Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 99/2005
Hallituksen esitys Eduskunnalle Kiinan kansantasavallan kanssa sijoitusten edistämisestä ja vastavuoroisesta suojaamisesta tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

UaVM 13/2005

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Kiinan kansantasavallan kanssa 15 päivänä marraskuuta 2004 allekirjoitetun sijoitusten edistämistä ja vastavuoroista suojaamista koskevan sopimuksen ja voimaansaattamislakiehdotuksen. Sopimuksen avulla halutaan varmistaa suotuisat edellytykset toisen sopimuspuolen kansalaisten ja yritysten sijoituksille toisessa sopimusmaassa sekä tunnustetaan tarve suojella niitä.

Sopimus tulee voimaan 30 päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännöissään sopimuksen voimaantulolle asetetut vaatimukset. Esitykseen sisältyy lakiehdotus eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaasaattamisesta.

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila

Yleistä

Kiina on maailman neljänneksi suurin kansantalous, ja sen kasvu on kolme neljä kertaa nopeampaa kuin tällä hetkellä sitä suurempien maiden. Se on maailman suurin useiden perushyödykkeiden, teollisuustuotteiden ja maataloustuotteiden viejä ja tuoja sekä maailman toiseksi suurin suorien sijoitusten kohdemaa.

Kiinan talouskasvu perustuu kolmeen tekijään, käyttöomaisuusinvestointien ja ulkomaisten suorien investointien kasvuun sekä teollisuustuotteiden viennin lisääntymiseen. Viime vuosina kasvua on tukenut myös kotimainen kulutus.

Kiinaan suuntautuu Yhdysvaltojen jälkeen toiseksi eniten ulkomaisia suoria sijoituksia. Kiinnostus Kiinan markkinoihin alkoi Kiinan avautumisen myötä vuonna 1978. Kiinan jäsenyys Maailman kauppajärjestössä (WTO) vuonna 2001 vauhditti maahan suuntautuvia ulkomaisia investointeja. Ulkomaisia investointeja Kiinaan vetää maan nopea taloudellinen kasvu, halpa työvoima, valtavat kotimarkkinat ja infrastruktuurin suhteellisen hyvä tila. Parin viime vuoden aikana investointivirrat Kiinaan ovat olleet runsaat 50 miljardia dollaria vuodessa. Kokonaisuudessaan hyväksyttyjen sijoitusten arvo on vajaat tuhat miljardia dollaria ja toteutuneiden sijoitus arvo noin puolet tästä. Vuoden 2003 lopussa Kiinassa toimi vajaat puoli miljoonaa ulkomaista yritystä.

Kiina puolestaan on viime vuosina lisännyt huomattavasti omien valtion yritystensä sijoituksia ulkomaille turvatakseen erityisesti maan tarvitsemien raaka-aineiden saannin tulevaisuudessakin.

Suomen ja Kiinan väliset taloudelliset suhteet

Yli 50 vuotta sitten syntyneet Suomen ja Kiinan väliset erittäin hyvät talous- ja kauppasuhteet ovat kehittyneet yhä nopeammin: Suomen Kiinan-kauppa on 13-kertaistunut vuodesta 1990 ja Kiina on nyt Suomen suurin kauppakumppani Aasiassa. Suomen kauppa Kiinan kanssa on ollut viime aikoina tasapainossa (kun mukaan lasketaan myös Hongkongin kautta Kiinaan menevä vienti). Vuonna 2003 Suomen kauppa Kiinan kanssa oli lähes 3,4 miljardia euroa (ml Hongkongin kautta viedyt tuotteet) ja oli hienoisesti ylijäämäinen. Vuoden 2004 kauppa näyttäisi käytettävien tilastojen mukaan kasvavan jopa 4 miljardiin euroon nostaen Suomen Ruotsin ohi Kiinan tärkeimmäksi kauppakumppaniksi pohjoismaissa.

Suomen viennissä Kiinaan tärkeimmät tuotesektorit ovat telekommunikaatio ja elektroniikka, teollisuuden koneet ja laitteet sekä paperiteollisuuden tuotteet. Puolet Suomen koko elektroniikka- komponenttiviennistä vuonna 2003 suuntautui Kiinaan. Myös Kiinan kasvava raaka-ainetarve näkyy viennissämme: esim. teräksen vienti Kiinaan kaksinkertaistui viime vuonna.

Komponenteilla ja muilla elektroniikkateollisuuden tuotteilla on myös merkittävä asema tuonnissamme Kiinasta. Suomi tuo Kiinasta pääasiassa elektroniikka- ja sähköteollisuuden tuotteita, tekstiilejä, vaatteita, nahkatuotteita ja turkiksia sekä muita metalliteollisuuden tuotteita (koneita ja laitteita).

EU on Kiinan merkittävin ja Kiina on EU:n toiseksi merkittävin kauppakumppani USA:n jälkeen. EU:n ja Kiinan välisen kaupan arvioidaan kasvavan tänä vuonna yli USD 150 miljardiin. Kauppa on selvästi alijäämäistä EU:lle: Kiinan EU-vienti on noin puolitoista kertaa suurempaa kuin EU-tuonti. EU-maat ovat myös merkittäviä investoijia Kiinassa.

Viennin ohella myös suorat investoinnit Suomesta Kiinaan ovat kasvaneet nopeasti. Suomalaisyrityksillä on Kiinassa noin 160 liiketoimintayksikköä omien yritysten, yhteisyritysten ja edustustojen muodossa. Suomalaiset yritykset ovat keskittyneet Pekingin–Tianjinin alueelle, Shanghain ympäristöön ja Helmijoen suistoon Kanton–Hongkong-akselille. Shanghain lähistöllä Jiangsun maakunnassa suomalaisyritykset ovat investoineet enemmän kuin minnekään muualle Kiinaan (yli 1 mrd. USD). Suomalaiset yritykset työllistävät yhteensä Kiinassa noin 22 000 työntekijää ja tehtyjen investointien arvo on tällä hetkellä noin 4 miljardia euroa.

Kiinassa toimii mm. seuraavien yritysten yhteis- tai tytäryrityksiä: Nokia Oyj, Elcoteq Network Oyj, Stora Enso Oyj, UPM-Kymmene Oyj, Metso Oyj, Outokumpu Oyj, Rautaruukki Oyj, Fortum Oyj, Wärtsilä NSD, Kemira Oyj, Kone Oyj, A. Ahlström Oyj, Jaakko Pöyry Oyj.

Suomi pyrkii uudella sijoituksia edistävällä ja suojaavalla sopimuksella Kiinan kanssa turvaamaan aiempaa paremmin Suomen elinkeinoelämän toiminnalliset edellytykset Kiinassa. Aiempi, Suomen neljänneksi vanhin sopimus allekirjoitettiin syykuussa 1984 ja se astui voimaan tammikuussa 1986. Se perustui 1970-luvulla vallinneille suojaperiaatteille ja oli auttamattomasti ajastaan jäljessä. Vastaavasti kiinalaisten yritysten sijoitukset Kiinan ulkopuolella ovat lisääntymässä. Suomen ja Kiinan välisellä sopimuksella voi myös olla positiivinen vaikutus kiinalaisten valmiuteen osallistua tuotannolliseen toimintaan Suomessa.

Suomella on voimassa investointisuojasopimukset 51 maan kanssa.

Suomella on ennestään voimassa sijoitusten suojelua koskevat sopimukset seuraavien maiden kanssa: Egypti (SopS 3/1982), Kiina (SopS 4/1986), Sri Lanka (SopS 54/1987), Malesia (SopS 79/1987), Unkari (SopS 20/1989), Venäjä (tehty Neuvostoliiton kanssa, SopS 58/1991, muutospöytäkirja SopS 57/1999), Tshekki (tehty Tshekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa, SopS 73/1991), Viro (SopS 104/1992), Latvia (SopS 5/1993), Romania (SopS 121/1992), Liettua (SopS 119/1992), Uzbekistan (SopS 74/1993), Ukraina (SopS 6/1994), Valko-Venäjä (SopS 89/1994), Turkki (SopS 29/1995), Chile (SopS 23/1996), Vietnam (SopS 27/1996), Argentiina (SopS 21/1996), Korean tasavalta (SopS 25/1996), Thaimaa (SopS 35/1996), Slovakia (tehty Tshekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa, SopS 73/1991), Peru (SopS 33/1996), Arabiemiraattien liitto (SopS 22/1997), Kuwait (SopS 32/1997), Indonesia (SopS 34/1997), Moldova (SopS 42/1997), Kazakstan (SopS 20/1998), Puola (SopS 28/1998), Albania (SopS 16/1999), Oman (SopS 18/1999), Bulgaria (SopS 50/1999), Filippiinit (SopS 52/1999), Libanon (SopS 4/2000), Slovenia (SopS 37/2000), Meksiko (SopS 54/2000), Etelä-Afrikan tasavalta (SopS 8/2001), Bosnia ja Hertsegovina (SopS 7/2001), Ecuador (SopS 79/2001), Makedonia (SopS 21/2002), Tansania (SopS 94/2002), Kroatia (SopS 92/2002), El Salvador (SopS 11/2003), Intia (SopS 30/2003), Marokko (SopS 28/2003), Qatar (SopS 37/2003), Tunisia (SopS 52/2003), Iran (SopS 82/2004) Uruguay (SopS 84/2004) Kirgisia (SopS 163/2004) Azerbaidzhan (SopS 8/2005) Egypti (SopS 11/2005) sekä Namibia (SopS 42/2005)

1. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Sopimuksella pyritään vähentämään mahdollisuutta kohdella suomalaisia sijoituksia mielivaltaisesti sekä lisäämään sijoitusympäristön ennakoivuutta Kiinassa. Sopimuksella pyritään myös madaltamaan yritysten sijoituskynnystä vähentämällä sijoituksiin liittyvää poliittista maariskiä Kiinassa. Sopimuksella halutaan vaikuttaa myös ulkomaisiin sijoituksiin liittyviä rahoituskustannuksia alentavasti.

Sopimuksessa määritellään sijoittajan, sijoituksen ja tuoton käsitteet sekä sopimuksen maantieteellinen soveltamisala. Sopimuksella edistetään sijoituksia yleisesti ja suojellaan maahan tehtyjä sijoituksia.

Sopimuksen mukaan kumpikin sopimuspuoli myöntää alueellaan toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille oikeudenmukaisen kohtelun sekä täysimääräisen ja jatkuvan suojan. Sijoituksiin on sovellettava vähintään yhtä edullista kohtelua kuin omien sijoittajien tai suosituimmuusasemassa olevien maiden sijoittajien sijoituksille, riippuen siitä kumpi kohtelu on sijoittajan kannalta edullisempi.

Sopimuksessa tarkoitettuja sijoituksia ei voi pakkolunastaa tai kansallistaa muuten kuin ainoastaan syrjimättömältä pohjalta ja yleisen edun sitä edellyttäessä. Toimenpiteeseen voidaan ryhtyä vain välitöntä, riittävää ja tosiasiallista korvausta vastaan asianmukaisin laillisin menettelyin.

Sodasta, aseellisesta selkkauksesta, hätätilasta tai vastaavasta johtuva sijoitusten kärsimä vahinko on hyvitettävä tai korvattava vähintään samantasoisesti kuin oman maan tai suosituimmuusasemassa olevien maiden sijoittajien osaksi tuleva hyvitys.

Sopimus mahdollistaa varojen välittömän siirtovapauden vaihdettavissa valuutoissa. Siirtojen tulee tapahtua viipymättä ja rajoituksitta vapaasti vaihdettavassa valuutassa ja siirtopäivänä vallitsevan, siirrettävään valuuttaan sovellettavan markkinakurssin mukaisesti, ja että ne ovat välittömästi siirrettävissä.

Mikäli sijoittajan ja toisen sopimuspuolen välillä syntyy riitaisuuksia, on sopimuksessa määräykset tuomioistuin- ja kansainvälisestä välimiesmenettelystä. Sopimuksen tulkintaan ja soveltamiseen liittyvät erimielisyydet sopijapuolten välillä ratkaistaan kutakin yksittäistapausta varten perustettavassa kansainvälisessä välimiesoikeudessa.

Esitys sisältää ehdotuksen blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

2. Esityksen taloudelliset vaikutukset

Esityksellä ei ole suoranaisia valtiontaloudellisia vaikutuksia. Esityksellä pyritään edistämään suomalaisten yritysten toimintamahdollisuuksia toisessa sopimusmaassa luomalla niiden sijoitustoiminnalle suotuisammat ja turvatummat edellytykset. Esitys alentaa investointikynnystä muttei johda automaattisesti investointivirtojen merkittävään kasvuun Suomen ja Kiinan välillä.

3. Asian valmistelu

Neuvottelut Suomen ja Kiinan välisestä uudesta investointisuojasopimuksesta aloitettiin helmikuussa 1999. Viides ja viimeinen kierros käytiin Pekingissä 16-17 päivänä lokakuuta 2003. Aiempi, Suomen neljänneksi vanhin sopimus allekirjoitettiin syykuussa 1984 ja se tuli voimaan tammikuussa 1986. Se perustui 1970-luvulla vallinneille suojaperiaatteille ja oli auttamattomasti ajastaan jäljessä.

Ulkoasiainministeriö pyysi sopimuksen hyväksymistä varten lausunnot ministeriön ulkopuolisilta tahoilta: kauppa- ja teollisuusministeriöltä, opetusministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, työministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, ympäristöministeriöltä, Finnfundilta, Finnveralta, Finprolta, Invest in Finlandilta, Kemianteollisuus ry:ltä, Keskuskauppakamarilta, Metalliteollisuuden keskusliitolta, Metsäteollisuus ry:ltä, Suomen Pankilta, Suomen Pankkiyhdistykseltä sekä Teollisuuden ja Työnantajain keskusliitolta.

Sopimus allekirjoitettiin Pekingissä 15 päivänä marraskuuta 2004. Suomen puolesta sopimuksen allekirjoitti ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki ja Kiinan puolesta varakauppaministeri Zhang Zhigangin.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Sopimuksen sisältö

1 artikla. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet sijoitus, sijoittaja, tuotto ja sopimuspuolten alueet. Mikään varallisuuden sijoitus- tai jälleensijoitusmuodon muutos ei vaikuta varallisuuden luonteeseen sijoituksena.

2 artikla. Artiklan mukaan sopimuspuolet sitoutuvat edistämään toistensa sijoittajien sijoituksia ja sallivat sijoitukset lakiensa ja määräystensä mukaisesti sekä myöntävät niille oikeudenmukaisen kohtelun ja täysimääräisen ja jatkuvan suojan ja turvan. Sijoituksiin ja niihin liittyvään liiketoimintaan ei saa isäntävaltion taholta kohdistua kohtuuttomia tai mielivaltaisia toimenpiteitä.

3 artikla. Artikla velvoittaa isäntäsopimuspuolen takaamaan toisen sopimuspuolen sijoittajille ja näiden sijoituksille vähintään yhtä edullisen kohtelun kuin omille sijoittajilleen ja näiden sijoituksille tai suosituimman maan kohtelun sen mukaan, kumpi on sijoittajan kannalta edullisempi. Toisen osapuolen sijoittajien sijoituksiin ei kohdisteta minkäänlaisia suoritusvaateita.

4 artikla. Omaisuuden pakkolunastukselle tai kansallistamiselle asetetaan tiukempia edellytyksiä kuin kansallisessa lainsäädännössä on tapana. Niihin voi ryhtyä ainoastaan yleisen edun vaatiessa ja syrjimättömyyden pohjalta. Korvauksen on oltava välitön, riittävä ja tosiasiallinen. Korvauksen saaja on oikeutettu saamaan korvaussummalle käyvän koron maksupäivään asti. Korvauksen saajalla on oikeus saada lunastuspäätös nopeasti riitautettua isäntävaltion tuomioistuimessa tai muussa toimivaltaisessa viranomaisessa.

5 artikla. Artiklassa on määräykset siltä varalta, että sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille tapahtuu menetyksiä sodan, kapinan, kansallisen hätätilan, mellakan tai muun vastaavan häiriötilan johdosta. Mikäli isäntävaltiona oleva sopimuspuoli suorittaa asian johdosta sijoittajille korvauksia, on toisen sopimuspuolen sijoittajia kohdeltava vähintään yhtä edullisesti kuin isäntävaltion omia tai kolmannen valtion sijoittajia.

Isäntävaltio on 2 kappaleen mukaan kuitenkin tietyin lisäedellytyksin välittömästi vastuussa siitä toisen sopimuspuolen sijoittajille koituneesta vahingosta, jonka sen asevoimat tai viranomaiset ovat aiheuttaneet takavarikoimalla tai tuhoamalla näiden omaisuutta.

6 artikla. Sopimuksessa taataan vapaa siirto-oikeus pääomille, tuotoille, maksuille, korvauksille ja ulkomaisten työntekijöiden ansiotuloille edellyttäen, että verovelvollisuuksista on huolehdittu. Siirtojen tulee tapahtua viipymättä ja rajoituksitta vapaasti vaihdettavassa valuutassa ja siirtopäivänä vallitsevan, siirrettävän valuuttaan sovellettavan markkinakurssin mukaisesti, ja että ne ovat välittömästi siirrettävissä. Jos valuuttamarkkinoita ei ole käytettävissä, sovellettava vaihtokurssi vastaa viimeisintä vaihtokurssia, jota on käytetty valuuttojen muuttamiseksi erityisnosto-oikeuksiksi.

7 artikla. Artiklassa tunnustetaan sopimuspuolten oikeudet sijaantulijana vahinkojen korvaustapauksissa.

8 artikla. Artikla koskee sopimuspuolten eli hallitusten välisiä sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta aiheutuvia riitoja, jotka artiklan 1 kappaleen mukaan tulee mahdollisuuksien mukaan ratkaista diplomaattiteitse. Mikäli riitaa ei ole saatu ratkaistuksi kuuden kuukauden kuluessa, voi kumpikin sopimusvaltio artiklan 2 kappaleen mukaan saattaa riidan tilapäisen välimiesoikeuden käsiteltäväksi.

Välimiesoikeuden perustamista, kokoonpanoa ja menettelytapoja koskevat määräykset on kirjattu artiklan 3 - 7 kappaleeseen.

9 artikla. Artiklassa märitellään sijoittajan ja sopimuspuolen välisten riitojen ratkaisusta. Artiklan alussa todetaan, että riidat tulisi mahdollisuuksien mukaan ratkaista sovinnollisesti kyseessä olevan kahden riidan osapuolen kesken. Jos riitaa ei ratkaista kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona riidasta on ilmoitettu kirjallisesti riita voidaan saattaa sopimusvaltion toimivaltaiseen tuomioistuimeen. Välimiesmenettelyyn turvautuessaan sijoittaja voi viedä riidan sijoituksia koskevien riitojen kansainvälisen ratkaisukeskuksen (ICSID) välimiesmenettelyyn, menettelyyn ICSID: n ylimääräisten järjestelyjen mukaisesti, jos vain toinen sopimuspuoli on ICSID:n jäsen tai tilapäiseen välimiesoikeuteen, joka perustetaan Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden komitean (UNCITRAL) välimiesmenettelysääntöjen mukaisesti, elleivät osapuolet toisin sovi.

Sijoittaja, joka on saattanut riidan kansalliseen tuomioistuimeen, voi kuitenkin vielä saattaa sen jonkin tässä artiklassa mainitun välimiesoikeuden käsiteltäväksi, mikäli hän luopuu tapauksen ajamisesta kansallisessa oikeudenkäynnissä ja vetää tapauksen pois ennen kuin kansallinen tuomioistuin on antanut tapauksen asiasisältöä koskevan tuomion. Sopimuspuolet sopivat, että välimiesmenettely toteutetaan kumman tahansa riidan osapuolen pyynnöstä sellaisessa valtiossa, joka on New Yorkin yleissopimuksen sopimuspuoli. Sopimuspuolet antavat suostumuksensa sille, että sopimuspuolen ja toisen sopimuspuolen sijoittajan välinen riita saatetaan välimiesmenettelyyn yllä mainituin tavoin.

10 artikla. Artiklan mukaan sopimuspuolet kohtelevat lakiensa mukaisesti suotuisasti sijoituksiin liittyviä väliaikaiseen maahantuloon ja oleskeluun liittyviä lupahakemuksia ja myöntävät luvat nopeasti. Sopimuspuolet sitoutuvat myöntämään lainsäädäntönsä puitteissa sijoituksiin liittyvän avainhenkilöstön ja lähimpien perheenjäsentensä oleskelu- ja työluvat.

11 artikla. Sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille turvataan sopimukseen verrattuna paremmat oikeudet silloin, kun hän on niihin kansallisen lainsäädännön tai kansainvälisen oikeuden velvoitteiden mukaan oikeutettu. Kumpikin sopimuspuoli noudattaa muita velvoitteita, joita sillä mahdollisesti on toisen sopimuspuolen sijoittajan yksittäisen sijoituksen osalta.

12 artikla. Artikla sisältää määräykset noudatettavasta avoimuusperiaatteesta, jonka mukaan sopimuspuolet julkaisevat viipymättä kaikki toisen osapuolen sijoittajien sijoituksiin mahdollisesti vaikuttavat lait ja määräykset. Sopimus ei velvoita sopimuspuolia luovuttamaan luottamuksellisia, omistamiseen liittyviä, lainvalvontaa haittaavia tietoja sekä tietoja, joiden paljastaminen olisi ko. sopimuspuolen asiakirjajulkisuutta koskevan lainsäädännön vastaista tai haittaisi yksittäisten sijoittajien oikeutettuja kaupallisia etuja.

13 artikla. Artiklan mukaan sopimuksen määräyksiä sovelletaan kaikkiin sijoituksiin, joita sopimuspuolen sijoittajat ovat tehneet ennen tämän sopimuksen voimaantuloa tai sen jälkeen, mutta sitä ei sovelleta sellaisiin sijoituksia koskeviin riitoihin tai vaateisiin, jotka ovat olleet oikeudenkäynnin tai välimiesmenettelyn kohteena ennen sopimuksen voimaantuloa. Tällaiset riidat ja vaateet ratkaistaan edelleen vuoden 1984 sopimuksen määräysten mukaisesti.

14 artikla. Artiklan mukaan sopimuspuolen edustajat pitävät ajoittain kokouksia käsitelläkseen sopimuksen täytäntöönpanoa, sijoitusmahdollisuuksiin liittyviä oikeudellisia kysymyksiä ja tietoja, sijoituksista johtuvia kysymyksiä sekä sijoitusten edistämistä koskevia ehdotuksia. Sopimuspuolet neuvottelevat sopimukseen liittyvistä asioista jommankumman sopimuspuolen pyynnöstä.

15 artikla. Artikla sisältää tavanomaiset loppumääräykset sopimuksen voimaantulosta. Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun kumpikin sopimuspuoli on ilmoittanut toisilleen sopimuksen valtionsisäisten voimaansaattamisedellytysten täyttymisestä.

Sopimus on voimassa kaksikymmentä vuotta ja sen jälkeen samoin ehdoin, kunnes jompikumpi sopimuspuoli ilmoittaa toiselle osapuolelle irtisanovansa sopimuksen kahdentoista kuukauden kuluttua. Irtisanomisen jälkeinen niin sanottu suoja-aika on kaksikymmentä vuotta.

Sopimuksen lisäpöytäkirjan sisältö

Sopimuksen lisäpöytäkirja on sopimuksen erottamaton osa.

Lisäys 2 artiklan 3 kappaleeseen, joka sisältää sijoituksiin kohdistuvien kohtuuttomien tai syrjivien toimenpiteiden kiellon sekä 3 artiklan 2 ja 3 kappaleeseen, joka sisältää sijoitusten kansallisen ja suosituimmuuskohtelun velvoitteet. Lisäyksellä rajataan Kiinan kansantasavallan alueella jo voimassaolevat sopimusmääräysten vastaiset toimenpiteet, ja niiden muutokset, jotka eivät ole enemmän sopimusmääräysten vastaisia, sopimuksen 2 artiklan 3 kappaleen sekä 3 artiklan 2 ja 3 kappaleiden määräysten ulkopuolelle. Lisäys ei kuitenkaan mahdollista jo hyväksyttyjen sijoitusten kohtelun huonontamista.

Lisäys velvoittaa Kiinan kansantasavallan luopumaan asteittain kaikista sopimusmääräysten vastaisista toimenpiteistä.

Lisäys 6 artiklaan, jolla taataan toisen sopimuspuolen sijoittajille oikeus siirtää vapaasti sijoituksiin liittyviä varoja alueelleen ja alueeltaan. Lisäyksen mukaan siirtomaksujen osalta on noudatettava Kiinan lakeihin ja määräyksiin perustuvia muodollisuuksia. Kiina sitoutuu myöntämään muodollisuuksien edellyttämät luvat kuukauden tai viimeistään kahden kuukauden kuluessa siitä kun siirtoa koskeva kirjallinen pyyntö ja vaadittavat asiakirjat on toimitettu vastuuviranomaisille. Lisäys ei kuitenkaan mahdollista alkuperäisen sijoituksen tekemisen ajankohtana vaadittujen rajoitusten laajentamista.

Lisäys 9 artiklaan, joka määrittelee sijoittajan ja sopimuspuolen välisten riitojen ratkaisun. Lisäys edellyttää sijoittajan vaadittaessa läpikäymään Kiinan kansantasavallan lakien ja määräysten mukaiset hallinnolliset muutoksenhakutiet ennen riidan saattamista tämän artiklan 2 kappaleen b tai c kohdan mukaiseen välimiesmenettelyyn. Muutoksenhakumenettelyn keston tulee olla korkeintaan kolme kuukautta.

Voimaantullakseen sopimus edellyttää vielä eduskunnan hyväksymisen.

Sopimus allekirjoitettiin Pekingissä 15 päivänä marraskuuta 2004. Suomen puolesta sopimuksen allekirjoitti ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki ja Kiinan puolesta varakauppaministeri Zhang Zhigangin.

Vertailu Suomen mallisopimukseen

Sopimuksen johdannon sanamuodot eroavat Suomen tämän hetkisestä mallisopimuksesta. Sisällöllisesti sopimuksen johdanto eroaa mallisopimuksesta siten, että johdannosta puuttuu viittaus kansainvälisesti tunnustettujen työelämään liittyvien oikeuksien kunnioittamiseen ja sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen lieventämättä vaatimuksia, jotka liittyvät yleisesti sovellettaviin terveyttä, turvallisuutta ja ympäristöä koskeviin toimenpiteisiin.

Sopimuksen 1 artikla 1 kappaleessa määritellään sijoituksen ainoastaan varallisuutena, jonka sopimuspuolen sijoittaja on sijoittanut toisen sopimuspuolen alueella. Suomen mallisopimus määrittelee sijoituksen kattamaan myös varallisuuden, jonka sijoittaja on perustanut tai hankkinut toisen sopimuspuolen alueella.

Sopimuksen 1 artiklan 1 kappale ei kata mallisopimuksen tapaan edelleen sijoitettuja tuottoja. Nämä käsitellään kappaleen lopussa olevassa lauseessa kappaleen d kohta kattaa myös liike- ja kauppasalaisuudet. Tätä ei ole mallisopimuksessa.

Suomen mallisopimuksesta poiketen 1 artiklan 1 kappaleessa ei määritellä sopimuksen mukaisiksi sijoituksiksi sellaisia sijoituksia joita sopimuspuolen oikeushenkilö on tehnyt tämän sopimuspuolen alueella, mutta jotka ovat tosiasiallisesti toisen sopimuspuolen sijoittajien omistuksessa tai valvonnassa, ja jotka katsotaan myös viimeksi mainitun sopimuspuolen sijoittajien sijoituksiksi, jos ne on tehty ensin mainitun sopimuspuolen lakien ja määräysten mukaisesti.

Sopimuksen 1 artiklan 2 kappaleen määritelmä on tuoton osalta mallisopimusta suppeampi sillä siitä puuttuu mallisopimuksessa oleva tarkennus, jonka mukaan kappaleessa esimerkkeinä mainitut tuoton muodot ovat erityiset mutteivät yksinomaiset.

Sopimuksen 1 artiklan 3 kappaleen b kohdan sijoittajan määritelmä ei kata mallisopimukseen tapaan oikeushenkilöä, jonka pääasiallinen liiketoiminnan paikka sijaitsee sopimusosapuolen alueella.

Sopimuksen 1 artiklan 4 kappale ei kata mallisopimuksen tavoin aluemeren ulkopuolisten merivyöhykkeiden merenpohjaa ja sen sisustaa joihin nähden kyseisellä sopimuspuolella on täysivaltaiset oikeudet tai lainkäyttövalta voimassaolevan kansallisen lainsäädäntönsä ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti näiden alueiden luonnonvarojen tutkimisen ja hyödyntämisen osalta.

Sopimuksen 2 artiklan 2 kappale ei velvoita mallisopimuksen mukaisesti kumpaakin sopimuspuolta myöntämään alueellaan toisen osapuolen sijoituksille oikeudenmukaista kohtelua. Artiklasta puuttuu myös viittaus sijoitusten täysimääräiseen suojaan ja turvaan sekä sijoitusten vähintään yhtä edulliseen kohteluun kuin kansainvälinen oikeus edellyttää.

Sopimuksen 2 artiklan 3 kappale ei mallisopimuksesta poiketen kiellä sijoitusten hankintaan ja toimintaan kohdistuvia kohtuuttomia tai mielivaltaisia toimia. Sopimuksen 2 artiklan 2 kappale kieltää mallisopimuksen mukaisesti kohtuuttomat tai mielivaltaiset toimet sijoitusten laajentamisen, hoidon, ylläpidon, käytön, hyödyntämisen ja myynnin tai muun luovuttamisen osalta.

Sopimuksen 3 artiklan 1 kappaletta, jossa kummankin sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille myönnetään jatkuvasti oikeudenmukainen ja kohtuullinen kohtelu toisen sopimuspuolen alueella, ei ole mallisopimuksessa.

Sopimuksen 3 artiklan 3 kappale kattaa vain sijoittajien sijoitukset kun mallisopimus kattaa sijoittajan ja tämän sijoitukset. 3 artiklan 3 kappale kieltää mallisopimuksesta poiketen toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksiin kohdistuvat kohtuuttomat tai syrjivät toimenpiteet, jotka koskevat kotimaisuusosuutta tai vientiä koskevia suoritusvaateita.

Suomen tämän hetkinen mallisopimus sijoittaa 3 artiklan 5 ja 6 kappaleen poikkeukset varsinaiseen yleisiä poikkeuksia koskevaan artiklaan. Mallisopimuksesta poiketen ko. sopimuksen poikkeukset kattavat myös kompensaatioiden vapaata siirtämistä koskevat velvoitteet.

Suomen tämän hetkinen mallisopimus sijoittaa 3 artiklan 7 kappaleessa olevat poikkeukset varsinaiseen poikkeuksia sijoitusten kohtelusta koskevaan artiklaan. Mallisopimuksesta poiketen artikla ei sisällä viittausta alueellisiin työmarkkinasopimuksiin.

Sopimuksen 4 artiklan 1 kappale ei täsmennä toimenpiteitä, joilla on pakkolunastusta tai kansallistamista vastaava vaikutus, mallisopimuksen tapaan suoriksi tai välillisiksi. Artikla rajaa sopimuksen velvoitteiden ulkopuolelle pakkolunastuksen, joka on tehty kotimaisten lakien pohjalta. Tätä rajausta ei ole mallisopimuksessa. Lisäksi artiklasta puuttuu velvoite nopeaan, riittävään ja tosiasialliseen korvaukseen.

Sopimuksen 4 artiklan 2 kappaleessa ei ole mallisopimuksen tavoin avattu pakkolunastetun sijoituksen arvon määrittämisessä yleisesti hyväksyttyjä arvonmääritysperiaatteita.

Sopimuksen 4 artiklan 4 kappale ei mallisopimuksesta poiketen kata sopimuspuolen alueella perustettuja yhteisyrityksiä.

Sopimuksen 5 artiklan 2 kappaleesta puuttuu velvoite nopeaan, riittävään ja tosiasialliseen korvaukseen tiettyjen poikkeustilanteissa tapahtuneiden sijoituksiin kohdistuneiden menetysten osalta. Artiklassa ei myöskään viitata pakkolunastusta koskevan artiklan velvoitteisiin.

Sopimuksen artiklan 6 otsikosta puuttuu sana "vapaat". Samassa artiklassa (1 kappaleen b kohta) luetellut voitot, osingot, korot ja muut liiketoimintatulot on korvattu mallisopimuksessa sopimustekstiä suoraviivaistamalla sanalla "tuotot."

Sopimuksen 6 artiklan 2 kappale mahdollistaa mallisopimuksesta poiketen sopimusosapuolen turvautumaan poikkeuksellisissa maksutasevaikeuksissa sääntelytoimenpiteisiin, jotka ovat kohtuullisia, noudattavat syrjimättömyyden periaatetta ja toteutetaan vilpittömässä mielessä, kansainvälisen valuuttarahaston tällaisia tilanteita varten asettamien määräaikojen ja sopimuspuolen lainsäädännössä säädettyjen toimivaltuuksien mukaisesti.

Sopimuksesta puuttuu mallisopimuksen viivytyksistä johtuvia korkoja koskeva kappale.

Suomen tämänhetkisessä mallisopimuksessa sijoittajan ja sopimuspuolen välisiä riitoja koskeva kappale edeltää sopimusosa-puolten välisiä riitoja koskevaa kappaletta.

Sopimuksen 8 artiklan 3 kappale edellyttää, että riitatapauksissa sopimuspuolten nimittämät välimiehet valitsevat yhdessä kahden seuraavan kuukauden kuluessa välimiesoikeuden puheenjohtajan. Mallisopimuksessa ko. aika on määritelty neljäksi kuukaudeksi.

Sopimuksen 8 artiklan 4 kappaleessa edellytetään 8 artiklan 3 kappaleen mukaisesti, että jos välimiesoikeutta ei ole muodostettu neljän kuukauden kuluessa välimiesmenettelyä koskevan kirjallisen pyynnön vastaanottamisesta, kumpi tahansa sopimuspuoli voi muun sopimuksen puuttuessa pyytää Kansainvälisen tuomioistuimen puheenjohtajaa tekemään tarvittavat nimitykset. Mallisopimuksessa tämä ajanjakso on kuusi kuukautta.

Sopimuksen 8 artikla velvoittaa mallisopimuksesta poiketen välimiesmenettelyn perustelemaan pyydettäessä ratkaisunsa.

Sopimuksen 9 artiklan 3 kappale edellyttää mallisopimuksesta poiketen, että sopimuspuolen tulee sopia investoijan kanssa riidan viemisestä kansainväliseen välitykseen.

Sopimuksen 9 artiklasta puuttuvat viittaukset New Yorkin yleissopimukseen, ehdoitta tehtyyn suostumukseen ja velvoite hyvitykseen siinäkin tapauksessa, että investoija on saanut vakuutuksen perusteella hyvityksen, joka kattaa sen menetykset kokonaan tai osittain.

Sopimuksen 10 artiklan työntekijöiden ja näiden perheenjäsenien maahantuloa ja maassa oleskelua koskevat luvat ja se on siten soveltamisalaltaan suppeampi kuin mallisopimus, joka asettaa sopimuspuolille myös muita mahdollisia lupia koskevia velvoitteita.

Sopimuksen soveltamista koskeva 13 artikla rajaa sopimuksen ulkopuolelle ne sijoituksia koskevat riidat tai vaateet, jotka ovat olleet oikeudenkäynnin tai välimiesmenettelyn kohteena ennen sopimuksen voimaantuloa. Tällaiset riidat ja vaateet ratkaistaan edelleen Suomen ja Kiinan välillä vuonna 1984 voimaan tulleen sopimuksen määräysten mukaisesti.

Sopimus eroaa mallisopimuksesta myös sopimuksen lisäpöytäkirjan osalta.

2. Lakiehdotusten perustelut

Laki Kiinan kansantasavallan kanssa tehdyn sijoitusten edistämistä ja vastavuoroista suojaamista koskevan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Perustuslain 95 §:n 1 momentissa edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan valtionsisäisesti voimaan erityisellä voimaansaattamislailla.

Esitys sisältää ehdotuksen blankettilaiksi, 1 §:llä saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Voimaantulosta säädetään 2 §:n mukaan tasavallan presidentin asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan.

3. Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännöissään sopimuksen voimaantulolle asetetut vaatimukset. Esitykseen sisältyvä voimaansaattamislakiehdotus on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja säätämisjärjestys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp).

Sopimuksen 1 artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet. Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten sopimusmääräysten sisältöön ja soveltamiseen välillisesti vaikuttavat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 1 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja edellyttävät eduskunnan suostumusta.

Sopimuksen 4 artiklan mukaan sopimuspuoli saa pakkolunastaa toisen sopimuspuolen sijoittajien tekemiä sijoituksia ainoastaan artiklassa tarkemmin määritellyillä ehdoilla. Artiklassa on lisäksi määräyksiä tällaisen toimenpiteen johdosta maksettavista korvauksista ja niihin liittyvistä koroista. Perustuslain 15 §:n mukaan jokaisen omaisuus on turvattu ja omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla. Lisäksi artiklan edellä mainitut määräykset korvausten maksamisesta voivat olla osittain ristiriidassa pakkolunastuslainsäädännön kanssa. Sopimuksen 4 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 5 artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuspuolella on välitön vastuu tietyin edellytyksin vahingosta, joita sen asevoimat tai viranomaiset ovat aiheuttaneet takavarikoimalla tai tuhoamalla toisen sopimuspuolen sijoittajan tekemän sijoituksen tai sijoituksen osan. Valmiuslain (198/2000) 37 §:n 1 momentin mukaan lain nojalla suoritettujen toimenpiteiden johdosta kärsitystä vahingosta suoritetaan täysi korvaus. Pykälän 2 momentin mukaan vahingosta suoritetaan kuitenkin vain kohtuullinen korvaus, jos vahinkoa on vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen pidettävä vähäisenä tai jos valtiontaloudelliset tai kansantaloudelliset syyt sitä vahinkojen suuren määrän vuoksi välttämättä vaativat. Sopimuksen 5 artiklan määräykset yhdessä 4 artiklan määräysten kanssa voivat olla ristiriidassa valmiuslain korvaussäännösten kanssa tai ainakin voivat valtioneuvoston harkintaa rajoittaen vaikuttaa tapaan, jolla valmiuslain säännöksiä sovelletaan. Määräykset kuuluvat sen vuoksi lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 8 artiklan mukaan sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat sopimuspuolten väliset riitaisuudet voidaan ratkaista erityisessä välimiesmenettelyssä. Välimiesoikeuden päätös on sitova ja se voi koskea asioita, jotka kuuluvat Suomessa lainsäädännön alaan. Artiklassa tarkoitetussa välimiesmenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Tällaisen oikeudellisesti sitovan tulkinnan voidaan katsoa jossain määrin koskettavan valtion täysivaltaisuutta ja kuuluvan lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 9 artiklassa määritellään sijoittajan ja sopimuspuolen välisissä riidoissa noudatettavat menettelyt. Sopimuspuolet hyväksyvät omien tuomioistuintensa lisäksi myös välimiesoikeuden toimivallan sijoituksia koskevissa riitaisuuksissa. Välitystuomiot ovat lopullisia ja sitovia. Artiklassa tarkoitetussa välimiesmenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Sopimuksen 9 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Yleisperustelujen nykytilaa käsittelevässä jaksossa on lueteltu Suomen voimassa olevat sijoitusten suojelua koskevat sopimukset. Kaikkien sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamista koskevat lait on säädetty tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Nyt käsiteltävänä oleva sopimus sijoitusten edistämisestä ja vastavuoroisesta suojaamisesta Kiinan kansantasavallan kanssa ei poikkea voimassa olevista sopimuksista säätämisjärjestyksen kannalta merkityksellisissä kohdin. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan siten hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Pekingissä 15 päivänä marraskuuta 2004 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Kiinan kansantasavallan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja vastavuoroista suojaamista koskevan sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki Kiinan kansantasavallan kanssa sijoitusten edistämisestä ja vastavuoroisesta suojaamisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 §

Pekingissä 15 päivänä marraskuuta 2004 Suomen tasavallan ja Kiinan kansantasavallan välillä sijoitusten edistämisestä ja vastavuoroisesta suojaamisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.


2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.




Naantalissa 5 päivänä elokuuta 2005

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri
Paula Lehtomäki

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.