Edilexissä on huoltokatko tiistaina 22.10.2019. Palvelussa on tilapäisiä häiriöitä kello 7.00-8.00 välisenä aikana. Pahoittelemme huoltokatkosta aiheutuvaa haittaa.

Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 106/2004
Hallituksen esitys Eduskunnalle tupakoinnin torjuntaa koskevan Maailman terveysjärjestön (WHO) puitesopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

StVM 18/2004

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Genevessä 21 päivänä toukokuuta 2003 tehdyn tupakoinnin torjuntaa koskevan Maailman terveysjärjestön (WHO) puitesopimuksen. Sopimuksen tavoitteena on suojella nykyisiä ja tulevia sukupolvia tupakan kulutuksen ja tupakansavulle altistumisen tuhoisista seurauksista terveydelle, yhteiskunnalle, taloudelle ja ympäristölle.

Sopimus kuuluu Euroopan yhteisössä jaetun toimivallan piiriin. Sopimuksen määräyksistä osa kuuluu jäsenvaltioiden ja osa yhteisön tai molempien yhteiseen toimivaltaan.

Suomen voimassa oleva oikeus täyttää sopimuksessa sopimusvaltioille asetetut vaatimukset. Tämän takia esityksessä ei ehdoteta muutoksia Suomen voimassa olevaan lainsäädäntöön.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Sopimus tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun 40 maata on sen ratifioinut. Sopimus tulee Suomen osalta voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä päivästä, kun Suomi on tallettanut ratifiointiasiakirjansa. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin sopimus Suomen osalta.


YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Tupakointi on kehittyneissä maissa yksi suurimpia ja kehitysmaissa nopeasti kasvava kansanterveydellinen riskitekijä. Maailman taloudellinen yhdentyminen on luonut suotuisat edellytykset tupakan markkinoinnille kaikkialla. Kansalliset terveyspoliittiset toimet eivät ole riittäviä tupakan haittojen torjumiseksi.

Neuvotteluprosessi alkoi vuonna 1999 Maailman terveysjärjestön (WHO) 52. yleiskokouksen antamalla päätöslauselmalla tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen, jäljempänä sopimus, laatimisesta (Framework Convention on Tobacco Control, FCTC). Neuvottelut käynnistyivät lokakuussa 2000 Genevessä kansainvälisen neuvotteluelimen International Negotiating Body (INB) ensimmäisessä kokouksessa. Neuvotteluissa olivat mukana lähes kaikki Maailman terveysjärjestön jäsenmaat sekä Euroopan yhteisöjen komissio. Suomi on toiminut koko prosessin ajan aktiivisesti vahvan tupakoinnin torjuntaa koskevan sopimuksen aikaansaamiseksi.

Sopimus hyväksyttiin yksimielisesti 21 päivänä toukokuuta 2003 WHO:n yleiskokouksessa Genevessä. Yleiskokouksessa pidetyssä Euroopan yhteisön puheenvuorossa todettiin, että Euroopan yhteisö pyrkii aloittamaan sopimuksen ratifioinnin valmistelut mahdollisimman nopeasti. Sopimus on ollut ja tulee olemaan avoinna allekirjoituksia varten Genevessä 16.–22.6.2003 ja New Yorkissa 30.6.2003–29.6.2004. Allekirjoitusten jälkeen alkaa ratifiointiprosessi. Sopimus astuu voimaan 90. päivänä sen jälkeen, kun 40 maata on sen ratifioinut. Sopimuksen on tähän mennessä allekirjoittanut 118 maata, toistaiseksi vain 16 on ratifioinut sen.

2. Nykytila

Tupakan terveyshaittojen torjunta perustuu valtioiden kansalliseen lainsäädäntöön. Euroopan yhteisöllä on kuitenkin tähän tähtäävää yhteisölainsäädäntöä. Sopimus on monenkeskinen kansanterveyteen keskittyvä sopimus. Se vahvistaa maailmanlaajuista yhteistyötä tupakoinnin vähentämiseksi. Sopimus on laaja-alainen ja se sisältää artikloja, jotka koskevat muun muassa tupakkatuotteiden mainontaa, myyntiä, pakkausmerkintöjä, laitonta kauppaa, ympäristön tupakansavulle altistumista ja verotusta. Eniten sopimuksesta hyötyvät maat, joilla on vähän tai ei lainkaan omaa kansallista tupakkalainsäädäntöä.

Sopimuksen asettamat velvoitteet ovat osittain suositusluontoisia ja osittain vähimmäisehtoja, joita sopimuksen ratifioineiden maiden tulee noudattaa. Sopimustekstissä valtioita rohkaistaan toteuttamaan pidemmälle meneviä toimenpiteitä. Jokaista maata koskeva yleisvelvoite on määräajoin päivittää ja arvioida kokonaisvaltaisia, kansallisia tupakoinnin vähentämisstrategioita, suunnitelmia ja ohjelmia.

Sopimus kuuluu Euroopan yhteisössä jaetun toimivallan piiriin. Toimivalta sisältökysymyksissä kuuluu osin kansalliseen, osin yhteisen toimivallan piiriin. Yhteisön puolelta sopimusneuvotteluita hoitivat Euroopan yhteisön komissio neuvoston valtuuttamina yhteistyössä neuvoston nimeämän erityiskomitean kanssa perustamissopimuksen 300 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Käytännössä kyseinen komitea muodostui neuvoston terveystyöryhmästä, jossa yhteisön kaikki jäsenmaat ovat edustettuina. Komission tuli neuvotteluissa lisäksi noudattaa neuvoston sille antamia neuvotteluohjeita. Euroopan yhteisö ja Suomi allekirjoittivat sopimuksen 16 päivänä kesäkuuta 2003 yhtenä ensimmäisistä sopimuspuolista. Euroopan unionin neuvosto päättää sopimuksen hyväksymisestä määräenemmistöllä. Sopimuksen hyväksymisprosessin lopuksi kansalliset ratifiointipäätökset ovat tarpeellisia.

Suomen voimassa oleva oikeus täyttää sopimuksessa sopimusvaltioille asetetut vaatimukset. Tämän takia esityksessä ei ehdoteta muutoksia Suomen voimassa olevaan lainsäädäntöön. Ahvenanmaan maakunnassa sovelletaan maakunnan omaa tupakkalakia (tobakslag för landskapet Åland ÅFS 64/1997).

3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Sopimuksen tavoitteena on vähentää tupakointia pysyvästi ja suojella ihmisiä tupakansavulle altistumiselta. Sopimus tähtää kansanterveyden edistämiseen maailmanlaajuisesti ja siinä käsitellään monenlaisia tupakoinnin torjuntaan liittyviä kysymyksiä. Sopimus on luonteeltaan kehyssopimus, jonka pohjalta voidaan hyväksyä lisäpöytäkirjoja tulevaisuudessa.

Esityksen tavoitteena on hankkia eduskunnan hyväksyminen sopimukselle. Esitys sisältää myös ehdotuksen niin sanotuksi blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

4. Esityksen vaikutukset

Suomessa tupakointia, tupakkatuotteiden myyntiä, mainontaa sekä verotusta säännellään yksityiskohtaisesti kansallisella lainsäädännöllä: laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi (693/1976), jäljempänä tupakkalaki, asetus toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi (225/1977), sosiaali- ja terveysministeriön asetus tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkausten merkinnöistä sekä haitta-aineiden määristä ja mittausmenetelmistä sekä testauslaboratorioista (641/2002), valmisteverotuslaki (1469/1994) ja tupakkaverosta annettu laki (1470/1994). Kansallinen lainsäädäntö on Euroopan yhteisön säädösten mukainen. Asiasta on annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tupakkatuotteiden mainontaa ja sponsorointia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 2003/33/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tupakkatuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 2001/37/EY ja Euroopan neuvoston televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annettu direktiivi 89/552/ETY sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/36/EY.

Lisäksi on annettu valmiste- ja tupakkaverotuksesta seuraavat direktiivit: neuvoston direktiivi valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta 92/12/ETY, neuvoston direktiivi savukkeiden verojen lähentämisestä 92/79/ETY, neuvoston direktiivi muun valmistetun tupakan kuin savukkeiden verojen lähentämisestä 92/80/ETY ja neuvoston direktiivi muista valmistetun tupakan kulutukseen kohdistuvista veroista kuin liikevaihtoveroista 95/59/EY.

Suomen lainsäädäntö on sopimuksen mukainen, eikä sopimus edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön. Sopimuksen 16 artiklan mukaan tulee pyrkiä kieltämään savukkeiden pienet pakkaukset, joiden ostamiseen alaikäisillä on paremmat taloudelliset mahdollisuudet. Tupakkalain muutosesitys on suunniteltu annettavaksi eduskunnalle syysistuntokauden 2004 aikana, siinä ehdotetaan tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkauksen vähimmäiskooksi 20 savuketta.

Sopimuksella ei ole merkittäviä taloudellisia vaikutuksia Suomelle. Sopimus suosittaa tupakan verovapaan myynnin kieltämistä tai rajoittamista matkailijoille, mutta se ei edellytä muutoksia Ahvenanmaalla käyvien alusten verovapaan myynnin nykykäytäntöön.

5. Asian valmistelu

Euroopan yhteisön ja jäsenvaltioiden edustajat osallistuivat WHO:n kansainvälisen neuvotteluelimen (International Negotiating Body, INB) työskentelyyn. Euroopan yhteisön kannat valmisteltiin neuvoston ja sen terveystyöryhmän kokouksissa.

Suomen kannanmäärittely ja neuvotteluihin osallistuminen valmisteltiin laaja-alaisessa kansallisessa työryhmässä, jonka sosiaali- ja terveysministeriö asetti 21 päivänä kesäkuuta 2000. Alustava kannanmuodostus tapahtui EU-asiain komitean alaisessa terveysasioita käsittelevässä jaostossa (EU33). Puitesopimusta on käsitelty EU-asioiden komiteassa ja EU-ministerivaliokunnassa.

Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt asiassa lausuntoja valtiovarainministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, kauppa- ja teollisuusministeriöltä sekä oikeusministeriöltä. Ahvenanmaan maakuntahallitus on antanut asiasta lausunnot 5 päivänä huhtikuuta 2001 ja 27 päivänä syyskuuta 2002. Ahvenanmaan maakuntahallitus on lausunnoissaan todennut, että Ahvenanmaalla käyvien alusten tupakkatuotteiden verovapaa myynti tulee säilyttää. Hallituksen esityksestä on pyydetty lausunnot ulkoasianministeriöltä, oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä ja kauppa- ja teollisuusministeriöltä. Lausunnoissa esitetyt näkökohdat on pyritty ottamaan huomioon.

Hallituksen esitys on lähetetty Ahvenanmaan maakuntahallitukselle. Maakuntapäivien hyväksyminen itsehallintolain 59 §:n 2 momentin mukaisesti haetaan normaalissa järjestyksessä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Sopimuksen sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön

Johdanto. Sopimuksen johdannossa sopimuksen sopimuspuolet, jäljempänä sopimuspuoli, antavat etusijan oikeudelleen suojella kansanterveyttä ja tunnustavat, että tupakankäytön leviäminen on maailmanlaajuinen ongelma, jolla on vakavia seurauksia kansanterveydelle.

1 artikla. Sopimuksessa käytetyt termit. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt keskeiset termit.

2 artikla. Suhde muihin sopimuksiin ja laillisiin asiakirjoihin. Artiklassa sopimuspuolia kannustetaan ryhtymään sopimuksen ja sen lisäpöytäkirjojen ulkopuolisiin toimenpiteisiin ihmisten terveyden suojelemiseksi. Sopimuspuolet saavat asettaa vaatimuksia, jotka ovat tiukempia kuin tässä sopimuksessa ja sen lisäpöytäkirjoissa ja samalla yhdenmukaisia niiden kanssa ja kansainvälisten lakien kanssa. Sopimuspuolilla on myös oikeus solmia kahden – tai monenvälisiä sopimuksia, jotka liittyvät tähän sopimukseen ja sen lisäpöytäkirjoihin ja täydentävät niitä ja ovat yhdenmukaisia tästä sopimuksesta ja sen lisäpöytäkirjoista aiheutuvien velvoitteiden kanssa. Kyseisistä sopimuksista on ilmoitettava sopimuspuolikokoukselle.

3 artikla. Tavoite. Sopimuksen tavoitteena on suojella nykyisiä ja tulevia sukupolvia tupakan kulutuksen ja tupakansavulle altistumisen tuhoisista seurauksista terveydelle, yhteiskunnalle, taloudelle ja ympäristölle. Lisäksi tavoitteena on laatia puitteet tupakoinnin torjuntaa koskeville kansallisille, alueellisille ja kansainvälisille toimenpiteille, joiden tarkoituksena on vähentää tupakan käytön ja ympäristön tupakansavulle altistumisen yleisyyttä.

4 artikla. Perusperiaatteet . Artiklan mukaan sopimuspuolien on valistettava ihmisiä tupakan kulutuksen ja ympäristön tupakansavulle altistumisen terveyshaitoista, riippuvuusvaikutuksesta ja hengenvaarallisuudesta ja harkittava toimenpiteitä, joilla ihmisiä suojellaan ympäristön tupakansavulle altistumiselta.

Kansallisten, alueellisten ja kansainvälisten toimenpiteiden kehittämisessä ja tukemisessa on otettava huomioon, että niiden avulla on tarpeen suojella ihmisiä ympäristön tupakansavulle altistumiselta, torjua tupakkatuotteiden käytön aloittamista, edistää lopettamista ja vähentää tupakointia. Niiden avulla on myös tarpeen edistää alkuperäisasukkaiden ja heidän yhteisöjensä osallistumista tupakanvastaisiin ohjelmiin. Tupakoinnin vastaisten strategioiden laatimisessa otetaan huomioon myös sukupuolikohtaiset riskit.

Yksi sopimuksen osa on kansainvälinen yhteistyö ja erityisesti teknologian, tietämyksen ja taloudellisen avun siirto ja siihen liittyvän asiantuntemuksen tarjoaminen tupakoinnin vastaisten ohjelmien luomiseksi ja toteuttamiseksi.

Artiklan mukaan kattavat monialaiset toimenpiteet, joilla pyritään vähentämään kaikkien tupakkatuotteiden käyttöä ovat olennaisia, sillä ne torjuvat tupakankulutuksen ja ympäristön tupakansavulle altistumisen aiheuttamaa sairastumista, ennenaikaista vammautumista ja kuolleisuutta.

Myös korvausvastuiden määrittely sopimuspuolien omalla lainkäyttöalueella on tärkeä osa tupakoinnin vastaista toimintaa.

5 artikla. Yleiset velvoitteet. Artiklan mukaan jokaisen sopimuspuolen on laadittava, toteutettava, ajoittain päivitettävä ja tarkistettava kansallisia tupakoinnin vastaisia strategioita, suunnitelmia ja ohjelmia sopimuksen ja allekirjoittamiensa lisäpöytäkirjojen mukaisesti.

Tätä päämäärää varten sopimuspuolien on mahdollisuuksiensa mukaan perustettava ja rahoitettava kansallinen tupakoinninvastainen koordinointimekanismi tai tietokeskuksia, hyväksyttävä ja toteutettava toimenpiteitä ja toimittava yhteistyössä, jotta sopimuspuolet voivat laatia toimintalinjoja tupakan kulutuksen, nikotiiniriippuvuuden ja ympäristön tupakansavulle altistumisen torjumiseksi ja vähentämiseksi.

Artiklan mukaan sopimuspuolien on toimittava tupakoinninvastaisen terveyspolitiikan laatimisessa ja toteuttamisessa siten, että tätä politiikkaa suojellaan tupakkateollisuuden etujen tavoittelulta.

Sopimuspuolet toimivat yhteistyössä toisten sopimuspuolien, kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen sekä muiden elinten kanssa laatiessaan toimenpiteistä, menettelytavoista ja suuntaviivoista esityksiä sopimuksen ja lisäpöytäkirjojen toimeenpanoa varten.

Sopimuspuolet pyrkivät käytettävissä olevien keinojen ja voimavarojen puitteissa hankkimaan yhteistyössä taloudellisia voimavaroja sopimuksen täytäntöönpanoa varten.

6 artikla. Tupakan kysynnän vähentämiseen tähtäävät hinnoittelu- ja verotustoimenpiteet. Tupakkatuotteiden hinnoittelu – ja verotustoimenpiteet on tehokas keino vähentää tupakan kulutusta erityisesti nuorten keskuudessa. Sopimuspuolien on tarvittaessa kiellettävä tai rajoitettava ulkomaanmatkailijoiden verottomien ja tullivapaiden tupakkatuotteiden myyntiä ja maahantuontia. Sopimuspuolien on ilmoitettava tupakkatuotteiden veroprosentit ja tupakan kulutuksen kehityssuunnat sopimuspuolikokoukselle määräaikaisraporteissaan. Ahvenanmaan maakuntaa koskevista poikkeuksista arvonlisävero- ja valmisteverolainsäädäntöön annettu laki (1266/1996) täyttää sopimuksen vaatimukset, sillä artiklassa sopimuspuolille asetettu vaatimus, jonka mukaan sopimuspuolten on tarvittaessa kiellettävä tai rajoitettava ulkomaanmatkailijoiden verottomien ja tullivapaiden tupakkatuotteiden myyntiä ja maahantuontia, on suositusluonteinen.

7 artikla. Muut kuin hinnoitteluun liittyvät tupakan kysyntää vähentävät toimenpiteet. Sopimuspuolien on hyväksyttävä ja toteutettava lainsäädäntö-, täytäntöönpano- ja hallintotoimenpiteitä, jotka ovat välttämättömiä 8-13 artiklojen mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi ja tarvittaessa toimittava yhteistyössä.

8 artikla. Ympäristön tupakansavulle altistumiselta suojeleminen. Tieteelliset tutkimustulokset osoittavat, että ympäristön tupakansavulle altistuminen aiheuttaa sairauksia, kuolemantapauksia ja vammautumista. Altistumista tupakansavulle on ehkäistävä. Artiklan mukaan sopimuspuolien on toteutettava toimenpiteitä, joilla ehkäistään mahdollisimman tehokkaasti altistumista tupakansavulle sisätiloissa sijaitsevilla työpaikoilla, julkisissa liikennevälineissä, julkisissa sisätiloissa ja tarpeen mukaan muilla julkisilla paikoilla.

Tupakkalain 12 §:ssä tupakointi on kielletty oppilaitoksissa, virastoissa, julkisissa kulkuvälineissä, yleisissä tilaisuuksissa ja työpaikoilla. Tupakkalain 11 a §:ssä ympäristön tupakansavu on luokiteltu syöpävaralliseksi aineeksi, jolta suojaamiseen työssä sovelletaan työturvallisuudesta annettuja säännöksiä. Säännökset täyttävät 8 artiklassa sopimuspuolille asetetut vaatimukset.

9 artikla. Tupakkatuotteiden sisällön sääntely. Sopimuspuolikokous ehdottaa kansainvälisiä elimiä kuultuaan suuntaviivoja tupakkatuotteiden sisältämien aineiden ja niistä tulevien päästöjen mittaamiseksi ja tutkimiseksi. Tuloksia käytetään hyväksi tupakkatuotteiden sisältämien aineiden ja päästöjen sääntelyssä. Jokaisen sopimuspuolen on hyväksyttävä ja toimeenpantava toimenpiteet tupakkatuotteiden sisällön ja päästöjen tutkimiseksi ja mittaamiseksi sekä niiden sääntelemiseksi sikäli kuin kansalliset elimet ovat ne hyväksyneet.

Tupakkalain 6 ja 6 c §:ien säännökset tupakkatuotteiden ainesosista ja niiden mittaamisesta täyttävät artiklassa sopimuspuolille asetetut vaatimukset.

10 artikla. Tupakkatuotteita koskevien tietojen antamisen sääntely. Sopimuspuolien on hyväksyttävä ja toimeenpantava toimenpiteitä, joilla vaaditaan valmistajia ja maahantuojia ilmoittamaan viranomaisille tupakkatuotteidensa sisällöstä ja päästöistä. Tiedot myrkyllisistä aineista ja päästöistä julkistetaan.

Tupakkalain 6 c §:n ja sosiaali- ja terveysministeriön tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkausten merkinnöistä sekä haitta-aineiden määristä ja mittausmenetelmistä sekä testauslaboratorioista annetun asetuksen (641/2002), jäljempänä merkintäasetus, säännökset ainesosien ilmoittamisesta ja tiedottamisesta täyttävät artiklassa asetetut vaatimukset.

11 artikla. Tupakkatuotteiden pakkaukset ja pakkausmerkinnät. Sopimuspuolet sitoutuvat kieltämään tupakkatuotteiden harhaanjohtavat pakkausmerkinnät kolmen vuoden sisällä sopimuksen voimaantulosta. Tämänkaltaisia merkintöjä ovat esimerkiksi kevyt, vähätervainen ja mieto. Ne antavat kuluttajalle väärän vaikutelman, että nämä tuotteet olisivat terveydelle vähemmän haitallisia.

Artiklan sisältö vastaa tupakkalain 7 a §:n harhaanjohtavien merkintöjen kieltämistä koskevaa säännöstä.

Tupakkapakkauksissa on oltava näkyvät terveysvaroitukset. Varoituksen on katettava vähintään 30 prosenttia pakkauksen pääasiallisesta näkyvästä pinta-alasta ja olisi katettava vähintään 50 % pakkauksen pääasiallisesta näkyvästä pinta-alasta. Varoitustekstien tulee vaihdella, ja ne tulee painaa kaikilla maan virallisilla kielillä. Varoitukset voivat myös sisältää kuvia ja kuvamerkkejä. Tupakkapakkauksissa on myös oltava tietoa tupakkatuotteiden olennaisista ainesosista ja päästöistä kansallisten viranomaisten määrittelemällä tavalla.

Tupakkalain 7 §:n ja merkintäasetuksen säännökset varoitusmerkinnöistä ja niiden koosta täyttävät artiklassa sopimuspuolille asetetut vaatimukset.

12 artikla. Valistus, tiedotus, koulutus ja yleisön tietoisuuden lisääminen . Kaikkien sopimuspuolien on edistettävä ja vahvistettava yleisön tietoisuutta tupakanvastaisuudesta kaikilla käytettävissä olevilla viestintävälineillä. Sopimuspuolien on edistettävä yleisön osallistumista valistus- ja tiedotusohjelmiin, yleisön valistamista tupakan ja ympäristön tupakansavun aiheuttamista terveysriskeistä sekä tupakoinnin lopettamisen ja tupakoimattomuuden eduista. Sopimuspuolien on edistettävä yleisön mahdollisuutta saada tupakkateollisuutta koskevia tietoja. Lisäksi sopimuspuolien on edistettävä tupakoinnin vastaisia koulutusohjelmia, jotka suunnataan eri alojen ammattihenkilöille.

Sopimuspuolien tulee myös edistää julkisen ja yksityisen sektorin laitosten sekä kansalaisjärjestöjen osallistumista tupakoinnin ehkäisemistyöhön sekä yleisön tietoisuutta tupakan tuotannon ja kulutuksen haitoista.

13 artikla. Tupakan mainonta, myynninedistäminen ja tupakkasponsorointi. Sopimuspuolet kieltävät kokonaisuudessaan tupakkatuotteiden mainonnan, myynninedistämisen ja sponsoroinnin viiden vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta. Mainontakiellon tulee koskea myös oman maan rajojen ulkopuolelle leviävää mainontaa. Mainontakielto koskee kaikkia mainontamuotoja, myös epäsuoraa tupakkamainontaa. Jos jonkun sopimuspuolen perustuslaki kieltää tupakkamainonnan täydellisen kieltämisen, tupakkamainontaa rajoitetaan maan perustuslain sallimalla tavalla.

Artiklan 4 kohdan mukaan sopimuspuolien on vähintään kiellettävä tupakan mainonta, myynninedistäminen ja sponsorointi, jotka lisäävät tupakkatuotteen suosiota virheellisin tai harhaanjohtavin keinoin tai saattavat antaa virheellisen käsityksen tuotteen ominaisuuksista, terveysvaikutuksista, vaaroista tai päästöistä. Sopimuspuolien on vaadittava, että tupakan mainonnassa, myynninedistämisessä ja sponsoroinnissa on terveysvaroitukset tai varoitukset ja viestit. Sopimuspuolien on rajoitettava suorien tai epäsuorien kannustimien käyttöä, jotka yllyttävät ostamaan tupakkatuotteita.

Jos mainontaa ei ole kokonaan kielletty, näihin liittyvistä kuluista on ilmoitettava viranomaisille.

Sopimuspuolien on kiellettävä mainonta tai rajoitettava sitä radiossa, televisiossa, painotuotteissa ja tarpeen mukaan internetissä ja muissa viestimissä viiden vuoden kuluessa. Lisäksi on kiellettävä tai rajoitettava kansainvälisten tapahtumien, toimintojen ja/tai niiden osanottajien tupakkasponsorointia.

Sopimuspuolia kannustetaan ryhtymään toimiin, jotka ovat tiukempia kuin 4 kohdan velvoitteet.

Sopimuspuolien on tehtävä yhteistyötä rajat ylittävän mainonnan estämistä helpottavan teknologian ja muiden keinojen kehittämisessä.

Sopimuspuolet, jotka ovat kieltäneet jotkin tupakan mainonnan, myynninedistämisen ja sponsoroinnin muodot, on oikeus kieltää kyseiset alueelleen tulevat mainonnan muodot ja määrätä niistä samat rangaistukset kuin kotimaan mainonnalle.

Sopimuspuolien on harkittava lisäpöytäkirjan laatimista toimenpiteistä, jotka edellyttävät kansainvälistä yhteistyötä tupakan rajat ylittävän mainonnan, myynninedistämisen ja sponsoroinnin kieltämiseksi.

Tupakkalain 8 §:n tupakkatuotteiden mainonnan ja muun myynninedistämisen kieltävät säännökset täyttävät artiklassa sopimuspuolille asetetut vaatimukset.

14 artikla. Tupakkariippuvuutta ja tupakoinnin lopettamista koskevat kysynnänvähentämistoimet.Sopimuspuolien on laadittava ja levitettävä tieteellisiin tutkimustuloksiin ja parhaisiin käytäntöihin perustuvia suuntaviivoja ja ryhdyttävä toimenpiteisiin tupakoinnin lopettamisen ja tupakkariippuvuuden hoidon edistämiseksi.

Tätä varten sopimuspuolien on pyrittävä suunnittelemaan ja toimeenpanemaan ohjelmia tupakoinnin lopettamiseksi, sisällyttämään tupakkariippuvuuden diagnosointi ja hoito sekä tupakoinnin lopettamisen neuvontapalvelut kansallisiin terveysohjelmiin.

Sopimuspuolien on myös pyrittävä perustamaan terveydenhuoltolaitoksiin ja kuntoutuskeskuksiin tupakkariippuvuuden hoitoon liittyviä ohjelmia sekä yhteistyössä lisäämään tupakkariippuvuuden hoidon ja siihen liittyvien lääkkeiden saatavuutta ja edullisuutta.

15 artikla. Tupakkatuotteiden laiton kauppa. Tupakkatuotteiden laittoman kaupan estäminen ja siihen liittyvä kansallinen lainsäädäntö on tupakanvastaisen toiminnan olennainen osatekijä. Sopimuspuolien on otettava käyttöön toimenpiteitä varmistaakseen, että kaikkiin tupakkapakkauksiin liitetään merkintä, jonka avulla voidaan määrittää tupakkatuotteiden alkuperä, valvoa niiden liikkeitä ja laillista asemaa. Sopimuspuolien on myös vaadittava tupakkapakkauksiin merkintä, joka osoittaa niiden määränpään tai auttaa viranomaisia määrittämään, onko tuote laillisesti kotimaan markkinoilla. Pakkaustiedot on esitettävä luettavassa muodossa ja maan pääkielillä. Sopimuspuolien on myös harkittava jäljitysjärjestelmän kehittämistä varmistamaan jakelujärjestelmää.

Tupakkalain 7 §:n mukaan tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkauksissa on oltava tuotteen tunnistamista ja jäljittämistä varten tarvittavat tiedot, mikä täyttää artiklassa sopimuspuolille asetetut vaatimukset.

Sopimuspuolien on laittoman kaupan estämiseksi artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti koottava tietoa tupakkatuotteiden rajat ylittävästä kaupasta ja vaihdettava tietoja viranomaisten kesken. Lisäksi on vahvistettava rangaistuksin laitonta kauppaa vastaan suunnattua lainsäädäntöä sekä tuhottava takavarikoidut valmistusvälineet ja tupakkatuotteet ympäristöystävällisin menetelmin. Lisäksi on artiklan 4 kohdan d alakohdan mukaisesti ryhdyttävä toimenpiteisiin sellaisten tupakkatuotteiden varastoinnin ja jakelun valvomiseksi, joita on tai kuljetetaan maan alueella ennen verojen ja tullien maksamista. Sopimuspuolien on myös ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla laittomasta kaupasta saatu tuotto voidaan takavarikoida.

Rikoslain 10 luvussa (875/2001) on yleiset säännöt menettämisseuraamuksista, joiden perusteella voidaan takavarikoida myös tupakkatuotteiden laittomasta kaupasta saatu tuotto. Rikoslain 46 luvussa (769/1990) on säännökset salakuljetuksesta, joita sovelletaan myös tupakkatuotteiden salakuljetukseen. Säännökset täyttävät artiklassa sopimuspuolille asetetut vaatimukset.

Sopimuspuolien on tarpeen mukaan annettava artiklan 4 kohdan a ja d alakohtiin liittyvät tiedot kausiraporteissaan sopimuspuolikokoukselle.

Sopimuspuolien on laittoman kaupan estämiseksi edistettävä kansallisten laitosten ja järjestöjen välistä yhteistyötä tutkinnassa, syytetoimissa ja oikeudenkäynneissä. Lisäksi sopimuspuolien on pyrittävä ryhtymään jatkotoimiin, joilla valvotaan tai säännellään tupakkatuotteiden tuotantoa ja jakelua laittoman kaupan estämiseksi.

16 artikla. Myynti alaikäisille ja alaikäisten harjoittama myynti. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolien on otettava käyttöön ja toteutettava toimia, joilla estetään tupakkatuotteiden myynti alle 18-vuotiaille tai kansallisessa lainsäädännössä määritellyn ikärajan alittaville henkilöille. Tällaiset toimet voivat olla seuraavanlaisia: 1) vaaditaan, että tupakkatuotteiden myyntipisteisiin asetetaan ilmoitus, jonka mukaan tupakkatuotteiden myynti alaikäisille on kielletty ja että myyjät pyytävät epävarmoissa tapauksissa tupakanostajaa osoittamaan täysi-ikäisyytensä, 2) kielletään myymästä tupakkatuotteita siten, että ne ovat vapaasti esillä, 3) kielletään makeisten, välipalojen tai lelujen valmistus ja myynti tupakkatuotteiden muodossa sekä 4) varmistetaan, että alaikäiset eivät pääse käsiksi tupakanmyyntiautomaatteihin.

Tupakkalain 10 §:ssä on kielletty tupakkatuotteiden myynti alle 18-vuotiaalle, mikä vastaa artiklassa sopimuspuolille asetettua vaatimusta.

Sopimuspuolien tulee kieltää ilmaisten tupakkatuotteiden jakelu tai edistettävä tällaista kieltoa artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Artiklan 3 kohdan mukaan sopimuspuolien tulee pyrkiä kieltämään savukkeiden myynti yksittäiskappaleina tai pienissä pakkauksissa, joiden ostamiseen alaikäisillä on paremmat taloudelliset mahdollisuudet. Artiklan säännös on luonteeltaan suositus. Tupakkalain muutosesitys on suunniteltu annettavaksi eduskunnalle syysistuntokauden 2004 aikana, siinä ehdotetaan tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkauksen vähimmäiskooksi 20 savuketta.

Artiklan 4 kohdan mukaan sopimuspuolien pitäisi tarpeen mukaan toteuttaa tupakkatuotteiden alaikäisille myynnin estämiseen kohdistuvat toimet yhdessä tämän sopimuksen muiden määräysten kanssa.

Artiklan 5 kohdan mukaan sopimuspuoli voi milloin tahansa osoittaa kirjallisella vakuutuksella sitoutuvansa estämään tupakanmyyntiautomaattien käyttöön ottamisen tai kieltämisen.

Sopimuspuolen on otettava käyttöön ja toteutettava toimia, rangaistukset mukaan luettuina, artiklan 1-5 kohtien velvoitusten noudattamiseksi.

Lisäksi artiklan 7 kohdan mukaan jokaisen sopimuspuolen pitäisi tarpeen mukaan ottaa käyttöön ja toteuttaa toimia alaikäisten tai alle 18-vuotiaiden harjoittaman tupakkatuotteiden myynnin estämiseksi. Tupakkalaissa ei ole kielletty alle 18 –vuotiaiden harjoittamaa tupakkatuotteiden myyntiä. Koska artiklan säännös on suositusluonteinen, tupakkalaki täyttää artiklassa sopimuspuolille asetetun vaatimuksen.

17 artikla. Taloudellisesti kannattavan vaihtoehtoisen toiminnan tukeminen. Sopimuspuolien on edistettävä yhteistyössä toistensa ja järjestöjen kanssa tarpeen mukaan tupakkatyöläisille, tupakankasvattajille ja mahdollisesti yksittäisille myyjille taloudellisesti kannattavia vaihtoehtoja.

18 artikla. Ympäristön ja terveyden suojelu. Artiklan mukaan sopimuspuolet sitoutuvat ottamaan omalla alueellaan ympäristön ja terveyden suojelun huomioon tupakan viljely- ja valmistusalueilla.

19 artikla. Vastuut. Sopimuspuolien on harkittava tupakanvastaista toimintaa varten lainsäädäntötoimia tai tarvittaessa olemassa olevien lakiensa kehittämistä rikos- ja siviilioikeudellisen vastuun osalta, tarvittavat korvaukset mukaan lukien.

Artiklan 2 kohdan mukaan sopimuspuolien on toimittava sopimuspuolikokouksen kautta yhteistyössä tietojenvaihdossa. Näitä tietoja ovat myös tiedot tupakkatuotteiden kulutuksen ja tupakansavulle altistumisen vaikutuksesta terveyteen sekä tiedot lainsäädännöstä ja määräyksistä sekä asiaan liittyvästä oikeusalasta.

Sopimuspuolien on keskinäisen sopimuksen mukaisesti annettava toisilleen apua oikeusmenettelyissä, jotka liittyvät tämän sopimuksen mukaiseen siviili- tai rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Artiklan mukaan tämä sopimus ei saa millään tavoin vaikuttaa sopimuspuolilla mahdollisesti oleviin oikeuksiin esiintyä toistensa oikeusistuimissa eikä rajoittaa sitä.

Sopimuspuolikokous voi harkita jo varhaisessa vaiheessa vastuukysymyksiä sekä keinoja, joilla sopimuspuolia voidaan pyydettäessä tukea lainsäädännöllisissä ja muissa tämän artiklan mukaisissa toimissa.

20 artikla. Tutkimus, valvonta ja tietojenvaihto . Sopimuspuolet sitoutuvat tupakoinnin vastaisessa toiminnassaan kehittämään ja edistämään tutkimusta ja koordinoimaan alueellisen ja kansainvälisen tason tutkimusohjelmia. Tätä tarkoitusta varten sopimuspuolien on pantava alulle tutkimustoimintaa ja tieteellisiä arviointeja joko suoraan tai järjestöjen tai muiden elinten kautta. Samalla sopimuspuolien on edistettävä tutkimusta, joka käsittelee tupakan kulutusta määrääviä tekijöitä, ympäristön tupakansavulle altistumista ja näiden seurauksia ja joka pyrkii löytämään uusia viljelykasveja. Sopimuspuolien on myös edistettävä ja vahvistettava järjestöjen ja muiden elinten tuella koulutusta ja tukea.

Artiklan 2 kohdan mukaan sopimuspuolien on tarpeen mukaan perustettava ohjelmia tupakan kulutuksen ja tupakansavulle altistumisen valvontaa varten. Tätä tarkoitusta varten sopimuspuolien olisi yhdistettävä tupakanvastaisen toiminnan ohjelmat kansallisiksi, alueellisiksi ja maailmanlaajuisiksi terveydenvalvontaohjelmiksi.

Sopimuspuolet tunnustavat järjestöjen ja muiden elinten taloudellisen ja teknisen avun merkityksen. Sopimuspuolien on pyrittävä perustamaan kansallinen järjestelmä tupakan kulutuksen ja siihen liittyvien indikaattoreiden epidemiologista valvontaa varten. Sopimuspuolien on myös pyrittävä tekemään yhteistyötä järjestöjen ja muiden elinten kanssa alueellisessa ja maailmanlaajuisessa tupakan valvonnassa ja indikaattoreita koskevassa tiedonvaihdossa. Sopimuspuolien on pyrittävä tekemään yhteistyötä Maailman terveysjärjestön kanssa ohjeiden tai menettelytapojen kehittämiseksi tupakoinninvastaisen tiedon kokoamisen, analysoimisen ja levittämisen määrittämiseksi.

Artiklan 4 kohdan mukaan sopimuspuolien on edistettävä ja helpotettava tähän sopimukseen liittyvän tiedon vaihtoa, tupakkateollisuuden käytäntöjä ja tupakan viljelyä koskevan tiedon vaihtoa sekä otettava niin tehdessään huomioon kehitysmaa- ja siirtymätaloussopimuspuolien erityistarpeet. Jokaisen sopimuspuolen on pyrittävä perustamaan tupakoinninvastaisista laeista ja määräyksistä sekä niiden valvontaa ja oikeusalaa koskevista tiedoista tietokanta ja ylläpitämään sitä. Sopimuspuolien on pyrittävä tekemään yhteistyötä alueellisten ja maailmanlaajuisten tupakoinninvastaisten toimintaohjelmien kehittämiseksi sekä hankkimaan tietoja kansallisista valvontaohjelmista. Sopimuspuolien on myös pyrittävä tekemään yhteistyötä järjestöjen kanssa maailmanlaajuisen järjestelmän rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi, jonka avulla voidaan koota ja levittää tietoja tupakan tuotannosta ja valmistuksesta ja tupakkateollisuuden toiminnasta.

Artiklan 5 kohdan mukaisesti sopimuspuolien olisi tehtävä yhteistyötä järjestöissä ja taloudellisissa instituutioissa ja kehityselimissä edistääkseen teknisten ja taloudellisten voimavarojen hankkimista sihteeristölle, jotta kehitysmaa- ja siirtymätaloussopimuspuolia voidaan auttaa täyttämään tutkimusta, valvontaa ja tiedonvaihtoa koskevat sitoumuksensa.

21 artikla. Raportointi ja tiedonvaihto. Jokaisen sopimuspuolen on annettava sihteeristön kautta sopimuspuolikokoukselle ajoittain raportti, joka sisältää seuraavat seikat: tiedot toimista, joihin on ryhdytty sopimuksen täytäntöönpanemiseksi, rajoitukset tai esteet, joita sopimuspuoli on sopimuksen täytäntöönpanossa kohdannut, tiedot taloudellisesta tai teknisestä avusta, jota on annettu tai saatu sekä 3, 13, 15 ja 19 artikloissa tarkoitetut tiedot.

Jokainen laatii alkuraportin kahden vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta. Sopimuspuolikokouksen on pyynnöstä harkittava järjestelyjä, joilla kehitysmaa- ja siirtymätaloussopimuspuolia autetaan tämän artiklan velvoitteiden täyttämisessä. Salassapidon osalta sopimuksen mukaiset raportit ovat kansallisen lain alaisia.

22 artikla. Yhteistyö tieteen, tekniikan ja lain alueella ja niihin liittyvän asiantuntemuksen hankkiminen. Artiklan mukaan sopimuspuolien on oltava suoraan ja kansainvälisten elinten kautta yhteistyössä ja vahvistettava kykyään täyttää sopimuksesta aiheutuvat velvoitteet. Yhteistyön on edistettävä teknisen, tieteellisen ja lainopillisen asiantuntemuksen sekä teknologian siirtoa tupakoinninvastaisten toimintastrategioiden, suunnitelmien ja ohjelmien perustamiseksi ja vahvistamiseksi. Sopimuspuolikokouksen on edistettävä ja helpotettava teknisen, tieteellisen ja lainopillisen asiantuntemuksen ja teknologian siirtoa taloudellisella tuella.

23 artikla. Sopimuspuolikokous.Artiklassa määrätään sopimuspuolikokouksesta. Maailman terveysjärjestö kutsuu koolle ensimmäisen istunnon vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulosta. Ensimmäisessä istunnossa päätetään säännöllisten istuntojen ajoittumisesta. Ylimääräisiä istuntoja voidaan pitää siten kuin kokous katsoo tarpeelliseksi tai jonkin sopimuspuolen kirjallisesta pyynnöstä. Sopimuspuolikokouksen on hyväksyttävä menettelytapasäännöt yksimielisesti ensimmäisessä kokouksessaan.

Sopimuspuolikokouksen on hyväksyttävä itselleen rahoitussäännöt, säännöt avustavien toimielinten rahoitusta varten, sihteeristön toimintaa koskevat rahoitusmääräykset sekä talousarvio.

Sopimuspuolikokouksen on seurattava säännöllisesti sopimuksen toteuttamista ja tehtävä päätökset toimeenpanon edistämiseksi. Sopimuspuolikokous voi hyväksyä sopimukseen lisäpöytäkirjoja, liitteitä ja muutoksia. Sopimuspuolikokouksen on myös päätettävä kriteereistä, jotka koskevat huomioitsijoiden osallistumista sen menettelyihin.

24 artikla. Sihteeristö. Sopimuspuolikokouksen on nimettävä pysyvä sihteeristö, siihen saakka sihteeristön toimista huolehtii Maailman terveysjärjestö.

Sihteeristön tehtävänä on huolehtia sopimuspuolikokouksen ja sen avustavien toimielinten istuntojen järjestelyistä, levittää raportteja, tukea sopimuspuolia sopimusten määräysten mukaisten tietojen kokoamisessa, laatia raportteja, varmistaa koordinointi järjestöjen ja muiden elinten kanssa, liittyä järjestelyihin, joita sen tehtävien hoito vaatii sekä muut sille määrätyt tehtävät.

25 artikla. Sopimuspuolikokouksen ja hallitustenvälisten järjestöjen suhteet. Artiklan mukaan sopimuspuolikokous voi pyytää yhteistyötä kansainvälisiltä ja alueellisilta hallitustenvälisiltä järjestöiltä laitokset mukaan luettuina, voidakseen tehdä teknistä ja taloudellista yhteistyötä sopimuksen tavoitteen saavuttamiseksi.

26 artikla. Taloudelliset voimavarat . Sopimuspuolien on annettava taloudellista tukea kansallisille toimille, joiden tarkoituksena on sopimuksen tavoitteen saavuttaminen. Sopimuspuolien on edistettävä rahoituskanavien käyttöä kehitysmaa- ja siirtymätaloussopimuspuolien tupakoinninvastaisten ohjelmien kehittämisessä. Kansallisten strategioiden yhteydessä tulisi pohtia tupakantuotantoa korvaavien vaihtoehtojen ja esimerkiksi viljelykasvien määrän monipuolistamista.

Sopimuspuolien on kannustettava järjestöjä ja laitoksia antamaan taloudellista tukea kehitysmaa- ja siirtymätaloussopimuspuolille ja siten auttamaan niitä täyttämään sopimuksen velvoitteet.

Sopimuspuolet sopivat, että ne auttavat sopimuspuolia täyttämään sopimuksen mukaiset velvoitteet ja että käytettävissä olevat voimavarat pitäisi käyttää kaikkien sopimuspuolien varsinkin kehittyvien maiden ja siirtymätalousmaiden hyödyksi. Sihteeristön on neuvottava kehitysmaa- ja siirtymätaloussopimuspuolia käytettävissä olevien rahoituslähteiden osalta. Sopimuspuolikokouksen on käsiteltävä olemassa olevia avun lähteitä ja mekanismeja. Sopimuspuolikokous päättää, onko tarpeen tehostaa olemassa olevia mekanismeja tai perustaa maailmanlaajuinen rahasto, jolla lisärahoitusta kanavoidaan kehitysmaa- ja siirtymätaloussopimuspuolille ja siten autetaan niitä toteuttamaan sopimuksen velvoitteet.

27 artikla. Riitaisuuksien ratkaiseminen. Artiklan mukaan sopimuspuolien on pyrittävä ratkaisemaan sopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta syntynyt riita diplomaattiteitse neuvottelemalla tai muulla rauhanomaisella keinolla kuten hyvällä palveluksella, välitysmenettelyllä tai sovittelulla. Valtio tai järjestö voi ilmoittaa tallettajalle, että se hyväksyy ratkaisemattomaan riitaan pakollisen ad hoc –välityksen. Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan myös kaikkiin lisäpöytäkirjoihin, ellei siinä muuta määrätä.

28 artikla. Sopimuksen muutokset. Artiklan mukaan jokainen sopimuspuoli voi ehdottaa muutoksia, jotka sopimuspuolikokous hyväksyy. Sopimuspuolien on pyrittävä pääsemään yksimieliseen sopimukseen muutosehdotuksista. Jos sopimukseen ei päästä, muutos hyväksytään kolmen neljäsosan enemmistöllä istunnossa läsnä olevista ja äänestävistä sopimuspuolista. Muutos tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona kyseinen sopimuspuoli toimittaa tallettajalle asiakirjan, jolla hyväksyy muutoksen.

29 artikla. Tämän sopimuksen liitteiden hyväksyminen ja muuttaminen. Artiklan mukaan liitteiden ja niiden muutosten ehdottamisessa, hyväksymisessä ja voimaansaattamisessa menetellään 28 artiklan mukaisesti. Liitteet ovat osa sopimusta, ja viittaus sopimukseen tarkoittaa viittaamista kaikkiin liitteisiin, ellei toisin määrätä. Liitteet voivat olla luetteloita, lomakkeita ja muuta kuvaavaa aineistoa.

30 artikla. Varaumat. Sopimukseen ei voi tehdä varaumia.

31 artikla. Irtisanominen. Sopimuspuoli voi irtisanoa sopimuksen tallettajalle toimitetulla kirjallisella ilmoituksella milloin tahansa sen jälkeen, kun kaksi vuotta on kulunut siitä päivästä, jona sopimus on sopimuspuolen osalta tullut voimaan. Irtisanominen tulee voimaan yhden vuoden kuluttua siitä, kun tallettaja on saanut irtisanomisilmoituksen tai irtisanomisilmoituksessa ilmoitettuna myöhempänä päivänä.

32 artikla. Äänestysoikeus. Jokaisella sopimuksen sopimuspuolella on yksi ääni. Alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö voi kuitenkin käyttää äänioikeuttaan sen äänimäärän mukaisesti, joka vastaa puitesopimuksen sopimuspuolina olevien jäsenvaltioiden määrää.

33 artikla. Lisäpöytäkirjat. Jokainen sopimuspuoli voi ehdottaa lisäpöytäkirjaa. Sopimuspuolikokous hyväksyy lisäpöytäkirjat yksimielisesti tai äänestyksessä kolmen neljäsosan enemmistöllä istunnossa läsnä olevista ja äänestävistä sopimuspuolista. Lisäpöytäkirja sitoo vain kyseisen lisäpöytäkirjan sopimuspuolia.

34 artikla. Allekirjoittaminen. Sopimuksen voivat allekirjoittaa kaikki Maailman terveysjärjestön jäsenet sekä kaikki valtiot, jotka eivät ole Maailman terveysjärjestön jäseniä mutta ovat Yhdistyneiden kansakuntien jäseniä, sekä alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt.

35 artikla. Ratifiointi, hyväksyminen, muodollinen vahvistaminen tai liittyminen. Valtioiden on ratifioitava sopimus tai liityttävä siihen, ja alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön on vahvistettava se muodollisesti tai liityttävä siihen. Asiakirjat toimitetaan tallettajalle.

36 artikla. Voimaantulo. Sopimus tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun neljäskymmenes hyväksymis-, vahvistamis- tai liittymisasiakirja on toimitettu tallettajalle. Sopimus tulee voimaan jokaisen valtion tai alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön osalta 90. päivänä ratifiointi-, hyväksymis-, vahvistamis- tai liittymisasiakirjan talletuspäivämäärästä.

37 artikla. Tallettaja. Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri on sopimuksen ja sopimukseen ja lisäpöytäkirjoihin hyväksyttyjen muutosten tallettaja.

38 artikla. Todistusvoimaiset tekstit. Sopimuksen arabian-, kiinan-, englannin-, ranskan-, venäjän- ja espanjankieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaisia.

2. Lakiehdotusten perustelut

1 §. Lain 1 § sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa.

2 §. Pykälän mukaan lain täytäntöönpanosta voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

3. Voimaantulo

Sopimus tulee kansainvälisesti voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun neljäkymmentä maata on sen ratifioinut. Sopimuksen voimaantulon ennakoiminen on vaikeaa, koska tässä vaiheessa sopimuksen voimaantulo edellyttää vielä usean sopimuksen allekirjoittaneen valtion hyväksyvän sopimuksen. Sopimus tulee Suomen osalta voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä päivästä, kun Suomi on tallettanut ratifiointiasiakirjansa. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin sopimus tulee voimaan Suomen osalta. Lain voimaantuloajankohdasta säädettäisiin tasavallan presidentin asetuksella.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa laintasoisia säännöksiä tai siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, PeVL 12/2000 vp ja PeVL 45/2000 vp).

Sopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, joten sopimus edellyttää eduskunnan suostumusta.

Sopimuksen 1 artiklan sopimusmääritelmiä koskevat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, koska ne saattavat vaikuttaa välillisesti muiden, Suomessa lainsäädännön alaan kuuluvien sopimusmääräysten tulkintaan ja soveltamiseen. Samoin 8 artiklan ympäristön tupakansavulle altistumiselta suojelemista koskevat määräykset, 9 artiklan määräykset tupakkatuotteiden sisällön sääntelystä, 10 artiklan tupakkatuotteita koskevien tietojen antamisen sääntelystä, 11 artiklan tupakkatuotteiden pakkauksia ja pakkausmerkintöjä, 13 artiklan valistusta, tiedotusta, koulutusta ja yleisön tietoisuuden lisäämistä, 15 artiklan tupakkatuotteiden laitonta kauppaa ja 16 artiklan alaikäisille myyntiä koskevat sopimuksen määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, sillä niiden määräämistä seikoista on Suomessa säädetty tupakkalaissa tai rikoslaissa.

Sopimuksen 27 artiklan 2 kappaleessa määrätty pakollinen ad hoc –välitys, jonka valtio voi ilmoittaa hyväksyvänsä sopimuksen ratifioimisen, hyväksymisen tai sen vahvistamisen yhteydessä edellyttää eduskunnan suostumusta. Välitysratkaisu olisi sitova ja lopullinen, mistä syystä menettelyssä saattaisi tulla ratkaistuksi Suomea sitovasti myös lainsäädännön alaan kuuluvien sopimusmääräysten tulkintaan ja soveltamiseen liittyviä kysymyksiä.

Sopimus on niin sanottu jaetun toimivallan sopimus, jonka myös Euroopan yhteisö on allekirjoittanut ja jonka hyväksymisestä yhteisön puolesta komissio on antanut ehdotuksen 19 päivänä joulukuuta 2003. Yleissopimuksen hyväksymistä yhteisön puolesta koskeva komission ehdotus sisältää ehdotuksen toimivaltajulistukseksi. Ehdotuksen mukaan Euroopan yhteisö ilmoittaa, että sillä on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 3 artiklan 1 kohdan p alakohdan ja 152 artiklan mukaisesti toimivalta toteuttaa toimenpiteitä, joilla täydennetään kansanterveyden parantamiseen, ihmisten sairauksien ja tautien ehkäisemiseen sekä ihmisten terveyttä vaarantavien tekijöiden torjuntaan kohdistuvia jäsenvaltioiden kansallisia toimintalinjoja. Euroopan yhteisöllä on toimivalta yhteisön lainsäädännön kattamilla aloilla ja se on antanut jäsenvaltioitansa sitovia tupakkatuotteiden myyntiä, mainontaa, pakkausmerkintöjä ja tupakoinnin torjuntaa koskevia säädöksiä. Yhteisön voimassa oleva tupakoinnin torjuntaa koskeva lainsäädäntö perustuu pääasiassa perustamissopimuksen 95 ja 152 artiklaan. Koska sopimus vaikuttaa tupakkatuotteiden kansainvälisen kaupan sääntelyyn, se perustuu perustamissopimuksen 95, 133 ja 152 artiklaan.

Yhteisön toimivaltaan kuuluvat ainakin sopimuksen 6 artiklan tupakkatuotteiden verotusta koskevat määräykset, 9 artiklan määräykset tupakkatuotteiden sisällön sääntelystä, 10 artiklan määräykset tupakkatuotteita koskevien tietojen antamisen sääntelystä, 11 artiklan tupakkatuotteiden pakkauksia ja pakkausmerkintöjä koskevat määräykset, 13 artiklan tupakan mainontaa sekä 15 artiklan laitonta kauppaa koskevat määräykset, joista on annettu säännöksiä edellä 4. Esityksen vaikutukset -kohdassa mainituissa direktiiveissä. Yhteisön oikeuden nykyisessä kehitysvaiheessa myös jäsenvaltioilla on toimivaltaa sopimuksen määräysten alalla, mutta toimivalta on joiltakin osin jaettua ja rinnakkaista yhteisön toimivallan kanssa. Sen vuoksi ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi sopimuksen siltä osin kuin sopimus kuuluu Suomen toimivaltaan.

Sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi Genevessä 21 päivänä toukokuuta 2003 tehdyn tupakoinnin torjuntaa koskevan Maailman terveysjärjestön (WHO) puitesopimuksen siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki tupakoinnin torjuntaa koskevan Maailman terveysjärjestön (WHO) puitesopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 §

Genevessä 21 päivänä toukokuuta 2003 tupakoinnin torjuntaa koskevan Maailman terveysjärjestön (WHO) puitesopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.


2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.


3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.




Helsingissä 4 päivänä kesäkuuta

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Sosiaali- ja terveysministeri
Sinikka Mönkäre

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.