Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 174/2007
Hallituksen esitys Eduskunnalle 95. Kansainvälisen työkonferenssin hyväksymän työturvallisuuden ja –ter-veyden edistämistä koskevan yleissopimuksen nro 187 hyväksymisestä sekä laiksi yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleiskokous eli Kansainvälinen työkonferenssi hyväksyi vuonna 2006 työturvallisuuden ja -ter-veyden edistämistä koskevan yleissopimuksen ja siihen liittyvän suosituksen. Yleissopimuksen tarkoituksena on työturvallisuuden ja –terveyden edistäminen ja jatkuva parantaminen työtapaturmien, ammattitautien ja työperäisten kuolemantapausten ehkäisemiseksi. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltion on laadittava kansallinen toimintapolitiikka, järjestelmä sekä ohjelma yhteistyössä työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa.

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi yleissopimuksen ja lain yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Suomen lainsäädäntö vastaa yleissopimuksen määräyksiä eikä sen hyväksyminen edellytä lainsäädännöllisiä muutoksia. Keskeiset kansalliset lait yleissopimuksen kannalta ovat työturvallisuuslaki, työsuojeluhallinnosta annettu laki ja työterveyshuoltolaki.

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan. Voimaantulosta ehdotetaan säädettäväksi tasavallan presidentin asetuksella. Yleissopimus tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona ILO:n pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit. Sen jälkeen yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sen ratifiointi on rekisteröity.

Esityksessä ehdotetaan lisäksi, että yleissopimusta täydentävä suositus saatetaan eduskunnan tietoon otettavaksi huomioon tulevassa lainvalmistelutyössä, jos se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista.


YLEISPERUSTELUT

1 Nykytila

Työturvallisuuden ja –terveyden edistämistä koskeva yleissopimus (nro 187) sekä siihen liittyvä suositus (nro 197) hyväksyttiin Kansainvälisessä työkonferenssissa kesäkuussa 2006.

Yleissopimuksen lähtökohtana on työturvallisuuden ja –terveyden edistäminen niin kansallisissa toimintapolitiikoissa, kansallisissa järjestelmissä ja ohjelmissa kuin kansallisessa ennaltaehkäisevässä työturvallisuus- ja työterveyskulttuurissa niin, että muun muassa työtapaturmien, ammattitautien ja työperäisten kuolemantapausten määrät pienentyvät. Täten yleissopimus tukee ja täydentää Suomessa jo voimassa olevia ja tulevia hankkeiden ja ohjelmien toteuttamista.

Suomessa on ollut käynnissä useita ohjelmia ja hankkeita, joiden tarkoituksena on työturvallisuuden ja –terveyden suojelun edistäminen. Matti Vanhasen II hallituksen ohjelman mukaan uuden työ- ja elinkeinoministeriön johdolla jatketaan työelämän vetovoiman ja työikäisten työ- ja toimintakyvyn edistämiseksi käynnistettyyn valtakunnalliseen ohjelmaan liittyviä asioita.

2 Esityksen vaikutukset

Esityksellä ei ole merkittäviä taloudellisia eikä organisatorisia vaikutuksia, koska Suomen lainsäädäntö täyttää yleissopimuksen vaatimukset.

3 Asian valmistelu

Lausunnon tämän hallituksen esityksen laatimista varten ovat antaneet Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry, AKAVA ry, Kunnallinen Työmarkkinalaitos, Valtion työmarkkinalaitos, työministeriön työympäristöpolitiikkatiimi ja kansainvälisten asiain tehtävätiimi, Suomen Yrittäjät ry, Tilastokeskus, Työterveyslaitos, Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja Tapaturmavakuutuslaitosten liitto.

Valtion työmarkkinalaitos totesi lausunnossaan, että se ei näe estettä yleissopimuksen ratifioinnille. Yleissopimus ja sitä täydentävä suositus vastaavat suhteellisen hyvin kansallista lainsäädäntöämme. Olemassa olevat käytännöt ovat yleissopimuksen ja suosituksen suuntaisia ja tukevat niiden tavoitteita. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen lausunnon mukaan Suomessa on pitkälle viety kansallinen työturvallisuutta ja –terveyttä koskeva lakiin perustuva ja toimialoittain käytäntöön sovellettu järjestelmä, joka on osoittautunut hyvin toimivaksi. Järjestelmän lisäksi ei ole kunnallisen työmarkkinalaitoksen mukaan tarpeen, että noudatettavaksi tulisi uusia toimintatapoja kahlitseva sitova sopimus, jonka lähtökohdat eivät ole samanlaiset kuin suomalaisessa järjestelmässä. Yleissopimuksessa 187 esitetyt yhteistoimintamenettelyt ja tavoitteet on saavutettu kansallisella järjestelmällä ja kolmikantayhteistyöllä sekä kansallisissa työhyvinvointihankkeissa. Noilla perusteilla kunnallinen työmarkkinalaitos esitti, että sopimusta ja siihen liittyvää suositusta ei ole tarpeen ratifioida Suomessa. Työministeriön työympäristöpolitiikkatiimin ja kansainvälisten asiain tehtävätiimin lausunnon mukaan yleissopimus ja siihen liittyvä suositus vastaavat lainsäädäntömme tavoitteita, eikä yleissopimuksen ratifioinnille tässä suhteessa ole estettä.

Palkansaajakeskusjärjestöjen SAK:n, STTK:n ja Akavan lausunnon mukaan työturvallisuuden ja –terveyden edistämistä koskeva yleissopimus nro 187 ja siihen liittyvä suositus nro 197 tulee hyväksyä. Järjestöt painottivat lausunnossaan sitä, että yleissopimus sidotaan jo olemassa oleviin työturvallisuuden alalla hyväksyttyihin ILO:n sopimuksiin – erityisesti sopimukseen nro 155, joka koskee työturvallisuutta ja –terveyttä sekä työympäristöä. Palkansaajajärjestöt korostivat sitä, että työturvallisuuden ja työterveyden edistämiseksi on kehitettävä kattava kansallinen toimintapolitiikka yleissopimuksen ja siihen liittyvän suosituksen tavoitteiden mukaisesti. Suosituksessa pitäisi järjestöjen mielestä korostaa haavoittuvien työntekijöiden, kuten esim. nuorten ja pätkätyöntekijöiden, työturvallisuuden ja –terveyden huomioon ottamista kansallista järjestelmää kehitettäessä sekä molempien sukupuolten tasapuolista kohtelua työturvallisuus- ja työterveysasioissa. Lisäksi kansallisen politiikan vaikuttavuuden arviointia ja kehittämistä tukisi järjestöjen mukaan se, että työsuojeluviranomaisten toiminnasta raportoitaisiin vuosittain ILO:n sopimuksen nro 81, joka koskee ammattientarkastusta teollisuudessa ja kaupassa, edellyttämällä tavalla ja laadittaisiin suosituksen mukainen kansallinen profiili.

Suomen Yrittäjät ry ja Elinkeinoelämän keskusliitto totesivat lausuntonaan, ettei yleissopimuksen ja suosituksen ratifioinnille ole estettä. EK katsoi lausunnossaan, että sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan kansallinen työsuojelustrategia seurantaprosesseineen, samoin kuin työsuojelu- ja terveysosastojen kolmikantaisissa neuvottelukunnissa tapahtuva lainsäädännön ja kehittämistoimien valmistelu ja täytäntöönpanon seuranta vastaavat yleissopimuksen ja sitä täydentävän suosituksen vaatimuksia.

Tilastokeskus totesi lausuntonaan, ettei sillä ole lisättävää tai kommentoitavaa sopimukseen eikä sitä täydentävään suositukseen. Suomessa on toimiva työtapaturmatietojen keruujärjestelmä ja hyvät yhteistyösuhteet työtapaturmatietoja kokoavien toimijoiden välillä. Tilastokeskus laatii vuosittain kansallisen työtapaturmatilaston ja toimittaa tarvittavat tiedot Eurostatiin ja ILO:iin siinä muodossa kuin edellytetään. Tapaturmavakuutuslaitosten liiton lausunnon mukaan se ei näe mitään estettä sille, että yleissopimus ratifioitaisiin. Työterveyslaitos taas katsoi lausunnossaan, että Suomen lainsäädäntö ja käytännöt vastaavat ILO:n yleissopimusta ja sitä täydentävää suositusta.

Yleissopimusta koskeva asia on käsitelty Suomen ILO-neuvottelukunnassa, joka päätti esittää sopimuksen hyväksymistä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Sopimuksen ja suosituksen sisältö

Yleissopimuksen 1 artiklassa määritellään yleissopimuksessa käytetyt käsitteet kansallinen toimintapolitiikka, kansallinen työturvallisuus- ja työterveysjärjestelmä tai kansallinen järjestelmä, kansallinen työturvallisuus- ja työterveysohjelma tai kansallinen ohjelma sekä kansallinen ennaltaehkäisevä työturvallisuus- ja työterveyskulttuuri.

Yleissopimuksen tarkoitusta koskevan 2 artiklan mukaan jäsenvaltio edistää työturvallisuuden ja -terveyden jatkuvaa parantamista työtapaturmien, ammattitautien ja työperäisten kuolemantapausten ehkäisemiseksi kehittämällä yhteistyössä työnantajia ja työntekijöitä parhaiten edustavien järjestöjen kanssa kansallisen toimintapolitiikan, kansallisen järjestelmän ja kansallisen ohjelman. Lisäksi jokaisen jäsenvaltion tulee aktiivisesti luoda asteittain turvallinen ja terveellinen työympäristö kansallisten työturvallisuuteen ja -terveyteen liittyvien järjestelmien ja ohjelmien avulla ottaen huomioon työturvallisuuden ja -terveyden edistämiseen liittyvissä Kansainvälisen työjärjestön (ILO) asiakirjoissa määritetyt periaatteet.

Kansallista toimintapolitiikkaa koskevan 3 artiklan mukaan jäsenvaltio muun muassa edistää työympäristön turvallisuutta ja terveellisyyttä laatimalla kansallisen toimintapolitiikan. Kansallista toimintapolitiikkaa laadittaessa tulee edistää myös perusperiaatteita, joita ovat muun muassa työhön liittyvien vaarojen ja riskien arviointi, työhön liittyvien vaarojen ja riskien torjunta työpaikalla sekä kansallisen ennaltaehkäisevän työsuojelukulttuurin kehittäminen, johon sisältyy tiedottaminen, yhteistyö ja kuuleminen sekä koulutus.

Yleissopimuksen 4 artiklan mukaan jäsenvaltion tulee laatia kansallinen työturvallisuus- ja työterveysjärjestelmä sekä ylläpitää, kehittää ja arvioida määräajoin järjestelmää. Artiklassa on myös lueteltu asioita, joiden tulee sisältyä järjestelmään.

Yleissopimuksen 5 artiklan mukaan jäsenvaltion tulee laatia ja panna täytäntöön kansallinen ohjelmansa sekä seurata, arvioida ja tarkistaa määräajoin kansallisen työturvallisuus- ja työterveysohjelmansa yhteistyössä työnantajia ja työntekijöitä parhaiten edustavien järjestöjen kanssa. Lisäksi artiklassa on lueteltu asioita, joiden pitää sisältyä ohjelmaan, esimerkiksi ohjelman tulee edistää kansallisen ennaltaehkäisevän työturvallisuus- ja työterveyskulttuurin kehittymistä ja suojella työntekijöitä poistamalla tai minimoimalla työhön liittyviä vaaroja ja riskejä niin paljon kuin kansallisen lainsäädännön ja käytäntöjen mukaisesti on käytännössä mahdollista, jotta työtapaturmia, ammattitauteja ja työperäisiä kuolemantapauksia voidaan ennalta ehkäistä sekä työturvallisuutta ja -ter-veyttä edistää.

Yleissopimusta täydentävässä suosituksessa nro 197 on tarkentavia määräyksiä kansallisesta toimintapolitiikasta, järjestelmästä ja ohjelmasta. Lisäksi suosituksen IV luvun mukaan jäsenvaltioiden tulee laatia ja saattaa säännöllisin väliajoin ajan tasalle kansallinen profiili.

2. Sopimuksen suhde Suomen lainsäädäntöön

Yleissopimuksen määräykset ovat tavoitteellisia ja niillä pyritään edistämään työturvallisuuden ja –terveyden tasoa yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Kansallisen lainsäädännön lähtökohtana on perustuslain (731/1999) 18 §, jonka mukaan julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta. Yleissopimuksen määräyksillä on suoranaisia yhtymäkohtia työsuojeluhallinnosta annettuun lakiin (16/1993), työturvallisuuslakiin (738/2002) ja työterveyshuoltolakiin (1383/2001). Lisäksi sopimuksen kuvaama systeemi perustuu työturvallisuutta ja -ter-veyttä koskevaan lainsäädäntöön. Yleissopimuksessa mainitut kansallinen politiikka, kansallinen järjestelmä ja kansallinen ohjelma ovat hallinnollisia toimintatapoja, joita voi verrata esimerkiksi kansalliseen työsuojelustrategiaan ja joista ei ole tarkoituksenmukaista säätää lain tasolla.

Työsuojeluhallinnosta annetun lain 1 §:n mukaan työsuojeluhallinnon tehtävänä on sosiaali- ja terveysministeriön johdolla huolehtia työsuojelun alueellisesta ohjauksesta ja valvonnasta. Lain 2 §:n mukaan työsuojeluhallinnon tulee työsuojelun edistämiseksi muun muassa kehittää työn turvallisuutta ja terveellisyyttä, huolehtia työsuojelun suunnittelun ja kehittämisen kannalta tarpeellisista toimenpiteistä ja harjoittaa kiinteää yhteistoimintaa työnantajien ja työntekijöiden järjestöjen kanssa työsuojelun alalla. Lain 4 §:ssä todetaan, että työsuojelua koskevien periaatekysymysten käsittelyä, työsuojelun yhtenäistämistä ja edistämistä sekä alan yhteistoimintaa varten on ministeriön yhteydessä työsuojeluneuvottelukunta. Neuvottelukunnan kokoonpanossa on otettava huomioon edustavimpien työmarkkinajärjestöjen ja muiden työsuojelun kehittämisen kannalta merkittävien tahojen edustus. Työsuojelupiireissä on vastaavia tehtäviä varten työsuojelulautakunta.

Työturvallisuuslain tarkoituksena on parantaa työympäristöä ja työolosuhteita työntekijöiden työkyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä ennalta ehkäistä ja torjua työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työstä ja työympäristöstä johtuvia työntekijöiden fyysisen ja henkisen terveyden haittoja. Vastaavasti työterveyshuoltolain tavoitteena on työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon yhteistoimin edistää työhön liittyvien sairauksien ja tapaturmien ehkäisyä, työn ja työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta, työntekijöiden terveyttä sekä työ- ja toimintakykyä työuran eri vaiheissa sekä työyhteisön toimintaa.

Kuten edellä on todettu, yleissopimuksen tarkoitus edistää työturvallisuutta ja -ter-veyttä on todettu keskeisissä työturvallisuutta ja -terveyttä koskevissa laeissa. Myös kolmikantainen yhteistyö on todettu lain tasolla. Yleissopimus ei täten sisällä määräyksiä, jotka olisivat ristiriidassa kansallisen lainsäädännön kanssa. Koska yleissopimuksen tarkoittama kansallinen toimintapolitiikka, järjestelmä ja ohjelma edellyttävät toimivaa kansallista työturvallisuutta ja -terveyttä koskevaa kokonaisuutta, on tarkoituksenmukaista kuvata kansallista lainsäädäntöä, toimenpiteitä ja asiaan liittyviä tahoja hieman laajemminkin.

Työturvallisuuslaissa edellytetään järjestelmällistä turvallisuuden johtamista. Työnantajan on jatkuvasti tarkkailtava työympäristöä, työyhteisön tilaa ja työtapojen turvallisuutta sekä toteutettujen toimenpiteiden vaikutusta työn turvallisuuteen ja terveellisyyteen. Tämän lisäksi työnantajan on huolehdittava siitä, että turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevat toimenpiteet otetaan huomioon tarpeellisella tavalla työnantajan organisaation kaikkien osien toiminnassa. Lain 9 §:n mukaan työnantajalla on oltava turvallisuuden ja terveellisyyden edistämiseksi ja työntekijöiden työkyvyn ylläpitämiseksi tarpeellista toimintaa varten työsuojelun toimintaohjelma, joka kattaa työpaikan työolojen kehittämistarpeet ja työympäristöön liittyvien tekijöiden vaikutukset. Työnantajan velvollisuuksiin kuuluu myös työn vaarojen selvittäminen ja arviointi niin kuin työturvallisuuslain 10 §:ssä säädetään sekä työympäristön suunnittelu 12 §:n mukaisesti. Työturvallisuuslain nojalla on annettu lukuisia alemmanasteisia säädöksiä, jotka kuuluvat myös kansalliseen työturvallisuus- ja työterveysjärjestelmään.

Työterveyshuoltolain 4 §:n mukaan työnantajan on kustannuksellaan järjestettävä työterveyshuolto työstä ja työolosuhteista johtuvien terveysvaarojen ja -haittojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä työntekijöiden turvallisuuden, työkyvyn ja terveyden suojelemiseksi ja edistämiseksi. Työnantajan järjestettäväksi säädettyyn työterveyshuoltoon kuuluu hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisesti muun muassa työn ja työolosuhteiden terveellisyyden ja turvallisuuden selvittäminen ja arviointi, työperäisten terveysvaarojen ja -haittojen, työntekijöiden terveydentilan sekä työ- ja toimintakyvyn selvittäminen, arviointi ja seuranta ja toimenpide-ehdotusten tekeminen työn terveellisyyden ja turvallisuuden parantamiseksi. Tämän lisäksi työnantajan velvollisuuksiin kuuluu yhteistyö muun terveydenhuollon, työhallinnon, opetushallinnon, sosiaalivakuutuksen ja sosiaalihuollon sekä työsuojeluviranomaisen edustajien kanssa, ja työterveyshuollon toiminnan laadun ja vaikuttavuuden arviointi ja seuranta. Näin ollen Suomen työterveys- ja työturvallisuusjärjestelmä lähtee liikkeelle työnantajan velvoitteista.

Työsuojelun valvonnasta ja työpaikan yhteistoiminnasta annettu laki (44/2006, jäljempänä valvontalaki) sisältää ensinnäkin työsuojelun yhteistoimintaa työpaikalla koskevat säännökset. Lain 26 ja 27 §:n mukaan työntekijän turvallisuuteen ja terveyteen välittömästi vaikuttavat asiat ja niitä koskevat muutokset käsitellään työnantajan ja työntekijän kesken. Vastaavat laajakantoiset ja työpaikkaa yleisesti koskevat asiat sekä muun muassa työpaikan riskin arvioinnin periaatteet ja tavat, työturvallisuuteen ja –terveyteen vaikuttavat kehittämistavoitteet ja –ohjelmat, työn järjestelyyn ja mitoitukseen liittyvät asiat, opetuksen ja ohjauksen tarve ja järjestelyt sekä työn turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevat tilasto- ja muut seurantatiedot käsitellään työsuojelutoimikunnassa. Työsuojelutoimikunta on perustettava työpaikalla, jossa säännöllisesti työskentelee vähintään 20 työntekijää. Jos työpaikalla ei ole työsuojelutoimikuntaa, mainitut asiat käsitellään työnantajan ja työsuojeluvaltuutetun kesken. Työsuojeluvaltuutettu on valittava, jos työpaikalla työskentelee säännöllisesti vähintään kymmenen työntekijää. Työnantajan on puolestaan nimettävä työsuojelupäällikkö yhteistoimintaa varten, jos hän ei itse hoida kyseistä tehtävää. Kuitenkin jokaisella työpaikalla työntekijöiden lukumäärästä riippumatta työnantajan ja työntekijöiden on yhteistoiminnassa ylläpidettävä ja parannettava työpaikan turvallisuutta.

Valvontalaissa on myös säännökset menettelystä työsuojeluviranomaisen valvoessa työsuojelua koskevien säännösten noudattamista. Laissa on säännökset viranomaisen ja tarkastajan toimivaltuuksista ja velvollisuuksista, toimivallan käytöstä, tuotteiden turvallisuuden valvonnasta, oikeusturvakeinoista, ilmoitusvelvollisuuksista sekä rangaistussäännöksistä. Rikoslain (39/1889) 47 luvussa on säädetty työrikoksista. Työsuojelusta ja sen valvonnasta vastaavana piiriviranomaisena toimii työsuojelupiirin työsuojelutoimisto. Suomessa on tällä hetkellä kahdeksan työsuojelupiiriä (työsuojelupiireistä annettu valtioneuvoston asetus 1035/2003). Sosiaali- ja terveysministeriön ja kunkin työsuojelupiirin kesken tehdään vuosittain tulossopimus, joka on sopimus kyseisen vuoden toiminnallisista tavoitteista ja käytettävistä olevista voimavaroista.

Sosiaali- ja terveysministeriössä toimii jo mainitun työsuojeluneuvottelukunnan lisäksi muitakin pysyväisluonteisia neuvottelukuntia, joiden kokoonpanossa tulee huomioida edustavimmat työmarkkinajärjestöt ja muut asiantuntijatahot. Työturvallisuussäännöksiä valmistelevasta neuvottelukunnasta annetun asetuksen (1048/2003) 2 §:n mukaan neuvottelukunnan tehtävänä on valmistella työturvallisuuslain nojalla annettavia ja muita työturvallisuuteen liittyviä asetuksia, seurata ja edistää alansa eurooppalaista ja kansainvälistä yhteistyötä, seurata työturvallisuutta koskevaa tutkimusta ja antaa työturvallisuuteen liittyvästä muusta säädösvalmistelusta ja muista sen toimialaan kuuluvista asioista lausuntoja. Lisäksi on asetettu kemian työsuojeluneuvottelukunta (valtioneuvoston päätös 1214/1994) ja kemikaalineuvottelukunta (asetus 622/1990). Lähtökohtaisesti edustavimmat työmarkkinajärjestöt ovat aina mukana uuden työturvallisuutta ja –terveyttä koskevan lainsäädännön valmistelutyössä neuvottelukuntien kautta, erityisesti sitä varten asetetun työryhmän jäsenenä tai vähintäänkin lausunnonantajana.

Työsuojelu- ja työterveysalan tutkimus- ja palvelutoimintaa varten on Työterveyslaitos, joka on itsenäinen julkisoikeudellinen yhteisö. Laitoksen toiminnasta ja rahoituksesta on säädetty lailla 159/1978. Työturvallisuus- ja työterveysjärjestelmään kuuluu myös Työsuojelurahasto (laki 407/1979), johon varoja siirretään niin kuin tapaturmavakuutuslain 35 §:ssä säädetään. Työsuojelurahaston tehtävänä on myöntää varoja työsuojelututkimukseen, työsuojelukoulutukseen, työsuojelutietouden keräämiseen ja työsuojelua koskevaan tiedottamiseen sekä työnantajien ja työntekijöiden välisten työelämän suhteiden edistämistä tarkoittavaan tutkimukseen, koulutukseen ja tiedotukseen. Rahaston tehtävänä on myös tukea työturvallisuuskeskusta.

Työnantaja on tapaturmavakuutuslain (608/1948) mukaisesti velvollinen ilmoittamaan työtapaturmasta vakuutuslaitokselle. Ilmoitusten perusteella Tapaturmavakuutuslaitosten Liitto kokoaa ja julkaisee tilastoa työtapaturmista ja ammattitaudeista.

Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 1998 julkaiseman hallinnonalan työsuojelustrategian (1998:10) mukaan sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan tavoitteena on pitää yllä ja edistää väestön työ- ja toimintakykyä niin, että ennenaikainen työelämästä pois siirtyminen vähenee. Työsuojelustrategian päätavoite on vaikuttamalla työoloihin pitää yllä ja edistää työntekijöiden terveyttä, turvallisuutta ja työkykyä samoin kuin vähentää työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työperäisiä terveyden menetyksiä. Tässä tarkoituksessa vahvistetaan työpaikkojen kykyä, taitoa ja halua hoitaa työsuojeluasioita omatoimisesti niin, että myös työntekijöiden työtyytyväisyys ja työn tuottavuus lisääntyy. Samoin parannetaan työsuojelun piirihallinnon asiantuntemusta ja voimavaroja. Työsuojelustrategia toteutetaan kiinteässä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa osana kansallista politiikkaa, jota päivitetään säännöllisesti. Koko työsuojeluhallinto toimii eurooppalaisessa ympäristössä hyvän työympäristön puolesta.

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan työsuojelustrategiaa koskevia vuosittaisia täydentäviä strategisia linjauksia annetaan valtion talousarviossa. Vuoden 2007 talousarvion 33.13 momentin strategisten linjausten mukaan sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan vuoteen 2015 suuntaavien strategioiden mukaisesti työsuojelupiirit vaikuttavat työoloihin tavoitteena työntekijöiden terveyden, turvallisuuden ja työkyvyn ylläpito sekä tapaturmien, ammattitautien ja muiden työperäisten terveyden menetysten ehkäisy. Toiminta tukee työelämän vetovoimaisuuden lisäämistä ja väestön terveyden ja toimintakyvyn edistämistä.

3. Sopimuksen suhde yhteisölainsäädäntöön

Euroopan yhteisöjen työturvallisuus- ja työterveysjärjestelmä perustuu toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä annettuun Euroopan neuvoston direktiiviin 89/391/ETY (jäljempänä, työsuojelun puitedirektiivi). Työsuojelun puitedirektiivin 1 artiklan mukaan direktiivin tarkoituksena on toteuttaa työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamiseksi työssä tarpeelliset toimenpiteet. Tämän vuoksi direktiivissä on yleisiä periaatteita, jotka koskevat työssä ilmenevien vaarojen ehkäisemistä, turvallisuuden ja terveyden suojelua, vaarojen ja tapaturman aiheuttajien poistamista, tiedottamista työntekijöille ja heidän edustajilleen, heidän kuulemistaan, heidän tasapuolista osallistumistaan kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti ja heidän kouluttamistaan, sekä lisäksi yleisiä ohjeita näiden periaatteiden täytäntöön panemiseksi. Työsuojelun puitedirektiivi rakentuu pitkälti työnantajan velvollisuuksien varaan, vaikka sen 13 artiklassa asetetaankin työtekijöille velvollisuuksia. Työsuojelun puitedirektiivin nojalla on annettu useita erityisdirektiivejä muun muassa tiettyjen erityisvaarojen, työvälineiden käytön ja erityisten työn tekemistilanteiden osalta.

Yhteisölainsäädännössä ei ole yleissopimusta nro 187 ja sitä täydentävää suositusta nro 197 vastaavia säännöksiä esimerkiksi kansallisista ohjelmista, kansallisista järjestelmistä ja toimintapolitiikoista, vaan työturvallisuusjärjestelmä rakentuu lähinnä työnantajan velvollisuuksien varaan.

Komissio antoi tämän vuoden helmikuussa tiedonantona Euroopan yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategian vuosiksi 2007 – 2012 (KOM (2007) 62 lopullinen) Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. Yhteisön strategian tavoitteena on vuosina 2007 – 2012 työtapaturmien ja ammattitautien jatkuva, kestävä ja tasainen vähentäminen. Komissio mukaan yleistavoitteena pitäisi olla vähentää työtapaturmien esiintymistä EU-27:ssä 25 prosenttia 100 000 työntekijää kohti laskettuna. Tavoitteen saavuttamiseksi ehdotetaan strategiassa muun muassa seuraavaa: tuetaan kansallisten strategioiden suunnittelua ja toteuttamista, parannetaan edistymisen seurantaa ja edistetään työterveyttä ja –turvallisuutta kansainvälisesti.

Euroopan unionin neuvosto antoi 25 päivänä kesäkuuta 2007 päätöslauselman yhteisön uudesta työterveys- ja työturvallisuusstrategiasta vuosiksi 2007 – 2012 (2007/C145/01).

4 Voimaantulo

Yleissopimus tulee voimaan sen ratifioivan valtion osalta 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on rekisteröinyt yleissopimuksen ratifioinnin.

Yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi irtisanoa sen 10 vuoden kuluttua siitä päivästä, jona yleissopimus on tullut kansainvälisesti voimaan ilmoittamalla irtisanomisesta Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle. Irtisanominen tulee voimaan vasta vuoden kuluttua ilmoituksen rekisteröimispäivämäärästä. Jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa mainitun 10 vuoden määräajan päättymisestä käytä irtisanomisoikeuttaan, saa irtisanoa yleissopimuksen aina 10 vuoden välein.

5 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 19 artikla edellyttää kunkin jäsenvaltion saattavan yleiskokouksen hyväksymät yleissopimukset ja suositukset määräajassa yleiskokouksen päättymisestä toimivaltaisen valtioelimen käsiteltäväksi lainsäädäntö- ja muita toimia varten. Tämän vuoksi yleissopimus ja suositus tulee saattaa eduskunnan käsiteltäväksi.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaisesti eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia tai vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen.

Valtiosopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, 1) jos määräys koskee jonkun perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on olemassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan riippumatta siitä, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, PeVL 12/2000 vp).

Tämän esityksen yksityiskohtaisten perusteluiden osana on jakso, joka käsittelee yleissopimuksen nro 187 suhdetta Suomen lainsäädäntöön yksityiskohtaisesti. Esityksen perusteella yleissopimuksen 2 artiklan määräys, jonka mukaan yleissopimuksen ratifioiva jäsenvaltio edistää työturvallisuuden ja –ter-veyden jatkuvaa parantamista työtapaturmien, ammattitautien ja työperäisten kuolemantapausten ehkäisemiseksi kehittämällä yhteistyössä työnantajia ja työntekijöitä parhaiten edustavien järjestöjen kanssa kansallisen toimintapolitiikan, kansallisen järjestelmän ja kansallisen ohjelman, kuuluu lainsäädännön alaan, koska siitä säädetään työsuojeluhallinnosta annetussa laissa.

Artiklan 3 määräys, jonka mukaan jokainen jäsenvaltio tukee ja edistää kaikilla asiaankuuluvilla tasoilla työntekijöiden oikeutta turvalliseen ja terveelliseen työympäristöön kuuluu lainsäädännön alaan, koska siitä säädetään työturvallisuuslaissa, työsuojeluhallinnosta annetussa laissa sekä työterveyshuoltolaissa.

Yleissopimus nro 187 ei sisällä määräyksiä, jotka ovat ristiriidassa voimassa olevan lainsäädännön kanssa. Yleissopimus ei myöskään sisällä sellaisia määräyksiä, joista vallitsevan käsityksen mukaan pitäisi säätää lailla ja jotka siten edellyttäisivät lainsäädäntötoimia.

Yleissopimus nro 187 ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen yleissopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä yksinkertaisella äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Genevessä pidetyssä Kansainvälisessä työkonferenssissa 15 päivänä kesäkuuta 2006 hyväksytyn Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen nro 187, joka koskee työturvallisuuden ja –ter-veyden edistämistä, 2006, ja

että Genevessä pidetyssä Kansainvälisessä työkonferenssissa 15 päivänä kesäkuuta 2006 hyväksytty Kansainvälisen työjärjestön suositus nro 197, joka koskee työturvallisuuden ja –terveyden edistämistä, 2006, otetaan huomioon tulevassa lainsäädäntötyössä sikäli kuin se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista.

Koska yleissopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi samalla seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki työturvallisuuden ja –terveyden edistämistä koskevan yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Genevessä 15 päivänä kesäkuuta 2006 tehdyn Kansainvälisen työkonferenssin hyväksymän yleissopimuksen nro 187, joka koskee työturvallisuuden ja –terveyden edistämistä, 2006, lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


Helsingissä 21 päivänä joulukuuta 2007

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Sosiaali- ja terveysministeri
Liisa Hyssälä

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.