Siirry esitykseen
HE 76/2007
Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi sairausvakuutuslain ja työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun lain 4 §:n muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi sairausvakuutuslakia ja työnantajan sosiaaliturvamaksusta annettua lakia.
Sairausvakuutuslaissa olevaa palkan määritelmää ehdotetaan muutettavaksi siten, että palkkana pidettäisiin ennakkoperintälaissa tarkoitetun veronalaisen palkan sijasta ennakonpidätyksen alaista palkkaa. Työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun lain viittaus sairausvakuutuslain palkkakäsitteeseen korvattaisiin selkeyden vuoksi sairausvakuutuslakiin ehdotettua palkkaa vastaavalla määrittelyllä. Samalla työnantajan sosiaaliturvamaksuista annettua lakia selkeytettäisiin lisäämällä siihen säännös, jonka mukaan yrittäjän omistamassaan yrityksessä nostama palkka tai palkkio ei ole sellaista palkkaa, jonka perusteella tulisi suorittaa työnantajan sosiaaliturvamaksu.
Työ- tai virkasuhteeseen perustumattomia kokouspalkkioita, luento- ja esitelmäpalkkioita sekä hallintoelimen jäsenyydestä saatuja palkkioita ei pidettäisi sairausvakuutuslaissa palkkana, jos niiden perusteella ei työeläkejärjestelmän säännösten mukaan tarvitse maksaa työntekijän työeläkemaksua.
Esityksessä ehdotetaan myös rajoitetusti verovelvolliselle maksetusta palkkatulosta päivärahamaksun ja sairaanhoitomaksun perusteena koskevaa säännöstä muutettavaksi siten, että se koskisi myös ulkomaille rajoitetusti verovelvolliselle maksettua palkkaa, jos henkilöllä ei ole työeläkelakien mukaista vakuutuspalkkaa. Jotta päiväraha voitaisiin vakuutuspalkan puuttuessa määrätä ulkomaantyötulon rahana maksettavan osan tai rajoitetusti verovelvolliselle maksettavan palkan perusteella, ehdotetaan säädettäväksi, että päivärahan perusteena olevana palkkana pidetään myös rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain (627/1978) 4 §:ssä tarkoitettua palkkaa ja kyseisen lain 3 §:ssä tarkoitettua esiintyvän taiteilijan sekä urheilijan henkilökohtaista korvausta sekä tuloverolain 77 §:ssä tarkoitetusta ulkomaantyötulosta rahana maksettavaa osaa.
Lisäksi esityksessä ehdotetaan korjattavaksi eräitä sairausvakuutuslaissa olevia vanhentuneita lakiviittauksia.
Esitys liittyy valtion vuoden 2008 talousarvioesitykseen ja ovat tarkoitetut käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan vuoden 2008 alusta.
Sairausvakuutuksen rahoitus uudistettiin vuoden 2006 alusta. Uudistuksen myötä sairausvakuutusjärjestelmän rahoitus jakautuu sairaanhoitovakuutuksen ja työtulovakuutuksen rahoitukseen. Työtuloetuuksina rahoitetaan sairauspäivärahat, vanhempainpäivärahat, erityishoitorahat, kuntoutusrahat sekä työnantajille maksettavat korvaukset vanhempainpäiväraha-ajan vuosilomakustannuksista ja työterveyshuollon järjestämisestä. Lisäksi työtulovakuutuksesta rahoitetaan työtuloetuuksien täytäntöönpanosta Kansaneläkelaitokselle aiheutuneet toimintakulut.
Työtulovakuutuksen rahoittamiseen osallistuvat työnantajat, palkansaajat ja yrittäjät sekä valtio laissa säädetyin rahoitusosuuksin. Työtuloetuuksien rahoittamiseksi palkansaajilta ja yrittäjiltä peritään päivärahamaksua, joka palkansaajilta perittään ennakonpidätyksen yhteydessä. Työnantajilta peritään työnantajan sairausvakuutusmaksua työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun lain perusteella. Työnantajan maksu suoritetaan saman palkkatulon perusteella kuin päivärahamaksu. Valtio rahoittaa vähimmäismääräiset päivärahaetuudet, yrittäjälle tai muuta omaa työtä tekevälle sairaanhoidon ja muun terveydenhuollon järjestämisestä aiheutuneet kustannukset sekä 0,1 prosenttia vähimmäismääräistä suuremmista vanhempainpäivärahoista. Yrittäjillä on lisäksi päivärahamaksun lisärahoitusosuus, jolla rahoitetaan yrittäjille sairauspäivärahan omavastuuajalta maksettavaa sairauspäivärahaa.
Sairaanhoitoetuuksia ovat Kansaneläkelaitoksen maksamat lääkekorvaukset, korvaukset lääkärin- ja hammaslääkärinpalkkioista, korvaukset tutkimuksesta ja hoidosta, matkakorvaukset, kuntoutusmenot, maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuksen perusturvaan kuuluvat sairaanhoitokorvaukset, korvaukset Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiölle sekä EU-maihin maksettavat sairaanhoidonkustannusten korvaukset. Nämä ovat etuuksia, joiden määrä ei riipu vakuutetun työtulosta.
Sairaanhoitovakuutuksen rahoittavat vakuutetut ja valtio yhtä suurilla rahoitusosuuksilla. EU-maihin maksettavat sairaanhoidon kustannusten korvaukset rahoittaa kuitenkin kokonaan valtio. Sairaanhoitoetuuksien rahoittamiseksi kaikilta vakuutetuilta perittään sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksua kunnallisverotuksessa verotettavan tulon perusteella.
Rahoitusta uudistettaessa tavoitteena oli, säilyttää päivärahaetuuksien ja niiden rahoittamiseksi kerättävien vakuutusmaksujen yhdenmukaisuus. Tavoitteena oli myös yhdenmukaistaa palkansaajilta ja työnantajilta perittävien maksujen perusteena olevaa tulokäsitettä.
Ennakonpidätyksen alainen palkka
Sairausvakuutuslain (1224/2004) 11 luvun 2 §:n mukaan päivärahaetuuksien perusteena käytetään verotuksessa todettuja vuosityötuloja. Työtulolla tarkoitetaan työ- tai virkasuhteesta saatua palkkaa, yrittäjän eläkelain ja maatalousyrittäjän eläkelain mukaista kunkin vuoden vahvistettua työtuloa; ja työeläkelaeissa tarkoitettua palkkaa, jota ulkomaantyössä pidetään eläkepalkkaan luettavan työansion ja eläkemaksujen perusteena (vakuutuspalkka).
Vuoden 2006 alusta voimaan tulleen sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan työtuloon sisältyvänä palkkana pidetään ennakkoperintälain (1118/1996) 13 §:ssä tarkoitettua veronalaista palkkaa, palkkiota ja korvausta, urheilijan palkkiota, vakuutuskassalaissa tarkoitetun sairauskassan maksamaa täydennyspäivärahaa ja työsuhteessa saatuja palvelurahoja. Pykälän 4 momentissa säädetään eristä, joita ei kuitenkaan pidetä palkkana.
Vuoden 2006 alusta voimaan tullutta palkkaa koskevaa säännöstä sovelletaan määrättäessä sairausvakuutuslaissa mainittuja työtulovakuutuksen rahoittamiseksi kerättäviä sairausvakuutusmaksuja eli päivärahamaksua ja työnantajan sairausvakuutusmaksua. Työnantajan sairausvakuutusmaksu ja työnantajan kansaneläkemaksu suoritetaan yhtenä maksuna, työnantajan sosiaaliturvamaksuna. Tämän vuoksi työnantajan kansaneläkemaksuun sovelletaan samaa maksuperustetta kuin työnantajan sairausvakuutusmaksuun. Sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa määrättäessä uutta palkkasäännöstä aletaan soveltaa vuoden 2008 alusta.
Ennen vuotta 2006 työnantajan sairausvakuutusmaksun perusteena oli ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettu ennakonpidätyksen alainen palkka. Tämä poikkeaa veronalaisesta palkasta siten, että työnantaja saa veron ennakonpidätyksen yhteydessä vähentää veronalaisesta palkasta ennakkoperintälain 15 §:ssä tarkoitetut palkansaajalle työn suorittamisesta välittömästi aiheutuneet kustannukset. Tällaisia palkasta suoraan vähennettäviä kustannuksia ovat esimerkiksi myyntiedustajien matkakustannukset ja metsurien työvälinekustannukset.
Käytännössä työnantajat ovat lainmuutoksesta huolimatta ilmeisesti edelleen vähentäneet nämä kustannukset myös työnantajan sairausvakuutusmaksun ja palkansaajan päivärahamaksun perusteena olevasta palkasta eli käyttäneet maksuja pidätettäessä samaa palkkaa kuin veron ennakonpidätyksessä. Ennakkoperintälain 15 §:n perusteella vähennettäviä kustannuksia on vain joillakin työntekijäryhmillä. Useimmilla työtekijöillä ennakonpidätyksen alainen palkka on täysin sama kuin veronalainen palkka.
Palkkaan rinnastettavat palkkiot
Sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 3 momentissa palkkaan rinnastetaan veronalaiset palkkiot ja korvaukset. Pykälän 4 momentin mukaan työ- tai virkasuhteeseen perustumattomat yksittäiset luento- ja esitelmäpalkkiot on kuitenkin suljettu palkkakäsitteen ulkopuolelle. Ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettua ennakonpidätyksen alaista palkkaa ovat myös kokouspalkkio, henkilökohtainen luento- ja esitelmäpalkkio, hallintoelimen jäsenyydestä saatu palkkio, toimitusjohtajan palkkio, avoimen ja kommandiittiyhtiön yhtiömiehen nostama palkka sekä luottamustoimesta saatu korvaus.
Työeläkejärjestelmissä kokouspalkkioita, luento- ja esitelmäpalkkioita ja hallintoelimen jäsenyydestä saatuja palkkioita ei yleensä pidetä työeläkettä kerryttävänä työtulona eikä niiden perustella siten yleensä makseta työeläkemaksuja. Säännökset kuitenkin poikkeavat kyseisten palkkioiden osalta toisistaan yksityisen ja julkisen sektorin työeläkejärjestelmissä.
Erilaiset säännökset johtavat edellä kerrottujen palkkioiden osalta joissain tapauksissa erilaisiin maksuperusteisiin työeläke- ja sairausvakuutusjärjestelmissä. Tämä on omiaan aiheuttamaan työnantajille sekaannusta maksuja perittäessä.
Vakuutuspalkan puuttuessa käytettävä palkkatulo
Oikeus Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan perustuu joko kansalliseen lainsäädäntöön tai Suomea velvoittaviin kansainvälisiin säännöksiin. Ulkomailla työskennellessään henkilö kuuluu pääsääntöisesti työskentelyvaltionsa sosiaaliturvan piiriin. Tällöin sosiaaliturvamaksut maksetaan kyseiseen maahan ja työskentelymaasta saadaan kyseisen maan lakien mukaiset sosiaaliturvaetuudet. Tästä pääsäännöstä on eräitä poikkeuksia. Näitä ovat esimerkiksi lähetetyt työntekijät, jotka voivat tietyin edellytyksin kuulua Suomen sosiaaliturvaan ulkomailla työskentelyn ajan.
Jos vakuutettu työskentelee lähetettynä työntekijänä tai muutoin ulkomailla ja hän saa tuloverolain 77 §:ssä tarkoitettua verovapaata ulkomaantyötuloa, hänen sairausvakuutuksen sairaanhoito- ja päivärahamaksunsa määräytymisen ja suorittamisen perusteena käytetään ulkomaantyötulon sijasta työeläkelaeissa tarkoitettua vakuutuspalkkaa, edellyttäen, että vakuutetun eläketurva on järjestetty joko pakollisesti tai vapaaehtoisesti työeläkelakien perusteella. Vakuutuspalkkaa käytetään ulkomailta saadun palkkatulon sijasta myös ulkomailla työskentelevän rajoitetusti verovelvollisen sairausvakuutuksen sairaanhoito- ja päivärahamaksun määräytymisen ja suorittamisen perusteena, jos vakuutetun eläketurva on järjestetty joko pakollisesti tai vapaaehtoisesti työeläkelakien perusteella.
Työeläkelakien mukaista vakuutuspalkkaa käytetään ulkomaille lähetetyillä työntekijöillä sairauspäivärahan ja sairausvakuutusmaksujen perusteena. Vakuutuspalkka korvaa yleisesti verovelvollisen saaman verovapaan ulkomaantyötulon tai rajoitetusti verovelvolliselle maksetun palkan. On kuitenkin mahdollista, että ulkomailla työskentelevälle ei kaikissa tilanteissa vahvisteta työeläkelakien mukaista vakuutuspalkkaa. Näissä tilanteissa työnantajan sairausvakuutusmaksu määrätään verovapaan ulkomaantyötulon rahana maksettavan osan tai rajoitetusti verovelvolliselle maksettavan palkan perusteella. Tästä säädetään työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun lain 4 §:ssä. Päivärahamaksun ja sairaanhoitomaksun osalta asiasta säädetään sairausvakuutuslain 18 luvun 17 §:ssä, jonka mukaan sairaanhoito- ja päivärahamaksun perusteeksi pantavaa tulon yhteismäärää vahvistettaessa otetaan huomioon tuloverolain (1535/1992) 77 §:ssä tarkoitetusta ulkomaantyötulosta rahana maksettava osa. Tähän rahana maksettavaan osaan ei lueta työnantajan maksamia työstä johtuvia kustannusten korvauksia siltä osin kuin ne ovat tuloverolain tai sen nojalla annettujen säännösten mukaan verovapaita. Tämä 18 luvun 17 §:n säännös koskee kuitenkin vain ulkomaantyötuloa.
Rajoitetusti verovelvolliset kuuluvat usein Suomen sairausvakuutuksen piiriin. Tällöin heillä on oikeus sairausvakuutuslain perusteella maksettaviin etuuksiin, kuten sairaus – ja vanhempainpäivärahoihin. Koska he eivät ole yleisesti verovelvollisia, Kansaneläkelaitoksella ei ole ollut käytössä näiden vakuutettujen verotuksen yhteydessä kerättyjä tulo- ja vähennystietoja. Näin ollen rajoitetusti verovelvollisille vakuutetuille ei ole voitu määritellä päivärahaetuuksia verottajalta saatujen tulojen perusteella, vaan heidän työtulonsa on arvioitu niin sanottujen kuuden kuukauden tulojen perusteella, vakuutetun muuna henkilökohtaisena tulona.
Sairausvakuutuslain 18 luvun 16 §:ssä säädetään rajoitetusti verovelvolliselle maksetusta palkkatulosta päivärahamaksun ja sairaanhoitomaksun perusteena. Säännös koskee kuitenkin vain Suomessa rajoitetusti verovelvolliselle maksettua palkkatuloa. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että se koskisi myös ulkomaille rajoitetusti verovelvolliselle maksettua palkkaa, jos henkilöllä ei ole työeläkelakien mukaista vakuutuspalkkaa.
Sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:ssä ei ole säädetty siitä, mitä palkkaa käytetään päivärahan perusteena, jos ulkomailla työskentelevällä ei ole työeläkelakien mukaista vakuutuspalkkaa. Jotta päiväraha voitaisiin vakuutuspalkan puuttuessa määrätä ulkomaantyötulon rahana maksettavan osan tai rajoitetusti verovelvolliselle maksettavan palkan perusteella, asiasta tulisi säätää sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:ssä.
Tavoitteena on, että työnantajan maksamien eri työnantajamaksujen perusteena olevat palkkakäsitteet olisivat mahdollisimman yhdenmukaiset, työnantajan ja palkansaajan saamaa etuutta koskevat maksut maksettaisiin saman palkkakäsitteen perusteella ja palkansaajan maksama maksun ja maksulla rahoitettavan etuuden perusteena oleva palkkakäsite olisi mahdollisimman pitkälle sama. Ehdotettujen muutosten tarkoituksena on toteuttaa näitä tavoitteita yhdenmukaistamalla työnantajilta ja vakuutetuilta perittävien maksujen palkka- ja tulokäsitettä. Ehdotettujen muutosten tavoitteena on osaltaan myös lähentää sairausvakuutusmaksujen ja päivärahan perusteena olevia palkkakäsitteitä.
Esityksessä ehdotetaan tehtäväksi myös useita lakiteknisiä muutoksia, joilla korjataan vanhentuneita lakiviittauksia.
Jotta sairausvakuutusmaksujen lähtökohtana oleva palkka ei minkään työtekijäryhmän osalta eroaisi veron ennakonpidätyksen perusteena olevasta palkasta, sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 3 momentissa olevaa palkan määritelmää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä tarkoitettuna palkkana pidettäisiin tarkoitetun veronalaisen palkan sijasta ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettua ennakonpidätyksen alaista palkkaa. Työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun lain 4 §:ssä oleva viittaussäännös sairausvakuutuslain palkkakäsitteeseen korvattaisiin selkeyden vuoksi omalla, sairausvakuutuslakiin ehdotettua palkkaa asiallisesti vastaavalla palkan määrittelyllä. Sairausvakuutuslakiin viitattaisiin edelleen palkkaa koskevien poikkeuserien osalta. Samalla työnantajan sosiaaliturvamaksuista annettua lakia selkeytettäisiin lisäämällä siihen säännös, jonka mukaan yrittäjän omistamassaan yrityksessä nostama palkka tai palkkio ei ole sellaista palkkaa, jonka perusteella tulisi suorittaa työnantajan sosiaaliturvamaksu.
Ehdotettu muutos lähentäisi paitsi eri maksujen palkkakäsitettä niin myös sairausvakuutusmaksujen ja päivärahan perusteena olevia palkkakäsitteitä toisiinsa, sillä sairausvakuutuslain 11 luvun 5 §:n mukaan päivärahan perusteena olevasta palkasta vähennetään etuutta laskettaessa tuloverolain 93—95 §:ssä tarkoitetut tulonhankkimismenot. Nämä vähennettävät tulonhankkimismenot ovat kuitenkin laajemmat kuin ennakkoperintälain 15 §:n perusteella tehtävät vähennykset. Palkkakäsitteet poikkeaisivat muutoksen jälkeen edelleen siten, että päivärahan perusteena olevasta palkasta vähennettäviä kodin ja työpaikan välisiä matkakustannuksia, työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksuja, työttömyyskassamaksuja ja ammattikirjallisuuden kustannuksia ei saisi vähentää maksujen perusteena olevasta palkasta. Lisäksi päivärahan perusteena olevasta palkasta vähennetään tulonhankkimisvähennyksenä enintään 620 euroa vuodessa. Vähennys ei perustu tulon hankkimisesta aiheutuneisiin todellisiin kustannuksiin. Näiltä osin päivärahan perusteena oleva palkkakäsite siis edelleen poikkeaisi vakuutusperiaatteen mukaisesta palkkakäsitteestä jossa maksujen ja etuuksien perusteet vastaavat toisiaan.
Lisäksi ehdotetaan, että työ- tai virkasuhteeseen perustumattomia kokouspalkkioita, luento- ja esitelmäpalkkioita ja hallintoelimen jäsenyydestä saatuja palkkioita ei pidettäisi sairausvakuutuslaissa palkkana silloin, kun niiden perusteella ei työeläkejärjestelmän säännösten mukaan tarvitse maksaa työntekijän työeläkemaksua. Tästä säädettäisiin sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentissa. Ehdotuksen tavoitteena on yhdenmukaistaa eri järjestelmien välisiä maksuperusteita.
Sairausvakuutuslain 18 luvun 16 §:ssä olevaa säännöstä rajoitetusti verovelvolliselle maksetusta palkkatulosta päivärahamaksun ja sairaanhoitomaksun perusteena ehdotetaan muutettavaksi siten, että se koskisi myös ulkomaille rajoitetusti verovelvolliselle Suomessa vakuutetulle maksettua palkkaa, jos henkilöllä ei ole työeläkelakien mukaista vakuutuspalkkaa.
Jotta päiväraha voitaisiin vakuutuspalkan puuttuessa määrätä ulkomaantyötulon rahana maksettavan osan tai rajoitetusti verovelvolliselle maksettavan palkan perusteella, ehdotetaan sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:ssä säädettäväksi, että päivärahan perusteena olevana palkkana pidetään myös rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain (627/1978) 4 §:ssä tarkoitettua palkkaa ja kyseisen lain 3 §:ssä tarkoitettua esiintyvän taiteilijan sekä urheilijan henkilökohtaista korvausta sekä tuloverolain 77 §:ssä tarkoitetusta ulkomaantyötulosta rahana maksettavaa osaa. Muussa tapauksessa henkilö joutuisi maksamaan kyseisistä tuloista päivärahamaksua, mutta ei olisi samojen tulojen perusteella oikeutettu päivärahaan.
Vuonna 2006 sairauspäivärahoja maksettiin 746 miljoonaa euroa, vanhempainpäivärahoja 728 miljoonaa euroa ja kuntoutusrahoja 60 miljoonaa euroa.
Sairausvakuutuslain mukaisten päivärahaetuuksien perusteena olevana palkkana pidettäisiin ennakkoperintälaissa tarkoitetun veronalaisen palkan sijasta ennakonpidätyksen alaista palkkaa. Muutoksen arvioidaan vaikuttavan noin 100 000 päivärahansaajan etuuden määrittelyyn ja alentavan maksettavia sairauspäivärahoja 1,7 miljoonaa euroa ja vanhempainpäivärahoja 1,8 miljoonaa euroa. Kuntoutusrahamenot alenisivat arviolta noin 0,2 miljoonaa euroa.
Työnantajan sosiaaliturvamaksun palkan määrittelyä koskevalla muutosehdotuksella ei arvioida olevan vaikutuksia työnantajan sosiaaliturvamaksuna perittävään maksutuottoon.
Esityksen muilla ehdotuksilla arvioidaan olevan vain vähäisiä taloudellisia vaikutuksia. Sellaisten rajoitetusti verovelvollisten päivärahat, joilla ei ole vakuutuspalkkaa, on tähän asti määritelty niin sanotun kuuden kuukauden työtulon perusteella, eikä ehdotetulla muutoksella ole merkittävää vaikutusta näiden henkilöiden päivärahan määrään.
Päivärahamenot rahoitetaan työnantajien sekä palkansaajien ja yrittäjien vakuutusmaksuilla. Päivärahamenon 3,7 miljoonan euron vähennyksestä 2,7 miljoonaa euroa kohdentuu työnantajien ja 1,0 miljoonaa euroa palkansaajille ja yrittäjien vakuutusmaksujen alentumiseen. Laskennallinen vaikutus työnantajien maksutasoon on 0,004 prosenttiyksikköä sekä palkansaajien ja yrittäjien maksutasoon 0,001 prosenttiyksikköä. Ehdotuksella ei ole vaikutusta valtion menoihin.
Ennakonpidätyksen alaisen palkan ja työnantajan sosiaaliturvamaksun perusteena olevan palkkakäsitteen yhtenäistäminen vähentää työnantajien palkanmaksuun liittyvää työtä.
Ehdotuksilla ei ole tarkoitus muuttaa eri henkilöstöryhmien välistä tulonjakoa eikä vaikuttaa sukupuolten väliseen tasa-arvoon.
Esitys on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä. Valmistelun aikana on kuultu Kansaneläkelaitoksen, Verohallituksen ja keskeisten työmarkkinajärjestöjen edustajia.
Esitys liittyy vuoden 2008 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Vuoden 2008 talousarvioesitykseen liittyen eduskunnalle on tarkoitus antaa erikseen esitys laiksi sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun ja työnantajan kansaneläkemaksun maksuprosentista.
1 luku. Lain tarkoitus ja soveltamisala
4 §. Määritelmät. Pykälän 1 momentin 8 kohdassa oleva viittaus työntekijäin eläkelain (395/1961) 8 §:n 4 momenttiin muutettaisiin viittaukseksi vuoden 2007 alusta voimaan tulleen työntekijän eläkelain (395/2006) 3 §:ään. Muutos on lakitekninen eikä sisällä asiallista muutosta.
8 luku. Sairauspäiväraha ja osasairauspäiväraha
6 §. Sairauspäivärahan estävät etuudet. Pykälän 1 momentissa olevat viittaukset kuntoutusrahalakiin, kansaneläkelakiin ja työeläkelakeihin muutettaisiin viittauksiksi kuntoutusrahalain korvanneeseen Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annettuun lakiin (566/2005), uuteen 1 päivänä tammikuuta 2008 voimaan tulevan kansaneläkelakiin (568/2007) sekä uusiin työeläkelakeihin ja niistä annettuihin voimaanpanolakeihin. Muutokset ovat lakiteknisiä eivätkä sisällä asiallisia muutoksia.
9 §. Sairauspäiväraha enimmäisajan jälkeen. Pykälän 2 momentin viittaukset kuntoutusrahalakiin ja kansaneläkelain 22 §:n 1 momenttiin muutettaisiin viittauksiksi Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annettuun lakiin ja uuden kansaneläkelain 12 §:n 1 momenttiin. Muutokset ovat lakiteknisiä eivätkä sisällä asiallisia muutoksia.
11 luku. Päivärahaetuuksien määrä
2 §. Työtulo. Pykälän 3 momentissa säädetään siitä mitä pidetään pykälän 1 momentissa tarkoitettuna palkkana. Momenttia muutettaisiin siten, että ennakkoperintälaissa tarkoitetun veronalaisen palkan sijaan palkkana pidettäisiin ennakonpidätyksen alaista palkkaa. Ennakkoperintälain 15 §:n 1 momentin mukaan työnantaja voi korvata palkansaajan vaatimuksesta hänelle kertyvät työstä välittömästi johtuvat kustannukset tai vähentää kustannusosuuden ennen ennakonpidätyksen toimittamista. Tällaisina kustannuksina voidaan ennakkoperintälain mukaan ottaa huomioon työvälineistä sekä valmistus- ja tarveaineista aiheutuneet menot, matka- ja edustusmenot sekä muut palkansaajalle työn suorittamisesta välittömästi aiheutuneet menot. Tätä ennakonpidätyksen alaista palkkaa käytettäisiin vakuutetun päivärahan perusteena. Lain 18 luvun 15 §:n 2 momentin perusteella päivärahamaksun perusteena oleva palkka tulo on määritelty 11 luvun 2 §:n 3—5 momentissa. Näin myös päivärahamaksun perusteena pidettäisiin jatkossa ennakonpidätyksen alaista palkkaa.
Pykälän 3 momenttiin palkkaa koskevaan määritelmään lisättäisiin myös säännös siitä, mitä palkkaa käytetään päivärahan perusteena, jos ulkomailla työskentelevällä ei ole työeläkelakien mukaista vakuutuspalkkaa. Lisäyksen tarkoituksena on mahdollistaa päivärahan määrääminen vakuutuspalkan puuttuessa ulkomaantyötulon rahana maksettavan osan tai rajoitetusti verovelvolliselle maksettavan palkan perusteella.
Lisäksi pykälän 4 momentin 8 kohtaa muutettaisiin siten, että kaikki työ- tai virkasuhteeseen perustumattomat luento-, esitelmä-, kokous ja hallintoelinten jäsenyydestä saadut palkkiot jäisivät palkkakäsitteen ulkopuolelle silloin, kun niistä ei tarvitse maksaa henkilöön sovellettavien työeläkesäännösten mukaan työeläkemaksua. Päivärahamaksun ja työnantajan sosiaaliturvamaksun palkkakäsitteen osalta laissa viitataan 4 momentin luetteloon palkkakäsitteen ulkopuolella olevista eristä. Näin työ- tai virkasuhteeseen perustumattomien palkkioiden osalta päivärahan, päivärahamaksun tai työnantajan sosiaaliturvamaksun peruste vaihtelisi sen mukaan, tarvitseeko näistä palkkiosta maksaa työeläkemaksua. Maksuvelvollisuus ratkeaa henkilöön kussakin tilanteessa sovellettavan työeläkejärjestelmän säännösten perusteella. Etuus maksettaisiin kuitenkin saman palkkakäsitteen perusteella kuin maksu peritään.
5 §. Työtulosta tehtävät tulonhankkimisvähennykset. Pykälän 2 ja 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi tarkistus, joka johtuu 1 päivänä tammikuuta 2007 voimaan tulleista työntekijän eläkelaista sekä yrittäjän ja maatalousyrittäjän eläkelaeista. Tämän johdosta pykälän 2 ja 3 momentin viittaukset ehdotetaan muutettavaksi uusia lakeja vastaaviksi. Muutokset ovat lakiteknisiä, eivätkä sisällä asiallisia muutoksia.
6 §. Sairaus- ja vanhempainpäiväraha ja erityishoitoraha edeltävän etuuden perusteella. Pykälän 3 momentin viittaus kuntoutusrahalakiin muutettaisiin viittaukseksi Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annettuun lakiin. Muutos on lakitekninen, eikä sisällä asiallisia muutoksia.
10 §. Eläkkeen vaikutus vanhempainpäivärahan määrään. Pykälän viittaus kansaneläkelain 22 §:n 1 momenttiin muutettaisiin viittaukseksi vuoden 2008 alusta voimaan tulevan kansaneläkelain 12 §:n 1 momenttiin. Muutos on lakitekninen, eikä sisällä asiallisia muutoksia.
18 luku. Sairausvakuutusrahasto ja vakuutusmaksut
16 §. Rajoitetusti verovelvollisen palkkatulo maksuperusteena. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten että sairaanhoitomaksun ja päivärahamaksun maksuperusteena voidaan käyttää myös rajoitetusti verovelvollisen Suomessa vakuutetun ulkomailta saamaa palkkatuloa. Lisäksi 1 momenttiin ehdotetaan otettavaksi selkeyttävä viittaussäännös 18 luvun 18 §:n 2 momenttiin, jossa säädetään vakuutuspalkan ensisijaisuudesta maksuperusteena rajoitetusti verovelvollisen palkkatuloon nähden.
17 §. Ulkomaantyötulo maksuperusteena. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan otettavaksi selkeyttävä viittaussäännös 18 luvun 18 §:n 1 momenttiin, jossa säädetään vakuutuspalkan ensisijaisuudesta maksuperusteena ulkomaantyötuloon nähden.
4 §. Pykälän 1 momentin mukaan työnantajan sosiaaliturvamaksua maksetaan työtekijöille maksettavien palkojen yhteismäärän perusteella. Pykälän 2 momentissa säädetään siitä, mitä palkalla tarkoitetaan. Momentin 1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi vastaavalla tavalla kuin sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 3 momenttia. Myös työnantajan sosiaaliturvamaksun perusteena pidettäisiin ennakonpidätyksen alaista palkkaa aiemman veronalaisen palkan sijaan. Voimassa olevassa laissa on palkan määritelmän 1-kohdan osalta viittaus sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 3—5 momentin mukaiseen veronalaiseen palkkaan. Viittauksen sijaan pykälän 2 momenttiin ehdotetaan kirjoitettavaksi määritelmä, joka vastaa voimassa olevan lain viittausta sairausvakuutuslain säännöksiin. Pykälän 2 momentin 1 kohdassa määriteltäisiin palkan käsite ja 3 momenttiin lisättäisiin säännös siitä, mitä ei kuitenkaan pidetä palkkana. Tältä osin viitattaisiin edelleen sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentin säännöksiin.
Sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole omistamassaan yrityksessä työntekijän asemassa, ovat yrittäjän eläkelain tai maatalousyrittäjän eläkelain mukaan vakuutettu avoimen yhtiön yhtiömies, kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies ja yrityksen toimitusjohtaja. Heidän omasta yrityksestä nostama palkka tai palkkio ei ole sellaista palkkaa, jonka perusteella tulisi suorittaa työnantajan sosiaaliturvamaksu. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi tätä koskeva selkeyttävä säännös. Samalla nykyinen 3 momentti siirtyy 4 momentiksi.
Lait ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.
Sairausvakuutuslakia sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2008 suoritettaviin sairausvakuutuksen sairaanhoito- ja päivärahamaksuihin. Siihen saakka, kunnes vuoden 2008 ennakonpidätysperusteet tulevat voimaan, ennakonpidätyksessä käytetäisiin kuitenkin vuoden 2007 lopussa voimassa olevia sairaanhoito- ja päivärahamaksuja. Ennakonpidätyksessä vuoden alussa mahdollisesti tapahtuva virhe oikaistaisiin lopullisen verotuksen vahvistamisen yhteydessä.
Ehdotettuja lakeja sovellettaisiin myös heti vuoden 2008 alusta maksettavien palkkojen perusteella suoritettaviin työnantajan sairausvakuutusmaksuihin. Työnantajat tulevat ilmoittamaan päivärahamaksun ja työnantajan sosiaaliturvamaksun perusteena olevasta palkasta ensimmäisen kerran vuoden 2008 vuosi-ilmoituksessa, joka annetaan vuoden 2009 alussa. Verohallinto voi siten toimittaa Kansaneläkelaitokselle tiedot sairausvakuutuksen päivärahaetuuksien perusteeksi otettavasta verotettavasta tulosta ensimmäisen kerran vuodelta 2008. Verovuoden 2008 työtulotietoja käytetään päivärahaetuuksien perusteena vuonna 2010. Tämän vuoksi ehdotettua 11 luvun 2 §:ää, jossa säädetään työtulosta, sovellettaisiin päivärahaetuuksien perusteena vasta, kun työkyvyttömyys tai oikeus etuuteen alkaa vuonna 2010 tai sen jälkeen. Siihen saakka etuutta määrättäessä sovellettaisiin voimassa olevan lain säännöstä työtulosta. Päivärahamaksun ja työnantajan sosiaaliturvamaksun perusteena 11 luvun 2 §:n mukaista palkkaa käytettäisiin jo vuoden 2008 alusta.
Esityksessä ehdotetaan muutoksia työnantajan sairausvakuutusmaksun ja sairausvakuutuksen päivärahamaksun perusteisiin. Rajoitetusti verovelvollisten osalta ehdotetaan lisäksi, että vakuutuspalkan puuttuessa sairaanhoitomaksun ja päivärahamaksun maksuperusteena voidaan käyttää myös rajoitetusti verovelvollisen ulkomailta saamaa palkkatuloa.
Perustuslain 81 §:n mukaan valtion veroista tulee säätää lailla, joka sisältää säännökset verovelvollisuuden ja veron suuruuden perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta. Sairaanhoitomaksusta ja päivärahamaksusta koostuva vakuutetun sairausvakuutusmaksu sekä työnantajan sairausvakuutusmaksu ovat veroluonteisia maksuja. Maksujen uusista perusteista säädettäisiin ehdotetuilla laeilla. Maksuvelvollisuuden ja maksujen perusteista sekä maksuvelvollisten oikeusturvasta säädetään sairausvakuutuslaissa ja työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetussa laissa.
Esityksen mukaan eräiden palkkaan rinnastettavien palkkioiden osalta sairausvakuutusmaksujen ja etuuksien osalta noudatettaisiin jatkossa samoja säännöksiä kuin vakuutettuun kulloinkin sovellettavassa työeläkejärjestelmässä näistä palkkioista säädetään. Muutos heijastuisi sekä maksuihin, että etuuden perusteena olevaan palkkaan. Muutoksen tavoitteena on yhdenmukaistaa etuusjärjestelmien välisiä maksu- ja etuusperusteita. Maksu ja etuus määräytyisivät aina saman palkkakäsitteen perusteella. Vaikka säännökset eri eläkejärjestelmissä poikkeavat tältä osin jonkin verran toisistaan muutoksen vaikutusta päivärahan tai maksujen määrään ei kuitenkaan voida pitää huomattavana. Tämän vuoksi palkkaan rinnastettavia palkkioita koskeva muutos ei hallituksen näkemyksen mukaan ole ongelmallinen perutuslain 6 §:n mukaisen yhdenvertaisuuden vaatimuksen näkökulmasta. Muutos ei vaaranna vakuutetun oikeutta saada etuuksia työkyvyttömyyden tai vanhemmuuden johdosta.
Hallitus katsoo, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Hallitus pitää kuitenkin suotavana, että esityksestä hankitaan perustuslakivaliokunnan lausunto.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:
Lakiehdotukset
1.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 21 päivänä joulukuuta 2004 annetun sairausvakuutuslain (1224/2004) 1 luvun 4 §:n 8 kohta, 8 luvun 6 §:n 1 momentti ja 9 §:n 2 momentti, 11 luvun 2 §:n 3 momentti ja 4 momentin 8 kohta, 5 §:n 2 ja 3 momentti, 6 §:n 3 momentti ja 10 §, 18 luvun 16 §:n otsikko ja 1 momentti sekä 17 §:n 1 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 11 luvun 2 §:n 3 momentti ja 4 momentin 8 kohta, 18 luvun 16 §:n otsikko ja 1 momentti sekä 17 §:n 1 momentti laissa 1113/2005, seuraavasti:
1 luku
Lain tarkoitus ja soveltamisala
4§Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
8) työeläkelaeilla työntekijän eläkelain (395/2006) 3 §:ssä mainittuja lakeja; ja
8 luku
Sairauspäiväraha ja osasairauspäiväraha
6 §Sairauspäivärahan estävät etuudet
Sairauspäivärahaan ei ole oikeutta vakuutetulla, joka saa:
1) opintotukilain (65/1994) mukaista opintorahaa;
2) Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (566/2005) mukaista kuntoutusrahaa;
3) työeläkelakien mukaista kuntoutusrahaa, osakuntoutusrahaa tai kuntoutusavustuksena maksettavaa kuntoutusrahaa;
4) tapaturmavakuutuslain (608/1948), liikennevakuutuslain (279/1959), sotilasvammalain (404/1948) tai sotilastapaturmalain (1211/1990) kuntoutusta koskevien säännösten perusteella ansionmenetyskorvausta;
5) kansaneläkelain (568/2007) 10 §:n tai työeläkelakien mukaista vanhuuseläkettä tai varhennettua vanhuuseläkettä taikka kansaneläkelain voimaanpanosta annetun lain (569/2007) 2 §:n, merimieseläkelain (1290/2006), työntekijän eläkelain (395/2006) 3 §:n 2 momentin 1 ja 3—7 kohdassa mainittujen lakien, työntekijän eläkelain voimaanpanolain (396/2006) 28 §:n, yrittäjän eläkelain voimaanpanosta annetun lain (1273/2006) 28 §:n, maatalousyrittäjän eläkelain voimaanpanosta annetun lain (1281/2006) 27 §:n tai valtion eläkelain voimaanpanosta annetun lain (1296/2006) 14 §:n mukaista työttömyyseläkettä;
6) työeläkelakien mukaista osa-aikaeläkettä;
7) kansaneläkelain 12 §:n 1 momentin nojalla myönnettyä työkyvyttömyyseläkettä;
8) maahanmuuttajan erityistuesta annetun lain (1192/2002) mukaista maahanmuuttajan erityistukea.
9 §
Sairauspäiväraha enimmäisajan jälkeen
Edellä 1 momentissa tarkoitettuun työkykyisyysaikaan rinnastetaan aika, jolta vakuutettu on saanut Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain tai työeläkelakien mukaista kuntoutusrahaa, osakuntoutusrahaa tai kuntoutusavustuksena maksettavaa kuntoutusrahaa taikka ansionmenetyskorvausta tapaturmavakuutuslain, liikennevakuutuslain tai sotilasvammalain kuntoutusta koskevien säännösten nojalla taikka jona vakuutettu on ollut työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa taikka osallistunut työttömyysturvalain 10 luvussa tarkoitettuun omaehtoiseen opiskeluun tai julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) mukaiseen toimenpiteeseen. Työkykyisyysaikaan rinnastetaan myös aika, jona henkilö on ollut oikeutettu työttömyysturvalain mukaiseen etuuteen työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla. Sitä vastoin aikaa, jolta vakuutettu on saanut kansaneläkelain 12 §:n 1 momentissa tarkoitettua työkyvyttömyyseläkettä tai työeläkelakien mukaista täyttä työkyvyttömyyseläkettä, ei rinnasteta 1 momentissa tarkoitettuun työkykyisyysaikaan.
11 luku
Päivärahaetuuksien määrä
2 §Työtulo
Edellä 1 momentin 1 kohdan mukaisena päivärahan perusteena olevana palkkana pidetään ennakkoperintälain (1118/1996) 13 §:ssä tarkoitettua ennakonpidätyksen alaista palkkaa, palkkiota ja korvausta, urheilijan palkkiota, rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain (627/1978) 4 §:ssä tarkoitettua palkkaa ja mainitun lain 3 §:ssä tarkoitettua esiintyvän taiteilijan sekä urheilijan henkilökohtaista korvausta, tuloverolain 77 §:ssä tarkoitetusta ulkomaantyötulosta rahana maksettavaa osaa, vakuutuskassalaissa (1164/1992) tarkoitetun sairauskassan maksamaa täydennyspäivärahaa ja työsuhteessa saatuja palvelurahoja.
Palkkana ei kuitenkaan pidetä:
8) työ- tai virkasuhteeseen perustumattomia luento- ja esitelmäpalkkioita, kokouspalkkioita ja hallintoelimen jäsenyydestä saatuja palkkioita, jos palkkion perusteella ei henkilöön sovellettavien työeläkelakien mukaan tarvitse maksaa työntekijän eläkemaksua;
5 §
Työtulosta tehtävät tulonhankkimisvähennykset
Yrittäjän eläkelain ja maatalousyrittäjän eläkelain mukaisesta työtulosta ei vähennetä tulonhankkimismenoja.
Työntekijän eläkelain 72 §:n mukaisesta palkasta vähennetään vain tuloverolain 95 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu tulonhankkimisvähennys.
6 §Sairaus- ja vanhempainpäiväraha ja erityishoitoraha edeltävän etuuden perusteella
Sairaus- ja vanhempainpäiväraha ja erityishoitoraha on vähintään kuntoutusrahan suuruinen, jos vakuutettu on etuuskauden alkamista edeltävien kuuden kuukauden aikana saanut Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain mukaista kuntoutusrahaa. Jos vakuutettu on saanut vastaavana aikana työeläkelakien mukaista kuntoutusrahaa, osakuntoutusrahaa tai kuntoutusavustuksena maksettavaa kuntoutusrahaa, sairaus- ja vanhempainpäiväraha ja erityishoitoraha on vähintään vakuutetulle suoritetun kuntoutusrahan kuukausimäärän kahdeskymmenesviidesosa. Tällöin ei kuitenkaan oteta huomioon Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 32 §:n 2 momentin mukaan määräytyneestä kuntoutusrahasta sitä osuutta, jolla se ylittää sen määrän, joka vastaavassa tilanteessa olisi määritelty mainitun lain 32 §:n 1 momentin mukaan kuntoutusrahan määräksi, eikä mainitun lain 33 §:n 1 momentissa tarkoitettua 10 prosentin korotusta eikä työeläkelakien mukaista 33 prosentin korotusta.
10 §
Eläkkeen vaikutus vanhempainpäivärahan määrään
Vanhempainpäiväraha maksetaan vähimmäismäärän suuruisena, jos vakuutettu saa vanhuuseläkettä tai varhennettua vanhuuseläkettä, työttömyyseläkettä tai täyttä työkyvyttömyyseläkettä kansaneläkelain 12 §:n 1 momentin, työeläkelakien, liikennevakuutuslain tai tapaturmavakuutuslain perusteella.
18 luku
Sairausvakuutusrahasto ja vakuutusmaksut
16 §Rajoitetusti verovelvollisen palkkatulo maksuperusteena
Jos vakuutettu on rajoitetusti verovelvollinen, sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun ja päivärahamaksun määräytymisen ja suorittamisen perusteena käytetään palkkatulon osalta rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 4 §:ssä tarkoitettua palkkaa ja esiintyvän taiteilijan sekä urheilijan henkilökohtaisen korvauksen osalta kyseisen lain 3 §:ssä tarkoitettua henkilökohtaista korvausta, jollei 18 §:n 2 momentista muuta johdu.
17 §
Ulkomaantyötulo maksuperusteena
Tuloverolain 77 §:ssä tarkoitetusta ulkomaantyötulosta rahana maksettava osa otetaan huomioon sairausvakuutuksen sairaanhoito- ja päivärahamaksun perusteeksi pantavaa tulon yhteismäärää vahvistettaessa, jollei 18 §:n 1 momentista muuta johdu. Ulkomaantyötulosta rahana maksettavaan osaan ei lueta työnantajan maksamia työstä johtuvia kustannusten korvauksia siltä osin kuin ne ovat tuloverolain tai sen nojalla annettujen säännösten mukaan verovapaita.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.
Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2008 suoritettavaan sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksuun ja päivärahamaksuun. Ennakonpidätys toimitetaan kuitenkin tämän lain voimaan tullessa voimassa olevan sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun ja päivärahamaksun perusteella, kunnes vuoden 2008 ennakonpidätysperusteet tulevat voimaan.
Tätä lakia sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 2008 ja sen jälkeen maksettavan palkan perusteella suoritettavan työnantajan sairausvakuutusmaksuun.
Sen estämättä, mitä tämän lain 11 luvun 2 §:ssä säädetään, päivärahan perusteena olevaan työtuloon sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jos työkyvyttömyys tai oikeus etuuteen alkaa ennen 1 päivää tammikuuta 2010.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
2.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan työnantajan sosiaaliturvamaksusta 4 päivänä heinäkuuta 1963 annetun lain (366/1963) 4 §:n 2 ja 3 momentti, sellaisena kuin niistä 2 momentti on laissa 1114/2005 ja 3 momentti laissa 1263/2006, seuraavasti:
4 §Palkalla tarkoitetaan tässä laissa:
1) ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettua ennakonpidätyksen alaista palkkaa, palkkiota ja korvausta sekä urheilijan palkkiota, vakuutuskassalaissa tarkoitetun sairauskassan maksamaa täydennyspäivärahaa ja työsuhteessa saatuja palvelurahoja;
2) tuloverolain (1535/1992) 77 §:ssä tarkoitetusta ulkomaantyötulosta rahana maksettavaa osaa;
3) rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 4 §:ssä tarkoitettua palkkaa ja 3 §:ssä tarkoitettua taiteilijan tai urheilijan henkilökohtaiseen toimintaan perustuvaa korvausta;
4) ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta annetun lain 10 §:ssä tarkoitettua palkkaa;
5) Pohjoismaiden investointipankin ja Pohjoismaiden projektivientirahaston palveluksessa olevien henkilöiden verottamisesta annetun lain (562/1976) 2 §:ssä tarkoitettua palkkaa.
Palkkana ei kuitenkaan pidetä:
1) sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentissa mainittuja eriä;
2) toimitusjohtajan palkkiota, jos toimitusjohtaja on yrittäjän eläkelain (1272/2006) tai maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006) mukaisesti vakuutettu;
3) avoimen yhtiön yhtiömiehen ja kommandiittiyhtiön yhtiömiehen nostamaa palkkaa, jos yhtiömies on yrittäjän eläkelain tai maatalousyrittäjän eläkelain mukaisesti vakuutettu.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.
Tätä lakia sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 2008 ja sen jälkeen maksettavan palkan perusteella suoritettavaan työnantajan sosiaaliturvamaksuun.
Helsingissä 13 päivänä syyskuuta 2007
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Sosiaali- ja terveysministeri
Liisa Hyssälä