Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 101/2004
Hallituksen esitys Eduskunnalle Egyptin arabitasavallan kanssa tehdyn sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että Eduskunta hyväksyisi Egyptin arabitasavallan kanssa 3 päivänä maaliskuuta 2004 allekirjoitetun sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen ja voimaansaattamislakiehdotuksen. Sopimuksen tarkoituksena on selkiinnyttää erityisesti sijoituksia koskevia oikeudellisia perusteita maiden välillä sekä edistää ja tiivistää taloudellista yhteistyötä Egyptin arabitasavallan kanssa. Sopimuksen avulla halutaan varmistaa suotuisat edellytykset toisen sopimuspuolen kansalaisten ja yritysten sijoituksille toisessa sopimusmaassa sekä tunnustetaan tarve suojella niitä.

Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännöissään sopimuksen voimaantulolle asetetut vaatimukset. Esitykseen sisältyy lakiehdotus eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila

1970-luvulla, presidentti Sadatin kaudella Egyptin talouspolitiikka kehittyi liberaaliin suuntaan. Maan taloudelliseen kehitykseen vaikuttaa kuitenkin edelleen keskusjohtoiseen suunnittelutalouteen suuntautunut vaihe. Egyptiä pidetään vieläkin markkinatalouden ja komentotalouden välimaastona, missä markkinoita halutaan vapauttaa, muttei kuitenkaan luopua määräysvallasta.

Egyptin taloudellinen tilanne parani merkittävästi viime vuosikymmenen aikana seurauksena vuosikymmenen alussa käynnistetystä talouden rakennesopeutusohjelmasta. Sen toteuttaminen oli asetettu ehdoksi ulkomaisten lainojen anteeksiannolle, joka oli palkkio Egyptin panoksesta Persianlahden sotaan. Muiden talousuudistusten lisäksi vuosikymmenen puolessa välissä käynnistyi mm. yksityistäminen ja yksityisen sektorin kehittäminen. Taloudellinen kehitys alkoi hidastua 1990-luvun lopulla. Tähän vaikuttivat mm. Luxorin turistisurmat sekä Aasian talousongelmat. Velkaantuminen ja lainanotto kasvoivat. Tultessa 2000 luvun alkuun Egypti olikin jo ajautunut rakenteelliseen epätasapainoon ja viimeistään 11.9. tapahtumien myötä talousvaikeudet voimistuivat.

Egyptin hallituksen toteuttamista talousuudistuksista tärkein päätös oli laskea Egyptin punta kellumaan tammikuussa 2003. Kellutus ei ole täysimääräistä, sillä keskuspankki antaa pankeille määräyksen, mihin kurssiin valuuttakauppaa kulloinkin tehdään. Tämä on johtanut pankkien valuuttapulaan. Egyptin punnan arvon lasku on vahvistanut vienti- ja palvelusektoria, mutta samalla perushyödykkeiden subventiosta aiheutuvat kustannukset ovat kasvaneet. Eniten devalvaatiosta on hyötynyt turismi.

Tällä hetkellä valtion budjettivaje on alkanut kasvaa ja julkinen velanotto on lisääntynyt varsin voimakkaasti. Talouskasvu on pudonnut parin prosentin tasolle, mikä on liian alhainen maan nykyisenkään elintason ylläpitämiseksi, sillä väestön kasvu on noin kaksi prosenttia vuodessa. Myönteistä on vaihtotaseen kääntyminen ylijäämäiseksi tuonnin supistumisen ja turismin myönteisen kehityksen ansiosta.

Ulkomaisten investointien lisäämisen kannalta erityisesti pankki- ja finanssisektorin uudistamisen uskotaan olevan keskeisin tekijä. Egyptin suurena haasteena on integroitua maailman markkinoihin. Se edellyttää tuotannon kehittämistä kilpailukykyiseksi. Egypti panostaakin voimakkaasti viennin lisäämiseen ja ulkomaisten investointien houkuttelemiseen.

Egyptin ulkomaankauppa on vahvasti tuontivoittoinen. Viennin rakenne on edelleen yksipuolinen ja jalostusaste alhainen. Tärkeimmät vientituotteet ovat kaasu- ja öljytuotteet, puuvilla ja tekstiilit, metallituotteet ja maataloustuotteet. Egyptin viennin tärkeimmät kohdemaat ovat Yhdysvallat, EU-maat, arabimaat ja Aasia.

Egyptin tärkeimmät tuontiartikkelit ovat valmistuotteet, öljy- ja puolivalmisteet, raaka-aineet, investointihyödykkeet sekä kulutustavarat Tärkeimmät tuontimaat ovat EU-maat, Yhdysvallat ja Aasia. Tärkeimmät kauppakumppanit EU:n sisällä ovat Italia, Saksa ja Ranska.

EU:n kokonaisinvestointien määrä Egyptiin laski vuonna 2001 278 miljoonaan euroon, kun vielä vuonna 2000 kokonaisinvestointien määrä oli 1,3 miljardia euroa. Vuodesta 1998 lähtien Egypti on ollut Israelin ja Turkin ohella suurimpia EU:n suorien investointien vastaanottajia Välimeren alueella.

Viime vuosina Egypti on ollut Etelä-Afrikan, Arabiemiirikuntien liiton ja Israelin ohella Suomen tärkeimpiä vientimaita Afrikan ja Lähi-idän alueella. Suomen ja Egyptin välinen kauppa on noudattanut samaa kaavaa kuin muukin Egyptin ulkomaankauppa eli kauppa on hyvin epäsuhtaista, Suomen Egyptiin viennin ollessa arvoltaan jopa 20-kertaista tuontiin verrattuna. Suomen viennin pääartikkelit ovat sahatavara, paperi ja paperijalosteet, televiestintälaitteet sekä muut teollisuuslaitteet ja koneet. Egyptin vähäisestä tuonnista suurin osa on koostunut alumiinituotteista sekä tekstiilituotteista sekä maataloustuotteista.

Suomen viennin arvo Egyptiin kasvoi tasaisesti 1990-luvulla nousten noin 200 milj euroon vuonna 2000. Vuonna 2001 Suomen (samoin kuin koko EU:n) vienti Egyptiin kuitenkin laski ja pysyi samansuuruisena vielä vuonna 2002. Vuonna 2003 vienti on laskenut lähes 40 %:lla johtuen puutavaraviennin vaikeuksista mm. Venäjän kilpailun seurauksena. Tuonti Egyptistä Suomeen kasvoi nopeasti vuoteen 1997 saakka mutta kääntyi yleistä trendiä voimakkaammin tappiolliseksi vuosina 1998-1999 kääntyen jälleen v. 2000 nousuun.

Myös matkailu Suomesta Egyptiin on huomattavaa. Kolmen viime vuoden aikana maassa on vieraillut arviolta 100 000 suomalaisturistia.

EU:n ja Egyptin välinen assosiaatiosopimus antaa mahdollisuuden vahvistaa myös Egyptin ja Suomen kaupallistaloudellisia suhteita. Sopimuksen toivotaan antavan myös Egyptille paremmat mahdollisuudet lisätä vientiään Suomeen ja Suomi osaltaan pyrkii myös edelleen kehittämään vientiään Egyptiin tullisuojan vähetessä. Assosiaatiosopimuksen mukaan vapaakauppaan siirrytään vuoteen 2019 mennessä.

Egyptissä toimii kymmenisen suomalaista yritysta ja runsaat 40 suomalaisten firmojen agenttia. Ongelmia ne ovat kohdanneet lähinnä yrityksen perustamisessa, verotuksessa sekä henkilöstön rekrytoinnissa ja työlupien hankinnassa.

Egypti on ollut Suomen kehitysyhteistyön kohdemaa vuodesta 1977. Suomi on kuitenkin lopettamassa kahdenvälisen lahja-rahoitteisen projektiyhteistyön vuoteen 2007 mennessä, yhteistyön rakentuessa jatkossa markkinaehtoisen taloudellisen yhteistyön varaan, johon siirtymistä nykyaikainen investointisuojasopimus tukee.

Suomen vanhin investointisuojasopimus on tehty Egyptin kanssa vuonna 1980. Koska se oli jo auttamattomasti vanhentunut eikä vastannut enää nykyaikaisia investointien edistämiselle ja suojaamiselle asetettavia vaatimuksia, teki Suomi vuonna 1998 aloitteen sopimuksen uusimiseksi.

Lähtökohtana uuden sopimuksen tekemiselle olivat ensisijassa Suomen elinkeinoelämän tarpeet.

Suomella on ennestään voimassa sijoitusten suojelua koskevat sopimukset seuraavien maiden kanssa: Egypti (SopS 3/1982), Kiina (SopS 4/1986), Sri Lanka (SopS 54/1987), Malesia (SopS 79/1987), Unkari (SopS 20/1989), Venäjä (tehty Neuvostoliiton kanssa, SopS 58/1991, muutospöytäkirja SopS 57/1999), Tshekki (tehty Tshekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa, SopS 73/1991), Viro (SopS 104/1992), Latvia (SopS 5/1993), Romania (SopS 121/1992), Liettua (SopS 119/1992), Uzbekistan (SopS 74/1993), Ukraina (SopS 6/1994), Valko-Venäjä (SopS 89/1994), Turkki (SopS 29/1995), Chile (SopS 23/1996), Vietnam (SopS 27/1996), Argentiina (SopS 21/1996), Korean tasavalta (SopS 25/1996), Thaimaa (SopS 35/1996), Slovakia (tehty Tshekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa, SopS 73/1991), Peru (SopS 33/1996), Arabiemiraattien liitto (SopS 22/1997), Kuwait (SopS 32/1997), Indonesia (SopS 34/1997), Moldova (SopS 42/1997), Kazakstan (SopS 20/1998), Puola (SopS 28/1998), Albania (SopS 16/1999), Oman (SopS 18/1999), Bulgaria (SopS 50/1999), Filippiinit (SopS 52/1999), Libanon (SopS 4/2000), Slovenia (SopS 37/2000), Meksiko (SopS 54/2000), Etelä-Afrikan tasavalta (SopS 8/2001), Bosnia ja Hertsegovina (SopS 7/2001), Ecuador (SopS 79/2001), Makedonia (SopS 21/2002), Tansania (SopS 94/2002), Kroatia (SopS 92/2002), El Salvador (SopS 11/2003), Marokko (SopS 28/2003), Intia (SopS 30/2003) ja Qatar (SopS 37/2003).

2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Sopimukseen liittyvät määräykset tähtäävät lähinnä elinkeinoelämän sijoituksiin kohdistuvan mielivaltaisen kohtelun mahdollisuuksien vähentämiseen ja sijoitusympäristön ennakoitavuuden lisäämiseen kohdemaassa. Sopimus pyrkii vähentämään ulkomaisiin sijoituksiin liittyvää poliittista maariskiä ja alentamaan siten yritysten sijoituskynnystä. Sopimuksella halutaan vaikuttaa myös ulkomaisiin sijoituksiin liittyviä rahoituskustannuksia alentavasti.

Sopimuksessa määritellään sijoittajan, sijoituksen ja tuoton käsitteet sekä sopimuksen maantieteellinen soveltamisala. Sopimuksella edistetään sijoituksia yleisesti ja suojataan maahan tehtyjä sijoituksia.

Sopimuksen mukaan kumpikin sopimuspuoli myöntää alueellaan toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille oikeudenmukaisen kohtelun sekä täysimääräisen ja jatkuvan suojan. Sijoituksiin on sovellettava vähintään yhtä edullista kohtelua kuin omien sijoittajien tai suosituimmuusasemassa olevien maiden sijoittajien sijoituksille, riippuen siitä kumpi kohtelu on sijoittajan kannalta edullisempi.

Sopimuksen tarkoittamia sijoituksia ei voi pakkolunastaa tai kansallistaa muuten kuin ainoastaan ei-syrjivältä pohjalta ja yleisen edun sitä edellyttäessä. Toimenpiteeseen voidaan ryhtyä vain välitöntä, riittävää ja tosiasiallista korvausta vastaan asianmukaisin laillisin menettelyin.

Sodasta, aseellisesta selkkauksesta, hätätilasta tai vastaavasta johtuva sijoitusten kärsimä vahinko on hyvitettävä tai korvattava vähintään samantasoisesti kuin oman maan tai suosituimmuusasemassa olevien maiden sijoittajien osaksi tuleva hyvitys.

Sopimus mahdollistaa varojen välittömän siirtovapauden vaihdettavissa valuutoissa.

Mikäli sijoittajan ja toisen sopimuspuolen välillä syntyy riitaisuuksia, on sopimuksessa määräykset tuomioistuin- ja kansainvälisestä välimiesmenettelystä. Sopimuksen tulkintaan ja soveltamiseen liittyvät erimielisyydet sopijapuolten välillä ratkaistaan kutakin yksittäistapausta varten perustettavassa kansainvälisessä välimiesoikeudessa.

Edelleen kumpikin sopijapuoli sitoutuu julkaisemaan tai pitämään muuten yleisesti saatavilla lakinsa, määräyksensä ja menettelytapansa, jotka voivat vaikuttaa sopimuksen soveltamiseen.

Esitys sisältää ehdotuksen blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

3. Esityksen taloudelliset vaikutukset

Esityksellä ei ole suoranaisia valtiontaloudellisia vaikutuksia. Esityksellä pyritään edistämään suomalaisten yritysten toimintamahdollisuuksia toisessa sopimusmaassa luomalla niiden sijoitustoiminnalle suotuisammat ja turvatummat edellytykset.

4. Asian valmistelu

Suomen ja Egyptin välillä vuonna 1980 tehty investointisuojasopimus oli auttamattomasti vanhentunut 1990-luvun jälkipuoliskolle tultaessa, eikä vastannut ulkomaisten investointien suojalle asetettuja kansainvälisiä vaatimuksia. Suomi esittikin Egyptille sopimuksen uusimista vuonna 1998, johon Egypti suostui. Suomen ensimmäinen ehdotus uudeksi sopimukseksi toimitettiin Egyptille vuonna 1999, johon ei kuitenkaan saatu Egyptin huomioita siihen mennessä, kun Suomen mallisopimusta uudistettiin vuonna 2000. Suomi toimittikin Egyptille uudistetulle mallisopimukselle perustuvan viimeistellyn luonnoksen huhtikuussa 2001. Neuvottelut käytiin Kairossa 18.12.2002. Suomi teki vielä ennen neuvotteluja sopimusluonnokseen eräitä lisäehdotuksia joulukuun alussa.

Ulkoasiainministeriö pyysi sopimuksen hyväksymistä varten lausunnot ministeriön ulkopuolisilta tahoilta: Kauppa- ja teollisuusministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, oikeusministeriöltä, opetusministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, työministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, ympäristöministeriöltä, Finnfundilta, Finnveralta, Finprolta, Invest in Finland säätiöltä, Kemianteollisuus ry:ltä, Keskuskauppakamarilta, Metalliteollisuuden Keskusliitolta, Metsäteollisuus ry:ltä, Suomen Pankilta, Suomen Pankkiyhdistykseltä sekä Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitolta.

Sopimus allekirjoitettiin Kairossa 3 maaliskuuta 2004. Suomen puolesta sopimuksen allekirjoitti ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki ja Egyptin puolesta toinen ulkoministeri Faiza Aboulnaga.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Sopimuksen sisältö

Johdanto. Sopimuksen johdannossa on Suomen mallisopimuksen mukaisesti viittaukset Kansainväliseen työjärjestöön ja ympäristöön.

1 artikla. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet sijoitus, sijoittaja, tuotto ja sopimuspuolten alueet. Artiklan sanamuodosta ilmenee, että sopimus koskee myös suomalaisomistuksessa tai hallinnassa olevia toisen sopimusosapuolen tekemiä sijoituksia. Investoijan määritelmän oikeushenkilöä koskevan kohdan mukaan sopimuksen piiriin kuuluvat oikeushenkilöt, joiden rekisteripaikka tai keskushallinto tai pääasiallinen toimipaikka on sopijapuolen alueella.

2 artikla. Kumpikin sopimuspuoli sitoutuu edistämään toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksia sekä suojelemaan alueellaan olevia toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksia ja myöntämään niille oikeudenmukaisen kohtelun ja täysimääräisen ja jatkuvan suojan. Sopimuspuoli saa vähintään kansainvälisen oikeuden vaatiman vähimmäiskohtelun. Sijoituksiin ja niihin liittyvään liiketoimintaan ei saa isäntävaltion taholta kohdistua syrjiviä tai mielivaltaisia toimenpiteitä.

3 artikla. Artikla velvoittaa isäntäsopimuspuolen takaamaan toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille ja niiden tuotolle vähintään yhtä edullisen kohtelun kuin se myöntää omien sijoittajiensa tai suosituimmuusasemassa olevien maiden sijoittajien sijoituksille. Edullisen kohtelun vaatimus ulotetaan myös toisen sopimuspuolen sijoittajiin, kun on kyse sijoitusten hoidosta, ylläpidosta, käytöstä, hyödyntämisestä tai myynnistä.

Isäntäsopimuspuoli ei saa alueellaan kohdistaa toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksiin suoritusvaateita, joilla puututaan liiketoimintaan antamalla esimerkiksi raaka-aineiden hankintaa sekä tuotteiden valmistusta ja jakelua koskevia määräyksiä.

4 artikla. Artiklassa määritellään poikkeukset pääsääntönä olevasta suosituimmuuskohtelusta. Mm. alueelliset taloudelliset järjestöt ja tulliliitot erotetaan sopimuksen ulkopuolelle siten, että niistä koituvia etuja ei velvoiteta ulottamaan toisen sopimuspuolen sijoittajiin. Samoin sopimuksen ulkopuolelle suljetaan kansainvälisistä verosopimuksista sekä monenvälisistä investointisopimuksista aiheutuvat etuudet.

5 artikla. Omaisuuden pakkolunastukselle tai kansallistamiselle asetetaan tiukempia edellytyksiä kuin kansallisessa lainsäädännössä on tapana. Niihin voi ryhtyä ainoastaan yleisen edun vaatiessa ja syrjimättömyyden pohjalta. Korvauksen on oltava välitön, riittävä ja tosiasiallinen. Korvauksen saaja on oikeutettu saamaan korvaussummalle käyvän koron maksupäivään asti. Myös ulkomaisten vähemmistöosakkuuksien korvaaminen suoritetaan samoja periaatteita noudattaen. Korvauksen saajalla on oikeus saada lunastuspäätös nopeasti riitautettua isäntävaltion tuomioistuimessa tai muussa toimivaltaisessa viranomaisessa.

6 artikla. Artiklassa on määräykset siltä varalta, että sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille tapahtuu menetyksiä sodan, kapinan, kansallisen hätätilan, mellakan tai muun vastaavan häiriötilan johdosta. Mikäli isäntävaltiona oleva sopimuspuoli suorittaa asian johdosta sijoittajille korvauksia, on toisen sopimuspuolen sijoittajia kohdeltava vähintään yhtä edullisesti kuin isäntävaltion omia tai kolmannen valtion sijoittajia.

Isäntävaltio on 2 kappaleen mukaan kuitenkin tietyin lisäedellytyksin välittömästi vastuussa siitä toisen sopimuspuolen sijoittajille koituneesta vahingosta, jonka sen viranomaiset ovat aiheuttaneet takavarikoimalla tai tuhoamalla näiden omaisuutta. Korvauksen määrästä ja maksutavasta sekä sijoittajan käytettävissä olevasta oikeussuojasta säädetään kuten 5 artiklassa.

7 artikla. Sopimuksessa taataan vapaa siirto-oikeus pääomille, tuotoille, maksuille, korvauksille ja ulkomaisten työntekijöiden ansiotuloille. Siirtojen tulee tapahtua viipymättä ja rajoituksitta vapaasti vaihdettavassa valuutassa voimassa olevaan markkinaehtoiseen vaihtokurssiin. Artiklassa säädetään myös käyvän kurssin määrittelystä poikkeustapauksissa ja sopimuspuolen aiheuttaman viivästyksen oikeuttamasta korosta.

8 artikla. Jos sopimusvaltio taikka sen edustajaksi määrätty taho on myöntänyt takauksen tai muun vastaavan sitoumuksen toisen sopimusvaltion alueella olevalle sijoitukselle ja tullut tällä perusteella korvausvelvolliseksi, siirtyvät kyseistä sijoitusta koskevat oikeudet ensin mainitulle maksuvelvolliseksi joutuneelle sopimusvaltiolle. Näitä oikeuksia se sijaantulijan asemassa toteuttaa itse tai osoittamansa edustajan välityksellä samassa laajuudessa kuin alkuperäinen sijoittaja.

9 artikla. Artiklassa määritellään menettelytavat sopimuspuolen ja toisen sopimuspuolen sijoittajan välisten riitojen ratkaisussa. Artiklan alussa todetaan neuvottelujen ensisijaisuus riitatilanteissa. Jos neuvottelut eivät kolmen kuukauden kuluessa johda ratkaisuun, voi sijoittaja viedä riidan isäntävaltion toimivaltaiseen tuomioistuimeen tai välimiesmenettelyyn.

Välimiesmenettelyyn turvautuessaan sijoittaja voi viedä riidan sijoituksia koskevien riitojen kansainvälisen ratkaisukeskuksen (ICSID) välimiesmenettelyyn, menettelyyn ICSID:n ylimääräisten järjestelyjen mukaisesti, jos vain toinen sopimuspuoli on ICSID:n jäsen tai muuhun välimiesoikeuteen, joka perustetaan, elleivät osapuolet muusta sovi, Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden komitean (UNCITRAL) välimiesmenettelysääntöjen mukaisesti.

Riitojen ratkaisumenettelyssä riitojen ratkaisupaikaksi valitaan jommankumman sopimuspuolen niin halutessa New Yorkin konvention hyväksymiä maita. Sopimuspuolet sitoutuvat hyväksymään riitojen ratkaisun artiklan mukaisesti.

Sopimuspuolet sitoutuvat olemaan vetoamatta missään vaiheessa välitysmenettelyä sijoittajan vastaisesti siihen, että tämä on saanut korvauksen kärsimästään vahingosta vakuutussopimuksen perusteella.

Sopimuspuolet tunnustavat annettujen tuomioiden lopullisuuden ja sitovuuden sekä täytäntöönpanon alueellaan.

10 artikla. Artikla koskee sopimuspuolten eli hallitusten välisiä sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta aiheutuvia riitoja, jotka artiklan 1 kappaleen mukaan tulee mahdollisuuksien mukaan ratkaista diplomaattiteitse. Mikäli riitaa ei ole saatu ratkaistuksi kuuden kuukauden kuluessa, voi kumpikin sopimusvaltio artiklan 2 kappaleen mukaan saattaa riidan tilapäisen välimiesoikeuden käsiteltäväksi.

Välimiesoikeuden perustamista, kokoonpanoa ja menettelytapoja koskevat määräykset on kirjattu artiklan 3 - 6 kappaleeseen.

11 artikla. Artiklan mukaan sopimuspuolet kohtelevat suotuisasti lainsäädäntönsä mukaisesti sijoituksiin liittyviä lupahakemuksia ja myöntävät avainhenkilöstön ja näiden perheenjäsenten oleskelu- ja työluvat.

12 artikla. Sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille turvataan sopimukseen verrattuna paremmat oikeudet silloin, kun hän on niihin kansallisen lainsäädännön tai kansainvälisen oikeuden velvoitteiden mukaan oikeutettu.

13 artikla. Artiklan mukaan sopimuksen määräyksiä sovelletaan sekä tuleviin että sopimuksen voimassaolopäivänä olemassa oleviin sijoituksiin. Sopimus ei kuitenkaan koske ennen sopimuksen voimaantuloa ilmenneistä tapahtumista aiheutuneita vaateita eikä vaateita, jotka on ratkaistu ennen sopimuksen voimaantuloa.

14 artikla. Artiklan mukaan sopimus ei saa estää sopimuspuolta ryhtymästä sellaisiin toimenpiteisiin, jotka ovat välttämättömiä maan perusturvallisuuden suojelemiseksi sodan tai aseellisen konfliktin tai muun kansainvälisen kriisitilanteen aikana. Sopimuspuoli voi myös ryhtyä toimenpiteisiin yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi, mikäli se tapahtuu ilman mielivaltaa tai syrjintää eikä peitetysti rajoita sijoitustoimintaa. Artiklan määräykset eivät kuitenkaan vapauta sopimuspuolta korvausvelvollisuudesta pakkolunastustilanteessa tai tarpeettoman voiman käytön aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta.

15 artikla. Artiklassa sopimuspuolet sitoutuvat huolehtimaan sopimuksen soveltamiseen vaikuttavien lakiensa, alemmantasoisten säännöstensä ja viranomaispäätöstensä julkisesta saatavuudesta. Sopimuspuolella ei ole velvollisuutta luovuttaa luottamuksellisia tai omistamiseen liittyviä tietoja tai antaa pääsyä sellaisiin tietoihin, joiden paljastaminen olisi kyseisen sopimuspuolen asiakirjajulkisuutta koskevan lainsäädännön vastaista tai haittaisi yksittäisten sijoittajien laillisia kaupallisia etuja.

16 artikla. Artiklan mukaan sopimuspuolet neuvottelevat sopimuksen täytäntöönpanoon ja soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä jommankumman sopimuspuolen esityksestä.

17 artikla. Artikla sisältää tavanomaiset loppumääräykset sopimuksen voimaantulosta. Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun kumpikin sopimuspuoli on ilmoittanut toisilleen sopimuksen valtionsisäisten voimaansaattamisedellytysten täyttymisestä.

Sopimus on voimassa kaksikymmentä vuotta ja sen jälkeen samoin ehdoin, kunnes jompikumpi sopimuspuoli ilmoittaa toiselle osapuolelle irtisanovansa sopimuksen kahdentoista kuukauden kuluttua. Irtisanomisen jälkeinen niin sanottu suoja-aika on myös kaksikymmentä vuotta.

Voimaantullakseen sopimus edellyttää vielä eduskunnan hyväksymisen.

Sopimus allekirjoitettiin Kairossa 3 maaliskuuta 2004. Suomen puolesta sopimuksen allekirjoitti ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki ja Egyptin puolesta toinen ulkoministeri Faiza Aboulnaga.

Vertailu Suomen mallisopimukseen

Määritelmiä käsittelevän 1 artiklan 3. kohdan kappaleessa on sijoittajaa koskevassa määrittelyssä mallisopimuksesta poiketen oikeushenkilöä koskevassa b) kohdassa lyhennetty muotoon "ja jonka rekisteröity toimipaikka on kyseisen sopimuspuolen alueella".

Sijoitusten edistämistä ja suojaamista käsittelevässä 2 artiklan 2. kappaleessa on jätetty kansainvälisen oikeuden edellyttämän kohtelun edullisuus pois.

Sijoitusten kohtelua käsittelevän 3 artiklan 4. kappaleessa on "kumpikaan sopimuspuoli ei alueellaan määrää tai pane täytäntöön" tilalle kirjattu "ei alueellaan kohdista toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksiin pakottavia toimenpiteitä". Määräykset, joilla on syrjiviä vaikutuksia on kirjattu muotoon kohtuuttomia tai mielivaltaisia vaikutuksia. Etuisuuksien saamista tai jatkumista koskevia ehtoja käsittelevä lause on jätetty pois.

Pakkolunastusta käsittelevän 5 artiklan 5. kappaleessa on viittaus 9 artiklan määräysten soveltamiseen jätetty pois.

Menetysten korvaamista käsittelevän 6 artiklan 2 kappaleessa mahdollisen korvauksen tulee olla täysin realisoitavissa ja se maksetaan viipymättä, ja siihen sisältyy maksuvaluutan markkinakoron mukainen korko pakko-ottamisen tai tuhoamisen ajankohdasta korvauksen maksupäivään saakka.

Vapaita siirtoja käsittelevään 7 artiklan 1. kappaleen e) kohdasta on jätetty viittauksista artikloihin 5, 6, 8 ja 9 artiklat 8 (Sijaantulo) ja 9 (Sijoittajan ja sopimuspuolen väliset riidat) pois. Maininta riitojen ratkaisusta johtuvista maksuista on lisätty omaksi kohdakseen. 4. kappaleessa sopimuspuolen sijasta käytetään termiä isäntäsopimuspuoli.

Sijaantuloa käsittelevään 8 artiklaan on lisätty sana sijoittaja "suorittaa maksun sijoittajan toisen sopimuspuolen alueella".

Sijoittajan ja sopijapuolen välisiä riitoja käsittelevän 9 artiklan 3. kappaleessa on viittaus 2. kappaleen b - d kohtiin koskien välimiesoikeuden käsittelyä. Artiklasta on jätetty kokonaan pois mallisopimuksen kappale koskien New Yorkin yleissopimusta sekä kappale, jossa kumpikin sopimusosapuoli antaa ehdoitta suostumuksensa riidan saattamisesta välimiesmenettelyyn.

Lupia käsittelevässä 11 artiklassa myönnetään väliaikainen maahantulo- ja oleskelulupa artiklassa mainittujen työntekijöiden perheenjäsenille (puolisolle ja alaikäisille lapsille) samaksi ajankohdaksi kuin kyseisille työntekijöille.

Yleisiä poikkeuksia käsittelevässä 14 artiklassa on 3. kappaleeseen lisätty viittaus 7 artiklan 1 kappaleen e kohdan lisäksi 5 ja 6 artiklaan, joita kyseisen artiklan määräykset eivät koske.

Sopimuksen voimaantuloa, voimassaoloaikaa ja voimassaolon päättymistä käsittelevään 17 artiklaan on lisätty kappale, jossa kyseinen sopimus voimaan tullessaan korvaa vuonna 1980 tehdyn sopimuksen.

2. Lakiehdotuksen perustelu

Laki Egyptin arabitasavallan kanssa tehdyn sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Perustuslain 95 §:n 1 momentissa edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan valtionsisäisesti voimaan erityisellä voimaansaattamislailla.

Esitys sisältää ehdotuksen blankettilaiksi.

1 §. Lakiehdotuksen 1 §:llä saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

2 §. Tarkempia säännöksiä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan.

3. Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännöissään sopimuksen voimaantulolle asetetut vaatimukset. Esitykseen sisältyvä voimaansaattamislakiehdotus on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja säätämisjärjestys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp).

Sopimuksen 1 artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet. Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten sopimusmääräysten sisältöön ja soveltamiseen välillisesti vaikuttavat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 1 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja edellyttävät eduskunnan suostumusta.

Sopimuksen 5 artiklan mukaan sopimuspuoli saa pakkolunastaa toisen sopimuspuolen sijoittajien tekemiä sijoituksia ainoastaan artiklassa tarkemmin määritellyillä ehdoilla. Artiklassa on lisäksi määräyksiä tällaisen toimenpiteen johdosta maksettavista korvauksista ja niihin liittyvistä koroista. Perustuslain 15 §:n mukaan jokaisen omaisuus on turvattu ja omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla. Lisäksi artiklan edellä mainitut määräykset korvausten maksamisesta voivat olla osittain ristiriidassa pakkolunastuslainsäädännön kanssa. Sopimuksen 5 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 6 artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuspuolella on välitön vastuu tietyin edellytyksin vahingosta, joita sen asevoimat tai viranomaiset ovat aiheuttaneet takavarikoimalla tai tuhoamalla toisen sopimuspuolen sijoittajan tekemän sijoituksen tai sijoituksen osan. Valmiuslain 37 §:n 1 momentin (198/2000) mukaan lain nojalla suoritettujen toimenpiteiden johdosta kärsitystä vahingosta suoritetaan täysi korvaus. Pykälän 2 momentin mukaan vahingosta suoritetaan kuitenkin vain kohtuullinen korvaus, jos vahinkoa on vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen pidettävä vähäisenä tai jos valtiontaloudelliset tai kansantaloudelliset syyt sitä vahinkojen suuren määrän vuoksi välttämättä vaativat. Sopimuksen 6 artiklan määräykset yhdessä 5 artiklan määräysten kanssa voivat olla ristiriidassa valmiuslain korvaussäännösten kanssa tai ainakin voivat valtioneuvoston harkintaa rajoittaen vaikuttaa tapaan, jolla valmiuslain säännöksiä sovelletaan. Määräykset kuuluvat sen vuoksi lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 9 artiklassa määritellään sijoittajan ja sopimuspuolen välisissä riidoissa noudatettavat menettelyt. Sopimuspuolet hyväksyvät omien tuomioistuintensa lisäksi myös välimiesoikeuden toimivallan sijoituksia koskevissa riitaisuuksissa. Välitystuomiot ovat lopullisia ja sitovia. Artiklassa tarkoitetussa välimiesmenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Sopimuksen 9 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 10 artiklan mukaan sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat sopimuspuolten väliset riitaisuudet voidaan ratkaista erityisessä välimiesmenettelyssä. Välimiesoikeuden päätös on sitova ja se voi koskea asioita, jotka kuuluvat Suomessa lainsäädännön alaan. Artiklassa tarkoitetussa välimiesmenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Tällaisen oikeudellisesti sitovan tulkinnan voidaan katsoa jossain määrin koskettavan valtion täysivaltaisuutta ja kuuluvan lainsäädännön alaan.

Yleisperustelujen nykytilaa käsittelevässä jaksossa on lueteltu Suomen voimassa olevat sijoitusten suojelua koskevat sopimukset. Kaikkien sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamista koskevat lait on säädetty tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Nyt käsiteltävänä oleva sopimus sijoitusten edistämisestä ja suojaamisesta Egyptin arabitasavallan kanssa ei poikkea voimassa olevista sopimuksista säätämisjärjestyksen kannalta merkityksellisissä kohdin. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan siten hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Kairossa 3 päivänä maaliskuuta 2004 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Egyptin arabitasavallan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki Egyptin arabitasavallan kanssa tehdyn sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Kairossa 3 päivänä maaliskuuta 2004 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Egyptin arabitasavallan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


Helsingissä 4 päivänä kesäkuuta 2004

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ulkoasiainministeri
Erkki Tuomioja

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.