Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen liittyvän vuoden 1978 pöytäkirjan IV liitteeseen tehdyt muutokset. Uusi muutettu IV liite hyväksyttiin Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n merellisen ympäristön suojelukomitean 51. istunnossa vuonna 2004. Liite sisältää määräyksiä aluksista tulevan käymäläjäteveden aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemiseksi.

Eduskunnan hyväksyttäväksi ehdotetaan myös laki IV liitteeseen tehtyjen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Liitteen muutokset tulivat kansainvälisesti voimaan 1 elokuuta 2005. Suomi on ilmoittanut IMO:lle 25 tammikuuta 2005 diplomaattiteitse, että muutokset tulevat Suomen osalta voimaan vasta nimenomaisen suostumuksen antamisen jälkeen. Tarkoituksena on, että liite ja laki sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta saatetaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella mahdollisimman pian niiden hyväksymisen jälkeen.

---

Alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen liittyvä vuoden 1978 pöytäkirja (SopS 51/1983), jäljempänä Marpol 73/78 -yleissopimus, tuli kansainvälisesti ja Suomen osalta voimaan 2 päivänä lokakuuta 1983. Yleissopimus sisältää määräyksiä öljystä ja öljyisistä seoksista, irtolastina kuljetettavista nestemäisistä ai

neista, meriympäristölle vaarallisista pakatuista aineista, aluksista tulevista kiinteistä jätteistä ja käymäläjätteistä aiheutuvan merellisen ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä sekä alusten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemisestä. Yleissopimuksen päästörajoitukset ovat tiukempia yleissopimuksessa määritellyillä erityisalueilla, kuten Itämeren alueella. Yleissopimus sisältää määräyksiä myös aluksia koskevista teknisistä vaatimuksista sekä täytäntöönpano- ja tarkastusjärjestelmän, jossa lippu-, ranta- ja satamavaltiot toimivat yhteistyössä.

Marpol 73/78 -yleissopimuksen IV liite, joka sisältää määräyksiä aluksista tulevan käymäläjäteveden aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemiseksi, tehtiin alunperin jo vuonna 1973. Kansainvälisesti liite tuli kuitenkin voimaan huomattavasti muita Marpol 73/78 -yleissopimuksen alkuperäisiä liitteitä myöhemmin, vasta 27 syyskuuta 2003 (SopS 53/2003). IV liitteen voimaantulon nopeuttamiseksi sen määräysten muuttamisesta sovittiin periaatteellisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n merellisen ympäristön suojelukomitean, jäljempänä MEPC, 44. istunnossa vuonna 2000. Tarkistettu liite hyväksyttiin virallisesti MEPC:n 51. istunnossa keväällä 2004 päätöslauselmalla MEPC.115(51) sen jälkeen kun alkuperäinen IV liite oli tullut voimaan. Kansainvälisesti IV liitteen muutokset tulivat voimaan 1 elokuuta 2005.

Muutetun IV liitteen mukaan käymäläjäteveden tyhjentäminen mereen on tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta kiellettyä. Käymäläjätevettä saa päästää mereen etäämpänä kuin 3 meripeninkulman päässä lähimmästä maasta sellaisen hyväksytyn laitteiston kautta, joka hienontaa ja desinfioi käymäläjäteveden. Käymäläjätevettä, jota ei ole hienonnettu ja desinfioitu saa myös päästää etäämpänä kuin 12 meripeninkulman päässä lähimmästä maasta siten, että varastoitua käymäläjätevettä ei päästetä veteen kerralla, vaan kohtuullisella nopeudella, kun alus on kulussa ja kulkee vähintään 4 solmun nopeudella. Lisäksi käymäläjätevettä saa rajoituksitta päästää sellaisen hyväksytyn käymäläjäteveden käsittelylaitteiston kautta, joka täyttää IMO:n päätöslauselmassa MEPC.2(VI) esitetyt vaatimukset.

Muutetun IV liitteen mukaan rantavaltiolla on myös vesialueellaan oikeus sallia käymäläjäteveden tyhjentäminen mereen mainittuja tilanteita lievemmin edellytyksin.

Muutetun IV liitteen mukaiset käymäläjäteveden vastaanottamiseen tarkoitetut laitteistot tulee olla vain sellaisten sopimuspuolten satamissa, jotka kieltävät käymäläjäteveden tyhjentämisen mereen. Jos siis rantavaltio sallii käymäläjäteveden tyhjentämisen mereen vesialueellaan edellä mainittuja tilanteita lievemmin edellytyksin, se ei ole velvollinen huolehtimaan siitä, että sen satamat olisi varustettu vastaanottolaitteistoin.

Toinen sisällöllinen lievennys liittyy hienonnetun ja desinfioidun käymäläjäteveden päästämiseen, joka alkuperäisen IV liitteen mukaan oli mahdollista vasta etäämpänä kuin 4 meripeninkulman päässä lähimmästä maasta. Lähimmällä maalla tarkoitetaan sekä alkuperäisessä että muutetussa IV liitteessä aluemeren perusviivaa Australian koillisosaa lukuun ottamatta.

Muutettu IV liite koskee kansainvälisessä liikenteessä olevia aluksia, jotka joko ovat bruttovetoisuudeltaan vähintään 400 tai jotka saavat kuljettaa yli 15 henkeä. Alkuperäisen IV liitteen mukaan bruttovetoisuusraja oli 200 ja henkilölukumäärä 10. Muutettu IV liite on tältä osin yhdenmukainen Marpol 73/78 -yleissopimuksen muiden liitteiden kanssa.

Lisäksi muutetussa IV liitteessä on täsmennetty katsastuksia ja todistuskirjaa koskevia määräyksiä.

Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan vuoden 1992 yleissopimuksen (SopS 2/2000), jäljempänä Helsingin sopimus, IV liitteen käymäläjätevesiä koskevia määräyksiä muutettiin jo vuonna 2003 ennen Marpol 73/78 -yleissopimuksen IV liitteen muutosten virallista hyväksymistä vastaamaan Marpol 73/78 -yleissopimuksen muutetun IV liitteen määräyksiä. Helsingin sopimuksen IV liitteen 4 säännön 3 kappaleen mukaan sopimuspuolet soveltavat käymäläjäteveden tyhjentämiseen Marpol 73/78 -yleissopimuksen muutetun IV liitteen määräyksiä lukuun ottamatta rantavaltiolle annettua mahdollisuutta soveltaa omaan lainkäyttövaltaansa kuuluvalla alueella lievempiä määräyksiä. Helsingin sopimuksen IV liitteen 4 säännön 3 kappale edellyttää tämän johdosta, että kaikki sen sopimuspuolet myös varmistavat käymäläjäteveden vastaanoton satamissa. Nämä määräykset tulivat voimaan 1 tammikuuta 2004.

Lisäksi jo aikaisemmalla, vuonna 1998 tehdyllä Helsingin sopimuksen IV liitteen muutoksella ulotettiin sopimuksen käymäläjätevesiä koskevat määräykset koskemaan myös Marpol 73/78 –yleissopimukseen liittyvän vuoden 1978 pöytäkirjan soveltamisalan ulkopuolelle jääviä pienaluksia ja veneitä. Määräyksiä on sovellettu 1 tammikuuta 2000 tai sen jälkeen valmistuneiden alusten osalta heti määräysten tultua voimaan 1 heinäkuuta 2000 alkaen ja ennen 1 tammikuuta 2000 valmistuneiden alusten osalta 1 tammikuuta 2005 alkaen.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/59/EY aluksella syntyvän jätteen ja lastijäämien vastaanottolaitteista satamissa, jäljempänä alusjätedirektiivi, sisältää määräyksiä jätteen vastaanottolaitteista ja käsittelystä satamissa. Direktiivin nojalla jäsenvaltioiden on taattava, että satamissa on käytettävissä asianmukaiset jätteen vastaanottolaitteet. Satamaan matkalla olevan aluksen on tietyin poikkeuksin toimitettava kaikki aluksella syntyneet jätteet satamassa oleviin vastaanottolaitteisiin.

Aluksella syntyväksi jätteeksi määritetään myös käymäläjätevesi 2 artiklan mukaisesti. Direktiivin 5 artiklan nojalla kullekin satamalle on laadittava ja pantava täytäntöön asianmukainen jätteen vastaanotto- ja käsittelysuunnitelma. Direktiivin I liitteessä annetaan tarkemmat säännökset tätä jätteen vastaanotto- ja käsittelysuunnitelmaa koskevista vaatimuksista. Artiklan 6 nojalla yhteisössä sijaitsevaan satamaan matkalla olevan aluksen päällikön, kalastusaluksia ja enintään 12 matkustajalle sallittuja huvialuksia lukuun ottamatta, on täytettävä liitteessä II oleva lomake ja ilmoitettava tiedot sen jäsenvaltion tätä tarkoitusta varten nimeämälle viranomaiselle tai laitokselle, jossa satama sijaitsee. Liitteessä II olevaan lomakkeeseen tulee täyttää tiedot aluksesta, sen arvioidusta satamaan saapumisajasta ja lähtöajasta, aluksen edellisestä ja seuraavasta käyntisatamasta, viimeksi suoritetusta jätteen toimituspaikasta sekä erittelyt nyt toimitettavasta jätteestä.

Aluksista aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä annetun lain (300/1979), jäljempänä alusjätelain, 22 §:n nojalla käsittelemättömän käymäläjäteveden päästäminen aluksesta veteen on Suomen vesialueella kielletty ja käsittelemättömän käymäläjäteveden päästäminen aluksesta veteen Suomen talousvyöhykkeellä ja suomalaisesta aluksesta myös Suomen aluevesien ja talousvyöhykkeen ulkopuolella sekä käsitellyn käymäläjäteveden päästäminen veteen Suomen vesialueella on pääsääntöisesti kielletty. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää poikkeuksista tähän kieltoon.

Näistä poikkeuksista säädetään aluksista aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä annetun asetuksen (635/1993), jäljempänä alusjäteasetus, 18 §:ssä. Alusjäteasetuksen 18 §:n nojalla käsiteltyä käymäläjätevettä saa päästää suomalaisen aluksen osalta laivavarusteista annetun asetuksen (925/1998) ja muun Euroopan unionin jäsenvaltion lipun alla purjehtivan aluksen osalta laivavarusteista annetun neuvoston direktiivin 96/98/EY mukaisesti hyväksytyn sekä muun vieraan valtion lipun alla purjehtivan aluksen osalta aluksen lippuvaltion hallinnon hyväksymän käymäläjäteveden käsittelylaitteiston kautta. Käsiteltyä käymäläjätevettä saa myös päästää vähintään 4 meripeninkulman etäisyydellä lähimmästä maasta sellaisen Merenkulkulaitoksen hyväksymän tai ulkomaisen aluksen osalta sen lippuvaltion hallinnon hyväksymän laitteiston kautta, joka hienontaa ja desinfioi käymäläjäteveden. Lisäksi käymäläjätevettä, jota ei ole käsitelty, saa päästää yli 12 meripeninkulman etäisyydellä lähimmästä maasta siten, että varastoitua käymäläjätevettä ei päästetä veteen kerralla, vaan kohtuullisella nopeudella aluksen nopeuden ollessa vähintään 4 solmua.

Alusjätelain 26 § velvoittaa sataman järjestämään sitä käyttävien alusten tarvetta vastaavat laitteet käymäläjäteveden vastaanottamiseen.

Alusten katsastuksista säädetään merilain (674/1994) ja alusjätelain nojalla alusten katsastuksista annetussa asetuksessa (1123/1999), jäljempänä katsastusasetus. Katsastusasetuksessa säädetään myös todistuskirjojen antamisesta aluksille.

Marpol 73/78 – yleissopimuksen tarkistetun IV liitteen hyväksyminen vaatii vain vähäisiä muutoksia voimassa olevaan kansalliseen lainsäädäntöön. Suomessa on jo saatettu voimaan Helsingin sopimuksen sisältämät määräykset. Alusjäteasetuksen 18 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan käsiteltyä käymäläjätevettä saa päästää vähintään 4 meripeninkulman etäisyydellä lähimmästä maasta sellaisen hyväksytyn laitteiston kautta, joka hienontaa ja desinfioi käymäläjäteveden. Marpol 73/78- yleissopimuksen tarkistetun IV liitteen mukaan hienonnettua ja desinfioitua käymäläjätevettä saa päästää vähintään 3 meripeninkulman päässä lähimmästä maasta. Alusjäteasetusta on tarkoitus liitteen hyväksymisen yhteydessä muuttaa näiltä osin. Eron merkitys ei käytännössä ole ympäristönsuojelullisesti merkittävä, koska kyseiset käymäläjätteen käsittelylaitteistot ovat harvinaisia. Lisäksi Suomessa voimassa olevat käymäläjätteen jättöpakko ja ”ei-erityismaksua” -järjestelmä kannustavat kaiken käymäläjätteen jättämiseen satamien vastaanottolaitteisiin.

Hyväksymällä Marpol 73/78 –yleissopimuksen muutetun IV liitteen Suomi sitoutuu liitteen määräyksiin, jotka ovat myös kansainvälisesti voimassa. IV liitteen tavoitteena on ehkäistä aluksista tulevan käymäläjäteveden aiheuttamaa pilaantumista.

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi vuonna 2004 Marpol 73/78 –yleissopimuksen IV liitteeseen tehdyt muutokset sekä lain muutosten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Esityksellä ei ole taloudellisia vaikutuksia.

IV liitteen tavoitteena on ehkäistä aluksista tulevan käymäläjäteveden aiheuttamaa pilaantumista. Pääosa liitteen määräyksistä asiasisältöisesti on jo nyt voimassa kansallisesti. Alusjäteasetukseen sisältyvä vaatimus 4 meripeninkulman etäisyydestä käymäläjäteveden laskemiseksi tullaan muuttamaan IV liitteen muutoksen johdosta 3 meripeninkulmaksi. Muutos ei kuitenkaan ympäristönsuojelullisesti ole käytännössä merkittävä, koska kyseiset käymäläjätteen käsittelylaitteistot ovat harvinaisia. Suomessa voimassa olevat käymäläjätteen jättöpakko ja ”ei-erityismaksua” -järjestelmä kannustavat kaiken käymäläjätteen jättämiseen satamien vastaanottolaitteisiin.

Hallituksen esitys on valmisteltu virkatyönä liikenne- ja viestintäministeriössä yhteistyössä Merenkulkulaitoksen kanssa. Hallituksen esityksen luonnoksesta lausunnot on pyydetty ulkoasiainministeriöltä ja ympäristöministeriöltä. Liitteen hyväksymisestä lausunnot on pyydetty ympäristöministeriöltä ja Merenkulkulaitokselta. Ympäristöministeriö piti lausunnossaan tärkeänä, että Marpol 73/78 –yleissopimuksen muutettu IV liite saatetaan voimaan mahdollisimman pian. Liitteen voimaantulo on ympäristöministeriön mukaan tärkeää senkin vuoksi, että se luo mahdollisuudet tarkistaa tulevaisuudessa sen velvoitteita ja pyrkiä säätelemään käymäläjätevesien päästöjä entistä paremmin. Ympäristöministeriö piti tärkeänä myös, että erityisesti rehevöityneellä Itämerellä pyritään entistä tiukempiin käymäläjätevesien päästörajoituksiin. Ympäristöministeriö toivoi muutetun IV liitteen hyväksymistä koskevassa lausunnossaan, että nykyinen vaatimus 4 meripeninkulman etäisyydestä voitaisiin säilyttää, mutta samalla totesi myös, että eron merkitys ei käytännössä ole ympäristönsuojelullisesti merkittävä, koska kyseiset käymäläjätteen käsittelylaitteistot ovat harvinaisia. Lisäksi Suomessa voimassa olevat käymäläjätteen jättöpakko ja ”ei-erityismaksua” -järjestelmä kannustavat kaiken käymäläjätteen jättämiseen satamien vastaanottolaitteisiin.

1 luku Yleistä

1 sääntö. Määritelmät. Sääntö sisältää uuden aluksen, vanhan aluksen, käymäläjäteveden, jätevesisäiliön, lähimmän maan, kansainvälisen matkan, henkilön sekä vuosipäivän määritelmät.

Käymäläjätevedellä tarkoitetaan tyhjennyksiä ja muita jätteitä kaikenlaisista käymälöistä ja pisoaareista, tyhjennyksiä lääkintätiloista näissä tiloissa sijaitsevien pesualtaiden, kylpyammeiden ja lattiakaivojen kautta, tyhjennyksiä tiloista, joissa on eläviä eläimiä tai muita edellisten kanssa sekoitettuja jätevesiä.

Alusjätelain 2 a §:n 14 kohta sisältää 1 sääntöä vastaavan käymäläjäteveden määritelmän.

2 sääntö. Soveltaminen. Säännön nojalla liitteen määräyksiä sovelletaan kansainvälisiä matkoja tekeviin uusiin aluksiin, joiden bruttovetoisuus on vähintään 400 sekä uusiin aluksiin, joiden bruttovetoisuus on alle 400 ja jotka saavat kuljettaa yli 15 henkilöä. Vanhoihin aluksiin, joiden bruttovetoisuus on vähintään 400 tai vanhoihin aluksiin, joiden bruttovetoisuus on alle 400 ja jotka saavat kuljettaa yli 15 henkilöä, liitteen määräyksiä sovelletaan viisi vuotta liitteen voimaantulon jälkeen.

Säännön 2 kappaleen mukaan hallinnon tulee varmistaa, että edellä mainituissa vanhoissa aluksissa, joiden kölit on laskettu tai jotka ovat olleet samankaltaisessa rakennusvaiheessa ennen 2 lokakuuta 1983, jolloin Marpol 73/78 –yleissopimus tuli voimaan, on mikäli mahdollista, säännön 11 vaatimusten mukaisesti tapahtuvaan käymäläjäteveden tyhjentämiseen tarvittavat laitteet.

Suomessa käymäläjäteveden päästömääräyksiä sovelletaan Helsingin sopimuksen ja alusjätelain nojalla myös Marpol 73/78 –yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle jääviin pienaluksiin ja veneisiin.

3 sääntö. Poikkeukset. Säännön mukaan liitteen 11 sääntö ei koske käymäläjäteveden tyhjentämistä aluksesta, jos se on tarpeen aluksen tai sillä olevien turvallisuuden varmistamiseksi tai ihmishengen pelastamiseksi merellä. Liitteen 11 sääntö ei myöskään koske käymäläjäteveden tyhjentämistä mereen, joka johtuu aluksen tai sen varusteiden vahingoittumisesta, mikäli kaikkiin kohtuullisiin varotoimiin on ryhdytty ennen vahingon sattumista ja sen jälkeen tyhjentämisen ehkäisemiseksi tai minimoimiseksi.

Alusjätelain 25 §:n nojalla saman lain 22 §:n käymäläjäteveden päästökielto ei koske käymäläjäteveden veteen päästämistä, jos se on tarpeen aluksen tai sillä olevien turvallisuuden varmistamiseksi taikka ihmishengen pelastamiseksi, eikä sellaista mainittujen jätteiden veteen päästämistä, joka aiheutuu aluksen tai sen varusteiden vaurioitumisesta, jos kaikkiin kohtuullisiin varotoimenpiteisiin on ryhdytty ennen vaurioitumista ja sen jälkeen.

2 luku Katsastukset ja todistuskirjan antaminen

4 sääntö. Katsastukset. Säännön mukaiset katsastukset on suoritettava jokaisessa aluksessa, jolta 2 säännön mukaan vaaditaan IV liitteen määräysten täyttymistä. Tällaisia katsastuksia ovat säännön 1.1 – 1.3 kappaleiden mukaisesti peruskatsastus, uusintakatsastus ja tilanteen mukaan joko yleinen tai osittainen lisäkatsastus säännön 4 kappaleen mukaan määrättyjen tarkastusten perusteella tehtyjen korjausten tai uudistusten jälkeen tai aina, kun merkittäviä korjauksia tai uudistuksia on tehty.

Säännön 2 kappaleen nojalla sopimuspuolen tulee ryhtyä sopiviin toimenpiteisiin niiden alusten kohdalla, joita edellä mainitut katsastuksia koskevat määräykset eivät koske, jotta voitaisiin saada varmuus siitä, että tällaiset alukset täyttävät tämän liitteen soveltuvat määräykset.

Säännön 3 kappaleessa määrätään liitteen mukaisten katsastusten toimittamisen kuuluvan hallinnon virkamiehille. Hallinto voi kuitenkin uskoa katsastukset joko tarkoitukseen nimetyille katsastajille tai hyväksymilleen laitoksille.

Hallinnon, joka 3 kappaleessa mainitulla tavalla nimeää katsastajia tai hyväksyy katsastuslaitoksia toimittamaan katsastukset, on 4 kappaleen nojalla vähintään valtuutettava tarkoitusta varten nimetty katsastaja tai hyväksytty laitos vaatimaan korjauksia alukseen ja toimittamaan katsastuksia satamavaltion asianomaisen viranomaisen pyynnöstä. Valtuuksiin liittyvistä erityisistä velvollisuuksista ja ehdoista on lähetettävä tieto IMO:lle edelleen yleissopimuksen sopimuspuolten viranomaisille tiedoksi lähetettäväksi.

Säännön 5 kappaleen mukaan milloin tarkoitusta varten nimetty katsastaja tai hyväksytty laitos katsoo, että aluksen kunto tai sen varusteet eivät olennaisilta osin vastaa todistuskirjassa olevia tietoja tai ovat sellaiset, että alus ei voi lähteä merelle aiheuttamatta kohtuutonta vahingonvaaraa meriympäristölle, tämän katsastajan tai laitoksen on viipymättä varmistauduttava siitä, että puutteet korjataan. Hallinnolle on ilmoitettava asiasta asianmukaisessa järjestyksessä. Ellei puutteita korjata, todistuskirja on peruutettava ja asiasta viipymättä ilmoitettava hallinnolle. Jos alus on toisen sopimuspuolen satamassa, on asiasta viipymättä ilmoitettava satamavaltion asianomaisille viranomaisille. Satamavaltion hallituksen on tällaisen ilmoituksen saatuaan annettava virkamiehelle, katsastajalle tai laitokselle kaikki tarvittava apu heidän täyttäessään säännön mukaisia velvoitteitaan. Kysymyksessä olevan satamavaltion hallituksen on tarpeen tullen ryhdyttävä toimiin sen varmistamiseksi, että alus ei poistu ennen kuin se voi lähteä merelle tai lähteä satamasta jatkaakseen lähimmälle sopivalle korjaustelakalle aiheuttamatta kohtuutonta vahingonvaaraa meriympäristölle.

Säännön 6 kappaleen nojalla hallinnon on taattava kaikissa tapauksissa katsastuksen perusteellisuus ja tehokkuus ja varmistettava tarpeelliset toimet tämän velvoitteen täyttämiseksi.

Säännön 7 kappale velvoittaa säilyttämään aluksen ja sen varusteiden kunnon sellaisena, että se täyttää yleissopimuksen vaatimukset.

Kun säännön 1 kappaleen mukainen katsastus on toimitettu, ei 8 kappaleen nojalla aluksen rakenteessa, varusteissa, laitteissa, yleisjärjestelyissä tai rakennusaineissa, jotka katsastus on käsittänyt, saa tehdä muutosta ilman hallinnon hyväksymistä. Poikkeuksena tästä on varusteen tai laitteen korvaaminen toisella samanlaisella varusteella tai laitteella.

Kun alukselle on tapahtunut onnettomuus tai siinä on havaittu 9 kappaleen mukainen puutteellisuus, aluksen päällikön tai omistajan on ensi tilassa ilmoitettava asiasta sille hallinnolle, hyväksytylle laitokselle tai nimetylle katsastajalle, jonka vastuulla asianomaisen todistuskirjan antaminen on ja jonka tehtävänä on toimeenpanna tarkastuksia selvyyden saamiseksi siitä, onko 1 kappaleen mukainen katsastus tarpeellinen. Jos alus on toisen sopimuspuolen satamassa, 9 kappaleen mukainen ilmoitus on tehtävä myös satamavaltion viranomaisille. Nimetyn katsastajan tai hyväksytyn laitoksen on varmistauduttava siitä, että ilmoitus on tehty.

Suomessa katsastuksia koskevat säännökset sisältyvät katsastusasetukseen. Katsastusasetuksen 5 §:n nojalla katsastuksen suorittaa Merenkulkulaitos. Merenkulkulaitos voi valtuuttaa hyväksytyn luokituslaitoksen suorittamaan katsastuksen kokonaan tai osaksi sekä antaa kotimaanliikenteessä olevan aluksen katsastuksen suorittamisen myös nimeämänsä katsastajan tehtäväksi. Katsastusasetuksen 10 §:n nojalla Merenkulkulaitoksen on valvottava, että hyväksytty luokituslaitos suorittaa tehtävänsä sovitulla tavalla. Katsastusasetuksen 25 §:ssä säädetään vesien pilaantumisen ehkäisemiseksi suoritettavista katsastuksista, joita ovat perus-, uusinta-, väli- ja vuosikatsastus. Katsastusasetuksen 5 luku sisältää säännökset käymäläjätevesijärjestelmien katsastuksista. Näitä suoritettavia katsastuksia ovat perus- ja uusintakatsastus. Katsastuksessa havaittua puutteellisuutta koskevat säännökset sisältyvät katsastusasetuksen 44 §:ään.

5 sääntö. Todistuskirjan antaminen tai vahvistaminen. Säännön nojalla kansainvälinen todistuskirja käymäläjäteveden aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemisestä on annettava alukselle, joka tekee matkoja muiden yleissopimuksen sopimuspuolten satamiin sen jälkeen, kun aluksessa on toimitettu 4 säännön mukainen perus- tai uusintakatsastus. Vanhojen alusten osalta tätä vaatimusta sovelletaan viiden vuoden kuluttua liitteen voimaantulosta. Todistuskirjan antaa tai vahvistaa 2 kappaleen nojalla hallinto tai sen asianmukaisesti valtuuttama henkilö tai laitos. Hallinto kuitenkin vastaa todistuskirjasta.

Katsastusasetuksen 46 §:ssä säädetään kansallisesti käymäläjätevedestä aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemistä koskevan kansainvälisen todistuskirjan antamisesta.

6 sääntö. Toisen hallituksen antama tai vahvistama todistuskirja. Yleissopimuksen sopimuspuolen hallitus voi toisen sopimuspuolen hallinnon pyynnöstä katsastuttaa aluksen ja todettuaan liitteen määräysten täyttyvän, sen on annettava alukselle kansainvälinen todistuskirja käymäläjäteveden aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemisestä. Säännön 2 kappaleen mukaan jäljennös todistuskirjasta ja katsastusselostuksesta on toimitettava mahdollisimman pian katsastusta pyytäneelle hallinnolle.

Säännön 3 kappaleen nojalla näin annetussa todistuskirjassa on oltava maininta siitä, että se on annettu toisen sopimuspuolen hallinnon pyynnöstä. Todistuskirjalla on sama pätevyys kuin 5 säännön mukaisesti annetulla todistuskirjalla ja se on tunnustettava tällaisen todistuskirjan veroiseksi.

Todistuskirjaa ei kuitenkaan 4 kappaleen mukaisesti saa antaa sellaiselle alukselle, joka on oikeutettu käyttämään sopimukseen kuulumattoman valtion lippua.

7 sääntö. Todistuskirjan kaava. Säännön mukaan käymäläjäteveden aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemisestä annettavan kansainvälisen todistuskirjan kaavan tulee olla liitteen lisäyksessä olevan mallin mukainen ja se on laadittava ainakin englanniksi, espanjaksi tai ranskaksi. Todistuskirjan antavan maan virallinen kieli on kuitenkin etusijalla riita- ja tulkintatilanteessa, jos todistuskirja on laadittu myös tällä kielellä.

8 sääntö. Todistuskirjan voimassaoloaika ja pätevyys. Säännön nojalla kansainvälinen todistuskirja on annettava hallinnon määrittelemäksi ajaksi, enintään kuitenkin viideksi vuodeksi. Säännön 2.1 – 2.3 kappaleissa säädetään voimassaoloaikaa koskevista poikkeuksista. Säännön 3 kappaleen nojalla hallinto voi pidentää alle viideksi vuodeksi annetun todistuskirjan voimassaoloaikaa 1 kappaleessa määrätyksi enimmäisajaksi.

Säännön 4 kappaleen mukaisesti, jos uusintakatsastus on valmistunut, eikä uutta todistuskirjaa voida antaa tai toimittaa alukselle ennen olemassa olevan todistuskirjan voimassaolon päättymistä, hallinnon valtuuttama henkilö tai laitos voi vahvistaa olemassa olevan todistuskirjan, joka on tällöin hyväksyttävä päteväksi enintään viiden kuukauden ajan olemassa olevan todistuskirjan voimassaolon päättymisestä. Säännön 5 kappaleessa tarkemmin määrätyissä tapauksissa hallinto voi pidentää todistuskirjan voimassaoloaikaa enintään kolmella kuukaudella, kun alus todistuskirjan voimassaolon päättyessä ei ole satamassa, jossa se tullaan katsastamaan. Säännön 6 kappaleen nojalla hallinto voi myös pidentää sellaisen todistuskirjan voimassaoloaikaa enintään yhdellä kuukaudella todistuskirjan voimassaolon päättymisestä, joka on annettu lyhyitä matkoja tekevälle alukselle ja jonka voimassaoloa ei ole pidennetty edellä samassa säännössä olevien määräysten nojalla. Säännön 7 kappaleen nojalla hallinnon määräämissä erityistilanteissa uutta todistuskirjaa ei tarvitse päivätä olemassa olevan todistuskirjan voimassaoloajan päättymisestä, kuten säännön 2 kappaleen 2 kohdassa tai 5 ja 6 kappaleessa määrätään. Säännön 8 kappaleessa säädetään todistuskirjan voimassaolon päättymisestä.

Katsastusasetuksen 41 § sisältää liitteen 8 sääntöä vastaavat kansalliset säännökset todistuskirjan voimassaolosta ja 43 § todistuskirjan voimassaolon lakkaamisesta.

3 luku Varusteet ja käymäläjäteveden tyhjentämistä koskeva sääntely

9 sääntö. Käymäläjätevesijärjestelmät.

Säännön nojalla jokaisessa aluksessa, johon liitettä sovelletaan, on oltava säännössä määritellyn mukainen käymäläjätevesijärjestelmä. Järjestelmä voi olla säännön 1.1 – 1.3 kappaleissa tarkemmin määritellyn mukaisesti käymäläjäteveden käsittelylaitteisto, käymäläjäteveden hienonnus- tai desinfiointijärjestelmä tai jätevesisäiliö.

10 sääntö. Normitettu yhdistelaippa laituriliitintä varten. Säännössä vahvistetaan laituriliittimen yhdistelmälaipan normimitat. Säännön 2 kappaleen nojalla tietynlaisessa liikenteessä olevien alusten, kuten matkustaja-alusten, tyhjennysputkistossa voi vaihtoehtoisesti olla sellainen yhdistelaippa, jonka hallinto voi hyväksyä, kuten pikakytkentäliitin.

Alusjäteasetuksen 20 §:ssä säädetään, että aluksessa, joka tyhjentää käymäläjätevettä vastaanottolaitteistoon, tulee olla tyhjennysputkessa Merenkulkulaitoksen määrittelemä laippa tai liitin.

11 sääntö. Käymäläjäteveden tyhjentäminen. Käymäläjäteveden tyhjentäminen mereen on pääsääntöisesti kielletty. Säännön 1 kappaleen 1 kohdan nojalla alus voi kuitenkin tyhjentää hienonnettua ja desinfioitua käymäläjätevettä etäämpänä kuin kolmen meripeninkulman päässä lähimmästä maasta, tai käymäläjätevettä, jota ei ole hienonnettu tai desinfioitu, etäämpänä kuin 12 meripeninkulman päässä lähimmästä maasta käyttäen hallinnon liitteen 9 säännön 1 kappaleen 2 kohdan mukaisesti hyväksymää järjestelmää. Ehtona on, että missään tapauksessa käymäläjätevettä, jota on varastoitu jätevesisäiliössä ei tyhjennetä hetkessä, vaan kohtuullisella nopeudella, kun alus on kulussa ja kulkee vähintään neljän solmun nopeudella. Tyhjennysnopeuden, jonka tulee perustua järjestön kehittämiin normeihin, tulee olla hallinnon hyväksymä.

1 kappaleen 2 kohdan nojalla alus voi tyhjentää käymäläjäteveden mereen myös kun aluksella on toiminnassa hyväksytty käymäläjäteveden käsittelylaitteisto, jonka hallinto on todennut täyttävän liitteen 9 säännön 1 kappaleen 1 kohdassa tarkoitetut toiminnalliset vaatimukset ja laitteiston koetulokset on merkitty aluksen kansainväliseen todistuskirjaan käymäläjäteveden aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemisestä eikä poistovesi muodosta näkyviä kelluvia kiinteitä kappaleita eikä aiheuta ympäröivän veden värjääntymistä.

Säännön 2 kappaleen nojalla valtioilla on oikeus vesialueellaan antaa edellä mainittuja lievempiä säännöksiä, eikä tällöin tämän valtion vesialueella oleviin aluksiin sovelleta tämän säännön 1 kappaleessa olevia määräyksiä.

Säännön 3 kappaleen mukaisesti, jos käymäläjätevettä sekoitetaan muiden jätteiden tai jätevesien kanssa, jotka kuuluvat Marpol 73/78 –yleissopimuksen muiden liitteiden soveltamisalaan, asianomaisten liitteiden vaatimukset tulee tällöin täyttää tämän liitteen vaatimusten täyttymisen lisäksi.

Alusjätelain 22 §:n nojalla käsittelemättömän käymäläjäteveden päästäminen aluksesta veteen on Suomen vesialueella kielletty. Käsittelemättömän käymäläjäteveden päästäminen aluksesta veteen Suomen talousvyöhykkeellä ja suomalaisesta aluksesta myös Suomen aluevesien ja talousvyöhykkeen ulkopuolella sekä käsitellyn käymäläjäteveden päästäminen veteen Suomen vesialueella on pääsääntöisesti kielletty. Valtioneuvoston asetuksella säädetään Marpol 73/78 –yleissopimuksen mukaisista poikkeuksista tähän kieltoon.

Alusjäteasetuksen 18 §:n nojalla käymäläjäteveden päästäminen veteen Suomen vesialueella ja talousvyöhykkeellä ja suomalaisesta aluksesta myös muualla on kielletty lukuun ottamatta mainitun pykälän 1-3 kohdissa lueteltuja poikkeuksia. Asetuksen 18 §:n 1 kohdan nojalla käsiteltyä käymäläjätevettä saa päästää suomalaisen aluksen osalta laivavarusteista annetun asetuksen ja muun Euroopan unionin jäsenvaltion lipun alla purjehtivan aluksen osalta laivavarusteista annetun neuvoston direktiivin 96/98/EY mukaisesti hyväksytyn sekä muun vieraan valtion lipun alla purjehtivan aluksen osalta aluksen lippuvaltion hallinnon hyväksymän käymäläjäteveden käsittelylaitteiston kautta. Pykälän 2 kohdan nojalla käsiteltyä käymäläjätevettä saa myös päästää vähintään 4 meripeninkulman etäisyydellä lähimmästä maasta sellaisen Merenkulkulaitoksen hyväksymän tai ulkomaisen aluksen osalta sen lippuvaltion hallinnon hyväksymän laitteiston kautta, joka hienontaa ja desinfioi käymäläjäteveden. Lisäksi 3 kohdan nojalla käymäläjätevettä, jota ei ole käsitelty, saa päästää yli 12 meripeninkulman etäisyydellä lähimmästä maasta siten, että varastoitua käymäläjätevettä ei päästetä veteen kerralla, vaan kohtuullisella nopeudella aluksen nopeuden ollessa vähintään 4 solmua.

12 sääntö. Vastaanottolaitteistot. Säännössä määrätään, että kun sopimuspuolen hallitus vaatii lainkäyttövallassaan olevalla vesialueella toimivia ja käyviä aluksia täyttämään 11 säännön 1 kappaleen vaatimukset silloin kun ne ovat tällä vesialueella, tämä sopimuspuolen hallitus ottaa myös vastatakseen siitä, että sen satamissa ja terminaaleissa on käymäläjäteveden vastaanottamiseksi tarvittavat laitteistot, jotka aiheuttamatta aluksille viivytystä riittävät kattamaan niitä käyttävien alusten tarpeet. Hallituksen tulee myös ilmoittaa IMO:lle asianomaisten sopimuspuolten tiedoksi saattamiseksi kaikki tapaukset, joissa tämän säännön mukaisten laitteistojen väitetään olevan riittämättömät.

Alusjätelain 26 §:n nojalla käymäläjäteveden vastaanottamiseksi sataman tulee järjestää sitä käyttävien alusten tarvetta vastaavat laitteet. Tarkemmat määräykset näistä laitteista antaa ympäristöministeriö.

Liitteen lisäys sisältää 7 säännön mukaisesti käymäläjäteveden aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemisestä annettavan kansainvälisen todistuskirjan kaavan.

1 §. Pykälällä ehdotetaan saatettavaksi voimaan ne IV liitteeseen tehtyjen muutosten määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan.

2 §. Lain täytäntöönpanosta voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Lain voimaantulosta säädettäisiin tasavallan presidentin asetuksella. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin muutettu IV liite tulee Suomen osalta voimaan.

Alusjäteasetuksen 18 §:n 2 kohtaa muutetaan vastaamaan tarkistetun IV liitteen määräyksiä edellä kerrotun mukaisesti.

Muutettu IV liite sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n mukaan maakunnan lainsäädäntövaltaan. Esitykseen liittyvän voimaansaattamislain voimaan tulemiselle on siten saatava itsehallintolain 59 §:n 2 momentin mukaan Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksyminen. Jos Ahvenanmaa hyväksyy voimaansaattamislain, on tästä otettava asianmukainen maininta lain voimaantuloa koskevaan asetukseen.

Esitykseen sisältyvä laki IV liitteeseen tehtyjen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti, kun muutettu IV liite tulee Suomen osalta voimaan. Alusjäteasetuksen muutos on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti, kun muutettu IV liite tulee Suomen osalta voimaan. Tarkoituksena on, että muutettu liite ja laki IV liitteeseen tehtyjen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta saatetaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella mahdollisimman pian niiden hyväksymisen jälkeen.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan mukaan tämä perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Valtiosopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen määräys on luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (ks. PeVL 11/2000 vp, PeVL 12/2000 vp ja PeVL 45/2000 vp).

Yhteisöoikeuden näkökulmasta tarkistettu IV liite on rinnastettavissa sekasopimukseen, jonka määräykset kuuluvat osittain jäsenvaltion ja osittain yhteisön toimivaltaan. Muutetun IV liitteen osalta yhteisön toimivalta perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2000/59/EY aluksella syntyvän jätteen ja lastijäämien vastaanottolaitteista satamissa. Muutetun IV liitteen 12 säännön osalta voidaan toimivallan näin ollen katsoa siirtyneen yhteisölle.

Liitteen 1, 3, 11 ja 12 säännöt kuuluvat lainsäädännön alaan, koska mainittujen sääntöjen määräyksiä koskevista asioista on voimassa lain säännöksiä niin kuin yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu.

Vaikka 12 sääntöön sisältyvät määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, eduskunnan hyväksymistoimivalta ei perustuslain tulkintakäytännön mukaan koske yhteisön toimivaltaan kuuluvan sopimuksen osia (PeVL 6/2001 vp). Tähän liittyen merkitystä ei ole sillä, että Marpol 73/78 –yleissopimuksen mukaan vain valtiot voivat olla sopimuspuolia ja että yhteisö ei näin ollen voi tulla yleissopimuksen muutetun liitteen sopimuspuoleksi. Huolimatta siitä, että Suomi yhdessä unionin muiden jäsenvaltioiden kanssa toimii sitoutumisasiakirjoja jätettäessä myös EU:n puolesta niiltä osin, kuin sopimusmääräykset kuuluvat yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan, eduskunnan hyväksymistoimivalta ei koske tällaisia sopimusmääräyksiä (PeVL 16/2004 vp).

Liitteen 12 sääntöä lukuun ottamatta kaikki säännöt kuuluvat Suomen yksinomaisen toimivallan piiriin.

Liitteen 4 säännön katsastuksia koskevat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ainakin siltä osin kuin ne kohdistuvat aluksen päällikön tai omistajan oikeuksien tai velvollisuuksien perusteisiin. Liitteen 5, 6 ja 8 sääntöjen sisältämät määräykset kansainvälisen todistuskirjan myöntämisestä ja voimassaolosta kuuluvat lainsäädännön alaan siltä osin kuin ne koskevat aluksen päällikön tai omistajan oikeutta saada mainitunlainen todistuskirja sekä velvollisuutta sellaisen todistuskirjan hankkimiseksi. Myös 9 ja 11 säännöt kuuluvat lainsäädännön alaan siltä osin kuin ne koskevat aluksen päällikön tai omistajan velvollisuuksia. Liitteen 9 säännön nojalla jokaisessa aluksessa on oltava säännön mukainen käymälävesijärjestelmä. Liitteen 11 säännön nojalla käymäläjäteveden tyhjentäminen mereen on kielletty samassa säännössä sekä 3 säännössä mainituin poikkeuksin. (PeVL 48/2004 vp)

Liitteen 1 sääntö koskien liitteessä käytettävien käsitteiden määritelmiä samoin kuin liitteen 2 sääntö koskien soveltamisalaa kuuluvat lainsäädännön alaan, koska ne välillisesti vaikuttavat lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten määräysten sisältöön ja soveltamiseen (PeVL 48/2004 vp).

Marpol 73/78 –yleissopimuksen tarkistetun IV liitteen määräykset ovat pääosin asiasisällöllisesti jo voimassa kansallisesti. Koska IV liite kuitenkin sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, tulee sen hyväksymiseksi hankkia eduskunnan suostumus.

Perustuslain 94 §:n 2 momentin mukaan kansainvälisen velvoitteen tai sen irtisanomisen hyväksymisestä päätetään äänten enemmistöllä. Jos ehdotus velvoitteen hyväksymisestä koskee perustuslakia, se on kuitenkin hyväksyttävä päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.

Marpol 73/78 –yleissopimuksen tarkistetun IV liitteen määräykset voidaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja esitykseen sisältyvät lakiehdotukset tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n merellisen ympäristön suojelukomitean Lontoossa 1 päivänä huhtikuuta 2004 hyväksymän alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen liittyvän vuoden 1978 pöytäkirjan tarkistetun IV liitteen siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan.

Koska muutettu IV liite sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen liittyvän vuoden 1978 pöytäkirjan (SopS 51/1983) IV liitteeseen Lontoossa 1 päivänä huhtikuuta 2004 tehtyjen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

Helsingissä 4 päivänä marraskuuta

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ministeri
Leena Luhtanen