Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

HE 6/2005
Hallituksen esitys Eduskunnalle rajavartiolaitosta ja rajavyöhykettä koskevan lainsäädännön uudistamiseksi

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksellä uudistettaisiin rajavartiolaitosta koskeva lainsäädäntö.

Euroopan unionin ulkorajojen valvonnan merkitys on kasvamassa entisestään. Rajavartiolaitoksen toiminta mukautettaisiin esitykseen sisältyvillä laeilla vastaamaan Euroopan unionissa vapaan liikkuvuuden alueen ulkorajojen valvonnassa tapahtunutta kehitystä.

Rajavartiolaitokselle kuuluisi nykyiseen tapaan päävastuu henkilöiden maahantulon ja maastalähdön valvonnasta sekä henkilöliikenteen rajatarkastuksista. Rajavartiolaitoksen asema ja toimivaltuudet olisivat yhdenmukaiset erityisesti Euroopan unionin muiden ulkorajavaltioiden rajaviranomaisten kanssa siten, että rajavartiolaitoksella olisi hyvät toimintaedellytykset laittoman maahantulon torjuntaan osana Euroopan unionin rajaturvallisuusjärjestelmää.

Esityksellä pyritään myös kansallisen turvallisuustilanteemme parantamiseen hyödyntämällä rajavartiolaitoksen voimavaroja nykyistä tehokkaammin. Turvallisuusviranomaisten yhteistyötä tarpeettomasti hankaloittavasta rajavartiolaitoksen valvonta-alueesta luovuttaisiin. Rajavartiolaitoksen toiminnan maantieteellistä painottumista ei kuitenkaan muutettaisi nykyisestä. Rajavartiolaitoksen, poliisin ja tullin yhteistyötä helpotettaisiin huolehtien näin sisäisen turvallisuuden voimavarojen entistä tehokkaammasta kohdentumisesta. Toimenpiteillä varauduttaisiin samalla vapaan liikkuvuuden alueen laajentumisesta aiheutuviin Suomen sisäisen turvallisuuden haasteisiin.

Rajavartiolaitos voisi nykyisestä poiketen suorittaa sille päätehtävien ohella säädettyjä valvontatehtäviä myös silloin, kun ne eivät välittömästi liity rajavalvonta- tai rajatarkastustehtäviin. Rajavartiolaitoksen erityisosaamisen ja kaluston käyttöä terrorismintorjunnassa ja muissa sisäisen turvallisuuden erikoistilanteissa tehostettaisiin. Rajavartiolaitoksen tehtäviin kuuluisi yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen rajanylityspaikoilla. Syrjäseutujen asukkaiden turvallisuutta parannettaisiin antamalla rajavartiolaitokselle oikeus ilman poliisin nimenomaista pyyntöäkin suorittaa välttämättömiä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden alaan kuuluvia kiireellisiä poliisitehtäviä kohtaamassaan asiassa.

Rajavartiolaitoksen mahdollisuuksia suorittaa sen päätehtäviin liittyvän rikosasian esitutkinta parannettaisiin. Samalla rajavartiolaitoksen oikeutta itsenäisen esitutkinnan suorittamiseen sen päätehtäviin olennaisesti liittymättömissä vakavissa rikosasioissa rajoitettaisiin, jollei muun esitutkintaviranomaisen pyynnöstä muuta johdu. Rajavartiolaitos voisi kuitenkin aina suorittaa välttämättömiä esitutkintatoimenpiteitä ja käyttää tarvittavia pakkokeinoja muun esitutkintaviranomaisen rikostutkinnan turvaamiseksi. Viranomaisten yhteisten tutkintaryhmien toimintamahdollisuuksia parannettaisiin. Rajavartiolaitoksen rikostutkinnan koordinaatiovastuu erityisesti vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa olisi poliisilla.

Rajavyöhyke ehdotetaan säilytettäväksi, mutta sitä koskeva sääntely täsmennettäisiin nykyisiä perusoikeuskäsityksiä vastaavaksi. Rajavyöhykelaki kumottaisiin ja sitä koskevat säännökset sisällytettäisiin rajavartiolaitosta koskevaan lakiin, johon sijoitettaisiin myös maahantuloa ja maastalähtöä koskevat, nykyisin osin muussa lainsäädännössä olevat perussäännökset.

Rajavartiolaitoksen henkilötietojen käsittelystä ehdotetaan annettavaksi oma lakinsa, jossa olisi aikaisempaa täsmällisemmät rajavartiolaitoksen henkilötietojen käsittelyä ja henkilörekistereitä koskevat säännökset. Sen soveltamisala kattaisi rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi tarpeellisten henkilötietojen automaattisen käsittelyn ja muun henkilötietojen käsittelyn silloin, kun henkilötiedot muodostavat tai niiden on tarkoitus muodostaa henkilörekisteri tai sen osa. Henkilötietolaista ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetusta laista poikettaisiin vain, milloin se on rajavartiolaitoksen toiminnan tehokkuuden turvaamiseksi välttämätöntä.

Rajavartiolaitos voisi rikostorjunnan alalla hyödyntää nykyistä laajemmin poliisin tietojärjestelmiä. Rajanylityspaikalla voitaisiin suorittaa henkilöiden automaattista tunnistamista kamera- ja videovalvonnan keinoin rikostorjunnan tehostamiseksi. Rajavartiolaitoksen toimenpiteistä voitaisiin laatia automaattinen kuva- ja äänitallenne.

Rajavartiolaitoksen asema puolustusvoimien johtamassa sotilaallisen maanpuolustuksen kokonaisuudessa on edelleen tärkeä. Uudistuksella ei tehtäisi muutoksia rajavartiolaitoksen ulkoisen turvallisuuden tehtäviin.

Uudistukseen sisältyvät rajavartiolaki, laki rajavartiolaitoksen hallinnosta ja laki henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa ovat tarkoitetut tulemaan voimaan vuoden 2005 kesällä, kun uudistuksen edellyttämä koulutus ja muut tarvittavat järjestelyt on rajavartiolaitoksessa toteutettu.


YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Henkilöiden rajatarkastustehtävät siirrettiin poliisilta rajavartiolaitokselle 1990-luvulla valtionhallintoa rationalisoitaessa. Nykyisin rajavartiolaitos vastaa Suomen valtakunnan rajojen valvonnan lisäksi myös pääosasta Suomen rajojen ylityspaikkojen rajatarkastuksista.

Rajavartiolaitosta koskeva lainsäädäntö uudistettiin 21 päivänä maaliskuuta 1999 voimaan tulleella rajavartiolaitoksesta annetulla lailla (320/1999), jäljempänä LRVL. Ennen tätä voimassa ollut rajavartiolaitoksesta annettu laki (5/1975) oli suppea puitelaki. Pääosa rajavartiolaitoksen toimintaa koskevista säännöksistä oli tuolloin asetuksen tasoisia. Vuoden 1999 uudistuksella pyrittiin ensisijaisesti nostamaan perusoikeuksiin vaikuttavat säännökset perusoikeusuudistuksen edellyttämällä tavalla lain tasolle. LRVL on aikaisempiin säännöksiin nähden hyvin yksityiskohtainen ja tarkkarajainen.

Rajavartiolaitoksen toimintaympäristö on muuttunut merkittävästi LRVL:n voimaantulon jälkeen. Itärajan henkilöliikenne on lisääntynyt huomattavasti Neuvostoliiton hajottua. Kun Venäjän raja ylitettiin vuonna 1993 noin 1,6 miljoonaa kertaa, niin vuonna 2003 se ylitettiin yli 6 miljoonaa kertaa. Samana vuonna yhteisön ulkoraja ylitettiin pääkaupunkiseudulla yli 8 miljoonaa kertaa. Itärajan ylitysten arvioidaan lisääntyvän vuoteen 2008 mennessä noin 8 miljoonaan.

Myös rajaliikenteen luonne on muuttunut LRVL:n voimaantulon jälkeen. Ennen Neuvostoliiton hajoamista valtaosa itärajan ylittäjistä oli suomalaisia turisteja tai rakennustöihin Venäjällä osallistuvia suomalaisia. Nykyisin rajanylittäjät ovat enimmäkseen venäläisiä. Heidän osuutensa arvioidaan entisestään kasvavan. Uusien Kaukoidän lentoreittien avaaminen on lisännyt aasialaisten matkustajien määrää Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Matkustajamäärien myötä ovat lisääntyneet myös perusteelliset rajatarkastukset.

Poliisin, puolustusvoimien ja tullin henkilöresurssit ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomessa vähentyneet. Rajavartiolaitoksen henkilökunnan määrä on vähentynyt noin 500:lla hieman yli 3 000 henkilöön edellä kerrotusta liikenteen kasvusta huolimatta. Rajavartiolaitos on joutunut siirtämään merkittävän osan henkilökunnastaan länsirajalta itärajalle ja pohjoisesta etelään. Rajavalvonnan ja rajatarkastusten tehokkuuden säilyttämiseksi on välttämätöntä, että rajanylityspaikoilla ja niiden välisillä alueilla voidaan käyttää nykyaikaisia valvonta- ja tarkastusmenetelmiä sekä tekniikkaa. Perusoikeuksien toteutuminen on samalla varmistettava.

Tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen (Schengenin sopimus) soveltamisesta on 19 päivänä kesäkuuta 1990 tehty Schengenissä yleissopimus, jäljempänä Schengenin yleissopimus. Mainittujen sopimusten lisäksi jäsenvaltioiden on noudatettava liittymissopimuksia sekä Schengenin toimeenpanevan komitean päätöksiä ja julistuksia. Tärkeässä asemassa on myös yhteinen käsikirja, jossa säännellään rajatarkastusten käytännön toteutusta. Edellä tarkoitettua kokonaisuutta kutsutaan jäljempänä Schengenin säännöstöksi. Schengenin säännöstö sisällytettiin Amsterdamin sopimuksella (SopS 55/1999) Euroopan unionia koskevaan säännöstöön. Schengenin säännöstön mukaan sopimuspuolten väliset rajat saa ylittää ilman rajatarkastuksia. Rajatarkastukset voidaan kuitenkin palauttaa erityisestä syystä. Schengenin säännöstön soveltaminen alkoi Suomessa 25 päivänä maaliskuuta 2001 siten, kuin ulkoasiainministeriön ilmoituksessa Schengenin säännöstön soveltamisesta (SopS 23/2001) mainitaan.

Suomen valvottavana on 1 340 kilometriä Euroopan unionin maarajaa, joka samalla on edellä mainituilla sopimuksilla perustetun vapaan liikkuvuuden alueen ulkoraja. Sen toisella puolella rajavartioinnista vastaava Venäjän turvallisuuspalvelun rajavartiopalvelu keskittää voimavarojaan Keski-Aasiaan ja Kaukasukselle, koska Venäjälle tulee laittomasti ihmisiä ja huumausaineita juuri näillä alueilla, ja Suomen vastainen raja on ollut Venäjälle lähes ongelmaton. Rajavartiopalvelun voimavarojen siirto lisännee Suomen rajavartiolaitoksen tehtäviä. Laittoman maahantulon torjuminen jäänee aikaisempaa enemmän maamme viranomaisten vastuulle. Ulkorajan rajavalvonnan tehokkuus on tärkeää vapaan liikkuvuuden alueen valtioille, mikä edellyttää, että Suomi suoriutuu tuosta tehtävästään hyvin.

Rajaviranomaisen läsnäolo ja rajatarkastukset ovat aikaisemmin helpottaneet yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä myös maamme länsi- ja pohjoisrajalla. Schengenin säännöstön soveltaminen on kuitenkin ohentanut näille rajoille rajavartiolaitoksen sijoittautumisen perusteita. Rajavartiolaitoksen tehtävien osittainen uudelleenmäärittely on tarpeen sisäisestä turvallisuudesta vastaavien viranomaisten palveluiden vähenemisen ja sisäisen turvallisuuden heikkenemisen estämiseksi.

Sisärajatarkastusten poistumisen jälkeen on rajat ylittävän rikollisuuden torjunnassa tehostettu viranomaisten yhteistoimintaa. Samalla ulkorajan ylittämisen valvonnan merkitys on korostunut. Viranomaisten yhteistyöhön on tullut myös uusia menettelyitä ja menetelmiä sekä aikaisempaa paremmat mahdollisuudet jatkaa toimenpiteitä myös toisen valtion alueella. Schengenin säännöstön mukaan voidaan rikoksesta epäillyn takaa-ajoa ja tarkkailua tietyin edellytyksin jatkaa toisen jäsenvaltion alueelle. Esimerkin vuoksi voidaan mainita, että eduskunta on 26 päivänä maaliskuuta 2003 hyväksynyt (EV 29/2004 vp) hallituksen esityksen (HE 92/2003 vp) tullihallintojen keskinäisestä avunannosta ja yhteistyöstä tehdyn yleissopimuksen ja sen oikaisupöytäkirjan hyväksymisestä sekä siihen liittyviksi laeiksi, jäljempänä Napoli II. Napoli II:een, joka on saatettu voimaan tullihallintojen keskinäisestä avunannosta ja yhteistyöstä tehdyn yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetulla lailla (427/2004), sisältyy perinteistä keskinäistä hallinnollista avunantoa koskevien määräysten lisäksi määräykset, jotka Schengenin yleissopimuksesta poiketen sallivat rajojen yli tapahtuvan välittömän takaa-ajon myös merirajan yli. Siihen sisältyy lisäksi määräyksiä rajojen yli tapahtuvasta valvonnasta, valvotusta läpilaskusta, peitetoiminnasta ja yhteisistä tutkintaryhmistä.

Henkilöliikenteen rajatarkastusvastuu on lisännyt rajavartiolaitoksen ja Suomen muiden turvallisuusviranomaisten välistä yhteistoimintaa. Euroopan unionin jäsenyys, liittyminen vapaan liikkuvuuden alueeseen ja ulkorajan valvontatehtävät ovat lisänneet rajavartiolaitoksen yhteistoimintaa muiden maiden turvallisuusviranomaisten kanssa. Rajavartiolaitos on nykyisin luonnollinen yhteistyökumppani niin koti- kuin ulkomaalaisille rikoksentorjuntaviranomaisille.

Valtioneuvoston 27 päivänä marraskuuta 2003 yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisesta tekemässä periaatepäätöksessä mainitaan yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin kohdistuvista uhkista muun muassa laiton maahantulo ja turvallisuutta vaarantavat väestöliikkeet, ympäristöuhkat, järjestäytynyt rikollisuus ja terrorismi sekä suuronnettomuudet. Uhkat voivat toteutuessaan aiheuttaa yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen häiriintymisen ja siten vaarantaa valtiollisen itsenäisyyden, kansalaisten elinmahdollisuudet ja turvallisuuden. Samalla kun varsinaisten sotilaallisten iskujen todennäköisyys on vähentynyt, on terrori-iskujen ja muiden edellä mainittujen uhkatekijöiden mahdollisuus kasvanut. Rajavartiolaitoksella on sisäisen turvallisuuden viranomaisista parhaat edellytykset kalustonsa ja erityisosaamisensa puolesta merellä ja ilmassa toimimiseen sekä poliisin tukemiseen sisäisen turvallisuuden erityistilanteiden hallinnassa. Suomi vastaa yhteisön ulkorajavaltiona myös yhteisön muiden jäsenvaltioiden turvallisuudesta. Euroopan unionin toimielimissä onkin hyvin tiedostettu tiivistyvän rajavalvontayhteistyön merkitys myös uusien uhkakuvien, kuten terrorismin, torjunnassa.

Unioni laajeni 1 päivänä toukokuuta 2004 siten, että sen ulkorajavaltioiksi tulivat maarajoilla Suomen ja Kreikan lisäksi Viro, Latvia, Liettua, Puola, Slovenia, Slovakia ja Unkari Euroopan unionin ulkorajojen vartiointi ja rajavalvonta jää todennäköisesti kansallisten viranomaisten vastuulle, vaikka jäsenmaiden yhteistyö ja yhteisön ohjaus tiivistyykin. Komissio on toukokuussa 2004 saanut yksinomaisen aloiteoikeuden rajavalvontaa koskevissa I pilarin asioissa. Perusteilla on myös operatiivista rajavalvontayhteistyötä koordinoiva Euroopan rajavalvontavirasto. Siitä huolimatta, että rajavalvonnan järjestelyt poikkeavat toisistaan Euroopan unionin jäsenvaltioissa, ovat järjestelyt unionin ulkorajan valvonnasta nyt ja lähitulevaisuudessa huolehtivissa valtioissa varsin samanlaiset. Unionin ulkorajavalvonta yhdentynee ulkorajavaltioiden järjestelmien muodostamalle perustalle. Vapaan liikkuvuuden alueen laajenemisen arvioidaan muuttavan maamme rikollisuustilannetta ja asettavan haasteita yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta sekä rikosten torjumisesta vastaaville viranomaisille. Muutokseen on tarkoituksenmukaista varautua turvallisuusviranomaisten yhteistyötä tehostamalla ja rikoksentorjuntavalmiuksia parantamalla.

Voimassa olevaa LRVL:a valmisteltaessa pyrittiin erityisesti rajavartiolaitoksen tehtävien ja toimivaltuuksien tarkkarajaisuuteen. Laista tulikin varsin tarkkarajainen, mihin myötävaikutti samaan aikaan eduskunnassa käsiteltävänä ollut perusoikeusuudistus. LRVL:a soveltaessa on kuitenkin havaittu, että osa rajauksista estää rajavartiolaitoksen toimintaa sekä poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistoimintaa tavalla, jota ei LRVL:a säädettäessä pystytty täysin ennakoimaan. Vaikka LRVL onkin kohtuullisen uusi säädös, on sen uudistaminen käynyt edellä kuvatuista syistä välttämättömäksi.

2. Nykytila

2.1. Lainsäädäntö ja käytäntö

Historia

Maamme itsenäistymisen jälkeen valtakunnan rajojen vartioimisesta on ensimmäisen kerran säädetty päätöksellä Ruotsin Kuningaskunnan vastaisen maarajan ja läheisten rajaseutujen vartioimista varten asetetusta väliaikaisesta rajavartiopataljoonasta (103/1918). Vuoden 1918 maaliskuussa ylipäällikkö Mannerheim ryhtyi senaatin kehotuksesta järjestämään maan pohjoisrajalle sotilaallista rajavartiointia yhteistoiminnassa tullin kanssa. Rajajoukot toimivat aluksi maaherran välittömässä alaisuudessa ylimmän päällikkyyden jäädessä kuitenkin puolustusvoimien ylipäällikölle.

Vuoden 1918 heinäkuussa pohjoisen länsirajan rajajoukot siirrettiin senaatin sisäasiaintoimituskunnan alaisuuteen. Päätös itärajan vartioinnin siirtämisestä sisäasiainministeriölle tehtiin valtioneuvoston istunnossa 21 päivänä maaliskuuta 1919. Armeijan johto määräsi upseereita sisäasiainministeriön käytettäväksi ja sotaministeriö luovutti rajavartiostoille tarpeellista varustusta. Rajavartiostojen tehtävänä oli valtakunnan itäisen maarajan poliisi- ja tullivartiointi. Rajavartiostojen järjestys oli sotilaallinen. Rajavartiostojen päällystöllä ja miehistöllä oli oikeus pidättämiseen sekä etsintöjen ja takavarikkojen tekemiseen. Suojeluskuntien sekä tulli- ja poliisiviranomaisten tuli pyynnöstä antaa rajakomendanteille virka-apua.

Merivartiolaitoksen tehtävänä oli vuonna 1930 siitä annetun lain (151/1930) ja asetuksen (196/1930) mukaan ylläpitää järjestystä ja turvallisuutta valtakunnan merirajalla sen valvottavaksi määrätyillä alueilla ja Laatokalla. Sen tuli muun muassa estää luvaton tavaroiden kuljetus ja rajan ylittäminen sekä valvoa purjehdusta ja alusten tullivalvontaa koskevien säännösten noudattamista, huolehtia tulliselvityksestä sekä poliisivalvonnasta toiminta-alueellaan. Sen tehtävänä oli lisäksi merihätään joutuneiden auttaminen.

Merivartiomiehellä oli tehtävissään soveltuvin osin tullimiehen ja poliisimiehen valtuudet. Merivartiolaitos suoritti myös tullirikosten tutkintaa. Muiden rikosten tutkinta sen tuli alustavan tutkinnan jälkeen antaa poliisille. Merivartiolaitos oli rajavartiolaitoksen tavoin sotilaallisesti järjestetty ja sisäasiainministeriön alainen. Merivartiolaitoksen esikunta toimi kuitenkin sisäasiainministeriössä poliisiosaston jaostona toisin kuin rajavartiolaitoksen esikunta. Laitoksen perustamisen taustalla oli alkoholipitoisten aineiden valmistuksesta, maahantuonnista, myynnistä, kuljetuksesta ja varastossapidosta annetun asetuksen (29/1917) sekä sen toimeenpanosta ja valvonnasta annetun asetuksen (66/1919) vastainen, holtittomaksi paisunut pirtun salakuljetus. Merivartijat saivat tämän toiminnan 1930-luvun loppuun mennessä tukahdutetuksi yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa.

Rajavartiolaitoksen tehtävänä oli vuonna 1931 siitä annetun lain (135/1931), jäljempänä vuoden 1931 rajavartiolaki, ja vuonna 1932 siitä annetun asetuksen (28/1932) mukaan rajan vartioiminen sekä luvattoman ja kielletyn rajan ylittämisen estäminen niillä raja-alueilla, missä erityinen valvonta katsottiin tarpeelliseksi. Rajavartiolaitokselle voitiin antaa tullivalvonnan ja poliisitoiminnan tehtäviä sekä kansainvälisistä rajasopimuksista johtuvia tehtäviä. Sen kuului ottaa osaa maanpuolustukseen. Liikekannallepanossa se oli määrä liittää puolustusvoimiin. Rajavartiolaitos oli rauhan aikana sisäasiainministerin alainen. Sitä johti rajavartiostojen päällikkö esikuntineen, joka oli samalla myös sisäasiainministeriön rajavartio-osasto. Rajavartiolaitoksessa toimi Salmin, Joensuun, Kainuun, Lapin ja Karjalan kannaksen rajavartiostot. Niiden toimipiiristä määräsi sisäasiainministeri.

Rajajoukot yhdistettiin sotien aikana puolustusvoimiin. Sodan jälkeen rajavartiotoimi palautettiin sisäasiainministeriön alaisuuteen. Vuoden 1931 rajavartiolaki uudistettiin kokonaisuudessaan vuonna 1944 säädetyllä lailla rajavartiolaitoksesta (980/1944), jäljempänä vuoden 1944 rajavartiolaki. Lokakuun 12 päivänä 1939 merivoimille alistettu, aikaisemmin itsenäinen merivartiolaitos liitettiin samalla osaksi rajavartiolaitosta.

Vuonna 1945 rajavartiolaitoksesta annetun asetuksen (372/1945) ja vuonna 1947 rajavartiolaitoksesta annetun asetuksen (581/1947) jälkeen rajavartiolaitosta koskevaa lainsäädäntöä uudistettiin seuraavaksi vuonna 1975 säädetyllä lailla rajavartiolaitoksesta, jäljempänä vuoden 1975 rajavartiolaki, joka tuli voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1975. Vuoden 1975 uudistuksessa rajavartiolaitokselle säädetyt tehtävät olivat pääosin samat kuin vuoden 1931 rajavartiolaissa. Tehtäviin kuului valtakunnan rajojen vartiointi ja valvonta sekä henkilöiden luvattoman rajanylittämisen estäminen, paljastaminen ja tutkinta. Rajavartiolaitokselle kuului valtakunnan rajojen läheisyyteen keskittyviä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen kuuluvia tehtäviä sekä tullivalvonta merellä ja maarajoilla ja niillä rajanylityspaikoilla, joilla tullilaitos ei ollut järjestänyt riittävää tullivalvontaa.

Sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävät ovat säilyneet itsenäisyyden alkuajoista saakka olennaisena osana rajavartiolaitoksen tehtäviä. Vuoden 1975 rajavartiolaissa rajavartiolaitoksen tehtävät oli lueteltu vain yleispiirteisesti. Pääosa rajavartiolaitoksen toimintaa koskevista keskeisistä säännöksistä jätettiin kuitenkin asetusten varaan, vaikka poliisin ja tullin toimivaltuuksista oli jo säädetty lain tasolla, poliisilaissa (84/1966) ja tullilaissa (271/1939).

Vuosina 1992 ja 1994 rajavartiolaitoksesta annetuissa asetuksissa (358/1992 ja 1026/1994) säädettiin rajavartiolaitoksen valvonta-alueeksi valtakunnan maarajaan rajoittuvien kuntien alue, Kesälahden ja Punkaharjun kunnan sekä Nurmeksen kaupungin alue, mereen rajoittuvien kuntien alue, Ahvenanmaan maakunta sekä Suomen aluevedet ja kalastusvyöhyke.

Yleistä nykytilasta

Vuonna 1999 voimaan tulleessa LRVL:ssa säädetään tarkkarajaisesti rajavartiolaitoksen tehtävistä, rajavartiolaitoksen ja rajavartiomiehen toimivaltuuksista sekä rajavartiotehtävissä käytettävistä henkilörekistereistä ja rajavartiolaitoksen sisäisestä hallinnosta. Uudistuksen päätavoitteena oli siirtää rajavartiolaitoksen tehtäviä, oikeuksia ja velvollisuuksia koskeva sääntely tarkkarajaisesti lakiin.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi rajavartiolaitoksesta (HE 42/1998 vp) todettiin, että rajavartiolaitosta koskevan lainsäädännön uudistamistarve on korostunut sitä mukaa kuin muuta lainsäädäntöä on kehitetty säätämällä lailla yksityiskohtaisesti seikoista, joista aikaisemmin on säädetty vain asetuksin tai määrätty hallinnollisin määräyksin. Samalla säädettiin rajavartiolaitoksen tehtävien suorittamiseksi välttämättömiä poikkeuksia muun muassa henkilötietojen käsittelyä, ilmailua, merenkulkua sekä viranomaisen suoritteista perittäviä maksuja koskeviin säännöksiin. Uudistuksella pyrittiin toteuttamaan perusoikeusuudistuksen sekä vuoden 1995 alussa toteutuneen Euroopan unionin jäsenyyden edellyttämiä muutoksia rajavartiolaitosta koskeviin säännöksiin.

Rajavartiolaitokselle kuuluvista tehtävistä säädetään nykyisin lukuisissa laeissa ja asetuksissa. Merkittävimpiä säädöksiä LRVL:n lisäksi ovat meripelastuslaki (1145/2001), rajavyöhykelaki (403/1947), ulkomaalaislaki (301/2004), passilaki (642/1986) ja aluevalvontalaki (755/2000). Kansallisen lainsäädännön lisäksi rajavartiolaitoksen toimintaa ohjaa Euroopan unionin lainsäädäntö. Erityisen tärkeässä asemassa on Schengenin säännöstö, jonka soveltamisen Suomi aloitti 25 päivänä maaliskuuta 2001.

Euroopan unioniin liittyminen ja Schengenin säännöstön soveltaminen ovat edellyttäneet rajavartiolaitoksen sopeuttamista uusiin tehtäviin. Tämä on merkinnyt muun muassa sitä, että 1990-luvun puolivälistä alkaen noin tuhat rajavartiomiestä on joutunut siirtymään uusiin tehtäviin ja myös toiselle paikkakunnalle. Muuttosuunta on ollut lännestä itään ja pohjoisesta etelään. Samalla merkittävä määrä raja- ja merivartioasemista on lopettanut toimintansa osana rajavartiolaitoksen toimintojen rationalisointia. Tukitoiminnoissa palvelevien henkilöiden määrää on vähennetty ja henkilöitä on siirretty operatiivisiin tehtäviin. Johtamisjärjestelmiä on kevennetty ja toimintoja on siirretty pois pääkaupunkiseudulta yhdenmukaisesti valtioneuvoston alueellistamista koskevien periaatepäätösten kanssa. Tämä kehitys jatkuu edelleen.

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan rajavartiolaitos on sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden viranomainen, joka kuuluu sisäasiainministeriön hallinnonalaan. Sen sisäinen järjestys on sotilaallinen. Rajavartiolaitoksen ylin johto ja valvonta kuuluvat sisäasiainministeriölle, jollei sotilaskäskyasioiden osalta ole toisin säädetty. Rajavartiolaitos on järjestetty ministerihallintoperiaatteen mukaisesti, ja se on parlamentaarisen valvonnan alainen.

Rajavartiolaitosta johtaa rajavartiolaitoksen päällikkö apunaan rajavartiolaitoksen esikunta, joka on samalla sisäasiainministeriön rajavartio-osasto. Rajavartiolaitoksen päälliköllä on rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (269/2000) 2 §:n mukaan oikeus esittelystä ratkaista rajavartiolaitosta ja sen toimialaa koskevat sisäasiainministeriön päätettäväksi säädetyt, muut kuin periaatteellisesti tärkeät ja laajakantoiset hallintoasiat. Rajavartiolaitoksen esikuntaa johtaa rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö. Rajavartiolaitoksen esikunta johtaa rajavartiolaitoksen päällikön apuna rajavartiolaitoksen hallintoyksiköiden toimintaa, suorittaa sisäisiä tarkastuksia ja valvoo virkamiesten toiminnan lainmukaisuutta. Rajavartiolaitoksen tehtävistä vastaa rajavartiolaitoksen esikunnan lisäksi kahdeksan hallintoyksikköä. Ne ovat rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen mukaisesti Kaakkois-Suomen, Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Lapin rajavartiostot, Suomenlahden ja Länsi-Suomen merivartiostot, raja- ja merivartiokoulu sekä vartiolentolaivue.

Rajavartiolaitoksessa on sotilasvirkoja ja siviilivirkoja, joihin yleisenä kelpoisuusvaatimuksena on Suomen kansalaisuus, valtion virkamieslain (750/1994) 6 ja 8 §:ssä säädettyjen yleisten kelpoisuusvaatimusten täyttäminen sekä nuhteettomuus ja luotettavuus. Sotilasvirkaan nimitettävältä vaaditaan lisäksi sopivuutta terveyden ja kunnon puolesta sekä ahvenanmaalaisia lukuun ottamatta myös aseellisen palveluksen suorittamista. Upseerin viran kelpoisuusvaatimuksena on upseerin tutkinto. Rajavartiolaitoksessa on myös erikoisupseerin virkoja, joihin vaaditaan upseerin tutkinnon sijasta valtioneuvoston asetuksella säädetty muu koulutus sekä reservin aliupseerin tai reservin upseerin koulutus. Rajavartiolaitoksessa on lisäksi opistoupseerin ja vanhemman opistoupseerin virkoja, joihin vaadittavan koulutuksen on voinut suorittaa raja- ja merivartiokoulussa kuten myös merivartijan, rajavartijan, ylimerivartijan, ylirajavartijan sekä vanhemman opistoupseerin virkaan vaadittavat opinnot ja meripelastustoiminnan johtamiskurssin.

Upseerien koulutus tapahtuu maanpuolustuskorkeakoulussa ja siihen liittyen myös puolustushaara-, aselaji- ja toimialakouluissa eri puolella Suomea. Upseerin perusopinnot ovat laajuudeltaan 60 opintoviikkoa, sotatieteen kandidaatin alempi korkeakoulututkinto laajuudeltaan 120 opintoviikkoa ja sotatieteen maisterin ylempi korkeakoulututkinto laajuudeltaan vähintään 160 opintoviikkoa. Viimeksi mainitun suorittamiseen kuluu noin neljä vuotta. Upseerin koulutusohjelmassa on valittavissa muun muassa rajavartiolinja ja merivartiolinja. Niihin kuuluvaa opetusta annetaan raja- ja merivartiokoululla. Upseerien koulutusjärjestelmän jatkotutkintoja ovat esiupseerikurssista ja yleisesikuntaupseerikurssista muodostuva yleisesikuntaupseerin tutkinto sekä sotatieteiden tohtorin tutkinto, jotka suoritetaan pääosin Maanpuolustuskorkeakoulussa. Raja- ja merivartiokoulussa voi suorittaa osan upseerin korkeakoulututkintoihin johtavista opinnoista. Joihinkin rajavartiolaitoksen virkoihin on kelpoisuusvaatimuksena muu korkeakoulututkinto kuin upseerin tutkinto.

Raja- ja merivartiokoulu huolehtii rajavartiolaitoksen toimintavalmiudesta myös järjestämällä voimakeinojen käyttöä, rajatarkastuksia, rajavartiolaitoksen koiratoimintaa, meripelastusta ja radioliikennettä koskevaa opetusta sekä kieltenopetusta. Siviiliviranhaltijoille tarkoitettu rajavartiotoiminnan peruskurssi käsittelee rajavartiolaitoksen hallintoa ja toimintaa. Rajavartiomiehet voivat saada lisäkoulutusta poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistyön (PTR-yhteistyö) mukaisesti myös poliisin ja tullin oppilaitoksissa. Rajavartiolaitoksen edustajat osallistuvat opetustehtäviin myös ulkomailla.

Vuonna 2003 rajavartiolaitoksen palveluksessa toimi runsaat 3 100 henkilöä. Sen käytössä oli 38 rajavartioasemaa, 27 merivartioasemaa, 7 vartiolaivaa, 11 helikopteria, 2 lentokonetta ja 160 rajakoiraa. Laitoksen menot olivat yhteensä 188 miljoonaa euroa, mistä henkilöstömenojen osuus oli 130 miljoonaa euroa.

Rajavartiolaitoksen palveluksessa toimi noin 200 upseeria, 60 erikoisupseeria, 600 opistoupseeria, 1800 rajavartijaa ja merivartijaa sekä 450 siviilihenkilöä. Pääosa viroista oli sotilasvirkoja. Sotilasviroista säädetään tarkemmin rajavartiolaitoksen sotilaskäskyasioista, virkapuvusta, tunnuksista sekä ansiomerkeistä annetussa tasavallan presidentin asetuksessa (268/2000).

LRVL:ssa säädetään rajavartiomiehen toimivaltuuksista. Rajavartiomies on LRVL:n 2 §:n 8 kohdan mukaan rajavartiolaitoksen virkamies, joka saatuaan asetuksessa tarkemmin säädetyn rajavartiokoulutuksen palvelee rajavartiotehtävässä. Rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen mukaan rajavartiomiehiä ovat asetuksessa tarkemmin säädetyn koulutuksen saaneet rajavartiolaitoksen upseerin, erikoisupseerin tai opistoupseerin taikka merivartijan tai rajavartijan virassa palvelevat virkamiehet sekä oikeustieteen kandidaatin tutkinnon omaavat oikeudellisen osaston osastopäällikkönä toimiva lainsäädäntöneuvos, hallinnollisen toimiston toimistopäällikkö, hankintapäällikkö ja ylitarkastaja. Rajavartiolaitoksessa on yhteensä noin 2 600 rajavartiomiestä.

Rajavartiolaitos on kokenut viime vuosina suuria muutoksia. Sen henkilöstö on vähentynyt huomattavasti. Vuonna 1995 rajavartiolaitoksen henkilöstön kokonaismäärä oli hieman yli 3 500. Rajavartiolaitoksen menot olivat samana vuonna noin 140 miljoonaa euroa. Rajatarkastustehtävät siirtyivät valtioneuvoston 21 päivänä joulukuuta 1989 tekemän periaatepäätöksen mukaisesti asteittain poliisilta rajavartiolaitokselle 1990 luvulla. Vuonna 1995 rajavartiolaitos otti rajatarkastusten suorittamisesta yleisvastuun. Rajatarkastusten kokonaismäärä ulkorajalla on kasvanut vuoden 1995 noin 7,5 miljoonasta rajatarkastuksesta vuoden 2003 yli 14 miljoonaan rajatarkastukseen. Laitoksen menot ovat kuitenkin kasvaneet vain noin 190 miljoonaan euroon.

Rajavartiolaitos on valtakunnallinen viranomainen, mutta sen toimivaltuudet määräytyvät muista valtakunnallisista viranomaisista poiketen paitsi asiallisin myös alueellisin perustein. Rajavartiolaitoksen päätehtävät ovat rajavalvonta maarajoilla ja merialueella, henkilöliikenteen rajatarkastukset maarajan ylityspaikoilla, satamissa ja lentoasemilla sekä meripelastus. Rajavartiolaitos on mainittujen tehtävien suorittamisesta pääasiassa vastaava viranomainen. Muita tärkeitä tehtäviä ovat osallistuminen sotilaalliseen maanpuolustukseen, aluevalvonta sekä kiireelliset poliisitehtävät. Rajavartiolaitoksella on niiden rinnalla muitakin tehtäviä. Rajavartiolaitos suorittaa muun muassa tullivalvontaa merellä, meren rannikolla ja maarajoilla samoin kuin niillä rajanylityspaikoilla, joilla tulli ei sitä tee.

Syrjäseuduilla rajavartiolaitos koetaan eräänlaisena yleisturvallisuusviranomaisena. Merialueella rajavartiolaitos tekee tiivistä yhteistyötä Merenkulkulaitoksen, puolustusvoimien ja ympäristöviranomaisten kanssa. Hallinnon kehittämisen ministerivaliokunnan hyväksyttyä vuonna 1994 periaatteet, joiden mukaisesti eri viranomaisten merialuetoimintoja kehitetään, ovat Merenkulkulaitos, puolustusvoimat ja rajavartiolaitos kehittäneet merialueen viranomaistoimintoja voimakkaasti. Ajatuksena on ollut, että mainitut viranomaiset ovat pääsuorittajia, joihin muut viranomaiset voivat tukeutua merellisissä käytännön toimissaan. Hallinnollinen vastuu on säilytetty kullakin viranomaisella itsellään. Menettelyn perusteella ovat muut viranomaiset voineet luopua alushankinnoistaan ja tukeutua pääsuorittajiin.

Rajatarkastus ja rajavalvonta ovat LRVL:n 4 §:n mukaan rajavartiotehtäviä. Rajatarkastuksessa selvitetään rajan ylittämisen edellytykset. Samalla pyritään tavoittamaan etsintäkuulutettuja henkilöitä sekä estämään ja paljastamaan eräitä rikoksia. Rajavalvonnan tarkoituksena on puolestaan rajajärjestyksen ylläpitäminen sekä rajan luvattoman ylittämisen estäminen. Rajavartiomiehen LRVL:ssa säädetyt toimivaltuudet ovat laajimmillaan rajanylityspaikalla. Toimivaltuudet ovat hieman suppeammat rajavartiolaitokselle säädetyllä valvonta-alueella. Valvonta-alue käsittää valtakunnan maarajaan rajoittuvat kunnat, Kesälahden ja Punkaharjun kunnan sekä Nurmeksen kaupungin, mereen rajoittuvien kuntien taajama-alueiden ulkopuoliset alueet, Ahvenanmaan maakunnan, Suomen aluevedet ja kalastusvyöhykkeen sekä rajavartiolaitoksen valvottaviksi säädettyjen rajanylityspaikkojen alueet ja mereen rajoittuvissa kunnissa sijaitsevien merivartioasemien alueet. Valvonta-alueen ulkopuolella toimivaltuuksia on ainoastaan rajoitetusti. Rajavartiomiehen toimivalta vaihtelee hänen tehtävässään alueelta toiselle liikkuessaan.

Ahvenanmaan maakunta kuuluu kokonaisuudessaan rajavartiolaitoksen valvonta-alueeseen. Rajavartiolaitoksen tehtävät Ahvenanmaalla määräytyvät paitsi LRVL:n myös Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) mukaan. Maakunnan alue on ollut jo vuodesta 1856 lähtien demilitarisoitu. Rajavartiolaitokselle kuuluvat Ahvenanmaalla rajavalvonta- ja rajatarkastustehtävät sekä tullitehtävät. Lisäksi se vastaa Ahvenanmaalla myös meripelastuksesta ja suorittaa Ahvenanmaan poliisin pyytämiä virka-aputehtäviä. Rajavartiolaitoksen tehtäviä Ahvenanmaalla selkeyttävä tasavallan presidentin asetus rajavartiolaitoksen tehtävistä Ahvenanmaan maakunnassa (420/2004) on tullut voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2004.

Valvonta-alue

Rajavartiolaitoksen valvonta-alueesta säädetään edellä kerrotulla tavalla LRVL:n 2 § 1 momentissa. Rajanylityspaikoilla tarkoitetaan passilaissa ja ulkomaalaislaissa tarkoitettua lentoasemaa, satamaa, merivartioasemaa, rajavartioasemaa taikka rajaosuutta tai rajalla olevaa paikkaa, jonka kautta henkilöiden maahantulo ja maastalähtö on sallittu. Rajanylityspaikaksi määrätty Helsinki-Vantaan lentoasema ja esimerkiksi Kotkassa sijaitseva merivartioasema kuuluvat valvonta-alueeseen, vaikka ne ovatkin mereen rajoittuvien kuntien taajamissa sijaitsevia kohteita. Helsingin kaupungin keskustassa sijaitseva rajavartiolaitoksen esikunta ei ole vartioasema eikä rajanylityspaikka, eikä se näin ollen sijaitse laitoksen valvonta-alueella.

Rajavartiotehtävässä rajavartiomiehellä on valvonta-alueella oikeus määrätä kulkuneuvo pysäytettäväksi, saada jokaiselta henkilötiedot sekä ottaa kiinni henkilö, joka kieltäytyy antamasta henkilötietojaan. Lisäksi hän voi ottaa kiinni etsintäkuulutetun henkilön, suorittaa turvatarkastuksen säilöön ottamisen yhteydessä, suorittaa teknistä valvontaa ja tarkkailla muualla kuin kotirauhan piirissä olevaa henkilöä. Valvonta-alueella rajavartiomies voi myös liikkua toisen kiinteistöllä rajavartiotehtävän, etsintä- tai pelastustehtävän taikka poliisitehtävän sitä edellyttäessä.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi rajavartiolaitoksesta ehdotettiin, että rajavartiolaitoksen valvonta-alueena olisi ollut koko Lapin lääni ja muualla maarajoihin rajoittuvien kuntien alueet, koko Suomen merialue ja kalastusvyöhyke sekä mereen rajoittuvien kuntien taajamien ulkopuoliset alueet, Ahvenanmaan maakunta sekä keskeisimmät kansainvälisen matkustajaliikenteen lentoasemat. Eduskunnan hallintovaliokunta totesi hallituksen esityksestä laiksi rajavartiolaitoksesta antamassaan mietinnössä (HaVM 25/1998 vp), ettei koko Lapin läänin sisällyttäminen rajavartiolaitoksen valvonta-alueeseen ollut rajavartiolaitoksen ensisijaisten tehtävien, rajavalvonnan ja rajatarkastusten, kannalta perusteltua, koska rajavartiolaitoksen tosiasialliset mahdollisuudet suorittaa maastoliikenteen ja metsästyksen valvontaa Lapin läänissä valtakunnan rajaan rajoittuvien kuntien ulkopuolella olivat valiokunnan mielestä vähäiset.

Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksien alueellisia rajoituksia on jouduttu LRVL:n säätämisen jälkeen vähentämään. Vuonna 2000 rajavartiolaitoksesta annetun lain muuttamisesta annetulla lailla (229/2000) LRVL:iin lisättiin uusi 47 a §, jonka mukaan ulkomaalainen voidaan kuljettaa valvonta-alueelta rajanylityspaikalle myös sellaisen alueen kautta, joka ei kuulu valvonta-alueeseen, jos käännyttämistä koskevan päätöksen täytäntöönpano sitä edellyttää. Samassa yhteydessä LRVL:n 48 §:ään lisätyn 3 momentin mukaan rajavartiomiehellä on oikeus kuljettaa vapautensa menettänyttä henkilöä valvonta-alueen ulkopuolella poliisille luovuttamista varten.

Rajanylityspaikkaan rajoittuvasta toimivaltuudesta säädetään muun muassa LRVL:n 15 §:ssä, jonka 1 momentin mukaan rajavartiomiehellä on oikeus ohjata maasto-, tie- ja vesiliikennettä sekä määrätä kulkuneuvo siirrettäväksi tai siirtää se, jos se on välttämätöntä rajavalvontaan tai rajatarkastukseen kuuluvan toimenpiteen suorittamiseksi. Rajavartiomies voi myös sulkea, eristää tai tyhjentää rajanylityspaikan sekä rajoittaa siellä liikkumista ja poistaa rajanylityspaikalta henkilön, joka aiheuttaa huomattavaa häiriötä tai välitöntä vaaraa. Rajanylityspaikalla oleva kulkuneuvo voidaan tarkastaa, ja vaaralliset esineet voidaan ottaa tilapäisesti haltuun siltä, jonka voidaan perustellusti epäillä aiheuttavan välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Lisäksi voidaan suorittaa henkilöntarkastus henkilöllisyyttä osoittavan asiakirjan löytämiseksi. Rajanylityspaikalle säädettyjä toimivaltuuksia ei rajavartiomiehellä ole esimerkiksi valvonta-alueella sijaitsevalla rajavartioasemalla.

Rajavalvontatehtävät

LRVL:n 4 § 1 momentin mukaan rajavartiolaitos huolehtii Suomen rajojen rajavalvonnasta. LRVL:n 2 §:n 4 kohdan mukaan rajavalvonta on rajavartiolaitoksen toimintaa, jolla ylläpidetään kansainvälisten sopimusten mukaista rajajärjestystä Suomen rajoilla ja pyritään estämään rajan ylittämisestä annettujen säännösten rikkominen. Sillä pyritään myös estämään rajalla tapahtuva maanpetoksellinen tai valtiopetoksellinen yhteydenpito vieraaseen valtioon sekä Suomen rajoihin ja niihin kuuluviin rajamerkkeihin ja -laitteisiin kohdistuvat rikokset samoin kuin vieraasta valtiosta Suomeen tai sen alueeseen kohdistuvat Suomen alueellisen koskemattomuuden loukkaukset.

Rajavalvonnan toteuttamiseksi ja sen yhteydessä rajavartiolaitos valvoo LRVL:n 4 § 2 momentin mukaan valvonta-alueellaan rajavyöhykettä ja Suomen alueellista koskemattomuutta koskevien säännösten noudattamista sekä ampuma-aseita ja ampumatarpeita, maasto-, tie- ja vesiliikennettä, kalastusta, metsästystä, aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemistä ja merensuojelua koskevien säännösten noudattamista niin kuin laissa erikseen säädetään. Vuonna 2003 rajavartiolaitos esti rajanylityspaikkojen ulkopuolella noin 50 luvatonta rajanylitystä. Luvattomia rajanylityksiä tai sitä lievempiä rajatapahtumia sattui yhteensä vajaat 300. Rajavalvonnan yhteydessä laadittiin yli 250 rikosilmoitusta, annettiin yli 700 rangaistusvaatimusta ja noin 570 huomautusta.

Rajavartiolaitoksen toiminnan eräänä keskeisenä päämääränä on rauhallisten olojen säilyttäminen maamme rajoilla. Maallamme on yhteistä maarajaa Venäjän kanssa 1 340, Norjan kanssa 736 ja Ruotsin kanssa 614 kilometriä. Aluevesirajamme pituus on 1 250 kilometriä. Valvottavaa rajaa on siten yhteensä 3 940 kilometriä. Rajavalvonta, jota suoritetaan maastorajalla ja merialueella partioimalla sekä teknisten välineiden avulla tarkkailemalla, on samalla alueellisen koskemattomuuden valvontaa. Yksi rajavalvonnan tavoitteista on rajatilanteen ja sen muutosten raportointi valtakunnan turvallisuusasioista vastaavalle johdolle ja yhteistoimintaviranomaisille. Rajatilannetta käsitellään säännöllisesti sisäasiainministeriön turvallisuusasiain johtoryhmässä ja ulkoasiainministeriön raja-asiaintoimikunnassa.

Rajatarkastustehtävät

Rajavartiolaitos huolehtii LRVL:n 4 § 1 momentin mukaan henkilöiden maahantulo- ja maastalähtövalvontaan kuuluvista rajatarkastuksista asetuksella rajavartiolaitoksen valvottaviksi säädetyillä rajanylityspaikoilla. Rajatarkastusten toteuttamiseksi ja niiden yhteydessä rajavartiolaitos LRVL:n 4 § 3 momentin mukaan valvoo rajanylityspaikoilla maahan tulevaa ja maasta lähtevää liikennettä sekä ampuma-aseiden, ampumatarpeiden ja muiden vaarallisten esineiden sekä huumausaineiden, radioaktiivisten aineiden samoin kuin räjähdys- ja muiden vaarallisten aineiden hallussapitämistä koskevien säännösten noudattamista.

Eduskunnan hallintovaliokunta kiinnitti huomiota hallituksen esitystä LRVL:ksi koskevassa mietinnössään siihen, että myös poliisi- ja tulliviranomaisille on tarpeen säätää toimivaltuus rajatarkastusten suorittamiseen, koska muussa tapauksessa ne eivät olisi toimivaltaisia suorittamaan Schengenin säännöstössä edellytettyjä rajatarkastuksia. Rajatarkastustehtäviä voivat rajavartiolaitoksen lisäksi nykyisin suorittaa poliisilain (493/1995) 10 a §:n mukaan poliisimies ja tullilain (1466/1994) 14 a §:n mukaan tullimies.

Rajanylityspaikoista säädetään passintarkastuspaikoista annetussa asetuksessa (461/1992). Passintarkastajista säädetään puolestaan passintarkastajista annetussa asetuksessa (1532/1994). Passintarkastuspaikoista annetun asetuksen 10 §:n mukaan passintarkastuspaikkoja ovat varsinaiset ja tilapäiset passintarkastuspaikat. Varsinainen passintarkastuspaikka on tarkoitettu kansainväliselle matkustajaliikenteelle. Tilapäisen passintarkastuspaikan käyttäminen on mahdollista, jos siihen säädetyt edellytykset täyttyvät. Sisäasiainministeriö voi lisäksi myöntää luvan ylittää raja muualtakin kuin passintarkastuspaikan kautta. Rajatarkastustehtävät on jaettu rajavartiolaitoksen, poliisin ja tullin kesken. Pääsäännön mukaan poliisi huolehtii rajatarkastuksista sisämaan eräillä lentoasemilla. Tullilaitos huolehtii puolestaan pienten ilma-alusten rajatarkastuksista samoin kuin huvi-, kalastus- ja lastialuksilla liikkuvien henkilöiden rajatarkastuksista erikseen säädettävillä rajanylityspaikoilla. Rajavartiolaitos huolehtii rajatarkastuksista kaikkialla muualla.

Rajatarkastuksessa selvitetään LRVL:n 2 §:n 3 kohdan mukaan henkilön maahantulon tai maastalähdön edellytykset sekä tunnistetaan maahantulokiellossa tai matkustuskiellossa olevat henkilöt. Samalla tunnistetaan tiedoksiannon tai kiinniottamisen vuoksi etsintäkuulutetut henkilöt. Rajatarkastus suoritetaan yksinomaan rajanylitysaikomuksen perusteella. Siinä pyritään samalla estämään ja paljastamaan rajaa ylittävän henkilön rikoksia, kuten valtionrajarikos, laittoman maahantulon järjestäminen, ihmiskauppa, väärennettyjen matkustusasiakirjojen taikka huumaus- tai radioaktiivisten aineiden laiton hallussapito sekä rikoksella hankitun omaisuuden hallussa pitäminen. Selvitettäviä rikoksia ovat myös ampuma-aseiden, ampumatarpeiden tai muiden vaarallisten esineiden ja aineiden luvaton hallussapito.

Rajatarkastuksessa rajan ylittävä tai sitä aikova henkilö samoin kuin hänen matkustusasiakirjansa, kulkuneuvonsa, kulkuneuvon hallintaoikeutta osoittavat asiakirjat ja henkilön hallussa olevat tavarat ja aineet tarkastetaan. Myös omaisuuden hallussapito-oikeutta osoittavat asiakirjat tarkastetaan. Samalla rajanylitystä aikovaa kuullaan. Rajatarkastukseen kuuluvat tarkastukset suoritetaan yksinomaan rajanylitysaikomuksen perusteella, ei rikosta koskevan epäilyn perustella. Rajatarkastuksessa voi tosin ilmetä aihe esitutkinnan aloittamiseen.

Euroopan unioniin liittymisen jälkeen rajavartiolaitoksen toiminta on painottunut Schengenin säännöstössä määrätyn vapaan liikkuvuuden alueen ulkorajalle. Suomen rajan ylitti vuonna 2003 yhteensä noin 45 miljoonaa matkustajaa. Valtakunnan rajojen ylityksistä vajaa kolmannes tapahtui Euroopan unionin ja vapaan liikkuvuuden alueen ulkorajalla. Kaikki ulkorajan ylittäjät tarkastettiin Schengenin säännöstössä edellytetyllä tavalla. Tavoitteena on, että tarkastus ei viivytä matkustajaa keskimäärin kymmentä minuuttia enempää. Tarkastusten yhteydessä paljastuu rajavartiolaitoksen valvottavien säännösten rikkomisia. Vapaan liikkuvuuden alueelle pyrkiviä myös käännytetään. Matkustajien paljoudesta johtuen jonotusajat ovat toisinaan ylittäneet tavoiteajan.

Vaikka Schengenin säännöstöön kuuluvassa yhteisessä käsikirjassa sallitaan rajatarkastusten keventäminen ruuhkahuippujen ja vastaavien odottamattomien tilanteiden aikana, on kaikille ulkorajan ylittäjille tehtävä vähimmäistarkastus. Välttämätön tarkastusten kevennys on ensisijaisesti kohdistettava lähtevään liikenteeseen. Tarkastuksia on jouduttu keventämään joululiikenteen ruuhkahuippujen aikana itärajamme vilkkaimmilla rajanylityspaikoilla.

Vuonna 2003 havaittiin rajatarkastuksissa noin 1 800 etsintäkuulutettua henkilöä, vajaat 100 anastettua ajoneuvoja ja yli 260 väärennettyä matkustusasiakirjaa sekä huomattava määrä anastettua tai laittomasti hallussa pidettyä omaisuutta. Rajatarkastusten yhteydessä myönnettiin noin 950 viisumia. Rajalta käännytettiin vajaat 3 100 henkilöä. Rajavartiolaitos otti vastaan noin 650 turvapaikkahakemusta.

Rajavyöhyke

Rajavalvonnan toteuttamiseksi ja sen yhteydessä rajavartiolaitos valvoo LRVL:n 4 § 2 momentin mukaan valvonta-alueellaan rajavyöhykettä koskevien säännösten noudattamista. Tarkemmin tästä säädetään rajavyöhykelaissa sekä sen nojalla annetuissa rajavyöhykeasetuksessa (404/1947) ja sisäasiainministeriön asetuksessa rajavyöhykkeestä ja rajavyöhykkeen takarajasta (706/2001).

Rajavyöhykettä koskevia säännöksiä ei sovelleta Suomen ja Ruotsin eikä Suomen ja Norjan välisellä rajalla. Rajavyöhyke on säädetty rajarauhan sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden voimassa pitämiseksi ja tehostamiseksi raja-alueella. Rajavyöhykkeellä liikkumiseen ja oleskeluun tarvitaan lupa, jonka antaa rajavartiolaitos. Lupa tarvitaan myös rajavyöhykkeellä ampuma-aseiden ja -tarvikkeiden sekä räjähdysaineiden, valokuvauskoneiden ja -tarvikkeiden ulkosalla hallussa pitämiseen ja käyttämiseen. Lupa tarvitaan myös rakennuksen tai tien rakentamiseen viisisataa metriä lähemmäksi rajaa muuhun kuin valtion tarpeeseen. Rajavyöhykettä koskevien säännösten rikkomisesta voidaan rajavyöhykelain 18 §:n nojalla tuomita sakkorangaistus. Rajavartiolaitoksessa annetaan vuosittain noin 13 000 rajavyöhykelupaa

Taulukko 1: Rajavartiolaitoksen myöntämät rajavyöhykeluvat vuosina 1999—2003 (kpl)

                  
Vuosi K-SR P-KR KR LR SLMV RVL
2002 2 402 6 526 2 193 1 250 100 12 471
2003 2 432 6 212 1 930 2 344 81 12 999
99-03 13 592 36 920 10 009 7 326 310 68 157

(K-SR = Kaakkois-Suomen rajavartiosto, P-KR = Pohjois-Karjalan rajavartiosto, KR = Kainuun rajavartiosto, LR = Lapin rajavartiosto, SLMV = Suomenlahden merivartiosto, RVL = rajavartiolaitos yhteensä)

Annetuista luvista tarkastetaan rajavalvonnan yhteydessä vuosittain noin kymmenen prosenttia. Rajavyöhykerikkomuksista annetaan vuosittain noin 100 rangaistusmääräystä. Rajavalvonnan yhteydessä tulee ilmi myös rajavyöhykkeeltä tehtyjä valtionrajarikoksia.

Asetuksella Karjalan kannaksen rajakomendantin johtosäännön vahvistamisesta (126/1920) säädettiin Karjalan kannaksen rajamaasta. Nykyisen rajavyöhykesäännöstön taustalla ovat kuitenkin toisen maailmansodan aikana vallinneet liikkumisrajoitukset, jotka olivat voimassa rajavyöhykelain ja rajavyöhykeasetuksen vuoden 1947 syyskuussa antamiseen saakka.

Suomen Tasavallan hallituksen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton hallituksen välillä solmittiin Moskovassa 19 päivänä kesäkuuta 1948 rajaselkkausten ja -tapahtumain selvittämisjärjestystä koskeva sopimus ja 9 päivänä joulukuuta 1948 Suomen ja Neuvostoliiton välisellä rajalla noudatettavaa järjestystä koskeva sopimus. Nämä sopimukset korvattiin 23 päivänä kesäkuuta 1960 allekirjoitetulla Suomen ja Neuvostoliiton välisellä valtakunnan rajalla noudatettavaa järjestystä ja rajatapahtumain selvittämisjärjestystä koskevalla sopimuksella (SopS 32/1960), jäljempänä vuoden 1960 rajajärjestyssopimus.

Vuoden 1960 rajajärjestyssopimusta on tarkistettu 12 päivänä toukokuuta 1997 allekirjoitetulla hallitusten välisellä pöytäkirjalla (SopS 54/1998), jonka mukaan sopimusosapuolet ovat sitoutuneet tarpeellisiin toimenpiteisiin rajatapahtumien ehkäisemiseksi sekä tutkimaan ja tarvittaessa ratkaisemaan rajatapahtumat. Rajatapahtumia ovat muun muassa rajan yli ampuminen ja siitä aiheutuvat henkilövahingot sekä pahoinpitelyt, pakkotoimenpiteet henkilöitä vastaan, loukkaavat teot, laittomat rajan ylitykset, luonnonvoimien aiheuttama omaisuuden siirtyminen rajan yli, porojen ja kotieläinten rajan ylitykset, raja- ja merimerkkien siirtäminen, vahingoittaminen tai hävittäminen, tulipalon leviäminen rajan yli sekä muut järjestyksen ja rauhallisten olojen ylläpitämisen valtakunnan rajalla estävät tapahtumat.

Rajatapahtumien luettelo vastaa vuoden 1960 rajajärjestyssopimuksessa olevaa luetteloa. Rajatapahtumana ei kuitenkaan enää pidetä toisen sopimuspuolen raja-alueen valokuvaamista, jonka luvanvaraisuus on jäänyt rajavyöhykelain 6 §:ään rajatapahtumaluettelon muuttamisesta huolimatta. Sopimuksissa ei myöskään ole kielletty valaisemasta rajaa tai toisen osapuolen aluetta eikä vaadittu pimentämään rakennuksista rajan puoleisia ikkunoita. Sodan jälkeisinä vuosina Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto kuitenkin toistuvasti puuttui tällaisiin tapauksiin, minkä vuoksi rajan valaisemisesta ja pimentämisestä säädettiin rajavyöhykeasetuksen 11 §:ssä. Säännökset ovat jääneet lainsäädäntöön vaikka käytäntö on muuttunut. Rajan valaisemiseen ei ole rajavalvonnassa puututtu yli 40 vuoteen eikä valokuvaukseen yli kymmeneen vuoteen.

Suurin osa itärajan rajatapahtumista oli 1980-luvun lopulle asti Suomen puolelta aiheutettuja. Niiden estämiseksi vahvistettiin erityisesti Kaakkois-Suomessa valvontatoimia rajavyöhykkeen takarajalla. Rajavyöhyke on ollut erinomaisen tärkeä väline rajarauhan ja hyvän rajajärjestyksen ylläpitämiseksi.

Tilanne on kuitenkin muuttunut. Rajavyöhykettä on 1980 luvun jälkeen kavennettu voimakkaasti jättämällä vyöhykkeen ulkopuolelle mahdollisimman suuri osa asutuista taloista sekä sellaiset alueet, joita rajaseudun asukkaat ja kulkijat joutuvat usein hyödyntämään, kuten tiestöä, peltoja ja niittyjä sekä Pohjois-Karjalassa myös lakkasoita ja Pohjois-Suomessa retkeilyreittejä. Rajavyöhykettä on kavennettu myös siellä, missä on runsaasti kesäasuntoja ja niihin liittyviä vesistöjä. Esimerkiksi Kaakkois-Suomessa rajavyöhyke on asutuilla alueilla nykyisin yleensä 300—600 metrin, paikoitellen ainoastaan 50—150 metrin levyinen. Kaakkois-Suomen asumattomilla metsäalueilla vyöhykkeen leveys vaihtelee kilometristä puoleentoista kilometriin. Pohjois-Suomen asumattomilla seuduilla rajavyöhyke on monin kohdin yli kahden kilometrin levyinen. Valtakunnan merirajalla vyöhyke on yleensä neljän kilometrin levyinen. Virolahdella se vaihtelee kilometristä kahteen kilometriin.

Vuoden 1960 rajajärjestyssopimuksessa Suomi sitoutui rajoittamaan liikkumista ja toimintaa rajan lähellä. Sopimuksen II osassa on säännökset rajavesien käyttöjärjestyksestä. Sopimuksen 11 artiklan mukaan kaikilla rajaviivan leikkaamilla joilla samoin kuin niillä järvillä ja merenlahdilla, joita pitkin rajaviiva kulkee, katsotaan 100 metrin levyinen kaista molemmin puolin rajaviivaa rajavedeksi. Uivan kaluston on sallittua liikkua rajavesillä vain päivällä. Öiseen aikaan kaluston on oltava omaan rantaan laskettuna tai omille vesille ankkuroituina. Öiseksi ajaksi katsotaan auringon laskun ja auringon nousun välinen aika. Sopimuksen 13 artiklan mukaan uivassa kalustossa tulee selvästi näkyä kansallisuuden osoittava lippu ja kaluston yksilöivä numero tai nimi.

Säännösten tarkoituksena on tahattomien rajanylitysten ja rajatapahtumien estäminen. Suomen puolella rajavesi on merkitty keltaisilla poijuilla ja kapeissa vesistöissä rannoille sijoitetuilla keltaisilla tauluilla, mikä on omiaan estämään vesillä tai jäällä liikkuvia henkilöitä harhautumasta rajan yli.

Rajavyöhykelupamenettelyä on sisäasiainministeriön määräyksillä yksinkertaistettu viimeksi vuonna 2001. Rajavyöhykkeellä vakinaisesti asuvat saavat toistaiseksi voimassa olevat rajavyöhykeluvat. Määräaikainen lupa annetaan enintään viideksi vuodeksi kerrallaan hakijalle, joka omistaa tai pysyvästi hallitsee rajavyöhykkeellä olevaa kiinteistöä, aluetta tai rakennusta. Sama koskee hänen perheenjäsentään ja samassa taloudessa asuvaa henkilöä sekä niitä, jotka ammattinsa tai työnsä puolesta joutuvat toistuvasti käymään rajavyöhykkeellä. Lyhytaikaisia, enintään seitsemän vuorokauden mittaisia lupia annetaan vierailuihin rajavyöhykkeellä asuvien henkilöiden luo ja osallistumiseen rajavyöhykkeellä pidettävään tilaisuuteen, kalastusoikeuden nojalla tapahtuvaan kotitarvekalastukseen sekä muuhun kuin vapaa-ajan vieton tai virkistystoiminnan luonteiseen luonnontuotteiden keräilyyn asuinkunnassa tai sen naapurissa. Aseita koskevia rajavyöhykelupia annetaan enimmäkseen hirven metsästystä varten, mutta niitä annetaan myös suurpetojen ja majavan metsästykseen.

Rajavyöhykkeellä liikkumisen luvanvaraisuus on rajoittanut rajavyöhykkeelle pääsyä vapaa-ajan tarkoituksiin. Luvanvaraisuus on kuitenkin merkittävästi ehkäissyt rikkomuksia rajavyöhykkeellä ja siitä luopuminen vaatisi valvontaresurssien huomattavaa lisäämistä.

Aluevalvonta

Rajavartiolaitos valvoo LRVL:n 4 §:n 2 momentin mukaan valvonta-alueellaan Suomen alueellista koskemattomuutta koskevien säännösten noudattamista rajavalvonnan toteuttamiseksi ja sen yhteydessä. Suomen alueellisen koskemattomuuden valvonta ja turvaaminen on aluevalvontalain 1 §:n mukaan aluevalvontaa.

Alueellisen koskemattomuuden valvonta on aluevalvontalain 2 §:n mukaan aluevalvontaviranomaisten toimintaa ensisijaisesti Suomen rajoilla aluerikkomusten ja alueloukkausten ehkäisemiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi. Alueellisen koskemattomuuden turvaaminen tarkoittaa puolestaan puolustusvoimien ja muiden aluevalvontaviranomaisten voima- tai muita toimenpiteitä alueloukkauksen estämiseksi tai torjumiseksi.

Aluevalvontaviranomaisia ovat aluevalvontalain 23 §:n mukaan sotilas-, rajavartio-, poliisi- ja tulliviranomaiset sekä niiden aluevalvontaan määrätyt virkamiehet. Merenkulkulaitos ja Ilmailulaitos toimivat aluevalvontaviranomaisina toimialallaan. Rajavartioviranomaiset huolehtivat aluevalvonnasta rajavalvontaan ja rajatarkastuksiin liittyvien tehtäviensä yhteydessä valvonta-alueellaan. Puolustusministeriö johtaa ja sovittaa yhteen aluevalvontaviranomaisten toimintaa.

Aluevalvontaviranomaisella on oikeus tarpeellisten voimakeinojen käyttämiseen. Ennen voimakeinojen käyttämistä on aluevalvontalain 32 §:n mukaan annettava huomautus sekä varoitus voimakeinojen käyttämisestä. Varoitusta voidaan tehostaa ampumalla varoitustuli. Puolustusvoimat ja rajavartiolaitos voivat käyttää myös tarpeellisia sotilaallisia voimakeinoja alueellisen koskemattomuuden turvaamiseksi. Niiden käyttämisestä kuitenkin päättää pääsäännön mukaan puolustusministeriö, ellei aluevalvontalain 34 §:ssä tarkoitetun vihamielisen toiminnan torjuminen vaadi välittömiä toimenpiteitä. Aluerikkomuksen ja alueloukkauksen alustava selvittäminen kuuluu aluevalvontaviranomaiselle. Asian tarkemman selvittämisen suorittavat sotilas- tai rajavartioviranomaiset. Aluerikkomuksen ja alueloukkauksen esitutkinnan toimittaa poliisi tai rajavartiolaitos.

Rajavartiolaitoksen esikunta antaa aluevalvontalain 14 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun luvan ilmakuvaukseen rajavyöhykkeellä.

Meripelastus ja osallistuminen muuhun pelastustoimintaan

Rajavartiolaitos on meripelastuslain 3 §:n mukaan johtava meripelastusviranomainen. Meripelastustoimeen kuuluu meripelastuslain 1 §:n mukaan merellä vaarassa olevien ihmisten etsiminen ja pelastaminen, heille ensiavun antaminen sekä vaaratilanteeseen liittyvän radioviestinnän hoitaminen. Merivartiostot ylläpitävät jatkuvaa meripelastustoimen johtamis-, viestitys- ja suoritusvalmiutta ja suorittavat meripelastustoimintaa palvelevaa valvontaa merialueella. Meripelastustoimen tehtäviä suorittaa myös vartiolentolaivue ilma-aluksillaan. Meripelastuksessa harjoitetaan kansainvälistä yhteistoimintaa.

Rajavartiolaitos osallistuu muuhunkin pelastustoimintaan kuin meripelastukseen. LRVL:n 6 §:n mukaan rajavartiolaitos antaa käytettäväksi pelastustoiminnassa tarpeellista kalustoa, henkilövoimavaroja ja erityisasiantuntijapalveluja valvonta-alueellaan. Tämä ei kuitenkaan saa vaarantaa rajavartiotehtävien tai sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävien suorittamista. Rajavartiolaitos voi valvonta-alueellaan ryhtyä toimenpiteisiin maastoon eksyneiden tai siellä välitöntä apua tarvitsevien avustamiseksi. Kadonneen henkilön etsinnässä johtovastuu kuuluu poliisille. Rajavartiolaitos voi suorittaa valvonta-alueellaan myös kiireellisiä sairaankuljetuksia.

Vuonna 2003 rajavartiolaitos johti yli 1 500 etsintä- tai pelastusoperaatiota. Rajavartiolaitoksen alukset ja ilma-alukset suorittivat yli 60 prosenttia, eli pääosan, meripelastustoimen etsintä- ja pelastustehtävistä.

Sotilaallinen maanpuolustus ja kriisinhallinta

LRVL:n 7 §:n mukaan rajavartiolaitos osallistuu valtakunnan puolustamiseen, antaa henkilöstölleen ja asepalvelusta suorittaville henkilöille sotilaskoulutusta sekä ylläpitää ja kehittää puolustusvalmiutta yhteistoiminnassa puolustusvoimien kanssa. Rajavartiolaitoksessa koulutetaan asevelvollisia kriisiajan tehtäviin asevelvollisuuslain (452/1950) nojalla. Naisille annetaan aseellista koulutusta naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain (194/1995) mukaisesti. Rajavartiolaitoksessa asepalveluksen järjestämisestä huolehtivat rajajääkärikomppaniat sijaitsevat Immolassa, Onttolassa, Kajaanissa ja Ivalossa. Niissä annetaan erityisesti sissikoulutusta.

Vuonna 2002 rajavartiolaitoksessa koulutettiin 941 varusmiestä ja noin 1 200 kertausharjoituksiin osallistuvaa reserviläistä. Eduskunta on vuoden 2004 talousarviota käsitellessään edellyttänyt, että rajavartiolaitoksen varusmieskoulutus jatkuu mainituilla neljällä paikkakunnalla.

Rajavartiolaitoksen asemaa sotilaallisessa maanpuolustuksessa on käsitelty valtioneuvoston eduskunnalle 13 päivänä kesäkuuta 2001 antamassa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevassa selonteossa. Selonteon mukaan rajavartiolaitos osallistuu valtakunnan puolustamiseen ja on osa Suomen puolustusjärjestelmää. Puolustusvalmiuden vaatiessa rajavartiolaitoksen joukkoja voidaan liittää puolustusvoimiin. Rajavartiolaitoksen maanpuolustussuunnittelu ja maanpuolustuksen valmistelut toteutetaan yhteistoiminnassa puolustusvoimien kanssa.

Selonteossa todetaan yhdenmukaisesti aluevalvontalain kanssa, että rajavartiolaitos valvoo Suomen alueellista koskemattomuutta koskevien säännösten noudattamista rajavalvonnan ja rajatarkastusten yhteydessä. Rajavartiolaitos on puolustusvoimien kanssa sopinut aluevalvontaan, puolustussuunnitteluun ja sotilaskoulutukseen liittyvästä yhteistoiminnasta. Rajavartiolaitoksen sotilaallisen maanpuolustuksen perusjärjestelyihin ei ole selonteon mukaan nähtävissä muutostarpeita.

Rajajoukkojen kykyä torjua erikoisjoukkoja ja valmiutta aiempaa vaativampiin ja aktiivisempiin sodan ajan tehtäviin kehitetään. Rajajoukkojen kehittämisohjelmat laaditaan osana puolustusvoimien pitkän aikavälin suunnittelua. Turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa käsiteltäviä asioita kartoittaneen turvallisuuspoliittisen seurantaryhmän 9 päivänä maaliskuuta 2004 antaman raportin (valtioneuvoston kanslian julkaisu 9/2004) mukaan kansallisesti keskeiset toiminnalliset kehitystarpeet ovat nopeaan toimintaan kykenevän joukon kehittäminen, erityisosaamisalueiden hyödyntäminen ja vaativampiin operaatioihin valmistautuminen. Siviilikriisinhallinnasta raportissa mainitaan muun muassa, että Euroopan unioni on Suomelle keskeisin kansainvälinen toimija sen kehittämisessä. Raportissa esitetään, että Suomen tulee aktiivisesti tukea siviilikriisinhallinnan tasapuolista kehittämistä sotilaallisen kriisinhallinnan kanssa ja resurssien lisäämistä unionin toiminnassa niin, että myös siviilikriisinhallintaa voidaan käytännössä vahvistaa.

Poliisitehtävät

Vuoden 1975 rajavartiolain 1 §:n mukaan rajavartiolaitoksen tehtävänä oli ylläpitää poliisin ohella yleistä järjestystä ja turvallisuutta raja- ja merialueella. LRVL:a säädettäessä myös rajavartiolaitoksen poliisitehtävät yksilöitiin vuoden 1975 rajavartiolakia täsmällisemmin, ettei niistä muodostuisi rajavartiolaitokselle sellaista yleistehtävää, joka poliisilaissa säädetään poliisille.

Rajavartiolaitoksen toimivaltaa supistettiin LRVL:ssa siten, että laitokselle jäi mainitun lain 9 §:n 1 momentin nojalla toimivalta suorittaa valvonta-alueellaan poliisilaissa tarkoitettuja kiireellisiä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen kuuluvia poliisin tehtäviä ainoastaan poliisin nimenomaisesta pyynnöstä. Tällaista tehtävää ei kuitenkaan tarkoitettu virka-aputehtäväksi, vaan rajavartiolaitoksen omaksi tehtäväksi, joka tosin edellytti poliisin aloitetta. Itsenäistä yleistoimivaltaa poliisin toimialaan kuuluvien tehtävien suorittamiseen ei rajavartiolaitoksella nykyisin ole.

Rajavartiolaitoksella on siten kahdenlaisia poliisitoimen alaan kuuluvia tehtäviä. LRVL:n 9 §:n 1 momentin nojalla rajavartiolaitos voi poliisin pyynnöstä suorittaa kiireellisiä poliisitehtäviä, joita poliisi ei voi viipymättä suorittaa. Sen lisäksi rajavartiolaitos voi poliisin virka-apupyynnön perusteella antaa poliisille virka-apua LRVL:n 9 §:n 2 momentin nojalla valvonta-alueellaan sekä LRVL:n 57 §:n 3 momentin 2 kohdan nojalla myös muualla. Virka-apua voidaan antaa, jos poliisille kuuluva yksittäinen virkatehtävä edellyttää sellaisen rajavartiolaitoksella olevan kaluston, henkilövoimavarojen tai erityisasiantuntemuksen käyttöä, jota poliisilla ei muuten ole käytettävissään.

Rajavartiolaitos suoritti kiireellisiä poliisitehtäviä samoin kuin virka-aputehtäviä vuonna 2003 henkilötyötunteina ilmaisten seuraavasti:

Virka-apu poliisin pyynnöstä 2 234 kpl

Poliisitehtävät 3 046 kpl

Vuotta 2001 koskevan selvityksen mukaan rajavartiolaitoksen poliisitehtäviin oli kuulunut lähinnä rikostutkintaa, ulkomaalaisvalvontaa, henkilöiden etsintää, onnettomuuspaikan eristämistä tai vartiointia, räjähteiden etsintää tai raivausta, järjestyshäiriöiden poistamista, liikenteen ohjausta ja tiedoksiantotoimenpiteitä. Virka-aputilanteissa oli käytetty myös rajavartiolaitoksen rajakoiria. Rajavartiolaitos oli lisäksi osallistunut PTR-yhteistyössä järjestettyyn yhteispartiointiin ja erilaisiin valvontaiskuihin. Tehtäväjakauma on säilynyt ennallaan.

Esimerkiksi Lapissa rajavartiolaitos on vuonna 2003 suorittanut poliisin tietojen mukaan noin 50 poliisitehtävää (poliisisuoritetta). Lapissa tuotettiin samana vuonna yhteensä noin 35 000 poliisisuoritetta. Rajavartiolaitos on siten osallistunut alle prosenttiin kaikista Lapin poliisisuoritteista, mihin siltä on kulunut yhtä henkilötyövuotta vähäisempi työmäärä. Kaakkois-Suomessa rajavartiolaitos on poliisin mukaan suorittanut Lappeenrannan kihlakunnan poliisilaitoksen pyynnöstä seitsemän poliisitehtävää, joihin on kuulunut aseistautuneen henkilön kiinniottaminen, vankikarkurin etsimistä, tuhopolttojen selvittämistä ja huumevalvontaiskuun osallistuminen. Tämän lisäksi rajavartiolaitos on osallistunut PTR-yhteistoimintaan kuuluviin valvontaiskuihin, kuljetustehtäviin ja anastettujen ajoneuvojen tutkintaan.

Rajavartiolaitos toimii yleensä syrjäseuduilla ja rajakunnissa alueilla, missä poliisipalveluiden saatavuus ei ole taajamien tasolla. Väestö on näillä seuduilla kokenut poliisin ohella myös rajavartiolaitoksen henkilöiden turvallisuudesta vastaavaksi viranomaiseksi. Kun rajavartiolaitos saa tietoonsa kiireellisiä toimenpiteitä vaativan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen liittyvän tehtävän, se ottaa yhteyden poliisiin, joka yleensä pyytää rajavartiolaitoksen toimenpiteitä. Poliisin pyyntö on tällaisessa tehtävässä rajavartiolaitoksen toimivaltuuden edellytys. Tilanne on rajavartiolaitoksen kannalta ongelmallinen, jos asia välttämättä vaatii pikaisia toimenpiteitä, eikä poliisiin saada yhteyttä ennen kohteeseen saapumista. Sellaisia tapauksia varten PTR-viranomaiset ovat pohtineet mahdollisuutta pysyviin virka-apujärjestelyihin. Pysyvä järjestely ei kuitenkaan olisi asiallisesti virka-apua vaan tehtävän pysyvää siirtämistä viranomaiselta toiselle, mikä vaatii lainsäädäntötoimia.

Terroristisessa tarkoituksessa tehtävät rikokset aiheuttavat vakavaa uhkaa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Ne voivat vaatia kiireellisiä toimenpiteitä, joihin poliisi voi pyytää myös rajavartiolaitoksen apua. Alusten ja niitä palvelevien satamarakenteiden turvatoimista ja turvatoimien valvonnasta annetussa laissa (485/2004), jäljempänä merenkulun turvatoimilaki, rajavartiolaitos on säädetty yhdeksi toimivaltaisista viranomaisista poliisin ohella. Rajavartiolaitoksen on siten varauduttava merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien turvauhkien torjumiseen. Uhkan voi muodostaa myös terroristisessa tarkoituksessa merellä tehtävä rikos.

Rajavartiolaitos on varautunut torjumaan terroritekoja yhdessä poliisin kanssa. Avainasemassa ovat yhdenmukaisesti poliisin erikoisyksikköjen kanssa varustetut ja tarvittavalta osin samalla tavoin koulutetut rajavartiolaitoksen valmiusjoukkueet. Valmiusjoukkueet on aluksi muodostettu vaativien rajatilanteiden hallintaan, mutta niiden valmiuksia muihin sisäisen turvallisuuden erikoistilanteisiin on viime aikoina lisätty.

Tullitehtävät

Rajavartiolaitoksen tullitehtävistä säädetään LRVL:n 5 §:ssä. Rajavartiolaitos suorittaa tullivalvontaa ja alustavia tullitoimenpiteitä merellä, meren rannikolla, maarajoilla ja niillä rajanylityspaikoilla, joilla tullilaitos ei siitä huolehdi. Huvialusten rajatarkastuksista vastaa ensisijaisesti rajavartiolaitos. Vuonna 2003 rajavartiolaitos suoritti rajatarkastusten yhteydessä noin 50 000 tullitarkastusta. Tullihallitus on tämän hallituksen esityksen luonnoksesta antamassaan lausunnossa ilmoittanut suorittavansa 25–50 miljoonaa tullitarkastusta vuosittain. Rajavartiolaitoksen osuus kaikista tullisuoritteista on siten vähäinen.

Rikosten esitutkinta

Ehdotus LRVL:ksi oli laadittu siten, että rajavartiolaitoksen ja poliisin välinen tehtäväjako rikosasioiden esitutkinnassa säilytettäisiin pitkäaikaisen ja vakiintuneen käytännön muovaamana ennallaan. Koska esitutkinnassa on kysymys perusoikeuksiin keskeisesti kohdistuvista toimivaltuuksista, katsoi perustuslakivaliokunta (PeVL17/1998 vp) esityksestä antamassaan lausunnossa ja hallintovaliokunta antamassaan mietinnössä, että laista tulisi ehdotettua täsmällisemmin selvitä, minkä perusteiden mukaan esitutkinta kuuluu joko rajavartiolaitokselle tai poliisille tai muulle viranomaiselle.

Ehdotettua LRVL:a täsmennettiin valiokuntien mietinnössä ja lausunnossa esitetyin tavoin. Rajavartiolaitos voi tutkia ne rikokset, joita rajatarkastuksella ja rajavalvonnalla pyritään estämään. Lisäksi rajavartiolaitos voi huolehtia oheisvalvontatehtävissään ilmi tulleiden rikosten esitutkinnasta samoin kuin rajavartiolaitoksen suorittaman tullivalvonnan yhteydessä ilmi tulleiden tullirikosten esitutkinnasta. Käytännössä rajavartiolaitoksen tutkittaviksi tulivat ne rikokset, jotka ilmenevät sen suorittamassa tehtäviensä mukaisessa valvonnassa ja jotka siten tulevat rajavartiolaitoksen tietoon ennen muita esitutkintaviranomaisia.

LRVL:n 43 §:n mukaan rajavartiolaitoksesta on esitutkinnassa voimassa, mitä esitutkintalaissa (449/1987) säädetään esitutkintaviranomaisesta. Rajavartiolaitos voi toimittaa esitutkinnan asiassa, joka koskee LRVL:n 2 §:n 3 kohdan c alakohdassa tai 2 §:n 4 kohdassa tarkoitettua rikosta tai lain 4 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitettujen säännösten rikkomista tai tullirikosta.

LRVL:n 2 §:n 3 kohdan c alakohdassa on kysymys rikoksista, joihin osallisena on maahan tuleva tai maasta lähtevä henkilö ja jotka sisältävät valtionrajarikoksen, laittoman maahantulon järjestämistä, ihmiskauppaa, väärennettyjen matkustusasiakirjojen tai laittomasti hallussa pidettyjen huumaus- tai radioaktiivisten aineiden taikka rikoksella hankittujen maksuvälineiden tai rikoksella hankitun kulkuneuvon tai muun omaisuuden hallussa pitämistä taikka ilman lupaa hallussa pidettyjen ampuma-aseiden, ampumatarpeiden tai muiden vaarallisten esineiden tai aineiden hallussa pitämistä.

Lain 2 §:n 4 kohdan alakohdassa a on kysymys Suomen rajan ylittämisestä muualta kuin luvallisesta maahantulo- tai maastalähtöpaikasta tai lakiin perustuvan kiellon vastaisesti ja rajan ylittämisestä annettujen säännösten muusta rikkomisesta sekä alakohdassa b rajalla tapahtuvasta maanpetoksellisesta tai valtiopetoksellisesta yhteydenpidosta vieraaseen valtioon. Alakohdassa c on kyse Suomen rajoihin ja niihin kuuluviin rajamerkkeihin ja -laitteisiin kohdistuvista rikoksista, sekä alakohdassa d sellaisista vieraassa valtiossa oleskelevien henkilöiden tai vieraan valtion Suomeen tai sen alueeseen kohdistamista teoista, jotka loukkaavat Suomen alueellista koskemattomuutta.

Lain 4 §:n 2 momentissa on kysymys rajavyöhykkeestä, Suomen alueellisesta koskemattomuudesta, ampuma-aseista ja ampumatarpeista, maasto-, tie- ja vesiliikenteestä, kalastuksesta, metsästyksestä, aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemisestä ja merensuojelusta annettujen säännösten rikkomisesta, joka havaitaan rajavalvonnan yhteydessä valvonta-alueella.

Lain 4 §:n 3 momentissa on kysymys maahan tulevaa ja maasta lähtevää liikennettä koskevien sekä ampuma-aseiden, ampumatarpeiden ja muiden vaarallisten esineiden sekä huumausaineiden, radioaktiivisten aineiden samoin kuin räjähdys- ja muiden vaarallisten aineiden hallussa pitämistä koskevien säännösten rikkomisesta, joka havaitaan rajatarkastusten yhteydessä rajanylityspaikoilla.

Lain 43 §:n 2 momentin mukaan rajavartiolaitoksen on siirrettävä esitutkinta poliisille tai muulle esitutkintaviranomaiselle, jos esitutkinta vaatii laajoja esitutkintatoimenpiteitä tai henkilön saapumista erilliseen kuulusteluun. Tällöin rajavartiolaitos huolehtii toimenpiteistä rikoksen esitutkinnan aloittamiseksi ja sen toimittamisen turvaamiseksi sekä asian siirtämiseksi.

Esitutkintaa koskevat LRVL:n säännökset antavat mahdollisuuden rajavartiolaitoksessa noudatettua käytäntöä laajempaan esitutkintaan. Rajavartiolaitos voisi esimerkiksi tutkia rajanylityspaikalla epäillyn rattijuopumuksen tai vesiliikenteen valvonnassa epäillyn vesiliikennejuopumuksen. Rajavartiolaitos voisi tutkia vakaviakin rikoksia, kuten esimerkiksi rajanylityspaikalla ilmenneen epäillyn törkeän huumausainerikoksen, jollei asia olisi laaja tai edellyttäisi henkilön saapumista kuulusteluun. Koska kuulusteleminen on mahdollista myös puhelimitse, ei erillisen kuulustelun tarpeellisuuskaan aina estäisi rajavartiolaitosta suorittamasta esitutkintaa. Rajavartiolaitoksessa on kuitenkin rajoituttu pääasiassa suppean esitutkinnan suorittamiseen yhteisymmärryksessä muiden PTR-viranomaisten kanssa.

Rajavartiolaitoksessa kirjattiin vuonna 2003 yli 700 rikosilmoitusta, annettiin 3 700 rangaistusvaatimusta, noin 80 rikesakkoa ja 1 500 huomautusta. Rikosten joukossa oli yli 300 väärennystä, noin 15 laittoman maahantulon järjestämistä ja noin 250 ratti- tai vesiliikennejuopumusta. Ulkomaalaisia koskevien säännösten rikkomisia oli noin 2 000, liikennerikoksia vajaat 1 700 ja rikoslain (39/1889) vastaisia tekoja runsaat 900. Noin 1 000 rikosasiaa siirrettiin poliisille, koska niitä ei voitu käsitellä summaarisessa menettelyssä. Poliisille siirrettiin myös vähäinen määrä summaarisessa menettelyssä käsiteltäviä asioita, joissa rajavartiolaitoksella ei ollut asiallista toimivaltaa.

Rajavartiolaitos toimittaa rangaistusvaatimusilmoituksensa syyttäjälle poliisin välityksellä. Ne kirjautuvat poliisin suoritteiksi yhdessä rajavartiolaitoksen poliisille siirtämien rikosilmoitusten kanssa. Rajavartiolaitos ei toistaiseksi käytä poliisin ja tullin käytössä olevaa ja syyttäjälaitoksen käyttöön tulevaa automaattisen tietojenkäsittelyn avulla toteutettua sähköistä rikostietojen kirjausjärjestelmää (RIKI/PATJA). Poliisi suorittaa rajavartiolaitoksen antaman rangaistusmääräysilmoituksen kirjaamisen RIKI/PATJA:aan. Esimerkiksi Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen ulkomaalaispoliisin vuosittain kirjaamasta noin 750 rangaistusmääräysasiasta noin 550 on rajavartiolaitoksessa annettuja rangaistusvaatimusilmoituksia.

Ulkomaalaisvalvonta

Eduskunnan 23 päivänä huhtikuuta 2004 hyväksymän (EV 37/2004 vp) ulkomaalaislain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista valvovat mainitun lain 212 §:n mukaan Ulkomaalaisvirasto, poliisi ja rajavartiolaitos. Ulkomaalaislainsäädännön valvontatehtävä on rajavartiolaitokselle uusi vaikka rajavartiolaitokselle onkin kuulunut siihen liittyviä toimenpiteitä muun muassa maahantulon ja käännyttämisen edellytyksiä rajanylityksen yhteydessä selvitettäessä. Muutoksella turvataan valvontaresurssien riittävyys vapaan liikkuvuuden alueen laajentuessa ja siihen kuuluvien valtioiden välisten rajatarkastusten päättyessä.

Ulkomaalaislain 123 §:n mukaan ulkomaalaisen lyhytaikaisesta, korkeintaan 48 tuntia kestävästä säilöön ottamisesta voi päättää rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikkö sekä vähintään majurin arvoinen rajavartiomies ja lisäksi raja- tai merivartioston aluepäällikkö ja rajatarkastusosaston päällikkö. Säilöön otettu ulkomaalainen on mahdollisimman pian sijoitettava säilöön otettujen ulkomaalaisten kohtelusta ja säilöönottoyksiköstä annetussa laissa (116/2002) tarkoitettuun säilöönottoyksikköön. Täysi-ikäinen ulkomaalainen voidaan sijoittaa poikkeuksellisesti myös poliisin pidätystiloihin, jos säilöönottoyksiköt ovat tilapäisesti täynnä tai jos ulkomaalainen otetaan säilöön kaukana lähimmästä säilöönottoyksiköstä. Rajavartiolaitoksen tiloihin ei tällaista henkilöä voida sijoittaa.

Muut tehtävät

Rajavalvonnan ja rajatarkastuksen yhteydessä rajavartiolaitos suorittaa muitakin sille säädettyjä valvontatehtäviä, kuten kulkuvälineiden liikennekelpoisuuden ja kuljettajien ajokunnon sekä vaarallisten aineiden kuljettamista koskevien säännösten noudattamisen valvontaa.

Rajavartiolaitoksesta annettua lakia koskevan hallituksen esityksen perustelujen mukaan rajavartiolaitos voi valvonta-alueellaan maalla sekä meren rannikolla välittömästi rannan läheisyydessä liikennettä, kalastusta ja metsästystä valvomalla samalla ylläpitää tilannekuvaa Suomen alueella valtakunnan rajojen läheisyydessä liikkuvista henkilöistä. Näillä toimilla on katsottu olevan mahdollista samalla estää luvattomia rajanylityksiä.

LRVL:n 4 § 2 ja 3 momentin mukaan rajavartiolaitos valvoo, niin kuin laissa erikseen säädetään, ampuma-aseita ja ampumatarpeita, maasto-, tie- ja vesiliikennettä, kalastusta, metsästystä, aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemistä ja merensuojelua koskevien säännösten noudattamista. Rajatarkastusten toteuttamiseksi ja niiden yhteydessä rajavartiolaitos valvoo rajanylityspaikoilla ampuma-aseiden, ampumatarpeiden ja muiden vaarallisten esineiden sekä huumausaineiden ja radioaktiivisten aineiden samoin kuin räjähdys- ja muiden vaarallisten aineiden hallussa pitämistä koskevien säännösten noudattamista.

Rajavartiolaitoksen tehtävistä säädetään muun muassa Suomen kalastusvyöhykkeestä annetun lain (839/1974) 5 §:ssä, tieliikennelain (267/1981) 97 §:ssä, liikennevalvontaa vaikeuttavien laitteiden kieltämisestä annetun lain (546/1998) 6 §:ssä, vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain (719/1994) 6 §:ssä, luvanvaraisesta tavaraliikenteestä tiellä annetun lain (342/1991) 15 §:ssä, kalastuslain (286/1982) 96 §:ssä, metsästyslain (615/1993) 88 §:ssä, ampuma-aselain (1/1998) 115 §:ssä, maastoliikennelain (1710/1995) 32 §:ssä, vesiliikennelain (463/1996) 23 §:ssä ja merensuojelulain (1415/1994) 12 §:ssä. Turvatarkastuksista lentoliikenteessä annetun lain (305/1994) 9 §:n mukaan turvatarkastustoimenpiteen voi suorittaa poliisi-, rajavartio- tai tullimies taikka Ilmailulaitoksen palveluksessa oleva tehtävään koulutettu henkilö. Lentoliikenteen turvatarkastustehtävien arvioitiin luonnollisella tavalla täydentävän rajavartiolaitoksen rajatarkastustehtäviä. Tehtävä on kuitenkin jäänyt pääasiassa muiden kuin rajavartiolaitoksen suoritettavaksi.

Konttilain (762/1998) ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista valvovat mainitun lain 6 §:n mukaan Merenkulkulaitos sekä tulli-, rajavartio-, poliisi- ja työsuojeluviranomaiset samoin kuin Ratahallintokeskus, kukin toimialallaan.

Ajoneuvolain (1090/2002) 74 §:n mukaan poliisin lisäksi myös tullilaitos ja rajavartiolaitos suorittavat teknisiä tienvarsitarkastuksia toimialueellaan. Tarkastuksen yhteydessä kuljettajan on esitettävä tarkastuksen tekijälle ajoneuvoa koskevat asiakirjat, ja hänelle on annettava pääsy ajoneuvoon lukuun ottamatta asumiseen käytettyjä tiloja. Tarvittaessa tarkastuksen tekijä voi myös kuljettaa ajoneuvoa. Rajavartiomiehen oikeudesta pysäyttää ajoneuvo ja kuljettajan velvollisuudesta noudattaa rajavartiomiehen määräyksiä säädetään tieliikennelain 7 luvussa.

Kalastuksesta Tornionjoen kalastusalueella annetun lain (494/1997) 11 §:n mukaan rajavartiomies voi takavarikoida omaisuutta, joka voidaan tuomita menetetyksi, sekä veneen ja muun esineen, jolla voidaan olettaa olevan merkitystä lainkohdassa tarkoitetun teon selvittämisessä.

Rajavartiolaitoksen tehtäviä ja sen toimivaltuuksia koskevia säännöksiä on myös lukuisissa asetuksissa. Vaarallisten aineiden ilmakuljetuksesta annetun asetuksen (210/1997) 14 §:n mukaan vaarallisten aineiden ilmakuljetuksia valvovat Ilmailulaitos, tullilaitos, poliisiviranomaiset ja rajavartiolaitos kukin toimialallaan. Vaarallisten aineiden kuljettajien ajoluvasta annetun asetuksen (1112/1998) 21 §:n mukaan mainittu ajolupa on vaadittaessa esitettävä poliisille tai muulle liikenteen valvojalle sekä tullilaitoksen ja rajavartiolaitoksen virkamiehelle heidän valvoessaan vaarallisten aineiden tiekuljetuksia. Vaarallisten aineiden kuljetuksesta rautatiellä annetun valtioneuvoston asetuksen (195/2002) 28 §:n mukaan Ratahallintokeskus valvoo vaarallisten aineiden rautatiekuljetuksia. Suomesta lähteviä ja Suomeen tulevia vaarallisten aineiden rautatiekuljetuksia valvovat myös tullilaitos ja rajavartiolaitos kumpikin toimialallaan. Vaarallisten aineiden kuljetuksesta kappaletavarana aluksessa annetun asetuksen (666/1998) 14 §:n mukaan vaarallisten aineiden kuljetuksia kappaletavarana aluksessa valvovat Merenkulkulaitos, poliisi- ja satamaviranomaiset sekä tullilaitos ja rajavartiolaitos.

Vesikulkuväylien merkitsemisestä annetun asetuksen (846/1979) ja sen nojalla annettujen määräysten noudattamista valvovat mainitun asetuksen 12 §:n mukaan merenkulku-, poliisi-, rajavartio-, sotilas- ja tulliviranomaiset.

Itämerellä harjoitettavaa kalastusta koskevista säännöistä annetun asetuksen (255/1988) säännösten noudattamisen valvonnasta huolehtivat kyseisen asetuksen 16 §:n mukaan maa- ja metsätalousministeriön ohella ministeriön alaiset virastot ja laitokset sekä rajavartio-, poliisi- ja tulliviranomaiset kukin toimialallaan.

Lukuisissa laeissa säädetään rajavartiolaitoksen velvollisuudesta virka-avun antamiseen. Edellä mainitussa merensuojelulaissa rajavartiolaitokselle annetaan eräiden muiden viranomaisten ohella itsenäinen toimivalta puuttua mainitun lain noudattamatta jättämiseen. Lain soveltamisalana on Suomen aluevesirajan ulkopuolinen alue.

Aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemisestä annetun lain (300/1979), jäljempänä alusjätelaki, 30 §:n mukaan rajavartiolaitos on velvollinen osallistumaan toimialallaan mainitun lain noudattamisen valvontaan ja pyydettäessä antamaan virka-apua valvontaviranomaisille. Alusjätelain 31 §:n mukaan muun muassa rajavartiolaitos on pyydettäessä velvollinen antamaan tarpeellista virka-apua alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen valvontaviranomaisille. Jos vahingon torjuminen sitä edellyttää, muun muassa rajavartiolaitoksen on ryhdyttävä pikaisesti torjuntavalmiutensa edellyttämiin toimiin jo ennen kuin pyyntö virka-avusta on tehty.

Liikenne- ja viestintäministeriöllä ja Viestintävirastolla on postipalvelulain (313/2001) 39 §:n mukaan oikeus saada virka-apua poliisilta, tulliviranomaisilta ja rajavartiolaitokselta postipalvelulain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten täytäntöön panemiseksi. Viestintävirastolla on viestintämarkkinalain (393/2003) 125 §:n mukaan oikeus saada virka-apua poliisilta, tulliviranomaisilta ja rajavartiolaitokselta tämän lain mukaisia tehtäviä hoitaessaan. Viestintävirastolla on eräiden suojauksen purkujärjestelmien kieltämisestä annetun lain (1117/ 2001) 7 §:n mukaan oikeus saada virka-apua poliisilta, tulliviranomaisilta ja rajavartiolaitokselta mainitun lain säännösten täytäntöön panemiseksi.

Luotsilla on luotsauslain (940/2003) 17 §:n mukaan oikeus saada tarvittaessa valtion aluksen päälliköltä sekä poliisilta, rajavartiolaitokselta ja tullilaitokselta virka-apua. Ympäristönsuojelulain (86/2000) 93 §:n mukaan rajavartiolaitos on velvollinen antamaan toimialallaan virka-apua ympäristönsuojelulain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamiseksi. Täydellisestä ydinkoekiellosta tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ja sopimuksen soveltamisesta annetun lain (214/2001) 5 §:n mukaan poliisi, tulli ja rajavartiolaitos ovat velvollisia antamaan virka-apua tuon lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvomiseksi ja täytäntöön panemiseksi.

Kemiallisten aseiden kehittämisen, tuotannon, varastoinnin ja käytön kieltämistä sekä niiden hävittämistä koskevan yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ja sen soveltamisesta annetun lain (346/1997) 6 §:n mukaan poliisi, kemikaalilaissa (744/89) tarkoitetut valvontaviranomaiset sekä kemikaalien maahantuonnin ja maastaviennin osalta tullilaitos ja rajavartiolaitos ovat velvollisia antamaan virka-apua mainitun lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvomiseksi ja täytäntöön panemiseksi. Kasvinterveyden suojelemisesta annetun lain (702/2003) 23 §:n mukaan valvontaviranomaisilla on oikeus saada virka-apua tulliviranomaisilta, rajavartiolaitokselta sekä poliisi- ja pelastusviranomaisilta tuon lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisten tehtävien suorittamiseksi.

Geenitekniikkalain (377/1995) 31 §:n mukaan poliisi-, rajavartio- ja tulliviranomaisen on tarvittaessa annettava geenitekniikan lautakunnalle ja tarkastajille virka-apua tuon lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvomiseksi ja täytäntöön panemiseksi.

Alusturvallisuuden valvonnasta annetun lain (370/1995) 9 §:n mukaan ovat satama-, tulli-, rajavartio-, poliisi-, työsuojelu- ja terveysviranomaiset sekä puolustusvoimat kukin toimialallaan velvollisia antamaan pyydettäessä tarpeellista virka-apua Merenkulkulaitokselle mainitussa laissa tarkoitetuissa asioissa. Vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain 17 a §:n mukaan poliisin, tullilaitoksen ja rajavartiolaitoksen tulee tarvittaessa antaa virka-apua mainitun lain 5 ja 6 §:ssä tarkoitetuille valvontaviranomaisille tuon lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvomiseksi ja täytäntöön panemiseksi.

Rajavartiolaitoksen antamasta virka-avusta säädetään lisäksi eräissä asetuksissa, kuten vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (194/2002). Mainitun asetuksen 30 §:n mukaan tullilaitos ja rajavartiolaitos valvovat Suomesta lähteviä ja Suomeen tulevia vaarallisten aineiden tiekuljetuksia kumpikin toimialallaan.

Henkilötietojen käsitteleminen

LRVL:a säädettäessä katsottiin, että perusoikeusuudistus ja sen toteuttamiseen vaikuttaneet ihmisoikeus- ja muut henkilöiden yksityisyyden suojaan sekä yleensä oikeusturvaan liittyvät kansainväliset sopimukset sekä Suomen liittyminen Euroopan unioniin edellyttivät, että muun muassa rajavartiotoimen henkilörekistereistä säädetään yksityiskohtaisesti lailla samansuuntaisesti kuin poliisin henkilörekistereistä annetulla lailla (509/1995) oli säädetty.

Suomen Hallitusmuodon uudet perusoikeuksia koskevat säännökset vahvistettiin 17 päivänä heinäkuuta 1995, eli ennen rajavartiolaitoksesta annetun lain vahvistamista. Perusoikeussäännökset on sittemmin siirretty sellaisinaan perustuslakiin. Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä on turvattu mutta henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Rajavartiolaitoksen henkilörekistereitä koskevia säännöksiä jo vuonna 1999 uudistettaessa on siten voitu ottaa huomioon perusoikeussäännökset ja niiden siihen mennessä kertynyt tulkintakäytäntö.

Kesäkuun 1 päivänä 1999 säädetyn henkilötietolain (523/1999) taustalla oli kansallisen tietosuojalainsäädännön ja yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (95/46/EY) yhteensovittaminen. Henkilötietolain 51 §:n 1 momentin mukaan henkilötietojen käsittely, johon on ryhdytty ennen henkilötietolain voimaantuloa, oli saatettava henkilötietolain vaatimuksia vastaavaksi viimeistään 24 päivänä lokakuuta 2001.

LRVL:n 31 §:n mukaan henkilötietojen keräämiseen ja tallettamiseen rajavartiolaitoksen tehtäviä varten pidettäviin henkilörekistereihin sekä niihin talletettujen tietojen käyttämiseen ja luovuttamiseen sovelletaan henkilötietojen suojaa koskevaa lainsäädäntöä, jollei LRVL:ssa toisin säädetä. Lisäksi noudatetaan Suomea sitovia kansainvälisiä sopimuksia. Edellä tarkoitettuja henkilörekistereitä ovat rajavalvontarekisteri, rikostietorekisteri ja LRVL:n 34 §:n nojalla perustetut työryhmän taikka yhden tai useamman rajavartiolaitoksen yksikön käyttöön tarkoitetut henkilörekisterit. Meripelastusrekisteristä samoin kuin tietojen saamisesta meripelastustehtävien suorittamiseksi viranomaisilta, yksityisiltä ja teleyrityksiltä säädetään meripelastuslaissa. Rikostietorekisteri, rajavalvontarekisteri sekä meripelastusrekisteri on toteutettu tietojärjestelmässä, jota rajavartiolaitoksessa kutsutaan rajavartiotoiminnan tietojärjestelmäksi (RVT).

Muista, kuin edellä mainitusta rajavartiolaitoksen henkilörekistereistä ei ole LRVL:ssa erityisiä säännöksiä. Esimerkiksi rajavartiolaitoksen sisäistä hallintoa varten perustettuihin henkilörekistereihin sovelletaan lähtökohtaisesti henkilötietolakia, jossa säädetyistä rekisterinpitäjän velvollisuuksista tai rekisteröidyn oikeuksista ei LRVL:ssa säädetä niiden osalta poikkeuksia. Henkilötietojen suoja uudistui 1 päivänä lokakuuta 2004 voimaan tulleen yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain (759/2004) myötä. Siinä säädetään työntekijää koskevien henkilötietojen sekä terveydentilaa koskevien tietojen käsittelystä. Työnantaja saa mainitun lain mukaan käsitellä vain välittömästi työntekijän työ- tai virkasuhteen kannalta tarpeellisia henkilötietoja, jotka liittyvät osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien hoitamiseen tai työnantajan tarjoamiin etuuksiin taikka johtuvat työtehtävien erityisluonteesta. Tarpeellisuusvaatimuksesta ei voida poiketa edes työntekijän suostumuksella.

LRVL:n mukaan rajavalvontarekisteri ja rikostietorekisteri ovat rajavartiolaitoksen valtakunnalliseen käyttöön tarkoitettuja pysyviä automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidettäviä henkilörekistereitä. Valtakunnalliset rekisterit on tarkoitettu lähtökohtaisesti rajavartiolaitoksen kaikkien hallintoyksiköiden ja niiden henkilöstön käyttöön.

Rajavalvontarekisteri on ulkomaalaisten maahantuloa ja maastalähtöä koskevia tietoja sisältävä rekisteri, joka on tarkoitettu rajavalvontaa ja rajatarkastuksia suorittavien rajavartiolaitoksen virkamiesten käyttöön. Sinne saa kerätä ja tallettaa tietoja, jotka ovat tarpeen ulkomaalaisten maahantulon ja maastalähdön valvomiseksi, sekä tiedot rajavartiolaitoksen viranomaisten ulkomaalaisiin kohdistamista rajatarkastus- ja käännyttämistoimenpiteistä sekä käännytys- tai karkotuspäätöksen toimeenpanosta. Rekisteriin tallennetaan esimerkiksi tietoja viisumivelvollisista ulkomaalaisista, huvialuksilla maahan tulleista ulkomaalaisista, rajavartiomiehen ulkomaalaiselle antamasta viisumista ja turvapaikkahakemuksen jättämisestä sekä käännyttämistä koskevasta rajavartiomiehen päätöksestä. Rajavalvontarekisteriin saa kerätä ja tallettaa tietoja myös Suomessa ulkomaalaisen vastaanottajana olevasta henkilöstä, joka ulkomaalaiselta puuttuvien rahavarojen vuoksi vastaa hänen maassa oleskelu- ja kotimatkakustannuksistaan.

Rajavartiolaitoksen rikostietorekisteri on myös tarkoitettu rajavalvontaa ja rajatarkastuksia suorittavien rajavartiolaitoksen virkamiesten käyttöön. Rekisteriin saa kerätä ja tallettaa tietoja, jotka ovat tarpeen LRVL:n 2 §:n 3 kohdan c alakohdassa ja 4 kohdassa tarkoitetun rikoksen tai 4 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen säännösten rikkomista koskevan rangaistavan teon tai laiminlyönnin tai tullirikoksen ennalta estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi, sekä tietoja tällaisia rikoksia koskevista ilmoituksista ja tietoja koti- tai ulkomaan viranomaiselle annetusta virka-avusta. Rekisteriin saa tallettaa myös syylliseksi epäiltyä henkilöä koskevat hänen omaan turvallisuuteensa tai rajavartiomiehen työturvallisuuteen vaikuttavat tiedot.

Työryhmän taikka yhden tai useamman rajavartiolaitoksen yksikön käyttöön tarkoitetut henkilörekisterit on suunniteltu raja- tai merivartioston tai muun rajavartiolaitoksen yksikön tai sen asettaman työryhmän taikka useamman yksikön tilapäiseen käyttöön. Rekisteri voi koskea esimerkiksi yksittäisen luvattoman rajanylityksen tutkintaa.

Rajavartiolaitoksella on laaja oikeus saada tietoja tehtäviensä suorittamiseksi niin viranomaisilta kuin yksityisiltäkin. Tiedonhankinnasta säädetään LRVL:n lisäksi myös muussa lainsäädännössä, muun muassa esitutkintalaissa ja pakkokeinolaissa (450/1987). Rajavartiolaitos saa LRVL:n mukaan luovuttaa tietoja muun muassa poliisille, Ulkomaalaisvirastolle, ulkoasiainhallinnon viranomaiselle, tullille, merenkulkuviranomaiselle, ajoneuvohallinnon viranomaisille, ilmailuviranomaiselle; palo- ja pelastustoimen viranomaisille, puolustusvoimille, sosiaaliviranomaisille, työviranomaisille ja ympäristöviranomaisille.

Ulkomaalaisrekisteristä annetun lain (1270/1997) 2 §:n mukaan ulkomaalaisrekisteriä pidetään ja käytetään ulkomaalaisten maahantuloa ja maastalähtöä sekä oleskelua ja työntekoa koskevien asioiden käsittelyä, päätöksentekoa ja valvontaa varten, valtion turvallisuuden suojaamiseksi ja turvallisuusselvityksistä annetussa laissa (177/2002) tarkoitetun perusmuotoisen turvallisuusselvityksen ja laajan turvallisuusselvityksen tekemiseksi. Ulkomaalaisrekisteriä pidetään lisäksi Suomen kansalaisuuden saamista, säilyttämistä ja menettämistä sekä kansalaisuusaseman määrittämistä koskevien asioiden käsittelyä ja päätöksentekoa varten. Ulkomaalaisrekisteriin kuuluu osarekistereitä, joiden päävastuullinen rekisterinpitäjä on Ulkomaalaisvirasto tai ulkoasiainministeriö. Ulkomaalaisrekisteriä pitävät ja käyttävät myös poliisi, rajavartiolaitos, tullilaitos, työministeriö, työvoima- ja elinkeinokeskus, työvoimatoimisto, vankeinhoitoviranomainen ja vähemmistövaltuutettu.

Käyttöoikeudet rajavartiolaitoksen henkilörekistereihin määräytyvät henkilön tehtävien ja niihin liittyvien tiedontarpeiden perusteella. Rajavartiolaitoksen henkilörekistereitä käytetään varsinaisiin rajavartiotehtäviin (rajavalvonta, rajatarkastukset ja siinä yhteydessä rikosten estäminen, paljastaminen ja tutkiminen) taikka hallinnollisiin tai muihin rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien edellyttämiin tarkoituksiin.

Rekistereiden tietoja saadaan lähtökohtaisesti käyttää ja luovuttaa rajavartiolaitoksen sisällä käytettäväksi rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi. LRVL:n 34 §:ssä tarkoitettujen tilapäisten rekistereiden tietojen luovuttaminen rajavartiolaitoksen sisällä on sallittua, jos se on tarpeen rajavartiolaitokselle säädetyn tehtävän suorittamiseksi. Muuhun kuin rekisterin käyttötarkoituksen mukaiseen käyttöön tietoja saa kuitenkin luovuttaa vain laissa säädettyjen erityisten edellytysten täyttyessä. Rajavartiolaitoksen tehtävien lukuisuudesta ja tehtävien luonteiden eroista johtuen henkilötietojen käsittelyssä noudatettavaksi säädettyä käyttötarkoitussidonnaisuutta on pidetty jossakin määrin ongelmallisena. Kun sama henkilö suorittaa valtiolle kuuluvia luonteeltaan toisistaan poikkeavia tehtäviä, on eri tarkoituksiin saman henkilön saamien tietojen erillään pitäminen todellisuudessa hankalaa vaikka henkilö tallettaisikin ne myöhemmin erillisiin henkilörekistereihin.

PTR-yhteistyö

Eduskunnan hallintovaliokunta kiinnitti hallituksen esityksestä laiksi rajavartiolaitoksesta antamassaan mietinnössä huomiota PTR-yhteistyön tärkeyteen. Poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistyö perustuu nykyisin tullilaitoksesta annetun lain (228/1991), poliisilain ja LRVL:n nojalla säädettyyn valtioneuvoston asetukseen poliisi-, tulli ja rajavartioviranomaisten yhteistoiminnasta (257/2001), jäljempänä PTR-asetus.

Yhteistoiminnan kohteina ovat erityisesti rikosten ennalta estäminen, paljastaminen ja selvittäminen, tavaroiden maahantuonnin ja maastaviennin laillisuuden valvonta, henkilöiden maahantulon ja maastalähdön sekä ulkomaalaisten maassaolon laillisuuden valvonta ja PTR-viranomaisten kansainväliseen yhteistoimintaan liittyvät yhteiset tehtävät.

Yhteistoimintaelimiä ovat valtakunnallinen johtoryhmä (poliisiylijohtaja, tullihallituksen pääjohtaja, rajavartiolaitoksen päällikkö sekä näiden määräämät muut jäsenet), alueelliset johtoryhmät (lääninpoliisijohtaja, tullipiirin päällikkö, merivartioston komentaja ja rajavartioston komentaja sekä näiden määräämät tai kutsumat muut jäsenet) sekä paikalliset PTR-yhteistoimintaryhmät.

Yhteistoimintamenetelmiä ovat yhteiset edustajat PTR-viranomaisten kansainvälisessä yhteistoiminnassa, viranomaisten työskentelyryhmät rajaliikenteessä ja viranomaisten toimialaan kuuluvien säännösten noudattamisen valvonnassa, osallistuminen esitutkinnan toimittamiseen siitä ensisijaisesti vastaavan yhteistoimintakumppanin apuna, varautuminen suuronnettomuuksien tutkintaan osallistumiseen, henkilöstön yhteiskoulutus, tiedotustoiminnan yhteensovittaminen, tiedonhankinnan kehittäminen, lomakkeiden ja tietojärjestelmien yhteensopivuuden kehittäminen, tilojen, kaluston, laitteiden ja varusteiden hankintojen yhteinen valmistelu sekä PTR-viranomaisten toiminnan ja talouden suunnittelun yhteensovittaminen.

Valtakunnallisen PTR-johtoryhmän alaisuudessa työskentelee myös rikoksentorjuntatyöryhmä, jolle kuuluu muun muassa rikoksentorjuntasuunnitelmien sekä lainsäädäntöhankkeiden valmistelu.

PTR-yhteistyö on mahdollista kullekin viranomaiselle säädettyjen toimivaltuuksien rajoissa. PTR-asetuksen tavoitteena on edistää PTR-viranomaisten yhteistoimintaa siten, että näille viranomaisille säädetyt, samaan päämäärään liittyvät toimialakohtaiset ja rinnakkaiset tehtävät tulevat hoidetuiksi tarkoituksenmukaisesti, taloudellisesti ja joustavasti. Keskeinen sija on tässä suhteessa mainittujen viranomaisten yhteistoimintasuunnitelmilla.

Kansainvälinen toiminta

LRVL:n 65 §:ssä säädetään, että sisäasiainministeriö voi asioissa, jotka eivät kuulu lainsäädännön alaan taikka vaadi eduskunnan suostumusta tai tasavallan presidentin toimenpidettä, tehdä rajavartiolaitoksen tehtävien alaan kuuluvia, tavanomaisina pidettäviä yhteistoimintasopimuksia Suomen rajoihin rajoittuvien valtioiden ja muidenkin Itämeren rantavaltioiden rajavalvonnasta ja rajatarkastusten suorittamisesta vastaavien viranomaisten kanssa.

Ulkoasiainministeriön omaksuman käytännön mukaisesti viranomaiset voivat tehdä toimivaltansa ja määrärahojensa puitteissa kansainvälisiä hallintosopimuksia, joita laajentuva kansainvälinen kanssakäymisen edellyttää. Sovittavat asiat eivät kuitenkaan saa kuulua eduskunnan toimivaltaan, eikä sopimuksella saa olla ulkopoliittisia ulottuvuuksia. Sopimus saa sisältää vain viranomaisten väliseen tavanomaiseen yhteistyöhön liittyviä teknisiä tai muutoin asialliselta merkitykseltään vähäisiä määräyksiä, joista ei aiheudu Suomen valtiota koskevia tai viranomaisen toimivallan ulkopuolelle ulottuvia vaikutuksia. Hallintosopimuksia tehtäessä on otettava huomioon Suomen jäsenyydestä Euroopan yhteisössä johtuvat rajoitukset. Hallintosopimuksissa ei saa olla yhteisösopimusten tai jaetun toimivallan alueen asioita.

Suomen ja Venäjän rajavartioviranomaisten välisestä yhteistyöstä on sovittu rajajärjestyssopimuksilla (SopS 32/1960, SopS 60/1969, SopS 60/1979 ja SopS 54/1998). Suomen rajavartiolaitoksen tekemiä hallintosopimuksia ovat kahdenväliset yhteistyöpöytäkirjat Ruotsin, Norjan, Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan rajavalvonnasta vastaavien viranomaisten kanssa. Niin ikään viranomaisten välisillä pöytäkirjoilla on sovittu kolmikantaisesta rajavalvontayhteistyöstä Suomen, Venäjän ja Viron kesken Suomenlahden alueella sekä Suomen, Norjan ja Venäjän kesken pohjoisessa. Näiden hallintosopimusten keskeisenä sisältönä ovat käytännön yhteistyön vaatimat viranomaisyhteydet ja -tapaamiset sekä tietojen ja kokemusten vaihto. Suomen tekemissä rikostorjuntasopimuksissa myös rajavartiolaitos on yleensä määritetty toimivaltaiseksi viranomaiseksi.

Rajavartiolaitoksen yhteistyöllä Venäjän rajavartiopalvelun kanssa on pitkät perinteet. Yhteistyö toimii hyvin. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen matkustaminen helpottui ja rajaliikenne lähti voimakkaaseen kasvuun. Tämä edellytti rajaviranomaisten yhteistyön kehittämistä ja tehostamista. Yhteistyön merkitys on korostunut Venäjän uudistaessa ja keventäessä rajavalvontaansa Suomen rajalla. Yhteistyötä tehdään monella tasolla. Rajavartiolaitosten päälliköt hyväksyvät linjaukset ja tekevät tärkeimmät päätökset. Pysyvä suomalais-venäläinen rajavartiotyöryhmä valmistelee yhteistä rajaosuutta koskevat asiat. Rajavaltuutettuina toimivat rajavartiostojen komentajat apulaisineen hoitavat käytännön kysymykset. Yhteistyötä tehdään myös poliisi-, tulli- ja rajavartioviranomaisten kesken.

Rajavartiolaitos on osallistunut Baltian maiden tukihankkeisiin. Niiden myötä maiden rajaviranomaisten yhteistyö on kiinteää ja toimivaa. Baltian maat ovat omaksuneet monia piirteitä suomalaisesta rajavalvontajärjestelmästä. Viron, Latvian ja Liettuan liityttyä Euroopan unioniin rajavartiolaitoksen ja Baltian maiden viranomaisten yhteistyö on tehostunut. Yhteisenä tavoitteena on ulkorajavalvonnan kehittäminen.

Rajavartiolaitoksen tärkeimmät ruotsalaiset yhteistyötahot ovat rannikkovartiosto, merenkulkulaitos ja poliisi. Keskeisenä tavoitteena on Pohjanlahden valvominen voimavaroja säästäen. Valvontaa on keskitetty Ahvenanmaan tasalle, missä Pohjanlahden meriliikenne on parhaiten valvottavissa. Norjassa rajavartiolaitoksen yhteistyökumppanina on poliisi. Yhteistyö on tiivistä ja toimivaa yhteisellä raja-alueella. Tavoitteena on Schengenin säännöstön yhdenmukainen soveltaminen ja rajat ylittävän rikollisuuden torjuminen.

Ihmisten vapaa liikkuvuus edellyttää vapaan liikkuvuuden alueen ulkorajan yhdenmukaista ja tehokasta valvontaa. Rajavartiolaitos on aloittanut yhteistyön tulevien ulkorajavaltioiden rajaviranomaisten kanssa hyvissä ajoin ennen niiden liittymistä Euroopan unioniin. Yhteistyösuhteet on luotu muun muassa sijainniltaan tärkeisiin Puolaan ja Unkariin. Yh-

teistoimintaan myötävaikuttaa rajavalvontajärjestelmien samankaltaisuus. Yhteistyösuhteet on luotu myös Romanian, Bulgarian, Valko-Venäjän ja Ukrainan kanssa.

Rajavalvontayhteistyötä toteutetaan myös monenkeskisesti. Suomen aloitteesta käynnistynyt kolmikantayhteistyö Suomenlahden alueella ja pohjoisessa on osoittautunut hyödylliseksi, kuten suomalaisvoimin aloitettu Itämeren alueen rajavalvontayhteistyökin.

Rajavartiolaitos on tukenut voimakkaasti Unkarin johdolla toimivaa kansainvälistä rajapoliisikonferenssia, johon osallistuu Euroopan unionin jäsenmaita, hakijamaita ja kolmansia maita. Rajavartioviranomaisten lisäksi yhteistyö pyritään ulottamaan osapuolten poliisi- ja tulliviranomaisiin, mikä on onnistunut Venäjän ja Baltian maiden osalta.

Rajavartiolaitos on mukana myös yhdysmiestoiminnassa. Rajavartiolaitoksella on yhdysmies Pietarissa ja yhdysmiesten sijoittamista muualle valmistellaan. PTR-viranomaiset harjoittavat yhteistoimintaa myös tällä alueella.

Rajavartiolaitos on aktiivinen Euroopan unionin rajavalvonta-asioissa. Rajavartiolaitoksella on asiantuntija Suomen pysyvässä Euroopan unionin edustustossa ja neuvoston pääsihteeristössä. Rajavartiolaitoksen edustajat osallistuvat säännönmukaisesti muun muassa rajavalvonnan yhteisen ohjausryhmän työskentelyyn.

Rajavartiolaitos harjoittaa tiivistä yhteistyötä Ruotsin, Venäjän ja Viron kanssa meripelastustoimessa. Maiden välillä on tehty muun muassa seuraavat sopimukset: Ruotsin kanssa sopimus yhteistyöstä meri- ja lentopelastuspalvelun alalla (SopS 27/1994), Venäjän kanssa sopimus yhteistyöstä merenkulun ja ilmailun etsintä- ja pelastuspalvelun alalla (SopS 28/1994) sekä Viron kanssa sopimus merellä ja ilmassa tapahtuvasta yhteistyöstä etsintä- ja pelastuspalvelussa (SopS 53/1999). Rajavartiolaitos on aktiivisesti osallistunut Itämeren alueen meripelastuskeskusten välisen yhteistyön kehittämiseen sekä Yhdistyneiden Kansakuntien alaisen Kansainvälisen Merenkulkujärjestön (IMO) meripelastus- ja viestiliikennetyöryhmien toimintaan.

2.2. Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja Euroopan unionin lainsäädäntö

Rajavalvonnan järjestelyt Euroopan unionissa

Euroopan unionin ulkorajojen ylittämistä ja henkilöiden vapaata liikkuvuutta unionin alueella koskevat säännökset ovat keskeinen osa unionin oikeus- ja sisäasioita. Vapaan liikkuvuuden alue on muodostunut sen jälkeen, kun Ranska, Saksa, Belgia, Luxemburg ja Alankomaat päättivät vuonna 1985 perustaa keskenään alueen ilman sisäisiä rajoja. Sitä alettiin kutsua Schengen-alueeksi sen luxemburgilaisen kylän mukaan, jossa ensimmäinen sopimus allekirjoitettiin 14 päivänä kesäkuuta 1985. Schengenin yleissopimus allekirjoitettiin 19 päivänä kesäkuuta 1990 ja sen soveltaminen alkoi alkuperäisten allekirjoittajavaltioiden sekä Espanjan ja Portugalin välillä vuonna 1995. Schengen-alue on vähitellen laajentunut. Itävalta ja Italia liittyivät Schengen-alueeseen vuonna 1998, Kreikka vuonna 2000 ja Pohjoismaat vuonna 2001.

Islanti ja Norja muodostavat yhdessä Ruotsin, Suomen ja Tanskan kanssa lisäksi pohjoismaisen passiunionin, joka on poistanut rajavalvonnan maiden keskinäisiltä rajoilta. Islanti ja Norja ovat osallistuneet Schengenin säännöstön kehittämiseen joulukuusta 1996 lähtien. Unionille luotiin Maastrichtin sopimuksella vuonna 1993 sisämarkkinoita säätelevän yhteisöpilarin lisäksi oikeus- ja sisäasiainyhteistyötä koskeva hallitusten välisen yhteistyön pilari. Sisä- ja oikeusasiayhteistyön tiivistäminen oli tarpeen sisämarkkinoiden vauhdittamiseksi tavoitteeksi asetettujen henkilöiden vapaan liikkuvuuden ja sisärajatarkastusten poistamisen sekä niistä aiheutuvan turvallisuusvajeen kompensoimiseksi. Uuden III pilarin mukaisiin hallitusten välisiin yhteistyöaloihin kuuluivat muun ohella ulkorajojen ylittämistä koskevat säännöt sekä määräykset sisäisen turvallisuuden alan viranomaisten yhteistyöstä. Maastrichtin sopimusta seuranneessa vuonna 1996 alkaneessa hallitusten välisessä konferenssissa pyrittiin tehostamaan oikeus- ja sisäasian yhteistyötä. Konferenssin tulokset vahvistettiin Belgian, Tanskan, Saksan, Kreikan, Espanjan, Ranskan, Irlannin, Italian, Luxemburgin, Alankomaiden, Itävallan, Portugalin, Suomen, Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä tehdyllä Amsterdamin sopimuksella Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten ja niihin liittyvien eräiden asiakirjojen muuttamisesta. Päämääräksi asetettiin vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan eurooppalaisen alueen muodostaminen viiden vuoden kuluessa eli toukokuuhun 2004 mennessä. Amsterdamin sopimuksen perusteella Schengenin säännöstö liitettiin osaksi Euroopan unionia toukokuusta 1999 alkaen. Schengenin sopimus ja Schengenin yleissopimus tulivat näin sisällytetyksi Euroopan unioniin.

Schengenin säännöstön muodostavat Schengenin sopimus ja yleissopimus, eri maiden liittymistä Schengeniin koskevat asiakirjat sekä päätökset ja julistukset, jotka Schengenin sopimuksen soveltamisesta vuonna 1990 tehdyn Schengenin yleissopimuksen mukaisesti perustettu toimeenpaneva komitea on antanut. Lisäksi säännöstöön kuuluvat unionisäädökset, jotka muuttavat tai täydentävät alkuperäistä Schengenin säännöstöä. Keskeinen osa Schengenin säännöstöä on rajavalvonnan yhteinen käsikirja (EYVL C 313, 16.12.2002), jossa säädetään rajatarkastusten käytännön toteuttamisesta. Säännöstöön sisältyy määräykset ulkorajoilla tehtävistä rajatarkastuksista ja ulkorajavalvonnasta sekä sisärajatarkastusten poistamista kompensoivista yhteistyömuodoista. Säännöstökokonaisuus on määritelty neuvoston päätöksessä 1999/435/EY (EYVL L 176, 10.7.1999).

Amsterdamin sopimuksessa sisä- ja ulkorajoilla tehtäviä tarkastuksia koskevat säännökset siirrettiin hallitusten välisen yhteistyön III pilarista yhteisöpilariin. Tavoitteeksi asetettiin jäsenvaltioita sitovien vähimmäissääntöjen luominen ulkorajatarkastuksia, kansainvälistä suojelua, maahanmuuttoa sekä rikollisuuden ehkäisyä ja torjuntaa koskevilta osin viiden vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta. Siirtymäkauden aikana päätökset tehtäisiin yksimielisesti ja sen jälkeen määräenemmistöllä erikseen yksimielisesti sovittavilla aloilla. Viiden vuoden määräajan jälkeen aloiteoikeus jäisi komissiolle.

Schengenin säännöstön soveltaminen alkoi ensimmäisten sopimusvaltioiden välillä 26 päivänä maaliskuuta 1995. Schengenin säännöstön mukaan ulkorajojen ylittäminen on sallittua vain virallisista rajanylityspaikoista niiden vahvistettuina aukioloaikoina. Kaikille rajanylittäjille on suoritettava rajatarkastus, jonka vähimmäistaso vaihtelee sen mukaan, onko tarkastuksen kohteena unionin vai kolmansien maiden kansalainen. Rajatarkastusten tukena on käytettävä Schengenin tietojärjestelmää (Schengen- Information System, SIS), joka sisältää Schengenin säännöstöä soveltavien valtioiden sisäisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta keskeisiä ilmoituksia muun ohella etsintäkuulutetuista ja maahantulokiellossa olevista henkilöistä ja varastetuista esineistä. Säännöstössä velvoitetaan Schengen-valtiot valvomaan tehokkaasti rajanylityspaikkojen välisiä alueita sekä maalla että merialueilla. Siihen sisältyy myös säännöksiä sisäisen turvallisuuden alan viranomaisten yhteistyöstä.

Amsterdamin sopimusta on eräiltä osin täsmennetty 1 päivänä helmikuuta 2003 voimaan tulleella Nizzan sopimuksella, jolla muutettiin Euroopan unionista tehtyä sopimusta sekä Euroopan yhteisöjen perustamissopimusta. Muutoksilla ei kuitenkaan ole vaikutuksia unionin rajavalvontaan. Unionin ulkorajavalvonnan säädösperustan voidaan arvioida olevan varsin tyydyttävällä tasolla Schengenin säännöstön tultua liitetyksi osaksi unionin lainsäädäntöä. Viime aikoina päähuomio onkin keskittynyt käytännön ulkorajavalvonnan harmonisointiin. Yhdenmukaisen ja yhteisesti määritellyille parhaille käytännöille perustuvan toiminnan on arvioitu olevan tehokkaan ulkorajavalvonnan välttämätön edellytys. Jäsenmaiden keskinäisen operatiivisen yhteistyön on arvioitu edistävän harmonisointia. Lisävauhtia yhteistyölle on antanut erityisesti laiton maahantulo unioniin Välimeren alueelta.

Amsterdamin sopimuksen voimaantuloa seuranneessa oikeus- ja sisäasioihin keskittyneessä Tampereen Eurooppa-neuvostossa täsmennettiin lokakuussa 1999 vapauden, oikeuden ja turvallisuuden alueen saavuttamiseksi tarvittavia toimia. Sen yhteydessä korostettiin ulkorajojen tehokasta valvontaa ja sitä, että tehtävä kuuluu koulutetulle ja asiaan erikoistuneelle ammattihenkilöstölle. Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmissä kiinnitettiin huomiota jäsenmaiden rajavartioviranomaisten tiiviimmän yhteistyön tarpeeseen erityisesti merirajoilla. Tällainen yhteistyö voisi tarkoittaa esimerkiksi teknisen avun antamista ja asiantuntijavaihtoa. Lisäksi korostettiin silloisten hakijavaltioiden ottamista mukaan yhteistyöhön. Tampereella suunniteltujen toimenpiteiden toteutumista on tarkasteltu Eurooppa-neuvostossa marraskuussa 2004.

Komissio on neuvostolle ja Euroopan parlamentille 7 päivänä toukokuuta 2002 osoittamassaan tiedonannossa, KOM (2002) 233 lopullinen, asettanut tavoitteeksi Euroopan unionin jäsenvaltioiden ulkorajojen yhdennetyn valvonnan. Erinäisten tiedonantoa täydentäneiden tutkimus ja selvittelytöiden jälkeen oikeus- ja sisäasianneuvosto hyväksyi kesäkuussa 2002 suunnitelman Euroopan unionin jäsenvaltioiden rajavalvonnasta (jäljempänä ulkorajasuunnitelma). Laaja-alaisessa ulkorajasuunnitelmassa tähdätään rajaturvallisuuden asteittaiseen parantamiseen. Suunnitelmassa tunnustetaan ulkorajojen hallinnan keskeinen merkitys vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomisessa. Rajavalvonnalla ja rajatarkastuksilla on tärkeä tehtävä laittoman maahantulon torjumisessa ja unionin kansalaisten suojelussa heidän turvallisuuteensa kohdistuvilta uhkilta. Komissio on todennut kehityksen voivan johtaa aikanaan Euroopan unionin rajavartiolaitoksen perustamiseen. Ulkorajasuunnitelmassa pidetään tällaista kehitystä asianmukaisten selvitysten ja päätösten jälkeen mahdollisena. Järjestely ei korvaisi kansallisia rajavalvontaviranomaisia vaan tukisi niiden toimintaa.

Sevillassa kesäkuussa 2002 kokoontunut Eurooppa-neuvosto päätti ulkorajasuunnitelmaan nojautuen ulkorajavalvonnan operatiivisen yhteistyön tärkeimmistä kehittämistoimista, joihin kuuluu jäsenmaiden rajavalvontaviranomaisten päälliköistä koostuva rajavalvonnan yhteinen ohjausryhmä. Se koordinoi ulkorajasuunnitelman täytäntöönpanoa. Lisäksi on toimeenpantu useita unionin jäsenmaiden ja siihen l päivänä toukokuuta 2004 liittyneiden valtioiden yhteisiä rajavalvontaoperaatioita, määritetty vähimmäissisältö rajavartijoiden peruskoulutukselle, hyväksytty asetus maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkoston perustamiseksi, laadittu yhteinen riskien arviointimalli ja siihen perustuvat ensimmäiset unionin ulkorajoja koskevat riskianalyysit. Tilapäisien rajakeskuksien perustaminen on lisännyt jäsenmaiden keskinäistä rajavalvonnan operatiivista yhteistyötä ja vahvistanut sen toimintarakennetta yhdessä yhteisen ohjausryhmän kanssa. Tilapäiset keskukset ohjaavat yhteisen ohjausryhmän alaisuudessa jäsenmaiden yhteisiä operaatioita ja kehittävät alansa parhaita käytäntöjä. Yhteisillä operaatioilla tarkoitetaan kahden tai useamman jäsenvaltion yhteistyössä toteuttamia toimia, joiden tarkoituksena on tehostaa rajavalvontaa tietyllä ulkorajan osalla. Maastorajan valvontaan keskittynyt keskus toimii Berliinissä ja lentoasemien rajatarkastuksiin perehtynyt keskus Roomassa. Doveriin on suunnitteilla rajatarkastustekniikkaan erikoistuva keskus. Merirajoilla on päätetty perustaa yhteiset keskukset Pireukseen ja Madridiin. Helsinkiin on rajavartiolaitoksen esikunnan yhteen sijoitettu ulkorajoilla rajaturvallisuuden uhkia arvioiva riskianalyysikeskus.

Komissio ehdotti kesäkuussa 2003 Thessalonikin Eurooppa-neuvostolle esittämässään tiedonannossa, KOM (2003) 323 lopullinen, harkittavaksi ulkorajavalvonnan operatiivista yhteistyötä tehostavan rakenteen perustamista. Oikeus- ja sisäasiainneuvosto hyväksyi marraskuussa 2003 päätelmät, joiden mukaan tuohon tehtävään keskittyvän viraston oli määrä aloittaa työnsä 1 päivänä tammikuuta 2005. Virasto edistäisi yhdenmukaisen ja korkealaatuisen rajavalvontajärjestelmän kehittämistä. Sen varsinaisia tehtäviä olisivat jäsenvaltioiden välisen operatiivisen yhteistyön koordinointi, jäsenvaltioiden avustaminen kansallisten rajavartijoiden koulutuksessa, riskianalyysien tekeminen, ulkorajavalvontaan liittyvän tutkimuksen seuraaminen sekä tarvittaessa jäsenvaltioiden tekninen ja operatiivinen tukeminen. Virasto järjestäisi myös yhteisiä palautusoperaatioita. Neuvoston päätelmissä todetaan, että vastuu ulkorajavalvonnasta säilyy jäsenmaiden kansallisilla rajavalvontaviranomaisilla. Virasto ainoastaan tukee jäsenmaiden viranomaisia tehostamalla niiden operatiivista yhteistyötä. Rajavalvontavirastolle ei säädettäisi toimivaltuuksia jäsenmaiden alueelle. Sillä olisi oikeus lähettää asiantuntijoitaan jäsenmaiden avuksi, hankkia rajavalvontakalustoa samoin kuin pitää luetteloa jäsenmaiden käyttöön antamistaan valvontalaitteista. Valvontalaitteiden käyttö jäsenmaiden alueella edellyttäisi jäsenmaan nimenomaista pyyntöä.

Komissio täydensi näkemystään tullin osuudesta ulkorajavalvonnassa heinäkuussa 2003 antamassaan tiedonannossa, KOM (2003) 452 lopullinen. Sen mukaan rajavalvonta-, tulli- ja poliisiviranomaisten yhteistyön vahvistaminen yhteisön yhteisellä ulkorajalla ja kansallisesti on yksi tärkeimmistä rajaturvallisuutta parantavista keinoista. Toisaalta yhteisen ulkorajavalvonnan tehokkuus edellyttää kokonaisvaltaista politiikkaa kolmansien maiden suuntaan. Oikeus- ja sisäasianneuvosto vahvisti tämän neliportaiseen rajaturvallisuusajatteluun sisältyvän keskeisen periaatteen helmikuussa 2002 hyväksyessään Schengenin ulkorajavalvontaa koskevien parhaiden käytäntöjen luettelon. Eurooppa-neuvosto on erikseen painottanut laittoman maahantulon alalla lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa tehtävää työtä laittoman maahantulon ehkäisemiseksi.

Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen erottamattomasti liittyvän yhteisvastuullisuuden periaatteen nojalla komissio on selvittänyt ulkorajojen valvonnasta aiheutuvien kustannusten jakamista yhteisön ja sen jäsenmaiden kesken. Lähtökohtana on ollut se, että tehokas ulkorajavalvonta on kaikkien jäsenmaiden yhteinen etu, minkä kesäkuussa 2003 Thessalonikissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto on vahvistanut. Ulkorajavalvonnan kulut jakautuvat kuitenkin jäsenmaiden kesken kovin epätasaisesti. Suurin taloudellinen taakka kohdistuu luonnollisesti ulkorajalla sijaitseviin maihin. Komissio on tiedonannossaan, KOM (2003) 323 lopullinen, esittänyt ajatuksia taloudellisen taakanjaon perusteista. Yhteisörahoitus voisi enintään täydentää kansallista rahoitusta, mistä ulkorajavalvonta pääasiallisesti myös jatkossa rahoitettaisiin. Yhteisön varoja voitaisiin osoittaa yhteismitallisilla kriteereillä vain välittömästi ulkorajojen valvontaan liittyviin toimenpiteisiin. Tällaisiksi on katsottu muun muassa menot yhteisten operaatioiden toteuttamisesta sekä tietojen ja kokemusten vaihdosta. Tämä ei ratkaise ulkorajavalvonnan mahdollisia rahoitusongelmia jäsenmaissa. Riskianalyysikeskuksen joulukuussa 2003 julkistaman unionin ulkorajoja koskevan riskianalyysin mukaan laitonta maahantuloa on todettu myös sisärajoilla, minkä vuoksi eräät jäsenvaltiot ovat tehostaneet ulkomaalaisvalvontaa sisärajoillaan. Tarpeellisia toimenpiteitä on selvitetty yhteisen ohjausryhmän johdolla vuoden 2004 aikana.

Laiton maahantulo liittyy usein järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2003 hyväksymä unionin ensimmäinen yhteinen turvallisuusstrategia (Turvallisempi Eurooppa oikeudenmukaisessa maailmassa, Euroopan unionin rajaturvallisuusstrategia, Bryssel 12. joulukuuta 2003) nostaa unionin pääuhkiksi muun muassa terrorismin, joukkotuhoaseiden leviämisen ja järjestäytyneen rikollisuuden. Tehokas ulkorajavalvonta on keskeisessä asemassa näiden uhkien ennalta estämisessä.

Hallitusten välisessä konferenssissa on sovittu unionin aikaisemman sopimusrakenteen korvaavasta perustuslaillisesta sopimuksesta, joka allekirjoitettiin 29 päivänä lokakuuta 2004 (CIG 87/2/04 REV 2). Sopimus on hyväksyttävä jokaisessa jäsenvaltiossa näiden maiden omien perustuslaillisten säännösten mukaisesti. Unionin yhteisen politiikan kehittämistä turvapaikka- ja maahanmuuttoasioissa sekä ulkorajavalvonnassa pyritään tehostamaan poistamalla pilarijako oikeus- ja sisäasioissa ja lisäämällä määräenemmistöllä tehtäviä päätöksiä. Perustuslaillisessa sopimuksessa vahvistetaan ulkorajavalvontaan, turvapaikkaan ja maahanmuuttoon liittyvien politiikkojen täytäntöönpanossa noudatettava yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaate. Toisaalta sopimuksessa tunnustetaan, että oikeus- ja sisäasiat ovat jäsenvaltioiden suvereniteetin kannalta erityisen tärkeitä kysymyksiä. Ulkorajavalvonnassa nähtävissä olevat muutokset liittyvät siis lähinnä päätöksenteon tehostamiseen. Sisällöllisen kehittämisen tavoitteeksi asetettaisiin jo ulkorajasuunnitelmassa esitellyn yhdennetyn ulkorajojen valvontajärjestelmän vaiheittainen käyttöönottaminen. Perustuslailliseen sopimukseen ei sisälly säännöksiä, jotka heikentäisivät kansallisten viranomaisten vastuuta rajavalvonnasta. Lainsäädäntömenettelyssä siirryttäisiin määräenemmistöpäätöksentekoon. Operatiivista yhteistyötä koskevat säännökset vahvistettaisiin kuitenkin yksimielisesti. Yksimielisyyttä edellytettäisiin myös päätettäessä edellytyksistä ja rajoituksista, joilla säännellään viranomaisten toimia toisen jäsenvaltion alueella.

Perustuslaillisessa sopimuksessa korostetaan jäsenmaiden operatiivisen yhteistyön tärkeyttä yhteisen lainsäädännön lisäksi. Siinä ehdotetaan neuvoston rakenteisiin kuuluvan pysyvän sisäisen turvallisuuden komitean perustamista. Sillä varmistettaisiin sisäisen turvallisuuden alan viranomaisten toimien tehokas yhteensovittaminen. Unionin säännösten kansallinen täytäntöönpano kuuluisi edelleen kansallisille viranomaisille. Operatiivinen yhteistoiminta olisi toissijaista. Jäsenvaltiot päättäisivät kansallisten viranomaisten operatiivisista toimista. Perustuslaillisessa sopimuksessa korostetaan sisäisen turvallisuuden viranomaisten muodostamaa kokonaisuutta edellytyksenä vapauden, oikeuden ja turvallisuuden alueen luomiselle. Tehokas ulkorajavalvonta nähdään tärkeänä osana tätä kokonaisuutta.

Euroopan unionin rajatilanne

Rajaturvallisuusuhkia koskevien tietojen luottamuksellisuus vaikeuttaa rajatilanteen esittelyä. Tietojenvaihto on järjestetty muun ohella Euroopan unionin neuvoston alaisen tietojenvaihtokeskuksen (CIREFI), riskianalyysikeskuksen, Euroopan poliisivaraston (Europol) sekä erilaisten asiantuntija- ja yhteysupseerijärjestelyjen avulla. Ministerineuvosto on hyväksynyt yhteisarviointityöryhmässä laaditun luottamuksellisen arvion laajentumisen vaikutuksista ja rajavalvonnasta.

Laiton maahantulo Euroopan unionin alueelle on lisääntynyt varsinkin 1990-luvun alusta lähtien. Maahantuloa on vaikea hallita erityisesti eteläisissä jäsenvaltioissa. Maahantulon syynä on toive lähtömaata paremmasta toimeentulosta. Toimeentulomahdollisuuksia voi tarjota myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen (SopS 63/1999) ja Geneven pakolaissopimuksen (SopS 77/1968) mukainen kansainvälisen suojelun järjestelmä. Oikeus kansainväliseen suojeluun ilmenee muun muassa Euroopan unionin perustamissopimuksen 6 artiklasta, jossa viitataan ihmisoikeussopimukseen, sekä Tampereen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät 4 ja 13. Ainoastaan vähäinen osa suojelua hakeneista henkilöistä on havaittu sen tarpeessa oleviksi.

Ulkorajan laittoman ylittämisen järjestämisestä maksetaan jopa 3 000 euron palkkioita. Laittomasti maahan tulevat voivat velkaantua rajan ylittämisen järjestäneille rikollisille, minkä perusteella tulijoita voidaan pakottaa työhön ja rikoksiin. Laiton maahantulo heikentää sisäistä turvallisuutta. Keskeinen laittoman maahantulon torjuntakeino on ulkorajojen tehokas valvonta, josta Schengenin säännöstön puitteissa on sovittu. Käytännössä rajavalvonnan taso vaihtelee eri rajaosuuksilla ja eri jäsenvaltioissa. Rajavalvonnan tehokkuutta parannetaan yhteisillä hankkeilla. Unionin laajeneminen ei välittömästi heikentäne rajaturvallisuutta, mutta laittomasti maahan tulleiden ihmisten määrä lisääntynee uusien jäsenvaltioiden liittyessä vapaan liikkuvuuden alueeseen. Vuonna 2004 liittyneet valtiot harjoittavat tehokasta rajavalvontaa, mikä jatkunee liittymisen jälkeenkin.

Euroopan unionin jäsenvaltiot suorittavat rajatarkastuksia ja harjoittavat rajavalvontaa omilla rajoillaan. Kaikki uudet jäsenvaltiot eivät kuulu Schengen-alueeseen, minkä vuoksi rajatarkastuksia ja rajavalvontaa suoritetaan myös niiden ja vapaan liikkuvuuden alueen välisillä rajoilla. Vapaan liikkuvuuden alueelle pääsemiseksi voi siten joutua kulkemaan kahden valvotun rajan ylitse, mikä estää laitonta maahantuloa tehokkaasti. Osa laittoman maahantulon reiteistä kulkee nykyisin Puolan eteläosien, Slovakian, Tshekin, Unkarin ja Slovenian kautta. Niiden liittyminen vapaan liikkuvuuden alueeseen aiheuttaa ulkorajatarkastusten siirtymisen nykyiseltä kohdalta EU:n ulkorajalle. Avautuvien sisärajojen läheisyydessä tulee silloin harkittavaksi, mitkä kompensoivat toimenpiteet ovat Schengenin säännöstö huomioon ottaen mahdollisia. Unionin ulkorajoilla, jotka samalla muuttuvat vapaan liikkuvuuden alueen ulkorajoiksi, tulee kiinnittää erityistä huomiota yhteisen käsikirjan noudattamiseen rajavalvonnassa ja rajatarkastuksissa, jotta laiton maahantulo ei lisääntyisi.

Laittomaan maahantuloon ja laittomaan siirtolaisuuteen voidaan puuttua tehokkaimmin siinä vaiheessa, kun ilmiö on vasta kehittymässä. Näin voidaan ehkäistä laajemman virran mahdollistavien verkostojen syntyminen. Puuttumisen tulisi tapahtua kaikilla rajaturvallisuuteen vaikuttavilla alueilla: ulkomaanedustustoissa, kansainvälisessä rajayhteistyössä, rajoilla tapahtuvassa valvonnassa sekä vapaan liikkuvuuden alueella tapahtuvassa ulkomaalaisvalvonnassa. Ulkorajavalvonnan ohella myös laittoman maasta poistumisen torjunta on merkittävä tekijä kauttakulkureittien paljastamisessa ja laittoman maahantulon torjumisessa. Suomessa laiton maahantulo ja kauttakulku on ollut vähäistä muuhun Eurooppaan verrattuna, minkä vuoksi ongelman laajuutta ei liene täällä täysin tiedostettu. Suomessa voidaan vielä torjua laittoman maahantulon ja kauttakulkuverkostojen kehittymistä. Suomen ensisijainen vastuu Schengen-yhteistyön puitteissa on edelleen ehkäistä laittoman maahantulon suuntautuminen ulkorajojen ylitse Suomeen ja edelleen muihin jäsenvaltioihin. Tämä on myös Suomen kansallisen edun kannalta tärkeää. Muiden jäsenvaltioiden kokemukset ja yhteinen riskianalyysi osoittavat, että Suomeenkin on odotettavissa enenevästi laitonta maahantuloa myös sisärajojen kautta. Myös tähän ilmiöön on tehokkainta vaikuttaa ennalta ehkäisevästi.

Rajavalvonnan ja rajatarkastusten järjestelyt eräissä maissa

Euroopan unionissa on vuonna 2002 valmistunut komission selvitys Euroopan rajapoliisijärjestelmän toteutettavuudesta (The Feasibility Study for the Setting up of a European Border Police), missä yhteydessä jäsenvaltiot ovat antaneet tietoja rajavalvonta- ja rajatarkastusjärjestelyistään. Jäljempänä Euroopan unionin jäsenvaltioiden kohdalla esitetty perustuu pääosin selvityksen yhteydessä jäsenvaltioiden antamiin vastauksiin. Euroopan unioniin kuuluvien muiden pohjoismaiden, eli Ruotsin ja Tanskan, kohdalla on pyritty tuomaan esiin myös asianomaisen maan henkilötietoja koskevaa lainsäädäntöä.

Alankomaat

Alankomaissa rajatarkastukset ja rajavalvonta kuuluvat oikeusministeriön hallinnonalaan. Rajatarkastuksista ja rajavalvonnasta huolehtii sotilaallisesti järjestetty poliisi De Koninklijke Marechaussee (Marechaussee) lukuun ottamatta Rotterdamin, Maassluisin, Vlaardingenin ja Schiedamin satamia, joissa nuo tehtävät kuuluvat poliisille. Marechausseen kokonaisvahvuus on noin 6 400 henkilöä, mistä rajatarkastushenkilökuntaa on Schipholin lentoasemalla 460, muilla lentoasemilla 80, satamissa 220 ja jokipoliisissa 80 henkilöä. Marechausseella on 14 yksikköä ulkomaalaisvalvontaan Saksan ja Belgian vastaisilla rajoilla sekä yksikkö Schipholin lentoasemalla ulkomaalaisten maasta poistamista varten. Alankomaiden rannikon vartiointiin osallistuvat merivoimat, Marechaussee, tulli, poliisi sekä maatalousministeriö ja liikenneministeriö.

Rajatarkastuksista ja ulkomaalaisvalvonnasta vastaavat viranomaiset osallistuvat myös rajat ylittävän rikollisuuden, laittoman maahantulon ja ihmiskaupan torjumiseen. Marechaussee ylläpitää Schipholin lentoasemalla kansallista matkustusasiakirjaväärennösten keskusta. Poliisin tukena on 12 tutkintaryhmää, kansainvälisten asioiden yksikkö sekä rikostiedusteluyksikkö ja kansallinen asiakirjaväärennösten tietokeskus. Poliisin ja Marechausseen yhteistoimintaa ohjaa erityinen ohjausryhmä. Rajatarkastuksia ja ulkomaalaisvalvontaa varten on neuvottelukunta sekä neuvoa antava elin, johon kuuluu edustajia puolustusministeriöstä, oikeusministeriöstä, maahanmuuttovirastosta ja syyttäjälaitoksesta.

Rajatarkastukset ja rajavalvonta muodostavat vain osan Marechausseen tehtävistä, joita ovat muun muassa turvallisuustehtävät julkisissa tilaisuuksissa, henkilöiden suojaaminen, turvakuljetukset, siviili-ilmailun turvallisuustehtävät, poliisitehtävät lentoasemilla, ulkomaalaisvalvonta, kansainvälistä suojelua koskeviin hakemuksiin liittyvät tehtävät, rikosasioiden esitutkinta, sotilaspoliisitehtävät sekä siviilikriisinhallinta ja kansainväliset tehtävät. Marechausseen tehtävät kuuluvat osaksi oikeusministeriön, osaksi sisäasiainministeriön ja osaksi puolustusministeriön alaan.

Alankomaiden meriraja on 1 326 kilometriä. Maarajaa Saksan kanssa on 572 ja Belgian kanssa 450 kilometriä. Maan väkiluku on noin 15,8 miljoonaa.

Belgia

Belgiassa rajatarkastukset, rajavalvonta ja ulkomaalaisvalvonta kuuluvat sisäasiainministeriön alaiselle poliisille, joka huolehtii myös ulkomaalaisten maasta poistamisesta. Belgialla ei ole valvottavanaan maarajaa, joten rajavalvontaa suoritetaan vesialueilla. Ulkomaalaisen maahan pääsyä, oleskelua ja poistamista koskevista päätöksistä vastaa sisäasiainministeriön ulkomaalaisosasto, jonka tutkintatoimisto kerää ja analysoi ihmiskauppaa, ihmissalakuljetusta, laittoman maahanmuuton järjestämistä, asiakirjojen väärentämistä sekä maahanmuuttomenettelyn väärinkäyttöä koskevia tietoja. Sisäasiainministeriössä toimii neuvoa antava Schengen-komissio, johon kuuluu edustajia ulkomaalaistoimistosta ja poliisista. Viranomaisten yhteistoimintaa varten on lisäksi pysyvä yhteistyöryhmä, jossa on edustajia ulkoministeriöstä ja poliisista.

Vuonna 2001 tapahtuneen organisaatiouudistuksen jälkeen Belgiassa on valtakunnallinen poliisi ja paikallispoliisi. Ulkomaalaisvalvonta, rajatarkastukset sekä rajavalvonta kuuluvat valtakunnalliselle poliisille samoin kuin paikallista laajemman ja vakavan rikollisuuden, kuten ihmiskaupan ja huumausainekaupan sekä järjestäytyneen rikollisuuden, torjuminen. Valtakunnallisen poliisin oikeudellisella yksiköllä on aluetoimistoja, joissa suoritetaan rikosten esitutkintaa. Valtakunnallisessa poliisissa palvelee noin 12 000 ja paikallispoliisissa noin 28 000 poliisimiestä. Valtakunnallisen poliisin yhteydessä toimii ihmiskaupan tutkintakeskus ja sillä on paikallistoimistoja, joille kuuluvat laittomaan maahanmuuttoon, ihmissalakuljetukseen, ihmiskauppaan, lapsipornoon ja elinkauppaan liittyvät rikosasiat. Poliisi pitää myös väärennettyjen asiakirjojen keskusta. Rajat ylittävien rikosten tutkintaa johtavat oikeusministeriön alaiset syyttäjät.

Belgian rajan pituus on 1 385 kilometriä, josta rajaa Ranskan kanssa on 620, Saksan kanssa 167, Luxemburgin kanssa 48 ja Hollannin kanssa 450 kilometriä. Rannikkoa on 66 kilometriä. Belgian väkiluku on noin kymmenen miljoonaa.

Espanja

Espanjassa toimii kansallinen poliisi (Cuerpo Nacional de Policia) ja sotilaallisesti järjestetty kansalliskaarti (Guardia Civil). Sisäasiainministeriön turvallisuusasioiden sihteeristö sovittaa yhteen kansallisen poliisin ja kansalliskaartin toimintaa. Vuoden 1979 jälkeen osalle itsehallintoalueista on sallittu alueellisten poliisivoimien muodostaminen. Sellainen on esimerkiksi Baskimaakunnassa ja Kataloniassa. Espanjassa toimii myös paikallispoliisi (Guardia Municipal). Kansallinen poliisi toimii sisäasiainministeriön alaisuudessa. Kansalliskaarti toimii osaksi myös puolustusministeriön alaisuudessa. Kansalliskaartille kuuluu esitutkintatehtäviä (funciones de policía judicial), sotilaspoliisitehtäviä (funciones de policía militar), tullivalvontaan liittyviä tehtäviä (funciones de policía fiscal), yleishyödyllisiä tehtäviä (funciones de beneficencia pública), sekä poliisitehtäviä maaseudulla (funciones de guardería rural). Kansallinen poliisi toimii lähinnä asutuskeskuksissa ja vastaa ulkomaalaisvalvonnasta, henkilöiden rajatarkastuksista ja rajavalvonnasta rajanylityspaikoilla satamissa, lentoasemilla ja maarajoilla. Kansalliskaarti vastaa rajavalvonnasta rajanylityspaikkojen välisillä alueilla sekä osallistuu tullivalvontaan.

Espanjan rajan pituus on 1 918 kilometriä, josta Andorran rajan osuus on 63, Ranskan 623, Gibraltarin 1,2, Portugalin 1 214 sekä Marokon (Ceuta) 6.3 ja (Melilla) 9.6 kilometriä. Rannikkoa on 4 964 kilometriä. Maan väkiluku on noin 40 miljoonaa.

Italia

Kansallinen poliisi (Polizia di Stato) toimii Italian sisäasiainministeriön (Ministero dellÍnterno) turvallisuusasioiden osaston (dipartimento della Pubblica Siccurezza) alaisuudessa. Ministeriön ulkomaalaisosasto (dipartimento per le Liberta Civili e l'Immigrazione) vastaa muun muassa maahanmuuttoasioista, turvapaikka-asioista ja kansalaisuusasioista. Vuonna 2003 tapahtuneen uudelleenjärjestelyn myötä kansallisessa poliisissa on nykyisin toiminto, jolle kuuluvat ulkomaalaisvalvonta ja rajapoliisitoiminta (Direzione Centrale dell'Ímmigrazione e della Polizia delle Frontiera). Maa on jaettu yhdeksään rajapoliisialueeseen, joissa on 66 rajapoliisitoimistoa.

Rajavalvontaan ja rajatarkastuksiin osallistuvat myös valtionvarainministeriön (Ministero dell Economica e delle Finanza) alainen sotilaallisesti järjestetty tulliviranomainen (Guardia di Finanza) sekä puolustusministeriön alainen sotilaspoliisi (Carabinieri). Carabinierilla on muidenkin ministeriöiden alaisia tehtäviä, kuten terveyttä vaarantavien rikosten estäminen, (Comando Carabinieri per la Sanità), ympäristövahinkojen torjuminen (Comando Carabinieri per la Tutela dell’Ambiente), muinaismuistojen suojelu (Comando Carabinieri Patrimonio Culturale), työ- ja sosiaalilainsäädännön noudattamisen valvonta (Comando Carabinieri Ispettorato del Lavoro), maataloustukiin liittyvien väärinkäytösten estäminen (Comando Carabinieri Politiche Agricole), edustustojen turvallisuustehtävät (Comando Carabinieri presso il Ministero Affari Esteri) ja esitutkintaviranomaisen tehtäviä. Kauppamerenkulkuministeriön alainen rannikkovartiosto valvoo meriliikennettä aluevesillä.

Italian rajan pituus on 1 932 kilometriä, josta Itävallan rajan osuus on 430, Ranskan 488, Vatikaanin 3,2, San Marinon 39, Slovenian 232 ja Sveitsin 740 kilometriä. Rannikkoa on 7 600 kilometriä. Italian väkiluku on noin 58 miljoonaa.

Irlanti

Irlannissa rajavalvonta ja rajatarkastukset kuuluvat oikeusministeriön alaiselle poliisille (Garda Síochána). Tarkastuksia suoritetaan rajanylityspaikkojen lisäksi myös laivoissa, lentokoneissa ja lentoasemilla. Merivoimat ja tulli suorittavat vesialueiden valvontaa. Ulkomaalaisasioista sekä kansainvälisen rikollisuuden torjumisesta vastaa poliisihallintoon kuuluva kansallinen maahanmuuttovirasto (Garda National Immigration Bureau), jota johtaa rikosylitarkastaja. Maahanmuuttovirastolla on tarkastuksia suorittava liikkuva yksikkö. Maahanmuuttovirasto päättää ulkomaalaisten maasta poistamisesta. Sen toimivalta on valtakunnallinen ja se voi tukeutua poliisin palveluihin. Puolustusvoimat antaa apua poliisiviranomaisille ja osallistuu kalastusvyöhykkeen valvontaan sekä etsintä- pelastus- ja sairaankuljetustehtäviin ja öljyntorjuntaan. Lisäksi puolustusvoimat tarjoaa kuljetuspalveluita valtiojohdolle. Rannikkovartiosto osallistuu etsintä ja pelastustoimiin sekä merensuojeluun.

Irlannilla on maarajaa Englannin kanssa 360 kilometriä ja rannikkoa 1 448 kilometriä. Maan väkiluku on noin neljä miljoonaa.

Itävalta

Itävallassa rajavalvontaa ja rajatarkastuksia suorittaa poliisi tai sotilaallisesti järjestetty santarmisto päävastuun kuuluessa santarmiston rajapalvelulle (Grenzdienst). Rajapalvelussa palvelee noin 3 000 henkilöä. Rajatarkastuspaikkoja on 31 ja rajavalvonta-asemia 39. Tämän lisäksi rajaliikennettä valvoo noin 800 tullivirkailijaa, 250 poliisia ja 2 000 sotilasta. Santarmiston rajapalvelu luovuttaa kohtaamansa lainrikkojat poliisille, jolle kuuluu rikosten tutkinta. Erikoiskoulutetut rajapoliisit huolehtivat maasta poistettavien saattamisesta. Tarvittaessa mukana seuraa lääkäri ja ihmisoikeustarkkailija.

Sisäasiainministeriöllä on helikopterilaivue rajavalvontaa varten. Rajavalvonnan erityistilanteisiin on lisäksi käytettävissä 28 hengen erikoiskoulutettu ja -varustettu tukiyksikkö. Rajatarkastuksista ja rajavalvonnasta vastaavien henkilöiden peruskoulutus kestää kaksi vuotta. Muu henkilökunta saa kuuden kuukauden peruskoulutuksen. Päällystön jatkokoulutus kestää kaksi vuotta.

Itävallan rajan pituus on 2 562 kilometriä, josta Tsekin tasavallan vastaisen rajan osuus on 362, Saksan 784, Unkarin 366, Italian 430, Liechtensteinin 35, Slovakian 91, Slovenian 330 ja Sveitsin 164 kilometriä. Maan väkiluku on noin kahdeksan miljoonaa

Kreikka

Kreikassa rajavalvonta ja henkilöiden rajatarkastukset jakautuvat usean ministeriön alaisuuteen. Passintarkastukset, maarajan valvonta, maahantulon kieltäminen, käännyttäminen, karkottaminen ja turvapaikka-asiat sekä rajat ylittävän rikollisuuden torjuminen kuuluvat yleisen järjestyksen ministeriön hallinnonalaan ja niistä huolehtii sen alainen poliisi. Rajavartijat ovat erikoiskoulutettuja poliisimiehiä. Kreikan rajavartiopalvelulla on 48 toimipaikkaa, joissa toimii yhteensä noin 4 100 rajavartijaa. Ne muodostavat pääosan maaseudun poliisivoimista. Merirajan valvonta kuuluu kauppamerenkulkuministeriön alaiselle satamapoliisille. Valtionvarainministeriön alainen tulli on toimivaltainen kaikilla rajanylityspaikoilla.

Maahantulon kieltämisestä päättää passintarkastuspaikan päällikkö. Päätökseen voi hakea muutosta, mutta muutoksenhaku ei estä päätöksen täytäntöönpanoa. Laiton maahantulija pyritään palauttamaan lähtömaahansa. Poliisin ulkomaalaisosasto vastaa laittoman maahantulon torjumisesta, palauttamisista, tiedon keräämisestä, riskianalyysistä, alueellisten viranomaisten yhteistoiminnasta, passintarkastajien ohjeistuksesta ja ulkomaalaislainsäädännön täytäntöönpanosta.

Kreikan rajan pituus on yhteensä 17 170 kilometriä, josta 16 000 kilometriä on merirajaa. Kreikan väkiluku on noin 10,5 miljoonaa.

Luxemburg

Luxemburgin santarmisto (Gendarmerie) yhdistettiin poliisiin vuoden 2000 alussa. Rajavalvonta, rajatarkastukset ja rajat ylittävän rikollisuuden torjuminen kuuluvat näin muodostuneelle poliisille (Police Grand-Ducale), joka on osaksi oikeusministeriön (Ministère de la Justice) ja osaksi sisäasiainministeriön (Ministère de l'Intérieur et de l'Aménagement du territoire) alainen. Ulkomaalaispoliisi kuuluu rikospoliisiin (Police Judiciaire). Poliisille kuuluu myös maasta poistamisen täytäntöönpano. Henkilöt joilta maahanpääsy evätään, palautetaan lähtömaahan. Kuljettamisesta kieltäytyvälle liikenteenharjoittajalle voidaan määrätä rangaistus.

Luxemburgilla on vain maarajaa. Sen pituus on 359 kilometriä, josta rajaa Belgian kanssa on 148, Ranskan kanssa 73 ja Saksan kanssa 138 kilometriä. Asukasluku on noin 400 000.

Portugali

Portugalissa rajavalvonta, rajatarkastukset sekä ulkomaalaisvalvonta ja maasta poistaminen kuuluvat sisäasiainministeriön (Ministério da Administração Inter) alaiselle ulkomaalais- ja rajapalvelulle (Servico de Estrangeiros e Fronteiras). Se tutkii laittomaan maahantuloon liittyvää rikollisuutta. Sen tutkintaosastossa on noin 600 työntekijää. Sotilaallisesti järjestetyn kansalliskaartin (Guarda Nacional Republicana) erikoisosasto (Brigada Fiscal) osallistuu lisäksi merirajan valvontaan ja tavaraliikenteen tarkastamiseen satamissa. Puolustusministeriön (Ministério da Defesa Nacional e dos Assuntos do Mar) alainen meripoliisi huolehtii laivojen asiakirjojen tarkastamisesta. Rajapalvelulla ja kansalliskaartilla voi olla yhteisiä rajatarkastuspaikkoja.

Laittomasti maahan tulleet pidätetään. Liikenteenharjoittajan on kuljetettava käännytetty henkilö takaisin lähtömaahan, minkä lisäksi liikenteenharjoittajalle voidaan määrätä sakko. Turvapaikanhakija, jolla ei ole maahantuloon tarpeellisia asiakirjoja, pidetään kansainvälisellä alueella kunnes kysymys maahantulon sallimisesta on ratkaistu. Turvapaikkahakemus on ratkaistava lyhyessä määräajassa uhalla, että hakemus katsotaan hyväksytyksi. Hylkäämisestä voi valittaa sisäasiainministeriön yhteydessä toimivalle pakolaisasioiden komissariaatille, joka voi määrätä turvapaikkahakemuksen sisäasiainministerin ratkaistavaksi.

Portugalilla on Espanjan kanssa yhteistä maarajaa 1 214 kilometriä ja rannikkoa 1 793 kilometriä. Maan väkiluku on noin kymmenen miljoonaa

Ranska

Ranskassa rajatarkastukset ja rajavalvonta kuuluvat sisäasiainministeriön (Ministère de l'Intérieur, de la Sécurité Intérieure et des Libertés Locales) alaiselle rajapoliisille sekä valtionvarain, talouden ja teollisuuden ministeriön (Ministère de l'Economie, des Finances et de l'Industrie) alaiselle tullille ja puolustusministeriön (Ministère de la Défense) alaiselle santarmistolle (Gendarmerie). Merialueen valvontaan osallistuu merivoimat ja merisantarmisto. Poliisi ja santarmit vastaavat rajat ylittävän rikollisuuden, laittoman maahantulon ja ihmiskaupan torjumisesta. Rajanylityspaikoilla siihen osallistuu myös tulli. Tullilla ei kuitenkaan ole oikeutta tutkia laittomaan maahantuloon liittyvää rikollisuutta.

Rajanylityspaikkoja on 225. Ulkorajojen valvontaan osallistuu noin 4 500 rajapoliisia, joista noin 1 500 on maarajoilla, noin 300 merirajoilla ja noin 2 600 lentoasemilla. Tullimiehiä on maarajoilla noin 600, merirajoilla noin 800 ja lentokentillä noin 1 000. Rannikkoalueilla toimii noin 300 santarmiyksikköä, jotka keräävät tietoja ja valvovat rajaliikennettä. Viisumihakemuksen voi ratkaista luutnantin arvoinen rajapoliisi tai tullivalvoja. Jos maahanpääsy evätään eikä henkilöä voida viivytyksettä palauttaa lähtömaahansa, rajapoliisi voi pitää häntä odotusalueella, josta hakija voi poistua muuhun kuin Schengenin säännöstöä soveltavaan valtioon.

Jollei turvapaikkahakemus ole selvästi perusteeton, hakija päästetään odotusalueelta maahan kahdeksan päivän ajaksi. Turvapaikkaa rajalla hakeneen henkilön maahanpääsyn voi evätä vain sisäasiainministeri ulkoministeriä kuultuaan. Karkottamisen panee täytäntöön rajapoliisi. Hallintoviranomaisten ratkaisuista voi valittaa, mutta valitukset eivät lykkää päätöksen täytäntöönpanoa.

Ranskalla on rajavalvontayhdysmiehiä Englannissa, Hollannissa Saksassa, Italiassa ja Espanjassa.

Ranskan rajojen pituus on 2 889 kilometriä, mistä Andorran rajaa on 56, Belgian 620, Saksan 451, Italian 488, Luxemburgin 73, Monacon 4, Espanjan 623 ja Sveitsin rajaa 573 kilometriä. Rannikkoa on 3 427 kilometriä. Asukasluku on noin 60 miljoonaa.

Ruotsi

Ruotsissa rajavalvonnasta, tarkastuksista ja ulkomaalaisasioista vastaavat valtionvarainministeriön alainen tulli, oikeusministeriön alainen poliisi, puolustusministeriön alainen rannikkovartiosto, ulkoministeriön alainen maahanmuuttovirasto sekä kauppa- ja teollisuusministeriön alainen ilmailuhallinto.

Rajatarkastusten päävastuu kuuluu poliisille. Tulli osallistuu rajatarkastuksiin lähinnä yhteistoimintaryhmien kautta, mutta vastaa rajatarkastuksista vähäisillä rajanylityspaikoilla. Rannikkovartiosto ei ole sotilaallisesti järjestetty. Sen paikallisia yksiköitä ovat vartioasemat ja ilmavalvontayksikkö. Rannikkovartiosto vastaa meriliikenteen turvallisuudesta, valvoo alusten rekisteröintiä koskevien säännösten noudattamista, osallistuu salakuljetuksen torjumiseen ja suorittaa merellä rajavalvontaa ja rajatarkastuksia. Rannikkovartiostolla on tehtävässään poliisin ja tullin toimivaltuudet.

Maahanmuuttovirasto ratkaisee turvapaikka-asiat, viisumit, työluvat ja oleskeluluvat sekä kansalaisuushakemukset, Se vastaa myös turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten vastaanottamisesta sekä maasta poistamisesta. Puolustusvoimat torjuu alueellisen koskemattomuuden loukkauksia. Poliisilla on noin 20:essä maassa yhteyshenkilöitä, joiden tehtäviin kuuluu muun ohella laittoman maahantulon torjuminen.

Henkilötietojen käsittelystä rannikkovartiostossa annetussa asetuksessa (Förordning om behandling av personuppgifter inom Kustbevakningen 2003:188) kielletään arkaluontoisten henkilötietojen käsittely yksinomaan rodun, etnisen alkuperän, poliittisten mielipiteiden, uskonnollisen tai elämänkatsomuksellisen vakaumuksen, ammattiyhdistyksen jäsenyyden, terveyden tai seksuaalielämän perusteella. Henkilötietoja saa kuitenkin täydentää arkaluonteisilla tiedoilla jos se on ehdottoman välttämätöntä tietojen käsittelyn tarkoituksen kannalta. Osaa arkaluontoisista tiedoista ei saa käyttää hakukriteerinä. Henkilötieto tulee poistaa, kun se ei ole tarpeellinen. Muun kuin rikoksesta epäillyn tietoja saa käsitellä vain, jos se on välttämätöntä ja tutkittavasta rikoksesta säädetty rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Rekisterin tietoja saa käsitellä vain henkilö, joka tarvitsee niitä tehtävässään. Rekisterissä voidaan käsitellä tietoja, jotka koskevat henkilöllisyyttä, työpaikkaa, ammattia, osoitetta, puhelinnumeroa, yhteystietoja, oikeushenkilön henkilöllisyyttä, toiminimen kirjoittajaa ja toimialaa, merkintöjä tiedon alkuperästä ja luotettavuudesta sekä merkintöjä siitä, miksi henkilötietoja käsitellään. Käsitellä voidaan myös tietoja tuntomerkeistä, rikoksentekovälineistä, kulkuvälineistä, henkilön aseistautumisesta, väkivaltaisuudesta ja pakoalttiudesta. Käsiteltäviä tietoja ovat myös asianumero ja luokittelua koskevat tiedot sekä muut asiat, joihin henkilö liittyy. Poliisihallituksella, poliisiviranomaisilla, ympäristörikosviranomaisilla, tullilla ja veroviranomaisilla on oikeus rannikkovartioston rekisterin suorakäyttöön rikollisuuden torjumiseksi.

Ruotsin hallitus asetti 18 päivänä kesäkuuta 2003 selvitysmiehen arvioimaan Ruotsin Schengen-jäsenyyden valossa voimassa olevia rajatarkastuksia koskevia säännöksiä. Arvioinnissa tuli ottaa huomioon rikostorjunnan ja ulkomaalaisvalvonnan tarpeet. Selvitystoimikunta perehtyi muun muassa Suomen lainsäädäntöön ja tutustui käytännön rajatarkastus- ja rikostorjuntatyöhön Suomessa. Selvitystyön pohjalta laaditussa mietinnössä (SOU Ju 2003:07) ehdotetaan uuden rajatarkastuslain säätämistä sekä muutoksia ulkomaalaislakiin. Päävastuu rajatarkastuksista ja ulkomaalaisvalvonnasta olisi poliisilla, mutta merialueella vastuuviranomainen olisi rannikkovartiosto. Viranomaisten välistä tietojenvaihtoa tehostettaisiin. Muutokset tulisivat voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2006.

Ruotsin rajojen pituus on 2 205 kilometriä, mistä Suomen rajaa on 586 ja Norjan rajaa 1 619 kilometriä. Rantaviivaa on 3 218 kilometriä. Ruotsin väkiluku on noin yhdeksän miljoonaa.

Saksa

Saksan rajaturvallisuudesta huolehtivat sisäasiainministeriön alainen rajapoliisi (Bundesgrenzschutz), tulli, Baijerin poliisi sekä Hampurin ja Bremenin paikallispoliisit. Rajavalvontaan osallistuu Baijerin poliisi Itävallan ja Tsekin tasavallan vastaisilla rajoilla sekä Bremenin ja Hampurin paikallispoliisi alueensa satamissa. Myös tulli suorittaa rajavalvontaa. Laiton maahantulo ja ihmiskauppa kuuluvat sekä liittovaltion että osavaltioiden poliisin tutkittavaksi.

Rajapoliisi päättää maahanpääsyn epäämisestä sekä ilmeisen perusteettomien turvapaikkahakemusten hylkäämisestä. Tulli huolehtii tarkastuksista vähäisillä rajanylityspaikoilla. Rajapoliisi ja osavaltion poliisi voivat kieltää maahan pääsyn. Lisäksi ne huolehtivat maasta poistamisesta.

Rajapoliisista vuonna 1994 annettua lakia (Das Gesetz über den Bundesgrenzschutz) on muutettu vuonna 2002 säätämällä terrorismin torjunta rajapoliisin keskeiseksi tehtäväksi. Rajapoliisin muita tehtäviä ovat rautatiepoliisitehtävät, turvallisuuden ylläpitäminen lentoliikenteessä, valtion laitosten suojaaminen, saksalaisdiplomaattien ja lähetystöjen suojaaminen, avustaminen pelastustoimissa, ympäristönsuojelu Pohjanmerellä ja Itämerellä sekä poliisitehtävät laivoissa. Rajapoliisi suorittaa tehtäviinsä liittyvää rikostutkintaa epäillyn teon vakavuudesta tai laajuudesta riippumatta. Rajapoliisin toimialue alkaa valtakunnan rajalta ja on 30 kilometrin levyinen. Rajapoliisilla on oikeus tarkastaa henkilöllisyys ja käyttää teknisiä valvontalaitteita sekä tarkastaa rakennuksia ja asuntoja luvattomien rajanylitysten estämiseksi ja paljastamiseksi. Rajapoliisi voi harjoittaa muun muassa telekuuntelua ja televalvontaa. Laitoksen palveluksessa toimii noin 40 000 virkamiestä, joista noin 30 000 on poliisimiehiä. Rajapoliisin peruskoulutus kestää kaksi ja puoli vuotta. Rajapoliisi liitettäneen muuhun poliisiin (Polizei des Bundes) Saksan jäätyä toukokuussa 2004 sisärajavaltioksi.

Saksan rajan pituus on 3 621 kilometriä, mistä Itävallan rajaa on 784, Belgian 167, Tsekin tasavallan 646, Tanskan 68, Ranskan 451, Luxemburgin 138, Hollannin 577, Puolan 456 ja Sveitsin rajaa 334 kilometriä. Rannikkoa on 2 389 kilometriä. Saksan väkiluku on noin 82 miljoonaa.

Tanska

Tanskassa rajavalvonta, rajatarkastukset sekä turvapaikka- ja maahanmuuttoasiat kuuluvat oikeusministeriön hallinnonalaan. Maahanmuuttoasioista vastaa oikeusministeriön alainen virasto (Immigratie- en Naturalisatiedienst) Rajavalvonnan ja rajatarkastusten suorittamisesta vastaa oikeusministeriön alainen poliisi. Suurilla rajanylityspaikoilla poliisilla on rajatarkastustehtäviin erikoistuneita yksiköitä. Rajavalvontaan valtakunnallisesti erikoistunutta poliisiyksikköä ei kuitenkaan ole. Poliisin ulkomaalaisosasto ohjaa toimintaa ja vastaa maasta poistettavien saattamisesta. Rannikon vartioimisesta vastaa puolustusvoimat sekä mereen rajoittuvissa poliisipiireissä myös poliisi.

Henkilötietojen käsittelystä annettua lakia (lov om behandling af personoplysninger 31.5.2000 n:o 429) sovelletaan eräin rajoituksin myös poliisitoimessa. Tanskassa on säädetty myös laki keskitetyn DNA-rekisterin perustamisesta (lov om oprettelse af et centralt dna-profilregister 31.5.2000 n:o 434). Rekisteriä pitää poliisin ylijohto. Tanskan Europol- ja Schengen-sopimuksiin liittymistä koskeviin lakeihin (lov om gennemforelse af Europolkonventionen 10.6.1997 n:o 415 ja lov om Danmarks tiltraedelse af Schengenkonventionen 10.6.1997 n:o 418) sisältyy tietojen käsittelyä ja tietojärjestelmiä koskevia säännöksiä.

Tanskalla on rajaa Saksan kanssa 68 kilometriä. Rannikkoa on 7 314 kilometriä. Maan väkiluku on noin viisi miljoonaa.

Yhdistyneet kuningaskunnat

Maahanmuuttoasiat kuuluvat Yhdistyneessä kuningaskunnassa sisäasiainministeriön alaisuuteen kuten turvallisuusasiatkin. Ulkoministeriö vastaa viisumien ulkomailla myöntämisestä. Maahanmuutto- ja kansallisuusasioiden virasto (Immigration & Nationality Directorate) vastaa maahanmuuttoon, laittomaan maahanmuuttoon ja kotouttamiseen liittyvistä asioista. Virastossa on myös rikostiedusteluyksikkö. Valtionvarainministeriön alainen tulli vastaa huumausaineiden, tupakan ja alkoholin salakuljetuksen torjumisesta. Rannikkovartiosto vastaa meripelastuksesta, merenkulun turvallisuudesta sekä merensuojelusta. Sen partiointi palvelee myös rajavalvontaa. Rannikkovartioston palveluksessa on noin 1 200 virkamiestä ja lisäksi vapaaehtoistyön tekijöitä. Irlannin vastaista rajaa valvovat poliisi ja puolustusvoimat.

Yhdistyneen kuningaskunnan maarajan pituus on Irlannin vastaisella rajalla 360 kilometriä. Rannikkoa on runsaat 12 000 kilometriä. Maan väkiluku on noin 60 miljoonaa.

Viro

Viron rajojen valvonnasta ja rajatarkastuksista huolehtii sisäasiainministeriön alainen sotilaallisesti järjestetty rajavartiolaitos (Eesti Piirivalve), jonka kokonaisvahvuus on noin 2 300 henkilöä. Rajavartiolaitos torjuu alueloukkauksia, salakuljetusta ja laitonta maahanmuuttoa sekä suorittaa ulkomaalaisvalvontaa. Se suorittaa myös rikostutkintaa ja harjoittaa rikostiedustelua. Rajavartiomiehillä on samat toimivaltuudet kuin poliisimiehillä. Rajavartiolaitos on Viron johtava meripelastusviranomainen.

Viron rajojen pituus on 1 450 kilometriä, josta merirajaa on 768 kilometriä. Asukasluku on noin 1,4 miljoonaa.

Latvia

Latvian sotilaallisesti järjestetty rajavartiolaitos (Latvijas Republikas Valsts Robezsardze) on vuodesta 1997 alkaen kuulunut sisäasiainministeriön alaisuuteen. Se huolehtii maarajan valvonnasta sekä henkilöiden ja ajoneuvojen rajatarkastuksista. Schengenin säännöstöön liittyvien määräysten noudattamisen valvonnan on määrä kuulua rajavartiolaitoksen vastuulle myös merirajalla. Puolustusministeriön alaiset yksiköt osallistuvat myös rajavalvontaan.

Rajavartiolaitos osallistuu etsintäkuulutettujen henkilöiden ja ajoneuvojen kiinniottamiseen, säteilyvalvontaan, huumausaineiden ja muiden kiellettyjen tai rajoitusten alaisten esineiden ja aineiden maahantuonnin ja maastaviennin valvomiseen, ajoneuvojen ja tieliikenteen valvontaan ja tullitehtäviin maarajalla sekä eräillä rajanylityspaikoilla. Rajavartiolaitos valvoo lisäksi rajavyöhykettä koskevien säännösten noudattamista ja antaa luvan siellä liikkumiseen ja oleskeluun. Latviassa toukokuussa 2003 voimaan tulleen ulkomaalaislain mukaan rajavartiolaitos vastaa myös ulkomaalaisvalvonnasta sekä maassa laittomasti oleskelevien ulkomaalaisten säilöön ottamisesta ja maasta poistamisesta.

Rajavartiolaitos harjoittaa tehtäväalueeseensa liittyvien rikosten tutkintaa ja rikostiedustelua. Sen tutkittavia ovat muun muassa luvaton rajanylitys, ihmissalakuljetus ja väärennysrikokset. Latvian viranomaiset harjoittavat yhteistoimintaa valtakunnanrajaan ja rajavalvontaan liittyvissä kysymyksissä.

Latvian rajavartiolaitoksen palveluksessa on noin 3 300 henkilöä.

Latvian rajojen pituus on 1 866 kilometriä, josta merirajaa on 498 kilometriä. Asukasluku on noin 2,4 miljoonaa.

Liettua

Liettuan rajavartiolaitos (Valstybes Sienos Apsaugos Tarnyba) kuuluu sisäasiainministeriön alaisuuteen. Sotilaallisesti järjestetyn rajavartiolaitoksen kehitys on alkanut vuonna 1993 toimintansa aloittaneesta rajapoliisista, joka siirrettiin vuonna 1997 puolustusministeriön alaisuudesta sisäasiainministeriön alaisuuteen.

Rajavartiolaitos vastaa rajavalvonnasta ja rajatarkastuksista. Se osallistuu tullivalvontaan, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen, ulkomaalaisvalvontaan, meripelastukseen ja sotilaalliseen maanpuolustukseen. Lisäksi se osallistuu säteilyvalvontaan sekä ympäristönsuojelun ja luonnonvarojen käytön valvontaan raja-alueella. Se vastaa myös Ignalinan ydinvoimalan turvallisuudesta.

Rajavartiomiesten toimivalta vastaa poliisin toimivaltaa. Rajavartiolaitoksen toiminnassa tärkeällä sijalla on rikostutkinta ja rikostiedustelu, joihin erikoistunutta väkeä on sen kaikissa yksiköissä. Rajavartiolaitos voi toimittaa tutkinnan muun muassa laitonta rajanylitystä, laittoman maahantulon järjestämistä ja ihmissalakuljetusta koskevassa asiassa. Rajavartiolaitos harjoittaa yhteistoimintaa tullilaitoksen ja poliisin kanssa. Rajavartiolaitoksen vahvuus on noin 4 300 henkilöä.

Liettuan rajojen pituus on 1 732 kilometriä, josta merirajaa on 120 kilometriä. Maan asukasluku on noin 3,7 miljoonaa.

Puola

Puolan rajavartiolaitos (Straz Graniczna) on sisäasiainministeriön alainen ja sen järjestys on sotilaallinen. Rajavartiolaitoksen päätehtävänä on rajavalvonta maalla ja merellä sekä rajatarkastukset rajanylityspaikoilla. Rajavartiolaitoksella on päävastuu ulkomaalaisvalvonnasta myös sisämaassa, ja se huolehtii laittomasti oleskelevien ulkomaalaisten maasta poistamisesta.

Rajavartiolaitos pitää yllä yleistä järjestystä ja turvallisuutta raja-alueella sekä rajanylityspaikoilla. Se huolehtii myös rajan ja rajamerkkien kunnossapitämisestä. Tämän lisäksi se valvoo vaarallisten aineiden ja esineiden hallussapitoa ja kuljettamista sekä ympäristönsuojelua koskevien säännösten noudattamista raja-alueella. Se torjuu rajat ylittävää rikollisuutta, harjoittaa rikostiedustelua ja suorittaa rikostutkintaa myös telekuuntelua ja peitetoimintaa käyttäen. Se harjoittaa yhteistoimintaa poliisin ja tullin kanssa.

Rajavartiomiesten toimivaltuuksia ei ole alueellisesti rajoitettu. Valvottava raja on kuitenkin jaettu rajavartiolaitoksen yksiköiden vastattaviin alueisiin. Rajavartiolaitoksella on sisämaassa ulkomaalaisvalvontaan erikoistuneita yksiköitä. Rajavartiolaitoksessa palvelee noin 17 000 henkilöä. Vuoteen 2006 mennessä on tarkoitus luopua varusmiesten käyttämisestä tukitehtävissä ja lisätä ammattihenkilökuntaa.

Puolan rajojen pituus on 3 425 kilometriä, josta merirajaa on 398 kilometriä. Asukasluku on noin 39 miljoonaa.

Slovakia

Slovakian raja- ja ulkomaalaispoliisi perustettiin vuonna 1994. Se on sisäasiainministeriön alainen. Rajapoliisin vahvuus on noin 1 300 henkilöä ja ulkomaalaispoliisin noin 1 700 henkilöä.

Rajapoliisi vastaa rajavalvonnasta. Se osallistuu yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen raja-alueella, pelastus- ja avustustoimintaan sekä rajat ylittävän rikollisuuden torjumiseen ja rikostutkintaan. Ulkomaalaispoliisi vastaa rajatarkastuksista, ulkomaalaisasioista ja matkustusasiakirjoista sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä rajanylityspaikoilla. Ulkomaalaispoliisi osallistuu myös rajat ylittävän rikollisuuden torjumiseen ja tutkintaan sekä rikostiedusteluun.

Slovakian rajan pituus on 1 679 kilometriä. Asukasluku on noin 5,4 miljoonaa.

Unkari

Unkarin rajavartiolaitos (Hatarörség) on sisäasiainministeriön alainen. Se vastaa rajavalvonnasta ja rajatarkastuksista sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä raja-alueella. Lisäksi rajavartiolaitos osallistuu rikostutkintaan ja ulkomaalaisvalvontaan koko valtakunnan alueella. Rajavartiolaitoksella on erillisyksiköitä ulkomaalaisvalvontaa ja ulkomaalaisten säilöön ottamista varten.

Rajavartiolaitoksen vahvuus on noin 12 000 henkilöä, joista 3 300 on sijoitettu maastorajalle, 3 700 rajanylityspaikoille, 400 rikostiedustelu ja -tutkintatehtäviin sekä 600 ulkomaalaisvalvontatehtäviin.

Unkarin rajojen pituus on 2 171 kilometriä. Siitä on yhteistä rajaa Itävallan kanssa 366 kilometriä, Kroatian kanssa 329 kilometriä, Romanian kanssa 443 kilometriä, Serbian ja Montenegron kanssa 151 kilometriä, Slovakian kanssa 677 kilometriä, Slovenian kanssa 102 kilometriä ja Ukrainan kanssa 103 kilometriä. Maan asukasluku on noin kymmenen miljoonaa

Slovenia

Sloveniassa rajavalvonnasta ja rajatarkastuksista huolehtii sisäasiainministeriön alainen poliisi. Erillistä rajapoliisia tai rajavartiolaitosta ei maahan ole muodostettu. Maassa on kuitenkin rajapoliisitoimintaan erikoistuneita poliisiasemia.

Slovenian rajan pituus on 1 334 kilometriä, josta yhteistä rajaa Italian kanssa on 261, Itävallan kanssa 330, Unkarin kanssa 102 ja Kroatian kanssa 670 kilometriä. Asukasluku on noin kaksi miljoonaa.

Tsekki

Tsekin tasavallassa on vuoden 2002 alusta vastannut rajavalvonnasta ja rajatarkastuksista sisäasiainministeriön alainen ulkomaalais- ja rajapoliisipalvelu. Sillä on keskushallinto, seitsemän alueellista toimistoa, 76 paikallistoimistoa ja 155 rajapoliisiasemaa. Sen tehtäviin kuuluu paljastaa ja estää laitonta maahanmuuttoa, maassa oleskelua ja työskentelyä sekä torjua rajat ylittävää rikollisuutta. Tavaraliikennettä valvoo valtionvarainministeriön (Ministerstvo financi) alainen tulli (Celní správa). Maa on jaettu kahdeksaan tullipiiriin, joiden alaisuudessa toimii alakohtaisia toimistoja ja tulliasemat. Rajatarkastuksia koskeva uusi laki tuli voimaan vuoden 2003 alussa. Siinä säännellään rajaturvallisuustehtäviä Schengenin yleissopimuksen mukaisesti.

Tsekin tasavallan maarajan pituus on 1 881 kilometriä. Sen ja naapurivaltioiden yhteisten rajojen pituudet ovat: Saksan 815 kilometriä, Itävallan 443 kilometriä, Puolan 713 kilometriä ja Slovakian 265 kilometriä. Maan väkiluku on noin 10 miljoonaa.

Kypros

Vastuu Kyproksen rajavalvonnasta jakautuu oikeusministeriölle, sisäasiainministeriölle ja valtiovarainministeriöille. Oikeusministeriön alainen poliisi vastaa henkilöliikenteen valvonnasta sekä laittoman maahantulon torjumisesta. Valtiovarainministeriön alainen tulli vastaa tavaraliikenteen valvonnasta. Poliisi valvoo myös merialuetta, ja sillä on yksiköitä lentotoimintaa varten. Sisäasiainministeriön maahanmuutto-osasto vastaa ulkomaalaisvalvonnasta. Kyproksella on noin 230 satama- ja merivartiopoliisia sekä noin 380 tullivirkamiestä.

Kyproksen rajojen pituus on 772 kilometriä. Asukasluku on noin 750 000.

Malta

Maltan rajavalvontaa johtaa poliisipäällikkö. Rajavalvontaa suorittavat sotilaat. Poliisimiehet suorittavat rajatarkastuksia satamissa sekä lentoasemilla.

Maltan merirajan pituus on 140 kilometriä. Maan asukasluku on noin 400 000

Euroopan unionia koskeva yhteenveto

Edellä esitetyn mukaan rajavalvonnasta ja rajatarkastuksista vastaa Euroopan unioniin ennen vuoden 2004 laajentumista kuuluneissa jäsenvaltioissa yleensä yksi ministeriö. Rajavalvontaan ja rajatarkastuksiin voi kuitenkin osallistua usean ministeriöiden alaisia viranomaisia, joista jotkut voivat olla sotilaallisesti järjestettyjä, kuten esimerkiksi Alankomaissa, Espanjassa, Italiassa, Itävallassa, Luxemburgissa, Portugalissa ja Ranskassa. Suomalainen järjestelmä, jossa rajatarkastukset ja rajavalvonta kuuluvat sisäasiainministeriön alaiselle mutta kuitenkin sotilaallisesti järjestetylle viranomaiselle, ei ole Euroopan unionissa poikkeuksellinen ratkaisu.

Euroopan unioniin vuonna 2004 liittyneissä uusissa jäsenmaissa rajavalvonta- ja tarkastukset kuuluvat sisäasiainministeriön tai oikeusministeriön alaisille, useimmiten rajavartiotoimintaan erikoistuneille viranomaisille. Myös niissä on sotilaallisesti järjestettyjä rajaviranomaisia. Rajaviranomaiselle kuuluu kaikissa uusissa jäsenmaissa myös rikostutkinta- ja rikostiedustelutehtäviä. Asevelvollisia ei käytetä operatiivisissa tehtävissä. Komission arviointikäyntien yhteydessä erityisesti Latvian, Liettuan, Puolan ja Unkarin rajavalvontaratkaisut on arvioitu soveltuvan hyvin Euroopan unionin ulkorajavalvontaan. Suomi on antanut apuaan Baltian maiden järjestäessä ja kehittäessä rajaviranomaistensa toimintaa.

Useille rajatarkastuksista ja rajavalvonnasta unionissa vastaaville organisaatioille kuuluu laittoman maahantulon, ihmiskaupan ja siihen liittyvän rikollisuuden esitutkintatehtäviä.

Bulgaria

Bulgariassa passintarkastus, rajatarkastukset ja rajavalvonta kuuluvat sisäasiainministeriön alaiselle rajapoliisille, jonka kokonaisvahvuus vuonna 2003 oli noin 8 000 henkilöä. Rajapoliisin vastuulla on myös rajojen turvallisuus sekä rajamerkkien rakentaminen ja ylläpito. Sen valvottavia alueita ovat rajavyöhyke, rajanylityspaikat, kansainväliset lentokentät ja satamat, vesialueet ja mannerjalusta. Se suorittaa myös alusten valvontaa. Rajapoliisi torjuu rajaloukkauksia itsenäisesti ja yhdessä muiden viranomaisten kanssa.

Bulgarialla on 1 971 kilometriä maarajaa, josta rajaa Kreikan kanssa on 510, Makedonian kanssa 180, Romanian kanssa 610, Serbia-Montenegron kanssa 364 ja Turkin kanssa 307 kilometriä. Merirajaa Bulgarialla on 411 kilometriä. Bulgarian väkiluku on noin 7,5 miljoonaa.

Norja

Norjassa vastuu rajavalvonnasta kuuluu oikeus- ja poliisiministeriön alaiselle poliisille. Ulkomaalaisvalvonnasta vastaa saman ministeriön alainen ulkomaalaisvirasto. Henkilöliikenteen rajatarkastuksista huolehtii poliisi. Norjan ja Venäjän välisellä rajalla rajavalvonnan ja rajatarkastusten johtovastuu kuuluu Itä-Finnmarkin poliisipiirin päällikölle. Hänen valvonnassaan rajavalvontatehtäviin osallistuu myös Norjan puolustusvoimien yksikkö.

Tullilaitos vastaa tavaraliikenteen valvonnasta. Maa on jaettu kuuteen tullialueeseen. Tullin palveluksessa on noin 1 850 virkamiestä. Tullivalvontaa suoritetaan pääasiassa tulliasemilla, mutta myös muualla. Rikostutkinta kuuluu poliisille. Poliisilla on kansainvälinen yhteyshenkilöverkosto muun ohella laittoman maahantulon torjuntaa varten.

Puolustusvoimiin kuuluva rannikkovartiosto huolehtii rajavalvonnasta merialueilla. Se antaa virka-apua poliisille ja tullille. Rannikkovartioston virkamiehillä on poliisin toimivaltuudet rajavalvontaan ja rajatarkastuksiin liittyvissä asioissa. Rannikkovartiosto voi eräissä tapauksissa suorittaa sekä poliisille että tullille kuuluvia tehtäviä myös omatoimisesti.

Norjan rajojen pituus on 2 537 kilometriä, mistä rajaa Suomen kanssa on 722, Ruotsin kanssa 1 619 ja Venäjän kanssa 196 kilometriä. Norjan väkiluku on noin 4,4 miljoonaa.

Romania

Romanian rajapoliisi on vuodesta 1999 alkaen vastannut maan rajavalvonnasta ja rajatarkastuksista. Maa on jaettu kuuteen rajapoliisidirektoraattiin, joiden alaisuudessa on 20 inspektoraattia ja niiden alaisuudessa 117 sektoria, jotka vastaavat suomalaista rajavartioasemaa. Vuodesta 2001 alkaen rajapoliisi on kuulunut sisäasiainministeriön alaisuuteen. Vaikka rajapoliisi ei ole sotilaallisesti järjestetty, rajavalvontaan osallistuu myös sotilaallisesti järjestetty yksikkö. Rajapoliisin vahvuus on noin 15 000. Romania on vuonna 2002 luopunut varusmiesten käyttämisestä rajatarkastustehtävissä. Tullin ja rajapoliisin yhteistyöstä on laadittu aiesopimus.

Rajavalvonnan ja rajatarkastusten lisäksi rajapoliisin päätehtäviin kuuluu laittoman maahantulon torjunta ja rikostutkintaa. Rajapoliisi osallistuu myös yleisen järjestyksen ja turvallisuuden sekä oikeusjärjestyksen ylläpitäminen alueella, joka ulottuu 30 kilometriä sisämaahan. Rajaliikennettä ei Romaniassa ole järjestetty Euroopan unionin vaatimusten mukaisesti. Rajaseudulla asuvat Serbian, Ukrainan ja Moldavian kansalaiset voivat ylittää Romanian rajan ilman matkustusasiakirjaa. Tästä käytännöstä on tarkoitus luopua. Rajapoliisilla ei ole täyttä toimivaltaa Schengenin säännöstön mukaisiin tarkastuksiin. Rajapoliisietsivän peruskoulutus kestää noin kaksi vuotta. Upseerin koulutus kestää noin neljä vuotta.

Romanialla on yhteistä rajaa Bulgarian kanssa noin 631, Unkarin kanssa 443, Moldovan kanssa 681, Serbia-Montenegron kanssa 546 ja Ukrainan kanssa 694 kilometriä. Romanialla on valvottavanaan Mustan meren rannikkoa noin 247 kilometriä. Maan väkiluku on noin 22 miljoonaa.

Venäjä

Venäjällä rajavalvonnasta ja rajatarkastuksista vastaa Venäjän federaation turvallisuuspalvelun rajavartiopalvelu (Pogranitshnaja sluzhba FSB Rossii). Rajavartiopalvelu huolehtii myös sisäisten aluevesien, aluemeren, erikoistalousvyöhykkeen ja mannerjalustan valvonnasta sekä merten bioresurssien suojelusta. Vuonna 2002 rajavartiopalvelun esitutkintavaltuuksia laajennettiin sen toimialaan kuuluvissa asioissa.

Rajavartiopalvelu toimii turvallisuuspalvelun alaisuudessa. Rajavartiopalvelun johtaja on turvallisuuspalvelun johtajan ensimmäinen sijainen. Rajavartiopalvelu koostuu Moskovassa sijaitsevasta keskushallinnosta ja seitsemästä federaatiopiirijaon mukaisesti järjestetystä rajavartioaluehallinnosta. Rajavartiopalvelun vahvuus on tällä hetkellä noin 185 000, mistä siviilivirkamiehiä on noin 20 000. Suomen vastaisen rajan valvonnasta vastaa Luoteinen rajavartioaluehallinto.

Rajavartiopalvelun toimintaan on viime vuosien aikana vaikuttanut kaksi merkittävää uudistusta. Kesällä 2001 aloitettu rajavartiopalvelun reformi sekä 1 päivänä heinäkuuta 2003 toteutettu rajavartiopalvelun liittäminen turvallisuuspalvelu FSB:hen. Rajavartiopalvelun reformin tavoitteena on toiminnan uudelleenarviointi ja henkilöstön siirtäminen rauhallisemmilta rajaosuuksilta levottomaan Kaukasiaan sekä Keski-Aasian avoimille rajoille. Tarkoituksena on luoda rajavartiopalvelusta erikoispalvelu, luopua varusmiesten käytöstä sekä vanhan mallin mukaisten valvontajärjestelmien rakentamisesta ja ylläpitämisestä. Toiminnassa keskitytään rajat ylittävän rikollisuuden, laittoman siirtolaisuuden ja huumekaupan vastaiseen taisteluun.

Rajavartiopalvelun reformin myötä Suomen vastaiselta rajalta vähennetään vuoteen 2006 mennessä noin 3 000 henkilöä. Vahvuudeksi jäänee täällä noin 10 000 henkilöä. Myös rajavartioasemaverkkoa karsitaan. Venäjällä rajavyöhykkeen leveys on viisi kilometriä. Rajavartiopalvelun toimivaltuudet ulottuvat kuitenkin sisämaahan.

Neuvostoliiton hajoamisen myötä Venäjän rajojen pituudeksi tuli noin 61 000 kilometriä, josta varustamatonta uutta rajaa oli 13 500 kilometriä. Suomen vastaisen maarajan pituus on 1 340 kilometriä, Norjan 196, Viron 339, Latvian 276, Liettuan 272, Valko-Venäjän 1 239, Ukrainan 2 295, Puolan 206, Georgian 723, Azerbaidzhanin 284, Kazakstanin 7 500, Kiinan 3 645, Mongolian 3 485 ja Pohjois-Korean 19 kilometriä. Venäjän asukasluku on noin 145 miljoonaa.

2.3. Nykytilan arviointi

Hyväksyessään LRVL:n 3 päivänä helmikuuta 1999 (EV 269/1998 vp) eduskunta hyväksyi myös hallintovaliokunnan mietinnössään (HaVM 25/1998 vp) ehdottaman lausuman siitä, että hallitus seuraa lain soveltamista ja toimivuutta sekä ryhtyy seurannan edellyttämiin tarpeellisiin toimenpiteisiin. Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan rajavartiolaitoksesta annettava laki uudistettavaksi kokonaan seurannassa runsaan viiden vuoden aikana havaittujen ongelmien vuoksi. LRVL on havaittu ongelmalliseksi rajavartiolaitoksen oman toiminnan sekä viranomaisyhteistyön kannalta. Säännösten kokonaan uudistamista puoltavat myös rajavartiolaitoksen toimintaympäristön muuttuminen, sen yhteistyökumppaneiden toimivaltuuksien muuttuminen ja muutokset rajavartiolaitoksen tehtävissä sekä turvallisuusympäristön uudet uhkakuvat.

Rajatarkastusmenettely

Rajatarkastusmenettelyä vapaan liikkuvuuden alueen ulkorajalla koskevat Schengenin säännöstössä asetetut vähimmäisvaatimukset. Rajatarkastuksen suorittavat kansalliset viranomaiset kansallisessa laissa säädettyjen toimivaltuuksien mukaisesti. Kansallisessa lainsäädännössä on varauduttava myös sisärajatarkastusten palauttamiseen. Rajatarkastusmenettely on rajanylitysaikomukseen perustuvaa hallinnollista toimintaa. Se ei ole esitutkintaa, vaikka osa siinä käytettävistä menetelmistä on samankaltaisia kuin rikosten estämisessä ja selvittämisessä käytettävät esitutkintalaissa ja pakkokeinolaissa säädetyt menetelmät. Esimerkiksi saapumisvelvollisuus ja läsnäolovelvollisuus, joista säädetään esitutkintalaissa, eivät ilmeisesti koske rajatarkastusta, ellei samalla ole kysymys esitutkinnasta tai LRVL:n 47 §:ssä tarkoitetusta muusta tutkinnasta. Rajavalvontahavainto ja rajatarkastushavainto voivat antaa aiheen esitutkinnan aloittamiseen rajavartiolaitoksen tutkittavaksi säädetyssä rikosasiassa.

Henkilöiden oikeuksista ja velvollisuuksista rajatarkastuksessa on aiheellista säätää erikseen. Rajatarkastuksen suhdetta esitutkintaan sekä rajavartiolaitoksen poliisitehtäviin on aiheellista selventää. Samoin on tarpeellista selventää LRVL:n 47 §:ssä tarkoitetun tutkinnan suhdetta esitutkintaan ja rajatarkastukseen. Samaa tehtävää suorittavien viranomaisten toimivaltuutta koskevien säännösten yhdenmukaisuus tulee varmistaa.

Toimivallan alueellinen rajoittuminen

Rajavartiolaitos on sijoittunut rajan läheisyyteen. Sillä on aina ollut ulkoisen turvallisuuden valmiusvelvoitteen lisäksi myös sisäisen turvallisuuden tehtäviä. Se on aina suorittanut pelastustehtäviä, mutta sen poliisitehtävien ja tullitehtävien laajuus on vaihdellut. Perusoikeuksien suojan ja viranomaisten toiminnan kannalta on keskeistä, kuinka tarkoin perusoikeuksiin kajoavat toimivaltuudet määritellään (tarkkarajaisuus). LRVL:a säädettäessä noudatettu tarkkarajaisuus on osoittautunut ylimitoitetuksi. Viranomaisen toimivaltaa voidaan tarkastella asiallisin, alueellisin ja asteellisin perustein. Rajavartiolaitoksen asiallista toimivaltaa on käsitelty edellä nykytilan kuvauksen yhteydessä. Rajavartiolaitoksen toimivaltuudet määräytyvät toisista PTR-viranomaisista poiketen ensisijaisesti alueellisin perustein. Tämä johtuu osaksi siitä, että yhtä rajavartiolaitoksen perustehtävistä, rajavalvontaa, suoritetaan rajojen läheisyydessä. Rajavartiolaitoksen toimivalta on suurimmillaan rajanylityspaikoilla. Vähäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta rajavartiolaitoksella ei ole erityisiä toimivaltuuksia valvonta-alueen ulkopuolella Rajavartiolaitokselle on säädetty muita tehtäviä yleensä rajavalvonnan ja rajatarkastusten yhteydessä suoritettavaksi. Tehtävä voi valvonta-alueella edellyttää toimivaltuuksia, jotka rajavartiomiehellä on vain rajanylityspaikalla. Valvonta-alueella alkavan tehtävän suorittaminen voi vaatia toimintaa myös muualla. Mutkallisesti määritelty valvonta-alue, toimivaltuuksien laajuuden vaihtelu valvonta-alueen sisällä, kuljettamiseen valvonta-alueen ulkopuolella säädetyn toimivallan rajoittuneisuus sekä virka-apusäännösten puutteellisuus aiheuttavat asioiden käsittelyä hidastavaa ja kustannuksia lisäävää tehtävien siirtämistä viranomaiselta toiselle.

LRVL:n mukaan rajavartiolaitos voi kuljettaa vapautensa menettäneen henkilön valvonta-alueen ulkopuolelle poliisille luovuttamista varten (48 §) sekä käännytettävän ulkomaalaisen rajanylityspaikalle myös valvonta-alueen ulkopuolisen alueen kautta (47 a §). Henkilön kuljettaminen kajoaa perusoikeuksiin ja edellyttää siihen säädettyä toimivaltuutta. LRVL:n 9 §:ssä säädetty rajavartiolaitoksen poliisitehtävä rajoittuu valvonta-alueelle. Toimivalta esitutkintalaissa ja pakkokeinolaissa säädettyihin toimenpiteisiin rajoittuu LRVL:n 44 §:stä vakiintuneen tulkinnan mukaan niin ikään valvonta-alueelle. Rajavartiolaitoksen oikeus henkilön kuljettamiseen valvonta-alueen ulkopuolelle esimerkiksi liikennejuopumuksen selvittämiseen liittyvää verikoetta varten tai tulliviranomaiselle luovuttamista varten taikka työministeriölle ulkomaalaisten säilöönottokeskukseen toimittamista varten on siten ongelmallinen, ellei vastassa ole poliisimies.

Pyydetyn kuljetuksen suorittamiseen estynyt poliisi on usein pyytänyt kuljetusta rajavartiolaitokselta osoittaen siihen toimivaltaa poliisilain 46 §:n nojalla. Poliisin ohjauksessa tapahtuvaan avustamiseen säädetty lainkohta soveltuu kuitenkin huonosti virka-aputilanteeseen. Poliisilain 41 §:n mukaan viranomaisen on annettava poliisille virka-apua toimivaltansa rajoissa. LRVL:n 57 §:n mukaan rajavartiolaitoksen on annettava poliisille virka-apua valvonta-alueensa ulkopuolella, jos yksittäinen tehtävä edellyttää sellaista kalustoa, henkilövoimavaroja tai erityisasiantuntemusta, jota poliisilla ei muuten ole käytettävissään. Henkilön kuljettaminen verikokeeseen, tulliviranomaiselle tai säilöönottokeskukseen ei voine olla sellainen tehtävä.

Toimivallan alueellinen rajoitus vaikeuttaa myös valvontatehtäviä rajavalvonnan yhteydessä. Esimerkiksi maastoliikennerikkomusten selvittäminen voi edellyttää takaa-ajon jatkamista valvonta-alueen ulkopuolelle. Erikoisena on pidettävä sitä, että rajavartiomies voi eräissä tapauksissa jatkaa takaa-ajoa vieraan valtion alueelle, mutta hänen olisi pysähdyttävä kotimaassa valvonta-alueen rajalle. Ongelmallista on myös PTR-viranomaisten yhteisiin operaatioihin osallistuminen. Rajavartiolaitoksen toimivallan alueelliseen rajoitukseen liittyvät ongelmat ovat rajavartiolaitoksen tehtävien suorittamiselle ja PTR-yhteistyölle merkittävä haitta. Erityisesti tämä koskee rajavartiolaitoksen ja poliisin välisiä yhteistyösuhteita.

Toimivaltaa koskevien säännösten mutkallisuus aiheuttaa toisinaan hankaluuksia myös lainsäädäntöä muutettaessa. Rikoslakia muutettiin 1 päivänä tammikuuta 2004 voimaan tulleella lailla rikoslain muuttamisesta (515/2003). Sen mukaan sotilaiden voimakeinoja koskevat säännökset sijoitettiin rikoslain 45 luvun 26 a §:ään. Samalla säädettiin, ettei sotilaiden voimakeinoja koskevia säännöksiä sovellettaisi rajavartiolaitoksen sotilasviroissa palveleviin henkilöihin, koska rajavartiomiehen oikeudesta voimakeinojen käyttämiseen oli säädetty tarpeelliselta osin joitakin vuosia sitten annetun LRVL:n 24 §:ssä. Vaikka uudistus onkin muutoin perusteltu, aiheuttaa rajavartiolaitoksen toimivallan alueellinen rajoitus myös tässä kohdin ongelmia. Vaikeutta lisännee se, että rajavartiomies voi olla muukin kuin sotilasviran haltija ja se, ettei sotilasviran haltija ole aina rajavartiomies. Valvonta-alueen ulkopuolella sijaitsee rajavartiolaitoksen esikuntia ja johtopaikkoja sekä varusmieskoulutukseen tarkoitettuja tiloja ja varastoja ampuma-aseiden ja -ampumatarvikkeiden säilyttämiseen. Ne edellyttävät vartiointia ja oikeutta siinä tarvittaviin voimakeinoihin. Kun rajavartiomiehen toimivaltuus rajoittuu valvonta-alueelle, ovat sotilasviroissa palvelevat rajavartiomiehet sekä rajavartiolaitoksessa palvelevat varusmiehet voineet käyttää valvonta-alueen ulkopuolella sotilaille kuuluvaa oikeutta voimakeinoihin. Rikoslain mainitun uudistuksen jälkeen tämä ei ole mahdollista. Voimakeinoja tarvitaan myös sotilaspoliisitoimintaan. Sotilaan oikeus voimakeinojen käyttämiseen on sotilaallisesti järjestetyssä ja varusmieskoulutusta antavassa rajavartiolaitoksessa yhtä tarpeellinen kuin puolustusvoimissa.

Rajanylityspaikan määritelmä on käynyt ongelmalliseksi rajanylityspaikalle säädettyjen toimivaltuuksien kannalta. LRVL:n 2 §:n 2 kohdan mukaan rajanylityspaikalla tarkoitetaan muun muassa valtakunnan maa- tai merirajan rajaosuutta tai paikkaa, jonka kautta henkilöiden maahantulo Suomeen ja maastalähtö Suomesta on sallittu. Schengen-alueeseen liittymisen jälkeen se on lähtökohtaisesti sallittua kaikkialla Suomen ja Ruotsin sekä Suomen ja Norjan välisellä maarajalla. Oikeustila on tältä osin epäselvä.

Työmenetelmien kehittäminen

Rajaa valvotaan pääosin maastossa liikkuen. Havaintojen teossa käytetään apuna koiria sekä kasvavassa määrin myös teknisiä laitteita ja menetelmiä, muun muassa antureita, liiketunnistimia ja kameroita. Henkilö tunnistetaan yleensä asiakirjan kuvaa kasvoihin silmämääräisesti vertaamalla. Asiakirjan aitoudesta varmistutaan epätietoisissa tapauksissa teknisin tutkimuksin. Kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa käytetään myös sormenjälkitunnistusta. Henkilöt valikoidaan tarkempaan rajatarkastukseen profiloinnin perusteella. Rajatarkastus on käsityötä. Esimerkiksi läpivalaisua ei siinä käytetä, toisin kuin tullin ajoneuvotarkastuksessa tai lentoliikenteen turvatarkastuksissa. Havaintoja ja viranomaisen hallussa olevia tietoja yhdistetään nykyisin muistinvaraisesti sekä käsityönä tehtävin rekisterikyselyin. Toimenpiteet taltioidaan nykyisin pääosin käsin. Rajavalvontaa ja rajatarkastuksia voitaisiin tehostaa teknisin, jopa automaattisin menetelmin. Sormenjälkiä vertaillaan rekisteritietoihin jo automaattisesti. Kuvaa kasvoista voitaisiin myös verrata henkilöön sekä rekisteritietoihin koneellisestikin. Rajatarkastuksesta laadittava asiakirja voitaisiin muodostaa sähköisesti kuvaa tai ääntä tallettamalla. Näin säästettäisiin työtä ja yhdenmukaistettaisiin henkilöiden kohtelua. Perusoikeuksien turvaaminen ja henkilötietojen automaattinen käsittely edellyttävät nimenomaista sääntelyä.

Rajavyöhyke

Vuoden 1960 rajajärjestyssopimuksessa Suomi ja Venäjä ovat sitoutuneet estämään luvattomat rajanylitykset ja muut rajatapahtumat. Rajavyöhyke vähentää rajatapahtumien määrää ja sen avulla torjutaan laitonta maahantuloa. Luvanvaraisuudesta johtuen rajavyöhykkeelle syntyy muuta maastoa vähemmän jälkiä ja ne ovat esimerkiksi koirapartion vaivattomasti löydettävissä. Rajavyöhyke helpottaa rajavartiolaitoksen valvontatyötä ja ehkäisee rajajärjestykseen kohdistuvia rikkomuksia. Rajavyöhykkeellä ei ilmene esimerkiksi varkauksia tai ilkivaltaa.

Rajavyöhykkeen olemassaoloa ei ole arvosteltu tiedotusvälineissä. Hallituksen eduskunnalle 7 päivänä tammikuuta 2003 antaman uuden perustuslain toimeenpanoa koskevan selvityksen mukaan on kuitenkin vaikea arvioida, pitäisikö perustuslakivaliokunta vuonna 1947 säädettyä rajavyöhykelakia perustuslain 9 §:ssä säädetyn liikkumisvapauden vastaisena. Rajavyöhykelaki lienee ristiriidassa perustuslain 15 §:ssä säädetyn omaisuudensuojan kanssa, eikä se täyttäne valtuuttavalta lailta perustuslakivaliokunnan nykyisin edellyttämää täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimusta. Osa rajavyöhykettä koskevista säännöksistä on myös vanhentunut. Muun muassa rajan yli valokuvaamiselle tai rajan valaisemiselle ei ole nykyisin estettä. Rajavyöhykettä on kavennettu ja rajavyöhykelupia annetaan aikaisempaa lievemmin perustein. 1990 luvun alun jälkeen ei ole evätty lupia 500 metriä lähemmäksi rajaa rakentamiseen eikä määrätty rakennuksia purettavaksi.

Rajavyöhyke säästää rajavartiolaitoksen valvontaresursseja merkittävästi. Rajavyöhykettä ja siellä liikkumisen luvanvaraisuutta on edelleen pidettävä välttämättömänä rajajärjestyksen ja rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi Rajavyöhykkeen merkitys jopa korostuu Suomen valvottavilla vapaan liikkuvuuden alueen ulkorajoilla. Rajavyöhykettä koskevaa lainsäädäntöä on kuitenkin tarpeellista muuttaa vastaamaan nykyisiä vaatimuksia. Oikeusministeriö on tämän hallituksen esityksen luonnoksesta antamassaan lausunnossa pitänyt uudistamista aiheellisena.

Poliisitehtävät

LRVL:n 9 §:n 1 momentissa säädetään, että rajavartiolaitos voi poliisin pyynnöstä yksittäistapauksessa suorittaa valvonta-alueellaan sellaisia poliisilaissa tarkoitettuja yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen kuuluvia kiireellisiä poliisin tehtäviä, joita poliisi ei voi viipymättä suorittaa. Tällaisia ovat LRVL:a koskeneen hallituksen esityksen mukaan verekseltään tavatun rikoksentekijän kiinniottaminen sekä oikeudenloukkauksen keskeyttäminen tai sen laajenemisen estäminen, kunnes poliisi voi siihen puuttua. Ensisijaisesti on tarkoitettu asioita, jotka ovat jo tulleet poliisin tietoon. Ilmoittajana voisi toimia myös rajavartiolaitos. Väestö erityisesti harvaan asutuilla raja-alueilla ja saaristossa kokee rajavartiolaitoksen olevan velvollinen tarjoamaan vastaavia turvallisuuspalveluja kuin poliisi. Milloin poliisia ei ole ollut saatavilla, on rajavartiolaitos kehottanut poliisia esittämään rajavartiolaitokselle LRVL:n 9 §:n 1 momentissa tarkoitetun pyynnön, koska se on edellytys rajavartiolaitoksen toimivallalle tuollaisessa poliisitehtävässä. Pyyntö on tärkeä myös sen vuoksi, että lainkohdassa tarkoitetut poliisitehtävät vaativat yleensä voimakeinojen tai muiden perusoikeuksia rajoittavien toimivaltuuksien käyttämistä. Pyynnöstä suoritettavassa poliisitehtävässä rajavartiomiehellä on poliisilain 2 luvussa säädetyt toimivaltuudet jollei pyynnöstä muuta johdu. Valvonta-alueen aiheuttamista ongelmista on lausuttu edellä.

RVL 24 §:ssä säädetään, että rajavartiomies voi virkatehtävässä käyttää voimakeinoja muun muassa rikoksen tai vaarallisen teon tai tapahtuman estämiseen. Tällä on LRVL:a koskeneen hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan tarkoitettu täydentää rajavartiomiehen toimivaltuuksia järjestyshäiriöiden ja muiden rikosten ennalta estämiseksi. Kun rajavartiolaitokselle ei ole säädetty yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistehtävää, ja koska poliisitehtävästä tulee rajavartiolaitoksen tehtävä vasta pyynnön jälkeen, voidaan perusteluissa esitettyä pitää ongelmallisena. Yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan lisäksi, että rajavartiomies voisi kohtaamissaan tilanteissa menetellä tavalla, johon yksityishenkilöllä on oikeus hätävarjelusäännösten nojalla ja johon virkatehtävään kuuluvat valtuudet eivät oikeuttaisi. Hätävarjelua ja pakkotilaa koskevat rikoslain säännökset on muutettu 1 päivänä tammikuuta 2004 voimaan tulleella lailla rikoslain muuttamisesta. Muutetun 3 luvun 6 §:n mukaan oikeudesta käyttää voimakeinoja virkatehtävän hoitamiseksi tai muun siihen rinnastettavan syyn vuoksi sekä oikeudesta avustaa järjestystä ylläpitämään asetettuja henkilöitä on säädettävä erikseen lailla. Virkatehtävässä voimakeinojen käyttäminen ei siten voi jäädä hätävarjelu- tai pakkotilasäännösten varaan.

Rajavartiolaitoksen poliisitehtäviä koskeva sääntely on edellä kuvatuin perustein aiheellista uudistaa. Toimivaltuuden sitomisesta poliisin pyyntöön tulisi luopua. Rajavartiolaitoksen toimivaltuutta ei myöskään olisi rajoitettava säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa mainittuihin verekseltään tavatun rikoksentekijän kiinniottamiseen ja oikeudenloukkauksen keskeyttämiseen ja sen laajenemisen estämiseen.

Poliisi on joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta poistanut henkilökuntansa rajanylityspaikoilta kun passintarkastustehtävä on siirtynyt poliisilta rajavartiolaitokselle. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen on rajanylityspaikoilla osoitettu rajavartiolaitokselle PTR-viranomaisten keskinäisillä sopimuksilla. Rajavartiomiehellä on LRVL:n 15 §:n nojalla oikeus sulkea, eristää tai tyhjentää rajanylityspaikka taikka rajoittaa sillä liikkumista sekä poistaa rajanylityspaikalta henkilö, joka käyttäytymisellään aiheuttaa huomattavaa häiriötä tai välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Muilta osin rajavartiomiehen toimivaltuudet yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisessä jäävät poliisin pyynnön varaan. Edellä esitetty poliisitehtäviä koskeva muutos olisi välttämätön rajanylityspaikoilla.

Laissa ei ole yleistä säännöstä, joka oikeuttaisi rajavartiomiehen antamaan toimivaltansa rajoissa yksittäistapauksessa jokaista velvoittavia käskyjä tai kieltoja. Sellainen oikeus säädetään poliisimiehelle poliisilain 26 §:ssä, joka soveltuu rajavartiolaitoksen poliisitehtävään (LRVL:n 9 §). Tullilaissa säädetään velvollisuudesta alistua tullitarkastukseen sekä myötävaikuttamisvelvollisuudesta. Vastaavien yleissäännösten puuttuminen LRVL:sta on havaittu ongelmalliseksi esimerkiksi rajatarkastustehtävissä ja meripelastustehtävissä. Toimivalta säädettäessä tulisi myös LRVL:n 66 §:ssä säädetty rangaistavuus laajentaa rajavartiomiehen antaman käskyn tai kiellon noudattamatta jättämiseen ja tuo säännös tulisi siirtää rikoslakiin.

Järjestyslain (612/2003) 4 §:n 1 momentissa kielletään päihdyttävän aineen nauttiminen yleisellä paikalla taajamassa ja julkisessa liikenteessä olevassa kulkuneuvossa. Rajanylityspaikka on julkinen paikka ja rajatarkastus voidaan suorittaa myös julkisessa liikenteessä. Rajavartiomiehellä ei poliisista poiketen ole kuitenkaan oikeutta päihteiden haltuunottoon järjestyslain nojalla. Tämä on havaittu ongelmalliseksi rajanylityspaikoilla ja julkisissa kulkuneuvoissa suoritettavissa rajatarkastuksissa.

Ulkoisen turvallisuuden tehtäviin, meripelastustehtäviin, merenkulun turvatoimilaissa tarkoitettuihin tehtäviin ja rajavartiolaitoksen poliisitehtäviin koulutettu henkilökunta sekä kalusto soveltuvat myös sisäisen turvallisuuden erityistilanteisiin. Sellaisia voi liittyä esimerkiksi rikoslain 34 a §:ssä tarkoitettuihin terrorismirikoksiin. Terrorismirikoksia voivat olla laiton uhkaus, perätön vaarailmoitus, tahallinen vaaran aiheuttaminen, tahallinen räjähderikos, järjestyslain vaarallisia esineitä koskevien säännösten rikkominen, törkeä varkaus, törkeä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, tuhotyö, liikennetuhotyö, terveyden vaarantaminen, törkeä vahingonteko, törkeä ampuma-aserikos, maastavientirikos, kemiallisen aseen kiellon rikkominen, biologisen aseen kiellon rikkominen, tahallinen törkeä ympäristön turmeleminen, törkeä pahoinpitely, ihmisryöstö, panttivangin ottaminen, törkeä tuhotyö, törkeä terveyden vaarantaminen, ydinräjähderikos, kaappaus, surma, tappo ja murha. Suurin osa mainituista rikoksista on rajavartiolaitoksen tutkittavia rikoksia. Terroristinen tarkoitus muuttaa ne ankarammin rangaistaviksi. Tämän lisäksi terrorismirikoksia ovat terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu, terroristiryhmän johtaminen, terroristiryhmän toiminnan edistäminen ja terrorismin rahoittaminen. Terrorismirikokset ovat tyypillisesti vakavaa kansainvälistä rikollisuutta, jonka torjuntavastuu on poliisilla. Rajavartiolaitoksen toiminnan poliisiviranomaisten siinä avustamisessa tulisi selvästi ilmetä laista.

Turvatarkastukset

Julkisiin tiloihin saapuvan tarkastaminen voi olla perusteltua sen varmistamiseksi, ettei hänellä ole toisten vahingoittamiseen soveltuvia esineitä tai aineita. Tarkastuksista säädetään muun muassa lentoliikenteen turvatarkastuksista annetussa laissa sekä säilöön otettujen ulkomaalaisten kohtelusta ja säilöönottoyksiköstä annetussa laissa. Turvatarkastuksista tuomioistuimissa annetun lain (1121/1999) mukaan tarkastus voidaan järjestää turvallisuudesta huolehtimiseksi, järjestyksen turvaamiseksi ja omaisuuden suojelemiseksi. Lakia sovelletaan myös hallintolainkäyttölain (586/1996) nojalla suullisia käsittelyjä järjestettäessä. Turvatarkastuksesta säädetään lisäksi merenkulun turvatoimilaissa. Rajavartiolaitos voi tosin etsiä vaarallisia esineitä ja aineita rajanylitystä aikovilta henkilöiltä sekä rajavartiolaitoksen valvonta-alueella kiinniotettavilta henkilöiltä, mutta rajavartiolaitoksen tiloihin tai rajavartiolaitoksen hallitsemalle alueelle saapuvan turvatarkastuksista ei kuitenkaan ole säädetty. Koska eräissä rajavartiolaitoksen tiloissa ja eräillä sen hallitsemilla alueilla säilytetään myös räjähtäviä aineita, voisi toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineiden sinne tuominen aiheuttaa vakavaa vaaraa välitöntä laajemmallakin alueella. Turvatarkastuksiin on siten vähintään sama tarve, kuin poliisin tiloissa ja tuomioistuimissa.

Liikkumisrajoitukset

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on erääseen kanteluasiaan 28 päivänä toukokuuta 2003 antamassaan päätöksessä (nro 2030/4/01) todennut, ettei rajavartiolaitoksen alueilla liikkumista rajoittaville kieltotauluille ole laillista perustetta. Rajavartiolaitoksella ei rajanylityspaikoiksi katsottavien vartioasemien alueita ja rajavyöhykettä lukuun ottamatta ole säädetty oikeutta liikkumisen kieltämiseen tai rajoittamiseen toisin kuin puolustusvoimilla on puolustusvoimista annetun lain (402/1974) 2 b §:n mukaan. Rajavartiolaitoksella on kuitenkin sekä sotilaalliseen maanpuolustukseen että rajavartiotoimintaan liittyviä tarpeita oman toimintakykynsä turvaamiseksi ja sivullisten suojelemiseksi estää asiattomilta pääsy muun muassa alueille, joissa annetaan varusmieskoulutusta tai rajavartiokoulutusta taikka joilla säilytetään tai käsitellään vaarallisia esineitä, aineita tai lentotoimintaan käytettävää kalustoa. Poliisilain 52 §:ssä tarkoitettu menettely ei sovellu rajavartiolaitoksen tarpeisiin sen paremmin kuin puolustusvoimillakaan.

Rikosasioiden käsittely

Rajavartiolaitoksen toiminnassa on muun muassa kysymys rajan ylittämistä aikovan henkilön eräiden rikosten paljastamisesta ja keskeyttämisestä sekä niiden selvittämisestä ja syytteeseen saattamisesta. Rikosasioiden käsittelyä koskevissa LRVL:n säännöksissä on havaittu ongelmia. Poliisilain 1 §:n mukaan poliisin tehtäviin kuuluu rikosten estäminen, selvittäminen ja syytteeseen saattaminen. Rikosten estämiseen kuuluu rikosten paljastamista ja keskeyttämistä. Rajavartiolaitoksen toimenpiteistä rikosten estämiseksi ja keskeyttämiseksi on omat, osaksi poliisilaissa omaksutusta käsitteistöstä poikkeavat säännökset. Rikosten selvittäminen on esitutkintaa. LRVL:n 44 §:n mukaan rajavartiomiehellä on rajavartiolaitoksen suorittamassa esitutkinnassa sama oikeus ryhtyä tutkintatoimenpiteisiin ja käyttää pakkokeinoja kuin poliisimiehellä on esitutkintalain ja pakkokeinolain mukaan lukuun ottamatta telekuuntelua ja televalvontaa. Rikosasian selvittämisessä poliisi käyttää osaksi myös poliisilaissa säädettyjä toimivaltuuksia.

Rikosasioiden käsittelyssä tulisi käsitteistön olla yhdenmukaista. Asteeltaan toisiaan vastaavien viranomaisten väliset erot tulisi tehdä pääasiassa niiden asiallista tai alueellista toimivaltaa koskevin rajauksin. Sen vuoksi olisi aiheellista, että rajavartiomiehen toimivaltuudet rajavartiolaitoksen tutkittavissa rikosasioissa olisivat rikosten ennalta estämisen, selvittämisen ja syytteeseen saattamisen osalta samat, kuin poliisimiehelle poliisilaissa, esitutkintalaissa ja pakkokeinolaissa säädetään. Rajavartiomiehen käytettävien keinojen piiristä jätettäisiin pois peitetoiminta, valeosto, telekuuntelu ja televalvonta. Mainittujen lakien käsitteistöä ei olisi tarpeellista toistaa rajavartiolaissa.

Rajavartiolaitoksen tutkittavien rikosasioiden määritelmää olisi tarpeellista täsmentää ja yksinkertaistaa LRVL:n soveltamisen kuluessa saatujen kokemusten perusteella. Tutkittavaksi voisivat jäädä rajavartiolaitoksen valvottavan rajan ylittämisestä annettujen säännösten tai määräysten rikkominen, laittoman maahantulon järjestäminen ja näihin tekoihin liittyvät vapauteen kohdistuvat rikokset, rajavartiolaitoksen tarkastettavaan asiakirjaan kohdistuvat väärennysrikokset, Suomen alueellisen koskemattomuuden loukkaaminen ja rajavartiolaitoksen valvottavaksi säädetyn muun säännöksen tai määräyksen noudattamatta jättäminen. Rajavartiolaitoksen tulisi voida toimittaa esitutkinta myös rajavartioviranomaiseen tai sen ylläpidettäviin rajamerkkeihin tai rajalaitteisiin kohdistuvassa rikosasiassa sekä rajavyöhykkeestä annettujen säännösten rikkomisen kyseessä ollessa. Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi ei ole tullut maanpetosrikoksia, vaikka sellaistakin tutkintavastuuta on LRVL:n 2 §:n 4 kohdan b alakohdassa rajavartiolaitokselle säädetty. Maanpetosrikosten tutkiminen on rajallakin aiheellista jättää suojelupoliisille. Edellä mainitun yhdenmukaistamisen yhteydessä olisi tarpeen säätää asian siirtämisestä muulle päävastuulliselle esitutkintaviranomaiselle ja sen turvaavasta ilmoitusvelvollisuudesta.

Rajavartiolaitos tutkii muun muassa matkustusasiakirjoja sekä rikoksia, jotka sisältävät väärennettyjen matkustusasiakirjojen hallussa pitämistä. LRVL:n sanamuoto ei täysin vastaa rikoslain käsitteistöä, minkä vuoksi kaikki väärennysrikokset eivät näyttäisi kuuluvan rajavartiolaitoksen tutkittaviksi. Rajavartiolaitos ei esimerkiksi voisi ilmeisesti tutkia sitä, kuka on valmistanut matkustajan hallussa pitämän tai käyttämän väärän matkustusasiakirjan. Rajavartiolaitos tutkii muitakin oikeuksia kuin matkustusoikeutta osoittavia asiakirjoja, kuten aseenkantolupia ja metsästyskortteja. Asiakirjan aitous on tarkastuksen onnistumisen edellytys. Olisi tarkoituksenmukaista sallia rajavartiolaitokselle kaikkien sen tarkastettaviin asiakirjoihin kohdistuvien väärennysrikosten tutkiminen. Rajavartiolaitokselle on viimeisen kymmenen vuoden aikana kehittynyt hyvä asiantuntemus väärennysrikosten paljastamisessa ja tutkimisessa. Väärän asiakirjan valmistamisen tutkimisvaltuus tekisi vuosittain yli kolmensadan rikosasian poliisille siirtämisen tarpeettomaksi.

Rikoslain 16 luvun 5 §:ssä mainittu väärän henkilötiedon antaminen ja rikoslain 16 luvun 8 §:ssä mainittu väärän todistuksen antaminen viranomaiselle kohdistuvat rajavartiolaitoksen toiminnassa yleensä rajavartioviranomaiseen. Sama koskee niskoittelua rajavartiomiestä vastaan, josta nykyisin säädetään rangaistus LRVL:n 66 §:ssä. Rikoslain 15 ja 16 luvussa mainitaan muitakin rikoksia, jotka rajavartioviranomaiseen kohdistuessaan tulisivat joutuisasti tutkituiksi juuri rajavartiolaitoksessa.

Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi on säädetty muun muassa ihmiskauppaa sisältäviä rikoksia. Rajatarkastuksissa ja rajavalvonnan yhteydessä paljastuu toisinaan kulkuvälineisiin kätkettyjä henkilöitä. Jos henkilöitä vastoin tahtoaan siirretään rajan yli tai sijoitetaan suljettuihin tiloihin rajan yli salakuljettamista varten, on aihetta epäillä vapauteen kohdistuvaa rikosta. Kysymyksessä voi olla esimerkiksi paritukseen liittyvä työvoiman siirtäminen. Paritus ja ihmiskauppa ovat keskenään yhteydessä ja niitä on vaikeaa erottaa toisistaan. Rajavartiolaitoksen tutkittavia rikoksia tulisi täsmentää siten, että niihin kuuluisivat rajan ylittämiseen liittyvät vapauteen kohdistuvat rikokset. Vapauteen kohdistuvista rikoksista säädetään rikoslain 25 luvussa. Rajavartiolaitoksen tutkintavastuu voisi kattaa vapauteen kohdistuvien rikosten osalta nimenomaan ne, jotka liittyvät välittömästi laittoman maahantulon järjestämiseen. Rajavartiolaitoksen tutkintavastuuta ei ulotettaisi järjestäytyneeseen ja muuhun vakavimpaan rikollisuuteen liittyviin tekoihin, joiden tulee jatkossakin kuulua poliisin, erityisesti keskusrikospoliisin, tutkintavastuulle. Asiallista toimivaltaa harkittaessa tulisi ottaa huomioon hallituksen esityksessä laiksi rikoslain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (34/2004 vp) mainitut ihmiskauppaan liittyvät kriminalisoinnit. Tässä yhteydessä olisi varmistettava, että rajavartiolaitoksella säilyy mahdollisuus saada tietoja toimintansa ydinalueella paljastamiensa rikosten esitutkinnasta myös mahdollisen toiselle esitutkintaviranomaiselle siirron jälkeen.

Rajavartiolaitos voi LRVL:n 43 §:n ja siinä viitattujen 4 §:n 2 ja 3 momenttien nojalla tutkia rikoslain 23 luvussa tarkoitetun ajoneuvon juopuneena tai huumaantuneena kuljettamisen. Seulontalaitteella (alkometri) suoritettu puhalluskoe ei sovellu todisteeksi hengitysilman alkoholipitoisuudesta, minkä vuoksi tarvitaan henkilönkatsastus. Se voi olla verikoe tai tarkkuusalkometrillä suoritettava puhalluskoe. Tarkkuusalkometrien yleistyessä rajavartiolaitos voisi suorittaa tällaisten asioiden esitutkinnan kokonaisuudessaan. Ongelmaksi on kuitenkin havaittu, ettei rajavartiomiehellä ole oikeutta määrätä ajoneuvon kuljettajaa väliaikaiseen ajokieltoon, ottaa kuljettajan ajokorttia haltuunsa tai tehdä toimenpiteestä asianmukaista merkintää ajoneuvoliikenteen tietojärjestelmään. Nämä asiat jouduttaisiin ilman lainmuutosta edelleen siirtämään poliisille, mitä ei voida pitää tarkoituksenmukaisena tällaisten rikosten selvittämisen yksinkertaisuus huomioon ottaen.

PTR-yhteistyö on LRVL:n voimaantulon jälkeen tiivistynyt kansallisesti ja kansainvälisestikin. Rajatarkastusten siirtyminen rajavartiolaitokselle ja Schengen-yhteistyö ovat merkinneet rajavartiolaitokselle uutta asemaa rikoksentorjuntayhteistyössä. Laittoman maahantulon torjuminen on Euroopan unionin rikoksentorjuntayhteistyön voimakkaimmin kehittyviä alueita. Sisärajatarkastusten poistaminen on lisännyt rikostiedustelun merkitystä rikollisuuden torjumisessa. Myös rajavartiolaitos on suunnannut siihen aikaisempaa enemmän voimavaroja. Rajavartiolaitoksen suoritettavaa rikostorjuntaa vaikeuttaa LRVL:n 43 §:n 2 momentissa säädetty rajoitus, joka velvoittaa siirtämään muulle esitutkintaviranomaiselle ne rikosasiat, joiden esitutkinta edellyttää laajoja toimenpiteitä tai henkilön saapumista erilliseen kuulusteluun. Pakkokeinojen käyttämistä esitutkinnassa rajoittaa se, että pidättämiseen oikeutettuja virkamiehiä ovat rajavartiolaitoksessa vain laitoksen tai vartioston ylimpään johtoon kuuluvat virkamiehet, jotka eivät voi tarvittavalla tavalla osallistua yksittäisen rikosasian tutkinnan johtamiseen. Nämä rajoitukset eivät ole yhdenmukaisia muissa ulkorajavaltioissa rajavalvontaa ja rajatarkastuksia suorittavien viranomaisten toimivaltuuksien kanssa.

Uusien ulkorajavaltioiden rajaviranomaisilla on lähes poikkeuksetta laajat esitutkintavaltuudet. Mainittu rajoitus on muodostumassa esteeksi rajavartiolaitoksen täysipainoiselle rikoksentorjuntayhteistyölle sen ydintoiminnan, laittoman maahantulon torjunnan alueella. Edellä kerrotut virka-apusäännökset ovat puutteellisia myös esitutkintaa ajatellen. Rajavartiolaitos ei ole voinut antaa virka-apua rikosasioissa, jotka eivät kuulu sen asialliseen toimivaltaan, eikä osallistua toimenpiteisiin, joita rajavartiolaitoksen esitutkinnassa ei voida käyttää, esimerkiksi tekniseen tarkkailuun. Poliisilla on tarve saada rajavartiolaitokselta virka-apua asian laatuun katsomatta ainakin sellaisiin esitutkintatoimenpiteisiin, joita rajavartiolaitos voi käyttää omassa esitutkinnassaan. Poliisin pyynnöstä tulisi voida suorittaa myös avustavia toimenpiteitä sen käyttäessä menetelmiä, joita rajavartiolaitoksen esitutkinnassa ei voida käyttää. Näin turvattaisiin yhteisten tutkintaryhmien toimintaedellytykset ja rikostutkinnan tehokkuus.

Rajavartiotehtävät ja muut tehtävät

Rajavartiolaitos on syrjäisillä seuduilla usein ensimmäisenä paikalla, jonka välitön eristäminen ja suojaaminen sekä näytteiden ottaminen ja kuvaaminen on esitutkinnan tai muun tutkinnan onnistumisen edellytys. Rajavartiolaitos voisi toimenpiteillään turvata toiselle viranomaiselle, kuten onnettomuustutkintakeskukselle tai poliisille, kuuluvaa tutkintaa.

Rajavartiolaitoksen tehtävissä toimivalta on yleensä sidottu rajavalvontaan tai rajatarkastuksiin. Rajoitus on viranomaisten toimivallan jaon kannalta perusteltu, mutta tarkkarajaisuus on tässäkin havaittu ongelmalliseksi. Rajavartiolaitoksen toimintaympäristö ja tehtävät ovat muuttuneet siten, ettei aikanaan tehty rajaus ole nykyisin aina perusteltu. Rajatarkastusten sisärajoilta lakkauttamisen jälkeen ei Lapissa ole varsinaisia rajatarkastustehtäviä, lukuun ottamatta Venäjän rajaa ja eräitä lentokenttiä. Pohjoisrajalla on kuitenkin vielä neljä rajavartioasemaa (Näätämö, Nuorgam, Hetta ja Kilpisjärvi), joiden henkilökunta suorittaa pääasiassa metsästyksen ja kalastuksenvalvontaa sekä maasto- ja vesiliikenteen valvontaa ja ulkomaalaisvalvontaa. Länsirajalla ja pohjoisrajalla on myös ylläpidettävä valmiutta rajatarkastusten palauttamiseen. Rajavartiolaitos on maan johtava meripelastusviranomainen. Rajavartiolaitos valvoo ulkomaalaislain noudattamista. Rajavartiolaitoksella on rajavalvontatehtävän ja rajatarkastustehtävän lisäksi muitakin päätehtäviä, joiden suorittamiseksi se toimii ja liikkuu merialueilla ja rajaseuduilla. Ulkomaalaisvalvontatehtävä on perusteltu yleistä järjestystä turvaavana rajatarkastusten lakkauttamista korvaavana toimenpiteenä. Toimivalta rajavalvontaan ja rajatarkastuksiin liitettyjen oheistehtävien suorittamiseen tulisi kuulua rajavartiolaitokselle sen nykyisten päätehtävien yhteydessä. Rajavartiolaitoksen yksiköt sijaitsevat ja toimivat alueilla, joilla metsästyksen, kalastuksen ja luonnonsuojelua koskevien säännösten noudattamisen valvonta on erityisen tarpeellista. Sama koskee muinaismuistoina suojeltuja laivahylkyjä.

Luonnonsuojelua koskevan lainsäädännön valvomista ei ole säädetty rajavartiolaitoksen tehtäväksi luonnonsuojelulaissa (1096/1996). Rajavartiolaitos on kuitenkin säännönmukaisesti antanut virka-apua valvontaviranomaisille, koska usein vain sillä on ollut käytettävissään valvonnan suorittamiseksi tarpeellista kalustoa tai henkilöstöä. Muinaismuistolain (295/1963) noudattamisen valvomista ei myöskään ole säädetty rajavartiolaitoksen tehtäväksi, mutta siihenkin on säännönmukaisesti annettu virka-apua. Rajavartiolaitos on käytännössä ainoa viranomainen, joka voi osallistua suojeltujen laivahylkyjen valvontaan.

Rajavartiolaitoksen kalastuksenvalvonta on kalastuslain 96 §:ssä rajoitettu valtakunnan rajalla oleviin vesiin ja Suomen merialueelle. Rajalla olevien vesien käsite on havaittu tulkinnanvaraiseksi. Epäselvyyttä on sisämaassa ollut muun muassa siitä, kuuluvatko valvontavelvollisuuden piiriin kaikki rajavartiolaitoksen valvonta-alueella olevat vedet vai ainoastaan ne, jotka jossain kohtaa yltävät rajalle saakka, vai rajoittuuko valvonta ainoastaan välittömästi rajalla sijaitsevaan vesialueeseen. Rajavesi on itärajalla alue, joka ulottuu enintään 100 metrin etäisyydelle rajasta.

Edellä mainittujen säännösten uudistaminen on tarpeellista myös Suomen talousvyöhykettä koskevien säännösten muuttumisen vuoksi. Suomen talousvyöhykkeestä annetussa laissa (1058/2004) säädetään rajavartiolaitoksen valvontatehtävistä talousvyöhykkeellä. Rajavartiolaitoksen tehtävänä on 6 §:ssä tarkoitetun hyödyntämisoikeuden, 7 §:ssä tarkoitetun rakentamisen ja 8 §:ssä tarkoitetun meritieteellisen tutkimuksen valvonta. Lakiin sisältyy myös talousvyöhykkeellä tehtäviä rikoksia koskevia säännöksiä.

LRVL:n 6 §:n mukaan rajavartiolaitos voi suorittaa valvonta-alueellaan kuljetuksia, jotka valtion on toteutettava henkilön turvallisuuden varmistamiseksi. Rajavartiolaitoksen toimipaikoilla vierailee valtioiden johtohenkilöitä ja muita arvovieraita, joiden turvallisuuden varmistaminen edellyttää erityisjärjestelyitä. Rajavartiolaitoksen kalustoa käytetään LRVL:n 6 §:n nojalla tällaisiin kuljetuksiin. Vieraiden turvallisuudesta huolehtimiseen osallistuu toisinaan myös poliisi, mutta yleensä siitä huolehtii rajavartiolaitoksen erikoiskoulutettu henkilökunta. Turvallisuudesta huolehtiminen voi edellyttää perusoikeuksia rajoittavia toimenpiteitä sekä voimakeinoja, jotka viranomaistoiminnassa eivät voi jäädä hätävarjelua tai pakkotilaa koskevien säännösten varaan. Turvallisuutta vaativia kuljetuksia ajatellen LRVL:n säännöksiä voidaan pitää puutteellisina. Toimivaltuuden rajoittaminen valvonta-alueelle on viranomaisten toiminnan tehokkuutta ja taloudellisuutta ajatellen epätarkoituksenmukaista

Ulkomaalaisen toimeentulosta ja matkakustannuksista vastaa toisinaan sivullinen, joka hänen vastuukykyään selvitettäessä osoittautuu varattomaksi. Selvittelyn yhteydessä ulosottomiehet ovat pyytäneet rajavartiolaitokselta tällaisen henkilön esittämien varojen haltuunottoa, kunnes ulosmittaus voidaan suorittaa. Varallisuutta koskevien tietojen ulosottomiehelle antaminen on havaittu ongelmalliseksi. Vaikka ulosottomiehellä on oikeus saada henkilön varallisuutta koskevia tietoja toiselta viranomaiselta ja vaikka toisella viranomaisella on oikeus saada eräitä ulosmittausta koskevia tietoja, ei kuitenkaan ole säännöstä, joka oikeuttaisi toisen viranomaisen ilmoittamaan varallisuushavaintonsa ulosottomiehelle.

Rikesakkomenettely

PTR-viranomaisille säädetyissä valvontatehtävissä on havaittu, että päiväsakoin määrättävä rangaistus on vähäisestä rikkomuksesta usein varsin ankara seuraamus esimerkiksi vesiliikenteessä, missä rikesakon käyttäminen ei ole nykyisin mahdollista. Tältä osin olisi tarve lisätä rikesakkomenettelyn käyttöalaa.

Matkustajatiedot

Rajavartiolaitoksella on LRVL:n 30 §:n mukaan oikeus saada maahan saapuvien liikennevälineiden matkustajaluettelot. Tämä nopeuttaa maahan tulevan liikenteen rajatarkastuksia ja tehostaa maahantulokiellossa olevien tai kiinni otettavien henkilöiden tunnistamista. Rajavartiolaitoksen on kuitenkin tarkastettava myös lähtevä henkilöliikenne sekä estettävä matkustuskieltoon asetettujen henkilöiden maasta poistuminen ja otettava kiinni henkilöt, jotka on sitä varten etsintäkuulutettu. Maasta lähtevästä liikenteestä olisi sen vuoksi saatava samat tiedot kuin maahan saapuvasta liikenteestä. Laissa ei ole säädetty luovutettavien henkilöluetteloiden tietosisällöstä eikä luovuttamisen ajankohdasta, mitä on pidettävä puutteena.

Kansainvälinen toiminta

Rajavartiolaitos on sijoittanut yhdysmiehiä ulkomaille. Tämä on ollut tarpeen Euroopan unionissa hyväksytyn kattavan rajaturvallisuusmallin edellyttämien toimenpiteiden suorittamiseksi. Rajaturvallisuusmalliin kuuluu viranomaisten toiminta kolmansissa maissa, erityisesti lähtö- ja kauttakulkumaissa (yhteyshenkilöiden tiedonkeruutoimet sekä ulkomaisten konsuliedustustojen tehtävät viisumien myöntämisessä), kansainvälinen rajavalvontayhteistyö, ulkorajoilla toteutettavat toimet (maasto- ja merirajojen valvonta sekä rajatarkastukset), sekä Schengen-valtioiden alueella ja Schengen-valtioiden kesken toteutettavat muut toimet. Voimassa olevassa lainsäädännössä ei kuitenkaan ole rajavartiolaitoksen virkamiesten ulkomaille sijoittamista koskevia säännöksiä, lukuun ottamatta tapauksia, joissa kyse on ulkoasiainhallintolain (204/2000) mukaan ulkomaanedustustoon sijoitettavasta virkamiehestä.

Henkilötietojen käsittely

Henkilötietojen käsittelyä rajavartiolaitoksessa koskevien säännösten täydentäminen on osoittautunut tarpeelliseksi, vaikka LRVL laadittiinkin aikanaan yhteensopivaksi henkilötietolain kanssa. Muun muassa edellä kerrotut rajavalvonnan ja rajatarkastusten automatisoimista koskevat hankkeet sekä samaan tarkoitukseen eri viranomaisten luomien henkilörekistereiden yhdenmukaistaminen edellyttävät lainsäädäntötoimia, Osa rajavartiolaitoksen rekistereihin talletettavista tiedoista on rajavartiolaitoksen tehtävien onnistumiseksi edelleen tarpeellista pitää rekisteröidyiltä salassa. Muuttunut henkilötietojen suojaa koskeva lainsäädäntö vaatii täsmennyksiä rajavartiolaitoksen henkilörekistereitä koskeviin säännöksiin.

Muuta

Rajavartiolaitoksen aluevalvontatehtävässä, meripelastustehtävässä, tullitehtävässä tai sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävissä ei ole ilmennyt muutostarpeita.

3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

3.1. Tavoitteet

Vuoden 1975 rajavartiolaki kumottiin 21 päivänä maaliskuuta 1999 voimaan tulleella LRVL:lla. Huolellisen alustavan selvittelyn jälkeen sisäasiainministeriö asetti 30 päivänä toukokuuta 2002 hankkeen LRVL:n muuttamiseksi tavalla, joka tehostaisi turvallisuusviranomaisten välistä yhteistyötä sekä ottaisi huomioon Schengen-alueella sekä Euroopan unionissa tapahtuneen oikeudellisen kehityksen. Hankkeen tuloksena oleva hallituksen esitys oli määrä antaa eduskunnalle syysistuntokaudella 2003. Valmistelun yhteydessä osoittautui kuitenkin, ettei osittaisuudistus riittäisi tavoitteiden saavuttamiseen. Tämän vuoksi hanke muutettiin kokonaisuudistusta tarkoittavaksi.

Poliisilla, tullilla, puolustusvoimilla ja rajavartiolaitoksella on osaksi samoja tehtäviä. Poliisi vastaa yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta sekä rikosten estämisestä, selvittämisestä ja syytteeseen saattamisesta. Rajavartiolaitos osallistuu poliisin pyynnöstä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen, osallistuu valtakunnan alueellisen koskemattomuuden turvaamiseen yhdessä puolustusvoimien kanssa, vastaa rajavalvonnasta ja kantaa päävastuun myös henkilöliikenteen rajatarkastuksista. Tavaraliikenteessä veroja ja maksuja keräävä tulli vastaa tavaraliikenteen rajatarkastuksista. Mainitut viranomaiset suorittavat myös esitutkintatehtäviä. Poliisi, tulli ja rajavartiolaitos vastaavat merenkulun turvallisuudesta yhdessä Merenkulkulaitoksen kanssa. Ulkomaalaisvirasto, poliisi ja rajavartiolaitos valvovat ulkomaalaislain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista. Rajavartiolaitos on johtava meripelastusviranomainen, minkä lisäksi sille on säädetty lukuisia valvontatehtäviä päätehtäviensä yhteydessä suoritettavaksi. Ainoastaan rajavartiolaitoksen toimivalta on rajoitettu erityiselle valvonta-alueelle. Valtionhallinnon rationalisointitoimet ovat koskeneet myös turvallisuusviranomaisia. Samalla kun niiden voimavarat ovat vähentyneet, on turvallisuusviranomaisten toimintaympäristö muuttunut. Tässä esityksessä on kysymys turvallisuusviranomaisten yhteistyön tehostamisesta tavalla, joka lisää viranomaistoiminnan tehokkuutta turvallisuusviranomaisten omilla toimialoilla.

Kokonaisuudistusta tarkoittavan hankeen tavoitteiksi asetettiin valvonta-alueesta luopuminen ja toimivaltuuksien määräytyminen yksinomaan asiallisin perustein. Lisäksi rajavartiolaitokselle tuli tehdä mahdolliseksi sen kohtaaman järjestyshäiriön vaatimien välttämättömien toimenpiteiden itsenäinen suorittaminen sekä vesiliikenteen valvonta koko merialueella. Rajavartiolaitoksen osuutta terrorismin torjumisessa tuli lisätä. Lisäksi sen voimavarojen käyttömahdollisuuksia poliisin johtamissa erityistilanteissa tuli tehostaa. Rajavartiolaitoksen vastuuta vakavien ja laajojen rikosasioiden tutkinnassa tuli lisätä sen perustehtäviin liittyvillä ja rajavartiolaitokselle sopivilla rikoksentorjunnan alueilla erityisesti yhteisiä tutkintaryhmiä apuna käyttäen. Rajavartiolaitoksen toimivaltaa tuli lisätä erävalvonnassa, luonnonsuojelussa ja muinaismuistojen suojelussa. Hallituksen esitys oli määrä antaa eduskunnalle keväällä 2004. Kokonaisuudistuksen valmistelu on kuitenkin vaatinut suunniteltua pidemmän ajan.

Hankkeen valmistelun yhteydessä on saavutettu edellä kerrottuja tavoitteita koskeva yksimielisyys rajavartiolaitoksen, poliisin ja tullin ylimmän johdon kanssa siten, kuin jäljempänä hankkeen valmistelua koskevassa osassa tarkemmin esitetään. Yhteisymmärrys sisältää muun muassa yhteisen näkemyksen siitä, ettei rajavartiolaitos muuta alueellista sijoittumistaan vaikka se voikin suorittaa tehtäviinsä kuuluvia toimenpiteitä nykyisen valvonta-alueen ulkopuolella.

Turvallisuusviranomaisia koskevia järjestelyitä on arvioitu valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa (VNS 6/2004). Selonteon mukaan sotilaallisen maanpuolustuksen perusjärjestelyjä ei rajavartiolaitoksen osalta muutettaisi. Hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten mukaan puolustusvoimien virka-avusta rajavartiolaitokselle annettaisiin omat säännökset. Rajavartiolaitoksen terrorismintorjuntaan liittyviä toimivaltuuksia ja sen vastuuta laittoman maahantulon ja sen järjestämisen torjunnassa lisättäisiin. Rajavartiolaitoksen velvollisuutta rikosasian siirtämiseen koskevat säännökset uudistettaisiin samalla kun rajavartiolaitokselle luotaisiin mahdollisuus laittoman maahantulon ja sen järjestämisen esitutkintaan. Rajatarkastusten ja rikostutkinnan tarkkuutta parantavien sekä henkilöstövoimavaroja säästävien tekniikoiden käyttöä lisättäisiin.

Esityksen valmistelussa on pyritty ottamaan huomioon myös sisäasiainministeriössä valmisteltu sisäisen turvallisuuden ohjelma, josta valtioneuvosto on 23 päivänä syyskuuta 2004 tehnyt periaatepäätöksen. Ohjelman keskeisiin strategisiin linjauksiin kuuluu, että Suomessa olevan Schengenin ulkorajan keskeisillä rajanylityspaikoilla, itärajalla ja Suomenlahdella ylläpidetään korkeaa laittoman maahantulon, tullirikosten ja muun rajat ylittävän rikollisuuden paljastumisriskiä. Kansainvälisellä yhteistyöllä ja ulkomailla suoritettavilla toimenpiteillä ennalta estetään ja paljastetaan Suomeen suuntautuvaa laitonta maahantuloa, rajat ylittävää rikollisuutta, kansalaisten turvallisuutta uhkaavien tavaroiden maahan tuontia sekä edistetään rajanylitysliikenteen sujuvuutta. Poliisi, tulli ja rajavartiolaitos tehostavat tarkastuksia ja valvontaa sekä yhteistyössä toistensa kanssa takaavat kansalaisille välttämättömien turvallisuuspalvelujen saatavuuden syrjäisillä raja- ja merialueilla. Ulkorajan rajanylityspaikoilla, itärajalla ja merialueella hallitaan poliisin ja rajavartiolaitoksen toimenpitein nopeastikin syntyvät rajaturvallisuuden piiriin kuuluvat vaativat ja erityistilanteet.

Sisäisen turvallisuuden ohjelmaan sisältyy useita rajavartiolaitoksen toimintaan vaikuttavia toimenpiteitä: PTR- viranomaisten yhteisten rikostiedustelu- ja analyysikeskuksien perustaminen, suomalaisen PTR-viranomaisten ja syyttäjien yhteistyömallin käytön edistäminen, raja- ja tullitarkastuksissa käytettävän valvontatekniikan kehittäminen, biometriseen tunnistamiseen perustuvan uuden tekniikan käyttöön ottaminen, rajanylitysliikenteen sujuvuuden lisääminen, menetelmien kehittäminen laittomien tavaroiden ja maahantulijoiden paljastamiseen sisärajalla ja sisämaassa, PTR-viranomaisten sekä syyttäjälaitoksen yhteistyön tiivistäminen, rajavartiolaitoksen ja tullin erityisosaamisen ja -kaluston käytön ja käyttövalmiuden lisääminen terrorismin torjuntaan ja muihin erityistilanteisiin liittyvissä, poliisin johtovastuulla olevissa operaatioissa, turvapaikkahakemusten käsittelyn nopeuttaminen ja turvapaikkamenettelyn väärinkäytön ehkäiseminen sekä tartuntatautien torjuntatyön kehittäminen yhteistyössä Euroopan unionin ja Maailman terveysjärjestön kanssa.

Perustuslain 119 §:n mukaan valtionhallinnon toimielinten yleisistä perusteista on säädettävä lailla, jos niiden tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttöä. PTR-viranomaiset käyttävät julkista valtaa ja niillä on perusoikeuksia rajoittavia toimivaltuuksia. Toiminnassaan niiden on huolehdittava perustuslain 22 §:ssä säädetystä velvoitteesta suojata perusoikeuksien toteutumista. Sisäisen turvallisuuden alueella toimivaltuuksien tarkkarajainen määrittely on perusoikeuksien turvaamiseksi tärkeää. Nämä näkökohdat on pyritty ottamaan esityksessä huomioon.

3.2. Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan, että rajavartiolaitoksen tehtävistä ja rajavartiomiehen toimivaltuuksista säädettäisiin rajavartiolaissa. Rajavartiolaitoksen hallinnosta ja viroista säädettäisiin rajavartiolaitoksen hallinnosta annettavassa laissa, jäljempänä rajavartiolaitoksen hallintolaki. Henkilötietojen käsittelystä ja oikeudesta tietojen saamiseen sekä tietojen luovuttamiseen säädettäisiin henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annettavassa laissa. Säännösten jakaminen kolmeen lakiin vastaisi muun muassa poliisihallinnossa noudatettua jakoa.

Rajaturvallisuuden ylläpitäminen

Rajavartiolakiin sisällytettäisiin Euroopan unionin ulkorajavalvontaa koskevassa keskustelussa omaksuttu neliportainen rajaturvallisuusmalli, joka käsittää toimenpiteitä kotimaassa ja matkustajavirtojen lähtömaassa sekä viranomaisten kansallisen ja kansainvälisen yhteistoiminnan. Rajaturvallisuuden käsitteen piiriin katsotaan tavallisesti kuuluvan toimenpiteet, joilla ennalta ehkäistään ja torjutaan erityisesti laitonta maahantuloa sekä osallistutaan valtakunnan sisäistä tai ulkoista turvallisuutta vaarantavan rajat ylittävän rikollisuuden torjuntaan joko itsenäisesti tai yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. Rajaturvallisuutta ei määriteltäisi laissa. Rajavartiolaissa otettaisiin kuitenkin käyttöön rajaturvallisuuden ylläpitämisen käsite. Rajaturvallisuuden ylläpitämisellä tarkoitettaisiin rajavartiolaissa niitä kotimaassa ja ulkomailla suoritettavia toimenpiteitä, joilla pyritään estämään valtakunnan rajan ja ulkorajan ylittämisestä annettujen säännösten rikkominen ja rajat ylittävästä henkilöliikenteestä yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheutuvat uhat sekä varmistamaan rajanylityksen turvallisuus.

Rajaturvallisuuden ylläpitäminen olisi rajavartiolaitoksen keskeinen tehtävä samaan tapaan kuin poliisin keskeinen tehtävä on yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen. Rajaturvallisuuden ylläpitämiseen kuuluisi toiminta maamme ulkomaan edustustoissa sekä yhteistyö kolmansien maiden rajaturvallisuusviranomaisten ja Schengenin säännöstöä soveltavien valtioiden rajaturvallisuusviranomaisten kanssa. Rajaturvallisuuden ylläpitämiseen kuuluu usean viranomaisen toimialaan kuuluvia toimenpiteitä. Vaikka rajaturvallisuuden yläpitämisessä olisikin kyse nimenomaan useiden viranomaisten yhteistyöstä, on rajavartiolaitos muista viranomaisista poiketen jo nykyisin toimivaltainen kaikkien mainitun käsitteen piiriin kuuluvien toimenpiteiden suorittamiseen.

Säännökset rajan ylittämisestä

Suomen kansalaisten maastalähtöä ja maahantuloa koskevat perussäännökset ovat tällä hetkellä passilaissa. Ulkomaalaisten maahantuloa ja maastalähtöä koskevat säännökset ovat ulkomaalaislaissa. Tilapäistä rajanylityslupaa koskevat säännökset ovat molemmissa edellä mainituissa laeissa. Säännökset rajojen ylittämisestä esitetään otettavaksi rajavartiolakiin samoin kuin tilapäisiä rajanylityslupia ja sisärajatarkastusten palauttamista koskevat säännökset. Ulkoraja ylitettäisiin rajanylityspaikan kautta sen vahvistettuna aukioloaikana. Luvan tästä poikkeavaan ulkorajan ylittämiseen antaisi rajavartiolaitos.

Rajatarkastus toimitettaisiin, kun henkilö aikoo ylittää ulkorajan tai hän on ylittänyt sen ilman rajatarkastusta, ellei Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu. Rajatarkastus olisi toimitettava ilman aiheetonta viivytystä ja aiheuttamatta tarpeetonta haittaa tarkastettavalle henkilölle tai vahinkoa omaisuudelle sekä loukkaamatta luottamuksellisille viesteille säädettyä yksityisyyden suojaa. Tarkastettavan olisi rajavartiomiehen kehotuksesta jäätävä tavaroineen ja kulkuneuvoineen rajatarkastukseen tai sitä odottamaan.

Rajatarkastus toimitettaisiin joko vähimmäistarkastuksena tai perusteellisena tarkastuksena. Vähimmäistarkastukseen sisältyisi henkilöllisyyden selvittäminen rajan ylittämisoikeuden selvittämiseksi ja etsintäkuulutuksissa pyydettyjen toimenpiteiden suorittamiseksi. Vähimmäistarkastukseen sisältyisi niin ikään matkustusoikeutta osoittavan asiakirjan tarkastaminen ja henkilön kuuleminen. Perusteelliseen tarkastukseen sisältyisi vähimmäistarkastus ja tarvittaessa myös henkilöntarkastus sekä henkilön matkatavaroita ja kulkuneuvoa koskeva etsintä. Rajavartiomiehellä olisi rajatarkastuksen toimittamiseksi oikeus myös matkustusasiakirjan tilapäiseen haltuun ottamiseen, henkilön rajatarkastuksesta poistumisen estämiseen sekä tarkastettavien tavaroiden ja kulkuneuvon rajatarkastuksen toimittamisen ajaksi tilapäisesti rajavartiolaitoksen haltuun ottamiseen. Rajan ylittämisen aikomuksesta luopuminen ei estäisi rajatarkastuksen toimittamista jos sen jatkaminen olisi tarpeen henkilöllisyyden selvittämiseksi sekä luvattomasti hallussapidettyjen esineiden tai aineiden paljastamiseksi.

Perusoikeuksien turvaaminen

Rajavartiolaitoksen tehtävissä noudatettavia periaatteita koskevat säännökset sisällytettäisiin rajavartiolaissa omaan lukuunsa. Sääntelyä ei muutettaisi nykyisestä, mutta toisistaan mahdollisesti poikkeavien periaatteiden yhteensovittamiseksi säädettäisiin, että käytettävissä olevista samanarvoisista toimenpiteistä olisi valittava ensisijaisesti se, joka parhaiten turvaisi perustuslaissa säädettyjen perusoikeuksien sekä ihmisoikeuksien toteutumisen.

Työmenetelmien kehittäminen

Rajavartiolaitoksella olisi rajavalvonnan suorittamiseksi oikeus rajan tuntumassa paikoissa, joihin yleisöllä on pääsy, suorittaa poliisilaissa tarkoitettua teknistä valvontaa. Rajanylityspaikalla teknisestä valvonnasta olisi ilmoitettava sopivalla merkillä. Rajavartiolaitoksella olisi oikeus kohdistaa myös automaattista tunnistamista rajanylityspaikalla muualle kuin vakituiseen asumiseen käytettyyn tilaan etsintäkuulutuksen täytäntöön panemiseksi sekä rajavartiolaitoksen tutkittavien rikosten estämiseksi, keskeyttämiseksi ja paljastamiseksi. Automaattisesta tunnistamisesta olisi ilmoitettava sopivalla merkillä.

Euroopan unionin rajavalvontayhteistyö on tiivistymässä. Esityksellä pyritään antamaan rajavartiolaitokselle sellaiset lainsäädännölliset toimintaedellytykset, että se voisi tehokkaasti vastata maamme vastuulla olevasta Euroopan unionin ulkorajojen valvonnasta ja huolehtia liikenteen sujuvuudesta. Nykyaikaisen tekniikan käyttöönotto niin rajatarkastuksissa kuin rajavalvonnassa on siinä tärkeää. Ehdotetulla lainsäädännöllä voitaisiin valvonta- ja tarkastustoimintaa automatisoida siellä, missä se on tarpeellista. Ehdotetuilla säännöksillä tehtäisiin mahdolliseksi biometrisiin tunnisteisiin perustuva automaattinen henkilön tunnistaminen rajatarkastuksissa. Biometriset tunnisteet tulevat matkustusasiakirjoihin muun muassa passilainsäädännön uudistamisen myötä. Biometrisen tunnisteen käsitettä ei sisällytettäisi rajavartiolakiin, mutta henkilötietojen käsittelyä koskevassa laissa säädettäisiin niiden käsittelyä koskevasta huolellisuusvelvollisuudesta.

Menettely rajatarkastusten palauttamisessa

Valtioneuvosto päättäisi Schengenin säännöstössä tarkoitetusta sisärajalla rajoitetun ajan toteutettavasta kansallisten rajatarkastusten suorittamisesta (sisärajatarkastusten palauttaminen) kuten nykyisinkin. Valtioneuvosto voisi lisäksi Suomen kansalaisen maahantulo-oikeutta ja vapaata liikkuvuutta koskevan yhteisön lainsäädännön piiriin kuuluvien henkilöiden oikeuksia loukkaamatta päättää rajanylityspaikan sulkemisesta määräajaksi tai toistaiseksi, jos sulkeminen olisi välttämätöntä vakavan yleiselle järjestykselle, kansalliselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle aiheutuvan vakavan uhan torjumiseksi. Sisäasiainministeriö päättäisi molemmissa tapauksissa tarvittavista välittömistä toimenpiteistä, kunnes valtioneuvosto on ratkaissut asian.

Valvonta-alueesta luopuminen

Rajavartiolaitosta koskevasta ja sen toimivaltuuksia rajoittavasta valvonta-alueesta luovuttaisiin. Tämä olisi välttämätöntä sen vuoksi, että rajavartiolaitokselle säädetyt tehtävät vaativat aikaisempaa enemmän toimenpiteitä myös muualla kuin sen nykyisellä valvonta-alueella. Rajoitus estää nykyisin viranomaisten yhteistoimintaa sekä PTR-viranomaisille säädettyjen tehtävien taloudellista ja tehokasta hoitamista. Esityksellä pyritään parantamaan rajavartiolaitoksen yhteistyömahdollisuuksia ja tehostamaan PTR-viranomaisten yhteistyötä varsinkin rajat ylittävän rikollisuuden torjumisessa, mikä on tärkeää erityisesti vapaan liikkuvuuden alueen laajetessa.

Poliisi- ja tullitehtävät

Rajavartiolaitos voisi yksittäistapauksessa poliisimiehen pyynnöstä suorittaa sellaisia poliisilaissa tarkoitettuja yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen kuuluvia kiireellisiä poliisin tehtäviä, joita poliisi ei voi viipymättä suorittaa. Esityksen mukaan rajavartiolaitos voisi nykyisestä poiketen suorittaa sellaisen tehtävän ilman poliisin pyyntöäkin, jos tarve tehtävän suorittamiselle tulee ilmeiseksi rajavartiolaitoksen toiminnan yhteydessä, eikä toimenpidettä voitaisi viivyttää terveydelle tai omaisuudelle vaaraa aiheuttamatta. Rajavartiolaitoksen olisi viipymättä ilmoitettava poliisille tällaiseen tehtävään ryhtymisestä ja poliisimiehen pyynnöstä keskeytettävä aloittamansa toimenpiteet. Rajavartiolaitos voisi siten aloittaa kohtaamansa järjestyshäiriön tai laittomuuden torjumisen ilman poliisin pyyntöäkin. Esitykseen ei sisälly poliisin toimintavelvollisuutta vähentäviä kohtia. Rajavartiolaitokselle toimivaltuuden antaminen ei siten voisi tehdä epäselväksi vastuusuhteita poliisitehtävässä. Rajavartiolaitoksen tällaisten tehtävien lukumäärä olisi kuitenkin häviävän pieni verrattuna poliisin vastaavien tehtävien määrään. Muutoksella kehitettäisiin syrjäseutujen turvallisuuspalveluita vaikka sillä ei olisi minkäänlaista vaikutusta poliisin palveluiden jakautumiseen tai poliisin alueelliseen sijoittumiseen.

Uudistuksessa ei ole tarkoitus muuttaa rajavartiolaitoksen ja tullin vakiintunutta tehtäväjakoa.

Rajavartiolaitoksen toiminnan kohdentuminen

Rajavartiolaitoksen säädettäisiin toimivan vain siellä, missä se on rajajärjestyksen tai rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi taikka rajavartiolaitokselle säädettyjen sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävien suorittamiseksi perusteltua, sekä merialueella ja Suomen talousvyöhykkeestä annetussa laissa tarkoitetulla talousvyöhykkeellä. Muualla rajavartiolaitos toimisi vain milloin se olisi välttämätöntä sille säädetyn tehtävän loppuun saattamiseksi.

Rajavartiolaitos harvensi 1990-luvulla vartioasemaverkostoaan voimakkaasti Lapin länsi- ja pohjoisosissa. Näillä toimilla valmistauduttiin muun muassa Schengenin säännöstön soveltamiseen sisärajoilla ja sopeuduttiin rajatarkastusten sekä perinteisen rajavalvonnan tarpeen vähenemiseen uudessa oikeudellisessa tilanteessa. Neljä rajavartio-asemaa jäi niihin Ylä-Lapin syrjäisimpiin kolkkiin, joissa muiden turvallisuusviranomaisten palvelujen saatavuus on ollut huono. Raja-vartiolaitoksen läsnäolo mainituilla alueilla on perusteltua paitsi aluevalvontatehtävän, myös toukokuussa 2004 rajavartiolaitokselle tulleen ulkomaalaislain noudattamisen valvontatehtävän vuoksi. Uudistukseen sisältyvillä laeilla vahvennettaisiin rajavartiolaitoksen mainituille valtakunnan alueille sijoittautumisen lakisääteisiä perusteita.

Yleinen järjestys ja turvallisuus

Rajavartiolaitokselle annettaisiin Euroopan unionin rajaturvallisuuskonseptin edellyttämällä tavalla yksiselitteinen toimivaltuus huolehtia yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä rajanylityspaikalla silloin kun poliisi on estynyt sitä tekemästä. Tämä olisi välttämätöntä, sillä varsinkin itärajan kansainvälisillä rajanylityspaikoilla poliisin apua ei yleensä ole nopeasti saatavilla. Myös vakavat järjestyshäiriöt ovat rajanylityspaikoilla mahdollisia. Tilanteiden vaativuutta lisää sivullisten suuri määrä. Käytännössä rajavartiolaitos on varautunut järjestyshäiriöihin ja hoitanut järjestyksenpitotehtäviä poliisin pyynnöstä itsenäisesti. Asiasta on lisäksi sovittu PTR-yhteistyösopimuksissa.

Esitykseen sisältyy järjestyslakia koskeva muutosehdotus, jolla rajavartiomiehelle annettaisiin rajanylityspaikalla ja rajatarkastukseen käytettävässä julkisessa kulkuneuvossa sama toimivalta kuin poliisilla ottaa haltuun vaaralliset tai toisen vahingoittamiseen soveltuvat esineet ja aineet sekä päihteet muiltakin kuin rajanylitysaikomuksessa rajanylityspaikalle saapuneilta.

Terrorismin torjumisesta vastaa Suomessa poliisi. Rajaturvallisuuden ylläpitäminen tarkoittaa kuitenkin osaksi myös terroritekojen torjumista, mihin rajavartiolaitoksella on sovelias kalusto ja henkilökunta. Esityksellä pyritään lisäämään rajavartiolaitoksen valmiutta vastata sisäisen turvallisuuden erityistilanteista osoittamalla rajavartiolaitoksen erityisosaamista ja -kalustoa käytettäväksi myös terrorismin torjuntaan sekä muihin poliisin johtovastuulla oleviin erityisoperaatioihin.

Rajavartiomiehellä olisi kiireellisissä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden poliisitehtävissä sekä terroristisessa tarkoituksessa tehtävien rikosten torjumiseen ja erityistilanteiden hoitamiseen osallistuessaan kuten myös merenkulun turvatoimilaissa tarkoitetuissa rajavartiolaitokselle kuuluvissa tehtävissä poliisimiehelle poliisilain 2 luvussa säädetyt toimivaltuudet, jollei päällystöön kuuluva poliisimies tai poliisin kenttäjohtaja niitä rajoittaisi. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan kuka poliisimies tahansa voi rajoittaa rajavartiomiehen toimivaltuuksia poliisitehtävässä. Rajavartiomiehellä olisi oikeus määrätä kulkuneuvo pysäytettäväksi ja siirrettäväksi tai siirtää kulkuneuvo sekä ohjata liikennettä, jos se olisi tarpeellista rajavartiolaitokselle säädetyn tehtävän suorittamiseksi.

Rajavartiolaitos voisi päällystöön kuuluvan poliisimiehen pyynnöstä antaa poliisin käyttöön kalustoa, henkilöitä ja erityisasiantuntijapalveluja, jos se on erityisen uhan vuoksi välttämätöntä terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen torjumiseksi, vaarallisen henkilön kiinniottamiseksi, kokoontumisellaan yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantavan tai liikenteelle esteenä olevan väkijoukon hajottamiseksi sekä rikoksilta ja häiriöiltä suojaamiseksi. Rajavartiolaitos voisi siten poliisin apuna osallistua sisäisen turvallisuuden erityistilanteiden hoitamiseen. Rajavartiolaitos on tässä poliisille luonnollinen yhteistyökumppani voimankäyttöoikeutta koskevien säännösten ja koulutuksen riittävän yhteneväisyyden vuoksi. Rajavartiolaitoksen on omassa toiminnassaan otettava huomioon ihmisten perusoikeudet samalla tavoin kuin poliisinkin.

Rajavartiolaitoksen toimintaa sopeutettaisiin yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisesta valtioneuvoston 27 päivänä marraskuuta 2003 tekemässä periaatepäätöksessä tarkoitettuihin uhkamalleihin. Esityksessä ehdotetaan täsmennettäväksi rajavartiolaitoksen valtuuksia sen hallitsemien alueiden ja suojattavien henkilöiden turvaamisessa. Rajavartiolaitos voisi suorittaa valtion lukuun suojaamistoimenpiteitä vaativan kuljetuksen sekä asettaa erikoiskoulutuksen saaneen rajavartiomiehen (turvamies) suojaamaan kuljetusta. Rajavartiolaitos voisi myös suorittaa tiloihinsa saapuvien henkilöiden ja lähetysten turvatarkastuksia henkilöiden turvallisuudesta huolehtimiseksi, järjestyksen turvaamiseksi sekä omaisuuden suojelemiseksi. Henkilö ja hänen mukanaan olevat tavarat voitaisiin tarkastaa sen selvittämiseksi, ettei henkilöllä ole mukanaan esinettä tai ainetta, jolla voidaan aiheuttaa vaaraa turvallisuudelle tai järjestykselle tai jota voidaan käyttää omaisuuden vahingoittamiseen. Rajavartiolaitoksen tiloihin saapuvan henkilön turvatarkastuksista ei ole nykyisin erikseen säädetty. Säännökset olisivat tältä osin yhdenmukaiset poliisin osalta ehdotettujen säännösten kanssa.

Sisäasiainministeriön asetuksella voitaisiin säätää rajavartiolaitoksen hallitsemaa tilaa tai aluetta koskeva liikkumisrajoitus tai kielto, jos se olisi välttämätöntä henkilöiden vaaroilta suojaamiseksi tai rajavartiolaitoksen erittäin tärkeän toiminnan suojaamiseksi. Sotilaallisen harjoitusalueen osaa koskevan tilapäisen liikkumisrajoituksen tai kiellon voisi harjoituksen ajaksi määrätä vähintään kapteenin tai kapteeniluutnantin arvoinen rajavartiomies.

Rikosasioiden käsittely

Rajavartiolaitoksen 1990-luvulla vastaanottamat henkilöliikenteen rajatarkastustehtävät ovat tuoneet rajavartiolaitoksen luonnolliseksi osaksi rikostorjunnan kokonaisuutta. Raja-vartiolaitos on päätehtäviensä vuoksi keskeisessä asemassa rajat ylittävän henkilöliikenteen valvonnassa. LRVL:ssä nykyisin olevat pidäkkeet kuitenkin estävät rajavartiolaitosta osallistumasta laittoman maahantulon ja siihen liittyvien vakavien rikosten tutkintaan. Tämä heikentää rajavartiolaitoksen mahdollisuuksia yhteistyöhön muiden rikostentorjuntaviranomaisten kanssa. Esitetyillä säännöksillä rajavartiolaitokselle tehtäisiin mahdolliseksi sen omaan toimialaan kiinteästi kuuluvien vakavien ja laajojen rikosten, kuten laittoman maahantulon ja ihmiskaupan, sekä niihin liittyvien väärennysrikosten esitutkinta. Tähän siirryttäisiin asteittain syventämällä rajavartiolaitoksessa suoritettavaa rikostiedustelua ja kehittämällä rajavartiolaitoksen esitutkintaa sekä osallistumalla viranomaisten yhteisiin tutkintaryhmiin. Rajavartiolaitoksen toimivalta laittoman maahantulon torjunnassa olisi rinnakkainen poliisin kanssa, kuten ulkomaalaisvalvonnassakin. Poliisi voisi aina halutessaan ottaa rajavartiolaitoksen aloittaman rikostutkinnan johtaakseen ja suoritettavakseen.

Rajavartiolaitoksen esitutkinnassa pakkokeinojen käyttämistä rajoittaa se, että pakkokeinolain 1 luvun 6 §:ssä mainitaan pidättämiseen oikeutetuiksi virkamiehiksi vain rajavartiolaitoksen sekä sen rajavartioston ja merivartioston ylimpään johtoon kuuluvia virkamiehiä, jotka eivät voi täysipainoisesti osallistua yksittäisten rikosasioiden tutkinnan johtamiseen. Esityksellä pyritään antamaan rajavartiolaitokselle tässä suhteessa vastaavat toimintaedellytykset kuin muilla ulkorajavaltioiden rajavalvontaviranomaisilla on. Tähän pyrittäisiin muun muassa lisäämällä pidättämiseen oikeutettujen virkamiesten määrää. Järjestely vastaisi myös muiden suomalaisten esitutkintaviranomaisten toimivaltuuksien jakoperiaatteita.

LRVL:n mukaan rajavartiolaitoksesta on sen toimitettavassa esitutkinnassa voimassa, mitä esitutkintalaissa esitutkintaviranomaisesta säädetään. Rajavartiolaissa säädettäisiin, että rajavartiolaitos on esitutkintalaissa tarkoitettu esitutkintaviranomainen ja että se suorittaa toimenpiteitä rikosten ennalta estämiseksi, selvittämiseksi sekä syytteeseen saattamiseksi itsenäisesti tai yhdessä muun viranomaisen kanssa sen mukaan, kuin rajavartiolaissa tai muualla säädetään. Rajavartiomiehen toimivaltuuksista säädettäisiin tältä osin yhdenmukaisesti poliisin toimivaltuuksien kanssa. Rajavartiolaissa ei kuitenkaan toistettaisi esitutkintalainsäädäntöä vaan viitattaisiin muualla oleviin säännöksiin. Rikosten ennalta estämiseksi tarpeellisissa toimivaltuuksissa tukeuduttaisiin puolestaan mahdollisimman paljon poliisia koskevaan lainsäädäntöön, ensisijaisesti poliisilakiin. Näin turvattaisiin esitutkinnassa ja rikosten ennalta estämisessä noudatettavien säännösten yhdenmukaisuus myös vastaisuudessa. Esitutkinta ei rajavartiolaitoksessa rajoittuisi tapauksiin, jotka eivät edellytä erillistä kuulustelua tai laajoja toimenpiteitä, niin kuin nykyisin.

Rajavartiolaitos toimittaisi esitutkinnan, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muutoin olisi syytä epäillä, että on tehty rikos, joka koskee rajavartiolaitoksen valvottavan rajan ylittämisestä annettujen säännösten tai määräysten rikkomista tai laittoman maahantulon järjestämistä ja näihin tekoihin liittyviä vapauteen kohdistuvia rikoksia, rajavartiolaitoksen tarkastettavan asiakirjan väärennysrikosta, Suomen alueellisen koskemattomuuden loukkaamista tai rajavartiolaitoksen valvottavaksi säädetyn muun säännöksen tai määräyksen noudattamatta jättämistä. Rajavartiolaitos toimittaisi esitutkinnan myös silloin, kun olisi syytä epäillä rajavartioviranomaiseen tai sen ylläpidettäviin rajamerkkeihin tai rajalaitteisiin kohdistuvaa rikosta tai rajavyöhykkeestä annettujen säännösten rikkomista, sekä silloin, kun on syytä epäillä rajavartiolaitoksessa palvelevan henkilön syyllistyneen sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävään rikokseen taikka rikoslain 40 luvussa tarkoitettuun rikokseen, jollei puolustusvoimien tai poliisin esitutkintaa koskevista toimivaltuuksista muuta johtuisi. Rajavartiolaitoksen tutkittavien rikosten joukosta poistettaisiin rajalla tapahtuva maanpetoksellinen tai valtionpetoksellinen yhteydenpito. Laajojenkin rikosasioiden esitutkinta tehtäisiin rajavartiolaitokselle mahdolliseksi sen keskeisellä toiminta-alueella. Rikostorjuntatoimenpiteiden yhteensovittaminen ja johto olisi kuitenkin erityisesti vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden osalta selkeästi poliisilla.

Viranomaisten toiminnan yhteensovittamiseksi säädettäisiin, että rajavartiolaitoksen olisi ilmoitettava tietoonsa tulleesta rikosepäilystä sekä aloittamastaan rikoksentorjuntatoimenpiteestä toimivaltaiselle esitutkintaviranomaiselle siten kuin sisäasiainministeriön asetuksella tarkemmin säädettäisiin. Rajavartiolaitoksen olisi siirrettävä tullirikoksen esitutkinta tullille ja muun rikoksen esitutkinta poliisille, jos asian tai sen edellyttämien esitutkintatoimenpiteiden laatu tai laajuus sitä edellyttää tai jos asianomainen esitutkintaviranomainen sitä vaatii. Rajavartiolaitos turvaisi esitutkinnan suorittamisen siihen saakka, kunnes siirtäminen on tapahtunut. Esitutkintaviranomaisen, jolle esitutkinta siirrettäisiin, olisi varattava rajavartiolaitokselle tilaisuus osallistua esitutkintaan myös siirron jälkeen, jos esitutkinta koskisi rajavartiolaitoksen valvottavan rajan ylittämisestä annettujen säännösten tai määräysten rikkomista tai laittoman maahantulon järjestämistä ja näihin tekoihin liittyviä vapauteen kohdistuvia rikoksia tai rajavartiolaitoksen tarkastettavan asiakirjan väärennysrikosta taikka Suomen alueellisen koskemattomuuden loukkaamista.

Esityksellä helpotettaisiin myös muun esitutkintaviranomaisen mahdollisuuksia saada apua rajavartiolaitokselta. Rajavartiolaitos voisi aloittaa toimenpiteet rikosten ennalta estämisen, selvittämisen ja syytteeseen saattamisen turvaamiseksi asiassa, joka kuuluu muulle esitutkintaviranomaiselle, jos rikos ei ole vähäinen ja toimenpiteiden aloittamista ei voida esitutkinnan onnistumisen vaarantumatta viivyttää. Turvaavista toimenpiteistä olisi ilmoitettava välittömästi sille viranomaiselle, jonka hyväksi toimenpiteet on aloitettu sekä luovuttava toimenpiteistä, jos asianomainen viranomainen sitä pyytää.

Rajavartiolaitos voisi muun esitutkintaviranomaisen pyynnöstä suorittaa asian laatuun katsomatta esitutkinnan, jos rikosasia liittyy rajavartiolaitoksen aloittamaan esitutkintaan ja sitä koskeva syyte voitaisiin käsitellä tuomioistuimessa yhdessä rajavartiolaitoksen tutkittavana olevaa rikosta koskevan syytteen kanssa. Tämä on tarpeellista viranomaisten kahdenkertaisen työn ja tutkittavalle henkilölle aiheutuvan haitan vähentämiseksi. Rajavartiolaitos voisi asettaa rattijuopumuksesta epäillyn henkilön väliaikaiseen ajokieltoon ja ottaa häneltä ajokortin pois sekä nykyisestä poiketen tehdä asiasta myös asianmukaisen merkinnän ajoneuvoliikennerekisteriin.

Rajavartiomiehen toimivaltuuksista olisi voimassa, mitä poliisimiehen toimivaltuuksista rikosten ennalta estämiseksi, selvittämiseksi tai syytteeseen saattamiseksi poliisilaissa, esitutkintalaissa ja pakkokeinolaissa tai muualla säädetään. Rajavartiomiehellä ei kuitenkaan olisi oikeutta peitetoimintaan, valeostoon, telekuunteluun eikä televalvontaan. Tutkinnanjohtajana rajavartiolaitoksen toimittamassa esitutkinnassa olisi pidättämiseen oikeutettu rajavartiolaitoksen virkamies tai valtioneuvoston asetuksessa säädetyn koulutuksen saanut ja kokemuksen omaava, asianomaisen hallintoyksikön päällikön tutkinnanjohtajaksi määräämä rajavartiomies.

Pidättämiseen oikeutettujen virkamiesten pakkokeinolaissa olevaa luetteloa tarkistettaisiin toiminnallisesti tarkoituksenmukaiseksi. Sellaisia virkamiehiä olisivat edelleen rajavartiolaitoksen päällikkö, rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikkö ja toimistopäällikkö sekä rajavartioston ja merivartioston komentaja. Lisäksi pidättämiseen oikeutettuja virkamiehiä olisivat rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö, rajavartiolaitoksen esikunnan raja- ja meriosaston osastopäällikkö, rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston ylitarkastaja, rajavartioston ja merivartioston apulaiskomentaja, rajavartioston ja merivartioston rajatoimiston ja meritoimiston päällikkö sekä rajatarkastusosaston päällikkö ja varapäällikkö.

Vapautensa menettäneen kohtelu

Vapautensa menettäneen henkilön kohteluun sovellettaisiin tutkintavankeudesta annettua lakia (615/1974), jollei rajavartiolaissa toisin säädetä. Säilöön otetun ulkomaalaisen kohtelussa noudatettaisiin, mitä ulkomaalaisten kohtelusta ja säilöönottoyksiköistä annetussa laissa säädetään sekä päihtyneiden käsittelyssä, mitä päihtyneiden käsittelystä annetussa laissa (461/1973) säädetään. Rajavartiolaitoksen kiinni ottama tai pidättämä henkilö olisi luovutettava ilman aiheetonta viivytystä poliisille, jollei häntä olisi päästettävä heti vapaaksi tai luovutettava muulle viranomaiselle. Järjestely olisi tarkoituksenmukainen muun muassa rajavartiolaitoksen säilytystilojen rakenneratkaisut ja varustustaso huomioon ottaen. Rajavartiomiehellä olisi oikeus suorittaa toiselle viranomaiselle luovuttamisen edellyttämä kuljetus.

Rajavyöhyke

Kansainvälisten sopimusten mukaisen rajajärjestyksen ylläpitämisen turvaamiseksi säilytettäisiin mahdollisuus nykyistä vastaavan rajavyöhykkeen säätämiseen. Rajavyöhykkeestä kansalaisille aiheutuvaa haittaa vähennettäisiin ja perusoikeuksien rajoituksia lievennettäisiin nykyistä sääntelyä täsmentämällä sekä lieventämällä mahdollisuuksia rajavyöhykeluvan saamiseen. Rajavyöhykkeen osalta esityksen tavoitteena on erityisesti omaisuuden suojaa koskevien tarpeettomien rajoitusten poistaminen, jollei niiden säilyttäminen ole välttämätöntä, sekä rajavyöhykkeellä nykyisin voimassa olevien vanhentuneiden rajoitusten poistaminen. Säilytettävät perusoikeuksien rajoitukset tuotaisiin lain tasolle. Rajavyöhykesäännökset muodostaisivat rajavartiolaissa oman lukunsa. Rajavyöhyke voitaisiin perustaa ulkorajalle, jos se olisi välttämätöntä rajajärjestyksen valvomiseksi ja rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi. Rajavyöhyke voisi ulottua maalla enintään kolmen ja merellä enintään neljän kilometrin etäisyydelle Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa tarkoitetusta Suomen valtakunnanrajasta.

Rajavyöhykkeen perustamisesta, leveydestä ja sijainnista säädettäisiin sisäasiainministeriön asetuksella. Rajavyöhykettä ei saisi määrätä leveämmäksi kuin rajavalvonnan suorittaminen välttämättä edellyttää. Rajavyöhykkeen leveyttä määrättäessä otettaisiin huomioon, että luvattomien rajanylittäjien jäljet tulisi voida paljastaa ja että rajan läheisyyteen tulisi voida sijoittaa teknisiä valvontalaitteita. Rajavyöhykkeen takarajalla ampuma-aseen käyttämisestä tai räjäyttämisestä ei saisi aiheutua harhaluotien tai sirpaleiden rajan yli lentämisen vaaraa.

Rajakaistalla ja rajavedessä liikkuminen säilyisi nykyisin tavoin kiellettynä. Rakentamisen luvanvaraisuus säilytettäisiin 50 metriä lähempänä rajaviivaa. Oleskelu rajavyöhykkeellä sekä ampuma-aseiden ja räjähteiden hallussapito ja käyttäminen säilyisivät luvanvaraisena. Luvanvaraista olisi nykyisestä poiketen myös jousitoimisten aseiden rajavyöhykkeellä hallussa pitäminen ja käyttäminen. Rajavartiolaitokselle olisi ennakolta ilmoitettava luvanvaraisten aseiden ja räjähteiden käyttämisestä sekä metsänhakkuusta ja metsän raivauksesta 500 metriä lähempänä rajaviivaa kuten myös uitosta sekä kalastamisesta ja vesikulkuneuvon käyttämisestä rajavedessä.

Rajavyöhykelupa annettaisiin toistaiseksi voimassa olevana rajavyöhykkeellä asuvalle tai siellä asuinrakennusta taikka kiinteistöä hallitsevalle sekä hänen läheiselleen ja rajavyöhykkeellä työskentelevälle tai siellä ammattia, elinkeinoa taikka liikettä harjoittavalle henkilölle. Muille lupa annettaisiin määräajaksi. Rajavyöhykelupa voitaisiin peruuttaa, jos luvanhaltija syyllistyisi rajajärjestystä tai rajaturvallisuuden ylläpitämistä vaarantavaan rikokseen taikka rikkoisi lupaehtoja tai rajavyöhykettä koskevia säännöksiä. Lupa voitaisiin peruuttaa myös, kun perustetta sen antamiseen ei enää olisi. Rajavyöhykelupa voitaisiin peruuttaa määräaikaisesti rikkomusta koskevan esitutkinnan toimittamisen ja mahdollisen oikeudenkäynnin ajaksi. Luvanhaltijalle voitaisiin antaa varoitus, jos rajavyöhykeluvan peruuttaminen olisi olosuhteisiin nähden kohtuutonta.

Lupa esineiden ja omaisuuden hallussapitoon ja käyttämiseen voitaisiin kiireellisissä tapauksissa antaa suullisesti. Päätökseen, jolla hakemus hyväksyttäisiin kokonaan, ei olisi muutoksenhakuoikeutta. Tällainen päätös annettaisiin kirjallisesti ainoastaan erikseen esitetystä pyynnöstä. Rajavyöhykelupaa ja rajavyöhykeilmoitusta ei vaadittaisi rajavartiolaitoksen, poliisin tai tullin virkatehtävässä, pelastustoiminnassa tai valtakunnan rajan laillisen ylittämisen yhteydessä välttämättömään rajavyöhykkeellä oleskeluun ja esineiden hallussa pitämiseen. Rajavyöhykettä koskevien säännösten noudattamista valvoisivat rajavartiolaitos, poliisi ja tulli. Rajavyöhykelupa olisi vaadittaessa esitettävä valvovalle viranomaiselle ja henkilö voitaisiin velvoittaa esittämään valvonnassa puuttunut todistus viranomaiselle seitsemän päivän kuluessa.

Rajavartiomiehellä sekä rajavyöhykkeellä valvontatehtävissä olevalla poliisimiehellä ja tullimiehellä olisi oikeus estää ilman vaadittavaa rajavyöhykelupaa tai rajavyöhykeilmoitusta suoritettava toiminta, poistaa rajavyöhykkeeltä siellä luvattomasti oleskeleva henkilö sekä ottaa haltuun rajavyöhykkeellä luvattomasti hallussa pidetyt tai ennakolta ilmoittamatta käytetyt ampuma-aseet, ampumatarvikkeet, räjähdysaineet ja jousitoimiset aseet. Rajavartioviranomainen voisi määrätä ilman lupaa tai kiellon vastaisesti rakennetun rakennuksen, aidan ja muun rakennelman purettavaksi tai poistettavaksi ja kieltää rakennuksen käyttämisen sekä asettaa uhkasakon, teettämisuhan tai keskeyttämisuhan siten, kuin uhkasakkolaissa (1113/1990) tarkemmin säädetään. Rajavyöhykerikkomuksesta sekä rajavartiolaitosta koskevan liikkumisrajoituksen rikkomisesta tuomittaisiin sakkorangaistukseen, jollei teosta muualla laissa säädettäisi ankarampaa rangaistusta.

Rajatapahtuman tutkinta

Rajatapahtuman tutkintaa koskevat säännökset esitetään säilytettäväksi nykyistä vastaavina myös uudessa lainsäädännössä. Rajavartiolaitoksen suoritettavassa tutkinnassa ulkomaalaisen maahantulon, maassa oleskelun ja maasta poistamisen edellytysten sekä kansainvälistä suojelua hakevan henkilöllisyyden, maahantulon ja matkareitin selvittämiseksi noudatettaisiin soveltuvin osin mitä esitutkinnasta säädetään. Sama koskisi rajatapahtuman tutkimista. Jos tutkinta koskisi henkilön oikeuksiin tai velvollisuuksiin kuuluvan seikan selvittämistä, hänen asemaansa sovellettaisiin esitutkinnan asianosaista koskevia säännöksiä. Tutkittava olisi velvollinen olemaan saapuvilla enintään 12 tuntia kerrallaan.

Rajavartiotehtävät ja muut tehtävät

Rajavartiolaitokselle nykyisten päätehtävien lisäksi säädetyt tehtävät säilytettäisiin ennallaan. Rajavartiolaitokselle voitaisiin säätää muitakin tehtäviä. Tällaisia oheistehtäviä voitaisiin suorittaa myös niiden liittymättä rajavartiolaitoksen muuhun tehtävään. Uusia tehtäviä koskevat ehdotukset mainitaan tämän jakson lopussa.

Virka-apu puolustusvoimilta

Rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada tehtävissään virka-apua puolustusvoimilta. Se voisi sisältää kalustoa, henkilövoimavaroja ja erityisasiantuntemusta muttei ampuma-aseiden käyttämistä tai sotilaallisia voimakeinoja. Virka-avun antamisesta päättäisi Pääesikunta tai merivoimien, ilmavoimien taikka maanpuolustusalueen esikunta sekä kiireellisessä tapauksessa varuskunnan päällikkö tai joukko-osaston komentaja.

Rajavartiolaitoksen hallintoa koskevat säännökset

Rajavartiolaitoksen hallintolaissa säädettäisiin rajavartiolaitoksen hallinnon, koulutuksen ja tutkimustoiminnan järjestämisestä. Siinä olisi myös palvelussuhdetta rajavartiolaitokseen sekä sotilaskäskyasioiden käsittelyä koskevia säännöksiä.

Rajavartiolaitoksen sisäiseen järjestykseen tai hallinnolliseen asemaan ei esitetä muutoksia. Sotilaallinen järjestys tarjoaa parhaat edellytykset rajavalvonnan alaan kuuluvien ilmiöiden hallittuun seuraamiseen, kokonaiskuvan muodostamiseen ja toimenpiteiden nopeaan, täsmälliseen ja kurinalaiseen toteutukseen. Nopean reagointikyvyn vaatimus korostuu rajavalvonnan järjestelmiä Euroopan unionissa organisoitaessa.

Rajavartiolaitoksen todettaisiin kuuluvan valtion keskushallintoon ja olevan sisäasiainministeriön alainen. Rajavartiolaitoksen hallintoyksiköt olisivat rajavartiolaitoksen päällikön alaisia. Rajavartiolaitoksen hallintoyksiköitä olisivat rajavartiolaitoksen esikunta, rajavartiostot ja merivartiostot, raja- ja merivartiokoulu sekä vartiolentolaivue. Rajavartiolaitoksen esikuntaa johtaisi rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö. Muut hallintoyksiköt olisivat rajavartiolaitoksen esikunnan alaisia. Laissa säilytettäisiin rajavartioviranomaisen käsite, joka esiintyy muun muassa aluevalvontalaissa, rajavyöhykettä koskevissa säännöksissä, tullilaissa, ajoneuvoverolaissa, kalastuslaissa, alusjätelaissa, ympäristönsuojelulaissa, asevelvollisuuslaissa, henkilötietojen käsittelystä rangaistusten täytäntöönpanossa annetussa laissa (422/2002) sekä rajavartiolaitosta koskevissa lukuisissa muissa säännöksissä.

Rajavartiolaitoksen päällikkö ja rajavartiolaitoksen esikunta olisivat valtakunnallisia rajavartioviranomaisia. Rajavartiostot ja merivartiostot sekä niiden komentajat olisivat alueellisia rajavartioviranomaisia. Raja- ja merivartiokoulu sekä vartiolentolaivue olisivat tehtäviensä vuoksi alueelliseen jaotukseen kuulumattomia rajavartioviranomaisia muiden yksiköiden ollessa paikallisia rajavartioviranomaisia. Rajavartiolaitoksen päälliköllä olisi oikeus ottaa ratkaistavakseen muun rajavartioviranomaisen ratkaistavaksi säädetty asia, kuten nykyisinkin.

Rajavartiolaitoksen ja sisäasiainministeriön suhde säilytettäisiin asiallisesti ennallaan. Rajavartiolaitoksen päällikkö osallistuisi rajavartiolaitoksen toimialaan kuuluvien asioiden käsittelyyn sisäasiainministeriössä ja pitäisi ministerin ajan tasalla laitosta koskevista asioista. Hänellä olisi pääsäännön mukaan oikeus esittelystä ratkaista rajavartiolaitosta ja sen toimialaa koskevat sisäasiainministeriön päätettäväksi säädetyt muut kuin yhteiskunnallisesti tai taloudellisesti merkittävät hallintoasiat. Rajavartiolaitoksen esikunta olisi samalla sisäasiainministeriön rajavartio-osasto ja rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö sen osastopäällikkö.

Rajavartiolaitoksen sisäinen järjestyksen lisäksi ennallaan säilyisivät myös tasavallan presidentin ja rajavartiolaitoksen päällikön päätösvalta ja päätöksentekotapa sotilaskäskyasioissa. Siviiliviran käyttämisestä muita kuin sotilasvirkoja tarkoittavana käsitteenä luovuttaisiin. Sotilasvirat voitaisiin täyttää haettavaksi julistamatta, mutta rajavartiolaitoksen muut virat olisi julistettava haettavaksi. Rajavartiolaitoksen virkaan nimitettävältä vaadittaisiin nykyiseen tapaan Suomen kansalaisuutta, valtion virkamieslain 6 ja 8 §:ssä asetettujen vaatimusten täyttämistä sekä luotettavuutta ja elämäntapojen nuhteettomuutta. Sotilasvirkaan nimitettävältä vaadittaisiin lisäksi aseellisen palvelun suorittamista, lukuun ottamatta Ahvenanmaan itsehallintolain 6 §:ssä tarkoitetun kotiseutuoikeuden omaavia henkilöitä. Kelpoisuusvaatimuksista säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Virkaan nimittämistä koskevat järjestelyt säilyisivät ennallaan samoin kuin tehtävään määräämistä koskevat säännökset ja velvollisuus siirtyä toiseen rajavartiolaitoksen virkaan tai tehtävään, kun se on tarpeen rajavartiolaitoksen yksityiskohtaisen kokoonpanon mukaisen avoimen viran tai tehtävän täyttämistä varten taikka muutoin palveluksen asianmukaista järjestämistä varten.

Sotilasvirassa palvelevan rajavartiolaitoksen virkamiehen sekä muussa virassa palvelevan rajavartiomiehen tulisi ylläpitää työtehtäviensä edellyttämää kuntoa ja ammattitaitoa. Vaadittavasta kunnon tasosta ja testaamisesta voitaisiin säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Rajavartiomies

Rajavartiomiehen toimivaltuudet kuuluisivat ainoastaan rajavartiolaitoksen virkamiehelle, joka on saanut valtioneuvoston asetuksella säädettävän rajavartiomiehen koulutuksen, ja joka on määrätty rajavartiomieheksi. Sotilaspuvun käyttämiseen velvollisella rajavartiomiehellä tulisi olla rajavartiomiehen tunnukset sotilaspuvussaan. Kaikilla rajavartiomiehillä olisi nykyiseen tapaan virkamerkki. Siitä säädettäisiin tarkemmin sisäasiainministeriön asetuksella. Rajavartiomiehen oikeudesta sivutoimiin säädettäisiin yhdenmukaisesti sen kanssa, mitä poliisilain muutosehdotuksessa poliisimiehen osalta esitetään. Rajavartiomies ei saisi hoitaa tehtävää, johon liittyvät oikeudet tai velvollisuudet saattaisivat joutua ristiriitaan rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien kanssa. Yhdenmukaisuus poliisia koskevien säännösten kanssa ulottuisi myös siihen, että rajavartiomiehen olisi virassa ja yksityiselämässään pidättäydyttävä menettelemästä tavalla, joka olisi omiaan vaarantamaan luottamusta rajavartiolaitokselle kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Rajavartiomiehen käyttäytymistä arvioitaessa olisi otettava huomioon hänen asemansa ja tehtävänsä rajavartiolaitoksessa.

Rajavartiolaissa ehdotetaan rajavartiomiehelle poliisimiehelle esitetyn kaltaista velvollisuutta ilmoittautua palvelukseen rajavartiolaitoksen toimialaan kuuluvien vakavien erityistilanteiden sitä välttämättä edellyttäessä muulloin kuin vuosilomalla tai virkavapaalla ollessaan. Rajavartiolaitoksen virkamies voitaisiin tarvittaessa määrätä saapumaan palvelukseen myös vuosilomaltaan sekä olemaan hälytysvalmiudessa ja saapumaan palvelukseen muulloin kuin vuosiloman aikana.

Koulutusta koskevat säännökset

Raja- ja merivartiokoulun osalta säädettäisiin nykyisin tavoin, että siellä voidaan antaa rajavartiolaitoksen virkaan kelpoisuusvaatimukseksi säädettyä koulutusta sekä täydennys- ja erikoiskoulutusta rajavartiolaitoksen henkilökunnalle ja muille henkilöille. Raja- ja merivartiokoulussa voitaisiin järjestää maanpuolustuskorkeakoulusta annetussa asetuksessa (668/1992) tarkoitettua upseerin koulutusohjelmaan, jatko-opintoihin tai täydennyskoulutukseen kuuluvaa opetusta rajavartiolaitoksen toimialalla. Raja- ja merivartiokoulu vastaisi rajavartiolaitoksen toimialalla rajavartiolaitoksessa harjoitettavasta tutkimuksesta. Vartiolentolaivueessa voitaisiin järjestää rajavartiolaitoksen ilmailussa tarpeellista koulutusta yhteistoiminnassa raja- ja merivartiokoulun sekä muiden oppilaitosten kanssa.

Rajavartiolaitoksen virkamies voitaisiin määrätä osallistumaan raja- ja merivartiokoulussa järjestettävään opetukseen virkatehtävänä. Pääsykokeen läpäisemistä edellyttävään opiskeluun pääsemiseksi voitaisiin ilma-aluksen lentävään henkilöstöön kuuluvilta vaatia enintään 14 vuoden ja muilta enintään kahden vuoden palvelussitoumusta. Vastoin palvelussitoumusta irtisanoutunut tai muun syyn kuin sairauden vuoksi irtisanottu voisi joutua korvaamaan opiskelusta valtiolle aiheutuneista kustannuksista enintään puolet. Asiasta säädettäisiin tarkemmin sisäasiainministeriön asetuksella.

Henkilötietojen käsittely

Rajavartiolaitoksen henkilörekistereistä ehdotetaan säädettäväksi erillisellä lailla. Meripelastusrekisteriä koskevat säännökset jäisivät rajavartiolaitoksen muihin henkilörekistereihin koskevaa viittausta lukuun ottamatta muuttamattoman meripelastuslain varaan. Henkilötietojen käsittelyä koskevat säännökset yhdenmukaistettaisiin henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain kanssa. Esityksen tavoitteena on edistää hyvän tietojenkäsittelytavan kehittämistä ja noudattamista rajavartiolaitoksessa säätämällä merkittävimmistä rajavartiolaitoksen henkilörekistereistä. Samalla ylläpidettäisiin avoimuutta ja varmistettaisiin rekistereiden tietosisällön, käyttötarkoituksen perusteiden sekä tietojen säilytysaikojen riittävän täsmällinen määrittely. Yksityisyyden suojan ja avoimuuden vaatimukset otettaisiin huomioon soveltamalla henkilötietojen käsittelyyn lähtökohtaisesti henkilötietolakia ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia, kuten nykyisinkin. Yleisten säädösten soveltamisen lähtökohdasta poikettaisiin ainoastaan silloin, kun se olisi rajavartiolaitoksen toiminnan tehokkuuden turvaamiseksi välttämätöntä. Poikkeukset olisivat yhdenmukaisia henkilötietojen käsittelyssä poliisitoimessa noudatettavien poikkeusten kanssa.

Esitykseen sisältyy yksityiskohtaiset ja tarkkarajaiset säännökset rekisterien tietosisällöstä, rekisteriin merkittyjen tietojen säilytysajoista, kerättävien henkilötietojen käyttötarkoituksesta ja käyttötarkoitussidonnaisuudesta poikkeamisesta, arkaluonteisten tietojen käsittelystä, rekisteröidyn informoinnista sekä tarkastusoikeuden käyttämisestä. Säännökset on pyritty kirjoittamaan niin selkeästi, että henkilö voi niiden perusteella ennakoida, miten rajavartiolaitos tulee käyttämään toimivaltuuksiaan henkilötietojen käsittelyssä. Ehdottomien rekisteröidyn tarkastusoikeuden rajoitusten osalta rekisteröidyn tarkastusoikeus on ehdotettu toteutettavaksi välillisesti tietosuojavaltuutetun tarkastusoikeuden kautta. Henkilö voisi pyytää tietosuojavaltuutettua tarkastamaan häntä koskevien mahdollisten merkintöjen lainmukaisuuden siltä osin kuin hänellä itsellään ei ole tarkastusoikeutta.

Rajavartiolaitoksen valtakunnalliseen käyttöön tarkoitettu pysyvä automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidettävä henkilörekisteri olisi nimeltään rajavartiolaitoksen toiminnallinen tietojärjestelmä, jonka osarekistereitä olisivat tutkinta- ja virka-apurekisteri, lupa- ja valvonta-asioiden rekisteri, rikoksesta epäiltyjen rajavartiolaitoksen rekisteri sekä turvallisuustietorekisteri. Rajavartiolaitoksen esikunnan pidettävä henkilörekisteri voitaisiin toteuttaa rajavartiolaitoksen toiminnallisen tietojärjestelmän teknisenä osana. Rajavartiolaitoksen toiminnallinen tietojärjestelmä tai sen osa voitaisiin puolestaan toteuttaa poliisin tietojärjestelmän teknisenä osana. Rekisterien erillisyys toteutettaisiin käyttöliittymien ja käyttöoikeuksien kautta vaikka tiedot kuuluisivatkin teknisesti samaan tietokantaan. Näin vältettäisiin saman tiedon kopioiminen eri tietokantoihin ja siitä vaarana oleva tietojen epäyhtenäisyys.

Tutkinta- ja virka-apurekisteri vastaisi tietojen ryhmittelyn osalta lähinnä poliisiasiain tietojärjestelmää. Poliisin kanssa yhdenmukaisten tietojenkäsittelytarpeiden osalta se toteutettaisiin käyttämällä suoraan poliisin pidettävää poliisiasiain tietojärjestelmää, kuten sisäasiainministeriön poliisiosasto on lakiehdotuksen luonnoksesta antamassaan lausunnossa esittänyt. Lupa- ja valvonta-asioiden rekisteri vastaisi tietojen ryhmittelyn osalta lähinnä poliisin hallintoasioiden tietojärjestelmää. Poliisin kanssa yhdenmukaisten tietojenkäsittelytarpeiden osalta sekin toteutettaisiin käyttämällä suoraan poliisin pidettävää hallintoasiain tietojärjestelmää poliisiosaston esittämin tavoin. Rajavartiolaitoksen toiminnalliseen tietojärjestelmään kuuluisi myös rikoksesta epäiltyjen rajavartiolaitoksen rekisteri, joka vastaisi sisällöltään poliisin epäiltyjen tietojärjestelmää, mutta koskisi rajavartiolaitoksen tutkittavia rikoksia. Neljäntenä rekisterinä rajavartiolaitoksen toiminnalliseen tietojärjestelmään kuuluisi turvallisuustietorekisteri, joka olisi välttämätön turvatoimilain mukaisissa tehtävissä sekä terrorismirikosten torjumisessa tarpeellisten tietojen ja rajaviranomaisten kansainvälisessä yhteistoiminnassa tarpeellisten tietojen tallentamiseen.

Rajavartiolaitoksessa voisi olla myös henkilörekistereitä hallintoyksiköiden sekä rajavartiolaitoksen työryhmien ja yhteisten tutkintaryhmien tarpeisiin. Rekisterinpidon valvonta varmistettaisiin velvollisuudella tehdä kirjallinen rekisterin perustamispäätös. Kaikkia rekistereitä koskisi henkilötietolaissa säädetty rekisteriselosteen laatimisvelvollisuus. Säännökset tietoturvasta, arkaluonteisten tietojen käsittelystä, yksittäiseen tehtävään liittymättömien tietojen käsittelystä, käyttötarkoitussidonnaisuudesta poikkeamisesta, tietojen poistamisesta ja tarkastusoikeuden käyttämisestä vastaisivat sitä, mitä poliisin vastaavien rekistereiden osalta säädetään.

Muun viranomaisen kanssa yhteisen tai yhdenmukaisen tietojenkäsittelysovelluksen käyttäminen tehostaisi viranomaisten yhteistoimintaa ja vähentäisi koulutuksesta ja tietohallinnosta aiheutuvia kustannuksia. Rajavartiolaitoksen tietojärjestelmän osan toisen viranomaisen tietojärjestelmän teknisenä osana toteuttaminen tarkoittaisi sitä, että samanlaiseen tietojenkäsittelytarpeeseen voitaisiin käyttää samoja tietokoneohjelmia ja laitteita. Eri viranomaisten pitämien rekisterien tiedot olisivat loogisesti erotetut toisistaan. Käyttäjät saisivat tietoja käytettäväkseen vain, milloin viranomaisten välisestä tietojen luovuttamisesta annetut säännökset ja käyttöoikeudet sen sallivat.

Poliisitoimessa henkilötietojen käsittelyssä noudatettu jako poliisiasioihin ja hallinnollisiin asioihin perustuu poliisilain 1 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitettujen tehtävien erilaisuuteen. Poliisilain 1 §:n 1 momentissa on kysymys oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaamisesta, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä sekä rikosten ennalta estämisestä, selvittämisestä ja syyteharkintaan saattamisesta. Rajavartiolaitoksella on nykyisin ja myös ehdotettavan rajavartiolain mukaan tällaisia tehtäviä. Poliisilain 1 §:n 3 momentissa on puolestaan kysymys poliisiviranomaiselle erikseen säädetyistä muista tehtävistä sekä avun antamisesta. Rajavartiolaitoksen tehtävissä voidaan noudattaa vastaavaa jakoa.

Ehdotuksessa on säännöksiä rajavartiolaitoksen toimenpiteiden automaattisesta tallentamisesta sähköisen asiakirjan muotoon.

Uudistukseen sisältyvät lakiehdotukset

Hallituksen esitykseen sisältyy myös ehdotuksia muun lainsäädännön muuttamiseksi. Osassa ehdotuksista on kysymys kokonaisuudistuksen vaatimista teknisistä muutoksista, mutta osa merkitsee myös voimassa olevan lainsäädännön asiallista muuttamista. Valvonta-alueesta luopumisen vuoksi ehdotetaan, että aluevalvontalain 24 §:ssä säädettäisiin tyhjentävästi siitä, missä rajavartiolaitos suorittaa aluevalvontaa. Aluevalvontalain 20 §:ää muutettaisiin lupien myöntämisen siirtämiseksi sisäasiainministeriön osastona toimivasta rajavartiolaitoksen esikunnasta sen alaisille rajavartiolaitoksen hallintoyksiköille. Aluevalvontalain 30 §:ssä säädettäisiin rajavartiolaitoksessa suoritettavaan aluevalvontaan liittyvästä teknisestä valvonnasta yhdenmukaisesti sen kanssa mitä puolustusvoimien osalta samassa laissa säädetään. Valtion virkamieslain 4 §:n luetteloa muutettaisiin rajavartiolaitoksen virkojen osalta. Kenraalimajurin ja kontra-amiraalin virkojen sijasta kohdassa mainittaisiin kenraalin ja amiraalin virat virkoina, joita ei voisi perustaa ilman, että ne mainitaan talousarviossa. Kalastuslaista poistettaisiin rajavartioviranomaisen toimivaltaa koskeva alueellinen rajoitus. Luonnonsuojelulakiin lisättäisiin maininta rajavartiolaitoksen valvontatehtävästä luonnonsuojelualueilla. Muinaismuistolakiin lisättäisiin maininta rajavartiolaitoksen tehtävästä laivalöytöjen ja niitä koskevien säännösten noudattamisen valvomiseksi.

Pakkokeinolain 1 luvun 6 §:n 1 kohtaan lisättäisiin pidättämisen oikeutetuiksi virkamiehiksi rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö, rajavartiolaitoksen esikunnan raja- ja meriosaston osastopäällikkö, rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston ylitarkastaja, rajavartioston ja merivartioston apulaiskomentaja, rajavartioston ja merivartioston rajatoimiston ja meritoimiston päällikkö sekä rajatarkastusosaston päällikkö ja varapäällikkö. Pakkokeinolain 5 a luvun 5 §:ssä tarkoitetusta muusta teknisestä kuuntelusta, kuin pykälän 1 momentissa säädetystä, päättäisi rajavartiolaitoksen suorittamassa esitutkinnassa rajavartiolaitoksen oikeudellisen osaston osastopäällikkö, toimistopäällikkö tai ylitarkastaja.

Passilakia muutettaisiin rajan ylittämistä sekä rajanylityslupaa koskevien säännösten siirtämiseksi rajavartiolakiin. Poliisilakia muutettaisiin teknisesti siten, että siinä olevat viittaukset rajavartiolaitosta koskevaan lainsäädäntöön olisivat ajantasaiset. Samalla poliisilakia muutettaisiin tekemällä kulkuneuvon pysäyttäminen ja siirtäminen mahdolliseksi myös rajatarkastuksen suorittamiseksi. Rikoslakia muutettaisiin lisäämällä 2 a luvun 9 §:ään maininta, jonka mukaan rikesakko voitaisiin määrätä myös rikkomuksista, jotka koskevat vesillä liikkujaa koskevia yleisiä velvollisuuksia, vesikulkuneuvon rakennetta, varusteita ja kuntoa, vesiliikenteeseen liittyvien asiakirjojen esittämisvelvollisuutta tai vesiliikennettä koskevia alueellisia kieltoja ja rajoituksia. Muutoksilla laajennettaisiin rikesakon käyttöalaa vesiliikenteen valvonnassa. Rikoslakiin lisättäisiin myös niskoittelua rajavartiomiestä vastaan koskeva rikoslain 16 luvun 4 §:ää vastaava säännös. Rikoslain 24 luvun 3 §:ään lisättäisiin maininta, jonka mukaan puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen kohteissa luvattomasti liikkumisesta rangaistaisiin samalla tavoin.

Tieliikennelain 76 §:ään lisättäisiin säännös, joka antaisi rajavartiomiehelle rajatarkastuksen yhteydessä oikeuden määrätä rattijuopumusrikoksesta epäilty henkilö väliaikaiseen ajokieltoon ja ottaa hänen ajokorttinsa rajavartiolaitoksen haltuun. Edellä mainitun asian siirtämisestä poliisille säädettäisiin tieliikennelakiin lisättävässä 76 a §:ssä. Tieliikennelakiin lisättävässä 96 a §:ssä säädettäisiin rajavartiomiehen ja tullimiehen oikeudesta valvoa suojakypärän käyttämistä koskevien säännösten noudattamista. Tullilain 14 a §:ää muutettaisiin rajavartiolaissa säädettävään rajatarkastukseen toimivaltuuden tullimiehelle osoittamiseksi.

Ulkomaalaislain 3 ja 4 §:ää muutettaisiin lakiviittauksen osalta. Ulkomaalaislain 12 § puolestaan muutettaisiin viittaussäännökseksi, jonka mukaan rajan ylittämisestä, rajanylityspaikoista ja niiden aukioloajoista sekä rajatarkastustehtävien jakamisesta rajavartiolaitoksen, poliisin ja tullin kesken eri rajanylityspaikoilla säädettäisiin rajavartiolaissa ja sen nojalla annettavissa säännöksissä. Ulkomaalaislain 123 §:ää muutettaisiin siten, että myös rajavartiolaitoksessa ulkomaalaisen säilöön ottamisesta voisivat vastaisuudessa päättää pidättämiseen oikeutetut virkamiehet. Säilöön otettu ulkomaalainen voitaisiin sijoittaa poikkeuksellisesti rajavartiolaitoksen tiloihin enintään 48 tunniksi. Ulkomaalaislain 174 §:stä jätettäisiin jäljelle sen nykyistä 3 momenttia vastaava säännös liikenteenharjoittajan ja eräiden muiden velvollisuudesta estää matkustajan oikeudeton maahan pääsy ilman rajatarkastusviranomaisen suostumusta sekä velvollisuudesta ilmoittaa havaittu salamatkustaja. Velvollisuudesta muiden tietojen antamiseen säädettäisiin henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annettavassa laissa.

Henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettuun lakiin tehtäisiin henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annettavan lain edellyttämät tekniset muutokset. Tietojärjestelmien ja rekistereiden nimien muuttumisen vuoksi muutettaisiin myös meripelastuslain 14 §:ää, turvallisuusselvityksistä annetun lain 8 §:ää ja kansalaisuuslain (359/2003) 48 §:ää.

Lakien voimaantulo edellyttää rajavartiolaitoksen palveluksessa olevien henkilöiden kouluttamista. Koulutus on suunniteltu toteutettavaksi lähiopetuksella ja sitä tukevan verkko-opetuksen menetelmin. Aiempaa pidemmälle meneviin rikostutkintatehtäviin osallistuville henkilöille on jo järjestetty syksystä 2004 alkaen tutkijan- ja tutkinnanjohtajan koulutuskokonaisuudet. Uudistuksen kaavailtu voimaantuloajankohta on 1 päivänä heinäkuuta 2005. Rajavartiolaitoksesta 12 päivänä maaliskuuta 1999 annettu laki ja 17 päivänä toukokuuta 1947 annettu rajavyöhykelaki niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen kumottaisiin.

4. Esityksen vaikutukset

4.1. Taloudelliset vaikutukset

Esityksessä on osaksi kysymys säännöksistä, jotka liittyvät jo tapahtuneisiin lainmuutoksiin, kuten merenkulun turvatoimilain säätämiseen sekä ulkomaalaislain kokonaisuudistukseen. Toteutuneiden hankkeiden kustannusvaikutukset eivät kuulu tämän kokonaisuudistuksen kustannusvaikutuksiin. Esimerkiksi rajavartiolaitoksen valmiusjoukkoja varustetaan ja koulutetaan paitsi vaativiin rajatilanteisiin, myös merenkulun turvatoimilain mukaisiin tehtäviin. Valmiusjoukkueet sopivat varusteidensa ja koulutuksensa puolesta myös tässä uudistuksessa tarkoitettuihin sisäisen turvallisuuden erityistehtäviin sekä henkilönsuojaustehtäviin. Myös automaattinen tunnistaminen liittyy ensisijaisesti merenkulun turvatoimilakiin.

Keskeisin esityksen taloudellisiin vaikutuksiin merkityksellinen muutos liittyisi rikosasioiden käsittelyyn rajavartiolaitoksessa. Rajavartiolaitoksen esitutkinnan tehostaminen merkitsisi rajat ylittävän rikollisuuden torjumisen tehostumista ilman henkilöstön lisäämistä. Tarvittavasta koulutuksesta huolehdittaisiin. Rajavartiolaitoksessa havaitaan vuosittain noin 6 000 rikosasiaa, joista noin 1 000 siirretään nykyisin poliisille. Suurin osa rajavartiolaitokseen jäävistä asioista on suppeita esitutkintoja. Niihin arvioidaan kuluvan vuosittain noin kymmenen henkilötyövuotta. Jos rikosasioiden käsittelystä luovuttaisiin, työ siirtyisi poliisille, jonka täytyisi tutkintaa varten yleensä matkustaa rajan läheisyyteen. Jos rajavartiolaitoksen esitutkintatehtäviä syvennettäisiin esitetyllä tavalla, voisivat vuosittain poliisille siirtyvät noin 1 000 rikosasiaa jäädä rajavartiolaitoksen tutkittavaksi. Jos yhden jutun työmäärä olisi keskimäärin kolme päivää, voisi poliisilta säästyä noin 17 henkilötyövuotta. Rikostutkinnasta kokonaan luopuminen puolestaan aiheuttaisi rajavartiolaitokseen rikosasioissa kehittyneen asiantuntemuksen menettämisen sekä poliisin resurssitarpeen lisääntymisen.

Esityksellä mahdollistettaisiin poliisin tietojärjestelmien käyttöönottaminen rajavartiolaitoksen rikosasioissa. Tästä aiheutuisi arviolta yhteensä noin 50 000 euron perustamiskustannukset sekä vuosittain arviolta 20 000 euron koulutuskustannukset ja 30 000 euron käyttökustannukset. Toisaalta järjestelyillä säästettäisiin omien sovellusten kehittämiskustannuksissa ja koulutuskustannuksissa. Toimenpiteillä tehostettaisiin rikostorjuntaa, mikä osaltaan aiheuttaisi yhteiskunnalle kustannussäästöjä. Säästöt arvioidaan kustannuksia suuremmiksi.

Turvatarkastusten järjestämisestä, liikkumisrajoitusta osoittavien merkkien ja aitojen asettamisesta sekä vapautensa menettäneiden henkilöiden säilyttämisestä rajavartiolaitoksen tiloissa aikaisempaa kauemmin aiheutuu kustannuksia. Turvatarkastuslaitteita tarvittaneen kuitenkin vain rajavartiolaitoksen ydintoimintojen ja johtamisjärjestelmän suojaamiseen hallintoyksiköiden esikunnissa sekä johtopaikoilla. Turvatarkastuksiin ei myöskään tarvittaisi lisää henkilökuntaa. Liikkumisrajoitusta osoittavat merkit voitaisiin asettaa ja tarvittavat aidat rakentaa vähitellen.

Kokonaisuudistus vaatii rajavartiolaitoksen koko henkilökunnalle koulutuksen järjestämistä. Siinä käytettäisiin hyödyksi rajavartiolaitoksen sisäistä tietoverkkoa mahdollisuuksien mukaan. Esitykseen sisältyvät lait ja hallituksen esitys sekä eduskuntakäsittelyssä valiokuntien antamat lausunnot jaettaisiin rajavartiolaitoksen koko henkilöstölle. Koulutus- ja painatuskustannuksista arvioidaan aiheutuvan noin 40 000 euron kustannukset.

Esitetyt muutokset toteutettaisiin rajavartiolaitoksen toimintaan vuosittain myönnettävien varojen asettamissa rajoissa.

4.2. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Esitys ei muuttaisi rajavartiolaitoksen hallinnollista järjestystä eikä edellyttäisi henkilöstön siirtämistä. Se ei myöskään antaisi aihetta henkilöstön lisäyksiin taikka vähennyksiin. Esitys ei muuttaisi tehtäväjakoa rajavartiolaitoksen ja tullin tai rajavartiolaitoksen ja puolustusvoimien välillä. Poliisilta voisi esityksen toteutuessa siirtyä enimmillään noin 1 000 rikosasiaa rajavartiolaitoksen käsiteltäväksi, millä ei olisi sanottavaa vaikutusta poliisin työtaakkaan.

Rajavartiolaitoksen rikostorjunnan painopiste olisi laittoman maahantulon torjunnassa. Rikosasioiden käsittely keskitettäisiin rajavartiolaitoksessa siihen erikoistuneelle henkilökunnalle, jolle myös tarvittava koulutus suunnattaisiin. Koulutusta saataisiin raja- ja merivartiokoulun sekä mahdollisesti poliisin oppilaitosten järjestämillä kursseilla. Rikostorjuntaa johtaisi rajavartiolaitoksen päällikkö. Kokonaisvastuu rikostorjunnan järjestämisestä kuuluisi rajavartiolaitoksen esikunnan raja- ja meriosastolle. Rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellinen osasto vastaisi esitutkintaan ja pakkokeinojen käyttämiseen liittyvästä ohjauksesta ja valvonnasta. Rajavartiolaitokseen järjestettäisiin pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päivystys tukemaan hallintoyksiköitä niiden esitutkintatehtävissä. Rajavartiolaitoksessa ei käytettäisi telepakkokeinoja, valeostoa eikä peitetoimintaa.

Vartiostossa rikostorjuntaa johtaisi vartioston komentaja ja siitä vastaisi vartioston esikunnan raja- tai meritoimisto. Vartiostojen esikuntiin perustettaisiin tutkintaryhmät. Tavanomaisissa rikosasioissa tutkinnan johtajana toimisi tutkintaryhmään kuuluva tutkinnanjohtaja taikka tutkinnanjohtajan koulutuksen saanut, tehtävään määrätty raja- tai merivartioalueen päällikkö.

Henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annettavalla lailla ei ole suoranaisia henkilöstö- ja organisaatiovaikutuksia. Ehdotettu laki antaa kuitenkin mahdollisuuden toteuttaa rajavartiolaitoksen tietojärjestelmiä poliisin tietojärjestelmien teknisenä osana, mikä voi tuottaa kustannussäästöjä. Henkilöiden automaattiseen tunnistamiseen kelpaavat tunnisteet tullaan lähivuosina ottamaan käyttöön matkustusasiakirjoissa. Biometriseen tunnistamiseen perustuva tekniikka tulee käyttöön kaikilla kansainvälisillä rajanylityspaikoilla todennäköisesti vuoteen 2007 mennessä.

Rajavyöhykettä koskevien säännösten muuttamisesta ei aiheudu organisaatio- tai henkilöstövaikutuksia.

4.3. Ympäristövaikutukset

Esityksellä laajennettaisiin rajavartiolaitoksen vastuuta ympäristölainsäädännön valvomisessa. Sillä poistettaisiin rajavartiolaitoksen kalastuksenvalvontaan liittyviä alueellisia toimivallan rajoituksia. Rajavartiolaitoksen esitutkinta voisi koskea myös sen valvottavaan ympäristölainsäädäntöön tai luonnonvaroja koskevaan lainsäädäntöön sisältyvän säännöksen rikkomista.

Esityksellä tehostettaisiin erityisesti luonnonsuojelualueilla luonnonvarojen ja muun omaisuuden kestävää ja tuloksellista hoitoa ja suojelua. Sillä edistettäisiin biologisen monimuotoisuuden suojelua niillä alueilla, joilla luonnon kannalta haitallinen toiminta on päätetty erityisesti rauhoittaa. Esityksellä tehostettaisiin Metsähallituksen erävalvonnasta tällä hetkellä vastaavan noin kymmenen erätarkastajan sekä poliisin ja rajavartiolaitoksen yhteistoimintaa. Esitykseen sisältyvillä lakimuutoksilla voidaan arvioida olevan myönteinen vaikutus luonnonsuojelun sekä metsästyksen ja kalastuksen valvontaan osana rajavartiolaitoksen toimintaa.

Rajavyöhykettä koskevien säännösten muuttamisesta ei aiheutuisi ympäristövaikutuksia.

4.4. Vaikutukset eri kansalaisryhmien asemaan

Rajavartiolaitoksen oikeus aloittaa kiireellinen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden poliisitehtävä ilman poliisin pyyntöä olisi periaatteellisesti merkittävä uudistus. Tehtävään liittyisi ilmoittamisvelvollisuus poliisille sekä velvollisuus poliisin pyynnöstä toimenpiteistä luopumiseen. Todellisuudessa järjestely vastaa vallitsevaa viranomaiskäytäntöä.

Poliisipalvelujen kysyntää, tarjontaa ja saatavuutta koskevan vuonna 2002 julkaistun sisäasiainministeriön selvityksen (8/2003) mukaan poliisin hälytys- ja tutkintapalvelut ovat poliisin ydinpalveluita, joiden tasapuolinen saatavuus on kansalaisen ja yritysten näkökulmasta ensiarvoisen tärkeää. Harvaan asutuilla alueilla poliisipalveluja ei selvityksen mukaan kaikilta osin voida tuottaa hyvin. Se näkyy erityisesti hälytyspalveluissa. Hälytyspalvelujen saatavuutta kuvataan poliisin toimintavalmiusajalla (aika hälytysilmoituksen vastaanottamisesta poliisipartion saapumiseen). Toimintavalmiusajasta yli kaksi kolmannesta kuluu ajamiseen. Kolmasosa ajasta on viivettä hälytysilmoituksen vastaanottohetkestä hälytyspartion lähtöhetkeen. Harvimmin asutuissa kunnissa poliisin toimintavalmiusaika on pisin. Lapissa ja Pohjois-Karjalassa toimintavalmiusaika oli keskimäärin 20 minuuttia. Keskiarvo ei kerro totuutta. Lapin ja Itä-Suomen kunnista yli kolmannes oli sellaisia, joissa toimintavalmiusaika on keskimäärin yli 40 minuuttia.

Vaikka hälytystehtävien määrä on yleensä suhteessa kunnan väkilukuun, on siitä kuitenkin poikkeuksia. Esimerkiksi Lapissa Inarin tehtävämäärä asukaslukuun suhteutettuna on suurempi kuin saman kokoluokan kunnissa muualla. Hälytystehtäviä on asukaslukuun suhteutettuna vähiten käsivarren alueella. Rauhallisinta on Enontekiöllä. Siellä, missä poliisin toimintavalmiusaika on keskimääräistä pidempi, on kansalaisen turvallisuuspalveluiden kannalta merkitystä, jos rajavartiolaitosta voidaan käyttää kiireellisiin alkutoimenpiteisiin. Lukumäärältään vähäisistä poliisitehtävistä ei ole rajavartiolaitoksen toiminnalle haittaa alueilla, jonne se on päätehtäviensä vuoksi sijoittunut. Esityksellä parannettaisiin kiireellisten turvallisuuspalvelujen tasapuolista saatavuutta maan eri osissa ja vähennettäisiin ihmisten eriarvoisuutta.

Rajavyöhykettä koskevien säännösten muuttaminen lieventäisi perusoikeuksien rajoituksia vyöhykkeellä.

5. Asian valmistelu

5.1. Valmisteluvaiheet ja -aineisto

LRVL tuli voimaan 21 päivänä maaliskuuta 1999. Lain soveltamisesta saatujen kokemusten johdosta sisäasiainministeriössä ryhdyttiin vuoden 2001 lopulla selvittämään lain uudistamistarpeita. Eräiden säännösten uudistamisen osoittauduttua välttämättömäksi sisäasiainministeriön rajavartio-osaston ja poliisiosaston kesken käynnistettiin uudistamista koskevat neuvottelut, koska puutteita oli havaittu erityisesti rajavartiolaitoksen ja poliisin toiminnan yhteensovittamisessa. Ministeriön johto edellytti sisäasiainministeriössä yksimielisen kannan saavuttamista ennen yhteistyötahojen kanssa käytäviä neuvotteluja. Asian edistämiseksi järjestettiin lukuisia yhteistyöneuvotteluja poliisin ja rajavartiolaitoksen välillä tutustumiskäynteineen ennen varsinaisen esivalmistelun aloittamista.

Rajavartiolaitosta koskevan lainsäädännön uudistamishanke hyväksyttiin sisäasiainministeriön turvallisuusasiain johtoryhmässä 12 päivänä helmikuuta 2002. Sisäasiainministeriö asetti hankkeen 30 päivänä toukokuuta 2002. Hankkeen päätavoitteeksi asetettiin tarpeellisten muutosten tekeminen säännöksiin siten, että turvallisuusviranomaisten välinen yhteistyö olisi entistäkin tehokkaampaa ja sujuvampaa. Lisäksi tuli toteuttaa ne muutokset, joihin Schengenin säännöstön soveltamisesta kertynyt kokemus sekä oikeudellinen kehitys Euroopan unionissa antavat aihetta. Tavoitteeksi asetettiin myös rajavartiolaitosta koskevien henkilörekisterisäännösten ajantasaistaminen. Hankkeen yhteydessä tuli ottaa huomioon tuolloin käynnissä ollut ulkomaalaislain kokonaisuudistus ja mainittuun uudistukseen sisältyvä ehdotus, jonka mukaan rajavartiolaitos osallistuisi tulevaisuudessa ulkomaalaisvalvontaan. Hallituksen esitys siihen sisätyvine lakiehdotuksineen tuli voida antaa eduskunnalle syysistuntokaudella 2003.

Hankkeen toteuttamiseksi asetettiin työryhmä, johon kuului edustajia rajavartiolaitoksen esikunnasta ja sisäasiainministeriön poliisiosastosta. Työryhmän suorittamassa hallituksen esityksen esivalmistelussa päädyttiin arvioon, ettei osittaisuudistus riittäisi, vaan olisi tarkoituksenmukaista suorittaa rajavartiolaitosta koskevan lainsäädännön kokonaisuudistus. Kokonaisuudistusta tarkoittava hanke asetettiin 5 päivänä kesäkuuta 2003 ja sen tavoitteeksi asetettiin hallituksen esityksen antaminen eduskunnalle vuoden 2004 keväällä. Uudelleen asetetun uudistamishankkeen lähtökohtana olivat hankkeen asettamispäätöksen (rajavartiolaitoksen esikunnan asiakirja 1480/00/2002) liitteenä olevassa rajavartiolaitoksen päällikön ja poliisiylijohtajan 4 päivänä kesäkuuta 2003 allekirjoittamassa yhteisymmärrysmuistiossa linjatut uudistuksen keskeiset tavoitteet.

Muistion mukaan rajavartiolaitoksen valvonta-alueesta tuli luopua niin, että rajavartiolaitoksen toimivaltuudet määräytyisivät jatkossa yksinomaan asiallisin perustein. Rajavartiolaitoksen olisi voitava jatkossa puuttua itsenäisesti omassa toiminnassaan havaitsemaansa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden häiriötapauksiin ja suorittaa tarvittavat välttämättömät toimenpiteet. Tällä tavoin turvattaisiin osaltaan myös syrjäseutujen kiireellisten turvallisuuspalvelujen saatavuutta. Rajavartiolaitos ei kuitenkaan suorittaisi itsenäistä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden valvontaa rajanylityspaikkoja lukuun ottamatta. Rajavartiolaitos suorittaisi poliisin ohella itsenäisesti vesiliikenteen valvontaa koko merialueella. Rajavartiolaitoksen erityisosaamisen ja -kaluston käyttöä ja käyttö-valmiutta terrorismintorjuntaan ja muihin erityistilanteisiin liittyvissä, poliisin johtovastuulla olevissa operaatiossa lisättäisiin. Rajavartiolaitokselle mahdollistettaisiin osallistuminen myös vakavien ja laajojen rikosasioiden tutkintaan sen perustehtäviin liittyvillä ja sille sopivilla rikoksentorjunnan alueilla erityisesti yhteisiä tutkintaryhmiä apuna käyttäen. Lisäksi rajavartiolaitoksen toimivaltuuksia erävalvonnassa, luonnonsuojelussa ja muinaismuistojen suojelussa lisättäisiin.

Hankkeen lähtökohtien tultua sovituksi asiasta tiedotettiin viipymättä sekä poliisin että rajavartiolaitoksen työntekijäjärjestöille ja rajavartiolaitoksen lähimmille yhteistyökumppaneille. Puolustusministeriön ja valtiovarainministeriön sekä Tullihallituksen ja Pääesikunnan edustajille järjestettiin rajavartiolaitoksen esikunnassa erityinen tiedotustilaisuus kesäkuussa 2003.

Uudistuksen lähtökohtien tultua sovituiksi aloitettiin hankkeen perusvalmistelu. Työryhmässä päästiin alustavaan yksimielisyyteen pykäläluonnoksista joulukuussa 2003, jolloin luonnos jaettiin muun ohella rajavartiolaitoksen, poliisin, tullin ja puolustusvoimien työntekijäjärjestöille sekä mainituille viranomaisille. Joulukuussa 2003 sovittiin yhteistyötapaamisissa maa- ja metsätalousministeriön, opetusministeriön, ympäristöministeriön, Metsähallituksen ja Museoviraston kanssa alustavasti siitä, miten uudistuksen yhteydessä muutettaisiin mainittujen ministeriöiden ja muiden viranomaisten toimialaan kuuluvia säännöksiä.

5.2. Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen

Hallituksen esityksen luonnosta koskeva lausuntopyyntö lähetettiin lausunnonantajille 7 päivänä toukokuuta 2004. Lausunnot tuli antaa toukokuun 28 päivään mennessä.

Lausuntoa pyydettiin seuraavilta: kauppa- ja teollisuusministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, oikeusministeriö, opetusministeriö, puolustusministeriö, sisäasiainministeriön pelastusosasto, poliisiosasto ja ulkomaalaisosasto, sosiaali- ja terveysministeriö, tasavallan presidentin kanslia, työministeriö, ulkoasiainministeriö, valtioneuvoston kanslia, valtiovarainministeriö, ympäristöministeriö, Ahvenanmaan maakunnan hallitus, Ahvenanmaan poliisi, Ajoneuvohallintokeskus, Etelä-Suomen lääninhallitus, hätäkeskuslaitos, Ilmailulaitos, Itä-Suomen lääninhallitus, keskusrikospoliisi, liikkuva poliisi, Lapin lääninhallitus, Länsi-Suomen lääninhallitus, Maanpuolustuskorkeakoulu, Merenkulkulaitos, Metsähallitus, Museovirasto, Oulun lääninhallitus, Poliisiammattikorkeakoulu, Poliisi-koulu, Poliisin tietohallintokeskus, Pääesikunta, Sotamuseo, Suomen merimuseo, Suomen ympäristökeskus, tietosuojavaltuutettu, Tullihallitus, suojelupoliisi, Ulkomaalaisvirasto, Valtakunnansyyttäjänvirasto, valtiokonttori, Viestintävirasto, Väestörekisterikeskus, vähemmistövaltuutettu, AKAVA ry, JUKO ry, Merivartioliitto MVL ry, Maanpuolustuksen Henkilökuntaliitto MPHL ry, Pakolaisneuvonta ry, Palkansaajajärjestö Pardia, Poliisilakimiehet ry, Poliisi-, ulosotto-, syyttäjä- ja maistraattilakimiesten edunvalvontajärjestö PUSH ry, Päällystöliitto PL ry, Rajavartioliitto RvjaL ry, STTK ry, Suomen Ammatti-liittojen Keskusliitto SAK ry, Suomen Konepäällystöliitto SKL ry, Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Suomen Nimismiesyhdistys ry, Suomen Poliisijärjestöjen Liitto SPJL ry, Suomen Syyttäjäyhdistys ry, Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto FiCom ry, Teollisuus ja Työnantajat TT, Tulliliitto ry, Upseeriliitto UL ry, Valtion ja Erityispalvelujen Ammattiliitto VAL ry, Valtion toimihenkilöliitto VALTO ry sekä Valtion yhteisjärjestö VTY ry. Ahvenanmaan maakunnan hallitukselta pyydettiin tammikuussa 2005 uusi lausunto esityksen käännöksen valmistuttua.

Kaikki pyydetyt lausunnot eivät saapuneet määräpäivään mennessä, vaan eräät hyvin keskeiset lausunnot saapuivat vasta kesäkuun 2004 lopussa.

Ehdotettua uudistusta pidettiin lausunnoissa yleensä perusteltuna ja luonnosta hyvin valmisteltuna. Valvonta-alueesta luopumista ei yleensä vastustettu. Sitä kannatti muun muassa valtionvarainministeriö. Tullihallitus keskittyi lausumissaan arvioimaan rikostutkintaa koskevien säännösten aiottua muutosta. Myös sisäasiainministeriön poliisiosasto kiinnitti huomiota eräisiin rikostutkintaa koskeviin säännöksiin. Syyskuussa tullihallituksen ja sisäasiainministeriön poliisiosastoin kanssa käydyissä neuvotteluissa saavutettiin kuitenkin yksimielisyys. Eräänä keskeisenä tekijänä oli saavutettu yhteinen näkemys siitä, mikä on rajavartiolaitoksen suorittaman esitutkinnan siirtämisvelvollisuus poliisille tai tullille. Sisäasiainministeriön poliisiosasto kiinnitti huomiota myös siihen, että henkilörekistereistä osa voitaisiin järjestää suoraan poliisin asianomaisia rekistereitä käyttämällä. Henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annettava laki on laadittu tuon kannan mukaisesti.

Oikeusministeriö kehotti lausunnossaan kiinnittämään erityistä huomiota ehdotettujen lakien systematiikkaan, selkeyteen, säännösten loogiseen ryhmittelyyn ja perusteluiden kokonaisvaltaisuuteen. Nämä näkökohdat on pyritty ottaman hallituksen esityksessä huomioon. Säännösten sijoittelu ja osaksi myös sisältö on muuttunut luonnokseen nähden jossakin määrin. Luonnos oli laadittu olettaen, että poliisilain muutosehdotuksesta käsillä olleet luonnokset tulisivat toteutumaan sellaisenaan. Oikeusministeriön lausunnon johdosta tuohon hallituksen esitykseen sisäasiainministeriön poliisiosastolla tehdyt muutokset on otettu huomioon tätä hallituksen esitystä laadittaessa.

Viestintävirasto kiinnitti lausunnossaan huomiota siihen, että ehdotettua matkaviestimen anonyymin sijaintitiedon saamista (henkilötietojen käsittelystä rajavartiotoimessa annettavaa lakia koskevan luonnoksen 14 §:n 14 kohta) voitaisiin pitää televalvontana, mitä oikeutta rajavartiolaitokselle ei kuitenkaan ehdotettu annettavaksi. Samaan seikkaan kiinnitti huomiota myös Suomen poliisijärjestöjen liitto SPJL ry. Vaikka luonnoksessa oli televalvonnan sijasta kysymys sähköisen viestinnän tietosuojalaissa (516/2004) tarkoitetusta anonyymin paikkatiedon saamisesta, luonnoksessa olleesta ehdotuksesta luovuttiin, koska paikkatiedon käsittelyyn sitoutuva työ ei ilmeisesti vastaisi siitä saatavaa hyötyä. Rajavartiolaitokselle ehdotetaan kuitenkin oikeutta matkaviestimien sijaintitiedon esitutkinnassa saamiseen sen mukaan kuin pakkokeinolain 5 a luvun 3 a §:ssä säädetään.

Liikenne- ja viestintäministeriö kiinnitti huomiota luonnoksessa rajavartiolaitokselle ehdotettuun oikeuteen saada eräitä rekisteritietoja maksuitta. Samaan asiaan kiinnittivät huomiota myös nettobudjetoidut ajoneuvohallintokeskus ja väestörekisterikeskus. Valtionvarainministeriön alainen tullihallitus piti ehdotusta tältä osin kannatettavana. Tietojen saamisen maksuttomuus ehdotetaan järjestettäväksi samalla tavoin kuin poliisin osalta säädetään.

Valtioneuvoston kanslia kiinnitti lausunnossaan huomiota rajavartiolaitoksen esikunnan, rajavartiolaitoksen päällikön rajavartiolaitoksen apulaispäällikön ja sisäasiainministeriön väliseen suhteeseen sekä rajavartiolaitoksen virkamiestä koskevaan siirtymisvelvollisuuteen. Ministeriön ja rajavartiolaitoksen suhdetta koskevaa perustelua on näiltä osin täsmennetty. Siirtymisvelvollisuus on lain tasolla säilytetty ennallaan. Rajavartiolaitoksen virkamiehet kuuluvat rajavartiolaitokseen, vaikka osa heistä suorittaakin sisäasiainministeriölle kuuluvia tehtäviä. Mahdolliset uudelleenjärjestelyt eivät rajavartiolaitoksessa olisi valtioneuvostosta annetun lain 11 §:ssä tarkoitettuja muutoksia. Asiaa arvioitaessa on otettava huomioon, että henkilöt ovat rajavartiolaitoksen palvelukseen tullessaan tietoisia laissa säädetystä siirtymisvelvollisuudesta. Siirtymisvelvollisuudesta säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Valtionvarainministeriö asettui tukemaan alaistaan tullihallitusta sen kritisoidessa rajavartiolaitoksen rikostutkinnan osalta aiottuja muutoksia. Ministeriön mukaan luonnoksessa ehdotetut lait saattaisivat esitettyjen taloudellisten vaikutusten perusteella olla myös budjettilakeja. Ministeriö korosti sitä, että muutokset tuli toteuttaa määriteltyjen menokehysten asettamissa rajoissa. Tämä on otettu esityksessä huomioon. Hallituksen esityksessä on käsitelty ainoastaan tähän kokonaisuudistukseen liittyviä taloudellisia vaikutuksia.

Tietosuojavaltuutettu kiinnitti henkilötietojen käsittelyn osalta huomiota erityisesti siihen, että tietojen saamisesta, käsittelystä ja luovuttamisesta säädettäessä olisi aina mainittava tarkoitus, jossa tietojenkäsittely on tarpeellista. Tarkastusoikeuden käyttäminen tulisi toteuttaa siten, että rajavartiolaitoksen toimipisteiden harvalukuisuus ei sitä rajoittaisi. Tarkastusoikeutta ei myöskään tulisi rajoittaa luonnoksessa ehdotetulla laajalla tavalla. Nämä ja tietosuojavaltuutetun esittämät muut näkökohdat on pyritty ottamaan hallituksen esitystä laadittaessa huomioon.

Henkilökuntaa edustavien järjestöjen mukaan tulisi siirtymisvelvollisuutta lieventää vapaaehtoisjärjestelyitä käyttöön ottamalla. Paikkakunnanvaihdoksen aiheuttavasta siirrosta tulisi ilmoittaa kolmen kuukauden sijasta kuusi kuukautta aikaisemmin. Kelpoisuusvaatimuksista tulisi poistaa vaatimus elämäntapojen nuhteettomuudesta ja luotettavuudesta sisällöltään epämääräisenä. Sivutoimet samoin kuin käyttäytymisvelvollisuus vapaa-aikana tulisi jättää valtion virkamieslain säännösten varaan. Palvelukseen ilmoittautumisvelvollisuudesta ei tulisi säätää laissa. Ammattitaitoa ja kuntoa koskevia vaatimuksia pidettiin sinänsä hyväksyttävinä, mutta niiden ottamista lakiin pidettiin arveluttavana, koska ei ollut selvää, mitä velvoitteen laiminlyömisestä voisi aiheutua. Palvelussitoumusaikoja pidettiin kohtuuttoman pitkinä. Säännös terveystietojen luovuttamisesta vastasi rajavartiolaitoksessa noudatettua käytäntöä. Asianmukaisempana pidettiin kuitenkin järjestelyä, jossa lääkäri ilmoittaisi tiedot rajavartiolaitoksen terveydenhoitohenkilökunnalle, joka saattaisi ne esimiesten tietoon. Upseeriliitto ry:n mielestä lääkärin tulisi omasta aloitteestaan ilmoittaa terveystiedon antamisesta myös sille, jonka terveydestä on kysymys. Tämä onkin otettu esityksen jatkovalmistelussa huomioon.

Suomen poliisijärjestöjen liitto SPJL ry. kiinnitti huomiota muun muassa siihen, ettei esitetyillä järjestelyillä tulisi vaikeuttaa poliisin voimavaravajeen korjaamista. Lisäksi liitto kiinnitti huomiota poliisivaltuuksia käyttävän henkilökunnan yhdenmukaisen koulutuksen tarpeeseen. Liiton mielestä rikostutkinta tulisi keskittää yhdelle viranomaiselle.

Ahvenanmaan maakunnan hallitus on 21 päivänä tammikuuta 2005 antamassaan lausunnossa (K10/04/1/23) arvioinut, että esityksellä eräiltä osin laajennettaisiin rajavartiolaitoksen toimivaltaa maakunnan lainsäädäntövallan alaan kuuluvissa asioissa. Tämän vuoksi olisi aiheellista tarkastella kesäkuussa 2004 voimaantullutta tasavallan presidentin asetus rajavartiolaitoksen tehtävistä Ahvenanmaan maakunnassa uudelleen erityisesti lakiehdotuksen 21 ja 22 §:ssä tarkoitettujen poliisitehtävien, 32 ja 33 §:ssä tarkoitettujen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tehtävien sekä 7 luvussa tarkoitettujen esitutkintatehtävien osalta. Maakunnan tulisi voida osallistua rajavartiolakiehdotuksen 15 §:ssä tarkoitettuun rajatarkastusten palauttamista koskevaan päätöksentekoon. Sotilaallisesti järjestyneen rajavartiolaitoksen menettelytavoista demilitarisoidulla Ahvenanmaalla tulisi myös säätää tarkemmin.

Lausunnoissa esitetyt näkökohdat on pyritty ottamaan huomioon hallituksen esitystä laadittaessa. Syyt lausunnoissa esitettyjen näkökohtien sivuuttamiseen ilmenevät lakiehdotusten yksityiskohtaisista perusteluista.

6. Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja

6.1. Riippuvuus muista esityksistä

Eduskunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys laiksi poliisilain muuttamisesta (HE 266/2004 vp). Tämä hallituksen esitys on pyritty valmistelemaan yhdenmukaiseksi tuon hallituksen esityksen kanssa erityisesti toimivaltuuksia ja virkasuhteita koskevan sääntelyn osalta.

Eduskunnan käsiteltävänä on myös hallituksen esitys vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa ja tutkintavankeuden toimeenpanoa koskevaksi lainsäädännöksi (HE 263 /2004 vp). Esitys on pyritty ottamaan huomioon tätä esitystä laadittaessa siinä määrin kuin se on ollut mahdollista. Sama koskee sisäasiainministeriössä valmisteltavaa poliisin tiloissa säilytettäviä henkilöitä koskevaa lainsäädäntöhanketta (SM037:00/2001), jonka oli määrä tulla eduskuntakäsittelyyn samassa yhteydessä edellä mainitun hallituksen esityksen kanssa. Kyseisessä hankkeessa on kuitenkin aloitettu uusi lausuntokierros ennen eduskuntakäsittelyä. Näiden lakien on tarkoitettu tulevan voimaan vuoden 2006 alusta. Oikeusministeriössä on vireillä vankien kuljetusta koskevan lainsäädännön uudistamista koskeva hanke. Tässä hallituksen esityksessä tarkoitetut uudistukset on tarkoitus saattaa voimaan vuoden 2005 heinäkuussa. Rajavartiolakiin olisi siten otettava välttämättömät säännökset vapautensa menettäneiden henkilön kohtelusta ja kuljettamisesta oikeusministeriön ja sisäasiainministeriön valmisteleman kokonaisuudistuksen eduskuntakäsittelystä riippumatta.

Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea (CPT) on kolmen eri Suomen vierailunsa tarkastuskertomuksissa korostanut, että tutkintavankien säilyttämistä poliisin tiloissa tulisi vähentää ja että heidät tulisi mahdollisimman pian ja siirtää vankeinhoitolaitoksen tiloihin. CPT:n suosituksen perusteena on periaate siitä, että sama viranomainen ei saisi olla vastuussa vapautensa menettäneen henkilön säilyttämisestä ja rikoksen esitutkinnasta tällaiseen järjestelyyn liittyvän harkintavallan väärinkäytön mahdollisuuden vuoksi. Samasta syystä vapautensa menettäneen henkilön kohtelusta ja päiväjärjestyksestä päättämisen ei tulisi olla esitutkintaa suorittavan virkamiehen päätösvallassa. Kun vapautensa rajavartiolaitoksen esitutkintatoimenpiteiden vuoksi menettänyt henkilö sijoitettaisiin jäljempänä esitetyin tavoin poliisin säilytystiloihin, ei sama viranomainen olisi vastuussa vapautensa menettäneen henkilön säilyttämisestä ja rikoksen esitutkinnasta.

Eduskunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys laiksi majoitus- ja ravitsemistoiminnasta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 138/2004 vp). Mainitun esityksen mukaan myös rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada matkustajatietoja rajavalvontaa, raja-tarkastusten suorittamista sekä rajavartiolaitokselle laissa säädetyn muun tehtävän suorittamista varten, mikä on otettu huomioon tässä esityksessä olevaa henkilötietojen käsittelyä rajavartiolaitoksessa koskevaa lakiehdotusta laadittaessa.

Hallituksen esityksessä aserikoksia koskevien säännösten uudistamiseksi (HE 113/2004 vp.) ehdotetaan, että rikoslakiin koottaisiin nykyisin ampuma-ase- ja järjestyslain aseita koskevat vankeusuhkaiset rangaistussäännökset. Ampuma-aselakiin ehdotetaan otettavaksi säännökset poliisin oikeudesta tietyin edellytyksin hävittää ampuma-aselaissa tarkoitetut arvoltaan vähäiset aseen osat, kaasusumuttimet, patruunat tai erityisen vaaralliset ammukset. Vastaava muita aseita koskeva hävittämissäännös jäisi järjestyslakiin. Ehdotukseen sisältyy rikoslain 2 a luvun 9 §:ää koskeva muutosehdotus.

Eduskunnassa on vireillä myös lakialoite (LA 134/2004 vp.) vesiliikennelain ja rikoslain 2 a luvun 9 §:n muuttamisesta. Muutoksen myötä rikesakko olisi yksi mahdollinen seuraamus eräissä vähäisissä vesiliikennelain, vesiliikenneasetuksen (124/1997) tai veneliikenneasetuksen (152/1969) säännösten rikkomistapauksissa. Rikesakko olisi mahdollinen seuraamus erikseen mainituissa rikkomuksissa. Rikoslain 2 a luvun 9 §:ssä mainittaisiin vesiliikenteen säännöt, joista rikesakko olisi mahdollinen.

6.2. Riippuvuus kansainvälisistä sopimuksista ja velvoitteista

Esitys on yhdenmukainen Euroopan unionin rajavalvonnan järjestelyitä koskevien vireillä olevien uudistusten kanssa. Ulkorajavalvonnassa nähtävissä olevat muutokset liittyvät lähinnä päätöksenteon tehostamiseen. Perustuslailliseen sopimukseen ei sisälly säännöksiä, jotka heikentäisivät kansallisten viranomaisten vastuuta rajavalvonnasta.

Komissio on ehdottanut (13439/04 FRONT 178 COMIX 612) Schengenin säännöstöön kuuluvien normien siirtämistä neuvoston asetuksen tasoiseksi. Asiaa koskee valtioneuvoston kirjelmä komission ehdotuksesta Euroopan unionin neuvoston asetukseksi henkilöiden toimesta tapahtuvaa rajojen ylittämistä koskevasta yhteisön säännöstöstä (U 70/2004). Schengenin säännöstön yhteisessä käsikirjassa (Common Manual) annetaan yksityiskohtaisia määräyksiä ja ohjeita rajatarkastusten ja -valvonnan suorittamiseksi rajanylityspaikoilla sekä niiden välisellä ulkorajalla. Osa yhteisen käsikirjan sisällöstä on luonteeltaan puhtaasti informatiivista. Komissio pyrkii ehdotuksellaan yhtenäistämään säädösperustaa. Oikeusperustan yhtenäistämisen lisäksi komissio esittää myös sisällöllistä uudistamista, eli tarpeettomien osien poistamista ja uusien, neuvostossa tai sen alaisissa työryhmissä hyväksyttyjen tai keskusteltujen osien, esimerkiksi niin sanottujen parhaiden käytänteiden, mukaan ottamista.

Asetusehdotuksen mukaan sisärajoilla tehtävien tarkastusten palauttamiseen liittyvistä menettelytavoista ja päätöksentekoprosessista säädettäisiin huomattavasti nykyistä yksityiskohtaisemmin. Kukin jäsenvaltio suorittaisi kuitenkin Euroopan unionin kansalaisten tarkastamisen kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. Asetusehdotuksessa ei ole yksityiskohtaisia säännöksiä siitä, tehdäänkö EU-kansalaisten osalta esimerkiksi rekisterikyselyitä yksinomaan rajanylitysaikeen perusteella eikä siitä, millä edellytyksillä heille voidaan tehdä perusteellinen tarkastus taikka siitä, mitä toimenpiteitä perusteelliseen tarkastukseen EU-kansalaisten kyseessä ollessa sisältyy. Kansallista normistoa sovelletaan, jollei Suomea sitovasta Euroopan unionin lainsäädännöstä taikka kansainvälisestä sopimuksesta tai sen nojalla annetusta sitovasta säännöksestä muuta johdu. Ehdotuksella ei siten olisi vaikutuksia tämän hallituksen esityksen käsittelyyn.

Euroopan unionissa on hyväksytty neuvoston direktiivi liikenteenharjoittajien velvollisuudesta toimittaa tietoja matkustajista (2004/82/EY). Direktiivi liittyy laittomien maahantulovirtojen hallintaan. Sen mukaan liikenteenharjoittajille asetettaisiin velvollisuus toimittaa rajatarkastuksista vastaaville viranomaisille tiedot kuljetettavista henkilöistä lentokoneeseen noustaessa. Liikenteenharjoittajien tulisi toimittaa rajatarkastusviranomaisille tiedot ulkomaalaisista, jotka ne ovat kuljettaneet jäsenvaltioiden alueelle, ja jotka eivät matkalippuun merkittynä päivänä ole palanneet lähtömaahan tai jotka eivät ole jatkaneet matkaa kolmanteen maahan. Tietoihin olisi sisällytettävä käytetyn matkustusasiakirjan numero ja tyyppi, kansalaisuus, koko nimi, syntymäaika, rajanylityspaikka, jonka kautta henkilö saapuu jäsenvaltioiden alueelle, kuljetuksen koodi, kuljetuksen lähtö- ja saapumisaika, asianomaisella kuljetuksella kuljetettujen henkilöiden kokonaismäärä ja alkuperäinen lähtöpaikka. Jäsenvaltioiden on toteutettava direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet viimeistään 5 päivänä syyskuuta 2006. Esityksellä pantaisiin mainittu direktiivi osaltaan täytäntöön.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotusten perustelut

1.1. Laki rajavartiolaitoksen hallinnosta

1 luku. Yleiset säännökset

1 §. Soveltamisala. Rajavartiolaitoksen hallintolakia sovellettaisiin hallinnon, koulutuksen ja tutkimustoiminnan järjestämiseen sekä palvelussuhteeseen rajavartiolaitoksessa. Rajavartiolaitoksen hallintolaissa säädettäisiin myös rajavartiolaitoksen sotilaskäskyasioista. Rajavartiolaissa säädettäisiin valtakunnanrajan ylittämisestä ja sen valvonnasta sekä rajavartiolaitokselle ja rajavartiomiehelle kuuluvista tehtävistä ja toimivaltuuksista. Henkilötietojen käsittelystä sekä oikeudesta tietojen saamiseen ja luovuttamiseen rajavartiolaitoksen tehtävissä säädettäisiin henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annetussa laissa.

2 §. Rajajoukot. Rajajoukoilla tarkoitettaisiin rajavartiolaitoksen hallintolaissa samaa kuin rajavartiolaissakin, eli niitä rajavartiolaitoksen virkamiehiä ja rajavartiolaitoksessa asevelvollisuuslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun mukaan asepalvelusta suorittavia henkilöitä, jotka voidaan valtakunnan puolustusta tehostettaessa liittää puolustusvoimiin. Puolustusvoimiin liittämisestä voitaisiin rajavartiolain 25 §:n mukaan säätää tasavallan presidentin asetuksella, kuten nykyisinkin. Rajajoukkojen määritelmä poikkeaisi LRVL:n 2 §:n 7 kohdasta kuitenkin siinä, että rajajoukkoihin voisi kuulua muitakin kuin puolustusvalmiutta koskevissa suunnitelmissa ennakolta määriteltyjä joukkoja.

Rajavartiolaitoksen sotilaallisen maanpuolustuksen tehtäviin ei esitetä muutoksia. Rajavartiolaitos osallistuisi valtakunnan puolustamiseen ja antaisi sotilaskoulutusta henkilökunnalleen sekä rajavartiolaitoksessa asepalvelusta suorittaville henkilöille. Se ylläpitäisi ja kehittäisi puolustusvalmiutta yhdessä puolustusvoimien kanssa.

2 luku. Rajavartiolaitoksen hallinto ja henkilöstö sekä sen virkamiestä koskevat erityiset oikeudet ja velvollisuudet

3 §. Rajavartiolaitos, päällikkö ja hallintoyksiköt. Pykälässä säädettäisiin rajavartiolaitoksen asemasta valtionhallinnossa ja rajavartiolaitoksen toimielimistä. Rajavartiolaitos kuuluisi valtion keskushallintoon sisäasiainministeriön alaisuudessa kuten nykyisinkin. Tämä järjestely sitoisi sotilaallisesti järjestetyn rajavartiolaitoksen parlamentaarisen kontrollin piiriin. Järjestely vastaisi perustuslain 119 §:ää, jossa säädetään, että valtion keskushallintoon voi kuulua valtioneuvoston ja ministeriöiden lisäksi virastoja, laitoksia ja muita toimielimiä.

Rajavartiolaitoksen toimielimiä olisivat hallintoyksiköt ja niistä erillinen rajavartiolaitoksen päällikkö. LRVL:ssa käytetään hallintoyksikön käsitettä, vaikka laissa ei ole tarkemmin säädetty, mitä osia rajavartiolaitoksesta on pidettävä itsenäisinä hallintoyksikköinä. Rajavartiolaitoksen hallintolain mukaan rajavartiolaitoksen hallintoyksiköitä olisivat rajavartiolaitoksen esikunta, raja- ja merivartiokoulu, vartiolentolaivue sekä rajavartiostot ja merivartiostot.

Rajavartiolaitoksen esikunta säilyttäisi asemansa rajavartiolaitoksen johtoesikuntana. Muut hallintoyksiköt säilyisivät sen alaisina. Rajavartiolaitoksen esikuntaa johtaisi rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö ja muuta hallintoyksikköä hallintoyksikön päällikkö. Rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö toimisi rajavartiolaitoksen päällikön sijaisena tämän ollessa estyneenä.

Rajavartiolaitoksessa on sotilaallisen järjestyksen mukainen linjaorganisaatio. Ylintä valtaa käyttää rajavartiolaitoksen päällikkö. Hänen apunaan on rajavartiolaitoksen johtoesikuntana toimiva rajavartiolaitoksen esikunta, jota johtaa rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö. Rajavartiolaitoksen muut hallintoyksiköt toimivat rajavartiolaitoksen päällikön ja rajavartiolaitoksen esikunnan alaisuudessa. Tällaisia hallintoyksiköitä ovat rajavartiostot, merivartiostot, vartiolentolaivue sekä raja- ja merivartiokoulu. Jokaisessa rajavartiostossa ja merivartiostossa on päällikkö (rajavartioston tai merivartioston komentaja) Vartiolentolaivueessa on niin ikään päällikkö. Raja- ja merivartiokoulun päällikkönä on koulun johtaja. Vartioston päällikön apuna on rajavartioston tai merivartioston esikunta. Rajavartiosto jakautuu rajavartioalueisiin ja merivartiosto merivartioalueisiin. Rajavartioalueella ja merivartioalueella on päällikkö (aluepäällikkö). Suomenlahden merivartiostossa on lisäksi rajatarkastusosasto, joka vastaa rajatarkastusten järjestämisestä pääkaupunkiseudun lentokentillä ja satamissa sekä Helsinkiin saapuvassa kansainvälisessä rautatieliikenteessä. Merivartiostoissa toimi myös vartiolaivoja, jotka partioivat koko merialueella.

Hallintoyksiköiden toimialueiden rajat tulevat määriteltäväksi uudelleen, kun valvonta-alueesta luovutaan. Hallintoyksiköiden toimialueiden rajoista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Raja ja merivartiostojen lukumäärä jäisi myös valtioneuvoston asetuksella säädettäväksi. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin lisäksi rajoista, joissa rajavartiolaitoksen päällikkö voisi määrätä rajavartiolaitoksen esikunnan ja rajavartiolaitoksen hallintoyksiköiden kokoonpanosta sekä rajavartiolaitoksen johtosuhteista. Esitetyt säännökset olisivat nykyisiä täsmällisempiä, mutta eivät poikkeaisi niistä.

4 §. Rajavartioviranomaiset. Rajavartioviranomaisista säädetään LRVL:n 3 §:ssä. Käsitettä käytetään myös muualla lainsäädännössä, muun muassa asevelvollisuuslaissa, aluevalvontalaissa, tullilaissa, alusjätelaissa, ajoneuvoverolaissa, polttoainemaksusta annetussa laissa (1280/2003), viestintämarkkinoihin liittyvästä varautumisvelvollisuudesta ja viranomaistiedotteiden välittämisvelvollisuudesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (838/2003), Suomen talousvyöhykkeestä annetussa laissa, ympäristönsuojelulaissa, kalastuslaissa, merilain meriselitystä koskevien säännösten soveltamisesta annetussa asetuksessa (321/1967) ja henkilötietojen käsittelystä rangaistusten täytäntöönpanossa annetussa laissa.

Rajavartioviranomaisen käsite viittaa rajavartiolaitokseen samalla tavoin kuin poliisiviranomaisen käsite viittaa poliisiin ja tulliviranomaisen käsite tullilaitokseen. Rajavartioviranomaisen käsite ehdotetaan säilytettäväksi. Säännöksissä osoitettaisiin toimivaltaa toisaalta valtakunnallisille, toisaalta alueellisille ja paikallisille rajavartioviranomaisille. Rajavartiolaitoksen päällikkö ja rajavartiolaitoksen esikunta olisivat valtakunnallisia rajavartioviranomaisia. Rajavartiostot ja merivartiostot sekä niiden komentajat olisivat alueellisia rajavartioviranomaisia. Raja- ja merivartiokoulu sekä vartiolentolaivue olisivat alueelliseen jaotukseen kuulumattomia rajavartioviranomaisia. Muut kuin edellä mainitut rajavartiolaitoksen yksiköt olisivat paikallisia rajavartioviranomaisia.

LRVL:n 3 §:n 3 momentissa säädetään nykyisin, että rajavartiolaitoksen virkamiehet ovat henkilöviranomaisina rajavartioviranomaisia. Rajavartiolaitoksen virkamiehet käyttävät rajavartioviranomaiselle kuuluvaa toimivaltaa. LRVL:n 3 §:n 3 momentissa mainittu henkilöviranomaisen käsite on tarpeeton. Rajavartioviranomaiset käsittelevät ja ratkaisevat rajavartiolaitokselle kuuluvia asioita. Rajavartiolaitoksen hallintolain 4 §:n 3 momentissa säädettäisiin, että rajavartiolaitoksen päälliköllä olisi oikeus ottaa ratkaistavakseen muun rajavartioviranomaisen ratkaistavaksi säädetty asia. Säännös olisi yhdenmukainen sen kanssa, mitä LRVL:n 3 §:n 1 momentissa säädetään.

5 §. Sisäasiainministeriön tehtävät rajavartiolaitoksessa. Rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:n mukaan rajavartiolaitoksen päällikkö toimii ministerin apuna rajavartiolaitoksen toimialaan kuuluvissa asioissa sisäasiainministeriössä. Saman pykälän mukaan rajavartiolaitoksen päälliköllä on oikeus esittelystä ratkaista rajavartiolaitosta ja sen toimialaa koskevat sisäasiainministeriön päätettäväksi säädetyt, muut kuin periaatteellisesti tärkeät ja laajakantoiset hallintoasiat, jollei toisin säädetä. Säännökset säilyisivät pääosin ennallaan mutta ne siirrettäisiin asetuksen tasolta lakiin. Rajavartiolaitoksen päällikkö pitäisi sisäasiainministerin tietoisena rajavartiolaitosta koskevista asioista ja osallistuisi rajavartiolaitosta koskevien asioiden käsittelyyn sisäasiainministeriössä.

Rajavartiolaitoksen päällikön ratkaisuvallan ulkopuolelle jätettäisiin yhteiskunnallisesti tai taloudellisesti merkittävät sisäasiainministeriössä ratkaistavat hallintoasiat. Nykyisin rajavartiolaitoksen päällikön itsenäisen ratkaisuvallan ulkopuolella ovat vain sellaiset sisäasiainministeriössä ratkaistavat hallintoasiat, jotka ovat sekä yhteiskunnallisesti että taloudellisesti merkittäviä. Muutos tarkoittaisi säännöksen yhdenmukaistamista valtioneuvostosta annetun lain (175/2003) 15 §:n kanssa.

Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan johtoesikuntana toimiva rajavartiolaitoksen esikunta olisi samalla sisäasiainministeriön rajavartio-osasto. Esikuntaa johtava rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö olisi samalla sisäasiainministeriön rajavartio-osaston osastopäällikkö. Järjestely vastaisi nykyisiä säännöksiä ja olisi pääosin yhdenmukainen poliisijohtoa koskevan järjestelyn kanssa.

Valtioneuvoston ohjesäännön 45 §:n mukaan kansliapäällikkö johtaa ja valvoo ministeriön toimintaa sekä siinä tarkoituksessa muun muassa huolehtii lainsäädännön valmistelun laadusta, vastaa ministeriön hallinnonalan tavoitteiden valmistelusta ja toteutumisen seurannasta sekä virkamiesvalmistelun yhteensovittamisesta. Kansliapäällikkö ohjaa myös rajavartio-osaston toimintaa valtioneuvoston ohjesäännön sekä soveltuvin osin rajavartio-osastolla noudatettavan sisäasiainministeriön työjärjestyksen (769/2003) antamin valtuuksin. Hän toimii sisäasiainministeriön työjärjestyksen 23 §:n mukaan ministerien lähimpänä apuna.

Sisäasiainministeriön työjärjestyksen mukaan ministerien apuna toimii myös ministeriön johtoryhmä. Johtoryhmä käsittelee hallinnonalan ja ministeriön toimintaan keskeisesti vaikuttavat yhteiskuntapoliittiset linjaukset sekä toimintaa suuntaavat tulossuunnitelmat ja niiden toteuttamisen edellyttämät voimavarakehykset. Johtoryhmä arvioi myös toiminnan tuloksellisuutta tulossuunnittelun pohjaksi sekä käsittelee ja sovittaa yhteen muut laajakantoiset ja periaatteellisesti tärkeät asiat. Johtoryhmään kuuluvat ministerit, kansliapäällikkö, osastojen päälliköt, ministerien erityisavustajat ja yksi henkilöstön edustaja. Työjärjestystä ollaan muuttamassa siten, että johtoryhmään kuuluisi rajavartiolaitoksen päällikkö. Johtoryhmässä käsiteltävien asioiden valmistelua ja yhteensovittamista sekä ministeriön sisäisen toimivuuden edistämistä varten on kansliapäällikön apuna esikunta, johon kuuluvat kansliapäällikön määräämät virkamiehet. Ministeriön osastopäälliköt käsittelevät kansliapäällikön johtamassa osastopäällikkökokouksessa kaikkia osastoja koskevia ajankohtaisia asioita.

Rajavartiolaitoksen päällikön tehtävä erotettiin rajavartio-osaston osastopäällikön tehtävistä 1990 luvulla. Rajavartiolaitoksesta annetun asetuksen muutoksella (884/1990) rajavartiolaitoksen päälliköstä tuli rajavartio-osastoon kuulumaton ministeriön virkamies. Hänen tehtävänään säilyi ministerin avustaminen sisäasiainministeriössä. Rajavartiolaitoksen apulaispäälliköstä tuli tuolloin ministeriön rajavartio-osaston päällikkö. Järjestelyllä pyrittiin siihen, että rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö huolehtisi rajavartiolaitoksen esikunnassa ministeriön osastona käsiteltävien rutiinitehtävien suorittamisesta ja rajavartiolaitoksen päällikkö voisi keskittyä sisäasiainministerin apuna toimivien johtoryhmien työskentelyyn. Muutoksen ei arvioitu aiheuttavan toimivaltaristiriitaa ministerin, kansliapäällikön, rajavartiolaitoksen päällikön tai rajavartiolaitoksen apulaispäällikön välille.

Rajavartiolaitoksen päällikkö osallistuu muun muassa turvallisuus- ja puolustusasiain komitean työskentelyyn. Komitea avustaa puolustusministeriötä sekä ulko- ja turvallisuuspoliittista ministerivaliokuntaa kokonaismaanpuolustusta koskevissa asioissa. Komiteaa johtaa puolustusministeriön kansliapäällikkö ja siihen kuuluvat kansliapäälliköt tasavallan presidentin kansliasta, ulkoasiainministeriöstä, sisäasiainministeriöstä, valtiovarainministeriöstä, liikenne- ja viestintäministeriöstä ja kauppa- ja teollisuusministeriöstä sekä valtioneuvoston kanslian valtiosihteeri, pääesikunnan päällikkö, pääesikunnan operaatiopäällikkö sekä rajavartiolaitoksen päällikkö. Komiteasta säädetään turvallisuus- ja puolustusasiain komiteasta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (288/2003).

Rajavartiolaitoksen päällikkö osallistuu myös sisäasiainministeriön turvallisuusasiain johtoryhmän työskentelyyn. Johtoryhmä käsittelee yleisen järjestyksen ja turvallisuuden toimintalinjoja sekä tulossuunnittelua ja arvioi toiminnan tuloksellisuutta. Se sovittaa yhteen usean osaston toimialaan kuuluvat turvallisuutta koskevat asiat. Johtoryhmä johtaa sisäministeri ja siihen kuuluvat rajavartiolaitoksen päällikön lisäksi kansliapäällikkö sekä poliisiosaston, pelastusosaston ja ulkomaalaisosaston osastopäälliköt, ministeriön kansainvälisten turvallisuusasioiden ryhmän päällikkö sekä keskusrikospoliisin ja suojelupoliisin päälliköt. Johtoryhmästä säädetään sisäasiainministeriön työjärjestyksessä.

Valtioneuvostolle kuuluvat asiat ratkaistaan valtioneuvoston yleisistunnossa tai ministeriössä. Yleisistunnon esittelijöinä voivat toimia tasavallan presidentin nimittämät ministeriön virkamiehet. Rajavartiolaitoksen päälliköllä ja apulaispäälliköllä on siten kelpoisuus toimia yleisistunnon esittelijöinä. Valtioneuvoston ohjesäännön 35 §:n mukaan heillä on samalla esittelijän kelpoisuus myös ministeriössä. Valtioneuvostosta annetun lain 15 §:n mukaan ministeri ratkaisee toimialaansa kuuluvat asiat lain 25 §:n mukaan esittelystä. Ministeriössä päätettäviä, muita kuin yhteiskunnallisesti tai taloudellisesti merkittäviä asioita voidaan kuitenkin antaa ministeriön esittelijöinä toimivien virkamiesten ratkaistaviksi.

Rajavartiolaitoksen ohjaaminen on osoittautunut taloudellisesti ja tehokkaasti järjestetyksi, eikä sen muuttamista pidetä ajankohtaisena. Ministeriöiden johtamisrakennetta on vahvistettu lailla valtioneuvostosta annetun lain 6 §:n muuttamisesta (1187/2004) ja lailla valtion virkamieslain 5 §:n muuttamisesta (1188/2004) joulukuun 2004 alusta siten, että ministerien tueksi voidaan tarvittaessa nimittää valtiosihteerejä. Valtiosihteerien tarve arvioidaan kunkin hallituksen muodostamisen yhteydessä. Ministerin henkilökohtaisen luottamuksen varassa toimiva valtiosihteeri nimitetään ministerin toimikaudeksi. Valtiosihteeri toimii ministerin apuna poliittiseen ohjaukseen ja asioiden valmisteluun liittyvissä tehtävissä. Hän avustaa ja edustaa ministeriä tämän ohjeiden mukaan poliittisten linjausten muodostamisessa, ministeriöiden välisessä koordinoinnissa ja kantojen yhteensovittamisessa, hallitusohjelman toimeenpanossa ministerin toimialalla sekä EU-asioiden ja kansainvälisten tehtävien hoitamisessa. Valtiosihteeri toimii ministeriön johdossa esikunta-asemassa. Tämäkään muutos ei aiheuta tarvetta muuttaa rajavartiolaitosta koskevaa edellä kerrottua järjestelyä. Rajavartiolaitoksen päällikkö avustaa myös valtiosihteeriä rajavartiolaitoksen toimialaan kuuluvissa asioissa sisäasiainministeriössä. Jos kansliapäällikön ja rajavartiolaitoksen johdon välille syntyisi sovittamattomia erimielisyyksiä, asian ratkaisisi viime kädessä ministeriön päällikkönä toimiva sisäministeri. Kansliapäällikkö ei voisi antaa varoitusta tasavallan presidentin nimittämille ministeriöön kuuluville virkamiehille.

6 §. Rajavartiolaitoksen sisäinen järjestys ja sotilaskäskyasiat. Rajavartiolaitoksen sisäinen järjestys säilyisi sotilaallisena. Sotilasvirassa palveleva virkamies esittelisi rajavartiolaitoksen päällikön tai muun sotilasesimiehen ratkaistavaksi osoitetun sotilaskäskyasian ja varmentaisi sotilasesimiehen siitä tekemän päätöksen kuten nykyisinkin.

Sotilaskäskyillä johdetaan sotilasyksikköä ja päätetään esimerkiksi sotilaiden nimityksistä ja sotilasarvossa ylentämisestä. Rajavartiolaitoksen sotilaskäskyasiat koskevat muun muassa rajajoukkojen puolustusvalmiutta, sotilaallista yhteistoimintaa puolustusvoimien kanssa, sotilaallisten toimenpiteiden valmistelua ja toteuttamista, sotilaskoulutusta sekä sotilaallista järjestystä ja varuskuntapalvelusta.

7 §. Tasavallan presidentin päätöksenteko rajavartiolaitoksen sotilaskäskyasioissa. Rajavartiolaitoksen hallintolain 7 §:n 1 momenttiin otettaisiin LRVL:n 48 a §:n 1 ja 2 momenttia vastaava säännös, jonka mukaan tasavallan presidentti päättäisi rajajoukkojen puolustusvalmiuden merkittävistä muutoksista sekä muista rajavartiolaitoksen sotilaallisia maanpuolustustehtäviä koskevista laajakantoisista tai periaatteellisesti merkittävistä rajavartiolaitoksen sotilaskäskyasioista. Presidentti päättäisi sotilaskäskyasiana myös rajavartiolaitoksessa palvelevan henkilön ylentämisestä upseerin, erikoisupseerin ja opistoupseerin sotilasarvoon. Hän voisi ottaa päätettäväkseen rajavartiolaitoksen päällikön tai muun sotilasesimiehen ratkaistavaksi osoitetun sotilaskäskyasian. Rajavartiolaitoksen hallintolain 7 §:n 2 ja 3 momentissa puolestaan säädettäisiin LRVL:n 48 b §:n 1 ja 2 momenttia vastaavalla tavalla, että tasavallan presidentti tekisi päätökset rajavartiolaitoksen sotilaskäskyasioissa sisäasiainministerin esittelystä valtioneuvoston ulkopuolella. Päätökset varmentaisi sisäasiainministeri. Pääministerillä olisi oikeus olla läsnä sekä lausua käsityksensä siitä.

Laajakantoisten ja periaatteellisesti merkittävien sotilaskäskyasioiden käsitteleminen valtioneuvoston istunnossa voi osoittautua tarpeelliseksi. Sen vuoksi säädettäisiin, että tasavallan presidentti voisi omasta aloitteestaan tai sisäasiainministerin esityksestä siirtää sotilaskäskyasian valtioneuvoston istunnossa ratkaistavakseen samalla tavoin kuin nykyisinkin.

8 §. Rajavartiolaitoksen päällikön päätöksenteko sotilaskäskyasioissa. Rajavartiolaitoksen hallintolain 8 §:ssä säädettäisiin rajavartiolaitoksen päällikölle nykyistä vastaava oikeus ratkaista muut, kuin tasavallan presidentin päätettävät rajavartiolaitoksen sotilaskäskyasiat. Sotilasesimiehille säädettäisiin oikeus ottaa päätettäväkseen alaisensa ratkaistavaksi osoitettu sotilaskäskyasia, kuten nykyisin LRVL:n 48 a §:ssä säädetään. Rajavartiolaitoksen päälliköllä säilytettäisiin velvollisuus tiedottaa sotilasesimiesten toimivaltaan kuuluvista merkittävistä sotilaskäskyasioista presidentille ja sisäasiainministerille. Rajavartiolaitoksen päällikön ja hänen alaistensa sotilasesimiesten välisestä toimivallanjaosta sotilaskäskyasioissa sekä sotilaskäskyasioiden käsittelyjärjestyksestä rajavartiolaitoksessa säädettäisiin tasavallan presidentin asetuksella, kuten nykyisinkin.

9 §. Rajavartiolaitoksen virat. Pykälässä säädettäisiin LRVL:n 49 §:n mukaisesti, että, rajavartiolaitoksessa voi olla upseerin, erikoisupseerin, opistoupseerin, merivartijan ja rajavartijan sotilasvirkoja. Ehdotetussa säännöksessä ilmaistaisiin tyhjentävästi ne sotilasvirat, joissa palvelevat virkamiehet olisivat sotilasrikossäännösten alaisia. Näissä viroissa palvelevien eläke-etuuksien perusteet poikkeavat eräiltä osin eläke-etuuksien yleisistä perusteista. Ehdotettu sotilasvirkojen virkaryhmiä koskeva luettelo vastaisi valtion eläkelaissa (280/1966) tarkoitettuja sotilasvirkoja, joissa palvelevalla on oikeus saada eläke erityisin perustein. Sotilasvirkojen virkaryhmiä koskevan luettelon jälkeen ehdotetaan informatiivisessa mielessä todettavaksi, että rajavartiolaitoksessa voi olla myös muita virkoja sekä määräaikaisessa virkasuhteessa tai työsopimussuhteessa olevaa henkilökuntaa.

Rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 16 §:n 1 momentin mukaan upseerin sotilasvirkoja ovat rajavartiolaitoksen päällikön, rajavartiolaitoksen apulaispäällikön, kenraalimajurin ja kontra-amiraalin, everstin ja kommodorin, esiupseerin ja nuoremman upseerin virat. Erikoisupseerin sotilasvirkoja ovat puolestaan sotilasinsinöörin, sotilasyliteknikon ja sotilasteknikon virat. Opistoupseerin sotilasvirkoja ovat vanhemman ja nuoremman opistoupseerin virat. Merivartijan ja rajavartijan sotilasvirkoja ovat vanhemman merivartijan virat, vanhemman ja nuoremman rajavartijan virat sekä ylimerivartijan ja ylirajavartijan virat.

Rajavartiolaitoksesta annetun asetuksen 22 §:n mukaan siviilivirkoja ovat oikeudellisen osaston osastopäällikkönä toimivan lainsäädäntöneuvoksen virka, hallinnollisen toimiston toimistopäällikön virka, hankintapäällikön virka ja ylitarkastajan virka, insinöörin virka, lentoteknisen johtajan virka, talouspäällikön virka, yli-insinöörin virka, ylilääkärin virka. Tämän lisäksi rajavartiolaitoksessa voi olla myös muita siviilivirkoja.

Rajavartiolaitoksen päällikön, rajavartiolaitoksen apulaispäällikön sekä kenraalimajurin ja kontra-amiraalin viran perustamisesta, muuttamisesta ja lakkauttamisesta säädetään rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 16 §:n 2 momentin mukaan erikseen. Valtion virkamieslain 4 §:n mukaan rajavartiolaitoksen päällikön ja apulaispäällikön sekä rajavartiolaitoksen kenraalimajurin ja kontra-amiraalin virkaa ei saa perustaa, lakkauttaa eikä niiden nimeä muuttaa, ellei kutakin virkaa ole valtion talousarviossa eritelty.

Rajavartiolaitoksesta annetun asetuksen 16 §:n 3 momentin mukaan rajavartiolaitoksen päällikkö päättää muiden kuin rajavartiolaitoksen päällikön, rajavartiolaitoksen apulaispäällikön sekä kenraalimajurin ja kontra-amiraalin viran perustamisesta, muuttamisesta ja lakkauttamisesta. Rajavartiolaitoksen päällikkö päättää myös virkojen sijoittamisesta hallintoyksiköihin lukuun ottamatta edellä mainittuja virkoja sekä oikeudellisen osaston osastopäällikkönä toimivan lainsäädäntöneuvoksen virkaa ja hallinnollisen toimiston toimistopäällikön virkaa. Rajavartiolaitoksen päällikkö määrää myös edellytyksistä, joilla henkilö voidaan nimittää rajavartiolaitoksen palvelukseen virkamieheksi määräaikaiseen virkasuhteeseen.

Uudistuksessa säilytettäisiin virkoja koskeva sääntely ennallaan siten, että virkojen päälajit mainittaisiin laissa ja viroista säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Siviiliviran käsitteestä luovuttaisiin, koska käsite viittaa vastakohtana olevaan sotilasviran käsitteeseen ja sotilaallisiin tehtäviin, joita rajavartiolaitoksessa on puolustusvoimiin verrattuna vähän. Muu muassa osa rajavartiomiehistä palvelee muussa kuin sotilasvirassa.

Pykälään otettaisiin myös säännös, jonka mukaan rajavartiolaitoksen päällikön oikeudesta perustaa, muuttaa ja lakkauttaa rajavartiolaitoksen virkoja samoin kuin sijoittaa ja siirtää virkoja rajavartiolaitoksessa säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella kuten nykyisinkin. Muualla lainsäädännössä olevat rajoitukset tulevat kuitenkin otettavaksi huomioon rajavartiolaitoksen päällikön oikeuksia koskevaa asetusta annettaessa.

10 §. Rajavartiolaitoksen virkojen yleiset kelpoisuusvaatimukset. Rajavartiolaitoksen virkaan nimitettävältä vaadittaisiin, että hän on Suomen kansalainen ja täyttää valtion virkamieslain 6 ja 8 §:ssä säädetyt valtion viran yleiset kelpoisuusvaatimukset. Lisäksi hänen tulisi olla elämäntavoiltaan nuhteeton ja luotettava. Sotilasvirkaan nimitettävältä vaadittaisiin, että hän on suorittanut Suomen puolustusvoimissa tai rajavartiolaitoksessa joko asevelvollisuuden aseellisessa palveluksessa tai naisten vapaaehtoisen asepalveluksen, ja että hän on terveydeltään ja ruumiilliselta kunnoltaan virkaan sopiva. Vaatimus asevelvollisuuden suorittamisesta, ei koskisi henkilöä, joka Ahvenanmaan itsehallintolain 12 §:n 1 momentin nojalla saisi palvella luotsi- ja majakkalaitoksessa tai muussa siviilihallinnossa. Vaatimus naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittamisesta ei koskisi henkilöä, jolla on Ahvenanmaan kotiseutuoikeus.

Yleisistä nimitysperusteista säädetään perustuslaissa. Ehdotetut virkojen yleiset kelpoisuusvaatimukset olisivat yhdenmukaisia rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 17 §:n kanssa. Rajavartiolaitoksen tehtävien asianmukaisen hoitamisen kannalta on välttämätöntä, että sen henkilöstö on luotettavaa ja tehtäviinsä sopivaa. Rajavartiomies ei virassa tai yksityiselämässään saa menetellä tavalla, joka on omiaan vaarantamaan luottamusta rajavartiolaitokselle kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen. Tämän vuoksi rajavartiolaitoksen virkaan nimitettävältä vaadittaisiin nuhteettomuutta ja luotettavuutta. Rikoksiin syyllistymistä voitaisiin lähtökohtaisesti pitää esteenä virkaan nimittämiselle. Vähäisiin rikkomuksiin syyllistymistä ei sen sijaan voitaisi yksin pitää nimityksen esteenä, jos hakija muutoin olisi elämäntavoiltaan nuhteeton ja hakemaansa tehtävään sopiva. Päihderiippuvuus voi vaikuttaa henkilön kykyyn suoriutua tehtävistään ja vähentää hänen luotettavuuttaan. Huumaavien aineiden väärinkäyttöön liittyy usein huumausainerikollisuutta, jonka torjumiseen rajavartiolaitos osallistuu. Päihderiippuvuutta tai huumeiden käyttämistä olisi virkaan valittaessa yleensä pidettävä osoituksena soveltumattomuudesta. Rajavartiolaitoksen tehtävissä noudatettaisiin tältä osin samanlaista soveltuvuusarviointia kuin poliisin tehtävissä.

Yleisenä kelpoisuusvaatimuksena rajavartiolaitoksen sotilasvirkaan säilyisi aseellisen palvelun suorittaminen. rajavartiolaitoksessa tai Suomen puolustusvoimissa. Tämä olisi välttämätöntä sen vuoksi, että sotilasviroissa palvelevaa henkilöstöä voitaisiin käyttää rajajoukkojen sodanajan tehtävissä Suomen puolustusvoimissa.

Aseellisen palvelun suorittamista ei vaadittaisi henkilöltä, joka Ahvenanmaan itsehallintolain 12 §:n 1 momentin nojalla saa asevelvollisuuden suorittamisen sijasta palvella vastaavalla tavalla luotsi- ja majakkalaitoksessa tai muussa siviilihallinnossa. Säännös koskee käytännössä Ahvenanmaan kotiseutuoikeuden omaavia miehiä. Itsehallintolain 12 §:n 2 momentin mukaan maakunnan asukkaat ovat vapautettuja asevelvollisuuden suorittamisesta kunnes palvelu on järjestetty. Koska palvelua ei ole järjestetty, ei aseellista palvelua vaadittaisi muiltakaan Ahvenanmaan kotiseutuoikeuden omaavilta henkilöiltä, vaan sotilasviran ja sotilaallisen tehtävän edellyttämä sotilaskoulutus annettaisiin heille rajavartiolaitoksessa. Järjestely olisi perustuslain 6 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen mukainen. Ahvenanmaan kotiseutuoikeuden omaavat naishakijat ja mieshakijat tulevat näin yhdenvertaisesti kohdelluksi rajavartiolaitoksen sotilasvirkaan valittaessa. Ehdotettu säännös on rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 17 §:n 3 momentin mukainen.

11 §. Rajavartiolaitoksen virkojen erityiset kelpoisuusvaatimukset. Yleisistä nimitysperusteista säädetään perustuslaissa. Ehdotetun lain 9 §:ssä säädettäisiin rajavartiolaitoksen viroista ja 10 §:ssä niiden yleisistä kelpoisuusvaatimuksista. Virkojen erityisistä kelpoisuusehdoista säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Kelpoisuusvaatimukset liittyvät perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaisiin oikeuksiin työn ja ammatin valinnan vapaudesta. Erityisten kelpoisuusehtojen sisältö määriteltäisiin valtuussäännöksessä perusoikeuksien suojan kannalta riittävällä tarkkuudella koskemaan koulutusta, esimiestehtävässä edellytettävää johtamistaitoa ja -kokemusta sekä rajavartiolaitoksen sotilasvirassa vaadittavaa palveluskokemusta.

Nykyisin rajavartiolaitoksen virkoihin vaaditaan jäljempänä mainittavien erityisten kelpoisuusehtojen täyttämistä. Nuoremman upseerin virkaan vaaditaan rajavartiolaitoksessa upseerin tutkinto tai upseerin ylempi korkeakoulututkinto. Esiupseerin virkaan vaaditaan edellä mainitun lisäksi rajavartiolaitoksen päällikön määräämä jatkokoulutus. Everstin ja kommodorin virkaan vaaditaan upseerin tutkinnon lisäksi yleisesikuntaupseerin tutkinto ja palvelukokemusta vähintään kahdesta hallintoyksiköstä. Rajavartiolaitoksen päällikön, apulaispäällikön, kenraalimajurin ja kontra-amiraalin virkaan vaaditaan käytännössä osoitettu hyvä johtamistaito ja johtamiskokemusta hallintoyksikön tai rajavartiolaitoksen esikunnan osaston osastopäällikön tehtävässä.

Sotilasyliteknikon ja sotilasteknikon erikoisupseerin virkaan vaaditaan teknikon tai datanomin tutkinto taikka rajavartiolaitoksen tai puolustusvoimien antama tarkastaja-, teknikko- tai tietoliikennekoulutus ja vähintään reservin aliupseerin koulutus. Sotilasinsinöörin erikoisupseerin virkaan vaaditaan diplomi-insinöörin tai insinöörin tutkinto ja reservin upseerin koulutus. Mainitun asetuksen 20 §:n mukaan nuoremman opistoupseerin virkaan vaaditaan raja- ja merivartiokoulussa tai puolustusvoimissa suoritettu opistoupseerin tutkinto tai alempi toimiupseerin virkatutkinto. Vanhemman opistoupseerin virkaan vaaditaan raja- ja merivartiokoulussa tai puolustusvoimissa suoritettu opistoupseerin tutkinto tai ylempi toimiupseerin virkatutkinto sekä rajavartiolaitoksen päällikön määräämä jatkokoulutus. Nuoremman merivartijan sekä nuoremman rajavartijan virkaan vaaditaan raja- ja merivartiokoulussa peruskurssin 1. osan suorittamista. Vanhemman merivartijan sekä vanhemman rajavartijan virkaan vaaditaan lisäksi peruskurssin 2. osan suorittamista ja riittävää käytännön kokemusta nuoremman merivartijan tai nuoremman rajavartijan virassa. Ylimerivartijan ja ylirajavartijan virkaan vaaditaan riittävä käytännön kokemus merivartijan tai rajavartijan virassa sekä raja- ja merivartiokoulussa jatkokurssin suorittamista tai rajavartiolaitoksen päällikön määräämää muuta koulutusta.

Oikeudellisen osaston osastopäällikkönä toimivan lainsäädäntöneuvoksen virkaan vaaditaan oikeustieteen kandidaatin tutkinto, hyvä perehtyneisyys hallintotehtäviin, johtamiskokemusta ja käytännössä osoitettua johtamistaitoa sekä lainvalmistelukokemusta. Hallinnollisen toimiston toimistopäällikön virkaan vaaditaan oikeustieteen kandidaatin tutkinto ja hyvä perehtyneisyys hallintotehtäviin. Hankintapäällikön ja ylitarkastajan virkaan vaaditaan oikeustieteen kandidaatin tutkinto. Insinöörin virkaan vaaditaan diplomi-insinöörin tai insinöörin tutkinto. Lentoteknisen johtajan virkaan vaaditaan diplomi-insinöörin tutkinto ja perehtyneisyyttä lentokoneenrakennustekniikkaan. Talouspäällikön virkaan vaaditaan soveltuva korkeakoulututkinto. Yli-insinöörin virkaan vaaditaan diplomi-insinöörin tutkinto ja perehtyneisyyttä laivatekniikkaan. Ylilääkärin virkaan vaaditaan terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 4 §:n 2 momentissa tarkoitettu oikeus harjoittaa yleislääkärin ammattia itsenäisesti laillistettuna ammattihenkilönä ja perehtyneisyyttä sotilasterveydenhuoltoon. Muun siviiliviran erityisenä kelpoisuusvaatimuksena on sellainen kyky ja taito kuin virkaan kuuluvien tehtävien hoitaminen vaatii.

Rajavartiolaitoksen sotilasvirkoihin nimittämisen ehdoksi voitaisiin nykyiseen tapaan asettaa nimetyssä rajavartiolaitoksen virassa tai tehtävässä hankittu palveluskokemus. Tämä on perusteltua puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen viroissa suoritettavien tehtävien erilaisuuden vuoksi. Rajavartiolaitoksen tehtävistä suuri osa on sisäisen turvallisuuden tehtäviä ja rajavartiomiehet suorittavat laillisuusvalvontaa toisin kuin pääosa puolustusvoimien virkamiehistä. Puolustusvoimien tehtävissä ei siten yleensä voi hankkia sellaista kokemusta, jota rajavartiolaitoksen sotilasvirossa vaaditaan. Toisaalta esimerkiksi oikeudellista tutkintoa edellyttävään ylitarkastajan tehtävään voi pätevöityä muuallakin kuin rajavartiolaitoksessa. Ehdotetut valtuussäännökset mahdollistaisivat nykyisten kelpoisuusvaatimusten säilyttämisen.

12 §. Virkaan nimittäminen. Pykälässä säädettäisiin tasavallan presidentin päätöksentekojärjestyksestä rajavartiolaitoksen päällikköä, rajavartiolaitoksen apulaispäällikköä sekä kenraalia ja amiraalia virkaan nimitettäessä. Tasavallan presidentti päättäisi asiasta valtioneuvostossa sen ratkaisuehdotuksesta. Säännös vastaisi LRVL:n 49 §:ssä säädettyä sillä erotuksella, että kenraalimajurin ja kontra-amiraalin nimittämisen sijasta säännös koskisi kenraalin ja amiraalin virkaan nimittämistä. Muutos olisi tarpeellinen sen vuoksi, ettei rajavartiolaitoksessa ole kenraalimajurin tai kontra-amiraalin virkaa.

Nimittämismenettelyä koskeva vastaava säännös on puolustusvoimista annetun lain 8 c §:ssä. Muut rajavartiolaitoksen upseerit tasavallan presidentti nimittäisi lakiehdotuksen 7 § 2 momentissa säädettyä menettelyä noudattaen sisäasiainministerin esittelystä. Asiaa esiteltäessä pääministerillä olisi oikeus olla läsnä ja lausua käsityksensä siitä. Muuhun rajavartiolaitoksen virkaan nimittämisestä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Ehdotetut säännökset eivät poikkeaisi nykyisestä.

Virkamiesasetuksen 7 §:n 2 momentissa säädetään, että puolustusvoimien, rajavartiolaitoksen, poliisitoimen virkojen sekä eräiden muiden virkojen täyttämisestä haettavaksi julistamatta säädetään erikseen lailla tai asetuksella. Poliisin hallinnosta annetun asetuksen (158/1996) 20 §:n mukaan vanhemman konstaapelin, vanhemman rikoskonstaapelin ja nuoremman konstaapelin virat täytetään haettavaksi julistamatta. Puolustusvoimista annetun asetuksen 51 §:n mukaan puolustusvoimien virat täytetään niin ikään haettavaksi julistamatta eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta. Rajavartiolaitoksesta annetun asetuksen 23 §:n mukaan kaikki rajavartiolaitoksen virat täytetään haettavaksi julistamatta.

Uudistuksen jälkeen ainoastaan sotilasvirat voitaisiin rajavartiolaitoksessa täyttää haettavaksi julistamatta. Kuten edellä 11 §:n perusteluissa mainitaan, rajavartiolaitoksen sotilasviroissa suoritettavat tehtävät ja niissä tarvittava koulutus poikkeavat olennaisesti esimerkiksi puolustusvoimien vastaavista tehtävistä, minkä vuoksi rajavartiolaitoksen sotilasvirkaan ei juuri voi pätevöityä muualla kuin rajavartiolaitoksessa. Kun etukäteen tiedetään, että rajavartiolaitoksen piiristä saatavan henkilön kanssa tasavertaista hakijaa ei tiettävästi voisi ilmaantua, on virka syytä voida täyttää haettavaksi julistamatta. Rajavartiolaitoksen virkamiestä koskeva siirtymisvelvollisuus perustuu ensisijaisesti juuri rajavartiolaitoksen vahvistetun kokoonpanon mukaisen avoimen viran tai tehtävän täyttämiseen. Viran täyttämisellä ilman hakumenettelyä turvataan nopea päätöksenteko nimitysasioissa ja mahdollisuus vaativissa tehtävissä välttämättömän monipuolisen työkokemuksen kerryttämiseen.

Muiden kuin sotilasvirkojen saattaminen hakumenettelyn piiriin johtuu puolestaan siitä, että sellaisiin virkoihin voi pätevöityä muuallakin, esimerkiksi ylitarkastajan virkaan muualla valtion palveluksessa tai jopa yksityisellä sektorilla.

13 §. Tehtävään määrääminen. Tehtävään määräävästä viranomaisesta säädetään LRVL:n 49 §:n 2 momentissa ja 50 a §:ssä. LRVL:n sisältöä ei ehdoteta muutettavaksi, vaan säädökset sisällytettäisiin sellaisenaan rajavartiolaitoksen hallintolain 13 §:ään. Tasavallan presidentti määräisi valtioneuvostossa sen ratkaisuehdotuksesta tehtävään rajavartiolaitoksen päällikön, rajavartiolaitoksen apulaispäällikön sekä kenraalin ja amiraalin. Rajavartiolaitoksen muun virkamiehen tehtävään määräämisestä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.

14 §. Virkamiehen siirtäminen toiseen virkaan tai tehtävään. Rajavartiolaitoksen virkamiehen velvollisuudesta siirtyä toiseen rajavartiolaitoksen virkaan tai tehtävään säädetään LRVL:n 50 §:ssä. Täydentäviä säännöksiä asiasta on lisäksi rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 25 ja 26 §:ssä. LRVL:n 50 §:n sisältöä ei esitetä muutettavaksi, vaan pykälä sisällytettäisiin sellaisenaan rajavartiolaitoksen hallintolain 14 §:ään.

Siirtymisvelvollisuuden säilyttäminen on ehdottoman välttämätöntä, jotta kuhunkin tehtävään voidaan määrätä asianmukaisesti koulutettu ja tehtävään ensi sijassa esimiesten arvioinnin mukaan sopivin virkamies. Siirtymisvelvollisuus on välttämätöntä myös rajavartiolaitoksen sisäisen sotilaallisen järjestyksen vuoksi, jolle on tunnusomaista se, ettei se voi nojata yksittäisen virkamiehen kussakin tapauksessa erikseen antamaan suostumukseen avoinna olevien tehtävien täyttämisessä.

Pykälän 1 momentin mukaan siirtymisvelvollisuus riippuisi ensisijaisesti rajavartiolaitoksen vahvistetun kokoonpanon mukaisen avoimen viran tai tehtävän täyttämisestä. Siirtymisvelvollisuus säilyisi myös silloin, kun siirtäminen on tarpeen muutoin palveluksen asianmukaista järjestämistä varten. Siihen on tarvetta esimerkiksi koulutuksesta tai ulkomaantehtävistä johtuvien pitkäaikaisten poissaolojen vuoksi. Siirtymisvelvollisuus koskisi edelleen myös muussa kuin sotilasvirassa palvelevia virkamiehiä. Siirtymisvelvollisuus tarkoittaa velvollisuutta siirtyä joko toiseen täysin samanlaiseen, samannimiseen tai samantasoiseen virkaan taikka virkahierarkiassa ylempään virkaan.

LRVL:n 50 §:n mukaisesti ehdotetaan, että siirtämisestä, joka aiheuttaa virkamiehelle palveluspaikkakunnan muutoksen, olisi ennakolta ilmoitettava vähintään kolmea kuukautta ennen siirron toteutumista. Vaikka ilmoitusta siirtämisestä ei ehdittäisi antaa määräajassa ennalta tai vaikka ilmoitus annettaisiin vähemmän kuin kolme kuukautta aikaisemmin, virkamies olisi kuitenkin velvollinen siirtymään.

Muutoksenhausta aiheutuva viive ja epävarmuus vähentäisivät sotilaallisesti järjestetyn hallinnon tehokkuutta. Palveluspaikkakunnan muuttumiseen johtavaan siirtämispäätökseen olisi oikeus hakea muutosta hallintolainkäyttölain mukaan. Tehokkuusvaatimuksen takia ja sen vuoksi, että päätöksestä olisi ilmoitettava virkamiehelle vähintään kolmea kuukautta ennen siirron toteuttamista, ehdotetaan, että siirtymispäätöstä olisi nykyiseen tapaan kuitenkin noudatettava, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määräisi. Virkamiehen tehtävään määräämistä ja siirtymistä koskevaan muuhun päätökseen ei edelleenkään olisi muutoksenhakuoikeutta.

Muuttokustannusten korvaamista koskevalla virkaehtosopimuksella on sovittu siirron johdosta maksettavista korvauksista silloin, kun uusi tehtävä tai virka sijoittuu uudelle paikkakunnalle. Valtion virkaehtosopimuslaissa (664/1970) säädetty etuuksia ja oikeuksia koskeva muutoksenhakujärjestelmä on edelleen riittävä myös siirron tai tehtävään määräämisen johdosta suoritettavien korvausten ja etuuksien osalta.

15 §. Rajavartiomies. Rajavartiolaitokselle viranomaisena kuuluvien tehtävien suorittaminen vaatii myös kansalaisten perusoikeuksiin kajoamista. Sitä tarkoittavat toimivaltuudet kuuluvat rajavartiomiehelle. Rajavartiomies on LRVL:n 2 §:n 8 kohdan mukaan rajavartiolaitoksen virkamies, joka saatuaan asetuksessa tarkemmin säädetyn rajavartiokoulutuksen palvelee rajavartiotehtävässä.

Rajavartiotehtävä ja siinä tosiasiallisesti palveleminen ovat osoittautuneet tulkinnanvaraiseksi toimivallan määräytymisperusteiksi. Rajavartiolaissa ei käytettäisi rajavartiotehtävän käsitettä. Rajavartiolaitoksen hallintolain mukaan rajavartiomiehen aseman saavuttaminen edellyttäisi koulutuksen lisäksi erityistä määräystä rajavartiomieheksi. Määräyksen antaisi hallintoyksikön päällikkö. Määräys voitaisiin myös peruuttaa. Rajavartiomieheltä vaadittavasta koulutuksesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Koulutusta järjestettäessä otettaisiin huomioon rajavartiomiehen toimivaltuuksien asettamat vaatimukset. Uudistuksen jälkeen rajavartiomiehiksi ei enää voitaisi katsoa rajavartiolaitoksen virkamiehiä, jotka vain tosiasiallisesti suorittavat jotakin rajavartiolaitokselle viranomaisena kuuluvaa tehtävää. Muutos lisäisi oikeusturvan takeita rajavartiolaitoksen toiminnassa. Rajavartiomiehen toimivalta ei ole tarpeellinen kaikissa rajavartiolaitoksen tehtävissä. Henkilö voitaisiin sijoittaa muihin tehtäviin, jos hänen ei voitaisi katsoa nauttivan sitä luottamusta, jota rajavartiomieheltä vaaditaan.

Rajavartiomiehiä olisivat käytännössä kaikki sotilasviroissa palvelevat rajavartiolaitoksen virkamiehet, joille kuuluu rajatarkastus-, rajavalvonta tai esitutkintatehtäviä. Esitutkintatehtävissä toimii myös muita kuin sotilasvirassa palvelevia virkamiehiä, muun muassa oikeustieteellisen loppututkinnon suorittaneita henkilöitä. Tilanne säilyisi tältä osin ennallaan. Koska rajavartiolaitos on valtion keskushallintoon kuuluva viranomainen, sen palveluksessa olevien rajavartiomiesten rajavartiolaissa säädetyt toimivaltuudet olisivat voimassa koko valtakunnan alueella sekä Suomen talousvyöhykkeellä riippumatta yksikköjen aluejaosta. Rajavartiomiehiä voidaan näin ollen siirtää valtakunnan alueella tarpeen mukaan ilman toimivaltaongelmia. Rajavartiomiehen toimivaltuudet olisivat rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien hoitamista varten voimassa rajavartiomiehen työ ja vapaa-ajasta tai vuosilomasta riippumatta. Raja- ja merivartiokoulun oppilaalla olisi rajavartiomiehelle kuuluvat valtuudet suorittaessaan kouluttajansa johdon ja valvonnan alaisena koulutukseen liittyvää tehtävää.

16 §. Virkamiesten ilmoitus- ja muu toimintavelvollisuus. Rajavartiolaitoksen virkamies on LRVL:n 53 §:n mukaan velvollinen ilmoittamaan esimiehelleen tietoonsa tulleesta rajavartiolaitoksen tehtäviä koskevasta tärkeästä seikasta sekä tarvittaessa myös vapaa-aikanaan ryhtymään välttämättömiin toimenpiteisiin rajavartiolaitoksen tehtävien alaan kuuluvan vakavan rikoksen estämiseksi taikka etsintä- tai avustustehtävän käynnistämiseksi.

Rajavartiolaitoksen hallintolain 16 §:ssä säädettäisiin ilmoitusvelvollisuudesta kuten nykyisinkin. Vakavan rikoksen estämistä sekä etsintä- tai avustustehtävää koskeva toimintavelvollisuus koskisi kuitenkin vain rajavartiomiehiä. Poliisilain 9 §:ssä säädetään vastaava toimintavelvollisuus poliisimiehelle koko maassa myös toimialueensa ulkopuolella ja vapaa-aikanaan. Toimenpiteisiin ryhtymättä jättäminen todennäköisesti vähentäisi luottamusta rajavartiolaitoksen tehtävien hoitamiseen, jos se tulisi yleisön tietoon.

Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä säädetään rangaistus rikoslain 15 luvun 10 §:ssä ja pelastustoimen laiminlyömisestä rikoslain 21 luvun 15 §:ssä. Koska rikosten torjuminen ja pelastustehtävät kuuluvat rajavartiomiehen virkatehtäviin, joihin hänellä on myös asianmukainen koulutus, ei säännöksessä esitettyä toimintavelvollisuutta voitaisi pitää kohtuuttomana rajavartiomiehen perusoikeuksien rajoituksena. Välttämättömät toimenpiteet voisivat rajoittua esimerkiksi ilmoituksen tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle, jos sitä olisi kohtuudella pidettävä riittävänä vakavan rikoksen torjumiseksi taikka etsintä- tai pelastustehtävän edistämiseksi. Toimivaltuuksia käyttäessään rajavartiomies toimisi vapaa-aikanaankin virkavastuulla kuten poliisimies vastaavassa tilanteessa. Virkavapauden saaminen vapauttaa valtion virkamieslain 23 §:n mukaan kaikkien virkatehtävien suorittamisesta, jollei virkavapautta ole myönnetty osittaisena. Kokonaan virkavapaana olevalla rajavartiomiehellä ei siten olisi rajavartiolaitoksen hallintolaissa säädettyä toimintavelvollisuutta eikä rajavartiomiehelle rajavartiolaissa säädettyä toimivaltaa.

17 §. Vaitiolovelvollisuus ja tietojen hyväksikäyttökielto. Vaitiolovelvollisuudesta ja tietojen hyväksikäyttökiellosta säädetään nykyisin LRVL:n 54 §:ssä, jonka mukaan rajavartiolaitoksen virkamies tai rajavartiolaitoksen lukuun luottamustehtävää hoitava ei saa paljastaa asiakirjan salassa pidettävää sisältöä tai tietoa, joka asiakirjaan merkittynä olisi salassa pidettävä, eikä muutakaan rajavartiolaitoksessa toimiessaan tietoonsa saamaa seikkaa, josta lailla on säädetty vaitiolovelvollisuus. Vaitiolovelvollisuus jatkuu tehtävän hoitamisen päättymisen jälkeen. Salassa pidettäviä tietoja ei myöskään saa käyttää omaksi tai toisen hyödyksi tai vahingoksi.

Julkisuuslaissa säädetyt salassapitovelvoitteet vastaavat LRVL:n 54 §:n sisältöä, minkä vuoksi rajavartiolaitoksen hallintolaissa pidätyttäisiin tältä osin viittaamaan julkisuuslain säännöksiin.

Vaitiolovelvollisuus ja tietojen hyväksikäyttökielto olisivat voimassa myös palvelussuhteen tai tehtävän päätyttyä. ja koskisivat esimerkiksi rajavartiolaitoksessa palvelevia asevelvollisia sekä vapaaehtoista asepalvelua suorittavia naisia, kuten nykyisinkin.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin poliisilain 43 §:n 3 momenttia vastaavalla tavalla, ettei vaitiolovelvollisuus estäisi asian ilmaisemista viranomaiselle tai julkista tehtävää hoitavalle yhteisölle, jolla säädetyn tehtävänsä vuoksi on tarve saada tieto muutoin salassa pidettävästä seikasta taikka henkilön luotettavuudesta tai sopivuudesta. Tietoja turvallisuuden kannalta merkittävään tehtävään pyrkivän tai siinä olevan henkilön luotettavuuden varmistamiseksi voitaisiin tarpeellisessa laajuudessa luovuttaa myös yksityiselle yhteisölle tai henkilölle. Lisäksi momentissa säädettäisiin yhdenmukaisesti poliisilain 43 §:n 4 momentin kanssa, ettei vaitiolovelvollisuus estäisi ilmaisemasta sellaisia tietoja, joiden ilmaiseminen olisi yksittäistapauksessa tarpeen hengelle tai terveydelle vaarallisen tapahtuman, vapauteen kohdistuvan rikoksen taikka huomattavan ympäristö-, omaisuus- tai varallisuusvahingon välttämiseksi taikka valtion turvallisuuden varmistamiseksi.

Tietoja voitaisiin ilmaista paitsi vaaran kohteelle, myös sellaiselle muulle taholle, joka voi olla apuna vaaran torjunnassa. Valtion turvallisuutta koskevat tiedot voisivat liittyä terrorismiin, kansainväliseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen tai laittomaan, Suomen suhteita vieraaseen valtioon vaarantavaan toimintaan. Pykälän 3 momentissa viitattaisiin henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annettavan lain säännöksiin rajavartiolaitoksen henkilörekisteriin talletettujen tietojen luovuttamisesta toiselle hallintoyksikölle ja muille viranomaisille teknisen käyttöyhteyden avulla tai konekielisessä muodossa ja ulkomaille.

18 §. Vaitiolo-oikeus. Rajavartiolaitoksen virkamies ei LRVL:n 55 §:n 1 momentin mukaan ole todistajana tai muuten kuultaessa velvollinen ilmaisemaan hänelle hänen palvelussuhteessaan luottamuksellisesti tietoja antaneen henkilöllisyyttä eikä salassa pidettäviä taktisia tai teknisiä menetelmiä. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi niin, että rajavartiolaitoksen henkilöstöön kuuluvan vaitiolo-oikeutta laajennettaisiin varsinaisen kuulemismenettelyn ulkopuolelle. Ehdotuksen mukaan rajavartiolaitoksen henkilöstöön kuuluva voisi muutoinkin kuin häntä todistajana tai muutoin kuultaessa olla ilmaisematta henkilöllisyyttä tai salassa pidettäviä taktisia tai teknisiä menetelmiä koskevia tietoja.

Vaitiolo-oikeus koskisi myös tilanteita, joissa kysyjänä on toinen viranomainen tai yksityinen taho. Esitys on tältä osin yhdenmukainen poliisilakiin ehdotetun muutoksen kanssa. Vaitiolo-oikeutta koskevan sääntelyn välttämättömyys johtuu siitä, että monet henkilöt, joilla on rikoksen selvittämisen kannalta tärkeitä ja oleellisia tietoja, suostuvat kertomaan tietonsa vain sillä edellytyksellä, että kertojan osuus rikoksen selvittämisessä pidetään salassa. Perusteena ehdon asettamiselle on useimmiten enemmän tai vähemmän perusteltu pelko kostotoimenpiteistä.

19 §. Sivutoimet. Työajan käyttämistä vaativaan sivutoimeen tarvitaan valtion virkamieslain 18 §:n 1 momentin mukaan lupa, jota myönnettäessä on otettava huomioon, että virkamies ei saa sivutoimen vuoksi tulla esteelliseksi tehtävässään. Sivutoimi ei myöskään saa vaarantaa luottamusta tasapuolisuuteen tehtävän hoidossa tai haitata tehtävän asianmukaista hoitamista taikka kilpailevana toimintana ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa. Muusta sivutoimesta on tehtävä ilmoitus, mutta viranomainen voi kieltää sellaisenkin sivutoimen vastaanottamisen ja pitämisen samoilla perusteilla, kuin lupa voidaan jättää myöntämättä. Lupa voitaisiin jättää myöntämättä esimerkiksi silloin, kun sivutoimi rasittavuutensa vuoksi estäisi tai haittaisi viran asianmukaisen hoitamisen.

Rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 34 §:n mukaan rajavartiomies ei saa ottaa vastaan eikä pitää valtion virkamieslain 18 §:n 4 momentissa tarkoitettua sivutointa, johon sisältyy omaisuuden pelastamista tai suojaamista taikka vartiointia taikka järjestyksen tai turvallisuuden ylläpitämistä, matkan järjestämistä, liikenteen harjoittamista, ampuma-aseiden, räjähdysaineiden tai muiden vaarallisten aineiden kauppaa, tavaroiden maahantuontia tai vientiä taikka etsivätoimintaa, ellei asianomainen viranomainen hakemuksesta myönnä siihen lupaa. Rajavartiomiehiä koskeva sivutoimikielto on laajempi kuin valtion virkamieslain 18 §:ssä säädetään. Säännöksellä on tavoiteltu yhtä laajaa sivutoimien kieltoa kuin poliisin on ollut noudatettava. Kiellon tavoitteena on ollut välttää rajavartiomiehen tuleminen esteelliseksi virassaan sekä turvata luottamus rajavartiomiehen tasapuolisuuteen.

Säännöstä esitetään muutettavaksi siten, että rajavartiomies ei saisi ottaa vastaan eikä pitää mitään valtion virkamieslain 18 §:n 4 momentissa tarkoitettua sivutointa, ellei asianomainen viranomainen hakemuksesta antaisi siihen lupaa. Rajavartiomies ei myöskään saisi hoitaa tehtävää, johon liittyvät oikeudet tai velvollisuudet saattaisivat joutua ristiriitaan rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien kanssa. Kielto rajoittaisi oikeutta toimeentulon hankkimiseen ja ammatin harjoittamiseen, minkä vuoksi siitä on säädettävä laissa. Valtion virkamieslain 18 §:n säännökset jäisivät muilta osin noudatettavaksi. Lupa voitaisiin siten antaa määräaikaisena ja se voitaisiin myös peruuttaa. Lupaa harkittaessa tulisivat sovellettavaksi paitsi valtion virkamieslain 18 §:n 2 momentissa säädetyt perusteet, myös rajavartiolaitoksen hallintolain 19 §:n 2 momentissa säädettäväksi esitetty kielto, joka koskisi myös palkattomia tehtäviä.

Sivutoimia, joihin liittyy rajavartiolaitoksen valvontavelvollisuus, olisi yleensä pidettävä kiellettyinä. Sellaisia ovat muun muassa rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 34 §:ssä mainitut tehtävät, joihin kuuluu omaisuuden pelastamista tai suojaamista taikka vartiointia taikka järjestyksen tai turvallisuuden ylläpitämistä, matkan järjestämistä, liikenteen harjoittamista, ampuma-aseiden, räjähdysaineiden tai muiden vaarallisten aineiden kauppaa, tavaroiden maahantuontia tai vientiä taikka etsivätoimintaa. Sivutoimilupien myöntämisessä on aikaisemmin otettu huomioon se, että rajavartiolaitoksen tehtävät rajoittuvat valvonta-alueelle. Valvonta-alueen poistumisen myötä saattaa osa nykyisin sallituista sivutoimista tulla siten kiellettäväksi. Ennen lain voimaantuloa harjoitetun sivutoimen osalta varattaisiin kuitenkin riittävä siirtymäaika kiellettävästä sivutoimesta luopumiseen. Ehdotettu sääntely olisi yhdenmukainen poliisimiehiä koskevan, parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä olevan poliisilain muutosehdotuksen kanssa.

20 §. Rajavartiomiehen käyttäytymisvelvoite. Rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 31 §:n 2 momentin mukaan rajavartiomiehen on virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei rajavartiolaitoksen arvo siitä kärsi. Säännös asettaa rajavartiomiehelle vapaa-aikaan ulottuvan käyttäytymisvelvoitteen, minkä vuoksi asiasta on välttämätöntä säätää laissa. Samalla rajavartiolaitoksesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa käytettyä vanhahtavaa ja tulkinnanvaraista ilmaisua tarkennettaisiin. Rajavartiolaitoksen hallintolaissa säädettäisiin, että rajavartiomiehen olisi virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hän käyttäytymisellään vaaranna luottamusta rajavartiolaitokselle kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Valtion virkamieslain 14 §:n säännös virkamiehen käyttäytymisvelvollisuudesta jäisi sen lisäksi noudatettavaksi.

Sopimattomana käyttäytymisenä pidettäisiin esimerkiksi rajavartiomiehen syyllistymistä rangaistavaksi säädettyyn tekoon. Rajan ylittämisestä annettujen säännösten tahallista rikkomista voitaisiin pitää pykälässä tarkoitettuna rajavartiomiehelle sopimattomana käyttäytymisenä, koska hän samalla menettäisi uskottavuuttaan valvoa kyseisten säännösten noudattamista. Sama koskee metsästysrikoksia ja luonnonsuojelurikoksia. Rajavartiolaitoksen palveluksesta on esimerkiksi erotettu henkilö joka oli moottorikelkan avulla tappanut ahman, vaikka hänen virkavelvollisuuksiinsa olisi kuulunut valvoa, ettei sellaista tapahdu. Myös muuta sopimatonta menettelyä voitaisiin pitää rajavartiomiehelle sopimattomana käyttäytymisenä. Sellaista olisi ilmeisesti myös toistuva juopottelu julkisella paikalla, josta rikoslain 45 luvun 18 §:ssä säädetään sotilaalle rangaistus.

Käyttäytymisen sopimattomuutta arvioitaessa olisi otettava huomioon rajavartiomiehen asema rajavartiolaitoksessa. Esimerkiksi rajatarkastustoimintaa johtavan upseerin syyllistymistä alkoholijuomien salakuljetukseen voitaisiin arvioida ankarammin kuin miehistöön lukeutuvan, vesiliikennevalvonnassa tai meripelastustoiminnassa työskentelevän rajavartiomiehen vastaavaa tekoa. Merkitystä olisi annettava myös sille, kuuluuko rikotun säännöksen valvominen virkamiehen virkatehtäviin. Seuraamukset rajavartiomiehen sopimattomasta käyttäytymisestä määräytyisivät valtion virkamieslain mukaisesti, ellei asiassa olisi sovellettava sotilaskurinpitoa koskevia säännöksiä.

21 §. Palvelukseen ilmoittautuminen. Pykälässä säädettäisiin rajavartiolaitoksen virkamiehen vapaa-aikaan ulottuvasta velvollisuudesta ilmoittautua palvelukseen sekä olla määräyksestä hälytysvalmiudessa ja saapua palvelukseen rajavartiolaitoksen tehtävien sitä vaatiessa. Tässä tarkoituksessa rajavartiolaitoksen virkamiehelle säädettäisiin velvollisuus pitää yhteystietonsa ajan tasalla hallintoyksikössään. Ajan tasalla olevat yhteystiedot olisivat välttämättömiä muun muassa etsintä- ja pelastustehtävissä välttämättömän henkilöstön tavoittamiseksi. Etsintäkaluston käyttäminen voi edellyttää myös teknisen henkilökunnan ja muun tukihenkilöstön palvelukseen hälyttämistä.

Rajavartiomiehen olisi muulloin kuin vuosiloman tai virkavapaan aikana omasta aloitteestaan ilmoittauduttava palvelukseen, jos rajavartiolaitoksen toimialaan kuuluva vakava erityistilanne sitä välttämättä edellyttäisi. Sellaisessa tilanteessa rajavartiolaitoksen virkamiehet voitaisiin määrätä saapumaan palvelukseen, olivatpa he vuosilomalla tai ei. Rajavartiolaitoksen toimialaan kuuluvilla erityistilanteilla tarkoitettaisiin erityisen kiireellisiä työtehtäviä, joihin ei voitaisi rajavartiolaitoksen säännöllisessä toiminnassa kohtuudella varautua. Sellaisia voisivat olla esimerkiksi yllättävä ja vaikeasti hallittava laaja laiton maahantulo, runsaasti henkilökuntaa vaativa kiireellinen pelastustoimi tai väestönsuojelutehtävä, aseellinen alueloukkaus tai vaikkapa kiireellinen laajoja toimenpiteitä vaativa sisärajatarkastusten palauttaminen.

Rajavartiolaitoksen virkamiehet voitaisiin lisäksi määrätä olemaan hälytysvalmiudessa ja saapumaan palvelukseen muulloin kuin vuosilomansa aikana, jos se olisi rajavartiolaitoksen toimintaan liittyvästä erityisestä syystä tarpeen. Tällaisena erityisenä syynä voitaisiin pitää muun muassa poikkeuksellista henkilöstövajausta, omaisuusvahingolta suojautumisen tarvetta, tarvetta pelastusvalmiuden ylläpitämiseen sekä pelastustehtävään valmistautumiseen. Rajavartiolaitoksen virkamiestä ei voitaisi määrätä olemaan hälytysvalmiudessa vuosiloman tai virkavapaan aikana.

Palvelukseen saapumista ja hälytysvalmiutta koskevat määräykset antaisi sen yksikön päällikkö, jonka alaisuuteen rajavartiolaitoksen virkamies kuuluu tai sen alueen valmiuspäivystäjä, jonka alaisuuteen virkamiehen yksikkö kuuluu. Säännökset vastaisivat soveltuvin osin poliisilain käsiteltävänä olevaa muutosehdotusta ja tarkoittaisivat rajavartiolaitoksen sisäisissä määräyksissä olevien velvoitteiden siirtämistä lakiin. Poliisilain muutosehdotuksessa on tosin kysymys ainoastaan poliisimiehelle säädettävistä velvollisuuksista. Sotilaallisesta järjestyksestä ja rajavartiolaitoksen tehtävistä johtuen velvollisuudet koskisivat kuitenkin rajavartiolaitoksessa kaikkia virkamiehiä. Säännöksillä ei muutettaisi rajavartiolaitoksessa noudatettavaa työaikaa. Koska vapaa-aikaan ulottuva virkavelvollisuus kajoaisi perustuslain 10 §:ssä säädettyyn yksityiselämän suojaan, olisi asiasta välttämätöntä säätää laissa.

22 §. Ammattitaito ja kunto. Rajavartiolaitoksen sotilasvirassa palvelevan virkamiehen ja rajavartiomiehen tulisi ylläpitää työtehtäviensä edellyttämää kuntoa ja ammattitaitoa. Säännöksen tarkoituksena olisi tähdentää ammattitaidon sekä niin henkisen kuin ruumiillisenkin kunnon merkitystä rajavartiolaitoksen toiminnassa. Säännöksellä varmistettaisiin kansalaisten turvallisuuteen ja oikeuksiin erityisesti vaikuttavien tehtävien asianmukainen suorittaminen erityisin kunto- ja ammattitaitovaatimuksin.

Kunnon ja ammattitaidon ylläpitäminen säädetään rajavartiomiehen velvollisuudeksi rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 31 §:n 3 momentissa. Perusoikeuksin kajoava säännös nostettaisiin lakiin ja sen soveltamisalaa laajennettaisiin kaikkiin rajavartiolaitoksen sotilasvirassa palveleviin virkamiehiin. Laajennus on välttämätön, sillä kaikki rajavartiolaitoksen sotilasvirassa olevat virkamiehet eivät ole rajavartiomiehiä, eivätkä kaikki rajavartiomiehet ole sotilasviran haltijoita. Rajavartiolaitoksen sotilasvirkaan kuuluvien tehtävien ja rajavartiomiehen tehtävien asianmukainen ja turvallinen hoitaminen edellyttää oma-aloitteista ja aktiivista ruumiillisesta kunnosta huolehtimista sekä ammattitaidon vaalimista.

Pykälä vastaisi asiasisällöltään poliisilain muutosehdotusta.

Jos sotilasvirassa palvelevan virkamiehen tai rajavartiomiehen katsottaisiin laiminlyöneen tämän velvollisuutensa, tulisi hänet siirtää sellaiseen tehtävään, johon hänen kuntonsa ja ammattitaitonsa riittäisivät. Eri työtehtävien edellyttämän kunnon ja ammattitaidon tasosta sekä niiden mittaamiseen liittyvien testien järjestämisestä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Rajavartiolaitoksen sotilasvirassa palvelevien virkamiesten ja rajavartiomiesten kuntoa ja ammattitaitoa mitataan säännöllisesti järjestettävissä testeissä.

23 §. Virkapuku. Rajavartiolaitoksen virkapuvusta säädetään rajavartiolaitoksen sotilaskäskyasioista, virkapuvusta, tunnuksista sekä ansiomerkeistä annetussa tasavallan presidentin asetuksessa. Rajavartiolaitoksen sotilasvirassa palvelevat henkilöt ja rajavartiomiehet suorittavat virkatehtäviä. Heillä on kansalaisten perusoikeuksiin kajoavia toimivaltuuksia ja he osallistuvat yhteistoimintaan muiden viranomaisten, muun muassa poliisiviranomaisten ja tulliviranomaisten kanssa. Yhdenmukaiseen rajavartiolaitoksen virkapukuun pukeutuminen on nopean tunnistettavuuden vuoksi tärkeää. Sotilaspuku on myös sotilaallisen johtamisjärjestelmän kannalta tärkeä, sillä sen arvomerkeistä voi havaita muun muassa henkilön sotilasarvon ja tehdä nopeasti päätelmiä käskyvaltasuhteista.

Ehdotuksen mukaan rajavartiolaitoksen sotilasvirassa palvelevan virkamiehen pukeutumisvelvollisuudesta säädettäisiin laissa. Rajavartiolaitoksen sotilasvirkaan kuuluisi velvollisuus käyttää virkapukuna rajavartiolaitoksen sotilaspukua, jollei muuta määrättäisi.

Lisäksi säädettäisiin, etteivät muut henkilöt saisi käyttää rajavartiolaitoksen sotilaspukua tai siihen kuuluvia taikka niihin sekoitettavissa olevia asusteita ilman rajavartiolaitoksen päällikön antamaa lupaa. Rajavartiolaitoksen sotilaspuvusta ei nykyisin selvästi ilmene onko henkilöllä myös rajavartiomiehen toimivaltuudet. Sen vuoksi säädettäisiin, että rajavartiomiehen sotilaspukuun kiinnitettäisiin sisäasiainministeriön asetuksella tarkemmin säädettävät rajavartiomiehen asemaa osoittavat tunnukset, joiden luvaton käyttäminen olisi muilta kielletty.

Sotilaspuvun ja rajavartiomiehen tunnusten käyttäminen olisi sallittua myös virkamatkojen ja edustustehtävien yhteydessä. Niiden käyttäminen voitaisiin sallia myös viihteellisissä esityksissä. Rajavartiolaitoksen virkapukuna käytettävästä sotilaspuvusta säädettäisiin tarkemmin sisäasiainministeriön asetuksella 33 §:ssä säädetyn valtuuden nojalla.

Rajavartiolaitoksen sotilaspuvun ja rajavartiomiehen tunnusten luvattoman käyttämisen kieltäminen olisi perusteltua samoista syistä, kuin poliisilain 6 a §:n 3 momentissa kielletään poliisin virkapuvun, siihen kuuluvan asusteen tai niihin sekoitettavissa olevien asusteiden erehdyttävä käyttäminen. Poikkeuksia voitaisiin tehdä teatteriesitysten ja vastaavien tilaisuuksien suhteen.

24 §. Virkamerkki. Rajavartiomiehen virkamerkistä ja sen esittämisvelvollisuudesta säädetään rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 40 §:ssä. Rajavartiolaitoksen hallintolaissa säädettäisiin siitä, että rajavartiomiehellä on virkamerkki ja että velvollisuudesta virkamerkin mukana pitämiseen ja esittämiseen säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Virkamerkin teknisistä ominaisuuksista ja ulkoasusta säädettäisiin sisäasiainministeriön asetuksella. Virkamerkin kuvauksen sisältävä sisäasiainministeriön asetus julkaistaisiin säädöskokoelmassa.

3 luku. Koulutus, opetus ja tutkimus rajavartiolaitoksessa

25 §. Raja- ja merivartiokoulussa annettava koulutus ja opetus. Rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:n mukaan raja- ja merivartiokoulu kuuluu rajavartiolaitokseen rajavartiolaitoksen päällikön alaisena hallintoyksikkönä. Mainitun asetuksen 10 §:n mukaan raja- ja merivartiokoulussa annetaan merivartijan, rajavartijan, ylimerivartijan, ylirajavartijan ja vanhemman opistoupseerin virkaan kelpoisuusvaatimukseksi asetettua koulutusta, upseerin korkeakoulututkintoihin johtavaa opetusta ja upseerin viran kelpoisuusvaatimukseksi säädettyä jatkokoulutusta. Lisäksi koulussa suoritetaan rajavartiokurssi sekä meripelastustoiminnan johtamiskurssi ja annetaan rajavartiolaitoksen toiminnan vaatimaa täydennys- ja erikoiskoulutusta. Raja- ja merivartiokoulussa suoritettavaan kurssiin kuuluvaa opetusta annetaan muuallakin kuin raja- ja merivartiokoulussa, muun muassa Poliisiammattikorkeakoulussa.

Raja- ja merivartiokoulun opiskelijat ovat maanpuolustuskorkeakoulun tutkintoa suorittavia kadetteja lukuun ottamatta rajavartiolaitoksen virkamiehiä, jotka opiskelevat virkatyönä ja virkavelvollisuudella.

Rajavartiolaitoksen opistoupseerin tutkinto suoritettiin aikaisemmin Maanpuolustusopistossa sekä raja- ja merivartiokoulussa. Vuoden 2001 syyskuusta alkaen upseerien koulutus on tapahtunut yhtenäisessä upseerin akateemisessa koulutusohjelmassa. Sen mukaiset opinnot järjestetään Maanpuolustuskorkeakoulussa ja Maanpuolustuskorkeakoulun ohjaamana puolustushaara-, aselaji- ja toimialakoulujen korkeakouluosastoissa sekä raja- ja merivartiokoulussa. Opiskelijat ovat Maanpuolustuskorkeakoulun opiskelijoita. Maanpuolustuskorkeakoulusta annetun asetuksen (668/1992) mukainen upseerin tutkinto on korkeakoulututkintojen järjestelmästä annetun asetuksen (464/1998) 1 §:n mukaan korkeakoulututkinto. Mainitun asetuksen 13 a §:n mukaan maanpuolustuskorkeakoulun ammatillisesti pätevöittävät erikoistumisopinnot ovat tutkintojärjestelmää täydentäviä, ammatillista kehittymistä edistäviä opintoja, joita Maanpuolustuskorkeakoulu järjestää upseerin tutkinnon ja muun ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneille sekä muille riittävät opiskeluvalmiudet omaaville.

Poliisiammattikorkeakoulu luetaan korkeakoulututkintojen järjestelmästä annetun asetuksen mukaan ammattikorkeakouluihin. Poliisikoulutuksesta annetun asetuksen (1272/1997) mukaan Poliisiammattikorkeakoulu ja Poliisikoulu (poliisioppilaitokset) huolehtivat valtakunnallisesta poliisikoulutuksesta ja tutkimus- ja kehitystyöstä sekä järjestävät poikkeusoloihin varautumiseen liittyvää koulutusta ja muuta turvallisuusalan koulutusta. Poliisikoululla ja Poliisiammattikorkeakoululla on yhteinen hallitus, joka vastaa näiden oppilaitosten ohjaamisesta.

Eduskunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys laiksi poliisikoulutuksesta sekä laeiksi poliisin hallinnosta annetun lain ja poliisilain 7 §:n muuttamisesta (HE 168/2003 vp.). Esityksen tavoitteena on uudistaa poliisikoulutusta koskevat säännökset siten, että ne myös säädöstason osalta vastaisivat uuden perustuslain asettamia vaatimuksia. Asetuksen tasolla on nykyisin säännelty opiskelijavalintojen perusteista, opiskelijoiden velvollisuuksista, koulutuksesta erottamisesta, koulutuksen keskeyttämisestä sekä muista kurinpidollisista seuraamuksista. Perusoikeusuudistus ja uusi perustuslaki huomioon ottaen näistä asioista tulisi hallituksen esityksen mukaan säätää laissa.

Perustuslain 123 §:n 2 momentissa mukaan valtion järjestämän opetuksen perusteista säädetään lailla. Rajavartiolaitoksen raja- ja merivartiokoulussa järjestämän opetuksen perusteista säädettäisiin rajavartiolaitoksen hallintolaissa. Maanpuolustuskorkeakoulun opiskelijoiden osalta noudatetaan maanpuolustuskorkeakoulua koskevia säännöksiä.

Hallintolaissa säädettäisiin, että raja- ja merivartiokoulussa voidaan antaa rajavartiolaitoksen virkaan kelpoisuusvaatimukseksi säädettyä koulutusta sekä täydennys- ja erikoiskoulutusta rajavartiolaitoksen henkilökunnalle ja muille henkilöille. Raja- ja merivartiokoulu vastaisi rajavartiolaitoksessa harjoitettavasta tutkimuksesta rajavartiolaitoksen toimialalla. Raja- ja merivartiokoulussa voitaisiin järjestää maanpuolustuskorkeakoulusta annetussa asetuksessa tarkoitettua upseerin koulutusohjelmaan, jatko-opintoihin tai täydennyskoulutukseen kuuluvaa opetusta rajavartiolaitoksen toimialalla sen mukaan kuin maanpuolustuskorkeakoulun kanssa asiasta erikseen sovitaan. Lisäksi säädettäisiin, että vartiolentolaivueessa voitaisiin järjestää rajavartiolaitoksen ilmailussa tarpeellista koulutusta yhteistoiminnassa raja- ja merivartiokoulun sekä muiden oppilaitosten kanssa. Raja- ja merivartiokoulussa suoritettavaan kurssiin kuuluvaa opetusta voitaisiin antaa myös muualla kuin raja- ja merivartiokoulussa.

Raja- ja merivartiokoulussa annettava koulutus tähtää nimenomaan sellaiseen pätevyyteen, jota rajavartiolaitoksen tehtävien asianmukainen ja tuloksellinen hoitaminen edellyttää. Rajavartiolaitoksen koulutusjärjestelmä on mitoitettu rajavartiolaitoksen tarpeita vastaavaksi, huomioon ottaen sen, että rajavartiolaitoksessa ammattitaidon kehittäminen ja ylläpito nojautuu keskeisiltä periaatteiltaan elinikäiseen työssä oppimiseen. Kursseilla annettua teoreettista ja käytännöllistä koulutusta sovelletaan ja syvennetään käytännön työtehtävissä.

Kansainvälinen yhteistyö on lisääntynyt rajavartiolaitoksen toimialalla, erityisesti rajaturvallisuusviranomaisten välillä ja meripelastustoimen alalla. Raja- ja merivartiokoulussa annettavaan täydennys ja erikoiskoulutukseen on osallistunut myös ulkomaisten viranomaisten edustajia. Oikeudesta koulutuksen antamiseen rajavartiolaitoksen ulkopuoliselle henkilölle olisi tarpeellista säätää laissa.

Raja- ja merivartiokoulussa annettavan koulutuksen ja opetuksen tarkemmista järjestelyistä, oppiaineista, tutkintovaatimuksista ja opintojen keskeyttämisestä sekä arvostelumenettelystä säädettäisiin tarvittaessa valtioneuvoston asetuksella. Asiasta säädetään nykyisin rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 10, 13 ja 14 §:ssä.

26 §. Rajavartiolaitoksen koulutus- ja tutkimustoiminnan yleisjärjestelyt. Rajavartiolaitoksen päällikkö vahvistaisi rajavartiolaitoksen esikunnan esityksestä rajavartiolaitoksen koulutusta ja tutkimustoimintaa koskevat tulostavoitteet ja toimintalinjat sekä raja- ja merivartiokoulun johtosäännön. Rajavartiolaitoksen nykyiseen koulutusjärjestelmään ei ehdoteta muutoksia, sillä koulutusta koskevat säännökset ovat pääosin ajan tasalla ja vastaavat varsin hyvin nykyistä käytäntöä.

27 §. Opiskeluoikeudesta päättäminen ja palvelusitoumus. Lakiin otettaisiin säännös siitä, että rajavartiolaitoksen virkamies voitaisiin määrätä osallistumaan raja- ja merivartiokoulussa järjestettävään opetukseen. Opiskelu toteutettaisiin virkatehtävänä. Osallistumisoikeudesta päättäisi raja- ja merivartiokoulu. Raja- ja merivartiokoulu valitsee opiskelijat raja- ja merivartiokoulussa annettavaan koulutukseen niistä virkamiehistä, joita hallintoyksiköt määräävät koulutukseen rajavartiolaitoksen esikunnan asettamien perusteiden mukaisesti. Koska koulutukseen osallistutaan työnantajan työnjohto-oikeutensa perusteella antamasta määräyksestä, ei opiskeluoikeudesta ja sen peruuttamisesta tarvitsisi säätää laissa. Opiskelijavalinnoista, ja valintaperusteista voitaisiin säätää valtioneuvoston asetuksella.

Pääsykokeen perusteella valittavaan opiskeluun osallistumisen edellytykseksi säädettäisiin kirjallisen palvelusitoumuksen antaminen. Säännökset koskisivat työnantajan virkatehtävänä täysin palkkaeduin järjestämää koulutusta ja ne vastaisivat rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 11 ja 12 §:ää. Rajavartiolaitoksen päällikkö määrää nykyisin palvelussitoumuksen keston. Asiasta on annettu rajavartiolaitoksen esikunnan hallinnollinen määräys (RVLPAK1.18) viimeksi 4 päivänä helmikuuta 2004. Palvelussitoumuksen enimmäispituudesta on välttämätöntä säätää laissa. Opiskelija voitaisiin vaatia sitoutumaan rajavartiolaitoksen palvelukseen enintään kahden vuoden vähimmäisajaksi opiskelun päättymispäivästä lukien.

Helikopterilentäjälle hankittava koulutus maksaa rajavartiolaitokselle noin 200 000 euroa lentäjää kohden. Se antaa, toisin kuin puolustusvoimissa annettava lentäjän koulutus, kelpoisuuden harjoittaa ansiolentotoimintaa. Rajavartiolaitoksen lentävän henkilöstön palvelussitoumus voisi olla enintään 14 vuotta koulutuksen alkamisesta lukien, kuten puolustusvoimissakin. Tarkoituksena ei olisi muuttaa edellä viitatussa hallinnollisessa määräyksessä jo määrättyjä palvelussitoumusaikoja. Lentävään henkilöstöön katsotaan vakiintuneesti kuuluvaksi rajavartiolaitoksen ilma-aluksissa työskentelevä, tehtävään asianmukaisen koulutuksen saanut henkilö. Sitoumus olisi välttämätön koska lentohenkilökunnan koulutuksesta aiheutuvat huomattavat kustannukset menetettäisiin todennäköisesti kohta koulutuksen päättymisen jälkeen, ellei palvelussitoumusta voitaisi vaatia.

Pykälän 3 momentti vastaisi nykyisin rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 12 §:n 2 momentissa säädettyä sillä erotuksella, että palvelussitoumusaikana irtisanoutumisen tai muun syyn kuin sairauden johdosta irtisanotuksi tulemisen johdosta maksettavasta korvauksesta säädettäisiin sisäasiainministeriön asetuksella. Korvauksen enimmäismäärä rajoitettaisiin puoleen valtiolle koulutuksesta aiheutuneista kustannuksista. Sääntely olisi yhdenmukainen puolustusvoimista annetun lain 10 b §:n 2 momentin säädetyn kanssa.

Maanpuolustuskorkeakoulussa suoritettavaan upseerin tutkintoon johtavaa opetusta annetaan tosin myös raja- ja merivartiokoulussa, mutta opiskelijavalinnoista huolehtii maanpuolustuskorkeakoulu. Upseerikoulutukseen liittyvästä palvelusitoumuksesta säädetään puolustusvoimista annetun lain 10 b §:ssä. Sitoumus annetaan myös rajavartiolaitoksen hyväksi. Rajavartiolaitoksen hallintolakiin edellä esitetyt säännökset eivät siten soveltuisi maanpuolustuskorkeakoulun upseeriopiskelijoihin raja- ja merivartiokoulussa.

28 §. Asevelvollisuus ja vapaaehtoinen asepalvelus rajavartiolaitoksessa. Asevelvollisia ja naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetussa laissa tarkoitettuun asepalvelukseen otettuja henkilöitä voitaisiin määrätä koulutettavaksi rajavartiolaitoksessa. Palvelussa noudatettaisiin soveltuvin osin, mitä vastaavasta palvelusta puolustusvoimissa säädetään. Vastaavat säännökset ovat nykyisin LRVL:n 7 §:ssä ja 56 §:ssä. Säännökset olisivat välttämättömiä sen turvaamiseksi, että asevelvollisilla ja vapaaehtoista asepalvelua suorittavilla olisi rajavartiolaitoksessa samat edut ja oikeudet kuin puolustusvoimissa palvelevilla. Rajavartiolaitoksessa annetaan sotilaskoulutuksen yhteydessä erikoiskoulutusta rajavartiotoiminnan tukemiseen vastaavalla tavalla kuin puolustusvoimissa annetaan erikoiskoulutusta poliisille virka-avun antamiseen. Asevelvollisia sekä vapaaehtoiseen asepalvelukseen otettuja naisia ehdotetaan voitavan tarvittaessa käyttää myös rajavartiolaitoksen toiminnan tukena. Heitä ei kuitenkaan käytettäisi korvaamaan rajavartiomiehiä, vaan tukitehtävissä tai rajavartiomiehen apuna välittömän johdon ja jatkuvan valvonnan alaisena.

4 luku. Erinäiset säännökset

29 §. Sotilasrikossäännösten soveltaminen. Rajavartiolaitoksen hallintolaissa säädettäisiin, että rajavartiolaitoksen sotilasviroissa palvelevat henkilöt olisivat rikoslain 45 luvun sotilaita koskevien säännösten alaisia, niin kuin LRVL:n 51 §:ssä säädetään.

LRVL:n 51 §:ää muutettiin rikoslain kokonaisuudistuksen kolmannen vaiheen yhteydessä epähuomiossa siten, että rajavartiolaitoksen sotilasvirassa palveleville virkamiehille ei jäänyt oikeutta rikoslain 45 luvun 26 a §:ssä säädettyihin voimakeinoihin. Rajavartiomiehelle säädettyjen voimakeinojen arvioitiin riittävän rajavartiolaitoksessa. Osalla rajavartiolaitoksen sotilasvirassa palvelevista henkilöistä ei kuitenkaan ole rajavartiomiehen toimivaltaa, vaikka heidän tehtävänsä voivat vaatia voimakeinojen käyttämistä. Voimakeinoihin voi ilmetä tarvetta esimerkiksi asevarastoa vartioitaessa tai varusmieskoulutuksen yhteydessä. Rajavartiolaitoksen hallintolaissa ei tästä syystä estettäisi soveltamasta rikoslain 45 luvun 26 a §:ää rajavartiolaitoksen sotilasvirassa palveleviin virkamiehiin.

Rajavartiomiehen voimakeinoista säädetään LRVL:n 24 §:ssä yhdenmukaisesti poliisin voimakeinojen kanssa. Tuo säännös otettaisiin sellaisenaan rajavartiolain 34 §:ään. Rikoslain 45 luvun 26 a §:ssä säädetyt voimakeinot eroavat rajavartiomiehen voimakeinoista. Sotilaan voimakeinot lienee säädetty lähinnä aseellista uhkaa tai selkkausta ajatellen. Sotilas voi käyttää puolustettavia voimakeinoja muun muassa käskyn tehostamiseen ja kuuliaisuuden palauttamiseen. Voimakeinoja tarvitaan rajavartiolaitoksessa yleensä juuri rajavartiomiehen tehtävissä. Lievimmän keinon periaatteen mukaisesti säädettäisiin, että sotilasvirassa olevan rajavartiomiehen oikeudesta voimakeinojen käyttämiseen säädetään ensisijaisesti rajavartiolain 34 §:ssä.

Lisäksi pykälään otettaisiin sotilasrikossäännösten soveltamiseen liittyvä nykyistä vastaava asetuksenantovaltuus.

30 §. Sotilasvirassa palvelevan tai sotilasvirkaan pyrkivän potilasasiakirjoihin sisältyvien terveydellisiä rajoituksia koskevien tietojen ilmoittaminen. Terveyttä koskevat tiedot ovat arkaluonteisia tietoja joita koskee salassapitovelvollisuus. Pykälään otettaisiin kuitenkin maanpuolustustehtävien vaatima LRVL:n 52 §:ää sekä terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetun lain 9 b §:ää vastaava säännös lääkärin velvollisuudesta ilmoittaa palveluskelpoisuuteen vaikuttavasta terveydellisestä rajoituksesta henkilön esimiehelle.

Palveluskelpoisuus arvioidaan rajavartiolaitoksessa yleensä samojen perusteiden mukaan kuin puolustusvoimissa. Pykälässä tarkoitettu sotilashenkilön terveyttä koskeva arvio tulisi antaa johtavalle esimiehelle, joka voi päättää terveydentilan vaatimista toimenpiteistä, esimerkiksi siirrosta muuhun tehtävään, hoitoon ohjaamisesta tai virkasuhteen päättämisestä. Tiedot olisi siten annettava hallintoyksikön päällikölle, rajavartiolaitoksen päällikölle tai sisäasiainministerille riippuen siitä, kenestä lausunnossa on kysymys. Lääkärin olisi ilmoitettava lausunnon antamisesta myös sille, jonka terveydentilaa lausunto koskee.

Rajavartiolaitoksen palvelukseen hakeutuvalle suoritetaan terveystarkastus pääsääntöisesti ennen virkaan nimittämistä. Osana terveydenhuollon ammattihenkilön suorittamaa terveystarkastusta henkilölle suoritetaan myös päihdetesti. Päihdetestistä saatu tieto on terveydentilatieto. LRVL:n 52 §:n 3 momentissa säädetään terveystarkastuksessa saatujen luottamuksellisten tietojen käsittelemisestä. Pykälään ehdotetaan otettavaksi terveydentilaa koskevien tietojen käsittelyä, säilyttämistä ja salassapitoa koskeva ajantasainen viittaus yksityisyyden suojasta työelämässä annettuun lakiin.

31 §. Palvelussuhteen ehdot kansainvälisissä tehtävissä. Rajavartiolaitoksen virkamiehet osallistuvat aikaisempaa useammin kansainvälisiin tehtäviin, joissa käytetään poikkeuksellisia rahoitusjärjestelyitä. Puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen sotilasvirassa palvelevat henkilöt kuuluvat sotilaseläkejärjestelmän piiriin. Kansainväliset tehtävät vaikuttavat sotilaseläkkeen kertymiseen. Eläkkeen kertymien turvaamiseksi säädettäisiin, rajavalvonta-asiantuntijan tehtävään sekä vastaavaan kansainväliseen asiantuntijatehtävään määrätylle, rajavartiolaitokseen palvelussuhteessa olevalle virkamiehelle paikallisten erikoisolosuhteiden perusteella suoritettavista korvauksista sekä muista taloudellisista etuuksista olisi soveltuvin osin voimassa, mitä ulkomaanedustuksen virkamiehille paikallisten erikoisolosuhteiden perusteella suoritettavista korvauksista sekä muista etuuksista annetussa laissa (651/1993) säädetään. Pykälän 2 momentissa annettaisiin sisäasiainministeriölle puolustusvoimissa toteutettua sääntelyä vastaten valtuus säätää tarkemmin asetuksella tässä laissa tarkoitetuista kansainvälisistä tehtävistä aiheutuvista korvauksista sekä muista etuuksista samoin kuin rajavartiolaitokseen palvelussuhteessa olevan virkamiehen rinnastettavuudesta ulkomaanedustuksen virkamiehiin.

32 §. Tunnuskuva. Rajavartiolaitoksen tunnuskuvasta säädetään rajavartiolaitoksen sotilaskäskyasioista, virkapuvusta, tunnuksista sekä ansiomerkeistä annetun tasavallan presidentin asetuksen 12 §:ssä. Tunnuskuvaa käytetään muun muassa osoittamaan kulkuneuvon kuulumista rajavartiolaitokselle. Tunnuskuvasta säädettäisiin laissa, mikä olisi omiaan estämään sen oikeudetonta käyttöä. Tunnuskuvan oikeudeton käyttö säädettäisiin myös rangaistavaksi. Rajavartiolaitoksen tunnuskuvan käyttämisestä säädettäisiin tarkemmin tasavallan presidentin asetuksella. Rajavartiolaitoksen päällikkö voisi antaa luvan tunnuskuvan käyttämiseen.

33 §. Tarkemmat säännökset. Valtuussäännökset on luettavuuden ja ymmärrettävyyden parantamiseksi pyritty sijoittamaan sen pykälän yhteyteen, jossa asiaa muutenkin käsitellään. Tähän pykälään sijoitettaisiin sellaiset tarpeelliset valtuussäännökset, joita ei ole voitu sisällyttää asiayhteyteen.

Tasavallan presidentin asetuksella säädettäisiin sotilas- ja palvelusarvoista sekä sotilasarvoon ylentämisen ja palvelusarvon antamisen perusteista. Vastaava säännös on LRVL:n 67 §:n 1 momentissa. Tasavallan presidentin asetuksella säädettäisiin myös rajavartiolaitoksen ansiorististä ja ansiomitalista.

Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarvittaessa rajavartiolaitoksen tehokkaan toiminnan yksittäistapauksissa edellyttämistä tilapäisistä muutoksista rajavartiolaitoksen sotilaallisiin käskyvaltasuhteisiin. Säännöksessä tarkoitettaisiin esimerkiksi rajavartiolaitoksessa jo kokeiltua poliisin käyttämää kenttäjohtajajärjestelmää.

Lisäksi valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin oikeudesta järjestää rajavartiolaitoksen virkamiehille maksutonta sairaanhoitoa niin kuin nykyisinkin.

Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin myös tarvittaessa tarkemmin raja- ja merivartiokoulussa sekä vartiolentolaivueessa annettavan koulutuksen ja opetuksen järjestelyistä, valintamenettelystä, oppiaineista, tutkintovaatimuksista ja opintojen keskeyttämisestä sekä arvostelumenettelystä.

Rajavartiolaitoksen virkapukuna käytettävän sotilaspuvun ja muiden rajavartiolaitoksen asusteiden kokoonpanosta, kuosista ja väristä sekä virkapukuavustukseen oikeuttavista asusteista säädettäisiin sisäasiainministeriön asetuksella. Vastaava säännös on nykyisin rajavartiolaitoksen sotilaskäskyasioista, virkapuvusta, tunnuksista sekä ansiomerkeistä annetun tasavallan presidentin asetuksen 11 §:n 1 momentissa.

Rajavartiolaitoksen päällikkö voisi antaa tarkentavia määräyksiä virkapukuna käytettävän sotilaspuvun ja muun rajavartiolaitoksen asusteen hankintamenettelystä ja käytöstä sekä puvussa ja asusteessa käytettävistä erikoismerkeistä ja -tunnuksista. Vastaava säännös on nykyisin rajavartiolaitoksen sotilaskäskyasioista, virkapuvusta, tunnuksista sekä ansiomerkeistä annetun tasavallan presidentin asetuksen 11 §:n 3 momentissa

5 luku. Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

34 §. Voimaantulo. Pykälään otettaisiin tavanomainen voimaantulosäännös.

35 §. Sivutoimia koskeva siirtymäsäännös. Rajavartiomiehen, joka lain voimaantullessa harjoittaisi 19 §:ssä tarkoitettua sivutointa, tulisi tehdä tarvittavat ilmoitukset tai hakea tarvittavat luvat taikka lopettaa lain vastaisesti harjoitettu sivutoimi vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Ottaen huomioon perustuslain 18 §:ssä jokaiselle turvatun oikeuden lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla olisi tarpeellista säätää tarkasti siitä, missä määräajassa jokaisen on hoidettava työtään, ammattiaan ja elinkeinoaan koskevat järjestelyt sellaiseen tilaan, että niitä voidaan pitää ehdotetun lain mukaisina. Siirtymäaika ei voisi olla kohtuuttoman lyhyt, joten sen pituudeksi esitettäisiin yksi vuosi.

1.2. Rajavartiolaki

1 luku. Yleiset säännökset

1 §. Soveltamisala. Rajavartiolaissa säädettäisiin valtakunnanrajan ylittämisestä ja sen valvonnasta sekä rajavartiolaitokselle ja rajavartiomiehelle kuuluvista tehtävistä ja toimivaltuuksista. Soveltamissäännökseen otettaisiin myös viittaus rajavartiolaitokselle muualla säädettyihin tehtäviin.

Rajavartiolaitoksen tai rajavartiomiehen tehtävistä ja toimivaltuuksista säädetään lukuisissa muissa säädöksissä. Näitä on lueteltu esityksen yleisperusteluissa. Luettelo ei ole tyhjentävä. Kansallisen lainsäädännön lisäksi rajavartiolaitoksen toimintaa ohjaavat Euroopan unionin lainsäädäntö ja Suomea velvoittavat kansainväliset sopimukset.

Pykälän 2 momentin mukaan rajavartiolaitoksen hallinnon, koulutuksen ja tutkimustoiminnan järjestämisestä sekä rajavartiolaitoksen viroista ja sen virkamiesten erityisistä oikeuksista ja velvollisuuksista säädettäisiin rajavartiolaitoksen hallintolaissa. Henkilötietojen käsittelystä sekä oikeudesta tietojen saamiseen ja luovuttamiseen rajavartiolaitoksen tehtävissä säädettäisiin rajavartiolaissa, henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annetussa laissa sekä meripelastuslaissa ja muualla laissa.

Henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annettavan lain 1 §:ssä on lisää viittauksia sovellettavaksi tulevaan lainsäädäntöön. Siellä viitattaisiin asevelvollisrekisterin osalta asevelvollisuuslakiin, meripelastusrekisterin osalta meripelastuslakiin ja ulkomaalaisrekisterin osalta ulkomaalaisrekisteristä annettuun lakiin. Rajavartiolaitos siirtyisi tämän uudistuksen yhteydessä käyttämään osaa poliisin tietojärjestelmistä niin kuin omia rekistereitään. Viittaus henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettuun lakiin on sen vuoksi myös tarpeellinen. Asiakirjojen ja tietojen julkisuutta koskee puolestaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettu laki, minkä lisäksi vaitiolovelvollisuudesta säädettäisiin rajavartiolaitoksen hallintolaissa. Työntekijää koskevien henkilötietojen käsittelystä säädetään juuri uudistetussa yksityisyyden suojasta työelämässä annetussa laissa.

2 §. Määritelmät. Pykälässä olisivat laissa jäljempänä käytettävät käsitteet. Pykälän 1 kohdassa määritelty automaattinen tunnistaminen liittyisi lain 29 §:ään, jossa säädettäisiin automaattisesta tunnistamisesta rajanylityspaikalla. Automaattisesta tunnistamisesta ei ole aikaisemmin säädetty. Automaattinen tunnistaminen ei silti ole asiallisesti uusi menetelmä, sillä esimerkiksi poliisilain 29 §:ssä säädetty tekninen valvonta voisi käsittää myös rikoksesta epäiltyjen automaattisen tunnistamisen. Automaattista tunnistamista käytettäisiin rajavartiolaitoksessa etsintäkuulutettujen tavoittamiseen ja rikosten estämiseen. Tärkein syy menetelmästä säätämiseen olisi terroristisessa tarkoituksessa tehtävien rikosten estäminen. Saatavia kuvia voitaisiin teknisin menetelmin verrata etsittävistä henkilöistä käytettävissä oleviin kuviin silmämääräisen vertailun sijasta. Näin voitaisiin nopeasti poimia ihmisvirrasta ne, joiden henkilöllisyyden lähempi tarkastaminen olisi aiheellista. Sellaisia olisivat erityisesti terroristisessa tarkoituksessa tehtävistä rikoksista etsintäkuulutettuja piirteiltään läheisesti muistuttavat henkilöt. Automaattista tunnistamista voitaisiin käyttää myös muiden etsintäkuulutettujen tavoittamiseen.

Pykälän 2 kohdassa mainittua hallintoyksikön käsitettä käytettäisiin tehtävää tai toimivaltaa koskevissa rajavartiolain 46, 64, 67, 77, 78 ja 79 §:ssä. Käsite määriteltäisiin rajavartiolaitoksen hallintolain 3 §:n 1 momentissa.

Pykälän 3 kohdassa mainittua rajajoukon käsitettä käytettäisiin rajavartiolain 25 §:ssä säädettäessä tasavallan presidentille valtuus liittää rajajoukkoja puolustusvoimiin. Käsite määriteltäisiin rajavartiolaitoksen hallintolain 2 §:ssä, joten kohdassa olisi asianmukainen viittaus tuohon lakiin.

Pykälän 4 kohdassa määriteltävä rajakaista on tarpeen rajavyöhykkeellä noudatettavista kielloista 51 ja 58 §:ssä säädettäessä. Valtakunnan alueiden rajoja koskevissa sopimuksissa määrätään rajaviivan välittömässä läheisyydessä noudatettavista kielloista ja rajoituksista. Rajakaistalla tarkoitettaisiin rajaviivaan ulottuvia alueita taikka rajankäyntipöytäkirjoissa kutakin rajaosuutta varten vahvistettujen raja-aukkojen tai hakkuulinjojen levyisiä rajaviivaan ulottuvia kaistoja. Rajakaista sijaitsee maalla. Rajavedestä säädettäisiin erikseen. Rajakaistan käsite on tarpeen myös siitä syystä, ettei raja-aukkoa ole havaittavissa puuttomilla alueilla.

Pykälän 5 kohdassa määriteltäisiin rajanylityspaikan käsite. Ulkorajan ylittämisen tulee Schengenin säännöstön mukaan yleensä tapahtua vahvistetun rajanylityspaikan kautta sen aukioloaikana. Muualta rajan ylittämiseen olisi haettava rajanylityslupa. Rajanylityspaikalla tarkoitetaan LRVL:n 2 §:n 2 kohdan mukaan passilaissa ja ulkomaalaislaissa tarkoitettua lentoasemaa, satamaa, merivartioasemaa, rajavartioasemaa taikka valtakunnan maa tai merirajan rajaosuutta tai rajalla olevaa muuta erikseen säädettyä, määrättyä tai kansainvälisin sopimuksin sovittua paikkaa, jonka kautta henkilöiden maahantulo Suomeen ja maastalähtö Suomesta on sallittu yleisesti tai erikseen myönnettävällä luvalla taikka kansainvälisten sopimusten nojalla. Määritelmä on mutkallinen ja tulkinnanvarainen. Länsiraja ja pohjoisraja täyttävät nykyisin koko pituudeltaan rajanylityspaikan määritelmän, mitä ei lakia säädettäessä tarkoitettu. Valtuudesta rajanylityspaikoista ja niiden aukioloajoista säätämiseen säädettäisiin rajavartiolain 12 §:ssä.

Pykälän 6 kohdassa määriteltäisiin rajajärjestyksen ylläpitämisen käsite. Rajajärjestys mainitaan LRVL:n 2 §:ssä rajavalvonnan yhteydessä. Rajavalvonnalla tarkoitetaan LRVL:n 2 §:n mukaan rajavartiolaitoksen toimintaa, jolla ylläpidetään vieraan valtion tai kansainvälisen yhteisön kanssa tehtyjen sopimusten mukaista rajajärjestystä. LRVL:n esitöiden mukaan siihen kuuluu valtakunnan rajojen hoitamista sekä valtioiden välisistä rajasopimuksista johtuvia tehtäviä, muun muassa rajavaltuutettujen toiminta rajatapahtumien selvittämiseksi. Rajajärjestyksen ylläpitämistä pidetään yhtenä rajavartiolaitoksen keskeisistä tehtävistä. Rajavartiolaissa sillä tarkoitettaisiin valtakunnanrajaa ja rajanylityspaikkoja koskevien säännösten samoin kuin rajaviranomaisten kansainvälistä yhteistoimintaa koskevien säännösten ja määräysten täytäntöönpanoa ja niiden noudattamisen valvontaa.

Pykälän 7 kohdassa määriteltäisiin rajaturvallisuuden ylläpitämisen käsite. Tämän hyvin keskeisen käsitteen piiriin kuuluisivat sellaiset kotimaassa ja ulkomailla suoritettavat toimenpiteet, joilla pyritään estämään valtakunnan rajan ja ulkorajan ylittämisestä annettujen säännösten rikkominen ja rajat ylittävästä henkilöliikenteestä yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheutuvat uhat sekä varmistamaan rajanylityksen turvallisuus. Lakiesityksessä ei määriteltäisi rajaturvallisuutta (Border security), koska sen sisällöstä ei ole Euroopan unionin toimielimissä laajaa yksimielisyyttä. Rajaturvallisuuden käsitettä käytetään muun muassa Euroopan unionin jäsenyyttä hakevia maita arvioitaessa sekä rajavalvonnan yhdenmukaistamista koskevassa eurooppalaisessa keskustelussa.

Rajavalvonnan yhdenmukaistaminen on tarpeellista laittoman maahantulon vastaisen yhteisen politiikan (KOM (2001) 672 lopull.) onnistumiselle sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymiselle (KOM(2003) 687 lopull.) vapaan liikkuvuuden alueella. Yhdenmukaisella menettelyllä turvataan raajavalvonnan ja rajatarkastusten tehokkuutta. Sitä palveleva neljän toimintatason rajaturvallisuusmalli käsittää: 1) toimet kolmansissa maissa, erityisesti lähtö ja kauttakulkumaissa, kuten yhteyshenkilöiden tiedonkeruutoimet sekä ulkomaisten konsuliedustustojen tehtävät viisumien myöntämisessä, 2) kansainvälisen rajavalvontayhteistyön, 3) toimet ulkorajoilla, kuten erityisesti raajavalvonta, jolla Euroopan unionissa tarkoitetaan tässä yhteydessä rajatarkastuksia sekä maasto ja merirajojen valvontaa sekä 4) Schengenin säännöstöä soveltavien valtioiden alueella ja mainittujen valtioiden kesken toteutettavat muut toimet, eli viranomaisten välisen yhteistyön.

Neljän toimintatason rajaturvallisuusmallia käytetään yleisesti Euroopan unionissa. Euroopan unionin ulkorajasuunnitelmassa käytetään käsitettä sisäinen turvallisuus yhteisellä vapaan liikkuvuuden alueella (Internal security in the common area of freedom of movement). Sillä tarkoitetaan vapaan liikkuvuuden alueella annettavaa suojaa niitä uhkia vastaan, joita aiheuttavat: yhteisön oikeuden tai kansallisen lainsäädännön noudattamatta jättäminen, rikollisuus, terrorismi, ihmiskauppa, lapsiin kohdistuvat rikokset, laiton asekauppa, lahjonta ja petokset sekä huumausaineiden laiton kauppa. Turvallisuudella ulkorajoilla (Security at external borders) tarkoitetaan sitä, missä määrin ulkorajat suojaavat jäsenvaltioita uhkatekijöitä, jotka voivat vaikuttaa rajatarkastusten ja valvonnan tehokkuuteen, yhteisön oikeuden tai kansallisen lainsäädännön noudattamiseen, sisäiseen turvallisuuteen yhteisellä vapaan liikkuvuuden alueella sekä jäsenvaltioiden yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen. Sotilaallinen puolustus ei kuulu Euroopan unionissa omaksuttuun rajaturvallisuuden käsitteeseen.

Rajavartiolaitos vastaa suuresta osasta rajaturvallisuusmallin mukaisista tehtävistä. Rajaturvallisuuden tuottamiseen osallistuu rajavartiolaitoksen lisäksi muita viranomaisia, kuten poliisi ja tulli sekä ulkomaalaisvalvontaan osallistuvat ulkomaalaisvirasto ja työvoimaviranomaiset. Rajaturvallisuuden ylläpitämisen käsite viittaa osuvasti rajavartiolaitoksen ydintehtäviin, minkä vuoksi se on perusteltua ottaa rajavartiolain käsitteistöön.

Pykälän 8 kohdassa määriteltäisiin rajatarkastuksen käsite. Rajatarkastuksella tarkoitettaisiin rajanylityksen tai rajanylitysaikomuksen perusteella suoritettavaa henkilön ja hänen tavaroidensa ja kulkuneuvonsa tarkastamista ja henkilön kuulemista. Rajatarkastus suoritettaisiin rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi.

Schengenin yleissopimuksen I osaston 1 artiklan mukaan rajatarkastus on rajoilla tapahtuva tarkastus, joka suoritetaan rajanylitysaikeiden perusteella. Rajavartiolaissa rajatarkastuksella tarkoitettaisiin samaa kuin Schengenin säännöstössä. Kansallisista lähtökohdista säädettäisiin selvyyden vuoksi, että rajatarkastus voitaisiin toteuttaa myös sille, joka on toteuttanut rajanylitysaikeensa, vaikka häntä ei olisikaan vielä tarkastettu. Tämä koskisi rajatarkastuksen laittomasti välttäneitä henkilöitä, joiden kohdalla voisi käynnistyä myös esitutkinta tai rajatapahtuman tutkinta. Rajatarkastukseen kuuluvista toimenpiteistä säädettäisiin rajavartiolain 19 §:ssä.

Schengenin yleissopimuksen I osaston 6 artiklan mukaan valvonta ulkorajoilla toteutetaan yhdenmukaisten periaatteiden mukaisesti kansallisen toimivallan ja lainsäädännön puitteissa ottaen huomioon kaikkien sopimuspuolten edut kaikkialla sopimuspuolten alueella. Samassa artiklassa mainittujen yhdenmukaisten periaatteiden mukaan henkilön tarkastukseen kuuluu matkustusasiakirjojen ja muiden maahanpääsyn, oleskelun, työskentelyn ja maastalähdön edellytysten tarkistamisen lisäksi sopimuspuolten kansallista turvallisuutta ja yleistä järjestystä vaarantavien uhkien tutkiminen ja ehkäiseminen. Tämä tarkastus koskee myös ajoneuvoja ja tavaroita, jotka ovat rajan ylittävien henkilöiden hallussa. Kukin sopimuspuoli suorittaa tarkastuksen, erityisesti henkilöön kohdistuvan etsinnän, kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

Pykälän 9 kohdassa määriteltäisiin rajavalvonnan käsite. Sillä tarkoitettaisiin rajajärjestyksen ja rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi toteutettavia toimenpiteitä, joilla valvotaan valtakunnan rajoja estäen erityisesti ulkorajan ylittäminen rajanylityspaikkojen välisellä alueella. Rajavalvonnalla tarkoitetaan LRVL:n 2 §:n 4 kohdan mukaan rajavartiolaitoksen toimintaa, jolla ylläpidetään rajajärjestystä Suomen rajoilla, torjutaan rajalla tapahtuvaa maanpetoksellista tai valtiopetoksellista yhteydenpitoa vieraaseen valtioon, rajan ylittämisestä annettujen säännösten rikkomista, Suomen rajoihin, rajamerkkeihin tai laitteisiin kohdistuvia rikoksia sekä vieraasta valtiosta Suomeen kohdistuvia alueellisen koskemattomuuden loukkauksia. Ehdotettu määritelmä olisi nykyistä yksinkertaisempi. Siinä otettaisiin huomioon myös esitetyt muutokset rajavartiolaitoksen esitutkintatehtävissä. Rajavalvontaan kuuluisi toimenpiteitä rajanylityspaikoilla ja niiden ulkopuolella.

Schengenin yleissopimuksen 6 artiklan 3 momentin mukaan toimivaltaiset viranomaiset valvovat rajanylityspaikkojen välisiä ulkorajoja liikkuvien yksiköiden avulla. Samoin valvotaan rajanylityspaikkoja niiden tavanomaisten aukioloaikojen ulkopuolella.

Pykälän 10 kohtaan sisältyisi maininta siitä, että erityisillä toimivaltuuksilla varustetusta rajavartiomiehestä säädettäisiin rajavartiolaitoksen hallintolaissa. Rajavartiomies olisi rajavartiolaitoksen hallintolain 15 §:n mukaan rajavartiolaitoksen virkamies, joka olisi säädetyn koulutuksen lisäksi saanut hallintoyksikön päälliköltä määräyksen rajavartiomieheksi. Rajavartiolaissa säädettäisiin erityisesti juuri rajavartiomiehen tehtävistä ja toimivaltuuksista. Rajavartiomies voi palvella muussakin virassa kuin sotilasvirassa. Kaikki sotilasviran haltijat eivät ole rajavartiomiehiä.

Pykälän 11 kohdassa viitattaisiin rajavartiolaitoksen hallintolain 4 §:ssä olevaan rajavartioviranomaisen määritelmään. Rajavartioviranomaisen käsitettä käytetään melko laajalti muuallakin lainsäädännössä, joten sen säilyttäminen on edelleen perusteltua. Käsite viittaa rajavartiolaitokseen, sen hallintoyksiköihin ja toimielimiin.

Pykälän 12 kohdassa määriteltäisiin Schengenin säännöstö. Siitä johtuvat muun muassa rajavartiolaissa käytettäväksi ehdotetut ulkorajan ja sisärajan käsitteet sekä 15 §:n säännökset sisärajatarkastusten palauttamisesta. Schengenin säännöstöllä tarkoitettaisiin Amsterdamin sopimuksella 1 päivänä toukokuuta 1999 osaksi Euroopan unionin säännöstöä otettua kokonaisuutta, joka koostuu vuoden 1985 Schengenin sopimuksesta, vuoden 1990 Schengenin yleissopimuksesta, jäsenvaltioiden liittymissopimuksista sekä Schengenin toimeenpanevan komitean päätöksistä ja julistuksista, sekä tähän säännöstöön perustuvia myöhemmin annettuja säädöksiä. Määritelmä vastaisi ulkomaalaislaissa omaksuttua määritelmää. Schengenin sopimukset ovat lakanneet olemasta voimassa itsenäisinä kansainvälisinä instrumentteina sen jälkeen, kun säännöstö on otettu osaksi Euroopan unionin säännöstöä. Schengenin säännöstö on kuitenkin käyttökelpoinen käsite viitattaessa vapaan liikkuvuuden aluetta, rajavalvontaa sekä rajatarkastuksia koskevaan osaan Euroopan unionin säännöstöstä.

Pykälän 13 kohdassa viitattaisiin Schengenin säännöstössä tarkoitettuun sisärajan käsitteeseen. Käsitettä käytettäisiin 15 §:ssä sisärajatarkastusten palauttamisesta säädettäessä. Sisärajoja ovat Schengenin sopimukseen liittyneiden maiden väliset yhteiset maarajat sekä sopimusmaiden lentoasemat sisäisillä lennoilla ja satamat sellaisten matkustajalauttojen säännöllisessä liikenteessä, jos ne ovat lähtöisin ja matkalla satamiin yksinomaan sopimuspuolten alueella. Kun säännöstö on otettu osaksi Euroopan unionin säännöstöä, viittaus tarkoittaisi vapaan liikkuvuuden aluetta koskevaa säännöstöä soveltavia maita.

Pykälän 14 kohdassa viitattaisiin Schengenin säännöstössä tarkoitettuun ulkorajan käsitteeseen. Ulkorajoja ovat Schengenin säännöstöä soveltavien valtioiden kolmansia valtioita vastaan olevat maarajat, kaikki merirajat sekä sopimuspuolten lentoasemat ja satamat, jos ne eivät ole sisärajoja. Ulkorajan käsitettä käytettäisiin 12 – 14 ja 49 §:ssä rajan ylittämisestä, rajanylitysluvasta, rajatarkastuksen toimittamisesta ja rajavyöhykkeestä säädettäessä. Kun säännöstö on otettu osaksi Euroopan unionin säännöstöä, viittaus tarkoittaisi tässäkin vapaan liikkuvuuden aluetta koskevaa säännöstöä soveltavia maita.

Pykälän 15 kohdassa määriteltäisiin rajavyöhykkeen käsite. Rajavyöhyke olisi Suomessa ulkorajalle rajajärjestyksen ja rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi perustettava alue, jolla rajavartiolaissa säädetyin tavoin voitaisiin rajoittaa perusoikeuksia. Rajavyöhykettä ei nykyisin ole muualla kuin Venäjän vastaisella rajalla, joka on samalla myös ulkoraja. Rajavyöhykettä ei laajennettaisi.

3 §. Rajavartiolaitoksen tuottamat turvallisuus- ja valvontatoiminnot. Säännöksessä annettaisiin yleiskuvan rajavartiolaitoksen keskeisistä tehtävistä ja suhteesta muihin viranomaisiin niitä suoritettaessa. Rajavartiolaitoksen toiminnan tavoitteeksi säädettäisiin pykälän 1 momentissa rajaturvallisuuden ylläpitäminen. Rajavartiolaitos toimisi rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. Rajaturvallisuuden ylläpitäminen olisi rajavartiolaitokselle yhtä keskeinen tehtävä kuin yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen on poliisille. Rajaturvallisuuden ylläpitäminen tarkoittaisi kaikkia niitä rajavartiolaitoksen tai muun rajaturvallisuuden alalla toimivaltaisen viranomaisen kotimaassa ja ulkomailla suorittamia toimenpiteitä, jotka olisivat tarpeellisia valtakunnan rajojen laittoman ylittämisen estämiseksi sekä henkilöiden rajanylityksestä yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheutuvien uhkien torjumiseksi ja rajanylityksen turvallisuuden varmistamiseksi.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yleisellä tasolla nykyistä lainsäädäntöä vastaten, että rajavartiolaitos suorittaa sille erikseen säädettyjä valvontatehtäviä. Rajavartiolaitoksen valvontatehtäviä ovat esimerkiksi ulkomaalaisvalvonta sekä metsästyksen ja vesiliikenteen valvonta. Tällaisten valvontatehtävien on katsottu sopivan rajavartiolaitokselle hyvin.

Momentissa todettaisiin lisäksi, että rajavartiolaitos suorittaa toimenpiteitä rikosten ennalta estämiseksi, selvittämiseksi ja syytteeseen saattamiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. Rajavartiolaitoksen tehtävistä rikosten ennalta estämiseksi, selvittämiseksi ja syytteeseen saattamiseksi säädettäisiin rajavartiolain 6 luvussa. Rajaliikenteessä voi paljastua muun muassa salakuljetusta, vaarallisia tai huumaavia aineita, tuoteväärennöksiä, varastettua omaisuutta, laittoman maahantulon järjestämistä, väärennysrikoksia ja petoksia. Henkilöliikenteessä voi paljastua tavaraliikenteelle ominaisia rikoksia ja tavaraliikenteessä henkilöliikenteelle ominaisia rikoksia. Rikokset voivat paljastua myös myöhemmin esimerkiksi ulkomaalaisvalvonnan yhteydessä sisämaassa. Kansainväliseen rikollisuuteen liittyy vapauteen kohdistuvia rikoksia, seksuaalirikoksia, työrikoksia sekä rahanpesua. Rajavartiolaitoksen toimenpiteiden ensisijaisina kohteina olisivat ne rikokset, joita rajatarkastuksella ja rajavalvonnalla sekä rajavartiolaitokselle säädetyissä valvontatehtävissä pyritään estämään. Rajavartiolaitos keskittyisi tyypillisesti henkilöliikenteessä paljastuvien rikosten estämiseen, paljastamiseen ja tutkimiseen ja rajavartiolaitokselle säädetyissä valvontatehtävissä paljastuvan rikollisuuden torjumiseen. Tavaraliikenteessä tyypilliset rikokset jäisivät ensisijaisesti tullin ja poliisin tutkittaviksi.

Pykälän 3 momentissa viitattaisiin informatiivisuuden vuoksi rajavartiolaitoksen muihin tehtäviin, joista säädettäisiin tarkemmin rajavartiolaissa tai muualla laissa. Luettelo ei olisi tyhjentävä. Rajavartiolaitos suorittaisi poliisi- ja tullitehtäviä, etsintä- ja pelastustehtäviä sekä osallistuisi sotilaalliseen maanpuolustukseen. Rajavartiolaitoksen maanpuolustustehtävät eivät muuttuisi kokonaisuudistuksen yhteydessä.

4 §. Rajavartiolaitoksen toiminnan alueellinen kohdentuminen. Rajavartiolaitos toimisi siellä, missä se on rajajärjestyksen tai rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi taikka rajavartiolaitokselle säädettyjen sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävien suorittamiseksi perusteltua, sekä merialueella ja Suomen talousvyöhykkeestä annetussa laissa tarkoitetulla talousvyöhykkeellä. Muualla rajavartiolaitos toimisi vain milloin se olisi tarpeen rajavartiolaitoksen lakisääteisen tehtävän loppuun saattamiseksi tai virka-avun antamiseksi.

Uudistuksessa luovuttaisiin rajavartiolaitoksen valvonta-alueen käsitteestä. Rajavartiolaitoksen tehtävät vaativat aikaisempaa useammin toimenpiteitä valvonta-alueen ulkopuolella. Valvonta-alueesta luopuminen on välttämätöntä myös PTR-viranomaisten toiminnan tehostamiseksi. PTR-viranomaiset ovat tästä esityksen yleisperusteluissa selostettuun viitaten yksimielisiä. Erityisesti rajavartiolaitoksen ja poliisin tehtävien päällekkäisyyden liialliseksi estämiseksi on kuitenkin välttämätöntä säätää niistä perusteista, joiden mukaisesti rajavartiolaitoksen yksiköt sijoittuvat valtakunnan alueelle. Pykälään ehdotettavilla säännöksillä estettäisiin rajavartiolaitosta lisäämästä viranomaisten toiminnan päällekkäisyyttä yksiköitä nykyisiltä paikoiltaan esimerkiksi sisämaahan siirtämällä. Rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi rajavartiolaitoksen olisi sijoituttava rajanylityspaikoille ja alueille, joilla rajavalvonnasta ja aluevalvonnasta voidaan huolehtia. Maamme länsi- ja pohjoisrajoilla, joilta rajatarkastukset on lakkautettu, rajavartiolaitos voisi säilyttää valmiuden rajatarkastusten palauttamiseen ja toimittaa muita sille säädettyjä tehtäviä kuten nykyisinkin.

Pykälällä oikeutettaisiin rajavartiolaitos myös osallistumaan Euroopan unionin neuvoston 19 päivänä helmikuuta 2004 maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkoston perustamisesta antaman asetuksen (N:o 377/2004) mukaisiin tehtäviin kotimaassa ja ulkomailla. Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöllä tarkoitetaan maahanmuuttoviranomaisen tai muun toimivaltaisen viranomaisen edustajaa, jonka tehtävänä on solmia ja ylläpitää yhteyksiä vastaanottavan maan viranomaisiin edistääkseen laittoman maahantulon torjuntaa. Tämä kuuluu rajaturvallisuuden ylläpitämiseen.

Rajavartiolaitoksen maanpuolustustehtävä säilyisi ennallaan. Toimipaikkojen nykyisen sijainnin ja valvonta-alueen välinen ristiriita kuitenkin poistuisi. Muun muassa rajavartiolaitoksen esikunta sijaitsee nykyisen valvonta-alueen ulkopuolella. Laitoksen johtamiseen, koulutukseen, harjoituksiin, huoltoon ja lentotoimintaan tarvittavat alueet ja tilat voitaisiin sijoittaa rajavartiolaitoksen toiminnallisten vaatimusten mukaisesti.

Rajavartiolaitos voisi alueellisesta kohdentumisesta riippumatta antaa virka-apua muille viranomaisille. Tämä on mahdollista nykyisinkin. Virka-apuna pyydetyn toimenpiteen tulisi kuulua pyytävän viranomaisen tehtäväpiiriin ja virka-apua antavan viranomaisen toimivaltaan. Rajavartiolaitos voisi siten poliisin pyynnöstä antaa virka-apua esimerkiksi sisämaassa laittomasti oleskelevien ulkomaalaisten paljastamiseen PTR-viranomaiset ovat muodostaneet yhteisiä partioita ja suorittaneet yhteisiä operaatioita, joissa suoritetaan niiden kaikkien toimialaan kuuluvia tehtäviä.

Virka-avun antamisen ja saamisen edellytyksiä käsitellään muun muassa hallituksen esityksessä eduskunnalle hallintolaiksi (HE 72/2002 vp.). Myös eduskunnan apulaisoikeusasiamies on lausunut käsityksensä virka-avun edellytyksistä kanteluihin 30 päivänä lokakuuta 2002 antamissaan ratkaisuissa 2109/4/00 ja 2525/4/01.

2 luku. Rajavartiolaitoksen toiminnassa noudatettavat yleiset periaatteet

5 §. Tehtävien hoito ja tärkeysjärjestys. Rajavartiolaitoksen tehtävät olisi ehdotetun pykälän mukaan hoidettava mahdollisimman tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Olosuhteiden vaatiessa tehtävät olisi asetettava tärkeysjärjestykseen. Säännöksen sanamuoto vastaisi poliisilain 3 §:ää. LRVL:n 10 §:ssä säädetään nykyisin lisäksi, että rajavartiolaitoksen tehtävien suorittamista koskevien toimenpiteiden on oltava perusteltuja suhteessa tehtävän tärkeyteen ja kiireellisyyteen sekä tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttaviin seikkoihin. Tämä ja samassa lainkohdassa mainitut asiallisuutta, puolueettomuutta ja sovinnollisuutta sekä suhteellisuusperiaatetta koskevat kohdat sijoitettaisiin 2 lukuun, jonka loppuun sijoitettaisiin periaatteiden yhteensovittamista koskeva uusi säännös. Tärkeysjärjestykseen asettaminen ei merkitsisi oikeutta luopua toimenpiteistä. Rajallisia voimavaroja käytettäessä tulisi kuitenkin arvioida eri oikeushyviä keskenään, ja asettaa niistä tärkeimmät etusijalle muiden kustannuksella.

6 §. Vaatimus asiallisuudesta, puolueettomuudesta ja sovinnollisuudesta. Rajavartiolaitoksen tehtävissä olisi toimittava asiallisesti ja puolueettomasti sekä tasa-arvoista kohtelua ja sovinnollisuutta edistäen. Sanamuoto vastaisi LRVL:n 10 §:n 2 momentin ja poliisilain 2 §:n 1 momentin säännöksiä. Vaatimus korostaisi perustusoikeuksien huomioon ottamista rajavartiolaitoksen toiminnassa.

7 §. Suhteellisuusvaatimus. Välttämätöntä suurempi yksilön oikeuksiin puuttuminen ja välttämätöntä suuremman haitan tai vahingon aiheuttaminen kenellekään olisi kiellettyä. Rajavartiolaitoksen toimenpiteiden tulisi aina olla perusteltuja suhteessa tehtävän tärkeyteen ja kiireellisyyteen sekä tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttaviin seikkoihin. Säännös vastaisi LRVL:n 10 §:n 2 momentin ja poliisilain 2 §:n 2 momentin säännöksiä. Poliisilain 2 §:n 3 momentin mukaan poliisin tulee ensisijaisesti neuvoin, kehotuksin ja käskyin pyrkiä ylläpitämään yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Rajavartiolaissa poikettaisiin jonkin verran poliisilain 2 §:n sanonnasta rajavartiolaitoksen toiminnan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi. Sovinnollisuuden ja vähimmän haitan periaatteiden mukaan rajavartiolaitoksessakin olisi käytettävä neuvoja, kehotuksia ja käskyjä, jos oikeuksiin kajoaminen ei olisi tehtävän suorittamiseksi välttämätöntä.

8 §. Toimenpiteen perusteen ilmoittaminen. Rajavartiomiehen olisi ilmoitettava henkilölle hänen vapauteensa kohdistuvan toimenpiteen peruste, jollei se olisi mahdotonta henkilön tilan tai olosuhteiden johdosta. Sama säännös on LRVL:n 11 §:ssä ja poliisilain 4 §:ssä, ja ne ovat yhdenmukaisia Suomea sitovan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 2 kappaleen kanssa. Siinä määrätään, että vapaudenriiston kohteeksi joutuneelle on viipymättä ilmoitettava hänen ymmärtämällään kielellä vapaudenriiston perusteet ja häneen mahdollisesti kohdistetut syytteet.

Ilmoituksen tekeminen voi käytännössä kuitenkin osoittautua mahdottomaksi henkilön päihtymyksen, sairaskohtauksen tai muun häneen liittyvän henkilökohtaisen syyn takia taikka rajavartiolaitoksen suoritettavana olevan kiireellisen tehtävän vuoksi. Ilmoitus olisi kuitenkin tehtävä niin pian, kuin se olisi mahdollista.

Vapaudenmenetyksen perusteen ymmärtämiseksi epäoleellisten seikkojen kertominen ei olisi välttämätöntä. Sellaisten tietojen kertomista voivat rajoittaa myös tutkinnalliset syyt. Henkilön tulee kuitenkin voida ymmärtää se laissa säädetty peruste, jonka nojalla toimenpide toteutetaan. Pykälän 2 momentin mukaan henkilöllä olisi oikeus saada tieto muuhun kuin vapauteen kohdistuvan toimenpiteen perusteesta niin pian kuin se olisi toimenpiteen suorittamista vaarantamatta mahdollista. Ehdotetuilla säännöksillä asetettaisiin rajavartiomiehelle velvollisuus perusoikeuksiin kajoavien toimenpiteiden välittömästi perustelemiseen niiden kohteeksi joutuville henkilöille tai heidän edustajalleen.

9 §. Toimenpiteen siirtäminen ja toimenpiteestä luopuminen. Rajavartiomiehellä olisi oikeus luopua toimenpiteestä, milloin sen loppuunsaattaminen voisi johtaa kohtuuttomiin seurauksiin tavoiteltavaan tulokseen nähden. Samansisältöinen säännös on LRVL:n 12 §:n 1 momentissa ja poliisilain 5 §:n 1 momentissa. Viimeksi mainittu momentti siirtyisi parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä olevan poliisilain muutosehdotuksen toteutuessa pykälän 2 momentiksi.

Viranomaisen tehtävän suorittamisesta voidaan joskus ennakoida aiheutuvan tavoiteltavaa etua suurempaa haittaa. Tehtävän suorittamisen voidaan tällaisissa tilanteissa arvioida johtavan kohtuuttomaan lopputulokseen. Rajavartiolaitoksen toimenpiteestä päättävä rajavartiomies voisi silloin harkita, onko toimenpiteestä luovuttava ennakoitavissa olevien kohtuuttomien kielteisten seurausten takia.

Rikosasioissa on toimenpiteistä luopumista koskevia erityissäännöksiä. Esitutkintatoimenpiteistä voidaan luopua muun muassa esitutkintalain 2 §:n nojalla, jos epäillystä teosta ei ole odotettavissa sakkoa ankarampaa rangaistusta ja rikosta olisi kokonaisuudessaan pidettävä ilmeisen vähäisenä. Lisäksi edellytetään, ettei asianomistajalla ole asiassa vaatimuksia. Muun muassa tekijän ja asianomistajan välillä saavutettu sovinto tai muu tekijän toiminta rikoksensa vaikutusten estämiseksi tai poistamiseksi voi olla peruste syyttämättä jättämiselle. Esitutkinnan lopettamisesta siten, ettei esitutkinta-aineistoa toimiteta syyttäjän harkittavaksi, säädetään esitutkintalain 43 §:ssä. Oikeudesta syyttämättä jättämiseen säädetään oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 1 luvun 7 ja 8 §:ssä ja oikeudesta menettämisvaatimuksen esittämättä jättämiseen saman lain 8 §:ssä. Oikeudesta rangaistuksen ja menettämisseuraamuksen tuomitsematta jättämiseen säädetään muun muassa rikoslaissa. Rajavartiolain 9 §:n 1 momenttiin otettaisiin selvyyden vuoksi viittaus muualla laissa oleviin toimenpiteistä luopumista koskeviin erityissäännöksiin.

Parhaillaan eduskunnan käsiteltävän poliisilain muutosehdotuksen mukaan poliisilain 5 §:n uudessa 1 momentissa olisi kysymys oikeudesta siirtää poliisin toimenpiteitä tekeillä olevaan rikokseen puuttumiseksi. Mainittu säännös voisi tulla rikosasiassa myös rajavartiomiehen sovellettavaksi, minkä vuoksi rajavartiolain 9 §:n otsikossa ja 1 momentissa mainittaisiin myös toimenpiteen siirtämisestä. Rajavartiolaitoksen toimenpidettä pyytäneen oikeudesta saada tieto toimenpiteestä luopumisen perusteesta säädetään nykyisin LRVL:n 12 §:n 2 momentissa. Säännös otettaisiin rajavartiolain 9 §:n 2 momenttiin.

10 §. Tullitehtävässä, poliisitehtävässä ja esitutkintatehtävässä noudatettavat yleiset periaatteet. Rajavartiolain 10 §:ään otettaisiin LRVL:n 13 §:ää vastaava säännös, jonka mukaan poliisitehtävissä noudatetaan poliisilaissa ja muussa poliisin tehtäviä koskevassa laissa säädettyjä periaatteita sekä tullitehtävissä tullilaissa ja muussa tullivalvontaa koskevassa laissa säädettyjä periaatteita. Poliisi suorittaa rikosten esitutkintaa, mutta se ei ole ainoa esitutkintaviranomainen. Rajavartiolaitokselle tulisi uudistuksen myötä aikaisempaa laajemmat mahdollisuudet esitutkintatehtävien suorittamiseen. Sen vuoksi pykälässä korostettaisiin, että esitutkintatehtävissä olisi noudatettava esitutkintalaissa ja muussa esitutkintaviranomaisen tehtäviä koskevassa laissa säädettyjä periaatteita. Säännös turvaisi kansalaisten yhdenvertaista kohtelua viranomaisten toiminnassa.

11 §. Rajavartiolaitoksen tehtävissä noudatettavien periaatteiden yhteensovittaminen. Julkisen vallan on perustuslain 22 §:n mukaan turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Rajavartiolain 2 luvun 5-10 §:ssä noudatettavaksi esitettyjen periaatteiden yhteensovittamiseksi lain 11 §:ssä säädettäisiin, että käytettävissä olevista samanarvoisista toimenpiteistä olisi valittava ensisijaisesti se, joka parhaiten turvaa perustuslaissa säädettyjen perusoikeuksien sekä ihmisoikeuksien toteutumisen.

Säännös olisi asiallisesti uusi. Vaikka sen sisältö ilmeneekin muun muassa lainvalvontaviranomaisten tulkintakäytännöstä ja vaikka se on johdettavissa suoraan perustuslaista, sen voidaan kuitenkin rajavartiolakiin sisällytettynä arvioida ohjaavan rajavartiolaitoksen käytännön toimintaa perustuslain mukaiseen suuntaan. Sen voidaan siten olevan perusteltu perusoikeuksien oikeasuhtaisen toteutumisen varmistamiseksi.

3 luku. Rajan ylittämistä koskevat yleiset säännökset

12 §. Ulkorajan ylittäminen. Perustuslain liikkumisvapautta koskevan 9 §:n mukaan jokaisella on oikeus lähteä maasta, jollei mainittua oikeutta ole välttämättömistä syistä lailla rajoitettu oikeudenkäynnin tai rangaistuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi taikka maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisen turvaamiseksi. Suomen kansalaista ei saa perustuslain mukaan estää saapumasta maahan, eikä vastoin tahtoaan siirtää toiseen maahan. Ulkomaalaista ei saa poistaa maasta, jos häntä uhkaisi ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Suomen kansalaisen maahantulosta ja maastalähdöstä säädetään muun muassa passilaissa. Ulkomaalaisen osalta niistä säädetään muun muassa ulkomaalaislaissa. Maahantulosta, maasta lähdöstä sekä rajatarkastuksista säädetään myös Schengenin säännöstössä sekä määrätään Suomea velvoittavissa kansainvälisissä sopimuksissa. Ulkomaalaislain 12 §:n mukaan ulkomaalaisen maahantulo ja maastalähtö on sallittu vain rajanylityspaikkojen kautta, jollei Euroopan yhteisön lainsäädännöstä tai Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu.

Maahantuloa ja maastalähtöä koskevat kansalliset säännökset ehdotetaan siirrettäväksi rajavartiolakiin, jossa säädettäisiin myös rajojen valvonnasta ja rajatarkastuksista. Rajavartiolain 12 §:n 1 momentissa säädettäisiin, että ulkoraja ylitettäisiin rajanylityspaikan kautta sen vahvistettuna aukioloaikana, kuten Schengenin säännöstössä edellytetään.

Rajanylityspaikoista ja niiden aukioloajoista sekä rajatarkastustehtävien jakamisesta rajavartiolaitoksen, poliisin ja tullin kesken eri rajanylityspaikoilla säädettäisiin 2 momentin nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella.

13 §. Rajanylityslupa. Schengenin säännöstön mukaan ulkoraja voidaan erityisestä syystä ylittää muualta, kuin rajanylityspaikan kautta ja muulloin, kuin rajanylityspaikan vahvistettuna aukioloaikana. Ulkomaalaislain 12 §:n mukaan rajatarkastusviranomainen voi antaa siihen luvan (rajanylityslupa). Rajanylitysluvasta säädetään myös passintarkastuspaikoista annetun asetuksen 10 §:ssä. Rajanylityslupaa koskevat säännökset otettaisiin keskitetysti rajavartiolain 13 §:ään. Rajanylitysluvan voi ulkomaalaislain 12 §:n nojalla antaa rajavartiolaitos sekä rajatarkastuksen toimittamiseen toimivaltainen muu viranomainen, eli poliisi ja tulli. Rajanylityslupia on käytännössä antanut ainoastaan rajavartiolaitos. Rajavalvonnan tehokkuuden ja yhtenäisen lupakäytännön turvaamiseksi ehdotetaan, että rajanylitysluvasta päättäisi yksinomaan rajavartiolaitos.

Rajanylityslupa annettaisiin, jos siihen olisi painava syy eikä menettelystä aiheutuisi vaaraa rajaturvallisuuden ylläpitämiselle. Lupaan voitaisiin sisällyttää rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi välttämättömiä ehtoja. Lupia annettaessa ja niiden ehtoja määrättäessä huolehdittaisiin paitsi rajatarkastuksen asianmukaisesta toimittamisesta, myös siitä, että rajan ylittämistä koskevia kolmansien maiden kanssa solmittuja sopimuksia noudatetaan.

Rajanylityspaikoista valtioneuvoston asetuksella säädettäessä huolehdittaisiin siitä, että liikkumisoikeuden käyttämiseen tarpeellisia avoinna olevia rajanylityspaikkoja olisi käytettävissä riittävästi, ja että tarve poikkeavaan rajanylitykseen olisi mahdollisimman vähäinen. Tästä johtuen ehdotetaan, ettei hylkäävään päätökseen tai rajanylitysluvan peruuttamiseen taikka luvan muuttamista tarkoittavaan päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla. Rajanylityslupaa tarkoittaviin hakemuksiin on yleensä suostuttu. Päätös on ollut kielteinen, milloin rajatarkastusta ei ole voitu kohtuudella järjestää. Niin on käynyt silloin, kun hakemus on annettu juuri ennen aiottua rajanylitystä, eikä henkilökuntaa ole poikkeukselliseen rajatarkastukseen ollut saatavissa. Rajanylitysluvassa määrätty paikka muodostaisi tilapäisen rajanylityspaikan.

14 §. Rajatarkastuksen toimittaminen. LRVL:n 2 §:n mukaan rajatarkastustoimenpiteet toteutetaan muista syistä riippumatta yksinomaan henkilön rajanylitysaikeiden perusteella. Schengenin yleissopimuksen I osaston 1 artiklan mukaan rajatarkastus on rajoilla tapahtuva tarkastus, joka suoritetaan rajanylitysaikeiden perusteella. Rajavartiolaissa rajatarkastuksella tarkoitettaisiin samaa kuin Schengenin säännöstössä. Rajatarkastus toimitettaisiin, kun henkilö aikoo ylittää ulkorajan tai hän on ylittänyt sen ilman rajatarkastusta. Poikkeuksista esimerkiksi diplomaattien ja pelastushenkilökunnan kohdalla olisi voimassa, mitä Suomea velvoittavalla kansainvälisellä sopimuksella sovitaan.

LRVL:n 16 §:n mukaan rajavartiomiehellä on valvonta-alueella oikeus määrätä kulkuneuvo pysäytettäväksi rajatarkastukseen kuuluvan toimenpiteen suorittamiseksi. Hänellä on oikeus tarkastaa maahantuleva ja maastalähtevä kulkuneuvo rajanylityspaikalla ja erityisestä syystä sen ulkopuolella rajanylityspaikan ja rajan välisellä alueella. Tarkastuksia suoritetaan muun muassa valtakunnan itärajan ylittävässä rautatieliikenteessä. Ehdotetun rajavartiolain 14 §:n 2 momentin mukaan rajatarkastus toimitettaisiin rajanylityspaikalla, mutta se voitaisiin toimittaa myös julkiseen liikenteeseen käytettävässä kulkuneuvossa ja muussa paikassa, jos liikenteen sujuvuuden turvaaminen tai muu perusteltu syy sitä edellyttäisi. Liikenteen sujuvuuden vuoksi rajatarkastus voitaisiin siten toimittaa kulkuneuvossa, aluksessa tai ilma-aluksessa taikka esimerkiksi rajanylityspaikan läheisyyteen ruuhkan purkamiseksi perustetulla tarkastusalueella. Ehdotettu sääntely on Schengenin säännöstön mukainen.

15 §. Sisärajatarkastusten palauttaminen. Schengenin säännöstön mukaan sisärajat voidaan ylittää kaikkialla ilman henkilöiden tarkastamista. Sinä tapauksessa, että yleisen järjestyksen ylläpitäminen tai kansallinen turvallisuus sitä edellyttää, sopimuspuoli voi neuvoteltuaan muiden sopimuspuolten kanssa kuitenkin päättää, että sisärajoilla suoritetaan rajoitetun ajan tilanteen edellyttämiä kansallisia rajatarkastuksia. Jos yleinen järjestys tai kansallinen turvallisuus edellyttää välittömiä toimia, kyseinen sopimuspuoli toteuttaa tarvittavat toimet ja ilmoittaa niistä mahdollisimman pian muille sopimuspuolille.

Sisärajatarkastusten palauttamisesta säädetään LRVL:n 65 a §:ssä. Mainittu pykälä liitettiin LRVL:iin Suomen alkaessa soveltaa Schengenin säännöstöä vuonna 2001. Pykälän mukaan tarkastusten palauttamisesta päättää valtioneuvosto tai kiireellisessä tapauksessa sisäasiainministeriö, jonka on viipymättä toimitettava päätöksensä valtioneuvoston vahvistettavaksi. Valtioneuvoston ohjesäännön 6 §:n 7 kohdan mukaan asia käsitellään valtioneuvoston yleisistunnossa. PTR-asetuksen 6 §:n mukaan sisärajatarkastusten palauttamista koskeva aloite on käsiteltävä valtakunnallisessa PTR-johtoryhmässä ennen sen esittelyä valtioneuvostossa tai sisäasiainministeriössä. Kiireellisessä tapauksessa PTR-käsittelyn tulee asetuksen mukaan tapahtua viipymättä asia esittelyn jälkeen.

Rajatarkastusten palauttaminen rajoittaa perustuslaissa turvattua liikkumisvapautta. Tämän vuoksi tarkastusten palauttamisesta on välttämätöntä säätää laissa. Asiasta säädettäisiin rajavartiolain 15 §:ssä yhdenmukaisesti voimassa olevien säännösten kanssa. Jos yleiseen järjestykseen, kansalliseen turvallisuuteen tai kansanterveyteen kohdistuva uhka edellyttäisi välittömiä toimia, niistä päättäisi sisäasiainministeriö, kunnes valtioneuvosto ratkaisee asian. Kiireellinen päätöksenteko olisi perusteltua osoittaa nykyiseen tapaan juuri sisäasiainministeriöön, jossa on siihen jatkuva valmius, ja jonka toimialaan peruste tarkastusten palauttamiseen lähes säännönmukaisesti käytännössä kuuluisi. Rajavartiolaitos vastaisi päätösten täytäntöönpanosta ja ilmoituksista Euroopan unionille. Koska asia liittyy rajavartiolaitoksen ja poliisin lisäksi myös tullilaitoksen toimialaan, olisi asian käsittelystä näiden viranomaisten kesken voitava antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Asetuksenantovaltuudesta säädettäisiin rajavartiolain 15 §:n 2 momentissa. Tällä mahdollistettaisiin asiasta tarkemmin säätäminen juuri voimassa olevan PTR-asetuksen kaltaisella säädöksellä.

16 §. Rajanylityspaikan väliaikainen sulkeminen. Rajavartiolaitos voi LRVL:n 15 §:n mukaan sulkea rajanylityspaikan tilapäisesti järjestyshäiriön ja vastaavan syyn vuoksi. Erityisen vakavan yhteiskunnallisen häiriötilan vallitessa erinäisiin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä valmiuslainsäädännön perusteella. Näiden ääripäiden välisten häiriö- ja uhkatilanteiden torjumiseksi ei lainsäädäntöön sen sijaan sisälly säännöksiä, jotka oikeuttaisivat rajanylityspaikan sulkemiseen. Sisärajalla voidaan kuitenkin vastaavassa tilanteessa palauttaa sisärajatarkastukset. Voimassa oleva sääntely on siten sekä epätasapainoinen että riittämätön.

Pykälässä säädettäisiin valtioneuvoston oikeudesta päättää rajanylityspaikan sulkemisesta määräajaksi tai toistaiseksi, jos sulkeminen on välttämätöntä vakavan yleiselle järjestykselle, kansalliselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle aiheutuvan uhan torjumiseksi. Sisäasiainministeriö voisi päättää tarvittavista välittömistä toimenpiteistä, kunnes valtioneuvosto ratkaisee asian. Rajanylityspaikan sulkemisesta päätettäessä tulisi ottaa huomioon Suomen kansalaisen perusoikeudet, muun muassa tämän oikeus saapua maahan, sekä vapaata liikkuvuutta koskevan yhteisön lainsäädännön piiriin kuuluvien henkilöiden oikeudet samoin kuin oikeus kansainvälisen suojelun saamiseen.

Rajanylityspaikan sulkeminen voisi tulla kysymykseen vai poikkeuksellisesti. Tällainen tilanne olisi käsillä esimerkiksi silloin, kun rajanylityspaikan kautta havaittaisiin saapuvan vakavaa uhkaa kansanterveydelle aiheuttavaa tarttuvaa tautia sairastavia henkilöitä ja sulkeminen olisi välttämätöntä sairauden leviämisen estämiseksi. Jos esimerkiksi lentokoneessa epäillään olevan tarttuvassa vaiheessa olevaa erittäin vakavaa tartuntatautia, lennonjohto ohjaa nykyisin koneen laskeutumaan Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Samalla konsultoidaan päivystävää infektiolääkäriä. Tämä ottaa yhteyden Kansanterveyslaitoksen infektiolääkäriin tilannearvion ja toimintasuunnitelman tekemiseksi. Lennonjohto tekee ilmoituksen muun muassa hätäkeskukselle, lentoaseman pelastustoimen yksikölle, poliisille, rajavartiolaitokselle ja tullille. Lentoasema-alueen ylin toimivaltainen terveysviranomainen arvioi täyttyvätkö epäillyn taudin tunnusmerkit. Hän myös vastaa siitä, että matkustajien ja henkilökunnan yhteystiedot kerätään, ja että heille annetaan tilannetta koskevat tarpeelliset tiedot. Tartuntavaarallinen potilas siirretään infektioambulanssilla sairaalan eristyshuoneeseen. Poikkeuksellisessa tilanteessa tartuntavaara voisi kuitenkin edellyttää rajanylityspaikan kokonaan sulkemista ja altistuneiden henkilöiden eristämistä rajanylityspaikalle.

4 luku. Tehtäviä ja toimenpiteitä koskevat säännökset

17 §. Rajavalvontatehtävä ja rajatarkastustehtävät. Kuten esityksen yleisperusteluista ilmenee, on hyvin toimivan PTR-yhteistyön ja oikeusvarmuuden toteutumisen edellytyksenä se, että kullakin yhteistoiminnan osa-alueella on osin päällekkäisistä tehtävistä ja toimivaltuuksista huolimatta selvää, kuka toimenpiteitä johtaa. Pykälässä säädettäisiin rajavartiolaitoksen asemasta johtavana rajatarkastusviranomaisena. Siinä todettaisiin rajavartiolaitoksen suorittavan rajavalvontaa, vastaavan rajatarkastuksista sekä johtavan ja sovittavan yhteen toimivaltaisten viranomaisten rajatarkastustoimintaa. Rajatarkastuksilla tarkoitettaisiin 2 §:n määritelmän mukaisesti henkilöiden rajatarkastuksia.

Schengenin säännöstön mukaan toimivaltaiset viranomaiset valvovat rajanylitysliikennettä ulkorajoilla. Valvonta toteutetaan yhdenmukaisten periaatteiden mukaisesti kansallisen toimivallan ja lainsäädännön puitteissa ottaen huomioon kaikkien sopimuspuolten edut kaikkialla sopimuspuolten alueella.

18 §. Rajatarkastusmenettely. Rajatarkastukset ovat keskeinen osa rajajärjestyksen ja rajaturvallisuuden ylläpitämistä. Vaikka tarkastus suoritetaan yksinomaan rajanylitysaikomuksen perusteella, sen tavoitteena on pitää yllä vapaan liikkuvuuden alueen sisäistä turvallisuutta ja antaa suojaa yhteisön oikeuden tai kansallisen lainsäädännön noudattamatta jättämisestä aiheutuvia uhkia vastaan.

Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus muun muassa saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa viranomaisessa. Samassa lainkohdassa asetetaan velvollisuus turvata hyvän hallinnon takeet lailla. Rajavartiolain 18 §:ssä säädettäisiin oikeusturvasta rajatarkastusmenettelyssä. Rajatarkastus olisi toimitettava ilman aiheetonta viivytystä ja aiheuttamatta tarpeetonta haittaa tarkastettavalle henkilölle tai vahinkoa omaisuudelle sekä loukkaamatta luottamuksellisille viesteille säädettyä yksityisyyden suojaa, jollei muuta säädettäisi. Joutuisuuden vaatimuksesta huolimatta rajatarkastuksen toimittaminen voi viipyä. Euroopan unionin ja Schengenin ulkorajaliikenteessä henkilön rajatarkastuksessa tavoiteltu keskimääräinen odotusaika on satamissa 20 minuuttia sekä maarajalla ja lentoasemilla 5 minuuttia. Käytännössä rajatarkastukseen jonottaminen voi kestää ruuhkahuippujen aikana pitkäänkin. Sen varalta tarkastettavalle asetettaisiin velvollisuus jäädä tavaroineen ja kulkuneuvoineen saapuville tarkastuksen toimittamista varten.

Rajatarkastus voi viipyä henkilöille tehtävien rekisterikyselyiden vuoksi tai siitä syystä että useita henkilöitä on otettava samalla kertaa perusteelliseen tarkastukseen. Rajatarkastus voi viipyä myös sen vuoksi, että tarkastushenkilökuntaa ei ole riittävästi yhdellä kertaa saapuvan suuren matkustajajoukon tarkastamiseen. Automaattiset henkilöntunnistusmenetelmät voisivat auttaa rajatarkastusjonojen lyhentämisessä.

Luottamuksellisen viestin suojalla viitattaisiin perusoikeutena turvattuun yksityiselämän suojaan. Perustuslain 10 §:n mukaan kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton. Lailla voidaan säätää välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä vapaudenmenetyksen aikana. Rajatarkastus on hallinnollinen toimenpide, jossa tosin voidaan havaita aihe esitutkinnan aloittamiseen.

Pakkokeinolain 4 luvussa säädetään takavarikosta. Esine voidaan takavarikoida, jos on syytä olettaa, että se voi olla todisteena rikosasiassa tai esimerkiksi anastettu. Matkapuhelin ja tietokone voitaisiin rikostutkinnassa takavarikoida esineinä. Muutoin hallussapidon tulisi rajoittua rajatarkastukseen ja sen tarkoituksiin. Matkaviestimeen ja kannettavaan tietokoneeseen sisältyy kuitenkin sähköisiä asiakirjoja, joista osa on todennäköisesti luottamuksellisia. Sellaisia viestejä ei olisi lupa tutkia rajatarkastuksessa. Pakkokeinolain 4 luvun mukaan rikoksesta epäillyn tai hänen lähiomaisensa hallusta ei saa takavarikoida todisteena käytettäväksi asiakirjaa, joka sisältää näiden henkilöiden välisen tiedonannon, jollei tutkittavana olevasta rikoksesta säädetty ankarin rangaistus ole vähintään kuusi vuotta vankeutta. Sellaisesta rikoksesta on rajatarkastuksessa harvoin kysymys. Takavarikoidun suljetun kirjeen tai muun suljetun yksityisen asiakirjan saa avata vain tutkinnanjohtaja, syyttäjä tai tuomioistuin.

Sähköisen viestinnän tietosuojalain 4 §:n mukaan viesti, tunnistamistiedot ja paikkatiedot ovat luottamuksellisia, jollei tuossa laissa tai muussa laissa toisin säädetä. Saman lain 5 §:n mukaan on kiellettyä käyttää hyväksi luottamuksellista viestiä ilman viestinnän osapuolen suostumusta, jollei laissa toisin säädetä. Rajatarkastus ei yksinomaan antaisi oikeutta laitteissa olevien viestien tai viestintään liittyvien tunnistetietojen tutkimiseen. Myös tullilain säännöksillä suojataan yksityisyyttä. Tullilain 14 §:n mukaan tullimies saa tarkastaa tavaraa, mutta postilähetysten kirjesalaisuutta loukkaamatta. Rajatarkastuksessa voisi siten tutkia esimerkiksi matkaviestimiä ja tietokoneita ulkoisesti sen selvittämiseksi, ovatko ne ehkä anastettuja. Tietosisällön tutkiminen voisi olla verrattavissa asiakirjan avaamiseen, johon yleensä ei olisi oikeutta yksinomaan rajatarkastuksen perusteella.

19 §. Rajatarkastukseen sisältyvät toimenpiteet. Schengenin säännöstön mukaan henkilön tarkastukseen kuuluu matkustusasiakirjojen ja muiden maahanpääsyn, oleskelun, työskentelyn ja maastalähdön edellytysten tarkistamisen lisäksi sopimuspuolten kansallista turvallisuutta ja yleistä järjestystä vaarantavien uhkien tutkiminen ja ehkäiseminen. Tarkastus koskee myös ajoneuvoja ja tavaroita, jotka ovat rajan ylittävien henkilöiden hallussa. Tarkastukset suoritetaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Kaikki henkilöt on Schengenin säännöstön mukaan tarkastettava ulkorajan ylityksen yhteydessä ainakin kerran heidän henkilöllisyytensä toteamiseksi saatujen tai esitettyjen matkustusasiakirjojen perusteella. Ulkomaalaiselle on hänen maahan saapuessaan tehtävä perusteellinen tarkastus. Maasta poistumisen yhteydessä tehdään ulkomaalaislainsäädännön mukainen tarkastus, jossa kaikkien sopimuspuolten edut otetaan huomioon, ja joka suoritetaan sopimuspuolten kansallista turvallisuutta ja yleistä järjestystä uhkaavien vaarojen tutkimusta ja ehkäisemistä varten. Ulkomaalainen tarkastetaan kaikissa tapauksissa.

Suomalaiset rajatarkastusviranomaiset ovat velvollisia noudattamaan Schengenin säännöstöä. Rajatarkastusviranomaisille on säädettävä tarpeellinen toimivalta tarkastusten toteuttamiseen vähintään Schengenin säännöstössä edellytetyllä tavalla. Rajavartiolain 19 §:ssä säädettäisiin niistä toimenpiteistä, jotka kansallisen lainsäädännön nojalla kuuluisivat rajatarkastukseen. Jos Schengenin säännöstön mukaan riittäisivät vähäisemmät tarkastustoimenpiteet, voitaisiin rajavartiolaissa säädetyt toimenpiteet kuitenkin toteuttaa, jollei niitä olisi pidettävä kiellettynä Schengenin säännöstön tai Suomea velvoittavan muun kansainvälisen säännöstön tai sopimuksen nojalla.

Rajatarkastus toimitettaisiin rajavartiolain 19 §:n mukaan joko vähimmäistarkastuksena tai perusteellisena tarkastuksena. Vähimmäistarkastukseen sisältyisi henkilöllisyyden selvittäminen rajan ylittämisoikeuden selvittämiseksi sekä maahantulokiellon, matkustuskiellon, käännyttämispäätöksen tai maasta karkottamispäätöksen noudattamisen valvomiseksi ja etsintäkuulutuksissa pyydettyjen toimenpiteiden suorittamiseksi. Tämä edellyttää rajatarkastuksia varten käytettävistä rekistereistä henkilötietojen tarkastamista. Vähimmäistarkastukseen sisältyisi lisäksi matkustusasiakirjan ja muun matkustusoikeutta osoittavan muun asiakirjan tarkastaminen rajanylittämisoikeuden selvittämiseksi sekä asiakirjan aitouden varmistamiseksi. Vähimmäistarkastukseen sisältyisi myös henkilön kuuleminen hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti.

Perusteelliseen tarkastukseen sisältyisi vähimmäistarkastus. Lisäksi siihen voisi sisältyä henkilöntarkastus sekä henkilön matkatavaroita ja kulkuneuvoa koskeva etsintä henkilöllisyyttä osoittavan tarpeellisen asiakirjan löytämiseksi ja sen varmistamiseksi, ettei henkilöllä ole hallussaan, matkatavaroissaan tai kulkuneuvossaan omaisuutta, joka on hankittu rikoksella tai tullut sellaisen omaisuuden tilalle taikka muuta omaisuutta, jonka hallussapitoon tai rajan yli kuljettamiseen hänellä ei ole oikeutta. Tarkastus koskisi siten myös esineitä ja aineita, joilla voitaisiin aiheuttaa vaaraa toisten turvallisuudelle.

Schengenin säännöstön mukaan tarkastetaan muun muassa matkustusasiakirjat ja sopimuspuolten kansallista turvallisuutta ja yleistä järjestystä vaarantavat uhkat kansallisen lainsäädännön mukaisin toimivaltuuksin. Kaikki henkilöt on tarkastettava ulkorajalla ainakin kerran henkilöllisyyden toteamiseksi. Rajavartiolain 19 §:ssä säädettäisiin niistä toimenpiteistä, jotka kansallisen lainsäädännön nojalla tehtäisiin. Jos Schengenin säännöstön mukaan riittäisivät vähäisemmät tarkastustoimenpiteet, voitaisiin kansalliset toimenpiteet yleensä kuitenkin toteuttaa, jolleivät ne olisi syrjiviä.

Myös Euroopan unionin kansalaisille voitaisiin tehdä perusteellinen tarkastus. Hän voi ulkorajaa ylittäessään tuoda mukanaan vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Vaikka rajan ylittäminen olisi sallittua, olisi henkilöllä silloinkin rajanylitysaikomus, jonka perusteella rajatarkastus voitaisiin toimittaa. Suomen kansalaisen lähtö voitaisiin joutua estämään muun muassa matkustuskiellon vuoksi. Hänet voitaisiin tarkastaa myös laittomasti hallussa pidettyjen esineiden ja aineiden sekä vaarallisten esineiden tai aineiden tai huumaavien aineiden löytämiseksi. Ulkorajan tarkastuskäytännöt tulevat mahdollisesti muuttumaan, kun Euroopan unionissa uudistetaan ulkorajatarkastuksia koskeva yhteinen käsikirja.

20 §. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen rajanylityspaikalla. Rajavartiolaitos huolehtisi yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä rajanylityspaikalla silloin kun poliisi olisi estynyt sitä tekemästä. Tämä olisi yhdenmukaista esityksessä muualla selostetun rajaturvallisuuden ylläpitämisen käsitteen sisällön kanssa. Lisäksi säännös on tarpeellinen jäljempänä selostettavista kansallisista syistä. Säännöksessä viitattaisiin myös järjestyslakiin, jota samassa yhteydessä muutettaisiin. Tehtävien edellyttämästä toimivallasta säädettäisiin jäljempänä.

Rajanylityspaikat ovat varsinkin maarajalla sekä aluevesillä etäällä poliisin toimipaikoista. Niiden kautta kulkee jatkuva liikennevirta. Rajanylityspaikoilla esiintyy järjestyshäiriöitä, jotka vaativat välittömiä toimenpiteitä. Poliisi on siirtänyt henkilökuntaansa pois rajanylityspaikoilta sen jälkeen, kun rajatarkastustehtävät siirtyivät rajavartiolaitokselle. Tämä on vähentänyt turvallisuuspalveluiden saatavuutta rajaliikenteessä. Rajavartiomiehellä on LRVL:n 15 §:n mukaan oikeus poistaa rajavartiolaitoksen valvottavaksi säädetyltä rajanylityspaikalta henkilö, joka käyttäytymisellään aiheuttaa huomattavaa häiriötä tai välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Poistaminen ei aina riitä häiriön toistumisen estämiseen. Rajavartiolaitoksella on LRVL:n 9 §:n mukaan oikeus puuttua järjestyshäiriöihin vain poliisin pyynnöstä. Poliisi voi esittää pyynnön vasta järjestyshäiriöstä tiedon saatuaan. Poliisi on säännönmukaisesti pyytänyt tällaisissa tilanteissa rajavartiolaitoksen toimenpiteitä.

Ilmoituksen ja pyynnön aiheuttama viivytys poistettaisiin säätämällä järjestyksenpito rajavartiolain 20 §:ssä rajavartiolaitoksen tehtäväksi, kun poliisia ei ole saatavilla. Poliisin voitaisiin katsoa olevan pykälässä tarkoitetulla tavalla estyneenä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä silloin kun sen apua ei ole aivan välittömästi saatavissa. Järjestyshäiriöt edellyttävät välitöntä tilanteeseen puuttumista.

21 §. Kiireelliset yleisen järjestyksen ja turvallisuuden poliisitehtävät. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen kuuluu poliisilain mukaan poliisille. Kuitenkin myös rajavartiolaitos voi LRVL:n 9 §:n mukaan poliisin pyynnöstä yksittäistapauksessa suorittaa valvonta-alueellaan sellaisia poliisilaissa tarkoitettuja yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen kuuluvia kiireellisiä poliisin tehtäviä, joita poliisi ei voi viipymättä suorittaa. Kuten esityksen historiallisesta osiosta ilmenee on näin ollut koko maamme itsenäisyyden ajan asianlaita.

Rajavartiolaitos kohtaa järjestyshäiriöitä rajatarkastusten ja rajavalvonnan yhteydessä, mutta myös muissa tehtävissään. Rajavartiolaitoksen on nykyisin ensin ilmoitettava häiriöstä poliisille, jotta poliisi voisi pyytää rajavartiolaitosta poistamaan häiriön. Esityksessä ehdotetaan, että rajavartiolaitos voisi toimia ilman poliisin pyyntöäkin, jos toimenpiteitä ei voida viivyttää terveydelle tai omaisuudelle vaaraa aiheuttamatta. Toimenpiteiden aloittamisesta olisi kuitenkin ilmoitettava poliisille, joka voisi keskeyttää poliisille kuuluvat toimenpiteet. Ehdotetun säännöksen mukaan rajavartiomies voisi siten puuttua konkreettiseen terveydelle tai omaisuudelle aiheutuvaan uhkaan, jollei poliisin apua ole viipymättä saatavilla. Keskeyttävänä rikollisena tekona voisi kysymykseen tulla esimerkiksi varkaus, vahingonteko, pahoinpitely tai vaarallisen rattijuopon matkanteko. Sellaisissa ilmeisissä rikoksissa, joissa toimenpiteitä sen sijaan voidaan viivyttää ilman, että käynnissä olevasta teosta aiheutuu vaaraa terveydelle tai omaisuudelle, ei toimenpiteisiin tulisi ryhtyä.

Muutoin poliisin ja rajavartiolaitoksen tehtäväjako jäisi ennalleen. Rajavartiolaitos voisi edelleenkin suorittaa poliisimiehen pyynnöstä sellaisia poliisilaissa tarkoitettuja yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen kuuluvia kiireellisiä poliisin tehtäviä, joita poliisi ei voisi viipymättä suorittaa. Ehdotuksen hyväksymisellä ei siten voimassa olevaa sääntelyä tältä osin muutettaisi. Kuten LRVL:n esitöistä ilmenee, tarkoitettiin LRVL:n 9 §:n mukainen poliisitehtävä rajavartiolaitoksen itsenäiseksi tehtäväksi, joka tosin edellyttäisi poliisin pyyntöä. Kuten esityksen yleisperusteluissa todetaan, ei rajavartiolaitoksen toimivallan lisäämisellä olisi merkitystä poliisin voimavarojen tarpeeseen tai poliisitehtävien hoitamiseen. Rajavartiolaitos suorittaa häviävän pienen määrä poliisin toimenpiteistä. Maarajalla, ulkosaaristossa tai Lapin erämaassa apua tarvitsevalle muutoksella olisi kuitenkin suuri merkitys. Rajavartiolaitos voisi toimia vain kohtaamassaan asiassa, eikä se voisi itsenäisesti partioida rajanylityspaikkojen ulkopuolella yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Lainmuutoksella lähinnä vain hyväksyttäisiin nykyinen käytäntö.

22 §. Terrorismintorjunta ja muut erityistilanteet. Terrorismi on noussut kansainvälisesti tärkeäksi sisäiseen turvallisuuteen vaikuttavaksi tekijäksi erityisesti Yhdysvaltoihin vuonna 2001 ja Madridiin vuonna 204 kohdistuneiden iskujen jälkeen. Brysselin Eurooppa-neuvosto on 29 päivänä maaliskuuta 2004 antamassaan terrorismin vastaisessa julistuksessa (7906/04) korostanut muun muassa terrorismin vastaisten erikoisyksiköiden toiminnan ja rajavalvonnan merkitystä. Valtioneuvoston 23 päivänä syyskuuta 2004 tekemän periaatepäätöksen mukaan terrorismi on yksi sisäisen turvallisuuden keskeisiä haasteita. Periaatepäätöksessä mainitaan terrorismin vastaisina toimenpiteinä muun muassa Euroopan unionin terrorismin vastaisen julkilausuman 25 päivänä maaliskuuta 2004 mukaisten toimenpiteiden kansallinen toteuttaminen, viranomaisten kouluttaminen sekä kaluston ja välineistön hankkiminen. Lisäksi ohjelmassa mainitaan rajavartiolaitoksen erityisosaamisen ja – kaluston käytön sekä käyttövalmiuden lisääminen poliisin johtovastuulla oleviin operaatioihin.

Poliisin, rajavartiolaitoksen ja tullin toimenpitein kyetään hallitsemaan nopeastikin syntyvät rajaturvallisuuden piiriin kuuluvat vaativat erityistilanteet ulkorajan ylityspaikoilla, itärajalla ja merialueella. Terrorismi mainitaan myös Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevassa valtioneuvoston selonteossa keskeisenä turvallisuuteen vaikuttavana uhkana. Terrorismin torjuminen ja erikoistilanteisiin varautuminen edellyttää turvallisuusviranomaisten yhteistoimintaa ja niiden voimavarojen joustavaa yhteiskäyttöä.

LRVL:n 9 § 2 momentin mukaan rajavartiolaitos osallistuu valvonta-alueellaan poliisin apuna virkatehtävän suorittamiseen, jos tehtävä edellyttää sellaista kalustoa, henkilövoimavaroja tai erityisasiantuntemusta, jota poliisilla ei muuten ole käytettävissään. Rajavartiolaitoksen henkilökunta ja kalusto soveltuvat erityisesti maasto- ja meriolosuhteissa poliisin johdolla toteutettaviin erityisoperaatioihin. Rajavartiolaitos toimii samassa perusoikeusympäristössä kuin poliisi, ja näiden turvallisuusviranomaisten voimakäyttöä koskevat säännökset sekä varustus ja aseistus vastaavat toisiaan.

Rajavartiolaitos on tähän mennessä osallistunut poliisitehtäviin LRVL:n 9 §:n nojalla. Terrorismirikosten torjuminen ei ainakaan voimakeinojen käyttöä edellyttäessään ole sellainen tyypillinen poliisitehtävä, jota LRVL:n 9 §:ssä tarkoitetaan. Tämän vuoksi rajavartiolain 22 §:ssä säädettäisiin, että rajavartiolaitos voisi päällystöön kuuluvan poliisimiehen pyynnöstä antaa poliisin käyttöön kalustoa, henkilöitä ja erityisasiantuntijapalveluja, jos se olisi erityisen uhan vuoksi välttämätöntä terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen torjumiseksi, vaarallisen henkilön kiinniottamiseksi, kokoontumisellaan yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantavan tai liikenteelle esteenä olevan väkijoukon hajottamiseksi sekä rikoksilta ja häiriöiltä suojaamiseksi. Edellytyksenä olisi siten nimenomaan toiminnallisessa johtotehtävässä olevan poliisimiehen pyyntö, eikä kenellä tahansa poliisimiehellä olisi oikeutta pyytää rajavartiolaitoksen osallistumista operaatioon.

Ehdotetulla pykälällä mahdollistettaisiin terrorismintorjunnan isäksi rajavartiolaitoksen osallistuminen poliisin ohella ja sen johdolla muiden erityistilanteiden hoitamiseen. Kyseeseen voisi tulla lähinnä vaarallisen rikollisen kiinniotto erityisesti maasto ja meriolosuhteissa sekä joukkojenhallinta eräissä tilanteissa. Näiltäkin osin kyse olisi voimassa olevan käytännön kirjaamisesta lakiin.

Ehdotuksen mukaan poliisin pyyntöön ei olisi välttämätöntä suostua. Osallistumisesta päätettäessä tulisi ottaa huomioon tehtävän tärkeys, rajavartiolaitoksen avun merkitys ja osallistumisen vaikutus rajavartiolaitoksen keskeisten tehtävien suorittamiselle. Keskeisessä asemassa päätöksenteossa olisivat rajavartiolain 2 luvun säännökset.

Rajavartiolaitos osallistuu merenkulun turvallisuusuhkien torjumiseen merenkulun turvatoimilain mukaisesti. Merenkulun turvatoimilaki liittyy IMO:ssa valmisteltuun ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen (SopS 11/1981), jäljempänä SOLAS-yleissopimus joulukuussa 2002 hyväksyttyihin muutoksiin. Muutoksilla SOLAS-yleissopimukseen hyväksyttiin liittäväksi uusi XI-2 luku sekä siihen liittyvä alusten ja satamarakenteiden turvasäännöstö (ISPS-säännöstö). Yleissopimuksen muutos tuli voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2004.

Rajavartiolaitokselle merenkulun turvatoimilaissa säädettyihin tehtäviin kuuluu pitää yllä yhteyspistettä alusten ja satamarakenteiden turvauhkaa koskeville ilmoituksille ja turvahälytyksille sekä ilmoittaa niistä muille viranomaisille. Rajavartiolaitos myös vastaanottaa ja välittää suomalaisen aluksen turvahälytyksiä aluksen ollessa muualla kuin Suomen satamassa tai saapumassa Suomen satamaan. Hälytyksiä välitetään myös niiden valtioiden hallinnoille joiden läheisyydessä alus liikennöi.

Merenkulun turvatoimilain 5 §:n mukaan rajavartiolaitoksen on laissa tarkoitetusta turvauhkasta tiedon saatuaan ryhdyttävä ISPS-säännöstön 9 säännön 1.2 ja 1.3 tai 2.5 kohdassa tarkoitettuihin valvontatoimenpiteisiin. Mainitun 9 säännön 1.2 ja 1.3 kohdan mukaisia toimenpiteitä ovat aluksen tarkastus, aluksen viivyttäminen tai aluksen pysäyttäminen, sen toiminnan rajoittaminen, mukaan lukien sen liikkuminen satamassa tai aluksen karkottaminen satamasta. Toimenpiteinä voi olla myös vähäisempiä hallinnollisia tai korjaavia toimenpiteitä. Mainitun 9 säännön 2.5 kohdan mukaisia toimenpiteitä ovat vaatimus vaatimuksenmukaisuuden puutteiden korjaamisesta, vaatimus aluksen siirtymisestä Suomen aluemerellä tai aluevesillä määritellylle alueelle, aluksen tarkastaminen, jos alus on Suomen aluemerellä tai satamaan pääsyn kieltäminen. Tarvittaessa rajavartiolaitos ryhtyy myös muihin ISPS-säännöstössä tarkoitettuihin valvontatoimenpiteisiin. Käytännössä kyse voi äärimmillään olla aluksen ottamisesta voimatoimin viranomaisten haltuun. Mahdolliset operaatiot olisi suoritettava pääasiallisesti poliisin ja rajavartiolaitoksen voimin.

Merellisiä turvallisuusoperaatioita suoritetaan yhdessä muiden viranomaisten kanssa. Merenkulun turvatoimilakiin sisällytettiin teknistä valvontaa koskeva 17 §. Sen mukaan poliisi, rajavartiolaitos ja tullilaitos saavat suorittaa poliisilain 28 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua teknistä valvontaa yleisellä paikalla suomalaisen satamarakenteen alueella. Turvallisuusuhkien torjuminen voi merellä vaatia kaikkien saatavilla olevien keinojen käyttämistä.

Rajavartiolaitos on varustettu siten, että aluevesillämme olevat alukset tavoitetaan nopeasti. Hallintoyksiköiden valmiusyksiköt on varustettu ja koulutettu vaativien rajatilanteiden hallintaan. Rajavartiolaitos on myös merellä kaiken aikaa toimintavalmiudessa. Turvallisuusuhkien merellä torjuminen voi sisältää terrorismirikoksen torjumisen. Pykälän 2 momenttiin otettaisiin viittaus rajavartiolaitokselle merenkulun turvatoimilaissa säädettyihin tehtäviin.

23 §. Turvaamistehtävät. Rajavartiolaitos voisi pykälän mukaan suorittaa valtion lukuun kuljetuksen, joka edellyttäisi erityisiin suojaamistoimenpiteisiin varautumista kuljetuksen turvallisuuden varmistamiseksi. Poliisi osallistuu valtion arvovieraiden suojaamiseen poliisilain 1 §:n 1 momentin nojalla. Rajavartiolaitos huolehtii nykyisin valtion arvovieraiden kuljetuksesta aluksillaan ja ilma-aluksillaan LRVL:n 6 §:n 4 momentin nojalla. Erikoiskoulutetut ja varustetut rajavartiomiehet soveltuvat hyvin arvovieraiden suojaustehtäviin, joten heitä käytetään myös vieraiden turvamiehinä. Tämä on ollut käytäntö jo kymmenien vuosien ajan.

Rajavartiolaitoksen suorittamista suojaamistehtävästä tulisi kuitenkin säätää erikseen, jottei esimerkiksi oikeus tai velvollisuus rajavartiomiehen toimivaltuuksien käyttämiseen turvaamistehtävässä olisi kyseenalaista. Jokamiehen oikeudet eivät muodosta riittävää perustetta näiden tehtävien virkatehtävien hoitamiselle. Poliisin voimavarat eivät riitä rajavartiolaitoksen nykyisin hoitamiin turvaamistehtäviin. Turvamiestehtävällä tarkoitettaisiin valtiojohdon ja valtion vieraiden sekä rajavartiolaitoksen virkamiesten turvallisuuden tai omaisuuden koskemattomuuden suojaamista. Säännöksellä on asiallinen yhteys 23 §:ssä säädettäväksi ehdotettuun kuljetustehtävään, mutta turvamiestehtäviä voitaisiin suorittaa myös kuljetuksista riippumatta. Rajavartiolaitos voisi asettaa turvamiestehtävään sisäasiainministeriön asetuksella säädetyn erikoiskoulutuksen saaneen rajavartiomiehen. Kyse on siis virkatoiminnassa tarpeellisista järjestelyistä. Yksityisistä turvallisuuspalveluista säädetään yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa (282/2002).

24 §. Tullitehtävät. LRVL:n 5 §:n mukaan rajavartiolaitos suorittaa tullilaitoksen ohella tullivalvontaa sekä siihen kuuluvia alustavia tullitoimenpiteitä merellä, meren rannikolla ja maarajoilla samoin kuin niillä LRVL:n 4 §:n 1 momentissa tarkoitetuilla rajanylityspaikoilla, joilla tullilaitos ei ole järjestänyt tullivalvontaa. Rajavartiolaitos voi tullilaitoksen pyynnöstä suorittaa henkilöiden maahantuloon ja maastalähtöön kohdistuvaa tullivalvontaa myös sellaisella LRVL:n 4 §:n 1 momentissa tarkoitetulla rajanylityspaikalla, jossa tullilaitos muutoin huolehtii tullivalvonnasta.

Rajavartiolain 24 §:n mukaan rajavartiolaitos suorittaisi myös tulevaisuudessa tullilaitoksen ohella tullivalvontaa sekä siihen kuuluvia alustavia tullitoimenpiteitä valtakunnan rajoilla ja niillä rajanylityspaikoilla, joilla tullilaitos ei ole järjestänyt tullivalvontaa. Laitosten yhteistoimintaa helpotettaisiin antamalla päällystöön kuuluvalle tullimiehelle ja yksittäisessä tehtävässä myös tullimiehelle rajavartiolain 24 §:n 2 momentin mukainen mahdollisuus avun saamiseen rajavartiolaitokselta. Rajavartiolaitos voisi päällystöön kuuluvan tullimiehen pyynnöstä suorittaa henkilöiden maahantuloon ja maastalähtöön kohdistuvaa tullivalvontaa myös sellaisella rajanylityspaikalla, jossa tullilaitos muutoin huolehtii tullivalvonnasta. Rajavartiomies voisi osallistua yksittäisen tullitoimenpiteen suorittamiseen tullimiehen pyynnöstä. Säännökset antaisivat edelleen hyvät ja joustavat edellytykset tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistyölle.

25 §. Sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävät. Rajavartiolaitoksen sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävistä säädetään nykyisin LRVL:n 7 §:ssä. Tehtävien sisältöön ei ehdoteta tehtäväksi muutoksia. Rajavartiolaitos osallistuisi valtakunnan puolustamiseen ja antaisi tässä tarkoituksessa henkilöstölleen ja rajavartiolaitoksen palvelukseen määrätyille asevelvollisille samoin kuin vapaaehtoisesti asepalvelusta rajavartiolaitoksessa suorittamaan otetuille naisille sotilaskoulutusta sekä ylläpitäisi ja kehittäisi puolustusvalmiutta yhteistoiminnassa puolustusvoimien kanssa.

Puolustusvalmiuden vaatiessa rajajoukkoja voitaisiin liittää tasavallan presidentin asetuksella puolustusvoimiin, kuten nykyisinkin.

Uutena säännöksenä esitetään, että rajavartiolaitos voi osallistua vapaaehtoisen maanpuolustuksen edistämiseen. Puolustusvoimien osuutta vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä on lisätty 1990 luvulla puolustusvoimista annettua lakia muuttamalla (740/1994). Puolustusvoimien eräänä tehtävänä on nykyisin tukea vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta sekä muutoinkin edistää maanpuolustustahtoa ja kansalaisten ruumiillista kuntoa kohottavaa toimintaa. Rajavartiolaitoksen eräänä tehtävänä on ylläpitää ja kehittää puolustusvalmiutta yhteistoiminnassa puolustusvoimien kanssa. Sen vuoksi säädettäisiin, että rajavartiolaitos voisi osallistua vapaaehtoisen maanpuolustuksen edistämiseen. Tarkoituksena on, että maanpuolustusjärjestöt jatkossakin huolehtisivat vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen järjestämisestä, ja että puolustusvoimat kantaisi päävastuun sen tukemisesta.

26 §. Pelastustoimintaan ja sairaankuljetuksiin osallistuminen. Rajavartiolaitoksen pelastustehtävät säilytettäisiin asiallisesti ennallaan. Pelastustoimeen kuuluu pelastuslain 1 §:n mukaan tulipalojen ja onnettomuuksien ehkäisy, pelastustoiminta ja väestönsuojelu. Pelastustoiminnalla puolestaan tarkoitetaan ihmisten, omaisuuden ja ympäristön suojaamiseksi ja pelastamiseksi, vahinkojen rajoittamiseksi ja seurausten lieventämiseksi onnettomuuksien sattuessa tai uhatessa kiireellisesti suoritettavia toimenpiteitä. Kunnat vastaavat pelastustoimen tehtävistä. Sisäasiainministeriö johtaa ja valvoo pelastustointa. Pelastuslain 6 §:n mukaan muun muassa poliisi ja rajavartiolaitos ovat kuitenkin pelastusviranomaisten ohella velvollisia osallistumaan pelastustoimintaan ja väestönsuojeluun siten kuin niiden tehtävistä kunkin toimialan säädöksissä tai muussa lainsäädännössä säädetään.

LRVL:n 6 §:n 1 momentin mukaan rajavartiolaitos osallistuu pelastustoimintaan valvonta-alueellaan antamalla tarvittavaa kalustoa ja henkilövoimavaroja. Osallistuminen ei saa vaarantaa rajavartiolaitoksen rajavartiotehtäviä eikä sotilaallisen maanpuolustuksen tehtäviä. LRVL:n 6 §:n 2 momentin mukaan rajavartiolaitos voi valvonta-alueellaan auttaa maastossa välittömän avun tarpeeseen joutuneita. Etsinnän johtovastuu kuuluu kuitenkin poliisille yhdenmukaisesti poliisiasetuksen 14 §:n kanssa. LRVL:n 6 §:n 3 momentin mukaan rajavartiolaitos voi valvonta-alueellaan suorittaa kiireellisiä sairaankuljetuksia.

Meripelastuslain mukaan rajavartiolaitos huolehtii meripelastustoimen suunnittelusta, kehittämisestä ja valvonnasta samoin kuin meripelastustoimeen osallistuvien viranomaisten ja vapaaehtoisten toiminnan yhteensovittamisesta. Se johtaa ja suorittaa etsintä- ja pelastustoimintaa sekä antaa meripelastustoimeen liittyvää johtamiskoulutusta. Se voi tarvittaessa antaa muutakin meripelastustoimeen liittyvää koulutusta ja valistusta.

Eduskunnan hallintovaliokunta piti LRVL:a säädettäessä tärkeänä, että pelastustehtävät eivät vaarantaisi rajavartiotehtävien ja sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävien suorittamista. Rajavartiolain 26 §:ssä säädettäisiin, että rajavartiolaitos osallistuu meripelastuksen lisäksi muuhun pelastustoimintaan sekä maastoon eksyneiden tai siellä muutoin välittömän avun tarpeessa olevien henkilöiden etsintään asettamalla käytettäväksi kalustoa, henkilöitä ja asiantuntijapalveluja, jos sitä olisi onnettomuuden taikka hädän laajuus tai erityisluonne huomioon ottaen pidettävä välttämättömänä. Pykälän 2 momentin mukaan rajavartiolaitos voisi suorittaa kiireellisiä sairaankuljetustehtäviä, jos muut eivät pelastumisen vaarantumatta siihen pystyisi. Johtavana meripelastusviranomaisena rajavartiolaitos osallistuu pelastustehtäviin aluksillaan ja ilma-aluksillaan. Se asettaa tehtävät ensisijaisuusjärjestykseen 2 luvussa mainittuja periaatteita noudattaen. Rajavartiolaitoksen voimavarat ovat taloudellisesti käytettävissä myös vaativaan sairaankuljetukseen, jos muuta apua ei ole saatavilla.

27 §. Rajatapahtumaa sekä maahantulo- ja maastalähtöedellytyksiä koskeva tutkinta. Pykälässä säädettäisiin, että rajavartiolaitoksen suorittamassa tutkinnassa ulkomaalaisen maahantulon, maassa oleskelun, maasta lähdön ja maasta poistamisen edellytysten sekä kansainvälistä suojelua hakevan henkilön henkilöllisyyden, maahantulon ja matkareitin selvittämiseksi noudatettaisiin soveltuvin osin mitä esitutkinnasta säädetään. Sama koskisi vuoden 1960 rajajärjestyssopimuksessa tarkoitetun rajatapahtuman tutkimista.

Ulkomaalaisen maahantulon, maassa oleskelun, maasta lähdön ja maasta poistamisen edellytyksistä säädetään ulkomaalaislaissa. Ulkomaalaislaissa säädetään myös kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä. Ulkomaalaislain 4 §:n mukaan ulkomaalaislaissa tarkoitettujen asioiden käsittelyssä noudatetaan hallintolakia ja muutoksenhakuun hallintolainkäyttölakia, jollei erikseen toisin säädetä. Poliisin suorittamaan turvapaikkapuhutteluun sovelletaan hallintolakia. Poliisin suorittamaan ulkomaalaisen maahantulon, maassa oleskelun ja maasta poistamisen edellytysten selvittämiseen sekä turvapaikanhakijan henkilöllisyyden, maahantulon ja matkareitin selvittämiseen sovelletaan poliisilain poliisitutkintaa koskevia säännöksiä.

Poliisitutkinnasta säädetään poliisilain 4 luvussa. Poliisitutkinnalla tarkoitetaan poliisilain 37 §:n mukaan muuta poliisin toimitettavaksi säädettyä tutkintaa kuin rikoksen johdosta toimitettavaa esitutkintaa. Poliisitutkinnassa menetellään kuitenkin soveltuvin osin samoin kuin esitutkinnassa. Henkilön asemaan sovelletaan esitutkinnan asianosaista koskevia säännöksiä, jos tutkinta toimitetaan jonkun henkilön oikeuksiin tai velvollisuuksiin vaikuttavan seikan selvittämiseksi. Jos siinä selvitetään, onko jollekin tuomittava tai määrättävä rangaistukseen verrattava seuraamus, hänen asemaansa sovelletaan rikoksesta epäiltyä koskevia säännöksiä. Muun asianosaisen sekä tämän laillisen edustajan ja asiamiehen on pysyttävä totuudessa. Muun henkilön asemaan sovelletaan todistajaa tai asiantuntijaa koskevia säännöksiä. Jokainen, jolla saattaa olla poliisitutkinnassa tarvittavia tietoja, on velvollinen kutsusta saapumaan poliisitutkintaan. Ilman hyväksyttävää syytä saapumatta jäänyt voidaan päällystöön kuuluvan poliisimiehen määräyksestä noutaa poliisitutkintaan kuten esitutkintaan. Poliisimiehellä on poliisitutkinnan suorittamiseksi oikeus päästä paikkaan tai alueelle, jossa tutkinnan kohteena oleva tapahtuma on sattunut, tarkastaa esineitä tai asiakirjoja, joilla voi olla merkitystä tutkinnan suorittamiselle, ja tehdä tutkinnan suorittamiseksi tarvittavia kokeita sekä irrottaa ja ottaa tutkimuksia varten tarvittavia näytteitä, jos sillä voidaan perustellusti olettaa olevan tärkeä merkitys asian selvittämisessä.

Ulkomaalaislain 4 §:n mukaan rajavartiolaitoksen ulkomaalaislain nojalla suorittamaan tutkintaan sovelletaan LRVL:n 47 §:ää. LRVL:n 47 §:n mukaan tutkintaa toimitettaessa on soveltuvin osin meneteltävä siten kuin tutkinnan suorittamisesta esitutkinnassa säädetään. Jos tutkinta koskee jonkun henkilön oikeuksiin tai velvollisuuksiin kuuluvan seikan selvittämistä, hänen asemaansa sovelletaan esitutkinnan asianosaista koskevia säännöksiä. Asianosaisen sekä tämän laillisen edustajan ja asiamiehen on pysyttävä totuudessa tehdessään selkoa tutkittavasta asiasta ja vastatessaan esitettyihin kysymyksiin. Tutkittava henkilö on velvollinen olemaan tutkinnassa enintään 12 tuntia kerrallaan. Rajavartiomiehellä on tutkinnan suorittamiseksi valvonta-alueella oikeus päästä alueelle, jossa tutkinnan kohteena oleva tapahtuma on sattunut, ja tarkastaa esineitä tai asiakirjoja, joilla voi olla merkitystä tutkinnan suorittamiselle.

LRVL:n 47 §:ssä tarkoitettujen seikkojen tutkiminen aloitetaan rajatarkastuksessa. Rajatarkastuksessa ilmenevästä aiheesta riippuen voi käynnistyä esitutkinta, ulkomaalaislaissa tarkoitetun hallintoasian käsittely sekä LRVL:n 47 §:ssä tarkoitettu tutkinta. Rajatarkastus koskee niin Suomen kansalaista kuin ulkomaalaistakin vaikka suomalaisen maahantulo on perustuslain mukaan aina sallittava ja vaikka kansainvälistä suojelua hakevan henkilön rajanylitys on sallittava Suomea velvoittavien kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

Eduskunnan hallintovaliokunta katsoi ulkomaalaislain muuttamista koskevasta hallituksen esityksestä (HE 50/1998 vp.) antamassaan mietinnössä (HaVM 29/1998 vp), että maahan tulevan ulkomaalaisen henkilöllisyyden, maahantulon ja matkareitin tutkinnan suhteen on perusteltua noudattaa poliisitutkintaa koskevia säännöksiä pyrittäessä ehkäisemään turvapaikkamenettelyn väärinkäyttöä. Lisäksi valiokunta korosti turvapaikanhakijan velvollisuutta pysyä totuudessa. Esitutkintaa lähellä olevan menettelyn tarpeellisuuteen on viitattu myös hallituksen esityksessä ulkomaalaislaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 28/2003 vp). Samaa asiaa koskevan tutkinnan tulisi eri viranomaisissa tapahtua samaa menettelyä noudattaen. Ulkomaalaisen maahantuloedellytysten, käännyttämisen perusteiden tai viisumia koskevan seikan sekä turvapaikanhakijan henkilöllisyyden, maahantulon ja matkareitin selvittämisen ehdotetaan sen vuoksi sovellettavaksi samoja sääntöjä kuin poliisitutkinnassa sovelletaan.

Rajavartiolain 27 §:ssä tarkoitettu tutkinta koskisi yleensä henkilön oikeuksia tai velvollisuuksia. Sellaiseen tutkintaan osallistuviin henkilöihin sovellettaisiin samoja sääntöjä kuin esitutkinnassa. Asianosaisella, tämän laillisella edustajalla sekä asiamiehellä olisi velvollisuus pysyä totuudessa. Tämä ei kuitenkaan koskisi niitä tapauksia, joissa olisi kysymys tutkittavalle määrättävästä rangaistuksen luonteisesta seuraamuksesta. Silloin tutkittavaan olisi sovellettava vastaavia sääntöjä kuin esitutkinnassa sovelletaan rikoksesta epäiltyyn. Tältä osin rajavartiolain 27 § eroaisi LRVL:n 47 §:stä. Muutos vastaisi poliisilain muotoilua. Henkilölle ei näin asetettaisi velvollisuutta todistaa itseään vastaan, joka on jo Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten mukaan kiellettyä. Läsnäolovelvollisuus kestäisi enintään 12 tuntia kerrallaan, mikä vastaa läsnäolovelvollisuutta esitutkinnassa. Rajavartiomiehelle säädettäisiin pykälän 3 momentissa nykyistä vastaava oikeus päästä alueelle, jossa rajatapahtuma on sattunut ja tarkastaa esineitä tai asiakirjoja, joilla voi olla merkitystä tutkinnan suorittamiselle.

Rajatapahtumat määriteltiin vuoden 1960 rajajärjestyssopimuksen 29 artiklassa. Sopimusta on muutettu Naantalissa 18 päivänä kesäkuuta 1998 laaditulla pöytäkirjalla Suomen tasavallan hallituksen ja Venäjän federaation hallituksen välillä Suomen Tasavallan hallituksen ja Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton hallituksen kesken Suomen ja Neuvostoliiton välisellä valtakunnan rajalla noudatettavasta järjestyksestä ja rajatapahtumain selvittämisjärjestyksestä tehdyn sopimuksen muuttamisesta (SopS 54/1998).

Rajatapahtumia ovat sopimuksen 36 artiklan mukaan nykyisin:

a) ampumiset valtakunnan rajan yli toisen sopimuspuolen henkilöitä tai valtion aluetta kohti;

b) toisen sopimuspuolen valtion alueella olevien henkilöiden surmaamiset tai haavoittamiset valtakunnan rajan yli suoritetun ammunnan seurauksena, pahoinpitelyt ja muunlaiset terveyden vahingoittamiset samoin kuin pakkotoimenpiteet näitä henkilöitä vastaan;

c) toiseen sopimuspuoleen kohdistuvat loukkaavat teot;

d) henkilöiden laittomat valtakunnan rajan ylitykset;

e) ilma-alusten, meri- ja jokialusten ja pienemmän uivan kaluston laittomat valtakunnan rajan ylitykset;

f) luonnonvoimien aiheuttamat omaisuuden tai kaluston siirtymiset valtakunnan rajan yli;

g) porojen ja kotieläinten valtakunnan rajan ylitykset;

h) raja- ja merimerkkien siirtämiset, vahingoittamiset tai hävittämiset;

i) tulipalojen leviämiset valtakunnan rajan yli;

j) muut tapahtumat, jotka estävät asianmukaisen järjestyksen ja rauhallisten olojen ylläpitämistä valtakunnan rajalla.

Rajatapahtumiin ei välttämättä sisälly rikosta. Rajatapahtuman tutkinta voi kuitenkin johtaa esitutkinnan aloittamiseen. Rajatapahtumien tutkiminen ja ratkaiseminen kuuluu sopimuksen mukaan rajavaltuutetuille. Suomen rajavaltuutetut ovat rajavartiolaitoksen virkamiehiä. Rajatapahtumat, joiden selvittämisestä rajavaltuutetut eivät ole päässeet sopimukseen, voidaan siirtää sopimuspuolten toimivaltaisten viranomaisten ratkaistavaksi, ja niitä voi käsitellä erityisesti pysyvä suomalais-venäläinen rajavartiotyöryhmä, tai ne voidaan siirtää sopimuspuolten ratkaistavaksi diplomaattista tietä. Sellaiset rajatapahtumat, joiden selvittämisestä toimivaltaiset viranomaiset eivät ole päässeet sopimukseen, voidaan palauttaa rajavaltuutetuille ratkaistavaksi tai siirtää sopimuspuolten ratkaistavaksi diplomaattista tietä. Sopimuksen 39 artiklan mukaan rajavaltuutetut, heidän sijaisensa ja apulaisensa voivat etukäteen sovittuaan suorittaa rajalla yhteisiä tutkimuksia rajatapahtumien selvittämiseksi. Tutkimusta johtaa se sopimuspuoli, jonka valtion alueella se suoritetaan. Tutkimuksesta laaditaan toimituspöytäkirja tai pöytäkirja, jos jompikumpi sopimuspuoli sitä vaatii. Rajatapahtuman yhteistä tutkimusta ei sopimuksen mukaan ole pidettävä oikeudellisena tutkintana. Rajatapahtumien tutkimisen lisäksi rajavaltuutettujen tulee ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin rajatapahtumien ehkäisemiseksi. Heidän on myös tutkittava toisen sopimuspuolen tai sen alueella olevien henkilöiden esittämät, rajatapahtumista johtuvat korvausvaatimukset.

Rajavartiolaitos selvittää rajatapahtuman edellä selostetun LRVL 47 §:n mukaisesti. Rajatapahtumaa koskeva tutkinta tapahtuisi rajavartiolain 27 §:n mukaisesti

5 luku. Toimivaltuussäännökset

28 §. Rajatarkastusta koskevat toimivaltuudet. Rajatarkastusmenettelystä säädettäisiin rajavartiolain 18 §:ssä ja rajatarkastukseen sisältyvistä toimenpiteistä 19 §:ssä. Rajatarkastus suoritettaisiin joko vähimmäistarkastuksena tai perusteellisena tarkastuksena. Vähimmäistarkastukseen sisältyisi henkilöllisyyden selvittäminen rajan ylittämisoikeuden selvittämiseksi, maahantulokiellon, matkustuskiellon, käännyttämispäätöksen tai maasta karkottamispäätöksen noudattamisen valvomiseksi ja etsintäkuulutuksissa pyydettyjen toimenpiteiden suorittamiseksi. Lisäksi siihen kuuluisi matkustusasiakirjan ja muun matkustusoikeutta osoittavan asiakirjan tarkastaminen rajanylittämisoikeuden selvittämiseksi sekä asiakirjan aitouden varmistamiseksi ja henkilön kuuleminen.

Perusteelliseen tarkastukseen sisältyisi vähimmäistarkastus sekä mahdollisesti henkilöntarkastus sekä henkilön matkatavaroita ja kulkuneuvoa koskeva etsintä henkilöllisyyttä osoittavan tarpeellisen asiakirjan löytämiseksi ja sen varmistamiseksi, ettei henkilöllä ole hallussaan, matkatavaroissaan tai kulkuneuvossaan omaisuutta, joka on hankittu rikoksella tai tullut sellaisen omaisuuden tilalle taikka muuta omaisuutta, jonka hallussapitoon tai rajan yli kuljettamiseen hänellä ei ole oikeutta tai jonka osalta hän on laiminlyönyt velvollisuutensa tulliselvitykseen.

Rajatarkastustehtävien suorittamiseksi rajavartiomiehellä tulisi olla oikeus matkustusasiakirjan tilapäiseen haltuun ottamiseen, henkilöntarkastukseen, kulkuneuvoon kohdistuvaan etsintään, rajatarkastuksesta henkilön poistumisen estämiseen sekä tarkastettavien tavaroiden ja kulkuneuvon tilapäiseen haltuun ottamiseen. Henkilöllisyyden selvittämisen lisäksi rajavartiomiehellä tulisi olla oikeus käsitellä rekistereistä saatavilla olevia henkilötietoja rajan ylittämisoikeuden, maahantulokiellon, matkustuskiellon, käännyttämispäätöksen tai maasta karkottamispäätöksen sekä etsintäkuulutuksen selvittämiseksi ja tarpeellisien toimenpiteiden suorittamiseksi. Rajavartiomiehen tulisi voida käsitellä myös anastettua tai kadonnutta omaisuutta koskevia rekisteritietoja omaisuuden laillisen hallinnan selvittämiseksi. Näistä oikeuksista säädettäisiin rajavartiolain 28 §:ssä.

Rajavartiomiehellä olisi rajatarkastuksen toimittamiseksi oikeus matkustusasiakirjan tilapäiseen haltuun ottamiseen niin kuin siitä erikseen säädetään sekä henkilöntarkastukseen noudattaen soveltuvin osin, mitä pakkokeinolain 5 luvun 10 §:ssä ja 12 §:ssä säädetään. Rajavartiomiehellä olisi oikeus kulkuneuvoon kohdistuvaan etsintään noudattaen soveltuvin osin, mitä pakkokeinolain 5 luvun 8 §:ssä säädetään paikantarkastuksesta sekä rajatarkastuksesta henkilön poistumisen estämiseen noudattaen soveltuvin osin, mitä pakkokeinolain 6 luvun 1 §:ssä säädetään. Lisäksi hänellä olisi oikeus tarkastettavien tavaroiden ja kulkuneuvon rajatarkastuksen toimittamisen ajaksi tilapäisesti rajavartiolaitoksen haltuun ottamiseen.

Rajatarkastus olisi 18 §:n mukaan suoritettava viipymättä. Sisäisen turvallisuuden ohjelman mukaan tavoitteena on, että Euroopan unionin ja Schengenin ulkorajaliikenteessä henkilön rajatarkastuksessa keskimääräinen odotusaika on satamissa 30 minuuttia sekä maarajalla ja lentoasemilla 10 minuuttia. Pidemmällä aikavälillä tavoiteltu keskimääräinen odotusaika on satamissa 20 minuuttia sekä maarajalla ja lentoasemilla viisi minuuttia. Käytännössä rajatarkastukseen jonottaminen voi kestää ruuhkahuippujen aikana pitkäänkin. Rajavartiomiehellä olisi oltava toimivalta rajatarkastuksesta henkilön poistumisen estämiseen ja tarkastettavien tavaroiden ja kulkuneuvon tilapäiseen haltuun ottamiseen. Yksilön perusoikeuksien toteutumisen kannalta on tarpeen säätää mahdollisimman tarkoin niistä toimenpiteistä, jotka ovat sallittuja tarkastettavan poistumisen estämiseksi. Viittaussäännöksen mukaan sovellettavan pakkokeinolain 6 luvun 1 §:n nojalla tarkastettavaa saataisiin pitää lukitussa tilassa, jos se olisi välttämätöntä hänen poistumisensa estämiseksi. Häntä ei saisi sijoittaa pidätettyjen säilytyshuoneeseen.

Poistumisen estäminen sekä tavaroiden ja kulkuneuvon tilapäinen haltuun ottaminen rajoittavat henkilökohtaista vapautta ja koskemattomuutta, liikkumisvapautta, yksityisyyden suojaa ja omaisuuden suojaa. Näistä toimenpiteistä päättäisi rajanylityspaikan esimiehenä toimiva rajavartiomies. Kiireellisessä tapauksessa kuka tahansa rajavartiomies voisi kuitenkin estää poistumisen ja ottaa omaisuuden rajavartiolaitoksen haltuun. Asia olisi tällöin viivytyksettä saatettava rajanylityspaikan esimiehenä toimivan rajavartiomiehen ratkaistavaksi.

Luvatonta rajan ylittämistä sekä salakuljettamista yrittävät henkilöt pyrkivät todennäköisesti välttämään rajatarkastukseen joutumista tai ainakin perusteellista rajatarkastusta. Tarkastukseen voi koettaa vaikuttaa valikoimalla rajanylityksen ajankohtaa ja samalla tarkastuksen suorittajaa sekä luopumalla rajanylitysaikeista kesken tarkastuksen. Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa tavoitteeksi asetetun korkean kiinnijäämisriskin ylläpitämiseksi säädettäisiin, että rajan ylittämisen aikomuksesta luopuminen ei estäisi rajatarkastuksen toimittamista jos se olisi tarpeen henkilöllisyyden selvittämiseksi sekä sen varmistamiseksi, ettei henkilöllä ole hallussaan esineitä tai aineita, joiden hallussa pitämiseen tai rajan yli kuljettamiseen hänellä ei ole oikeutta. Rajatarkastus keskeytettäisiin, jos toimenpiteiden jatkaminen olisi rajan ylittämiselle ilmenneen esteen tai muun siihen rinnastettavan syyn vuoksi ilmeisen tarpeetonta.

Rajatarkastuksessa on hallintomenettelylle ominaisia piirteitä. Se sisältää samankaltaisia toimenpiteitä kuin rikoksen esitutkinta, mutta se ei ole rikostutkintaa. Hallinnollisessa menettelyssä saatujen henkilötietojen käsittely tulee yleensä erottaa rikosasioissa saatujen henkilötietojen käsittelystä. Rajatarkastuksen tavoitteena on hallinnollisesta luonteestaan huolimatta yleistä järjestystä ja turvallisuutta uhkaavien tekijöiden torjuminen. Selvyyden vuoksi säädettäisiin, että rajavartiomiehellä olisi oikeus ryhtyä rajatarkastuksen perusteella aiheellisiin muihin rajavartiolaitokselle säädettyihin tehtäviin. Rajatarkastustietojen perusteella voitaisiin siis aloittaa esimerkiksi rikoksen esitutkinta ja rikosasioissa saatuja henkilötietoja voitaisiin käyttää rajatarkastustoiminnan tukemiseen. Henkilötietojen käsittelystä säädettäisiin erikseen.

29 §. Rajanylityspaikalla suoritettava automaattinen tunnistaminen. LRVL:n 26 §:n mukaan rajavartiolaitoksella on oikeus tekniseen valvontaan valtakunnan maarajan läheisyydessä, meren rannikolla ja merellä sekä rajanylityspaikalla ja rajavartiolaitoksen hallinnassa olevalla alueella muualla paitsi kotirauhan piirissä. Valvontaa suoritetaan osana rajavalvontaa sekä rajatarkastusten turvaamiseksi ja rajavartiolaitoksen tutkittavien rikosten estämiseksi, rikoksesta epäillyn tunnistamiseksi ja erityisten valvontakohteiden vartioimiseksi. Rajanylityspaikalla, valtakunnan maarajoilla, merellä ja meren rannikolta merelle kohdistuvasta teknisestä valvonnasta ei nykyisin ole edes erikseen ilmoitettava.

LRVL:n 27 §:n mukaan rajavartiomiehellä on rajavartiolaitoksen tutkittavan rikoksen estämiseksi tai keskeyttämiseksi oikeus tarkkailla valvonta-alueella muualla kuin kotirauhan piirissä olevaa henkilöä, jos tämän on perusteltua syytä epäillä syyllistyvän rikokseen. Muuta kuin rikoksesta epäiltyä voidaan tarkkailla kotirauhan piirin ulkopuolella, jos on perusteltua syytä epäillä hänen myötävaikuttavan rajavartiolaitoksen tutkittavaan sellaiseen rikokseen, josta säädetty ankarin rangaistus on enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta. Lisäksi rajavartiomiehellä on oikeus tarkkailla vieraan valtion alueella muualla kuin kotirauhan piirissä olevaa henkilöä rikoksen estämiseksi tai keskeyttämiseksi siten kuin kansainvälisessä sopimuksessa määrätään.

Rajaturvallisuuden taloudellinen ja tehokas ylläpitäminen sekä rajatarkastusten välttämisen estäminen edellyttävät oikeutta teknisillä menetelmillä tapahtuvaan valvontaan sekä tarkkailuun myös rajanylityspaikoilla. Rajavartiolain 31 §:ssä säädettäisiin rajavalvontaan liittyvästä teknisestä valvonnasta. Rajavartiolaitoksella olisi rajavalvonnan suorittamiseksi oikeus rajan tuntumassa sekä rajanylityspaikalla ja sen välittömässä läheisyydessä kohdistaa paikoissa, joihin yleisöllä on pääsy, poliisilaissa tarkoitettua teknistä valvontaa muualle kuin kotirauhan piiriin kuuluvaan alueeseen. Rajanylityspaikoilla siitä olisi ilmoitettava sopivalla merkillä. Muualla valvonnasta ilmoittaminen olisi käytännössä mahdotonta. Poliisilain 28 §:n mukaan tekninen valvonta tarkoittaa yleisöön, ajoneuvojen kuljettajiin tai jalankulkijoihin kohdistuvaa, teknisellä laitteella tapahtuvaa katselua tai kuuntelua sekä äänen tai kuvan automaattista tallentamista.

Rajavartiolain 29 §:ssä tarkoitettu automaattinen tunnistaminen tapahtuisi muun muassa näistä tallenteista saatavia kuvia rajavartiolaitoksen hallussa tunnistamistarkoituksessa oleviin kuviin teknisin menetelmin vertaamalla. Tunnistamistarkoituksessa käytettävistä kuvista, niiden saamisesta, säilyttämisestä ja hävittämisestä säädettäisiin henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annettavassa laissa ja sen nojalla annettavissa muissa säädöksissä.

Rajavartiolain 29 §:n mukaan rajavartiolaitoksella olisi oikeus kohdistaa automaattista tunnistamista rajanylityspaikalla muualle kuin vakituiseen asumiseen käytettyyn tilaan etsintäkuulutuksen mukaan haastettavien, kiinniotettavien, pidätettävien, säilöön otettavien, vangittavien tai viranomaisten seurantaan otettavien henkilöiden tunnistamiseksi sekä rajavartiolaitoksen tutkittavien rikosten estämiseksi, keskeyttämiseksi ja paljastamiseksi. Automaattista tunnistamista ei kuitenkaan saisi kohdistaa käymälään, pukeutumistilaan tai muuhun vastaavaan paikkaan taikka henkilöstötiloihin tai työntekijöiden henkilökohtaiseen käyttöön osoitettuihin työhuoneisiin.

Henkilön tunnistamiseksi saadaan jo nykyisin suorittaa teknistä valvontaa rajanylityspaikalla. Henkilöitä tunnistetaan etsittävistä henkilöistä hallussa olevia kuvia ohikulkijoihin, tarkastettaviin henkilöihin ja kameran välittämiin kuviin sekä kuvatallenteisiin vertaamalla. Henkilön automaattiseen tunnistamiseen on lukuisia teknisiä menetelmiä, joista vain yksi on kuvien koneellinen vertaaminen. Menetelmällä poimitaan aineistosta kuvia, jotka ovat riittävän samankaltaisia etsittävästä henkilöstä käytettävissä olevien kuvien kanssa. Varmuus henkilöllisyydestä saataisiin kuvasta ilmenevä henkilö tarkastamalla. Automaattisesta tunnistamisesta ei olisi haittaa sen kohteeksi joutuneille henkilöille. Tullilain 20 b §:n mukaan myös tullilaitos saa rajanylityspaikalla siitä ennalta ilmoitettuaan suorittaa teknistä valvontaa muun muassa tullirikoksesta epäillyn tunnistamiseksi. Rajavartiolain 29 §:n mukaan henkilöiden automaattisesta tunnistuksesta olisi ilmoitettava sopivalla merkillä. Tämän on katsottava olevan valvottavien henkilöiden yksityisyyden suojan toteutumisen kannalta välttämätöntä.

30 §. Oikeus valvontatiloihin. Rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada rajanylityspaikkana olevan liikennepaikan omistajalta tai haltijalta käyttöönsä käyvän hinnan mukaista korvausta vastaan sellaiset valvontatilat, joita rajatarkastusten toteuttaminen edellyttää. Ehdotettu säännös vastaa LRVL:n 14 §:ää. Maarajoilla on rajavalvontaa ja rajatarkastuksia varten yleensä käytettävissä valtiolle tai sen laitoksille kuuluvia tiloja. Lentoasemien tilat kuuluvat liikelaitoksena toimivalle Ilmailulaitokselle ja satamien tilat yleensä kunnille tai niiden omistamille yhtiöille. Julkishallinnon ulkopuoliset tahot omistavat joitakin satamia. Tullilain 20 §:n mukaan tulliviranomaisella on oikeus saada liikennepaikan omistajalta tai haltijalta korvauksetta käyttöönsä tarpeelliset valvontatilat kalusteineen. Tuollainen oikeus olisi myös rajavartiolaitoksen kannalta käytännöllinen, koska tilat ovat tarkastusten asianmukaiseksi suorittamiseksi välttämättömiä. Huonetilojen saamisen turvaamiseksi ehdotetaan kuitenkin ainoastaan säilytettäväksi rajavartiolaitoksella jo nykyisin oleva oikeus.

31 §. Rajavalvontaan liittyvä tekninen valvonta. LRVL:n säännöksiä teknisestä valvonnasta selostetaan edellä 29 §:n kohdalla. Rajavartiolaitoksella olisi rajavartiolain 31 §:n mukaan rajavalvonnan suorittamiseksi oikeus rajan tuntumassa sekä rajanylityspaikalla ja sen välittömässä läheisyydessä kohdistaa paikoissa, joihin yleisöllä on pääsy, poliisilaissa tarkoitettua teknistä valvontaa muualle kuin kotirauhan piiriin kuuluvaan alueeseen. Poliisilain 28 §:n mukaan tekninen valvonta tarkoittaa yleisöön, ajoneuvojen kuljettajiin tai jalankulkijoihin kohdistuvaa, teknisellä laitteella tapahtuvaa katselua tai kuuntelua sekä äänen tai kuvan automaattista tallentamista. Poliisilain 29 §:n mukaan poliisilla on oikeus siitä ennalta ilmoitettuaan suorittaa julkisella paikalla tai yleisellä tiellä teknistä valvontaa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, rikosten ennalta estämiseksi, rikoksesta epäillyn tunnistamiseksi sekä erityisten valvontakohteiden vartioimiseksi.

Rajavartiolaitoksen tekninen valvonta tapahtuisi viranomaisen antaman etsintäkuulutuksen mukaan haastettavien, kiinniotettavien, pidätettävien, säilöön otettavien, vangittavien tai viranomaisten seurantaan otettavien henkilöiden tunnistamiseksi, rajavartiolaitoksen tutkittavien rikosten estämiseksi, keskeyttämiseksi ja paljastamiseksi sekä rajavalvonnan suorittamiseksi.

32 §. Rajavartiomiehen toimivaltuudet yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen rajanylityspaikalla. Rajavartiolaitoksen tehtävistä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi rajanylityspaikalla säädettäisiin rajavartiolain 20 §:ssä. Rajavartiolaitos huolehtisi mainituista tehtävästä silloin kun poliisi on estynyt. Rajavartiomiehen käytettävistä toimivaltuuksista säädettäisiin rajavartiolain 32 §:ssä, jonka mukaan rajavartiomiehellä olisi samat toimivaltuudet, kuin poliisimiehellä on poliisilain 14 §:n, 16 §:n ja 18 §:n 1 momentin mukaan. Poliisilain 16 §:n säännöstä päällystöön kuuluvasta poliisimiehestä sovellettaisiin rajavartiolaitoksessa pidättämiseen oikeutettuun virkamieheen ja rajanylityspaikan esimiehenä toimivaan rajavartiomieheen. Muiden poliisille kuuluvien toimenpiteiden suorittamisen edellytyksenä olisi rajavartiolain 21 §:n mukainen poliisin kiireellisen poliisitehtävän suorittamista koskeva poliisin pyyntö. Toimenpiteet voitaisiin kuitenkin aloittaa 21 §:n 2 momentin nojalla ilman pyyntöäkin, jos viivytyksestä voisi aiheutua vaaraa terveydelle tai omaisuudelle. Tällöin rajavartiomiehellä olisi rajavartiolain 33 §:n mukaan poliisilain 2 luvussa säädetyt toimivaltuudet, jollei päällystöön kuuluva poliisimies tai poliisin kenttäjohtaja niitä rajoittaisi.

Poliisilain 14 §:n mukaan poliisimiehellä on oikeus kotirauhan tai julkisrauhan suojaaman alueen tai paikan haltijan tai tämän edustajan pyynnöstä poistaa henkilö, joka ilman laillista oikeutta tunkeutuu, menee salaa tai toista harhauttamalla taikka kätkeytyy sinne tai jättää noudattamatta käskyn poistua sieltä. Poliisimiehellä on oikeus poistaa alueelta tai paikalta myös siellä luvallisesti oleskeleva henkilö, jos tämä häiritsee muiden henkilöiden kotirauhaa tai julkisrauhaa taikka aiheuttaa siellä muulla tavoin huomattavaa häiriötä ja on perusteltua syytä epäillä, että häirintä toistuu. Jos poistamisella ei todennäköisesti voitaisi estää häiriön toistumista, poliisimiehellä on oikeus ottaa häiritsijä kiinni ja pitää tämä säilössä. Kiinni otettua saa pitää säilössä vain niin kauan kuin on todennäköistä, että häiriö toistuu, kuitenkin enintään 12 tuntia kiinniottamisesta.

Poliisilain 16 §:n mukaan poliisimiehellä on oikeus päällystöön kuuluvan poliisimiehen määräyksestä ja kiireellisessä tapauksessa ilman määräystäkin päästä rakennukseen, muuhun kotirauhan suojaamaan paikkaan tai kulkuneuvoon, jos on perusteltua syytä olettaa, että henkeä, henkilökohtaista vapautta tai terveyttä vakavasti vaarantava taikka huomattavaa omaisuus- tai ympäristövahinkoa aiheuttava teko tai tapahtuma on meneillään tai uhkaamassa. Lisäksi edellytyksenä on, että toimenpide on välttämätön vaaran estämiseksi tai räjähdysaineiden, aseiden tai muiden vaarallisten aineiden ja esineiden etsimiseksi ja haltuunottamiseksi.

Poliisilain 18 §:n 1 momentin mukaan poliisimiehellä on oikeus eristää, sulkea tai tyhjentää yleisesti käytetty paikka tai alue taikka kieltää tai rajoittaa liikkumista, jos se on tarpeen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, tutkinnan turvaamiseksi taikka onnettomuuspaikalla suoritettavien toimenpiteiden, toimenpiteen kohteena olevan henkilön yksityisyyden tai vaaraan joutuneen omaisuuden suojaamiseksi.

LRVL:n 15 §:ssä säädetään, että rajavartiomiehellä on rajavalvontaan tai rajatarkastukseen liittyen oikeus sulkea, eristää tai tyhjentää rajavartiolaitoksen valvottavaksi säädetty rajanylityspaikka taikka rajoittaa sillä liikkumista. Samassa lainkohdassa säädetään rajavartiomiehen oikeudesta poistaa rajanylityspaikalta huomattavaa häiriötä tai välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheuttava henkilö.

Muutoksesta huolimatta rajanylityspaikalla yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen säilyisi poliisin tehtävänä. Tilanne Helsinki-Vantaan lentoasemalla säilyisi järjestyksenpidon kannalta siten ennallaan. Rajavartiolaitos huolehtisi yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä rajanylityspaikalla, milloin poliisi on estynyt tai poliisi pyytäisi rajavartiolaitoksen toimenpiteitä. Esimerkiksi Raja-Joosepin rajanylityspaikalla tilanne olisi yleensä tällainen pitkien etäisyyksien vuoksi. Rajavartiomies voisi molemmilla rajanylityspaikoilla aloittaa välittömät toimenpiteet silloin, jos niitä ei voitaisi viivyttää terveyttä tai omaisuutta vaarantamatta.

Rajavartiomiehen oikeus rajanylityspaikan sulkemiseen, eristämiseen tai tyhjentämiseen ja sillä liikkumisen rajoittamiseen liittyy yleensä juuri järjestyksenpitoon. Rajanylityspaikan muusta väliaikaisesta sulkemisesta säädettäisiin rajavartiolain 16 §:ssä. Asiasta päättäisi silloin valtioneuvosto.

33 §. Rajavartiomiehen toimivaltuus poliisitehtävissä. Rajavartiolaitoksen kiireellisistä poliisitehtävistä säädettäisiin 21 §:ssä ja rajavartiomiehen niissä tehtävistä käytettävistä toimivaltuuksista 33 §:ssä. Rajavartiolaitos voisi 21 §:n mukaan suorittaa poliisimiehen pyynnöstä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen kuuluvan kiireellisen poliisitehtävän, jota poliisi ei voisi viipymättä suorittaa. Rajavartiolaitos voisi aloittaa toimenpiteet pyytämättäkin, jos tarve ilmenisi rajavartiolaitoksen toiminnan yhteydessä ja viivytyksestä aiheutuisi vaaraa terveydelle tai omaisuudelle. Toimenpiteiden aloittamisesta olisi ilmoitettava poliisille, jonka pyynnöstä ne olisi keskeytettävä. Rajavartiomiehellä olisi mainituissa tehtävissä poliisimiehelle poliisilain 2 luvussa säädetyt toimivaltuudet, jollei päällystöön kuuluva poliisimies tai poliisin kenttäjohtaja niitä rajoittaisi.

LRVL:n 23 §:n mukaan rajavartiomiehellä on LRVL:n 9 §:ssä tarkoitetussa poliisitehtävässä poliisimiehelle poliisilain 2 luvussa säädetyt poliisivaltuudet, jollei toimenpidettä pyytäneen poliisimiehen pyynnössä ole muuta osoitettu poliisilain 27 §:n 3 momentin tai 46 §:n nojalla. Poliisimies voi poliisilain 27 §:n 3 momentin mukaan valtuuttaa sivullisen käyttämään välttämättömiä voimakeinoja ja 46 §:n mukaan muitakin poliisivaltuuksia.

Rajavartiolain 33 §:llä ei siten asiallisesti laajentaisi rajavartiomiehen toimivaltaa.

Poliisilain 2 luvun säännökset koskevat henkilöllisyyden selvittämistä (10 §), rajatarkastusta ja tullitoimenpiteitä(10 a §), kiinniottamista henkilön suojaamiseksi (11 §), etsintäkuulutetun kiinniottamista (12 §), etsintää henkilön kiinniottamiseksi (13 §), kotirauhan ja julkisrauhan piiriin kuuluvien alueiden suojaamista (14 §), vaarassa olevan ja kadonneen henkilön etsintää (15 §), vaarallisen teon ja tapahtuman estämistä (16 §), toimenpiteiden suorittamista (17 §), paikan ja alueen eristämistä (18 §), väkijoukon hajottamista (19 §), rikoksilta ja häiriöiltä suojaamista (20 §), kulkuneuvon pysäyttämistä ja siirtämistä (21 §), turvallisuustarkastusta (22 §), vaarallisten esineiden ja aineiden haltuunottoa (23 §), haltuun otetun omaisuuden käsittelyä (24 §), eläimen kiinniottamista ja lopettamista (25 §), poliisimiehen käskyvaltaa (26 §) sekä voimakeinojen käyttöä (27 §).

Pykälässä ehdotetut valtuudet olisivat rajavartiomiehen käytössä osin jo ennen kuin poliisi pyytää rajavartiomiesten toimenpiteitä, jos terveyden tai omaisuuden suojeleminen sitä välttämättä edellyttää. Tähän saakka on terveyden ja omaisuuden suojelemiseksi katsottu voitavan toimia pakkotilasäännösten ja hätävarjelua koskevien säännösten varassa. Niitä ei viranomaistoiminnassa kuitenkaan voida pitää tyydyttävinä toimivaltaperusteina.

Rajavartiolain 33 §:n 2 momentissa säädettäisiin, että rajavartiomiehellä olisi edellä kerrotut poliisimiehelle kuuluvat oikeudet myös rajavartiolain 22 §:ssä tarkoitetuissa tehtävissä. Rajavartiolain 22 §:n mukaan rajavartiolaitos voi antaa poliisin käyttöön kalustoa ja henkilökuntaa erityisen uhan välttämättä vaatiessa terrorismirikoksen torjumiseen, vaarallisen henkilön kiinniottamiseen, väkijoukon hajottamiseen sekä rikoksilta ja häiriöiltä suojaamiseen. Mainittuja tehtäviä on tähän mennessä suoritettu LRVL:n 9 §:n mukaisina poliisitehtävinä, joten säännös ei toisi muutosta nykyiseen oikeustilaan. Säännös palvelisi viranomaisten tehtävistä ja toimivaltuuksista säätämisessä noudatettavaa täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimusta.

Pykälässä 2 momentissa viitattaisiin myös rajavartiolaitokselle merenkulun turvatoimilaissa säädettyihin tehtäviin. Merenkulun turvatoimilain 5 §:n mukaan rajavartiolaitoksen on laissa tarkoitetusta turvauhkasta tiedon saatuaan ryhdyttävä SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 luvun 9 säännön 1.2 ja 1.3 tai 2.5 kohdassa tarkoitettuihin valvontatoimenpiteisiin. Mainitun 9 säännön 1.2 ja 1.3 kohdan mukaisia toimenpiteitä ovat aluksen tarkastus, aluksen viivyttäminen tai aluksen pysäyttäminen, sen toiminnan rajoittaminen, mukaan lukien sen liikkuminen satamassa, tai aluksen karkottaminen satamasta. Toimenpiteinä voi olla myös vähäisempiä hallinnollisia tai korjaavia toimenpiteitä. Mainitun 9 säännön 2.5 kohdan mukaisia toimenpiteitä ovat vaatimus vaatimuksenmukaisuuden puutteiden korjaamisesta, vaatimus aluksen siirtymisestä Suomen aluemerellä tai aluevesillä määritellylle alueelle, aluksen tarkastaminen, jos alus on Suomen aluemerellä tai satamaan pääsyn kieltäminen. Poliisin tehtävät Suomen satamassa olevan tai Suomen satamaan saapumassa olevan aluksen osalta vastaavat rajavartiolaitoksen tehtäviä. Rajavartiolain säännös turvaisi sen, että viranomaisten toimivaltuudet olisivat tältä osin yhteneväisiä.

Puolustusvoimien virka-avusta poliisille säädetään puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetussa laissa, jonka muutos on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä. Rajavartiolaitoksen oikeudesta sotilaallisten voimakeinojen käyttämiseen säädetään aluevalvontalaissa. Rajavartiomiehen oikeudesta voimakeinoihin säädettäisiin 35 §:ssä. Sotilaan oikeudesta voimakeinoihin säädetään rikoslain 45 luvun 26 a §:ssä.

34 §. Rajavartiomiehen toimivaltuus tullitehtävässä. Ehdotettu säännös vastaa LRVL:n 22 §:ää muutoin, mutta tullilain 15 §:n mukaisesta toimenpiteestä voisi päättää myös pidättämiseen oikeutettu virkamies. Rajavartiomiehellä olisi rajavartiolaitoksen tullitehtävässä tullilain 14 §:ssä säädetty toimivalta, kuten nykyisinkin. Jos tullitehtävä edellyttäisi henkilönkatsastusta tai muuta kuin matkatavaroiden tai päällysvaatteiden tarkastamista, noudatettaisiin tullilain 15 §:ssä säädettyä menettelyä. Siinä tapauksessa toimenpiteestä päättäisi pidättämiseen oikeutettu virkamies tai vähintään majurin arvoinen rajavartiomies.

Tullilain 14 §:ssä säädetään oikeudesta kulkuneuvon, henkilön ja tavaran pysäyttämiseen ja tarkastamiseen, tulliselvittämättömän tavaran haltuun ottamiseen, tavaran valmistus-, säilytys- ja myyntitiloihin pääsemiseen ja tarkastamiseen sekä tavaran valmistus ja kirjanpitoaineiston tarkastamiseen. Pykälässä säädetään myös oikeudesta henkilön mukana olevien rahavarojen tarkastamiseen, asianosaista, tavaraa ja kulkuneuvoa sekä sen matkustajaa ja henkilökuntaa koskevien asiakirjojen ja tietojen saamiseen samoin kuin tavaran purkausta, lastausta, luovutusta, kuljetusta ja varastointia koskevien määräysten antamiseen, tullisinetin, tullilukon tai muun tunnistamismerkin asettamiseen, paikan eristämiseen, sulkemiseen tai tyhjentämiseen sekä liikkumisen kieltämiseen tai rajoittamiseen ja tavaran Suomen tullialueelta viennin estämiseen.

Alus voidaan pysäyttää, tarkastaa ja tuoda satamaan tullilain 14 §:n mukaan, jos sen arvioidaan todennäköisesti harjoittavan salakuljetusta.

Tullilain 15 §:n mukaan voidaan suorittaa henkilönkatsastus ja muu kuin matkatavaroiden ja päällysvaatteiden tarkastaminen ilman esitutkintaa rikoksesta todennäköisin syin epäillylle henkilölle, jos ankarin rangaistus on yli kuusi kuukautta vankeutta. Tullissa toimenpiteestä päättää tullirikostorjunnan tai tullivalvonnan esimiehenä toimiva tullimies. LRVL:n 22 §:n mukaan siitä päättää vähintään majurin arvoinen rajavartiomies. Rajavartiolain 34 §:n mukaan siitä voisi päättää myös pidättämiseen oikeutettu virkamies. Kaikki rajavartiomiehet eivät ole sotilasvirassa.

35 §. Rajavartiomiehen voimakeinot. LRVL:n 24 §:ssä ja poliisilain 27 §:ssä säädetään virkatehtävässä vastarinnan murtamiseen, henkilön paikalta poistamiseen, kiinniottamisen toimittamiseen, vapautensa menettäneen pakenemisen estämiseen, esteen poistamiseen taikka välittömästi uhkaavan rikoksen tai muun vaarallisen teon tai tapahtuman estämiseen käytettävistä voimakeinoista. Mainittujen keskenään samansisältöisten säännösten mukaan sallittuja ovat sellaiset tarpeelliset voimakeinot, joita voidaan pitää puolustettavina. LRVL:n 24 § koskee voimakeinoja valvonta-alueella. Oikeudesta voimakeinoihin valvonta-alueen ulkopuolella ei LRVL:ssa säädetä. Rajavartiolain 35 §:ssä ei olisi alueellista rajoitusta, koska tämän uudistuksen yhteydessä valvonta-alueen käsitteestä luovuttaisiin.

Poliisilain ja LRVL:n mukaan on voimakeinojen puolustettavuutta arvioitaessa otettava huomioon tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus, käytettävissä olevat voimavarat sekä muut tilanteen kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat. Tämä säilyisi rajavartiolain 35 §:n 1 momentissa ennallaan. Rajavartiolain 35 §:n 1 momenttiin otettaisiin uusi säännös, jonka mukaan voimakeinoja voitaisiin käyttää vain siinä määrin ja siihen saakka, kuin laissa säädetyn virkatehtävän suorittamiseksi välttämättä on tarpeen. Säännöksessä mainittua periaatetta nimitettäisiin lievimmän keinon periaatteeksi.

Sillä, joka pyynnöstä tai suostumuksella tilapäisesti avustaa poliisimiestä tai rajavartiomiestä tilanteessa, jossa on välttämätöntä turvautua sivullisen voimakeinoapuun erittäin tärkeän ja kiireellisen virkatehtävän suorittamisessa, on poliisilain 27 §:n ja LRVL:n 24 §:n mukaan oikeus näiden ohjauksessa sellaisten välttämättömien voimakeinojen käyttämiseen, joihin poliisimies tai rajavartiomies toimivaltansa nojalla hänet valtuuttaa. Tämä säilyisi ennallaan rajavartiolain 35 §:n 2 momentissa. Rajavartiolain 35 §:n 3 momenttiin otettaisiin lisäksi nykyistä vastaava säännös siitä, että voimakeinojen käytön liioittelusta säädetään rikoslain 4 luvun 6 §:n 3 momentissa ja 7 §:ssä.

Pykälän 3 momenttiin otettaisiin viittaus aluevalvontalakiin, jossa säädetään aluevalvontaviranomaisen voimakeinoista sekä rajavartiolaitoksen ja puolustusvoimien oikeudesta sotilaallisten voimakeinojen käyttämiseen. Lisäksi pykälään otettaisiin viittaus rikoslain 45 luvun 26 a §:ään, jossa säädetään sotilaan voimakeinoista sekä sotilaiden ja rajavartiomiesten voimakeinoja koskevien säännösten yhteensovittamista koskevaan rajavartiolaitoksen hallintolain 29 §:ään. Yhteensovittaminen olisi tarpeen, sillä suuri osa rajavartiomiehistä palvelee sotilasvirassa ja osa heistä osallistuu myös sotilaallisiin tehtäviin, kuten sotilaskoulutuksen järjestämiseen ja sotilaallisten kohteiden vartioimiseen.

Rajavartiomiehen ja poliisin voimakeinoja koskevien säännösten yhteneväisyydestä johtuen rajavartiolain 35 §:n tulkinnassa voidaan käyttää apuna poliisilakia koskevaa hallituksen esitystä (HE 57/1994 vp.) ja erityisesti poliisilain 27 §:n yksityiskohtaisia perusteluja. Voimakeinojen käyttöä koskevia säännöksiä on kuitenkin poliisilain säätämisen jälkeen uudistettu rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan uudistuksen yhteydessä siten kuin hallituksen esityksessä rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi (HE 44/2002 vp.) tarkemmin esitetään. Yleissäännös voimakeinojen käytöstä virkatehtävän tai siihen rinnastettavan syyn nojalla sisältyy rikoslain 4 luvun 6 §:ään. Voimakeinojen käytöstä virkatehtävän tai siihen rinnastettavan syyn nojalla on mainitun lainkohdan 1 momentin mukaan kuitenkin aina erikseen säädettävä lailla. Viranomaista avustavan sivullisen oikeus voimakeinojen käyttöön edellyttää myös aina eri säännöstä.

Virkatehtävällä tarkoitetaan virkasuhteeseen liittyvää tehtävää. Tyypillinen virkatehtävään rinnastettava tehtävä on järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen ja turvaaminen, mikä luonteensa puolesta kuuluu valtiolle. Voimakeinoja käytettäessä saa turvautua vain sellaisiin tehtävän suorittamiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin, joita on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavina, kun otetaan huomioon tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus sekä tilanne muutenkin. Toimenpiteitten tulee olla tarpeellisia laissa säädetyn tehtävän suorittamiseksi. Toiseksi niiden tulee olla puolustettavia.

Tarpeellisuusvaatimus viittaa ensinnäkin keinojen voimakkuuteen. On käytettävä lievintä tarkoitukseen johtavaa keinoa. Jos samaan tulokseen olisi päädytty käytettyä lievemmällä keinolla, tilanteessa on turvauduttu tarpeettomaan, siis tarpeettoman ankaraan voimakeinoon. Tarpeellisuusvaatimus sisältää myös ajallisen rajauksen. Ennakollinen voimakeinojen käyttö on tarpeetonta. Tarpeettomia ovat myös liian pitkään jatkuneet keinot. Keinojen käytöstä on siis luovuttava, kun tarvetta ei enää ole. Tarpeellisuusvaatimukseen voidaan liittää myös keinojen tehokkuutta koskeva ulottuvuus. Tosin tätäkin seikkaa voisi tarkastella myös puolustettavuusarvioinnin kannalta. Jos keinot eivät missään oloissa olisi voineet johtaa tavoiteltuun tulokseen, niitä ei myöskään voida pitää tehtävän suorittamiseksi tarpeellisina. Keinoista on siis luovuttava, jos ne eivät tuottaisi tavoiteltua tulosta.

Se, että keinot ovat tarpeellisia, ei vielä riitä. Niiden on myös oltava tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus sekä tilanne muutoinkin huomioon ottaen kokonaisuutena arvioiden puolustettavia. Puolustettavuusvaatimus samastuu suhteellisuuden vaatimukseen ja sen edellyttämään intressivertailuun. Keinon ankaruuden ja haittojen on oltava järkevässä, eli oikeassa ja kohtuullisessa suhteessa, tavoiteltaviin päämääriin nähden. Tässä arvioinnissa vaikuttavia yksittäisiä kriteereitä ovat tehtävän tärkeys, tehtävän kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus ja muut tilanteeseen liittyvät kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat. Puolustettavuusarvioinnissa huomioon otettavat tarkemmat kriteerit määräytyvät kyseisen tehtävän ja tilanteen erityisluonteen mukaan. Voimankäytön puolustettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon paitsi suojeltavan edun merkitys ja hyökkäyksen vaarallisuus myös puolustuksessa käytetyn väkivallan ja sen aiheuttamien vahinkojen suuruus. Vähäarvoisen omaisuusedun pelastamiseksi ei ole lupa aiheuttaa esimerkiksi vakavia henkeen tai terveyteen kohdistuvia vammoja. Kysymys sallittujen voimakeinojen rajoista määräytyy viime kädessä kunkin hallinnonalan toimivaltasäännösten perusteella. Poliisilain 27 §:n 2 momentin mukaan puolustettavuusarvioinnissa on otettava huomioon myös käytettävissä olevat voimavarat. Vastaava säännös on LRVL:n 24 §:ssä ja se otettaisiin myös rajavartiolain 35 §:ään.

Voimakeinojen käyttöön oikeutetulla virkamiehellä ja muulla henkilöllä on myös kaikille kansalaisille kuuluva yleinen oikeus hätävarjeluun ja pakkotilatekoon. Esimerkiksi virkatehtävää suorittava rajavartiomies saattaa myös joutua tilanteeseen, jossa hänen toiminnassaan ei enää niinkään ole kyse määrätyn virkatehtävän suorittamisesta, vaan hänen itsensä tai toisen suojaamisesta oikeudettomalta hyökkäykseltä. Tällöin puolustusteko arvioidaan hätävarjeluoikeuden nojalla, olkoonkin, että raja viranomaisvaltuuksiin liittyvien tehtävien toteuttamisoikeuden ja jokaiselle kuuluvan puolustautumisoikeuden välillä jää vaikeasti täsmennettäväksi. Ongelma konkretisoituu etenkin tilanteissa, joissa on ylitetty sallitut rajat.

Jos voimakeinoja on käytetty säädetyt rajat ylittäen, tekijää ei rikoslain 4 luvun 6 §:n 3 momentin mukaan rangaista, jos on erittäin painavia perusteita katsoa, ettei muunlaista suhtautumista olisi kohtuudella voinut vaatia. Arvioinnissa otetaan huomioon tekijän asema, koulutus sekä tehtävän tärkeys ja tilanteen yllätyksellisyys. Voimakeinojen käytön liioittelu on anteeksiantoperuste, jonka soveltuminen ratkeaa yleisten syyllisyysarvioinnissa vaikuttavien periaatteiden mukaan. Ratkaisevaa on, voidaanko voimakeinojen ylittämistä pitää tilanteessa ymmärrettävänä ja anteeksiannettavana. Arvioinnissa noudatettavat perusteet muistuttavat läheisesti seikkoja, joiden nojalla ratkaistaan myös kysymys hätävarjelun liioittelusta. Voimakeinojen käyttösäännöksen ja yleisen hätävarjelusäännöksen soveltamisalat limittyvät tilanteissa, joissa on ylitetty lain sallimien voimakeinojen rajat.

Hätävarjelussa kyse on ennen kaikkea hyökkäyksen vaarallisuuteen ja yllätyksellisyyteen liittyvistä seikoista, joiden nojalla virhearvioinnit ovat ymmärrettäviä tekijän pelon, hätäännyksen ja kauhun vuoksi. Tilanne on tällöin edennyt varsin kriittiseksi ja voimakeinoja käytettäisiin pikemmin oman tai toisen hengen pelastamiseksi kuin virkatehtävän suorittamiseksi. Tapausta arvioitaisiin silloin yleisen hätävarjelun liioitteluna käyttäen siinä vaikuttavia kriteereitä. Se, että kyse on usein viranomaisten toiminnasta, vaikuttaa myös siihen, milloin esimerkiksi mielenmaltin menetystä on pidettävä ymmärrettävänä. Viranomaisille voidaan perustellusti asettaa korkeammat vaatimukset kuin tavallisille kansalaisille. Merkitystä on myös sillä, minkälaisten nimenomaisten tehtävien suorittamiseen asianomainen virkamies on saanut koulutuksen (esimerkiksi KKO:1993:50).

Voimakeinojen käytön liioittelusta olisi kysymys silloin, kun asiaa voidaan vielä tarkastella virkatehtävän suorittamisena ilman, että kyse olisi oman tai toisen hengen tai terveyden välittömästä suojelemisesta. Liiallisiin voimakeinoihin ei tällöin olisi johtanut niinkään rajavartiomiehen hätääntyminen ja pelko omasta turvallisuudesta, vaan liiallinen virkaintoisuus ja tehtävän ylikorostus. Sellaisen virhearvion ymmärrettävyyteen vaikuttaisi muun muassa tilanteen yllätyksellisyys, rajavartiomiehen asema, koulutus ja henkilökohtaiset edellytykset, käytettävissä oleva harkinta-aika sekä vastarinnan määrä. Koulutuksen tehtävänä on karsia tämänkaltaiset virhearvioinnit. Voimakeinojen liioittelu arvioidaan sekä rikoslain että muiden lakien säännösten nojalla, milloin näiden antamat valtuudet ovat rikoslakia suppeammat.

36 §. Henkilöllisyyden selvittäminen. Rajavartiomiehellä olisi rajavartiolaitokselle säädetyn yksittäisen tehtävän suorittamiseksi oikeus saada jokaiselta tiedot tämän nimestä, henkilötunnuksesta tai sen puuttuessa syntymäajasta ja kansalaisuudesta sekä paikasta, josta hän on tavoitettavissa. Asiasta säädetään nykyisin LRVL:n 17 §:ssä, jonka mukaan rajavartiomiehellä on rajavartiolaitoksen valvonta-alueella rajavalvontaan tai rajatarkastukseen kuuluvan toimenpiteen suorittamiseksi oikeus saada jokaiselta tiedot tämän nimestä ja henkilötunnuksesta tai sen puuttuessa syntymäajasta sekä kansalaisuudesta ja paikasta, josta hän on tavoitettavissa. Pykälässä säädetään myös tällaisten tietojen antamisesta kieltäytyvän kiinniottamisesta ja vapaaksi päästämisestä.

Muutos on välttämätön valvonta-alueesta luopumisen vuoksi. Velvollisuus ulottuisi muihinkin kuin rajavartiolaitoksen rajavalvonta- ja rajatarkastustehtäviin. Säännös vastaisi poliisilain 10 §:ssä poliisimiehelle yksittäisessä tehtävässä säädettyä oikeutta henkilötietojen saamiseen ja tähän asiaan liittyvään henkilön kiinniottamiseen. Nykyinen sääntely on ollut käytännössä ongelmallinen, sillä monesti rajavartiolaitoksen toimenpiteet alkavat esimerkiksi meripelastustehtävän suorittamisena, mutta tehtävä muuttuukin yllättäen muuksi tehtäväksi, kuten poliisitehtäväksi. Henkilöllisyyden selvittäminen saattaa kuitenkin usein olla tarpeen jo toimenpiteiden alkuvaiheessa. Tämä voi olla perusteltua muun ohella työturvallisuussyistä.

Tarvittavat tiedot henkilön nimestä voisivat käsittää myös tiedot eri tavoista, joilla vierasperäinen nimi kirjoitetaan häntä koskevissa virallisissa asiakirjoissa kuten passissa. Velvollisuus ilmoittaa tieto siitä, mistä henkilön voi tavoittaa, tarkoittaisi hänen asunto-osoitettaan tai, milloin hänen tavoittamisensa on yksittäistapauksessa tarpeen tiettynä ajankohtana, tietoa siitä, missä hän silloin oleskelee. Ehdotuksessa käytetty sanonta tarkoittaisi ainoastaan käsillä olevaa konkreettista tehtävää, eikä se antaisi rajavartiomiehelle yleistä oikeutta saada kaikkien henkilöiden henkilötietoja. Henkilötietoja koskevan tiedustelun kohteena olevalla henkilöllä olisi oikeus saada tieto kyselyn perusteesta. Hän ei kuitenkaan voisi henkilöllisyyden selvittämisen edellytyksiin vedoten vaatia rajavartiomiestä paljastamaan tehtäväänsä liittyviä tietoja laajemmin kuin se on välttämätöntä henkilötietojen tarpeellisuuden perustelemiseksi.

Henkilöllisyyden selvittäminen saattaa edellyttää kansainvälisten yhteyksien käyttämistä. Tämä ei aikaerojenkaan vuoksi ole aina mahdollista 12 tunnin kuluessa. Kun tunnistettava henkilö voi olla vaarallinen rikoksentekijä tai muu etsintäkuulutettu, tärkeä yleinen etu edellyttää, että tunnistamiseen käytettävissä oleva määräaika pysytetään 24 tuntina. Ulkomaalainen, joka kieltäytyy antamasta passintarkastuksessa tarpeellisia tietoja henkilöllisyydestään, voidaan ulkomaalaislain nojalla käännyttää rajalta. Henkilö, jota todennäköisin syin epäillään rikoksesta, saadaan pakkokeinolain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla pidättää, jos hän on tuntematon ja kieltäytyy ilmoittamasta nimeään tai osoitettaan taikka antaa siitä ilmeisesti virheellisen tiedon. Pakkokeinolain 1 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan poliisimies saa ottaa tällaisen henkilön kiinni ilman pidättämismääräystäkin. Sama oikeus olisi myös rajavartiomiehellä rajavartiolain 6 luvun säännösten mukaan. Väärien henkilötietojen antamisesta viranomaisen erehdyttämiseksi säädetään rangaistus rikoslain 16 luvun 5 §:ssä.

37 §. Etsintäkuulutetun kiinniottaminen sekä tiedoksianto- ja perimistehtävät. Rajavartiomiehellä olisi oikeus ottaa kiinni henkilö, joka toimivaltaisen viranomaisen antaman kuulutuksen mukaan on otettava kiinni, pidätettävä tai vangittava taikka otettava säilöön. Kiinni otettu henkilö olisi viipymättä toimitettava poliisin huostaan, jollei häntä olisi päästettävä heti vapaaksi. LRVL:n 18 §:n mukaan rajavartiomiehen toimivaltuus rajoittuu etsintäkuulutetun kiinniottamisessa valvonta-alueelle. Kun valvonta-alueesta luovuttaisiin, rajavartiomiehen toimivaltuus etsintäkuulutettujen kiinniottamiseen laajentuisi valtakunnalliseksi. Toimenpiteitä suoritettaisiin kuitenkin pääasiassa nykyisellä valvonta-alueella ja rajanylityspaikoilla. Siinä tapauksessa, ettei kiinniotettua olisi heti päästettävä vapaaksi, olisi hänet toimitettava poliisille tai muulle kiinni otetun säilyttämiseen toimivaltaiselle viranomaiselle kuulutuksen edellyttämiä lisätoimenpiteitä varten. Kiireellisessä poliisitehtävässä rajavartiomiehellä olisi poliisilain 2 luvun toimivaltuudet, jolloin rajavartiomies voisi suorittaa etsintäkuulutuksessa tarkoitettuja muitakin toimenpiteitä poliisilain 12 §:n nojalla.

Haastemieslain 6 §:n mukaan rajavartiomies on oikeutettu suorittamaan haastamisen ja tiedoksiannon niin kuin haastemies. Saman lainkohdan mukaan poliisimiehen ja rajavartiomiehen velvollisuudesta tiedoksiantojen toimittamiseen säädetään asetuksella. Haastemiesasetuksen 5 §:n mukaan rajavartiomies on velvollinen rajanylityspaikoilla sekä rajojen vartiointiin liittyen raja- ja merialueilla suorittamaan tiedoksiantoja hallintoasioissa ja rikosasioissa. Rajavartiomies on oikeutettu toimittamaan tiedoksiannon myös sakon muuntorangaistuista koskevassa asiassa, joista etsintäkuulutuksessa voi olla kysymys. Haastamiseen oikeutettujen virkamiesten on lisäksi varauduttava maksusuoritusten vastaanottamiseen siten, kuin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa (672/2002) säädetään. Mainitun lain 19 §:n mukaan oikeusrekisterikeskus etsintäkuuluttaa maksuvelvollisen, jos vankeudeksi muunnettavissa olevaa sakkoa ei saada ulosottotoimin perittyä. Haastamisesta muuntorangaistuksen määräämistä koskevaan oikeudenkäyntiin säädetään mainitun lain 25 §:ssä. Lain 12 §:n mukaan vankeudeksi muunnettavissa oleva sakko voidaan maksaa mainitun lain 25 §:n 1 momentin mukaiselle haastamiseen oikeutetulle virkamiehelle tämän tavoittaessa maksuvelvollisen. Myös saatavan osasuoritus on otettava vastaan. Sakon täytäntöönpanosta annetun lain 25 §:n 1 momentin mukaan haastemieslain 1 tai 6 §:ssä mainittu virkamies haastaa maksuvelvollisen muuntorangaistuksen määräämistä koskevaan oikeudenkäyntiin. Tältä osin uudistukseen ei sisälly muutoksia.

Ulosottolain 107 §:n mukaan poliisi ja muu viranomainen ovat velvollisia antamaan ulosottomiehelle täytäntöönpanossa tarpeellista virka-apua. Avustava ulosottomies saa pyytää virka-apua muulta viranomaiselta, jos asia on kiireellinen.

Henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksesta annettavaa lakia koskevan ehdotuksen 28 §:n 15 kohdan mukaan rajavartiolaitos saisi luovuttaa rajavartiolaitoksen henkilörekistereistä tietoja salassapitosäännösten estämättä teknisen käyttöyhteyden avulla tai konekielisessä muodossa, jos ne olisivat tarpeen ulosottomiehelle ulosottolain (37/1895) 3 luvun 67 §:ssä säädettyjä tietoja ulosottoasioiden täytäntöönpanoa ja ulosottoselvityksen laatimista varten. Ulosottolain 3 luvun 67 §:n mukaan viranomaisen ja sen, joka hoitaa julkista tehtävää, on pyydettäessä ilmoitettava ulosottomiehelle kaikki tiedossaan olevat velallisen omaisuutta ja varallisuutta, tuloja, velkoja ja muuta taloudellista asemaa sekä maksuyhteyksiä koskevat tiedot sekä velallisen työ- ja palvelussuhteita, eläkkeitä ja taloudellista toimintaa koskevat tiedot. Ilmoitettava on myös velallisen osoite- ja puhelintiedot samoin kuin muut yhteydenottoon tarvittavat tiedot. Rajavartiomies voisi siten luovuttaa ulosottomiehelle rajavartiolaitoksen henkilörekisteristä edellä mainitun tiedon, jonka perusteella ulosottomies voisi pyytää rajavartiolaitokselta virka-apua. Säännökset voisivat edesauttaa esimerkiksi kätketyn rikoshyödyn saamista täytäntöönpanon piiriin.

38 §. Kulkuneuvon pysäyttäminen ja liikenteen ohjaaminen. Rajavartiomiehellä olisi oikeus määrätä kulkuneuvo pysäytettäväksi ja siirrettäväksi tai siirtää kulkuneuvo sekä ohjata liikennettä, jos se olisi tarpeen rajatarkastuksen tai rajavalvonnan suorittamiseksi taikka yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi rajanylityspaikalla, tai jos se olisi välttämätöntä rajavartiolaitokselle säädetyn muun tehtävän suorittamiseksi.

LRVL:n 16 §:n 1 momentin mukaan rajavartiomiehellä on rajavartiolaitoksen valvonta-alueella oikeus määrätä kulkuneuvo pysäytettäväksi, jos se on tarpeen rajavalvontaan tai rajatarkastukseen kuuluvan toimenpiteen suorittamiseksi. Valvonta-alueen käsitteestä luovuttaessa ajoneuvon pysäyttämistä koskeva toimivaltuus laajentuisi valtakunnalliseksi, mutta toimenpiteitä suoritettaisiin käytännössä yleensä vain nykyisellä valvonta-alueella, jonne rajavartiolaitos on sijoittunut. Koska rajatarkastukset olisivat mahdollisia myös rajanylityspaikkojen ulkopuolella, olisi ajoneuvon pysäyttämisenkin oltava siellä mahdollista.

LRVL:n 15 §:n 1 momentin mukaan rajavartiomiehellä on oikeus rajavartiolaitoksen valvottavaksi säädetyllä rajanylityspaikalla, jos se on välttämätöntä rajavalvontaan tai rajatarkastukseen kuuluvan toimenpiteen suorittamiseksi, ohjata maasto-, tie- ja vesiliikennettä sekä määrätä kulkuneuvo siirrettäväksi tai siirtää se. Rajatarkastuksia ja rajavalvontaa tehdään myös muualla, kuin rajanylityspaikalla, joten toimivaltaa on perusteltua laajentaa.

Pykälässä ehdotettu rajavartiomiehen oikeus liikenteen ohjaamiseen ei rajoittuisi tieliikenteeseen vaan koskisi muutakin liikennettä, kuten maasto-, tie- ja vesiliikennettä sekä jalankulkuliikennettä, jos se olisi tarpeen rajatarkastuksen tai rajavalvonnan suorittamiseksi taikka yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi rajanylityspaikalla, tai jos se olisi välttämätöntä rajavartiolaitokselle säädetyn muun tehtävän suorittamiseksi. Liikenteen ohjaaminen ja kulkuneuvojen siirtäminen voi olla välttämätöntä myös muussa rajavartiolaitokselle säädetyssä tehtävässä kuin rajavalvontatehtävässä ja rajatarkastustehtävässä. Viranomaisten toiminnan taloudellisuuden ja tehokkuuden kannalta ei ole tarkoituksenmukaista, jos rajavartiolaitos joutuisi pyytämään poliisin apua liikenteen ohjaamiseen tai kulkuneuvon siirtämiseen omien perustehtäviensä hoitamiseen.

Rajavartiomiehen toimivallasta kiireellisessä poliisitehtävässä viitataan edellä esitettyyn. Poliisilain 2 luvun toimivaltuuksiin kuuluu muun muassa oikeus kulkuneuvon pysäyttämiseen ja siirtämiseen. Ehdotetussa rajavartiolain 38 §:ssä tarkoitettu toimivaltuus liittyisi rajavartiolaitoksen omiin perustehtäviin ja eroaisi poliisilain 21 §:ssä tarkoitetusta toimivaltuudesta.

39 §. Oikeus liikkua toisen kiinteistöllä. Rajavartiolaitoksella olisi oikeus liikkua toisen maa ja vesialueella jalan, suksilla ja rajavartiolaitoksen käytössä olevalla kulkuneuvolla, jos se olisi välttämätöntä rajavartiolaitoksen tehtävän suorittamiseksi. Liikkumista pihapiirissä ja siihen rinnastettavalla erityiseen käyttöön varatulla alueella olisi kuitenkin vältettävä, jos sellaiseen liikkumiseen ei olisi rajavartiolaitoksen tehtävästä johtuvaa pakottavaa syytä. Liikkumisoikeus ei koskisi rajavartiolaitoksen järjestämää sotilaallisen maanpuolustuksen harjoitusta, ellei maa tai vesialueen omistajan kanssa toisin sovittaisi.

LRVL:n 14 §:n mukaan rajavartioviranomaisilla on oikeus rajavartiolaitoksen valvonta-alueella liikkua toisen maa- ja vesialueella jalan, suksilla ja muilla vastaavilla välineillä sekä rajavartiolaitoksen käytössä olevalla kulkuneuvolla, milloin se on välttämätöntä LRVL:n 4, 6 tai 9 §:ssä säädettyjen tehtävien suorittamiseksi. LRVL:n 4 §:ssä määritellään rajavartiolaitoksen rajavartiotehtävät, 6 §:ssä pelastus- ja avustustehtävät ja 9 §:ssä poliisitehtävät.

Esitetty muutos olisi välttämätön valvonta-alueen käsitteestä luovuttaessa. Rajavalvonnan toteuttaminen edellyttää liikkumista valtakunnan maarajoihin rajoittuvilla kiinteistöillä sekä vesialueilla maarajojen läheisyydessä ja koko merialueella. Liikkumista varten tarpeellisesta oikeudesta on yleensä sovittu, milloin se on edellyttänyt kotirauhan piirin kuuluvalla piha-alueella kulkemista. Rajavalvontaa toteutetaan kulkuneuvoilla, joiden käyttämisestä voi joissakin tapauksissa aiheutua haittaa ja vahinkoa maa ja vesialueiden omistajille tai haltijoille. Myös rajavartiolaitoksen muut tehtävät voivat edellyttää liikkumista toisen mailla. Kyse voi olla esimerkiksi pelastus- ja avustustehtävästä tai kiireellisestä poliisitehtävästä mutta myös muusta rajavartiolaitokselle lailla säädetystä tehtävästä.

Rajavartiolaitoksen liikkumisesta maastolle aiheutuvaa vahinkoa voidaan ainakin muissa kuin sotilaallisen maanpuolustuksen harjoituksissa pitää vähäisenä tai olemattomana. Oikeus liikkumiseen ehdotetaan sen vuoksi säilytettäväksi niissä tapauksissa, milloin liikkuminen on välttämätöntä rajavartiolaitokselle säädetyn tehtävän suorittamiseksi. Liikkumisoikeuden rajoittaminen rajavartio-, pelastus-, avustus- ja poliisitehtäviin haittaa rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien suorittamista. Liikkumisoikeutta ei kuitenkaan annettaisi sotilaallisen harjoituksen järjestämistä varten toisin kuin puolustusvoimien osalta sotalaitokselle rauhanaikana annettavista luontaissuorituksista annetussa laissa (94/1920) säädetään. Mainitun lain 1 §:n 5 kohdan mukaan puolustusvoimilla on rauhan aikana oikeus korvausta vastaan saada käyttöönsä kiinteistöjä harjoituksia varten. Rajavartiolaissa säädettävä rajoitus ei estäisi rajavartiolaitoksen joukko-osastoja osallistumasta puolustusvoimien harjoituksiin niitä koskevien säännösten mukaisesti. Rajavartiolaitoksen oikeudesta liikkua toisen mailla sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävissä voitaisiin lisäksi sopia maanomistajan tai muun alueesta määräävän tahon kanssa. Pykälässä tarkoitetusta toiminnasta aiheutunut vahinko ja haitta korvattaisiin 2 momentin mukaan täysimääräisenä, kuten nykyisinkin.

40 §. Rajavartiomiehen käskyvalta. Rajavartiomiehellä olisi rajavartiolaissa tai muussa laissa säädettyä toimivaltaa käyttäessään oikeus yksittäistapauksessa antaa toimialallaan jokaista velvoittavia tarpeellisia käskyjä ja kieltoja. Säännös olisi yhdenmukainen poliisilain 26 §:n kanssa. Asiallisesti vastaava säännös on tullilain 13 §:n 2 momentissa, jonka mukaan jokainen on velvollinen alistumaan tullitoimenpiteeseen ja myötävaikuttamaan siihen, että se voidaan suorittaa asianmukaisesti. Vastaava säännös on myös tullilain 14 §:n 1 momentin 7 kohdassa, jonka mukaan. toimivaltaisella viranomaisella on oikeus antaa tavaran purkausta, lastausta, luovutusta, kuljetusta ja varastointia koskevia määräyksiä.

Rajavartiomiehellä ei nykyisin ole poliisimiehen käskyvallan laajuista käskyvaltaa. Hallituksen esityksen poliisilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 57/1994 vp) mukaan virkamiehellä ei ole yleistä, pelkästään tehtäväpiiristä johtuvaa oikeutta antaa kansalaisia sitovia määräyksiä. Määräykset, joilla puututaan kansalaisen oikeusasemaan ja henkilökohtaiseen vapauteen, voivat perustua ainoastaan lain säännökseen, jollei tavanomaisoikeudellista puuttumista henkilön toimintaan voida pitää lainmukaisena.

Rajatarkastustehtävissä ja rajavalvontatehtävissä rajavartiolaitos joutuu ohjaamaan kansalaisten toimintaa. Yksittäisen virkatoimen onnistumiseksi on välttämätöntä voida antaa täydentäviä käskyjä, jotka koskevat esimerkiksi paikkaa, missä rajatarkastusta on odotettava. Täydentävien käskyjen antamismahdollisuus on välttämätön myös esimerkiksi onnettomuuspaikalla ja rikostutkinnan yhteydessä vaaraa tai haittaa aiheuttavien toimenpiteiden estämiseksi. Määräyksillä voidaan odottaa olevan tarvittava teho, jos niiden laiminlyömisestä uhkaisi rangaistus, mikä puolestaan edellyttää säännöstä, joka velvoittaa noudattamaan määräyksiä. Määräysten, käskyjen ja kieltojen antamisen tarve määräytyy kulloisenkin tilanteen ja virkatehtävän mukaan, eikä jokaista tilannetta varten voida kohtuudella määritellä erillistä säännöstä. Rajavartiomiehen jokaista velvoittava käsky tai kielto voisi liittyä rajavartiolaissa säädetyn tehtävän lisäksi muualla laissa rajavartiolaitokselle säädettyihin tehtäviin, esimerkiksi meripelastuslaissa säädettyyn tehtävään. Niskoittelusta rajavartiomiestä vastaan tuomittaisiin rangaistukseen rikoslain 16 luvun 4 a §:n mukaisesti.

6 luku. Rikosten ennalta estäminen ja selvittäminen

41 §. Rajavartiomiehen toimivaltuudet rikosten ennalta estämiseksi ja selvittämiseksi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että rajavartiolaitos on esitutkintalaissa tarkoitettu esitutkintaviranomainen. Lisäksi siinä todettaisiin, että rajavartiolaitos suorittaa toimenpiteitä rikosten ennalta estämiseksi, selvittämiseksi ja syytteeseen saattamiseksi itsenäisesti tai yhdessä muun viranomaisen kanssa sen mukaan, kuin rajavartiolain 6 luvussa tai muualla säädetään. Momentissa olisi myös viittaus sotilaskurinpitolain esitutkintaa ja pakkokeinoja koskeviin säännöksiin sotilasoikeudenkäyntilaissa tarkoitetun rikoksen osalta.

Esitutkintatehtäviä suorittavat Suomessa poliisi, tulli, rajavartiolaitos ja puolustusvoimat. Muiden viranomaisten kuin poliisin esitutkintatehtävät ovat asiallisesti rajoitettuja. Tulli on toimivaltainen tutkimaan tullirikoksia, joissa tullilain 3 §:n mukaan on kysymys tullilain tai tullin valvottavan tai täytäntöön pantavan muun säännöksen tai määräyksen rikkomisesta, rikoslain 46 luvussa tarkoitetusta laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä tai rikoslain 32 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetusta kätkemisrikoksesta. Muunkin säännöksen rikkominen voi olla tullirikos, jos siihen sisältyy omaisuuden maahantuontia tai maastavientiä. Sellainen voi olla muun muassa huumausainerikos. Puolustusvoimien rikostutkinta kohdistuu lähinnä sotilasrikoksiin. Esitutkintaa puolustusvoimissa koskee poliisin tehtävien suorittamisesta puolustusvoimissa annettu laki (1251/1995). Tulliviranomaisen oikeudesta esitutkintatoimenpiteisiin säädetään tullilain 43 §:ssä.

LRVL:n 44 §:n 1 momentissa säädetään, että rajavartiolaitoksesta on sen suorittamassa esitutkinnassa voimassa, mitä esitutkintalaissa säädetään esitutkintaviranomaisesta. LRVL:n 43 §:n mukaan rajavartiolaitos voi toimittaa rikoksen esitutkinnan pykälässä mainituista rikoksista. Säännöksien perusteella jää muodollisesti sääntelemättä milloin rajavartiolaitoksen on aloitettava esitutkinta. Esitutkintalain 2 §:n mukaan poliisin tai muun esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muutoin on syytä epäillä, että rikos on tehty.

Rajavartiolain 41 §:n 1 momentissa säädettäisiin, että rajavartiolaitos on esitutkintaviranomainen. Rajavartiolaitos olisi siten muodollisesti velvollinen aloittamaan esitutkinnan samoin perustein kuin muutkin esitutkintaviranomaiset. Tutkinnan aloittamisvelvollisuudesta säädettäisiin lisäksi 42 §:ssä yhdenmukaisesti esitutkintalaissa säädetyn kanssa.

Rajavartiolaitoksen asiallisesta toimivallasta rikosten tutkimiseen säädetään nykyisin LRVL:n 43 §:ssä. Vastaava sääntely otettaisiin rajavartiolain 42 §:ään. Mainitun pykälän 2 momentissa olisi nykyistä LRVL:n 43 §:n 3 momenttia vastaava viittaus rajavartiolaitoksessa sovellettaviin sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävän rikoksen tutkintaa koskeviin säännöksiin. Viittaus on tarpeen sen vuoksi, että rajavartiolaitoksessa palvelee sotilasvirkamiehiä, varusmiehiä ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavia naisia, jotka voivat joutua sotilasoikeudenkäyntiasioissa syylliseksi epäillyn asemaan ja myös sotilaskurinpitomenettelyn kohteeksi.

LRVL:n 44 §:n mukaan rajavartiomiehellä on esitutkinnassa sama oikeus tutkintatoimenpiteisiin ja pakkokeinoihin kuin poliisimiehellä on esitutkintalain ja pakkokeinolain mukaan poliisin suorittamassa esitutkinnassa, lukuun ottamatta telekuuntelua ja televalvontaa. Tullimiehen esitutkintavaltuuksista säädetään tullilain 43 §:ssä muutoin samalla tavoin, mutta telekuuntelua tai televalvontaa ei ole kielletty. Poliisin tehtävien suorittamisesta puolustusvoimissa annetun lain 4 §:ssä säädetään, että toimivaltuuksia sen mukaisessa esitutkinnassa käytettäessä on soveltuvin osin meneteltävä siten kuin esitutkintalaissa, pakkokeinolaissa ja poliisilaissa säädetään.

Ehdotetun pykälän mukaan rajavartiomiehen toimivaltuuksista olisi rikosten estämisen, keskeyttämisen ja syytteeseen saattamisen osalta voimassa, mitä esitutkintalaissa, pakkokeinolaissa ja poliisilaissa tai muualla laissa poliisimiehen osalta säädetään. Näitä toimivaltuuksia olisi kuitenkin rajoitettu jäljempänä mainituin perustein.

Rikostorjuntaan kuuluu toimenpiteitä rikollisen menettelyn selville saamiseksi ennen kuin on aihetta esitutkinnan aloittamiseen (rikostiedustelu). Poliisin tiedonhankintaa koskevista toimivaltuuksista säädetään poliisilain 3 luvussa. Mainitussa luvussa säädetään teknisestä valvonnasta, tarkkailusta, teknisestä tarkkailusta (tekninen kuuntelu, tekninen katselu ja tekninen seuranta) sekä peitetoiminnasta, valeostosta ja televalvonnasta. LRVL:n 2 §:n 4 kohdan mukaan rajavalvontaa suoritetaan rajavartiolaitoksen tutkittavien rikosten paljastamiseksi. LRVL:n 2 §:n 5 kohdassa ja 26 §:ssä säädetään teknisestä valvonnasta sekä 2 §:n 6 kohdassa ja 27 §:ssä tarkkailusta. Puolustusvoimien suorittamasta teknisestä valvonnasta rikosten ennalta estämiseksi, rikoksista epäiltyjen tunnistamiseksi sekä erityisten valvontakohteiden vartioimiseksi säädetään aluevalvontalain 30 §:ssä. Ehdotettu säännös, jonka mukaan rajavartiomiehen toimivaltuuksiin rikosten estämiseksi sovellettaisiin myös poliisilain säännöksiä, merkitsisi käytettävien menetelmien ja niiden käyttämiseen poliisin osalta säädettyjen oikeusturvatakeiden omaksumista rajavartiolaitoksessa. Aluevalvontatehtävässä tarpeellisesta teknisestä valvonnasta säädettäisiin rajavartiolaitoksen osalta vastaisuudessa aluevalvontalaissa. Tarvittava aluevalvontalain muutosehdotus sisältyy tähän esitykseen.

Rikosten estämisellä, keskeyttämisellä ja syytteeseen saattamisella tarkoitettaisiin pykälässä samaa kuin poliisilain 1 §:ssä. Rajavartiolaitoksen asiallinen toimivaltuus olisi rajoitettu jäljempänä esitettävällä tavalla. Säännös antaisi rajavartiomiehelle samat oikeudet kuin nykyisinkin, mutta viitatussa lainsäädännössä määriteltyjä käsitteitä ja toimivaltuuksia ei olisi tarpeen toistaa rajavartiolaissa, mikä turvaisi yhdenmukaisuutta myös lainsäädännön muuttuessa. Rajavartiomiehen keinovalikoima olisi nykyisin tavoin rajoitettu siten, ettei hänellä olisi oikeutta telekuunteluun eikä televalvontaan. Säännös toisi rajavartiomiehelle toimialallaan poliisimiehelle pakkokeinolaissa säädetyn kiinniotto-oikeuden. Lisäksi rajavartiomiehelle tulisi kuitenkin oikeus matkapuhelimen paikkatiedon saamiseen.

Rikosasioissa poliisin käytettävään keinovalikoimaan on LRVL:n säätämisen jälkeen lisätty peitetoiminta ja valeosto. Peitetoiminnalla tarkoitetaan jatkuvaa tai toistuvaa tiettyyn henkilöön tai henkilöryhmään taikka tämän toimintaan kohdistuvaa tiedonhankintaa ja soluttautumista. Valeostolla tarkoitetaan poliisin tekemää ostotarjousta laittomasti hallussa tai kaupankäynnin kohteena olevan esineen, aineen tai omaisuuden hallussapidon tai siihen kohdistuvan kaupankäynnin taikka laittoman valmistuksen estämiseksi tai paljastamiseksi. Valeostoa voidaan käyttää myös esineen, aineen tai omaisuuden löytämiseksi ja rikoshyödyn takaisinsaamiseksi. Peitetoiminta ja valeostot eivät luontevasti sovellu rajavalvonnan ja rajatarkastusten yhteyteen. Asiat, joissa sellaisia keinoja tarvittaisiin, olisivat yleensä laajoja ja tutkittavissa parhaiten esitutkintaviranomaisten yhteisin toimenpitein. Rajavartiolaitokselle ei sen vuoksi ehdoteta oikeutta käyttää myöskään peitetoimintaa tai valeostoa.

Poliisilaissa, esitutkintalaissa ja pakkokeinolaissa osoitetaan toimivaltuuksia muun muassa poliisimiehille, tutkijoille, tutkinnanjohtajille, poliisipäällystöön kuuluville henkilöille, poliisipiirin päälliköille tai pidättämiseen oikeutetuille virkamiehille. Säännösten toistamisen välttämiseksi rajavartiolaissa säädettäisiin rajavartiolaitoksen virkamiehistä, joilla olisi edellä mainittuja virkamiehiä vastaava toimivalta. Pidättämiseen oikeutetuista virkamiehistä lausutaan tarkemmin jäljempänä pakkokeinolain muutosehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa. Rajavartiolaitoksessa poliisimiehen toimivaltaa käyttäisivät rajavartiomiehet. Poliisipäällystön toimivaltaa käyttäisivät pidättämiseen oikeutetut virkamiehet sekä tutkinnanjohtajaksi määrätyt. Poliisilain 32 §:ssä poliisipiirin tai poliisin valtakunnallisen yksikön päällikölle tai valtakunnallisen yksikön apulaispäällikölle osoitettua toimivaltaa määrätä yli kolme vuorokautta kestävästä teknisestä kuuntelusta käyttäisi rajavartiolaitoksessa rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikkö, toimistopäällikkö tai ylitarkastaja.

Sotilasvirassa palvelevilla poliisipäällystön toimivaltaa käyttämään oikeutetuilla rajavartiolaitoksen virkamiehillä olisi rajavartiolaitoksen toimialaa koskevia erikoistumisopintoja, tutkinnanjohtajan tehtäviin tarkoitettu koulutus sekä kokemusta esitutkintatehtävistä, mikä pääpiirteissään vastaisi poliisipäällystön saamaa koulutusta ja kokemusta. Tutkinnanjohtajat olisivat uuden koulutusjärjestelmän mukaisesti vähintään upseerin alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita upseereita. Oikeudellisen osaston päälliköllä, toimistopäälliköllä ja ylitarkastajalla olisi vähintään oikeustieteen kandidaatin yliopistollinen loppututkinto. Tutkinnanjohtajaa koskeva säännösesitys on jäljempänä 46 §:ssä. Järjestely antaisi henkilöille rajavartiolaitoksen esitutkinnassa saman oikeusturvan kuin poliisin ja tullin suorittamassa esitutkinnassa.

Pykälällä on nimenomaisesti pyritty oikeusturvan toteutumisen varmistamiseen. Päätöksenteko-oikeus on tästä syystä esitetty vietävän toiminnallisuuden näkökulmasta ehkä tarpeettomankin korkealla. Sääntelyä voitaisiin kuitenkin myöhemmässä vaiheessa ehdottaa tässä suhteessa levennettäväksi rajavartiolaitoksen rikostorjunnan kehityksen ja tarpeiden mukaisesti.

Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi tulevissa vakavissa rikosasioissa olisi ainakin telepakkokeinojen käyttö ilmeisesti välttämätöntä. Yhteisissä tutkintaryhmissä toimimisen edellytyksenä on, että rajavartiomiehelle annettaisiin oikeus muun esitutkintaviranomaisen johdossa tapahtuvaan esitutkintaan osallistuessaan käsitellä tietoa, joka on hankittu menetelmällä, joka ei ole rajavartiolaitoksen käytettävissä sen itsenäisesti suorittamassa esitutkinnassa.

Rajavartiolaitoksella on jo nykyisin oikeus saada matkaviestimen sijaintitieto meripelastustehtävässä. Matkaviestimen sijaintitiedon saamisen merkitys on korostumassa nykyaikaisessa rikostutkinnassa. Näistä syistä ehdotetaan, että sitä, mitä poliisilain 31 f §:ssä ja pakkokeinolain 5 a luvun 3 a §:ssä säädetään poliisin oikeudesta tiedon saamiseen matkaviestimen sijainnista, sovellettaisiin myös rahavartiolaitokseen.

42 §. Rajavartiolaitoksen tutkittavat rikosasiat. Lakiehdotuksen 42-45 §:ää olisi arvioitava kokonaisuutena. Rajavartiolaitoksen lähtökohtaisesti itsenäisesti suorittaman esitutkinnan ala ilmenisi 42 §:stä. Rajavartiolaitos voisi lisäksi 43 §:n mukaan suorittaa esitutkinnan muussakin kuin 42 §:ssä nimenomaisesti mainitussa rikoksessa, jos mainittu muu teko kuuluisi rajavartiolaitoksen tutkittavaan tekokokonaisuuteen, ja rajavartiolaitoksen suorittama esitutkinta olisi rikosprosessuaalisen järjestelmän kannalta kustannustehokasta ja tarkoituksenmukaista. Rajavartiolaitos voisi lisäksi avustaa muuta esitutkintaviranomaista 45 §:ssä säädettäväksi ehdotetulla tavalla suorittamalla alustavia rikoksentorjuntatoimenpiteitä tai antamalla asiantuntija-apua. Koska viranomaistoiminnassa yleensä ja esityksen yleisperusteluissa selostetun mukaan PTR-yhteistoiminnassa erityisesti on aina oltava selvää, mikä viranomainen vastaa mistäkin viranomaistoiminnan osa-alueesta, olisi rajavartiolaitoksen tutkittavana oleva rikosasia kuitenkin siirrettävä joko poliisin tai tullirikoksen kyseessä ollessa tullin tutkittavaksi sen mukaan kuin 44 §:ssä säädettäisiin. Ehdotetun sääntelyn mukaan poliisi voisi ehdottomasti keskeisimpänä ja johtavana rikostorjuntaviranomaisena lähtökohtaisesti aina ottaa minkä tahansa rajavartiolaitoksen tutkittavana olevan rikosasian itselleen tutkittavaksi. Rajavartiolaitoksen oikeutetut tarpeet olla loppuun asti mukana sen toimialueelle keskeisesti kuuluvan rikosasian tutkinnassa ehdotetaan otettavaksi huomioon 44 §:n 2 momentin säännöksillä.

Rajavartiolaitoksen asiallisesta toimivallasta rikosasioissa säädetään nykyisin LRVL:n 43 §:n 1 momentissa. Rajavartiolaitos voi mainitun lainkohdan mukaan toimittaa esitutkinnan, joka koskee LRVL:n 2 §:n 3 kohdan c alakohdassa tai 2 §:n 4 kohdassa tarkoitettua rikosta taikka 4 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitettujen säännösten rikkomista, laiminlyöntiä tai tullirikosta. LRVL:n 2 §:n 3 kohdan c alakohdassa mainitaan rikokset, joihin osallisena on maahantuleva tai maastalähtevä henkilö ja jotka sisältävät valtionrajarikoksen, laittoman maahantulon järjestämistä, ihmiskauppaa, väärennettyjen matkustusasiakirjojen tai laittomasti hallussapidettyjen huumaus- tai radioaktiivisten aineiden taikka rikoksella hankittujen maksuvälineiden tai rikoksella hankitun kulkuneuvon tai muun omaisuuden hallussapitämistä taikka ilman lupaa hallussapidettyjen ampuma-aseiden, ampumatarpeiden tai muiden vaarallisten esineiden tai aineiden hallussa pitämistä. LRVL:n 2 §:n 4 kohdassa mainitaan rikokset, joissa on kysymys Suomen rajan ylittämisestä muualta kuin luvallisesta maahantulo- tai maastalähtöpaikasta tai vastoin lakiin perustuvaa kieltoa, sen yrityksestä sekä muusta rajan ylittämisestä annettujen säännösten rikkomisesta, taikka rajalla tapahtuvasta maanpetoksellisesta tai valtiopetoksellisesta yhteydenpidosta vieraaseen valtioon. Kyse voi olla myös Suomen rajoihin ja niihin kuuluviin rajamerkkeihin ja -laitteisiin kohdistuvista rikoksista sekä vieraassa valtiossa oleskelevien henkilöiden tai vieraan valtion Suomeen tai sen alueeseen kohdistamista teoista, jotka loukkaavat Suomen alueellista koskemattomuutta.

Rajavartiolaitoksen tutkittavana olevassa rikosasiassa voi lisäksi LRVL:n 4 §:n 2 momentin perusteella olla kysymys valvonta-alueella rajavyöhykettä ja Suomen alueellista koskemattomuutta koskevien säännösten noudattamisesta sekä ampuma-aseita ja ampumatarpeita, maasto-, tie- ja vesiliikennettä, kalastusta, metsästystä, aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemistä ja merensuojelua koskevien säännösten noudattamisesta. LRVL:n 4 §:n 3 momentissa on kysymys rajanylityspaikalla maahantulevaa ja maastalähtevää liikennettä sekä ampuma-aseiden, ampumatarpeiden ja muiden vaarallisten esineiden sekä huumausaineiden, radioaktiivisten aineiden samoin kuin räjähdys- ja muiden vaarallisten aineiden hallussapitämistä koskevien säännösten noudattamisesta.

Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvat myös tullirikokset. Eduskunnan hallintovaliokunta on LRVL:a koskevasta hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössä (HaVM 25/1998 vp HE 42/1998) pitänyt perusteltuna, että rajavartiolaitos tutkii suorittamansa tullivalvonnan yhteydessä ilmi tulleita tullirikoksia.

Rajavartiolaitoksen suoritettavissa olevan esitutkinnan ala on nykyisin tarpeettomankin laaja. Edellä selostetun mukaisesti rajavartiolaitos voisi nykysäännösten mukaan lähtökohtaisesti tutkia muun muassa seuraavia rikoksia: valtionrajarikos, lievä valtionrajarikos, laittoman maahantulon järjestäminen, vapaudenriisto, törkeä vapaudenriisto, ihmisryöstö, väärennys, törkeä väärennys, lievä väärennys, huumausainerikos, törkeä huumausainerikos, huumausaineen käyttörikos, varomaton käsittely, terveyden vaarantaminen, törkeä terveyden vaarantaminen, ydinräjähderikos, yleisvaraan tuottamus, törkeä yleisvaaran tuottamus, yleisvaarallisen rikoksen valmistelu, kätkemisrikos, törkeä kätkemisrikos, ammattimainen kätkemisrikos, tuottamuksellinen kätkemisrikos, kätkemisrikkomus, räjähderikos, Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen, maanpetos, törkeä maanpetos, vakoilu, törkeä vakoilu, turvallisuussalaisuuden paljastaminen, tuottamuksellinen turvallisuussalaisuuden paljastaminen, maanpetoksellinen yhteydenpito, valtiopetos, törkeä valtiopetos, valtiopetoksen valmistelu, vahingonteko, törkeä vahingonteko, lievä vahingonteko, rattijuopumus, törkeä rattijuopumus, vesiliikennejuopumus, liikennerikkomus, luvaton pyynti, ympäristön turmeleminen, törkeä ympäristön turmeleminen, ympäristörikkomus ja tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen, ampuma-aserikos, törkeä ampuma-aserikos ja ampuma-aserikkomus, metsästysrikos, metsästysrikkomus, metsästyslain säännösten rikkominen, luvaton rauhoittamattoman eläimen pyynti, kalastusrikkomus, kalastusrikos, vaaran aiheuttaminen kalavedelle, maastoliikennerikkomus, vesiliikennerikkomus ja aluerikkomus.

Rajavartiolaitoksen tutkittavia rikoksia koskevaan nykyiseen määrittelyyn sisältyy kuitenkin rajauksia rikoksesta epäillyn suhteen, rikoksen paljastumispaikan suhteen ja rikoksen tekopaikan suhteen. Rajavartiolaitoksen on nykyisin siirrettävä laajoja toimenpiteitä vaativat rikosasiat muille esitutkintaviranomaisille.

Valvonta-alueen käsitteestä esityksen mukaan luovuttaessa poistuisi myös tutkittavien rikosten alueellinen rajoitus. Rajavartiolaitoksen tutkittavat rikosasiat ilmaistaisiin myös aikaisempaa selkeämmin rajavartiolaitokselle keskeinen rikostorjunta-alue erikseen mainiten. Laajat ja asian laadun edellyttämät jutut siirrettäisiin edelleen muulle esitutkintaviranomaiselle, mutta rajavartiolaitos voisi ydintoimintojensa alueella olla niidenkin tutkinnassa mukana.

Ehdotetun 42 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan rajavartiolaitos toimittaisi esitutkinnan, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muutoin olisi syytä epäillä, että on tehty rikos, joka koskee rajavartiolaitoksen valvottavan rajan ylittämisestä annettujen säännösten tai määräysten rikkomista tai laittoman maahantulon järjestämistä ja näihin tekoihin liittyviä vapauteen kohdistuvia rikoksia, rajavartiolaitoksen tarkastettavan asiakirjan väärennysrikosta, Suomen alueellisen koskemattomuuden loukkaamista tai rajavartiolaitoksen valvottavaksi säädetyn muun säännöksen tai määräyksen noudattamatta jättämistä. Näiden rikosten torjumisen voidaan katsoa kuuluvan rajavartiolaitoksen keskeiseen tehtäväpiirin. Rajavartiolaitoksen tutkittava rikos voisi siten olla tämän pykälän ja ehdotetun 19 §:n 3 momentin mukaan esimerkiksi rajatarkastuksen yhteydessä ilmennyt epäilty kätkemisrikos, kuten nykyisinkin. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että rajavartiolaitos toimittaisi esitutkinnan myös rajavartioviranomaiseen tai sen ylläpidettäviin rajamerkkeihin tai rajalaitteisiin kohdistuvasta rikoksesta, rajavyöhykkeestä annettujen säännösten rikkomisesta, sekä rajavartiolaitoksessa palvelevan henkilön sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävästä rikoksesta ja rikoslain 40 luvussa tarkoitetusta rikoksesta, jollei puolustusvoimien tai poliisin esitutkintaa koskevista toimivaltuuksista muuta johtuisi.

Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastainen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus (Palermon yleissopimus) sekä siihen liittyvä lisäpöytäkirja ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta hyväksyttiin 15 päivänä marraskuuta 2000. Lisäpöytäkirjaa tulkitaan yhdessä Palermon yleissopimuksen kanssa. Suomi allekirjoitti sekä yleissopimuksen että siihen liittyvän lisäpöytäkirjan 12 päivänä joulukuuta.2000. Palermon yleissopimus on tullut kansainvälisesti voimaan 29 päivänä syyskuuta 2003. Se on ollut voimassa Suomessa 11 päivästä maaliskuuta 2004 lukien (SopS 20/2004). Lisäpöytäkirjan 3 artiklan a kohdan mukaan ihmiskaupalla tarkoitetaan hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaa henkilöiden värväystä, kuljettamista, siirtämistä, kätkemistä tai vastaanottamista voimankäytöllä uhkaamisen tai voimankäytön tai muun pakottamisen, sieppauksen, petoksen, harhaanjohtamisen, vallan väärinkäytön tai haavoittuvan aseman hyödyntämisen avulla, taikka toista henkilöä vallassaan pitävän henkilön suostumuksen saamiseksi annetun tai vastaanotetun maksun tai edun avulla. Hyväksikäytöksi katsotaan toisen hyväksikäyttö prostituutiotarkoituksessa, muut seksuaalisen hyväksikäytön muodot, pakkotyö tai pakollinen palvelu, orjuus tai muu orjuuden kaltainen käytäntö tai orjuuden kaltaiset olot tai elinten poistaminen.

Euroopan unionin neuvosto hyväksyi 19 päivänä heinäkuuta 2002 puitepäätöksen ihmiskaupan torjunnasta (2002/629/YOS). Hallituksen osin edellä kerrotuista syistä antaman esityksen laiksi rikoslain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 34 2004 vp) mukaan tällaisia ilmiöitä tulisi tarkastella kokonaisuutena, jossa prostituutio, seksuaalipalvelujen kysyntä, paritus ja ihmiskauppa ovat keskenään yhteydessä. Lainsäädännön kannalta niitä ei kuitenkaan tule rinnastaa toisiinsa. Paritusta ja ihmiskauppaa on vaikeaa erottaa toisistaan. Parituksen vakavampia tekomuotoja voitaisiin ilmeisesti jo nykyisin pitää LRVL:ssa tarkoitettuna ihmiskauppana ja siten rajavartiolaitoksen tutkittavina rikoksina.

Edellä olevan perusteella ehdotetaan, että rajavartiolaitos voisi suorittaa rikoksen esitutkinnan myös silloin, kun on aihetta epäillä rajan ylittämiseen liittyvää vapauteen kohdistuvaa rikosta. Niitä olisivat rikoslain 25 luvussa mainitut vapaudenriisto, törkeä vapaudenriisto, ihmiskauppa, ihmisryöstö, törkeä ihmiskauppa, panttivangin ottaminen, lapsen omavaltainen huostaanotto, tuottamuksellinen vapaudenriisto, laiton uhkaus ja pakottaminen. Rikosten tulisi kuitenkin liittyä nimenomaan rajan ylittämiseen. Rajatarkastuksissa ja rajavalvonnan yhteydessä paljastuu toisinaan kulkuvälineisiin kätkettyjä henkilöitä. Jos henkilöitä vastoin tahtoaan siirretään rajan yli tai sijoitetaan suljettuihin tiloihin rajan yli salakuljettamista varten, on aihetta epäillä vapauteen kohdistuvaa rikosta. Kysymyksessä voi olla esimerkiksi paritukseen liittyvä työvoiman siirtäminen.

Rajavartiolaitoksen tutkintavaltuutta olisi tarkasteltava jäljempänä 48 §:ssä esitetty ilmoitusvelvollisuus ja tutkinnan toiselle esitutkintaviranomaiselle siirtovelvollisuus huomioon ottaen. Rajavartiolaitoksen toimenpiteet olisivat jäljempänä ehdotetuin tavoin mahdollisia myös toisen esitutkintaviranomaisen pyynnöstä. Välttämättömät toimenpiteet olisivat mahdollisia ilman pyyntöäkin toiselle viranomaiselle kuuluvan esitutkinnan turvaamiseksi, mutta ne olisi pyynnöstä lopetettava.

LRVL:n 43 §:n 1 momentin ja 2 §:n 3 kohdan c alakohdan mukaan rajavartiolaitos voi nykyisin tutkia väärennettyjen matkustusasiakirjojen hallussa pitämistä koskevan rikoksen. Tällaisia tekoja liittyy tyypillisesti laittomaan maahantuloon ja sen järjestämiseen. Rajavartiolaitoksen tutkittavia asiakirjoja ovat muun muassa matkustusasiakirjat, henkilötodistukset sekä rajavartiolaitoksen valvottavat luvat, kuten rajavyöhykelupa ja esimerkiksi aseenkantolupa metsästyksenvalvonnan yhteydessä. Niihin kohdistuvien väärennysrikosten tutkintavaltuuden antaminen rajavartiolaitokselle olisi esitutkintaviranomaisten toiminnan kannalta kustannustehokas ratkaisu ja vastaisi rajavartiolaitoksessa olevaa erityisosaamista.

Rajavartiolain 42 §:n 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että rajavartiolaitos voisi toimittaa myös rajavartioviranomaiseen kohdistuvan rikoksen esitutkinnan. Niitä olisivat rikoslain 16 luvussa tarkoitetut rikokset silloin, kun ne kohdistuvat rajaviranomaiseen. Tällaisia rikoksia ovat muun muassa virkamiehen väkivaltainen vastustaminen, virkamiehen vastustaminen, haitanteko virkamiehelle, tässä esityksessä jäljempänä ehdotettu niskoittelu rajavartiomiestä vastaan, väärän henkilötiedon antaminen, sakkovilppi, rekisterimerkintärikos, väärän todistuksen antaminen viranomaiselle, virkavallan anastus, omaisuutta koskevan viranomaiskiellon rikkominen, viranomaisen hallussa olevan todistuskappaleen hävittäminen, lahjuksen antaminen, törkeä lahjuksen antaminen, vangin laiton vapauttaminen, vangin karkaaminen ja vangin varustautuminen aseella.

Rajavartiolaitoksen suorittamassa esitutkinnassa voi herätä epäilys myös oikeudenkäyttöä vastaan tehdystä rikoksesta, joista säädetään rikoslain 15 luvussa. Sellaisia rikoksia ovat muun muassa perätön lausuma viranomaismenettelyssä, yritetty yllytys perättömään lausumaan, väärä ilmianto, todistusaineiston vääristeleminen, oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen, törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen ja rikoksentekijän suojeleminen. Tällaisten rikosten esitutkintavaltuuden rajavartiolaitokselle antaminen olisi perusteltua esitutkintaviranomaisten toiminnan tehokkuuden kannalta ainakin silloin, kun rikos on tehty ennen tuomioistuinkäsittelyä rajavartiolaitoksen esitutkinnassa. Siten voitaisiin välttää epätaloudellinen asioiden viranomaiselta toiselle siirtäminen. Momentissa säädettäisiin myös rajamerkkeihin ja laitteisiin kohdistuvat rikokset sekä rajavyöhykkeellä noudatettavien säännösten rikkominen rajavartiolaitoksen tutkittavaksi, kuten nykyisinkin. Rajavartiolaitos ei sen sijaan vastaisuudessa tutkisi suojelupoliisin toimialaan kuuluvia maanpetosrikoksia.

Esitutkintalain 16 §:n mukaan tutkinnanjohtaja tai tutkija on esteellinen muun muassa, jos hän tai hänen lähisukulaisensa on asianosainen. Hän on esteellinen myös silloin, jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu. Esteellisenäkin tosin voi ryhtyä toimenpiteeseen, jota rikoksen selvittämistä vaarantamatta ei voida viivyttää. Puolueettomuuden turvaamiseksi asian tutkinta siirrettäisiin tarvittaessa rajavartiolaitoksen sisällä toiselle tutkijalle ja tutkinnanjohtajalle tai poliisille.

43 §. Rajavartiolaitoksen suorittama muu esitutkinta. Rajavartiolaitos voisi toisen esitutkintaviranomaisen pyynnöstä suorittaa esitutkinnan muussakin kuin 42 §:ssä tarkoitetussa asiassa, jos se liittyisi rajavartiolaitoksen aloittamaan esitutkintaan ja sitä koskeva syyte voitaisiin käsitellä tuomioistuimessa yhdessä rajavartiolaitoksen tutkittavana olevaa rikosta koskevan syytteen kanssa.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 18 §:n mukaan saman vastaajan tekemiä eri rikoksia tai eri vastaajien tekemää samaa rikosta koskevat syytteet käsitellään yhdessä, jollei niiden erikseen käsittelemistä pidetä soveliaampana. Sama koskee myös eri vastaajien tekemiä eri rikoksia, jos syytteiden yhteinen käsittely on eduksi asian selvittämiselle. Näitä sääntöjä noudatetaan myös oikeushenkilöä vastaan ajettavassa rikosasiassa.

Ehdotettu säännös olisi tarpeellinen, koska rajavartiolaitoksen tutkintavaltuus olisi asiallisesti tarkoin rajattu. Ehdotettu säännös turvaisi esitutkintaviranomaisten toiminnan taloudellisuutta. Esimerkiksi laittoman maahantulon järjestämistä koskevaan tekojen kokonaisuuteen saattaa sisältyä sellaisia rikoksia, jotka eivät ehdotetun rajavartiolain mukaan kuuluisi rajavartiolaitoksen tutkittaviin rikoksiin. Rajavartiolaitos voisi muun esitutkintaviranomaisen nimenomaisen pyynnön perusteella suorittaa päätekoa vähäisempien liitännäistekojen esitutkinnan. Vaihtoehtoisesti voitaisiin menetellä niin, että jutut tutkittaisiin erillisinä, tai niiden tutkimiseksi perustettaisiin yhteinen tutkintaryhmä. Ensin mainittu menettely olisi yleensä välttämätön silloin, kun tekojen kokonaisuuteen liittyy muu kuin vähäisessä asemassa oleva, rajavartiolaitoksen esitutkintavaltuuksien piiriin kuulumaton teko.

Rajavartiomies ei ehdotetun pykälänkään perusteella voisi käyttää muita menetelmiä tai keinoja kuin niitä, jotka ovat hänen käytettävissään rajavartiolaitoksen toimialaan kuuluvissa asioissa. Peitetoiminta, valeostot, telekuuntelu ja televalvonta olisivat poissuljettuja, mikä tulisi ottaa huomioon avunpyyntöä rajavartiolaitokselle tehtäessä. Säännöksessä ei olisi rajoitettu siirrettävän asian laatua, vaan asia jäisi tuolta osin pyynnön esittävän viranomaisen harkittavaksi. Rajavartiolaitoksella ei myöskään olisi velvollisuutta muulle viranomaiselle kuuluvassa asiassa esitutkinnan suorittamiseen. Tämä on perusteltua siitä syystä, että rajavartiolaitokselle jäisi mahdollisuus pidättyä asioista, joiden tutkimiseen sillä ei ole voimavaroja. Tutkintamahdollisuuksia voi rajoittaa esimerkiksi tutkijoiden tai vaadittavan erityisasiantuntemuksen puute.

44 §. Esitutkinnan siirtäminen toiselle esitutkintaviranomaiselle. Pykälässä säädettäisiin rajavartiolaitokselle velvollisuus siirtää rikoksen esitutkinta tullille tai poliisille, jos asian tai sen edellyttämien esitutkintatoimenpiteiden laatu tai laajuus sitä edellyttäisi taikka jos asianomainen esitutkintaviranomainen sitä vaatisi. Siirtovelvollisuus liittyy jäljempänä 48 §:n kohdalla esitettyyn ilmoitusvelvollisuuteen. Säännösten tarkoituksena on toisaalta turvata tullille ja poliisille mahdollisuus ottaa merkittäväksi katsomansa tai muuhun rikostutkintaansa liittyvä asia tutkittavakseen, ja toisaalta antaa rajavartiolaitokselle mahdollisuus siirtää toiselle viranomaiselle asia, jonka tehokkaaseen tutkimiseen rajavartiolaitoksella ei ole mahdollisuutta sen käytettävien tutkintamenetelmien tai esitutkintaan käytettävien voimavarojen rajallisuuden vuoksi. Rajavartiolaitos turvaisi esitutkinnan asian siirtämiseen saakka. Se, kummalle esitutkintaviranomaiselle asia siirrettäisiin, ratkeaisi poliisin ja tullin tehtäväjakoa koskevien säännösten ja määräysten sekä yhteistoimintasopimusten mukaisesti. Siirtämisestä voitaisiin sopia myös tapauskohtaisesti.

Tulli paljastaa tullirikoksia tarkastustoimintansa yhteydessä. Tullirikosten tutkintaan liittyy myös pitkäjänteistä rikostiedustelua. Tullirikosten tutkinta vaatii erityisasiantuntemusta tavaroiden rajanylitykseen liittyvien verojen ja maksujen määräämisestä ja siitä, milloin ilmoitusvelvollisuuden voidaan katsoa tulleen laiminlyödyksi rangaistavalla tavalla. Osa tullirikoksista liittyy vakavaan kansainväliseen rikollisuuteen ja talousrikollisuuteen, mikä poliisitoimessa on säädetty keskusrikospoliisin vastattavaksi. Tullin ja poliisin välisestä tehtäväjaosta ei otettaisi tarkempia säännöksiä rajavartiolakiin.

Rajavartiolaitoksen toiminnasta keskeinen osa liittyy henkilöiden rajan ylittämisestä annettujen säännösten noudattamisen valvomiseen. Erityisesti laiton maahantulo ja sen järjestäminen ovat rajavartiolaitoksen torjuttavia ilmiöitä, joiden kehityksestä sen on välttämätöntä saada ajantasaisia tietoja. Tämän vuoksi säädettäisiin, että esitutkintaviranomainen, jolle esitutkinta siirrettäisiin, olisi velvollinen varaamaan rajavartiolaitokselle tilaisuuden osallistua esitutkintaan myös siirron jälkeen, jos esitutkinta koskee rajavartiolaitoksen valvottavan rajan ylittämisestä annettujen säännösten tai määräysten rikkomista tai laittoman maahantulon järjestämistä ja näihin tekoihin liittyviä vapauteen kohdistuvia rikoksia tai rajavartiolaitoksen tarkastettavan asiakirjan väärennysrikosta taikka Suomen alueellisen koskemattomuuden loukkaamista.

Viranomainen, jolle asia olisi siirretty, vastaisi tutkinnan johtamisesta ja myös määrittelisi tarkemmin sen, miten rajavartiolaitos osallistuisi esitutkintaan siirron jälkeen. Luonteva tapa osallistumiseen ovat viranomaisten yhteiset tutkintaryhmät ja yhdysmiestoiminta. Vähimmillään rajavartiolaitos saisi tietoja siitä, miten siirretyn asian tutkinta edistyy ja mikä on asian lopputulos. Tilaisuuden varaaminen merkitsisi sitä, että rajavartiolaitoksella olisi oikeus, muttei velvollisuutta osallistua asian esitutkintaan siirron jälkeen. Kaikissa ydinalueensa asioissa rajavartiolaitoksella ei ole välttämätöntä tarvetta osallistua esitutkintaan. Osallistuminen ei olisi tarpeellista varsinkaan vähäisissä rikosasioissa, joiden tutkinta siirretään toiselle viranomaisella.

Siirrettävän asian esitutkinnassa saattaisi osoittautua tarpeelliseksi käyttää myös sellaisia rikoksentorjuntakeinoja, joiden käyttämiselle rajavartiolaitokselle ei esitetä oikeutta. Vakavissa laittoman maahantulon järjestämisen tai ihmiskauppaan liittyvissä jutuissa joudutaan tyypillisesti käyttämään esimerkiksi telekuuntelua. Yhteisissä tutkintaryhmissä mukana olevat rajavartiomiehet olisivat oikeutettuja käsittelemään muun esitutkintaviranomaisen johdolla hankittua esitutkintamateriaalia, vaikka itse menetelmä ei olisikaan rajavartiolaitoksen itsenäisesti käytettävissä.

45 §. Muun esitutkintaviranomaisen avustaminen. Pykälässä säädettäisiin rajavartiolaitoksen mahdollisuudesta toisen esitutkintaviranomaisen avustamiseen. Asian laatuun katsomatta rajavartiolaitos voisi antaa apuaan niissä toimenpiteissä, jotka olisivat rajavartiolaitoksen käytettävissä rajavartiolaitoksen tutkittavissa rikosasioissa. Säännös olisi tarpeellinen sen vuoksi, että virka-apua ei jouduttaisi rajoittamaan niihin rikosasioihin, joissa rajavartiolaitos on asiallisesti toimivaltainen. Tämän momentin mukaista toimintaa olisi muun muassa toiminta yhteisissä tutkintaryhmissä sekä yhdysmiestoiminta. Kyse voisi olla esimerkiksi rajavartiolaitoksen rajatarkastustehtävissä kertyneen asiantuntemuksen käyttämisestä poliisin ajoneuvorikollisuuden torjunnassa.

Vapaan liikkuvuuden alueen ulkorajojen ylittämisen merkitys on rikostorjunnan kannalta merkittävä, sillä se on usein kulkusuunnasta riippuen joko ensimmäinen tai viimeinen paikka, jossa rikolliseen toimintaan voidaan säännönmukaisin keinoin puuttua. Erityisesti poliisi on osoittanut rajavartiolaitokselle rikostorjunnan alaan kuuluvia sellaisia virka-apupyyntöjä, joiden toteuttaminen ei ole ollut asiallisen toimivallan puuttumisen vuoksi ollut aina mahdollista. Rajavartiolaitos voisi erityisiä toimivaltuuksia käyttämättä antaa pyynnöstä virka-apua esimerkiksi rajanylityspaikalla tarkkailu, seuranta ja tilastointitoimenpiteitä suorittamalla.

Rajavartiolain 45 §:n 2 momentissa säädettäisiin rajavartiolaitokselle oikeus aloittaa toisen esitutkintaviranomaisen esitutkintaa turvaavat toimenpiteet myös asioissa, jotka eivät muutoin kuuluisi rajavartiolaitokselle. Tämä olisi perusteltua silloin, kun rajavartiolaitos kohtaa toiminnassaan rikollisuutta, joka ei ole vähäistä ja toimenpiteisiin ryhtymättä jättäminen vaarantaisi esitutkinnan onnistumisen. Rajavartiolaitoksen toimenpiteet rajoittuisivat lähinnä jälkien suojaamiseen, henkilöiden puhutteluun ja mahdolliseen kiinniottamiseen henkilöllisyyden selvittämiseksi. Sitä laajemmat toimenpiteet tulisivat kysymykseen, jos tutkinta toisen viranomaisen pyynnöstä siirrettäisiin rajavartiolaitokselle tai toinen viranomainen pyytäisi rajavartiolaitokselta apua päättämiensä esitutkintatoimenpiteiden täytäntöönpanemiseksi. Tässä momentissa ei olisi kysymys kiireellisistä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden poliisitehtävistä, joita on käsitelty edellä. Tässä lainkohdassa tarkoitettuja rikosasioita olisivat esimerkiksi tuhotyöt ja henkirikokset, joiden jälkiä rajavartiolaitos voi partioidessaan kohdata. Vähäisten rikosten kohdalla rajavartiolaitoksen tutkintavaltuus ei ilmeisesti olisi tarpeellinen. Sama koskee tapauksia, joissa esitutkinnan turvaaminen ei vaatisi pikaisia toimenpiteitä. Rajoituksilla turvattaisiin esitutkintaviranomaisten tehtäväjaon ja viranomaiskäytännön yhtenäisyyden säilyminen. Rikostorjuntavastuu jäisi asiallisesti toimivaltaisille viranomaisille niiden voimavarojen rajoissa kannettavaksi. Rajavartiolaitoksen olisi ilmoitettava aikomastaan toimenpiteestä toimivaltaiselle viranomaiselle ennakolta tai suorittamastaan toimenpiteestä välittömästi siihen ryhtymisen jälkeen. Tällä turvattaisiin toimivaltaisen viranomaisen tietojen saanti alusta pitäen.

Rajavartiolaitoksen olisi 3 momentin mukaan lopetettava pykälässä tarkoitetut toimenpiteet toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä. Säännös turvaisi sen, että asiasta päävastuun kantava viranomainen voisi itse tehdä lopulliset ratkaisut omien voimavarojensa suuntaamisesta, milloin se on lain mukaan mahdollista. Lisäksi säännös turvaisi sen, että rikostiedustelu- tai esitutkintatoimenpiteet eivät paljastuisi tutkinnan kohteille aikaisemmin kuin on välttämätöntä tai vastuullisen viranomaisen suunnitelmien mukaan tarpeellista.

46 §. Tutkinnanjohtaja. Esitutkintalain 14 §:n 1 momentin mukaan esitutkintaa johtaa tutkinnanjohtaja, joka on pakkokeinolain 1 luvun 6 §:ssä mainittu pidättämiseen oikeutettu virkamies. Erityisestä syystä tutkinnanjohtajana voi poliisin toimittamassa esitutkinnassa olla rikosylikonstaapeli tai ylikonstaapeli ja muun viranomaisen toimittamassa esitutkinnassa virkamies, jolle tämä oikeus on lailla erikseen annettu. Poliisimiehen tekemäksi epäillyn rikoksen esitutkintaa johtaa esitutkintalain 14 §:n 2 momentin mukaan kuitenkin aina virallinen syyttäjä eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta. Esitutkintalain 44 §:n mukaan suppeassa esitutkinnassa ei ole tutkinnanjohtajaa. Rajavartiolaitoksen virkamiestä koskevaa rikosepäilyä ei olisi välttämätöntä säätää aina syyttäjän johdettavaksi, koska esteetön poliisiviranomainen olisi yleensä saatavilla.

Tullilain 43 §:n 3 momentin mukaan tulliviranomaisen toimittamassa esitutkinnassa tutkinnanjohtajana on pidättämiseen oikeutettu tullimies. Erityisestä syystä tutkinnanjohtajana saa olla muu vähintään tullipäällysmiehen asemassa oleva tullimies. Tällaisella tutkinnanjohtajalla on sama oikeus kuin pidättämiseen oikeutetulla virkamiehellä takavarikosta ja etsinnästä päättämiseen.

LRVL:n 44 § 3 momentin mukaan tutkinnanjohtajana rajavartiolaitoksen toimittamassa esitutkinnassa on pakkokeinolain 1 luvun 6 §:n 4 kohdassa tarkoitettu rajavartiolaitoksen virkamies. Erityisestä syystä tutkinnanjohtajana saa olla vähintään yliluutnantin arvoinen upseeri tai opistoupseeri. Tutkinnanjohtajan koulutuksesta ei säädetä LRVL:ssa mitään. Suurin osa rajavartiolaitoksen esitutkinnoista on ollut suppeita esitutkintoja.

Uudistuksen myötä muiden kuin suppeiden esitutkintojen määrää lisääntyisi. Ottaen huomioon esitutkintalaissa ja pakkokeinolaissa tutkinnanjohtajalle asetetut tehtävät ja toimivaltuudet sekä kansalaisten oikeusturva, on tehtävään määrättävältä edellytettävä erityistä koulutusta. Ehdotetun pykälän mukaan tutkinnanjohtajan kelpoisuudesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Tutkinnanjohtajan olisi oltava nimenomaan rajavartiomies. Hänellä tulisi olla valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädettävä tutkinnanjohtajan koulutus ja kokemusta esitutkintatehtävistä. Pidättämiseen oikeutettujen rajavartiolaitoksen virkamiesten luettelo ehdotetaan esityksessä jäljempänä mainituin tavoin uudistettavaksi.

47 §. Rangaistusvaatimuksen antaminen ja rikesakon määrääminen. Pykälässä säädettäisiin rajavartioviranomaisen tehtävistä rangaistusmääräysasioissa ja rikesakkoasioissa. Säännös poikkeaisi sisällöltään LRVL:n 46 §:stä, jossa edellytetään, että asetuksella säädettävässä järjestyksessä tehtävään määrätty rajavartiomies voi esitutkinnan yhteydessä antaa rangaistusvaatimuksia ja määrätä rikesakon. Pykälän mukaan erityistä määräystä ei tarvittaisi, vaan rajavartiolaitoksen tutkittavana olevassa rikosasiassa rangaistusvaatimuksen antaa ja rikesakon määrää rajavartiomies. Rikesakkoasiassa rajavartioston komentajan ja merivartioston komentajan tehtävät olisivat samat kuin poliisipiirin päälliköllä.

48 § Rikoksentorjuntatoimenpiteestä ilmoittaminen. Pykälässä säädettäisiin rajavartiolaitoksen tietoon tulleesta rikoksesta ja sen torjuntatoimenpiteestä ilmoittamisesta toiselle esitutkintaviranomaiselle. Säännös olisi välttämätön sen turvaamiseksi, että toinen esitutkintaviranomainen voisi pyytää asian siirtämistä itselleen tai toimenpiteiden keskeyttämistä. Ilmoitusvelvollisuuden tarkemmasta sisällöstä säädettäisiin sisäasiainministeriön asetuksella. Asetuksessa säädettäisiin muun muassa miten ja minne ilmoitukset tulisi toimittaa.

7 luku. Rajavyöhykettä koskevat säännökset

49 §. Rajavyöhyke. Rajavyöhyke olisi lain 2 §:n määritelmän mukaan Suomessa ulkorajalle rajajärjestyksen ja rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi perustettava alue, jolla rajavartiolaissa säädetyin tavoin voitaisiin rajoittaa perustuslaissa säädettyjä perusoikeuksia. Rajavyöhyke voitaisiin 49 §:n mukaan perustaa ulkorajalle, jos se olisi välttämätöntä rajajärjestyksen valvomiseksi ja rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi. Rajavyöhyke voisi ulottua maalla enintään kolmen ja merellä enintään neljän kilometrin etäisyydelle Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa tarkoitetusta Suomen valtakunnanrajasta (rajaviiva). Rajavyöhykkeen perustamisesta, leveydestä ja sijainnista säädettäisiin tarkemmin sisäasiainministeriön asetuksella. Rajavyöhykettä ei saisi määrätä leveämmäksi kuin mitä rajavalvonnan suorittaminen välttämättä edellyttäisi.

Vyöhykkeen leveys vastaisi nykyistä rajavyöhykettä, jonka leveys on rajavyöhykelain 1 §:n 1 momentin mukaan maarajan kohdalla kolme ja merirajan kohdalla neljä kilometriä. Sisäasiainministeriö voi paikallisista olosuhteista riippuen määrätä sen kapeammaksikin. Rajavyöhykkeen leveydestä ja tarkemmasta sijainnista sekä merkitsemisestä säädettäisiin sisäasiainministeriön asetuksella, kuten nykyisinkin.

Rajavyöhykkeen leveys laskettaisiin Suomen ja Venäjän federaation välisestä rajaviivasta, joka on vahvistettu Suomen Tasavallan ja Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvostotasavallan kesken 14 päivänä lokakuuta 1920 tehdyllä rauhansopimuksella, Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton kesken 12 päivänä maaliskuuta 1940 tehdyllä rauhansopimuksella (SopS 3/1940), Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton kesken 3 päivänä helmikuuta 1947 tehdyllä sopimuksella Suomeen kuuluvan Jäniskosken vesivoimalaitoksen ja Niskakosken säännöstelypadon alueen liittämisestä Neuvostoliiton alueeseen (SopS 9/1947), Suomen Tasavallan hallituksen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton hallituksen välisellä merialueiden ja mannermaajalustan rajoja Suomenlahdella koskevalla 20 päivänä toukokuuta 1965 tehdyllä sopimuksella (SopS 7/1965) sekä rauhansopimuksella, jonka Suomi toisella puolella ja Liittoutuneet ja Liittyneet Vallat toisella puolella ovat tehneet keskenään 10 päivänä helmikuuta 1947 (SopS 19/1947). Rajaviiva kulkee maastossa siten, kuin se on määritelty rajankuvauspöytäkirjoissa, rajakartoissa, rajamerkkipöytäkirjoissa ja muissa rajankäyntiasiakirjoissa.

50 §. Raja-aita. Maanomistaja tai maa-alueen haltija olisi rajavyöhykkeellä velvollinen sallimaan valtion kustannuksella aidan rakentamisen Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten nojalla Suomen rajalle muodostetun raja-aukon reunaan (raja-aita). Raja-aukko on Suomen ja Venäjän välisellä rajalla yleensä metsään hakattu, kahdeksan tai kymmenen metrin levyinen alue, josta puolet ulottuu kummankin sopimuspuolen alueelle. Maanomistaja tai maa-alueen haltija olisi pykälän mukaan velvollinen sallimaan sen, että valtio kustannuksellaan rakentaa raja-aidan rajaviivasta alkavan raja-aukon sisämaan puoleiselle ulkoreunalle. Velvoite vastaisi rajavyöhykelain 7 §:ssä säädettyä. Rajakaista on kansainvälisissä sopimuksissa rajaviivan säilyttämiseksi tai rajan kunnossapitämiseksi Suomen puolelle määrätty kaista. Raja-aita rakennettaisiin rajanylityspaikkojen läheisyyteen ja niille rajaosuuksille, joilla yleisen kokemuksen mukaan on vaara ihmisten tai kotieläinten eksymiselle rajan yli.

51 §. Rajavyöhykettä koskevat kiellot. Rajavyöhykkeellä olisi momentin 1 kohdan mukaan kiellettyä rajavartiolaitoksen partiotoimintaa ja muuta rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi tarpeellista toimintaa haittaavien aitojen ja vastaavien rakennelmien rakentaminen 50 metriä lähemmäksi rajaviivaa. Kielto olisi välttämätön rajavalvonnan suorittamiseksi sekä siinä välttämättömien teknisten valvontalaitteiden sijoittamiseksi, laitteiden toiminnan turvaamiseksi ja rajan kunnossapitoa koskevien sopimusten täytäntöön panemiseksi.

Rajan kunnossapidosta määrätään muun muassa Suomen ja SNT-Liiton välisen Petsamon (Petshengan) alueen kohdalla kulkevan valtakunnanrajan rajamerkkien ja raja-aukkojen jatkuvasta hoidosta ja niiden kuntoisuuden valvonnasta 26 päivänä lokakuuta 1945 annetun ohjesäännön 6 §:ssä, jonka mukaan valtakunnanrajalinjan molemmin puolin neljän metrin levyinen rajakaista on pidettävä täysin kunnossa ja tarpeen vaatiessa puhdistettava näkyvyyttä haittaavasta kasvillisuudesta.

Vuoden 1960 rajajärjestyssopimuksen 5 artiklan mukaan rajamerkkien ja raja-aukkojen on vastattava sijainniltaan, ulkonäöltään, muodoltaan, mitoiltaan ja maalaukseltaan, raja-aukkojen leveydeltä ja puhtaudelta kaikkia rajankäyntiasiakirjojen määräyksiä. Sopimuksen 7 artiklan 1 kappaleen mukaan raja-aukko on koko leveydeltään pidettävä asianmukaisessa kunnossa ja tarpeen vaatiessa puhdistettava näkyvyyttä haittaavasta kasvillisuudesta. Muiden kuin rajan merkitsemistä varten tarvittavien rakennelmien pystyttäminen raja-aukolle on kielletty, samoin kuin maan kyntäminen raja-aukolla, jolleivät molempien sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset ole toisin sopineet.

Rajamerkkien kunnossapitämisestä määrätään myös Suomen Tasavallan hallituksen, Norjan Kuningaskunnan hallituksen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton hallituksen välisen Muotkavaaran (Krokfjellet) rajamerkin hoitamisesta Helsingissä 7 päivänä helmikuuta 1953 allekirjoitetussa pöytäkirjassa (SopS 10/1953), johon otetun ohjesäännön mukaan rajapylväät, taitepistepaalut ja kivipyykit sekä raja-aukot on pidettävä sellaisessa kunnossa, että merkkien sijainti, ulkonäkö, muoto, mitat, ja maalaus, samoin kuin myös raja-aukkojen leveys ja puhtaus vastaavat kaikkia valtakunnanrajalinjan merkitsemisen tuloksena laadittujen sopimusasiakirjojen vaatimuksia. Rajapylväiden hoidosta huolehtii se puoli, jonka alueella ne sijaitsevat. Parillisilla numeroilla merkityistä kivipyykeistä huolehtii Neuvostoliiton puoli ja parittomilla numeroilla merkityistä Suomen puoli. Rajamerkkien ja raja-aukkojen tarkastuksia osapuolet suorittavat harkintansa mukaan, minkä lisäksi joka vuosi suoritetaan yhteisiä valvontatarkastuksia. Ohjesäännössä määrätään myös, että rajakaista, jonka leveys on 8 metriä (4 metriä valtakunnanrajalinjan molemmin puolin), on pidettävä kunnossa ja tarvittaessa puhdistettava näkyväisyyttä haittaavasta kasvillisuudesta.

Ehdotettu kielto on edellä esitetyn perusteella tarpeellinen rajasopimuksista johtuvista velvollisuuksista huolehtimiseksi.

Pykälän 2 kohdassa kiellettäisiin liikkuminen rajakaistalla. Rajakaista on kansainvälisissä sopimuksissa rajaviivan säilyttämiseksi tai rajan kunnossapitämiseksi Suomen puolelle määrätty kaista, jota koskevia määräyksiä on edellä esitelty. Vuoden 1960 rajajärjestyssopimuksen 7 artiklan mukaan muiden kuin rajan merkitsemistä varten tarvittavien rakennelmien pystyttäminen raja-aukolle on kielletty samoin kuin maan kyntäminen, jolleivät molempien sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset ole toisin sopineet. Sopimuksen 10 artiklan mukaan sopimuspuolet ryhtyvät toimenpiteisiin raja- ja merimerkkien asianmukaiseksi suojaamiseksi. Sopimuksen 20 artiklan mukaan sopimuspuolet hoitavat metsätalouttaan siten, etteivät tuota vahinkoa toisen sopimuspuolen metsätaloudelle. Sopimuksen 23 artiklan 2 kappaleen mukaan on rajaviivan säilymisen turvaamiseksi sen molemmin puolin jätettävä 20 metrin levyiset kaistat, joilla vuorityö ja kivennäisten etsiminen yleensä kielletään ja sallitaan vain poikkeustapauksissa. Näiden sopimusmääräysten vuoksi olisi tarpeen säätää kielto liikkua rajakaistalla. Kielto ei koskisi rajavartiomiehiä virkatehtävässään.

Pykälän 3 kohdassa kiellettäisiin liikkuminen öiseen aikaan rajavedessä. Rajavedellä tarkoitettaisiin jokia ja kapeita salmia, joita pitkin rajaviiva kulkee, sekä vesialuetta 100 metriä lähempänä rajaviivaa rajaviivan leikkaamilla joilla ja niillä järvillä ja merenlahdilla, joita pitkin rajaviiva kulkee. Kielto perustuisi vuoden 1960 rajajärjestyssopimuksen 13 artiklaan, jonka mukaan uiva kalusto saa liikkua rajavesillä vain päiväsaikaan, kun taas öiseen aikaan sen on oltava sopimuspuolen omaan rantaan laskettuna tai omille vesille ankkuroituina. Ehdotettu kielto perustuu myös sopimuksen 21 artiklaan, jossa määrätään, että rajavesillä öiseen aikaan kalastaminen on kielletty. Vuoden 1960 rajajärjestyssopimuksen 11 artiklan 1 kappaleen mukaan rajavesiksi katsotaan 100 metrin levyinen kaista molemmin puolin rajaviivaa kaikilla rajaviivan leikkaamilla joilla samoin kuin niillä järvillä ja merenlahdilla, joita pitkin rajaviiva kulkee. Artiklan 2 kappaleen mukaan rajavesiksi katsotaan myös kokonaisuudessaan ne osat jokia sekä kapeat järvien salmet, joita pitkin rajaviiva kulkee. Öiseksi ajaksi katsotaan auringonlaskun ja auringonnousun välinen aika. Pykälän 3 kohtaan sisällytettäväksi ehdotettu kielto on näiden sopimusmääräysten täytäntöön panemiseksi välttämätön.

Rajavesistöjä koskee myös Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä 24 päivänä huhtikuuta 1964 allekirjoitettu, rajavesistöjä koskeva sopimus (SopS 26/1965), jonka 1 artiklan mukaan rajavesistöllä tarkoitetaan järveä, jokea ja puroa, jonka rajaviiva leikkaa tai jota pitkin se kulkee. Mainitun sopimuksen 3 artiklan mukaan sopimuspuolet huolehtivat siitä, että rajavesistöissä pidetään avoinna sopimuksessa tarkemmin määritelty valtaväylä veden vapaata juoksua, kulkemista, puutavaran uittoa ja kalan kulkua varten. Valtaväylän sulkemista koskevasta kiellosta säädetään vesilain 1 luvun 12 §:ssä, joten siitä ei ole tarpeen säätää erikseen rajavartiolaissa.

Pykälän 4 kohdassa kiellettäisiin porojen ja kotieläinten laiduntaminen ilman valvontaa siellä, missä niiden pääsyn rajaviivan yli estävää aitaa ei ole. Tämä kielto perustuisi vuoden 1960 rajajärjestyssopimuksen 36 artiklaan, jonka mukaan selvittelyä vaativaksi rajatapahtumaksi katsotaan muun muassa porojen ja kotieläinten valtakunnan rajan ylitykset. Ehdotettu kielto perustuu lisäksi Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välisen Helsingissä 4 päivänä kesäkuuta 1965 allekirjoitetun porosopimuksen (SopS 5/1966) 1 artiklaan, jonka mukaan kumpikin sopimuspuoli varmentaa porotokkiensa valvonnan raja-alueillaan siten, että porojen pääseminen valtakunnanrajan yli mahdollisuuksien mukaan estyy. Kielto olisi tarpeen rajatapahtumien ennalta estämiseksi.

52 §. Rajavyöhykelupa. Rajavyöhykkeellä vaadittaisiin lupa oleskeluun, rajavedessä päivällä liikkumiseen ja rajakaistalla liikkumiseen, rakennusten rakentamiseen 50 metriä lähemmäksi rajaviivaa sekä ampuma-aseiden, ampumatarvikkeiden, räjähdysaineiden ja jousitoimisten aseiden hallussa pitämiseen ja käyttämiseen. Rajavyöhykelupa vaadittaisiin myös 20 metriä lähempänä rajaviivaa vuoritöiden suorittamiseen ja mineraalien etsimiseen. Jos toimintaan vaadittaisiin myös muu lupa, se vaadittaisiin rajavyöhykeluvan lisäksi. Tämä koskee esimerkiksi rakennuslupaa sekä ampuma-aseiden hallussapitolupaa. Muu lainsäädäntö, kuten se mitä järjestyslaissa on säädetty jousitoimisista aseista, tulisi niin ikään noudatettavaksi ehdotetun sääntelyn lisäksi.

Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan rajavyöhykkeellä oleskelu edellyttäisi nykyiseen tapaan lupaa. Rajavartiolaitokselle on rajavalvonnan suorittamista varten tärkeää saada etukäteen tieto niistä henkilöistä, jotka aikovat oleskella rajavyöhykkeellä. Luvanvaraisuus on välttämätöntä rajatapahtumien ennalta estämiseksi ja sen valvomiseksi, ettei rajaa ylitetä muualta. kuin säädetyistä tai muutoin sallitusta rajanylityspaikoista niiden aukioloaikana. Oleskelun luvanvaraisuus estää väärinkäytöksiä ja tukee rajavalvontaa.

Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan rakennusten 50 metriä lähemmäksi rajaviivaa rakentamiseen vaadittaisiin rajavyöhykelupa. Nykyisin lupa vaaditaan muiden kuin teiden ja rakennusten rakentamiseen valtion tarpeeseen 500 metriä lähemmäksi rajaa. Tältä osin omaisuuden suojaa koskevaa perusoikeuksien rajoitusta siis lievennettäisiin. Luvanvaraisuus olisi kuitenkin välttämätöntä sen varmistamiseksi, ettei rajaviivan välittömään läheisyyteen rakennettaisi mitään sellaista, joka estäisi tai haittaisi rajavartiolaitoksen tehtävien suorittamista tai aiheuttaisi vaaraa rajajärjestyksen ylläpitämiselle.

Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan ampuma-aseiden, ampumatarvikkeiden, räjähteiden ja jousitoimisten aseiden rajavyöhykkeellä hallussa pitämiseen vaadittaisiin rajavyöhykelupa. Vuoden 1960 rajajärjestyssopimuksen 36 artiklan 2 kappaleessa rajatapahtumaksi määritellään muun muassa valtakunnan rajan yli ampuminen ja ampumisesta aiheutuneet vahingot rajan toisella puolella. Sopimuksen 22 artiklan 1 kappaleen mukaan kumpikin sopimuspuoli valvoo muun muassa sitä, ettei rajaviivan läheisyydessä metsästyksen aikana sallita rajan yli ampumista tai metsäeläinten ja lintujen ajamista. Luvanvaraisuus olisi välttämätöntä rajatapahtumien ennalta ehkäisemiseksi sekä rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi. Hallussa pitämisellä tarkoitettaisiin kaikenlaista näiden esineiden käsittelyä, myös niiden säilyttämistä.

Ampuma-aseiden lisäksi myös jousitoimisten aseiden hallussa pitäminen säädettäisiin luvanvaraiseksi, koska metsästykseen käytettävät jousitoimiset aseet voivat aiheuttaa vastaavia vaaratilanteita kuin ampuma-aseet. Järjestyslaissa tarkoitettujen vaarallisten esineiden sekä toisen vahingoittamiseen soveltuvien muiden esineiden kuin jousitoimisten aseiden hallussa pitämisen ja käyttämisen laillisuus rajavyöhykkeellä ratkaistaisiin yksinomaan sen mukaan mitä niistä muualla säädetään.

Ampuma-aseiden ja räjähteiden säilyttämiseen rajavyöhykkeellä voi olla perusteltua tarvetta, vaikkei niitä siellä käytettäisikään. Niiden rajavyöhykkeellä hallussa pitämisen, kuten säilyttämisen rajavyöhykkeellä olevassa asumuksessa, tulee olla luvanvaraista. Niiden käyttämisen luvanvaraisuudesta säädettäisiin momentin 5 kohdassa. Se olisi välttämätöntä rajajärjestyksen tai rajaturvallisuuden ylläpitämiselle aiheutuvan vaaran arvioimiseksi.

Voimassa olevasta lainsäädännöstä poiketen lupaa ei enää edellytettäisi kiikarien tai kameroiden taikka muiden katseluun tai kuunteluun taikka kuvan tai äänen tallentamiseen soveltuvien laitteiden hallussa pitämiselle tai käyttämiselle rajavyöhykkeellä. Sellaista luvanvaraisuutta olisi vaikeaa valvoa, eikä luvanvaraisuutta voitaisi pitää kohtuullisena ottaen huomioon jo tavallisiin matkaviestimiin nykyisin sisältyvät ominaisuudet, muun muassa mahdollisuus kuvan tallettamiseen ja lähettämiseen. Tiedusteluun tai tarkkailuun soveltuvien erikoisvälineiden hallussa pitäminen rajavyöhykkeellä ei olisi suotavaa. Havainto sellaisesta voisi antaa aiheen esitutkintaan epäilyksen laadusta riippuen.

Pykälän 2 momentin mukaan rajavyöhykelupa annettaisiin, jos siihen olisi asumisesta, työstä, ammatista, elinkeinosta, liiketoiminnasta tai harrastuksesta johtuva tai muutoin hyväksyttävä syy, eikä luvassa annetun oikeuden käyttämisestä ilmeisesti aiheutuisi vaaraa rajajärjestyksen tai rajaturvallisuuden ylläpitämiselle. Asumisesta, työstä, ammatista, elinkeinosta tai liiketoiminnasta johtuvana hyväksyttävänä syynä voisi pitää toiminnan sijoittumista rajavyöhykkeelle tai päivittäin kuljettavan matkan olennaista lyhenemistä jos sallittaisiin kulku rajavyöhykkeen kautta. Harrastuksesta johtuvana hyväksyttävänä syynä voisi olla esimerkiksi metsästys, kalastus, marjastaminen tai luontokuvaus. Lupia myönnettäessä edellytettäisiin noudatettavan perustuslaissa asetettua vaatimusta yhdenvertaisesta kohtelusta. Kaikille, jotka ilmoittavat esimerkiksi harrastavansa luontokuvausta, ei lupia myönnettäisi. Luvan hakijan tulisi esittää perustelu sille, miksi kuvauksen tai muun toiminnan tulisi tapahtua juuri rajavyöhykkeellä, eikä muualla. Toiminnasta aiheutuisi vaaraa rajajärjestyksen tai rajaturvallisuuden ylläpitämiselle esimerkiksi silloin, jos se johtaisi tai saattaisi johtaa rajatapahtuman aiheuttamiseen.

53 §. Rajavyöhykeluvan voimassaoloaika ja lupaehdot. Rajavyöhykelupa annettaisiin rajavyöhykkeellä asuvalle tai siellä asuinrakennusta taikka kiinteistöä hallitsevalle ja hänen läheiselleen toistaiseksi voimassa olevana. Luvan voimassaoloa ei ole tällaisen henkilön osalta syytä rajoittaa johonkin tiettyyn määräaikaan. Rajavyöhykkeellä työskentelevälle tai siellä ammattia, elinkeinoa taikka liikettä harjoittavalle lupa annettaisiin toistaiseksi voimassa olevana, jollei lupaa erityisestä syystä olisi annettava määräajaksi sekä muille määräajaksi. Rajavyöhykelupaan voitaisiin sisällyttää rajajärjestyksen ja rajaturvallisuuden ylläpitämisen kannalta välttämättömiä ehtoja. Lupaehtoja voitaisiin muuttaa, jos luvan antamisen edellytyksissä tapahtuisi olennainen muutos luvan antamisen jälkeen. Tällainen seikka voisi esimerkiksi olla rajanylittämiseen liittyvästä rikoksesta saatu tuomio.

Rajavyöhykettä koskevien säännösten uudistamisen eräänä tavoitteena on pysyvästä syystä rajavyöhykkeellä oleskeleville rajavyöhykkeestä aiheutuvan haitan vähentäminen. Pykälässä tarkoitettuja läheisiä ei olisi tarkoituksenmukaista pyrkiä tässä yhteydessä tarkemmin määrittelemään, vaan käsitteen piiriin voitaisiin sukulaisuussuhteista riippumatta katsoa kaikki sellaiset henkilöt, jotka olisivat jatkuvassa tai ainakin säännönmukaisesti toistuvassa kanssakäymisessä rajavyöhykkeellä asuinrakennusta taikka kiinteistöä hallitsevan henkilön kanssa.

Ammatin, elinkeinon tai liikkeen harjoittamista rajavyöhykkeellä pidettäisiin asumiseen rinnastettavana syynä luvan saamiseen toistaiseksi voimassa olevana. Niinpä rajavyöhykkeellä työskentelevälle tai siellä ammattia, elinkeinoa taikka liikettä harjoittavalle rajavyöhykelupa annettaisiin toistaiseksi, jollei sitä erityisestä syystä olisi tarpeen antaa määräajaksi. Sellainen peruste olisi esimerkiksi työn määräaikaisuus. Muille henkilölle rajavyöhykelupa annettaisiin määräajaksi. Tämä koskisi siten myös rajavyöhykkeellä työskentelevän tai siellä ammattia, elinkeinoa taikka liikettä harjoittavan henkilön läheisiä.

54 §. Rajavyöhykeluvan raukeaminen ja peruuttaminen. Rajavyöhykelupa raukeaisi, kun luvanhaltija kuolee. Tämä ei koskisi kertaluonteisia lupia, kuten rakennuslupaa. Rajavyöhykelupa olisi peruutettava, jos luvanhaltija sitä pyytäisi.

Rajavyöhykelupa voitaisiin peruuttaa, jos luvanhaltija syyllistyisi rikokseen, joka vaarantaisi rajajärjestystä tai rajaturvallisuuden ylläpitämistä taikka jos luvanhaltija muutoin rikkoisi rajavyöhykeluvan ehtoja tai rajavyöhykettä koskevia säännöksiä tai kun luvan myöntämisen perusteeksi esitettyä syytä ei enää olisi.

Rajavyöhykelupa voitaisiin peruuttaa määräaikaisesti esitutkinnan ja mahdollisen oikeudenkäynnin ajaksi, jos luvanhaltijan todennäköisin syin epäiltäisiin syyllistyneen rajajärjestyksen ylläpitämistä tai rajaturvallisuuden ylläpitämistä vaarantavaan rikokseen tai rajavyöhykkeestä annettujen säännösten rikkomiseen. Rajajärjestystä tai rajaturvallisuuden ylläpitämistä vaarantavia rikoksia voisivat olla esimerkiksi laittoman maahantulon järjestäminen, salakuljetus, rajan ylittämiseen liittyvä ihmiskauppa tai valtionrajarikos. Myös muut kuin rajavartiolaitoksen toimialaan tavalla tai toisella liittyvät vakavat rikokset voisivat myös olla perusteena luvan peruuttamiselle, kuten kätkemisrikokset varsinkin rajavyöhykkeellä. Rajavyöhykeluvan peruuttamiseen tutkinnan ajaksi johtavan rikoksen tulisi kaikissa tapauksissa olla vakavuudeltaan sellainen, että siitä ilmeisesti seuraisi vapausrangaistus.

Rajavyöhykeluvan peruuttamiseen johtava momentin 2 kohdassa tarkoitettu rikkomus voisi olla esimerkiksi öiseen aikaan rajavesillä liikkumista koskevan kiellon rikkominen tai metsästäminen siten, että rajan yli ammutaan tai rajan yli ajetaan riistaa. Lupaa ei tulisi kuitenkaan peruuttaa aivan vähäisten väärinkäytösten vuoksi. Momentin 3 kohdassa tarkoitettu luvan peruuttamiseen oikeuttava olennainen muutos luvan antamisen edellytyksissä voisi olla kysymyksessä silloin, kun rajavyöhykkeellä asuminen tai kiinteistön hallinta on päättynyt.

Luvan antamista ja peruuttamista koskevan asian käsittelyyn sovellettaisiin hallintolakia. Yleisessä hallintotuomioistuimessa voitaisiin näin ollen hakea muutosta rajavyöhykelupaa koskeviin päätöksiin. Luvan peruuttaminen ei estäisi luvan antamista myöhemmin uudelleen, jos edellytyksiä siihen havaittaisiin olevan.

55 §. Varoitus. Luvanhaltijalle voitaisiin 54 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa antaa luvan peruuttamisen sijasta varoitus, jos peruuttaminen olisi olosuhteisiin nähden kohtuutonta. Mahdollisuus varoituksen antamiseen luvan peruuttamisen sijasta on välttämätöntä, sillä luvan peruuttaminen voisi olla vähäisestä rikkomuksen kohtuuton seuraamus.

56 §. Toimivaltaiset viranomaiset. Rajavyöhykettä koskevien säännösten noudattamista valvoisivat rajavartiolaitos sekä poliisi ja tulliviranomaiset. Rajavyöhykelupa olisi pidettävä mukana ja vaadittaessa esitettävä rajavartiomiehelle, poliisimiehelle tai tullimiehelle. Jos luvan haltija ei voisi esittää todistusta voimassa olevasta luvasta, hänet voitaisiin velvoittaa esittämään todistus viranomaiselle seitsemän päivän kuluessa määräyksen antamisesta lukien (näyttömääräys). Rajavyöhykelupaa ja varoitusta koskevan asian ratkaisisi se alueellinen rajavartioviranomainen, jonka toimialuetta asia koskee.

Nykyisten säännösten mukaan rajavyöhykkeellä rakentamiseen antaa luvan rajavartiolaitoksen esikunta. Muista luvista päättävät alueelliset rajavartioviranomaiset. Rajavyöhykelupien antamista ei ole perusteltua jättää ministeriön tehtäväksi, vaan nekin annettaisiin alueellisten rajavartioviranomaisten ratkaistavaksi.

Rajavyöhykelupaa koskeva asia on hallintoasia. Hallintoviranomaisen tulisi toimittaa toisen hallintoviranomaisen ratkaistavaa lupaa koskeva hakemus oikealle hallintoviranomaiselle.

57 §. Rajavyöhykeilmoitus. Rajavartioviranomaiselle olisi ennakolta ilmoitettava ampuma-aseen, räjähdysaineen ja jousitoimisen aseen käyttämisestä sekä metsänhakkuusta ja metsän raivauksesta 500 metriä lähempänä rajaviivaa kuten myös uitosta, kalastamisesta ja vesikulkuneuvon käyttämisestä rajavedessä. Rajavyöhykeilmoitus annettaisiin sille alueelliselle tai paikalliselle rajavartioviranomaiselle, jonka toimialuetta ilmoitus koskisi. Rajavartioviranomainen voisi antaa ilmoituksessa tarkoitettua toimintaa koskevia tarkempia määräyksiä, jos se olisi rajajärjestyksen tai rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi välttämätöntä.

Ilmoitusvelvollisuus olisi välttämätön rajajärjestyksen turvaamiseksi ja rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi sekä rajatapahtumiin varautumiseksi. Vuoden 1960 rajajärjestyssopimuksen 22 artiklan 1 kappaleen mukaan sopimuspuolten on valvottava, ettei niiden alueella rajaviivan läheisyydessä metsästyksen aikana ammuta tai ajeta metsäeläimiä ja lintuja yli rajan. Velvollisuutta ampuma-aseen käyttämisestä ennakolta ilmoittamiseen on pidettävä tämän sopimusmääräyksen täytäntöön panemiseksi välttämättömänä. Vuoden 1960 rajajärjestyssopimuksen 20 artiklan 1 kappaleen mukaan metsätaloutta on rajaviivaa koskettavilla alueilla hoidettava siten, ettei toisen sopimuspuolen metsätaloudelle tuoteta vahinkoa. Viranomaisten on saman artiklan 4 kappaleen mukaan ryhdyttävä toimenpiteisiin rajaviivan yli kaatuneiden puiden kuljettamiseksi sen sopimuspuolen alueelle, jolle ne kuuluvat. Velvollisuus rajan läheisyydessä hakkuista ja raivauksesta ennakolta ilmoittamiseen olisi toisen sopimuspuolen metsätaloutta vahingoittavien hakkuiden ja raivauksen estämiseksi sekä rajaviivan yli puiden kaatumisen valvomiseksi välttämätöntä. Edellä selostetun rajavesillä liikkumista koskevan kiellon valvomisen kannalta olisi puolestaan välttämätöntä, että rajavesillä liikkumisesta ilmoitettaisiin ennakolta. Ilmoitus olisi tehtävä saadusta rajavyöhykeluvasta riippumatta.

Rajavartioviranomainen voisi antaa ilmoitettua toimintaa koskevia rajajärjestyksen tai rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi välttämättömiä määräyksiä. Tällainen määräys voisi koskea esimerkiksi uittotyön tai metsänhakkuun suorittamisen ajankohtaa.

58 §. Rajavyöhykettä koskevien säännösten soveltamisalan rajoitukset. Liikkuminen rajakaistalla ja rajavedessä olisi kielloista poiketen sallittua rajavartiolaitoksen, poliisin, tullin ja puolustusvoimien virkatehtävässä sekä pelastustoiminnassa ja valtakunnan rajan laillisen ylittämisen yhteydessä. Näihin toimiin ei vaadittaisi rajavyöhykelupaa tai rajavyöhykeilmoitusta.

Suomen tasavallan hallituksen ja Venäjän federaation hallituksen välillä yhteistyöstä onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja niiden seurausten torjumiseksi Helsingissä 9 päivänä elokuuta 1994 tehdyn sopimuksen (SopS 52/1996) 11 artiklan mukaan kumpikin sopimuspuoli turvaa toisen sopimuspuolen avustusryhmille valtakunnanrajan ylityksen yhteydessä nopean ja yksinkertaisen raja ja tullitarkastuksen. Lisäksi sopimuksessa määrätään, että apua pyytävän on huolehdittava vaadittavan luvan järjestämisestä sotilashenkilöiden, valtion alusten, ilma-alusten ja sotilasajoneuvojen maahantuloon tai maahantuontiin. Kun pelastustoiminta säädettäisiin rajavyöhykeluvista vapaaksi toiminnaksi, ei rajavyöhykelupaa vaadittaisi myöskään tämän sopimuksen mukaisessa pelastustoiminnassa rajavyöhykkeellä liikkumiseen. Tullauksesta ja tarkastuksesta pelastustyöhön liittyvissä valtakunnanrajan ylityksissä on sovittu erikseen. Pelastustoimintaa koskeva vapautus luvanvaraisuudesta ja ilmoitusvelvollisuudesta ei olisi sidoksissa virkatehtävien hoitamiseen. Näin ollen esimerkiksi sairaankuljetukset rajavyöhykkeeltä voitaisiin myös kansallisesti suorittaa sujuvimmalla mahdollisella tavalla. Sairaankuljetuksen voisi suorittaa yhtä hyvin alueellinen pelastusviranomainen kuin sairaankuljetusalalla toimiva yksityinen elinkeinon harjoittajakin ilman rajavyöhykelupaa tai rajavyöhykeilmoitusta.

Helsingissä 11 päivänä maaliskuuta 1994 Suomen tasavallan hallituksen ja Venäjän federaation hallituksen välillä Suomen ja Venäjän välisen valtakunnanrajan ylityspaikoista tehdyssä sopimuksessa (SopS 66/1994) määritellään kansainvälinen rajanylityspaikka ja tilapäinen rajanylityspaikka. Sopimuksen 7 artiklan mukaan rajavaltuutetut voivat lisäksi sopia henkilöiden ja ajoneuvojen kertaluonteisista Suomen ja Venäjän välisen rajan ylityksistä poikkeustapauksissa muualta kuin rajanylityspaikkojen kautta. Rajavartiolain 13 §:n mukaan rajavartiolaitos antaisi rajanylitysluvan, joka oikeuttaisi maahantuloon ja maastalähtöön muualtakin kuin rajanylityspaikan kautta. Rajavyöhykelupaa ei erikseen vaadittaisi lailliseen rajanylitykseen rajanylityspaikalta eikä rajanylitysluvan osoittamaan rajanylitykseen.

59 §. Rajavyöhykettä koskevien säännösten rikkomisen keskeyttäminen. Rajavartiomiehellä sekä rajavyöhykkeellä valvontatehtävissä olevalla poliisimiehellä ja tullimiehellä olisi oikeus estää ilman vaadittavaa rajavyöhykelupaa tai rajavyöhykeilmoitusta suoritettava toiminta, poistaa rajavyöhykkeeltä siellä luvattomasti oleskeleva henkilö sekä ottaa haltuun rajavyöhykkeellä luvattomasti hallussa pidetyt tai ennakolta ilmoittamatta käytetyt ampuma-aseet, ampumatarvikkeet, räjähdysaineet ja jousitoimiset aseet. Alueellinen rajavartioviranomainen voisi määrätä luvattomasti tai kiellon vastaisesti rakennetun rakennelman purettavaksi tai poistettavaksi ja kieltää rakennuksen käyttämisen sekä asettaa uhkasakon, teettämisuhan tai keskeyttämisuhan siten kuin uhkasakkolaissa tarkemmin säädetään. Päätökset voitaisiin panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määräisi. Kaikilla edellä mainituilla viranomaisilla voi olla viran hoitamiseen perustuva tarve liikkua rajavyöhykkeellä, joten on perusteltua antaa niille oikeus rajavyöhykkeestä annettujen säännösten valvomiseen.

Hallintolainkäyttölain 6 luvun 31 §:n mukaan sellaista päätöstä, johon saa hakea muutosta valittamalla, ei saa panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman, ellei laissa tai asetuksessa säädetä täytäntöönpanoa mahdolliseksi taikka päätös ole luonteeltaan sellainen, että se on pantava täytäntöön heti, tai ellei päätöksen täytäntöönpanoa yleisen edun vuoksi voida lykätä. Pykälässä tarkoitettu rajavartioviranomaisen päätös olisi yleensä luonteeltaan sellainen, että se on pantava täytäntöön heti. Tämän vuoksi ehdotetaan säädettäväksi, että pykälässä tarkoitetut päätökset voitaisiin panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta. Hallintolainkäyttölain 6 luvun 32 §:n mukaan valitusviranomainen voi kieltää päätöksen täytäntöönpanon tai määrätä sen keskeytettäväksi tai antaa muun täytäntöönpanoa koskevan määräyksen sen jälkeen kun valitus on tehty. Näin ollen valitusviranomainen voisi kieltää myös tässä pykälässä tarkoitetun rajavartioviranomaisen päätöksen täytäntöönpanon.

60 §. Suullisesti annettava päätös. Rajavyöhykelupa ampuma-aseiden, ampumatarvikkeiden, räjähdysaineiden ja jousitoimisten aseiden hallussa pitämiseen ja käyttämiseen voitaisiin kiireellisissä tapauksissa antaa suullisesti. Päätökseen, jolla hakemus hyväksyttäisiin kokonaan, ei olisi muutoksenhakuoikeutta. Suullisesti annettu päätös, johon ei olisi muutoksenhakuoikeutta, annettaisiin kirjallisesti ainoastaan erikseen esitetystä pyynnöstä.

Hallintopäätös voidaan hallintolain 43 §:n mukaan antaa kiireellisessä tapauksessa myös suullisesti. Tämä on hallituksen esityksen hallintolaiksi ja laiksi hallintolainkäyttölain muuttamisesta (HE 72/2002 vp) mukaan mahdollista varsin harvoin. Se olisi mahdollista esimerkiksi silloin, kun päätös on voitava antaa välittömästi sen perusteena olevien seikkojen tultua viranomaisen tietoon. Tämä puolestaan voisi olla tarpeellista esimerkiksi valvonta- tai tarkastustoimenpiteiden yhteydessä toiminnan keskeyttämisestä väliaikaisesti päätettäessä. Suullisesti annetusta päätöksestä on hallintolain 43 §:n mukaan annettava viipymättä myös kirjallinen kappale. Mainitussa hallituksen esityksessä todetaan, että kirjallisen päätöksen saaminen on tarpeen muutoksenhaun tai oikaisuvaatimuksen tekemisen kannalta, minkä vuoksi muutoksenhakukelpoinen suullinen päätös olisi aina annettava myös kirjallisena muutoksenhakuosoituksineen. Hakijalla ei ole oikeussuojan tarvetta silloin, kun hänen hakemuksensa hyväksytään kokonaan.

Rajavyöhykelupa ampuma-aseiden ja ampumatarvikkeiden sekä räjähdysaineiden ja jousitoimisten aseiden hallussa pitämiseen tai käyttämiseen voitaisiin kiireellisissä tapauksissa antaa ehdotetun pykälän mukaan myös suullisesti. Tällaiseen päätökseen ei olisi muutoksenhakuoikeutta silloin, kun hakemus hyväksyttäisiin kokonaan. Kun muutoksenhakuoikeutta ei olisi, olisi kirjallisen kappaleen toimittaminen yleensä tarpeetonta. Tällaisissa tapauksissa kirjallinen päätös annettaisiin vain erikseen esitettävästä pyynnöstä.

8 luku. Vapautensa menettäneen henkilön kohtelu

61 §. Vapautensa menettäneen henkilön kohtelussa sovellettavat säännökset. Vapautensa menettäneen henkilön kohtelusta säädetään nykyisin LRVL:n 48 §:ssä. Sen mukaan kiinniotetun tai pidätetyn henkilön käsittelyssä noudatetaan, mitä tutkintavankeudesta annetun lain 19 §:ssä säädetään. Lisäksi LRVL:n 48 §:ssä säädetään, että kiinniotetun oikeuksia saa rajoittaa vain siinä määrin kuin kiinniottamisen tarkoitus vaatii. Tutkintavankeudesta annettua lakia on puolestaan sovellettava rikoksesta epäiltyinä pidätettyjen sekä muutoin lain nojalla vapautensa menettäneiden käsittelyssä, kuitenkin ottaen huomioon vapauden menetyksen syy. Sisäasiainministeriö voi LRVL:n 67 §:n mukaan asetuksella antaa tarkempia säännöksiä menettelystä kiinni otettujen tai muutoin vapautensa menettäneiden henkilöiden käsittelyssä. Tällaisia säännöksiä on annettu ainoastaan poliisin osalta poliisilaissa olevan valtuuden nojalla.

Rajavartiomiehen kiinni ottaman tai pidättämän henkilön kohtelussa noudatettaisiin, mitä tutkintavankeudesta annetussa laissa säädetään. Voimassa olevan pakkokeinolain 28 §:ssä säädetään, että vangitun, pidätetyn ja kiinni otetun kohtelusta vankilassa tai muussa laitoksessa säädetään tutkintavankeudesta annetussa laissa. LRVL:n uudistamisen yhteydessä ei ole tarkoituksenmukaista uudistaa vapautensa menettäneitä koskevaa lainsäädäntöä kokonaisuudessaan vaan on voitava välttämättömältä osalta tukeutua voimassa olevaan lainsäädäntöön, joka tullaan pian uudistamaan.

Pykälän 2 momenttiin sisällytettäisiin viittaukset keskeisimpiin muihin lakeihin, joissa myös säädetään vapautensa menettäneen henkilön kohtelusta, kuten ulkomaalaisten kohtelusta ja säilöönottoyksiköistä annettu laki, päihtyneiden käsittelystä annettu laki ja sotilaskurinpitolaki. Sotilaskurinpitolain ja sotilaskurinpitoasetuksen mukaan rajavartio-laitoksessa voi olla myös arestirangaistusta suorittavia henkilöitä. Jos rajavartiolaitoksen poliisitehtävä koskisi päihtynyttä henkilöä, tulisi sovellettavaksi päihtyneiden käsittelystä annettu laki. Kiireellisessä poliisitehtävässä voisi tulla sovellettavaksi myös mielenterveyslain 30 ja 31 §, jossa poliisille säädetään velvollisuus avustaa henkilön terveyskeskukseen tai laitokseen toimittamisessa.

Ulkomaalaislain 123 § mukaan säilöön otettu ulkomaalainen on mahdollisimman piian sijoitettava säilöön otettujen ulkomaalaisten kohtelusta ja säilöönottoyksiköstä annetussa laissa tarkoitettuun säilöön ja sen estyessä poliisin pidätystiloihin. Poliisin pidätys-tiloihin sijoitettuun ulkomaalaiseen on sovellettava, mitä säilöön otettujen ulkomaalaisten kohtelusta ja säilöönottoyksiköstä annetussa laissa säädetään. Järjestyksen ja turvallisuuden vaatiessa siellä voidaan kuitenkin tarpeellisin osin noudattaa, mitä tutkintavankeudesta annetun lain 5-7 §:ssä säädetään, jos toimenpiteet ovat sopusoinnussa ulko-maalaisen säilöön ottamisen perusteen kanssa. Säilöön otetun ulkomaalaisen kohtelussa olisi noudatettava, mitä ulkomaalaisten kohtelusta ja säilöönottoyksiköistä annetun laissa säädetään.

62 §. Kiinniotetun tai pidätetyn henkilön luovuttaminen. Rajavartiomiehen kiinni ottama tai pidättämä henkilö on nykyisin luovutettava viipymättä poliisille. Luovutuksen estyessä henkilöä saadaan säilyttää tilapäisesti rajavartiolaitoksen hallinnassa olevissa raajanylityspaikan tiloissa tai vapaudenmenettämispaikkaa lähinnä olevassa rajavartiolaitoksen yksikössä enintään 24 tuntia vapauden menettämisestä. Rajavartiolaitoksen olisi omien säilytystilojen rakentamisen sijasta taloudellista edelleen tukeutua poliisin säilytystiloihin. Vapautensa menettäneiden henkilöiden rajavartiolaitoksen tiloissa säilyttämistä ei olisi aiheellista lisätä. Ehdoton velvollisuus vapautensa menettäneen 24 tunnin kuluessa poliisin tiloihin siirtämiseen olisi kuitenkin epätarkoituksenmukaista, jos henkilön läsnäolo olisi tarpeen esitutkintatoimenpiteiden suorittamiseksi tai kun säilytystarpeen tiedettäisiin kestävän enintään runsaan vuorokauden, eikä poliisin säilytystiloja olisi lähettyvillä. Sen vuoksi rajavartiolain 62 §:ssä säädettäisiin, että vapautensa menettänyt olisi luovutettava poliisille tai muulle esitutkintaviranomaiselle, ulkomaalaisten säilöönottoyksikköön taikka vankeinhoitoviranomaiselle 48 tunnin kuuluessa kiinniottamisesta lukien.

63 §. Vapautensa menettäneen henkilön kuljettaminen. Rajavartiomiehellä olisi oikeus suorittaa vapautensa menettäneen henkilön muulle viranomaiselle luovuttamisen edellyttämä kuljetus. Rajavartiomiehellä on nykyisin oikeus ainoastaan poliisille luovuttamista varten tapahtuvaan henkilön kuljettamiseen. Rajoitus muodollisesti tulkittuna estää kuljettamisen esimerkiksi esitutkintaviranomaiselle, ulkomaalaisten säilöönottoyksikköön taikka vankeinhoitoviranomaiselle luovuttamista varten.

64 §. Vapautensa menettäneen henkilön säilytystilat. Vapautensa menettäneitä saisi rajavartiolaitoksessa säilyttää asianmukaisissa, rajavartiolaitoksen esikunnan siihen tarkoitukseen hyväksymissä tiloissa. Säilytystiloja hyväksyttäessä tulisi ottaa huomioon vapautensa menettäneelle tutkintavankeudesta annetussa laissa turvatut oikeudet. Tällaisia oikeuksia ovat esimerkiksi oikeus terveyden-huoltoon, ulkoiluun ja muuhun sopivaan liikuntaan sekä yhteydenpitoon omaisiin ja avustajaan sekä ravinnon ja kirjallisuuden hankkimiseen.

Rajavartiolaitoksen säilytystilassa tulisi olla ympärivuorokautinen vartiointi. Pakkokeinolain 28 §:ssä säädetään, että sisäasiainministeriö saa antaa määräyksiä pidätetyn ja kiinni otetun kohtelusta poliisin tiloissa. Vastaava säännös on LRVL:n 67 §:ssä, jonka mukaan sisäasiainministeriö voi asetuksella antaa tarkempia säännöksiä menettelystä kiinni otettujen tai muutoin vapautensa menettäneiden henkilöiden käsittelyssä. Asetusta ei rajavartiolaitoksen säilyttämien henkilöiden osalta ole annettu. Henkilön säilyttämisessä noudatettaviin järjestelyihin ei saisi vaikuttaa se, ottaako heidät kiinni poliisi vai rajavartiolaitos. Rajavartiolaitoksen ja poliisin noudatettavaksi asetettujen säännösten ja määräysten tulisi tältä osin olla yhdenmukaiset. Asiasta säädettäisiin sisäasiainministeriön asetuksella. Jollei kohtelua voitaisi järjestää edellä mainitulla tavalla, olisi henkilö viipymättä siirrettävä poliisin säilytettäväksi.

9 luku. Rajavartiolaitoksen toimintojen ja kohteiden turvallisuutta koskevat erityiset säännökset

65 §. Turvallisuustarkastus. Rajavartiomiehellä olisi oikeus kiinniottamisen, pidättämisen, vangitsemisen, säilöön ottamisen ja henkilökohtaiseen vapauteen kohdistuvan virka-aputoimen yhteydessä tarkastaa henkilö ja hänen mukanaan olevat tavarat sen varmistamiseksi, ettei tällä ole hallussaan esineitä tai aineita, joilla hän voisi vaarantaa säilyttämisen taikka aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille. Henkilö voitaisiin samalla tarkastaa myös hänen tunnistamistaan varten tarpeellisen asiakirjan löytämiseksi. Vaaralliset esineet ja aineet olisi tarvittaessa otettava tarkastettavalta pois. Ne olisi palautettava hänelle vapaaksi päästämisen yhteydessä, jollei siihen ole lain mukaan estettä.

Turvallisuustarkastuksesta säädetään LRVL:n 19 §:ssä. Sen mukaan rajavartiomiehellä on rajavartiolaitoksen valvonta-alueella kiinniottamisen, pidättämisen, vangitsemisen ja säilöönoton yhteydessä oikeus tarkastaa henkilö, jos se on välttämätöntä sen varmistamiseksi, ettei henkilöllä ole hallussaan esineitä tai aineita, joilla hän voi vaarantaa tarkastamisen tai säilyttämisen taikka aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille. Henkilö voidaan tuossa tilanteessa tarkastaa myös hänen tunnistamistaan varten tarpeellisen asiakirjan löytämiseksi. Vaaralliset esineet tai aineet on tarvittaessa otettava tarkastettavalta pois ja ne on palautettava hänelle vapaaksi päästämisen yhteydessä, jollei siihen ole lain mukaan estettä.

Uudessa säännöksessä toimivalta turvallisuustarkastuksen tekemiseen ei olisi rajoittunut valvonta-alueelle, josta ehdotetaan luovuttavaksi. Turvallisuustarkastus voitaisiin lisäksi tehdä myös vapauteen kohdistuvan virka-aputoimenpiteen yhteydessä. Myös henkilön mukana olevat tavarat voitaisiin tarkastaa. Muilta osin säännökset vastaisivat asiallisesti toisiaan. LRVL:n 19 §:ssä tosin annetaan oikeus tarkastaa henkilö myös sen varmistamiseksi, ettei henkilöllä olisi hallussaan esineitä tai aineita, joilla hän voisi vaarantaa tarkastamisen. Erillinen valtuus sen tarkastamiseen, voiko henkilö aiheuttaa vaaraa tarkastamiselle, on kuitenkin tarkoitukseton ja sisältyy muihin kohtiin. Ehdotettu säännös vastaisi sanamuodoiltaan turvallisuustarkastusta koskevan poliisilain 22 §:n 1, 2 ja 5 momenttia.

Rajavartiolaitoksen kiinni ottama henkilö voi vahingoittaa itseään esimerkiksi nauttimalla hallussaan olevaa nestemäistä myrkyllistä ainetta. Turvallisuustarkastuksen tekemistä koskeva säännös on rajavartiomiehen työturvallisuuden varmistamiseksi samoin kuin toimenpiteen kohteena olevan henkilön turvallisuuden takaamiseksi välttämätön. Toimenpiteellä pyritään osaltaan myös varmistamaan kiinni otetun pysyminen rajavartiolaitoksen huostassa.

Vaaralliset esineet ja aineet olisi tarvittaessa otettava tarkastettavalta pois. Ne olisi palautettava hänelle vapaaksi päästämisen yhteydessä, jollei siihen olisi lain mukaan estettä.

66 §. Vaarallisten esineiden ja aineiden haltuunotto. Rajavartiomiehellä olisi lakiin perustuvan tehtävänsä yhteydessä oikeus ottaa tilapäisesti haltuun ampuma-aseet, räjähdysaineet tai muut vaaralliset esineet ja niihin kuuluvat tai liittyvät osat sekä muut vaaralliset aineet siltä, jonka voitaisiin perustellusti epäillä ikänsä, päihtymyksensä, mielentilansa tai muiden olosuhteiden perusteella aiheuttavan välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Koko esineen sijasta saataisiin ottaa haltuun sellainen esineeseen kuuluva tai siihen liittyvä osa, jonka poistamisella vaaran aiheuttaminen voitaisiin estää. Haltuun otettu omaisuus olisi palautettava haltijalle viipymättä ja viimeistään 14 vuorokauden kuluessa. Jollei esinettä tai ainetta voitaisi vaaratta palauttaa haltijalle, se luovutettaisiin poliisille.

Vaarallisten esineiden ja aineiden haltuunotosta säädetään tällä hetkellä LRVL:n 20 §:ssä. Sen mukaan rajavartiomiehellä on rajanylityspaikalla oikeus ottaa tilapäisesti haltuun aseet, räjähdysaineet tai muut vaaralliset esineet ja niihin kuuluvat tai liittyvät osat ja muut vaaralliset aineet siltä, jonka voidaan perustellusti epäillä ikänsä, päihtymyksensä, mielentilansa tai muiden olosuhteiden perusteella aiheuttavan välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Haltuun otettu omaisuus on palautettava haltijalle viipymättä ja viimeistään 14 vuorokauden kuluessa. Jollei esinettä tai ainetta voida vaaratta palauttaa haltijalle, se luovutetaan poliisille.

Ehdotettu säännös eroaisi voimassa olevasta siinä, että toimivaltuus ei rajoittuisi rajanylityspaikalle vaan olisi käytettävissä lakiin perustuvan virkatoimen yhteydessä. Uusi säännös antaisi myös mahdollisuuden ottaa haltuun koko esineen sijasta osa, jonka poistaminen estäisi vaaran aiheuttamisen. Ehdotettua vastaava säännös on poliisilain 23 §:ssä, jossa viitataan ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten haltuunottamisen osalta ampuma-aselakiin. Omaisuuden haltuunotosta olisi laadittava pöytäkirja tai tehtävä merkintä muuhun asiakirjaan.

Ehdotettu säännös täydentäisi osaltaan muita rajavartiolaitosta koskevia säännöksiä. Esimerkiksi järjestyslaissa säädettäisiin mainitussa laissa tarkoitetun esineen pois ottamisesta.

67 §. Rajavartiolaitoksen toimitiloja tai aluetta koskeva turvatarkastus. Rajavartiolaitoksen johtoesikunnissa sekä muissa tärkeissä rajavartiolaitoksen toimitiloissa ja sen hallitsemilla alueilla voitaisiin järjestää turvatarkastuksia turvallisuudesta huolehtimiseksi, järjestyksen turvaamiseksi ja omaisuuden suojelemiseksi. Turvatarkastuksen suorittamisesta päättäisi toimitilaa tai aluetta hallitsevan rajavartiolaitoksen hallintoyksikön päällikkö. Turvatarkastuksen voisi suorittaa rajavartiomies tai poliisin hyväksymä turvatarkastaja, joka olisi saanut sisäasiainministeriön asetuksella säädettävän turvatarkastajan koulutuksen. Turvatarkastus tulisi järjestää niin, ettei siitä aiheutuisi tarpeetonta haittaa tarkastettavalle henkilölle tai vahinkoa omaisuudelle.

Turvatarkastuksia suoritetaan turvatarkastuksista lentoliikenteessä annetun lain nojalla, merenkulun turvatoimilain nojalla, säilöön otettujen ulkomaalaisten kohtelusta ja säilöönottoyksiköstä annetun lain nojalla ja turvatarkastuksista tuomioistuimissa annetun lain nojalla. Eduskunnan käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä laiksi poliisilain muuttamisesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi ehdotetaan muun muassa, että poliisille annettaisiin oikeus suorittaa turvatarkastuksia poliisilaitoksissa ja muissa poliisin käytössä olevissa tiloissa. Turvatarkastusten suorittamisesta rajavartiolaitoksen tiloihin saapuvalle henkilölle ei ole nimenomaista säännöstä.

Rajavartiolaitoksella on tiloja ja alueita, joissa varastoidaan ampuma-aseita ja räjähdysvaarallisia aineita samoin kuin muuta rajavartiolaitoksen toimintavalmiuden säilyttämisen kannalta välttämätöntä kalustoa. Kaikissa oloissa toimimaan velvollisen rajavartiolaitoksen toimintavalmiuden turvaamiseksi olisi erityisen tärkeää, että rajavartiolaitoksen johtoesikunnissa voitaisiin suojautua ilkivallalta ja tuhotöiltä turvatarkastuksia suorittamalla. Turvatarkastuksiin antavat aihetta esitutkintaviranomaisten henkilöstöön ja toimitiloihin kohdistuneet rikokset sekä uhkat. Rajavartiolaitoksen tiloissa asioi myös esitutkintamenettelyn asianosaisia.

Turvatarkastuksilla turvattaisiin henkilöstön henkilökohtaista turvallisuutta, joka kuuluu osana perusoikeutena säädettyyn henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Sama koskee myös rajavartiolaitoksessa asioivien henkilöiden koskemattomuutta. Turvatarkastukset edesauttavat yleisen järjestyksen ylläpidossa. Niillä suojataan virastoa ja siellä olevaa omaisuutta tahalliselta vahingoittamiselta. Turvatarkastus olisi voitava asettaa pääsyn edellytykseksi johtoesikuntiin sekä rajavartiolaitoksen toiminnan kannalta keskeisiin toimitiloihin ja sen hallitsemille alueille.

Ehdotuksen mukaan turvatarkastajana voisi toimia rajavartiomies. Rajavartiomiehiä ei kuitenkaan riittäisi kaikkien turvatarkastusten suorittamiseen. Turvatarkastajana voisi sen vuoksi toimia myös asianmukaisesti koulutettu, poliisin hyväksymä turvatarkastaja. Turvatarkastuksiin voisi liittyä voimakeinojen käyttämistä 70 §:ssä säädettävin tavoin. Rajavartiomiehelle annettava koulutus käsittäisi myös turvatarkastustehtävässä tarvittavat tiedot ja taidot. Rajavartiolain säännökset voimakeinoista soveltuisivat rajavartiomieheen turvatarkastustehtävässäkin.

Jokaiselle kuuluu perustuslain 7 §:n mukaan oikeus koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Merkittävää julkisen vallan käyttöä ei voida perustuslain 124 §:n mukaan antaa muulle kuin virkamiehelle. Muun muassa näistä syistä on tärkeää, että myös muu turvatarkastaja kuin rajavartiomies saa erityisesti voimakeinojen käyttöön asianmukaisen koulutuksen. Tästä syystä turvatarkastajan koulutuksesta tulisi säätää sisäasiainministeriön asetuksella. Koulutus turvaisi tarvittavat tiedot ja taidot. Poliisin hyväksymisen vaatiminen olisi yhdenmukaista turvatarkastuksista lentoliikenteessä annetun lain 9 §:n 2 momentin ja turvatarkastuksista tuomioistuimissa annetun lain 4 §:n 2 momentin kanssa. Turvatarkastajan asettamisesta päättäisi hallintoyksikkö. Turvatarkastus olisi suoritettava niin, ettei siitä aiheutuisi tarpeetonta haittaa tai vahinkoa. Turvatarkastus kajoaa tarkastettavan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, minkä vuoksi siitä olisi säädettävä lailla.

68 §. Turvatarkastuksen suorittaminen. Rajavartiomiehellä tai turvatarkastajalla olisi oikeus metallinilmaisinta tai muuta sellaista teknistä laitetta taikka koulutettua eläintä apuna käyttäen tarkastaa rajavartiolaitoksen toimitiloihin tai sen hallitsemalle alueelle saapuva tai siellä oleva henkilö ja hänen mukanaan olevat tavarat sen selvittämiseksi, ettei hänellä ole mukanaan esinettä tai ainetta, jolla voidaan aiheuttaa vaaraa turvallisuudelle tai järjestykselle tai jota voidaan käyttää omaisuuden vahingoittamiseen. Tarkastettavan henkilön mukana olevat tavarat voitaisiin tarkastaa myös muulla tavoin.

Ehdotettu pykälä sisältäisi turvatarkastuksia koskevat menettelysäännökset. Toimenpiteet tulisi suorittaa mahdollisimman sujuvasti ottaen huomioon käytettävissä olevat tekniset laitteet, turvatarkastajien määrä ja muut olosuhteet. Esimerkiksi silloin kun tarkastettavia ennakoidaan tulevan poikkeuksellisen paljon, tulisi olla riittävästi turvatarkastajia ruuhkan ja viivytyksen välttämiseksi. Vähimmän haitan periaatteeseen sisältyy myös hienotunteisuuden vaatimus. Jos olisi tarvetta tarkastaa esimerkiksi laukun sisältö, se tulisi tehdä niin, ettei sisältö paljastuisi muille henkilöille.

Tarkastus toimitettaisiin ensisijaisesti metallinilmaisimella tai muulla sellaisella teknisellä laitteella. Rajavartiolaitoksen tiloihin tai sen hallitsemalle alueelle saapuva henkilö voitaisiin esimerkiksi määrätä kulkemaan porttimaisen metallinilmaisimen kautta. Vaihtoehtoisesti henkilö voitaisiin tarkastaa myös käsikäyttöistä metallinilmaisinta käyttäen. Jos käytettävissä on läpivalaisulaite tai muu vastaava laite, sitä saataisiin käyttää henkilön mukana olevien tavaroiden tarkastamiseen. Teknistä kehitystä on kuitenkin mahdotonta ennakoida, joten kyseeseen voisi 1 momentin sananmuodon mukaan tulla muukin vastaava tekninen laite.

Tavaroiden tarkastus voitaisiin lisäksi tarvittaessa toimittaa myös muulla tavoin, kuten esimerkiksi avaamalla henkilön mukana oleva laukku tai muu kantamus ja käymällä sen sisältö käsin läpi.

Turvatarkastajalla olisi oikeus tarkastaa henkilö vaaran tai vahingon aiheuttamiseen tarkoitetun esineen tai aineen löytämiseksi, jos olisi perusteltua syytä epäillä, että henkilöllä on tällainen esine tai aine mukanaan. Perusteltu epäily voisi aiheutua muun muassa siitä, että henkilön käyttäytyminen on uhkaava tai väkivaltaista. Epäily voisi perustua myös turvatarkastajan näköhavaintoon tai esimerkiksi metallinilmaisimella tai muulla teknisellä laitteella saatuun havaintoon. Perusteltu epäily voisi perustua myös sivulliselta tai muualta saatuun vihjetietoon mahdollisesti yhdistettynä johonkin edellä kuvatuista seikoista Tällaisessa tapauksessa turvatarkastajalla olisi oikeus tutkia, mitä henkilöllä on vaatteissaan tai muuten yllään. Toimenpide olisi sisällöltään samanlainen kuin pakkokeinolain 5 luvun 9 §:ssä tarkoitettu henkilöntarkastus tai ehdotetussa rajavartiolaissa tarkoitettu henkilöntarkastus.

Erityisesti henkilön perusteellisessa tarkastamisessa ja vastaavissa, syvälle yksilön perusoikeuksiin kohdistuvissa rajavartiolaitoksen toimenpiteissä korostuvat asiallisuuden, vähimmän haitan ja hienotunteisuuden vaatimukset. Kenenkään oikeuksiin ei saisi puuttua enempää eikä kenellekään saa aiheuttaa suurempaa haittaa tai vahinkoa kuin tehtävän suorittamiseksi on välttämätöntä. Perusteellista tarkastusta ei saisi tehdä eri sukupuolta olevalle henkilölle.

69 §. Turvatarkastuksessa tavattujen esineiden haltuunotto. Turvatarkastajalla olisi oikeus ottaa pois tarkastuksessa tai muuten löydetty esine tai aine, jota tarkoitetaan 68 §:n 1 momentissa tai jonka hallussapito olisi muuten lain tai sen nojalla annetun määräyksen nojalla kielletty. Pois otetut esineet ja aineet olisi palautettava tarkastetulle henkilölle hänen poistuessaan rajavartiolaitoksen toimitiloista, jollei siihen olisi lain mukaan estettä.

Kyseeseen tulisi mikä tahansa esine tai aine, jolla voidaan aiheuttaa vaaraa turvallisuudelle tai järjestykselle tai jota voidaan käyttää omaisuuden vahingoittamiseen. Pois voitaisiin ottaa myös esine, jonka hallussapito on muuten lain tai sen nojalla annetun määräyksen nojalla kielletty. Henkilöltä voitaisiin näin ollen ottaa pois esimerkiksi ampuma-aseet, jousitoimiset aseet, räjähdysaineet ja teräaseet sekä muut vastaavat esineet ja aineet kuten erilaiset lyömäaseet.

Turvatarkastuksen yhteydessä pois otetut esineet ja aineet olisi palautettava tarkastetulle henkilölle takaisin hänen poistuessaan rajavartiolaitoksen toimitiloista, jollei siihen olisi lain mukaan estettä. Lain mukainen este olisi esimerkiksi se, että kyseessä on järjestyslain 9 §:ssä tarkoitettu yleisellä paikalla hallussa pidetty vaarallinen esine, kuten nyrkkirauta tai stiletti. Sellaiset esineet, joita ei luovutettaisi takaisin, luovutettaisiin poliisille, joka menettelisi esineiden kanssa siten kuin järjestyslain 21 §:ssä, poliisilain 24 §:ssä tai ampuma-aselain 92 säädetään. Pois otetut työkalut voitaisiin yleensä palauttaa.

70 §. Turvatarkastukseen liittyvät voimakeinot. Rajavartiomies tai turvatarkastaja voisi poistaa rajavartiolaitoksen toimitiloista tai sen hallitsemalta alueelta henkilön, joka kieltäytyisi turvatarkastuksesta. Henkilön poistamiseksi rajavartiolaitoksen toimitiloista tai sen hallitsemalta alueelta voisi tarvittaessa käyttää sellaisia voimakeinoja, joita henkilön käyttäytyminen ja muut olosuhteet huomioon ottaen voidaan pitää puolustettavina. Pykälään otettaisiin viittaus rikoslain 4 luvun 6 §:n 3 momenttiin ja 7 §:ään, joissa säädetään voimakeinojen liioittelusta.

Ehdotuksen mukaan turvatarkastukseen alistuminen ei olisi pakollista. Rajavartiolaitoksen tilaan tai alueelle pyrkivällä henkilöllä olisi siten aina oikeus kieltäytyä turvatarkastuksesta. Lähtökohtana kuitenkin olisi, että turvatarkastukseen alistuminen olisi edellytys tilaan tai alueelle pääsyyn. Kyse olisi siten aina henkilön omasta valinnasta. Jos hän kieltäytyisi turvatarkastuksesta, turvatarkastajalla olisi oikeus poistaa henkilö sellaiselta alueelta tai tilasta, johon pääsyn edellytys turvatarkastus olisi. Poistaminen ei kuitenkaan olisi aina välttämätöntä, vaan turvatarkastaja voisi käyttää harkintavaltaansa.

Tilanteesta riippuen voisi esimerkiksi henkilön mukana olevan kantamuksen säilytettäväksi jättäminen olla riittävää, jollei mainitun esineen itsessään voitaisi katsoa aiheuttavan turvallisuusuhkaa. Turvatarkastajalla olisi oikeus käyttää henkilön paikalta poistamiseksi sellaisia voimakeinoja, joita henkilön käyttäytyminen ja muut olosuhteet huomioon ottaen voidaan pitää puolustettavina. Voimakeinoihin turvautuminen voisi olla tarpeellista vain, jos henkilö ei vapaaehtoisesti noudattaisi rajavartiomiehen tai turvatarkastajan antamaa poistumiskehotusta.

71 §. Rajavartiolaitoksen kohteita ja harjoituksia koskevat liikkumisrajoitukset. Sisäasiainministeriön asetuksella voitaisiin säätää rajavartiolaitoksen hallitsemaa tilaa tai aluetta koskeva liikkumisrajoitus tai kielto, jos se olisi välttämätöntä henkilöiden vaaroilta suojaamiseksi tai rajavartiolaitoksen erittäin tärkeän toiminnan suojaamiseksi. Sotilaallisen harjoitusalueen osaa koskevan tilapäisen liikkumisrajoituksen tai kiellon voisi harjoituksen ajaksi määrätä vähintään kapteenin tai kapteeniluutnantin arvoinen rajavartiomies.

Poliisilain 52 §:n mukaan sisäasiainministeriön asetuksella voidaan rajoittaa liikkumista tai oleskelua kohteessa tai sen ympäristössä erittäin tärkeän toiminnan tai omaisuuden turvaamiseksi taikka ihmisten suojaamiseksi. Saman säännöksen nojalla voidaan kohteeseen kieltää tuomasta turvallisuutta vaarantavia esineitä tai aineita. Kiellon tai rajoituksen rikkomisesta voidaan tuomita sakkoon, milloin teosta ei ole muualla laissa säädetty rangaistusta.

Puolustusvoimien aluehallintoviranomainen ja paikallisviranomainen voivat puolustusvoimista annetun lain 2 b §:n mukaan kieltää asiattomilta liikkumisen puolustusvoimien käytössä olevalla alueella tai kohteessa tai rajoittaa liikkumista, jos sotilaalliset syyt tai ulkopuolisten suojaaminen vaaroilta sitä edellyttää. Kiellon tai rajoituksen voi määrätä myös harjoituksen johtaja puolustusvoimien käytössä tilapäisesti harjoituksen järjestämistä varten olevalla sellaisella alueella, jota käytetään materiaalin säilytykseen, joukkojen ryhmitykseen tai jolla tapahtuva toiminta voi aiheuttaa vaaraa ulkopuolisille.

Rajavartiolaitos järjestää muun muassa sotilaallisen maanpuolustuksen harjoituksia, kuten puolustusvoimatkin, sekä rajavartiolaitoksen muuhun toimintaan liittyviä harjoituksia. Rajavartiolaitoksella on poliisista poiketen käytössään lukuisia ulkona sijaitsevia ampumarata-alueita, joilla liikkumisesta voi aiheutua sivulliselle hengenvaaraa. Rajavartiolaitoksen lentotoimintaan käyttämillä paikoilla liikkumisesta voi myös hengenvaaraa. Rajavartiolaitoksella on lisäksi kohteita, joissa liikkumista on tarpeen rajoittaa joko rajavartiolaitoksen häiriöttömän toiminnan turvaamiseksi tai sivullisille aiheutuvan muun vaaran torjumiseksi.

Pykälässä ehdotetaan, että pääsyä rajavartiolaitoksen hallitsemalle alueelle tai sen hallitsemaan tilaan voitaisiin rajoittaa sisäasiainministeriön annettavalla asetuksella. Kiellon tai rajoituksen tulisi olla välttämätön henkilöiden vaaroilta suojaamiseksi tai rajavartiolaitoksen erittäin tärkeän toiminnan suojaamiseksi. Kiellon tai rajoituksen asettamiseen vaadittava erityisen painava syy voisi liittyä valtakunnan sisäistä tai ulkoista turvallisuutta palveleviin tehtäviin. Kieltoja tai rajoituksia voitaisiin asettaa esimerkiksi lentotoimintaan käytettäviin tiloihin ja johtokeskuksiin sekä ampumarata-alueille. Kieltoa ei tulisi määrätä laajemmaksi kuin välttämättä olisi tarpeen. Rajoitusperusteita on pidettävä perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävinä.

Sotilaallista harjoitusta varten välttämättömästä tilapäisestä kiellosta tai rajoituksesta voisi päättää vähintään kapteenin tai kapteeniluutnantin arvoinen rajavartiolaitoksen sotilasvirassa palveleva virkamies, jonka tulisi samalla olla myös rajavartiomies. Tilapäiset rajoitukset olisivat välttämättömiä sivullisten vaaroilta suojaamiseksi sekä harjoituksissa käytettävien menetelmien salassa pitämiseksi julkisuuslain säännösten mukaisesti.

Kiellon tai rajoituksen vastaisesti rajavartiolaitoksen hallitsemalla alueella tai tilassa oleskeleva henkilö voitaisiin poistaa sieltä. Jos poistaminen olisi ilmeisesti riittämätön toimenpide eikä kiellon rikkomista voitaisi muulla tavalla estää, henkilö voitaisiin ottaa kiinni ja pitää säilössä niin kauan kuin on todennäköistä, että hän syyllistyy kiellon rikkomiseen, kuitenkin enintään 24 tuntia kiinniottamisesta. Vastaava säännös säilöön ottamisesta on poliisilain 20 §:ssä, jonka mukaan poliisimies voi poistaa paikalta henkilön, jonka voidaan päätellä todennäköisesti syyllistyvän henkeen, terveyteen, vapauteen, kotirauhaan tai omaisuuteen kohdistuvaan rikokseen tai aiheuttaa huomattavaa häiriötä tai välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Toimivalta henkilön paikalta poistamiseen ja tarvittaessa kiinni ottamiseen ja säilössä pitämiseen kuuluisi rajavartiomiehelle.

10 luku. Rangaistussäännökset

72 §. Rajavyöhykerikkomus. Pykälään koottaisiin ehdotetun lain 7 luvun säännösten vastaiset teot, joiden ennalta estämiseksi olisi tarpeen säätää sakkorangaistuksen uhka. Rangaistuksen tuomitseminen edellyttäisi tahallisuutta tai törkeää tuottamusta.

Rangaistavaa olisi 51 §:ssä säädetyn kiellon rikkominen ja 52 §:ssä tarkoitettu toiminta ilman vaadittavaa lupaa. Rangaistavaa olisi myös 53 §:n 2 momentissa tarkoitetun rajavyöhykeluvan ehtojen rikkominen sekä lupatodistuksen 56 §:n 2 momentissa säädetyn mukana pitämisvelvollisuuden tai näyttömääräyksen laiminlyöminen ja 57 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöminen. Rajavyöhykerikkomuksesta olisi tuomittava sakkoon, jollei teosta muualla laissa säädettäisi ankarampaa rangaistusta. Asiassa voitaisiin päätyä myös toimenpiteistä luopumiseen sen mukaan, kuin rikosasioissa on siihen mahdollisuus.

Pykälässä rangaistusuhalla tehostettavaksi ehdotetut kiellot on perusteltu 51 §:n yksityiskohtaisten perustelujen kohdalla, luvanvaraisuus 52 §:n yksityiskohtaisten perustelujen kohdalla ja ilmoittamisvelvollisuus 57 §:n yksityiskohtaisten perustelujen kohdalla. Esimerkiksi laukaus tai räjähdys rajavyöhykkeellä voi käynnistää rajatapahtuman tutkinnan, mikä voi vaatia huomattavia voimavaroja. Sellaiselta vältytään, kun ilmoitusvelvollisuutta noudatetaan. Kieltojen, luvanvaraisuuden, luvan ehtojen noudattamisen sekä ilmoitusvelvollisuuden tehostaminen sanktiolla olisi välttämätöntä tahallisen tai törkeästä tuottamuksesta tapahtuvan rikkomisen ennalta estämiseksi. Menettämisseuraamuksesta säädetään rikoslaissa. Lupatodistuksen 56 §:n 2 momentissa säädetyn mukanapitämisvelvollisuuden ja näyttömääräyksen noudattamisvelvollisuuden sanktioiminen olisi välttämätöntä valvontatoimenpiteiden onnistumisen turvaamiseksi.

73 §. Rajavartiolaitosta koskevan liikkumisrajoituksen rikkominen. Rajavartiolaitoksen hallitsemaa tilaa tai aluetta koskevan liikkumisrajoituksen tai kiellon tahallisesta tai törkeästä tuottamuksesta tapahtuvasta rikkomisesta voitaisiin tuomita sakkoa, jollei teosta muualla laissa säädettäisi ankarampaa rangaistusta. Liikkumisrajoituksilla suojataan rajavartiolaitoksen toimintaan liittyen kansallista turvallisuutta samoin kuin sivullisten turvallisuutta. Kieltojen ja rajoitusten välttämättömyys ilmenee 71 §:n yksityiskohtaisista perusteluista. Niiden noudattamisen tehostaminen sanktiolla olisi välttämätöntä tahallisen tai törkeästä tuottamuksesta tapahtuvan rikkomisen ennalta estämiseksi.

74 §. Niskoittelu rajavartiomiestä vastaan. Rajavartiolain 74 §:ään otettaisiin viittaussäännös, jonka mukaan rangaistus niskoittelusta rajavartiomiestä vastaan säädettäisiin rikoslain 16 luvun 4 a §:ssä.

Niskoittelusta rajavartiomiestä vastaan säädetään tällä hetkellä LRVL:n 66 §:ssä. Sen mukaan tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi henkilö, joka kieltäytyy antamasta rajavartiomiehelle henkilötietojaan tai jättää noudattamatta liikenteen ohjaamiseksi taikka kulkuneuvon pysäyttämiseksi rajavartiomiehen antaman merkin tai määräyksen. Ehdotetun rikoslain 16 luvun 4 a §:n mukaan tuomittaisiin rangaistus paitsi edellä mainitusta teoista, myös rajavartiomiehen yleensä sekä meripelastusjohtajana olevan rajavartiomiehen toimivaltansa nojalla antaman käskyn tai kiellon rikkomisesta sekä rajavartiomiehen aiheettomasta hälyttämisestä ja rajavartiomiehen toiminnan vaikeuttamisesta vääriä tietoja antamalla. Paikan tai alueen eristämiseksi tai tyhjentämiseksi rajavartiomiehen antaman käskyn tai kiellon rikkomista ei mainittaisi erikseen rikoslain 16 luvun 4 a §:ssä, koska se olisi vain yksi jo mainitusta rajavartiomiehen antaman käskyn tai kiellon rikkomisen tekotavoista.

Rikoslain 16 luvun 4 §:n mukaan tuomitaan niskoittelusta poliisia vastaan henkilö, joka jättää noudattamatta poliisimiehen toimivaltansa rajoissa antaman käskyn tai kiellon, kieltäytyy antamasta poliisimiehelle henkilötietojaan, jättää noudattamatta poliisimiehen kulkuneuvon pysäyttämiseksi tai siirtämiseksi antaman selvästi havaittavan merkin tai määräyksen, laiminlyö poliisilain 45 §:ssä säädetyn avustamisvelvollisuutensa tai hälyttää aiheettomasti poliisin taikka vaikeuttaa poliisin toimintaa antamalla vääriä tietoja.

Rikoslain 16 luvun 4 a § eroaisi 4 §:stä siinä, että poliisimiestä vastaan niskoittelusta tuomittaisiin myös henkilö, joka laiminlöisi poliisilain 45 §:ssä säädetyn avustamisvelvollisuutensa. Rajavartiolaissa ei säädettäisi avustamisvelvollisuudesta, joten rangaistussäännöksen puuttuminen 4 a §:stä on ymmärrettävää.

11 luku. Erinäiset säännökset

75 §. Rajavartiolaitoksen ilmailu. Rajavartiolaitos voisi tehtäviensä suorittamiseksi harjoittaa sellaista yksinomaan valtion tarkoituksiin tapahtuvaa ilmailua kuin ilmailulain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetaan. Rajavartiolaitoksen ilmailussa noudatettaisiin ilmailulakia, jollei muualla toisin säädettäisi, taikka Suomea velvoittavassa kansainvälisessä sopimuksessa vastaaviin tarkoituksiin käytettävien valtion ilma-alusten osalta toisin määrättäisi. Jos rajavartiolaitoksen lentotehtävän suorittaminen sitä välttämättä edellyttäisi, saisi rajavartiolaitoksen käytössä oleva ilma-alus laskeutua ja nousta ilmaan muualta kuin ilmailulaissa tarkoitetulta lentopaikalta. Ilmailulaissa säädetty vakuuttamisvelvollisuus ei koskisi rajavartiolaitoksessa valtion tarkoituksiin käytettävää ilma-alusta. Muualta kuin ilmailulaissa tarkoitetulta lentopaikalta laskeutumisesta ja nousemisesta sekä ilmailulain 4 §:n 3 momentissa säädetystä poikkeavasta menettelystä rajavartiolaitoksen ilmailussa päättäisi rajavartiolaitoksen päällikkö. Ilmailuviranomaisia olisi ennen menettelyn toteuttamista ja poikkeuksen tekemistä kuultava, jos poikkeavasta menettelystä voisi aiheutua vaaraa lentoturvallisuudelle.

Rajavartiolaitoksen ilmailusta säädetään LRVL:n 61 §:ssä. Sen mukaan rajavartiolaitos harjoittaa laissa säädettyjä tehtäviään varten sellaista yksinomaan valtion tarkoituksiin tapahtuvaa ilmailua kuin ilmailulain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetaan. Rajavartiolaitoksen ilma-alukset voidaan valtion omaisuutena ilmailulain säännösten estämättä jättää vakuuttamatta, jolloin valtio vastaa niistä vahingoista, joista korvaus muutoin suoritettaisiin ilmailulain 68 ja 69 §:ssä tarkoitetusta vakuutuksesta. Valtion korvausvastuu koskee myös muuta kuin rajavartiolaitoksen ilma-alusta, jos se on vahingon sattuessa rajavartiolaitoksen käytössä. Ilmailulaitoksen antamien lentosääntöjen ja ilmailua koskevien määräysten noudattamisesta rajavartiolaitoksen ilmailutoiminnassa säädetään ilmailulain 4 §:ssä. Rajavartiolaitos saa ilmailulain 4 §:n 3 momentissa säädetyssä tarkoituksessa poiketa ilmailutoiminnassaan lentosäännöistä ja muista määräyksistä siten kuin rajavartiolaitoksen päällikkö poikkeavasta menettelystä määrää. Poikkeava menettely on suunniteltava ja toteutettava siten, että poikkeamisilla ei vaaranneta lentoturvallisuutta. Rajavartiolaitoksen on ennen määräysten antamista sovittava poikkeavasta menettelystä Ilmailulaitoksen kanssa. Jos tehtävän suorittaminen välttämättä vaatii rajavartiolaitoksen käytössä olevan ilma-aluksen tilapäistä laskeutumista tai lentoonlähtöä muualta kuin ilmailulain 39 §:ssä tarkoitetulta lentopaikalta, rajavartiolaitoksella on ilmailulain säännösten estämättä oikeus siihen, jos lentoturvallisuutta ei vaaranneta.

Ilmailulain 4 § koskee valtion ilmailua. Sen 1 momentin mukaan ilmailulaitos voi antaa ilmailulain säännöksistä poikkeavia määräyksiä ja myöntää yksittäisiä poikkeuksia ilmailulain säännöksistä ilma-alukselle, jota sen olematta sotilasilma-alus käytetään yksinomaan valtion tarkoituksiin. Poikkeavien määräysten antaminen edellyttää, ettei menettelyyn ole estettä lentoturvallisuuden kannalta. Ilmailulain 4 §:n 2 momentin mukaan on ilmailulain 66 §:n säännöksiä ja Ilmailulaitoksen antamia lentosääntöjä sekä Ilmailulaitoksen ilmailulain 52 §:n nojalla antamia määräyksiä kuitenkin noudatettava myös ilmailussa valtion tarkoituksiin käytettävällä ilma-aluksella. Ilmailulain 4 §:n 3 momentti koskee alueellista valvontatehtävää suorittavaa tai muulta ilmailulta kielletyllä alueella harjoitustehtävää suorittavaa valtion tarkoituksiin käytettävää ilma-alusta. Sellainen ilma-alus voi poiketa, siten kuin siitä erikseen säädetään, ilmailulain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetuista lentosäännöistä ja määräyksistä, jos tehtävän suoritus sitä edellyttää eikä lentoturvallisuutta vaaranneta. Rajavartiolaitos on aluevalvontaviranomainen ja sen ilma-alukset suorittavat samalla alueellista valvontatehtävää rajavartiolaitoksen valvonta-alueella ja myös muualla liikkuessaan. Rajavartiolaissa säädetään mahdollisuudesta poiketa ilmailulain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetuista lentosäännöistä ja määräyksistä, jos tehtävän suoritus sitä edellyttää eikä lentoturvallisuutta vaaranneta.

Ehdotettu uusi säännös ei asiallisesti poikkeaisi LRVL:n 61 §:stä muutoin kuin sen osalta, että pykälän 1 momentissa viitattaisiin ilmailua koskeviin Suomea velvoittaviin kansainvälisiin sopimuksiin ja niiden nojalla mahdollisesti välittömiä vaikutuksia omaaviin määräyksiin.

Ilmailulain 66 §:n mukaan ilmailussa aiheutuneen vahingon korvausvastuuseen sovelletaan vahingonkorvauslain säännöksiä eräin poikkeuksin. Ilma-aluksen omistaja, haltija ja käyttäjä ovat huolimattomuudestaan riippumatta yhteisvastuussa vahingosta, joka ilma-aluksen käyttämisestä ilmailuun aiheutuu henkilölle tai omaisuudelle, jota ei kuljeteta samassa ilma-aluksessa. Omistukseen perustuvan vakuusoikeuden haltija taikka vuokralle antaja ei kuitenkaan vastaa vahingosta edellyttäen, että ilma-aluksen käyttäjä on merkitty ilma-alusrekisteriin, ja että kyse ei ole toiselle ilmailuun käytetylle ilma-alukselle aiheutuneesta vahingosta. Ilmailulain 68 §:n mukaan ilma-aluksella on oltava ilma-alusrekisteriin ilmoitettu vastuuvakuutus vahingosta vastaavan tahon hyväksi, minkä lisäksi voidaan edellyttää tapaturmavakuutuksen ottamista miehistölle tai matkustajille. Ilmailulaissa säädetty vakuuttamisvelvollisuus ei nykyiseen tapaan koskisi rajavartiolaitoksessa valtion tarkoituksiin käytettävää ilma-alusta. Valtio olisi tältä osin korvausvastuussa täsmälleen samalla tavoin kuin nykyisinkin.

Koska ilmailu olisi rajavartiolaitoksessa mahdollista ainoastaan laissa säädetyssä tehtävässä ja siten ainoastaan valtion tarkoituksiin, ei rajavartiolaitoksen ilmailua voitaisi miltään osin pitää ansiolentotoimintana. Asian arviointia ei muuttaisi, vaikka rajavartiolaitos saisi muuttuvia kulujaan vastaavan, asetuksella tarkemmin säädettävän korvauksen pelastuslennoistaan.

Ilmailulaista ja sen nojalla annetuista säännöksistä vähäisesti poikkeava menettely olisi yhä mahdollista rajavartiolaitoksen ilmailussa sen mukaan, kuin rajavartiolaitoksen päällikkö päättää. Ilmailuviranomaisia olisi ennen poikkeavan menettelyn toteuttamista kuultava, jos menettelystä voisi aiheutua vaaraa lentoturvallisuudelle. Tämä vastaisi nykyisin noudatettavaa menettelyä, joka on toiminut hyvin. Järjestelyä ei ole aiheellista muuttaa. Lentotoimintaa koskevat säännökset tulevat arvioitavaksi uudelleen ilmailulain kokonaisuudistuksen yhteydessä.

76 §. Rajavartiolaitoksen merenkulku. Rajavartiolaitoksen merenkulusta säädetään LRVL:n 60 §:ssä. Rajavartiolaitos voi sille säädettyjä tehtäviä varten harjoittaa valtion tarpeisiin merenkulkua merilain 1 luvun 9 §:n mukaisesti. Rajavartiolaitoksella on lisäksi merilain 16 luvun säännösten estämättä oikeus luopua meripelastuspalkkiosta rajavartiolaitoksen ja pelastustyöhön osallistuneiden rajavartiolaitoksen aluksissa palvelevien virkamiesten, asevelvollisten ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien henkilöiden osalta. Pykälässä annetaan valtuus palkkion jakamisessa noudatettavista perusteista asetuksella säätämiseen. Voimassa olevan pykälän tilalle esitetty säännös vastaisi sisällöltään täsmälleen nykyistä LRVL:n 60 §:ää. Se olisi kuitenkin kirjoitettu lyhyempään muotoon.

77 §. Rajavartiolaitoksen antama virka-apu. Sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, rajavartiolaitos voisi pykälän 1 momentin mukaan antaa virka-apua valtion viranomaiselle laissa säädetyn valvontavelvollisuuden toteuttamiseksi. Rajavartiolaitoksella olisi virka-avun antamisessa harkintavalta.

Rajavartiolaitoksen olisi 2 momentin mukaan annettava virka-apua pelastusviranomaiselle, poliisille, tullilaitokselle ja puolustusvoimille, jos tehtävä edellyttäisi vain rajavartiolaitokselta saatavissa olevia voimavaroja, eikä rajavartiolaitokselle säädettyjen tärkeiden tehtävien suorittaminen vaarantuisi. Virka-avusta päättäisi hallintoyksikön päällikkö tai valmiuspäivystäjä. Esitutkintaa tai pakkokeinoja koskevasta virka-avusta päättäisi pidättämiseen oikeutettu virkamies tai muu tutkinnanjohtaja.

Virka-avun antamisesta säädetään LRVL:n 57 §:ssä. Sen 1 ja 2 momentin mukaan rajavartiolaitoksen on annettava virka-apua, jos laissa niin säädetään. Rajavartiolaitos voi lisäksi antaa virka-apua valvonta-alueellaan valvontavelvollisuuden toteuttamiseen. Molemmissa tapauksissa edellytetään, että pyytävää viranomaista estetään tehtävässään, ja ettei virka-apua voida saada poliisilta, taikka tehtävässä tarvitaan vain rajavartiolaitokselta saatavissa olevia kuljetus- tai valvontavälineitä tai muita laitteita.

LRVL:n 57 §:n 3 momentin mukaan rajavartiolaitoksen on lisäksi annettava valvonta-alueensa ulkopuolella virka-apua pelastusviranomaiselle onnettomuuden sitä vaatiessa sekä poliisille, jos tehtävässä tarvitaan vain rajavartiolaitokselta saatavissa olevia voimavaroja. LRVL:n 57 §:n 4 momentin mukaan rajavartiolaitos voi antaa virka-apua valvonta-alueensa ulkopuolella erityisestä syystä siten kuin asetuksella säädetään.

Rajavartiolaitoksen erityisvarusteiden ja erikoisyksikköjen käytölle on ollut paljon tarvetta esimerkiksi poliisin tehtävissä. Tarvetta poliisia avustaviin toimenpiteisiin on myös tulevaisuudessa.

Esitetyn rajavartiolain 77 §:n mukaan avun antamista ei olisi alueellisesti rajoitettu. Harkinnanvaraista apua voitaisiin antaa valtion viranomaiselle säädetyn valvontavelvollisuuden toteuttamiseen, esimerkiksi ulkomaalaisviranomaiselle, merenkulkuviranomaiselle, poliisille ja tullille. Rajavartiolaitoksen olisi annettava apua pelastusviranomaiselle, poliisille, tullilaitokselle ja puolustusvoimille, jos tehtävä edellyttäisi vain rajavartiolaitokselta saatavissa olevia voimavaroja, eikä rajavartiolaitokselle säädettyjen tärkeiden tehtävien suorittaminen vaarantuisi. Virka-avusta ei olisi kysymys silloin, kun suoritetaan myös rajavartiolaitokselle säädettyä tehtävää, kuten esimerkiksi aluevalvontaa.

Eduskunnan hallintovaliokunnan katsoi voimassa olevaa LRVL:a käsitellessään, ettei rajavartiolaitoksen virka-avun antamiseen tulisi liittyä viranomaisen vapaata harkintaa, mikä on otettu huomioon pykälän 2 momenttia muotoiltaessa. Rajavartiolaitos voisi erikoisasiantuntemuksen, erityistaitojen tai erityistoimivaltuuksien puuttuessa pidättyä tehtävästä. Sen olisi kuitenkin annettava apua muun muassa pelastusviranomaiselle, jos se onnettomuuden laajuus tai erityisluonne huomioon ottaen olisi tarpeen. Säännöksessä otettaisiin huomioon myös rajavartiolaitoksen vastuu ensisijaisista tehtävistään. Niiden suorittaminen ei saisi virka-aputehtävien vuoksi vaarantua. Vastaava sääntely on toteutettu muun muassa meripelastuslain 4 §:n 1 momentissa, jossa säädetään muiden meripelastusviranomaisten osallistumisesta meripelastustehtävien suorittamiseen.

Virka-apua annettaessa tulisi ristiriitatilanteessa pohtia tehtävien tärkeysjärjestystä. Esimerkiksi metsäpalon sammutustyö ei voisi sitoa rajavartiolaitoksen ilma-aluksia ainakaan kohtuuttoman kauan, koska rajavartiolaitos joutuu koko ajan varautumaan meripelastustehtäviin ja vakaviin rajatilanteisiin. Lentokalustoa koskee myös pakollinen määräaikainen huoltovelvollisuus. Tästä syystä ilma-aluskaluston käyttämisestä virka-aputehtäviin tulee rajoittaa, jotta ei ajauduttaisi tilanteeseen, jossa kalusto ei ole välittömästi käytettävissä rajavartiolaitoksen muihin tehtäviin virka-avun tultua annetuksi.

PTR-asetuksen 5 §:n mukaan kukin yhteistoimintaviranomainen vastaa yhteistoimintatehtävän aiheuttamista kustannuksista silloin, kun on kysymys yhteistoimintaan osallistuvan viranomaisen omasta tehtävästä. Pääsäännöstä poiketaan vain, jos annettava virka-apu on pitkäkestoista, ja sen antamisesta aiheutuu antavalle viranomaiselle määrältään huomattavia erityisiä kustannuksia.

78 §. Rajavartiolaitokselle annettava virka-apu. Viranomaisen olisi annettava rajavartiolaitokselle kuuluvan tehtävän suorittamiseksi sellaista tarpeellista virka-apua, jonka antamiseen asianomainen viranomainen on toimivaltainen. Rajavartiolaitokselle annettavasta virka-avusta säädetään nykyisin samalla tavoin LRVL:n 58 §:ssä. Sääntely on yhdenmukainen poliisilain 41 §:n 1 momentin kanssa. Virka-avun pyytämisestä päättäisi hallintoyksikön päällikkö tai valmiuspäivystäjä. Esitutkintatehtävissä ja pakkokeinojen käyttämisessä virka-avun pyytämisestä päättäisi kuitenkin hallintoyksikön pidättämiseen oikeutettu virkamies tai muu tutkinnanjohtaja.

79 §. Puolustusvoimien virka-apu rajavartiolaitokselle. Puolustusvoimien virka-avusta rajavartiolaitokselle ei ole nimenomaisesti säädetty. Rajavartiolaitos voi kuitenkin saada puolustusvoimilta virka-apua edellä 78 §:n kohdalla selostetun LRVL:n 58 §:n nojalla.

Rajavartiolain 79 §:ssä säädettäisiin nimenomaisesti puolustusvoimien virka-avusta rajavartiolaitokselle. Rajavartiolaitoksella olisi ehdotetun säännöksen mukaan oikeus saada puolustusvoimilta voimavaroja etsintään ja liikenteen ohjaamiseen, vaarallisen tehtävän turvalliseen suorittamiseen, rajavalvontaan ja rajatapahtuman tutkimiseen sekä merellä turvauhan torjumiseen. Virka-apuun ei kuuluisi ampuma-aseiden käyttäminen tai sotilaalliset voimakeinot.

Etsintään ja liikenteen ohjaamiseen virka-avun saaminen edellyttäisi, että se on tarpeen valtakunnan rajan ilmeisesti laittomasti ylittäneen Suomessa olevan henkilön verekseltään löytämiseksi. Kyse olisi siten kiireellistä rajan laittomasti ylittäneen henkilön etsimisestä. Tällainen tilanne edellyttää nopeita toimenpiteitä varsinkin, jos henkilö on vaarallinen tai aseistautunut. Rajavartiolaitos voisi pyytää virka-apua, vaikka operaation johtovastuu siirrettäisiinkin poliisille mahdollisimman pian.

Vaarallisia tehtäviä voivat olla esimerkiksi rajanylityspaikalle linnoittautuneen henkilön kiinniottaminen, mainittu aseistautuneen henkilön maastosta etsiminen ja merenkulun turvauhan torjuminen. Rajavartiolaitos voisi saada sellaisessa tilanteessa henkilöiden suojaamiseen tarpeellista kalustoa puolustusvoimilta, esimerkiksi panssaroidun miehistönkuljetusajoneuvon. Rajavalvontatehtävässä puolustusvoimilta saatava erityisasiantuntemus voisi koskea esimerkiksi vedenalaista toimintaa. Rajatapahtuman tutkinnassa rajavartiolaitos voisi täydentää havaintojaan puolustusvoimien havaintotiedoilla. Merenkulun turvatoimilain tarkoittamien turvauhkien torjuminen voi edellyttää kuljetusapua tai vedenalaiseen toimintaan liittyvää asiantuntija-apua.

Virka-apua pyytäisi rajavartiolaitoksen esikunta tai kiireellisessä tapauksessa muu hallintoyksikkö. Virka-avusta päättäisi Pääesikunta tai merivoimien, ilmavoimien tai maanpuolustusalueen esikunta sekä kiireellisessä tapauksessa varuskunnan päällikkö tai joukko-osaston komentaja. Päätöksentekomenettely vastaisi puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain säännöksiä.

Puolustusvoimien tehtävänä on puolustusvoimista annetun lain 2 §:n mukaan valtakunnan maa- ja vesialueen sekä ilmatilan valvonta, valtakunnan alueellisen koskemattomuuden turvaaminen tarvittaessa voimakeinoja käyttäen, valtakunnan ja sen oikeusjärjestyksen sekä kansan elinmahdollisuuksien ja perusoikeuksien puolustaminen, sotilaallisen puolustusvalmiuden ylläpitäminen ja kehittäminen, sotilaskoulutuksen antaminen, vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen tukeminen, maanpuolustustahdon ja kansalaisten ruumiillista kuntoa kohottavan toiminnan edistäminen, tarvittaessa virka-avun antaminen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden voimassa pitämiseen niin kuin siitä erikseen säädetään, pelastustoimintaan osallistuminen antamalla käytettäväksi tarvittavia voimavaroja, jos se ei vaaranna maanpuolustustehtävien suorittamista, rauhanturvaamiseen osallistuminen, hallinnonalan kansainvälinen toiminta sekä muut laissa määrätyt tehtävät.

Sekä puolustusvoimille että rajavartiolaitokselle säädetyssä tehtävässä yhdessä toimiessaan puolustusvoimat ja rajavartiolaitos suorittavat omaa lakisääteistä tehtäväänsä. Yhteistoiminta esimerkiksi maanpuolustustehtävässä tai aluevalvontatehtävässä ei siten olisi yleensä virka-avun antamista. Meripelastuslain 4 §:n 6 kohdassa säädetään puolustusvoimien tehtävistä meripelastusviranomaisena. Niitä ovat merialueen valvominen onnettomuus- ja vaaratilanteiden havaitsemiseksi ja paikantamiseksi alueellisen koskemattomuuden valvontaan liittyen sekä osallistuminen etsintä- ja pelastustoimintaan tarjoamalla käytettäväksi puolustusvoimille kuuluvaa erityisasiantuntemusta, henkilöstöä ja kalustoa. Tältä osin virka-apusäännökset eivät olisi tarpeellisia, koska kysymys on molemmille säädetystä tehtävästä. Sen ylittäviä toimia voitaisiin joissakin tapauksissa joutua pyytämään virka-apuna.

Puolustusvoimien virka-apuun rajavartiolaitokselle ei kuuluisi aseiden tai sotilaallisten voimakeinojen käyttäminen. Sotilaallisista voimakeinoista säädetään aluevalvontalain 33 §:ssä, jonka mukaan sotilaallisilla voimakeinoilla tarkoitetaan sotilaan henkilökohtaisen aseen käyttöä voimakkaampaa, sotavarustein tapahtuvaa asevoiman käyttöä. Lainkohdan mukaan puolustusvoimat ja rajavartiolaitos voivat käyttää Suomen alueellisen koskemattomuuden turvaamiseksi tarpeellisia sotilaallisia voimakeinoja.

Puolustusvoimat antaa virka-apua poliisille puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetussa laissa säädetyin tavoin henkilön etsimiseen ja kiinni ottamiseen, paikan tai alueen eristämiseen ja tutkimiseen, liikenteen ohjaamiseen, henkilöiden ja omaisuuden tilapäiseen suojaamiseen, räjähteiden raivaamiseen sekä muuhun tehtävään, jonka suorittamiseksi tarvitaan puolustusvoimien erityishenkilöstöä tai -välineistöä. Virka-apua annetaan vain, milloin poliisiin voimavarat ovat riittämättömät tai siihen tarvitaan poliisilta puuttuvaa erityishenkilöstöä tai -välineistöä. Mainittua lakia koskeva muutosesitys (HE 187/2004 vp.) on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä. Lakia muutettaisiin siten, että poliisilla olisi oikeus saada puolustusvoimilta välttämätöntä sotilaallisten voimakeinojen käyttöä edellyttävää virka-apua terrorismirikosten estämiseksi tai keskeyttämiseksi.

Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen on poliisin tehtävä. Rajavartiolaitoksen tulisi voida pyytää puolustusvoimilta virka-apua vain omien tehtäviensä suorittamiseen. Vaikka poliisi, rajavartiolaitos ja puolustusvoimat voisivat toimia samassakin sisäisen turvallisuuden tehtävässä, pyytäisi poliisi siinä tarpeellista puolustusvoimien virka-apua. Poliisi voisi yhteisessä tehtävässä osoittaa puolustusvoimien voimavaroja myös rajavartiolaitoksen tueksi. Johtovastuu olisi kuitenkin poliisilla.

Rajavartiolaitoksella on myös itsellään valmius sotilaallisten voimakeinojen käyttämiseen. Aluevalvontalain mukaan sotilaalliset voimakeinot ovat käytettävissä vieraan valtion taholta kohdistuvaa uhkaa vastaan. Kiireellisessä tilanteessa voi kuitenkin tulla pohdittavaksi, missä määrin rajavartiolaitos voisi käyttää sotilaallisia voimakeinoja esimerkiksi merenkulun turvauhkaa torjuttaessa hätävarjelusäännösten nojalla.

80 §. Henkilö- ja omaisuusvahinko. LRVL:n 63 §:ssä säädetään virkatoimessa syntyneen vahingon tutkinnasta ja sen yhteydessä vammoja saaneen tarkastamisesta, hoidosta ja valtion varoista ennakolta maksettavista kustannuksista. LRVL:n 64 §:ssä säädetään toisen kiinteistöllä liikkumisesta aiheutuneen LRVL:n 14 §:ssä tarkoitetun haitan ja vahingon sekä virkatehtävän yhteydessä syntyneen LRVL:n 63 §:ssä tarkoitetun vahingon korvaamisesta. Korvausta olisi haettava mahdollisuuksien mukaan kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun haittaa tai vahinkoa kärsinyt sai tiedon haitan tai vahingon tapahtumisesta. Meripelastuslain 22 §:n mukaan etsintä ja pelastustöihin osallistumista koskevaa korvausta on haettava rajavartiolaitokselta kolmen kuukauden kuluessa perusteen syntymisestä. Tämä on perusteltua, koska meripelastustapahtumaan liittyy yleensä laajoja järjestelyjä, joiden kaikki yksityiskohdat eivät ole myöhemmin vaikeudetta selvitettävissä. Rajavartiolaitoksen esikunnan ratkaisusta riippumatta hakija voi nostaa korvauskanteen valtiota vastaan myös yleisessä tuomioistuimessa, jollei muuta säädetä.

Vähäisten vahinkojen tutkinta on sisäisin määräyksin osoitettu rajavartiolaitoksen hallintoyksiköiden tehtäväksi. Vähäistä suuremmat vahingot tutkitaan yhä rajavartiolaitoksen esikunnassa. Vahinkojen tutkinnassa voivat tulla sovellettavaksi myös onnettomuuksien tutkintaa koskevat erityissäännökset, kuten tie- ja maastoliikenneonnettomuuksien tutkinnasta annettu laki (24/2001) ja onnettomuuksien tutkinnasta annettu laki (373/1985).

Rajavartiolain 80 §:ssä säädettäisiin LRVL:n 63 ja 64 §:ää vastaavalla tavalla, että virkamiehen olisi viivytyksettä ilmoitettava esimiehelleen virkatehtävässä syntyneestä henkilö tai omaisuusvahingosta, jollei se olisi vähäinen. Vahinkotapahtumasta tulisi toimittaa tutkinta, jos vahinkoa kärsinyt tai virkatoimen suorittanut sitä pyytäisi tai tutkintaan havaittaisiin muutoin olevan tarvetta. Tutkinnan suorittaisi poliisi, jollei kyseessä olisi sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävä vahinkoasia. Vammoja saaneelle olisi viivytyksettä hankittava tarpeellista hoitoa ja ainakin tilaisuus päästä lääkärin tai muun esteettömän henkilön tarkastettavaksi. Kustannukset tarpeellisen hoidon hankkimisesta ja tarpeellisista tarkastuksista suoritettaisiin ennakolta valtion varoista. Valtion varoista suoritetut kustannukset, joiden korvaamiseen valtio ei olisi velvollinen, perittäisiin takaisin, jollei se olisi ilmeisen kohtuutonta.

81 §. Rajavartiolaitoksen suoritteista perittävät maksut. Rajavartiolain 81 §:ssä säädettäisiin, että muulle viranomaiselle annetusta virka-avusta voitaisiin periä valtion maksuperustelaissa tarkoitettua omakustannushintaa alempi maksu tai jättää maksu perimättä, jos tehtävä kuuluisi rajavartiolaitoksen omiin tehtäviin tai virka-apua annettaisiin rajavartiolaitoksen oman tehtävän suorittamisen yhteydessä taikka jos asiasta muualla niin säädettäisiin. Rajavartiolaitoksella olisi valtion maksuperustelain säännösten estämättä oikeus luopua perimästä maksua 26 §:n 2 momentissa tarkoitetusta sairaankuljetuksesta, jos maksun periminen yksittäistapauksessa olisi ilmeisen kohtuutonta. Pykälässä säädettäisiin lisäksi, että rajavartiolaitos voisi periä palveluksessaan olevalta virkamieheltä käypää alemman vuokran asunnosta, jos siihen olisi rajavartiolaitoksessa noudatettavasta siirtymisvelvollisuudesta tai rajavartiolaitoksen tehtävien järjestämisestä johtuva erityinen syy.

Valtion maksuperustelaissa on pyritty kohdentamaan kustannukset sille, joka hyötyy virkatoiminnasta. Tämän vuoksi viranomaisten välinen virka-apu on maksullista, jollei erikseen toisin säädetä. Asiasta säädetään toisin muun muassa PTR-asetuksessa, jonka 5 §:n mukaan PTR-viranomaiset vastaavat yhteistoimintatehtävän aiheuttamista kustannuksista silloin, kun yhteistoiminnassa toteutettava tehtävä on myös yhteistoimintaan osallistuvan viranomaisen oma tehtävä. Muussa kuin PTR-asetuksessa tarkoitetussa tehtävässä annetusta virka-avusta voidaan periä siitä johtuvat kustannukset, jos annettava virka-apu on pitkäkestoista ja sen antamisesta aiheutuu antavalle viranomaiselle määrältään huomattavia erityisiä kustannuksia.

Rajavartiolaitoksen toimenpiteet PTR-yhteistoiminnassa kuuluvat yleensä sen omiin virkatehtäviin, eikä yhteistoiminnasta yleensä aiheudu lisäkustannuksia. Rajavartiolaitos voi lisäkustannuksitta ja yleensä myös haitatta kuljettaa muita viranomaisia valvontatehtävissään aluksillaan. Esimerkiksi kalastusviranomaisia voidaan ottaa rajavartiolaitoksen aluksille valvomaan kalansaaliita ja pyydyksiä ilman lisäkustannuksia. Rajavartiolaitokselle haittaa tai lisäkustannuksia aiheuttamaton virka-apu olisi maksutonta.

Helikopterilla suoritetun sairaankuljetuksen kustannukset voivat helposti nousta huomattaviksi. Kansaneläkelaitos korvaa yleensä rajavartiolaitokselle sairausvakuutuslaissa säädetyn vakuutetun omavastuuosuuden ylittävän osan kuljetuskustannuksista. Rajavartiolaitoksen poikkeustapauksissa antamien sairaankuljetuspalveluiden voisi ehkä katsoa kuuluvan myös yhteiskunnan tuottamiin peruspalveluihin, joiden korvaamiseen yksittäisellä kansalaisella ei olisi velvollisuutta.

Muiden kuin julkisoikeudellisten suoritteiden hinnoista päätetään valtion maksuperustelain 7 §:n mukaan liiketaloudellisin perustein. Rajavartiolaitoksen hallinnassa on valtion omistamia ja vuokraamia asuinhuoneistoja, jotka on aikanaan hankittu sen vuoksi, että suuri osa rajavartiolaitoksen toiminnasta sijoittuu alueille, joissa ei harvan asutuksen vuoksi ole yleensäkään asuntoja tarjolla. Niilläkin alueilla, joilla asuntoja on saatavissa, rajavartiolaitoksen henkilöstön välttämätön ja käytännössä toistuvasti siirtoja edellyttävä siirtymisjärjestelmä edellyttää, että rajavartiolaitos voi osoittaa henkilökunnalleen siirron yhteydessä asunnon uudella paikkakunnalla. Valtiolla on vankeinhoitolaitoksen, rajavartiolaitoksen ja puolustusvoimien virkamiesten asunnoiksi tarkoitettuja asuntoja. Näiden asuntojen vuokraehtojen erillisyyttä ei pidetty tarpeellisena siinä yhteydessä, kun huoneenvuokralaki (653/1987) kumottiin ja säädettiin asuinhuoneiston vuokrauksesta annettu laki (481/1995). Jälkimmäisen lain soveltamisalaa koskee sen 2 §:ssä säädetty poikkeus, jonka mukaan ainoastaan erikseen virka-asunnoiksi määrätyt valtion asunnot jäävät lain soveltamisalan ulkopuolelle. Tällaisia erikseen virka-asunnoiksi määrättyjä asuntoja ei rajavartiolaitoksella enää ole.

Valtion palvelussuhdeasuntojen vuokrien määräytymisperusteista annettu valtioneuvoston päätös (863/1985) kumottiin 1 päivästä marraskuuta 1996, jolloin valtion asunnoista perittäviä vastikkeita koskevat säännökset jäivät valtion maksuperustelain 7 §:n säännöksen varaan. Rajavartiolaitoksen hallinnassa olevat edellä tarkoitetut valtion asunnot eivät ole tarkoitettuja liiketaloudellisesti kannattaviksi valtion sijoituskohteiksi. Oikeus asua valtion asunnossa on alun perin ollut luontoisedun kaltainen osa palkkausta. Perusteltua tarvetta rajavartiolaitoksen asuinhuoneistojen vuokravastikkeiden korottamiseen ei ole osoitettavissa ilman, että korottaminen edellyttäisi myös virkamiesten palkkauksen korottamista. Tämän vuoksi nykyinen, rajavartiolaitoksen siirtovelvollisuuden tehokkuuden käytännössä ehdottomasti edellyttämä järjestely ehdotetaan säilytettäväksi. Asiasta on valtion maksuperustelain 2 §:n mukaan mahdollista säätää muualla muutoin noudatettavasta valtion maksuperustelaista poikkeavasti. Rajavartiolaitokselle ehdotetaan pykälän 3 momentissa siis edelleen oikeutta hinnoitella rajavartiolaitoksen virkamiehille tarkoitettujen asuntojen vuokravastikkeet liiketaloudellista hintaa alemmalle tasolle, jos rajavartiolaitoksen tehtävien järjestäminen sitä edellyttää.

Rajavartiolaitoksen suoritteiden maksuista säädetään sisäasiainministeriön asetuksella (1378/2001), joka on annettu valtion maksuperustelain 8 §:ssä olevan valtuuden perusteella. Valtuutta on pidettävä riittävänä, eikä uutta valtuutta ole tarpeen sisällyttää ehdotettuun lakiin.

Rajavartiolaitos voi periä palveluksessaan olevalta virkamieheltä käypää alemman vuokran asunnosta, jos siihen on rajavartiolaitoksessa noudatettavasta siirtymisvelvollisuudesta tai rajavartiolaitoksen tehtävien järjestämisestä johtuva erityinen syy.

82 §. Vieraan valtion alueelle ulottuvat rikoksentorjuntatoimenpiteet. Rajavartiolaitoksella olisi toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä oikeus rikoksen selvittämiseksi tai rikoksesta epäillyn kiinniottamiseksi jatkaa Suomessa aloitettua henkilön takaa-ajoa, tarkkailua ja teknistä tarkkailua vieraan valtion alueella sen mukaan kuin toimenpiteen jatkamisesta vieraan valtion alueella Euroopan unionin lainsäädännössä säädetään tai Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa määrätään.

Sopimusvaltiot ovat sitoutuneet Schengenin yleissopimuksen 39 artiklassa siihen, että ne antavat tosilleen kansallista lainsäädäntöään noudattaen ja toimivaltansa rajoissa apua rangaistavien tekojen ehkäisemiseksi ja niiden tutkimiseksi. Schengenin yleissopimuksen 40 ja 41 artiklassa säädetään vieraan valtion alueelle ulottuvasta tarkkailusta ja takaa-ajosta. Lähtökohtana 40 artiklassa säädetyssä tarkkailussa on kohdevaltion ennakkoon antama lupa, mutta kiireellisissä tapauksissa voidaan artiklassa tarkemmin säädetyin edellytyksiin toimia myös ilman sitä. Takaa-ajosta on ilmoitettava viimeistään rajalla, ja se on keskeytettävä kohdevaltion vaatimuksesta. Sekä tarkkailua että takaa-ajoa koskevat toimenpiteet voidaan ulottaa vain maarajan yli. Rajavartiolaitos on Schengenin yleissopimuksessa säädetyllä tavalla ilmoitettu toimivaltaiseksi viranomaiseksi suorittamaan molempia edellä mainittuja toimenpiteitä muun jäsenvaltion alueella. Suomessa keskusrikospoliisi on Schengenin yleissopimuksessa tarkoitettu keskusviranomainen rajan yli tapahtuvassa tarkkailussa.

Napoli II:n soveltamisalaan kuuluu yhteistyö kansallisen tullilainsäädännön oikean soveltamisen varmistamiseksi sekä avunanto niin kansallisen kuin yhteisön tullilainsäädännönkin rikkomisten vuoksi syytteeseen ja rangaistukseen saattamiseksi. Sopimus sisältää keskinäistä hallinnollista avunantoa koskevat määräykset. Lisäksi se mahdollistaa oikeudellisen virka-avun antamisen. Sopimuksessa on lisäksi määräykset yhteistyön erityismuodoista, jollaisia ovat muun muassa rajojen yli tapahtuva välitön takaa-ajo sekä rajojen yli tapahtuva valvonta. Napoli II:n mukaan välitön takaa-ajo tarkoittaa tilannetta, jossa jäsenvaltion virkamiehet jatkavat toisen jäsenvaltion alueella sellaisen henkilön takaa-ajoa, joka on tavattu itse teossa tekemässä jotakin Napoli II:ssa tarkemmin määriteltyä rikosta, jonka johdosta hänet voidaan luovuttaa, tai joka on osallistumassa tällaiseen rikokseen. Edellä kuvatuista säädöksistä ja määräyksistä johtuu tarve säätää lailla tarkemmin sekä muun viranomaisen Suomeen kohdistamista edellä selostetuista toimenpiteistä että niistä puitteista, joiden nojalla suomalainen viranomainen voi suorittaa mainittuja toimenpiteitä muun jäsenvaltion alueella.

Tarve Schengenin yleissopimuksessa tarkoitettuun tarkkailuun ja takaa-ajoon voi konkretisoitua tällä hetkellä Suomesta Norjaan tai Ruotsiin ja mainituista maista Suomeen. Napoli II:ssa tarkoitettavat toimenpiteet tulevat käytännössä kyseeseen myös Suomen ja Viron kesken, koska ne voivat Schengenin yleissopimuksen edellä mainituista artikloista poiketen toteutua myös merirajan yli. Euroopan unionissa on ollut vireillä alustavia selvityksiä myös Schengenin yleissopimuksen mainittujen toimenpiteiden mahdollistamiseksi merirajan yli. Suomen PTR-viranomaisten vahvuudet niillä Pohjois-Suomen alueilla, joilla Schengenin yleissopimuksessa tarkoitettu tarkkailu ja takaa-ajo rajan yli voi tulla kysymykseen, ovat vähäiset. Kansallisen PTR-yhteistyön puitteissa on havaittu olevan tarpeen mahdollistaa PTR-viranomaistemme joustava ja kustannustehokas käyttö sisärajan ylittävässä toiminnassa.

Merirajan yli ja ilmassa tapahtuvien toimenpiteiden osalta rajavartiolaitos on ainoa käytännössä toimintakykyinen suomalainen sisäisen turvallisuuden viranomainen. Poliisilain 22 a §:n mukaan Schengenin yleissopimuksen 40 tai 41 artiklassa tarkoitetulla Schengenin säännöstöä soveltavan valtion poliisimiehellä on oikeus poliisimiehen maan alueella verekseltä tai pakenemasta tavatun rikoksentekijän takaa-ajoon Suomen alueella samoin kuin kiinniottoon ja turvallisuustarkastukseen Suomen alueella siten kuin Schengenin yleissopimuksessa säädetään. Oikeus voimakeinoin tapahtuvaan verekseltä tavatun tai pakenevan kiinniottoon on kuitenkin vain siinä tapauksessa, että kiinniotettava vastarintaa tekemällä koettaa välttää kiinnijoutumisen eikä suomalaisen poliisimiehen apua kiinniottoon ole viipymättä saatavilla. Pykälää on ehdotettu muutettavaksi hallituksen esityksessä poliisilain muuttamisesta. Pykälää muutettaisiin siten, että siinä mahdollistettaisiin poliisin ohella myös rajavartiolaitoksen ja tullin nykyistä laajempi käyttö tilanteissa, joissa kyse on Suomeen ulottuvasta takaa-ajosta.

Poliisilain 30 a §:ssä säädetään vieraan valtion viranomaisen Suomessa suorittamasta Schengenin yleissopimuksen 41 artiklassa säädetystä tarkkailusta. Rikoksen selvittämiseksi tapahtuvassa henkilön tarkkailussa tai teknisessä tarkkailussa Suomen alueella on edellytyksenä, ettei suomalainen poliisimies voi välittömästi jatkaa tarkkailua tai teknistä tarkkailua Suomen alueella. Tätäkin pykälää on ehdotettu hallituksen esityksessä poliisilain muuttamisesta muutettavaksi siten, että mainittua toimenpidettä voisi Suomessa jatkaa myös rajavartiolaitos ja tulli. Rajavartiomiehen toimivaltuus jatkaa Suomessa Schengenin yleissopimuksessa säädettyä takaa-ajoa ja tarkkailua määräytyisivät siis ehdotetun rajavartiolain ja poliisilain mukaan.

Ehdotetussa 82 §:ssä säädettäisiin sitä vastoin rajavartiolaitoksen oikeudesta jatkaa Suomessa aloitettua rikoksesta epäillyn kiinniottamiseksi tai rikoksen selvittämiseksi tapahtuvaa takaa-ajoa, tarkkailua ja teknistä tarkkailua vieraan valtion alueella. Toimenpiteet olisivat niitä, joihin rajavartiolaitos on Suomessakin oikeutettu. Kyseeseen voisi tulla Euroopan unionin jäsenvaltion lisäksi muukin valtio. Kansainvälistä kehitystä rikoksentorjunnan alalla on tässä suhteessa vaikea ennakoida. Lakitasolla pykälän 1 momentissa rajavartiolaitokselle annettavaksi ehdotettu toimivaltuus olisi luonteeltaan yleinen.

Toiminnassa olisi luonnollisesti noudatettava mitä asiasta Euroopan unionin lainsäädännössä säädetään tai Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa määrätään. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin rajavartiomiehen toimivaltuuksista tilanteissa, joissa pykälässä tarkoitetut toimenpiteet ulotetaan vieraan valtion alueelle. Hänellä olisi periaatteessa samat toimivaltuudet, oikeudet ja velvollisuudet vieraan valtion alueella kuin Suomessakin. Kansallisesta suvereniteetista johtuen vieraan valtion virkamiehellä ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole toimivaltuuksia toisen valtion alueella, ellei valtio niitä itse muun valtion virkamiehelle anna. Asiasta on tarpeen säätää laissa. Muussa tapauksessa olisi epäselvää, mikä on rajavartiomiehen oikeudellinen asema hänen suorittaessaan pykälässä tarkoitettua tehtävää muun valtion alueella. Pykälässä ehdotetaan selvyyden vuoksi todettavaksi, että rajavartiomiehen virkavelvollisuudet sekä virkamiesasemasta johtuvat etuudet ovat vieraan valtion alueella tapahtuvassa toiminnassa voimassa muutoin samanlaisina kuin virkatehtävissä kotimaassakin.

83 §. Kansainväliset yhteistoimintasopimukset. Sisäasiainministeriö voisi rajavartiolaitoksen toimialaan kuuluvissa sellaisissa asioissa, jotka eivät kuulu lainsäädännön alaan taikka vaadi eduskunnan suostumusta tai tasavallan presidentin toimenpidettä, tehdä tavanomaisina pidettäviä yhteistoimintasopimuksia muiden valtioiden rajavartiolaitoksen toimialalla toimivien viranomaisten kanssa.

LRVL:n 65 §:n 3 momentin mukaan sisäasiainministeriö voi asioissa, jotka eivät kuulu lainsäädännön alaan taikka vaadi eduskunnan suostumusta tai tasavallan presidentin toimenpidettä, tehdä rajavartiolaitoksen tehtävien alaan kuuluvia, tavanomaisina pidettäviä yhteistoimintasopimuksia Suomen rajoihin rajoittuvien valtioiden ja muidenkin Itämeren rantavaltioiden rajavalvonnasta ja rajatarkastusten suorittamisesta vastaavien viranomaisten kanssa. Vastaava säännös on poliisilain 53 §:ssä ja aluevalvontalain 42 §:ssä. Ehdotettu säännös poikkeaisi voimassa olevasta siinä, ettei sopimuksentekovaltuus rajoittuisi Itämeren rantavaltioihin.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen

Valtion keskushallintoon kuuluville viranomaisille voidaan säätää toimivalta hallintosopimusten tekemiseen. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on hallituksen esityksestä poliisilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi antamassaan lausunnossa (PeVL 15/1994 vp) arvioinut, että valtuutus ei saa olla rajoittamaton valtuutuksen saajaan ja sisältöön nähden. Valtuutuksessa on ilmaistava ne kansainvälisen oikeuden subjektit, joiden kanssa sopimuksia tehdään. Lisäksi valtuutuksen on oltava koska tahansa presidentin peruutettavissa. Myös hallituksen esityksessä perustuslaiksi (HE 1/1998 vp.) viitataan edellä mainittuun perustuslakivaliokunnan lausuntoon arvioitaessa ulkopoliittista päätösvaltaa koskevaa perustuslain 93 §:ää ja perusteita, joilla presidentin sopimuksentekovaltuuksia voidaan siirtää.

Hallintosopimusten tekemiseen olisi tarvetta paitsi naapurivaltioiden ja Itämeren rantavaltioiden myös Euroopan ulkorajavaltioiden viranomaisten kesken. Rajaturvallisuuden ylläpitämisen kannalta olisi tärkeää pitää yhteyttä valtioihin, joista laittoman maahantulon ihmisvirrat ovat lähtöisin sekä valtioihin, joiden kautta nuo virrat kulkevat. Laittoman maahantulon torjuntaa voidaan tehostaa tietoja vaihtamalla. Samalla säästetään kustannuksia. Yhteistyössä on otettava huomioon henkilötietojen luovuttamista koskevat rajoitukset ja viranomaisten toiminnan julkisuutta sekä vaitiolovelvollisuutta koskevat säännökset. Yhteistoimintasopimuksia tarvitaan myös meripelastustoimessa.

84 §. Tarkemmat säännökset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin valtuudesta valtioneuvoston asetuksen antamiseen.

Momentin 1 kohdassa mainittaisiin rajavartiolain ne kohdat, joissa säädettäisiin henkilön kiinniottamisesta tai omaisuuden haltuun ottamisesta. Toimenpiteitä koskevista kirjauksista ja merkinnöistä olisi voitava säätää erikseen valtioneuvoston asetuksella.

Momentin 2 kohdassa mainittu valtuus koskisi rajavartiomiehen voimankäyttövälineitä ja suojavälineitä sekä tarvittaessa muuta varustusta. Rajavartiolaitos varustaa rajavartiomiehet virkatehtävien mukaisesti. Välineistä ja varustuksesta määrätään hallinnollisin käskyin ja määräyksin. Välineitä ja varusteita samoin kuin niiden käyttömenetelmiä koskevat yksityiskohdat voivat olla salassa pidettäviä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla. Asetuksella voitaisiin säätää velvollisuudesta mainittujen välineiden ja varusteiden käyttämiseen ja mukana pitämiseen sekä kiellosta käyttää muunlaisia välineitä ja varusteita.

Momentin 3 kohdassa olisi kysymys lupa-asioiden ja ilmoitusten käsittelemisessä tarpeellisista täydentävistä säännöksistä, jotka voisivat koskea esimerkiksi rajavartiolaitoksen virkamiesten sivutoimilupia ja sivutoimi-ilmoituksia. Sivutoimilupia koskevat asiat voitaisiin valtioneuvoston asetuksella säätää esimerkiksi hallintoyksiköiden päälliköiden käsiteltäviksi. Valtuuden nojalla voitaisiin säätää myös rajanylityslupaa ja rajavyöhykelupaa koskevan asian käsittelyä täydentäviä säännöksiä.

Momentin 4 kohdassa annettaisiin valtuus säätää PTR-viranomaisten tehtävien yhteensovittamisesta, keskinäisestä yhteistoiminnasta ja virka-apumenettelystä.

Pykälän 2 momentissa annettaisiin valtuus sisäasiainministeriön asetuksella säätämiseen. Momentin 1 kohdan nojalla säädettäisiin menettelystä haltuun otetun omaisuuden säilyttämisessä sekä 2 kohdan nojalla menettelystä kulkuneuvon pysäyttämisessä ja voimakeinojen käyttämisessä.

Momentin 3 kohdan nojalla säädettäisiin tarvittaessa tarkemmin eläimen kiinniottamisesta, säilyttämisestä ja lopettamisesta. Rajavartiolaitos voi olla oikeutettu muun muassa poliisitehtävien yhteydessä lopettamaan eläimen. Rajavartiolaitos osallistuisi esitykseen sisältyvän luonnonsuojelulain muutosehdotuksen mukaan luonnonsuojelun valvontaan luonnonsuojelualueilla. Näissä tehtävissä olisi tarpeellisesta säätää eläimen kiinniottamista, säilyttämistä ja lopettamista koskevasta menettelystä.

Momentin 4 kohdan valtuuden nojalla säädettäisiin tarvittaessa kieltonauhoista ja muista merkeistä, joilla pakkokeinolain mukaan voidaan merkitä rajavartiolaitoksen rikoksen selvittämisen turvaamiseksi sulkema rakennus, huone tai alue. Momentin 5 kohdan nojalla voitaisiin antaa säännökset merkeistä, joilla merkittäisiin rajavartiolaitoksen kohteita ja harjoituksia koskevat liikkumiskiellot ja rajoitukset sekä lain 7 luvussa säädetty rajavyöhyke. Turvatarkastusten suorittamisen teknisistä menettelytavoista ja käytännön järjestämisestä voitaisiin antaa tarkemmat säännökset momentin 6 kohdan nojalla.

12 luku. Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

85 §. Voimaantulo. Pykälään otettaisiin tavanomainen voimaantulosäännös. Lailla kumottaisiin rajavartiolaitoksesta 12 päivänä maaliskuuta 1999 annettu laki ja 17 päivänä toukokuuta 1947 annettu rajavyöhykelaki niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen lain voimaantuloa voitaisiin ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

86 §. Rajavyöhykelupaa koskeva siirtymäsäännös. Rajavartiolain rajavyöhykelupaa koskevia säännöksiä sovellettaisiin myös ennen lain voimaantuloa annettuun rajavyöhykelupaan. Rajavyöhykeluvan edellytyksiin ei ehdoteta tiukennuksia. Muun muassa rakentamiseen liittyviä säännöksiä ehdotetaan päinvastoin lievennettäviksi. Jousitoimisten aseiden luvanvaraisuutta koskeva säännös on tosin uusi. Osa säännöksistä on vain vähäisessä määrin muuttunut. Edellä olevan perusteella ehdotetaan, että rajavyöhykelupaa koskevia rajavartiolain säännöksiä olisi sovellettava myös aikaisemmin annettuihin lupiin.

1.3. Laki henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa

1 luku. Yleiset säännökset

1 §. Soveltamisala. Henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa ehdotettu laki olisi erityislaki, jossa säädettäisiin rajavartiolaitoksen toiminnassa välttämättömistä poikkeuksista henkilötietolakiin nähden. Rajavartiolaitoksen henkilörekistereiden tarkastusoikeutta olisi tietojen arkaluonteisuuden vuoksi rajoitettu nykyisin tavoin. Henkilötietoja rajavartiolaitoksessa käsiteltäessä olisi noudatettava, mitä henkilötietolaissa tai muualla laissa säädetään, jollei ehdotettavassa laissa toisin säädettäisi.

Soveltamisalan osalta viitattaisiin asevelvollisuuslakiin, meripelastuslakiin, ulkomaalaisrekisteristä annettuun lakiin ja henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettuun lakiin, jäljempänä poliisitoimen henkilötietolaki, koska rajavartiolaitoksen joukko-osastoissa pidetään asevelvollisrekisteriä, rajavartiolaitoksen esikunta pitää meripelastusrekisteriä ja rajavartiolaitos osallistuu ulkomaalaisrekisterin pitämiseen, sekä koska tämän uudistuksen myötä rajavartiolaitos tulisi osallistumaan myös poliisiasiain tietojärjestelmän ja hallintoasiain tietojärjestelmän pitämiseen.

Soveltamissäännöksessä viitattaisiin julkisuuslakiin, jossa säädetään myös sähköisten asiakirjojen julkisuudesta sekä vaitiolovelvollisuudesta. Rajavartiolaitoksen hallintolakiin viitattaisiin myös, koska sielläkin säädetään vaitiolovelvollisuudesta. Yksityisyyden suojasta työelämässä annettu laki mainittaisiin, koska siinä säädetään työnantajan oikeudesta henkilötietojen käsittelyyn.

Kaikkia tietojen käsittelyä koskevia säännöksiä ei pyrittäisi tyhjentävästi mainitsemaan. Muun muassa arkistolaki jäisi tässä mainitsematta, vaikka siinä säädetään myös sähköisten asiakirjojen ja henkilörekisteritietojen arkistoimisesta. Arkistolakiin viitattaisiin 37 §:ssä.

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan vakiintuneen kannan mukaan henkilötietojen suojaa koskevien perusoikeuksien kannalta tärkeitä sääntelyn kohteita ovat ainakin rekisteröinnin tavoite, rekisteröitävien henkilötietojen sisältö, tietojen sallitut käyttötarkoitukset mukaan luettuna tietojen luovutettavuus, tietojen antaminen teknisen käyttöyhteyden avulla, henkilörekisterien yhdistäminen ja tietojen säilytysaika henkilörekisterissä sekä rekisteröidyn oikeusturva samoin kuin näiden seikkojen sääntelemisen kattavuus ja yksityiskohtaisuus lain tasolla. Hallintovaliokunta on ollut tulkintakäytännössään samalla kannalla perustuslakivaliokunnan kanssa.

Perustuslakivaliokunnan kanta ilmenee muun muassa lausunnoista, jotka koskevat hallituksen esitystä poliisin henkilörekistereistä annettavaksi laiksi (PeVL 14/1998 vp - HE 22/1998 vp), valtioneuvoston selvityksestä komission ehdotuksesta kahdeksi neuvoston Euroopan keskuspankkia koskevaksi päätökseksi ja yhdeksi asetukseksi (PeVL 22/1998 vp - E 52/1998 vp), hallituksen esitystä laiksi ulosottolain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (PeVL 12/2002 vp - HE 216/2001 vp) sekä hallituksen esitystä kansaneläkelaitoksen toimeenpanemiin etuuksiin liittyviin tietojen saamista ja luovuttamista koskevien säännösten muuttamiseksi (PeVL 14/2002 vp - HE 9/2002 vp). Hallintovaliokunnan edellä viitattu kanta ilmenee lausunnoista hallituksen esityksestä laiksi opiskelijavalintarekisteristä ja ylioppilastutkintorekisteristä sekä siihen liittyviksi laeiksi (HaVL 16/1998 vp – HE 59/1998 vp), hallituksen esityksestä holhouslainsäädännön uudistamiseksi (HaVL 19/1998 vp – HE 146/1998 vp) sekä mietinnöstä hallituksen esityksestä laiksi rajavartiolaitoksesta (HaVM 25/1998 vp HE 42/1998 vp) ja hallituksen esityksestä henkilötietolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HaVM 26/1998 vp HE 96/1998 vp).

Hallintovaliokunnan mukaan asetuksella voitaisiin säätää rekisterin tietosisältöä täydentäviä ja tarkentavia säännöksiä, kunhan lakitekstin perusteella voidaan riittävän selkeästi päätellä asetuksen tasoisen sääntelyn sisältö. Säädöksissä tulisi valiokunnan mukaan pyrkiä henkilötietojen suojan mahdollisimman yksityiskohtaiseen sääntelyyn jo lain tasolla.

Henkilötietolain 8 §:n mukaan henkilötietoja saa käsitellä muun muassa silloin, kun käsittelystä säädetään laissa tai käsittely johtuu rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tai sen nojalla määrätystä tehtävästä tai velvoitteesta. Rajavartiolaitoksen toiminnassa tämä olisi pääasiallinen henkilötietojen käsittelyperuste.

Henkilötietolain 6 §:n mukaan henkilötietojen käsittelyn tulee olla asiallisesti perusteltua rekisterinpitäjän toiminnan kannalta. Henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset sekä se, mistä henkilötiedot säännönmukaisesti hankitaan ja mihin niitä säännönmukaisesti luovutetaan, olisi määriteltävä ennen henkilötietojen keräämistä tai muodostamista henkilörekisteriksi. Määritelmistä tulisi käydä ilmi, millaisten tehtävien hoitamiseksi henkilötietoja käsitellään. Henkilötietolain lain 7 §:n mukaan henkilötietoja saa käyttää tai käsitellä vain tavalla, joka ei ole yhteensopimaton saman lain 6 §:ssä tarkoitettujen käsittelyn tarkoitusten kanssa.

2 §. Määritelmät. Pykälässä määriteltäisiin laissa käytetyt käsitteet. Hallintoasiain tietojärjestelmän, poliisiasiain tietojärjestelmän, Europol-tietojärjestelmän ja kansallisen Schengen-tietojärjestelmän osalta viitattaisiin poliisitoimen henkilötietolakiin sekä hallintoyksikön käsitteen osalta rajavartiolaitoksen hallintolakiin. Rajavartiolain määritelmät rajaturvallisuuden ylläpitämisestä, rajatarkastuksesta ja rajavalvonnasta otettaisiin lakiin sellaisenaan. Rajavartiolain ja rajavartiolaitoksen hallintolain yksityiskohtaisissa perusteluissa selostetaan mainittujen käsitteiden sisältö ja tarpeellisuus. Käsitteitä käytettäisiin kuvattaessa henkilötietojen käsittelyn tarvetta ja tarkoituksia henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annettavassa laissa.

Poliisitoimen henkilötietolain käsitteiden ja tietojen ryhmittelyn käyttäminen olisi tarpeellista muun muassa sen vuoksi, että rajavartiolaitoksessa ryhdyttäisiin käyttämään jäljempänä tarkemmin selostettavaa osaa poliisin tietojärjestelmistä. Poliisilla on neljä valtakunnallista tietojärjestelmää (poliisiasiain tietojärjestelmä, hallintoasiain tietojärjestelmä, epäiltyjen tietojärjestelmä ja suojelupoliisin toiminnallinen tietojärjestelmä), jotka ovat samalla henkilörekistereitä. Tämän lisäksi poliisilla voi olla henkilörekistereitä yhden tai sitä useamman poliisiyksikön käyttöön.

Poliisiasiain tietojärjestelmään, epäiltyjen tietojärjestelmään ja suojelupoliisin toiminnalliseen tietojärjestelmään sisältyy poliisilain 1 § 1 momentin mukaisissa tehtävissä tarpeellisia tietoja ja hallintoasiain tietojärjestelmään poliisilain 1 §:n 3 momentin mukaisissa tehtävissä tarpeellisia tietoja. Jako perustuu Euroopan neuvoston 17 päivänä syyskuuta 1987 antamaan suositukseen (Regulating the use of personal data in the police sector Rec n:o R(87)15). Suositus soveltuu poliisin käyttöön tarkoitettujen henkilötietojen keräämiseen, tallettamiseen, käyttöön ja luovuttamiseen.

Poliisitarkoituksella (for police purposes) ymmärretään suosituksessa poliisiviranomaisten tehtäviä rikollisten tekojen estämiseksi ja torjumiseksi sekä yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi. Tallettaminen poliisitarkoituksiin olisi rajoitettava täsmällisiin tietoihin, jotka ovat tarpeen poliisitehtävässä. Tieto olisi luokiteltava tarkkuuden ja luotettavuuden mukaan. Tosiasioihin perustuvat henkilörekisterit olisi erotettava tiedoista, jotka perustuvat mielipiteisiin tai henkilökohtaisiin arvioihin.

LRVL:n rikostietorekisteri viittaa nimensä puolesta poliisilain 1 §:n 1 momentin mukaisiin tehtäviin, joita ovat oikeus ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Myös rajavartiolaitoksella on tällaisia tehtäviä, muun muassa LRVL:n mukaiset rajavartiotehtävät. Laitoksella on lisäksi rajattuja yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen liittyviä muita tehtäviä ja rajavartiomiehillä on siihen myös toimivaltuuksia.

Rajatarkastuksella pyritään LRVL:n 2 §:n 3 a kohdan mukaan ennalta estämään ja paljastamaan rikoksia, joihin maahantuleva tai maastalähtevä henkilö on osallisena. Rajavalvonnalla pyritään LRVL:n 2 §:n 4 kohdan mukaan myös ennalta estämään, keskeyttämään ja paljastamaan rikoksia, joiden esitutkinnasta säädetään LRVL:n 5 luvussa. LRVL:ssa mainittu rajavalvontarekisteri sisältää pääosin tietoja, jotka liittyvät poliisilain 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuihin tehtäviin, eli viranomaiselle erikseen säädettyihin tehtäviin ja auttamiseen. Rajavartiolaitos on johtava meripelastusviranomainen ja se osallistuu muuhun pelastustoimintaan. Tämä on poliisilain 1 §:n 3 momentissa tarkoitettua jokaisen auttamista. Rajavyöhykelupien myöntäminen ja rajavyöhykeilmoitusten vastaanottaminen on poliisilain 1 §:n 3 momentissa tarkoitettua hallinnollista toimintaa. Poliisitoimen henkilötietolaissa omaksuttu rekistereiden jako voitaisiin toteuttaa rajavartiolaitoksessa.

3 §. Rajavartiolaitoksen toiminnallinen tietojärjestelmä.Tietotekniikan Liitto ry:n vuonna 1994 julkaiseman ATK-sanakirjan mukaan tietojärjestelmä on järjestelmä, jonka tarkoitus on tietoja käsittelemällä palvella jotakin toimintaa. Tietojärjestelmällä tarkoitetaan tavallisesti ihmisistä sekä tietojenkäsittely- ja tiedonsiirtolaitteista koostuvaa tietojenkäsittelykokonaisuutta. Se käsitetään usein myös abstraktiksi järjestelmäksi, jonka muodostavat tiedot ja niiden käsittelysäännöt. Virastokohtaisissa säännöissä tietojärjestelmällä saatetaan tarkoittaa yksittäistä tietojenkäsittelylaitetta tai -laitteistoa tai niiden muodostamaa kokonaisuutta, tietoliikenneverkkoa, niissä toimivia ohjelmistoja ja palveluita sekä niissä olevaa dataa (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tietojärjestelmien ja tietoliikenneverkon käytön säännöt). Tietojärjestelmän käsite ei ole täysin vakiintunut.

Komission ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston perustamisesta (KOM(2003) 63 lopull. ) tietojärjestelmällä tarkoitetaan tietokoneita ja sähköisen viestinnän verkkoja sekä sähköisiä tietoja, joita niissä varastoidaan, käsitellään, hankitaan tai välitetään niiden toimintaa, käyttöä, suojausta tai ylläpitoa varten. Rikoslain 34 luvun 9 a §:ssä tietojärjestelmällä tarkoitetaan järjestelmää, jossa tietoja käsitellään, varastoidaan tai siirretään sähköisesti tai muulla vastaavalla teknisellä keinolla. Poliisin henkilötietolain mukaan poliisin tietojärjestelmät ovat poliisin valtakunnalliseen käyttöön tarkoitettuja pysyviä automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidettäviä henkilörekistereitä.

Tietojärjestelmän ja henkilörekisterin samaistaminen voi olla ongelmallista. Henkilötietolain 3 §:n 3 kohdan mukaan henkilörekisterillä tarkoitetaan käyttötarkoituksensa vuoksi yhteenkuuluvista merkinnöistä muodostuvaa henkilötietoja sisältävää tietojoukkoa, jota käsitellään osin tai kokonaan automaattisen tietojenkäsittelyn avulla taikka joka on muutoin järjestetty siten, että tiettyä henkilöä koskevat tiedot voidaan löytää helposti ja kohtuuttomitta kustannuksitta. Henkilörekisteri sisältää siten aina henkilötietoja. On kuitenkin myös tietojärjestelmiä, joissa ei ole lainkaan henkilötietoja. Tietojärjestelmiä, joissa käsitellään vain henkilörekistereihin kuuluvia tietoja, voitaisiin kutsua henkilötietojärjestelmiksi. Sellainen on esimerkiksi kansanedustajien henkilötietojärjestelmä (Heteka).

Henkilötietolaissa on omaksuttu loogisen henkilörekisterin käsite, joka tarkoittaa sitä, että samaan henkilörekisteriin luetaan kuuluviksi kaikki ne tiedot, joita käytetään samassa käyttöyhteydessä riippumatta siitä, miten ja mihin ne on talletettu. Samaan henkilörekisteriin voi kuulua paperimuodossa (esim. lomakkeella) olevia kirjauksia. Tietojenkäsittelyssä syntyviä lyhytaikaisia tiedostoja ei sen sijaan pidetä eri henkilörekistereinä silloin, kun ne ovat rekisterinpitäjän hallussa ja niitä käytetään määriteltyihin henkilötietojen käsittelyn tarkoituksiin (Tietosuojavaltuutetun kannanotto 13 päivänä joulukuuta 2001 Dnro 1153/41/2001). Muistioita, pöytäkirjoja ja analyysituloksia joiden tiedot saadaan jostakin henkilörekisteristä, voitaneen pitää tuon rekisterin toimintaan kuuluvana henkilötietojen käsittelynä.

Rajavartiolaitoksen toiminnallisessa tietojärjestelmässä käsiteltäisiin rajavartiolaitoksen tehtävien vuoksi yhteenkuuluvia henkilötietoja. Ne olisi jaoteltu tutkinta- ja virka-apurekisteriin, lupa ja valvonta-asioiden rekisteriin, rikoksesta epäiltyjen rajavartiolaitoksen rekisteriin sekä turvallisuustietorekisteriin.

Rajavartiolaitoksen esikunnan pitämä valtakunnallinen henkilörekisteri, esimerkiksi meripelastusrekisteri, voitaisiin toteuttaa rajavartiolaitoksen toiminnallisen tietojärjestelmän teknisenä osana. Tämä tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi meripelastusrekisterin tietoja voitaisiin käsitellä samassa tietojärjestelmässä, samoilla sovelluksilla ja samassa laiteympäristössä kuin muitakin rajavartiolaitoksen valtakunnallisia henkilörekistereitä. Kun eri henkilörekistereihin kuuluvat tiedot talletettaisiin samaan tietokantaan, olisi henkilöstä tarpeen tallettaa yksi tieto, esimerkiksi tieto henkilön kuolemasta, vain kerran.

Henkilörekisterit toteutettaisiin erilaisina poimintoina samaan tietokantaan. Jos henkilö olisi rekisteröity rikoksesta epäiltyjen rajavartiolaitoksen rekisteriin ja meripelastusrekisteriin, olisi tieto henkilön kuolemasta käytössä samanaikaisesti molemmissa rekistereissä. Käyttötarkoitussidonnaisuudesta huolehdittaisiin merkitsemällä tiedon tallettamisen yhteydessä myös se, mitä rekisteriä varten tieto merkitään. Tämän avulla voitaisiin huolehtia siitä, että esimerkiksi yksinomaan rikoksesta epäiltyjen rajavartiolaitoksen rekisteriin talletettu henkilötieto ei tulisi näkyviin meripelastusrekisteriä koskevassa käyttöliittymässä, eikä se suorakäytössä joutuisi sellaisen ulkopuolisen tahon tietoon, jolla ei olisi oikeutta epäiltyjen rekisteristä tiedon saamiseen.

Tietoja ryhmiteltäisiin rajavartiolaitoksen henkilörekistereissä yhdenmukaisesti poliisitoimen henkilötietolaissa omaksutun jaon kanssa mukaisesti. Poliisin ja rajavartiolaitoksen yhtenevät tietojenkäsittelytarpeet voitaisiin siten toteuttaa samoilla laitteilla ja ohjelmilla, joiden kehittämiseen molemmat viranomaiset osallistuisivat.

4 §. Rajavartiolaitoksen muu henkilörekisteri. Rajavartiolaitoksessa voitaisiin perustaa 3 §:ssä mainittujen rekistereiden lisäksi muukin tarpeellinen henkilörekisteri rajavartiolaitoksen valtakunnalliseen käyttöön, yhden tai usean hallintoyksikön käyttöön tai rajavartiolaitoksessa muodostetun työryhmän käyttöön. Rekisterinpitäjänä olisi 5 §:n mukaan aina hallintoyksikkö.

Rajavartiolaitoksen esikunta pitäisi henkilörekistereitä, jotka olisi tarkoitettu rajavartiolaitoksen valtakunnalliseen käyttöön tai muuhun kuin rajavartiolaitoksen sisäiseen käyttöön. Muutoin rajavartiolaitoksen esikunta ei voisi riittävän tehokkaasti valvoa käyttötarkoitussidonnaisuuden noudattamista ja tietojen luovuttamista koskevien säännösten noudattamista. Manuaalisia rekistereitä ei erikseen mainittaisi. Tietoja käsitellään nykyisin ainakin osaksi automaattisen tietojenkäsittelyn menetelmin.

Muu henkilörekisteri voitaisiin perustaa muun muassa rajavartiolaitokselle säädettyjen poliisilain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettujen tehtävien suorittamiseksi tarpeellista rikosanalyysiä varten. Siihen saisi tallettaa rikosanalyysissä tarpeellista tietojen yhdistelemistä ja käsittelemistä varten tietoja 3 §:ssä tarkoitetuista rekistereistä, rajavartiolaitoksen suoraan käytettävistä poliisin tietojärjestelmistä, rajavartiolaitoksen yksittäisen tehtävän suorittamisen yhteydessä saatuja rikostiedustelu-, tarkkailu- ja havaintotietoja sekä rajavartiolaitokselle suorakäyttöisesti luovutettuja rajavartiolaitokselle säädettyjen poliisilain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettujen tehtävien suorittamiseksi tarpeellisia henkilötietoja, jos sellaista toimintaa olisi välttämätöntä suorittaa 3 §:ssä tarkoitetuista rekistereistä erillisessä henkilörekisterissä.

Tietosuojavaltuutettu on sisäasiainministeriön poliisiosaston aloitteesta ottanut kantaa kysymykseen siitä, miten esimerkiksi epäiltyjen tietojärjestelmään tallennettujen tietojen analysointia erilaisilla menetelmillä ja työkaluilla olisi arvioitava. Tietosuojavaltuutetun 29 päivänä maaliskuuta 2004 antaman lausunnon mukaan tämä olisi perusteltua katsoa osaksi epäiltyjen tietojärjestelmän toimintaa. Jos käsiteltäisiin lisäksi henkilötietoja, jotka eivät sisältyisi epäiltyjen tietojärjestelmään, ja tietoja myös ajettaisiin ristiin poliisiasiain tietojärjestelmän kanssa, ei kyseessä ilmeisesti olisi epäiltyjen tietojärjestelmään liittyvä analysointiväline, vaan uusi henkilörekisteri. Toisaalta tietosuojavaltuutetun mukaan tietojenkäsittelyssä syntyviä lyhytaikaisia tiedostoja ei pidettäisi eri henkilörekistereinä silloin, kun ne olisivat rekisterinpitäjän hallussa ja niitä käytettäisiin määriteltyihin henkilötietojen käsittelyn tarkoituksiin (Tietosuojavaltuutetun kannanotto 13 päivänä joulukuuta 2001 Dnro 153/41/2001).

Rajavartiolaitoksen toiminnallisen tietojärjestelmän rekisteritiedoista muodostettaisiin sähköisiä asiakirjoja. Rikostutkinnan yhteydessä muodostettaisiin esitutkintapöytäkirjoja, joita voitaisiin hakea muun muassa tutkinta- ja virka-apurekisterin kautta. Rikostutkinnan kuluessa tehtäisiin kyselyjä siihen tarkoitukseen käytettävissä oleviin rekistereihin. Kyselyiden tuloksia ja niiden perusteella laadittuja muistioita talletettaisiin esitutkintapöytäkirjaan, esitutkinta-asiakirjojen yhteyteen taikka erillisiksi muistioiksi. Yhden rekisterikyselyn tulosten perusteella voitaisiin tehdä kysely toiseen käytettävissä olevaan rekisteriin. Laillisten kyselyiden tuloksia voitaisiin käsitellä esimerkiksi taulukkolaskenta- tai tietokantasovelluksilla työasemalla tai tulokset voidaan painaa mieleen ja pohtia tietojen välisiä yhteyksiä muutoin.

Loogisen rekisterikäsitteen mukaisesti esitutkintapöytäkirjat ja sen yhteyteen talletetut muistiot ja analyysit kuuluvat oikeastaan tutkinta- ja virka-apurekisteriin ja jokaiseen muuhun rekisteriin, jonka kautta henkilöä koskeva esitutkintapöytäkirja on vaivatta ja kustannuksitta löydettävissä. Näin ollen 3 §:ssä mainituista rekistereistä irrallisia tilapäisiä rekistereitä ei olisi välttämätöntä muodostaa, jos tietojenkäsittely voitaisiin katsoa osaksi 3 §:ssä mainittujen rekistereiden toimintaa. Tulkinta ei olisi ongelmallinen tietosuojan kannalta. Jos kysymys olisi esimerkiksi rikoksesta epäiltyjen rajavartiolaitoksen rekisterissä oleviin tietoihin perustuvasta analyysistä, analyysitulokset olisivat ainoastaan niiden haettavissa, joilla olisi käyttöoikeus epäiltyjen rekisteriin.

5 §. Henkilörekisterin perustaminen, rekisterinpitäjä ja henkilötietojen käsittelyn valvonta. Henkilötietolain 3 §:n 4 kohdan mukaan rekisterinpitäjä on yksi tai useampi henkilö, yhteisö, laitos tai säätiö, jonka käyttöä varten henkilörekisteri perustetaan ja jolla on oikeus määrätä henkilörekisterin käytöstä tai jonka tehtäväksi rekisterinpito on lailla säädetty.

Henkilörekisterin perustamisesta rajavartiolaitoksessa päättäisi rajavartiolaitoksen esikunta, jos rekisteri olisi tarkoitettu rajavartiolaitoksen valtakunnalliseen käyttöön tai muuhun kuin rajavartiolaitoksen sisäiseen käyttöön. Muun henkilörekisterin perustamisesta voisi päättää hallintoyksikkö, ellei toisin säädettäisi tai määrättäisi. Rajavartiolaitoksen päällikkö tai rajavartiolaitoksen esikunta voisivat siten määräyksillä rajoittaa henkilörekistereiden perustamista ja pitämistä rajavartiolaitoksessa.

Henkilörekisterin perustamisesta tehtäisiin kirjallinen päätös, johon sisältyisi henkilötietolain 10 §:ssä tarkoitettu rekisteriseloste sekä suunnitelma tietojen arkistoimisesta ja hävittämisestä. Henkilörekisterin käytön lopettamisesta tehtäisiin myös kirjallinen päätös, johon sisältyisi suunnitelma rekisterissä olevien tietojen arkistoimisesta ja tarpeettoman tiedon hävittämisestä. Järjestely olisi välttämätön muun muassa sen valvomiseksi, että rekisterit ja henkilötietojen käsittely täyttäisivät lainsäädännössä asetetut vaatimukset. Rekisterinpitäjänä toimiva rajavartiolaitoksen esikunta ja muu hallintoyksikkö valvoisivat henkilötietojen käsittelyä koskevien säännösten noudattamista rajavartiolaitoksessa sen lisäksi mitä muualla laissa säädetään.

Tietosuojavaltuutetun valvontatehtävistä säädetään muun muassa henkilötietolaissa, poliisitoimen henkilötietolaissa, yksityisyyden suojasta työelämässä annetussa laissa, sähköisen viestinnän tietosuojalaissa, tartuntatautilaissa, terveydenhuollon valtakunnallisista henkilörekistereistä annetussa laissa (556/1989), sähköisistä allekirjoituksista annetussa laissa, turvallisuusselvityksistä annetussa laissa, hätäkeskuslaissa, ulosottolaissa, henkilötietojen käsittelystä rangaistusten täytäntöönpanossa annetussa laissa ja rikoslaissa. Valtakunnallisen henkilörekisterin perustamisesta ja olennaisesta muuttamisesta olisi ilmoitettava tietosuojavaltuutetulle viimeistään kuukautta ennen rekisterin perustamista tai muuttamista, kuten poliisitoimessakin.

6 §. Rajavartiolaitokselle säädetyn tehtävän suunnittelussa ja toteuttamisessa tarpeelliset tiedot. Rajavartiolaitoksessa vastaanotetaan ja välitetään ilmoituksia, määräyksiä ja käskyjä ihmisten, omaisuuden ja ympäristön turvaamiseksi ja suojaamiseksi. Tehtävien suunnittelua, suorittamista ja valvomista varten rajavartiolaitoksen valtakunnalliseen henkilörekisteriin saisi tallettaa tarpeellisia tietoja toimintaan osallistuneista, osallistuvista ja toimintavalmiudessa olevista virkamiehistä sekä vapaaehtoisista henkilöistä ja viranomaisten ja vapaaehtoisten yksiköistä. Lisäksi rekisteriin saisi tallettaa toiminnan perusteena olevan ilmoituksen, käskyn tai määräyksen niiden antamista ja vastaanottamista koskevine tietoineen sekä nauhoitteen tai vastaavan teknisen tallenteen.

Tehtävään liittyvän henkilön henkilöllisyyttä koskevista tiedoista saisi tallettaa nimen, henkilötunnuksen, syntymäajan, sukupuolen, äidinkielen, kansalaisuuden tai tiedon kansalaisuudettomuudesta, kotivaltion, kotipaikan, osoitteen ja puhelinnumeron tai muun vastaavan yhteystiedon ja sen, miten henkilö liittyy asiaan.

Tehtävästä saisi tallettaa tapahtumaselosteen, merkintöjä ajasta ja paikasta, tehtävän kiireellisyydestä ja vaarallisuudesta sekä muita tehtävään liittyviä tarpeellisia tietoja. Rekisteriin saisi tallettaa myös toimenpiteiden kohteena tai suorittajana olevan henkilön turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja.

Säännökset vastaisivat hätäkeskustietojärjestelmää koskevia hätäkeskuslain säännöksiä. Toimenpiteiden kohteena tai suorittajana olevan henkilön turvallisuudelle ja toimintayksiköiden työturvallisuudelle välttämättömät tiedot voisivat koskea esimerkiksi ajoneuvoa tai paikkaa, jossa oleskelee arvaamattomia tai vaarallisia henkilöitä. Vaarallisuus voisi johtua esimerkiksi henkilön aggressiivisuudesta tai vaarallisesta tartuntataudista. Tieto voisi koskea myös räjähdyksen tai sortuman vaaraa. Tällaisten varotietojen hyväksikäyttö olisi rajavartiolaitoksen tehtävissä turvallisuuden varmistamiseksi välttämätöntä.

7 §. Tutkinta- ja virka-apurekisteri. Tutkinta- ja virka-apurekisteri vastaisi rajavartiolaitoksessa poliisiasiain tietojärjestelmää, josta säädetään poliisitoimen henkilötietolain 2 §:ssä. Tutkinta- ja virka-apurekisteri voisi sisältää tietoja, joita on tarpeen käsitellä poliisilain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettujen rajavartiolaissa tai muualla laissa rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi.

Rekisteriin saataisiin tallettaa esitutkinnan, rajavartiolain 27 §:ssä säädetyn muun tutkinnan, muun toimenpiteen taikka pakkokeinon kohteena olevan henkilön henkilöllisyyttä koskevista tiedoista seuraavat tiedot: täydellinen nimi, syntymäaika, henkilötunnus, sukupuoli, äidinkieli, kansalaisuus, kansalaisuudettomuus, kansallisuus, kotivaltio, siviilisääty, syntymävaltio, syntymäkotikunta, kotikunta, ammatti, osoite ja puhelinnumero tai muu yhteystieto, tieto henkilön kuolemasta, henkilön matkustusasiakirjan tiedot, kuva, henkilön omaan turvallisuuteen tai rajavartiolaitoksen työturvallisuuteen vaikuttavat tiedot sekä oikeushenkilön yksilöimiseksi tarpeelliset tiedot. Tiedot vastaavat poliisiasiain tietojärjestelmään talletettavia tietoja muutoin, mutta rajavartiolaitoksen rekisteriin saataisiin tallettaa myös tiedot kohteena olevan henkilön kansalaisuudettomuudesta, kansallisuudesta, kotivaltiosta, suomalaisen matkustusasiakirjan tiedot, kuva sekä oikeushenkilön yksilöimiseksi tarpeelliset tiedot.

Sisäasiainministeriön poliisiosaston käsiteltävänä olevasta lakiehdotuksesta antaman lausunnon mukaan rajavartiolaitos voisi käyttää poliisin henkilörekistereitä 8 §:ssä mainittujen tietoryhmien osalta (etsintäkuulutustiedot, etsittävien moottoriajoneuvojen tiedot, pidätettyjen tiedot, tekotapatiedot, tunnistettavien tiedot ja tuntomerkkitiedot). Tämän vuoksi niitä tietoja ei talletettaisi rajavartiolaitoksen tutkinta- ja virka-apurekisteriin.

Rajavartiolaitoksen tutkinta- ja virka-apurekisteriin talletettaisiin poliisilain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettujen rajavartiolaissa tai muualla laissa rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi hankittuja muita tarpeellisia tietoja poliisitoimen henkilötietolain 2 §:n mukaista ryhmittelyä käyttäen seuraavasti:

1) omaisuustiedot, joilla tarkoitettaisiin rajavartiolaitokselle kuuluvassa tehtävässä tarpeellisia tietoja rikoksella menetetystä tai rajavartiolaitoksen haltuun otetusta taikka kadonneesta tai kadonneella henkilöllä olleesta omaisuudesta omaisuuden löytämiseksi ja omistajalleen tai haltijalleen palauttamiseksi sekä katoamistapauksen selvittämiseksi,

2) rikosilmoitushakemisto ja seuraamustiedot, joilla tarkoitettaisiin kirjattujen rikosilmoitusten koottua hakua varten rikoksista epäillyistä henkilöistä rikosilmoituksen numeroa, rikoksen tekopäivää ja paikkaa, rikosnimikettä, rikoksen syyteoikeuden vanhentumisaikaa sekä rikoksesta seurannutta rangaistusta ja muuta seuraamusta,

3) sanomanvälitystiedot, joilla tarkoitettaisiin rajavartiolaitoksen yksiköiden tietoon saattamiseksi ja valvonnan suuntaamiseksi rajavartiolaitoksen tallettamia tietoja, joista asian kiireellisyyden, vaaratilanteen, rikosten ennalta estämisen, rajaturvallisuuden ylläpitämisen tai tutkinnallisten syiden vuoksi on tarpeen erityisesti tiedottaa, sekä

4) tutkinnan ja virka-avun tiedot, joilla tarkoitettaisiin tutkinta- ja virka-aputehtävien suorittamiseksi ja kirjaamiseksi esitutkinnassa, rajavartiolain 27 §:ssä säädetyssä tutkinnassa, rajavartiolaitoksen toimenpiteiden yhteydessä tai virka-aputehtävässä taikka pakkokeinolain soveltamisen yhteydessä saatuja tietoja rikoksesta epäillyistä henkilöistä sekä ilmoittajina, todistajina ja asianomistajina esiintyvistä tai muutoin ilmoitukseen liittyvistä henkilöistä, rikosilmoitusten ja muiden ilmoitusten nimikkeistä, pakkokeinoista, rajavartiolaitoksen toimenpiteistä sekä esitutkinnan vaiheista ja muista rajavartiolaitoksen tehtävään, toimenpiteeseen ja tapahtumaan liittyvistä tarpeellisista kuvauksista, olosuhteista ja yksilöinneistä sekä

5) tutkinnan ja virka-avun arkistotiedot, joilla tarkoitettaisiin asiakirjan päätearkistosta hakua varten tutkinnan ja virka-avun tiedoista ilmoituksen ja tapauksen tunnistetiedot sekä selostusosan tiivistelmän. Senkin jälkeen kun rekisteritiedot tulee poistaa aktiivikäytöstä, rajavartiolaitoksella saattaa olla oikeus tai velvollisuus säilyttää niitä koskevia asiakirjoja arkistossa. Asiakirjojen arkistosta hakua helpotettaisiin pitämällä arkistohakemistoa (tutkinnan ja virka-avun arkistotiedot) automaattisen tietojenkäsittelyn avulla.

Tutkinta- ja virka-apurekisteriin saataisiin lisäksi tallettaa rajatarkastustiedot, joilla tarkoitettaisiin rajatarkastustehtävien suorittamiseksi ja kirjaamiseksi tarpeellisia tietoja rajatarkastusten suorittamisesta. Rajatarkastusta pidetään lähinnä hallinnollisena toimenpiteenä. Oikeus rajan ylittämiseen evätään ulkomaalaislain mukaan kuitenkin muun muassa silloin, kun ulkomaalaisen arvioidaan aiheuttavan vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle tai kun hän ilman rajanylityslupaa on ylittänyt rajan muutoin kuin rajanylityspaikalta sen aukioloaikana tai kun hänet on tuomittu rikoksesta rangaistukseen Suomessa oleskelunsa aikana tai hän on syyllistynyt toistuvasti rikoksiin. Perusteet liittyvät siten varsinaisissa poliisitehtävissä kertyvään tietoon. Näin ollen rajatarkastusrekisteri on aiheellista sijoittaa poliisilain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tehtävissä tarpeellisten rekistereiden joukkoon. Rekisteriin saataisiin kerätä tietoja myös suomalaisten rajatarkastuksista. Suomalaisetkin voitaisiin rajavartiolain mukaan tarkastaa rajanylitysaikeiden perusteella. Tarkastuksen tarkoitus ei kuitenkaan olisi maahantuloedellytysten selvittäminen, koska suomalaisen maahantuloa ei perustuslain mukaan saa estää. Tarkastuksen tarkoitus ilmenee rajavartiolaista ja sen yksityiskohtaisista perusteluista.

Pykälästä ilmenisi, että tietoja talletetaan rekisteriin, koska niiden käsitteleminen on tarpeellista 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa. Sen vuoksi ei erikseen säädettäisi, että tietoja myös saa käsitellä mainittuihin tarkoituksiin. Jos tietoa ei olisi tarpeen käsitellä, se olisi tarpeeton, eikä sitä henkilötietolain edellyttämä tarpeellisuusvaatimus huomioon ottaen voisi tallettaa lainkaan.

8 §. Poliisiasiain tietojärjestelmän käyttäminen rajavartiolaitoksen tehtävissä. Poliisitoimen henkilötietolain 2 §:n mukaan poliisiasiain tietojärjestelmä on poliisin valtakunnalliseen käyttöön tarkoitettu pysyvä automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidettävä henkilörekisteri. Edellä mainitun yhteiskäytön toteuttamiseksi olisi näin ollen säädettävä, että poliisiasiain tietojärjestelmä voi sisältää myös tietoja, joita on tarpeen käsitellä poliisilain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettujen rajavartiolaissa tai muualla laissa rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi. Tietojärjestelmään saataisiin tallettaa samat tiedot toimenpiteiden kohteesta kuin poliisi tallettaa omassa asiassaan.

Yhdenmukaisesti tutkinta- ja virka-apurekisteriin talletettavien tietojen kanssa rajavartiolaitoksen tulisi voida tallettaa poliisiasiain tietojärjestelmään myös tiedot kohteena olevan henkilön kansalaisuudettomuudesta, kansallisuudesta, kotivaltiosta, suomalaisen matkustusasiakirjan tiedot, kuva sekä oikeushenkilön yksilöimiseksi tarpeelliset tiedot. Siltä osin, kuin poliisi ei voisi tallettaa näitä tietoja poliisiasiain tietojärjestelmään tai saada tietoja rajavartiolaitokselta, tietojen näkyminen estettäisiin käyttöoikeusjärjestelyin poliisiasiain tietojärjestelmässä.

Rajavartiolaitos saisi tallettaa poliisiasiain tietojärjestelmään poliisilain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettujen rajavartiolaissa tai muualla laissa rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi hankittuja muita tarpeellisia tietoja seuraavasti:

1) etsintäkuulutustiedot, joilla tarkoitettaisiin henkilöiden tavoittamiseksi, valvomiseksi, tarkkailemiseksi ja suojaamiseksi etsintäkuulutetuista, liiketoiminta-, lähestymis- tai matkustuskieltoon määrätyistä, ehdonalaisessa vapaudessa olevista, lähestymiskiellolla suojattavista taikka tarkkailtavista henkilöistä toimenpiteen syy, pyydetyt toimenpiteet, kuuluttava viranomainen, kuulutuksen vanhentuminen ja muut kuulutusten valvonnassa tarvittavat tiedot,

2) etsittävien moottoriajoneuvojen tiedot, joilla tarkoitettaisiin anastetuista tai muusta syystä etsittävistä ajoneuvoista ja rekisterikilvistä yksilöintitietoja omaisuuden löytämiseksi ja omistajalleen tai haltijalleen palauttamiseksi tarpeellisia tietoja sekä moottoriajoneuvoilla liikkuvista etsittävistä tai tarkkailtavista henkilöistä henkilöiden tavoittamiseksi tarpeellisia tietoja,

3) pidätettyjen tiedot, joilla tarkoitettaisiin vapaudenmenetysaikojen seuraamiseksi ja valvomiseksi sekä säilytysturvallisuuden varmistamiseksi esitutkintalain, pakkokeinolain, poliisilain taikka muun säädöksen perusteella kiinniotetuista, pidätetyistä tai vangituista henkilöistä esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetun asetuksen 22 §:ssä tarkoitetut pidättämistä koskevat tiedot, rikosilmoituksiin ja kiinniottoon liittyviä tietoja sekä yksittäistapauksissa vapautensa menettäneen säilytysturvallisuuteen vaikuttavia tietoja,

4) tekotapatiedot, joilla tarkoitettaisiin rikosten tekotapojen luokittelemiseksi ja analysoimiseksi epäilyn kohteena olevista rikoksista rikosilmoituksiin ja tutkintapöytäkirjoihin perustuvia ilmoitustietoja, asianomistajatietoja, rikoksesta epäiltyä koskevia tietoja, rikoksen yksilöintiin ja tapahtumakuvaukseen liittyviä tietoja, rikoksella saatua omaisuutta koskevia tietoja, tekijän, tapauksen tai teon luokittelua kuvaavia tietoja sekä rikosten sarjoittamiseen ja tekniseen tutkintaan tarvittavia tietoja,

5) tunnistettavien tiedot, joilla tarkoitettaisiin kadonneiksi ilmoitettujen henkilöiden löytämiseksi tarpeellisia tietoja kadonneista henkilöistä ja tunnistamattomina löytyneiden vainajien tunnistamiseksi tarpeellisia tietoja tunnistamattomista vainajista, sekä

6) tuntomerkkitiedot, joilla tarkoitettaisiin rikoksesta epäiltyjen henkilöiden tunnistamiseksi, rikoksen selvittämiseksi ja rikoksentekijöiden rekisteröimiseksi rikoksesta epäillyistä tai tuomituista henkilöistä pakkokeinolain 6 luvun 4 §:n 1 ja 4 momentissa säädetyt henkilötuntomerkit ja mainitun luvun 5 §:ssä säädetyt Dna-tunnisteet, henkilön videokuvat ja jalkineenjäljet, epäilyn kohteena olevaan rikokseen liittyviä tietoja sekä rekisteröintiä ja henkilön luokitusta koskevia tietoja.

Pykälästä ehdotetaan ilmenevän, että tietoja talletetaan rekisteriin, koska niiden käsitteleminen on tarpeellista 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa. Sen vuoksi ei erikseen säädettäisi, että tietoja myös saa käsitellä mainittuihin tarkoituksiin. Jos tietoa ei olisi tarpeen käsitellä, se olisi tarpeeton, eikä sitä henkilötietolain edellyttämä tarpeellisuusvaatimus huomioon ottaen voisi tallettaa lainkaan.

9 §. Lupa- ja valvonta-asioiden rekisteri. Lupa- ja valvonta-asioiden rekisteri vastaisi poliisin hallintoasiain tietojärjestelmää. Rekisteri voisi sisältää tietoja, joita on tarpeen käsitellä poliisilain 1 §:n 3 momentissa tarkoitettujen rajavartiolaissa tai muualla laissa rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi.

Rekisteriin saataisiin tallettaa samat tiedot toimenpiteiden kohteesta kuin poliisi tallettaa hallintoasiain tietojärjestelmään. Lisäksi rekisteriin saisi tallettaa tiedot kohteena olevan henkilön kansalaisuudettomuudesta, kansallisuudesta, kotivaltiosta, suomalaisen matkustusasiakirjan tiedot, kuva sekä oikeushenkilön yksilöimiseksi tarpeelliset tiedot.

Sisäasiainministeriön poliisiosaston edellä viitatun lausunnon mukaan rajavartiolaitos voisi käyttää poliisin henkilörekistereitä 10 §:ssä mainittujen tietoryhmien osalta (aselupatiedot, passitiedot, kuvatiedot ja ulkomaalaisten tunnistamistiedot). Tämän vuoksi lupa- ja valvonta-asioiden rekisteriin talletettaisiin poliisilain 1 §:n 3 momentissa tarkoitettujen rajavartiolaissa tai muualla laissa rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi hankittuja muita tarpeellisia tietoja seuraavasti:

1) rajavartiolaitoksen lupatiedot, joilla tarkoitettaisiin rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi tarpeellisia tietoja rajavyöhykelupaa, rajanylityslupaa ja muuta rajavartiolaitoksen annettavaa lupaa koskevasta hakemuksesta, luvasta, lausunnosta, ilmoituksesta, päätöksestä,

2) rajavartiolaitoksen ilmoitustiedot, joilla tarkoitettaisiin rajavartiolaitoksen suoritettavaksi säädetyssä tehtävässä tarpeellisia tietoja rajavartiolaitokselle tehtävistä rajavyöhykeilmoituksista ja muista hallinnollisista ilmoituksista,

3) meriliikenteen ja talousvyöhykkeen valvontatiedot, joilla tarkoitettaisiin rajavartiolaitoksen merellä suoritettavaksi säädettyä valvontatehtävää varten tarpeellisia tietoja meriliikenteestä ja vesikulkuneuvojen sijainnista sekä Suomen talousvyöhykkeestä annetussa laissa rajavartiolaitokselle säädettyjen valvontatehtävien suorittamiseksi tarpeellisia tietoja mainitussa laissa tarkoitetuista päätöksistä, ilmoituksista ja määräyksistä,

4) maa ja merirajan valvontatiedot, joilla tarkoitettaisiin rajavartiolaitoksen rajoilla suoritettavaksi säädettyä valvontatehtävää varten tarpeellisia tietoja henkilöiden ja kulkuneuvojen liikkeistä ja sijainnista rajan läheisyydessä, sekä

5) rajaliikenteen henkilötiedot, joilla tarkoitettaisiin maahantulon ja maastalähdön valvomiseksi sekä seuraamusmaksun määräämiseksi tarpeellisia tietoja matkustajista ja miehistöstä rajat ylittävässä henkilöliikenteessä sekä tietoja sellaisten tietojen antamatta jättämisestä ja seuraamusmaksun määräämisestä.

Lupa- ja valvonta-asioiden rekisteriin talletettaisiin lisäksi säilöön otettujen ulkomaalaisten tiedot. Nämä olisivat vapaudenmenetysaikojen seuraamiseksi ja valvomiseksi sekä säilytysturvallisuuden varmistamiseksi ja ulkomaalaisen säilöön ottamista koskevien säännösten noudattamisen valvomiseksi tarpeellisia tietoja ulkomaalaisesta, joka on otettu säilöön ulkomaalaislain nojalla. Koska kysymys on hallinnollisesta menettelystä, tiedot tulisi erottaa poliisitoiminnan tiedoista. Tämä on yhdenmukaista sen kanssa, ettei säilöön otettuja ulkomaalaisia tulisi sijoittaa pidätettyjen tiloihin. Jos ulkomaalainen pidätettäisiin rikosprosessuaalisista syistä, tiedot merkittäisiin pidätettyjen tietoihin.

Pykälästä ilmenisi, että tietoja talletetaan rekisteriin, koska niiden käsitteleminen on tarpeellista 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa. Sen vuoksi ei erikseen säädettäisi, että tietoja myös saa käsitellä mainittuihin tarkoituksiin. Jos tietoa ei olisi tarpeen käsitellä, se olisi tarpeeton, eikä sitä henkilötietolain edellyttämä tarpeellisuusvaatimus huomioon ottaen voisi tallettaa lainkaan.

10 §. Poliisin hallintoasiain tietojärjestelmän käyttäminen rajavartiolaitoksen tehtävissä. Hallintoasiain tietojärjestelmä on poliisitoimen henkilötietolain 3 §:n mukaan poliisin valtakunnalliseen käyttöön tarkoitettu pysyvä automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidettävä henkilörekisteri. Edellä mainitun yhteiskäytön toteuttamiseksi olisi näin ollen säädettävä, että hallintoasiain tietojärjestelmä voi sisältää tietoja, joita on tarpeen käsitellä poliisilain 1 §:n 3 momentissa tarkoitettujen rajavartiolaissa tai muualla laissa rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi.

Tietojärjestelmään saataisiin tallettaa samat tiedot toimenpiteiden kohteesta kuin poliisi tallettaa omassa asiassaan. Lisäksi tietojärjestelmään saisi tallettaa tiedot toimenpiteiden kohteena olevan henkilön kansalaisuudettomuudesta, kansallisuudesta, kotivaltiosta, suomalaisen matkustusasiakirjan tiedot, kuva sekä oikeushenkilön yksilöimiseksi tarpeelliset tiedot. Siltä osin, kuin poliisi ei voisi näitä tietoja tallettaa tai saada rajavartiolaitokselta, tietojen näkyminen estettäisiin käyttöoikeusjärjestelyin hallintoasiain tietojärjestelmässä.

Hallintoasiain tietojärjestelmään saataisiin lisäksi tallettaa poliisilain 1 §:n 3 momentissa tarkoitettujen rajavartiolaissa tai muualla laissa rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi hankittuja muita tarpeellisia tietoja seuraavasti:

1) aselupatiedot, joilla tarkoitettaisiin ampuma-aselaissa säädettyjen rajavartiomiehen tehtävien suorittamiseksi tarpeelliset tiedot mainitussa laissa tarkoitetusta hakemuksesta, luvasta, toimenpiteestä, päätöksestä, esteestä, huomautuksesta, ilmoituksesta ja tarkastuksesta,

2) passitiedot, joilla tarkoitettaisiin passilaissa rajatarkastusviranomaiselle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi tarpeelliset tiedot passihakemuksesta ja päätöksestä passiasiassa, tiedot passista tai muusta Suomen viranomaisen antamasta matkustusasiakirjasta, tiedot passin katoamisesta, anastamisesta tai haltuun ottamisesta sekä tiedot passin antamisen esteistä ja passiasiaan liittyvästä huomautuksesta,

3) kuvatiedot, joilla tarkoitettaisiin henkilön tunnistamiseksi ja rajavyöhykelupatodistuksen valmistamiseksi henkilön antamaa valokuvaa tai nimikirjoitusnäytettä, joita saataisiin henkilön suostumuksella käyttää muidenkin hänen hakemiensa hallintolupien tai päätösten valmistamiseen, sekä

4) ulkomaalaisten tunnistamistiedot, joilla tarkoitettaisiin ulkomaalaislain 131 §:ssä säädettyjä tietoja. Mainittuja tietoja ovat sormenjäljet, valokuva sekä muut henkilötuntomerkit tunnistamista ja rekisteröintiä varten ulkomaalaisesta, joka on hakenut turvapaikkaa, saanut oleskeluluvan pakolaiskiintiössä, päätetty käännyttää tai karkottaa maasta tai joka on hakenut oleskelulupaa suojelun tarpeen, tilapäisen suojelun tai perhesiteen perusteella tai jonka henkilöllisyys on epäselvä. Rajatarkastusviranomaisten oikeudesta mainittujen tietojen poliisin ylläpitämään rekisteriin tallettamiseen säädetään ulkomaalaislain 131 §:ssä. Säännöksen ottaminen rajavartiolakiin selventää tilannetta rajavartioviranomaisten osalta.

Ehdotetusta pykälästä ilmenee, että tietoja talletetaan rekisteriin, koska niiden käsitteleminen on tarpeellista 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa. Sen vuoksi ei erikseen säädettäisi, että tietoja myös saa käsitellä mainittuihin tarkoituksiin. Jos tietoa ei olisi tarpeen käsitellä, se olisi tarpeeton, eikä sitä henkilötietolain edellyttämä tarpeellisuusvaatimus huomioon ottaen voisi tallettaa lainkaan.

11 §. Rikoksista epäiltyjen rajavartiolaitoksen rekisteri. Rekisteri vastaisi poliisitoimen henkilötietolain 4 §:ssä tarkoitettua epäiltyjen tietojärjestelmää, mutta rajoittuisi rajavartiolaitoksen tutkittaviin rikoksiin. Rikoksesta epäiltyjen rajavartiolaitoksen rekisteriin voisi näin olen sisältyä poliisilain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettujen rajavartiolaitokselle rajavartiolaissa tai muualla laissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi hankittuja rikostiedustelu-, tarkkailu- ja havaintotietoja henkilöistä, joiden olisi syytä epäillä syyllistyvän tai syyllistyneen rajavartiolaitoksen tutkittavaan sellaiseen rikokseen, josta saattaisi seurata vankeutta, taikka myötävaikuttavan tai myötävaikuttaneen rajavartiolaitoksen tutkittavaan sellaiseen rikokseen, josta saattaa seurata enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta tai huumausaineen käyttörikokseen.

Rekisteriin saataisiin tallettaa samat tiedot epäilyksen kohteena olevasta henkilöstä, kuin poliisi tallettaa epäiltyjen tietojärjestelmäänsä. Lisäksi rekisteriin saataisiin tallettaa tiedot henkilön kansalaisuudettomuudesta, kansallisuudesta, kotivaltiosta, suomalaisen matkustusasiakirjan tiedot, kuva sekä oikeushenkilön yksilöimiseksi tarpeelliset tiedot. Rikoksesta epäiltyjen rajavartiolaitoksen rekisteriä saisivat käyttää vain rikostiedustelu, rikosanalyysi ja tarkkailutehtäviin määrätyt valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädettävän esitutkintakoulutuksen saaneet rajavartiomiehet. Rajavartiolaitoksen sisäisen teknisen käyttöyhteyden avulla tapahtuvan käytön lisäksi käyttäjäpiiriä voitaisiin laajentaa poliisin, tullin tai puolustusvoimien palveluksessa oleviin rikostiedustelu ja tarkkailutehtäviin tai rikostietojen analyysitehtäviin määrättyihin virkamiehiin. Epäiltyjen tietojärjestelmää voitaisiin siten käyttää tehokkaana työkaluna rajat ylittävään rikollisuuteen liittyvässä rikostiedustelussa.

Poliisin epäiltyjen tietojärjestelmää edeltäneen epäiltyjen rekisterin osalta todettiin hallituksen esityksessä laeiksi poliisin henkilörekistereistä ja passilain 19 a §:n muuttamisesta (HE 39/1994 vp) muun muassa, että epäiltyjen rekisteriin saisi kerätä ja tallettaa sekä jo tapahtuneisiin että tapahtuvaksi epäiltäviin rikoksiin liittyviä tietoja. Rikoksesta epäillyn osalta tietojen rekisteröimisen kynnys olisi korkeampi kuin poliisilain 30 §:n tarkkailusäännöksessä, eikä kaikkia laillisesti tarkkailun avulla hankittuja tietoja saisi tallettaa epäiltyjen rekisteriin, vaan osaa saataisiin käyttää ainoastaan kyseistä yksittäistä tehtävää suoritettaessa niitä rekistereihin tallettamatta. Mainitun hallituksen esityksen ja sen johdosta annetun lain mukaan epäiltyjen rekisteriä saivat käyttää ainoastaan tarkkailutehtäviin määrätyt poliisin henkilöstöön kuuluvat. Käyttöoikeusrajoituksia asetettiin lain tasolla, koska epäiltyjen rekisteri sisältää erityisen arkaluonteisia tietoja. Poliisin henkilötietolakia koskeneen hallituksen esityksen perusteluissa ja sen johdosta annetussa laissa ei muutettu edellä selostettuja lähtökohtia, mutta käyttöoikeutta laajennettiin tarkkailutehtävissä toimiviin poliisimiehiin. Parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä olevan muun muassa poliisitoimen henkilötietolakia koskevan muutosehdotuksen mukaan epäiltyjen tietojärjestelmän käyttöoikeutta laajennettaisiin rikosanalyysitehtävissä toimiviin virkamiehiin. Rajavartiolaitoksen epäiltyjen rekisteriin tallettaminen ja käyttöoikeudet tarkoitettaisiin samanlaisiksi, kuin poliisin epäiltyjen tietojärjestelmän osalta on noudatettava.

Henkilön tulisi epäillä syyllistyvän tai syyllistyneen taikka myötävaikuttavan tai myötävaikuttaneen nimettyyn rikokseen, mutta rekisterin käyttötarkoituksesta johtuen rikoksen yksilöinniltä ei voitaisi edellyttää kovin suurta täsmällisyyttä. Tämä koskisi esimerkiksi tunnetun rikollisryhmän jäsenten toimintaa. Paitsi tietoja epäillyistä ja myötävaikuttajista tietojärjestelmään saataisiin tallettaa tekoon liittyvinä tietoina tietoja rikosten potentiaalisista tai todellisista uhreista. Kyse voisi olla esimerkiksi vihjetiedosta, jonka mukaan tiettyä henkilöä vastaan suunnitellaan rikosta.

Sisäasiainministeriön rikostiedustelusta ja tarkkailusta 28 päivänä syyskuuta 2001 antamassa määräyksessä (SM20011211/Ri2) rikostiedustelu ja siihen liittyvä rikosanalyysi määritellään suunnitelluksi ja järjestelmälliseksi tiedon käsittelyksi poliisilain 1 §:ssä säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi sekä poliisin ylijohdon, poliisin lääninjohdon, kihlakuntien poliisilaitosten ja poliisin valtakunnallisten yksiköiden rikostorjunnan strategisen päätöksenteon tukemiseksi. Rikostiedustelulla hankitaan, analysoidaan ja välitetään rikostorjunnan kannalta merkityksellistä tietoa sekä tuotetaan selvityksiä rikollisista, rikoksista, rikollisuudesta, yhteiskuntaa vaarantavista ilmiöistä ja rikollisuuden seurauksista. Tarkkailu määritellään johdetuksi, suunnitelluksi, kohdennetuksi ja dokumentoiduksi operatiiviseksi tiedonhankinnaksi poliisilain 1 §:ssä, esitutkintalain 5 §:ssä ja rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain 1 §:ssä säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tarkkailulla hankitaan todisteita ja muuta poliisitoiminnassa tarvittavaa tietoa henkilöistä, joiden epäillään suunnittelevan, valmistelevan tai tekevän rikoksia, myötävaikuttavan rikoksiin tai jo tehneen rikoksia. Lisäksi tarkkailulla hankitaan tietoja kiinniotettavien olinpaikasta ja rikoksella hankitun omaisuuden sijainnista. Tarkkailu on operatiivisen keinovalikoiman yläkäsite, johon kuuluvat poliisi ja pakkokeinolaissa säädetyt tiedonhankintakeinot sekä ohjattu tiedottajien käyttö. Tietosisältö määrittyisi näistä lähtökohdista myös rajavartiolaitoksen tarpeisiin.

Huumausainerikossäännösten uudistamisen yhteydessä erotettiin toisistaan huumausainerikos ja huumausaineen käyttörikos. Huumausaineen käyttörikoksesta tuomitaan rikoslain 50 luvun 2 a §:n nojalla se, joka laittomasti käyttää taikka joka pitää omaa käyttöä varten hallussaan huumausainetta. Huumausaineen käyttörikoksesta tuomitaan myös se, joka yrittää hankkia vähäisen määrän huumausainetta. Teosta voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Huumausaineen käyttörikoksiin myötävaikuttajien välityksellä voidaan päästä käsiksi myös törkeämpään huumausainerikollisuuteen. Sen vuoksi epäiltyjen tietojärjestelmään rekisteröimisen perusteena olisi myös huumausaineen käyttörikokseen myötävaikuttaminen. Epäily yksilöitäisiin samoin kuin poliisitoimessa.

Pykälästä ilmenisi, että tietoja talletetaan rekisteriin, koska niiden käsitteleminen on tarpeellista 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa. Sen vuoksi ei erikseen säädettäisi, että tietoja myös saa käsitellä mainittuihin tarkoituksiin.

12 §. Turvallisuustietorekisteri. Turvallisuustietorekisteri muistuttaisi poliisitoimen henkilötietolain 5 §:ssä säädettyä suojelupoliisin toiminnallista tietojärjestelmää. Turvallisuustietorekisteri voisi sisältää tietoja, joita olisi tarpeen käsitellä poliisilain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettujen rajavartiolaitokselle rajavartiolaissa tai merenkulun turvatoimilaissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi.

Turvallisuustietorekisteriin saataisiin tallettaa henkilön henkilöllisyyttä koskevista tiedoista täydellinen nimi, syntymäaika, henkilötunnus, sukupuoli, äidinkieli, kansalaisuus, kansalaisuudettomuus, kansallisuus, kotivaltio, siviilisääty, syntymävaltio, syntymäkotikunta, kotikunta, ammatti, osoite ja puhelinnumero tai muu yhteystieto, tieto henkilön kuolemasta, henkilön matkustusasiakirjan tiedot, kuva sekä henkilöä koskevat hänen omaan turvallisuuteensa tai rajavartiolaitoksen työturvallisuuteen vaikuttavat tiedot sekä oikeushenkilön yksilöimiseksi tarpeelliset tiedot.

Rekisteriin saataisiin lisäksi tallettaa 1 momentissa tarkoitettujen tehtävien suorittamiseksi hankittuja muita kuin 2 momentissa mainittuja tarpeellisia tietoja seuraavasti:

1) merenkulun turvatoimitiedot, joilla tarkoitettaisiin merenkulun turvatoimilaissa rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi tarpeellisia tietoja turvauhkaa koskevista ilmoituksista, turvahälytyksistä, turvavälikohtauksista, valvontatoimenpiteistä ja pakkotoimista, tuon lain 17 §:ssä säädetystä teknisestä valvonnasta ja 6 §:ssä säädetyn yhteyspisteen toiminnan järjestämiseksi tarpeellisia muita tietoja,

2) terrorismin torjuntatiedot, joilla tarkoitettaisiin rajavartiolain 21 §:ssä rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi tarpeellisia tietoja terrorismintorjuntaa ja erityistilanteita koskevista toimenpiteistä ja niihin varautumisesta,

3) Itämeren alueen rajavalvontatiedot, joilla tarkoitettaisiin rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi tarpeellisia tietoja rajavartiolaitoksen toimialalla toimivien Itämeren rantavaltioiden viranomaisten rajavartiolaitokselle lähettämistä sanomista,

4) rajaviranomaisten yhteystiedot, joilla tarkoitettaisiin rajaturvallisuuden ylläpitämisessä ja rajavartiolain 83 §:ssä tarkoitetussa ja muussa kansainvälisessä yhteistoiminnassa tarpeellisia tietoja rajavartiolaitoksen toimialalla toimivista viranomaisista, niiden toiminnasta ja kokoonpanosta muissa maissa sekä yhteystietoja,

5) automaattisesti tunnistettavien tiedot, joilla tarkoitettaisiin rajavartiolain 28 §:ssä säädetyn tunnistamisen suorittamiseksi tarpeellisia kuvatietoja henkilöistä, jotka on otettava kiinni vankeudella rangaistavan rikoksen estämiseksi, selvittämiseksi tai syytteeseen saattamiseksi taikka vankeusrangaistuksen täytäntöönpanemiseksi, sekä

6) rajatilannetiedot, joilla tarkoitettaisiin tietoja rajatilanteesta Suomessa ja Euroopan unionissa.

Pykälästä ilmenee, että tietoja talletetaan rekisteriin, koska niiden käsitteleminen on tarpeellista 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa. Sen vuoksi ei erikseen säädettäisi, että tietoja myös saa käsitellä mainittuihin tarkoituksiin.

Merenkulun turvatoimilain 17 §:n mukaan poliisilla, rajavartiolaitoksella ja tullilaitoksella on satamissa oikeus suorittaa poliisilain 28 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua teknistä valvontaa merenkulun turvallisuuden toteuttamiseksi silloin, kun se on tarpeen rikoslain 34 a luvussa tarkoitettujen terrorismirikosten estämiseksi sekä niistä etsintäkuulutettujen tai todennäköisin syin syylliseksi epäiltyjen tunnistamiseksi. Teknisellä valvonnalla tarkoitetaan poliisilaissa yleisöön, ajoneuvojen kuljettajiin tai jalankulkijoihin kohdistuvaa, teknisellä laitteella tapahtuvaa katselua tai kuuntelua sekä äänen tai kuvan automaattista tallentamista. Merenkulun turvatoimilaissa säädettyjen edellytysten täyttyessä rajavartiolaitoksella on oikeus saada kuvatallenteita myös sataman pitäjiltä sekä laivanvarustajilta. Saadut tiedot talletettaisiin merenkulun turvatoimitietoihin jos niitä olisi tarpeellista säilyttää välitöntä henkilöiden silmämääräistä tai automaattista tunnistamista varten tai myöhemmin uhkatilanteiden selvittelyn yhteydessä. Automaattisen tunnistamisen mahdollisuus olisi välttämätön, jotta ihmisvirrasta voitaisiin nopeasti poimia tarkempaa tunnistamista varten henkilöt, joiden on epäiltävä aiheuttavan uhkaa merenkulun turvallisuudelle tai selvittää uhkaaviin tekoihin syyllistyneiden aikaisempaa toimintaa uhkatilanteiden paremmin torjumiseksi. Saadut kuvat olisi voitava tallettaa rekisteriin, jotta niitä voitaisiin verrata rajavartiolaitoksen hallussa olevin automaattisesti tunnistettavien tietoihin.

Automaattisella tunnistamisella tarkoitettaisiin teknisin menetelmin tapahtuvaa henkilöistä saatua kuvatallennetta tai valvontakameran kuvavirtaa suoraan rajavartiolaitoksen etsittävistä henkilöistä käytettävissä oleviin kuviin tai videokuviin vertaamalla. Automaattista tunnistamista voitaisiin kohdistaa rajanylityspaikalla muualle kuin vakituisesti asuttuun tilaan etsintäkuulutettujen tunnistamiseksi sekä rajavartiolaitoksen tutkittavien rikosten estämiseksi, keskeyttämiseksi ja paljastamiseksi. Kysymys olisi paitsi merenkulun turvatoimilaissa tarkoitettujen henkilöiden tunnistamisesta myös muusta syystä etsintäkuulutettujen henkilöiden tunnistamisesta.

Turvatietojärjestelmän automaattisesti tunnistettavien tietoihin voitaisiin tallettaa kuvia henkilöistä, jotka on otettava kiinni vankeudella rangaistavan rikoksen estämiseksi, selvittämiseksi tai syytteeseen saattamiseksi taikka vankeusrangaistuksen täytäntöönpanemiseksi. Kuvat voitaisiin saada esimerkiksi poliisiasiain tietojärjestelmän etsintäkuulutettujen tiedoista tai tuntomerkkitiedoista, poliisin hallintoasiain tietojärjestelmän kuvatiedoista, ulkomaalaisrekisterin tuntomerkkitiedoista tai ajoneuvoliikennerekisterin kuvatiedoista. Kuvien alkuperäinen käyttötarkoitus ei estäisi niiden käyttämistä automaattiseen tunnistamiseen, koska kyse olisi vankeudella rangaistavan rikoksen estämisestä, selvittämisestä tai syytteeseen saattamisesta taikka vankeusrangaistuksen täytäntöönpanemisesta.

Tunnistava kameravalvonta kohdistuisi siten ainoastaan hyvin rajalliseen ihmisjoukkoon. Automaattisella tunnistamisella saatua tietoa ei virhemahdollisuuden vuoksi voitaisi sellaisenaan käyttää päätettäessä henkilön oikeuksista tai velvollisuuksista vaan esiin seuloutunut etsittävää läheisesti muistuttava henkilöt tulisi tunnistaa henkilökohtaisesti.

Automaattisen tunnistamisen menetelmiä voitaisiin lisäksi käyttää rajatarkastuksessa henkilöllisyyden varmistamiseen vertaamalla passirekisterin kuvaa rajatarkastuksessa vertailua varten otettavaan kuvaan, mikä voisi paljastaa samalla kuvalla toisen nimiselle henkilölle passin myöntämisen. Passissa olevan kuvan vertaaminen rajatarkastuksessa otettavaan kuvaan voisi paljastaa tarkastettavan henkilön ja hänen esittämässään passissa olevan kuvan eroavuudet nopeasti ja varmasti. Passissa olevan kuvan vertaaminen passirekisterin kuvaan voisi paljastaa sen, onko passikuvan osoittamalle henkilölle myönnetty passia lainkaan. Tämä vertailumahdollisuus korottaisi kiinnijäämisriskiä passiväärennösten osalta ja nopeuttaisi rajatarkastusta.

13 §. Turvallisuustietorekisterin käyttöoikeus. Turvallisuustietorekisteriä saisivat käyttää rikostiedustelu, rikosanalyysi ja tarkkailutehtäviin määrätyt valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädettävän esitutkintakoulutuksen saaneet rajavartiomiehet. Lisäksi turvallisuustietorekisteriä saisivat käyttää muut rikostiedustelu-, rikosanalyysi- ja tarkkailutehtäviin määrätyt rajavartiolaitoksen virkamiehet. Käyttöoikeus rajavartiolaitoksessa määräytyisi näin ollen samoin kuin rikoksesta epäiltyjen rajavartiolaitoksen rekisterin osalta.

Rajavartiolaitoksen esikunta voisi antaa käyttöoikeuden turvallisuustietorekisteriin myös poliisin, tullin tai puolustusvoimien palveluksessa oleville rikostiedustelu ja tarkkailutehtäviin tai rikostietojen analyysitehtäviin määrätyille virkamiehille sekä merenkulun turvatoimilain mukaisiin tehtäviin määrätyille merenkulkulaitoksen virkamiehille siinä laajuudessa, kuin näillä viranomaisilla on tehtävissään oikeus tietojen saamiseen rajavartiolaitokselta.

2 luku. Henkilötietojen käsittelyn erityissäännöksiä ja oikeus tietojen saamiseen

14 §. Arkaluonteisten tietojen käsittely. Arkaluonteisten tietojen käsittely on henkilötietolain 3 luvun 11 §:n mukaan kielletty. Käsittelykielto ei kuitenkaan estä tietojen käsittelyä, josta säädetään laissa tai joka johtuu välittömästi rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tehtävästä. Arkaluonteiset tiedot on henkilötietolain 12 §:n 2 momentin mukaan poistettava rekisteristä välittömästi sen jälkeen, kun käsittelylle ei ole perustetta. Tätä seikkaa olisi arvioitava vähintään viiden vuoden välein.

Henkilötietolain 11 §:n 3 kohdassa tarkoitettuja tietoja rikollisesta teosta tai rangaistuksesta taikka tietoja muusta rikoksen seuraamuksesta saisi kerätä ja tallettaa rajavartiolaitoksen henkilörekisteriin silloin, kun tietojen käsittely on rekisterin käyttötarkoituksen kannalta tarpeellista.

Henkilötietolain 11 §:n 1 ja 2 sekä 46 kohdassa tarkoitettuja tietoja rodusta tai etnisestä alkuperästä, henkilön yhteiskunnallisesta, poliittisesta tai uskonnollisesta vakaumuksesta taikka ammattiliittoon kuulumisesta, terveydentilasta, sairaudesta, vammaisuudesta tai hoitotoimenpiteistä, seksuaalisesta käyttäytymisestä tai suuntautumisesta taikka sosiaalihuollon tarpeesta, palveluista, tukitoimista tai muista sosiaalihuollon etuuksista saisi kerätä ja tallettaa rajavartiolaitoksen käytettävään henkilörekisteriin ainoastaan silloin, kun tietojen käsittely olisi rajavartiolaitoksen yksittäisen tehtävän suorittamiseksi välttämätöntä.

Henkilötietolain 11 §:n 4 kohdassa tarkoitettuja henkilön terveydentilaa, sairautta tai vammaisuutta taikka häneen kohdistettuja hoitotoimenpiteitä tai niihin verrattavia toimia tietoja saisi kerätä ja tallettaa rajavartiolaitoksen henkilörekisteriin silloin, kun tietojen käsittely olisi rekisteröidyn oman turvallisuuden tai rajavartiolaitoksen työturvallisuuden varmistamiseksi välttämätöntä.

LRVL:n 36 §:n mukaan LRVL:ssa tarkoitettuun henkilörekisteriin saa nykyisin kerätä ja tallettaa henkilötietoja, jotka on tarkoitettu kuvaamaan rikollista tekoa, rangaistusta tai muuta rikoksen seuraamusta silloin, kun tiedot ovat rekisterin käyttötarkoituksen kannalta tarpeellisia. Järjestely säilyisi siten tältä osin ennallaan. Mainittuja tietoja talletetaan nykyisin rikostietorekisteriin ja valtakunnallista suppeampiin henkilörekistereihin. Uudistuksen myötä tallennuspaikka muuttuisi. Osa tiedoista talletettaisiin valtakunnallisiin tutkinta- ja virka-apurekisteriin, poliisiasiain tietojärjestelmään, rikoksesta epäiltyjen rajavartiolaitoksen rekisteriin ja turvallisuustietorekisteriin. Tietoja saisi tallettaa myös 4 §:ssä tarkoitettuun muuhun rekisteriin, eli yhden tai yhtä useamman hallintoyksikön tai työryhmän tällaisiin tarkoituksiin varattuun rekisteriin.

Valtakunnallisissa rekistereissä tietoja talletettaisiin rajavartiolaitoksen aloittaman esitutkinnan osalta tutkinta- ja virka-apurekisteriin ja poliisiasiain rekisteriin. Rikosepäilyyn tai tapahtuneeseen rikokseen liittyvä tietoja talletettaisiin rikoksesta epäiltyjen rajavartiolaitoksen rekisteriin jos rikoksesta saattaisi seurata vankeutta tai myötävaikuttajalle enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta tai jos kysymys olisi huumausaineen käyttörikoksesta.

Rotu ja etninen alkuperä voivat olla tunnistamiseksi välttämättömiä tietoja esimerkiksi silloin, kun valokuva ei ole käytettävissä. Tieto etnisestä alkuperästä voi olla välttämätöntä myös laittomien maahantulijoiden tunnistamiseksi. Terveyttä ja hoitoa koskevat tiedot voivat olla välttämättömiä turvallisuussyistä ja työturvallisuussyistä. Seksuaalista käyttäytymistä koskeva tieto voi olla välttämätön rikoksen paljastamiseksi tai selvittämiseksi. Prostituutio on tieto seksuaalisesta käyttäytymisestä, jolla on merkitystä muun muassa kansainvälistä rikollisuutta tutkittaessa. Vakaumusta koskeva tieto voi olla välttämätön terroristisessa tarkoituksessa tehtävien rikosten estämisessä ja selvittämisessä. Tieto epädemokraattisia keinoja käyttävään poliittiseen tai uskonnolliseen järjestöön kuulumisesta sisältää myös vakaumusta koskevan tiedon. Sosiaalitukea koskeva tieto voi olla välttämätön arvioitaessa maahantuloedellytyksiä, erityisesti kykyä vastata toimeentulon ja paluumatkan kustannuksista.

15 §. Yksittäiseen tehtävään liittymättömien tietojen käsittely. Rajavartiolaitoksen yksittäisessä tehtävässä saatuja henkilötietoja, jotka eivät liittyisi kyseiseen tehtävään, mutta olisivat tarpeen tulevaisuudessa todennäköisesti syntyvässä muussa tehtävässä, saisi kerätä ja tallettaa vain rikoksesta epäiltyjen rajavartiolaitoksen rekisteriin, turvallisuustietorekisteriin ja hallintoyksikön tai työryhmän käyttöön perustettuun tilapäiseen henkilörekisteriin. Tietoihin olisi talletettaessa mahdollisuuksien mukaan liitettävä arvio tietojen antajan luotettavuudesta ja tietojen oikeellisuudesta. Luotettavuusluokitus on käytössä muun muassa poliisin epäiltyjen tietojärjestelmässä ja Europol-tietojärjestelmässä.

Yksittäiseen tehtävään liittymättömillä tiedoilla tarkoitettaisiin esimerkiksi alustavia vihjetietoja, jotka eivät liittyisi johonkin jo suoritettavana olevaan tehtävään, mutta kylläkin tulevaisuudessa todennäköisesti syntyvään tehtävään, esimerkiksi esitutkintaan. Kaikkia rajavartiolaitoksen tutkittavia rikoksia koskevia henkilötietoja talletettaisiin tutkinta- ja virka-apujärjestelmään niin pian, kuin esitutkinta olisi alkanut. Sinne muodostettaisiin myös tutkintaa koskevat asiakirjat, kuten esitutkintapöytäkirjat ja pakkokeinojen käyttämisessä tarpeellisia sähköisiä asiakirjoja. Valtakunnallista käyttöä varten perustettavaan rikoksesta epäiltyjen rajavartiolaitoksen rekisteriin talletettaisiin vankeusuhkaisia rikoksia koskevia epäilyjä ja vihjeitä, joiden osalta esitutkintaa ei olisi vielä aloitettu. Sakkorikoksia koskevia epäilyjä ja vihjeitä voitaisiin tarvittaessa kirjata hallintoyksikkökohtaisiin rekistereihin, joiden käyttöoikeus olisi rajoitettu rikosten estämiseen ja selvittämiseen osallistuville rajavartiomiehille. Tarkastusoikeus olisi rajoitettu jäljempänä ilmenevin tavoin.

Teknisellä valvonnalla tai tarkkailulla saatu tieto, joka koskisi muuta kuin rajavartiolaitoksen tutkittavaa rikosta tai etsintäkuulutuksen vuoksi tavoitettavaa henkilöä, olisi lähtökohtaisesti pidettävä rajavartiolaitoksen toiminnassa tarpeettomana, eikä sitä näin ollen tulisi tallettaa rajavartiolaitoksen henkilörekisteriin. Tieto, joka koskisi muuta tutkittavana olevaa rikosta, saataisiin tallettaa rajavartiolaitoksen henkilörekisteriin, jos rajavartiolaitos voisi suorittaa teknistä tarkkailua sen estämiseksi tai selvittämiseksi. Pakkokeinolaissa tarkoitetulla teknisellä kuuntelulla saadun tiedon tallettamisesta henkilörekisteriin säädetään pakkokeinolaissa. Rajavartiolaitoksella ei esityksen mukaan olisi oikeutta telekuunteluun.

Säännökset rajavartiolaitoksen oikeudesta tallettaa teknillisin menetelmin saatuja valvontatietoja lupa- ja valvonta-asioiden rekisteriin sisältyisivät 9 §:ään. Tällaisia tietoja olisivat meriliikenteen ja talousvyöhykkeen valvontatiedot sekä maa- ja merirajan valvontatiedot.

16 §. Henkilön fyysisiin ominaisuuksiin perustuva sähköinen tunniste ja sen tietoturva. Rajavartiolaitos voisi ottaa vastaan henkilön fyysisiin ominaisuuksiin perustuvan sähköisen tunnisteen henkilön tunnistamista ja asiakirjan aitouden varmistamista varten. Rajavartiolaitoksella olisi oikeus verrata asiakirjassa olevaa tunnistetta henkilöön tämän henkilöllisyyden selvittämiseksi tai varmistamiseksi ja asiakirjan aitouden varmistamiseksi. Sähköisessä muodossa olevia henkilön fyysisiin ominaisuuksiin perustuvia tunnistetietoja käsiteltäessä tulisi erityisesti huolehtia tietoturvasta. Säännöstä ehdotetaan otettavaksi lakiin sen vuoksi, että biometriset tunnisteet otetaan käyttöön Euroopan unionissa. Vaikka tunnisteita ei tämän lain voimaan tullessa olisikaan suomalaisissa passeissa, voisi tunnisteta olla muiden maiden matkustusasiakirjoissa. Niitä tulisi voida käyttää henkilöllisyyden selvittämiseen rajatarkastustoiminnassa.

Tunnistamiseen soveltuva biometrinen ominaisuus on pysyvä, muuttumaton ja peruuttamaton osa yksilöä. Tästä syystä biometriset tunnisteet asettavat erityisiä vaatimuksia tietoturvalle, jotta yksityisyyden suojan toteutuminen voitaisiin varmistaa. Sama koskee DNA-tunnisteita. Erityisen huolellisuusvelvoitteen asettaminen on perusteltua, jottei henkilön tunnistetiedoin varustettu digitaalisesti otettu valokuva joutuisi vääriin käsiin. Tuollaisen kuvan avulla voitaisiin helposti tunnistaa kadulla liikkuvia henkilöitä heidän tietämättään. Biometrisen ominaisuuden sähköinen tallenne on helposti ja nopeasti kopioitavissa ja samalla levitettävissä nykyisten tietojenkäsittelylaitteiden ja tietoverkkojen avulla.

Valokuvaan samoin kuin sormenjälkiin liittyvien biometristen tunnisteiden käsittelyyn tarvittavia laitteita on yleisesti saatavilla. Niiden asiatonta käyttöä ei voida tehokkaasti estää. Säännöksen tarkoituksena olisi varmistaa, että rajavartiolaitoksessa kiinnitettäisiin erityistä huomiota biometristen tunnisteiden tietoturvaan kohdistuviin vaatimuksiin.

17 §. Tietojen saanti viranomaiselta. Rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä ja henkilöltä virkatehtävän suorittamiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat maksutta ja salassapitovelvollisuuden estämättä, jollei sellaisen tiedon tai asiakirjan antamista rajavartiolaitokselle tai tietojen käyttöä todisteena olisi laissa kielletty tai rajoitettu. Päätöksen salassa pidettävien tietojen hankkimisesta tekisi pidättämiseen oikeutettu virkamies. Säännös on yhdenmukainen poliisilain 35 §:n kanssa. Rajavartiolaitosta ei tulisi maksullisuuden osalta asettaa eri asemaan poliisiviranomaisen kanssa.

Valtion viranomaisten maksullisia suoritteita on tarkasteltu muun muassa Arto Lahden ja Heikki Stenlundin selvityksessä Valtion maksullinen toiminta ja tietoyhteiskunta (2003). Selvityksen mukaan julkisoikeudellinen viranomaistoiminta hoidetaan budjettivaroin eikä siihen tule soveltaa maksuperustelakia. Sen sijaan julkisoikeudelliset suoritteet, joita tarjotaan myös ulkopuolisille, olisivat maksullisia toiselle valtion viranomaiselle, ellei maksusta luopumiseen olisi maksuperustelaissa tarkoitettua erityistä syytä. Maksuperustelain 6 §:n mukaan julkisoikeudellisesta suoritteesta valtiolle perittävän maksun suuruuden tulee vastata suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää (omakustannusarvo). Silloin kun suoritteesta määrätään perittäväksi maksu, peritään vastaava maksu myös valtion viranomaiselta, jollei muuhun menettelyyn olisi erityistä syytä. Maksuperustelaissa tarkoitettuna erityisenä syynä tiedon maksuttomuuteen voisi ainakin yksittäistapauksessa olla se, että esitutkintaviranomainen tarvitsee tiedon käytettäväksi todisteena rikosasiassa. Todisteiksi takavarikoitavissa olevia asiakirjoja ei tulisi säätää maksullisiksi, vaikka ne saataisiinkin antaa sähköisessä muodossa tai teknisen käyttöyhteyden avulla. Esitutkintaviranomaisia ei myöskään tulisi asettaa tässä toisiinsa nähden eriarvoiseen asemaan.

Hallinnollisessa toiminnassa tarpeellisten sähköisten tietojen maksuttomuudelle ei ole yhtä vahvoja perusteita. Maksuperustelain 8 §:n mukaan asianomainen ministeriö päättää, mitkä ministeriön ja hallinnonalan muiden viranomaisten suoritteet tai suoriteryhmät ovat maksullisia ja mistä suoritteesta tai suoriteryhmästä maksu määrätään omakustannusarvon perusteella sekä mitkä suoritteet hinnoitellaan liiketaloudellisin perustein. Maksuperustelain 9 §:n mukaan muissa kuin 8 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa toimivalta maksuja ja suoritteiden hinnoittelua koskevissa asioissa on asianomaisella viranomaisella. Yksittäistapauksessa tiedon maksullisuutta koskeva erimielisyys voitaisiin saattaa arvioitavaksi hakemalla muutosta maksun määräämistä koskevan päätökseen.

Salassapitovelvollisuuden murtamista koskeva päätös on aiheellista yksityisyyden suojan turvaamiseksi antaa rajavartiolaitoksessa pidättämiseen oikeutetun virkamiehen tehtäväksi, vaikka poliisitoimessa asiasta päättääkin päällystöön kuuluva poliisimies.

18 §. Tietojen saanti yksityiseltä yhteisöltä tai henkilöltä. Pykälässä ehdotettua tiedonsaantioikeutta puoltaa se, että rajat ylittävään rikollisuuteen kuuluu myös yhä useammin tavanomaisen rikollisuuden ja talousrikollisuuden yhdistelmiä. Julkisessa luettelossa mainitsemattomien yhteystietojen ja jakeluosoitetietojen saaminen voi yksittäistapauksessa olla tarpeen rajavartiolaitokselle kuuluvan tehtävän suorittamiseksi. Säännös olisi yhdenmukainen muun muassa poliisilain 36 §:ää koskevan poliisilain muuttamista koskevan hallituksen esityksen kanssa.

Tekninen kehitys on tehnyt mahdolliseksi sen, että esimerkiksi muiden säännösten nojalla tarkkailtavan kohdehenkilön tai -paikan osalta voidaan hankkia teleliittymän ja telepäätelaitteen yksilöiviä tietoja ilman, että on tarpeen kytkeä yksityistä teleyritystä mukaan viranomaisten tiedonhankintaan. Tässä tapauksessa ei haluttaisi saada tietoa siitä, missä henkilö milloinkin sijaitsee, vaan hänen hallussaan olevan tai hänen oletettavasti käyttämänsä telepäätelaitteen tai teleliittymän yksilöintiin tarvittavat tiedot.

19 §. Tiedot rajan ylittävässä kulkuneuvossa olevista henkilöistä. Säännös koskisi miehistö- ja matkustajaluetteloita sekä luetteloa muista kulkuneuvossa olevista henkilöistä. Rajavartiolaitos saa nämä tiedot LRVL:n 30 §:n 1 momentin nojalla rajavalvontaa ja rajatarkastusten toteuttamista varten sekä LRVL:n 30 §:n 2 momentin nojalla ilma-aluksesta pelastus- tai avustustehtävää varten. Ulkomaalaislain 174 §:n mukaan tiedot on toimitettava maahantulo- tai maastalähtöpaikan rajatarkastusviranomaiselle, joka voi olla poliisi- tai tulliviranomainenkin.

Säännökset yhdistettäisiin siten, että tietojen luovuttamista koskevasta ulkomaalaislain 174 §:stä jätettäisiin ulkomaalaislakiin vain sen nykyinen 4 momentti, joka koskee velvollisuutta estää maahan pääsy ilman rajatarkastusviranomaisen suostumusta sekä velvollisuutta ilmoittaa salamatkustajasta. Lisäksi ulkomaalaislain 174 §:ään otettaisiin viittaus henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annettavan lain 19 ja 20 §:ään.

Maahan saapuvan ja maasta lähtevän ajoneuvon kuljettajan olisi siten toimitettava maahantulo- tai maastalähtöpaikan rajatarkastusviranomaiselle tiedot ajoneuvossa olevista henkilöistä. Aluksen tai ilma-aluksen päällikön sekä junan tai muun liikennevälineen omistajan tai haltijan taikka tämän edustajan olisi annettava maahantulo- tai maastalähtöpaikan rajatarkastusviranomaiselle matkustaja- ja miehistöluettelo taikka muutoin tiedot liikennevälineen henkilökunnasta, matkustajista ja muista liikennevälineessä olevista henkilöistä. Tiedot voidaan luovuttaa teknisen käyttöyhteyden avulla. Matkustaja- ja miehistöluettelosta tulee käydä ilmi jokaisen siihen merkityn henkilön suku- ja etunimi, syntymäaika, sukupuoli ja kansalaisuus sekä liikennevälineen kansallisuus- ja rekisteritieto sekä saapumis- ja lähtöpaikka.

Tietoja käytettäisiin rajavalvontaa ja rajatarkastuksia varten mutta myös pelastustoiminnassa, jos siihen ilmenisi tarvetta. Tämä kävisi ilmi 20 §:stä, jonka mukaan tietoja saisi käyttää rajatarkastusten helpottamiseen, laittoman maahantulon sekä laittoman maahanmuuton torjumiseen ja rajatarkastusviranomaiselle säädetyssä muussa tehtävässä. Niihin kuuluisivat siten myös pelastus- ja avustustehtävät.

20 §. Liikenteenharjoittajan velvollisuus lentomatkustajia koskevien tietojen antamiseen. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettu Neuvoston direktiivi 2004/82/EY, joka koskee liikenteenharjoittajien velvollisuutta toimittaa rajatarkastusviranomaisille tietoja matkustajista. Ammattimaisesti henkilöiden kuljetusta ilmateitse harjoittavan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön (lentoliikenteen harjoittaja) olisi pyynnöstä toimitettava tiedot matkustajista, jotka lentoliikenteen harjoittaja kuljettaa viralliselle rajanylityspaikalle näiden saapuessa Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueelle tai sieltä lähtiessä.

Ehdotetun 20 §:n mukaan luovutettavia tietoja olisivat matkustusasiakirjan numero ja tyyppi, kansalaisuus tai kansalaisuudettomuus, koko nimi, syntymäaika, rajanylityspaikka, jonka kautta henkilö saapuu jäsenvaltioiden alueelle tai lähtee jäsenvaltioiden alueelta, kuljetuksen koodi, kuljetuksen lähtö- ja saapumisaika, kuljetukseen kuuluvien henkilöiden kokonaismäärä ja alkuperäinen lähtöpaikka.

Tiedot olisi luovutettava sähköisesti tai muulla asianmukaisella tavalla. Tiedot olisi toimitettava välittömästi lähtöselvityksen päätyttyä. Rajatarkastusviranomainen saisi käsitellä lentoliikenteen matkustajatietoja ja 19 §:ssä tarkoitettuja muita tietoja rajatarkastusten helpottamiseksi ja laittoman maahantulon sekä laittoman maahanmuuton torjumiseksi. Lisäksi tietoja saisi käyttää rajatarkastusviranomaiselle säädetyssä muussa tehtävässä. Rajavartiolaitoksen kohdalla niitä olisivat pelastustoiminta, rajavalvonta sekä rajavartiolaitoksen tutkittavaksi säädettyjen rikosten rikostiedustelu ja esitutkinta.

Rajatarkastusviranomaisen olisi hävitettävä tiedot 24 tunnin kuluessa niiden toimittamisesta. Hävittäminen tapahtuisi vasta sen jälkeen, kun matkustajat ovat saapuneet maahan tai lähtenet maasta. Hävittämisvelvollisuus ei koskisi sellaisia tietoja, joita tarvittaisiin rajatarkastusviranomaisen muussa lakisääteisessä tehtävässä. Tietojen luovuttajan olisi hävitettävä hankkimansa ja rajaviranomaisille toimittamansa henkilötiedot 24 tunnin kuluessa kuljetuksessa käytetyn liikennevälineen saapumisesta määränpäähän, jollei niiden säilyttämiseen olisi muuta perustetta. Tiedot voitaisiin säilyttää esimerkiksi lentoliikenteen harjoittajan etujen valvomiseksi seuraamusmaksun määräämistä koskevassa asiassa.

21 §. Liikenteenharjoittajille määrättävät seuraamukset. Edellä mainitun direktiivin mukaisen tietojen toimittamisvelvollisuuden laiminlyömisen varalta olisi direktiivin mukaan säädettävä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia. Seuraamusmaksun tulisi olla enimmäismäärältään vähintään 5 000 euroa ja vähimmäismäärältään vähintään 3 000 euroa kultakin sellaiselta matkalta, jolta tiedot puuttuvat tai ovat vääriä. Säännökset seuraamusmaksun määräämisestä sisältyisivät ulkomaalaislain 179 ja 181 §:ään. Ulkomaalaislain 185 §:ssä säädettäisiin lisäksi rangaistus sille, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoisi 19 tai 20 §:ssä säädetyn velvollisuutensa.

Ehdotetun lain 19 §:n mukaan tiedot tulisi luovuttaa omasta aloitteesta ja 20 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa vain pyydettäessä. Ehdotetussa 20 §:ssä säädetään myös tietojen hävittämistä koskevasta velvollisuudesta, joka toisaalta koskisi rajatarkastusviranomaista ja toisaalta liikenteenharjoittajaa. Rajatarkastusviranomaiselle ei seuraamusmaksua määrättäisi, koska valtiolle maksettavan seuraamusmaksun määräämisestä valtion maksettavaksi ei voida pitää tarkoituksenmukaisena. Rajatarkastusviranomaisen ja sen palveluksessa olevien henkilöiden toimien laillisuus on sanktioitu muulla tavoin. Henkilötietojen osalta valvontaa suorittaa muun muassa tietosuojavaltuutettu.

22 §. Rajavartiolaitoksen oikeus saada tietoja eräistä rekistereistä ja tietojärjestelmistä. Rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada tehtäviensä suorittamista ja henkilörekisteriensä ylläpitämistä varten tarpeellisia tietoja muualla pidettävistä rekistereistä pykälään otettavan luettelon mukaisesti. Asiasta säädetään nykyisin LRVL:n 29 §:ssä, jonka mukaan rajavartiolaitoksen tiedonsaantioikeudesta noudatetaan poliisin henkilörekistereistä annettua lakia, tullilakia, tieliikenteen tietojärjestelmästä annettua lakia (nykyisin laki ajoneuvoliikennerekisteristä) ulkomaalaisrekisteristä annettua lakia ja poliisin tehtävien suorittamisesta puolustusvoimissa annettua lakia. Rajavartiolaitoksella on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada maksutta tarpeellisia tietoja rajavalvontaa ja rajatarkastuksia sekä laillisuusvalvontaa varten myös väestötietojärjestelmästä, työviranomaiselta ja oikeushallinnon tietojärjestelmistä. Rajavartiolaitoksella on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada rajavalvontaa, rajavartiotehtäviä, pelastus- ja avustustehtäviä sekä sotilaallisen maanpuolustustehtäviä varten maksutta kulkuneuvoja, liikennettä, viranomaisten toimintavalmiutta ja hälyttämistä koskevia tietoja ilmailu-, kalastus-, merenkulku- ja palo- ja pelastustoimen viranomaisilta sekä poliisilta, puolustusvoimilta, tullilaitokselta ja ympäristöviranomaisilta. Tiedot saa luovuttaa rajavartiolaitokselle myös teknisen käyttöyhteyden avulla.

Ehdotetun säännöksen mukaan rajavartio-laitoksella olisi oikeus saada ajoneuvoliiken-nerekisteristä rikosta ja siitä seuranneita ran-gaistuksia ja muita seuraamuksia koskevia tietoja rajaturvallisuuden ylläpitämistä, esi-tutkintaa ja muuta tutkintaa, etsintää, pelas-tustehtävää ja ulkomaalaislaissa tarkoitetun liikenteenharjoittajan seuraamusmaksun määräämistä varten. Lisäksi rajavartiolaitok-sella olisi oikeus saada ajoneuvoliikennere-kisteristä pysäköinnin valvomiseksi tarpeelli-sia tietoja vammaisen pysäköintiluvasta ja ra-javartiolaitoksen toimenpiteen kohteena ole-van henkilön valokuva ja nimikirjoitusnäyte henkilön tunnistamista varten.

Vammaisen pysäköintilupaa koskeva tieto olisi tarpeen rajanylityspaikoilla ja rajavartiolaitoksen hallitsemilla alueilla pysäköinnin valvomiseen.

Rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada Ahvenanmaan moottoriajoneuvorekisteristä samat tiedot, kuin ajoneuvoliikennerekisteristä. Rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada aluevalvontaviranomaisilta merivalvonnan tietojärjestelmistä tarpeellisia tietoja vesikulkuneuvojen sijainnista rajavartiolaitoksen merellä suoritettavaksi säädettyä valvontatehtävää varten.

Rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada alusrekisteristä, rakenteilla olevien alusten rekisteristä ja historiarekisteristä tietoja aluksista ja niiden omistajista sekä haltijoista tarpeellisia tietoja vesiliikenteen valvontaa, rajaturvallisuuden ylläpitämistä, esitutkintaa, muuta tutkintaa, pelastustehtävää merenkulun turvatoimilaissa tarkoitettua tehtävää sekä liikenteenharjoittajan seuraamusmaksun määräämistä varten. Alusrekisteriä pidetään suomalaisista kauppamerenkulkuun käytettävistä aluksista, joiden pituus on vähintään 15 metriä. Pyynnöstä rekisteriin voidaan merkitä edellä mainittua pienempikin alus. Eräistä aluksista on pidettävä myös historiarekisteriä ja Suomessa rakenteilla oleva alus voidaan pyynnöstä merkitä rakenteilla olevien alusten rekisteriin. Alusrekisteriin merkitään muun muassa aluksen rekisteröintiä ja sen omistusoikeuden kirjaamista koskevat ratkaisut, aluksen rekisteröintiaika, rekisterinumero, nimi, aikaisemmat nimet, kotipaikka, tunnuskirjaimet ja sen IMO-numero, aluksen laji, vetoisuus, mitat, rakentaja, rakentamisaika ja paikka sekä sen käyttötarkoitus, omistajan nimi, kansalaisuus ja kotipaikka sekä omistusosuuden suuruus. Tietoja aluksista ja veneistä tarvittaisiin muun muassa meriliikenteen valvonnassa ja niitä voitaisiin tarvita merenkulun turvatoimilain mukaisissa tilanteissa sekä alusjätelain noudattamisen valvomiseen.

Rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada Euroopan yhteisön yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanosta annetussa laissa tarkoitetuista kalastusalusrekisteristä ja sen yhteydessä pidettävästä ammattikalastajarekisteristä sekä saalisrekisteristä ja kalakaupparekisteristä tarpeellisia tietoja kalastuksenvalvontaa, vesiliikenteen valvontaa, rajaturvallisuuden ylläpitämistä, esitutkintaa, muuta tutkintaa, pelastustehtävää merenkulun turvatoimilaissa tarkoitettua tehtävää sekä liikenteenharjoittajan seuraamusmaksun määräämistä varten.

Rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada henkilöiden tavoittamiseksi tarpeellisia tietoja vankeinhoitolaitoksen tietojärjestelmistä sekä rikosseuraamusviraston ja kriminaalihuoltolaitoksen tietojärjestelmistä vapauteen kohdistuvaa rangaistusta suorittavista tai sen suorittaneista henkilöistä.

Rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada ilmailu, kalastus, merenkulku ja palo ja pelastustoimen viranomaisilta sekä poliisilta, puolustusvoimilta, tullilaitokselta ja ympäristöviranomaisilta tarpeellisia tietoja kulkuneuvoista, liikenteestä, viranomaisten toimintavalmiudesta ja hälyttämisestä rajaturvallisuuden ylläpitämistä, esitutkintaa, muuta tutkintaa sekä pelastustehtävää ja merellä tai maarajalla rajavartiolaitoksen suoritettavaksi säädettyä valvontatehtävää varten.

Rajavartiolaitos on pelastuslain 6 §:ssä tarkoitettu muu viranomainen, jolle saa luovuttaa toimenpiderekisterin tietoja onnettomuustutkintaa varten.

Hätäkeskuslaissa tarkoitettu hätäkeskustietojärjestelmä on tarkoitettu pelastus, poliisi sekä sosiaali- ja terveysviranomaisten valtakunnalliseen käyttöön. Hätäkeskuslaissa ei säädetä rajavartiolaitoksen oikeudesta tietojen saamiseen. Meripelastuslain 14 §:n 2 momentin 2 kohdassa kuitenkin säädetään, että rajavartiolaitoksella on oikeus vaaratilanteessa saada salassapitosäännösten estämättä maksutta meripelastustoimen tehtävien suorittamiseksi tarpeellisia tietoja hätäkeskustietojärjestelmästä sekä kunnan hätäkeskuksen hälytys ja toimenpiderekisteristä. Hälytysrekisteristä ja toimenpiderekisteristä säädetään pelastustoimilain korvanneessa pelastuslaissa.

Rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada lääninhallitusten sekä liikenne ja viestintäministeriön liikennelupatietojärjestelmistä tarpeelliset tiedot liikennevalvontaa, rajaturvallisuuden ylläpitämistä, esitutkintaa, muuta tutkintaa sekä liikenteenharjoittajan seuraamusmaksun määräämistä varten. Liikenneluvat antaa henkilöliikenteestä tiellä annetun lain mukaan yleensä lääninhallitus. Linjaliikenneluvan läänin rajan ylittävään liikenteeseen, joka ajetaan kokonaan tai osittain pikavuoroliikenteenä, antaa kuitenkin liikenne ja viestintäministeriö samoin kuin luvan muuhun kuin mainitun lain 7 a §:ssä tarkoitettuun valtakunnan rajan ylittävään linjaliikenteeseen. Liikenne ja viestintäministeriö on linja-autoilla harjoitettavaa satunnaista kansainvälistä matkustajaliikennettä koskevan sopimuksen (Interbus-sopimus) tekemisestä annetun neuvoston päätöksen (EY 2002/917) mukaan sopimuksen 15 artiklassa tarkoitettu toimivaltainen kuljetusluvan antava viranomainen. Sopimuksen 18 artiklassa tarkoitettuja valvontaviranomaisia ovat poliisi, tulli ja rajavartiolaitos.

Rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada majoitus ja ravitsemistoiminnasta annetun lain ( / ) 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tarpeellisia matkustajatietoja, rajaturvallisuuden ylläpitämistä, esitutkintaa, muuta tutkintaa ja rajavartiolaitokselle laissa säädetyn muun tehtävän suorittamista varten.

Rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada merenkulkuviranomaisilta tarpeellisia tietoja meriliikenteestä, sen valvonnasta ja vesikulkuneuvojen sijainnista alusten ilmoittautumisjärjestelmästä, laivaliikenteen ohjaus ja informaatiopalvelun tietojärjestelmistä, alusten ohjaus ja tukipalvelun tietojärjestelmistä, satamaliikenteen tietojärjestelmistä sekä muista alusliikennepalvelun tietojärjestelmistä rajavartiolaitoksen merellä suoritettavaksi säädettyä valvontatehtävää varten. Tällaisia tehtäviä olisivat ainakin aluevalvonta, Suomen talousvyöhykkeestä annettujen säännösten valvonta sekä rajavalvonta.

Rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada oikeushallinnon tietojärjestelmistä syyteharkinnassa olevista tai olleista rikosasioista, syyttäjien päätöksistä, tuomioistuimessa vireillä olevista tai olleista rikosasioista, tuomioistuinten lainvoimaisista ratkaisuista ja oikeushallintoviranomaisten etsintäkuuluttamista henkilöistä sekä pakkokeinoista tarpeellisia tietoja rajaturvallisuuden ylläpitämistä, esitutkintaa, muuta tutkintaa, pelastustehtävää merenkulun turvatoimilaissa tarkoitettua tehtävää sekä liikenteenharjoittajan seuraamusmaksun määräämistä varten. Asiasta säädetään nykyisin LRVL:n 29 §:ssä, jonka mukaan rajavartiolaitoksella on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada tietoja oikeushallinnon tietojärjestelmistä rajavartiolaitoksen toimittamaa esitutkintaa varten syyteharkinnassa olevista tai olleista rikosasioista ja syyttäjien päätöksistä, joiden mukaan asiassa ei ole kyseessä rikos tai näyttöä rikoksesta, annetuista rangaistusmääräyksistä, tuomioistuimessa vireillä olevista rikosasioista sekä tuomioistuinten lainvoimaisista ratkaisuista.

Oikeushallinnon henkilörekistereitä koskevaa lainsäädäntöä uudistetaan parhaillaan. Henkilötietojen käsittelyä oikeushallinnossa pohtineen oikeusministeriön työryhmän mietinnön (2004:11) mukaan oikeushallinnossa pidetään tuomiolauselmajärjestelmän rikosasiainrekisteriä (TL/RAR), tuomioistuinten kyselykäyttöjärjestelmää (Kyösti), sekä rikosdiaarijärjestelmää (Sakari) ja siviiliasioiden diaarijärjestelmää (Tuomas). Ylioikeuksissa ja erityistuomioistuimissa on omia diaarijärjestelmiä. Oikeusministeriön hallinnonalalla pidetään myös rikosrekisteriä, sakkorekisteriä, saatavarekisteriä, muuntorangaistusrekisteriä, rangaistusmääräysrekisteriä, rikesakkorekisteriä, rikosvahinkoasiainrekisteriä, liiketoimintakieltorekisteriä, ylikuormamaksurekisteriä, kuulutusrekisteriä, lahjoitusasiainrekisteriä, avioehtoasiain rekisteriä, kaupanvahvistajarekisteriä, konkurssirekisteriä, yrityssaneerausrekisteriä, lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriä, kiinteistötietojärjestelmää ja velkajärjestelyrekisteriä. Rajavartiolain 22 §:n 13 kohdassa tarkoitettu tiedonsaantioikeus kohdistuisi TL/RAR:iin, Kyöstiin, Sakariin ja Tuomakseen sekä tuomioistuinten diaarijärjestelmiin ja koskisi lähinnä asiainosaisten sekä asioiden yksilöintitietoja ja tietoja asioiden käsittelyvaiheista. Tuomioistuinten julkisista ratkaisuista on kenellä tahansa oikeus saada tietoja, joten edellä kuvattua tiedonsaantioikeutta olisi pidettävä riittävänä.

Rangaistusten täytäntöönpanotehtävien sekä muiden rikosseuraamusvirastolle, kriminaalihuoltolaitokselle ja vankeinhoitolaitokselle kuuluvien tehtävien suorittamiseksi tarpeellisista henkilörekistereistä säädetään henkilötietojen käsittelystä rangaistusten täytäntöönpanossa annetussa laissa. Kriminaalihuoltolaitoksen tietojärjestelmään kuuluu yhdyskuntaseuraamusrekisteri. Vankeinhoitolaitoksen tietojärjestelmään kuuluvat täytäntöönpanorekisteri, valvonta- ja toimintarekisteri, turvallisuustietorekisteri, tapaajarekisteri, tapaamiskieltorekisteri, asioijarekisteri ja yhdyskuntaseuraamusrekisteri. Vankeinhoitolaitokseen kuuluvat terveydenhuollon toimintayksiköt pitävät kukin omaa potilasrekisteriään. Rikosseuraamusvirasto pitää automaattisen tietojenkäsittelyn avulla kriminaalihuoltolaitoksen ja vankeinhoitolaitoksen tietojärjestelmää. Rekisterinpitäjä saa mainitun lain 16 §:n mukaan luovuttaa salassapitosäännösten estämättä vankeinhoitolaitoksen täytäntöönpanorekisteristä sekä valvonta- ja toimintarekisteristä tuomittua, vankia ja rangaistuslaitokseen otettua henkilöä koskevia tietoja, jotka ovat tarpeen rajavartioviranomaiselle rajojen ja raja-alueen valvomiseksi sekä rikosten torjumiseksi. Vankeinhoitolaitoksen turvallisuustietorekisterin tietoja saa mainitun lain 18 §:n nojalla salassapitosäännösten estämättä luovuttaa muun muassa rajavartiolaitokselle turvallisuustietorekisterin käyttötarkoituksen mukaisiin tarkoituksiin.

Rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada kaupparekisterilaissa (129/1979) tarkoitetusta patentti ja rekisterihallituksen pitämästä kaupparekisteristä tarpeellisia tietoja elinkeinonharjoittajia koskevista ilmoituksista ja tiedonannoista. Kaupparekisteri on julkinen. Mainitun lain 25 §:n mukaan kaupparekisteriin tehdystä merkinnästä ja rekisterimerkinnän poistamisesta on lisäksi kuulutettava yleisesti saatavilla olevalla tavalla. Tietoja käsiteltäisiin rajaturvallisuuden ylläpitämistä, esitutkintaa, muuta tutkintaa, sekä liikenteenharjoittajan seuraamusmaksun määräämistä varten.

Rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada poliisin henkilörekistereistä tietoja henkilön sopivuuden rajavartiolaitoksessa palvelemiseen arvioimiseksi sekä rajaturvallisuuden ylläpitämistä, esitutkintaa ja muuta tutkintaa varten.

Turvallisuusselvityksistä annettu laki koskee virkaan, tehtävään tai koulutukseen valittavaa taikka virkaa tai tehtävää hoitavaa henkilöä koskevaa turvallisuusselvitystä, jonka laatiminen edellyttää suostumusta. Selvitys ei voi perustua rikoksesta epäiltyjen tietojärjestelmän tietoihin. Poliisiasiain tietojärjestelmän rikosilmoitushakemistoon sisältyvää tietoa saa käyttää vain, jollei rikosilmoitusta ole syytä epäillä perusteettomaksi. Turvallisuusselvitystä tehtäessä ei saa käyttää vihjeitä tai ilmiantoja eikä muita merkintöjä, joiden mukaan henkilön voidaan epäillä syyllistyvän rikokseen.

Yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain mukaan työntekijää koskevat henkilötiedot on kerättävä häneltä itseltään tai häneltä on saatava suostumus tietojen keräämiseen muualta. Suostumusta ei kuitenkaan tarvita, kun viranomainen luovuttaa työnantajalle tietoja työntekijän luotettavuudesta. Sisäisen turvallisuuden tehtäviin koulutukseen otettavista henkilöistä tulisi voida saada tietoja muun muassa paikallispoliisin rekistereistä. Sellaisista seikoista tulisi voida saada ennen valintaa tieto, jotka aiheuttaisivat virassa olevalle virkamiehelle virasta pidättämisen tai esteellisyyden.

Tämä olisi mahdollista, jos rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada poliisin henkilörekistereistä tietoja henkilön sopivuuden rajavartiolaitoksessa palvelemiseen arvioimiseksi.

Poliisin henkilötietolain 19 §:n mukaan poliisi saa luovuttaa muista poliisin henkilörekistereistä kuin 30 §:ssä tarkoitetusta Europol-tietojärjestelmästä ja 31 §:ssä tarkoitetusta kansallisesta Schengen-tietojärjestelmästä salassapitosäännösten estämättä teknisen käyttöyhteyden avulla tai konekielisessä muodossa tietoja, jotka ovat tarpeen: rajavartiolaitokselle rajavalvontaa, rajatarkastuksien toteuttamista sekä henkilöiden maahantulon ja maastalähdön valvontaa varten haastemieslain 1 ja 6 §:ssä mainitulle virkamiehelle muuntorangaistuksen määräämistä koskevaan oikeudenkäyntiin haastamista varten. Poliisin ylijohto voi erityisestä syystä antaa salassapitosäännösten estämättä 4 §:ssä tarkoitettuun epäiltyjen tietojärjestelmään teknisen käyttöyhteyden puolustusvoimien, rajavartiolaitoksen ja tullilaitoksen rikostiedustelu- tai tarkkailutehtäviin määrätyille virkamiehille sekä vankeinhoitolaitoksen rikostiedustelu- tai tarkkailutehtäviin määrätyille virkamiehille, joilla on poliisilain 8 §:ssä säädetyt erityiset poliisivaltuudet.

Rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada rikosrekisterilaissa tarkoitetusta rikosrekisteristä tarpeellisia tietoja asiassa, joka koskee pakkokeinoasian käsittelemistä sekä ulkomaalaislaissa tarkoitettua viisumia, lupaa tai muuta toimenpidettä varten, luotettavuutta edellyttävän luvan tai hyväksymisen sekä erityistä luotettavuutta edellyttävän koulutukseen valinnan tai tehtävään määräämisen päättämistä varten ja turvallisuusvalvontaa varten. Oikeudesta tietojen sellaisiin tarkoituksiin saamisesta säädetään rikosrekisterilain 4 §:ssä ja 4 a §:ssä Oikeusministeriö voi painavista syistä antaa luvan tietojen luovuttamiseen rikosrekisteristä viranomaiselle henkilön luotettavuuden selvittämistä ja arviointia varten muussakin asiassa.

Rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada sakkorekisteristä tiedoksiannon tai täytäntöönpanotehtävien suorittamista varten tarpeellisia tietoja seuraamuksesta, sen kohteena olevasta henkilöstä, suoritetuista täytäntöönpanotoimista ja täytäntöönpanon esteistä. Oikeusrekisterikeskus saa sakon täytäntöönpanosta annetun lain 50 §:n mukaan luovuttaa sakkorekisterin salassa pidettäviä tietoja täytäntöönpanotehtävien suorittamista varten ulosotto, poliisi ja vankeinhoitoviranomaisille sekä 25 §:n 1 momentin mukaisille haastamiseen oikeutetuille virkamiehille. Rajavartiomies on haastemieslain 6 §:n mukaan haastamiseen oikeutettu virkamies, joka voi tarvita sakkorekisterin tietoja täytäntöönpanotehtävässä, kuten haastaessaan sakkorangaistukseen tuomitun henkilön muuntorangaistusmenettelyyn. Jos sakkorekisteristä saatavan tiedon tallettaminen rajavartiolaitoksen henkilörekisteriin on tarpeellista, tulee ottaa huomioon, että muilla kuin haastamiseen oikeutetuilla virkamiehillä ei olisi oikeutta tiedon saamiseen.

Rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada ulkoasiainministeriön tietojärjestelmistä tarpeellisia tietoja passi, viisumi sekä oleskelulupa ja työlupapäätöksistä rajaturvallisuuden ylläpitämistä, esitutkintaa, muuta tutkintaa sekä rajavartiolaitokselle ulkomaalaislaissa säädetyn tehtävän suorittamista varten.

Rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada ulkomaalaisviraston tietojärjestelmistä tarpeellisia tietoja passi, viisumi, oleskelulupa ja työlupahakemuksista sekä niitä koskevista ratkaisuista ja käännyttämistä sekä karkottamista koskevista ratkaisuista rajaturvallisuuden ylläpitämistä, esitutkintaa, muuta tutkintaa sekä rajavartiolaitokselle ulkomaalaislaissa säädettyjen tehtävien suorittamista varten. Ulkomaalaisrekisteriä pidetään ja käytetään ulkomaalaisten maahantuloa ja maastalähtöä sekä oleskelua ja työntekoa koskevien asioiden käsittelyä, päätöksentekoa ja valvontaa varten, valtion turvallisuuden suojaamiseksi ja turvallisuusselvityksistä annetussa laissa tarkoitetun perusmuotoisen turvallisuusselvityksen ja laajan turvallisuusselvityksen tekemiseksi. Ulkomaalaisrekisteriä pidetään lisäksi Suomen kansalaisuuden saamista, säilyttämistä ja menettämistä sekä kansalaisuusaseman määrittämistä koskevien asioiden käsittelyä ja päätöksentekoa varten. Ulkomaalaisrekisteriä pitää Ulkomaalaisvirasto ja ulkoasiainministeriö. Ulkomaalaisrekisteriä pitää ja käyttää myös poliisi, rajavartiolaitos, tullilaitos, työministeriö, työvoima- ja elinkeinokeskus, työvoimatoimisto, vankeinhoitoviranomainen ja vähemmistövaltuutettu. Rekisteristä voidaan luovuttaa tietoja puolustusvoimille, esitutkintaviranomaisille asianomaiselle ministeriölle turvapaikanhakijoiden vastaanoton järjestämiseksi, väestörekisterikeskukselle ja maistraateille, eläketurvakeskukselle, kansaneläkelaitokselle, vieraan valtion viranomaiselle, työsuojeluviranomaiselle ja hätäkeskuslaitokselle.

Rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada veneliikenneasetuksessa tarkoitetusta moottorivenerekisteristä ja Ahvenanmaan huvivenerekisteristä veneitä ja niiden omistajia ja haltijoita koskevia tarpeellisia tietoja vesiliikenteen valvontaa, rajaturvallisuuden ylläpitämistä, esitutkintaa, muuta tutkintaa, pelastustehtävää, merenkulun turvatoimilaissa tarkoitettua tehtävää sekä liikenteenharjoittajan seuraamusmaksun määräämistä varten.

Rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada virka-apua pyytäneeltä viranomaiselta tarpeellisia tietoja virka-avun antamiseksi.

Rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada väestötietojärjestelmästä väestötietolain 4 ja 5 §:ssä säädetyt tiedot. Saadessaan väestötietojärjestelmän tietoja rajavartiolaitoksen tulee ottaa huomioon väestötietolain 25 §:n 4 momentissa tarkoitettu luovutusrajoitus (turvakielto). Väestötietojärjestelmään talletetaan Suomen kansalaisesta tunnistetietoina henkilötunnus, kansalaisvarmenteeseen sisältyvä sähköinen asiointitunnus, nimi, osoite ja kotikunta ja siellä oleva asuinpaikka sekä sellaiset tiedot kiinteistöstä, rakennuksesta ja huoneistosta, jotka yksilöivät hänen kotikuntansa ja siellä olevan asuinpaikkansa perheoikeudellista asemaa kuvaavat vanhempia, avioliittoa, puolisoa ja lapsia koskevat tiedot, kansalaisuutta, toimivaltaisuutta ja kuolinaikaa koskevat tiedot, sekä henkilön ilmoittamat tiedot äidinkielestä ja asiointikielestä, suomesta tai ruotsista, jos kumpikaan näistä ei ole henkilön äidinkieli, sekä henkilön ilmoittamat tiedot ammatista, tietojen luovuttamista koskevista rajoituksista ja postiosoitteesta sekä vastaavasta muusta osoitteesta. Nämä tiedot olisivat tarpeen rajavartiolaitokselle sen tehtävissä tarpeellisten henkilörekistereiden ylläpitämiseksi.

Rajavartiolaitoksen oikeudesta rekisteritietojen saamiseen olisi lisäksi voimassa, mitä muualla laissa säädetään.

Holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 64 §:n mukaan holhousasioiden rekisteri on valtakunnallinen rekisteri, jota holhousviranomaiset ja väestörekisterikeskus pitävät edunvalvojan toiminnan valvomiseksi ja kolmansien oikeuden turvaamiseksi. Rekisteriin saadaan merkitä muun muassa edunvalvojaa ja hänen päämiestään koskevat tunniste ja yhteystiedot sekä tiedot henkilön toimintakelpoisuuden rajoittamisesta ja rajoituksen sisällöstä. Jokaisella on oikeus saada tieto muun muassa siitä, onko tietty henkilö edunvalvonnassa, kuka on tietyn henkilön edunvalvoja, mikä on edunvalvojan tehtävä sekä onko ja millä tavoin henkilön toimintakelpoisuutta rajoitettu. Lain 67 §:n mukaan valtion viranomaisella on oikeus saada tehtäviensä hoitamiseksi tarpeelliset tiedot holhousasioiden rekisteristä. Näin ollen ei olisi tarvetta säätää erikseen rekisterin tietojen luovuttamisesta rajavartiolaitokselle.

Kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta annetussa lain (453/2002) mukaisesti on järjestetty maa ja vesialueita koskevien tietojen valtakunnallinen tietopalvelu. Kiinteistötietojärjestelmä käsittää kiinteistörekisterilain (392/1985) mukaiset tiedot ja lainhuuto ja kiinnitysrekisteriin merkittävät tiedot sekä muita tietoja sen mukaan kuin muualla laissa säädetään. Järjestelmästä huolehtii maanmittauslaitos, joka saa osuuden järjestelmän suoritteista kertyvistä tuloista. Maanmittauslaitoksen on järjestettävä jokaiselle mahdollisuus saada maanmittaustoimistossa maksutta luettavakseen kiinteistötietojärjestelmässä olevat tiedot ja tehdä niistä muistiinpanoja. Kopiota voi saada myös sähköisessä muodossa. Maanmittauslaitos voi myöntää viranomaiselle teknisen käyttöyhteyden. Tietopalveluista peritään valtion maksuperustelain 6 §:n 1 momentin mukaan määräytyviä maksuja, jollei erikseen toisin säädetä. Kiinteistötietojärjestelmää ylläpitäville viranomaisille tiedot teknisen käyttöyhteyden avulla annetaan kuitenkin maksutta.

Konkurssi ja yrityssaneerausrekisteristä annetun lain (137/2004) mukaan oikeusrekisterikeskus pitää yllä konkurssi- ja yrityssaneerausasioista yhteistä rekisteriä ajantasaisen tiedon saatavuuden viranomaistoimintaa sekä velkojien edunvalvontaa ja sivullisten etujen ja oikeuksien turvaamista varten. Mainitun lain 9 §:n mukaan rekisteriin merkityt tiedot ovat julkisia ja sen tietoja saa luovuttaa sähköisessä muodossa hyväksyttävää tarkoitusta varten. Oikeusrekisterikeskuksen on toimitettava rekisteristä tarpeelliset tiedot viranomaiselle, joka tarvitsee tietoa ylläpitämäänsä rekisteriin merkitsemistä varten. Lain 10 §:n mukaan viranomaiselle rekisteriin merkitsemistä varten tiedot toimitetaan maksutta. Näin ollen ei olisi tarvetta säätää erikseen rekisterin tietojen luovuttamisesta rajavartiolaitokselle.

Liiketoimintakiellosta annetun lain (1059/1985) 21 §:n mukaan oikeusrekisterikeskus pitää liiketoimintakielloista rekisteriä. Jokaisella on oikeus saada rekisteristä tietoja voimassa olevista liiketoimintakielloista. Kiellon noudattamista valvoo poliisi. Rajavartiolaitoksella ei olisi tarvetta saada rekisteristä salassa pidettäviä tietoja.

Maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetussa laissa (493/1999) säädetään pakolaisten, tilapäistä suojelua saavien ja turvapaikanhakijoiden vastaanoton suunnittelua ja toteuttamista sekä kotouttamista varten tarkoitetuista henkilörekistereistä, joita mainitun lain 34 §:n mukaan ovat asukasrekisteri, johon kuuluvat valtakunnallinen osarekisteri ja vastaanottokeskusten osarekisterit, sekä rekisteri pakolaisista (pakolaisrekisteri) ja kuntaanosoitusrekisteri. Asukasrekisteriin talletetaan tietoja pakolaisten, tilapäistä suojelua saavien ja turvapaikanhakijoiden sekä heidän perheenjäsentensä tunnistetiedot, asiakasnumero, syntymäpaikkaa ja kansalaisuutta koskevat tiedot, kielitaitoa, koulutusta, ammattitaitoa ja työkokemusta koskevia tietoja, vastaanoton järjestämiseksi tarpeellisia turvapaikkahakemuksiin tai maasta poistamiseen liittyvien asioiden käsittelyä koskevia tietoja sekä rekisteröidyn suostumuksella myös hänen etnistä alkuperäänsä ja uskonnollista vakaumustaan koskevia tietoja.

Pakolaisrekisteriin talletetaan kiintiön puitteissa Suomeen otettujen pakolaisten ja heidän perheenjäsentensä tunnistetiedot, asiakasnumero, syntymäpaikkaa ja kansalaisuutta koskevia tietoja, kielitaitoa, koulutusta, ammattitaitoa ja työkokemusta koskevia tietoja, terveydentilaa koskevia tietoja, etnistä alkuperää ja uskonnollista vakaumusta koskevia tietoja sekä pakolaisuuden syitä ja taustoja koskevia tietoja ja selvityksiä. Kuntaanosoitusrekisteriin talletetaan kuntaan osoitettavien pakolaisten ja heidän perheenjäsentensä tunnistetiedot, syntymäpaikkaa ja kansalaisuutta koskevat tiedot, kielitaitoa, koulutusta, ammattitaitoa ja työkokemusta koskevia tietoja sekä rekisteröidyn suostumuksella myös hänen etnistä alkuperäänsä ja uskonnollista vakaumustaan koskevia tietoja.

Asukasrekisteristä voidaan luovuttaa muun muassa rajavartiolaitokselle maksutta tietoja, jotka ovat tarpeen niille ulkomaalaislaissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Tiedot voidaan luovuttaa myös teknisen käyttöyhteyden avulla. Asukasrekisteriin talletetaan säilöön otettujen ulkomaalaisten kohtelusta ja säilöönottoyksiköstä annetun lain mukaan lisäksi säilöön otetun ulkomaalaisen tunnistamiseksi tarvittavat tiedot, asiakasnumerot sekä syntymäpaikkaa ja kansalaisuutta koskevat tiedot, sekä tiedot siitä, milloin ulkomaalainen on sijoitettu säilöönottoyksikköön ja milloin hän on poistunut sieltä.

Eduskunta on 13 päivänä joulukuuta 2004 antanut vastauksen (EV 235/2004 vp) hallituksen esitykseen maistraattien eräistä henkilörekistereistä sekä laiksi avioliittolain, rekisteröidyistä parisuhteista annetun lain, lahjanlupauslain ja holhoustoimesta annetun lain 64 §:n muuttamisesta (HE 123/2004 vp). Ensiksi mainitun lain 2 luvussa tarkoitetun avioehtoasiain rekisterin sekä lain 3 luvussa tarkoitetun lahjoitusasioiden rekisterin tiedot ovat julkisia. Lain 3 §:n mukaan maistraatti voi antaa luvan tietojen saamiseen teknisen käyttöyhteyden välityksellä viranomaiselle, joka jatkuvasti tarvitsee rekisterin tietoja. Näin ollen ei olisi tarvetta säätää erikseen rekisterin tietojen luovuttamisesta rajavartiolaitokselle.

Poliisin tehtävien suorittamisesta puolustusvoimissa annetussa laissa säädetään puolustusvoimien poliisitehtävistä, joita ovat sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävän rikoksen tutkinta, puolustusvoimien palveluksessa olevan henkilön tekemän rikoslain 40 luvussa tarkoitetun rikoksen tutkinta, puolustusvoimien omaisuuteen kohdistuvien eräiden rikosten tutkinta ja sotilaallisen maanpuolustuksen alalla turvallisuus ja valvontatehtävät sotilaallisen maanpuolustuksen tarkoitusta vaarantavan laittoman toiminnan estämiseksi.

Puolustusvoimien näissä tehtävissä pidettäviä henkilörekistereitä ovat rikostietorekisteri, sen arkistohakemisto, turvallisuustietorekisteri ja tilapäiset rekisterit. Niiden tietoja voidaan luovuttaa muuhun kuin rekisterin käyttötarkoituksen mukaiseen käyttöön silloin, kun se on tarpeen valtion turvallisuuden varmistamiseksi, välittömän henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran taikka huomattavan omaisuusvahingon torjumiseksi tai vankeudella rangaistavan rikoksen ennalta estämiseksi tai selvittämiseksi. Henkilörekistereistä saa lisäksi luovuttaa muun muassa tietoja, jotka ovat tarpeen rajavartiolaitoksessa rajavalvontaa ja merialueen valvontaa varten. Tiedot saa luovuttaa maksutta ja myös teknisen käyttöyhteyden avulla taikka konekielisessä muodossa. Mainitussa laissa säädetty tiedonsaantioikeus on rajavartiolaitoksen toiminnallisten tarpeiden kannalta riittävä.

Tullilain 25 §:n mukaan tullihallitus tai tullipiiri saa antaa liiketoimintaa koskevia tietoja viranomaiselle, jolla on säädetyn tehtävänsä perusteella tarve saada tieto salassa pidettävästä asiasta. Tulliviranomainen saa antaa muitakin tietoja, jos ne ovat yksittäistapauksessa tarpeen hengelle tai terveydelle vaarallisen tapahtuman, vapauteen kohdistuvan rikoksen taikka huomattavan ympäristö tai omaisuusvahingon välttämiseksi. Näitä tietoja ei kuitenkaan saa luovuttaa edelleen eikä käyttää ilman Tullihallituksen lupaa muuhun kuin siihen tarkoitukseen, johon ne on luovutettu. Pykälän mukaan jokainen on velvollinen pitämään salassa ja olemaan käyttämättä hyväkseen, mitä hän on tavaran tulliselvitykseen, varastointiin tai kuljetukseen liittyvistä asiakirjoista tai muulla tavoin saanut tietää toisen liiketoiminnasta.

Tullilain 26 §:n mukaan tulliviranomainen saa tietojen salassapitosäännösten estämättä luovuttaa teknisen käyttöyhteyden avulla henkilötietoja, jotka rajavartioviranomaiselle tarpeen rikosten estämistä tai tutkintaa taikka ulkomaalaisasian käsittelyä tahi ulkomaalaisen maahantulon tai maastalähdön valvontaa varten. Valvontatietorekisterin tietoja rajavartiolaitos saisi kuitenkin vain rikosten ehkäisyä ja tutkintaa varten. Näitä tietoja saa luovuttaa keskusrikospoliisille myös luovutettavaksi edelleen Euroopan poliisivirastolle ja Schengenin tietojärjestelmän keskustietokantaan talletettavaksi.

Euroopan unionin tullitietojärjestelmän tietoja rajavartiolaitos voi kuitenkin saada vain tavaroiden tuontia, vientiä ja kauttakuljetusta koskevien laissa säädettyjen kieltojen ja rajoitusten rikkomisen ehkäisemiseksi, tutkimiseksi ja syyteharkintaan saattamiseksi sekä laittomasta huumausaineiden kaupasta peräisin olevan taikka siinä käytetyn omaisuuden tai tuoton siirtoa, muuntamista, kätkemistä tai peittelyä käsittävien rikosten ehkäisemiseksi, tutkimiseksi ja syyteharkintaan saattamiseksi. Tietojen saamisen edellytyksenä on, että epäiltävästä rikoksesta voi seurata vankeutta. Näitä tietoja ei saa ilman tiedot tallettaneen valtion lupaa kopioida muihin henkilörekistereihin, ei myöskään rajavartiolaitoksen toiminnalliseen tietojärjestelmään.

Verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain (1346/1999) 19 §:n 3 kohdan mukaan verohallinto voi salassapitovelvollisuuden estämättä antaa yksittäistapauksessa pyynnöstä verotustietoja verovelvollista koskevine tunnistetietoineen muun muassa esitutkintaviranomaisille päiväsakon suuruuden määräämistä varten. Tiedot voidaan antaa asianomaisen suostumuksetta myös teknisen käyttöyhteyden avulla. Näin ollen ei olisi tarvetta säätää erikseen rekisterin tietojen luovuttamisesta rajavartiolaitokselle.

Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/1993) 87 §:n mukaan oikeusrekisterikeskus pitää rekisteriä yksityishenkilöiden velkajärjestelyä koskevista asioista. Saman lainkohdan mukaan jokaisella on oikeus saada tietoja rekisteriin merkityistä seikoista. Näin ollen ei olisi tarvetta säätää erikseen rekisterin tietojen luovuttamisesta rajavartiolaitokselle.

23 §. Rajavartiolaitokselle luovutettavien tietojen suorakäyttöinen tai konekielinen tallettaminen. Rajavartiolaitos voisi antaa oikeuden sille luovutettavien tietojen suorakäyttöisesti tai konekielisessä muodossa rajavartiolaitoksen ylläpitämään henkilörekisteriin tallentamiseen oikeushallinto, kriminaalihuolto ja vankeinhoitoviranomaisille sekä oikeusrekisterikeskukselle, poliisi, tulli ja sotilasviranomaisille sekä ulkoasiainhallinnon viranomaisille.

Tietoja suorakäyttöisesti talletettaessa toimitaan yleensä tietoja luovuttavan viranomaisen intressissä. Tietojen konekielisessä muodossa tapahtuva luovuttaminen taas tapahtuu usein rajavartiolaitoksen rekistereiden tietojen päivittämistarkoituksessa eli rajavartiolaitoksen intressissä sille säädettyjen tehtävien suorittamiseksi.

3 luku. Tietojen käyttäminen ja luovuttaminen

24 §. Tietojen käyttäminen tietojen keräämis- ja tallettamistarkoitusta vastaavaan tarkoitukseen. Rajavartiolaitoksessa otettaisiin käyttöön samat käyttötarkoitussidonnaisuutta koskevat periaatteet, joita poliisitoimen henkilötietolain mukaan noudatetaan poliisitoimessa. Varsinaisia poliisitarkoituksia pidettäisiin käyttötarkoituksen näkökulmasta yhtenä käyttötarkoituksena, kun taas kukin hallinnollinen käyttötarkoitus olisi oma erillinen käyttötarkoituksensa.

Poliisitarkoituksiin rajavartiolaitoksessa kerättyjä tietoja tulisi voida käyttää hyödyksi poliisitarkoituksiin tietojen poistamiseen saakka. Hallinnollisiin tarkoituksiin kerättyä tietoa tulisi voida käyttää vain siihen tarkoitukseen, mihin tiedot on hankittu, jollei käyttötarkoitussidonnaisuudesta voitaisi poiketa jäljempänä selostettavalla perusteella.

Valtakunnalliseen käyttöön perustettujen rekisterien käyttäjäpiiri ja valtakunnallista käyttöä suppeampaan käyttöön perustettujen rekisterien käyttäjäpiiri eroavat käsitteellisesti toisistaan. Käyttäjäpiiri käyttää rekisterin tietoja, mutta käyttäjäpiirin ulkopuolelle tiedot luovutetaan.

Rekisteritietojen luovuttamisesta rajavartioviranomaisten kesken säädetään nykyisin LRVL:n 40 §:ssä. Sen mukaan rekisterinpitäjällä on oikeus luovuttaa valtakunnallista suppeamman henkilörekisterin tietoja muulle rajavartioviranomaiselle, jos se on tarpeen rajavartiolaitokselle säädetyn tehtävän suorittamiseksi. Muuhun kuin rekisterin käyttötarkoituksen mukaiseen käyttöön tietoja saa luovuttaa vain silloin, kun se on tarpeen valtion turvallisuuden varmistamiseksi, välittömän henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran tai huomattavan omaisuusvahingon torjumiseksi tai sellaisen rikoksen ennalta estämiseksi tai selvittämiseksi, josta saattaa seurata vankeutta. Sama koskee tietoja, jotka eivät liity yksittäiseen virkatehtävään.

Rajavartiolaitosta koskevassa lainsäädännössä on siis jo nykyisin henkilötietolain käyttötarkoitussidonnaisuutta tarkentavia säännöksiä. Uudistuksen myötä rajavartiolaitoksessa omaksuttaisiin kaksi pääasiallista käyttötarkoitusta (rajavartiolaitokselle säädetyt poliisilain 1 §:n 1 momentissa ja toisaalta 1 §:n 3 momentissa tarkoitetut tehtävät). Käyttötarkoitukset olisivat ehdotetuista säännöksistä tarkemmin ilmenevällä tavalla yhteen sopimattomia, jollei olisi perusteita käyttötarkoitussidonnaisuudesta poikkeamiseen. Poikkeamisperusteet vastaisivat rajavartiolaissa nykyisin säädettyjä poikkeamisperusteita. Ne ovat yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä tehdyn yleissopimuksen 9 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettuja demokraattisessa yhteiskunnassa välttämättömiä poikkeuksia valtion turvallisuuden, yleisen turvallisuuden ja valtion rahatalouden etujen suojaamiseksi tai rikosten ehkäisemiseksi sekä rekisteröidyn tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Rajavartiolaitoksen valtakunnallista henkilörekisteriä saisivat käyttää kaikki hallintoyksiköt. Muuta kuin valtakunnallista henkilörekisteriä saisivat käyttää vain ne hallintoyksiköt tai se työryhmä, jota varten rekisteri on perustettu. Valtakunnalliseen käyttöön perustettujen rekisterien käyttäjäpiiri ja valtakunnallista käyttöä suppeampaan käyttöön perustettujen rekisterien käyttäjäpiiri eroaisivat siten käsitteellisesti toisistaan. Käyttäjäpiirin ulkopuolelle tiedot luovutettaisiin, mistä olisi säädettävä nimenomaisesti.

Rajavartiolaitoksessa poliisitarkoituksiin perustettujen henkilörekistereiden, eli tutkinta- ja virka-apurekisterin, rikoksesta epäiltyjen rajavartiolaitoksen rekisterin ja turvallisuustietorekisterin, tietoja saisi käyttää vain poliisilain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettujen rajavartiolaitoksen tehtävien suorittamiseen. Hallinnollisiin tarkoituksiin perustettujen henkilörekistereiden, kuten lupa- ja valvonta-asioiden rekisterin tietoja, saisi puolestaan käyttää vain sen tehtävän suorittamiseen, jota varten tiedot on kerätty ja talletettu. Esimerkiksi yksittäisessä pelastustehtävässä kerättyjä ja talletettuja tietoja saisi käyttää ainoastaan sen pelastustehtävän suorittamiseen, jota varten tiedot on kerätty ja talletettu. Meripelastusrekisteristä säädetään erikseen meripelastuslaissa. Meripelastusrekisteriä olisi kuitenkin pidettävä luonteeltaan hallinnollisiin tarkoituksiin perustettuna rekisterinä.

Tarpeellisuusvaatimuksesta ja käyttötarkoitussidonnaisuudesta johtuu, että tiettyyn tarkoitukseen perustettuun rekisteriin saa kerätä ja tallettaa vain tuohon tarkoitukseen tarpeellisia tietoja. Turvallisuustietorekisterin automaattisesti tunnistettavien tietoihin saisi siten kerätä ja tallettaa ainoastaan automaattisessa tunnistamisessa tarpeellisia tietoja.

Valtakunnallisiin rekistereihin olisi käyttöoikeus ainoastaan niillä yksiköillä, jotka tarvitsevat rekistereiden tietoja virkatoimien suorittamiseen. Tutkimus-, suunnittelu- ja koulutustoiminnassa ei useinkaan ole välttämätöntä käyttää tarkkoja ja oikeita henkilötietoja, jotka olisi yhdistettävissä tunnistettavissa oleviin henkilöihin. Koulutustarkoituksiin riittää yleensä keinotekoinen tai oikeista henkilötiedoista johdettu aineisto, josta ihmisiä ei voida oikeasti tunnistaa. Tämä on välttämätöntä myös tietosuojan kannalta. Todellisiin tapahtumiin liittyvien oikeiden henkilötietojen käsitteleminen alkeiskursseilla vaarantaisi niiden henkilöiden yksityisyyttä, joista tiedoissa on kysymys. Sen lisäksi voisi vaarantua rajavartiolaitoksen toiminnan tehokkuus tietojen asiattomille joutumisen mahdollisuuksien lisääntyessä. Tutkimus-, suunnittelu- ja koulutustoiminnassa voi riittää tilastolliseen käsittelyyn riittävä tarkkuus.

Operatiivisessa toiminnassa henkilötietoja tai arkaluonteisia henkilötietoja ei kerätä koulutusaineiston hankkimiseksi. Raja- ja merikoululla ei olisi tavanomaista käyttöoikeutta valtakunnallisiin rekistereihin, mutta se voisi käyttää rekistereiden tietoja tutkimus-, suunnittelu- ja koulutustoiminnassa. Raja- ja merikoulussa voitaisiin muodostaa valtakunnallista suppeampi henkilörekisteri koulutustarkoituksia varten. Sen tietoja voitaisiin luovuttaa muille hallintoyksiköille rekisterin perustamistarkoituksen mukaiseen käyttöön eli koulutukseen.

25 §. Tietojen käyttäminen muuhun kuin tietojen keräämis- ja tallettamistarkoitusta vastaavaan tarkoitukseen. Rajavartiolaitoksen henkilörekisterin tietoja saataisiin käyttää muuhun kuin niitä kerättäessä tai talletettaessa olleeseen käyttötarkoitukseen, jos se olisi tarpeellista valtion turvallisuuden varmistamiseksi, välittömän henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran taikka huomattavan omaisuusvahingon torjumiseksi. Se olisi sallittua myös sellaisen rikoksen ennalta estämiseksi tai selvittämiseksi, josta saattaa seurata vankeutta, samoin kuin henkilöllisyyden selvittämiseksi suoritettaessa sellaista rajavartiolaitoksen yksittäistä tehtävää, joka välttämättä edellyttää henkilöllisyyden varmistamista. Se olisi lisäksi sallittua päätettäessä tai annettaessa lausuntoa luvan antamisesta tai voimassaolosta, jos luvan antamisen tai voimassaolon edellytykseksi on säädetty luvanhakijan tai luvanhaltijan luotettavuus, sopivuus tai muu sellainen ominaisuus, jonka arvioiminen edellyttää luvanhakijan tai luvanhaltijan terveydentilaan, päihteiden käyttöön, rikokseen syyllistymiseen tai väkivaltaiseen käyttäytymiseen liittyviä tietoja.

Edellä kuvattua vastaava säännös on poliisitoimen henkilötietolain 16 §:ssä. Poikkeusperusteita voidaan pitää yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä tehdyn yleissopimuksen 9 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettuina demokraattisessa yhteiskunnassa välttämättöminä poikkeuksina valtion turvallisuuden, yleisen turvallisuuden ja valtion rahatalouden etujen suojaamiseksi tai rikosten ehkäisemiseksi sekä rekisteröidyn tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Poikkeusperuste koskisi kaikkia rajavartiolaitoksen henkilörekistereitä. Lain 11 §:ssä tarkoitetun rikoksesta epäiltyjen rajavartiolaitoksen rekisterin tietoja ei kuitenkaan saisi käyttää 25 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettujen tehtävien suorittamiseen.

Ehdotetun lain 25 §:n 1 momentin 5 kohdan maininta luvanhakijan tai luvanhaltijan terveydentilasta viittaa siihen harvinaiseen tilanteeseen, että rajavartiolaitoksen tietoon on muun tehtävän hoitamisen yhteydessä tullut sellaisia henkilön terveydentilaan liittyviä tietoja, joilla voi olla vaikutusta henkilön luotettavuutta, sopivuutta tai muuta sellaista ominaisuutta arvioitaessa. Nämä seikat voisivat tulla arvioitavaksi esimerkiksi rajavyöhykkeelle lupaa aseiden hallussapitoon annettaessa. Tällöinkin rajavartiolaitoksen hallussa oleva tieto toimii ainoastaan virikkeenä lisätietojen hankkimiselle. Rajavartiolaitoksen oikeus tallettaa terveydentilatietoja henkilörekistereihinsä määräytyy ehdotetun arkaluonteisten tietojen käsittelyä koskevan 14 §:n perusteella.

Rajavartiolaitoksen henkilörekisterin tietoja saisi käyttää rajavartiolaitoksen tutkimus ja suunnittelutoiminnassa sekä rajavartiolaitoksen sisäisessä koulutuksessa, jos se olisi koulutuksen toteuttamiseksi välttämätöntä. Rajavartiolaitoksen oikeudesta käyttää tietoja muuhun kuin tietojen keräämis- ja tallettamistarkoitusta vastaavaan tarkoitukseen säädettäisiin lisäksi tietojen luovuttamista ulkomaille koskevissa 38 ja 39 §:ssä.

26 §. Tietojen luovuttaminen toiselle hallintoyksikölle tietojen keräämis- ja tallettamistarkoitusta vastaavaan tarkoitukseen. Hallintoyksikkö saisi luovuttaa toiselle hallintoyksikölle poliisilain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettujen rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi rajavartiolaitoksen valtakunnallista käyttöä suppeampaan käyttöön perustetun henkilörekisterin tietoja, jos ne olisivat tarpeen rajavartiolaitokselle kuuluvien kyseisten tehtävien suorittamiseksi. Lain 15 §:ssä tarkoitettuja yksittäiseen tehtävään liittymättömiä tietoja saisi kuitenkin luovuttaa toiselle hallintoyksikölle vain silloin, kun ne olisivat tarpeen valtion turvallisuuden varmistamiseksi, välittömän henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran taikka huomattavan omaisuusvahingon torjumiseksi, sellaisen rikoksen ennalta estämiseksi tai selvittämiseksi, josta saattaa seurata vankeutta, Euroopan poliisiviraston toimivaltaan kuuluvan rikollisuuden ja muun vakavan rikollisuuden estämiseksi ja selvittämiseksi.

Hallintoyksikkö saisi luovuttaa toiselle hallintoyksikölle poliisilain 1 §:n 3 momentissa tarkoitettujen rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi valtakunnallista suppeampaan käyttöön perustetun henkilörekisterin tietoja, jos ne olisivat tarpeen sen tehtävän suorittamiseksi, jota varten tiedot on kerätty ja talletettu.

Sellaisia tietoja voisivat sisältää paikalliset rajavyöhykelupien valvontaan pidettävät rekisterit. Niiden tietoja voisi luovuttaa toiselle rajavartioviranomaiselle, jos tiedot olisivat tarpeen siellä rajavyöhykelupahakemusta käsiteltäessä.

Tiedot saataisiin luovuttaa myös teknisen käyttöyhteyden avulla tai konekielisessä muodossa. Tämä antaisi mahdollisuuden teknisen käyttöyhteyden luomiselle vartiostoissa olevien itsenäisten tietojärjestelmien välille. Tietojen luovuttamisesta teknisen käyttöyhteyden avulla säädettäisiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 29 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla nimenomaisesti. Sama säännös on poliisin henkilötietolain 17 §:ssä. Rajavartiolaitoksen valtakunnalliset henkilörekisterit kuitenkin kattavat pääosan toiminnallisesta tietojenkäsittelytarpeesta. Siitä erillisten vartiostoissa mahdollisesti olevien tietojärjestelmien yhdistämiseen teknisin käyttöyhteyksin ei todennäköisesti olisi tarvetta.

27 §. Tietojen luovuttaminen toiselle hallintoyksikölle muuhun kuin tietojen keräämis- ja tallettamistarkoitusta vastaavaan tarkoitukseen. Hallintoyksikkö saisi luovuttaa toiselle hallintoyksikölle valtakunnallista käyttöä suppeampaan käyttöön perustetun rajavartiolaitoksen henkilörekisterin tietoja muuhun kuin niiden keräämis- ja tallettamistarkoitusta vastaavaan tarkoitukseen, jos tiedot olisivat tarpeen valtion turvallisuuden varmistamiseksi, välittömän henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran taikka huomattavan omaisuusvahingon torjumiseksi. Tiedot voitaisiin luovuttaa myös sellaisen rikoksen ennalta estämiseksi tai selvittämiseksi, josta saattaa seurata vankeutta, sekä henkilöllisyyden selvittämiseksi suoritettaessa sellaista rajavartiolaitoksen yksittäistä tehtävää, joka välttämättä edellyttää henkilöllisyyden varmistamista. Tiedot voitaisiin myös luovuttaa päätettäessä tai annettaessa lausuntoa luvan antamisesta tai voimassaolosta, jos luvan antamisen tai voimassaolon edellytykseksi on säädetty luvanhakijan tai luvanhaltijan luotettavuus, sopivuus tai muu sellainen ominaisuus, jonka arvioiminen edellyttää luvanhakijan tai luvanhaltijan terveydentilaan, päihteiden käyttöön, rikokseen syyllistymiseen tai väkivaltaiseen käyttäytymiseen liittyviä tietoja.

Rikoksesta epäiltyjen rajavartiolaitoksen rekisteristä tai tilapäisestä henkilörekisteristä ei kuitenkaan saisi luovuttaa yksittäiseen tehtävään liittymättömiä tietoja arvioitaessa henkilön luotettavuutta. Vaikka kyseessä olisi tietojen luovuttaminen muuhun kuin tietojen keräämis- ja tallettamistarkoitusta vastaavaan tarkoitukseen, luovuttamistarkoituksen tulisi kuulua rajavartiolaitoksen tehtäväpiiriin. Poliisitoimessa noudatetuin tavoin olisi kiellettyä käyttää vihjeluontoisia tietoja lupaharkinnassa. Vihjetietojen pohjalta voitaisiin suorittaa varmistustoimenpiteitä tietojen käyttämiseen oikeutettujen taholta ja käyttää varmistettuja tietoja esimerkiksi lupaharkinnassa, kuten poliisitoimessakin. Valtakunnallista suppeampaan käyttöön perustetun tilapäisen henkilörekisterin 15 §:ssä tarkoitettuja tietoja ei kuitenkaan saisi luovuttaa 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettujen tehtävien suorittamiseksi.

Rajavartiolaitoksen henkilörekisterin tietoja saisi luovuttaa käytettäväksi rajavartiolaitoksen tutkimus ja suunnittelutoiminnassa sekä rajavartiolaitoksen sisäisessä koulutustoiminnassa, jos se olisi koulutuksen toteuttamiseksi välttämätöntä. Tutkimus- ja suunnittelutoimintaan liittyvä käyttö voisi olla muutakin kuin tilastollista, kunhan toiminnassa noudatettaisiin soveltuvin osin henkilötietolain 14 §:n tutkimusta koskevia säännöksiä. Rajavartiolaitoksen museotoimintaankin voi liittyä tällaista tutkimustoimintaa. Viranomaisen suunnittelu- ja selvitystehtäviä koskeva yleinen säännös on henkilötietolain 16 §:ssä. Tietojen luovuttaminen muuhun kuin rajavartiolaitoksen tutkimustoimintaan määräytyisi henkilötietolain 14 §:n perusteella. Rajavartiolaitoksen koulutustoiminnalla tarkoitettaisiin rajavartiolaitoksen oman henkilöstön ja muiden rajavartiolaitoksen henkilörekistereihin käyttöoikeuden saaneiden koulutusta. Henkilörekisterin käyttäminen rekisterin suunnittelu- ja kehittämistehtävissä tai rekisterin käytön koulutuksessa liittyy rekisterinpitäjän tai tämän lukuun toimivan henkilötietolain 5 §:ssä säädetyn huolellisuusvelvoitteen toteuttamiseen. Tiedot saataisiin salassapitosäännösten estämättä luovuttaa myös teknisen käyttöyhteyden avulla tai konekielisessä muodossa.

28 §. Tietojen luovuttaminen muille viranomaisille. Rajavartiolaitos saisi luovuttaa henkilörekistereistään salassapitosäännösten estämättä teknisen käyttöyhteyden avulla tai konekielisessä muodossa tietoja, jotka ovat tarpeen ajoneuvohallinnon viranomaisille, hätäkeskuslaitokselle, ilmailuviranomaiselle, Merenkulkulaitokselle ja muulle merenkulkuviranomaiselle, palo ja pelastustoimen viranomaisille, poliisille, puolustushallinnon viranomaisille, sosiaaliviranomaisille, tullilaitokselle, työviranomaisille, ulkoasiainhallinnon viranomaiselle, Ulkomaalaisvirastolle, ulosottomiehelle, yleisille syyttäjille ja ympäristöviranomaisille.

Muuhun kuin rekisterien alkuperäiseen käyttötarkoituksen tietoja saa kuitenkin luovuttaa vain silloin, kun se on tarpeen valtion turvallisuuden varmistamiseksi, välittömän henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran tai huomattavan omaisuusvahingon torjumiseksi tai vankeusuhkaisen rikoksen ennalta estämiseksi tai selvittämiseksi.

Asiasta säädetään nykyisin LRVL:n 41 §:ssä, jonka mukaan rekisterinpitäjällä on oikeus luovuttaa kaikkia rajavartiolaitoksen henkilörekisterien tietoja: poliisille, ulkomaalaisvirastolle, ulkoasiainhallinnon viranomaiselle, tullilaitoksen viranomaiselle, ajoneuvohallinnon viranomaisille, ilmailuviranomaiselle, merenkulkuviranomaiselle, palo- ja pelastustoimen viranomaisille, puolustusvoimien viranomaisille, sosiaaliviranomaisille, työviranomaisille ja ympäristöviranomaisille.

Muutoksena aikaisempaan olisi maininta ulosottomiehestä, syyttäjistä ja merenkulkulaitoksesta. Käyttötarkoituksesta poikkeamiseen oikeuttava peruste säilyisi ennallaan. Koska syyttäjille on ilmoitettava tietoon tulleesta rikosepäilystä ja koska syyttäjät voivat antaa tutkijaa ja tutkinnanjohtajaa velvoittavia määräyksiä, voitaisiin syyttäjille antaa tekninen käyttöyhteys rajavartiolaitoksen toiminnalliseen tietojärjestelmään sen tutkinta- ja virka-aputietoihin. Sen avulla syyttäjä voisi saada tiedon tiettyä syyteharkinnan kohteena olevaa henkilöä koskevista muista käynnissä olevista tai päättyneistä esitutkinnoista, mikä mahdollistaisi henkilön kaikkien avoinna olevien juttujen samanaikaisen syyteharkinnan ja edelleen tuomioistuinkäsittelyn.

Henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksesta ehdotettuun lakiin otettaisiin säännös siitä, että rajavartiolaitoksen esikunta voisi salassapitosäännösten estämättä antaa rikoksesta epäiltyjen rajavartiolaitoksen rekisteristä ja turvallisuustietorekisteristä tietoja teknisen käyttöyhteyden avulla poliisin, puolustusvoimien, rajavartiolaitoksen ja tullilaitoksen rikostiedustelu-, rikosanalyysi- tai tarkkailutehtäviin määrätyille virkamiehille sekä vankeinhoitolaitoksen rikostiedustelu, rikosanalyysi tai tarkkailutehtäviin määrätyille virkamiehille, joilla on poliisilain 8 §:ssä säädetyt erityiset poliisivaltuudet. Säännös vastaisi poliisitoimen henkilötietolain 19 §:n 2 momenttia, jonka mukaan käyttöoikeus voidaan antaa rikostiedustelu- tai tarkkailutehtäviin määrätyille virkamiehille Eduskunnan käsiteltävä olevan poliisilain muutosehdotuksen mukaan käyttöoikeus voitaisiin antaa myös rikosanalyysitehtävissä toimiville virkamiehille, kuten nyt rikoksesta epäiltyjen rajavartiolaitoksen rekisterin osalta esitetään. Ennen tietojen luovuttamista teknisen käyttöyhteyden avulla olisi tietoja pyytävän esitettävä selvitys tietojen suojauksesta henkilötietolain 32 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

29 §. Tietojen luovuttamisesta päättäminen. Rajavartiolaitoksen henkilörekisterin tietojen luovuttamisesta päättäisi rekisterinpitäjä tai rekisterinpitäjän tähän tehtävään määräämä muu hallintoyksikkö. Hallintoyksikön olisi nimettävä riittävä määrä henkilöitä, jotka rekisterinpitäjän antamien yleisten linjausten mukaisesti päättäisivät yksittäisistä henkilörekisteritietojen luovuttamisista. Luovutettavien tietojen laadun huomioon ottamista koskevassa kohdassa mainittaisiin rekisteröidyn tietoturvan varmistamisen rinnalla myös rekisteröidyn tietosuojan varmistaminen.

4 luku. Tietojen poistaminen ja arkistointi

30 §. Rajavartiolaitokselle säädetyn tehtävän suunnittelussa ja toteuttamisessa tarpeellisten tietojen poistaminen. Eduskunnan perustuslakivaliokunta ja hallintovaliokunta ovat korostaneet henkilörekistereihin talletettujen tietojen säilytysaikojen yksityiskohtaisen sääntelyn tarvetta. Säilytysaikojen pituutta rajavartiolaitoksen tietojärjestelmissä voidaan arvioida samoista lähtökohdista käsin kuin hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 93/2002 vp). Koska henkilötietojen käsittely on perusoikeuksien piiriin kajoamista, olisi säilytysaika säädettävä mahdollisimman lyhyiksi.

Tarpeettomat tai virheelliset tiedot loukkaavat yksityisyyttä ja haittaavat rajavartiolaitoksen toimintaa. Virheellinen tieto tulisi poistaa viipymättä mutta viimeistään enimmäissäilytysajan kuluttua. Virheellisten tietojen käsittelemistä koskevasta kiellosta säädetään henkilötietolain 9 §:n 2 momentissa. Omasta aloitteesta tai rekisteröidyn vaatimuksesta tapahtuvasta tiedon oikaisemisesta, poistamisesta ja täydentämisestä säädetään henkilötietolain 29 §:ssä. Rajavartiolaitoksen olisi oikaistava, poistettava tai täydennettävä virheellinen, tarpeeton, puutteellinen tai vanhentunut rekisteritieto. Yleistä velvollisuutta rekisteritietojen tarkastamiseen ei olisi ennen säilytysajan umpeen kulumista, jollei siitä olisi erikseen säädetty. Kaikkien rekisteritietojen käsityönä tarkastaminen kuluttaisi voimavaroja kohtuuttomasti. Merkittävän parannuksen toisi kuitenkin tietojen automaattisen päivittämisen mahdollisuus ja toiminnallisen tietojärjestelmän yhdessä tietokannassa toteuttamisen mahdollisuus.

Henkilön turvallisuutta koskeva tieto tulisi tarkastaa määräajoin samoin kuin säännönmukaista säilytysaikaa kauemmin säilytettävät tiedot. Rikoksesta epäillyn kannalta olisi ilmeisesti toivottavaa mahdollisimman lyhyt säilytysaika. Asianomistajan kannalta säilytysajan tulisi olla riittävän pitkä hänen vaatimustensa toteuttamisen turvaamiseen. Todistajan suojelemiseksi voisi lyhyt säilytysaika olla perusteltua. Rekisteritiedot koskevat myös viranomaisen toimenpiteitä, jotka saattavat oikeuttaa korvauksen saamiseen valtiolta. Näin ollen 10 vuoden säilytysaikaakin voisi pitää perusteltuna. Tietoja poistettaessa ratkaistaisiin vain kysymys siitä, mikä arkistoidaan ja mikä hävitetään. Arkistohakemiston avulla (tutkinnan ja virka-avun arkistotiedot) tietoja voitaisiin hakea myöhemminkin mahdollisen korvausvaatimuksen ja siihen puolustautumisen turvaavalla tavalla.

Voimavarojen säästämiseksi tiedot tulisi voida poistaa yleensä koneellisesti, joten säilytysaikojen tulisi määräytyä varsin mekaanisesti. Tapahtumakokonaisuutta koskevia tietoja olisi tietojen eheyden turvaamiseksi käsiteltävä yhden säilytysajan puitteissa. Ehdotettu sääntely vastaa pääosin henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettua lakia.

LRVL:n 39 §:n mukaan henkilötiedot poistetaan rikostietorekisteristä 10 vuoden kuluttua viimeisen tiedon merkitsemisestä. Jos syyteoikeus vanhenee edellä mainittua myöhemmin, tiedot poistetaan viimeistään vuoden kuluttua syyteoikeuden vanhentumisesta tai siitä, kun rekisterinpitäjä on saanut tiedon syyttämättä jättämisestä tai syytteen hylkäämisestä. Rajavalvontarekisteristä ja valtakunnallista suppeammista henkilörekistereistä tieto poistetaan, kun se on todettu rekisterin käyttötarkoituksen kannalta tarpeettomaksi. Tietojen tarpeellisuus on tarkistettava vähintään kerran vuodessa. Kaikki henkilöä koskevat tiedot poistetaan rekisteristä viimeistään yhden vuoden kuluttua rekisteröidyn kuolemasta.

LRVL:n poistosäännös on yksinkertainen, mutta ei anna vastausta siihen, koska tieto on todellisuudessa poistettava. Säännöksen noudattaminen edellyttäisi vuosittain kaikkien tietojen tarpeellisuuden tarkastamista. Poistosäännösten noudattaminen onkin osoittautunut käytännössä vaikeaksi.

Kaikkiin rajavartiolaitoksen valtakunnallisiin henkilörekistereihin talletettavissa olevat 6 §:ssä tarkoitetut tiedot poistettaisiin viimeistään 2 vuoden kuluttua tallettamisesta, jollei tieto olisi tarpeellinen rajavartiolaitoksen toiminnan suunnittelussa, toteutuksessa ja valvomisessa. Säännöksellä turvattaisiin jatkuvasti toiminnassa tarvittavien viranomaistietojen säilyminen ajantasaisina.

31 §. Tietojen poistaminen tutkinta- ja virka-apurekisteristä sekä poliisiasiain tietojärjestelmästä. Tiedot tutkinta- ja virka-apurekisteristä sekä rajavartiolaitoksen suoraan käytettävästä poliisiasiain tietojärjestelmästä poistettaisiin soveltuvin osin, niin kuin poliisitoimen henkilötietolain 22 §:ssä säädetään. Vaikka säännökset näyttävät mutkallisilta, poistaminen tapahtuu määräajan (1, 2, 3, 5, 10, 20 tai 50 vuotta) kuluttua selkeästi havaittavasta ajankohdasta lukien (kirjaaminen, esitutkinnan päättäminen, kuulutuksen peruuttaminen, sanoman välittäminen, omaisuuden palauttaminen, syyteoikeuden vanhentuminen, lainvoimaiseksi tuleminen, kuolema, vainajan tunnistaminen, täysi-ikäiseksi tuleminen, määräajan päättyminen, tiedon saaminen). Poistamisen peruste, eli se seikka, josta määräaika poistamiseen alkaa, olisi voitava syöttää tietojärjestelmään poistamisen koneellisesti tekemiseksi.

Pidätettyjen tietojen kohdalla mainittua viiden vuoden poistoaikaa sovellettaisiin rajavartiolaitoksessa henkilöllisyyden selvittämisen tai järjestyshäiriön vuoksi vapautensa menettäneen tietojen poistamiseen.

Poliisin henkilötietolain 22 §:n mukaan tiedot poistettaisiin, etsintäkuulutustiedoista liiketoimintakieltoa koskevat tiedot viiden vuoden kuluttua liiketoimintakiellon päättymisestä, lähestymiskieltoa koskevat tiedot kahden vuoden kuluttua lähestymiskiellon päättymisestä ja muut kuulutustiedot kolmen vuoden kuluttua kuulutuksen peruuttamisesta. Etsittävien moottoriajoneuvojen tiedot poistettaisiin yhden vuoden kuluttua etsintäkuulutuksen peruuttamisesta, viimeistään kuitenkin kymmenen vuoden kuluttua etsintäkuulutuksen merkitsemisestä. Omaisuustiedot poistettaisiin yhden vuoden kuluttua omaisuuden palauttamisesta omistajalleen tai haltijalleen taikka huutokauppaamisesta tai hävittämisestä, viimeistään kuitenkin kymmenen vuoden kuluttua tiedon merkitsemisestä. Pidätettyjen tiedot poistettaisiin kymmenen vuoden kuluttua viimeisen tiedon merkitsemisestä, poliisilain 11 §:n nojalla kiinniotetun tiedot kuitenkin viiden vuoden kuluttua tiedon merkitsemisestä.

Rikosilmoitushakemisto- ja seuraamustiedot poistettaisiin yhden vuoden kuluttua epäillyn rikoksen syyteoikeuden vanhentumisesta. Rikosilmoitustiedot, joihin on liitetty rangaistus- tai muu seuraamustieto, poistettaisiin kuitenkin päätöksen lainvoimaiseksi tulosta seuraavasti:

1) viiden vuoden kuluttua tuomitusta sakosta tai yhteisösakosta, nuorisorangaistuksesta tai viraltapanosta,

2) kymmenen vuoden kuluttua tuomitusta enintään kahden vuoden vankeusrangaistuksesta tai yhdyskuntapalvelusta,

3) kahdenkymmenen vuoden kuluttua tuomitusta, yli kahden vuoden ja enintään viiden vuoden vankeusrangaistuksesta sekä rikoslain 3 luvun 3 §:n nojalla rangaistukseen tuomitsematta jättämisestä.

Sanomanvälitystiedot poistettaisiin kahden vuoden kuluttua sanoman välittämisestä.

Tekotapatiedot ja tuntomerkkitiedot poistettaisiin yhden vuoden kuluttua siitä, kun rekisterinpitäjä on saanut tiedon esitutkinnan päättämisestä, toimenpiteisiin ryhtymättä jättämisestä, syyteoikeuden vanhentumisesta, syyttämättä jättämisestä, tai syytteen hylkäämisestä

Tunnistettavien tiedot poistettaisiin yhden vuoden kuluttua henkilön löytämisestä tai tuntemattoman vainajan tunnistamisesta.

Tutkinnan ja virka-avun tiedoista rikosilmoitustiedot poistettaisiin yhden vuoden kuluttua epäillyn rikoksen syyteoikeuden vanhentumisesta ja muut ilmoitustiedot viiden vuoden kuluttua ilmoituksen kirjaamisesta. Jos samassa rikosilmoituksessa on useampia rikoksia, tiedot poistettaisiin yhden vuoden kuluttua viimeisimmän epäillyn rikoksen syyteoikeuden vanhentumisesta. Siinä tapauksessa, että rikoksen tekoaika on voitu määritellä vain aikavälillä, tiedon poistamisen määräaika laskettaisiin myöhäisemmästä ajankohdasta lukien.

Pakkokeinolain 6 luvun 5 §:n nojalla henkilörekisteriin talletettu DNA-tunniste poistettaisiin rekisteristä yhden vuoden kuluttua siitä, kun rekisterinpitäjä on saanut tiedon syyttäjän tekemästä päätöksestä, jonka mukaan asiassa ei ole kyseessä rikos tai näyttöä rikoksesta, taikka siitä, että rekisteröityä vastaan nostettu syyte on lainvoimaisella tuomiolla hylätty tai rangaistus poistettu. Jollei tunnistetta ole aikaisemmin poistettu, se poistettaisiin viimeistään 10 vuoden kuluttua rekisteröidyn kuolemasta. Säilytetyt näytteet tuhotaan samalla kun niitä vastaavat DNA-tunnisteet poistettaisiin.

Alle 15-vuotiaasta rikoksesta epäillystä henkilöstä tehdyt merkinnät poistettaisiin tietojärjestelmästä yhden vuoden kuluttua siitä, kun rekisteröity on täyttänyt 18 vuotta, jollei tietojen poistamiselle ole säädetty tätä lyhyempää aikaa. Tietoja ei kuitenkaan tällä perusteella poistettaisi, jos ilmoitukseen liittyy muita syylliseksi epäiltyjä, joiden tietoja ei vielä poisteta, tai jokin merkinnöistä koskee rikollista tekoa, josta on seuraamukseksi säädetty ainoastaan vankeutta, taikka alle 15-vuotiaana rikoksesta epäiltynä rekisteröidystä tehdään uusia merkintöjä rikoksesta epäiltynä ennen kuin hän on täyttänyt 18 vuotta.

Kaikki henkilöä koskevat tiedot poistettaisiin järjestelmästä viimeistään yhden vuoden kuluttua rekisteröidyn kuolemasta. Tutkinta- ja virka-aputiedoista, tunnistettavien tiedoista, omaisuustiedoista ja etsittävien moottoriajoneuvojen tiedoista, tietoja ei kuitenkaan poistettaisi, jos tietojen edelleen säilyttäminen olisi kyseiseen ilmoitukseen liittyvän tutkinnallisen tai valvonnallisen syyn vuoksi tarpeen.

Henkilötietoja ei myöskään poistettaisi, jos henkilön tietoihin on liitetty henkilöä koskevia, hänen omaan turvallisuuteensa tai rajavartiolaitoksen työturvallisuuteen liittyviä tietoja. Tietojen edelleen säilyttämisen tarpeellisuus tutkitaan viimeistään kolmen vuoden kuluttua edellisestä tietojen tarpeellisuuden tarkastamisesta. Tietojen uudelleen tarkastamisesta tehtäisiin merkintä. Tutkinnan ja virka-avun arkistotiedot poistettaisiin 50 vuoden kuluttua ilmoituksen kirjaamisesta.

Rajatarkastustiedot poistettaisiin tutkinta- ja virka-apurekisteristä kahden vuoden kuluttua tietojen tallettamisesta, jollei tiedon säilyttäminen olisi yksittäisen virkatehtävän suorittamiseksi edelleen tarpeellista. Tämä voisi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun tarkastettua koskeva esitutkinta on vireillä ja tarkastuksen tiedot liittyvät tuohon esitutkintaan, tai kun tarkastetusta on merkintä rikoksesta epäiltyjen rajavartiolaitoksen rekisterissä ja tarkastustietojen säilyttäminen olisi epäilyä selvitettäessä tai epäilyn johdosta mahdollisesti alkavassa esitutkinnassa tarpeellista.

32 §. Tietojen poistaminen lupa- ja valvonta-asioiden rekisteristä sekä hallintoasiain tietojärjestelmästä. Lupa ja valvonta-asiain rekisteristä sekä rajavartiolaitoksen suoraan käytettävästä poliisin hallintoasiain tietojärjestelmästä aselupatiedot, passitiedot, kuvatiedot sekä ulkomaalaisten tunnistamistiedot poistettaisiin siten kuin poliisitoimen henkilötietolain 23 §:ssä säädetään tietojen poistamisesta hallintoasiain tietojärjestelmästä.

Myös nämä säännökset olisivat LRVL:a mutkallisemmat. Tiedot poistettaisiin kuitenkin 10 vuoden kuluttua rekisteröinnistä, päätöksestä, päätöksen raukeamisesta, voimassaoloajan päättymisestä tai tiedon merkitsemisestä taikka kolmen vuoden kuluttua voimassaoloajan päättymisestä tai vuoden kuluttua kansalaisuuden saamisesta tai kuolemasta.

Poliisitoimen henkilötietolain 23 §:n mukaan aselupatiedoista päätöstä koskevat tiedot poistettaisiin kymmenen vuoden kuluttua päätöksestä tai sen raukeamisesta taikka päätöksessä mainitun voimassaoloajan päättymisestä. Lupatiedot poistettaisiin kymmenen vuoden kuluttua luvan voimassaoloajan päättymisestä sekä este- tai huomautustiedot ja muut talletetut tiedot kymmenen vuoden kuluttua tiedon merkitsemisestä,

Henkilökortti- ja passitiedoista sekä turvallisuusalan valvontatiedoista poistettaisiin päätöstä koskevat tiedot kymmenen vuoden kuluttua päätöksestä tai sen raukeamisesta taikka päätöksessä mainitun voimassaoloajan päättymisestä. Este-, huomautus- ja tarkastustiedot sekä muut talletetut tiedot poistettaisiin kymmenen vuoden kuluttua tiedon merkitsemisestä.

Kuvatiedot poistettaisiin kolmen vuoden kuluttua sen poliisin myöntämän hallintoluvan tai hallintopäätöksen voimassaoloajan päättymisestä, jonka valmistamiseen henkilön valokuvaa tai nimikirjoitusnäytettä on viimeksi käytetty. Ulkomaalaisten tunnistamistiedot poistettaisiin kymmenen vuoden kuluttua rekisteröinnistä, jos rekisteröity on saanut Suomen kansalaisuuden. Viimeksi mainitut tiedot poistettaisiin kuitenkin yhden vuoden kuluttua siitä, kun rekisterinpitäjä on saanut tiedon kyseisestä kansalaisuuden saamisesta.

Kaikki henkilöä koskevat tiedot poistettaisiin tietojärjestelmästä kuitenkin viimeistään yhden vuoden kuluttua rekisteröidyn kuolemasta, jollei ole erityistä syytä tietojen edelleen säilyttämiseen. Tietojen edelleen säilyttämisen tarpeellisuus tutkitaan viimeistään kuitenkin viiden vuoden kuluttua edellisestä tietojen tarpeellisuuden tarkastamisesta. Tietojen uudelleen tarkastamisesta tulisi tehdä merkintä.

Lupa- ja valvonta-asioiden rekisterissä tai rajavartiolaitoksen suoraan omien rekistereiden tavoin käytettävissä poliisirekistereissä ei olisi henkilökorttitietoja eikä paikallispoliisin turvallisuusselvitystietoja, joten niiltä osin mainitut poliisitoimen henkilötietolain säännökset eivät tulisi noudatettaviksi.

Rajavartiolaitoksen lupatiedot poistettaisiin kymmenen vuoden kuluttua päätöksen teke-misestä, luvan raukeamisesta, päätöksessä mainitun voimassaoloajan päättymisestä tai tiedon rekisteriin merkitsemisestä, jollei tie-don säilyttäminen olisi yksittäisen virkateh-tävän suorittamiseksi tarpeellista. Rajavartio-laitoksen ilmoitustiedot poistettaisiin kym-menen vuoden kuluttua ilmoituksen saapu-misesta tai tiedon rekisteriin merkitsemisestä, jollei tiedon säilyttäminen olisi yksittäisen virkatehtävän suorittamiseksi tarpeellista.

Meriliikenteen ja talousvyöhykkeen val-vontatiedot sekä maa- ja merirajan valvonta-tiedot poistettaisiin viiden vuoden kuluttua tietojen rekisteriin merkitsemisestä, jollei tie-don säilyttäminen olisi yksittäisen virkateh-tävän suorittamiseksi tarpeellista.

Rajaliikenteen henkilötiedoista poistettai-siin seuraamusmaksun määräämistä koskevat tiedot kymmenen vuoden kuluttua rekisteriin merkitsemisestä. Muilta osin rajaliikenteen henkilötietojen poistamisesta säädettäisiin 20 §:ssä. Säilöön otettujen ulkomaalaisten tiedot poistettaisiin viiden vuoden kuluttua henkilöä koskevan viimeisen tiedon merkitsemisestä.

33 §. Tietojen poistaminen rikoksesta epäiltyjen rajavartiolaitoksen rekisteristä. Rikoksesta epäiltyjen rajavartiolaitoksen rekisteristä henkilöä koskevat tiedot poistettaisiin kymmenen vuoden kuluttua viimeisen tiedon merkitsemisestä, jos syyteoikeus on silloin vanhentunut. Viimeisen tiedon merkitsemisellä tarkoitetaan tässä epäilyä koskevaa tietoa, ei esimerkiksi pelkkää havaintoa olinpaikasta tai yhteystietojen päivitystä.

34 §. Tietojen poistaminen turvallisuustietorekisteristä. Turvallisuustietorekisteristä poistettaisiin henkilöä koskevat tiedot 25 vuoden kuluttua viimeisen tiedon merkitsemisestä. Tarpeeton tieto olisi kuitenkin poistettava viivytyksettä.

35 §. Tietojen poistaminen rajavartiolaitoksen muista henkilörekistereistä. Poliisilain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettujen rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi perustetuista muista kuin pysyvistä rajavartiolaitoksen henkilörekistereistä poistettaisiin tiedot siten, että valtakunnalliseen käyttöön perustetuista henkilörekistereistä tiedot poistettaisiin yhden vuoden kuluttua rekisteröidyn kuolemasta. Rajavartiolaitoksen yhden tai useamman hallintoyksikön työryhmän käyttöön perustetuista henkilörekistereistä tiedot poistettaisiin kymmenen vuoden kuluttua rekisteröinnin aiheuttaneen teon, toimenpiteen tai tapahtuman merkitsemisestä, jollei tietojen edelleen säilyttäminen olisi tutkinnallisen tai valvonnallisen syyn vuoksi tarpeen. Tietojen edelleen säilyttämisen tarpeellisuus tutkittaisiin viimeistään kolmen vuoden kuluttua edellisestä tietojen tarpeellisuuden tarkastamisesta. Tietojen uudelleen tarkastamisesta tehtäisiin tuolloin merkintä. Henkilötietoja ei kuitenkaan poistettaisi, jos niihin olisi liitetty henkilöä koskevia hänen omaan turvallisuuteensa tai rajavartiolaitoksen työturvallisuuteen liittyviä tietoja. Tietojen edelleen säilyttämisen tarpeellisuus tutkittaisiin viimeistään kolmen vuoden kuluttua edellisestä tietojen tarpeellisuuden tarkastamisesta.

Poliisilain 1 §:n 3 momentissa tarkoitettujen rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi rajavartiolaitoksessa perustetuista muista kuin pysyvistä henkilörekistereistä tiedot poistettaisiin yhden vuoden kuluttua rekisteröidyn kuolemasta.

Tässä pykälässä tarkoitettujen rekistereiden käyttäjäkunta olisi suppea ja rekisterit olisivat yleensä tilapäisiä. Henkilötietoja ei poistettaisi, jos niihin liittyisi henkilön oman turvallisuuden tai rajavartiolaitoksen työturvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja. Tarpeettomat tiedot olisi poistettava henkilötietolain 9 §:n 2 momentin ja 29 §:n nojalla. Tarpeeton henkilörekisteri olisi hävitettävä henkilötietolain 34 §:n mukaan, jollei tietoja arkistoitaisi tai jollei niitä olisi säädetty tai määrätty säilytettäviksi. Rajavartiolaitoksen tarpeettomaksi käynyt tilapäinen henkilörekisteri olisi hävitettävä, jollei sitä olisi arkistoitava.

36 §. Virheelliseksi todettu tieto. Tiedon virheellisyydestä olisi tehtävä merkintä. Merkinnästä tulisi ilmetä, millä tavalla tieto on virheellinen. Tiedon saisi säilyttää rekisterissä vain, jos sen säilyttäminen olisi tarpeen rekisteröidyn, muun asianosaisen tai rajavartiolaitoksen henkilöstöön kuuluvan oikeuksien turvaamiseksi. Tällaista tietoa saisi käyttää ainoastaan oikeuksien turvaamisen tarkoituksessa. Säilytettävä virheellinen tieto olisi poistettava heti, kun sen säilyttäminen ei olisi kenenkään oikeuksien turvaamiseksi enää tarpeen. Poistaminen tapahtuisi kuitenkin viimeistään viiden vuoden kuluttua tiedon poistamiselle säädetyn määräajan päättymisestä.

37 §. Tietojen arkistointi. Rekisteristä poistettavat tiedot arkistoitaisiin, jollei muuta säädettäisi tai tilapäisen henkilörekisterin osalta toisin määrättäisi. Arkistotoimen tehtävistä ja arkistoon siirrettävistä asiakirjoista säädetään arkistolaissa.

38 §. Tietojen luovuttaminen Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueelle ja Euroopan talousalueelle. LRVL:n 42 §:n mukaan rajavartiolaitoksen henkilörekisterien tietoja voidaan luovuttaa Pohjoismaan, Euroopan unionin jäsenvaltion sekä muun valtion rajavalvontaa ja rajatarkastuksia suorittaville viranomaisille rajavalvonnan ja rajatarkastusten suorittamista varten, vuoden 1960 rajajärjestyssopimuksessa tarkoitetuille viranomaisille sopimuksessa tarkoitettuja tehtäviä varten sekä Viron, Latvian ja Liettuan rajatarkastuksia suorittaville viranomaisille henkilöiden takaisinottamisesta tehdyissä sopimuksissa tarkoitettuja tehtäviä varten. Lisäksi rajavartiolaitos voi luovuttaa tietoja keskusrikospoliisille luovutettavaksi edelleen Euroopan poliisivirastolle.

Tietojen luovuttamista koskevat säännökset jaettaisiin henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annettavassa laissa kahteen pykälään, joista ensimmäinen koskisi tietojen luovuttamista Euroopan unionin alueella ja jälkimmäinen tietojen luovuttamista muiden maiden viranomaisille. Ehdotetussa laissa käyttötarkoitussidonnaisuudesta olisi lupa poiketa vain, jos se olisi tarpeen valtion turvallisuuden varmistamiseksi, välittömän henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran tai huomattavan omaisuusvahingon torjumiseksi tai sellaisen rikoksen ennalta estämiseksi tai selvittämiseksi, josta voitaisiin Suomessa tehtynä tuomita vankeutta. Tiedot saa luovuttaa teknisen käyttöyhteyden avulla.

Henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annettavan lain 38 §:ssä olisi kysymys tietojen luovuttamisesta oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaamiseen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen tai rikosten ennalta estämiseen, selvittämiseen ja syyteharkintaan saattamiseen osallistuvista Euroopan unionin jäsenvaltioiden tai Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden viranomaisista sekä näiden valtioiden yhdessä muodostamista elimistä. Eurojust-yksikön perustamisesta vakavan rikollisuuden torjunnan tehostamiseksi tehdyssä neuvoston päätöksessä tarkoitettu Eurojust olisi sellainen kansainvälinen elin, jolle tietoja voisi luovuttaa.

Rajavartiolaitoksella olisi oikeus luovuttaa tietoja poliisilain 1 §:n 1 momentin mukaisesta rekisteristään, jos tieto olisi välttämätön oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaamiseksi, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tai rikosten ennalta estämiseksi selvittämiseksi ja syyteharkintaan saattamiseksi suoritettavassa tehtävässä. Rajavartiolaitos voisi luovuttaa tiedon poliisilain 1 §:n 3 momentin mukaisesta rekisteristään, jos tieto olisi välttämätön sen tehtävän suorittamiseksi, jota varten tieto on kerätty ja talletettu.

Yksittäiseen tehtävään liittymätön poliisitoimintaa koskeva tieto voitaisiin luovuttaa, jos se olisi välttämätön valtion turvallisuuden varmistamiseksi, välittömän henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran taikka huomattavan omaisuusvahingon torjumiseksi, vankeudella rangaistavan rikoksen ennalta estämiseksi tai selvittämiseksi tai Euroopan poliisiviraston toimivaltaan kuuluvan rikollisuuden ja muun vakavan rikollisuuden estämiseksi ja selvittämiseksi.

Käyttötarkoitussidonnaisuudesta olisi lupa poiketa, jos luovutettavat tiedot olisivat välttämättömiä valtion turvallisuuden varmistamiseksi, välittömän henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran taikka huomattavan omaisuusvahingon torjumiseksi, vankeusuhkaisen rikoksen ennalta estämiseksi tai selvittämiseksi, henkilöllisyyden selvittämiseksi, jos se olisi poliisitehtävässä välttämätöntä sekä päätettäessä tai annettaessa lausuntoa henkilön luotettavuudesta lupaa koskevassa asiassa.

Rajavartiolaitoksen tilapäisen henkilö-rekisterin 15 §:ssä tarkoitettuja tietoja tai ri-koksesta epäiltyjen rajavartiolaitoksen rekis-terin tietoja ei saa luovuttaa henkilön luotet-tavuuden arvioimista varten, koska rekisteri-tietoihin liittyy epäluotettavuuden mahdolli-suus.

39 §. Tietojen luovuttaminen Euroopan poliisivirastolle ja muulle ulkomaiselle viranomaiselle. Rajavartiolaitos saisi nykyiseen tapaan luovuttaa henkilörekisterinsä tietoja pohjoismaan, Euroopan unionin jäsenvaltion sekä muun valtion rajavalvontaa ja rajatarkastuksia suorittaville viranomaisille rajavalvonnan ja rajatarkastusten suorittamista varten, vuoden 1960 rajajärjestyssopimuksessa tarkoitetuille viranomaisille sopimuksessa tarkoitettuja tehtäviä varten sekä rajatarkastuksia suorittaville viranomaisille henkilöiden takaisinottamisesta tehdyissä sopimuksissa tarkoitettuja tehtäviä varten. Lisäksi rajavartiolaitos voi luovuttaa tietoja keskusrikospoliisille luovutettavaksi edelleen Euroopan poliisivirastolle. Rajavartiolaitos voisi 38 §:n 1 – 4 momentissa säädetyin edellytyksin luovuttaa tietoja myös kansainväliselle rikospoliisijärjestölle (I. C. P. O. Interpol) ja viranomaiselle, jonka tehtäviin kuuluu oikeus ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen tai rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen.

Muuhun kuin rekisterin käyttötarkoituksen mukaiseen käyttöön saisi luovuttaa vain sellaisia tietoja, jotka olisivat välttämättömiä valtion turvallisuuden varmistamiseksi, välittömästi henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran tai huomattavan omaisuusvahingon torjumiseksi taikka sellaisen rikoksen ennalta estämiseksi tai selvittämiseksi, josta saattaa seurata vankeutta. Rajavartiolaitos saisi luovuttaa ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hankkimista, hallussapitoa, siirtoa, tuontia ja vientiä koskevia rajavartiolaitoksen henkilörekisterin tietoja muun valtion asevalvonnasta vastaavalle viranomaiselle, jos tietojen luovuttaminen on asevalvonnan kannalta välttämätöntä.

Euroopan talousalueen ulkopuolelle tietoja luovutettaessa tulisi pyrkiä varmistamaan rekisteröidyn tietosuoja ja tietoturva. Tietojen luovuttamiseen tulisi tällöin tarvittaessa liittää tietojen käyttötarkoituksia ja edelleen luovuttamista koskevia rajoituksia.

40 §. Informointi tietojen käsittelystä. Henkilötietolain 24 §:n 1 momentin mukaan rekisterinpitäjän on henkilötietoja kerätessään huolehdittava siitä, että rekisteröity voi saada tiedon rekisterinpitäjästä ja tarvittaessa tämän edustajasta ja henkilötietojen käsittelyn tarkoituksesta sekä siitä, mihin tietoja säännönmukaisesti luovutetaan. Annettava on myös ne tiedot, jotka ovat tarpeen rekisteröidyn oikeuksien käyttämiseksi asianomaisessa henkilötietojen käsittelyssä.

Tiedot on annettava henkilötietoja kerättäessä ja talletettaessa tai, jos tiedot hankitaan muualta kuin rekisteröidyltä itseltään ja tietoja on tarkoitus luovuttaa, viimeistään silloin kun tietoja ensi kerran luovutetaan. Tiedonantovelvollisuudesta voidaan poiketa, jos rekisteröity on jo saanut nämä tiedot tai jos se on välttämätöntä valtion turvallisuuden, puolustuksen tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vuoksi, rikosten ehkäisemiseksi tai selvittämiseksi taikka verotukseen tai julkiseen talouteen liittyvän valvontatehtävän vuoksi.

Tiedonantovelvollisuudesta voidaan poiketa kerättäessä tietoja muualta kuin rekisteröidyltä itseltään, jos tietojen antaminen rekisteröidylle on mahdotonta tai vaatii kohtuutonta vaivaa taikka aiheuttaa rekisteröidylle tai tietojenkäsittelyn tarkoitukselle olennaista vahinkoa tai haittaa eikä talletettavia tietoja käytetä rekisteröityä koskevaan päätöksentekoon taikka jos tietojen keräämisestä, tallettamisesta tai luovuttamisesta on nimenomaisesti säädetty.

Rajavartiolaitoksen olisi henkilötietoja kerätessään huolehdittava poliisilain 1 §:n 3 momentissa tarkoitettujen tietojen osalta henkilötietolain 24 §:n 1 momentissa tarkoitetusta tiedonantovelvollisuudesta. Tätä velvollisuutta rajavartiolaitoksella ei kuitenkaan olisi kerätessään, tallettaessaan ja luovuttaessaan poliisilain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettujen rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi tarpeellisia henkilötietoja.

41 §. Tarkastusoikeuden käyttäminen. Tarkastusoikeuteen sovellettaisiin henkilötietolain 26 ja 28 §:ää. Rekisterinpitäjä tai sen määräämä hallintoyksikkö antaisi tiedot tarkastamista varten. Rekisterinpitäjän olisi osoitettava riittävä määrä henkilöitä tarkastusoikeuden toteuttamista ja siihen liittyvää tietojen antamista varten.

42 §. Tarkastusoikeuden rajoittaminen. Nykyiseen tapaan henkilön olisi tarkastusoikeutta käyttäessään esitettävä sitä tarkoittava pyyntö henkilökohtaisesti rekisterinpitäjälle tai muulle tietojen antamiseen oikeutetulle taholle ja todistettava henkilöllisyytensä.

Ehdotetussa säännöksessä lueteltaisiin ne rajavartiolaitoksen henkilörekisterit tai tiedot, joihin ei olisi lainkaan tarkastusoikeutta. Pykälään sisällytettäisiin myös informatiivinen maininta siitä, että tietosuojavaltuutettu voi rekisteröidyn pyynnöstä tarkastaa tietojen lainmukaisuuden.

Tarkastusoikeutta ei olisi muun muassa, jos tiedon antaminen saattaisi vahingoittaa valtion turvallisuutta tai yleistä järjestystä ja turvallisuutta taikka haitata rikosten ehkäisemistä tai selvittämistä taikka jos tiedon antamisesta saattaisi aiheutua vakavaa vaaraa muun kuin rekisteröidyn oikeuksille. Tietojen lainmukaisuuden tarkastamisella ei tarkoitettaisi niiden alkuperäisen hankkimisen lainmukaisuuden tai tarkoituksenmukaisuuden, vaan niiden käsittelyn lainmukaisuuden tarkastamista.

Tarkastusoikeutta ei olisi lainkaan rikoksesta epäiltyjen tietojärjestelmän tietoihin, valtakunnallista suppeamman henkilörekisterin tietoihin eikä rajavartiolaitoksen henkilörekistereihin sisältyviin henkilöä tai rikollista tekoa koskeviin luokitus-, tarkkailu- tai tekotapatietoihin. Tietosuojavaltuutettu voisi rekisteröidyn pyynnöstä tarkastaa rekisteröityä koskevien tietojen lainmukaisuuden. Tarkastusoikeuden rajoituksista olisi lisäksi voimassa, mitä henkilötietolain 27 §:ssä säädetään.

5 luku. Erinäiset säännökset

43 § Tietojen luovuttaminen rajavartiolaitokselle teknisen käyttöyhteyden avulla. Ehdotetussa laissa tarkoitetut tiedot voitaisiin rajavartiolaitoksen pyynnöstä luovuttaa rajavartiolaitokselle teknisen käyttöyhteyden avulla tai konekielisessä muodossa. Ennen tietojen luovuttamista teknisen käyttöyhteyden avulla rajavartiolaitoksen olisi esitettävä selvitys tietojen suojauksesta henkilötietolain 32 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

44 §. Henkilötietojen käsittelyä koskeva valvontavelvollisuus. Rajavartiolaitoksen esikunta sekä rekisterinpitäjänä toimiva hallintoyksikkö valvoisivat henkilötietojen käsittelyä koskevien säännösten noudattamista rajavartiolaitoksessa sen lisäksi mitä muualla laissa säädetään.

45 §. Tarkemmat säännökset, määräykset ja ohjeet. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin tarvittaessa säätää tarkemmin rekistereiden tietosisällöstä, menettelytavoista teknisen käyttöyhteyden antamisessa, tietojen luovuttamisesta päättämisessä ja tarkastusoikeuden käyttämisessä sekä sähköisten asiointipalveluiden rajavartiolaitoksessa järjestämisestä.

Sisäasiainministeriön asetuksella säädettäisiin tarvittaessa tarkemmin tietojärjestelmän ylläpitämisessä noudatettavasta teknisestä menettelystä, tietojen hakuperusteista ja muista järjestelmän käyttöä koskevista ehdoista ja valvonnasta.

6 luku. Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

46 §. Voimaantulo. Lakiin otettaisiin tavanomainen voimaantulosäännös.

47 §. Siirtymäsäännös. LRVL:n henkilörekistereitä koskevat 31 – 42 § jäisivät soveltuvin osin noudatettavaksi, kunnes rajavartiolaitoksen henkilörekisterit olisi järjestetty tämän lain mukaisesti, kuitenkin viimeistään kolmen vuoden kuluttua voimaantulosta. Rajavartiolaitoksen nykyisten tietojärjestelmien sopeuttaminen ehdotetun lain mukaiseksi vaatisi siirtymäajan. Ennen lain voimaantuloa voitaisiin ryhtyä tämän lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

1.4. Passilaki

11 §. Rajan ylittämistä koskevat säännökset. Pykälään ehdotetaan sisällytettäväksi viittaussäännös ehdotettuun rajavartiolakiin. Rajan ylittämisestä, rajanylityspaikoista ja niiden aukioloajoista sekä rajatarkastustehtävien jakamisesta rajavartiolaitoksen, poliisin ja tullin kesken eri rajanylityspaikoilla ja rajanylitysluvasta säädettäisiin ehdotuksen mukaan rajavartiolaissa ja sen nojalla annettavissa säännöksissä. Suomalaisia ja ulkomaalaisia koskevat rajan ylittämiseen liittyvät säännökset koottaisiin yhteen lakiin. Vastaava viittaussäännös sisällytettäisiin myös ulkomaalaislakiin.

1.5. Ulkomaalaislaki

3 §. Määritelmät. Pykälän 21 kohdassa oleva viitataan LRVL:iin. Viittaus päivitettäisiin koskemaan rajavartiolakia.

4 §. Suhde muihin lakeihin. Pykälän 3 momentissa viitataan LRVL 47 §:ään. Viittaus päivitettäisiin koskemaan rajavartiolain 27 §:ää.

12 §. Rajan ylittämistä koskevat säännökset. Nykyisin pykälässä säädetään ulkomaalaiselle sallituista rajanylityspaikoista ja luvasta rajan muualta ylittämiseen (rajanylityslupa). Rajan ylittämisestä, rajanylityspaikoista ja niiden aukioloajoista sekä rajatarkastustehtävien jakamisesta rajavartiolaitoksen, poliisin ja tullin kesken eri rajanylityspaikoilla ja rajanylitysluvasta säädettäisiin ehdotuksen mukaan rajavartiolaissa ja sen nojalla annettavissa säännöksissä. Suomalaisia ja ulkomaalaisia koskevat rajan ylittämiseen liittyvät säännökset koottaisiin yhteen lakin. Ulkomaalaislain 12 §:ään jäisi ainoastaan viittaus rajavartiolakiin. Vastaava muutos tehtäisiin passilakiin.

123 §. Säilöön ottamisesta päättäminen ja säilöön otetun sijoittaminen. Ulkomaalainen voidaan ottaa säilöön ulkomaalaislain 121 §:ssä säädetyin perustein. Enintään 48 tuntia kestävästä säilöön ottamisesta voi päättää rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikkö, vähintään majurin arvoinen rajavartiomies, raja- tai merivartioston aluepäällikkö taikka rajatarkastusosaston päällikkö. Säilöön otettu on mahdollisimman pian sijoitettava säilöönottoyksikköön. Virkamies, joka voi päättää säilöön ottamisesta voi päättää henkilön poikkeuksellista sijoittamisesta poliisin pidätystiloihin jos säilöönottoyksiköt ovat tilapäisesti täynnä tai kaukana. Poliisin pidätystiloihin sijoitettuun ulkomaalaiseen sovelletaan säilöön otettujen ulkomaalaisten kohtelusta ja säilöönottoyksiköstä annetun lain säännöksiä tai tutkintavankeudesta annetun lain 5, 6, 6 a ja 7 §:ää.

Säilöön ottamiseen voi rajalla olla tarvetta esimerkiksi käännyttämiseen liittyvän tutkinnan vuoksi. Säilöön otettua ei kuitenkaan nykyisin voida sijoittaa rajavartiolaitoksen tiloihin. Siihen olisi kuitenkin tarvetta varsinkin syrjäseuduilla niissä tapauksissa, joissa poliisin säilytystilat ovat kaukana. Muutos olisi rajavartiolaitoksen toiminnan kannalta välttämätön.

Säilöön otettu voitaisiin ehdotuksen mukaan sijoittaa enintään 48 tunnin ajaksi rajavartiolaitoksen tiloihin samoilla perusteilla, kuin hänet voidaan sijoittaa poliisin tiloihin.

Suurin osa rajavartiolaitoksen säilytystiloista soveltuu pidätettyjen säilyttämiseen. Rajavartiolaitoksen käytössä on yhteensä 20 säilytystilaa. Tilat sijaitsevat Helsingin Etelä- ja Länsisataman-, Imatran-, Niiralan-, Nuijamaan-, Sallan-, Vaalimaan- ja Vartiuksen rajanylityspaikoilla. Lisäksi sekä Näätämön, Raja-Joosepin että Siilastuvan rajavartioasemien yhteydessä on vapautensa menettäneiden henkilöiden säilyttämiseen soveltuvat tilat. Osa tiloista on yhteiskäytössä rajavartiolaitoksen ja tullin kanssa. Omien säilytystilojen tarve korostuu rajavartiolaitoksessa erityisesti syrjäseuduilla, kuten Sallan, Näätämön, Raja-Joosepin ja Siilastuvan rajavartioasemilla.

Säilytykset ovat yleensä lyhytaikaisia. Yön yli säilyttämiseen on tarvetta erityisesti siellä, missä poliisin vastaavat tilat ovat kaukana. Säilöön on otettu esimerkiksi etsintäkuulutettuja väärennykseen, laittoman maahantulon järjestämiseen ja rattijuopumukseen syylliseksi epäiltyjä henkilöitä. Säilöön on lisäksi otettu henkilöitä, joiden henkilöllisyys on epäselvä.

Osa rajavartiolaitoksen säilytystiloista on uudenaikaisia kameravalvottuja tiloja. Ilman kameravalvontaa olevat tilat sijaitsevat yleensä päivystyspisteen välittömässä läheisyydessä. Säilytystilojen hyväksymisestä säädettäisiin rajavartiolain 64 §:ssä.

Pidättämiseen oikeutettu virkamies lisättäisiin niiden henkilöiden piiriin, jotka voisivat rajavartiolaitoksessa tehdä säilöön ottamista koskevan päätöksen.

174 §. Ajoneuvon kuljettajan ja liikenteenharjoittajan ilmoitus- ja valvontavelvollisuus. Tietojenantovelvollisuutta rajatarkastuksessa koskevat säännökset koottaisiin henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annettavaan lakiin. Liikennevälineen kuljettajan, päällikön, omistajan ja haltijan tietojenantovelvollisuutta koskevat säännökset siirrettäisiin näin ollen ulkomaalaislain 174 §:stä edellä mainitun lain 19 §:ään. Tämä ei koskisi velvollisuutta salamatkustajasta ilmoittamiseen eikä oikeudettoman maahanpääsyn estämiseen, joista säädettäisiin edelleenkin ulkomaalaislain 174 §:ssä. Säännökseen lisättäisiin tarvittava viittaus henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annetun lain 19 ja 20 §:ään.

179 §. Liikenteenharjoittajan seuraamusmaksu. Uudistuksen yhteydessä täytäntöön pantavassa edellä mainitussa direktiivissä edellytetään mahdollisuutta liikenteenharjoittajan seuraamusmaksun määräämiseen. Henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annetun lain 20 §:n mukaan lentoliikenteen harjoittajan olisi pyynnöstä toimitettava rajatarkastusviranomaiselle tiedot matkustajista, jotka lentoliikenteen harjoittaja kuljettaa viralliselle rajanylityspaikalle näiden saapuessa Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueelle tai sieltä lähtiessä. Tietojen toimittamisvelvollisuuden laiminlyömisen varalta olisi säädettävä direktiivissä edellytettyjä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia. Tarvittavat säännökset sisällytettäisiin ulkomaalaislain 179 ja 181 §:ään.

Liikenteenharjoittajalle, joka rikkoisi mainitussa 20 §:ssä säädetyn tietojenantovelvollisuuden, määrättäisiin 3 000 euron seuraamusmaksu kutakin sellaista matkaa kohden, jolta pyydettäessä annettavat tiedot olisivat puutteellisia tai virheellisiä. Koska lentoliikenteen matkustajatietojen toimittamisessa ei ole kysymys matkustusasiakirjasta, ei seuraamusmaksusta voisi vapautua ulkomaalaislain 179 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädetyllä perusteella.

181 §. Liikenteenharjoittajan seuraamusmaksun määrääminen. Seurausmaksusta päättäisi myös lentoliikenteen matkustajatietojen toimittamista koskevan laiminlyönnin osalta sen rajavartioston tai merivartioston komentaja, apulaiskomentaja tai raja- tai meritoimiston päällikkö, jonka toimialueella lentoliikenteen matkustajatietoja koskeva rikkomus olisi havaittu. Pykälään tehtäisiin vastaava muutos.

182 §. Liikenteenharjoittajan seuraamusmaksun poistaminen. Ulkomaalaislain 182 §:n säännöstä seuraamusmaksun poistamisesta ei sovellettaisi lentoliikenteen matkustajatietojen toimittamista koskeviin rikkomuksiin. Tämä johtuisi siitä, että mainitut vapautumisperusteet eivät liittyisi tietojen antamiseen eikä ulkomaalaislain 179 §:n 2 momentin 3 ja 4 kohdassa säädettyjä maksun määräämisen estäviä perusteita olisi pidettävä riittävinä perusteina maksuista vapautumiseen.

185 §. Ulkomaalaisrikkomus. Pykälän 2 momentin mukaan tuomitaan ulkomaalaisrikkomuksesta rangaistukseen se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyö 174 tai 175 §:ssä säädetyn velvollisuutensa. Momenttia muutettaisiin rangaistavuuden säilyttämiseksi myös siltä osin kuin 174 §:ssä asetettuja velvollisuuksia siirrettäisiin henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annettavan lain 19 §:ään. Lentoliikenteen matkustajatietoja koskeva rikkomus säädettäisiin yhtä rangaistavaksi kuin mainitun lain 19 §:n ja ulkomaalaislain 174 §:n rikkominen.

1.6. Järjestyslaki

4 §. Päihdyttävien aineiden nauttiminen. Järjestyslain 4 §:n 1 momentin mukaan päihdyttävän aineen nauttiminen on kielletty yleisellä paikalla taajamassa ja julkisessa liikenteessä olevassa kulkuneuvossa. Kiellon piiriin lisättäisiin rajanylityspaikka, koska päihteiden nauttimisesta ja päihtyneistä henkilöistä aiheutuu siellä huomattavaa häiriötä, eikä osa rajanylityspaikoista sijaitse taajamassa.

Pykälän 2 momentissa rajoitetaan 1 momentin soveltamisalaa siten, ettei kielto koske erityisen luvan tai ilmoituksen mukaista anniskelualuetta eikä yksityisessä käytössä olevan kulkuneuvon sisätilaa. Se ei liioin koske alkoholijuoman nauttimista puistossa tai muulla siihen verrattavalla yleisellä paikalla siten, että nauttiminen sekä siihen liittyvä oleskelu ja käyttäytyminen ei estä tai kohtuuttomasti vaikeuta muiden oikeutta käyttää paikkaa varsinaiseen tarkoitukseensa. Rajoitus jäisi muuttamattomana voimaan.

21 §. Menettämisseuraamus, hävittäminen ja pois ottaminen. Poliisia ei yleensä ole rajanylityspaikoilla. Rajavartiolain 20 §:n mukaan rajavartiolaitos huolehtisi yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä rajanylityspaikalla silloin kun poliisi on estynyt sitä tekemästä. Tähän liittyisi järjestyslaissa säädettyjä tehtäviä. Rajavartiomiestä ei kuitenkaan mainita järjestyslaissa. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi rajavartiomiehen tulisi voida puuttua järjestyslaissa kiellettyyn toimintaan.

Päihteiden nauttimista koskevasta kiellosta säädetään järjestyslain 4 §:ssä. Järjestyslain 9 §:ssä kielletään nyrkkirautojen, stilettien ja heittotähtien sekä muuksi esineeksi naamioitujen teräaseiden samoin kuin sähkölamauttimien ja -patukoiden, jousipatukoiden sekä tarkkuussinkojen ja -linkojen valmistus, maahantuonti, kauppa sekä hallussapito yleisellä paikalla ja yleisellä paikalla olevassa kulkuneuvossa. Myös teleskooppipatukan hallussapito on kielletty. Järjestyslain 10 §:ssä kielletään toisen vakavaan vahingoittamiseen tarkoitettujen tai siihen soveltuvien esineiden tai aineiden hallussapito yleisellä paikalla. Sellaisiksi mainitaan teräaseet, rikotut lasiesineet ja muut näihin rinnastettavat viiltämiseen tai pistämiseen soveltuvat esineet, patukat, ketjut, jouset, vaijerit, kaapelit, pesäpallomailat ja muut näihin rinnastettavat lyömiseen soveltuvat esineet, tikat, kuulat ja muut näihin rinnastettavat heittämiseen soveltuvat esineet, syövyttävät sekä toisen vakavaan vahingoittamiseen taikka lamauttamiseen soveltuvat aineet, ilma-aseet, jousitoimiset aseet, harppuunat, ritsat, puhallusputket ja muut näihin rinnastettavat ampumiseen soveltuvat esineet ja terveydelle vaaralliset laserosoittimet. Myös ampuma-asetta tai räjähtävää esinettä erehdyttävästi muistuttavien esineiden hallussapito on yleisellä paikalla kielletty. Järjestyslain 13 §:ssä kielletään spraymaalien ja muiden toisen omaisuuden töhrimiseen hyvin soveltuvien maalien tai muiden aineiden hallussapito yleisellä paikalla ilman hyväksyttävää syytä. Kielloista säädetään järjestyslaista tarkemmin ilmeneviä poikkeuksia.

Rajavartiomiehelle annettaisiin sama toimivalta kuin poliisille ottaa rajanylityspaikalla ja rajatarkastuksen kohteena olevassa yleiseen liikenteeseen käytettävässä kulkuneuvossa haltuunsa 9 tai 10 §:ssä tarkoitetut kielletyt esineet tai aineet sekä 4 §:n vastaisesti nautittavat päihteet. Pidättämiseen oikeutettu virkamies voisi todistettavasti hävittää 9 tai 10 §:n mukaan kielletyt vähäarvoiset ilmeisesti menetettäväksi tuomittavat esineet ja aineet. Asiasta voisi siten päättää myös rajavartiolaitoksen pidättämiseen oikeutettu virkamies. Rajavartiomiehelle annettaisiin toimivalta päihteiden hävittämiseen. Spraymaalien hallussapitoa koskevan kiellon valvonta ei sen sijaan kuuluisi rajavartiolaitokselle.

1.7. Poliisilaki

10 a §. Rajatarkastus ja tullitoimenpiteet. Eduskunnan hallintovaliokunta katsoi hallituksen esityksestä laiksi rajavartiolaitoksesta antamassaan lausunnossa, että poliisi- ja tulliviranomaisille on tarpeen säätää asianmukainen toimivaltuus rajatarkastusten suorittamiseen, sillä muussa tapauksessa nämä viranomaiset eivät olisi toimivaltaisia suorittamaan Schengenin yleissopimuksessa edellytettyjä rajatarkastuksia. Sekä poliisille että tullille onkin annettu LRVL:ssä säädettyjä toimivaltuuksia rajatarkastusten tekemiseen. Poliisilakiin nämä valtuudet lisättiin poliisilain muuttamisesta annetulla lailla (21/2001).

Hallituksen esityksen laiksi poliisilain muuttamisesta (HE 34/1999 vp) mukaan poliisilakiin lisättävällä uudella 10 a §:llä poliisimiehelle annettiin samat toimivaltuudet kuin rajavartiomiehellä on rajatarkastuksessa. Samalla säädettiin poliisimiehen oikeudesta tullitoimenpiteisiin. Poliisin toimivaltaa ehdotettiin kuitenkin rajoitettavaksi siten, että oikeus rajatarkastukseen ja tullitoimenpiteisiin olisi ainoastaan laittomasti valmistetun, maahantuodun tai hallussa pidetyn esineen tai aineen takavarikoimiseksi taikka laittoman maahantulon estämiseksi. Rajoitusta pidettiin perusteltuna ottaen huomioon rajatarkastuksen luonne perusoikeuksien näkökulmasta, sekä toisaalta poliisin rajavartiolaitoksesta ja tullista poikkeavat tehtävät. Sääntelyllä ei esityksen mukaan tarkoitettu vaikuttaa poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen väliseen tehtäväjakoon.

Ehdotetussa pykälässä annettaisiin poliisimiehelle rajavartiomiestä vastaavat toimivaltuudet suorittaa rajatarkastus rajavartiolain 14 §:n mukaisesti rajanylityspaikalla. Rajatarkastus voidaan toimittaa myös julkiseen liikenteeseen käytettävässä kulkuneuvossa ja muussa paikassa, jos liikenteen sujuvuuden turvaaminen tai muu perusteltu syy sitä edellyttää. Pykälään ei kuitenkaan sisältyisi nykyisenkaltaista rajausta rajatarkastustehtävän liittymisestä vain laittoman maahantulon järjestämisen estämiseen. Voimassa oleva säännös ei ole sujuvan PTR-yhteistyön periaatteiden mukaista. Rajatarkastustehtävien jakamisesta eri viranomaisten välillä tulisi muutoinkin voida säätää vapaasti ehdotetun rajavartiolain 12 §:n nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella. Poliisilla, kuten tullillakin, voi olla tarve suorittaa rajatarkastus muualla kuin säädetyllä rajanylityspaikalla sen mukaan kuin PTR-viranomaisten kesken tapauskohtaisesti sovitaan.

Viittaukset rajatarkastuksessa tarpeellisiin toimivaltuuksiin päivitettäisiin uutta lainsäädäntöä vastaavaksi. Poliisimiehellä olisi oikeus suorittaa rajatarkastukseen sisältyvät toimenpiteet rajavartiolain 28 §:n ja 29 §:n mukaisin toimivaltuuksin.

Poliisimiehellä on poliisilain 10 §:n mukaan yksittäisen tehtävän suorittamiseksi oikeus saada jokaiselta tiedot tämän nimestä, henkilötunnuksesta tai sen puuttuessa syntymäajasta ja kansalaisuudesta sekä paikasta, josta hän on tavoitettavissa. Tämän vuoksi pykälässä ei olisi tarpeen viitata rajavartiomiehen oikeuteen saada tarkastettavan henkilötiedot, kuten nykyisin on asianlaita.

Pykälän 2 momenttiin sisällytettäisiin poliisin tullitehtäviä koskevat säännökset asiallisesti muuttamattomassa muodossa.

21 §. Kulkuneuvon pysäyttäminen ja siirtäminen. Rajavartiomiehellä olisi rajatarkastustehtävässä rajavartiolain 38 §:ssä säädetty oikeus määrätä kulkuneuvo pysäytettäväksi ja siirrettäväksi tai siirtää kulkuneuvo sekä ohjata liikennettä, jos se on tarpeen rajatarkastuksen tai rajavalvonnan suorittamiseksi. Poliisilaissa on poliisimiestä koskeva toimivaltuus vastaavien toimenpiteiden suorittamiseen rajattu etsintäkuulutetun tai muun kiinniotettavan tavoittamiseen, kulkuneuvon käyttöön liittyvän valvonnan suorittamiseen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen sekä rikoksen estämiseen tai selvittämiseen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi poliisimiehelle rajatarkastusta koskien vastaavat toimivaltuudet kulkuneuvon pysäyttämiseen ja siirtämiseen kuin rajavartiomiehellä on rajatarkastusta suoritettaessa.

1.8. Tullilaki

14 a §. Rajatarkastuksen tekemistä koskeva toimivaltuus lisättiin tullilakiin hallituksen esityksen laiksi tullilain muuttamisesta (HE 2/2001 vp) johdosta. Tullilain muuttamisesta annetulla lailla (241/2001) tulli sai LRVL:n 15 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 16, 17 ja 21 §:ssä tarkoitetut rajatarkastuksen tekemiseksi tarpeelliset toimivaltuudet LRVL:n 2 §:n 3 kohdassa tarkoitetuilla rajanylityspaikoilla.

Pykälässä olisi tullimiehelle rajatarkastustehtävän suorittamiseksi tarpeelliset toimivaltuussäännökset, jotka poliisia vastaten toteutettaisiin viittauksilla rajavartiolain asianomaisiin säännöksiin. Rajatarkastustehtävässä tarpeellisia viitattavia säännöksiä on selostettu jo edellä poliisinlain muuttamista koskevan lakiehdotuksen kohdalla. Tullimiehen kohdalla on kuitenkin tarpeen antaa poliisimiehestä poiketen toimivaltuus saada tarkastettavan henkilötiedot rajatarkastustehtävässä, koska tullilakiin ei sisälly aivan vastaava säännöstä.

Tullimiehellä on nykyisin tullilain 14 a §:ssä viitatun LRVL:n 15 §:n 2 momentin nojalla oikeus sulkea, eristää tai tyhjentää rajanylityspaikka taikka rajoittaa sillä liikkumista, jos se on tarpeen rajatarkastukseen kuuluvan toimenpiteen suorittamiseksi, järjestyksen säilyttämiseksi tai palauttamiseksi rajanylityspaikalla taikka henkilön turvallisuuden tai yksityisyyden taikka vaaraan joutuneen omaisuuden suojaamiseksi. Ehdotetun rajavartiolain 32 §:ssä samaa asiaa koskeva sääntely toteutettaisiin rajavartiolaitoksen osalta viittauksin poliisilakiin. Tullin osalta ei kyseeseen voi näin ollen enää tulla viittaus rajavartiolakiin, jossa puolestaan olisi viittaus poliisilain säännöksiin. PTR-viranomaisten keskinäisen käytännössä syntyneen tehtäväjaon mukaan rajavartiolaitos vastaa muutenkin edellä tarkoitettujen toimenpiteiden suorittamisesta silloin kun poliisi ei ole paikalla.

Edellä olevan johdosta ehdotetaan, että tullimiehellä olisi oikeus rajatarkastuksen tekemiseen rajavartiolain 28, 29, 36 ja 38 §:ssä säädetyin toimivaltuuksin. Siinä tapauksessa, että tullille olisi edelleen tarpeen säätää edellä mainittuja toimivaltuuksia, olisi asiaa asianmukaisempaa arvioida parhaillaan käynnissä olevan tullilain uudistamisen yhteydessä. Mainitun uudistuksen on ilmoitettu toteutuvan lähestulkoon samassa aikataulussa esillä olevaan ehdotukseen sisältyvien lakiuudistusten kanssa.

1.9. Rikoslaki

2 a luku. Sakosta, muuntorangaistuksesta ja rikesakosta

9 §. Rikesakkorikkomukset. Rajavartiolaitoksen, poliisin ja tullin vesiliikenteen valvontatyössä on tullut ilmi selkeä tarve täydentää seuraamusvalikoimaa yleisimmin esille tulevissa vesiliikennelain lievissä rikkomuksissa. Päiväsakoin mitattava seuraamus on usein kohtuuton seuraamus tapauksissa, joissa huomautus olisi puolestaan riittämätön seuraamus. Pykälään 2 momenttiin lisättäisiin uusi 6 kohta rikesakon käyttöön ottamiseksi vesiliikenteen valvonnassa.

Rikesakko voitaisiin määrätä lievistä rikkomuksista, jotka koskisivat varusteita, rekisteröintiä sekä laiminlyöntejä, jotka liittyisivät vesiliikennelain 5 §:ssä tarkoitettuihin yleisiin velvollisuuksiin, 8 §:ssä tarkoitettuihin vesikulkuneuvon rakennetta, varusteita ja kuntoa koskeviin säännöksiin, 13 §:ssä tarkoitettuun asiakirjojen esittämisvelvollisuuteen sekä 15 §:ssä tarkoitettuihin alueellisiin kieltoihin ja rajoituksiin.

Rikesakkoa tulisi käyttää vesiliikenteen valvonnassa yhdenmukaisesti tieliikenteen valvonnassa omaksutun käytännön kanssa. Rikesakkomenettelyn käyttömahdollisuus ei estäisi rangaistusmääräysmenettelyn käyttämistä, jos teon laatu sitä vaatisi. Rikoslain 9 §:n lisäksi olisi muutettava rikesakkorikkomuksista annettua asetusta (610/1999).

16 luku. Rikoksista viranomaisia vastaan

4 a §. Niskoittelu rajavartiomiestä vastaan. Niskoittelusta rajavartiomiestä vastaan säädetään nykyisin LRVL:n 66 §:ssä. Niskoittelusta poliisia vastaan säädetään rikoslain 16 luvun 4 §:ssä. Rajavartiomiestä koskeva säännös ehdotetaan yhdenmukaisuuden vuoksi siirrettäväksi rikoslakiin. Lain 16 lukuun liitettäisiin uusi 4 a §. Rangaistusasteikko olisi nykyistä sääntelyä vastaten sakko tai vankeutta enintään kolme kuukautta. Se vastaisi samalla rangaistusta, jonka rikoslain 16 luvun 4 §:n mukaan voi saada niskoittelusta poliisia vastaan.

Pykälän 1 kohdassa säädettäisiin rangaistus siitä, että rajavartiomiehen lainmukaisen toimenpiteen kohteena oleva henkilö jättää noudattamatta rajavartiomiehen tehtävän suorittamiseksi toimialallaan ja toimivaltansa rajoissa antaman käskyn tai kiellon. Vastaavaa yleissäännöstä ei nykyisin ole. Tätä on pidettävä jo tällä hetkellä puutteena, mutta erityisen ongelmalliseksi asia tulisi kuitenkin rajavartiolain voimaan tullessa. Rajavartiolain 40 §:n mukaan rajavartiomiehellä olisi oikeus siinä tai muussa laissa säädettyä toimivaltaa käyttäessään yksittäistapauksessa antaa toimialallaan jokaista velvoittavia tarpeellisia käskyjä ja kieltoja. Uusi sääntely edellyttäisi siten myös laissa säädettyä rangaistusuhkaa.

Pykälän 2 kohta koskisi henkilötietojen antamisen laiminlyöntiä. Velvollisuudesta henkilötietojen antamiseen ehdotetaan säädettäväksi rajavartiolain 36 §:ssä. Vastaava rangaistussäännös sisältyy tällä hetkellä LRVL:n 66 §:n 1 kohtaan. Pykälän 3 kohdassa säädettäisiin rangaistus siitä, että henkilö kieltäytyy noudattamasta rajavartiomiehen liikenteen ohjaamiseksi taikka kulkuneuvon pysäyttämiseksi taikka siirtämiseksi tai siirrettäväksi määräämiseksi antamaa selvästi havaittavaa merkkiä.

Pykälän 4 kohta on asiallisesti uusi. Meripelastuslain 11 a §:n mukaan meripelastusjohtaja voi tilapäisesti kieltää liikkumisen etsintä- ja pelastusalueen merialueella ja rajoittaa sitä, jos se on välttämätöntä etsintä- ja pelastustoiminnan tehokkaan suorittamisen turvaamiseksi ja uusien vaaratilanteiden välttämiseksi. Rangaistusuhkaa käskyn noudattamatta jättämiselle ei kuitenkaan ole nykyisin asetettu. Ihmishenkien mahdollisimman tehokkaaksi pelastamiseksi on hyvin tärkeää, että meripelastusjohtajan asianomaisia määräyksiä totellaan. Oikeustilaa ehdotetaankin selkiytettäväksi siten, että meripelastusjohtajan etsintä- ja pelastusaluetta koskevien käskyjen ja kieltojen noudattamisen laiminlyönnistä voisi saada rangaistuksen. Meripelastusjohtaja on meripelastuslain mukaan aina myös toimivaltainen rajavartiomies.

24 luku. Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta

3 §. Julkisrauhan rikkominen. Pykälässä mainitaan kasarmialue ja muu puolustusvoimien käytössä oleva alue paikkana, jonne oikeudetta menemällä voi syyllistyä julkisrauhan rikkomiseen. Hallituksen esityksen eduskunnalle yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamista koskevien rangaistussäännösten uudistamiseksi (HE 184/1999 vp) mukaan luvatonta tunkeutumista koskevalla säännöksellä, jonka nimikkeen eduskunta muutti (EV 56/200 vp) julkisrauhan rikkomiseksi, suojattaisiin eräitä sellaisia paikkoja, jotka ehdotetun muuten jäisivät kotirauhan ulkopuolelle. Lainkohta soveltuisi muun muassa kasarmialueeseen ja muihin puolustusvoimien käytössä oleviin alueisiin. Perustelujen mukaan oleskelu puolustusvoimien käytössä olevalla alueella on oikeudetonta vain, jos puolustusvoimien asianomainen viranomainen on tehnyt päätöksen liikkumiskiellosta alueella.

On joka tapauksessa asianmukaista lisätä luetteloon myös rajavartiolaitoksen alue. Ehdotettu lisäys on tarpeen myös siitä syystä, että rajavartiolain 71 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi rajavartiolaitoksen kohteita ja harjoituksia koskevista liikkumisrajoituksista ja kielloista. Näitä rajoituksia ja kieltoja loukkaava voisi rajavartiolain 73 §:n mukaan syyllistyä rajavartiolaitosta koskevan liikkumisrajoituksen rikkomiseen. Mainittuja alueita koskevat vakavammat tekomuodot on syytä säätää rangaistavaksi julkisrauhan rikkomisena

.

1.10. Pakkokeinolaki

1 luku. Kiinniottaminen, pidättäminen ja vangitseminen

6 §. Pidättämiseen oikeutettu virkamies. Esityksellä kehitettäisiin rajavartiolaitoksen mahdollisuuksia rajat ylittävän rikollisuuden torjumiseen ja esitutkinnan suorittamiseen. Rajavartiolaitoksen tutkittavien rikosasioiden määrä tulisi esitykseen sisältyvien lakien johdosta lisääntymään. Pidättämiseen oikeutettujen virkamiesten luetteloa olisi sen vuoksi täydennettävä lisäämällä siihen virkamiehiä, joilla olisi pätevyyden lisäksi myös mahdollisuus johtaa rikostutkintaa ja tehdä pakkokeinopäätöksiä tarvittaessa päivittäin.

Pidättämiseen oikeutettuja virkamiehiä ovat nykyisin rajavartiolaitoksen päällikkö, rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikkö ja hallinnollisen toimiston toimistopäällikkö sekä rajavartioston ja merivartioston komentaja. Luetteloon lisättäisiin rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö, rajavartiolaitoksen esikunnan raja- ja meriosaston osastopäällikkö, rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston ylitarkastaja, rajavartioston ja merivartioston apulaiskomentaja sekä raja- tai meritoimiston päällikkö. Pidättämiseen oikeutettuja olisivat lisäksi rajavartioston ja merivartioston rajatarkastusosaston päällikkö ja varapäällikkö. Erillinen rajatarkastusosasto on tällä hetkellä vain pääkaupunkiseudun rajatarkastuksista vastaavassa Suomenlahden merivartiostossa.

Esitutkintalainsäädännön mukainen tutkinnanjohtamisjärjestelmä merkitsee poikkeusta rajavartiolaitoksen sotilaalliseen johtamisjärjestelmään. Pakkokeinojen käyttämisen tarpeelliset toimivaltuudet on tarpeen antaa vain sellaisille virkamiehille, jotka niitä todellisuudessa tarvitsevat. Toisaalta hallittu ja oikeusvarmuuden kaikin puolin asettamat vaatimukset täyttävä rikostorjunnan kehittäminen rajavartiolaitoksessa puoltaa pidättämiseen oikeutetun virkamiehen aseman antamista ainakin tässä vaiheessa vain perusteellisen korkeakoulutasoisen tutkinnon suorittaneille virkamiehille. Esityksessä on nimenomaan viimeksi mainitulla perusteella ehdotettu pykälän sisältyvää sääntelyä. Tarvittava tutkinnan johtamiseen ja pakkokeinojen käyttöön liittyvä päivystys olisi mahdollista toteuttaa rajavartiolaitoksen hallintoyksiköissä nyt ehdotettujen säännösten perusteella.

Rajavartiolaitoksen päälliköllä on oltava nykyiseen tapaan pidättämiseen oikeutetun virkamiehen toimivaltuudet, jotta hän halutessaan voisi ottaa rajavartiolaitoksen tutkittavana olevan asian johtoonsa ja käyttää siinä tarvittavia pakkokeinoja, jos tämä olisi tarpeen.

Kuten edellä yleisperusteluissa on viitattu, on rajavartiolaitoksen esitutkinnan ohjaus tarkoitus osoittaa rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudelliselle osastolle. Keskitetty tuki ja hyvin yhteen sovitettu ohjeistus on rajavartiolaitoksen esitutkinnan kehittämiseksi tässä vaiheessa välttämätöntä. Oikeudellisen osaston päällikkö ja ylitarkastajat ovat oikeudellisen loppututkinnon suorittaneita. Heillä on lisäksi joko erityisten kelpoisuusvaatimusten perusteella välttämätön tai muuten käytännössä hankittu johtamiskokemus tai käytännön kokemusta poliisin tai syyttäjän toimialalta taikka yleisistä tai hallintotuomioistuimista. Näillä perusteilla oikeudellisen osaston päällikkö sekä nykyisestä poiketen myös ylitarkastajat olisivat pidättämiseen oikeutettuja virkamiehiä. Tämä olisi tarpeen rajavartiolaitoksen hallintoyksiköiden päivystysluonteisen tuen antamiseksi rajavartiolaitoksen kehitteillä olevassa esitutkinnassa.

Pidättämiseen oikeutettujen virkamiesten luetteloon lisättäisiin myös rajavartiolaitoksen esikunnan raja- ja meriosaston päällikkö, joka ei tähän asti ole ollut pidättämiseen oikeutettu virkamies. Mainittuun virkaan voi tulla nimitetyksi vain kokenut upseeri. Hänen luetteloon lisäämisensä on perusteltua sen vuoksi, että tässä tehtävässä toimiva virkamies on perinteisesti ratkaissut rajavartiolaitoksessa esimerkiksi helikopterin käyttöä koskevan virka-avun antamisen. Tällainen virka-apu voisi jatkossa liittyä yhä useammin myös rikosten esitutkintaan. Tämän tyyppisestä virka-avusta päättäisi ehdotetun rajavartiolain mukaan pidättämiseen oikeutettu virkamies.

Yleisten johtamisjärjestelmään liittyvien näkökohtien vuoksi myös rajavartiolaitoksen apulaispäällikön tulisi nykyisestä poiketen olla pidättämiseen oikeutettu virkamies. Hän on edellä mainittujen rajavartiolaitoksen esikunnan osastopäälliköiden esimies ja sitä paitsi rajavartiolaitoksen päällikön sijainen, jossa tehtävässä hän joka tapauksessa on pidättämiseen oikeutettu.

Rajavartiostoissa ja merivartiostoissa keskeisenä pidättämiseen oikeutettuna virkamiehenä olisi rikostorjunnasta muutenkin vastaavan raja- tai meritoimiston päällikkö. Vartiostojen tutkintaryhmät on sijoitettu nimenomaan näiden toimistojen yhteyteen

5 a luku. Telekuuntelu, televalvonta ja tekninen tarkkailu

5 §. Toimenpiteestä päättäminen. Tutkinnanjohtajan esityksestä esitutkinnan toimittamisesta vastaavan poliisiyksikön päällikkönä tai apulaispäällikkönä toimiva poliisimies päättää muusta kuin tuomioistuimen luvalla suoritettavasta teknisestä kuuntelusta. Tullilaitoksen toimittamassa esitutkinnassa päätöksen tekee Tullihallituksen valvontaosaston tai valvontaosaston tutkinnasta vastaavan yksikön päällikkö taikka tullipiirin päällikkö. Rajavartiolaitoksen toimittamassa esitutkinnassa vastaavan päätöksen tekisi rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikkö, toimistopäällikkö tai ylitarkastaja. Jos tutkinnanjohtajana on virallinen syyttäjä, päätöksen tekee kyseinen syyttäjä.

Rajavartiolain 41 §:n 2 momentin mukaan rajavartiomiehen toimivaltuuksista toimialallaan rikosten ennalta estämiseksi, selvittämiseksi ja syytteeseen saattamiseksi olisi voimassa, mitä poliisimiehen toimivaltuuksista rikosten ennalta estämiseksi, selvittämiseksi tai syytteeseen saattamiseksi poliisilaissa, esitutkintalaissa ja pakkokeinolaissa tai muualla säädetään. Rajavartiomiehellä ei kuitenkaan olisi oikeutta peitetoimintaan, valeostoon, telekuunteluun eikä televalvontaan.

Pykälän 3 momentin mukaan kuuluisivat poliisipäällystön toimivaltuudet rajavartiolaitoksessa pidättämiseen oikeutetulle virkamiehelle sekä tutkinnanjohtajaksi määrätylle. Määräyksen poliisilain 31 §:n 1 momentissa tarkoitettuun yli kolme vuorokautta kestävään tekniseen kuunteluun antaisi rajavartiolain 41 §:n 3 momentin mukaan kuitenkin rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikkö, toimistopäällikkö tai ylitarkastaja. Vastaava muutos tehtäisiin pakkokeinolain 5 a luvun 5 §:n 3 momenttiin.

1.11. Tieliikennelaki

76 §. Perusteet väliaikaiseen ajokieltoon määräämiselle. Rajavartiomiehelle annettaisiin esitykseen sisältyvillä laeilla sama oikeus kuin poliisille tieliikennelain väliaikaiseen ajokieltoon määräämiseen, ajokortin pois ottamiseen ja asianomaisen rekisterimerkinnän tekemiseen ajoneuvoliikennerekisteristä annetun lain mukaiseen ajoneuvoliikennerekisteriin. Lopputoimenpiteet hoitaisi asiassa yleistoimivaltuuden omaava poliisi.

Tieliikennelain 95 §:ssä säädetään kuljettajan ajokunnon valvonnasta. Sen 2 momentin mukaan alkoholin tai muun huumaavan aineen toteamiseksi tehtävästä kokeesta säädetään erikseen.

Pakkokeinolain 6 luvun 3 §:n mukaan rajavartiomies voi tehtävässään määrätä moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajan tai muussa rikoslain 23 luvussa tarkoitetussa tehtävässä toimivan henkilön kokeeseen, joka tehdään tämän mahdollisesti nauttiman alkoholin tai muun huumaavan aineen toteamiseksi. Rajavartiomies valvoo tehtävissään siten myös kuljettajan ajokelpoisuutta koskevien säännösten noudattamista. Rajatarkastusten toteuttamiseksi ja niiden yhteydessä rajavartiolaitos valvoo LRVL:n mukaan rajanylityspaikoilla maahan tulevaa ja maasta lähtevää liikennettä sekä suorittaa rajatarkastuksia. Rajavartiomies voi muun muassa rajatarkastustehtävässään määrätä kuljettajan tai muun edellä mainitun henkilön seulontalaitteella suoritettavaan puhalluskokeeseen. Kokeesta kieltäytynyt on pakkokeinolain 6 luvun 3 §:n nojalla velvollinen alistumaan saman lain 5 luvun 9 §:ssä tarkoitettuun henkilönkatsastukseen, joka voidaan suorittaa tarkkuusalkometrillä tai ottamalla verikoe.

Rajavartiolaitos voi LRVL 43 §:n 1 momentin ja 4 §:n nojalla toimittaa esitutkinnan rikoksesta, johon on osallisena maahantuleva tai maastalähtevä henkilö, ja joka sisältää rajavartiolaitoksen valvomien maasto-, tie- ja vesiliikennettä koskevien säännösten rikkomisen tai laiminlyönnin. Rajavartiomies voi siten nykyisin suorittaa esitutkinnan ainakin rajaa ylittävän henkilön rattijuopumusrikoksesta. Ehdotetun rajavartiolain mukaan rajavartiolaitos voisi toimittaa esitutkinnan, kun on syytä epäillä, että on tehty rikos, joka koskee rajavartiolaitoksen valvottavaksi säädetyn säännöksen tai määräyksen noudattamatta jättämistä. Kun rajavartiomies valvoo tehtävässään myös kuljettajan ajokuntoa, olisi rajavartiolaitoksella oikeus tieliikenteessä tehdyn rattijuopumusrikoksen tutkintaan myös rajavartiolain mukaan.

Poliisi ei pääsäännön mukaan ole edustettuna maamme itä-rajan vilkkailla rajanylityspaikoilla. Liikennemäärät ovat suuria, ja ne kasvavat koko ajan. Rajavartiolaitoksen omat voimavarat ovat erityisesti itärajan vilkkailla rajanylityspaikoilla äärimmillään. Sama koskee rajanylityspaikkojen lähikuntien poliisia. Rajavartiolaitoksella ei ole voimavaroja ylimääräisiin kuljetustehtäviin. Rajavartiomiehellä ei LRVL:n mukaan ole myöskään oikeutta kuljettaa henkilöä terveyskeskukseen, ellei poliisimies ole vastaanottamassa. Verenalkoholi ehtii laskea kuljetuksen aikana. Tästä syystä seulontakokeessa hengitysilmasta havaittu alkoholi ei kaikissa tapauksissa ole johtanut esitutkintaan vaan matkanteon keskeyttämiseen.

Tarkkuusalkometrilaitteilla suoritettu koe antaa tuomioistuimessa kelpaavan näytön verenalkoholista. Laillisen rajan ylittyessä rajanylityspaikoilla voitaisiin välittömästi aloittaa esitutkinta. Rajavartiomiehellä ei kuitenkaan ole oikeutta määrätä kuljettajaa väliaikaiseen ajokieltoon, vaikka hänellä olisi tarkkuusalkometrikokeen perusteella todennäköisiä syitä epäillä henkilön syyllistyneen rattijuopumusrikokseen.

Epäkohdan poistamiseksi ehdotetaan tieliikennelain 76 §:ään lisättäväksi 3 momentti, jossa säädettäisiin, että rajavartiomiehellä on oikeus määrätä ajo-oikeuden haltija väliaikaiseen ajokieltoon. Vasta näin toteutettuna tarkkuusalkometrien käyttöönotto rajavartiolaitoksessa tehostaisi liikenneturvallisuutta ja vapauttaisi lisäksi poliisin voimavaroja muuhun liikenneturvallisuustyöhön ja muihin poliisin tehtäviin. Poliisin ei enää tarvitsisi sitoa partioitaan rattijuopumuksesta epäiltyjen noutamiseen rajavartiolaitoksen toimitiloista, kun rajavartiolaitos voisi itsenäisesti hoitaa ajo-oikeutta koskevat tarpeelliset jatkotoimenpiteet.

76 a §. Rajavartiolaitoksen määräämän ajokieltoasian siirtäminen poliisille. Rajavartiolaitoksen olisi ehdotetun pykälän mukaan siirrettävä väliaikaiseen ajokieltoon määräämistä koskeva asia viipymättä poliisin käsiteltäväksi. Tämä olisi tarpeellista erityisesti siitä syystä, jotta väliaikaisen ajokiellon käsittelyn yhteydessä voitaisiin ottaa asianmukaisesti huomioon muusta lainsäädännöstä johtuvat poliisille asetetut velvoitteet, kuten vaarallisten aineiden kuljettajien ajoluvasta annetun asetuksen 17 §:n 2 momentissa poliisille asetettu velvollisuus ottaa ajolupa pois väliaikaiseen ajokieltoon määräämisen yhteydessä ja ilmoittaa siitä Ajoneuvohallintokeskukselle.

Tieliikennelain 77 §:n 1 momentin mukaan poliisin on väliaikaiseen ajokieltoon määräämisen jälkeen viipymättä arvioitava, pidetäänkö väliaikainen ajokielto voimassa rattijuopumusrikosta koskevan epäilyn perusteella. Asian siirtäminen poliisille olisi tarpeellista tästäkin syystä. Rajavartiomiehen määräämästä ajokiellosta olisi muutoin voimassa mitä poliisin määräämästä ajokiellosta on säädetty.

96 a §. Suojakypärän käytön valvonta. Moottoripyörällä, kolmi- ja nelipyörällä sekä kevyellä nelipyörällä, mopolla ja moottorikelkalla ajettaessa on tieliikennelain 89 §:n mukaan käytettävä suojakypärää. Suojakypärän käyttöpakon valvominen ei nykyisin kuulu rajavartiomiehelle eikä tullimiehelle. Rikkomuksesta voitaisiin määrätä rikesakko. Tämän säännöksen noudattamisen valvominen sopisi hyvin rajan ylittävää liikennevirtaa tarkastaville rajavartiomiehille ja tullimiehille. Lain 7 lukuun ehdotetaan tämän vuoksi lisättäväksi uusi 96 a §, jossa niille säädettäisiin tarpeellinen toimivalta.

1.12. Laki ajoneuvorekisteristä

11 § Oikeus tietojen saantiin viranomaisilta. Kuten tieliikennelain 76 §:n muutosehdotuksen perusteluista ilmenee, esitetään rajavartiolaitokselle oikeutta määrätä rattijuopumisrikoksesta epäilty kuljettaja väliaikaiseen ajokieltoon. Väliaikaista ajokieltoa koskeva merkintä talletettaisiin ajoneuvoliikennerekisteriin, jota myös rajavartiolaitos käyttää. Tämä olisi välttämätöntä tieliikenteen turvallisuudesta vastaavien viranomaisten toiminnan tehokkuuden takaamiseksi.

Rajavartiolaitoksella ei ole nykyisin oikeutta tehdä ajoneuvoliikennerekisteriin väliaikaista ajokieltoa koskevia merkintöjä. Tämän vuoksi ja yhdenmukaisesti tieliikennelain 5 lukuun tehtäväksi ehdotettujen muutosten ja lisäysten kanssa rajavartiolaitokselle annettaisiin 17 §:ään tehtävällä muutoksella oikeus tallettaa välikaista ajokieltoa koskeva merkintä tieliikenteen tietojärjestelmään.

17 § Salassa pidettävät tiedot ja niiden luovuttaminen. Henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annetun lain 22 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada ajoneuvoliikennerekisteristä rajavartiolaitoksen toimenpiteen kohteena olevaa ajoneuvoa tai henkilöä tai henkilön ajo-oikeutta, ajolupaa tai liikennelupaa taikka ajo-oikeuteen vaikuttavaan rikokseen syyllistymistä koskevia tietoja rajaturvallisuuden ylläpitämistä, liikennevalvontaa, esitutkintaa, muuta tutkintaa, etsintää tai pelastustehtävää sekä liikenteenharjoittajan seuraamusmaksun määräämistä varten. Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada ajoneuvoliikennerekisteristä pysäköinnin valvomiseksi tarpeellisia tietoja vammaisen pysäköintiluvasta ja 3 kohdan mukaan rajavartiolaitoksen toimenpiteen kohteena olevan henkilön valokuva ja nimikirjoitusnäyte henkilön tunnistamista varten. Vastaavat muutokset tulisi toteuttaa ajoneuvoliikennerekisteristä annetussa laissa.

1.13. Aluevalvontalaki

20 §. Lupaviranomainen ja lupahakemus. Aluevalvontalain 14 ja 20 §:n mukaan rajavartiolaitoksen esikunta käsittelee lupa-asian, joka koskee ilmailulta pysyvästi rajoitettujen alueiden ilmakuvausta Suomen alueella lennon aikana ilma-aluksesta tai muusta ilmassa liikkuvasta laitteesta. Säännöksessä edellytetään, että ratkaisun tekisi ministeriön osastonakin toimiva rajavartiolaitoksen esikunta. Lupien antaminen soveltuisi ratkaistavaksi alueellisissa rajavartioviranomaisissa. Tämän vuoksi ehdotetaan, että luvasta päättäisi rajavartiolaitos. Tämä tekisi mahdolliseksi asiaa koskevan päätösvallan siirtämisen rajavartiolaitoksessa.

24 §. Aluevalvontaviranomaisten tehtävät. Rajavalvonnan toteuttamiseksi ja sen yhteydessä rajavartiolaitos valvoo LRVL 4 § 2 momentin mukaan valvonta-alueellaan Suomen alueellista koskemattomuutta koskevien säännösten noudattamista. Tarkemmin tästä säädetään aluevalvontalaissa. Aluevalvontalain mukaan aluevalvontaa on Suomen alueellisen koskemattomuuden valvonta ja turvaaminen. Suomen alueellisen koskemattomuuden valvonta on aluevalvontaviranomaisten toimintaa, jota suoritetaan ensisijaisesti Suomen rajoilla aluerikkomusten ja alueloukkausten ehkäisemiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi. Suomen alueellisen koskemattomuuden turvaamiseen sisältyy tarvittaessa puolustusvoimien ja muiden aluevalvontaviranomaisten voima- tai muita toimenpiteitä alueloukkauksen estämiseksi tai torjumiseksi.

Aluevalvontalain 24 §:n 2 momentin mukaan rajavartioviranomaiset huolehtivat aluevalvonnasta rajavalvontaan ja rajatarkastuksiin liittyvien tehtäviensä yhteydessä valvonta-alueellaan. Esityksessä luovuttaisiin valvonta-alueesta, minkä vuoksi aluevalvontatehtävän kytkeytyminen rajavartiolaitoksen valvonta-alueeseen tulisi poistaa. Vaikka rajavartiolaitos suorittaakin aluevalvontaa rajavalvontaan ja rajatarkastuksiin liittyvien tehtäviensä yhteydessä, on rajavartiolaitoksella myös muita tehtäviä, joiden yhteydessä aluevalvontaa todellisuudessa suoritetaan. Aluevalvontaa suoritetaan myös lähes itsenäisenä tehtävänä muun muassa rajavartiolaitoksen ilmailutoiminnassa, merellä sekä länsi- ja pohjoisrajalla liikuttaessa. Rajavartiolaitoksen tehtävien keinotekoisesta toisiinsa liittämisestä ehdotetaan luovuttavaksi.

Käytännössä aluevalvontaa suoritettaisiin siten kuin nykyisinkin. Aluevalvontaa voitaisiin kuitenkin myös muodollisesti suorittaa rajavalvonnasta erillisten tehtävien, kuten meripelastustehtävän yhteydessä.

30 §. Tekninen valvonta. Aluevalvontalain 30 §:n 4 momentin mukaan rajavartiolaitoksen toimeenpanemasta teknisestä valvonnasta säädetään LRVL:ssa. Aluevalvontatehtävän yhteys rajavalvontaan ja rajatarkastuksiin sekä valvonta-alueeseen ehdotetaan edellä esitetyllä tavalla poistettavaksi. Kun aluevalvonnasta tulisi rajavartiolaitoksen itsenäinen tehtävä, olisi siinä suoritettavasta teknisestä valvonnasta asianmukaista säätää erikseen aluevalvontalaissa, kuten puolustusvoimien osalta säädetään. Aluevalvontalain 30 §:n 4 momentti kumottaisiin ja 30 §:n 1 momenttia muutettaisiin lisäämällä siihen maininta rajavartiolaitoksesta.

35 §. Aluerikkomusten ja alueloukkausten tutkinta. Pykälän 2 momentissa viitataan nykyisen LRVL:iin. Rajavartiolaitos voisi suorittaa aluerikkomuksen ja alueloukkauksen esitutkinnan siten kuin rajavartiolaissa säädetään. Momenttiin sisältyvä säädösviittaus ehdotetaan tämän vuoksi muutettavaksi.

1.14. Kalastuslaki

96 §. Kalastuslain 96 §:ää on muutettu kalastuslain muuttamisesta annetulla lailla (1066/2004) siten, että rajavartioviranomaiset suorittavat kalastuksenvalvontaa valtakunnan rajalla olevissa vesissä ja Suomen merialueella sekä Suomen talousvyöhykkeellä. Se ei saa haitata rajavartioviranomaisten varsinaista virkatoimintaa. Ahtaasti tulkiten kalastuksenvalvonta olisi muutoksen jälkeenkin mahdollista vain suoraan valtakunnan rajaan ulottuvalla vesialueella.

Esitykseen sisältyvien lakiehdotusten mukaan rajavartiolaitoksen valvonta-alueesta luovuttaisiin. Rajavartiolaitos toimisi siellä, missä se on rajajärjestyksen tai rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi taikka rajavartiolaitokselle säädettyjen sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävien suorittamiseksi perusteltua, sekä merialueella ja Suomen talousvyöhykkeellä. Rajavartiolaitos toimisi muualla vain yksittäisen tehtävänsä loppuun saattamiseksi. Valvonta-alueesta luopuminen ei muuttaisi rajavartiolaitoksen toiminnan alueellista kohdentumista. Alueellinen toimivallan rajoitus ei olisi kalastuslaissakaan tarpeellinen. Kalastuslain 96 §:ää muutettaisiin tämän mukaisesti.

101 §. Kalastuslain 101 §:n 3 momentin mukaan valan tehneen kalastuksenvalvojan ja poliisin on otettava talteen luvattomat pyydykset, saalis ja kulkuväline. Jos vesialue tai kalastusoikeus kuuluu valtiolle, on siihen velvollinen muukin kalastuksenvalvontaa suorittava viranomainen, myös rajavartiolaitos. Rajavartiolaitos voisi suorittaa kalastuksenvalvontaa muuallakin. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että rajavartiolaitos olisi poliisin tavoin velvollinen ryhtymään toimenpiteisiin muuallakin kuin siellä, missä vesialue tai kalastusoikeus kuuluu valtiolle. Tämä lisäisi kansalaisten oikeusturvaa, eikä asettaisi valtiota parempaan asemaan kuin yksityistä vesialueen tai kalastusoikeuden omistajaa. Rajavartiolaitoksella on mahdollisuus suorittaa kalastuksenvalvontaa vesillä jatkuvasti liikkuessaan.

1.15. Luonnonsuojelulaki

8 luku. Toimenpidekiellot, pakkokeinot ja rangaistukset

60 a §. Rajavartiolaitoksen valvontatehtävät. Luonnonsuojelulaissa säädetään alueiden, luonnonmuodostumien sekä eläin- ja kasvilajien suojelusta ja mainittuja tarkoituksia palvelevista kielloista ja rajoituksista. Luonnonsuojelulain tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen, luonnonkauneuden ja maisema-arvojen vaaliminen, luonnonvarojen ja luonnonympäristön kestävän käytön tukeminen, luonnontuntemuksen ja yleisen luonnonharrastuksen lisääminen sekä luonnontutkimuksen edistäminen.

Luonnonsuojelulain mukaan voidaan valtakunnallisesti merkittävien luonnonarvojen turvaamiseksi laatia luonnonsuojeluohjelmia alueiden varaamiseksi luonnonsuojelutarkoituksiin. Luonnonsuojeluohjelmia ovat esimerkiksi valtioneuvoston vahvistamat periaatepäätökset soidensuojelun perusohjelmasta, valtakunnallisesta lintuvesiensuojeluohjelmasta, harjujensuojeluohjelmasta, lehtojensuojeluohjelmasta, rantojensuojeluohjelmasta ja vanhojen metsien suojelusta.

Luonnonsuojelulain 10 §:n mukaan luonnonsuojelualueita ovat kansallispuistot, luonnonpuistot ja muut luonnonsuojelualueet. Kansallispuiston perustamisesta säädetään mainitun lain 11 §:n mukaan lailla. Valtion omistamille alueille voidaan mainitun lain 12 §:n mukaan perustaa luonnonpuistoja. Muun luonnonsuojelualueen perustamisesta valtion omistamalle alueelle säädetään asetuksella.

Maassamme oli vuoden 2003 alussa 34 kansallispuistoa, 19 luonnonpuistoa, 173 soidensuojelualuetta, 53 lehtojensuojelualuetta, 92 vanhaa metsää ja 41 muuta valtion luonnonsuojelualuetta. Hylkeidensuojelualueita, joista osa sijaitsee merivartioasemien välittömässä läheisyydessä, oli seitsemän. Valtion suojelualueita hoitavat pääasiassa Metsähallitus ja Metsäntutkimuslaitos.

Alueellinen ympäristökeskus voi perustaa luonnonsuojelualueen tai sopia alueen määräajaksi rauhoittamisesta myös yksityiselle maalle sekä saattaa voimaan rauhoitettua luontotyyppiä edustavan alueen toimenpidekiellon. Alueellinen ympäristökeskus voi kieltää suojelualueen sellaisen käyttämisen, joka voi vaarantaa ne tarkoitusperät, joihin alueen suojelulla pyritään. Kunta voi määrätä yksityisen maalla olevan luonnonmuistomerkin rauhoittamisesta. Ympäristöministeriö voi päättää valtakunnallisesti merkittävästä maisema-alueesta ja alueellinen ympäristökeskus voi päättää muusta maisema-alueesta. Perustamispäätökseen voidaan ottaa maiseman olennaisten piirteiden säilyttämiseksi tarpeellisia määräyksiä.

Luonnonsuojeluhallinnon ulkopuolisista viranomaisista luonnonsuojelulaissa mainitaan ainoastaan tullilaitos, jonka tehtäväksi on säädetty valvoa, että maahantuonnissa, maastaviennissä, jälleenviennissä ja kauttakuljetuksessa noudatetaan Euroopan yhteisön säännöksiä. Sen lisäksi tulliviranomaisten on ohjattava Euroopan yhteisön säädöksissä tarkoitettujen lajien yksilöt, niiden osat ja johdannaiset tullivalvonnassa hyväksytylle rajanylityspaikalle.

Useat suojelualueet sijaitsevat valtakunnan rajan läheisyydessä tai merialueilla, missä rajavartiomiehet liikkuvat virkatehtävissään. Tällaisia suojelualueita ovat esimerkiksi Itäisen Suomenlahden, Lemmenjoen, Oulangan, Patvinsuon, Perämeren, Petkeljärven, Saaristomeren, Tammisaaren saariston ja Urho Kekkosen kansallispuistot sekä Mallan, Kevon, Värriön, Maltion, Ulvinsalon ja Koivusuon luonnonpuistot sekä erityisesti merialueiden hylkeidensuojelualueet.

Rajavartiolaitoksella on entuudestaan ympäristön suojeluun liittyviä tehtäviä. Rajavartiolaitos muun muassa valvoo ympäristönsuojelulain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista toimialallaan ja on velvollinen osallistumaan alusjätelaissa tarkoitettuun valvontaan. Rajavartioviranomaisella on oikeus viimeksi mainitussa laissa tarkoitettujen päästöjen selvittämiseksi ottaa näytteitä vedessä havaitun vahingollisen aineen alkuperän selvittämiseksi ja pysäyttää alus. Rajavartiolaitos valvoo merensuojelulain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista omalla toimialallaan. Lisäksi rajavartiolaitos valvoo kalastusta ja metsästystä, sekä vesi- ja maastoliikennettä koskevien säännösten noudattamista.

Edellä lausutusta huolimatta luonnonsuojelua koskevien säännösten valvonta ei kuulu miltään osin rajavartiolaitokselle. Käytännössä rajavartiolaitos kuitenkin suorittaa mainittuja tehtäviä, esimerkiksi tyrninmarjojen laittoman poiminnan torjuntaa ja hylkeiden suojelun alaan kuuluvia tehtäviä, monimutkaisten virka-apujärjestelyjen kautta. Käytännössä pysyvää oikeustilaa ei kuitenkaan tulisi voida joutua ratkaisemaan virka-apupyyntöjen pohjalta.

Kun rajavartiolaitos joka tapauksessa liikkuu myös luonnonsuojelulaissa tarkoitetuilla valtion luonnonsuojelualueilla tai niiden läheisyydessä, pykälässä ehdotetaan, että rajavartiolaitos osallistuisi luonnonsuojelulain noudattamisen valvomiseen luonnonsuojelualueilla. Tätä toimintaa rajavartiolaitos harjoittaisi erityisesti valtakunnan rajan läheisyydessä sijaitsevissa kansallispuistoissa ja luonnonpuistoissa sekä merialueilla. Luonnonsuojelua koskevien säännösten tavattoman suuren määrän vuoksi rajavartiolaitoksen toimenpiteiden suuntaamisesta sovittaisiin sisäasiainministeriön ja ympäristöministeriön sekä Metsähallituksen kesken.

Ehdotettu säännös olisi perustuslaissa turvatun yhdenvertaisuus -periaatteen mukainen, koska siinä ehdotettu valvonta ei koskisi vain valtion alueita, vaan myös yksityisen alueita ja kohteita, jos ne ovat luonnonsuojelualueita. Rajavartiomiehen itsenäinen valvontatoimivalta kohdistuisi vain luonnonsuojelualueisiin, mutta rajavartiolaitos voisi toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä suorittaa luonnonsuojelun alaan kuuluvan valvontatehtävän poikkeuksellisesti muuallakin, koska tehtävä sinällään kuuluisi rajavartiolaitoksen toimialaan.

Rikokset, joissa olisi kysymys suojelualueita koskevien säännösten rikkomisesta, kuuluisivat rajavartiolaitoksen tutkittavien rikosten joukkoon. Rajavartiolaitos osallistuisi rikostutkintatehtäviin rajavartiolaissa säädettävän rikosasioiden käsittelyjärjestyksen mukaisesti voimavarojensa sallimissa rajoissa. Luonnonsuojelulain 58 §:ssä rangaistavaksi säädetty luonnonsuojelurikkomus samoin kuin rikoslain 48 luvun 5 §:ssä säädetty luonnonsuojelurikos kuuluisivat rajavartiolaitoksen tutkittaviin rikoksiin. Luonnonsuojelulain 60 §:ssä tarkoitetusta haltuunotto-oikeudesta ei olisi tarpeen säätää erikseen. Rajavartiomiehellä olisi rajavartiolain 6 luvusta ilmenevä toimivaltuus luonnonsuojelualueilla luonnonsuojelulain rangaistavan rikkomisen estämiseen, keskeyttämiseen ja selvittämiseen sekä oikeus tarpeellisiin voimakeinoihin tässä virkatehtävässä.

Rajavartiomiesten osallistumisen luonnonsuojelulainsäädännön valvontaan sen jo nyt suorittaman metsästyksen ja kalastuksen valvonnan ohella voidaan arvioida tehostavan erävalvontaa merkittävällä tavalla. Metsähallituksen erävalvonnasta vastaa nykyisin yhdeksän erätarkastajaa. He valvovat, että luonnon käyttäjillä on valtion mailla ja vesillä toimiessaan asianmukaiset luvat toimintaansa, ja että metsästys-, kalastus-, maastoliikenne-, luonnonsuojelu- ja jätehuoltolakeja noudatetaan. Metsähallitus harjoittaa jo tällä hetkellä tiivistä yhteistyötä poliisin ja rajavartiolaitoksen kanssa.

1.16. Muinaismuistolaki

20 §. Vähintään sata vuotta sitten uponneen laivan hylky tai sen osa on muinaismuistolain 20 §:n mukaan rauhoitettu. Sellaisiin löytöihin sovelletaan kiinteää muinaisjäännöstä koskevia säännöksiä. Mainitun lain 1 §:n mukaan muun muassa kiinteään muinaisjäännökseen kajoaminen on kielletty. Muinaisjäännöksinä pidettävät hylyt ja niiden osat kuuluvat valtiolle, jos on ilmeistä, että omistaja on ne hylännyt. Hylystä löydetyt esineet kuuluvat lunastuksetta valtiolle, ja niitä pidetään irtaimina muinaisesineinä. Löytäjän on ilmoitettava hylystä tai esineestä museovirastolle tai poliisille.

Rajavartiolaitokselle ei ole säädetty toimivaltaa muinaismuistolain säännösten valvomiseen, vaikka se on ainoa sisäisen turvallisuuden viranomainen, joka kykenee tosiasiallisesti valvomaan hylkyjen koskemattomuutta. Valvontaa on toimivallan puuttuessa suoritettu siten, että rajavartiolaitos on ilmoittanut hylkyä uhkaavasta vaarasta Museovirastolle, joka on ilmoittanut asiasta poliisille, joka puolestaan on pyytänyt rajavartiolaitokselta virka-apua. Järjestely ei ole taloudellinen eikä tarkoituksenmukainen. Sen vuoksi ehdotetaan, että rajavartiolaitos voisi valvoa hylkyjen koskemattomuutta. Tämä sopisi rajavartiolaitoksen merellisiin tehtäviin, kalustoon ja henkilöstön ammattitaitoon hyvin.

Esitetyistä syistä muinaismuistolain 3 luvun 20 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jonka mukaan rajavartiolaitos suorittaisi laivalöytöjen ja niitä koskevien säännösten noudattamisen valvontaa muiden muinaismuistolaissa tarkoitettujen viranomaisten ohella.

22 § Muinaismuistolain 5 §:n mukaan kiinteälle muinaisjäännökselle määrättyjä rajoja on pykälän 1 momentin mukaan noudatettava. Jos rajoja ei ole määrätty, ne tulee 2 momentin mukaan hakemuksesta määrätä. Muinaismuistolain 8 §:n 1 momentin mukaan voidaan antaa kiinteän muinaisjäännöksen arvoa turvaavia määräyksiä. Muinaismuistolain 22 §:n mukaan edellä mainittuja seikkoja koskevista päätöksistä on viipymättä lähetettävä jäljennös museovirastolle ja paikkakunnan poliisiviranomaiselle. Ehdotuksen mukaan jäljennös laivalöytöä koskevasta päätöksestä olisi lähetettävä myös rajavartiolaitoksen asianomaiselle hallintoyksikölle.

24 § Muinaismuistolain 24 §:ssä säädetään muinaismuistoa vaarantavasta yleisestä työhankkeesta sekä muinaisjäännöksen, muinaisesineen tai hylyn taikka sen osan löytämisestä ilmoittamisesta. Laivalöydön voisi ehdotuksen mukaan ilmoittaa myös rajavartiolaitokselle. Mainitussa pykälässä säädetään myös vähintään sadan vuoden ikäiseksi oletettavan rahan, aseen, työkalun, koristeen, astian, kulkuvälineen tai muun sellaisen esineen luovuttamisesta. Esineet voisi ehdotuksen mukaan luovuttaa myös rajavartiolaitokselle. Rajavartiolaitoksen olisi ilmoitettava saamansa tiedot ja toimitettava saamansa esineet viipymättä Museovirastolle.

1.17. Valtion virkamieslaki

4 §. Pykälän 2 momentin 8 kohdassa säädetään niistä rajavartiolaitoksen viroista, joita ei saa perustaa, lakkauttaa eikä niiden nimeä muuttaa, ellei kutakin virkaa ole valtion talousarviossa eritelty. Säännökseen tehtäisiin ehdotettua rajavartiolaitoksen hallintolakia vastaavat muutokset. Ehdotetun rajavartiolaitoksen hallintolain 12 §:n 1 momentin mukaan tasavallan presidentti nimittää virkaan rajavartiolaitoksen päällikön, rajavartiolaitoksen apulaispäällikön sekä kenraalin ja amiraalin. Muutoksen jälkeen rajavartiolaitoksen asianomaisia virkoja koskeva sääntely olisi yhdenmukainen myös puolustusvoimia koskevan momentin 6 kohdan kanssa.

Samassa yhteydessä olisi välttämätöntä lisätä valtioneuvosto säännöksessä tarkoitetun asetusten antamisvallan käyttäjäksi perustuslain 80 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla. Kohtien numerointi muutettaisiin aiemmin tehtyjä muutoksia vastaavasti.

1.18. Laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa

14 §. Muiden viranomaisten tietojen luovuttaminen poliisille suorakäyttöisesti tallettamalla tai konekielisessä muodossa tallettamista varten. Muutokset poliisitoimen henkilötietolakiin olisivat tarpeen poliisin ja rajavartiolaitoksen yhtenevien tietojenkäsittelytarpeiden samassa tietojärjestelmässä toteuttamiseksi. Henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annettavaksi ehdotetun lain 8 §:n mukaan poliisin poliisiasiain tietojärjestelmään voisi sisältyä tietoja, joita on tarpeen käsitellä poliisilain 1 § 1 momentissa tarkoitettujen rajavartiolaissa tai muualla laissa rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi. Lakiehdotuksen mukaan rajavartiolaitos voisi tallettaa poliisiasiain tietojärjestelmään omassa toiminnassaan tarpeelliset etsintäkuulutustiedot, etsittävien moottoriajoneuvojen tiedot, pidätettyjen tiedot, tekotapatiedot, tunnistettavien tiedot ja tuntomerkkitiedot.

Henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annettavaksi ehdotetun lain 10 §:n mukaan poliisin hallintoasiain tietojärjestelmään voisi sisältyä tietoja, joita on tarpeen käsitellä poliisilain 1 § 3 momentissa tarkoitettujen rajavartiolaissa tai muualla laissa rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi. Lakiehdotuksen mukaan rajavartiolaitos voisi tallettaa poliisin hallintoasiain tietojärjestelmään omassa toiminnassaan tarpeelliset aselupatiedot, passitiedot, kuvatiedot ja ulkomaalaisten tunnistamistiedot.

Rajavartiolaitoksen tulisi esteettä voida käyttää poliisin tietojärjestelmään tallettamiaan, omassa toiminnassaan tarpeellisia tietoja. Tämän vuoksi olisi tarpeellista säätää nimenomaisesti siitä, että rajavartiolaitos voisi rekisterinpitäjän kanssa sovittavalla tavalla suorakäyttöisesti tallettamalla luovuttaa poliisin tietojärjestelmiin poliisitoimen henkilötietolain 2 §:ssä tarkoitettuja tietoja, joita on tarpeen käsitellä poliisilain 1 § 1 momentissa tarkoitettujen rajavartiolaissa tai muualla laissa rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi sekä mainitun lain 3 §:ssä tarkoitettuja tietoja, joita on tarpeen käsitellä poliisilain 1 §:n 3 momentissa tarkoitettujen rajavartiolaissa tai muualla laissa rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi. Muutettuun säännökseen jätettäisiin nykyinen maininta rajavartiolaitoksen oikeudesta luovuttaa tietoja, jotka ovat tarpeen rajavalvontaa, rajatarkastuksien toteuttamista sekä henkilöiden maahantulon ja maastalähdön valvontaa varten;

Tietojen saamisesta poliisin tietojärjestelmistä säädettäisiin poliisitoimen henkilötietolain 4 luvun 19 §:ssä.

19 §. Tietojen luovuttaminen muille viranomaisille. Edellä kuvatun järjestelyn toteuttamiseksi poliisin tulisi voida luovuttaa rajavartiolaitoksen poliisin tietojärjestelmiin tallettamia tietoja, jotta tietojen käyttäminen olisi rajavartiolaitoksessa mahdollista. Ehdotuksen mukaan poliisi voisi salassapitosäännösten estämättä teknisen käyttöyhteyden avulla tai konekielisessä muodossa luovuttaa 2 §:ssä tarkoitettuja tietoja, joita rajavartiolaitoksessa on tarpeen käsitellä poliisilain 1 § 1 momentissa tarkoitettujen rajavartiolaissa tai muualla laissa rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi sekä 3 §:ssä tarkoitettuja tietoja, joita rajavartiolaitoksessa on tarpeen käsitellä poliisilain 1 §:n 3 momentissa tarkoitettujen rajavartiolaissa tai muualla laissa rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi ja lisäksi nykyiseen tapaan tietoja, jotka ovat tarpeen rajavalvontaa, rajatarkastuksien toteuttamista sekä henkilöiden maahantulon ja maastalähdön valvontaa varten.

47 a §. Rajavartiolaitoksen poliisin tietojärjestelmiin suorakäyttöisesti tallettamien tietojen tarkastaminen, poistaminen ja luovuttaminen. Kun rajavartiolaitos tallettaisi toiminnassaan tarpeellisia tietoja poliisin tietojärjestelmiin käytettäväksi myöhemmin rajavartiolaitoksen omassa toiminnassa, niin olisi myös tarpeen varmistaa, että tietoja ei poistettaisi rajavartiolaitoksen tietämättä. Rajavartiolaitoksen esikunnalle olisi sen vuoksi varattava tilaisuus lausunnon antamiseen ennen rajavartiolaitoksen suorakäyttöisesti poliisin tietojärjestelmään tallettaman tiedon arkistoimista ja poistamista.

Koska kysymys olisi rajavartiolaitoksen tiedoista, niiden luovuttamisesta päättäisi rajavartiolaitos, joka olisi tältä osin rekisterinpitäjä. Tämän vuoksi tietojen luovutusta ei tulisi tehdä rajavartiolaitoksen tietämättä ja ilman sen suostumusta. Tarkastusoikeutta rajavartiolaitoksen henkilörekistereihin on rajoitettu, minkä vuoksi rajavartiolaitoksen esikuntaa olisi kuultava ennen kuin rekisteröidylle tarkastusoikeuden käyttämisen johdosta annetaan selvitys, ja ennen kuin ketään tietojen käsittelystä informoidaan.

1.19. Laki turvaselvityksistä

8 §. Pykälän 1 ja 2 momenttiin tehtäisiin henkilötietojen käsittelyä rajavartiotoimessa koskevan lakiehdotuksen edellyttämät muutokset. Viittaus rajavalvontarekisteristä muutettaisiin 1 momentin 5 kohdassa viittaukseksi rajavartiolaitoksen toiminnallisen tietojärjestelmän tutkinta- ja virka-apurekisteriin sekä lupa- ja valvonta-asioiden rekisteriin. Tutkinta- ja virka-apurekisteriin kuuluvasta rikosilmoitushakemistosta voisi 2 momentin mukaan saada tietoa vastaavalla tavalla kuin poliisiasiain tietojärjestelmään kuuluvasta rikosilmoitushakemistosta. Tietoja ei kuitenkaan voitaisi saada rikoksesta epäiltyjen rajavartiolaitoksen rekisteristä.

1.20. Kansalaisuuslaki

8 luku. Erinäiset säännökset

48 §. Tiedonsaantioikeus rekistereistä. Kansalaisuuslain 48 §:n mukaan Ulkomaalaisvirastolla on oikeus saada tietoja muun muassa rajavartiolaitoksen rajavalvontarekisteristä ja rikostietorekisteristä. Henkilörekistereitä koskevien säännösten muuttuessa olisi tarpeen muuttaa kansalaisuuslain viittaus kohdistumaan rajavartiolaitoksen toiminnallisen tietojärjestelmän sellaisiin tietoihin, jotka voivat olla tarpeen Suomen kansalaisuuden saamisen, säilyttämisen, menettämisen ja siitä vapautumisen edellytysten selvittämiseksi sekä kansalaisuusaseman määrittämiseksi.

1.21. Meripelastuslaki

14 §. Oikeus tietojen saamiseen viranomaisilta. Rajavalvontarekisterin tietoja voidaan meripelastuslain 14 §:n 3 momentin mukaan käyttää vaaratilanteessa etsintä- ja pelastustoimenpiteiden järjestämiseen. Henkilörekistereitä koskevien säännösten muuttuessa viittaus olisi tarpeen muuttaa kohdistumaan rajavartiolaitoksen toiminnallisen tietojärjestelmään.

Rajavalvontarekisteri voi sisältää ulkomaalaisiin liittyviä tietoja maahantulosta, maastalähdöstä, rajatarkastuksesta, käännyttämisestä ja karkottamisesta. Rajavalvontarekisteri voi sisältää ulkomaalaisen nimen, sukupuolen, syntymäajan, -paikan ja -maan, henkilötunnuksen, valokuvan, kansalaisuus- ja kansallisuustiedot, siviilisäädyn ja perhesuhteet sekä osoite- ja muut yhteystiedot, tietoja ulkomaalaisen käyttämästä kulkuneuvosta, matkareitistä, luvasta tulla tai lähteä maasta muualta kuin avoinna olevan rajanylityspaikan kautta, tiedot ulkomaalaisen ohjaamisesta tullitoimipaikkaan, tiedot viisumista, henkilöntarkastustoimenpiteestä ja toimenpiteistä ulkomaalaisen oman turvallisuuden tai rajavartiomiehen työturvallisuuden varmistamiseksi, tiedot turvapaikkahakemuksesta, sekä tietoja myös vastaanottajana olevasta henkilöstä. Vastaavia tietoja talletettaisiin uudistuksen jälkeen rajavartiolaitoksen toiminnalliseen tietojärjestelmään, erityisesti lupa- ja valvonta-asioiden rekisteriin.

Meripelastusasioissa tietoja luovutettaisiin rajavartiolaitoksen sisällä. Meripelastuslain 2 §:ssä määritellään vaaratilanteelle kolme tasoa, joista ensimmäisessä vallitsee epävarmuus ihmisen turvallisuudesta merellä tai jossa muuten on aihetta ryhtyä toimenpiteisiin mahdollisen avuntarpeen selvittämiseksi. Vaaratilanteen toinen taso on käsillä, kun voidaan olettaa ihmisen turvallisuuden vaarantuneen merellä tai avuntarpeen selvittämiseksi suoritetut tiedustelut ovat olleet tuloksettomia. Vaaratilanteen kolmas taso on käsillä, kun on ilmeistä, että ihminen on vaarassa merellä ja välittömän avun tarpeessa.

Meripelastuksessa on kysymys auttamisesta, eli henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annettavan lain mukaan poliisilain 1 §:n 3 momentissa tarkoitetusta rajavartiolaitokselle säädetystä tehtävästä. Mainitun lakiehdotuksen 25 §:n mukaan rajavartiolaitoksen henkilörekisterin tietoja saadaan käyttää muuhun kuin niitä kerättäessä tai talletettaessa olleeseen käyttötarkoitukseen, jos se on tarpeellista välittömän henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran taikka huomattavan omaisuusvahingon torjumiseksi. Jos vaaratilanteessa olisi kysymys tällaisesta tilanteesta, olisivat rajavartiolaitoksen kaikki henkilörekisterit esteettömästi käytettävissä meripelastusta koskevassa asiassa. Sen sijaan meripelastusasiassa kertyvää tietoa voitaisiin käyttää ainoastaan kyseisessä meripelastustehtävässä, ellei käyttötarkoituksesta voitaisi poiketa mainitussa lakiehdotuksessa esitetystä syystä.

1.22. Vesiliikennelaki

Vesiliikennelakiin otettaisiin viittaus rikesakon antamisen mahdollisuuteen vesillä liikkujaa koskevia yleisiä velvollisuuksia, vesikulkuneuvon rakennetta, varusteita ja kuntoa, vesiliikenteeseen liittyvien asiakirjojen esittämisvelvollisuutta sekä vesiliikennettä koskevia alueellisia kieltoja ja rajoituksia koskevien säännösten noudattamatta jättämisestä.

2. Tarkemmat säännökset ja määräykset

Uudistuksen yhteydessä kumottaisiin LRVL ja rajavyöhykelaki. Niiden nojalla säädetyt asetukset kumoutuisivat samalla. Kumoutuvia asetuksia korvaavat säännökset tulisi valmistella ennen ehdotettujen lakien voimaantuloa ehdotettujen valtuussäännösten mukaisesti. Säädettäväksi tulisivat muun muassa valtioneuvoston asetus rajavartiolaitoksesta, valtioneuvoston asetus rajanylityspaikoista, tasavallan presidentin asetus rajavartiolaitoksen sotilaskäskyasioista, virkapuvusta, tunnuksista sekä ansiomerkeistä. Valmisteltava olisi lisäksi lukuisia sisäasiainministeriön asetuksia, kuten asetus rajavyöhykkeen takarajasta. Ajantasaistettavaksi tulisi mahdollisesti myös tasavallan presidentin asetus rajavartiolaitoksen tehtävistä Ahvenanmaan maakunnassa.

Rajavartiolaitoksen hallinnolliset käskyt ja määräykset tulisi niin ikään saattaa vastamaan uutta lainsäädäntöä ja sen nojalla annettavia asetuksia. Valvonta-alueesta luopuminen aiheuttaa niidenkin osalta tarpeen välittömiin muutoksiin.

3. Voimaantulo

Henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annettava laki poikkeaisi LRVL:n säännöksistä sellaisella tavalla, joka edellyttäisi kohtuullista sopeuttamisaikaa. Tietojärjestelmien käyttöliittymiä tulisi muuttaa uusia rekistereitä vastaavaksi ja rakentaa mekanismi esitettyjen uusien poistosäännösten toteuttamiseen. Uudistuksen myötä rajavartiolaitos käyttäisi omassa toiminnassaan suoraan osaa poliisin henkilörekistereitä. Järjestelyjen onnistunut toteuttaminen edellyttäisi poliisin ja rajavartiolaitoksen tietojärjestelmiin rakenteellisia muutoksia, joita ei ehdittäisi toteuttamaan kokonaan rajavartiolain aiottuun voimaantuloajankohtaan mennessä.

Uudistuksen täytäntöönpano edellyttää rajavartiolaitoksen henkilökunnan kouluttamista. Koko henkilökunnalle olisi opetettava uudistuksen keskeinen sisältö. Henkilöstöryhmille olisi opetettava heidän työtään koskevat muutokset käytännössä. Perusoikeuksiin kohdistuvaa toimivaltaa käyttäville rajavartiomiehille on opetettava rajavartiomiehen toimivaltuuksia koskevat muutokset.

Rikostutkintaa ja tutkinnanjohtamista koskevaa koulutusta järjestettäisiin yhteistyössä poliisin oppilaitosten kanssa. Koulutusta järjestetään nykyisinkin, mutta sitä lisättäisiin ja kohdistettaisiin erityisesti niille suhteellisen harvalukuisille rajavartiomiehille, joiden on määrä keskittyä rikosten estämiseen, selvittämiseen ja syytteeseen saattamiseen aikaisempaa syvällisemmin. Rajavartiolaitoksessa on tosin toteutettu uudistusta ennakoiden muun muassa tutkinnanjohtajan ja tutkijan kurssit syksystä 2004 alkaen.

Rajavyöhykettä koskevista uudistuksista tulisi tiedottaa raja-alueiden asukkaille ja siellä työskenteleville henkilöille. Annettuihin rajavyöhykelupiin sovellettaisiin uusia säännöksiä, jotka ovat aikaisempaa lievempiä. Uudistus ei siten aiheuttaisi nykyisille rajavyöhykkeellä liikkujille lisähaittaa.

Yleisurheilun Maailmanmestaruuskisat alkavat Helsingissä 6 päivänä elokuuta 2005. Rajaliikenne kasvaa kisojen johdosta. Tämän lisäksi rajavartiolaitos osallistuu kisojen turvajärjestelyihin yhdessä poliisin kanssa. Rajatarkastustoiminnan tehokkuuden ja turvajärjestelyjen toiminnan kannalta olisi tärkeää saada uudet säännökset voimaan hyvissä ajoin ennen kisoja. Lakien voimaantulo olisi ajoitettava heinäkuuhun 2005, jotta välttämätön koulutus voitaisiin järjestää ennen kisoja edeltäviä kesälomia.

4. Säätämisjärjestys

Uudistuksen keskeisenä tavoitteena on rajavartiolaitosta koskevien säännösten selkeyttäminen ja viranomaisyhteistyötä haittaavien aluerajoitusten poistaminen. Rajavartiolaitoksen tehtävien sisältöön ei ehdoteta olennaisia muutoksia. Rajavartiolaitoksen asema valtionhallinnossa säilyisi myös ennallaan.

Ehdotetulla lailla kumottava LRVL on säädetty tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, ja se on tullut voimaan ennen nykyistä perustuslakia. Lainsäätämisjärjestys arvioitiin kuitenkin nykyisten perusoikeussäännösten näkökulmasta, koska uusia perusoikeuksia koskevat säännökset tulivat voimaan ennen LRVL:n vahvistamista. Perusoikeussäännökset on sittemmin siirretty sellaisinaan perustuslakiin. Koska LRVL on säädetty perusoikeusjärjestelmän uudistamisen jälkeen, ei rajavartiolakiin esitettäviä säännöksiä yleisesti ottaen ole pidettävä lainsäätämisjärjestyksen kannalta ongelmallisina, jos niihin sisältyvä perusoikeusrajoitus vastaa sitä, mitä LRVL:ssa säädetään.

Perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 309/1993 vp) mukaan perusoikeutta on mahdollista rajoittaa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä säädettävällä lailla, jos rajoituksen peruste on hyväksyttävä ja rajoitusta koskeva laki on riittävän täsmällinen sekä tarkkarajainen. Syvälle käyviä, poikkeuksellisia tai luonteeltaan yleisiä rajoituksia ei voida toteuttaa tavallisella lailla.

Rajavartiolain toimivaltasäännökset oikeuttaisivat rajavartioviranomaisen tai rajavartiomiehen käyttämään julkista valtaa ja puuttumaan perusoikeuksiin samassa tarkoituksessa kuin poliisi oikeutetaan puuttumaan niihin poliisilain mukaan. Vastaavasti Pääesikunnan tutkintaosaston virkamiehet ovat oikeutettuja poliisitehtävien suorittamiseen sen mukaan kuin poliisitehtävien suorittamisesta puolustusvoimissa annetussa laissa säädetään. Esitettyjen perusoikeusrajoitusten tarkoituksena on ylläpitää rajavartiolaitoksen valvottavaksi säädetyn lainsäädännön noudattamista, suojata yhteiskuntaa laittomalta maahantulolta sekä rajat ylittävältä rikollisuudelta ja vakavilta turvallisuusuhilta, mikä on välttämätöntä perusoikeuksien yleisesti voimassa pitämiseksi. Vapaan liikkuvuuden alueen ulkorajalla sijaitsevan Suomen raja-vartiolaitos vastaa osaltaan myös niistä ulkorajoilla suoritettavista toimenpiteistä, joilla turvataan olojen vakautta ja sisäistä turvallisuutta Euroopan unionissa. Perusteet perus-oikeuksien rajoittamiseen ovat siten perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä ja painavan yhteiskunnallisen tarpeen edellyttämiä.

Rajavartiolaitoksen asioissa noudatetaan hallintoasioissa, sotilaskäskyasioissa, esitutkinnassa ja täytäntöönpanossa muussakin viranomaistoiminnassa tavallisesti noudatettavia lainsäädäntöön perustuvia menettelytapoja. Kustakin menettelystä säädetään myös muualla laissa, joten oikeusturvaa on pidettävä lähtökohtaisesti riittävänä. Perusoikeuksia rajoittavia toimivaltuuksia käyttäisivät rajavartiolaitoksessa valtioneuvoston asetuksella säädetyn koulutuksen saaneet rajavartiomiehiksi määrätyt rajavartiomiehet. Rajavartiolaitoksessa noudatettaisiin perusoikeusystävällistä laintulkintaa, kuten nykyisinkin. Yksilön oikeusturvan takeet, mukaan lukien myös yksilön käytettävissä olevat jälkikäteiset oikeussuojakeinot, ovat rajavartiolaitoksen toiminnassa perusrakenteiltaan verrattavissa muun muassa poliisia tai tullia koskeviin vastaaviin rakenteisiin

Rajavartiolaitoksen toimielinten yleisistä perusteista säädettäisiin perustuslain 119 §:n mukaisesti siten, että rajavartiolaitos on sisäasiainministeriön alainen valtion keskushallintoon kuuluva viranomainen, jota johtaa rajavartiolaitoksen päällikkö. Rajavartiolaitoksen hallintoyksiköitä olisivat rajavartiolaitoksen esikunta, rajavartiostot ja merivartiostot, raja- ja merivartiokoulu sekä vartiolentolaivue. Rajavartiolaitoksen alue- ja paikallishallinnon perusteista säädettäisiin perustuslain 119 §:n mukaisesti siten, että rajavartiolaitoksen päällikkö ja rajavartiolaitoksen esikunta ovat valtakunnallisia raja-vartioviranomaisia, kun taas rajavartiostot ja merivartiostot sekä niiden komentajat ovat alueellisia rajavartioviranomaisia. Muut rajavartiolaitoksen yksiköt olisivat paikallisia rajavartioviranomaisia lukuun ottamatta raja- ja merivartiokoulua sekä vartiolentolaivuetta, jotka olisivat tehtäviensä vuoksi alueelliseen jaotukseen kuulumattomia rajavartioviranomaisia.

Tasavallan presidentin päätöksenteko raja-vartiolaitoksen sotilaskäskyasioissa järjestettäisiin perustuslain 58 §:n mukaisesti samalla tavoin kuin asiasta säädetään nykyisin LRVL:n 7 §:ssä, 48 a ja b §:ssä, 49 §:ssä ja 50 a §:ssä sekä asetuksenantovaltuuden osalta LRVL:n 67 §:ssä.

Rajavartiolaitoksen valvonta-alueesta luovuttaisiin ja rajavartiolaitoksen toimialueeksi tulisi koko maa, kuten poliisilla ja tullilla. Tämän ei voida arvioida olevan perusoikeuksien toteutumisen kannalta ongelmallinen asia, vaan päinvastoin toteuttavan ihmisten yhdenvertaisuutta heidän asuin- tai oleskelu-alueestaan riippumatta. Rajavartiolaitoksen toiminta kohdentuisi edellä lausutusta huolimatta asiallisin perustein. Rajavartiolaitos toimisi rajavartiolain mukaan vain siellä, missä se on rajajärjestyksen tai rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi taikka rajavartiolaitokselle säädettyjen sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävien suorittamiseksi perusteltua, sekä merialueella ja Suomen talousvyöhykkeellä. Muualla rajavartiolaitos toimii vain milloin se on tarpeen sen lakisääteisen tehtävän loppuun saattamiseksi tai virka-avun antamiseksi. Uudistuksella saataisiin aikaan se, että rajavartiolaitos voisi hoitaa tehtävänsä edellyttämät toimet kokonaan, vaikka osa niistä jouduttaisiinkin suorittamaan nykyisen valvonta-alueen ulkopuolella. Samalla estettäisiin rajavartiolaitoksen ja muiden viranomaisten, muun muassa poliisin, tehtävien alueellista päällekkäisyyttä.

Rajavartiolain 2 §:n rajaturvallisuuden ylläpitämistä koskevassa määritelmässä mainittaisiin myös toimenpiteistä ulkomailla, mikä tarkoittaisi kansainvälisin sopimuksin suomalaiselle viranomaiselle perustetun toimivallan käyttämistä silloin, kuin erityinen toimivaltuus on tarpeen. Tähän liittyviä säännöksiä on nykyisin muun muassa LRVL:n 65 §:ssä sekä aluevalvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen (971/2000) 16 §:ssä. Sisäasiainministeriölle annettaisiin 83 §:ssä mahdollisuus tehdä nykyisin LRVL:n 65 §:ssä tarkoitettuja yhteistoimintasopimuksia myös muiden kuin Itämeren rantavaltioiden viranomaisten kanssa, mihin on Euroopan unionin laajentumisesta sekä viranomaisten kansainvälisen yhteistoiminnan lisääntymisestä johtuva tarve.

Rajavartiolain 18 ja 19 §:ssä määritelty rajatarkastus voitaisiin 2 §:n 9 kohdan ja 14 §:n 1 momentin mukaan suorittaa rajanylitysaikomuksen perusteella, kuten LRVL:n 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa nykyisin säädetään. Vaikka rajatarkastus selvästi kajoaakin perusoikeuksiin, on kajoaminen painavien yhteiskunnallisten intressien vaatimaa. Perustuslakivaliokunta on hallituksen esityksestä LRVL:ksi antamassaan lausunnossa todennut, että perusoikeussäännökset eivät estä painavien yhteiskunnallisten intressien vaatimaa väistämättä kaiken kattavaa rajatarkastusta.

Rajavartiolain 2 §:n 1 kohdassa määriteltäisiin automaattinen tunnistaminen, jota voisi rajavartiolain 29 §:n mukaan kohdistaa rajanylityspaikalla muualle kuin vakituiseen asumiseen käytettyyn tilaan toimivaltaisen viranomaisen antaman etsintäkuulutuksen mukaan haastettavien, kiinniotettavien, pidätettävien, säilöön otettavien, vangittavien tai viranomaisten seurantaan otettavien henkilöiden tunnistamiseksi sekä rajavartiolaitoksen tutkittavien rikosten estämiseksi, keskeyttämiseksi ja paljastamiseksi. Automaattista tunnistamista ei kuitenkaan saisi kohdistaa käymälään, pukeutumistilaan tai muuhun vastaavaan paikkaan taikka henkilöstötiloihin tai työntekijöiden henkilökohtaiseen käyttöön osoitettuihin työhuoneisiin.

Henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annettavaksi ehdotetun lain 12 §:ssä mainittaisiin rekisteri, johon voitaisiin tallettaa rajavartiolain 29 §:ssä säädetyn automaattisen tunnistamisen suorittamiseksi tarpeellisia kuvatietoja henkilöistä, jotka on otettava kiinni vankeudella rangaistavan rikoksen estämiseksi, selvittämiseksi tai syytteeseen saattamiseksi taikka vankeusrangaistuksen täytäntöön panemiseksi. Kuvien joukossa voisi siten olla myös terrorismirikoksista epäiltyjen henkilöiden kuvia. Rekisteriä saisivat käyttää rikostiedustelu-, rikosanalyysi- ja tarkkailutehtäviin määrätyt valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädettävän esitutkintakoulutuksen saaneet rajavartiomiehet. Automaattista tunnistamista voitaisiin käyttää etsittäviä muistuttavien henkilöiden poimimiseen yleisön joukosta erikseen tapahtuvaa henkilöllisyyden selvittämistä varten. Tämä tapahtuu nykyisin silmämääräisesti. Automaattista tunnistamista suoritettaisiin rajanylityspaikoilla ja siitä tulisi ilmoittaa sopivalla merkillä. Yksityisyyden loukkaus ei olisi valvontakamerasta aiheutuvaa suurempi. Se koskisi etsintäkuulutettuja ja heihin sekoitettavissa olevia henkilöitä. Automaattisen tunnistamisen avulla voitaisiin kuitenkin löytää henkilöitä, joiden kiinniottamiseen rajavartiolaitos on velvollinen. Menetelmällä turvattaisiin erityisen painavien perusoikeuksien toteutuminen samalla kun viranomaistoimenpiteiden kohdistuminen tavalliseen yleisöön on pyritty välttämään. Menetelmä on teknisen kehityksen mahdollistama ja ilmeisesti jo voimassa oleva poliisilakimme 29 §:n poliisille mahdollistama.

Henkilön automaattinen tunnistaminen voisi tapahtua rajatarkastuksen yhteydessä myös siten, että rajavartiomies vertaa matkustusasiakirjassa olevaa kuvaa tarkastustapahtuman aikana tarkastettavasta otettavaan kuvaan teknisin menetelmin. Tarkastustapahtuman aikana otettavaa kuvaa voitaisiin verrata myös automaattisesti tunnistettavien tietoihin, koska rajanylityspaikalla voitaisiin suorittaa rajavartiolain 29 §:ssä mainittua automaattista tunnistamista. Tätäkään järjestelyä ei voitane pitää säätämisjärjestyksen kannalta ongelmallisena.

Rajavartiolaitoksella olisi henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annettavan lain 16 §:n mukaan oikeus ottaa vastaan henkilön fyysisiin ominaisuuksiin perustuva sähköinen tunniste henkilön tunnistamista ja asiakirjan aitouden varmistamista varten, ja verrata asiakirjassa olevaa tunnistetta henkilöön. Tunnistetietoja käsiteltäessä tulisi erityisesti huolehtia tietoturvasta. Tämä liittyy vireillä olevaan passilainsäädännön uudistamiseen, johon on antanut aihetta biometristen tunnisteiden matkustusasiakirjoissa käyttöön ottaminen. Tässä yhteydessä ei säädettäisi oikeutta sähköinen tunnisteen tallettamiseen rajavartiolaitoksen tietojärjestelmiin. Sähköistä tunnistetta käytettäisiin ainoastaan rajatarkastuksessa. Uudistuksella kuitenkin varauduttaisiin biometrisen tunnisteen käyttöönottamiseen rajan ylitystä aikovan henkilöllisyyden selvittämisessä. Kun tunnistetta ei talletettaisi rajavartiolaitoksen rekistereihin, eikä sitä käytettäisi muuhun kuin tarkastuspaikalla henkilön ja asiakirjan vertailuun, ei asiaan ole katsottu liittyvän säätämisjärjestyksen kannalta ongelmallista yksityisyyden loukkausta.

Rajavartiolaissa varauduttaisiin siihen, että osa sellaisista toimenpiteistä, joita nykyisin suorittavat rajavartiomiehet, suoritettaisiin jatkossa automaattisesti. Tällaisia toimenpiteitä olisivat edellä mainittu automaattinen tunnistaminen ja matkustusasiakirjassa olevan sähköisen tunnisteen vertaaminen tarkastettavaan henkilöön. Rajatarkastustoimenpidettä koskevat tiedot voitaisiin tallettaa tutkinta- ja virka-apurekisterin rajatarkastustietoihin. Tarkastuksista laadittavat asiakirjat voitaisiin muodostaa näiden tietojen avulla. Tarkastustapahtuman tallettamisesta ilmoitettaisiin. Muun muassa esitutkintaan liittyvä kuulustelu voidaan nykyisin nauhoittaa. Järjestelyyn ei siten sisältyisi säätämisjärjestyksen kannalta ongelmallista perusoikeuksien rajoittamista.

Rajavartiolain 31 §:ssä mainittu rajavalvontaan liittyvä tekninen valvonta tapahtuisi yhdenmukaisesti poliisin suorittaman teknisen valvonnan kanssa ja aluevalvontalain 30 §:ssä mainittu tekninen valvonta yhdenmukaisesti puolustusvoimien suorittaman teknisen valvonnan kanssa. Rikosten estämiseen, selvittämiseen ja syytteeseen saattamiseen liittyvää tarkkailua koskevat säännökset olisivat niin ikään yhdenmukaiset poliisin noudatettavien säännösten kanssa, mikä ilmenee rikosasioiden käsittelyä koskevasta rajavartiolain 6 luvusta.

Rajavartiolaitoksen sotilasvirkaan nimitettävien osalta säädettäisiin naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämiseksi poikkeus, jonka mukaan Ahvenanmaan kotiseutuoikeuden omaavilta naisilta ei sotilasvirkaan nimitettäessä edellytettäisi aseellisen palvelun tai sitä korvaavan palvelun suorittamista. Rajavartiolaitos huolehtisi sellaisessa virassa tarpeellisesta koulutuksesta. Rajavartiolaitoksen sotilasvirat voitaisiin myös uuden lain mukaan täyttää niitä haettavaksi julistamatta. Menettely on valtion virkamiesasetuksen (971/1994) 7 §:n mukaan mahdollista puolustusvoimien, rajavartiolaitoksen, poliisitoimen ja ulkoasiainhallinnon virkojen osalta. Rajavartiolaitoksen muut kuin sotilasvirat saatettaisiin sen sijaan nykyisestä poiketen julkisen hakumenettelyn piiriin.

Rajavartiolaitoksen virkamiehen siirtymisvelvollisuus säilytettäisiin LRVL:n 50 §:ään nykyisin säädetyn mukaisena. Tämä olisi yhdenmukaista puolustusvoimista annetun lain 9 a §:n kanssa. Hallituksen esityksestä laiksi puolustusvoimista annetun lain muuttamisesta (HE 240/1998 vp) annetun puolustusvaliokunnan mietinnön (PuVM 4/1998 vp) mukaan tehtävien asianmukainen suorittaminen ei olisi mahdollista puolustusvoimissakaan, jos suoritus viime kädessä riippuisi yksittäisen virkamiehen antamasta suostumuksesta. Sama koskee rajavartiolaitosta. Rajavartiolaitoksen sotilasvirkaan hakeutuvat ovat tietoisia siirtovelvollisuudesta ja siirrot kohdistuvat yleisen periaatteen mukaan samantasoiseen tai sitä ylempään virkaan. Oikeusturvasta huolehdittaisiin siten, että palvelupaikkakunnan muuttuessa siirtopäätökseen olisi muutoksenhakumahdollisuus.

Rajavartiolaitoksessa annettavan opetuksen ja tutkimustoiminnan yleisistä perusteista säädettäisiin laissa kuten perustuslain 123 §:ssä edellytetään. Sotilaskoulutuksen antaminen mainittaisiin rajavartiolain 25 §:ssä Raja- ja merivartiokoulu mainittaisiin hallintoyksikkönä rajavartiolaissa Koulutusta ja tutkimustoimintaa koskevat säännökset otettaisiin rajavartiolaitoksen hallintolakiin. Opiskelun raja- ja merivartiokoulussa tapahtuessa virkatyönä ei koulutuksesta perusoikeutena olisi tarpeellista säätää samalla tavoin täsmällisesti kuin esimerkiksi poliisin osalta on asialaita.

Esitetyt asetuksenantovaltuudet on pyritty laatimaan siten, että ne täyttävät täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukset. Niissä on tarkoin rajattu asetuksella säänneltävät asiat, ja valtuuden käyttö on lailla sidottu asiallisiin edellytyksiin tai rajoituksiin. Asetuksen antajalle ei ole esitetty valtuutta siirtää lailla osoitettua asetuksenantovaltaa edelleen. Asetuksenantovaltuutta koskevia säännöksiä on esityksen mukaan siten pidettävä riittävän täsmällisinä. Hallinnon sisäisiä määräyksiä voitaisiin antaa valtioneuvoston tai ministeriön päätöksellä niiden yleistoimivallan nojalla. Tarvittavien säännösten ja määräysten yksityiskohtaisuuden ja osin myös rajavartiolaitoksen taktisten ja teknisten menetelmien salassapitotarpeen vuoksi kaikkea tarpeellista sääntelyä ei ole mahdollista toteuttaa laki tai asetustasolla. Valtuussäännökset on pyritty laatimaan niin tarkkarajaisiksi ja täsmällisiksi kuin mitä se säänneltävän toiminnan luonne huomioon ottaen on mahdollista.

Esitykseen ei sisälly säännöksiä, jotka edellyttäisivät perustuslain mukaista säätämisjärjestystä. Lakiehdotukset voitaisiin siten käsitellä tavallisia lakeja koskevassa säätämisjärjestyksessä. Koska esitys kuitenkin sisältää useita perusoikeuksien toteutumisen kannalta merkityksellisiä asioita, hallitus pitää tarkoituksenmukaisena, että eduskunta pyytää esityksestä perustuslakivaliokunnan lausunnon.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Laki rajavartiolaitoksen hallinnosta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 luku

Yleiset säännökset

1 §
Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan hallinnon, koulutuksen ja tutkimustoiminnan järjestämiseen sekä palvelussuhteeseen rajavartiolaitoksessa, jollei muuta säädetä. Rajavartiolaitoksen sotilaskäskyasioista on voimassa, mitä tässä laissa ja muualla säädetään.


2 §
Rajajoukot

Tässä laissa tarkoitetaan rajajoukoilla niitä rajavartiolaitoksen virkamiehiä ja rajavartiolaitoksessa asevelvollisuuslain (452/1950) nojalla palvelemaan määrättyjä tai vapaaehtoista asepalvelusta suorittavia henkilöitä, jotka voidaan va