Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 159/2006
Hallituksen esitys Eduskunnalle Kanadan kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

VaVM 21/2006

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Kanadan kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi heinäkuussa 2006 tehdyn sopimuksen.

Sopimus rakentuu eräin poikkeuksin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatimalle mallisopimukselle. Sopimus sisältää määräyksiä, joilla sopimusvaltiolle myönnetään oikeus verottaa eri tuloja, kun taas toisen sopimusvaltion on vastaavasti luovuttava käyttämästä omaan verolainsäädäntöön perustuvaa verottamisoikeuttaan tai muulla tavoin myönnettävä huojennusta verosta, jotta kansainvälinen kaksinkertainen verotus vältetään. Lisäksi sopimuksessa on muun muassa syrjintäkieltoa ja verotustietojen vaihtoa koskevia määräyksiä.

Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona sopimusvaltioiden hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila

Suomen ja Kanadan välillä on voimassa 28 päivänä toukokuuta 1990 tehty sopimus tulon kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi (SopS 81/1992). Sopimusta sovellettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuodelta 1993 toimitetussa verotuksessa.

Kaksinkertaisen verotuksen välttämisen alalla tapahtuneen kehityksen johdosta on Kanadan kanssa voimassa olevaa verosopimusta pidettävä vanhentuneena ja siten tarkistusta kaipaavana. Lisäksi sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen sekä Suomen että Kanadan verolainsäädäntöön on tehty olennaisia muutoksia. Näistä syistä uuden sopimuksen tekeminen Kanadan kanssa on ollut tarkoituksenmukaista.

2. Asian valmistelu

Sopimusta koskevat neuvottelut käytiin Helsingissä syyskuussa 2004, jolloin neuvotteluiden päätteeksi parafoitiin englannin kielellä laadittu sopimusluonnos. Tämän jälkeen sopimusluonnosta on eräiltä osin tarkistettu kirjeenvaihdolla.

Sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 20 päivänä heinäkuuta 2006.

Sopimus noudattaa pääasiallisesti Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatimaa mallia kahdenkeskiseksi verosopimukseksi. Poikkeamat tästä mallista koskevat muun muassa rojaltin, myyntivoiton ja eläkkeen verottamista.

Sekä Suomi että Kanada soveltavat veronhyvitysmenetelmää päämenetelmänä kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi.

3. Esityksen taloudelliset vaikutukset

Sopimuksen tarkoituksesta johtuu, että sopimusvaltio ja muut sopimuksessa tarkoitettujen verojen saajat eivät käyttäisi verottamisoikeuttaan sopimuksessa määrätyissä tapauksissa tai ne sopimuksessa edellytetyllä tavalla muutoin myöntäisivät huojennusta verosta. Sopimusmääräysten soveltaminen merkitsee Suomen osalta tällöin sitä, että valtio ja kunnat sekä evankelisluterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnat luopuvat vähäisestä osasta verotulojaan, jotta kansainvälinen kaksinkertainen verotus vältettäisiin.

Vuonna 2005 Suomesta maksettiin Kanadaan osinkoa 14,6 milj. euroa. Tästä kannettiin lähdeveroa 2,2 milj. euroa. Verokannat olivat 10 prosentin vähimmäisäänimäärään perustuva 10 prosenttia (suora osinko) ja muulloin sovellettava 15 prosenttia (Port-folio-osinko). Suoran osingon verokanta alenee uuden sopimuksen perusteella 5 prosenttiin, joten myös lähdeverotuotot tämän vuoksi alenevat, mikä samalla on ainoa taloudellinen seuraus osingon osalta. Koska tilastosta ilmenee vain osingon ja veron kokonaismäärä ilman jaottelua omistussuhteisiin ja verokantoihin, ei ole mahdollista tilaston perusteella selvittää, kuinka paljon osinkoa vapautuu lähdeverosta.

Vuonna 2005 Suomesta maksettiin Kanadaan rojaltia 12 milj. euroa. Tästä määrästä kannettiin lähdeveroa 10 prosentin verokannalla 1,2 milj. euroa. Patentista, tietotaidosta ja tietokoneohjelmasta maksettava rojalti vapautuu uuden sopimuksen mukaan lähdeverosta. Koska tilastosta ilmenee vain rojaltin ja veron kokonaismäärä ilman jaottelua erityyppisiin immateriaalioikeuksiin, tilastosta ei voida selvittää, miten paljon rojaltia vapautuu lähdeverosta. Nyt lähdeverosta vapautuvat immateriaaliomaisuusryhmät eli patentit, tietotaito ja tietokoneohjelmat ovat kuitenkin merkittäviä, joten lähdeverotuotto todennäköisesti alenee merkittävästi. Suomi on vuonna 2005 hyvittänyt Kanadasta Suomeen maksetusta rojaltista Kanadassa kannetun 10 prosentin lähdeveron, joten Suomi on voinut kantaa niistä veroa vain 26 prosentin yhteisöverokannan ja 10 prosentin lähdeverokannan välisen 16 prosentin suuruisen erotuksen verran. Tämä Suomen kustannus poistuu uuden sopimuksen perusteella, kun Kanada ei enää kanna tältä osin lähdeveroa eikä hyvitettävää lähdeveroa siis enää ole.

Kaiken kaikkiaan voidaan arvioida, että jos vertailuajankohtana käytetään vuotta 2005, kustannusvaikutus on selvästi vähemmän kuin osingosta ja rojaltista kannetun lähdeveron yhteismäärä 3,4 milj. euroa.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Sopimuksen sisältö

1 artikla. Tässä artiklassa määritetään ne henkilöt, joihin sopimusta sovelletaan. Artikla on OECD:n mallisopimuksen mukainen. Sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa. Sanonta sopimusvaltiossa asuva henkilö määritellään 4 artiklassa. Eräissä tapauksissa sopimusta voidaan välillisesti soveltaa myös kolmannessa valtiossa asuvaan henkilöön. Tietojen vaihtamista koskevan 24 artiklan mukaan vaihdettavat tiedot voivat nimittäin koskea henkilöitä, jotka eivät asu kummassakaan sopimusvaltiossa.

2 artikla. Verot, joihin sopimusta sovelletaan, määritellään ja mainitaan tässä artiklassa. Tietojen vaihtamista koskevan 24 artiklan mukaan sopimusta voidaan tällaisen vaihtamisen osalta soveltaa myös muihin kuin 2 artiklassa mainittuihin veroihin.

3–5 artikla. Näissä artikloissa määritellään eräät sopimuksessa esiintyvät sanonnat. Eräin poikkeamin artiklat ovat OECD:n mallisopimuksen mukaisia.

Sopimuksen 3 artiklassa on yleisiä määritelmiä. Siihen on otettu myös yrityksen ja liiketoiminnan määritelmät (3 artiklan 1 kappaleen f ja l kohta), koska itsenäistä ammatinharjoittamista koskeva 14 artikla on poistettu ja myös tähän toimintaan sovelletaan nyt 7 artiklaa. Sanonta sopimusvaltiossa asuva henkilö määritellään 4 artiklassa. Siihen sisältyvä julkisyhteisön määritelmä vastaa sitä käytäntöä, jota Suomi pyrkii noudattamaan verosopimuksissaan. Sopimuksen 4 artiklan määräykset poikkeavat sanamuodoltaan OECD:n mallisopimuksesta muun muassa siinä, että jos oikeushenkilön voidaan katsoa asuvan kahdessa eri valtiossa, viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin määrittämään sen kotipaikka. Jos tällaista sopimusta ei ole, henkilöllä ei ole oikeutta vaatia sopimuksessa määrättyjä verohuojennuksia tai -vapauksia, elleivät toimivaltaiset viranomaiset ole toisin sopineet.

Sanonta kiinteä toimipaikka, joka on tärkeä erityisesti liiketulon verotusta koskevan 7 artiklan soveltamisen kannalta, määritellään 5 artiklassa.

Määritelmiä on myös sopimuksen muissa artikloissa. Niinpä esimerkiksi sanonnat osinko, korko ja rojalti määritellään niissä artikloissa, joissa käsitellään näiden tulolajien verotusta (10–12 artikla).

6 artikla. Kiinteästä omaisuudesta saatua tuloa voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on. Tällaiseen tuloon rinnastetaan artiklan mukaan muun muassa tulo, joka saadaan kiinteistöyhteisön osakkeen perusteella hallitun huoneiston vuokralle antamisesta. Niin ollen Suomessa voidaan verottaa esimerkiksi tuloa, jonka suomalaisen asunto-osakeyhtiön omistaja saa niin sanotun osakehuoneiston vuokralle antamisesta.

7 artikla. Tämän artiklan mukaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen saamasta liiketulosta voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa vain, jos yritys harjoittaa toimintaansa viimeksi mainitussa valtiossa olevasta kiinteästä toimipaikasta. Kiinteän toimipaikan käsite määritellään sopimuksen 5 artiklassa. Jos liiketuloon sisältyy tuloja, joita käsitellään erikseen sopimuksen muissa artikloissa, näihin tuloihin sovelletaan tässä tarkoitettuja erityismääräyksiä (6 kappale).

8 artikla. Tämä artikla sisältää merenkulusta ja ilmakuljetuksesta saadun tulon osalta poikkeuksia 7 artiklan määräyksiin. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa kansainvälisestä merenkulusta tai ilmakuljetuksesta, verotetaan vain tässä valtiossa, silloinkin kun tulo on luettava kuuluvaksi kiinteään toimipaikkaan, joka yrityksellä on toisessa sopimusvaltiossa (1 kappale). Tulosta, joka saadaan pääasiallisesti matkustajien tai tavaroiden kuljettamiseen yksinomaan sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä käytetyn laivan käyttämisestä, voidaan kuitenkin verottaa tässä valtiossa (2 kappale).

9 artikla. Etuyhteydessä keskenään olevien yritysten saamaa tuloa saadaan tämän artiklan mukaan oikaista, jos perusteeton voitonsiirto voidaan todistaa. Suomessa tällä määräyksellä on merkitystä verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 31 §:n soveltamisen kannalta.

10 artikla. Osingosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon saaja asuu (1 kappale). Osinko on kuitenkin Suomessa vapautettu verosta, jos kanadalaisen yhtiön maksaman osingon saaja on sellainen suomalainen yhtiö, joka hallitsee välittömästi vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä (21 artiklan 2 kappaleen b kohta). Osingosta voidaan artiklan 2 kappaleen mukaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksavan yhtiön kotipaikka on (lähdevaltio). Tällöin vero lähdevaltiossa on rajoitettu 5 prosenttiin (nykyisessä sopimuksessa 10 prosenttiin) osingon kokonaismäärästä, jos osingon saajana on yhtiö, joka omistaa vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön osakkaiden äänimäärästä. Muissa tapauksissa lähdevero on samoin kuin voimassa olevassa sopimuksessa rajoitettu 15 prosenttiin osingon kokonaismäärästä. Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan näitä rajoituksia (4 kappale), jos osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan. Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 21 artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.

Artiklan 6 kappaleen määräykset koskevat Kanadassa kannettavaa niin sanottua sivukonttoriveroa. Nämä Kanadan pyynnöstä myös uuteen sopimukseen otetut määräykset vastaavat voimassa olevan verosopimuksen määräyksiä sillä erolla, että vero koskee nyt myös kiinteistökauppaa harjoittavan yrityksen Kanadassa sijaitsevan kiinteän omaisuuden luovutuksesta saatua tuloa ja että veron enimmäismäärä on nyt 5 prosenttia nykyisen 10 prosentin sijasta.

11 artikla. Korosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa koron saaja asuu (1 kappale). Korosta voidaan 2 kappaleen mukaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy (lähdevaltio), jollei korko ole siellä verovapaa 3 ja 4 kappaleen määräysten perusteella. Viimeksi mainittujen kappaleiden mukaan korosta ei veroteta lähdevaltiossa, jos kyseessä on viivästymissakko, sopimusvaltion keskuspankin toisen sopimusvaltion keskuspankille maksama korko tai luottomyynnin korko, taikka jos koron maksamisen perusteena oleva velka tai laina on sellainen kuin 4 kappaleessa tarkoitetaan tai koron saajana tai takauksen taikka luottovakuutuksen antajana on 4 kappaleessa tarkoitettu raha- tai luottolaitos. Artiklan 2 kappaleen määräysten mukaan vero lähdevaltiossa saa olla enintään 10 prosenttia koron kokonaismäärästä. Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan tätä rajoitusta (6 kappale), jos koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan. Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 21 artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.

Suomelle lähdevaltion verottamisoikeutta koskevilla määräyksillä ei ole juuri mitään käytännön merkitystä, koska luonnollisen henkilön, joka ei asu Suomessa, ja ulkomaisen yhteisön on tuloverolain (1535/1992) 9 §:n 2 momentin mukaan vain eräissä harvinaisissa ja vähämerkityksellisissä tapauksissa suoritettava Suomessa veroa täältä saadusta korosta.

12 artikla. Rojaltista voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa rojaltin saaja asuu (1 kappale). OECD:n mallisopimuksesta poiketen voidaan rojaltista 2 kappaleen mukaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy (lähdevaltio). Tällöin vero lähdevaltiossa saa olla enintään 10 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä, jollei 3 tai 5 kappaleen määräyksiä ole sovellettava. Artiklan 3 kappaleen mukaan lähdevaltio ei kuitenkaan voi verottaa rojaltia, joka saadaan tekijänoikeuden, patentin, tietotaidon (pois lukien vuokraus ja franchising) tai tietokoneohjelman perusteella, joten uudessa sopimuksessa lähdeverovapaus laajenee tekijänoikeusrojaltista näihin kolmeen viimeksi mainittuun ryhmään. Veronalaiseksi jää siten lähinnä tavaramerkin, mallin tai muotin, piirustuksen, salaisen kaavan tai valmistusmenetelmän tai muun aineettoman oikeuden sekä leasingin perusteella maksettu rojalti. Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan näitä rajoituksia (5 kappale), jos rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan. Rojaltista, joka maksetaan kiinteän omaisuuden käyttöoikeudesta sekä kaivoksen tai muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä, verotetaan 6 artiklan mukaan. Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 21 artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.

13 artikla. Myyntivoiton verottaminen säännellään tässä artiklassa. Kiinteän omaisuuden luovutuksesta saadusta myyntivoitosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on (1 kappale). Tällaiseen myyntivoittoon rinnastetaan artiklan 4 kappaleen mukaan muun muassa myyntivoitto, joka saadaan kiinteistöyhteisön osakkeen osuuden luovuttamisesta. Näin ollen voidaan esimerkiksi myyntivoitosta, jonka suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeenomistaja saa niin sanotun osakehuoneiston luovutuksesta, verottaa Suomessa. Voitosta, joka saadaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa (2 kappale). Voitosta, joka saadaan kansainväliseen liikenteeseen käytetyn laivan tai ilma-aluksen taikka tällaisen laivan tai ilma-aluksen käyttämiseen liittyvän irtaimen omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu (3 kappale). Voitosta, joka saadaan muun kuin tässä artiklassa nimenomaan mainitun omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu (5 kappale). Kanadan pyynnöstä artiklaan on otettu 6, 7 ja 8 kappaleet, joilla ei ole vastinetta OECD:n mallisopimuksessa. Artiklan 6 kappale antaa sopimusvaltiolle (lähdevaltio) oikeuden lykätä yritysten uudelleenorganisointien yhteydessä tapahtuneesta luovutuksesta syntyvän tulon verotusta. Artiklan 7 kappale antaa lähdevaltiolle oikeuden verottaa luovutuksista syntyvää tuloa tietyissä muuttotapauksissa, ja 8 kappaleen tarkoituksena on lieventää tulon verottamista tietyin edellytyksin sellaisissa tapauksissa, joissa henkilö muuttaa sopimusvaltiosta toiseen.

14–16 artikla. Näihin artikloihin sisältyvät työtuloa (14 artikla), johtajanpalkkiota (15 artikla) sekä taiteilijoita ja urheilijoita (16 artikla) koskevat määräykset ovat eräin poikkeuksin OECD:n mallisopimuksen ja Suomen verosopimuksissaan noudattaman käytännön mukaiset.

17 artikla. Eläkettä (mukaan lukien virkaeläke) ja elinkorkoa voidaan verottaa saajan kotivaltiossa (1 kappale). Eläkkeestä voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy (2 kappale). Milloin kuitenkin kysymyksessä on toistuvaissuorituksena maksettava eläke, vero ei saa olla suurempi kuin 20 prosenttia suorituksen kokonaismäärästä. Tämä merkitsee sitä, että esimerkiksi työntekijän eläkelain (395/1961) mukaista työeläkettä, joka maksetaan Kanadassa asuvalle saajalle, verotetaan sekä Suomessa että Kanadassa. Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan eläkkeen saajan kotivaltiossa veronhyvityksellä 21 artiklan mukaisesti. Artiklan elinkorkoa koskeva 3 kappale rakentuu samalle periaatteelle siten, että veron enimmäismäärä, eräin poikkeuksin, on 15 prosenttia siitä elinkoron osasta, joka on lähdevaltiossa veronalainen. Sotaveteraanieläkkeet ja -avustukset vapautetaan 4 kappaleen mukaan verosta kotivaltiossa siinä laajuudessa kuin ne olisivat vapaat verosta, jos lähdevaltiossa asuva henkilö olisi ne saanut. Koska rintamasotilaseläkelain (119/1977) mukainen rintamalisä, ylimääräinen rintamalisä sekä ulkomaille maksettavasta rintamalisästä annetun lain (988/1988) mukainen rintamalisä ovat Suomessa asuvan saajan verosta vapaata tuloa tuloverolain (1535/1992) 92 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla, ne ovat verosta vapaita myös silloin kun ne maksetaan Kanadassa asuvalle saajalle.

18 artikla. Julkisesta palveluksesta saatua tuloa (eläkettä lukuun ottamatta) verotetaan 1 kappaleen a kohdassa olevan pääsäännön mukaan vain siinä sopimusvaltiossa, josta maksu tapahtuu. Artiklan 1 kappaleen b kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa palkkatuloa verotetaan kuitenkin vain saajan kotivaltiossa. Artiklan 2 kappaleessa mainituin edellytyksin verotetaan julkisesta palveluksesta saatua tuloa työtuloa koskevien määräysten mukaan (julkisten viranomaisten harjoittama liiketoiminta).

19 artikla. Tässä artiklassa on määräyksiä opiskelijoiden ja harjoittelijoiden saamien tulojen verovapaudesta eräissä tapauksissa. Artikla on OECD:n mallisopimuksen mukainen.

20 artikla. Tulosta, jota ei ole käsitelty 6–19 artiklassa, verotetaan pääsäännön mukaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tulon saaja asuu (1 kappale). Tällaisesta tulosta voidaan 2 kappaleen mukaan verottaa myös siinä valtiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan. Milloin kysymyksessä on toisen henkilön eduksi hallitusta varallisuuskokonaisuudesta (trust) saatu tulo, vero ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin 15 prosenttia tulon kokonaismäärästä, edellyttäen, että tulo on veronalaista saajan kotivaltiossa.

21 artikla. Veronhyvitysmenetelmä on tämän artiklan mukaan molemmissa sopimusvaltioissa päämenetelmä kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi. Kanadaa koskevat määräykset ovat 1 kappaleessa ja Suomea koskevat 2 kappaleessa. Artiklan 2 kappaleen a kohdan määräykset rakentuvat sille sopimuksessa omaksutulle periaatteelle, että tulon saajaa verotetaan siinä sopimusvaltiossa, jossa hän asuu (kotivaltio), myös sellaisesta tulosta, josta sopimuksen mukaan voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa (lähdevaltio). Kotivaltiossa maksettavasta verosta vähennetään kuitenkin vero, joka sopimuksen mukaisesti on maksettu samasta tulosta lähdevaltiossa. Vähennyksen määrä on kuitenkin rajoitettu siihen kysymyksessä olevasta tulosta kotivaltiossa maksettavan veron osaan, joka suhteellisesti jakautuu sille tulolle, josta voidaan verottaa lähdevaltiossa. Kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta on lisäksi voimassa, mitä kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetussa laissa (1552/1995) säädetään. Veronhyvitysmenetelmää ei sovelleta Suomessa niissä tapauksissa, joissa osinko on vapaa Suomen verosta 2 kappaleen b kohdan määräysten nojalla. 2 kappaleen c kohdan määräysten mukaan Suomi voi muusta tulosta veroa määrätessään ottaa huomioon sopimuksen määräyksen mukaan Suomessa verosta vapautetun tulon (ns. progressioehto). Määräys vastaa olennaiselta sisällöltään OECD:n mallisopimuksen 23 B artiklan 2 kohtaa.

22-25 artikla. Näihin artikloihin sisältyvät syrjintäkieltoa (22 artikla), keskinäistä sopimusmenettelyä (23 artikla), verotusta koskevien tietojen vaihtamista (24 artikla, joka vastaa OECD:n viimeisintä mallia) sekä diplomaattisten edustustojen ja konsuliedustustojen jäseniä (25 artikla) koskevat määräykset ovat eräin täsmennyksin ja poikkeamin OECD:n mallisopimuksen ja Suomen verosopimuksissaan noudattaman käytännön mukaiset.

26 artikla.Artikla sisältää erinäisiä määräyksiä. Sen 1 kappaleen mukaan sopimuksen määräykset eivät rajoita sopimusvaltion oikeutta myöntää erilaisia verovapauksia. 2 kappaleen mukaan nämä määräykset eivät rajoita sopimusvaltion oikeutta määrätä veroa tässä valtiossa asuvalle henkilölle määristä, jotka luetaan henkilön osuudeksi tiettyjen yksiköiden osalta. Artiklan 3 kappaleen mukaan sopimusta ei sovelleta eräisiin sopimusvaltiossa asuviin yksiköihin, joita etuudenomistajana välittömästi tai välillisesti omistaa tai hallitsee yksi tai useampi muualla kuin tässä sopimusvaltiossa asuva henkilö, jos veromäärä, jonka yksikön asuinvaltio kantaa yksikön tulosta tai varallisuudesta (kaikkien tälle yksikölle tai muulle henkilölle myönnettyjen veromääräalennusten jälkeen), on olennaisesti pienempi kuin se veromäärä, jonka tämä valtio kantaisi, jos kaikki yksikön osakkeet tai osuudet omistaisi etuudenomistajana yksi tai useampi tässä valtiossa asuva luonnollinen henkilö. Elatusavusta ja muusta samanluonteisesta suorituksesta verotetaan 4 kappaleen mukaan ja verotettavaa määrää koskevin rajoituksin vain saajan kotivaltiossa, jos saaja on siellä niiden osalta verovelvollinen. Artiklan 6 kappaleen mukaan osapuolet sopivat palvelukaupan yleissopimuksen (GATS; SopS 5/1995) XXII artiklan 3 kohdan osalta, että kaikki niiden väliset riidat, jotka koskevat sitä, sisältyykö jokin toimenpide verosopimuksen soveltamisalaan, voidaan saattaa palvelukauppaneuvoston käsiteltäväksi ainoastaan kummankin sopimusvaltion suostumuksin. Ilman tätä määräystä verosopimukseen perustuvia verokiistoja jouduttaisiin, GATS-sopimuksen mukaan, käsittelemään GATSin neuvottelumenettelyssä, koska sopimus on tehty vuoden 1995 jälkeen. Tarkoituksena on varmistaa se, että verokiistat käsitellään tarkoituksenmukaisimmalla foorumilla. OECD:n suosituksia vastaava 7 kappale varmistaa sen, että muuhun sopimusvaltioon kuin asuinvaltioon suoritettuja eläkemaksuja käsitellään tietyin edellytyksin samalla tavalla (vähennyskelpoisia 48 kuukauden ajan) kuin asuinvaltioon suoritettuja eläkemaksuja. Kappaletta sovelletaan myös sopimusvaltion sosiaaliturvajärjestelmän mukaisesti perustettuun eläkejärjestelmään.

27 artikla. Sopimuksen voimaantuloa koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan. Nykyistä Suomen ja Kanadan välistä verosopimusta lakataan soveltamasta veroihin, joihin uutta sopimusta sovelletaan.

28 artikla. Sopimuksen päättymistä koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan. Sopimuksen on määrä olla voimassa toistaiseksi.

2. Lakiehdotuksen perustelut

Perustuslain 95 §:n 1 momentissa edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan valtionsisäisesti voimaan erityisellä voimaansaattamislailla.

Esitys sisältää ehdotuksen laiksi Kanadan kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

1 §. Lakiehdotuksen 1 §:llä saatettaisiin voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

2 §. Tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Voimaantulosta säädettäisiin tasavallan presidentin asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

3. Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona sopimusvaltioiden hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset. Voimaantulon jälkeen sopimuksen määräyksiä sovelletaan Suomessa lähdeveron osalta tuloon, joka saadaan sen kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen, jona myöhempi näistä ilmoituksista tehdään, sekä muiden verojen osalta veroihin, jotka määrätään sen kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta, jona myöhempi näistä ilmoituksista tehdään. Kanadassa sopimuksen määräyksiä sovelletaan lähteellä pidätettävän veron osalta määrään, joka maksetaan tai hyvitetään henkilölle, joka ei asu Kanadassa, sen kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen, jona myöhempi edellä mainituista ilmoituksista tehdään, ja muun Kanadan veron osalta niihin verovuosiin, jotka alkavat tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen sinä kalenterivuonna, jona myöhempi näistä ilmoituksista tehdään.

Nykyistä Suomen ja Kanadan välistä sopimusta lakataan soveltamasta niihin veroihin, joihin uutta sopimusta näiden määräysten mukaisesti sovelletaan ja se lakkaa olemasta voimassa sinä viimeisenä ajankohtana, jona sitä uuden sopimuksen voimaantulomääräysten mukaan sovelletaan.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja säätämisjärjestys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

Sopimuksen tulon ja varallisuuden verottamista koskevat 6–20 artiklat, joissa määrätään tulon verottamisoikeuden jaosta tai kansallisen veron alentamisesta taikka siitä vapauttamisesta, sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Tämän vuoksi sopimus vaatii näiltä osin eduskunnan hyväksymisen.

Sopimuksen kaksinkertaisen verotuksen poistamista koskeva 21 artikla sekä erityisiä määräyksiä koskevat 22–26 artiklat sisältävät joko suoraan tai välillisesti verotukseen liittyviä määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Myös näiltä osin sopimuksen määräykset edellyttävät eduskunnan hyväksymistä.

Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset eivät ole sellaisia, jotka edellyttäisivät perustuslain 94 §:n 2 momentissa tarkoitettua säätämisjärjestystä. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan siten hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Helsingissä 20 päivänä heinäkuuta 2006 Suomen ja Kanadan välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki Kanadan kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 §

Helsingissä 20 päivänä heinäkuuta 2006 Suomen ja Kanadan välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.


2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.


3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.




Helsingissä 29 päivänä syyskuuta 2006

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ministeri
Jan-Erik Enestam

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.