Siirry esitykseen
HE 177/2005
Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi valtion erityisrahoitusyhtiötä koskevien lakien muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi valtion erityisrahoitusyhtiö Finnvera Oyj:n toimintaa säänteleviä valtiontakuurahastosta annettua lakia, valtion erityisrahoitusyhtiöstä annettua lakia sekä valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta annettua lakia.
Valtiontakuurahastosta annettua lakia muutettaisiin siten, että valtion vastuu Finnvera Oyj:n myöntämistä vientitakuista ja erityistakauksista muutettaisiin ehdottomaksi luottolaitosten vakavaraisuutta sääntelevien uusien kansainvälisten vaatimusten johdosta ja että valtiontakuurahasto voisi myöntää lyhytaikaisten lainojen lisäksi pitkäaikaisia lainoja Finnvera Oyj:lle.
Valtion erityisrahoitusyhtiöstä annettua lakia muutettaisiin siten, että valtion Finnvera Oyj:n toiminnan rahoittamiseen myöntämät takaukset voisivat koskea kotimaan rahoituksen lisäksi myös Finnvera Oyj:n tytäryhtiön Suomen Vientiluotto Oy:n mahdollisia rahoitustarpeita.
Valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta annettua lakia muutettaisiin siten, että valtion vastuu tulee ehdottomaksi Finnvera Oyj:n pienille ja keskisuurille yrityksille myöntämistä takauksista luottolaitosten vakavaraisuutta sääntelevien uusien kansainvälisten vaatimusten johdosta ja että laissa säädettyä Finnvera Oyj:n myöntämien valtion osittaisen tappiokorvauksen piirissä olevien luottojen ja takausten enimmäismäärää korotetaan.
Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.
Esitykseen sisältyvät ehdotukset valtiontakuurahastosta annetun lain (444/1998), valtion erityisrahoitusyhtiöstä annetun lain (443/1998) ja valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta annetun lain muuttamisesta (445/1998) liittyvät luottolaitosten vakavaraisuutta koskevien uusien kansainvälisten vaatimusten (niin sanottu Basel II –sääntely) aiheuttamiin tarpeisiin sekä tarpeeseen rahoittaa Finnvera Oyj:tä tarvittaessa valtiontakuurahaston pitkäaikaisin lainoin ja korottaa yhtiön myöntämien valtion osittaisen tappiokorvauksen piirissä olevien luottojen ja takausten enimmäismäärää. Lisäksi valtioneuvoston Finnvera Oyj:lle myöntämien takausten tulisi voida koskea myös sen tytäryhtiön Suomen Vientiluotto Oy:n varainhankintaa.
Valtion erityisrahoitusyhtiön Finnvera Oyj:n rahoitusmuotoja ovat lähinnä pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävät lainat ja takaukset, jotka muodostavat yhtiön niin sanotun kotimaisen rahoitustoiminnan. Kotimaiseen rahoitustoimintaan sisältyy myös yhtiön mahdollisuus tehdä pääomasijoituksia ja myöntää pääomatakuita. Yhtiön toinen pääliiketoiminta muodostuu vienninrahoitukseen liittyvistä yhtiön myöntämistä vientitakuista ja erityistakauksista. Nyt kysymyksessä olevat muutosehdotukset liittyvät sekä yhtiön kotimaiseen rahoitustoimintaan että viennin rahoitustoimintaan.
Valtiontakuurahastosta annetun lain 6 §:n mukaan valtiontakuurahastosta voidaan antaa Finnvera Oyj:lle lainaa yhtiön vientitakuu- ja erityistakaustoiminnasta syntyneen lyhytaikaisen rahoitusvajeen kattamiseksi. Säännöksen tarkoituksena on turvata, että vientitakuu- tai erityistakaustoiminnasta johtuvan korvauksen maksamisen ja saatavan takaisinperinnän eriaikaisuuden aiheuttama rahoitustarve voidaan kattaa. Säännöksen muotoilu ”lyhytaikaista rahoitusvajetta” rajaa kuitenkin sen käyttömahdollisuuksia olennaisesti, koska lyhytaikaisella lainalla tarkoitetaan pääomamarkkinoilla enintään vuoden pituista lainaa.
Finnvera Oyj saattaa joutua maksamaan vientitakuun tai erityistakauksen perusteella myös suuren korvauksen heti ilman, että se ennen korvauksen kirjaamista lopulliseksi tappioksi saisi valtiontakuurahastosta annetun lain 5 §:n mukaista rahastomaksua, jonka Finnvera Oyj on oikeutettu saamaan, jos erillistuloksen tilinpäätös tai välitilinpäätös muodostuu tappiolliseksi. Lopullisen tappion määrittäminen voi kestää suhteellisen kauan, ja tällöin Finnvera Oyj:n on itse rahoitettava takaisinperinnän varaan jäävä korvausosuus perintämenettelyn ajaksi. Lisäksi rahastomaksu voidaan maksaa valtiontakuurahastosta Finnvera Oyj:lle vain neljä kertaa vuodessa, mutta Finnvera Oyj voi joutua suorittamaan korvauksen antamansa sitoumuksen perusteella minä pankkipäivänä tahansa.
Suurissa vientitakuita saaneissa kaupoissa on lisääntynyt menettely, jossa osa riskistä jälleenvakuutetaan. Tämäkin voi aiheuttaa rahoitusongelman, mikäli jälleenvakuuttajalta ei saada suoritusta yhtäaikaisesti korvauksen maksamisen kanssa. Jälleenvakuuttajilla on sopimuksissaan Finnvera Oyj:tä kohtaan yleensä 120 päivän niin sanottu odotusaika, jota ennen Finnvera Oyj ei voi saada sopimuksen perusteella korvausta jälleenvakuuttajalta. Jos Finnvera Oyj joutuu itse sopimuksen perusteella maksamaan korvauksen heti, odotusaika voi aiheuttaa Finnvera Oyj:lle merkittävän rahoitusongelman.
Yhtiön valtiontakuurahastosta saatavissa oleva lyhytaikainen rahastolaina olisi ilmeisesti ehdoiltaan sinänsä yhtiölle edullisempi kuin markkinoilta saatava laina. Sen laina-aika on kuitenkin edellä mainituista syistä yhtiölle liian lyhyt. Tämän vuoksi rahastolainan käyttöalaa on tarpeen laajentaa.
2.2. Valtion vastuun selkeyttäminen yhtiön sitoumuksista luottolaitosten vakavaraisuusvaatimusten muutosten vuoksi
Valtiontakuurahastosta annetun lain 4 §:n nojalla valtio vastaa Finnvera Oyj:n antamista valtion vientitakuista annetussa laissa, valtion alustakauksista annetussa laissa, ympäristönsuojelua edistäviin investointeihin myönnettävistä valtiontakauksista ja vientitakuista annetussa laissa ja valtion takuista perusraaka-ainehuollon turvaamiseksi annetussa laissa tarkoitetuista takuista ja takauksista, jos Finnvera Oyj:lle on lain mukaisessa menettelyssä vahvistettu näitä takuita tai takauksia koskeva maksuvelvollisuus, eikä yhtiö ole sitä täyttänyt.
Vastaavasti valtio vastaa valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta annetun lain 4 §:n 4 momentin nojalla Finnvera Oyj:n kotimaisessa toiminnassaan pienille ja keskisuurille yrityksille myöntämistä takauksista sen jälkeen, kun Finnvera Oyj on todettu lain mukaisessa menettelyssä maksukyvyttömäksi ja kykenemättömäksi maksamaan sitoumuksiaan niiden erääntyessä.
Voimassa olevien säännösten mukaan valtion vastuu Finnvera Oyj:n sitoumuksista ei siten ole omavelkaiseen takaukseen verrattavissa olevaa suoraa vastuuta vaan niin sanottua toissijaista vastuuta.
Jos asianomaisen valtion vastuu vientitakuulaitoksen sitoumuksista täyttää luottolaitosten vakavaraisuutta koskevat uudet kansainväliset vaatimukset eli niin sanotun Basel II –sääntelyn mukaiset vaatimukset vastuun suoruudesta, nimenomaisuudesta, peruuttamattomuudesta ja ehdottomuudesta, paikallinen pankkivalvoja voi antaa maan viralliselle vientitakuulaitokselle kyseisen valtion mukaisen riskipainon. Vastaavasti tulisi Finnvera Oyj:n kotimaisessa rahoitustoiminnassa luottolaitoksille antamien takausten olla asianomaisen luottolaitoksen kannalta valtion riskipainon mukaisia.
Suomessa paikallinen pankkivalvoja on Rahoitustarkastus, ja Finnvera Oyj on Suomen virallinen vientitakuulaitos ja Suomen valtion täysin omistama erityisrahoitusyhtiö.
Suomen valtion riskiluokka on tällä hetkellä AAA, minkä vuoksi Suomen valtion vastuita pidetään riskittöminä eli nollariskiluokkaan kuuluvina.
Valtion vastuu, siten kuin siitä säädetään valtiontakuurahastosta annetun lain 4 §:ssä ja valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta annetun lain 4 §:n 4 momentissa, ei täytä 31 päivänä joulukuuta 2006 voimaan tulevien luottolaitosten vakavaraisuutta sääntelevien vaatimusten arviointiperusteita valtion vastuun ehdottomuudesta. Näin on sen vuoksi, että valtion vastuu tulee kyseeseen vasta tietyn, edellä tarkoitetuista säännöksistä johtuvan viiveen jälkeen.
Edellä mainitut valtion vastuun oikeudellista luonnetta koskevat seikat saattavat johtaa siihen, että 31 päivästä joulukuuta 2006 Finnvera Oyj:n myöntämin vientitakuin ja erityistakauksin suojattujen vastuukantojen riski ei enää määräydy Suomen valtion riskiluokan mukaisesti. Vakavaraisuussääntelyn muutoksella olisi suora vaikutus suomalaisten vientiyritysten kilpailukyvyn heikentymiseen, koska vientiin liittyville hankkeille ei olisi mahdollista saada Suomen valtion riskipainon mahdollistamaa edullista rahoitusta, jota suomalaisten vientiyritysten kilpailijat saisivat edellyttäen, että Suomen tavoin myös kyseinen vientiyrityksen kotimaa on nollariskiluokassa. Samoin vaarantuisi yhtiön mahdollisuus tarjota kotimaisessa rahoitustoiminnassaan pienille ja keskisuurille yrityksille edullisempaa rahoitusta. Asia on ajankohtainen jo ennen vuoden 2006 loppua, koska osa Finnvera Oyj:n myöntämistä vientitakuista ja takauksista on voimassa vuotta 2006 pidemmälle.
Luottolaitosten vakavaraisuutta sääntelevien uusien kansainvälisten vaatimusten vuoksi Euroopan yhteisöjen komissiossa on valmisteltu ehdotus direktiiveiksi luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta sekä sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä (vakavaraisuusdirektiivi , KOM(2004)486). Komission direktiiviehdotus perustuu suurelta osin Baselin pankkivalvontakomitean kesäkuussa 2004 antamaan suositukseen pankkien uudeksi vakavaraisuuskehikoksi. Euroopan parlamentti käsittelee parhaillaan direktiiviehdotusta. Uudet laskentasäännöt tulevat voimaan asteittain 31 päivänä joulukuuta 2006 ja 31 päivänä joulukuuta 2007.
Luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskeva vakavaraisuusuudistus on tarkoitus panna kansallisesti täytäntöön vuoden 2006 loppuun mennessä. Tämä esitys ei liity vakavaraisuusdirektiivin kansalliseen täytäntöönpanoon vaan direktiivin aiheuttamiin muutoksiin luottolaitosten vakavaraisuuslaskennassa. Koska Baselin pankkivalvontakomitean suositukset ja siihen pohjautuva direktiiviehdotus ovat jo olemassa, luottolaitosten vakavaraisuusvaatimusten aiheuttamat muutokset on mahdollista jo nyt ottaa huomioon. Valtiovarainministeriössä on puolestaan käynnistetty vakavaraisuusdirektiivin kansallinen täytäntöönpano aloittamalla hallituksen esityksen valmistelu laiksi luottolaitostoiminnasta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (VM035:00/2005).
Koska sekä valtiontakuurahastosta annetun lain 4 §:n että valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta annetun lain 4 §:n 4 momentin perusteella Finnvera Oyj vastaa itse ensisijaisesti myöntämistään sitoumuksista, yhtiö on myös käyttänyt puhevaltaa valtion puolesta korvausvaatimuksia koskevissa asioissa. Nykyinen menettely puhevallan käyttämisessä on ollut selkeä ja toimiva, eikä tarvetta ole muuttaa noudatettua käytäntöä. Finnvera Oyj:n puhevallasta ei nykyisin ole kuitenkaan nimenomaista säännöstä.
Finnvera Oyj ja sen edeltäjä Kera Oyj ovat voineet saada valtion omavelkaisia takauksia kotimaan rahoitustoimintansa rahoittamiseen ottamilleen lainoille. Valtioneuvosto on valtiovarainministeriön esittelystä tehnyt päätökset valtion takausten myöntämisestä Finnvera Oyj:n ja aiemmin Kera Oyj:n ottamille lainoille.
Finnvera Oyj:n osalta valtion takauksien myöntäminen yhtiön kotimaiseen toimintaan ottamille lainoille perustuu valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta annetun lain 7 §:ään, jonka mukaan valtion takaamia lainoja saa samanaikaisesti olla takaisin maksamatta pääomaltaan yhteensä enintään 1,2 miljardia euroa. Valtion takaamia lainoja oli takaisin maksamatta syyskuun lopussa 2005 yhteensä noin 0,8 miljardia euroa. Valtion takaukset ja niiden myöntäminen ilman takausmaksua ovat olleet välttämättömiä Finnvera Oyj:n varainhankintakustannusten ja sitä kautta yrityksille myönnettyjen luottojen korkoa nostavan vaikutuksen pienentämiseksi.
Aiemmin itsenäisenä osakeyhtiönä toimineesta Suomen Vientiluotto Oy:stä tuli Finnvera Oyj:n tytäryhtiö vuonna 2004. Suomen Vientiluotto Oy:n toiminta perustuu pääasiassa niin sanottuun Lender of Record –malliin, jossa yhtiö toimii viejiin nähden luotonantajana ilman, että se varsinaisesti rahoittaa ja kantaa riskiä hankkeesta. Tämän vuoksi Suomen Vientiluotto Oy:n toiminta ei pääsääntöisesti edellytä omaa varainhankintaa. Joissakin tapauksissa Suomen Vientiluotto Oy joutuu myöntämään omissa nimissään luoton osasta hankkeen luottomäärää, jotta kyseisen vientimaan viranomaiset ovat valmiita myöntämään luotolle lähdeverovapauden. Tällaisissa tapauksissa on perusteltua, että Suomen Vientiluotto Oy toimii itse myös varsinaisena rahoittajana, jolloin myös sen omalle varainhankinnalle on tarvetta.
Valtio on myöntänyt Suomen Vientiluotto Oy:n ottamille lainoille aiemmin valtion takauksia Suomen Vientiluotto Oy:n korkotuesta, valuuttakurssitappioiden korvaamisesta ja antolainauksen valtion takauksista annetun lain (1364/1989) 5 §:n nojalla ja tällä hetkellä eduskunnan valtion talousarviossa antaman erillisen valtuutuksen nojalla.
Finnvera Oyj:tä koskevassa lainsäädännössä on tällä hetkellä säännös valtion takauksista vain yhtiön kotimaan rahoitustoimintaan ottamaa rahoitusta varten. Suomen Vientiluotto Oy:n rahoitustarpeiden hoitaminen erillään Finnvera-konsernin muusta varainhankinnasta lisää Suomen Vientiluotto Oy:n rahoituskustannuksia. Jotta Finnvera Oyj emoyhtiönä voi hoitaa Suomen Vientiluotto Oy:n valtion takaaman varainhankinnan, Finnvera Oyj:n nykyisin lain nojalla kotimaiseen toimintaan saamien valtiontakausten tulee voida koskea myös Suomen Vientiluotto Oy:n mahdollisia rahoitustarpeita.
2.4. Valtion tappiokorvaussitoumuksen piirissä olevien yhtiön luottojen ja takausten enimmäismäärän korottaminen
Finnvera Oyj:n kotimaisessa toiminnassaan myöntämien valtion osittaisen luotto- ja takaustappiokorvauksen piirissä olevien takaisin maksamatta olevien luottojen pääoman ja voimassa olevien takausten pääoman enimmäismäärästä säädetään valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta annetun lain 8 §:ssä. Laissa säädetty luottojen ja takausten pääomien yhteenlaskettu enimmäismäärä on 2,3 miljardia euroa. Enimmäismäärää ei ole korotettu Finnvera Oyj:n perustamisen jälkeen.
Finnvera Oyj:n ensimmäisen toimintavuoden lopussa vuonna 1999 valtion osittaisen luotto- ja takaustappiositoumuksen piirissä olevien luottojen ja takausten määrä oli 1,209 miljardia euroa, eli enimmäismäärästä oli käytetty 52,6 %. Lukuun sisältyvät myös Kera Oyj:n myöntämät valtion osittaisen luotto- ja takaustappiositoumuksen piirissä olevat luotot ja takaukset, mutta eivät Valtiontakuukeskuksen myöntämät takaukset, jotka jäivät valtiontakuurahaston vastuulle. Vuoden 2005 elokuun lopussa Finnvera Oyj:n myöntämien luottojen ja takausten yhteismäärä oli 2,214 miljardia euroa, jolloin laissa säädetystä enimmäismäärästä oli käytetty 96,3 %. Vastuukannan kasvu on johtunut erityisesti takauskannan kasvusta. Finnvera Oyj:n myöntämien luottojen ja takausten yhteismäärän arvioidaan saavuttavan laissa säädetyn enimmäismäärän vuoden 2006 alkupuolella, mikäli Finnvera Oyj:n myöntämien lainojen ja takausten määrät pysyvät nykytasolla.
Luottojen ja takausten myöntämismäärien pitäminen kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalan vuosien 2006 – 2009 toiminta- ja taloussuunnitelman mukaisina sekä tarpeellinen varautuminen mahdollisiin myöntämismäärien muutoksiin edellyttää laissa säädetyn luottojen ja takausten enimmäismäärän korottamista.
Finnvera Oyj:tä mahdollisesti kohtaavan vienninrahoituksesta syntyvän suuren äkillisen korvauksen maksamisen väliaikaiseksi rahoittamiseksi on tarpeen, että valtiontakuurahasto voi antaa Finnvera Oyj:lle lyhytaikaisen lainan lisäksi pitkäaikaista lainaa. Pitkäaikaisella rahastolainalla tarkoitettaisiin yli vuoden mittaista lainaa. Valtiontakuurahastosta annetun lain 6 §:ää muutettaisiin tämän vuoksi siten, että valtiontakuurahasto voisi myöntää myös pitkäaikaista lainaa Finnvera Oyj:lle.
Lainan ehdoista ei säädettäisi laissa, vaan valtiontakuurahaston johtokunta päättäisi niistä lainaa myöntäessään. Lainan ehdoilla tarkoitettaisiin muun muassa korkoa, laina-ajan pituutta, lyhennysohjelmaa ja maksuvaluuttaa.
Lainan korottomuutta puoltaisi se, että korko jäisi valtiontakuurahaston maksettavaksi tai se pitäisi periä asiakkailta korotettuina vientitakuumaksuina, mikä puolestaan heikentäisi suomalaisten yritysten viennin kansainvälistä kilpailukykyä. Koron asettaminen valtiontakuurahaston Finnvera Oyj:lle myöntämille lainoille olisi myös muutos aiempaan suoraan valtiontalousarviosta tapahtuneeseen Valtiontakuukeskuksen rahoittamiseen. Mahdollisen koron tulisi joka tapauksessa olla markkinakorkoa edullisempi. Lisäksi pitkäaikaisen lainan tulisi olla lyhytaikaisen lainan tavoin vakuudetonta.
Siltä osin kuin valtiontakuurahastossa ei olisi lainan myöntämishetkellä riittävästi varoja tarvittavat varat siirrettäisiin valtion talousarvion kautta arviomäärärahan ylityksenä rahastosiirtona valtiontakuurahastoon. Finnvera Oyj:n suorittaman saataviensa takaisinperinnän tuottaessa tulosta, näin kertyneet varat tilitettäisiin välittömästi valtiontakuurahastoon lainanlyhennyksenä.
3.2. Valtion vastuun selkeyttäminen yhtiön sitoumuksista luottolaitosten vakavaraisuusvaatimusten muutosten vuoksi
Tavoitteena on varmistaa valtion suoran, nimenomaisen, peruuttamattoman ja ehdottoman vastuun toteutuminen Finnvera Oyj:n myöntämistä vientitakuista ja erityistakauksista sekä yhtiön pienille ja keskisuurille yrityksille myöntämistä takauksista siten, että niiden kohteena oleva vastuukanta voitaisiin myös luottolaitosten uusittujen vakavaraisuusvaatimusten tultua voimaan 31 päivänä joulukuuta 2006 käsitellä luottolaitosten vakavaraisuuslaskennassa Suomen valtion riskipainon mukaisena. Tällä hetkellä Suomen valtion vastuihin ei katsota sisältyvän luottolaitosten vakavaraisuuslaskennassa huomioitavaa riskiä, minkä vuoksi Finnvera Oyj:n myöntämät vientitakuut ja takaukset katsottaisiin vakavaraisuuslaskennassa riskittömiksi.
Finnvera Oyj:n myöntämien vientitakuiden ja takausten säilymisellä vakavaraisuuslaskennassa riskittöminä turvattaisiin yrityksille mahdollisuus kohtuuhintaisen rahoituksen saamiseen jatkossakin. Ilman lainmuutosta Finnvera Oyj:n vientitakuita ja takauksia saaneiden yritysten rahoituskustannukset nousisivat vientitakuiden ja takausten riskiaseman heikkenemisen vuoksi.
Valtion vastuuta Finnvera Oyj:n antamista vientitakuista ja erityistakauksista koskevaa valtiontakuurahastosta annetun lain 4 §:ää sekä pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyjä takauksia koskevaa valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta annetun lain 4 §:n 4 momenttia muutettaisiin siten, että niissä todettaisiin yksiselitteisesti valtion vastaavan edellä kerrotuista Finnvera Oyj:n sitoumuksista. Tämä toteutettaisiin siten, että edellä mainituista voimassa olevista säännöksistä poistetaan lause, jonka mukaan valtion vastuun edellytyksenä on yhtiön täyttämättä jättämä maksuvelvollisuus.
Vaikka valtion vastuu muuttuisi omavelkaiseksi, olisi edelleen tarkoituksenmukaista, että vientitakuita ja takauksia koskevissa asioissa toimitaan Finnvera Oyj:n kautta. Tämän vuoksi myös valtion puhevallan käyttö järjestettäisiin niin, että valtiontakuurahastosta annetun lain 4 §:ää ja valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta annetun lain 4 §:n 4 momenttia koskevissa asioissa Finnvera Oyj käyttää valtion puhevaltaa. Finnvera Oyj:n myöntämien lainojen osalta vastaavaa valtuutustarvetta ei ole.
Nykyisen käytännön jatkuminen puhevallan käytössä toteutettaisiin lisäämällä valtion erityisrahoitusyhtiöstä annetun lain 2 §:ään tätä koskeva uusi 2 momentti, jonka mukaan yhtiö valvoisi valtion etua.
Uusi 2 momentti ei kuitenkaan estäisi kauppa- ja teollisuusministeriötä ja valtioneuvostoa halutessaan käyttämästä valtion puhevaltaa, mikäli se jossakin tilanteessa katsottaisiin tarkoituksenmukaiseksi. Tällaisia tilanteita voisi syntyä esimerkiksi silloin, kuin korvausasiassa vastapuolena on toinen valtio.
Momentissa olevalla viittauksella 3 §:n 1 momenttiin, jonka mukaan yhtiö kuuluu kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalaan, tarkoitetaan sitä, että ministeriö voisi käyttää 2 §:n 2 momentissa säädetyissä asioissa valtion puhevaltaa ainakin siinä laajuudessa kuin valtioneuvoston ohjesäännön (262/2003) 11 §:ssä ja erityisesti sen 1 momentissa on säädetty. Kauppa- ja teollisuusministeriö voisi siten käsitellä omaan hallinnonalaansa kuuluvan erityisrahoitusyhtiön osalta valtion varallisuuden omistaja-asiat. Koska valtio-omistajan asioihin velvoiteoikeudellisesti kuuluu valtion varallisuutta koskevan puhevallan käyttäminen, ministeriöllä on halutessaan mahdollisuus käyttää valtion puhevaltaa tässä momentissa mainittuja vientitakuita ja takauksia koskevissa asioissa.
Valtion takausten myöntäminen Finnvera Oyj:n ottamille lainoille siten, että lainat on mahdollista käyttää kotimaan rahoitustoiminnan lisäksi Finnvera Oyj:n tytäryhtiön Suomen Vientiluotto Oy:n toiminnan mahdollisesti edellyttämiin rahoitustarpeisiin, on tarkoituksenmukaista.
Valtion takausten antamisen yhdenmukaistaminen Finnvera-konsernin koko varainhankinnan osalta on tarkoituksenmukaisinta toteuttaa siirtämällä valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta annetun lain 7 §:n säännökset valtion takausten antamisesta yhtiön varainhankintaan valtion erityisrahoitusyhtiöstä annettuun lakiin uudeksi 8 a §:ksi, jolloin valtion antamat takaukset koskisivat kotimaan rahoitusta varten otettavien lainojen lisäksi koko Finnvera-konsernin ottamia lainoja eli myös Finnvera Oyj:n tytäryhtiön Suomen Vientiluotto Oy:n rahoitusta. Tämä selkeyttäisi ja yhtenäistäisi Finnvera-konsernin ottamaan rahoitukseen liittyvät valtion takauskäytännöt.
Takauksen kohteena oleva laina voisi nykykäytännön mukaisesti olla myös muu kuin euromääräinen. Tällöin lainan vasta-arvo määräytyisi takausta annettaessa voimassa olleen Euroopan keskuspankin julkaiseman euron kurssin mukaan. Tältä osin pykälän sanamuotoa täsmennettäisiin korvaamalla vanhentunut noteeraaminen -termi julkaiseminen -termillä. Euroopan keskuspankki julkaisee päivittäin euron kulloisenkin kurssin suhteessa muihin valuuttoihin.
3.4. Valtion tappiokorvaussitoumuksen piirissä olevien yhtiön luottojen ja takausten enimmäismäärän korottaminen
Tavoitteena on, että Finnvera Oyj voisi kotimaisessa toiminnassaan myöntää luottoja ja takauksia kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalan vuosien 2006 – 2009 toiminta- ja taloussuunnitelman mukaisesti. Tämä sekä varautuminen lähivuosina mahdolliseen tarpeeseen lisätä yhtiön rahoitusta edellyttää valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta annetun lain 8 §:n 3 momentissa säädetyn Finnvera Oyj:n myöntämien valtion yhtiölle antaman tappiokorvaussitoumuksen piirissä olevien luottojen ja takausten enimmäismäärän korottamista.
Luottojen ja takausten enimmäismäärää ehdotetaan korotettavaksi siten, että enimmäismäärässä otettaisiin huomioon Finnvera Oyj:n luottojen ja takausten arvioitu, ministeriön toiminta- ja taloussuunnitelman mukainen myöntäminen ainakin vuoden 2008 loppuun sekä mahdolliset lähivuosien rahoituksen lisämyöntämistarpeet. Tämän perusteella enimmäismäärä ehdotetaan korotettavaksi 2,3 miljardista eurosta 2,6 miljardiin euroon.
Valtion erityisrahoitusyhtiöstä annetun lain 6 §:ssä oleva vanhentunut viittaus yritystuesta annettuun lakiin (1136/1993) korvattaisiin viittauksella yritystoiminnan tukemisesta annettuun lakiin (1068/2000). Lisäksi laivanrakennus- tai laivanvarustamotoimintaa harjoittaville yrityksille myönnettävistä valtiontakauksista annetun lain nimeä on muutettu, minkä vuoksi valtiontakuurahastosta annetun lain 4 §:ssä ja valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta annetun lain 1 §:ssä olevat viittaukset ehdotetaan korvattaviksi viittauksella valtion alustakauksista annettuun lakiin.
Ehdotetut lainmuutokset eivät sinänsä aiheuta valtiolle menoja.
Luottolaitosten uusiin vakavaraisuusvaatimuksiin liittyvä valtion suoran vastuun toteuttaminen Finnvera Oyj:n tekemistä sitoumuksista ei aiheuta valtiolle taloudellisia vaikutuksia, koska valtio on tälläkin hetkellä ollut vastuussa Finnvera Oyj:n tekemistä sitoumuksista, vaikka vastuu on ollut välillistä. Muutos nykytilanteeseen verrattuna olisi, että valtion vastuu Finnvera Oyj:n sitoumuksista syntyisi nykyistä aikaisemmin.
Finnvera Oyj:n myöntämien valtion osittaisen luotto- ja takaustappiokorvaussitoumuksen piirissä olevien takaisin maksamatta olevien luottojen pääoman ja voimassa olevien takausten pääoman ylärajan korottaminen 300 miljoonalla eurolla ei sinänsä lisää valtion menoja. Siltä osin kuin valtuuden käyttö lisääntyisi, valtion talousarvion kautta tapahtuva rahoitus kuitenkin vastaavasti kasvaisi.
Selvyyden vuoksi todettakoon, että eduskunta päättää valtion talousarviossa yhtiön vuosittaisen korkotuellisten luottojen enimmäismyöntämisvaltuuden ja kauppa- ja teollisuusministeriö puolestaan valtioneuvoston raha-asiainvaliokuntaa kuultuaan korkotuettomien luottojen ja takausten enimmäismyöntämisvaltuuden. Näin muodostuvan luotto- ja takauskannan enimmäismäärä on siten viime kädessä lakisääteisesti määritelty.
Luottolaitosten uusien vakavaraisuusvaatimusten voimaantulon myötä on odotettavissa, että riskipitoisen rahoituksen kustannukset nousevat ja vähemmän riskiä sisältävän rahoituksen kustannukset laskevat. Finnvera Oyj:n myöntämä rahoitus kohdistuu nimenomaisesti riskirahoitukseen. Finnvera Oyj:n myöntämien takausten merkityksen odotetaan kasvavan, koska vakuuksien avulla yritykset voivat aiempaa enemmän vaikuttaa luottolaitosten myöntämien luottojen hintoihin.
Esityksellä on suoria yritysvaikutuksia, koska valtion suoran vastuun toteuttaminen Finnvera Oyj:n vastuista lainmuutoksilla varmistaa pienten ja keskisuurten yritysten sekä vientiyritysten edellytyksiä saada kohtuuhintaista rahoitusta myös luottolaitosten uusien vakavaraisuusvaatimusten tultua voimaan. Finnvera Oyj:n myöntämien vientitakuiden ja takausten riskipaino arvioitaisiin lainmuutosten jälkeen nykytilanteen mukaisesti Suomen valtion riskipainon, eikä Finnvera Oyj:n oman riskipainon mukaan. Ilman lainmuutoksia olisi vaarana, että Finnvera Oyj:n myöntämien vientitakuiden sekä Finnvera Oyj:n takaamien pienten ja keskisuurten yritysten luottolaitoksilta ottamien lainojen hinnat nousisivat.
Finnvera Oyj:n valtion tappiokorvaussitoumuksen piirissä olevien luottojen ja takausten enimmäismäärän korottaminen varmistaisi, että laissa tällä hetkellä säädetty enimmäismäärä ei rajoittaisi Finnvera Oyj:n lähinnä kotimaisille pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävän rahoituksen tarkoituksenmukaista myöntämistä.
Välillisiä yritysvaikutuksia esityksellä on siltä osin kuin lainmuutoksilla laajennetaan rahastolainan käyttöalaa sekä selkeytetään ja yhtenäistetään Finnvera-konsernin ottamaan rahoitukseen liittyvät valtion takauskäytännöt. Muutoksilla pyritään parantamaan Finnvera Oyj:n edellytyksiä rahoittaa yrityksiä sekä turvata yhtiön maksuvalmius myös suurien vientitakuu- ja erityistakauskorvausten osalta.
Esitys on valmisteltu kauppa- ja teollisuusministeriössä yhteistyössä Finnvera Oyj:n kanssa. Valmistelussa on luottolaitosten uusiin vakavaraisuusvaatimuksiin ja pitkäaikaiseen rahastolainaan liittyen hyödynnetty kauppa- ja teollisuusministeriön asettaman Finnveran takuut ja Basel II -työryhmän elokuussa 2003 julkaistua mietintöä sekä siitä annettuja lausuntoja.
Esitysluonnoksesta pyydettiin lausunnot oikeusministeriöltä, ulkoasiainministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, Rahoitustarkastukselta, Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry:ltä, Suomen Pankkiyhdistys ry:ltä, Suomen Yrittäjät ry:ltä, Teknologiateollisuus ry:ltä, Valtiontakuurahastolta, Finnvera Oyj:ltä ja Suomen Vientiluotto Oy:ltä.
Lausunnonantajat kannattavat valtion suoraa vastuuta Finnvera Oyj:n myöntämistä takauksista ja vientitakuista. Lausunnoissa esitetyt seikat on otettu huomioon esityksen lopullisessa muotoilussa. Lausuntokierroksen jälkeen esitysluonnoksesta on poistettu valtiovarainministeriön lausunnon perusteella yhtiön vientitakuu- ja erityistakaustoiminnan erillistuloksen täsmentämistä koskevat kohdat.
Luottolaitosten uudet vakavaraisuusvaatimukset tulevat voimaan 31 päivänä joulukuuta 2006. Rahoituslaitosten ja yritysten kannalta on tarpeen saada hyvissä ajoin ennen uusien vakavaraisuusvaatimusten voimaantuloa varmuus Finnvera Oyj:n myöntämien vientitakuiden ja takausten katsomisesta luottolaitosten vakavaraisuuslaskennan kannalta riskittömiksi. Tämän vuoksi lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.
Koska Finnvera Oyj:tä koskevaan lainsäädäntöön nyt ehdotettavilla lakimuutoksilla ei muuteta Euroopan komissiolle ilmoitettuja Finnvera Oyj:n valtiontukiohjelmia, muutoksista ei ole tarpeen tehdä Euroopan unionin valtiontukisäädösten mukaista ilmoitusta Euroopan komissiolle.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:
Lakiehdotukset
1.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan valtiontakuurahastosta 18 päivänä kesäkuuta 1998 annetun lain (444/1998) 4 ja 6 §, sellaisena kuin niistä on 4 § laissa 424/2001, seuraavasti:
4 §Valtion vastuu
Valtio vastaa erityisrahoitusyhtiön antamista valtion vientitakuista annetussa laissa (422/2001), valtion alustakauksista annetussa laissa (573/1972), ympäristönsuojelua edistäviin investointeihin myönnettävistä valtiontakauksista ja vientitakuista annetussa laissa (609/1973) ja valtion takuista perusraaka-ainehuollon turvaamiseksi annetussa laissa (651/1985) tarkoitetuista takuista ja takauksista.
6 §Rahastolainat erityisrahoitusyhtiölle
Jos erityisrahoitusyhtiön 4 §:ssä tarkoitetusta toiminnasta aiheutuu yhtiölle rahoitusvajetta, valtiontakuurahastosta voidaan antaa yhtiölle sen hakemuksesta vakuutta vaatimatta lainaa. Lainan ehdoista päättää valtiontakuurahaston johtokunta.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
2.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan valtion erityisrahoitusyhtiöstä 18 päivänä kesäkuuta 1998 annetun lain (443/1998) 6 §:n 1 momentti, sekä
lisätään 2 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 1239/2004, uusi 2 momentti ja lakiin uusi 8 a § seuraavasti:
2 §Tehtävät
Jollei 3 §:n 1 momentista muuta johdu, yhtiö kantaa ja vastaa valtion puolesta sekä valvoo tuomioistuimessa, viranomaisissa ja toimituksissa valtion etua ja oikeutta ja vastaa valtion velvoitteista valtiontakuurahastosta annetun lain (444/1998) 4 §:ssä tarkoitettuja takuita ja takauksia sekä valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta annetun lain (445/1998) 4 §:ssä tarkoitettuja takauksia koskevissa asioissa.
6 §Yhtiön tiedonantovelvollisuus ja valvonta
Yhtiön on annettava kauppa- ja teollisuusministeriölle ja työvoima- ja elinkeinokeskukselle sen pyynnöstä tietoja, jotka ovat tarpeen käsiteltäessä yritystoiminnan tukemisesta annetussa laissa (1068/2000) tarkoitettuja avustushakemuksia. Yhtiön ja yhtiön tilintarkastajan on annettava kauppa- ja teollisuusministeriölle sen pyynnöstä myös muita yhtiön toimialaan kuuluvia tai yhtiön valvomiseksi tarpeellisia tietoja.
8 a §
Yhtiön ottamien lainojen takaaminen
Valtioneuvostolla on oikeus vastavakuuksia vaatimatta mutta muutoin määräämillään ehdoilla antaa valtion omavelkaisia takauksia yhtiön ottamien kotimaisten ja ulkomaisten lainojen ja niissä sovittujen ehtojen täyttämisen vakuudeksi. Tässä tarkoituksessa lainoja saa samanaikaisesti olla takaisin maksamatta pääomaltaan yhteensä enintään 1,2 miljardia euroa. Muun kuin euromääräisen lainan vasta-arvo lasketaan takausta annettaessa voimassa olleen Euroopan keskuspankin julkaiseman euron kurssin mukaan.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
3.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta 18 päivänä kesäkuuta 1998 annetun lain (445/1998) 7 §, sellaisena kuin se on laissa 526/2001, sekä
muutetaan 1 §:n 2 momentti, 4 §:n 4 momentti ja 8 §:n 3 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 1 §:n 2 momentti ja 8 §:n 3 momentti mainitussa laissa 526/2001, seuraavasti:
1 §Soveltamisala
Yhtiön antamista sitoumuksista säädetään lisäksi valtion vientitakuista annetussa laissa (422/2001), valtion alustakauksista annetussa laissa (573/1972), ympäristönsuojelua edistäviin investointeihin myönnettävistä valtiontakauksista ja vientitakuista annetussa laissa (609/1973) ja valtion takuista perusraaka-ainehuollon turvaamiseksi annetussa laissa (651/1985).
4 §
Yhtiön takaustoiminta
Valtio vastaa yhtiön myöntämistä tässä laissa tarkoitetuista takauksista.
8 §Valtion sitoumukset
Edellä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun sitoumuksen piiriin kuuluvaa 3 ja 4 §:ssä tarkoitettujen luottojen pääomaa saa samanaikaisesti olla takaisin maksamatta ja takauksia pääomaltaan voimassa yhteensä enintään 2,6 miljardia euroa.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Helsingissä 21 päivänä lokakuuta
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Kauppa- ja teollisuusministeri
Mauri Pekkarinen