Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 138/2007
Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi tapaturmavakuutuslain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta

StVM 19/2007

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi tapaturmavakuutuslakia. Eräistä pitkän altistusajan vaativista ammattitaudeista sekä vakuuttamattomista tapaturmista Tapaturmavakuutuslaitosten liitolle aiheutuvat korvauskustannukset siirrettäisiin rahoitettaviksi jakojärjestelmällä. Vakuutusyhtiöt vastaisivat näistä nykyisin rahastoitavista korvauskustannuksista vuosittain vakuutusmaksutulojensa mukaisessa suhteessa. Tapaturmavakuutuksen toimeenpanoa varten tarvittavien terveystietojen luovuttamista ja siitä aiheutuvien kustannusten korvaamista koskevia säännöksiä täsmennettäisiin. Suullinen käsittely tehtäisiin mahdolliseksi tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa myös asianosaisen pyynnöstä.

Tapaturmavakuutuslakiin, ammattitautilakiin, tapaturmavakuutuslain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännökseen, työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta annettuun lakiin ja työntekijän eläkelakiin ehdotetaan lisäksi eräitä lähinnä teknisiä muutoksia.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.

Työntekijän eläkelakia koskeva tekninen muutos on tarkoitettu tulemaan voimaan 31 päivänä joulukuuta 2007, ja sitä sovellettaisiin takautuvasti vuoden 2007 alusta.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila ja nykytilan arviointi

1.1. Ammattitautien rahoitus

Vakuutusyhtiöiden on rahastoitava työtapaturmista ja ammattitaudeista johtuviin korvauksiin tarvittavat varat etukäteen. Korvauksiin maksettavia indeksikorotuksia sekä kymmenen vuoden kuluttua tapaturman sattumisesta ja ammattitaudin ilmenemisestä syntyviä sairaanhoidon ja lääkinnällisen kuntoutuksen kustannuksia ei kuitenkaan rahastoida. Ne rahoitetaan niin sanotulla jakojärjestelmäperiaatteella. Sen mukaan vakuutusyhtiöt vastaavat kustannuksista vuosittain vakuutusmaksutulonsa mukaisessa suhteessa. Vakuutusyhtiöt siirtävät jakojärjestelmästä syntyvät kustannukset vakuutusmaksuihinsa.

Lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa noudatettava vakuutusperiaate edellyttää, että vakuutettava riski (korvattava vakuutustapahtuma) voidaan etukäteen määrittää. Vakuutusperiaate edellyttää myös, että riskin toteutuminen (korvattavan vahinkotapahtuman sattuminen) ja kohde, jossa se toteutuu (työnantajan teettämä työ) voidaan todeta ja yksilöidä ajallisesti ja paikallisesti.

Työtapaturmien ja tavanomaisten ammattitautien riskit pystytään kuvaamaan ja myös niiden määrä voidaan arvioida kokemusperäisen tiedon perusteella. Riskin arvioiminen on sen sijaan vaikeaa sellaisten ammattitautien kohdalla, joissa taudin aiheuttaneesta altistuksesta taudin puhkeamiseen (latenssiaika) kuluu pitkä aika (pitkän latenssiajan ammattitaudit). Ammattitautiriskin arvioimista vaikeuttaa myös se, että ammattitautilaissa (1343/1988) on omaksuttu niin sanottu avoin korvausjärjestelmä, jossa mikä tahansa sairaus voidaan korvata ammattitautina edellyttäen, että sen voidaan osoittaa aiheutuneen työstä.

Pitkän latenssiajan ammattitautien rahoittaminen tapahtuu nykyisin kuten muidenkin ammattitautien. Vain korvausten indeksikorotukset ja yli kymmenen vuoden kuluttua ammattitaudin ilmenemisestä aiheutuvat sairaanhoitokulut ja lääkinnällisen kuntoutuksen kulukorvaukset kuuluvat jakojärjestelmän piiriin. Muutoin korvaukset rahoitetaan vakuutusperiaatteen mukaisesti riskimaksuilla.

Pitkän latenssiajan ammattitaudin ilmetessä sairastunut työntekijä ei usein ole enää sellaisessa työssä, jossa hän altistuisi ammattitautia aiheuttavalle tekijälle. Tällöin korvaus maksetaan vakuutuksesta, joka koskee sitä työtä, joka on viimeksi voinut aiheuttaa ammattitaudin. Tämä on yleensä työ, jossa työntekijä oli ennen latenssiaikaa viimeksi altistunut sairauden aiheuttaneelle tekijälle. Pitkän latenssiajan ammattitauteina pidetään muun muassa asbestin ja kemiallisten tekijöiden työssä aiheuttamia syöpiä. Latenssiaika voi olla niiden kohdalla jopa 15—30 vuotta. Esimerkiksi asbestisyöpien osalta latenssiajan vähimmäispituudeksi katsotaan lääketieteeseen perustuvan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kymmenen vuotta altistuksesta.

Vakuutusperiaatteesta johtuen pitkän latenssiajan ammattitautien rahoitusriski koskee myös sellaisia työelämässä mahdollisesti esiintyviä altisteita ja sairauksia, joita ja joiden välistä syy-seuraussuhdetta ei tällä hetkellä tunneta. Mahdollisten uusien ammattitaudin muotojen aiheuttama riski olisi kuitenkin pystyttävä ottamaan vakuutusperiaatteen mukaisesti huomioon tämän hetken vakuutusmaksuissa ja korvausvastuussa. Tämä ongelma ei käytännössä koske enää asbestialtistukseen liittyviä pitkän latenssiajan sairauksia, koska altistuminen asbestille on pääosin päättynyt tai nykyisestä altistuksesta johtuva vakuutusriski pystytään nykyisen lääketieteellisen ja kokemusperäisen tiedon perusteella jo ottamaan huomioon vakuutusmaksuissa.

Koska vakuutuskorvausten taso määräytyy altistumisen ajankohdasta huolimatta aina ammattitaudin ilmenemishetken perusteella, liittyy pitkän latenssiajan ammattitauteihin lisäksi inflaatioriski korvausvelvollisuuden määräävän ajankohdan ja ammattitaudin ilmenemishetken väliseltä ajalta. Tätä riskiä ei nykyinen eläkkeiden indeksikorotusten jakojärjestelmä vähennä, vaikka inflaatioriski muuten onkin käytännössä voitu poistaa jakojärjestelmällä.

Riskimaksuperusteinen rahoitus sopii huonosti pitkän latenssiajan ammattitauteihin, koska riskiä ei niissä yleensä kyetä etukäteen yksilöimään eikä sen tasoa riittävän hyvin arvioimaan. Nykyisin vakuutusyhtiöt varautuvat vakuutusmaksuperusteissaan pitkän latenssiajan ammattitautiriskiin korottamalla riskimaksuja arviolta noin 2—4 % (yhteensä 10—20 milj. euroa). Riskivastaavuuden toteuttaminen riittävän tarkoin on kuitenkin käytännössä vaikeaa. Pitkän latenssiajan lisäksi altistus on tällaisissa ammattitaudeissa usein luonteeltaan laajaa (esim. koko toimialan laajuinen). Tapaturmavakuutusyhtiön on myös käytännössä mahdotonta saada tällaiselle riskille jälleenvakuutusta.

1.2. Tapaturmavakuutusmaksujen laskuperusteet

Tapaturmavakuutuslain (608/1948) 35 §:ssä säädetään tapaturmavakuutuksen vakuutusmaksujen laskuperusteista. Tapaturmavakuutuslain mukaisia vakuutuksia ovat työnantajan työtekijöitään varten ottaman pakollisen tapaturmavakuutuksen lisäksi lain 57 §:n mukaiset vapaaehtoiset vakuutukset. Niillä voidaan vakuuttaa sellainen työ, joka ei kuulu pakollisen vakuutuksen piiriin, kuten yrittäjän ja hänen perheenjäsentensä yrityksessä tekemä työ sekä vapaa-aika. Vapaa-aikaa koskeva vakuutus voidaan liittää sekä pakolliseen työntekijöiden tapaturmavakuutukseen että vapaaehtoiseen yrittäjän työtapaturmavakuutukseen.

Lisäksi eräissä muissa laeissa säädetään velvollisuudesta tapaturmaturvan järjestämiseen tapaturmavakuutuslain 57 §:n 1 momentin mukaisella työaikaa koskevalla tapaturmavakuutuksella, vakka kysymys ei ole työsuhde- eikä yrittäjätyöstä. Tällaisesta vakuuttamisvelvollisuudesta säädetään muun muassa vammaisten henkilöiden työtoimintaan osallistuvien osalta sosiaalihuoltolain (710/1982) 27 e §:ssä ja omaishoitajien osalta omaishoidon tuesta annetun lain (937/2005) 10 §:ssä. Tapaturmavakuutuslain kannalta tällainen vakuutus on kuitenkin muodoltaan vapaaehtoinen vakuutus.

Tapaturmavakuutuslain mukaisten vakuutusten vakuutusmaksujen laskuperusteiden vahvistamisesta viranomaisen toimesta luovuttiin tammikuun 1 päivänä 1999, kun tapaturmavakuutuslain vakuuttamista koskevat säännökset mukautettiin Euroopan unionin vahinkovakuutusdirektiivien määräyksiin (HE 227/1996 vp;1204/1996). Samalla säädettiin, että tapaturmavakuutuslain mukaista vakuutusta harjoittavalla vakuutusyhtiöllä on oltava sen hallituksen vahvistamat vakuutusmaksun laskuperusteet. Laskuperusteista ilmenee, miten vakuutusyhtiö määrittelee vakuutusmaksunsa.

Tapaturmavakuutuslain mukaan vakuutusmaksun on oltava kohtuullisessa suhteessa vakuutuksesta aiheutuviin kustannuksiin ottaen huomioon työn aiheuttama tapaturma- ja ammattitautiriski. Suurempien työnantajien kohdalla vakuutusmaksussa on otettava huomioon lisäksi vakuutuksenottajana olevan työnantajan oma vahinkotilasto. Tarkempia määräyksiä riskien luokittelusta ja vakuutusmaksun määräytymisestä ammatin tai työn vaarallisuuden mukaan sekä vakuutuksenottajan oman vahinkotilaston huomioon ottamisesta vakuutusmaksuissa on säädetty laissa annetun valtuuden nojalla sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella (743/2001).

Vakuutusmaksun riskivastaavuutta koskevien säännösten tarkoituksena on varmistaa vakuuttamiseen liittyvän aiheuttamisperiaatteen toteutuminen, kannustaa vakuutuksenottajia tehokkaaseen työtapaturmien ehkäisyyn ja huolehtia siitä, että vakuutusmaksut ovat sellaisessa suhteessa vakuutuksesta aiheutuviin kustannuksiin, ettei työntekijöiden pakollinen sosiaaliturva vaarannu.

Työntekijöitä koskeva työtapaturmavakuutus on pakollinen vakuutus, joka rahoitetaan työantajilta perittävillä vakuutusmaksuilla. Yrittäjätyötä ja vapaa-aikaa koskevat tapaturmavakuutuslain 57 §:n mukaiset vakuutukset ovat vapaaehtoisia. Niissä vakuutusmaksuvelvollisuus perustuu vakuutuksenottajan ja vakuutusyhtiön väliseen vakuutussopimukseen. Vapaa-ajan vakuutukseen ei liity pakollisen vakuutuksen tavoin työsuojelullisia tavoitteita. Vapaaehtoisten vakuutusten riskitaso poikkeaa jonkin verran työntekijöitä koskevan pakollisen tapaturmavakuutuksen riskitasosta. Tämän vuoksi eri vakuutuksista aiheutuvien kustannusten oikea kohdentuminen on tärkeää. Näistä syistä johtuen on perusteltua, että vakuutusyhtiöllä on omat maksuperusteet kutakin edellä mainittua vakuutuslajia varten. Vakuutusyhtiöillä on jo nykyisin erilliset vakuutusmaksuperusteet edellä mainittuja eri vakuutuslajeja varten. Laista tulisi kuitenkin ilmetä nykyistä selkeämmin, että tapaturmavakuutuslain mukaisilla eri vakuutusmuodoilla on oltava erilliset vakuutusmaksuperusteet.

1.3. Terveystietojen luovuttaminen ja siitä aiheutuvien kustannusten korvaaminen

Tapaturmavakuutusta harjoittavalla vakuutuslaitoksella, Tapaturmavakuutuslaitosten liitolla ja tapaturmavakuutuslain mukaisella muutoksenhakuelimellä on oikeus tapaturmavakuutuslain 64 a §:n mukaan saada salassapitosääntöjen ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä korvausasian käsittelyä varten muun muassa lääkäriltä ja muulta terveydenhuollon ammattihenkilöltä, työtapaturmassa vahingoittuneen kuntoutusta toimeenpanevalta taholta ja muulta terveydenhuollon toimintayksiköltä, sosiaalipalveluiden tuottajalta tai hoitolaitokselta lausunto ja muut välttämättömät tiedot vahingoittuneen potilasasiakirjoista, terveydentilasta, työkyvystä, hoidosta ja kuntoutuksesta.

Lääkärin on saman lain 41 §:n 6 momentin mukaan annettava lausuntonsa työtapaturman tai ammattitaudin aiheuttamasta vammasta tai sairaudesta Tapaturmavakuutuslaitosten liiton hyväksymän kaavan mukaista lomaketta käyttäen. Vakuutuslaitoksella, liitolla ja muutoksenhakuelimellä on lisäksi oikeus saada työnantajalta muun muassa tiedot tapaturmasta, sen sattumisolosuhteista, syistä ja seurauksista, työntekijän työstä, työnantajan maksamista vastikkeista ja perusteista.

Vakuutuslaitoksella, liitolla ja muutoksenhakuelimellä on oikeus saada maksutta edellä mainitut tiedot. Jos edellä mainitut tiedot tarvitaan tietyssä muodossa ja siitä aiheutuu luovuttajalle olennaisia lisäkustannuksia, kustannukset on kuitenkin korvattava. Lisäksi terveydenhuollon ammattihenkilöllä on oikeus saada tietojenantovelvollisuuden perusteella antamastaan lausunnosta kohtuullinen palkkio.

Terveydenhuollon ammattihenkilö voi luovuttaa potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 13 §:n mukaan potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja ilman potilaan suostumusta, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 13 b §:n mukaan terveydenhuollon toimintayksikön on ilmoitettava vakuutuslaitokselle tapaturmapotilaan hoidon alkamisesta. Ilmoitukseen sisällytetään muun muassa tiedot vamman tai sairauden laadusta, hoidon alkamispäivästä, hoitotoimenpiteistä, hoitosuunnitelmasta ja sen kustannuksista.

Vakuutuslaitosten ja potilaan hoitoon osallistuvien tahojen välillä on ilmennyt epäselvyyttä siitä, missä muodossa tapaturmapotilasta koskevia terveystietoja tulisi luovuttaa vakuutusyhtiölle ottaen huomioon terveydenhuoltoa koskeva salassapitovelvollisuus.

1.4. Tapaturmavakuutuslaitosten liiton toiminnan rahoitus

Tapaturmavakuutuslaitosten liitto huolehtii Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta, kuten sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 mukaisista asuin- ja oleskelupaikan vakuutuslaitoksen tehtävistä, joita ovat eräiden korvausten maksaminen.

Tapaturmavakuutuslaitosten liitto huolehtii myös vakuuttamattomassa työssä sattuneiden työtapaturmien korvaamisesta. Liiton maksamat korvaukset rahoitetaan jakojärjestelmään nykyisin kuuluvia korvauksia (kuten eläkkeiden indeksikorotukset) lukuun ottamatta vakuutusyhtiöiden liitolle kustannusten kattamiseksi vuosittain maksamalla maksulla.

Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen jakojärjestelmäsäännökset uudistettiin tammikuun 1 päivänä 2007 voimaan tulleella lailla (1367/2006) vastaamaan Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston vuonna 2002 kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta antaman asetuksen (EY N:o 1606/2002) vaatimuksia. Asetuksen mukaan jakojärjestelmäkorvaukset on eriytetty vakuutussopimuksiin perustuvista korvauksista. Vakuutusyhtiöiden rahoitusvastuu Tapaturmavakuutuslaitosten liiton vastuulla olevista vahingoista vastaa luonteeltaan jakojärjestelmää, minkä vuoksi nämä korvaukset olisi perusteltua siirtää kaikilta osin jakojärjestelmärahoitteisiksi.

1.5. Työntekijän eläkelain mukainen osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu

Työntekijän eläkelain (395/2006) 168 §:n 2 momentin muutoksella (1121/2006) työeläkelaitoksille lisättiin vastuuvelkaan uusi erä, osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu. Sen myötä 10 prosenttia työeläkelaitosten vastuuvelasta perustuu eläkelaitosten noteerattujen osakesijoitusten keskituottoon. Osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu voi lisätä tai vähentää eläkelaitoksen vastuuvelan määrää. Osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun määrä tasataan eläkejärjestelmässä työeläkelaitosten kesken yhtä suureksi. Edellä sanottuun 10 prosentin tasoon siirrytään asteittain viiden vuoden siirtymäajan kuluessa.

Mainitun 2 momentin mukaisen osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun perusteeksi valittiin sama vastuuvelka kuin mihin eläkelaitoksen vakavaraisuuden taso perustuu. Tämä valinta vaikutti lainsäädännön valmisteluvaiheessa yksinkertaiselta ja selkeältä, koska vakavaraisuuslaskennan perusteena oleva vastuuvelka oli jo määritelty muualla lainsäädännössä. Käytännössä kuitenkin tämä vastuuvelan valinta on osoittautunut ongelmalliseksi. Osaketuottosidonnaisuuteen liittyvät laskentakaavat laskuperusteissa muodostuvat pitkiksi, vaikeaselkoisiksi ja siten virheherkiksi. Tämä johtuu siitä, että vakavaraisuuden perusteena oleva vastuuvelka muodostuu useista eri vastuun osista ja vastuuvelan eri osille käytetään omia korkokantoja. Lisäksi eri eläkelaitosmuotojen vastuuvelan erät poikkeavat toisistaan siitä syystä, että eri eläkelaitostyypeissä harjoitetaan eri eläkelakien mukaista toimintaa. Esimerkiksi eläkesäätiössä ei ole yrittäjän eläkelain (1272/2006) mukaista eläketurvaa.

2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

2.1. Pitkän latenssiajan ammattitautien rahoitus

Pitkän latenssiajan ammattitautien korvaukset ehdotetaan rahoitettaviksi vuosittain jakojärjestelmällä. Tällaisia olisivat ammattitaudit, joissa altistuksesta, joka on voinut viimeksi aiheuttaa ammattitaudin, on taudin ilmetessä kulunut vähintään viisi vuotta. Näiden ammattitautien korvauskustannuksia ei enää rahastoitaisi etukäteen, vaan ne jaettaisiin vuosittain lakisääteistä tapaturmavakuutusta harjoittavien vakuutusyhtiöiden vastattaviksi vakuutusmaksutulon osoittamassa suhteessa määräytyvällä jakojärjestelmämaksulla.

Ehdotuksen tavoitteena on vähentää pitkän latenssiajan ammattitautien rahoitukseen liittyviä riskinarviointi- ja jälleenvakuutusongelmia. Näistä ammattitaudeista johtuvat korvaustenhoitokulut jätettäisiin kuitenkin edelleen jakojärjestelmän ulkopuolelle, koska niiden määrittely olisi vaikeata.

Jotta ehdotettu jakojärjestelmärahoitukseen siirtyminen ei koskisi sellaisia ammattitauteja, joihin rahoitus tulee olla varattuna vakuutusyhtiön korvausvastuussa jo nykyisen lainsäädännön mukaan, ehdotus koskisi vain sellaisia ammattitauteja, joissa altistusta, joka on viimeksi voinut aiheuttaa ammattitaudin, on ollut lain voimassa ollessa.

2.2. Vakuutusmaksun perusteet

Tapaturmavakuutuslain vakuutusmaksusäännöksiin ehdotetaan kirjattavaksi selkeästi käytännössä jo pääosin omaksuttu periaate, jonka mukaan vakuutusyhtiöllä on oltava erilliset vakuutusmaksuperusteet kullekin tapaturmavakuutuslain mukaiselle vakuutusmuodolle. Ehdotuksen tavoitteena on selkeyttää tapaturmavakuutuslain mukaisten vakuutusmaksujen kohdentumista oikealle maksajataholle ja parantaa rahoituksen läpinäkyvyyttä.

2.3. Terveystietojen luovuttaminen ja korvaus tietojen luovutuskustannuksista

Vuoden 2005 alusta voimaan tullut tapaturmapotilaiden hoitokustannuksia koskeva tapaturmavakuutuksen täyskustannusvastuu edellyttää, että julkisen terveydenhuollon toimintayksiköt ilmoittavat vakuutuslaitoksille tapaturmapotilaiden hoidon aloittamisesta. Samalla vakuutuslaitokselle on annettava vakuutuskorvauksen ratkaisemista varten salassa pidettäviä potilaan terveydentilaan liittyviä tietoja. Pakollisen tapaturmavakuutusjärjestelmän toiminnan takaamiseksi ehdotetaan tarkennettavaksi tapaa, jolla tapaturma- ja ammattitautipotilaiden terveystietoja luovutetaan sekä tietojen luovuttamisesta aiheutuvien kustannusten korvaamista. Terveydentilaa koskevat tiedot ehdotetaan luovutettaviksi vakuutusjärjestelmälle siten kuin pyytäjä on luovutuspyynnössään yksilöinyt. Vakuutusjärjestelmä suorittaa saamistaan terveystiedoista tietojen luovuttajalle kohtuullisen korvauksen tietojen luovuttamisesta aiheutuneesta työstä ja kustannuksesta.

Muutos koskee sitä, miten luovutettavia tietoja toimitetaan, ei luovutettavien tietojen sisältöä. Vammautuneen henkilön terveystiedot ovat välttämättömiä tapaturmakorvausjärjestelmän toimeenpanolle. Terveystietojen sisällöstä vastaa edelleen lääkäri.

2.4. Tapaturmavakuutuslaitosten liittoa koskevat muutokset

Vakuuttamattomista työtapaturmista ja asuin- ja oleskelupaikkakunnan vakuutuslaitoksen tehtävistä Tapaturmavakuutuslaitosten liitolle aiheutuvat korvauskustannukset ehdotetaan siirrettäviksi jakojärjestelmällä rahoitettaviksi.

2.5. Suullinen käsittely tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa

Suullinen käsittely ehdotetaan toimitettavaksi tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa myös, kun yksityinen asianosainen sitä pyytää. Suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton. Suullinen käsittely on tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa nykyisin mahdollista vain asian selvittämiseksi. Muutos yhdenmukaistaa kuulemisen edellytykset muiden sosiaalivakuutusjärjestelmien kanssa.

2.6. Työntekijän eläkelain mukainen osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu

Työntekijän eläkelain 168 §:n 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi tekninen muutos, joka yksinkertaistaisi ja selkeyttäisi eläkelaitosten vastuuvelan osaketuottosidonnaisuuteen liittyvän laskentatekniikan. Muutos olisi siten tekninen, että vastuuvelan osaketuottosidonnaisuuden alkuperäinen tavoite riskinkantokyvyn lisäämisessä säilyy. Lisäksi ehdotettua muutosta voidaan pitää nykyiseen sääntelyyn nähden eläkelaitosten kesken tasapuolisempana, kun vastuuvelan osaketuottosidonnaisuus perustettaisiin vain sellaisiin työntekijän eläkelain mukaisiin vastuuvelan eriin, jotka esiintyvät kaikissa eri eläkelaitosmuodoissa.

2.7. Muut lainmuutokset

Tapaturmavakuutuslakiin, ammattitautilakiin, tapaturmavakuutuslain muuttamisesta 30 päivänä joulukuuta 2004 annetun lain (1365/2004) voimaantulosäännökseen ja työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta annettuun lakiin (677/2005) ehdotetaan työntekijän eläkelaista sekä uudesta kansaneläkelaista (568/2006) ja tilintarkastuslaista (459/2007) johtuvia teknisiä muutoksia.

3. Esityksen vaikutukset

3.1. Taloudelliset vaikutukset

Pitkän latenssiajan ammattitautien korvausten siirtyessä jakojärjestelmään rahastoitavat korvausvastuut vastaavasti vähenevät. Tämä laskee vakuutusmaksua alkuvaiheessa arviolta 1—3 %. Kustannukset siirtyvät kuitenkin jakojärjestelmämaksujen kautta takaisin vakuutusmaksuihin sitä mukaan kuin jakojärjestelmään kuuluvia korvauskustannuksia vuosittain syntyy.

Tapaturmavakuutuslaitosten liiton vastuulla olevien vahinkojen rahoitusta koskevien muutosten johdosta jakojärjestelmällä rahoitettavien korvausten määrä (nykyisin noin miljoona euroa) kasvaisi noin 1,0—1,5 miljoonalla eurolla. Korvauksista vähennettäisiin kuitenkin ennen jakojärjestelmään siirtämistä liiton vakuuttamisvelvollisuutensa laiminlyöneiltä työnantajilta perimät tapaturmavakuutuslain 36 §:n mukaiset laiminlyöntimaksut. Niiden määrä on vuosittain 20 000—100 000 euroa.

Liiton vastuulla olevien vahinkojen kustannusten siirtäminen jakojärjestelmään myös yksinkertaistaisi kustannusten rahoitusta ja sen huomioon ottamista vakuutusyhtiöiden tilinpäätöksessä. Muutoksen jälkeen liiton vastuulla olevat korvaukset rahoitettaisiin kokonaisuudessaan jakojärjestelmän kautta eikä korvauksia enää varattaisi lainkaan vakuutusyhtiöiden korvausvastuussa. Kunkin vakuutusyhtiön korvausvastuusta tämän seurauksena lain voimaan tullessa vapautuva määrä (joulukuun 31 päivänä 2007 yhteensä arviolta noin 5 miljoonaa euroa) siirtyisi ehdotuksen mukaan tapaturmavakuutuslain 60 b §:n 3 momentin mukaiseen vakuutusyhtiökohtaiseen jakojärjestelmäsaldoon. Siirtyvä määrä pienentäisi jatkossa sellaisenaan tapaturmavakuutuslain 60 b §:n 2 momentin mukaisen jakojärjestelmämaksun tasoa.

Vapaaehtoisen työajan vakuutuksen osuus koko lakisääteisen tapaturmavakuutuksen vakuutusmaksutulosta oli 6,2 % vuonna 2006 ja vapaa-ajan vakuutuksen osuus 6,8 %. Pakollisen vakuutuksen osuus vakuutusmaksutulosta oli noin 87 %. Vapaaehtoisen työajan vakuutusten runsaan 90 000 kappaleen kokonaismäärästä yrittäjien ottamien vakuutusten osuus on arviolta noin 99 %. Runsaasta 200 000 vapaa-aikaa koskevasta tapaturmavakuutuslain mukaisesta vakuutuksesta yrittäjien osuus on arviolta noin 70 %. Yrittäjien vakuutuksista arviolta lähes 90 % on työajan ja vapaa-ajan yhdistettyjä vakuutuksia (ns. yrittäjäpaketteja).

Yrittäjien työajan vakuutusten palkkasummaan suhteutetun riskitason on todettu eroavan jonkin verran pakollisessa vakuutuksessa. Lähes kaikilla vakuutusyhtiöillä (yli 95 % markkinoista) on jo nyt erilliset vakuutusmaksujen laskuperusteet pakollisessa sekä vapaaehtoisessa työajan että vapaa-ajan vakuutuksessa. Siten näiden vakuutusten riskitasoissa olevat erot tulevat otetuksi huomioon vakuutusmaksujen hinnoittelussa.

Työntekijän eläkelain 168 §:n 2 momentin muutos yksinkertaistaisi ja selkeyttäisi osaketuottosidonnaiseen lisävakuutusvastuuseen liittyvää laskentatekniikkaa ja laskentakaavoja. Tehtyjen arviolaskelmien mukaan muutoksen vaikutus vastuuvelan osaketuottosidonnaisuuteen on vähäinen. Muutos vaikuttaa eri eläkelaitostyyppeihin joko vähäisessä määrin tai ei lainkaan.

Esityksellä ei ole vaikutuksia valtion talouteen.

3.2. Vaikutukset vakuutettujen asemaan

Ammattitautikustannusten rahoittamista koskevat muutokset eivät vaikuta työtapaturmassa vahingoittuneiden ja ammattitautiin sairastuneiden työntekijöiden oikeuteen saada tapaturmakorvausta. Ehdotetut muutokset varmistavat rahoituksen toimivuuden sellaisten mahdollisten työympäristöön liittyvien altisteiden ja sairauksien varalta, joiden olemassaolo tai joiden välinen syy-seuraussuhde ei ole tällä hetkellä tiedossa.

Esitys parantaa vakuutuslaitoksen päätökseen tyytymättömän vakuutetun asemaa. Suullinen käsittely olisi järjestettävä myös tapaturmavakuutuksen ensimmäisessä muutoksenhakuasteessa asianosaisen sitä pyytäessä.

4. Asian valmistelu

Asia on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä. Valmisteluun ovat osallistuneet Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK, AKAVA, Suomen Yrittäjät ja Tapaturmavakuutuslaitosten liitto. Asian johdosta on kuultu Vakuutusvalvontavirastoa ja Eläketurvakeskusta.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotusten perustelut

1.1. Tapaturmavakuutuslaki

28 §. Pykälän 6 momenttiin tehdään tammikuun 1 päivänä 2007 voimaan tulleesta työntekijän eläkelaista ja siihen liittyvästä työeläkelainsäädännön uudistuksesta (HE 45/2006 vp) sekä vuoden 2008 alusta voimaan tulevasta uudesta kansaneläkelaista (HE 90/2006 vp) johtuvat säädösviittausten muutokset. Ne sisältävät viittaukset myös lain uudistusten yhteydessä kumoutuneeseen lainsäädäntöön, johon perustuvat eläkkeet myös otetaan pykälää sovellettaessa huomioon.

35 §. Pykälää muutetaan niin, että siitä ilmenee selkeästi tämän lain mukaisten vakuutusmaksujen laskuperusteiden erillisyys. Vakuutusyhtiöllä pitää olla vakuutusmaksujen laskuperusteet erikseen kutakin tapaturmavakuutuslain mukaista vakuutusta varten.

53 §. Pykälän 6 momenttiin tehtäisiin lisäys, jonka mukaan myös tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalla olisi mahdollisuus soveltaa hallintolainkäyttölain (586/1996) 38 §:n säännöstä, joka koskee suullisen käsittelyn järjestämistä asianosaisen pyynnöstä. Ehdotettu muutos vastaa muissa sosiaalivakuutuksen alalla toimivissa muutoksenhakulautakunnissa noudatettavia periaatteita.

53 i §. Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Eduskunta on hyväksynyt tilintarkastuslainsäädäntöä koskevan kokonaisuudistuksen, jonka johdosta uusi tilintarkastuslaki (459/2007) tuli voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2007. Samassa yhteydessä eduskunta teki muutoksen myös tapaturmavakuutuslain tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan tilintarkastusta koskeviin säännöksiin.

Lain sanamuoto esitetään muutettavaksi Toimeentuloturvan muutoksenhakukomitean (Komiteamietintö 2001:9) ehdottamien periaatteiden mukaiseksi.

58 §. Pykälään tehdään tekniset muutokset, jotka johtuvat siitä, että Tapaturmavakuutuslaitosten liiton vakuuttamattomista tapaturmista ja asuin- ja oleskelupaikkakunnan vakuutuslaitoksen tehtävistä johtuvat kustannukset siirrettäisiin ehdotuksen 60 b §:n mukaisesti jakojärjestelmällä rahoitettaviksi.

60 §. Pykälän 1 ja 2 momenttiin tehdään työntekijän eläkelaista johtuvat säädösviittausmuutokset.

60 b §. Pykälän 1 momenttiin tehdään muutokset, joilla pitkän latenssiajan ammattitautien rahoitus sekä Tapaturmavakuutuslaitosten liiton vakuuttamattomista tapaturmista ja asuin- ja oleskelupaikkakunnan tehtävistä johtuvien kustannusten rahoitus siirtyvät rahoitettaviksi vuosittain jakojärjestelmäperiaatteella. Jakojärjestelmällä rahoitettaisiin sellaiset ammattitautilain mukaan korvattavat ammattitaudit, joissa sellaisesta altistuksesta, joka on viimeksi voinut aiheuttaa ammattitaudin on vähintään viisi vuotta. Jakojärjestelmään eivät näin ollen kuuluisi ammattitaudit, joissa altistus voi lääketieteen tiedon mukaan aiheuttaa ammattitaudin lyhyemmässä ajassa kuin viidessä vuodessa altistuksesta eivätkä muut ammattitaudit, joissa altistuksen päättymisestä on ammattitaudin ilmetessä kulunut vähemmän kuin viisi vuotta. Tarkoituksenmukaista on, että vakuutuslaitos pyytäisi 30 c §:ssä tarkoitetun tapaturma-asiain korvauslautakunnan lausunnon periaatteellisena asiana siitä, kuuluuko ammattitauti tämän pykälän soveltamispiiriin. Jakojärjestelmään kuuluisivat myös 14 §:n 4 momentissa tarkoitetut tutkimuskulut, jotka on korvattu edellä tarkoitetun ammattitaudin perustellun epäilyn johdosta.

60 c §. Pykälä on uusi. Sillä selkeytetään vakuutusyhtiön jakautumista ja vakuutuskannan siirtoa koskevissa tilanteissa 60 b §:ssä säädettyjen vakuutusmaksutulojen, jakojärjestelmäkorvausten sekä toiseen vakuutusyhtiöön siirtyneitä vakuutuksia vastaavan jakojärjestelmäsaldon osuuden kohdentumista 60 b §:ssä tarkoitettua ennakkoarvioita tehtäessä ja lopullisia jakojärjestelmäeriä vahvistettaessa. Mainitut erät kohdennetaan sille vakuutusyhtiölle, jolle vakuutuskanta on siirtynyt.

64 b §. Pykälän 1 momentti ei sisällä asiallisia muutoksia.

Pykälän 2 momentissa säädetään vakuutuslaitoksen, Tapaturmavakuutuslaitosten liiton ja muutoksenhakuelimen oikeudesta saada nykyiseen tapaan maksutta tietoja. Täsmennyksen vuoksi momenttiin on lisätty viittaus myös sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettuun lakiin, koska tapaturmavakuutuksen täyskustannusvastuuseen liittyvä, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 13 b §:ään perustuva, julkisen terveydenhuollon tiedonantovelvollisuus on aina maksuton. Mikäli tietoja tarvitaan tietyssä muodossa, on tästä aiheutuvat lisäkustannukset tietojen luovuttajalle korvattava niiden määrästä riippumatta. Momentista poistettaisiin siten edellytys lisäkustannusten olennaisuudesta tarpeettomana.

Terveydenhuollon ammattihenkilö voi luovuttaa potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 13 §:n mukaan potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja ilman potilaan suostumusta, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty. Tapaturmavakuutusjärjestelmällä on oikeus tämän lain 64 a §:n nojalla saada tapaturma- ja ammattitautipotilaasta vain vakuutusjärjestelmän toimeenpanoa varten välttämättömät tiedot. Pykälän uudessa 3 momentissa täsmennetään terveydentilaa koskevien tietojen luovuttamista tietyssä muodossa. Terveydentilaa koskevat tiedot tulee luovuttaa vakuutusjärjestelmän haluamassa muodossa siten, kun se on kirjallisessa luovutuspyynnössä yksilöity. Tämä ei tarkoita sairauskertomuskopioiden luovuttamista sellaisenaan, vaan luovuttaja on edelleen nykyiseen tapaan velvollinen harkitsemaan, mitkä tiedot ovat välttämättömiä luovutuspyynnöstä ilmenevän käyttötarkoituksen kannalta ja siksi mahdollista luovuttaa.

Välttämättöminä ei voida pitää sellaista tietoja, joilla ei selvästi voi olla merkitystä korvattavuuden edellytyksiä arvioitaessa. Yksittäisen tiedon merkityksen korvausasian ratkaisun kannalta voi arvioida lain mukaan vasta vakuutuslaitos korvauspäätöstä tehdessään. Tietojen luovuttajan on tietojen luovutettavuutta arvioidessaan otettava huomioon, että korvauksen ratkaisemiselle välttämättömien tietojen luovuttamatta jättäminen voi johtaa vahingoittuneen korvauksen epäämiseen tai aiheettomaan korvaukseen. Vakuutuslaitoksen on pyynnössään yksilöitävä tietojen käyttötarkoitus ja mahdollisuuksien mukaan tarvittavat tiedot niin, että tietojen luovuttaja voi arvioida, mitkä tiedot eivät selvästikään ole käsiteltävän asian kannalta tarpeellisia. Vakuutuslaitos, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto tai muutoksenhakuelin suorittavat tietojen luovuttamisesta aiheutuneesta työstä ja kustannuksista kohtuullisen korvauksen.

Pykälän uudeksi 4 momentiksi siirretään sanamuodoltaan tarkistettuna nykyinen 41 §:n 6 momentti, joka koskee terveydenhuollon ammattihenkilön oikeutta saada antamastaan lausunnosta kohtuullinen palkkio. Lääkärillä on aina oikeus saada kohtuullinen palkkio tietojenantovelvollisuuden perusteella antamastaan lausunnosta. Lausunto on annettava Tapaturmavakuutuslaitosten liiton hyväksymän kaavan mukaista lomaketta käyttäen. Lomakkeella tarkoitetaan E-lomaketta, jolla toimitetaan tietoja vakuutusyhtiölle muun muassa tapaturman sattumisesta, tutkimisesta ja hoidosta.

1.2. Ammattitautilaki

3 a §. Pykälän 1 momenttiin tehdään työntekijän eläkelaista ja uudesta kansaneläkelaista johtuvat tekniset muutokset.

1.3. Laki tapaturmavakuutuslain muuttamisesta

Tapaturmavakuutuslain muuttamisesta 30 päivänä joulukuutta 2004 annetun lain (1365/2004) voimaantulosäännökseen tehdään säädösviittausten muutokset. Voimaantulosäännöksen 2 momentissa oleva työeläkeindeksin soveltamista koskeva viittaus korjataan koskemaan työntekijän eläkelain 98 §:ssä säädettyä työeläkeindeksiä. Voimaantulosäännöksen 3 momentissa oleva viittaus tapaturmavakuutuslain 60 §:n 6 momenttiin korjataan koskemaan ehdotettua 60 b §:ää.

1.4. Laki työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta

16 §. Eduskunta on hyväksynyt tilintarkastuslainsäädäntöä koskevan kokonaisuudistuksen, jonka johdosta uusi tilintarkastuslaki (459/2007) tuli voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2007. Samassa yhteydessä tarkoitus oli muuttaa työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta annetun lain tilintarkastusta koskevia viittaussäännöksiä, mutta myös sisältö muuttui. Momentista jäi pois tilintarkastajien valintaa koskeva virke. Esityksen tarkoitus on muuttaa momentin sisältö eduskunnan aikaisemmin hyväksymään muotoon (EV 175/2006 vp).

1.5. Työntekijän eläkelaki

168 §. Pykälän 2 momentissa olevaa osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun perusteena olevan vastuuvelan käsitettä täsmennettäisiin. Vastuuvelan osaketuottosidonnaisuus perustettaisiin vain sellaisiin työntekijän eläkelain mukaisiin vastuuvelan eriin, jotka esiintyvät kaikissa eri eläkelaitosmuodoissa. Osaketuottosidonnaista lisävakuutusvastuuta laskettaessa vakavaraisuuslaskennan perusteena olevasta vastuuvelasta jätettäisiin pois siten yrittäjän eläkelain mukainen vastuuvelka ja työntekijän eläkelain voimaanpanolain mukainen lisäeläketurva sekä työntekijän eläkelain mukainen tasoitusmäärä. Samasta syystä esitetään pois jätettäväksi vain työeläkevakuutusyhtiöiden vastuuvelkaan sisältyvä vakuutuksenottajille ositettu lisävakuutusvastuu.

2. Voimaantulo

Lait ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008 lukuun ottamatta lakia työntekijän eläkelain 168 §:n muuttamisesta, joka ehdotetaan tulemaan voimaan 31 päivänä joulukuuta 2007.

Tapaturmavakuutuslain 28 §:n 6 momentissa säädetty rahamäärä ehdotetaan vastaamaan vuoden 2004 indeksitasoa, koska indeksiin sidotun perusmäärän tasoa ei ole tarkoitus muuttaa.

Tapaturmavakuutuslain mukaista vakuutusta harjoittavan vakuutusyhtiön tapaturmavakuutuslain 60 b §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdasta johtuen vapautuva korvausvastuu ehdotetaan siirrettäväksi lain voimaan tullessa yhtiön 60 b §:n 3 momentissa tarkoitettuun vakuutusyhtiökohtaiseen jakojärjestelmäsaldoon.

Jakojärjestelmärahoitusta koskevaa tapaturmavakuutuslain 60 b § 3 d ja e kohtaa ehdotetaan sovellettavaksi vain silloin, kun sellaista altistusta, joka on viimeksi voinut aiheuttaa ammattitaudin, on ollut lain voimassa ollessa eli joulukuun 31 päivän 2007 jälkeen. Tämä edellytys on tarpeen, ettei jakojärjestelmärahoituksen piiriin tulisi sellaiset ammattitaudit, joiden korvausvastuuseen vakuutusyhtiön on pitänyt varautua jo voimassa olevan lainsäädännön mukaan.

Työntekijän eläkelain 168 §:n 2 momentin muutos on tarkoitettu tulemaan voimaan 31 päivänä joulukuuta 2007 siten, että sitä sovellettaisiin takautuvasti vuoden 2007 alusta lukien. Koska osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu lasketaan ensimmäistä kertaa vuonna 2007 ja eläkelaitosten vastuuvelka lasketaan vuoden viimeisen päivän tasolla, ehdotettu voimaantulopäivä mahdollistaisi, että osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu olisi yhdenmukaisesti laskettu alusta asti eikä eläkelaitosten tarvitsisi omaksua yhden vuoden takia monimutkaisia laskentamenetelmiä. Muutoksella ei ole vaikutusta eläkelaitosten vastuuvelan kokonaismäärään. Eläkelaitoksissa osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu saa lopullisen arvonsa vasta vuoden 2008 puolella, koska keskimääräinen osaketuotto vuodelta 2007 ei ole määritettävissä tätä aiemmin. Jos vuoden 2007 aikana on tapahtunut eläkelaitosten kesken vakuutuskannan tai vastuun siirtoja, muutos on tehtävissä osana siirtyvän vastuuvelan lopullista selvittelyä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Laki tapaturmavakuutuslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 20 päivänä elokuuta 1948 annetun tapaturmavakuutuslain (608/1948) 41 §:n 6 momentti, sellaisena kuin se on laissa 723/2002,

muutetaan 28 §:n 6 momentti, 35 §:n 1 momentti, 53 §:n 6 momentti, 53 i §:n 4 momentti, 58 §, 60 §:n 1 ja 2 momentti, 60 b §:n 1 momentti ja 64 b §,

sellaisina kuin ne ovat, 28 §:n 6 momentti ja 60 §:n 2 momentti laissa 1365/2004, 35 §:n 1 momentti ja 58 § laissa 1204/1996, 53 §:n 6 momentti laissa 388/2007, 53 i §:n 4 momentti laissa 484/2007, 60 §:n 1 momentti laissa 1234/2005, 60 b §:n 1 momentti laissa 1367/2006 ja 64 b § laissa 723/2002, sekä

lisätään lakiin uusi 60 c §, seuraavasti:


28 §

Jos vuosityöansio on pienempi kuin 9 211,76 euroa, se korotetaan 9 211,76 euroksi. Vuosityöansiota ei kuitenkaan koroteta, jos työntekijä sai tapaturman sattuessa:

1) työntekijän eläkelain (395/2006) 3 §:ssä tarkoitettujen lakien mukaista toistaiseksi myönnettyä täyttä työkyvyttömyyseläkettä;

2) kansaneläkelaissa (568/2007) tarkoitettua toistaiseksi myönnettyä työkyvyttömyyseläkettä;

3) työntekijän eläkelain voimaanpanolain (396/2006) 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuun aikaisempaan lainsäädäntöön perustuvaa täyttä työkyvyttömyyseläkettä;

4) kansaneläkelain voimaanpanosta annetun lain (569/2007) 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuun aikaisempaan lainsäädäntöön perustuvaa työkyvyttömyyseläkettä;

5) tämän lain mukaan määräytyvää, toistaiseksi myönnettyä täyttä tapaturmaeläkettä tai sitä vastaavaa liikennevakuutuslain mukaista korvausta; taikka

6) 1—4 kohdassa tarkoitettuun lainsäädäntöön perustuvaa vanhuuseläkettä ja työntekijä oli tapaturman sattuessa täyttänyt 65 vuotta.


35 §

Tämän lain mukaista vakuutusta harjoittavalla vakuutuslaitoksella on oltava laskuperusteet, joissa määrätään, miten vakuutusmaksut lasketaan. Laskuperusteet on laadittava tämän lain mukaiselle pakolliselle vakuutukselle, 57 §:n 1 ja 4 momentin mukaiselle työajan vakuutukselle ja 57 §:n 2 ja 3 momentin mukaiselle vapaa-ajan vakuutukselle kullekin erikseen.



53 §

Asian käsittelyssä tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa sovelletaan hallintolainkäyttölakia, jollei erikseen toisin säädetä. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa toimitetaan tarvittaessa asian selvittämiseksi suullinen käsittely siten kuin hallintolainkäyttölain 37 §:ssä säädetään. Mitä hallintolainkäyttölain 38 §:ssä säädetään suullisen käsittelyn toimittamisesta yksityisen asianosaisen pyynnöstä hallinto-oikeudessa, koskee suullisen käsittelyn toimittamista tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa. Oikeudenkäynnin julkisuudesta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa ja muutoksenhakulautakunnan ratkaisukokoonpanosta asiassa, joka koskee oikeudenkäynnin julkisuutta, on voimassa, mitä oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetussa laissa (381/2007) säädetään. Tarkempia säännöksiä tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnasta ja siitä aiheutuvista kustannuksista voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella. Muutoksenhakulautakunta vahvistaa itselleen työjärjestyksen.



53 i §

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan tilintarkastukseen sovelletaan, mitä tilintarkastuslaissa (459/2007) säädetään tilintarkastajan riippumattomuudesta, esteellisyydestä, salassapitovelvollisuudesta, erottamisesta ja eroamisesta. Muutoksenhakulautakunnan täysistunto valitsee vuosittain tilintarkastajan ja varatilintarkastajan. Tilintarkastajan ja varatilintarkastajan tulee olla Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja (KHT). Tilinpäätöksen vahvistaa ja vastuuvapauden hallintojaostolle myöntää tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan täysistunto. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta antaa vahvistetun tilinpäätöksen tiedoksi Vakuutusvalvontavirastolle. Jos tilinpäätös osoittaa yli- tai alijäämää vahvistettuun talousarvioon nähden, erotus otetaan huomioon seuraavalta vuodelta määrättävän oikeushallintomaksun perusteissa.



58 §

Vakuutuslaitos on velvollinen suorittamaan vuosittain Tapaturmavakuutuslaitosten liitolle maksun muista kuin 60 b §:n 1 momentin mukaan rahoitettavista tehtävistä aiheutuvien kustannusten kattamista varten. Maksun perusteet vahvistaa sosiaali- ja terveysministeriö liiton hakemuksesta enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Vakuutuslaitos tilittää maksut liitolle. Tarkempia säännöksiä maksun tilityksestä annetaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.


60 §

Tämän lain 10 §:n 2 momentissa, 11 §:ssä, 12 §:n 1 momentissa, 28 §:n 6 momentissa, 35 a §:ssä, 53 §:n 5 momentissa ja 60 a §:n 4 momentissa säädetyt rahamäärät tarkistetaan kalenterivuosittain työntekijän eläkelain 96 §:ssä tarkoitetulla palkkakertoimella. Tämän lain 16 §:n 3 momentissa, 20 §:n 2—4 momentissa ja 20 a §:n 2—4 momentissa säädetyt rahamäärät tarkistetaan kalenterivuosittain työntekijän eläkelain 98 §:ssä tarkoitetulla työeläkeindeksillä. Tarkistetut rahamäärät pyöristetään siten, että 20 §:n 2—4 momentissa, 20 a §:n 2—4 momentissa ja 60 a §:n 4 momentissa säädetyt rahamäärät pyöristetään lähimmäksi sentiksi, 10 §:n 2 momentissa, 12 §:n 1 momentissa ja 35 a §:ssä säädetyt rahamäärät lähimmäksi täydeksi euroksi sekä 11 §:ssä, 16 §:n 3 momentissa, 28 §:n 6 momentissa ja 53 §:n 5 momentissa säädetyt rahamäärät lähimmäksi täydeksi kymmeneksi euroksi.


Tapaturmaeläke, jatkuvana maksettava haittaraha ja perhe-eläke tarkistetaan kalenterivuosittain työntekijän eläkelain 98 §:ssä tarkoitetulla työeläkeindeksillä.



60 b §

Tämän lain mukaista vakuutusta harjoittavien vakuutusyhtiöiden on osallistuttava vuosittain tässä pykälässä tarkoitettujen kustannusten rahoitukseen vakuutusmaksutulon mukaisessa suhteessa siten kuin 2—7 momentissa säädetään (jakojärjestelmä). Vakuutusmaksutulolla tarkoitetaan tässä pykälässä vakuutusyhtiön tuloslaskelmaan sisältyvää tämän lain mukaisen vakuutuksen vakuutusmaksutuloa. Rahoitettavat kustannukset ovat:

1) 10 §:n 2 momentin ja 11 §:n mukaiset vakuuttamattomassa työssä sattuneista tapaturmista aiheutuvat kustannukset, joista on vähennetty 36 §:n nojalla saadut maksut;

2) Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta johtuvista asuin- ja oleskelupaikan vakuutuslaitoksen tehtävistä aiheutuneet kustannukset;


3) vakuutusyhtiön kalenterivuonna maksamat:

a ) tapaturmaeläkkeiden, jatkuvina maksettavien haittarahojen, perhe-eläkkeiden, kertakaikkisten korvausten, hautausapujen sekä haitta-, vaate- ja opaskoiralisien indeksikorotukset;

b) 15, 15 a ja 15 b §:ssä säädetyt sairaanhoidon korvaukset ja maksut, jotka maksetaan, kun tapaturman sattumispäivää seuraavan kalenterivuoden alusta on kulunut yli yhdeksän vuotta;

c) tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain 7 §:ssä tarkoitetun kuntoutuksen korvaukset, jotka maksetaan, kun tapaturman sattumispäivää seuraavan kalenterivuoden alusta on kulunut yli yhdeksän vuotta;

d) korvaukset ammattitautilain (1343/1988) mukaan korvattavasta ammattitaudista, jonka ilmetessä on kulunut vähintään viisi vuotta altistuksesta, joka on viimeksi voinut aiheuttaa ammattitaudin;

e) 14 §:n 4 momentissa tarkoitetut kulut, jotka on korvattu d kohdassa tarkoitettua ammattitautia epäiltäessä.



60 c §

Jos vakuutuskantaa on siirtynyt vakuutusyhtiöstä toiseen jakautumisen tai vakuutuskannan luovutuksen seurauksena, siirtyneisiin vakuutuksiin kohdistuvien toteutuneiden ja ennakkoarvion mukaisten vakuutusmaksutulojen ja jakojärjestelmäkorvausten sekä näitä vakuutuksia vastaavan osuuden jakojärjestelmävuotta edeltävän vuoden vahvistetusta jakojärjestelmäsaldosta katsotaan 60 b §:n 4 momentin mukaista ennakkoarviota tehtäessä ja pykälän 5 momentin mukaisia jakojärjestelmäeriä vahvistettaessa kuuluvan sille vakuutusyhtiölle, jolle vakuutuskanta on siirtynyt.


64 b §

Vakuutuslaitoksella ja Tapaturmavakuutuslaitosten liitolla on oikeus tarkastaa työnantajan asiakirjoista työnantajan tämän lain mukaisen tietojenantovelvollisuuden piiriin kuuluvien tietojen oikeellisuus. Vakuutuslaitoksella ja Tapaturmavakuutuslaitosten liitolla on oikeus saada poliisilta ja muulta viranomaiselta virka-apua edellä tarkoitettujen tietojen saamiseksi.


Vakuutuslaitoksella, Tapaturmavakuutuslaitosten liitolla ja tämän lain mukaisella muutoksenhakuelimellä on oikeus saada maksutta tiedot, jotka niillä on tämän lain ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 13 b §:n mukaan oikeus saada. Jos 64 a §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot pyydetään tietyssä muodossa ja siitä aiheutuu tietojen luovuttajalle lisäkustannuksia, lisäkustannukset on korvattava.


Vahingoittuneen terveydentilaa koskevat tiedot on 2 momentissa tarkoitetulla pyytäjällä oikeus saada siinä muodossa kuin pyytäjä on luovutuspyynnössä yksilöinyt. Tällöin tietojen luovuttajalla on oikeus saada 64 a §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella luovuttamistaan tiedoista tietojen pyytäjältä kohtuullinen korvaus tietojen luovuttamisesta aiheutuneesta työstä ja kustannuksesta.


Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitetulla ammattihenkilöllä on oikeus saada kohtuullinen palkkio 64 a §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetyn tietojenantovelvollisuuden perusteella antamastaan lausunnosta. Lausunto on annettava Tapaturmavakuutuslaitosten liiton hyväksymän kaavan mukaista lomaketta käyttäen. Jos lausunnon on antanut kunnan tai kuntayhtymän järjestämän terveydenhuollon palveluksessa oleva henkilö, palkkio suoritetaan kunnalle tai kuntayhtymälle.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tätä lakia sovellettaessa 28 §:n 6 momentissa säädetty rahamäärä vastaa vuoden 2004 indeksitasoa.

Tämän lain mukaista vakuutusta harjoittavan vakuutusyhtiön 60 b §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan perusteella vapautuva korvausvastuu siirtyy lain tullessa voimaan yhtiön sanotun pykälän 3 momentissa tarkoitettuun vakuutusyhtiökohtaiseen jakojärjestelmäsaldoon.

Tämän lain 60 b §:n 1 momentin 3 d ja e kohtaa sovelletaan ammattitautilaissa tarkoitettuun ammattitautiin ja ammattitautiepäilystä aiheutuneisiin kuluihin, jos altistusta, joka on viimeksi voinut aiheuttaa ammattitaudin, on ollut lain tultua voimaan.



2.

Laki ammattitautilain 3 a §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 29 päivänä joulukuuta 1988 annetun ammattitautilain (1343/1988) 3 a §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1366/2004, seuraavasti:


3 a §

Jos ammattitauti ilmenee aikana, jolta työntekijällä on oikeus työntekijän eläkelaissa (395/2006) tai työntekijän eläkelain voimaanpanolain (396/2006) 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuun aikaisemman lainsäädännön mukaiseen työkyvyttömyyden, vanhuuden tai työttömyyden perusteella maksettavaan eläkkeeseen tai kansaneläkelain voimaanpanosta annetun lain (569/2007) 1 §:n 3 momentissa tarkoitetun aikaisemman lain mukaiseen työttömyyseläkkeeseen, määrätään vuosityöansio tapaturmavakuutuslain 28 §:n säännöksistä poiketen sen vuosityöansion mukaan, joka työntekijällä oli ennen sen työn päättymistä, josta hän siirtyi mainitulle eläkkeelle ja tarkistamalla näin saatu vuosityöansio ammattitaudin ilmenemisvuoden indeksitasoon työntekijän eläkelain 96 §:ssä tarkoitetulla palkkakertoimella. Ammattitaudista johtuva työkyvyn alentuma määrätään vastaavasti tapaturmavakuutuslain 17 §:n 3 momentin ja 18 §:n säännösten estämättä arvioimalla työntekijän ammattitaudin jälkeinen kyky tehdä sitä työtä, josta hän siirtyi mainitulle eläkkeelle. Tällöin jätetään huomioon ottamatta, mitä tapaturmavakuutuslain 28 §:n 6 momentin toisessa virkkeessä säädetään.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .



3.

Laki tapaturmavakuutuslain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan tapaturmavakuutuslain muuttamisesta 30 päivänä joulukuuta 2004 annetun lain (1365/2004) voimaantulosäännöksen 2 ja 3 momentti seuraavasti:



Tätä lakia sovelletaan myös sellaiseen tämän lain voimaantulon jälkeiseltä ajalta maksettavaan tapaturmaeläkkeeseen, haittarahaan, perhe-eläkkeeseen sekä haitta-, vaate- ja opaskoiralisään, elinkorkoon, sen sijasta maksettavaan kertakaikkiseen korvaukseen, huoltoeläkkeeseen ja avuttomuuslisään, jonka maksaminen perustuu tapaturmavakuutuslain ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleisiin säännöksiin tai 12 päivänä huhtikuuta 1935 annetun työntekijäin tapaturmavakuutuslain (152/1935) säännöksiin. Tämän lain mukainen indeksitarkistus tehdään edellä mainitun korvauksen, tapaturman sattumisvuoden tai ammattitaudin ilmenemisvuoden mukaan määräytyvään perusmäärään, joka on tarkistettu vuotta 2004 vastaavaan indeksitasoon tämän lain voimaan tullessa voimassa olevien indeksitarkistussäännösten mukaan. Tehtäessä tämän lain mukaista indeksitarkistusta elinkorkoon, sen sijasta maksettavaan kertakaikkiseen korvaukseen, huoltoeläkkeeseen ja avuttomuuslisään, käytetään työntekijän eläkelain (395/2006) 98 §:ssä tarkoitettua työeläkeindeksiä.

Tämän lain 16 §:n 5 momenttia sovelletaan myös ennen tämän lain voimaantuloa sattuneen tapaturman ja ilmenneen ammattitaudin perusteella maksettavaan tapaturmaeläkkeeseen sekä ennen 1 päivää tammikuuta 1982 voimassa olleiden tapaturmavakuutuslain säännösten ja 12 päivänä huhtikuuta 1935 annetun työntekijäin tapaturmavakuutuslain perusteella maksettavaan elinkorkoon siten, että kertakorotus tehdään 1 päivästä tammikuuta 2010. Kertakorotus tehdään elinkoron perusmäärään. Korotusprosentti määräytyy 16 §:n 5 momenttia vastaavasti sen mukaan, minkä ikäinen työntekijä on 1 päivänä tammikuuta 2010. Vakuutuslaitokset osallistuvat tässä momentissa tarkoitetusta kertakorotuksesta aiheutuviin kustannuksiin siten kuin 60 b §:ssä säädetään.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .



4.

Laki työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta annetun lain 16 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta 26 päivänä elokuuta 2005 annetun lain (677/2005) 16 §:n 4 momentti, sellaisena kuin se on laissa 483/2007, seuraavasti:


16 §
Muutoksenhakulautakunnan talouden perusteet

Muutoksenhakulautakunnan tilintarkastukseen sovelletaan, mitä tilintarkastuslaissa (459/2007) säädetään tilintarkastajan riippumattomuudesta, esteellisyydestä, salassapitovelvollisuudesta, erottamisesta ja eroamisesta. Muutoksenhakulautakunnan täysistunto valitsee vuosittain tilintarkastajan ja varatilintarkastajan, joista toinen on Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja (KHT) ja toinen julkishallinnon ja -talouden tilintarkastaja (JHTT). Tilinpäätöksen vahvistaa ja vastuuvapauden hallintojaostolle myöntää muutoksenhakulautakunnan täysistunto. Muutoksenhakulautakunta antaa vahvistetun tilinpäätöksen tiedoksi Vakuutusvalvontavirastolle. Jos tilinpäätös osoittaa yli- tai alijäämää vahvistettuun talousarvioon nähden, erotus otetaan huomioon seuraavalta vuodelta määrättävän oikeushallintomaksun perusteissa.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .



5.

Laki työntekijän eläkelain 168 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 19 päivänä toukokuuta 2006 annetun työntekijän eläkelain (395/2006) 168 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1121/2006, seuraavasti:


168 §
Laskuperusteiden laatiminen

Vastuuvelan ja eläkevastuun laskuperusteisiin on sisällyttävä osaketuottosidonnaista lisävakuutusvastuuta koskevat perusteet. Laskuperusteet on laadittava siten, että osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu voi vähentää eläkelaitoksen vastuuvelkaa tai eläkevastuuta enintään määrällä, joka on 10 prosenttia eläkelaitoksen vakavaraisuusrajan las-kemisesta ja vastuuvelan kattamisesta annetun lain (1114/2006) 10 §:n 2 momentissa tarkoitetusta vastuuvelasta, josta on kuitenkin vähennetty työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 14 §:ssä tarkoitettu tasoitusmäärä ja vakuutuksenottajille ositettu lisävakuutusvastuu, vakuutuskassalain 79 §:ssä tarkoitettu tasoitusmäärä, työntekijän eläkelain voimaanpanolain (396/2006) 32 §:n 5 momentissa tarkoitetusta lisäeläketurvasta aiheutuva vastuuvelka sekä yrittäjän eläkelain (1272/2006) 138 §:n ja yrittäjän eläkelain voimaanpanolain (1273/2006) 29 §:n mukainen vastuuvelka. Osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun on oltava kussakin eläkelaitoksessa yhtä suuri suhteessa edellä sanottuun vastuuvelkaan. Osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun vuotuisen muutoksen perusteena on osakkeiden keskimääräisen vuosituoton mukainen osuus edellä tarkoitetun vastuuvelan kymmenesosasta. Vuotuista muutosta koskeva tarkastelu tehdään ennen 170 ja 171 §:n soveltamisesta mahdollisesti seuraavaa vähennystä. Laskuperusteisiin on sisällytettävä osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun suhteellista osuutta koskeva vuotuinen tasaaminen eläkelaitosten kesken osana 179 §:n mukaisten kustannusten selvittelyä. Jos osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu alittaa tasaamisen jälkeen edellä sanotun 10 prosentin alarajan, täydennetään alitus kunkin eläkelaitoksen osittamatonta lisävakuutusvastuuta tai lisävakuutusvastuuta vähentämällä.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tämän lain 168 §:n 2 momentin mukaista osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun laskentaperustetta sovelletaan kuitenkin jo 1 päivästä tammikuuta 2007.



Helsingissä 26 päivänä lokakuuta

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Sosiaali- ja terveysministeri
Liisa Hyssälä

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.