Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 243/2006
Hallituksen esitys Eduskunnalle rajat ylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin, rajat ylittävän rikollisuuden ja laittoman muuttoliikkeen torjumiseksi tehdyn sopimuksen (Prümin sopimus) hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä eräiksi muiksi siihen liittyviksi laeiksi

HaVM 36/2006

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että Eduskunta hyväksyisi rajat ylittävän yhteistyön tehostamiseksi erityisesti terrorismin, rajat ylittävän rikollisuuden ja laittoman muuttoliikkeen torjumiseksi tehdyn sopimuksen eli niin sanotun Prümin sopimuksen.

Prümin sopimus on Belgian, Saksan, Espanjan, Ranskan, Luxemburgin. Alankomaiden ja Itävallan välinen sopimus, joka allekirjoitettiin 27 päivänä toukokuuta 2005. Sopimuksen tarkoituksena on tehostaa sopimuspuolten viranomaisten rajat ylittävää yhteistyötä erityisesti terrorismin, rajat ylittävän rikollisuuden ja laittoman muuttoliikkeen torjumiseksi. Sopimus sisältää DNA-, sormenjälki- ja ajoneuvorekisteritietojen vaihtamista, rajat ylittävää operatiivista yhteistyötä sekä terrorismin ja laittoman muuttoliikkeen torjumista koskevia määräyksiä. Lisäksi sopimuksessa on tietosuojaa koskevia määräyksiä.

Prümin sopimus on tullut 50 artiklan mukaisesti kansainvälisesti voimaan 1 päivänä marraskuuta 2006 Espanjan ja Itävallan välillä. Muiden sopimuksen allekirjoittaneiden sopimuspuolten osalta sopimus tulee voimaan 90 päivän kuluttua sopimuksen ratifiointi- tai hyväksymisasiakirjan tallettamisesta. Suomi sitoutuisi sopimukseen tallettamalla liittymisasiakirjan tallettajana toimivan Saksan liittotasavallan hallituksen huostaan kun eduskunta on hyväksynyt sopimuksen. Suomen osalta sopimus tulisi voimaan 90 päivän kuluttua liittymisasiakirjan tallettamisesta.

Sopimuksella pyritään tehostamaan sen kattamiin rikollisuuden muotoihin liittyvää rajat ylittävää tietojen vaihtoa ja yhteistyötä. Sopimuksella tehostetaan tietojenvaihtoa erityisesti poliisin ylläpitämistä henkilörekistereistä. Sopimuksen periaatteena on, että rekistereiden sisällöstä ja tallettamisperiaatteista säädetään kunkin sopimuspuolen kansallisessa lainsäädännössä eikä sillä pyritä harmonisoimaan näitä periaatteita. Sopimus liittyy kaikilta osin Euroopan unionissa tehtävään tai suunniteltuun yhteistyöhön. Se toteuttaa käytännössä sopimuspuolten välillä vuoden 2004 Haagin ohjelman mukaista ns. saatavuusperiaatetta. Sopimuksen mukaan kaikilla EU:n jäsenvaltioilla on mahdollisuus liittyä siihen. Sopimukseen on kirjattu määräys sen tuomisesta osaksi EU:ta. EU:n säädöksillä on myös sopimuksen määräyksiin nähden etusija nimenomaisen sopimusmääräyksen nojalla.

Esitykseen sisältyy myös lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä sopimuksen soveltamisesta. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella samanaikaisesti kuin Prümin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ampuma-aselakia, poliisilakia, henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettua lakia, ajoneuvorekisteristä annettua lakia, rikoslakia sekä ulkomaalaislakia. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin Prümin sopimus tulee Suomen osalta voimaan, minkä vuoksi niiden voimaantuloajankohdasta säädettäisiin tasavallan presidentin asetuksella.


YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Esitys sisältää ehdotuksen Prümissä, Saksassa 27 päivänä toukokuuta 2005 Belgian, Saksan, Espanjan, Ranskan, Luxemburgin, Alankomaiden ja Itävallan allekirjoittaman sopimuksen rajat ylittävän yhteistyön tehostamiseksi erityisesti terrorismin, rajat ylittävän rikollisuuden ja laittoman muuttoliikkeen torjumiseksi, jäljempänä Prümin sopimus, hyväksymisestä ja voimaansaattamisesta. Sopimuksen tarkoituksena on syventää sopimuspuolien välillä yhteistyötä rajat ylittävässä yhteistyössä. Sopimus tuli kansainvälisesti voimaan 1 päivänä marraskuuta 2006 Espanjan ja Itävallan välillä. Saksan osalta sopimus tulee voimaan 23 päivänä marraskuuta 2006. Prümin sopimuksen sopimuspuolet neuvottelevat sopimuksen 44 artiklan mukaisia täytäntöönpanosopimuksia. Niitä ei ole vielä allekirjoitettu. Käytettävissä olevien tietojen mukaan Suomen lisäksi EU:n jäsenvaltioista ainakin Italia, Portugali ja Slovenia valmistelevat liittymistä sopimukseen.

Prümin sopimuksen keskeiset periaatteet ja yhteistyömuodot vaikuttavat Euroopan unionin puitteissa käytäviin saatavuusperiaatteen toteuttamista koskeviin neuvotteluihin. Liittymällä sopimukseen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa Suomi kykenisi vaikuttamaan yhteistyön edelleen kehittämiseen.

Prümin sopimus on oikeudelliselta muodoltaan tavanomainen kansainvälinen sopimus. Sopimuksen mukaan kaikilla EU:n jäsenvaltioilla on mahdollisuus liittyä siihen. Sopimus kehittää osittain Schengenin säännöstöä. Jos kyseessä olisi EU-instrumentti Norja, Islanti ja Sveitsi pääsisivät mukaan soveltamaan sitä, koska ne ovat Schengen-yhteistyön osapuolia. Nyt kuitenkin osallistua voivat vain EU:n jäsenvaltiot.

Sopimukseen sisältyvät toimet kuuluvat Euroopan unionin tai Euroopan yhteisön toimialaan. Sopimusta ei ole valmisteltu unionin rakenteissa, esimerkiksi perussopimusten tiiviimpää yhteistyötä koskevien määräysten mukaisesti, vaan perinteisen kansainvälisen sopimuksen tavoin hallitustenvälisesti. Sopimuksen valmisteluprosessi ei ole tähän saakka vastannut Suomen pyrkimystä kehittää EU:n piirissä mahdollisesti tapahtuvaa tiiviimpää yhteistyötä mahdollisimman yhtenäisenä sekä perussopimusten tarjoamissa puitteissa. Valtioneuvosto on asian valmistelun yhteydessä arvioinut, että tästä huolimatta Suomen tulee liittyä sopimukseen, koska sen avulla kyetään tehostamaan Suomen kansainvälistä viranomaisyhteistyötä sopimuksen kattamilla alueilla.

EU:n säädöksillä on sopimuksen määräyksiin nähden etusija sopimuksen 47 artiklan 1 kohdan nojalla. Mikäli EU:ssa sopimuksen tekemisen jälkeen hyväksytään säännöstöä sopimuksen kattavalta alalta, sopimuksen määräykset kumoutuvat tai niitä muutetaan vastaamaan EU:n säännöksiä. Tarkoituksena on myös, että kolmen vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulosta tehdään aloite sen määräysten saattamiseksi osaksi EU:n oikeusjärjestystä. Komissio on pidetty ajan tasalla neuvotteluprosessin kulusta. Myös edellä mainittu aloite on tarkoitus tehdä yhteistyössä komission kanssa. Suomi tukee sopimuksen saattamista mahdollisimman pikaisesti osaksi EU:n oikeusjärjestystä.

2. Nykytila

Yleistä

Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat unionisopimuksen 29 artiklassa sitoutuneet tekemään kattavaa yhteistyötä ehkäisemällä ja torjumalla järjestäytynyttä tai muuta rikollisuutta, erityisesti terrorismia, ihmiskauppaa ja lapsiin kohdistuvia rikoksia, laitonta huumausainekauppaa ja laitonta asekauppaa, lahjontaa ja petoksia. Poliisiyhteistyön avulla pyritään tehostamaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten operatiivista yhteistyötä rikosten ehkäisemisessä, paljastamisessa ja tutkinnassa. Lisäksi unionisopimuksen mukaan tehdään yhteistyötä tähän rikollisuuteen liittyvien

tietojen keräämisessä, tallettamisessa, käsittelyssä, analysoinnissa ja vaihdossa.

Näiden unionisopimuksen periaatteiden konkretisoinnista sovittiin viimeksi vuonna 2004 Haagin ohjelmassa, kun päätettiin ns. saatavuusperiaatteen toteuttamisesta Euroopan unionissa. Haagin ohjelman mukaan unionissa tulisi 1 päivästä tammikuuta 2008 alkaen soveltaa saatavuusperiaatetta, millä tarkoitetaan sitä, että koko unionin alueella jäsenvaltion lainvalvontaviranomainen, joka tarvitsee tietoa työtehtäviensä suorittamiseen, voi saada sen toisesta jäsenvaltiosta ja että toisessa jäsenvaltiossa sijaitseva lainvalvontaviranomainen, jonka hallussa tieto on, antaa sen käyttöön mainittua tarkoitusta varten ottaen huomioon tässä jäsenvaltiossa vireillä olevan tutkinnan vaatimukset.

Saatavuusperiaatteen mukaan tietoja voidaan vaihtaa vain lakisääteisten tehtävien suorittamista varten. Lisäksi vaihdettavan tiedon eheys on taattava, tietolähteitä on suojeltava ja tietojen luottamuksellisuus on varmistettava tietojenvaihdon kaikissa vaiheissa ja vaihdon jälkeen. Saatavuusperiaatteen toteutumista unionin yhteistyössä käsitellään jäljempänä luvussa 6 (Muut esitykseen vaikuttavat seikat).

Rikosten estämiseen ja selvittämiseen liittyvästä kansainvälisestä tietojen vaihdosta ja operatiivisesta yhteistyöstä eri valtioiden lainvalvonta- ja oikeusviranomaisten välillä määrätään tyypillisesti joko kahdenvälisissä sopimuksissa, joita Suomi on tehnyt yhteistyön kannalta tärkeiden valtioiden kanssa, tai monenvälisissä sopimuksissa, joiden avulla saadaan samalla kertaa sidottua useita eri valtioita yhteistyöhön ja laajennettua sopimusverkoston alaa. Sopimusten muodostamaa verkostoa täydentää kansallinen lainsäädäntö, esimerkiksi jäljempänä mainittu laki kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa (4/1994, jäljempänä kansainvälinen rikosoikeusapulaki).

Esimerkkeinä monenvälisistä kansainvälisistä sopimuksista voidaan mainita Euroopan neuvoston oikeusapusopimus vuodelta 1959 (SopS 30/1981), EU:n vuoden 2000 oikeusapusopimus (SopS 57/2004, jäljempänä MLA), EU:n jäsenvaltioiden tullihallintojen keskinäinen avunantoa ja yhteistyötä koskeva yleissopimus(SopS 148/2004, jäljempänä Napoli II -yleissopimus) sekä Yhdistyneiden kansakuntien piirissä tehty järjestäytyneen järjestäytyneen rikollisuuden vastainen yleissopimus (SopS 20/2004, jäljempänä Palermon yleissopimus). Kaikissa sopimuksissa lähtökohta on tietojen antaminen pyynnöstä, joskin niissä on lisäksi määräyksiä oma-aloitteisesta tietojen antamisesta. Sopimuksissa on myös määräykset siitä, millä edellytyksillä tietojen antamisesta voidaan kieltäytyä. Tietojen vaihtamisesta rikoksen estämiseksi ja selvittämiseksi on määräyksiä myös useissa voimassaolevissa kahdenvälisissä rikostorjuntasopimuksissa, joissa Suomi on osapuolena. Lisäksi EU-lainsäädännössä säädetään tietojen vaihdosta viranomaisten välillä Schengenin yleissopimuksessa sekä sen perusteella annetuissa säännöksissä (jäljempänä Schengenin säännöstö), jotka siirrettiin osaksi Euroopan unionia 1 päivänä toukokuuta 1999 voimaan tulleella Amsterdamin sopimuksella.

Rajojen yli tapahtuvasta operatiivisesta toiminnasta määrätään muun muassa Schengenin säännöstössä, Napoli II - yleissopimuksessa ja vuoden 2000 EU:n oikeusapusopimuksessa. Näiden sopimusten rajat ylittäviä toimia koskevat määräykset liittyvät pääosin tilanteisiin, joissa on käsillä rikoksen tekemisen jälkeinen tilanne. Esimerkiksi Schengenin säännöstö ja Napoli II yleissopimus sisältävät samankaltaiset määräykset rajojen yli tapahtuvasta takaa-ajosta ja tarkkailusta. MLA:ssa ja Napoli II yleissopimuksessa puolestaan on määräykset peitetoiminnasta.

Keskeisin sovellettavaksi tuleva laki kansainvälistä oikeusapua pyydettäessä ja annettaessa on kansainvälinen rikosoikeusapulaki. Suurin osa tämän lain säännöksistä koskee sellaisia tilanteita, joissa Suomelta pyydetään oikeusapua. Silloin, kun Suomi pyytää oikeusapua ulkomailta, ei yleensä ole riittävää, että Suomen viranomaiset soveltavat ainoastaan kansainvälistä rikosoikeusapulakia, vaan tällöin viranomaiset joutuvat toimimaan paljolti Suomea velvoittavien sopimusten nojalla.

Pakkokeinolaki

Henkilötuntomerkkien ottamisesta säädetään pakkokeinolain (646/2003) 6 luvun 4 §:ssä. Sen mukaan poliisimies saa ottaa rikoksesta epäillystä henkilöstä tunnistamista, rikoksen selvittämistä ja rikoksentekijäin rekisteröintiä varten sormen-, käden- ja jalanjäljet, käsiala- ja ääninäytteen, valokuvan sekä tuntomerkkitiedot (henkilötuntomerkit). Painavista rikostutkinnallisista syistä poliisimies saa ottaa tunnistamista ja rikoksen selvittämistä varten henkilötuntomerkit myös muusta kuin rikoksesta epäillystä, jos asia koskee rikosta, josta säädetty ankarin rangaistus on enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta. Muun kuin rikoksesta epäillyn henkilötuntomerkkejä ei saa käyttää muun kuin tutkittavan rikoksen selvittämiseen. Niitä ei myöskään saa säilyttää tai rekisteröidä muuta tarkoitusta varten.

DNA-tunnisteiden määrittämisestä ja tallettamisesta säädetään pakkokeinolain 6 luvun 5 §:ssä. Sen mukaan rikoksesta epäillylle saadaan tehdä DNA-tunnisteen määrittämistä varten tarpeellinen henkilönkatsastus, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta. DNA-tunniste saadaan poliisilain (493/1995) 1 §:n 1 momentissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi tallettaa poliisin henkilörekisteriin. DNA-tunniste saadaan tallettaa poliisin henkilörekisteriin myös henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annetun lain (579/2005) 8 §:n 3 momentin 6 kohdan nojalla. Poliisin henkilörekisteriin ei saa tallettaa DNA-tunnistetta, joka sisältää tietoa rekisteröitävän muista henkilökohtaisista ominaisuuksista kuin sukupuolesta. DNA-tunnisteiden poistamisesta rekisteristä säädetään laissa henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa (761/2003), jäljempänä poliisirekisterilaki.

Kyseinen pakkokeinolain säännös koskee ainoastaan rikoksesta epäillyn DNA- tunnistetta. Muiden kuin rikoksesta epäiltyjen DNA-tunnisteen määrittämisestä säätää pakkokeinolain 5 luvun 11 §:n 2 momentti. Kyseisen lainkohdan mukaan, jos on tehty rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, saadaan DNA-tunnisteen määrittämiseksi tai muun vastaavan tutkinnan suorittamiseksi tarpeellinen henkilönkatsastus tehdä henkilöille, joita ei epäillä kyseisestä rikoksesta, jos tutkinnalla on erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle sen vuoksi, että rikoksen selvittäminen olisi mahdotonta tai olennaisesti vaikeampaa käyttämällä tutkinnan kohteiden oikeuksiin vähemmän puuttuvia keinoja. DNA-tunniste sekä muut vastaavat tutkintatulokset on hävitettävä ja säilytetyt näytteet tuhottava, kun asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai jätetty sillensä. Poliisirekisterilaki ei mahdollista muun kuin rikoksesta epäillyn DNA-tunnisteen tallettamista poliisiasiain tietojärjestelmän tuntomerkkitietoihin DNA-tunnisteen määrittämistä varten tarpeellinen henkilönkatsastus kuuluu kansainvälisen rikosoikeusapulain 23 §:n 1 momentissa mainitun etsinnän piiriin.

Kansainvälinen rikosoikeusapulaki

Laki on kansainvälistä rikosoikeusapua koskeva yleislaki, joka sisältää lähinnä kansallisille viranomaisille asetettuja velvollisuuksia kansainvälisiä oikeusapupyyntöjä täytäntöön pantaessa. Laki sisältää säännökset asiakirjojen tiedoksiannosta, todisteiden hankkimisesta, pakkokeinojen käyttämisestä, syytetoimenpiteisiin ryhtymisestä, rikosrekisteritietojen luovuttamisesta sekä muusta rikosasian käsittelyä varten tarvittavasta oikeusavusta. Lain lähtökohtana on se, että Suomen viranomaiset voivat antaa toisen valtion viranomaisille oikeusapua, vaikka Suomen ja apua pyytäneen valtion välillä ei olisi voimassa valtiosopimusta. Laissa on myös säännös (30 §), jonka mukaan lain säännösten estämättä kansainvälistä oikeusapua rikosasioissa annetaan myös siten kuin oikeusavun antamisesta on erikseen sovittu tai säädetty eli rikosoikeusapulakia ja kansainvälisiä sopimuksia sovelletaan rinnakkain toistensa kanssa.

Kansainvälisen rikosoikeusapulain 15 § edellyttää, että pakkokeinoja voidaan käyttää pyynnön täytäntöön panemisessa ainoastaan, jos se olisi mahdollista vastaavassa kansallisessa tapauksessa. Edellytetään siis kaksoisrangaistavuutta.

Laki yhteisistä tutkintaryhmistä

Toimivaltainen esitutkintaviranomainen voi tämän yhteisistä tutkintaryhmistä annetun lain (1313/2002) nojalla perustaa toisen valtion toimivaltaisen viranomaisen kanssa yhteisen tutkintaryhmän rikoksen esitutkinnan toimittamiseksi. Tutkintaryhmä voidaan perustaa vaikeiden ja vaativien tutkimusten yhteyteen, joka koskettaa vähintään kahta valtiota. Tutkintaryhmä toimii kohdevaltion viranomaisten johdolla ja vastuulla. Yhteisistä tutkintaryhmistä saatava hyöty näkyy muun muassa tilanteessa, jossa ryhmä toimii vieraassa valtiossa ja siellä on tarpeen tehdä toimenpiteitä. Toimenpiteet on kyseisen kohdemaan ryhmään asettaman jäsenen pyynnöstä tehtävä samoin edellytyksin, kuin ne toteutettaisiin, jos teko olisi tehty kyseisessä maassa vastaavissa olosuhteissa. Toisin sanoen erillistä oikeusapupyyntöä ei tarvita.

Henkilötietojen luovuttamista ulkomaille koskeva kansallinen lainsäädäntö

Prümin sopimus koskee poliisin rekistereistä poliisiasiain tietojärjestelmän tuntomerkkitietoja DNA- ja sormenjälkitietojen osalta, sekä liikenne- ja viestintäministeriön alaisen ajoneuvohallintokeskuksen ajoneuvorekisteritietoja. Myös rajavartiolaitoksen hankkimat tuntomerkit talletetaan kyseiseen poliisin rekisteriin (henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annetun lain 8 § 3 momentti 6 kohta). Koska DNA- ja sormenjälkitietojen kohdalla tarkoituksena on toteuttaa viitetietojärjestelmään perustuva tiedonhaku, varsinaisten henkilötietojen saamiseen tarvitaan jatkossakin kansainvälisiä oikeusapusopimuksia.

Poliisirekisterilaissa säädetään poliisin rekisterissä olevien henkilötietojen luovuttamisesta ulkomaille. Poliisirekisterilaki on luonteeltaan yleislaki, jota sovelletaan rinnakkain sanottujen edellä sanottujen sopimusten kanssa tai yksinään, ellei sopimuspohjaa ole jonkin valtion kanssa. Rajavartiolaitoksen osalta vastaavat säännökset ovat laissa henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa. Tullilaitoksen osalta tietojen ulkomaille luovuttamista koskevia säännöksiä on tullilain 25-28 §:ssä. Tietojen ulkomaille luovuttamista koskevia säännöksiä on myös kansainvälisen rikosoikeusapulain 25 a §:n 1 momentissa, viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 30 §:ssä ja henkilötietolain (532/1999) 5 luvussa.

Poliisirekisterilain 37 §:n mukaan poliisi saa luovuttaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueella ja Euroopan talousalueella poliisiviranomaiselle ja muulle viranomaiselle, jonka tehtäviin kuuluu yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen tai rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen, poliisilain 1 §:n 1 momentissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi perustetun poliisin henkilörekisterin tietoja, jos tiedot ovat välttämättömiä kyseisten tehtävien suorittamiseksi. Tiedot saadaan luovuttaa salassapitosäännösten estämättä myös teknisen käyttöyhteyden avulla tai konekielisessä muodossa. Rajavartiolaitoksen osalta vastaava säännös on henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annetun lain 38 §:ssä.

Ajoneuvoliikennerekisteristä annetussa laissa (541/2003, jäljempänä ALR-laki), ajoneuvoliikennerekisterin tietojen luovuttamisesta viranomaiskäyttöön säädetään erikseen julkisten tietojen (ALR-lain 15 §) ja salassa pidettävien tietojen (ALR-lain 17 §) osalta. ALR-lain 15 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaan rekisterin tietoja voidaan luovuttaa ETA-valtion viranomaisille, Euroopan yhteisön komissiolle ja kansainvälisissä sopimuksissa tarkoitetuille viranomaisille yhteisön lainsäädännöstä tai Suomea sitovista kansainvälisistä sopimuksista johtuvien velvoitteiden hoitamista varten. Salassa pidettävien rekisteritietojen osalta ALR-lain 17 §:n 1 momentin 11 kohdan mukaan tietoja voidaan luovuttaa Ahvenanmaan maakunnan ja toisen ETA-valtion ajoneuvojen tai ajokorttien rekisteröintitehtäviä hoitavalle tai niihin liittyviä valvontatehtäviä hoitavalle viranomaiselle ajoneuvojen ja ajokorttien rekisteröintitehtävien, valvontatoimien ja luovuttamiseen liittyvien toimenpiteiden suorittamiseksi.

ALR-lain 16 §:n mukaan viranomaisilla on oikeus tietojen edelleen luovuttamiseen, jos luovuttaminen perustuu lakiin, Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen velvoitteeseen tai Euroopan yhteisön lainsäädäntöön. Poliisilla on lisäksi oikeus luovuttaa edelleen tietoja ajo-oikeudesta, ajokorteista, moottorikäyttöistä tai hinattavaa ajoneuvoa kuljetettaessa tehdyksi epäillyistä tai tehdyistä rikoksista, ajokielloista ja ajoneuvoista toisen valtion poliisi- ja oikeusviranomaisille sekä kansainvälistä rikostorjuntaa suorittaville viranomaisjärjestöille.

Ulkomaisen virkamiehen rikosoikeudellinen asema

Rikosoikeudellinen virkavastuu on rikoslain (39/1889) 40 luvun 12 §:n 3 momentin mukaan ulotettu koko laajuudessaan ulkomaiseen virkamieheen, joka toimii Suomen alueella kansainvälisen sopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen nojalla tarkastus-, tarkkailu-, takaa-ajo- tai esitutkintatehtävissä. Mainitut ulkomaiset virkamiehet rinnastetaan kotimaisiin virkamiehiin myös silloin, kun virkamiehiä vastustetaan tai heihin kohdistetaan rikoksia. Heihin kohdistuviin tekoihin sovelletaan mm. virkamiehen väkivaltaista vastustamista, niskoittelua ja virkavallan anastusta koskevia rikoslain säännöksiä (RL 17:20). Heihin virkatoimessa tai virkatoimen vuoksi kohdistunut tahallinen surmaaminen voidaan katsoa murhaksi (RL 21:18). Itse ulkomaisen virkamiehen käsite on sinällään kattava (RL 40 luvun 11 §:n 4 kohta).

Yhteiset palautustoimenpiteet

Prümin sopimuksen yhteisten palautuslentojen järjestämistä koskevat määräykset perustuvat voimassa olevaan yhteisön lainsäädäntöön (neuvoston päätös 2004/573/EY yhteisten palautuslentojen järjestämisestä sekä neuvoston direktiivi 2003/110/EY avustamisesta lentoteitse tapahtuvissa palautuksissa). Yhteisistä palauttamistoimenpiteistä maanteitse ei toistaiseksi ole säädetty EU:n tasolla.

Asiakirja-asiantuntijat

Maahanmuuttoa koskevasta yhteistyöstä on määrätty neuvoston asetuksella (EY) No 37/2004 (19.2.2004) maahanmuuttoalan yhteistyöverkoston perustamisesta (OJ L 64, 2.3.2004). Kyseisen asetuksen mukaan maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt solmivat ja pitävät yllä yhteyksiä vastaanottavan maan viranomaisiin edistääkseen laittoman maahanmuuton ehkäisemistä ja torjumista, laittomien maahanmuuttajien paluuta ja laillisen maahanmuuton hallintoa. Yhteyshenkilöt keräävät tietoa joko operatiivisen ja/tai strategisen tason käyttöön muun muassa laittomista maahanmuuttovirroista ja reiteistä. Jäsenvaltiot ilmoittavat muille jäsenvaltioille, neuvostolle ja komissiolle lähettämistään yhteyshenkilöistä ja näiden tehtävistä. Näin muut jäsenvaltiot voivat ilmaista kiinnostuksensa yhteyshenkilön lähettämistä koskevan yhteistyösopimuksen tekemiseen. Jäsenvaltioiden tulee huolehtia siitä, että samassa kolmannessa maassa tai samalla alueella työskentelevät yhteyshenkilöt muodostavat keskenään yhteistyöverkostoja ja järjestävät tarvittaessa yhteistyötilaisuuksia ja koulutuksia jäsenvaltioiden alueella olevien ulkomaanedustustojen henkilöstölle. Neuvoston asetuksessa ei nimenomaisesti mainita, että yhteyshenkilöiden tehtävänä olisi myös kuljetusyhtiöiden ja sijaintimaan rajantarkastusviranomaisten neuvonta ja koulutus.

Rikosten estämistä ja selvittämistä koskevat kansainväliset sopimukset

Keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskeva Euroopan neuvoston oikeusapusopimus vuodelta 1959 on kattavin oikeusapusopimus Euroopan alueella ja sen ovat saattaneet voimaan lähes kaikki Euroopan neuvoston jäsenvaltiot. Sopimuspuolet ovat tässä sopimuksessa sitoutuneet antamaan toisilleen yleissopimuksen mukaisissa tilanteissa mahdollisimman laajasti keskinäistä oikeusapua ryhdyttäessä toimenpiteisiin rikoksen johdosta, jos asian käsittely kuuluu pyynnön esittäneen osapuolen oikeusviranomaisten toimivaltaan. MLA täydentää edellä mainittua eurooppalaista yleissopimusta ja helpottaa sen soveltamista EU:n jäsenvaltioiden välillä. MLA sisältää määräykset myös sopimuspuolen viranomaisen oikeudesta suorittaa peitetutkintaa toisen sopimuspuolen alueella. Myös Napoli II -yleissopimus ja Schengenin säännöstö sisältävät keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevia määräyksiä.

Suomella on myös voimassa olevat rajatulliyhteistyösopimukset Ruotsin (SopS 2/1963) ja Norjan (SopS 37/1969) kanssa, joiden mukaisesti tulliviranomaiset voivat suorittaa valvontavyöhykkeellä, toisen sopimuspuolen alueella, toimenpiteitä. Ruotsin kanssa solmitun rajatulliyhteistyösopimuksen perusteella tulliviranomaiset voivat muun muassa suorittaa tullivalvontaa toisen osapuolen alueella kolmen kilometrin päähän valtakuntien rajasta ulottuvalla valvontavyöhykkeellä sekä käyttää myös toisen valtion lainsäädännön mukaisia pakkokeinoja sillä edellytyksellä, että ne ovat kummankin valtion lainsäädännön mukaisia ja että kyseinen tutkinta liittyy välittömästi salakuljetusrikokseen tai sellaisen yrittämiseen.

Kahdenvälisiä rikostorjuntasopimuksia Suomella on seitsemän valtion kanssa: Viro (SopS 58/1995), Latvia (SopS 8/1997), Liettua (SopS 72/1997), Puola (SopS 70/2003), Unkari (SopS 66/2003), Venäjä (SopS 12/1994) ja Turkki (SopS 139/2004). Nämä sopimukset soveltuvat ensinnäkin tiedusteluvaiheen toimintaan ja niitä voidaan soveltaa kaikenlaisiin rikoksiin. Kieltäytymisperusteisiin voidaan kuitenkin vedota, jos kyseessä on poliittinen rikos tai tietynlainen sotilasrikos. Sopimuksia voidaan käyttää myös oikeusavun pyytämiseen ja antamiseen. Sopimukset ovat olleet käytännössä tehokkaita ja joustavia.

Edellä mainittujen säännösten lisäksi yhteisiä tutkintaryhmiä koskevassa puitepäätöksessä ja sitä koskevassa kansallisessa laissa (1313/2002) on säädetty ehdoista, joilla toisen jäsenvaltion viranomainen voi toimia Suomen alueella.

Napoli II -yleissopimus ja Schengenin säännöstö sisältävät määräykset rajojen yli tapahtuvista toimenpiteistä, jotka ovat luonteeltaan operatiivisia. Napoli II -yleissopimuksen mukaan rajojen yli tapahtuvat välitön takaa-ajo, rajojen yli tapahtuva valvonta, valvottu läpilasku, peitetutkinta ja yhteiset erityistutkimusryhmät ovat sallittuja vain silloin, kun on kyse rikoksista, jotka koskevat laitonta huumausaineiden ja eräiden muiden kiellettyjen tavaroiden sekä huumausaineiden valmistamisessa käytettävien aineiden kauppaa, rajan yli tapahtuvaa verollisten tavaroiden kauppaa, jolla pyritään kiertämään veroja ja saamaan perusteettomia maksuja julkisista varoista, jos yhteisön tai jäsenvaltion talousarvioon kohdistuva taloudellinen rasitus on huomattava, taikka muuta yhteisön tai kansallisissa tullilainsäädännöissä kiellettyjen tavaroiden kauppaa. Takaa-ajo ja tarkkailu ovat mahdollisia vain, jos kyse on tietyistä yleissopimuksessa luetelluista, luovutuksen mahdollistavista rikoksista. Schengenin säännöstössä ennalta esitetyn oikeusapupyynnön perusteella tapahtuva tarkkailu on sidoksissa niihin rikoksiin, joista voi seurata rikoksentekijän luovuttaminen, kun taas kiireellisissä tapauksissa ilman ennakkolupaa tapahtuva rajan ylittävä tarkkailu on mahdollista ainoastaan tutkittaessa erityisen, tyhjentävän rikosluettelon mukaista rikosta. Takaa-ajon osalta sopimuspuolen tulee tehdä kiireellisten tilanteiden osalta valinta tyhjentävän luettelon mukaisten rikosten ja niiden rikosten välillä, joiden johdosta rikoksentekijä voidaan luovuttaa. Napoli II yleissopimuksen nojalla välitöntä takaa-ajoa voidaan jatkaa myös jäsenvaltioiden aluevesille, kun taas Schengenin säännöstö koskee vain sopimuspuolten maarajojen ylittävää takaa-ajoa. Merialueilla tapahtuvasta takaa-ajosta on määräyksiä myös Yhdistyneiden kansakuntien piirissä tehdyssä merioikeusyleissopimuksessa (SopS 49—50/1996). Poliisilain 22 a §:ssä ja 30 a §:ssä on kansalliset säännökset Schengenin säännöstön mukaisia tilanteita varten. MLA:n ja Napoli II yleissopimuksen osalta vastaavat kansalliset säännökset ovat kyseisten sopimusten voimaansaattamislaeissa.

MLA:ssa ja Napoli II yleissopimuksessa on määräykset peitetutkinnasta toisen valtion alueella. Viimeksi mainittua sopimusta voidaan soveltaa myös rikosten ennalta ehkäisevissä tilanteissa eikä pelkästään jo tapahtuneen rikoksen tutkinnassa. MLA:ssa on lisäksi määräykset telekuuntelusta tilanteissa, joissa kohde siirtyy toisen sopimuspuolen alueelle ja telekuuntelua on tarve jatkaa, sekä määräykset teknisen avun antamisesta silloin, kun kyseessä on satelliittipuhelin. On huomattavaa, että näissä tilanteissa on kyse pakkokeinolain mukaisesta rikosten selvittämisen tarkoituksessa tapahtuvasta telekuuntelusta, ei sen sijaan poliisilaissa tarkoitetusta rikosten ennalta estämisen tarkoituksessa tapahtuvasta telekuuntelusta.

Schengenin säännöstön, Napoli II yleissopimuksen ja MLA:n mukaisissa, rajat ylittävissä tilanteissa virkamiehillä on oikeus kantaa asetta mukanaan ja käyttää sitä hätävarjelutilanteissa.

3. Esityksen keskeiset ehdotukset ja tavoitteet

Esityksen tavoitteena on hyväksyä ja saattaa kansallisesti voimaan Prümin sopimus, joka luo oikeudelliset puitteet sopimuspuolina olevien EU:n jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisen käytännön yhteistyön tehostamiselle terrorismin, rajat ylittävän rikollisuuden ja laittoman muuttoliikkeen torjumisessa. Prümin sopimuksen sopimuspuolten tavoitteena on sisällyttää sopimuksen määräykset osaksi Euroopan unionin lainsäädäntöä. Tämä tavoite on kirjattu sopimuksen 1 artiklaan.

Prümin sopimuksen keskeinen osa muodostuu tietojenvaihdon tehostamista koskevista määräyksistä. Prümin sopimuksen mukaan sopimuspuolet sitoutuvat vaihtamaan keskenään DNA-, sormenjälki- ja ajoneuvorekisteritietoja (2—12 artikla). Sekä DNA- että sormenjälkitietojen vertailu on sopimuksen mukaan tarkoitus toteuttaa viitetietojärjestelmän avulla. Viitetietojärjestelmän merkitys on siinä, että sen avulla kyetään mahdollisimman nopeasti kohdistamaan tietopyyntö siihen valtioon, jossa tieto on. Nykyisin pyyntöjä joudutaan lähettämään osin satunnaisesti niihin maihin, joilla arvellaan olevan tietoa. Prümin sopimuksen mukaan ajoneuvorekisteritietoihin sopimuspuolilla on täysin suora pääsy. Tämä on muutos nykytilaan, jossa ajoneuvoa koskevaa tietoa joudutaan erikseen pyytämään. Pyynnön vastaanottanut osapuoli harkitsee, voiko se luovuttaa tiedon vai vetoaako se kieltäytymisperusteeseen. Suorassa pääsyssä tietojärjestelmiin kieltäytymisperusteiden käyttö ei ole mahdollista. Sopimuksen tietojenvaihtoa koskevat määräykset eivät vaikuta niihin perusteisiin, joiden mukaan DNA-, sormenjälki- tai ajoneuvotietoja talletetaan Suomessa. Sopimuksen mukaista tietojenvaihtoa tapahtuu siis vain niistä tiedoista, joiden tallettaminen on voimassa olevan Suomen lainsäädännön mukaan mahdollista. Poliisirekisterilain 37 § mahdollistaa Prümin sopimuksen mukaisen DNA- ja sormenjälkitietojen vaihdon myös teknisen käyttöyhteyden avulla, koska kaikki sopimuksessa mukana olevat valtiot ovat Euroopan unionin jäsenvaltioita.

Prümin sopimus sisältää myös määräyksiä tietojenvaihdosta väkivallan torjumiseksi joukkotapahtumissa (13—15 artikla) sekä terroritekojen torjumiseksi (16 artikla). Tietojenvaihto tapahtuu kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jokaisen sopimuspuolen tulee nimetä kansallinen yhteyspiste tiedonvaihtoa varten.

Prümin sopimuksessa määrätään myös lennon turvahenkilöiden (Sky Marshals) käytöstä (17—19 artikla). Sopimuspuoli voi asettaa vartijoita vain oman maansa lentoyhtiöiden koneisiin. Sopimuspuolet tukevat toisiaan vartijoiden koulutuksessa. Toimivaltaisen koordinaatioviranomaisen tulee ilmoittaa vartijan käytöstä kirjallisesti toisen sopimusvaltion koordinaatioviranomaiselle. Sopimuksessa on myös määräykset virka-aseen, ammusten ja muiden tarvittavien varusteiden käsittelystä koneesta poistumisen jälkeen.

Laittoman muuttoliikkeen torjumiseen tähtäävistä toimenpiteistä määrätään Prümin sopimuksen 20—23 artiklassa, jotka sisältävät määräykset asiakirja-asiantuntijoista ja yhteisistä laittomien maahantulijoiden palauttamistoimenpiteistä.

Lisäksi Prümin tavoitteena on tehostaa sopimuspuolten yhteistyötä ja järjestää yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi ja rikosten torjumiseksi yhteisiä partioita ja muuta yhteistyötä (24—27 artikla), jossa toisen sopimuspuolen viranomaisten edustajat tekevät operatiivista yhteistyötä toisen sopimuspuolen alueella. Tässä kohden Prümin sopimus täydentää muun muassa Schengenin säännöstöä, joka myös sallii rajat ylittävät toimenpiteet tietyin edellytyksin silloin, kun ne liittyvät jo tapahtuneen rikoksen selvittämiseen.

Virka-aseiden käytöstä ja vastuusta määrätään Prümin sopimuksen 28—32 artiklassa.

Prümin sopimus sisältää yksityiskohtaisia määräyksiä henkilötietoja koskevasta tietosuojasta (33—41 artikla) sekä loppumääräykset (45—52 artikla), jotka myös säätelevät sopimuksen suhdetta Euroopan unionin lainsäädäntöön.

4. Esityksen vaikutukset

4.1. Vaikutukset viranomaisen toimintaan

Vapaan liikkuvuuden periaatteen yhä laajempi käytännön toteuttaminen Euroopan unionissa on asettanut lisääntyviä haasteita lainvalvontatyölle. EU:n puitteissa tapahtuva lainsäädännön kehittäminen ja jäsenvaltioiden kansallinen lainsäädäntö eivät useissa tapauksissa anna riittäviä edellytyksiä tehokkaaseen lainvalvontatyöhön kasvavan ja uusia muotoja saavan terrorismin, rajat ylittävän rikollisuuden ja laittoman muuttoliikkeen vastapainoksi. Seitsemän EU:n jäsenvaltion tekemä Prümin sopimus luo oikeudelliset puitteet sopimuspuolina olevien EU:n jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisen käytännön yhteistyön tehostamiselle vakavan kansainvälisen rikollisuuden, kuten terrorismin, ja laittoman muuttoliikkeen torjumisessa.

Sopimuksen keskeiset periaatteet ja siten sen mukainen viranomaisyhteistyö eri yhteistyöalueilla vastaavat EU:n piirissä sovittuja tai ovat Haagin ohjelman mukaisia tavoitteita, erityisesti niin sanottu saatavuusperiaatteen toteuttaminen. Liittymällä sopimukseen Suomi kuitenkin kykenisi tehostamaan kansainvälistä viranomaisyhteistyötään lainvalvonnassa sekä vaikuttamaan yhteistyön edelleen kehittämiseen.

Prümin sopimuksen vaikutus näkyy jo nyt myös Euroopan unionin yhteistyössä. Prümin sopimuksen mukaiset yhteistyömuodot ovat olleet mallina EU:n piirissä käydyissä neuvotteluissa koskien muun muassa tietojen saatavuusperiaatteen toteuttamista. Sopimus ei kuitenkaan muodosta estettä EU:n piirissä tapahtuvalle yhteistyön kehittämiselle, koska EU:n puitteissa mahdollisesti tulevaisuudessa sovittavat, Prümin sopimuksen soveltamisalaan liittyvät järjestelyt korvaavat vastaavat Prümin sopimuksen mukaiset järjestelyt. Tästä johtuen päällekkäisten järjestelmien rakentamisen riskiä ei ole. Sopimuksen 1 artiklan 4 kohtaan on toisaalta kirjattu tavoitteeksi siirtää sopimuksen mukainen yhteistyö osaksi Euroopan unionin oikeusjärjestystä kolmen vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta, jolla myös kyetään torjumaan päällekkäistä sääntelyä.

Prümin sopimuksen puitteissa tapahtuva DNA-, sormenjälki- ja ajoneuvotietojen saanti ja vaihto perustuvat uudenlaiselle ajattelutavalle lainvalvontaviranomaisten välisestä yhteistyöstä ja toisen sopimuspuolen hallussa olevan tiedon hyödyntämisestä. Sopimuksen määräykset, jotka koskevat DNA- ja sormenjälkitietoja, pitävät sisällään viitetietojärjestelmän hyväksi käytön. Sopimuspuolet nimeävät tietojen etsintää ja vertailua varten kansallisen yhteyspisteen, jolle annetaan pääsy toisen sopimuspuolen DNA- ja sormenjälkitietoihin yksittäistapauksissa. Haku tapahtuu automaattisen hakurobotin avulla. Sopimuspuolilla olisi pääsy ainoastaan sellaisiin DNA-tietueisiin, joista ilmenee vain DNA-profiili ja viitenumero, joita ei ole mahdollista yhdistää kehenkään henkilöön. Vastaavalla tavalla toimittaisiin sormenjälkien kohdalla. Tällä tavoin sopimuspuolen lainvalvontaviranomainen kykenee hakujärjestelmän avulla selvittämään hyvin nopeasti, onko toisen sopimuspuolen lainvalvontaviranomaisen rekisterissä hakuun sopivia DNA- tai sormenjälkitietoja. Myönteisessä tapauksessa lainvalvontaviranomainen voi lähettää järjestelmän osoittamaan kohdemaahan pyynnön, jonka avulla kyetään selvittämään henkilö, jonka DNA-tunnisteesta tai sormenjäljestä on kysymys. Pyyntö tarkoittaa käytännössä kansainväliseen oikeusapumenettelyyn turvautumista. Pyynnön nojalla toisesta valtiosta saadaan henkilötiedot, joihin DNA- tai sormenjälkiä koskeva viitetieto liittyy. Se, voiko pyynnön vastaanottanut valtio täyttää pyynnön ja luovuttaa henkilötiedot, ratkeaa kansainväliseen oikeusapumenettelyyn liittyvien sopimusten ja säännösten nojalla. Prümin sopimuksessa ei muuteta voimassa olevaa, kansainvälistä oikeusapua koskevaa säännöstöä. Prümin sopimuksen avulla saatavat viitetiedot antavat vain vihjeen siitä, mihin maahan oikeusapupyyntö kannattaa lähettää. Nykyisin pyyntöjä joudutaan lähettämään satunnaisesti niihin maihin, joilla arvellaan olevan tietoa. Sopimukseen sisältyvä järjestelmä on hyödyksi etenkin tilanteissa, joissa rikospaikalta on kyetty eristämää DNA-tunniste tai ottamaan sormenjälki eikä rikoksesta epäiltyä ole kyetty vielä tavoittamaan. Parhaimmassa tapauksessa toisen sopimuspuolen tiedostojen avulla kyetään selvittämään pimeiksi jääneissä rikoksissa epäillyn henkilöllisyys, joten rikostutkinta tehostuisi ja nopeutuisi. Rikoksia tehneiden kiinnijäämisriski kasvaisi ja rikostutkinnan kustannustehokkuus kasvaisi. Prümin sopimuksen määräykset mahdollistavat vertailun tekemisen myös niissä tilanteissa, joissa sinänsä DNA-tunnisteen tai sormenjäljen takana oleva henkilö tiedetään, mutta halutaan varmistaa toisen sopimuspuolen järjestelmän avulla tiedon luotettavuus.

Prümin sopimuksen määräysten mukaan sopimuspuolen lainvalvontaviranomaisen tulisi saada toisen sopimuspuolen ajoneuvorekisteritiedot suoraan käyttöönsä hakuja tekemällä. Tämä on muutos nykytilaan, koska nykyään ajoneuvoa koskevaa tietoa joudutaan erikseen pyytämään toisen valtion viranomaiselta. Voimassa oleva lainsäädäntö mahdollistaa ajoneuvorekisteritietojen luovuttamisen kaikille Prümin sopimuksessa mukana olevien valtioiden lainvalvontaviranomaisille, koska nämä ovat ETA-valtioita. Tämä koskee nykyisellään vain julkisia tietoja. Pyynnön vastaanottanut osapuoli harkitsee, voiko se luovuttaa tiedon vai vetoaako se kieltäytymisperusteeseen. Suorassa pääsyssä tietojärjestelmiin kieltäytymisperusteiden käyttö ei ole mahdollista.

Prümin sopimuksen 16—19 artiklat sisältävät määräykset toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi. Näitä toimenpiteitä ovat tietojen vaihto henkilöistä, joiden voidaan epäillä syyllistyvän terrorismirikoksiin, sekä lennon turvahenkilöiden käyttö sopimuspuolen rekisteröimissä lentokoneissa. Euroopan unionissa ei ole voimassa olevaa sääntelyä lennon turvahenkilöiden käytöstä. Suomalaisilla ilmailuviranomaisilla ei ole toimivaltaa estää turvahenkilöiden mukana oloa ulkomailla rekisteröityjen lentokoneiden lennoilla. Prümin sopimus selkeyttäisi nykytilannetta, sillä se sisältää määräyksiä lennon turvahenkilöiden käytöstä ja käytön ennalta ilmoittamisesta sekä turvahenkilöiden mukanaan kantamien virka-aseiden, ammusten ja muiden varusteiden hallussapidosta. Esitys ei sisällä ehdotusta Suomen lainsäädännön muuttamiseksi lennon turvahenkilöiden käyttämiseksi Suomessa rekisteröidyissä lentokoneissa.

Laittoman muuttoliikkeen torjumiseksi Prümin sopimus sisältää määräyksiä asiakirja-asiantuntijoista ja avustamisesta maahanmuuttajien palauttamistoimenpiteissä (artiklat 20—23). Näistä määräyksistä 23 artiklan 2 kohta sisältää palauttamismenettelyn, jonka mukaan sopimuspuoli voi tarvittaessa toteuttaa palauttamisen toisen sopimusvaltion kautta. Nykytilanteeseen verrattuna uutta on se, että kauttakulku voisi tapahtua myös maitse. Kauttakulusta lentoteitse on säädetty direktiivissä 2003/110/EY (25.3.2003).

Yhteisiä operaatioita koskevat 24 ja 25 artiklat liittyvät yleisen järjestyksen ja turvallisuuden takaamiseen sekä rikosten ennalta ehkäisemiseen. Rikosten selvittämiseen liittyviä yhteisiä operaatioita koskevia määräyksiä liittyy yhteisiä tutkintaryhmiä koskevaan puitepäätökseen, Schengenin säännöstöön, Napoli II -yleissopimukseen sekä MLA:han. Sanotut säännökset rajoittuvat pääosin rikosten tutkintaan, kun taas Prümin sopimus liittyy rikosten paljastamiseen ja estämiseen sekä yleisen järjestyksen turvaamiseen, jolloin se laajentaa yhteisten operaatioiden kenttää. Kansainvälisessä yhteistyössä kohdataan yhä useammin tilanteita, joissa suomalaiset lainvalvontaviranomaiset saavat toimenpidepyyntöjä, joista ei ole sääntelyä tai se on puutteellista. Prümin sopimuksen myötä oikeustila selventyy ja uudet yhteistyömuodot saadaan sääntelyn piiriin.

Prümin sopimus voidaan nähdä myös tien avaajana syvemmälle yhteisyölle EU:n piirissä ja se mahdollistaa sellaisen kokemuksen hankkimisen, jonka perusteella parannetaan edellytyksiä laatia myöhemmin toimiva ehdotus EU-tason säätelylle.

4.2. Taloudelliset vaikutukset

Kustannuksia tulee aiheutumaan kansallisiin tietojärjestelmiin tehtävistä muutostöistä. Poliisitoimen osalta kuluja aiheutuisi DNA- ja sormenjälkirekisteritietojen automaattisesta vertailusta sekä mahdollisesti ajoneuvorekisteritietojen välittämisestä. Kuluja aiheutuu hallinnollisten ja valvontaan liittyvien tehtävien hoitamisesta sekä tietojärjestelmien muutostöistä arviolta 200 000—300 000 euroa. Riippuen siitä, joudutaanko perustamaan useita erilaisia teknisiä ratkaisuja eri sopimuspuolten kanssa, kulut voivat olla sanottua määrää huomattavasti suurempia.

Jos Ajoneuvohallintokeskus järjestäisi suoran käyttöoikeuden selainyhteydellä, sopimuspuolten lainvalvontaviranomaisten tietojenluovutuslupien ja –sopimusten sekä käyttöoikeuksien hallinnointi aiheuttaisi virastolle runsaasti lisätyötä ja resurssointitarvetta sekä lisäkustannuksia poliisiliittymän kautta tapahtuvaan tietojen luovutukseen verrattuna. Tietopalvelujärjestelmän ja käytönhallintapalveluiden muutostöistä aiheutuu noin 230 000 euron kustannukset. Käytönhallinnasta ja tietosuojan ja –turvan hallinnasta ja riittävästä valvonnasta aiheutuvat vuosittaiset ylläpitokustannukset olisivat arviolta noin 300 000 euroa vuodessa. Mikäli ATJ -tietojärjestelmäratkaisut osoittautuisivat riittämättömiksi, kustannukset nousisivat tästä huomattavasti. Poliisiliittymän kautta toteutettuna lisääntyvä kyselymäärä aiheuttaisi Ajoneuvohallintokeskukselle arviolta 200 000 euron vuosittaisen lisän tietojärjestelmän ylläpito- ja käyttökustannuksiin.

Kaiken kaikkiaan on odotettavaa, että puitepäätöksen voimaantulon myötä eri rekistereiden kyselymäärä nousee, koska päätöksen tavoitteena on merkittävästi helpottaa ulkomaisten lainvalvontaviranomaisten tiedonsaantia muiden sopimuspuolten rekistereistä. Kasvun määrää ja sen johdosta aiheutuvia kustannuksia tietojärjestelmien ylläpidossa on kuitenkin ehdotuksen tässä vaiheessa vaikea arvioida.

Taloudellisten vaikutusten osalta on huomioitava, että samansuuruiset taloudelliset vaikutukset syntyvät Prümin sopimuksesta riippumatta sitä vastaavien Haagin ohjelmaan sisältyvien tavoitteiden, kuten tietojen saatavuusperiaatteen toteuttamisesta. Sopimukseen liittymisestä aiheutuvat kustannukset tullaan kattamaan hyväksyttyjen toimintamäärärahojen ja rahoituskehysten puitteissa. Valtaosa kustannuksista liittyy sisäasiainministeriön hallinnonalaan, ensisijaisesti poliisihallintoon.

Rajat ylittävistä operatiivisista toimenpiteistä aiheutuu myös kustannuksia, joiden määrä riippuu toimenpiteiden laadusta ja kestosta. Prümin sopimuksen 46 artiklan mukaan sopimuspuolelle sopimuksen soveltamisesta aiheutuvien kustannusten jaosta voidaan tapauskohtaisesti sopia erikseen.

4.3. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Sopimuksen hyväksymisellä ei arvioida olevan merkittäviä organisaatio- ja henkilöstövaikutuksia. Sopimuksen mukainen kansainvälinen yhteistyö on jo tällä hetkellä pitkälle mahdollista voimassa olevan lainsäädännön avulla. Sopimus yksinkertaistaisi kansainvälisessä yhteistyössä noudatettavia Prümin sopimusvaltioiden kanssa noudatettavia menettelyjä.

5. Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä sisäasiainministeriössä. Prümin sopimuksen valmisteluvaiheessa valtioneuvosto on lähettänyt perustuslain 97 §:n mukaisen selvityksen eduskunnalle (E 97/2005 vp). Lakivaliokunta on antanut Prümin sopimuksesta lausunnon 4/2006 vp ja hallintovaliokunta lausunnon 22/2006 vp. Suuri valiokunta on lausunnossaan 7/2006 vp todennut, että valiokunta voi lakivaliokunnan ja hallintovaliokunnan lausuntojen sekä saamansa selvityksen pohjalta periaatteessa hyväksyä Suomen liittymisen Prümin sopimukseen.

Hallituksen esityksen luonnoksesta on 12 päivänä syyskuuta 2006 pyydetty lausunnot valtioneuvoston kansliasta, ulkoasiainministeriöstä, oikeusministeriöstä, valtiovarainministeriöstä, liikenne- ja viestintäministeriöstä, sisäasiainministeriön poliisi-, ulkomaalais-, raja- ja pelastusosastoilta, keskusrikospoliisista, suojelupoliisista, tietosuojavaltuutetun toimistosta, ulkomaalaisvirastolta, merenkulkulaitokselta, ilmailulaitokselta ja tullihallitukselta. Esityksen viimeistelyssä on otettu huomioon lausunnoissa esitetyt seikat.

6. Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja

Marraskuussa 2004 EU:n puitteissa hyväksytyn Haagin ohjelman (ohjelma vapauden, turvallisuuden ja oikeuden lujittamisesta Euroopan unionissa) ja sitä koskevan toimintasuunnitelman mukaan turvallisuuden vahvistamisen osalta yhtenä toimenpiteenä lainvalvontaviranomaisten välisessä tietojenvaihdossa tulee vuoden 2008 alusta lukien ottaa käyttöön saatavuusperiaate. Sen mukaan jäsenvaltion lainvalvontaviranomainen, joka tarvitsee tietoja tehtäviensä suorittamiseen, saa sen toisesta jäsenvaltiosta ja että toisen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaisen on annettava tieto ilmoitettuun tarkoitukseen. Edellä sanotun vuoksi komissio on vuoden 2005 lopussa antanut neuvostolle ehdotuksen puitepäätöksestä, joka koskee tietojen saatavuusperiaatteen toteuttamista.

Puitepäätösehdotukseen sisältyy samankaltaisia säännöksiä DNA-, sormenjälki- ja ajoneuvotietojen saamisen takaamiseksi kuin mitä Prümin sopimuksessa määrätään. Ehdotukseen sisältyy myös määräykset ballististen tietojen, puhelinnumerotietojen ja väestörekisteritietojen saamisesta. Tietojen saatavuusperiaatteen toteuttamisen myötä luodaan uusi EU:n kattava yhteistyöväline, jonka avulla rikosten ennalta estäminen, niiden selvittäminen ja tutkiminen tehostuu. Yhteistyön tehostuminen perustuu joko suoraan pääsyyn toisten jäsenvaltioiden tietojärjestelmien tietoihin tai pääsyyn niitä koskeviin viitetietoihin. Uuden säännöstön avulla jäsenvaltiot saavat tarvitsemansa tiedon joko itse hakemalla tai, saatuaan ensin viitetiedon siitä, että jollakin jäsenvaltiolla on jokin tieto hallussaan, tekemällä erillisen, tietoa koskevan pyynnön kyseiselle valtiolle. Tietojen saatavuusperiaatetta koskevan ehdotuksen käsittely on edennyt neuvoston työryhmässä hitaasti. Komissio onkin ilmoittanut antavansa vuoden 2006 lopussa ehdotuksen siitä, miten DNA-tietoja tullaan vaihtamaan EU:n jäsenvaltioiden kesken. EU:n piirissä tullaan todennäköisesti etenemään tietoluokka kerrallaan. On todennäköistä, että tietojen saatavuusperiaatteen käyttöön ottoa ei kyetä toteuttamaan asetetussa määräajassa eli vuoden 2008 alusta lukien. Tietojen saatavuusperiaatteen toteutuminen on riippuvainen kolmannen pilarin yhteisten tietosuojasääntöjen vahvistamisesta ja voimaantulosta. Myös viimeksi mainitun hankkeen aikataulu on tiukka. On arvioitavissa, että tietojen saatavuusperiaate tullaan EU:ssa toteuttamaan Prümin sopimuksen määräysten ja teknisten ratkaisujen mukaisesti.

Haagin ohjelman mukaan unionissa tarvitaan myös yhdenmukainen lähestymistapa ja yhdenmukaistettuja ratkaisuja biometrisiin tunnisteisiin ja tietoihin. Euroopan unionissa on käynnissä neuvottelut yhteisen viisumitietojärjestelmän (Visa Information System, VIS) perustamiseksi Euroopan unionin oikeus- ja sisäasioiden neuvoston 8.6.2004 tekemän päätöksen mukaisesti. VIS-järjestelmä tulee sisältämään tietoja viisuminhakijoista sekä haetuista, myönnetyistä, evätyistä, mitätöidyistä, peruutetuista tai pidennetyistä viisumeista sekä linkkejä toisiin hakemuksiin. Biometrisinä tietoina VIS-järjestelmään tullaan tallettamaan viisuminhakijoiden digitalisoidut valokuvat ja sormenjälkitiedot.

Prümin sopimuksella on liittymäkohtia myös EU:ssa on vireillä olevaan, yhteisiä operaatioita rajaturvallisuuden alalla koskevaan komission ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rajan nopean toiminnan tiimien luomiseksi (ns. Rabit-asetus, U 48/2006 vp). Säädösehdotus koskee rajavartiomiesten toimivaltuuksia toisen jäsenvaltion alueella. Ehdotuksen avulla pyritään varmistamaan se, että muiden jäsenvaltioiden virkamiehiä käytetään mahdollisimman tehokkaasti asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa. Aloite liittyy muun muassa EU:n yhdennetyn ulkorajojen valvontajärjestelmän kehittämiseen. Ehdotuksen käsittely neuvoston työryhmässä on kesken.

EU:n kolmannen pilarin tulliyhteistyön piirissä on 8 päivänä toukokuuta 2003 tehty pöytäkirja tietotekniikan käytöstä tullialalla tehdyn yleissopimuksen muuttamisesta tullitutkintatietokannan perustamisen osalta. Tullitutkintatietokanta on viitetietokanta, jonka on tarkoitus sisältää tietoja henkilöistä ja yrityksistä, jotka ovat parhaillaan tai ovat olleet tullirikostutkinnan kohteena jossakin jäsenvaltiossa. Rekisterissä olevien tietojen avulla jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset saavat nopeasti ja tehokkaasti tietoja siitä, onko samaa henkilöä tai yritystä koskeva tutkinta vireillä tai suoritettu toisessa jäsenvaltiossa. Tullitutkintatietokanta toimisi siten tullirikostutkinnan apuvälineenä. Lisätietoja toisen maan suorittamasta tutkinnasta saataisiin voimassa olevien, rikosoikeusapua koskevien sopimusten avulla. Tullitutkintatietokanta muistuttaa viitetietojärjestelmänsä osalta Prümin sopimukseen sisältyvää mekanismia. Tullitutkintatietokantaa koskevan pöytäkirjan hyväksymistä ja voimaansaattamista koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyn 2006 aikana.

7. Riippuvuus muista esityksistä

Eduskunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys laiksi kuorma- ja linja-auton kuljettajien ammattipätevyydestä (HE 149/2006 vp), joka sisältää ehdotuksen ajoneuvoliikennerekisteristä annetun lain 17 §:n 2 momentin muuttamisesta.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Sopimus rajat ylittävän yhteistyön tehostamiseksi erityisesti terrorismin, rajat ylittävän rikollisuuden ja laittoman muuttoliikkeen torjumiseksi (Prümin sopimus) ja sopimuksen suhde Suomen lainsäädäntöön

I luku. Yleinen osa

1 artikla. Periaatteet. Artiklassa määritellään sopimuksen tavoite sekä selvennetään sopimuksen suhdetta Euroopan unionin lainsäädäntöön. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolet pyrkivät sopimuksen avulla tehostamaan keskinäistä rajat ylittävää yhteistyötä, erityisesti tietojenvaihdon avulla.

Artiklan 2 kohdan mukaan sopimuksen mukainen yhteistyö ei vaikuta Euroopan unionin lainsäädäntöön. Lisäksi kohdassa määrätään sopimuksen olevan avoinna jokaiselle Euroopan unionin jäsenvaltiolle.

Artiklan 3 kohdan mukaan sopimuksen puitteissa tehtävällä yhteistyöllä pyritään kehittämään eurooppalaista yhteistyötä sopimuksen kattamilla aloilla.

Artiklan 4 kohdan mukaan viimeistään kolmen vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulosta tehdään aloite sopimuksen määräysten sisällyttämisestä Euroopan unionin lainsäädäntöön. Aloite tehdään tämän sopimuksen soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella tehtävän arvion pohjalta. Aloite tehdään yhteisymmärryksessä Euroopan komission kanssa tai sen ehdotuksesta. Aloitetta tehtäessä otetaan huomioon sopimus Euroopan unionista ja Euroopan yhteisön perustamissopimus.

II luku. DNA-tunnisteet, sormenjäljet ja muut tiedot

2 artikla. Kansallisten DNA- analyysitiedostojen perustaminen. Artikla sisältää määräykset kansallisten DNA- analyysitiedostojen perustamiseksi ja ylläpitämiseksi rikosten tutkimista varten.

Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolet perustavat ja ylläpitävät kansallisia DNA- analyysitiedostoja rikosten tutkimiseksi. Tässä sopimuksessa tarkoitettujen tiedostojen käsittely tapahtuu sopimuksen määräysten mukaisesti kansallinen lainsäädäntö huomioiden eli sopimuksella ei muuteta kansallista lainsäädäntöä esimerkiksi DNA-tietojen tallettamisesta kansalliseen DNA-rekisteriin.

Artiklan 2 kohdan mukaan sopimuspuolten on taattava pääsy kansallisten DNA-analyysitiedostojen viitetietoihin rikosten tutkimistarkoituksessa. Viitetiedot sisältävät ainoastaan DNA:n koodaamattomasta osasta saadut DNA-tunnisteet ja tunnuksen, eivät kohdehenkilön välittömän tunnistamisen mahdollistavia tietoja. Jos viitetieto on sellainen, että sitä ei voida yhdistää kehenkään henkilöön, ns. pimeä näyte, se tulee olla tunnistettavissa sellaiseksi.

Artiklan 3 kohdan mukaan jokainen sopimuspuoli ilmoittaa ratifiointi, hyväksymis- tai liittymisasiakirjaa tallettaessaan ne kansalliset DNA-analyysitiedostot, joihin voidaan soveltaa tämän sopimuksen DNA-tietojen vaihtoa koskevia määräyksiä sekä edellytykset automaattiselle DNA- tunnisteiden haulle.

Suomessa poliisilla on käytössään artiklassa tarkoitettu poliisirekisterilaissa ja pakkokeinolaissa säännelty poliisin henkilörekistereihin kuuluva DNA-rekisteri (poliisiasiain tietojärjestelmän tuntomerkkitiedot). Poliisiasiain tietojärjestelmän tuntomerkkitiedot olisi se kansallinen DNA-analyysitiedosto, johon sopimusta sovellettaisiin. Viitetietojen voidaan katsoa kuuluvan osana tähän perusrekisteriin, minkä vuoksi ne eivät vaadi erillistä kansallista sääntelyä. Suomessa rikoksesta epäillyn DNA-tunniste saadaan tallettaa poliisin henkilörekisteriin pakkokeinolain 6 luvun 5 §:n mukaan, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta. Muiden kuin rikoksesta epäiltyjen DNA-tunnisteen määrittämisestä säädetään pakkokeinolain 5 luvun 11 §:n 2 momentissa. Poliisirekisterilaki ei mahdollista muun kuin rikoksesta epäillyn DNA-tunnisteen tallettamista poliisiasiain tietojärjestelmän tuntomerkkitietoihin.

3 artikla. DNA-tunnisteiden automaattinen haku. Artikla sisältää määräykset automaattisesta DNA-tunnisteiden hakujärjestelmästä.

Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolten tulee sallia rikosten tutkimista varten sopimuksen mukaisille kansallisille yhteyspisteille pääsy omien DNA-analyysitiedostojen viitetietoihin ja antaa oikeus tehdä niistä automaattisia hakuja DNA-tunnisteita vertailemalla. Haku voidaan tehdä vain yksittäistapauksessa ja haun suorittavan sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos automaattisen haun tuloksena todetaan, että välitetty DNA-tunniste vastaa haun vastaanottavan sopimuspuolen tiedostossa tallennettua DNA-tunnistetta, silloin haun suorittanut kansallinen yhteyspiste saa automaattisesti tiedon rekisteriosumasta ja viitetiedon. Jos vastaavuutta DNA-tunnisteiden välillä ei havaita, tulee myös siitä automaattinen ilmoitus. Kyseessä on ns. osuma – ei osumaa –järjestelmä (hit – no-hit -järjestelmä).

4 artikla. DNA-tunnisteiden automaattinen vertailu. Artikla määrää ns. pimeiden näytteiden DNA-tunnisteiden automaattisesta vertailusta.Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolet vertailevat rikosten tutkimiseksi kansallisten yhteyspisteidensä kautta omien ns. pimeiden näytteiden DNA-tunnisteita muiden sopimuspuolten kansallisissa DNA-analyysitiedostojen viitetiedostoissa olevien DNA-tunnisteiden kanssa. Tunnisteet lähetetään ja vertaillaan automaattisesti. Artiklassa tarkoitettujen DNA-tunnisteita voidaan lähettää vertailua varten vain jos vastaanottavan sopimuspuolen kansallinen lainsäädäntö sen sallii.

Artiklan 2 kohta määrää, että jos 1 kohdan mukaisessa vertailussa havaitaan vastaavuus DNA-tunnisteiden kesken, haun vastaanottava sopimuspuoli toimittaa haun tehneelle kansalliselle yhteyspisteelle viipymättä viitetiedot yhteensopivasta DNA-tunnisteesta.

5 artikla. Muiden henkilötietojen ja muiden tietojen lähettäminen. Artikla määrää tilanteesta, jolloin DNA-tunnisteiden vastaavuus on todettu automaattisen hakujärjestelmän avulla. Tällöin viitetietoihin liittyvien muiden henkilötietojen ja muiden tietojen lähettämisessä noudatetaan kansallista lainsäädäntöä, mukaan lukien oikeusapua koskevat säännökset. Poliisirekisterilain 37 § mahdollistaa sopimuksen 5 artiklassa tarkoitetun tietojen luovuttamisen.

6 artikla. Kansallinen yhteyspiste ja täytäntöönpanosopimus. Artikla sisältää määräykset kansallisen yhteyspisteen nimeämisestä tiedonvaihtoa varten sekä täytäntöönpanosopimuksesta.

Artiklan 1 kohdan mukaan jokainen sopimuspuoli nimeää kansallisen yhteyspisteen DNA-tunnisteiden automaattista hakua ja vertailua varten. Kansallisen yhteyspisteen toimivaltuudet määritellään kansallisessa lainsäädännössä.

Artiklan 2 kohdan mukaan DNA-tunnisteiden automaattisen haun ja vertailun teknisistä yksityiskohdista sovitaan erikseen täytäntöönpanosopimuksessa.

Artiklassa tarkoitettuna kansallisena yhteyspisteenä Suomessa toimisi kansainvälisestä rikospoliisiyhteistyöstä vastaava keskusrikospoliisi. Tulli- ja rajavartiolaitos voivat pyytää DNA-tietoja yhteyspisteeltä niiden rikosten selvittämiseksi, joiden osalta ne ovat toimivaltaisia.

7 artikla. Solumateriaalin kerääminen ja DNA-tunnisteiden lähettäminen. Artiklassa määrätään DNA-tunnisteen määrittämistä varten tarvittavan ”solumateriaalin” keräämisestä ja DNA-tunnisteen toimittamisesta toiseen sopimusvaltioon. Artikla määrää tilanteesta, jossa on meneillään rikostutkinta tai rikosoikeudenkäynti ja DNA-tunnistehaun kohteena olevan sopimuspuolen alueella olevasta henkilöstä ei ole DNA-tunnistetta saatavilla. Tällaisessa tilanteessa haun kohteena olevan sopimuspuolen tulee antaa oikeusapua hankkimalla ja tutkimalla kyseisen henkilön solumateriaalia ja lähettämällä saatu DNA-tunniste haun tehneelle sopimuspuolelle jos artiklan mukaiset edellytykset täyttyvät. Artiklan 1 alakohdan mukaan haun tehneen sopimuspuolen on ilmoitettava mihin tarkoitukseen DNA-tunnistetta tarvitaan. Kyseisen sopimuspuolen on 2 alakohdan mukaan esitettävä myös kansallisen lainsäädäntönsä mukaisen toimivaltaisen viranomaisen tutkintapyyntö tai -määräys, josta ilmenee ne edellytykset, joiden mukaan solumateriaalin kerääminen olisi mahdollista jos henkilö oleskeli haun tehneen sopimuspuolen alueella. Lisäksi 3 alakohta määrää, että haun kohteena olevan sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön edellytykset solumateriaalin keräämiselle ja tutkimiselle ja näin saadun DNA-tunnisteen lähettämiselle täyttyvät.

Artiklan määräys ei vaikuta periaatteisiin, joiden mukaisesti Suomessa kerätään DNA-tunnisteita. Näin tietojen luovuttamisessa tulisivat huomioon otetuksi esimerkiksi Suomen lainsäädännössä säädetyt rajoitukset muiden kuin rikoksesta epäiltyjen henkilöiden DNA-tunnisteiden keräämisestä.

8 artikla. Sormenjälkitiedot. Artikla määrää sormenjälkijärjestelmien viitetietojen saatavilla olosta ja viitetietojen sisällöstä. Artiklan mukaan sopimuspuolet ovat velvollisia varmistamaan, että rikosten torjumiseksi ja tutkimiseksi perustettujen kansallisten automaattisten sormenjälkien tunnistamisjärjestelmien tietokantojen viitetiedot ovat saatavilla. Viitetiedot saavat sisältää ainoastaan sormenjälkitiedot ja tunnuksen, eivät kohdehenkilön välittömän tunnistamisen mahdollistavia tietoja. Jos viitetieto on sellainen, että sitä ei voida yhdistää kehenkään henkilöön, ns. pimeä näyte, se tulee olla tunnistettavissa sellaiseksi.

Suomessa sormenjälkien tallentamisesta säädetään pakkokeinolain 6 luvun 4 §:ssä. Poliisimies saa ottaa rikoksesta epäillystä henkilöstä sormenjäljen. Viitetietojen voidaan katsoa kuuluvan osana perusrekisteriin (poliisiasiain tietojärjestelmän tuntomerkkitietoihin), minkä vuoksi ne eivät vaadi erillistä kansallista sääntelyä.

9 artikla. Sormenjälkitietojen automaattinen haku. Artikla sisältää määräykset automaattisesta hakujärjestelmästä sormenjälkiviitetiedostojen avulla sormenjälkien vertailemiseksi rikosten torjumista ja tutkimista varten.

Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolen tulee sallia muiden sopimuspuolten artiklan 11 mukaisille kansallisille yhteyspisteille rikosten torjumista ja tutkimista varten pääsy ja oikeus tehdä automaattisia hakuja sormenjälkiä vertailemalla omaan, tätä tarkoitusta varten perustettuun, automaattisen sormenjälkien tunnistusjärjestelmän viitetietoihin. Hakuoikeutta voi käyttää vain yksittäistapauksessa ja haun suorittavan sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Artiklan 2 kohdan mukaan sormenjälkitietojen täysi vastaavuus haun tehneen sopimuspuolen hallussa olevan viitetiedon kanssa tapahtuu haun tehneen kansallisen yhteyspisteen toimesta automaattisesti lähetettyjen sellaisten viitetietojen perustella joita tarvitaan ehdottomaan vastaavuuteen.

10 artikla. Muiden henkilötietojen ja muiden tietojen lähettäminen. Artikla määrää tilanteesta, jolloin sormenjälkien vastaavuus on todettu automaattisen hakujärjestelmän avulla. Tällöin viitetietoihin liittyvien muiden henkilötietojen ja muiden tietojen lähettämisessä noudatetaan kansallista lainsäädäntöä, mukaan lukien oikeusapua koskevat säännökset.

Sopimuksen määräykset eivät vaikuta Suomen sormenjälkien tallettamista koskevaan lainsäädäntöön. Poliisirekisterilain 37 § mahdollistaa sopimuksen 10 artiklassa tarkoitettujen Suomen lainsäädännön periaatteiden mukaisesti kerättyjen sormenjälkitietojen luovuttamisen.

11 artikla. Kansallinen yhteyspiste ja täytäntöönpanosopimus. Artikla sisältää määräykset kansallisen yhteyspisteen nimeämisestä tiedonvaihtoa varten sekä täytäntöönpanosopimuksesta.

Artiklan 1 kohdan mukaan jokainen sopimuspuoli nimeää kansallisen yhteyspisteen sormenjälkien viitetietojen automaattista hakua ja vertailua varten. Kansallisen yhteyspisteen toimivaltuudet määritellään kansallisessa lainsäädännössä.

Artiklan 2 kohdan mukaan sormenjälkien automaattisen haun ja vertailun teknisistä yksityiskohdista sovitaan erikseen täytäntöönpanosopimuksessa.

Suomessa artiklan tarkoittamana kansallisena yhteyspisteenä toimisi kansainvälisestä rikospoliisiyhteistyöstä vastaava keskusrikospoliisi. Tulli- ja rajavartiolaitos voivat pyytää sormenjälkitietoja yhteyspisteeltä niiden rikosten estämiseksi ja selvittämiseksi, joiden osalta ne ovat toimivaltaisia.

12 artikla. Ajoneuvorekisteritietojen automaattinen haku. Artikla määrää ajoneuvorekisteritietojen vaihdosta rikosten torjumiseksi ja tutkimiseksi sopimuspuolten välillä sekä kansallisen yhteyspisteen nimeämisestä tiedonvaihtoa varten.

Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuoli antaa artiklan 2 kohdan mukaisille kansallisille yhteyspisteille suoran pääsyn ja automaattisen hakuoikeuden sopimuksessa määriteltyihin ajoneuvorekisteritietoihin rikosten torjumiseksi ja tutkimiseksi sekä tuomioistuinten ja syyttäjien toimivaltaan kuuluviin muihin rikoksiin liittyen sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Hakuja voidaan tehdä vain yksittäistapauksissa ja ainoastaan tiedoista, jotka koskevat omistajaa tai haltijaa ja ajoneuvoa. Haku voidaan suorittaa vain täydellistä ajoneuvon tunnistusnumeroa tai täydellistä rekisteritunnusta käyttäen ja haun tekevän sopimuspuolen kansallista lainsäädäntöä noudattaen.

Artiklan 2 kohdan mukaan jokainen sopimuspuoli nimeää kansallisen yhteyspisteen ajoneuvorekisteritietoja koskevia automaattisia hakuja varten. Kansallisen yhteyspisteen toimivaltuudet määritellään kansallisessa lainsäädännössä. Hakujen teknisistä yksityiskohdista sovitaan erikseen täytäntöönpanosopimuksessa.

Suoran pääsyn antaminen toisen sopimusvaltion viranomaiselle on muutos nykytilanteeseen, jossa ajoneuvoa koskevaa tietoa joudutaan erikseen pyytämään. Suomessa ajoneuvorekisteri on ajoneuvohallintokeskuksen (AKE) ylläpitämä rekisteri, josta myös yleisöllä on oikeus saada tietoja. Esitys sisältää ehdotuksen ajoneuvohallintokeskuksen tieliikenteen tietojärjestelmää koskevan ajoneuvoliikennerekisteristä annetun lain 17 §:n muutokseksi.

Artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kansallinen yhteyspiste tulevia hakuja varten on sama kuin artiklan 1 kohdassa tarkoitettu hakuja tekevä kansallinen yhteyspiste. Kun sama kansallinen yhteyspiste tekee myös hakuja, sen on oltava poliisiviranomainen eli kansainvälisestä rikospoliisiyhteistyöstä vastaava keskusrikospoliisi. Suomessa kansallisen yhteyspisteen toimivaltuuksista voidaan katsoa säädettävän kansallisesti ajoneuvoliikennerekisteristä annetun lain 16 §:ssä, jossa on säännökset poliisin oikeudesta luovuttaa edelleen ajoneuvoliikennerekisterin tietoja. Sopimuspuolten viranomaisten suorakäyttö toteutettaneen Suomessa poliisiliittymän kautta, jolloin poliisi rakentaisi yhteydet poliisiliittymästä ulkomaille. Sopimuspuolten käyttöoikeuksien hallinnan hoitaisi poliisi ja lokitietojen kirjauksen (artikla 39) hoitaisi rekisterinpitäjänä toimiva ajoneuvohallintokeskus. Tulli- ja rajavartiolaitos voivat pyytää ajoneuvoja koskevia tietoja yhteyspisteeltä niiden rikosten estämiseksi ja selvittämiseksi, joiden osalta ne ovat toimivaltaisia.

13 artikla. Muiden kuin henkilötietojen lähettäminen. Artikla sisältää määräykset muiden kuin henkilötietojen lähettämiseksi suurten joukkotapahtumien yhteydessä rikosten tai uhkaavan vaaran torjumiseksi. Artiklan mukaan merkittävien rajat ylittäviä vaikutuksia sisältävien suurtapahtumien yhteydessä, sopimuspuolet, kansallista lainsäädäntöään noudattaen, lähettävät toisilleen sekä pyynnöstä että omasta aloitteestaan muita kuin henkilötietoja rikosten torjumiseksi sekä yleisen turvallisuuden ja järjestyksen ylläpitämiseksi. Artikla mainitsee esimerkkinä suurista joukkotapahtumista merkittävät urheilutapahtumat ja Eurooppa neuvoston kokoukset.

14 artikla. Henkilötietojen lähettäminen. Artikla sisältää määräykset henkilötietojen lähettämistä suurten joukkotapahtumien yhteydessä rikosten tai uhkaavan vaaran torjumiseksi. Artikla määrää myös lähetettyjen henkilötietojen käsittelystä.

Artiklan 1 kohdan mukaan merkittävien rajat ylittäviä vaikutuksia sisältävien suurtapahtumien yhteydessä, sopimuspuolet, kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, lähettävät toisilleen sekä pyynnöstä että omasta aloitteestaan henkilötietoja rikosten torjumiseksi sekä yleistä turvallisuutta ja järjestystä uhkaavan vaaran torjumiseksi. Edellytyksenä henkilötietojen lähettämiselle on, että lainvoimaisten tuomioiden tai muiden tosiasioiden perusteella on syytä olettaa, että henkilö tekee rikoksia kyseissä tilaisuudessa tai muodostaa uhan yleiselle turvallisuudelle tai järjestykselle.

Artiklan 2 kohdan mukaan henkilötietoja saa ainoastaan käsitellä siihen tarkoitukseen ja sen joukkotapahtuman yhteydessä johon ne on artiklan 1 kohdan mukaisesti lähetetty. Lähetetyt tiedot tulee hävittää välittömästi sen jälkeen kun artiklan 1 kohdan mukaiset päämäärät on saavutettu tai niitä ei voida enää saavuttaa, kuitenkin viimeistään vuoden kuluttua.

Suomen voimassa oleva lainsäädäntö rajoittaa poliisin oikeuden pyytää rikosrekisteritietoja vain pakkokeinotilanteisiin. Hallitus ei ehdota Suomen lainsäädännön muuttamista artiklan määräysten vuoksi, koska artiklan mukaisessa tietojen vaihdossa sovelletaan kansallista lainsäädäntöä eikä Prümin sopimuksen tarkoituksena ole muuttaa niitä periaatteita, joiden mukaisesti kansallisesti kerätään tietoja. Suomen osalta artiklan nojalla siis luovutettaisiin vain sellaisia tietoja, joiden saanti vastaaviin kansallisiin tarkoituksiin on Suomen nykyisen lainsäädännön mukaan sallittua. Tällaisia tietoja voisivat olla esimerkiksi sellaiset poliisirekisterien tiedot, joiden luovuttaminen on poliisirekisterilain 37 §:n nojalla sallittua.

15 artikla. Kansallinen yhteyspiste. Artikla sisältää määräykset kansallisen yhteyspisteen nimeämisestä tiedonvaihtoa varten. Artiklan mukaan jokainen sopimuspuoli nimeää kansallisen yhteyspisteen suurten joukkotapahtumien yhteydessä tapahtuvien muiden kuin henkilötietojen ja henkilötietojen välittämistä varten. Kansallisen yhteyspisteen toimivaltuudet määritellään kansallisessa lainsäädännössä. Suomen osalta kansallisena yhteyspisteenä toimisi kansainvälisestä rikospoliisiyhteistyöstä vastaava keskusrikospoliisi.

III luku. Toimenpiteet terrorismirikosten torjumiseksi

16 artikla. Tietojen lähettäminen terrorismirikosten torjumiseksi. Artikla määrää mahdollisuudesta luovuttaa henkilötietoja toiselle sopimuspuolelle pyytämättäkin jos on syytä olettaa asianomaisen henkilön syyllistyvän sellaisiin rikoksiin, joista määrätään terrorismin torjumisesta tehdyn neuvoston puitepäätöksen (2002/475/YOS) 1—3 artiklassa. Lisäksi artikla sisältää määräyksiä kansallisen yhteyspisteen nimeämisestä.

Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolet voivat lähettää toistensa kansallisille yhteyspisteille kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti yksittäistapauksissa artiklan 2 kohdassa lueteltuja tietoja ilman pyyntöäkin jos sen katsotaan olevan tarpeen kun tiettyjen käytettävissä olevien tietojen perusteella on syytä olettaa, että asianomaiset henkilöt ryhtyvät sellaisiin rikoksiin, joista säädetään Euroopan neuvoston terrorismin torjumiseksi tehdyn puitepäätöksen (2002/475/YOS) 1—3 artiklassa.

Artiklan 2 kohdan mukaan lähetettäviä tietoja ovat nimet, etunimet, syntymäaika ja -paikka, sekä perusteet 1 kohdan mukaiselle olettamukselle henkilön ryhtymisestä rikoksiin.

Artiklan 3 kohdan mukaan jokainen sopimuspuoli nimeää kansallisen yhteyspisteen artiklan mukaisten tietojen vaihtamista varten. Kansallisen yhteyspisteen toimivaltuudet määritellään kansallisessa lainsäädännössä.

Artiklan 4 kohdan mukaan tietoja lähettävä viranomainen voi kansallisen lainsäädäntönsä nojalla sitovasti määritellä ne ehdot, joiden mukaisesti vastaanottava viranomainen voi käyttää lähetettäviä tietoja. Määräys kuuluu lainsäädännön alaan, mutta vastaa kansainvälisen rikosoikeusapulain 27 §:n 2 momentissa omaksuttuja periaatteita.

Poliisirekisterilain 37 § mahdollistaa sopimuksen 16 artiklassa tarkoitetun tietojen luovuttamisen. Kansallisena yhteyspisteenä toimisi terrorismin torjumisesta vastaava suojelupoliisi.

17 artikla. Lennon turvahenkilöt. Artikla sisältää määräykset lennon turvahenkilöistä (Air Marshals) ja velvollisuudesta ilmoittaa toiselle sopimuspuolelle niiden käytöstä.

Artiklan 1 kohdan mukaan jokainen sopimuspuoli päättää kansallisesti lennon turvahenkilöiden käytöstä maassaan rekisteröidyissä ilma-aluksissa. Lennon turvahenkilöiden käytössä noudatetaan 7 päivänä joulukuuta 1944 tehtyä Chicagon kansainvälisen siviili-ilmailualan yleissopimusta (SopS 11/49) ja sen liitteitä sekä sen soveltamisesta tehtyjä asiakirjoja. Ilma-aluksen päällikön valtuuksien osalta on huomioitava 14 päivänä syyskuuta 1963 tehty rangaistavia ja tiettyjä muita ilma-aluksissa tehtyjä tekoja koskeva Tokion sopimus (SopS 22/1971). Näiden erikseen mainittujen kansainvälisten sopimusten lisäksi tulee noudattaa muita sopimuspuolta sitovia kansainvälisoikeudellisia sääntöjä.

Artiklan 2 kohdan mukaan sopimuksen mukaisessa tarkoituksessa toimivien lennon turvahenkilöiden tulee olla poliisivirkamiehiä tai vastaavan koulutuksen saaneita valtion palveluksessa olevia henkilöitä, joiden tehtävänä on ylläpitää ilma-aluksen turvallisuutta.

Artiklan 3 kohdan mukaan sopimuspuolet tekevät yhteistyötä lennon turvahenkilöiden koulutuksessa ja heidän varusteita koskevissa kysymyksissä.

Artiklan 4 kohdan mukaan lennon turvahenkilön lähettävän sopimuspuolen yhteys- ja koordinaatiopisteen tulee ilmoittaa kirjallisesti, vähintään 3 päivää ennen kyseistä lentoa, turvahenkilön käytöstä toisen sopimuspuolen, jonka lentokentälle tai lentokentältä lento tehdään, yhteys- ja koordinaatiopisteelle. Poikkeuksena on akuutti vaaratilanne, jolloin ilmoitus on annettava viivytyksettä pääsääntöisesti ennen ilma-aluksen laskeutumista.

Artiklan 5 kohdan mukaan ilmoitus lennon turvahenkilön käytöstä on käsiteltävä luottamuksellisesti. Ilmoituksen tulee sisältää sopimuksen 1 liitteessä mainitut tiedot. Näitä tietoja ovat operaation aikataulu, lentotiedot, lennon turvahenkilöiden määrä ja nimet, passin numerot, aseita ja ammuksia koskevat tiedot, sekä tieto muista tehtävän suorittamiseen tarvittavista varusteista. Sopimuspuolet voivat erikseen sopia liitteen muuttamisesta.

Suomen lainsäädännössä ei ole säännöksiä lennon turvahenkilöistä. Valtioneuvoston ja eduskunnan linjausten mukaisesti turvahenkilöitä ei aiota ottaa ainakaan nykyisissä olosuhteissa käyttöön suomalaisissa ilma-aluksissa. Artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

18 artikla. Virka-aseiden, ammusten ja muiden varusteiden hallussapito. Artikla määrää virka-aseiden, ammusten ja muiden varusteiden mukana hallussapidosta.

Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolen on myönnettävä lennon turvahenkilöille toisen sopimuspuolen pyynnöstä yleinen lupa virka-aseiden, ammusten ja muiden tarvittavien varusteiden hallussapitoon sopimuspuolen lentoasemilta ja lentoasemille tehtäviä lentoja varten. Luvan tulee käsittää sekä virka-aseiden ja ammusten viemisen ilma-aluksiin että 2 kohdan mukaisesti kyseisen sopimuspuolen lentoaseman turva-alueille, joille ei ole yleistä pääsyä.

Artiklan 2 kohta säätää virka-aseiden ja ammusten hallussapidon edellytyksistä. Ilma-aluksesta saa poistua virka-aseiden ja ammusten kanssa toisen sopimuspuolen lentoasemalle tai oleskella lentoaseman turva-alueilla, joille ei ole yleistä pääsyä, ainoastaan kyseisen sopimuspuolen toimivaltaisen kansallisen viranomaisen edustajan seurassa. Hallussa pidetyt virka-aseet ja ammukset varastoidaan välittömästi ilma-aluksesta poistumisen jälkeen saattajan paikalla ollessa turvallisesti kansallisen viranomaisen määrittämään valvottuun luovutuspaikkaan.

Aseet ja ammukset tulee sopimuksen mukaan luovuttaa välittömästi maahantulon jälkeen kohdemaan viranomaisten säilytettäväksi turvallisessa paikassa. Suomen voimassa oleva lainsäädäntö ei sääntele aseistettujen lennon turvahenkilöiden käyttöä ilma-aluksissa. Lennon turvallisuusvartijoiden aseiden maahantuonti, maastavienti ja hallussapito kuuluvat Suomessa ampuma-aselainsäädännön soveltamisalaan. Tuotaessa ampuma-aseita maahan niille pitää lähtökohtaisesti hankkia asianmukaiset siirto- ja hallussapitoluvat erikseen kutakin tapausta varten. Lennon turvahenkilöiden ohjaamiseen toimivaltaisia kansallisia viranomaisia olisivat poliisi-, tulli- ja rajavartioviranomaiset.

Voimaansaattamislain 2 §:ään ja ampuma-aselain 17 §:ään ehdotetaan otettavaksi säännökset lennon turvahenkilöiden oikeudesta kantaa ampuma-asetta ja muuta voimankäyttövälinettä.

19 artikla. Kansallinen yhteys- ja koordinaatiopiste. Artikla määrää nimeämään kansallisen yhteys- ja koordinaatiopisteen lennon turvahenkilöiden käyttöä varten. Suomessa kansallisena yhteys- ja koordinaatiopisteenä toimisi valtioneuvoston asetuksella määrätty poliisiyksikkö, jonka olisi tarpeen mukaan tiedotettava muita poliisiyksiköitä sekä tulli-, rajavartio- ja ilmailuviranomaisia.

IV luku. Toimenpiteet laittoman muuttoliikkeen torjumiseksi.

20 artikla. Asiakirja-asiantuntijat. Artikla sisältää määräykset asiakirja-asiantuntijoiden lähettämisestä laittoman muuttoliikkeen lähtö- ja kauttakulkuvaltioihin.

Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolet sopivat yhteisen tilannearvion perusteella asiakirja- siantuntijoiden lähettämisestä laittoman muuttoliikkeen lähtö- ja kauttakulkuvaltioihin. Sopimuspuolten on otettava huomioon Euroopan unionin neuvoston asetus (EY/377/2004, 19.2.2004) maahanmuuttoalan yhteysverkoston perustamisesta.

Artiklan 2 kohdan mukaan asiakirja-asiantuntijoiden toiminnan pohjalta, sopimuspuolet toimittavat toisilleen säännöllisesti kansallista lainsäädäntöään noudattaen tietoja laittomasta muuttoliikkeestä.

Artiklan 3 kohdan mukaan lähettäessään asiakirja-asiantuntijoita, sopimuspuolet voivat määrätä konkreettisia toimenpiteitä varten sopimuspuolen, joka huolehtii koordinaatiosta. Koordinaatiota voidaan rajoittaa ajallisesti.

21 artikla. Asiakirja-asiantuntijoiden tehtävät. Artikla luettelee tehtävät, joita asiakirja-asiantuntijoilla erityisesti on.

Artiklan 1 kohdan 1 alakohdan mukaan asiakirja-asiantuntijat neuvovat ja kouluttavat sopimuspuolten ulkomaanedustustoja passi- ja viisumiasioissa, erityisesti liittyen väärennettyjen ja väärien asiakirjojen tunnistamiseen, sekä asiakirjojen väärinkäyttöön ja laittomaan muuttoliikkeeseen. Artiklan 1 kohdan 2 alakohdan mukaan asiakirja-asiantuntijat neuvovat ja kouluttavat kuljetusyhtiöitä niistä väärien ja väärennettyjen asiakirjojen sekä maahantulomääräysten tunnistamiseen liittyvistä velvollisuuksista, joita niille on asetettu Schengenin yleissopimuksessa (SopS 23/2001) ja Chicagon kansainvälisen siviili-ilmailusopimuksen (SopS 11/49) liitteessä 9. Artiklan 1 kohdan 3 alakohdan mukaan asiakirja-asiantuntijat neuvovat ja kouluttavat myös rajatarkastuksista vastuussa olevia viranomaisia ja laitoksia. Artiklan mukaan näillä asiakirja-asiantuntijoiden tehtäviä koskevilla määräyksillä ei ole vaikutusta sopimuspuolten ulkomaanedustustojen taikka rajatarkastuksista vastaavien viranomaisten toimivaltuuksiin.

22 artikla. Kansalliset yhteys- ja koordinaatiopisteet. Artikla määrää kansallisten yhteys- ja koordinaatiopisteiden nimeämisestä asiakirja-asiantuntijatoimintaa varten. Artiklan mukaan kansalliset yhteys- ja koordinaatiopisteet toimivat välittäjinä sovittaessa asiakirja-asiantuntijoiden lähettämisestä sekä neuvonta- ja koulutustoimenpiteistä.

Suomessa kansallisena yhteys- ja koordinaatiopisteenä toimisi rikoslaboratoriotoiminnasta vastaava keskusrikospoliisi, joka toimisi yhteistyössä muun muassa rajavartiolaitoksen asiakirja-asiantuntijoiden kanssa.

23 artikla. Avustaminen maahanmuuttajien palauttamistoimenpiteissä. Artikla määrää avustamisesta maahanmuuttajien palauttamistoimenpiteissä, mukaan lukien yhteiset palautuslennot ja sopimuspuolten mahdollisuus palauttaa maahanmuuttajia toisen sopimuspuolen alueen kautta sekä yhteyspisteen nimeämisestä.

Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolet avustavat toisiaan maahanmuuttajien palauttamistoimenpiteissä ottaen huomioon Euroopan unionin neuvoston päätös (2004/573/EY, 29.4.2004) yhteisten lentojen järjestämisestä henkilökohtaisen maastapoistamispäätöksen saaneiden kolmansien maiden kansalaisten poistamiseksi kahden tai useamman jäsenvaltion alueelta sekä Euroopan unionin neuvoston direktiivi (2003/110/EY, 25.3.2003) avunannosta kauttakulkutilanteissa lentoteitse tapahtuvien palauttamistoimenpiteiden yhteydessä. Sopimuspuolten tulee ajoissa tiedottaa toisilleen suunnitelluista palautuksista ja tarjota mahdollisuuksin mukaan mahdollisuus osallistua niihin. Yhteisten palauttamisten yhteydessä sopimuspuolet sopivat palautettavien henkilöiden saattamisesta ja turvallisuustoimista.

Artiklan 2 kohdan mukaan sopimuspuoli saa kuljettaa palautettavia henkilöitä toisen sopimuspuolen alueen läpi jos se on tarpeellista. Tällöin se sopimuspuoli, jonka alueen kautta palauttaminen tapahtuisi, päättää palauttamistoimenpiteestä. Tässä päätöksessä määritellään palauttamistoimenpiteen täytäntöönpanomääräykset sekä tarvittaessa ne kansallisen lainsäädännön mukaiset pakkokeinot, joita palautettavaan henkilöön voidaan kohdistaa.

Artiklan 3 kohdan mukaan palauttamistoimenpiteiden suunnittelua ja täytäntöönpanoa varten sopimuspuolet nimeävät kansalliset yhteyspisteet. Asiantuntijoiden tulee kokoontua säännöllisesti työryhmänä, jonka tarkoituksena on arvioida aikaisempia operaatiota ja huomioida ne jatkosuunnittelussa ja täytäntöönpanossa sekä tutkia kaikki mahdolliset kohdan 2 mukaiseen kauttakulkuun liittyvät ongelmat ja löytää niille ratkaisu.

Yhteisten palautuslentojen järjestämistä koskevat määräykset perustuvat voimassa olevaan yhteisön lainsäädäntöön (neuvoston päätös 2004/573/EY yhteisten palautuslentojen järjestämisestä sekä neuvoston direktiivi 2003/110/EY avustamisesta lentoteitse tapahtuvissa palautuksissa). Sopimuksen 23 artiklan 2 kohta sisältämä palautusmenettely toisen sopimusvaltion kautta on uudentyyppinen menettely. Sopimuskohdan voidaan tulkita tarkoittavan muulla tavoin kuin yhteisillä palautuslennoilla tapahtuvia palautuksia eli muuten lentoteitse tai sopimusvaltion maa- tai merialueen kautta tapahtuvia palautuksia.

Ulkomaalaislakiin ehdotetaan otettavaksi säännökset maastapoistamisen toteuttamisesta Suomen alueen kautta. Säännöksillä paitsi saatettaisiin kansallisesti voimaan Prümin sopimuksen asianomaiset määräykset myös täydennettäisiin avunantoa kauttakulkutilanteissa lentoteitse tapahtuvien palauttamistoimenpiteiden yhteydessä koskevan direktiivin implementointia. Suomessa kansallisena yhteyspisteenä toimisi valtioneuvoston asetuksella määrätty poliisi- tai rajavartioyksikkö, jonka olisi tarpeen mukaan tiedotettava muita poliisi- ja rajavartioyksiköitä sekä muita viranomaisia.

V Luku. Muut yhteistyön muodot

24 artikla. Yhteiset operaatiot. Artikla määrää yhteisistä operaatioista, joissa toisen sopimuspuolen viranomaisten edustajat tekevät operatiivista yhteistyötä toisen sopimuspuolen alueella yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi ja rikosten torjumiseksi.

Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolet voivat poliisiyhteistyön tehostamiseksi järjestää yleisen turvallisuuden ja järjestyksen ylläpitämiseksi sekä rikosten torjumiseksi yhteisiä partioita ja muita operaatioita, joissa muiden sopimuspuolten virkamiehet tai muut valtion palveluksessa olevat osallistuvat toisen sopimuspuolen alueella tapahtuviin operaatioihin.

Artiklan 2 kohdan mukaan isäntävaltio voi kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti ja lähettävän valtion suostumuksella antaa muiden sopimuspuolten virkamiehille oikeuden käyttää alueellista toimivaltaa yhteisen operaation puitteissa. Isäntävaltio voi myös myöntää toisen sopimuspuolen virkamiehille oikeuden käyttää alueellaan lähettävän valtion lainsäädännön mukaisia toimivaltuuksia. Tällaista toimivaltaa voidaan käyttää vain isäntävaltion virkamiesten johdolla ja pääsääntöisesti heidän läsnä ollessaan. Toisen sopimuspuolen virkamiehiä sitoo tuolloin isäntävaltion kansallinen lainsäädäntö ja isäntävaltio on vastuussa heidän toimistaan.

Artiklan 3 kohdan mukaan yhteisiin operaatioihin osallistuvien virkamiesten on noudatettava isäntävaltion toimivaltaisen viranomaisen ohjeita.

Artiklan 4 kohdan mukaan yhteistyön käytännön näkökohdista sovitaan erikseen täytäntöönpanosopimuksessa.

Voimaansaattamislain 4 §:ään ja ampuma-aselain 17 §:ään ehdotetaan otettavaksi säännökset yhteiseen operaatioon osallistuvan toisen valtion virkamiehen toimivaltuuksista sekä oikeudesta kantaa ampuma-asetta ja muuta voimankäyttövälinettä. Suomalaisia yhteisiin operaatioihin toisen valtion alueella osallistuvia virkamiehiä voisivat olla poliisi-, tulli- ja rajavartiomiehet.

25 artikla. Toimenpiteet välittömän vaaran uhatessa. Artikla sisältää määräykset toimenpiteistä välittömän hengenvaaran torjumiseksi.

Artiklan 1 kohdan mukaan toisen sopimuspuolen virkamiehet voivat ylittää yhteisen rajan kiireellisessä tilanteessa ilman toisen sopimuspuolen ennakkosuostumusta suorittaakseen rajan läheisyydessä väliaikaisia toimenpiteitä välittömän henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi. Toimenpiteet tulee suorittaa isäntävaltion kansallista lainsäädäntöä noudattaen.

Artiklan 2 kohta määrittelee kiireelliseksi tilanteeksi sellaisen tilanteen, jossa isäntävaltion toimenpiteiden odottaminen voisi johtaa vaaratilanteen toteutumiseen.

Artiklan 3 kohdan mukaan rajanylittävien virkamiesten on ilmoitettava tilanteesta viipymättä isäntävaltiolle. Isäntävaltion tulee vahvistaa ilmoitus ja ryhtyä viipymättä tarpeellisiin toimenpiteisiin vaaran torjumiseksi ja tilanteen haltuun ottamiseksi. Rajanylittävät virkamiehet saavat toimia isäntävaltioissa vain siihen saakka kunnes isäntävaltio on ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin vaaran torjumiseksi. Rajanylittäviä virkamiehiä sitovat isäntävaltion viranomaisten ohjeet.

Artiklan 4 kohdan mukaan sopimuspuolet määrittelevät erillisessä sopimuksessa ne viranomaiset, joille artiklan 3 kohdan mukainen ilmoitus on viipymättä tehtävä. Rajanylittäviä virkamiehiä sitovat tämän artiklan määräykset sekä isäntävaltion lainsäädäntö.

Artiklan 5 kohdan mukaan isäntävaltio on vastuussa rajanylittävien virkamiesten toimenpiteistä.

Voimaansaattamislain 5 §:ään ja ampuma-aselain 17 §:ään ehdotetaan otettavaksi säännökset välittömässä vaaratilanteessa toimivan toisen valtion virkamiehen toimivaltuuksista sekä oikeudesta kantaa ampuma-asetta ja muuta voimankäyttövälinettä. Suomalaisia rajanylittäviä virkamiehiä voisivat olla poliisi-, tulli- ja rajavartiomiehet.

26 artikla. Avustaminen joukkotapahtumissa, katastrofeissa ja vakavissa onnettomuuksissa. Artiklan mukaan sopimuspuolten toimivaltaisten viranomaisten tulee avustaa toisiaan kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti suurten tapahtumien ja muiden vastaavien suurten tapahtumien, katastrofien ja vakavien onnettomuuksien sattuessa. Artikla sisältää määräykset siitä, miten avustaminen tapahtuu. Sopimuspuolet ilmoittavat toisilleen niin aikaisin kuin mahdollista sellaisista tilanteista, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia sekä välittävät niihin liittyviä olennaisia tietoja (artiklan 1 kohdan 1 alakohta). Tällaisissa tilanteissa sopimuspuolet suorittavat ja koordinoivat alueellaan tarvittavat poliisitoimenpiteet (artiklan 1 kohdan 2 alakohta). Lisäksi se sopimuspuoli, jonka alueella tilanne tapahtuu, voi pyytää muita sopimuspuolia auttamaan lähettämällä virkamiehiä, erikoisasiantuntijoita ja neuvonantajia sekä tarvittavia varusteita (artiklan 1 kohdan 3 alakohta). Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sopimuspuolten kansainvälisiin sopimuksiin, jotka koskevat keskinäistä avunantoa katastrofitilanteissa. Artiklassa tarkoitetussa avunannossa ei ole kysymys toimivaltuuksien käytöstä toisen valtion alueella.

Poliisirekisterilain 37 § mahdollistaa sopimuksen 26 artiklassa tarkoitetun tietojen luovuttamisen. Poliisilain 53 §:n 1 momentissa säädetään poliisin antamasta virka-avusta vieraan valtion poliisille viittaamalla muun muassa Suomea velvoittavassa kansainvälisessä sopimuksessa sovittuun. Suomalaisia avustavia viranomaisia voisivat olla poliisi-, tulli- ja rajavartioviranomaiset.

27 artikla. Pyynnöstä tapahtuva yhteistyö. Artikla määrää pyynnöstä tapahtuvasta yhteistyöstä.

Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolten toimivaltaiset viranomaiset antavat pyynnöstä toisilleen tukea toimivaltuuksiensa puitteissa ja kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

Artiklan 2 kohdan mukaan viranomaiset tukevat toisiaan Schengenin yleissopimuksen 39 artiklan 1 kohdan 1 lauseen mukaisesti. Kohdassa määritellään ne tavat, joilla tukea erityisesti annettaan. Viranomaiset tukevat toisiaan toteamalla tieliikenne- ja vesiliikenneajoneuvojen ja ilma-alusten omistajan ja haltijan sekä selvittämällä ohjaajan ja kuljettajan, sikäli kuin se ei jo sisälly 12 artiklaan. Tukea annetaan myös hankkimalla tiedot ajokorteista, laivurinkirjoista ja niihin verrattavissa olevista toimiluvista, vahvistamalla henkilön olinpaikan ja asuinpaikan, tarkistamalla oleskeluluvan perusteet, toteamalla puhelinliittymän omistajat ja muiden telekommunikaatiolaitteiden haltijat, sikäli kuin tietoihin on julkinen pääsy, vahvistamalla henkilöllisyyden, selvittämällä esineiden, esimerkiksi aseiden, moottoriajoneuvojen ja vesiajoneuvojen alkuperän, hankkimalla tietoja poliisin tietokannoista ja poliisin asiapapereista sekä tietoja viranomaisten julkisista rekistereistä, ilmoittamalla välittömästi aseista tai räjähdysaineista sekä raha- tai arvopaperiväärennöksistä, tiedottamalla rajat ylittävien tarkkailutoimenpiteiden, takaa-ajotilanteiden ja valvottujen läpilaskujen käytännön toteutuksista ja määrittelemällä henkilön valmius antaa tietoja.

Artiklan 3 kohta määrää, että jos pyynnön saanut viranomainen ei vastaa pyynnön täyttämisestä, hän ohjaa pyynnön edelleen toimivaltaiselle viranomaiselle ja tiedottaa tästä pyynnön tehneelle viranomaiselle. Toimivaltainen viranomainen täyttää pyynnön ja välittää pyytävälle viranomaiselle tuloksen.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 30 §:stä seuraa, että jos suomalainen viranomainen voi luovuttaa salassa pidettävän tiedon suomalaiselle lainvalvontaviranomaiselle, se voi luovuttaa saman tiedon Prümin sopimuksen perusteella myös toisen valtion lainvalvontaviranomaiselle. Sama koskee myös tilannetta, jossa suomalainen lainvalvontaviranomainen voi luovuttaa tiedon toiselle suomalaiselle lainvalvontaviranomaiselle. Estettä sille, että suomalaisen viranomaisen tietojen luovuttaminen tapahtuu suomalaisen lainvalvontaviranomaisen välityksellä, ei ole. Ajoneuvoliikennerekisterin tietojen edelleen luovuttamisesta on säädetty erikseen ajoneuvoliikennerekisteristä annetun lain 16 §:ssä. Kansainvälisen rikosoikeusapulain 25 a §:n 1 momentissa säädetään salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta oikeusapupyynnön perusteella. Artiklaan perustuva tietojen luovuttaminen tapahtuu kansallisen lainsäädännön mukaisesti, joten esimerkiksi erityiset kansalliset tietojen käyttötarkoitusrajoitukset pysyvät voimassa. Artiklassa mainittujen julkisten tietojen luovuttaminen ei edellytä erityistä sääntelyä.

Poliisirekisterilain 37 § mahdollistaa sopimuksen 27 artiklassa tarkoitetun tietojen luovuttamisen. Poliisilain 53 §:n 1 momentissa säädetään poliisin antamasta virka-avusta vieraan valtion poliisille viittaamalla muun muassa Suomea velvoittavassa kansainvälisessä sopimuksessa sovittuun. Suomalaisia tukea antavia viranomaisia voisivat olla poliisi-, tulli- ja rajavartioviranomaiset.

VI luku. Yleiset säädökset

28 artikla . Aseiden, ammusten ja varusteiden käyttö. Artikla määrää sopimuksen mukaisiin yhteisiin operaatioihin osallistuvan virkamiehen virkapuvun, virka-aseiden, ammusten ja muiden varusteiden käytöstä toisen sopimuspuolen alueella. Lisäksi artiklassa määrätään siitä, minkä valtion lainsäädäntö soveltuu virkamiehen moottoriajoneuvon käyttöön toisen sopimuspuolen alueella.

Artiklan 1 kohdan mukaan yhteisen operaation puitteissa toisen sopimuspuolen alueella oleskelevat virkamiehet voivat käyttää siellä omaa virkapukuaan sekä pitää hallussaan lähtövaltionsa lainsäädännön mukaisia virka-aseita, ammuksia ja muita tarvittavia varusteita. Sopimuspuoli voi kieltää lähtövaltion virkamieheltä tiettyjen virka-aseiden, ammusten ja muiden varusteiden mukana pitämisen.

Artiklan 2 kohdan mukaan sopimuksen liitteessä 2 luetellaan sopimuspuolittain ne virka-aseet, ammukset ja muut tarvittavat varusteet, joita saa käyttää vain itsepuolustus- ja hätävarjelutarkoituksessa. Isäntävaltion operaatiota johtava virkamies voi yksittäistapauksessa, kansallisen lainsäädännön mukaisesti, hyväksyä virka-aseiden, ammusten ja muiden tarvittavien varusteiden käytön muussa kuin 1 lauseen tarkoittamissa tapauksissa. Virka-aseiden, ammusten ja muiden varusteiden käytössä tulee noudattaa isäntävaltion lainsäädäntöä. Toimivaltaisten viranomaisten tulee tiedottaa toisilleen kulloinkin luvallisista virka-aseista, ammuksista ja muista tarvittavista varusteista ja niiden käyttöehdoista.

Artiklan 3 kohdan mukaan sopimuspuolet voivat muuttaa liitettä 2 erillisellä sopimuksella.

Artiklan 4 kohdan mukaan virkamiehen käyttäessä toisen sopimuspuolen alueella tämän sopimuksen nojalla moottoriajoneuvoa, häntä koskevat samat liikenneoikeudelliset määräykset kuin isäntävaltion virkamiehiä.

Artiklan 5 kohdan mukaan virka-aseiden, ammusten ja muiden tarvittavien varusteiden käyttöön liittyvistä käytännön näkökohdista sovitaan erikseen täytäntöönpanosopimuksessa.

Artiklan 6 kohdan mukaan tämän artiklan määräykset eivät vaikuta 18 artiklan soveltamiseen.

Voimaansaattamislain 4 ja 6 §:ään sekä ampuma-aselain 17 §:ään ehdotetaan otettaviksi säännökset yhteiseen operaatioon osallistuvan toisen valtion virkamiehen oikeudesta kantaa ampuma-asetta ja muuta voimankäyttövälinettä sekä toisen valtion virkamiehen oikeuksista ajoneuvon kuljettajana.

Suomi tulisi Prümin sopimuksen liittymisasiakirjan tallettaessaan ilmoittamaan myös sopimuksen 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti ne virka-aseet, ammukset ja muut tarvittavat varusteet, joita saa käyttää vain oikeutetussa itsensä tai muiden puolustuksessa. Tämä määräys ei kuulu lainsäädännön alaan, koska ilmoituksessa on kyse vain Suomen kansallisen lainsäädännön mukaan määräytyvien virka-aseiden, ammusten ja varusteiden nimeämisestä.

29 artikla. Suojelu ja avustaminen. Artiklan mukaan sopimuspuolilla on velvollisuus suojella ja auttaa muiden sopimuspuolten lähettämää virkamiestä virantoimituksessa vastaavalla tavalla kuin omaa virkamiestään.

30 artikla. Yleinen vastuunmäärittely. Artikla sisältää määräykset yleisestä vastuunjaosta. Artiklan mukaan tämän sopimuksen mukaiseen vastuuseen sovelletaan Schengenin yleissopimuksen 43 artiklaa muiden kuin 17 ja 18 artiklojen eli lennon turvahenkilöiden osalta.

Kansainvälisen rikosoikeusapulain 25 b §:ssä säädetään vastuusta ulkomaalaisen virkamiehen aiheuttamasta vahingosta. Lennon turvahenkilöiden osalta tulisivat sovellettavaksi yleiset kansainvälisen oikeuden säännöt valtioiden vastuusta. Sopimusneuvottelujen yhteydessä selvitettiin hallituksen saamien tietojen mukaan perusteellisesti mahdollisuutta sisällyttää sopimukseen erityisiä määräyksiä vastuusta lennon turvahenkilöiden osalta, mutta selvitysten jälkeen päädyttiin artiklan sisältämään ratkaisuun. Oikeustila lennon turvahenkilöihin liittyvän vastuunmäärittelyn suhteen ei muuttuisi nykyisestä, koska lennon turvahenkilöiden käyttö on tällä hetkellä kansainvälisten ilmailua koskevien sopimusten sekä muun soveltuvan kansainvälisen oikeuden mukaan mahdollista. Lennon turvahenkilöiden vastuuta tulisi hallituksen mielestä pyrkiä selkeyttämään tarvittaessa Prümin sopimusta kattavammilla kansainvälisillä sopimusjärjestelyillä.

31 artikla. Virkamiehen rikosoikeudellinen asema. Artiklan mukaan virkamies rinnastetaan tekemiensä rikosten tai heihin kohdistuvien rikosten suhteen sen sopimuspuolen virkamieheen, jonka alueella virkamies toimii tämän sopimuksen mukaan, jollei muusta sopimuspuolia velvoittavasta sopimuksesta muuta johdu.

Rikoslain 16 luvun 20 §:n ja 40 luvun 12 §:n soveltamisalasäännöksiin ehdotetaan lisättäviksi maininnan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämis- sekä rikosten ennalta estämis- ja selvittämistehtävistä.

32 artikla. Virkasuhteet. Artiklan mukaan tämän sopimuksen mukaisesti toisen sopimuspuolen alueella toimiva virkamies on virkamiesoikeudellisesti oman maansa voimassa olevan lainsäädännön alainen.

VII luku. Yleiset tietosuojamääräykset.

33 artikla. Käsitteiden määrittely, soveltamisala. Artikla määrittelee sopimuksessa käytetyt käsitteet ja soveltamisalan.

Artiklan 1 kohdan 1 alakohdan mukaan henkilötietojen käsittelyllä tarkoitetaan kaikkea henkilötietojen käsittelyä tai käsittelysarjaa, johon liittyy tai ei liity automaattisia menetelmiä. Alakohta luettelee useita esimerkkejä henkilötietojen käsittelystä. Alakohdan mukaan myös osuman saamisesta tai saamatta jäämisestä tehty ilmoitus on henkilötietojen käsittelyä tämän sopimuksen tarkoituksessa. Artiklan 1 kohdan 2 alakohdan mukaan automaattihaku tarkoittaa välitöntä pääsyä toisen viranomaisen automaattiseen tietokantaan tavalla, jossa hakuun vastataan täysin automaattisesti. Artiklan 1 kohdan 3 alakohdan mukaan tunnuksella varustaminen merkitsee tallennettujen henkilötietojen merkitsemistä ilman, että pyrittäisiin niiden myöhemmän käsittelyn rajoittamiseen. Artiklan 1 kohdan 4 alakohdan mukaan sulkeminen tarkoittaa tallennettujen henkilötietojen merkitsemistä, jolloin tavoitteena on niiden myöhemmän käsittelyn rajoittaminen.

Artiklan 2 kohdan mukaan tämän sopimuksen mukaisesti lähettäviä tai lähetettyjä tietoja koskevat seuraavat määräykset, mikäli edellä olevissa luvuissa ei ole toisin määrätty.

Sopimuksen VII luvun sisältämät tietosuojamääräykset tulisivat tulisivat voimaansaattamislain 1 §:n nojalla lakina voimaan Suomessa. Määräykset vastaavat henkilötietolain periaatteita. Lisäksi poliisirekisterilain 29 ja 41 §:ään sekä ALR-lain 17 §:ään ehdotetaan otettaviksi erityisiä tietosuojaa koskevia säännöksiä.

34 artikla. Tietosuojan taso. Artikla sisältää määräykset tietosuojan tasosta.

Artiklan 1 kohdan mukaan jokaisen sopimuspuolen tulee taata, että sen kansallinen lainsäädäntö takaa sopimuksen mukaisesti lähetettyjen tai lähetettävien henkilötietojen käsittelyssä tietosuojan tason, joka vastaa vähintään sitä tasoa, josta määrätään Euroopan neuvoston sopimuksessa yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa käsitellyssä (28.1.1981), sekä sopimukseen liittyvässä lisäpöytäkirjassa (8.3.2001). Tietosuojan tasossa tulee myös ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean suositus nro R(87)15 (17.9.1987) henkilötietojen käytöstä poliisin toiminnassa myös silloin kun ei ole kyse tietojen automaattisesta käsittelystä.

Artiklan 2 kohta määrää edellytykseksi sopimuksen mukaiselle tietojen lähettämisen aloittamiselle, että tämän luvun VII määräykset on saatettu osaksi tietojenvaihtoon osallistuvien sopimuspuolten lainsäädäntöä. 43 artiklan mukainen ministerikomitea tekee päätöksen siitä, onko nämä edellytykset täytetty.

35 artikla. Tarkoitussidonnaisuus. Artikla sisältää määräykset henkilötietojen käsittelyn tarkoitussidonnaisuudesta.

Artiklan 1 kohdan mukaan henkilötietoja vastaanottava sopimuspuoli saa käsitellä niitä ainoastaan sellaisia tarkoituksia varten, joita varten ne on tämän sopimuksen mukaisesti lähetetty. Henkilötietojen käsittely muita tarkoituksia varten on sallittu vain tietoa hallussapitävän sopimuspuolen ennakkosuostumuksella ja vastaanottavan sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Ennakkosuostumus edellyttää, että tietoa hallussapitävän sopimuspuolen kansallinen lainsäädäntö sallii henkilötietojen käsittelyn kyseisiä muita tarkoituksia varten.

Artiklan 2 kohta määrittelee ne tarkoitukset, joissa kyselyä tai vertailua tekevä sopimuspuoli saa käsitellä 3, 4 ja 9 artiklan mukaisesti lähetettyjä tietoja. Kohdan mukaan näitä tietoja saa käsitellä ainoastaan vertailtujen DNA-tunnisteiden tai sormenjälkitietojen yhtäpitävyyden toteamiseen, virka- tai oikeusapupyynnön valmisteluun ja jättämiseen kansallisen lainsäädännön mukaisesti näiden tietojen ollessa yhtäpitäviä ja kirjaamiseen 39 artiklan mukaisesti. Tietoa hallussapitävä sopimuspuoli saa käsitellä sille 3, 4 ja 9 artiklan mukaisesti lähetettyjä tietoja sikäli kuin se on tarpeen vertailun suorittamista, automaattiseen hakuun vastaamista tai 39 artiklan mukaista kirjaamista varten. Lähetetyt tiedot tulee hävittää välittömästi tietojen vertailun tai automaattiseen hakuun vastaamisen jälkeen, ellei niiden jatkokäsittely artiklan 2 kohdan 2 ja 3 alakohtien mukaisissa tarkoituksissa ole tarpeen.

Artiklan 3 kohdan mukaan tietoa hallussa pitävä sopimuspuoli saa käyttää 12 artiklan mukaan lähetettyjä tietoja ainoastaan, mikäli se on tarpeen automaattiseen hakuun vastaamista tai 39 artiklan mukaista kirjaamista varten. Lähetetyt tiedot tulee hävittää välittömästi sen jälkeen, kun automaattiseen hakuun on vastattu, ellei niiden jatkokäsittely ole tarpeen 39 artiklan mukaista kirjaamista varten. Haun tekevä sopimuspuoli saa käyttää vastaamisen aikana saatuja tietoja ainoastaan sitä menettelyä varten, jonka perusteella haku on tapahtunut.

36 artikla. Toimivaltaiset viranomaiset. Artiklan mukaan lähetettyjä henkilötietoja saavat käsitellä ainoastaan toimivaltaiset viranomaiset, jotka vastaavat jostakin 35 artiklan mukaisesta tehtävästä. Lähetettyjen tietojen edelleen lähettäminen muille viranomaisille tapahtuu ainoastaan lähettävän sopimuspuolen ennakkosuostumuksen perusteella ja vastaanottavan sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Artiklassa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia ovat lainvalvonta- ja oikeusviranomaiset eli Suomessa poliisi-, tulli- ja rajavartioviranomaiset sekä syyttäjät ja tuomioistuimet.

37 artikla. Tietojen oikeellisuus, ajantasaisuus ja säilytysaika. Artikla sisältää määräykset sopimuspuolten velvollisuudesta varmistaa henkilötietojen oikeellisuus ja ajantasaisuus sekä henkilötietojen säilytysajasta.

Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolten on varmistettava henkilötietojen oikeellisuus ja ajantasaisuus. Mikäli käy ilmi, että on lähetetty virheellisiä tietoja tai tietoja, joita ei olisi saanut lähettää, on tästä ilmoitettava välittömästi vastaanottavalle sopimuspuolelle tai sopimuspuolille. Heidän velvollisuutenaan on tietojen oikaiseminen tai hävittäminen. Mikäli vastaanottavalla viranomaisella on syytä olettaa, että lähetetyt tiedot ovat virheellisiä tai ne tulisi hävittää, se tekee tästä välittömästi ilmoituksen tiedot lähettäneelle viranomaiselle.

Artiklan 2 kohta määrää, että jos kohdehenkilö kiistää tietojen oikeellisuuden ja tietojen oikeellisuus tai virheellisyys eivät ole todennettavissa, on sopimuspuolten kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti varustettava tiedot tunnuksella kohdehenkilön sitä vaatiessa. Tapauksessa, jossa tunnuksella varustamista on käytetty, voidaan tunnus poistaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti vain kohdehenkilön suostumuksella tai toimivaltaisen oikeusistuimen tai tietosuojavalvonnasta vastaavan riippumattoman viranomaisen päätöksellä.

Artiklan 3 kohdan mukaan lähetetyt henkilötiedot on hävitettävä, mikäli niitä ei olisi saanut lähettää tai vastaanottaa. Myös asianmukaisesti välitetyt ja vastaanotetut tiedot on hävitettävä, jos ne eivät ole tai eivät enää ole tarpeellisia sitä tarkoitusta varten, jota varten ne on lähetetty. Jos henkilötiedot on lähetetty ilman pyyntöä, vastaanottavan viranomaisen on välittömästi tarkastettava, ovatko ne tarpeellisia lähettämisen perustana olevia tarkoituksia varten (kohdan 3 alakohta 1). Lisäksi asianmukaisesti välitetyt ja vastaanotetut tiedot on hävitettävä, jos lähettävän sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön mukaan tietojen säilyttämisen enimmäisaika on kulunut umpeen edellyttäen, että lähettävä sopimuspuoli on lähettämisen yhteydessä maininnut vastaanottavalle viranomaiselle kyseistä enimmäissäilytysajasta (kohdan 3 alakohta 2). Hävittämisen sijasta tiedot suljetaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti silloin, kun on syytä olettaa, että hävittämisellä vahingoitettaisiin kohdehenkilön suojeltavia etuja. Suljettuja tietoja saa lähettää tai käyttää ainoastaan siinä tarkoituksessa, jonka vuoksi hävittämisestä on pidättäydytty.

Artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun tunnuksella varustamiseen ja sulkemiseen liittyviä kansallisia säännöksiä on henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 27 §:ssä ja henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annetun lain 36 §:ssä.

38 artikla. Tekniset ja organisatoriset toimenpiteet tietosuojan ja tietoturvallisuuden takaamiseksi. Artiklassa säädetään toimenpiteistä henkilötietojen suojelemiseksi sekä teknisistä yksityiskohdista tietosuojan ja tietoturvallisuuden takaamiseksi.

Artiklan 1 kohdan mukaan sekä lähettävä että vastaanottava viranomainen sitoutuvat henkilötietojen tehokkaaseen suojelemiseen niiden satunnaista tai asiatonta hävittämistä ja muuttamista ja asiatonta päästä tai julkistamista vastaan.

Artiklan 2 kohdan mukaan automaattisen hakumenettelyn teknisistä yksityiskohdista sovitaan erikseen täytäntöönpanosopimuksessa. Täytäntöönpanosopimuksen tulee taata, että tietosuojan ja tietoturvallisuuden varmistamiseksi suoritetaan kulloistakin tekniikan tasoa vastaavat toimenpiteet, jotka takaavat erityisesti tietojen luottamuksellisuuden ja koskemattomuuden. Täytäntöönpanosopimuksen tulee taata myös, että käytettäessä verkkoja, joihin on yleinen pääsy, käytetään toimivaltaisten viranomaisten salaus- ja autentisointimenetelmiä, ja että hakujen luvallisuutta voidaan kontrolloida 39 artiklan 2, 4 ja 5 kohdan mukaisesti.

39 artikla. Kirjaaminen ja dokumentointi, erityismääräykset automaattista ja ei-automaattista lähettämistä varten. Artikla sisältää määräykset ei-automaattisten lähetysten ja henkilötietojen vastaanottamisen kirjaamisesta sekä määräykset, jotka soveltuvat tietojen automaattiseen hakuun ja vertailuun. Lisäksi artiklassa määrätään kirjaamistietojen ilmoittamisesta tietosuojaviranomaiselle, kirjaamistietojen säilytysajasta sekä henkilötietojen lähettämisen tai vastaanottamisen oikeudellisesta valvonnasta.

Artiklan 1 kohdan mukaan jokaisen sopimuspuolen tulee taata, että haun tekevä ja tiedostoa ylläpitävä viranomainen kirjaa jokaisen ei-automaattisen lähetyksen ja henkilötietojen vastaanottamisen lähetyksen luotettavuuden valvomiseksi. Kirjauksen tulee sisältää lähetyksen aihe, lähetetyt tiedot, lähetyspäivämäärä ja haun tekevän ja tiedostoa ylläpitävän viranomaisen nimitys tai tunnus.

Artiklan 2 kohta määrää mitä on voimassa koskien tietojen automaattista hakua 3, 9 ja 12 mukaisesti ja automaattista vertailua 4 artiklan mukaan. Kohdan 2 alakohdan 1 mukaan automaattisen haun tai vertailun saavat suorittaa vain ne kansallisten yhteyspisteiden virkamiehet, jotka ovat siihen erityisesti valtuutetut. Luettelo automaattiseen hakuun tai vertailuun valtuutetuista virkamiehistä toimitetaan pyynnöstä 5 kohdassa mainittujen valvontaa suorittavien viranomaisten sekä muiden sopimuspuolten käyttöön. Kohdan 2 alakohdan 2 mukaan jokaisen sopimuspuolen tulee taata, että tiedostoa ylläpitävä ja hakua tekevä viranomainen kirjaa jokaisen tietojen lähettämisen ja vastaanottamisen ilmoittaen myös jokaisesta rekisteriosumasta tai sen puuttumisesta. Kirjauksen tulee sisältää lähetettävät tiedot, lähetyksen päivämäärä ja tarkka ajankohta ja hakua tekevän ja tiedostoa ylläpitävän viranomaisen nimitys ja tunnus. Hakua tekevä viranomainen kirjaa lisäksi haun tai lähetyksen aiheen sekä haun suorittaneen virkamiehen sekä haun tai lähetyksen aloitteentekijänä toimineen virkamiehen tunnuksen.

Artiklan 3 kohdan mukaan kirjaavan viranomaisen tulee ilmoittaa kirjaamistiedot asianomaisen sopimuspuolen tietosuojavalvonnasta vastaaville viranomaiselle pyynnöstä välittömästi, kuitenkin viimeistään neljän viikon kuluessa pyynnön saapumisesta. Kirjaamistietoja saa käyttää ainoastaan tietosuojan valvontaan ja tietoturvallisuuden takaamiseen.

Artiklan 4 kohdan mukaan kirjaamistietoja on suojattava sopivien ennalta ehkäisevien toimenpiteiden avulla tarkoituksenvastaisen käytön ja muun väärinkäytön varalta ja säilytettävä kahden vuoden ajan. Säilytysajan päätyttyä kirjaamistiedot on hävitettävä viipymättä.

Artiklan 5 kohdan mukaan henkilötietojen lähettämisen tai vastaanottamisen oikeudellinen valvonta on kunkin sopimuspuolen tietosuojavalvonnasta vastaavien riippumattomien viranomaisten velvollisuus. Kansallisen lainsäädännön mukaisesti jokainen voi anoa tältä viranomaiselta omien henkilötietojensa käsittelyn laillisuuden tarkastamista. Näiden viranomaisten sekä kirjaamisesta vastaavien viranomaisten on tehtävä myös pistokokeita lähetysten laillisuuden valvomiseksi tietoihin pääsyn taustalla olevan asiakirjahistorian perusteella. Tietosuojavalvonnasta vastaavien riippumattomien viranomaisten on säilytettävä tämän valvontatoiminnan tuloksia tarkastusta varten 18 kuukauden ajan, jonka jälkeen ne on hävitettävä välittömästi. Toisen sopimuspuolen riippumaton tietosuojaviranomainen voi pyytää jokaista tietosuojavalvonnasta vastaavaa viranomaista harjoittamaan toimivaltuuksiaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Sopimuspuolten riippumattomat tietosuojaviranomaiset huolehtivat valvontatehtäviensä toteuttamisen kannalta välttämättömästä keskinäisestä yhteistyöstä erityisesti tarkoituksenmukaisia tietoja vaihtamalla.

Kuten edellä on todettu, artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna kansallisena yhteyspisteenä toimisi kansainvälisestä rikospoliisiyhteistyöstä vastaava keskusrikospoliisi. Artiklan 3 ja 5 kohdassa tarkoitettu kansallinen tietosuojavalvonnasta vastaava viranomainen olisi tietosuojavaltuutettu. Rekisteröidyn tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi saattaman asian käsittelystä säädetään henkilötietolain 40 §:n 2 momentissa.

40 artikla. Kohdehenkilön oikeudet tiedonsaantiin ja vahingonkorvaukseen. Artikla sisältää määräykset kohdehenkilön oikeudesta saada tietoa hänen henkilötietojensa käsittelystä, oikeudesta oikaista virheelliset tiedot ja poistaa luvatta käsitellyt tiedot sekä oikeussuojakeinoista. Lisäksi artiklassa määrätään kohdehenkilön oikeudesta vahingonkorvaukseen.

Artiklan 1 kohdan mukaan kansallisen lainsäädännön mukaisen toimivaltaisen viranomaisen on annettava henkilöllisyytensä todistavalle kohdehenkilölle anomuksesta kansallisen lainsäädännön mukaan ilman kohtuuttomia kuluja yleisesti ymmärrettävässä muodossa ja ilman odottamatonta viivytystä tietoa hänen henkilötietojensa käsittelystä, alkuperästä, vastaanottajasta tai vastaanottajakategoriasta, suunnitellusta käsittelytarkoituksesta ja käsittelyn oikeusperustasta. Lisäksi kohdehenkilöllä on oikeus virheellisten tietojen oikaisemiseen ja luvatta käsiteltyjen tietojen poistamiseen. Sopimuspuolet varmistavat lisäksi, että kohdehenkilö voi tietosuojaoikeuksiensa tullessa loukatuiksi turvautua tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin kääntymällä joko riippumattoman tuomioistuimen tai riippumattoman valvontaviranomaisen puoleen ja että hänelle annetaan mahdollisuus vaatia vahingonkorvausta tai muuta korvausta. Menettelyn yksityiskohdat näiden oikeuksien täytäntöön panemiseksi ja tiedonsaannin rajoittamisen syyt ovat sen valtion kansallisen lainsäädännön mukaisia, jossa hän vaatii oikeuksiensa toteuttamista.

Artiklan 2 kohdan mukaan mikäli jonkun sopimuspuolen viranomainen on lähettänyt henkilötietoja tämän sopimuksen perusteella, ei toisen sopimuspuolen vastaanottava viranomainen voi vedota kansallisen lainsäädännön mukaisesta vastuusta vapautuakseen vahingonkärsineeseen nähden siihen, että välitetyt tiedot ovat olleet virheellisiä. Mikäli vastaanottava viranomainen suorittaa vahingonkorvausta virheellisesti välitettyjen tietojen käytöstä aiheutuneesta vahingosta, lähettävän viranomaisen tulee korvata vastaanottavalle viranomaiselle sen suorittama vahingonkorvaus täysimääräisenä.

Rekisteröidyn oikeuksia (informointi tietojen käsittelystä ja tarkastusoikeus) koskevia kansallisia säännöksiä on henkilötietolain 6 luvussa, poliisirekisterilain 7 luvussa ja henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annetun lain 40—42 §:ssä. Tietosuojaviranomaisista on säännökset henkilötietolain 9 luvussa ja vahingonkorvausvelvollisuudesta 47 §:ssä.

41 artikla. Sopimuspuolten pyynnöstä tapahtuva tiedonsaanti. Artiklan mukaan vastaanottava sopimuspuoli antaa lähettävälle sopimuspuolelle tietoja välitettyjen tietojen käsittelystä ja sitä kautta saaduista tuloksista.

VIII luku. Täytäntäänpano- ja loppumääräykset.

42 artikla. Julistukset. Artikla sisältää määräykset julistuksessa määriteltävistä tiedoista.

Artiklan 1 kohdan mukaan ratifiointi-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamishetkellä jokainen sopimuspuoli nimeää tallettajalle annettavassa julistuksessa ne toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat vastuussa tämän sopimuksen soveltamisesta. Julistuksessa on määriteltävä myös 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti kansalliset yhteyspisteet DNA-analyysia varten; 11artiklan 1 kohdan mukaisesti kansalliset yhteyspisteet sormenjälkitietoja varten; 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti kansalliset yhteyspisteet ajoneuvorekisteritietoja varten; 15 artiklan mukaisesti kansalliset yhteyspisteet suurtapahtumiin liittyvää tietojenvaihtoa varten; 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti kansalliset yhteyspisteet terroristirikosten estämiseen liittyviä tietoja varten; 19 artiklan mukaisesti kansalliset yhteys- ja koordinaatiopisteet lennon turvallisuushenkilöitä varten; 22 artiklan mukaisesti kansalliset yhteys- ja koordinaatiopisteet asiakirja-asiantuntijoita varten; 23 artiklan 3 kohdan mukaisesti kansalliset yhteyspisteet palauttamisten suunnittelua ja toteuttamista varten sekä 24—27 artiklassa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset ja virkamiehet.

Artiklan 2 kohdan mukaan sopimuspuoli voi muuttaa 1 kohdan nojalla antamaansa julistusta milloin vain ja joko kokonaan tai osittain. Muutos tulee voimaan sinä päivänä, kun se saapuu tallettajalle.

Artiklan määräykset eivät kuulu lainsäädännön alaan. Suomen on tarkoitus ilmoittaa artiklassa edellytetyt tiedot liittymisasiakirjassa. Toimivaltaisia viranomaisia ja virkamiehiä sekä kansallisia yhteys- ja koordinaatiopisteitä Suomessa on käsitelty asianomaisten artiklojen yksityiskohtaisten perustelujen yhteydessä.

43 artikla. Ministerikomitea. Artikla sisältää määräykset ministerikomitean perustamisesta ja sen päätöksentekotavasta ja tehtävistä sekä ministerikomiteaa avustavasta työryhmästä.

Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolten tulee perustaa sopimuspuolten ministereistä koostuva ministerikomitea, jonka tehtävänä on tehdä tämän sopimuksen toteuttamista ja soveltamista koskevat päätökset. Päätökset tehdään yksimielisesti. Sopimuksen 34 artiklan 2 kohdan mukaan ministerikomitea tekee päätöksen siitä, täyttääkö sopimuspuolten lainsäädäntö edellytykset sopimuksen mukaisten henkilötietojen lähettämisen aloittamiselle eli ministerikomitea arvioi onko sopimuspuolen tietosuojalainsäädäntö riittävän korkealla tasolla.

Artiklan 2 kohdan mukaan ministerikomiteaa avustaa sopimuspuolten edustajista koostuva yhteinen työryhmä, joka tarkastaa tämän sopimuksen toteuttamista ja tulkintaa ja määrittelee onko tarvetta täydentää ja edelleen kehittää sitä. Työryhmä kutsutaan koolle sopimuspuolen pyynnöstä.

Prümin sopimuksen mukainen yhteistyö on hallitusten välistä yhteistyötä. Sopimuksen määräyksillä siirretään päätösvaltaa sopimuksen toteuttamista, tulkintaa, täydentämistä ja edelleen kehittämistä varten 43 artiklan nojalla perustettaville ministerikomitealle ja sitä avustavalle työryhmälle. Ministerikomitealla ja sitä avustavalla työryhmällä ei kuitenkaan ole valtuuksia muuttaa sopimuksen sisältöä, vaan sen päätökset ovat sopimuksen täytäntöönpanoon liittyviä toimia. Artiklan määräyksillä luodaan pysyvät institutionaaliset rakenteet Prümin sopimuksen toteuttamista ja soveltamista varten.

Ottaen huomioon, että sopimuksen määräysten hallinnollista täytäntöönpanoa varten on tarkoitus tehdä 44 artiklan mukaisesti erikseen täytäntöönpanosopimuksia, voidaan arvioida, että 43 artiklassa tarkoitetun ministerikomitean päätökset ovat luonteeltaan hallinnollisia.

44 artikla. Täytäntöönpanosopimukset. Artiklan mukaan sopimuspuolten toimivaltaiset viranomaiset voivat tämän sopimuksen perusteella ja sen soveltamisalan puitteissa tehdä sopimuksia, joiden päämääränä on tämän sopimuksen hallinnollinen täytäntöönpano.

Sopimuksen mukaan täytäntöönpanosopimuksia tehdään 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti DNA-tunnisteiden automaattisen haun ja vertailun teknisistä yksityiskohdista, 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti ajoneuvorekisteritietojen automaattisen haun teknisistä yksityiskohdista, 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhteisten operaatioiden käytännön näkökohdista sekä 38 artiklan 2 kohdan mukaisesti automaattisten hakumenettelyjen tietosuojaan ja tietoturvallisuuteen liittyvistä teknisistä yksityiskohdista.

Täytäntöönpanosopimuksen määräyksillä ei voida muuttaa sopimuksen periaatteita, vaan niissä on tarkoitus käsitellä sopimuksen määräyksiin liittyviä teknisiä yksityiskohtia. Täytäntöönpanosopimukset olisi tarkoitus saattaa voimaan sopimusten sisällöstä riippuen valtioneuvoston tai sisäasiainministeriön asetuksella. Täytäntöönpanosopimuksilla ei muuteta sopimuksen määräyksiä, vaan ne sisältävät sopimuksen määräyksiä täydentäviä teknisiä yksityiskohtia sekä tarkempia määräyksiä sopimuksen mukaisen viranomaisten välisen yhteistyön käytännön järjestämisestä.

Poliisilain yhteistoimintasopimuksia koskevan 53 §:n 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi maininta Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden kanssa tehtävistä sopimuksista.

45 artikla. Alueellinen soveltamisala. Artiklan mukaan tämän sopimuksen määräykset ovat voimassa sopimuspuolten alueella. Alankomaiden kuningaskunnan osalta tämä sopimus koskee ainoastaan kuningaskunnan Euroopassa sijaitsevaa osaa. Ranskan tasavallan osalta tämä sopimus koskee ainoastaan tasavallan Euroopassa sijaitsevaa osaa.

46 artikla. Kulut. Artiklan mukaan jokainen sopimuspuoli vastaa tämän sopimuksen täytäntöönpanosta viranomaisilleen aiheutuvista kustannuksista. Erityistapauksissa sopimuspuolet voivat sopia poikkeavasta järjestelystä.

47 artikla. Suhde muihin kahdenvälisiin ja monenvälisiin sopimuksiin. Artikla sisältää määräykset sopimuksen suhteesta Euroopan unionin lainsäädäntöön sekä muihin kahden- tai monenvälisiin sopimuksiin.

Artiklan 1 kohdan mukaan sekä nyt voimassa olevalla että tulevaisuudessa hyväksyttävällä tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvalla Euroopan unionin lainsäädännöllä on etusija tämän sopimuksen määräyksiin nähden. Sopimuspuolet voivat muuttaa tai korvata tämän sopimuksen määräyksiä ottaakseen huomioon Euroopan unionin lainsäädännön muutokset.

Artiklan 2 kohdan mukaan tämä sopimus ei vaikuta voimassa olevien kahden- tai monenvälisten sopimusten mukaisiin oikeuksiin tai velvollisuuksiin ja sopimuspuolilla on oikeus soveltaa näitä keskinäisissä suhteissaan. Jos näiden sopimusten oikeudet ja velvollisuudet ovat ristiriidassa tämän sopimuksen kanssa, sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiä.

48 artikla. Ratifiointi, hyväksyminen. Artiklan mukaan tämä sopimus on ratifioitava tai hyväksyttävä. Ratifiointi- tai hyväksymiskirjat talletetaan tallettajan huostaan. Tallettamisen yhteydessä voidaan antaa alueellista soveltamisalaa koskeva julistus.

49 artikla. Tallettaja. Artiklan mukaan sopimuksen tallettaja on Saksan liittotasavallan hallitus (1 kohta). Tallettajan tulee ilmoittaa välittömästi muille sopimuspuolille ratifioinneista, hyväksymisistä, liittymisistä, oikeuksien pidätyksistä ja irtisanomisista sekä muista tämän sopimuksen nojalla annetuista julistuksista (2 kohta). Lisäksi tallettaja huolehtii sopimuksen rekisteröinnistä Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristössä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaan (3 kohta).

50 artikla. Voimaantulo. Artiklan 1 kohdan mukaan tämä sopimus tulee voimaan 90 päivän kuluttua toisen ratifiointi- tai hyväksymisasiakirjan tallettamisesta sopimuksen tällöin ratifioineiden sopimuspuolten välillä ja muiden sopimuspuolten osalta sopimus tulee voimaan 90 päivän kuluttua niiden ratifiointi- tai hyväksymiskirjojen tallettamisesta. Artiklan 2 kohdan mukaan tallettaja ilmoittaa kaikille sopimuspuolille voimaantulopäivämäärän.

51 artikla. Liittyminen. Artikla sisältää määräykset sopimukseen liittymisestä, liittymisasiakirjojen tallettamisesta ja sopimuksen voimaantulosta liittymisen yhteydessä.

Artiklan 1 kohdan mukaan tämä sopimus on avoin kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden liittymistä varten. Liittymisen jälkeen liittyviä valtioita sitovat myös siihen mennessä 44 artiklan perusteella tehdyt täytäntöönpanosopimukset ja muut tähän sopimukseen liittyvät sopimukset.

Artiklan 2 kohdan mukaan liittymiskirjat talletetaan tallettajan huostaan. Liittymisen yhteydessä voidaan liittymiskirjan tallettamisen johdosta antaa julistus alueellisesta soveltamisalasta.

Artiklan 3 kohdan mukaan tämä sopimus tulee voimaan kunkin liittyvän valtion osalta 90 päivän kuluttua sen liittymiskirjan tallettamisesta, kuitenkin aikaisintaan sopimuksen 50 artiklan mukaisena päivänä.

52 artikla. Irtisanominen. Artikla sisältää määräykset sopimuksen voimassaolosta ja irtisanomisesta.

Artiklan 1 kohdan mukaan tämä sopimus on voimassa toistaiseksi.

Artiklan 2 kohdan mukaan jokainen sopimuspuoli voi irtisanoa tämän sopimuksen diplomaattiteitse tallettajalle osoitetun ilmoituksen avulla. Irtisanominen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua ilmoituksen saapumisesta tallettajalle.

Prümin sopimuksen liite

Liitteessä 1 määritellään 17 artiklan 5 kohdan mukaisesti välttämättömät tiedot kirjallista ilmoitusta varten.

Liitteen mukaan välttämättömiä tietoja ovat operaation aikataulu, lentotiedot, lennon turvahenkilöryhmän jäsenten lukumäärä, kaikkien ryhmään kuuluvien henkilöiden täydelliset nimet sekä ryhmän johtajan nimi, passin numerot, virka-aseiden merkki, tyyppi ja sarjanumerot, ammusten määrä ja laji, muut ryhmän hallussa olevat tehtävän suorittamiseen tarvittavat varusteet.

Prümin sopimuksen liite

Liitteessä 2 jokainen sopimuspuoli on luetellut ne virka-aseet, ammukset ja luvalliset tarvittavat varusteet joita saa käyttää artiklan 28 kohdan 2 kahden ensimmäisen lauseen mukaisesti.

2. Lakiehdotusten perustelut

2.1. Voimaansaattamislaki

1 §. Kysymyksessä olisi tavanomainen kansainvälisten sopimusten voimaansaattamisessa käytettävä blankettisäännös, jolla saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Säännös luo lennon turvahenkilöille (17 ja 18 artikla) sekä maastapoistamisen toteuttaville (23 artikla 2 kohta), yhteiseen operaatioon osallistuville (24 artikla) ja välittömässä vaaratilanteessa toimiville (25 artikla) toisen valtion virkamiehille perustoimivaltuuden toimia sopimuksen määrittämissä puitteissa Suomen alueella. Näiden henkilöiden tarkemmista toimivaltuuksista säädettäisiin sopimuksen voimaansaattamislain myöhemmissä pykälissä.

Tietojen käsittelyn osalta tulisivat lakina noudatettaviksi sopimuksen salassapitoa (17 artikla 5 kohta), tietojen luovuttajan asettamia käyttörajoituksia (16 artikla 4 kohta), tietojen käyttötarkoitussidonnaisuutta (35 artikla), tietojen käyttöoikeuksia (36 artikla), tietojen laatua (37 artikla 1 ja 2 kohta), tietoturvallisuutta (38 artikla), lokitietoja ja valvontatietoja (39 artikla), tietojen kohteen oikeuksia (40 artikla) sekä pyydettyjen tietojen käytöstä informoimista (artikla 41) koskevat määräykset. Sopimusmääräykset noudattelevat Suomen lainsäädännössä jo omaksuttuja periaatteita. Esimerkiksi tietojen luovuttajan asettamista salassapitovelvoitteista ja käyttörajoituksista on säädetty kansainvälisen oikeusavun osalta kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 27 §:n 2 momentissa. Henkilötietolaissa on yleiset säännökset käyttötarkoitussidonnaisuudesta (7 §), tietojen laadusta (9 §), tietojen suojaamisesta (32 §) ja rekisteröidyn oikeuksista (6 luku). Lisäksi on hallinnonalakohtaisia erityissäännöksiä. Esimerkiksi poliisin osalta ne ovat henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetussa laissa ja rajavartiolaitoksen osalta henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annetussa laissa. Informatiivisista syistä henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettuun lakiin otettaisiin viittaussäännökset sopimuksen nojalla saatujen tietojen poistamisesta sekä sopimukseen perustuvaa tietojen käsittelyä koskevien lokitietojen ja valvontatietojen säilyttämisestä ja poistamisesta sekä toteava säännös tietosuojavaltuutetun roolista. Lakina noudatettaviksi tulisivat myös sopimuksen kansainvälisen oikeusavun antamiseen velvoittavat määräykset (7 artikla).

2 §. Sopimuksen 17 artiklan mukaan kukin sopimusvaltio voi päättää kansallisen ilmailuturvallisuuspolitiikkansa mukaisesti siitä, asetetaanko sopimusvaltiossa rekisteröityihin ilma-aluksiin lennon turvahenkilöitä. Lennon turvahenkilöiden tulee olla poliisimiehiä tai muita sopivasti koulutettuja virkamiehiä. Lennon turvahenkilöiden asettamisesta tulee ilmoittaa sille toiselle sopimusvaltiolle, jonka lentoasemalle lento saapuu tai lentoasemalta lento lähtee. Sopimuksen 18 artiklan mukaan sopimusvaltion tulee myöntää pyynnöstä lennon turvahenkilöille lupa kantaa ampuma-aseita ja muita voimankäyttövälineitä lennoilla sopimusvaltion lentoasemille tai lentoasemilta. Luvan tulee kattaa ampuma-aseiden kantaminen ilma-aluksessa ja lentoaseman rajoitetun pääsyn turva-alueilla. Lennon turvahenkilö saa poistua ilma-aluksesta ja mennä lentoaseman rajoitetun pääsyn turva-alueelle ampuma-asetta kantaen ainoastaan toimivaltaisen kansallisen viranomaisen edustajan saattamana. Ampuma-aseet tulee sijoittaa välittömästi ilma-aluksesta poistumisen jälkeen saatettuna toimivaltaisen kansallisen viranomaisen osoittamaan vartioituun säilytyspaikkaan.

Päätöksen oikeudesta kantaa ampuma-asetta tai muuta voimankäyttövälinettä ilma-aluksessa ja lentoasemalla tekisi Suomen osalta poliisi. Lain 7 §:n nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin siitä, mikä poliisiyksikkö tekisi päätöksen ja mitä tahoja tuon poliisiyksikön olisi tiedotettava päätöksestään. Tiedotettavia tahoja voisivat olla muut poliisiyksiköt, rajavartiolaitos ja Ilmailuhallinto, joka vastaa ilmailulain 98 §:n 2 momentin mukaan siviili-ilmailun turvaamisesta. Lennon turvahenkilöiden toimivaltuudet kytkeytyisivät ilma-aluksen päällikön käskyvaltaan. Ilma-aluksen päällikön käskyvallasta ja ilmailuun liittyvästä vahingonvastuusta määrätään kansainvälisissä siviili-ilmailua koskevissa sopimuksissa ja säädetään kansallisissa siviili-ilmailua koskevissa säädöksissä. Suomessa ilma-aluksen päällikön käskyvallasta ja järjestyksestä ja pakkokeinoista ilma-aluksessa säädetään ilmailulain 61 ja 65 §:ssä sekä vahingonvastuusta saman lain 15 luvussa.

3 §. Sopimuksen 24 artiklan mukaan sopimusvaltioiden nimeämät toimivaltaiset viranomaiset voivat ottaa käyttöön yhteiset partiot tai muut yhteiset operaatiot yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi sekä rikosten estämiseksi. Yhteisissä operaatioissa nimetyt virkamiehet osallistuvat operaatioihin toisen sopimusvaltion alueella. Isäntävaltio voi kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti ja lähettävän valtion suostumuksella antaa toisen sopimusvaltion yhteisiin operaatioihin osallistuville virkamiehille toimivaltuuksia tai isäntävaltion lainsäädännön salliessa antaa toisen sopimusvaltion virkamiesten käyttää lähettävän valtion lainsäädännön mukaisia toimivaltuuksia.

Toimivaltuuksia saadaan käyttää ainoastaan isäntävaltion virkamiesten ohjauksessa ja pääsääntöisesti läsnä ollessa. Toisen sopimusvaltion virkamiehet ovat isäntävaltion kansallisen lainsäädännön alaisia. Isäntävaltio on vastuussa heidän toimistaan.

Sopimuksen 28 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan yhteiseen operaatioon osallistuvat toisen valtion virkamiehet saavat käyttää omia kansallisia virkapukujaan. He saavat kantaa lähettävän valtion lainsäädännön sallimia ampuma-aseita ja muita voimankäyttövälineitä. Isäntävaltio voi kuitenkin kieltää ampuma-aseiden ja muiden voimankäyttövälineiden kantamisen. Sopimuksen liitteessä 2 on lueteltu valtioittain käytettävissä olevat ampuma-aseet ja muut voimankäyttövälineet. Sopimuksen liitteessä 2 lueteltuja ampuma-aseita ja muita voimankäyttövälineitä saa käyttää vain hätävarjelutilanteessa. Operaatiota johtava isäntävaltion virkamies voi yksittäistapauksessa kansallisen lainsäädännön mukaisesti antaa luvan käyttää ampuma-aseita ja muita voimankäyttövälineitä muussakin tarkoituksessa. Ampuma-aseiden ja voimankäyttövälineiden käyttö tapahtuu isäntävaltion lainsäädännön mukaan.

Poliisilain 27 §:n 3 momentti ja 46 § antavat poliisimiestä pyynnöstä virkatehtävän suorittamisessa avustavalle henkilölle ne poliisimiehelle kuuluvat valtuudet, jotka poliisimies hänelle toimivaltansa rajoissa osoittaa. Valtuuksia on käytettävä poliisimiehen ohjeiden mukaisesti. Säännökset on tarkoitettu tilapäistarpeita varten, ei suunnitelmalliseen viranomaisten yhteistoimintaan. Rikoslain 4 luvun 4 §:n hätävarjelusäännökseen voi vedota myös ulkomainen virkamies.

Toisen valtion yhteiseen operaatioon osallistuvalla virkamiehellä olisi samanlaiset valtuudet kuin poliisimiestä avustavalla henkilöllä. Päällystöön kuuluva poliisimies voisi antaa virkamiehelle oikeuden kantaa ampuma-asetta tai muuta voimankäyttövälinettä. Voimankäyttövälineen käyttämiseen muussa kuin hätävarjelutilanteessa voitaisiin antaa oikeus vain yksittäistapauksessa ja tällöinkin valtuutusta rajoittaisi vaatimus valtuuttajan toimivaltaan kuulumisesta eli noudatettaviksi tulisivat samat rajoitteet, mitä sovelletaan voimankäyttöön valtuuttavan suomalaisen poliisimiehen voimankäyttöön. Sama päätöksentekojärjestys on omaksuttu kansainvälisen oikeusavun osalta keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja yleissopimuksen soveltamisesta annetun lain 3 §:n 2 momentissa sekä tulliyhteistyön osalta tullihallintojen keskinäisestä avunannosta ja yhteistyöstä tehdyn yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain 2 §:n 3 momentissa.

4 §. Sopimuksen 25 artiklan mukaan sopimusvaltion virkamiehet voivat kiireellisissä tilanteissa ylittää sopimusvaltioiden välisen rajan ilman toisen sopimuspuolen etukäteistä suostumusta, jotta he voivat toisen sopimuspuolen rajan läheisyydessä olevalla alueella ryhtyä isäntävaltion lainsäädännön mukaisiin välttämättömiin toimenpiteisiin torjuakseen henkilöiden ruumiilliselle koskemattomuudelle välittömän vaaran. Tilannetta on pidettävä kiireellisenä, jos vaara saattaisi toteutua odotettaessa isäntävaltion virkamiesten toimenpiteitä tai johtovastuun ottamista. Rajan ylittävien virkamiesten tulee viipymättä tehdä ilmoitus asiasta isäntävaltiolle. Isäntävaltion tulee vahvistaa ilmoituksen vastaanottaminen ja ryhtyä viivytyksettä tarpeellisiin toimenpiteisiin vaaran torjumiseksi ja johtovastuun ottamiseksi. Rajan ylittäneet virkamiehet voivat toimia isäntävaltiossa vain niin kauan, kunnes isäntävaltio on ryhtynyt tarpeellisiin torjuntatoimenpiteisiin. Rajan ylittävien virkamiesten on noudatettava isäntävaltion ohjeita. Isäntävaltio on vastuussa rajan ylittävien virkamiesten toimista.

Välittömässä vaaratilanteessa toimivalla toisen valtion virkamiehellä olisi samanlaiset valtuudet kuin samanlaisessa tilanteessa toimivalla suomalaisella poliisimiehellä poliisilain 2 luvun mukaan. Keskeisimpiä tällaisia valtuuksia ovat vaarallisen teon ja tapahtuman estäminen (16 §), rikoksilta ja häiriöiltä suojaaminen (20 §) sekä voimankeinojen käyttö (27 §).

5 §. Sopimuksen 28 artiklan 4 kohdan mukaan jos sopimusvaltion virkamiehet käyttävät ajoneuvoja sopimuksen alaisessa toiminnassa toisen sopimusvaltion alueella, he ovat samojen tieliikennesääntöjen alaisia kuin isäntävaltion virkamiehet, mukaan lukien etuajo-oikeus ja erivapaudet. Suomen alueella toimivilla toisen valtion virkamiehillä olisi ajoneuvoa kuljettaessaan samanlaiset oikeudet kuin suomalaisella poliisiajoneuvon kuljettajalla. Tieliikennelain 6 §:n 1 momentissa säädetään esteettömän kulun antamisesta säädettyjä ääni- ja valomerkkejä antavalle hälytysajoneuvolle. Lain 25 §:n 3 momentissa säädetään hälytysajoneuvon sekä poliisin, rajavartiolaitoksen tai tullin virkatehtävään käytettävän ajoneuvon kuljettajan oikeudesta ylittää suurin sallittu nopeus. Lain 48 §:n 1, 2 ja 4 momentissa säädetään hälytysajoneuvoa sekä poliisin, rajavartiolaitoksen tai tullin virkatehtävässä olevaa ajoneuvoa koskevista poikkeuksista liikennesäännöistä, kielletyllä tiellä, tien osalla tai alueella ajamisesta sekä kielletystä pysäyttämisestä tai pysäköimisestä. Hälytysajoneuvoja ovat lain 2 a §:n 4 kohdan mukaan pelastus-, poliisi-, sotilaspoliisi- ja sairasauto sekä vastaava muu ajoneuvo ja rajavartiolaitoksen tai tullilaitoksen virkakäytössä oleva ajoneuvo.

6 §. Tarkempia säännöksiä voi olla tarpeen antaa varsinkin useita hallinnonaloja koskevan toiminnan osalta lain 2 ja 3 §:ssä tarkoitetusta päätöksentekijästä, sopimuksen 18 artiklan 2 kohdassa ja 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta toimivaltaisesta viranomaisesta, sopimuksen 24 artiklassa tarkoitetusta toimintaa ohjaavasta viranomaisesta, sopimuksen 25 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta ilmoituksen vastaanottavasta viranomaisesta, sopimuksen 4 artiklassa, 6 artiklan 1 kohdassa, 9 artiklan 2 kohdassa, 11 artiklan 1 kohdassa, 12 artiklassa, 15 artiklassa, 16 artiklan 3 kohdassa, 17 artiklan 4 kohdassa, 19 artiklassa, 22 artiklassa, 23 artiklan 3 kohdassa ja 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta yhteyspisteestä ja sopimuksen 42 artiklassa tarkoitetuista sopimusta soveltavista viranomaisista sekä muiden tahojen informoinnista. Tarvittavat asetukset antaisi valtioneuvosto.

7 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

2.2. Laki ampuma-aselain 17 §:n muuttamisesta

17 §. Ampuma-aselain 17 §:ssä on lain soveltamisalan ulkopuolelle rajattu Schengenin yleissopimuksen (1 momentin 11 kohta), tullihallintojen keskinäisestä avunannosta ja yhteistyöstä tehdyn yleissopimuksen (1 momentin 12 kohta) ja keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen (2 momentti) nojalla toimivat toisen valtion virkamiehet. Nyt ehdotetaan tehtävän vastaava poikkeus Prümin sopimuksen nojalla toimivien lennon turvahenkilöiden ja muiden toisen valtion virkamiesten osalta. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

2.3. Laki poliisilain 53 §:n muuttamisesta

53 §. Sopimuksen 44 artiklan mukaan sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat tehdä sopimuksia sopimuksen hallinnollisesta toimeenpanosta. Tällaisia toimeenpanosopimuksia on tarpeen tehdä ainakin DNA-, sormenjälki- ja ajoneuvotietojen vaihdon teknisistä järjestelyistä (6 artiklan 2 kohta, 11 artiklan 2 kohta ja 12 artiklan 2 kohta), yhteisten operaatioiden ja ampuma-aseiden ja muiden voimankäyttövälineiden käytön käytännön järjestelyistä (24 artiklan 4 kohta ja 28 artiklan 5 kohta) sekä automaattisen tietojenhakumenettelyn teknisistä yksityiskohdista (38 artiklan 2 kohta).

Toimeenpanosopimukset voidaan yleensä katsoa poliisilain 53 §:n 2 momentissa tarkoitetuiksi poliisin toimialaan kuuluviksi, tavanomaisina pidettäviksi yhteistoimintasopimuksiksi. Nykyisen säännöksen mukaan sisäasiainministeriö voi tehdä tällaisia sopimuksia vain naapurivaltioiden ja Itämeren rantavaltioiden poliisitoiminnasta vastaavien viranomaisten kanssa. Rajavartiolain 83 §:ssä säädetty sopimustoimivalta on jo nykyisellään poliisilaissa säädettyä laajempi. Sopimuksen 44 artiklassa tarkoitettujen ja mahdollisten muiden EU:n piirissä tulevaisuudessa tehtävien toimeenpanosopimusten ministeriötasolla tekemisen mahdollistamiseksi ehdotetaan, että säännöksen soveltamisalaa laajennettaisiin kaikki Euroopan talousalueeseen kuuluvat valtiot kattavaksi. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

2.4. Laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain muuttamisesta

29 §. Määritelmäpykälään ehdotetaan lisättäväksi Prümin sopimuksen määritelmä, jolloin tähän sopimukseen voitaisiin viitata myöhemmässä 41 a §:ssä tätä lyhyttä ilmaisua käyttäen.

41 a §. Pykälään ehdotetaan otettaviksi informatiiviset viittaukset keskeisiin Prümin sopimuksen mukanaan tuomiin uusiin sääntelyrakenteisiin. Ensimmäinen viittaus koskisi tietojen poistamista. Nykyisellään poliisin henkilörekisterien tietojen säilytysajat on määritelty rekisteri- ja tietoryhmäkohtaisesti henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 22—26 sekä 41 ja 42 §:ssä. Prümin sopimukseen perustuvan tietojen käsittelyn osalta tulisivat tämän rinnalla sovellettaviksi sopimuksessa määritellyt erityiset poistoajat, jotka eivät riipu siitä, mihin rekistereihin tiedot on talletettu.

Sopimuksen 14 artiklan 2 kohdassa säädetään suuriin tapahtumiin liittyvien tietojen poistamisesta (enimmäissäilytysaika yksi vuosi), 35 artiklan 2 ja 3 kohdassa automatisoituun DNA-profiilien hakuun ja vertailuun sekä sormenjälkitietojen hakuun liittyvien tietojen poistamisesta sekä 37 artiklan 3 kohdassa yleisestä tietojen säilyttämisestä (tiedot luovuttavan sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön määrittämä enimmäissäilytysaika).

Toinen viittaus koskisi lokitietojen ja valvontatietojen säilyttämistä ja poistamista. Sopimuksen 39 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisesta ei-automatisoidusta tietojen luovutuksesta ja saannista on talletettava lokitieto. Artiklan 2 kohdan mukaan jokaisesta automatisoidusta DNA-profiilien hausta ja vertailusta sekä sormenjälkitietojen hausta on sekä tietojen luovuttajan että saajan talletettava valvontatieto.

Valvontatietojen tallettajan on annettava talletetut tiedot asianomaisen sopimusvaltion tietosuojaelinten käyttöön näiden sitä pyytäessä. Valvontatietoja saadaan käyttää ainoastaan tietoturvallisuuden valvonnan ja tietosuojan varmistamisen tarkoituksessa. Valvontatiedot on säilytettävä kaksi vuotta ja välittömästi sen jälkeen hävitettävä. Tietojen luovuttamisen ja saannin oikeudellisesta valvonnasta vastaavat kunkin sopimusvaltion tietosuojaviranomaiset. Jokainen voi pyytää näitä elimiä tarkistamaan häntä itseään koskevien tietojen käsittelyn kansallisen lainsäädännön mukaisuuden.

Tietosuojaelinten ja valvontatietojen tallettajien on lisäksi tehtävä tietojen luovuttamisen lainmukaisuutta koskevia satunnaistarkastuksia. Tarkastusten tulokset on säilytettävä 18 kuukautta riippumattomien tietosuojaviranomaisten tarkastusta varten. Tämän jälkeen ne on välittömästi hävitettävä.

Sopimuksen 40 artiklan 1 kohdan mukaan kansallisen lain perusteella toimivaltaisen elimen pyynnöstä tietojen kohteelle on annettava kansallisen lainsäädännön mukaisesti tieto häntä koskevista tiedoista ja niiden käsittelystä. Tietojen kohteella on oikeus saada virheellinen tieto korjatuksi ja laittomasti käsitelty tieto hävitetyksi. Tietojen kohteella on oikeus saattaa tietosuojaan liittyvien oikeuksiensa rikkominen ja siihen liittyvät korvauskysymykset riippumattoman tuomioistuimen tai valvontaviranomaisen käsiteltäväksi.

Tarkemmat säännöt näiden oikeuksien toteuttamismenettelystä ja pääsyoikeuden rajoitusten perusteista annetaan kansallisilla säännöksillä siinä valtiossa, missä tietojen kohde käyttää oikeuksiaan. Suomessa yleiset rekisteröidyn oikeuksia (informointi tietojen käsittelystä ja tarkastusoikeus) koskevat säännökset ovat henkilötietolain 6 luvussa. Esimerkiksi poliisin osalta asiasta on lisäksi säännöksiä henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 7 luvussa ja rajavartiolaitoksen osalta henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annetun lain 40—42 §:ssä. Tietosuojaviranomaisista on säännökset henkilötietolain 9 luvussa ja vahingonkorvausvelvollisuudesta 47 §:ssä.

Sopimuksen 39 artiklan 5 kohtaan ja 40 artiklan 1 kohtaan liittyen ehdotetaan todettavaksi, että Suomessa henkilötietojen Prümin sopimukseen perustuvan käsittelyn lainmukaisuuden varmistaminen tapahtuisi tietosuojavaltuutetun välityksellä. Tämän rinnalla rekisteröidyllä voisi olla kansallisen lainsäädännön mukaisia suoria rekisterikohtaisia oikeuksia. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

2.5. Laki ajoneuvoliikennerekisteristä annetun lain 17 §:n muuttamisesta

17 §. Sopimuksen 12 artiklan mukaan sopimusvaltioiden tulee sallia muiden sopimusvaltioiden kansallisten yhteyspisteiden rikosten estämistä ja selvittämistä sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä koskevassa tarkoituksessa pääsy ajoneuvojen rekisteröintitietoihin oikeuksin tehdä automatisoituja hakuja yksittäistapauksissa omistajiin tai haltijoihin liittyviin tietoihin ja ajoneuvoihin liittyviin tietoihin. Hakuja voidaan tehdä vain täydellisellä runkonumerolla tai rekisterinumerolla. Hakuoikeuksia voidaan käyttää vain hakevan sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Ajoneuvoliikennerekisteristä annetun lain 15 §:n 1 momentin 9 kohta mahdollistaa rekisteriin talletettujen julkisten tietojen luovuttamisen teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti ETA-valtion viranomaisille Suomea sitovista kansainvälisistä sopimuksista johtuvien velvoitteiden hoitamista varten. Lain 14 §:n 1 momentin nojalla julkisia tietoja ovat muun muassa ajoneuvon rekisteritunnuksen tai valmistenumeron perusteella rekisteristä haettavat tiedot ajoneuvoista sekä ajoneuvon omistajan tai haltijan nimestä sekä osoite- ja yhteystiedot. Lain 17 §:n 1 momentin nojalla salassa pidettäviä ovat arkaluonteiset tiedot, muun muassa tiedot ajoneuvoa kuljetettaessa tehdyistä rikoksista, sekä henkilön valokuva ja nimikirjoitusnäyte.

Ajoneuvoliikennerekisteristä annetun lain 17 §:ää ehdotetaan täydennettäväksi tavalla, joka mahdollistaisi myös rekisteriin talletettujen salassa pidettävien tietojen luovuttamisen teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti ETA-valtion lainvalvontaviranomaisille. Ratkaisu mahdollistaisi myös mahdolliset muut EU:n piirissä tulevaisuudessa tehtävät Prümin sopimusta vastaavat järjestelyt lakia muuttamatta.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi samanlainen lokitietojen ja valvontatietojen säilyttämistä ja poistamista koskeva informatiivinen viittaus kuin on ehdotettu otettavaksi henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 41 a §:n 2 momenttiin. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

2.6. Laki rikoslain 16 luvun 20 §:n ja 40 luvun 12 §:n muuttamisesta

16 luku. 20 §. Sopimuksen 31 artiklan mukaan toisen valtion alueella toimivia virkamiehiä tulee kohdella samalla tavalla kuin isäntävaltion virkamiehiä heihin kohdistuvien rikosten osalta, jollei muussa sopimuksessa toisin määrätä.

Säännökseen ehdotetaan lisättäväksi maininnat yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämis- ja rikosten ennalta estämis- ja esitutkintatehtävistä. Näin tulee toteutetuksi myös lennon turvahenkilöiden sekä maasta poistamisen toteuttavien, yhteiseen operaatioon osallistuvien ja välittömässä vaaratilanteessa toimivien toisen valtion virkamiesten rikosoikeudellinen suoja.

40 luku 12 §. Sopimuksen 31 artiklan mukaan toisen valtion alueella toimivia virkamiehiä tulee kohdella samalla tavalla kuin isäntävaltion virkamiehiä heidän tekemiensä rikosten osalta, jollei muussa sopimuksessa toisin määrätä.

Säännökseen ehdotetaan lisättäväksi vastaavat maininnat kuin lain 16 luvun 20 §:ään. Näin tulee toteutetuksi myös lennon turvahenkilöiden sekä maasta poistamisen toteuttavien, yhteiseen operaatioon osallistuvien ja välittömässä vaaratilanteessa toimivien toisen valtion virkamiesten rikosoikeudellinen virkavastuu.

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

2.7. Laki ulkomaalaislain muuttamisesta

151 a §. Sopimuksen 23 artiklan 2 kohdan mukaan sopimusvaltio voi tarvittaessa poistaa maastapoistettavat henkilöt toisen sopimusvaltion alueen kautta. Päätöksen maastapoistamistoimenpiteestä tekee se sopimusvaltio, jonka alueen kautta maastapoistaminen toteutetaan. Maastapoistamispäätöksessä on määritettävä toimeenpanon ehdot ja tarvittaessa määrättävä myös kansallisen lain sallimien pakkokeinojen käytöstä. Suomessa maasta poistamisen panee täytäntöön poliisi tai rajatarkastusviranomainen. Toisen valtion virkamiesten itsenäisesti toteuttama maastapoistaminen Suomen alueen kautta olisi harvinainen poikkeus; suomalaiset poliisi- tai rajavartiomiehet kykenisivät käytännössä aina toteuttamaan tällaisen maasta poistamisen pykälässä tarkoitetulla tavalla viipymättä. Suomalaisten virkamiesten toteuttaessa maasta poistamisen vieraan valtion virkamiehet voisivat osallistua siihen. Luvan toteuttaa sopimuksessa tarkoitettu maastapoistaminen Suomen alueen kautta antaisi poliisi- tai rajatarkastusviranomainen. Maastapoistamiseen osallistuvilla toisen valtion virkamiehillä olisi samanlaiset valtuudet kuin poliisimiestä avustavalla henkilöllä (poliisilaki 27 § 3 momentti ja 46 §) tai rajavartiomiestä avustavalla henkilöllä (rajavartiolaki 35 § 2 momentti). Itsenäisesti toimivilla toisen valtion virkamiehillä olisi vartijan valtuuksia muistuttavat oikeudet. Poliisi- tai rajatarkastusviranomainen voisi antaa voimankäyttövaltuuden maastapoistamisen Suomen alueen kautta itsenäisesti toteuttaville toisen valtion toimivaltaisille virkamiehille. Voimankäyttövaltuudet olisi muotoiltu poliisilain 27 §:n ja rajavartiolain 35 §:n sekä vankeuslain 18 luvun 6 §:n, tutkintavankeuslain 13 luvun 6 §:n ja poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 15 luvun 2 §:n pohjalta rajoittaen ne kuitenkin maastapoistamisen yhteydessä todennäköisimmin esiintyviin tilanteisiin. Maastapoistamisen toteuttavilla toisen valtion virkamiehillä ei olisi oikeutta kantaa Suomen alueella ampuma-aseita. Säännöksillä paitsi saatettaisiin kansallisesti voimaan Prümin sopimuksen asianomaiset määräykset myös täydennettäisiin avunantoa kauttakulkutilanteissa lentoteitse tapahtuvien palauttamistoimenpiteiden yhteydessä koskevan direktiivin (2003/110/EY) implementointia. Lain 7 §:n nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin siitä, mikä poliisi- tai rajavartioyksikkö antaisi luvan toteuttaa maastapoistaminen Suomen alueen kautta ja mitä tahoja tuon poliisi- tai rajavartioyksikön olisi tiedotettava päätöksestään. Tiedotettavia tahoja voisivat olla muut poliisi- ja rajavartioyksiköt sekä muut viranomaiset.

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

3. Voimaantulo

Prümin sopimus tulee voimaan 50 artiklan mukaisesti 90 päivän kuluttua toisen ratifiointi- tai hyväksymisasiakirjan tallettamisesta sopimuksen tällöin ratifioineiden sopimuspuolten välillä. Muiden sopimuspuolten osalta sopimus tulee voimaan 90 päivän kuluttua niiden ratifiointi- tai hyväksymiskirjojen tallettamisesta. Tähän mennessä sopimuksen ovat ratifioineet Espanja, Itävalta ja Saksa. Sopimus on tullut kansainvälisesti voimaan 1 päivänä marraskuuta 2006 Espanjan ja Itävallan välillä. Saksan osalta sopimus tulee voimaan 23 päivänä marraskuuta 2006.

Suomi sitoutuisi Prümin sopimukseen liittymällä siihen 51 artiklan mukaisesti. Sopimus tulisi Suomen osalta voimaan 90 päivän kuluttua liittymisasiakirjan tallettamisesta tallettajana toimivan Saksan liittotasavallan hallituksen huostaan. 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti Suomea sitovat myös liittymishetkeen mennessä 44 artiklan nojalla tehdyt täytäntöönpanosopimukset ja muut tähän sopimukseen liittyvät sopimukset. Tällä hetkellä Suomen lisäksi liittymistä Prümin sopimukseen harkitsevat Portugali, Italia ja Slovenia.

Prümin sopimuksen voimaansaattamista koskevan lakiehdotuksen voimaansaattamista koskevan lakiehdotuksen voimaantulosta säädettäisiin tasavallan presidentin asetuksella. Lain on tarkoitus tulla voimaan samanaikaisesti kuin Prümin sopimus tulee voimaan Suomen osalta. Esitykseen sisältyvien muiden lakien muuttamista koskevat ehdotukset tulisivat myös voimaan samana ajankohtana.

Kansallisen viranomaisen määräämistä sekä rekisteritietojen antamista koskevien määräysten osalta (6, 11 ja 12 artiklat) on otettava huomioon, että Ahvenanmaalla on toimivalta yleistä järjestystä ja turvallisuutta koskevissa asioissa. Maakunnalla on oma poliisihallinto. Maakunnan suostumus sopimuksen voimaantulemiselle Ahvenanmaalla on siten tarpeen.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

4.1. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Prümin sopimus on oikeudelliselta luonteeltaan valtiosopimus, jonka velvoittavuuden edellytyksenä on, että se hyväksytään Suomessa valtiosäännön edellyttämällä tavalla. Perustuslain 94 § 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset siihen katsomatta, onko määräys ristiriidassa tai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp ja PEVL 12/2000 vp).

Prümin sopimuksen määräyksistä kuuluvat lainsäädännön alaan tietojenvaihtoa (2—5, 7—10, 12—4, 16, 26, 27 ja 41 artiklat), toisen valtion alueella toimimista (17, 18, 23—25 ja 28 artiklat), virkamiesten asemaa (29—32 artiklat) sekä tietosuojaa ja tietoturvaa (34—40 artiklat) koskevat määräykset. Kun sopimus ei edellyttäisi uusien kansallisten rekisterien perustamista, henkilötietojen käsittelyä koskevat sääntelytarpeet liittyisivät lähinnä rekisteritietojen luovuttamiseen. Poliisirekistereiden tietojen luovuttamisen osalta ei tarvittaisi säädösmuutoksia. Ajoneuvoliikennerekisteritietojen luovuttamisen osalta ehdotetaan ajoneuvoliikennerekisteristä annetun lain täydentämistä.

Prümin sopimuksen tarkoituksena on tehostaa ja helpottaa sopimusvaltioiden välistä yhteistyötä terrorismin, rajat ylittävän rikollisuuden ja laittoman muuttoliikkeen torjumiseksi. Rikollisuus ylittää nykyisin yhä enenevästi valtioiden rajat ja sopimuksen yhteistyöalue kattaa tyypillisesti valtioiden rajat ylittävää kansainvälistä rikollisuutta. Vastaavasti rikollisuuden torjumisen ja rikosoikeusavun järjestämisen täytyy voida tapahtua yli valtioiden rajojen. Yleissopimuksessa on hallituksen mielestä selkeästi kysymys perustuslain 1 §:n 3 momentin tarkoittamassa mielessä kansainvälisestä yhteistyöstä, joka lisäksi tässä tapauksessa on paitsi tavanomaista myös kannatettavaa (vrt. PeVL 9/2003).

Yleissopimuksen sisältöä on arvioitava perustuslain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun Suomen täysivaltaisuuden kannalta. Perustuslain täysivaltaisuussäännöstä tulkittaessa on perustuslain esitöiden mukaan otettava huomioon Suomen jäsenyys useissa kansainvälisissä järjestöissä (HE 1/1998 vp, s. 71/II) ja sitä on tarkasteltava Suomen kansainvälisten velvoitteiden valossa sekä erityisesti ottaen huomioon Suomen jäsenyys Euroopan unionissa (HE 1/1998 vp , s. 72/II).

Perustuslakivaliokunta on pitänyt perustuslain mukaisina EU:n jäsenvaltioiden pitkälle meneviäkin toimivaltuuksia, kun niiden käyttötilanteet sijoittuvat Suomen alueen ulkopuolelle (PeVL 44/2002 vp , s. 3/I). Prümin sopimuksen 23—26 artiklan nojalla toisen sopimusvaltion viranomaiset saisivat vallan toimia myös Suomen alueella ja osin samalla tavalla kuin kansalliset viranomaiset sopimuksen tarkoittamissa asioissa sekä käyttää tällöin Suomen oikeudenkäyttöpiiriin ja siellä oleskeleviin kohdistuvaa julkista valtaa. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että tällaistakin toimivaltaa voidaan tietyillä edellytyksillä antaa ulkomaan viranomaiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä (PeVL 11/2001 vp, PeVL 21/2003 vp, ja PeVL 9/2003 vp). Tällöin merkitystä on sillä, että toimenpiteitä voidaan pitää tavanomaisena kansainvälisenä yhteistyömuotona. Valtioneuvosto katsoo, että sopimuksen sisältämät konkreettisen viranomaisyhteistyön muodot ovat luonteeltaan vastaavia kuin edellä mainituissa perustuslakivaliokunnan lausunnoissa käsitellyt kansainvälisen lainvalvontaviranomaisten välisen yhteistyön muodot.

Hallitus katsoo, että sopimuksen mukainen DNA-, sormenjälki- ja ajoneuvorekistereistä tapahtuva sopimuspuolten välinen tietojenvaihto on lähtökohtaisesti mahdollista jo nykyisin voimassa olevan näitä rekistereitä sekä kansainvälistä oikeusapua koskevan lainsäädännön nojalla. Sopimus toisi viitetietokantojen käyttöönoton myötä sopimusvaltioiden välistä yhteistyötä merkittävästi helpottavan teknisen apuvälineen tietojen vastaavuuden tekniseen toteamiseen. Lainsäädännön kannalta sopimus ei kuitenkaan merkitsisi vastaavaa muutosta, koska periaatteiden mukaisesti kaikki viitetietojen perusteella todetun vastaavuuden jälkeen tapahtuva konkreettinen henkilötietojen vaihto tapahtuisi tiedot luovuttajan valtion lainsäädännön eli Suomen osalta voimassa olevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Valtioneuvosto katsoo, että sopimuksen 43 artiklan mukaisen ministerikomitean toimivalta ei merkitse muutosta perustuslain 8 luvun mukaiseen toimivaltaan hyväksyä Suomen puolesta kansainvälisiä velvoitteita. Ministerikomitealla ei ole oikeutta omalla päätöksellään muuttaa sopimusta, vaan ainoastaan tehdä sopimuksen soveltamista ja toteuttamista koskevia päätöksiä. Tällainen sallittu delegointi rajoittuu perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla valtuuttavan sopimuksen puitteisiin sisältämättä valtuutta sopia varsinaisen sopimuksen luonteeseen tai tavoitteisiin vaikuttavista muutoksista sopimussuhteeseen tai kysymyksistä (PeVL 13/1998 vp).

4.2. Käsittelyjärjestys

Prümin sopimus sisältää määräyksiä, joiden mukaiset säännökset on voimassa olevassa lainsäädännössä säädetty tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Sopimuksen voimaansaattamisen edellyttämät lainsäädännön muutokset ehdotetaan säädettäviksi tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Hallitus katsoo kuitenkin, että käsittelyjärjestyksestä on tarpeen pyytää perustuslakivaliokunnan lausunto.

Sopimuksen hyväksymisestä päätetään perustuslain 94 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaisesti äänten enemmistöllä ja esitykseen sisältyvät lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Prümissa 27 päivänä toukokuuta 2005 Belgian kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Alankomaiden kuningaskunnan ja Itävallan tasavallan välillä rajat ylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin, rajat ylittävän rikollisuuden ja laittoman muuttoliikkeen torjumiseksi tehdyn sopimuksen.

Koska Prümin sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Laki Belgian kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Alankomaiden kuningaskunnan ja Itävallan tasavallan välillä rajat ylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin, rajat ylittävän rikollisuuden ja laittoman muuttoliikkeen torjumiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä sopimuksen soveltamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 §
Sopimuksen voimaansaattaminen

Prümissa 27 päivänä toukokuuta 2005 Belgian kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Alankomaiden kuningaskunnan ja Itävallan tasavallan välillä rajat ylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin, rajat ylittävän rikollisuuden ja laittoman muuttoliikkeen torjumiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.


2 §
Lennon turvahenkilö

Sopimuksen 17 ja 18 artiklan nojalla Suomen alueella toimivalle lennon turvahenkilölle voidaan antaa oikeus kantaa ilma-aluksessa ja lentoasemalla ampuma-aseita ja muita voimankäyttövälineitä. Päätöksen oikeudesta kantaa ampuma-asetta tai muuta voimankäyttövälinettä tekee poliisi.


3 §
Toisen valtion virkamiehen osallistuminen yhteiseen operaatioon Suomessa

Sopimuksen 24 artiklan nojalla yhteiseen operaatioon osallistuvalla toimivaltaisella virkamiehellä on Suomen alueella oikeus suomalaisen poliisimiehen ohjeiden mukaisesti käyttää sellaisia poliisimiehelle kuuluvia valtuuksia, jotka poliisimies toimivaltansa rajoissa osoittaa. Toisen valtion virkamiehellä on oikeus suomalaisen poliisimiehen ohjauksessa sellaisten voimakeinojen käyttämiseen, joihin poliisimies toimivaltansa nojalla hänet valtuuttaa.


Toisen valtion yhteiseen operaatioon osallistuvalle virkamiehelle voidaan antaa oikeus kantaa Suomen alueella sopimuksen liitteessä 2 lueteltuja ampuma-aseita ja muita voimankäyttövälineitä. Päätöksen oikeudesta kantaa ampuma-asetta tai muuta voimankäyttövälinettä tekee päällystöön kuuluva poliisimies. Voimankäyttövälinettä on oikeus käyttää vain rikoslain (39/1889) 4 luvun 4 §:n mukaisessa hätävarjelutilanteessa ja tilanteessa, jossa poliisimies toimivaltansa nojalla yksittäistapauksessa valtuuttaa toisen valtion toimivaltaisen virkamiehen voimankäyttövälineen käyttämiseen.


4 §
Välittömässä vaaratilanteessa toimiva toisen valtion virkamies

Sopimuksen 25 artiklan nojalla välittömässä vaaratilanteessa Suomen alueella rajan läheisyydessä toimivalla toisen valtion toimivaltaisella virkamiehellä on oikeus käyttää sellaisia poliisilain 2 luvussa säädettyjä valtuuksia, joiden kiireellinen käyttäminen on välttämätöntä henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi. Edellytyksenä on lisäksi, että suomalainen toimivaltainen virkamies ei voi välittömästi käyttää valtuuksia.


5 §
Toisen valtion virkamies ajoneuvon kuljettajana

Toisen valtion sopimuksen 23 artiklan 2 kohdan taikka 24 tai 25 artiklan nojalla Suomen alueella toimivalla toimivaltaisella virkamiehellä on ajoneuvoa kuljettaessaan tieliikennelain (267/1981) 6 §:n 1 momentissa, 25 §:n 3 momentissa ja 48 §:ssä suomalaiselle poliisiajoneuvon kuljettajalle säädetyt oikeudet.


6 §
Asetuksenantovaltuus

Tarkempia säännöksiä toimivaltaisista viranomaisista ja virkamiehistä sekä kansallisista yhteys- ja koordinaatiopisteistä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.


7 §
Voimaantulo

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.




2.

Laki ampuma-aselain 17 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään 9 päivänä tammikuuta 1998 annetun ampuma-aselain (1/1998) 17 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 601/2001, 151/2004 ja 428/2004, uusi 3 momentti seuraavasti:


17 §
Soveltamisalaa koskevat poikkeukset

Tämä laki ei myöskään koske Belgian kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Alankomaiden kuningaskunnan ja Itävallan tasavallan välillä rajat ylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin, rajat ylittävän rikollisuuden ja laittoman muuttoliikkeen torjumiseksi tehdyn sopimuksen 17 ja 18 artiklan nojalla Suomen alueella toimiville lennon turvahenkilöille tai 24, 25 ja 28 artiklan nojalla Suomen alueella toimiville toisen valtion toimivaltaisille virkamiehille kuuluvien ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten siirtoa Suomeen tai Suomesta ja hallussapitoa.



Tämä laki tulee voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana.



3.

Laki poliisilain 53 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 7 päivänä huhtikuuta 995 annetun poliisilain (493/1995) 53 §:n 2 momentti seuraavasti:


53 §
Kansainvälinen yhteistoiminta

Sisäasiainministeriö voi asioissa, jotka eivät kuulu lainsäädännön alaan tai muutoin vaadi eduskunnan suostumusta, tehdä poliisin toimialaan kuuluvia, tavanomaisina pidettäviä yhteistoimintasopimuksia naapurivaltioiden, Itämeren rantavaltioiden ja Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden kanssa.



Tämä laki tulee voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana.



4.

Laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa 22 päivänä elokuuta 2003 annetun lain (761/2003) 29 §:n 8 kohta ja

lisätään 29 §:ään uusi 9 kohta ja lakiin uusi 41 a § seuraavasti:


29 §
Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:


8) Schengenin tietojärjestelmällä tietojärjestelmää, joka koostuu kunkin Schengen-valtion alueella olevasta kansallisesta osasta sekä teknisen tuen yksiköstä; teknisen tuen yksikkö ylläpitää tiedostoa, jolla varmistetaan kansallisten osien tiedostojen sisällöllinen yhtenevyys;

9) Prümin sopimuksella Belgian kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Alankomaiden kuningaskunnan ja Itävallan tasavallan välillä rajat ylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin, rajat ylittävän rikollisuuden ja laittoman muuttoliikkeen torjumiseksi tehtyä sopimusta (SopS / ).


41 a §
Prümin sopimukseen perustuva tietojen käsittely

Prümin sopimuksen nojalla saadut tiedot poistetaan noudattaen muualla tässä laissa säädetyn lisäksi, mitä sopimuksen 14 artiklan 2 kohdassa, 35 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 37 artiklan 3 kohdassa määrätään.


Prümin sopimukseen perustuvaa tietojen käsittelyä koskevat lokitiedot ja valvontatiedot säilytetään ja poistetaan noudattaen, mitä sopimuksen 39 artiklan 4 ja 5 kohdassa määrätään.


Jokaisella on oikeus muualla tässä laissa säädetyn lisäksi pyytää tietosuojavaltuutettua varmistamaan, että häntä koskevien henkilötietojen Prümin sopimukseen perustuva käsittely tapahtuu lainmukaisesti.



Tämä laki tulee voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana.



5.

Laki ajoneuvoliikennerekisteristä annetun lain 17 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan ajoneuvoliikennerekisteristä 13 päivänä kesäkuuta 2003 annetun lain (541/2003) 17 §:n 2 momentin 12 kohta sellaisena kun se on laissa 588/2005 ja

lisätään 17 §:ään sellaisena kuin se on osaksi laissa 403/2005 ja mainitussa laissa 588/2005 uusi 2 momentin 13 kohta ja 4 momentti seuraavasti:


17 §
Salassa pidettävät tiedot ja niiden luovuttaminen

Rekisteriin talletetun salassa pidettävän tiedon saa salassapitosäännösten estämättä luovuttaa:


12) rajavartiolaitokselle rikosta ja siitä seuranneita rangaistuksia ja muita seuraamuksia koskevia tietoja rajaturvallisuuden ylläpitämistä, esitutkintaa ja muuta tutkintaa, etsintää, pelastustehtävää ja ulkomaalaislaissa (301/2004) tarkoitetun liikenteenharjoittajan seuraamusmaksun määräämistä varten sekä henkilön valokuva ja nimikirjoitusnäyte henkilön tunnistamista varten;

13) ETA-valtion poliisiviranomaiselle ja muulle viranomaiselle, jonka tehtäviin kuuluu oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen tai rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen, Euroopan yhteisön lainsäädännöstä tai Suomea sitovista kansainvälisistä sopimuksista johtuvien velvoitteiden hoitamista varten.



Belgian kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Alankomaiden kuningaskunnan ja Itävallan tasavallan välillä rajat ylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin, rajat ylittävän rikollisuuden ja laittoman muuttoliikkeen torjumiseksi tehtyyn sopimukseen (SopS / ) perustuvaa tietojen käsittelyä koskevat lokitiedot ja valvontatiedot säilytetään ja poistetaan noudattaen, mitä sopimuksen 39 artiklan 4 ja 5 kohdassa määrätään.



Tämä laki tulee voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana.



6.

Laki rikoslain 16 luvun 20 §:n ja 40 luvun 12 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun rikoslain (39/1889) 16 luvun 20 §:n 1 ja 2 momentti sekä 40 luvun 12 §:n 3 momentti seuraavasti:


16 luku

Rikoksista viranomaisia vastaan

20 §
Soveltamisalasäännökset

Sovellettaessa tämän luvun 1—3 §:ää rikollisen teon kohteena olevaan virkamieheen rinnastetaan 40 luvun 11 §:ssä tarkoitettu julkista luottamustehtävää hoitava henkilö, sellainen ulkomainen virkamies, joka toimii Kansainvälisen rikostuomioistuimen palveluksessa taikka Suomen alueella kansainvälisen sopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen nojalla tarkastus-, tarkkailu-, takaa-ajo-, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämis- tai rikosten ennalta estämis- tai esitutkintatehtävissä, ja julkista valtaa käyttävä henkilö sekä palvelusta toimittava sotilas.


Sovellettaessa tämän luvun 9 §:ää virkamieheen rinnastetaan 40 luvun 11 §:ssä tarkoitettu julkista luottamustehtävää hoitava henkilö, sellainen ulkomainen virkamies, joka toimii Kansainvälisen rikostuomioistuimen palveluksessa taikka Suomen alueella kansainvälisen sopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen nojalla tarkastus-, valvonta-, tarkkailu-, takaa-ajo-, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämis- tai rikosten ennalta estämis- ja selvittämistehtävissä, ja julkista valtaa käyttävä henkilö.



40 luku

Virkarikoksista

12 §
Soveltamisalasäännökset

Tämän luvun 1—3 ja 14 §:ää sovelletaan, viraltapanoseuraamusta lukuun ottamatta, myös ulkomaalaiseen virkamieheen. Ulkomaalaiseen virkamieheen, joka toimii Suomen alueella kansainvälisen sopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen nojalla tarkastus-, tarkkailu-, takaa-ajo-, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämis- tai rikosten ennalta estämis- ja esitutkintatehtävissä, sovelletaan myös, viraltapanoseuraamusta lukuun ottamatta, tämän luvun 5 ja 7—10 §:ää.




Tämä laki tulee voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana.



7.

Laki ulkomaalaislain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään 30 päivänä huhtikuuta 2004 annettuun ulkomaalaislakiin (301/2004) uusi 151 a § seuraavasti:


151 a §
Maasta poistamisen toteuttaminen Suomen alueen kautta

Jos poliisi tai rajatarkastusviranomainen ei voi viipymättä toteuttaa maasta poistamista Suomen alueen kautta, se voi antaa toisen valtion toimivaltaisille virkamiehille luvan tällaisen maasta poistamisen toteuttamiseen.


Jos toisen valtion toimivaltaiset virkamiehet osallistuvat poliisin tai rajatarkastusviranomaisen toteuttamaan maasta poistamiseen Suomen alueen kautta, heillä on Suomen alueella oikeus suomalaisen poliisi- tai rajavartiomiehen ohjeiden mukaisesti käyttää sellaisia poliisi- tai rajavartiomiehelle kuuluvia valtuuksia, jotka poliisi- tai rajavartiomies toimivaltansa rajoissa osoittaa. Toisen valtion virkamiehillä on oikeus suomalaisen poliisi- tai rajavartiomiehen ohjauksessa sellaisten voimakeinojen käyttämiseen, joihin poliisi- tai rajavartiomies toimivaltansa nojalla heidät valtuuttaa.


Jos toisen valtion toimivaltaiset virkamiehet toteuttavat 1 momentissa tarkoitetun maasta poistamisen Suomen alueen kautta, poliisi tai rajatarkastusviranomainen voi antaa heille oikeuden käyttää Suomen alueella voimakeinoja maasta poistettavan pakenemisen estämiseksi, vastarinnan murtamiseksi sekä välittömästi uhkaavan rikoksen tai muun vaarallisen teon tai tapahtuman estämiseksi. Voimakeinojen on oltava tarpeellisia ja olosuhteisiin nähden puolustettavia. Puolustettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus, käytettävissä olevat voimavarat sekä muut tilanteen kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat. Edellytyksenä on lisäksi, että suomalainen toimivaltainen virkamies ei voi välittömästi käyttää valtuuksia.



Tämä laki tulee voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana.



Helsingissä 3 päivänä marraskuuta

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Sisäasiainministeri
Kari Rajamäki

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.