Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 115/2005
Hallituksen esitys Eduskunnalle Algerian demokraattisen kansantasavallan kanssa sijoitusten vastavuoroisesta edistämisestä ja suojaamisesta tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Algerian demokraattisen kansantasavallan kanssa 13 päivänä tammikuuta 2004 allekirjoitetun sijoitusten vastavuoroista edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen ja voimaansaattamislakiehdotuksen. Sopimuksen tarkoituksena on selkiinnyttää erityisesti sijoituksia koskevia oikeudellisia perusteita maiden välillä sekä edistää ja tiivistää taloudellista yhteistyötä Algerian demokraattisen kansantasavallan kanssa. Sopimuksen avulla halutaan varmistaa suotuisat edellytykset toisen sopimuspuolen kansalaisten ja yritysten sijoituksille toisessa sopimusmaassa sekä tunnustetaan tarve suojella niitä.

Sopimus tulee voimaan 30 päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännöissään sopimuksen voimaantulolle asetetut vaatimukset. Esitykseen sisältyy lakiehdotus eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila

Yleistä

Algerian talous on kehittynyt viimeisten vuosien aikana suhteellisen suotuisasti verrattuna ennen kaikkea 1980-luvun lopulta lähtien vallinneeseen negatiiviseen kehitykseen, jonka aikana reaalitulo asukasta kohti laski lähes puolella. Tähän on vaikuttanut se, että maan talouskasvulle, valtiontalouden tasapainolle, inflaatiolle ja rahapolitiikalle asetetut tavoitteet on melko hyvin saavutettu. Algeriaa onkin kiitetty hyvästä makrotaloudellisesta ohjauksesta. Talouden reaalikasvu oli virallisten arvioiden mukaan 7,4 % vuonna 2003.

Algerian talous perustuu kuitenkin voimakkaasti fossiilisten polttoaineiden, erityisesti maakaasun tuotantoon. Sektori kattaa yli 95 % maan vientituloista, 30 % BKT:stä ja 65 % valtion budjetista. Kansantalouden riippuvuus fossiilisista polttoaineista aiheuttaa sen, että talouden tasapaino on hyvin riippuvainen maailmanmarkkinahintojen heilahteluista. Viime vuosien talouskasvu onkin lähes kokonaan ollut seurausta öljyn maailmanmarkkinahinnan noususta, kun taas maan talouden rakennemuutokset eivät ole kehittyneet odotusten mukaisesti.

Algerian talouspolitiikassa on viime aikoina voimakkaasti korostettu ulkomaisten suorien sijoitusten merkitystä maan elinkeinoelämän rakenteiden monipuolistamisessa ja ryhdytty määrätietoisiin toimenpiteisiin ulkomaisten yritysten houkuttelemiseksi maahan. Koti- ja ulkomaisten investointien lisäämiseksi Algeria on muun muassa uudistanut investointilakejaan ja perustanut viraston ulkomaisten investointien houkuttamiseksi. Suorat ulkomaiset investoinnit ovat toistaiseksi kuitenkin keskittyneet energiatuotantoon ja ovat vuodessa runsaat miljardi dollaria.

Suomen ja Algerian väliset taloussuhteet

Algeria on Suomen kolmanneksi merkittävin vientimaa Afrikan mantereella Etelä-Afrikan ja Egyptin jälkeen. Maiden välistä kauppaa dominoi Suomen vienti Algeriaan, joka on pääasiassa koostunut metsäsektorin tuotteista, mutta myös sähkökoneista ja laitteista. Suomalaisteollisuuden piirissä on kasvavaa luottamusta Algerian mahdollisuuksiin. Viimeisen viiden vuoden aikana vientimme kasvu Algeriaan on ollut loivasti nousujohtoista ja oli vuonna 2004 noin 100 miljoonaa euroa. Suomen tuonti Algeriasta oli vuonna 2004 noin 2 miljoonaa euroa.

Algerian houkuttavuus mahdollisena kauppakumppanina kasvaa jatkuvasti. Euroopan naapurissa sijaitsevan maan väkiluku on yli 32 miljoonaa, ja talouden kehittyessä keskiluokka ja sen ostovoima kasvavat. Myös hallituksen yksityistämistä tavoitteleva talouspolitiikka on lupaavaa. Lisäksi turvallisuustilanne on huomattavasti parantunut 1990-luvun vuosista, vaikkakin tilannetta on edelleen tarkkailtava. Suomalaisteollisuudelle Algeria on mielenkiintoinen, ja varsinkin tietotekniikkaan, rakennusteollisuuteen, koneisiin, elektroniikkaan sekä logistiikkaan ja kaupunki-infrastruktuuriin liittyvillä sektoreilla on lupaavat näkymät. Perinteiset vientiartikkelimme puutavara ja paperi tulevat myös pysymään tärkeinä. Algeriassa on lisäksi korkeastikoulutettua työvoimaa. Investointisuojasopimuksella pyritään edelleen lisäämään suomalaisen liike-elämän kiinnostusta ja turvaamaan sinne tehtävät sijoitukset ja siten osaltaan edesauttamaan suomalaista kilpailukykyä Algeriassa.

Suomella on voimassa investointisuojasopimukset 51 maan kanssa.

Suomella on ennestään voimassa sijoitusten suojelua koskevat sopimukset seuraavien maiden kanssa: Egypti (SopS 3/1982), Kiina (SopS 4/1986), Sri Lanka (SopS 54/1987), Malesia (SopS 79/1987), Unkari (SopS 20/1989), Venäjä (tehty Neuvostoliiton kanssa, SopS 58/1991, muutospöytäkirja SopS 57/1999), Tshekki (tehty Tshekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa, SopS 73/1991), Viro (SopS 104/1992), Latvia (SopS 5/1993), Romania (SopS 121/1992), Liettua (SopS 119/1992), Uzbekistan (SopS 74/1993), Ukraina (SopS 6/1994), Valko-Venäjä (SopS 89/1994), Turkki (SopS 29/1995), Chile (SopS 23/1996), Vietnam (SopS 27/1996), Argentiina (SopS 21/1996), Korean tasavalta (SopS 25/1996), Thaimaa (SopS 35/1996), Slovakia (tehty Tshekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa, SopS 73/1991), Peru (SopS 33/1996), Arabiemiraattien liitto (SopS 22/1997), Kuwait (SopS 32/1997), Indonesia (SopS 34/1997), Moldova (SopS 42/1997), Kazakstan (SopS 20/1998), Puola (SopS 28/1998), Albania (SopS 16/1999), Oman (SopS 18/1999), Bulgaria (SopS 50/1999), Filippiinit (SopS 52/1999), Libanon (SopS 4/2000), Slovenia (SopS 37/2000), Meksiko (SopS 54/2000), Etelä-Afrikan tasavalta (SopS 8/2001), Bosnia ja Hertsegovina (SopS 7/2001), Ecuador (SopS 79/2001), Makedonia (SopS 21/2002), Tansania (SopS 94/2002), Kroatia (SopS 92/2002), El Salvador (SopS 11/2003) sekä Intia (SopS 30/2003), Marokko (SopS 28/2003), Qatar (Sops 37/2003), Tunisia (SopS 52/2003), Iran (SopS 82/2004), Uruguay (SopS 84/2004) Kirgisia (SopS 163/2004), Azerbaidzhan (SopS 8/2005) Egypti (SopS 11/2005) sekä Namibia (42/2005)

2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Sopimukseen liittyvät määräykset tähtäävät lähinnä elinkeinoelämän sijoituksiin kohdistuvan mielivaltaisen kohtelun mahdollisuuksien vähentämiseen ja sijoitusympäristön ennakoitavuuden lisäämiseen kohdemaassa. Sopimus pyrkii vähentämään ulkomaisiin sijoituksiin liittyvää poliittista maariskiä ja alentamaan siten yritysten sijoituskynnystä. Sopimuksella halutaan vaikuttaa myös ulkomaisiin sijoituksiin liittyviä rahoituskustannuksia alentavasti.

Sopimuksessa määritellään sijoittajan, sijoituksen ja tuoton käsitteet sekä sopimuksen maantieteellinen soveltamisala. Sopimuksella edistetään sijoituksia yleisesti ja suojellaan maahan tehtyjä sijoituksia.

Sopimuksen mukaan kumpikin sopimuspuoli myöntää alueellaan toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille oikeudenmukaisen kohtelun sekä täysimääräisen ja jatkuvan suojan. Sijoituksiin on sovellettava vähintään yhtä edullista kohtelua kuin omien sijoittajien tai suosituimmuusasemassa olevien maiden sijoittajien sijoituksille, riippuen siitä kumpi kohtelu on sijoittajan kannalta edullisempi.

Sopimuksessa tarkoitettuja sijoituksia ei voi pakkolunastaa tai kansallistaa muuten kuin ainoastaan syrjimättömyyden pohjalta ja yleisen edun sitä edellyttäessä. Toimenpiteeseen voidaan ryhtyä vain välitöntä, riittävää ja tosiasiallista korvausta vastaan asianmukaisin laillisin menettelyin.

Sodasta, aseellisesta selkkauksesta, hätätilasta tai vastaavasta johtuva sijoitusten kärsimä vahinko on hyvitettävä tai korvattava vähintään samantasoisesti kuin oman maan tai suosituimmuusasemassa olevien maiden sijoittajien osaksi tuleva hyvitys.

Sopimus mahdollistaa varojen välittömän siirtovapauden vaihdettavissa valuutoissa.

Jos sijoittajan ja toisen sopimuspuolen välillä syntyy riitaisuuksia, on sopimuksessa määräykset tuomioistuin- ja kansainvälisestä välimiesmenettelystä. Sopimuksen tulkintaan ja soveltamiseen liittyvät erimielisyydet sopijapuolten välillä ratkaistaan kutakin yksittäistapausta varten perustettavassa kansainvälisessä välimiesoikeudessa.

Esitys sisältää ehdotuksen niin sanotuksi blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

3. Esityksen taloudelliset vaikutukset

Esityksellä ei ole suoranaisia valtiontaloudellisia vaikutuksia. Esityksellä pyritään edistämään suomalaisten yritysten toimintamahdollisuuksia toisessa sopimusmaassa luomalla niiden sijoitustoiminnalle suotuisammat ja turvatummat edellytykset.

4. Asian valmistelu

Aloite sopimuksen tekemiseksi tuli Algerialta. Se toimitti Suomelle sopimusluonnoksensa joulukuussa 2002 ehdottaen samalla neuvotteluja. Suomalaisen vienninedistämismatkan yhteydessä toukokuussa 2003 Algerialle toimitettiin Suomen sopimusluonnos, johon Algeria puolestaan esitti kommenttinsa tammikuussa 2004. Neuvottelut käytiin Algerissa 7 ja 8 päivänä joulukuuta 2004 ja sopimus parafoitiin neuvottelujen päätteeksi.

Ulkoasiainministeriö pyysi sopimuksen hyväksymistä varten lausunnot ministeriön ulkopuolisilta tahoilta: kauppa- ja teollisuusministeriöltä, opetusministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, työministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, ympäristöministeriöltä, Finnfundilta, Finnveralta, Finprolta, Invest in Finlandilta, Kemianteollisuus ry:ltä, Keskuskauppakamarilta, Metalliteollisuuden keskusliitolta, Metsäteollisuus ry:ltä, Suomen Pankilta, Suomen Pankkiyhdistykseltä sekä Elinkeinoelämän keskusliitolta.

Sopimus allekirjoitettiin Algerissa 13 päivänä tammikuuta 2005. Suomen puolesta sopimuksen allekirjoitti ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki ja Algerian puolesta kauppaministeri Noureddine Boukrouh.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Sopimuksen sisältö

Artiklat

1 artikla . Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet sijoitus, sijoittaja, tuotto ja sopimuksen maantieteellinen ulottuvuus. Mikään varallisuuden sijoitus- tai jälleensijoitusmuodon muutos ei vaikuta varallisuuden luonteeseen sijoituksena.

2 artikla. Artiklan mukaan sopimuspuolet sitoutuvat edistämään toistensa sijoittajien sijoituksia sekä suojelemaan alueellaan olevia toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksia ja myöntämään oikeudenmukaisen kohtelun ja täysimääräisen ja jatkuvan suojan. Sijoituksiin ja niihin liittyvään liiketoimintaan ei saa isäntävaltion taholta kohdistua kohtuuttomia tai mielivaltaisia toimenpiteitä.

3 artikla . Artikla velvoittaa sopimuspuolet takaamaan toisen sopimuspuolen sijoittajille ja heidän sijoituksilleen kansallisen tai suosituimman maan kohtelun sen mukaan kumpi on sijoittajan kannalta edullisempi. Toisen osapuolen sijoittajien sijoituksiin ei saa kohdistaa minkäänlaisia suoritusvaateita. Artiklassa määritellään myös suosituimmuuskohtelun poikkeukset. Mm. alueelliset taloudelliset järjestöt ja tulliliitot erotetaan sopimuksen ulkopuolelle siten, että niistä koituvia etuja ei velvoiteta ulottamaan toisen sopimuspuolen sijoittajiin. Samoin sopimuksen ulkopuolelle suljetaan kansainvälisistä verosopimuksista sekä monenvälisistä investointisopimuksista aiheutuvat etuudet.

4 artikla. Artikla velvoittaa osapuolet asettamaan omaisuuden pakkolunastukselle tai kansallistamiselle tiukempia edellytyksiä kuin kansallisessa lainsäädännössä on tapana. Niihin voi ryhtyä ainoastaan yleisen edun vaatiessa ja syrjimättömyyden pohjalta. Korvauksen on oltava välitön, riittävä ja tosiasiallinen. Korvauksen saaja on oikeutettu saamaan korvaussummalle käyvän koron maksupäivään asti. Myös ulkomaisten vähemmistöosakkuuksien korvaaminen suoritetaan samoja periaatteita noudattaen. Korvauksen saajalla on oikeus saada lunastuspäätös nopeasti riitautettua isäntävaltion tuomioistuimessa tai muussa toimivaltaisessa viranomaisessa.

5 artikla. Artikla velvoittaa osapuolet korvaamaan sodan, kapinan, kansallisen hätätilan, mellakan tai muun vastaavan tapahtuman aiheuttamat menetykset toisen sopijapuolen sijoittajille suosituimmuus- tai kansallisen kohtelun periaatetta noudattaen riippuen siitä, kumpi korvauskäytäntö on sijoittajan mukaan edullisempi. Mikäli isäntävaltiona oleva sopimuspuoli suorittaa asian johdosta sijoittajille korvauksia, on toisen sopimuspuolen sijoittajia kohdeltava vähintään yhtä edullisesti kuin isäntävaltion omia tai kolmannen valtion sijoittajia.

6 artikla . Artikla takaa vapaan siirto-oikeuden pääomille, tuotoille, maksuille, korvauksille ja ulkomaisten työntekijöiden ansiotuloille. Siirtojen tulee tapahtua viipymättä ja rajoituksitta vapaasti vaihdettavassa valuutassa voimassa olevaan markkinaehtoiseen vaihtokurssiin. Artiklassa säädetään myös käyvän kurssin määrittelystä poikkeustapauksissa ja sopimuspuolen aiheuttaman viivästyksen oikeuttamasta korosta.

7 artikla . Artikla velvoittaa sopimusvaltion taikka sen edustajaksi määrätyn tahon, joka on myöntänyt takauksen tai muun vastaavan sitoumuksen toisen sopimusvaltion alueella olevalle sijoitukselle ja tullut tällä perusteella korvausvelvolliseksi, siirtämään kyseistä sijoitusta koskevat oikeudet ensin mainitulle maksuvelvolliseksi joutuneelle sopimusvaltiolle. Näitä oikeuksia se sijaantulijan asemassa toteuttaa itse tai osoittamansa edustajan välityksellä samassa laajuudessa kuin alkuperäinen sijoittaja.

8 artikla. Artiklan käsittelee sopimuspuolen ja toisen sopimuspuolen sijoittajan välisiä riitoja, jotka artiklan mukaan tulisi ratkaista sovinnollisesti kolmen kuukauden kuluessa. Mikäli sovintoa ei löydy artikla määrittelee riitojen ratkaisua koskevat menettelyohjeet. Artikla velvoittaa sopimuspuolet tunnustamaan annettujen tuomioiden lopullisuuden ja sitovuuden sekä vastaamaan niiden täytäntöönpanosta alueellaan.

9 artikla . Artikla käsittelee sopimuspuolten välisiä sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevia riitoja, jotka tulisi ratkaista mahdollisuuksien mukaan diplomaattiteitse. Mikäli riitaa ei voida ratkaista diplomaattiteitse kuuden kuukauden kuluessa neuvottelujen pyytämisajankohdasta lukien, voi kumpikin sopimusvaltio artiklan toisen kappaleen mukaan saattaa riidan tilapäisen välimiesoikeuden käsiteltäväksi. Artikla määrittelee yksityiskohtaiset menettelyohjeet yksittäistä tapausta varten perustettavan välimiesoikeuden perustamisesta ja toiminnasta.

10 artikla . Artikla velvoittaa sopimuspuolet kohtelemaan lainsäädäntönsä mukaisesti suotuisasti sijoituksiin liittyviä lupahakemuksia ja myöntämään avainhenkilöstön ja näiden perheenjäsenten oleskelu- ja työluvat.

11 artikla. Artikla velvoittaa turvaamaan sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille sopimukseen verrattuna paremmat oikeudet silloin, kun hän on niihin kansallisen lainsäädännön tai kansainvälisen oikeuden velvoitteiden mukaan oikeutettu.

12 artikla. Artikla velvoittaa soveltamaan sopimuksen määräyksiä sekä tuleviin että sopimuksen voimassaolopäivänä olemassa oleviin sijoituksiin. Sopimus ei kuitenkaan koske ennen sopimuksen voimaantuloa ilmenneistä tapahtumista aiheutuneita vaateita eikä vaateita, jotka on ratkaistu ennen sopimuksen voimaantuloa.

13 artikla. Artikla velvoittaa sopimuspuolet huolehtimaan sopimuksen soveltamiseen vaikuttavien lakiensa, alemmantasoisten säännöstensä ja viranomaispäätöstensä julkisesta saatavuudesta. Sopimuspuolella ei kuitenkaan ole velvollisuutta luovuttaa luottamuksellisia tai omistamiseen liittyviä tietoja tai antaa pääsyä sellaisiin tietoihin, joiden paljastaminen olisi kyseisen sopimuspuolen asiakirjajulkisuutta koskevan lainsäädännön vastaista tai haittaisi yksittäisten sijoittajien laillisia kaupallisia etuja.

14 artikla. Artikla velvoittaa sopimuspuolet neuvottelemaan sopimuksen täytäntöönpanoon ja soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä jommankumman sopimuspuolen esityksestä.

15 artikla. Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun kumpikin sopimuspuoli on ilmoittanut toisilleen sopimuksen valtionsisäisten voimaansaattamisedellytysten täyttymisestä. Sopimus on voimassa kaksikymmentä vuotta ja sen jälkeen samoin ehdoin, kunnes jompikumpi sopimuspuoli ilmoittaa toiselle osapuolelle irtisanovansa sopimuksen kahdentoista kuukauden kuluttua. Irtisanomisen jälkeinen niin sanottu suoja-aika on myös kaksikymmentä vuotta.

Voimaantullakseen sopimus edellyttää vielä eduskunnan hyväksymisen.

Vertailu Suomen mallisopimukseen

Sopimuksen otsikkoon on lisätty sana vastavuoroinen, jota ei ole Suomen mallisopimuksessa.

Sopimuksen johdantoon on lisätty sopimuspuolten tietoisuus sitä, että sopimuspuolten välisten taloudellisten ja liikeyhteyksien kehittäminen voivat luoda uusia työmahdollisuuksia.

Sopimuksen velvoite myöntää jälleensijoitetulle tuotolle samaa kohtelua kuin alkuperäiselle sijoitukselle löytyy mallisopimuksesta poiketen 1 artiklan 3 kappaleesta. Saman artiklan 2 ja 3 kappaleet ovat eri järjestyksessä kuin mallisopimuksessa mutta ovat sisällöltään samoja. 1 artiklan 2 kappaleen b kohdasta puuttuu viittaus voittoa tavoittelemattomiin oikeushenkilöihin.

Sopimuksen 2 artiklan 2 kappaleesta, jolla sopimuspuolet myöntävät alueellaan oikeudenmukaisen kohtelun sekä täysimääräisen ja jatkuvan suojan toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille ja niiden tuotolle, on poistettu viittaus kansainväliseen oikeuteen sopimuksen sisällön kannalta tarpeettomana.

Sopimuksen 2 artiklan 3 kappaletta, jonka nojalla kumpikin sopimuspuoli tarjoaa tehokkaat keinot tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluviin sijoituksiin liittyvien vaateiden esittämiseksi ja näihin sijoituksiin liittyvien oikeuksien toteuttamiseksi, ei ole mallisopimuksessa.

Sopimuksen 3 artiklan 5 kappale on Suomen nykyisessä mallisopimuksessa erotettu omaksi artikkelikseen. Sopimuksen artiklan sisältö, jolla sopimuksen määräysten ei katsota velvoittavan sopimuspuolta ulottamaan toisen sopimuspuolen sijoittajiin ja näiden sijoituksiin kohtelua, etua tai erivapautta, joka perustuu olemassa oleviin nimettyihin alueellisiin tai kansainvälisiin velvoitteisiin, on kuitenkin sama kuin mallisopimuksessa.

Sopimuksen 4 artiklan 2 kappaleessa ei ole mallisopimuksen tavoin avattu pakkolunastetun sijoituksen arvon määrittämisessä yleisesti hyväksyttyjä arvonmääritysperiaatteita.

Sopimuksen 4 artiklan 4 kappale ei mallisopimuksesta poiketen kata pakkolunastuksen osalta sopimuspuolen alueella perustettuja yhteisyrityksiä.

Sopimuksen 4 artiklasta puuttuu lisäksi mallisopimuksen kappale, jossa sijoittajille taataan mahdollisuus arvioituttaa pikaisesti vaateensa ja korvauksen suuruus riitapuolena toimivan sopimuspuolen oikeusistuimessa tai vastuuviranomaisella.

Sopimuksen 5 artiklan 2 kappaleen a kohdassa, jossa käsitellään sodan tai muun aseellisen selkkauksen, kansallisen hätätilan, kansannousun, kapinan tai mellakan yhteydessä sijoittajalle aiheutuneiden menetysten korvaamista, ei ole erikseen avattu viranomaisen käsitettä sisältämään asevoimat.

Sopimuksen 6 artiklan 2 kappaleesta puuttuu viittaus sijoittajan mahdollisuuteen vapaasti valita se valuutta jossa korvaus maksetaan. Saman artiklan 4 kappale eroaa mallisopimuksesta siten, että viivästyskoron määrittely tehdään mallisopimuksesta poikkeavalla tavalla. Varojen siirtovapaus toteutuu vasta kun jo maksuunpannut verot on suoritettu edellyttäen, että verotusta ei käytetä keinona sopimusvelvoitteiden kiertämiseksi.

Sopimuksen 8 artiklan 3 kappale on käänteinen verrattuna mallisopimukseen ja evää sijoittajalta, joka on saattanut riidan ratkaistavaksi kansalliseen tuomioistuimeen, mahdollisuuden saattaa riita tämän artiklan 2 kappaleen b kohdassa mainittuun kansainväliseen välimiesmenettelyyn.

Mallisopimuksen yleisiä poikkeamia koskeva artikla, joka mahdollistaa sopimuksen velvoitteiden noudattamatta jättämisen tietyissä tilanteissa, puuttuu sopimuksesta.

2. Lakiehdotusten perustelut

Laki Algerian demokraattisen kansantasavallan kanssa tehdyn sijoitusten vastavuoroisesta edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Perustuslain 95 §:n 1 momentissa edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan valtionsisäisesti voimaan erityisellä voimaansaattamislailla.

Esitys sisältää ehdotuksen blankettilaiksi, jonka 1 §:llä saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Voimaantulosta säädetään 2 §:n mukaan tasavallan presidentin asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan.

3. Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännöissään sopimuksen voimaantulolle asetetut vaatimukset. Esitykseen sisältyvä voimaansaattamislakiehdotus on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja säätämisjärjestys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lain-säädännön alaan kuuluvaksi, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp).

Sopimuksen 1 artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet. Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten sopimusmääräysten sisältöön ja soveltamiseen välillisesti vaikuttavat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 1 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja edellyttävät eduskunnan suostumusta.

Sopimuksen 4 artiklan mukaan sopimuspuoli saa pakkolunastaa toisen sopimuspuolen sijoittajien tekemiä sijoituksia ainoastaan artiklassa tarkemmin määritellyillä ehdoilla. Artiklassa on lisäksi määräyksiä tällaisen toimenpiteen johdosta maksettavista korvauksista ja niihin liittyvistä koroista. Perustuslain 15 §:n mukaan jokaisen omaisuus on turvattu ja omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla. Lisäksi artiklan edellä mainitut määräykset korvausten maksamisesta voivat olla osittain ristiriidassa pakkolunastuslainsäädännön kanssa. Sopimuksen 4 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 5 artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuspuolella on välitön vastuu tietyin edellytyksin vahingosta, joita sen viranomaiset ovat aiheuttaneet takavarikoimalla tai tuhoamalla toisen sopimuspuolen sijoittajan tekemän sijoituksen tai sijoituksen osan. Valmiuslain (198/2000) 37 §:n 1 momentin mukaan lain nojalla suoritettujen toimenpiteiden johdosta kärsitystä vahingosta suoritetaan täysi korvaus. Pykälän 2 momentin mukaan vahingosta suoritetaan kuitenkin vain kohtuullinen korvaus, jos vahinkoa on vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen pidettävä vähäisenä tai jos valtiontaloudelliset tai kansantaloudelliset syyt sitä vahinkojen suuren määrän vuoksi välttämättä vaativat. Sopimuksen 5 artiklan määräykset yhdessä 4 artiklan määräysten kanssa voivat olla ristiriidassa valmiuslain korvaussäännösten kanssa tai ainakin voivat valtioneuvoston harkintaa rajoittaen vaikuttaa tapaan, jolla valmiuslain säännöksiä sovelletaan. Määräykset kuuluvat sen vuoksi lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 8 artiklassa määritellään sijoittajan ja sopimuspuolen välisissä riidoissa noudatettavat menettelyt. Sopimuspuolet hyväksyvät omien tuomioistuintensa lisäksi myös välimiesoikeuden toimivallan sijoituksia koskevissa riitaisuuksissa. Välitystuomiot ovat lopullisia ja sitovia. Artiklassa tarkoitetussa välimiesmenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Sopimuksen 8 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 9 artiklan mukaan sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat sopimuspuolten väliset riitaisuudet voidaan ratkaista erityisessä välimiesmenettelyssä. Välimiesoikeuden päätös on sitova ja se voi koskea asioita, jotka kuuluvat Suomessa lainsäädännön alaan. Artiklassa tarkoitetussa välimiesmenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Tällaisen oikeudellisesti sitovan tulkinnan voidaan katsoa jossain määrin koskettavan valtion täysivaltaisuutta ja kuuluvan lainsäädännön alaan.

Yleisperustelujen nykytilaa käsittelevässä jaksossa on lueteltu Suomen voimassa olevat sijoitusten suojelua koskevat sopimukset. Kaikkien sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamista koskevat lait on säädetty tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Nyt käsiteltävänä oleva sopimus sijoitusten vastavuoroisesta edistämisestä ja suojaamisesta Algerian demokraattisen kansantasavallan kanssa ei poikkea voimassa olevista sopimuksista säätämisjärjestyksen kannalta merkityksellisissä kohdin. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan siten hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Algerissa 13 päivänä tammikuuta 2005 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Algerian demokraattisen kansantasavallan hallituksen välisen sijoitusten vastavuoroista edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki Algerian demokraattisen kansantasavallan kanssa sijoitusten vastavuoroisesta edistämisestä ja suojaamisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Algerissa 13 päivänä tammikuuta 2005 Suomen tasavallan ja Algerian demokraattisen kansantasavallan välillä sijoitusten vastavuoroisesta edistämisestä ja suojaamisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


Helsingissä 16 päivänä syyskuuta 2005

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ministeri
Jan-Erik Enestam

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.