Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 221/2006
Hallituksen esitys Eduskunnalle Suomen ja Venäjän rautatieyhdysliikenteen matkustajien, matkatavaran, kiitotavaran ja tavaroiden kuljetusehtojen hyväksymisestä ja laiksi kuljetusehtojen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

LiVM 31/2006

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Helsingissä 26 päivänä huhtikuuta 2005 Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välillä tehdyt Suomen ja Venäjän rautatieyhdysliikenteen matkustajien, matkatavaran, kiitotavaran ja tavaroiden kuljetusehdot sekä lain niiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Kuljetusehdot sisältävät sekä henkilöliikennettä että tavaraliikennettä koskevat määräykset rautatieyrityksen ja sen asiakkaiden välisistä keskinäisistä oikeuksista, velvoitteista ja vastuista.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus kuljetusehtojen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Kuljetusehdot on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin laki tulee voimaan. Niitä on tarkoitus alkaa soveltaa 30 päivän kuluttua osapuolten viimeisestä voimaansaattamista koskevasta ilmoituksesta.

Lain voimaantulosta säädettäisiin tasavallan presidentin asetuksella.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila

Suomen ja Venäjän välisestä rautatieyhdysliikenteestä on sovittu 16 päivänä huhtikuuta 1996 tehdyssä Suomen tasavallan hallituksen ja Venäjän federaation hallituksen välisessä sopimuksessa Suomen ja Venäjän välisestä rautatieyhdysliikenteestä (SopS 48/1997), jäljempänä yhdysliikennesopimus. Yhdysliikennesopimus saatettiin Suomessa voimaan 19 päivänä heinäkuuta 1997. Sopimus korvasi vuoden 1947 puitesopimuksen Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton välisestä suorasta rautatieyhdysliikenteestä. Sopimuksen 2 artiklassa valtuutetaan Suomen liikenneministeriö ja Venäjän rautatieministeriö tekemään toimivaltansa puitteissa erillinen sopimus matkustajien, matkatavaran, kiitotavaran ja tavaran kuljetusehdoista.

Yhdysliikennesopimuksessa on sovittu yleiset hallinnolliset puitteet rautatieyhdysliikenteen hoitamiselle maiden välillä. Lähtökohtana liikenteessä on, että tavaroiden ja vaunujen luovutus toisen valtion rautateille tapahtuu vastaanottavan rautatien raja-asemalla. Sopimuksessa on myös määritelty pääsäännöt sopijaosapuolten rautateiden työntekijöiden rajanylitysehdoista ja oleskelusta raja-asemien alueella. Tällä hetkellä yhdysliikennettä hoitavat sopijaosapuolten valtion omistamat rautatieyritykset, VR Osakeyhtiö ja OAO Venäjän rautatiet (RZD).

Suomen ja Venäjän välinen rautatieliikenteen yhdysliikennesopimus on tarkoitus uudistaa kokonaisuudessaan lähivuosina. Suomen ja Venäjän hallitukset ovat vuonna 2005 asettaneet neuvotteluvaltuuskunnat uutta yhdysliikennesopimusta koskevia neuvotteluja varten.

Yhdysliikennesopimuksen valtuutuksen nojalla tehdyt matkustajien, matkatavaran, kiitotavaran ja tavaroiden kuljetusehdot, jäljempänä kuljetusehdot, kaikkine liitteineen hyväksyttiin 26 päivänä huhtikuuta 2005 Suomen ja Venäjän rautatieyhdysliikennekonferenssissa. Konferenssissa sovittiin, että molemmat sopijaosapuolet pyrkivät saattamaan kuljetusehdot voimaan vuoden 2005 loppuun mennessä ja että niitä alettaisiin soveltaa vuoden 2006 aikana.

Nykyisin voimassa olevat kuljetusehdot olivat 31 päivään toukokuuta 1970 saakka voimassa Suomen valtionrautateiden ja Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton rautateiden välisessä yhdysliikenteessä kuljetettavien matkustajain, matkatavaran, kiitotavaran ja tavarain kuljetustariffin (jäljempänä kuljetustariffi ) sisältävällä asetuksella (449/1961). Asetus kumottiin siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen 1 päivänä kesäkuuta 1970 voimaan tulleella asetuksella (175/1970) ja kuljetustariffi julkaistiin sen jälkeen rautateiden kuljetussääntö- ja tariffikokoelmassa. Kuljetustariffin soveltamista on jatkettu aiemman käytännön mukaisesti niin Valtionrautateiden liikelaitoskautena kuin sen yhtiöittämisen jälkeen. Käytössä olevien kuljetusehtojen juridinen asema on ollut epäselvä. Niiden käytännön soveltamisesta sopimusperusteisina toimitusehtoina ei kuitenkaan ole syntynyt ongelmia.

Kuljetusehdot sisältävät osittain erittäin yksityiskohtaisia määräyksiä, joista voitaisiin sopia yhdysliikennettä harjoittavien rautatieyritysten kesken. Tarkoitus on, että yhdysliikennesopimuksen uudistamisen yhteydessä kuljetusehtojen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset siirretään yhdysliikennesopimukseen ja yksityiskohtaisista lähinnä yhdysliikenteen harjoittamiseen liittyvistä asioista sovitaan yhdysliikennettä harjoittavien rautatieyritysten kesken.

2. Kansallinen lainsäädäntö

Rautatiekuljetuksia Suomessa koskee 1 päivänä kesäkuuta 2001 voimaan tullut rautatiekuljetuslaki (1119/2000). Laki koskee henkilö- ja matkatavarakuljetuksia samoin kuin tavarakuljetuksia ja sitä sovelletaan kaikkeen rautatiekuljetukseen ja siihen välittömästi liittyvään rautatieyrityksen järjestämään muuhun kuljetukseen, jonka rautatieyritys on sitoutunut suorittamaan, jollei Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu. Laki on pakottavaa oikeutta, mutta muiden kuin kuluttajien kanssa rautatieyritys voi tehdä tavaran kuljetusta koskien tietyin edellytyksin lain säännöksistä poikkeavia sopimuksia. Lain mukainen rautatien vahingonvastuu on ankaraa vastuuta, josta voidaan vapautua vain laissa nimenomaan mainituilla perusteilla. Matkustajaan ja hänen mukanaan kuljettamaan käsimatkatavaraan kohdistuvista vahingoista säädetään raideliikennevastuulaissa (113/1999).

3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Esityksen tavoitteena on saada eduskunnan hyväksyminen kuljetusehdoille ja saattaa lailla voimaan kuljetusehdot siltä osin kuin ne sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Kuljetusehdoissa säännellään Suomen ja Venäjän välisessä rautatieliikenteessä noudatettavat kuljetuksia koskevat ehdot. Kuljetusehdot sisältävät sekä henkilöliikennettä että tavaraliikennettä koskevia määräyksiä, jotka määrittelevät muun muassa rautatieyrityksen ja sen asiakkaan väliset keskinäiset oikeudet, velvoitteet ja vastuut. Kuljetusehdoilla ei kuitenkaan säännellä rautatieyhdysliikenteessä aiheutuvia henkilövahinkoja, vaan niiden osalta sovelletaan sopijaosapuolten kansallisia säännöksiä.

Esitykseen sisältyvä ehdotus uusiksi kuljetusehdoiksi selkiyttäisi nykytilannetta rautatieyhdysliikenteessä sovellettavista kuljetusehdoista. Esityksellä saatettaisiin laintasoisesti voimaan rautatieyhdysliikenteessä rautatiekuljetuslain säännöksiä ja kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevan COTIF–yleissopimuksen liitteitä A (CIV) ja B (CIM) vastaavat määräykset.

Kuljetusehdot muodostuvat varsinaisista ehdoista ja niiden teknisluonteisista liitteistä, jotka koskevat yhdysliikenteen käytännön järjestämistä. Ottaen huomioon liitteiden tekninen ja varsin yksityiskohtainen luonne niitä ei ole otettu tämän hallituksen esityksen liitteiksi. Kuljetusehtojen määräyksistä osa kuuluu lainsäädännön alaan. Tarkoituksena on, että eduskunta hyväksyisi kuljetusehdot ja lain ehtojen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Lain voimaantulosta säädettäisiin tasavallan presidentin asetuksella.

4. Esityksen vaikutukset

Kuljetusehdot edistäisivät ja selkeyttäisivät huomattavasti yhdysliikenteen henkilö- ja tavarakuljetuksiin liittyviä järjestelyjä ja nopeuttaisivat kuljetusten käsittelyä. Yhdysliikennettä harjoittavien rautatieyritysten ja niiden asiakkaiden vastuuta ja oikeuksia voitaisiin myös selkeyttää nykytilanteeseen verrattuna.

Esityksellä ei ole valtiontaloudellisia vaikutuksia, eikä myöskään organisatorisia tai henkilöstövaikutuksia. VR-konsernille kuljetusehtojen voimaantulosta aiheutuu jossain määrin kustannuksia muun muassa uusien rahtikirjojen ja muiden lomakkeiden painattamisesta, tietojärjestelmien muutoksista sekä henkilöstön ja asiakkaiden ohjeistuksesta ja kouluttamisesta.

5. Asian valmistelu

5.1. Sopimusneuvottelut

Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välisestä yhdysliikennesopimuksesta ja siihen liittyvistä muista sopimuksista käytiin neuvotteluja 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Liikenneministeriö asetti vuonna 1994 työryhmän valmistelemaan Suomen ja Venäjän välisen rautatieliikenteen sopimusjärjestelyjä. Valtionrautatiet nimesi asiantuntijaryhmän valmistelemaan virallisen työryhmän työtä ja neuvottelemaan Venäjän osapuolen kanssa. Kuljetusehtoja koskevat sopimusneuvottelut alkoivat välittömästi uutta yhdysliikennesopimusta koskevien neuvottelujen päätyttyä vuonna 1996. Asiantuntijaryhmä valmisteli yhteistyössä Venäjän osapuolen kanssa ehdotuksen uusiksi kuljetusehdoiksi. Ehdotus hyväksyttiin Helsingissä 26 päivänä huhtikuuta 2005 pidetyssä Suomen ja Venäjän välisessä rautatieyhdysliikennekonferenssissa.

5.2. Hallituksen esityksen valmistelu Suomessa

Hallituksen esitys on valmisteltu virkamiesvalmistelussa liikenne- ja viestintäministeriössä. VR-konsernin asiantuntijat ovat Suomen edustajina käyneet sopimusneuvottelut venäläisen sopijapuolen kanssa.

Esitys ei ole ollut oikeusministeriön tarkastustoimistossa tarkastettavana.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Suomen ja Venäjän rautatieyhdysliikenteen matkustajien, matkatavaran, kiitotavaran ja tavaroiden kuljetusehtojen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön

1—10 artiklat. Matkustajien ja tavaran kuljetusta koskevat sopimusmääräykset

Kuljetusehtojen 1—2 artiklat sisältävät yleisiä määräyksiä ja määräyksiä matkustajien ja matkatavaroiden kuljetuksesta. Kuljetusehtojen 1 artikla sisältää sopimuksen yleiset määräykset. Artiklassa 2 määrätään matkustajien, matkatavaran, kiitotavaran, autojen ja ruumiin kuljetuksesta ja tilausliikenteestä. Artiklassa määrätään muun muassa tariffiasemista, raja-asemista, kuljetusmaksuista, käsimatkatavarasta ja matka- ja kiitotavaraa koskevista ehdoista ja rajoituksista. Matkatavaroita ja kiitotavaroita koskevat ehdot ja rajoitukset käsittelevät muun muassa kuljetusasiakirjoja, kuljetettavaksi ottamista, hinnoittelupainoa, kollin ja matkatavaran painoa, hankintaetua, luovutusta ja matkatavaraa ja kiitotavaraa koskevia rajoituksia ja näiden rajoitusten rikkomista. Matkustajien kuljetusta koskevassa osassa määrätään myös lippujen myynnistä, myytävistä matka- ja paikkalipuista, lippujen voimassaoloajasta ja sen pidentämisestä, lippujen kelpoisuudesta, liputtomista matkustajista, lapsimatkustajista, alennuksista, sarjamatkalipuista, vaunuosaston varaamisesta, lippujen näyttämisestä matkan aikana sekä käsimatkatavaroista.

Artikloissa 3—10 määrätään tavaroiden kuljetuksesta. Artiklat sisältävät määräyksiä tavaroiden kuljetuksesta, kuljetettavaksi kelpaamattomista ja erityisehdoin kuljettavista tavaroista, saattajista, kuljetusvelvollisuudesta, rahtikirjasta, hankintaedusta sekä kuljetussopimuksen solmimisesta. Kuljetusehtojen 3 artiklan mukaan niitä sovelletaan Suomen ja Venäjän rautatieyhdysliikenteen rahtikirjoilla lähetettävissä tavarakuljetuksissa. Sellaiset tavarat, joita ei oteta kuljetettavaksi, luetellaan 4 artiklassa. Vaaralliset aineet ja helposti pilaantuvat tavarat kuljetetaan 5 artiklan mukaan niitä koskevien kuljetusmääräysten mukaisesti. Saattajien seuraamina kuljetetaan 6 artiklan mukaan tavarat, jotka on mainittu kuljetusehtojen niitä koskevissa kohdissa. Sopijaosapuolten rautateiden kuljetusvelvollisuudesta tiettyjen ehtojen täyttyessä määrätään 7 artiklassa ja 8 artiklassa rahtikirjan sisällöstä ja muodosta, kuljetusnopeudesta, rahtikirjan täytöstä ja korjauksesta, yhdellä rahtikirjalla kuljetettavista tavaroista, tavaroiden kuljetuksesta edelleen lähettämistä varten Venäjällä sijaitseviin määräpaikkoihin sekä tavaroiden edelleen lähettämisestä. Kuljetusehtojen 9 artikla sisältää hankintaedun ilmoittamista koskevat määräykset ja 10 artikla kuljetussopimuksen solmimista koskevat määräykset. Kuljetussopimus katsotaan solmituksi, kun lähetysasema on ottanut tavaran rahtikirjoineen kuljetettavaksi.

Suomen voimassa olevassa rautatiekuljetuslaissa ei ole vastaavia yksityiskohtaisia säännöksiä matkustajien ja matkatavaran kuljettamisesta. Kotimaan liikennettä koskevat yksityiskohtaisemmat määräykset sisältyvät VR Osakeyhtiön henkilöliikenteen toimitusehtoihin.

Rautatiekuljetuslain 19 §:n mukaan rautatieyrityksellä on pääsääntöisesti matkustajia ja käsimatkatavaraa koskeva kuljetusvelvollisuus. Pykälän 2 momentissa on lueteltu ne poikkeukset, jolloin kuljetusvelvollisuutta ei kuitenkaan ole. Matkatavaraa kuljetusvelvollisuus ei koske. Lain 20 §:n mukaan matkustaja saa kuljettaa mukanaan kohtuullisen määrän käsimatkatavaraa.

Vastuu käsimatkatavarasta määräytyy Suomessa raideliikennevastuulain 11 §:n mukaan. Sen nojalla korvataan matkustajan yllä olleiden vaatteiden sekä mukana olleiden käsimatkatavaroiden, henkilökohtaisten käyttöesineiden ja eläinten vahingoittuminen.

Lipun hinnan takaisinmaksamista koskevat määräykset sisältyvät VR Osakeyhtiön omiin henkilöliikenteen toimitusehtoihin.

Matkustajan käsimatkatavaran tai matkatavaran aiheuttaman vahingon vastuusta säädetään rautatiekuljetuslain 7 §:ssä, jonka mukaan vastuu määräytyy siten kuin vahingonkorvauslaissa (412/1974) säädetään.

Rautatiekuljetuslaissa ei suoraan rajoiteta tai kielletä kuljettamasta tietynlaisia tavaroita käsimatkatavarana tai matkatavarana. Eräistä rajoituksista on kuitenkin säännöksiä vaarallisten aineiden rautatiekuljetuksia koskevassa lainsäädännössä. Käsimatka- ja matkatavarat voidaan rautatiekuljetuslain nojalla tarvittaessa tarkastaa ja poistaa junasta, jos niiden todetaan aiheuttavan vaaraa terveydelle, ympäristölle tai omaisuudelle. Tarkastuksen saa suorittaa vain siihen lain nojalla oikeutettu virkamies tai poliisivaltuudet omaava henkilö, ja se edellyttää todistajan läsnäoloa sekä pöytäkirjan laatimista tarkastuksesta.

Rautatiekuljetuslaissa ei suoraan rajoiteta tai kielletä kuljettamasta tietynlaisia tavaroita. Rajoitukset ja kiellot tulevat vaarallisten aineiden rautatiekuljetuksia koskevasta lainsäädännöstä. Tavaroiden suhteen voidaan menetellä vastaavasti kuin käsimatkatavaran tai matkatavaran kuljettamisessa. Lakiin ei sisälly säännöksiä poikkeuksellisten tilanteiden varalta. Niiden osalta sovelletaan kuljetuksen aikana yleisiä ylivoimaista estettä koskevia periaatteita. Koska tavaran kuljettamisessa ei ole kuljetusvelvollisuutta, poikkeuksellisen syyn vuoksi kuljetettavaksi ottamisesta kieltäytymiselle ei ole olemassa estettä.

11—32 artiklat. Vastuuta, kuljetusmaksuja, kuljetussopimusta ja tavaran luovuttamista koskevat sopimusmääräykset

Kuljetusehtojen 11—32 artiklat sisältävät laajalti laintasoisia muun muassa kuljetusosapuolten vastuuta, kuljetus- ja virhemaksuja, kuljetussopimuksia, kuljetusmääräaikoja sekä tavaran luovuttamista koskevia määräyksiä. Artikloissa määrätään vastuusta rahtikirjaan merkityistä tiedoista, virhemaksun määräämisestä ja liikakuormia koskevista toimenpiteistä, kuljetusmaksujen laskemisesta ja niiden maksamisesta, tavaran luovuttamisesta vastaanottajalle sekä kuljetusmääräajoista. Artiklat sisältävät lisäksi määräyksiä vaunujen kunnon säilyttämisestä ja kuljetussopimuksen muuttamisesta. Oikeus kuljetussopimuksen muuttamiseen on lähettäjällä ja vastaanottajalla. Sopimuksen muutos pannaan toimeen lähettäjän tai vastaanottajan kirjallisen muutosmääräyksen perusteella.

Kuljetusehtojen 21—23 artiklassa määrätään kuljetusesteistä ja tavaran luovuttamisen esteistä sekä tavaran pidätyksestä. Jos tavaran kuljetukselle syntyy este, rautatieyritys voi 21 artiklan mukaisesti päättää, pyydetäänkö lähettäjältä ohjeita vai kuljetetaanko tavara määräasemalle muuttamalla kuljetusreittiä. Jos tavaran luovuttamiselle on syntynyt este, sen aseman henkilökunta, joka on todennut esteen, on velvollinen toimimaan 22 artiklan määräysten mukaisesti. Rautatieyrityksellä on kuljetussopimuksesta johtuvien maksujen vakuudeksi 23 artiklan mukaan oikeus pidättää kyseisen lähetyksen tavarat.

Kuljetusehtojen 24—27 artiklassa määrätään rautateiden vastuusta. Rautatieyritysten yhteisestä vastuusta määrätään 24 artiklassa, vastuun laajuudesta 25 artiklassa, vastuun rajoituksista erityisistä syistä johtuvissa vahingoissa 26 artiklassa ja vastuun rajoituksista tavaran ja kiitotavaran painovajauksissa 27 artiklassa.

Tavaran katoamisesta ja löytymisestä, vahingoittumisesta sekä katoamisen, löytymisen tai vahingoittumisen toteamisesta määrätään 28—29 artikloissa. Matkatavara katsotaan 28 artiklan mukaan kadonneeksi, jos sitä ei ole luovutettu 10 vuorokauden kuluessa rahtikirjan esittäjälle. Matkatavaran, kiitotavaran tai tavaran osittaista katoamista tai vahingoittumista koskevat määräykset sisältyvät 29 artiklaan.

Korvauksen määrästä määrätään 30—32 artikloissa. Matkatavaran, kiitotavaran tai tavaran katoamisesta maksettavan korvauksen määrästä määrätään 30 artiklassa. Jos matkatavara, kiitotavara tai tavara on vahingoittunut, rautatieyrityksen on korvattava määräämään oikeutetulle tavaran arvon alentumisen määrä 31 artiklan mukaisesti. Korvauksen määrä on artiklassa sidottu katoamisesta maksettavan korvauksen määrään. Rautatieyritys velvoitetaan maksamaan 32 artiklan mukaisesti tavarasta määräämään oikeutetulle tavaran kuljetusmääräajan ylittämisestä korvausta. Artiklan 1 §:ssä luetellaan, kuinka korvaus viivästymisen aiheuttaneen rautatien kuljetusosuuden rahdista lasketaan, kun vahinkoa ei ole aiheutunut. Jos viivästymisestä on aiheutunut vahinkoa, korvauksen suuruus määräytyy artiklan 2 §:n mukaan.

Rautatiekuljetuslaissa ei määritellä suoraan, milloin kuljetussopimus on syntynyt. Laissa säädetään tavaran kuljetettavaksi ottamisesta ja rautatieyrityksen vastuun alkamisesta. Vastuuta rahtikirjaan annetuista tiedoista ei ole rautatiekuljetuslaissa määritelty eikä myöskään väärin ilmoittamisesta aiheutuvista seurauksia.

Tavaroiden kuormaamisesta, pakkaamisesta, päällystämisestä sekä painon ja kollimäärien määrittelemisestä ei Suomen lainsäädäntöön sisälly säännöksiä lukuun ottamatta vaarallisten aineiden kuljetuksia. Ohjeistus sisältyy VR Osakeyhtiön antamiin ohjeisiin.

Tavaran luovuttaminen vastaanottajalle on säännelty rautatiekuljetuslain 12 §:ssä. Sen mukaan tavara on luovutettava vastaanottajalle määräpaikassa kuittausta ja kuljetussopimukseen perustuvien saatavien maksua vastaan, jollei ole toisin sovittu. Vastaanottajalla on oikeus kieltäytyä vastaanotosta, jollei sen vaatimaa tavaralle aiheutuneen vahingon tarkastusta suoriteta.

Kuljetussopimuksen muuttamista koskee rautatiekuljetuslain 11 §, jonka mukaan lähettäjällä on oikeus ennen vastaanottajalle luovuttamista määrätä tavarasta kuljetuksen aikana keskeyttämällä kuljetus tai määräämällä se luovutettavaksi uudelle vastaanottajalle. Rautatieyritys ja lähettäjä voivat sopia määräysoikeuden siirtymisestä toisinkin. Muutosmääräyksen antaja vastaa määräyksestä aiheutuvista kustannuksista ja vahingosta.

Rautatiekuljetuslaissa ei ole säännöksiä kuljetus- ja luovutusesteistä. Myöskään pidätysoikeudesta ei rautatiekuljetuslaissa ole säädetty. Tavaran ja matkatavaran luovuttamisen edellytyksenä on rautatieyrityksen kuljetussopimukseen perustuvien saatavien maksaminen.

Vastuun laajuuden suhteen kuljetusehdot eivät poikkea rautatiekuljetuslaista. Kuljetusehdoissa on kuitenkin laajempi mahdollisuus vastuusta vapautumiseen. Vastuusta vapauttavia erityisiä syitä on enemmän ja ne ovat yksityiskohtaisempia kuin rautatiekuljetuslaissa.

Tavaran ja matkatavaran katoamista ja löytymistä koskevat kuljetusehtojen määräykset vastaavat pääosin rautatiekuljetuslain säännöksiä. Korvauksen määrää koskevat määräykset vastaavat katoamisten ja vahingoittumisten osalta pääosin rautatiekuljetuslain säännöksiä. Sääntely poikkeaa kuitenkin toisistaan siten, että rautatiekuljetuslaissa on korvauksen määrä rajoitettu enimmäismäärään. Kuljetusehdoissa ei vastaavaa rajoitusta ole. Samoin kuljetusmääräajan ylittämisestä maksettavan korvauksen määräytymisessä on eroa.

33—36 artiklat. Korvausvaatimuksia ja kanneoikeutta koskevat sopimusmääräykset

Kuljetusehtojen 33—36 artiklat sisältävät määräyksiä korvausvaatimuksista sekä kanneoikeudesta. Se, kenellä on kuljetussopimukseen perustuvien korvausvaatimusten esittämisoikeus, määräytyy 33 artiklan mukaisesti. Artiklassa määrätään lisäksi, kenelle vaatimus on esitettävä, mitä selvityksiä korvausvaatimuksen yhteydessä on esitettävä ja minkä suuruisia korvausvaatimuksia ei hyväksytä. Kuljetussopimukseen perustuva kanneoikeus on 34 artiklan mukaan sillä henkilöllä, jolla on oikeus esittää korvausvaatimus rautatieyritykselle. Artiklan 35 mukaan kuljetussopimukseen perustuva oikeus esittää korvausvaatimuksia tai kanteita raukeaa, kun määräämään oikeutettu on vastaanottanut tavaran. Korvausvaatimukset ja kanteet voidaan 36 artiklan mukaan esittää vuoden kuluessa.

Korvausvaatimuksia ja niiden esittämistä sekä kanteita koskevia määräyksiä ei sisälly rautatiekuljetuslakiin. Kanneoikeuden raukeaminen sisältyy muistutusta koskevaan rautatiekuljetuslain 33 §:ään, joka poikkeaa sisällöllisesti kuljetusehtojen vastaavasta määräyksestä.

Vanhentumista koskeva sääntely vastaa perusperiaatteiltaan toisiaan. Rautatiekuljetuslaissa on kuitenkin tahallisuudelle ja törkeälle huolimattomuudelle säädetty vanhentumisaikaa pidentävä vaikutus. Lisäksi vanhentumisen katkaisemisen vaikutus poikkeaa toisistaan.

37—39 artiklat. Takautumisoikeutta koskevat sopimusmääräykset

Kuljetusehtojen 37 artiklassa määrätään takautumisoikeudesta korvauksesta, joka on suoritettu matkatavaran, kiitotavaran tai tavaran katoamisesta kokonaan tai osittain taikka vahingoittumisesta. Artiklassa määrätään sopijaosapuolten rautatieyritysten takautumisoikeudesta toista kuljetukseen osallistunutta rautatieyritystä kohtaan. Rautatieyrityksen takautumisoikeudesta määrätään 38 artiklassa ja 39 artiklassa rautatieyritysten keskinäisistä takautumisvaatimuksista.

Takautumisoikeus toista samaan kuljetukseen osallistunutta rautatieyritystä kohtaan määräytyy rautatiekuljetuslaissa 32 §:n mukaan, joka vastuuperusteeltaan vastaa pääosin kuljetusehtojen vastaavia määräyksiä. Rautatiekuljetuslakiin ei kuitenkaan sisälly prosessuaalisia säännöksiä.

40 artikla. Kansallisen lainsäädännön soveltaminen

Rautatiekuljetuksiin sovellettavien säännösten tai määräysten puuttuessa sovelletaan 40 artiklan mukaan sen valtion kansallista lainsäädäntöä, jonka alueella kuljetus tapahtuu.

Kuljetusehtojen liitteet

Kuljetusehdot sisältävät 16 teknisluonteista liitettä. Liitteet sisältävät yhdysliikenteessä käytettävien lippujen mallit (liite 1), matkatavara- ja kiitotavararahtikirjamallit (liite 2 ja 3), autojen kuljetusta matkustajajunissa koskevat määräykset (liite 4), konttien kuljetusmääräykset (liite 5), helposti pilaantuvien tavaroiden kuljetusmääräykset (liite 6), rahti- ja matkakirjamallit ja rahtikirjan täyttöohjeet (liitteet 7, 8 ja 9), yhdellä rahtikirjalla kokojunana tai vaunuryhmänä kuljetettavien vaunujen vaunuluettelomallin ja vaunuluettelon täyttöohjeet (liite 10), tavaroiden kauttakuljetusmääräykset rautateitse Venäjän/ ja/ tai Suomen kautta (liite 11), vaunujen sinetöintiohjeet (liite 12), mallin ilmoitukseksi autosta, traktorista tai muusta omalla konevoimalla kulkevasta koneesta (liite 13), vaunun, kontin, auton, traktorin tai muun omalla konevoimallaan kulkevan koneen avauspöytäkirjamallin raja-, tulli-, terveys-, kasvinsuojelu- tai muiden tarkastusten suorittamisesta (liite 14), ohjeet vaunujen kunnon säilyttämiseksi kuormaamisessa, purkamisessa ja vaihtotöissä (liite 15) sekä mallin kuljetussopimuksen muutosmääräykseksi (liite 16).

2. Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Voimaansaattaminen. Ehdotuksen 1 § sisältää tavanomaisen voimaantulosäännöksen, jolla saatettaisiin voimaan ne kuljetusehtojen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan tarkemmin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa. Kuljetusehtoja sovellettaisiin Suomen ja Venäjän välisessä rautatieyhdysliikenteessä matkustajien, matkatavaran, kiitotavaran ja tavaroiden kuljetuksiin.

2 § . Eräiden määräysten julkaisematta jättäminen. Kuljetusehtojen liitteet ovat teknisluonteisia yhdysliikenteen käytännön järjestämiseen liittyviä asiakirjoja. Ne sisältävät pääosin matkalippujen ja rahtikirjojen malleja sekä konttiasemaluetteloja ja muita luetteloita. Ne eivät edellytä eduskunnan hyväksymistä. Tämän vuoksi niiden julkaisemista säädöskokoelmassa ei pidetä tarpeellisena eikä tarkoituksenmukaisena. Liitteet olisivat saatavissa suomen ja ruotsin kielellä liikenne- ja viestintäministeriössä.

3 §. Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana.

3. Voimaantulo

Kuljetusehdot on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti kuin laki kuljetusehtojen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Ne on tarkoitus ottaa käyttöön 30 päivän kuluttua sopijaosapuolten viimeisestä voimaansaattamista koskevasta ilmoituksesta. Lain voimaantulosta säädettäisiin tasavallan presidentin asetuksella.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Velvoitteen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp). Kuljetusehdot sisältävät määräyksiä, jotka vaikuttavat suoraan rautatiekuljetuksissa sopijapuolina tai muutoin osallisina olevien tahojen oikeuksiin ja velvollisuuksiin.

Kuljetusehdot sisältävät useita lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Määräykset koskevat muun muassa matkatavaran ja käsimatkatavaran tarkastamista, katoamista ja vahingoittumista, rautatieyrityksen kuljetusvelvollisuutta, kuljetussopimusta, tavaran luovuttamista, kuljetusesteitä, matkatavaran ja tavaran pidätystä, rautatieyrityksen vastuuta ja korvausvelvollisuutta ja korvauksen määrää ja korvausvaatimuksia sekä kanteita ja takautumisoikeutta. Määräykset poikkeavat eräiltä osin kansallisesta lainsäädännöstä. Tällaisia määräyksiä ovat esimerkiksi kuljetussopimuksen muuttamista koskeva 20 artikla, kuljetusesteitä koskeva 21 artikla ja tavaran luovuttamista koskeva 22 artikla sekä rautatieyrityksen vastuuta ja vastuun laajuutta ja rajoituksia koskevat 24—27 artiklat. Samoin rautatieyrityksen korvausvelvollisuuden määrää koskevat 31 ja 32 artiklat, kuten myös korvausvaatimuksia koskeva 33 artikla poikkeavat kansallisesta lainsäädännöstä. Eräiltä osin kansallisessa lainsäädännössä ei ole kuljetusehtojen määräyksiä vastaavaa sääntelyä. Esimerkiksi kuljetus- ja luovutusesteistä ei rautatiekuljetuslakiin tai muuhunkaan kansalliseen lakiin sisälly säännöksiä.

Eräissä kuljetusehtojen rikkomista koskevissa määräyksissä velvoitetaan soveltamaan sen sopijaosapuolen kansallista lainsäädäntöä, jossa rikkominen on todettu. Tällainen määräys sisältyy muun muassa 4 artiklan 2 §:ään. Kansalliseen lainsäädäntöön viitataan myös muun muassa 16 artiklan 3 §:ssä, jonka mukaan tavara katsotaan luovutetuksi vastaanottajalle, jos tavara on kansallisen lainsäädännön mukaisesti luovutettu tullin tai muun viranomaisen haltuun.

Kuljetusehtojen seuraavat määräykset sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

2 artikla. Matkustajien, matkatavaran ja kiitotavaran kuljetus

Artiklan 4 §:ssä määrätään matkatavaran ja käsimatkatavaran tarkastuksesta. Matkustajan on noudatettava itseään sekä matka- ja käsimatkatavaransa tarkastamista koskevia tulli- ja muita viranomaismääräyksiä ja oltava läsnä matkatavaran ja käsimatkatavaran tarkastuksessa. Rautatieyritys ei vastaa seurauksista, jotka aiheutuvat siitä, ettei matkustaja ole noudattanut näitä määräyksiä.

Artiklan 23—24 §:ssä määrätään käsimatkatavaraa koskevien rajoitusten rikkomisesta aiheutuvista seurauksista. Artiklan 23 §:n mukaan rautatieyrityksen epäillessä, että 22 §:n määräyksiä matkustajavaunussa kielletyistä esineistä on rikottu, sillä on oikeus tarkastaa käsimatkatavara kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Todetessaan, että 19 ja 20 §:n määräyksiä käsimatkatavaran kuljetuksesta ja 22 §:n määräyksiä matkustajavaunussa kielletyistä esineistä on rikottu, rautatieyritys toimii kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Artiklan 24 §:n mukaan matkustajan on korvattava kaikki vahingot, jotka hän on aiheuttanut käsimatkatavaraa kuljettaessaan.

Artiklan 26 §:ssä määrätään vaunun vahingoittumisesta aiheutuvasta vastuusta. Sen mukaan matkustajan on korvattava vaunun omistajalle kaikki aiheuttamansa vahingot, jos hän vahingoittaa vaunua.

Artiklan 43—44 §:ssä määrätään matkatavaraa koskevien rajoitusten rikkomisesta aiheutuvista seurauksista. Jos rautatieyritys epäilee, että 34 §:n määräyksiä matkatavaraa koskevista rajoituksista on rikottu, sillä on oikeus tarkastaa matkatavara kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jos kyseisiä 34 §:n määräyksiä on rikottu, matkatavaran lähettäjä on velvollinen maksamaan matkatavaran tarkastuskulut ja lisäksi maksamaan virhemaksuna viisikertaisen matkatavaran kuljetusmaksun rikkomuksen havainneen rautatieyrityksen kuljetusosuudelta, jos rikkomuksen havainneen rautatien kansallinen lainsäädäntö sitä edellyttää. Matkatavaran lähettäjän on myös korvattava kaikki ne vahingot, joita rautatielle on aiheutunut 34 §:n määräysten rikkomisesta. Matkatavaran suhteen menetellään sen valtion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jonka rautateillä määräysten rikkominen on havaittu.

Kiitotavaran lähettäjä on vastuussa pykälän määräysten rikkomisesta. Artiklan 60—61 §:ssä määrätään kiitotavaraa koskevien rajoitusten rikkomisesta aiheutuvista seurauksista. Jos rautatieyritys epäilee, että 53 §:n määräyksiä kiitotavaraa koskevista rajoituksista on rikottu, sillä on oikeus tarkastaa kiitotavara kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jos kyseisiä 53 §:n määräyksiä on rikottu, kiitotavaran lähettäjä on velvollinen maksamaan kiitotavaran tarkastuskulut ja virhemaksuna viisikertaisen kiitotavaran kuljetusmaksun rikkomuksen havainneen rautatieyrityksen kuljetusosuudelta, jos rikkomuksen havainneen rautatien kansallinen lainsäädäntö sitä edellyttää ja korvaamaan kaikki rautatielle aiheutuneet vahingot, jotka ovat syntyneet 53 §:n määräysten rikkomisen seurauksena. Myös kiitotavaran suhteen menetellään sen valtion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jonka rautateillä rikkominen on havaittu.

4 artikla. Tavarat, joita ei oteta kuljettavaksi

Kuljetusehtojen 4 artiklassa luetellaan ne esineet ja muut tavarat, joita ei oteta kuljetettavaksi.

Artiklan 2 §:n mukaan sellaisten tavaroiden suhteen, joiden kuljetus ei ole sallittu, toimitaan sen valtion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jonka rautateillä määräysten rikkominen on todettu.

5 artikla. Erityisehdoin kuljetettavat tavarat

Artiklassa 5 määrätään erityisehdoin kuljetettavista tavaroista. Sen 1 §:ssä määrätään vaarallisten aineiden kuljetuksesta. Vaaralliset aineet kuljetetaan Suomen ja Venäjän rautatieyhdysliikenteessä sovellettavien vaarallisten aineiden kuljetusmääräysten mukaisesti. Jos erityisehdoin kuljetettava tavara on otettu kuljettavaksi oikealla nimellä, mutta noudattamatta erityisehtoja, voidaan sen kuljetus artiklan määräysten mukaan keskeyttää. Sen suhteen menetellään sen maan lakien mukaan, missä tavaran kuljetus on keskeytetty.

7 artikla. Rautateiden kuljetusvelvollisuus

Artiklan 1 §:n mukaan sopijaosapuolten rautatieyritykset ovat velvollisia kuljettamaan kaikkia näiden kuljetusehtojen mukaan kuljetettavaksi sallittuja tavaroita, jos lähettäjä noudattaa kuljetusehtojen määräyksiä eivätkä kuljetusta estä sellaiset seikat, joita rautatie ei voi välttää tai poistaa. Artiklan 4 §:ssä määrätään poikkeuksellisista tilanteista. Sen mukaan, jos yleinen etu tai rautatien liikenteen hoitoon liittyvät syyt niin vaativat tai jos syntyy olosuhteita, joita rautatie ei voi estää ja joiden poistaminen ei ole riippuvainen rautatiestä, rautatieyritys voi määrätä liikenteen keskeytettäväksi kokonaan tai osittain. Samoin edellytyksin rautatieyritys voi määrätä, että joitakin tavaroita ei väliaikaisesti oteta kuljetettavaksi tai ne otetaan kuljetettavaksi tietyin ehdoin tai että joidenkin tavaroiden kuljetuksille annetaan väliaikaisesti etusija. Rajoituksen asettanut rautatieyritys on velvollinen ilmoittamaan kirjallisesti tästä toiselle rautatieyritykselle viimeistään seitsemän vuorokautta ennen rajoituksen voimaanastumista sekä tiedottamaan ajoissa myös rajoituksen peruuttamisesta. Kumpikin rautatieyritys voi kieltäytyä ottamasta tavaraa kuljetettavaksi, jos kuljetusta on rajoitettu edellä mainituin määräyksin.

10 artikla. Kuljetussopimuksen solmiminen

Kuljetussopimus katsotaan artiklan mukaan tehdyksi, kun lähetysasema on ottanut tavaran rahtikirjoineen kuljetettavaksi. Leimattu rahtikirja on todisteena kuljetussopimuksen tekemisestä.

11 artikla. Vastuu rahtikirjaan merkityistä tiedoista. Virhemaksut. Liikakuormaa koskevat toimenpiteet

Artiklan 11 §:ssä määrätään vastuusta rahtikirjaan merkityistä tiedoista. Artiklan 1 §:n mukaan lähettäjä on vastuussa siitä, että hänen rahtikirjaan merkitsemänsä tiedot ja ilmoitukset ovat oikeita. Lähettäjä vastaa kaikista seurauksista, jos nämä tiedot ja ilmoitukset on merkitty väärin, epätäydellisesti tai muuhun kuin niille varattuihin rahtikirjan kenttiin. Artiklan 2 §:ssä määrätään lähetyksen tarkastuksesta. Rautatieyrityksellä on oikeus tarkastaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti, vastaako lähetys rahtikirjaan merkittyjä tietoja. Lähetyksen saa tarkastaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti kuljetuksen aikana, jos liikenne- tai tavaraturvallisuus edellyttävät sitä tai viranomaiset tarkastusta vaativat. Jos lähetysasemalla tehdyssä tarkastuksessa todetaan, ettei lähetys vastaa rahtikirjan tietoja, kuormattu vaunu tai kontti palautetaan yhdessä rahtikirjan kanssa lähettäjälle uuden rahtikirjan laatimista varten

13 artikla. Kuljetusmääräajat

Artikla sisältää yksityiskohtaiset määräykset kuljetusmääräajoista erikseen pikatavaralle ja erikseen rahtitavaralle. Kuljetusaika lasketaan alkavaksi klo 00.00 tavaran kuljetettavaksi ottamista seuraavasta päivästä. Jos tavaraa säilytetään ennen sen lähettämistä, kuljetusmääräajan laskeminen alkaa klo 00.00 tavaran kuormattavaksi määräämistä seuraavasta päivästä.

Artiklan 3 § sisältää määräykset kuljetusmääräajan laskemisen keskeytymisestä ja 4 § ylimittaisten tavaroiden kuljetusmääräajoista. Artiklan 5 §:ssä määrätään, milloin kuljetus katsotaan suoritetuksi määräajassa.

14 artikla. Pakkaus ja päällys

Kuljetusehtojen 14 artiklan 1 §:n mukaan lähettäjä on vastuussa kaikista pakkauksen tai päällyksen puuttumisen tai puutteellisuuksien aiheuttamista seurauksista. Artiklan 4 §:n mukaan lähettäjä on velvollinen korvaamaan määräysten noudattamatta jättämisestä rautatielle aiheutuneen vahingon, jos hän ei ole noudattanut kuormausmääräyksiä.

15 artikla. Tulli- ja muita viranomaismuodollisuuksia varten mukaan liitettävät asiakirjat

Artiklan 2 §:ssä asetetaan lähettäjä vastuuseen seurauksista, jotka ovat johtuneet siitä, että asiakirjat puuttuvat tai asiakirjoihin merkityt tiedot ovat riittämättömiä tai virheellisiä. Rautatieyritys on vastuussa seurauksista, jotka johtuvat siitä, että se on kadottanut lähettäjän rahtikirjaan liittämät asiakirjat.

16 artikla. Tavaran luovuttaminen vastaanottajalle

Artiklassa määrätään tavaran luovuttamisesta vastaanottajalle. Artiklan 1 §:n mukaan rautatieyritys on velvollinen luovuttamaan vastaanottajalle rahtikirjan ja tavaran kuittausta vastaan määräasemalla sen jälkeen, kun kaikki rahtikirjassa olevat maksut on suoritettu ja luovuttamiselle on tulliviranomaisen lupa. Rahtikirjan vastaanottaminen velvoittaa vastaanottajan suorittamaan rautatieyritykselle kaikki rahtikirjasta ilmenevät maksut. Rahtikirjan mukainen rahti on maksettava kokonaan myös silloin, kun osa tavaroista vielä puuttuu. Tällöin vastaanottajalla on oikeus saada takaisin puuttuvista tavaroista suoritettu rahti vahingonkorvausmenettelyn kautta. Jos osa rahtikirjassa mainituista kappaletavarana kuljetetuista tavarakolleista puuttuu tavaraa luovutettaessa, rahtikirjaan tehdään merkintä luovutetun tavaran määrästä.

Artiklan 2 §:n mukaan tavara luovutetaan vastaanottajalle määrärautatiellä voimassa olevien määräysten mukaisesti. Vastaanottajalle luovutetaan lähetystä tarkastamatta lähettäjän kuormaamat tavarat, jotka saapuvat määräasemalle siten kuin pykälässä määrätään. Artiklan 3 §:n mukaan tavara katsotaan luovutetuksi vastaanottajalle, jos tavara on kansallisen lainsäädännön mukaisesti luovutettu tullin tai muun viranomaisen haltuun.

20 artikla. Kuljetussopimuksen muuttaminen

Artiklan 1 §:n mukaan lähettäjä ja vastaanottaja voivat muuttaa kuljetussopimusta.

Lähettäjä voi muuttaa kuljetussopimusta artiklan 2 §:ssä määrätyllä tavalla ja vastaavasti vastaanottaja artiklan 3 §:ssä määrätyllä tavalla. Vastaanottajalla on oikeus muuttaa kuljetussopimusta vasta sen jälkeen, kun tavara on saapunut määrärautatien raja-asemalle.

Artiklan 4 §:n mukaan lähettäjän oikeus kuljetussopimuksen muuttamiseen lakkaa vastaanottajan saatua rahtikirjan tai tavaran saavuttua määrärautatien vastaanottavalle raja-asemalle, jolla on vastaanottajan kirjallinen muutosmääräys tai määräaseman sähke tai telefaksi kuljetussopimuksen muuttamisesta.

Rautatieyrityksellä on artiklan 9 §:n mukaan oikeus kieltäytyä tai pidättäytyä toimeenpanemasta kuljetussopimuksen muutosmääräystä pykälässä luetelluissa tapauksissa. Rautatieyrityksen on ilmoitettava asiasta lähettäjälle tai vastaanottajalle.

21 artikla. Kuljetusesteet

Artiklan 1 §:n mukaan esteen syntyessä rautatieyritys päättää, pyydetäänkö lähettäjältä ohjeita vai kuljetetaanko tavara määräasemalle muuttamalla kuljetusreittiä. Rautatieyrityksellä on oikeus periä rahti muutetusta kuljetusreitistä ja soveltaa vastaavaa kuljetusmääräaikaa lukuun ottamatta niitä tapauksia, jolloin kuljetusreittiä muutetaan rautatiestä johtuvista syistä.

22 artikla. Tavaran luovuttamisen esteet

Artikla sisältää määräykset tavaran luovuttamisen esteistä. Artiklan 1 §:ssä määrätään, kuinka on toimittava, jos määräasemalla ei löydy vastaanottajaa tai vastaanottaja kieltäytyy ottamasta tavaraa vastaan tai syntyy muu vastaanottajasta johtuva luovuttamisen este. Jos vastaanottaja on kieltäytynyt vastaanottamasta tavaraa, lähettäjällä on määräysoikeus tavaraan myös siinä tapauksessa, ettei hän voi esittää rahtikirjan kaksoiskappaletta. Jos vastaanottaja peruu kieltäytymisensä tavaran vastaanotosta, tavara luovutetaan hänelle, jollei asema, jolla luovuttamiseste on syntynyt, ole saanut lähettäjältä muita ohjeita. Tavaran luovuttamisesta on viipymättä ilmoitettava lähettäjälle. Lähettäjä voi ilmoittaa rahtikirjassa, että luovuttamisesteiden syntyessä tavara palautetaan hänelle ilman hänen lisäohjeitaan.

Artiklan 2 §:n mukaan pykälässä määrätyissä tapauksissa sovelletaan toissijaisesti kansallista lainsäädäntöä. Pykälä sisältää menettelystä varsin yksityiskohtaiset määräykset.

23 artikla. Matkatavaran, kiitotavaran ja tavaran pidätys

Artiklassa 23 määrätään matkatavaran, kiitotavaran ja tavaran pidätyksestä. Artiklan mukaan rautatieyrityksellä on oikeus pidättää kyseisen lähetyksen matkatavara, kiitotavara tai tavara kaikkien kuljetussopimuksesta johtuvien maksujen vakuudeksi. Tämä oikeus pysyy voimassa niin kauan kuin matkatavara, kiitotavara ja tavara on rautatieyrityksen hallussa. Pidätys tapahtuu sen maan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, missä matkatavara, kiitotavara tai tavara olisi pitänyt luovuttaa vastaanottajalle.

24 artikla. Rautatieyritysten yhteinen vastuu

Artiklassa 24 määrätään lähetysmaan rautatieyrityksen ja määrämaan rautatieyrityksen yhteisestä vastuusta. Artiklan mukaan lähetysmaan rautatieyritys, joka on ottanut kuljetettavaksi matkatavaran, kiitotavaran tai tavaran, on vastuussa kuljetussopimuksen toteuttamisesta koko kuljetuksen ajan matkatavaran, kiitotavaran tai tavaran vastaanottajalle luovuttamiseen asti. Vastaanottaessaan matkatavaran, kiitotavaran tai tavaran kuljetusasiakirjoineen lähetysmaan rautatieyritykseltä määrämaan rautatieyritys tulee osalliseksi kuljetussopimukseen ja sitoutuu siitä johtuviin velvollisuuksiin. Rautatieyritysten vastuu lakkaa silloin, kun matkatavara, kiitotavara tai tavara on luovutettu vastaanottajalle määräasemalla.

25 artikla. Vastuun laajuus

Artiklan 1 §:n mukaan rautatieyritys on vastuussa kuljetusehtojen mukaisesti kiitotavaran ja tavaran kuljetusmääräajan ylittämisestä ja vahingosta, joka aiheutuu matkatavaran, kiitotavaran ja tavaran katoamisesta kokonaan tai osittain taikka vahingoittumisesta niiden kuljetettavaksi ottamisesta alkaen vastaanottajalle luovuttamiseen asti. Artiklan 2—3 §:ssä määrätään tilanteista, joissa rautatieyritys vapautuu vastuusta. Artiklan 4 §:ssä määrätään niistä tilanteista, joissa rautatieyritys ei ole vastuussa.

26 artikla. Vastuun rajoitukset erityisistä syistä johtuvasta vahingosta

Artiklassa 26 määrätään vastuun rajoituksista, jos vahinko johtuu erityisistä syistä. Artiklan 1 §:ssä määrätään syistä, joiden perusteella rautatieyritys vapautuu vastuusta vahingosta, joka on syntynyt matkatavara-, kiitotavara- tai tavarakuljetuksessa. Pykälän mukaan rautatieyritys vapautuu vastuusta muun muassa, jos tavaran päällys on puutteellinen, tai on lähetetty matkatavarana tai kiitotavarana esineitä, joiden kuljettaminen on kielletty. Tämän lisäksi pykälä sisältää kahdeksan muuta yksityiskohtaista perustetta rautatieyrityksen vastuun rajoittamiselle.

Artiklan 2 §:n mukaan vahingon katsotaan tapahtuneen 1 §:ssä luetellusta erityisestä syystä, jollei se, joka on oikeutettu määräämään matkatavarasta, kiitotavarasta tai tavarasta, voi näyttää muuta syytä vahingolle.

27 artikla. Vastuun rajoitukset kiitotavaran tai tavaran painovajauksissa

Artiklassa 27 määrätään vastuun rajoituksista kiitotavaran tai tavaran painovajauksissa. Artiklan 1 § sisältää määräykset sellaisten kiitotavaroiden ja tavaroiden vähenemisvaroista, jotka erityisominaisuuksien vuoksi ovat kuljetuksen aikana alttiita painon vähenemiselle. Tällaisten tavaroiden ja kiitotavaroiden osalta rautatieyritys vastaa ainoastaan painovajauksen siitä määrästä, joka ylittää pykälässä luetellun vähenemisvaran kuljetusmatkasta riippumatta.

Artiklan 2 §:n mukaan 1 §:n mukaista vastuun rajoitusta ei sovelleta, jos kiitotavaran tai tavaran lähettäjä tai vastaanottaja näyttää toteen, että kiitotavaran tai tavaran painon väheneminen on aiheutunut rautatieyrityksestä johtuvista syistä.

28 artikla. Matkatavaran, kiitotavaran tai tavaran katoaminen. Kadonneen matkatavaran, kiitotavaran tai tavaran löytyminen

Artiklassa 28 määrätään matkatavaran, kiitotavaran tai tavaran katoamisesta ja löytymisestä. Matkatavara katsotaan 1 artiklan mukaan kadonneeksi, jos sitä ei ole luovutettu matkatavararahtikirjan esittäjälle 10 vuorokauden kuluessa sen junan saapumispäivästä lukien, jolla matkatavaran olisi pitänyt saapua. Kiitotavara katsotaan kadonneeksi, jos sitä ei ole luovutettu vastaanottajalle tai annettu tämän määrättäväksi 10 vuorokauden kuluessa kuljetusehtojen 2 artiklan 59 §:n perusteella lasketun määräajan päättymisestä. Tavara katsotaan kadonneeksi, jos sitä ei ole luovutettu vastaanottajalle tämän vaatimuksesta 30 vuorokauden kuluessa kuljetusmääräajan päättymisestä.

Korvaukseen oikeutettu voi artiklan 2 §:n mukaan korvauksen kadonneesta matkatavarasta, kiitotavarasta tai tavarasta saatuaan kirjallisesti vaatia, että rautatien on ilmoitettava hänelle, jos tavara löydetään vuoden kuluessa vahingonkorvauksen suorittamisesta.

Kun korvauksen saaja on saanut ilmoituksen siitä, että tavara on löytynyt, hän voi artiklan 3 §:n mukaan 30 vuorokauden kuluessa vaatia, että se luovutetaan hänelle jollakin kuljetusreitin varrella olevalla asemalla. Hänellä on oikeus vaatia vahingonkorvausta kiitotavaran tai tavaran kuljetusmääräajan ylittämisestä.

Artiklan 4 §:n mukaan rautatieyrityksellä on oikeus määrätä matkatavarasta, kiitotavarasta ja tavarasta kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jos 2 §:ssä mainittua kirjallista vaatimusta ei ole esitetty tai jos 30 vuorokauden kuluessa ei ole esitetty 3 §:n mukaista luovuttamisvaatimusta tai jos kadonnut tavara löytyy yli vuoden kuluttua vahingonkorvauksen maksamisesta.

29 artikla. Matkatavaran, kiitotavaran tai tavaran osittaisen katoamisen tai vahingoittumisen toteaminen

Artiklassa 29 määrätään tavaran osittaisen katoamisen tai vahingoittumisen toteamisesta. Artiklan 1 §:ssä velvoitetaan rautatieyritys tarkistamaan tavaran kunto ja tarvittaessa myös sen paino ja laatimaan ilman viivytystä kaupallinen tarkastuspöytäkirja rautatieyrityksen huomatessa tai tavarasta määräämään oikeutetun väittäessä, että tavara on kadonnut osittain tai vahingoittunut. Tavarasta määräämään oikeutettu voi kieltäytyä vastaanottamasta tavaraa, kunnes havaittu vahingoittuminen tai osittainen katoaminen on todettu kaupallisella tarkastuspöytäkirjalla. Jos rautatieyritys ei laadi kaupallista tarkastuspöytäkirjaa, tavarasta määräämään oikeutettu voi kieltäytyä vastaanottamasta tavaraa, vaikka olisikin vastaanottanut rahtikirjan ja maksanut kuljetusmaksut.

30 artikla. Korvauksen määrä matkatavaran, kiitotavaran tai tavaran katoamisesta kokonaan tai osittain

Artiklassa 30 määrätään korvausten määrästä matkatavaran, kiitotavaran tai tavaran katoamisesta kokonaan tai osittain. Artiklan 1 §:n mukaan matkatavaroiden tai tavaroiden, jotka on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön tai muuhun sellaiseen käyttöön, joka ei liity yritystoiminnan harjoittamiseen, ja joille ei ole ilmoitettu hankintaetua, kadotessa kokonaan tai osittain, rautatieyritys korvaa bruttopainon puuttuvan määrän 3 euron kilohinnan mukaan.

Artiklan 2 §:n mukaan rautatieyrityksen on korvattava kadonneen tavaran arvo ilmoitettuun hankintaedun määrään asti tai niiden kadonnutta osaa vastaavan hankintaedun määrään, kuitenkin enintään sen käypä arvo, jos tavara on kadonnut kokonaan tai osittain ja sille on ilmoitettu hankintaetu. Kokonaan tai osittain kadonneesta tavarasta suoritettava korvaus ei saa ylittää niiden käypää arvoa.

Rautatieyritys ei ole velvollinen korvaamaan sellaisia lähettäjän tai vastaanottajan kustannuksia ja tappioita, jotka eivät ole aiheutuneet kuljetussopimuksesta.

31 artikla. Korvauksen määrä matkatavaran, kiitotavaran tai tavaran vahingoittumisesta

Artiklassa 31 määrätään korvauksen määrästä tavaran vahingoittuessa. Artiklan 1 §:n mukaan rautatieyrityksen on korvattava määräämään oikeutetulle tavaran arvon alentumisen määrä korvaamatta muita vahinkoja.

Artiklan 2 §:ssä määrätään sellaisen tavaran, jolle on ilmoitettu hankintaetu, vahingoittuessa maksettavasta korvauksesta. Rautatieyritys on pykälän mukaan velvollinen maksamaan arvon alentumista vastaavan korvauksen, kuitenkin enintään ilmoitettuun hankintaedun määrään asti.

32 artikla. Korvauksen määrä kiitotavaran tai tavaran kuljetusmääräajan ylittämisestä

Artiklassa 32 määrätään korvauksen määrästä, kun tavaran kuljetusmääräaika ylitetään. Artiklan 1 §:n mukaan rautatieyritys maksaa tavarasta määräämään oikeutetulle tavaran kuljetusmääräajan ylittämisestä korvausta, joka lasketaan viivästymisen aiheuttaneen rautatieyrityksen kuljetusosuuden rahdista pykälässä esitetyn laskentakaavan mukaisesti.

Jos kiitotavaran kuljetusmääräaika ylitetään, rautatieyritys on velvollinen maksamaan 2,5 % kuljetusmaksusta jokaiselta kuljetusehtojen mukaisesti määritellyn kuljetusmääräajan ylittäneeltä vuorokaudelta. Korvaus kiitotavaran tai tavaran kuljetusmääräajan ylittämisestä saa olla enintään 30 % rahdista lukuun ottamatta tämän artiklan 2 §:ssä mainittua tapausta. Artiklan 2 §:n mukaan näytettäessä toteen, että kuljetusmääräajan ylittymisestä on aiheutunut kiitotavarasta tai tavarasta määräämään oikeutetulle vahinkoa, viivästymiseen liittyvistä seurauksista suoritettava kokonaiskorvaus ei saa ylittää koko rahdin määrää.

Artiklan 3 §:ssä määrätään, että kiitotavaran tai tavaran kokonaan katoamisesta maksettavan korvauksen lisäksi ei tämän artiklan 1 §:ssä ja 2 §:ssä mainittuja korvauksia suoriteta. Jos kiitotavara tai tavara on kadonnut osittain, rautatieyritys on velvollinen maksamaan korvauksen kuljetusmääräajan ylittämisestä kiitotavaran tai tavaran siitä osasta, joka on jäljellä. Jos kiitotavara tai tavara on vahingoittunut, korvaus kuljetusmääräajan ylittämisestä lisätään kuljetusehtojen 31 artiklan mukaiseen korvausmäärään. Korvausten kokonaismäärä ei saa ylittää korvauksen määrää, joka maksetaan kiitotavaran tai tavaran kokonaan kadotessa.

33 artikla. Korvausvaatimukset

Artiklassa 33 määrätään korvausvaatimusten esittämisestä, hyväksyttävistä korvausvaatimuksista ja korvausvaatimuksen käsittelystä. Artiklan 1 §:ssä luetellaan ne tahot, joilla on kuljetussopimukseen perustuva korvausvaatimusten esittämisoikeus.

Artiklan 2 §:ssä määrätään, kenelle lähettäjän on esitettävä kirjalliset, asianmukaisesti perustellut matkatavaran, kiitotavaran tai tavaran kuljetusta koskevat korvausvaatimukset vahinkosummineen. Vastaavat matkustajan korvausvaatimusta koskevat määräykset sisältyvät artiklan 3 §:ään.

Artiklan 4 §:n mukaan korvausvaatimuksen voi esittää lähettäjän tai vastaanottajan puolesta kolmas henkilö sen maan kansallisen lainsäädännön mukaisella lähettäjän tai vastaanottajan valtuutuksella, jonka rautatielle korvausvaatimus esitetään.

Artiklan 5 §:ssä määrätään asiakirjoista, jotka täytyy liittää korvausvaatimukseen.

Artiklan 6 §:ssä määrätään korvausvaatimuksen minimisummasta. Artiklan 7 §:n mukaan tehtäessä korvausvaatimus matka- tai kiitotavaran kuljetuksesta on esitettävä matkatavararahtikirja tai kiitotavararahtikirja ja lisäksi, jos matka- tai kiitotavara on kadonnut osittain tai vahingoittunut, rautatieyrityksen laatima kaupallinen tarkastuspöytäkirja osittaisesta katoamisesta tai vahingoittumisesta.

Artiklan 10 §:ssä velvoitetaan rautatieyritys käsittelemään korvausvaatimus ja suorittamaan hakijalle korvaus 180 päivän kuluessa korvausvaatimuksen jättöpäivästä.

34 artikla. Kanteet

Artiklan 1 §:n mukaan kuljetussopimukseen perustuva kanneoikeus on sillä henkilöllä, jolla on oikeus esittää korvausvaatimus rautatielle. Kanne voidaan esittää vasta sen jälkeen, kun korvausvaatimus on esitetty kuljetusehtojen 33 artiklan mukaisesti. Artiklan 2 §:n mukaan henkilö, jolla on kanneoikeus, voi esittää kanteen vain sitä rautatieyritystä vastaan, jolle korvausvaatimus on esitetty, ja vain siinä tapauksessa, ettei rautatieyritys ole noudattanut kuljetusehtojen 33 artiklan mukaista korvausvaatimuksen käsittelyaikaa, tai jos rautatieyritys on tämän määräajan kuluessa ilmoittanut hakijalle korvausvaatimuksen osittain tai kokonaan tapahtuneesta hylkäämisestä.

Artiklan 3 §:n mukaan kanne voidaan esittää toimivaltaisessa tuomioistuimessa siinä maassa, jonka rautatieyritykselle korvausvaatimus on esitetty.

35 artikla. Korvausvaatimus- ja kanneoikeuden raukeaminen rautatietä vastaan

Artiklassa 35 määrätään korvausvaatimuksen ja kanneoikeuden raukeamisesta. Artiklan 1 §:n mukaan kuljetussopimukseen perustuva oikeus esittää korvausvaatimuksia tai kanteita rautatieyritystä vastaan raukeaa, kun tavarasta määräämään oikeutettu on vastaanottanut tavaran.

Artiklan 2 §:ssä määrätään tapauksista, joissa oikeus korvausvaatimuksen ja kanteen esittämiseen rautatieyritykselle ei raukea. Tällaisia ovat esimerkiksi rautatieyrityksestä aiheutuva kuljetusmääräajan ylittyminen ja tavaran katoaminen tai vahingoittuminen.

36 artikla. Korvausvaatimuksen ja kanteen vanhentuminen

Artiklassa 36 määrätään korvausvaatimuksen ja kanteen vanhentumisajasta ja sen alkamisesta ja keskeytymisestä. Artiklan 1 §:n mukaan kuljetussopimukseen perustuvat korvausvaatimukset ja kanteet rautatieyrityksiä kohtaan, kuten myös rautatieyrityksen korvausvaatimukset ja kanteet lähettäjää, vastaanottajaa tai matkustajaa kohtaan voidaan esittää vuoden kuluessa.

Artiklan 2 § sisältää yksityiskohtaiset määräykset korvausvaatimuksien ja kanteen vanhentumisajasta ja sen alkamisesta.

Artiklan 3 §:n mukaan vanhentumisaika keskeytyy, jos rautatieyritykselle on 33 artiklan mukaisesti esitetty kirjallinen korvausvaatimus. Vanhentumisaika jatkuu siitä päivästä, jona rautatieyritys on antanut kirjallisen vastauksen korvausvaatimuksen hylkäämisestä osittain tai kokonaan tai jättänyt vastaamatta korvausvaatimukseen näiden kuljetusehtojen 33 artiklan 10 §:n edellyttämässä 180 päivän määräajassa. Uudelleen esitetyt, samansisältöiset korvausvaatimukset eivät keskeytä vanhentumisaikaa.

37 artikla. Takautumisoikeus korvauksesta, joka on suoritettu matkatavaran, kiitotavaran tai tavaran katoamisesta kokonaan tai osittain taikka vahingoittumisesta

Artiklan 37 mukaan rautatieyrityksellä, joka on suorittanut korvausta tavaran katoamisesta kokonaan tai osittain taikka vahingoittumisesta, on takautumisoikeus toista kuljetukseen osallistunutta rautatieyritystä sen mukaisesti kuin artiklassa on määrätty.

38 artikla. Takautumisoikeus korvauksesta, joka on suoritettu kuljetusmääräajan ylittämisestä

Artiklassa 38 määrätään takautumisoikeudesta korvaukseen, joka on suoritettu kuljetusmääräajan ylittämisestä. Artiklan 1 §:n mukaan kuljetusehtojen 37 artiklan määräyksiä takautumisoikeudesta sovelletaan myös kiitotavaran tai tavaran kuljetusmääräajan ylittämisestä maksettavaan korvaukseen. Jos kuljetusmääräajan ylitys on tapahtunut molemmilla rautatieyrityksillä, jaetaan maksettava korvaussumma rautatieyritysten kesken kummallakin rautatiellä tapahtuneen viivästymisen pituuden mukaisessa suhteessa.

Artiklan 2 §:ssä määrätään kuljetusehtojen 2 ja 13 artiklassa mainittujen kiitotavaran ja tavaran kuljetusmääräaikojen jakamisesta kuljetukseen osallistuneiden rautatieyritysten kesken. Jako tapahtuu joko jakamalla toimitusaika tasan tai jakamalla kuljetusaika kummankin rautatieyrityksen kuljetusosuutta vastaavien tariffikilometrien mukaisessa suhteessa.

Artiklan 3 §:n mukaan kuljetusmääräajan keskeytyminen luetaan sen rautatieyrityksen hyväksi, jolla keskeytyminen on tapahtunut.

39 artikla. Rautateiden keskinäiset takautumisvaatimukset

Artiklassa 39 määrätään rautatieyritysten keskinäisistä takautumisvaatimuksista, niiden esittämisen määräajasta ja takautumisvaatimuksia koskevien erimielisyyksien ratkaisemisesta. Artiklan 1 §:n mukaan sillä rautatieyrityksellä, jolle on esitetty maksettua korvausta koskeva takautumisvaatimus, ei ole oikeutta kiistää sen korvauksen oikeellisuutta, jonka vaatimuksen esittävä rautatieyritys on suorittanut, jos tuomioistuin on sen vahvistanut ja jos vaatimuksen saaneelle rautatieyritykselle on annettu tieto haasteesta niin hyvissä ajoin, että sillä on ollut mahdollisuus esiintyä väliintulijana oikeudenkäynnissä.

Maksettuja korvauksia koskevat takautumisvaatimukset on artiklan 2 §:n mukaan esitettävä 75 vuorokauden kuluessa korvauksen todellisesta maksupäivästä lukien. Takautumisvaatimuksen saaneen rautatieyrityksen on ilmoitettava päätöksensä 75 vuorokauden kuluessa vaatimuksen saamisesta.

Rautatieyritysten kesken erimielisyyttä aiheuttavat takautumisvaatimukset on asiaan osallisen rautatieyrityksen pyynnöstä käsiteltävä artiklan 3 §:n mukaan joko rautatieyritysten johdon välisissä neuvotteluissa tai kanteen muodossa sen rautatieyrityksen, jolle takautumisvaatimus on esitetty, kotipaikan tuomioistuimessa.

40 artikla. Kansallisen lainsäädännön soveltaminen

Artiklan 40 §:ssä määrätään, että rautatiekuljetuksiin sovellettavien säännösten tai määräysten puuttuessa kuljetusehdoista sovelletaan sen valtion kansallista lainsäädäntöä, jonka alueella kuljetus tapahtuu.

5. Käsittelyjärjestys

Kuljetusehdot eivät sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Kuljetusehdot voidaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus laiksi kuljetusehtojen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi Helsingissä 26 päivänä huhtikuuta 2005 Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välillä tehdyt Suomen ja Venäjän rautatieyhdysliikenteen matkustajien, matkatavaran, kiitotavaran ja tavaroiden kuljetusehdot.

Koska kuljetusehdot sisältävät määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki Suomen ja Venäjän rautatieyhdysliikenteen matkustajien, matkatavaran, kiitotavaran ja tavaroiden kuljetusehtojen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 §
Voimaansaattaminen

Helsingissä 26 päivänä huhtikuuta 2005 Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välillä tehdyt Suomen ja Venäjän rautatieyhdysliikenteen matkustajien, matkatavaran, kiitotavaran ja tavaroiden kuljetusehtojen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.


2 §
Eräiden määräysten julkaisematta jättäminen

Kuljetusehtojen liitteitä ei julkaista säädöskokoelmassa. Liitteet ovat nähtävissä ja saatavissa liikenne- ja viestintäministeriössä, joka myös antaa niistä tietoja suomeksi ja ruotsiksi.


3 §
Voimaantulo

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.




Helsingissä 19 päivänä lokakuuta

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Liikenne- ja viestintäministeri
Susanna Huovinen

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.