Suomi liittyi vuonna 1967 Maailman postiliiton (UPU) perussopimukseen, jota on täydennetty muun muassa kansainvälisen postiliikenteen yhteisiä sääntöjä koskevin yleissopimuksin. Voimassa oleva yleissopimus tehtiin vuonna 1999, ja se tuli voimaan vuoden 2001 alusta.

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi 5 päivänä lokakuuta 2004 pidetyssä YK:n Maailman postiliiton kongressin 11. istunnossa hyväksytyn yleissopimuksen. Esitykseen sisältyy lakiehdotus yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Esityksessä ehdotetaan edelleen postipalvelulakia muutettavaksi siten, että lakiin lisättäisiin yleissopimuksen edellyttämät säännökset hinnoittelusta sekä postimaksumerkintärikkomuksesta.

Yleissopimus tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006. Tarkoituksena on, että yleissopimus ja laki sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta saatetaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella mahdollisimman pian niiden hyväksymisen jälkeen. Postipalvelulain muuttamisesta annettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.

---

Maailman postiliiton perussopimus solmittiin Wienissä 10 päivänä heinäkuuta 1964. Perussopimus sisältää postiliiton perustavat määräykset. Maailman postiliiton yleisohjesääntö sisältää määräykset postiliiton toiminnasta ja perussopimuksen soveltamisesta. Maailman postiliiton yleissopimus ja liiton toimitusohjesäännöt sisältävät kansainväliseen postiliikenteeseen sovellettavat yleissäännöt ja kirjepostiliikenteen ja postipakettiliikenteen määräykset. Myös yleissopimus allekirjoitettiin Wienissä vuonna 1964.

Suomi liittyi vuonna 1967 Maailman postiliiton perussopimukseen (SopS 17/1967). Perussopimusta on muutettu kuudella lisäpöytäkirjalla (SopS 31/1972, 72/1978, 52/1986, 69/1991, 87/1995 ja 72/2000).

Maailman postiliitto on yksi vanhimmista Yhdistyneiden kansakuntien (YK) erityisjärjestöistä, johon Suomi itsenäisenä valtiona, Ahvenanmaa mukaan lukien, liittyi 12 päivänä helmikuuta 1918. Liiton tavoitteena ja tehtävänä on edistää maailmanlaajuisten, laadukkaiden, tehokkaiden ja helppokäyttöisten postipalvelujen kestävää kehitystä. Postiliitossa on 190 jäsenvaltiota. Liiton korkein päättävä elin on kongressi, jonka muodostavat liiton jäsenmaiden edustajat ja joka kokoontuu viiden vuoden välein. Romaniassa 15 päivä syyskuuta ja 5 päivä lokakuuta 2004 välisenä aikana pidetyssä 23. kongressissa käsiteltiin liiton sopimuksiin 848 muutosehdotusta, joista 337 siirrettiin liiton sopimusten toimitusohjesääntöjä koskevina Maailman postiliiton hallintoneuvoston ja postitoimintaneuvoston käsiteltäviksi. Toimitusohjesääntöihin sisältyvät kirje- ja pakettipostia koskevat teknisluonteiset, sopimusten soveltamista koskevat ohjeet. Niihin tehtävistä muutoksista päättää postiliiton postitoimintaneuvosto, jossa on edustettuna 40 jäsenmaan postioperaattorit, kongressin sille antamin valtuuksin. Romanian kongressissa Suomen puolesta allekirjoitettiin seitsemäs lisäpöytäkirja postiliiton perussopimukseen sekä Maailman postiliiton yleisohjesääntö ja yleissopimus. Näistä ainoastaan yleissopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

Postiliiton perussopimuksen 26 artiklan mukaan jäsenmaiden on toimitettava liiton sopimusten, tässä tapauksessa perussopimuksen seitsemännen lisäpöytäkirjan, yleisohjesäännön, yleissopimuksen päättöpöytäkirjoineen, ratifiointi ja hyväksymisasiakirjat liiton kansainvälisen toimiston pääjohtajalle mahdollisimman pian

Euroopan unionin jäsenvaltiot jättivät yhteisen julkilausuman, jonka mukaan valtiot soveltavat sopimusvelvoitteita noudattaen Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa sekä Maailman kauppajärjestön maailman palvelukaupan yleissopimuksessa määriteltyjä velvollisuuksia.

Maailman postiliiton perussopimus ja yleissopimus toimitusohjesääntöineen ovat merkittävimmät postitoimintaan liittyvät Suomea sitovat kansainväliset sopimukset. Vuonna 1999 tehdyt Maailman postiliiton perussopimuksen kuudes lisäpöytäkirja, yleisohjesääntö, yleissopimus päättöpöytäkirjoineen sekä rahaliikennesopimus on saatettu voimaan 28 päivänä joulukuuta 2000 annetuilla tasavallan presidentin asetuksilla (SopS 71-72/2000)). Suomi antoi sopimuksia allekirjoitettaessa julistuksen, jonka mukaan Suomi Euroopan unionin jäsenmaana ilmoittaa soveltavansa vuoden 1999 Pekingin kongressin sopimuksia noudattaen Euroopan yhteisön perustamissopimusta ja Maailman kauppajärjestön Maailman palvelukaupan yleissopimuksessa (GATS) määriteltyjä velvollisuuksiaan. Julistus annettiin yhdessä muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden kanssa.

Kansallinen lainsäädäntö ja käytäntö

Postipalvelulain (313/2001) tarkoituksena on turvata hyvälaatuisten postipalveluiden ja erityisesti yleispalvelun saatavuus tasapuolisin ehdoin koko maassa. Sitä sovelletaan postipalveluiden ja postiyrityksen yleispalvelun tarjoamiseen. Koko maan kattavan yleispalvelun tulee lain 4 §:n mukaan käsittää enintään kahden kilon painoisten kirjelähetysten ja enintään kymmenen kilon painoisten postipakettien välityspalvelun, maahan saapuvien lähetysten osalta kuljetus- ja jakelupalvelun enintään kolmeenkymmeneen kiloon asti sekä kirjattujen ja vakuutettujen lähetysten palvelun. Yleispalveluun kuuluvat 4 §:ssä mainitut sekä kotimaan että ulkomaan palvelut. Ulkomaan palveluilla tarkoitetaan ulkomailta Suomeen lähetettävää tai Suomesta ulkomaille lähetettävää postia.

Postipalvelulain 24 §:n mukaan postiyrityksen tulee julkaista kirjalliset toimitusehdot, jotka ovat käyttäjien saatavissa korvauksetta. Toimitusehdoista tulee muun muassa käydä ilmi postiyrityksen asiakkaan ja postiyrityksen oikeudet ja velvollisuudet, asiakkaan oikeussuojakeinot, miten maksut määrätään ja vahvistetaan ja miten maksumuutoksista ilmoitetaan asiakkaalle. Postipalvelulain 12 §:n 3 momentin mukaan asiakkaan saatavissa tulee korvauksetta olla hinnasto, josta kaikki hinnoitteluun liittyvät seikat käyvät selkeästi ilmi. Pykälän 4 momentin mukaan kotitalouksille tarkoitetut toimitusehdot on toimitettava Viestintävirastolle hyväksyttäviksi ennen niiden käyttöönottoa.

Suomen Posti Oyj:lle 24 päivänä tammikuuta 2002 annetussa toimiluvassa velvoitetaan yhtiö välittämään ulkomaisia postilähetyksiä Suomeen sekä Suomesta lähetettyjä postilähetyksiä ulkomaille sen mukaisesti kuin Suomea sitovat kansainväliset sopimukset ja EY:n lainsäädäntö edellyttävät. Suomen Posti Oyj:n yleisissä toimitusehdoissa todetaan, että niitä sovelletaan Suomea sitovissa Maailman postiliiton postisopimuksissa sanotulla tavalla.

Ahvenanmaalla on ollut vuoden 1993 alusta lukien Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n 20 kohdan nojalla itsenäinen postiyritys. Ahvenanmaalla on myös voimassa oma postilainsäädäntö, 13 päivänä elokuuta 1992 annettu Landskapslag om Posten på Åland (Ålands författningssamling 39/1992).

Yleissopimuksen hyväksyminen vaatii vain vähäisiä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöömme. Esityksessä ehdotetaan postipalvelulakiin lisättäväksi yleissopimuksessa määrätyt hinnoitteluun sekä rikkomuksiin liittyvät säännökset.

Euroopan yhteisön lainsäädäntö

Yleissopimus sisältää määräyksiä myös yhteisön oikeuden alaan kuuluvista asioista. Yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/67/EY, jäljempänä postidirektiivi, sääntelee postipalvelujen tarjoamista yhteisössä. Direktiivillä pyritään postitoimialan toimintaedellytysten yhdenmukaistamiseen sekä takaamaan kaikissa jäsenvaltioissa kaikille käyttäjille kohtuuhintainen ja tietyt laatuvaatimukset täyttävä postin yleispalvelu. Postidirektiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä postipalvelulailla

Euroopan yhteisöjen komissio käynnisti syksyllä 2005 julkisen kuulemisen postidirektiivin uudistamisesta. Komissio aikoo vuoden 2006 lopussa antaa kolme aloitetta: nykyisen direktiivin kolmannen soveltamiskertomuksen, tutkimuksen postimarkkinoiden täysmääräisen vapauttamisen vaikutuksista sekä direktiiviehdotuksen.

Yleissopimuksen tavoitteena on lujittaa kansainvälisten postipalvelujen alan yhteistyötä ja nykyaikaistaa yhteistyön puitteita. Esityksen tavoitteena on, että Suomi sitoutuu yleissopimukseen ja saattaa sopimuksen valtionsisäisesti voimaan.

Esityksessä ehdotetaan, että Eduskunta hyväksyisi yleissopimuksen. Esitys sisältää lisäksi lakiehdotuksen asiakirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Esityksessä ehdotetaan lisäksi, että postipalvelulakiin tehdään yleissopimuksen hyväksymisen edellyttämät muutokset

Yleissopimuksen muutoksilla varmistetaan maailman kansainvälisen postiliikenteen sujuvuus sekä hyvätasoinen palvelu. Muutokset vaikuttavat merkittävimmin Suomen Posti Oyj:n toimintaan ja sen harjoittamaan maahan saapuvaan ja maasta lähtevään kansainväliseen postiliikenteeseen.

Esitys on valmisteltu virkatyönä liikenne- ja viestintäministeriössä. Esityksestä on pyydetty lausunto oikeusministeriöltä, ulkoasianministeriöltä, Viestintävirastolta ja Suomen Posti Oyj:ltä. Lausunnon toimittivat oikeusministeriö ja Suomen Posti Oyj, joista jälkimmäinen ilmoitti, ettei yrityksellä ollut asiasta lausuttavaa. Oikeusministeriön lausunnossa esitetyn mukaisesti esitystä on täydennetty selvittämällä erityisesti yleissopimuksen suhdetta Suomen lainsäädäntöön.

Suomen valtuuskunta allekirjoitti Bukarestissa 5 päivänä lokakuuta 2004 Maailman postiliiton yleissopimuksen, joka sisältää ulkomaan postiliikenteessä sovellettavat säännöt.

Osa 1 Kansainvälistä postiliikennettä koskevat yhteiset säännöt

Sopimuksen ensimmäisen osan ainoassa luvussa on kansainvälistä postiliikennettä koskevat yhteiset säännöt. Lukuun sisältyvät muutokset, jotka koskevat muun muassa määritelmiä, yleissopimuksen velvoitteiden noudattamisesta vastaavan tahon tai tahojen nimeämistä, yleistä postiliikennettä, kauttakulkuoikeutta, maksuja ja niistä vapautusta, postimerkkejä, postin turvallisuutta ja rikkomuksia koskevia määräyksiä.

1 artikla . Määritelmät. Artikla sisältää maailmanlaajuisen postiliikenteen, suljetun postin, kauttakuljetus avopostina -termin, postilähetyksen, päätemaksun, kuljetusmaksun, tulomaan maksun, kauttakulkumaan maksun ja merimaksun määritelmät. Yleissopimus ei aikaisemmin sisältänyt määritelmiä. Postipalveluissa ei ole vastaavia määritelmiä.

2 artikla. Yleissopimuksen velvoitteiden noudattamisesta vastaavan tahon tai tahojen nimeäminen. Artiklassa velvoitetaan jäsenmaat ilmoittamaan postiliiton Kansainväliselle toimistolle kuuden kuukauden sisällä kongressin päättymisestä postitoimintaa valvovan viranomaisen sekä sen postitoiminnan harjoittajan yhteystiedot, jolle on asetettu velvollisuus noudattaa postiliiton sopimuksia toiminnassaan. Suomessa valvontatehtävät kuuluvat Viestintävirastolle postipalvelulain 30 §:n mukaan. Suomen Posti Oyj:lle on sen toimiluvassa asetettu velvollisuus noudattaa Suomea sitovia kansainvälisiä sopimuksia. Artikla kuuluu lainsäädännön alaan. Sen hyväksyminen ei edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön.

3 artikla. Yleinen postiliikenne. Jäsenmaat velvoitetaan varmistamaan omilla alueillaan, että kaikilla käyttäjillä tai asiakkailla on oikeus yleispalveluun, johon kuuluu pysyvästi laadukkaiden ja kohtuuhintaisten peruspostipalvelujen tarjonta. Jäsenvaltiot voivat kansallisella postilainsäädännöllä määritellä, mitä postipalveluja ne tarjoavat ja millaiset laatu- ja hintojen kohtuullisuusvaatimukset postipalveluille asetetaan. Lisäksi jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että yleispalvelun tarjoamisesta vastaavat postitoiminnan harjoittajat saavuttavat postipalveluille ja laatustandardeille asetetut tavoitteet. Artiklaan on lisätty uusi neljäs kohta, jonka mukaan jäsenmaiden tulee varmistaa, että maailmanlaajuinen postiliikenne on järjestetty kannattavasti, mikä takaa sen kestävyyden.

Postipalvelulain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on turvata hyvälaatuisten postipalveluiden ja erityisesti yleispalvelun saatavuus tasapuolisin ehdoin koko maassa. Valtioneuvosto on velvollinen huolehtimaan siitä, että koko maassa on tarjolla yleispalvelu, joka määritellään postipalvelulain 4 §:ssä. Postipalvelulain 5 §:ssä säädetään yleispalveluiden laatustandardista. Postipalvelulain 26 §:ssä säädetään yleispalvelun hinnoittelusta. Artikla kuuluu lainsäädännön alaan. Sen hyväksyminen ei edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön.

4 artikla. Kauttakulkuoikeus. Postiliiton perussopimuksen 1 artiklan mukaan maat, jotka hyväksyvät perussopimuksen muodostavat Maailman postiliitto –nimisen yhtenäisen postialueen kirjelähetysten keskinäistä vaihtoa varten. Kauttakulkuoikeus taataan liiton koko alueella. Artiklan mukaan kauttakulkuoikeus velvoittaa jokaista postihallintoa aina kuljettamaan jonkin toisen postihallinnon sille luovuttaman suljetun postin sekä avopostina lähetettävät kirjelähetykset turvallisimmalla tavalla niitä nopeimpia teitä, joita se käyttää omia lähetyksiään varten. Bukarestin kongressissa artiklan periaate ulotettiin koskemaan myös väärin osoitettuja lähetyksiä. Kauttakulkuoikeus on yksi Maailman postiliiton keskeisimmistä perusperiaatteista, jota ilman postiliitto ei voisi täysin toteuttaa tehtäväänsä.

Jäsenmailla on mahdollisuus kieltäytyä sellaisten kirjeiden kauttakulusta, joiden vaihtoon ne eivät osallistu. Jäsenmaat voivat olla osallistumatta muun muassa turmeltuvia biologisia aineita tai radioaktiivisia aineita sisältävien kirjeiden vaihtoon. Yleissopimuksen 16 artiklan mukaan radioaktiivisia aineita ja helposti turmeltuvia biologisia aineita ja tartunta-aineita sallitaan kirjepostilähetyksissä ja postipaketeissa niiden postihallintojen kesken, jotka ovat asiasta sopineet. Kyse on siten vapaaehtoisesta palvelusta. Suomen Posti Oyj ei ole ilmoittanut ottavansa vastaan tällaisia lähetyksiä. Uutena kohtana artiklaan on lisätty oikeus kieltäytyä painettujen papereiden, määräajoin ilmestyvien lehtien, aikakauslehtien, pienien pakettien ja M-säkkien, joiden sisältö ei täytä laissa määrättyjä vaatimuksia niiden julkaisemisesta tai kierrättämisestä kauttakulkumaassa, kauttakulusta.

Kauttakulkumaan postihallinto voi kohdella tiettyjä havaitsemiaan kiellettyjä lähetyksiä, kuten narkoottiset, psykotrooppiset, räjähtävät, syttyvät, radioaktiiviset ja muut vaaralliset aineet, kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. Jos jokin jäsenmaa ei noudata kauttakulkuoikeutta koskevia määräyksiä, muilla jäsenmailla on oikeus keskeyttää postiliikenne kyseiseen maahan.

Postipalvelulaki ei sisällä kauttakulkua koskevia säännöksiä.

5 artikla. Oikeus postilähetyksiin. Takaisin ottaminen. Osoitteenmuutos tai oikaisu. Jälkeen lähettäminen. Perille toimittamattomien lähetysten palauttaminen lähettäjälle. Artiklan mukaan postilähetys kuuluu lähettäjälle niin kauan kuin sitä ei ole luovutettu oikeudenomistajalle, paitsi jos lähetys on takavarikoitu alkuperä- tai kohdemaan lainsäädännön nojalla tai jos lähetykseen tulevat sovellettaviksi kauttakulkumaan lainsäädännön mukaisesti sopimuksen 15.2.1.1 tai 15.3. artikla. Sopimuksen 15.2.1.1 artiklan mukaan huumeiden ja psykotrooppisten aineiden sulkeminen lähetyksiin on kielletty. Sopimuksen 15.3. artiklassa kielletään räjähtävien, helposti syttyvien tai radioaktiivisten materiaalien ja muiden vaarallisten aineiden sulkeminen lähetyksiin. Mainitut viittaukset 15 artiklan kohtiin on lisätty artiklaan uusina muutoksina. Postilähetyksen lähettäjä voi ottaa lähetyksen takaisin postista tai muuttaa tai oikaista lähetyksen osoitteen. Lisäksi jäsenmaiden on huolehdittava postilähetyksen jälkilähetyksestä vastaanottajalle, jos vastaanottajan osoite on muuttunut sekä perille toimittamattomien lähetysten palauttamisesta lähettäjälle.

Postipalvelulaki ei sisällä säännöksiä lähettäjän oikeudesta ottaa postilähetys takaisin tai muuttaa taikka oikaista osoitetta. Postipalvelulain 19 §:n 3 momentin, joka käsittelee sekä postiyrityksen vastuun alkamis- että päättymisajankohtaa, perusteella postiyrityksen vastuu lähetyksestä päättyy, kun lähetys on sovitun toimitustavan mukaisesti jätetty joko postin saajan jakelulaitteeseen tai rakennelmaan tai luovutettu postin saajalle tai hänen edustajalleen. Lähettäjä säilyttää oikeutensa lähetykseen, kunnes se on luovutettu vastaanottajalle. Suomen Posti Oyj:n toimitusehtojen mukaan lähetys luovutetaan lähettäjälle silloin, kun lähettäjä ja vastaanottaja vaativat yhtä aikaa lähetystä itselleen. Postipalvelulain 18 §:ssä velvoitetaan postiyritys selvittämään todennäköisesti henkilökohtaiseksi tarkoitetun lähetyksen oikea vastaanottaja. Jos vastaanottajaa ei yrityksistä huolimatta saada selville, palautetaan lähetys postin lähettäjälle. Artikla kuuluu lainsäädännön alaan. Sen hyväksyminen ei edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön.

6 artikla . Maksut. Artiklassa on määräykset maksuista, jotka on periaatteessa suhteutettava palvelujen tarjoamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Postihallinto päättää maksuista yleissopimuksessa ja toimitusohjesäännöissä olevien periaatteiden mukaisesti. Postihallinnoilla on oikeus ylittää sopimuksissa ohjeellisina mainitut maksut. Viimeksi mainittu kohta sekä artiklaan tehdyt lisäykset kohtiin 2 ja 5, joissa nyt mainitaan määräysten soveltumisesta myös postipakettipalveluihin, ovat ainoat Bukarestin kongressissa tähän artiklaan tehdyt muutokset.

Postidirektiivin 12 artiklan mukaan kukin yleispalvelu on hinnoiteltava siten, että hintojen on oltava kohtuulliset ja sellaiset, että palvelut ovat kaikkien käyttäjien saatavilla, hinnat on sovitettava kustannuksiin, yhtenäisen hinnoittelun käyttäminen ei estä yleispalvelun tarjoajaa tai tarjoajia tekemästä yksittäisiä hintasopimuksia asiakkaiden kanssa. Lisäksi hinnoittelun on oltava avointa ja syrjimätöntä. Vuonna 2002 voimaan tulleen direktiivin muutoksen yhteydessä artiklaan lisättiin erityishintojen soveltamista koskeva määräys ja kielto tukea varattujen palvelujen alasta saaduilla tuloilla varattujen palvelujen alaan kuulumattomia yleispalveluja.

Postipalvelulain 24 §:n mukaan postiyrityksen toimitusehdoista tulee käydä ilmi, miten maksut määrätään tai vahvistetaan sekä miten maksumuutoksista tiedotetaan asiakkaille. Postipalvelulain 26 §:ssä säädetään hinnoittelusta. Hintojen tulee olla kohtuullisia, tasapuolisia sekä sellaiset, että palvelut ovat kaikkien käyttäjien saatavilla. Hinnat on sovitettava kustannuksiin. Artikla kuuluu lainsäädännön alaan. Sen hyväksyminen ei edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön.

7 artikla . Vapautus postimaksuista. Artiklan mukaan maksuttomista postilähetyksistä säädetään erityisesti yleissopimuksessa. Toimitusohjesäännöissä voidaan kuitenkin määrätä postihallintojen tai rajoitettujen liittojen välisten lähetysten maksuttomuudesta. Artiklassa viitataan yleissopimuksen ja rahaliikennesopimuksen toimitusohjesääntöihin. Suomi ei Bukarestin kongressissa allekirjoittanut enää rahaliikennesopimusta. Maksuttomia lähetyksiä ovat sotavankien ja siviili-internoitujen henkilöiden postilähetykset sekä sokeainlähetykset. Artiklaan nyt tehdyt muutokset ovat luonteeltaan teknisiä, sen sisältöä selventäviä. Postipalvelulaissa ei ole säännöksiä lähetysten maksuttomuudesta. Artiklaa 6 koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on selostettu postipalvelulain hinnoittelua koskeva sääntely sekä toimitusehtojen sisältöä. Suomen Posti Oyj:n kirjepalvelua koskevissa yleisissä toimitusehdoissa todetaan, että sokeainkirjoitusta sisältävä lähetys otetaan kuljetettavaksi maksutta, kun lähettäjä on sokea yksityishenkilö. Artikla kuuluu lainsäädännön alaan, koska postipalvelulain 26 §:n 3 momentin mukaan hinnat on sovitettava kustannuksiin. Kuten edellä 6 artiklan yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, postidirektiivin mukaan hinnat on sovitettava kustannuksiin.

Koska yleissopimuksen postimaksuista vapauttamista koskeva määräys on ristiriidassa postipalvelulain 26 §:n 3 momentin kanssa, postipalvelulakia tulee muuttaa siten, että siihen otettaisiin lain 19 §:n 6 momenttia vastaava rajaus soveltamisalasta.

8 artikla. Postimerkit. Postimerkkejä koskevaa artiklaa on muutettu siten, että siinä kuvataan postimerkkien ominaisuuksia, tarkoitusta, sisältöä ja muotoa sekä teollisoikeuksien, kuten tekijänoikeuden suojelua. Artiklassa luetellaan ne ehdot, joiden on täytyttävä, jotta merkistä voidaan käyttää nimitystä postimerkki. Täysivaltaisuuden osoituksena postimerkin tulee sisältää sen jäsenmaan tai –alueen nimi, jonka alainen merkin julkaiseva postihallinto on tai vaihtoehtoisesti sen jäsenmaan virallisen symbolin, jonka alainen merkin julkaiseva postihallinto on.

Postipalvelulain 42 §:ssä säädetään postimerkkien julkaisemisesta ja postimaksumerkinnän käyttämisestä. Valtioneuvosto voi myöntää postiyritykselle oikeuden julkaista kansainvälisesti hyväksyttäviä postimerkkejä. Liikenne- ja viestintäministeriö voi myöntää postiyritykselle oikeuden julkaista Suomessa hyväksyttäviä postimerkkejä. Viestintävirasto voi antaa määräyksiä postimerkkejä vastaavan postimaksumerkinnän muodosta ja sen sijoittamisesta kirjelähetykseen sekä sen muusta käytöstä. Artikla kuuluu siten lainsäädännön alaan eikä sen hyväksyminen edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön.

9 artikla . Postin turvallisuus. Artiklan mukaan jäsenmaiden tulee ottaa käyttöön ennakoiva turvallisuusstrategia kaikilla postitoiminnan tasoilla suuren yleisön postipalveluihin tunteman luottamuksen ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. Uutena kohtana artiklaan on sisällytetty sitä selventävä toteamus siitä, että strategiaan sisältyy tiedonvaihto jäsenmaiden välisen postin turvallisen kuljetuksen ja kauttakulkukuljetuksen ylläpitämiseksi.

10 artikla. Ympäristö. Kokonaan uudessa artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan ottamaan käyttöön ennakoiva ympäristöstrategia kaikilla postitoiminnan tasoilla ja edistää tietoisuutta ympäristönsuojelusta postiliikenteessä.

11 artikla. Rikkomukset. Tarkistetun yleissopimuksen 11 artiklassa on rikkomuksia koskevat määräykset. Nyt voimassa olevan yleissopimuksen mukaan jäsenmaiden hallitukset sitoutuvat noudattamaan tai ehdottamaan maidensa lakia säätäville viranomaisille tarpeellisia toimia muun muassa postimerkkien väärentämisen rankaisemiseksi. Tarkistettu yleissopimus sen sijaan velvoittaa jäsenvaltiot ottamaan käyttöönsä tarvittavia keinoja, joilla estetään, syytetään ja rangaistaan henkilöitä, jotka syyllistyvät artiklassa lueteltuihin tekoihin. Artiklassa tarkoitetut rikkomukset voivat ensinnäkin koskea narkoottisten tai psykotrooppisten aineiden tai räjähdysaineiden, helposti syttyvien tai muiden vaarallisten aineiden taikka luonteeltaan pedofiilisten tai pornografisen lapsiin liittyvän aineiston lisäämistä postilähetyksiin. Toisaalta rikkomukset voivat koskea postimerkkejä, postimaksumerkintöjä, posti- tai painokoneella tuotettuja merkintöjä ja kansainvälisiä vastauskuponkeja. Postimaksumerkintöihin liittyvänä rangaistavaa on laittoman hyödyn saavuttamistarkoituksessa tapahtuvat postimaksumerkinnän väärentämiseen ja jäljittelyyn liittyvät tekotavat, väärennettyyn tai jäljiteltyyn postimaksuun liittyvät tekotavat sekä jo käytetyn postimaksumerkinnän käyttö tai kierrätys postimaksuna. Lisäksi rangaistavaa on edellä mainittujen rikkomusten yritys. Postimaksumerkintöihin liittyvien tekojen seuraamusten on oltava samoja siitä riippumatta, ovatko kyseessä kotimaiset vai ulkomaiset postimaksumerkinnät.

Rikoslain (39/1889) 50 luvun 1 §:n 2 kohdan mukaan rangaistavaa on se, että tuo tai yrittää tuoda maahan tai vie tai yrittää viedä maasta huumausainetta. Luvun 2 §:ssä säädetyin lisäedellytyksin tällainen menettely voi täyttää törkeän huumausainerikoksen tunnusmerkistön. Rikoslain 50 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan huumausaineena pidetään siinä luvussa huumausainelaissa (1289/1993) tarkoitettua huumausainetta. Huumausainelain 2 §:n 1 momentissa määritellään huumausaineet, joihin kuuluvat myös psykotrooppisia aineita koskevassa yleissopimuksessa (SopS 60/1976) tarkoitetut aineet ja valmisteet siten kuin sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä tarkemmin määrätään.

Räjähdysaineiden, helposti syttyvien aineiden tai muiden vaarallisten aineiden osalta kriminalisointivelvoitteeseen liittyvä menettely voi täyttää rikoslain 46 luvun 4 ja 5 §:ssä rangaistaviksi säädettyjen salakuljetusrikosten tunnusmerkistön. Salakuljetuksessa ja kokonaisuutena arvostellen vähäisissä tapauksissa lievästä salakuljetuksesta rangaistaan sitä, joka ilman asianmukaista lupaa taikka muuten tuontia tai vientiä koskevien säännösten tai määräysten vastaisesta tuo tai yrittää tuoda tai vie tai yrittää viedä maasta tavaraa, jonka tuonti tai vienti on kielletty tai edellyttää viranomaisen lupaa tai tarkastusta. Kysymyksessä olevien aineiden lisäämisellä postilähetyksiin voidaan myös aiheuttaa jokin rikoslain 34 luvussa rangaistavaksi säädetty yleisvaarallinen rikos. Lisäksi lisäämisellä voidaan syyllistyä rikoslain 44 luvun 11 §:ssä tarkoitettuun räjähderikokseen tai 13 §:ssä tarkoitettuun vaarallisten aineiden kuljetusrikokseen.

Rikoslain 17 luvun 18 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla rangaistavaa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisenä on viedä maasta tai tuoda maahan kuvia tai kuvatallenteita, joissa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti esitetään lasta eli alle 18-vuotiasta henkilöä. Luvun 18 a §:ssä säädetyin edellytyksin tekijä voi syyllistyä törkeään sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittämiseen.

Postimaksumerkintöihin liittyviin 11 artiklan mukaisiin tekotapoihin on sisällytetty rikoslain mukaisia väärennys- ja petosrikosten elementtejä. Lähtökohtana 11 artiklan 2.2 kohdassa on, että rangaistavaa on sen alakohdissa tarkemmin määritellyin tavoin toiminta, jonka tarkoituksena on saavuttaa laitonta hyötyä itselle tai kolmannelle osapuolelle. Rikoslain 36 luvun 1–3 §:ssä säädetään rangaistaviksi petos, törkeä petos ja lievä petos. Mainittujen rangaistussääntöjen mukaan rangaistavaa on hankkia itselle tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä. Artiklan 2.2 kohdan alakohtien mukaisissa toimintatavoissa voi pääsääntöisesti katsoa olevan kysymys erehdyttämisluonteisesta toiminnasta. Joiltain osin voi täyttyä myös väärennysrikosten (rikoslain 33 luvun 1 – 3 §) tunnusmerkistö. Väärennysrikoksesta on kysymys, kun valmistetaan väärä asiakirja tai muu todistuskappale tai väärennetään sellainen käytettäväksi harhauttavana todisteena taikka käytetään väärää tai väärennettyä todistuskappaletta tällaisena todisteena.

Rikoslain 36 luvun 3 §:ssä säädetyn lievän petoksen ja 33 luvun 3 §:ssä säädetyn lievän väärennyksen yritys ei ole rangaistavaa. Lisäksi 11 artiklan 2.2.2 kohdassa on tekotapoja, jotka eivät ole rangaistavia petos- tai väärennysrikoksina kuten väärennetyn tai jäljitellyn postimaksumerkinnän kuljetus, näytteille asettaminen, näyttäminen tai julkaiseminen. Kuljetusta voitaneen kuitenkin pitää rikoslain 5 luvun 6 §:ssä tarkoitettuna avunantona mainittuihin rikoksiin.

Artiklan 3 kohdan mukaan kohdassa 2 mainittujen toimien seuraamukset ovat samat riippumatta siitä, onko kyseessä koti- vai ulkomaiset postimaksumerkinnät. Riippumatta postimaksumerkintöjen kotimaisuudesta tai ulkomaisuudesta Suomessa tehtyyn rikokseen sovelletaan rikoslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan Suomen lakia. Luvun 10 §:n mukaan rikos katsotaan tehdyksi sekä siellä, missä rikollinen teko suoritettiin, että siellä, missä rikoksen tunnusmerkistön mukainen seuraus ilmeni. Lisäksi Suomen ulkopuolellakin tehdyt rikokset voivat olla Suomen rikoslainkäytön alaisia suomalaiseen kohdistuneina tai suomalaisen tekeminä siten kuin rikoslain 1 luvun 5 ja 6 §:ssä säädetään.

Rikosoikeudelliseen vastuuseen johtavista teoista säädetään lailla. Artikla kuuluu siten lainsäädännön alaan. Koska kansallinen lainsäädäntö ei sisällä säännöksiä, joiden voitaisiin katsoa täyttävän artiklan 2.2. määräykset, tarkistetun yleissopimuksen hyväksyminen edellyttää muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön. Kyseeseen tulevat sakolla rangaistava rikokset, joista voidaan säätää postipalvelulaissa.

Osa 2 Kirjepostia ja postipaketteja koskevat säännöt

1 luku Palvelujen tarjonta

Sopimuksen toisen osan, jossa on kirjepostia ja postipaketteja koskevat säännöt, ensimmäisessä luvussa on palvelujen tarjontaa koskevat määräykset. Luku sisältää perus- ja lisäpalveluja, pikapostipalveluja ja uusia palveluja koskevat säännökset. Lisäksi luvussa määritellään lähetykset, joita ei oteta vastaan sekä menettelytavat, joita käytetään tehtäessä postilähetyksiä koskevia tiedusteluja. Luku sisältää vielä muun muassa tullitarkastuksia ja palvelujen laatustandardeja koskevat määräykset. Toisen osan toinen luku sisältää kirjepostia ja postipaketteja koskevat vastuusäännökset.

12 artikla. Peruspalvelut. Artiklassa velvoitetaan postihallinnot huolehtimaan kirjelähetysten hyväksymisestä, käsittelystä, kuljettamisesta ja perille toimittamisesta. Kirjelähetyksiä ovat 1. luokan ja 2. luokan lähetykset, joiden paino on enintään kaksi kilogrammaa, kirjeet, postikortit, painotuotteet, pikkupaketit, joiden paino on enintään kaksi kilogrammaa, sokeainlähetykset, joiden paino on enintään seitsemän kilogrammaa sekä erityispussit, jotka sisältävät samalle vastaanottajalle samaan osoitteeseen osoitettuja painotuotteita (sanomalehtiä, aikakausjulkaisuja, kirjoja jne.) Jäsenmaiden on myös huolehdittava enintään 20 kilogrammaa painavien postipakettien hyväksymisestä, käsittelystä, kuljettamisesta ja perille toimittamisesta joko yleissopimuksessa määritellyllä tavalla tai lähtevien pakettien tapauksessa ja kahdenkeskisten sopimusten nojalla millä tahansa muulla, asiakkaan kannalta edullisemmalla tavalla.

Postidirektiivin 3 artiklassa on säännökset yleispalvelun sisällöstä. Artiklan 6 kohdan mukaan kyseisten postilähetysten vähimmäis- ja enimmäiskoot on vahvistettu Maailman postiliiton hyväksymässä postipaketteja koskevassa yleissopimuksessa ja sopimuksessa. Artikla on saatettu kansallisesti voimaan postipalvelulain 4 §:llä.

Postipalvelulain 4 §:ssä säädetään yleispalvelusta, jonka tulee olla tarjolla koko maassa. Yleispalveluun kuuluvat pykälässä mainitut sekä kotimaan että ulkomaan palvelut. Yleispalvelu käsittää vastaanottajalle osoitettujen enintään kahden kilon painoisten kirjelähetysten ja enintään kymmenen kilon painoisten postipakettien välityspalvelun, maahan saapuvien lähetysten osalta kuljetus- ja jakelupalvelun enintään kolmeenkymmeneen kiloon asti sekä kirjattujen ja vakuutettujen lähetysten palvelun. Artikla kuuluu siten lainsäädännön alaan.

13 artikla. Lisäpalvelut. Artiklassa todetaan lisäpalveluina tarjottavat palvelut. Artiklaan on lisätty velvollisuus tarjota kirjaamispalvelu lähtevälle 1. luokan ja lentopostina lähetettäville kirjelähetyksille, lähteville 2. luokan ja pintapostina lähetettäville kirjelähetykselle kohteisiin, joissa ei ole 1. luokan postipalvelua tai lentopostipalvelua. Lisäksi on tarjottava kirjaamispalvelu kaikille saapuville kirjelähetyksille. Jäsenmaat voivat tarjota valinnaisia lisäpalveluja suhteissaan sellaisiin postihallintoihin, jotka ovat suostuneet tarjoamaan palvelun. Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi vakuutus kirjepostilähetyksille ja paketeille, kirjelähetysten kirjaaminen ja helposti särkyvien ja tilaa vievien pakettien kuljetuspalvelu. Artiklaan 4 kohtaan, jossa säädetään kansainvälistä vastauslähetyspalvelusta ja kansainvälisistä vastauskupongeista, on lisätty uutena kohtana saantitodistusta koskevat määräykset. Kirjatun ja jakelurekisteröidyn kirjelähetyksen, postipaketin ja vakuutetun lähtevän lähetyksen yhteydessä saantitodistuspalvelun tarjoaminen on vapaaehtoista. Sen sijaan maahan saapuvien lähetysten yhteydessä on tarjottava saantitodistus. Lisäksi postihallinnoilla on oikeus kerätä maksu erikseen mainituista kansainvälisistä lähetyksistä, jos vastaavista palveluista peritään erikoismaksu kotimaan postiliikenteessä.

Postidirektiivin 3 artiklan 4 kohdan mukaan yleispalveluun kuuluvat muiden artiklassa todettujen palvelujen lisäksi kirjattuja ja vakuutettuja lähetyksiä koskevat palvelut. Kuten edellä on todettu, artikla on saatettu kansallisesti voimaan postipalvelun 4 §:llä.

Postipalvelulain 4 §:n mukaan koko maassa tarjolla oleva postipalvelujen yleispalvelu käsittää myös kirjattujen lähetysten palvelun. Artikla kuuluu lainsäädännön alaan. Sen hyväksyminen ei edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön.

14 artikla. Elektroninen posti, EMS, integroitu logistiikka ja uudet palvelut. Artiklan mukaan postihallinnot voivat sopia keskenään osallistumisesta esimerkiksi elektronista postia ja EMS pikapostipalvelua koskevien palvelujen tarjontaan. Uusina kohtina artiklaan on lisätty integroitua logistiikkaa ja sähköistä postileimaa koskevat säännökset. Integroitu logistiikka on palvelu, joka vastaa kaikkia asiakkaiden logistisia vaatimuksia ja sisältää tavaroiden tai asiakirjojen fyysistä kuljetusta edeltävät ja seuraavat työvaiheet. Sähköisen postileima on todiste sähköisestä tapahtumasta. Useissa maissa postit käyttävät sähköistä postileimaa ja postiliitto on kehittänyt maailmanlaajuisen standardin sähköiselle postileimalle. Artiklan 2 kohdan mukaan postihallinnot voivat keskinäisellä sopimuksella luoda uuden palvelun, jota ei ole nimenomaisesti mainittu liiton sopimuksissa. Kohtaa ei muutettu Bukarestin kongressissa. Suomessa ei ole laintasolla säädetty erilaisista asiakkaille tarjottavien uusien palvelujen ominaisuuksista, vaan postiyrityksen kulloinkin tarjoamat palvelut on katsottu voitavan määritellä postiyrityksen toimitusohjesäännöissä.

15 artikla. Lähetykset, joita ei oteta vastaan. Kiellot. Artiklaan on tehty useita vähäisiä muutoksia ja tarkennuksia. Peruslähtökohtana on, että lähetyksiä, jotka eivät täytä yleissopimuksessa ja toimitusohjesäännöissä mainittuja ehtoja, ei oteta vastaan. Myöskään sellaisia lähetyksiä ei oteta vastaan, jotka on lähetetty vilpillisen toimen seurauksena tai kun tarkoituksena on ollut välttää asianmukaisen ja täyden maksun maksaminen. Poikkeukset artiklan sisältämiin kieltoihin on kuvattu toimitusohjesäännöissä. Lisäksi kaikilla postihallinnoilla on mahdollisuus laajentaa artiklan sisältämiä kieltoja. Artiklan 2 kohdassa todetaan esineet, joiden sulkeminen lähetyksiin on kielletty kaikissa lähetysluokissa. Kiellettyinä mainitaan muun muassa huumeet ja psykotrooppiset aineet. Luettelo vastaa muuton voimassaolevaa sääntelyä, mutta kiellettyjen joukkoon on lisätty esineet, jotka luonteensa tai pakkaustapansa vuoksi saattavat aiheuttaa vaaraa yleisölle taikka liata tai vahingoittaa kolmannen osapuolen omaisuutta. Lisäksi artiklassa kielletään laittamasta minkään luokan lähetyksiin räjähtäviä, tulenarkoja tai muita vaarallisia aineita tai radioaktiivisia aineita. Poikkeuksena sallitaan kuitenkin kirjelähetyksissä ja postipaketeissa radioaktiivisia aineita niiden postihallintojen kesken, jotka ovat ilmoittaneet ottavansa vastaan näitä lähetyksiä molemminpuolisesti tai yksisuuntaisesti erityisesti 16 artiklassa mainituilla ehdoilla. Eläviä eläimiä saa lähettää missään lähetysluokassa. Artiklan 4 kohdassa todetaan sallitut poikkeukset eläinten lähetyskieltoon. Mehiläiset, iilimadot ja silkkiäismadot mainitaan artiklan poikkeuksina. Paketissa voidaan kuitenkin lähettää eläviä eläimiä, joiden kuljettaminen on postitse sallittua kyseisten maiden postisäännösten mukaan. Artiklan 5 kohdan mukaan kirjeenvaihdon lisääminen postipaketteihin on kielletty. Määräykseen ei ole tehty muutoksia, vaan se vastaa nykyistä sääntelyä. Artiklan 6 kohdassa todetaan kielletyksi kolikkojen, seteleiden ja muiden arvoesineiden sulkeminen vakuuttamattomiin kirjepostilähetyksiin. Määräykseen on lisätty uutena kielto lisätä mainittuja arvoesineitä vakuuttamattomiin paketteihin, paitsi kun tähän on myönnetty lupa alkuperä- ja kohdemaan kansainvälisessä lainsäädännössä. Aiemmin kielto on siis koskenut vain tavallisia kirjeitä. Lisäksi kielletään lisäämästä painotuotteisiin ja sokeainlähetyksiin kirjoitettua merkintää tai mitään kirjeenvaihtoa. Kohtaa on muutettu nykyiseen verrattuna siten, että painotuotteissa ja sokeainlähetyksissä saa olla sisällä vastauslähetys. Artiklan 8 kohdassa on voimassa olevaa määräystä vastaava määräys väärin vastaanotettujen lähetysten käsittelystä. Kohtaan on lisätty toteamus siitä, että mikäli huumeita tai räjähtäviä, tulenarkoja tai muita vaarallisia aineita tai radioaktiivisia aineita havaitaan matkalla, niitä käsitellään kauttakulkumaan lainsäädännön mukaan.

Postipalvelulain 11 §:n 2 momentin mukaan postiyritys voi kieltäytyä vastaanottamasta tai välittämästä kirjelähetystä, jos lähetys sisältää vaarallisia aineita, esineitä tai tuotteita, joiden kuljettaminen on laissa kielletty taikka, jotka ovat muulla tavalla lain vastaisia tai aiheuttavat ilmeistä vaaraa ihmiselle tai omaisuudelle. Postiyritys voi lisäksi kieltäytyä vastaanottamasta tai välittämästä kirjelähetystä, jos lähetys sisältää eläviä hyönteisiä tai muita eläviä eläimiä, lähetyksen sisältö on erityisen arka lämmölle tai kylmyydelle, lähetys sisältää särkyviä tai taittuvia esineitä taikka valuvia aineita tai vakuuttamaton lähetys sisältää rahaa, arvopapereista tai muuta arvokasta.

Vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain (719/1994) 3 §:n 1 momentin 1 kohdan määritelmän mukaan vaarallisella aineella tarkoitetaan ainetta, joka räjähdys-, palo-, tartunta- tai säteilyvaarallisuutensa, myrkyllisyytensä, syövyttävyytensä taikka muun sellaisen ominaisuutensa vuoksi saattaa aiheuttaa vahinkoa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle; mitä tässä laissa säädetään vaarallisesta aineesta, sovelletaan myös vaarallisiin seoksiin, esineisiin, välineisiin, tavaroihin, tyhjiin pakkauksiin, muuntogeenisiin organismeihin ja mikro-organismeihin. Lain 14 §:ssä on yleinen kuljetuskielto. Jollei vaarallinen aine ole luokiteltu, pakattu ja merkitty tässä laissa ja sen nojalla annettavissa säännöksissä tai määräyksissä tarkoitetulla tavalla tai jollei siitä ole annettu säädettyjä kuljetusasiakirjoja taikka jos vaarallisen aineen kuljettamiseen tarkoitettu pakkaus tai kuljetussäiliö on vaurioitunut, sen kuljettaminen on kielletty. Lain 14 a § 1 momentin mukaan vaarallista ainetta ei saa kuljettaa, jos kuljetuksesta aiheutuisi aineen 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun ominaisuuden vuoksi ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle vaaraa, jota ei voi pakkaamista tai kuormaamista koskevin taikka muin erityistoimenpitein torjua.

Artikla kuuluu lainsäädännön alaan. Sen hyväksyminen ei edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön.

16 artikla. Sallitut radioaktiiviset aineet ja biologiset aineet. Artiklaan ei tehty muutoksia Bukarestin kongressissa. Artiklan mukaan radioaktiivisten ja biologisten aineiden kuljettaminen on sallittua kirjepostilähetyksissä ja postipaketeissa niiden postihallintojen kesken, jotka ovat asiasta sopineet. Artikla sisältää yksityiskohtaisemmat säännöt näiden aineiden käsittelystä. Suomen Posti Oyj ei ole ilmoittanut ottavansa vastaan näitä aineita.

17 artikla. Tiedustelut. Artiklassa velvoitetaan jokainen postihallinto ottamaan vastaan omalla alueellaan tai minkä tahansa muun postihallinnon alueella postitettuja lähetyksiä koskevia tiedusteluja kuuden kuukauden ajan lähetyksen postittamisen jälkeisestä päivästä. Kuuden kuukauden aika koskee kyselyntekijän ja postihallinnon välistä kanssakäyntiä eikä siihen sisälly kyselyjen välittäminen postihallinnosta toiseen. Tiedustelun jättöaika säilyy kuutena kuukautena postittamisen jälkeisestä päivästä, mutta siihen ei sisälly tiedustelun kulkuaika postihallintojen välillä. Myös tavallisista paketeista tulee vastaanottaa tiedusteluja, mutta tavallisten kirjeiden osalta se ei enää tarkistetun yleissopimuksen mukaan ole pakollista.

Postidirektiivin 19 artikla velvoittaa jäsenvaltiot varmistamaan, että palveluiden käyttäjien valitusten käsittelylle vahvistetaan menettelyt, joita noudatetaan erityisesti lähetysten katoamis-, varastamis-, vahingoittumis- tai palvelujen laatustandardien noudattamatta jättämisen tapauksissa.

Postipalvelulain 21 §:ssä säädetään postiyritykselle kanneoikeuden menettämisen uhalla tehtävästä muistutuksesta. Pykälän 2 momentin mukaan oikeus korvaukseen on menetetty, jos vaatimusta ei esitetä postiyritykselle vuoden kuluessa. Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta, vaatimus on esitettävä kolmen vuoden kuluttua siitä, kun postiyrityksen vastuu on lain 19 §:n 3 momentin nojalla päättynyt tai siitä, kun postiyritys on ilmoittanut vastaanottajalle lähetysten katoamisesta. Lisäksi postipalvelulain 32 c §:n 1 momentin mukaan Viestintäviraston on postinkulun varmistustehtäviä hoitaessaan säilytettävä avattu postilähetys kuuden kuukauden ajan, jos siitä ei ole löytynyt tietoja, joiden perusteella lähetys voidaan toimittaa eteenpäin. Suomen Posti Oyj:n toimitusehdoissa todetaan, että Maailman postiliiton sopimusten mukaan lähettäjän on vahingon selvittämiseksi ja mahdollisen korvauksen saamiseksi tehtävä lähetyksestä tiedustelu puolen vuoden kuluessa lähetyksen jättämisestä kuljetettavaksi. Määräys kuuluu siten lainsäädännön alaan. Sen hyväksyminen ei edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön.

18 artikla. Tullitarkastus. Tulli- ja muuta maksut. Artiklan mukaan lähtö- ja osoitemaan postihallinnoilla on oikeus lainsäädäntönsä mukaan tullitarkastuttaa lähetykset. Artiklaan ei tehty sisällöllisiä muutoksia Bukarestin kongressissa. Artikla sääntelee postihallintojen oikeuksia postin lähettäjien ja vastaanottajien suhteen. Asiasta ei ole säännöksiä tullilaissa (1466/1994) eikä sopimuksen hyväksyminen edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön. Tullilain 14 §:n mukaan tulliviranomaisella tai muulla toimivaltaisella viranomaisella on oikeus tullitoimenpiteen suorittamiseksi tarkastaa postilähetysten kirjesalaisuutta loukkaamatta tavaraa. Suomen Posti Oyj:n toimitusehtojen mukaan Posti hoitaa tullilain edellyttämällä tavalla saapuvien lähetysten tuontitullauksen ja lähtevien lähetysten vientitullauksen. Artikla kuuluu Suomessa lainsäädännön alaan.

19 artikla. Suljettujen postien vaihto sotilasjoukko-osastojen kanssa. Artiklan mukaan suljettua kirjepostia voidaan vaihtaa käyttämällä muiden maiden maa-, meri- tai lentokuljetuksia artiklassa tarkemmin selostettujen tahojen välillä. Artiklassa tarkoitettu postia ei lähetetä yksittäisinä kirjeinä tai paketteina, vaan ne kootaan suuremmiksi eriksi, jotka sitten esimerkiksi suomalainen ulkomailla oleva joukko-osasto voi noutaa vastaanottajamaan postitoimipaikasta tai sopia, että koko erä toimitetaan joukko-osastolle asti. Asiallisesti kyse on lähettäjämaan sisäisestä postista, joka toimitetaan vastaanottajalle toisen maan alueella. Artiklan mukaan tällaisten lähetysten maksut ja kuljetusehdot määrä kotimaisten ohjesääntöjensä mukaan sen maan postihallinto, joka on asettanut käyttöön joukko-osaston tai jolle laivat tai lentokoneet kuuluvat. Suomessa ei ole asiasta kansallista sääntelyä.

20 artikla. Palvelun laatustandardit ja tavoitteet. Artiklassa velvoitetaan postihallinnot laatimaan ja julkaisemaan saapuvia kirjepostilähetyksiä ja paketteja koskevat jakelustandardit ja tavoitteet. Lähetysmaan postihallintojen on myös laadittava ja julkaistava vastaavat standardit 1. luokan ja lentopostina kulkeville kirjelähetyksille sekä paketeille ja 2. luokan sekä pintapostina kulkeville paketeille. Postihallintojen on mitattava palvelun laatustandardien soveltamista.

Postidirektiivin 16 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on korkealaatuisten postipalveluiden takaamiseksi varmistettava, että yleispalvelun laatustandardit asetetaan ja julkaistaan. Laatustandardit koskevat erityisesti kuljetusaikoja sekä palvelujen säännöllisyyttä ja luotettavuutta. Lisäksi ulkopuolisten elinten on vähintään kerran vuodessa riippumattomina tarkkailtava suoritustasoa ja tuloksista on julkaistava kertomus vähintään kerran vuodessa. Direktiivin 17 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot vahvistamaan kotimaan postin laatustandardit.

Postipalvelulain 5 §:ssä säädetään yleispalvelun kulkunopeuden laatustandardista. Pykälässä asetettu velvoite, jonka mukaan seuraavana päivänä jaettaviksi tarkoitetuista kotimaan kirjelähetyksistä vähintään 85 prosenttia tulee olla perillä seuraavana työpäivänä ja vähintään 98 prosenttia viimeistään toisena työpäivänä, koskee kotimaan kirjelähetyksiä.

Postipalvelulain 25 §:n mukaan postiyrityksen on julkistava vuosittain palvelun laatua koskevat tiedot, joista tulee lisäksi käydä ilmi valitusten määrä ja niiden käsittely. Artikla kuuluu lainsäädännön alaan. Sen hyväksyminen ei edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön.

2 luku Vastuu

21 artikla. Postihallintojen vastuu. Vahingonkorvaukset. Lukuun ottamatta 22 artiklassa mainittuja postihallintojen vastuuvapautta koskevia tilanteita postihallinnot vastaavat kansainvälisessä postiliikenteessä kirjattujen lähetysten, tavallisten pakettien ja vakuutettujen lähetysten katoamisesta, anastamisesta tai vahingoittumisesta, jakelurekisteröityjen lähetysten katoamisesta sekä sellaisten pakettien palauttamisesta, jonka perillesaamattomuuden syytä ei ole ilmoitettu. Artiklaan on lisätty nimenomainen maininta siitä, että postihallinnot ovat vastuussa vain yleissopimuksessa mainituista tapauksista ja artiklassa mainituista lähetyksistä. Postihallinnot eivät edes vakavien tuottamusten osalta ole korvausvastuussa yli yleissopimuksessa ja toimitusohjesäännöissä esitettyjen rajojen. Maksettavat vahingonkorvaukset eivät saa ylittää summia, jotka on mainittu kirje- ja pakettilähetyksiä koskevissa toimitusohjesäännöissä. Lisäksi artiklaan on lisätty kohta, joka mukaan välillisiä vahinkoja ja tulonmenetyksiä ei oteta huomioon korvauksia maksettaessa. Kirjattuja ja vakuutettuja lähetyksiä koskeviin säännöksiin ei tehty kongressissa muutoksia. Tavallisia paketteja koskeviin vastuusäännöksiin on lisätty uutena kohtana määräys, jonka mukaan lähettäjän vaatiessa summaa, joka on pienempi kuin pakettilähetyksiä koskevissa toimitusohjesäännöissä määritelty summa, postihallinto voi maksaa tämän pienemmän summan ja saa sen mukaisen hyvityksen miltä tahansa muulta asiaan liittyvältä postihallinnolta. Lisäksi artiklaan on lisätty määräys, jonka mukaan säännöksiin, jotka koskevat korvausten maksamista postihallintojen välillä ei saa tehdä varaumia.

22 artikla. Postihallintojen vastuuvapaus. Artiklassa säädetään tilanteista, joissa postihallinnot vapautuvat vastuusta. Postihallinnot eivät ole vastuussa kirjatuista lähetyksistä, jakelurekisteröidyistä lähetyksistä, paketeista eivätkä vakuutetuista lähetyksistä, kun ne on toimitettu omien vastaavanlaisista lähetyksistä annettujen määräysten mukaan. Vastuu kuitenkin säilyy artiklassa luetelluissa tapauksissa esimerkiksi silloin, kun anastus tai vahingoittuminen on havaittu joko ennen lähetyksen luovuttamista tai sitä luovutettaessa. Artiklaan on kongressissa lisätty määräys, jonka mukaan vahingon tai anastuksen yhteydessä sovellettavaksi tuleva ilmoitusaika, joka on viipymättä, tulkitaan kansallisen lainsäädännön mukaan. Postihallinnot eivät myöskään ole vastuussa lähetyksestä artiklassa erikseen mainituissa tilanteissa. Postihallinto ei esimerkiksi ole vastuussa yleissopimuksessa kiellettyjä aineita sisältävistä lähetyksistä eikä tilanteissa, kun lähettäjä ei ole tiedustellut lähetystä kuuden kuukauden kuluessa postituspäivää seuraavasta päivästä. Kongressissa artiklaan lisättiin määräys, jonka mukaan postihallinto ei ole vastuussa, kun lähettäjää voidaan epäillä vilpillisestä aikeesta, jonka tarkoituksena on korvauksen saaminen.

23 artikla. Lähettäjän vastuu. Lähettäjä vastaa joko postivirkailijalle, muille postilähetyksille tai postikalustolle aiheutuvasta vahingosta, joka johtuu kiellettyjen esineiden lähettämisestä postitse tai siitä, että hyväksymistä koskevat ehdot on jätetty ottamatta huomioon. Artiklaa muutettiin kongressissa siten, että siihen lisättiin uusina edellä mainitut postivirkailijoille tai postikalustolle aiheutuvat vahingot. Lisäksi lähettäjän vastuun määrää koskevaa määräystä muutettiin siten, että jos kyse on muille postilähetyksille aiheutuneesta vahingosta, lähettäjä on vastuussa kustakin vahingoittuneesta lähetyksestä samassa määrin kuin postihallinnotkin.

24 artikla. Vahingonkorvauksen maksaminen. Artiklan mukaan joko lähtö- tai osoitemaan postihallinto on velvollinen maksamaan vahingonkorvauksen ja palauttamaan maksut. Maksut suorittaneella postihallinnolla on takaisinsaantioikeus vastuulliselta postihallinnolta. Lisäksi artiklassa todetaan lähettäjän oikeus luopua oikeudestaan vahingonkorvaukseen vastaanottajan eduksi. Artiklaan ei tehty muutoksia Bukarestin kongressissa.

25 artikla. Vahingonkorvauksen määrän mahdollinen takaisin periminen lähettäjältä tai vastaanottajalta. Artiklan mukaan vahingonkorvaus voidaan periä takaisin lähettäjältä tai vastaanottajalta, jos kadonneena pidetty kirjattu tai vakuutettu lähetys tai paketti löydetään. Kyseistä artiklaa on muutettu siten, että myös vaihtoehtoiselle vastaanottajalle myönnetään kolmen kuukauden reagointiaika postilähetystä koskevaan tiedusteluun. Jos lähettäjä ja vastaanottaja luopuvat lähetyksestä tai eivät vastaa artiklassa määritetyn ajan kuluessa, lähetys jää sen postihallinnon tai tarvittaessa niiden postihallintojen omaisuudeksi, jotka ovat vahingon korvanneet.

26 artikla. Vastuuta koskeviin poikkeuksiin sovellettava vastavuoroisuus. Artikla on uusi. Siinä todetaan, että artikloissa 22 ja 25 mainituista ehdoista huolimatta mikä tahansa jäsenmaa, joka varaa itselleen oikeuden olla maksamatta vahingonkorvauksia vastuiden osalta, ei ole oikeutettu vahingonkorvauksiin muilta jäsenmailta, jotka ovat hyväksyneet vastuunsa näiden artiklojen mukaan.

Postipalvelulain 19 §:ssä säädetään postiyrityksen vastuusta. Pykälän 6 momentin mukaan postipalvelulain säännöksiä postiyrityksen korvausvastuusta ei sovelleta siltä osin kuin Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johtuu. Tämän vuoksi vastuuta koskevat 21 – 25 artiklat tulevat sovellettaviksi kansainvälisessä postitoiminnassa. Postipalvelulain 20 §:ssä säädetään vastuun rajoituksista ja 21 §:ssä muistutuksesta ja vanhentumisesta.

Edellä mainitun perusteella artikloiden 21—25 on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan.

3 luku Erityisesti kirjepostia koskevat määräykset

27 artikla. Kirjelähetysten postittaminen toisessa maassa. Artiklan mukaan mikään jäsenmaa ei ole velvollinen kuljettamaan eikä jakamaan vastaanottajalle kirjelähetyksiä, joita sen alueella asuvat lähettäjät postittavat tai postituttavat vieraassa maassa hyötyäkseen siellä sovellettavista edullisimmista maksuista. Artiklaan ei tehty muutoksia Bukarestin kongressissa. Postipalvelulaki ei sisällä asiasta sääntelyä. Artikla ei aseta jäsenvaltiolle velvoitteita, joiden hyväksyminen edellyttäisi eduskunnan suostumusta.

Osa 3 Maksut

Sopimuksen kolmas osa sisältää päätemaksuja koskevat säännökset. Päätemaksuilla tarkoitetaan jokaisen postihallinnon, joka vastaanottaa kirjepostilähetyksiä toiselta hallinnolta, oikeutta periä lähettävältä hallinnolta maksu korvaamaan niitä kuluja, jotka aiheutuvat vastaanotetusta kansainvälisestä postista.

Postidirektiivin 13 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on kannustettava yleispalvelun tarjoajiaan pitämään huolta siitä, että niiden tekemissä yhteisön sisäisen ulkomaanpostin päätemaksuja koskevissa sopimuksissa noudatetaan artiklassa lueteltuja periaatteita. Päätemaksut on vahvistettava suhteessa saapuvan ulkomaanpostin käsittely- ja jakelukustannuksiin, maksujen suuruuden on oltava yhteydessä saavutettuun palvelun laatuun ja päätemaksujen on oltava julkisia ja syrjimättömiä.

1 luku Erityisesti kirjepostia koskevat määräykset

28 artikla. Päätemaksut. Yleiset määräykset. Bukarestin kongressissa hyväksyttiin uuden mallinen päätemaksujärjestelmä, joka jakautuu kahteen alajärjestelmään. Teollistuneille maille eli tavoitejärjestelmään noudattaville maille on oma järjestelmänsä ja kehitysmaille eli maille, joilla on oikeus noudattaa niin sanottua siirtymäkauden järjestelmää, omansa. Siirtymäkauden järjestelmää noudattavat maat voivat myös niin halutessaan noudattaa tavoitejärjestelmää noudattaville maille laadittua palvelutasosidonnaista järjestelmää. Yleissopimuksen päätemaksuja koskevat säännökset ovat siirtymäkauden järjestelyjä. Tarkoituksena on siirtyä maakohtaiseen maksujärjestelmään 1 päivästä tammikuuta 2014 lukien. Artiklan mukaan jokaisen postihallinnon on asetettava muiden hallintojen käytettäväksi kaikki sen kotimaan liikenteessä kotimaisille asiakkailleen tarjoamat hinnat ja ehdot samoin edellytyksin.

Kongressissa lisättiin artiklaan määräys, jonka mukaan päätemaksujen on perustuttava palvelun laatutasoon lähtömaassa. Postitoimintaneuvostolla on mahdollisuus muuttaa artikloissa 29 ja 30 mainittuja maksuja kannustaakseen osallistumista valvontajärjestelmiin ja palkitakseen postihallintoja laatutavoitteiden saavuttamisesta. Postitoimintaneuvosto voi myös asettaa rangaistuksia liian alhaisesta laadusta, mutta se ei saa evätä postihallinnoilta näille artiklojen 29 ja 30 mukaan kuuluvaa vähimmäistuloa.

29 artikla. Päätemaksut. Tavoitejärjestelmää noudattavien maiden väliseen vaihtoon sovellettavat määräykset. Artiklassa määritellään päätemaksujen laskutavat. Niiden tulee olla maakohtaisia ja aiempaa paremmin kustannusvastaavia. Päätemaksut ilmaistaan prosentteina kotimaan maksusta. Päätemaksuilla on ylä- ja alarajat. Päätemaksujen määrä ilmaistaan SDR:nä eli kansainvälisen valuuttarahaston erityisnosto-oikeuksina. Päätemaksuartikloihin ei enää saa tehdä varaumia.

30 artikla. Päätemaksut. Siirtymäkauden järjestelmää noudattaviin maihin suuntautuvaan, niistä lähtevään ja niiden väliseen postiliikenteeseen sovellettavat määräykset. Artiklassa määritellään siirtymäkauden järjestelmää noudattavien maiden maksujen laskutapa.

31 artikla. Palvelutasorahasto. Palvelutasorahasto perustettiin Bukarestin kongressia edeltäneessä Pekingin kongressissa aiemmin kehitysmaiksi luokiteltujen maiden palvelutason parantamisen tukemiseksi. Bukarestin kongressissa rahaston toimintamallia parannettiin siitä siihen mennessä saatujen kokemusten perusteella. Tavoitteena on taata, että ne vähiten kehittyneet maat, jotka tarvitsevat eniten tukea, myös saavat sitä aiempaa enemmän. Päätemaksuille ja palvelutasorahastolle hyväksyttiin uusi YK:n kehitysohjelman mukainen maaluokitus. Teollistuneiksi maiksi luokitellut maat maksavat päätemaksujen lisäksi yleissopimuksessa määrätyn summan rahastoon, josta vähiten kehittyneet maat voivat sitä anoa palvelutasonsa parantamiseksi. Artiklassa todetaan rahastoon maksettavan summan laskutapa sekä periaatteet, joiden mukaisesti vähiten kehittyneet maat voivat anoa rahastosta varoja.

32 artikla. Kauttakulkumaksut. Artiklan mukaan kauttakulkumaksu on suljetun postin lisäksi maksettava kaikista avopostina lähetetyistä kauttakulkulähetyksistä. Kongressissa tehty muutos koskee avopostina lähetettyjen kauttakulkulähetysten lisäämistä artiklaan.

2 luku Muut määräykset

33 artikla. Perusmaksut ja lentokuljetusmaksujen laskeminen. Artiklan mukaan postihallintojen väliseen tilitykseen sovellettavan lentokuljetusten perusmaksun hyväksyy postitoimintaneuvosto. Maksujen laskutapa sekä tilitysmenetelmät määritellään kirjepostia ja postipaketteja koskevissa toimitusohjesäännöissä.

34 artikla. Postipakettien maa- ja merimaksut. Artiklassa määritellään pakettien jakelukorvauksen laskutapa. Kongressissa artiklaan tehdyn muutoksen mukaan uusi saapuvan lähetyksen kotimaan jakelukorvaus lasketaan yhdistämällä paketin perusmaksu ja perusmaksu kilogrammaa kohti.

Postipalvelulain 26 §:n mukaan yleispalvelun tarjoajan perimien hintojen tulee olla kohtuullisia, tasapuolisia ja sellaiset, että palvelut ovat kaikkien käyttäjien saatavilla. Hinnoittelun on lisäksi oltava avointa ja syrjimätöntä. Artikla kuuluu lainsäädännön alaan, mutta ei edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön.

35 artikla. Postitoimintaneuvoston oikeus määrätä maksuista. Postitoimintaneuvostolla on oikeus asettaa kauttakulkumaksut kirjelähetysten käsittelystä ja kuljetuksesta, perusmaksut ja lentokuljetusmaksut postin kuljettamisesta ilmateitse, jakelukorvaukset saapuville postipaketeille, kauttakulkumaan maksut pakettien käsittelystä ja kuljetuksesta välittävän maan kautta sekä merimaksut pakettien kuljettamisesta meriteitse. Postihallintojen on maksettava maksut toimitusohjesäännöissä esitettyjen ehtojen mukaisesti. Artiklaa muutettiin kongressissa ainoastaan lisäämällä siihen käsittelyn lisäksi kuljetuksista aiheutuvat maksut.

Suomen kansallinen lainsäädäntö ei sisällä päätemaksuja koskevaa sääntelyä. Artiklat 28 - 33 kuuluvat lainsäädännön alaan. Suomen Posti Oy:lle on asetettu sille myönnetyssä toimiluvassa velvollisuus välittää myös ulkomaisia postilähetyksiä Suomeen sekä Suomesta lähetettyjä postilähetyksiä ulkomaille sen mukaisesti kuin Suomea sitovat kansainväliset sopimukset ja EY:n lainsäädäntö edellyttävät.

Osa 4 Loppumääräykset

36 artikla. Yleissopimusta ja toimitusohjesääntöjä koskevien ehdotusten hyväksymisehdot. Artiklassa on säännökset yleissopimukseen ja toimitusohjesääntöihin tehtävien muutosehdotusten hyväksymisen edellyttämästä äänimääristä erikseen kongressissa hyväksyttävien muutosten, kahden kongressin välissä hyväksyttävien muutosten ja erikseen vielä postitoimintaneuvoston toimitusohjesääntöjen muuttamisen osalta. Kongressissa artiklaa muutettiin siten, että siihen lisättiin ehdoksi äänivaltaisuus. Siten ääniä laskettaessa huomioon otetaan äänivaltaisten äänestävien jäsenmaiden määrä.

Artikla kuuluu lainsäädännön alaan, koska sen sisältämät määräykset vaikuttavat Suomen täysivaltaisuuteen.

37 artikla. Kongressissa esitetyt varaumat. Uudessa artiklassa todetaan, ettei postiliiton tavoitteiden tai tarkoituksen vastaisia varaumia sallita. Varaumia tulisi esittää vain, kun se on ehdottoman välttämätöntä ja ne on asianmukaisesti perusteltava. Varaumia käsitellään kongressissa tehtyinä ehdotuksina ja ne on hyväksyttävä sillä enemmistöllä, jota varauman koskeman artiklan muuttaminen edellyttää. Varaumia on periaatteessa sovellettava vastavuoroisesti ja ne tehneen jäsenmaan ja muiden jäsenmaiden välillä.

38 artikla. Yleissopimuksen voimaantulo ja sen voimassaoloaika. Tarkistettu yleissopimus tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006 ja on voimassa seuraavan kongressin sopimusten voimaantuloon asti.

1 §. Pykälä sisältää tavanomaisen blankettisäännöksen, jolla saatetaan voimaan ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Nämä määräykset on yksilöity eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta käsittelevässä luvussa (4.1) sekä sopimuksen sisältöä ja sen suhdetta lainsäädäntöön käsittelevässä luvussa (1).

2 §. Pykälä sisältää tavanomaisen voimaantulosäännöksen, jonka mukaan lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Tarkoituksena on, että laki tulee voimaan mahdollisimman pian sen hyväksymisen jälkeen.

26 §. Hinnoittelu. Pykälässä säädetään yleispalvelun tarjoajan velvollisuudesta hinnoitella palvelut siten, että ne ovat kaikkien käyttäjien saatavilla. Hintojen tulee 1 momentin mukaan olla kohtuullisia ja tasapuolisia. Pykälän 3 momentin mukaan hinnat on sovitettava kustannuksiin. Yleissopimuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaan sotavankien ja siviili-internoitujen henkilöiden kirjelähetykset, postipaketit ja rahalähetykset, jotka on heille osoitettu tai jotka ovat heidän lähettämiään, ovat täysin maksuttomia, lentolisämaksua lukuun ottamatta. Artiklan 3 kohdan mukaan sokeainlähetykset ovat täysin maksuttomia, lentolisämaksua lukuun ottamatta. Koska pykälässä säädetty velvollisuus sovittaa hinnat kustannuksiin on ristiriidassa yleissopimuksen määräysten kanssa, pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi lain 19 §:n 6 momenttia vastaava rajaus pykälän soveltamisalaan.

35 a §. Postimaksumerkintärikkomus. Yleissopimuksessa on rikkomuksia koskevia määräyksiä, joiden mukaan jäsenvaltioiden on otettava käyttöön keinot estää, syyttää ja rangaista henkilöitä, jotka todetaan syyllisiksi yleissopimuksessa määriteltyihin tekoihin. Yleissopimuksen tavoitteena on parantaa mahdollisuuksia estää muun muassa postimerkkien väärentämistä. Rikosoikeudelliseen vastuuseen johtavista teoista tulee perustuslain mukaan säätää lailla. Uuteen 35 a §:ään ehdotetaan otettavaksi yleissopimuksen 11 artiklan edellyttämät säännökset postimaksumerkintärikkomuksesta. Pykälässä tarkoitettuja postimaksumerkintätapoja ovat sekä julkisessa levityksessä olevat että siitä poistetut postimerkit, postimaksumerkinnät, kuten postimaksuleimat, postimaksu- tai painokoneella tuotetut merkinnät ja kansainväliset vastauskupongit.

Voimaantulosäännös. Pykälässä on tavanomainen säännös lain voimaantuloajasta. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun laki on hyväksytty ja vahvistettu.

Yleissopimus muutoksineen tuli sopimuksen 38 artiklan mukaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006 ja on voimassa seuraavan kongressin sopimusten voimaantuloon asti.

Esitykseen sisältyvä laki yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana ensi tilassa sen jälkeen, kun eduskunta on hyväksynyt lain. Laki postipalvelulain muuttamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti, kun yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan.

Ahvenanmaan itsehallintolain 59 § 2 momentin mukaan on hankittava maakuntapäivien suostumus sopimuksen voimaantulemiselle Ahvenanmaalla. Jos Ahvenanmaan maakuntapäivät hyväksyy voimaansaattamislain, on tästä otettava asianmukainen maininta lain voimaantuloa koskevaan asetukseen.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaisesti eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan suostumuksen. Muusta syystä eduskunnan hyväksymistä edellyttäviä määräyksiä ovat muun muassa eduskunnan budjettivaltaa sitovat kansainväliset velvoitteet. Tällaisina velvoitteina on käytännössä pidetty lähinnä sellaisia määräyksiä, joista aiheutuu valtiolle välittömiä menoja.

Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys luetaan lainsäädännön alaan kuuluvaksi 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, 3) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä 5) taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kansainvälinen velvoite kuuluu lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla säädetyn säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, PeVL 12/2000 vp ja PeVL 45/2000 vp).

Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön pohjalta on vakiintunut tavaksi, että eduskunta hyväksyy sen suostumusta vaativat valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet kokonaisuudessaan (PeVL 24/2001).

Aiempien vuosien yleissopimuksia ei ole saatettu eduskunnan hyväksyttäväksi. Perustuslain 94 §:n ilmaisua lainsäädännön kattamasta alasta on kuitenkin tulkittava perustuslain ja perustuslakivaliokunnan viimeaikaisen lausuntokäytännön pohjalta. Koska yleissopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, nyt saatetaan eduskunnan hyväksyttäväksi koko sopimus siltä osin kuin sen määräykset kuuluvat Suomen toimivaltaan.

Edellä kohdassa 1 (Sopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön) on selostettu tarkemmin yleissopimuksen artiklojen sisältöä. Yleissopimus sisältää määräyksiä, jotka asettavat velvoitteita jäsenmaille sekä määräyksiä, jotka velvoittavat postihallintoja. Tällaiset määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja edellyttävät eduskunnan hyväksymistä edellä kohdassa 1 esitetyllä tavalla.

Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan, jos sopimuksessa määritellyt käsitteet koskevat lainsäädännön alaan kuuluvia asioita, määritelmät vaikuttavat välisesti niiden lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten määräysten sisältöön ja soveltamiseen ja kuuluvat siksi itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp ja PEVL 24/2001 vp). Sopimuksen 1 artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet. Artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen jäsenmaalle asettamat velvoitteet nimetä yleissopimuksen noudattamisesta vastaava taho (2 artikla), varmistaa postipalvelujen käyttäjien oikeus laadukkaisiin ja kohtuuhintaisiin peruspostipalveluihin (3 artikla), huolehtia postilähetysten jälkilähettämisestä (5 artikla), ottaa käyttöön keinoja, joilla estetään kiellettyihin postilähetyksiin sekä postimaksuihin ja postimaksumerkintöihin liittyvät rikkomukset (11 artikla), huolehtia peruspalveluiden saatavuudesta (12 artikla) ja velvoite tarjota pakollisia lisäpalveluja (13 artikla), koskevat asioita, joista Suomessa on voimassa lain säännöksiä ja määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Sopimuksen 36 artikla sisältää muun muassa määräyksen, jonka mukaan kongressi voi enemmistöpäätöksellään päättää kaikkia sopimuspuolia sitovista muutoksista, ja tällöin Suomi voi tulla sidotuksi muutokseen vastoin tahtoaan. Tällainen määräys vaikuttaa Suomen täysivaltaisuuteen ja kuuluu siten lainsäädännön alaan (PeVL 31/2001 vp ja PeVL 38/2001 vp)).

Yleissopimuksen määräykset maksujen kustannussuuntautuneisuudesta ja maksusta vapautumisesta (6 ja 7 artikla), postimerkkien sisällöstä (8 artikla), kielletyistä lähetyksistä (15 artikla), tiedusteluista (17 artikla), tullitarkastuksesta (18 artikla), velvoite laatia palvelun laatustandardit ja tavoitteet (20 artikla) sekä postipakettien maa- ja merimaksuja koskeva artikla (34 artikla) on kohdistettu postihallinnoille. Postipalvelulakiin sisältyy näitä koskevia säännöksiä. Artikloissa 21–25 on määräykset postihallintojen vastuusta ja vahingonkorvausvelvollisuudesta, postihallintojen vastuuvapaudesta, lähettäjän vastuusta, vahingonkorvauksen maksamisesta sekä vahingonkorvaukset määrän mahdollisesta takaisin perimisestä lähettäjältä tai vastaanottajalta. Postipalvelulain 19–21 §:ssä on säännökset postiyrityksen vastuusta, sen rajoituksista ja vahingosta muistuttamisesta sekä vanhentumisesta. Siten mainitut artiklat kuuluvat lainsäädännön alaan. Maksujen perusteesta säädetään Suomessa lailla. Siten myös artiklat 28 - 33 kuuluvat lainsäädännön alaan.

Yhteisöoikeuden näkökulmasta yleissopimus on jaetun toimivallan sopimus, jonka määräykset kuuluvat osittain jäsenvaltion ja osittain yhteisön toimivaltaan. Yleissopimuksen osalta yhteisön toimivalta perustuu postidirektiivin säännöksiin. Direktiivin hyväksymisellä toimivallan voidaan katsoa siirtyneen jäsenvaltioilta yhteisölle artikloiden 6–7, 12 ja 13, 17, 20 ja 34 osalta. Hinnoittelun osalta direktiivi on jättänyt jäsenvaltion harkintaan säätää sokeainlähetysten maksuttomuudesta. Vaikka kyseiset määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, perustuslain tulkintakäytännön mukaan eduskunnan hyväksymistoimivalta ei koske yhteisön toimivaltaan kuuluvia sopimuksen määräyksiä (PeVL 6/2001 vp). Tähän liittyen merkitystä ei ole sillä, että yhteisö ei ole yleissopimuksen sopimuspuoli. Huolimatta siitä, että Suomi yhdessä unionin muiden jäsenvaltioiden kanssa toimii sitoumusasiakirjoja jätettäessä myös EU:n puolesta niiltä osin, kuin sopimusmääräykset kuuluvat yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan, eduskunnan hyväksymistoimivalta ei koske tällaisia sopimusmääräyksiä (PeVL 16/2004 vp).

Edellä selostetuista lainsäädännön alaan kuuluvista artikloista Suomen toimivaltaan kuuluvat 2, 3, 5, 8, 11, 15, 18, 21- 25 ja 28 -33 artiklat ja niille pyydetään eduskunnan suostumus.

Sopimuksen hyväksyminen yhteydessä annettavaksi esitettävän julistuksen on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan, koska julistuksessa mainittujen sopimusten noudattaminen vaikuttaa yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten soveltamiseen.

Yleissopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskevat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Yleissopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja lakiehdotus tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella sekä perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Bukarestissa 5 päivänä lokakuuta 2004 Maailman postiliiton yleissopimuksen siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan.

ja että Eduskunta hyväksyisi annattavaksi yleissopimuksen soveltamisesta julistuksen, jonka mukaan Suomi soveltaa sopimusvelvoitteita noudattaen Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa sekä Maailman kauppajärjestön maailman palvelukaupan yleissopimuksessa määriteltyjä velvollisuuksia.

Koska yleissopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Bukarestissa 5 päivänä lokakuuta 2004 tehdyn Maailman postiliiton yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

2.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 6 päivänä huhtikuuta 2001 annetun postipalvelulain (313/2001) 26 §:n 3 momentti,

lisätään lakiin uusi 35 a §, seuraavasti:

26 §
Hinnoittelu

---

Hinnat on sovitettava kustannuksiin. Tämän lain säännöksiä hinnoittelusta ei sovelleta siltä osin kuin Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta johtuu muuta.

35 a §
Postimaksumerkintärikkomus

Joka hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä

1) väärentää postimaksumerkinnän, jäljittelee sitä taikka myötävaikuttaa väärän tai jäljitellyn postimaksumerkinnän valmistukseen,

2) kierrättää, markkinoi, jakelee, levittää, kuljettaa, asettaa näytteille, näyttää tai julkaisee väärän tai jäljitellyn postimaksumerkinnän tai

3) käyttää tai kierrättää postimaksuna jo käytettyä postimaksumerkintää

on tuomittava, jollei teosta säädetä muualla laissa ankarampaa rangaistusta, postimaksumerkintärikkomuksesta sakkoon.

Yritys on rangaistava.

Tässä laissa postimaksumerkinnällä tarkoitetaan postilähetyksen maksutapoja, joita ovat julkisessa levityksessä olevat tai siitä poistetut postimerkit, postimaksuleimat, postimaksu- tai painokoneella tuotetut merkinnät tai kansainväliset vastauskupongit.

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

---

Helsingissä 1 päivänä syyskuuta

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Liikenne- ja viestintäministeri
Susanna Huovinen