Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 199/2006
Hallituksen esitys Eduskunnalle Suomen hallituksen ja Euroopan metsäinstituutin välisen instituutin ja sen henkilöstön oikeudellisesta asemasta, erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

UaVM 16/2006

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi joulukuussa 2005 allekirjoitetun Suomen hallituksen ja Euroopan metsäinstituutin välisen sopimuksen instituutin ja sen henkilöstön oikeudellisesta asemasta, erioikeuksista ja vapauksista. Euroopan metsäinstituuttia koskeva yleissopimus tuli voimaan syyskuussa 2005. Sopimuksella muutettiin jo olemassa olevan, Suomen yhdistyslain mukaisena yhdistyksenä toimivan Euroopan metsäinstituutin asema kansainväliseksi järjestöksi. Instituutti on kansainvälinen metsäntutkimusinstituutti, jonka tehtävänä on tuottaa tietoa Euroopan metsätalouden ja -politiikan päätöksentekoa varten. Instituutin kotipaikka on Joensuussa. Sopimuksen tarkoituksena on määritellä Euroopan metsäinstituutin oikeuskelpoisuus ja oikeudellinen asema kansainvälisenä järjestönä sekä instituutin ja sen henkilökunnan ne erioikeudet ja vapaudet, jotka instituutilla tulee olla tehtäviensä suorittamista varten. Sopimus sisältää määräyksiä muun muassa instituutin oikeudenkäyntiin liittyvästä koskemattomuudesta. Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, jona Suomen hallitus on ilmoittanut instituutille hyväksyneensä sopimuksen. Esitykseen sisältyvä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan, kun sopimus tulee voimaan.


YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Euroopan metsäinstituutti (European Forest Institute, EFI) perustettiin vuonna 1993 Suomen lainsäädännön mukaisena yhdistyksenä, jonka kotipaikkana on Joensuu. Instituutin tehtävänä on tuottaa tietoa Euroopan metsätalouden ja metsäpolitiikan päätöksentekoa varten. Instituutin liitännäisjäseninä on tutkimuslaitoksia, yliopistoja ja metsä- ja ympäristöalan organisaatioita noin neljästäkymmenestä maasta, lähinnä Euroopasta. Kaiken kaikkiaan organisaatiojäseniä on lähes 140. Instituutti työllistää miltei 40 tutkijaa ja hallintohenkilöä, joihin sisältyy viidentoista maan kansalaisia. Instituutin vuotuinen budjetti on noin kolme miljoonaa euroa, josta Suomen valtio rahoittaa noin miljoona euroa. Muu rahoitus on pääosin projektirahoitusta eri lähteistä. Suurin rahoittaja on Euroopan yhteisöjen komissio, jonka vuosittainen osuus on noin miljoona euroa.

Metsäinstituutin lisäksi vain kolmella kansainvälisellä järjestöllä on päämaja Suomessa. Nämä ovat Yhdistyneiden Kansakuntien alainen Taloudellisen kehitystutkimuksen kansainvälinen instituutti (WIDER-instituutti), Itämeren ympäristönsuojelukomissio (HELCOM) ja Pohjoismainen investointipankki. Kaikki sijaitsevat Helsingissä.

Metsäinstituutista muodostettiin kansainvälinen järjestö ja se sai kansainvälisen oikeushenkilöllisyyden sekä oikeuskelpoisuuden Euroopan metsäinstituuttia koskevalla yleissopimuksella, joka allekirjoitettiin vuonna 2003. Yleissopimus tuli voimaan 4 päivänä syyskuuta 2005 (SopS 90-91/ 2005).Yleissopimuksen 12 artiklan mukaan instituutin oikeudellisesta asemasta sekä tietyistä erioikeuksista ja vapauksista sekä niiden määrittelystä tulee laatia niin sanottu isäntämaasopimus. Tällainen sopimus allekirjoitettiin Suomen hallituksen ja metsäinstituutin välillä 22 päivänä joulukuuta 2005.

Isäntämaasopimus sisältää määräykset instituutin oikeudellisesta asemasta, akateemisesta vapaudesta, oikeudenkäyntiin liittyvästä koskemattomuudesta, toimitiloista, arkiston loukkaamattomuudesta, julkisista palveluista, viestinnästä ja julkaisutoiminnasta, varojenkäytöstä, verovapauksista, sosiaaliturvasta, tilojen immuniteetista ja kulkuvapaudesta, henkilöllisyystodistuksesta, henkilökunnan erioikeuksista ja vapauksista, riitojen sovittelusta sekä lopuksi yleiset määräykset isäntämaasopimuksen soveltamisalasta ja voimaantulosta.

2. Nykytila

Yhteisön, organisaation tai vastaavan oikeushenkilöllisyydestä sekä siihen liittyvästä oikeuskelpoisuudesta ja oikeudellisesta toimintakyvystä säädetään Suomessa lailla. Tällaisia säännöksiä sisältyy esimerkiksi yhdistyslakiin (503/1989), lakiin avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä (389/1988), osakeyhtiölakiin (734/1978), osuuskuntalakiin (1488/2001) ja säätiölakiin (109/1930).

Suomessa ei ole kansainvälisten järjestöjen oikeushenkilöllisyyttä tai erioikeuksia koskevaa yleislakia. Kansainvälisten järjestöjen oikeushenkilöllisyydestä ja oikeustoimikelpoisuudesta säädetään yleensä blankettilailla, jolla saatetaan voimaan kyseessä olevan järjestön perustamisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset, mukaan lukien kyseisen järjestön oikeushenkilöllisyyttä koskeva määräys. Erioikeuksia koskevia kansallisia säännöksiä on puolestaan annettu koskien lähinnä ulkomaiden edustustoja ja niiden henkilökuntaa. Tämän vuoksi kansainvälisten järjestöjen ja niiden henkilökunnan erioikeuksista ja vapauksista säädetään yleensä erikseen kunkin järjestön osalta. Tämä tehdään saattamalla erioikeuksia ja vapauksia koskeva kansainvälinen sopimus voimaan blankettilailla.

3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Suomen hallituksen ja Euroopan metsäinstituutin välisellä sopimuksella instituutin ja sen henkilöstön oikeudellisesta asemasta, erioikeuksista ja vapauksista on tarkoitus yksityiskohtaisesti määritellä Euroopan metsäinstituuttia koskevan yleissopimuksen 12 artiklassa tarkoitetut erioikeudet ja vapaudet. Se noudattaa rakenteeltaan ja sisällöltään Yhdistyneiden Kansakuntien ja sen erityisjärjestöjen erioikeuksia ja vapauksia koskevia yleissopimuksia (SopS 23–24/1958), joita useimmat kansainvälisten järjestöjen vastaavat sopimukset noudattavat. Erioikeuksia ja vapauksia myönnetään paitsi itse instituutille, sen johtajalle, neuvostolle, johto- ja henkilökunnalle, instituutin tehtäviä suorittaville asiantuntijoille sekä instituutin konferenssin liitännäisjäsenten edustajille. Erioikeuksien ja vapauksien myötä instituutti pystyy tarjoamaan palvelukseensa tuleville henkilöille samanlaiset oikeudet ja etuudet kuin kilpailevat tahot, jotka ovat kansainvälisiä järjestöjä.

4. Esityksen vaikutukset

Esityksellä on taloudellisia vaikutuksia sopimukseen sisältyvien, verotukseen, tulleihin ja sosiaaliturvamaksuihin liittyvien vapautuksien vuoksi. Instituutti on vapautettu kaikista välittömistä veroista ja tullimaksuista sekä tuontiin ja vientiin liittyvistä veroista, jotka liittyvät instituutin virkakäyttöön tarkoitettuihin tuloihin, varoihin, omaisuuteen ja tavaroihin. Lisäksi sitä koskevat osittaiset arvonlisäverohelpotukset. Näiden määräysten myötä Suomi menettää vähäisessä määrin verotuloja.

Instituutin johtaja ja henkilöstö, jotka eivät ole Suomen kansalaisia ja jotka eivät ole asuneet Suomessa kolmen instituutissa työskentelyn aloittamista edeltävän vuoden aikana, ovat vapautettu verotuksesta Suomessa instituutin palkkojen ja palkkioiden osalta. Samoin instituutti on vapautettu Suomen pakollisista sosiaaliturvamaksuista johtajan ja henkilöstön osalta, mikäli heihin ei sovelleta Suomen sosiaaliturvajärjestelmää. Suomen sosiaaliturvajärjestelmän soveltamisesta säädetään asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun laissa (1573/1993). Sen 3 ja 3 a §:n mukaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan henkilöön, joka joko asuu vakinaisesti Suomessa tai muuttaa tänne asuakseen täällä vakinaisesti.

Tällä hetkellä instituutin henkilöstöstä noin puolet on Suomen kansalaisia. Myös instituutin johtajana toimii tällä hetkellä Suomen kansalainen. Näin ollen henkilömäärä, johon tuloverotusta ja sosiaaliturvamaksuja koskevia vapautuksia sovelletaan, on pieni. Tältä osalta esityksen taloudelliset vaikutukset jäävät siten hyvin vähäisiksi.

Sopimus sisältää lainkäytölliseen koskemattomuuteen ja esimerkiksi maahan tuloon liittyviä erioikeus- ja vapausmääräyksiä. Näiltä osin esityksellä on vaikutusta viranomaisten toimintaan. Kyseiset erioikeudet ja vapaudet ovat kuitenkin luonteeltaan diplomaattisia erioikeuksia vastaavia, eivätkä siten edellytä uuden lainsäädännön tai muiden määräysten antamista koskien viranomaisten toimintaa. Myös vaikutukset viranomaistoimintaan jäävät vähäisiksi. Esityksellä ei ole vaikutusta viranomaisten väliseen tehtävänjakoon.

Esityksellä ei ole yhteiskunnallisia vaikutuksia eikä sukupuolivaikutuksia. Sillä ei ole suoranaisia ympäristövaikutuksia, mutta välillisesti instituutin rakenteiden ja toimintaedellytysten vahvistamisella arvioidaan olevan myönteistä vaikutusta myös ympäristöön.

5. Asian valmistelu

Neuvottelut instituutin muuttamiseksi yhdistyksestä kansainväliseksi järjestöksi aloitettiin vuonna 2002 instituutin asiantuntija- ja tutkijarekrytoinnin yhteydessä ilmenneiden ongelmien johdosta. Yleissopimus, jolla instituutista muodostettiin kansainvälinen järjestö ja jolla se sai kansainvälisen oikeushenkilöllisyyden sekä tavoitteidensa saavuttamisen edellyttämän oikeuskelpoisuuden, tehtiin vuonna 2003. Sopimus tuli voimaan 4 päivänä syyskuussa 2005 kahdeksan jäsenmaan (Norja, Tanska, Kroatia, Suomi, Ruotsi, Saksa, Espanja ja Romania) ratifioitua sopimuksen.

Yleissopimuksen 12 artiklan mukainen isäntämaasopimus allekirjoitettiin Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 2005.

Hallituksen esitys on valmisteltu virkamiestyönä ulkoasiainministeriössä ja siitä on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä sekä sosiaali- ja terveysministeriöltä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Sopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön

Johdanto. Sopimuksen johdannossa viitataan Euroopan metsäinstituuttia koskevaan yleissopimukseen ja sen oikeusasemaa, erioikeuksia ja vapauksia koskevaan 12 artiklaan.

I artikla. Määritelmät.

Artiklassa määritellään seuraavat sopimuksessa käytetyt keskeiset käsitteet: hallitus, instituutti, johtaja, asianomaiset viranomaiset, instituutin toimitilat, neuvosto, johtokunta, konferenssi, instituutin henkilöstö, tehtävää suorittava asiantuntija, Suomessa asuva henkilö, perheenjäsen ja sopimuspuoli. Todettakoon, että sopimuksessa käytetty käsite "hallitus" tarkoittaa sopimuksen mukaan Suomen hallitusta. Asiayhteydestä riippuen sen voi kuitenkin katsoa tarkoittavan yleisemmin Suomen valtiota tai Suomen viranomaisia.

II artikla. Oikeudellinen asema.

Artiklan mukaan instituutti on kansainvälinen järjestö, jolla on oikeustoimikelpoisuus. Se voi siten tehdä sopimuksia, hankkia ja luovuttaa kiinteää sekä irtainta omaisuutta ja olla oikeudenkäynnin osapuoli.

Yhteisön, organisaation tai vastaavan oikeushenkilöllisyydestä sekä siihen liittyvästä oikeuskelpoisuudesta ja oikeudellisesta toimintakyvystä säädetään Suomessa lailla. Tällaisia säännöksiä sisältyy esimerkiksi yhdistyslakiin (503/1989), lakiin avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä (389/1988), osakeyhtiölakiin (734/1978), osuuskuntalakiin (1488/2001) ja säätiölakiin (109/1930).

Suomessa ei ole kansainvälisten järjestöjen oikeushenkilöllisyyttä koskevaa yleistä lainsäädäntöä. Kansainvälisten järjestöjen oikeushenkilöllisyydestä ja oikeustoimikelpoisuudesta säädetään yleensä blankettilailla, jolla saatetaan voimaan kyseessä olevan järjestön perustamisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset, mukaan lukien kyseisen järjestön oikeushenkilöllisyyttä koskeva määräys. Tällainen laki on myös jo voimassa oleva laki Euroopan metsäinstituuttia koskevan yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta (SopS 90/2005).

III artikla. Akateeminen vapaus.

Instituutilla on artiklan mukainen, tarkoituksensa toteuttamisessa tarpeellinen akateeminen vapaus. Tämä vapaus koskee erityisesti tutkimuskohteiden ja -menetelmien ja koulutuksen sekä instituutin tehtävissä avustavien henkilöiden ja laitosten valintaa ja sananvapautta. Perustuslain (731/1999) 12 §:n 1 momentissa säädetään sanavapaudesta, johon sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sopimusmääräys koskee tämän perusoikeuden käyttämistä.

IV artikla. Lainkäytöllinen koskemattomuus.

Artiklan mukaan instituutilla ja sen omaisuudella on koskemattomuus kaikkeen lainkäyttöön nähden. Koskemattomuus on riippumaton omaisuuden sijaintipaikkaan tai haltijaan nähden. Instituutin omaisuudella on myös koskemattomuus etsintään, pakko-ottoon, takavarikkoon, pakkolunastukseen ja muuhun omaisuuteen puuttumiseen nähden riippumatta siitä, mikä oikeusperusta näillä toimilla on. Ainoastaan siinä tapauksessa, että instituutti on yksittäistapauksessa luopunut tästä erioikeudestaan, lainkäytöllinen koskemattomuus kumoutuu, mutta tällöinkin koskemattomuus koskee täytäntöönpanotoimia.

Artiklassa myönnettävät erioikeudet ja vapaudet noudattavat kansainvälisille järjestöille yleisesti myönnettäviä erioikeuksia ja vapauksia. Ne poikkeavat kuitenkin monilta kohdin Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä.

Lainkäytöllinen koskemattomuus merkitsee instituutin ja sen omaisuuden vapautusta kaikesta, lähinnä siviili- ja hallinto-oikeudellisesta tuomiovallasta Suomen lainkäyttöpiirissä. Omaisuuden vapautus pakkotoimista koskee erilaisia hallinnollisia ja prosessuaalisia pakkokeinoja ja turvaamistoimia. Takavarikosta rikosasioissa säädetään pakkokeinolain (450/1987) 3 ja 4 luvussa. Takavarikosta turvaamistoimena säädetään muun muassa oikeudenkäymiskaaren 7 luvussa. Hallinnollisista pakkotoimista säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990). Omaisuuden pakkolunastuksesta säädetään muun muassa laissa kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta (603/1977). Valmiuslaissa (1080/1991) säädetään omaisuuden pakkoluovutuksesta ja eräistä muista omaisuuteen kohdistuvista pakkotoimista poikkeusolojen aikana. Rikokseen liittyvästä menettämisseuraamuksesta säädetään muun muassa rikoslaissa (39/1889). Ulosottolaissa (37/1895) säädetään tuomioiden ja päätösten täytäntöönpanosta.

V artikla. Toimitilat.

Artiklan ensimmäisen kappaleen mukaan instituutin toimitiloissa noudatetaan Suomen lakia, ellei instituuttia koskevassa sopimuksessa toisin määrätä. Toimitilat ovat kuitenkin instituutin johtokunnan välittömässä valvonnassa ja se voi vahvistaa tiloissa suoritettavia instituutin tehtäviä vasten tarvittavat määräykset.

Toisessa kappaleessa säädetään toimitilojen loukkaamattomuudesta. Suomessa julkista valtaa käyttävällä henkilöllä, kuten virkamiehellä on pääsy instituutin tiloihin virkatehtäviensä suorittamiseksi ainoastaan instituutin johtajan nimenomaisella suostumuksella ja tämän hyväksymien ehtojen mukaisesti tai johtajan kutsusta. Kuitenkin tilanteessa, jossa nopeat suojelutoimet ovat tarpeen, kuten tulipalon tai muun hätätilan sattuessa, tällainen lupa oletetaan annetuksi.

Toisen kappaleen määräykset poikkeavat muun muassa takavarikon ja paikkaan kohdistuvan etsinnän osalta Suomen lainsäädännöstä, jota selostetaan näiltä osin myös edellä IV artiklan perustelujen yhteydessä.

Tilojensa loukkaamattomuudesta huolimatta instituutti ei salli viranomaismääräyksiä pakoilevien henkilöiden käyttää tilojaan pakopaikkana. Tällaisia määräyksiä ovat pidätystä tai tiedoksiantoa oikeudenkäynnistä taikka rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista tai karkotusta koskevat määräykset.

Artiklan kolmas kappale velvoittaa Suomen hallitusta kohtuullisessa määrin suojelevan instituutin toimitiloja tunkeutumiselta tai vahingolta sekä estämään sen rauhan häiritsemisen tai kunnian loukkaamisen.

VI artikla. Arkiston loukkaamattomuus.

Artiklan mukaan myös instituutin arkisto on loukkaamaton. Kaikki instituutille kuuluvat tai sen hallussa olevat asiakirjat, kirjeenvaihto, käsikirjoitukset, valokuvat, filmit ja tallenteet ovat loukkaamattomia. Näin on riippumatta niiden sijaintipaikasta. Ne ovat siis loukkaamattomia muuallakin kuin instituutin tiloissa.

Artiklan määräykset poikkeavat muun muassa takavarikon ja paikkaan kohdistuvan etsinnän osalta Suomen lainsäädännöstä, jota on selostettu näiltä osin myös edellä IV artiklan perustelujen yhteydessä.

VII artikla. Julkiset palvelut.

Artiklan ensimmäinen kappale velvoittaa Suomen hallitusta varmistamaan, että instituutin toimitiloihin toimitetaan tarvittavat julkiset palvelut sekä niihin liittyvät laitteet. Nämä palvelut ja laitteet tulee toimittaa kohtuullisin ehdoin. Kolmannessa kappaleessa määrätään, että instituutin johtaja vuorostaan pyynnöstä toteuttaa sopivat järjestelyt, jotta asianomaisilla julkisilla laitoksilla on mahdollisuus tehdä tarvittavat huolto-, korjaus-, asennus- ja rakennustoimet instituutin tiloissa.

Artiklan toinen kappale velvoittaa Suomen hallitusta pitämään julkisten palveluiden turvaamista häiriötilanteissa instituutille yhtä tärkeänä kuin oleellisten valtion virastojen palvelutarpeita.

VIII artikla. Viestintä ja julkaisut.

Artiklan ensimmäisen kappaleen mukaan kaikki instituutille tai sen henkilöstölle osoitetut tai näiden lähettämät viestit ovat koskemattomia. Niitä ei saa ennakkotarkastaa eikä niiden yksityisyyteen saa muutoinkaan puuttua.

Toinen kappale koskee instituutin julkaisutoimintaa. Suomen hallitus tunnustaa instituutin oikeuden vapaasti harjoittaa tarkoituksensa toteuttamiseen liittyvää julkaisutoimintaa Suomessa. Instituutin odotetaan kuitenkin noudattavan aineettomiin oikeuksiin, joita ovat esimerkiksi tekijänoikeus, liittyvää Suomen lainsäädäntöä mukaan lukien ne asiaa koskevat kansainväliset yleissopimukset, joissa Suomi on mukana.

Perustuslain 10 §:n 2 momentissa säädetään kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuuden loukkaamattomuudesta. 12 §:n 1 momentissa puolestaan säädetään sananvapaudesta, johon sisältyy muun muassa oikeus ilmaista ja julkistaa viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sopimusmääräykset koskevat näiden perusoikeuksien käyttämistä, mutta poikkeavat niiden rajoittamista koskevista säännöksistä. Perustuslaissa säädettyjä oikeuksia voidaan Suomessa rajoittaa esimerkiksi rikoksen esitutkinnan ja rikosoikeudenkäynnin yhteydessä tietyin pakkokeinolain mukaisin edellytyksin.

IX artikla. Rahoitusjärjestelyt.

Artikla antaa instituutille oikeuden pitää hallussaan varoja, kultaa tai mitä tahansa valuuttaa sekä oikeuden käyttää mitä tahansa valuuttatilejä. Instituutti voi myös vapaasti siirtää näitä varojaan Suomesta tai Suomeen sekä vaihtaa hallussaan olevaa valuuttaa muuhun valuuttaan. Instituuttia eivät näissä toimissa rajoita rahoitusta koskeva valvonta ja määräykset tai maksuajan pidennykset.

Euroopan unionin jäsenyydestä johtuen rahapolitiikka ei pääsääntöisesti enää kuulu Suomen toimivaltaan. Rahaliikennettä koskevat vapautukset poikkeavat kuitenkin niistä valvontaa ja säännöstelyä poikkeusoloissa koskevista määräyksistä, joista säädetään valmiuslaissa.

X artikla. Verovapaus.

Artiklan ensimmäisen kappaleen mukaan instituutti ja sen tulot, varat ja muu virkakäyttöön tarkoitettu omaisuus sekä instituutin viralliset toimenpiteet ja tilitapahtumat sekä muu toiminta ovat vapautettu kaikista välittömistä veroista. Näitä ovat muun muassa tulo-, varallisuus- ja yhteisövero sekä paikallis- ja alueviranomaisten perimät välittömät verot. Omaisuutta, jonka instituutti tarjoaa henkilöstönsä yksityiseen käyttöön, ei pidetä virkakäyttöön tarkoitettuna omaisuutena, eikä verovapaus siten koske sitä.

Verovapaus ei koske veroja, jotka ovat tosiasiallisesti pelkästään maksuja annetuista julkisista palveluista, joista peritään maksu palveluiden määrään perustuvan kiinteän taksan mukaisesti ja jotka ovat tarkasti yksilöitävissä.

Toisessa ja kolmannessa kappaleessa säädetään instituutin vapautuksesta tullimaksuista sekä tuontiin ja vientiin liittyvistä veroista. Vapautus koskee instituutin viralliseen käyttöön tuotuja tai vietyjä tavaroita sekä instituutin julkaisuja. Näitä vapautuksen nojalla tuotuja tai hankittuja tavaroita ei saa myydä tai muutoin luovuttaa, paitsi asianomaisen viranomaisen kanssa sovituin ehdoin.

Neljäs kappale säätää veron hyvityksestä instituutille tietyissä tapauksissa. Jos instituutti virkakäyttöönsä tekee sellaisia hankintoja, jotka ovat arvoltaan huomattavia ja joiden hinta sisältää yksilöitävissä olevan veron, Suomen hallitus huolehtii veron hyvityksestä arvonlisäverolain mukaisesti vastaavasti kuin Helsingissä sijaitsevien diplomaattisten edustustojen kohdalla. Sama koskee instituutin virkakäyttöön hankkimia, arvoltaan huomattavia palveluita.

Viidennen kappaleen mukaan instituutin johtaja ja sen henkilöstö on vapautettu tuloverotuksesta Suomessa sillä edellytyksellä, että he eivät ole Suomen kansalaisia eivätkä ole asuneet Suomessa kolmen instituutissa työskentelyn aloittamista edeltävän vuoden aikana. Verovapautus koskee kuitenkin vain instituutin heille maksamia palkkoja ja palkkioita; mahdollisista muista tuloista he siis ovat velvollisia maksamaan veroa. Arvioidessaan henkilön mahdollisiin muihin tuloihin kohdistuvan veron määrää, Suomen viranomaiset voivat ottaa huomioon instituutin hänelle maksamat palkat ja palkkiot. Jos henkilö, joka ei ole Suomen kansalainen, on kerran vapautettu Suomen verotuksesta instituutin hänelle maksamien palkkojen ja palkkioiden osalta, häneen ei sovelleta kolmen vuoden karenssiaikaa.

Kuudennen kappaleen mukaan edellä mainittu tuloverosta vapauttaminen ei koske instituutin henkilöstön aiempia jäseniä ja heidän huollettavanaan olevia henkilöitä eläkkeen tai elinkorkojen osalta.

Perustuslain 81 §:n 1 momentin ja 121 §:n 3 momentin mukaan verovelvollisuuden perusteista säädetään lailla. Artiklan ensimmäisen kappaleen määräykset verovapaudesta poikkeavat voimassa olevasta välittömiä veroja koskevasta lainsäädännöstä, mutta vastaavat samoin kuin artiklan toisen ja kolmannen kappaleen tulleja koskevat erioikeudet ja vapaudet kansainvälisille järjestöille tavanomaisesti myönnettäviä erioikeuksia ja vapauksia. Yhteisön tullittomuusjärjestelyn luomisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 918/83 133 artiklan 1 kappaleen b alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat myöntää sellaisen tullittomuuden, joka kuuluu niiden kansainvälisten sopimusten, joiden sopimuspuolena on kolmas maa tai kansainvälinen järjestö, nojalla tavanomaisesti myönnettyihin etuoikeuksiin. Asetuksen 134 artiklan mukaan jäsenvaltion on kuitenkin toimitettava komissiolle tiedoksi tällaisen sopimuksen tullisäännökset. Tuonti- ja vientikieltojen ja -rajoitusten osalta voidaan todeta, että EY:n perustamissopimuksen mukaan pääsääntönä on tavaroiden vapaa liikkuvuus ja että sitä voidaan kansallisesti rajoittaa vain tietyin edellytyksin. Tällainen säännöstelymahdollisuus sisältyy valmiuslain 14 §:ään.

Artiklan toisen kappaleen tarkoittamien tullimaksujen osalta Suomella ei ole enää pääsääntöisesti toimivaltaa, koska asia kuuluu EY:n yksinomaiseen toimivaltaan yhteisön perustamissopimuksen kauppapolitiikkaa koskevien määräysten nojalla. Artiklan määräykset välillisistä veroista myönnettävistä vapautuksista kuuluvat niinikään yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan siltä osin kuin kyseisten määräysten kattamista kysymyksistä on voimassa yhteisön lainsäädäntöä.

Neljännen kappaleen mukaisesta veron hyvityksestä tietyissä tapauksissa säädetään arvonlisäverolain (1501/1993) 127 ja 128 §:ssä. Lain 127 §:n mukaan ulkovallan Suomessa toimivalle diplomaattiselle ja muulle samassa asemassa olevalle edustustolle sekä lähetetyn konsulin virastolle voidaan vastavuoroisesti hakemuksesta palauttaa viralliseen käyttöön ostettujen tavaroiden ja palvelujen hankintaan sisältyvä vero. Lain 128 §:n mukaan hakemus verojen palauttamisesta tulee tehdä ulkoasiainministeriölle, joka myös vahvistaa onko hakijalla vastavuoroisuuden, hakijan aseman sekä tavaran tai palvelun käyttötarkoituksen perusteella oikeus palautukseen. Uudenmaan lääninverovirasto tarkistaa muut palautuksen edellytykset ja palauttaa veron.

EY:n kuudes arvonlisäverodirektiivi (77/388/ETY) sääntelee arvonlisäveron vapautuksia ja palautuksia. Kysymystä sääntelee erityisesti direktiivin 15 artiklan 10 kohta. Arvonlisäverolain 72 d §:n 2 momentti ja valmisteverotuslain (1469/1994) 16 §:n 7 kohta sisältävät edellytykset verovapauksien myöntämisestä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle kansainväliselle järjestölle. Valmisteverotuslain 16 §:n 7 kohdan mukaan valmisteverosta ovat vapautetut, sen mukaan kuin valmisteveroasetuksen 3 ja 3a §:ssä menettelystä säädetään, tuotteet, jotka luovutetaan kansainväliselle järjestölle tai sen jäsenille, siten kuin järjestön kansainvälisessä perustamissopimuksessa on edellytetty. Verottomuus voidaan toteuttaa joko suorana verottomuutena tai palautuksena. Valmisteveroasetuksen 3 §:n 3 momentin nojalla silloin, kun valmisteveron alaisia tuotteita tuodaan yhteisön ulkopuolelta, verovapaus toteutetaan samoin menettelyin kuin vastaavien tuotteiden tullittomuus. Valmisteveron osalta kysymystä sääntelee erityisesti EY:n järjestelmädirektiivin (92/12/ETY) 23 artiklan 1 kohta.

Palkasta ja palkkioista maksettavasta verosta säädetään tuloverolaissa (1535/1992). Lain mukaan Suomessa asuvan henkilön tulee täällä ansaitsemistaan palkasta ja palkkioista pääsääntöisesti maksaa tuloveroa. Tuloverotusta koskevat viidennen kappaleen määräykset poikkeavat lain säännöksistä. Instituutin johtajalle ja henkilöstölle myönnetty vapautus verotuksesta on kuitenkin tavanomainen kansainvälisille järjestöille myönnettävä vapaus.

XI artikla. Sosiaaliturva.

Artiklan ensimmäisessä kappaleessa säädetään instituutin vapautuksesta pakollisista sosiaaliturvamaksuista. Vapautus koskee instituutin johtajaa ja henkilöstöä sillä edellytyksellä, ettei heihin sovelleta Suomen sosiaaliturvajärjestelmää. Vapautus koskee artiklan kolmannen kappaleen mukaan koko sitä aikaa, jonka he hoitavat tehtäviään instituutissa.

Toisen kappaleen mukaan kuitenkin instituutin johtajaan ja henkilöstöön, joihin sovelletaan Suomen sosiaaliturvajärjestelmää ja jotka asuvat Suomessa tämän sopimuksen voimaantullessa tai ovat asuneet ajankohtana, jolloin heidät on otettu instituutin palvelukseen, sovelletaan sitä edelleenkin. Tällöin instituutti vastaa kaikista Suomen sosiaaliturvajärjestelmän pakollisista maksuista heidän osaltaan.

Neljäs kappale määrää, että instituutti järjestää sosiaaliturvan instituutin johtajan ja henkilöstön osalta silloin, kun he eivät kuulu minkään valtion sosiaaliturvajärjestelmän piiriin.

Suomen sosiaaliturvajärjestelmän soveltamisesta säädetään asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetussa laissa (1573/1993). Sen 3 ja 3 a §:n mukaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan henkilöön, joka joko asuu vakinaisesti Suomessa tai muuttaa tänne asuakseen täällä vakinaisesti.

XII artikla. Maahantulo, kauttakulku ja maassa oleskelu.

Artiklan ensimmäisen kappaleen mukaan Suomen hallituksen tulee ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin kansallisen lainsäädännön mukaisesti helpottaakseen instituutin tiettyjen henkilöiden maahantuloa, maassa oleskelua ja Suomen alueen kautta kulkua virkatehtävien hoitoa varten. Näitä toimenpiteitä ovat viisumien ja oleskelulupien myöntäminen maksutta ja mahdollisimman nopeasti. Lisäksi kyseisten henkilöiden pääsy muihin oppilaitoksiin ja kirjastoihin silloin, kun se on virkatehtävien hoitoa varten tarpeen, tulee turvata.

Henkilöitä, joille helpotuksia myönnetään, ovat instituutin neuvoston ja johtokunnan jäsenet ja sen konferenssin liitännäisjäsenten edustajat, instituutin johtaja ja henkilöstö sekä heidän perheenjäsenensä, tehtävää suorittavat asiantuntijat, tutkijat ja instituutin harjoittelijat sekä heidän perheenjäsenensä sekä muut instituutin kutsumat viralliseen toimintaan liittyvät henkilöt. Artiklan kolmannessa kappaleessa säädetään, että näiltä henkilöiltä voidaan vaatia kohtuullista selvitystä siitä, että he kuuluvat kyseisiin henkilöryhmiin.

Toisen kappaleen mukaan tällaisen henkilön instituuttiin liittyvän, virka-asemansa perusteella suorittaman toimenpiteen ei katsota olevan syy estää hänen maahantulonsa tai Suomen alueelta poistumisensa taikka vaatia hänen poistumistaan Suomen alueelta.

Perustuslain 9 §:n 4 momentissa määrätään, että ulkomaalaisen oikeudesta tulla maahan säädetään lailla. Ulkomaalaislain (301/2004) 11 §:n mukaan ulkomaalaisen maahantulo edellyttää muun muassa, että hänellä on voimassa oleva vaadittava rajanylitykseen oikeuttava matkustusasiakirja. Artiklan määräykset vaativat myöntämään artiklassa lueteltujen henkilöiden viisumit ja oleskeluluvat maksutta ja mahdollisimman nopeasti. Ulkomaalaisviraston maksullisista suoritteista annetun sisäasiainministeriön asetuksen (1029/2005) 3 §:n 3 momentin mukaan maksua viisumista tai oleskeluluvasta ei peritä, jos valtioiden kahdenkeskisissä tai muissa kansainvälisissä sopimuksissa on niin sovittu. Maahantulon estämisestä ja Suomen alueelta poistamisesta säädetään ulkomaalaislain 9 luvussa. Maasta poistuminen puolestaan on jokaiselle kuuluva, perustuslain 9 §:n 2 momentin mukainen perusoikeus, jota voidaan rajoittaa vain lain säännöksellä. Tällaisia säännöksiä on muun muassa pakkokeinolaissa.

Oppilaitoksiin pääsy, silloin kun ei ole kyse tutkinnon suorittamisesta kyseisessä laitoksessa, on Suomessa yleensä vapaata. Esimerkiksi yliopistojen opetus on yliopistolain (645/1997) 6 §:n 2 momentin mukaan vapaata. Perustellusta syystä pääsyä opetusta seuraamaan voidaan kuitenkin rajoittaa. Samoin kaikenlaisiin kirjastoihin pääsy on yleensä vapaata.

XIII artikla. Henkilöllisyyden todistaminen.

Artiklan ensimmäisen kappaleen mukaan instituutin johtajan tulee ilmoittaa ulkoasiainministeriölle instituutin neuvoston ja johtokunnan jäsenet sekä instituutin henkilöstö ja asiantuntijat. Tämä tapahtuu siten, että instituutin johtaja lähettää ulkoasiainministeriölle ajoittain luettelon näistä henkilöistä. Hänen on myös viipymättä ilmoitettava kaikista luettelon muutoksista ja lisäyksistä.

Toisen kappaleen mukaan ulkoasiainministeriön tulee saatuaan ilmoituksen johtajan ja henkilöstön nimittämisestä antaa heille ja heidän perheenjäsenilleen valokuvallinen kortti, joka todistaa kortin haltijan olevan instituutin johtaja tai henkilöstön jäsen tai perheenjäsen. Viranomaiset hyväksyvät tämän kortin todistuksena nimityksestä. Kun kyseisen henkilön tehtävät instituutissa päättyvät, kortti palautetaan ulkoasiainministeriöön.

Henkilötietojen käsittelystä säädetään Suomessa henkilötietolaissa (523/1999). Lain 3 §:ssä henkilötiedoilla tarkoitetaan esimerkiksi kaikenlaisia luonnollista henkilöä kuvaavia merkintöjä, jotka voidaan tunnistaa häntä tai hänen perhettään tai hänen kanssaan yhteisessä taloudessa eläviä koskeviksi. Henkilötietojen käsittelyllä puolestaan tarkoitetaan muun muassa henkilötietojen keräämistä, tallettamista, siirtämistä tai luovuttamista. Henkilörekisteri on käyttötarkoituksensa vuoksi yhteenkuuluvista merkinnöistä muodostuva henkilötietoja sisältävä tietojoukko, joka on esimerkiksi järjestetty kortistoksi, luetteloksi tai muulla näihin verrattavalla tavalla. Edelleen henkilötietolain 8 § 1 momentti sääntelee oikeudesta näiden henkilötietojen käsittelyyn.

XIV artikla. Neuvoston, johtokunnan ja henkilöstön jäsenet sekä tehtävää suorittavat asiantuntijat.

Ensimmäisen kappaleen mukaan instituutin koolle kutsumiin kokouksiin osallistuvilla neuvoston ja johtokunnan jäsenillä on tehtäviensä hoidon ja kokoukseen matkustamisen ja sieltä pois matkustamisen yhteydessä kansainvälisiä konferensseja ja erityisedustustoja koskevista erioikeuksista ja vapauksista annetussa laissa säädetyt erioikeudet ja vapaudet (572/1973).

Toisen kappaleen a kohdan mukaan instituutin konferenssin liitännäisjäsenten edustajilla, johtajalla ja instituutin henkilöstöllä sekä tehtävää suorittavilla asiantuntijoilla on lainkäytöllinen koskemattomuus heidän virka-asemansa perusteella antamien suullisten tai kirjallisten lausuntojen ja sen perusteella suorittamiensa toimenpiteiden osalta. Tämän lisäksi b kohdan mukaan tehtävää suorittavilla asiantuntijoilla ja henkilöstöllä, jotka eivät ole Suomen kansalaisia tai asu Suomessa on seuraavat vapaudet ja erioikeudet: vapautus kansallisista palvelusvelvoitteista, samat erioikeudet valuutanvaihtoa koskevien muodollisuuksien osalta kuin myönnetään vastaavassa asemassa oleville Suomessa sijaitsevien diplomaattisten edustustojen virkamiehille, vapautus maahanmuuttoa koskevista rajoituksista ja samat kansainvälisessä kriisitilanteessa tapahtuvaan kotiuttamiseen liittyvät helpotukset kuin annetaan diplomaattisille edustajille. Kaksi viimeistä koskevat myös perheenjäseniä.

Kolmannen kappaleen mukaan instituutin johtajalle, hänen puolisolleen ja alaikäisille lapsilleen myönnetään samat erioikeudet ja vapaudet, vapautukset ja helpotukset kuin diplomaattisille edustajille myönnetään kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Ehtona tälle on, ettei johtaja ole Suomen kansalainen tai asu Suomessa. Kolmannen kappaleen määräyksiä ei kuitenkaan sovelleta johtajan puolesta toimimaan määrätyn virkamiehen tuomiin tavaroihin tai moottoriajoneuvoihin. Erioikeuksia ja vapauksia koskevat määräykset perustuvat erityisesti diplomaattisia suhteita koskevaan Wienin yleissopimukseen (SopS 3-4/1970).

Neljännessä kappaleessa määrätään, ettei lainkäytöllistä koskemattomuutta sovelleta silloin, kun on kyse artiklassa määriteltyjen henkilöiden tekemästä liikennerikoksesta tai heidän omistamansa tai ajamansa moottoriajoneuvon aiheuttamasta vahingosta.

Viidennen kappaleen mukaan sopimuksen mukaiset erioikeudet ja vapaudet myönnetään instituutin edun mukaisesti eikä kyseessä olevien henkilöiden henkilökohtaisen edun vuoksi. Niinpä asianomaisella sopimuspuolella on oikeus ja velvollisuus luopua instituutin neuvoston jäsenen koskemattomuudesta silloin, kun sopimuspuolen mielestä koskemattomuus haittaisi lainkäyttöä ja kun koskemattomuudesta voidaan luopua ilman, että siitä on haittaa instituutin eduille. Johtokunnan puheenjohtajalla on sama oikeus ja velvollisuus silloin, kun on kyse johtokunnan jäsenestä tai johtajasta. Kun kyse on instituutin henkilöstöstä tai tehtävää suorittavista asiantuntijoista, sama oikeus ja velvollisuus on johtajalla.

Artiklan ensimmäisessä kappaleessa mainitut, kansainvälisiä konferensseja koskevista erioikeuksista ja vapauksista annetussa laissa säädetyt erioikeudet ja vapaudet ovat pitkälti samat kuin edellä IV, VI, VIII, X ja XI artiklojen yhteydessä esitetyt. Lisäksi kyseinen laki takaa ensimmäisessä kappaleessa luetelluille henkilöille muun muassa lainkäytöllisen koskemattomuuden. Toisen kappaleen a kohdassa määrätty lainkäytöllinen koskemattomuus puolestaan merkitsee poikkeusta siviili-, rikos- ja hallinto-oikeudellisesta tuomiovallasta Suomen lainkäyttöpiirissä. Kappaleen b kohdassa määrätään myös kansallisiin palvelusvelvoitteisiin liittyvistä vapautuksista, jotka poikkeavat Suomessa asuvan työvoiman käyttöä koskevista valmiuslain säännöksistä. Muut kohdan määräykset laajentavat diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen soveltamisalaa. Sama koskee artiklan kolmannen kappaleen määräyksiä. Maahanmuuttoa koskevat määräykset merkitsevät myös poikkeusta ulkomaalaislain säännöksistä.

XV artikla. Riitojenratkaisu ja lainvalinta.

Artiklan ensimmäisen kappaleen mukaan instituutti laatii määräykset asianmukaisista menettelyistä instituutin ja sen lähetetyn henkilöstön tai tehtävää suorittavien asiantuntijoiden välisten riitojen ratkaisemiseksi. Instituutin sijaintipaikalta eli Suomesta palkatun henkilöstön työsopimuksiin sovelletaan Suomen lainsäädäntöä.

Artiklan toinen kappale koskee Suomen hallituksen ja instituutin välisten riitojen ratkaisemista. Sellaiset riidat, jotka koskevat sopimuksen tai sitä mahdollisesti täydentävän sopimuksen tulkintaa tai soveltamista taikka instituutin toimitiloihin tai hallituksen ja instituutin välisiin suhteisiin vaikuttavaa kysymystä tulee ensin pyrkiä ratkaisemaan neuvotteluin. Jos tässä ei onnistuta, saatetaan riita välimiesoikeuden ratkaistavaksi. Välimiesoikeuden muodostavat kolme välimiestä, joista yhden nimittää Suomen ulkoasiainministeri ja toisen instituutin johtokunnan puheenjohtaja. Nämä kaksi välimiestä valitsevat kolmannen välimiesoikeuden jäsenen, joka toimii myös sen puheenjohtajana. Jos kaksi ensimmäistä välimiestä eivät pääse sopimukseen kolmannesta jäsenestä kuuden kuukauden kuluessa nimityksestään, nimittää kolmannen jäsenen Suomen hallituksen tai instituutin pyynnöstä Kansainvälisen tuomioistuimen puheenjohtaja. Välimiesoikeuden päätös tehdään äänten enemmistöllä ja se on lopullinen ja riidan osapuolia sitova.

XVI artikla. Yleiset määräykset.

Artiklan ensimmäisen kappaleen mukaan instituutilla ja kaikilla erioikeuksia ja vapauksia nauttivilla henkilöillä on velvollisuus noudattaa Suomen lakeja ja määräyksiä. Tämä ei kuitenkaan rajoita sopimuksella myönnettyjä erioikeuksia ja vapauksia. Kyseisillä henkilöillä on myös velvollisuus olla puuttumatta Suomen valtionsisäisiin asioihin.

Toisaalta näitä erioikeuksia ja vapauksia ei tule käyttää väärin. Niinpä instituutin johtajalla on artiklan toisen kappaleen mukainen velvollisuus ryhtyä kaikkiin varotoimiin varmistaakseen sen, ettei näin tapahdu. Tätä tarkoitusta varten johtaja laatii tarpeellisiksi ja asianmukaisiksi katsottavat säännöt ja määräykset instituutin henkilöstön ja muiden asianomaisten henkilöiden osalta.

Jos Suomen hallitus katsoo, että erioikeuksia tai vapauksia on käytetty väärin, instituutin johtaja neuvottelee pyynnöstä asianomaisen viranomaisen kanssa ratkaistakseen sen, onko väärinkäytös tapahtunut. Jos neuvottelut eivät johda tyydyttävään tulokseen, asia ratkaistaan edellä XV artiklan 2 kappaleessa mainitun välimiesmenettelyn mukaisesti.

Kolmannen kappaleen mukaan sopimusta sovelletaan kaikkiin sen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin riippumatta siitä, onko Suomella diplomaattiset suhteet kyseisen valtion kanssa. Samoin sopimusta sovelletaan riippumatta siitä, myöntääkö kyseisen henkilön kotivaltio vastaavat erioikeudet ja vapaudet Suomen diplomaattisille edustajille tai kansalaisille.

Neljännen kappaleen mukaan sopimusta tulee tulkita sen tarkoituksen mukaisesti. Sopimuksen tarkoitus puolestaan on antaa instituutille mahdollisuus hoitaa tehtävänsä täysimääräisesti ja tehokkaasti.

Sopimuksen muutoksia koskevat neuvottelut aloitetaan viidennen kappaleen mukaan Suomen hallituksen tai instituutin pyynnöstä. Mahdolliset muutokset tehdään yhteisestä sopimuksesta.

Kuudennen kappaleen mukaan Suomen hallitus ja instituutti voivat tarvittaessa tehdä sopimusta täydentäviä sopimuksia.

Seitsemäs kappale määrää sopimuksen voimassaolon päättymisestä. Sopimus voi ensiksikin päättyä Suomen hallituksen ja instituutin yhteisestä sopimuksesta. Toiseksi sopimus voi päättyä, jos instituutti siirretään pois Suomen alueelta. Kolmanneksi sopimus päättyy, jos Euroopan metsäinstituuttia koskevan yleissopimuksen (SopS 91/2005) voimassaolo päättyy. Kahdessa viimeksi mainitussa tapauksessa kuitenkin ne määräykset, joita voidaan soveltaa instituutin Suomessa tapahtuvan toiminnan lopettamiseen asianmukaisesti sekä sen omaisuuden luovuttamiseen Suomessa, säilyvät tällöin voimassa.

Kahdeksannessa kappaleessa säädetään sopimuksen voimaantulosta. Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona Suomen hallitus on ilmoittanut instituutille hyväksyvänsä sopimuksen.

2. Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Pykälä sisältää tavanomaisen blankettisäännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset on yksilöity jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta käsittelevässä jaksossa.

2§. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti, kun sopimus tulee voimaan.

3. Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona Suomen hallitus on ilmoittanut instituutille hyväksyvänsä sopimuksen. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana, kun sopimus tulee voimaan.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan suostumuksen. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11, 12 ja 45/200 vp).

Sopimuksen I artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt keskeiset ilmaisut. Tällaiset määräykset, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisten, lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp).

Sopimuksen II artiklassa myönnetään järjestölle oikeushenkilöllisyys ja mainitaan erityisesti siihen liittyvät tietyt oikeuskelpoisuudet. Oikeushenkilöllisyydestä ja siihen liittyvästä oikeustoimikelpoisuudesta ja oikeudellisesta toimintakyvystä säädetään Suomessa lailla (PeVL 38/2000 vp). Määräys kuuluu lainsäädännön alaan.

Kansainvälisen järjestön ja sen henkilökunnan ja muiden siihen liittyvien henkilöiden erioikeuksia ja vapauksia koskevat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja vaativat eduskunnan hyväksymisen (PeVL 38/2000 vp). Sopimuksen III–XIV artiklaan sisältyy lukuisia erioikeuksia ja vapauksia koskevia määräyksiä, joiden suhdetta Suomen lainsäädäntöön on tarkemmin selostettu sopimuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa ja jotka edellyttävät eduskunnan hyväksymistä.

Sopimuksen III artikla on yleisluontoinen ja informatiivinen. Koska määräys kuitenkin koskee perusoikeuksien käyttämistä, kuuluu se tämän vuoksi lainsäädännön alaan.

Sopimuksen IV artiklan lainkäytännöllinen koskemattomuus merkitsee instituutin ja sen omaisuuden ja varojen vapautusta kaikesta, lähinnä siviili- ja hallinto-oikeudellisesta tuomiovallasta Suomen lainkäyttöpiirissä. Omaisuuden vapautus pakkotoimista koskee erilaisia hallinnollisia ja prosessuaalisia pakkokeinoja ja turvaamistoimenpiteitä. Sopimuksen V artiklassa määrätty instituutin tilojen ja VI artiklassa määrätty arkiston ja asiakirjojen loukkaamattomuus poikkeaa paikkaan kohdistuvan etsinnän ja takavarikon osalta Suomen lainsäädännöstä.

Sopimuksen VII artiklassa perustetaan Euroopan metsäinstituutille oikeus saada tietynlaisia julkisia palveluja. Koska artiklassa on kyse instituutin oikeuksista, määräys kuuluu lainsäädännön alaan.

Instituutin viralliseen viestintään ja julkaisuihin liittyvän VIII artiklan määräykset koskevat perustuslain 10 §:n 2 momentissa ja 12 §:n 1 momentissa säädettyjen perusoikeuksien käyttämistä ja kuuluvat sellaisina lainsäädännön alaan.

Euroopan unionin jäsenyydestä ja Euro-alueeseen kuulumisesta johtuen rahapolitiikka ei pääsääntöisesti enää kuulu Suomen toimivaltaan. Artiklan IX rahoitusjärjestelyjä koskevat vapautukset poikkeavat kuitenkin niistä valvontaa ja säännöstelyä poikkeusoloissa koskevista määräyksistä, joista säädetään valmiuslaissa. Siltä osin kuin rahapolitiikka valmiuslaissa säädetyiltä osin kuuluu Suomen toimivaltaan, määräys kuuluu lainsäädännön alaan.

Sopimuksen X artiklan 1 kappaleen määräykset vapautuksesta välittömistä veroista instituutin omaisuuden ja tulojen osalta poikkeavat voimassaolevasta, välittömiä veroja koskevasta lainsäädännöstä. Perustuslain 81 §:n 1 momentin mukaan valtion verosta säädetään lailla. Määräys kuuluu näiden seikkojen vuoksi lainsäädännön alaan. Artiklan 2 kappaleen vapautus välillisten verojen, tullien ja muiden maksujen suorittamisesta tavaroiden tuonnin ja viennin osalta merkitsee erivapauden myöntämistä. Kyseiset määräykset kuuluvat eduskunnan hyväksyttäviin myös sillä perusteella, että kyseessä on erivapauden myöntäminen (PeVL 38/2000 vp; PeVL 45/2000 vp; PeVL 31/2001 vp). EY:n kuudes arvonlisäverodirektiivi sääntelee arvonlisäveron vapautuksia ja palautuksia. Kysymystä sääntelee erityisesti direktiivin 15 artiklan 10 kohta. Arvonlisäverolain 72 d §:n 2 momentti ja valmistusverolain 16 §:n 7 kohta sisältävät edellytykset verovapauksien myöntämisestä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle kansainväliselle järjestölle. Valmisteveroasetuksen 3 ja 3a §:ssä säädetään vapauttamisen menettelyistä. Valmisteveron osalta kysymystä sääntelee lisäksi EY:n järjestelmädirektiivi (92/12/ETY), erityisesti sen 23 artiklan 1 kohta.

Perustuslain tulkintakäytännön mukaan eduskunnan hyväksymistoimivalta ei koske yhteisön toimivaltaan kuuluvia sopimuksen määräyksiä (PeVL 6/2001 vp). Tämän johtopäätöksen kannalta ei merkitystä ole sillä, että vain valtio voi olla sopimuksen osapuolena. Sopimukseen sitoutuessaan Suomen voidaan katsoa toimivan tältä osin yhteisön puolesta ja sen toimivaltaa käyttäen (PeVL 16/2004 vp). Eduskunnalta pyydetään hyväksyminen sopimukselle vain siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan.

Sopimuksen XI artiklaan sisältyvä vapautus sosiaaliturvamaksuista kuuluu lainsäädännön alaan, koska sosiaaliturvamaksuista säädetään Suomessa lailla (laki ja asetus työnantajan sosiaaliturvamaksusta 366/1963 ja 940/1978).

Sopimuksen XII artiklan maahantuloa, kauttakulkua ja maassa oleskelua koskevat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, koska Suomessa ulkomaalaisten maahantulosta säädetään ulkomaalaislaissa.

Sopimuksen XIII artikla koskee henkilöllisyyden todistamista. Sopimuksessa määritellyt erioikeudet ja vapaudet kytkeytyvät henkilön asemaan instituutin työntekijänä, asiantuntijana tai muuna sopimuksessä määriteltynä, tietyssä suhteessa olevana henkilönä. Koska sopimuksen XIII artiklassa määrätään todistuksesta, joka osoittaa viranomaisille tämän henkilön kyseisen aseman, määräys kuuluu lainsäädännön alaan. Artikla kuuluu niin ikään lainsäädännön alaan, koska henkilötietojen käsittelystä säädetään Suomessa henkilötietolaissa.

Sopimuksen XIV artikla koskee neuvoston, johtokunnan ja henkilöstön jäsenten sekä tehtävää suorittavien asiantuntijoiden erioikeuksia ja vapauksia. Artiklan 1 kappaleessa mainitut, kansainvälisiä konferensseja koskevat erioikeudet ja vapaudet ovat pitkälti samat kuin IV, VI, VIII, X ja XI artiklojen yhteydessä esitetyt. Artiklan 2 kappaleen a kohdassa määrätty oikeudellinen koskemattomuus puolestaan merkitsee poikkeusta siviili-, rikos- ja hallinto-oikeudellisesta tuomiovallasta Suomen lainkäyttöpiirissä. Kappaleen b kohdassa määrätään myös kansallisiin palvelusvelvoitteisiin liittyvistä vapautuksista, jotka poikkeavat Suomessa asuvan työvoiman käyttöä koskevista valmiuslain säännöksistä. Muut kohdan määräykset laajentavat diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen soveltamisalaa. Sama koskee artiklan kolmannen kappaleen määräyksiä. Maahanmuuttoa koskevat määräykset merkitsevät myös poikkeusta ulkomaalaislain säännöksistä. Artiklan 5 kappaleessa määrätään instituutin virkamiesten erioikeuksien ja -vapauksien soveltamistavoitetta sekä järjestön oikeutta ja velvollisuutta peruuttaa vapautukset. Näillä perusteilla, sekä yksilön oikeusaseman perusteita koskevina artiklan määräkset kuuluuvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen XV artiklan mukaan instituutti laatii määräykset riitojen ratkaisemiseksi, jotka koskevat yksityisluontoisia riitoja instituutin ja sen lähetettyyn henkilöstöön kuuluvan taikka tehtävää suorittavan asiantuntijan välillä. Jos riitojen ratkaisu voi johtaa sitovaan ratkaisuun, ratkaisut voivat ainakin välillisesti sitoa myös Suomea. Näin ollen määräys on katsottava lainsäädännön alaan kuuluvaksi. Artiklan 2 kappaleeseen sisältyy sopimuksen osapuolien välistä riitaa sopimuksen soveltamisesta ja tulkinnasta koskeva pakollinen välimiesmenettely, jonka ratkaisu sitoo lopullisesti molempia sopimuspuolia. Koska sopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, riitojenratkaisumenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä, lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Tällaisen riitojenratkaisulausekkeen katsotaan kuuluvan lainsäädännön alaan. Ratkaisu voi sisältää myös uusia taloudellisia tai muita velvoitteita häviävälle osapuolelle.

Yleisiä määräyksiä sisältävän XVI artiklan 1 kappaleessa todetaan instituutin ja kaikkien erioikeuksista ja vapauksista nauttivien henkilöiden velvollisuudeksi noudattaa Suomen lakeja ja määräyksiä, poislukien sopimuksella myönnetyt erioikeudet ja vapaudet. Kappale on luonteeltaan toteava, mutta koska se kuitenkin koskee lainsäädännön alaan kuuluvia asioita, määräyksen voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan. Artiklan 2 kappaleen a kohdassa puolestaan perustetaan instituutin johtajalle velvollisuus ryhtyä tietynlaisiin varotoimiin ja laatia asiaa koskevia sääntöjä ja määräyksiä. Koskiessaan yksilön velvollisuuksia, määräyksen on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan. Artiklan 4 kappaleessa määrätään sopimuksen tulkinnasta. Tällaiset määräykset, jotka välillisesti vaikuttavat lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluvat perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp).

Käsittelyjärjestys

Suomen hallituksen ja Euroopan metsäinstituutin välisen instituutin ja sen henkilöstön oikeudellisesta asemasta, erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen määräykset ovat tavanomaisia kansainvälisessä käytännössä eikä niiden voida katsoa olevan ristiriidassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen tai perustuslain 6 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuuden kanssa.

Edellä sanotuilla perusteilla sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä eduskunnassa äänten enemmistöllä ja sen voimaansaattamislaki käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 2005 Suomen hallituksen ja Euroopan metsäinstituutin välisen sopimuksen instituutin ja sen henkilöstön oikeudellisesta asemasta, erioikeuksista ja vapauksista siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki Suomen hallituksen ja Euroopan metsäinstituutin välisen instituutin ja sen henkilöstön oikeudellisesta asemasta, erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 §

Joensuussa 22 päivänä joulukuuta 2005 Suomen hallituksen ja Euroopan metsäinstituutin välisen instituutin ja sen henkilöstön oikeudellisesta asemasta, erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina


voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.


2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.




Helsingissä 19 päivänä lokakuuta 2006

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ulkoasiainministeri
Erkki Tuomioja

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.