, kateasetukseen sekä näiden säännösten nojalla annettuihin alemmanasteisiin säännöksiin, erityisesti Vakuutusvalvontaviraston määräyksiin. Kateasetuksessa oleva sääntely ehdotetaan siirrettäväksi lakiin perustuslain vaatimuksista johtuen. Nykyisiin katesäännöksiin ehdotetaan tehtäväksi joitakin tarkennuksia ja täsmennyksiä. Lisäksi pyritään yksinkertaistamaan nykyisiä monimutkaisia ja vaikeasti ymmärrettäviä säännöksiä sekä muuttamaan säännöksiä siten, että ne nykyistä paremmin ottaisivat huomioon sijoitusmarkkinoilla ja vakuutusyhtiöiden sijoitustoiminnassa tapahtuneen kehityksen

Toimintapääoma ja takuumäärä

Vakuutusyhtiön toimintapääomaa ja takuumäärää koskeviin säännöksiin ei ehdoteta olennaisia muutoksia nykyisiin verrattuna. Sisällölliset muutokset johtuvat finanssikonglomeraattidirektiivistä ja uudesta jälleenvakuutusdirektiivistä. Näiden direktiivien mukaiset vaatimukset on ehdotuksessa otettu huomioon toimintapääomasta vähennettävissä erissä. Muutoin nykyisin pitkiä ja monimutkaisia säännöksiä on pyritty yksinkertaistamaan ja lyhentämään ja niiden loogista esitystapaa parantamaan.

Ennakoiva valvonta ja vakavaraisuuspääoma

Nykyinen EU-direktiiveihin perustuva vakavaraisuussäännöstö ottaa vain puutteellisesti huomioon henkivakuutusyhtiön riskit. Suomalaiset henkivakuutusyhtiöt ovat kuitenkin jo useita vuosia raportoineet Vakuutusvalvontavirastolle riskiasemansa tavalla, joka pyrkii ottamaan huomioon yhtiön todelliset riskit tarkemmin. Tämä raportointi ei perustu selkeään laissa säädettyyn velvoitteeseen, vaan se on perustunut Vakuutusvalvontaviraston yleisiin valvontavaltuuksiin. Valvonnan tehokkuus edellyttää valvovalta viranomaiselta vakuutusyhtiön tai muun valvottavan riskien analysointia ja niiden suhteuttamista yhtiön riskinkantokykyyn sekä tämän analyysin tulokseen perustuvaa riittävän aikaista puuttumista valvottavan tilan heikkenemiseen. Vaikka valvontaviranomaisella on varsin laajat yleiset valvontavaltuudet, esityksessä on katsottu tarpeelliseksi määritellä myös lain tasolla tässä tarkoitetun ennakoivan valvonnan (early warning -valvonta) sisältö. Tämä lisää valvonnan tehokkuutta ja läpinäkyvyyttä.

Samalla kun riskiaseman raportointia koskeva sääntely kirjoitetaan lakiin, on syytä ajanmukaistaa käytetyt laskentamenettelyt ottaen huomioon toimintaympäristön muutoksista johtuvat vaatimukset. Toimintaympäristön muutokset näkyvät erityisesti vakuutussopimusten luonteen muuttumisessa ja sijoitustoiminnan ohjauksen muuttumisessa suosimaan entistä enemmän vastuuvelan ja sijoitusten yhteensopivuutta. Lisäksi kansainvälisen toimintaympäristön muutokset, erityisesti kehitteillä oleva EU:n Solvenssi II-projekti ja kansainvälisen tilinpäätösnormiston yhdenmukaistuminen, ovat tuoneet uusia, aiempaa tarkempia menetelmiä vakuutusyhtiön vakavaraisuusaseman määrittelyyn.

Vahinkovakuutusyhtiön vakavaraisuuspääomaa koskevan sääntelyn tarkoituksena on ottaa sijoitus- ja vakuutustekniset riskit huomioon yhtiöiden valvonnassa vahinko- ja jälleenvakuutusdirektiiveistä tulevia vaatimuksia paremmin. Nykyisissä vahinko- ja jälleenvakuutusdirektiivien vaatimuksissa sijoitusriski ei vaikuta lainkaan toimintapääomavaatimukseen. Vakuutusteknisten riskien kohdalla vain vakuutusluokkien 11,12 ja 13 suurempi volatiliteetti otetaan huomioon, muuten eri vakuutuslajien erilaisella luonteella ei ole vaikutusta toimintapääomavaatimukseen. Jälleenvakuutuksen vaikutus otetaan suoraan huomioon vain perustuen aikaisempiin vuosiin.

Laissa ehdotetaan säädettäväksi nykyisen sosiaali- ja terveysministeriön määräyksen (1999:65) mukaisesti niin sanotusta solvenssitestistä, jossa vahinkovakuutusyhtiön sijoitukset jaetaan riskiluokkiin ja eri luokkiin kuuluvan omaisuuden määrän ja luokille määritellyn riskillisyyden perusteella lasketaan sijoitusriskistä johtuva vakavaraisuuspääomavaatimus. Vakuutusteknisistä riskeistä johtuvan toimintapääomavaatimuksen laskemista varten yhtiön vakuutuskanta jaettaisiin vakuutuslajiryhmiin, joiden erilainen riskillisyys otetaan huomioon kullekin ryhmälle määriteltyjen parametrien ja laskukaavojen kautta.

2.2.7. Henkivakuutus

Lakiin ehdotetaan voimassa olevan lain 13 luvun tapaan otettavaksi henkivakuutusta koskevat erityissäännökset. Luvun sääntely perustuu pääperiaatteiltaan voimassa olevan lain 13 lukuun. Lakiin otettaisiin nykyisen lain sisältöinen kohtuusperiaate, jolla tarkoitetaan vakuutusten tuottaman ylijäämän kohtuullista jakoa ylijäämän jakoon osallisten vakuutusten ja yhtiön omistajien kesken. Uutta olisi se, että vakuutusyhtiön olisi annettava nykyistä enemmän informaatiota kohtuusperiaatteen soveltamiskäytännöstään ja Vakuutusvalvontaviraston olisi julkistettava tietoja eri yhtiöiden tulkinnoista kohtuusperiaatetta soveltaessaan. Tarkoituksena on vakuutusyhtiöiden toiminnan läpinäkyvyyden ja kilpailun edistäminen.

Esitystä valmisteltaessa selvitettiin kohtuusperiaatteen sääntelyn muuttamista. Esillä oli vaihtoehto, jonka mukaan lakiin perustuvasta yleisestä kohtuusperiaatteesta olisi luovuttu, jolloin kukin vakuutusyhtiö olisi määritellyt yhtiön hallituksen hyväksymissä ylijäämän jakoa koskevissa periaatteissaan sen, miten mahdollinen ylijäämä jakautuu yhtiön, osakkaiden ja vakuutusten kesken. Tämä olisi muuttanut valvonnan luonnetta siten, että Vakuutusvalvontavirasto ei olisi enää valvonut kohtuusperiaatteen toteutumista ylijäämää jaettaessa, vaan virasto olisi valvonut ainoastaan sitä, että yhtiöillä olisi lisäetujen jakoperiaatteet, yhtiö julkaisisi ne Internet-verkkosivuillaan ja että yhtiöt noudattaisivat periaatteitaan. Myös voimassa olevan lain vaatimuksesta, jonka mukaan lisäetujen tasossa on pyrittävä jatkuvuuteen, harkittiin luovuttavaksi.

Koska ei löydetty mallia, joka ehdotettua paremmin olisi toisaalta lisännyt läpinäkyvyyttä toisaalta varmistanut sen, että markkinoilla olisi myös vastaisuudessa tarjolla ylijäämän jakoon osallisia laskuperustekorkoisia vakuutuksia, ehdotetaan voimassa olevan säännöksen säilyttämistä läpinäkyvyyttä kuitenkin edellä kerrotulla tavalla lisäten.

2.2.8. Rahoitus

Vakuutusyhtiön osakeantiin, optio-oikeuksiin ja osakepääoman korottamiseen sovellettaisiin suoraan osakeyhtiölain 9—11 luvun säännöksiä. Ehdotus vastaa teknisesti voimassa olevan lain sääntelyä, mutta asiallisesti sovellettavat osakeyhtiölain säännökset ovat muuttuneet osakkeiden nimellisarvottomuudesta johtuen. Näitä säännöksiä sovellettaisiin pääosin myös keskinäisen vakuutusyhtiön takuuosuuksiin.

Laissa ehdotetaan säädettäväksi nykyisen lain tapaan vakuutusyhtiön luotonotosta ja vakuuden antamisesta. Vakuutusyhtiön tulee nykyisen lain mukaan järjestää toimintansa pääsääntöisesti luottoa ottamatta. Luoton ottaminen on sallittua vain niissä poikkeustapauksissa, jotka on lueteltu voimassa olevan vakuutusyhtiölain 1 luvun 4 §:ssä. Tätä periaatetta lakiehdotuksessa ei esitetä muutettavaksi. Samoin voimassa olevan lain 1 luvun 4 a §:ssä rajoitetaan vakuutusyhtiön oikeutta antaa vakuuksia. Myös tämä periaate ehdotetaan lakiehdotuksessa säilytettäväksi.

Pääomalainaa koskeva sääntely vastaa pääosin osakeyhtiölain vastaavaa sääntelyä. Pääomalaina ei olisi oman pääoman erä, koska IFRS-standardien mukaan pääomalainaa ei yleensä voida pitää omana pääomana.

2.2.9. Varojen jakaminen

Vakuutusyhtiön varojen jakamista koskevat säännökset on kirjoitettu noudattaen osakeyhtiölain 13 luvun systematiikkaa ja rakennetta. Vakuutusyhtiön varojen jakamista koskeva säännöstö kuitenkin poikkeaa monilta osin yleisestä osakeyhtiölainsäädännöstä vakuutustoiminnan erityisluonteen johdosta. Sen vuoksi ehdotuksessa on lähtökohtana, että osakeyhtiölain 13 luvun varojen jakamista koskevia säännöksiä ei sovelleta vakuutusyhtiöihin lainkaan, vaan vakuutusyhtiölaki sisältää kaikki varojen jakosäännökset siitä huolimatta, että muutamat osakeyhtiölain säännökset olisivat sellaisenaan sovellettavissa myös vakuutusyhtiöihin.

Varojenjakotapoja koskeva säännös vastaa asiasisällöltään pääosin osakeyhtiölain vastaavaa säännöstä ja myös voimassa olevaa vakuutusyhtiölakia. Nykyisen lain tapaan varojenjaoksi ei katsota sellaisten lisäetujen antamista, joka suoritetaan 13 luvun säännöksiä noudattaen.

Vakuutusyhtiön jaettavien varojen määrää koskeva sääntely poikkeaa osakeyhtiölaista. Olennaisena erona on sääntely, joilla rajoitetaan vapaan oman pääoman jakamista. Varojen jakaminen olisi kielletty, jos vakuutusyhtiö ei täytä laissa säädettyjä vakavaraisuusvaatimuksia.

Varojen jako olisi myös kielletty, jos vakuutusyhtiö ei täytä katetta koskevia vaatimuksia, vaikka yhtiö muutoin täyttäisi vakavaraisuusvaatimukset ja sillä olisi jakokelpoisia varoja. Varoja ei myöskään saisi jakaa, jos vakuutusyhtiö on maksukyvytön tai jaon seurauksena yhtiö tulee maksukyvyttömäksi.

2.2.10. Yhtiörakenteen muuttaminen ja yhtiön purkaminen

Sulautuminen

Sulautumista koskeva sääntely ehdotetaan säilytettäväksi sisällöltään pääosin voimassa olevan lain kaltaisena. Koska vakuutusyhtiöiden sulautumiseen sovelletaan pitkälti osakeyhtiölain säännöksiä, vakuutusyhtiöidenkin sulautumismenettelyä ehdotetaan yksinkertaistettavaksi ja nopeutettavaksi nykyisen osakeyhtiölain sääntelyn mukaisesti. Menettelyn nopeuttaminen toteutetaan sulautumismenettelyyn liittyvien määräaikojen lyhentämisellä ja menettelyvaiheiden alkamisajankohtien aikaistamisella.

Myös vakuutusyhtiölakiin sisältyviä erityissäännöksiä ehdotetaan muutettavaksi menettelyn jouduttamistavoitteen saavuttamiseksi. Ehdotuksen mukaan Vakuutusvalvontaviraston lupaa sulautumiselle olisi haettava jo kuukauden kuluessa sulautumissuunnitelman allekirjoituksesta ja hyväksytyn tilintarkastajan lausunnon saamisesta. Samassa ajassa suunnitelma ilmoitettaisiin rekisteröitäväksi ja mahdollinen hakemus toimiluvan saamisesta tai laajentamisesta laitettaisiin vireille. Sulautumista koskevan hakemuksen saatuaan Vakuutusvalvontaviraston olisi lisäksi aloitettava vakuutusvelkojille osoitettu kuulutusmenettely, joka näin ollen aikaistuu voimassa olevaan lakiin verrattuna. Ehdotetuista uudistuksista seuraa, että Vakuutusvalvontaviraston suostumuksen hakemista koskeva menettely ja vakuutusvelkojille osoitettu kuulutusmenettely voidaan aloittaa välittömästi sulautumismenettelyn alkuvaiheessa rinnakkain osakeyhtiölain velkojiensuojamenettelyn ja sulautumispäätöksen tekemistä koskevan menettelyn kanssa.

Sulautumissuunnitelman ehdotetaan sisältävän nykyistä enemmän tietoa, jotta sulautumista koskeva informaatio olisi riittävää.

Eräissä vakuutusalan yritysjärjestelyissä noudatetaan kaksinkertaista yrityskauppavalvontaa. Vakuutusvalvontaviraston on tullut voimassa olevan lain mukaan pyytää sulautumissuunnitelman hyväksymistä koskevasta hakemuksesta Kilpailuviraston lausunto. Lisäksi Kilpailuviraston tehtäviin kuuluu kilpailunrajoituksista annetussa laissa (480/1992) tarkoitetun yrityskauppavalvonnan hoitaminen. Ehdotuksessa katsotaan olevan sekä valvontaviranomaisten että valvottavien kannalta tarkoituksenmukaista, että kilpailuoikeudelliset kysymykset käsitellään vain yhdessä valvontaviranomaisessa. Näin ollen ehdotetaan, että Vakuutusvalvontavirasto voisi kieltää sulautumisen ainoastaan sillä edellytyksellä, että terveet ja varovaiset liikeperiaatteet vaarantuisivat. Kilpailuoikeudellisella perusteilla sulautumisen voisi kieltää vain Kilpailuvirasto.

Nykyisen osakeyhtiölain mukaisesti myös vakuutusyhtiöiden sulautumistapoja ehdotetaan laajennettavaksi. Ehdotuksella tehdään mahdolliseksi sulautumisen toteuttaminen niin sanottuna kolmikantasulautumisena, jossa sulautumisvastikkeen antaa muu taho kuin vastaanottava yhtiö. Yleensä vastikkeen antajana on vastaanottavan yhtiön emoyhtiö.

Jakautuminen

Myös vakuutusosakeyhtiön jakautumista koskeviin säännöksiin ehdotetaan eräitä muutoksia. Lakiteknisesti merkittävin muutos on, että jakautumissäännöksistä viitataan osakeyhtiölain säännöksiin, kun voimassa olevassa laissa tältä osin viitataan laajasti vakuutusyhtiölain sulautumista koskeviin säännöksiin.

Sisällöllisesti jakautumissääntelyä uudistetaan sulautumista vastaavalla tavalla. Jakautumismenettelyä nopeutetaan ja yksinkertaistetaan nykyisen osakeyhtiölain sulautumis- ja jakautumismenettelyä koskevia uudistuksia vastaavasti.

Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että vakuutusosakeyhtiön jakautuminen olisi mahdollista perustettavan vakuutusosakeyhtiön tai muun osakeyhtiön lisäksi jo olemassa olevaan eli aiemmin perustettuun vakuutusosakeyhtiöön tai muuhun osakeyhtiöön. Kysymyksessä olisi tällöin asiallisesti jakautumisen ja absorptiosulautumisen yhdistelmästä. Ehdotettu sääntely sallisi siten nykyistä monimuotoisemmat jakautumiset osakeyhtiölain säännöksiä vastaavasti, jolloin jakautuminen voi nykyistä selvemmin vaikuttaa osakkeenomistajien asemaan yhtiössä. Jakautumissääntelyn soveltamisalaa ehdotetaan myös osittain rajoitettavaksi. Voimassa olevan lain mukaan selvitystilassa ollut vakuutusosakeyhtiö on voinut jakautua. Vakuutettujen edut huomioon ottaen tämä ei ole kuitenkaan ole perusteltua.

Selvitystilassa oleva vakuutusyhtiö voisi kuitenkin voimassa olevan lain tapaan sulautua ehdotetun 19 luvun sääntelyn mukaisesti edellyttäen, että vastaanottava yhtiö täyttäisi vastuuvelan katetta ja vakavaraisuutta koskevat vaatimukset.

Ehdotuksen mukaan jakautumista koskevat säännökset koskisivat voimassa olevan lain tapaan vain vakuutusosakeyhtiöitä. Osakeyhtiöiden jakautumista koskevat periaatteet eivät sellaisenaan sovellu keskinäiseen vakuutusyhtiöön.

Vakuutuskannan luovuttaminen

Vakuutusyhtiö voi voimassa olevan lain tavoin luovuttaa vakuutuskantansa tai sen osan toiselle vakuutusyhtiölle. Koska vakuutuskannan luovuttaminen voi vastata merkitykseltään sulautumista, näitä järjestelyjä koskevien säännösten tulee olla mahdollisimman yhdenmukaiset. Näin ollen vakuutuskannan luovutuksen sääntelyä uudistettaisiin sulautumista ja jakautumista koskevan ehdotuksen mukaisesti muun muassa siten, että Vakuutusvalvontavirastolta olisi haettava suostumus vakuutuskannan luovuttamista koskevalle suunnitelmalle aikaisemmin kuin voimassa olevan lain mukaan. Tavoitteena on nopeuttaa myös vakuutuskannan luovutusmenettelyä.

Vakuutusvalvontaviraston ja Kilpailuviraston työnjakoa selkiinnytettäisiin samalla tavalla kuin sulautumisenkin osalta. Kilpailuoikeudelliset kysymykset käsiteltäisiin ehdotuksen mukaan vain Kilpailuvirastossa, eikä Vakuutusvalvontaviraston siten enää tarvitsisi pyytää lausuntoa asiasta.

Voimassa olevassa laissa ei ole säännelty toimiluvan laajentamisesta tai sen rajoittamisesta vakuutuskannan luovutuksen yhteydessä. Ehdotukseen otettaisiin tästä säännökset, jotta vakuutuskannan luovutusta koskeva sääntely olisi yhdenmukaisuuden sulautumista ja jakautumista koskevan sääntelyn kanssa.

Vakuutusyhtiön luovuttaessa vakuutuskantansa sen on ilmoitettava joko luopuvansa vakuutustoiminnan harjoittamisesta tai jatkavansa muuta liiketoimintaa. Selvitystilasta säädetään ehdotuksen 23 luvussa.

Vakuutuskannan luovuttamista koskevaan suunnitelmaan tulisi voimassa olevassa laissa säädettyjen vaatimusten lisäksi sisällyttää muun muassa selvitys siirtyvästä tasoitusmäärästä ja yhteistakuuerästä sekä selvitys siitä, että vastaanottava vakuutusyhtiö täyttää luovutuksen jälkeen vakavaraisuusvaatimukset.

Ehdotus sisältää myös säännökset vakuutuskannan luovuttamisesta ulkomaiselle vakuutusyhtiölle. Ehdotuksen mukaan vakuutuskannan tai sen osan luovuttaminen ulkomaiselle ETA-vakuutusyhtiölle, jolla on sivuliike Suomessa, voitaisiin toteuttaa samoin edellytyksin kuin sijoittautumisoikeuden tai palvelujen vapaan tarjonnan perusteella tehtyjen vakuutussopimusten vakuutuskannan luovuttaminen.

Laissa säädettäisiin myös mahdollisuudesta luovuttaa jälleenvakuutuskanta sekä Suomessa harjoitetusta ensivakuutustoiminnasta syntynyt vakuutuskanta sellaiselle kolmannen maan vakuutusyhtiölle, jolla on sivuliike Suomessa. Lisäksi laissa säädettäisiin tilanteista, joissa kolmannessa maassa sijaitsevasta sivuliikkeestä käsin tehtyjen vakuutussopimusten vakuutuskantaa luovutetaan ulkomaiselle ETA-vakuutusyhtiölle tai kolmannen maan vakuutusyhtiölle. Näissä tapauksissa vakuutuskannan luovuttamiselle ei tarvittaisi Vakuutusvalvontaviraston suostumusta. Myös vakuutuskannan vastaanottamista koskevia säännöksiä ehdotetaan täsmennettäväksi.

Yhtiömuodon muuttaminen

Ehdotetut yhtiömuodon muuttamista koskevat säännökset vastaavat pääosin voimassa olevassa laissa jo olevia säännöksiä. Säännösten rakennetta ehdotetaan muutettavaksi jonkin verran ja niiden sisältöön ehdotetaan eräitä vähäisempiä muutoksia ja täsmennyksiä, jotka pitkälti seuraavat nykyisen osakeyhtiölain linjauksia.

Selvitystila ja konkurssi

Vakuutusyhtiön selvitystilaan ja konkurssiin liittyy paljon vakuutustoiminnan luonteesta johtuvaa erityissääntelyä, minkä vuoksi voimassa olevaan vakuutusyhtiölakiin on kirjoitettu kaikki vakuutusyhtiöihin sovellettavat selvitystila- ja konkurssisäännökset. Esityksessä ehdotetaan, että osakeyhtiölain selvitystilaa ja konkurssia koskevia säännöksiä voitaisiin soveltaa vakuutusyhtiön selvitystilaan sellaisessa tapauksessa, että vakuutusyhtiö on luovuttanut koko vakuutuskantansa ja yhtiö on ilmoittanut, että se luopuu vakuutustoiminnan harjoittamisesta ja että yhtiö ei jatka myöskään muuta liiketoimintaa. Tällöin yhtiö voitaisiin purkaa osakeyhtiölain selvitysmenettelyä koskevia säännöksiä noudattaen, koska vakuutetut edut eivät enää koko vakuutuskannan luovutuksen jälkeen voi vaarantua selvitystilamenettelyn myötä. Muissa kuin edellä mainitussa tapauksessa vakuutusyhtiön selvitystilaan olisi ehdotuksen mukaan sovellettava ehdotettuja vakuutusyhtiölain säännöksiä.

Laissa ei enää säädettäisi voimassa olevan lain tapaan erikseen vapaaehtoisesta selvitystilasta ja pakkoselvitystilasta. Voimassa olevassa laissa näitä ei ole eritelty menettelyllisesti muutoin kuin selvitystilaan asettamisedellytysten osalta. Muilta osin selvitystilamenettely on ollut lain mukaan pääosin samanlainen riippumatta siitä, onko yhtiö asetettu pakkoselvitystilaan yhtiön heikon vakavaraisuusaseman vuoksi vai siksi, että vakavarainen yhtiö haluaa muutoin lopettaa vakuutustoiminnan harjoittamisen vapaaehtoisesti.

Henkivakuutusyhtiöitä koskeva sääntely poikkeaa nykyisin vahinkovakuutusyhtiöitä koskevasta sääntelystä siten, että ne voivat päättää yhtiön vapaaehtoisesta asettamisesta selvitystilaan, vain jos yhtiö on luovuttanut koko vakuutuskantaansa toiselle vakuutusyhtiölle ennen selvitystilaan asettamista. Henki- ja vahinkovakuutusyhtiöt tulisivat samanlaiseen asemaan, kun voimassa olevan lain mukainen jako vapaaehtoiseen selvitystilaan ja pakkoselvitystilaan poistettaisiin ja edellä kuvatussa tilanteessa sekä henki- että vahinkovakuutusyhtiöön sovellettaisiin osakeyhtiölain selvitystilaa koskevia säännöksiä.

Muiden ehdotettujen muutosten tavoitteena on lähinnä yksinkertaistaa pakkoselvitystilaan asettamista koskevaa menettelyä ja selkeyttää selvitystila- ja konkurssimenettelyn eroja. Selkeyden vuoksi säännöksiin ehdotetaan useita teknisiä tarkennuksia. Merkittävin ehdotettu muutos koskee tuomioistuimen toimivaltaa selvitystilaan asettamisessa. Tuomioistuimella ei enää olisi oikeutta määrätä vakuutusyhtiötä selvitystilaan. Tuomioistuimella ei ole tätä oikeutta myöskään osakeyhtiölain mukaan.

Selvitystilaa ja konkurssia koskevan luvun rakennetta ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännösten järjestys vastaa selvitystilaa ja konkurssia koskevien menettelyjen etenemistä vaiheittain.

2.2.11. Valvonta

Laissa säädettäisiin nykyisen lain tapaan vakuutusyhtiöiden ja vakuutusomistusyhteisöjen valvonnasta. Säännökset perustuvat voimassa olevan lain 14 lukuun. Keskeisimmät muutokset johtuvat siitä, että Vakuutusvalvontaviraston valvonta- ja tarkastusoikeutta koskevia säännöksiä ehdotetaan lähennettäviksi Rahoitustarkastuksen vastaaviin oikeuksiin. Toinen olennainen muutos on, että valvontatehtävää ja valvonnan kohdentumista pyritään kuvaamaan nykyistä lakia selkeämmin ja toimintaympäristön kehitystä vastaavasti.

Laissa säädettäisiin voimassa olevan lain mukaisesti myös vakuutusyritysryhmittymään kuuluvan vakuutusyhtiön lisävalvonnasta. Vakuutusyritysryhmän mukautetusta vakavaraisuuslaskelmasta annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen säännökset ehdotetaan kirjoitettavaksi lakiin ja asetus kumottavaksi. Laki sisältää myös eräitä rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvontaan liittyviä säännöksiä, jotka koskevat lähinnä Vakuutusvalvontaviraston tiedonsaanti- ja tarkastusoikeutta. Rahoitus- ja vakuutusryhmittymiä koskevat aineelliset valvontasäännökset sisältyvät rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annettuun lakiin (699/2004).

Vakuutusyritysryhmittymän sekä rahoitus- ja vakuutusryhmittymän valvontaa koskeviin säännöksiin ei ehdoteta olennaisia muutoksia verrattuna voimassa olevaan lakiin. Eräisiin vakuutusyritysryhmittymän lisävalvontaa koskeviin määritelmiin on tehty muutoksia jälleenvakuutusdirektiivistä johtuen ja luvun rakennetta on eräiltä osin yksinkertaistettu.

Voimassa olevan lain 14 a luvun mukaisia kilpailua koskevia säännöksiä ei ehdoteta uuteen vakuutusyhtiölakiin. Kilpailunrajoituksia koskevan lainsäädännön muutosten yhteydessä 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa vakuutusyhtiölain valvontaa koskevia säännöksiä täydennettiin siten, että sosiaali- ja terveysministeriölle säädettiin vakuutusalan kilpailuvalvontaan liittyviä tehtäviä Kilpailuviranomaisten toimivaltaa kuitenkaan rajoittamatta. Vuonna 1992 voimaan tulleen uuden kilpailunrajoituslain mukaan sosiaali- ja terveysministeriölle säädettiin muun muassa oikeus tehdä esitys vakuutustoimintaa koskevan kilpailunrajoituksen käsittelemisestä silloisessa kilpailuneuvostossa. Käytännössä ministeriö tai sittemmin Vakuutusvalvontavirasto ei tehnyt tällaisia esityksiä. Vakuutusvalvontaviraston esityksenteko-oikeus poistettiin vakuutusyhtiölaista lailla 319/2004. Mainitulla lailla ei muutettu Kilpailuviraston ja Vakuutusvalvontaviraston yrityskauppavalvontaa koskevia yhteistoimintasäännöksiä. Tässä esityksessä ehdotetaan kahdenkertaisesta yrityskauppavalvonnasta luopumista, ja siten kilpailunvalvonnan keskittämistä Kilpailuvirastolle. Vakuutusvalvontaviraston erityisasiantuntemusta hyödynnettäisiin jatkossakin normaalin viranomaisyhteistyön kautta.

2.2.12. Seuraamukset ja oikeussuoja

Ehdotuksessa on nykyisen osakeyhtiölain tapaan kirjattu lakiin yleisiä oikeusperiaatteita. Vaikka voimassa olevia säännöksiä ei ole yleisesti ottaen muutettu merkittävästi, huomiota on erityisesti kiinnitetty siihen, että seuraamusjärjestelmä vastaa vähemmistöosakkaiden ja velkojien tarpeita. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole ollut, kuten ei osakeyhtiölaissakaan, muuttaa voimassa olevaa eri etutahojen välistä tasapainoa.

Päätöksen pätemättömyys

Päätöksen pätemättömyyttä koskevat säännökset vastaavat pääosin voimassa olevia säännöksiä. Ehdotukseen sisältyy kuitenkin eräitä sisällöllisesti merkittäviä muutoksia. Lisäksi päätöksen moitetta koskevan luvun rakenne ehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaussäännöksistä osakeyhtiölakiin luovutaan, ja kaikki asiaa koskevat säännökset kirjataan mainittuun lukuun.

Vakuutusyhtiöihin on sovellettu entisen osakeyhtiölain säännöstä, jonka mukaan osakkeenomistaja voi moittia yhtiökokouksen päätöstä poikkeuksellisesti vielä vuoden kuluessa päätöksen tekemisestä, jos tähän on hyväksyttävä syy ja päätöksen päteväksi jääminen olisi osakkeenomistajalle ilmeisen kohtuutonta. Vastaavaa säännöstä ei ehdoteta vakuutusyhtiölakiin, koska sitä ei sisälly uuteen osakeyhtiölakiinkaan.

Pätemättömän ja mitättömän päätöksen välistä erottelua ehdotetaan osittain tarkistettavaksi. Osakeyhtiölain mukaisesti myös vakuutusyhtiölakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan selvästi yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen päätös olisi mitätön. Ehdotettu hallituksen päätöksen moiteoikeus silloin, kun yhtiökokous on valtuuttanut hallituksen päättämään yhtiökokoukselle kuuluvasta asiasta, on periaatteellisesti merkittävä uudistus. Tämäkin uudistus seuraa osakeyhtiölain muutoksesta.

Vahingonkorvaus

Myös ehdotetut vahingonkorvaussäännökset säännökset rakentuvat voimassa olevan oikeuden periaatteille. Vahingonkorvaussäännösten rakenne sitä vastoin ehdotetaan uudistettavaksi täysin. Koska vahingonkorvauksen asema oikeussuojakeinona on keskeinen, ehdotetaan selkeyden vuoksi, että siitä säänneltäisiin kokonaisuudessaan vakuutusyhtiölaissa ilman viittaussäännöksiä osakeyhtiölakiin.

Osakeyhtiölain mukaisesti laissa ehdotetaan säädettäväksi johtoa koskevasta tuottamusolettamasta silloin, kun vahinko on aiheutettu vakuutusyhtiölakia, sen nojalla sovellettavia osakeyhtiölain säännöksiä tai yhtiöjärjestystä rikkomalla.

Osakkaan vahingonkorvausvastuun perusteita ehdotetaan puolestaan muutettaviksi siten, että vastuu ei nykyiseen tapaan edellyttäisi törkeää tuottamusta. Osakeyhtiölakiin tehty muutos pelkän tavallisen tuottamuksen riittämisestä tässä tapauksessa ehdotetaan otettavaksi myös vakuutusyhtiölakiin.

Yksittäisen osakkaan oikeus saada korvausta niin sanotuista välillisistä vahingoistaan eli ensi sijassa yhtiölle aiheutetusta vahingosta poistettaisiin. Osakkaan olisi tämän sijaan tilanteessa ajettava omalla kustannuksellaan kannetta vahingon korvaamisesta yhtiölle.

Osakeyhtiölain mukaisesti ehdotetaan, että kaikkia vakuutusyhtiölaissa tarkoitettuja vahingonkorvauskanteita koskee erityinen viiden vuoden kanneaika.

Ehdotuksessa on lähtökohtana, että vakuutusyhtiölain vahingonkorvaussäännökset ovat pakottavaa oikeutta. Kuitenkaan ei ole katsottu perustelluksi kokonaan sulkea pois yksimielisten osakkaiden mahdollisuutta yhtiöjärjestyksessä rajoittaa yhtiön johdon vastuuta suhteessa yhtiöön. Näin ollen ehdotetaan, että johdon vastuun rajoittamisesta yhtiötä kohtaan voitaisiin määrätä yhtiöjärjestyksessä. Rajoitus ei kuitenkaan olisi tehokas, jos on rikottu pakottavia säännöksiä eli sellaisia säännöksiä, joista ei muutenkaan voida poiketa yhtiöjärjestyksen määräyksillä.

Vahingonkorvaussäännösten kanssa samassa luvussa säädetään vaikutusvallan väärinkäyttöön perustuvasta lunastusvelvollisuudesta. Näitä säännöksiä ehdotetaan osakeyhtiölain linjasta poiketen muutettavaksi. Vakuutusyhtiötä ei voitaisi määrätä selvitystilaan osakkaan vaikutusvallan väärinkäytön johdosta, sillä tämän ei katsota olevan oikeassa suhteessa yhtiölle sekä vakuutuksenottajille ja vakuutetuille selvitystilasta aiheutuviin seuraamuksiin.

2.2.13. EU:n direktiivien voimaan saattaminen

Uudessa vakuutusyhtiölaissa säädettäisiin jälleenvakuutusdirektiivin voimaan saattamisesta Suomessa. Jälleenvakuutusdirektiivi ei aiheuta suuria muutoksia vakuutusyhtiölainsäädäntöön, koska jo nykyisin vakuutusyhtiölain vahinkovakuutusyhtiöitä koskevia säännöksiä eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta sovelletaan myös jälleenvakuutusyhtiöihin. Sama periaate olisi voimassa myös uudessa vakuutusyhtiölaissa. Uutta olisi lähinnä jälleenvakuutusyhtiön peruspääomaa ja jälleenvakuutuskytkösyhtiötä koskeva sääntely. Jälleenvakuutusdirektiivin sääntely heijastuu eräiltä osin myös vakuutusyritysryhmittymän lisävalvontaa sekä toimintapääomaa ja takuumäärää koskeviin säännöksiin. Nykyisen lain tapaan jälleenvakuutusyhtiöitä eivät koskisi vastuuvelan kattamista koskevat yksityiskohtaiset säännökset, vaan ainoastaan kattamista koskeva yleisperiaate.

Jälleenvakuutusdirektiivin mukaisesta erillisyhtiöstä, jolla tarkoitetaan yritystä, joka ottaa vastatakseen vakuutusyritysten tai jälleenvakuutusyritysten riskejä ja kattaa nämä riskit kokonaisuudessaan lainan liikkeelle laskemisesta saatavilla tuotoilla tai muilla rahoitusmenetelmillä, ja rajoitetusta jälleenvakuutuksesta ei ehdoteta säännöksiä vakuutusyhtiölakiin. Suomessa ei ole katsottu olevan tarvetta tämän kaltaiseen sääntelyyn.

Esityksessä ehdotetaan myös rajat ylittävät sulautumiset -direktiivin voimaan saattamista Suomessa vakuutustoimialan osalta.

Direktiivi koskee Euroopan talousalueeseen kuuluvista valtioista olevien yhtiöiden sulautumisia. Suomessa direktiivin soveltamisalaan kuuluvat vakuutustoimialan osalta vakuutusosakeyhtiöt sekä sellaiset keskinäiset vakuutusyhtiöt, joiden takuupääoma tuottaa osakkuuden yhtiössä. Rajat ylittävään sulautumiseen sovellettaisiin pääosin kansallisia sulautumissäännöksiä.

Direktiiviä sovelletaan sellaiseen pääomayhtiöiden sulautumiseen, johon osallistuvat yhtiöt kuuluvat vähintään kahden eri jäsenvaltion lainsäädännön soveltamisalaan ja jotka on perustettu vähintään kahden eri jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti ja joiden sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka on yhteisössä.

Direktiivissä säännelty rajat ylittävä sulautuminen helpottaa osakeyhtiöiden ja osakkaiden tai jäsenten rajoitetulla vastuulla toimivien muiden yritysten rajat ylittäviä rakennejärjestelyitä Euroopan unionin alueella.

2.2.14. Vakuutusyhtiölain voimaanpanolaki

Uuden vakuutusyhtiölain voimaantulosta ehdotetaan säädettäväksi erillinen laki. Osakeyhtiölain voimaanpanolain (625/2006) tapaan ehdotetussa vakuutusyhtiölain voimaanpanolaissa säädetään uuden vakuutusyhtiölain voimaantulosta ja vanhan lain kumoamisesta sekä siirtymäjärjestelyistä, jotka koskevat ennen uuden lain voimaantuloa perustettuja vakuutusyhtiöitä.

Tarkoituksena on siirtymäsäännösten avulla välttää uuden lain voimaantulosta johtuvien tarpeettomien kustannusten ja muiden vaikeuksien aiheutuminen vakuutusyhtiöille ja niiden sidosryhmille. Siirtymäsäännösten tarkoituksena on muun muassa välttää sitä, että yhtiöt joutuisivat muuttamaan yhtiöjärjestystään uuden lain voimaantulon takia. Jos yhtiöjärjestystä joudutaan muuttamaan, se voitaisiin yleensä tehdä muun yhtiöjärjestysmuutoksen yhteydessä. Tarkoituksena on myös, että jos yhtiössä on tehty vanhan lain aikana päätös tietystä toimenpiteestä, esimerkiksi osakeannista, menettely voitaisiin saattaa loppuun vanhan lain mukaisesti, vaikka uusi laki tulee voimaan menettelyn aikana.

2.2.15. Laki työeläkevakuutusyhtiöistä

Ehdotuksen mukaan työeläkevakuutusyhtiöistä annettuun lakiin ei ehdoteta tehtäväksi merkittäviä sisällöllisiä muutoksia. Lakiin ehdotetaan tehtäväksi pääosin teknisiä muutoksia ehdotetusta uudesta vakuutusyhtiölaista ja uudesta 1 päivänä syyskuuta 2006 voimaan tulleesta osakeyhtiölaista johtuen. Lisäksi lain viittaustekniikka vakuutusyhtiölakiin ja osakeyhtiölakiin ehdotetaan säilytettäväksi ennallaan selvitysmies Louekosken esityksen mukaisesti.

Suurimpana yksittäisenä muutoksena voidaan pitää sitä, että lakiin ehdotetaan lisättäväksi voimassa olevan vakuutusyhtiölain 14 a luvun kilpailun valvontaa vastaavat säännökset. Lisäys johtuu siitä, että ehdotus uudeksi vakuutusyhtiölaiksi ei sisällä kilpailun valvontaa koskevia säännöksiä. Työeläkevakuutusyhtiöiden osalta on kuitenkin katsottu tarkoituksenmukaiseksi, että Vakuutusvalvontavirasto valvoo työeläkevakuutusyhtiöiden kilpailuolosuhteita voimassa olevan lain tapaan.

2.2.16. Laki vakuutusluokista

Ehdotuksen mukaan suomalaisille vakuutusyhtiöille ja Suomessa toimiluvan saaneille kolmansien maiden vakuutusyhtiöille sekä suomalaisille vakuutusyhdistyksille sallituista vakuutusluokista säädettäisiin uusi laki. Uudella lailla siirrettäisiin lain tasolle voimassa olevaan vakuutusluokkapäätökseen sisältyvä suomalaisten vakuutusyhtiöiden ja vakuutusyhdistysten sekä Suomessa toimivien kolmannen maan vakuutusyhtiöiden vakuutusluokkia koskeva sääntely. Samalla vakuutusluokkapäätös kumottaisiin.

Suomen vakuutusluokkia koskeva sääntely perustuu EY:n säännöksiin. EY:n vahinkovakuutusluokkia koskeva sääntely perustuu ensimmäisen vahinkovakuutusdirektiivin 7 artiklan 2 kohtaan ja direktiivin liitteeseen A. Henkivakuutusluokista puolestaan säädetään henkivakuutusdirektiivin 2 artiklassa ja direktiivin liitteessä 1. Vakuutusluokkia koskevan säätelyn tarkoituksena on ollut yhtenäistää jäsenvaltioiden vakuutuslainsäädännön periaatteet yhtäältä siitä, minkälaista toimintaa pidetään toimilupaa edellyttävänä vakuutustoiminnan harjoittamisena ja toisaalta siitä, mikä on vakuutusyhtiöille sallittua liiketoimintaa. Vakuutuksen tai vakuutustoiminnan käsitteen määrittelemisen sijasta tämä on tehty luokittelemalla vakuutustoiminnan eri osa-alueet ryhmiin sen mukaan, mitä riskiä vakuutuksella katetaan. Vahinkovakuutusluokkia on 18 ja henkivakuutusluokkia 9. Kunkin vakuutusyhtiön toimiluvassa määritellään se, mitä vakuutusluokkia tai luokkaryhmiä yhtiö voi harjoittaa.

Suomessa vakuutusluokkia koskeva sääntely on pantu täytäntöön siten, että voimassa olevan vakuutusyhtiölain 3 §:ssä ja ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain (398/1995) 2 §:ssä viitataan kyseisiin direktiiveihin, minkä lisäksi vakuutusluokkapäätöksellä on annettu varsinaiset vakuutusluokkia koskevat tarkemmat säännökset. Ministeriön päätöksen vahinkovakuutusluokkia koskevat säännökset ovat yhdenmukaiset EY:n vahinkovakuutusluokkien kanssa. Sen sijaan henkivakuutusten osalta vakuutusluokkapäätöksen 6 a—c §:ssä on asetettu direktiiviä yksityiskohtaisempia vaatimuksia sille, minkälaisia henki- ja eläkevakuutuksia suomalaiset vakuutusyhtiöt ja Suomessa toimiluvan saaneet kolmannen maan henkivakuutusyhtiöt voivat myöntää.

Vakuutusluokat vaikuttavat vakuutustoiminnan luvanvaraisuuden sääntelyyn, koska vakuutusluokat määrittelevät toimilupaa edellyttävän vakuutustoiminnan ja vakuutusyhtiöille sallitun liiketoiminnan rajat sekä lainsäädännön tasolla että vakuutusyhtiön toimiluvassa. Perustuslain 18 §:n 1 momentti edellyttää, että elinkeinovapauden rajoituksista ja elinkeinon luvanvaraisuudesta säädetään lailla. Tämän vuoksi ehdotetaan vakuutusluokista vastaisuudessa säädettäväksi laissa. Näin ollen voimassa oleva ministeriön vakuutusluokkia koskeva päätös ehdotetaan korvattavaksi lailla vakuutusluokista.

Sen lisäksi, että vakuutusluokkia koskeva sääntely ehdotetaan siirrettäväksi lain tasolle, voimassa olevan vakuutusluokkapäätöksen 6 a—c §:iä vastaavia säännöksiä ei enää ehdoteta sisällytettäväksi uuteen lakiin. Voimassa olevan vakuutusluokkapäätöksen 6 a—c §:n säännökset ovat liittyneet kiinteästi henki- ja eläkevakuutuksia koskevaan verosääntelyyn. Näin ollen on tarkoituksenmukaisempaa vastaisuudessa sisällyttää ne vakuutusten määrittelyä koskevat säännökset, joita verotuksen näkökulmasta pidetään tarpeellisena, verolainsäädäntöön. Näin on eläkevakuutusten osalta jo tapahtunutkin, sillä esimerkiksi tuloverolain (1535/1992) 34 a §:ssä ja 54 d §:ssä on määritelty yksilöllinen eläkevakuutus ja 96 a §:ssä kollektiivinen lisäeläketurva siltä osin kun sääntelylle on ollut verotuksen näkökulmasta tarvetta. Toinen keskeinen syy luopua vakuutusluokkapäätöksen 6 a—c §:iin sisältyvistä säännöksistä on se, ettei kyseisten säännösten periaatteita esimerkiksi siitä, miten paljon henki- tai eläkevakuutuksessa olisi oltava riskielementtiä, voida ulottaa koskemaan ulkomaisia ETA-vakuutusyhtiöitä. Kilpailuneutraliteettisyistä näitä säännöksiä ei tämän vuoksi ole enää mahdollista säilyttää suomalaistenkaan vakuutusyhtiöiden osalta.

Vakuutusluokkia koskevan sääntelyn aineelliseen sisältöön ei ehdoteta muita muutoksia.

2.2.17. Eräät muut lait

Ehdotuksen mukaan osakeyhtiölain voimaanpanosta annetun lain 1 §:ään, vakuutusyhtiön toimilupamaksusta annettuun lakiin, kilpailunrajoituksista annetun lain 11 c §:ään, kaupparekisterilain 9 §:ään ja ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annettuun lakiin ehdotetaan tehtäväksi tekniset muutokset uudesta vakuutusyhtiölaista johtuen.

Lakeihin ei ehdoteta tehtäväksi merkittäviä sisällöllisiä muutoksia.

Esityksen tavoitteena on vakuutusyhtiöitä koskevan lainsäädännön selkeyttäminen ja ajanmukaistaminen. Uudistuksen lähtökohtien voidaan osakeyhtiölain perusteluissa esitetyn mukaisesti arvioida johtavan vakuutusyhtiöiden toiminnan tehostumiseen. Tämän tyyppisiä vaikutuksia on vaikea arvioida etukäteen.

Erilaisia rajoituksia ja muotomääräyksiä ehdotetaan kevennettäväksi tai kokonaan poistettavaksi. Myös sääntelyn tahdonvaltaisuutta ehdotetaan jonkin verran laajennettavaksi. Nämä muutokset johtavat siihen, että vakuutusyhtiöt voivat harjoittaa toimintaansa nykyistä joustavammalla tavalla. Tosin vakuutusyhtiölainsäädännössä ei toiminnan joustavoittamisessa voida täysin seurata yleistä osakeyhtiölakia, koska vakuutustoimintaa koskee yleisestä yhtiöoikeudesta poiketen raskas erityissääntely ja luvanvaraisuus, joiden tarkoituksena on vakuutettujen etujen turvaaminen. Myös laissa edellytetty vakuutusyhtiöiden valvonta ja siihen kuuluva seuranta, raportointi ja tarkastus johtavat siihen, että vakuutusyhtiöiden toiminta ei voi olla niin joustavaa ja muotovapaata kuin muuta liiketoimintaa harjoittavalla osakeyhtiöllä.

Uudistuksella ei ole valtiontaloudellisia vaikutuksia eikä vaikutuksia kuntien talouteen. Vakuutusvalvontaviraston valvontatehtävät lisääntyvät jonkin verran henkivakuutusyhtiöiden uuden ennakoivan valvontajärjestelmän johdosta, mutta uusista tehtävistä ei arvioida aiheutuvan virastolle merkittäviä kustannuksia.

Uudesta vakuutusyhtiölaista aiheutuu vakuutusyhtiöille todennäköisesti vain vähäisiä välittömiä taloudellisia rasitteita.

Esityksellä ei ole olennaisia organisaatio- eikä henkilöstövaikutuksia julkisten viranomaisten kannalta.

Sosiaali- ja terveysministeriön ja Vakuutusvalvontaviraston toimivaltuudet muuttuvat, koska henki- ja vahinkovakuutusyhtiöiden toimilupa-asioiden käsittely ehdotetaan siirrettäväksi ministeriöltä Vakuutusvalvontavirastolle. Sosiaali- ja terveysministeriön ja Vakuutusvalvontaviraston välinen tehtävänjako muuttuu jonkin verran myös sen vuoksi, että viraston norminantovalta muuttuu luonteeltaan teknisemmäksi. Myös se, että suuri osa nykyisin asetuksilla ja viraston määräyksillä annetusta normistosta ehdotetaan säädettäväksi laissa, muuttaa ministeriön ja viraston tehtävänkuvaa. Lisäksi viraston valvontatoimen sisältö saa henkivakuutusyhtiöiden ennakoivan valvonnan johdosta uusia piirteitä.

Kilpailuviraston ja Vakuutusvalvontaviraston toimivaltasuhteet muuttuvat. Vakuutusvalvontavirasto ei enää valvoisi kilpailuoikeudelliselta näkökannalta omistajakontrollisäännösten noudattamista eikä sulautumisen ja vakuutuskannan luovuttamisen muodossa tapahtuvia yritysjärjestelyjä. Tältä osin yritysjärjestelyihin liittyvät kilpailuoikeudelliset kysymykset myös vakuutustoimialan osalta siirtyisivät yksinomaan Kilpailuviraston toimivaltaan.

Juttujen keskittäminen tiettyihin käräjäoikeuksiin vaikuttaa näiden käräjäoikeuksien työmääriä lisäävästi ja vastaavasti muiden käräjäoikeuksien työmääriä vähentävästi. Tämä voi vaikuttaa myös henkilöstötarpeen jakautumiseen käräjäoikeuksien välillä.

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 26 päivänä toukokuuta 2004 työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia hallituksen esityksen muotoon kirjoitettu ehdotus uudeksi vakuutusyhtiölaiksi, jossa tarpeellisin osin on otettu huomioon osakeyhtiölain kokonaisuudistuksesta johtuvat muutostarpeet. Lisäksi työryhmän on tehtävä tarvittavat ehdotukset perustuslain uudesta sääntelystä johtuviksi muutoksiksi sekä selvitettävä muutkin nykyisen lain voimassaoloaikana ilmenneet vakuutusyhtiötä koskevat muutostarpeet. Työryhmä otti nimekseen Vakuutusyhtiölaki 2005 –työryhmä.

Sosiaali- ja terveysministeriö pidensi työryhmän toimikautta kaksi kertaa siten, että työryhmän määräaika päättyi 30 päivänä kesäkuuta 2006. Vakuutusyhtiölaki 2005

–työryhmä luovutti mietintönsä sosiaali- ja terveysministeriölle 29 päivänä marraskuuta 2006.

Sosiaali- ja terveysministeriö laajensi 22 päivänä syyskuuta 2006 vakuutusyhtiölakia valmistelevan työryhmän toimeksiantoa siten, että työryhmän tehtäväksi tuli myös tehdä ehdotettavasta uudesta vakuutusyhtiölaista ja uudesta osakeyhtiölaista johtuvat ehdotukset työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain muutoksiksi. Työryhmä luovutti ehdotuksensa työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain muutoksiksi sosiaali- ja terveysministeriölle 21 päivänä helmikuuta 2007.

Vakuutusyhtiölaki 2005 –työryhmän mietinnöstä pyydettiin lausunnot seuraavilta tahoilta: oikeusministeriö, valtiovarainministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, Vakuutusvalvontavirasto, Rahoitustarkastus, Kilpailuvirasto, Kuluttajavirasto, Suomen Pankki, Konkurssiasiamies, Patentti- ja rekisterihallitus, Tietosuojavaltuutettu, Kirjanpitolautakunta, Kuluttajien vakuutustoimisto ja Vakuutuslautakunta, Akava ry, Elinkeinoelämän keskusliitto ry, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry, Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto (1.1.2007 alkaen Finanssialan Keskusliitto ry), Liikennevakuutuskeskus, Potilasvakuutuskeskus, Ympäristövakuutuskeskus, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto, Työeläkelaitosten Liitto TELA ry, Keskuskauppakamari, Aktuaariyhdistys ry, Vakuutusmatemaatikon tutkintolautakunta, Eläkesäätiöyhdistys-ESY ry (ESY), Vakuutuskassat ry, HTM-tilintarkastajat ry, KHT-yhdistys ry ja Suomen Asianajajaliitto.

Työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain muutosehdotuksista lausunnot pyydettiin seuraavilta tahoilta: oikeusministeriö, Vakuutusvalvontavirasto, Kilpailuvirasto, Työeläkevakuuttajat TELA ry, Finanssialan Keskusliitto ry, Eläkesäätiöyhdistys – ESY ry, Akava ry, Elinkeinoelämän keskusliitto ry, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry ja Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry.

Ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain muutosehdotuksista pyydettiin lisäksi lausunnot Vakuutusvalvontavirastolta ja Finanssialan Keskusliito ry:ltä.

Lausunnoissa esitetyt näkökohdat on otettu tarpeellisin osin hallituksen esityksessä huomioon.

Oikeusministeriössä on työryhmätyönä valmisteilla ehdotus laiksi vakuutussopimuslain muuttamisesta (oikeusministeriön työryhmämietintöjä 2006:16). Ehdotus tulee sisältämään säännöksen (20 a §) henkilövakuutuksen sopimusehtojen muuttamisesta, jonka johdosta voimassa olevan vakuutusyhtiölain 13 luvun 4 § vakuutusyhtiön mahdollisuudesta muuttaa vakuutusmaksujen laskuperusteita sopimuskauden aikana tulee tarpeettomaksi. Koska vakuutussopimuslakia koskeva muutosehdotus tullee voimaan vasta tämän lain voimaan tultua, ehdotetaan, että tässä vaiheessa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 13 luvun 4 § säilytetään pääosin ennallaan uudessa vakuutusyhtiölaissa ja että säännös siirrettäisiin vakuutussopimuslakiin vasta vakuutussopimuslain muutosta koskevan työn yhteydessä. Säännöksen siirtämistä vakuutussopimuslakiin puoltaa se, että vakuutusmaksujen laskuperusteet ovat osa vakuutuksen sopimusehtoja ja näin ollen sopimusehdoista ei ole tarkoituksenmukaista säännellä sekä vakuutusyhtiölaissa että vakuutussopimuslaissa. Lisäksi voimassa olevan lain 13 luvun 4 § on ristiriidassa vakuutussopimuslain sopimusehtojen muuttamista koskevan sääntelyn kanssa. Vakuutusyhtiölain mukaan vakuutusmaksujen laskuperusteiden muuttaminen on ollut mahdollista eri tilanteissa kuin mitä vakuutussopimuslaissa säädetään. Tämä ristiriita poistuu, kun sopimusehtojen muuttamisesta säännellään vastaisuudessa vakuutusyhtiölain muutosten voimaantullessa vain vakuutussopimuslaissa.

Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan parhaillaan liikennevakuutuslain (279/1959) kokonaisuudistusta. Uusi liikennevakuutuslaki tulee aiheuttamaan joitakin muutoksia myös vakuutusyhtiölakiin.

Yhteistakuuerää koskeviin vakuutusyhtiölain säännöksiin ei ehdoteta tehtäväksi muutoksia tämän kokonaisuudistuksen yhteydessä. Yhteistakuuerää tullaan käsittelemään yksityiskohtaisemmin tapaturmavakuutuslain kokonaisuudistusta koskevan työn yhteydessä. Työ on aloitettu keväällä 2007.

Ehdotetun 6 luvun 4 §:n 4 momentin mukaan enemmistön vakuutusyhtiön hallituksen jäsenistä on oltava henkilöitä, jotka eivät ole samaan konserniin tai rahoitus- ja vakuutusryhmittymään kuuluvan luottolaitoksen hallituksen jäsenenä tai varajäsenenä taikka toimitusjohtajana. Vastaava säännös on kumotussa luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (1607/1993, 15§) ja uudessa, 15 päivänä helmikuuta 2007 voimaan tulleessa luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (121/2007, 41 §). Rahoitus- ja vakuutusryhmittymiä koskevaa sääntelyä on finanssiryhmäkomitean mietinnön jälkeen merkittävästi uudistettu muun muassa säätämällä laki rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta. Tästä syystä tarve vakuutusyhtiön ja pankin hallituksen erillisyyttä koskevalle sääntelylle on vähentynyt. Sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön yhteistyönä tullaan selvittämään hallintosäännösten uudistamistarve tältä osin.

I OSA. Yleiset periaatteet, perustaminen, osakkeet ja takuuosuudet

1 luku. Vakuutusyhtiön toiminnan keskeiset periaatteet ja lain soveltaminen

Osakeyhtiölain (624/2006) 1 luvun rakennetta vastaavalla tavalla luvussa ehdotetaan säädettäväksi vakuutusyhtiön toiminnan keskeisistä periaatteista. Näiden periaatteiden kirjaamisella lakiin ja niiden kokoamisella ensimmäiseen lukuun halutaan osakeyhtiölain tapaan korostaa periaatteiden merkitystä vakuutusyhtiöiden toiminnassa ja helpottaa myös lain kokonaisuuden ymmärtämistä. Lisäksi periaatteet osaltaan auttavat yksittäisen lainkohdan sisällön ja merkityksen arvioinnissa. Lain yksityiskohtaiset säännökset ovat suurelta osin tässä luvussa kuvattujen periaatteiden soveltamista yksittäisessä tilanteessa. Toiminnan keskeisten periaatteiden lain tulkintaa ohjaavan vaikutuksen voidaan katsoa olevan sitä voimakkaampi, mitä heikommin lain yksityiskohtaiset säännökset normittavat tiettyä oikeusongelmaa. Siten periaatteiden tulkintaa ohjaava vaikutus on suuri yhtiöiden toimintaympäristön muuttuessa niin, etteivät yksityiskohtaiset säännökset enää yksiselitteisesti ohjaa yhtiön osakkaiden tai johdon toimenpiteitä. Lähtökohtana kuitenkin on, että lain yksityiskohtaiset määräykset tulevat sovellettaviksi ensisijaisesti. Toisaalta muodollisesti lain vaatimukset täyttävä päätös voi olla esimerkiksi yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen ja siten pätemätön.

Lakiin kirjatut periaatteet eivät sinänsä ole uusia, vaan ne on joko mainittu nimenomaisesti nykyisessä vakuutusyhtiölaissa eri paikoissa tai niitä sovelletaan osakeyhtiölain kautta. Jälleenvakuutusyhtiöitä koskevat säännökset johtuvat jälleenvakuutusdirektiivistä. Ensimmäisessä luvussa säännellään vakuutusyhtiön osakkaiden, velkojien ja yhtiön johdon asemaa ja keskinäisiä suhteita. Lukuun kirjoitetut keskeiset periaatteet ovat yhtäältä yleisiä yhtiöoikeudellisia periaatteita, kuten oikeushenkilöllisyys ja osakkaan rajoitettu vastuu, enemmistöperiaate, yhdenvertaisuusperiaate sekä johdon tehtävää ja tahdonvaltaisuutta koskevat säännökset. Toisaalta luku sisältää vakuutustoiminnan erityisluonteesta johtuvat periaatteet, joita sovelletaan yksinomaan vakuutustoimialalla. Tällaisia periaatteita ovat muun muassa toimilupaa, peruspääoma ja valvontaa koskevat säännökset, muun liiketoiminnan kuin vakuutustoiminnan harjoittamiskielto, erillisyysperiaate, turvaavuusperiaate sekä osakeyhtiölaista poikkeava vakuutusyhtiön toiminnan tarkoitusta koskeva sääntely.

Luku sisältää myös vakuutusyhtiölaissa yleisesti käytettävien käsitteiden määritelmät.

Yleiset säännökset

1 §. Soveltaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi lain soveltamisalasta. Pykälän 1 momentin mukaan lakia sovelletaan Suomen lain mukaan rekisteröityyn vakuutusosakeyhtiöön ja keskinäiseen vakuutusyhtiöön. Näistä kummastakin yhtiömuodosta laissa käytetään nimitystä vakuutusyhtiö. Vakuutusyhtiö on vakuutusyhtiölain soveltamisen näkökulmasta suomalainen silloin, kun se on rekisteröity Suomen lain mukaisesti. Säännöksessä keskeinen kansainvälisyksityisoikeudellinen liittymä on rekisteröinti. Lainvalinnan osalta ei ole merkitystä sellaisilla seikoilla kuin, missä yhtiön johto toimii tai missä pääosa yhtiön toiminnasta tapahtuu. Ehdotetun 1 luvun 13 §:n mukaisesti vakuutusyhtiön pääkonttorin on kuitenkin sijaittava Suomessa.

Pykälän 2 momentin mukaan lakia sovelletaan sekä yksityiseen että julkiseen vakuutusyhtiöön. Se, onko yhtiö yksityinen vai julkinen osakeyhtiö, käy ilmi yhtiön yhtiöjärjestyksestä, erityisesti yhtiön toiminimestä. Sekä vakuutusosakeyhtiö että keskinäinen vakuutusyhtiö voivat olla joko yksityisiä tai julkisia voimassa olevan lain tapaan.

Pykälän 3 momentti sisältää nykyisen osakeyhtiölain 1 luvun 1 §:n 2 momentin mukaisen säännöksen, jonka mukaan vain julkisen vakuutusyhtiön arvopapereita voidaan ottaa arvopaperimarkkinalain (495/1989) 1 luvun3 §:ssä tarkoitetun julkisen kaupankäynnin kohteeksi.

2 §. Osakeyhtiölain soveltaminen. Vuonna 1997 voimaan tulleella vakuutusyhtiölain osittaisuudistuksella (laki vakuutusyhtiölain muuttamisesta 611/1997) vakuutusyhtiölain ja osakeyhtiölain keskinäistä suhdetta muutettiin siten, että vakuutusyhtiölaissa säädettiin täsmällisesti, mitä osakeyhtiölain säännöksiä vakuutusyhtiöihin sovelletaan vakuutusyhtiölain lisäksi, kun aikaisemmin osakeyhtiölakia sovellettiin vakuutusyhtiölain taustalakina. Tässä esityksessä noudatetaan samaa lainsäädäntötekniikkaa kuin voimassa olevassa laissa. Ehdotuksen useimmissa luvuissa säädetään, mitä osakeyhtiölain vastaavia asioita käsittelevän luvun säännöksiä sovelletaan vakuutusyhtiöihin. Poikkeuksen tekevät sellaiset luvut, joiden käsittelemät asiat ovat seurausta vakuutustoiminnan erityisluonteesta ja joita vastaavaa sääntelyä ei ole osakeyhtiölaissa. Tällaisia lukuja ovat esimerkiksi vastuuvelan katetta, henkivakuutusta, valvontaa ja vakuutuskannan luovuttamista koskevat luvut.

Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiöön sovelletaan osakeyhtiölakia siten, kuin tässä laissa säädetään. Tältä osin ehdotus vastaa voimassa olevan lain 1 luvun 1 §:n 2 momenttia. Ehdotettu sanamuoto tekee mahdolliseksi sen, että eri asiakokonaisuuksien osalta voidaan joustavasti noudattaa kussakin tilanteessa parhaiten soveltuvaa tekniikkaa sen toteamiseksi, miten osakeyhtiölakia sovelletaan. Niinpä monissa luvuissa luetellaan pykäläkohtaisesti osakeyhtiölain sovellettavat säännökset, toisissa taas tiettyä osakeyhtiölain asiakokonaisuutta voidaan soveltaa sellaisenaan ja vakuutusyhtiölaki sisältää vakuutustoiminnasta johtuvat lisäsäännökset. Eräiden lukujen osalta osakeyhtiölakia ei sovelleta lainkaan, vaan vakuutusyhtiölaki sisältää kaikki tarvittavat säännökset.

Eräs keskeinen syy siihen, että vakuutusyhtiölakiin joudutaan kirjoittamaan lukuisia sisällöltään osakeyhtiölain säännöksiä vastaavia säännöksiä on se, että vakuutustoimintaa voidaan harjoittaa paitsi osakeyhtiömuodossa myös keskinäisessä vakuutusyhtiössä. Kaikkia osakeyhtiölain säännöksiä ei voida soveltaa keskinäisiin vakuutusyhtiöihin sellaisinaan, koska keskinäisen yhtiön omistusrakenne poikkeaa osakeyhtiöstä. Kun lähtökohtana on, että vakuutusyhtiölakia sovelletaan sekä vakuutusosakeyhtiöihin että keskinäisiin vakuutusyhtiöihin, osakeyhtiölain periaatteet joudutaan yhteen sovittamaan vakuutusyhtiölaissa siten, että niitä voidaan soveltaa kumpaankin yhtiömuotoon.

Keskinäisessä vakuutusyhtiössä on mahdollisuus muodostaa takuupääomaa, joka osakeyhtiössä vastaa osakepääomaa. Takuuosuudet ovat eräiltä osin verrattavissa osakkeisiin ja takuuosuuden omistajat osakkeenomistajiin. Osakeyhtiölain osakepääomaa, osakkeita ja osakkeenomistajia koskevat säännökset ovat useissa tapauksissa suoraan sovellettavissa keskinäisen vakuutusyhtiön takuupääomaan, takuuosuuksiin ja takuuosuuden omistajiin.

Jotta vakuutusyhtiölaissa ei tarvitsisi kaikissa niissä tapauksissa, jotka koskevat osakepääomaa, osakkeita ja osakkeenomistajia, samalla todeta, että sääntely koskee myös takuupääomaa, takuuosuuksia ja takuuosuuden omistajia, pykälän 2 momentissa ehdotetaan pääsäännöksi, että se, mitä osakeyhtiölaissa säädetään osakeyhtiön osakkeista ja osakepääomasta, sovelletaan vastaavasti keskinäisen vakuutusyhtiön takuuosuuksiin ja takuupääomaan ja että se, mitä osakeyhtiölaissa säädetään osakkeenomistajista, sovelletaan vastaavasti keskinäisen vakuutusyhtiön osakkaisiin

Kaikkia osakeyhtiölain säännöksiä ei kuitenkaan voida soveltaa sellaisinaan takuupääomaan, takuuosuuksiin ja takuuosuuden omistajiin. Eräs keskeinen poikkeus on se, että keskinäisessä vakuutusyhtiössä osakkaita ovat myös vakuutuksenottajat. Lisäksi keskinäisessä vakuutusyhtiössä takuuosuuden omistajat eivät ole aina keskinäisen vakuutusyhtiön osakkaita, vaan osakkuus syntyy vasta yhtiöjärjestyksessä olevalla määräyksellä. Tällaisten poikkeustilanteiden vuoksi 2 momentti sisältää säännöksen, jonka mukaan takuupääomasta, takuuosuuksista ja takuuosuuden omistajista voidaan säätää osakeyhtiölaista poikkeavalla tavalla vakuutusyhtiölaissa.

Pykälän 3 momentin mukaan osakeyhtiölain 1 luvun säännöksiä ei sovelleta vakuutusyhtiöihin. Osakeyhtiölain 1 lukua vastaavat yleiset toimintaa koskevat keskeiset periaatteet sekä keskeiset vakuutusyhtiöoikeudelliset periaatteet on kirjoitettu käsiteltävänä olevaan 1 lukuun.

Määritelmät

Vakuutusyhtiölaki sisältää lukuisan määrän vakiintuneita käsitteitä, joita käytetään useammassa asiayhteydessä eri puolilla lakia. Nykyisen lain tapaan ne määriteltäisiin lain ensimmäisessä luvussa. Olennaisimmat määritelmät sisältyvät luvun 3—11 §:ään ja ne vastaavat pääosin voimassa olevan lain mukaisia määritelmiä. Kokonaan uusia määritelmiä ovat jälleenvakuutusyhtiön ja jälleenvakuutuskytkösyhtiön määritelmät.

3 §. Henkivakuutus ja vahinkovakuutus. Pykälä sisältää henkivakuutuksen ja vahinkovakuutuksen määritelmät. Voimassa olevassa laissa näiden käsitteiden määritelmissä viitataan henkivakuutusdirektiivissä ja ensimmäisessä vahinkovakuutusdirektiivissä säädettyihin henki- ja vahinkovakuutusluokkiin. Vakuutusluokkia koskevat säännökset on saatettu osaksi Suomen kansallista lainsäädäntöä sosiaali- ja terveysministeriön antamalla vakuutusluokkapäätöksellä. Kun vakuutusluokkapäätös ehdotetaan nyt korvattavaksi vakuutusluokista annettavalla lailla, henkivakuutuksen ja vahinkovakuutuksen määritelmissä ehdotetaan viitattavaksi mainitussa laissa säädettäviin vakuutusluokkiin.

Pykälän mukaan henkivakuutuksella tarkoitetaan vakuutusluokista annetussa laissa ( / ) tarkoitettuihin henkivakuutusluokkiin kuuluvaa toimintaa ja vahinkovakuutuksella kyseisessä laissa tarkoitettuihin vahinkovakuutusluokkiin kuuluvaa toimintaa. Asialliselta sisällöltään pykälä vastaa voimassa olevan lain 1 luvun 3 §:n 3 momenttia.

4 §. Jälleenvakuutusyhtiö ja jälleenvakuutuskytkösyhtiö. Uutena asiana vakuutusyhtiölaissa määriteltäisiin jälleenvakuutusyhtiö ja jälleenvakuutuskytkösyhtiö. Määritelmät ovat tarpeen, koska jälleenvakuutusdirektiivistä johtuen laki sisältää sääntelyä, joka koskee yksinomaan jälleenvakuutusyhtiöitä ja jälleenvakuutuskytkösyhtiöitä.

Pykälän 1 momentin mukaan jälleenvakuutusyhtiöllä tarkoitetaan vakuutusyhtiötä, joka harjoittaa ainoastaan jälleenvakuutustoimintaa ja siitä välittömästi johtuvaa liiketoimintaa. Jos vakuutusyhtiö harjoittaa sekä ensivakuutusta että jälleenvakuutusta, kyseessä ei määritelmän mukaan olisi jälleenvakuutusyhtiö.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lisäksi jälleenvakuutusyhtiöihin sovellettavista lain säännöksistä. Nykyinen vakuutusyhtiölaki sisältää vain harvoja yksinomaan jälleenvakuutusta harjoittavia vakuutusyhtiöitä koskevia säännöksiä. Jälleenvakuutusyhtiöihin sovelletaan lain vahinkovakuutusyhtiöitä koskevia säännöksiä. Merkittävin ero ovat katesäännökset, jotka jälleenvakuutusyhtiöiden osalta poikkeavat muista vakuutusyhtiöistä kuten 10 luvun 21 §:ssä tarkemmin ehdotetaan. Jälleenvakuutusdirektiivin kansallinen voimaansaattaminen ei edellytä suuria muutoksia vakuutuslainsäädäntöön. Pääsääntönä voidaan edelleenkin pitää, että jälleenvakuutusyhtiöihin sovelletaan lain vahinkovakuutusyhtiöitä koskevia säännöksiä. Pykälän 1 momentti sisältää tämän periaatteen. Jälleenvakuutusdirektiivi sisältää kuitenkin eräitä muista vakuutusyhtiöistä poikkeavia säännöksiä, kuten toimintapääoma- ja takuumäärävaatimukset sekä jälleenvakuutuskytkösyhtiöitä koskevat säännökset, joista on tarkoitus säätää vakuutusyhtiölaissa erikseen.

Pykälän 2 momentin mukaan jälleenvakuutuskytkösyhtiöllä tarkoitettaisiin jälleenvakuutusyhtiötä, jonka tarkoituksena on jälleenvakuuttaa ainoastaan sen yritysryhmän riskejä, johon se itse kuuluu. Vakuutusyhtiön tai vakuutusyritysryhmittymän omistamaa jälleenvakuutusyhtiötä ei kuitenkaan pidettäisi jälleenvakuutuskytkösyhtiönä. Määritelmä vastaa jälleenvakuutusdirektiivin 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaista määritelmää.

5 §. Osakas. Osakkaalla laissa tarkoitettaisiin vakuutusosakeyhtiön osalta osakkeenomistajaa ja keskinäisen vakuutusyhtiön osalta vakuutuksenottajaa ja takuuosuuden omistajaa. Keskinäisessä vakuutusyhtiössä takuuosuuden omistajat olisivat osakkaita, jollei yhtiöjärjestyksessä toisin määrättäisi.

Ehdotus vastaa vakuutusosakeyhtiöiden osalta voimassa olevaa lakia. Keskinäisten vakuutusyhtiöiden osalta voimassa olevan lain mukainen käsite takuupääoman omistajat ehdotetaan korvattavaksi selkeämmällä käsitteellä takuuosuuksien omistajat. Lisäksi takuuosuuden omistajien osakkuus määritellään voimassa olevasta laista poikkeavasti. Voimassa olevan lain mukaan takuuosuuden omistajan osakkuudesta määrätään erikseen yhtiöjärjestyksessä. Ehdotuksen mukaan takuuosuuden omistaja on aina keskinäisen vakuutusyhtiön osakas, ellei yhtiöjärjestyksessä toisin määrätä. Ehdotuksen tarkoituksena on selkeyttää tämän lain soveltamista osakkaiden osalta. Ehdotus aiheuttanee muutoksia nykyisiin keskinäisten vakuutusyhtiöiden yhtiöjärjestyksiin, joten asiasta ehdotetaan erillistä siirtymäsäännöstä tämän lain voimaanpanolakiin.

Voimassa olevan lain mukaisesti keskinäisen yhtiön yhtiöjärjestyksessä voidaan jatkossakin määrätä, että meri- tai jälleenvakuutuksenottajat eivät ole osakkaita.

6 §. Vakuutusvelkoja. Pykälä sisältää vakuutusvelkojan määritelmän. Ehdotuksen mukaan vakuutusvelkojalla tarkoitetaan vakuutuksenottajaa, vakuutettua sekä muuta, kuten vakuutussopimuksessa määriteltyä edunsaajaa, jolla on vakuutussopimukseen perustuva saaminen vakuutusyhtiöltä. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 5 luvun 4 §:n 3 momentissa mainittua määritelmää. Käsitettä käytetään muun muassa sulautumista, jakautumista, vakuutuskannan luovuttamista ja yhtiömuodon muuttamista koskevien säännösten yhteydessä.

7 §. Vakuutussaatava. Pykälä sisältää vakuutussaatavan määritelmän. Vakuutussaatava määritellään nykyisin selvitystilaa ja konkurssia koskevan 15 luvun 1 §:ssä ja sitä käytetään vastuuvelan kattamista koskevassa luvussa. Määritelmä ehdotetaan siirrettäväksi käsiteltävänä olevaan pykälään.

8 §. Vakuutusomistusyhteisö. Vakuutusomistusyhteisön määritelmää ehdotetaan muutettavaksi jälleenvakuutusyhtiötä koskevasta sääntelystä johtuen. Määritelmässä oleva viittaus ulkomaisiin jälleenvakuutusyrityksiin ehdotetaan poistettavaksi, koska 26 luvun 1 §:ssä olevat vakuutusyrityksen ja kolmannen maan vakuutusyrityksen määritelmät tarkoittavat myös jälleenvakuutusyritystä. Muuten pykälä vastaa sisällöltään nykyisen lain 1 luvun 5 b §:ää.

9 §. Palveluyritys. Pykälä sisältää palveluyrityksen määritelmän. Käsitteellä tarkoitetaan yhteisöä, joka tuottaa vakuutusyhtiölle sen pääasialliseen toimintaan liittyviä palveluita. Lisäksi palveluyrityksellä tarkoitetaan yhteisöä, joka pääasiallisena toimintanaan tuottaa palveluja yhdelle tai useammalle vakuutusyhtiölle omistamalla, hallitsemalla tai hoitamalla kiinteistöjä. Pykälään ehdotetaan selkeyden vuoksi lisäystä, jonka mukaan palveluyrityksen rinnastetaan myös vakuutusyhtiön tytäryhteisönä olevat asunto- ja kiinteistöyhteisöt. Muuten pykälä vastaa nykyisen lain 1 luvun 5 a §:n mukaista määritelmää.

10 §. Merkittävä sidonnaisuus. Pykälä sisältää merkittävän sidonnaisuuden määritelmän, joka vastaa voimassa olevan lain 1 luvun 5 §:ssä olevaa vastaavaa määritelmää. Tässä lainkohdassa välillisellä omistuksella tarkoitetaan omistusta sellaisten yhteisöjen välityksellä, joihin omistajalla on katsottava olevan määräysvalta. Vakuutusyritysryhmittymän lisävalvontaa koskevassa 26 luvussa välillinen omistus ei edellytä määräysvaltaa.

11 §. ETA-valtio. Nykyinen vakuutusyhtiölaki ei sisällä ETA-valtion määritelmää, vaikka käsitettä käytetään laissa monissa kohdin. Selkeyden vuoksi määritelmä ehdotetaan kirjoitetavaksi vakuutusyhtiölakiin. Pykälän mukaan ETA-valtiolla tarkoitetaan Euroopan talousalueeseen kuuluvaa valtiota.

Keskeiset vakuutusyhtiöoikeudelliset periaatteet

Luvun käsiteltävänä oleva jakso sisältää vakuutustoiminnassa noudatettavat keskeiset oikeudelliset periaatteet, jotka ovat yhtäältä yleisiä yhtiöoikeudellisia periaatteita ja toisaalta vakuutustoiminnan erityisluonteesta johtuvat periaatteita, joita sovelletaan yksinomaan vakuutustoimialalla.

12 §. Oikeushenkilöllisyys ja osakkaan rajoitettu vastuu. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi osakeyhtiölain 1 luvun 2 §:n 1 momenttia vastaavalla tavalla vakuutusyhtiön oikeushenkilöllisyydestä. Nykyinen vakuutusyhtiölaki ei sisällä vastaavaa säännöstä. Vakuutusyhtiön oikeushenkilöllisyys sisältää sekä oikeuskelpoisuuden, jolla tarkoitetaan sitä, että yhtiöllä voi olla oikeuksia ja velvollisuuksia, että oikeustoimikelpoisuuden, jolla tarkoitetaan osakeyhtiön kykyä itse määrätä oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Momentissa todetaan vielä osakeyhtiölakia vastaavalla tavalla, että vakuutusyhtiö osakkeenomistajista erillisenä oikeushenkilönä syntyy rekisteröinnillä.

Pykälän 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan vakuutusyhtiön osakkaat eivät vastaa henkilökohtaisesti yhtiön velvoitteista. Momentissa ehdotettu pääsääntö koskee sekä vakuutusosakeyhtiön osakkeenomistajia että keskinäisen vakuutusyhtiön osakkaita. Momentin toisesta virkkeestä johtuu, että vakuutusosakeyhtiön osakkeenomistajille voidaan kuitenkin yhtiöjärjestyksessä asettaa velvollisuus suorittaa erityisiä maksuja yhtiölle ja keskinäisen vahinkovakuutusyhtiön vakuutuksenottajaosakkaalle voidaan asettaa velvollisuus suorittaa lisämaksuja.

Pykälän 2 momentti vastaa vakuutusosakeyhtiöiden osalta sisällöltään nykyisen osakeyhtiölain 1 luvun 2 §:n 2 momenttia. Keskinäisten vakuutusyhtiöiden osalta momentti vastaa osittain voimassa olevan vakuutusyhtiölain 3 luvun 1 §:n 2 momentin kahta ensimmäistä virkettä. Voimassa olevaa lakia ehdotetaan kuitenkin muutettavaksi siten, että viittaus jossain määrin epäselväksi osoittautuneeseen säännökseen vakuutuksenottajaosakkaiden henkilökohtaisesta vastuusta ehdotetaan poistettavaksi. Käytännössä tämä on tarkoittanut, että vakuutuksenottajaosakkaille on voitu määrätä lisämaksuja. Keskinäisessä vakuutusyhtiössä takuuosuuden omistajilla ei voitaisi jatkossakaan määrätä erityisiä maksuja eikä heillä olisi lisämaksuvelvollisuutta siinäkään tapauksessa, että nämä olisivat yhtiön osakkaita. Erityisistä maksuista, lisämaksuvelvollisuudesta ehdotetaan säädettäväksi tarkemmin lain 4 luvun 3 ja 4 §:ssä ja 14 luvun 5 §:ssä.

13 §. Toimilupa, pääkonttori ja valvonta. Eräitä vakuutustoiminnan keskeisimpiä ja samalla muusta liiketoiminnasta poikkeavia periaatteita ovat vakuutusyhtiöltä edellytettävä toimilupa ja vakuutusyhtiöiden valvonta. Toimilupajärjestelmän tarkoituksena on muun muassa varmistaa ennen toiminnan aloittamista, että vakuutusyhtiö noudattaa toiminnassaan terveitä ja varovaisia liikeperiaatteita, että yhtiön johto on pätevää ja ammattitaitoista ja että yhtiössä varaudutaan riittävässä määrin alkavan toiminnan kustannuksiin. Toimilupajärjestelmä on vanha ja vakiintunut valvontajärjestelmä ja myös EU:n vakuutustoimintaa koskevat direktiivit edellyttävät viranomaisen antamaa toimilupaa vakuutustoimintaa harjoittavilta vakuutusyrityksiltä.

Pykälän 1 momentissa säädetään nykyisen vakuutusyhtiölain 1 luvun 2 §:n mukaisesti, että vakuutustoimintaa saa harjoittaa ainoastaan sellainen vakuutusyhtiö, jolla on siihen toimilupa. EU:n sisämarkkinasäännösten nojalla Suomessa toimiluvan saanut vakuutusyhtiö saa harjoittaa toimilupansa mukaista vakuutustoimintaa myös muissa Euroopan talousalueeseen kuuluvissa valtioissa sekä sijoittautumisoikeuden että palvelujen vapaan tarjonnan perusteella. Toimiluvan tarkemmista edellytyksistä säädettäisiin lain 2 luvussa.

Pykälän 2 momentissa edellytetään nykyisen vakuutusyhtiölain 1 luvun 6 §:n mukaisesti, että vakuutusyhtiön pääkonttorin on sijaittava Suomessa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin vakuutustoiminnan valvonnasta. Toimilupajärjestelmän ohella toinen keskeinen vakuutustoimintaan liittyvä erityispiirre on vakuutustoiminnan valvonta. Valvonnan tarkoituksena on osaltaan turvata vakuutuksenottajien ja vakuutettujen etuja. Myös valvonta on vakiintunut periaate vakuutustoimialalla ja riittävien valvontajärjestelmien luomista edellytetään myös vakuutusdirektiiveissä. Pykälän 2 momentissa todettaisiin yleisperiaatteena, että vakuutusyhtiöiden toimintaa valvoo Vakuutusvalvontavirasto. Valvonnan asiallisesta sisällöstä säädettäisiin lain 25 ja 26 luvuissa.

14 §. Muun liiketoiminnan harjoittamiskielto. Pykälä sisältää voimassa olevan vakuutusyhtiölain 1 luvun 3 §:n 1 momenttia vastaavan säännöksen, jonka mukaan vakuutusyhtiö ei saa harjoittaa muuta toimintaa kuin vakuutustoimintaa ja siihen liittyvää liitännäistoimintaa. Voimassa olevassa laissa käytetty termi ”vakuutusliike” ehdotetaan muutettavaksi ”vakuutustoiminnaksi”.

Muun liiketoiminnan harjoittamiskielto on vanha ja vakiintunut periaate vakuutustoimialalla. Periaate sisällytettiin jo vuoden 1952 vakuutusyhtiölakiin ja se on myös nykyisin voimassa olevassa vakuutusyhtiölaissa. Muun liiketoiminnan harjoittamiskielto on perusteltua vakuutettujen etujen turvaamisen näkökulmasta. Jos vakuutusyhtiö saisi vakuutuksenottajilta keräämiensä varojen turvin ryhtyä rajoituksitta harjoittamaan mitä toimintaa tahansa, se voisi laajentaa toimintaansa alueille, joilla toimiminen on riskialtista vakuutettujen etujen turvaamisen kannalta. Myös EU:n direktiivit edellyttävät, että vakuutusyritykset rajoittavat liiketoimintansa vakuutusliikkeeseen ja siitä välittömästi johtuvaan liiketoimintaan.

Vakuutustoiminnan lisäksi vakuutusyhtiö voisi nykyisen lain tapaan harjoittaa vakuutustoimintaan liittyvää toimintaa, niin sanottua liitännäistoimintaa. Liitännäistoiminta määriteltäisiin 2 luvun 16 §:ssä ja se tarkoittaa sitä, että, että vakuutusyhtiö voi toimia muutakin kuin vakuutustoimintaa harjoittavien yritysten edustajana sekä markkinoida ja myydä näiden yritysten lukuun niiden tarjoamia tuotteita ja palveluja asiakkaille. Tällaisia yrityksiä ovat muun muassa julkisen valvonnan alainen luottolaitos, sijoituspalveluyritys, rahastoyhtiö, yhteissijoitusyritys tai muu rahoituslaitos. Liitännäistoiminnan harjoittaminen on tyypillistä tapauksissa, joissa vakuutusyhtiö kuuluu rahoitus- ja vakuutusyritysryhmittymään ja myy ryhmittymään kuuluvien luotto- ja rahoituslaitosten palveluja asiakkailleen.

15 §. Erillisyysperiaate. Pykälässä säädetään voimassa olevan lain 1 luvun 3 §:n 2 ja 3 momentin mukaisesti vakuutustoiminnassa tärkeästä erillisyysperiaatteesta, jonka mukaan henkivakuutustoimintaa ja vahinkovakuutustoimintaa ei voida muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta harjoittaa samassa vakuutusyhtiössä. Henkivakuutus ja vahinkovakuutus ovat luonteeltaan niin erilaista toimintaa, että niiden harjoittaminen samassa vakuutusyhtiössä riskien erilaisuuden vuoksi voisi johtaa vakuutettujen etujen vaarantumiseen. Myös EU:n direktiivit edellyttävät henkivakuutuksen ja vahinkovakuutuksen harjoittamista erillisissä yhtiöissä.

Pykälän 1 momentin mukaan henkivakuutustoimintaa harjoittava vakuutusyhtiö ei saa harjoittaa muuta toimintaa kuin henkivakuutusta. Henkivakuutusta koskevat vakuutusluokat määritellään vakuutusluokista annettavan lain 13—20 §:ssä. Poikkeuksena erillisyysperiaatteesta henkivakuutusyhtiö voisi kuitenkin nykyisen lain tapaan harjoittaa vahinkovakuutusluokkiin 1 ja 2 kuuluvaa vakuutusta, eli tapaturmavakuutusta ja sairausvakuutusta. Vahinkovakuutustoiminta olisi kuitenkin pidettävä erillään henkivakuutustoiminnasta. Lisäksi henkivakuutusyhtiö voi harjoittaa henkivakuutuksen ja sallittujen vahinkovakuutusten jälleenvakuutusta.

Pykälän 2 momentin mukaan vahinkovakuutustoimintaa harjoittava vakuutusyhtiö ei saa harjoittaa muuta toimintaa kuin vahinkovakuutustoimintaa ja jälleenvakuutusta. Vahinkovakuutusyhtiön jälleenvakuutustoiminta voi käsittää nykyisen lain tapaan sekä henki- että jälleenvakuutustoiminnan harjoittamisen. Sallittu vahinkovakuutustoiminta määritellään vakuutusluokista annettavan lain 2—12 §:ssä. Kun pykälän 1 momentissa sallitaan henkivakuutusyhtiön harjoittaa vahinkovakuutusluokkiin 1 ja 2 kuuluvaa vakuutusta, 2 momentissa säädetään lisäksi, että vahinkovakuutusyhtiö, joka harjoittaa vain mainittua vahinkovakuutusta ja sen jälleenvakuutusta, saa harjoittaa myös henkivakuutusta ja sen jälleenvakuutusta. Tällöin kyseiseen yhtiöön sovellettaisiin kuitenkin henkivakuutusta koskevia säännöksiä.

Jälleenvakuutusdirektiivistä johtuen pykälän 3 momentissa säädettäisiin uutena asiana jälleenvakuutusyhtiöstä. Momentissa kielletään jälleenvakuutusyhtiötä harjoittamasta muuta toimintaa kuin jälleenvakuutusta ja siitä välittömästi johtuvaa toimintaa. Myös henki- ja vahinkovakuutustoimintaa harjoittavilla vakuutusyhtiöillä on oikeus harjoittaa jälleenvakuutusta, mutta ne eivät kuitenkaan ole määritelmällisesti jälleenvakuutusyhtiöitä.

16 §. Turvaavuusperiaate. Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 11 luvun 13 §:n 1 momentin mukaan vakuutusyhtiön toimintapääoma, jälleenvakuutus ja muut yhtiön vakavaraisuuteen vaikuttavat seikat on järjestettävä vakuutetut edut turvaavalla tavalla ottaen huomioon tuottojen ja kulujen todennäköinen vaihtelu sekä arvioitavissa olevat muut epävarmuustekijät. Turvaavuusperiaatteen keskeisyyden korostamiseksi säännös ehdotetaan siirrettäväksi toimintapääomaa koskevat luvusta vakuutusyhtiöoikeudellisia periaatteita käsittelevään 1 lukuun. Turvaavuusperiaatetta koskevan säännöksen siirtämisellä 1 lukuun on merkitystä myös yhtiön johdon vahingonkorvausvelvollisuuden kannalta. Johdon vahingonkorvausvelvollisuutta koskeva vakuutusyhtiölain 28 luvun 2 §:n 3 momentti nimittäin sisältää käännettyä todistustaakkaa koskevan säännöksen. Sen mukaan jos vahinko on aiheutettu rikkomalla vakuutusyhtiölakia tai sen nojalla sovellettavia osakeyhtiölain säännöksiä, vahinko katsotaan aiheutetuksi huolimattomuudesta, jollei menettelystä vastuussa oleva osoita menetelleenä huolellisesti. Ehdotettu säännös ei kuitenkaan koske tilanteita, joissa on rikottu pelkästään 1 luvussa säädettyjä periaatteita, koska tuottamusolettaman soveltaminen näissä tilanteissa johtaisi periaatteiden yleisluontoisuuden huomioon ottaen yhtiön johdon vastuuta ajatellen liian ankaraan lopputulokseen.

Turvaavuusperiaate sisältää muun muassa sen, että vakuutusyhtiön hallituksen ja toimitusjohtajan on johdettava yhtiötä ammattitaitoisesti sekä terveiden ja varovaisten liikeperiaatteiden mukaisesti. Johdon on myös huolehdittava, että yhtiöllä on riittävä sisäinen valvonta ja riittävät riskienhallintajärjestelmät. Turvaavuusperiaatteeseen voidaan katsoa kuuluvan osaltaan myös se, että yhtiön johdon tehtävänä on huolellisesti toimien edistää vakuutusyhtiön etua.

17 §. Toiminnan tarkoitus. Nykyisen osakeyhtiölain 1 luvun 5 § sisältää osakeyhtiön toiminnan tarkoitusta koskevan säännöksen. Sen mukaan yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä toisin määrätä. Pykälän perustelujen mukaan säännös vastaa pääasiallisen sisältönsä osalta entisen osakeyhtiölain 12 luvun 1 §:n 2 momenttia. Viimeksi mainittua säännöstä ei kuitenkaan sovelleta vakuutusyhtiöihin, eikä voimassa oleva vakuutusyhtiölakikaan sisällä omaa säännöstä vakuutusyhtiön toiminnan tarkoituksesta. Työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa (354/1997) määritellään työeläkevakuutusyhtiön toiminnan tarkoitus, joka ei ole voiton tuottaminen, vaan lakisääteisen eläkevakuutusliikkeen harjoittaminen hoitamalla lakisääteisen eläketurvan toimeenpanoa ja yhtiölle tätä varten kertyviä varoja vakuutusten käsittämät edut turvaavalla tavalla. Henki- ja vahinkovakuutusyhtiöiden osalta ei siis ole nimenomaisesti säädetty, että yhtiön toiminnan tarkoitus olisi voiton tuottaminen osakkaille.

Vaikka vakuutusyhtiön toiminnan tarkoitukseksi ei olekaan määritelty voiton tuottamista, sitä ei kuitenkaan ole kielletty. Vakuutustoiminnan harjoittaminen on yksityisoikeudellista liiketoimintaa, jonka yhtenä olennaisena ja määräävänä piirteenä on voiton tuottaminen toimintaa harjoittavan yhtiön omistajille.

Vakuutusyhtiöt harjoittavat myös sosiaaliturvaan kuuluvaa vakuutusta, kuten lakisääteistä tapaturmavakuutusta, tai sitä täydentävää toimintaa. Vakuutusyhtiölain mukainen vakavaraisuus- ja valvontajärjestelmä on säädetty turvaamaan vakuutettujen edut. Tämän varmistaminen perustuu ensi sijassa ajatukseen siitä, että vakuutusyhtiön omistajat ja johto toimivat lain edellyttämällä tavalla. Sitä täydentää vakuutustoiminnan julkinen valvonta.

Vakuutusyhtiön toiminnassa voiton tuottamisen rinnalla tulisi korostaa vakuutustoiminnan erityispiirteitä. Jos vakuutusyhtiö, sen johdon kaikista toimista huolimatta, joutuu taloudellisiin vaikeuksiin, vakuutetut edut on pyrittävä turvaamaan ensisijaisesti. Esimerkkinä tästä on vakuutusyhtiölain sääntely vakuutusyhtiön selvitystilasta ja konkurssista. Lain mukaan vakuutusyhtiön konkurssissa vakuutettujen vakuutussaatavat maksetaan ennen muita velkojia.

Nykyisen osakeyhtiölain 1 luvun 5 §:n perustelujen mukaan yhtiön toiminnassa on kaikissa tilanteissa tavoiteltava laissa ja yhtiöjärjestyksessä määritellyn tarkoituksen toteutumista. Silloin on epäselvää, miten vakuutusosakeyhtiön johdon tulisi toimia, jos kriisitilanteessa osakkeenomistajien ja vakuutettujen edut joutuvat keskenään ristiriitaan. Tällöin on johdon toiminnan ja vastuiden kannalta tärkeää, että yhtiön päävelkojien, eli vakuutettujen, eduista huolehtiminen olisi johdon ensisijainen tehtävä osakkeenomistajien etujen ohella.

Vakuutusyhtiön toiminnan tarkoituksen ilmaiseminen pelkästään osakeyhtiölaissa säädetyllä tavalla voi antaa tarkoituksesta yksipuolisen kuvan, kun otetaan huomioon toiminnan luvanvaraisuus, julkinen valvonta sekä erityisesti vakuutettujen etujen turvaamiseen pyrkivä vakavaraisuus- ja muu sääntely.

Esityksessä on lähtökohtana, että vakuutusyhtiön toiminnan tarkoitusta määriteltäessä voiton tuottamisen rinnalla tasaveroisena periaatteena korostetaan vakuutettujen etujen turvaamista. Asiasta ehdotetaan säädettäväksi pykälän 3 momentissa, jonka mukaan vakuutusyhtiön on otettava huomioon vakuutettujen etujen turvaamiseksi vakuutustoimintaa koskevassa lainsäädännössä säädetyt periaatteet toimiessaan voiton tuottamiseksi. Pykälän 1 ja 2 momentissa säädettäisiin varsinaisesta voitontuottamisperiaatteesta. Pykälän 1 momentti koskee vakuutusosakeyhtiötä ja se vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 1 luvun 5 §:ää. Pykälän 2 momentti koskee keskinäisen vakuutusyhtiö tarkoitusta. Keskinäisessä vakuutusyhtiössä toiminnan tulokset yleensä jaetaan osakkaille esimerkiksi asiakashyvityksinä tai muuna taloudellisena etuna. Tästä syystä keskinäisen yhtiön tarkoitukseksi määriteltäisiin voiton tai muun taloudellisen edun tuottaminen osakkaille.

Osakeyhtiölain tapaan vakuutusyhtiön toiminnan tarkoituksena voisi olla muukin kuin voiton tuottaminen kuten esimerkiksi riskien tasaaminen yritysryhmän sisällä (ns. captive-yhtiöt), jolloin tarkoituksesta olisi määrättävä yhtiöjärjestyksessä.

18 §. Peruspääoma. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vakuutusyhtiön peruspääomasta. Voimassa olevassa vakuutusyhtiölaissa vakuutusyhtiön peruspääomasta säädetään vain vakuutusyhtiön perustamista koskevassa luvussa toimiluvan myöntämisen yhteydessä 2 luvun 5 §:n 1 momentissa. Nykyisen osakeyhtiölain 1 luvun 3 §:n mukaisesti myös vakuutusosakeyhtiön osakepääomasta ja keskinäisen vakuutusyhtiön takuupääomasta tai pohjarahastosta ehdotetaan säädettäväksi 1 luvun periaatteiden yhteydessä.

Lisäksi keskinäisten vakuutusyhtiöiden osalta 1 momentissa korostetaan, että keskinäisellä vakuutusyhtiöllä voi olla joko takuupääoma tai pohjarahasto taikka tarvittaessa molemmat. Ehdotus vastaa sisällöltään voimassa olevaa lakia.

Pykälän 2 momentissa säädetään peruspääoman vähimmäismäärästä. Momentin 1 kohdassa peruspääoman vähimmäismääräksi asetetaan henkivakuutustoiminnan ja vakuutusluokkiin 10—16 kuuluvan vahinkovakuutustoiminnan osalta 3 000 000 euroa. Määrä vastaa voimassa olevaa lakia.

Pykälän 2 momentin 2 kohdassa muun kuin vakuutusluokkiin 10—16 kuuluvan vahinkovakuutustoiminnan osalta peruspääoman vähimmäismääräksi asetetaan 2 000 000 euroa. Ehdotuksella täsmennetään voimassa olevan vakuutusyhtiölain 2 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohtaa, jossa säädetään yleisluontoisemmin muusta vakuutusliikkeestä. Selvyyden vuoksi tässä ehdotetaan, että 2 momentin 2 kohdassa viitataan muuhun vahinkovakuutustoimintaan kuin, mitä 1 kohdassa tarkoitetaan. Muutoin ehdotettu määrä vastaa voimassa olevaa lakia.

Pykälän 3 momentissa säädetään jälleenvakuutusdirektiivin 6 artiklan c kohdan mukaisesti jälleenvakuutuskytkösyhtiön ja muun jälleenvakuutusyhtiön peruspääoman vähimmäismäärästä. Direktiivin mukaisesti jälleenvakuutuskytkösyhtiön peruspääoma voi olla vähemmän kuin henki- tai vahinkovakuutustoimintaa harjoittavan vakuutusyhtiön peruspääoma. Muun jälleenvakuutusyhtiön kuin jälleenvakuutuskytkösyhtiön peruspääoman on kuitenkin direktiivin mukaisesti oltava vähintään 3 000 000 euroa.

Ehdotuksen tarkoituksena on, että vakuutusyhtiöön, joka harjoittaa henki- tai vahinkovakuutustoiminnan ohella jälleenvakuutustoimintaa, sovelletaan 2 momenttia. Sen sijaan puhtaasti jälleenvakuutustoimintaa harjoittaviin jälleenvakuutusyhtiöihin sovellettaisiin 3 momenttia.

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi selvyyden vuoksi, että lakisääteistä eläkevakuutusta harjoittavan vakuutusyhtiön peruspääomasta säädetään työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa.

19 §. Varojen jako. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi nykyisen osakeyhtiölain 1 luvun 3 §:n 2 momenttia vastaavalla tavalla vakuutusyhtiön varojen jaosta. Ehdotuksen mukaan yhtiön varoja voidaan jakaa vain siten kuin tässä laissa säädetään.

Ehdotuksen sanamuoto vastaa osakeyhtiölain säännöstä, mutta sen sisältö poikkeaa monilta osin yleisestä osakeyhtiölainsäädännöstä vakuutustoiminnan erityisluonteen johdosta. Laillisista varojen jakotavoista vakuutusosakeyhtiön osakkeenomistajille ja keskinäisen vakuutusyhtiön takuuosuudenomistajille säädetään ehdotetuissa 15—18 luvuissa.

20 §. Osakkeen ja takuuosuuden luovutettavuus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi nykyisen osakeyhtiölain 1 luvun 4 §:n mukaisesti osakkeen ja takuuosuuden luovutettavuudesta. Osakeyhtiölaissa oikeus hankkia osakkeita katsotaan sisältävän vapaan luovutettavuuden periaatteen. Oikeutta luovuttaa ja hankkia osakkeita voidaan kuitenkin osakeyhtiölain mukaan rajoittaa yhtiöjärjestyksen määräyksellä. Osakeyhtiölain mukaisesti yhtiöjärjestykseen ei kuitenkaan voida ottaa muita varsinaisia luovutus- ja hankintarajoituksia kuin ehdotetun 4 luvun 1 §:n nojalla sovellettavien osakeyhtiölain 3 luvun 7 §:ssä tarkoitettu lunastuslauseke ja 8 §:ssä tarkoitettu suostumuslauseke. Osaketta tai takuuosuutta koskevien luovutusrajoitusten ottaminen yhtiöjärjestykseen edellyttää ehdotetun 5 luvun 21 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan osakkaan suostumusta. Periaate vastaa voimassa olevaa oikeutta.

Vakuutusyhtiöiden toiminnan erityisluonteesta johtuen osakkeiden ja takuuosuuksien hankkimista on rajoitettu myös lailla. Ehdotetussa 4 luvussa säädetään Vakuutusvalvontaviraston oikeudesta kieltää osakkeiden tai takuuosuuksien hankinta tietyissä tilanteissa. Osakeyhtiölain säännösten lisäksi, tämä voimassa olevan lain sääntely on huomioitu ehdotetussa pykälässä.

21 §. Enemmistöperiaate. Pykälässä todettaisiin nykyisen osakeyhtiölain 1 luvun 6 §:n mukaisesti vakuutusyhtiöissä yleensä noudatettava enemmistöperiaate, jonka mukaan osakkaat päättävät yhtiön asioista äänten enemmistöllä, jollei laista tai yhtiöjärjestyksestä muuta johdu. Säännös on osakeyhtiölain periaatteiden mukaisesti lisätty 1 lukuun informatiivisuuden vuoksi. Päätöksenteon tarkempi sääntely sisältyy tämän lain 5 lukuun.

22 §. Yhdenvertaisuus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vakuutusyhtiön osakkaiden yhdenvertaisuudesta. Pykälä vastaa sisällöltään nykyisen osakeyhtiölain 1 luvun 7 §:ää. Osakeyhtiölain tapaan osakkaiden yhdenvertaisuus on myös vakuutusyhtiölain yksi keskeisistä periaatteista. Periaatteen päällimmäisenä tarkoituksena on suojata vähemmistöosakkaita. Periaatteen noudattaminen ei estä enemmistövallan käyttämistä, mutta estää enemmistön suosimisen vähemmistön kustannuksella.

Ehdotetun pykälän 1 momentissa on säännös, jonka mukaan osakkeet ja takuuosuudet tuottavat yhtäläiset oikeudet, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Säännös vastaa periaatteiltaan entisen osakeyhtiölain 3 luvun 1 §:n 1 momentin säännöstä, jota nykyisin sovelletaan sekä keskinäisiin vakuutusyhtiöihin että vakuutusosakeyhtiöihin. Keskinäisen vakuutusyhtiön vakuutuksenottajaosakkaiden osalta yhdenvertaisuusperiaate toteutuu ehdotetun 5 luvun 7 §:ssä, jonka mukaan kaikilla osakkailla on yhtiökokouksessa yksi ääni.

Pykälä 2 momenttiin on yhdistetty entisen osakeyhtiölain 8 luvun 14 §:n ja 9 luvun 16 §:n säännökset, joita nykyisin sovelletaan sekä keskinäisiin vakuutusyhtiöihin että vakuutusosakeyhtiöihin. Säännöksessä kielletään epäoikeutetun edun antaminen osakkaalle tai muulle yhtiön tai toisen osakkaan kustannuksella. Säännös koskee yhtiökokouksen ja yhtiön johdon päätöksiä sekä yhtiön johdon tekemiä muitakin toimenpiteitä, kuten tiettyä osakasta suosivia liiketoimia. Säännöksellä kielletään kaikenlaisen epäoikeutetun taloudellisen edun antaminen esimerkiksi enemmistöosakkaalle vähemmistöosakkaan kustannuksella.

23 §. Johdon tehtävä. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi johdon yleisestä tehtävästä. Ehdotus vastaa nykyisen osakeyhtiölain 1 luvun 8 §:ää. Osakeyhtiölaissa säännös sisältää niin sanotun lojaliteettivelvollisuuden suhteessa yhtiöön ja sen kaikkiin osakkeenomistajiin. Lisäksi johdon huolellisuusvelvollisuudella on merkitystä erityisesti johdon jäsenen vahingonkorvausvastuun arvioinnissa. Huolellisuuden ja yhtiön edun mukaisuuden arvioinnissa kiinnitetään huomiota johdon tehtäviin, joista ehdotetaan säädettäväksi 6 luvussa, sekä erityisesti tämän luvun 16 §:ssä tarkoitettuun turvaavuusperiaatteeseen ja tämän luvun 17 §:ssä tarkoitettuun yhtiön toiminnan tarkoitukseen.

24 §. Tahdonvaltaisuus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi osakkaiden oikeudesta yhtiöjärjestyksessä määrätä yhtiön toiminnasta. Ehdotus vastaa nykyisen osakeyhtiölain 1 luvun 9 §:ää.

Yhtiöjärjestykseen ei kuitenkaan voitaisi ottaa tämän lain, osakeyhtiölain eikä muun pakottavan lainsäädännön tai hyvän tavan vastaisia määräyksiä. Säännös on pääasiallisesti osakeyhtiölain vastaavan säännöksen tapaan informatiivinen.

Lain yksityiskohtaisten säännösten pakottavuus ilmenee säännösten sanamuodosta tai on tulkittava säännöksen tarkoituksen perustella. Pakottavat säännökset liittyvät yleensä vakuutuksenottajien ja muiden velkojien suojaan, osakkaiden vähemmistön suojaan sekä erilaisiin viranomaisiin suuntautuviin toimiin.

2 luku. Vakuutusyhtiön perustaminen ja toimilupa

Luvussa säädettäisiin vakuutusyhtiön perustamisesta ja toimiluvasta. Nykyinen vakuutusyhtiön perustamismenettely noudattaa toimiluvan myöntämistä ja yhtiöjärjestyksen vahvistamista koskevia menettelyjä, lukuun ottamatta entisen osakeyhtiölain perustamista koskevia säännöksiä. Lakiehdotuksen perustamista koskevassa luvussa on omaksuttu nykyisen osakeyhtiölain periaate, jonka mukaan yhtiön osakkaat ovat tiedossa yhtiön perustamistoimien alkaessa. Kyseessä on siten vakuutusyhtiöidenkin osalta niin sanottu simultaaniperustaminen eikä voimassa olevan lain mukainen suksessiiviperustaminen, jossa perustajien oletetaan olevan muita kuin osakkeenomistajia, takuuosuuden omistajia tai pohjarahaston antaja ja jossa perustajat kokoontuvat päättämään yhtiön perustamisesta perustamiskokoukseen. Koska kaikki osakkeenomistajat, takuuosuuden omistajat ja pohjarahaston antaja tiedetään perustamishetkellä, erillistä perustamiskirjaa ja perustamiskokouksen pöytäkirjaa koskevaa sääntelyä ei tarvita. Osakkeenomistajat tekisivät yhtiön perustamisesta kirjallisen perustamissopimuksen eikä erillisiä säännöksiä perustajista tarvittaisi, koska yhtiön johto valittaisiin heti perustamissopimuksen allekirjoittamisella. Perustamissopimukseen sovellettaisiin nykyistä selvemmin sopimusoikeudellisia periaatteita. Apporttiomaisuutta koskevaa sääntelyä ehdotetaan nykyisen osakeyhtiölain tavoin yksinkertaistettavaksi.

1 §. Osakeyhtiölain soveltaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi osakeyhtiölain 2 luvun soveltamisesta. Ehdotuksen mukaan vakuutusyhtiön perustamiseen sovellettaisiin luvussa erikseen mainittuja nykyisen osakeyhtiölain säännöksiä.

2 §. Vakuutusyhtiön perustaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vakuutusyhtiön perustamisesta. Lisäksi pykälään sisältyisi myös sellaisen keskinäisen vakuutusyhtiön, jonka peruspääomana on pohjarahasto, perustamissopimusta koskevia erityissäännöksiä.

Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiön perustamisesta on tehtävä perustamissopimus. Ehdotuksen mukaan vakuutusyhtiön perustamiseen sovellettaisiin osakeyhtiölain 2 luvun 1 §:n säännöksiä perustamissopimuksen muodosta, osakkeiden merkitsemisestä sekä johdon jäsenten ja tilintarkastajien toimikauden alkamisesta perustamissopimuksen allekirjoittamisella. Lisäksi vakuutusyhtiön perustamiseen sovellettaisiin osakeyhtiölain 2 luvun 4 §:n säännöksiä osakkeen merkintähinnasta.

Lisäksi pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiön perustamissopimuksen sisältöön sovellettaisiin osakeyhtiölain 2 luvun 2 §:n säännöksiä sillä erotuksella, että vakuutusyhtiön perustamissopimuksessa olisi nykyisen osakeyhtiölain vaatimusten lisäksi mainittava yhtiön peruspääoman. Lisäksi on huomioitava, että uuden tilintarkastuslain muutoksista johtuen vakuutusyhtiöihin sovellettavan nykyisen osakeyhtiölain 2 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan perustamissopimuksessa ei edellytetä mainintaa tilintarkastajasta, vaan tilintarkastaja mainittaisiin vain, jos yhtiössä on lain tai yhtiöjärjestyksen mukaan valittava tilintarkastaja. Ehdotetun vakuutusyhtiölain 7 luvun 2 §:n mukaan vakuutusyhtiöllä on kuitenkin aina oltava vähintään yksi tilintarkastaja. Näin ollen vakuutusyhtiölain vaatimuksista johtuen vakuutusyhtiön perustamissopimuksessa on aina mainittava yhtiön tilintarkastajat.

Pykälän 2 momentti sisältäisi sellaisen keskinäisen vakuutusyhtiön, joissa peruspääomana on pohjarahasto, perustamista koskevia säännöksiä. Näissä tapauksissa perustamissopimuksen allekirjoittaa momentin 1 kohdan mukaan pohjarahaston antaja osakeyhtiölain 2 luvun 1 §:n mukaisesti. Pohjarahaston antamisessa yhtiölle tuleva rahamäärä merkitään momentin 2 kohdan mukaan erilliseksi osaksi sidottuun omaan pääomaan. Momentin 3 kohdan mukaan osakeyhtiölain 2 luvun 2 §:n 1 momentin 2—4 kohdan sijaan perustamissopimuksessa tulisi mainita pohjarahaston antaja, pohjarahaston määrä ja sen maksuaika.

Toimilupa

3 §. Toimiluvan hakeminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vakuutustoiminnan harjoittamiselle haettavasta toimiluvasta. Ehdotus poikkeaa voimassa olevasta vakuutusyhtiölaista siten, että toimilupaa haetaan Vakuutusvalvontavirastolta, eikä sosiaali- ja terveysministeriöltä kuten nykyisin. Vakuutusyhtiön toimilupaa koskevasta hakemuksesta ministeriön on tullut pyytää Vakuutusvalvontaviraston lausunto. Toimilupien myöntäminen on katsottu perustelluksi siirtää vakuutuslaitosten operatiivista valvontaa suorittavalle virastolle, jolla jo nykyisin lausunnonantajana on ollut merkittävä rooli toimilupahakemuksen käsittelyssä. Toimilupa-asioita koskevan päätösvallan siirtäminen valvontaviranomaiselle myös tehostaa vakuutusvalvontaa, koska Vakuutusvalvontavirasto voisi nykyistä nopeammin ja tehokkaammin puuttua valvottavien toimilupaedellytysten muuttumiseen. Muutos on perusteltu myös valtionhallinnon tavoitteena olevan lupahallinnon yksinkertaistamisen kannalta. Toimilupa-asioiden siirtäminen valvontaviranomaiselle vastaa myös rahoituslaitosten toimilupasääntelyä, jonka mukaan talletuspankkien, ja muiden luottolaitosten, sijoituspalveluyritysten ja panttilainauslaitosten toimiluvat myöntää niitä valvova Rahoitustarkastus. Valvontaviranomaisen oikeus myöntää toimiluvat vastaa myös kansainvälistä kehitystä.

Vakuutusvalvontaviraston oikeus myöntää toimilupa koskisi henki- ja vahinkovakuutusta sekä momentissa tarkoitettua jälleenvakuutusta. Lakisääteistä työeläkevakuutusta harjoittavien vakuutusyhtiöiden toimiluvat myöntäisi edelleen valtioneuvosto. Muutoin pykälän 1 momentti vastaa voimassa olevan lain 2 luvun 2 §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin jälleenvakuutusyhtiölle myönnettävästä toimiluvasta jälleenvakuutusdirektiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Pykälän 3 momentti sisältäisi voimassa olevan lain 2 luvun 2 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaisen säännöksen siitä, että toimilupa on voimassa Euroopan talousalueella ja hakijan pyynnöstä myös sen ulkopuolella. Voimassa olevan 2 momentin toinen virke, jonka mukaan toimilupa oikeuttaa harjoittamaan vakuutusliikettä Euroopan talousalueella sekä sijoittautumisoikeuden että palvelujen vapaan tarjoamisen oikeuden perusteella, ehdotetaan siirrettäväksi toimilupaa ja valvontaa koskeviin keskeisiin vakuutusyhtiöoikeudellisiin periaatteisiin 1 luvun 13 §:n 1 momenttiin.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin toimilupahakemukseen liitettävistä tiedoista. Momentin sisältö vastaa voimassa olevan lain 2 luvun 2 §:n 4 momenttia sillä lisäyksellä, että toimilupahakemukseen on liitettävä myös selvitys mahdollisista merkittävistä sidonnaisuuksista, joista säädetään tämän luvun 8 §:ssä.

Pykälän 5 momentin mukaan toimilupahakemuksen koskiessa liikennevakuutusta hakemuksessa on voimassa olevan lain 2 luvun 2 §:n 3 momentin mukaisesti ilmoitettava liikennevakuutuslain 14 a §:n mukaiset korvausedustajat. Voimassa olevan lain termi ”muu vahinkovakuutusluokkaan 10 kuuluva vakuutus kuin rahdinkuljettajan vastuuvakuutus” on lakiehdotuksessa korvattu kyseisestä vakuutusluokasta yleisesti käytetyllä termillä liikennevakuutus.

Pykälän 6 momentissa olisi nimenomainen säännös siitä, että työeläkevakuutusyhtiöiden toimiluvista säädetään työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa.

4 §. Toimiluvan laajentaminen. Pykälän 1 momentti sisältäisi voimassa olevan lain 2 luvun 2 §:n 5 momentin säännökset vakuutusyhtiön toimiluvan laajentamisesta.

Voimassa olevan lain 2 luvun 2 §:n 6 momenttia, jossa säädetään vastaanottavan yhtiön toimiluvasta vakuutusyhtiöiden sulauduttua, ei ehdoteta sisällytettäväksi 2 lukuun. Sulautumista, jakautumista ja vakuutuskannan luovutusta koskevan ehdotuksen mukaisesti vakuutusyhtiön tulisi aina erikseen hakea toimiluvan laajentamista, mikäli se on tarpeen edellä mainituissa tilanteissa. Näin ollen ehdotetaan, että voimassa olevan lain olettamasäännökset toimiluvan laajentumisesta sulautumisen yhteydessä poistetaan. Tältä osin viitataan sulautumista koskevan 19 luvun 5 §:n 3 ja 4 momenttien perusteluihin.

Pykälän 2 momentissa todettaisiin nimenomaisesti, että toimiluvan laajentaminen tapahtuu samoin edellytyksin, kuin mitä luvun 6 §:ssä säädetään toimiluvan myöntämisen edellytyksistä. Tällaista selventävää säännöstä ei ole ollut voimassa olevassa laissa.

5 §. Vakuutusvalvontaviraston velvollisuus pyytää lausunto. Pykälässä ehdotetaan voimassa olevan lain 2 luvun 2 a §:n 2 ja 3 momentin tavoin säädettäväksi Vakuutusvalvontaviraston velvollisuudesta pyytää pykälässä mainituin edellytyksin toimilupahakemuksesta lausunto toisen ETA-valtion valvontaviranomaiselta sekä lausuntopyynnön sisällöstä.

Ehdotus sisältäisi myös jälleenvakuutusdirektiivin 14 artiklan kansallisen voimaansaattamisen.

Toimiluvan myöntäminen

6 §. Toimiluvan myöntämisen edellytykset. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi niistä edellytyksistä, joilla toimilupa myönnetään. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin määräajasta, jonka kuluessa Vakuutusvalvontaviraston on päätettävä toimiluvan myöntämisestä tai epäämisestä. Säännös vastaa voimassa olevan lain 2 luvun 5 a §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niistä edellytyksistä, joiden täyttyessä toimilupa on myönnettävä. Momentti vastaa sisällöltään voimassa olevan lain 2 luvun 5 §:n 1 momenttia.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 5 §:n 2 momentin säännöksen mukaisesti toimiluvan myöntämisen lisäedellytyksistä siinä tapauksessa, että vakuutusyhtiö kuuluu sellaiseen rahoitus- ja vakuutusryhmittymään, jonka emoyrityksen kotipaikka ei ole Suomessa ja joka ei ole rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetun lain (699/2004) 6 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettu ryhmittymä.

Pykälän 4 momentti sisältäisi voimassa olevan lain 2 luvun 5 a §:n 2 momenttia vastaavan säännöksen toimiluvan hakijan valitusoikeudesta siinä tapauksessa, että Vakuutusvalvontavirasto ei ole antanut asiassa päätöstä 1 momentissa säädetyssä määräajassa.

7 §. Toimiluvan myöntäminen eurooppayhtiölle. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi voimassa olevan lain 2 luvun 2 §:n 7 momenttia vastaavasti toimiluvan myöntämisestä sellaiselle eurooppayhtiölle, joka aikoo siirtää kotipaikkansa Suomeen.

8 §. Merkittävä sidonnaisuus toimiluvan myöntämisen esteenä. Pykälä sisältäisi voimassa olevan lain 2 luvun 5 b §:n mukaiset säännökset niistä merkittävistä sidonnaisuuksista, jotka ovat toimiluvan myöntämisen esteenä.

9 §. Toimiluparekisteri. Pykälässä säädettäisiin Vakuutusvalvontaviraston pitämästä toimiluparekisteristä ja sen tarkemmasta sisällöstä. Säännös vastaa pääosin sosiaali- ja terveysministeriön antaman vakuutusyhtiöasetuksen (250/1999) 1 §:n 1 momenttia. Toimiluparekisterimerkintöjä koskevaa säännöstä ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että toimiluvan peruuttamisen lisäksi toimiluparekisteristä on ilmettävä myös toimiluvan rajoittaminen, sen syy ja ajankohta sekä jos toimiluvan rajoittaminen ei koske yhtiön koko toimintaa, mitä osaa toiminnasta se koskee. Ehdotus perustuu jäljempänä 25 luvun 8 §:n säännökseen, jonka mukaan toimilupaa voidaan rajoittaa.

Mainitun asetuksen 1 §:n 2 momentille ei enää olisi tarvetta, sillä ehdotuksen mukaan toimiluvat myöntäisi Vakuutusvalvontavirasto sosiaali- ja terveysministeriön sijasta.

Yhtiöjärjestys

10 §. Yhtiöjärjestyksen sisältö. Pykälässä säädettäisiin niistä seikoista, joista vakuutusyhtiön yhtiöjärjestyksessä on määrättävä. Yhtiöjärjestyksen pakollista sisältöä on nykyisen osakeyhtiölain tavoin supistettu voimassa olevaan lakiin verrattuna. Sekä vakuutusyhtiölaissa että osakeyhtiölaissa on tietyistä asioista olettamasäännökset, joten niistä ei tarvitse yhtiöjärjestyksessä erikseen mainita. Näitä ovat osakeyhtiölain 5 luvun 3 §:n 1—2 momentin säännökset varsinaisessa yhtiökokouksessa käsiteltävistä asioista, jota sovelletaan vakuutusyhtiöihin ehdotetun 5 luvun 1 ja 2 §:n nojalla; ehdotetun 5 luvun 15 §:ssä säännös yhtiökokouskutsun toimittamisesta; ehdotetun 6 luvun 3 §:n säännös hallituksen jäsenten lukumäärästä; osakeyhtiölain 6 luvun 11 §:n säännös hallituksen jäsenten toimikaudesta, jota sovelletaan vakuutusyhtiöihin ehdotuksen 6 luvun 1 §:n nojalla; ja ehdotetun 7 luvun 5 §:n säännös tilintarkastajan toimikaudesta. Keskinäisen vahinkovakuutusyhtiön yhtiöjärjestyksessä ei myöskään enää ole pakko mainita sitä, onko vakuutuksenottaja osakkaana vastuussa yhtiön sitoumuksista vai ei. Ainoastaan siinä tapauksessa, että yhtiössä on tällainen lisämaksuvelvollisuus, tulee siitä ehdotetun 4 luvun 4 §:n mukaisesti määrätä yhtiöjärjestyksessä. Samoin tulee ehdotetun 4 luvun 3 §:n mukaan menetellä, jos vakuutusosakeyhtiön osakkeenomistaja on velvollinen suorittamaan yhtiölle erityisiä maksuja.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin niistä seikoista, joista kaikkien vakuutusyhtiöiden yhtiöjärjestyksissä on määrättävä. Momentin 1—5 kohdat vastaavat pääosin voimassa olevan lain 2 luvun 4 §:n 1 momentin 1—4 kohtaa sekä 9 kohtaa.

Yhtiöjärjestyksen sisältöä koskeva säännös poikkeaa voimassa olevan lain sääntelystä siten, että takuuosuuksien tai osakkeiden nimellisarvoa ei enää tarvitse mainita yhtiöjärjestyksessä. Tämä johtuu siitä, että ehdotuksessa on nykyisen osakeyhtiölain tavoin siirrytty nimellisarvottomaan pääomajärjestelmään. Osakeyhtiölain säännösten mukaan yhtiö voi halutessaan ottaa käyttöön nimellisarvon. Yhtiön kaikilla osakkeilla on tällöin oltava sama nimellisarvo ja nimellisarvosta on määrättävä yhtiöjärjestyksessä vakuutusyhtiöihin sovellettavan osakeyhtiölain 3 luvun 5 § 2 momentin mukaisesti.

Vastaavasti pakottava yhtiöjärjestyksen säännös osakkeiden lukumäärästä tai vähimmäis- ja enimmäismäärästä ehdotetaan poistettavaksi momentista osakeyhtiölain mukaisesti. Vakuutusosakeyhtiö voi kuitenkin halutessaan ottaa yhtiöjärjestykseen määräyksen yhtiön tiettyjen tai kaikkien osakkeiden määrästä tai enimmäismäärästä. Osakkeiden määrä ilmenee kuitenkin aina kaupparekisterilain mukaisesti kaupparekisteristä ja osakeluettelosta. Takuuosuuksien osalta sääntely ehdotetaan säilytettävän ennallaan kuten jäljempänä 2 momentissa tarkemmin ehdotetaan.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niistä seikoista, joista keskinäisen vakuutusyhtiön yhtiöjärjestyksessä on pykälän 1 momentissa mainittujen seikkojen lisäksi määrättävä. Momentin 1 kohdan mukaan keskinäisen vakuutusyhtiön yhtiöjärjestyksessä on mainittava takuuosuuksien lukumäärä tai vähimmäis- ja enimmäismäärä. Ehdotus poikkeaa vakuutusosakeyhtiöitä koskevasta sääntelystä keskinäisen vakuutusyhtiön toiminnan erityispiirteistä johtuen. Jos keskinäisen vakuutusyhtiön yhtiöjärjestyksessä ei olisi kiinteää takuupääoman määrää tai vähimmäis- ja enimmäismäärää mainittu, niin silloin takuupääomaa voitaisiin korottaa rajattomasti pyytämättä asiasta Vakuutusvalvontaviraston suostumusta yhtiöjärjestyksen muutoksen yhteydessä. Kun takuuosuuksien lukumäärä silloin nousisi, niin samalla nousisi myös takuuosuuksien omistajien äänivalta ilman valvovan viranomaisen suostumusta. Vaikkakin jäljempänä ehdotettu 5 luku sisältää takuuosuuden omistajien äänenkäyttöä koskevia rajoituksia suhteessa vakuutuksenottajaosakkaisiin, voimassa olevan lain 2 luvun 4 §:n 1 momentin 5 kohdan sääntely ehdotetaan säilytettävän tässä keskinäisen vakuutusyhtiöiden osalta ennallaan. Näin ollen Vakuutusvalvontavirasto voisi valvoa keskinäisen vakuutusyhtiön hallinnon toimivuutta vahvistaessaan yhtiöjärjestyksen muutoksen. Ehdotus täydentäisi osakeyhtiölain 3 luvun 5 §:n 2 momentin säännöstä.

Momentin 2 ja 3 kohdat vastaavat voimassa olevan lain 2 luvun 4 §:n 1 momentin 6 ja 12 kohtaa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin vakuutusyhtiön toiminimeä koskevista vaatimuksista. Momentin sisältö vastaa voimassa olevan lain 2 luvun 4 §:n 2 momenttia.

Pykälän 4 momentissa säädetään kiellosta ottaa yhtiöjärjestykseen vakuutussuhdetta koskevia määräyksiä. Säännös vastaa voimassa olevan lain 2 luvun 4 §:n 4 momenttia.

Pykälään ei sisälly voimassa olevan lain 2 luvun 4 §:n 3 momentin säännöstä osakkeiden ja takuuosuuksien samanmääräisyydestä. Osakkeiden ja takuuosuuksien samanmääräisyys sisältyy ehdotuksen 1 luvun 22 §:ssä säädettyyn yhdenvertaisuusperiaatteeseen.

Pykälään ei sisälly myöskään voimassa olevan lain 2 luvun 4 §:n 3 momentin säännöstä osakkeiden ja takuuosuuksien nimellisarvosta tai kirjanpidollisesta vasta-arvoista. Nykyisen osakeyhtiölain mukaan osakkeilla ei ole nimellisarvoa, ellei sellaisesta haluta yhtiöjärjestyksessä määrätä. Osakkeilla ei myöskään ole nimellisarvoon rinnastuvaa kirjanpidollista vasta-arvoa, vaan kirjanpidollisella vasta-arvolla tarkoitettaisiin osakkeesta yhtiötä perustettaessa ja uusia osakkeita annettaessa osakepääomaan merkittävää määrää, joka voisi olla eri osakkeilla eri suuruinen. Kirjanpidollinen vasta-arvo ei mitenkään osoittaisi osakkeiden tuottamia oikeuksia eikä sillä siten olisi merkitystä esimerkiksi osakkeiden saman- tai erilajisuuden suhteen. Vastaavia periaatteita ehdotetaan sovellettavaksi vakuutusyhtiöihin.

Vakuutusosakeyhtiön osakkeen tai keskinäisen vakuutusyhtiön takuuosuuden kirjanpidolliseen vasta-arvoon ja yhtiöjärjestyksessä mahdollisesti sovittuun nimellisarvoon sovelletaan ehdotetun 4 luvun 1 §:n nojalla nykyisen osakeyhtiölain 3 luvun 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuja säännöksiä.

11 §. Yhtiöjärjestyksen vahvistaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 2 luvun 4 §:n 5 momentin mukaisesti siitä, että vakuutusyhtiön yhtiöjärjestykselle ja sen muutoksille on haettava Vakuutusvalvontaviraston vahvistus.

Pykälän 2 momentti sisältäisi informatiivisen säännöksen siitä, että yhtiöjärjestyksen muuttamisesta päätetään yhtiössä ehdotuksen 5 luvun 22 §:n mukaisesti.

Osakkeen, takuuosuuden ja pohjarahaston maksaminen

12 §. Rahamaksu, apportti, periminen ja seuraamukset. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi niistä nykyisen osakeyhtiölain 2 luvun säännöksistä, joita sovelletaan soveltuvin osin vakuutusosakeyhtiön osakkeen tai keskinäisen vakuutusyhtiön takuuosuuden tai pohjarahaston maksamiseen.

Vakuutusyhtiöihin sovelletaan ehdotuksen mukaan osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:ää rahamaksusta. Pykälän mukaan rahassa maksettava merkintähinta on suoritettava yhtiön Suomessa olevalle talletuspankin tai talletusten vastaanottamiseen oikeutetun ulkomaisen luottolaitoksen sivukonttorin tilille tai vastaavalle ulkomailla olevalle tilille. Säännös poikkeaa voimassa olevasta vakuutusyhtiölaista siten, että merkintähinta voidaan maksaa myös ulkomailla olevalle pankkitilille.

Lisäksi vakuutusyhtiöihin ehdotetaan sovellettavaksi myös nykyisen osakeyhtiölain 2 luvun 6 §:ää, joka sisältää säännökset apporttiomaisuudella eli muulla omaisuudella kuin rahalla tapahtuvasta osakkeen maksamisesta. Vakuutusyhtiön pohjarahasto on kuitenkin pykälän 1 kohdan mukaan aina maksettava rahassa. Lisäksi osakkeista, takuuosuuksista ja pohjarahastosta on pykälän 2 kohdan mukaan yhteensä rahana maksettava vähintään puolet laissa säädetyn peruspääoman määrästä. Tämä vaatimus koskee ehdotuksen mukaan myös jälleenvakuutusyhtiötä. Pykälän 1 ja 2 kohdat vastaavat muutoin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 2 luvun 10 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohtaa.

Voimassa olevan lain mukaan vakuutusyhtiön perustamisessa on sovellettu entisen osakeyhtiölain apporttia koskevia säännöksiä. Vakuutusyhtiölain 2 luvun 1 §:ssä on lisäksi edellytetty, että apporttiomaisuuden on oltava vakuutusliikkeen tarkoitukseen soveltuvaa. Viimeksi mainitusta edellytyksestä ehdotetaan luovuttavaksi, koska nykyisen osakeyhtiölain apporttia koskevan vaatimuksen, jonka mukaan apporttiomaisuudella on luovutushetkellä oltava vähintään maksua vastaava taloudellinen arvo yhtiölle, on katsottava riittävän myös vakuutusyhtiötä perustettaessa.

Lisäksi nykyisessä osakeyhtiölaissa apporttia koskevaa sääntelyä on yksinkertaistettu. Nykyisessä osakeyhtiölaissa ei enää säädetä erikseen erityisen asiantuntijan lausunnosta, vaan perustamissopimukseen on liitettävä nykyisen osakeyhtiölain 2 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu selvitys. Vastaavaa menettelyä ehdotetaan sovellettavaksi vakuutusyhtiöihin.

Ehdotuksen mukaan vakuutusyhtiön osakkeen, takuuosuuden tai pohjarahaston maksamiseen sovelletaan edellä mainitun lisäksi nykyisen osakeyhtiölain 2 luvun 7 §:n säännöstä maksuviivästyksen seuraamuksista. Säännös korvaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 2 luvun 13 §:n. Nykyisen osakeyhtiölain maksuviivästyksen seuraamukset vastaavat pääosin kyseisen vakuutusyhtiölain pykälän säännöksiä. Säännökseen ei kuitenkaan sisälly vaatimusta siitä, että hallituksen on viipymättä perittävä viivästynyttä merkintähintaa. Tämän velvollisuuden katsotaan seuraavan suoraan johdon tehtävästä huolellisesti toimien edistää yhtiön etua.

Rekisteröiminen ja sen oikeusvaikutukset

13 §. Vakuutusyhtiön rekisteröiminen. Pykälässä säädettäisiin vakuutusyhtiön rekisteröimisestä. Pykälän 1 momentti poikkeaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 2 luvun 11 §:n 1 momentista siten, että yhtiö on ilmoitettava rekisteröitäväksi kolmen kuukauden kuluessa toimiluvan myöntämisestä, kun nykyisin määräaika lasketaan perustamispäätöksen tekemisestä. Lakiehdotuksen mukaan perustaminen tapahtuu simultaaniperustamisena eikä erillistä perustamisesta päättävää perustamiskokousta enää pidetä. Tämän vuoksi on katsottu perustelluksi ehdottaa, että kyseinen määräaika laskettaisiin siitä päivästä, kun Vakuutusvalvontavirasto on myöntänyt yhtiölle toimiluvan.

Rekisteröitäväksi ilmoitettavien osakkeiden, takuuosuuksien ja pohjarahaston olisi pykälän 2 momentin mukaan oltava, kuten nykyäänkin, täysin maksettuja.

Rekisteri-ilmoitukseen on liitettävä pykälän 3 momentissa mainitut asiakirjat. Momentin 1 kohdan mukaan hakemukseen on liitettävä osoitus siitä, että yhtiölle on myönnetty toimilupa ja yhtiön yhtiöjärjestys on vahvistettu. Käytännössä tämä tapahtuu esittämällä Vakuutusvalvontaviraston kyseiset päätökset.

Momentin 2 kohdan mukaan hakemukseen on liitettävä vakuutusyhtiön hallituksen jäsenten ja toimitusjohtajan vakuutus siitä, että yhtiön perustamisessa on noudatettu vakuutusyhtiölakia. Kohdan mukaan vakuutukseen ei enää tarvitse sisällyttää voimassa olevan lain 2 luvun 11 §:n 2 momentin 1 kohdan mainintaa siitä, että osakkeista tai takuuosuuksista maksettu määrä ja pohjarahasto ovat yhtiön omistuksessa ja hallinnassa. Koska rekisteriin ilmoitettavien osakkeiden, takuuosuuksien ja pohjarahaston on oltava täysin maksettuja, sanottuun sisältyy myös vakuutus niiden maksamisesta.

Momentin 3 kohdan mukaan rekisteri-ilmoitukseen on liitettävä myös yhtiön tilintarkastajien todistus siitä, että osakepääoman, takuupääoman ja pohjarahaston maksussa on noudatettu vakuutusyhtiölain säännöksiä. Kohta on samansisältöinen voimassa olevan lain 2 luvun 11 §:n 2 momentin 2 kohdan kanssa.

Siinä tapauksessa, että osake tai takuuosuus on maksettu apporttiomaisuudella, olisi pykälän 4 momentin mukaan rekisteri-ilmoitukseen aina liitettävä tilintarkastajan lausunto nykyisen osakeyhtiölain 2 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitetusta selvityksestä ja siitä, oliko omaisuudella vähintään maksua vastaava arvo yhtiölle. Ehdotuksen mukaan kyseisen lausunnon apporttiomaisuudesta ja sen arvostuksesta voi antaa joko yhtiön oma tai muu vakuutusyhtiölain 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetun pätevyyden omaavan tilintarkastaja. Tilintarkastaja voi todeta lausunnossaan lyhyesti hyväksyvänsä selvityksen ja katsovansa omaisuuden arvon riittäväksi. Arvioinnin kohteena on apporttiomaisuuden arvo yhtiölle omaisuuden luovuttamishetkellä. Ehdotuksen mukaan lausunto voidaan antaa samassa yhteydessä kuin yhtiön tilintarkastajien on lausuttava osakkeiden tai takuuosuuksien ja pohjarahaston maksamisesta yleensäkin ehdotetun pykälän 3 momentin 3 kohdan mukaisesti.

Pykälän 4 momenttia koskeva ehdotus poikkeaa voimassa olevasta laista ja osakeyhtiölain vastaavasta 2 luvun 8 §:n 4 momentista siten, että vain jäljempänä tämän lain 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetun pätevyyden omaava tilintarkastaja voi antaa momentissa tarkoitetun lausunnon. Ehdotusta pidetään perusteltuna vakuutustoiminnan erityisluonteesta johtuen.

14 §. Rekisteröimisen oikeusvaikutukset, toiminta ennen rekisteröintiä ja oikeustoimet rekisteröimättömän vakuutusyhtiön kanssa. Pykälässä säädettäisiin, että vakuutusyhtiön rekisteröimisen oikeusvaikutuksiin, toimintaan ennen rekisteröintiä ja oikeustoimiin rekisteröimättömän vakuutusyhtiön kanssa sovelletaan nykyisen osakeyhtiölain 2 luvun 9—11 §:ää.

Osakeyhtiölain 2 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan yhtiö syntyy rekisteröinnillä. Yhtiön puolesta perustamissopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, mutta ennen rekisteröintiä tehdyistä oikeustoimista aiheutuneet velvoitteet siirtyvät yhtiölle edellyttäen, että toimet on tehty enintään vuosi ennen perustamissopimuksen allekirjoittamista. Osakeyhtiölain 2 luvun 9 §:n 2 momentin mukaan osakkeenomistaja ei rekisteröinnin jälkeen voi vapautuakseen osakemerkinnästä vedota siihen, että perustamiseen liittyvä ehto ei ole toteutunut.

Osakeyhtiölain 2 luvun 10 §:n 1 momentissa säädetään siitä, että yhtiö syntyy, eli siitä tulee oikeuskelpoinen ja oikeustoimikelpoinen, vasta rekisteröinnillä.

Osakeyhtiölain 2 luvun 10 §:n 2 momentissa säädetään, että ennen yhtiön rekisteröintiä tehdystä toimesta vastaavat toimesta päättäneet ja siihen osallistuneet yhteisvastuullisesti. Säännöksen sanamuotoa on selkeytetty.

Osakeyhtiölain 2 luvun 10 §:n 3 momentin mukaan hallitus ja toimitusjohtaja voivat ilman henkilökohtaista vastuun uhkaa käyttää puhevaltaa yhtiön perustamista koskevissa asioissa ja ryhtyä toimenpiteisiin osakkeista suoritettavan maksun saamiseksi.

Osakeyhtiölain 2 luvun 11 §:ssä säädetään yhtiön sopimuskumppanin oikeudesta vetäytyä sopimuksesta, jos yhtiön rekisteröintiä ei ole haettu määräajassa tai jos rekisteröinti on evätty. Jos sopimuskumppani ei tiennyt, että yhtiötä ei vielä ollut rekisteröity, hän voi vetäytyä sopimuksesta rekisteröimiseen asti.

15 §. Perustamisen raukeaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 2 luvun 12 §:n 1 momentin tavoin siitä, että vakuutusyhtiön perustaminen ja toimilupa raukeavat, jollei yhtiötä ole ilmoitettu rekisteröitäväksi tämän luvun 13 §:n 1 momentin mukaisessa määräajassa tai jos rekisteröinti evätään.

Jos yhtiön perustaminen raukeaa, vastaisivat hallitus ja toimitusjohtaja pykälän 2 momentin mukaan yhteisvastuullisesti osakkeista ja takuuosuuksista maksetun määrän, pohjarahaston sekä niistä saadun tuoton palauttamisesta. Ehdotuksen mukaan myös toimitusjohtaja olisi yhteisvastuussa hallituksen kanssa varojen palauttamisesta, koska toimitusjohtaja valitaan yleensä jo yhtiötä perustettaessa. Palautettavasta määrästä saadaan vähentää nykyisen osakeyhtiölain 2 luvun 10 §:n 3 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden aiheuttamat tavanomaiset kulut. Tavanomaisilla kuluilla tarkoitetaan esimerkiksi julkisia maksuja, tavanomaisia palkkioita perustamisasiakirjojen laatimisesta ja siihen rinnastettavasta työstä sekä merkintähintasaatavien perinnästä aiheutuvia kuluja. Momentti vastaa edellä selostettuja muutoksia lukuun ottamatta voimassa olevan lain 2 luvun 12 §:n 2 momenttia.

Liitännäistoiminta

16 §. Liitännäistoiminnan harjoittaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 1 luvun 3 a §:n mukaisesti vakuutusyhtiön oikeudesta harjoittaa liitännäistoimintaa.

17 §. Liitännäistoiminnan aloittaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi siitä menettelystä, jonka mukaisesti vakuutusyhtiö voi aloittaa liitännäistoiminnan harjoittamisen.

Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiön tulisi laatia 16 §:n 1 tai 2 momentin mukaisesta liitännäistoiminnasta toimintasuunnitelma. Momentti vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 1 luvun 3 b §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että toimintasuunnitelma on liitettävä yhtiöjärjestyksen tai sen muutoksen vahvistamista koskevaan hakemukseen, joka on tehtävä Vakuutusvalvontavirastolle sanotun toiminnan aloittamista varten. Momentti vastaa voimassa olevan lain 1 luvun 3 b §:n 1 momentin toista virkettä.

Pykälän 3 momentin mukaan Vakuutusvalvontavirasto voisi jättää vahvistamatta liitännäistoimintaa koskevan yhtiöjärjestyksen määräyksen samoin edellytyksin kuin voimassa olevan lain 1 luvun 3 b §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä on säädetty.

Voimassa olevan lain 1 luvun 3 b §:n 2 momentin toisen virkkeen säännös viraston oikeudesta jälkeenpäin kieltää vakuutusyhtiöltä liitännäistoiminnan harjoittamisen tai rajoittaa sitä tietyin edellytyksin ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana sen vuoksi, että virastolla katsotaan olevan kyseinen oikeus jo ehdotuksen vakuutusyhtiön ja vakuutusomistusyhteisön valvontaa koskevan 25 luvun 5 §:n perusteella.

Julkisia vakuutusyhtiöitä koskevat erityiset säännökset

18 §. Erityiset edut ja kustannukset sekä perustamisen jälkeen tehdyt merkittävät hankinnat. Pykälässä säädettäisiin niistä osakeyhtiölain 2 luvun säännöksistä, joita sovelletaan julkisiin vakuutusosakeyhtiöihin ja julkisiin keskinäisiin vakuutusyhtiöihin.

Ehdotuksen mukaan julkisiin vakuutusyhtiöihin sovelletaan nykyisen osakeyhtiölain 2 luvun 13 §:n säännöstä erityisistä eduista ja kustannuksista. Tämän mukaisesti julkisen vakuutusyhtiön perustamissopimuksessa on mainittava perustamisesta yhtiölle aiheutuvat kustannukset tai niiden arvioitu enimmäismäärä sekä perustamissopimuksen allekirjoittaneille osakkeenomistajille ja takuuosuuden omistajille mahdollisesti tulevista erityisistä eduista. Lisäksi julkisiin vakuutusyhtiöihin sovellettaisiin myös osakeyhtiölain 2 luvun 14 §:n säännöksiä perustamisen jälkeen tehdyistä merkittävistä hankinnoista. Kyseisessä pykälässä säädetään niistä edellytyksistä ja menettelystä, joiden mukaan julkinen yhtiö on velvollinen hankkimaan merkittäville hankinnoille yhtiökokouksen hyväksymisen.

Asetukset ja määräykset

19 §. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksenantovaltuudet. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi sosiaali- ja terveysministeriön valtuudesta antaa asetus edellä 3 §:n 4 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta toimintasuunnitelman sisällöstä. Ehdotetun asetuksenantovaltuuden sanamuotoa on perustuslain asettamien tavoitteiden mukaisesti täsmennetty siten, että valtuus koskee ainoastaan suunnitelman sisältöä. Ehdotus vastaa edellä mainituin muutoksin voimassa olevan lain 2 luvun 2 §:n 4 momentin viimeistä virkettä.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voitaisiin esimerkiksi säätää siitä, että suunnitelmassa olisi annettava selvitys sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestämisestä. Vaatimus sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestämistä koskevan selvityksen liittämisestä olisi perusteltua muun muassa siksi, että ehdotetun 6 luvun 9 §:n mukaan vakuutusyhtiöllä ja vakuutusomistusyhteisöllä on oltava toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden riittävä sisäinen valvonta ja riittävät riskienhallintajärjestelmät.

20 §. Vakuutusvalvontaviraston määräyksenantovaltuudet. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että Vakuutusvalvontavirasto voisi antaa tarkempia määräyksiä liitännäistoimintaan liittyvästä toimintasuunnitelmasta. Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 1 luvun 3 b §:n 1 momentin viimeistä virkettä. Koska kyseinen määräyksenantovaltuus ei kohdistu työeläkevakuutusyhtiöihin, on edelleen perusteltua säilyttää Vakuutusvalvontaviraston määräyksenantovaltuus tältä osin.

3 luku. Ensivakuutustoiminnan harjoittaminen ulkomailla

Luku sisältäisi voimassa olevan lain 2 a luvun säännöksiä vastaavat säännökset ensivakuutustoiminnan harjoittamisesta ulkomailla. Luvun säännökset säilyisivät pääosin asiallisesti muuttumattomina, mutta luvun rakennetta selkiinnytettäisiin. Lisäksi lukuun sisältyisivät voimassa olevan vakuutusyhtiölain 7 luvun 8 §:ää sekä 16 luvun 18 §:n 3 momenttia vastaavat säännökset. Myös suomalaisen vahinkovakuutusyhtiön toiminnasta Sveitsissä annetun asetuksen (609/1997) säännökset ehdotetaan lisättäväksi lukuun perustuslain vaatimuksesta johtuen.

Nykyisessä vakuutusyhtiölaissa käytetty termi ”edustusto” ehdotetaan uudessa laissa korvattavaksi sivuliikkeellä kaupparekisterilaissa (129/1979) käytettyä termiä vastaavasti. Termin muutos tehdään myös ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annettuun lakiin.

Vakuutusyhtiön muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa sijoittautumisoikeuden perusteella harjoittama ensivakuutustoiminta

1 §. Sivuliikkeen perustaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi sivuliikkeen perustamisesta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, mitä laissa pidettäisiin sijoittautumisoikeuden perusteella harjoitettavana ensivakuutustoimintana. Säännös vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 2 a luvun 2 §:n 1 momenttia sillä poikkeuksella, että termi ”edustusto” muutettaisiin ”sivuliikkeeksi”.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, mitä tarkoitettaisiin sivuliikkeellä. Määritelmä on yhdenmukainen voimassa olevan lain 2 a luvun 2 §:n 2 momentin kanssa.

2 §. Ilmoitus sivuliikkeen perustamisesta. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi velvollisuudesta ilmoittaa sivuliikkeen perustamisesta Vakuutusvalvontavirastolle voimassa olevan vakuutusyhtiölain 2 a luvun 3 §:ää vastaavasti.

Pykälän 2 momentissa on luettelo selvityksistä, jotka vakuutusyhtiön on liitettävä ilmoitukseen. Voimassa olevan lain termi ”muu vahinkovakuutusluokkaan 10 kuuluva vakuutus kuin rahdinkuljettajan vastuuvakuutus” ehdotetaan lakiehdotuksessa korvattavaksi kyseisestä vakuutusluokasta yleisesti käytetyllä termillä liikennevakuutus.

3 §. Vakuutusvalvontaviraston velvollisuus lähettää sivuliikettä koskevat tiedot. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi Vakuutusvalvontaviraston tiedonantovelvollisuudesta yhdistäen voimassa olevan vakuutusyhtiölain 2 a luvun 4 ja 5 §:n säännökset. Vakuutusvalvontaviraston olisi pykälän 1 momentin mukaan kolmen kuukauden määräajassa lähetettävä saamansa tiedot sivuliikkeen sijaintivaltion vakuutustarkastuksesta vastaavalle viranomaiselle.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Vakuutusvalvontaviraston velvollisuudesta liittää lähetettäviin tietoihin todistus toimintapääomaa koskevien vaatimusten täyttämisestä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin vakuutusyhtiön oikeudesta tehdä valitus, mikäli Vakuutusvalvontavirasto ei ole lähettänyt tietoja säädetyssä määräajassa, sekä valituksen käsittelyssä noudatettavasta menettelystä.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin Vakuutusvalvontaviraston oikeudesta kieltäytyä tietojen lähettämisestä, jos sillä on syytä epäillä, että vakuutusyhtiö ei täytä tiettyjä vaatimuksia. Lisäksi momentin mukaan sivuliikettä ei voitaisi perustaa, jos Vakuutusvalvontavirasto on kieltäytynyt tietojen lähettämisestä. Momentti vastaa voimassa olevan lain 2 a luvun 5 §:ää.

4 §. Sivuliikkeen oikeus aloittaa toiminta. Pykälässä säädettäisiin siitä, milloin perustettava sivuliike voisi aloittaa toimintansa. Sivuliike voi aloittaa toimintansa, kun vakuutusyhtiö on saanut sivuliikkeen sijaintivaltion vakuutustarkastuksesta vastaavalta viranomaiselta vastauksen. Ellei tietoa mahdollisista ehdoista ole saatu kahden kuukauden kuluessa siitä, kun Vakuutusvalvontavirasto ilmoitti vakuutusyhtiölle ehdotuksen tämän luvun 3 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen lähettämisestä sivuliikkeen sijaintivaltion viranomaiselle, voi sivuliike aloittaa tästä huolimatta toimintansa sanotun määräajan kuluttua. Säännös vastaa voimassa olevan lain 2 a luvun 6 §:ää.

5 §. Sivuliikettä koskevien tietojen muutokset. Pykälässä säädettäisiin menettelystä, jota noudattaen vakuutusyhtiön tulisi ilmoittaa viranomaisille sivuliikkeen perustamista koskevassa ilmoituksessa annettujen tietojen muutoksista. Säännös vastaa voimassa olevan lain 2 a luvun 7 §:ää.

Vakuutusyhtiön muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa harjoittama vakuutuspalvelujen vapaa tarjonta

6 §. Vakuutuspalvelujen vapaa tarjonta. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi siitä, mitä vakuutuspalvelujen vapaalla tarjonnalla tarkoitetaan. Vastaava säännös on voimassa olevan vakuutusyhtiölain 2 a luvun 9 §:ssä.

7 §. Riskin sijaintivaltio. Pykälässä ehdotetaan määriteltäväksi 6 §:n 1 kohdassa tarkoitettu riskin sijaintivaltio. Pykälää sovellettaisiin vain vahinkovakuutukseen. Henkivakuutuksen osalta vastaava määrittely sisältyy tämän luvun 6 §:n 2 ja 3 kohtaan. Säännös vastaa asiallisesti voimassa olevan lain 2 a luvun 10 §:ää.

Pykälän 3 momentin poikkeussäännös riskin sijaintivaltiosta koskee sellaisia ajoneuvojen maahantuontitilanteita, joihin liittyy ajoneuvon kauppa sekä ostajan tarkoitus rekisteröidä ostamansa ajoneuvo määränpääjäsenvaltiossa. Momentin mukaan riski sijaitsee silloin 1 momentin 2 kohdasta poiketen Suomessa 30 päivän ajan siitä, kun ajoneuvon ostaja hyväksyi toimituksen.

8 §. Vakuutusyhtiön ilmoitus vakuutuspalvelujen vapaan tarjonnan aloittamisesta. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi voimassa olevan vakuutusyhtiölain 2 a luvun 11 §:n mukaisesti vakuutusyhtiön velvollisuudesta ilmoittaa Vakuutusvalvontavirastolle aikomuksestaan harjoittaa vakuutuspalvelujen vapaata tarjontaa toisessa ETA-valtiossa. Pykälän 1 momentissa säädettyyn ilmoitukseen olisi 2 momentin mukaan liitettävä selvitys siitä, mitä riskejä aiottu toiminta koskee.

Pykälän 3 momentin mukaan ilmoitukseen olisi liitettävä myös selvitys korvausasiamiehestä sellaisessa tapauksessa, jossa ilmoitus käsittää liikennevakuutuksen harjoittamisen. Momentissa säädettäisiin lisäksi korvausasiamiehen kelpoisuusvaatimuksista.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa vakuutusyhtiö on laiminlyönyt korvausasiamiehen nimeämisen. Tällöin liikennevakuutuslain 14 a §:ssä tarkoitetun korvausedustajan olisi hoidettava myös tämän pykälän 3 momentissa tarkoitetun korvausasiamiehen tehtävät.

9 §. Vakuutusvalvontaviraston velvollisuus lähettää vapaata tarjontaa koskevat tiedot. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi Vakuutusvalvontaviraston tiedottamisvelvollisuudesta voimassa olevan vakuutusyhtiölain 2 a luvun 12 ja 13 §:ää vastaavasti. Pykälän 1 momentti sisältäisi voimassa olevan lain 12 §:n 1 momenttia vastaavan säännöksen Vakuutusvalvontaviraston velvollisuudesta lähettää ilmoitus kuukauden määräajassa. Ehdotuksessa momentin sanamuotoa täsmennettäisiin siten, että sanottu määräaika alkaisi ehdotetussa 8 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen ja selvitysten saapumisesta.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niistä todistuksista ja selvityksistä vakuutusyhtiötä koskien, jotka Vakuutusvalvontaviraston on liitettävä lähetettäviin tietoihin. Säännös vastaa voimassa olevan lain 2 a luvun 12 §:n 2 momenttia. Mikäli tietoja ei ole lähetetty määräajassa, vakuutusyhtiö voisi pykälän 3 momentin mukaan tehdä asiasta tämän luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitetun valituksen.

Pykälän 4 momentti vastaisi voimassa olevan lain 2 a luvun 13 §:ää. Momentissa säädettäisiin Vakuutusvalvontaviraston oikeudesta kieltäytyä tietojen lähettämisestä, jos sillä on syytä epäillä, että vakuutusyhtiö ei täytä momentissa mainittuja vaatimuksia.

10 §. Vakuutuspalvelujen vapaan tarjonnan aloittaminen. Pykälässä säädettäisiin ajankohdasta, jolloin vakuutusyhtiö voisi aloittaa vakuutuspalvelujen vapaan tarjoamisen. Säännös vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 2 a luvun 14 §:ää.

11 §. Annettuja tietoja koskeva muutosilmoitus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi 8 §:ssä tarkoitetussa ilmoituksessa mainittujen tietojen muuttuessa noudatettavasta menettelystä. Säännös on yhdenmukainen voimassa olevan vakuutusyhtiölain 2 a luvun 15 §:n kanssa.

Vakuutusyhtiön muussa kuin ETA-valtiossa sijoittautumisoikeuden perusteella harjoittama ensivakuutustoiminta

12 §. Sivuliikkeen perustaminen muuhun kuin ETA-valtioon. Pykälässä säädettäisiin vakuutusyhtiön ilmoitusvelvollisuudesta silloin, kun se perustaa sivuliikkeen valtioon, joka ei kuulu Euroopan talousalueeseen. Pykälä vastaa pääosin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 2 a luvun 16 §:ää.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Vakuutusvalvontaviraston oikeudesta kieltää sivuliikkeen perustaminen, jos sillä on syytä epäillä, että vakuutusyhtiö ei täytä tiettyjä vaatimuksia. Kielto on annettava kolmen kuukauden määräajassa. Ehdotuksessa 2 momentin sanamuotoa täsmennettäisiin siten, että sanottu määräaika alkaisi 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen ja selvitysten saapumisesta.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi sivuliikkeen tietojen muuttumista koskevasta menettelystä. Ehdotus vastaa edellä 5 §:n säännöstä, jossa on säädetty ETA-valtiossa olevan sivuliikettä koskevien tietojen muutoksista. Vastaava säännös ehdotetaan lisättäväksi myös muuhun kuin ETA-valtioon perustetusta sivuliikkeestä, jotta olisi selvää, että pääasiamiehen tulee jatkuvasti täyttää yhtiön johdolle 6 luvun 2 §:n 2 momentissa ja 4 §:n 1 ja 3 momentissa asetetut vaatimukset.

Vahinkovakuutusyhtiön toimintaa Sveitsin valaliitossa koskevat säännökset

Koska Sveitsin valaliitto on Suomeen ja muihin ETA-valtioihin nähden kolmas valtio, sveitsiläisen vahinkovakuutusyhtiön Suomeen perustamaan ensivakuutustoimintaa harjoittavaan sivuliikkeeseen tulisi pääsäännön mukaan soveltaa Suomen lakia, eikä sivuliikkeen kotivaltion lakia, kuten ETA-valtiosta tulevaan sivuliikkeeseen sovelletaan. Sveitsiläisen vakuutusyhtiön sivuliikkeen toimintaan ei sovelleta yhden toimiluvan periaatetta, mutta laissa myönnetään kuitenkin tiettyjä helpotuksia muihin kolmannen valtion vakuutusyhtiöihin verrattuna. Sveitsiläisen vahinkovakuutusyhtiön sivuliikkeen ensivakuutustoimintaan voidaan soveltaa jäljempänä tässä luvussa säädettyjen säännösten lisäksi Sveitsin lakia. Toimintapääomavaatimukset ja peruspääoma määräytyvät Sveitsin lain mukaan. Samoin valvontaviranomaisten välinen yhteistyö toimilupahakemusten käsittelyn sekä vakuutuskannan luovuttamisen ja vastaanottamisen yhteydessä on järjestetty ETA-valtioita vastaavalla tavalla.

13 §. Sovellettava lainsäädäntö. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi suomalaisen vahinkovakuutusyhtiön Sveitsin valaliitossa sijaitsevan sivuliikkeen ensivakuutustoimintaan sovellettavasta lainsäädännöstä. Tähän toimintaan sovellettaisiin ehdotetun 12 §:n ja Sveitsin lainsäädännön lisäksi tämän luvun 14—18 §:n säännöksiä. Sivuliikkeen peruspääoma, toimintapääoma ja takuumäärä määräytyisivät myös tämän lain mukaisesti. Pykälä vastaa asiallisesti asetuksen 609/1997 1 ja 2 §:ää. Mainitun asetuksen 1 §:n 3 momentissa säädetään, että asetusta ei sovelleta 10 päivänä lokakuuta 1989 allekirjoitetun Euroopan talousyhteisön ja Sveitsin valaliiton muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevan sopimuksen liitteessä 2 tarkoitettuihin vakuutuksiin tai toimintaan eikä jälleenvakuutukseen. Liitteessä 2 tarkoitettuja vakuutuksia ovat henkivakuutusten lisäksi muun muassa elinkorot, henkivakuutussopimuksiin sisältyvät lisäeläkkeet ja vakuutukset, jotka muodostavat osan lakisääteistä sosiaalivakuutusta Euroopan talousyhteisön maissa.

14 §. Sivuliikkeen perustamista koskeva hakemus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi niistä seikoista, joista Vakuutusvalvontaviraston olisi annettava todistus liitettäväksi sivuliikkeen perustamista koskevaan hakemukseen. Säännös vastaa asetuksen 609/1997 4 §:ää.

15 §. Vakuutusvalvontaviraston lausunto toimilupahakemuksesta. Pykälässä säädettäisiin asetuksen 609/1997 3 §:n mukaisesti Vakuutusvalvontaviraston velvollisuudesta antaa lausunto toimilupahakemuksesta kolmen kuukauden määräajassa. Jos virasto ei anna lausuntoaan mainitussa määräajassa, sen katsotaan puoltavan hakemuksen hyväksymistä.

16 §. Turvaamistoimenpiteet. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi Vakuutusvalvontaviraston oikeudesta pyytää Sveitsin vakuutustarkastuksesta vastaavaa viranomaista ryhtymään ehdotuksen 25 luvun 9 §:ssä tarkoitettuihin tai niitä vastaaviin turvaamistoimenpiteisiin sivuliikettä kohtaan. Säännös vastaa asetuksen 609/1997 5 §:ää.

17 §. Vakuutuskannan luovutus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vakuutuskannan luovutuksen yhteydessä hankittavasta yhtiön toimintapääoman riittävyyttä koskevasta vahvistuksesta. Pykälän 1 momentin mukaan Vakuutusvalvontaviraston olisi hankittava vahvistus vastaanottavan yhtiön toimintapääoman riittävyydestä, jos vastaanottavan yhtiön kotipaikka on Sveitsissä ja luovuttava yhtiö on suomalainen.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin vastaavasti Vakuutusvalvontaviraston velvollisuudesta antaa vahvistus suomalaisen vahinkovakuutusyhtiön toimintapääoman riittävyydestä, jos tällä yhtiöllä on sivuliike Sveitsissä ja luovuttajana on yhtiö, jonka kotipaikka on Sveitsissä. Pykälän säännökset vastaavat asetuksen 609/1997 6 §:ää.

18 §. Toimiluvan peruuttamista koskeva ilmoitus. Pykälässä säädettäisiin Vakuutusvalvontaviraston velvollisuudesta ilmoittaa vahinkovakuutusyhtiön toimiluvan peruuttamisesta tai rajoittamisesta Sveitsin vakuutustarkastuksesta vastaavalle viranomaiselle, jos yhtiöllä on sivuliike Sveitsissä. Pykälä vastaa asetuksen 609/1997 7 §:ää.

Muut säännökset

19 §. Ulkomaisen vakuutusyrityksen hankinnasta ilmoittaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi moninkertaisen ilmoitusmenettelyn välttämiseksi siitä, että ilmoitusta ulkomaisen vakuutusyrityksen hankinnasta ei tarvitsisi tehdä, mikäli vakuutusyhtiöllä olisi velvollisuus tehdä ilmoitus saman yrityksen hankinnasta Vakuutusvalvontavirastolle tämän luvun 20 §:n tai rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetun lain 13 §:n mukaisesti. Säännös vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 2 a luvun 17 §:ää, mutta pykälän sanamuotoa ehdotetaan täsmennettäväksi.

20 §. Määräysvallan hankkiminen sellaisessa luottolaitoksessa, sijoituspalveluyrityksessä tai vakuutusyhtiössä, jonka kotipaikka on Euroopan talousalueeseen kuulumattomassa valtiossa. Pykälässä säädettäisiin Vakuutusvalvontaviraston oikeudesta kieltää määräysvallan hankkiminen vakuutusyhtiössä, luottolaitoksessa tai sijoituspalveluyrityksessä, jos yrityksestä tulisi hankinnan jälkeen vakuutusyhtiön tytäryritys. Pykälän tarkoituksena olisi estää liittämästä konserniin sellaisia Euroopan talousalueen ulkopuolisissa valtioissa olevia yrityksiä, joihin suomalaisten valvontaviranomaisten valvontavaltuudet eivät ulotu. Säännös vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 7 luvun 8 §:ää.

21 §. Eurooppayhtiö. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi voimassa olevan vakuutusyhtiölain 2 a luvun 18 §:ää vastaavasti Suomessa kotipaikkaansa pitävän eurooppayhtiön kotipaikan siirtämisestä toiseen ETA-valtioon. Kotipaikan siirtämisen myötä ulkomaiseksi vakuutusyhtiöksi muuttuvan yhtiön toiminnan jatkamiseen Suomessa sovellettaisiin ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annettua lakia, mikä todettaisiin pykälän 2 momentissa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa Vakuutusvalvontavirasto katsoo vakuutusyhtiön laiminlyöneen siirtoon liittyviä toimia ja muodollisuuksia tai siirron loukkaavan vakuutettuja etuja. Momentissa säädettäisiin myös luvan antamisesta ennen kuin on kulunut kuukausi osakeyhtiölain 16 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitetusta määräpäivästä. Ehdotus vastaa pääasiallisesti voimassa olevaa lakia ottaen kuitenkin huomioon, että osakeyhtiölain 16 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitettua määräpäiväsäännöstä on selkiytetty siten, että määräpäivällä tarkoitetaan vastustamisen määräpäivää.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin vakuutuksenottajan oikeudesta irtisanoa vakuutussopimus. Vakuutusyhtiölain muuttamisesta annetulla lailla 751/2004 vakuutuksen irtisanomisoikeutta laajennettiin koskemaan myös sitä tilannetta, että eurooppayhtiönä toimiva vakuutusyhtiö siirtää kotipaikkansa Euroopan talousalueeseen kuuluvaan toiseen valtioon.

Pykälän 5 momentissa ehdotetaan, että vakuutusyhtiön olisi ilmoitettava kotipaikan siirron rekisteröimisestä. Ilmoituksessa olisi mainittava vakuutetun oikeudesta irtisanoa vakuutussopimus, jotta vakuutuksenottaja saisi tiedon 4 momentissa tarkoitetusta vakuutusyhtiön kotipaikan siirrosta ja siten voisi käyttää sanottua oikeuttaan. Asiasta säädetään voimassa olevan lain sulautumista koskevassa 16 luvun 18 §:n 3 momentissa, mutta säännös ehdotetaan selkeyden vuoksi siirrettäväksi käsillä olevaan lukuun.

Määräykset

22 §. Vakuutusvalvontaviraston määräyksenantovaltuudet. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi Vakuutusvalvontaviraston valtuudesta antaa tarkempia määräyksiä 2 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitetusta laskelmasta. Koska kyseessä on tekninen määräys ja kaikilla yhtiöillä tulee olla yhtenäinen käytäntö, Vakuutusvalvontavirastolle annettaisiin valtuudet asiaa koskevien määräysten antamiseen.

4 luku. Vakuutusyhtiön osakkuus, osakkeet ja takuuosuudet

Luvussa säädettäisiin vakuutusyhtiön osakkuudesta, osakkeista ja takuuosuuksista. Nykyisen osakeyhtiölain osakkeita ja arvo-osuusjärjestelmään kuuluvia osakkeita koskevat 3 ja 4 luvun säännökset soveltuvat myös vakuutusyhtiön osakkeisiin ja takuuosuuksiin. Eräistä vakuutusyhtiöiden erityispiirteistä johtuen lukuun kuitenkin sisällytettäisiin osakeyhtiölaista poikkeavia erityisiä säännöksiä. Erityistä sääntelyä vaativia seikkoja ovat muun muassa vakuutuksenottajien osakkuus keskinäisessä vakuutusyhtiössä, mahdollisuus määrätä yhtiöjärjestyksessä sekä vakuutusosakeyhtiön osakkeenomistajien velvollisuudesta suorittaa erityisiä maksuja että keskinäisen vahinkovakuutusyhtiön vakuutuksenottajaosakkaiden lisämaksuvelvollisuudesta ja vakuutusyhtiön osakkeiden tai takuuosuuksien hankintaan liittyvä ilmoitusvelvollisuus Vakuutusvalvontavirastolle, eli niin sanottu omistajakontrolli.

Ehdotetuissa tämän luvun 5—12 §:ssä säädetään edellä mainitusta omistajakontrollista, eli vakuutusyhtiön osakkeiden tai takuuosuuksien hankkimiseen liittyvästä ilmoitusvelvollisuudesta ja Vakuutusvalvontaviraston oikeudesta kieltää hankinta tai asettaa sille ehtoja. Lisäksi mainituissa pykälissä säädetään osakkeenomistajien tai takuuosuudenomistajien rajoitetuista oikeuksista, vakuutusyhtiön ilmoitusvelvollisuudesta ja Vakuutusvalvontaviraston tiedoksisaantioikeudesta. Säännösten tarkoituksena on varmistaa, ettei vakuutusyhtiön omistuksessa tapahdu sellaisia muutoksia, jotka olisivat omiaan vaarantamaan vakuutusyhtiön toimiluvan myöntämisen edellytykseksi säädetyn terveiden ja varovaisten liikeperiaatteiden noudattamisen.

1 §. Osakeyhtiölain soveltaminen. Pykälässä ehdotetaan, että vakuutusyhtiöihin sovellettaisiin nykyisen osakeyhtiölain 3 luvun säännöksiä osakkeista ja 4 luvun säännöksiä arvo-osuusjärjestelmiin kuuluvista osakkeista.

Nykyisen osakeyhtiölain 3 luvun osakkeita koskevat säännökset vastaavat pääpiirteissään entisen osakeyhtiölain säännöksiä. Teknisten muutosten lisäksi 3 lukuun sisältyy eräitä asiallisia muutoksia. Nykyisestä osakeyhtiölaista on poistettu rajoitus, jonka mukaan osakkeen äänimäärä ei saa olla suurempi kuin kaksikymmentä kertaa toisen osakkeen äänimäärä. Kokonaan tai osittain äänivallattomiin osakkeisiin ei ole enää velvollisuutta liittää erityistä taloudellista etuutta yhtiön varoja jaettaessa. Lunastuslausekkeeseen perustuvan lunastusoikeuden yksityiskohtaisesta sisällöstä, samoin kuin lunastusmenettelystä, on nykyisessä osakeyhtiölaissa olettamasäännökset.

2 §. Vakuutusyhtiön osakkaat. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi sekä vakuutusosakeyhtiön että keskinäisen vakuutusyhtiön osakkuudesta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että vakuutusosakeyhtiön osakkaita ovat osakkeenomistajat. Ehdotus vastaa tältä osin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 3 luvun 2 §:n 1 momenttia.

Pykälän 1 momentissa säädetään myös, että keskinäisen vakuutusyhtiön osakkaita ovat vakuutuksenottajat. Myös takuuosuuksien omistajat ovat osakkaita, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Keskinäisten vakuutusyhtiöiden osalta takuuosuuden omistajien osakkuus määritellään voimassa olevasta laista poikkeavasti kuten edellä 1 luvun 5 §:ssä on ehdotettu.

Pykälän 2 momentissa säädetään, ettei keskinäisen vakuutusyhtiön yhtiöjärjestyksessä voida rajoittaa vakuutuksenottajan osakkuutta muutoin kuin siten, että osakkuus syntyy vasta, kun vakuutuksen voimaan tulosta on kulunut tietty aika, joka ei saa olla kolmea vuotta pitempi, ja että meri- tai jälleenvakuutuksen ottaminen ei tuota osakkuutta. Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 3 luvun 1 §:n 4 momentin ensimmäisessä virkkeessä olevaa säännöstä kuitenkin niin, että voimassa olevassa laissa oleva mahdollisuus rajoittaa osakkuutta Vakuutusvalvontaviraston suostumuksella myös muulla tavoin ehdotetaan poistettavaksi. Käytännössä tällaisiin muihin rajoituksiin ei ole ollut tarvetta ja ehdotus selkiinnyttää keskinäisen vakuutusyhtiön osakkuuden käsitettä.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 3 luvun 1 §:n 4 momentin toisessa virkkeessä oleva säännös, jonka mukaan yhtiöjärjestyksessä osakkuutta voidaan viraston suostumuksella laajentaa siten, että muutkin kuin vakuutuksenottajat ja takuupääoman omistajat ovat yhtiön osakkaita, ehdotetaan poistettavaksi. Vapaaehtoista vakuutustoimintaa harjoittavissa keskinäisissä vakuutusyhtiöissä ei ole esiintynyt tarvetta laajentaa osakaspiiriä esimerkiksi vakuutettuihin kuten työeläkevakuutusyhtiölaissa säädetään. Lisäksi säännöksen poistaminen edelleen selkiinnyttää keskinäisen vakuutusyhtiön osakkuuden käsitettä rajaamalla osakkaiden joukko vain vakuutuksenottajiin ja takuuosuuksien omistajiin.

3 §. Vakuutusosakeyhtiön osakkeenomistajien velvollisuus suorittaa erityisiä maksuja. Ehdotetun lain 1 luvun 12 §:n 2 momentin mukaan vakuutusyhtiön osakkaat eivät vastaa henkilökohtaisesti vakuutusyhtiön velvoitteista. Mainitun 2 momentin mukaan vakuutusyhtiön yhtiöjärjestyksessä voidaan kuitenkin määrätä vakuutusyhtiön osakkaan velvollisuudesta suorittaa erityisiä maksuja tai lisämaksuja vakuutusyhtiölle siten kuin tämän lain 4 luvussa erikseen säädetään.

Erityisten maksujen suorittamista koskevaa velvoitetta ehdotetaan sovellettavaksi vain vakuutusosakeyhtiöiden osakkeenomistajiin. Ehdotus perustuu nykyisen osakeyhtiölain 1 luvun 2 §:n 2 momentin säännökseen, josta ei ole aikaisemmin säädetty vakuutusyhtiölaissa. Jotta osakeyhtiölain tarkoittama erityinen maksu erottuisi selvästi voimassa olevan lain mukaisesta keskinäisen vahinkovakuutusyhtiön vakuutuksenottajaosakkaan lisämaksuvelvollisuudesta, vakuutusosakeyhtiön osakkeenomistajien velvollisuudesta suorittaa erityisiä maksuja vakuutusosakeyhtiölle ehdotetaan säädettäväksi tämän luvun 3 §:ssä ja tämän luvun 4 §:ssä säädettäisiin keskinäisen vakuutusyhtiön vakuutuksenottajaosakkaiden lisämaksuvelvollisuudesta. Ehdotuksen tarkoituksena on tehdä selvä ero erityisen maksun ja lisämaksuvelvollisuuden merkityksille.

Edellä mainitun mukaisesti tässä pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että vakuutusosakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä osakkeenomistajille velvollisuus suorittaa erityisiä maksuja yhtiölle. Osakkaiden velvollisuus maksaa erinäisiä maksuja yhtiölle voi olla tarkoituksenmukaista esimerkiksi ensi- tai jälleenvakuutuskytkösyrityksissä (ns. captive-yhtiöissä), joiden tarkoituksena on vakuuttaa vain yritysryhmän sisäisiä riskejä. Osakkeenomistajan velvollisuus suorittaa erityisiä maksuja yhtiölle voidaan ottaa yhtiöjärjestykseen ja sitä voidaan laajentaa ehdotetun 5 luvun 21 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan vain osakkeenomistajan suostumuksella.

4 §. Keskinäisen vahinkovakuutusyhtiön vakuutuksenottajaosakkaiden lisämaksuvelvollisuus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi keskinäisen vahinkovakuutusyhtiön vakuutuksenottajaosakkaiden lisämaksuvelvollisuudesta, joka perustuu ehdotetun 1 luvun 12 §:n 2 momentin ja 14 luvun 5 §:n säännöksiin.

Ehdotetun 1 luvun 12 §:n 2 momentin mukaan vakuutusyhtiön osakkaat eivät vastaa henkilökohtaisesti vakuutusyhtiön velvoitteista. Mainitun 2 momentin mukaan vakuutusyhtiön yhtiöjärjestyksessä voidaan kuitenkin määrätä osakkaan velvollisuudesta suorittaa erityisiä maksuja ja lisämaksuja vakuutusyhtiölle siten kuin tämän lain 4 luvussa erikseen säädetään.

Edellä mainitun mukaisesti pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi mahdollisuudesta määrätä keskinäisen vahinkovakuutusyhtiön yhtiöjärjestyksessä, että vakuutuksenottajaosakkailla on lisämaksuvelvollisuus yhtiötä kohtaan. Lisämaksuvelvollisuus on pakollinen 14 luvun 5 §:n tarkoittamissa tilanteissa, mutta yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä muistakin tilanteista, joissa lisämaksua voidaan periä vakuutuksenottajaosakkailta. Ehdotus lisämaksuvelvollisuudesta vastaa asiasisällöltään voimassa olevan vakuutusyhtiölain 3 luvun 1 §:n 2 momenttia. Selkeyden vuoksi voimassa olevassa laissa säädetty velvollisuus henkilökohtaisesta vastuusta yhtiön velvoitteista ehdotetaan korvattavaksi lisämaksuvelvollisuudella. Muutoin voimassa olevan lain 3 luvun 1 §:n 2 momentin viimeinen virke, jonka mukaan takuuosuudenomistajat eivät ole henkilökohtaisessa vastuussa yhtiön velvoitteista, ehdotetaan poistettavaksi. Säännös on tarpeeton, koska asiasta jo säädetään 1 luvun 12 §:n 2 momentissa, jonka mukaan vakuutusyhtiön osakkaat eivät vastaa henkilökohtaisesti vakuutusyhtiön velvoitteista.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi lisämaksuvelvollisuuden rajoituksista. Ehdotetun 1 momentin mukaan keskinäisen vahinkovakuutusyhtiön vakuutuksenottajaosakkailla voi olla yhtiöjärjestyksessä olevan määräyksen nojalla määrältään rajoittamaton lisämaksuvelvollisuus yhtiön sitoumuksista. Tämä voi olla yksityisen vakuutuksenottajan kannalta kohtuutonta, jonka vuoksi keskinäisen vahinkovakuutusyhtiön vakuutuksenottajaosakkaan henkilökohtaista vastuuta ehdotetaan olennaisesti rajoitettavaksi voimassa olevan lain 3 luvun 1 §:n 2 momentin mukaisesti. Rajoitus koskisi keskinäisen vahinkovakuutusyhtiön vakuutuksenottajaosakasta tämän ollessa kuluttaja tai kuluttajaan rinnastettava elinkeinonharjoittaja. Momentissa kuluttajaan rinnastettavan elinkeinonharjoittajan määritelmässä on otettu huomioon oikeusministeriön vakuutussopimuslakityöryhmän ehdotus uudeksi vakuutussopimuslain pakottavuutta koskevaksi säännökseksi.

Pykälän 3 momentin mukaan keskinäisen vakuutusyhtiön vakuutuksenottajaosakkailla on momentissa mainituin edellytyksin oikeus irtisanoa vakuutuksensa, mikäli keskinäinen vahinkovakuutusyhtiö on muuttanut yhtiöjärjestystään siten, että vakuutuksenottajaosakkailla on lisämaksuvelvollisuus tai jos yhtiö on päättänyt lisätä vakuutuksenottajaosakkaiden lisämaksuvelvollisuutta yhtiön velvoitteista. Irtisanomisoikeus koskisi myös tilannetta, jossa vakuutusosakeyhtiö on päätetty muuttaa sellaiseksi keskinäiseksi vakuutusyhtiöksi, jonka yhtiöjärjestyksessä on määräys vakuutuksenottajaosakkaiden lisämaksuvelvollisuudesta. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 3 luvun 1 a §:n 1 momenttia.

Pykälän 4 momentissa säädetään yhtiön hallituksen velvollisuudesta ilmoittaa 3 momentissa tarkoitetusta päätöksestä kuuluttamalla. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 3 luvun 1 a §:n 2 momenttia.

Ehdotetusta 5 luvun 21 §:n 1 momentin 2 kohdasta seuraa, että keskinäisen vahinkovakuutusyhtiön vakuutuksenottajaosakkaan maksuvelvollisuutta yhtiötä kohtaan voidaan lisätä vain vakuutuksenottajaosakkaan suostumuksella.

5 §. Osakkeiden tai takuuosuuksien hankkimiseen liittyvä ilmoitusvelvollisuus Vakuutusvalvontavirastolle. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi osakkeiden tai takuuosuuksien hankkimiseen liittyvästä ilmoitusvelvollisuudesta Vakuutusvalvontavirastolle.

Pykälän 1 momentin mukaan jokaisen, joka aikoo suoraan tai välillisesti hankkia vakuutusyhtiön osakkeita tai takuuosuuksia, on ilmoitettava siitä etukäteen Vakuutusvalvontavirastolle, jos hänen omistuksensa hankinnan johdosta olisi vähintään 10 prosenttia vakuutusyhtiön osake- tai takuupääomasta, tai hänen omistuksensa olisi niin suuri, että se vastaisi vähintään 10 prosenttia kaikkien osakkeiden tai takuuosuuksien tuottamasta äänimäärästä tai hänen omistuksensa muutoin oikeuttaisi käyttämään siihen rinnastettavaa tai muuten merkittävää vaikutusvaltaa vakuutusyhtiön hallinnossa. Momentissa tarkoitettu välillinen omistus määritellään 1 luvun 10 §:ssä.

Pykälän 2 momentin mukaan, mikäli 1 momentissa tarkoitettua omistusta aiotaan lisätä, niin että se hankinnan johdosta olisi vähintään 20, 33 tai 50 prosenttia vakuutusyhtiön osake- tai takuupääomasta taikka siten, että omistus vastaisi samansuuruista osuutta kaikkien osakkeiden tai takuuosuuksien äänimäärästä tai että vakuutusyhtiöstä tulisi tytäryritys, on myös tästä hankinnasta ilmoitettava etukäteen Vakuutusvalvontavirastolle.

Pykälän 3 momentissa säädetään ilmoitusvelvollisuudesta myös silloin kuin tässä tarkoitettu omistus laskisi jonkin edellä mainittujen omistusrajojen alapuolelle tai vakuutusyhtiö lakkaisia olemassa ilmoitusvelvollisen tytäryritys.

Pykälän 4 momentissa säädetään siitä, miten ilmoitusvelvollisen konserniin kuuluvien muiden yhtiöiden omistukset sekä niiden yhteydessä toimivien eläkesäätiöiden tai –kassojen omistukset otetaan huomioon.

Ehdotettu pykälä vastaa asiasisällöltään voimassa olevan vakuutusyhtiölain 3 luvun 3 §:n 1, 2 ja 4 momentteja. Säännöksen ulkoasua on muutettu selkeämmäksi ja sanamuotoja täsmennetty.

6 §. Rahoitus- ja vakuutusryhmittymän omistusyhteisön osakkeiden hankkimiseen liittyvä ilmoitusvelvollisuus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi rahoitus- ja vakuutusryhmittymän omistusyhteisön osakkeiden hankkimiseen liittyvästä ilmoitusvelvollisuudesta.

Ehdotuksen mukaan 5 §:ssä tarkoitettua ilmoitusta ei tarvitse tehdä, jos omistus vakuutusyhtiöstä hankitaan välillisesti rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetussa laissa tarkoitetun ryhmittymän omistusyhteisön osakkeita hankkimalla, ja ilmoitus tällaisen omistusyhteisön hankinnasta on tehty mainitussa laissa tarkoitetulle valvontaviranomaiselle. Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 3 luvun 3 §:n 6 momenttia.

7 §. Osakkeiden tai takuuosuuksien hankkimisesta tehtävässä ilmoituksessa annettavat tiedot. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi 5 §:n tarkoittaman ilmoituksen yhteydessä annettavista tarpeellisista tiedoista ja velvollisuudesta antaa Vakuutusvalvontavirastolle tämän vaatimia lisäselvityksiä. Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 3 luvun 3 §:n 3 momenttia.

8 §. Vakuutusvalvontaviraston velvollisuus pyytää lausunto. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi Vakuutusvalvontaviraston velvollisuudesta pyytää hankinnasta lausunto pykälässä mainituissa tapauksissa toisen valtion vakuutustoimintaa valvovalta viranomaiselta. Pykälä vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 3 luvun 3 §:n 7 momenttia. Lisäksi momentti kattaisi voimassa olevan lain 3 luvun 4 §:n 3 momentin säännöksen.

9 §. Vakuutusvalvontaviraston oikeus kieltää osakkeiden tai takuuosuuksien hankinta. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi Vakuutusvalvontaviraston oikeudesta kieltää osakkeiden tai takuuosuuksien hankinta.

Pykälän 1 momentin mukaan Vakuutusvalvontavirasto voi kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun ehdotetussa 5 §:ssä tarkoitettu ilmoitus ja tarvittavat selvitykset on annettu virastolle, kieltää osakkeiden tai takuuosuuksien hankinnan, jos omistuksen katsotaan vaarantavan terveiden ja varovaisten liikeperiaatteiden noudattamisen vakuutusyhtiön toiminnassa tai vaarantavan vakuutetut edut.

Voimassa olevan lain 3 luvun 4 §:n 1 momentissa Vakuutusvalvontavirastolle on annettu oikeus kieltää tässä tarkoitettujen osakkeiden tai takuuosuuksien hankinta, jos omistuksen katsotaan vaarantavan vakuutustoiminnan terveen kehityksen. Käsitteeseen terve kehitys on katsottu kuuluvan paitsi terveiden ja varovaisten liikeperiaatteiden noudattaminen ja vakuutettujen etujen turvaaminen myös kilpailuoikeudellisten näkökohtien huomioon ottaminen. Tämän mukaisesti Vakuutusvalvontavirastolla on ollut oikeus kieltää osakkeiden tai takuuosuuksien hankinta, mikäli se katsoisi hankinnan seurauksena syntyvän tai vahvistuvan sellainen määräävä markkina-asema, joka merkittävästi estäisi kilpailua Suomen vakuutusmarkkinoilla. Tätä kilpailuoikeudellista harkintaa varten Vakuutusvalvontaviraston on tullut voimassa olevan lain 3 luvun 3 a §:n mukaan pyytää tässä tarkoitetusta ilmoituksesta Kilpailuviraston lausunto. Jos Kilpailuvirasto on lausunnossaan katsonut, ettei estettä kaupan hyväksymiselle ole, niin yrityskaupasta ei ole ollut velvollisuutta tehdä erillistä yrityskauppailmoitusta Kilpailuvirastolle. Näin ollen vakuutusyritysten kauppoihin liittyvä ilmoitusmenettely on poikennut muiden yritysten yrityskauppoja koskevasta menettelystä.

Kuten yleisperusteluissa tarkemmin esitetään, sekä valvontaviranomaisten että valvottavien kannalta on tarkoituksenmukaista, että nämä edellä mainitut kilpailuoikeudelliset kysymykset käsitellään vain yhdessä valvontaviranomaisessa eli Kilpailuvirastossa. Näin ollen pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että kiellon antamisen edellytyksenä oleva vakuutustoiminnan terveen kehityksen vaarantuminen korvattaisiin terveiden ja varovaisten liikeperiaatteiden noudattamisen tai vakuutettujen etujen vaarantumisella. Poistamalla tässä tarkoitetun hankinnan kiellon edellytyksistä terve kehitys poistettaisiin myös Vakuutusvalvontaviraston oikeus harkita kieltoa kilpailuoikeudellisilla perusteilla. Kilpailurajoituksista annetun lain yrityskauppavalvontaa koskevat säännökset soveltuvat myös vakuutusyhtiöihin.

Pykälän 2 momentin mukaan Vakuutusvalvontavirastolla olisi oikeus asettaa omistukselle ehdot, joita se pitää tarpeellisina terveiden ja varovaisten liikeperiaatteiden noudattamiseksi vakuutusyhtiön toiminnassa tai vakuutettujen etujen turvaamiseksi. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 3 luvun 4 §:n 1 momentin säännöstä edellä mainituin muutoksin.

Pykälän 3 momentin mukaan hankinnan tai luovutuksen osapuolet eivät saisi ryhtyä toimenpiteisiin hankinnan tai luovutuksen perusteella ennen kuin hankintaa koskevassa asiassa on annettu lopullinen päätös tai hankinnan voidaan katsoa muutoin tulleen hyväksytyksi, jollei asian käsittelyssä toisin määrätä.

Ehdotuksen tarkoituksena on estää tilanne, jossa luovutuksen saaja tehtyään asianmukaisen ilmoituksen aikomuksestaan toteuttaa hankinta ja ryhtyy tämän jälkeen käyttämään vakuutusyhtiössä osakkeenomistajan tai takuuosuuksien omistajan oikeuksia sillä aikaa, kun asia on vielä Vakuutusvalvontavirastossa käsiteltävänä. Jos Vakuutusvalvontavirasto päättäisi kieltää hankinnan tai asettaisi sille ehdot, voisi tämä päätös jäädä kokonaan tai osittain merkityksettömäksi, mikäli luovutuksen saaja olisi jo ehtinyt käyttää oikeuksiaan yhtiössä, esimerkiksi käyttämällä äänioikeuttaan vakuutusyhtiön yhtiökokouksessa. Ehdotettu säännös ei kuitenkaan estäisi hankinnan toteuttamista asianmukaisen ilmoituksen tekemisen jälkeen. Käytännössä omistajakontrollin piiriin kuuluvien osuuksien hankinta toteutettaisiin purkavin ehdoin tai esisopimuksin, joissa ehtona olisi Vakuutusvalvontaviraston hankinnalle asettama kielto tai ehto.

10 §. Osakkeiden tai takuuosuuksien omistajien rajoitetut oikeudet. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi Vakuutusvalvontaviraston oikeudesta kieltää osakkeiden tai takuuosuuksien omistajalta oikeuden äänivallan käyttöön vakuutusyhtiössä enintään yhden vuoden ajaksi kerrallaan, mikäli 5 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu ilmoitus on jätetty tekemättä tai osakkeet tai takuuosuudet on hankittu Vakuutusvalvontaviraston kiellosta huolimatta tai jonkin 5 §:n 1 ja 2 momentissa säädetyn omistusrajan ylittävän omistuksen katsotaan vakavasti vaarantavan vakuutusyhtiön terveiden ja varovaisten liikeperiaatteiden mukaisen toiminnan tai vakuutetut edut. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 3 luvun 4 §:n 2 momenttia. Säännöksen sanamuotoa on selkeytetty.

11 §. Vakuutusyhtiön ilmoitusvelvollisuus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vakuutusyhtiön velvollisuudesta ilmoittaa Vakuutusvalvontavirastolle vuosittain 5 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen osakkeiden ja takuuosuuden omistajat ja omistusten suuruus sekä välittömästi ilmoitettava omistusyhteyden muuttumisesta tässä tarkoitettuja raja-arvoja suuremmiksi tai pienemmiksi. Ehdotus vastaa asiasisällöltään voimassa olevan lain 3 luvun 6 §:ää.

12 §. Vakuutusvalvontaviraston tiedonsaantioikeus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi Vakuutusvalvontaviraston oikeudesta saada vakuutusyhtiön vakavaraisuuden valvonnan kannalta tarpeellisia tietoja jokaiselta, joka omistaa vakuutusyhtiön osakkeista tai takuuosuuksista vähintään 10 prosenttia tai jolla on vähintään 10 prosenttia kaikkien osakkeiden tai takuuosuuksien tuottamasta äänimäärästä tai joka muutoin on oikeutettu käyttämään siihen rinnastettavaa tai muuta merkittävää vaikutusvaltaa vakuutusyhtiön hallinnossa. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 3 luvun 7 §:ää ja ehdotuksessa on huomioitu jälleenvakuutusdirektiivin 22 artiklan ensimmäinen kohta.

II OSA. Hallinto ja tilinpäätös

5 luku. Yhtiökokous

Luvussa säädetään vakuutusyhtiön yhtiökokouksesta. Muutokset yhtiökokousta koskevissa säännöksissä johtuvat pääasiassa vakuutusyhtiöihin sovellettavien osakeyhtiölain säännösten uudistumisesta. Nykyisen osakeyhtiölain säännöksistä johtuen merkittävimpiä eroja voimassa olevaan lakiin nähden ovat yhtiökokouksen toimivallan tarkempi sääntely sekä sen sääntely, miten erityisesti hallituksen tehtäviä voidaan siirtää yhtiökokoukselle. Lisäksi muun muassa niin sanotut äänileikkurit ovat osakeyhtiöissä aiempaa vapaamuotoisempia. Osakeyhtiölain muutoksista johtuen äänimäärän rajoittaminen vakuutusosakeyhtiössä enintään yksi kymmenesosa kokouksessa edustettuna olevasta äänimäärästä ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana. Rajoitus ehdotetaan kuitenkin säilytettävän keskinäisissä vakuutusyhtiöissä.

Yhtiökokousta koskevia säännöksiä on myös teknisesti uudistettu lain lukemisen helpottamiseksi. Luvussa viitataan aikaisempaa selkeämmin niihin osakeyhtiölain säännöksiin, joita sovelletaan vakuutusyhtiöihin. Näiden säännösten osalta viitataan nykyisen osakeyhtiölain perusteluihin, ellei tämän luvun perusteluissa muuta todeta.

Lisäksi säännösten järjestystä ja pykäläjakoa on muutettu. Lukuun on otettu viittauksia myös muissa vakuutusyhtiölain luvuissa oleviin kokouskutsusäännöksiin, jotta kokousjärjestelyihin liittyviltä muotovirheiltä vältyttäisiin.

1 §. Osakeyhtiölain soveltaminen. Pykälässä säädettäisiin, että vakuutusyhtiöihin sovelletaan nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun yhtiökokousta koskevia säännöksiä siten kuin ehdotetussa luvussa erikseen säädetään.

Ehdotuksen mukaan vakuutusyhtiön yhtiökokoukseen ei sovellettaisi seuraavia nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun säännöksiä, vaan niistä säädettäisiin erikseen vakuutusyhtiölaissa: osakeyhtiölain 5 luvun 3 §:n 3 momentti ja 4 § korvattaisiin tämän luvun 4 §:n säännöksellä; 13 § korvattaisiin tämän luvun 9 §:n säännöksellä; 17—22 §:t korvattaisiin tämän luvun 12—17 §:n säännöksillä; 24 § korvattaisiin tämän luvun 18 §:n säännöksellä; 27 § korvattaisiin tämän luvun 20 §:n säännöksellä; 29—31 §:t korvattaisiin tämän luvun 21—23 §:n säännöksillä.

Yleiset säännökset

2 §. Osakkaiden päätöksenteko, toimivalta ja varsinainen yhtiökokous. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että osakkaiden päätöksentekoon, toimivaltaan ja varsinaiseen yhtiökokoukseen sovelletaan nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 1—2 §:ien, 3 §:n 1—2 momentin, 5 §:n ja 6—10 §:ien säännöksiä sellaisenaan.

Ehdotuksella osittain korvattaisiin voimassa olevan lain 8 luvun 1 §:n viittaussäännökset. Nykyisen osakeyhtiölain mukaisesti ehdotetaan lisäksi, että viittauksella osakeyhtiölain 5 luvun 1 §:n säännökseen osakkeenomistajien päätöksenteosta korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 1 a §:n 1 momentti päättämisvallan käyttämisestä vakuutusyhtiön yhtiökokouksessa. Lisäksi viittauksella nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 3 §:n 1 ja 2 momentin säännöksiin varsinaisesta yhtiökokouksesta korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 7 §:n 1 ja 2 momentit. Viittauksella osakeyhtiölain 5 luvun 5 §:n säännökseen oikeudesta saada asia yhtiökokouksen käsiteltäväksi korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 1 §:n nojalla sovellettava entisen osakeyhtiölain 9 luvun 7 §:n säännös. Viittauksella osakeyhtiölain 5 luvun 6 §:n säännökseen osakkeenomistajien osallistumisesta yhtiökokoukseen korvattaisiin nykyisen osakeyhtiölain mukaisesti voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 1 a §:n 2 momentti. Voimassa olevan lain 8 luvun 1 a §:n 2 momentin toinen virke yhtiökokoukseen ilmoittautumisesta korvattaisiin soveltamalla nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 7 §:ää vakuutusyhtiöihin. Edelleen voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 3 §:n 1 momentin säännös yhtiökokoukseen osallistumisesta yhtiölle tai sen tytäryhteisölle kuuluvan takuuosuuden tai osakkeen nojalla korvattaisiin nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 9 §:llä. Lukuun ei ehdoteta sisällytettäväksi voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 1 a §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mainintaa osakkaan oikeudesta käyttää puhevaltaa yhtiökokouksessa.

Koska ehdotetun 1 luvun 2 §:n 2 momentin nojalla takuuosuuksiin pääsääntöisesti sovelletaan nykyisen osakeyhtiölain osakkeita koskevia säännöksiä, osakeyhtiölain säännökset pääosin kattaisivat myös vakuutusyhtiölaissa nykyään säännellyt keskinäisiä vakuutusyhtiöitä koskevat tilanteet. Lukuun kuitenkin sisältyisi erinäisiä osakeyhtiölaista poikkeavia säännöksiä.

3 §. Edustajisto keskinäisessä vakuutusyhtiössä. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi keskinäisen vakuutusyhtiön edustajistosta. Ehdotus täydentäisi 2 §:n mukaan vakuutusyhtiöihin sovellettavaa nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 1 §:n säännöstä osakkeenomistajien päätöksenteosta.

Ehdotuksen tarkoituksena olisi säätää osakeyhtiölain 5 luvun 1 §:ssä säädetyn lisäksi mahdollisuudesta siirtää keskinäisissä vakuutusyhtiöissä yhtiöjärjestyksen määräyksellä päätösvalta yhtiökokouksessa edustajistolle. Säännös vastaa asiallisesti voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 2 §:ää, mutta säännöstä ehdotetaan täsmennettäväksi. Ehdotuksen mukaan pykälässä mainittaisiin selvyyden vuoksi, että edustajiston valitsee nimenomaisesti vakuutuksenottajaosakkaat keskuudestaan. Edustajiston lisäksi yhtiökokouksessa päätösvalta voi olla myös takuuosuudenomistajilla, ellei yhtiöjärjestyksessä toisin määrätä ehdotetun 1 luvun 5 §:n ja 4 luvun 2 §:n nojalla. Myös säännöksen termit ehdotetaan muutettavaksi ”päätösvallaksi” ja ”edustajiston jäseneksi”. Lisäksi voimassa olevan vakuutusyhtiölain viittaus osakeyhtiölain 9 luvun 2 a—2 c §:ään poistettaisiin, sillä mainitut säännökset eivät enää sisälly nykyiseen osakeyhtiölakiin.

4 §. Ylimääräinen yhtiökokous. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi ylimääräisestä yhtiökokouksesta.

Ehdotetun 2 §:n mukaan vakuutusyhtiöihin ei selkeyden vuoksi sovellettaisi nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 3 §:n 3 momentin ja 4 §:n säännöksiä ylimääräisestä yhtiökokouksesta.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin niistä tapauksista, jolloin ylimääräinen yhtiökokous on pidettävä. Tällainen kokous on ensiksikin kutsuttava koolle aina silloin, kun yhtiöjärjestyksessä niin määrätään, tai kun hallitus katsoo siihen olevan aihetta. Tämän lisäksi ylimääräisen yhtiökokouksen voi kutsua koolle osakas tai tilintarkastaja 2 momentin mukaisesti ja hallintoneuvosto, jos sille on yhtiöjärjestyksessä annettu siihen oikeus, sekä Vakuutusvalvontavirasto. Koolle kutsujasta säädetään 12 §:ssä. Yleensä se on hallitus. Ehdotus vastaa pääosin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 8 §:n 1 ja 2 momenttia.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain 8 luvun 8 §:n 2 momenttia vastaavasti tilintarkastajan sekä vakuutusosakeyhtiön osakkeenomistajien ja keskinäisen vakuutusyhtiön osakkaiden tai edustajiston jäsenten oikeudesta vaatia ylimääräistä yhtiökokousta.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin kokouskutsun toimittamisesta. Ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 8 §:n 4 momentti. Kokouskutsu olisi yksityisessä yhtiössä toimitettava kahden viikon ja julkisessa yhtiössä kuukauden kuluessa vaatimuksen saapumisesta. Ehdotus vastaa nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 4 §:n viimeistä virkettä.

5 §. Keskinäisen vakuutusyhtiön osallistuminen yhtiökokoukseen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 3 §:n 2 momenttia vastaavasti siitä, että keskinäinen vakuutusyhtiö tai sen tytäryhteisö ei voi osallistua yhtiöstä ottamansa vakuutuksen perusteella yhtiön yhtiökokoukseen. Ehdotetun 2 §:n viittauksella osakeyhtiölain 5 luvun 9 §:ään tarkoitettaisiin, että myöskään keskinäiselle vakuutusyhtiölle tai sen tytäryhteisölle kuuluvan takuuosuuden nojalla ei voisi osallistua yhtiökokoukseen. Ehdotus vastaa voimassa olevaa lakia.

Yleistä päätöksenteosta

6 §. Päätettävät asiat, äänimäärä, esteellisyys ja muotovaatimusten sivuuttaminen. Pykälässä säädettäisiin, että vakuutusyhtiöihin sovellettaisiin nykyisen osakeyhtiölain 11—12 §:n ja 14—15 §:n säännöksiä päätettävistä asioista, äänimäärästä, esteellisyydestä ja muotovaatimusten sivuuttamisesta.

Viittauksella osakeyhtiölain 5 luvun 11 §:ään korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 7 §:n 2 momentti. Osakeyhtiölain 5 luvun 11 §:ssä säädetään nimenomaisesti, että yhtiökokouksessa voidaan päättää vain asiasta, joka on mainittu kokouskutsussa tai joka yhtiöjärjestyksen mukaan on käsiteltävä yhtiökokouksessa. Tämän lisäksi varsinaisessa yhtiökokouksessa on aina päätettävä vakuutusyhtiöihin ehdotetun 2 §:n nojalla sovellettavan osakeyhtiölain 5 luvun 3 §:ssä säädetyistä seikoista. Lisäksi yhtiökokouksessa voidaan päättää muista osakeyhtiölain 5 luvun 11 §:ssä mainituista asioista. Tällaisia asioita ovat osakeyhtiölain 7 luvun 5 §:ssä tarkoitettu tilintarkastajan valinta sekä osakeyhtiölain 7 luvun 7 §:ssä tarkoitettu erityisen tarkastuksen määräämistä koskevan ehdotuksen käsittely. Edelleen yhtiökokous voi päättää uuden kokouksen koolle kutsumisesta ja asian siirtämisestä jatkokokoukseen. Lisäksi osakeyhtiölain 5 luvun 15 §:stä johtuu, että yhtiökokous voi, jos kaikki osakkaat ovat läsnä ja he suostuvat menettelyyn, päättää muustakin seikasta, jota ei ole mainittu kokouskutsussa.

Viittauksella osakeyhtiölain 5 luvun 12 §:n säännökseen äänimäärästä korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 5 §:n 1 momentin ensimmäinen virke. Osakeyhtiölain mukaisesti osakkaan oikeutta äänestää voidaan rajoittaa vain yhtiöjärjestyksen määräyksellä. Tällaiset määräykset voivat olla, kuten nykyäänkin, esimerkiksi niin sanottuja äänileikkureita tai erilaisia äänestysasteikkoja, joissa osakkeiden tai takuuosuuksien tuottama äänimäärä ei muutu yhdenmukaisesti osakkeiden tai takuuosuuksien lukumäärän muutoksen kanssa. Lakiin ei ehdoteta voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 5 §:n 1 momentin toisen virkkeen mukaista säännöstä, jossa rajoitetaan eri osakelajien osakkeiden tai eri takuuosuuslajien takuuosuuksien tuottamaa suurinta mahdollista äänivaltaeroa. Ehdotus perustuu nykyisen osakeyhtiölain periaatteisiin.

Viittauksella osakeyhtiölain 5 luvun 14 ja 15 §:n säännöksiin esteellisyydestä ja muotovaatimusten sivuuttamisesta korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 1 §:n viittaussäännökset entisen osakeyhtiölain 9 luvun 3 §:n 2 momentin ja 9 luvun 10 §:n vastaaviin säännöksiin.

Nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 14 §:n esteellisyyssäännöksen erona entiseen osakeyhtiölakiin on se, että asiamiehen mahdollisella esteellisyydellä ei enää olisi merkitystä. Myös esimerkiksi oikeustoimikelpoisuutta vailla oleva voisi toimia toisen henkilön asiamiehenä. Jos yhtiössä tehdään vastuuvapauspäätös, osakkeenomistaja ja hänen asiamiehensä on katsottava nykyiseen tapaan esteelliseksi osallistumaan äänestykseen.

Nykyinen osakeyhtiölain 5 luvun 14 §:n 2 momentti sisältää myös säännöksen siitä, että esteellisyyteen ei kiinnitetä huomiota, mikäli kaikki ovat esteellisiä.

Nykyinen osakeyhtiölain 5 luvun 15 §:n säännös laajentaa voimassa olevan lain mukaan vakuutusyhtiöihin sovellettavan entisen osakeyhtiölain 9 luvun 10 §:n säännöstä. Nykyisen osakeyhtiölain mukaan osakkeenomistajien suojaksi säädetyt muotomääräykset voidaan osakkeenomistajien suostumuksella sivuuttaa. Säännös ei kuitenkaan merkitse sitä, että suostumuksen puute johtaisi automaattisesti päätöksen mitättömyyteen. Päätöksen pätemättömyyttä ja mitättömyyttä arvioidaan ehdotetun 27 luvun säännösten mukaisesti.

7 §. Osakkaiden ja edustajien äänimäärä keskinäisessä vakuutusyhtiössä. Pykälässä säädettäisiin keskinäisen vakuutusyhtiön osakkaiden äänimäärästä yhtiökokouksessa. Ehdotus vastaa pääosin voimassa olevan lain 8 luvun 4 §:ää.

Pykälän 1 momentin mukaan keskinäisen vakuutusyhtiön osakkaalla on yhtiökokouksessa yksi ääni, jollei yhtiöjärjestyksessä ole muuta määrätty.

Pykälän 2 momentin mukaan kullakin edustajiston jäsenellä kokouksessa yksi ääni tilanteessa, jossa keskinäisen vakuutusyhtiön yhtiöjärjestyksessä on määrätty päätösvallan yhtiökokouksessa kuuluvan edustajistolle. Lisäksi voimassa olevan lain tapaan ehdotetaan, ettei edustajiston jäsen voisi valtuuttaa toista käyttämään äänivaltaa yhtiökokouksessa. Yhtiöjärjestyksessä voitaisiin kuitenkin määrätä, että valtuutettua voidaan käyttää. Lakiin ei ehdoteta lisättäväksi voimassa olevan lain säännöstä siitä, että edustajiston jäsen ei saisi käyttää kokouksessa avustajaa. Avustajankäyttörajoitukselle ei katsota olevan asiallisia perusteita.

Vakuutusosakeyhtiössä osakkeenomistajien äänimäärä määräytyy nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 12 §:n mukaisesti.

8 §. Äänimäärän rajoitukset keskinäisessä vakuutusyhtiössä. Pykälässä säädettäisiin keskinäisissä yhtiöissä noudatettavasta äänimäärän rajoituksista. Kuten yleisperusteluissa on todettu äänimäärän rajoituksia koskevat säännökset ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomina vakuutusosakeyhtiöiden osalta ja tältä osin ehdotetaan sovellettavaksi nykyisen osakeyhtiölain säännöksiä. Rajoitukset ehdotetaan säilytettäväksi keskinäisten vakuutusyhtiöiden osalta, koska keskinäisyyden periaatteiden kannalta voidaan pitää tärkeänä rajoittaa takuuosuudenomistajien äänivaltaa suhteessa vakuutuksenottajaosakkaisiin sekä yksittäisen osakkaan äänivaltaa suhteessa muihin osakkaisiin. Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 5 §:n 2 ja 3 momenttia keskinäisten vakuutusyhtiöiden osalta.

Pykälän 1 momentissa säädetään pääsäännöstä, jonka mukaan keskinäisen vakuutusyhtiön yhtiökokouksessa eivät takuuosuuden omistajat eivätkä vakuutuksenottajaosakkaat saa omasta puolesta tai toisen valtuuttamana äänestää enemmällä kuin yhdellä kymmenesosalla kokouksessa edustetusta äänimäärästä. Lisäksi kokouksessa edustettuina olevien takuuosuuden omistajien takuuosuuksiin perustuvien äänten yhteismäärä saisi olla enintään yhtä suuri kuin kokouksessa edustettuina olevien vakuutuksenottajien vakuutuksiin perustuvien äänten yhteismäärä. Tämä rajoitus ei siten koskisi niitä ääniä, joita takuuosuuden omistajalla saattaa olla yhtiön vakuutuksenottajana. Pykälän 2 momentin viimeisestä virkkeestä saattaa johtua, että takuuosuuksiin perustuvien äänten yhteismäärä joissakin tapauksissa nousee suuremmaksi kuin vakuutuksiin perustuvien äänten yhteismäärä.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi takuuosuuksiin perustuvien äänten leikkaamisesta. Ehdotuksen mukaan takuuosuuden omistajien yhteistä äänimäärää laskettaessa otettaisiin ensin huomioon äänioikeuden rajoitus yhteen kymmenesosaan kokouksessa edustetusta äänimäärästä. Jos osakkaalla on sekä vakuutuksiin että takuuosuuksiin perustuvia ääniä, leikataan näitä ääniä kymmenen prosentin äänestysrajoituksella samassa suhteessa kuin osakkaalla on näitä erilaatuisia ääniä. Tässä momentissa oleva rajoitus ei koske takuuosuuksien omistajan niitä ääniä, jotka hänellä on vakuutusten perusteella. Tämän rajoituksen jälkeen takuuosuuden omistajien takuuosuuksiin perustuva yhteenlaskettu äänimäärä saisi olla enintään yhtä suuri kuin kokouksessa edustettuina olevien vakuutuksenottajaosakkaiden vakuutuksiin perustuvien äänten yhteismäärä. Jos takuuosuuksiin perustuvien äänten yhteismäärä olisi suurempi kuin vakuutuksiin perustuvien äänten yhteismäärä, leikattaisiin kunkin takuuosuuden omistajan äänimäärä kertomalla heidän mahdollisesti jo kymmenen prosentin äänestysrajoituksella leikatut takuuosuuksiin perustuvat äänensä luvulla, joka saadaan jakamalla vakuutuksenottajaosakkaiden mahdollisesti jo kymmenen prosentin äänestysrajoituksella leikattujen vakuutuksiin perustuvien äänten yhteenlaskettu määrä takuuosuuksien samalla tavalla mahdollisesti leikattujen äänten yhteismäärällä. Näin saadut luvut pyöristettäisiin lähimpään täyteen lukuun kuitenkin siten, että jokaisella takuuosuuden omistajalla on vähintään yksi ääni. Vaikka viimeisen virkkeen mukainen pyöristys saattaa johtaa siihen, että takuuosuuden omistajien yhteinen äänimäärä ylittää vakuutuksenottajaosakkaiden yhteisen äänimäärän, on kuitenkin tärkeää, että jokaisella takuuosuuden omistajalla on ainakin yksi ääni.

9 §. Yhdenvertaisuusperiaate. Pykälässä säädettäisiin, että yhtiökokouksessa ei saa tehdä 1 luvun 22 §:ssä tarkoitetun yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista päätöstä. Ehdotus vastaa nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 13 §:ää.

Kokousmenettely

10 §. Vakuutusyhtiöön sovellettavat kokousmenettelyä koskevat osakeyhtiölain säännökset. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi selvyyden vuoksi, mitä nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun säännöksiä kokousmenettelystä sovelletaan vakuutusyhtiöihin. Ehdotuksella korvataan voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 1 §:n viittaus entisen osakeyhtiölain 9 luvun 4 §:n säännöksiin.

Ehdotuksen mukaan vakuutusyhtiöihin sovelletaan sellaisenaan osakeyhtiölain 5 luvun 16 §:n säännöstä kokouspaikasta. Osakeyhtiölain säännöksestä poiketen ehdotetusta tämän luvun 11 §:stä seuraa, että vakuutusyhtiön yhtiökokousta ei saa pitää Euroopan talousalueen ulkopuolella.

Osakeyhtiölain 5 luvun 16 §:n 2 momentissa säädetään yhtiökokoukseen osallistumisesta teknisen apuvälineen avulla. Tätä säännöstä sovelletaan vakuutusyhtiöihin.

Vakuutusyhtiöihin sovellettaisiin myös osakeyhtiölain 5 luvun 23 §:n säännöksiä puheenjohtajasta, ääniluettelosta ja pöytäkirjasta. Nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 23 §:ssä on yhtiökokouksen kulkuun liittyviä säännöksiä. Yksimieliset osakkaat voivat kuitenkin sivuuttaa nämä säännökset ja jättää varsinaisen kokouksen pitämättä. Tällöinkin on tehtyjen päätösten osalta kuitenkin noudatettava yhtiökokouspöytäkirjaa koskevia säännöksiä, jotta päätöksistä jäisi todiste. Jos kaikki osakkaat ovat yksimielisiä kaikista päätettävistä asioista, eivät äänestykset voi tulla kysymykseen, eikä erillistä ääniluetteloa tarvitse laatia.

Osakeyhtiölain 5 luvun 23 §:n 1 momentti sisältää lisäksi uusia säännöksiä yhtiökokouksen avaamisesta, joita sovelletaan myös vakuutusyhtiöihin. Säännökset vastaavat pitkälti yhtiöissä noudatettua käytäntöä. Lähtökohtana on, että yhtiökokouksen avaa sen koolle kutsujan nimeämä henkilö. Säännös vastaa muutoin osakeyhtiölain sääntelyä sillä poikkeuksella, että osakeyhtiölain 5 luvun 17 §:n säännökset lääninhallituksesta korvataan ehdotetun 12 §:n mukaisesti Vakuutusvalvontavirastoa koskevilla säännöksillä. Ehdotetun 12 §:n säännökset Vakuutusvalvontavirastosta poikkeavat osakeyhtiölain lääninhallitusta koskevista säännöksistä. Tämä vaikuttaa myös kokouksen avaamisesta koskeviin säännöksiin siten, että Vakuutusvalvontaviraston kutsuessa yhtiökokouksen koolle, se nimeää kokouksen avaajan. Osakeyhtiölain 5 luvun 23 §:stä seuraa kuitenkin, että mikäli yhtiöjärjestyksessä on määräys kokouksen puheenjohtajasta, tämä myös avaa kokouksen.

Osakeyhtiölain 5 luvun 23 §:n säännöksellä korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 1 §:n nojalla sovellettavan entisen osakeyhtiölain 9 luvun 11 §:n 1 momentti.

Ehdotuksen mukaan vakuutusyhtiöihin sovellettaisiin nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 25 §:n säännöksiä kyselyoikeudesta. Mainittu pykälä korvaa entisen osakeyhtiölain säännöksen, jota voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 1 §:n nojalla on sovellettu myös vakuutusyhtiöihin.

11 §. Kokouspaikka. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi yhtiökokouksen kokouspaikasta. Vakuutusyhtiön yhtiökokousta ei saa pitää Euroopan talousalueen ulkopuolella. Ehdotuksen tarkoituksena on turvata osakkaiden, erityisesti keskinäisen vakuutusyhtiön vakuutuksenottajien, osallistumisoikeus yhtiökokoukseen. Lisäksi säännöksellä pyritään turvaamaan Vakuutusvalvontaviraston mahdollisuus toteuttaa sille kuuluva valvontatehtävä. Tätä poikkeusta lukuun ottamatta kokousmenettelyyn sovelletaan tämän luvun 10 §:n 1 kohdan nojalla nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 16 §:n säännöksiä.

12 §. Koolle kutsuminen. Pykälässä säädettäisiin hallituksen velvollisuudesta kutsua yhtiökokous koolle. Ehdotetusta 10 §:stä seuraa, että vakuutusyhtiön yhtiökokoukseen ei sovellettaisi nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 17 §:n säännöstä yhtiökokouksen koolle kutsumisesta, koska se ei sovellu sellaisenaan vakuutusyhtiöihin. Pykälässä ehdotetaan, että osakeyhtiölain 5 luvun 17 §:ssä tarkoitettu lääninhallitusta koskeva sääntely ehdotetaan korvattavaksi Vakuutusvalvontavirastoa koskevalla sääntelyllä. Ehdotus vastaa muilta osin nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 17 §:ää.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa lakia vastaavasti, että hallitus kutsuu yhtiökokouksen koolle. Jos yhtiössä kuitenkin on hallintoneuvosto, tämä oikeus voidaan yhtiöjärjestyksessä osoittaa hallintoneuvostolle.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi menettelystä silloin, kun yhtiökokousta ei kutsuta koolle, vaikka kutsu olisi lain, yhtiöjärjestyksen tai yhtiökokouksen päätöksen mukaan toimitettava. Vakuutusvalvontavirasto toimittaa yhtiökokouskutsun hallituksen tai hallintoneuvoston jäsenen, toimitusjohtajan, tilintarkastajan tai osakkaan hakemuksesta. Tällainen tilanne on käsillä esimerkiksi silloin, kun kutsua varsinaiseen yhtiökokoukseen ei lainkaan toimiteta tai silloin, kun vähemmistöosakkaiden vaatimusta ylimääräisestä yhtiökokouksesta ei toteuteta. Tältä osin ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 9 §:ää.

Ehdotus poikkeaa nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 17 §:n säännöksestä siten, että Vakuutusvalvontavirasto kutsuu kokouksen koolle, kun taas osakeyhtiölain mukaan lääninhallitus vain oikeuttaa hakijan kutsumaan kokouksen koolle. Vakuutusyhtiöiden osalta katsotaan tarpeelliseksi, että Vakuutusvalvontavirastolla on paremmat mahdollisuudet toimia tilanteessa, jossa vakuutusyhtiö ei ole noudattanut lain vaatimuksia yhtiökokouksen koolle kutsumisesta.

Lisäksi voimassa olevan lain säännöstä ehdotetaan nykyisen osakeyhtiölain linjauksen mukaisesti täsmennettäväksi siten, että Vakuutusvalvontaviraston tulee toimittaa kutsu myös silloin, kun kutsu on toimitettu niin virheellisenä, että siinä tarkoitetun yhtiökokouksen päätös olisi ehdotetun 27 luvun 4 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla mitätön. Vakuutusvalvontaviraston on yleensä ennen päätöksen tekemistä kuultava yhtiötä. Edellä mainitun täsmennyksen lisäksi ehdotus poikkeaa voimassa olevasta 8 luvun 9 §:stä siten, että Vakuutusvalvontaviraston päätös on täytäntöönpanokelpoinen muutoksenhausta huolimatta. Mahdollisesti vuosia kestävä valitusmenettely johtaisi käytännössä siihen, ettei oikeussuojakeinolla olisi merkitystä. Hallintolainkäyttölain (586/1996) 32 §:n nojalla muutoksenhakutuomioistuin voi tarvittaessa tehdä päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä.

13 §. Kokouskutsun sisältö. Pykälässä säädettäisiin kokouskutsun sisällöstä. Ehdotetusta 10 §:stä seuraa, että vakuutusyhtiöihin ei sovellettaisi nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 18 §:n säännöstä kokouskutsun sisällöstä, koska se ei sovellu pykälässä olevien viittaussäännösten vuoksi sellaisenaan vakuutusyhtiöihin. Ehdotus vastaa kuitenkin pääosin osakeyhtiölain 5 luvun 18 §:ää.

Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 8 a §:n 3 momenttia osittain vastaavaa säännöstä kokouskutsun sisällöstä. Ehdotus vastaa osakeyhtiölain 5 luvun 18 §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momentissa luetellaan lain käyttämisen helpottamiseksi ne lainkohdat, joissa on erityisiä kokouskutsun sisältöä koskevia määräyksiä. Säännöksellä ei ole aineellista merkitystä. Ehdotus vastaa osakeyhtiölain 5 luvun 18 §:n 2 momenttia.

14 §. Kutsuaika. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi kokouskutsun toimittamisajasta. Ehdotetusta 10 §:stä seuraa, että vakuutusyhtiöihin ei sovellettaisi nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 19 §:n säännöstä kutsuajasta, koska se ei sovellu pykälässä olevien viittaussäännösten vuoksi sellaisenaan vakuutusyhtiöihin. Ehdotus vastaa kuitenkin pääosin osakeyhtiölain 5 luvun 19 §:n säännöstä.

Pykälän 1 momentin mukaan kutsu on yksityisessä yhtiössä toimitettava voimassa olevaa lakia vastaavalla tavalla aikaisintaan kahta kuukautta ja viimeistään viikkoa ennen yhtiökokousta. Jos yhtiön yhtiöjärjestyksessä on osakeyhtiölain 5 luvun 7 §:ssä tarkoitettu ilmoittautumispäivä, määräajat lasketaan kuitenkin viimeisestä ilmoittautumispäivästä. Jos yhtiö on liitetty arvo-osuusjärjestelmään, määräajat lasketaan osakeyhtiölain 4 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitetusta osakasluetteloon merkitsemispäivästä, joka on kymmenen päivää ennen yhtiökokousta. Voimassa olevasta laista poiketen julkinen osakeyhtiö voisi toimittaa kutsun aikaisintaan kolme kuukautta ennen mainittuja määräajan laskemisen määräpäiviä. Ehdotus vastaa osakeyhtiölain 5 luvun 19 §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momentissa on lain käyttämisen helpottamiseksi lueteltu ne lainkohdat, joissa on kokouskutsuaikaa koskevia erityisiä säännöksiä. Säännöksellä ei ole aineellista merkitystä.

Pykälän 3 momentissasäädetään kokouskutsun toimittamisesta silloin, kun päätöksen pätevyyden edellytyksenä yhtiöjärjestyksen mukaan on päätöksen tekeminen kahdessa yhtiökokouksessa. Momentti vastaa voimassa olevan 8 luvun 8 a §:n 1 momentin kahden viimeisen virkkeen säännöksiä ja osakeyhtiölain 5 luvun 19 §:n 3 momenttia.

15 §. Kutsutapa. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi kokouskutsun kutsutavasta. Ehdotetusta 10 §:stä seuraa, että vakuutusyhtiön yhtiökokoukseen ei sovellettaisi nykyisen osakeyhtiölain vastaavaa 5 luvun 20 §:n säännöstä, koska se ei sovellu sellaisenaan siinä olevien viittaussäännösten vuoksi vakuutusyhtiöihin. Ehdotus vastaa kuitenkin pääosin osakeyhtiölain 5 luvun 20 §:ää.

Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan olettamasäännöstä siitä, miten kokouskutsu toimitetaan. Säännöksen mukaan kutsu on toimitettava kirjallisesti, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Kutsut on toimitettava vain niille osakkaille, joiden osoitteet ovat yhtiön tiedossa. Ehdotus vastaa osakeyhtiölain 5 luvun 20 §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niistä tilanteista, joissa jokaiselle osakkaalle on lähetettävä kirjallinen kutsu riippumatta yhtiöjärjestyksen määräyksistä. Vastaavia kirjallista kutsua koskevia säännöksiä on sulautuvan vakuutusyhtiön sulautumisesta, vakuutusyhtiön jakautumisesta, vakuutusyhtiön koko vakuutuskannan luovuttamisesta, yhtiömuodon muuttamisesta vakuutusosakeyhtiöstä keskinäiseksi vakuutusyhtiöksi tai keskinäisen vakuutusyhtiöstä vakuutusosakeyhtiöksi sekä vakuutusyhtiön asettamisesta selvitystilaan tai selvitystilan jatkamisesta.

Ehdotus vastaa pääosin voimassa olevan lain 8 luvun 8 a §:n 2 momenttia ja nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 20 §:n 2 momenttia.

16 §. Kokousasiakirjat, niiden nähtävänä pitäminen ja lähettäminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi kokousasiakirjojen nähtävänä pitämisestä ja niiden lähettämisestä osakkaille. Ehdotetusta 10 §:stä seuraa, että vakuutusyhtiön yhtiökokoukseen ei sovellettaisi nykyisen osakeyhtiölain vastaavaa 5 luvun 21 §:ää, koska se ei sovellu sellaisenaan vakuutusyhtiöihin. Ehdotus vastaa kuitenkin pääosin osakeyhtiölain 5 luvun 21 §:ää.

Ehdotetun 1 momentin mukaan hallituksen päätösehdotukset ja, milloin kokouksessa käsitellään tilinpäätöstä, myös tilinpäätös, toimintakertomus ja tilintarkastuskertomus on vähintään viikkoa ennen kokousta pidettävä osakkaiden nähtävänä. Voimassa olevasta laista poiketen asiakirjat voivat olla pääkonttorin sijasta nähtävänä yhtiön internet-verkkosivuilla. Edellytyksenä on, että internet-verkkosivut ovat osakkaiden yleisesti tuntemat ja ne toimivat asianmukaisesti. Asiakirjat on viivytyksettä lähetettävä osakkaalle, joka niitä pyytää. Asiakirjojen on myös oltava nähtävänä yhtiökokouksessa.

Momentti vastaa tilinpäätösasiakirjojen esillä pitämisen osalta voimassa olevan lain 8 luvun 8 a §:n 4 momenttia. Muiden hallituksen päätösehdotusten osalta säännös vastaa esimerkiksi voimassa olevan lain 4 luvun 1 §:n nojalla sovellettua entisen osakeyhtiölain 4 luvun 4 b §:n 2 momentissa osakepääoman korottamisen osalta säädettyä.

Pykälän 2 momentissa säädetään osakeyhtiölain 5 luvun 21 §:n 2 momenttia vastaavasti osakeannin, optio-oikeuksia tai muita osakkeisiin taikka takuuosuuksiin oikeuttavia erityisiä oikeuksia koskevan annin, osakepääoman rahastokorotuksen, osingon tai muun taloudellisen edun jakamisen, muun vapaan oman pääoman jakamisen, osake- tai takuupääoman alentamisen, omien osakkeiden tai takuuosuuksien hankkimisen tai lunastamisen taikka yhtiön selvitystilaan asettamisen yhteydessä 1 momentin mukaisesti annettavista tiedoista silloin, kun kokouksessa ei käsitellä tilinpäätöstä. Säännös vastaa asialliselta sisällöltään pitkälti voimassa olevan lain 8 luvun 8 a §:n 4 momentin säännöksiä sekä voimassa olevan lain nojalla sovellettavia entisen osakeyhtiölain 4 luvun4 a §:n, 12 b §:n 1 momentin, 6 luvun 3 §:n 2 momentin ja välillisesti 7 luvun 3 §:n säännöksiä. Viimeisellä tilinpäätöksellä tarkoitetaan tässä myös esimerkiksi varojen jakoa varten kesken tilikautta laadittua tilinpäätöstä. Tilintarkastajan lausuntoa hallituksen selostuksesta tilinpäätöksen tai osavuosikatsauksen jälkeisistä yhtiön asemaan olennaisesti vaikuttavista seikoista ei ehdotuksen mukaan enää tarvitsisi pitää nähtävänä, eikä siten myöskään hankkia. Sama koskee hallintoneuvoston lausuntoa. Nähtävänä olisi ehdotuksen mukaan pidettävä mahdolliset varojen jakamista koskevat päätökset.

Pykälän 3 momentissa luetellaan lain soveltamisen helpottamiseksi ne sulautumista, jakautumista ja vakuutuskannan luovuttamista koskevat lainkohdat, joissa on asiakirjojen nähtävänä pitämistä ja lähettämistä koskevia erityisiä säännöksiä.

17 §. Poikkeus kokousasiakirjojen nähtävänä pitämisestä ja lähettämisestä. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi poikkeus tämän luvun 16 §:ssä tarkoitetusta kokousasiakirjojen nähtävänä pitämisestä ja lähettämisestä. Ehdotetun 1 §:n mukaan asiaan ei sovellettaisi nykyisen osakeyhtiölain säännöstä, vaan säännös otettaisiin selkeyden vuoksi vakuutusyhtiölakiin. Säännös on yhdenmukainen osakeyhtiölain 5 luvun 22 §:n kanssa. Pykälän mukaan tilinpäätöksen, toimintakertomuksen ja tilintarkastuskertomuksen nähtävänä pitämiseen ja lähettämiseen ei sovellettaisi 16 §:n säännöksiä, jos ne on julkistettu arvopaperimarkkinalain mukaisesti viimeistään viikkoa ennen yhtiökokousta.

18 §. Jatkokokous. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi asian käsittelyn siirtämisestä jatkokokoukseen. Ehdotetusta 10 §:stä seuraa, että vakuutusyhtiön yhtiökokoukseen ei sovellettaisi nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 24 §:n säännöstä jatkokokouksesta, koska se ei soveltuisi sellaisenaan keskinäisiin vakuutusyhtiöihin siinä olevien äänimäärää koskevien vaatimusten vuoksi. Ehdotus vastaa kuitenkin pääosin nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 24 §:ää, mutta pykälä sisältäisi myös keskinäisten vakuutusyhtiöiden erityispiirteistä johtuvat, osakeyhtiölain äänestyssäännöksistä poikkeavat erityissäännökset.

Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan selvyyden vuoksi otettavaksi maininta siitä, että yhtiökokous voi päättää minkä tahansa asian käsittelyn siirtämisestä jatkokokoukseen. Vastaavaa säännöstä ei ole voimassa olevassa laissa, mutta säännös vastaa nykyistä osakeyhtiölakia.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitetusta vähemmistön oikeudesta siirtää varsinaisen yhtiökokouksen tilinpäätöksen hyväksymistä ja voiton käyttämistä koskeva asia jatkokokoukseen. Jatkokokous olisi pidettävä aikaisintaan kuukauden ja viimeistään kolmen kuukauden kuluttua yhtiökokouksesta, mikä poikkeaisi nykyisestä enintään kahden kuukauden määräajasta. Vähemmistöllä ei olisi enää jatkokokouksessa oikeutta saada päätöstä siirretyksi, mutta yhtiökokouksen enemmistö voi päättää siitä.

Pykälän 3 momenttiin sisältyisi sekä 1 että 2 momentissa tarkoitettuja tilanteita koskeva säännös kokouskutsun toimittamisesta jatkokokoukseen. Säännös vastaa sisällöltään voimassa olevan lain 8 luvun 8 a §:n 1 momenttia.

Päätöksentekovaatimukset

19 §. Enemmistöpäätös ja osakelajin oikeuksien muuttaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi selvyyden vuoksi, mitä osakeyhtiölain 5 luvun säännöksiä päätöksentekovaatimuksista sovelletaan vakuutusyhtiöihin.

Ehdotuksen mukaan vakuutusyhtiöihin sovelletaan nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 26 §:n säännöksiä enemmistöpäätöksestä. Ehdotuksella korvataan voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 1 §:n nojalla sovellettu entisen osakeyhtiölain 9 luvun 13 §. Lisäksi vakuutusyhtiöihin sovelletaan osakeyhtiölain 5 luvun 28 §:n säännöksiä osakelajin oikeuksien muuttamisesta. Ehdotuksella korvataan voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 10 a §:n 3 momentti.

20 §. Määräenemmistöpäätös. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tilanteista, joissa päätös on tehtävä määräenemmistöllä. Ehdotetusta 19 §:stä seuraa, että vakuutusyhtiön yhtiökokoukseen ei sovellettaisi nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 27 §:n säännöstä määräenemmistöpäätöksestä, koska se ei soveltuisi sellaisenaan keskinäisiin vakuutusyhtiöihin.

Voimassa olevassa laissa määräenemmistöpäätöksestä säädetään kussakin asianomaisessa luvussa erikseen. Tässä pykälässä ehdotetaan lain soveltamisen helpottamiseksi lueteltavaksi kaikki tilanteet, joissa vakuutusyhtiön yhtiökokouksen päätös on tehtävä määräenemmistöllä, sekä tilanteet, joissa päätöksenteko edellyttää määräenemmistöä kussakin osake- tai takuuosuuslajissa. Pykälän rakenne ja asiallinen sisältö vastaavat nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 27 §:ää.

Määräenemmistöllä tarkoitettaisiin 1 momentin mukaan sitä, että ehdotusta on vakuutusosakeyhtiössä kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä ja kokouksessa edustetuista osakkeista sekä keskinäisessä vakuutusyhtiössä ehdotusta, jota ovat kannattaneet osakkaat, joilla on vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Vakuutusosakeyhtiössä enemmistön laskeminen kokouksessa edustetuista osakkeista merkitsee sitä, että myös passiivisina pysyvät osakkeenomistajat vaikuttavat äänestyksen lopputulokseen pelkällä läsnäolollaan. Keskinäisessä yhtiössä vastaavaa sääntelyä ei voida soveltaa, koska äänioikeusrajoitukset voisivat muutoin johtaa tilanteeseen, jossa tarvittava äänten enemmistön saavuttaminen ei olisi mahdollista.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niistä päätöksistä, jotka on tehtävä määräenemmistöllä. Säännös on puhtaasti soveltamista helpottava, sillä määräenemmistöllä tapahtuvasta päätöksenteosta säädetään asianomaisissa säännöksissä. Momentista käy yhdessä pykälän 4 momentin kanssa ilmi, että yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä korkeammasta määräenemmistöstä.

Pykälän 3 momentissa lueteltaisiin ne tilanteet, joissa päätöksenteko edellyttää määräenemmistöä kussakin osake- tai takuuosuuslajissa. Osake- tai takuuosuuslajikohtaista äänestystä edellytetään pääasiassa samoissa tilanteissa kuin voimassa olevassa laissa.

Pykälän 4 momentin mukaan määräenemmistöpäätöksentekoa koskevat säännökset olisivat sikäli pakottavia, ettei niitä voida lieventää yhtiöjärjestyksen määräyksellä. Tiukempia vaatimuksia voidaan luonnollisesti asettaa. Vastaava säännös lisättiin nykyiseen osakeyhtiölakiin kokonaisuudistuksen yhteydessä. Kyseessä on vakiintunut tulkinta, joka on aiemmin ilmennyt muun muassa oikeuskirjallisuudesta.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että vakuutusyhtiöihin sovelletaan tätä pykälää nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 27 §:n sijasta silloinkin, kuin osakeyhtiölaissa tai muussa lainsäädännössä viitataan päätöksen tekemiseen osakeyhtiölain 5 luvun 27 §:ssä tarkoitetulla määräenemmistöllä. Ehdotetun momentin tarkoituksena on toteuttaa lakiteknisesti muualla lainsäädännössä olevien viittaussäännösten soveltaminen vakuutusyhtiöiden osalta oikein.

Tämän luvun 19 §:n nojalla sovellettavassa nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 28 §:ssä säädetään tilanteesta, jossa enemmistövaatimus on määräenemmistöäkin korkeampi, ja jäljempänä ehdotetussa 21 §:ssä tilanteista, joissa vaaditaan tiettyjen tai kaikkien osakkaiden suostumus.

21 §. Osakkaan suostumus. Pykälässä säädettäisiin tilanteista, jolloin yhtiöjärjestyksen muuttamiseen on saatava osakkaiden suostumus. Ehdotetusta 19 §:stä seuraa, että vakuutusyhtiön yhtiökokoukseen ei sovellettaisi nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 29 §:n säännöstä osakkeenomistajan suostumuksen vaatimisesta siinä olevien viittaussäännösten vuoksi. Ehdotettu säännös vastaa kuitenkin pääosin osakeyhtiölain 5 luvun 29 §:n säännöstä. Ehdotus vastaa myös pitkälti voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 10 a §:n 1 momentin 1—4 kohtien säännöksiä.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tilanteista, joissa yhtiöjärjestyksen muuttamiseen tarvitaan vakuutusosakeyhtiössä osakkeenomistajan ja keskinäisessä vakuutusyhtiössä sekä takuuosuudenomistajien että vakuutuksenottajaosakkaiden suostumus.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tilanteista, joissa yhtiöjärjestyksen muuttamiseen tarvitaan joko osakkeenomistajien tai takuuosuudenomistajien suostumus. Pykälän 2 eikä 3 momentteja sovelleta vakuutuksenottajaosakkaisiin.

Suostumuksen edellyttäminen on erityisesti ehdotettujen 1 momentin 1—3 ja 2 momentin 1—4 kohtien osalta tarpeen, koska näitä tilanteita ei voida kaikissa tilanteissa ratkaista pelkästään yhdenvertaisuusperiaatteen nojalla. Ehdotettu 2 momentin 5 kohta on otettu pykälään lähinnä selvyyden vuoksi, vaikka sama lopputulos seuraisi myös yhdenvertaisuusperiaatteesta.

Pykälän 1 momentin 1 kohtaan ehdotetaan otettavaksi uusi säännös osakkaan suostumuksesta silloin, kun yhtiöjärjestyksen määräyksellä vähennetään hänen oikeuttaan yhtiön voittoon tai netto-omaisuuteen. Ehdotus perustuu ehdotetun 1 luvun 17 §:ään ja 16 luvun 10 §:ään, joiden mukaan vakuutusyhtiöllä voi olla muukin tarkoitus kuin voiton tai muun taloudellisen edun tuottaminen osakkaille.

Momentin 2 kohdassa säädetään voimassa olevaa lakia vastaavalla tavalla tilanteesta, jossa osakkaan maksuvelvoitteita yhtiötä kohtaan lisätään. Ehdotus koskee ehdotetun 4 luvun 3 §:n perusteella vakuutusosakeyhtiön osakkeenomistajia ja ehdotetun 4 luvun 4 §:n perusteella keskinäisen vahinkovakuutusyhtiön vakuutuksenottajaosakkaita. Säännös ei koske siten lainkaan keskinäisen vakuutusyhtiön takuuosuudenomistajia.

Pykälän 1 momentin 3 kohtaan ehdotetaan otettavaksi uusi säännös tilanteesta, jossa yhtiön oikeutta vahingonkorvaukseen rajoitetaan 28 luvun 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Säännös on puhtaasti lukemista helpottava.

Pykälän 2 momentin 1 kohdassa säädetään voimassa olevaa lakia vastaavasti tilanteesta, jossa yhtiöjärjestykseen otetaan osakkeeseen tai takuuosuuteen kohdistuva lunastus- tai suostumuslauseke.

Pykälän 2 momentin 2 kohdaksi ehdotetaan lisättäväksi uusi säännös osakkeenomistajan ja takuuosuudenomistajan suostumuksesta tilanteessa, jossa osakkaan- tai takuuosuudenomistajan osakkeeseen tai takuuosuuteen perustuvaa etuoikeutta osakkeeseen tai takuuosuuteen rajoitetaan osakeyhtiölain 9 luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Säännös perustuu nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 29 §:n 1 momentin 4 kohtaan, jota säädettäessä ei katsottu perustelluksi kieltää yhtiöjärjestyksellä toteutettavaa poikkeamista etuoikeutta koskevista säännöksistä, koska poikkeaminen oli osakassopimuskäytännössä tavallista. Kun poikkeaminen otetaan yhtiöjärjestykseen, se tulee julkiseksi ja sivullistenkin tietoon. Osakeyhtiölain perusteluissa korostetaan kuitenkin yhdenvertaisuusperiaatteen soveltamista osakeantien toteuttamiseen, jotta osakeomistus ei lain vastaisesti vesittyisi etuoikeuden poistamisella tai rajoittamisella. Ehdotus ei sovellu keskinäisen vakuutusyhtiön vakuutuksenottajaosakkaisiin, koska ehdotetun 14 luvun 4 §:n mukaan vakuutuksenottajaosakkailla ei ole lain mukaan lainkaan etuoikeutta uusiin takuuosuuksiin.

Pykälän 2 momentin 3 kohdaksi ehdotetaan lisättäväksi uusi säännös kaikkien osakkeenomistajien suostumuksesta tilanteessa, jossa oikeutta vähemmistöosinkoon rajoitetaan. Ehdotus perustuu ehdotettuun 16 luvun 7 §:ään, jossa säädetään vähemmistöosingon jakamisesta vakuutusosakeyhtiön osakkeenomistajille. Vastaavaa säännöstä ei ole ollut voimassa olevassa laissa.

Pykälän 2 momentin 4 kohdassa säädetään tilanteesta, jossa osakkeenomistajan osakkeeseen tai takuuosuudenomistajan takuuosuuteen liitetään nykyisen osakeyhtiölain 15 luvun 10 §:ssä tarkoitettu lunastusehto. Ehdotus vastaa pääosin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 10 a §:n 1 momentin 3 kohtaa, jossa viitataan entisen osakeyhtiölain 6 luvun 9 §:ään lunastusehtoisista osakkeista. Koska nykyisen osakeyhtiölain 15 luvun 10 §:n säännös on laajempi kuin entisen osakeyhtiölain 6 luvun 9 §, ehdotettu kohta poikkeaa sisällöltään vastaavalla tavalla aiemmasta oikeustilasta.

Pykälän 2 momentin 5 kohdassa säädetään tilanteesta, jossa samanlajisten osakkeiden tai takuuosuuksien keskinäisiä oikeuksia muutetaan ja muutos koskee osakkeenomistajan osakkeita tai takuuosuudenomistajan takuuosuuksia. Muutos koskee osakkeenomistajan osakkeita tai takuuosuudenomistajan takuuosuuksia silloin, kun osakkeenomistajan tai takuuosuudenomistajan oikeudet heikentyvät suhteessa muihin osakkaisiin tai takuuosuuden omistajiin. Ehdotus vastaa voimassa oleva vakuutusyhtiölain 8 luvun 10 a §:n 4 kohtaa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että kaikilta osakkeenomistajilta tai takuuosuudenomistajilta olisi saatava suostumus myös, kun osakkeita tai takuuosuuksia lunastetaan nykyisen osakeyhtiölain 15 luvun 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla suunnatusti. Ehdotuksessa ei siten rajata niitä osakkaita tai takuuosuudenomistajia, joilta on saatava suostumus yhtiöjärjestyksen muuttamiseen.

Pykälän 4 momentin mukaan yhtiö saa tehdä yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisen päätöksen vain päätöksestä kärsivän osakkaan suostumuksella. Säännös vastaa voimassa olevaa oikeutta.

Pykälään ei sisälly voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 10 a §:n 2 momenttia vastaavaa säännöstä, sillä ehdotukseen ei sisälly säännöksiä vararahastosta.

Muut säännökset

22 §. Yhtiöjärjestyksen muuttaminen. Pykälässä säädettäisiin, että yhtiökokous päättää määräenemmistöllä yhtiöjärjestyksen muuttamisesta. Ehdotetun 19 §:stä seuraa, että vakuutusyhtiön yhtiökokoukseen ei sovelleta nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 30 §:n säännöstä yhtiöjärjestyksen muuttamisesta, koska se ei sovellu sellaisenaan vakuutusyhtiöihin. Ehdotus vastaa kuitenkin pääosin nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 30 §:ää, mutta siinä ehdotetaan huomioitavaksi vakuutusyhtiöitä koskevan sääntelyn erityispiirteet.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 10 §:n 1 momenttia vastaavasti, että yhtiökokous päättää määräenemmistöllä yhtiöjärjestyksen muuttamisesta.

Pykälään 2 momenttiin ehdotetaan voimassa olevan lain 8 luvun 10 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaista säännöstä, jossa säädetään velvollisuudesta ilmoittaa yhtiöjärjestyksen muutos rekisteröitäväksi viivytyksettä Vakuutusvalvontaviraston vahvistuksen jälkeen sekä siitä, että muutosta ei saa, eikä voi, panna täytäntöön ennen muutoksen rekisteröintiä.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 10 §:n 2 momentin loppuosaa vastaava säännös ehdotetaan otettavaksi lakiin aikaisempaa yleisemmässä muodossa. Voimassa olevassa laissa on poikkeus momentin 1 virkkeen säännökseen vain osakepääoman korottamisen ja alentamisen osalta. Tällöin on samanaikaisesti rekisteröitävä yhtiöjärjestyksen muutos ja sitä vastaava korotus tai alennus. Yhtiöjärjestystä voidaan kuitenkin muuttaa muillakin sellaisilla tavoilla, joiden osalta on perusteltua edellyttää sekä muutoksen että sen täytäntöönpanotoimen rekisteröimistä samanaikaisesti. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita hallituksen jäsenten lukumäärän pienentäminen, jolloin on perusteltua ilmoittaa rekisteriin sekä yhtiöjärjestyksen muutos että uusi, aikaisempaa pienempi hallitus samanaikaisesti. Tällaista menettelyä on oikeuskirjallisuudessa pidetty mahdollisena.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi nimellisarvosta luopumisen vaikutuksesta sellaiseen oikeuteen, joka määräytyy nimellisarvon perusteella. Ehdotus vastaan nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 30 §:n 3 momenttia. Ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan lain 8 luvun 10 §:n 4 momentti.

23 §. Päätöksen moittiminen. Pykälässä viitattaisiin lain soveltamisen helpottamiseksi 27 luvussa oleviin päätöksen moittimista koskeviin säännöksiin. Ehdotus vastaa nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 31 §:n säännöstä.

6 luku. Vakuutusyhtiön johto ja edustaminen

Luvussa säädettäisiin vakuutusyhtiön johdosta ja edustamisesta. Luvussa määriteltyyn yhtiön johtoon kuuluvat toimitusjohtaja, hallitus ja hallintoneuvosto. Näistä toimitusjohtaja ja hallitus ovat pakollisia toimielimiä. Vakuutusyhtiön johtoon sovellettaisiin paljolti nykyisen osakeyhtiölain 6 luvun säännöksiä ja vain osasta asioista säädettäisiin tässä luvussa erikseen osakeyhtiölaista poikkeavalla tavalla. Ehdotuksen tämä luku ja nykyisen osakeyhtiölain 6 luku muodostaisivat yhtenäisen kokonaisuuden vakuutusyhtiöiden osalta.

Nykyisessä osakeyhtiölaissa on pyritty selkeyttämään yhtiöiden hallintoa. Muihin kuin johtoon kuuluviin edustajiin ei enää sovelleta johtoa koskevia säännöksiä. Yhtiöiden hallintorakennetta on selkeytetty lisäksi siten, että hallintoneuvosto ei enää valitse toimitusjohtajaa. Tässä suhteessa vastuuketju on selkeä: yhtiökokous valitsee hallituksen, joka puolestaan valitsee toimitusjohtajan. Hallintoneuvosto nimittää hallituksenkin vain, jos tästä on erikseen määrätty yhtiöjärjestyksessä. Hallintoneuvoston tehtäviä on ohjattu muutoinkin nykyistä enemmän valvonnan ja ohjeiden antamisen suuntaan. Lisäksi hallintoneuvoston yhtiön taloudellista asemaa koskevat lausunnot yhtiökokoukselle on poistettu. Nämä muutokset ehdotetaan sisällytettäväksi myös vakuutusyhtiölakiin soveltamalla tämän luvun 1 §:n mukaan seuraavia nykyisen osakeyhtiölain säännöksiä: voimassa olevan vakuutusyhtiölain 7 luvun 7 §:n 1 ja 4 momentti korvattaisiin osakeyhtiölain 6 luvun 21 §:n säännöksellä hallintoneuvoston tehtävistä, ja voimassa olevan lain 7 luvun 7 §:n 2 momentti korvattaisiin nykyisen osakeyhtiölain 6 luvun 23 §:n säännöksellä hallintoneuvoston jäsenistä ja puheenjohtajasta. Tässä muutettaisiin nykyistä oikeustilaa siten, että hallintoneuvoston jäsenten vähimmäismäärä olisi kolme nykyisen viiden sijaan. Lisäksi voimassa olevan lain 7 luvun 7 §:n 3 momentin säännös hallintoneuvoston valinnasta yhtiökokouksessa korvattaisiin ehdotetun 5 luvun 2 §:n mukaan sovellettavalla nykyisen osakeyhtiölain 5 luvun 3 §:n 2 momentin säännöksellä, jonka mukaan hallintoneuvoston jäsenen valinnasta päätetään varsinaisessa yhtiökokouksessa, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Nykyisen osakeyhtiölain linjauksen mukaisesti laissa ei enää säädettäisi hallintoneuvoston vallasta määrätä hallituksen jäsenten palkkioista, koska on pidetty selvänä, että valitseva elin myös määrää palkkiot.

Mainittujen hallintoneuvostoa koskevien säännösten lisäksi vakuutusyhtiölaissa ei enää ehdoteta säädettäväksi erikseen hallituksen jäsenen eroamisesta ja hallituksen täydentämisestä. Voimassa olevan lain säännökset korvattaisiin tämän luvun 1 §:n nojalla sovellettavilla nykyisen osakeyhtiölain säännöksillä seuraavasti: voimassa olevan lain 7 luvun 4 §:n 1 momentti korvattaisiin osakeyhtiölain 6 luvun 12 §:n 1—2 momentin säännöksellä; 7 luvun 4 §:n 2 momentti korvattaisiin osakeyhtiölain 6 luvun 14 §:n säännöksellä; ja 7 luvun 4 §:n 3 momentti korvattaisiin osakeyhtiölain 6 luvun 12 §:n 3 momentin säännöksellä. Voimassa olevan vakuutusyhtiölain säännökset vastaavat pääosin entistä osakeyhtiölakia, joten ehdotuksessa katsotaan, että kyseessä olevista seikoista ei tarvitse säätää erikseen vakuutusyhtiöiden osalta. Vain voimassa olevan vakuutusyhtiölain 7 luvun 4 §:n 3 momentin mukaista periaatetta muutettaisiin lakiin otettavalla viittauksella osakeyhtiölain säännöksiin. Näin ollen vakuutusyhtiön hallituksen jäsen ei enää olisi velvollinen pyytämään Vakuutusvalvontavirastolta lupaa yhtiökokouksen koolle kutsumiseen, vaan hänellä olisi velvollisuus huolehtia siitä itsenäisesti.

Nykyinen osakeyhtiölaki ei sisällä yhtiöoikeudellista kieltoa, jonka mukaan hallituksen puheenjohtaja ei saa toimia toimitusjohtajana. Näiden tehtävien yhdistäminen on kansainvälisesti yleinen käytäntö. Hyvän hallinnon periaatteet saattavat kuitenkin edellyttää tehtävien eriyttämistä. Eriyttäminen on luontevaa siksi, että hallituksen keskeisiin tehtäviin kuuluu toimitusjohtajan toiminnan valvominen. Tämän vuoksi katsotaan, että edellä tarkoitettu kielto tulisi säilyttää vakuutusyhtiölaissa. Voimassa olevan lain 7 luvun 5 §:stä poiketen hallituksen puheenjohtaja ei saa toimia toimitusjohtajana, vaikka yhtiöllä olisi hallintoneuvosto. Myöskään 31 luvun 4 §:ssä tarkoitettu vakuutusyhtiön vastuullinen vakuutusmatemaatikko ei voisi toimia toimitusjohtajana. Lisäksi nykyisestä osakeyhtiölaista on poistettu tarpeettomaksi byrokratiaksi koetut johdon jäsenten kirjalliset suostumukset toimeen. Sama koskee entisen osakeyhtiölain ja voimassa olevan vakuutusyhtiölain vaatimuksia kirjallisista eroilmoituksista. Nämä muutokset ehdotetaan ulotettavaksi koskemaan myös vakuutusyhtiöitä.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 7 luvun 6 §:n säännös ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana.

Vakuutusyhtiön edustamiseen sovellettaisiin kokonaisuudessaan nykyisen osakeyhtiölain edustamista koskevia säännöksiä tämän luvun 1 §:n nojalla.

1 §. Osakeyhtiölain soveltaminen. Pykälässä säädettäisiin nykyisen osakeyhtiölain 6 luvun säännösten soveltamisesta vakuutusyhtiöihin. Voimassa olevan vakuutusyhtiölain yhtiön johtoa koskevan 7 luvun rakennetta muutettaisiin siten, että ehdotuksessa vakuutusyhtiöihin sovellettaisiin erikseen lueteltuja poikkeuksia lukuun ottamatta kaikkia nykyisen osakeyhtiölain 6 luvun säännöksiä. Vakuutusyhtiöihin ei sovellettaisi pykälässä lueteltuja nykyisen osakeyhtiölain 6 luvun säännöksiä. Osakeyhtiölain 6 luvun 1, 8, 10, 19 ja 24 §:n sijaan vakuutusyhtiöihin sovellettaisiin ehdotettuja tämän luvun 2—5 ja 7 §:n säännöksiä.

2 §. Vakuutusyhtiön johto. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vakuutusyhtiön toimielimistä. Samalla pykälässä määriteltäisiin yhtiön johto vakuutusyhtiöoikeudellisena käsitteenä. Vakuutusyhtiölain yhtiön johdon käsite kattaa hallituksen, toimitusjohtajan ja hallintoneuvoston. Pykälä sisältäisi selvyyden vuoksi myös viittaukset yhtiön johdon tehtävien ja vastuun kannalta keskeisiin säännöksiin. Vakuutusyhtiöihin ei ehdotuksen tämän luvun 1 §:n nojalla sovellettaisi nykyisen osakeyhtiölain 6 luvun 1 §:n säännöstä yhtiön johdosta, vaan siitä säädettäisiin erikseen tässä pykälässä. Erillinen säännös on vakuutusyhtiöiden osalta tarpeen, sillä osakeyhtiöistä poiketen vakuutusyhtiöllä on aina oltava hallituksen lisäksi myös toimitusjohtaja. Lisäksi säännöksen sisältämät viittaukset voidaan erillisessä pykälässä toteuttaa lakiteknisesti niin, että lain soveltaminen helpottuu.

Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiöllä on aina oltava hallitus ja toimitusjohtaja. Näiden lisäksi yhtiöllä voi olla myös hallintoneuvosto. Säännös vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 7 luvun 1 a, 2 ja 7 §:ssä ilmaistuja vaatimuksia. Nykyisen osakeyhtiölain linjauksen mukaisesti yhtiön johtoa koskevia säännöksiä ei miltään osin sovellettaisi yhtiön muihin edustajiin kuin yhtiön johtoon kuuluviin edustajiin. Ehdotus poikkeaa tältä osin voimassa olevan lain 7 luvun 1 §:n nojalla sovellettavasta entisen osakeyhtiölain 8 luvun 12 §:n 2 momentin säännöksestä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain 7 luvun 3 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaisesti vakuutusyhtiön hallitukselta ja toimitusjohtajalta vaadittavasta johtamistavasta. Heidän on johdettava yhtiötä ammattitaitoisesti sekä terveiden ja varovaisten liikeperiaatteiden mukaisesti. Lisäksi momentissa säädettäisiin johdon velvollisuudesta johtaa vakuutusyhtiötä luotettava hallintoa koskevien periaatteiden mukaisesti. Luotettavaan hallintoon voidaan katsoa kuuluvan johdon ammattitaitoisuus sekä terveiden ja varovaisten liikeperiaatteiden noudattaminen. Vakuutusyhtiön johdon tulee kuitenkin ottaa toiminnassaan huomioon myös sisällöltään laajemman luotettavaa hallintoa koskevan periaatteen asettamat vaatimukset. Koska käsitteen tarkempi sisältö määräytyy käytännön liike-elämässä jatkuvasti muun muassa corporate governance –suositusten kautta, Vakuutusvalvontavirastolle ei voimassa olevasta laista poiketen ehdoteta annettavaksi valtuuksia antaa tarkempia määräyksiä luotettavaa hallintoa koskevasta vaatimuksesta ja sen käytännön soveltamisesta.

Pykälän 3 momentissa viitattaisiin lain soveltamisen helpottamiseksi ehdotuksen 1 luvun 22 §:n yhdenvertaisuusperiaatteeseen, 1 luvun 23 §:n huolellisuusvelvoitteeseen, joka sisältää myös niin sanotun lojaalisuusvelvollisuuden, sekä 28 luvun vahingonkorvausta koskeviin säännöksiin. Momentti vastaa nykyisen osakeyhtiölain 6 luvun 1 §:n 2 momenttia.

3 §. Hallituksen jäsenet, varajäsenet ja puheenjohtaja. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vakuutusyhtiön hallituksen kokoonpanosta. Ehdotuksen tämän luvun 1 §:n nojalla vakuutusyhtiöihin ei sovellettaisi nykyisen osakeyhtiölain 6 luvun 8 §:n säännöstä hallituksen jäsenistä, varajäsenistä ja puheenjohtajasta, vaan niistä säädettäisiin erikseen tässä pykälässä. Erillinen säännös on vakuutusyhtiöiden osalta tarpeen, koska voimassa olevan lain säännökset hallituksen kokoonpanosta poikkeavat entisen osakeyhtiölain säännöksistä, eikä tätä ole katsottu aiheelliseksi muuttaa. Vakuutusyhtiössä hallituksessa tulee aina olla vähintään kolme jäsentä, eikä tästä voida poiketa yhtiöjärjestyksen määräykselläkään.

Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiön hallitukseen olisi valittava vähintään kolme jäsentä. Mahdollisiin varajäseniin sovellettaisiin tämän lain ja osakeyhtiölain säännöksiä hallituksen jäsenistä. Momentin säännökset vastaavat asiallisesti voimassa olevan vakuutusyhtiölain 7 luvun 1 a §:n 1 ja 4 momenttia. Selvyyden vuoksi säännökseen on kuitenkin lisätty maininta osakeyhtiölain säännösten sovellettavuudesta.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että hallituksessa on oltava puheenjohtaja. Pääsäännön mukaan hallitus valitsisi puheenjohtajan, ellei hallitusta valittaessa ole toisin päätetty tai yhtiöjärjestyksessä toisin määrätty. Hallituksen puheenjohtajaa koskevaa sääntelyä ehdotetaan tiukennettavaksi siten, että puheenjohtajana ei saisi toimia yhtiön toimitusjohtaja, vaikka yhtiöllä olisikin hallintoneuvosto eikä 31 luvun 4 §:ssä tarkoitettu yhtiön vastuullinen vakuutusmatemaatikko saisi toimia hallituksen puheenjohtajana. Muilta osin säännös perustuu voimassa olevan vakuutusyhtiölain 7 luvun 5 §:n säännökseen. Voimassa olevan lain 7 luvun 5 §:n säännös puheenjohtajan valinnasta äänten mennessä tasan on korvattu ehdotetun 1 §:n nojalla sovellettavalla osakeyhtiölain 6 luvun 3 §:n 1 momentin säännöksellä.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 7 luvun 1 a §:n 2 momentin säännös hallituksen valinnasta ehdotetaan korvattavaksi nykyisen osakeyhtiölain 6 luvun 9 §:n säännöksellä. Sen mukaan yhtiökokous valitsee hallituksen, mutta valintaoikeus voidaan yhtiöjärjestyksen määräyksellä antaa myös hallintoneuvostolle. Tässä poiketaan entisestä osakeyhtiölaista sekä voimassa olevasta vakuutusyhtiölaista siten, että olettama on käännetty toisin päin. Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 7 luvun 1 a §:ssä viitataan saman luvun 7 §:n 4 momenttiin, jossa säädetään, että valintaoikeus on hallintoneuvostolla, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Vakuutusyhtiöihin sovellettavaan osakeyhtiölain 6 luvun 9 §:n säännökseen liittyy siirtymäsäännös, joka sisältyy osakeyhtiölain voimaanpanolain 11 §:ään.

Lisäksi nykyisen osakeyhtiölain 6 luvun 9 §:n mukaan jäseneltä ei enää tarvittaisi kirjallista suostumusta tehtävään. Kirjallisen suostumuksen vaatimus ei takaa sitä, että kaupparekisteriin ilmoitettava henkilö todella olisi suostunut toimeen, ja käytännössä kirjalliset suostumukset on usein pyydetty valinnan jälkeen. Muutoksesta huolimatta on selvää, että ketään ei voida valita yhtiön hallitukseen ilman suostumusta.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 7 luvun 1 a §:n 3 momentin säännös hallituksen jäsenen toimikaudesta ehdotetaan korvattavaksi nykyisen osakeyhtiölain 6 luvun 11 §:n säännöksellä. Mainittu osakeyhtiölain pykälä sisältää olettamasäännökset hallituksen jäsenen toimikauden pituudesta. Toimikausi jatkuu yksityisessä osakeyhtiössä toistaiseksi, kun taas julkisessa osakeyhtiössä toimikausi päättyy valintaa seuraavan varsinaisen yhtiökokouksen päättyessä. Yhtiöjärjestyksessä ei siten tarvita määräystä toimikaudesta, ellei toimikausien haluta poikkeavan lain olettamasäännöksistä. Säännös poikkeaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain säännöksestä.

4 §. Hallituksen jäsenen kelpoisuus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi hallituksen jäsenen kelpoisuudesta nykyisen osakeyhtiölain 6 luvun 10 §:ää osittain vastaavasti. Ehdotus sisältää myös osia voimassa olevan vakuutusyhtiölain 7 luvun 3 §:n ja 3 a §:n säännöksistä.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin niistä henkilöistä, joilla ei ole kelpoisuutta toimia vakuutusyhtiön hallituksen jäsenenä. Momentti vastaa nykyisen osakeyhtiölain 6 luvun 10 §:n 1 momenttia. Säännöksellä laajennettaisiin niiden henkilöiden piiriä, joilla ei ole kelpoisuutta toimia hallituksen jäsenenä. Pääosin tämä johtuu holhoustoimesta annetusta laista (442/1999).

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että vähintään yhdellä hallituksen jäsenistä on oltava asuinpaikka Euroopan talousalueella. Säännös vastaa pääosin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 7 luvun 3 §:n 1 momenttia.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin erikseen ensinnäkin hallituksen jäsenen kelpoisuudesta ja toiseksi kokonaisuutena arvioiden koko hallituksen kelpoisuudesta. Ehdotuksen mukaan hallituksen jäsenen on voimassa olevan vakuutusyhtiölain 7 luvun 3 §:n 2 momentin toisen virkkeen mukaisesti oltava hyvämaineinen. Lisäksi hallituksen jäsenellä tulisi olla tehtävän hoitamisen vaatima ammatillinen pätevyys ja kokemus. Voimassa olevasta laista poiketen yksittäiseltä hallituksen jäseneltä ei vaadittaisi vakuutustoiminnan yleistä tuntemusta, vaan tämä vaatimus tulee ehdotuksen mukaan täyttyä koko hallitusta kokonaisuutena arvioitaessa. Ehdotuksen tarkoituksena on mahdollistaa sellaisen hallituksen jäsenen valinta, jolla on esimerkiksi erityinen pätevyys ja kokemus sijoitustoimintaan liittyen, mutta jolla ei ole kuitenkaan voimassa olevan lain mukaisesti riittävää vakuutustoiminnan yleistä tuntemusta. Hallituksen tulee kuitenkin kokonaisuudessaan arvioiden täyttää jälkimmäinen vaatimus. Ehdotuksen tarkoituksena on se, että hallitukseen voidaan valita sellaiset jäsenet, joilla on vakuutusyhtiön toiminnassa tarvittavaa erityisasiantuntemusta.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain 7 luvun 3 a §:n 2 momenttia asiallisesti vastaavasti, että hallituksen jäsenten enemmistö ei saa olla henkilöitä, jotka toimivat vakuutusyhtiön kanssa samaan konserniin tai ryhmittymään kuuluvan luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen hallituksen jäsenenä, varajäsenenä, toimitusjohtajana tai hänen sijaisenaan. Jäljempänä 11 §:ssä säädettäisiin siitä, että Vakuutusvalvontavirasto voisi myöntää luvan poiketa tämän momentin säännöksestä. Ehdotus vastaa voimassa olevan luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007) 4 luvun 41 §:n sääntelyä.

Pykälän 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi vakuutusyhtiölle ilmoitusvelvollisuus hallituksen jäsenten muutoksista. Asiasta on viipymättä ilmoitettava Vakuutusvalvontavirastolle. Momentti vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 7 luvun 3 §:n 3 momenttia sillä lisäyksellä, että ilmoituksen edellytetään sisältävän selvityksen siitä, että hallituksen jäsenet täyttävät 1—3 momenttien mukaiset vaatimukset.

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin tämän pykälän säännösten soveltamisesta vakuutusomistusyhteisön hallituksen jäseneen. Momentti vastaa asiallisesti voimassa olevan lain 7 luvun 3 §:n 4 momenttia.

5 §. Toimitusjohtajaan ja tämän sijaiseen sovellettavat säännökset. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi toimitusjohtajaan ja hänen sijaiseensa sovellettavista säännöksistä. Ehdotuksen tämän luvun 1 §:n nojalla vakuutusyhtiöihin ei sovellettaisi nykyisen osakeyhtiölain 6 luvun 19 §:n säännöstä toimitusjohtajaan ja tämän sijaiseen sovellettavista säännöksistä, vaan niistä säädettäisiin erikseen tässä pykälässä.

Pykälän 1 momentissa lueteltaisiin hallituksen jäseneen sovellettavista säännöksistä ne, joita sovellettaisiin myös toimitusjohtajaan ja tämän sijaiseen. Näitä säännöksiä ovat nykyisen osakeyhtiölain 6 luvun 2 §:n 2 momentti pätemättömistä päätöksistä, nykyisen osakeyhtiölain 6 luvun 4 § esteellisyydestä ja tämän luvun 4 §:n 1, 3 ja 5 momentti kelpoisuudesta. Momentin asiallinen sisältö vastaa nykyisen osakeyhtiölain 6 luvun 19 §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että toimitusjohtajan asuinpaikan on aina oltava Euroopan talousalueella. Säännös vastaa pääosin voimassa olevan lain 7 luvun 3 §:n 1 momentista ilmenevää vaatimusta sillä erotuksella, että Vakuutusvalvontavirasto ei voisi myöntää poikkeusta laissa säädetystä asuinpaikkavaatimuksesta. Vakuutusyhtiöllä tulisi sen toiminnan luonteesta johtuen aina olla Euroopan talousalueella toimitusjohtaja, jolla on oikeus edustaa yhtiötä ja tehdä yhtiötä sitovia oikeustoimia.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että tämän lain ja osakeyhtiölain toimitusjohtajaa koskevia säännöksiä sovelletaan myös hänen sijaiseensa. Momentti vastaa muutoin voimassa olevan lain 7 luvun 2 §:n 2 momenttia, mutta selvyyden vuoksi siihen on lisätty maininta osakeyhtiölain säännösten sovellettavuudesta.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin toimitusjohtajan ja tämän sijaisen osalta samanlainen kelpoisuuden rajoitus kuin 4 §:n 4 momentissa on ehdotettu hallituksen jäsenten osalta. Säännös vastaa voimassa olevan lain 7 luvun 3 a §:n 1 momenttia.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin uudesta toimitusjohtajaa koskevasta vaatimuksesta. Ehdotuksen mukaan yhtiön vastuullinen vakuutusmatemaatikko ei voisi toimia vakuutusyhtiön toimitusjohtajana. Ehdotuksen tarkoituksena on korostaa toimitusjohtajan ja yhtiön vastuullisen vakuutusmatemaatikon laissa säädettyjen tehtävien erillisyyttä. Ehdotukseen liittyy myös tämän lain voimaanpanolain 29 §.

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin toimitusjohtajan kelpoisuutta koskevien pykälien soveltamisesta myös vakuutusomistusyhteisön toimitusjohtajaan. Momentti vastaa asiallisesti voimassa olevan lain 7 luvun 3 §:n 4 momenttia.

6 §. Menettely toimikelpoisen hallituksen tai toimitusjohtajan puuttuessa. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi menettelystä toimikelpoisen hallituksen tai toimitusjohtajan puuttuessa. Asiasta säädetään voimassa olevan vakuutusyhtiölain 7 luvun 4 §:n 4—6 momentissa. Ehdotetut säännökset vastaavat pääosin asiallisesti nykyisiä säännöksiä. Vastuuketjun selkiinnyttämiseksi nykyisessä osakeyhtiölaissa hallintoneuvostolle ei enää ole annettu valtaa valita toimitusjohtajaa, ja tästä johtuva muutos tehtäisiin myös käsillä oleviin säännöksiin.

Pykälän 1 momentin mukaan Vakuutusvalvontaviraston on kutsuttava yhtiökokous tai hallintoneuvosto, jos hallitus on sen valitsema, valitsemaan hallitusta silloin, kun yhtiöllä ei ole kaupparekisteriin merkittyä toimikelpoista hallitusta, ja hallitus valitsemaan toimitusjohtajaa, jollei tällaista ole merkittynä kaupparekisteriin. Lisäksi säädetään Vakuutusvalvontaviraston velvollisuudesta määrätä yksi tai useampi toimitsija hoitamaan yhtiön asioita, kunnes hallitus tai toimitusjohtaja on valittu ja merkitty rekisteriin. Asiallisesti momentti vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 7 luvun 4 §:n 4 momenttia.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa yhtiöllä ei ole kaupparekisteriin merkittyä toimikelpoista hallitusta, koska hallituksen sellaista jäsentä ei ole asetettu, joka tulisi yhtiöjärjestyksen mukaan asettaa muussa järjestyksessä kuin yhtiökokouksessa tai hallintoneuvoston päätöksellä. Tällöin Vakuutusvalvontaviraston on määrättävä yksi tai useampi toimitsija hoitamaan yhtiön asioita tällaisen jäsenen sijaisena. Momentti vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 7 luvun 4 §:n 5 momenttia.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin niistä henkilötahoista, jotka saavat tehdä tässä pykälässä tarkoitetun hakemuksen, jos Vakuutusvalvontavirasto ei ole ryhtynyt tarvittaviin toimiin. Säännös vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 7 luvun 4 §:n 6 momenttia.

7 §. Hallintoneuvostoon sovellettavat säännökset. Pykälässä ehdotetaan viitattavaksi niihin hallitusta koskeviin säännöksiin, jotka tulevat sovellettaviksi sellaisenaan hallintoneuvoston toiminnassa. Voimassa olevassa vakuutusyhtiölaissa vastaava säännös on 7 luvun 7 §:n 3 momentin lopussa. Pykälän rakenne ja pääasiallinen sisältö vastaavat nykyisen osakeyhtiölain 6 luvun 24 §:ää.

Ehdotuksen mukaan hallintoneuvoston jäseneen sovelletaan tämän luvun 4 §:n 1 momentin säännöstä kelpoisuudesta. Voimassa olevasta laista poiketen hallituksen jäsenten muutoksista ei tarvitsisi ilmoittaa Vakuutusvalvontavirastolle. Lisäksi hallintoneuvoston jäseneen sovellettaisiin seuraavia nykyisen osakeyhtiölain 6 luvun säännöksiä: pätemättömän päätöksen täytäntöönpanoa koskeva 2 §:n 2 momentti, päätöksentekoa koskeva 3 §, jäsenen esteellisyyttä koskeva 4 §, kokoontumista koskeva 5 §, pöytäkirjan pitämistä koskeva 6 §, jäsenen valintaa koskeva 9 §, jäsenen toimikautta koskeva 11 §, jäsenen eroamista koskeva 12 § ja jäsenen erottamista koskeva 13 §.

Sijoitussuunnitelma ja sisäinen valvonta

8 §. Sijoitussuunnitelma. Pykälässä säädettäisiin vakuutusyhtiön hallituksen velvollisuudesta laatia sijoittamista koskeva suunnitelma. Vastaava säännös on voimassa olevan vakuutusyhtiölain 10 luvun 3 b §:ssä. Säännös ehdotetaan siirrettäväksi käsillä olevaan lukuun selkeyden vuoksi, sillä säännöksessä on kyse hallituksen tehtävästä.

9 §. Sisäinen valvonta ja riskienhallintajärjestelmät. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vaatimus siitä, että vakuutusyhtiöllä ja vakuutusomistusyhteisöllä on yhtiön toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden riittävä sisäinen valvonta ja riittävät riskienhallintajärjestelmät. Voimassa olevassa vakuutusyhtiölaissa vastaava vaatimus on 10 luvun 3 c §:ssä. Säännös ehdotetaan siirrettäväksi selkeyden vuoksi käsillä olevaan lukuun. Mainitun vaatimuksen täyttämisestä huolehtii hallitus.

Määräykset ja poikkeusluvat

10 §. Vakuutusvalvontaviraston määräyksenantovaltuudet. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi Vakuutusvalvontaviraston oikeudesta antaa tarkempia määräyksiä luvussa säädetyistä vaatimuksista. Voimassa olevasta laista poiketen määräyksenantovaltuutta koskevat säännökset on selkeyden vuoksi kirjoitettu erilliseen pykälään.

Pykälän 1 ja 2 kohdassa Vakuutusvalvontavirastolle ehdotetaan oikeutta antaa tarkempia määräyksiä 4 §:n 5 momentissa tarkoitetuista selvityksistä ja 8 §:ssä tarkoitetusta sijoitussuunnitelmasta. Valtuutussäännös on uusi verrattuna voimassa olevaan lakiin.

Pykälän 3 kohdassa Vakuutusvalvontavirastolle ehdotetaan oikeutta antaa tarkempia määräyksiä 9 §:ssä tarkoitetusta sisäisen valvonnan ja riskien hallinnan järjestämisestä. Valtuutussäännös vastaa voimassa olevan 10 luvun 3 c §:n säännöstä sillä erotuksella, että Virastolla ei olisi enää oikeutta antaa määräyksiä luotettavaa hallintoa koskevista vaatimuksista kuten edellä 2 §:n 2 momentissa on ehdotettu.

11 §. Poikkeusluvat. Pykälässä säädettäisiin Vakuutusvalvontaviraston oikeudesta myöntää poikkeuslupa.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain mukaisesti Vakuutusvalvontaviraston mahdollisuudesta myöntää poikkeuksia ehdotetuista 4 §:n 2 ja 4 momentin sekä 5 §:n 2 momentin säännöksistä. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 7 luvun 3 §:n 1 momenttia ja 3 a §:n 2 momenttia.

Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentin 1 ja 3 kohdassa tarkoitetut poikkeukset voidaan myöntää, jos se ei vaaranna vakuutusyhtiön tehokasta valvontaa eikä vakuutusyhtiön hoitamista terveiden ja varovaisten liikeperiaatteiden mukaisesti. Ehdotus vastaa pääosin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 7 luvun 3 §:n 1 momentin säännöstä.

7 luku. Tilintarkastus ja erityinen tarkastus

Luvussa säädettäisiin pääasiassa voimassa olevan lain 9 lukua vastaavalla tavalla vakuutusyhtiön ja vakuutusomistusyhteisön tilintarkastuksesta ja erityisestä tarkastuksesta. Erityisestä valvontatilintarkastuksesta ehdotetaan luovuttavaksi. Nykyiset valvontatilintarkastajan eritystehtävät ehdotetaan siirrettäväksi vakuutusyhtiön normaalin tilintarkastustoiminnan piiriin. Lukuun on tehty eräitä teknisiä muutoksia verrattuna nykyiseen lakiin. Ehdotuksessa on huomioitu uudesta tilintarkastuslaista johtuvat muutokset vakuutusyhtiöihin soveltuvin osin.

1 §. Sovellettava laki. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että vakuutusyhtiön tilintarkastukseen sovelletaan ensi sijassa tämän lain ja työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain säännöksiä ja toissijaisesti tilintarkastuslain säännöksiä. Viittaus tilintarkastuslakiin on ensisijassa selventävä, koska tilintarkastuslaki on yleislaki ja se tulisi näin ollen toissijaisesti sovellettavaksi joka tapauksessa. Toisessa virkkeessä säädettäisiin, että nykyisen osakeyhtiölain 7 luvun säännöksiä ei sovelleta vakuutusyhtiöön. Nykyisen osakeyhtiölain tilintarkastusta koskevat vastaavat säännökset sisällytettäisiin soveltuvin osin vakuutusyhtiölakiin.

Vakuutusomistusyhteisöihin sovellettaisiin pykälän 2 momentin mukaan luvun 3 §:n mukaisia tilintarkastajan pätevyysvaatimuksia ja 7 §:n mukaista tilintarkastajan ilmoitusvelvollisuutta Vakuutusvalvontavirastolle vakuutusyhtiön toiminnassa havaitsemistaan lainvastaisuuksista ja muista puutteista.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että vakuutusyhtiön ja vakuutusomistusyhteisön tilintarkastukseen ja tilintarkastajaan sovelletaan niitä tilintarkastuslain säännöksiä, jotka koskevat julkisen kaupankäynnin kohteena olevan yhteisön tilintarkastajaa ja joista säädetään tilintarkastusdirektiivissä. Vakuutusyhtiöön sovellettaisiin siten, mitä tilintarkastuslain 40 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädetään julkisen kaupankäynnin kohteena olevan yhteisön tilintarkastuksen laaduntarkastuksesta ja mitä 25 §:n 1 momentin 8 kohdassa säädetään julkisen kaupankäynnin kohteena olevan yhteisön tilintarkastajan esteellisyydestä sekä 5 luvun säännöksiä tilintarkastajan enimmäistoimikaudesta, yhtiön hallitukselle annettavista tiedoista ja hallintoa ja toimintaa koskevien tietojen julkistamisesta. Näitä säännöksiä sovellettaisiin siten silloinkin, kun vakuutusyhtiö ei ole uuden tilintarkastuslain 2 §:ssä tarkoitettu julkisen kaupankäynnin kohteena oleva yhteisö. Momentti vastaa ehdotettua luottolaitosten toiminnasta annetun lain (1607/1993) 42 §:n 2 momenttia sekä voimassa olevan vakuutusyhtiölain 9 luvun 1 §:n 5 momenttia.

2 §. Tilintarkastajan valinta. Pykälässä säädettäisiin pääosin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 9 luvun 1 §:n 2 momenttia vastaavalla tavalla siitä, että yhtiökokous valitsee yhtiön tilintarkastajan. Ehdotuksen mukaan vakuutusyhtiössä on oltava vähintään yksi tilintarkastaja, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä useammasta tilintarkastajasta. Ehdotettu säännös poikkeaa voimassa olevasta laista siten, että voimassa olevan lain mukaan tilintarkastajia tulee valita vähintään kaksi. Lisäksi pykälässä säädettäisiin useamman tilintarkastajan valintamenettelystä voimassa olevan lain mukaisesti. Selvyyden vuoksi vakuutusyhtiöiden tilintarkastusvelvollisuudesta säädetään erikseen vakuutusyhtiölaissa eikä vakuutusyhtiöihin sovellettaisi tilintarkastuslain 4 §:ää.

3 §. Tilintarkastajan pätevyysvaatimukset. Pykälän mukaan vakuutusyhtiön yhtiökokouksen valitsemista tilintarkastajista vähintään yhden olisi oltava tilintarkastuslain 2 §:n 2 kohdassa tarkoitettu KHT-tilintarkastaja tai KHT-yhteisö. Vakuutusyhtiön tilintarkastajaksi voitaisiin tilintarkastuslain 3 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla valita myös tilintarkastusyhteisö. Koska ehdotetun tilintarkastuslain mukaan tilintarkastajan olisi aina oltava tilintarkastuslaissa tarkoitettu tilintarkastaja, momentissa ei tarvitsisi nykyisestä laista poiketen säätää, että vakuutusyhtiön tilintarkastajana voi toimia vain hyväksytty tilitarkastaja. Säännös vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 9 luvun 3 §:n 1 momenttia.

4 §. Varatilintarkastaja. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin varatilintarkastajan valinnasta. Ehdotuksen mukaan vakuutusyhtiöillä olisi velvollisuus valita varatilintarkastaja, jos vakuutusyhtiön tilintarkastaja on KHT-tilintarkastaja eikä KHT-yhteisö. Ehdotuksella täsmennetään voimassa olevan vakuutusyhtiölain 9 luvun 3 §:ää, jossa ei käy suoraan ilmi, missä tapauksessa yhtiön on valittava varatilintarkastaja. Momentissa ehdotettu säännös seuraa myös tilintarkastuslain 4 §:n 5 momentista. Koska tilintarkastuslain 4 §:n säännökset eivät muutoin voi soveltua vakuutusyhtiöihin, varatilintarkastajaa koskevat säännökset ehdotetaan selvyyden vuoksi säädettäväksi myös vakuutusyhtiölaissa. Pykälän 2 momentti vastaa asiasisällöltään voimassa olevan lain 9 luvun 1 §:n 3 momentin toista virkettä.

5 §. Tilintarkastajan toimikausi. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tilintarkastajan toimikaudesta. Toimikauden osalta ei ehdoteta nykyisen osakeyhtiölain mukaista olettamasäännöstä, jonka mukaan yksityisessä yhtiössä toimikausi olisi toistaiseksi jatkuva. Ehdotuksessa on lähtökohtana nykyisen osakeyhtiölain julkisia yhtiöitä koskeva sääntely, jonka mukaan tilintarkastajan toimikausi päättyy valintaa seuraavan varsinaisen yhtiökokouksen päättyessä. Vakuutusyhtiölaissa säännös koskisi sekä julkisia että yksityisiä vakuutusyhtiöitä. Yhtiöjärjestyksessä voidaan nykyisen lain tapaan määrätä muustakin toimikaudesta. Lain olettamasäännöksestä poikkeava määräys voi koskea sekä toimikauden pituutta että valinnan tekevää yhtiökokousta. Tilintarkastajan toimikausi ei kuitenkaan voisi milloinkaan olla toistaiseksi jatkuva. Yhtiöjärjestyksessä olisi aina oltava määräys määräaikaisesta toimikaudesta.

Ehdotuksen mukaan toimikausi päättyy ja uuden tilintarkastajan toimikausi alkaa uuden tilintarkastajan valinnasta päättävän yhtiökokouksen päättyessä, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin tai jollei yhtiökokous uuden tilintarkastajan valinnan yhteydessä päätä toisin. Yhtiökokous ei siis voi päättää toimikaudesta yhtiöjärjestyksen vastaisesti, mutta yhtiökokous voi päättää toimikauden tarkemmasta päättymisestä.

6 §. Vakuutusyhtiön tilintarkastusta koskevat erityiset säännökset. Pykälä sisältäisi vakuutusyhtiön tilintarkastusta koskevat erityissäännökset, jotka poikkeavat muilla toimialoilla toimivien yhtiöiden tilintarkastussäännöksistä. Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 9 luvun 3 §:n 2 momentti sisältää säännökset niin sanotusta valvontatilintarkastajasta, joka yhtiökokouksen on valittava huolehtimaan yhtiön kirjanpidon ja hallinnon tehokkaasta valvonnasta tilikauden aikana. Valvontatilintarkastuksesta on säännöksiä myös sosiaali- ja terveysministeriön määräyksissä (1999:65). Ehdotuksessa esitetään luovuttavaksi valvontatilintarkastuksesta. Sen tilalle esitetään sääntelyä, joka täsmentää ja laajentaa varsinaisen tilintarkastajan tehtäviä siten, että ne kattavat myös nykyiset valvontatilintarkastajan tehtävät.

Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiön tilintarkastajan suorittaman tilikauden aikaisen jatkuvan tarkastuksen olisi riittävänä pidettävässä laajuudessa ulotuttava vastuuvelan ja toimintapääoman tarkastamiseen. Lisäksi jatkuvan tarkastuksen olisi käsitettävä vakuutusyhtiön harjoittaman sijoitustoiminnan tarkastus. Tilintarkastajan olisi myös toiminnassaan tarkastettava yhtiön vakuuttamis- ja korvaustoimintaa. Lisäksi tilintarkastuksen olisi ulotuttava vakuutusyhtiön ja sen kanssa samaan konserniin tai vakuutusyritysryhmittymään kuuluvien yhteisöjen välisiin keskinäisiin liiketoimiin.

Pykälän 2 momentin nojalla vakuutusyhtiön tilintarkastajalle kuuluisi nykykäytännön mukaisesti myös vakuutusyhtiön vakuutusteknisen vastuuvelan luetteloidun katteen tarkastaminen. Tarkastus tulisi suorittaa riittävässä laajuudessa, joka käsittää vähimmillään vuosittaisen tarkastuksen. Käytännössä vuosittainen tarkastus tapahtuu tilinpäätöksen yhteydessä. Vakuutusvalvontaviraston pyynnöstä tilintarkastajan olisi suoritettava tarkastus myös useammin. Vakuutusyhtiön vakuutusteknisen vastuuvelan katteena olevan omaisuuden arvojen ja kateluetteloon merkittyjen omaisuuserien oikeellisuudesta annetaan 3 momentin mukaan kertomus, joka annetaan yhtiön hallitukselle. Kertomus olisi annettava myös pykälän 1 momentin mukaisista jatkuvaan tarkastukseen sisältyvistä asioista.

Pykälän 4 momentin mukaan yhtiön hallituksen ja hallintoneuvoston olisi vähintään vuosittain kuultava kokouksessaan tilintarkastajaa yhtiön taloudellisesta asemasta ja sisäisestä valvonnasta. Jotta kuuleminen eri rajoittuisi vain yhtiön taloudellisesta asemasta ja sisäisestä valvonnasta kuulemiseen, ehdotetaan, että tilintarkastajaa olisi kuultava myös muista tilintarkastuksessa esiintulleista seikoista. Momentin ehdotetut säännökset täydentävät asiallisesti tilintarkastuslain 17 §:n tarkoittamaa hallinnon tarkastamista.

7 §. Tilintarkastajan ilmoitusvelvollisuus Vakuutusvalvontavirastolle. Pykälä vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 9 luvun 3 a §:ää ja koskee tilintarkastajan velvollisuutta ilmoittaa Vakuutusvalvontavirastolle vakuutusyhtiön toiminnassa havaitsemistaan lainvastaisuuksista ja epäkohdista. Pykälän sanamuotoja on muutettu vastaamaan uutta tilintarkastuslakia.

8 §. Tilintarkastajan määrääminen. Pykälä vastaa asiasisällöltään voimassa olevan vakuutusyhtiölain 9 luvun 4 §:ää ja koskee Vakuutusvalvontaviraston velvollisuutta määrätä vakuutusyhtiölle kelpoisuusehdot täyttävä tilintarkastaja, jos tilintarkastajaa ei ole valittu lain mukaisesti, tilintarkastajalla ei ole lain mukaista kelpoisuutta tai jos yhtiöjärjestyksen tilintarkastajaa koskevaa määräystä on rikottu.

Pykälään lisättäisiin uudesta tilintarkastuslaista johtuen uusi 3 momentti, jonka mukaan Vakuutusvalvontaviraston olisi pyydettävä Keskuskauppakamarin tilintarkastuslautakunnalta lausunto ennen kuin se määrää vakuutusyhtiölle tilintarkastajan pykälän 1 momentin 2 kohdan tarkoittamassa riippumattomuutta koskevassa tilanteessa. Koska tilintarkastajaksi hyväksyminen ja tilintarkastajan riippumattomuuden valvonta kuuluu Keskuskauppakamarin tilintarkastuslautakunnalle, Vakuutusvalvontavirasto ei voisi tehdä päätöstä kuulematta lautakuntaa. Muutos sisältyy myös jo voimassa olevaan lakiin.

Erityinen tarkastus

9 §. Erityisen tarkastuksen määrääminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi erityisestä tarkastuksesta voimassa olevan vakuutusyhtiölain 9 luvun 6 §:ää vastaavalla tavalla. Pykälä on kirjoitettu noudattaen samaa systematiikka kuin nykyisen osakeyhtiölain 7 luvun 7 §. Pykälän 1 momentti vastaa nykyisen osakeyhtiölain 7 luvun 7 §:n 1 momenttia sillä erotuksella, että erityisen tarkastuksen toimittamista ei haeta lääninhallitukselta vaan valvonnasta vastaavalta Vakuutusvalvontavirastolta. Erityisen tarkastuksen suorittaminen olisi Vakuutusvalvontaviraston harkinnassa, hakemus ei yksinään velvoittaisi erityisen tarkastuksen suorittamiseen.

Pykälän 2 momentti vastaa asiasisällöltään nykyisen osakeyhtiölain 7 luvun 7 §:n 2 momenttia ja voimassa olevan vakuutusyhtiölain 9 luvun 6 §:n 1 momenttia. Myös pykälän 3 momentti vastaa osakeyhtiölain 7 luvun 7 §:n 3 momenttia edellä kuvattuja toimivaltaista viranomaista koskevin poikkeuksin.

10 §. Erityinen tarkastaja. Pykälässä säädettäisiin 9 §:n mukaisen erityisen tarkastuksen suorittavan henkilön kelpoisuusehdoista. Erityisen tarkastajan olisi oltava osakeyhtiölain 7 luvun 8 §:n mukaisesti luonnollinen henkilö tai tilintarkastusyhteisö. Lisäksi osakeyhtiölain 7 luvun 8 §:n mukaisesti ehdotetaan, että erityisellä tarkastajalla olisi oltava sellainen taloudellisten ja oikeudellisten asioiden tuntemus, joka tarkastustehtävän laajuuteen ja laatuun katsoen on tarpeen tehtävän suorittamiseksi. Lisäksi erityiseen tarkastajaan sovellettaisiin, mitä ehdotetussa 28 luvun 7—10 §:ssä, osakeyhtiölain 24 luvun 3 §:ssä sekä tilintarkastuslain 3, 8, 18, 19 §:ssä, 24—26 ja 51 §:ssä säädetään tilintarkastajasta.

11 §. Tarkastuslausunto erityisestä tarkastuksesta. Pykälässä säädettäisiin erityisen tarkastuksen jälkeen laadittavasta tarkastuslausunnosta, joka olisi annettava yhtiökokoukselle ja pidettävä osakkaiden nähtävänä ja joka olisi pyynnöstä toimitettava osakkaille. Säännös vastaa sisällöltään nykyisen osakeyhtiölain 7 luvun 9 §:ää ja voimassa olevan vakuutusyhtiölain 9 luvun 6 §:n 4 momenttia.

12 §. Palkkio ja muut kustannukset. Pykälään ehdotetaan säännöstä erityiselle tarkastajalle maksettavasta palkkiosta. Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 9 luvun 6 §:n 4 momenttiin sisältyy säännös erityisen tarkastajan oikeudesta palkkioon. Käsillä olevassa pykälässä asiasta säädettäisiin nykyisen osakeyhtiölain 7 luvun 10 §:ää vastaavasti. Erityisellä tarkastajalla olisi oikeus saada yhtiöltä palkkio ja lisäksi yhtiö vastaisi myös muista tarkastuksesta aiheutuvista kuluista. Tuomioistuin voisi kuitenkin erityisistä syistä velvoittaa erityistä tarkastusta hakeneen osakkaan kokonaan tai osittain korvaamaan yhtiölle sen kulut.

Määräykset

13 §. Vakuutusvalvontaviraston määräykset. Ehdotettuun 13 §:ään sisältyisi valtuutussäännös, jonka mukaan Vakuutusvalvontavirasto voisi antaa tarkempia määräyksiä 6 §:n 3 momentissa tarkoitetusta kertomuksesta. Valtuutussäännökset tarkempien määräysten antamiseksi tilintarkastuksesta sisältyvät voimassa olevan vakuutusyhtiölain 9 luvun 5 §:ään. Ehdotettu valtuutussäännös on voimassa olevaa valtuutusäännöstä suppeampi ja tarkkarajaisempi.

8 luku. Oma pääoma, tilinpäätös, toimintakertomus ja konserni

Luku koskee yhtäältä vakuutusyhtiön oman pääoman jakautumista sidottuun ja vapaaseen omaan pääomaan ja toisaalta sellaisia kirjanpitoa ja tilinpäätöksen laadintaa koskevista periaatteista sekä sijoitusten arvostus- ja jaksotusperiaatteita, joista ei ole tarkoituksenmukaista säätää kaikkia kirjanpitovelvollisia koskevassa kirjanpitolainsäädännössä. Luvun säännökset on pyritty kirjoittamaan säädösteknisesti nykyistä johdonmukaisempaan järjestykseen. Luku ei sisältäisi nykyisen lain tavoin vastuuvelan kattamista koskevia säännöksiä, vaan niistä säädettäisiin omassa luvussaan. Kirjanpitoa ja tilinpäätöstä koskeviin säännöksiin ehdotetaan vain vähän asiamuutoksia, koska suuret sisältömuutokset toteutettiin kansainvälisten tilinpäätösstandardien käyttöönotosta ja tilinpäätösdirektiivien muuttamisesta johtuen vuoden 2005 alusta voimaan tulleella lailla vakuutusyhtiölain muuttamisesta (1319/2004).

Luvun säännökset perustuvat osin Euroopan unionin vakuutusyrityksiä koskevaan tilinpäätösnormistoon ja osin kansalliseen sääntelyyn. EU:n tilinpäätösnormistoa ovat yleisperusteluissa tarkemmin kuvaillut tilinpäätösdirektiivi, konsernitilinpäätösdirektiivi, vakuutusyritysten tilinpäätösdirektiivi, IAS-asetus, niin sanottu modernisointidirektiivi ja kauppa- ja teollisuusministeriön asetus rahoitusvälineiden arvostamisesta sekä merkitsemisestä tilinpäätökseen ja konsernitilinpäätökseen (1315/2004).

Osakeyhtiölain 8 luvun tilinpäätössäännöksiä ei selkeyden vuoksi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sovellettaisi vakuutusyhtiöön, vaan niitä vastaavat säännökset sisällytettäisiin vakuutusyhtiölakiin. Sen sijaan kirjanpitolain (1336/1997) säännöksiä sovellettaisiin vakuutusyhtiölain kirjanpitoa koskevien säännösten taustalakina nykykäytännön mukaisesti.

1 §. Osakeyhtiölain soveltaminen. Tilinpäätöksen ja kirjanpidon osalta vakuutusyhtiöön sovellettaisiin nykyisestä osakeyhtiölaista vain 8 luvun 10 §:n säännöksiä, jotka koskevat tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen rekisteröimistä sekä 8 luvun 12 §:n konsernimääritelmää.

Oma pääoma

2 §. Oman pääoman lajit ja käyttö. Pykälässä määritellään vakuutusyhtiön oman pääoman lajit nykyistä osakeyhtiölakia vastaavalla tavalla. Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiön oma pääoma jakautuu sidottuun ja vapaaseen omaan pääomaan. Sidottua omaa pääomaa ovat vakuutusosakeyhtiössä osakepääoma sekä arvonkorotusrahasto ja muut kirjanpitolain mukaiset realisoitumattomiin arvonmuutoksiin perustuvat rahastot. Viimeksi mainittuja ovat kirjanpitolain 5 luvun 2 a §:ssä tarkoitettu käyvän arvon rahasto samoin kuin kirjanpitolain 7 a luvun mukaisesti noudettavissa kansainvälisissä tilinpäätösstandardeissa (IFRS-standardit) tarkoitetut käyvän arvon rahasto ja uudelleenarvostusrahasto. Keskinäisessä vakuutusyhtiössä sidottua omaa pääomaa ovat takuupääoma, pohjarahasto sekä arvonkorotusrahasto ja muut kirjanpitolain mukaiset realisoitumattomiin arvonkorotuksiin perustuvat rahastot. Muut rahastot sekä tilikauden ja edellisten tilikausien voitto ja tappio ovat nykyisen osakeyhtiölain tapaan vapaata omaa pääomaa.

Koska ehdotuksessa on lähtökohtana, ettei yhtiön osakkeilla ole nimellisarvoa, ehdotus ei sisällä säännöksiä ylikurssirahastosta. Ehdotuksessa ei säädetä myöskään vararahastosta, koska tälle ei ole tarvetta. Ennen lain voimaantuloa perustetusta ylikurssi- ja vararahastosta säädetään voimaanpanolaissa. Näiden rahastojen kohdalla on kysymys siirtymäsäännöksestä, koska uudessa laissa tällaisia rahastoja ei tunneta. Voimaanpanolain mukaan nämä rahastot ovat sidottua omaa pääomaa. Tarkemmat säännökset ylikurssi- ja vararahastosta säädetään voimaanpanolaissa. Vakuutusosakeyhtiössä näitä varoja voidaan käyttää osakepääoman rahastokorotukseen. Keskinäisessä vakuutusyhtiössä takuupääoman rahastokorotus ei ole mahdollista ehdotetun 14 luvun 5 §:n mukaisesti.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi selvyyden vuoksi, että oman pääoman jakamisesta säädetään tämän luvun lisäksi 16—18 luvuissa.

3 §. Sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto. Pykälä vastaa nykyisen osakeyhtiölain 8 luvun 2 §:ää, sillä täydennyksellä, että ehdotetussa pykälän 1 momentissa keskinäisen vakuutusyhtiön takuupääomaa koskisivat samat säännökset kuin osakeyhtiön osakepääomaa.

Pykälän 2 momentin mukaan osakepääoman osalta rahastoon merkitään myös se määrä, jolla osakepääomaa alennetaan ja jota ei käytetä tappion kattamiseen tai varojen jakamiseen. Ehdotusta ei sovelleta takuuosuuksiin, koska keskinäisen vakuutusyhtiön takuupääomaan ja takuuosuuksiin sovelletaan ehdotetun 17 luvun 1 §:n nojalla osakeyhtiölain 14 luvun säännöksiä osakepääoman käyttämisestä vain sellaisen tappion välittömään kattamiseen, johon vapaa oma pääoma ei riitä.

Tilinpäätös ja toimintakertomus

4 §. Kirjanpitolain soveltaminen. Vakuutusyhtiön kirjanpidossa ja tilinpäätöksen, toimintakertomuksen sekä konsernitilinpäätöksen laadinnassa noudatettaisiin nykyistä käytäntöä vastaavasti kirjanpitolakia, jollei vakuutustoiminnan erityisluonteesta johtuen muuta säädetä vakuutuslainsäädännössä. Pykälän 1 momentti vastaa pääosin voimassa olevan lain 10 luvun 1 §:n 2 momenttia.

Pykälän 2 momentissa luetellaan ne kirjanpitolain säännökset, joita ei sovelleta vakuutusyhtiön tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimiseen. Momentti vastaa pääosin voimassa olevan lain 10 luvun 1 §:n 3 momenttia sillä erotuksella, että kirjanpitolain 4 luvun 3, 4 ja 5 §:n 5 momenttia sovellettaisiin vakuutusyhtiöön. Kyseessä on tekninen muutos. Toinen muutos voimassa olevaan lakiin verrattuna on, että momentin mukaan vakuutusyhtiöihin ei enää sovellettaisi kirjanpitolain 1 luvun 4 §:n 2 momentin mukaista säännöstä, koska vakuutusyhtiöllä ei nykykäsityksen mukaan voi olla sellaisia eri toimintoja harjoittavia liikkeitä, jotka tekisivät vakuutusyhtiöstä täysin erillisen tilinpäätöksen.

Pykälän 3 momentti sisältää ne kirjanpitolain säännökset, joita ei sovelleta vakuutusyhtiön konsernitilinpäätöksen ja emoyhtiön toimintakertomuksen laatimiseen. Momentti vastaa sisällöltään pääosin voimassa olevan lain 10 luvun 1 §:n 4 momenttia. Nykyisestä sääntelystä poiketen kirjanpitolain 6 luvun 5 §:n 1 momenttia, jonka mukaan konsernitilinpäätökseen yhdisteltävällä suomalaisella tytäryrityksellä tulee olla sama tilikausi kuin emoyrityksellä, sovellettaisiin vakuutusyhtiöön. Vakuutustoiminnan erityisluonteesta ei johdu tarvetta emoyrityksen ja tytäryrityksen tilikauden osalta muita toimialoja poikkeavalle sääntelylle. Vakuutusyhtiön konsernitilinpäätöksen laatimisessa noudatettaisiin soveltuvin osin kirjanpitolain 3 luvun 2 §:n 1 momenttia ja 3 §:ää, 4 luvun 2 §:ää, 5 §:ää ja 6 §:ää, 5 luvun 1 §:ää, 3—12 §:ää, 14 ja 15 §:ää sekä 18—20 §:ää.

Pykälän 4 momentti vastaa voimassa olevan lain 10 luvun 1 b §:ää, jonka mukaan muut kuin käteisellä rahalla suoritetut maksut on kirjattava kuukausikohtaisesti tai muulla vastaavalla jaksotuksella kolmen kuukauden kuluessa kalenterikauden tai jakson päättymisestä. Kirjanpitolain 2 luvun 4 §:n 2 momentin säännöstä neljän kuukauden määräajasta ei sovelleta vakuutusyhtiöön, koska vakuutusyhtiön tilinpäätös on laadittava kolmen kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Tämän vuoksi myös vakuutusyhtiön kirjanpidon kirjaukset on tehtävä saman kolmen kuukauden kuluessa.

Pykälän 5 momentti vastaa asiasisällöltään voimassa olevan lain 10 luvun 1 §:n 5 momenttia, jonka mukaan kirjanpitolain 3 luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohtaa ei sovelleta Suomen lainsäädännön mukaisesti määräytyvien vakuutussopimusten käsittelyyn vakuutusyhtiön tilinpäätöksessä ja konsernitilinpäätöksessä.

Pykälän 6 momentti vastaa voimassa olevan lain 10 luvun 1 §:n 6 momenttia. Momentissa määritellään, mitä kirjanpitolain pysyvillä vastaavilla tarkoitetaan vakuutusyhtiön taseessa. Momentissa määritellään myös, mitä vaihto-omaisuudella tarkoitetaan vakuutusyhtiön taseessa. Kirjanpitolain 4 luvun 5 §:n 3 ja 4 momentteja voidaan soveltaa, koska 6 momentissa määritellään, miten edellä mainittujen lainkohtien määritelmät soveltuvat vakuutusyhtiön taseen eriin aineettomat hyödykkeet, aineelliset hyödykkeet ja tavaravarastot.

Pykälän 7 momenttiin ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan kirjanpitolain 4 luvun 5 §:n 3 momenttia sovelletaan vakuutusyhtiön kiinteistösijoituksiin. Menettely vastaa omassa käytössä olevien kiinteistöjen osalta pysyvien vastaavien säännöksiä, mutta vastaava säännös soveltuu myös vakuutusyhtiön sijoituskiinteistöihin, jos ne arvostetaan hankintamenoon. Sijoituskiinteistöjen ja omassa käytössä olevien kiinteistöjen kirjanpitomenettely eroaa hankintamenoa sovellettaessa muun muassa siten, että omassa käytössä olevaan kiinteistöön ei voi tehdä tuloutettua arvonkorotusta. Sijoituskiinteistöt voidaan valinnaisesti arvostaa myös käypään arvoon, jolloin käyvän arvon muutokset merkitään tuloslaskelmaan. Tällöin kirjanpitolain 4 luvun 5 § ei tule sovellettavaksi.

Pykälän 8 momentti vastaa voimassa olevan lain 10 luvun 11 b §:ää. Yhtenäisiä laadintaperiaatteita ei tarvitse soveltaa tytär- ja osakkuusyrityksen vakuutustekniseen vastuuvelkaan, eikä sellaisiin sijoituksiin, joiden arvojen kehitys vaikuttaa vakuutuksenottajien oikeuksiin (sijoitussidonnaisten vakuutusten katteena olevat varat).

5 §. Tilikausi. Pykälässä säädettäisiin vakuutusyhtiön ja vakuutusyhtiön emoyrityksenä toimivan vakuutusomistusyhteisön tilikaudesta. Tilikausi olisi vakuutusyhtiöiden osalta nykyisen käytännön mukaisesti kalenterivuosi. Lisäksi säännöstä sovellettaisiin vakuutusomistusyhteisöön, kun vakuutusomistusyhteisön tilikausi määräytyy nykyisin kirjanpitolain mukaan. Säännöstä sovellettaisiin kuitenkin vain suomalaiseen vakuutusomistusyhteisöön, koska ulkomaisia yhteisöjä koskevat niiden kotivaltioiden lait. Ehdotettu säännös rajaa tilikauden kirjanpitolain 1 luvun 4 §:ää suppeammaksi. Kirjanpitolaissa periaatteena on, että tilikausi on jatkuvassa toiminnassa 12 kuukauden pituinen.

Pykälän toisessa virkkeessä säädettäisiin, että toimintaa aloitettaessa tai tilinpäätöksen ajankohtaa muutettaessa tilikausi saa olla kalenterivuotta lyhyempi tai pidempi, kuitenkin enintään 18 kuukautta. Säännös vastaa kirjanpitolain 1 luvun 4 §:n toista virkettä ja voimassa olevan lain 10 luvun 1 a §:ää.

6 §. Tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimisaika. Nykykäytännön, josta säädetään voimassa olevan lain 10 luvun 1 c §:n 5 momentissa, mukaisesti vakuutusyhtiön tilinpäätös ja toimintakertomus laadittaisiin kolmen kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Lisäksi ehdotuksessa esitetään, että myös vakuutusomistusyhteisön tilinpäätös ja toimintakertomus olisi laadittava kolmen kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Tältä osin ehdotus vastaa rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetussa laissa tarkoitettua omistusyhteisöä koskevaa sääntelyä.

7 §. Sijoitus- ja käyttöomaisuus. Pykälässä määriteltäisiin sijoitus- ja käyttöomaisuus. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 10 luvun 4 §:ää.

8 §. Tilinpäätöksen sisältö. Pykälän 1 momentti, jossa säädetään, mitä tilinpäätöksen tulee sisältää, vastaa voimassa olevan lain 10 luvun 1 c §:n 1 momenttia. Pykälän 2 momentissa viitattaisiin tämän luvun 20 §:ään ja selvennettäisiin konsernitilinpäätöksen sisällyttämistä tilinpäätökseen. Konsernitilinpäätös on osa emoyhtiönä olevan vakuutusyhtiön tilinpäätöstä.

Pykälän 3 momentti vertailutiedoista vastaa voimassa olevan lain 10 luvun 1 c §:n 2 momenttia.

Pykälän 4 momentissa on säännös velvollisuudesta liittää tilinpäätökseen toimintakertomus. Momentti vastaa voimassa olevan lain 10 luvun 1 c §:n 3 momenttia. Toimintakertomuksen sisällöstä säädettäisiin luvun 9—13 §:ssä. Momentissa ehdotetaan lisäksi säädettäväksi siitä, että toimintakertomuksen sijasta osakeyhtiölakiin perustuvat 10—13 §:ssä säädetyt tiedot voitaisiin kuitenkin ilmoittaa tilinpäätöksen liitetietoina, jollei kirjanpitolaissa toisin säädetä. Ehdotuksen tarkoituksena on poistaa ristiriita IFRS-tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen väliltä. Ehdotuksella vältetään tilanteet, joissa sama tieto saatetaan joutua esittämään toimintakertomuksessa tämän lain säännösten johdosta ja liitetiedoissa IFRS-standardien johdosta. Vastaava säännös sisältyy nykyiseen osakeyhtiölakiin.

Pykälän 5 momentti tilinpäätöksen ja sen liitteiden selkeydestä vastaa voimassa olevan lain 10 luvun 1 c §:n 4 momenttia.

9 §. Toimintakertomuksen tiedot toiminnasta ja sen kehittymisestä. Pykälä sisältäisi säännökset toimintakertomuksessa esitettävistä vakuutusyhtiön toimintaa ja sen kehittymistä koskevista tiedoista, joista nykyisin säädetään sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusyrityksen tilinpäätöksestä ja konsernitilinpäätöksestä annetun asetuksen (1340/2002) 6 §:ssä.

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan vakuutusyhtiön olisi annettava selostus, joka antaa oikean kuvan yhtiön liiketoiminnan kehittymisestä ja tuloksesta sekä taloudellisesta asemasta. Selostuksen olisi sisällettävä myös kuvaus merkittävimmistä riskeistä ja epävarmuustekijöistä. Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan toimintakertomuksessa olisi annettava myös selvitys tutkimus- ja kehitystoiminnan laajuudesta, jos sillä on merkitystä oikean ja riittävän tiedon saamiseksi toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Säännös perustuu tilinpäätösdirektiivin 46 artiklan 2 kohdan c alakohtaan, jonka mukaan toimintakertomuksessa on annettava tiedot tutkimus- ja kehitystoiminnasta. Momentin 3 kohta vastaa tilinpäätösasetuksen 6 §:n 1 momentin 3 kohtaa, 4 kohta momentin 3 kohtaa ja 5 kohta sisällöltään momentin 5 kohtaa. Momentin 6 kohta vastaa nykyisen osakeyhtiölain 8 luvun 5 §:n 4 momenttia, jonka mukaan yrityksen on annettava tiedot ulkomaisista sivuliikkeistään.

Pykälän 2 momentti vastaa sisällöltään tilinpäätösasetuksen 6 §:n 2 momenttia ja pykälän 3 momentti asetuksen 6 §:n 3 momenttia.

10 §. Toimintakertomuksen tiedot omasta pääomasta ja pääomalainoista. Pykälän 1 momentti vastaa nykyisen osakeyhtiölain 8 luvun 5 §:n 2 momenttia, jonka mukaan toimintakertomuksessa on oltava hallituksen esitys yhtiön voittoa koskeviksi toimenpiteiksi sekä esitys mahdollisesta muun vapaan oman pääoman jakamisesta.

Pykälän 2 momentti vastaa nykyisen osakeyhtiölain 8 luvun 5 §:n 3 momenttia, siten täydennettynä, että osakkeita koskevat säännökset koskevat myös takuuosuuksia.

11 §. Toimintakertomuksen tiedot lähipiirilainoista. Pykälä vastaa nykyisen osakeyhtiölain 8 luvun 6 §:ää, jossa säädetään toimintakertomuksessa ilmoitettavista rahalainoista, vastuista ja vastuusitoumuksista yhtiön lähipiiriin kuuluvalle sekä niiden pääasiallisista ehdoista. Pykälän 2 momentti sisältää osakeyhtiölain mukaisen määritelmän yhtiön lähipiiristä.

12 §. Toimintakertomuksen tiedot rakenne- ja rahoitusjärjestelyistä. Pykälässä säädettäisiin nykyisen osakeyhtiölain 8 luvun 7 §:ää vastaavalla tavalla toimintakertomuksessa annettavista tiedoista vakuutusyhtiön rakenne- ja rahoitusjärjestelyistä. Pykälä vastaa sisällöltään edellä mainittua osakeyhtiölain säännöstä kuitenkin siten, että sen 2—5 kohdissa edellytetyt tiedot osakkeista, optio-oikeuksista ja erityisistä oikeuksista koskevat myös vastaavia tietoja keskinäinen vakuutusyhtiön takuuosuuksista. Lisäksi nykyisestä osakeyhtiölaista poiketen toimintakertomuksessa olisi annettava selostus, jos vakuutusyhtiö on tilikauden aikana vakuutuskannan luovutuksen perusteella vastaanottanut varoja tai velkoja tai luovuttanut varoja tai velkoja tai vastuun siirtämisen perusteella vastaanottanut varoja tai velkoja.

13 §. Toimintakertomuksen tiedot omista osakkeista ja takuuosuuksista. Pykälä vastaa sisällöltään nykyisen osakeyhtiölain 8 luvun 8 §:ää, joka koskee toimintakertomuksessa ilmoitettavia tietoja yhtiön omista osakkeista. Vakuutusyhtiölaissa säännös kuitenkin koskisi paitsi vakuutusosakeyhtiön osakkeita myös keskinäisen vakuutusyhtiön takuuosuuksia.

Arvostus- ja jaksotussäännökset

14 §. Saamisten sekä rahoitusvarojen ja -velkojen arvostus- ja jaksotussäännökset. Pykälä vastaa sisällöllisesti voimassa olevan lain 10 luvun 4 b §:ää. Pykälän 1 momentin 2 kohta poikkeaa voimassa olevan säännöksen 2 kohdasta siten, että siinä mainitun vastuuvelan laskentaperiaatteista annetun asetuksen säännökset ehdotetaan kirjoitettavaksi lain 9 lukuun. Uusi sääntely ei kuitenkaan muuta asiallisesti voimassa olevaa lakia.

15 §. Sijoitusten arvostus- ja jaksotustavan valinta. Pykälän 1 momentti vastaa asiasisällöltään voimassa olevan lain 10 luvun 4 c §:n 7 momenttia. Momentissa on pääperiaatteena, että vakuutusyhtiön on valittava sijoitusten arvostustapa siten, että tiettyyn käyttötarkoitukseen luettaviin varoihin sovelletaan yhdenmukaisia arvostusperiaatteita. Valittua arvostustapaa on noudatettava johdonmukaisesti.

Pykälän 2 momentissa todetaan lähinnä selvyyden vuoksi, että taseen pääryhmään ”Sijoitussidonnaisten vakuutusten katteena olevat sijoitukset” sisältyvien sijoitusten arvostuksesta säädetään luvun 19 §:ssä.

Pykälän 3 momentti perustuu vakuutusyritysten tilinpäätösdirektiiviin, jonka mukaan taseen liitetietona on ilmoitettava tase-eräkohtaisesti sijoitusten hankintameno ja käypä arvo. Momentti vastaa voimassa olevan lain 10 luvun 4 c §:n 9 momenttia.

16 §. Sijoitusten arvostaminen hankintamenoon ja arvonkorotus. Pykälän 1 momentti vastaa asiasisällöltään voimassa olevan lain 10 luvun 4 c §:n 1 momenttia. Sosiaali- ja terveysministeriöllä on nykyisen lain nojalla määräyksenantovaltuus, jonka perusteella ministeriö on voinut puuttua käyttöomaisuudeksi ja saamisiksi katsottavien sijoitusten tase-arvostuksiin edellyttämällä niiden arvostamista alimpaan arvoon. Käytännössä valtuutussäännöstä ei ole käytetty. Vastaavaa valtuutussäännöstä ei ole katsottu tarpeelliseksi ottaa uuteen lakiin.

Pykälän 2 momentti sisältää säännökset joukkovelkalainojen ja muiden vastaavien raha- ja pääomamarkkinavälineiden arvostamisesta hankintamenoon. Momentti vastaa asialliselta sisällöltään vakuutusyrityksen tilinpäätöksestä ja konsernitilinpäätöksestä annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 27 §:n säännöksiä. Tilinpäätösasetuksessa oleva sääntely ehdotetaan kirjoitettavaksi lakiin, koska kysymys on merkittävistä vakuutusyhtiön sijoitusten arvostusperiaatteista, joita koskevan sääntelyn tulee olla lain tasolla. Tilinpäätösasetuksen 27 §:ään verrattuna momentin kirjoitusasu on uudistettu ja terminologia yhdenmukaistettu muiden 8 luvun säännösten kanssa.

Pykälän 3 momentti vastaa voimassa olevan lain 10 luvun 4 c §:n 3 momenttia. Pykälän 4 momentti vastaa voimassa olevan lain 10 luvun 4 c §:n 4 momenttia.

Pykälän 5 momentti vastaa voimassa olevan lain 10 luvun 4 c §:n 10 momenttia. Säännös vastaa kirjanpitolain 5 luvun 17 §:n 2 momenttia, jota ei sovelleta vakuutusyhtiöihin. Momenttia ei sovelleta sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin, koska 3 momentissa on kysymys hankintamenoon arvostamista. Sijoitussidonnaiset vakuutukset arvostetaan käypään arvoon tämän luvun 19 §:n mukaisesti.

Pykälän 6 momentti vastaa asiasisällöltään voimassa olevan lain 10 luvun 4 c §:n 8 momenttia, jonka mukaan hyödyke siirretään sijoitusomaisuudeksi tai käyttöomaisuudeksi katsottavien sijoitusten ryhmästä toiseen 1—4 momentissa tarkoitetun tasearvon määräisenä.

17 §. Sijoitusten arvostaminen käypään arvoon. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa lakia vastaavalla tavalla sijoitusten arvostamisesta käypään arvoon. Käypään arvoon arvostaminen rajoitettaisiin koskemaan vakuutusyhtiön varoja, jotka kuuluvat taseen vastaavien pääryhmään ”Sijoitukset” siten, että tiettyyn käyttötarkoitukseen kuuluviin varoihin on sovellettava yhdenmukaisia arvostusperiaatteita. Näistä periaatteista säädettäisiin pykälän 1 momentissa. Ehdotuksen mukaan 1 momentissa tarkoitetut sijoituksiin kuuluvat rahoitusvälineet arvostetaan käypään arvoon ja käyvän arvon muutos merkitään tuotoksi tai kuluksi tuloslaskelmaan tai taseen omaan pääomaan sisältyvään käyvän arvon rahastoon. Ehdotus perustuu sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen (1412/2004) ja osittain Vakuutusvalvontaviraston antamiin määräyksiin. Ohjeiden periaatteet, ehdotetaan selvyyden vuoksi siirrettäväksi lakiin.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tarkemmin muista kuin rahoitusvälineiksi luokiteltavista sijoituksista, jotka voidaan arvostaa käypään arvoon. Kyse on IFRS-standardien tunnistamista vaihtoehtoisista menettelyistä sijoituskiinteistöjen ja biologisten hyödykkeiden arvostamisesta käypään arvoon. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia määräyksiä käyvän arvon arvostuksen edellytyksistä sellaisten vastaaviin ja vastattaviin kuuluvien omaisuus- tai velkaerien osalta, jotka kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaan voidaan arvostaa käypään arvoon.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin muiden vastaaviin ja vastattaviin kuuluvien omaisuus- ja velkaerien arvostamisesta käypään arvoon. Fair value -direktiivissä jäsenvaltioille annettiin mahdollisuus rajata, mitkä varat tai velat voidaan arvostaa käypään arvoon. Ehdotuksen mukaan sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa asetuksen tiettyjen varojen ja velkojen arvostamisesta käypään arvoon modernisointidirektiivin asettamissa rajoissa. Lisäksi ehdotuksen mukaan tällaisten omaisuuserien käyvän arvon muutos merkitään tuotoksi tai kuluksi tuloslaskelmaan.

18 §. Johdannaissopimusten arvostaminen ja jaksotussäännökset. Johdannaissopimukset arvostettaisiin valinnaisesti joko 16 §:n 1 momentin mukaisesti hankintamenoon tai 17 §:n 1 momentin mukaan käypään arvoon 15 §:ssä säädetyin edellytyksin.

19 §. Sijoitussidonnaisten vakuutusten katteena olevien sijoitusten arvostaminen käypään arvoon. Pykälässä säädettäisiin sijoitussidonnaisten vakuutusten katteena olevien sijoitusten arvostaminen käypään arvoon. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 10 luvun 4 d §:n 2 ja 3 momentin säännöksiä.

Pykälän 1 momentti sisältäisi sijoitussidonnaisten vakuutusten katteena olevien sijoitusten arvostussäännöt. Kyseessä olevien sijoitusten arvostamista ei voida valita, vaan vakuutusyritysten tilinpäätösdirektiivin 46 artiklan 2 kohdan mukaan ne arvostetaan aina käypään arvoon. Käyvän arvon muutos merkitään tuotoksi tai kuluksi tuloslaskelmaan.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin sijoituksiin kuuluvien varojen siirroista. Sijoitussidonnaisten vakuutusten katteena olevat sijoitukset arvostetaan aina käypään arvoon. Muut sijoitukset voidaan arvostaa joko hankintamenoon tai käypään arvoon. Jos sijoitussidonnaisten vakuutusten katteeksi siirretään omaisuutta, joka on arvostettu hankintamenoon, kyseinen omaisuuserä siirretään taseessa käyvän arvon määräisenä. Käyvän arvon ja hankintamenon positiivinen erotus merkittäisiin tuloslaskelmaan arvonkorotukseksi ja negatiivinen erotus arvonalennukseksi.

Konserni

20 §. Konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuus. Vakuutusyhtiön konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuus vastaa asiasisällöltään kirjanpitolain 6 luvun 1 §:ää. Konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuus ei seuraa kansainvälisistä tilinpäätösstandardeista, mutta silloin kun yritys on velvollinen kansallisen lainsäädännön perustella laatimaan IFRS-konsernitilinpäätöksen, hyväksyttyjä standardeja sovelletaan konsernitilinpäätöksen laatimiseen. Kirjanpitolakia vastaavat säännökset ovat pykälän 1 ja 2 momentissa.

Pykälän 3 momentti vastaa nykyisen osakeyhtiölain 8 luvun 9 §:n 2 momenttia. Emoyrityksenä oleva vakuutusyhtiö olisi velvollinen laatimaan konsernitilinpäätöksen, jos se jakaa varoja osakkeenomistajille tai maksaa korkoa takuupääoman omistajille tai jos vakuutusyhtiö on julkinen yhtiö. Konsernitilinpäätös ei rajoita voitonjakoa, mutta voitonjako edellyttää konsernitilinpäätöksen laatimista, jotta emoyhtiön maksukykyisyys pystytään selvittämään.

21 §. Konsernitilinpäätöksen sisältö ja emoyhtiön toimintakertomuksessa esitettävät tiedot konsernista. Pykälän 1 momentti vastaa asiasisällöltään kirjanpitolain 6 luvun 2 §:n 1 ja 2 momenttia. Vakuutusyhtiön olisi kuitenkin kirjanpitolain 6 luvun 2 §:n 2 momentista poiketen aina laadittava konsernin rahoituslaskelma.

Pykälän 2 momentissa lueteltaisiin ne vakuutusyhtiön tilinpäätöstä koskevat säännökset, joita konsernitilinpäätöksen laatimisessa on noudatettava.

Pykälän 3 momentissa emoyhtiö velvoitettaisiin esittämään toimintakertomuksessaan luvun 9—13 §:ssä tarkoitetut tiedot myös konsernista.

Pykälän 4 momentin, joka vastaa kirjanpitolain 6 luvun 2 §:n 4 momenttia, mukaan konsernitilinpäätökseen kuuluvien ja siihen liitettyjen asiakirjojen on oltava selkeitä ja niiden on muodostettava yhtenäinen kokonaisuus.

22 §. Vakuutusomistusyhteisön tai rahoitusalan yrityksiä sisältävän konsernin konsernitilinpäätös ja toimintakertomus. Pykälä vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 10 luvun 11 §:n 7 ja 8 momenttia. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin emoyrityksenä toimivan vakuutusomistusomistusyhteisön konsernitilinpäätöksestä ja toimintakertomuksen sisällöstä, joka vastaa emoyhtiönä olevan vakuutusyhtiön konsernitilinpäätöksen ja toimintakertomuksen sisältöä.

Pykälän 2 momentissa tehdään mahdolliseksi, että konsernitilinpäätös laaditaan siten kuin rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetussa laissa säädetään, jos vakuutusyhtiön tai vakuutusomistusyhteisön konserniin kuuluu luottolaitos tai sijoituspalveluyritys ja jos se on tarpeen oikean ja riittävän kuvan saamiseksi konsernin toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta.

23 §. Työeläkevakuutusyhtiön tilinpäätöstietojen yhdisteleminen konsernitilinpäätökseen. Pykälä vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 10 luvun 11 a §:n 1 momentin toista virkettä, jonka mukaan työeläkevakuutusyhtiön tilinpäätöstietoja ei saa yhdistellä toisen vakuutusyhtiön tai muun yhteisön konsernitilinpäätökseen. Emoyrityksen toimintakertomuksessa ilmoitettavien lakisääteistä työeläkevakuutusta harjoittavan tytär- tai osakkuusyritystä koskevien tietojen osalta sovellettaisiin kuitenkin luvun 9—13 §:ää.

Kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaan laadittava tilinpäätös ja konsernitilinpäätös

24 §. Kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltaminen. Pykälä vastaa asiasisällöltään voimassa olevan vakuutusyhtiölain 10 luvun 1 §:n 7 momenttia. Pykälän 1 kohdan kirjoitustapa ehdotetaan muutettavaksi kirjanpitolain 7 a luvun 2 §:n 1 momentin mukaiseksi. Muutoksella ei ole vaikutusta pykälän asiasisältöön.

25 §. Kirjanpitolain säännösten soveltaminen kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja noudattaen laadittuun tilinpäätökseen ja konsernitilinpäätökseen. Pykälässä luetellaan ne kirjanpitolain säännökset, joita sovelletaan kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja noudattaen tehtyyn tilinpäätökseen ja konsernitilinpäätökseen. Pykälä vastaa asiasisällöltään voimassa olevan lain 10 luvun 1 §:n 8 momenttia.

26 §. Tämän lain säännösten soveltaminen kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja noudattaen laadittuun tilinpäätökseen ja konsernitilinpäätökseen. Pykälässä luetellaan ne käsiteltävänä olevan luvun säännökset, joita sovelletaan kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja noudattaen tehtyyn tilinpäätökseen ja konsernitilinpäätökseen. Pykälä vastaa asiasisällöltään voimassa olevan lain 10 luvun 1 §:n 9 momenttia.

27 §. Osavuosikatsaus ja johdon osavuotinen selvitys. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että sellaisenkin julkisen vakuutusyhtiön, jonka osakkeilla tai takuuosuuksilla ei käydä julkisesti kauppaa, olisi laadittava arvopaperimarkkinalain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettu osavuosikatsaus tai johdon osavuotinen selvitys. Tällöin noudatettaisiin soveltuvin osin, mitä arvopaperimarkkinalain 2 luvun 5, 5 a, 5 b, 5 c ja 5 d §:ssä säädetään. Katsaus olisi ilmoitettava rekisteröitäväksi kolmen kuukauden kuluessa katsauskauden päättymisestä. Katsauksesta annettaviin jäljennöksiin noudatettaisiin soveltuvin osin, mitä kirjanpitolain 3 luvun 11 §:ssä säädetään. Nykyinen osakeyhtiölaki ei enää sisällä säännöksiä osavuosi- ja vuosikatsauksesta. Vakuutusyhtiölaissa säännökset osavuosikatsauksesta ehdotetaan kuitenkin säilytettäväksi vakuutustoiminnan erityisluonteesta johtuen. Lisäksi pykälässä säädettäisiin arvopaperimarkkinalain 2 luvun 5 §:n 4 momentista ja 5 c §:stä johtuen uudesta johdon osavuotisesta selvityksestä.

Asetukset, määräykset, poikkeusluvat ja lausunnot

28 §. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksenantovaltuudet. Pykälässä säädettäisiin sosiaali- ja terveysministeriön toimivallasta antaa asetuksella tarkempia säännöksiä asioista, jotka johtuvat vakuutustoiminnan erityisluonteesta. Ehdotettu säännös poikkeaa voimassa olevasta laista siinä, että pykälään on koottu kaikki kirjanpitoa ja tilinpäätöstä koskevat ministeriön valtuutussäännökset. Voimassa olevassa laissa toimivaltuussäännöksiä sisältyy useisiin 10 luvun säännöksiin.

Pykälän 1 kohdan asiasisältö vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 10 luvun 14 §:n 1 momenttia. Pykälän 2 kohdan asiasisältö vastaa 10 luvun 4 c §:n 5 ja 6 momenttia. Pykälän 3 kohdan asiasisältö vastaa 10 luvun 1 §:n 7 momenttia. Pykälän 4 kohdan asiasisältö vastaa 10 luvun 14 §:n 2 momenttia.

Pykälän 1, 3 ja 4 kohdissa tarkoitetaan sosiaali- ja terveysministeriön asetusta vakuutusyrityksen tilinpäätöksestä ja konsernitilinpäätöksestä (1340/2002). Pykälän 2 kohdassa tarkoitetaan sosiaali- ja terveysministeriön asetusta rahoitusvälineiden, sijoituskiinteistöjen, biologisten hyödykkeiden ja eräiden muiden sijoitusten merkitsemisestä vakuutusyrityksen tilinpäätökseen ja konsernitilinpäätökseen (1412/2004).

Pykälään ei ehdoteta lisättäväksi voimassa olevan lain 10 luvun 5 §:n 2 momentin säännöstä, jossa sosiaali- ja terveysministeriölle annetaan valtuus säätää asetuksella siitä, miten pääomalaina merkitään taseeseen omana eränään. Sääntely on ollut aikaisemmin tarpeellinen siksi, että muiden kirjanpitovelvollisten osalta pääomalainaa on pidetty omana pääomana toisin kuin vakuutusyhtiöiden osalta pääomalainaa on käsitelty velkana. Vakuutusyhtiöiden osalta voimassa oleva sääntely perustuu tilinpäätösdirektiivin 6 artiklaan, jonka mukaan pääomalainat on esitettävä tasekaavassa vastattavaa puolella omana tase-eränään. Pääomalaina luokitellaan vakuutusyhtiön taseessa vieraan ja oman pääoman väliseksi eräksi ja se rinnastetaan velkaan. Nyt kyseiselle erityissääntelylle ei ole enää tarvetta, koska pääomalainaa koskeva sääntely on muutettu kaikkien kirjanpitovelvollisten osalta sellaiseksi, että pääomalaina on vierasta pääomaa. Mainittu uudistus johtuu pääasiassa siitä, että pääomalainaa ei IFRS-standardien mukaan yleensä voitaisi pitää omana pääomana.

29 §. Vakuutusvalvontaviraston määräyksenantovaltuudet. Vakuutusvalvontavirastolle ehdotetaan nykytilaa vastaavasti oikeutta antaa kirjapitoa ja tilinpäätöstä koskevia vakuutustoiminnan erityisluonteesta johtuvia luonteeltaan lähinnä teknisiksi katsottavia määräyksiä.

Vakuutusvalvontavirasto antaisi pykälän 1 kohdan mukaan tarkemmat määräykset tilinpäätöksen, konsernitilinpäätöksen, toimintakertomuksen, osavuosikatsauksen, johdon osavuotisen selvityksen ja tilinpäätöstiedotteen laatimisesta. Tilinpäätöstiedotteen osalta viraston määräyksenantovaltuus koskee vain arvopaperimarkkinalakia täydentäviä ja täsmentäviä vakuutustoiminnan erityisluonteesta johtuvia säännöksiä.

Virasto antaisi niin ikään pykälän 2 kohdan mukaan tarkemmat määräykset sijoitusten käyvän arvon mukaisen arvostuksen edellytyksistä, sijoitusten käyvän arvon ja hankintamenon määrittämisestä ja esittämisestä tase-eräkohtaisesti tilinpäätöksen liitetiedoissa sekä sijoitusomaisuuden ja käyttöomaisuuden välisistä siirroista. Viraston määräykset täsmentäisivät 28 §:ssä tarkoitettuja ministeriön asetuksella annettavia säännöksiä.

Pykälän 3 kohdan mukaan virasto antaisi tarkempia määräyksiä rahoitusvälineiden luokittelusta ja suojauslaskennasta ja 4 kohdan mukaan johdannaissopimusten käsittelystä vakuutusyhtiön kirjanpidossa ja sen tilinpäätöksessä. Pykälän 5 kohdan mukaisesti virasto antaisi tarkemmat määräykset vakuutusteknisen vastuuvelan ja vakavaraisuuden ilmoittamisesta tilinpäätöksessä tai toimintakertomuksessa. Virasto antaisi 6 kohdan mukaan myös tarkemmat määräykset 27 §:ssä tarkoitetun osavuosikatsauksen ja johdon osavuotisen selvityksen julkistamisesta.

30 §. Poikkeusluvat. Vakuutusvalvontavirastolle ehdotetaan voimassa olevaa lakia vastaavalla tavalla valtuudet myöntää yksittäistapauksissa poikkeuslupia vakuutusyhtiön tai vakuutusomistusyhteisön hakemuksesta. Poikkeuslupamahdollisuus koskee tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimisaikaa, tytäryhtiön tilikautta sekä tilinpäätöksen tase- ja liitetietojen erittelyjä. Poikkeusluvan myöntämisen edellytyksenä olisi, että se ei ole Euroopan yhteisöjen tilinpäätöksestä ja konsernitilinpäätöksestä annettujen direktiivien säännösten vastaisia. Virasto voi antaa poikkeusluvan myös kirjapitolain 2 luvun 9 §:n 1 momentista, joka koskee kirjanpitoaineiston säilyttämistä ulkomailla, sekä poikkeusluvan asiaa koskevasta kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksen säännöksistä.

31 §. Kirjapitolautakunnan lausunto. Pykälässä säädettäisiin sosiaali- ja terveysministeriön ja Vakuutusvalvontaviraston velvollisuudesta pyytää kirjanpitolautakunnalta lausunto, jos ministeriön tai viraston asetus, määräys, tai lupa on kirjanpitolain tai -asetuksen taikka osakeyhtiölain tilinpäätöstä, konsernitilinpäätöstä ja toimintakertomusta koskevien säännösten yleisen soveltamisen kannalta merkittävä. Säännös vastaa sisällöltään voimassa olevan lain 10 luvun 14 §:n 6 momenttia sillä erotuksella, että pykälässä ei viitattaisi enää sosiaali- ja terveysministeriön taikka Vakuutusvalvontaviraston antamiin ohjeisiin ja lausuntoihin.

III OSA. Vastuuvelka ja sen kattaminen sekä vakavaraisuus

9 luku. Vastuuvelka

Luvussa ehdotetaan säädettäväksi vakuutusyhtiön vastuuvelasta. Voimassa olevassa lainsäädännössä asiasta säädetään vakuutusyhtiölain 10 luvun 2 §:ssä, vastuuvelka-asetuksessa (248/1999) sekä sosiaali- ja terveysministeriön määräyksissä (1999:65, 60/021/1999-3 ja 60/021/1999-4). Ehdotuksen mukaan mainituissa asetuksissa ja määräyksissä oleva sääntely siirretään vakuutusyhtiölakiin lukuun ottamatta joitakin teknisluonteisia kohtia, jotka on tarkoituksenmukaista säilyttää asetuksella säädettävänä. Vastuuvelan laskennasta säädetään henkivakuutusyhtiöiden osalta henkivakuutusdirektiivin 20 artiklassa, vahinkovakuutusyhtiöiden osalta ensimmäisen vahinkovakuutusdirektiivin 15 artiklassa ja jälleenvakuutusyhtiöiden osalta jälleenvakuutusdirektiivin 32 artiklassa. Lisäksi vastuuvelan laskennasta säädetään vakuutusyritysten tilinpäätösdirektiivissä. Rinnakkaisvakuutuksen osalta korvausvastuusta säädetään myös 30 toukokuuta 1978 annetussa neuvoston direktiivissä yhteisön rinnakkaisvakuutusliikettä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (78/473/ETY).

Vastuuvelan käsite ja määrääminen

1 §. Vastuuvelka. Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiön vastuuvelalla tarkoitetaan vakuutussopimuksista aiheutuva vastuuta, jonka muodostavat vakuutusmaksuvastuu ja korvausvastuu. Pykälässä ehdotetaan lisäksi säädettäväksi, että myös 13 luvun 2 §:n mukaiset lisäedut ovat osa vastuuvelkaa. Säännöksellä täsmennetään voimassa olevaa lakia siten, että lisäedut voivat olla osa sekä vakuutusmaksuvastuuta että korvausvastuuta. Muilta osin pykälä 1 momentti vastaa sisällöltään voimassa olevan vakuutusyhtiölain 10 luvun 2 §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momentin mukaan vakuutusyhtiöllä on oltava turvaavat laskuperusteet vastuuvelan määräämiseksi. Vastuuvelan on aina oltava riittävä siten, että vakuutusyhtiön voidaan katsoa kohtuudella arvioiden selviytyvän yhtiön vakuutussopimuksista aiheutuvista velvoitteista. Vastuuvelka on laskettava siten, että käytettyihin olettamuksiin tehdään turvaavuuden kannalta riittävä lisäys. Lisäyksen on oltava sen suuruinen, että vakuutusyhtiö selviää vakuutussopimuksista aiheutuvista velvoitteistaan hyvin suurella todennäköisyydellä. Vastuuvelan riittävyyden periaate on esitetty vakuutusyritysten tilinpäätösdirektiivin 56 artiklassa, jälleenvakuutusdirektiivin 32 artiklan 1 kohdassa, henkivakuutusdirektiivin 20 artiklan 1 kohdassa sekä ensimmäisen vahinkovakuutusdirektiivin 15 artiklan 1 kohdassa. Pykälän 2 momentin ensimmäinen lause vastaa voimassa olevan lain 10 luvun 2 §:n 5 momentin ensimmäistä lausetta ja toinen lause vastuuvelka-asetuksen 2 §:n 1 kohtaa.

Pykälän 3 momentin mukaan Vakuutusvalvontavirasto voi vaatia ennakkovahvistuksen vahinkovakuutuksen vastuuvelan määräämisessä noudatettaville tilastollisille ja korkoutusta koskeville menetelmille, jos Vakuutusvalvontavirastolla on syytä olettaa, että vastuuvelka ei ole edellä 2 momentissa tarkoitetulla tavalla riittävä. Momentissa on kyse yksittäisestä yhtiöstä, jonka tilanne vaatii Vakuutusvalvontaviraston ennakkovahvistusta. Nykyisin asiasta säädetään vakuutusyhtiölain 10 luvun 2 §:n 5 momentin toisessa lauseessa. Säädöstä ehdotetaan täsmennettäväksi lisäämällä momenttiin ne edellytykset, joiden vallitessa Vakuutusvalvontavirasto voi tehdä ennakkovahvistusvaatimuksen.

2 §. Vakuutusmaksuvastuu. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vakuutusmaksuvastuun sisällöstä sekä prospektiivisestä ja retrospetiivisestä vakuutusmaksuvastuun laskentatavoista.

Pykälän 1 momentin mukaan pääsääntöisesti vakuutusmaksuvastuu vastaa voimassa olevissa vakuutussopimuksissa tarkoitetuista tulevista vakuutustapahtumista johtuvien suoritusten ja näistä vakuutuksista aiheutuvien muiden menojen pääoma-arvoa vähennettyinä tulevien vakuutusmaksujen pääoma-arvolla ja lisättynä kesken sovitun vakuutusajan rauenneista vakuutuksista ehkä aiheutuvan vastuun pääoma-arvolla. Momentissa esitetään henkivakuutusdirektiivin 20 artiklan A.i kohdassa tarkoitettu prospektiivinen laskentatapa. Määrittely on myös vakuutusyritysten tilinpäätösdirektiivin 57 artiklassa esitetyn vaatimuksen mukainen, ja se kattaa myös mainitun direktiivin 58 artiklassa tarkoitetun lisävastuun.

Pykälän 2 momentin mukaan vakuutussopimuksen luonteen niin edellyttäessä vakuutusmaksuvastuu voidaan määrätä maksettujen vakuutusmaksujen ja vakuutukselle hyvitettyjen muiden tuottojen yhteismääränä vähennettynä vakuutusturvan ylläpitämisestä ja vakuutuksen hoitamisesta vakuutussopimuksen mukaan perityillä kuluilla, jos vakuutussopimuksen luonne niin edellyttää tai jos voidaan osoittaa, että näin laskettu vakuutusmaksuvastuu ei ole pienempi kuin 1 momentin mukaan laskettu vakuutusmaksuvastuu. Momentissa esitetään henkivakuutusdirektiivin 20 artiklan A.ii kohdassa tarkoitettu retrospektiivinen laskentatapa. Voimassa olevassa lainsäädännössä retrospektiivistä laskentatapaa voidaan käyttää vain tilanteissa, joihin prospektiivinen menettely ei sovellu. Tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi sijoitussidonnaiset vakuutukset. Henkivakuutusdirektiivin 20 artiklan A.ii kohta mahdollistaa tällaisen menettelyn käyttämisen myös muissa tilanteissa, jos voidaan osoittaa, että näin laskettu vakuutusmaksuvastuu ei ole pienempi kuin prospektiivista laskentatapaa käyttäen saatu. Joidenkin vakuutustuotteiden kohdalla retrospektiivisen laskentatavan käyttö on luontevampaa, vaikka prospektiivinen laskentapa olisi mahdollinen, joten retrospektiivisen laskentatavan käyttö halutaan mahdollistaa tällaisten tuotteiden kohdalla. Tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi joustavamaksuiset henkivakuutukset.

3 §. Korvausvastuu. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi korvausvastuun määritelmästä.

Määritelmän mukaan korvausvastuu vastaa sattuneiden vakuutustapahtumien johdosta suoritettavia, maksamatta olevia korvaus- ja muita määriä, tasoitusmäärää sekä liikennevakuutuslain ja tapaturmavakuutuslain mukaisten vakuutusten yhteistakuuerää. Vakuutusyritysten tilinpäätösdirektiivissä korvausvastuun laskemisesta on säädetty 60 artiklassa. Kyseisen artiklan mukaan korvausvastuuseen on laskettava vakuutustapahtumien selvittelykulut. Korvausvastuuseen on myös sisällytettävä varaus tuntemattomia vahinkoja varten.

Pykälässä esitetty korvausvastuun määritelmä vastaa voimassa olevan lain 10 luvun 2 §:n 3 momentissa säädettyä määritelmä sillä poikkeuksella, että tasoitusmäärästä ehdotetaan säädettäväksi erikseen 4 §:ssä.

4 §. Tasoitusmäärä. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tasoitusmäärästä, tasoitusmäärän ala- ja ylärajasta sekä näiden laskuperusteista.

Aiemmin 1990-luvulla tasoitusmäärä koostui tasoitusvastuusta ja liikennevakuutuksen ns. saldovastuusta, mutta jälkimmäisen erän poistuttua termit ’tasoitusmäärä’ ja ’tasoitusvastuu’ ovat muodostuneet toistensa synonyymeiksi. Voimassa olevassa lainsäädännössä käytetään kuitenkin vielä molempia termejä. Selvyyden vuoksi ehdotetaan, että termiä ’tasoitusvastuu’ ei käytettäisi jatkossa.

Tasoitusmäärä on osa korvausvastuuta. Tasoitusmäärän tarkoituksena on tasata korvausmenon heilahtelua eri vuosien välillä. Tasoitusmäärää kartutetaan sellaisina vuosina, jolloin yhtiön vakuutustoiminnan tulos on keskimääräräistä parempi ja vastaavasti puretaan keskimääräistä huonompina vuosina. Tasoitusmäärän avulla vakuutustoiminnan vuosittainen tulos pysyy lähellä pidemmän aikavälin keskimääräistä tasoa. Vakuutustoiminnan tuloksen tasaamisen merkitys on yleensä suurempi vahinko- kuin henkivakuutuksessa. Tämä vähentää jälleenvakuutustarvetta ja antaa paremman kuvan vakuutustoiminnan tuloksesta, jonka aikajänne on pidempi kuin yksi vuosi.

Suomessa tasoitusmäärälle lasketaan sekä ala- että yläraja. Alaraja vastaa vakuutettujen etujen turvaamiseksi riskiteoreettisesti laskettavaa vähimmäisvaatimusta; yläraja puolestaan mitoitetaan sen mukaan, mikä vastaa vakuutustoiminnan jatkamistarpeita. Ylärajaa laskettaessa otetaan huomioon yhtiön vakuutustoiminnan laajuus ja laatu sekä jälleenvakuutus ja riskien keskittyminen. Alarajaa laskettaessa otetaan lisäksi huomioon sijoitustoiminnan riskillisyys.

Voimassa olevassa lainsäädännössä tasoitusvastuu määritellään vakuutusyhtiölain 10 luvun 2 §:n 3 momentissa.

Asetuksen 248/1999 2 §:n 5 momentissa säädetään, että sosiaali- ja terveysministeriö määrittelee ne yleiset periaatteet, joita noudatetaan vahinkovakuutusyhtiön tasoitusmäärää laskettaessa. Lisäksi mainitun lainkohdan mukaan yhtiön on haettava etukäteen Vakuutusvalvontaviraston vahvistus tavalle, jolla se soveltaa edellä tarkoitettuja tasoitusmäärän yleisiä laskentaperiaatteita. Vahinkovakuutusyhtiön tasoitusmäärän, tasoitusmäärän tavoitevyöhykkeen ala- ja ylärajan sekä tasoitusmääräsiirron laskemisesta säädetään nykyisin sosiaali- ja terveysministeriön määräyksellä (1999:65, 60/021/1999-4).

Asetuksen 248/1999 1 §:n 3 momentissa säädetään, että sosiaali- ja terveysministeriö määrittelee ne yleiset periaatteet, joita noudattaen henkivakuutusyhtiön tasoitusmäärä lasketaan, ja että tasoitusmäärän osalta yhtiön on selvitettävä Vakuutusvalvontavirastolle etukäteen, miten se soveltaa ministeriön määrittelemiä periaatteita. Vakuutusvalvontavirastolle toimitettavista tiedoista ehdotetaan säädettäväksi 10 §:ssä.

Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan tasoitusmäärällä tarkoitetaan runsasvahinkoisten vuosien varalta riskiteoreettisesti laskettavaa määrää. Määritelmä on asiallisesti sama kuin nykyisen lain 10 luvun 2 §:n 3 momentissa. Lisäksi momentissa säädetään, että tasoitusmäärällä on ylä- ja alaraja. Alarajan merkitys on estää tasoitusmäärän alentuminen niin pieneksi, että yhtiön toiminnan jatkumisen voidaan katsoa vaarantuvan. Ylärajan merkityksenä on rajoittaa tasoitusmäärän kasvua tarpeettoman suureksi.

Ehdotetun pykälän 2 momentissa säädetään henkivakuutusyhtiön tasoitusmäärän ala- ja ylärajan määräytymisperusteista. Rajoja määrättäessä yhtiön vakuutustoiminnan luonne ja laatu on otettava huomioon. Koska tasoitusmäärän merkitys on henkivakuutuksessa vähäisempi kuin vahinkovakuutuksessa, ei henkivakuutusyhtiön tasoitusmäärän laskennan tarkempaa sääntelyä pidetä tarkoituksenmukaisena, vaan tasoitusmäärän laskuperusteiden tarkempi laadinta jätetään yhtiön aktuaarin tehtäväksi.

Ehdotetun pykälän 3 momentissa säädetään vahinkovakuutusyhtiön tasoitusmäärän ala- ja ylärajan määräytymisperusteista. Nykyisin asiasta säädetään sosiaali- ja terveysministeriön määräyksessä vahinkovakuutusyhtiön vakavaraisuuspääomasta ja tasoitusmäärästä ja niiden rajoista (1999:65, 60/021/1999-4).

Mainitun määräyksen 60/021/1999-4 mukaan tasoitusmäärän vähimmäismäärä on vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärän ja toimintapääoman erotus, mistä vähennetään voimassa olevan lain 11 luvun 2 §:n 8 kohdan mukainen lisämaksu ja vakuutusyhtiön omistaman luotto- tai rahoituslaitoksen ja toisen vakuutusyhtiön osakkeiden, osuuksien, vastuudebentuurien, pääomalainojen ja muiden omaan pääomaan rinnastettavien erien käypä arvo, jos yhtiö omistaa mainitusta pankista tai vakuutusyhtiöstä vähintään 20 prosenttia. Ehdotuksen mukaan Vahinkovakuutusyhtiön tasoitusmäärän alarajalla tarkoitetaan ehdotetussa 12 luvussa määritetylle oikaistulle vakavaraisuuspääomalle lasketun vähimmäismäärän oikaistun toimintapääoman erotusta. Tasoitusmäärän alaraja ei voi kuitenkaan olla negatiivinen. Täten tasoitusmäärän alarajan määritelmää muutetaan nykyisestä sillä tavalla, että se pysyy yhdenmukaisena vakavaraisuusvaatimuslaskelmissa käytettävien määritelmien kanssa. Oikaistu vakavaraisuuspääoma on määritelty ehdotetussa 12 luvussa ja sen perusteluissa asiaa on käsitelty tarkemmin.

Ehdotuksen mukaan tasoitusmäärän ylärajalla tarkoitetaan määrää, jonka katsotaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa riskiteoreettisten laskelmien perusteella jälleenvakuutus ja muut vastaavat riskinsiirtomenetelmät huomioon ottaen olevan kohtuullista vakuutustoiminnan jatkumisen kannalta. Nykyisin tasoitusmäärän ylärajan laskenta on esitetty mainitussa määräyksessä 60/021/1999-4. Koska tämä laskenta on luonteeltaan hyvin teknistä ja siinä käytettäviin kaavoihin tai parametreihin voi olla tarvetta tehdä ajoittain muutoksia, ei tämän laskennan sisällyttämistä lakiin pidetä tarkoituksenmukaisena. Asiasta on käytännöllisempää säätää asetuksella, mihin ehdotuksen 12 §:ssä on sosiaali- ja terveysministeriölle annettu valtuutus.

Ehdotetun pykälän neljännen momentin mukaan vakuutusyhtiöllä tulee olla laskuperusteet tasoitusmäärälle ja tasoitusmäärän ala- ja ylärajalle. Vahinkovakuutusyhtiön on haettava tasoitusmäärän laskuperusteille Vakuutusvalvontaviraston vahvistus. Nykyisin vahinkovakuutusyhtiön osalta asiasta säädetään asetuksen 248/1999 2 §:n 5 momentissa ja sosiaali- ja terveysministeriön määräyksessä (1999:65, 60/021/1999-4). Henkivakuutusyhtiön osalta sääntely on asetuksen 248/1999 1 §:n 3 momentissa.

5 §. Yhteistakuuerä. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vahinkovakuutusyhtiön korvausvastuuseen kuuluvasta liikenne- ja tapaturmavakuutuslain mukaisesta lajikohtaisesta yhteistakuuerästä. Ehdotetut yhteistakuuerää koskevat säännökset vastaavat voimassa olevan lain 10 luvun 2 §:n 3 momentin säännöksiä sekä sen nojalla annettua sosiaali- ja terveysministeriön määräystä (1999:65). Perustuslain vaatimuksista johtuen sosiaali- ja terveysministeriön määräys ehdotetaan lisättäväksi lakiin.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi yhteistakuuerän käsittelystä tilinpäätöksessä. Ehdotuksen mukaan yhteistakuuerän suuruus tilinpäätöksessä on edellisten tilinpäätöksen mukainen määrä lisättynä vuotuisella korolla, jonka määrä on yhtä suuri kuin tämän luvun 10 §:n 4 momentissa tarkoitettu sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella annettava enimmäiskorko. Lisäksi momentissa säädettäisiin yhteistakuuerän määrän enimmäis- ja vähimmäismäärästä.

Pykälän 2 momentissa tarkoitettu korkosääntely poikkeaa voimassa olevasta sääntelystä. Voimassa olevan sosiaali- ja terveysministeriön määräyksen (1999:65) mukaan säännöksessä tarkoitettu korko on määrätty kiinteäksi 4 prosentin vuotuiseksi koroksi. Ehdotetun säännöksen mukaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädettäisiin yläraja momentissa tarkoitetulle korkokannalle, mitä yhteistakuuerän suuruuden laskennassa käytettävä korko ei saisi ylittää.

6 §. Yhteisvastuullinen rinnakkaisvakuutus ja jälleenvakuutus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi yhteisvastuullisen rinnakkaisvakuutuksen ja jälleenvakuutuksen vaikutuksesta vastuuvelan laskemiseen.

Pykälän 1 momentissa säädetään yhteisvastuullisen rinnakkaisvakuutuksen vastuuvelkaosuuden laskennasta. Rinnakkaisvakuutustilanteessa vakuutuksen on voinut antaa useampi vakuutusyhtiö yhteisesti ehdoin, että ne ovat vastuussa omasta ja toistensa puolesta. Pykälän 1 momentin mukaan tällöin vastuuvelkaan voidaan jättää ottamatta se osa vastuusta, joka sopimuksen mukaan kuuluu toiselle suomalaiselle vakuutusyhtiölle tai ulkomaiselle ETA-vakuutusyhtiölle, jollei kyseisen vakuutusyhtiön taloudellinen asema ole uhattuna. Nykyisin asiasta säädetään voimassa olevan lain 10 luvun 2 §:n 6 momentissa.

Pykälän 2 momentissa säädetään jälleenvakuuttajien vastuuvelkaosuuden laskennasta. Päävaatimus on, että laskettaessa jälleenvakuuttajien osalle tulevaa osuutta vastuuvelasta, on noudatettava samoja perusteita kuin koko vastuuvelan määrää laskettaessa. Täten esimerkiksi jälleenvakuuttajien osuutta laskettaessa on käytettävä samaa diskonttokorkoa kuin koko vastuuvelan määrää laskettaessa. Jälleenvakuutus voi kuitenkin poiketa luonteeltaan ensivakuutuksesta siinä määrin, että jälleenvakuuttajien osuutta vastuuvelasta ei ole mahdollista tai mielekästä laskea käyttäen samoja perusteita, mitä käytetään koko vastuuvelan määrän laskemiseen. Tämän takia momenttiin on sisällytetty mahdollisuus, että jälleenvakuutussopimusten luonteen tai ehtojen takia jälleenvakuuttajien osuus vastuuvelasta voidaan laskea eri tavalla kuin koko vastuuvelan määrä lasketaan. Momentin viimeisen lauseen mukaan jälleenvakuuttajien osuus vastuuvelasta on kuitenkin aina arvioitava sillä tavalla, että myös vakuutusyhtiön omalle vastuulle jäävä osuus vastuuvelasta toteuttaa 1 §:n 2 momentissa esitetyn vaatimuksen. Tällä halutaan varmistaa se, että missään tilanteessa jälleenvakuuttajien osuutta vastuuvelasta ei yliarvioitaisi. Nykyisin asiasta säädetään asetuksen 248/1999 2 §:n viimeisessä momentissa.

7 §. Henkivakuutusyhtiön vastuuvelan laskentaperiaatteet. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi henkivakuutusyhtiön vastuuvelan laskentaperiaatteista.

Pykälän 1 momentin mukaan vastuuvelkaa laskettaessa käytettyihin olettamuksiin tehdään turvaavuuden kannalta riittävä lisäys, jotta laskennan kannalta oleellisten tekijöiden epäsuotuisa vaihtelu tulee otetuiksi huomioon. Ehdotus perustuu edellä esitetyn 1 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan laskuperusteiden laadinnan ja vastuuvelan laskennan lähtökohta on, että vastuuvelan määrän on aina oltava riittävän suuri, jotta yhtiö pystyy suoriutumaan vakuutussopimusten perusteella syntyvistä velvoitteista siinä määrin kuin kohtuudella voidaan ennakoida. Jotta tähän tavoitteiseen päästäisiin, edellytetään henkivakuutusyhtiöltä, että vastuuvelkaa laskettaessa käytettyihin olettamuksiin tehdään turvaavuuden kannalta riittävä lisäys, jotta laskennan kannalta oleellisten tekijöiden epäsuotuisa vaihtelu tulee otetuksi huomioon. Mainittuja olettamuksia ovat muun muassa korko, kuolevuus, vakuutusten ja vahinkojen hoitokulut sekä työkyvyttömyyteen ja sairaskuluihin vaikuttavat tekijät. Käytetyn turvamarginaalin on pidettävä sisällään muun muassa vahinkokehityksen epäsuotuisa vaihtelu, inflaation vaikutus sekä vakuutussopimusten mahdollistamat asiakkaiden tekemät vakuutusyhtiön kannalta epäedulliset valinnat.

Turvaavuusvaatimuksesta johtuen vakuutusyhtiölle syntyy pääsääntöisesti ylijäämää. Henkivakuutusyhtiöiden osalta ylijäämästä säädetään ehdotetussa 13 luvun 2 §:ssä.

Pykälän 1 momentti vastaa asetuksen 248/1999 1 §:n ensimmäistä kohtaa. Vaatimus on myös esitetty henkivakutuusdirektiivin 20 artiklan 1 kohdan A.i alakohdassa.

Pykälän 2 momentin mukaan yksittäisen vakuutuksen osuus yhtiön vakuutusmaksuvastuusta on oltava aina ainakin yhtä suuri kuin vakuutussopimuksen mukainen takaisinostoarvo. Lisäksi vastuuvelkaan olisi varattava myös sellaiset lisäedut, joita ei ole luvattu suorittaa takaisinoston yhteydessä vaan vasta esimerkiksi sovitun vakuutuskauden päättyessä. Jos yhtiö on tehnyt peruuttamattoman lupauksen, että vakuutuksenottaja saa jonkin etuuden, jos hän ei lopeta sopimusta ennen vakuutuskauden päättymistä, on tällaiset etuudet varattava vastuuvelkana täysimääräisesti. Tällä vaatimuksella halutaan varmistaa se, että yhtiö pystyy vastaamaan sitoumuksistaan, vaikkakin käytännössä tällaisista peruuttamattomista sitoumuksista huolimatta osa vakuutetuista lopettaa sopimuksen ennen kauden päättymistä. Koska tällainen sitoumus kuitenkin vähentää vakuutettujen halukkuutta sopimuksen keskeytykseen, on tällaisessa tilanteessa vaikea arvioida, missä määrin takaisinostoja tapahtuu. Näin ollen voidaan pitää perusteltuna, että tällaiset etuudet on aina varattava vastuuvelkaan täysimääräisesti.

Pykälän 2 momentti vastaa asetuksen 248/1999 1 §:n 6 kohtaa. Vaatimukset perustuvat henkivakuutusdirektiivin 20 artiklan 1 kohdan A.i ja A.vi alakohtiin.

Ehdotuksen 3 momentin mukaan tulevaisuudessa annettavat lisäedut on otettava huomioon tavalla, joka vastaa vastuuvelkalaskelmien perusteena olevia arvioita ja yhtiön lisäetujen määrittelytapaa. Määrittelytavalla tarkoitetaan sitä, millä tarkkuudella lisäedut on määritelty ja miten pitkälle tulevaisuuteen ne on määritelty. Mitä enemmän yhtiön vakuutuksenottajille antama lupaus sitoo yhtiötä, sitä suuremmassa määrin se on otettava vastuuvelassa huomioon. Pykälän 3 momentti vastaa asetuksen 248/1999 1 §:n 9 kohtaa. Menettely perustuu henkivakuutusdirektiivin 20 artiklan kohtaan D.

Pykälän 4 momentissa säädetään, että vakuutusten hankintamenojen jaksottamiseksi vakuutusmaksuvastuusta voidaan vähentää määrä, jolla vakuutusten kuormitustulojen pääoma-arvo ylittää hoitokulujen pääoma-arvon ja mahdollisen hankintamenojen aktivoinnin. Tämä niin sanottu zilmerointi tarkoittaa sitä, että vakuutusmaksuvastuusta voidaan vähentää vakuutusten kuormitustulojen pääoma-arvo. Jos hankintameno on jo vaihtoehtoisesti aktivoitu taseessa, sitä ei voida toiseen kertaan vähentää vakuutusmaksuvastuusta. Vakuutusyhtiölle aiheutuu vakuutussopimuksista hankintakuluja vakuutusta solmittaessa sekä hoitokuluja vakuutusta ylläpidettäessä. Käytännössä vakuutuksen hankintakuluja ei laskuteta asiakkaalta erikseen, vaan ne laskutetaan korotettuna hoitokulukuormituksena vakuutusaikana. Täten vakuutusten hankintamenojen jaksottamisen vaikutus voidaan ottaa vakuutusmaksuvastuun vähennyksenä huomioon, mutta kuitenkin vain siltä osin kuin sitä ei ole aktivoitu taseessa. Pykälän 4 momentti vastaa pääosin asetuksen 248/1999 1 §:n 7 kohtaa.

Pykälän 5 momentissa säädetään vakuutuskannan hoitamisesta aiheutuvien kustannusten ottamisesta huomioon. Kulut voidaan ottaa huomioon laskettaessa 2 §:n mukaisesti tulevien vakuutusmaksujen pääoma-arvoa. Kulujen eksplisiittisen huomioon ottamisen rinnalle momentissa esitetään vaihtoehtoinen implisiittinen menettely, jonka mukaan kulut voidaan ottaa huomioon vähentämällä tulevista tuotoista vakuutuksen hallintokustannuksia varten perittävät erät. Jos tällaista menettelyä käytetään, on tässäkin kiinnitettävä huomiota menettelyn turvaavuuteen: Välillinen tai välitön nimenomainen kokonaisvarautuminen ei saa olla kyseisten tulevien kulujen varovasta arviota pienempi. Pykälän 5 momentti vastaa asetuksen 248/1999 1 §:n 8 kohtaa. Menettely perustuu henkivakuutusdirektiivin 20 artiklan kohtaan E.

Pykälän 6 momentin mukaan vastuuvelan laskentaperiaatteita ei saa vaihdella vuosittain siten, että se pienentäisi oleellisesti vuositulosten vertailukelpoisuutta tai aiheuttaisi tarpeetonta vaihtelua vakuutuksenottajille palautettavan ylijäämän tasossa. Vaatimuksella halutaan turvata uusien vakuutuksenottajien mahdollisuutta vertailla eri yhtiöitä keskenään. Pykälän 6 momentti vastaa asetuksen 248/1999 1 §:n 10 kohtaa. Henkivakuutusdirektiivissä vaatimukset ovat 20 artiklan kohdassa F.

8 §. Henkivakuutusyhtiön vastuuvelan laskennassa käytettävä korko ja koron enimmäismäärä. Pykälän 1 momentissa säädetään niistä seikoista, jotka korkokantaa valittaessa on otettava huomioon. Ehdotuksen mukaan vastuuvelan laskennassa käytettävä korkokanta on valittavaa turvaavasti. Turvaavuudella tarkoitetaan sitä, että korkokantaa valittaessa voidaan ottaa huomioon vastuuvelkaa kattavien sijoitusten tuottotaso, mutta tällöin tuottotasosta on tehtävä riittävä vähennys, jotta yhtiö pystyy suurella todennäköisyydellä saamaan vastuuvelan laskennassa käyttämäänsä korkokantaa vastaavan tuoton. Lisäksi turvaavuudella tarkoitetaan sitä, että vastuuvelkaa kattavien sijoitusten kesto on otettava huomioon korkokantaa valittaessa. Momentin viimeinen lause koskee sitä, miten vastuuvelan katteena olevien korkoinstrumenttien tuottotaso otetaan vastuuvelassa huomioon.

Pykälän 2 momentissa säädetään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella annettavasta enimmäiskorosta. Enimmäiskorolla asetetaan yläraja 1 momentissa tarkoitetulle korkokannalle. Tällä ylärajalla ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että yksittäinen yhtiö saisi kaikissa tilanteissa käyttää näin korkeaa korkoa. Ylärajan asettamisella tarkoitetaan sitä, että käytettävän korkokannan on ensisijaisesti toteutettava 1 momentissa esitetty turvaavuusvaatimus. Voimassa olevassa laissa sosiaali- terveysministeriön oikeudesta määrätä henkivakuutusyhtiön vastuuvelan laskennassa käytettävän koron enimmäismäärästä säädetään asetuksen 248/1999 4 §:ssä ja varsinaisiin enimmäiskorkoihin liittyvä sääntely on mainitun asetuksen 2 ja 3 §:ssä. Henkivakuutusdirektiivin 20 artiklan B kohdan mukaan kotijäsenvaltion on vahvistettava henkivakuutusyhtiön vastuuvelan laskennassa käytettävä enimmäiskorko.

Ehdotuksen mukaan varsinainen käytettävä koron enimmäismäärä annettaisiin lakia alemmalla säädöstasolla asetuksella. Näin menetellään siksi, että koron enimmäismäärän asettaminen voi edellyttää toistuvaa muutostarvetta ja asia saattaa vaatia nopeita toimenpiteitä. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksenantovaltuudesta ehdotetaan säädettäväksi jäljempänä 12 §:n 2 kohdassa.

Pykälän 2 momentissa säädetään lisäksi niistä vaatimuksista, jotka sosiaali- ja terveysministeriön on otettava huomioon vastuuvelan laskennassa käytettävän enimmäiskoron asettamisessa. Ehdotuksen mukaan enimmäiskoron asettamisen reunaehdot määräytyisivät pitkäaikaisten korkealaatuisten tai valtion pitkäaikaisten joukkovelkakirjalainojen markkinatuoton mukaan. Ehdotus vastaa, mitä eläkesäätiöiden osalta eläkesäätiölain (1774/1995) 44 a §:ssä ja vakuutuskassojen osalta vakuutuskassalain (1164/1992) 82 a §:ssä on säädetty.

Pykälän 3 momentin mukaan 2 momentissa tarkoitettua enimmäiskorkoa ei sovelleta sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin eikä vakuutuksiin, joiden oikeudesta lisäetuihin ei ole määräystä vakuutussopimuksessa. Sijoitussidonnaisten vakuutusten osalta vastuuvelka määräytyy siihen liitettyjen sijoituskohteiden arvonkehityksen mukaisesti. Mahdollisuus olla soveltamatta ministeriön määrittelemää enimmäiskorkoa tällaisiin vakuutuksiin vastaa asetuksen 248/1999 1 §:n 5 kohtaa ja se perustuu henkivakuutusdirektiivin 20 artiklan B kohdan c alakohtaan.

Pykälän 4 momentissa säädetään sellaisista vakuutuksista, joiden oikeudesta lisäetuihin ei ole määräystä vakuutussopimuksessa. Näiden vakuutusten vastuuvelkalaskelmissa käytettävä korko saa olla enintään 90 prosenttia niiden katteena olevan omaisuuden odotetusta tuottoprosentista. Ehdotuksen tarkoituksena on määritellä tällaisten vakuutusten vastuuvelkalaskelmissa käytettävälle korolle tarkka turvaavuusmarginaalin alaraja. Ehdotus vastaa sosiaali- ja terveysministeriön määräyksen (1999:65) 60/021/1999-2 1.4 kohtaa ja henkivakuutusdirektiivin 20 artiklan B kohdan c alakohta.

9 §. Vahinkovakuutusyhtiön vastuuvelan laskentaperiaatteet. Pykälässä säädetään vahinkovakuutusyhtiön vastuuvelan laskentaperiaatteista.

Pykälän 1 momentin mukaan vahinkovakuutusyhtiö voi käyttää vastuuvelan laskennassa tilastollisia menetelmiä, mikäli yhtiö kykenee selvittämään käyttämiensä tilastollisten menetelmien asianmukaisuuden oman aineistonsa perusteella tai tilastoaineistolla, joka on kerätty sen omaa vakuutuskantaa vastaaviksi katsottavista vakuutuskannoista. Vakuutusyritysten tilinpäätösdirektiivin 57 artiklan mukaan vakuutusmaksuvastuu lasketaan periaatteessa jokaisen sopimuksen kohdalla erikseen, mutta jäsenvaltiot voivat mahdollistaa tilastollisten menetelmien käytön, kun oletetaan niiden antavan arviolta saman tuloksen kuin sopimuskohtainen laskenta. Tällainen tilastollisten menetelmien käyttö halutaan edelleen mahdollistaa.

Pykälän 2 momentin mukaan eläkemuotoisten korvausten vastuuvelka lasketaan henkivakuutuksessa sovellettavin menetelmin, joita käytettäessä on huomioitava riittävän turvaavasti arvioiden oleelliset tekijät kuten kuolevuus ja liikekulut. Momentti perustuu vakuutusyritysten tilinpäätösdirektiivin 60 artiklaan.

Ehdotus vastaa asetuksen 248/1999 2 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohtaa.

10 §. Vahinkovakuutusyhtiön vastuuvelan laskennassa käytettävä korko, koron enimmäismäärä ja korkoutus. Pykälässä säädetään vahinkovakuutusyhtiön vastuuvelan laskennassa käytettävästä korosta ja korkoutuksesta.

Pykälän 1 momentin mukaan korkoutuksen käyttö on sallittu eläkemuotoisten korvausten vastuuvelan laskennassa. Tämä menettely on luontevaa, koska henkivakuutuksessa yleensä käytetään korkoutusta ja eläkemuotoiset korvaukset lasketaan henkivakuutuksessa noudatettavin menetelmin.

Pykälän 2 momentissa säädetään korkoutuksen käytöstä muissa kuin eläkemuotoisten korvausten tapauksissa. Momentin 1 ja 2 kohdan mukaan korkoutuksen käytön edellytyksenä on, että se voidaan tehdä läpinäkyvästi ja että kyse on pitkäkestoisista korvauksista. Momentin 1 kohta perustuu vakuutusyritysten tilinpäätösdirektiivin 60 artiklan 1.g. alakohtaan, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat sallia avoimen vähennyksen tai diskonttauksen. Momentin 2 kohdan vaatimus perustuu vakuutusyritysten tilinpäätösdirektiivin 60 artiklan 1.g.i alakohtaan, jonka mukaan vakuutustapahtuman selvittelyyn oletetaan kuluvan keskimäärin vähintään neljä vuotta kirjaamispäivästä. Lisäksi momentin 3 ja 4 kohdan mukaan kokonaiskorvausmeno on arvioitava riittävän turvaavasti ja käytettävän laskentamallin on vastattava sitä korvauskantaa, johon korkoutusta sovelletaan. Laskentamallin on oltava luotettava. Momentin 3 kohdan vaatimus perustuu vakuutusyritysten tilinpäätösdirektiivin 60 artiklan 1.g.iii alakohtaan ja momentin 4 kohta perustuu vakuutusyritysten tilinpäätösdirektiivin 60 artiklan 1.g.iv alakohtaan.

Pykälän 3 momentin mukaan käytettäessä korkoutusta joko eläkemuotoisten korvausten vastuuvelan laskennassa tai muiden kuin eläkemuotoisten korvausten tapauksessa korkoutus tulee suorittaa turvaavalla tavalla. Turvaavuudella tarkoitetaan eläkemuotoisten korvausten vastuuvelan laskennassa sitä, että epäsuotuisten tekijöiden vaihtelu otetaan riittävän varovasti arvioiden huomioon. Muiden kuin eläkemuotoisten korvausten tapauksessa menetelmä voidaan katsoa olevan turvaava, jos 2 momentissa säädetyt vaatimukset täyttyvät. Lisäksi 3 momentissa säädetään, että edellä 1 tai 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa käytettävä korko ei saa ylittää vastuuta kattavan omaisuuden sijoitustuoton tasoa ajanjaksolla, joka kuluu keskimääräisesti arvioiden vahinkojen selviämiseen. Tällä tarkoitetaan sitä, että vastuuta kattavan omaisuuden arvioidusta tuotosta tehdään riittävä vähennys. Ehdotus perustuu vakuutusyritysten tilinpäätösdirektiivin 60 artiklan 1.g.v alakohtaan.

Pykälän 4 momentissa säädetään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella annettavasta enimmäiskorosta ja niistä vaatimuksista, jotka sosiaali- ja terveysministeriön on otettava huomioon vastuuvelan laskennassa käytettävän enimmäiskoron asettamisessa. Enimmäiskorko voi olla kiinteä enimmäiskorko tai viittaus markkinoilta saatavaan viitekorkoon.

Henkivakuutusyhtiöiden vastuuvelan laskennassa käytettävän koron enimmäismäärästä säädetään 8 §:n 2 momentissa. Henkivakuutus ja vahinkovakuutus eroavat luonteeltaan toisistaan, minkä vuoksi henki- ja vahinkovakuutuksen enimmäiskorot eivät välttämättä määräydy samojen perusteiden mukaisesti, eivätkä ole samoja.

Pykälän 5 momentin mukaan noudatettavasta korkoutustavasta ja sen muutoksesta on ilmoitettava Vakuutusvalvontavirastolle etukäteen. Ehdotus perustuu vakuutusyritysten tilinpäätösdirektiivin 60 artiklan 1.g.ii alakohtaan. Lisäksi 5 momentin mukaan pykälän 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa korkoutusmenetelmä on esitettävä yhtiön taseen liitetiedoissa sillä tavalla, että korkoutuksen vaikutus on nähtävissä. Ehdotus perustuu vakuutusyritysten tilinpäätösdirektiivin 60 artiklan 1.g.v alakohtaan

Pykälä vastaa asetuksen 248/1999 2 §:n 1 momentin 4 kohtaa ja 2 momenttia.

11 §. Vastuuvelan laskuperusteiden toimittaminen Vakuutusvalvontavirastolle. Ehdotetun pykälän mukaan vakuutusyhtiön on toimitettava 1 ja 4 §:ssä tarkoitetut vastuuvelan laskuperusteet Vakuutusvalvontavirastolle ennen niiden käyttöottoa. Tällä tavalla halutaan taata se, että Vakuutusvalvontavirastolla on mahdollisuus varmistua siitä, että vastuuvelan ja tasoitusmäärän laskennan periaatteissa noudatetaan riittävää varovaisuutta.

Asetukset ja poikkeusluvat

12 §. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksenantovaltuudet. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi sosiaali- ja terveysministeriön asetuksenantovaltuuksista.

Pykälän 1 kohdan mukaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään, miten 4 §:ssä tarkoitettu vahinkovakuutusyhtiön tasoitusmäärä, tasoitusmäärän ala- ja yläraja ja tasoitusmääräsiirto lasketaan sekä miten tasoitusmäärän laskuperusteet laaditaan. Voimassa olevan lain mukaan vahinkovakuutusyhtiön tasoitusmäärästä, tasoitusmäärän ala- ja ylärajasta sekä tasoitusmääräsiirron laskennasta säädetään sosiaali- ja terveysministeriön määräyksessä (1999:65, 60/021/1999-4). Osana tasoitusmääräsiirtoa mainitussa määräyksessä säädetään lisäksi, että tasoitusmäärällä on tavoitevyöhyke. Laskennassa käytettävien kaavojen lisäksi määräyksessä annetaan laskennassa käytettävät parametrit. Koska sääntely on luonteeltaan hyvin teknistä ja kaavoihin tai parametreihin voi liittyä ajoittaista muutostarvetta, halutaan tämä sääntely säilyttää edelleen lakia alemmalla säädöstasolla.

Pykälän 2 kohdan mukaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään 8 §:n 2 momentissa ja 10 §:n 4 momentissa tarkoitetun koron enimmäismäärästä. Perusteluiden osalta viitataan 8 §:n 2 momentin perusteluihin.

13 §. Poikkeusluvat. Pykälässä säädetään Vakuutusvalvontaviraston oikeudesta antaa hakemuksesta poikkeuslupia vakuutusyhtiöille.

Ensimmäisen kohdan mukaan Vakuutusvalvontavirasto voi antaa luvan siihen, että rinnakkaisvakuutustapauksessa 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu toisen vakuutusyhtiön vastuulle kuuluva osa voidaan jättää yhtiön vastuuvelkaan ottamatta, vaikka suomalainen vakuutusyhtiö tai ulkomainen ETA-vakuutusyhtiö on selvitystilassa tai 25 luvun 9 §:ssä tarkoitetussa asemassa taikka jos tämän luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu toinen vakuutusyhtiö on ETA-alueen ulkopuolinen vakuutuslaitos. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 10 luvun 2 §:n 6 momenttia.

Pykälän toisen kohdan mukaan Vakuutusvalvontavirasto voi antaa luvan siihen, että vastuuvelan laskuperustekorko määritellään vastuuvelkaa kattavan omaisuuden tuottotason mukaan silloin, kun vakuutussopimuksessa on määrätty, että vakuutuksen lisäedut määräytyvät juuri tämän omaisuuden tuoton mukaisesti, jolloin laskuperustekorko on valittava turvaavasti siten, ettei muiden ylijäämään jakoon osallisten vakuutusten lisäetujen taso vaarannu. Ehdotus vastaa sisällöltään sosiaali- ja terveysministeriön määräyksen 60/021/1999 (1999:65) 3 kohdan 1.1 3 ja 4 kappaletta.

10 luku. Vastuuvelan kattaminen

Luvussa säädetään 9 luvussa määritellyn vastuuvelan kattamisesta. Kyse on vakuutustoiminnan harjoittamiseen liittyvistä vakuutusyhtiöoikeudellisista erikoissäännöksistä, jotka eivät koske muilla toimialoilla toimivia osakeyhtiöitä. Siten nykyisessä osakeyhtiölaissa ei ole näitä säännöksiä vastaavia säännöksiä.

Luvun säännökset perustuvat suurelta osin voimassa olevan lain 10 luvun vastuuvelan katetta koskeviin säännöksiin sekä tällä lailla kumottavaan asetukseen ensivakuutusta harjoittavan vakuutusyhtiön vastuuvelan katteesta (461/1995) (jäljempänä kateasetus) sekä näiden säännösten nojalla annettuihin alemmanasteisiin säännöksiin, erityisesti Vakuutusvalvontaviraston määräyksiin.

Nykyiset vastuuvelan katetta koskevat säännökset on annettu pääosin vuonna 1995 eli yli kymmenen vuotta sitten. Näinä kymmenenä vuotena sijoitusmarkkinoilla ja vakuutusyhtiöiden sijoitustoiminnassa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Markkinoille tulleita lukuisia uusia sijoitustuotteita tai säännöksiä laadittaessa vakuutusyhtiöiden kannalta vähämerkitykselliseksi katsottujen sijoitustuotteiden kehitystä ja merkityksen kasvua (esimerkiksi sijoitusrahasto-osuudet ja johdannaiset) ei ole kuitenkaan juurikaan huomioitu voimassa olevissa vastuuvelan katetta koskevissa säännöksissä.

Henkivakuutusdirektiivi ja kolmas vahinkovakuutusdirektiivi velvoittavat jäsenvaltiot harmonisoimaan vastuuvelan katetta koskevat säännöksensä tietyiltä osin. Direktiivien vastuuvelan katetta koskevat säännökset ovat kolmannen vahinkovakuutusdirektiivin 17 ja 20—23 artikloissa ja henkivakuutusdirektiivin 20 artiklan 3 alakohdassa sekä 22—26 artikloissa. Edellä mainitut säännökset eivät estä direktiivien säännösten kansallisen implementoinnin lisäksi jäsenvaltioita niin halutessaan antamasta muitakin vastuuvelan katetta koskevia säännöksiä, kunhan nämä kansalliset säännökset eivät ole ristiriidassa direktiivien säännösten kanssa. Vaikka nykyiset, voimassa olevat lakiin ja sen nojalla annettuihin alemmanasteisiin säännöksiin sisältyvät vastuuvelan katetta koskevat säännökset pohjautuvat siten osittain edellä mainittuihin direktiiveihin, ovat ne kuitenkin suurelta osin puhtaasti kansallisia säännöksiä.

Vaikka jäljempänä kuvatut vastuuvelan kattamista koskevat säännökset pohjautuvat suurelta osin edelleen edellä mainittuihin voimassa olevan lain ja kateasetuksen säännöksiin, ehdotetaan niihin tehtäväksi kuitenkin joitakin muutoksia. Ehdotuksena on, että kansallisten säännösten sisältöä tarkistetaan vastaamaan mahdollisimman tarkoin edellä mainittuja vakuutusdirektiivien säännöksiä. Lisäksi nykyisiä varsin monimutkaisia ja vaikeasti ymmärrettäviä säännöksiä pyritään yksinkertaistamaan ja uuden perustuslain vaatimukset otetaan huomioon siirtämällä lakia alemmanasteiset säännökset lain tasoisiksi siltä osin kuin perustuslain 80 §:n voidaan katsoa sitä edellyttävän. Säännösten muuttamisen tavoitteena on lisäksi, että ne nykyistä paremmin ottaisivat huomioon sijoitusmarkkinoilla ja vakuutusyhtiöiden sijoitustoiminnassa tapahtuneen kehityksen ja että säännökset mahdollistaisivat myös sijoitusmarkkinoilla tulevaisuudessa tapahtuvien muutosten huomioon ottamisen.

1 §. Määritelmät. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi sellaisista tässä luvussa käytettävistä määritelmistä, joita ei käytetä muissa ehdotetuissa luvuissa.

Pykälän 1 kohdassa määritellään OECD-valtiot, joita ovat Taloudellisen yhteisön ja kehityksen järjestön jäsenvaltiot. Määritelmä ehdotetaan lisättäväksi lukuun, koska sitä käytetään jo voimassa olevassa laissa.

Pykälän 2 kohdassa määritellään velkasitoumus. Velkasitoumuksella tarkoitettaisiin määritelmän mukaan mitä tahansa velkasitoumukseen perustuvaa saamista lukuun ottamatta pääomalainaa ja muita sellaisia sitoumuksia, joilla on huonompi etuoikeus kuin velallisen muilla sitoumuksilla. Määritelmä vastaa kateasetuksen 1 §:n 1 momentin 4 kohtaa ja 2 §:n 2 momenttia.

Pykälän 3 kohdassa määritellään kiinteistöyhteisö. Kohdassa ehdotetaan muutettavaksi kateasetuksen 1 §:n 1 momentin 6 kohtaa. Kiinteistöyhteisönä pidettäisiin kaikkia sellaisia yhteisöjä, joiden tarkoituksena on suoraan tai välillisesti omistaa kiinteistöjä. Ratkaisevaa olisi siis se, mikä on yhteisön tai yhteisöryhmän pääasiallinen tarkoitus eikä voimassa olevan säännöksen tapaan kiinteistösijoituksen juridinen rakenne sinänsä.

Siten kiinteistösijoituksena pidettäisiin asunto-osakeyhtiölaissa tarkoitettujen osakeyhtiöiden lisäksi (asunto-osakeyhtiö ja kiinteistöosakeyhtiö) esimerkiksi osakeyhtiöitä tai kommandiittiyhtiöitä, jotka omistavat kiinteistöjä tai osakkeita tai osuuksia kiinteistöjä omistavissa koti- tai ulkomaisissa yrityksissä. Esimerkkinä kiinteistöyhteisöstä voidaan mainita kommandiittiyhtiö, joka on vastuunalaisena yhtiömiehenä eri valtioissa sijaitsevia kiinteistöjä omistavissa kommandiittiyhtiötä yhtiömuodoltaan vastaavissa yhtiöissä. Samoin tytäryhtiöiden välityksellä kiinteistöjä omistava osakeyhtiö rinnastettaisiin suoraan kiinteistöjä omistavaan osakeyhtiöön, kunhan ensiksi mainitun osakeyhtiön pääasiallisena tarkoituksena olisi sen tytäryhtiöihin kuuluvien yhtiöiden välityksellä omistaa ETA-valtiossa sijaitsevia kiinteistöjä. Jos osakeyhtiö harjoittaisi joko itse tai väliyhteisöjensä välityksellä niin paljon muutakin liiketoimintaa, että sen pääasiallisena tarkoituksena ei enää voitaisi katsoa olevan kiinteistöjen omistaminen, kyseessä ei olisi kiinteistöyhteisö.

Jotta yhteisöä voitaisiin siis pitää kiinteistöyhteisönä, edellytettäisiin, että yhteisön ja väliyhteisöjen omistamien kiinteistöjen ja rakennusten käypä arvo on suurempi kuin yhteisön ja väliyhteisöjen muun omaisuuden arvo. Tällä tarkoitetaan sitä, että jos yhteisön säännöt eivät suoraan turvaa yhteisön omaisuuden rakenteen pysymistä näissä rajoissa, vakuutusyhtiön tulee aktiivisesti seurata yhteisön omaisuuden jakautumaa pystyäkseen määrittelemään sen, voiko sitä pitää kiinteistöyhteisönä juuri tarkasteluhetkellä. Väliyhteisöllä tarkoitetaan yhteisöä, joka on kiinteistön ja rakennusten omistusketjussa kiinteistöyhteisön ”alapuolella”. Se voi olla kiinteistöyhteisön tytäryhteisö tai sellainen yhteisö, josta kiinteistöyhteisö tai sen tytäryhteisö omistaa vähemmistöosuuden.

Pykälän 4 kohdan mukaan sijoitusrahastolla tarkoitettaisiin sijoitusrahastolaissa (48/1999) ja vastaavissa muiden valtioiden laeissa tarkoitettujen sijoitusrahastojen lisäksi mitä tahansa muuta yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yhteissijoitusyritystä. Määritelmä perustuu edellä mainittuihin vakuutustoimintaa koskeviin direktiiveihin. Sijoitusrahastoina pidettäisiin tässä luvussa juridiselta muodoltaan hyvinkin erilaisia koti- ja ulkomaisia yhteissijoitusyrityksiä, kuten esimerkiksi sekä Suomessa ja ulkomailla yleistyneitä kommandiittiyhtiömuotoisia yhteissijoitusyrityksiä, joissa vakuutusyhtiöt ovat äänettöminä yhtiömiehenä. Sijoitusrahaston määritelmä kattaisi myös kaikki yhteissijoitusyritykset niiden sijoituspolitiikasta riippumatta, kuten esimerkiksi niin kutsutut hedge-sijoitusrahastot. Ehdotus merkitsisi muutosta nykyisiin säännöksiin sijoitusrahastojen osalta. Sijoitusrahastojen käyttöedellytyksistä ehdotetaan säädettäväksi tarkemmin jäljempänä 12 §:ssä ja 19 §:n 6 momentissa.

Pykälän 5 kohdassa määritellään luottolaitos. Luottolaitoksella tarkoitettaisiin kaikkia luottolaitostoiminnasta annetun lain mukaisia kotimaisia luottolaitoksia sekä muissa ETA-valtioissa toimiluvan saaneita julkisen valvonnan alaisia luottolaitoksia. Ehdotus on uusi ja sen myötä vastuuvelan katetta koskevassa sääntelyssä ehdotetaan luovuttavan nykyiseen kateasetukseen sisältyvästä jaosta talletuspankkeihin ja muihin ETA-valtiossa toimiluvan saaneisiin luottolaitoksiin, koska muissa ETA-valtioissa tällaista jakoa ei välttämättä tunneta ja toisaalta EU:n luottolaitoksia koskevat direktiivit, joihin kunkin ETA-valtion on ollut sopeutettava kansallinen lainsäädäntönsä, koskevat yhteneväisesti kaikkia luottolaitoksia niin vakavaraisuusvaatimusten kuin valvonnankin osalta.

Pykälän 6 kohdan mukaan julkisella kaupankäynnillä tarkoitettaisiin arvopaperimarkkinalain (495/1989) 1 luvun 3 §:n mukaista julkista kaupankäyntiä. Koska arvopaperimarkkinalain määritelmä on sidoksissa kotimaisiin säännöksiin, julkisella kaupankäynnillä tarkoitettaisiin myös arvopaperimarkkinalain mukaiseen julkiseen kaupankäyntiin rinnastettavaa kaupankäyntiä muussa valtiossa. Tällaisen kaupankäynnin olisi siten oltava rinnastettavissa kaupankäyntiin arvopaperipörssin pörssilistalla tai muuhun ostajien ja myyjien yhteen saattamiseksi ammattimaisesti järjestettyyn kaupankäyntiin.

Pykälän 7 kohdassa määritellään vakuudeton velkasitoumus. Sillä tarkoitettaisiin velkasitoumusta, johon ei liittyisi sellaista vakuutta, joka luvun 7—11 §:n säännösten perusteella kelpaisi vastuuvelan katteeksi. Ehdotus vastaa kateasetuksen 1 §:n 1 momentin 5 kohtaa.

Vastuuvelan kattaminen

2 §. Vastuuvelan kattaminen ja luetteloiminen. Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiön on katettava 9 luvun 1 §:ssä tarkoitetun vastuuvelkansa. Lisäksi momentissa säädettäisiin vakuutusyhtiön velvollisuudesta laatia luettelo vastuuvelan katteesta. Luettelon sisällöstä ehdotetaan säädettäväksi tarkemmin jäljempänä 6 §:ssä.

Pykälän 2 momentissa säädetään yleissäännöksestä, joka velvoittaa vakuutusyhtiötä ottamaan vastuuvelkaa katettaessa huomioon sen harjoittaman vakuutustoiminnan vaatimukset vastuuvelan katteen osalta ja huolehtimaan siitä, että vastuuvelka on aina katettu siten, että vakuutusyhtiö voi täyttää vakuutussopimusten mukaiset velvoitteensa. Selvää on, että mikään yksittäinen vastuuvelan katteeseen luettava sijoitus ei koskaan voi olla samanaikaisesti sekä mahdollisimman vähäriskinen että mahdollisimman tuottoisa, vaan ratkaisevaa vastuuvelkaa katettaessa on se, miten vakuutusyhtiön kate kokonaisuudessaan tarkasteltuna on allokoitu erityyppisiin sijoituksiin. Katteen osalta vakuutusyhtiön olisi huolehdittava myös sijoitustoimintaan liittyvien riskien hallinnasta sijoitusten riittävällä hajauttamisella. Kuten nykyäänkin, vakuutusyhtiön olisi sen lisäksi, että se täyttää tässä luvussa jäljempänä olevat yksityiskohtaisemmat vastuuvelan katetta koskevat vaatimukset, aina täytettävä myös momentin yleissäännön mukaiset vaatimukset. Momentin säännös antaisi nykyiseen tapaan myös valvontaviranomaiselle mahdollisuuden puuttua vakuutusyhtiön toimintaan. Vaikka se sinänsä täyttää kaikki tämän luvun yksityiskohtaisemmat vastuuvelan katetta koskevat vaatimukset, Vakuutusvalvontavirasto voisi perustellusta syystä katsoa, ettei vakuutusyhtiön vastuuvelan kate täytä tässä momentissa sille asetettuja yleissäännön mukaisia vaatimuksia.

Vakuutusyritysten tervehdyttämis- ja likvidaatiodirektiivin 12 artiklan mukaan sellaisten jäsenvaltioiden, kuten Suomi, jotka soveltavat direktiivin 10 artiklan 1 kohdan b alakohdassa olevaa menetelmää, on edellytettävä, että vakuutusyritykset vastaavat kaiken aikaa vastuuvelan katteena olevilla varoilla mahdollisesta selvitystilasta huolimatta niistä saatavista, jotka ovat etuoikeutettuja vakuutussaataviin nähden direktiivin 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ja jotka on merkitty vakuutusyrityksen kirjanpitoon. Direktiivin 10 artiklan 1 kohdan b alakohdassa luetelluista saatavista vain velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain (1578/1992) 1 §:n 2 momentissa tai 3 §:n 1 momentissa tarkoitetuilla saatavilla (pantti- ja pidätysoikeuden alaiset saatavat) on tämän lain 23 luvun mukaan etuoikeus vakuutussaataviin nähden.

Pykälän 3 momentin ehdotus vastaa voimassa olevan lain 10 luvun 3 §:n 1 ja 3 momenttia sillä poikkeuksella, että säännös ei koske enää selvitystila- tai konkurssimenettelystä johtuvia saatavia. Voimassa olevassa laissa likvidaatiodirektiivin edellyttämä esineoikeuden alaisia varoja koskevien saatavien kattamisvaatimus on kansallisesti ulotettu koskemaan myös selvitystila- ja konkurssimenettelystä johtuvia saatavia. Koska direktiivi ei kuitenkaan edellytä näitten saatavien jatkuvaa kattamista ja koska mainittujen saatavien määrä on vaikeasti arvioitavissa ehdotetaan, että kyseisten saatavien osalta kattamisvaatimuksesta luovutaan. Näin ollen pykälän 3 momentti koskisi vain esineoikeuden alaisia saatavia. Edellä mainitut direktiivin vaatimukset täyttyisivät, koska tässä momentissa tarkoitettuun luetteloon listattu omaisuus kattaisi pantattuna olevaan määrään asti vakuutussaatavia paremmalla etuoikeudella maksettavia saatavia eikä sitä voitaisi 4 §:n 2 momentin perusteella lukea samanaikaisesti vastuuvelan katteena olevaan omaisuuteen.

Voimassa olevasta laista poiketen pykälän 3 momentissa ei säädettäisi esineoikeuden alaisten saatavien kattamisesta, vaan saatavien luetteloimisesta. Ehdotus perustuu siihen, että se omaisuus, johon panttioikeus kohdistuu, kattaa jo panttioikeuden alaiset saatavat. Siten momentissa ei tarvitse säätää näiden saatavien kattamisesta, vaan momentissa säädettäisiin kyseisten saatavien luetteloinnista. Selvyyden vuoksi esineoikeuden alaisten saatavien luetteloinnista ehdotetaan säädettäväksi erikseen myös 6 §:ssä, joka koskee katteen luettelointia, kateluettelon liitettä ja katteeseen kuuluvien varojen säilyttämistä.

3 §. Katettavan vastuuvelan määrä. Pykälä vastaa sisällöltään pääosin voimassa olevan lain 10 luvun 3 §:n 3 momenttia ja sen nojalla annettuja Vakuutusvalvontaviraston määräyksiä. Pykälässä määritellään, miten katettavan vastuuvelan määrä lasketaan. Kateasetuksessa käytetty termi ”vastuuvelan bruttomäärä” ehdotetaan kuitenkin tässä luvussa korvattavaksi termillä ”vastuuvelan kokonaismäärä”, jolla tarkoitetaan vakuutusyhtiön vastuuvelan 9 luvun mukaisesti laskettua määrää ennen tässä pykälässä säädettyjen erien vähentämistä.

Pykälän 1 kohdan säännökseen on perustuslaista johtuen lisätty aiemmin Vakuutusvalvontaviraston määräyksiin sisältynyt säännös siitä, missä määrin annetun jälleenvakuutustoiminnan osalta jälleenvakuutuksenantajien vastuulla oleva osuus voidaan vähentää. Lisäksi 1 kohtaan on lisätty jälleenvakuutusdirektiivistä seuraava Vakuutusvalvontaviraston valvonnallinen oikeus erityisistä syistä rajoittaa yksittäisen vakuutusyhtiön oikeutta vähentää annettua jälleenvakuutustoimintaa vastaavaa osuutta vastuuvelkaa katettaessa enintään kahden vuoden määräajaksi.

Ehdotetussa 25 §:n 1 ja 2 kohdassa säädettäisiin vakuutusyhtiön oikeudesta hakea Vakuutusvalvontavirastolta poikkeuslupaa yksittäisessä tapauksessa ja erityisistä syistä tämän pykälän 1 kohdan säännöksestä.

Pykälän 2—6 kohdat vastaavat voimassa olevan lain 10 luvun 3 §:n 3 momentin 2—6 kohtia. Voimassa olevan lain 10 luvun 3 §:n 3 momentin 7 kohta ehdotetaan korvattavaksi jäljempänä 25 §:n 3 kohdan säännöksellä.

4 §. Vastuuvelan katteeksi hyväksyttävät varat. Pykälä vastaa sisällöltään pääosin voimassa olevan lain 10 luvun 3 §:n 5 momenttia, joka puolestaan perustuu direktiiveihin. Pykälän sanamuotoja ehdotetaan tarkennettavaksi vastaamaan edellä tässä luvussa mainittuja vakuutusta koskevien direktiivien sisältöä. Pykälään sisältyy tyhjentävä luettelo niistä varoista, joilla vastuuvelka voidaan kattaa.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säänneltävän vastuuvelan katteena olevien varojen arvostamisesta eli niiden katearvosta. Voimassa olevan lain mukaisesti ehdotetaan, että varat arvostettaisiin pääsääntöisesti niiden käypään arvoon vähennettynä niitä hankittaessa syntyneillä veloilla. Säännös perustuu direktiiveihin.

Lisäksi ehdotetaan, että pantattu omaisuus ei kelpaisi vastuuvelan katteeksi siltä osin kuin siihen kohdistuisi panttioikeuksia. Näin ollen panttioikeuden käypä arvo vähennettäisiin edellä mainittujen velkojen lisäksi omaisuuden käyvästä arvosta. Nykyisin vastaava säännös sisältyy Vakuutusvalvontaviraston määräyksiin, jotka kumoutuvat tämän lain säätämisellä, siltä osin kuin kyse on vastuuvelan katteena olevan omaisuuden katearvon määrittämisestä.

Siten esimerkiksi vastuuvelan katteena olevan kiinteistön käyvästä arvosta vähennettäisiin kiinteistöön kohdistuvien kiinnitysten arvo siltä osin kuin kiinteistöön tehdyt kiinnitykset ovat velan vakuutena.

Sosiaali- ja terveysministeriölle ehdotetaan kuitenkin tämän luvun 23 §:n 1 kohdassa annettavaksi mahdollisuus määrätä asetuksella, että tietyt varat arvostetaan vastuuvelan katteessa niiden käyvästä arvosta poikkeavasti. Asetuksen antamisen ehtona olisi kuitenkin se, että asetuksen antaminen olisi omaisuuslajin luonteeseen liittyvän käyvän arvon suuren vaihtelun vuoksi tai muusta vastaavasta syystä välttämätöntä. Siten koska nykyinen sosiaali- ja terveysministeriön määräys (1999:65) joukkovelkakirjalainojen arvostamisesta vastuuvelan katteena kumotaan tällä lailla, sosiaali- ja terveysministeriöllä olisi mahdollisuus antaa vastaavat säännökset asetuksella.

Pykälän 3 momentissa olisi pääosin voimassa olevan lain 10 luvun 3 §:n 5 momenttia vastaava tyhjentävä luettelo vastuuvelan katteeksi hyväksyttävistä varoista Luettelo perustuu direktiiveihin. Myös johdannaiset olisivat momentin 6 kohdassa tarkoitettuja arvopapereita. Tarkemmin johdannaisten käsittelystä vastuuvelan katteena säädettäisiin tämän luvun 15 §:ssä.

Voimassa olevan vakuutusyhtiönlain 10 luvun 3 §:n 5 momentin 12 kohtaa vastaavat säännökset on siirretty työeläkevakuutusyhtiöstä annettuun lakiin.

5 §. Vastuuvelan katetta koskevat rajoitukset ja edellytykset. Pykälässä pyritään kuvaamaan sitä kokonaisuutta, joiden perusteella voidaan määritellä, miten ja missä määrin jokin tietty sijoitus soveltuu vastuuvelan katteeksi. Tämän luvun säännökset muodostavat kokonaisuuden eikä tietyn sijoituksen soveltumista vastuuvelan katteeksi voidakaan siten päätellä pelkästään tietyn yhden pykälän perusteella, vaan jokaiseen sijoitukseen sovelletaan useaa eri tavoin rajoittavaa säännöstä, joiden yhteisvaikutus vasta ratkaisee sen, voidaanko sijoitusta käyttää kattamaan vastuuvelkaa.

Vastuuvelan katetta koskevilla tämän luvun säännöksillä pannaan täytäntöön direktiivien vaatimus siitä, että kotijäsenvaltion on annettava tarkemmat määräykset, joissa vahvistetaan hyväksyttävät varojen käyttöä koskevat edellytykset. Näissä määräyksissä on erityisesti huolehdittava siitä, että vastuuvelan katteena olevat varat on sijoitettu monipuolisesti ja ne on riittävästi hajautettu sen takaamiseksi, ettei sijoituksilla ole liiallista riippuvuutta tietystä varojen luokasta erityisestä sijoitusalasta tai yksittäisistä sijoituksesta.

Pykälän 1 momentin mukaan vastuuvelka voidaan kattaa ainoastaan 4 §:ssä luetelluilla varoilla. Näiden on johdannaisia lukuun ottamatta kuuluttava johonkin jäljempänä 7—11 §:ssä tarkoitettuun omaisuusryhmään. Ehdotetussa 15 §:n säädetään johdannaissopimusten käyttämisestä vastuuvelan katteena.

Pykälän 2 momentin mukaan vastuuvelan katteena käytettäväksi tarkoitetut sijoitukset on listattava kuuluvaksi johonkin 7—11 ja 15 §:ssä mainittuun omaisuusryhmään. Sijoitus voi kuulua vain yhteen omaisuusryhmään. Vastuuvelka voidaan kattaa tiettyyn 7—11 §:ssä lueteltuun omaisuusryhmään kuuluvalla omaisuudella enintään 7—11 §:ssä säädettyyn määrään saakka. On huomattava, että kuten nykyäänkin, kuhunkin ryhmään kuuluvien varojen enimmäismäärää ei laskettaisi prosentteina katettavan vastuuvelan määrästä, vaan prosentteina vastuuvelan kokonaismäärästä. Tämä laskutapa perustuu direktiiveihin.

Jaottelu 7—11 §:ssä mainittuihin omaisuusryhmiin ja näissä pykälissä mainitut kutakin omaisuusryhmää koskevat enimmäismäärät ovat kuitenkin kokonaan kansallisia säännöksiä eivätkä siten perustu direktiiveihin.

Pykälän 3 momentin mukaan tämän luvun ehdotetuissa 12—14 §:ssä, 15 §:n 2 ja 3 momentissa ja 16—20 §:ssä säädetään erityyppisistä vastuuvelan katetta koskevista lisärajoituksista, joiden tarkoituksena on pääosin pyrkiä huolehtimaan vastuuvelan katteen hajauttamisesta. Säännökset perustuvat osin direktiiveihin.

6 §. Katteen luetteloiminen ja kateluettelon liite sekä katteeseen kuuluvien varojen säilyttäminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kateluettelon sisällöstä. Kateluettelon perusteella sekä yhtiö itse että Vakuutusvalvontavirasto voivat varmistua siitä, että vakuutusyhtiö täyttää tämän luvun vastuuvelan katetta koskevat vaatimukset. Nykyisin kateluettelon laatimista koskevat säännökset on annettu Vakuutusvalvontaviraston määräyksissä. Vakuutusvalvontavirastolle ehdotetaan edelleenkin 24 §:n mukaan säilytettäväksi oikeus antaa kateluetteloa koskevia tarkempia määräyksiä.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi vastuuvelan katteena olevaa omaisuutta koskevien asiakirjojen säilyttämisestä. Pääsääntö sen mukaan on, että asiakirjat säilytetään Euroopan talousalueella toisen vakuutusyhtiön, luottolaitoksen, sijoituspalveluyrityksen tai rahastoyhtiön hallussa. Selvää on, että arvo-osuusrekisteriin kuuluvat arvopaperit säilytetään arvopaperin rekisteröintivaltiossa.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan, että kateluettelon liitteenä olisi luettelo, johon ehdotetun 1 kohdan mukaan merkittäisiin vakuutussaatavia paremmalla etuoikeudella maksettavat esineoikeuden alaisia varoja koskevat saatavat. Lisäksi momentin 2 kohdan mukaan luetteloon merkittäisiin se vakuutusyhtiön omaisuus, jota etuoikeus koskee. Luettelossa olisi yksilöitävä kukin saatava ja sen rahamäärä. Säännös liittyy edellä tämän luvun 2 §:n 3 momentissa ehdotettuun. Voimassa olevan lain 10 luvun 3 §:n 3 momentin Vakuutusvalvontaviraston määräyksenantovaltuus käyvän arvon arvostamisen perusteista ei ole enää tarpeen, koska käypä arvo määritetään kirjanpitolain perusteiden mukaisesti.

Vastuuvelan katteena olevan omaisuuden enimmäismäärät omaisuusryhmittäin

7 §. Velkasitoumukset, joista vastaa valtio, kunta, vakuutusyhtiö tai luottolaitos (koko määrä). Pykälässä luetellaan arvopaperit, joilla voidaan kattaa vakuutusyhtiön koko vastuuvelka. Säännös vastaa pääosin kateasetuksen 3 §:ää sekä voimassa olevan lain 10 luvun 3 d §:ää. Voimassa olevan kateasetuksen 4 §:n I alakohdan 1 kohdassa tarkoitetut velkasitoumukset, joissa velallisena tai takaajana on muu luottolaitos kuin ETA-valtiossa toimiluvan saanut julkisen valvonnan alainen talletuspankki, ehdotetaan siirrettäväksi tässä pykälässä tarkoitettuun omaisuuslajien ryhmään, johon kuuluvia varoja voidaan käyttää aikaisemmasta 50 prosentista poiketen koko määrältään vastuuvelan kattamiseen. Pykälän 3 kohdassa tarkoitettu ehdotus perustuu luottolaitosta koskevan määritelmän muutokseen.

Vastuuvelkaa katettaessa olisi kuitenkin, kuten nykyisinkin, aina otettava huomioon luvun 2 §:n yleissäännös vastuuvelan katteen riittävästä hajauttamisesta.

8 §. Muut velkasitoumukset (50 %). Pykälä vastaa asiallisesti kateasetuksen 4 §:n I alakohdan 2—4 kohtia, mutta säännösten sanamuotoa on yksinkertaistettu.

9 §. Osakkeet ja niihin rinnastettavat sijoitukset (50 %). Pykälä vastaa asiallisesti kateasetuksen 4 §:n II alakohtaa, mutta säännösten sanamuotoa on yksinkertaistettu.

10 §. Kiinteistöt ja niihin rinnastettavat sijoitukset (40 %). Pykälä vastaa kateasetuksen 5 §:ää, kuitenkin siten, että 5 §:n 2 momenttiin sisältyvä poikkeus, jolla sellaisten velkasitoumusten, joiden vakuutena on kiinnitys kiinteään omaisuuteen, kelpoisuutta vastuuvelan katteeksi laajennetaan aina 70 prosenttiin saakka, ehdotetaan kumottavaksi. Ehdotus perustuu siihen, että tällaisten velkasitoumusten merkitys vakuutusyhtiöiden sijoitustoiminnassa on laskenut siitä, mikä se oli kateasetuksen 5 §:n 2 momenttia säädettäessä. Muu osa kateasetuksen 5 §:n 2 momentista ehdotetaan siirrettäväksi pykälän 5 kohdaksi, jolloin pykälän 5 kohdassa tarkoitetut velkasitoumuksilla voidaan aiemman 70 prosentin sijasta kattaa yhteenlaskettuna muiden 10 §:ssä tarkoitettujen sijoitusten kanssa 40 prosenttia vastuuvelan kokonaismäärästä.

11 §. Muut sijoitukset (25 %). Pykälään sisältyvät kateasetuksen 6 §:n 1 momentin 2 kohdan ja 3 momentin säännökset siten, että Vakuutusvalvontaviraston kateasetuksen 6 §:n 3 momentin nojalla antamat tarkemmat määräykset ehdotetaan siirrettäväksi lain tasolle tämän pykälän 2 momentin 1—7 alakohdiksi. Kyseessä on kansallinen säännös, ainoastaan pykälän 2 momentin 5 kohta perustuu direktiiveihin.

Pykälän 2 momentin 1—7 kohtien luettelo eri omaisuuslajeista ja kunkin omaisuuslajin osalta asetetuista ylärajoista sen suhteen, missä määrin omaisuutta voidaan käyttää vastuuvelan katteena, perustuu Vakuutusvalvontaviraston vuosien varrella antamiin määräyksiin ja siinä listatun omaisuuden määrä ja merkitys vastuuvelan katteena vaihtelee yhtiöittäin. Sijoitusmarkkinoiden nopea tuotekehitys ja erilaisten sijoitusten käyttöyleisyyden ja merkityksen vaihtelu ovat johtaneet siihen että tarvitaan nykyistä joustavampia katesäännöksiä. Tästä syystä pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 9 kohta, jonka mukaan vastuuvelan katteeksi hyväksytään muita kuin 7—11 §:ssä mainittuja, 4 §:ssä listattuja varoja enintään 10 prosenttia. Tähän kohtaan sisältyvät muun muassa jälleenvakuutusdirektiivissä tarkoitetulta erillisyhtiöltä olevat saatavat. Luvun 23 §:ssä ehdotetaan kuitenkin annettavaksi sosiaali- ja terveysministeriölle mahdollisuus rajoittaa asetuksella joidenkin 2 momentin 9 kohdassa tarkoitettujen sijoitusten kelpoisuutta vastuuvelan katteeksi, mikäli sen on näiden varojen erityisen riskillisyyden vuoksi välttämätöntä. Tämä säännös sekä 2 §:n 2 momentin yleissäännös antavat viranomaisille mahdollisuuden puuttua tarvittaessa tilanteeseen siltä osin kuin kyse on 2 momentin 9 kohdassa tarkoitetuista sijoituksista sekä kaikkien vakuutusyhtiöiden että yhden yksittäisen vakuutusyhtiön osalta.

Pykälän 2 momentin 8 kohdan osalta, joka koskee tiettyjen sijoitusrahastojen rahasto-osuuksia, perustelut ovat jäljempänä 12 §:ssä.

Vastuuvelan katetta koskevat muut edellytykset ja rajoitukset

12 §. Sijoitusrahastojen rahasto-osuudet. Direktiivien mukaan osuudet arvopaperien yhteissijoitusyrityksissä ja muissa sijoitusrahastoissa hyväksytään vastuuvelan katteeksi.

Voimassa olevia vastuuvelan katesäännöksiä laadittaessa vakuutusyhtiöiden sijoitukset erityyppisten sijoitusrahastojen rahasto-osuuksiin olivat vielä hyvin vähäisiä nykytilanteeseen verrattuna. Nyt voimassa olevat sijoitusrahastojen rahasto-osuuksien käsittelyä vastuuvelan katteena koskevat säännökset ovatkin sekä niukkoja että tulkinnanvaraisia. Tämän johdosta ehdotetaan vastuuvelan katetta koskevaan lukuun lisättäväksi kokonaan uusi säännös siitä, miten vastuuvelan katetta koskevia säännöksiä sovelletaan 1 §:ssä tarkoitettujen sijoitusrahastojen rahasto-osuuksiin.

Pykälän 2 momentissa säädetään osuuksista rahastoissa, joiden varoista yli 70 prosenttia on sijoitettu yhteen 7—10 §:n mukaiseen omaisuusryhmään. Tyypillisin esimerkki tällaisesta sijoitusrahastosta on pelkästään tai pääosin (yli 70 prosenttia) kiinteistöihin sijoittava sijoitusrahasto. Jos sijoitusrahaston varat sijoitetaan pääosin (yli 70 prosenttia) kiinteistöihin, luetaan rahasto-osuudet vastuuvelan katteena 10 §:ssä tarkoitettuihin kiinteistösijoituksiin. Pykälässä säädetty yli 70 %:n raja tarkoittaa käytännössä sitä, että vakuutusyhtiön tulisi seurata aktiivisesti kyseessä olevan sijoitusrahaston omaisuuden jakaumaa, jos rahaston omat säännöt eivät turvaa rajan ylittymistä

Muut rahasto-osuudet luettaisiin pykälän 3 momentin mukaan 11 §:n 2 momentin 8 kohdassa tarkoitettuihin sijoitusrahasto-osuuksiin, joilla voidaan kattaa enintään 25 prosenttia vastuuvelan kokonaismäärästä vastaava määrä. Sellaisilla rahasto-osuuksilla, joiden osuus ylittäisi 2,5 prosenttia vastuuvelan kokonaismäärästä, voitaisiin kuitenkin kattaa enintään 10 prosenttia vastuuvelan kokonaismäärästä vastaava määrä.

Direktiivit edellyttävät, että hyväksyttävien varojen käyttöedellytyksiä koskevissa tarkemmissa säännöksissä jäsenvaltion on käsiteltävä rajoitetummin arvopapereiden yhteissijoitusyrityksiä ja muita sijoitusrahastoja, joiden toiminta ei ole yhteen sovitettu direktiiveihin 2001/107/EY ja 2001/108/EY kuin sellaisia yhteissijoitusyrityksiä, joiden toiminta on yhteen sovitettu kyseisen direktiivin mukaisesti. Suomessa sijoitusrahastolain soveltamisalaan kuuluvien yhteisöjen toiminta on yhteen sovitettu edellä mainittuihin direktiiveihin. Edellä mainitun direktiivin säännöksen johdosta pykälän 4 momentissa säädettäisiin poikkeavasta luokittelusta sellaisen sijoitusrahastojen rahasto-osuuksien osalta, joilla on kotipaikka ETA-valtiossa ja joihin sovelletaan sijoitusrahastodirektiiviin sopeutettua kansallista lainsäädäntöä. Tällaiset rahasto-osuudet luokiteltaisiin aina 9 §:ssä tarkoitettuun omaisuusryhmään, ellei niitä jo pykälän 2 momentin perusteella luettaisi 7 tai 8 §:ssä tarkoitettuun omaisuusryhmään, jolloin niiden osalta noudatettaisiin 2 momentin pääsääntöä. Näin ollen esimerkiksi sellaiset kiinteistösijoitusrahastot, joihin sovelletaan sijoitusrahastodirektiiviin sopeutettua kansallista lainsäädäntöä luokiteltaisiin 9 §:ssä tarkoitettuun omaisuusryhmään.

Pykälän 5 momentissa olisi sijoitusrahastojen rahasto-osuuksia koskeva hajautussäännös, jonka mukaan yhden sijoitusrahaston rahasto-osuuksilla voitaisiin muiden kuin pykälän 3 momentissa tarkoitettujen sijoitusrahastojen osalta kattaa enintään 10 prosenttia vastuuvelan kokonaismäärästä vastaava määrä ja 3 momentissa tarkoitettujen sijoitusrahastojen osalta enintään 5 prosenttia vastuuvelan kokonaismäärästä vastaava määrä.

13 §. Arvopaperit, joilla ei käydä julkisesti kauppaa. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi kateasetuksen 7 §:n 1—3 kohtien mukaisista rajoituksesta käyttää noteeraamattomia arvopapereita vastuuvelan katteena. Ehdotuksen mukaan noteeraamattomiin arvopapereihin voisi sijoittaa enintään 10 prosenttia vastuuvelan kokonaismäärästä vastaavan määrän. Tämä rajoitus ei kuitenkaan koskisi 2 momentissa tarkoitettuja sijoituksia.

Pykälän 2 momentin 1 kohta vastaa kateasetuksen 7 §:n 3 kohtaa ja 2 kohta vastaa osittain 7 §:n 1 kohtaa. Momentin 2 kohdassa viitataan kaikkiin 10 §:ssä tarkoitettuihin sijoituksiin. Voimassa olevaan lakiin verrattuna säännösten soveltamisala laajenee, koska kiinteistösijoituksen käsite on ehdotettu muutettavaksi edellä 1 §:n 3 kohdan perusteluissa kerrotulla tavalla.

Pykälän 3 momentiksi ehdotetaan lisättäväksi selventävät säännökset siitä, miten säännöstä sovellettaisiin sijoitusrahastojen rahasto-osuuksiin. Tältä osin säännös vastaa osin nykyistä kateasetuksen 7 §:n 1 kohtaa ja on ehdotetun uuden 12 §:n pääsäännön mukainen.

Pykälän säännökset vastaavat direktiivin säännöksiä.

14 §. Vakuudettomat velkasitoumukset. Pykälä vastaa direktiivien vakuudettomia velkasitoumuksia koskevaa säännöstä ja osin kateasetuksen 6 ja 10 §:ää. Pykälän 1 momentin mukaan vakuudettomilla velkasitoumuksilla voitaisiin kattaa enintään 5 prosenttia vastuuvelan kokonaismäärästä vastaava määrä. Yhdeksi sijoitukseksi katsottavalla vakuudettomalla velkasitoumuksella voitaisiin kattaa enintään 1 prosentti vastuuvelan kokonaismäärästä vastaava määrä. Pykälän 1 momentti vastaa kateasetuksen 6 §:n 1 momentin 1 kohtaa ja kateasetuksen 10 §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin poikkeukset pykälän 1 momentista. Pykälän 2 momentin 1 kohta vastaa kateasetuksen 6 §:n 1 momentin 1 kohtaa ja 2 momenttia sekä 10 §:n 2 momenttia. Ehdotetun pykälän 2 momentin 2 kohdan osalta muutetaan osittain kateasetuksen 10 §:n 1 momenttia, jossa säädetään eräiden yksittäisten riskikeskittymien rajoittamiseen 1 tai 2 prosenttiin vastuuvelan bruttomäärästä. Voimassa olevan sääntelyn mukaan ratkaisevaa on ollut velallisen yhteisömuoto, kun ehdotetun 2 momentin 2 kohdassa ratkaisevaa on pelkästään se, että vakuudettomana velkasitoumuksena on joukkovelkakirjalaina tai muu pääomamarkkinaväline.

15 §. Johdannaissopimukset. Pykälässä säädetään johdannaisten käytöstä vastuuvelan katteena. Ehdotus perustuu kolmannen vahinkovakuutusdirektiivin 21 artiklaan ja henkivakuutusdirektiivin 23 artiklaan. Voimassa olevassa laissa ei ole johdannaisia koskevia katesäännöksiä lukuun ottamatta 10 luvun 3 a §:ää, joka koskee sijoitussidonnaisten vakuutusten vastuuvelan katetta. Vakuutusvalvontavirasto on kateasetuksen 14 §:n perusteella antanut nykyiset johdannaisia koskevat katesäännökset. Viraston määräysten mukaan johdannaissopimuksen käyttö vastuuvelan katteena olevan omaisuuden yhteydessä on sallittua vain siltä osin kuin johdannaissopimus on tehty suojaamaan katteena olevan omaisuuden arvoa arvon alenemista vastaan. Näin ollen johdannaissopimukset eivät yksinään kelpaa vastuuvelan katteeksi. Voimassa olevien säännösten mukaan osto-option asettaminen vastuuvelan katteena olevaan omaisuuserään liittyen on kuitenkin sallittua. Valuuttajohdannaissopimukset sen sijaan katsotaan nykyisten määräysten mukaan katearvon määrittämisessä suojaaviksi, vaikka niitä ei olisi kirjanpidossa käsiteltykään suojaavina.

Keskeisin muutos voimassa olevaan sääntelyyn verrattuna on, että johdannaissopimukset hyväksytään katteeksi, vaikka niitä ei olisi kirjanpidossa käsitelty suojaavina. Johdannaissopimukselle ei myöskään tarvitse osoittaa tiettyä katteena olevaa nimettyä omaisuutta tai omaisuuserää.

Pykälän 1 momentti perustuu edellä mainittuihin direktiiveihin, jotka edellyttävät kotijäsenvaltion määräyksiä antaessaan erityisesti huolehtivan siitä, että johdannaisia voidaan käyttää vastuuvelan katteena vain siltä osin kuin ne osaltaan pienentävät sijoitusriskiä tai sallivat sijoitusten tehokkaan hoidon.

Sijoitusriskin pienentämisellä tarkoitetaan sekä vastuuvelan katteena olevan omaisuuden arvonalenemiselta suojaamista että sijoitusten tuoton heilahtelulta suojaamista. Katteena olevan omaisuuden suojaamiskäsitettä laajennetaan nykyisistä säännöksistä siten, että johdannaisen ei enää tarvitse suojata tiettyä omaisuuserää eikä johdannaisten käsittelyä kirjanpidossa suojaavina edellytetä. Sijoitusten tuoton suojaaminen sisältää johdannaisten käytön myös taseriskin hallintaan siltä osin kuin sopimuksille on osoitettavissa hyväksyttävää katekelpoista omaisuutta.

Johdannaisten käyttö on sallittua myös sijoitusten tehokkaan hoidon edistämiseksi. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että johdannaisia käyttämällä voidaan hyödyntää johdannaismarkkinoiden tehokkuutta ja pienentää transaktiokustannuksia. Lisäksi johdannaiset mahdollistavat tehokkaan riskienhallinnan, koska kohde-etuutena olevaan omaisuuteen ei välttämättä tarvitse tehdä transaktioita, vaan riskien siirto tarkoituksen mukaisesti voidaan toteuttaa johdannaissopimuksin.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että johdannaissopimusten kohde-etuuksien yhteismäärä voi olla enintään yhtiön katekelpoisten osakkeiden ja osuuksien sekä 8 luvun 16 §:n 2 momentissa tarkoitettujen joukkovelkakirjalainojen ja muiden vastaavien raha- ja pääomamarkkinavälineiden yhteismäärä. Täten kohde-etuuksien enimmäismäärään ei voi lukea esimerkiksi yhtiön katekelpoisia kiinteistöjä.

Kohde-etuuksien yhteismäärä rajoittuu jälkimarkkinakelpoisiin sijoituksiin, jotka ovat nopeasti rahaksi muutettavissa, jolloin johdannaisista tilityksessä mahdollisesti koitunut tappio voidaan suorittaa myymällä edellä mainitut katekelpoiset osakkeet, osuudet, joukkovelkakirjalainat ja raha- ja pääomamarkkinavälineet.

16 §. Sijoitukset yhteen kiinteistöön. Säännös vastaa direktiivien säännöksiä ja osin kateasetuksen 8 §:n 1 momentin 2—5 kohtaa ja 3 momenttia. Säännöksen mukaan enintään 10 prosenttia vastuuvelan kokonaismäärästä vastaava määrä voitaisiin kattaa yhdeksi kiinteistösijoitukseksi katsottavalla sijoituksella. Pykälässä määritellään tarkemmin, mitä yhdeksi katsottavalla kiinteistösijoituksella tarkoitetaan.

17 §. Sijoitukset yhteen yhteisöön. Säännöksen 1 ja 2 momentti perustuvat direktiivien säännöksiin. Säännös vastaa myös osittain kateasetuksen 9 §:ää. Kateasetuksen 9 § on kuitenkin epäselvä ja monimutkainen, mikä on tehnyt sen soveltamisen käytännössä vaikeaksi. Siksi säännöstä ehdotetaankin selkeytettäväksi poistamalla säännöksestä joitakin soveltamista vaikeuttavia, mutta säännöksen perustavoitteiden kannalta tarpeettomaksi katsottavia kansallisia lisärajoituksia.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säänneltävän asiallisesti kateasetuksen 9 §:n 1 momentin mukaisesti, missä määrin vastuuvelkaa voidaan kattaa sijoituksilla yhteen yhteisöön. Sijoituksena yhteen yhteisöön pidettäisiin sekä yhteisön oman että vieraan pääoman ehtoisia sijoituksia. Pääsääntönä on, että sijoituksilla yhteen yhteisöön voidaan kattaa enintään 5 prosenttia vastuuvelan kokonaismäärästä vastaava määrä. Pykälän 3 momentti mahdollistaa sen, että vastuuvelan katteeksi hyväksytään tätä suurempikin määrä (enintään 10 prosenttia), jos kyseessä on pörssiyhtiö, kunhan tällaiset sijoitukset eivät yhteenlaskettuna ylitä 40 prosenttia vastuuvelan kokonaismäärästä laskettua määrää. Ehdotettu 3 momentti vastaa kateasetuksen 9 §:n 2 momenttia.

Pykälän noteeraamattomia arvopapereita koskeva 2 momentti vastaa osittain kateasetuksen 9 §:n 1 momentin 1 kohtaa. Lisäksi tällaisiin sijoituksiin sovelletaan aina 13 §:ää.

Pykälän 4 momentti vastaa kateasetuksen 8 §:n 1 momentin 1 kohtaa. Sen mukaan yhden kunnan sitoumuksiin voidaan sijoittaa enintään 10 prosenttia vastuuvelan kokonaismäärästä vastaava määrä.

Pykälän 5 momentti vastaa osin kateasetuksen 8 §:n 2 momenttia ja osin 9 §:n 5 momenttia.

Pykälän 6 momentin 1 kohdassa säädetään kateasetuksen 9 §:n 7 momentin mukaisesti, pykälään sisältyviä rajoituksia sijoittaa yhteen kohteeseen ei sovelleta valtioiden ja kansainvälisten yhteisöjen liikkeeseen laskemiin tai takaamiin velkasitoumuksiin. Selvyyden vuoksi momentin 2 kohdassa viitataan 12 §:n 5 momenttiin, jossa asiasta säädetään sijoitusrahasto-osuuksien osalta.

Kateasetuksen 9 §:n 3 momentin säännöstä työeläkevakuutusyhtiöitä koskevasta poikkeuksesta ei ehdoteta sisällytettäväksi lakiin. Työeläkevakuutusyhtiöiden vastuuvelan kattamisesta säädetään erikseen.

18 §. Valuuttariskin rajoittaminen. Säännös vastaa kateasetuksen 12 §:ää ja direktiivien säännöksiä. Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiön olisi, kuten nykyisinkin, katettava vastuuvelka sen valuutan määräisin sitoumuksin, jossa sen vastuuvelkakin on, pykälän 2—4 momentissa säännellyin poikkeuksin.

19 §. Vastuuvelan kattaminen ETA:n ulkopuolisilla sijoituksilla. Pykälä perustuu voimassa olevan lain 10 luvun 3 d §:ään. Direktiivin pääsäännön mukaan katevarat on sijoittava ETA-alueelle, jos vakuutusriski sijaitsee ETA-alueella. Kotijäsenvaltio voi kuitenkin säätää lievennyksistä tähän pääsääntöön.

Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentin säännöksestä voitaisiin, kuten nykyäänkin poiketa vain siltä osin, että enintään yhteensä 10 prosenttia vastuuvelan kokonaismäärästä vastaava määrä voitaisiin kattaa sijoituksilla, joiden pykälän 5 ja 6 momenttien perusteella katsottaisiin sijaitsevan ETA:n ulkopuolisessa OECD-valtiossa. Tämä poikkeus koskisi kaikkia 7—10 §:ssä ja 11 §:n 2 momentin 1, 8 ja 9 kohdassa tarkoitettuja sijoituksia. Säännös ei koskisi 7 §:n 1 kohdassa tarkoitettuja arvopapereita voimassa olevan lain 10 luvun 3 d §:n 2 momenttia vastaavasti. Ehdotus laajentaa momentin soveltamisalaa koskemaan myös 10 §:ssä tarkoitettuja kiinteistöjä ja 11 §:n 2 momentin 1 momentissa tarkoitettu omaisuutta. Lisäksi viittauksessa on otettu huomioon uudet 11 luvun 2 momentin 8 ja 9 kohdan säännökset.

Siten ETA-valtiossa sijaitseviin vakuutusriskeihin liittyvän vastuuvelan katteeksi ei hyväksyttäisi sijoituksia, joiden katsottaisiin sijaitsevan OECD-valtioiden ulkopuolella.

Pykälän 3 ja 4 momentti vastaavat voimassa olevan lain 10 luvun 3 d §:n 3 ja 4 momenttia.

Pykälän 5 momentissa määriteltäisiin, että arvopaperin katsottaisiin sijaitsevan siinä valtiossa, jossa sen liikkeeseenlaskijalla on kotipaikka. Liikkeeseenlaskijan kotipaikasta riippumatta arvopaperin katsottaisiin sijaitsevan ETA-valtiossa, jos sillä käytäisiin julkista kauppaa jossain ETA-valtiossa.

Pykälän 6 momentin mukaan 12 §:n 4 momentissa tarkoitettujen sijoitusrahastojen rahasto-osuuksiin sovellettaisiin 5 momenttia. Muiden sijoitusrahastojen osalta niiden katsottaisiin sijaitsevan ETA-valtiossa, jos rahasto-yhtiöllä tai muulla sijoitusrahaston varoja hallinnoivalla yhteisöllä olisi kotipaikka ETA-valtiossa ja lisäksi sijoitusrahaston varoista 70 prosenttia olisi rahaston toteutuneen sijoituskannan perusteella arvioituna sijoitettu OECD-valtiossa sijaitseviin varoihin.

20 §. Tytäryhteisön osakkeet. Kateasetuksen 11 §:n mukaan tytäryhteisön osakkeilla tai tytäryhteisöltä annetulla pääomalainasaamisella ei voida kattaa vastuuvelkaa.

Pykälän 1 momentin 2 kohdassa, 2 momentissa ja 3 momentissa ehdotetaan voimassa olevan säännöksen mukaisesti säädettäväksi, että tytäryhteisön osakkeita tai muita tuotoiltaan vaihtelevia omistusosuuksia taikka tytäryhteisölle annettua pääomalainaa ei voitaisi pääsääntöisesti lukea vastuuvelan katteeseen. Poikkeuksen tästä pääsäännöstä muodostaisivat vakuutusyhtiön 1 luvun 9 §:ssä tarkoitetut palveluyritykset, joihin kuuluvat asunto- ja kiinteistöyhteisöt. Kiinteistöyhteisöt ovat kuuluneet voimassa olevan lain mukaan säännöksen soveltamisalaan, mutta koska palveluyrityksen määritelmä on muotoilu uudelleen 1 luvun 9 §:ssä ja koska tässä pykälässä viitataan palveluyrityksiin, ehdotetun säännöksen soveltamisala laajenee voimassa olevaan lakiin verrattuna.

Tarkoituksena on, että vakuutusyhtiö voi tytäryhteisön kautta harjoittaa muuta liiketoimintaa vain sellaisilla varoilla, joita ei hyväksytä vakuutusvastuiden katteeksi. Näin ollen tytäryhteisön liiketoiminnan riskien toteutuminen ei lähtökohtaisesti vaaranna vakuutusyhtiön kykyä vastata vakuutussopimuksista aiheutuvista velvoitteistaan. Vakuutusvalvontavirasto voisi kuitenkin pykälän 2 momentin mukaan antaa vakuutusyhtiölle poikkeusluvan sellaisen tytäryhteisön osalta, jonka osakkeet tai osuudet olisivat noteerattuja ETA-valtiossa. Ehdotus vastaa voimassa olevaa sääntelyä sillä poikkeuksella, että Vakuutusvalvontaviraston luvan määräämiselle on asetettu rajoitus. Ehdotuksen mukaan poikkeuksen kohteena olevien osakkeiden tai osuuksien on oltava julkisen kaupankäynnin kohteena ETA-valtiossa.

Pykälän 3 momentti vastaa kateasetuksen 11 §:ää.

Lisäksi pykälällä ehdotetaan pantavaksi kansallisesti täytäntöön direktiivien säännös, jonka mukaan kun kyse on varoista, jotka on sijoitettu tytäryritykseen, joka hoitaa vakuutusyrityksen lukuun kokonaan tai osittain jälkimmäisen sijoituksia, kotijäsenvaltion on otettava huomioon tytäryrityksen hallussa olevat varat. Tällaisen tytäryhtiön, jolle vakuutusyhtiö on ulkoistanut sijoitustoimintansa joko osittain tai kokonaan, osalta asiasta säänneltäisiin pykälän 1 momentin 1 kohdassa ja 4 momentissa.

Vastuuvelan kattamista koskevien säännösten soveltaminen eräissä tapauksissa

21 §. Jälleenvakuutusyhtiön vastuuvelan kattaminen. Kuten nykyisinkin jälleenvakuutusyhtiön vastuuvelan katteeseen sovellettaisiin erillisyhtiöitä koskevin poikkeuksin vain 2 §:n 2 momentin yleissäännöstä. Jälleenvakuutusdirektiivin 34 artiklan 5 kohta edellyttää, että jälleenvakuutusyrityksen kotijäsenvaltion on annettava yksityiskohtaisempia sääntöjä, joissa määritellään ehdot, joilla erillisyhtiöltä olevia saatavia voidaan käyttää vakuutusteknisen vastuuvelan kattamiseen tarkoitettuina varoina. Erillisyhtiöllä tarkoitetaan direktiivin mukaan yritystä, joka ei ole vakuutusyritys tai jälleenvakuutusyritys ja joka ottaa vastattavakseen vakuutusyritysten tai jälleenvakuutusyritysten riskejä ja kattaa nämä riskit kokonaisuudessaan lainan liikkeelle laskemisesta saatavilla tuotoilla tai muilla rahoitusmenetelmillä, joissa lainan tai muun rahoitusmenetelmän tarjoajan oikeuksilla saataviensa suorituksiin on huonompi etuoikeus kuin tällaisen yhtiön jälleenvakuutusvelvoitteilla. Erillisyhtiöstä ei ehdoteta säännöksiä vakuutusyhtiölakiin, koska direktiivi ei siihen velvoita eikä Suomessa ole katsottu olevan siihen tarvetta. Suomalaisten vakuutusyhtiöt voivat kuitenkin harjoittaa liiketoimintaa muissa ETA-valtioissa mahdollisesti sijaitsevien erillisyhtiöiden kanssa, jolloin laissa on otettava kantaa, millä tavoin tällaiselta yhtiöltä olevaa saatavaa voidaan käyttää vastuuvelan kattamiseen. Koska Suomen lainsäädäntö ei tunnista erillisyhtiötä erityisenä yritysmuotona, sovelletaan siihen ensivakuutustoimintaa harjoittavien vakuutusyhtiöiden osalta 11 §:n (muut sijoitukset) 2 momentin 9 kohdan katesäännöstä. Jälleenvakuutusyhtiöiden osalta on tarkoituksenmukaista noudattaa samaa sääntelyä. Käsiteltävänä olevassa pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että jälleenvakuutusyhtiön vastuuvelasta voidaan kattaa erillisyhtiöltä oleva saatava 11 §:n 2 momentin 9 kohdassa säädetty määrä, eli enintään 10 prosenttia katettavasta vastuuvelasta, Muilta osin 21 § vastaa asiallisesti voimassa olevan lain 10 luvun 3 §:n 8 momenttia sillä poikkeuksella, että edellä 2 §:n 3 momentin mukaista säännöstä niiden saatavien kattamisesta, joilla on velkojien maksusaantijärjestyksestä annetussa laissa tarkoitettu panttioikeus tai muu etuoikeus vakuutusyhtiön omaisuuteen, ei ehdoteta sovellettavaksi jälleenvakuutusyhtiöihin. Viimeksi mainittu säännös perustuu likvidaatiodirektiivin, jota sovelletaan ainoastaan ensivakuutustoimintaa harjoittaviin vakuutusyhtiöihin.

22 §. Sijoitussidonnaiset vakuutukset. Pykälässä säädettäisiin vastuuvelan kattamisesta ja katteen luetteloinnista vakuutusluokista annetun lain 15 §:ssä tarkoitetun sijoitussidonnaisen vakuutuksen osalta. Säännös vastaa osin voimassa olevan lain 10 luvun 3 a §:ää sekä tällä lailla kumottavia sosiaali- ja terveysministeriön määräyksiä.

Sijoitussidonnaisten vakuutusten osalta vastuuvelan kate olisi eriytettävä muun vastuuvelan katteesta ja katteen tulisi 95 prosenttisesti olla vakuutusten arvonkehitykseen määrääviin varoihin tehtyjä sijoituksia. Katteeksi kelpaisi kaikki 4 §:ssä lueteltu sellainen omaisuus, jolle voitaisiin jatkuvasti määrittää käypä arvo ja joka olisi muutettavissa rahaksi vakuutussopimuksen edellyttämällä tavalla. Sijoitussidonnaisten vakuutusten luonne huomioon ottaen ei ole tarkoituksen mukaista että sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin kuuluisi suoraan vakuutusyhtiöön sijoitettuja omia osakkeita, koska sijoitussidonnaisten vakuutuksissa sijoitusten on oltava riippumattomia vakuutusyhtiön toiminnasta. Ehdotus ei estä sitä, että sijoitussidonnaisten vakuutusten katteena on sijoitusyhtiön kautta ostetut vakuutusyhtiön osakkeet. Luvun 24 §:n 4 kohdan mukaan Vakuutusvalvontavirasto antaisi tarkemmat määräykset sijoitussidonnaisen vakuutusten sijoitusriskin rajoittamisesta.

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi henkivakuutusdirektiivin 25 artiklan 4 kohdan mukaisesti tilanteesta, jossa sijoitussidonnaiseen vakuutukseen sisältyy sijoitetun pääoman säilymistä koskeva vakuutusyhtiön antama lupaus tai muu yhtiön takaama etuus. Tällainen sijoitussidonnainen vakuutus voi esimerkiksi sisältää sellaisen vakuutusyhtiön antaman lupauksen, että sijoitetusta pääomasta säilyy 80 prosenttia kaikissa tilanteissa. Tästä lupauksesta johtuva vastuuvelan lisäys olisi direktiivin edellä mainitun säännöksen edellyttämällä tavalla katettava noudattaen ehdotettuja 3—20 §:n säännöksiä.

Lisäksi 4 momentissa ehdotetaan, että edellä mainitusta vastuuvelan lisäyksestä johtuvaa katetta ei eriytettäisi muusta vastuuvelan katteesta siten kuin 3 momentti edellyttää. Tältä osin tämä vastuuvelan lisäys olisi verrattavissa muuhun kuin sijoitussidonnaiseen vakuutuskantaan.

Asetukset, määräykset ja poikkeusluvat

23 §. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksenantovaltuudet. Sosiaali- ja terveysministeriölle annettaisiin mahdollisuus antaa asetus ehdotetun 1 kohdan mukaan ensinnäkin siitä, että jotkin vastuuvelan katteeksi hyväksyttävät varat arvostetaan vastuuvelan katteessa niiden käyvästä arvosta poikkeavasti, jos se omaisuuslajin luonteeseen sisältyvän käyvän arvon vaihtelun tai muun vastaavan erityisen syyn johdosta olisi välttämätöntä. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 10 luvun 3 §:n 4 momenttia, mutta perustuslain vaatimuksista johtuen ministeriön määräyksenantovaltuutus ehdotetaan muutettavaksi asetuksenantovaltuudeksi. Lisäksi erityisten syiden vaatimusta on täsmennetty laissa.

Toiseksi pykälän 2 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriölle annettaisiin mahdollisuus antaa asetus tietyn 11 §:n 2 momentin 9 kohtaan kuuluvaksi luokitellun omaisuuslajin osalta vastuuvelan katteeksi hyväksyttävästä enimmäismäärästä, jos se näiden varojen erityisen riskillisyyden vuoksi olisi välttämätöntä. Ehdotuksen mukaan ministeriö voisi asetuksella säätää, että tiettyjä 11 §:n 2 momentin 9 kohdassa tarkoitettuja varoja voidaan lukea mainitun kohdan mukaiseen 10 prosenttiin vain tietty enimmäismäärä.

Tämän lain voimaantullessa kumoutuisivat sosiaali- ja terveysministeriön määräys (1999:65) joukkovelkakirjojen arvostamisesta vastuuvelan katteena.

24 §. Vakuutusvalvontaviraston määräyksenantovaltuudet. Pykälässä säädettäisiin siitä, miltä osin Vakuutusvalvontavirasto voi antaa vastuuvelan katetta koskevia tarkempia määräyksiä. Tämä laki korvaisi suurelta osin nykyisin voimassa olevat Vakuutusvalvontaviraston vastuuvelan katetta koskevat määräykset.

Vakuutusvalvontavirasto voisi antaa tarkempia määräyksiä kateluettelosta, luottolaitokseen tai vakuutusyhtiöön rinnastettavista yhteisöistä, johdannaissopimusten käyttämisestä vastuuvelan katteena sekä sijoitussidonnaisen vakuutuksen sijoitusriskin seurannasta.

Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 10 luvun 3 §:n 7 momenttia ja osin kateasetuksen 14 §:ää.

25 §. Poikkeusluvat. Pykälässä säädettäisiin Vakuutusvalvontaviraston mahdollisuudesta antaa poikkeuslupia tämän luvun säännöksistä yhden yksittäisen vakuutusyhtiön osalta sen hakemuksesta. Ehdotus perustuu Vakuutusvalvontaviraston nykyisiin määräyksiin, jotka ehdotetaan siirrettäväksi lakiin.

Ehdotuksen mukaan Vakuutusvalvontavirasto voi tarvittaessa ja yksittäistapauksissa vakuutusyhtiön hakemuksesta erityisistä syistä enintään 2 vuoden määräajaksi myöntää poikkeuksia vastuuvelan kattamista koskevista säännöksistä. On perusteltua, että yksittäisissä tapauksissa Vakuutusvalvontavirasto voisi myöntää poikkeuksia tämän luvun kattamista koskevista säännöksistä, jos se katsotaan järkeväksi ja tarkoituksenmukaiseksi sekä katesäännökset osoittautuvat tietyissä tilanteissa liian jäykiksi. Poikkeukset koskisivat ensinnäkin jälleenvakuutuksenantajien vastuulla olevaa osuutta katettavan vastuuvelan kokonaismäärästä. Toiseksi virastolle annetaan mahdollisuus myöntää poikkeus selvitystilassa tai konkurssissa olevan jälleenvakuutuksen antajan osuuden vähentämiseen 20 prosenttiin asti vastuuvelan kokonaismäärästä. Kolmanneksi Vakuutusvalvontavirastolla olisi oikeus antaa lupa vähentää muita kuin 3 §:ssä tarkoitettuja omaisuuseriä vastuuvelan kokonaismäärästä, jos vähennettävät omaisuuserät ovat tosiasiassa jonkun muun kuin vakuutusyhtiön vastuulla vastaavalla tavalla kuin 3 §:ssä luetellut omaisuuserät. Neljänneksi virasto voisi hyväksyä vastuuvelan katteeksi yksittäisiä omaisuuseriä, jotka eivät kuulu 4 §:ssä lueteltuihin omaisuuslajeihin, mutta ovat riskiltään samankaltaisia. Lopuksi virasto voisi korottaa ehdotetun 14 §:n mukaisia enimmäismääriä vakuudettomien velkasitoumusten osalta enintään 8 prosenttiin ja yhden vakuudettoman velkasitoumuksen tai useiden saman velallisen antamien vakuudettomien velkasitoumusten osalta enintään 2 prosenttiin vastuuvelan kokonaismäärästä.

11 luku. Toimintapääoma ja takuumäärä

Luvussa ehdotetaan säädettäväksi vakuutusyhtiön toimintapääomasta ja takuumäärästä. Nykyisin toimintapääomasta ja takuumäärästä säädetään vakuutusyhtiölain 11 luvussa. Nykyinen vakuutusyhtiölain 11 luku uudistettiin kokonaan lailla 416/2004 direktiivien 2002/12/EY ja 2002/13/EY johdosta (solvenssi I). Muutoksena voimassa oleviin säännöksiin luvussa ehdotetaan säädettäväksi finanssikonglomeraattidirektiivistä ja jälleenvakuutusdirektiivistä johtuvista vaatimuksista. Finanssikonglomeraattidirektiivin 20 artiklalla on muutettu vahinkovakuutusyhtiön ja 23 artiklalla henkivakuutusyhtiön toimintapääoman laskentaa. Näiden artiklojen mukaan toimintapääomasta on vähennettävä omistusyhteydet vakuutus- ja rahoitusyrityksissä, mutta jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää, että vähennystä ei tarvitse tehdä, jos vakuutusyhtiö kuuluu lisävalvonnan piiriin. Jälleenvakuutusyrityksiä koskien tämä vaatimus sisältyy jälleenvakuutusdirektiivin 36 artiklaan. Edellä mainittujen direktiivien mukaiset vaatimukset on ehdotuksessa otettu huomioon toimintapääomasta vähennettävissä erissä.

Nykyisin jälleenvakuutusyhtiöihin sovelletaan vahinkovakuutusyhtiöiden toimintapääoma- ja takuumäärävaatimuksia. Luvussa ehdotetaan säädettäväksi erikseen jälleenvakuutusyritysten toimintapääoma- ja takuumäärävaatimuksista jälleenvakuutusdirektiivin perusteella.

Jälleenvakuutusdirektiivillä on muutettu vahinkovakuutusyhtiön takuumäärävaatimusta tilanteessa, jossa tulevan jälleenvakuutuksen osuus maksutulosta tai vastuuvelasta on yli 10 prosenttia tai maksutulon määrä on yli 50 miljoonaa euroa. Tämä muutos on otettu huomioon vahinkovakuutusyhtiön takuumäärän vähimmäismäärää koskevissa säännöksissä.

Voimassa olevan lain 11 luvun 11 §:n mukaan vakuutusyhtiön oman pääoman on oltava vähintään puolet vakuutusyhtiön takuumäärästä. Vastaavaa säännöstä ei ehdoteta lakiin, koska takuumäärää koskeva sääntely on jo riittävä, eikä erillistä oman pääoman ehtoa enää tarvita. Myöskään EU:n direktiivit eivät tunne vastaavaa oman pääoman vähimmäismäärävaatimusta.

Lukuun ehdotetaan lisättäväksi nykyisin selvitystilaa ja konkurssia koskevassa vakuutusyhtiölain 15 luvussa olevat säännökset vakuutusyhtiön johdon velvollisuudesta laatia tilinpäätös ja toimintakertomus tilanteessa, jossa yhtiö ei enää täytä tässä luvussa toimintapääomalle asetettuja vaatimuksia ja on näin ollen vaarassa joutua selvitystilaan.

Edellä mainittujen muutosten lisäksi lukuun ehdotetaan lisättäväksi voimassa olevan lain 14 luvun 5 b §:n säännös toimintapääoman valvonnasta. Lisäksi voimassa olevan lain 11 luvun 13 §:ää vastaava säännös ehdotetaan sisällytettäväksi keskeisiä vakuutusyhtiöoikeudellisia periaatteita käsittelevään 1 lukuun. Lukuun on tehty myös joitakin teknisiä muutoksia verrattuna voimassa olevaan lakiin.

Luvun mukaiset toimintapääomavaatimukset täyttävät henkivakuutusluokkien 1, 2, 3 ja 6 osalta henkivakuutusdirektiivin 28 artiklan 2, 3, 5 ja 7 kohtien mukaiset vaatimukset. Luku ei sisällä muiden henkivakuutusluokkien mukaisia toimintapääomavaatimuksia, koska suomalaiset yhtiöt eivät harjoita muihin kuin edellä mainittuihin henkivakuutusluokkiin kuuluvaa vakuutusta.

Toimintapääoma

1 §. Vakuutusyhtiön toimintapääoma. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vakuutusyhtiön toimintapääomasta. Toimintapääomalla tarkoitetaan sitä määrää, jolla vakuutusyhtiön varat ylittävät yhtiön velat ja muut niihin verrattavat sitoumukset.

Pykälän 1 momentissa määritellään vakuutusyhtiön toimintapääoma. Toimintapääoman muodostavat vakuutusyrityksen varat, joista on vähennetty kaikki ennakoitavissa olevat vastuut sekä taseen vastaaviin sisältyvät aineettomat erät. Toimintapääomaan luettavista eristä säädetään tarkemmin ehdotetun luvun 2 §:ssä ja toimintapääomasta vähennettävistä eristä säädetään ehdotetun luvun 5 §:ssä. Pykälän 1 momentti vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 1 §:ää.

Pykälän 2 momentin mukaan vakuutusyhtiön on täytettävä jatkuvasti ehdotetun 11 luvun toimintapääomavaatimukset. Vaatimus on tärkeä osa toiminnan vakauden valvontaa vakuutettujen etujen turvaamiseksi. Ehdotus perustuu henkivakuutusdirektiivin 27 artiklan 1 kohtaa, vahinkovakuutusdirektiivin 16 artiklaan ja jälleenvakuutusdirektiivin 35 artiklaan.

Ehdotetun luvun 7—18 §:ssä säädetään tarkemmin vahinko-, henki- ja jälleenvakuutusyhtiöiden toimintapääoman vähimmäismäärästä.

2 §. Toimintapääomaan luettavat erät. Pykälässä säädetään toimintapääomaan luettavista eristä. Voimassa olevan lain mukaan osa toimintapääomaan luettavista eristä voidaan lukea toimintapääomaan ilman rajoituksia, osaan liittyy rajoituksia, jotka on esitetty 3—4 §:ssä. Osa eristä voidaan hyväksyä vain Vakuutusvalvontaviraston luvalla. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 2 §:ää sillä poikkeuksella, että pykälän henkivakuutusyhtiön ylijäämää koskeva voimassa olevan lain 2 §:n 9 kohta on siirretty siirtymäsäännöksiin, koska mainitun erän voi lukea henkivakuutusyhtiön toimintapääomaan vain vuoden 2009 loppuun saakka.

Pykälän 1 kohdan mukaan vakuutusyhtiön toimintapääomaan luetaan 4 §:ssä säädetyin rajoituksin, maksettu osakepääoma tai maksettu pohjarahasto ja takuupääoma. Ehdotus perustuu henkivakuutusdirektiivin 27 artiklan 2 a kohtaan, vahinkovakuutusdirektiivin 16 artiklan 2 a kohtaan ja jälleenvakuutusdirektiivin 36 artiklan 1a kohtaan. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 2 §:n 1 kohtaa.

Pykälän 2 kohdan mukaan yhtiön hakemuksesta ja Vakuutusvalvontaviraston suostumuksella puolet maksamatta olevasta osakepääoman määrästä tai pohjarahaston ja takuupääoman yhteismäärästä voidaan lukea toimintapääomaan, kun 25 prosenttia osakepääomasta tai pohjarahaston ja takuupääoman yhteismäärästä on maksettu. Ehdotus perustuu henkivakuutusdirektiivin 27 artiklan 4 d kohdan ja vahinkovakuutusdirektiivin 16 artiklan 4 a kohdan säännöksiin ja jälleenvakuutusdirektiivin 36 artiklan 4 a kohtaan. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 2 §:n 2 kohtaa.

Pykälän 3 kohdan mukaan sidotun ja vapaan oman pääoman rahastot voidaan lukea toimintapääomaan. Ehdotus perustuu henkivakuutusdirektiivin 27 artiklan 2 b kohdan ja vahinkovakuutusdirektiivin 16 artiklan 2 b kohdan säännöksiin ja jälleenvakuutusdirektiivin 36 artiklan 1 b kohtaan. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 2 §:n 3 kohtaa.

Pykälän 4 kohdan mukaan tilikauden ja edellisten tilikausien voitto voidaan lukea toimintapääomaan. Ehdotus perustuu henkivakuutusdirektiivin 27 artiklan 2 c kohdan ja vahinkovakuutusdirektiivin 16 artiklan 2 c kohdan säännöksiin ja jälleenvakuutusdirektiivin 36 artiklan 1 c kohtaan. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 2 §:n 4 kohtaa.

Pykälän 5 kohdan mukaan kirjanpitolain 5 luvun 12 §:n 1 momentin nojalla taseeseen merkitty poistoero ja 5 luvun 15 §:ssä tarkoitetut vapaaehtoiset varaukset voidaan lukea toimintapääomaan. Kohdassa tarkoitettuja eriä ei rinnasteta velkaan, vaan ovat oman pääoman kaltaisia eriä, vaikka eivät ole taseessa omassa pääomassa. Toimintapääomassa ne otetaan huomioon, ellei ole vahvistettuja tappioita kattamaan niitä. Täten ehdotetut erät voidaan lukea edellä 1 kohdassa mainittujen direktiiveissä tarkoitettuihin eriin. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 2 §:n 5 kohtaa.

Pykälän 6 kohdan mukaan taseen omaisuuden käypien arvojen ja kirjanpitoarvojen positiivinen erotus siltä osin kuin sitä ei voida pitää luonteeltaan poikkeuksellisena voidaan lukea toimintapääomaan. Ehdotus perustuu henkivakuutusdirektiivin 27 artiklan 4 c kohdan ja vahinkovakuutusdirektiivin 16 artiklan 4 c kohdan säännöksiin ja jälleenvakuutusdirektiivin 36 artiklan 4 c kohtaan. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 2 §:n 6 kohtaa.

Vahinkovakuutusdirektiivin 16 artiklan 4 momentin c alakohdan ja henkivakuutusdirektiivin 27 artiklan 4 momentin c alakohdan mukaan mainitun arvostuserojen lukeminen toimintapääomaan edellyttää vakuutusyrityksen hakemusta ja valvontaviranomaisen suostumusta. Kyseistä henki- ja vahinkovakuutusdirektiivin vaatimusta Suomen lainsäädäntöön implementoitaessa ei hakemusmenettelyä ole pidetty tarpeellisena. Koska arvostuserot ovat merkittävä erä suomalaisten vakuutusyritysten toimintapääomassa, nykykäytännön muuttaminen johtaisi tilanteeseen, jossa ilmeisesti kaikki vakuutusyritykset hakisivat lupaa laskea mainittu erä osaksi toimintapääomaa. Täten käytännöllisempänä ratkaisuna pidetään nykykäytännön säilyttämistä siten, että Vakuutusvalvontavirastolla on edelleen oikeus kieltää vakuutusyhtiötä osittain tai kokonaan lukemasta mainittua erää osaksi toimintapääomaa ehdotetun 6 §:n 2 momentin nojalla. Vakuutusvalvontavirasto seuraa säännöllisesti vakuutusyhtiöiden toimintapääomaa, joten sillä on mahdollisuus puuttua tämän erän käyttämiseen osana toimintapääomaa, jos se katsoo tällaisen menettelyn olevan aiheellista. Käytännössä tällä saavutetaan sama lopputulos kuin hakemusmenettelyn avulla.

Pykälän 7 kohdan mukaan yhtiön hakemuksesta ja Vakuutusvalvontaviraston suostumuksella, 3 §:ssä säädetyin ehdoin ja 4 §:ssä säädetyin rajoituksin, täysin maksettu pääoma yhtiön vähintään viideksi vuodeksi tai vähintään viiden vuoden irtisanomisajalla ottamasta pääomalainasta voidaan lukea toimintapääomaan. Ehdotus perustuu henkivakuutusdirektiivin 27 artiklan 3 a kohtaan, vahinkovakuutusdirektiivin 16 artiklan 3 a kohtaan ja jälleenvakuutusdirektiivin 36 artiklan 3 a kohtaan. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 2 §:n 7 kohtaa.

Pykälän 8 kohdassa säädetään keskinäisen vahinkovakuutusyhtiön määrättävissä olevien lisämaksujen laskemisesta osaksi toimintapääomaa. Kohta perustuu vahinkovakuutusdirektiivin 16 artiklan 4 b kohtaan ja jälleenvakuutusdirektiivin 36 artiklan 4 b kohtaan. Direktiivi edellyttää yhtiön hakemusta ja valvontaviranomaisen suostumusta, mutta käytännöllisempänä ratkaisuna pidetään nykykäytännön säilyttämistä, kuitenkin siten, että Vakuutusvalvontavirastolla on edelleen oikeus kieltää vakuutusyhtiötä osittain tai kokonaan lukemasta mainittua erää osaksi toimintapääomaa ehdotetun 6 §:n 2 momentin nojalla. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 2 §:n 8 kohtaa.

Pykälän 9 kohdassa säädetään henkivakuutusyhtiön hakemuksesta ja Vakuutusvalvontaviraston suostumuksella yhtiön noudattamien kustannuskuormitusperusteiden mahdollistama määrä vakuutusten hankintamenoja, viraston hyväksymällä tavalla arvioituina, siltä osin kuin niitä ei ole vähennetty vakuutusmaksuvastuusta tai aktivoitu taseen vastaaviin voidaan lukea toimintapääomaan. Ehdotus perustuu henkivakuutusdirektiivin 27 artiklan 4 b kohtaan ja jälleenvakuutusdirektiivin 36 artiklan 5 b kohtaan. Direktiivien mukaan tätä erää ei saa olla enempää kuin 3,5 prosenttia kaikkien niiden vakuutussopimusten, joissa tällaisen erän laskeminen on mahdollista, vakuutussummien ja vakuutusmaksuvastuun erotuksesta, mistä on vähennetty aktivoitujen hankintamenojen poistamatta oleva osuus. Ehdotuksen tarkoituksena on antaa Vakuutusvalvontavirastolle oikeus hyväksyä direktiivissä tarkoitetun erän laskentatapa, jolloin viraston edellytetään ottavan huomioon direktiivien vaatimukset. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 2 §:n 10 kohtaa.

Pykälän 10 kohdassa säädetään eristä, jotka voidaan yhtiön hakemuksesta ja Vakuutusvalvontaviraston suostumuksella lukea vakuutusyhtiön toimintapääomaan. Ehdotuksen tarkoituksena on mahdollistaa edellä 1—9 kohtiin rinnastettavien erien lukeminen osaksi toimintapääomaan, mutta kuitenkin vain Vakuutusvalvontaviraston suostumuksella. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 2 §:n 11 kohtaa.

3 §. Pääomalainaa koskevat erityiset ehdot. Pykälässä säädetään pääomalainaa koskevista erityisistä laadullisista ehdoista. Ehdotuksen mukaan 2 §:n 7 kohdassa tarkoitettu pääomalaina voidaan laskea osaksi toimintapääomaa vain, jos se täyttää 15 luvun 2 §:ssä olevat ehdot ja pykälän 1—3 kohdissa mainitut ehdot.

Pykälän 1 kohdan mukaan edellytyksenä on, että muussa tapauksessa kuin vakuutusyhtiön purkautuessa tai konkurssissa lainan pääoma saadaan palauttaa edellyttäen, että yhtiö pääoman palauttamisen jälkeen täyttää tämän luvun mukaiset vakavaraisuusvaatimukset. Ehdotus perustuu henkivakuutusdirektiivin 27 artiklan 3 a kohdan iii alakohtaan, vahinkovakuutusdirektiivin 16 artiklan 3 a kohdan iii alakohtaan ja jälleenvakuutusdirektiivin 36 artiklan 3 a kohdan iii alakohtaan.

Pykälän 2 kohdan mukaan edellytyksenä on, että lainasopimus ei saa sisältää määräystä, jonka mukaan muissa oloissa kuin vakuutusyhtiötä purettaessa tai konkurssissa velka on maksettava takaisin ennen sovittua eräpäivää. Ehdotus perustuu henkivakuutusdirektiivin 27 artiklan 3 a kohdan iv alakohtaan, vahinkovakuutusdirektiivin 16 artiklan 3 a kohdan iv alakohtaan ja jälleenvakuutusdirektiivin 36 artiklan 3 a kohdan iv alakohtaan.

Pykälän 3 kohdan mukaan edellytyksenä on, että lainasopimusta voidaan muuttaa vain vakuutusyhtiön hakemuksesta Vakuutusvalvontaviraston luvalla. Ehdotus perustuu henkivakuutusdirektiivin 27 artiklan 3 a kohdan v alakohtaan, vahinkovakuutusdirektiivin 16 artiklan 3 a kohdan v alakohtaan ja jälleenvakuutusdirektiivin 36 artiklan 3 a kohdan v alakohtaan.

Pykälä vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 3 §:ää.

4 §. Toimintapääomaan luettavia eriä koskevat rajoitukset. Pykälässä säädetään tiettyihin 2 §:ssä lueteltuihin eriin liittyvistä määrällisistä rajoituksista. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 4 §:ää sillä poikkeuksella, että tulevan ylijäämän hyväksymistä henkivakuutusyhtiön toimintapääomaan koskeva rajoitus on siirretty siirtymäsäännöksiin 2 §:ssä mainitusta muutoksesta johtuen.

Henkivakuutusdirektiivin 27 artiklan 3 a kohdan, vahinkovakuutusdirektiivin 16 artiklan 3 a kohdan ja jälleenvakuutusdirektiivin 36 artiklan 3 a kohdan mukaan kumulatiivinen etuoikeutettu osakepääoma ja etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevat lainat voivat muodostaa enintään 50 prosenttia toimintapääomasta tai toimintapääoman vähimmäismäärästä, sen mukaan kumpi on alhaisempi. Henkivakuutusdirektiivin 27 artiklan 4 d kohdan, vahinkovakuutusdirektiivin 16 artiklan 4 a kohdan ja jälleenvakuutusdirektiivin 36 artiklan 4 a kohdan mukaan puolet maksamattomasta osakepääomasta tai takuupääomasta, kun siitä on maksettu 25 prosenttia, voivat muodostaa enintään 50 prosenttia toimintapääomasta tai toimintapääoman vähimmäismäärästä, sen mukaan kumpi on alhaisempi. Vahinkovakuutusdirektiivin 16 artiklan 4 b kohdan ja jälleenvakuutusdirektiivin 36 artiklan 4 b kohdan mukaan sellaisen keskinäisen yhtiön tai yhdistyksen tai niitä vastaavan yhteisön osalta, jonka maksut voivat vaihdella, kaikki ne lisämaksut, jotka se voi vaatia jäseniltä maksettavaksi kyseisenä tilikautena, enintään puolet enimmäismaksujen ja perittyjen maksujen erotuksesta, voivat muodostaa enintään 50 prosenttia toimintapääomasta tai toimintapääoman vähimmäismäärästä, sen mukaan kumpi on alhaisempi.

Vakuutuslaitoksen on toimiessaan koko ajan täytettävä toimintapääomavaatimus. Jos vakuutusyhtiön toimintapääoma on alhaisempi kuin toimintapääoman vähimmäismäärä, ei vakuutuslaitos täytä vakavaraisuusvaatimuksia, ja sen on ryhdyttävä 24 §:ssä säädettyihin toimenpiteisiin. Tämän takia voimassa olevan lain mukaan on pidetty riittävänä, että edellä luetellut erät ovat voineet muodostaa enintään 50 prosenttia toimintapääoman vähimmäismäärästä. Vähimmäismäärän alapuolella voimassa olevan lain laskukaava johtaa kuitenkin aina korkeampaan toimintapääoman määrään kuin direktiivin mukainen laskukaava. Tämän johdosta takuumäärän alitus tapahtuu voimassa olevan lain mukaan myöhemmin kuin direktiivissä on tarkoitettu. Koska tämä puute heikentää vakuutettujen etujen turvaa, vaikeuttaa ennakoivaa valvontaa ja kaventaa Vakuutusvalvontaviraston toimivaltuuksia ehdotetaan, että voimassa olevan lain mukainen laskukaava muutetaan direktiivin sanamuodon mukaiseksi tämän pykälän kaikkiin momentteihin.

Pykälän 1 momentissa luetellaan pääomalainoihin ja osakkeisiin, joiden oikeuksista määrätään osakeyhtiölain 3 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan tarkemmin yhtiöjärjestyksestä, liittyvät määrälliset rajoitukset. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan 2 §:n 7 kohdassa tarkoitettuja pääomalainoja saa lukea osaksi toimintapääomaa enintään 50 prosenttia toimintapääomasta tai toimintapääoman vähimmäismäärästä, sen mukaan kumpi on alhaisempi. Pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädetään myös niistä edellytyksistä, joiden perusteella sellaiset osakkeet, joiden oikeus jako-osattomaan hyvitykseen muodostuu tilikausittain ja joiden maksamisesta voi muodostua vakuutusyhtiölle velkaa, jos yhtiön tilinpäätös ei osoita voitonjakokelpoisia varoja. Ehdotus perustuu henkivakuutusdirektiivin 27 artiklan 3 a, vahinkovakuutusdirektiivin 16 artiklan 3 a ja jälleenvakuutusdirektiivin 36 artiklan 3 a kohtaan. Pykälän 1 momentti vastaa osittain voimassa olevan lain 11 luvun 4 §:n 1 momenttia sillä poikkeuksella että voimassa olevan lain kumulatiivisia etuosakkeita koskeva sääntely muuttuu nykyisen osakeyhtiölain 3 luvun 3 §:n 2 momentin mukaiseksi. Jos osakkeeseen ei yhtiönjärjestyksen mukaan liitetä nykyisen osakeyhtiölain mahdollistamalla tavalla muita osakkeita parempia taloudellisia oikeuksia, tässä pykälässä ehdotettuja rajoituksia ei sovelleta. Nimitystä etuosake ei tässä ehdotuksessa kuten ei nykyisessä osakeyhtiölaissakaan käytetä.

Pykälän 2 momentissa säädetään 2 §:n 2 kohdassa tarkoitettuun erään liittyvistä määrällisistä rajoituksista. Ehdotus perustuu henkivakuutusdirektiivin 27 artiklan 4 d kohtaan, vahinkovakuutusdirektiivin 16 artiklan 4 a kohtaan ja jälleenvakuutusdirektiivin 36 artiklan 4 a kohtaan. Momentti vastaa pääosin voimassa olevan lain 11 luvun 4 §:n 2 momenttia.

Pykälän 3 momentissa säädetään 2 §:n 8 kohdassa tarkoitettuun erään liittyvistä määrällisistä rajoituksista. Ehdotus perustuu vahinkovakuutusdirektiivin 16 artiklan 4 b kohtaan ja jälleenvakuutusdirektiivin 36 artiklan 4 b kohtaa. Momentti vastaa pääosin voimassa olevan lain 11 luvun 4 §:n 3 momenttia.

Pykälän 4 momentti perustuu henkivakuutusdirektiivin 27 artiklan 3 a kohtaan, vahinkovakuutusdirektiivin 16 artiklan 3 a kohtaan ja jälleenvakuutusdirektiivin 36 artiklan 3a kohtaan, joiden mukaan enintään 25 prosenttia toimintapääomasta tai toimintapääoman vähimmäismäärästä, sen mukaan kumpi on alhaisempi, saa olla määräaikaisia etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevia lainoja tai määräaikaista kumulatiivista etuoikeutettua osakepääomaa, jos sen varalta, että vakuutusyritys joutuu konkurssiin tai purkautuu, on tehty sitovat sopimukset, joiden perusteella etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevilla lainoilla tai etuoikeutetulla osakepääomalla on kaikkien muiden velkojien saatavia huonompi etuoikeus, eikä niitä makseta takaisin ennen kuin kaikki muut kyseisenä ajankohtana olemassa olevat velat on maksettu. Mainitut erät sisältyvät 4 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa lueteltuihin varoihin. Momentti vastaa pääosin voimassa olevan lain 11 luvun 4 §:n 5 momenttia.

5 §. Toimintapääomasta vähennettävät erät. Ehdotetussa 2 §:ssä säädetään toimintapääomaan luettavista eristä. Eräät toimintapääomaan luettavat erät ovat kuitenkin sellaisia, että yhtiön joutuessa selvitystilaan, tietyt erät eivät ole yhtiön käytettävissä. Näin ollen muodostuu tarve edellyttää, että nämä erät on vähennettävä toimintapääomasta todellisen varallisuusaseman kuvaamiseksi. Pykälässä säädetään toimintapääomasta vähennettävistä eristä.

Voimassa olevan lain 11 luvun 5 §:n 9 kohta on kumottu mainitulla lailla 1319/2004. Lisäksi voimassa olevan lain 11 luvun 5 §:n 10 kohta ehdotetaan siirrettäväksi kohdaksi 9. Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 10 kohta.

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan toimintapääomasta on vähennettävä tilikauden ja edellisten tilikausien tappio. Ehdotus perustuu henkivakuutusdirektiivin 27 artiklan 2 c kohtaan, vahinkovakuutusdirektiivin 16 artiklan 2 c kohtaan ja jälleenvakuutusdirektiivin 36 artiklan 1 c kohtaan. Kohta vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohtaa.

Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan toimintapääomasta on vähennettävä taseen omaisuuden kirjanpitoarvojen ja käypien arvojen positiivinen erotus. Ehdotetun 2 §:n 6 kohdan mukaan arvostuserot voidaan laskea osaksi toimintapääomaa. Tässä kohdassa säädetään tilanteesta, missä omaisuuden käypä arvo on kirjanpitoarvoa alempi, jolloin on luonnollista, että erotus on tällöin vähennettävä toimintapääomasta. Kohta vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohtaa.

Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan toimintapääomasta on vähennettävä voitonjakona jaettavaksi esitetty osa yhtiön vapaasta omasta pääomasta. Ehdotus perustuu henkivakuutusdirektiivin 27 artiklan 2 c kohtaan, vahinkovakuutusdirektiivin 16 artiklan 2 c kohtaan ja jälleenvakuutusdirektiivin 36 artiklan 1 c kohtaan. Kohta vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 5 §:n 1 momentin 3 kohtaa.

Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan toimintapääomasta on vähennettävä vakuutuksen hankintamenojen tuloslaskelmaan kuluksi merkitsemättä jätetty osuus siltä osin kuin se ylittää yhtiön kustannuskuormitusperusteiden mahdollistaman määrän. Ehdotus perustuu henkivakuutusdirektiivin 27 artiklan 4 b kohtaan ja jälleenvakuutusdirektiivin 36 artiklan 5 b kohtaan. Kohta liittyy henkivakuutuksen ja jälleenvakuutuksen hankintamenojen jaksottamiseen. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohtaa.

Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan toimintapääomasta on vähennettävä aineettomien hyödykkeiden hankinnasta tuloslaskelmaan kuluksi merkitsemättä jätetty osuus. Henkivakuutusdirektiivin 27 artiklan 2 kohdan, vahinkovakuutusdirektiivin 16 artiklan 2 kohdan ja jälleenvakuutusdirektiivin 36 artiklan 1 kohdan mukaan toimintapääomasta on vähennettävä kaikki ennakoitavissa olevat vastuut sekä aineettomat erät, joita ei ole huomioitu tuloslaskelmassa. Selvyyden vuoksi momentin 5 kohdassa täsmennetään, mitä direktiiveissä tarkoitetulla aineettomilla erillä, joita ei ole huomioitu tuloslaskelmassa tarkoitetaan. Ehdotuksen tarkoituksena on voimassa olevan lain mukaisesti, että taseen vastaaviin sisältyvät aineettomat erät vähennetään toimintapääomasta. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 5 §:n 1 momentin 5 kohtaa.

Pykälän 1 momentin 6 kohdan mukaan vahinkovakuutustoiminnan osalta toimintapääomasta on vähennettävä ilman diskonttausta lasketun korvausvastuun ja diskontatun korvausvastuun erotus muiden kuin eläkevastuiden sekä vahinkovakuutusluokkien 1 ja 2 osalta silloin, kun yhtiön korvausvastuuta laskettaessa käytetään diskonttausta. Säännös perustuu vahinkovakuutusdirektiivin 16 artiklaan, ja sillä saatetaan diskonttausta käyttävät ja käyttämättömät vahinkovakuutusyritykset tasa-arvoiseen asemaan toimintapääomavaatimusten suhteen. Kohta vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 5 §:n 1 momentin 6 kohtaa.

Pykälän 1 momentin 7 kohdan mukaan toimintapääomasta on vähennettävä kaikki sellaiset taseeseen merkitsemättömät velkoihin rinnastettavat erät, joiden suoritusvelvollisuutta on pidettävä todennäköisenä. Ehdotus perustuu edellä momentin kohdassa 5 tarkoitettuihin direktiivien säännökseen. Ehdotuksen tarkoituksena on täsmentää, mitä direktiivin kaikilla ennakoitavissa olevilla vastuilla tarkoitetaan. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 5 §:n 1 momentin 7 kohtaa.

Pykälän 1 momentin 8 kohdan mukaan toimintapääomasta on vähennettävä vieraasta sitoumuksesta annetut pantit ja kiinnitykset. Ehdotetun 1 §:n mukaan toimintapääomalla tarkoitetaan määrää, jolla vakuutusyhtiön varojen on katsottava ylittävän yhtiön velat ja muut niihin rinnastettavat sitoumukset. Yhtiön vieraasta sitoumuksesta annettu pantti tai kiinnitys on katsottava olevan velkaan rinnastettava sitoumus, joten nämä erät on vähennettävä. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 5 §:n 1 momentin 8 kohtaa.

Pykälän 1 momentin 9 kohdan mukaan toimintapääomasta on vähennettävä johdannaissopimuksista vakuutusyhtiölle koituva mahdollinen enimmäistappio. Mahdollista enimmäistappiokäsitettä ei ole täsmennetty lainsäädännössä, asetuksissa tai Vakuutusvalvontaviraston määräyksissä, ja enimmäistappio on täten ollut pitkälti harkinnanvarainen ja sen asianmukaisuuden tarkistaminen on perustunut Vakuutusvalvontaviraston suorittamaan valvontaan ja sen antamiin määräyksiin ja ohjeisiin. Nykytila ehdotetaan säilytettäväksi ennallaan. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 5 §:n 1 momentin 10 kohtaa.

Pykälän 1 momenttiin on lisätty uusi 10 kohta, jonka mukaan toimintapääomasta on vähennettävä yhtiön omistaman luotto- tai rahoituslaitoksen ja toisen vakuutusyhtiön osakkeiden, osuuksien sekä vastuudebentuurien, pääomalainojen ja muiden omaan pääomaan rinnastettavien erien käypä arvo siinä tapauksessa, että vastaavaa vähennystä ei tehdä vakuutusyritysryhmittymän lisävalvontaa koskevan 26 luvun säännösten perusteella. Vähennyksen edellytyksenä on, että vakuutusyhtiön omistukset täyttävät 26 luvussa tarkoitetun omistusyhteyden määritelmän. Tältä osin ehdotus perustuu finanssikonglomeraattidirektiivin 22 ja 23 artiklan nojalla muutettuihin vahinko- ja henkivakuutusdirektiiveihin ja jälleenvakuutusdirektiivin 36 artiklan 2 b kohtaan. Ehdotuksen mukaan vakuutusyhtiöt voisivat vaihtoehtoisesti soveltaa rahoitus- ja vakuutusryhmittymän vakavaraisuuden laskemisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (1193/2004) liitteen 2 mukaista vähennys- ja yhteenlaskumenetelmää. Ehdotus perustuu edellä mainittujen direktiivien mahdollistamaan optioon.

6 §. Vakuutusvalvontaviraston toimivaltuudet. Pykälässä säädetään Vakuutusvalvontaviraston toimintavaltuuksista. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 14 luvun 5 b §:n 5 ja 6 momenttia sillä tavalla, että toiminnan edellytyksiä on täsmennetty.

Pykälän 1 momentissa annetaan Vakuutusvalvontavirastolle oikeus vaatia toimintapääomaan luettavien erien arvojen alentamista erityisesti silloin, kun erien markkina-arvossa on tapahtunut merkittäviä muutoksia tarkasteluajankohdan ja toimintapääomalaskelman laadinta-ajankohdan välillä. Pykälän 1 momentti perustuu henkivakuutusdirektiivin 38 artiklan 3 kohtaan, vahinkovakuutusdirektiivin 20 a artiklan 3 kohtaan ja jälleenvakuutusdirektiivin 43 artiklan 4 kohtaan.

Pykälän 2 momentin mukaan Vakuutusvalvontavirasto voi joko osittain tai kokonaan kieltää vakuutusyhtiötä lukemasta 11 luvun 2 §:n 6 ja 8 kohdassa tarkoitettuja eriä osaksi yhtiön toimintapääomaa. Vahinkovakuutusdirektiivin 16 artiklan 4 momentin c alakohdan, henkivakuutusdirektiivin 27 artiklan 4 momentin c alakohdan ja jälleenvakuutusdirektiivin 36 artiklan 4 c kohdan mukaan mainitun arvostuserojen lukeminen toimintapääomaan edellyttää vakuutusyrityksen hakemusta ja valvontaviranomaisen suostumusta. Kuten edellä 2 §:n 6 kohdan perusteluissa on esitetty, direktiivin mukainen menettely johtaisi siihen, että kaikki vakuutusyhtiöt hakisivat lupaa hakea mainittua erää osaksi toimintapääomaa. Täten käytännöllisempänä ratkaisuna pidetään sitä, että hakemusmenettelyn sijaan Vakuutusvalvontavirastolla olisi oikeus kieltää vakuutusyhtiötä osittain tai kokonaan lukemasta mainittua erää osaksi toimintapääomaa. Vastaava koskee myös 2 §:n 8 kohdassa tarkoitettua erää. Ehdotuksella täsmennetään voimassa olevan lain säännöstä siten, että vakuutusvalvontavirasto voi kieltää vakuutusyhtiötä lukemasta momentissa tarkoitettuja eriä osaksi toimintapääomaa vain erityisistä syistä. Näin voisi olla esimerkiksi, jos on perusteltua aihetta olettaa, että keskinäisessä vahinkovakuutusyhtiössä edellä ehdotetun 2 §:n 8 kohdassa tarkoitetun lisämaksun määrääminen ei ole toteutettavissa.

Vahinkovakuutusyhtiön toimintapääoman vähimmäismäärä

7 §. Vahinkovakuutusyhtiön toimintapääoman vähimmäismäärän laskeminen. Pykälässä säädetään vahinkovakuutusyhtiön toimintapääoman vähimmäismäärän laskemisesta.

Pykälän 1 momentin mukaan vahinkovakuutusyhtiön toimintapääoman vähimmäismäärä on suurin korvausvastuun määrään suhteutetun vähimmäismäärän sekä vakuutusmaksutuloon perustuvan laskelman ja korvauskuluihin perustuvan laskelman tuloksista.

Pykälän 2 momentin mukaan vahinkovakuutusyhtiön toimintapääoman on kuitenkin aina oltava vähinään 18 §:n 2 momentin mukaisen takuumäärän vähimmäismäärän suuruinen.

Ehdotus perustuu vahinkovakuutusdirektiivin 16 a artiklan 1, 2 ja 5 kohtiin ja jälleenvakuutusdirektiivin 37 artiklan 1, 2 ja 5 kohtiin. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 7 §:n 1 ja 10 momenttia.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi, että jälleenvakuutusyhtiön toimintapääoman vähimmäismäärästä säädetään erikseen 18 §:ssä. Ehdotus perustuu tältä osin jälleenvakuutusdirektiivin säännöksiin.

8 §. Vakuutusmaksutuloon perustuva laskelma. Pykälässä säädetään vakuutusmaksutuloon perustuvasta laskelmasta.

Pykälän 1 momentin mukaan yhtiön viimeksi kuluneen tilikauden vakuutusmaksutulosta lasketaan yhteen 18 prosenttia ensimmäisestä 53 100 000 eurosta ja 16 prosenttia sen yli menevästä osasta. Ehdotuksen mukaan näin saatu tulos kerrotaan suhdeluvulla, josta säädetään erikseen 10 §:ssä. Pykälän 2 momentin mukaan vastuuvakuutusten osalta vakuutusmaksutuloa korotetaan 50 prosenttia sekä ensivakuutus- että jälleenvakuutustoiminnan osalta 1 momentissa tarkoitettua laskelmaa tehtäessä. Tarvittaessa voidaan käyttää tilastollisia menetelmiä maksutulon kohdentamiseksi näihin luokkiin. Ehdotuksessa täsmennetään, että vastuuvakuutuksen maksutuloa korotetaan kaiken tulevan vakuutuksen osalta.

Pykälän 3 momentin mukaan, jos yhtiön viimeksi kuluneen tilikauden vakuutusmaksutuotto on suurempi kuin vakuutusmaksutulo, tehdään 2 ja 3 momentin mukainen laskelma käyttäen vakuutusmaksutulon sijasta vakuutusmaksutuottoa.

Ehdotus perustuu vahinkovakuutusdirektiivin 16 a artiklan 3 kohtaan ja jälleenvakuutusdirektiivin 37 artiklan 3 kohtaan. Mainituissa direktiivin kohdissa mainittu euromäärä on 50 000 000 euroa on korotettu vahinkovakuutusyhtiöiden osalta korotettu euromääräksi 53 100 000 Euroopan komission EU:n virallisessa lehdessä 18 päivänä elokuuta 2006 julkaisemalla ilmoituksella (2006/C 194/07) vahinkovakuutusdirektiivin 17 a artiklan mukaisesti. Jälleenvakuutusdirektiiviin tällaista korotusta ei ole tehty, mutta 18 §:ssä ehdotetaan tämän korkeamman euromäärän soveltamista myös jälleenvakuutusyhtiöihin vahinkovakuutusyhtiöitä ja jälleenvakuutusyhtiöitä koskevan sääntelyn yhdenmukaistamiseksi. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 7 §:n 2—4 momenttia sillä erotuksella, että pykälään on tehty teknisiä korjauksia ja pykälän 1 momentin euromäärä on korotettu mainitun edellä mainitulla Euroopan komission ilmoituksen mukaisesti

9 §. Korvauskuluihin perustuva laskelma. Pykälässä säädetään korvauskuluihin perustuvasta laskelmasta.

Pykälän 1 momentin mukaan yhtiön kolmen viimeksi kuluneen tilikauden korvauskulujen keskiarvosta lasketaan yhteen 26 prosenttia ensimmäisestä 37 200 000 eurosta ja 23 prosenttia sen ylimenevästä osasta. Ehdotuksen mukaan näin saatu tulos kerrotaan suhdeluvulla, josta säädetään erikseen 10 §:ssä.

Pykälän 2 momentin mukaan, jos vakuutukset ovat pääasiassa luotto-, myrsky-, raesade- tai hallavakuutuksia, 1 momentissa mainittu korvauskulujen keskiarvo lasketaan seitsemältä viimeksi kuluneelta tilikaudelta.

Pykälän 3 momentin mukaan, edellä 1 momentissa olevassa laskelmassa vastuuvakuutusten osalta korvauskuluja korotetaan 50 prosenttia sekä ensivakuutus- että jälleenvakuutustoiminnan osalta. Tarvittaessa voidaan käyttää tilastollisia menetelmiä korvauskulujen kohdentamiseksi näihin luokkiin. Ehdotuksessa täsmennetään, että vastuuvakuutuksen korvauskulua korotetaan kaiken tulevan vakuutuksen osalta.

Ehdotus perustuu vahinkovakuutusdirektiivin 16 a artiklan 4 kohtaan ja jälleenvakuutusdirektiivin 37 artiklan 4 kohtaan. Mainituissa direktiivin kohdissa mainittu euromäärä on 30 000 000 euroa on korotettu vahinkovakuutusyhtiöiden osalta korotettu euromääräksi 37 200 000 edellä 8 §:ssä mainitulla Euroopan komission ilmoituksella vahinkovakuutusdirektiivin 17 a artiklan mukaisesti. Jälleenvakuutusdirektiiviin tällaista korotusta ei ole tehty, mutta vastaavalla tavalla kuin 9 §:ssä, ehdotetaan 18 §:ssä tämän korkeamman euromäärän soveltamista myös jälleenvakuutusyhtiöihin vahinkovakuutusyhtiöitä ja jälleenvakuutusyhtiöitä koskevan sääntelyn yhdenmukaistamiseksi. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 7 §:n 5—7 momenttia sillä erotuksella, että pykälän 1 momentin euromäärä on korotettu edellä 8 §:ssä mainitun Euroopan komission ilmoituksen mukaiseksi.

10 §. Jälleenvakuutuksen vaikutus vahinkovakuutusyhtiön toimintapääoman vähimmäismäärään. Pykälässä säädetään jälleenvakuutuksen vaikutuksesta vahinkovakuutusyhtiön toimintapääoman vähimmäismäärään.

Pykälän 1 momentissa esitetään 8 §:n 1 momentissa ja 9 §:n 1 momentissa käytettävän suhdeluvun laskenta. Ehdotuksen mukaan vakuutusmaksutuloon ja korvauskuluihin liittyvä suhdeluku saadaan vertaamalla kolmen viimeksi kuluneen tilikauden omalle vastuulle jäävää korvauskulua vastaavaan korvauskuluun ennen jälleenvakuuttajien osuuden vähentämistä. Käytettävä suhdeluku ei saa olla pienempi kuin 0,5. Ehdotus perustuu vahinkovakuutusdirektiivin 16 a artiklan 3 ja 4 kohtaan ja jälleenvakuutusdirektiivin 37 artiklan 3 ja 4 kohtaan. Voimassa olevassa laissa suhdeluvun laskenta esitetään 7 §:n 4 ja 7 momentissa

Pykälän 2 momentin mukaan jos jälleenvakuutussopimusten luonne tai laatu on muuttunut merkittävästi viimeksi kuluneesta tilikaudesta taikka jälleenvakuutussopimuksissa ei tapahdu todellista riskinsiirtoa tai se on vähäistä, voi Vakuutusvalvontavirasto vaatia, että vahinkovakuutusyhtiö käyttää toimintapääoman vähimmäismäärää laskiessaan suurempaa suhdelukua kuin mitä saadaan 1 momentin perusteella. Ehdotus perustuu vahinkovakuutusdirektiivin 20 a artiklan 4 kohtaan ja jälleenvakuutusdirektiivin 43 artiklan 5 kohtaan. Pykälän 2 momentti vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 7 §:n 8 momenttia.

11 §. Korvausvastuun määrään suhteutettu toimintapääoman vähimmäismäärä. Pykälässä säädetään korvausvastuun määrän suhteutetun toimintapääoman vähimmäismäärän laskemisesta.

Jos 7 §:ssä tarkoitettu 8 tai 9 §:n mukaisesti laskettu toimintapääoman vähimmäismäärä on pienempi kuin edeltävän vuoden toimintapääoman vähimmäismäärä, on toimintapääoman vähimmäismäärän oltava kuitenkin vähintään edeltävän vuoden toimintapääoman vähimmäismäärä kerrottuna suhdeluvulla, joka saadaan, kun tilikauden lopun omalla vastuulla oleva korvausvastuu jaetaan tilikauden alun omalla vastuulla olevalla korvausvastuulla. Tämä suhdeluku ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin 1. Korvausvastuu määritellään ehdotetussa 9 luvun 3 §:ssä.

Sellaisessa tilanteessa, jossa yhtiön toiminta supistuu voimakkaasti tai yhtiö lopettaa kokonaan uuden liikkeen merkitsemisen (run off –tilanne), voi 8 ja 9 §:n mukaan laskettu toimintapääoman vähimmäismäärä olla alhainen verrattuna yhtiön korvausvastuuseen. Tällaisen tilanteen varalle on luotu menettely, jossa vaaditun toimintapääoman pohjataso määritellään 8 ja 9 §:ssä esitetyllä menettelyllä, mutta toiminnan supistuessa vaadittu toimintapääoma pysyy korvausvastuuseen suhteutetulla tasolla.

Pykälä vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 7 §:n 9 momenttia. Ehdotus perustuu vahinkovakuutusdirektiivin 16 a artiklan 5 kohtaan ja jälleenvakuutusdirektiivin 37 artiklan 5 kohtaan.

Henkivakuutusyhtiön toimintapääoman vähimmäismäärä

12 §. Henkivakuutusyhtiön toimintapääoman vähimmäismäärän laskeminen. Pykälissä säädetään henkivakuutusyhtiön toimintapääoman vähimmäismäärän laskemisesta.

Pykälän 1 momentin mukaan henkivakuutusyhtiön toimintapääoman vähimmäismäärä määräytyy laskemalla yhteen 13—16 §:n mukaisesti eri vakuutusluokkien osalta lasketut toimintapääoman vähimmäismäärät. Ehdotuksessa voimassa olevan lain 11 luvun 9 § on ehdotettu jaettavaksi 12—17 §:ksi. Momentin tarkoituksena on selkiyttää aikaisemman voimassa olevan lain 11 luvun 9 §:n merkitystä. Ehdotus perustuu henkivakuutusdirektiivin 28 artiklan 1 kohtaan.

Pykälän 2 momentin mukaan toimintapääoman on kuitenkin aina oltava vähintään 20 §:n 2 momentin mukaisen takuumäärän vähimmäismäärän suuruinen. Ehdotus perustuu henkivakuutusdirektiivin 28 artiklan 1 kohtaan. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 9 §:n 12 momenttia.

13 §. Henkivakuutusluokkien 1 ja 2 osuus toimintapääoman vähimmäismäärästä. Pykälässä säädetään, miten lasketaan henkivakuutusluokkien 1 ja 2 osuus toimintapääoman vähimmäismäärästä.

Pykälän 1 momentin mukaan henkivakuutusluokkaan 1 ja 2 kuuluvien vakuutusten osalta, vakuutusluokista annetun lain 13 §:n 2 momentissa tarkoitettuja lisävakuutuksia lukuun ottamatta, toimintapääoman vähimmäismäärään luettava osuus saadaan laskemalla yhteen 2 ja 3 momentin mukaiset määrät.

Pykälän 2 momentin mukaan lasketaan 4 prosenttia vakuutusmaksuvastuun ja alkaneiden eläkkeiden korvausvastuun summasta viimeksi kuluneen tilikauden lopussa. Tulos kerrotaan menevän jälleenvakuutuksen perusteella määräytyvällä suhdeluvulla.

Pykälän 3 momentissa otetaan huomioon riskisumman vaikutus toimintapääoman vähimmäismäärävaatimukseen.

Ehdotus perustuu henkivakuutusdirektiivin 28 artiklan 2 kohtaan. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 9 §:n 1—3 momenttia.

14 §. Henkivakuutusluokan 3 osuus toimintapääoman vähimmäismäärästä. Pykälässä säädetään, miten lasketaan sijoitussidonnaisten vakuutusten osuus toimintapääoman vähimmäismäärästä.

Pykälän 1 momentin mukaan sijoitussidonnaisten vakuutusten osalta toimintapääoman vähimmäismäärään luettava osuus saadaan laskemalla yhteen pykälän 2-5 momentin mukaiset määrät.

Pykälän 2 momentin mukaan lasketaan vakuutusmaksuvastuusta ja alkaneiden eläkkeiden korvausvastuusta tuleva vaikutus toimintapääoman vähimmäismäärävaatimukseen niiden vakuutusten osalta, joissa vakuutusyhtiö vastaa sijoitusriskistä. Ehdotuksen mukaan menevän jälleenvakuutuksen vaikutus otetaan huomioon laskelmassa. Ehdotus vastaa, mitä 13 §:n 2 momentin osalta on ehdotettu.

Pykälän 3 momentin mukaan lasketaan vakuutusmaksuvastuusta ja alkaneiden eläkkeiden korvausvastuusta tuleva vaikutus toimintapääoman vähimmäismäärävaatimukseen niiden vakuutusten osalta, joissa vakuutusyhtiö ei vastaa sijoitusriskistä, eikä vakuutusyhtiöllä ole oikeutta muuttaa lyhyen ajan kuluessa hallintokulukuormitusta. Ehdotuksen mukaan menevän jälleenvakuutuksen vaikutus otetaan huomioon laskelmassa.

Pykälän 4 momentissa otetaan huomioon riskisumman vaikutus toimintapääoman vähimmäismäärävaatimukseen.

Pykälän 5 momentin mukaan lasketaan hallintokulujen vaikutus toimintapääoman vähimmäismäärävaatimukseen niiden vakuutusten osalta, joissa vakuutusyhtiö ei vastaa sijoitusriskistä, ja vakuutusyhtiöllä on oikeus muuttaa hallintokulujen kattamiseksi tarkoitettuja kuormituksia lyhyen ajan kuluessa. Momentissa hallintokululla tarkoitetaan vakuutusyritysten tilinpäätöksistä ja konsolitoiduista tilinpäätöksistä annetun direktiivin 91/674/ETY artiklan 34 kohdassa 7 c määriteltyä erää.

Ehdotus perustuu henkivakuutusdirektiivin 28 artiklan 7 kohtaan. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 9 §:n 4—8 momenttia.

15 §. Henkivakuutusluokan 6 osuus toimintapääoman vähimmäismäärästä. Pykälässä säädetään, miten lasketaan henkivakuutusluokan 6 osuus toimintapääoman vähimmäismäärästä.

Ehdotuksen mukaan henkivakuutusluokkaan 6 kuuluvien vakuutusten osalta toimintapääoman vähimmäismäärään luettava osuus saadaan laskemalla 4 prosenttia sellaisten vakuutusten vakuutusmaksuvastuun määrästä viimeksi kuluneen tilikauden lopussa, joissa vakuutusyhtiö vastaa sijoitusriskistä. Tulos kerrotaan menevästä jälleenvakuutusliikkeestä riippuvalla suhdeluvulla. Ehdotus perustuu henkivakuutusdirektiivin 28 artiklan 5 kohtaan.

Henkivakuutusluokan 6 osalta toimintapääomavaatimus on esitetty henkivakuutusdirektiivin 28 artiklan 5 kohdassa. Nykykäytännön mukaan sellaisten kapitaalisaatiosopimusten osalta, joissa vakuutusyhtiö ei vastaa sijoitusriskistä, noudatetaan sijoitussidonnaisia vakuutuksia eli henkivakuutusluokan 3 määräyksiä. Käytäntöä ei ehdoteta muutettavaksi

Pykälä vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 9 §:n 9 momenttia.

16 §. Eräiden muiden vakuutusten osuus toimintapääoman vähimmäismäärästä. Pykälässä säädetään, miten lasketaan vakuutusluokista annetun lain 13 §:n 2 momentissa tarkoitettujen lisävakuutusten, vahinkovakuutusluokkien 1 ja 2 ja tulevan jälleenvakuutuksen osuus toimintapääoman vähimmäismäärästä. Ehdotuksen mukaan näiden lajien osalta toimintapääoman vähimmäismäärä lasketaan, kuten vahinkovakuutuksessa 7 §:n 1 momentin mukaisesti.

Ehdotus perustuu henkivakuutusdirektiivin 28 artiklan 3 kohtaan. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 9 §:n 10 momenttia.

17 §. Jälleenvakuutuksen vaikutus henkivakuutusyhtiön toimintapääoman vähimmäismäärään. Pykälässä säädetään jälleenvakuutuksen vaikutuksesta henkivakuutusyhtiön toimintapääoman vähimmäismäärään.

Pykälän 1 momentissa esitetään 13 §:n 2 momentissa, 14 §:n 2 ja 3 momentissa sekä 15 §:ssä käytettävän suhdeluvun laskenta. Voimassa olevassa laissa suhdeluvun laskenta esitetään 11 luvun 9 §:n 2, 5 ja 6 momentissa. Ehdotus perustuu henkivakuutusdirektiivin 28 artiklan 2 a kohtaan.

Pykälän 2 momentissa esitetään 13 §:n 3 momentissa ja 14 §:n 4 momentissa käytettävän suhdeluvun laskenta. Voimassa olevassa laissa suhdeluvun laskenta esitetään 11 luvun 9 §:n 3 ja 7 momentissa. Ehdotus perustuu henkivakuutusdirektiivin 28 artiklan 2 b kohtaan.

Pykälän 3 momentissa annetaan Vakuutusvalvontavirastolle oikeus korottaa 1 ja 2 momentissa tarkoitettua suhdelukua kuten vahinkovakuutusten osalta edellä 10 §:n 2 momentissa. Ehdotus perustuu henkivakuutusdirektiivin 38 artiklan 4 kohtaan.

Pykälä vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 9 §:n 11 momenttia.

Jälleenvakuutusyhtiön toimintapääoman vähimmäismäärä

18 §. Jälleenvakuutusyhtiön toimintapääoman vähimmäismäärän laskeminen. Pykälässä säädetään jälleenvakuutusyhtiön toimintapääoman vähimmäismäärästä.

Pykälän 1 momentin mukaan jälleenvakuutusyhtiön toimintapääoman vähimmäismäärä on vahinkovakuutusyhtiön vakuutusmaksutuloon, korvauskuluihin ja korvausvastuun määrään perustuvan laskelman tuloksista suurin. Vaatimus perustuu jälleenvakuutusdirektiivin 37, 38 ja 39 artiklaan kuitenkin siten, että toimintapääoman vähimmäismäärää laskettaessa noudatetaan vahinkovakuutusyhtiöille säädettyjä korkeampia euromääriä 8 ja 9 §:n mukaisesti, jotta vahinkovakuutusyhtiöitä ja jälleenvakuutusyhtiöitä koskeva sääntely olisi yhdenmukaista. Direktiivin 37 artiklassa säädetään vahinkojälleenvakuutustoiminnan edellyttämästä toimintapääoman vähimmäismäärästä. Vaatimus on sama kuin ensimmäisen vahinkovakuutusdirektiiviin 16 a artiklassa säädetään vahinkoensivakuutuksen osalta. Jälleenvakuutusdirektiivin 38 artiklan 1 kohdan mukaan henkijälleenvakuutustoiminnan vaadittu solvenssimarginaali on laskettava samalla tavalla kuin vahinkovakuutuksen laadittava solvenssimarginaali. Jälleenvakuutusdirektiivin 38 artiklan 2 kohdan mukaan joidenkin vakuutusluokkien osalta henkijälleenvakuutustoiminnan solvenssimarginaalin laskentaan voidaan käyttää henkiensivakuutustoiminnan menettelyä. Nykykäytännön mukaan Suomessa kaikkeen tulevaan jälleenvakuutukseen sovelletaan tällä hetkellä vahinkoensivakuutusta koskevaa vaatimusta, koska henkijälleenvakuutustoiminnan on katsottu olevan luonteeltaan vahinkovakuutukseen rinnastettavaa. Täten 38 artiklan 2 kohdan mahdollistamaa menettelyä ei pidetä tarpeellisena.

Pykälän 2 momentin mukaan toimintapääoman on kuitenkin aina oltava vähintään 21 §:n 2 tai 3 momentin mukaisen takuumäärän vähimmäismäärän suuruinen, vastaavalla tavalla kuin henki- ja vahinkovakuutusyhtiöiden kohdalla. Momentti perustuu jälleenvakuutusdirektiivin 40 artiklaan.

Takuumäärä

19 §. Ensivakuutustoimintaa harjoittavan vahinkovakuutusyhtiön takuumäärä. Pykälässä säädetään ensivakuutustoimintaa harjoittavan vahinkovakuutusyhtiön takuumärästä.

Pykälän 1 momentin mukaan vahinkovakuutusyhtiön takuumäärän muodostaa yksi kolmasosa 7 §:n mukaisesti määräytyvästä toimintapääoman vähimmäismäärästä. Ehdotus perustuu vahinkovakuutusdirektiivin 17 artiklan 1 kohtaan. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 8 §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momentissa säädetään takuumäärän vähimmäismäärästä. Voimassa olevassa laissa asiasta säädetään 11 luvun 8 §:n 2 momentissa, jossa säädettyjä takuumäärän vähimmäismääriä on vahinkovakuutusyhtiöiden osalta 1 ja 2 kohdissa korotettu edellä 8 §:ssä tarkoitetun Euroopan komission ilmoituksen mukaisesti. Tämän muutoksen jälkeen korkeampi raja on 3.2 miljoonaa euroa ja alempi 2.2 miljoonaa euroa. Momentin 1 kohdassa tarkoitettua ylempää rajaa sovelletaan silloin, kun jokin vakuutetuista riskeistä kuuluu vahinkovakuutusluokkiin 10–15 tai tulevan jälleenvakuutuksen osuus yhtiön vakuutusmaksutulon kokonaismäärästä tai vastuuvelan kokonaismäärästä on yli kymmenen prosenttia taikka jälleenvakuutusmaksutulon määrä on yli 50 miljoonaa euroa. Tulevan jälleenvakuutuksen laajuudesta seuraavat vaatimukset perustuvat ensimmäisen vahinkovakuutusdirektiivin 17 b artiklan 1 kohtaan, joka on lisätty jälleenvakuutusdirektiivin johdosta. Osittain näitä tulevasta jälleenvakuutuksesta johtuvia vaatimuksia on sovellettu Suomessa jo aiemmin, koska jälleenvakuutusliikkeen korvauskustannusten heilahtelua on pidetty suurena.

20 §. Ensivakuutustoimintaa harjoittavan henkivakuutusyhtiön takuumäärä. Pykälässä säädetään ensivakuutustoimintaa harjoittavan henkivakuutusyhtiön takuumäärästä. Pykälän 1 momentin mukaan henkivakuutusyhtiön takuumäärän muodostaa yksi kolmasosa 12 §:n mukaan määräytyvästä toimintapääoman vähimmäismäärästä. Ehdotus perustuu henkivakuutusdirektiivin 29 artiklan 1 kohtaan. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 10 §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momentissa säädetään takuumäärän vähimmäismäärästä. Voimassa olevassa laissa asiasta säädetään 11 luvun 10 §:n 2 momentissa, jossa säädettyä takuumäärän vähimmäismäärää on korotettu edellä 8 §:ssä tarkoitetun komission ilmoituksen mukaisesti 3,2 miljoonaan euroon. Ehdotus perustuu henkivakuutusdirektiivin 29 artiklan 2 kohtaan.

21 §. Jälleenvakuutusyhtiön takuumäärä. Pykälässä säädetään jälleenvakuutusyhtiön takuumärästä. Voimassa olevan lain mukaan jälleenvakuutusyhtiöön on sovellettu vahinkovakuutukseen sovellettavia säännöksiä takuumäärän osalta. Ehdotuksen mukaan jälleenvakuutusyhtiön takuumäärään sovellettaisiin uusia jälleenvakuutusdirektiivin vaatimuksia.

Pykälän 1 momentin mukaan jälleenvakuutusyhtiön takuumäärän muodostaa yksi kolmasosa 18 §:n mukaisesti määräytyvästä toimintapääoman vähimmäismäärästä. Vaatimus perustuu jälleenvakuutusdirektiivin 40 artiklan 1 kohtaan.

Pykälän 2 momentissa säädetään jälleenvakuutuskytkösyhtiön vähimmäistakuumäärästä. Jälleenvakuutusdirektiivin 40 artiklan mukaan jälleenvakuutusyhtiön takuumäärän vähimmäismäärä on 3 miljoonaa euroa, mutta jäsenvaltioilla on mahdollisuus säätää, että jälleenvakuutuskytkösyhtiön osalta vaatimus on vain 1 miljoonaa euroa. Tämän lain 1 luvun 4 §:ssä esitetyn määritelmän mukaisesti jälleenvakuutuskytkösyhtiö vakuuttaa vain sen yritysryhmän riskejä, johon se itse kuuluu. Täten ensivakuutuksenottaja, jonka riskejä jälleenvakuutuskytkösyhtiö vakuuttaa, on myös jälleenvakuutuskytkösyrityksen omistaja tai ensivakuutuksenottajalla ja jälleenvakuuttajalla on läheinen yhteys. Kun otetaan vielä huomioon, että ensisijaisesti ensivakuutussopimuksen riskin kantaa ensivakuuttaja, voidaan jälleenvakuutuskytkösyhtiöiden tapauksessa mainittua alempaa takuumäärän vähimmäismäärää pitää riittävänä. Ehdotuksen tarkoituksena on mahdollistaa suomalaisille jälleenvakuutuskytkösyhtiöille samat säännökset kuin jälleenvakuutusdirektiivi mahdollistaa muille ETA-alueella toimiville jälleenvakuutuskytkösyrityksille. Ehdotus lieventää voimassa olevaa sääntelyä.

Pykälän 3 momentissa säädetään muun jälleenvakuutusyhtiön kuin kytkösyhtiön takuumäärän vähimmäismäärästä. Jälleenvakuutusdirektiivin 40 artiklan 2 kohdan mukaan takuumäärän vähimmäismäärän tulisi olla 3 000 000 euroa, mutta vahinkovakuutusyhtiöiden ja muiden jälleenvakuutusyhtiöiden kuin jälleenvakuutuskytkösyhtiöiden sääntelyn yhdenmukaistamiseksi tältä osin vaatimus ehdotetaan korotettavaksi 3 200 000 euroon.

22 §. Takuumäärän muodostuminen. Pykälässä säädetään vakuutusyhtiön takuumäärän muodostumisesta. Pykälä vastaa voimassa olevassa lain 11 luvun 6 §:ää. Ehdotus perustuu henkivakuutusdirektiivin 29 artiklan 1 kohtaan, vahinkovakuutusdirektiivin 17 artiklan 1 kohtaan ja jälleenvakuutusdirektiivin 40 artiklan 1 kohtaan.

Toimenpiteet ja valvonta

23 §. Toimintapääomalaskelma. Pykälässä säädetään, että vakuutusyhtiön on toimitettava Vakuutusvalvontavirastolle laskelma toimintapääomaa koskevien vaatimusten täyttymisestä. Voimassa olevassa laissa asiasta säädetään 11 luvun 12 §:n ensimmäisessä virkkeessä. Laskelma liittyy Vakuutusvalvontaviraston vakuutusyhtiöiden vakavaraisuusvalvontaan. Vakuutusvalvontavirasto antaa 28 §:n mukaisesti määräyksen siitä, milloin toimintapääomalaskelma tulee toimittaa Vakuutusvalvontavirastolle.

24 §. Tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatiminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimisesta, jos vakuutusyhtiö ei täytä tässä laissa takuumäärälle asetettuja vaatimuksia tai työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa toimintapääoman vähimmäismäärälle asetettuja vaatimuksia, sekä näiden laatimisvelvollisuuden laiminlyönnin seurauksista.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin hallituksen ja toimitusjohtajan velvollisuudesta laatia tilinpäätös ja toimintakertomus, jos voidaan olettaa, että vakuutusyhtiö ei täytä 19—21 §:ssä tarkoitettuja takuumäärälle asetettuja vaatimuksia. Sama koskisi työeläkevakuutusyhtiön hallitusta ja toimitusjohtajaa, jos työeläkevakuutusyhtiön toimintapääoman oletetaan olevan pienempi kuin puolet työeläkevakuutusyhtiöstä annetun lain 17 §:n mukaisesta toimintapääoman vähimmäismäärästä. Työeläkevakuutusyhtiöstä annetun lain muuttamisesta annetulla lailla (1120/2006) takuumäärän käsitteestä on luovuttu työeläkevakuutusyhtiöiden osalta. Takuumäärä on korvattu viittauksella toimintapääoman vähimmäismäärän puoleen määrään, joka määrältään vastaa entistä takuumäärää.

Ehdotuksen mukaan tilinpäätös ja toimintakertomus on laadittava viivytyksettä voimassa olevaa lakia vastaavasti. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi kahden kuukauden määräaikavaatimus, jonka kuluessa tilinpäätös ja toimintakertomus olisi laadittava. Ehdotuksen tarkoituksena on nopeuttaa pakkoselvitystilaan asettamista koskevaa menettelyn alkamista vakuutettujen etujen turvaamiseksi. Ehdotus vastaa edellä mainituin poikkeuksin voimassa olevan lain 15 luvun 6 §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin 1 momentissa tarkoitetun tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimisen laiminlyönnin seurauksista. Ehdotuksen mukaan Vakuutusvalvontaviraston tulisi kehottaa hallitusta ja toimitusjohtajaa laatimaan tilinpäätös ja toimintakertomus viivytyksettä, jollei näitä ole laadittu 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa. Jos kehotusta ei noudateta, Vakuutusvalvontavirasto voisi laadituttaa tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen ja antaa ne tilintarkastajan tarkastettavaksi. Momentti vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 6 §:n 3 momenttia kuitenkin siten, että säännös Vakuutusvalvontaviraston oikeudesta kutsua yhtiökokous koolle siirrettäisiin ehdotetun 23 luvun 3 §:n 4 momenttiin.

Jäljempänä ehdotettujen 25 ja 26 §:n mukaisista valvontatoimenpiteistä säädetään työeläkevakuutusyhtiöiden osalta työeläkevakuutusyhtiöstä annetussa laissa.

25 §. Taloudellisen aseman tervehdyttämissuunnitelma. Pykälässä säädetään vakuutusyhtiön taloudellisen aseman tervehdyttämissuunnitelmasta.

Pykälän 1 momentissa säädetään yhtiön velvollisuuksista tilanteessa, jossa yhtiön toimintapääoma on sen vähimmäismäärää pienempi. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 14 luvun 5 b §:n 1 momenttia sillä erotuksella, että siinä viitataan myös jälleenvakuutusyhtiötä koskevaan toimintapääomavaatimukseen, koska asiasta säädetään erikseen 18 §:ssä.

Pykälän 2 momentin mukaan Vakuutusvalvontavirasto voisi vaatia vakuutusyhtiötä toimittamaan yhtiön taloudellisen aseman tervehdyttämissuunnitelman, jos virasto katsoo yhtiön vakuutettujen etujen olevan vaarassa. Ehdotus perustuu henkivakuutusdirektiivin 38 artiklan 1 kohtaan, vahinkovakuutusdirektiivin 20 a artiklan 1 kohtaan, ja jälleenvakuutusdirektiivin 43 artiklan 1 kohtaan. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 14 luvun 5 b §:n 3 momenttia.

Pykälän 3 momentin mukaan Vakuutusvalvontavirasto voi velvoittaa 1 ja 3 momentissa tarkoitetun tervehdyttämissuunnitelman osana yhtiötä pitämään vaadittua korkeampaa toimintapääomaa. Ehdotus perustuu vahinkovakuutusdirektiivin 20 a artiklan 2 kohtaan, henkivakuutusdirektiivin 38 artiklan 2 kohtaan ja jälleenvakuutusdirektiivin 43 artiklan 3 kohtaan. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 14 luvun 5 b §:n 4 momenttia.

26 §. Lyhyen aikavälin rahoitussuunnitelma . Pykälässä säädetään yhtiön velvollisuuksista tilanteessa, jossa yhtiön toimintapääoma on pienempi kuin takuumäärän vähimmäismäärä. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 14 luvun 5 b §:n 2 momenttia sillä erotuksella, että siinä viitataan myös jälleenvakuutusyhtiötä koskevaan takuumäärävaatimukseen, koska asiasta säädetään erikseen 21 §:ssä.

Ehdotettujen 7 §:n 2 momentin, 12 §:n 2 momentin ja 18 §:n 2 momentin toimintapääoman on oltava aina takuumäärän vähimmäismäärän suuruinen. Jos vakuutusyhtiön toimintapääoma on pienempi kuin takuumäärän vähimmäismäärä, yhtiön toimintapääoma on pienempi kuin toimintapääoman vähimmäismäärä. Näin ollen tässä tilanteessa yhtiön tulisi laatia lyhyen aikavälin rahoitussuunnitelma eikä 1 momentissa tarkoitettua taloudellisen aseman tervehdyttämissuunnitelmaa.

Sen lisäksi, mitä tässä pykälässä säädetään, vakuutusyhtiön tulee ehdotuksen mukaan laatia 24 §:ssä tarkoitettu tilinpäätös ja toimintakertomus, jos voidaan olettaa, että yhtiö ei täytä 19—22 §:ssä säädettyjä takuumäärälle asetettuja vaatimuksia.

Asetukset ja määräykset

27 §. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksenantovaltuudet. Pykälässä annetaan sosiaali- ja terveysministeriölle oikeus määrätä asetuksella, että 8 ja 9 §:ssä tarkoitetuissa laskelmissa jälleenvakuutuksen osalta tehdään 8 §:n 2 momentissa ja 9 §:n 3 momentissa tarkoitettua korotusta vastaava korotus myös muihin vakuutusluokkiin kuin luokkiin 11, 12 ja 13 edellyttäen, että Euroopan yhteisöjen komissio päätöksellään edellyttää tällaisen korotuksen tekemistä. Tämä perustuu ensimmäisen vahinkovakuutusdirektiivin 17 b artiklan 3 kohtaan, joka on lisätty jälleenvakuutusdirektiivistä johtuen. Jos jälleenvakuutusdirektiivin 56 artiklan c kohdan mukaisesti jälleenvakuutusyritysten toimintapääomavaatimuksia korotetaan tulevan vahinkojälleenvakuutuksen osalta, on samaa vaatimusta sovellettava myös ensivakuutusyhtiöiden jälleenvakuutustoimintaan.

Lisäksi pykälässä säädettäisiin sosiaali- ja terveysministeriölle valtuus tarkastaa asetuksella ehdotuksen 11 luvussa säädettyjä euromääriä. Säännös perustuu voimassa olevan lain 11 luvun 14 §:ään, henkivakuutusdirektiivin (2002/83/EY) 30 artiklaan, ensimmäisen vahinkovakuutusdirektiivin direktiivillä (2002/13/EY) lisättyyn 17 a artiklaan sekä jälleenvakuutusdirektiivin (2005/68/EY) 41 artiklaan.

28 §. Vakuutusvalvontaviraston määräyksenantovaltuudet. Pykälässä säädetään Vakuutusvalvontaviraston oikeuksista antaa tarkempia määräyksiä.

Pykälän 1 kohdan mukaan Vakuutusvalvontavirasto voi antaa tarkempia määräyksiä toimintapääomaan 2-5 §:n mukaan luettavista ja siitä vähennettävistä eristä. Voimassa olevan lain mukaisesti katsotaan edelleen perustelluksi, että Vakuutusvalvontavirastolla on oikeus antaa tarkempia määräyksiä kyseisistä asioista, jotka liittyvät keskeisesti sen toimeenpanemaan operatiiviseen valvontaan. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 5 §:n 2 momenttia.

Pykälän 2 kohdan mukaan vakuutusyhtiön on toimitettava Vakuutusvalvontavirastolle tämän määräämänä aikana laskelma toimintapääomaa koskevien määräysten täyttämisestä. Vakuutusvalvontavirasto antaa tarkemmat määräykset tämän laskelman laatimisesta. Laskelma liittyy Vakuutusvalvontaviraston vakuutusyhtiöiden vakavaraisuusvalvontaan. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 11 luvun 12 §:ää.

Pykälän 3 kohdan mukaan Vakuutusvalvontavirasto antaisi tarkemmat määräykset 25—26 §:ssä ja työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 20 §:ssä tarkoitetuista suunnitelmista. Antaessaan määräyksiä 25 §:n 2 momentissa tarkoitetun tervehdyttämissuunnitelman sisällöstä viraston on otettava huomioon vahinkovakuutusdirektiivin 20 a artiklan 1 kohdan, henkivakuutusdirektiivin 38 artiklan 1 kohdan ja jälleenvakuutusdirektiivin 43 artiklan 2 kohdan säännökset siitä, mitä tietoja tervehdyttämissuunnitelmassa on vähintään oltava. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 14 luvun 5 b §:n 7 momenttia.

12 luku. Vakuutusyhtiön vakavaraisuusaseman ennakoiva valvonta

Luvussa ehdotetaan säädettäväksi henkivakuutusyhtiön vakavaraisuusaseman ennakoivasta valvonnasta (1—8 §). Henkivakuutusyhtiön ennakoivaa valvontaa koskeva sääntely on uutta verrattuna voimassa olevaan lakiin, kun taas vahinkovakuutusyhtiön vakavaraisuuspääomaa koskeva sääntely sisältyy suurin piirtein ehdotetun kaltaisena voimassa olevaan sosiaali- ja terveysministeriön määräykseen (1999:65).

Henkivakuutus

Henkivakuutusyhtiön vakavaraisuusaseman ennakoivan valvonnan perustavoitteena on havaita valvottavan yhtiön tilan heikkeneminen riittävän ajoissa ennen kuin yhtiö toimintapääoman alenemisen johdosta joutuu tilaan, jonka vallitessa Vakuutusvalvontaviraston on ryhdyttävä 11 luvussa säädettyihin valvontatoimenpiteisiin. Tarkoituksena on, että vakuutuksenottajien ja vakuutettujen etujen menetykset voidaan välttää kokonaan tai ainakin rajoittaa ne mahdollisimman pieniksi. Ehdotuksen mukaan ennakoiva valvonta perustuu valvottavan yhtiön riskiaseman analysointiin ja sen perusteella tehtäviin johtopäätöksiin. Nyt toteutettavaksi ehdotettavan ennakoivaa valvontaa koskevan sääntelyn tarkoituksena ei ole muuttaa EU-direktiiveihin perustuvia varsinaisia vakavaraisuusvaatimuksia eikä siten vaikuttaa niiden edellyttämiin toimintapääomavaatimuksiin. Tavoitteena on toteuttaa ennakoiva valvonta siten, ettei se heikennä suomalaisten yhtiöiden kilpailuasemaa verrattuna muiden EU-maiden vakuutusyhtiöihin.

1 §. Määritelmä. Pykälä sisältää henkivakuutusyhtiön vakavaraisuusaseman ennakoivan valvonnan ja laajennetun toimintapääoman määritelmän.

Pykälän 1 momentin mukaan vakavaraisuusaseman ennakoivalla valvonnalla tarkoitetaan valvontaa, jolla Vakuutusvalvontavirasto arvioi henkivakuutusyhtiön riskiasemaa testaamalla yhtiön laajennetun toimintapääoman riittävyyttä. Ennakoiva valvonta perustuu ehdotuksen mukaan henkivakuutusyhtiön vakavaraisuusaseman arviointiin nykyistä markkinaehtoisemmalta pohjalta.

Vakavaraisuusaseman arvioinnin lähtökohtana on pykälän 2 momentissa määritelty niin sanottu laajennettu toimintapääoma. Se saadaan lisäämällä laissa määriteltyyn toimintapääomaan siihen sisältymätön markkinaehtoisesti arvostettu pääomalaina, taseen vastuuvelan ja markkinaehtoisesti arvostetun vastuuvelan erotus sekä vähentämällä siitä vakuutusyhtiölain voimaanpanosta annetun lain 17 §:ssä tarkoitettu tuleva ylijäämä.

Momentin 1 kohdassa tarkoitetun pääomalainan markkinaehtoisessa arvostuksessa otetaan huomioon myös pääomalainan tuottovaateen ja yhtiön sijoitustoiminnan tuotto-odotuksen välinen ero siten, että jos pääoman tuottovaade ylittää yhtiön sijoitustoiminnan tuotto-odotuksen, tämän erotuksen pääoma-arvo pienentää huomioon otettavaa pääomalainan määrää. Pääomalainaa käsiteltäessä on myös otettava huomioon pääomalainan ehdot.

Momentin 2 kohdan mukaan markkinaehtoista vastuuvelkaa laskettaessa on otettava huomioon myös vakuutuksiin liittyvät takuut ja optiot sekä vakuutussopimuksessa annettu oikeus vakuutusten tuottaman ylijäämän perusteella mahdollisesti annettaviin lisäetuihin. Termit ”takuu” ja ”optio” ovat peräisin IFRS:stä ja Solvenssi II –hankkeesta. Takuilla tarkoitetaan esimerkiksi erilaisia taattuja vähimmäisetuja, jotka liittyvät useimmiten takaisinostoon, kuolemantapaukseen tai vakuutuksen erääntymiseen. Mikäli takuuseen yhdistetään vielä vakuutuskuluttajan oikeus osallistua ylijäämän jakoon, syntyy optiorakenteita. Ylijäämään osallistuvissa vakuutuksissa nämä optiorakenteet kohdistuvat yleensä korko-, kuolleisuus- ja liikekustannustekijöihin, joista sijoitustoimintaan liittyvä korko-optiorakenne on taloudellisesti kaikkein merkittävin. Optioilla tarkoitetaan myös vakuutuksenottajalle vakuutussopimuksessa annettua mahdollisuutta muuttaa sopimuksen sisältöä. Esimerkkinä on vakuutuksenottajan oikeus muuttaa sijoitussidonnainen eläkevakuutus laskuperustekorkoiseksi eläkkeen alkaessa. Vakuutuksen takaisinosto-oikeus on myös eräs optio, joka käytännössä usein on optioista taloudellisesti kaikkein merkittävin. Koska momentin 3 kohta on jo lisätty 2 kohdassa tarkoitettuun vaatimukseen, tämä erä on eliminoitava toimintapääomasta.

Tarkoitus on, että Vakuutusvalvontavirasto antaa takuiden ja optioiden huomioonottamistavasta tarvittaessa tarkemmat määräykset. Sopimuksiin sisältyvien optioiden osalta on tarkoitus toimia aluksi siten, että valvottavat velvoitetaan selvittämään niiden olemassa olo ja esittämään arvio niiden merkityksestä sekä suunnitelma niiden huomioon ottamisesta. Niitä koskevaa menettelyä on tarkoitus täsmentää sitä mukaa, kuin Solvenssi II –hanke antaa perusteita täsmentämiselle. Luvun 8 §:n 2 momentti sisältää tässä tarkoitetun valtuuden virastolle antaa määräyksiä.

2 §. Henkivakuutusyhtiön riskiaseman testaaminen. Vakuutusvalvonnan yhtenä tavoitteena on, että vakuutusyhtiön asiakkaat eivät kärsi taloudellisia vahinkoja yhtiön kohtaamien ongelmien seurauksena. Laki asettaa henkivakuutusyhtiölle velvollisuuden, vakuutettujen etujen turvaavuutta vaarantamatta, palauttaa kohtuullinen osa niin sanottujen ylijäämän jakoon osallisten vakuutusten tuottamasta ylijäämästä näille vakuutuksille. Normaalitilassa henkivakuutusyhtiöltä edellytetään siis kykyä vastata paitsi vakuutussopimuksessa sovituista eduista myös kykyä noudattaa itse päättämäänsä lisäetukäytäntöä. Tämän vastuunkantokyvyn selvittämiseen pyritään ennakoivalla valvonnalla ja siihen liittyvällä laajennetun toimintapääoman testaamisella.

Pykälän mukaan henkivakuutusyhtiön riskiasemaa arvioidaan perusvaatimustestillä ja jatkuvuusvaatimustestillä. Perusvaatimustestillä arvioidaan yhtiön kykyä vastata vakuutussopimusten mukaisista vastuista. Tällöin yhtiö ei antaisi asiakkailleen lainkaan sellaisia lisäetuja, joihin se ei ole sitoutunut. Jatkuvuusvaatimustestillä puolestaan arvioitaisiin yhtiön kykyä turvata vakuutetut edut ja noudattaa kohtuusperiaatetta, eli toimia asiakasta kohti siten, kuin se palvelua markkinoidessaan on ennakoinut toimivansa. Testit tehdään olettaen, että yhtiö jatkaa toimintaansa testin tekemishetkellä vallinneella riskitasolla.

Pykälässä säädettäisiin lisäksi, mitä eri tekijöitä testeissä olisi otettava huomioon. Ehdotuksen mukaan testeissä on otettava huomioon yhtiön vakuutustekniset riskit, sijoituksiin ja vastuuvelkaan liittyvät markkinariskit sekä yhtiön vastapuoliriskit ja operatiiviset riskit. Merkittävin näistä eri tekijöistä ja samalla valvonnan tehostamista kaipaava osa-alue on sijoitustoimintaan liittyvä markkinariski, jonka merkitys riskien paino-arvon kannalta arvioidaan yleisesti kertaluokkaa muita riskitekijöitä suuremmaksi. Markkinariskiin vaikuttavat uudenlaiset sijoitusinstrumentit ja toimintatapojen muuttuminen ja kehittyminen. Markkinariskin valvontaa koskevien säännösten kehittäminen on hyvin haasteellista myös siksi, että vanhojenkin riskien merkitys muuttuu markkinatilanteen muuttuessa.

3 §. Laskuperusteet. Ehdotetun pykälän mukaan henkivakuutusyhtiöllä on oltava laskuperusteet laajennetun toimintapääoman, perusvaatimustestin ja jatkuvuusvaatimustestin laskemista varten. Henkivakuutusyhtiön ennakoivan valvonnan kannalta pidetään tarpeellisena, että yhtiöllä on laskuperusteet laajennetun toimintapääoman, perusvaatimustestin ja jatkuvuusvaatimustestin laskemista varten, jotta Vakuutusvalvontavirasto voi tarvittaessa arvioida yhtiöiden käyttämiä olettamia.

4 §. Riskeihin liittyvät pääomavaatimukset. Luvun 2 §:ssä säädetään riskeistä, jotka on otettava huomioon laajennetun toimintapääoman riittävyyttä testattaessa. Käsiteltävänä olevan pykälän 1 momentin mukaan kullekin näille riskityypeille on määriteltävä pääomavaatimus.

Pykälän 2 momentissa määritellään vakuutusteknisen riskin pääomavaatimus. Ehdotuksen mukaan vakuutustekniseen riskiin liittyvä pääomavaatimus lasketaan ottamalla huomioon vakuutukseen liittyvät biometriset riskit, vakuutussopimuksen keskeytymiseen liittyvät riskit ja liikekuluriskit. Biometrisia riskejä ovat kuolevuus, pitkäikäisyys, sairastuvuus ja työkyvyttömyys. Vakuutussopimuksen keskeytymiseen kuuluvia riskejä ovat vakuutuksenottajan oikeus keskeyttää maksujen suoritus ja saada vapaakirja taikka vakuutuksen takaisinostoarvo.

Vakuutusteknisen riskin vaikutuksen määrittelystä ehdotetaan säädettäväksi tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa sen vuoksi, että sitä pystytään joustavasti muuttamaan sitä mukaa kun EU:n Solvenssi II-projekti etenee. Alkuvaiheessa voidaan tältä osin tukeutua nykyiseen vakuutusteknisten riskien vaatiman puskurin mitoitukseen, josta säädetään 11 luvussa. Tällöin voidaan käyttää 11 luvun 12 §:n 1 momentissa esitettyä laskentatapaa, kuitenkin niin, että 13 §:n 2 momentissa, 14 §:n 2 momentissa ja 15 §:n 1 momentissa käytetään 4 prosentin sijasta 1 prosenttia, jolloin saadaan eliminoitua 11 luvun 12 §:n 1 momentin laskelmasta markkinariskiosa.

Pykälän 3 momentissa säädetään, miten sijoituksiin ja vastuuvelkaan liittyvän markkinariskin pääomavaatimus määrätään. Ehdotuksen mukaan markkinariskin pääomavaatimus määrätään laskemalla, miten paljon laajennettu toimintapääoma muuttuu, kun korkokäyrä, osakkeisiin, kiinteistöihin ja hyödykkeisiin liittyvien sijoitusten arvot sekä valuuttakurssit muuttuvat yhden vuoden kuluessa. Vakuutusyhtiön markkinariskiin voi yksittäistapauksessa vaikuttaa muitakin kuin momentin ensimmäisessä virkkeessä lueteltuja tekijöitä. Tämän vuoksi jäljempänä 17 §:n 1 momentissa ehdotetaan, että yhtiö voisi hakea Vakuutusvalvontaviraston suostumusta siihen, että se voi lukea markkinariskiin muitakin kuin edellä mainittuja riskitekijöitä.

Kun otetaan huomioon markkinariskin luonne, sen tehokkaasta valvonnasta ei pystytä säätämään yksityiskohtaisesti lain tasolla ilman, että säännösten muuttamistarve olisi jatkuva. Ehdotuksessa on lähtökohtana, että markkinariskin perusteella määrättävän vaatimuksen laskentatekniikka määrätään laissa. Ehdotuksen mukaan markkinariskistä johtuva pääomavaatimus on edellisessä kappaleessa lueteltujen sijoitusten arvojen muutosten johdosta laajennetussa toimintapääomassa tapahtuvien muutosten neliöiden summan neliöjuuri.

Markkinamuutosten huomioon ottaminen tulisi mahdolliseksi siten, että Vakuutusvalvontavirastolle annetaan oikeus määritellä sijoitusten jako riskiluokkiin ja eri riskiluokkiin liittyvät riskiparametrit. Virastolle annettava määräyksenantovaltuus sisältyy luvun 8 §:n 1 momenttiin. Ennakoivan valvonnan valvontarajojen määrittely tapahtuisi markkinariskin osalta tarkastelemalla yhtiön tilan kehitystä lähimmän vuoden kuluessa erilaisilla sijoitusten arvojen muutoksilla. Nämä muutokset muodostuisivat eri sijoitusluokkien muutosten yhdistelmistä.

Vastapuoliriskin arvioinnissa otettaisiin pykälän 4 momentin mukaan huomioon joukkovelkakirjalainat, rahamarkkinavälineet, vakioimattomat johdannaissopimukset sekä jälleenvakuutussopimusten nettopositiot. Arviointi perustuu luottoluokituksiin ja luokkiin liittyviin riskikertoimiin. Vastapuoliriskin tarkemmasta laskennasta ehdotetaan säädettäväksi sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.

Ehdotuksen mukaan valvontarajoihin vaikuttaisivat myös valvottavan yhtiön vaikeammin mitattavissa olevat operatiiviset riskit, joiden arvioinnissa pykälän 5 momentin mukaan on otettava huomioon vakuutusten merkitsemiseen, varojen sijoittamiseen ja vastuiden arviointiin liittyvät riskit. Näitä koskevasta laskennasta ehdotetaan säädettäväksi tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella samasta syystä kuin vakuutusteknisen riskinkin osalta.

5 §. Laajennetun toimintapääoman riittävyyden testaaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi laajennetun toimintapääoman riittävyyden testaamiseen liittyvien perusvaatimustestin ja jatkuvuusvaatimustestin laskentatekniikasta.

Pykälän 1 momentin mukaan jatkuvuusvaatimustesti tehdään vertaamalla 1 §:n 2 momentissa tarkoitettua laajennettua toimintapääomaa jatkuvuusvaatimustestin mukaiseen pääomavaatimukseen. Jatkuvuusvaatimustestin mukainen pääomavaatimus on 4 §:n 2—5 momentissa määritellyillä tavoilla laskettujen pääomavaatimusten neliöiden summan neliöjuuri.

Perusvaatimustestiä varten vakuutuksille annettavat harkinnanvaraiset lisäedut merkitään nollaksi. Kun lisäedut nollataan, muuttuu 1 §:n 2 momentin mukaan laskettu laajennettu toimintapääoma. Samoin käy myös 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun markkinariskin. Tästä johtuen lisäetujen nollaamisen jälkeen lasketaan uudelleen 1 §:n 2 momentin mukainen laajennettu toimintapääoma. Samoin lasketaan uudelleen 4 §:n 2—5 momentissa määritellyt pääomavaatimukset, joiden neliöiden summan neliöjuuri on perusvaatimustestin mukainen pääomavaatimus. Perusvaatimustesti tehdään vertaamalla perusvaatimustestin mukaista pääomavaatimusta uudelleen laskettuun laajennettuun toimintapääomaan, johon on lisätty markkinaehtoiseen vastuuvelkaan liittyvät harkinnanvaraiset lisäedut ja tämän lisäyksen muutosvaikutus jäljellä olevaan markkinaehtoiseen vastuuvelkaan.

Pykälän 3 momentin mukaan henkivakuutusyhtiön olisi suoritettava laajennetun toimintapääoman riittävyyden testaaminen neljännesvuosittain. Vakuutusvalvontaviraston suorittama ennakoivaa valvontaa varten yhtiön olisi pykälän 2 momentin mukaan toimitettava testien tulokset virastolle. Virasto voisi antaa määräykset testien tulosten esittämistavasta 8 §:n 2 momentin nojalla.

Vakuutusvalvontavirasto arvioisi yhtiön tilaa sen vakavaraisuusaseman kehityksestä laatimien arvioiden, sijoitusmarkkinoiden kehitysvaiheen ja muiden asian kannalta tärkeiden tekijöiden perusteella. Tätä arviota tehdessään ja tarvittavia toimenpiteitään harkitessaan Vakuutusvalvontavirasto ottaisi huomioon myös valvottavan yhtiön omien riskinhallinta- ja toiminnanohjausjärjestelmien tason ja niiden mahdollisesti antaman tarkemman informaation yhtiön todellisesta riskiasemasta. Viraston käytettävissä olevista valvontatoimenpiteistä säädettäisiin 6 §:ssä.

Pykälän 4 momentin mukaan henkivakuutusyhtiön on jatkuvasti täytettävä perusvaatimustestin mukainen pääomavaatimus. Vaatimuksen tarkoitus on, että yhtiön on pystyttävä toimittamaan nämä laskelmat Vakuutusvalvontaviraston niitä pyytäessä.

6 §. Valvontatoimenpiteet. Pykälässä säädettäisiin Vakuutusvalvontaviraston ennakoivaan valvontaan liittyvistä valvontatoimenpiteistä.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin perusvaatimustestin valvonnasta. Jos henkivakuutusyhtiön perusvaatimustestiä varten laskettu laajennettu toimintapääoma alittaa sille 5 §:n 2 momentin mukaan lasketun rajan, yhtiön on momentin mukaan välittömästi toimitettava Vakuutusvalvontaviraston hyväksyttäväksi suunnitelma vakavaraisuusasemansa palauttamiseksi sellaiselle tasolle, että perusvaatimustestiä varten laskettu laajennettu toimintapääoma täyttää sille asetetun vaatimuksen. Jos virasto ei hyväksy suunnitelmaa tai yhtiö ei kykene sille asetetussa määräajassa toteuttamaan suunnitelmassa esitettyjä toimenpiteitä, virasto voisi ryhtyä valvontaa koskevan 25 luvun 5 §:ssä säädettyihin toimenpiteisiin henkivakuutusyhtiötä kohtaan.

Jos henkivakuutusyhtiön jatkuvuusvaatimustestiä varten laskettu laajennettu toimintapääoma alittaa sille 5 §:n 1 momentin mukaan lasketun rajan, yhtiön on pykälän 2 momentin mukaan toimitettava Vakuutusvalvontavirastolle yksityiskohtainen selvitys vakavaraisuusasemastaan ja arvio sen kehityksestä. Yhtiön pitäisi osoittaa selvityksessään, miten ja missä ajassa pääomavaatimus täytetään tai että yhtiön riskiasema on hallinnassa.

7 §. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksenantovaltuudet. Pykälässä annettaisiin sosiaali- ja terveysministeriölle valtuus säätää asetuksella vakuutusteknisten riskien, operatiivisten riskien ja vastapuoliriskin laskentakaavoista 4 §:ssä esitetyn mukaisesti. Ehdotuksen mukaan edellä mainitut riskit annetaan asetuksella ja ehdotetun 8 §:n mukaisesti Vakuutusvalvontavirasto määrää näiden riskien riskiparametrit.

8 §. Vakuutusvalvontaviraston määräyksenantovaltuudet. Pykälän 1 momentin mukaan Vakuutusvalvontavirasto antaa tarkemmat määräykset markkinariskiin liittyvän pääomavaatimuksen laskemisessa käytettävistä sijoitusten jaosta riskiluokkiin ja eri riskiluokkiin liittyvistä riskiparametreista sekä vastapuoliriskin arvioinnissa käytettävistä luottoluokituksista ja luokkiin liittyvistä riskikertoimista. Riskitekijöihin liittyvissä riskiparametreissa olisi otettava huomioon, että parametrit valitaan siten, että pääomavaatimus ei nouse korkeammaksi kuin ennakoivan valvonnan tarkoituksen toteuttaminen edellyttää. Ennakoivan valvonnan tarkoituksena on ohjata Vakuutusvalvontaviraston resurssien suuntaamista niihin yhtiöihin, joiden toiminta on riskillisintä. Tästä syystä Vakuutusvalvontaviraston on valittava parametrit siten, että ennakoiva valvonta havaitsee riittävän ajoissa nimenomaisesti ne yhtiöt, joiden vakavaraisuusasema on heikkenemässä.

Pykälän 2 momentin mukaan Vakuutusvalvontavirasto antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset laajennetun toimintapääoman arvon laskennasta ja vakuutuksiin liittyvien takuiden ja optioiden huomioon ottamisesta sekä perusvaatimustestin ja jatkuvuusvaatimusten esittämistavasta.

Kummankin momentin mukaisen sääntelyn asiallinen merkitys ei edellytä, että asiasta olisi säädettävä lailla tai asetuksella. Sen vuoksi norminantovalta tältä osin voidaan siirtää Vakuutusvalvontavirastolle.

Vahinkovakuutus

Vahinko- ja jälleenvakuutusdirektiiveihin perustuvat toimintapääomavaatimukset sisältyvät ehdotuksen 11 lukuun. Näiden vaatimusten lisäksi suomalaisiin vahinko- ja jälleenvakuutusyhtiöihin ehdotetaan sovellettavaksi lisävaatimuksia, jotka nykyisin sisältyvät sosiaali- ja terveysministeriön määräykseen (1999:65, 60/021/1999-4) (niin sanottu solvenssitesti). Tässä määräyksessä vakuutusyhtiön tietyillä pääomaerillä korjatulle vakavaraisuuspääomalle määritellään vähimmäismäärä ja tavoiteraja. Samoin siinä säädetään niistä toimenpiteistä, joihin yhtiön on ryhdyttävä, jos esitetyt vähimmäismäärä- ja tavoiterajavaatimukset eivät täyty.

Määräyksen mukainen solvenssitesti on ollut vakuutusteknisten riskien osalta nykyisen perusrakenteensa mukaisessa muodossa käytössä 1980-luvun alkupuolelta lähtien, jolloin tasoitusvastuulle laskettiin ylä- ja alaraja. 1990-luvun loppupuolella vaatimuksia muutettiin siten, että silloinen sijoitusriskikomponentti korvattiin nykyisin käytössä olevalla komponentilla. Samalla määriteltiin vakavaraisuuspääoma sekä sen vähimmäismäärä ja tavoiteraja. Oleellisimmilta osiltaan solvenssitesti ehdotetaan siirrettäväksi lakiin ja varsinaiset laskentakaavat ja niihin liittyvät parametrit annetaan jatkossa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.

9 §. Määritelmät. Pykälässä määritellään vahinkovakuutusyhtiön vakavaraisuusaseman ennakoiva valvonta, oikaistu vakavaraisuuspääoma ja vakavaraisuuspääoma.

Pykälän 1 momentin mukaan vahinkoyhtiön vakavaraisuusaseman ennakoivalla valvonnalla tarkoitetaan valvontaa, jolla Vakuutusvalvontavirasto arvioi vahinkovakuutusyhtiön riskiasemaa testaamalla yhtiön oikaistun vakavaraisuuspääoman riittävyyttä. Määritelmä sisältää nykyisin määräyksellä 60/021/1999-4 (1999:65) toteuttavan valvonnan perusperiaatteen.

Pykälän 2 momentin mukaan oikaistulla vakavaraisuuspääomalla tarkoitetaan vakavaraisuuspääomaa, johon on lisätty 11 luvun 2 §:n 7 kohdassa tarkoitettu pääomalaina siltä osin kuin sitä ei voida lukea toimintapääomaan ja josta on vähennetty keskinäisen vakuutusyhtiön lisämaksuvelvollisuuden perusteella veloitettava määrä sekä yhtiön omistaman luotto- tai rahoituslaitoksen ja toisen vakuutusyhtiön osakkeet, osuudet, vastuudebentuurien, pääomalainojen ja muut omaan pääomaan rinnastettavien erien käypä arvo, mikäli yhtiön omistukset täyttävät 28 luvussa tarkoitetun omistusyhteyden määritelmän ja mikäli näitä omistuksia ei ole vähennetty yhtiön toimintapääomasta 11 luvun 5 §:n 10 kohdan perusteella.

Nykyisen lain mukaan pääomalainoja saa laskea mukaan toimintapääomaan vain 50 prosenttia toimintapääoman vähimmäismäärästä. Tämä henki- vahinko- ja jälleenvakuutusdirektiiveihin perustuva säännös sisältyy myös ehdotetun lain 11 luvun 4 §:n 1 kohtaan. Ehdotetun lain 11 luvun 3 § sisältää tiukat ehdot, jotka pääomalainojen on täytettävä, ennen kuin ne voidaan laskea mukaan toimintapääomaan. Näistä ehdoista johtuen pääomalainoja voidaan pitää kokonaisuutenaan sellaisena eränä, että se voidaan täysimääräisesti ottaa huomioon osaksi vakavaraisuuspääoman riittävyyttä laskettaessa. Ennen direktiivin 2002/13/EY (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi neuvoston direktiivin 73/239/ETY muuttamisesta vahinkovakuutusyrityksiä koskevien solvenssimarginaalivaatimusten osalta) implementointia pääomalainoja sai laskea toimintapääomaan 50 prosenttia toimintapääoman määrästä ja näin ollen tämän direktiivin implementointi välillisesti vaikutti solvenssitestiin.

Voimassa olevan lain mukaan keskinäisen vakuutusyhtiön mahdollisuutta määrätä lisämaksuja voidaan käyttää vain, jos takuumäärän tai oman pääoman vaatimukset eivät täyty tai jos yhtiö on selvitystilassa tai konkurssissa. Tässä esityksessä lisämaksuvelvollisuuden määräämisen käyttömahdollisuutta ei ole tarkoitus laajentaa. Täten lisämaksuvelvollisuuden määräämistä ei voi käyttää pelkästään sen vuoksi, että keskinäinen yhtiö ei läpäise solvenssitestiä. Tämän takia keskinäisen vahinkovakuutusyhtiön määrättävissä oleva lisämaksu ehdotetaan edelleen vähennettäväksi vakavaraisuuspääomasta oikaistua toimintapääomaa laskettaessa.

Ehdotetun lain 11 luvun 5 §:n mukaan toimintapääomasta vähennetään yhtiön omistaman luotto- tai rahoituslaitoksen ja toisen vakuutusyhtiön osakkeet, osuudet, vastuudebentuurien, pääomalainojen ja muiden omaan pääomaan rinnastettavat erät, mikäli yhtiöön ei sovelleta 28 luvussa tarkoitettua lisävalvontaa ja yhtiön omistukset täyttävät 28 luvussa tarkoitetun omistusyhteyden määritelmän. Pykälän mukaan mainitut omistukset vähennetään oikaistua vakavaraisuuspääomaa laskettaessa vain, jos niitä ei vähennetä toimintapääomasta 11 luvun 5 §:n mukaisesti.

Pykälän 3 momentin mukaan vahinkovakuutusyhtiön vakavaraisuuspääoman muodostaa tasoitusmäärän ja toimintapääoman yhteismäärä. Määritelmä vastaa määräyksen (1999:65) mukaista määritelmää.

Vakuutusyhtiön tilinpäätöksessä tasoitusmäärä on osa vastuuvelkaa. Tasoitusmäärän avulla varaudutaan mahdollisiin tuleviin runsasvahinkoisiin vuosiin. Tasoitusmäärän voidaan katsoa olevan kriisitilanteessa yhtiön käytettävissä vakuutusliikkeestä aiheutuvan tuloksen heilahtelun kattamiseen ja sen vuoksi erä otetaan huomioon oikaistua vakavaraisuuspääomaa laskettaessa.

10 §. Vahinkovakuutusyhtiön riskiaseman testaaminen. Pykälän mukaan vahinkovakuutusyhtiön riskiasemaa arvioidaan vertailemalla oikaistua vakavaraisuuspääomaa valvontarajoihin, jotka ovat oikaistun vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärä ja tavoiteraja. Valvontarajoja laskettaessa otetaan huomioon vakuutusyhtiön sijoitus- ja vakuutustekniset riskit sekä suurin realistisesti ajateltavissa oleva yhtiön omalle vastuulle jäävä korvausmäärä yksittäisestä vahinkotapahtumasta.

11 §. Laskuperusteet. Pykälän mukaan vahinkovakuutusyhtiöllä on oltava laskuperusteet oikaistun vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärän ja tavoiterajan laskemista varten. Näille laskuperusteille yhtiön on haettava Vakuutusvalvontaviraston vahvistus. Ehdotetun 9 luvun 4 §:n mukaan vahinkovakuutusyhtiöllä täytyy olla laskuperusteet tasoitusmäärälle. Nykyisin tasoitusmäärän laskuperusteista säädetään määräyksessä 60/021/1999-4 (1999:65) ja käytännössä tällä laskuperusteella on säädetty myös vakavaraisuuspääoman rajojen laskennasta. Koska ehdotetussa laissa tasoitusmäärästä säädetään 9 luvussa, pidetään tarkoituksenmukaisena, että vaatimus siitä, että vahinkovakuutusyhtiöllä on oltava laskuperusteet oikaistun vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärän ja tavoiterajan laskemista varten esitetään erikseen tässä luvussa. Käytännössä yhtiöillä voi olla edelleen yksi laskuperuste sekä tasoitusmäärään että vakavaraisuuspääomaan liittyvien suureiden laskemista varten.

Yhtiön vakuutustoiminnassa tai jälleenvakuutussuojassa voi tapahtua sellaisia muutoksia, että yhtiön vahvistettuja laskuperusteita käyttämällä ei yhtiön vakavaraisuusasemasta saada oikeaa kuvaa. Tämän takia pykälässä säädetään, että Vakuutusvalvontavirasto voi vaatia laskuperusteita muutettaviksi tällaisessa tilanteessa.

12 §. Riskeihin liittyvät pääomavaatimukset. Pykälässä säädetään riskeihin liittyvistä pääomavaatimuksista.

Pykälän 1 momentin mukaan sijoitusriskiin liittyvän pääomavaatimuksen arvioinnissa otetaan huomioon vakuutusyhtiön sijoitusomaisuuden arvonmuutoksiin liittyvät riskit. Pääomavaatimuksen laskemista varten yhtiön sijoitusomaisuus jaetaan luokkiin sijoitusten riskillisyyden perusteella. Luokista ja sijoitusriskistä johtuvan vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskemisesta säädetään tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.

Nykyisin riskiluokista säädetään sosiaali- ja terveysministeriön määräyksessä (1999:65, 60/021/1999-4). Siinä sijoitusriskistä johtuvan vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskemista varten vahinkovakuutusyhtiön sijoitusomaisuus jaetaan riskiluokkiin seuraavasti:

1) lainasaamiset;

2) rahamarkkinavälineet ja lyhytaikaiset saamiset;

3) joukkovelkakirjalainat;

4) osakkeet ja osuudet, pääomalainat ja muut sellaiset sitoumukset, joilla on huonompi etuoikeus kuin velallisen muilla saatavilla;

5) kiinteistösijoitukset; sekä

6) muut sijoitukset.

Tarkoitus on, että nämä riskiluokat määritellään jatkossa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa. Samoin asetuksessa määriteltäisiin eri riskiluokkien tuotto-odotukset, tuottojen hajonnat ja riskiluokkien väliset korrelaatiot. Sijoitusriskistä johtuvan vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskeminen määrätään myös asetuksessa. Tarkoitus on, että nykyisen määräyksen riskiluokkia ja niiden parametreja päivitetään vuonna 2003 Vakuutusvalvontaviraston johdolla kokoontuneen sijoitusluokkaparametreja pohtineen epävirallisen työryhmän työn perusteella.

Mainitun määräyksen mukaan sijoitusriskistä johtuvan pääomavaatimuksen laskemiseksi valitaan sellainen määrä varoja, että niiden käypien arvojen summa on vastuuvelka vähennettynä tasoitusmäärällä ja lisättynä vakuutusteknisistä riskeistä johtuvalla vakavaraisuuspääomavaatimuksella.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksenantovaltuus sisältyy luvun 15 §:n 1 kohtaan.

Pykälän 2 momentin mukaan oikaistun vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärän ja tavoiterajan sekä vakuutusteknisistä riskeistä johtuvan vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskemista varten vahinkovakuutusyhtiön vakuutuskanta jaetaan laskuperusteissa vakuutusluokittain eri ryhmiin. Vaatimus vakuutuslajiryhmittelystä sisältyy jo nykyisinkin sosiaali- ja terveysministeriön solvenssitestiä koskevaan määräykseen. Luokkaryhmittelyssä pyritään siihen, että samanlaisen riskiprofiilin omaavat vakuutusluokat tai niiden osat kuuluvat samaan ryhmään. Itse vakuutuslajiryhmittelystä ei ole tarkoituksenmukaista säätää lain tasolla, vaan ryhmittelystä säädettäisiin jatkossa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Asetuksenantovaltuus sisältyy luvun 15 §:n 2 kohtaan.

Pykälän 3 momentissa säädetään, että laskettaessa suurinta yhtiön mahdollista omalle vastuulle jäävää korvausmäärää yksittäisestä vahinkotapahtumasta, otetaan huomion vakuutuslajien välinen riippuvuus. Monien vakuutuslajien välillä vallitsee riippuvuussuhteita, esimerkkinä teollisuuden omaisuus- ja keskeytysvakuutukset sekä liikenne- ja autovakuutus, jolloin yksittäisestä vahinkotapahtumasta yhtiön omalle vastuulle jäävä korvausmäärä voi olla suurempi kuin yhtiön vastuulle jäävä korvausmäärä yksittäisestä vahingosta eri vakuutuslajeissa. Tässä momentissa tarkoitetussa tilanteessa olettamana on, että jälleenvakuuttajat vastaavat osuudestaan korvauksiin. Vakuutusteknisestä riskeistä johtuvan pääomavaatimuksen laskennan kaavassa otetaan katastrofiriskitermissä huomioon se, että jälleenvakuutusyhtiöltä ei välttämättä saada esimerkiksi sen maksukyvyttömyystilanteessa kaikkia suorituksia.Asiasta voidaan säätää tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Asetuksenantovaltuus sisältyy luvun 15 §:n 5 kohtaan.

13 §. Oikaistun vakavaraisuuspääoman riittävyyden testaaminen. Vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärän määrittämiseksi lasketaan vakuutusteknisistä riskeistä johtuva vakavaraisuuspääomavaatimus ja sijoitusriskistä johtuva vakavaraisuuspääomavaatimus. Vakuutusteknisistä riskeistä johtuva vakavaraisuuspääomavaatimus määritellään siten, että vakavaraisuuspääomavaatimus kattaa 99 prosentin todennäköisyydellä vakuutusliikkeestä johtuvan vaihtelun yhden vuoden aikajänteellä. Sijoitusriskistä johtuva vakavaraisuuspääomavaatimus määritellään vastaavasti niin, että sillä voidaan samalla todennäköisyydellä kattaa sijoitustuoton vaihtelusta johtuva mahdollinen tappio yhden vuoden aikana.

Oikaistun vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärä on pykälän 1 momentin mukaan 80 prosenttia joko vakuutusteknisistä riskeistä johtuvan vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja sijoitusriskistä johtuvan vakavaraisuuspääomavaatimuksen summasta tai vakuutusteknisistä riskeistä johtuvan vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja suurimman yksittäisestä vahinkotapahtumasta johtuvan yhtiön omalle vastuulle jäävä korvausmäärän summasta, sen mukaan kumpi niistä on suurempi.

Jos vakuutustekniset riskit ja sijoitusriskit olisivat täysin riippuvia toisistaan, yhdistettäisiin niistä johtuvat pääomavaatimukset summaamalla. Koska kuitenkin oletetaan, että kyseisten riskien muutokset eivät täysin seuraa toisiaan, ehdotetaan, että kummastakin riskistä johtuvat pääomavaatimukset yhdistetään momentin ensimmäisessä laskelmassa nykyisen käytännön mukaisesti kertomalla niiden summa 0.8:lla.

Vakuutusteknisistä riskeistä johtuvan vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskentaolettamuksena on, että vakuutuskanta on riittävän hajautettu. Sen varmistamiseksi, että yhtiö kestää yksittäisestä vakuutusriskikeskittymästä mahdollisesti koituvan tappion, tehdään pykälän momentin jälkimmäinen laskelma siten, että sijoitusriskistä johtuva vakavaraisuuspääomavaatimus korvataan arvioidulla suurimmalla yksittäisestä vahinkotapahtumasta johtuvalla korvausmäärällä.

Pykälän 2 momentin mukaan oikaistun vakavaraisuuspääoman tavoiteraja saadaan lisäämällä oikaistun vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärään sijoitusriskistä johtuva vakavaraisuuspääomavaatimus.

Oikaistun vakavaraisuuspääoman tavoiterajan tarkoituksena on toimia rajana, jonka alittuminen toisaalta velvoittaa yhtiötä ryhtymään 14 §:n 2 momentissa esitettyihin toimenpiteisiin ja toisaalta toimii Vakuutusvalvontavirastolle merkkinä aloittaa vahinkovakuutusyhtiön mahdollinen tarkempi valvonta.

Jos oikaistun vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärä lasketaan 13 §:n 1 momentin ensimmäisen laskelman mukaisesti, otetaan vaatimuksessa huomioon sekä vakuutusteknisistä riskeistä että sijoitusriskistä johtuva vakavaraisuuspääomavaatimus. Tavoiterajaa laskettaessa sekä vakuutustekniset riskit että sijoitusriskit voitaisiin ottaa huomioon erillisellä kaavalla tai kaava-approksimaatiolla siten, että turvaavuustaso olisi suurempi ja/tai tarkastelun aikaperspektiivi pitempi kuin vähimmäismäärää laskettaessa. Vakuutustekniset riskit otetaan kuitenkin huomioon myös tasoitusmäärää koskevassa sääntelyssä 9 luvun mukaisesti, joten niiden huomioimista oikaistun vakavaraisuuspääoman tavoiterajaa laskettaessa ei ole tarpeen. Tästä syystä ehdotetaan, että tavoiteraja laskettaisiin lisäämällä oikaistun vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärään sijoitusriskistä johtuva vakavaraisuuspääomavaatimus, jolloin sijoitusriski tulee otetuksi huomioon vähimmäismäärää laskettaessa korkeammalla turvaavuustasolla. Vaatimus vastaa nykyistä käytäntöä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että vahinkovakuutusyhtiön on jatkuvasti täytettävä vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärävaatimus. Samalla tavalla 11 luvun 1 §:ssä edellytetään, että yhtiön on aina täytettävä kyseisessä luvussa esitetyt toimintapääomavaatimukset. Pykälästä johtuu, että yhtiön on pystyttävä toimittamaan nämä laskelmat Vakuutusvalvontaviraston niitä pyytäessä.

Säännös, jonka mukaan vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärä on 1 momentissa esitettyjen laskemien tuloksista suurempi, vastaa nykyistä käytäntöä.

Ehdotetun pykälän 4 momentin mukaan vahinkovakuutusyhtiön on toimitettava neljännesvuosittain Vakuutusvalvontavirastolle valvontarajalaskelmat, joista ilmenee yhtiön oikaistun vakavaraisuuspääoman määrä suhteessa oikaistun vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärään ja oikaistun vakavaraisuuspääoman tavoiterajaan. Tämä vaatimus sisältyy nykyisin Vakuutusvalvontaviraston määräys- ja ohjekokoelmaan.

14 §. Valvontatoimenpiteet. Pykälän 1 momentin mukaan vahinkovakuutusyhtiön on välittömästi lisättävä toimintapääomaansa tai jälleenvakuutustaan tai muutoin saatettava oikaistu vakavaraisuuspääoma sen vähimmäismäärän yläpuolelle, jos yhtiön oikaistun vakavaraisuuspääoman määrä on pienempi kuin vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärä. Pykälässä esitetty vaatimus vastaa nykyisessä sosiaali- ja terveysministeriön määräyksessä (1999:65) esitettyä menettelyä.

Pykälän 2 momentin mukaan, jos oikaistu vakavaraisuuspääoma alittaa tavoiterajan, mutta täyttää vähimmäismäärävaatimuksen, yhtiön on toimitettava Vakuutusvalvontavirastolle yksityiskohtainen selvitys vakavaraisuusasemastaan ja arvio sen kehityksestä. Nykyisen määräyksen mukaan yhtiön on tässä tilanteessa toimitettava Vakuutusvalvontavirastolle vahinkovakuutusyhtiön perustamisvaiheen toimintasuunnitelmaa vastaava suunnitelma. Vaatimusta halutaan muuttaa, jotta siitä käy selkeästi ilmi, että yhtiön pitäisi osoittaa selvityksessään, että pääomavaatimus jollain aikavälillä täytetään. Vakuutusvalvontavirasto voi vahinkovakuutusyhtiön tilaa arvioidessaan ottaa huomioon myös sen, miten yhtiön varojen ja velkojen yhteensovittaminen parantaa sen riskiasemaa.

Asetukset, määräykset ja poikkeusluvat

15 §. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksenantovaltuudet. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi sosiaali- ja terveysministeriön asetuksenantovaltuuksista. Ehdotuksen mukaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään 12 §:ssä tarkoitetusta sijoitusomaisuuden jaosta riskiluokkiin, vakuutusteknisten riskien laskemista varten käytettävästä vakuutuslajiryhmittelystä, vakuutusteknisten riskien ja sijoitusriskin laskennassa käytettävistä parametreista, vakuutusteknisistä riskeistä ja sijoitusriskeistä johtuvien vakavaraisuuspääomavaatimusten laskennassa käytettävistä kaavoista, vahinkovakuutusyhtiön suurimman omalle vastuulle jäävän yksittäisestä vahinkotapahtumasta johtuvan korvausmäärän laskennasta sekä oikaistun vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärän ja tavoiterajan laskuperusteiden laadinnasta.

Nykyisin näistä asioista säädetään sosiaali- ja terveysministeriön määräyksessä (1999:65). Koska asetuksella säädettäviksi ehdotetut asiat ovat luonteeltaan lähinnä teknisiä, ei niistä ole tarpeen säätää laissa. Lisäksi sääntely on tarkoituksenmukaista säilyttää lakia alemmalla säädöstasolla, koska kaavoihin tai parametreihin voi liittyä ajoittaista muutostarvetta.

16 §. Vakuutusvalvontaviraston määräyksenantovaltuudet. Pykälän mukaan Vakuutusvalvontavirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 12 §:n perusteella virastolle toimitettavia valvontarajalaskelmia koskevista tiedoista ja niiden esittämistavasta. Kyse on teknisestä määräyksenannosta, eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädettäisiin lailla tai asetuksella.

17 §. Poikkeusluvat. Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiö voisi hakea Vakuutusvalvontaviraston suostumusta siihen, että se voi lukea edellä 4 §:n 3 momentissa tarkoitettuun markkinariskiin muitakin kuin edellä kyseisen momentin ensimmäisessä virkkeessä mainittuja riskitekijöitä. Ehdotus on tarpeellinen, koska vakuutusyhtiön markkinariskiin voi yksittäistapauksessa vaikuttaa muitakin kuin 4 §:n 3 momentin ensimmäisessä virkkeessä lueteltuja tekijöitä.

Pykälän 2 momentin mukaan Vakuutusvalvontavirasto voi yksittäisessä tapauksessa vakuutusyhtiön hakemuksesta suostua siihen, että yhtiö poikkeaa 15 §:ssä tarkoitetussa asetuksessa säädetystä, 15 §:n 2 kohdassa tarkoitetusta vakuutuskannan ryhmittelystä, 15 §:n 3 kohdassa tarkoitetuista vakuutusteknisen riskin laskennassa käytettävistä parametreista ja 15 §:n 4 kohdassa tarkoitetuista vakuutusteknisen riskin laskennassa käytettävästä kaavasta, jos edellä mainituissa lainkohdissa tarkoitettu vakuutuskannan ryhmittely, vakuutusteknisen riskin laskennassa käytettävät parametrit ja vakuutusteknisen riskin laskennassa käytettävä kaava eivät anna oikeaa kuvaa oikeaa ja riittävää kuvaa yhtiön riskiasemasta.

Nykyisin määräyksessä 60/02/1999-4 (1999:65) säädetään, että siinä esitetyistä laskusäännöistä tai suureiden arvoista poikkeaminen on mahdollista vain, mikäli poikkeava menettely on esitetty yhtiön tasoitusvastuun laskuperusteissa ja poikkeavat oletukset on perusteltu tasoitusvastuun perusteita koskevan hakemuksen perusteluissa. Säännöksen tarkoitus on yhtiökohtaisten tekijöiden huomioiminen yhtiön riskiasemaa testattaessa. Täten esimerkiksi yhtiö, jonka vakuutuskanta on riskiprofiililtaan poikkeava määräykseen verrattuna, on voinut hakea vahvistuksen määräyksestä poikkeaville parametreille, jos se on pystynyt osoittamaan, että sen omasta aineistosta johdetut parametrit kuvaavat sen riskiasemaa paremmin. Tällöin on nimenomaisesti tarkasteltu yhtiökohtaisia tekijöitä, eikä esimerkiksi sijoitusmarkkinoiden ole katsottu olevan yhtiöstä riippuvia. Poikkeavan menettelyn hyväksymisen edellytyksenä on, että se kuvaa yhtiön riskiasemaa paremmin kuin määräyksessä esitetty standardimenettely.

Määräyksessä on myös säädetty tilanteista, joissa yhtiön on edellytetty noudattavan määräyksessä esitetystä poikkeavaa menettelyä. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi se, että jonkin määräyksessä esitetyn lajiryhmän osuus yhtiön toiminnassa on hyvin vähäinen tai se, että yhtiö on turvannut liikettään kokonaisylijälleenvakuutuksella. Jatkossa näistä tilanteista säädetään 15 §:ssä tarkoitetussa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa.

IV OSA. Henkivakuutus

13 luku. Henkivakuutus

Lukuun ehdotetaan voimassa olevan lain 13 luvun tapaan otettavaksi henkivakuutusta koskevat erityissäännökset. Luvun sääntely perustuu pääperiaatteiltaan voimassa olevan lain 13 lukuun. Vakuutusyhtiön olisi annettava nykyistä enemmän informaatiota lukuun sisältyvän kohtuusperiaatteen soveltamiskäytännöstään ja Vakuutusvalvontaviraston olisi julkistettava tietoja eri yhtiöiden tulkinnoista kohtuusperiaatetta soveltaessaan. Tarkoituksena on vakuutusyhtiöiden toiminnan läpinäkyvyyden ja kilpailun edistäminen. Luvun säännöksiä on myös selkeytetty käytännössä esiin tulleiden tulkintaongelmien poistamiseksi.

1 §. Henkivakuutuksen laskuperusteet. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi henkivakuutuksen laskuperusteista. Säännös vastaa aineelliselta sisällöltään voimassa olevan lain 13 luvun 1 §:ää, mutta säännöstä on selkeytetty käytännössä esiintyneiden tulkintaongelmien poistamiseksi.

Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiöllä olisi sen lisäksi, mitä ehdotetussa 9 luvun 1 §:n 2 momentissa säädetään vastuuvelan laskuperusteista, edelleenkin oltava vakuutusmaksujen laskuperusteet. Laskuperusteet ovat tarpeen sen vuoksi, että niiden avulla voidaan tarvittaessa selvittää vakuutuksen keskeisten sopimusehtojen toteutumista. Tämän vuoksi perusteet on rajattu koskemaan kysymyksiä, joiden toteumista saatetaan jälkikäteen joutua selvittämään sopimuksissa, jotka voivat olla jopa kymmenien vuosien mittaisia.

Vaatimus vakuutusmaksujen laskuperusteista ja niiden toimittamisesta valvontaviranomaiselle on tärkeä osa henkivakuutusyhtiöiden valvontaa. Tämä ilmenee myös henkivakuutusdirektiivin 34 artiklasta. Vaikka artikla nimenomaisesti kieltää vakuutusmaksuperusteiden ennakkohyväksymisjärjestelmän, se antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden vaatia maksuperusteiden järjestelmällistä toimittamista viranomaiselle kansallisen lainsäädännön vakuutusmatemaattisen periaatteiden noudattamisen valvomiseksi.

Voimassa olevan lain 13 luvun 1 §:n mukaan vakuutusmaksujen laskuperusteita koskeva vaatimus koskee myös vahinkovakuutusluokkiin 1 ja 2 kuuluvia tapaturma- ja sairausvakuutuksia. Käytännössä säännöstä on kuitenkin sovellettu siten, että laskuperustevaatimus on koskenut näitä vakuutuksia vain silloin, kun niitä on myönnetty henkivakuutusten lisävakuutuksina ja kun sopimukset siten ovat pitkäaikaisia sopimuksia. Vahinkovakuutusyhtiöiden myöntämissä tapaturma- ja sairaskuluvakuutuksissa, jotka ovat joko lyhytaikaisia sopimuksia kuten matkakohtaiset matkustajavakuutukset tai vuosivakuutuksia, ei vastaavaa valvonnallista tarvetta ole. Tämän vuoksi säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että vahinkovakuutusluokkaan 1 (tapaturma) ja luokkaan 2 (sairaus) kuuluvien vakuutusten osalta vakuutusmaksujen laskuperusteet on laadittava vain silloin, jos henkivakuutusyhtiöt myöntävät näitä vakuutuksia henkivakuutusluokkiin 1 tai 3 (sijoitussidonnainen vakuutus) kuuluvien vakuutusten liitännäisvakuutuksina.

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan laskuperusteissa olisi määrättävä, miten vakuutusmaksu tai vakuutusmaksuja vastaavat vakuutusturvan määrät lasketaan. Vakuutusmaksujen perusteita ei vahvisteta etukäteen. Vakuutusyhtiöt voivat melko vapaasti määritellä vakuutusmaksun perusteet sekä vakuutusmaksuun vaikuttavat tekijät. Ainoana rajoituksena hinnoittelun vapaudelle on laskuperusteiden turvaavuusperiaate, josta säädetään ehdotetussa 2 momentissa. Tyypillisimpiä henkivakuutusyhtiöiden tuotteissa vakuutusmaksuun vaikuttavia tekijöitä ovat sukupuoli (eliniän odote, kuolevuus) ja ikä. Esimerkiksi elämänvara- ja kuolemanvaravakuutuksissa nämä ovat merkittäviä vakuutusmaksuun vaikuttavia tekijöitä. Näiden lisäksi vakuutusmaksuun vaikuttavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi terveydentila, elintavat ja harrastukset.

Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan laskuperusteissa olisi määriteltävä se, miten lasketaan määrä, joka vakuutuksenottajalla on oikeus saada tilanteessa, jolloin vakuutuksenottaja irtisanoo sopimuksensa kesken sopimuskautta. Koska vakuutussopimuslain 12 §:n mukaan vakuutuksenottajalla on milloin tahansa sopimuskauden aikana oikeus irtisanoa sopimuksensa ja saada sopimusehtojen mukaan laskettu vakuutuksen takaisinostoarvo, on laskuperusteissa määriteltävä se, miten tämä takaisinostoarvoksi kutsuttava määrä lasketaan sellaisissa vakuutuksissa, joissa vakuutukselle on kertynyt maksetuista vakuutusmaksuista säästöä. Tällaisia vakuutuksia ovat muun muassa säästöhenki- ja eläkevakuutukset. Tosin yksilöllisessä eläkevakuutuksessa takaisinostomahdollisuus on verolainsäädännöstä johtuen rajoitettu tilanteisiin, jotka luetellaan tuloverolain (1535/1992) 54 d §:ssä.

Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan laskuperusteissa olisi myös määrättävä siitä, miten vakuutettu etuus määräytyy, jos vakuutuksenottaja keskeyttää vakuutusmaksujen maksamisen, mutta ei irtisano sopimustaan vaan pitää sen edelleen voimassa vakuutukseen siihen mennessä kertyneellä säästöllä. Laskuperusteissa olisi määriteltävä, millaisin ehdoin vakuutus on tällöin voimassa ja miten lasketaan se etuus, johon kertyneet säästöt oikeuttavat. Säästöhenki- ja eläkevakuutusten laskuperusteissa on esimerkiksi määriteltävä, peritäänkö kertyneistä säästöistä vielä hoitokuluja, sovellettava laskuperustekorko tai sijoitussidonnaisuus ja miten määräytyy mahdollisen riskihenkivakuutuksen maksu vakuutuksessa, johon ei enää makseta uusia vakuutusmaksuja.

Voimassa olevan lain 13 luvun 1 §:stä poiketen pykälän 1 momentin 3 kohdassa ei ehdoteta käytettäväksi käsitettä vapaakirja, koska se on käytännössä aiheuttanut tulkintaongelmia. Vapaakirjan käsitteen poistaminen mahdollistaa aikaisempaa joustavampien tuotteiden tarjoamisen. Esimerkiksi laskuperustekoron ei tarvitse olla kiinteä, vaan se voidaan sitoa esimerkiksi tiettyyn korkotekijään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vakuutusyhtiö saisi yksipuolisesti muuttaa laskuperustekorkoa koskevaa sopimusehtoa sopimuskauden aikana muissa kuin vakuutussopimuslaissa määritellyissä tilanteissa.

Vapaakirjan käsitteen poistaminen vakuutusyhtiölaista ei muuta voimassa olevien vakuutussopimusten sisältöä tai niiden tuottamaa etuutta. Esimerkiksi laskuperustekorkoisissa eläkevakuutuksissa, joissa on kiinteä laskuperustekorko, voidaan laskea kertyneiden vakuutussäästöjen perusteella eläkeajan alussa maksettavan eläkkeen vähimmäismäärä, jota korottavat mahdolliset tulevat vakuutusmaksut ja 2 §:n mukaiset asiakashyvitykset. Ehdotuksella kuitenkin selvennetään sitä, että sijoitussidonnaisissa vakuutuksissa ja laskuperustekorkoisissa vakuutuksissa, joissa korko ei ole kiinteä, voidaan laskea vain arvioita tulevan etuuden määrästä.

Selvyyden vuoksi tämän lain voimaanpanolaissa ehdotetaan säädettäväksi vapaakirjan käsitteen poistamisen vaikutuksista ennen tämän lain voimaantuloa tehtyihin vakuutussopimuksiin.

2 §. Lisäetujen kohtuusperiaate. Pykälässä säädettäisiin henkivakuutusyhtiön lisäetujen antamisessa noudatettavasta kohtuusperiaatteesta. Pykälä vastaa sisällöltään pääosin voimassa olevaa lakia.

Henkivakuutuksen turvaavuusperiaatteen soveltamisen vuoksi henkivakuutustoiminta tavallisesti tuottaa ylijäämää. Tällöin on kohtuullista, että osa vakuutusten tuottamasta ylijäämästä palautetaan vakuutuksenottajille, mikäli yhtiön vakavaraisuustaso sen sallii. Pykälässä säädettävä kohtuusperiaate on kansallista sääntelyä; EY:n henkivakuutusdirektiivissä ei ole säännöksiä kohtuusperiaatteesta. EY:n henkivakuutusdirektiivejä Suomen lainsäädäntöön täytäntöön pantaessa kohtuusperiaatteen säilyttämistä pidettiin tarpeellisena. Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 13 luvun 3 §:n perusteluissa (HE 330/1994) periaatteen säilyttämistä perustellaan sillä, että valvontaviranomaisella halutaan säilyttää mahdollisuus tarvittaessa puuttua turvaavuusperiaatteen soveltamisesta syntyvän ylijäämän siirtymiseen kohtuuttomassa määrin vakuutusyhtiön omistajille tai ylijäämän jakoon osallisten eri vakuutuksenottajaryhmien epätasapuoliseen kohteluun.

Pykälän 1 momentissa säädetään yhtiön lisäetujen kohtuusperiaatteesta voimassa olevan lain mukaisesti. Perustelujen osalta viitataan voimassa olevan vakuutusyhtiölain 13 luvun 3 §:n 1 momentin perusteluihin. Lisäksi momentissa on huomioitu uuden 12 luvun vakavaraisuusvaatimukset.

Ehdotus ei muuta Vakuutusvalvontaviraston valvontavaltuuksia. Virasto valvoisi jatkossakin yhtiökohtaisesti, sovelletaanko kohtuusperiaatetta lainmukaisesti.

Pykälän 2 momentin mukaan vakuutuksille annettavilla lisäeduilla tulee olla laskuperuste, josta selviää lisäetujen vaikutus yhtiön vastuuvelkaan. Momentti vastaa sisällöllisesti voimassa olevan lain 13 luvun 3 §:n 2 momenttia. Lisäetujen määrä ja antamistapa vaikuttavat vakuutusyhtiön vakuutussopimuksista aiheutuvaan vastuuseen, jonka vuoksi muun muassa vakavaraisuusvalvonta edellyttää, että niiden vaikutus yhtiön vastuuvelkaan on oltava tiedossa. Lisäksi lisäedun laskuperusteiden tarkoitus on helpottaa jälkikäteisvalvontaa.

Pykälän 3 momentin mukaan vakuutusyhtiöllä olisi oltava kirjalliset lisäetujen jakamista koskevat tavoitteet. Sääntely on uutta verrattuna voimassa olevaan lakiin. Yhtiö voisi esimerkiksi kertoa, että sen tavoitteena on jakaa mahdollista ylijäämää siten, että vakuutuksenottajille jaettava ylijäämä muodostuu tasaiseksi ja että yhtiö pyrkii jakamaan vakuutuksille kokonaistuottoa (laskuperustekorko ja asiakashyvitys yhteensä), joka ylittää vakuutussopimusta maturiteetiltaan vastaavan riskittömän koron keskimäärin x prosentilla, ja vuosittainen vaihtelu asiakashyvitysten tasossa pyritään pitämään välillä x prosenttia - y prosenttia. Koska lisäetujen kohtuusperiaatteen soveltamista voidaan pitää keskeisessä asemassa vakuutusyhtiön toiminnassa ja sisäisessä valvonnassa, asiakirja tulisi hyväksyä vakuutusyhtiön hallituksessa. Asianmukainen sisäinen valvonta vaatii, että asiakirja käsitellään yhtiön hallituksessa aina uudestaan asiakirjan muuttuessa.

Momentissa ehdotetaan asetettavaksi henkivakuutusyhtiöille velvollisuus julkistaa lisäetujen jakamista koskevat tavoitteet internet-verkkosivuillaan ja tilinpäätöksessä. Vaatimus tavoitteiden julkistamista verkkosivuilla on myös uusi. Sen sijaan tilinpäätösinformaation osalta säännös vastaa pääperiaatteiltaan voimassa olevaa Vakuutusvalvontaviraston määräystä, jonka mukaan vakuutusyhtiön on tilinpäätöksensä liitetiedoissa kerrottava, miten yhtiössä sovelletaan kohtuusperiaatetta. Ehdotetun säännöksen tavoitteena on, että vakuutuksenottajien lisäksi sijoittajilla ja vakuutusyhtiöiden omistajilla olisi selkeämpi ja oikeampi kuva vakuutusten tuottaman ylijäämän jakautumisesta eri intressiryhmien välillä.

Vakuutusyhtiöiden tulisi vuosittain julkaista, miten lisäetujen jakamista koskevat tavoitteet ovat eri vuosina toteutuneet. Mikäli tavoitteisiin ei jonain vuonna ole päästy, yhtiön tulisi myös julkaista syy tähän. Säännöksen tarkoituksena on edistää läpinäkyvyyttä ja antaa kuluttajille tietoa siitä, millä tavalla eri vakuutusyhtiöt ovat lisäetuja eri vuosina myöntäneet ja miten yhtiö tulkitsee kohtuusperiaatetta.

Pykälän 4 momentissa Vakuutusvalvontavirastolle annettaisiin tehtäväksi koota ja julkistaa tietoja yhtiöiden kohtuusperiaatteen soveltamiskäytännöistä. Viraston olisi julkistettava tietoja yhtiökohtaisesti sekä laadittava tilastoja kaikkien yhtiöiden soveltamiskäytännöistä. Vertailussa olisi muun muassa otettava huomioon eri yhtiömuodot ja selostettava, miten ylijäämä on jaettu yhtiön, osakkaiden ja vakuutusten kesken. Säännöksen tavoitteena on edistää läpinäkyvyyttä ja varmistaa, että kuluttajilla ja tiedotusvälineillä on saatavilla mahdollisimman vertailukelpoista ja puolueetonta tietoa lisäeduista.

3 §. Laskuperusteiden muuttaminen. Pykälässä ehdotettaisiin säädettäväksi voimassa olevan lain 13 luvun 4 §:ää vastaavasti laskuperusteiden muuttamista koskevista ehdoista. Pykälässä ei viitattaisi vapaakirja-arvon käsitteeseen edellä mainituista syistä. Käsite ehdotetaan korvattavaksi ehdotetun tämän luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla muotoilulla.

Kuten edellä yleisperusteluissa on esitetty, tämän luvun 3 § siirretään myöhemmin vakuutussopimuslain uudistusta koskevan työn ohessa vakuutussopimuslakiin.

V OSA. Rahoitus

14 luku. Osake- ja takuuosuusanti, optio- ja muut erityiset oikeudet osakkeisiin ja takuuosuuksiin sekä osake- ja takuupääoman korottaminen

Luvussa ehdotetaan säädettäväksi osake- ja takuuosuusannista, optio- ja muista erityisistä oikeuksista osakkeisiin tai takuuosuuksiin ja osake- ja takuupääoman korottamisesta. Voimassa olevan lain 4 luvun mukaan osake- ja takuupääoman korottamiseen sovelletaan pääosin entisen osakeyhtiölain 4 luvun säännöksiä osakepääoman korottamisesta, jollei vakuutusyhtiölaissa ole toisin säädetty. Nykyisessä osakeyhtiölaissa entisen osakeyhtiölain 4 luku on jaettu kolmeen eri lukuun osakkeiden nimellisarvottomuudesta johtuen. Koska osakkeiden antamiseen eli osakeantiin ei välttämättä liity osakepääoman korottamista eikä osakepääoman korottamiseen välttämättä liity osakkeiden antamista, osakeannista ja osakepääoman korottamisesta säädetään nykyisessä osakeyhtiölaissa pääsääntöisesti eri luvuissa. Selkeyssyistä myös optio- ja muiden erityisten oikeuksien antamisesta säädetään omassa luvussaan. Osakeannista, optio- ja muista erityisistä oikeuksista osakkeisiin ja osakepääoman korottamisesta säädetään nykyisen osakeyhtiölain 9—11 luvuissa.

Kaikkia vakuutusyhtiöitä koskevat säännökset

1 §. Osakeyhtiölain soveltaminen. Pykälässä todettaisiin, että vakuutusyhtiöihin sovellettaisiin nykyisen osakeyhtiölain 9—11 luvun säännöksiä osakeannista, optio- ja muista erityisistä oikeuksista osakkeisiin ja osakepääoman korottamisesta. Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 4 luvun 1 §:ää, mutta asiallisesti vakuutusyhtiölain nojalla sovellettavat osakeyhtiölain säännökset ovat muuttuneet osakkeiden nimellisarvottomuudesta johtuen.

Osakeyhtiölain 9 luvun 3 §:n mukaan osakeannissa osakkeenomistajilla on etuoikeus annettaviin osakkeisiin samassa suhteessa kuin heillä on ennestään osakkeita. Säännöksen tarkoituksena on huolehtia siitä, että osakeanti ei vaikuta osakkaiden keskinäisiin asemiin yhtiössä. Keskinäisessä vakuutusyhtiössä takuuosuus rinnastetaan osakkeeseen, mutta osakkaita ovat myös vakuutuksenottajat. Käytännössä tämä johtaa siihen, että keskinäisen vakuutusyhtiön takuuosuusantia ei voida toteuttaa osakeyhtiölain 9 luvun 3 §:ssä tarkoitettuna etuoikeusantina, vaan takuuosuusannissa joudutaan soveltamaan suunnattua osakeantia koskevia säännöksiä.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 4 luvun 2 §:n säännökset vaihtovelkakirjalainaa koskevista rajoituksista ehdotetaan korvattavaksi jäljempänä tämän luvun 3 §:n säännöksellä.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 4 luvun 3 §:n säännökset keskinäisen vakuutusyhtiön päätöksentekomenettelystä eivät ole enää tarpeen, koska mainitussa pykälässä olleet viittaukset entisen osakeyhtiölain säännöksiin määräenemmistövaatimuksista (kahden kolmasosan enemmistö) eivät enää sisälly nykyiseen osakeyhtiölakiin. Nykyisen osakeyhtiölain mukaan esimerkiksi yhtiökokouksen suunnattua osakeantia tai sellaiseen valtuuttamista koskeva päätös on tehtävä ehdotetun osakeyhtiölain 5 luvun 27 §:n mukaisella määräenemmistöllä. Osakeyhtiölain määräenemmistöpäätös soveltuu vakuutusyhtiöihin ehdotetun 5 luvun 20 §:n 1 ja 5 momentin nojalla.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 4 luvun 4 §:n säännös yhtiöjärjestyksen muuttamisesta ehdotetaan korvattavaksi jäljempänä tämän luvun 2 §:n säännöksellä.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 4 luvun 5 §:n säännös takuupääoman korottamista koskevasta rajoituksesta ehdotetaan korvattavaksi jäljempänä tämän luvun 5 §:n säännöksellä.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 4 luvun 6 §:n vaatimusta apporttiomaisuuden laadusta ei ehdoteta sisällytettävän lukuun, koska esimerkiksi ehdotetun 2 luvun mukaisesti apporttiomaisuuden ei tarvitsisi jatkossa olla enää vakuutustoiminnan tarkoitukseen soveltuvaa omaisuutta. Vastaavasti tämän luvun osalta ehdotetaan, että apporttiomaisuudella tehtyyn maksuun sovelletaan osakeyhtiölain säännöksiä, joiden nojalla apporttiomaisuudella tulee olla luovutushetkellä vähintään maksua vastaava taloudellinen arvo yhtiölle.

Tilintarkastuslain uudistuksesta johtuen osakeyhtiölakiin on tehty eräitä muutoksia. Selvyyden vuoksi todettakoon, että osakeyhtiölain 9 luvun 14 §:n 3 momentissa ja 11 luvun 4 §:n 2 momentissa tarkoitetutun tilintarkastajien todistuksen antaa aina tämän lain 7 luvun 2 §:ssä tarkoitettu vakuutusyhtiön tilintarkastaja. Koska vakuutusyhtiöllä on aina oltava ehdotetun 7 luvun 2 §:n mukaisesti tilintarkastaja, vakuutusyhtiö ei voi antaa osakeyhtiölaissa tarkoitettua muuta selvitystä esimerkiksi siitä, että osakeyhtiölain säännöksiä osakkeiden maksamisesta on noudatettu osakeannissa. Asian ollessa itsestään selvä, tästä ei ehdoteta säädettäväksi erikseen tässä luvussa.

2 §. Rekisteröiminen. Pykälässä täydennettäisiin nykyisen osakeyhtiölain 9 luvun 7 ja 18 §:n sekä 10 luvun 4 §:n sääntelyä päätöksen rekisteröinnistä. Jos maksullinen tai maksuton osakeanti taikka optio- tai muiden etuoikeuksien antaminen edellyttää yhtiöjärjestyksen muuttamista, vakuutusyhtiön on haettava yhtiöjärjestyksen muutokselle Vakuutusvalvontaviraston vahvistus siten kuin siitä 2 luvussa ehdotetaan säädettäväksi. Ehdotuksen mukaan osakeyhtiölain 9 luvun 7 §:ssä ja 18 §:ssä tai 10 luvun 4 §:ssä tarkoitettua rekisteröinti-ilmoitusta ei voitaisi tehdä ennen kuin pykälissä tarkoitettu päätös on tehty ja Vakuutusvalvontavirasto on vahvistanut mahdollisen yhtiöjärjestyksen muutoksen.

Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 4 luvun 4 §:ää.

3 §. Vaihtovelkakirjalainaa koskevat rajoitukset. Luvun 1 §:n mukaan vakuutusyhtiöihin sovelletaan nykyisen osakeyhtiölain 10 luvun 1 §:n 2 momentin säännöksiä vaihtovelkakirjalainoista. Ehdotetun 15 luvun 1 § kuitenkin rajoittaa vakuutusyhtiön oikeutta ottaa luottoa. Ehdotuksen mukaan vaihtovelkakirjalainan ottaminen on siten mahdollista vain 15 luvussa säädetyt rajoitukset huomioon ottaen.

Pykälän tarkoituksena on selventää sitä, että vaihtovelkakirjalainojenkin osalta vakuutusyhtiön on noudatettava ehdotettua vakuutusyhtiöiden luotonottoa koskevaa 15 luvun 1 §:n säännöstä. Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 4 luvun 2 §:ää.

Keskinäisiä vakuutusyhtiöitä koskevat erityiset säännökset

4 §. Keskinäisen vakuutusyhtiön takuu-pääoman korottamisen tavat. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi keskinäisen vakuutusyhtiön takuupääoman korottamista koskevista rajoituksista. Ehdotuksen mukaan keskinäisen vakuutusyhtiön takuupääomaa ei saa korottaa nykyisen osakeyhtiölain 11 luvun 1 §:n 2 kohdassa tarkoitettuna rahastonkorotuksena eli siirtämällä takuupääomaan varoja yhtiön vapaasta omasta pääomasta. Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 4 luvun 5 §:ää siltä osin kuin siinä viitataan entisen osakeyhtiölain 4 luvun 13 §:ään.

Ehdotus vastaa myös pääosin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 4 luvun 5 §:ää siltä osin kun siinä viitataan entisen osakeyhtiölain 4 luvun 12 §:n 2 momenttiin (sekaemissio). Voimassa olevan lain tapaan keskinäisen vakuutusyhtiön takuupääomaa ei voitaisi korottaa käyttämällä sekaemissiota takuupääoman korottamiskeinona, jos keskinäisen vakuutusyhtiön yhtiöjärjestyksessä on määrätty takuuosuuksien nimellisarvosta. Nimellisarvottomassa järjestelmässä sekaemissiota koskevat säännökset eivät ole lainkaan tarpeen.

Vakuutusosakeyhtiöiden osalta vastaavia keskinäiseen vakuutusyhtiöön sovellettavia rajoituksia ei ehdoteta sovellettavaksi. Vakuutusosakeyhtiö voi korottaa osakepääomaa kaikilla nykyisen osakeyhtiölain 11 luvun 1 §:ssä tarkoitetuilla tavoilla. Lisäksi jos vakuutusosakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä on sovittu osakkeiden nimellisarvosta, osakepääoman korottamisessa on otettava huomioon nykyisen osakeyhtiölain 3 luvun 5 §:n 2 ja 3 momentin säännökset, joita sovelletaan vakuutusyhtiöihin ehdotetun4 luvun 1 §:n nojalla. Osakkeiden antamiseen on näissä yhtiössä nykyiseen tapaan aina liitettävä osakepääoman korottaminen annettavien osakkeiden nimellisarvojen määrällä. Tämä merkitsee samalla, että osakkeesta on osakeannissa yleensä maksettava vähintään sen nimellisarvo (alikurssikielto). Maksuton tai vastikkeeltaan nimellisarvoa alhaisempi anti edellyttää, että osakepääomaa korotetaan samanaikaisesti riittävällä määrällä muulla tavoin, kuten rahastosiirtona muusta omasta pääomasta käytättäen kertyneitä voittovaroja, sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoa tai muita vapaan oman pääoman rahastoja. Voimassa olevasta laista poiketen arvonkorotusrahastoa, joka on erityislaatuinen sidotun oman pääoman erä, ei voida käyttää rahastokorotukseen. Sama koskee käyvän arvon rahastoa ja uudelleenarvostusrahastoa. Osakepääoman ja mainittujen rahastojen ohella muita sidotun oman pääoman eriä ei uuden lain aikana voi yhtiön taseeseen muodostua. Yhtiöillä voi kuitenkin olla vanhan lain aikana syntyneitä vara- ja ylikurssirahastoja, jotka pysyvyydeltään rinnastuvat osakepääomaan ja joita voitaisiin voimaanpanolaissa ilmenevällä tavalla jatkossakin käyttää rahastokorotukseen.

Vakuutusosakeyhtiöiden osalta rahastokorotus vastaa edeltä ilmenevin poikkeuksin voimassa olevan lain tarkoittamaa rahastoantia kuitenkin sillä erotuksella, ettei korotukseen nimellisarvottomassa järjestelmässä tarvitse liittyä osakkeiden antamista tai nimellisarvon korottamista. Haluttaessa voidaan nimellisarvottomassakin järjestelmässä päättää samanaikaisesta maksuttomasta osakeannista ja rahastokorotuksesta, johon sovellettaisiin nykyisen osakeyhtiölain 9 luvun säännöksiä maksuttomasta osakeannista.

5 §. Keskinäisen vahinkovakuutusyhtiön vakuutuksenottajien lisämaksu. Pykälässä säädetään keskinäisen vahinkovakuutusyhtiön vakuutuksenottajaosakkaidenlisämaksuvelvollisuudesta.

Pykälän 1 momentin mukaan keskinäisen vahinkovakuutusyhtiön vakuutuksenottajaosakkaille voidaan määrätä lisämaksu vain momentissa tarkoitetuissa tilanteissa ja jos mahdollisesta lisämaksuvelvollisuudesta on erikseen määrätty yhtiöjärjestyksessä. Momentissa tarkoitetun viittaussäännöksen mukaisesti 4 luvun 4 §:n säännöksiin lisämaksu voi olla enintään yhtä suuri kuin vakuutuksenottajaosakkaan edellisenä kalenterivuonna maksuunpantujen vakuutusmaksujen yhteismäärä. Lisämaksuvelvollisuus koskee ainoastaan keskinäisen vahinkovakuutusyhtiön vakuutuksenottajaosakkaita, koska 4 luvun 4 §:n mukaan takuuosuuden omistajat eivät ole lisämaksuvelvollisia.

Pykälän 2 ja 3 momenttiin sisältyvät säännökset ulosottotoimista ja toisten osakkaiden yhteisvastuullisuudesta, jollei osakas määräaikana suorita hänen osalleen taksoitettua lisämaksua.

Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 10 luvun 7 §:n 1—3 momentteja kuitenkin sillä poikkeuksella, että 1 momentissa ei säädettäisi oman pääoman vaatimuksesta, joka on ehdotettu poistettavaksi 11 luvussa.

15 luku. Luotonotto ja vakuudenantaminen

Luvussa säädetään vakuutusyhtiön luotonotosta ja vakuuden antamisesta. Vakuutusyhtiöiden tulee voimassa olevan lain mukaan järjestää toimintansa pääsääntöisesti luottoa ottamatta. Luoton ottaminen on sallittua vain niissä poikkeustapauksissa, jotka on lueteltu voimassa olevan lain 1 luvun 4 §:ssä. Tätä periaatetta lakiehdotuksessa ei esitetä muutettavaksi. Samoin voimassa olevan lain 1 luvun 4 a §:ssä rajoitetaan vakuutusyhtiön oikeutta antaa vakuuksia. Myös tämä periaate ehdotetaan lakiehdotuksessa säilytettäväksi.

1 §. Luotonottoa koskevat yleiset säännökset. Pykälä sisältää säännökset niistä tapauksista, joissa vakuutusyhtiö saa ottaa luottoa, sekä säännökset luoton ilmoittamisesta Vakuutusvalvontavirastolle ja vakuutusyhtiön tytäryhteisöjen oikeudesta ottaa luottoa.

Pykälän 1 momentissa luetellaan ne tapaukset, joissa vakuutusyhtiö saa ottaa luottoa. Pykälän 1—3 kohta vastaavat voimassa olevan vakuutusyhtiölain 1 luvun 4 §:n 1 momentin 1—3 kohtaa.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 1 luvun 4 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan vakuutusyhtiö on saanut ottaa luottoa edellä mainittujen 1—3 kohdan lisäksi muissa asianomaisen ministeriön määräämissä tapauksissa. Osa näistä sosiaali- ja terveysministeriön määräyksistä (1999:65) on lakiehdotuksessa siirretty perustuslain edellyttämällä tavalla lain tasolle, esillä olevan pykälän 1 momentin 4 ja 5 kohdiksi ja 4 momentiksi. Ehdotus ei sisällä voimassa olevan ministeriön määräyksen säännöksiä valtion asuntotarkoituksiin myöntämistä luotoista eikä säännöksiä vuokra-asuntojen korkotuesta annetussa laissa (867/1980) tarkoitetuista lainoista.

Pykälän 2 momentin mukaan vakuutusyhtiön on ilmoitettava 1 momentin 1 ja 3—5 kohdassa tarkoitetun lainan ottamisesta Vakuutusvalvontavirastolle siten kuin virasto tarkemmin määrää. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 1 luvun 4 §:n 3 momenttia sekä sosiaali- ja terveysministeriön määräystä (1999:65).

Pykälän 3 momentissa säädetään niistä rajoituksista, jotka koskevat vakuutusyhtiön tietyn tyyppisten tytäryhteisöjen oikeutta ottaa luottoa. Momentin mukaan vakuutusyhtiön tytäryhteisönä oleva palveluyritys tai sellainen tytäryhteisö, jonka tehtävänä on vakuutusyhtiön puolesta suoraan tai välillisesti omistaa 10 luvun 4 §:ssä tarkoitettuja varoja, voi ottaa luottoa samoin edellytyksin kuin edellä 1—2 momentissa on säädetty vakuutusyhtiön osalta. Vakuutusyhtiön palveluyritys on määritelty lakiehdotuksen 1 luvun 9 §:ssä. Säännös lieventää voimassa olevaa vakuutusyhtiölain 1 luvun 4 §:n 4 momentin sääntelyä, jonka mukaan vakuutusyhtiön luotonottoa koskevat rajoitukset ovat koskeneet kaikkia vakuutusyhtiön tytäryhteisöjä, lukuun ottamatta luotto- tai rahoituslaitosta taikka rahastoyhtiötä. Ehdotuksessa ei ole katsottu perustelluksi rajoittaa muiden kuin momentissa lueteltujen tytäryhteisöjen oikeutta ottaa luottoa. Luotonottoa koskevien rajoitusten piiriin kuuluvat samat tytäryhteisöt, joiden osakkeet ja osuudet voidaan ehdotuksen 10 luvun 20 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan lukea vakuutusyhtiön vastuuvelan katteeseen.

Pykälän 3 momentin mukaan ei ole estettä sille, että momentissa tarkoitettu tytäryhteisö ottaa luottoa emoyhtiönä olevalta vakuutusyhtiöltä. Tällaista selventävää säännöstä ei ole voimassa olevassa laissa.

Pykälän 4 momentissa säädetään vakuutusyhtiön oikeudesta tehdä arvopaperin takaisinostosopimuksia. Ehdotus vastaa edellä mainitun ministeriön määräysten 5 kohtaa. Asiasta säädetään selvyyden vuoksi laissa.

2 §. Pääomalaina. Pykälä sisältää pääomalainaa koskevat säännökset. Pykälä vastaa pääosin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 1 luvun 4 §:n 2 ja 4 momentin pääomalainaa koskevaa sääntelyä.

Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiö ja sen 1 §:n 3 momentissa mainitun tytäryhteisön ottamaan pääomalainaan sovelletaan 2—4 momentin ja nykyisen osakeyhtiölain 12 luvun 2 §:n säännöksiä pääomalainasta. Pykälän 1 momentin mukaan tytäryhteisöjä koskevan voimassa olevan vakuutusyhtiölain 1 luvun 4 §:n 4 momentin sääntely lieventyy ehdotetun 1 §:n 3 momentin johdosta.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi pääomalainan keskeisestä sisällöstä. Ehdotus vastaa asiasisällöltään nykyisen osakeyhtiölain 12 luvun 1 §:n 1 momenttia kuitenkin siten, että säännös koskee ehdotetun 1 momentin mukaisesti sekä vakuutusyhtiötä että sen 1 §:n 3 momentissa tarkoitettua tytäryhteisöä.

Momentin 1 kohdassa säädetään lainan, pääoman ja koron, viimesijaisuudesta selvitystilassa ja konkurssissa.

Momentin 2 kohdassa säädetään voimassa olevan vakuutusyhtiölain 1 luvun 4 §:n 2 momentin nojalla sovellettavan entisen osakeyhtiölain 5 luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdasta poiketen siitä, että pääomalainan pääoman ja koron maksuedellytyksiä ei enää arvioida konsernitilinpäätöksen perusteella, vaan maksuhetken vapaan oman pääoman ja pääomalainojen sekä taseen mukaisen tappion erotuksena. Vastaava muutos otettiin myös nykyiseen osakeyhtiölakiin.

Momentin 3 kohdassa lievennetään voimassa olevan vakuutusyhtiölain 1 luvun 4 §:n 2 momentin nojalla sovellettavan entisen osakeyhtiölain 5 luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaista pääomalainaa koskevaa vakuudenantokieltoa siten, että se koskee vain vakuutusyhtiötä tai sen 1 §:n 3 momentissa tarkoitettua tytäryhteisöä itseään ja näiden tytäryhteisöjä, muttei muita samaan konserniin kuuluvia yhtiöitä.

Pykälän 3 momentin mukaan pääomalainan 2 momentin vastaiseen pääoman palauttamiseen, koron maksuun sekä vakuuden antamiseen sovelletaan laitonta varojen jakoa koskevia ehdotuksen 16 luvun 4 §:n ja 29 luvun 4 §:n 6 kohdan säännöksiä. Momentti vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 1 luvun 4 §:n 2 momentin toista virkettä ja mitä nykyisen osakeyhtiölain 12 luvun 2 §:n 2 momentissa säädetään.

Pykälän 4 momentin mukaan pykälän säännöksiä ei sovelleta, jos on kyse osakeyhtiölain 14 luvun 2 §:n mukaisesta osakepääoman alentamiseen liittyvästä velkojiensuojamenettelystä tai osakeyhtiölain 16 luvun 6 §:ssä (sulautuminen) tai 17 luvun 6 §:ssä (jakautuminen) tarkoitetusta velkojiensuojamenettelystä. Mainittuja osakeyhtiölain säännöksiä sovelletaan vakuutusyhtiöihin ehdotuksen 17 luvun 1 §:n, 19 luvun 1 §:n ja 20 luvun 1 §:n nojalla. Sääntely vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 1 luvun 4 §:n 2 momentin kolmatta virkettä ja mitä nykyisen osakeyhtiölain 12 luvun 2 §:n 3 momentissa säädetään.

Voimassa olevasta vakuutusyhtiölaista poiketen pykälän 4 momentissa todetaan nykyisen osakeyhtiölain 12 luvun 1 §:n 3 momentin viimeistä virkettä vastaavasti, että pääomalaina voidaan edellä mainittujen rajoitusten estämättä pääomalainan velkojan suostumuksella muuntaa oman pääoman eräksi taikka käyttää oman pääoman erän tavoin yhtiön tappioiden kattamiseen. Velvoiteoikeudellisesti on tällöin kysymyksessä joko kuittaus tai velan anteeksianto. Pääomalainaa voidaan esimerkiksi käyttää osakkeen tai takuuosuuden merkintähinnan kuittaamiseen. Pääomalainan muuntaminen omaksi pääomaksi ei heikennä yhtiön muiden velkojien asemaa, koska sekä vapaan että sidotun oman pääoman takaisinmaksuedellytykset ovat aina tiukemmat kuin pääomalainan.

Osakeyhtiölain 12 luvun 2 § sisältää muut säännökset pääomalainasta. Osakeyhtiölain 12 luvun 2 §:n 2 momentti sisältää voimassa olevasta laista puuttuvan yleisen velvoiteoikeudellisen säännöksen siitä, että pääomalainan korko kertyy niiltäkin tilikausilta, joilta korkoa ei ole voitu maksaa, jollei pääomalainan ehdoissa ole sovittu toisin. Pääomalainat kirjataan osakeyhtiölain 12 §:n 2 §:n 4 momentin mukaan erillisenä eränä taseeseen. Momentti vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 10 luvun 5 §:n 2 momenttia, jonka mukaan pääomalaina on merkitty omana eränä taseeseen siten kuin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella (1340/2002) säädetään.

3 §. Vakuudenanto. Pykälässä säädetään siitä, missä tapauksissa vakuutusyhtiö voi antaa vakuuden.

Pykälän 1 momentti vastaa pääosin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 1 luvun 4 a §:n 1 momenttia. Voimassa olevasta laista poiketen vakuutusyhtiö voi antaa vakuuden vain 1 §:n 3 momentissa mainittujen tytäryhteisöjensä sitoumuksista. Muiden tytäryhteisöjen sitoumuksista vakuutusyhtiö ei voi antaa vakuutta.

Pykälän 2 momentissa säädetään eräistä luottohäiriöriskinvaihtosopimuksista koskevista poikkeuksista vakuudenantokieltoon. Luottohäiriöriskinvaihtosopimuksia, joissa vakuutusyhtiö toimii suojan myyjänä, voidaan rinnastaa vakuudenantoon. Koska vakioidut ja niihin rinnastettavat luottohäiriöriskinvaihtosopimukset ovat luonteeltaan sijoitusinstrumentteja, vakuudenantamista koskevaa kieltoa ei ole syytä ulottaa tällaisiin luottohäiriöriskinvaihtosopimuksiin. Nykyisissä Vakuutusvalvontaviraston määräyksissä näihin on rinnastettu International Swaps and Derivatives Associationin (ISDA) hyväksymän standardin mukaiset mallisopimukset. Ehdotus selventää nykytilaa.

4 §. Poikkeusluvat. Pykälässä säädetään Vakuutusvalvontaviraston mahdollisuudesta laajentaa ehdotetun 1 §:n 1 momentin soveltamisalaa ja mahdollisuudesta myöntää vakuutusyhtiön hakemuksesta poikkeus 3 §:n 1 momentin vakuudenantokiellosta. Ehdotuksen mukaan vakuutusyhtiö saa ottaa muuta kuin 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua luottoa vain Vakuutusvalvontaviraston myöntämällä luvalla. Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 1 luvun 4 §:n 1 momentin 5 kohtaa ja sosiaali- ja terveysministeriön edellä mainittujen määräysten 7 kohtaa. Poikkeus ehdotetun 3 §:n 1 momentin säännöksestä vastaa voimassa olevan lain 1 luvun 4 a §:n 2 momenttia.

VI OSA. Varojen jakaminen

16 luku. Vakuutusyhtiön varojen jakaminen

Luku sisältää vakuutusyhtiön varojen jakamista koskevat säännökset. Luku on kirjoitettu noudattaen nykyisen osakeyhtiölain 13 luvun systematiikkaa ja rakennetta. Vakuutusyhtiön varojen jakamista koskeva säännöstö kuitenkin poikkeaa monilta osin yleisestä osakeyhtiölainsäädännöstä vakuutustoiminnan erityisluonteen johdosta. Sen vuoksi ehdotuksessa on lähtökohtana, että osakeyhtiölain varojen jakamista koskevia säännöksiä ei sovelleta vakuutusyhtiöihin lainkaan, vaan vakuutusyhtiölaki sisältää kaikki varojen jakosäännökset siitä huolimatta, että muutamat osakeyhtiölain säännökset olisivat sellaisenaan sovellettavissa myös vakuutusyhtiöihin. Siten kaikki vakuutusyhtiön varojen jakoa koskevat säännökset ovat yhdessä laissa.

Yleiset säännökset

1 §. Osakeyhtiölain soveltaminen. Pykälässä todettaisiin, että osakeyhtiölain 13 luvun säännöksiä varojen jakamisesta ei sovelleta vakuutusyhtiön varojen jakamiseen. Luvussa säädetään kuitenkin muiden kuin osakeyhtiölain 13 luvun säännösten soveltamisesta vakuutusyhtiöihin.

2 §. Varojenjakotavat. Pykälässä lueteltaisiin lailliset tavat jakaa varoja vakuutusyhtiön osakkaille sekä pykälässä viitattaisiin laillisiin tapoihin jakaa varoja yleensä muille kuin osakkaille. Lisäksi pykälässä säädettäisiin siitä, minkälaista muuta varojen käyttämistä pidetään laittomana varojen jakona.

Pykälän 1 momentti vastaa asiasisällöltään nykyisen osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 1 momenttia ja pääosin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 12 luvun 1 §:n 1 momenttia. Momentin 1 kohdassa mainitaan voiton jakaminen (osinko) sekä vapaan oman pääoman rahaston jakaminen. Momentin 2 kohdassa mainitaan osakepääoman ja takuupääoman alentaminen varojen jakokeinona ja momentin 3 kohdassa omien osakkeiden ja takuuosuuksien hankkiminen ja lunastaminen. Momentin 4 kohdassa mainitaan varojenjakotapoina yhtiön purku sekä yhtiön poisto rekisteristä.

Pykälän 2 momentissa säädetään vakuutusyhtiön muusta tarkoituksesta kuin voiton tai muun taloudellisen edun tuottamisesta osakkaalle. Jos vakuutusyhtiöllä on muu tarkoitus kuin voiton tai muun taloudellisen edun tuottaminen osakkaalle, yhtiöjärjestyksessä on tämän luvun 10 §:n mukaan määrättävä oman pääoman käyttämisestä 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Momentissa mainitaan myös 8 §:ssä tarkemmin säännelty lahjan antaminen. Lahjat suuntautuvat yleensä muille kuin yhtiön osakkaille. Osakkaalle annettu lahja voi olla yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen. Ehdotus vastaa nykyisen osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 2 momenttia.

Pykälän 3 momentin mukaan laitonta varojenjakoa ovat 1 ja 2 momentissa lueteltujen laillisten varojenjakotapojen ulkopuolella kaikki sellaiset menettelyt, joissa yhtiöstä poistuu varoja ilman liiketaloudellista perustetta. Momentti vastaa nykyisen osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 3 momenttia. Keskinäisen vakuutusyhtiön vakuutuksenottajille antamien taloudellisten etujen, esimerkiksi vakuutusmaksujen alennusten, antamista ei voida pitää laitottomana varojenjakona, jos jako tapahtuu vaarantamatta yhtiön vakavaraisuutta eikä myöskään loukkaa osakkaiden yhdenvertaisuutta.

Pykälän 4 momentin mukaan varojenjaoksi ei katsota sellaisten lisäetujen antamista, joka suoritetaan laskuperusteiden mukaisesti 13 luvun säännöksiä noudattaen. Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 12 luvun 1 §:n 2 momenttia. Voimassa olevan lain sanamuoto ”voitonjako” muutettaisiin ”varojenjaoksi”, koska voitonjaolla tarkoitetaan 1 momentin 1 kohdan mukaan osingon jakamista. Asiallisesti kyse on sellaisten vakuutusten tuottaman ylijäämän jaosta, joille on vakuutussopimuksessa annettu oikeus ylijäämään.

Pykälän 5 momentti vastaa nykyisen osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 4 momenttia, jonka mukaan varoja ei saa jakaa ennen yhtiön rekisteröintiä.

Pykälän 6 momentti vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 12 luvun 1 §:n 4 momenttia sillä erotuksella, että luvun varojenjakoa koskevia säännöksiä olisi soveltuvin osin noudatettava maksettaessa korkoa kaikille takuuosuuksille eikä vain sellaisille, jotka tuottavat osakkuuden keskinäisessä vakuutusyhtiössä.

3 §. Jaon perustuminen tilinpäätökseen. Pykälä vastaa pääosin nykyisen osakeyhtiölain 13 luvun 3 §:ää, jonka mukaan varojen jakaminen perustuu viimeksi vahvistettuun tilinpäätökseen. Koska vakuutusyhtiöt ovat lain mukaan tilintarkastusvelvollisia, pykälässä säädetään kuitenkin erikseen siitä, että vakuutusyhtiön viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen on oltava aina tilintarkastettu.

4 §. Velvollisuus varojen palauttamiseen. Velvollisuus varojen palauttamiseen vastaa asiallisesti voimassa olevan vakuutusyhtiölain 12 luvun 3 §:n säännöksiä. Nykyisen osakeyhtiölain 13 luvun 4 §:stä säännös poikkeaa siinä, että palauttaminen koskee myös työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain säännösten vastaisesti jaettuja varoja.

Osinko ja varojen jakaminen vapaan oman pääoman rahastosta

5 §. Jaettava määrä. Vakuutusyhtiön jaettavien varojen määrää koskeva sääntely poikkeaa osakeyhtiölaista. Olennaisena erona on pykälän 1 momentin sääntely, jolla rajoitetaan vapaan oman pääoman jakamista. Ehdotus perustuu osittain myös IFRS-tilinpäätössäännöksiin, joissa ei oteta kantaa yhtiön voiton jakoon. Näin ollen kansallisessa lainsäädännössä on otettava huomioon IFRS-tilinpäätöstä koskevat säännökset ja säädettävä erikseen niistä eristä, jotka eivät ole voitonjakokelpoisia.

Momentin 1 kohdan mukaan jakokelvottomaksi katsottaisiin määrä, joka vakuutusyhtiön tasoitusmäärästä on 8 luvun 24 §:n perusteella laaditussa IFRS-tilinpäätöksessä merkitty vapaaseen omaan pääomaan. Säännös vastaa asiasisällöltään voimassa olevan vakuutusyhtiölain 12 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohtaa.

Momentin 2 kohta vastaa asiasisällöltään voimassa olevan vakuutusyhtiölain 12 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohtaa, jonka mukaan käyvän arvon arvostusta sovellettaessa realisoitumattomat arvonnousut olisivat jakokelvottomia. Jakokelvottomia ovat käyvänarvon rahastoon, uudelleenarvostusrahastoon ja tuloslaskelmaan merkityt määrät. Kohtaan sisältyisi myös säännös siitä, että voitonjakokelvottomaksi katsottaisiin määrä, jolla käyvän arvon rahasto on yhteismäärältään negatiivinen. Negatiivista oman pääoman erää ei voida jakaa.

Momentin 3 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi, että varauksen luontoiset erät on vähennettävä voiton jakokelpoisista eristä. Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 12 luvun 2 §:n 3 momentissa on säädetty vastaavasta erästä konsernitilinpäätöksen jakokelpoisia varoja vähentävänä tekijänä. Ehdotettuun 5 §:ään ei enää sisälly konsernitaseeseen perustuvaa varojenjakorajoitusta, mutta vastaava säännös liitetään tilanteeseen, jossa vakuutusyhtiö laatii IFRS-tilinpäätöksen. Vastaavaa säännöstä ei ole osakeyhtiölaissa, mutta se ehdotetaan kuitenkin sisällytettävän vakuutusyhtiölakiin.

Pykälän 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä todettaisiin, että osake- tai takuupääoman alentamiseen perustuvan varojen jakoa koskevan kiellon osalta noudatetaan nykyisen osakeyhtiölain 14 luvun 2 §:n 2 momentin säännöstä. Momentin toisessa virkkeessä tarkennettaisiin pääomalainalle maksettavasta korosta johtuvista varojen jaon rajoituksista viittaamalla tämän lain sovellettaviin säännöksiin.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tilanteista, jotka rajoittavat vakuutusyhtiön vapaan oman pääoman jakoa. Varojen jako on kielletty, mikäli vakuutusyhtiön toimintapääoma alittaa tämän lain 11 luvun 7, 12 tai 18 §:ssä säädetyn toimintapääoman vähimmäismäärän. Kielto koskee myös tilannetta, jossa toimintapääoma alittaa tämän lain 11 luvun 19, 20 tai 21 §:ssä tarkoitetun takuumäärän vähimmäismäärän. Edellä mainitut pykälät sisältävät vakuutusyhtiön olennaiset vakavaraisuusvaatimukset. Vakavaraisuusvaatimuksista erillinen ehto liittyy vakuutusteknisen vastuuvelan katteeseen. Jos vakuutusyhtiö ei täytä katetta koskevia vaatimuksia, varojen jako olisi kielletty, vaikka yhtiö muutoin täyttäisi vakavaraisuusvaatimukset ja sillä olisi jakokelpoisia varoja. Tarkoitus on, että vastuuvelan katteessa olevat puutteet korjataan ennen kuin yhtiö ryhtyy jakamaan varoja ulos. Rajoitukset koskisivat tilanteita, joissa voidaan arvioida, että vastuuvelan katteeksi hyväksyttäviä varoja ei ole riittävästi, sekä tilanteita, joissa kate ei täytä lain vaatimuksia. Varojen jako olisi myös kielletty, jos päätettäessä tiedetään tai olisi pitänyt tietää, että vakuutusyhtiö on maksukyvytön tai jaon seurauksena yhtiö tulee maksukyvyttömäksi. Maksukyvyn säilyttämistä koskeva vaatimus vastaa nykyisen osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:n säännöksiä.

Varojen jaossa tulisi ottaa huomioon myös yhtiön tuleva taloudellinen tila. Varojen jako olisi kiellettyä, jos jakamisen voidaan arvioida johtavan tilanteeseen, jossa edellä kuvatut vakavaraisuusvaatimukset tai vastuuvelan katetta taikka maksukykyisyyttä koskevat vaatimukset eivät täyty.

6 §. Päätöksenteko. Varojen jakamista koskevassa päätöksentekomenettelyssä noudatettaisiin nykyisen osakeyhtiölain vastaavia periaatteita. Pykälän 1 momentti vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 12 luvun 2 c §:n 1 momenttia. Nykyisen osakeyhtiölain 13 luvun 6 §:n 1 momentin rakennetta vastaavasti säännökseen lisättäisiin viittaus yhtiökokousta koskeviin ehdotuksen 5 luvun säännöksiin.

Pykälän 2 momentti vastaa asiasisällöltään nykyisen osakeyhtiölain 13 luvun 6 §:n 2 momenttia. Vapaan oman pääoman rahastojen jakamista koskevassa yhtiökokouksen päätöksessä on kuitenkin otettava huomioon edellä 5 §:n yhteydessä esitetyt vakuutustoiminnan erityispiirteistä johtuvat rajoitukset oman pääoman jakamisesta.

Pykälän 3 momentti vastaa nykyisen osakeyhtiölain 13 luvun 6 §:n 3 momenttia.

Pykälän 4 momentti vastaa pääosin osakeyhtiölain 13 luvun 6 §:n 4 momenttia. Pykälän 4 momenttiin on kuitenkin lisätty maininta siitä, että vapaan oman pääoman jakaminen kaikkien osakkaiden suostumuksella on mahdollista vain, jos laista ei muuta johdu. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi henkivakuutusyhtiöiden osalta sitä, että henkivakuutusyhtiön on noudatettava päätöksenteossaan kohtuusperiaatetta, josta säädetään erikseen tämän lain 13 luvussa.

7 §. Vähemmistöosinko. Pykälä vastaa nykyisen osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:ää ja voimassa olevan lain 12 luvun 2 c §:n 2 momenttia. Pykälää sovellettaessa tulee kuitenkin ottaa huomioon 5 §:stä seuraavat varojen jaon rajoitukset.

Jos vakuutusosakeyhtiö rajoittaa osakkeenomistajien oikeutta vähemmistöosinkoon pykälän 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, kaikilta osakkeenomistajilta on saatava suostumus yhtiöjärjestyksen muuttamiseen ehdotetun 5 luvun 21 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Muut varojen jakamista koskevat säännökset

8 §. Lahjat. Vakuutusyhtiön lahjan antamiseen sovellettaisiin nykyisen osakeyhtiölain 13 luvun 8 §:ää vastaavia periaatteita. Voimassa olevassa vakuutusyhtiölaissa lahjan antamisesta säädetään 12 luvun 4 §:n 2 momentissa, joka poikkeaa ehdotetusta nykyisen osakeyhtiölain mukaisesta säännöksestä siten, että voimassa olevan lain mukaan lahjan antamisesta on voitu yhtiökokouksessa päättää vain määräenemmistöllä. Osakeyhtiölain mukaisesti ehdotetaan, että yksinkertainen äänten enemmistö olisi riittävä. Lisäksi osakeyhtiölain periaatteiden mukaisesti pykälässä tarkoitettu lahjan antaminen olisi mahdollista lähinnä vapaan oman pääoman puitteissa.

9 §. Vakuutusyhtiön omaisuuden käyttäminen. Pykälä vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 12 luvun 4 §:n 1 momenttia, jonka mukaan vakuutusyhtiön omaisuutta ei ole lupa käyttää yhtiön toiminnalle ilmeisesti vieraaseen tarkoitukseen.

10 §. Muu kuin voitontuottamistarkoitus. Vakuutusyhtiöllä voi ehdotetun 1 luvun 17 §:n mukaisesti olla muukin tarkoitus kuin voiton tai muun taloudellisen edun tuottaminen osakkaalle. Jos yhtiöllä on kokonaan tai osittain tällainen muu tarkoitus, sen tulisi käsiteltävänä olevan pykälän mukaan ottaa yhtiöjärjestykseensä yhtäältä määräys tämän muun tarkoituksen sisällöstä 1 luvun 17 §:n mukaisesti ja toisaalta määräykset siitä, miten yhtiössä menetellään tämän luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa varojenjakotilanteissa. Pykälä vastaa asiallisesti nykyisen osakeyhtiölain 13 luvun 9 §:ää.

Ehdotetun 5 luvun 21 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti osakkaalta on saatava suostumus yhtiöjärjestyksen muuttamiseen, jos osakkaan oikeutta yhtiön voittoon tai netto-omaisuutta vähennetään tässä pykälässä tarkoitetulla yhtiöjärjestyksen määräyksellä.

11 §. Omien osakkeiden hankinnan rahoittaminen. Pykälä vastaa asiasisällöltään nykyisen osakeyhtiölain 13 luvun 10 §:ää, jonka mukaan yhtiö ei saa antaa rahalainaa, varoja tai vakuutta käytettäväksi siihen tarkoitukseen, että ulkopuolinen voi hankkia yhtiön tai sen emoyhtiön osakkeita.

Pykälän 2 momentti sisältää 1 momentista poikkeuksen. Omien osakkeiden hankinnan rahoituksen kielto ei koskisi jakokelpoisten varojen rajoissa toteutettavia toimia, joilla on tarkoituksena hankkia osakkeita yhtiön tai sen lähipiiriin kuuluvien yhtiöiden työntekijöille. Lähipiiri määritellään ehdotetussa 8 luvun 11 §:n 2 momentissa. Poikkeus tarkoittaa sitä, että yhtiö voi esimerkiksi lainata varoja työntekijöilleen siinä tarkoituksessa, että nämä hankkivat yhtiön osakkeita. Ehdotus poikkeaa siten voimassa olevan vakuutusyhtiölain 12 luvun 5 §:n 2 momentista, jonka mukaan rahalainaa ei saa antaa mainittuun tarkoitukseen edes yhtiön lähipiiriin kuuluvalle.

12 §. Luottoa ja sijoittamista koskevat päätökset eräissä tapauksissa. Pykälä vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 12 luvun 6 §:ää, jonka mukaan vakuutusyhtiön kanssa samaan konserniin tai vakuutusyritysryhmittymään taikka rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetussa laissa tarkoitettuun ryhmittymään kuuluvalle yhtiölle annettavaa luottoa ja tällaiseen yhtiöön sijoittamista koskevat merkittävät tai periaatteelliset päätökset on tehtävä vakuutusyhtiön hallituksessa. Pykälän säännöstä sovelletaan vastaavasti takauksen antamiseen tai muuhun vakuuden asettamiseen toisen antaman luoton maksamisesta.

13 §. Osallistuminen toisen vakuutusyhtiön vakuutettujen etujen turvaamiseen. Pykälä vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 12 luvun 7 §:ää ja koskee vakuutusyhtiön osallistumista selvitystilaan tai konkurssiin joutuneen suomalaisen vakuutusyhtiön myöntämien vakuutettujen etujen turvaamiseen.

17 luku. Osake- ja takuupääoman alentaminen ja takuupääoman takaisinmaksu

Luvussa säädetään vakuutusosakeyhtiön osakepääoman ja keskinäisen vakuutusyhtiön takuupääoman alentamisesta ja takuupääoman takaisinmaksusta sekä niihin liittyvästä päätöksenteosta. Sääntelyä uudistetaan lähinnä teknisesti siten, että osake- ja takuupääoman alentamiseen ehdotetaan sovellettavaksi pitkälti nykyisen osakeyhtiölain 14 luvun 2—7 §:n säännöksiä.

Merkittävin ero voimassa olevaan lakiin nähden aiheutuu osakkeiden ja takuuosuuksien nimellisarvottomuudesta ja sen myötä siitä, että osake- tai takuupääoma ja osakkeet tai takuuosuudet eivät ole kytköksissä toisiinsa. Luvussa ei siten ole säännöksiä, jotka liittyvät osakkeen tai takuuosuuden nimellisarvon alentamiseen taikka osakkeiden tai takuuosuuksien määrän vähentämiseen osakepääoman tai takuupääoman alentamisen yhteydessä. Näitä voimassa olevan lain 5 luvun säännöksiä ovat esimerkiksi viittaukset entisen osakeyhtiölain 6 luvun 1 §:n 2 ja 3 momentteihin. Myöskään voimassa olevan lain 5 luvun 2 §:n nojalla sovellettavia entisen osakeyhtiölain 6 luvun 2 ja 3 §:n monimutkaisia päätöksentekosääntöjä ei ole tarpeellista ottaa lakiin, koska ehdotettu osake- tai takuupääoman alentaminen ei välittömästi vaikuta osake- tai takuuosuutta koskeviin oikeuksiin.

Luvussa ei myöskään viitata voimassa olevasta laista poiketen keskinäisten vakuutusyhtiöiden takuuosuuksien mitätöintiin ja tästä seuraavaan takuupääoman alentamiseen, koska nykyisen osakeyhtiölain mukaisesti omien osakkeiden mitätöinnistä ja mahdollisesta nimellisarvon alentamisesta säädetään omia osakkeita koskevassa luvussa. Osakeyhtiölakia vastaavasti keskinäisten vakuutusyhtiöiden takuuosuuksien mitätöinnistä ehdotetaan säädettäväksi 18 luvussa.

Osakeyhtiölain periaatteiden mukaisesti rekisteriviranomaisen lupamenettely ehdotetaan korvattavaksi nykyisen osakeyhtiölain 14 luvun 2—5 §:ssä tarkoitetulla velkojiensuojamenettelyllä. Näin ollen velkojien oikeus vastustaa osakepääoman ja takuupääoman alentamista (velkojiensuojamenettely) ja Vakuutusvalvontaviraston suostumus muodostavat edelleen keskeisen osan osakepääoman ja takuupääoman alentamista koskevasta sääntelystä.

Lunastusehtoisiin osakkeisiin sovellettiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 5 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla entisen osakeyhtiölain 6 luvun 9 ja 10 §:n säännöksiä. Nykyisessä osakeyhtiölaissa vastaava sääntely sisältyy yhtiön omia osakkeita koskevaan 15 lukuun. Näin ollen ehdotetussa 17 luvussa ei viitata lunastusehtoisiin osakkeisiin tai takuuosuuksiin, vaan näistä säädettäisiin ehdotetussa 18 luvussa viittaamalla nykyisen osakeyhtiölain säännöksiin.

Tämän lain voimaanpanolain 13 §:n mukaan yhtiöllä voi lain voimaantulon jälkeen edelleen olla ylikurssi- ja vararahasto. Käytännössä tällaisten rahastojen olemassa oleminen tulee olemaan yleistä. Voimaanpanolaissa säädetään näiden rahastojen alentamisesta.

1 §. Osakeyhtiölain soveltaminen. Pykälässä säädettäisiin osakeyhtiölain soveltamisesta. Ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 5 luvun 1 §:n 1 ja 2 momentit, 3 § ja muut 5 luvun viittaukset entisen osakeyhtiölain säännöksiin.

Ehdotuksen tarkoituksena on edelleen, että vakuutusosakeyhtiöihin sovellettaisiin pääosin osakeyhtiölain säännöksiä ja keskinäisiin vakuutusyhtiöihin sovellettaisiin vastaavia osakeyhtiölain säännöksiä kuitenkin vain siltä osin, kuin kyse on takuupääoman käyttämisestä sellaisen tappion välittömään kattamiseen, johon vapaa oma pääoma ei riitä. Koska osakeyhtiölain mukainen velkojiensuojamenettely ei liity tilanteeseen, jossa osakepääomaa alennetaan tappion kattamiseksi tai jossa osakepääomaa alentamisen yhteydessä korotetaan siten, että osakepääoma säilyy vähintään ennallaan, osakeyhtiölain 14 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu ja 3—5 §:ssä tarkemmin säädetty velkojiensuojamenettely koskee vain vakuutusosakeyhtiöitä. Osakeyhtiölain velkojiensuojamenettely tulee sovellettavaksi keskinäisiin vakuutusyhtiöihin vain osakeyhtiölain 14 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, jolloin yhtiön vapaata omaa pääomaa on jaettu tappion kattamisen jälkeisenä kolmen vuoden aikana eikä takuupääomaa ole korotettu vähintään alentamismäärällä. Osakeyhtiölain 14 luvun 2 §:n 2 momentin rajoitus koskee kaikkea vapaan oman pääoman jakamista eli paitsi osingon ja vapaan oman pääoman rahaston jakamista myös esimerkiksi omien osakkeiden tai takuuosuuksien hankkimista vapaalla omalla pääomalla.

Takuupääoman takaisinmaksamisesta takuuosuuksien omistajille säädetään voimassa olevan lain tavoin erikseen. Tämän vuoksi osakepääoman alentamista koskevia osakeyhtiölain 14 luvun säännöksiä ei ole tarpeen soveltaa ehdotettua laajemmin keskinäisen vakuutusyhtiön takuupääomaan. Takuupääoman takaisinmaksamista koskeva säännös on luvun 6 §:ssä.

Ehdotuksen mukaan vakuutusosakeyhtiöihin sovellettaisiin osakeyhtiölain 14 luvun 2—7 §:n sekä ehdotetun luvun säännöksiä osakepääoman alentamista. Keskinäisen vakuutusyhtiöön sovellettaisiin osakeyhtiölain 14 luvun 2 §:n 2 momentin ja 3—7 §:n säännöksiä vain siltä osin, kun kyse on osakepääoman käyttämisestä sellaisen tappion välittömään kattamiseen, johon vapaa oma pääoma ei riitä. Lisäksi pykälässä säädetään selvyyden vuoksi, että osakeyhtiölain velkojia koskevat säännökset koskisivat vakuutusyhtiöiden osalta aina muita velkojia kuin vakuutusvelkojia. Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 5 luvun 4 §:n 3 momenttia.

Tämän lain voimaanpanolain 13 §:n vararahastoa ja ylikurssirahastoa koskeva säännös tulisi huomioida sovellettaessa nykyisen osakeyhtiölain 14 luvun 2 §:n säännöksiä vakuutusyhtiöihin. Voimaantulosäännöksestä johtuen nykyisen osakeyhtiölain 14 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettua velkojiensuojamenettelyä ja 14 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettua vapaan oman pääoman jakoon liittyviä rajoituksia sovelletaan aina vakuutusyhtiöihin, jos osake- tai takuupääoman korotus tapahtuu voimassa olevan vakuutusyhtiölain tai entisen osakeyhtiölain mukaisesta vara- tai ylikurssirahastosta eli käyttämällä sidottua omaa pääomaa. Voimaanpanolain 13 §:stä johtuu vaatimus sidotun oman pääoman pysymisestä vähintään ennallaan osakepääoman alentamista koskevissa tilanteissa eikä vara- tai ylikurssirahaston käyttäminen saa johtaa sidotun oman pääoman käyttämiseen tappion kattamiseen ilman voitonjakoon liittyviä rajoituksia.

2 §. Päätöksenteko. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että vakuutusosakeyhtiön osakepääoman alentamisesta päättää yhtiökokous. Ehdotus koskee vakuutusosakeyhtiön kaikkia osakepääoman alentamistilanteita: jakamista osakkeenomistajille, siirtämistä vapaan oman pääoman rahastoon sekä käyttämistä sellaisen tappion välittömään kattamiseen, johon vapaa oma pääoma ei riitä. Ainoan poikkeuksen muodostaa tilanne, jossa yhtiöjärjestykseen on otettu ehdotetun 18 luvun 1 §:n nojalla sovellettava osakeyhtiölain 15 luvun 10 §:ssä tarkoitettu lunastusehto, jolloin päätöksen voi useimmissa tapauksissa tehdä hallitus. Pykälän 5 momentissa viitataan tältä osin myös 18 luvun säännökseen.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että myös keskinäisessä vakuutusyhtiössä takuupääoman alentamisesta päättää yhtiökokous. Takuupääoman alentaminen olisi kuitenkin mahdollista vain sellaisen tappion välittömään kattamiseen, johon vapaa oma pääoma ei riitä. Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 5 luvun 1 §:n 2 momenttia.

Ehdotuksen mukaan vakuutusosakeyhtiöihin sovellettavia osakepääoman alentamista koskevia muita säännöksiä ei ole edelleenkään tarpeen laajentaa koskemaan keskinäisiä vakuutusyhtiöitä. Takuupääoman takaisinmaksamisesta takuuosuuksien omistajille säädetään voimassa olevan vakuutusyhtiölain tavoin erikseen ehdotetussa 6 §:ssä.

Takuuosuuksien mitätöintiin ja tässä yhteydessä tapahtuvaan takuupääoman alentamiseen ehdotetaan sovellettavaksi ehdotetun 18 luvun 2 §:ää ja 18 luvun 1 §:n nojalla sovellettavaa nykyisen osakeyhtiölain 15 luvun 12 §:n 3 momenttia.

Pykälän 3 momentissa säädetään, ettei vakuutusyhtiö saa alentaa peruspääomaansa 1 luvun 18 §:ssä säädettyä pienemmäksi. Momentissa tarkoitettu 1 luvun 18 § sisältää säännökset myös jälleenvakuutusyhtiöstä ja jälleenvakuutuskytkösyhtiön vähimmäisperuspääomasta. Vakuutusyhtiöiden tulee päättäessään esimerkiksi omien osakkeiden tai takuuosuuksien hankinnasta ottaa huomioon ehdotettu säännös. Päätöstä ei tule tehdä, jos se voi johtaa ehdotetussa säännöksessä tarkoitettuun tilanteeseen. Ehdotus vastaa tältä osin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 5 luvun 1 §:n 3 momenttia. Sen sijaan voimassa olevan lain 5 luvun 1 §:n 3 momentin säännös Vakuutusvalvontaviraston oikeudesta myöntää erityisistä syistä luvan alentaa peruspääomaa enintään puoleen voimassa olevan lain 2 luvun 5 §:ssä säädetystä määrästä, ehdotetaan poistettavaksi, koska sääntelylle ei ole käytännössä ollut tarvetta.

Pykälän 4 momentin mukaan osakepääoman ja takuupääoman alentamispäätöksestä on käytävä ilmi se määrä, jolla osake- tai takuupääomaa alennetaan, sekä se 1 tai 2 momentissa säädetty tarkoitus, johon alentamismäärä käytetään. Päätöksessä voidaan määritellä myös alentamisen enimmäismäärä. Ehdotuksen mukaan yhtiökokouskutsuun sekä kokousasiakirjoihin, niiden nähtävänä pitämiseen ja lähettämiseen sovelletaan, mitä tämän lain 5 luvun 13—17 §:ssä säädetään. Ehdotus vastaa nykyisen osakeyhtiölain 14 luvun 1 §:n 2 momenttia.

Koska pykälässä ei muuta ehdoteta, päätös osake- tai takuupääoman alentamisesta tehdään yksinkertaisella enemmistöpäätöksellä, ellei osake- tai takuupääoman alentaminen edellytä yhtiöjärjestyksen muuttamista.

Pykälän 5 momenttiin on otettu selvyyden vuoksi viittaus 18 luvun säännöksiin. Ehdotetun 18 luvun 1 §:n nojalla vakuutusosakeyhtiöihin sovelletaan osakeyhtiölain 15 luvun säännöksiä vakuutusosakeyhtiön omien osakkeiden hankkimisesta ja lunastamisesta, jotka voidaan toteuttaa myös osakepääomaa alentamalla. Osakeyhtiölain 15 luvussa tarkoitettu osakepääoman alentaminen tapahtuu määräenemmistöpäätöksellä, kun taas ehdotetun 17 luvun mukainen osakepääoman alentamista koskeva päätös voidaan tehdä enemmistöpäätöksenä. Viittauksen tarkoituksena on siten korostaa sitä, että päätöksentekomenettely on erilainen, jos vakuutusosakeyhtiön osakepääomaa alennetaan vakuutusosakeyhtiön omien osakkeiden hankkimisella tai lunastamisella. Ehdotetusta 18 luvun 3 §:stä johtuu, että osakeyhtiölain 15 luvun säännöksiä yhtiön omien osakkeiden hankkimisesta ja lunastamisesta osakepääomaa alentamalla ei sovelleta keskinäisiin vakuutusyhtiöihin.

Pykälän 5 momentissa säädetään selvyyden vuoksi myös siitä, että päätöksenteosta ja velkojansuojasta sulautumisen, jakautumisen ja yritysmuodon muutoksen yhteydessä säädetään 19, 20 ja 22 luvussa.

3 §. Vakuutusvalvontaviraston suostumus. Pykälässä säädettäisiin Vakuutusvalvontaviraston suostumuksen hakemisesta kahdessa eri tilanteessa. Ensinnäkin vakuutusosakeyhtiön on haettava Vakuutusvalvontaviraston suostumus osakepääoman alentamiseen osakeyhtiölain 14 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Toiseksi vakuutusosakeyhtiön tai keskinäisen vakuutusyhtiön on haettava Vakuutusvalvontaviraston suostumus yhtiön vapaan oman pääoman jakamiseen osakeyhtiölain 14 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tilanteessa.

Pykälän 1 momentti koskisi vain vakuutusosakeyhtiöitä ja osakeyhtiölain 14 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettua tilannetta. Ehdotuksen mukaan, jos muilla velkojilla kuin vakuutusvelkojilla on osakeyhtiölain 14 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan oikeus vastustaa vakuutusosakeyhtiön osakepääoman alentamista, vakuutusosakeyhtiön on haettava kuukauden kuluessa alentamispäätöksen tekemisestä Vakuutusvalvontaviraston suostumus osakepääoman alentamiselle. Suostumuksen hakemisen määräaikaa ehdotetaan lyhennettäväksi kahdesta kuukaudesta kuukauteen. Määräajan lyhennys perustuu nykyisen osakeyhtiölain 14 luvun 3 §:n säännöksiin rekisteri-ilmoituksen ja kuulutuksen hakemisen määräajasta. Ehdotuksen mukaan myös Vakuutusvalvontavirastolle tehtävä hakemus on tehtävä samassa ajassa. Ehdotus vastaa määräaikasääntelyä lukuun ottamatta voimassa olevan vakuutusyhtiölain 5 luvun 4 §:n 1 momentissa olevaa säännöstä.

Pykälän 1 momentissa säädetään myös vakuutusosakeyhtiön velvollisuudesta hakea vahvistus yhtiöjärjestyksen muutokselle, jos osakepääoman alentaminen edellyttää yhtiöjärjestyksen muuttamista. Vakuutusosakeyhtiön on muutettava yhtiöjärjestyksensä vastaamaan alennettua osakepääoman määrää, jos yhtiöjärjestyksessä on tätä koskevia määräyksiä. Ehdotuksen mukaan vakuutusosakeyhtiö hakisi vahvistusta yhtiöjärjestyksen muutokselle Vakuutusvalvontavirastolle tehtävän hakemuksen yhteydessä. Muissa osake- tai takuupääoman alentamista koskevissa tilanteissa vakuutusosakeyhtiö tai keskinäisen vakuutusyhtiö hakisi yhtiöjärjestyksen muutoksen vahvistamista ennen osakeyhtiölain 14 luvun 6 §:n mukaista rekisteröintiä ehdotetun 5 §:n 2 momentin mukaisesti. Ehdotus vastaa pääosin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 5 luvun 5 §:ää.

Pykälän 2 momentti koskee vakuutusosakeyhtiöiden lisäksi keskinäisiä vakuutusyhtiöitä ja osakeyhtiölain 14 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettua tilannetta. Ehdotuksen mukaan, jos muilla velkojilla kuin vakuutusvelkojilla on osakeyhtiölain 14 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan oikeus vastustaa yhtiön vapaan oman pääoman jakamista vakuutusosakeyhtiön osakkeenomistajille tai keskinäisen vakuutusyhtiön takuuosuuden omistajille, vakuutusyhtiön on haettava ennen jakopäätöksen tekemisestä Vakuutusvalvontaviraston suostumus vapaan oman pääoman jakamisesta päättämiseen. Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 5 luvun 4 §:n 4 momenttia. Ehdotuksessa täsmennetään kuitenkin, milloin Vakuutusvalvontaviraston suostumusta on haettava.

Pykälän 3 momentin mukaan Vakuutusvalvontaviraston on annettava suostumuksensa pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitettuihin hakemuksiin, jollei osake- tai takuupääoman alentaminen tai vapaan oman pääoman jakaminen vaaranna vakuutettuja etuja. Ehdotuksessa vakuutettujen etujen vaarantumisella tarkoitetaan kollektiivisia etuja, ei yksittäisten vakuutettujen etuja. Ehdotus vastaa pääosin, mitä suostumuksen antamisen ehdoista on voimassa olevassa laissa säädetty.

Lisäksi voimassa olevan vakuutusyhtiölain 5 luvun 4 §:n 1 momentin viittaussäännöksen mukaisesti pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi viittaus sulautumista koskevan luvun säännöksiin Vakuutusvalvontaviraston suostumuksen myöntämisestä. Ehdotuksen mukaan osakepääoman alentamiseen ja vapaan oman pääoman jakamiseen sovellettaisiin 19 luvun 6 §:n säännöksiä Vakuutusvalvontaviraston kuulutuksesta vakuutusvelkojille, 10 §:n 2 ja 3 momentin säännöksiä viraston mahdollisuudesta liittää suostumukseensa ehtoja ja menettelyn raukeamisesta sekä 12 §:n säännöksiä yhtiön ja muistutuksentekijän muutoksenhakukeinoista.

Ehdotus vastaa muilta osin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 5 luvun 4 §:n 1 ja 4 momentin säännöstä.

4 §. Rekisteri-ilmoitus, kuulutuksen hakeminen ja rekisteröinti. Pykälässä säädetään Vakuutusvalvontaviraston suostumuksen antamisen vaikutuksista osakeyhtiölain 14 luvussa tarkoitettuun rekisteröintimenettelyyn. Pykälä koskisi sekä vakuutusosakeyhtiöitä osakeyhtiölain 14 luvun 2 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa että keskinäisiä vakuutusyhtiöitä osakeyhtiölain 14 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa.

Pykälän 1 momentin mukaan osakeyhtiölain 14 luvun 3 §:ssä tarkoitettu määräaika rekisteri-ilmoituksen tekemiselle ja muille velkojille kuin vakuutusvelkojille tehtävän kuulutuksen hakemiselle ei ala ennen kuin Vakuutusvalvontavirasto on antanut tämän luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitetun suostumuksensa osakeyhtiölain 14 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulle osakepääoman alentamiselle tai osakeyhtiölain 14 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitetulle vapaan oman pääoman jakamiselle ja kun Vakuutusvalvontavirasto on vahvistanut ehdotetun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetun yhtiöjärjestyksen muuttamisen.

Ehdotuksen tarkoituksena on, että vakuutusyhtiön on kuukauden kuluessa 3 §:n 3 momentissa tarkoitetun Vakuutusvalvontaviraston suostumuksen saamisesta ilmoitettava osakepääoman alentaminen tai vapaan oman pääoman jakaminen rekisteröitäväksi ja samalla haettava velkojille osoitetun kuulutuksen hakemista osakeyhtiölain 14 luvun 3 §:n mukaisesti. Määräajan ylittäminen johtaisi alentamis- tai vapaan oman pääoman jakamista koskevan päätöksen raukeamiseen.

Ehdotuksen mukaan rekisteriviranomaiselle tehtävään hakemukseen ja rekisteri-ilmoitukseen on liitettävä alentamis- tai vapaan oman pääoman jakamista koskeva päätös ja selvitys Vakuutusvalvontaviraston antamasta suostumuksesta ja yhtiöjärjestyksen vahvistamisesta. Ehdotus vastaa pääosin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 5 luvun 4 §:n 2 momenttia. Voimassa olevasta laista poiketen momentissa tarkoitetun hakemuksen määräaikaa ehdotetaan lyhennettäväksi kahdesta kuukaudesta yhteen kuukauteen osakeyhtiölain 14 luvun 3 §:n mukaisesti. Lisäksi hakemukseen ehdotetaan liitettäväksi selvitys yhtiöjärjestyksen muutoksen vahvistamisesta.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 5 luvun 4 §:n 2 momentin 3 ja 4 virkkeen mukaisesti vakuutusyhtiön velvollisuudesta ilmoittaa rekisteriviranomaiselle Vakuutusvalvontaviraston antaman suostumuksen lainvoimaisuudesta. Ehdotuksen mukaan nykyisen osakeyhtiölain 14 luvun 4 §:n mukaisen hakemusmenettelyn aloittamisen este ei ole se, että Vakuutusvalvontaviraston antama suostumus ei ole lainvoimainen. Jotta esimerkiksi vakuutusyhtiön osakepääoman alentamista koskeva menettely voitaisiin toteuttaa kohtuullisessa ajassa, rekisteröinti-ilmoitus voidaan jättää ja kuulutusta hakea jo ennen Vakuutusvalvontaviraston päätöksestä mahdollisesti tehtävien valitusten ratkaisua. Vakuutusyhtiön on kuitenkin ennen osakeyhtiölain 14 luvun 4 §:ssä tarkoitettuun rekisteriviranomaisen määräämään määräpäivään mennessä esitettävä rekisteriviranomaiselle, että Vakuutusvalvontaviraston suostumus on saanut lainvoiman. Määräpäivällä tarkoitetaan nykyisen osakeyhtiölain mukaan vastustamisen määräpäivää. Jos Vakuutusvalvontaviraston suostumus ei ole saanut lainvoimaa edellä tarkoitettuun määräpäivään mennessä, rekisteriviranomaisen olisi lykättävä asian käsittelyä, kunnes suostumus on lainvoimainen. Suostumusta koskevat valitukset on käsiteltävä Helsingin hallinto-oikeudessa kiireellisenä.

Momentin säännöksellä on tarkoitus tehostaa ja nopeuttaa rekisteri-ilmoituksen ja kuulutushakemuksen käsittelyä. Velkojiensuojamenettelyyn liittyvä kuulutus voitaisiin vakuutusyhtiön hakemuksesta antaa, vaikka valvovan viranomaisen suostumus ei olisikaan lainvoimainen. Jos Vakuutusvalvontaviraston suostumuksen lainvoimaisuudesta ei voida esittää selvitystä määräpäivään mennessä, ilmoitettua päätöstä ei voida merkitä rekisteriin, vaan se jätetään odottamaan, kunnes lainvoimaisuudesta saadaan varmuus. Uutta kuulutusta velkojille ei kuitenkaan tarvitsisi antaa, koska velkojien osalta heidän suojakseen säädetty menettely on saatettu loppuun määräpäivään mennessä, jos vastustuksia ei ole saapunut. Jos vastustuksia sitä vastoin tulee, niitä selvitellään osakeyhtiölain 14 luvun 5 §:n mukaisessa menettelyssä.

Suostumuksen lainvoimaisuuden saaminen ei siten vaikuta mitenkään velkojiensuojamenettelyn etenemiseen, mutta sen sijaan se vaikuttaa yhtiön ilmoituksen rekisteröintiin. Yhtiön päätöksen rekisteröinti edellyttää kummankin ehdon täyttymistä; kaikkien velkojien suostumusta ja valvovan viranomaisen lainvoimaista suostumusta.

Rekisteriviranomaisen kuulutusmenettelyyn sovellettaisiin muuten osakeyhtiölain 14 luvun 4 §:n säännöksiä. Entiseen osakeyhtiölakiin verrattuna kuulutuskerrat on vähennetty yhteen. Yhtiön on vähintään kuukausi ennen määräpäivää lähetettävä kirjallinen ilmoitus kuulutuksesta tunnetuille velkojilleen. Tunnetuilla velkojilla tarkoitetaan niitä velkojia, jotka ovat yhtiön tiedossa silloin, kun tässä tarkoitettua ilmoitusta laaditaan. Hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan on annettava todistus ilmoitusten lähettämisestä rekisteriviranomaiselle viimeistään määräpäivänä. Rekisteriviranomaisen tulee ilmoittaa sille ilmoitetut vastustukset yhtiölle viipymättä määräpäivän jälkeen.

Pykälän 3 momentin mukaan vakuutusosakeyhtiön osakepääoma on alennettu ja vakuutusyhtiön tai keskinäisen vakuutusyhtiön vapaa oma pääoma voidaan jakaa, kun alentaminen tai vapaan oman pääoman jako on rekisteröity osakeyhtiölain 14 luvun 5 §:n edellyttämällä tavalla. Rekisteriviranomaisen olisi rekisteröitävä alentaminen kahdessa tilanteessa. Alentaminen on viran puolesta rekisteröitävä, jos yksikään velkoja ei ole vastustanut alentamista tai vapaan oman pääoman jakamista määräpäivään mennessä. Vastaavasti rekisteröinti on tehtävä, jos velkoja on vastustanut edellä tarkoitettuja toimenpiteitä, mutta on tuomioistuimen tuomion perusteella saanut suorituksen tai turvaavan vakuuden saatavastaan. Voimassa olevasta laista poiketen enää ei edellytetä, että tuomio on lainvoimainen. Alentamista tai vapaan oman pääoman jakamista koskeva päätös raukeaa kuukauden kuluttua määräpäivästä, jos velkoja on vastustanut hakemusta. Rekisteriviranomaisen on kuitenkin lykättävä hakemuksen käsittelyä, jos yhtiö voi mainitussa kuukauden määräajassa osoittaa panneensa kanteen vireille vahvistaakseen sen, että velkoja on saanut maksun tai turvaavan vakuuden saatavastaan. Velkoja ja yhtiö voivat pyytää asian käsittelyn lykkäämistä yhdessä. Nykyisen osakeyhtiölain 14 luvun 5 §:n 1 ja 2 momentit vastaavat pääosin entisen osakeyhtiölain 6 luvun 5 §:n 3 momenttia ja 7 §:n 1 momenttia.

5 §. Muu osake- tai takuupääoman alentamisen rekisteröinti. Pykälä koskee sellaista osake- tai takuupääoman alentamista, jota muilla velkojilla kuin vakuutusvelkojilla ei ole osakeyhtiölain 14 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan oikeutta vastustaa. Velkojiensuojamenettelyä ei edellytetä silloin, kun osake- tai takuupääomaa alennetaan tappion kattamiseksi, eikä silloin, kun osake- tai takuupääomaa samalla korotetaan vähintään alentamismäärää vastaavasti.

Pykälän 1 momentin mukaan tällainen alentaminen on ilmoitettava rekisteröitäväksi osakeyhtiölain 14 luvun 6 §:n mukaisesti kuukauden kuluessa päätöksestä tai päätös raukeaa. Osake- ja takuupääoma on alennettu, kun päätös on rekisteröity. Säännös vastaa entisen osakeyhtiölain 6 luvun 8 §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan voimassa olevan lain 5 luvun 5 §:ää vastaavaa säännöstä. Jos 1 momentissa tarkoitettu osake- tai takuupääoman alentaminen edellyttää vakuutusyhtiössä yhtiöjärjestyksen muuttamista, osakeyhtiölain 14 luvun 6 §:ssä tarkoitettu rekisteröinnille asetettu määräaika lasketaan siitä, kun Vakuutusvalvontavirasto on vahvistanut yhtiöjärjestyksen muutoksen.

Vakuutusyhtiöihin sovellettavan osakeyhtiölain 14 luvun 6 §:n 2 momentin mukaisesti sekä alentaminen että osakeyhtiölain 14 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu korottaminen on merkittävä rekisteriin samanaikaisesti.

6 §. Takuupääoman takaisinmaksu keskinäisessä vakuutusyhtiössä. Pykälässä säädetään keskinäisen vakuutusyhtiön takuupääoman tai sen osan maksamisesta takaisin.

Pykälän 1 momentin mukaan takuupääomaa voidaan maksaa takaisin 16 luvun 5 §:ssä tarkoitetuilla voitonjakokelpoisilla varoilla muodostamalla takaisinmaksettua määrää vastaava pohjarahasto. Päätöksen tekee yhtiökokous. Momentti vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 5 luvun 6 §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momentissa säädetään, että yhtiöjärjestyksessä on määrättävä takuupääoman takaisinmaksamisessa noudatettava järjestys sekä takuuosuudesta maksettava hinta tai sen laskemisen perusteet. Momentti vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 5 luvun 6 §:n 2 momenttia.

Pykälän 3 momentissa säädetään, että yhtiöjärjestykseen on tehtävä tarvittavat muutokset, kun takuuosuuksia on päätetty maksaa takaisin. Momentti vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 5 luvun 6 §:n 3 momenttia.

18 luku. Omat osakkeet ja takuuosuudet

Luvussa säädetään vakuutusosakeyhtiön omien osakkeiden ja keskinäisen vakuutusyhtiön omien takuuosuuksien hankkimisesta, lunastamisesta ja pantiksi ottamisesta. Nykyisessä osakeyhtiölaissa vastaava sääntely sisältyy yhtiön omia osakkeita koskevaan 15 lukuun. Nykyisen osakeyhtiölain rakenteen mukaisesti voimassa olevan lain 5 luvun lunastusehtoisia osakkeita ja 6 luvun säännökset omista osakkeista ja takuuosuuksista ehdotetaan korvattavaksi pääsääntöisesti nykyisen osakeyhtiölain 15 luvun säännöksillä.

Voimassa olevassa vakuutusyhtiölaissa lunastaminen voi tarkoittaa sekä pakkoon että vapaaehtoisuuteen perustuvaa omien osakkeiden yhtiölle ottamista ja lunastaminen voi tapahtua sidotulla tai vapaalla omalla pääomalla. Hankkiminen puolestaan voi tapahtua ainoastaan tarjouksesta ja hankkiminen tapahtuu yleensä pelkästään jakokelpoisilla varoilla, ellei kyseessä ole voimassa olevan lain 6 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettu tilanne (sulautumista tai jakautumista vastustavien osakkaiden osakkeiden tai takuuosuuksien lunastaminen), jolloin hankkiminen voi periaatteessa tapahtua myös sidotulla omalla pääomalla.

Nykyisessä osakeyhtiölaissa hankinnan ja lunastamisen käsitteiden merkitystä on pyritty täsmentämään. Hankkimisella tarkoitettaisiin vapaaehtoisuuteen perustuvaa hankintaa, eli tyypillisesti tilannetta, jossa yhtiö tarjoutuu ostamaan omia osakkeitaan, ja lunastamisella osakkeiden ottamista yhtiölle pakolla. Vakuutusosakeyhtiöiden osalta ehdotetussa 17 luvussa tarkoitetun velkojiensuojamenettelyn noudattaminen määräytyisi sen perusteella, johtaako hankinta tai lunastaminen osakepääoman alenemiseen vai ei. Sen sijaan keskinäisten vakuutusyhtiöiden osalta menettelyä ei voida toteuttaa alentamalla takuupääomaa, vaan hankinta tai lunastamismenettely on toteutettava voitonjakokelpoisilla varoilla voimassa olevaa lakia vastaavasti.

Lisäksi osakeyhtiölain mukaista päätöksentekomenettelyä on helpotettu ja sääntelyä on muutenkin yksinkertaistettu. Nykyinen osakeyhtiölaki sallii osakkeiden suunnatun hankkimisen sekä omien osakkeiden ottamisen pantiksi. Suunnattu hankkiminen vastaa päätöksenteon osalta suunnattua osakeantia. Näitä säännöksiä ehdotetaan sovellettavaksi myös vakuutusyhtiöihin. Voimassa olevasta laista poiketen osakeyhtiölain nojalla tytäryhtiöille sallittaisiin jatkossa emoyhtiön osakkeiden tai takuuosuuksien hankkiminen.

1 §. Osakeyhtiölain soveltaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi osakeyhtiölain soveltamisesta.

Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiön omiin osakkeisiin ja takuuosuuksiin sovelletaan, mitä osakeyhtiölain 15 luvussa säädetään yhtiön omista osakkeista. Osakeyhtiölain 15 luvun säännösten soveltamista koskevista poikkeuksista ehdotetaan säädettäväksi jäljempänä pykälän 2 momentissa ja keskinäisiä vakuutusyhtiöitä koskevassa 3 §:ssä. Ehdotuksen tarkoituksena on välttää tarpeetonta osakeyhtiölain toistamista vakuutusyhtiölaissa.

Pykälän 1 momentista seuraa, että voimassa olevan vakuutusyhtiölain 5 luvun lunastusehtoisia osakkeita koskevat säännökset ja 6 luvun säännökset omista osakkeista ja takuuosuuksista ehdotetaan korvattavaksi seuraavassa kerrotulla tavalla.

Pykälän 1 momentista seuraa, että voimassa olevan vakuutusyhtiölain 5 luvun säännökset lunastusehtoisista osakkeista korvataan viittaamalla osakeyhtiölain 15 luvun 10 §:n säännöksiin. Nykyisen osakeyhtiölain säännökset eroavat entisen osakeyhtiölain säännöksistä siten, että yhtiöjärjestyksessä voidaan lunastuksen ohessa myös oikeuttaa tai velvoittaa yhtiön osakkeiden hankkimiseen. Jos yhtiöjärjestykseen otetaan tässä tarkoitettu lunastusehto, muutokselle tarvitaan ehdotetun 5 luvun 21 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitettu osakkeenomistajan tai takuuosuudenomistajan suostumus. Jos osakepääoma alenisi edellä tarkoitetun menettelyn yhteydessä, vakuutusosakeyhtiöihin sovellettaisiin nykyisen osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:n 2 momentin säännöstä, jonka mukaan osakepääoman alentamiseen sovelletaan osakeyhtiölain 14 luvun säännöksiä. Kuten edellä on todettu nykyisen osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:n 2 momentin säännöstä osakepääoman alentamisesta ei kuitenkaan sovelleta keskinäisiin vakuutusyhtiöihin. Näin ollen keskinäisten vakuutusyhtiöiden osalta omien takuuosuuksien hankinta tai lunastaminen voi tapahtua vain vapaalla omalla pääomalla. Tästä menettelystä ehdotetaan säädettäväksi selvyyden vuoksi tarkemmin jäljempänä 3 §:n 1 momentissa.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 6 luvun 1 §:n 1 momentin säännökset omien osakkeiden tai takuuosuuksien hankinnasta korvattaisiin nykyisen osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:n 1 momentin säännöksellä. Ehdotuksesta seuraa, että voimassa olevan lain rajoituksia tytäryhtiön oikeudesta hankkia emoyhtiön osakkeita ei sovelleta jatkossa. Nykyisen osakeyhtiölain mukaisesti tytäryhtiöt voivat hankkia emoyhtiön osakkeita.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 6 luvun 1 §:n 2 momentti korvattaisiin nykyisen osakeyhtiölain 15 luvun 2 ja 3 §:n säännöksillä, joissa säädetään osakeyhtiölain 15 luvun soveltamisalan rajoituksista. Ehdotus vastaa pääosin voimassa olevaa lakia. Vakuutusyhtiöihin on kuitenkin sovellettava myös voimassa olevan lain poikkeussäännöstä, josta ehdotetaan säädettäväksi erikseen jäljempänä pykälän 2 momentissa.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 6 luvun 2 §, jossa kielletään omien osakkeiden tai takuuosuuksien merkitseminen viittaamalla entiseen osakeyhtiölakiin, ehdotetaan korvattavaksi nykyisen osakeyhtiölain 15 luvun 14 §:n säännöksellä. Nykyisen osakeyhtiölain mukaan yhtiön omien tai emoyhtiön osakkeiden tai takuuosuuksien merkitseminen olisi edelleen kielletty. Merkitsemisellä tarkoitetaan vastiketta vastaan tapahtuvaa osakkeiden ottamista. Edellä 14 luvussa säädetään yhtiön mahdollisuudesta osallistua maksuttomaan osakeantiin. Ehdotus vastaa voimassa olevaa lakia.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 6 luvun 3 §:n 1 virkkeen mukaan vakuutusyhtiö voi hankkia omia osakkeitaan tai takuuosuuksiaan vain varoilla, jotka voidaan käyttää voitonjakoon. Lisäksi voimassa olevan lain 6 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa hankinta voi tapahtua sidotulla omalla pääomalla. Nämä säännökset korvattaisiin nykyisen osakeyhtiölain 15 luvun 10 §:n 1 momentin 6 kohdan säännöksellä, jonka mukaan yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä, mitä varoja vastikkeen maksuun voidaan käyttää.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 6 luvun 3 §:n 2 virkkeen mukaiset viittaukset entisen osakeyhtiölain säännöksiin päätöksentekomenettelystä ehdotetaan korvattavaksi nykyisen osakeyhtiölain 15 luvun 5 §:n 1—2 momentin ja 6—7 §:n säännöksillä. Vakuutusyhtiöihin ei kuitenkaan sovellettaisi nykyisen osakeyhtiölain 15 luvun 5 §:n 3 momentin yhtiökokousmenettelyä koskevia säännöksiä, vaan vakuutusyhtiöiden osalta niistä säädettäisiin erikseen jäljempänä tämän pykälän 3 momentissa.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 6 luvun 3 §:n 3 virkkeen säännös julkisessa kaupankäynnissä tehtävästä omien osakkeiden tai takuuosuuksien hankkimista koskevasta päätöksenteosta ei ole enää tarpeen, koska nykyisestä osakeyhtiölaista on vastaavat säännökset on poistettu tarpeettomina. Nykyisen osakeyhtiölain mukaan suunnattu hankkiminen arvopaperimarkkinoiden anonyymin kaupankäynnin välityksellä on mahdollista ja hyväksyttävä tapa hankkia omia osakkeita.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 6 luvun 3 §:n 4 virkkeen mukainen säännös hallituksen valtuuttamisesta omien osakkeiden hankintaan ehdotetaan korvattavaksi osakeyhtiölain 15 luvun 5 §:n 2 momentin säännöksellä. Koska hallitus ei voi päättää alentaa osake- tai takuupääomaa eikä keskinäisessä vakuutusyhtiössä hankintaa ole mahdollista tehdä alentamalla takuupääomaa, valtuutus voi kaikissa tapauksissa koskea vain vapaalla omalla pääomalla tehtäviä hankintoja. Hallituksen valtuuttaminen omien osakkeiden lunastamiseen voi perustua vain osakeyhtiölain 15 luvun 10 §:ssä tarkoitetun mukaisesti yhtiöjärjestyksessä määrättyyn tilanteeseen. Voimassa olevasta laista poiketen valtuutus voi olla vuoden sijaan enintään 18 kuukauden pituinen.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 6 luvun 4 §:n 1 momentin mukainen viittaussäännös entisen osakeyhtiölain 7 luvun 7 §:n säännöksiin omien osakkeiden luovuttamisesta ehdotetaan korvattavaksi nykyisen osakeyhtiölain 15 luvun 4 §:n säännöksellä omien osakkeiden luovutuksesta. Nykyisen osakeyhtiölain 15 luvun 4 §:n mukaan omien osakkeiden luovuttamiseen sovelletaan osakeyhtiölain 9 luvun säännöksiä. Hankittujen omien osakkeiden luovuttaminen on osakeyhtiölain 9 luvussa pääsääntöisesti rinnastettu uusien osakkeiden antamiseen. Entisen osakeyhtiölain 7 luvun 7 §:n 3 momenttia, jonka mukaan yhtiön hallussa olevia omia osakkeita ei saa luovuttaa ennen kuin luovutus on täysin maksettu, on täsmennetty nykyisen osakeyhtiölain 9 luvun 16 §:ssä. Osakeyhtiölain 9 luvun 16 §:n mukaan osakekirjan hallintaa tai arvo-osuutta ei saa siirtää luovutuksen saajalle ennen mainittua ajankohtaan. Nykyinen osakeyhtiölaki ei sisällä enää entisen osakeyhtiölain 7 luvun 7 §:n 2 momentin säännöksiä osakkeiden luovuttamista koskevien muotovaatimusten lievennyksestä, kun osakkeita luovutetaan julkisen kaupankäynnin kautta, koska muotovaatimuksia on muutoinkin lievennetty nykyisen osakeyhtiölain 9 luvussa.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 6 luvun 4 §:n 2 momentti korvattaisiin nykyisen osakeyhtiölain 15 luvun 12 §:n 2 momentin toisen virkkeen säännöksellä, jonka mukaan julkisella vakuutusyhtiöllä olisi velvollisuus luovuttaa osakeyhtiölain 15 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla yhtiölle tulleet omat osakkeet tai takuuosuudet niiltä osin, kuin yhtiöllä olevien omien osakkeiden tai takuuosuuksien yhteenlaskettu määrä ylittää osakeyhtiölain 15 luvun 12 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhden kymmenesosan rajan. Edellytyksenä on, että rajan ylittyminen on johtunut nimenomaan osakeyhtiölain 15 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta hankinnasta. Mainittuun yhden kymmenesosan määrään luetaan mukaan myös yhtiön tytäryhteisöjen hallussa olevat yhtiön osakkeet ja takuuosuudet. Voimassa olevasta laista säännös eroaa siten, että nykyisin säännöksessä tarkoitettu osakkeiden tai takuuosuuksien määräosa on viisi prosenttia vakuutusyhtiön osake- tai takuupääomasta. Yhtenäisyyden vuoksi ehdotetaan, että myös vakuutusyhtiöihin sovellettaisiin kymmenen prosentin säännöstä. Säännös poikkeaa voimassa olevasta laista myös siten, että huomioon ei oteta osakkeiden tai takuuosuuksien tuottamaa äänimäärää. Osakeyhtiölain 15 luvun 12 §:n 2 momentissa yhtiölle annetaan kolme vuotta aikaa luopua osakkeistaan tässä tarkoitetussa tilanteessa.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 6 luvun 4 §:n 3 momenttia ei sisälly ehdotukseen, koska vastaavaa säännöstä ei sisälly enää nykyiseen osakeyhtiölakiin. Ehdotuksen mukaan yksityisen vakuutusyhtiön tai sen tytäryhteisön hankkimaa yhtiön osaketta tai takuuosuutta ei tarvitse luovuttaa määräajassa saannosta.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 6 luvun 4 §:n 4 momentti korvattaisiin nykyisen osakeyhtiölain 15 luvun 12 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen säännöksellä, jonka mukaan vastoin osakeyhtiölain säännöksiä hankitut ja lunastetut omat osakkeet ja takuuosuudet on luovutettava välittömästi ilman aiheetonta viivytystä ja joka tapauksessa viimeistään vuoden kuluttua hankinnasta tai lunastuksesta. Ehdotetun 1 §:n 1 momentin nojalla osakeyhtiölain 15 luvun 12 §:n 2 momentin säännöstä sovelletaan myös vakuutusyhtiölain vastaiseen osakkeiden tai takuuosuuksien hankintaan ja lunastamiseen. Säännös vastaa muutoin voimassa olevaa lakia, mutta luovuttamisen määräaika pitenee kuudesta kuukaudesta yhteen vuoteen nykyisen osakeyhtiölain mukaisesti.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 6 luvun 4 §:n 5 momentti puolestaan korvattaisiin nykyisen osakeyhtiölain 15 luvun 12 §:n 3 momentin säännöksellä, jossa säädetään velvollisuudesta mitätöidä osakkeet, joita ei ole luovutettu edellä osakeyhtiölain 15 luvun 12 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa määräajoissa. Ehdotus poikkeaa voimassa olevasta laista siten, että osakkeiden mitätöinti ei edellytä osakepääoman alentamista vastaavalla määrällä. Tällaista vaatimusta ei ole myöskään yhtiössä, jonka yhtiöjärjestyksessä määrätään osakkeen nimellisarvosta. Lisäksi osakeyhtiölaissa säädetään uudesta vaatimuksesta, jonka mukaan emoyhtiön hallussa olevat omat osakkeet mitätöidään ennen tytäryhteisön hallussa olevia emoyhtiön osakkeita. Ehdotuksen mukaan osakeyhtiölain 15 luvun 12 §:n 3 momenttia sovellettaisiin sellaisenaan vakuutusosakeyhtiöihin, mutta jäljempänä ehdotetun 2 §:n 2 momentin mukaisesti keskinäisessä vakuutusyhtiössä takuuosuuksien mitätöinnin yhteydessä vastaava osuus mitätöidyistä takuuosuuksista on maksettava takaisin ehdotetun 17 luvun 6 §:n mukaisesti.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että osakeyhtiölain 15 luvun säännöksiä ei sovelleta 22 luvun 7 §:ssä säädettyyn yhtiömuodon muuttamista vastustavien osakkaiden osakkeiden tai takuuosuuksien lunastamiseen. Ehdotuksen tarkoituksena on täydentää sitä, mitä osakeyhtiölain 15 luvun 3 §:ssä säädetään, jotta voimassa olevan vakuutusyhtiölain 6 luvun 1 §:n 2 momentin tarkoitus ei muutu. Lisäksi pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi yhtiökokousmenettelystä. Ehdotus vastaa osakeyhtiölain 15 luvun 5 §:n 3 momenttia, mutta siinä olevien viittaussäännösten vuoksi vastaava säännös ehdotetaan otettavaksi vakuutusyhtiölakiin.

2 §. Vakuutusosakeyhtiöitä koskevat säännökset. Ehdotetun 1 §:n 2 momentin mukaan vakuutusyhtiöihin ei sovelleta osakeyhtiölain 15 luvun 5 §:n 3 momenttia siinä olevan viittaussäännöksen vuoksi. Koska osakeyhtiölain 15 luvun 5 §:n 3 momentin viimeinen virke soveltuu kuitenkin vakuutusosakeyhtiöihin, ehdotetaan selvyyden vuoksi, että vastaava säännös sisällytetään käsillä olevaan pykälään. Ehdotuksen mukaan 2 §:ssä säädettäisiin osakeyhtiölakia vastaavasti kokouskutsun sisällöstä tilanteessa, jossa hallitus esittää julkisessa osakeyhtiössä omien osakkeiden lunastamista siten, että yhtiön osakepääoma alenee. Ehdotus koskisi vain vakuutusosakeyhtiöitä, koska ehdotetun 3 §:n 1 momentin mukaan keskinäisen vakuutusyhtiön takuuosuuksia ei voida hankkia tai lunastaa alentamalla takuupääomaa.

3 §. Keskinäisiä vakuutusyhtiöitä koskevat rajoitukset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että keskinäinen vakuutusyhtiö ei voi hankkia tai lunastaa takuuosuuksia alentamalla takuupääomaa. Näin ollen ehdotuksen mukaan keskinäisiin vakuutusyhtiöihin ei sovellettaisi osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:n 2 momenttia, 5 §:n 3 momentin eikä 11 §:n 2 momenttia siltä osin, kuin näissä säädetään osakepääoman alentamisesta. Tilanteesta, jolloin keskinäisen vakuutusyhtiön takuupääoman alentaminen on sallittu säädetään 2 momentissa ja 17 luvussa.

Pykälän 2 momentin mukaan keskinäisen vakuutusyhtiön on alennettava takuupääomaansa, jos keskinäinen vakuutusyhtiö mitätöi omassa omistuksessa olevia takuuosuuksia. Takuupääomaa olisi alennettava vastaavalla määrällä kuin takuuosuuksia on mitätöity. Ehdotuksen mukaan momentissa tarkoitettuun tilanteeseen sovelletaan ehdotetun 17 luvun säännöksiä takuupääoman alentamisesta. Ehdotetun 17 luvun säännöksistä seuraa, että takuupääoman alentamiseen sovelletaan joko 17 luvun velkojiensuojamenettelyä tai vaihtoehtoisesti keskinäinen vakuutusyhtiö voi maksaa takuuosuuden takaisin voitonjakokelpoisilla varoilla ja muodostaa 17 luvun 6 §:ssä tarkoitetun pohjarahaston, jolloin velkojiensuojamenettelyä ei sovelleta. Jälkimmäinen vaihtoehto perustuu kuitenkin ehdotetun 17 luvun 6 §:n 2 momentin mukaisesti yhtiöjärjestyksessä sovittuun. Keskinäinen vakuutusyhtiö ei voi kuitenkaan soveltaa 17 luvun 6 §:n 2 momentin mukaista menettelyä, jos takuupääomaa on alennettu tappion kattamiseksi ja takuuosuuksia mitätöidään tästä seuraavan kolmen vuoden aikana. Tämä seuraa ehdotetusta 17 luvun 3 §:n 2 momentista ja osakeyhtiölain 14 luvun 2 §:n 2 momentista, joiden mukaan muilla velkojilla kuin vakuutusvelkojilla on oikeus vastustaa oman pääoman jakamista takuuosuuden omistajille edellä tarkoitetussa tilanteessa. Tällöin takuuosuuksien mitätöintiin olisi aina sovellettava velkojiensuojamenettelyä.

Lisäksi takuupääoman takaisin maksamisen yhteydessä on aina otettava huomioon ehdotuksen 17 luvun 2 §:n säännös. Siitä johtuu, ettei takuupääomaa saa alentaa siten, että vakuutusyhtiön peruspääoma alenisi 1 luvun 18 §:ssä säädettyä vähimmäismäärää pienemmäksi.

VII OSA. Yhtiörakenteen muuttaminen ja yhtiön purkaminen

19 luku. Sulautuminen ja vähemmistöosakkeiden lunastaminen

Luvussa säädetään vakuutusyhtiön sulautumisesta. Sulautumista koskeva voimassa oleva sääntely perustuu entisen osakeyhtiölain säännöksiin. Nykyisessä osakeyhtiölaissa sulautumismenettelyä on nopeutettu ottaen kuitenkin huomioon sulautumisdirektiivin vaatimukset. Vakuutusyhtiölain sulautumista koskevaa sääntelyä ehdotetaan muutettavaksi osakeyhtiölain periaatteiden mukaisesti. Lisäksi erityisesti vakuutusyhtiöitä koskevaa sulautumismenettelyä ehdotetaan muutettavaksi siten, että sulautumismenettely nopeutuu kokonaisuudessaan.

Sulautumisen toteuttamistapoja ehdotetaan laajennettavaksi osakeyhtiölain mukaisesti. Nykyisten absorptio-, kombinaatio- ja tytäryhtiösulautumisen lisäksi lakiin ehdotetaan lisättäväksi kolmikantasulautuminen, jossa sulautumisvastikkeen antaa kokonaan tai osittain muu taho kuin vastaanottava yhtiö. Lisäksi lukuun ehdotetaan lisättäväksi rajat ylittävät sulautumiset-direktiivin säännökset vakuutusyhtiöiden osalta.

Yleisperusteluissa esitetyin perustein ehdotus ei sisällä säännöksiä Vakuutusvalvontaviraston velvollisuudesta pyytää Kilpailuviraston lausuntoa, jos sulautuminen kuuluu kilpailunrajoituksista annetussa laissa tarkoitetun yrityskauppavalvonnan piiriin.

Yleiset säännökset

1 §. Osakeyhtiölain soveltaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi nykyisen osakeyhtiölain 16 luvun soveltamisesta. Ehdotuksen mukaan vakuutusyhtiön sulautumiseen sovellettaisiin kaikkia muita osakeyhtiölain 16 luvun säännöksiä lukuun ottamatta tämän pykälän 1 momentissa mainittuja säännöksiä.

Pykälän 1 momentissa mainitut nykyisen osakeyhtiölain säännökset ehdotetaan korvattavaksi jäljempänä mainituilla ehdotetun vakuutusyhtiölain tämän luvun säännöksillä. Osakeyhtiölain 16 luvun 1 § ehdotetaan korvattavaksi vakuutusyhtiölain 19 luvun 2 §:n säännöksillä. Osakeyhtiölain 16 luvun 4 §:n 2 momentti sisältää lieventävän säännöksen 16 luvun 4 §:n 1 momentin säännöksestä. Ehdotuksen mukaan kyseistä lievennystä ei tulisi sallia vakuutusyhtiöiden osalta, koska voimassa olevan lain mukaan kyseinen helpotus olisi edellyttänyt Vakuutusvalvontaviraston suostumusta. Osakeyhtiölain 16 luvun 8 §:n säännökset yrityssaneerauksesta eivät sovellu vakuutusyhtiöihin. Osakeyhtiölain 16 luvun 9 §:n 1 ja 2 momenteissa säädetään toimivaltaisesta elimestä sulautumisesta päättämiseen. Vakuutusyhtiöiden osalta osakeyhtiölain säännös ehdotetaan korvattavaksi 19 luvun 7 §:n 1 momentin säännöksellä. Osakeyhtiölain 16 luvun 9 §:n 2 momenttia sovellettaisiin kuitenkin muun yhtiön kuin vakuutusyhtiön tytäryhtiösulautumiseen kuten ehdotetun 7 §:n 1 momentin perusteluissa ehdotetaan. Osakeyhtiölain 16 luvun 11 §:ssä säädetään nähtävänä pidettävistä asiakirjoista. Mainittu pykälä ehdotetaan korvattavaksi 19 luvun 8 §:n säännöksellä. Osakeyhtiölain 16 luvun 14 §:n 1 momentissa säädetään sulautumisen täytäntöönpanoilmoitukselle säädetystä määräajasta. Kyseinen osakeyhtiölain säännös ei sovellu vakuutusyhtiöihin. Ehdotuksen mukaan kuuden kuukauden määräaika laskettaisiin Vakuutusvalvontaviraston suostumuksen myöntämisestä 19 luvun 12 §:n mukaisesti. Osakeyhtiölain 16 luvun 15 §:n 3 momentti ehdotetaan korvattavaksi 19 luvun 13 §:n säännöksellä. Osakeyhtiölain 16 luvun 19 §:n 1 momentti ehdotetaan korvattavaksi vakuutusyhtiölain 19 luvun 19 §:n 1 momentin säännöksellä. Osakeyhtiölain 16 luvun 24 §:n 2 momentin viittausta 8 §:n yrityssaneerausta koskeviin säännöksiin ei sovelleta edellä kerrotun mukaisesti vakuutusyhtiöihin. Osakeyhtiölain 16 luvun 25 §:n 1 momentin ja 26 §:n 1 momentin säännöstä sulautumisen täytäntöönpanoilmoitukselle säädetystä määräajasta ei sovellettaisi vakuutusyhtiöihin. Ehdotuksen mukaan kuuden kuukauden määräaika laskettaisiin Vakuutusvalvontaviraston suostumuksen myöntämisestä vakuutusyhtiölain 19 luvun 19 §:n 4 momentin mukaisesti. Vakuutusyhtiöihin ei sovellettaisi myöskään osakeyhtiölain 19 luvun 25 ja 26 §:n viittausta osakeyhtiölain 16 luvun 15 §:n 3 momentin säännökseen, jossa säädetään selvitystilassa olevan yhtiön sulautumisesta. Vakuutusyhtiöihin sovelletaan edellä kerrotun mukaisesti vakuutusyhtiölain 19 luvun 13 §:n säännöstä.

Pykälän 2 momentissa selvennetään, että osakeyhtiölain 16 luvun säännökset velkojista tarkoittavat vakuutusyhtiöiden osalta muita velkojia kuin vakuutusvelkojia. Vakuutusvelkojia koskevat säännökset sisältyvät vakuutusyhtiölain erityissäännöksiin.

Sulautumisen määritelmä ja edellytykset

2 §. Sulautuminen ja sulautumisen toteuttamistavat. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi sulautumisen määritelmästä ja sulautumisen toteuttamistavoista.

Pykälän 1 momentti sisältäisi sulautumisen määritelmän. Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 1 §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momentissa säädetään sulautumisvastikkeesta, jos vastaanottava yhtiö on vakuutusosakeyhtiö. Jos vastaanottava yhtiö on vakuutusosakeyhtiö, on sulautuvan vakuutusosakeyhtiön tai keskinäisen vakuutusyhtiön osakkaille annettava sulautumisesta vastikkeeksi vastaanottavan yhtiön osakkeita, rahaa, muuta omaisuutta tai sitoumuksia. Voimassa olevan lain säännös osakkeenomistajien oikeudesta saada muun vastikkeen kuin vastaanottavan yhtiön osakkeiden sijasta aina rahakorvaus, ehdotetaan poistettavaksi osakeyhtiölain mukaisesti. Ehdotus vastaa ehdotetuin muutoksin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 1 §:n 2 momenttia.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin sulautumisvastikkeesta, jos vastaanottavana yhtiönä on keskinäinen vakuutusyhtiö. Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 1 §:n 3 momenttia.

Osakeyhtiölain periaatteiden mukaisesti 2 ja 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa yhdenvertaisuusperiaate on otettava huomioon aina annettaessa vastikkeena muuta kuin osakkeita tai takuuosuuksia.

Pykälän 4 momentissa säädetään sulautumisen toteuttamistavoista. Ehdotuksen mukaan sulautumisen toteuttamistapoihin sovellettaisiin nykyisen osakeyhtiölain 16 luvun 2 §:n säännöksiä. Ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan lain 16 luvun 1 §:n 4 momentti.

Ehdotuksen mukaan sulautuminen voidaan siten toteuttaa joko absorptiosulautumisena tai kombinaatiosulautumisena taikka tytäryhtiösulautumisena. Nykyisen osakeyhtiölain tytäryhtiösulautumisen määritelmästä johtuu kuitenkin, että sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden on omistettava myös kaikki sulautuvan yhtiön mahdollisesti liikkeeseen laskemat optio-oikeudet ja muut osakkeisiin tai takuuosuuksiin oikeuttavat erityiset oikeudet. Lisäksi nykyisen osakeyhtiölain mukaisesti kolmikantasulautuminen olisi mahdollinen. Kolmikantasulautumisella tarkoitetaan absorptiosulautumista, jossa sulautumisvastikkeen tai osan siitä antaa muu taho kuin vastaanottava yhtiö.

3 §. Sulautumissuunnitelma ja tilintarkastajan lausunto. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi sulautumissuunnitelmasta, sen vähimmäissisällöstä ja tilintarkastajan lausunnosta.

Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiön sulautumisessa sulautumissuunnitelmaan sovelletaan nykyisen osakeyhtiölain 16 luvun 3 §:n säännöksiä ja pykälän 1 momentissa erikseen säädettyjä vaatimuksia. Osakeyhtiölain säännöksistä johtuu, että sulautumissuunnitelman laativat sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden hallitukset. Kolmikantasulautumisessa myös sulautumisvastikkeenantajan on allekirjoitettava sulautumissuunnitelma. Ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 4 §.

Nykyisen osakeyhtiölain 16 luvun 3 §:ssä säädetään sulautumissuunnitelman vähimmäissisällöstä. Osakeyhtiölain periaatteiden mukaisesti vakuutusyhtiön sulautumissuunnitelmasta voidaan kuitenkin jättää pois sellaiset seikat, jotka eivät tule sulautumisessa esille kuten esimerkiksi vakuutusyhtiöiden osalta osakeyhtiölain 16 luvun 3 §:n 2 momentin 7 kohdan mukainen selvitys yhtiön optio-oikeuksien ja muihin osakkeisiin tai takuuosuuksiin oikeuttavien erityisten oikeuksien haltijoiden asemasta ja 11 kohdan mukainen selvitys pääomalainoista, jos yhtiö ei ole antanut näitä oikeuksia tai ottanut pääomalainoja.

Osakeyhtiölain 16 luvun 3 §:n 2 momentin 7, 9 , 10, 12 ja 13 kohdat ovat sulautumissuunnitelman uusia sisältövaatimuksia. Näitä ovat selvitys optio-oikeuden ja muun osakkeeseen oikeuttavan erityisen oikeuden haltijan oikeuksista sulautumisessa, selvitys sulautuvan yhtiön varoista, veloista ja omasta pääomasta ja niiden arvostamiseen vaikuttavista seikoista, sulautumisen suunnitellusta vaikutuksesta vastaanottavan yhtiön taseeseen sekä sulautumisen sovellettavista kirjanpidollisista menetelmistä, selvitys sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden oikeudesta päättää yhtiön osakkeiden määrään tai omaan pääomaan vaikuttavista toimenpiteistä sulautumismenettelyn aikana, selvitys sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden omistamien sulautuvan yhtiön osakkeiden lukumäärästä sekä selvitys sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden yrityskiinnityksistä.

Osakeyhtiölain 16 luvun 3 §:n 2 momentin 1—6, 8, 11 ja 14—16 kohdat vastaavat pääasiallisesti voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 4 §:n 2 momentin 1—10 kohtia.

Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiön sulautumissuunnitelman tulee osakeyhtiölain vaatimusten lisäksi sisältää 1 momentin 1—4 kohdissa tarkoitetut vakuutusyhtiöiden sulautumista koskevat tiedot.

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan sulautumissuunnitelman tulisi sisältää ehdotus sulautuvan yhtiön sulautumisessa siirtyvästä vakuutuskannasta sekä muista varoista ja veloista. Voimassa olevan lain mukaan vastaavaa selvitystä on edellytetty vain jakautumisessa ja vakuutuskannan luovutuksessa. Ehdotuksen tarkoituksena on lisätä sulautumista koskevaa informaatiota.

Sulautumisessa siirtyvä vakuutuskanta ja sen katteena siirrettäväksi sovittu varallisuus on yksilöitävä sellaisella tarkkuudella, joka käytännössä on mahdollista. Sulautumisessa siirtyvän vastuuvelan tarkka määrä lasketaan vakuutuskannan siirtymisajankohdan mukaan, eikä se yleensä ole tiedossa suunnitelmaa laadittaessa. Tämän vuoksi vastuuvelan katteena luovutettavan omaisuuden tarkkaa määrää ei voida normaalisti ilmoittaa suunnitelmassa. Suunnitelmassa tulisi sen sijaan esimerkiksi ilmoittaa, minkä laatuista omaisuutta katteena siirretään, katteena siirrettävän omaisuuden jakautuminen eri omaisuuslajeihin sekä miten omaisuus arvostetaan. Yleensä suunnitelmassa ei ole kuitenkaan mahdollista esinekohtaisesti määritellä luovutettavaa omaisuutta. Käytännössä katteeksi luovutettavan omaisuuden yksilöinti tapahtuu viimeistään silloin, kun vakuutuskanta siirtyy vastaanottavalle yhtiölle. Ehdotuksen on kuitenkin oltava niin yksityiskohtainen, että osakkaat voivat julkisia tilinpäätöstietoja vastaavalla tavalla arvioida sulautumisen vaikutuksen omaan asemaansa.

Pykälän 1 momentin 2 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi tarkoitusmäärästä ja yhteistakuuerästä. Ehdotus perustuu osittain sosiaali- ja terveysministeriön määräyksen (1999:65) tasoitusmäärän ja yhteistakuuerän siirrosta vakuutuskannan luovutuksessa, vastuun siirtämisessä, sulautumisessa ja jakautumisessa, joka kumotaan tällä lailla. Mainitun määräyksen mukaan yhtiöiden sulautuessa vastaanottavan yhtiön on haettava Vakuutusvalvontaviraston vahvistus perusteille, jotka koskevat sulautumisesta johtuvaa tasoitusmäärän siirtoa. tasoitusmäärän siirtoa koskevien perusteiden hakemista koskeva säännös ehdotetaan lisättäväksi jäljempänä 5 §:n 2 momentin säännökseen. Selvyyden vuoksi lisäksi tämän pykälän 1 momentin 2 kohdassa ehdotetaan, että sulautumiseen osallistuvien vakuutusyhtiöiden on annettava sulautumissuunnitelmassa selvitys siirtyvästä tasoitusmäärästä ja yhteistakuuerästä. Ehdotuksella täsmennetään edellä mainitun määräyksen säännöksiä tasoitusmäärän ja yhteistakuuerän siirtymisestä sulautumisessa.

Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan, jos vastaanottava yhtiö on keskinäinen vakuutusyhtiö, sulautumissuunnitelmassa on mainittava, mitä on sovittu sulautuvan yhtiön osakkaiden osakkuudesta vastaanottavassa yhtiössä, sekä muu mahdollinen sulautumisesta annettava vastike. Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 1 §:n 3 momenttia.

Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden on annettava selvitys siitä, että vastaanottava yhtiö täyttää sulautumisen jälkeen ehdotetun 10 luvun ja eläkelaitosten vakavaraisuusrajan laskemisesta ja vastuuvelan kattamisesta annetun lain (1114/2006) vastuuvelan katetta koskevat vaatimukset sekä 11 ja 12 luvussa, työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa ja eläkelaitosten vakavaraisuusrajan laskemisesta ja vastuuvelan kattamisesta annetussa laissa säädetyt vakavaraisuusvaatimukset. Työeläkevakuutusyhtiöistä annetusta laista seuraa, että ehdotettua 12 lukua ei sovellettaisi työeläkevakuutusyhtiöihin. Tässä tarkoitettua vaatimusta ei ole ollut voimassa olevassa laissa. Ehdotus on tarpeellinen esimerkiksi tilanteessa, jossa sulautuminen toteutetaan sulautuvan yhtiön ollessa selvitystilassa.

Pykälän 2 momentin mukaan tilintarkastajan lausuntoon sovelletaan osakeyhtiölain 16 luvun 4 §:n 1 momentin säännöksiä tilintarkastajan lausunnosta. Momentissa tarkoitetulta tilintarkastajalta edellytettäisiin kuitenkin edellä 7 luvun 3 §:ssä tarkoitettua pätevyyttä. Ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 6 §:n säännökset riippumattoman asiantuntijan lausunnosta.

Sulautumismenettely

4 §. Sulautumissuunnitelman rekisteröinti, kuulutukset muille velkojille kuin vakuutusvelkojille ja rekisteriviranomaisen ilmoitus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi sulautumissuunnitelman rekisteröinnistä, kuulutuksista osakeyhtiölaissa tarkoitetuille velkojille ja rekisteriviranomaisten välilisistä ilmoituksista. Osakeyhtiölaissa tarkoitetut velkojat ovat muita velkojia kuin vakuutusyhtiölaissa tarkoitettuja vakuutusvelkojia. Ehdotuksen mukaan sulautumissuunnitelman rekisteröintiin, muille velkojille kuin vakuutusvelkojille tehtävään kuulutukseen ja vakuutusyhtiön kirjalliseen ilmoitukseen sovelletaan nykyisen osakeyhtiölain 16 luvun 5—7 §:n säännöksiä.

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan sulautumissuunnitelman rekisteröintiin sovelletaan osakeyhtiölain 16 luvun 5 §:n säännöksiä. Osakeyhtiölain mukaan sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden tai tytäryhtiösulautumisessa emoyhtiön on ilmoitettava sulautumissuunnitelma rekisteröitäväksi kuukauden kuluessa suunnitelman allekirjoittamisesta. Jos ilmoitusta ei tehdä määräajassa tai rekisteröinti evätään, sulautuminen raukeaa. Osakeyhtiölain säännöksillä korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 5 §:n vastaavat säännökset sulautumissuunnitelman rekisteröinnistä.

Ehdotus eroaa voimassa olevasta vakuutusyhtiölain 16 luvun 5 §:stä siten, että sulautumissuunnitelmaan on rekisteröinnin yhteydessä liitettävä ainoastaan jäljempänä 2 momentissa tarkoitetun tilintarkastajan lausunto. Muut voimassa olevan lain mukaiset sulautumissuunnitelman liitteet on tämän luvun 8 §:n mukaisesti pidettävä osakkaiden nähtävänä ennen sulautumisesta päättämistä. Lausunto on kuitenkin lähetettävä rekisteriviranomaiselle sulautumissuunnitelman rekisteröinnin yhteydessä. Ehdotus perustuu nykyisen osakeyhtiölain velkojiensuojamenettelyn aikaistamiseen ja siihen, että lausunnolla on merkitystä velkojainsuojan kannalta.

Rekisteriviranomainen tarkastaa rekisteröinnin yhteydessä sulautumissuunnitelman lainmukaisuuden.

Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan muille velkojille kuin vakuutusvelkojille annettavaan kuulutukseen sovelletaan nykyisen osakeyhtiölain 16 luvun 6 §:n säännöksiä. Osakeyhtiölain sulautumismenettelyä koskevista uudistuksista johtuen voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 14 § ja 15 §:n säännökset rekisteriviranomaisen sulautumisen täytäntöönpanoluvasta ja sen jälkeen velkojille annettavasta kuulutuksesta ovat tarpeettomia. Nykyisen osakeyhtiölain 16 luvun 6 §:n mukaan rekisteriviranomaisen kuulutus sulautuvien yhtiöiden velkojille toteutetaan jo sulautumismenettelyn alkupuolella sulautumismenettelyn nopeuttamiseksi. Edelleen nykyisen osakeyhtiölain 16 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan kuulutuksen hakemiselle asetettua sulautumissuunnitelman rekisteröinnistä laskettavaa neljän kuukauden määräaikaa on noudatettava sulautumisen raukeamisen uhalla. Säännös ei kuitenkaan estä kuulutuksen hakemista jo samalla, kun sulautumissuunnitelma ilmoitetaan rekisteröitäväksi.

Voimassa olevasta laista poiketen nykyisen osakeyhtiölain 16 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan velkojiensuojamenettelyä sovellettaisiin vain velkojiin, joiden saatava on syntynyt ennen sulautumissuunnitelman rekisteröintiä. Lisäksi velkojien kuulutusaikaa on lyhennetty nykyisestä neljästä kuukaudesta kolmeen kuukauteen.

Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan vakuutusyhtiön tulisi antaa kirjallinen ilmoitus yhtiön tunnetuille velkojille osakeyhtiölain 16 luvun 7 §:n mukaisesti. Osakeyhtiölain säännökset korvaisivat voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 15 §:n 2 momentin säännökset yhtiön ilmoitusvelvollisuudesta.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi, että osakeyhtiölain 16 luvun 5 §:n 1 momenttia ja 6 §:n 3 momenttia sovellettaessa tilintarkastajalla tarkoitetaan tilintarkastajaa, jolla on tämän lain 7 luvun 3 §:n mukainen pätevyys.

Pykälän 3 momentin mukaan rekisteriviranomaisen on ilmoitettava tiedot sulautumista vastustaneista velkojista paitsi osakeyhtiölain 16 luvun 15 §:n 2 momentin mukaisesti vakuutusyhtiölle myös Vakuutusvalvontavirastolle. Vakuutusvalvontavirastolle tarkoitettua ilmoitusta ei tarvitsisi tehdä, jos vastustavia velkojia ei määräpäivään mennessä ilmoittaudu.

Ehdotuksen mukaan Vakuutusvalvontavirastolla ei kuitenkaan olisi tässä yhteydessä oikeutta vastustaa sulautumista rekisteriviranomaisen tekemän ilmoituksen perusteella. Ilmoitusvelvollisuuden tarkoituksena olisi lähinnä saattaa osakeyhtiölaissa tarkoitettujen velkojien sulautumista koskeva vastustus tiedoksi Vakuutusvalvontavirastolle mahdollisimman nopeasti. Rekisteriviranomaisen ilmoitus Vakuutusvalvontavirastolle ei myöskään muodostaisi estettä Vakuutusvalvontaviraston antamalle suostumukselle.

Muutoin osakeyhtiölaissa tarkoitetun velkojan sulautumisen vastustamista koskevan ilmoituksen oikeusvaikutuksista säädetään osakeyhtiölain 16 luvun 15 §:n 2 momentissa. Osakeyhtiölain mukaan sulautuminen voi raueta velkojan vastukseen, ellei vakuutusyhtiö osoita kuukauden kuluessa määräpäivästä panneensa vireille kanteen sen vahvistamiseksi, että velkoja on saanut maksun tai turvaavan vakuuden saatavastaan, taikka jos vakuutusyhtiö ja velkoja yhdessä pyytävät asian käsittelyn lykkäämistä.

5 §. Vakuutusvalvontaviraston suostumuksen hakeminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi sulautumiseen osallistuvien vakuutusyhtiöiden velvollisuudesta hakea sulautumiseen Vakuutusvalvontaviraston suostumus.

Pykälän 1 momentin mukaan sulautumiseen osallistuvien vakuutusyhtiöiden on haettava Vakuutusvalvontaviraston suostumus sulautumissuunnitelmalle ja vahvistus sulautumisen vaatimalle yhtiöjärjestyksen muutokselle sekä, jos kysymys on kombinaatiosulautumisesta, uuden yhtiön yhtiöjärjestykselle kuukauden kuluessa sulautumissuunnitelman allekirjoittamisesta. Ehdotus poikkeaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 13 §:n 1 momentin säännöksestä siten, että Vakuutusvalvontaviraston lupaa sulautumiselle ei haeta kahden kuukauden kuluessa sulautumissuunnitelman hyväksymisestä, vaan lupaa on haettava jo kuukauden kuluessa sulautumissuunnitelman allekirjoittamisesta.

Samassa ajassa sulautumiseen osallistuvien vakuutusyhtiöiden on ilmoitettava sulautumissuunnitelma rekisteröitäväksi osakeyhtiölain 16 luvun 5 §:n mukaisesti. Ehdotuksen tarkoituksena on nopeuttaa vakuutusyhtiöiden sulautumismenettelyä. Nykyisen osakeyhtiölain linjausten mukaisesti sulautumissuunnitelmaan on sen rekisteröinnin yhteydessä liitettävä ainoastaan edellä 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun tilintarkastajan lausunto. Vakuutusvalvontavirastolle tulisi kuitenkin toimittaa kaikki yhtiökokouksen käytettävissä olevat asiakirjat sulautumissuunnitelman hyväksymistä koskevan hakemuksen yhteydessä. Näin ollen selvyyden vuoksi pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös 8 §:ssä tarkoitettujen asiakirjojen toimittamisesta Vakuutusvalvontavirastolle.

Pykälän 2 momentin mukaan vastaanottavan yhtiön on haettava 1 momentissa tarkoitetun hakemuksen yhteydessä Vakuutusvalvontaviraston vahvistus tasoitusmäärän siirtoa koskeville perusteille. Sulautumisessa sulautuvan vakuutusyhtiön koko tasoitusmäärä siirtyy vastaanottavalle yhtiölle. Ehdotuksen mukaan vastaanottavan yhtiön on esitettävä, miten vastaanotettu tasoitusmäärä tai useamman vakuutusyhtiön sulautuessa vastaanottavaan yhtiöön, vastaanotetut tasoitusmäärät käsitellään tasoitusmäärän laskennassa. Jos kyseessä on kombinaatiosulautuminen ja vastaanottava yhtiö on uusi, niin sen tulee vahvistuttaa tasoitusmäärän peruste. Ehdotus perustuu sosiaali- ja terveysministeriön määräykseen tasoitusmäärän ja yhteistakuuerän siirrosta vakuutuskannan luovutuksessa, vastuun siirtämisessä, sulautumisessa ja jakautumisessa (1999:65), joka ehdotetaan kumottavaksi ja siirrettäväksi lakiin.

Pykälän 3 ja 4 momenttien mukaan vastaanottavan vakuutusyhtiön toimiluvan kattavuus on tarkistettava sulautumisen yhteydessä. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin toimiluvan hakemisesta uudelle sulautumisessa perustettavalle vakuutusyhtiölle. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin vastaanottavan vakuutusyhtiön toimiluvan laajentamisesta, jos vastaanotettavan vakuutuskannan mukainen vakuutustoiminta olisi laajempi kuin, mitä vastaanottavan vakuutusyhtiön toimilupa kattaa. Hakemus toimiluvan saamisesta tai sen laajentamisesta tulisi ehdotuksen mukaan laittaa vireille saman aikaisesti 1 momentissa tarkoitetun hakemuksen kanssa sulautumismenettelyn nopeuttamiseksi. Hakemus laitettaisiin vireille Vakuutusvalvontavirastossa edellä 2 luvun 3 tai 4 §:ssä ehdotetun mukaisesti.

Ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 2 luvun 2 §:n 6 momentin olettamasäännös, jonka mukaan vakuutusyhtiöiden sulauduttua vastaanottavalla yhtiöllä tai voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 1 §:n 4 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla perustettavalla yhtiöllä on ne toimiluvat, jotka sulautuneilla oli, jollei Vakuutusvalvontavirasto erityisistä syistä toisin määrää. Ehdotuksen mukaan vakuutusyhtiöiden on erikseen haettava toimilupaa tai sen laajentamista sulautumisen yhteydessä. Ehdotus varmistaisi toimiluparekisterin ajantasaisuuden.

Lisäksi ehdotuksen tarkoituksena on, että toimilupaa koskeva hakemus voidaan käsitellä Vakuutusvalvontavirastossa samanaikaisesti sulautumissuunnitelmaa, yhtiöjärjestystä ja tasoitusmäärän siirtoa koskevia perusteita koskevien hakemusten kanssa. Ehdotuksen tarkoituksena on selkiinnyttää ja nopeuttaa sulautumismenettelyn eri vaiheita.

6 §. Vakuutusvalvontaviraston kuulutus vakuutusvelkojille. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi Vakuutusvalvontaviraston kuulutuksesta vakuutusvelkojille.

Pykälän 1 momentin mukaan sulautumista koskevasta hakemuksesta Vakuutusvalvontaviraston on aloitettava vakuutusvelkojille osoitettu kuulutusmenettely, ellei hakemusta ole enemmittä selvityksittä hylättävä. Edellä 5 §:ssä tarkoitetusta uudistuksesta johtuen myös Vakuutusvalvontaviraston kuulutusmenettely voidaan aloittaa heti sulautumista koskevasta hakemuksesta ja ennen sulautumispäätöstä. Näin ollen Vakuutusvalvontaviraston kuulutusmenettely aikaistuu voimassa olevaan lakiin verrattuna. Ehdotuksen mukaan muistutusten tekemiseen on kuitenkin varattava aikaa vähintään kuukausi ja enintään kaksi kuukautta. Muilta osin ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 13 §:n 2 momenttia.

Vakuutusvalvontaviraston kuulutusmenettelyn ajoitusta koskeva ehdotus perustuu nykyisen osakeyhtiölain 16 luvun 6 §:n säännökseen. Osakeyhtiölain mukaan sulautumissuunnitelman rekisteröinnin jälkeen ja siis ennen sulautumispäätöstä rekisteriviranomainen voi sulautuvan yhtiön hakemuksesta antaa välittömästi vakuutusyhtiön muille velkojille kuin vakuutusvelkojille kuulutuksen, joka koskee näiden oikeutta vastustaa sulautumista. Osakeyhtiölain mukaan kuulutuksen antamista on kuitenkin haettava viimeistään neljän kuukauden kuluessa sulautumissuunnitelman rekisteröimisestä tai sulautuminen raukeaa.

Ehdotuksella on haluttu nopeuttaa vakuutusyhtiölain mukaista sulautumismenettelyä nykyisen osakeyhtiölain periaatteiden mukaisesti.

Pykälän 2 ja 3 momentissa säädetään kuulutuksen antamisesta vastaanottavan yhtiön vakuutusvelkojille ja kuulutuksen julkaisemisesta. Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 13 §:n 2 momentin loppuosaa.

7 §. Sulautumisesta päättäminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi toimivaltaisesta elimestä päättää sulautumisesta.

Pykälän 1 momentin mukaan sulautumisesta päättää yhtiökokous sekä sulautuvassa että vastaanottavassa vakuutusyhtiössä. Ehdotuksella tarkoitetaan, että myös vakuutusyhtiön tytäryhtiösulautumisessa sulautumisesta päätettäisiin sulautuvan yhtiön ja vastaanottavan yhtiön yhtiökokouksessa.

Vakuutusyhtiöiden osalta ehdotuksella poikettaisiin nykyisen osakeyhtiölain 16 luvun 9 §:n 1 ja 2 momentin säännöksistä. Vakuutusyhtiöiden osalta ei ole katsottu perustelluksi, että vastaanottavassa yhtiössä sulautumisesta voitaisiin päättää hallituksessa. Lisäksi tytäryhtiösulautumisen osalta ehdotetaan, että voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 8 §:n 1 momentista poiketen myös vakuutusyhtiöiden tytäryhtiösulautumisesta päätettäisiin sulautuvan ja vastaanottavan yhtiön yhtiökokouksessa. Jos tytäryhtiösulautumisessa sulautuva yhtiö ei olisi vakuutusyhtiö, vaan esimerkiksi kiinteistöyhtiö tai ulkoistettuja toimintoja hoitava yhtiö, sulautumisesta voisi kuitenkin ehdotuksen mukaan päättää sulautuvan ja vastaanottavan vakuutusyhtiön hallitus, jollei osakeyhtiölain 16 luvun 9 §:n 2 momentista muuta johdu. Osakeyhtiölain 19 luvun 9 §:n 2 momentin säännöstä voitaisiin siis soveltaa muiden yhtiöiden kuin vakuutusyhtiöiden osalta, vaikka ehdotetun 1 §:n nojalla kyseistä säännöstä ei sovelleta vakuutusyhtiöihin.

Pykälän 2 momentin mukaan sulautumisesta päättämiseen sovelletaan nykyisen osakeyhtiölain säännöksiä päätöksen ajankohdasta, päätöksentekotavasta, yhtiökokouskutsusta, asiakirjojen nähtävillä pitämisestä ja lähettämisestä sekä sulautumispäätöksen oikeusvaikutuksista.

Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan vakuutusyhtiöihin sovelletaan osakeyhtiölain 16 luvun 9 §:n 3 momenttia yhtiökokouksen ajankohdasta. Osakeyhtiölain mukaan yhtiökokous on pidettävä sulautumisen raukeamisen uhalla neljän kuukauden kuluessa sulautumissuunnitelman rekisteröimisestä. Osakeyhtiölaissa määräaika on asetettu sen turvaamiseksi, että sulautumissuunnitelmassa annetut tiedot ovat riittävän tuoreita sulautumisesta päätettäessä.

Lisäksi pykälän 2 momentin 1 kohdassa ehdotetaan, että vakuutusyhtiöön sovellettaisiin osakeyhtiölain 16 luvun 9 §:n 4 momentin säännöstä määräenemmistöpäätöksestä. Kyseinen säännös soveltuisi sekä vakuutusosakeyhtiöihin että keskinäisiin vakuutusyhtiöihin ehdotetun 5 luvun 20 §:n 5 momentin viittaussäännöksen mukaisesti. Ehdotetun 5 luvun 20 §:n 3 momentista johtuu, että sulautuvassa yhtiössä, jossa on useita osake- tai takuuosuuslajeja, päätös on tehtävä osakelajikohtaisella määräenemmistöllä. Ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 10 §:n 1 momentti.

Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan yhtiökokouskutsuun sekä optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien haltijoille tehtäviin kutsuihin sovelletaan osakeyhtiölain 16 luvun 10 §:ää. Osakeyhtiölain mukaan kutsua sulautumisesta päättävään yhtiökokoukseen ei saa toimittaa ennen sulautumissuunnitelman rekisteröintiä. Yhtiökokouksen koollekutsumisen vähimmäisaika on yksi kuukausi. Ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 9 §:n 1 momentti.

Osakeyhtiölain 16 luvun 10 §:n säännösten lisäksi kokouskutsuun sovelletaan, mitä ehdotetun 5 luvun 15 §:n 2 momentissa säädetään sulautumisesta. Mainitun säännöksen mukaan jokaiselle osakkaalle, jonka osoite on yhtiön tiedossa, on lähetettävä kirjallinen kutsu, jos kokouksessa käsitellään vakuutusyhtiön sulautumista. Jos kysymys on vakuutusyhtiön muuta toimintaa kuin vakuutustoimintaa harjoittavan tytäryhteisön sulautumisesta vakuutusyhtiöön, näin ei kuitenkaan meneteltäisi. Ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 8 a §:n 2 momentin säännös sulautumisesta.

Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan sulautumispäätöksen oikeusvaikutuksiin sovelletaan osakeyhtiölain 16 luvun 12 §:n säännöksiä. Ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 10 §:n 2 ja 3 momentti ja 11 §. Osakeyhtiölain sulautumispäätöksen oikeusvaikutuksia koskevat säännökset vastaavat pääosin voimassa olevia vakuutusyhtiölain vastaavia säännöksiä.

Nykyisen osakeyhtiölain lähtökohtana on, että sulautuvan yhtiön sulautumispäätös korvaa toimet, joita muuten edellytettäisiin sulautumisvastikeoikeuden perustamiseksi. Lisäksi sulautumissuunnitelma on hyväksyttävä muuttamattomana. Muussa tapauksessa sulautuminen raukeaa. Sulautumisen hylkääminen tai sen raukeaminen on ilmoitettava välittömästi rekisteröitäväksi. Ehdotus ei siten sisällä voimassa olevan lain säännöstä mahdollisuudesta muuttaa yhtiökokouksessa sulautumissuunnitelman määräystä vastikkeen jakamisesta yhtiön osakkaiden kesken.

Pykälän 3 momentin mukaan päätös sulautumissuunnitelman hyväksymistä, hylkäämisestä tai sulautumisen raukeamisesta on viipymättä ilmoitettava osakeyhtiölain 16 luvun 12 §:n 2 momentissa tarkoitetun rekisteröinnin lisäksi Vakuutusvalvontavirastolle. Ehdotuksen tarkoituksena on turvata Vakuutusvalvontaviraston ajantasainen tieto sulautumismenettelyn edistymisestä.

8 §. Asiakirjojen nähtävänä pitäminen ja lähettäminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi asiakirjojen nähtävänä pitämisestä lähettämisestä. Ehdotus vastaa pääosin osakeyhtiölain 16 luvun 11 §:n säännöksiä.

Ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 7 §:n säännökset sulautumissuunnitelmaan liitettävistä asiakirjoista ja 9 §:n 2 momentin säännökset sulautumissuunnitelman ja sen liitteiden nähtävänä pitämisestä. Voimassa olevan lain sulautumissuunnitelmaan liitettävät asiakirjat vastaavat pääasialliselta sisällöltään nykyisen osakeyhtiölain 16 luvun 11 §:n säännöksiä nähtävänä pidettävistä asiakirjoista.

Ehdotetun 5 §:n 1 momentin mukaan vakuutusyhtiöiden on toimitettava Vakuutusvalvontavirastolle kaikki 8 §:ssä tarkoitetut asiakirjat suostumuksen hakemisen yhteydessä. Näin ollen pykälässä tarkoitettuja asiakirjoja ei enää voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 7 §:n mukaisesti liitetä sulautumissuunnitelmaan, mutta ne toimitetaan Vakuutusvalvontavirastolle tiedoksi ja ne pidetään ehdotetun mukaisesti kaikkien sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden osakkaiden nähtävillä. Lisäksi asiakirjojen nähtävänä pitämistä koskeva ehdotuksen 31 luvun 14 §:n säännös olisi otettava huomioon. Mainitun säännöksen mukaan asiakirjat olisi pidettävä Vakuutusvalvontavirastossa nähtävinä tämän luvun 6 §:ssä tarkoitetun määräajan loppuun saakka.

Momentin 1 kohdan mukaan sulautumissuunnitelma on aina pidettävä nähtävänä. Pykälän 2 kohdan mukaan nähtävänä on pidettävä kolmen viimeisen tilikauden tilinpäätökset, toimintakertomukset ja tilintarkastuskertomukset.

Momentin 3 kohdan mukaan nähtävänä on pidettävä myös välitilinpäätös, toimintakertomus ja tilintarkastuskertomus viimeksi päättyneen tilikauden jälkeiseltä ajalta, jos tilikauden päättymisestä on sulautumissuunnitelman allekirjoituspäivään mennessä kulunut yli kuusi kuukautta. Kohdassa tarkoitettu tilinpäätöskausi saa päättyä aikaisintaan kolme kuukautta ennen sulautumissuunnitelman päivämäärää. Voimassa olevassa laissa välitilinpäätöksen laatimisvelvollisuus on kytketty sulautumisesta päättävän yhtiökokouksen päivämäärään. Ehdotuksen mukaan välitilinpäätöksen laatimisvelvollisuus kytketään sulautumissuunnitelman allekirjoituspäivään ja neljän kuukauden määräaika ehdotetaan lyhennettäväksi kolmeksi kuukaudeksi. Ehdotuksella halutaan lisäksi korostaa sitä, että välitilinpäätös on laadittava noudattaen tilinpäätöksen laadintaperiaatteita.

Momentin 4 kohdan mukaan nähtävänä on pidettävä mahdolliset varojenjakopäätökset, jotka eivät ilmene viimeksi päättyneeltä tilikaudelta laaditusta tilinpäätöksestä. Päätökset on pidettävä nähtävänä, vaikka varojenjako ilmenisi 3 kohdassa tarkoitetusta tilinpäätöksestä tai välitilinpäätöksestä, 5 kohdassa tarkoitetusta osavuosikatsauksesta tai 6 kohdassa tarkoitetusta hallituksen selostuksesta.

Momentin 5 kohdan mukaan suunnitelmaan on liitettävä jäljennökset sulautumiseen osallistuvan yhtiön viimeisen tilikauden jälkeen mahdollisesti laadituista osavuosikatsauksista. Osavuosikatsausta ei tarvitse erikseen liittää suunnitelmaan, jos katsauskausi sisältyy 3 kohdassa tarkoitettuun välitilinpäätökseen.

Momentin 6 kohdan mukaan nähtävänä on pidettävä hallituksen selostus viimeisen tilikauden päättymisen jälkeisistä olennaisista tapahtumista, siltä osin kuin ne eivät ilmene tilinpäätöksestä, toimintakertomuksesta, välitilinpäätöksestä tai osavuosikatsauksesta. Jos olennaisia muutoksia tapahtuu asiakirjojen nähtäväksi asettamisen jälkeen, hallituksen saattaa olla tarpeen ilmoittaa muutoksista yhtiökokoukselle ja muille sulautumiseen osallistuville.

Momentin 7 kohdan mukaan nähtävänä on pidettävä myös 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu tilintarkastajan lausunto sulautumissuunnitelmasta.

Pykälän 2 momentissa säädetään kolmikantasulautumisessa osakkaiden nähtävänä pidettävistä, sulautumisvastikkeen antajaa koskevista tiedoista. Tiedot ovat tarpeen sulautuvan yhtiön osakkaiden arvioidessa tarjotun sulautumisvastikkeen, erityisesti osakkeiden, arvoa. Jos sulautumisvastikkeen jakamisesta päätetään sulautumisvastiketta antavan tahon varsinaisessa yhtiökokouksessa, nähtävänä on pidettävä tässä kokouksessa vahvistettava tilinpäätös. Jos sulautumisvastiketta antava taho ei ole kirjanpitovelvollinen, selvitystä tuloksesta ei voitane antaa ja selvitys taloudellisesta asemasta jäänee suppeaksi. Selvitys annetaan tällöin sulautumista edeltävältä kalenterivuodelta ja sen jälkeiseltä ajalta. Momentti vastaa nykyisen osakeyhtiölain 16 luvun 11 §:n 2 momenttia.

Nykyisen osakeyhtiölain mukaisesti voimassa olevan lain säännökset tilintarkastajien ja hallintoneuvoston lausunnoista välitilinpäätöksestä, osavuosikatsauksesta ja hallituksen selostuksesta ehdotetaan poistettaviksi.

9 §. Lunastusmenettely. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vakuutusyhtiön osakkeiden, takuuosuuksien, optio-oikeuksien sekä muiden osakkeisiin tai takuuosuuksiin oikeuttavien erityisten oikeuksien lunastamisesta.

Ehdotuksen mukaan vakuutusyhtiön osakkeiden, takuuosuuksien, optio-oikeuksien sekä muiden osakkeisiin tai takuuosuuksiin oikeuttavien erityisten oikeuksien lunastamiseen sovelletaan osakeyhtiölain 16 luvun 13 §:n säännöksiä. Ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 3 ja 12 §.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 3 §:n säännöstä on sovellettu sekä vakuutusosakeyhtiöihin että keskinäisiin vakuutusyhtiöihin. Voimassa olevan lain 16 luvun 12 §:n säännöstä ei sen sijaan ole sovellettu keskinäisen vakuutusyhtiön osakkaisiin, koska keskinäisen vakuutusyhtiön vakuutuksenottajan osakkuus ei ole luovutuskelpoinen. Ehdotuksen mukaan nykyistä osakeyhtiölain 16 luvun 13 §:n säännöstä sovellettaisiin vakuutusosakeyhtiöihin ja keskinäisten vakuutusyhtiöiden osalta takuuosuuden omistajiin. Takuuosuudenomistajien lunastusoikeudesta säädettäisiin osakeyhtiölain 16 luvun 13 §:n lisäksi erikseen pykälän 1 momentissa. Ehdotuksen mukaan takuuosuudenomistajilla olisi oikeus vaatia takuuosuuksien lunastamista ja lunastushinnan osalta ehdotetaan sovellettavaksi, mitä edellä 17 luvun 6 §:n 2 momentissa on ehdotettu säädettäväksi.

Nykyisen osakeyhtiölain periaatteiden mukaan sulautuvan yhtiön osakkeenomistajilla ja takuuosuudenomistajilla sekä optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin tai takuuosuuksiin oikeuttavien erityisten oikeuksien haltijoilla on edelleen oikeus vaatia osakkeidensa, takuuosuuksiensa tai oikeuksiensa lunastamista. Mainittujen oikeuksien osalta lunastusoikeutta voidaan rajoittaa tai parantaa oikeuksien ehdoissa. Osakkeiden tai takuuosuuksien lunastusvaatimus voidaan tehdä ainoastaan yhtiökokouksessa, mutta muiden oikeuksien haltijat voivat vaatia lunastusta jo ennen yhtiökokousta. Lunastushinnan maksamisesta vastaa vastaanottava yhtiö. Nykyisessä osakeyhtiölaissa lunastusmenettelyä on lisäksi yksinkertaistettu erityisesti vähemmistöosakkeenomistajan turvaa ajatellen, mutta samalla on turvattu yhtiön mahdollisuudet saada riittävän ajoissa tieto esitetyistä lunastusvaatimuksista.

10 §. Vakuutusvalvontaviraston suostumuksen antaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi Vakuutusvalvontaviraston suostumuksen antamisesta ja sen edellytyksistä.

Pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohdan mukaan vakuutusyhtiön hyväksyttyä sulautumissuunnitelman Vakuutusvalvontaviraston on annettava suostumuksensa, jollei sulautuminen vaaranna vakuutettuja etuja ja jollei sulautumisen katsota vaarantavan terveiden ja varovaisten liikeperiaatteiden noudattamista vakuutusyhtiön toiminnassa.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 13 §:n 4 momentissa Vakuutusvalvontavirastolle on annettu oikeus kieltää sulautuminen, jos sulautumisen on katsottu loukkaavan vakuutusten käsittämiä etuja tai jos se on vaarantanut vakuutustoiminnan terveen kehityksen.

Voimassa olevan lain käsitteeseen terve kehitys on katsottu kuuluvan paitsi terveiden ja varovaisten liikeperiaatteiden noudattaminen ja vakuutettujen etujen turvaaminen myös kilpailuoikeudellisten näkökohtien huomioon ottaminen. Tätä kilpailuoikeudellista harkintaa varten Vakuutusvalvontaviraston on tullut voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 13 §:n 3 momentin mukaan pyytää sulautumissuunnitelman hyväksymistä koskevasta hakemuksesta Kilpailuviraston lausunto.

Kuten yleisperusteluissa ja 4 luvussa on todettu, sekä valvontaviranomaisten että valvottavien kannalta on tarkoituksenmukaista, että nämä edellä mainitut kilpailuoikeudelliset kysymykset käsitellään vain Kilpailuvirastossa. Näin ollen pykälän 1 momentin 2 kohdassa ehdotetaan, että kiellon antamisen edellytyksenä oleva vakuutustoiminnan terveen kehityksen vaarantuminen korvattaisiin terveiden ja varovaisten liikeperiaatteiden noudattamisen vaarantumisella. Lisäksi momentin 1 kohdassa viittaus vakuutusten käsittämiin etuihin korvattaisiin vakuutetuilla eduilla. Vakuutetuilla eduilla tarkoitettaisiin vakuutuksenottajien, vakuutettujen, edunsaajien ja korvauksensaajien etuja.

Poistamalla tässä sulautumisen hyväksymisen edellytyksistä terve kehitys poistettaisiin myös Vakuutusvalvontaviraston oikeus harkita kieltoa kilpailuoikeudellisilla perusteilla. Näin ollen voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 13 §:n 3 momenttia ei siten ehdoteta lisättäväksi sulautumista koskevaan lukuun.

Uudeksi suostumuksen antamisen edellytykseksi kohdassa 3 ehdotetaan, että tämän luvun 5 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitettu toimilupahakemus on hyväksytty Vakuutusvalvontavirastossa.

Pykälän 1 momentti vastaa pääosin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 13 §:n 4 momenttia edellä mainituin muutoksin.

Pykälän 2 momentin mukaan Vakuutusvalvontavirastolla on oikeus liittää suostumukseensa tietyt ehdot, joita virasto pitää tarpeellisena vakuutettujen etujen ja terveiden ja varovaisten liikeperiaatteiden noudattamisen turvaamiseksi vakuutusyhtiön toiminnassa. Ehdotus vastaa pääosin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 13 §:n 4 momentin loppuosaa. Momentissa on kuitenkin huomioitu edellä ehdotetun 1 momentin 1 ja 2 kohdissa ehdotetut muutokset.

Pykälän 3 momentin mukaan sulautuminen raukeaa, jollei Vakuutusvalvontaviraston suostumusta ole määräajassa haettu tai jos se on evätty ja epäämispäätös on saanut lainvoiman. Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 13 §:n 6 momenttia.

Vakuutusvalvontaviraston annettua suostumuksensa sulautumiseen, sulautumismenettely jatkuisi nykyisen osakeyhtiölain mukaisesti täytäntöönpanoilmoituksella. Voimassa olevasta laista poiketen erillistä sulautumislupahakemusta ja täytäntöönpanoilmoitusta ei vaadittaisi, vaan ehdotetussa 13 §:ssä tarkoitettu täytäntöönpanoilmoitus korvaisi nämä molemmat sulautumisvaiheet osakeyhtiölain linjausten mukaisesti. Näin ollen voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 14 ja 15 §:ää ei ole sisällytetty tähän ehdotukseen.

11 §. Muutoksenhaku. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi sulautuvan ja vastaanottava yhtiön sekä muistutuksentekijän muutoksenhakukeinoista. Vakuutusvalvontaviraston päätöksestä valitetaan Helsingin hallinto-oikeuteen. Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 13 §:n 5 momenttia.

Sulautumisen täytäntöönpano ja oikeusvaikutukset

12 §. Ilmoitus sulautumisen täytäntöönpanosta. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vakuutusyhtiön sulautumisen täytäntöönpanoilmoituksesta. Ehdotuksen mukaan sulautumisen täytäntöönpanoa ei voida aloittaa ennen Vakuutusvalvontaviraston myöntämää suostumusta.

Pykälän 1 momentin mukaan sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden on tehtävä osakeyhtiölaissa tarkoitetulle rekisteriviranomaiselle ilmoitus sulautumisen täytäntöönpanosta kuuden kuukauden kuluessa sitä koskevan Vakuutusvalvontaviraston suostumuksen myöntämisestä tai sulautuminen raukeaa. Vakuutusyhtiöiden sulautumiseen ei sovellettaisi osakeyhtiölain 16 luvun 14 §:n 1 momentissa tarkoitettua määräaikaa, jonka mukaisesti edellä tarkoitettu ilmoitus on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa sulautumista koskevasta päätöksestä. Vakuutusyhtiöiden osalta sulautumisen täytäntöönpano voi olla mahdollista vasta, kun Vakuutusvalvontavirasto on antanut suostumuksensa sulautumiseen ehdotetun 10 §:n mukaisesti. Ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 16 §:n 1 momentti.

Pykälän 2 momentin mukaan täytäntöönpanoilmoituksen sisältöä koskeviin vaatimuksiin sovellettaisiin osakeyhtiölain 16 luvun 14 §:n 1 momentin säännöksiä. Lisäksi tytäryhtiösulautumiseen sovellettaisiin osakeyhtiölain 16 luvun 14 §:n 2 momentin säännöksiä sellaisenaan. Ilmoituksen sisältöä koskevana uutena vaatimuksena momentissa ehdotetaan säädettäväksi siitä, että ilmoitukseen olisi liitettävä osoitus Vakuutusvalvontaviraston myöntämästä suostumuksesta. Ehdotuksen tarkoituksena on, että rekisteriviranomainen voi ilmoitusta käsitellessään tarkistaa, ettei sulautuminen ole rauennut. Ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 16 §:n 2—4 momentit.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi, että osakeyhtiölain 16 luvun 14 §:n 1 momentin 2 kohtaa sovellettaessa tilintarkastajalla tarkoitetaan tilintarkastajaa, jolla on tämän lain 7 luvun 3 §:n mukainen pätevyys.

13 §. Rekisteröimisen edellytykset ja selvitystilaan asetetun yhtiön sulautuminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi edellä 12 §:ssä tarkoitetun täytäntöönpanoilmoituksen rekisteröimisen edellytyksistä ja selvitystilaan asetetun yhtiön sulautumisesta.

Ehdotuksen mukaan vakuutusyhtiön sulautumisen rekisteröimisen edellytyksiin sovellettaisiin nykyisen osakeyhtiölain 16 luvun 15 §:n 1—2 ja 4 momentin säännöksiä. Osakeyhtiölain 16 luvun 15 §:n rekisteröimisen edellytykset koskevat vakuutusyhtiön sulautumisessa muita velkojia kuin vakuutusvelkojia. Jos osakeyhtiölaissa tarkoitetut velkojat eivät ole vastustaneet sulautumista taikka velkoja on jo tuomioistuimen tuomion mukaan saanut maksun tai turvaavan vakuuden saatavastaan, rekisteriviranomaisen on rekisteröitävä sulautuminen. Voimassa olevasta laista poiketen velkojan vastustaessa sulautumista rekisteröimisen edellytykseksi riittää tuomioistuimen tuomio, jonka mukaan velkoja on saanut maksun tai turvaavan vakuuden saatavasta. Tuomiolta ei edellytetä lainvoimaisuutta.

Lisäksi pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että sulautuminen voidaan toteuttaa, vaikka sulautuva yhtiö on asetettu selvitystilaan, jollei yhtiön omaisuutta ole ryhdytty jakamaan osakkaille ehdotetun 23 luvun 22 §:ssä tarkoitetun mukaisesti. Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 2 §:ää ja nykyisen osakeyhtiölain 16 luvun 15 §:n 3 momenttia.

14 §. Sulautumisen oikeusvaikutukset. Pykälässä säädettäisiin sulautumisen oikeusvaikutuksista, lopputilityksestä ja sulautumisen peruuntumisesta.

Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiön sulautumisen oikeusvaikutuksiin sovellettaisiin tämän luvun 2 §:n 1 momenttia ja osakeyhtiölain 16 luvun 16 §:ää. Ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 18 §:n 1—2 momentin säännökset sulautumisen oikeusvaikutuksista.

Vakuutusyhtiön sulautumisessa sulautuvan yhtiön vakuutuskanta, varat ja velat siirtyvät selvitysmenettelyttä vastaanottavalle yhtiölle, kun sulautumisen täytäntöönpano on rekisteröity. Nykyisen osakeyhtiölain 16 luvun 16 §:n 1 momentin periaatteiden mukaisesti varojen ja velkojen siirtymisen ilman selvitysmenettelyä katsotaan vakiintuneesti merkitsevän niin kutsuttua yleisseuraantoa eikä yhtiön varoja ja velkoja tarvitse luovutusta varten erikseen yksilöidä. Osakeyhtiölain 16 luvun 3 §:n 2 momentin 9 kohdan mukaan, sulautumissuunnitelmassa on kuitenkin oltava selvitys sulautuvan yhtiön varoista, veloista ja omasta pääomasta. Lisäksi vakuutusyhtiöiden osalta vaaditaan ehdotetun 3 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan mukaisesti, että sulautumissuunnitelmassa on oltava ehdotus sulautuvan yhtiön vakuutuskannan sekä muiden varojen ja velkojen siirtymisestä vastaanottavalle yhtiölle ja selvitys siirtyvästä tasoitusmäärästä sekä yhteistakuuerästä.

Osakeyhtiölain periaatteiden mukaisesti nimenomaista osakeyhtiölaissa tarkoitettujen velkojien tai muiden sopimuskumppaneiden suostumusta ei tarvita, ellei tällaisesta ole erikseen sovittu. Yleisseuraanto merkitsee myös sitä, että varojen ja velkojen luovutukseen ei tarvita sulautumisen täytäntöönpanon lisäksi muita luovutustoimia, kuten maakaaren mukaista kiinteistön luovutuskirjaa. Vakuutusyhtiöiden osalta on kuitenkin huomioitava, että vakuutuksenottajilla on aina ehdotetun 15 §:n mukaisesti vakuutussopimuksen irtisanomisoikeus vakuutusyhtiön sulautumistilanteessa, jos vakuutuksenottaja ei ole myötävaikuttanut sulautumista koskevan päätöksen tekemiseen ja vaikka vakuutuksenottajalla ei ole vakuutussopimuslain (543/1994) 12 §:n mukaista oikeutta irtisanoa vakuutusta milloin tahansa.

Osakeyhtiölain 16 luvun 16 §:n 2 momentin mukaan sulautuvan yhtiön varoja ja velkoja ei saa merkitä vastaanottavan yhtiön taseeseen korkeammasta arvoista kuin niiden taloudellinen arvo on vastaanottavalle yhtiölle.

Osakeyhtiölain 16 luvun 16 §:n 3 momentin mukaisesti sulautuvan yhtiön purkautuessa sen osakkaille syntyy heti oikeus vastikkeeseen sulautumissuunnitelman mukaisesti. Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 18 §:n 2 momentin määräys, jonka mukaan sulautuvan yhtiön osakkaista tulee samalla vastaanottavan osakkaita, ehdotetaan korvattavaksi nykyisen osakeyhtiölain säännöksellä, jonka mukaan vastikeosakkeiden ja -takuuosuuksien antamat osakkaan oikeuden syntyvät heti rekisteröintihetkellä, jollei sulautumissuunnitelmassa toisin määrätä. Myös voimassa olevan lain määräys oikeudesta lunastushintaan ehdotetaan poistettavaksi, koska ehdotetun 9 §:n mukaan oikeus lunastushintaan määräytyy nykyisen osakeyhtiölain 16 luvun 13 §:n mukaisesti.

Voimassa olevan lain mukaisesti vastaanottavan tai sulautuvan yhtiön omistamat sulautuvan yhtiön osakkeet tai takuuosuudet eivät kuitenkaan tuota oikeutta vastikkeeseen. Tällaiset osakkeet tai takuuosuudet mitätöityvät samalla, kun niitä vastaava osuus sulautuvan yhtiön netto-omaisuudesta siirtyy sulautumisen rekisteröinnillä vastaanottavalle yhtiölle. Vastaanottava yhtiö ei siten voi ”vaihtaa” hallussaan olevia sulautuvan yhtiön osakkeita tai takuuosuuksia omiin osakkeisiinsa tai takuuosuuksiinsa.

Osakeyhtiölain 16 luvun 16 §:n 4 momentissa säädetään sulautumisvastikkeen ja siihen liittyvän oikeuden menetyksestä.Pykälän 2 momentin mukaan vakuutusyhtiön sulautumisen lopputilitykseen sovellettaisiin osakeyhtiölain 16 luvun 17 §:n säännöksiä, joissa säädetään yhtiön hallituksen ja toimitusjohtajan velvollisuudesta laatia lopputilitys. Ehdotetusta 7 luvun 2 §:n velvollisuudesta valita vakuutusyhtiöön tilintarkastaja seuraa se, että lopputilitys annetaan yhtiön tilintarkastajille, joiden on osakeyhtiölain 16 luvun 17 §:n mukaisesti annettava kuukauden kuluessa lopputilitystä koskeva tilintarkastuskertomus. Ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 18 §:n 5 momentti.

Lisäksi sulautumispäätöksen peruuntumiseen sovellettaisiin osakeyhtiölain 16 luvun 18 §:n säännöksiä. Ehdotus on uusi, koska voimassa olevassa laissa ei ole säädetty sulautumispäätöksen peruuntumisen oikeusvaikutuksista eikä vakuutusyhtiöihin ole sovellettu entisen osakeyhtiölain vastaavia säännöksiä.

Muut vakuutusyhtiöiden sulautumista koskevat säännökset

15 §. Vakuutuksenottajan irtisanomisoikeus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi sulautuvan vakuutusyhtiön vakuutuksenottajan vakuutussopimuksen irtisanomisoikeudesta. Ehdotuksen tarkoituksena on turvata vakuutuksenottajan irtisanomisoikeus tilanteissa, jolloin vakuutuksenottajalla ei sitä muutoin vakuutussopimuksen ehtojen mukaan olisi. Vakuutussopimuslain 12 §:n mukaan vakuutuksenottajilla on milloin tahansa sopimuskauden aikana oikeus irtisanoa vakuutuksensa. Vakuutussopimuslaki ei kuitenkin ole pakottava muiden kuin kuluttajien ja niihin rinnastettavien elinkeinonharjoittajien osalta, minkä vuoksi yritysvakuutusten sopimusehdoissa voidaan sopia esimerkiksi siitä, että vakuutuksenottajalla on irtisanomisoikeus vain vakuutuskauden päättyessä. Tämän vuoksi ehdotuksen mukaan sulautuvan yhtiön vakuutuksenottajalla on vakuutussopimuksen irtisanomisoikeus vakuutusyhtiön sulautumistilanteessa, jos vakuutuksenottaja ei ole myötävaikuttanut sulautumista koskevan päätöksen tekemiseen.

Ehdotuksen tarkoituksena on lisäksi turvata eläkevakuutuksenottajan mahdollisuus saada vakuutusehtojen mukaan laskettu vakuutuksen säästöosuus (takaisinostoarvo) vakuutussopimuksen irtisanomisen johdosta. Näin ollen vakuutussopimuslain 13 §:n 3 momentin eläkevakuutusta koskevasta säännöksestä ja siihen perustuvien sopimusehtojen määräyksistä huolimatta eläkevakuutuksenottajalla olisi oikeus saada vakuutussopimuksen ja ehtojen mukaisen takaisinostoarvon irtisanottuaan eläkevakuutussopimuksensa vakuutusyhtiön sulautumisesta johtuen. Sulautumisesta johtuva irtisanominen ei siten pientäisi takaisinostoarvoa eikä sulautuminen toisaalta voisi tuoda vakuutetulle parempaa takaisinostoarvoa kuin hän muutoin saisi.

Ehdotusta tukee myös nykyinen verotuskohtelu. Vakuutusyhtiön sulautumistilanne on haluttu rinnastaa tuloverolain 54 d §:ssä tarkoitettuihin vakuutuksenottajan olosuhteista riippumattomiin syihin, jolloin eläkevakuutuksen irtisanomiseen ei sovellettaisi tuloverolain 34 a §:n mukaista korotussanktiota.

Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 18 §:n 3 momenttia.

16 §. Vastaanottavan vakuutusyhtiön velvollisuus kuuluttaa sulautumisesta. Pykälässä säädettäisiin vastaanottavan yhtiön hallituksen velvollisuudesta ilmoittaa sulautumisesta ja eurooppayhtiön velvollisuudesta ilmoittaa kotipaikan siirrosta virallisessa lehdessä sekä sanomalehdessä.

Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 18 §:n 4 momenttia.

17 §. Muun osakeyhtiön sulautuminen vakuutusyhtiöön. Pykälässä säädettäisiin muun osakeyhtiön kuin vakuutusosakeyhtiön sulautumisesta vakuutusyhtiöön. Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 20 §:ää.

18 §. Vakuutusosakeyhtiön vähemmistöosakkeiden lunastus. Pykälän mukaan vakuutusosakeyhtiön vähemmistöosakkeiden lunastukseen sovellettaisiin osakeyhtiölain 18 luvun säännöksiä. Ehdotus vastaa teknisesti voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 19 §:ää. Nykyinen osakeyhtiölaki sisältää kuitenkin useita uudistuksia ja täsmennyksiä entisen osakeyhtiölain säännöksiin verrattuna.

19 §. Rajat ylittävä sulautuminen. Rajat ylittävät sulautumiset-direktiivi koskee myös vakuutusosakeyhtiöitä ja sellaisia keskinäisiä vakuutusyhtiöitä, joiden takuupääoma tuottaa osakkuuden yhtiössä. Tästä syystä direktiivi on saatettava kansallisesti voimaan myös vakuutusyhtiöitä koskien. Direktiivin soveltamisalaan kuuluvat myös työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa tarkoitetut työeläkevakuutusyhtiöt, koska myös työeläkevakuutusyhtiö voi määritelmällisesti olla direktiivissä tarkoitettu pääomayhtiö. Tosin työeläkevakuutusyhtiön sulautuminen ulkomaiseen vakuutusyhtiöön ei käytännössä ole mahdollista, koska työeläkevakuutusyhtiön toimilupa on voimassa vain Suomessa. Siten Vakuutusvalvontavirasto ei voi antaa suostumustaan ulkomaille sulautumiseen. Sulautuminen on mahdollista vasta sen jälkeen, kun työeläkevakuutusyhtiö on luovuttanut vakuutuskantansa toiselle työeläkevakuutusyhtiölle ja luopunut toimiluvastaan.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 13 a § sisältää säännökset suomalaisen vakuutusyhtiön osallistumisesta eurooppayhtiöasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaiseen rajat ylittävään sulautumiseen. Käsiteltävänä olevassa pykälässä ehdotetaan säädettäväksi paitsi eurooppayhtiöasetuksen mukaisesta sulautumisesta myös sulautumisdirektiivin mukaisesta sulautumisesta. Pykälän 1 momentti sisältää näitä sulautumistapoja koskevan yleissäännön. Säännös koskee kaikkia vakuutusyhtiöitä, myös sellaisia keskinäisiä vakuutusyhtiöitä, joilla ei ole takuupääomaa tai joiden takuuosuuksien omistajat eivät ole yhtiön osakkaita.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi vakuutusyhtiölain 19 luvun säännösten soveltamisesta rajat ylittävään sulautumiseen. Lisäksi vakuutusyhtiöihin ehdotetaan sovellettavaksi osakeyhtiölain rajat ylittäviä sulautumisia koskevia säännöksiä, jollei ehdotetusta 19 luvun 1 §:n 1 momentista muuta johdu.

Selvyyden vuoksi pykälän 3 momenttiin ehdotetaan pääosin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 luvun 13 a §:n 2 momentin mukaista säännöstä siitä, että rekisteriviranomainen ei saa antaa rajat ylittävään sulautumiseen osallistuvan suomalaisen vakuutusyhtiön osalta sulautumisen täytäntöönpanon rekisteröinnin edellytykseksi säädettyä todistusta, jos Vakuutusvalvontavirasto ilmoittaa määräajassa rekisteriviranomaiselle, että vakuutusyhtiö ei ole suorittanut sulautumiseen liittyviä toimia tai täyttänyt sulautumiseen liittyviä muodollisuuksia. Jos vastaanottava yhtiö on rekisteröity tai rekisteröidään toiseen valtioon, Vakuutusvalvontavirasto voisi nykyisen lain tapaan evätä suostumuksensa vain, jos sulautuminen loukkaa vakuutettuja etuja.

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi rajat ylittävän sulautumisen täytäntöönpanoilmoituksen määräajasta. Ehdotuksella korvattaisiin osakeyhtiölain 16 luvun 25 ja 26 §:ssä tarkoitetut määräajat. Jos vastaanottava yhtiö on rekisteröity tai rekisteröidään toiseen valtioon, kuuden kuukauden määräaika rekisteriviranomaiselta haettavalle sulautumisen täytäntöönpanolle alkaisi kulua osakeyhtiölaista poiketen vasta siitä, kun Vakuutusvalvontavirasto on antanut suostumuksensa sulautumiseen.

Selvyyden vuoksi pykälän 5 momentissa säädettäisiin nykyisen lain mukaisesti, että jos toiseen valtioon rekisteröitävä tai rekisteröity vastaanottava vakuutusyhtiö aikoo sulautumisen jälkeen jatkaa toimintaa Suomessa, yhtiöön sovelletaan, mitä ulkomaisen vakuutusyhtiön toiminnasta Suomessa säädetään.

20 luku. Vakuutusosakeyhtiön jakautuminen

Luvussa säädetään vakuutusosakeyhtiön jakautumisesta. Ehdotuksen mukaan jakautumista koskevat säännökset koskisivat voimassa olevan lain tapaan vain vakuutusosakeyhtiöitä, koska käytännössä ei ole edelleenkään havaittu olevan tarvetta keskinäisten vakuutusyhtiöiden jakautumista koskeville säännöksille. Jakautumista koskevan määritelmän mukaan jakautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat vastikkeena vastaanottavan yhtiön osakkeita. Keskinäisessä vakuutusyhtiössä vakuutuksenottajat ovat yhtiön osakkaita, osakkuus on sidoksissa vakuutuksenottamiseen ja osakkuus ei ole erikseen luovutettavissa. Osakeyhtiöiden jakautumista koskevat periaatteet eivät sellaisenaan soveltuisi keskinäiseen vakuutusyhtiöön. Vakuutuskannan luovutuksilla ja uusien yhtiöiden perustamisilla voidaan kuitenkin yleensä toteuttaa samankaltaisia järjestelyjä kuin jakautumisella.

Jakautumista koskeva sääntely on ehdotuksessa pyritty saattamaan muodoltaan mahdollisimman paljon sulautumissääntelyn kaltaiseksi. Sääntely ei voimassa olevan lain tapaan perustu viittauksiin vakuutusyhtiölain sulautumissääntelyyn, vaan viittauksiin nykyisen osakeyhtiölain jakautumista koskeviin säännöksiin.

Sisällöllisesti jakautumissääntelyä on uudistettu nykyisen osakeyhtiölain periaatteiden mukaisesti. Jakautumista koskevaa menettelyä on nopeutettu ja yksinkertaistettu sulautumismenettelyä vastaavasti.

Lisäksi jakautumissääntelyn soveltamisalaa ehdotetaan laajennettavaksi muun muassa sallimalla jakautuminen toimivaan eli aiemmin perustettuun vakuutusosakeyhtiöön tai, jos jakautumisessa ei siirry vakuutuskantaa tai sen osaa, muuhun osakeyhtiöön. Tällöin kyseessä on itse asiassa jakautumisen ja absorptiosulautumisen yhdistelmä. Tällaiseen jakautumiseen ei kuitenkaan edes vastaanottavassa yhtiössä sovelleta sulautumista koskevia säännöksiä, vaan ehdotettu jakautumissääntely sisältää myös vastaanottavaa yhtiötä koskevat säännökset.

Jakautumissääntelyn soveltamisalaa ehdotetaan myös osittain rajoitettavaksi. Voimassa olevan lain mukaan selvitystilassa ollut vakuutusosakeyhtiö on voinut jakautua. Voimassa oleva sääntely on tältä osin perustunut sulautumista koskevaan sääntelyyn, joka puolestaan on perustunut entisen osakeyhtiölain vastaaviin säännöksiin. Toisaalta vakuutusosakeyhtiön jakautumisen osalta jo voimassa olevan lain mukaan on edellytetty, että jakautumiseen osallistuvien yhtiöiden on täytettävä jakautumisen jälkeen vastuuvelan katetta ja vakavaraisuutta koskevat vaatimukset. Nämä säännökset huomioon ottaen ei ole perusteltua, että selvitystilassa oleva vakuutusosakeyhtiö voisi jakautua, jos jakautuva yhtiö olisi jakautumisen jälkeenkin selvitystilassa. Selvitystilassa olevan vakuutusosakeyhtiön jakautuminen ei olisi myöskään perusteltua vakuutuksenottajien kannalta, jos osa vakuutuskannasta jäisi jakautuvaan selvitystilassa olevaan yhtiöön jakautumisen jälkeen. Edellä mainituin perustein jakautumisen osalta ehdotetaan, että selvitystilassa olevan vakuutusyhtiön jakautuminen ei olisi jatkossa mahdollista. Selvitystilassa oleva vakuutusyhtiö voisi kuitenkin voimassa olevan lain tapaan sulautua ehdotetun 19 luvun sääntelyn mukaisesti edellyttäen, että vastaanottava yhtiö täyttäisi vastuuvelan katetta ja vakavaraisuutta koskevat vaatimukset. Lisäksi selvitystilassa oleva yhtiö voisi luovuttaa vakuutuskannan tai sen osan toiselle vakuutusyhtiölle ehdotetun selvitystilaa koskevan 23 luvun mukaisesti.

Koska jakautumiseen toimivaan yhtiöön voi osallistua muita yhtiöitä ja niiden osakkeenomistajia, jakautuminen voi nykyistä selvemmin vaikuttaa osakkeenomistajien asemaan yhtiössä. Jakautumisessa toimivaan yhtiöön jakautuvan yhtiön osakkeenomistajat eivät juuri koskaan saa samaa omistusosuutta tai muuten vastaavia oikeuksia vastaanottavasta yhtiöstä kuin, mikä heillä oli jakautuvassa yhtiössä. Tämän johdosta ehdotus sisältää näissä tilanteissa sulautumismenettelyä vastaavan lunastusmenettelyn.

Lunastusmenettelyä ei sovelleta perustettavaan yhtiöön tapahtuvassa jakautumisessa. Lunastusoikeutta ei ole tarpeen ulottaa jakautumisiin, joissa jakautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat vastaanottavassa yhtiössä saman omistusosuuden ja samat oikeudet kuin jakautuvassa yhtiössä. Muunlaiset jakautumiset perustettavaan yhtiöön edellyttävät kaikkien osakkeenomistajien suostumusta.

Menettelyn ja sääntelyn kirjoitustavan yhtenevyyden johdosta jakautumismenettelyyn voidaan usein soveltaa sulautumiseen sovellettavia periaatteita lähes sellaisinaan, ellei tämän lain tai tämän lain nojalla sovellettavien nykyisen osakeyhtiölain perusteluissa toisin mainita tai asiayhteydestä muuta johdu.

Yleiset säännökset

1 §. Osakeyhtiölain soveltaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi nykyisen osakeyhtiölain 17 luvun soveltamisesta. Ehdotuksen mukaan vakuutusosakeyhtiön jakautumiseen sovellettaisiin kaikkia muita osakeyhtiölain 17 luvun säännöksiä lukuun ottamatta pykälän 1 momentissa mainittuja säännöksiä. Pykälän 1 momentissa mainitut osakeyhtiölain säännökset ehdotetaan korvattavaksi jäljempänä mainituilla vakuutusyhtiölain 20 luvun säännöksillä. Osakeyhtiölain 17 luvun 1 § ehdotetaan korvattavaksi vakuutusyhtiölain tämän luvun 2 §:n säännöksillä. Osakeyhtiölain 17 luvun 4 §:n 2 momentti sisältää lieventävän säännöksen 17 luvun 4 §:n 1 momentin säännöksestä. Ehdotuksen mukaan kyseistä lievennystä ei tulisi sallia vakuutusosakeyhtiöiden osalta. Voimassa olevan lain mukaan kyseinen helpotus olisi edellyttänyt Vakuutusvalvontaviraston suostumusta. Osakeyhtiölain 17 luvun 8 §:n säännökset yrityssaneerauksesta eivät sovellu vakuutusyhtiöihin. Osakeyhtiölain 17 luvun 9 §:n 1 ja 2 momenteissa säädetään toimivaltaisesta elimestä jakautumisesta päättämiseen. Vakuutusosakeyhtiöiden osalta osakeyhtiölain säännös ehdotetaan korvattavaksi tämän luvun 7 §:n 1 momentin säännöksellä. Osakeyhtiölain 17 luvun 11 §:ssä säädetään asiakirjojen nähtävänä pitämisestä ja lähettämisestä. Osakeyhtiölain säännökset ehdotetaan korvattavaksi tämän luvun 8 §:n säännöksellä. Osakeyhtiölain 17 luvun 14 §:ssä säädetään jakautumisen täytäntöönpanoilmoitukselle säädetystä määräajasta. Kyseinen osakeyhtiölain säännös ei sovellu vakuutusosakeyhtiöihin. Ehdotuksen mukaan kuuden kuukauden määräaika laskettaisiin Vakuutusvalvontaviraston suostumuksen myöntämisestä tämän luvun 12 §:n mukaisesti. Osakeyhtiölain 17 luvun 15 §:n 3 momentissa säädetään selvitystilassa olevan yhtiön jakautumisesta. Kyseistä säännöstä ei ehdoteta sovellettavaksi vakuutusyhtiöihin, koska vakuutusosakeyhtiön jakautuminen ei tulisi olla mahdollista jakautuvan yhtiön ollessa selvitystilassa. Osakeyhtiölain 17 luvun 16 §:n 6 momentissa säädetään jakautumiseen osallistuvien yhtiöiden yhteisvastuusta jakautuvan yhtiön velasta. Kyseistä säännöstä ei ehdoteta sovellettavaksi vakuutusyhtiöihin, vaan se korvattaisiin ehdotetulla 14 §:n 2 momentin säännöksellä. Osakeyhtiölain 17 luvun 19 §:n 1 momentti ehdotetaan korvattavaksi vakuutusyhtiölain 20 luvun 17 §:n 1 momentin säännöksellä. Osakeyhtiölain 17 luvun 22 §:n 1 momentin viittausta 4 §:n 2 momentin säännökseen, 23 §:n viittausta 8 §:n yrityssaneerausta koskeviin säännöksiin, 24 §:n ja 25 §:n viittausta 15 §:n 3 momentin säännökseen ei sovelleta vakuutusyhtiöihin edellä tämän pykälän perusteluissa mainituista syistä. Myöskään osakeyhtiölain 17 luvun 25 §:n 1 momentin säännöstä jakautumisen täytäntöönpanoilmoitukselle säädetystä määräajasta ei sovellettaisi vakuutusyhtiöihin. Ehdotuksen mukaan kuuden kuukauden määräaika laskettaisiin Vakuutusvalvontaviraston suostumuksen myöntämisestä vakuutusyhtiölain 20 luvun 17 §:n 3 momentin mukaisesti.

Pykälän 2 momentissa selvennetään, että osakeyhtiölain 17 luvun säännökset velkojista tarkoittavat vakuutusosakeyhtiöiden osalta muita velkojia kuin vakuutusvelkojia. Vakuutusvelkojia koskevat säännökset sisältyvät vakuutusyhtiölain erityissäännöksiin.

Jakautumisen määritelmä ja edellytykset

2 §. Jakautuminen ja jakautumisen toteuttamistavat. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vakuutusosakeyhtiön jakautumisen määritelmästä ja jakautumisen toteuttamistavoista.

Pykälän 1 momentti sisältäisi jakautumisen määritelmän. Ehdotus vastaa muotoilultaan ehdotetun 19 luvun 2 §:n sulautumisen määritelmää ja ehdotetuilta muutoksiltaan nykyisen osakeyhtiölain 17 luvun 1 §:n säännöstä. Ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan lain 16 b luvun 1 §:n alkuosa.

Jakautumisen määritelmä poikkeaa sulautumisen määritelmästä siten, että jakautuva vakuutusosakeyhtiö voi siirtää joko koko vakuutuskantansa tai osan siitä vastaanottavalle yhtiölle. Vastaanottavia yhtiöitä on yleensä vähintään kaksi, mutta osittaisjakautumisessa vastaanottavia vakuutusosakeyhtiöitä tai muita osakeyhtiöitä voi olla vain yksikin.

Voimassa olevan lain mukaan jakautuminen on voinut tapahtua perustettavaan vakuutusosakeyhtiöön tai, jos jakautumisessa ei siirry vakuutuskantaa, myös muulle perustettavalle osakeyhtiölle. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että jakautuminen voisi tapahtua perustettavan yhtiön lisäksi myös toimivaan vakuutusosakeyhtiöön tai muuhun osakeyhtiöön, jos jakautumisessa ei siirry vakuutuskantaa tai sen osaa. Lisäksi jakautumista muuhun osakeyhtiöön ehdotetaan helpotettavaksi siten, että tarvittaessa osakeyhtiö voidaan muuttaa vakuutusyhtiöksi jakautumisen yhteydessä edellyttäen, että jakautumissuunnitelman yhteydessä vastaanottavalle yhtiölle haetaan ehdotetun 5 §:n 3 momentin mukaisesti toimilupa vakuutustoiminnan harjoittamista varten.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin olettamasäännöstä, jonka mukaan jakautumisessa jakautuvan vakuutusosakeyhtiön osakkeenomistajista tulee vastaanottavan vakuutusosakeyhtiön tai muun osakeyhtiön osakkeenomistajia. Muun kuin osakevastikkeen käyttöä ei kuitenkaan ehdoteta rajoitettavaksi. Ehdotus vastaa nykyisen osakeyhtiölain 17 luvun 1 §:ää.

Jakautumisessa perustettavaan vakuutusosakeyhtiöön tai muuhun osakeyhtiöön, jossa jakautuvan vakuutusosakeyhtiön osakkeenomistajat saavat kaikki perustettavan vakuutusyhtiön tai muun osakeyhtiön osakkeet, vastaanottava yhtiö voi yleensä antaa osakkeitaan jakautumisvastikkeena samassa suhteessa kuin osakkeenomistajilla on osakkeita jakautuvassa yhtiössä. Murto-osaista osakevastiketta ei tällöin lainkaan synny eikä sen sijaan tulevan rahavastikkeen maksamiselle ole tarvetta. Osakkeenomistajilla ei tällaisessa jakautumisessa ole oikeutta vaatia osakkeidensa lunastamista, mutta muun kuin osakkeenomistajan omistusta jakautuvassa vakuutusosakeyhtiössä vastaavan vastikkeen antaminen voi tapahtua vain osakkeenomistajan suostumuksella.

Jakautumisessa toimivaan yhtiöön voidaan absorptiosulautumista vastaavalla tavalla olla antamatta jakautumisvastiketta. Jakautumisvastikkeen antamatta jättäminen on yhdenvertaisuusperiaatteen johdosta mahdollista vain vastiketta vaille jääneen suostumuksella.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi, että vastaanottavalle vakuutusosakeyhtiölle on myös siirrettävä jakautuvaa vakuutuskantaa vastaava osa jakautuvan vakuutusosakeyhtiön tasoitusmäärästä ja yhteistakuuerästä. Koska tasoitusmäärä ja yhteistakuuerä liittyvät niin olennaisesti korvausvastuuseen, ehdotetaan, että laissa nimenomaan säädetään jakautuvan yhtiön velvollisuudesta siirtää siirtyvää vakuutuskantaa vastaava osa jakautuvan yhtiön tasoitusmäärästä ja yhteistakuuerästä vastaanottavalle yhtiölle. Ehdotus on uusi ja sillä täsmennetään sosiaali- ja terveysministeriön määräystä (1999:65) tasoitusmäärän ja yhteistakuuerän siirrosta vakuutuskannan luovutuksessa, vastuun siirtämisessä, sulautumisessa ja jakautumisessa. Mainittua määräystä ehdotetaan täsmennettäväksi myös jäljempänä jakautumissuunnitelmaa koskevassa 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa. Tasoitusmäärän siirtoa koskevien perusteiden hakemisesta ehdotetaan säädettäväksi jäljempänä 5 §:n 2 momentissa.

Pykälän 4 momentissa säädetään vakuutusosakeyhtiön jakautumisen toteuttamistavoista. Ehdotuksen mukaan jakautumisen toteuttamistapoihin sovellettaisiin osakeyhtiölain 17 luvun 2 §:n säännöksiä, jossa säädetään kokonais- ja osittaisjakautumisesta. Ehdotetusta 1 momentista seuraa, että vakuutusyhtiöiden osalta jakautumisessa vakuutuskanta siirtyy osana velkoja vastaanottavalle yhtiölle Ehdotuksen mukaan jakautuminen voi siten tapahtua joko siten, että jakautuvan yhtiön koko vakuutuskanta sekä kaikki muut varat ja velat siirtyvät kahdelle tai useammalle vastaanottavalle yhtiölle ja jakautuva yhtiö purkautuu (kokonaisjakautuminen) tai siten, että osa jakautuvan yhtiön vakuutuskannasta, varoista ja veloista siirtyy yhdelle tai useammalle vastaanottavalle yhtiölle (osittaisjakautuminen). Osakeyhtiölain mukaisesti jakautuminen voi tapahtua joko toimivaan tai perustettavaan vakuutusosakeyhtiöön tai muuhun osakeyhtiöön.

Ehdotus ei sisällä voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 b luvun 1 §:n 3 momenttia vastaavaa säännöstä nykyisen osakeyhtiölain mukaisesti. Jakautumista koskevat säännökset eivät siten sisällä viittaussäännöksiä osakeantia, osakepääoman korotusta eivätkä yhtiön purkamista koskeviin säännöksiin. Näistä säännöksistä ilmeneviä periaatteita voidaan kuitenkin soveltaa jakautumisessa.

3 §. Jakautumissuunnitelma ja tilintarkastajan lausunto. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi jakautumissuunnitelmasta, sen vähimmäissisällöstä ja tilintarkastajan lausunnosta.

Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusosakeyhtiön jakautumisessa jakautumissuunnitelmaan sovelletaan osakeyhtiölain 17 luvun 3 §:n säännöksiä ja ehdotetun pykälän 1 momentissa erikseen säädettyjä vaatimuksia.

Osakeyhtiölain 17 luvun 3 §:n säännökset jakautumissuunnitelman sisällöstä vastaavat suurelta osin vakuutusyhtiöiden sulautumiseen ehdotetun 19 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla sovellettavia osakeyhtiölain 16 luvun 3 §:n säännöksiä sulautumissuunnitelman sisällöstä. Lisäksi jakautumissuunnitelmassa on nykyisen osakeyhtiölain periaatteiden mukaisesti uutta se, että samassa jakautumissuunnitelmassa voidaan määrätä jakautumisesta sekä perustettavaan että toimivaan vakuutusosakeyhtiöön tai muuhun osakeyhtiöön.

Pykälän 1 momentin 1 kohta vastaa ehdotetun 19 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohtaa sulautumissuunnitelman sisällöstä. Kohdassa tarkoitettu siirtyvä vakuutuskanta ja sen katteena siirrettäväksi sovittu varallisuus on kuitenkin yksilöitävä sellaisella tarkkuudella, joka käytännössä on mahdollista. Lisäksi ehdotuksen on oltava sellainen, että vakuutusvelkoja tai muu velkoja voi sen perusteella todeta, minkä yhtiön vastattavaksi hänen saatavansa tulee. Tältä osin viitataan muutoin niihin perusteluihin, joita on esitetty sulautumista koskevan 19 luvun 3 §:n yksityiskohtaisten perustelujen yhteydessä.

Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan jakautumissuunnitelmassa on oltava selvitys siirtyvästä tasoitusmäärästä ja yhteistakuuerästä. Ehdotus perustuu osittain sulautumista koskevan vastaavan säännöksen tapaan sosiaali- ja terveysministeriön määräyksen (1999:65) tasoitusmäärän ja yhteistakuuerän siirrosta vakuutuskannan luovutuksessa, vastuun siirtämisessä, sulautumisessa ja jakautumisessa, joka ehdotetaan kumottavaksi tällä lailla. Mainitun määräyksen mukaan yhtiöiden jakautuessa vastaanottavan yhtiön on haettava Vakuutusvalvontaviraston vahvistus perusteille, jotka koskevat jakautumisesta johtuvaa tasoitusmäärän siirtoa. Tasoitusmäärän siirtoa koskevien perusteiden hakemista koskeva säännös ehdotetaan lisättäväksi jäljempänä 5 §:n 2 momentin säännökseen. Tämän lisäksi selvyyden vuoksi tämän pykälän 1 momentin 2 kohdassa ehdotetaan, että jakautumiseen osallistuvien vakuutusyhtiöiden on annettava jakautumissuunnitelmassa selvitys jakautuvasta tasoitusmäärästä ja yhteistakuuerästä. Ehdotuksella täsmennetään yhdessä edellä ehdotetun 2 §:n 3 momentin säännöksen kanssa mainitun sosiaali- ja terveysministeriön määräyksen säännöksiä tasoitusmäärästä ja yhteistakuuerästä jakautumisessa.

Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan jakautumiseen osallistuvien yhtiöiden on voimassa olevaa lakia vastaavasti täytettävä jakautumisen jälkeenkin vastuuvelan katetta koskevat säännökset ja vakavaraisuusvaatimukset. Tämä on huomioitava erityisesti sovellettaessa osakeyhtiölain 17 luvun 3 §:n 2 momentin 10 kohtaa, jota sovelletaan osakeyhtiölain perustelujen mukaan esimerkiksi osittaisjakautumisessa. Ehdotus vastaa, mitä sulautumisen osalta on ehdotettu 19 luvun 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa.

Pykälän 2 momentin mukaan tilintarkastajan lausuntoon sovelletaan osakeyhtiölain 17 luvun 4 §:n 1 momentin säännöksiä. Momentissa tarkoitetulta tilintarkastajalta edellytettäisiin kuitenkin edellä 7 luvun 3 §:ssä tarkoitettua pätevyyttä. Ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 b luvun 2 §:n 1 momentin nojalla sovellettavan 16 luvun 6 §:n säännökset riippumattoman asiantuntijan lausunnosta.

Pykälä vastaa esitetyin muutoksin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 b luvun 2 §:ää.

Jakautumismenettely

4 §. Jakautumissuunnitelman rekisteröinti, kuulutukset muille velkojille kuin vakuutusvelkojille ja rekisteriviranomaisen ilmoitus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi jakautumissuunnitelman rekisteröinnistä, kuulutuksista muille velkojille kuin vakuutusvelkojille ja rekisteriviranomaisen ilmoituksesta.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että jakautumissuunnitelman rekisteröintiin, muille velkojille kuin vakuutusvelkojille tehtävään kuulutukseen ja vakuutusyhtiön kirjalliseen ilmoitukseen sovelletaan nykyisen osakeyhtiölain 17 luvun 5—7 §:n säännöksiä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi, että osakeyhtiölain 17 luvun 5 §:n 1 momenttia ja 6 §:n 3 momenttia sovellettaessa tilintarkastajalla tarkoitetaan tilintarkastajaa, jolla on tämän lain 7 luvun 3 §:n mukainen pätevyys.

Pykälän 3 momentin mukaan rekisteriviranomaisen on ilmoitettava tiedot sulautumista vastustaneista velkojista paitsi osakeyhtiölain 17 luvun 15 §:n 2 momentin mukaisesti vakuutusyhtiölle myös Vakuutusvalvontavirastolle. Vakuutusvalvontavirastolle tarkoitettua ilmoitusta ei tarvitsisi tehdä, jos vastustavia velkojia ei määräpäivään mennessä ilmoittaudu.

Pykälä vastaa ehdotettua 19 luvun 4 §:ää.

5 §. Vakuutusvalvontaviraston suostumuksen hakeminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi Vakuutusvalvontaviraston suostumuksen hakemisesta sekä yhtiöjärjestyksen vahvistamisesta jakautumisen yhteydessä.

Pykälän 1 momentin mukaan kuukauden kuluessa jakautumissuunnitelman allekirjoittamisesta jakautuvan ja, jos jakautuminen tapahtuu toimivaan yhtiöön, myös vastaanottavan yhtiön on haettava Vakuutusvalvontaviraston suostumus jakautumissuunnitelmalle. Ehdotus poikkeaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 b luvun 4 §:n 1 momentin säännöksestä siten, että ehdotuksessa huomioidaan, että jakautuminen voi tapahtua myös toimivaan vakuutusosakeyhtiöön, jolloin myös vastaanottavan yhtiön on haettava Vakuutusvalvontaviraston suostumusta jakautumiseen. Lisäksi erona on, että Vakuutusvalvontaviraston lupaa jakautumiselle ei haeta kahden kuukauden kuluessa jakautumissuunnitelman hyväksymisestä, vaan lupaa on haettava jo kuukauden kuluessa jakautumissuunnitelman allekirjoittamisesta.

Ehdotuksen mukaan kuukauden kuluessa jakautumissuunnitelman allekirjoittamisesta ja Vakuutusvalvontavirastolta haettavan suostumuksen yhteydessä on myös haettava Vakuutusvalvontaviraston vahvistus yhtiöjärjestyksille tai niiden muutoksille. Ehdotuksen mukaan sekä jakautuvan että yhden tai useamman vastaanottavan vakuutusosakeyhtiön on haettava vahvistus jakautumisen vaatimalle yhtiöjärjestyksen muutokselle. Jos jakautuminen toteutetaan uuteen perustettavaan vakuutusosakeyhtiöön, jakautuvan vakuutusosakeyhtiön on haettava vahvistus perustettavan vakuutusosakeyhtiön yhtiöjärjestykselle. Mikäli vakuutusosakeyhtiö jakautuu muuhun osakeyhtiöön, jolle ei siirry vakuutuskantaa, yhtiöjärjestykseen sovelletaan, mitä osakeyhtiölain 17 luvussa säädetään yhtiöjärjestyksestä.

Osakeyhtiölain 17 luvun 5 §:n säännöksistä johtuen samassa 1 momentissa tarkoitetussa määräajassa jakautumiseen osallistuvien vakuutusyhtiöiden on lisäksi ilmoitettava jakautumissuunnitelma rekisteröitäväksi. Osakeyhtiölain linjausten mukaisesti jakautumissuunnitelmaan on rekisteröinnin yhteydessä liitettävä ainoastaan edellä 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun tilintarkastajan lausunto. Vastaavasti kuten sulautumisen osalta on ehdotettu, momenttiin ehdotetaan lisättäväksi selvyyden vuoksi säännös, jonka mukaan jakautuvan vakuutusosakeyhtiön on kuitenkin toimitettava Vakuutusvalvontavirastolle ehdotetussa 8 §:ssä tarkoitetut asiakirjat tiedoksi jakautumissuunnitelman yhteydessä.

Pykälän 2 momentin mukaan jakautuvan vakuutusosakeyhtiön on haettava 1 momentissa tarkoitetun hakemuksen yhteydessä Vakuutusvalvontaviraston vahvistus tasoitusmäärän siirtoa koskeville perusteille. Ehdotus poikkeaa sulautumista koskevasta vastaavasta 19 luvun 5 §:n 2 momentin ehdotetusta säännöksestä siten, että sulautumisessa siirretään sulautuvan yhtiön koko tasoitusmäärä, kun taas jakautumisessa jakautuvan yhtiön tasoitusmäärä tulee jakaa vastaanottavien yhtiöiden ja mahdollisesti myös jakautuvan yhtiön kesken. Tämän jaon voi tehdä vain jakautuva yhtiö. Vastaanottavan yhtiön tulee vahvistuttaa tasoitusmäärän peruste esittämällä, miten vastaanotetut tasoitusmäärät käsitellään tasoitusmäärän laskennassa Ehdotus perustuu sosiaali- ja terveysministeriön määräykseen tasoitusmäärän ja yhteistakuuerän siirrosta vakuutuskannan luovutuksessa, vastuun siirtämisessä, sulautumisessa ja jakautumisessa (1999:65), joka ehdotetaan kumottavaksi ja siirrettäväksi lakiin.

Pykälän 3 ja 4 momentin mukaan vastaanottavan vakuutusosakeyhtiön on momenteissa mainituissa tilanteissa haettava Vakuutusvalvontavirastolta joko toimilupaa vakuutustoiminnan harjoittamiseksi tai aikaisemmin myönnetyn toimiluvan laajentamista. Ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 b luvun 4 §:n 5 momentin olettamasäännös, jonka mukaan vastaanottavat yhtiöt saavat jakautumisessa toimiluvan siltä osin kuin niille siirtyy jakautumisessa vakuutuskantaa, jollei virasto toisin määrää. Ehdotetut 3 ja 4 momentit vastaavat sisällöltään sulautumista koskevaa 19 luvun 5 §:n 3 ja 4 momenttia.

Pykälän 5 momentin mukaan jakautuvan vakuutusosakeyhtiön on osittaisjakautumisessa haettava Vakuutusvalvontavirastolta toimiluvan rajoittamista siltä osin kuin se on tarpeellista. Voimassa olevan lain 16 b luvun 4 §:n 5 momentin mukaan osittaisjakautumisessa luovuttavan vakuutusosakeyhtiön toimilupa jää voimaan vain siltä osin kuin sille jää vakuutuskantaa, jollei virasto toisin määrää. Ehdotuksen mukaan toimiluvan rajoittamista on erikseen haettava, mikäli vakuutusosakeyhtiön harjoittama vakuutustoiminta tosiasiallisesti rajoittuu ennen jakautumista voimassa olleeseen toimiluvan kattavuuteen verrattuna. Vaihtoehtoisesti vakuutusosakeyhtiö voi jättää toimiluvan ennalleen, mikäli yhtiön tarkoituksena on jatkaa toimiluvan mukaisen vakuutustoiminnan harjoittamista osittaisjakautumisen jälkeenkin. Ehdotuksen tarkoituksena on varmistaa toimiluvan ja toimiluparekisterin ajantasaisuus, mitä voimassa olevan lain olettamasäännös ei turvaa.

Ehdotetun pykälän tarkoituksena on selkeyttää jakautumismenettelyn eri vaihteita ja toisaalta nopeuttaa jakautumismenettelyä.

6 §. Vakuutusvalvontaviraston kuulutus vakuutusvelkojille. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi Vakuutusvalvontaviraston kuulutuksesta vakuutusvelkojille.

Pykälän 1 momentin mukaan jakautumista koskevasta hakemuksesta Vakuutusvalvontaviraston on aloitettava vakuutusvelkojille osoitettu kuulutusmenettely, jollei hakemusta ole enemmittä selvityksittä hylättävä. Edellä 5 §:ssä tarkoitetusta uudistuksesta johtuen myös Vakuutusvalvontaviraston kuulutusmenettely voidaan aloittaa heti jakautumista koskevasta hakemuksesta ja ennen sulautumispäätöstä. Näin ollen Vakuutusvalvontaviraston kuulutusmenettely aikaistuu voimassa olevaan lakiin verrattuna. Ehdotuksen mukaan muistutusten tekemiseen on kuitenkin varattava aikaa vähintään kuukausi ja enintään kaksi kuukautta. Muilta osin ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 b luvun 4 §:n 2 momenttia.

Vakuutusvalvontaviraston kuulutusmenettelyn ajoitusta koskeva ehdotus perustuu sulautumismenettelyä vastaavasti nykyisen osakeyhtiölain 17 luvun 6 §:ään. Osakeyhtiölain mukaan jakautumissuunnitelman rekisteröinnin jälkeen ja siis ennen jakautumispäätöstä rekisteriviranomainen voi jakautuvan yhtiön hakemuksesta antaa välittömästi vakuutusyhtiön muille velkojille kuin vakuutusvelkojille kuulutuksen, joka koskee näiden oikeutta vastustaa jakautumista. Osakeyhtiölain mukaan kuulutuksen antamista on kuitenkin haettava viimeistään neljän kuukauden kuluessa jakautumissuunnitelman rekisteröimisestä tai jakautuminen raukeaa.

Pykälän 2 momentissa säädetään kuulutuksen antamisesta vastaanottavan yhtiön vakuutusvelkojille. Mikäli Vakuutusvalvontavirasto katsoo, että vakuutusvelkojat eivät muuten saa riittävän tehokkaasti tietoa kuulutuksesta, Vakuutusvalvontavirasto voi esimerkiksi määrätä, että kuulutus olisi julkaistava useammassa sanomalehdessä tai toimitettava erityistapauksessa jokaiselle vakuutuksenottajalle, jonka osoite on yhtiön tiedossa. Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 b luvun 4 §:n 2 momentin loppuosaa.

7 §. Jakautumisesta päättäminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi toimivaltaisesta elimestä päättää jakautumisesta. Pykälässä ehdotetaan sulautumista koskevaa 19 luvun 7 §:ää vastaavasti säädettäväksi jakautumisesta päättävistä elimistä jakautumiseen osallistuvissa yhtiöissä, päätöksen ajankohdasta, päätöksentekotavasta, yhtiökokouskutsusta, asiakirjojen nähtävillä pitämisestä ja lähettämisestä sekä jakautumispäätöksen oikeusvaikutuksista.

Pykälän 1 momentin mukaan jakautumisesta päättää yhtiökokous sekä jakautuvassa että vastaanottavassa toimivassa vakuutusosakeyhtiössä. Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 b luvun 3 §:n 1 momentin säännöstä kuitenkin siten, että ehdotuksessa otettaisiin huomioon mahdollisuus jakautua toimivaan vakuutusosakeyhtiöön osakeyhtiölain linjausten mukaisesti. Ehdotuksessa poikettaisiin kuitenkin osakeyhtiölain 17 luvun 9 §:n 2 momentin vastaavista säännöksistä siten, että vastaanottavassa vakuutusosakeyhtiössä jakautumisesta päättäisi hallituksen sijaan yhtiökokous. Tältä osin viitataan sulautumista koskeviin perusteluihin.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin 1 momentista poiketen, että jos vastaanottava yhtiö olisi kuitenkin muu yhtiö kuin vakuutusosakeyhtiö, vastaanottavassa osakeyhtiössä jakautumisesta päättäisi hallitus. Ehdotus vastaisi tältä osin osakeyhtiölain 17 luvun 9 §:n 2 momentin säännöstä.

Pykälän 3 momentin 1 kohdan mukaan vakuutusosakeyhtiön jakautumispäätöksen ajankohtaan sovelletaan osakeyhtiölain 17 luvun 9 §:n 3 momenttia. Osakeyhtiölain mukaan yhtiökokous on pidettävä jakautumisen raukeamisen uhalla neljän kuukauden kuluessa jakautumissuunnitelman rekisteröimisestä. Määräaika on asetettu sen turvaamiseksi, että jakautumissuunnitelmassa annetut tiedot ovat riittävän tuoreita jakautumisesta päätettäessä.

Lisäksi pykälän 3 momentin 1 kohdan mukaisesti vakuutusosakeyhtiön jakautumiseen sovellettaisiin osakeyhtiölain 17 luvun 9 §:n 4 momentin säännöstä määräenemmistöpäätöksestä. Kyseinen säännös soveltuu vakuutusosakeyhtiöihin ehdotetun 5 luvun 20 §:n 5 momentin viittaussäännöksen mukaisesti.

Lisäksi osakeyhtiölain linjausten mukaisesti jakautumisessa perustettavaan vakuutusosakeyhtiöön tai muuhun yhtiöön osakkeenomistajalla ei ole oikeutta vaatia lunastusta. Näin ollen osakeyhtiölain mukaan päätökselle vaaditaan lisäksi sellaisen osakkeenomistajan suostumus, joka ei perustettavassa vastaanottavassa vakuutusosakeyhtiössä tai muussa yhtiössä saa samaa omistusosuutta ja vastaavia oikeuksia kuin jakautuvassa vakuutusosakeyhtiössä. Vastaavilla oikeuksilla säännöksessä tarkoitetaan muun muassa erilajisten osakkeiden tuottamia oikeuksia sekä muita yhtiöjärjestyksen määräyksiä. Esimerkiksi lunastuslausekkeen ottaminen vastaanottavan vakuutusosakeyhtiön tai muun yhtiön yhtiöjärjestykseen edellyttää osakkeenomistajien suostumusta, jos jakautuvan vakuutusosakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä ei ole vastaavaa lauseketta. Säännös merkitsee lievää tiukennusta jakautumisen päätöksentekoedellytyksissä. Koska jakautuminen, jossa osakkeenomistajille annetaan aikaisemmasta poikkeava vastike, saattaa nykyäänkin olla yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen, sääntelyn kiristyminen on osittain näennäistä.

Sen lisäksi, mitä osakeyhtiölain 17 luvun 9 §:n 4 momentissa säädetään, ehdotetun 5 luvun 20 §:n 3 momentista johtuu, että päätös on jakautuvassa vakuutusosakeyhtiössä, jossa on useita osakelajeja, tehtävä osakelajikohtaisella määräenemmistöllä.

Ehdotus vastaa esitetyin muutoksin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 b luvun 3 §:ää.

Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan yhtiökokouskutsuun sekä optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien haltijoille tehtäviin kutsuihin sovelletaan osakeyhtiölain 17 luvun 10 §:ää, joka vastaa sulautumista koskevaa sääntelyä. Ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 b luvun 3 §:n 4 momentin nojalla sovellettava 16 luvun 9 §:n 1 momentti.

Osakeyhtiölain 17 luvun 10 §:n säännösten lisäksi kokouskutsuun sovelletaan, mitä ehdotetun 5 luvun 15 §:n 2 momentin 3 kohdassa säädetään jakautumisesta. Mainitun säännöksen mukaan jokaiselle osakkaalle, jonka osoite on yhtiön tiedossa, on lähetettävä kirjallinen kutsu, jos kokouksessa käsitellään vakuutusyhtiön jakautumista. Ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 8 luvun 8 a §:n 2 momentin säännös jakautumisesta.

Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan jakautumispäätöksen oikeusvaikutuksiin sovelletaan osakeyhtiölain 17 luvun 12 §:n säännöksiä. Ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 b luvun 3 §:n 4 momentin nojalla sovellettava 16 luvun 10 §:n 2 ja 3 momentti ja 11 §.

8 §. Asiakirjojen nähtävänä pitäminen ja niiden lähettäminen. Pykälä vastaa sisällöltään nähtävänä pidettävistä ja osakkeenomistajille vaatimuksesta lähettävistä asiakirjoista 19 luvun 8 §:ssä ehdotettuna.

9 §. Lunastamismenettely. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi jakautumisvastikkeen sekä optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien lunastamisesta.

Ehdotuksen mukaan jakautumisvastikkeen sekä optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien lunastamiseen sovelletaan nykyisen osakeyhtiölain 17 luvun 13 §:n säännöksiä. Osakeyhtiölain 17 luvussa tarkoitettu lunastamismenettely vastaa pitkälti vakuutusyhtiön sulautumiseen sovellettavaa osakeyhtiölain 16 luvun 13 §:ää osakkeiden ja takuuosuuksien sekä optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin tai takuuosuuksiin oikeuttavien erityisten oikeuksien lunastussäännöksistä.

Nykyisen osakeyhtiölain 17 luvun 13 §:n linjausten mukaisesti säännös eroaa kuitenkin sulautumista siten, että osakkeenomistajalla on oikeus vaatia ainoastaan toimivalta vastaanottavalta vakuutusosakeyhtiöltä tai muulta yhtiöltä saamansa vastikkeen lunastamista. Osittaisjakautumisessa osakkeenomistajalla ei ole oikeutta saada jakautuvan vakuutusosakeyhtiön osakkeitaan lunastetuiksi. Osittaisjakautumisessa toimivaan vakuutusosakeyhtiöön tai muuhun yhtiöön lunastusta vaativa osakkeenomistaja säilyttää osakkeenomistajan asemansa jakautuvassa vakuutusosakeyhtiössä. Jos vakuutusosakeyhtiö jakautuu samanaikaisesti yhtäältä perustettavaan ja toisaalta toimivaan vakuutusosakeyhtiöön tai muuhun yhtiöön, jakautuvan vakuutusosakeyhtiön osakkeenomistaja säilyttää oikeuden vastikkeeseen perustettavasta vakuutusosakeyhtiöstä tai muusta yhtiöstä, vaikka hän vaatisikin vastikkeensa lunastamista toimivaan vakuutusosakeyhtiöön tai muuhun yhtiöön jakautumisen osalta.

Jakautumisessa perustettavaan vakuutusosakeyhtiöön tai muuhun osakeyhtiöön osakkeenomistajalla ei ole lainkaan lunastusoikeutta.

Optio-oikeuden ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien haltija voi osakeyhtiölain 17 luvun 13 §:n mukaisesti vaatia lunastusta kaikissa jakautumisissa, ellei asiasta sovita toisin oikeuksien ehdoissa tai muutoin. Optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien lunastushinnan määräytymiseen ja sen suorittamiseen sovelletaan osakeyhtiölain linjauksia.

Ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 b luvun 1 §:n 3 momentin viittaus 16 luvun 3 §:ään ja 16 b luvun 3 §:n 5 momentin viittaus 16 luvun 12 §:n 2 momentin säännöksiin.

10 §. Vakuutusvalvontaviraston suostumuksen antaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi Vakuutusvalvontaviraston suostumuksen antamisesta ja sen edellytyksistä.

Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiön hyväksyttyä jakautumissuunnitelman Vakuutusvalvontaviraston on annettava suostumuksensa jakautumiseen tietyin edellytyksin. Pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohdat vastaavat ehdotettua sulautumista koskevaa sääntelyä.

Lisäksi jakautumissuunnitelman hyväksymisen kolmanneksi edellytykseksi ehdotetaan, että 5 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetut toimilupaa koskevat hakemukset on hyväksytty Vakuutusvalvontavirastossa.

Pykälän 2 ja 3 momentit ehdotetaan säädettäväksi sulautumista koskevaa ehdotettua 19 luvun 10 §:n 2 ja 3 momenttia vastaavalla tavalla.

Vakuutusvalvontaviraston annettua suostumuksensa jakautumiseen, jakautumismenettely jatkuisi nykyisen osakeyhtiölain mukaisesti täytäntöönpanoilmoituksella. Voimassa olevasta laista poiketen erillistä lupaa jakautumisen täytäntöönpanoon ja täytäntöönpanoilmoitusta ei vaadittaisi, vaan ehdotetussa 12 §:ssä tarkoitettu täytäntöönpanoilmoitus korvaisi nämä molemmat jakautumisvaiheet osakeyhtiölain linjausten mukaisesti. Näin ollen voimassa olevan lain 16 b luvun 5 §:n säännöstä ja siinä olevia viittauksia sulautumista koskevan 16 luvun 14 ja 15 §:ään ei ole sisällytetty tähän ehdotukseen.

11 §. Muutoksenhaku. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi jakautuvan ja vastaanottavan yhtiön sekä muistutuksentekijän muutoksenhakukeinoista.

Voimassa olevasta laista poiketen pykälään ehdotetaan lisättäväksi myös vastaanottavalle vakuutusosakeyhtiölle ja muulle osakeyhtiölle muutoksenhakumahdollisuus, koska ehdotetun 5 §:n 1 momentin mukaan Vakuutusvalvontaviraston suostumusta hakee jakautuvan yhtiön lisäksi vastaanottava yhtiö, joka voi olla joko vakuutusosakeyhtiö tai muu osakeyhtiö. Vakuutusvalvontaviraston päätöksestä valitetaan Helsingin hallinto-oikeuteen.

Ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 b luvun 4 §:n 4 momenttia.

Jakautumisen täytäntöönpano ja oikeusvaikutukset

12 §. Ilmoitus jakautumisen täytäntöönpanosta. Pykälässä ehdotetaan sulautumista koskevaa 19 luvun 13 §:ää vastaavalla tavalla säädettäväksi jakautumiseen osallistuvien yhtiöiden täytäntöönpanoilmoituksesta. Ehdotuksen mukaan jakautumisen täytäntöönpano voi olla mahdollista vasta, kun Vakuutusvalvontavirasto on antanut suostumuksensa jakautumiseen ehdotetun 10 §:n mukaisesti. Näin ollen vakuutusosakeyhtiöiden jakautumiseen ei sovellettaisi osakeyhtiölain 17 luvun 14 §:n 1 momentissa tarkoitettua määräaikaa, jonka mukaisesti edellä tarkoitettu ilmoitus on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa jakautumista koskevasta päätöksestä.

Ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 b luvun 5 §:n 1 momentti.

Pykälän 2 momentin mukaan täytäntöönpanoilmoituksen sisältöä koskeviin vaatimuksiin sovellettaisiin edellä mainituin poikkeuksin osakeyhtiölain 17 luvun 14 §:ää. Lisäksi ilmoitukseen olisi liitettävä osoitus Vakuutusvalvontaviraston myöntämästä suostumuksesta. Ehdotus vastaa ehdotetun 19 luvun 12 §:n sääntelyä sulautumisesta.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi, että osakeyhtiölain 17 luvun 14 §:n 1 momentin 2 kohtaa sovellettaessa tilintarkastajalla tarkoitetaan tilintarkastajaa, jolla on tämän lain 7 luvun 3 §:n mukainen pätevyys.

13 §. R ekisteröimisen edellytykset. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi edellä 12 §:ssä tarkoitetun täytäntöönpanoilmoituksen rekisteröimisen edellytyksistä.

Ehdotuksen mukaan rekisteröimisen edellytyksiin sovellettaisiin osakeyhtiölain 17 luvun 15 §:n 1—2 ja 4 momentin säännöksiä. Osakeyhtiölain 17 luvun 15 §:n säännökset täytäntöönpanoilmoituksen rekisteröinnin edellytyksistä vastaavat ehdotetun 19 luvun 13 §:n nojalla sulautumiseen sovellettavia osakeyhtiölain 16 luvun 15 §:n säännöksiä.

Sulautumista koskevasta sääntelystä poiketen vakuutusosakeyhtiön jakautumista ei ehdoteta sallittavaksi, jos jakautuva yhtiö on selvitystilassa. Tältä osin viitataan yleisperusteluihin.

14 §. Jakautumisen oikeusvaikutukset. Pykälässä säädettäisiin jakautumisen oikeusvaikutuksista.

Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiön jakautumisen oikeusvaikutuksiin sovellettaisiin vakuutusyhtiölain tämän luvun 2 §:n 1 momenttia ja osakeyhtiölain 17 luvun 16 §:n 1—5 momentin säännöksiä. Ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 b luvun 6 §:n 1—2 momentin ja 8 §:n 1 momentin säännökset jakautumisen oikeusvaikutuksista.

Ehdotuksen mukaan jakautuvan yhtiön vakuutuskanta sekä muut varat ja velat siirtyvät jakautumissuunnitelmassa määritellyllä tavalla vastaanottavalle yhtiölle. Osakeyhtiölain mukaisesti jakautumista pidetään lähtökohtaisesti yleisseuraantona. Jakautumisen, erityisesti osittaisjakautumisen, yleisseuraantoluonne ei kuitenkaan ole yhtä selvä kuin sulautumisen. Osittaisjakautumisessa yleisseuraanto ilmenee lähinnä siten, ettei jakautumissuunnitelmassa mainittujen varojen siirtymiseen tarvita eri luovutustoimia.

Osakeyhtiölain 17 luvun 16 §:n 5 momentin mukaan kokonaisjakautumisessa varat, joiden jakamisesta tai jakamisen perusteista ei ole määrätty jakautumissuunnitelmassa tai joiden jakautumista ei muuten voida päätellä jakautumissuunnitelmaa tulkitsemalla, siirtyvät vastaanottaville yhtiöille samassa suhteessa kuin jakautuvan yhtiön netto-omaisuus on jakautumissuunnitelmassa jaettu. Varojen jakamisen perusteena oleva netto-omaisuuksien jakosuhde lienee yleensä laskettava jakautumissuunnitelmassa esitettyjen kirjanpitoarvojen perusteella. Myös edellä kuvatun jakosuhteen mukaisen jaon lienee perustuttava varojen kirjanpitoarvoihin. Tuntemattomat varat lienee arvostettava niiden käypiin arvoihin.

Jakautumissuunnitelmassa voidaan määrätä omaisuuden jakoperusteista osakeyhtiölain 17 luvun 16 §:n 5 momentista poiketen, esimerkiksi määräämällä, että kaikki tuntemattomat varat siirtyvät tietylle vastaanottavalle yhtiölle. Tällainen määräys voi olla myös osittaisjakautumista koskevassa suunnitelmassa.

Jakautumissuunnitelmassa voidaan lisäksi määrätä sekä tunnettujen ja tuntemattomien velkojen siirtymisestä vastaanottaville yhtiölle. Jos jakautuvan yhtiön tunnettua tai tuntematonta velkaa ei ole jaettu jakautumissuunnitelmassa ja jos se on syntynyt ennen jakautumisen täytäntöönpanon rekisteröintiä, jakautuva yhtiö ja vastaanottavat yhtiöt vastaavat velasta yhteisvastuullisesti. Asiasta säädettäisiin käsillä olevan pykälän 2 momentissa ja ehdotus vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 b luvun 8 §:n 2 momenttia. Yhteisvastuullisuus koskee siten vain sellaisesta jakautuvan yhtiön velkaa, jota ei ole jaettu jakautumissuunnitelmassa ja joka on syntynyt ennen jakautumisen täytäntöönpanon rekisteröintiä. Yhteisvastuuta ei synny niiden velkojen osalta, jotka on otettu huomioon jakautumissuunnitelmassa. Yhtiön vastuun kokonaismäärä on enintään sille jäävän tai siirtyvän netto-omaisuuden arvo.

Voimassa olevassa laissa yhteisvastuun rajoittamista on perusteltu jakautuvan yhtiön velkojien oikeudella vastustaa jakautumista sekä vakuutusyhtiön vakavaraisuutta koskevilla erityissäännöksillä. Tämän vuoksi velkojiensuojan kannalta ei ole ollut tarpeellista säätää jakautumiseen osallistuvien yhtiöiden yhteisvastuuta koskemaan kaikkia velkoja. Vakuutusyhtiölain rajoitetumpaa yhteisvastuusäännöstä on sovellettu myös siinä tapauksessa, että vastaanottavana yhtiönä on ollut muu osakeyhtiö kuin vakuutusosakeyhtiö.

Ehdotuksen mukaan vakuutusyhtiöihin ei siten sovellettaisi osakeyhtiölain yhteisvastuuta koskevia säännöksiä. Osakeyhtiölain mukaan jakautuva yhtiö ja vastaanottavat yhtiöt ovat yhteisvastuussa kaikesta jakautuvan yhtiön velasta, joka on syntynyt ennen jakautumisen täytäntöönpanon rekisteröintiä.

Pykälän 3 momentin mukaan vakuutusosakeyhtiön jakautumisen lopputilitykseen sovellettaisiin osakeyhtiölain 17 luvun 17 §:n säännöksiä. Lopputilitystä koskevat säännökset koskevat vain kokonaisjakautumista. Ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 b luvun 6 §:n 3 momentti.

Jakautumispäätöksen peruuntumiseen sovellettaisiin osakeyhtiölain 17 luvun 18 §:n säännöksiä. Ehdotus on uusi, koska voimassa olevassa laissa ei ole säädetty jakautumispäätöksen peruuntumisen oikeusvaikutuksista eikä vakuutusyhtiöihin ole sovellettu entisen osakeyhtiölain vastaavia säännöksiä.

Ehdotus vastaa sulautumisen yhteydessä 19 luvun 14 §:ssä ehdotettua.

Muut vakuutusyhtiöiden jakautumista koskevat säännökset

15 §. Vakuutuksenottajan irtisanomisoikeus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi jakautuvan vakuutusyhtiön vakuutuksenottajan irtisanomisoikeuden edellytyksistä.

Ehdotuksella korvattaisiin vastaava voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 b luvun 7 §:n 1 momentti. Ehdotettu sääntely vastaa sulautumista koskevaa 19 luvun 15 §:ää.

16 §. Vastaanottavan vakuutusyhtiön velvollisuus kuuluttaa jakautumisesta. Pykälässä säädettäisiin vastaanottavan yhtiön hallituksen ja eurooppayhtiön velvollisuudesta ilmoittaa jakautumisesta virallisessa lehdessä sekä sanomalehdessä.

Ehdotuksella korvattaisiin vastaava voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 b luvun 7 §:n 2 momentti. Ehdotettu sääntely vastaa sulautumista koskevaa 19 luvun 16 §:ää.

17 §. Rajat ylittävä jakautuminen. Lukuun lisättäisiin uusi 17 §, jossa säädetään osakeyhtiölain 17 luvun mukaisesta rajat ylittävästä jakautumisesta. Säännös koskee ainoastaan vakuutusosakeyhtiöitä kotimaassa tapahtuvan jakautumisen mukaisesti. Säännös vastaa sisällöltään rajat ylittävää sulautumista koskevaa 19 luvun 19 §:ää lukuun ottamatta siinä olevaa eurooppayhtiöasetusta koskevaa sääntelyä. Perustelujen osalta viitataan, mitä mainitun säännöksen, sovellettavien 20 luvun säännösten ja osakeyhtiölain rajat ylittävää jakautumista koskevien säännösten perusteluissa esitetään.

21 luku. Vakuutuskannan luovuttaminen

Luvussa säädetään vakuutusyhtiön vakuutuskannan luovuttamisesta. Vakuutusyhtiö voi voimassa olevan lain tavoin luovuttaa vakuutuskantansa tai sen osan toiselle vakuutusyhtiölle. Yhtiöiden on nykyiseen tapaan haettava vakuutuskannan luovuttamista koskevaan suunnitelmaan Vakuutusvalvontaviraston suostumus. Suostumuksen hakemisen ajankohtaa ehdotetaan aikaistettavaksi sulautumista ja jakautumista koskevan ehdotuksen mukaisesti.

Vakuutuskannan luovuttaminen voi vastata merkitykseltään sulautumista. Sen vuoksi sulautumista ja vakuutuskannan luovuttamista koskevat säännökset on pyritty voimassa olevan lain tapaan säilyttämään ehdotuksessa mahdollisimman yhdenmukaisina. Vakuutuskannan luovuttamiseen ei kuitenkaan liity vakuutuskannan luovutusta koskevan suunnitelman rekisteröintivaatimusta, eikä velkojiensuojamenettelyä, joita sovelletaan osakeyhtiölain periaatteiden mukaisesti vakuutusyhtiön sulautumiseen ja jakautumiseen.

Yleisperusteluissa esitetyin perustein ehdotus ei myöskään sisällä säännöksiä Vakuutusvalvontaviraston velvollisuudesta pyytää Kilpailuviraston lausuntoa, jos vakuutuskannan luovuttaminen kuuluu kilpailunrajoituksista annetussa laissa (480/1992) tarkoitetun yrityskauppavalvonnan piiriin.

Myös voimassa olevan lain säännöksiä vakuutuskannan luovuttamisesta ulkomaiselle vakuutusyhtiölle tai vakuutuskannan vastaanottamisesta ulkomaiselta vakuutusyhtiöltä ehdotetaan selkeytettäväksi. Luvussa säädetään erikseen sijoittautumisoikeuden ja palvelujen vapaan tarjonnan perusteella tehtyjen vakuutusten vakuutuskannan luovuttamisesta ulkomaiselle ETA-vakuutusyhtiölle ja muiden kuin edellä mainittujen vakuutuskantojen luovuttamisesta ulkomaiselle ETA-vakuutusyhtiölle. Lisäksi kolmannen maan vakuutusyhtiöitä koskevia säännöksiä ehdotetaan täsmennettäväksi.

Yleiset säännökset

1 §. Vakuutuskannan luovuttaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vakuutuskannan luovuttamisesta.

Pykälän 1 momentti sisältäisi vakuutuskannan luovuttamisen määritelmän. Ehdotuksen mukaan vakuutusyhtiö (luovuttava yhtiö) voi luovuttaa vakuutuskantansa toiselle vakuutusyhtiölle (vastaanottava yhtiö).

Pykälän 2 momentti sisältäisi säännökset vakuutuskannan osan luovuttamisesta. Ehdotuksen mukaan vakuutuskannan osan luovuttamiseen sovellettaisiin vastaavasti, mitä vakuutuskannan luovuttamisesta säädetään.

Pykälän 3 momentti sisältäisi säännökset tasoitusmäärän ja yhteistakuuerän siirtämisestä vakuutuskannan luovutuksen yhteydessä. Ehdotus perustuu sosiaali- ja terveysministeriön määräykseen tasoitusmäärän ja yhteistakuuerän siirrosta vakuutuskannan luovutuksessa, vastuun siirtämisessä, sulautumisessa ja jakautumisessa (1999:65), joka ehdotetaan kumottavaksi ja siirrettäväksi lakiin 1 §:n 3 momenttiin, 2 §:n 2 momentin 8 kohtaan ja ehdotetun 4 §:n 2 momenttiin.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin vakuutuskannan luovuttamisesta, kun luovuttava yhtiö on selvitystilassa. Ehdotuksen mukaan vakuutuskannan luovuttaminen voitaisiin toteuttaa, vaikka luovuttava yhtiö olisi asetettu selvitystilaan.

Pykälän 1, 2 ja 4 momentit vastaavat pääosin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 16 a luvun 1 ja 2 §:ää.

2 §. Vakuutuskannan luovutusta koskeva suunnitelma. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vakuutuskannan luovutusta koskevasta suunnitelmasta.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin luovuttavan ja vastaanottavan vakuutusyhtiön hallitusten velvollisuudesta laatia kirjallinen vakuutuskannan luovutusta koskeva suunnitelma.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin vakuutuskannan luovuttamista koskevan suunnitelman sisällöstä. Vakuutuskannan luovuttamista koskevan suunnitelman uusia sisältövaatimuksia ovat selvitys siirtyvästä tasoitusmäärästä ja yhteistakuuerästä sekä selvitys siitä, että vastaanottava vakuutusyhtiö täyttää vastuuvelan katetta koskevat säännökset ja vakavaraisuusvaatimukset. Myös selvitys keskinäisen vakuutusyhtiön takuupääoman takaisinmaksamisesta on uusi suunnitelman sisältöä koskeva vaatimus, joka koskee jäljempänä 4 §:n 4 momentissa tarkoitettua tilannetta. Lisäksi eräitä voimassa olevan lain vaatimuksia ehdotetaan täsmennettäväksi.

Pykälän 2 momentin 7 kohdan mukaan suunnitelmassa on oltava selvitys luovutettavasta vakuutuskannasta ja sen katteena siirrettäväksi sovitusta varallisuudesta. Luovutettavalla vakuutuskannalla tarkoitetaan kaikkia suomalaisen vakuutusyhtiön vakuutuskannan luovutuksia Suomessa, toisessa ETA-valtiossa tai muussa valtiossa kuin ETA-valtiossa. Ehdotuksella korvataan voimassa olevan lain 16 a luvun 10 §:n 1 momentin säännös, jonka mukaan sijoittautumisoikeuden tai palvelujen vapaan tarjonnan perusteella tehdyistä vakuutussopimuksista on tullut liittää selvitys Vakuutusvalvontavirastolle tehtävään hakemukseen. Nämä tiedot ehdotetaan esitettäväksi vakuutuskannan luovuttamista koskevassa suunnitelmassa. Lisäksi voimassa olevasta laista poiketen ja selvyyden vuoksi säännös koskisi kaikkea vakuutusyhtiön vakuutuskannan luovutuksen kohteena olevaa vakuutuskantaa.

Pykälän 2 momentin 8 kohdan mukaan vakuutuskannan luovuttamista koskevassa suunnitelmassa tulisi antaa selvitys siirtyvästä tasoitusmäärästä ja yhteistakuuerästä. Ehdotus perustuu sosiaali- ja terveysministeriön määräykseen (1999:65) tasoitusmäärän ja yhteistakuuerän siirrosta vakuutuskannan luovutuksessa, vastuun siirtämisessä, sulautumisessa ja jakautumisessa. Sosiaali- ja terveysministeriön kumottavaksi ehdotettavan määräyksen mukaan vakuutuskannan luovutuksen yhteydessä on siirrettävä myös siirtyvää kantaa vastaava osa tasoitusmäärästä ja yhteistakuuerästä. Lisäksi vastaanottavan yhtiön ja myös luovuttavan yhtiön on haettava Vakuutusvalvontaviraston vahvistus tasoitusmäärän perusteille, jotka toteuttavat edellä mainitun tasoitusmäärän siirron. Tasoitusmäärän perusteiden hakemisesta ehdotetaan säädettäväksi jäljempänä 4 §:n 2 momentissa.

Pykälän 2 momentin 9 kohdan mukaan vakuutuskannan luovuttamista koskevassa suunnitelmassa tulisi olla selvitys siitä, että luovuttava ja vastaanottavat vakuutusyhtiöt luovuttamisen jälkeen täyttäisivät tämän lain 10 luvun ja eläkelaitosten vakavaraisuusrajan laskemista ja vastuuvelan kattamisesta annetussa laissa säädetyt vastuuvelan katetta koskevat vaatimukset sekä 11, 12 luvussa, työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa ja eläkelaitosten vakavaraisuusrajan laskemista ja vastuuvelan kattamisesta annetussa laissa säädetyt vakavaraisuusvaatimukset. Vastaavaa ei voida edellyttää selvitystilassa olevalta vakuutuskantaa luovuttavalta yhtiöltä. Ehdotetun 1 §:n 4 momentin mukaan vakuutuskanta voidaan luovuttaa, vaikka luovuttava vakuutusyhtiö olisi selvitystilassa. Muussa tapauksessa myös luovuttavan yhtiön on annettava 9 kohdassa tarkoitettu selvitys. Vakuutuskannan luovutus ei voisi johtaa siihen, että luovuttava vakuutusyhtiö joutuisi luovutuksen johdosta selvitystilaan.

Pykälän 2 momentin 10 kohdan mukaan suunnitelman on sisällettävä selvitys keskinäisen vakuutusyhtiön takuupääoman takaisinmaksamisesta, kun vakuutusyhtiö luovuttaa koko vakuutuskantansa toiselle yhtiölle ja kun se ilmoittaa lopettavansa vakuutustoiminnan harjoittamisen eikä se jatka muunkaan toiminnan harjoittamista. Ehdotuksen tarkoituksena on täydentää selvitystilaa koskevia säännöksiä, koska selvitystilaa koskevien säännösten mukaisesti, 10 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa yhtiö puretaan osakeyhtiölain säännösten mukaisesti. Vain takuupääoman palauttamista koskeva säännös on vakuutustoiminnan erityispiirteistä johtuen huomioitava sovellettaessa osakeyhtiölain säännöksiä. Näin ollen tämä seikka tulee ehdotuksen mukaan huomioida jo vakuutuskannan luovuttamista koskevassa suunnitelmassa.

Pykälän 2 momentin 11 kohdan mukaan suunnitelman on sisällettävä ehdotus suunnitellusta vakuutuskannan luovuttamisajankohdasta. Tällä korvattaisiin voimassa olevan lain 16 a luvun 3 §:n 2 momentin 8 kohta, jonka mukaan suunnitelmassa on oltava ehdotus vakuutuskannan luovuttamisen suunnitellusta voimaantuloajankohdasta. Tästä ajankohdasta riippumatta vakuutuskannan luovutus tulee 14 §:n mukaisesti voimaan myöhemmin, jos Vakuutusvalvontaviraston suostumus annetaan vasta suunnitellun ajankohdan jälkeen.

Muilta osin pykälän 1 momentti ja 2 momentin 1—7 kohdat vastaavat asiallisesti voimassa olevan lain 16 a luvun 3 §:ää.

3 §. Tilintarkastajan lausunto. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tilintarkastajan lausunnosta.

Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 16 a luvun 4 §:n säännöstä kuitenkin siten, että laissa määrättäisiin vakuutuskannan luovuttamiseen osallistuvien yhtiöiden hallitusten velvollisuudeksi nimetä edellä 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetun pätevyyden omaava tilintarkastaja antamaan vakuutuskannan luovuttamista koskevasta suunnitelmasta lausunto. Lähtökohtaisesti yksi tilintarkastaja antaa lausunnon sekä luovuttavalle että vastaanottavalle yhtiölle, mutta lausunnon antavia tilintarkastajia voi olla myös useampia. Esimerkiksi kullakin vakuutuskannan luovutukseen osallistuvalla yhtiöllä voi olla oma lausunnon antaja. Lausuntojen antajien tulee kuitenkin olla kaikkien vakuutuskannan luovutukseen osallistuvien yhtiöiden hallitusten hyväksymiä. Jokaisen lausunnon antajan on arvioitava vakuutuskannan luovutusta kokonaisuutena sen yhtiön näkökulmasta, jolle lausunto annetaan. Viittauksella velkojiin tarkoitetaan sekä luovuttavan että vastaanottavan vakuutusyhtiön vakuutusvelkojia ja muita velkojia kuin vakuutusvelkojia.

Vakuutuskannan luovuttamista koskeva menettely

4 §. Vakuutusvalvontaviraston suostumuksen hakeminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vakuutusyhtiöiden velvollisuudesta hakea vakuutuskannan luovuttamista koskevaan suunnitelmaan Vakuutusvalvontaviraston suostumus.

Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiöiden on haettava Vakuutusvalvontaviraston suostumus suunnitelmaan ja tarvittaessa vahvistus vakuutuskannan luovuttamisen vaatimalle yhtiöjärjestyksen muutokselle kuukauden kuluessa vakuutuskannan luovuttamista koskevan suunnitelman allekirjoittamisesta. Ehdotus poikkeaa voimassa olevan lain 16 a luvun 9 §:n 1 momentin säännöksestä siten, että Vakuutusvalvontaviraston lupaa ei haeta kahden kuukauden kuluessa vakuutuskannan luovuttamista koskevan suunnitelman hyväksymisestä, vaan lupaa on haettava jo kuukauden kuluessa suunnitelman allekirjoittamisesta. Ehdotuksen tarkoituksena on nopeuttaa vakuutuskannan luovuttamista koskevaa menettelyä.

Suostumuksen hakemisen yhteydessä Vakuutusvalvontavirastolle tulisi toimittaa kaikki yhtiökokouksen käytettävissä olevat asiakirjat vakuutuskannan luovuttamista koskevan suunnitelman hyväksymistä koskevan hakemuksen yhteydessä. Näin ollen selvyyden vuoksi pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös 10 §:ssä tarkoitettujen asiakirjojen toimittamisesta Vakuutusvalvontavirastolle.

Pykälän 2 momentin mukaan vastaanottavan ja luovuttavan yhtiön on haettava 1 momentissa tarkoitetun hakemuksen yhteydessä Vakuutusvalvontaviraston vahvistus tasoitusmäärän siirtoa koskeville perusteille. Vakuutusyhtiön vakuutuskannan osan luovuttamisen yhteydessä luovuttavan yhtiön tasoitusmäärä tulee jakaa vastaanottavan yhtiön ja luovuttavan yhtiön kesken siten luovutettavaa vakuutuskantaa vastaava osa tasoitusmäärästä siirtyy vastaanottavalle vakuutusyhtiölle vakuutuskannan luovutuksen yhteydessä. Ehdotus perustuu sosiaali- ja terveysministeriön määräykseen tasoitusmäärän ja yhteistakuuerän siirrosta vakuutuskannan luovutuksessa, vastuun siirtämisessä, sulautumisessa ja jakautumisessa (1999:65), joka ehdotetaan kumottavaksi ja siirrettäväksi lakiin edellä 1 §:n 3 momenttiin, 2 §:n 2 momentin 8 kohtaan ja ehdotetun 4 §:n 2 momenttiin.

Pykälän 3 momentin mukaan vastaanottavan vakuutusyhtiön on momentissa mainituissa tilanteissa haettava Vakuutusvalvontavirastolta aikaisemmin myönnetyn toimiluvan laajentamista. Toimiluvan laajentamista koskevan hakemuksen hyväksyminen Vakuutusvalvontavirastossa on yksi vakuutuskannan luovuttamista koskevan suunnitelman hyväksymisen edellytyksistä. Vastaavasti ehdotuksen mukaan luovuttavan yhtiön on tarvittaessa haettava toimiluvan rajoittamista vakuutuskannan luovuttamisen johdosta. Toimiluvan rajoittamista koskevan hakemuksen tarkoituksena on varmistaa toimiluparekisterin ajantasaisuus. Ehdotus vastaa, mitä sulautumisen ja jakautumisen osalta on toimiluvista ehdotettu. Voimassa olevassa laissa ei ole ollut erillistä säännöstä toimiluvan laajentamisesta tai sen rajoittamisesta vakuutuskannan luovuttamisen yhteydessä.

Pykälän 4 momentin mukaisesti Vakuutusvalvontavirastolle on myös ilmoitettava vakuutusyhtiön jatkotoimenpiteistä, jos kyseessä on koko vakuutuskannan luovuttaminen. Vakuutusyhtiö voi voimassa olevan lain mukaan joko luopua vakuutustoiminnan harjoittamisesta tai jatkaa muuta liiketoimintaa, joista molemmat vaihtoehdot johtavat erilaisiin oikeusvaikutuksiin. Mikäli vakuutusyhtiö ilmoittaa luopuvansa vakuutustoiminnan harjoittamisesta, Vakuutusvalvontavirasto voi peruuttaa vakuutusyhtiön toimiluvan ehdotetun 25 luvun 8 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisesti. Jos toimiluvan peruuttamisen jälkeen yhtiö ei jatka muun liiketoiminnan harjoittamista, yhtiö asetetaan selvitystilaan yhtiön purkamista varten ehdotetun 23 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisesti. Jos yhtiö ilmoittaa jatkavansa muuta kuin vakuutustoimintaa, yhtiön toimilupa peruutetaan ehdotetun 25 luvun 8 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisesti, jonka jälkeen yhtiö voi jatkaa muuta liiketoimintaa ilman 23 luvussa säädettyä selvitys- ja purkamismenettelyä. Vakuutuskannan luovuttamista koskevista oikeusvaikutuksista ehdotetaan säädettäväksi tarkemmin jäljempänä 14 §:ssä.

Ehdotuksen tarkoituksena on selkiinnyttää voimassa olevan lain 14 luvun 5 a §:n säännöksiä ja 15 luvun 3 §:n 2 momentin mukaista sääntelyä ja siitä johtuvaa menettelyä.

5 §. Vakuutusvalvontaviraston kuulutus vakuutusvelkojille. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi Vakuutusvalvontaviraston kuulutuksesta vakuutusvelkojille.

Pykälän 1 momentin mukaan vakuutuskannan luovuttamista koskevasta hakemuksesta Vakuutusvalvontaviraston on aloitettava vakuutusvelkojille osoitettu kuulutusmenettely, ellei hakemusta ole enemmittä selvityksittä hylättävä. Edellä 4 §:ssä tarkoitetusta uudistuksesta johtuen myös Vakuutusvalvontaviraston kuulutusmenettely voidaan aloittaa heti vakuutuskannan luovuttamista koskevasta hakemuksesta ja ennen vakuutuskannan luovuttamista koskevaa päätöstä. Näin ollen Vakuutusvalvontaviraston kuulutusmenettely aikaistuu voimassa olevaan lakiin verrattuna.

Lisäksi ehdotuksen mukaan muistutusten tekemiseen on varattava aikaa vähintään kuukausi ja enintään kaksi kuukautta.

Muilta osin ehdotetun 5 §:n 1—3 momentit vastaavat voimassa olevan lain 16 a luvun 9 §:n 2 momenttia.

6 §. Muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa harjoitettuun ensivakuutustoimintaan liittyvät kannanluovutukset. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa harjoitettuun ensivakuutustoimintaan liittyvästä vakuutuskannan luovutuksesta.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin sellaisista vakuutussopimuksista, jotka on tehty sijoittautumisoikeuden tai palvelujen vapaatarjonnan perusteella toisessa ETA-valtiossa. Ehdotus ei sisällä voimassa olevan lain säännöstä siitä, että momentissa tarkoitetuista vakuutuksista on liitettävä selvitys Vakuutusvalvontavirastolle tehtävään hakemukseen. Ehdotetun 2 §:n 2 momentin 7 kohdan mukaisesti kyseinen tieto olisi annettava vakuutuskannan luovuttamista koskevassa suunnitelmassa. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin sellaisista vakuutussopimuksista, jotka on tehty toisessa ETA-valtiossa sijaitsevasta sivuliikkeestä käsin.

Ehdotus vastaa edellä kuvatuin poikkeuksin voimassa olevan lain 16 a luvun 10 §:n 1 ja 2 momenttia.

Todettakoon selvyyden vuoksi, että jos suomalainen vahinkovakuutusyhtiö luovuttaa vakuutuskantansa tai osan siitä vakuutusyhtiölle, jonka kotipaikka on Sveitsissä, tai jos luovuttavana yhtiönä on vakuutusyhtiö, jolla on kotipaikka Sveitsissä, ja vastaanottavana yhtiönä on suomalainen vahinkovakuutusyhtiö, jolla on sivuliike Sveitsissä, näihin vakuutuskannan luovutuksiin ehdotetaan sovellettavaksi 3 luvun säännöksiä.

7 §. ETA-valtioiden vakuutustarkastuksesta vastaavien viranomaisten suostumus vakuutuskannan luovuttamiseen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi olettamasäännöksestä, jonka mukaan pykälässä säädetyin edellytyksin Vakuutusvalvontavirasto saa ETA-valtioiden vakuutustarkastuksesta vastaavien viranomaisten hyväksynnän 6 §:ssä tarkoitetulle vakuutuskannan luovuttamiselle. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 16 a luvun 15 §:ää.

8 §. Vakuutuskannan luovuttamisesta päättäminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi toimivaltaisesta elimestä päättää vakuutuskannan luovuttamisesta, päätöksen ajankohdasta ja päätöksentekotavasta.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että sekä luovuttavassa että vastaanottavassa yhtiössä vakuutuskannan luovuttamisesta päättäisi yhtiökokous. Tältä osin ehdotus vastaa voimassa olevan lain 16 a luvun 6 §:n 1 momentin säännöstä. Voimassa olevasta laista poiketen vakuutuskannan luovuttamisesta ei voisi päättää luovuttavan yhtiön hallitus, jos vastaanottava yhtiö omistaa kaikki luovuttavan yhtiön osakkeet. Esimerkiksi vakuutusyhtiön tytäryhtiösulautumisen osalta on ehdotettu, että sulautumisesta päätettäisiin sulautuvan ja vastaanottavan yhtiön yhtiökokouksessa. Vastaavasti ehdotetaan säädettäväksi päätettäessä vakuutuskannan luovuttamisesta.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yhtiökokouksen ajankohdasta. Ehdotus on uusi vakuutuskannan luovutusta koskevassa luvussa ja se perustuu osittain osakeyhtiölain sulautumista ja jakautumista koskevaan sääntelyyn. Vakuutuskannan luovutuksien osalta ehdotetaan, että sääntely pidetään mahdollisimman samanlaisena. Koska vakuutuskannan luovutuksiin ei kuitenkaan liity osakeyhtiölaissa tarkoitettua sulautumis- tai jakautumissuunnitelman rekisteröintiä eikä vakuutuskannan luovuttamisesta kuuluteta muille velkojille kuin vakuutusvelkojille, ehdotetaan, että päätös vakuutuskannan luovuttamisesta on tehtävä neljän kuukauden kuluessa vakuutuskannan luovuttamista koskevan suunnitelman allekirjoittamisesta. Päätös on tehtävä vakuutuskannan luovutuksen raukeamisen uhalla.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin päätöksentekotavasta. Ehdotuksen mukaan päätös tulisi tehdä määräenemmistöllä, kuten voimassa olevan lain 16 a luvun 8 §:n 1 momentissa nykyisin säädetään. Voimassa olevan lain 8 §:n 1 momentin säännös erilajisista osakkeista ehdotetaan siirrettäväksi 5 luvun 20 §:n 3 momenttiin sulautumista ja jakautumista koskevaa sääntelyä vastaavasti.

9 §. Kokouskutsu. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi kokouskutsusta.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kokouskutsun toimittamisajankohdasta. Ehdotus vastaa pääosin voimassa olevan lain 16 a luvun 7 §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momentin mukaan kutsu on toimitettava kaikille osakkaille 5 luvun 15 §:n 2 momentin, jos kyse on koko vakuutuskannan luovuttamisesta. Ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan lain 8 luvun 8 a §:n 2 momentin säännös koko vakuutuskannan luovuttamisesta.

10 §. Asiakirjojen nähtävänä pitäminen ja lähettäminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vakuutuskannan luovuttamista koskevien asiakirjojen pitämisestä osakkaiden nähtävänä kaikissa vakuutuskannan luovutukseen osallistuvissa yhtiöissä sekä niiden lähettämisestä osakkaille ja esittämisestä yhtiökokouksessa.

Ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan lain 16 a luvun 5 §:n säännökset vakuutuskannan luovuttamista koskevaan suunnitelmaan liitettävistä asiakirjoista ja 7 §:n 2 momentin säännökset vakuutuskannan luovuttamista koskevan suunnitelman ja sen liitteiden nähtävänä pitämisestä.

Pykälä vastaa sisällöltään nähtävänä pidettävistä ja osakkaille vaatimuksesta lähettävistä asiakirjoista 19 luvun 8 §:n ja 20 luvun 8 §:n osalta ehdotettua.

11 §. Vakuutuskannan luovuttamista koskevan päätöksen raukeaminen. Pykälässä säädetään vakuutuskannan luovuttamista koskevan suunnitelman muuttamattomuudesta.

Pykälän 1 momentin mukaan lähtökohta on, että vakuutuskannan luovuttamista koskeva suunnitelma on hyväksyttävä muuttamattomana. Muussa tapauksessa vakuutuskannan luovuttaminen raukeaa. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 16 a luvun 8 §:n 2 momenttia.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että vakuutuskannan luovuttamisen hylkäävä päätös tai vakuutuskannan luovuttamisen raukeaminen on viipymättä ilmoitettava Vakuutusvalvontavirastolle.

12 §. Vakuutusvalvontaviraston suostumuksen antaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi Vakuutusvalvontaviraston suostumuksen antamisesta ja sen edellytyksistä. Ehdotus sisältää 1 ja 2 momentin osalta eräitä muutoksia voimassa olevan lain 16 a luvun 9 §:n 4 momenttiin. Ehdotukset vastaavat, mitä sulautumisen ja jakautumisen osalta on ehdotettu. Lisäksi ehdotuksella korvattaisiin voimassa olevan lain 16 a luvun 11 §:n 2 momentti.

Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiön hyväksyttyä vakuutuskannan luovuttamista koskevan suunnitelman Vakuutusvalvontaviraston on annettava suostumuksensa vakuutuskannan luovuttamiseen tietyin edellytyksin. Pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohdissa tarkoitetut edellytykset vastaavat ehdotettua sulautumista ja jakautumista koskevaa sääntelyä.

Lisäksi vakuutuskannan luovuttamista koskevan suunnitelman hyväksymisen kolmanneksi edellytykseksi ehdotetaan, että 4 §:n 3 momentissa tarkoitettu toimilupaa koskeva hakemus on hyväksytty Vakuutusvalvontavirastossa. Mainitussa säännöksessä tarkoitetun toimiluvan rajoittamista koskeva hakemus palvelee vain rekisteritietojen ajantasaisuutta, joten toimiluvan rajoittamista koskevan hakemuksen hyväksymistä ei ehdoteta vakuutuskannan luovuttamista koskevan suunnitelman hyväksymisen edellytykseksi.

Pykälän 2 ja 3 momentit ehdotetaan säädettäväksi kuten sulautumisen ja jakautumisen osalta on ehdotettu.

13 §. Muutoksenhaku. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi luovuttavan ja vastaanottavan yhtiön sekä muistutuksentekijän muutoksenhakukeinoista. Vakuutusvalvontaviraston päätöksestä valitetaan Helsingin hallinto-oikeuteen.

Pykälä vastaa voimassa olevan lain 16 a luvun 9 §:n 5 momenttia.

14 §. Vakuutuskannan luovuttamista koskeva oikeusvaikutukset. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vakuutuskannan luovuttamista koskevista oikeusvaikutuksista.

Pykälän 1 momentti vastaa voimassa olevan lain 16 a luvun 11§:ää.

Pykälän 2 momentissa täsmennetään selvyyden vuoksi voimassa olevan lain 15 luvun 3 §:n 2 momentin säännöstä. Momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että jos vakuutusyhtiö on luovuttanut koko vakuutuskantansa toiselle vakuutusyhtiölle ja se on ilmoittanut ehdotetun 4 §:n 4 momentin mukaisesti luopuvansa vakuutustoiminnan harjoittamisesta, vakuutusyhtiön toimilupa peruutetaan ehdotetun 25 luvun 8 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisesti. Jos yhtiö ei jatka muun liiketoiminnan harjoittamista, kuten 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, yhtiö asetetaan ehdotetun 23 luvun 1 §:n 3 momentin nojalla osakeyhtiölain 20 luvun säännöksiä noudattaen selvitystilaan yhtiön purkamista varten. Osakeyhtiölain mukaan päätöksen yhtiön purkamisesta tekee yhtiön yhtiökokous.

Lisäksi pykälän 3 momentissa säädettäisiin voimassa olevan 15 luvun 3 §:n 2 momentin mukaisesti vakuutusosakeyhtiön mahdollisuudesta jatkaa muuta kuin vakuutustoimintaa koko vakuutuskannan luovuttamisen jälkeen. Kun vakuutusosakeyhtiö on ilmoittanut ehdotetun 4 §:n 4 momentin mukaisesti luopuvansa vakuutustoiminnan harjoittamisesta, mutta jatkavansa muun liiketoiminnan harjoittamista, vakuutusyhtiön toimilupa peruutetaan ehdotetun 25 luvun 8 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisesti. Tämän jälkeen yhtiö voisi jatkaa muun liiketoiminnan harjoittamista osakeyhtiömuotoisena yhtiönä ilman 23 luvussa säädettyä selvitys- ja purkamismenettelyä edellyttäen, että tarvittavat yhtiöjärjestyksen muutokset on tehty. Päätös toiminnan jatkamisesta kuitenkin raukeaa, ellei yhtiöjärjestyksen muutosta rekisteröidä momentissa säädetyssä ajassa tai jos rekisteröinti on evätty ja epäämispäätös on saanut lainvoiman. Yhtiön toiminnan lopettamiseen siitä syystä, että yhtiön päätös toiminnan jatkamisesta muuta liiketoimintaa harjoittavana osakeyhtiönä raukeaa, sovelletaan osakeyhtiölain säännöksiä yhtiön purkamisesta.

15 §. Vakuutuksenottajan irtisanomiskeinot. Pykälässä säädettäisiin vakuutuksenottajan irtisanomiskeinoista. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 16 a luvun 12 §:n 1 momenttia. Perusteluiden osalta viitataan sulautumista ja jakautumista koskeviin vastaaviin säännöksiin.

16 §. Vastaanottavan yhtiön velvollisuus kuuluttaa vakuutuskannan luovuttamisesta. Pykälässä säädettäisiin vastaanottavan yhtiön hallituksen velvollisuudesta kuuluttaa vakuutuskannan luovuttamisesta. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 16 a luvun 12 §:n 2 momenttia. Säännökseen ei ehdoteta muutosta.

Vakuutuskannan luovuttaminen ulkomaiselle vakuutusyhtiölle

17 §. Sijoittautumisoikeuden ja palvelujen vapaan tarjonnan perusteella tehtyjen vakuutusten vakuutuskannan luovuttaminen ulkomaiselle ETA-vakuutusyhtiölle. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vakuutusyhtiön sijoittautumisoikeuden tai palvelujen vapaan tarjoamisen oikeuden perusteella tehtyjen vakuutussopimusten vakuutuskannan tai sen osan luovuttamisesta ulkomaiselle vakuutusyhtiölle, jonka kotipaikka on Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa (ulkomainen ETA-vakuutusyhtiö).

Ehdotus vastaa pääosin voimassa olevan lain 16 a luvun 13 §:ää. Pykälän 4 momentissa ehdotetaan kuitenkin tarkennettavaksi, mitkä luvun säännökset eivät sovellu vastaanottavaan ulkomaiseen ETA-vakuutusyhtiöön. Lisäksi voimassa olevan lain 16 a luvun 13 §:n 5 momentissa tarkoitettu Vakuutusvalvontaviraston poikkeuslupamahdollisuus ehdotetaan poistettavaksi perustuslain vaatimuksista johtuen.

18 §. Muun vakuutuskannan luovuttaminen ulkomaiselle ETA-vakuutusyhtiölle. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi muun kuin sijoittautumisoikeuden tai palvelujen vapaan tarjoamisen oikeuden perusteella tehtyjen vakuutusten vakuutuskannan tai sen osan luovuttamisesta ulkomaiselle ETA-vakuutusyhtiölle. Tässä vakuutuskannan luovuttamisella tarkoitettaisiin suomalaisen vakuutusyhtiön Suomessa tai kolmannessa maassa harjoittaman vakuutustoiminnan perusteella syntyneen vakuutuskannan tai sen osan luovuttamista toiselle ulkomaiselle ETA-vakuutusyhtiölle tai sen Suomessa sijaitsevalle sivuliikkeelle. Vakuutuskannan luovuttamisella ei tarkoitettaisi tässä kolmannessa maassa sivuliikkeen välityksellä tehtäviä vakuutuskantoja. Näistä ehdotetaan säädettäväksi 21 §:ssä.

Ehdotuksella korvataan voimassa olevan lain 16 a luvun 14 §:n 1 momentti, jonka mukaan muu kuin edellä ehdotetussa 17 §:ssä tarkoitettu vakuutuskannan luovuttaminen on ollut mahdollista vain, jos Vakuutusvalvontaviraston on katsonut siihen olevan erityinen syy. Voimassa oleva laki on perustunut siihen, että suomalaisen vakuutusyhtiön Suomessa harjoittaman vakuutustoiminnan perusteella syntyneen vakuutuskannan tai sen osan luovuttamisesta toiselle ulkomaiselle ETA-vakuutusyhtiölle tai sen Suomessa sijaitsevalle sivuliikkeelle ei ole säännelty direktiivein. Näin ollen tällaisten kannanluovutusten sallimisesta ja ehdoista on voitu päättää kunkin valtion sisäisessä lainsäädännössä ja Suomessa tässä pykälässä tarkoitetun kannan luovuttamisen edellytykseksi oli asetettu erityinen syy. Tällä haluttiin suojella vakuutuksenottajia tilanteissa, joissa vakuutuksen irtisanominen ei riittänyt turvaamaan vakuutettujen etuja.

Ehdotuksen mukaan pykälässä tarkoitetun vakuutuskannan tai sen osan luovuttaminen ulkomaiselle ETA-vakuutusyhtiölle voitaisiin toteuttaa samoin edellytyksin kuin sijoittautumisoikeuden tai palvelujen vapaan tarjonnan perusteella tehtyjen vakuutussopimusten vakuutuskannan luovuttaminen. Erityisen syyn edellytys ehdotetaan poistettavaksi.

Pykälän 2 momentissa säädetään, että tässä pykälässä tarkoitetussa tilanteessa Vakuutusvalvontavirastolla on velvollisuus pyytää vastaanottavan ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön kotivaltion vakuutustarkastuksesta vastaavan viranomaisen vahvistus siitä, että vastaanottavalla yhtiöllä on vakuutuskannan luovutus huomioon ottaen riittävä toimintapääoma. Toisin kuin 17 §:n 2 momentti, tässä pykälässä ehdotettu vakuutuskannan luovutus ei ole säännelty direktiivein. Vaikka direktiivit eivät edellytäkään tässä pykälässä tarkoitetussa tapauksessa vastaanottavan yhtiön vakavaraisuuden varmistamista, on katsottu perustelluksi, että 17 ja 18 §:ssä tarkoitettuja vakuutuskannan luovuttamista koskevia tilanteita tulisi säännellä yhdenmukaisesti.

Pykälän 3 momentissa selvennetään voimassa olevan lain 16 a luvun 14 §:n 2 momentin säännöstä siitä, mitä vakuutuskannan luovuttamista koskevia säännöksiä sovelletaan tässä pykälässä tarkoitetussa tilanteessa. Pykälään ei kuitenkaan ehdoteta sisällytettäväksi voimassa olevan lain 16 a luvun 14 §:n 2 momentin säännöstä siitä, että Vakuutusvalvontavirasto voisi myöntää poikkeuksia 1—16 §:ssä tarkoitettujen säännösten noudattamisvelvoitteesta. Pykälän 3 momentissa säädetään pääosin ehdotettua 17 §:n 4 momenttia vastaavasti niistä säännöksistä, joita ei sovellettaisi tässä pykälässä tarkoitettuun vakuutuskannan luovuttamiseen. Tässä pykälässä tarkoitetussa tapauksessa on kuitenkin syytä säilyttää vakuutuksenottajien irtisanomisoikeus. Näin ollen, jos suomalainen vakuutusyhtiö luovuttaa Suomessa harjoittaman vakuutustoiminnan perusteella syntyneen vakuutuskannan tai sen osan ulkomaiselle ETA-vakuutusyhtiölle tai sen Suomessa sijaitsevalle sivuliikkeelle, vakuutuksenottajilla on ehdotetun 15 §:n nojalla oikeus irtisanoa vakuutuksensa.

19 §. Vakuutuskannan vastaanottaminen ulkomaiselta ETA-vakuutusyhtiöltä. Pykälässä säädettäisiin vakuutuskannan tai sen osan vastaanottamisesta toiselta ulkomaiselta ETA-vakuutusyhtiöltä. Pykälässä tarkoitettaisiin vastaanotettavalla vakuutuskannalla ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön Suomessa tai muussa jäsenvaltiossa sijoittautumisoikeuden tai palvelujen tarjonnan perustella tehtyjen vakuutussopimusten vakuutuskantaa tai sen osaa taikka ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön kotimaassa harjoittamasta vakuutustoiminnasta syntynyttä vakuutuskantaa tai sen osaa.

Voimassa olevan lain 16 a luvun 14 §:n 1 momentin mukaan vakuutuskannan vastaanottamiselle toiselta ulkomaiselta vakuutusyhtiöltä on vaadittu erityinen syy. Erityisten syiden sisältö on jäänyt käytännössä kuitenkin epäselväksi. Voimassa olevassa laissa ei ole myöskään säädetty siitä, sovelletaanko ulkomaisen vakuutusyhtiön vakuutuskannan vastaanottamiseen joitakin voimassa olevan lain 16 a luvun säännöksiä.

Ehdotuksen mukaan vaatimus erityisestä syystä ehdotetaan poistettavaksi. Ehdotuksen mukaan suomalainen vakuutusyhtiö voisi vastaanottaa ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön vakuutuskantaa ehdotetussa 12 §:n tarkoitetun edellytyksin. Suomalainen vakuutusyhtiö ei siten voisi vastaanottaa ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön vakuutuskantaa, jos vakuutuskannan vastaanottaminen vaarantaa vakuutetut edut tai jos sen katsotaan vaarantavan terveiden ja varovaisten liikeperiaatteiden noudattamisen vakuutusyhtiön toiminnassa taikka jos vastaanottavan yhtiön toimilupaa ei ole laajennettu 4 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa. Milloin kysymys on ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön Suomessa harjoittaman toiminnan perusteella syntyneestä vakuutuskannasta, sovelletaan, mitä ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain 64 ja 65 §:ssä säädetään. Muilta osin ulkomaisen vakuutusyhtiön vakuutuskannan luovuttamiseen ja sen vastaanottamiseen sovellettaisiin ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön kotivaltion lainsäädäntöä.

Koska käytännössä epäselvä erityisten syiden vaatimus ehdotetaan poistettavaksi, lukuun ei jää säännöksiä kolmannen maan vakuutusyhtiöiden vakuutuskannan vastaanottamisesta. Näin ollen ehdotuksen mukaan suomalainen vakuutusyhtiö ei voisi vastaanottaa vakuutuskantaa kolmannen maan vakuutusyhtiöltä, ellei kysymys ole ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain 66 §:ssä tarkoitetusta vakuutuskannan luovutuksesta.

20 §. Vakuutuskannan luovuttaminen kolmannen maan vakuutusyhtiölle. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi suomalaisen vakuutusyhtiön mahdollisuudesta luovuttaa vakuutuskantansa tai sen osa kolmannen maan vakuutusyhtiölle. Ehdotuksessa tarkoitetaan sellaista kolmannen maan vakuutusyhtiötä, jolla on sivuliike Suomessa. Lisäksi vakuutuskannalla tarkoitettaisiin tässä tapauksessa vakuutuskantaa, johon kuuluu vakuutuksia, joiden riski sijaitsee Suomessa. Vakuutusyhtiö ei siten voisi luovuttaa sijoittautumisoikeuden tai palvelujen vapaan tarjonnan oikeuden perusteella tehtyjen vakuutussopimusten vakuutuskantaa tai sen osaa kolmannen maan vakuutusyhtiölle. Tällaiseen vakuutuskannan luovuttamiseen sovellettaisiin, mitä edellä tämän luvun 1—16 §:ssä säädetään. Tämän luvun 4 §:n 2 ja 3 momenttia, 8—10 §:ää, 12 §:n 1 momentin 3 kohtaa ja 5 luvun 20 §:n 3 momenttia ei kuitenkaan sovellettaisi vastaanottavaan yhtiöön.

Voimassa olevan lain 16 a luvun 14 §:n 1 momentista poiketen vakuutuskannan luovuttaminen ei edellytettäisi erityistä syytä. Koska kolmannen maan vakuutusyhtiön Suomessa sijaitseva sivuliike kuuluu Vakuutusvalvontaviraston valvonnan alaisuuteen, vakuutuskannan luovuttamisen sallimiseksi ei ole syytä asettaa muita ehtoja kuin, mitä luvussa muutoin vakuutuskannan luovutukselta 1—16 §:ssä edellytetään. Ehdotus vastaa tältä osin voimassa olevan 16 a luvun 14 §:n 2 momenttia. Pykälään ei kuitenkaan ehdoteta sisällytettäväksi voimassa olevan lain 16 a luvun 14 §:n 2 momentin säännöstä siitä, että Vakuutusvalvontavirasto voisi myöntää poikkeuksia 1—16 §:ssä tarkoitettujen säännösten noudattamisvelvoitteesta.

Ehdotuksen mukaan Suomessa merkityn vakuutuskannan luovuttaminen sellaiselle kolmannen maan vakuutusyhtiölle, jolla ei ole sivuliikettä Suomessa, ei olisi mahdollista. Jos sen sijaan kysymys on suomalaisen vakuutusyhtiön kolmannessa maassa olevan sivuliikkeen vakuutuskannan luovutuksesta, kannanluovutuksen sallittavuus ja noudatettu menettely määräytyvät kyseessä olevan kolmannen maan lainsäädännön mukaan.

Voimassa olevan lain mukaan Suomessa merkityn vakuutuskannan luovuttaminen kolmannen maan vakuutusyhtiölle on ollut mahdollista erityisin syin. Yhtään tällaista hakemusta ei ole kuitenkaan tullut Vakuutusvalvontaviraston ratkaistavaksi. On myös epäselvää, millaisissa olosuhteissa Suomen vakuutusvalvonta voisi varmistua siitä, ettei kannan luovutus loukkaa vakuutettuja etuja. Jos tarvetta siirtää esimerkiksi jälleenvakuutussopimukset suomalaisesta vakuutusyhtiöstä kolmannen maan vakuutusyhtiön hoidettavaksi ilmenisi, asiaa voidaan järjestää yleisten velvoiteoikeudellisten periaatteiden mukaisesti hankkimalla siirtoon velkojan eli tässä tapauksessa jälleenvakuutuksen ottaneen ensivakuutusyhtiön suostumus.

21 §. Vakuutuskannan luovuttaminen ja vastaanottaminen muussa valtiossa kuin ETA-valtiossa. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vakuutuskannan luovuttamisesta ja vastaanottamisesta muussa valtiossa kuin ETA-valtiossa sijaitsevassa sivuliikkeessä. Ehdotuksen tarkoituksena on, että tässä pykälässä tarkoitetussa tilanteessa vakuutuskannan luovuttamiseen ei sovellettaisi ehdotetun 18—20 §:n säännöksiä. Ehdotuksen mukaan vakuutusyhtiön olisi ilman erillistä suostumusmenettelyä vain viipymättä ilmoitettava Vakuutusvalvontavirastolle tässä pykälässä tarkoitetusta vakuutuskannan luovuttamisesta ja vastaanottamisesta.

22 luku. Yhtiömuodon muuttaminen

Luvussa säädettäisiin yksityisen vakuutusyhtiön muuttamisesta julkiseksi vakuutusyhtiöksi ja päinvastoin. Lisäksi lukuun sisältyisivät säännökset vakuutusosakeyhtiön muuttamisesta keskinäiseksi vakuutusyhtiöksi ja keskinäisen vakuutusyhtiön muuttamisesta vakuutusosakeyhtiöksi. Voimassa olevassa vakuutusyhtiölaissa näistä yhtiömuodon muutoksista säädetään 18 a luvussa. Luku sisällytettiin lakiin lailla vakuutusyhtiölain muuttamisesta (611/1997).

Ehdotuksessa täydennetään voimassa olevaa yhtiömuodon muuttamista koskevaa sääntelyä siltä osin kuin kyse on keskinäisen vakuutusyhtiön muuttamisesta vakuutusosakeyhtiöksi tai vakuutusosakeyhtiön muuttamisesta keskinäiseksi vakuutusyhtiöksi. Lisäksi sääntelyä ehdotetaan yhdenmukaistettavaksi kombinaatiosulautumista koskevien 19 luvun säännösten kanssa. Näin ollen ehdotus sisältää voimassa olevasta laista poiketen säännökset yhteisömuodon muutosta koskevan suunnitelman sisällöstä, suunnitelman rekisteröinnistä, kuulutuksista muille kuin vakuutusvelkojille sekä vakuutusyhtiön osakkaille annettavasta ennakkoinformaatiosta. Sääntelyn tarkoituksena on selkiyttää muun muassa sitä, miten yhtiömuodon muuttaminen vaikuttaa osakasasemaan yhtiömuodon muuttamista koskevassa tilanteessa.

Muutoin ehdotuksessa noudatetaan pääosin mainitun luvun rakennetta ja säännöksiin ehdotetaan tehtäväksi lähinnä teknisiä muutoksia. Kuitenkin nykyisen osakeyhtiölain linjauksen mukaisesti ehdotetaan, että voimassa olevan lain 18 a luvun 2 §:n 3 ja 4 momenttia vastaavia säännöksiä osakkeiden tai takuuosuuksien lunastamisesta tilanteessa, jossa julkinen vakuutusyhtiö muutetaan yksityiseksi vakuutusosakeyhtiöksi, ei enää sisällytettäisi vakuutusyhtiölakiin. Näissä säännöksissä tarkoitettua yhtiömuodon muuttamista vastustavan vakuutusosakeyhtiön osakkeenomistajien ja keskinäisen yhtiön takuuosuuden omistajien vähemmistön oikeus lunastukseen saattaa nimittäin olennaisesti hankaloittaa yhtiön tervehdyttämistoimia esimerkiksi tilanteessa, jossa yhtiö ei täytä julkiselle kaupankäynnille asetettuja vaatimuksia. Yhdenvertaisuusperiaate saattaa kuitenkin poikkeuksellisessa tilanteessa estää julkisesta yksityiseksi yhtiöksi muuttamista koskevan päätöksen tekemisen. Lunastusoikeus säilytettäisiin kuitenkin vakuutusosakeyhtiön osakkailla tilanteessa, jossa vakuutusosakeyhtiö muuttuu keskinäiseksi vakuutusyhtiöksi. Lisäksi voimassa olevassa osakeyhtiölaissa on yksinkertaistettu julkisen osakeyhtiön yksityiseksi osakeyhtiöksi muuttamista koskevia säännöksiä ja laista on poistettu tarpeettomana säännös osakelajikohtaisesta äänestyksestä, kun julkinen osakeyhtiö muuttuu yksityiseksi. Nämä muutokset ulottuvat myös vakuutusyhtiöihin, sillä edellä mainittuja tilanteita ei säännellä erikseen vakuutusyhtiölaissa.

Julkisen vakuutusyhtiön muuttaminen yksityiseksi vakuutusyhtiöksi ja yksityisen vakuutusyhtiön muuttaminen julkiseksi vakuutusyhtiöksi

1 §. Osakeyhtiölain soveltaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi yhtiömuodon muuttamiseen sovellettavista nykyisen osakeyhtiölain säännöksistä. Julkiseen vakuutusosakeyhtiöön ja julkiseen keskinäisen vakuutusyhtiöön sovellettaisiin, mitä osakeyhtiölain 19 luvun 2 ja 3 §:ssä säädetään julkisen osakeyhtiön muuttamisesta yksityiseksi osakeyhtiöksi.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 18 a luvun säännökset osakeyhtiölain soveltamisesta poistettaisiin, koska osakeyhtiölain soveltamisesta säädettäisiin keskitetysti tässä pykälässä. Lisäksi voimassa olevan vakuutusyhtiölain 18 a luvun 2 §:n 1 momentin säännös korvattaisiin nykyisen osakeyhtiölain 19 luvun 3 §:n 1 momentin säännöksellä.

2 §. Yksityisen vakuutusyhtiön muuttaminen julkiseksi vakuutusyhtiöksi. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi yksityisen vakuutusyhtiön muuttamisesta julkiseksi vakuutusyhtiöksi. Pykälässä yhdistettäisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 18 a luvun 1 §:n 1 ja 3 momentin säännös sekä nykyisen osakeyhtiölain 19 luvun 1 §:n 3 momenttia vastaava säännös.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 18 a luvun 1 §:n 1 momentin säännöstä vastaavasti, että yhtiökokouksen päätös yksityisen vakuutusyhtiön muuttamisesta julkiseksi vakuutusyhtiöksi on tehtävä määräenemmistöllä. Momentti vastaa muotoilultaan nykyisen osakeyhtiölain 19 luvun 1 §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin pääosin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 18 a luvun 1 §:n 3 momentin alun mukaisesti, että edellytyksenä yksityisen vakuutusyhtiön muuttamiseksi julkiseksi yhtiöksi on se, että yhtiö täyttää vakuutusyhtiöitä koskeva vastuuvelan katetta ja vakavaraisuutta koskevat vaatimukset. Ehdotuksessa on huomioitu uudet katetta ja vakavaraisuutta koskevat säännökset. Lisäksi edellytetään, että yhtiön yhtiöjärjestys täyttää julkisen yhtiön yhtiöjärjestykselle ehdotuksessa asetetut vaatimukset. Nykyisen osakeyhtiölain 19 luvun 1 §:n 3 momentin mukaisesti asetettaisiin rekisteri-ilmoituksen tekemiselle yhden kuukauden määräaika ja säädettäisiin, että ilmoitukseen on liitettävä 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetun pätevyyden omaavan yhtiön tilintarkastajan todistus. Tilitarkastajan todistuksen tulisi sisältää lausunto siitä, että momentissa edellytetyt vaatimukset täytetään. Ehdotus ei sisällä voimassa olevan vakuutusyhtiölain 18 a luvun 1 §:n 3 momentin mukaista säännöstä, jonka mukaan todistuksesta olisi käytävä ilmi, että yhtiön osakepääomalle, takuupääomalle ja muulle sidotulle pääomalle on täysi kate.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin nykyisen osakeyhtiölain 19 luvun 1 §:n 3 momentin viimeistä virkettä vastaavasti, että muutos yksityisestä vakuutusyhtiöstä julkiseksi vakuutusyhtiöksi tapahtuu yhtiöjärjestyksen muutoksen rekisteröimisellä kaupparekisteriin. Näin on ollut jo voimassa olevan vakuutusyhtiölain mukaan, sillä 18 a luvun 1 §:n 2 momentin ja 3 §:n mukaan muutoksen ajankohta määräytyy entisen osakeyhtiölain mukaan. Momentti koskee sekä vakuutusosakeyhtiöitä että keskinäisiä yhtiöitä.

Yhtiömuodon muuttaminen vakuutusosakeyhtiöstä keskinäiseksi tai keskinäisestä vakuutusosakeyhtiöksi

3 §. Yhtiömuodon muuttaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi yhtiömuodon muuttamista. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin vakuutusyhtiön yhtiömuodon muuttamisen mahdollisuudesta ilman selvitysmenettelyä. Yhtiömuodon muuttamisen edellytyksistä säädettäisiin tarkemmin pykälän 2—4 momenteissa. Ehdotetuilla muutoksilla täsmennetään voimassa olevaa sääntelyä ja muutokset vastaavat sulautumisen osalta ehdotettua.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin keskinäisen vakuutusyhtiön yhtiömuodon muuttamisesta vakuutusosakeyhtiöksi. Voimassa olevaa lakia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että laissa säädettäisiin tarkemmin muun muassa keskinäisen vakuutusyhtiön osakkaiden osakasasemasta yhtiömuodon muutoksen jälkeen vakuutusosakeyhtiössä. Ehdotuksen mukaan keskinäisen vakuutusyhtiön osakkaille olisi annettava vastikkeena yhtiömuodon muutoksessa syntyvän vakuutusosakeyhtiön kaikki osakkeet. Lisäksi vastikkeena voitaisiin käyttää ehdotuksen mukaan myös muuta omaisuutta vastaavalla tavalla kuin edellä 19 luvussa ehdotetaan sulautumisvastikkeesta. Lisäksi ehdotetun 4 momentin nojalla yhtiömuotoa muuttavan keskinäisen vakuutusyhtiön tulisi huomioida esimerkiksi yhtiön pääomarakenne yhtiömuodon muuttamista koskevassa muutossuunnitelmassa. Pääomarakenteesta säädetään osakeyhtiölain 16 luvun 3 §:n 8 kohdassa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin vakuutusosakeyhtiön muuttamisesta keskinäiseksi vakuutusyhtiöksi. Voimassa olevaa lakia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että yhtiömuotoa muuttavan vakuutusosakeyhtiön osakkeenomistajien osakkuudesta sekä muusta mahdollisesta vastikkeesta on määrättävä erikseen yhtiömuodon muuttamista koskevassa muutossuunnitelmassa. Vakuutusosakeyhtiön osakkaista voisi tulla keskinäisen vakuutusyhtiön takuuosuudenomistajia tai vaihtoehtoisesti muutossuunnitelmassa voitaisiin määrätä myös muusta vastikkeesta. Lisäksi vakuutusosakeyhtiön vakuutuksenottajista tulisi keskinäisen vakuutusyhtiön vakuutuksenottajaosakkaita.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin yhtiömuodon muuttamista koskevasta muutossuunnitelmasta. Ehdotuksen mukaan yhtiömuodon muuttamiseen sovellettaisiin soveltuvin osin kombinaatiosulautumista koskevia tämän lain 19 luvun 3 §:n säännöksiä sulautumissuunnitelman sisällöstä ja tilintarkastajan lausunnosta. Ehdotus täydentää voimassa olevan vakuutusyhtiölain 18 a luvun sääntelyä siten, että yhtiömuodon muuttamisesta on laadittava sulautumissuunnitelmaa vastaava muutossuunnitelma. Voimassa olevasta laista poikkeaa myös vaatimus, jonka mukaan suunnitelmasta on hankittava tilintarkastajan lausunto.

Ehdotuksen mukaan yhtiömuodon muuttamiseen sovellettaisiin soveltuvin osin myös kombinaatiosulautumista koskevia tämän lain 19 luvun 4 §:n säännöksiä sulautumissuunnitelman rekisteröinnistä ja kuulutuksesta muille velkojille kuin vakuutusvelkojille. Mistään näistä säännöksistä ei ole säädetty voimassa olevassa laissa. Kuulutus muille velkojille kuin vakuutusvelkojille voi olla tarpeellinen esimerkiksi muutettaessa sellainen keskinäinen vakuutusyhtiö, jossa vakuutuksenottajaosakkailla on lisämaksuvelvollisuus, vakuutusosakeyhtiöksi. Velkojiensuojamenettelyllä varmistettaisiin se, ettei yhtiömuodon muutoksella loukattaisi yleisen velkojatahon oikeuksia. Kuulutuksen antamista muille kuin vakuutusvelkojille tulisi kuitenkin harkita erikseen tapauskohtaisesti.

4 §. Vakuutusvalvontaviraston suostumuksen hakeminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi Vakuutusvalvontaviraston suostumuksen hakemisesta, kun vakuutusyhtiön yhtiömuotoa muutetaan. Voimassa olevasta laista poiketen Vakuutusvalvontavirastolta haettaisiin suostumusta muutossuunnitelman allekirjoittamisen jälkeen eikä silloin, kun yhtiökokous on päättänyt muuttaa yhtiömuodon vakuutusosakeyhtiöstä keskinäiseksi vakuutusyhtiöksi tai päinvastoin. Säännökseen lisättäisiin myös suostumuksen hakemista koskeva määräaikavaatimus. Määräaika olisi yksi kuukausi yhtiökokouksen päätöksestä. Ehdotus perustuu siihen, että edellä 3 §:ään on lisätty voimassa olevasta laista poiketen yhtiömuodon muuttamista koskevan muutossuunnitelman laatimisvelvollisuus ja se, että myös sulautumisessa, jakautumisessa ja vakuutuskannan luovuttamista koskevissa tilanteissa Vakuutusvalvontaviraston suostumusta haetaan kuukauden kuluessa suunnitelman allekirjoittamisen jälkeen. Näin ollen sääntelyä pyritään yhdenmukaistamaan erilaisissa yhtiörakenteen muuttamista koskevissa tilanteissa.

Pykälässä säädetty velvollisuus hakea vahvistus yhtiömuodon muuttamista koskevalle yhtiöjärjestyksen muutokselle vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 18 a luvun 4 §:n 1 momentin säännöstä.

5 §. Vakuutusvalvontaviraston kuulutus vakuutusvelkojille. Pykälässä säädettäisiin Vakuutusvalvontaviraston kuulutuksesta vakuutusvelkojille.

Ehdotuksen mukaan vakuutusosakeyhtiön osakkeenomistajille ei ole perusteltua antaa kuulutusta eikä muistutuksenteko-oikeutta, koska vakuutusosakeyhtiössä osakkeenomistajilla on lunastusoikeus ja yleensä äänestysoikeus, joka turvaa riittävästi osakkeenomistajien oikeudet. Edelleen edellä ehdotetut muutokset yhtiömuodon muuttamista koskevasta suunnitelmasta ja jäljempänä 6 §:ssä tarkoitettu velvollisuus pitää nähtävillä yhtiömuodon muuttamista koskevat asiakirjat parantaa osakkaiden asemaa voimassa olevaan lakiin verrattuna. Lisäksi takuuosuudenomistajien asemaa ehdotetaan parannettavaksi jäljempänä 9 §:ssä ehdotetun mukaisesti siten, että voimassa olevasta laista poiketen myös takuuosuuden omistajilla olisi yhtiömuodon muuttamista koskevassa tapauksessa lunastusoikeus. Näin ollen myöskään keskinäisen vakuutusyhtiön takuuosuudenomistajille ei ole perusteltua antaa kuulutusta eikä muistutuksenteko-oikeutta. Ehdotus muuttaa voimassa olevaa lakia takuuosuuden omistajien kannalta. Ehdotuksen tarkoituksena on, että yhtiömuodon muuttamista ja esimerkiksi sulautumista koskeva sääntely on yhdenmukainen takuuosuuden omistajien kannalta.

Lisäksi pykälässä ehdotetaan säädettäväksi Vakuutusvalvontaviraston määräämän muistutuksentekoajan vähimmäisajaksi yksi kuukausi. Tässä kohden olisi huomioitava myös asiakirjojen nähtävänä pitämistä koskeva ehdotuksen 31 luvun 14 §:n säännös. Mainitun säännöksen mukaan asiakirjat olisi pidettävä Vakuutusvalvontavirastossa nähtävinä tässä pykälässä tarkoitetun määräajan loppuun saakka. Pykälä vastaa edellä selostettuja muutoksia lukuun ottamatta voimassa olevan lain 18 a luvun 4 §:n 2 momenttia.

6 §. Yhtiömuodon muuttamisesta päättäminen. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi yhtiökokouksen päätöksentekotavasta, kun vakuutusosakeyhtiö muutetaan keskinäiseksi vakuutusyhtiöksi tai kun keskinäisen vakuutusyhtiö muutetaan vakuutusosakeyhtiöksi. Ehdotetun 5 luvun 20 §:n 9 kohdan mukaan yhtiömuodon muuttamista koskeva päätös edellyttää määräenemmistöpäätöstä.

Edelleen, jos osakkaan maksuvelvoitteita yhtiötä kohtaan lisätään ehdotuksen 5 luvun 21 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan, yhtiöjärjestyksen muuttamiseen tarvitaan kaikkien osakkaiden suostumus.

Muodollisten päätösvaatimusten lisäksi yhtiömuodon muuttamista koskevassa päätöksenteossa on tietenkin otettava huomioon myös lain yleiset periaatteet, kuten tämän lain 1 luvun 22 §:n mukainen yhdenvertaisuusperiaate.

Pykälän 1 momentin osalta ehdotus on tekninen ja se vastaa, mitä edellä 2 §:n 1 momentin osalta on ehdotettu.

Pykälän 2 momentissa säädetään uudesta yhtiömuodon muuttamista koskevien asiakirjojen nähtävänä pitämisvelvoitteesta. Ehdotus vastaa edellä 19 lukuun ehdotettua sulautumisen sääntelyä.

7 §. Vakuutusvalvontaviraston suostumuksen antaminen. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi siitä, millä edellytyksillä Vakuutusvalvontavirasto voi evätä tämän luvun 4 §:ssä tarkoitetun suostumuksen antamisen. Ehdotus sisältää muutoksen voimassa olevan vakuutusyhtiölain 18 a luvun 4 §:n 3 momenttiin. Vakuutusvalvontaviraston suostumuksen antamisen edellytykseksi ehdotetaan, ettei yhtiömuodon muuttaminen vaaranna vakuutettuja etuja. Ehdotus vastaa, mitä sulautumisen ja jakautumisen osalta on ehdotettu. Lisäksi voimassa olevan lain 18 a luvun 4 §:n 3 momentin säännös osakasryhmien etujen turvaamisesta ehdotetaan poistettavaksi. Ehdotuksessa katsotaan voimassa olevasta laista poiketen, että Vakuutusvalvontaviraston ei tässä tilanteessa tarvitse valvoa vakuutusosakeyhtiön osakkaiden eikä keskinäisen vakuutusyhtiön takuuosuudenomistajien etua edellä 5 §:ssä esitetyin perustein.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Vakuutusvalvontaviraston oikeudesta liittää suostumuksen antamiseen 1 momentissa tarkoitettujen seikkojen turvaamiseksi tarpeellisina pitämänsä ehdot. Momentti vastaa edellä 1 momentissa tarkoitettua muutosta lukuun ottamatta voimassa olevan vakuutusyhtiölain 18 a luvun 4 §:n 4 momentin säännöstä.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi uusi säännös ajankohdasta, jolloin keskinäinen vakuutusyhtiö muuttuu vakuutusosakeyhtiöksi ja vakuutusosakeyhtiö keskinäiseksi vakuutusyhtiöksi. Voimassa olevassa laissa säädetään vain keskinäisen vakuutusyhtiön yhtiömuodon muuttumisajankohdasta viittaamalla entisen osakeyhtiölain yhtiöjärjestyksen muuttamisen rekisteröintiä koskeviin säännöksiin. Voimassa olevassa laissa ei ole siten huomioitu vakuutusosakeyhtiön yhtiönmuodon muuttumishetkeä eikä Vakuutusvalvontaviraston suostumuksen antamisen vaikutusta yhtiömuodon muuttumishetkeen. Selvyyden vuoksi momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että yhtiömuodon muutos tapahtuu, kun Vakuutusvalvontavirasto on antanut tässä pykälässä tarkoitetun suostumuksensa yhtiömuodon muuttamiselle ja kun yhtiöjärjestyksen muutos on rekisteröity kaupparekisteriin.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin yhtiömuodon muuttamisen raukeamisesta, jos Vakuutusvalvontaviraston suostumusta ei ole haettu tai jos suostumus on evätty ja epäämispäätös on saanut lainvoiman. Momentin säännös vastaa asiallisesti voimassa olevan vakuutusyhtiölain 18 a luvun 4 §:n 6 momenttia.

8 §. Muutoksenhaku. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi yhtiön ja muistutuksentekijän oikeudesta hakea muutosta Vakuutusvalvontaviraston päätökseen, jonka valittaja katsoo loukkaavan oikeuttaan. Pykälän säännös vastaa voimassa olevan vakuutusyhtiölain 18 a luvun 4 §:n 5 momenttia.

9 §. Vakuutusyhtiön osakkeiden tai takuuosuuksien lunastaminen. Pykälässä säädettäisiin vakuutusosakeyhtiön osakkeenomistajan ja keskinäisen vakuutusyhtiön takuuosuuden omistajan oikeudesta vaatia lunastusta.

Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusosakeyhtiön osakkeenomistajalla on oikeus vaatia yhtiötä lunastamaan hänen osakkeensa siinä tapauksessa, että vakuutusosakeyhtiö on päätetty muuttaa keskinäiseksi vakuutusyhtiöksi. Säännös vastaa tältä osin voimassa olevan vakuutusyhtiölain 18 a luvun 5 §:ää.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevasta laista poiketen myös keskinäisen vakuutusyhtiön takuuosuuden omistajan lunastusoikeudesta. Ehdotuksen mukaan lunastusoikeus annettaisiin myös takuuosuuden omistajille siinä tapauksessa, että keskinäinen vakuutusyhtiö muutetaan vakuutusosakeyhtiöksi. Ehdotus liittyy ehdotetuissa 5 ja 7 §:ssä tarkoitettuihin muutoksiin rajata Vakuutusvalvontaviraston valvontamenettely vain vakuutuksenottajaosakkaisiin. Näin ollen keskinäisen vakuutusyhtiön takuuosuuden omistajille on perusteltua antaa samat oikeudet reagoida yhtiömuodon muuttamiseen kuin vakuutusosakeyhtiön osakkeenomistajilla. Lunastushinnan osalta ehdotetaan sovellettavaksi, mitä edellä 17 luvun 16 §:n 2 momentissa on ehdotettu säädettäväksi.

Oikeuteen vaatia lunastusta sovelletaan sekä 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, mitä 19 luvun 9 §:ssä on ehdotettu.

Vakuutusosakeyhtiön muuttaminen muuta liiketoimintaa harjoittavaksi osakeyhtiöksi

10 §. Liiketoiminnan jatkaminen muuta liiketoimintaa harjoittavana osakeyhtiönä. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että vakuutusosakeyhtiö, joka on luovuttanut koko vakuutuskantansa, voi jatkaa toimintaansa muuta liiketoimintaa harjoittavana osakeyhtiönä ehdotetun 21 luvun 14 §:n 3 momentin mukaisesti. Voimassa olevassa laissa asiasta säädetään selvitystilaa koskevassa 15 luvussa, mutta ehdotuksessa katsotaan, että säännös tulisi sisällyttää yhtiömuodon muuttamista ja vakuutuskannan luovuttamista koskeviin lukuihin lain soveltamisen helpottamiseksi.

23 luku. Selvitystila ja konkurssi

Luvussa säädettäisiin vakuutusyhtiön selvitystilasta ja konkurssista. Vakuutusyhtiölain muutoksella (330/2004) lukuun tehtiin tervehdyttämis- ja likvidaatiodirektiivistä johtuvat muutokset ja samalla luku kirjoitettiin kokonaan uudelleen mainitun direktiivin systematiikasta johtuen. Voimassa olevan vakuutusyhtiölain selvitystilaa ja konkurssia koskevassa 15 luvussa säädetään ensin vakuutusyhtiön vapaaehtoisesta selvitystilasta ja pakkoselvitystilasta, sen jälkeen konkurssia koskevista erityissäännöksistä ja lopuksi selvitystilaa ja konkurssia koskevista yhteisistä säännöksistä. Luvun rakennetta ehdotetaan muutettavaksi siten, että luvussa säädettäisiin erikseen selvitystilasta ja konkurssista ottaen huomioon menettelyjen eteneminen vaiheittain. Luvun 2—27 §:ään sisältyisivät selvitystilaa koskevat säännökset ja luvun 28—37 §:ssä säädettäisiin vakuutusyhtiön konkurssista.

Voimassa olevan lain 15 luvun säännöksiin ehdotetaan asiallisena muutoksena, että vakuutusyhtiölaissa säädetään vain voimassa olevan lain mukaisesta pakkoselvitystilamenettelystä. Voimassa olevan lain vapaaehtoiseen selvitystilaan ehdotetaan sovellettavaksi osakeyhtiölain säännöksiä edellyttäen, että vakuutusyhtiön koko vakuutuskanta on luovutettu ennen yhtiön purkamista osakeyhtiölain säännösten mukaisesti.

Voimassa olevan lain 15 luvun 4 §:n 1 momentissa on säädetty tilanteista, jolloin yhtiö on tullut asettaa selvitystilaan (pakkoselvitystila) ja 15 luvun 4 §:n 2 momentissa on säädetty yhtiön vapaaehtoisesta asettamisesta selvitystilaan. Lisäksi voimassa olevan lain 15 luvun 3 §:n 1 momentissa on todettu, että yhtiö, jonka toimilupa on peruutettu, on selvitystilassa ja se on purettava. Voimassa olevassa laissa vapaaehtoista ja pakkoselvitystilaa ei ole eritelty menettelyllisesti muutoin kuin selvitystilaan asettamisedellytysten osalta. Muilta osin selvitystilamenettely on ollut lain mukaan pääosin samanlainen riippumatta siitä, onko yhtiö asetettu pakkoselvitystilaan yhtiön heikon vakavaraisuusaseman vuoksi vai siksi, että vakavarainen yhtiö haluaa muutoin lopettaa vakuutustoiminnan harjoittamisen vapaaehtoisesti. Näin on ollut erityisesti vahinkovakuutusyhtiöiden osalta. Henkivakuutusyhtiöitä ja työeläkevakuutusyhtiöitä koskeva sääntely on poikennut vahinkovakuutusyhtiöitä koskevasta sääntelystä siten, että ne voivat päättää yhtiön vapaaehtoisesta asettamisesta selvitystilaan vain, jos yhtiö on luovuttanut koko vakuutuskantaansa toiselle vakuutusyhtiölle ennen selvitystilaan asettamista. Tästä vaatimuksesta johtuen henki- tai työeläkevakuutusyhtiön vapaaehtoiseen selvitystilaan ei sovelleta voimassa olevan lain 15 luvun vakuutuskannan luovuttamista, liiketoiminnan jatkamista eikä vakuutusten lakkaamista tai jatkumista koskevia selvitystilasäännöksiä. Voimassa olevaa lakia on pidetty vapaaehtoista selvitystilaa koskevien säännösten osalta epätasapainoisena, koska vastaavaa vakuutuskannan luovuttamista koskevaa vaatimusta ei ole säädetty vahinkovakuutusyhtiöille. Voimassa olevan lain mukaan vahinkovakuutusyhtiö on voitu asettaa vapaaehtoiseen selvitystilaan esimerkiksi silloin, kun vakavaraisen vahinkovakuutusyhtiön vakuutustoiminta halutaan lopettaa, mutta yhtiö ei ole saanut luovutetuksi koko vakuutuskantaansa.

Jotta voimassa olevan lain vapaaehtoista selvitystilaa koskevat säännökset olisivat samanlaiset sekä vahinko-, henki- ja työeläkevakuutusyhtiöille, ehdotetaan, että vakuutusyhtiötä ei voitaisi asettaa yhtiön omasta tahdosta selvitystilaan ilman, että yhtiö on luovuttanut koko vakuutuskantansa toiselle vakuutusyhtiölle ennen selvitystilaan asettamista. Vakuutuskannan luovuttamisesta säädettäisiin 21 luvussa. Vakuutusyhtiö, joka ilmoittaa vakuutuskannan luovutuksen yhteydessä luopuvansa vakuutustoiminnan harjoittamisesta, menettää ehdotetun 25 luvun 8 §:n mukaisesti toimilupansa. Ehdotuksen mukaan toimilupansa menettänyt vakuutusyhtiö asetetaan selvitystilaan ja puretaan voimassa olevan lain vapaaehtoista selvitystilaa koskevista säännöksistä poiketen soveltamalla nykyisen osakeyhtiölain selvitystilaa koskevia säännöksiä. Näin ollen voimassa olevan lain vapaaehtoista selvitystilaa koskevat säännökset ehdotetaan korvattavaksi osakeyhtiölain selvitystilaa koskevilla säännöksillä edellyttäen, että vakuutusyhtiö ei ole enää vakuutusyhtiölain mukainen vakuutusyhtiö toimiluvan peruuttamisesta johtuen. Tämä ehdotus ei siten sisällä voimassa olevan lain vapaaehtoista selvitystilaa koskevia säännöksiä.

Osakeyhtiölain selvitysmenettelyä koskevia säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta, jos toimilupansa menettänyt vakuutusosakeyhtiö jatkaa muun liiketoiminnan harjoittamista osakeyhtiölain mukaisesti. Koska toimiluvan menettänyt keskinäinen vakuutusyhtiö ei voi jatkaa muun liiketoiminnan harjoittamista yhtiömuodostaan johtuen, se on ehdotuksen mukaan aina purettava osakeyhtiölain säännösten mukaisesti.

Ehdotuksen mukaan vakuutusyhtiölaissa säädettäisiin jatkossa vain yhtiön vakavaraisuusaseman heikkenemisestä johtuvasta selvitystilaan asettamisesta ja ehdotetun 25 luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitetun laiminlyönnin johdosta tapahtuvasta toimiluvan peruuttamisesta seuraavasta selvitystilaan asettamisesta. Ehdotus vastaa muutoin voimassa olevaa lakia, mutta voimassa olevan lain säännökset oman pääoman vähentymiseen perustuvasta pakkoselvitystilasta ehdotetaan poistettavaksi kuten 11 luvussa on vastaavasti ehdotettu. Käytännössä oman pääoman vähentymistä olennaisempaa on, että yhtiö täyttää aina 11 luvussa tarkoitetut takuumäärää ja toimintapääoman vähimmäismäärää koskevat vaatimukset.

Edelleen selvitystilan alkamista koskevaa sääntelyä ehdotetaan yksinkertaistettavaksi. Lukuun ei ehdoteta säännöksiä voimassa olevan lain 15 luvun 7 §:n 3 momentissa tai 8—11 §:ssä tarkoitetusta tilanteesta, jossa ratkaisun selvitystilaan asettamisesta tekee tuomioistuin. Voimassa olevan lain säännökset perustuivat entisen osakeyhtiölain 9 luvun 16 §:ään ja 13 luvun 3:ään, joiden nojalla tuomioistuimella oli toimivalta määrätä yhtiö osakkaan kanteesta selvitystilaan. Kyseessä olivat tilanteet, jolloin yhtiökokous oli tehnyt päätöksen, joka oli ollut omiaan tuottamaan osakkaalle tai muulle henkilölle epäoikeutettua etua yhtiön tai toisen osakkaan kustannuksella tai milloin osakas oli muulla tavoin tahallisesti väärinkäyttänyt vaikutusvaltaansa yhtiössä. Ehdotuksen mukaan vakuutusyhtiön määrääminen selvitystilaan pelkästään osakkaan vaikutusvallan väärinkäytön johdosta ei ole oikeassa suhteessa yhtiölle sekä vakuutuksenottajille ja vakuutetuille selvitystilasta aiheutuviin seuraamuksiin. Selvitystilaan asettaminen on vakuutuksenottajien ja vakuutettujen kannalta äärimmäinen keino, jonka käyttöä tulisi rajoittaa vain tilanteisiin, joissa vakuutettuja etuja ei muilla tavoin enää voida turvata. Näin ollen ehdotuksen mukaan tuomioistuimella ei enää olisi oikeutta määrätä vakuutusyhtiötä selvitystilaan.

Ehdotuksen mukaan ratkaisun selvitystilaan asettamisesta tekee tilanteesta riippuen yhtiön yhtiökokous tai Vakuutusvalvontavirasto. Yhtiön vakavaraisuusaseman heikennettyä selvitystilapäätös tehdään yhtiökokouksessa ja, jos yhtiö asetetaan selvitystilaan yhtiön laiminlyönnistä johtuvasta toimiluvan peruuttamisesta johtuen, päätöksen selvitystilaan asettamisesta tekee yhtiökokouksen sijasta Vakuutusvalvontavirasto. Lisäksi yhtiökokousta koskevaa päätösmenettelyä ehdotetaan muutettavaksi sekä määräaikojen että päätöksenteon osalta.

Lisäksi selkeyden vuoksi säännöksiin ehdotetaan useita teknisiä tarkennuksia. Hallituksen esityksessä (149/2003) esitetyt perustelut soveltuvat kuitenkin pitkälti edelleen ehdotettuun lukuun niiltä osin, kuin asiallisia muutoksia ei ehdoteta.

Voimassa olevan lain 15 luvun 1 §:n määritelmä vakuutussaatavasta ehdotetaan siirrettäväksi ehdotuksen 1 luvun määritelmiin.

1 §. Osakeyhtiölain ja konkurssilain soveltaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi osakeyhtiölain ja konkurssilain soveltamisesta.

Ehdotuksen mukaan osakeyhtiölain selvitystilaa koskevia säännöksiä sovellettaisiin vakuutusyhtiöihin pykälän 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa, jolloin vakuutusyhtiö on luovuttanut koko vakuutuskantansa toiselle vakuutusyhtiölle ja se on samalla ilmoittanut lopettavansa vakuutustoiminnan harjoittamisen ja lisäksi se on vakuutusosakeyhtiön ollessa kyseessä ilmoittanut, ettei se jatka myöskään muun liiketoiminnan harjoittamista osakeyhtiönä. Vakuutusyhtiö, jolla ei ole enää vakuutuskantaa hoidettavanaan ja jolla ei ole toimilupaa vakuutustoiminnan harjoittamiseen, on ehdotuksen mukaan purettava nykyisen osakeyhtiölain 20 luvun selvitystilaa koskevien 1—22 §:n säännösten mukaisesti. Ehdotuksella laajennettaisiin voimassa olevan vakuutusyhtiölain mukaista osakeyhtiölain säännösten soveltamisalaa. Ehdotuksella korvataan kokonaisuudessaan voimassa olevan vakuutusyhtiölain 15 luvun 3 §:n 1 momentti ja 4 §:n 2 momentti.

Ehdotuksen tarkoituksena on yksinkertaistaa yhtiön purkamismenettelyä tilanteessa, jossa selvitystilaan ja yhtiön purkamiseen ei tarvitse soveltaa vakuutusyhtiölain erityissäännöksiä vakuutettujen etujen turvaamisesta. Vakuutusyhtiön selvitystilaa ja konkurssia koskevalla erityissääntelyllä pyritään siihen, että vakuutuksenottajat, vakuutetut ja muut vakuutussaatavien haltijat kärsisivät mahdollisimman vähän menetyksiä selvitystilassa tai konkurssissa. Näille erityissäännöksille ei ole tarvetta enää tilanteessa, jossa vakuutuksenottajien asema on turvattu jo ennen yhtiön selvitystilaan asettamista, kun yhtiön koko vakuutuskanta on luovutettu toiselle vakuutusyhtiölle. Näin ollen yhtiön purkamiseen voidaan soveltaa ehdotetussa momentissa tarkoitetussa tilanteessa yleisiä osakeyhtiölain yhtiön purkamista koskevia säännöksiä.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi myös keskinäisen vakuutusyhtiön vakuutuksenottajaosakkaiden asemasta sovellettaessa osakeyhtiölain säännöksiä. Ehdotuksen mukaan osakeyhtiölain osakkeenomistajia koskevia säännöksiä sovelletaan sellaisiin keskinäisen vakuutusyhtiön vakuutuksenottajaosakkaisiin, jotka olivat yhtiön osakkaita, kun päätös vakuutuskannan luovuttamisesta tehtiin. Takuuosuudenomistajien aseman turvaamiseksi pykälän 1 momentissa säädetään lisäksi, että jaettaessa purettavan yhtiön varoja osakeyhtiölain mukaisesti, varojen jaossa on otettava huomioon vakuutusyhtiölain 23 luvun 22 §:n 2 momentin säännökset takuupääoman takaisinmaksamisesta. Velkojen maksamisen jälkeen takuuosuudenomistajille on palautettava takuupääoma korkoineen ja jäljelle jäävä omaisuus jaetaan yhtiön vakuutuksenottajaosakkaille. Vakuutusosakeyhtiöihin sovellettaisiin osakeyhtiölain 20 luvun 15 §:ää sellaisenaan ehdotetun 2 momentin mukaisesti.

Ehdotus koskee vahinko-, henki- ja työeläkevakuutusyhtiöitä, joita ei voida johdannossa kerrotulla tavalla asettaa vapaaehtoisesti selvitystilaan ilman, että yhtiön koko vakuutuskanta on luovutettu toiselle vakuutusyhtiölle. Vahinkovakuutusyhtiöiden yhtiön vapaaehtoista purkamista koskeva sääntely uudistuu kokonaan sekä asettamisen edellytysten ja sovellettavan lain suhteen. Lisäksi henki- ja työeläkevakuutusyhtiöiden osalta uutta on momentissa ehdotettu osakeyhtiölain säännösten soveltaminen yhtiön purkamiseen.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi, että muussa kuin pykälän 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, vakuutusyhtiön selvitystilaan ja yhtiön purkamiseen sovelletaan ehdotettuja vakuutusyhtiölain 23 luvun 2—27 §:n säännöksiä. Ehdotuksen mukaan vakuutusyhtiölain selvitystilaa koskevat säännökset soveltuvat vahinkovakuutusyhtiön ja henkivakuutusyhtiön selvitystilamenettelyyn. Työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain mukaan henkivakuutusyhtiötä koskevia säännöksiä sovelletaan myös työeläkevakuutusyhtiöihin. Lisäksi ehdotetun 1 luvun mukaan jälleenvakuutusyhtiöihin sovelletaan, mitä tässä laissa säädetään vahinkovakuutusyhtiöistä.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 15 luvun 2 §:ssä on viitattu eräisiin entisen osakeyhtiölain säännöksiin. Nämä säännökset ehdotetaan siirrettäväksi selvyyden vuoksi tämän luvun säännöksiin. Lisäksi voimassa olevan vakuutusyhtiölain 15 luvun 2 §:ssä oleva maininta luvun säännösten soveltamisesta myös vakuutusyhtiön toisessa ETA-valtiossa sijaitsevaan sivuliikkeeseen ehdotetaan siirrettäväksi tämän lain 24 luvun 2 §:ään.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lisäksi, että vakuutusyhtiöiden konkurssiin sovelletaan konkurssilakia (120/2004), ellei ehdotetun luvun 28—37 §:ssä erityisesti muuta säädetä. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 23 §:ää sillä poikkeuksella, että viittaus konkurssia koskeviin säännöksiin on korvattu viittauksella uuteen konkurssilakiin. Tarkoituksena on, että vakuutusyhtiöihin sovellettaisiin myös konkurssilakiin liittyviä muita lakeja, ellei tässä luvussa muuta säädetä.

Ehdotettu pykälän 2 momentti korvaa voimassa olevan lain 15 luvun 2 ja 23 §:n.

Selvitystila

2 §. Selvitystilaan asettamisen edellytykset. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vakuutusyhtiön selvitystilaan asettamisen edellytyksistä, jolloin yhtiö puretaan noudattaen ehdotetun luvun 3—27 §:n säännöksiä.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin selvitystilaan asettamisen edellytyksistä. Edellytykset vastaavat voimassa olevassa laissa säädettyjä pakkoselvitystilan edellytyksiä, mutta sääntelyä ehdotetaan osittain yksinkertaistettavaksi ja tarkennettavaksi.

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan vakuutusyhtiö on asetettava selvitystilaan ja purettava, jos vakuutusyhtiön toimintapääoma laskee alle 11 luvussa säädetyn takuumäärän tai jos työeläkevakuutusyhtiön toimintapääoma on alle puolet työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 17 §:ssä tarkoitetusta toimintapääoman vähimmäismäärästä.

Ehdotus ei sisällä voimassa olevan lain 15 luvun 4 §:n 1 momentin säännöstä oman pääoman vähimmäisvaatimuksesta, koska tämä lakiehdotus ei sisällä oman pääoman vähimmäisvaatimusta ja koska työeläkevakuutusyhtiöistä annetusta laista oman pääoman vähimmäisvaatimuksesta on luovuttu lainmuutoksella (1120/2006). Myös voimassa olevan lain viittaukset työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 17 §:n 2 ja 3 momentteihin ehdotetaan poistettavaksi, koska kyseiset säännökset on kumottu edellä mainitulla lailla. Ennen edellä mainittua muutosta voimassa olleen työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 17 §:n 2 momentissa säädetystä takuumäärän käsitteestä on luovuttu, mutta vastaava sääntely säilyisi sisällöllisesti ennallaan. Ehdotuksen mukaan työeläkevakuutusyhtiö olisi asetettava selvitystilaan, jos sen toimintapääoma on pienempi kuin puolet työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 17 §:n (1120/2007) mukaisesta toimintapääoman vähimmäismäärästä. Lisäksi voimassa olevan lain 15 luvun 4 §:n 1 momentin lopussa säädetty vakavaraisuusvaatimusten täyttämiselle asetettu määräaikamenettely ehdotetaan korvattavaksi yksinkertaisemmalla menettelyllä ehdotetun 3 §:n 1 momentin ja 4 §:n 1 momentin mukaisesti.

Selvyyden vuoksi pykälän 1 momentin 1 kohdassa viitataan lisäksi 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuun määräaikaan, jonka aikana vakuutusyhtiöllä on mahdollisuus välttää selvitystilaan asettaminen. Näin ollen yksistään 1 kohdassa tarkoitettujen vakavaraisuusvaatimusten alittaminen ei johda yhtiön selvitystilaan asettamiseen, jos yhtiön vakavaraisuusasema pystytään korjaamaan 3 §:n 1 momentissa tarkoitetussa määräajassa. Jos yhtiön vakavaraisuusasema ei ole kuitenkaan parantunut vaaditulle tasolle määräajan kuluttua loppuun, yhtiökokouksen on päätettävä yhtiön asettamisesta selvitystilaan ehdotetun 4 §:n 1 momentin mukaisesti.

Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan vakuutusyhtiö on asetettava selvitystilaan ja purettava, jos vakuutusyhtiön toimilupa on peruutettu 25 luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitetun laiminlyönnin vuoksi. Mainitussa momentissa tarkoitettuja laiminlyöntejä ovat muun muassa se, että yhtiö ei aloita toimintaansa 12 kuukauden kuluessa toimiluvan myöntämisestä, yhtiö on lopettanut toimintansa yli kuuden kuukauden ajaksi toimiluvan myöntämisen jälkeen, yhtiö ei ole kyennyt sille asetetussa määräajassa suorittamaan lyhyen aikavälin rahoitussuunnitelmassa esitettyjä toimenpiteitä tai yhtiö ei noudata Vakuutusvalvontaviraston kehotusta tai kieltoa ja velvoitteiden laiminlyönti on törkeä. Kohdan säännös vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 3 §:n 1 momenttia. Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö asetetaan selvitystilaan ilman yhtiökokouksen päätöstä. Määräyksen selvitystilaan asettamisesta antaa Vakuutusvalvontavirasto, mistä säädetään ehdotetussa 4 §:n 3 momentissa.

Pykälän 2 momentin mukaan vakuutusyhtiön selvitystilaan asettaminen voitaisiin tehdä ilman 25 luvun 9 §:ssä tarkoitettua omaisuuden luovutus- tai panttauskieltoa tai sen jälkeen, kun tällaiseen toimenpiteeseen on ryhdytty. Säännös vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 25 §:n 2 momenttia. Säännös on tarpeen sen vuoksi, että vakuutusyhtiölle annettu omaisuuden luovutus- ja panttauskielto on tervehdyttämis- ja likvidaatiodirektiivissä tarkoitettu tervehdyttämistoimenpide ja direktiivin mukaan tervehdyttämistoimenpide ei saa estää likvidaatiomenettelyn aloittamista.

3 §. Kokouskutsu selvitystilaan asettamisesta päättävään yhtiökokoukseen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi kokouskutsusta selvitystilaan asettamisesta päättävän yhtiökokoukseen. Pykälässä säädettäisiin niistä toimenpiteistä, joihin vakuutusyhtiön johdon on ryhdyttävä ennen selvitystilaan asettamista, jos ehdotetussa 11 luvussa tai työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 20 §:ssä tarkoitettujen toimenpiteiden avulla vakuutusyhtiön vakavaraisuutta ei ole onnistuttu riittävästi tervehdyttämään eikä näin välttämään pakkoselvitystilaa.

Ehdotetun 11 luvun 24 §:n 1 momentissa säädetään niistä toimenpiteistä, joihin vakuutusyhtiön johdon on ryhdyttävä, jos voidaan olettaa, että vakuutusyhtiö ei täytä edellä 11 luvun 19—22 §:ssä säädettyjä vaatimuksia tai jos työeläkevakuutusyhtiön toimintapääoma on pienempi kuin puolet työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 17 §:n mukaisesta toimintapääoman vähimmäismäärästä. Ehdotetun 11 luvun 24 §:n 1 momentin mukaan hallituksen ja toimitusjohtajan on tässä tilanteessa viivytyksettä ja viimeistään kahden kuukauden kuluessa laadittava tilinpäätös ja toimintakertomus siltä ajalta, jolta tilinpäätöstä ja toimintakertomusta ei vielä ole esitetty yhtiökokouksessa, sekä annettava ne tilintarkastajille tarkastettaviksi.

Pykälän 1 momentin mukaan hallituksen on kutsuttava yhtiökokous koolle päättämään yhtiön asettamisesta selvitystilaan, jos 11 luvun 24 §:ssä tarkoitettu tilinpäätös osoittaa, ettei vakuutusyhtiö täytä toimintapääomalle 11 luvussa tai jos työeläkevakuutusyhtiö ei täytä työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa asetettuja vaatimuksia. Ehdotus vastaa tältä osin asiallisesti voimassa olevan lain 15 luvun 6 §:n 2 momenttia. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi nimenomainen maininta siitä, että yhtiökokouksen koolle kutsuminen on tässä tilanteessa hallituksen velvollisuus. Lisäksi yhtiökokouksen koollekutsumiselle säädettyä määräaikaa lyhennettäisiin nykyisestä kahdesta kuukaudesta yhteen kuukauteen. Kokouskutsuaikaan ei siten sovellettaisi ehdotetun 5 luvun säännöstä, vaan yhtiökokous on kutsuttava koolle viimeistään kuukauden kuluessa edellä mainitun tilinpäätöksen laatimisesta. Ehdotus on perusteltu vakuutettujen etujen suojaamiseksi tilanteessa, jossa vakuutusyhtiön vakavaraisuus ei täytä laissa säädettyjä vaatimuksia. Määräaika lasketaan tilinpäätöksen laatimisesta.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lisäksi, että Vakuutusvalvontavirasto voisi pidentää määräaikaa enintään vuodeksi, jollei vakuutettuja etuja näin vaaranneta. Määräajan pidennyksen tarkoituksena olisi mahdollistaa 11 luvun 26 §:ssä tai työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 20 §:ssä tarkoitetun lyhyen aikavälin rahoitussuunnitelman toteuttaminen, jos Vakuutusvalvontavirasto on sen hyväksynyt 11 luvun 26 §:n tai työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 20 §:n mukaisesti. Menettely perustuu siihen, että Vakuutusvalvontaviraston arvion mukaan vakuutusyhtiö voisi hyvin todennäköisesti välttää selvitystilan, jos lyhyen aikavälin rahoitussuunnitelma toteutuu ehdotetun mukaisesti. Säännös Vakuutusvalvontaviraston oikeudesta pidentää määräaikaa on voimassa olevan lain 15 luvun 4 §:n 1 momentissa.

Voimassa olevassa laissa säädetään useista eri määräajoista ja määräajat ovat pitkähköjä. Menettelyn yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi ehdotetaan säädettäväksi vain yksi nimenomainen määräaika, joka koskisi yhtiökokouksen koolle kutsumista. Myöskään toimintapääomavaatimusten täyttämiselle ei asetettaisi erillistä määräaikaa, vaan vaatimukset olisi täytettävä yhtiökokoukseen mennessä. Ehdotuksen mukaan hallituksen olisi kutsuttava selvitystilasta päättävä yhtiökokous koolle viimeistään kuukauden kuluessa 11 luvun 24 §:ssä tarkoitetun tilinpäätöksen laatimisesta, jos se osoittaa, ettei vakuutusyhtiö täytä 11 luvun ja työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa tarkoitettuja vakavaraisuusvaatimuksia. Voimassa olevan lain tapaan Vakuutusvalvontavirasto voisi kuitenkin pidentää määräaikaa enintään vuodeksi 11 luvun 26 §:ssä tai työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 20 §:n 2 momentissa tarkoitetun lyhyen aikavälin rahoitussuunnitelman toteuttamiseksi ja toimintapääomalle asetettujen vaatimusten täyttämiseksi, jollei vakuutettuja etuja näin vaaranneta. Jos yhtiön vakavaraisuustilannetta ei ole korjattu yhtiökokoukseen mennessä, yhtiön on päätettävä yhtiön asettamisesta selvitystilaan. Tästä säädettäisiin ehdotetussa 4 §:n 1 momentissa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kokouskutsusta selvitystilasta päättävään yhtiökokoukseen. Ehdotuksen mukaan kokouskutsu on, sen lisäksi mitä yhtiöjärjestyksessä määrätään, lähetettävä kirjallisena jokaiselle osakkaalle, jonka osoite on yhtiön tiedossa. Momentissa säädettäisiin myös voimassa olevan vakuutusyhtiölain 15 luvun 6 §:n 2 momentin viimeistä virkettä vastaavasti, että hallituksen on annettava Vakuutusvalvontavirastolle tieto kutsusta yhtiökokoukseen.

Pykälän 3 momentin mukaan kutsussa olisi mainittava hallituksen päätösehdotuksen asiallinen sisältö. Ehdotus liitteineen olisi pidettävä vakuutusyhtiön pääkonttorissa osakkaiden nähtävinä viikon ajan ennen yhtiökokousta ja lisäksi viipymättä lähetettävä sitä pyytävälle osakkaalle sekä pidettävä yhtiökokouksessa nähtävillä. Tältä osin säännös vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 5 §:n 2 momentin alkuosaa. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi voimassa olevan lain 15 luvun 7 §:n 2 momentin mukainen säännös, jonka mukaan päätösehdotukseen on liitettävä 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu tilinpäätös, toimintakertomus ja niitä koskeva tilintarkastajan lausunto. Säännös siirrettäisiin selkeyden vuoksi kokouskutsua koskevaan pykälään.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin Vakuutusvalvontaviraston oikeudesta kutsua yhtiökokous koolle, jollei hallitus ja toimitusjohtaja ole tehnyt 1 momentissa tarkoitettua tilinpäätöstä ja toimintakertomusta Vakuutusvalvontaviraston antaman kehotuksen jälkeen. Ehdotetun 11 luvun 24 §:n 2 momentin mukaan Vakuutusvalvontaviraston tulisi kehottaa hallitusta ja toimitusjohtajaa laatimaan tilinpäätös ja toimintakertomus viivytyksettä, jollei näitä ole laadittu 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa. Jos kehotusta ei noudateta, Vakuutusvalvontavirasto voisi laadituttaa tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen ja antaa ne tilintarkastajan tarkastettavaksi. Samalla Vakuutusvalvontavirastolla olisi oikeus kutsua selvitystilasta päättävä yhtiökokous koolle. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 6 §:n 3 momenttia.

4 §. Selvitystilaan asettamisesta päättäminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi siitä, kenellä on toimivalta päättää vakuutusyhtiön asettamisesta selvitystilaan. Toimivalta olisi selvitystilaan asettamisen edellytyksestä riippuen joko vakuutusyhtiön yhtiökokouksella tai Vakuutusvalvontavirastolla.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin selvitystilaan asettamisesta edellä 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun edellytyksen vallitessa. Momentin mukaan vakuutusyhtiön yhtiön yhtiökokouksen on päätettävä vakuutusyhtiön asettamisesta selvitystilaan ja sen purkamisesta silloin, kun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu tilinpäätös osoittaa, ettei yhtiö täytä toimintapääomalle asetettuja vaatimuksia eikä tilannetta ole korjattu yhtiökokoukseen mennessä. Säännös vastaa osittain voimassa olevan lain 15 luvun 7 §:n 1 momenttia. Edellä tämän luvun 3 §:n 1 momentin perusteluissa on esitetty selvitystilaan asettamismenettelyyn liittyvien määräaikojen yksinkertaistamista, mistä johtuen käsillä olevassa momentissa säädettäisiin vain, että yhtiökokouksen päätös on tehtävä, jollei yhtiö täytä toimintapääomavaatimuksia yhtiökokoukseen mennessä.

Voimassa olevan lain 15 luvun 4 §:n 3 momentin mukaista säännöstä yhtiökokouksen päätöksen enemmistövaatimuksesta ei ehdoteta sisällytettäväksi tähän lukuun. Säännös on tarpeeton, sillä 1 momentissa säädettäisiin yhtiökokouksen velvollisuudesta tehdä päätös. Päätöksen syntymiselle ei siten ole tarpeen asettaa erityisiä vaatimuksia.

Pykälän 2 momentin säännöksen nojalla Vakuutusvalvontavirasto määräisi vakuutusyhtiön selvitystilaan, jos edellä 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa yhtiön yhtiökokous ei tekisi päästöstä. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 7 §:n 1 momenttia.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin selvitystilaan asettamisesta edellä 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun edellytyksen vallitessa. Ehdotuksen mukaan Vakuutusvalvontavirasto määräisi vakuutusyhtiön, jonka toimilupa on peruutettu 25 luvun 8 §:n 1 momentin mukaisesti vakuutusyhtiön laiminlyönnin vuoksi, selvitystilaan ja purettavaksi välittömästi ja ilman yhtiökokouksen päätöstä. Ehdotuksella täsmennetään voimassa olevan lain 15 luvun 3 §:n 1 momentin säännöstä.

Selvitystilamenettely

5 §. Selvitystilan alkaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi selvitystilan alkamisesta. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 5 §:n 1 momenttia.

Pykälän mukaan selvitystila alkaa, kun sitä koskeva yhtiökokouksen päätös on tehty tai Vakuutusvalvontaviraston määräys on annettu. Siitä, onko selvitystilaan asettamista koskeva toimivalta yhtiökokouksella vai Vakuutusvalvontavirastolla, säädetään selvitystilan osalta ehdotetussa 4 §:ssä.

6 §. Selvitysmiesten valinta ja määrääminen. Pykälässä säädettäisiin selvitysmiesten valinnasta ja määräämisestä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tilanteessa, jolloin yhtiökokous päättää yhtiön asettamisesta selvitystilaan. Tällöin yhtiökokouksessa on samalla valittava yksi tai useampi selvitysmies hallituksen, toimitusjohtajan ja mahdollisen hallintoneuvoston tilalle. Tämän lisäksi Vakuutusvalvontavirastolla on oikeus määrätä yksi selvitysmies. Säännös vastaa tältä osin voimassa olevan lain 15 luvun 12 §:n 1 momentin alkuosaa.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi voimassa olevan lain 15 luvun 13 §:n mukainen säännös selvitysmiesten valinnasta silloin, kun Vakuutusvalvontavirasto määrää yhtiön selvitystilaan. Tällöin Vakuutusvalvontavirasto valitsee yhden tai useamman selvitysmiehen.

Asiallisesti voimassa olevan 15 luvun 12 §:n 1 momentin mukainen säännös selvitysmiehiin sovellettavista säännöksistä sisältyisi pykälän 3 momenttiin. Selvitysmiehiin sovellettaisiin tämän lain säännöksiä hallituksesta ja hallintoneuvostosta, jollei tässä luvussa toisin säädetä. Momenttiin ehdotetaan lisäksi otettavaksi nykyisen osakeyhtiölain 20 luvun 9 §:n 1 momenttia vastaava säännös, jonka mukaan selvitystilaan asettamispäätöksellä peruutetaan osakeyhtiölain 6 luvun 26 §:ssä tarkoitetut muulle nimetylle henkilölle annetut edustamisoikeudet, jollei päätöksestä muuta ilmene. Säännöksellä tarkoitetaan hallituksen nimetyille henkilöille antamia, kaupparekisteriin merkittyjä edustamisoikeuksia. On johdonmukaista, että myös mainitunlaiset edustamisoikeudet peruuntuvat selvitysmiesten korvatessa kaikki muutkin yhtiön edustajat, eikä yhtiöjärjestyksen määräyksiä hallituksen jäsenten edustamisoikeudesta enää selvitystilassa sovelleta. Nykyistä osakeyhtiölain 6 luvun 26 §:ää sovelletaan vakuutusyhtiöihin ehdotuksen 6 luvun 1 §:n nojalla.

Pykälän 4 momentti sisältäisi säännöksen sen tilanteen varalta, että selvitystilassa olevalla vakuutusyhtiöllä ei ole rekisteriin merkittyjä toimikelpoisia selvitysmiehiä. Tässä tapauksessa Vakuutusvalvontavirasto määräisi selvitysmiehet ja määräämistä voisi hakea jokainen, jonka oikeus voi riippua siitä, että vakuutusyhtiöllä on edustaja. Vastaava säännös sisältyy voimassa olevan lain 15 luvun 12 §:n 2 momenttiin.

7 §. Selvitystilan ja selvitysmiesten rekisteröinti. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi selvitystilan ja selvitysmiesten rekisteröinnistä. Momentissa säädetään voimassa olevan vakuutusyhtiölain 15 luvun 14 §:n toisen virkkeen mukaisesti, että selvitysmiesten on ilmoitettava selvitystilaan asettamisesta ja määräämisestä sekä selvitysmiesten valinnasta rekisteriviranomaiselle rekisteröintiä varten. Rekisteröinnin tekee kaupparekisteriin patentti- ja rekisterihallitus. Tämän lisäksi säännöksessä todetaan nimenomaisesti, että selvitysmiesten on tehtävä ilmoitus myös Vakuutusvalvontavirastolle, jotta virasto voisi tehdä toimiluparekisteriin tarvittavat merkinnät selvitystilan alkamisesta.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin selvitystilaan asettamisen rekisteröinnistä toisen ETA-valtion julkiseen rekisteriin. Voimassa olevan lain 15 luvun 28 §:n mukaan momentissa tarkoitettu velvollisuus on ollut joko selvitysmiehellä tai Vakuutusvalvontavirastolla. Tehtävänjaon selvyyden vuoksi ehdotetaan, että velvollisuus pyytää rekisteröintiä olisi aina selvitysmiehellä.

8 §. Selvitysmiesten yleiset tehtävät. Pykälä sisältäisi säännökset selvitysmiesten tehtävistä. Pykälän 1 momentin mukaan selvitysmiehet hoitavat vakuutusyhtiön asioita selvitystilan aikana. Tämä periaate sisältyy voimassa olevan lain 15 luvun 15 §:n 1 momenttiin. Nykyisen osakeyhtiölain 20 luvun 9 §:n 2 momenttia vastaavasti säännökseen ehdotetaan lisättäväksi nimenomainen maininta siitä, että selvitysmiesten toimikausi jatkuu toistaiseksi.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain 15 luvun 15 §:n 1 momentin mukaisesti selvitysmiesten oikeudesta jatkaa yhtiön liiketoimintaa siten, kuin siitä tämän luvun 17 §:ssä säädettäisiin. Vakuutusyhtiön selvitystilassa liiketoiminnan jatkaminen on tarpeellista, kunnes yhtiön vakuutuskanta on saatu luovutetuksi toiselle yhtiölle. Liiketoiminnan jatkamisessa on huomioitava vakuutettujen etujen turvaaminen ja muu selvitystilan tarkoituksenmukainen hoitaminen.

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 15 luvun 27 §:n 1 momenttia vastaavasti tämän pykälän 3 momentissa säädettäisiin Vakuutusvalvontaviraston velvollisuudesta antaa selvitysmiehille todistus heidän määräämisestään tehtävään sekä selvitysmiesten oikeudesta saada ote selvitystilaan asettamista koskevasta yhtiökokouksen pöytäkirjasta, jos heidät on valittu tehtäväänsä yhtiökokouksen päätöksen perusteella.

Lisäksi pykälän 4 momentissa säädettäisiin selvitysmiesten oikeudesta käyttää tehtävänsä suorittamisessa asiantuntijoita ja avustajia siinä laajuudessa kuin se on tarkoituksenmukaista. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 27 §:n 2 momenttia.

9 §. Selvitystilan alkamista, edistymistä ja lakkaamista koskevat ilmoitukset. Pykälä sisältäisi säännökset niistä ilmoituksista, jotka selvitysmiesten olisi tehtävä selvitystilan alkamista, edistymistä ja lakkaamista koskien. Voimassa olevan lain 15 luvun säännöksissä käytetään termejä ”ilmoittaa” ja ”kuuluttaa” vaihtelevasti, joten tässä ehdotetaan selkeyden vuoksi, että kaikista tässä pykälässä säädetyistä toimenpiteistä käytettäisiin termiä ”ilmoittaa”, koska kyseessä on lähinnä ilmoitusmenettely selvitystilan eri vaiheista.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain 15 luvun 14 §:n ensimmäisen virkkeen mukaisesti, että selvitysmiesten olisi ilmoitettava selvitystilaa koskevasta päätöksestä virallisessa lehdessä ja annettava tieto ilmoituksesta ainakin yhdessä yhtiön kotipaikan sanomalehdessä. Säännös perustuu tervehdyttämis- ja likvidaatiodirektiivin 14 artiklan 1 kohtaan.

Samaan artiklaan perustuvasta selvitysmiesten velvollisuudesta ilmoittaa selvitystilan alkamisesta ja lakkaamisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä säädettäisiin ehdotetun pykälän 2 momentissa. Voimassa olevassa laissa vastaava säännös on 15 luvun 26 §:ssä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Vakuutusvalvontaviraston velvollisuudesta ilmoittaa selvitystilan alkamisesta ja menettelyn mahdollisista vaikutuksista muiden ETA-valtioiden vakuutustoimintaa valvoville viranomaisille. Ilmoitus olisi tehtävä viipymättä. Säännös vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 25 §:n 3 momenttia. Lisäksi momentissa säädettäisiin Vakuutusvalvontaviraston velvollisuudesta pyynnöstä antaa tietoja mainituille ETA-valtioiden viranomaisille selvitystilamenettelyn edistymisestä. Vastaava säännös on voimassa olevan lain 15 luvun 34 §:n 2 momentissa.

Pykälän 4 momenttiin sisältyisi säännös selvitysmiesten velvollisuudesta säännöllisesti tiedottaa sekä vakuutusvelkojille ja muille velkojille selvitystilamenettelyn etenemisestä. Vakuutusvalvontavirasto määrää tiedottamisen tavan. Säännös vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 34 §:n 1 momenttia.

10 §. Julkinen haaste. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi julkisen haasteen hakemisesta.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että selvitysmiesten on haettava julkinen haaste vakuutusyhtiön velkojille viipymättä. Ehdotuksen mukaan haastetta haetaan rekisteriviranomaiselta. Ehdotus poikkeaa voimassa olevasta laista siten, että haasteen hakemisen ajankohtaa on täsmennetty. Lisäksi selvennetään, että haastetta haetaan nimenomaan rekisteriviranomaiselta. Lisäksi 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi nimenomainen maininta siitä, että rekisteriviranomainen merkitsee haasteen antamisen rekisteriin viran puolesta. Haasteen antaminen merkitään julkisesta haasteesta annetun lain (729/2003) 10 §:ssä tarkoitettuun kuulutusrekisteriin, kuten kuulutusrekisteristä annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädetään.

Julkisessa haasteessa velkojia kehotetaan ilmoittamaan saatavansa määräpäivään mennessä uhalla, että tuntemattomiksi jääneet velat lakkaavat. Kuulutus haasteesta julkistetaan virallisessa lehdessä viimeistään kolme kuukautta ennen määräpäivää.

Pykälän 2 momentin mukaan julkisessa haasteessa on mainittava, että vakuutussaatavia ei tarvitse ilmoittaa selvitystilassa eikä niiden 15 §:ssä tarkoitettua etuoikeutta tarvitse vaatia. Vastaava periaate on sisällytetty voimassa olevan lain 15 luvun 30 §:n 1 momenttiin. Käsillä olevaan momenttiin ehdotetaan kuitenkin lisättäväksi täsmennys, jonka mukaan oikeudesta jättää vakuutussaatavat ilmoittamatta on otettava maininta julkiseen haasteeseen. Vakuutussaatavia on useimmiten luonnollisilla henkilöillä, joiden ei voida olettaa olevan perehtyneitä vakuutusyhtiön selvitystilamenettelyä koskeviin säännöksiin. Ehdotuksen tarkoituksena onkin varmistaa, että epäselvyyttä ja tietämättömyyttä ei synny, kun asiasta selkeästi ilmoitetaan julkisessa haasteessa.

Pykälän 3 momenttiin sisältyisi säännös, jonka mukaan sen lisäksi, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään julkisesta haasteesta on voimassa, mitä julkisesta haasteesta annetussa laissa säädetään. Vastaava säännös sisältyy voimassa olevan lain 15 luvun 15 §:n 3 momenttiin.

11 §. Ilmoitus tunnetuille velkojille ja vakuutusvelkojille annettavat tiedot. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vakuutusyhtiön tunnetuille velkojille annettavasta ilmoituksesta ja vakuutusvelkojille annettavista tiedoista. Ehdotuksella täsmennetään julkisesta haasteesta annetun lain 5 §:n säännöstä, jonka mukaan rekisteriviranomaisen tai selvitysmiesten, on viimeistään kuukautta ennen määräpäivää toimitettava tieto kuulutuksesta mainitun lain 3 §:ssä tarkoitetuille tahoille, pääasiassa tunnetuille velkojille.

Pykälän 1 momentissa säädetään selvitysmiesten julkista haastetta koskevasta ilmoituksesta vakuutusyhtiön tunnetuille velkojille. Säännös vastaa pääosin voimassa olevan lain 15 luvun 15 §:n 3 momentin loppuosaa ja se perustuu tervehdyttämis- ja likvidaatiodirektiivin 15 artiklaan. Ilmoituksessa on mainittava erityisesti noudatettavat määräajat, seuraamukset niiden laiminlyönnistä, se toimielin tai viranomainen, joka on toimivaltainen ottamaan vastaan saatavia koskevat ilmoitukset tai huomautukset sekä se, onko velkojan vaadittava saatavaa, joka on etuoikeutettu tai jonka vakuutena on esinevakuus. Ehdotuksella täsmennetään voimassa olevan lain säännöstä siten, että momentissa tarkoitetussa ilmoituksessa voidaan mainita viranomaisen sijasta se toimielin, joka voi vastaanottaa saatavia koskevia ilmoituksia tai huomautuksia. Toimielimellä tarkoitetaan tässä selvitysmiestä. Ehdotus perustuu siihen, että voimassa olevan lain 15 luvun 15 §:n 5 momentin ja tässä luvussa vastaavasti ehdotetun 12 §:n 2 momentin mukaan velkojan tulee ilmoittaa saatavansa nimenomaisesti selvitysmiehelle eikä esimerkiksi patentti- ja rekisterihallitukselle. Näin ollen epäselvyyksien välttämiseksi, momentissa mainittaisiin direktiivin mukaisesti molemmat vaihtoehdot velkojien ilmoitusten vastaanottajiksi. Käytännössä velkojien ilmoitukset on vastaanottanut selvitysmies. Ehdotus olisi yhdenmukainen ehdotetun tämän luvun 12 §:n 2 momentin säännöksen kanssa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin edellä mainitun artiklan vaatimuksesta niistä tiedoista, jotka ilmoitukseen on edellä 1 momentissa mainittujen seikkojen lisäksi vakuutussaatavien osalta otettava. Voimassa olevassa laissa asiasta säädetään 15 luvun 29 §:n 1 momentissa. Velkojille on siis tämän momentin nojalla ilmoitettava selvitystilan yleiset vaikutukset vakuutussopimuksiin sekä vakuutuksenottajan vakuutussopimuksen mukaiset oikeudet ja velvollisuudet.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi uusi säännös, jonka mukaan vakuutuksenottajille on lisäksi erikseen ilmoitettava ajankohdasta, jolloin vakuutussopimukset lakkaavat olemasta voimassa. Vakuutusvalvontavirasto määrää kyseisen ajankohdan ehdotuksen tämän luvun 21 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Vaikka ilmoittaminen tapahtuu vasta selvitystilamenettelyn edettyä jäljempänä tämän luvun 21 §:ssä tarkoitettuun vaiheeseen, ilmoituksesta säädetään käsillä olevassa pykälässä. Tämä on katsottu tarkoituksenmukaiseksi, koska ilmoitukseen muutoin sovelletaan, mitä tässä pykälässä säädetään. Kaikki ilmoitukset on näin koottu samaan pykälään.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin tervehdyttämis- ja likvidaatiodirektiivin vaatimusten mukaisesta ilmoituksen kielestä ja muodosta. Ilmoitus olisi tehtävä joko suomeksi tai ruotsiksi. Selvitysmiehillä on oikeus valita, kummalla kielellä se ilmoituksen tekee. Ilmoituksessa olisi käytettävä lomaketta, jossa on kaikkien ETA-valtioiden virallisilla kielillä otsikko "Kehotus saatavan ilmoittamiseen ja huomautusten esittämiseen; noudatettavat määräajat". Jos kuitenkin vakuutusvelkojan tavanomainen asuinpaikka, kotipaikka tai pääkonttori on toisessa ETA-valtiossa kuin Suomessa, ilmoitus olisi tehtävä jollakin kyseisen ETA-valtion virallisella kielellä. Momentin säännökset vastaavat voimassa olevan lain 15 luvun 29 §:n 2 ja 3 momenttia.

12 §. Saatavien ilmoittaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi saatavien ilmoittamisesta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin velkojien tasavertaisesta kohtelusta. Näin ollen momentin mukaan jokaisella velkojalla, myös toisen ETA-valtion veroviranomaisilla ja sosiaaliturvaviranomaisilla, on oikeus ilmoittaa saatavansa tai tehdä saataviin liittyviä kirjallisia huomautuksia vakuutusyhtiön selvitystilassa. Vakuutussaatavia ei tarvitsisi ilmoittaa selvitystilassa eikä vaatia niille etuoikeutta. Säännös vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 30 §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momenttiin otettaisiin voimassa olevan lain 15 luvun 15 §:n 5 momenttia asiallisesti vastaava säännös velkojan saatavaa koskevan ilmoituksen tekemisestä joko sellaiselle toimielimelle tai viranomaiselle, joka on ehdotetun 11 §:n 1 momentin mukaisesti toimivaltainen vastaanottamaan saatavia koskevat ilmoitukset tai huomautukset. Kuten edellä ehdotetun 11 §:n 1 momentin yhteydessä on todettu, ilmoitukset vastaanottaa yleensä selvitysmies, mikä vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 15 §:n 5 momentin sääntelyä. Koska voimassa olevan lain 15 luvun 15 §:n 5 momentin säännös on kuitenkin ollut ristiriidassa saman pykälän 3 momentin kanssa, säännöstä ehdotetaan täsmennettäväksi tässä ehdotetulla tavalla. Ehdotuksen mukaan velkojan on ilmoitettava 11 §:ssä tarkoitetulle toimielimelle tai viranomaiselle saatavan laji, sen syntymisaika ja määrä. Lisäksi velkojan olisi ilmoitettava, vetoaako hän saatavansa osalta etuoikeuteen, esinevakuuteen tai omistuksenpidätysehtoon sekä se, mitä omaisuutta hänen vakuutensa koskee. Selvitysmiehelle olisi toimitettava myös jäljennökset mahdollisista todisteena olevista asiakirjoista.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain 15 luvun 30 §:n 2 momentin mukaisesti velkojan käyttämästä kielestä, kun hän ilmoittaa saatavansa tai esittää niihin liittyviä huomautuksia. Suomessa asuva velkoja voisi luonnollisesti käyttää joko suomea tai ruotsia. Velkoja, jonka asuinpaikka, kotipaikka tai pääkonttori on toisessa ETA-valtiossa, voisi kuitenkin ilmoittaa saatavansa tai esittää saataviin liittyviä huomautuksia tämän toisen valtion jollakin virallisella kielellä. Jälkimmäisessä tapauksessa saatavaan liittyvässä ilmoituksessa tai huomautuksessa käytettävä otsikko olisi kuitenkin oltava Suomen virallisella kielellä, joko suomeksi tai ruotsiksi.

13 §. Yhtiökokous selvitystilan aikana. Pykälään otettaisiin nykyisen vakuutusyhtiölain 15 luvun 16 §:ää vastaava säännös vakuutusyhtiön yhtiökokouksen asemasta selvitystilan aikana. Selvitystilassa olevan vakuutusyhtiön yhtiökokoukseen sovellettaisiin vakuutusyhtiölain yhtiökokousta koskevia säännöksiä, jollei tämän luvun säännöksistä muuta johdu. Voimassa olevassa laissa säädetään lisäksi, että jos selvitystilan lopettamiseksi tai toiminnan jatkamiseksi on tarpeen, yhtiökokous voi päättää myös yhtiöjärjestyksen muuttamisesta, osakepääoman korottamisesta, optio-oikeuksien antamisesta sekä vaihtovelkakirjalainan ja pääomalainan ottamisesta tämän lain säännöksiä noudattaen. Säännöstä ei enää ehdoteta sisällytettäväksi lakiin, koska yhtiökokous voi ehdotetun 5 luvun mukaan muutoinkin päättää mainituista toimenpiteistä ja selvitystilanaikaiseen yhtiökokoukseen sovelletaan tämän pykälän mukaisesti näitä samoja säännöksiä.

14 §. Tilinpäätös, toimintakertomus, tilintarkastus ja erityinen tarkastus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tilinpäätöksestä, tilintarkastuksesta ja erityisestä tarkastuksesta selvitystilamenettelyn aikana. Voimassa olevan lain 15 luvun 2 §:n mukaan vakuutusyhtiöihin sovelletaan entisen osakeyhtiölain 13 luvun 11 §:n 1 momentin säännöstä tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimisesta. Koska tämän luvun 1 §:n 1 momentin mukaan vakuutusyhtiöihin ei pääsääntöisesti sovellettaisi osakeyhtiölain säännöksiä, otettaisiin asiaa koskeva pykälä käsillä olevaan lukuun.

Pykälän 1 momentin mukaan selvitysmiesten olisi laadittava kultakin tilikaudelta tilinpäätös ja toimintakertomus, jotka olisi esitettävä varsinaisen yhtiökokouksen hyväksyttäväksi. Säännös vastaa nykyisen osakeyhtiölain 20 luvun 13 §:n 1 momentin säännöstä. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi vakuutusyhtiöasetuksen 3 §:ää vastaava vaatimus siitä, että tilinpäätöksestä olisi viipymättä annettava jäljennös Vakuutusvalvontavirastolle.

Pykälän 2 momentin mukaan yhtiön asettaminen selvitystilaan ei sinänsä vaikuta tilintarkastajien toimikauteen tai sen jatkumiseen. Selvitystilassa olevan yhtiön tilintarkastuksessa noudatetaan samoja periaatteita kuin toimivassa yhtiössä. Säännöksessä asetetaan kuitenkin tilintarkastajille velvollisuus lausua tilintarkastuskertomuksessa siitä, onko selvitystilaa tarpeettomasti pitkitetty ja ovatko selvitysmiehet muuten toimineet asianmukaisesti. Pykälä vastaa pääasiallisesti voimassa olevan lain 15 luvun 17 §:ää. Säännöksessä on lisäksi selvyyden vuoksi viitattu myös erityiseen tarkastukseen.

15 §. Vakuutussaatavien etuoikeutta koskeva periaate. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vakuutussaatavien etuoikeudesta voimassa olevan lain 15 luvun 31 §:ää vastaavasti. Vakuutussaatavilla on selvitystilassa yhtäläisesti samanlainen etuoikeus vakuutusyhtiön omaisuuteen kuin velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetussa laissa säädetyllä irtaimen pantin haltijalla pantattuun omaisuuteen. Tämä oikeus määritellään pykälän 1 momentissa vakuutussaatavien etuoikeudeksi. Vakuutussaatavien käsite on määritelty lakiehdotuksen 1 luvussa.

Pykälän 2 momentissa etuoikeutettujen vakuutussaatavien piiriä laajennetaan koskemaan myös kahden kuukauden kuluessa selvitystilan alkamisesta syntyneisiin vakuutussaataviin. Ehdotus vastaa sisällöltään voimassa olevan lain 15 luvun 33 §:n 3 momentin 1 kohdan tarkoitusta. Säännöksellä pyritään turvaamaan erityisesti vahinkovakuutukseen perustuvan saatavan haltijan asema kahden kuukauden ajaksi selvitystilan alkamisesta, jotta vakuutuksenottaja voisi tuona aikana ottaa uuden vakuutuksen toisesta vakuutusyhtiöstä.

Ehdotuksen mukaan vakuutussaatavien etuoikeus koskisi voimassa olevan lain mukaisesti kaikkia ennen selvitystilan alkamista syntyneitä sekä kahden kuukauden kuluessa selvitystilan alkamisen jälkeen syntyneitä vakuutussaatavia vakuutuslajista tai vakuutusluokasta riippumatta ja etuoikeus kohdistuisi vakuutusyhtiön kaikkeen omaisuuteen.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi myös henkivakuutussopimuksiin liittyvän laskuperustekoron asemasta yhtiön selvitystilassa. Ehdotuksen mukaan laskuperustekorkoa on käsiteltävä samalla tavalla kuin pääsaatavaa ehdotetun 1 momentin mukaisesti. Laskuperuste korko on siten myös etuoikeutettu vakuutussaatava.

Ehdotuksen tarkoituksena on täsmentää sääntelyä suhteessa 1 momentissa tarkoitettuun velkojien maksusaantijärjestyksestä annettuun lakiin. Kyseisen lain mukaan velkojan saatavaan luetaan pääoman lisäksi myös korko, kun lasketaan saatavia, joiden suuruuden mukaisessa suhteessa varat jaetaan. Korkoa ei kuitenkaan oteta huomioon konkurssin alkamisen jälkeiseltä ajalta, mikä käy ilmi tässä tarkoitetun lain 6 §:n 1 momentin 1 kohdasta. Sen mukaan korko konkurssin alkamisen jälkeiseltä ajalta suoritetaan vasta muiden saatavien jälkeen eikä sitä oteta huomioon määritettäessä saatavan suuruutta kyseessä olevan lain 2 §:n mukaan. Koska vakuutusyhtiöiden osalta kyseistä lakia sovelletaan myös selvitystilassa olevan vakuutusyhtiön vakuutussaataviin on syytä täsmentää, että velkojien maksujärjestyksestä annetun lain korkoa koskevia säännöksiä ei sovelleta laskuperustekorkoon siltä osin kuin kyse on edellä mainitun 6 §:n 1 momentin soveltamisesta. Kyseistä lakia sovelletaan kuitenkin sellaisenaan vakuutussaatavien viivästyskorkoon.

Vakuutusyhtiölain muuttamisesta annetun lain (330/2004) yhteydessä on perusteltu laajasti, miksi saatavien etuoikeussäännöksiä sovelletaan myös selvitystilan aikana, eikä vain konkurssissa. Etuoikeussäännöksillä on haluttu painottaa vakuutussaatavien poikkeuksellista asemaa muihin saataviin nähden ja varmistaa, että vakuutussaatavat on turvattu myös selvitystilan aikana. Myös tervehdyttämis- ja likvidaatiodirektiivissä painotetaan vakuutuksenottajien, vakuutettujen ja muiden edunsaajien suojaamista likvidaatiomenettelyissä. Direktiivin etuoikeussäännös ei koske ainoastaan konkurssia, vaan kaikkia likvidaatiomenettelyjä. Vakuutusyhtiön taloudellisesta tilanteesta ei välttämättä pystytä saamaan täysin oikeaa kuvaa selvitystilan alkaessa. Yhtiön ylivelkaisuus voi tulla ilmi vasta selvitystilan kuluessa, mihin mennessä yhtiö omaisuutta on saatettu käyttää sellaisten saatavien maksamiseen, jotka konkurssissa olisivat olleet vakuutussaatavia huonommalla etuoikeussijalla. Näistä syistä on tärkeää, että saatavien etuoikeussäännöksiä sovelletaan myös selvitystilan aikana, eikä vain konkurssissa.

16 §. Vakuutuskannan luovuttaminen selvitystilamenettelyssä. Vakuutusyhtiön selvitystilaa ja konkurssia koskevalla erityissääntelyllä pyritään siihen, että vakuutuksenottajat, vakuutetut ja muut vakuutussaatavien haltijat kärsisivät mahdollisimman vähän menetyksiä selvitystilassa tai konkurssissa. Perinteisesti tähän on pyritty sillä, että yhtiön vakuutuskanta siirretään toiseen, vakavaraiseen vakuutusyhtiöön. Tällaista menettelyä on edelleenkin pidettävä tarkoituksenmukaisena niin selvitystilassa kuin konkurssissakin. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin vakuutuskannan luovutuksesta selvitystilamenettelyn osalta. Selvitysmiehen tulee pyrkiä niin pian kuin mahdollista yhden tai useamman vakuutusyhtiön kanssa aikaansaamaan suunnitelma yhtiön vakuutuskannan luovuttamisesta. Vakuutuskannan siirto tapahtuisi ehdotuksen 21 luvun säännösten mukaisesti. Momentti vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 35 §:n 1 momenttia. Sen estämättä, mitä 21 luvussa säädetään vakuutuskannan luovuttamiseen liittyvästä päätösmenettelystä, selvitystilassa vakuutuskannan luovuttamisesta päättää selvitysmies.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi uusi säännös, jonka mukaan selvitystilassa selvitysmies voi tehdä toisen vakuutusyhtiön kanssa suunnitelman vakuutuskannan tai sen osan luovuttamisesta siten, että vakuutukset jatkuvat vastaanottavassa vakuutusyhtiössä erityisin ehdoin tai rajoituksin, jos se on vakuutettujen etujen mukaista. Voimassa olevassa lain mukaan vastaavanlainen vakuutuskannan luovutus voidaan toteuttaa vain konkurssimenettelyssä. On kuitenkin vakuutettujen etujen kannalta perusteltua, että selvitystilassa olevan yhtiön vakuutuskanta luovutetaan vakavaraiseen yhtiöön erityisin ehdoin ennemmin kuin vakuutusyhtiö luovutetaan konkurssiin. Luovutuksen nimenomaiseksi edellytykseksi ehdotetaan otettavaksi vakuutetut edut. Vakuutusvalvontavirasto arvioi, onko luovutus vakuutettujen etujen mukaista ottaen huomioon luovutettava vakuutuskanta kokonaisuudessaan. Koska sääntely tekee mahdolliseksi sen, että vakuutuksessa luvattuja etuja heikennetään, suunnitelmaa vastustavalla vakuutuksenottajalla olisi kuitenkin mahdollisuus jättää hänen vakuutuksensa kannanluovutuksen ulkopuolelle. Tässä tilanteessa vakuutuksenottajalla olisi selvitysmenettelyn päätyttyä oikeus saada hänen vakuutukselleen kuuluva täysimääräinen jako-osuus vakuutusyhtiön varoista. Täysimääräisellä jako-osuudella tarkoitetaan jako-osuutta ennen luovutusta. Vaikkakin vakuutettujen irtisanomisoikeus voi johtaa siihen, että sopimusta vakuutuskannan luovutuksesta ei saada aikaan, tässä yhteydessä ei ehdoteta, että vakuutettujen irtisanomisoikeutta voitaisiin rajoittaa vakuutusyhtiön selvitystilassa.

17 §. Liiketoiminnan jatkaminen. Selvitysmiehet hoitavat vakuutusyhtiön asioita selvitystilan aikana. Näihin kuuluu myös liiketoiminnan jatkaminen, josta pykälässä säädettäisiin. Pykälän 1 momentin mukaan selvitysmiehillä on oikeus jatkaa yhtiön liiketoimintaa siinä määrin kuin se on tarpeen vakuutettujen etujen turvaamiseksi ja selvitysmenettelyn tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi. Vastaava säännös on voimassa olevan lain 15 luvun 15 §:n 1 momentissa.

Vakuutussaatavien etuoikeutta koskeva sääntely ei estä liiketoiminnan jatkamista, eikä myöskään siitä johtuvien saatavien suorittamista, mutta liiketoiminta olisi sopeutettava sellaiseksi, että sitä voidaan harjoittaa 18 §:ssä tarkoitetun suunnitelman puitteissa. Liiketoiminnan jatkamisena pidetään esimerkiksi vanhan vakuutuskannan hoitamista ja sijoitustoiminnan jatkamista siltä osin, kuin se on tarpeen vanhan sijoitusomaisuuden järkevän hoidon kannalta tai voimaan jääneistä vakuutuksista saatavan uuden vakuutusmaksutulon sijoittamiseksi. Näin ollen on perusteltua säätää, että liiketoiminnan jatkaminen on tarpeellista vain siihen asti, kunnes Vakuutusvalvontavirasto on hyväksynyt vakuutuskannan luovuttamista koskevan suunnitelman. Ehdotuksella täsmennetään voimassa olevaa lakia.

Pykälän 2 momentin mukaan selvitystilassa oleva vakuutusyhtiö ei saisi tehdä uusia vakuutussopimuksia. Säännös vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 37 §:ää.

18 §. Liiketoiminnan jatkamista koskeva suunnitelma. Kuten edellä 17 §:n perusteluissa on todettu vakuutusyhtiö voisi selvitystilan aikana jatkaa liiketoimintaansa tiettyjen edellytysten vallitessa. Uusia vakuutuksia vakuutusyhtiö ei kuitenkaan voisi myöntää selvitystilan alkamisen jälkeen. Liiketoiminnan jatkamisen tulisi olla suunniteltua, jotta vakuutetut edut tai muiden velkojien edut eivät vaarannu. Tästä syystä voimassa olevaan lakiin lisättiin lainmuutoksella (330/2004) säännös liiketoiminnan jatkamista koskevasta suunnitelmasta. Ehdotuksessa suunnitelman laatimista koskevan säännöksen rakennetta muutettaisiin ja suunnitelman sisältöä laajennettaisiin noudattaen kuitenkin voimassa olevan lain periaatteita. Lisäksi selvitystilan aikana tapahtuvaa saatavien suorittamista koskevat säännökset koottaisiin selkeyden vuoksi erilliseksi tämän luvun 20 §:ksi.

Voimassa olevan lain vakuutussaatavien etuoikeutta ja saatavien suorittamista koskevat säännökset perustuvat tervehdyttämis- ja likvidaatiodirektiivin 10 artiklan 1 kohdan b alakohtaan. Direktiivissä säädetään vakuutussaatavien haltijoiden etuoikeudesta vakuutusyhtiön omaisuuteen. Tämän etuoikeuden voivat artiklan mukaan kuitenkin ohittaa muun muassa esineoikeuden alaisia varoja koskevat saatavat, selvitysmenettelystä johtuvat saatavat sekä työsopimuksesta ja -suhteesta johtuvat työntekijöiden saatavat, jos kansallisesti siitä erikseen säädetään. Voimassa olevan lain mukaan esineoikeuden alaisilla varoilla ja selvitysmenettelystä johtuvilla saatavilla on etusija etuoikeutettuihin vakuutussaataviin nähden. Näistä saatavista ehdotetaan säädettäväksi tarkemmin pykälän 1 momentin 1 ja 3 kohdassa. Ennen selvitystilan alkamista syntyneillä työsopimuksesta ja –suhteesta johtuvilla työntekijöiden saatavilla ei ole voimassa olevan lain mukaan etusijaa vakuutussaataviin nähden. Tätä periaatetta noudatettaisiin myös tässä ehdotuksessa. Sen sijaan työntekijöiden selvitystilan alkamisen jälkeen syntyneet palkkasaatavat luokiteltaisiin voimassa olevaa lakia täsmentäen liiketoiminnan jatkamista koskeviin saataviin, joista säädettäisiin tarkemmin tämän pykälän 1 momentin 4 kohdassa.

Pykälän 1 momentti sisältäisi säännöksen selvitysmiehen velvollisuudesta laatia liiketoiminnan jatkamista koskeva suunnitelma. Suunnitelman tulisi sisältää luettelo kaikista vakuutusyhtiön veloista, jotka ovat syntyneet ennen selvitystilan alkamista tai jotka arvioidaan syntyväksi liiketoiminnan jatkamisesta selvitystilan aikana. Lisäksi suunnitelman tulisi sisältää ehdotus velkojen suorittamisesta selvitystilan aikana. Momentissa tarkoitetaan, että saatavat olisi luetteloitava liiketoiminnan jatkamista koskevassa suunnitelmassa momentissa mainitussa järjestyksessä. Tämä järjestys perustuu voimassa olevan lain mukaiseen saatavien suoritusjärjestykseen. Saatavien suorittamisjärjestyksestä selvitystilan aikana säädettäisiin nimenomaisesti tämän luvun 20 §:ssä.

Momentin 1 kohdan mukaan ensimmäisenä luetteloon merkittäisiin esineoikeuden alaisia varoja koskevat saatavat. Näiden saatavien etusija perustuu voimassa olevan lain 15 luvun 15 §:n 2 momenttiin.

Momentin 2 kohdan mukaan seuraavaksi luetteloitaisiin liikennevakuutuslakiin, potilasvahinkolakiin (585/1986) ja tapaturmavakuutuslakiin (608/1948) perustuvat korvaukset. Voimassa olevan lain 15 luvun 32 §:n kolmannessa virkkeessä on ilmaistu periaate, jonka mukaan edellä mainittuihin lakeihin perustuvat korvaukset on maksettava näiden lakien mukaisesti. Tämä periaate ehdotetaan säilytettäväksi. Kohtaan ehdotetaan kuitenkin lisättäväksi työntekijän eläkelakiin (395/2006) perustuvat korvaukset, koska nämä korvaukset ovat lakisääteisinä rinnastettava momentissa tarkoitettuihin muihin lakisääteisiin korvaussaataviin.

Momentin 3 kohdassa säädettäisiin selvitystilamenettelystä johtuvien saatavien merkitsemisestä luetteloon. Näiden saatavien etusija perustuu voimassa olevan lain 15 luvun 15 §:n 2 momenttiin. Ehdotuksen mukaan selvitystilamenettelystä johtuvilla saatavilla tarkoitetaan 3 kohdassa selvitysmiesten palkkioita ja muita selvitystilan hallinnointikustannuksia, jotka kohdistuvat selvitystilan alkamisen jälkeiseen aikaan

Momentin 4 kohdan mukaan ennen vakuutussaatavia luetteloon merkittäisiin liiketoiminnan jatkamisesta johtuvat saatavat, jotka määriteltäisiin tarkemmin jäljempänä ehdotetussa 19 §:ssä. Näiden saatavien vakuutussaatavia korkeampi etusija perustuu voimassa olevan lain 15 luvun 33 §:n 2 momenttiin.

Momentin 5 kohdassa säädettäisiin 15 §:ssä tarkoitettujen etuoikeutettujen vakuutussaatavien merkitsemisestä luetteloon. Ehdotus vastaa voimassa olevaa lakia. Momentin 6 kohdan mukaan seuraavaksi luetteloitaisiin selvitystilaa tai konkurssia edeltäneen 25 luvun 9 §:ssä tarkoitetun omaisuuden luovutus- ja panttauskiellon valvontaa varten määrätyn asiamiehen palkkio sekä sille varojen tilittämiseen kertyvä korko viivästyskorkoineen ja muut toimenpiteen toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset. Säännös perustuu voimassa olevan lain 15 luvun 32 §:n toiseen virkkeeseen.

Momentin 7 kohdan mukaan luetteloon merkittäisiin myös muut mahdolliset velkojien saatavat, jotka ovat syntyneet ennen selvitystilan alkamista. Voimassa olevan lain mukaan ennen selvitystilan alkamista koskevia saatavia ei ole eritelty liiketoiminnan jatkamista koskevassa suunnitelmassa. Koska näillä saatavilla on kuitenkin olennainen merkitys arvioitaessa yhtiön vakavaraisuusasemaa selvitystilan aikana, ehdotetaan, että nämä saatavat olisi huomioitava liiketoiminnan jatkamista koskevassa suunnitelmassa. Ehdotetussa 20 §:n 4 momentissa säädetään siitä, miten tässä kohdassa tarkoitettuja muita ennen selvitystilaa syntyneitä velkoja voidaan suorittaa selvitystilan aikana.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin liiketoiminnan jatkamista koskevan suunnitelman toimittamisesta Vakuutusvalvontavirastolle. Selvitystilassa suunnitelmallisuus on olennaista, koska vakuutusyhtiön tilanne voi muuttua äkillisesti ylivelkaiseksi, jolloin yhtiö on asetettava konkurssiin. Näin ollen selvitystilan aikana, jolloin yhtiön omaisuutta voidaan käyttää liiketoiminnan jatkamisesta johtuen myös vakuutussaatavia huonommalla etuoikeudella olevien saatavien hoitamiseen, suunnitelman noudattaminen ja sen valvonta on olennainen osa selvitystilamenettelyä. Siten ehdotetaan, että selvitystilassa suunnitelmalle olisi haettava Vakuutusvalvontaviraston hyväksyntä. Säännös vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 33 §:n 1 momenttiin sisältyvää säännöstä.

19 §. Liiketoiminnan jatkamisesta johtuvat saatavat. Pykälässä määriteltäisiin, mitä liiketoiminnan jatkamisesta johtuvalla saatavalla tarkoitetaan. Ehdotus vastaa pääosin voimassa olevan lain 15 luvun 33 §:n 3 momenttia.

Pykälän 1 kohdan mukaan vakuutussopimussuhteessa mainitulla saatavalla tarkoitetaan sellaista vakuutusyhtiöltä olevaa saatavaa, jossa yhtiön sitoumus tai muu saatavan oikeusperuste on syntynyt sen jälkeen kun kaksi kuukautta on kulunut selvitystilan alkamisesta. Muuksi saatavan oikeusperusteeksi katsottaisiin oikeus korvaukseen tai muuhun etuuteen siltä osin, kun vakuutus on jatkunut selvitystilan alkamisen jälkeen ja kun vakuutuksenottaja on selvitystilan alkamisen jälkeiseltä ajalta maksanut tai on ollut velvollinen maksamaan vakuutusmaksuja. Selvitystila ei estä sitä, että vakuutuksenottaja jatkaa vakuutustaan ja maksaa yhtiöön vakuutusmaksuja. Tältä osin hänellä olisi oikeus vakuutussopimuksen mukaiseen korvaukseen tai muuhun etuuteen.

Pykälän 1 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi voimassa olevasta laista poiketen maininta myös siitä, että myös jos vakuutuksenottaja on ollut velvollinen maksamaan vakuutusmaksuja, vakuutuksenottajalla on oikeus vakuutussopimuksen mukaisen korvaukseen tai muuhun etuuteen selvitystilan aikana. Ehdotuksen tarkoituksena on saattaa samaan asemaan kaikki vakuutuksenottajat, joiden vakuutusta vakuutuksenottajan ja selvityspesän sopimuksella jatketaan riippumatta siitä, milloin vakuutusmaksun eräpäivä on selvitystilan aikana. Muussa velkasuhteessa kuin vakuutussopimussuhteessa liiketoiminnan jatkamisesta johtuvalla saatavalla tarkoitetaan pykälän 2 kohdan mukaan sellaista vakuutusyhtiöltä olevaa saatavaa, jota koskeva yhtiön sitoumus tai muu saatavan oikeusperuste on syntynyt selvitystilan alkamisen jälkeen. Kestovelkasuhteessa liiketoiminnan jatkamisesta johtuvana saatavana pidetään sitä osaa saatavasta, joka kohdistuu selvitystilan alkamisen jälkeiseen aikaan. Näillä saatavilla tarkoitetaan liiketoiminnan jatkamisen jälkeen työsopimuksesta ja -suhteesta johtuvia työntekijöiden saatavia ja yhtiön muita juoksevia kustannuksia.

20 §. Saatavien suorittaminen selvitystilan aikana. Pykälään ehdotetaan koottavaksi voimassa olevan lain mukaiset säännökset saatavien suorittamisesta selvitystilan aikana. Edellä ehdotetussa 18 §:ssä säädetään liiketoiminnan jatkamista koskevasta suunnitelmasta, johon on sisällytettävä luettelo vakuutusyhtiön veloista. Luetteloa koskeva sääntely toteutetaan siten, että saatavat merkitään luetteloon ottaen huomioon vakuutussaatavien etuoikeutettu asema ja muiden saatavien väliset suhteet. Tässä pykälässä säädettäisiin nimenomaisesti luettelon mukaisesta suoritusjärjestyksestä ja tiettyjen saatavien suorittamisen edellytyksistä selvitystilamenettelyn ollessa käynnissä.

Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiön varoista voidaan suorittaa vakuutussaatavien etuoikeudesta riippumatta edellä 18 §:n 1 momentin 1—4 kohdassa tarkoitetut saatavat. Vastaavasta etuoikeuksista säädetään voimassa olevan lain 15 luvun selvitystilaa koskevassa 15 §:n 2 momentissa ja selvitystilaa sekä konkurssia koskevissa 32 ja 33 §:ssä. Vakuutussaatavien etuoikeuden voi ohittaa muun muassa esineoikeuden alaisia varoja koskevat saatavat ja selvitysmenettelystä johtuvat saatavat.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain mukaisesti, että ehdotetun 18 §:n 1 momentin 1—3 kohdassa tarkoitetut saatavat on aina suoritettava selvitystilan aikana. Nämä saatavat on luetteloitava 18 §:ssä tarkoitettuun liiketoiminnan jatkamista koskevaan suunnitelmaan, mutta suunnitelma ei voi sinänsä rajoittaa näiden saatavien suorittamista. Lisäksi momentissa säädettäisiin, että selvitysmiehellä olisi oikeus ottaa lainaa 18 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen korvausten maksamiseksi. Kyseessä ovat liikennevakuutuslakiin, potilasvahinkolakiin, tapaturmavakuutuslakiin ja työntekijäin eläkelakiin perustuvat korvaukset. Säännös vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 32 §:n loppuun sisältyvää säännöstä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain 15 luvun 32 §:n mukaisesta periaatteesta, jota ehdotetaan täsmennettäväksi. Ehdotuksen mukaan selvitysmies voisi suorittaa ehdotetun 18 §:n 1 momentin 4 ja 5 kohdassa tarkoitettuja liiketoiminnan jatkamisesta johtuvia saatavia ja vakuutussaatavia, ainoastaan 18 §:ssä tarkoitetun suunnitelman mukaisesti. Jos mainittuja saatavia olisi tarpeen suorittaa ennen 18 §:ssä tarkoitetun suunnitelman hyväksymistä tai sen hyväksymisen jälkeen, mutta suunnitelmasta poiketen, olisi saatavat mahdollista suorittaa vain Vakuutusvalvontaviraston yksittäistapauksessa antamalla luvalla ja sen valvonnassa. Pääsäännön mukaan selvitystila- tai konkurssimenettelyn aloittaminen keskeyttää sellaisten saatavien maksamisen, joiden oikeusperuste on syntynyt ennen selvitystilaa tai konkurssia. Jos liiketoimintaa jatketaan selvitystilan aikana, tästä toiminnasta johtuvat saatavat ovat lähellä konkurssissa tarkoitettua massavelkaa, joka olisi maksettava sitä mukaan, kun se erääntyy. Vakuutussaatavien etuoikeutta koskeva sääntely ei estä liiketoiminnan jatkamista, eikä myöskään siitä johtuvien saatavien suorittamista, mutta liiketoiminta olisi sopeutettava sellaiseksi, että sitä voidaan harjoittaa 18 §:n 1 momentissa tarkoitetun suunnitelman puitteissa ja Vakuutusvalvontaviraston antaman suostumuksen mukaisesti. Koska vakuutusyhtiön selvitystilassa yhtiön varat ylittävät yhtiön velat, ei ole myöskään perusteltua estää ennen selvitystilaa syntyneiden vakuutussaatavien suorittamista edellyttäen, että Vakuutusvalvontaviraston on hyväksynyt vakuutussaatavien suorittamista koskevan suunnitelman. Näin ollen 18 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja vakuutussaatavia voitaisiin suorittaa selvitystilan aikana Vakuutusvalvontaviraston hyväksymän suunnitelman mukaisesti. Momenttia sovellettaessa on kuitenkin huomioitava, että ehdotetun 1 momentin mukaisesti ehdotetulla 18 §:n 1 momentin 4 kohdan liiketoiminnan jatkamista koskevilla saatavilla on etuoikeus suhteessa 5 kohdan vakuutussaataviin.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että ehdotetun 18 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetut saatavat selvitysmiehen olisi suoritettava vakuutussaatavien jälkeen parhaalla etuoikeudella sillä edellytyksellä, että selvitystilaan asettaminen on tapahtunut omaisuuden luovutus- tai panttauskiellon aikana tai kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun kielto on lakannut. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 32 § toisen lauseen mukaista sääntelyä.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin ennen selvitystilan alkamista syntyneiden saatavien suorittamisesta selvitystilan aikana. Ehdotuksen mukaan näitä velkoja voidaan suorittaa vain Vakuutusvalvontaviraston yksittäistapauksessa antamalla luvalla.

Kuten edellä on todettu pääsäännön mukaan selvitystila- tai konkurssimenettelyn aloittaminen keskeyttää sellaisten saatavien maksamisen, joiden oikeusperuste on syntynyt ennen selvitystilaa tai konkurssia. Ehdotuksen mukaan Vakuutusvalvontavirasto voisi kuitenkin yksittäistapauksessa antaa luvan momentissa tarkoitettujen saatavien suorittamiselle, jos yhtiön vakavaraisuusasema mahdollistaa tässä tarkoitettujen saatavien suorittamisen selvitystilan aikana ja Vakuutusvalvontavirasto katsoo, ettei saatavien suorittamien vaaranna etuoikeutettujen saatavien suorittamista.

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin tervehdyttämis- ja likvidaatiodirektiivin mukaisesti vakuutusyhtiön velkojien keskinäisestä tasa-arvosta. Momentin mukaan kaikki velkojat, mukaan lukien toisen ETA-valtion veroviranomaiset ja sosiaaliturvaviranomaiset, ja heidän samankaltaiset saatavansa ovat vakuutusyhtiön selvitystilassa samassa asemassa keskenään ja näitä saatavia koskee sama maksunsaantijärjestys. Velkojien tasa-arvoisuus ei koskisi kolmannen maan viranomaisten saatavia. Momentti vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 15 §:n 4 momenttia.

Selvitystilan lopettaminen

21 §. Muiden kuin lakisääteisten vakuutusten lakkaaminen ja lakisääteisten vakuutusten jatkuminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi muiden kuin lakisääteisten vakuutusten lakkaamisesta ja lakisääteisten vakuutusten jatkumisesta. Ehdotetut säännökset vastaavat pääosin voimassa olevan lain 15 luvun 36 §:n 1 ja 3 momenttia.

Pykälän 1 momentin mukaan Vakuutusvalvontaviraston olisi määrättävä ajankohta, jolloin vakuutusyhtiössä olevat muut kuin lakisääteiset vakuutukset lakkaavat olemasta voimassa, jos suunnitelmaa vakuutuskannan luovuttamisesta ei saada aikaan. Vakuutusyhtiölakiin lisättiin lainmuutoksella (330/2004) ehdoton takaraja, jolloin vakuutukset viimeistään lakkaavat. Hallituksen esityksessä (149/2003) takarajan säätämiselle on esitetty perusteluksi vakuutuksenottajien oikeusturvan puutteellisuus. Takarajaa ehdotetaan lyhennettäväksi nykyisestä viidestä vuodesta kolmeen vuoteen. Lisäksi pykälän 1 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain tapaan, että Vakuutusvalvontavirasto voisi erityisestä syystä pidentää määräämäänsä ajankohtaa. Mahdollisesti määrättävän pidennyksen enimmäisaikaa ehdotetaan myös lyhennettäväksi. Ehdotuksen mukaan pidennys voisi olla kaksi vuotta nykyisen viiden vuoden sijaan. Ehdotettujen määräaikoja lyhentävien muutosten tavoitteena on nopeuttaa selvitystilamenettelyä niin, ettei selvitystilamenettely jatku tarpeettoman pitkään. Momenttiin ehdotetaan lain käyttämisen helpottamiseksi lisättäväksi maininta siitä, että työeläkevakuutusyhtiön selvitystilamenettelyssä vakuutuksia ei voida määrätä lakkaamaan. Työeläkevakuutusyhtiön omaisuus olisi käytettävä samanlaisen eläketurvan järjestämiseen siten, kuin ehdotetussa 22 §:n 4 momentissa säädetään.

Pykälän 2 momenttiin sisällytettäisiin lakisääteisiä vakuutuksia koskeva osa nykyisen vakuutusyhtiölain 15 luvun 36 §:n 1 momentin säännöksestä. Vakuutusvalvontaviraston olisi määrättävä ajankohta, jolloin momentissa tarkoitettujen lakien mukaisten vakuutusten vakuutuskanta ja sitä vastaava suhteellinen osuus vakuutusyhtiön omaisuudesta siirretään yhtiöstä Liikennevakuutuskeskuksen, Potilasvakuutuskeskuksen ja Tapaturmavakuutuslaitosten liiton hallinnoitavaksi. Yhteistakuuerää koskevat säännökset ehdotetaan säilytettävän samanlaisena kuin voimassa olevassa laissa. Vakuutuskannan ja sitä vastaavan omaisuuden siirtämiseen sovelletaan lisäksi voimassa olevan lain mukaisesti vakuutuskannan luovuttamista koskevan luvun säännöksiä Vakuutusvalvontaviraston suostumuksen hakemisesta ja hakemusta koskevasta kuuluttamisesta.

22 §. Omaisuuden rahaksi muuttaminen, saatavien maksaminen ja omaisuuden jakaminen. Edellä tämän luvun 20 §:ssä säädetään saatavien suorittamisesta selvitystilan aikana. Tässä pykälässä säädettäisiin saatavien maksamisesta ja omaisuuden jakamisesta selvitystilamenettelyn edettyä siihen vaiheeseen, jolloin vakuutukset ovat lakanneet olemasta voimassa. Vakuutusten lakkaamisesta säädetään tämän luvun 21 §:ssä.

Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusten lakattua olemasta voimassa vakuutusyhtiön jäljellä oleva omaisuus olisi muutettava rahaksi. Jäljellä olevaa omaisuutta määritettäessä on erityisesti otettava huomioon edellä 21 §:n 2 momentin mukaisesti Liikennevakuutuskeskukselle, Potilasvakuutuskeskukselle ja Tapaturmavakuutuslaitosten liitolle lakisääteisten vakuutusten katteena siirtynyt omaisuus. Selvitystilamenettelystä johtuvat saatavat tulisi maksaa ennen muita ja näiden jälkeen maksettaisiin etuoikeutetut vakuutussaatavat, jonka jälkeen maksetaan kaikki muu tiedossa oleva velka yhtiön velkojille haetun julkisen haasteen paikalletulopäivän jälkeen. Lisäksi säädettäisiin tarpeellisten varojen panemisesta erilleen, jos velka on riitainen, erääntymätön tai sitä ei muusta syystä voida maksaa. Momentti vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 18 §:n 1 momenttia ja osittain voimassa olevan lain 15 luvun 36 §:n 2 momenttia. Voimassa olevan lain 15 luvun 36 §:n 2 momentin säännös tilanteesta, jolloin vakuutusyhtiön omaisuus ei riitä vakuutussaatavien täyteen hyvittämiseen ehdotetaan siirrettäväksi konkurssia koskeviin säännöksiin, sillä tilanne ei voi koskea selvitystilaa.

Pykälän 2 momentin mukaan keskinäisessä vakuutusyhtiössä takuupääoma korkoineen maksettaisiin 1 momentissa ehdotettujen vaiheiden jälkeen takaisin takuuosuudenomistajille ja jäljelle jäävä omaisuus jaettaisiin vakuutuksenottajaosakkaille yhtiöjärjestyksen määräyksen mukaisesti. Vakuutusosakeyhtiössä osakkeenomistajalla olisi oikeus saada osakkeilleen tuleva osuus yhtiön netto-omaisuudesta. Vastaa säännös on voimassa olevan lain 15 luvun 18 §:n 1 momentissa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin selvitystilassa olevan henkivakuutusyhtiön omaisuuden osittamisesta. Ositus olisi tehtävä sijoitussidonnaisten vakuutusten kannan ja muun vakuutuskannan kesken ennen omaisuuden jakoa. Ositus on toimitettava silmällä pitäen myös sen kohtuullisuutta. Kohtuullisuutta arvioitaessa olisi otettava huomioon muun muassa, mistä vakuutuslajeista yhtiön voitto tai tappio on syntynyt ja miten tämän arvioinnin jälkeen ositus tehdään sijoitussidonnaisten vakuutuskannan ja muun vakuutuskannan kesken. Jos on osoitettavissa, että sijoitussidonnaisten vakuutusten aiheuttamat liikekulut ovat merkittävästi suuremmat kuin näistä vakuutuksista saatu kuormitustulo, ja tällä on merkitystä muun kannan osalta, olisi tämä seikka huomioitava ositusta tehtäessä. Vastaavalla tavalla on meneteltävä myöskin kuolevuusriskin suhteen. Ositusta suoritettaessa on siten otettava huomioon eri vakuutuskantojen erilainen suhde sijoitustoiminnan tuloksiin. Perinteiset laskuperustekorkoiset vakuutukset ja sijoitussidonnaiset vakuutukset eroavat toisistaan siten, että sijoitustoiminnan hyvät ja huonot tulokset realisoituvat sijoitussidonnaisten vakuutusten osalta välittömästi, kun taas perinteisten vakuutusten kohdalla ne realisoituvat vasta sitä mukaa kuin yhtiö jakaa sijoitustoiminnan tulosten perusteella erilaisia lisäetuja vakuutuksille. Muun vakuutusteknisen tuloksen suhteen erilaiset kannat olisivat kuitenkin samanlaisessa asemassa

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin selvitystilassa olevan työeläkevakuutusyhtiön varojen käyttämisestä samanlaisen eläketurvan järjestämiseen muussa työeläkevakuutusyhtiössä tai eläkesäätiölain mukaisessa eläkesäätiössä taikka vakuutuskassalain mukaisessa eläkekassassa. Ehdotuksen mukaan selvitystilassa olevaan työeläkeyhtiöön ei siten sovellettaisi tämän pykälän 1—3 momentteja. Momentin säännös vastaa asiallisesti voimassa olevan lain 15 luvun 36 §:n 3 momenttia.

23 §. Lopputilitys. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi lopputilityksestä. Pykälän 1 momentin mukaan selvitysmiesten tulee ilman aiheetonta viivytystä antaa koko selvitysmenettelyä koskeva kertomus lopputilityksenä hallinnostaan. Momentissa säädettäisiin myös kertomuksen sisällöstä ja liitteistä sekä siitä, että kertomus liitteineen on toimitettava tilintarkastajille, joiden on annettava kuukauden kuluessa tilintarkastuskertomus lopputilityksestä ja selvitystilanaikaisesta hallinnosta. Momentti vastaa pääasiallisesti voimassa olevan lain 15 luvun 19 §:n 1 momenttia ja nykyisen osakeyhtiölain 20 luvun 16 §:n 1 momenttia. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi vakuutusyhtiöasetuksen 3 §:ää vastaava vaatimus siitä, että lopputilityksestä ja sen liitteistä olisi viipymättä annettava jäljennös Vakuutusvalvontavirastolle.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin pääosin voimassa olevan lain 15 luvun 19 §:n 2 momenttia vastaavasti, että selvitysmiesten on viivytyksettä tilintarkastuskertomuksen saatuaan kutsuttava osakkaat yhtiökokoukseen tarkastamaan lopputilitys. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi viittaukset ehdotettuihin 5 luvun 13—17 §:ään. Lopputilitys on rekisteröitävä kuten tilinpäätös. Rekisteröintiin sovelletaan ehdotetun 8 luvun 1 §:n nojalla nykyisen osakeyhtiölain 8 luvun 10 §:ää. Ehdotus vastaa nykyisen osakeyhtiölain 20 luvun 16 §:n 2 momenttia.

24 §. Jaon moittiminen ja jako-osuuden menettäminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi osakkaan oikeudesta moittia selvitysmiehen toimittamaa jakoa. Pykälän 1 momentin mukaan osakkaan, joka tahtoo moittia jakoa, olisi nostettava kanne yhtiötä vastaan kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun lopputilitys esitettiin yhtiökokouksessa. Säännös vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 18 §:n 2 momenttia.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain 15 luvun 18 §:n 3 momenttia vastaavasti, että osakas menettäisi oikeutensa jako-osuuteen, ellei hän viiden vuoden kuluessa siitä, kun lopputilitys esitettiin yhtiökokouksessa, ilmoittaudu nostamaan hänelle tulevaa jako-osuutta. Voimassa olevan lain mukaan Vakuutusvalvontavirasto voisi päättää jaettavaan omaisuuteen verrattuna vähäisen jako-osuuden luovuttamisesta valtiolle. Ehdotuksen mukaan tämä päätösvalta annettaisiin selvitysmiehille ehdotetun 26 §:n 3 momentin mukaisesti. Jos nostamatta jääneiden varojen määrä ei ole vähäinen, selvitystilaa jatketaan 26 §:n säännösten mukaisesti. Ehdotuksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa 25 §:ssä ja 26 §:n 3 momentissa tarkoitetut päätösmenettelyt.

25 §. Purkautuminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vakuutusyhtiön purkamisen ajankohdasta sekä selvitysmiehiä vastaan mahdollisesti nostettavasta vahingonkorvauskanteesta. Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiö katsotaan puretuksi, kun lopputilitys on esitetty yhtiökokouksessa. Selvitysmiehen viimeisiä tehtäviä on viivytyksettä ilmoittaa rekisteriviranomaiselle yhtiön purkamisesta rekisterimerkintää varten. Momentti vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 20 §:n 1 momenttia. Käsillä olevaan momenttiin ehdotetaan lisättäväksi nykyisen osakeyhtiölain 20 luvun 20 §:ää vastaava säännös rekisteristä poistamisen ajankohdasta. Säännöksen mukaan rekisteristä poistaminen tulee voimaan asiaa koskevalla rekisteröinnillä. Lisäksi ehdotettua 7 §:ää vastaavasti yhtiön purkautumisesta olisi ilmoitettava Vakuutusvalvontavirastolle toimiluparekisterin pitämiseksi ajan tasalla.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi nykyisen osakeyhtiölain 20 luvun 17 §:n 2 momenttia vastaava säännös puretun yhtiön oikeusasemasta. Momentissa säädetään, ettei purettu yhtiö voi poistamisen jälkeen hankkia oikeuksia eikä tehdä sitoumuksia. Momentissa purettua yhtiötä käsitellään oikeustoimikelpoisuuden osalta vastaavalla tavalla kuin rekisteröimätöntä yhtiötä. Myös yhtiön puolesta toimivia käsitellään näissä tilanteissa yhdenmukaisesti. Purettu yhtiö on kuitenkin muissa tilanteissa eri asemassa kuin perustettava yhtiö. Purettu yhtiö esimerkiksi omistaa sille kuuluvan omaisuuden kun taas perustamisvaiheessa yhtiön lukuun hankittu omaisuus tulee yhtiölle vasta rekisteröinnillä. Puretun yhtiön selvitysmiehet voivat ryhtyä toimenpiteisiin selvitystoimien aloittamiseksi ja hakea yhtiön asettamista konkurssiin ilman, että heillä olisi vaaraa henkilökohtaisesta vastuusta.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lisäksi, että puretun yhtiön sopimuskumppani voi vetäytyä sopimuksesta, jos hän ei tiennyt yhtiön poistosta rekisteristä. Sopimuskumppanilla olisi velvollisuus reagoida verrattain nopeasti saatuaan tiedon asiasta. Säännöstä voidaan pitää perusteltuna siitä huolimatta, että purkaminen ilmenee kaupparekisteristä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin selvitysmiehiä vastaan mahdollisesti nostettavasta vahingonkorvauskanteesta. Siitä huolimatta, että lopputilitys on hyväksytty yhtiökokouksessa ja yhtiö on purkautunut, voidaan uusi yhtiökokous kutsua koolle käsittelemään selvitysmiehiä vastaan mahdollisesti nostettavaa vahingonkorvauskannetta. Käsillä olevan säännöksen mukaan voivat vakuutusosakeyhtiön osakkeenomistajat, joilla on vähintään yksi kymmenesosa lopputilityksen käsitelleessä yhtiökokouksessa edustetusta äänimäärästä tai vähintään yksi kymmenesosa kaikista vakuutusosakeyhtiön osakkeista, taikka keskinäisen vakuutusyhtiön osakkaat, joilla on vähintään yksi kolmasosa lopputilityksen käsitelleessä yhtiökokouksessa edustetusta äänimäärästä, vaatia yhtiökokouksen koolle käsittelemään ehdotuksen 28 luvun 8 §:ssä säädetyn vahingonkorvauskanteen nostamista. Kutsun tähän yhtiökokoukseen toimittaa selvitysmies. Jos selvitysmies laiminlyö kutsun toimittamisen, voivat osakkaat vaatia Vakuutusvalvontavirastoa kutsumaan yhtiökokouksen koolle yhtiön kustannuksella. Kanne olisi nykyisen lain tapaan nostettava vuoden kuluessa lopputilityksen esittämisestä. Voimassa olevassa laissa vastaava säännös on 15 luvun 20 §:n 2 momentissa.

26 §. Selvitystilan jatkaminen. Pykälässä säädettäisiin selvityksen jatkamisesta.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin selvityksen jatkamisen perusteista, joita olisivat nykyiseen tapaan uusien varojen ilmaantuminen yhtiöön ja kanteen nostaminen yhtiötä vastaan. Selvitystyön jatkaminen kuuluu aikaisemmille selvitysmiehille. Heidän on viivytyksettä tehtävä selvitystilan jatkamisesta ilmoitus rekisteröimistä varten ja kutsuttava jatketun selvitystilan ensimmäinen yhtiökokous koolle yhtiöjärjestyksen mukaisesti. Lisäksi yhtiön olisi lähetettävä kirjallinen kutsu jokaiselle osakkaalle, jonka osoite on yhtiön tiedossa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lisäksi tilanteesta, jossa vakuutusyhtiöllä ei enää ole toimikelpoisia selvitysmiehiä. Tällöin Vakuutusvalvontaviraston olisi hakemuksesta määrättävä selvitysmies ehdotuksen tämän luvun 6 §:n nojalla. Pykälän 1 momentti vastaa asialliselta sisällöltään voimassa olevan lain 15 luvun 21 §:n 1 momenttia ja nykyisen osakeyhtiölain 20 luvun 18 §:n 1 momenttia.

Selvitystoimia voidaan vielä tarvita myös siinä tilanteessa, että vakuutusyhtiö on ehditty poistaa rekisteristä. Jos näin on, pykälän 2 momentin mukaan Vakuutusvalvontavirasto määräisi vakuutusyhtiön selvitystilaan. Selvitystilaan määräämistä voisi hakea se, jonka oikeutta asia koskee.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, joka vastaa nykyisen osakeyhtiölain 20 luvun 18 §:n 2 momenttia. Ehdotetun momentin mukaan selvitystilaa ei jatkettaisi, jos sitä ei ole katsottava tarpeelliseksi. Tällöin selvitysmiehet voisivat suorittaa asiassa tarvittavat toimenpiteet. Esimerkkinä selvitystilan jatkamisen tarpeettomuudesta voidaan mainita 24 §:n 2 momentissa tarkoitettu tilanne, jossa osakas on menettänyt oikeutensa jako-osuuteen. Tällöin selvitysmiehet voivat yleensä jakaa osakkaan menettämän osuuden muille osakkaille näiden jako-osuuksien suhteessa. Tällaisesta jälkiselvityksestä on kuitenkin tarkoituksenmukaisella tavalla annettava selvitys osakkaille ja mahdollisille muille jako-osuuteen oikeutetuille. Ilman erityistä säännöstä on selvää, että selvitysmiehillä on myös tässä momentissa tarkoitetun jälkiselvityksen osalta oikeus palkkioon. Selvitysmiehet voisivat ehdotetun momentin mukaan maksaa vähäisen jako-osuuden valtiolle.

Voimassa olevan lain 15 luvun 21 §:n 3 momenttia vastaava säännös ehdotetaan siirrettäväksi tämän pykälän 4 momentiksi. Säännöksen mukaan 1 momentissa tarkoitettua selvitystä ei jatkettaisi eikä yhtiötä määrättäisi selvitystilaan 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, mikäli yhtiöllä ei ole riittävästi varoja selvitystilamenettelyn loppuun saattamiseen eikä kukaan ota vastatakseen kustannuksista.

27 §. Selvitystilan lopettaminen ja toiminnan jatkaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi selvitystilan lopettamisesta, kun yhtiön vakavaraisuusasema paranee selvitystilan aikana siten, että se täyttää edellä 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut vakavaraisuusvaatimukset. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 22 §:n 2—4 momentteja. Ehdotus ei sisällä voimassa olevan lain 15 luvun 22 §:n 1 momentin säännöstä siltä osin kuin se koskee voimassa olevassa laissa tarkoitettua vapaaehtoista selvitystilaa.

Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiön yhtiökokous voi tilintarkastajien lausunnon saatuaan päättää selvitystilan lopettamisesta ja toiminnan jatkamisesta tietyin edellytyksin. Ensimmäisenä edellytyksenä mainitulle päätökselle on se, että vakuutusyhtiö täyttää jälleen 11 luvussa säädetyt vakavaraisuusvaatimukset. Toiseksi yhtiökokous voi päättää selvitystilan lopettamisesta vain, jos selvitystilaan ei ole tämän lain mukaista muuta perustetta tai yhtiön omaisuutta ei ole jo jaettu. Lisäksi pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että yhtiökokouksen päätös selvitystilan lopettamisesta ja toiminnan jatkamisesta on pätevä vain, jos se on tehty 5 luvun 20 §:n mukaisella määräenemmistöllä. Koska selvitystilaan asetetun vakuutusyhtiön toimilupa peruutetaan ehdotetun 25 luvun 8 §:n säännösten mukaisesti, yhtiön olisi haettava uudelleen toimilupaa, jos toimintaa aiotaan jatkaa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yhtiön johdon valitsemisesta, kun toimintaa päätetään jatkaa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin selvitysmiesten velvollisuudesta ilmoittaa viivytyksettä Vakuutusvalvontavirastolle selvitystilan lopettamisesta ja hallituksen vaalista. Rekisteröimistä varten tiedot on ilmoitettava myös rekisteriviranomaiselle. Lisäksi 3 momentissa säädettäisiin yhtiön velkojille haetun julkisen haasteen raukeamisesta. Voimassa olevaan lakiin sisältyy vastaava säännös julkisen haasteen raukeamisesta, mutta säännökseen ehdotetaan muodollista muutosta, joka johtuu julkisesta haasteesta annetusta laista. Momentissa säädettäisiin myös lopputilityksestä, joka selvitysmiesten olisi 23 §:n mukaan annettava. Lisäksi säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että velvollisuus rekisteri-ilmoituksen tekemiseen on muiden vastaavien tilanteiden tapaan yhtiön vastavalitulla johdolla. Edelleen ehdotetaan, että yhtiön johto on kelpoinen toimimaan yhtiön puolesta välittömästi päätöksen jälkeen eikä päätöksen täytäntöönpanon edellytyksenä enää olisi sen rekisteröinti. Tilanne vastaa selvitystilaan asettamista, joka myöskin tulee voimaan asiaa koskevalla päätöksellä, eikä edellytä rekisteröintiä. Ehdotettu säännös vastaa nykyisen osakeyhtiölain 20 luvun 19 §:n 3 momenttia.

Konkurssi

28 §. Konkurssiin asettamisen edellytykset. Pykälässä säädettäisiin edellytykset vakuutusyhtiön hakemiselle konkurssiin.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin konkurssiin asettamisen edellytyksistä. Ehdotuksen mukaan vakuutusyhtiö olisi haettava konkurssiin, jos yhtiön velat ylittäisivät yhtiön varat selvitystilan aikana. Momentissa säädettäisiin lisäksi, että ennen selvitystilan alkamista konkurssiin asettamisen edellytyksenä olisi hallituksen päätös asiasta. Säännös vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 24 §:n 1 momenttia ja nykyisen osakeyhtiölain 20 luvun 7 §:n 2 momenttia.

Pykälän 2 momenttiin sisältyisi konkurssia koskeva vastaava säännös kuin tämän luvun 2 §:n 2 momentissa on säädetty selvitystilan osalta. Myös konkurssiin asettaminen voitaisiin tehdä ilman 25 luvun 9 §:ssä tarkoitettua omaisuuden luovutus- tai panttauskieltoa tai sen jälkeen, kun tällaiseen toimenpiteeseen on ryhdytty.

29 §. Konkurssiin asettamisesta päättäminen. Pykälässä säädettäisiin siitä, kenellä on toimivalta päättää vakuutusyhtiön asettamisesta konkurssiin. Kuten voimassa olevan lain 15 luvun 25 §:n 1 momentissa säädetään, toimivalta yhtiön asettamisesta konkurssiin olisi tuomioistuimella. Konkurssiin asettamisen edellytyksistä säädetään ehdotetussa 28 §:ssä.

30 §. Konkurssin alkaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi konkurssin alkamisesta ja sen oikeusvaikutuksista.

Pykälän 1 momentin mukaan Vakuutusvalvontavirastolla on oikeus tehdä tuomioistuimelle esitys yhdestä pesänhoitajasta ja tuomioistuimen tulee määrätä esitetty henkilö pesänhoitajaksi muiden, konkurssilain mukaisesti valittujen, pesänhoitajien lisäksi. Säännös vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 24 §:n 2 momentin toista virkettä. Käsillä olevassa momentissa ehdotetaan lisäksi säädettäväksi tuomioistuimen velvollisuudesta antaa pesänhoitajalle todistus hänen määräämisestään momentissa tarkoitettuun tehtävään. Vastaava säännös on voimassa olevan lain 15 luvun 27 §:n 1 momentissa. Ehdotus täydentää konkurssilain 8 luvun 1 §:n säännöstä.

Pykälän 2 momentin mukaan konkurssin aikana yhtiötä konkurssivelallisena edustaisivat hallitus ja toimitusjohtaja taikka ennen konkurssin alkamista valitut selvitysmiehet. Konkurssin aikana voidaan valita myös uusia hallituksen jäseniä tai uusia selvitysmiehiä. Momentti vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 24 §:n 1 momenttia.

Pykälän 3 momentin mukaan pesänhoitajan tulee viipymättä sen jälkeen, kun tuomioistuin on asettanut vakuutusyhtiön konkurssiin, ilmoittaa konkurssiin asettamisesta ja valvontapäivästä Vakuutusvalvontavirastolle. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 24 §:n 2 momentin ensimmäistä virkettä kuitenkin siten, että ilmoituksen tekee tuomioistuimen sijasta pesänhoitaja. Ehdotus vastaa konkurssilain sääntelyä.

31 §. Pesänhoitajan tehtävät ja konkurssia koskevat ilmoitukset. Pykälässä säädettäisiin pesänhoitajan tehtävistä, joihin kuuluisivat erityisesti konkurssin alkamisesta ilmoittaminen ja konkurssimenettelyn etenemisestä tiedottaminen.

Pykälän 1 momentissa täsmennettäisiin Vakuutusvalvontaviraston esityksestä määrättävän pesänhoitajan roolia siten, että hänen tehtävänään konkurssipesässä olisi erityisesti valvoa vakuutussaatavien haltijoiden etua. Koska viraston toimenkuvaan yleensäkin kuuluu vakuutettujen etujen valvominen, on luontevaa, että tämä toimenkuva kuuluu myös viraston esityksestä määrättävälle pesänhoitajalle. Momentti vastaa voimassa olevan 15 luvun 24 §:n 2 momentissa säädettyä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin pesähoitajien oikeudesta jatkaa yhtiön liiketoimintaa siten, kuin siitä tämän luvun 17—19 §:ssä säädetään.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin velvollisuudesta ilmoittaa konkurssin alkamisesta, sen edistymisestä ja lakkaamisesta ehdotetun 9 §:n 2—4 momentin mukaisesti. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 24 §:n, 25 §:n 3 momentin, 26 §:n ja 34 §:n 2 momentin konkurssia koskevia säännöksiä.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin konkurssiin asettamisen rekisteröinnistä toisen ETA-valtion julkiseen rekisteriin. Säännös vastaa osittain voimassa olevan lain 15 luvun 28 §:ää. Momentti vastaa myös ehdotettua 9 §:n 2 momenttia.

Pykälän 5 momenttiin sisältyisi säännös pesänhoitajien velvollisuudesta säännöllisesti tiedottaa velkojille konkurssimenettelyn etenemisestä. Vakuutusvalvontavirasto määrää tiedottamisen tavan. Säännös vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 34 §:n 1 momenttia. Tiedottamisessa on noudatettava, mitä edellä tämän luvun 11 §:n 2 ja 4 momentissa säädetään. Tästä säädetään voimassa olevan lain 15 luvun 29 §:ssä.

Pykälän 6 momentissa ehdotetaan säädettäväksi pesänhoitajan oikeudesta käyttää avustajia. Säännös vastaa, mitä edellä 8 §:n 4 momentin osalta on ehdotettu.

32 §. Saatavien valvominen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi saatavien valvomisesta. Valvontamenettelystä säädetään konkurssilaissa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin velkojien tasavertaisesta kohtelusta. Näin ollen momentin mukaan jokaisella velkojalla, myös toisen ETA-valtion veroviranomaisilla ja sosiaaliturvaviranomaisilla, on oikeus valvoa saatavansa tai tehdä saataviin liittyviä kirjallisia huomautuksia vakuutusyhtiön konkurssissa. Vakuutussaatavia ei tarvitsisi valvoa konkurssissa eikä niille tarvitsisi vaatia etuoikeutta. Säännös vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 30 §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain 15 luvun 30 §:n 2 momentin mukaisesti velkojan käyttämästä kielestä, kun hän valvoo saatavansa tai esittää niihin liittyviä huomautuksia. Suomessa asuva velkoja voisi luonnollisesti käyttää joko suomea tai ruotsia. Velkoja, jonka asuinpaikka, kotipaikka tai pääkonttori on toisessa ETA-valtiossa, voisi kuitenkin valvoa saatavansa tai esittää saataviin liittyviä huomautuksia tämän toisen valtion jollakin virallisella kielellä. Jälkimmäisessä tapauksessa saatavan valvontailmoituksessa tai huomautuksessa käytettävä otsikko olisi kuitenkin oltava Suomen virallisella kielellä, joko suomeksi tai ruotsiksi.

33 §. Vakuutussaatavien etuoikeutta koskeva periaate. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vakuutussaatavien etuoikeudesta voimassa olevan lain 15 luvun 31 §:ää vastaavasti. Vakuutussaatavilla on konkurssissa samanlainen etuoikeus vakuutusyhtiön omaisuuteen kuin velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetussa laissa säädetyllä irtaimen pantin haltijalla pantattuun omaisuuteen. Tämä oikeus määritellään laissa vakuutussaatavien etuoikeudeksi. Tämän pykälän osalta viitataan edellä 15 §:n perusteluissa esitettyyn.

Pykälän 2 ja 3 momentti vastaa, mitä edellä 15 §:n 2 ja 3 momentissa on ehdotettu.

34 §. Vakuutuskannan luovuttaminen konkurssissa. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 15 luvun 35 §:n 1 momentin mukaisesti vakuutuskannan luovuttamisesta konkurssimenettelyssä. Säännös on yhdenmukainen edellä tässä luvussa säädetyn selvitystilamenettelyssä tapahtuvan vakuutuskannan luovuttamisen kanssa. Näin ollen tässä viitataan edellä 17 §:n perusteluissa esitettyyn. Vakuutuskannan luovutukseen sovellettaisiin ehdotetun 21 luvun säännöksiä muutoin, paitsi luovutuksesta päättämisen osalta. Päätöksen vakuutuskannan luovuttamisesta konkurssimenettelyssä tekisi pesänhoitaja.

Pykälän 2 momentissa säädetään tilanteesta, jossa vakuutusyhtiön varat eivät riitä vakuutussaatavista aiheutuvan vastuun kattamiseen. Momentissa tarkoitetussa tapauksessa pesänhoitaja voisi tehdä toisen vakuutusyhtiön kanssa suunnitelman vakuutuskannan tai sen osan luovuttamisesta siten, että vakuutukset jatkuisivat vastaanottavassa vakuutusyhtiössä erityisin ehdoin tai rajoituksin. Koska sääntely tekee mahdolliseksi sen, että vakuutuksen ehtoja tai luvattuja etuja heikennetään, suunnitelmaa vastustavalla vakuutuksenottajalla on mahdollisuus jättää vakuutuksensa kannanluovutuksen ulkopuolelle. Tässä tapauksessa vakuutuksenottajalla on oikeus saada vain hänen vakuutukselleen kuuluva jako-osuus vakuutusyhtiön varoista. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 35 §:n 2 momenttia.

35 §. Konkurssimenettely ja omaisuuden jako. Pykälässä säädettäisiin vakuutusyhtiön konkurssimenettelystä, omaisuuden rahaksi muuttamisesta, saatavien maksamisesta ja omaisuuden jaosta.

Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiön konkurssimenettelyyn sovelletaan, mitä 17—21 §:ssä säädetään selvitystilamenettelystä. Vakuutusyhtiön selvitystila- ja konkurssimenettely etenevät pitkälti samoja sääntöjä noudattaen, joten pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että yhtiön liiketoiminnan jatkamiseen sovellettaisiin ehdotettuja 17—21 §:n säännöksiä. Todettakoon selvyyden vuoksi, että konkurssimenettelyn aikana suoritettaviin saataviin sovelletaan edellä ehdotettujen 17—21 §:n säännösten lisäksi konkurssilain ja velkojen maksusaantijärjestyksestä annetun lain säännöksiä liiketoiminnan jatkamisesta, liiketoiminnan jatkamista koskevasta suunnitelmasta, liiketoiminnan jatkamista johtuvista saatavista, saatavien suorittamisesta selvitystilan aikana ja muiden kuin lakisääteisten vakuutusten lakkaamisesta ja lakisääteisten vakuutusten jatkumisesta. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 32, 33, 35 ja 36 §:n säännöksiä. Selvyyden vuoksi pykälän 1 momentissa todettaisiin, että myöskään konkurssiin asetettu vakuutusyhtiö ei saa tehdä uusia vakuutussopimuksia. Ehdotus vastaa, mitä selvitystilan osalta on säädetty edellä 17 §:n 2 momentissa.

Konkurssipesä vastaa selvitystilaa koskevaa sääntelyä vastaavasti esimerkiksi konkurssilain 16 luvun 2 §:n mukaisesti velasta, joka johtuu konkurssimenettelystä tai joka perustuu konkurssipesän tekemään sopimukseen tai sitoumukseen sekä velasta, josta konkurssipesä on konkurssilain tai muun lain mukaan vastuussa (massavelka). Nämä velat suoritetaan ehdotetun 1 momentin nojalla vastaavasti kuten edellä ehdotetun 18 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetään selvitystilamenettelystä johtuvista saatavista ja mitä 18 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetään liiketoiminnan jatkamista koskevien saatavien suorittamisesta. Selvitystilaa koskevien periaatteiden mukaisesti kyseiset saatavat suoritetaan ennen vakuutussaatavien etuoikeutta. Lisäksi todettakoon, että konkurssissa esineoikeuden alaisten varojen ja konkurssimenettelyn jatkamisesta johtuvien saatavien (massavelat) etuoikeus suhteessa vakuutussaataviin määräytyy konkurssilain 16 luvun 2 §:n ja velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain mukaisesti.

Edelleen sovellettaessa vakuutusyhtiön konkurssitilanteessa selvitystilaa koskevia säännöksiä on huomattava, että konkurssimenettelyyn sovellettavien 18 §:ssä tarkoitetun liiketoiminnan jatkamista koskevan suunnitelman ja siihen sisältyvän saatavien suoritusehdotuksen hyväksymisperusteet eivät voisi olla vakuutusyhtiön selvitystilassa ja konkurssissa täysin samanlaisia. Vakuutusvalvontaviraston olisi erityisesti otettava suunnitelmaa hyväksyessään huomioon vakuutussaatavien etuoikeusasema, koska konkurssissa yhtiön velat ylittävät varat. Näin ollen vakuutussaatavien jälkeisellä etuoikeudella olevia saatavia voidaan suorittaa vain hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa noudattaen, mitä ehdotetussa 20 §:n 4 momentissa säädetään.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin vakuutusyhtiön jäljellä olevan omaisuuden muuttamisesta rahaksi sen jälkeen, kun vakuutukset ovat lakanneet olemasta voimassa ehdotetun 1 momentin nojalla sovellettavan 21 §:n mukaisesti. Jäljellä olevaa omaisuutta määritettäessä on erityisesti otettava huomioon edellä 21 §:n 2 momentin mukaisesti Liikennevakuutuskeskukselle, Potilasvakuutuskeskukselle ja Tapaturmavakuutuslaitosten liitolle lakisääteisten vakuutusten katteena siirtynyt omaisuus. Konkurssimenettelystä johtuvat saatavat tulisi maksaa ennen muita saatavia ja näiden jälkeen maksettaisiin etuoikeutetut vakuutussaatavat. Momentti vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 36 §:n 2 momentin kahta ensimmäistä virkettä.

Kun konkurssimenettelystä johtuvat saatavat sekä vakuutussaatavat on maksettu, tulisi suorittaa kaikki muu tiedossa oleva velka. Tämä voimassa olevan lain 15 luvun 18 §:n 1 momentissa ilmaistu periaate ehdotetaan sisällytettäväksi käsillä olevan pykälän 2 momenttiin kuitenkin siten, että säännöstä sovellettaessa on huomioitava, mitä konkurssitilanteista erityisesti ehdotetaan säädettäväksi pykälän 3—5 momentissa. Momentissa ei myöskään enää viitattaisi voimassa olevan lain tapaan julkisen haasteen tai paikalletulopäivän käsitteisiin, koska voimassa oleva konkurssilaki ei enää sisällä näitä käsitteitä.

Lisäksi momentissa säädettäisiin tarpeellisten varojen panemisesta erilleen, jos velka on riitainen, erääntymätön tai sitä ei muusta syystä voida maksaa. Ehdotus perustuu nykyisen osakeyhtiölain 20 luvun 15 §:n 1 momentin säännökseen ja voimassa olevan vakuutusyhtiölain 15 luvun 18 §:n 1 momenttiin. Voimassa olevan lain säännöstä on kuitenkin muutettu vastaamaan nykyisen osakeyhtiölain säännöstä siten, että riitainen, erääntymätön tai muusta syystä velka, jota ei voida maksaa laitetaan erilleen, ja tämän jälkeen jäännös jaetaan. Voimassa olevan lain mukaan varat kyseistä tarkoitusta varten on tullut laittaa erilleen vain, jos varat ovat siihen riittäneet, mitä voidaan pitää velkojan oikeusturvan kannalta epäoikeudenmukaisena säännöksenä verrattuna velkoihin, jotka riidattomina korvataan täysimääräisenä, mikäli varat siihen riittää.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin konkurssissa olevan henkivakuutusyhtiön omaisuuden osittamisesta. Ositus olisi tehtävä sijoitussidonnaisten vakuutusten kannan ja muun vakuutuskannan kesken ennen omaisuuden jakoa. Jaon tulisi olla kohtuullinen momentissa tarkoitettujen vakuutuskantojen kesken. Tämän pykälän osalta viitataan edellä tämän luvun 22 §:n 3 momentin perusteluissa esitettyyn.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jolloin vahinkovakuutusyhtiön omaisuus ei riitä vakuutussaatavien täyteen hyvittämiseen. Nykyisen lain 15 luvun 36 §:n 2 momentin tapaan kuluttajan, asunto-osakeyhtiön tai pääosin asumistarkoitukseen perustetun kiinteistöyhtiön vahinkoon perustuvilla saatavilla olisi etuoikeus muiden edellä. Tervehdyttämis- ja likvidaatiodirektiivin säännökset eivät estä asettamasta vakuutussaatavia keskinäiseen etuoikeusjärjestykseen. Jos vakuutusyhtiön omaisuus ei riitä edellä mainittujen saatavien täyteen hyvittämiseen, omaisuus jaettaisiin kyseisten saatavien määrän mukaisessa suhteessa.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin työeläkevakuutusyhtiön omaisuuden käytöstä. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 15 luvun 36 §:n 3 momenttia.

36 §. Jakoluettelo. Pykälä sisältäisi säännökset pesänhoitajan velvollisuudesta laatia luettelo vakuutusyhtiön omaisuuden jaossa noudatettavista suhdeluvuista. Luettelo toimitettaisiin Vakuutusvalvontavirastolle, jossa se pidettäisiin asianomaisten nähtävänä 30 päivän ajan. Viraston olisi myös ilmoitettava luettelon nähtävilläolosta virallisessa lehdessä ja Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Lisäksi viraston tulisi velvoittaa pesänhoitaja viipymättä antamaan tieto luettelon nähtävilläolosta ainakin yhdessä yhtiön kotipaikan sanomalehdessä sekä lisäksi siten kuin virasto tarvittaessa erikseen määrää. Luettelon nähtävilläolosta ei kuitenkaan tarvitsisi ilmoittaa Euroopan unionin virallisessa lehdessä, jos kysymys on työeläkevakuutusyhtiöstä, koska työeläkevakuutusyhtiön selvitystilaan ja konkurssiin ei muutoinkaan sovelleta tervehdyttämis- ja likvidaatiodirektiivissä säädettyjä kuulutusmenettelyjä. Viraston tai pesänhoitajan on