Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 149/2005
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi alusten jääluokista ja jäänmurtaja-avustuksesta

LiVM 23/2005

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki alusten jääluokista ja jäänmurtaja-avustuksesta. Lailla kumottaisiin kauppa-aluksista annetun asetuksen talviliikenteessä käytettäviä aluksia koskevat säännökset.

Lailla säädettäisiin alusten kuulumisesta jääluokkiin, jääluokkamääräyksistä ja vastaavuusluettelosta, aluksen jääluokan hyväksymisestä vaihtoehtoisella menetelmällä sekä Euroopan unionin toisen jäsenvaltion, Turkin tai Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion sääntöjen hyväksymisestä aluksen jääluokkaa määritettäessä.

Aluksen jääluokka määräytyisi hyväksytyn luokituslaitoksen alukselle antaman luokitusmerkinnän perusteella. Jos aluksella ei olisi luokitusmerkintää, Merenkulkulaitos vahvistaisi aluksen jääluokan.

Jääluokkatodistuksia ei enää annettaisi. Merenkulkulaitos pitäisi jääluokkaluetteloa, johon alusten jääluokat merkittäisiin.

Lailla säädettäisiin myös jäänmurtaja-avustuksesta. Merenkulkulaitos päättäisi aluksille annettavasta jäänmurtaja-avustuksesta ja avustusrajoituksista sekä avustusrajoituksista annettavista poikkeuksista.

Laki sisältäisi valtuutussäännökset Merenkulkulaitokselle tarkempien jääluokkamääräysten ja jääluokkia koskevien muiden tarkempien määräysten antamiseksi.

Ehdotettu laki on ilmoitettu teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin mukaisesti Euroopan yhteisöjen komissiolle.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006 samaan aikaan väylämaksulain kanssa.


YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Liikenne- ja viestintäministeriö asetti 13 päivänä tammikuuta 2004 väylämaksulainsäädännön uudistamistyöryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää väylämaksulain (708/2002) ja väylämaksusta annetun valtioneuvoston asetuksen (719/2002) sekä muiden väylämaksua koskevien säädösten ja määräysten muutostarpeet. Selvitystyönsä eräänä tuloksena työryhmä päätyi siihen, että väylämaksuja koskevan lainsäädännön selkeyttämiseksi väylämaksulaista tulee poistaa puhtaasti tekniset aluksen jääluokitusta koskevat säännökset.

Alusten jääluokista ehdotetaan säädettäväksi erillinen laki. Lakiin ehdotetaan otettavaksi myös säännökset jäänmurtaja-avustuksen antamisesta ja Merenkulkulaitoksen oikeudesta rajoittaa jäänmurtaja-avustuksen antamista, josta tällä hetkellä ei ole olemassa laintasoista sääntelyä.

2. Nykytila

2.1. Lainsäädäntö ja käytäntö

Jääluokkia koskeva lainsäädäntö

Alusten jääluokista säädetään väylämaksulaissa ja sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa väylämaksusta, jotka tulivat voimaan 1 päivänä syyskuuta 2002. Lailla kumottiin vuonna 1980 annettu väylämaksulaki siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Lailla ei muutettu väylämaksun maksuperusteita. Kyseessä oli teknisluonteinen uudistus, jolla pyrittiin poistamaan jäämaksuluokkatodistuksiin liittynyt väylämaksun kiertäminen. Todistuksen nimi muutettiin jääluokkatodistukseksi ja todistukset muutettiin määräaikaisiksi. Lisäksi todistuslomakkeessa yksilöitiin jääluokan vahvistamisen perusteeksi esitettävät asiakirjat.

Väylämaksulakiin sisältyvät säännökset aluksen kuulumisesta jääluokkiin (12 §), jääluokan vahvistamisesta (13 §), jääluokkatodistuksesta ja sen peruuttamisesta ja puuttumisesta (14, 16 ja 17 §) sekä virheellisestä jääluokasta (18 §). Lisäksi väylämaksulaissa on säännökset ulkopuolisen tarkastajan velvollisuuksista (15 §) ja tarkastajan valtuuksista jääluokan vahvistamista ja jääluokkatodistuksen antamista koskevassa asiassa (27 §). Valtioneuvoston asetus väylämaksusta sisältää säännökset eri jääluokkiin kuuluvien alusten varustevaatimuksista (3 §), jääluokan vahvistamista ja jääluokkatodistuksen antamista tarvittavista tiedoista ja selvityksistä (4 §), jääluokkasyväyksestä (5 §) sekä alusyhdistelmän jääluokan määräytymisestä (6 §).

Merenkulkulaitos vahvisti 16 päivänä syyskuuta 2002 väylämaksulain 14 §:n 5 momentin nojalla jääluokkatodistuslomakkeen kaavan ja antoi 20 päivänä syyskuuta 2002 väylämaksulain 12 §:n 3 momentin nojalla tarkemmat määräykset aluksen rakennetta ja konetehoa koskevista talviliikennevaatimuksista, jäljempänä jääluokkamääräykset, jotka tulivat voimaan 1 päivänä lokakuuta 2002. Merenkulkulaitos vahvisti 27 päivänä marraskuuta 2002 väylämaksulain 12 §:n 3 momentin nojalla luettelon hyväksyttyjen luokituslaitosten antamia luokitusmerkintöjä vastaavista suomalaisista jääluokista.

Jääluokan määräytyminen ja vahvistaminen

Väylämaksulain 12 §:n mukaan alukset kuuluvat kuuteen jääluokkaan, joita ovat erikoisjääluokka I A Super, jääluokat I A, I B ja I C sekä jääluokat II ja III. Jääluokkaan II kuuluvia aluksia ei ole vahvistettu jäissäkulkua varten. Jääluokkaan III kuuluvat sellaiset alukset, jotka eivät kuulu jääluokkaan I A Super, I A, I B, I C tai II. Väylämaksulain 12 §:n 3 momentin mukaan Merenkulkulaitos antaa tarkemmat määräykset talviliikennevaatimuksista, joista ilmenevät eri jääluokkien väliset erot.

Väylämaksulain 13 §:n nojalla Merenkulkulaitoksen tarkastaja tai laitoksen valtuuttama ulkopuolinen tarkastaja vahvistaa aluksen jääluokan laivanisännän pyynnöstä.

Laivanisännän on annettava tarkastajalle jääluokan vahvistamista varten tarvittavat tiedot ja selvitykset.

Väylämaksulain 13 §:n 3 momentin mukaan jääluokka vahvistetaan:

1) hyväksyttyjen luokituslaitosten antamia luokitusmerkintöjä vastaavista suomalaisista jääluokista Merenkulkulaitoksen väylämaksulain 12 §:n 3 momentin nojalla vahvistaman luettelon perusteella;

2) hyväksytyn luokituslaitoksen antaman erillisen todistuksen perusteella; taikka

3) Merenkulkulaitoksen väylämaksulain 12 §:n 3 momentin nojalla annettujen Merenkulkulaitoksen määräysten perusteella tekemällä aluskohtaisella päätöksellä.

Pääsääntönä jääluokkaa määrättäessä on ollut, että se vahvistetaan hyväksytyn luokituslaitoksen alukselle antamassa luokitustodistuksessa olevan luokitusmerkinnän perusteella. Hyväksytyllä luokituslaitoksella tarkoitetaan alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista annetun neuvoston direktiivin 94/57/EY, niin sanottu luokituslaitosdirektiivi, mukaisesti hyväksyttyä laitosta. Käsitteen määritelmä sisältyy muun muassa alusten katsastuksista annettuun asetukseen (1123/1999).

Väylämaksulain 14 §:n mukaan 13 §:ssä tarkoitettu tarkastaja antaa jääluokkatodistuksen laivanisännän pyynnöstä.

Talviliikennettä koskevat säännökset

Talviliikenteestä ja talviliikenteeseen käytettäville aluksille asetetuista vaatimuksista on säännökset kauppa-aluksista 17 päivänä huhtikuuta 1924 annetun asetuksen (103/1924) 9 ja 67 §:ssä. Asetuksen 9 §:n, jota on muutettu 19 päivänä tammikuuta 1973 annetulla asetuksella (28/1973), mukaan talviliikenteeseen käytettävän aluksen tulee olla konevoimalla kulkeva ja sillä tulee olla kyseisessä säännöksessä määritellyllä tavalla todettu rakenteellinen lujuus. Säännöksen mukaan matkustaja-aluksen rungon tulee Merenkulkulaitoksen määräämällä tavalla olla vahvistettu jäissä kulkua varten. Puusta rakennettua alusta ei 9 §:n mukaan saa käyttää talviliikenteessä. Asetuksen 67 § sisältää määritelmän siitä, milloin aluksen katsotaan harjoittavan talviliikennettä.

Jäänmurtaja-avustuksen antaminen

Jäänmurtaja-avustuksesta ei ole tällä hetkellä olemassa laintasoista sääntelyä.

Merenkulkulaitoksesta 21 päivänä marraskuuta 2003 annetun lain (939/2003) 2 §:n 1 momentin 7 kohdan ja 27 päivänä marraskuuta 2003 Merenkulkulaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (981/2003) 1 §:n 8 kohdan mukaan Merenkulkulaitos huolehtii jäänmurtoon liittyvistä viranomais- ja tilaajatehtävistä. Merenkulkulaitoksen 20 päivänä huhtikuuta 2004 antaman työjärjestyksen mukaan Talvimerenkulku-toiminnon tehtävänä on vastata talvimerenkulun sujuvuudesta ja jäänmurron viranomais- ja tilaajatehtävistä sekä talvimerenkulun valtakunnallisesta koordinoinnista, kehittämisestä ja ohjauksesta. Talvimerenkulku-toiminto tekee talvimerenkulun avustuskautta, erivapauksia ja avustusrajoituksia koskevat päätökset. Sisävesien jäänmurron tilaaja- ja viranomaistehtävät hoitaa Järvi-Suomen merenkulkupiiri.

Merenkulkulaitos julkaisee vuosittain ennen talviliikennekauden alkamista ohjekirjasen Suomen jäänmurtopalvelut, joka sisältää muun muassa ohjeita avustettaville aluksille sekä tietoa talvimerenkulkuun liittyvästä tiedotuksesta ja jäänmurtajien operointiin liittyvistä kysymyksistä.

Jäänmurtaja-avustusta annetaan 23 satamaan, jotka Merenkulkulaitos on 8 päivänä helmikuuta 1993 antamallaan päätöksellä nimennyt talvisatamiksi. Lisäksi avustusta annetaan Merenkulkulaitoksen erikseen määrittelemiin muihin kohteisiin. Jäänmurtaja-avustuksella tarkoitetaan alusten avustamista ja avustamiseen liittyvää hinaamista Suomen vesialueella. Jäänmurtaja-avustuksesta satama-alueilla vastaa asianomainen satama.

Merenkulkulaitos voi jäätilanteen vaikeutuessa rajoittaa jäänmurtaja-avustuksen antamista eri talvisatamiin. Osa avustusrajoituksista on jäänmurtajakapasiteetista riippumattomia turvallisuusrajoituksia ja osalla rajoituksia ohjataan alusliikenteen sujuvuutta. Rajoitusten voimassa ollessa aluksille annetaan jäänmurtaja-avustusta niiden jääluokan ja kantavuuden perusteella. Rajoitukset tulevat voimaan viisi päivää niiden antopäivämäärän jälkeen. Rajoitusten lievennykset tulevat voimaan antopäivänä.

Alukselle voidaan yksittäistapauksissa myöntää erivapaus edellä mainituista avustusrajoituksista. Erivapaus myönnetään kerrallaan vain yhtä matkaa varten tilanteissa, joissa jäätilanne on tilapäisesti helpottunut tai kyseessä on erikoiskuljetus, kiireellinen energianhuolto tai tehtaan tuotannon pysähtymisen uhka taikka kyseessä on alus, joka muutoin olisi oikeutettu avustukseen, mutta jonka kantavuus jää enintään viisi prosenttia alle vaaditun kantavuuden. Erivapautta ei ole myönnetty yli 20 vuotta vanhalle alukselle eikä alukselle, joka kuljettaa transitolastia.

Jäänmurtajien yhteistoimintaa koskeva sopimus

Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välillä on allekirjoitettu 20 päivänä joulukuuta 1961 sopimus jäänmurtajien yhteistoiminnasta (Sops 36/1961), joka on saatettu voimaan asetuksella (621/1961). Sopimus tuli voimaan allekirjoituspäivänä. Sopimuksen mukaan sen tarkoituksena on jäänmurtajien yhteistoiminnan ja jäänmurtajatoimintaa koskevien yhtenäisten määräysten kautta helpottaa merenkulun ylläpitämistä ja edistää meriturvallisuutta talven aikana Pohjoismaiden kulkuvesillä.

Sopimuksen yhteydessä on laadittu pöytäkirja, jossa on sovittu, että sopimusvaltioiden viranomaiset antavat jäänmurtajien yhteistoimintaa koskevia tarkempia määräyksiä, joiden tulee olla pääasiassa yhdenmukaiset sopimukseen liitetyn määräyksiä koskevan luonnoksen kanssa.

2.2. Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö

Alusten jääluokitus ja jääluokkamääräykset eivät perustu kansainvälisiin sopimuksiin.

Jääluokkamääräykset on laadittu suomalaisten ja ruotsalaisten merenkulkuviranomaisten yhteistyönä ja niitä sovelletaan kummassakin maassa. Kansainväliset luokituslaitokset ovat osallistuneet jääluokkamääräysten laatimiseen ja ottaneet nämä suomalais-ruotsalaiset jääluokkamääräykset osaksi omia sääntöjään.

Voimassa olevat jääluokkamääräykset ovat vuodelta 2002 ja niillä uudistettiin vuonna 1985 annetut jäämaksuluokkamääräykset niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen. Sitä aikaisemmat jääluokkamääräykset olivat vuosilta 1971 ja 1932.

Suomessa voimassaolevista jääluokkamääräyksistä poiketen ruotsalaisiin määräyksiin sisältyy säännös, jonka mukaan toisessa Euroopan unionin jäsenmaassa tai Euroopan talousalueeseen kuuluvassa maassa alukselle hyväksytyn jääluokan on katsottava täyttävän myös suomalais-ruotsalaiset jääluokkamääräykset kyseisen luokan osalta. Edellytyksenä on, että aluksen turvallisuustaso on yhtäläinen molempien määräysten perusteella.

Ruotsin järjestelmä poikkeaa suomalaisesta myös siinä, että aluksen jääluokasta ei anneta erillistä jääluokkatodistusta. Luokituslaitoksen alukselle antama jääluokkamerkintä hyväksytään sellaisenaan ilman erillistä viranomaispäätöstä. Alusten jääluokkatiedot haetaan luokituslaitosten rekistereistä ja siirretään sellaisenaan jäänmurtajien informaatiojärjestelmään (IBNet).

Muualla kuin Suomessa aluksen jääluokka ei vaikuta alukselta kannettaviin merenkulkumaksuihin. Ruotsissa jääluokkaa käytetään ennen kaikkea jäämurtaja-avustuksen perusteena. Ruotsissa jäänmurtaja-avustuksesta säädetään 23 päivänä marraskuuta 2000 annetussa asetuksessa (Isbrytarförordning 2000:1149), joka sisältää yleiset säännökset valtion harjoittamasta jäänmurtotoiminnasta, sekä 10 päivänä maaliskuuta 2003 annetuissa Merenkulkulaitoksen määräyksissä (Sjöfartsverkets föreskrifter och allmänna råd om finsk – svensk isklass; SjöFS 2003:4).

2.3. Nykytilan arviointi

Jääluokat väylämaksun perusteena

Aluksen jääluokkaa käytetään nykyisen väylämaksulain mukaan ulkomaanliikenteen väylämaksun määräytymisen perusteena. Jääluokka perustuu aluksen teknisiin ominaisuuksiin. Ongelmia on syntynyt tapauksissa, joissa Merenkulkulaitos on katsonut, että aluksen rakenne tai koneteho ei vastaa luokituslaitoksen alukselle antamaa luokitusmerkintää ja sen perusteella Merenkulkulaitoksen alukselle antamaa jääluokkatodistusta.

Merenkulkulaitos ja tullilaitos ryhtyivät vuoden 1999 lopulla selvittämään väylämaksun kantamisen yhteydessä ilmenneitä jäämaksuluokkiin liittyviä epäselvyyksiä. Myös eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta teki liikenne- ja viestintäministeriölle selvityspyyntöjä asian johdosta. Selvityksissä esille tulleet epäselvyydet johtivat väylämaksulain ja -asetuksen edellä selostettuun uudistamiseen vuonna 2002.

Vuoden 2002 väylämaksulaissa vanhat, toistaiseksi voimassaolevat jäämaksuluokkatodistukset säädettiin uudistettaviksi ja niiden voimassaoloaika säädettiin määräaikaiseksi. Samalla todistuksen nimi muutettiin jäämaksuluokkatodistuksesta jääluokkatodistukseksi. Samassa yhteydessä väylämaksusta annetulla valtioneuvoston asetuksella säädettiin niistä asiakirjoista, jotka laivanisännän on annettava tarkastajalle jääluokan määräämistä varten.

Jääluokkatodistuksia uusittaessa luokituslaitoksen antamaa luokitusmerkintää aluksen jääluokasta verrattiin niihin muihin asiakirjoihin, jotka laivanisäntä luokitustodistuksen lisäksi toimitti tarkastajalle. Vertailussa esille tuli paljon odotettua enemmän aluksia, joiden saama jääluokka ei ole ollut vuoden 1985 jäämaksuluokkamääräysten mukainen eikä myöskään alukselle luokitusmerkinnän antaneen luokituslaitoksen sääntöjen mukainen. Puutteet olivat yleensä vähäisiä, mutta niiden huomioonottaminen johti useissa tapauksissa jääluokan huomattavaan alenemiseen. Havaitut epäselvyydet jääluokissa johtivat siihen, että Merenkulkulaitos on ilmoittanut tulliviranomaisille tiedot niistä aluksista, jotka ovat maksaneet väylämaksuja virheellisen jääluokan perusteella. Tulliviranomainen on näiden ilmoitusten perusteella käynnistänyt väylämaksulain 23 §:ssä säädetyt jälkimaksatustoimenpiteet ja vaatinut maksuvelvollisia varustamoita tai ulkomaalaisen varustamon suomalaisia edustajia (laivanselvittäjä) suorittamaan virheellisen jääluokan perusteella määräämättä jääneitä maksuja kuluvalta vuodelta ja kolmelta sitä edeltävältä kalenterivuodelta. Lisäksi jälkiperittävä väylämaksu on määrätty väylämaksulain 18 §:n perusteella huonoimman jääluokan III mukaisesti, joka ei ole alusten todellisten jäissäkulkuominaisuuksien mukainen luokka. Jälkiperinnän taannehtivuus sekä huonoimman jääluokan mukaan määräytyvä maksu ovat aiheuttaneet sen, että maksuvelvollisilta vaadittavat summat ovat olleet huomattavia. Erityisen hankalaan asemaan ovat joutuneet laivanselvittäjät, joilta maksuja on lähinnä vaadittu.

Jääluokkiin liittyvien epäselvyyksien ratkaisemiseksi väylämaksulainsäädännön uudistamistyöryhmä valmisteli hallituksen esityksen muotoon laaditun ehdotuksen väylämaksulain muuttamiseksi siten, että Merenkulkulaitos olisi voinut hyväksyä myös vaihtoehtoisella menetelmällä alukselle määritetyn jääluokan. Edellytyksenä oli, että alus olisi ollut teknisesti samanarvoinen jäissäkulkukyvyltään kuin, jos aluksen jääluokka olisi vahvistettu Merenkulkulaitoksen jääluokkamääräysten mukaisesti. Lakiin ehdotettiin lisättäväksi myös säännös, jonka mukaan Merenkulkulaitos olisi voinut hakemuksesta vahvistaa alukselle paremman jääluokan, jos siihen olisi ollut erityisiä syitä ja aluksella olisi ollut vain vähäinen poikkeama jääluokkamääräyksistä. Lisäksi olisi edellytetty, että alus olisi liikennöinyt vaikeuksitta jääolosuhteissa tai aluksen jäissäkulkukyky olisi muutoin arvioitu hyväksi.

Hallitus antoi 19 päivänä marraskuuta 2004 Eduskunnalle esityksen (HE 240/2004 vp), jossa väylämaksulakia ehdotettiin muutettavaksi työryhmän ehdottamalla tavalla. Perustuslakivaliokunta katsoi 3 päivänä joulukuuta 2004 antamassaan lausunnossa (PeVL 46/2004 vp), että väylämaksua on valtiosääntöoikeudellisessa mielessä pidettävä verona. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan esitys olisi jättänyt viranomaisille liikaa veron suuruuteen vaikuttavaa harkintavaltaa, joten sitä ei perustuslakivaliokunnan mielestä voinut pitää perustuslain mukaisena. Perustuslakivaliokunnan kannanoton vuoksi tasavallan presidentti peruutti hallituksen esityksen 14 päivänä joulukuuta 2004.

Jääluokkia ja niiden käyttämistä väylämaksun perusteena tarkastellaan laajemmin väylämaksua koskevassa hallituksen esityksessä.

Jäänmurtaja-avustuksen antaminen

Merenkulkulaitoksen tehtävänä on Merenkulkulaitoksen hallintoa koskevan lainsäädännön nojalla huolehtia jäänmurtoon liittyvistä viranomaistehtävistä. Näitä tehtäviä hoitaessaan Merenkulkulaitos käyttää julkista valtaa, mutta tehtävien hoitamisesta ei kuitenkaan ole olemassa tarkempaa säädöstasoista sääntelyä. Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja perustuslain 80 §:n mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka muuten kuuluvat lain alaan.

3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

3.1. Tavoitteet

Esityksen tavoitteena on alusliikenteen turvallisuuden ja sujuvuuden lisääminen jääolosuhteissa sekä alusliikenteestä ympäristölle aiheutuvien haittojen ehkäiseminen. Lisäksi tavoitteena on saada aikaan perustuslain vaatimusten mukainen laintasoinen sääntely jäänmurtaja-avustukseen liittyvästä toiminnasta.

Esitettyjen tavoitteiden toteuttamiseksi esitetään säädettäväksi laki alusten jääluokista ja jäänmurtaja-avustuksesta. Alusten jääluokkia on tarkoitus käyttää perusteena jäänmurtaja-avustuksen antamista koskevista avustusrajoituksista päätettäessä.

Jäänmurtaja-avustuksen antamista koskevilla rajoituksilla pyritään varmistamaan sekä alusliikenteen turvallisuus että sen sujuvuus. Sujuvuutta parannetaan karsimalla jäänmurtaja-avustuksen piiristä alukset, jotka eivät ominaisuuksiensa puolesta sovellu jäissäkulkuun vallitsevissa jääolosuhteissa. Avustusrajoituksista päätetään jää- ja sääolosuhteiden, aluksen jääluokan ja kantavuuden perusteella. Erityisen vaikeiden jääolosuhteiden sitä edellyttäessä voidaan ottaa huomioon myös aluksen koneteho ja aluksen kuljettama lastimäärä. Näitä tekijöitä voidaan avustusrajoituksista päätettäessä käyttää yhdessä tai erikseen.

Suomen ja Ruotsin yhteistyö jäänmurtaja-avustustoiminnassa on erittäin tiivistä, johon osana kuuluu yhteinen tietojärjestelmä IBNet, jonka avulla maat välittävät avustustoimintaan liittyvää tietoa toisilleen ja aluksille. Eräs välitettävistä tiedoista on tieto aluksen jääluokasta. Avustusyhteistyön kannalta on epätyydyttävä tilanne, jos mailla on erilainen käsitys aluksen jääluokasta. Näitä poikkeamia on tullut, kun Suomi on suorittamiensa tarkastusten perusteella ryhtynyt alentamaan alusten jääluokkia. Avustustoiminnassa on kuitenkin poikkeuslupien perusteella käytetty alusten vanhoja jääluokkia, jotka ovat samoja kuin ruotsalaisten käyttämät jääluokat. Esityksen eräänä tavoitteena on luoda aluksen jääluokan määräytymisen osalta yhdenmukainen järjestelmä Ruotsin kanssa, jolloin edellä mainituilta ongelmilta vältytään.

3.2. Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki alusten jääluokista ja jäänmurtaja-avustuksesta. Laissa säädettäisiin alusten kuulumisesta jääluokkiin, jääluokkamääräyksistä ja vastaavuusluettelosta, aluksen jääluokan hyväksymisestä vaihtoehtoisella menetelmällä sekä toisen Euroopan unionin jäsenvaltion, Turkin tai Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion sääntöjen hyväksymisestä aluksen jääluokkaa määritettäessä. Laissa säädettäisiin myös aluksen jääluokan määräytymisestä ja vahvistamisesta, aluksen jääluokan poikkeamisesta jääluokkamääräyksistä ja aluksen jääluokan peruuttamisesta. Lisäksi laissa säädettäisiin jäänmurtaja-avustuksen antamisesta.

Lakiehdotuksen mukaan alukset kuuluisivat kuuteen jääluokkaan, joita olisivat jääluokat I A Super, I A, I B, I C sekä jääluokat II ja III. Jääluokkien jaottelu vastaa nykyisen väylämaksulain 12 §:n 1 momentin mukaista jaottelua. Aluksen jääluokkaan kuulumisen perusteet määriteltäisiin kunkin jääluokan kohdalla.

Merenkulkulaitos antaisi tarkemmat jääluokkamääräykset ja vahvistaisi luettelon siitä, mitä suomalaisia jääluokkia hyväksyttyjen luokituslaitosten antamat luokitusmerkinnät vastaavat sekä antaisi asiaa koskevat tarkemmat määräykset.

Merenkulkulaitos voisi myös hyväksyä vaihtoehtoisella menetelmällä alukselle määritetyn jääluokan. Edellytyksenä olisi, että alus on tällä tavalla rakennettuna teknisesti samanarvoinen jäissäkulkukyvyltään kuin, jos olisi noudatettu jääluokkamääräyksiä.

Lakiehdotuksen mukaan alus, joka on hyväksytty toisen Euroopan unionin jäsenvaltion, Turkin tai Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion sääntöjen mukaan, rinnastettaisiin alukseen, joka täyttää Merenkulkulaitoksen antamat jääluokkamääräykset, sillä edellytyksellä, että näiden sääntöjen perusteella saavutetaan vastaava turvallisuustaso.

Keskeisimpänä aluksen jääluokkaa koskevana uudistuksena ehdotetaan luopumista nykyisen väylämaksulain 13 ja 14 §:n mukaisesta aluksen jääluokan vahvistamisesta ja jääluokkatodistuksen antamisesta. Aluksen jääluokka määräytyisi pääsääntöisesti hyväksytyn luokituslaitoksen alukselle antaman luokitusmerkinnän ja suomalaisia jääluokkia vastaavista hyväksyttyjen luokituslaitosten antamista luokitusmerkinnöistä Merenkulkulaitoksen vahvistaman vastaavuusluettelon perusteella. Merenkulkulaitos tekisi laivanisännän ilmoituksen perusteella merkinnän aluksen jääluokasta Merenkulkulaitoksen ylläpitämään jääluokkaluetteloon. Merenkulkulaitos vahvistaisi laivanisännän hakemuksesta aluksen jääluokan silloin, jos aluksella ei ole hyväksytyn luokituslaitoksen antamaa luokitusmerkintää. Laivanisännän olisi annettava Merenkulkulaitokselle jääluokan vahvistamista varten tarvittavat tiedot ja selvitykset, joista Merenkulkulaitos antaisi tarkemmat määräykset. Jos aluksen luokitusmerkintä muuttuisi tai jääluokan vahvistamisen perusteena olevissa seikoissa tapahtuisi muutoksia, laivanisännän olisi ilmoitettava niistä Merenkulkulaitokselle.

Lakiehdotuksen mukaan Merenkulkulaitos voisi kuitenkin aluksen jääluokan määrittämiseksi pyytää lisätietoja ja selvityksiä tai suorittaa aluksella tarkastuksen, jos olisi perusteltua syytä epäillä, että aluksen saama jääluokka olennaisesti poikkeaa siitä, mitä Merenkulkulaitoksen antamat jääluokkamääräykset edellyttävät. Saamiensa lisätietojen ja selvitysten tai tarkastuksen tulosten perusteella Merenkulkulaitos määrittäisi aluksen jääluokan.

Tapauksissa, joissa alus on vaurioitunut tai sen rakenteellinen kunto on muutoin huonontunut, Merenkulkulaitoksen olisi tarvittaessa peruutettava alukselle annettu jääluokka ja vahvistettava alukselle uusi, sen jäissäkulkukykyä ja rakenteellista kuntoa vastaava alempi jääluokka. Laivanisännän olisi ilmoitettava Merenkulkulaitokselle jäävauriosta tai muusta aluksen kuntoa heikentävästä vauriosta.

Lakiehdotuksen mukaan Merenkulkulaitos päättäisi aluksille annettavasta jäänmurtaja-avustuksesta ja avustusrajoituksista sekä avustusrajoituksista annettavista poikkeuksista.

Lailla kumottaisiin kauppa-aluksista annetun asetuksen 9 ja 67 §.

4. Esityksen vaikutukset

4.1. Taloudelliset vaikutukset

Merenkulkulaitokselle aiheutuisi pientä tulojen menetystä, jos alusten jääluokan vahvistamisesta ja tarkastamisesta sekä jääluokkatodistusten antamisesta pääosin luovutaan. Annettujen jääluokkatodistusten määrä on vaihdellut huomattavasti viime vuosina. Tämä johtuu vuonna 2002 voimaan tulleesta nykyisestä väylämaksulaista, jossa jääluokkatodistukset säädettiin määräaikaisiksi. Vuonna 2002 jääluokkatodistuksia annettiin 560 kappaletta, vuonna 2003 1074 kappaletta ja vuonna 2004 1056 kappaletta. Tämän vuoden aikana todistuksia on annettu tähän mennessä 104 kappaletta. Merenkulkulaitoksen tulot ovat vuosina 2002-2004 olleet keskimäärin noin 30 000 euroa vuodessa.

Varustamoelinkeinolle syntyisi vastaavasti pieniä säästöjä kun jääluokkatodistuksista luovuttaisiin.

Jäänmurtaja-avustuksesta valtiolle aiheutuvat kustannukset katettaisiin edelleen aluksilta perittävillä väylämaksuilla.

4.2. Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Lakiehdotuksen mukaan aluksen jääluokka määräytyisi hyväksytyn luokituslaitoksen alukselle antaman luokitusmerkinnän ja suomalaisia jääluokkia vastaavista hyväksyttyjen luokituslaitosten antamista luokitusmerkinnöistä Merenkulkulaitoksen vahvistaman luettelon perusteella. Suurimmalla osalla aluksista on hyväksytyn luokituslaitoksen antama luokitusmerkintä, josta aluksen jääluokka merkittäisiin Merenkulkulaitoksen ylläpitämään jääluokkaluetteloon. Aluksen, jolla ei ole kyseistä luokitusmerkintää, jääluokka vahvistettaisiin laivanisännän Merenkulkulaitokselle toimittamien kirjallisten selvitysten perusteella. Aluksella käytäisiin poikkeuksellisesti vain silloin, kun on perusteltua syytä epäillä, että aluksen jääluokka olennaisesti poikkeaa jääluokkamääräyksistä.

Merenkulkulaitoksen tehtävät vähenisivät jonkin verran, kun aluksen jääluokan vahvistamisesta ja jääluokkatodistusten antamisesta pääosin luovuttaisiin.

Nykyisen väylämaksulain 13 ja 14 §:n mukaan aluksen jääluokan vahvistaa Merenkulkulaitoksen tarkastaja tai Merenkulkulaitoksen valtuuttama ulkopuolinen tarkastaja. Jos aluksen jääluokan vahvistamisesta ja jääluokkatodistusten antamisesta pääosin luovutaan, myöskään ulkopuolisia tarkastajia näihin tehtäviin ei enää tarvittaisi. Ulkopuoliset tarkastajat ovat saaneet periä tehtävistään palkkion suoraan aluksilta eräistä alusten katsastuksiin ja tarkastuksiin sekä jäämaksuluokan määräämiseen liittyvistä palkkioista ja korvauksista annetun asetuksen (381/1985) mukaisesti. Alusten jääluokkiin liittyviä tehtäviä hoitavia ulkopuolisia tarkastajia on tällä hetkellä 13, ja heistä lähes kaikki tekevät tarkastuksia vain sivutoimisesti.

Lakiehdotuksen säännöksillä jäänmurtaja-avustuksesta ei ole Merenkulkulaitoksen tehtävien kannalta lisäävää tai vähentävää vaikutusta.

4.3. Vaikutukset alusliikenteen turvallisuuteen ja sujuvuuteen

Alusten jääluokituksella on keskeinen merkitys talvimerenkulun turvallisuuden kannalta. Aluksen jäävahvistuksen tarkoituksena on varmistaa aluksen sellaisten rakenteiden lujuus, joihin kohdistuu jääkuormia aluksen liikkuessa jääolosuhteissa. Jäävahvistetussa aluksessa aluksen laidoituslevyt ja runkorakenteen jäykkääjät sekä aluksen peräsin, potkuri ja kuljetuskoneisto on vahvistettu kestämään jääkuormia. Aluksen laidoituslevyjen hajoaminen aiheuttaisi alukseen vuodon ja uppoamisvaaran. Aluksen peräsimen tai potkurikoneiston hajoaminen pysäyttäisi aluksen, jolloin se olisi vaarassa ajelehtia liikkuvien jäiden mukana matalikolle.

Alusten jääluokitusta ja jäänmurtaja-avustusta koskevilla säännöksillä ja määräyksillä mahdollistetaan kauppamerenkulku talviolosuhteissa turvallisesti ja sujuvasti kaikkiin talvisatamiin. Sujuva ja turvallinen talvimerenkulku on erityisen tärkeää Suomen elintarvike- ja energiahuollolle.

4.4. Ympäristövaikutukset

Alusten jääluokkia ja jäänmurtaja-avustusta koskevilla säännöksillä on myös ympäristösuojelullisia vaikutuksia. Jäävahvistetut alukset kestävät paremmin jääolosuhteiden aiheuttamat rasitukset ja niiden mahdollisuus vaurioitua on vähäisempi kuin alusten, joita ei ole vahvistettu jäissä kulkua varten. Vaarallisia aineita kuljettavien alusten ja öljysäiliöalusten laidoitusrakenteiden vaurioituminen jääolosuhteissa saattaa aiheuttaa vakavan ympäristövahingon vaaran.

Jäävahvistetut alukset pystyvät kulkemaan helpommin jääolosuhteissa ja aiheuttavat siten myös vähemmän päästöjä ympäristöön. Päästöt vähenevät myös siksi, että jäävahvistetut alukset selviytyvät jääolosuhteissa vähemmällä jäänmurtaja-avustuksella.

5. Asian valmistelu

5.1. Valmisteluvaiheet ja -aineisto

Väylämaksulainsäädännön uudistamistyöryhmä pyysi Merenkulkulaitosta laatimaan ehdotuksen alusten jääluokkia koskevaksi laiksi.

Merenkulkulaitoksen asettama virkamiestyöryhmä valmisteli hallituksen esityksen muotoon laaditun ehdotuksen laiksi alusten jääluokista ja jäänmurtaja-avustuksesta. Ehdotus pohjautuu alusten jääluokkien osalta voimassa olevan väylämaksulain jääluokkia koskeviin säännöksiin ja jäänmurtaja-avustuksen osalta jäänmurtaja-avustustoiminnasta annettuihin Merenkulkulaitoksen ohjeisiin.

Esityksen jatkovalmistelu on tehty liikenne- ja viestintäministeriössä yhteistyössä Merenkulkulaitoksen kanssa.

5.2. Lausunnot ja niiden huomioonottaminen

Esityksestä on pyydetty lausunto ulkoasiainministeriöltä, oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, kauppa- ja teollisuusministeriöltä, Tullihallitukselta, Ahvenanmaan maakunnanhallitukselta, Merenkulkulaitokselta, Tiehallinnolta, Tieliikelaitokselta, Suomen Varustamoyhdistys ry:ltä, Ålands Redarförening rf:ltä, Rahtialusyhdistys ry:ltä, Elinkeinoelämän keskusliitolta, Suomen Satamaliitto ry:ltä, Keskuskauppakamarilta, Helsingin kauppakamarilta, Oulun kauppakamarilta, Matkailun edistämiskeskukselta, Helsingin Satamalta, Suomen Laivameklariliitto ry:ltä, Suomen Huolintaliikkeiden liitto ry:ltä, Satamaoperaattorit ry:ltä, Suomen Laivanpäällystöliitto ry:ltä, Suomen Konepäällystöliitto ry:ltä, Suomen Merimies-Unioni ry:ltä, Suomen Erityisteknisten Liitto SETELI ry:ltä, Varustamoliikelaitokselta, Linda Line Oy:ltä ja ESL Shipping Oy:ltä.

Annetuissa lausunnoissa puollettiin yleisesti erillisen alusten jääluokkia ja jäänmurtaja-avustusta koskevan lain antamista. Tämän katsottiin selkeyttävän väylämaksuja koskevaa lainsäädäntöä. Lausunnonantajat kannattivat myös esitysluonnoksen säännöksiä, joiden mukaan nykyinen jääluokkia koskeva vahvistamismenettely jääluokkatodistuksineen muutettaisiin siten, että jääluokkatodistuksista luovuttaisiin ja aluksen jääluokka määräytyisi pääsääntöisesti hyväksytyn luokituslaitoksen alukselle antaman luokitusmerkinnän perusteella. Oikeusministeriön lausunnossa esitetyt seikat on pyritty ottamaan huomioon esitysluonnoksen perusteluissa ja lakitekstissä.

Ehdotettu laki on toimitettu 9 päivänä syyskuuta 2005 teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY ja sen muuttamisesta annetun direktiivin 98/48/EY mukaisesti Euroopan yhteisöjen komissiolle. Direktiivin 9 artiklan mukaan säädöksen antamista on lykättävä kolmella kuukaudella siitä päivästä alkaen, jona komissio sai tiedoksi ehdotuksen.

6. Riippuvuus muista esityksistä

Eduskunnalle annetaan samanaikaisesti hallituksen esitys väylämaksulaiksi. Esitykset on tarkoituksenmukaista käsitellä samanaikaisesti, koska väylämaksua koskevassa esityksessä ehdotetaan kumottavaksi nykyinen väylämaksulaki, johon alusten jääluokkia koskevat säännökset sisältyvät. Lakien on tarkoitus tulla voimaan samanaikaisesti.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotusten perustelut

1 §. Lain tarkoitus. Pykälän mukaan ehdotetun lain tarkoituksena olisi alusliikenteen turvallisuuden ja sujuvuuden lisääminen jääolosuhteissa sekä alusliikenteestä ympäristölle aiheutuvien haittojen ehkäiseminen.

2 §. Lain soveltamisala. Pykälässä määriteltäisiin lain soveltamisala. Laissa säädettäisiin alusten jääluokista ja jäänmurtaja-avustuksen antamisesta aluksille.

3 §. Jääluokat. Pykälän mukaan jääluokkia olisivat jääluokat I A Super, I A, I B ja I C sekä jääluokat II ja III. Jaottelu vastaa nykyisen väylänmaksulain mukaista jaottelua. Jokaisen jääluokan kohdalla määriteltäisiin erikseen, millä perusteilla aluksen katsotaan kuuluvan kyseiseen jääluokkaan. Jääluokkiin I A Super, I A, I B tai I C kuuluvan aluksen tulisi täyttää aluksen rakennetta, konetehoa ja muita ominaisuuksia koskevat vaatimukset siten, että se pystyy kulkemaan vaikeusasteiltaan erilaisissa jääolosuhteissa joko ilman jäänmurtajan avustusta tai tarpeen mukaan jäänmurtajan avustamana. Jääluokkaan II kuuluvalla aluksella tulisi olla oma kuljetuskoneisto, sen tulisi olla teräsrunkoinen ja rakenteeltaan avomerikelpoinen. Sitä ei olisi vahvistettu jäissäkulkua varten, mutta se pystyisi kuitenkin kulkemaan erittäin helpoissa jääolosuhteissa. Jääluokkaan III kuuluisi sellainen alus, joka ei kuulu jääluokkiin I A Super, I A, I B, I C tai II.

4 §. Jääluokkamääräykset ja vastaavuusluettelo. Merenkulkulaitos antaisi tarkemmat jääluokkamääräykset, joista ilmenevät aluksen rakennetta, konetehoa ja muita jäissäkulkuominaisuuksia koskevat vaatimukset sekä eri jääluokkien väliset erot. Merenkulkulaitos vahvistaisi myös luettelon siitä, mitä suomalaisia jääluokkia hyväksyttyjen luokituslaitosten antamat luokitusmerkinnät vastaavat ja antaisi asiaa koskevat tarkemmat määräykset. Hyväksytyn luokituslaitoksen jääluokkasääntöjen voidaan katsoa vastaavan jääluokkamääräyksiä, jos alus luokituslaitoksen sääntöjen mukaan rakennettuna saavuttaa jääluokkamääräysten mukaisen turvallisuustason.

Pykälä sisältää valtuutussäännökset, joiden nojalla Merenkulkulaitos voisi antaa oikeussääntöjä säännöksessä määrätyistä asioista. Merenkulkulaitoksen antamat määräykset olisivat hyvin teknisluonteisia sisältäen muun muassa teknisiä kaavoja ja rakennepiirustuksia.

Säännös vastaa asiasisällöltään nykyisen väylämaksulain 12 §:n 3 momenttia. Merenkulkulaitos on antanut 12 §:n 3 momentin nojalla 20 päivänä syyskuuta 2002 Merenkulkulaitoksen määräykset aluksen rakennetta ja konetehoa koskevista talviliikennevaatimuksista (jääluokkamääräykset) ja vahvistanut 27 päivänä marraskuuta 2002 luettelon hyväksyttyjen luokituslaitosten antamia luokitusmerkintöjä vastaavista suomalaisista jääluokista.

5 §. Jääluokan hyväksyminen vaihtoehtoisella menetelmällä. Ehdotetun pykälän mukaan Merenkulkulaitos voisi hyväksyä vaihtoehtoisella menetelmällä alukselle määritetyn jääluokan. Edellytyksenä olisi, että alus on tällä tavalla rakennettuna teknisesti samanarvoinen jäissäkulkukyvyltään kuin, jos aluksen jääluokka olisi vahvistettu 4 §:n 1 momentissa tarkoitettujen jääluokkamääräysten mukaisesti. Säännös koskisi pääasiassa yksittäisiä aluksia. Hyväksymispäätös voisi kuitenkin koskea myös alussarjaa, jossa useampia aluksia on rakennettu samojen piirustusten mukaan.

Aluksen jääluokkaa määritettäessä vaihtoehtoisella menetelmällä voi kysymykseen tulla esimerkiksi jääluokkamääräyksissä annetusta kaavasta poikkeavan laskentakaavan käyttö tai aluksen suorituskyvyn määrittäminen mallikokeiden avulla kuten on nykyisissä jääluokkamääräyksissä esitetty alusten konetehomääräysten yhteydessä. Nykyisten määräysten mukaan myös rungon mitoitukseen annetut kaavat ja arvot voidaan korvata paremmin soveltuvilla menetelmillä, jos ne ovat hallinnon tai luokituslaitoksen hyväksymiä. Myös täydessä mittakaavassa suoritettuja kokeita voidaan käyttää aluksen jääluokan määrittämiseen. Vaihtoehtoisten mitoitusmenetelmien käytön salliminen on yleisesti hyväksytty myös luokituslaitosten omien rakennesääntöjen mukaan. Tämän on katsottu edistävän laivatekniikan kehitystä.

Säännöstä voitaisiin soveltaa 7 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, kun aluksella ei ole hyväksytyn luokituslaitoksen antamaa luokitusmerkintää aluksen jääluokasta. Tällöin Merenkulkulaitos voisi vahvistaa aluksen jääluokan laivanisännän hakemuksesta vaihtoehtoisen menetelmän tai 4 §:ssä tarkoitettujen jääluokkamääräysten taikka 6 §:ssä tarkoitettujen Euroopan unionin jäsenvaltioiden, Turkin ja Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden sääntöjen mukaisesti.

6 §. Euroopan unionin jäsenvaltioiden, Turkin ja Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden sääntöjen hyväksyminen. Pykälän mukaan alus, joka on hyväksytty Euroopan unionin toisen jäsenvaltion, Turkin tai ETA-sopimuksen osapuolena olevan EFTA-valtion sääntöjen mukaan, rinnastettaisiin vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaisesti alukseen, joka täyttää Merenkulkulaitoksen 4 §:n 1 momentin nojalla antamat jääluokkamääräykset. Edellytyksenä olisi, että näiden sääntöjen perusteella saavutettaisiin vastaava turvallisuustaso.

Edellä tarkoitettujen valtioiden jääluokkavaatimukset perustuvat pääsääntöisesti luokituslaitoksen sääntöihin. Luokituslaitosdirektiivin 3 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat antaa ainoastaan direktiivin mukaisesti hyväksytyille laitoksille tehtäväksi suorittaa kansainvälisiin yleissopimuksiin perustuvat tarkastukset ja katsastukset sekä tarvittaessa antamaan ja uusimaan niihin liittyvät todistuskirjat. Sama koskee tarkastuksia ja katsastuksia, joiden perusteella voidaan arvioida direktiivin 14 artiklan noudattamista. Luokituslaitosdirektiivin 14 artiklan mukaan kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen lipun alla purjehtiva alus on rakennettu ja sitä huolletaan hyväksytyn laitoksen laatimien runkoa, koneistoa, sähkölaitteita ja hallintalaitteita koskevien vaatimusten mukaisesti.

Vastaava sääntely sisältyy Ruotsin Merenkulkulaitoksen määräyksiin ja Euroopan yhteisön komissio on edellyttänyt määräyksen ottamista kansalliseen lainsäädäntöön.

7 §. Jääluokan määräytyminen ja vahvistaminen. Aluksen jääluokka määräytyisi hyväksytyn luokituslaitoksen alukselle antaman luokitusmerkinnän ja Merenkulkulaitoksen 4 §:n 2 momentin nojalla vahvistaman vastaavuusluettelon perusteella. Luokitusmerkinnällä tarkoitetaan aluksen luokitustodistuksessa olevaa merkintää aluksen jääluokasta. Merenkulkulaitos tekisi laivanisännän ilmoituksen ja aluksen luokitustodistuksessa olevan luokitusmerkinnän perusteella merkinnän aluksen jääluokasta Merenkulkulaitoksen ylläpitämään jääluokkaluetteloon.

Jos aluksella ei ole hyväksytyn luokituslaitoksen antamaa luokitusmerkintää, Merenkulkulaitos vahvistaisi aluksen jääluokan laivanisännän hakemuksesta. Jääluokka voitaisiin vahvistaa 4 §:ssä tarkoitettujen jääluokkamääräysten tai 5 §:ssä tarkoitetun vaihtoehtoisen menetelmän taikka 6 §:ssä tarkoitettujen toisen Euroopan unionin jäsenvaltion, Turkin tai Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion sääntöjen mukaisesti. Laivanisännän olisi annettava Merenkulkulaitokselle jääluokan vahvistamista varten tarvittavat tiedot ja selvitykset. Merenkulkulaitos antaisi tarkemmat määräykset tarvittavista tiedoista ja selvityksistä, joilla tarkoitetaan aluksen teknisiä ominaisuuksia kuvaavia asiakirjoja, kuten muun muassa aluksen mittakirjaa, lastiviivakirjaa ja tietoja aluksen konetehosta ja kantavuudesta. Merenkulkulaitos tekisi alukselle vahvistamastaan jääluokasta merkinnän Merenkulkulaitoksen ylläpitämään jääluokkaluetteloon.

Jääluokkaluettelossa oleva merkintä aluksen jääluokasta olisi voimassa niin kauan kuin aluksen luokitusmerkintä tai jääluokan vahvistamisen perusteena olevat seikat eivät ole muuttuneet. Laivanisännän olisi ilmoitettava luokitusmerkinnän tai jääluokan vahvistamisen perusteena olevien seikkojen muutoksista Merenkulkulaitokselle. Ilmoituksen perusteella Merenkulkulaitos tekisi aluksen jääluokasta uuden merkinnän jääluokkaluetteloon tai tarvittaessa vahvistaisi alukselle uuden jääluokan ja tekisi siitä merkinnän jääluokkaluetteloon.

8 §. Jääluokan poikkeaminen jääluokkamääräyksistä. Pykälän mukaan Merenkulkulaitos voisi pyytää laivanisännältä lisätietoja ja selvityksiä tai suorittaa aluksella tarkastuksen, jos olisi perusteltua syytä epäillä, että aluksen saama jääluokka tai jäissäkulkuominaisuudet olennaisesti poikkeavat siitä, mitä 4 §:ssä tarkoitetut jääluokkamääräykset edellyttävät. Merenkulkulaitos määrittäisi saatujen tietojen ja selvitysten tai tarkastuksen tulosten perusteella aluksen jääluokan. Laivanisännän olisi viipymättä toimitettava Merenkulkulaitoksen pyytämät tiedot ja selvitykset.

9 §. Jääluokan peruuttaminen ja uuden jääluokan vahvistaminen. Merenkulkulaitoksen tulisi tarvittaessa peruuttaa alukselle annettu jääluokka ja vahvistaa alukselle uusi alempi jääluokka, jos alus on vaurioitunut tai sen rakenteellinen kunto on muutoin huonontunut. Laivanisännän olisi ilmoitettava Merenkulkulaitokselle aluksen kuntoa heikentävästä vauriosta. Ehdotettu säännös vastaa asiasisällöltään nykyisen väylämaksulain 16 §:ää.

10 §. Jäänmurtaja-avustuksen antaminen. Pykälässä säädettäisiin jäänmurtaja-avustuksen antamisesta, avustusrajoituksista ja avustusrajoituksista annettavista poikkeuksista.

Merenkulkulaitoksen tehtävänä olisi huolehtia jäänmurtaja-avustuksen saatavuudesta Suomen vesialueella. Avustusta annettaisiin satamiin, jotka Merenkulkulaitos on nimennyt talvisatamiksi. Lisäksi avustusta annettaisiin Merenkulkulaitoksen erikseen määrittelemiin muihin kohteisiin. Satama-alueella jäänmurtaja-avustuksen antamisesta vastaisi kuitenkin asianomainen satama.

Lisäksi Merenkulkulaitoksen tehtävänä olisi huolehtia jäänmurtaja-avustuksen saatavuudesta Suomen vesialueen ulkopuolella, jos avustus suomalaisiin satamiin tai satamista on tarpeen Suomen ulkomaankaupan turvaamiseksi taikka perustuu toisen valtion kanssa tehtyyn yhteistyösopimukseen. Jäänmurtajien yhteistoimintaa koskeva sopimus on tehty joulukuussa 1961 Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken.

Merenkulkulaitos voisi turvallisuussyistä tai liikenteen painopistealueista johtuen rajoittaa jäänmurtaja-avustuksen antamista. Rajoitukset olisivat alue- ja satamakohtaisia. Avustusrajoituksista päätettäisiin sää- ja jääolosuhteiden, aluksen jääluokan ja kantavuuden (dwt) perusteella. Rajoituksista päätettäessä voitaisiin ottaa huomioon myös aluksen koneteho ja aluksen kuljettama lastimäärä. Konetehoa ja lastimäärää käytettäisiin rajoitusperusteina vain sellaisissa tapauksissa, joissa on varmistettava liikenteen sujuvuus erityisen vaikeissa jääolosuhteissa.

Merenkulkulaitos voisi avustusrajoituksesta huolimatta myöntää yksittäistapauksessa alukselle oikeuden jäänmurtaja-avustukseen, jos jääolosuhteet olisivat tilapäisesti helpottuneet tai jos kyseessä olisi erikoiskuljetus, kiireellinen energianhuolto tai tehtaan tuotannon pysähtymisen uhka, taikka jos alus olisi muutoin oikeutettu avustukseen, mutta sen kantavuus jää enintään viisi prosenttia alle vaaditun kantavuuden. Näissä tapauksissa oikeus avustukseen myönnettäisiin hakemuksesta ja kerrallaan vain yhtä matkaa varten.

Merenkulkulaitoksen päätöksiä avustusrajoituksista ja niistä myönnettävistä poikkeuksista voidaan pitää hallintopäätöksinä.

11 §. Päätöksen maksullisuus. Merenkulkulaitoksella olisi oikeus periä aluksen jääluokan vahvistamisesta maksu, jonka määräämisessä noudatetaan, mitä valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädetään.

Valtion maksuperustelain 4 §:n 1 momentin mukaan seuraavat suoritteet tulee olla maksullisia, jollei suoritteen maksuttomuudelle ole perusteltua syytä:

1) tavarat, jotka valtion viranomainen on tuottanut;

2) palvelut, jotka on tuotettu tilauksesta tai muusta toimeksiannosta;

3) päätökset, jotka on tehty hakemuksesta;

4) käyttöoikeuksien sekä muiden oikeuksien väliaikainen luovuttaminen; sekä

5) muu toiminta, milloin suoritteen tuottaminen on seurausta vastaanottajan toimenpiteestä.

Valtion maksuperustelain 4 §:n 2 momentin mukaan suoritteen tulee olla maksullinen etenkin silloin, kun myös muu kuin valtion viranomainen tuottaa sitä tai siihen verrattavaa suoritetta maksullisena tai kun suoritteen tuottaminen liittyy vastaanottajan taloudelliseen toimintaan. Näin ollen on perusteltua, että Merenkulkulaitoksella on oikeus periä aluksen jääluokan vahvistamisesta maksu.

Valtion maksuperustelain 6 §:n 1 momentin mukaan julkisoikeudellisesta suoritteesta valtiolle perittävän maksun suuruuden tulee vastata suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää (omakustannusarvo).

Maksu määrättäisiin samalla tavalla kuin muistakin merenkulun tarkastustoiminnan suoritteista. Niiden maksuista säädetään valtion maksuperustelain nojalla annetussa liikenne- ja viestintäministeriön asetuksessa Merenkulkulaitoksen maksullisista suoritteista (1399/2004). Aluksen jääluokka vahvistettaisiin pääsääntöisesti kirjallisten selvitysten perusteella, joten kyseessä olisi kiinteämaksuisesta julkisoikeudellisesta suoritteesta perittävä maksu.

12 §. Muutoksenhaku. Muutosta Merenkulkulaitoksen ehdotetun lain nojalla tekemään päätökseen haettaisiin siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Merenkulkulaitoksen jääluokan vahvistamista koskevan päätöksen maksullisuudesta haettaisiin muutosta siten kuin valtion maksuperustelain 11 b §:ssä säädetään.

13 §. Voimaantulo. Lailla kumottaisiin kauppa-aluksista annetun asetuksen (103/1924) 9 ja 67 §, sellaisena kuin niistä 9 § on asetuksessa 28/1973. Asetuksen 67 §:n sisältämä määritelmä talviliikenteestä on otettu alusten katsastuksista annetun asetuksen (1123/1999) 2 §:ään.

Viranomaisilla olisi oikeus ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin, valmisteleviin toimenpiteisiin ennen lain voimaantuloa.

14 §. Siirtymäsäännös. Pykälässä ehdotetaan, että nykyisen väylämaksulain 14 §:n nojalla annetut jääluokkatodistukset olisivat edelleen voimassa siihen asti kunnes aluksen jääluokka olisi tämän lain nojalla merkitty Merenkulkulaitoksen ylläpitämään jääluokkaluetteloon, kuitenkin enintään 31 päivään joulukuuta 2006 asti.

2. Tarkemmat säännökset ja määräykset

Merenkulkulaitos antaisi lakiehdotuksessa olevien valtuuksien nojalla yksityiskohtaisia määräyksiä alusten jääluokkia koskevista asioista. Merenkulkulaitos vahvistaisi luettelon niistä hyväksyttyjen luokituslaitosten antamista luokitusmerkinnöistä, jotka vastaavat suomalaisia jääluokkia. Merenkulkulaitos antaisi myös yksityiskohtaiset määräykset jääluokan vahvistamista varten tarvittavista tiedoista ja selvityksistä.

3. Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006 samaan aikaan uuden väylämaksulain kanssa.

4. Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Lakiehdotuksessa ei puututa perustuslain suojaamiin perusoikeuksiin.

Perustuslain 80 §:n 2 momentin mukaan muu viranomainen voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Valtuutuksen tulee olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu. Lisäksi valtuutuksen kattamat asiat on määriteltävä tarkasti laissa.

Lakiehdotukseen sisältyy kohtia, joiden mukaan Merenkulkulaitos voisi antaa tarkempia määräyksiä lainkohdassa tarkoitetuista asioista. Jääluokkamääräykset koskevat aluksen teknistä rakennetta, konetehoa ja muita aluksen teknisiä ominaisuuksia. Siten jääluokkamääräykset sisältävät hyvin teknisiä määräyksiä ja lisäksi teknisiä kaavoja sekä rakennepiirustuksia. Määräykset aluksen jääluokan vahvistamista varten tarvittavista tiedoista ja selvityksistä koskevat myös aluksen teknisiä ominaisuuksia käsitteleviä asiakirjoja. Määräysten sisällön perusteella voidaan katsoa olevan perustuslain 80 §:n 2 momentissa tarkoitettuja erityisiä syitä valtuuttaa Merenkulkulaitos antamaan oikeussääntöjä näistä asioista.

Valtuutussäännökset on sijoitettu ja asiallisesti kytketty säänneltävää asiaa koskevaan pykälään. Valtuutukset on muutoinkin laadittu mahdollisimman tarkkarajaisiksi ja täsmällisiksi. Valtuutussäännökset eivät ole ristiriidassa perustuslain kanssa.

Lakiehdotus on muutoinkin sopusoinnussa perustuslain kanssa, minkä vuoksi se voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Esitys liittyy hallituksen esitykseen väylämaksulaiksi ja on suotavaa, että esityksen eduskuntakäsittelyssä hankitaan perustuslakivaliokunnan lausunto.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki alusten jääluokista ja jäänmurtaja-avustuksesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 §
Lain tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on alusliikenteen turvallisuuden ja sujuvuuden lisääminen jääolosuhteissa sekä alusliikenteestä ympäristölle aiheutuvien haittojen ehkäiseminen.


2 §
Lain soveltamisala

Tässä laissa säädetään alusten jääluokista ja jäänmurtaja-avustuksen antamisesta aluksille.


3 §
Jääluokat

Alukset kuuluvat jääluokkiin seuraavasti:

1) jääluokkaan I A Super alus, jonka rakenne, koneteho ja muut ominaisuudet ovat sellaisia, että se pystyy kulkemaan vaikeissa jääolosuhteissa pääsääntöisesti ilman jäänmurtajan avustusta;

2) jääluokkaan I A alus, jonka rakenne, koneteho ja muut ominaisuudet ovat sellaisia, että se pystyy kulkemaan vaikeissa jääolosuhteissa tarpeen mukaan jäänmurtajan avustamana;

3) jääluokkaan I B alus, jonka rakenne, koneteho ja muut ominaisuudet ovat sellaisia, että se pystyy kulkemaan keskivaikeissa jääolosuhteissa tarpeen mukaan jäänmurtajan avustamana;

4) jääluokkaan I C alus, jonka rakenne, koneteho ja muut ominaisuudet ovat sellaisia, että se pystyy kulkemaan helpoissa jääolosuhteissa tarpeen mukaan jäänmurtajan avustamana;

5) jääluokkaan II alus, jolla on oma kuljetuskoneisto ja joka on teräsrunkoinen ja rakenteeltaan avomerikelpoinen, mutta jota ei ole vahvistettu jäissä kulkua varten, mutta joka pystyy kuitenkin kulkemaan erittäin helpoissa jääolosuhteissa;

6) jääluokkaan III alus, joka ei kuulu 1—5 kohdassa tarkoitettuun jääluokkaan.


4 §
Jääluokkamääräykset ja vastaavuusluettelo

Merenkulkulaitos antaa tarkemmat määräykset eri jääluokkiin kuuluvien alusten rakenteelle, koneteholle ja muille jäissäkulkuominaisuuksille asetettavista vaatimuksista ja menetelmistä, joilla jääluokka määritellään, sekä eri jääluokkien välisistä eroista.


Merenkulkulaitos vahvistaa luettelon siitä, mitä suomalaisia jääluokkia hyväksyttyjen luokituslaitosten antamat luokitusmerkinnät vastaavat, ja antaa asiaa koskevat tarkemmat määräykset.


5 §
Jääluokan hyväksyminen vaihtoehtoisella menetelmällä

Merenkulkulaitos voi hyväksyä aluksen jääluokan määrittämisen muulla kuin 4 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, jos alus on siten rakennettu, että sen jäissäkulkukyky vastaa samaan jääluokkaan kuuluvan aluksen jäissäkulkukykyä.


6 §
Euroopan unionin jäsenvaltioiden, Turkin ja Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden sääntöjen hyväksyminen

Alus, joka on hyväksytty toisen Euroopan unionin jäsenvaltion, Turkin tai Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen osapuolena olevan Euroopan vapaakauppaliittoon kuuluvan valtion jääluokkavaatimusten mukaan, rinnastetaan alukseen, joka täyttää Merenkulkulaitoksen 4 §:n 1 momentin nojalla antamat jääluokkamääräykset, sillä edellytyksellä, että alus on yhtä turvallinen kuin suomalaiset jääluokkamääräykset täyttävä alus on.


7 §
Jääluokan määräytyminen ja vahvistaminen

Aluksen jääluokka määräytyy hyväksytyn luokituslaitoksen alukselle antaman luokitusmerkinnän ja Merenkulkulaitoksen 4 §:n 2 momentin nojalla vahvistaman vastaavuusluettelon perusteella. Merenkulkulaitos tekee laivanisännän ilmoituksesta merkinnän aluksen jääluokasta ylläpitämäänsä jääluokkaluetteloon.


Jos aluksella ei ole hyväksytyn luokituslaitoksen antamaa luokitusmerkintää, Merenkulkulaitos vahvistaa laivanisännän hakemuksesta aluksen jääluokan 4 §:n 1 momentissa tai 5 §:ssä tarkoitetulla menetelmällä taikka 6 §:ssä tarkoitetun valtion jääluokkamääräysten mukaisesti. Laivanisännän on annettava Merenkulkulaitokselle jääluokan vahvistamista varten tarvittavat tiedot ja selvitykset. Merenkulkulaitos antaa tarkemmat määräykset siitä, mitä tietoja ja selvityksiä tarvitaan. Merenkulkulaitos tekee merkinnän jääluokasta ylläpitämäänsä jääluokkaluetteloon.


Merkintä jääluokkaluettelossa on voimassa niin kauan kuin aluksen luokitusmerkintä tai jääluokan vahvistamisen perusteena olevat seikat eivät muutu. Jos aluksen luokitusmerkintä tai aluksen jääluokan vahvistamisen perusteena oleva seikka muuttuu, laivanisännän on ilmoitettava siitä Merenkulkulaitokselle, joka tekee merkinnän aluksen uudesta jääluokasta jääluokkaluetteloon tai vahvistaa alukselle tarvittaessa uuden jääluokan 2 momentin nojalla ja tekee siitä merkinnän jääluokkaluetteloon.


8 §
Jääluokan poikkeaminen jääluokkamääräyksistä

Jos on perusteltua syytä epäillä, että aluksen jääluokka tai jäissäkulkuominaisuudet olennaisesti poikkeavat siitä, mitä 4 §:ssä tarkoitetut määräykset edellyttävät, Merenkulkulaitos voi aluksen jääluokan määrittämiseksi pyytää lisätietoja ja selvityksiä tai suorittaa aluksella tarkastuksen sekä saatujen tietojen ja selvitysten tai tarkastuksen tulosten perusteella määrittää aluksen jääluokan.


Laivanisännän on viipymättä toimitettava Merenkulkulaitokselle 1 momentissa tarkoitetut tiedot ja selvitykset.


9 §
Jääluokan peruuttaminen ja uuden jääluokan vahvistaminen

Jos alus on vaurioitunut tai sen rakenteellinen kunto on muutoin huonontunut, Merenkulkulaitoksen on tarvittaessa peruutettava alukselle annettu jääluokka ja vahvistettava alukselle uusi, sen jäissäkulkukykyä ja rakenteellista kuntoa vastaava alempi jääluokka.


Laivanisännän on ilmoitettava Merenkulkulaitokselle jäävauriosta tai muusta aluksen kuntoa heikentävästä vauriosta.


10 §
Jäänmurtaja-avustuksen antaminen

Merenkulkulaitos huolehtii jäänmurtaja-avustuksen saatavuudesta Suomen vesialueella jääolosuhteiden niin vaatiessa. Avustusta annetaan Merenkulkulaitoksen nimeämiin talvisatamiin ja Merenkulkulaitoksen erikseen määrittelemiin muihin kohteisiin. Satama-alueilla avustuksesta vastaa asianomainen satama.


Merenkulkulaitos huolehtii jäänmurtaja-avustuksen saatavuudesta myös Suomen vesialueen ulkopuolella, jos avustus suomalaisiin satamiin tai satamista on tarpeen Suomen ulkomaankaupan turvaamiseksi taikka perustuu toisen valtion kanssa tehtyyn yhteistyösopimukseen.


Merenkulkulaitos voi turvallisuussyistä tai liikenteen painopistealueista johtuen rajoittaa jäänmurtaja-avustuksen antamista alue- ja satamakohtaisesti. Merenkulkulaitos päättää avustusrajoituksista sää- ja jääolosuhteiden, aluksen jääluokan sekä kantavuuden perusteella. Merenkulkulaitos voi ottaa huomioon myös aluksen konetehon ja aluksen kuljettaman lastimäärän, jos erityisen vaikeat jääolosuhteet sitä edellyttävät.


Merenkulkulaitos voi hakemuksesta myöntää yksittäistapauksessa alukselle oikeuden jäänmurtaja-avustukseen satamaan tai alueelle, jonne avustamista on 3 momentin mukaisesti rajoitettu, jos:

1) jääolosuhteet ovat tilapäisesti helpottuneet;

2) kyseessä on erikoiskuljetus, kiireellinen energianhuolto tai tehtaan tuotannon pysähtymisen uhka; taikka

3) alus olisi muutoin oikeutettu avustukseen, mutta sen kantavuus jää enintään viisi prosenttia alle vaaditun kantavuuden.


11 §
Päätöksen maksullisuus

Aluksen jääluokan vahvistamisesta peritään maksu siten kuin valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädetään.


12 §
Muutoksenhaku

Merenkulkulaitoksen tämän lain nojalla tekemään päätökseen haetaan muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.


Merenkulkulaitoksen jääluokan vahvistamisesta perittävään maksuun haetaan muutosta siten kuin valtion maksuperustelain 11 b §:ssä säädetään.


13 §
Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tällä lailla kumotaan kauppa-aluksista 17 päivänä huhtikuuta 1924 annetun asetuksen (103/1924) 9 ja 67 §, sellaisena kuin niistä 9 § on asetuksessa 28/1973.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

14 §
Siirtymäsäännökset

Ennen tämän lain voimaantuloa väylämaksulain (708/2002) 14 §:n nojalla annetut jääluokkatodistukset ovat voimassa kunnes aluksen jääluokka on tämän lain nojalla merkitty Merenkulkulaitoksen ylläpitämään jääluokkaluetteloon, kuitenkin enintään 31 päivään joulukuuta 2006.



Helsingissä 7 päivänä lokakuuta

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Liikenne- ja viestintäministeri
Susanna Huovinen

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.