Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 66/2004
Hallituksen esitys Eduskunnalle Euroopan Avaruusjärjestöä koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten ja Euroopan Avaruusjärjestön välillä turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisesta ja vaihdosta tehdyn yleissopimuksen sekä Suomen ja Saksan välillä turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroisesta suojaamisesta tehdyn sopimuksen hyväksymisestä, laeiksi mainittujen sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laiksi kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista

HaVM 11/2004

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Euroopan Avaruusjärjestön (ESA) yleissopimuksen turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisesta ja vaihdosta ja Suomen ja Saksan välisen sopimuksen turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroisesta suojaamisesta sekä lait näiden sopimusten voimaansaattamisesta ja lain kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista.

Sopimusten tarkoituksena on varmistaa salassa pidettävän tiedon liikkuvuus ja suojaaminen erityisesti eurooppalaisessa avaruusohjelmassa. Kysymys on arkaluonteisista tietoaineistoista, jotka lähettävässä sopimusvaltiossa tai kansainvälisessä järjestössä on erikseen luokiteltu korkean tietoturvallisuuden tason toteuttamista edellyttäviksi tiedoiksi.

Informaation suojaamista koskevien kansainvälisten sopimusjärjestelyjen tarve on tärkeää paitsi ajankohtaisen eurooppalaisen avaruusohjelman toteuttamisessa, myös yleisemminkin. Tietoturvallisuutta koskevien sekä monen- että kahdenvälisten sopimusten määrä näyttää olevan kasvussa. Tämä johtuu paitsi erilaisten toimintojen aikaisempaa suuremmasta riippuvuudesta informaatiosta ja informaation merkityksen kasvusta, myös kansainvälisen yhteistyön syvenemisestä ja laajenemisesta. Yhteistyön piirissä vaihdettava tieto on voitava suojata niin poliittiselta, sotilaalliselta kuin tieteellis-teknis-taloudelliselta vakoilulta ja muulta oikeudettomalta käytöltä.

ESA:n tarkoituksena on toteuttaa sellaisia mittavia avaruusprojekteja, joihin yksittäisellä jäsenvaltiolla ei ole mahdollisuuksia. ESA ja Euroopan unioni ovat sopineet yhteisestä Galileo-ohjelmasta, jonka tavoitteena on toteuttaa eurooppalainen paikannussignaalijärjestelmä, jota voitaisiin käyttää nykyisen amerikkalaisen signaalijärjestelmän (GPS) sijasta tai ohella. Hanketta pidetään strategisesti erittäin merkittävänä Euroopalle, joka on nykyisin riippuvainen amerikkalaisten suunnittelu- ja päätösvaltaan kuuluvasta järjestelmästä.

Galileo-hankkeeseen ja sen toteuttamiseen liittyy merkittäviä turvallisuuteen ja talouteen sekä teknologisen osaamisen kehittämiseen liittyviä vaikutuksia. Paikantamisjärjestelmillä sekä niitä koskevalla informaatiolla, osaamisella ja päätösvallalla on monia seurauksia yhteiskuntien toimivuuteen ja turvallisuuteen. Siksi ohjelman toteuttamisessa on väistämättä kysymys sellaisista arkaluonteisista tiedoista, joita on suojattava tehokkaasti.

Galileo-hanke on siirtymässä toteuttamisvaiheeseen, jonka osana keväällä 2004 järjestetään tarjouskilpailut alan yrityksille. Sellaisiin osiin hankinnoista, joissa tulee pääsy sensitiivisiin tietoihin, voivat osallistua vain sellaisten maiden yritykset, jotka ovat sitoutuneet salassa pidettävien tietojen suojaamiseen ja muihin tietoturvallisuusjärjestelyihin. Hankkeen turvallisuusjärjestelyistä huolehditaan ESA:n tietoturvallisuutta koskevan yleissopimuksen avulla. Yleissopimus on kuitenkin kattavasti sovellettavissa aikaisintaan syksyllä 2004. Osassa ESA:n jäsenmaita onkin katsottu tarpeelliseksi saada aikaan kahdenkeskisille sopimuksille rakentuva tietoturvallisuusjärjestelmä.

Suomalaisten yritysten osallistumista Galileo-hankkeeseen on pidettävä Suomen informaatioyhteiskunnan kehittämiseen tähtäävän ohjelman vuoksi tärkeänä. Käytännössä suomalaiset yritykset voivat osallistua Galileo-ohjelman tarjouskilpailuun ensisijaisesti saksalaisten yritysten alihankkijoina. Tämän vuoksi on katsottu erityisen kiireelliseksi saada aikaan Suomen ja Saksan välinen tietoturvallisuutta koskeva sopimus.

Hallituksen esitykseen sisältyvien sopimusten määräysten saattaminen sisällöllisesti voimaan Suomessa on asianmukaisimmin toteutettavissa säätämällä erillinen kansainvälisiä tietoturvallisuusvelvoitteita koskeva laki. Erillislain avulla on tarkoitus sopeuttaa kansainväliset velvoitteet Suomen lainsäädäntöön. Erillislain avulla voidaan myös vastaisuudessa yksinkertaistaa vastaavien sopimusten voimaansaattamista.

Esitykseen sisältyvien lakiehdotusten ei voida asiallisesti katsoa merkitsevän muutosta asiakirjojen salassapitoon Suomessa, vaikka voimaansaatettaviksi esitettyjen sopimusten piiriin kuuluvien asiakirjojen salassapidosta ehdotetaankin otettavaksi erityissäännös annettavaan lakiin. Kysymys on tiedoista, jotka lähettävässä valtiossa tai kansainvälisessä järjestössä pidetään valtio- tai turvallisuussalaisuuksina taikka sellaisina tietoina, joiden oikeudeton paljastuminen on muutoin vastoin kansallisia tai muita olennaisia yleisiä etuja. Tällaiset tiedot ovat käytännössä jo nykyisen lainsäädännön mukaan salassa pidettäviä.

Sopimuksissa tarkoitetut asiakirjat on luokiteltu ja erikseen merkitty erityisiin turvallisuusluokkiin kuuluviksi, mikä osoittaa selkeästi asiakirjan toimittaneen salassapitotahdon. Kansainvälisen yhteistyön keskeisiin periaatteisiin kuuluu, että toisen valtion itsemääräämisoikeutensa mukaisesti ilmaisemaa salassapitotahtoa kunnioitetaan. Suomen lainsäädäntö suojaakin jo nykyisin sellaisia tietoja, joiden ilmaiseminen vahingoittaisi Suomen kansainvälisiä suhteita.

Ehdotuksen mukaan kansallisen turvallisuusviranomaisen tehtäviä kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamisessa hoitaisi ulkoasiainministeriö. Puolustusministeriö, pääesikunta ja suojelupoliisi toimisivat puolestaan kansainvälisissä tietoturvallisuusvelvoitteissa tarkoitettuina määrättyinä turvallisuusviranomaisina. Tämä järjestely ei ole tarkoitettu pysyväksi, vaan hallitus selvittää erikseen, miten tehtävien hoitaminen on tarkoituksenmukaisimmin vastaisuudessa hoidettavissa.

Suomen ja Saksan välinen sopimus tulee voimaan viidentoista päivän kuluttua siitä, kun Suomi on ilmoittanut Saksalle, että sopimuksen voimaansaattamiseksi tarvittavat kansalliset toimenpiteet on saatettu loppuun. ESA:n tietoturvallisuussopimus tulee puolestaan Suomen osalta voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, kun Suomi on tallettanut hyväksymis- tai ratifioimiskirjansa. Sopimusten voimaansaattamislait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimukset tulevat Suomen osalta voimaan. Laki kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.


YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

1.1. Kansainväliset tietoturvallisuusvaatimukset

Kansainvälinen yhteistyö laajenee ja syvenee useilla eri aloilla, kuten poliisitoiminnassa, ulko- ja turvallisuuspolitiikassa sekä teknologian kehittämisessä. Kansainvälinen yhteistyö perustuu yhä enenevässä määrin tietojenvaihtoon valtioiden sekä kansainvälisten järjestöjen tai toimielinten välillä. Tiedon, osaamisen ja patenttien sekä tieto- ja tiedonsiirtojärjestelmien merkitys tuotantotekijöinä on kasvanut, ja niiden asiattomaan ja rikolliseen käyttöön liittyy merkittäviä turvallisuusriskejä. Yhteistyön syveneminen laajentaa arkaluonteisena pidetyn informaation vaihtoa. Tämä yhdessä sähköisen tietojenkäsittelyn ja -siirron haavoittuvuuden kanssa on luonut tarpeita kansainvälisesti yhtenäistää tietoturvallisuutta koskevia menettelyjä.

Arkaluonteisen ja keskeisiä turvallisuusetuja vaarantavan informaation vaihto ei koske vain valtioiden välistä yhteistyötä, vaan sillä on merkitystä myös elinkeinotoiminnalle esimerkiksi silloin, kun kysymys on sellaisesta viranomaisen hankinnasta, jossa salassa pidettäviä tietoja on annettava yritykselle tarjouksen tekemistä ja sopimuksen toteuttamista varten. Tällaisia ovat perinteisesti olleet puolustusalan hankinnat. Useissa Euroopan maissa edellytetään, että yrityksen luotettavuus on selvitetty ja sen kyky huolehtia tietoturvallisuudesta on varmistettu. Tällaisten selvitysten puuttuminen voi estää yrityksen osallistumisen hankintoihin, ja menettelyjen puuttuminen toimii tosiasiallisena kaupan esteenä.

Tietoturvallisuudella tarkoitetaan useimmiten menettelyjä, joiden avulla turvataan informaation sisällön suojaaminen ulkopuolisilta (informaation luottamuksellisuus), informaation muuttumattomuus (informaation eheys) sekä informaation käytettävyys. Tietoturvallisuuden varmistamiseksi käytetään erilaisia keinoja, joista tavallisimmat ovat henkilöstön luotettavuuden ja toimitilojen turvallisuuden varmistaminen, salassapitosäännökset ja tietojen käytön rajoittaminen vain sovittuun sekä erilaiset tietojen käsittelyyn ja siirtoon liittyvät menettelytapavaatimukset. Tietoturvallisuusvaatimukset kattavat informaation koko elinkaaren, toisin sanoen tietojen hankkimisen, muokkaamisen, käytön, luovutuksen, arkistoinnin ja hävittämisen.

Kansainväliseen yhteistyöhön liittyviin asiakirjoihin sisältyy sellaisia salassa pidettäviä tietoja, joiden luvaton paljastuminen voi aiheuttaa merkittäviä ja laajalle ulottuvia vahinkoja keskeisille yleisille eduille. Tällaisten aineistojen asianmukaisesta käsittelystä on sen vuoksi pidettävä erityistä huolta. Suomen luotettavuus kansainvälisen yhteistyön osapuolena on riippuvainen muun ohella siitä, että yhteisesti sovittuja menettelysääntöjä noudatetaan. Osallistuminen kansainvälisiin teknologian kehittämisohjelmiin samoin kuin suomalaisen teollisuuden mahdollisuudet saada tilauksia esimerkiksi muiden maiden puolustushallinnon ja muiden turvallisuuden kannalta kriittisten järjestelmien hankinnoista edellyttävät, että Suomessa huolehditaan salassa pidettävien turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisesta sekä hankkeisiin osallistuvien yritysten ja henkilöiden luotettavuudesta.

Hallituksen esitykseen sisältyvät lakiehdotukset koskevat ensisijaisesti sellaisia Suomen viranomaisille toimitettuja kansainväliseen toimintaan liittyviä asiakirjoja ja muita tietoaineistoja, joiden salassapidon tarve ja vaatimus korkeasta tietoturvallisuuden tasosta johtuu erityisesti yleisen turvallisuuden, puolustuksen ja sotilasasioiden sekä teknologiseen tai muuhun teolliseen kehittämistyöhön liittyvien etujen suojaamisesta. Esityksen antamisen on tehnyt ajankohtaiseksi erityisesti Euroopan Avaruusjärjestön tietoturvallisuussopimus sekä järjestön ja Euroopan unionin välillä toteutettava yhteistyöohjelma (Galileo).

Kansainväliset tietoturvallisuutta koskevat velvoitteet on määritelty kussakin kansainvälisessä järjestössä erikseen. Yleisimmistä tietoturvallisuuden kehittämisperiaatteiden määrittelyä koskevista kansainvälisistä asiakirjoista voidaan mainita Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) tietoturvallisuusperiaatteet vuodelta 1992. Euroopan unionin asiakirjojen tietoturvallisuutta koskevassa sääntelyssä on velvoitteita myös jäsenvaltioille.

Sotilaallinen yhteistyö on perinteisesti ollut sen yhteistyön muoto, jonka puitteissa käsitellään salaista aineistoa. Pohjois-Atlantin liitolla (NATO) ja Länsi-Euroopan unionilla (WEU) onkin varsin tarkat ja yksityiskohtaiset tietoturvallisuusmääräykset. Puolustushallinto on tehnyt kahdenkeskisiä, lähinnä kansainvälisiksi hallintosopimuksiksi luonnehdittavissa olevia sopimuksia eräiden maiden puolustushallinnon kanssa tietojenvaihdosta ja siinä toteutettavista turvallisuustoimenpiteistä.

Kaiken kaikkiaan on ilmeistä, että Suomessa on oltava aikaisempaa paremmat valmiudet toteuttaa kansainväliseen arkaluonteisten tietoaineistojen suojaamiseen liittyvät toimenpiteet. Tämä edellyttää hallituksen käsityksen mukaan asiaa sääntelevää yleislakia.

1.2. Tietoturvallisuuden merkitys eurooppalaisessa avaruusyhteistyössä

Euroopan Avaruusjärjestö (ESA) perustettiin 31 päivänä toukokuuta 1975. Järjestön tarkoituksena on toimia Euroopan valtioiden yhteistyöelimenä avaruuden tutkimisessa ja hyväksikäytössä rauhanomaisiin tarkoituksiin. Erityisesti järjestö pyrkii avaruusteknologian ja sen sovellutusten edistämiseen sekä tieteellisiin että käytännössä hyödynnettäviin päämääriin. Tarkoituksena on toteuttaa sellaisia mittavia avaruusprojekteja, joihin yksittäisellä jäsenvaltiolla ei ole mahdollisuuksia. Järjestö myös suosittaa jäsenvaltioille yhtenäistä teollisuuspolitiikkaa avaruusalalle. Suomi oli järjestön liitännäisjäsen vuodesta 1987 vuoteen 1995, jolloin Suomi liittyi järjestön jäseneksi.

Euroopan Avaruusjärjestöön kuuluu tällä hetkellä kaikkiaan 15 jäsenvaltiota: Ranska, Saksa, Iso-Britannia, Italia, Espanja, Itävalta, Sveitsi, Belgia, Alankomaat, Tanska, Ruotsi, Norja, Irlanti, Portugali ja Suomi. Järjestöllä on myös liitännäissopimuksia muun muassa Kanadan kanssa. Suomi osallistuu ESA:n tiedeohjelmien puitteissa avaruustutkimuksessa käytettävien satelliittien ja niiden tutkimusinstrumenttien rakentamiseen sekä lisäksi tietoliikennettä ja kaukokartoitusta tukeviin teknologiaohjelmiin.

Euroopan Avaruusjärjestön tutkimus- ja kehityshankkeet tarjoavat Suomelle monipuolisen mahdollisuuden osallistua haastavaan ja korkeatasoiseen kansainväliseen tiede- ja teknologiayhteistyöhön. Suomen liityttyä täysjäseneksi Suomeen on syntynyt osaava yritysten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten verkosto, joka pystyy vaativien hankkeiden läpivientiin niin avaruustutkimuksen kuin avaruusteknologian soveltamisen alueilla. Myös avaruusalan teolliskaupallinen toiminta on lähtenyt tuntuvaan kasvuun ESA-jäsenyyden vaikutuksesta.

Galileo on Euroopan Avaruusjärjestön ja Euroopan unionin paikannussatelliittijärjestelmän suunnittelua ja rakentamista koskeva yhteistyöhanke. Järjestelmän on tarkoitus sisältää muun ohella 30 satelliitin järjestelmän, maa-asemat, tukiasemat, käyttäjäsegmentit ja paikalliset segmentit, jotka tuottavat erilaisia palveluja kuluttajille. Galileo-järjestelmällä pyritään virheettömän paikannustiedon tuottamiseen, ja siksi sillä on erittäin suurta strategista merkitystä siviilihallinnolle. Se sisältää myös sotilaallisesti merkityksellistä teknologiaa koskevaa tietoa ja osaamista muun muassa satelliittien malleissa, salausjärjestelmissä ja mikropiireissä, jotka voisivat olla vaarallisia vihamielisten osapuolien käsissä. Järjestelmän tuottama tieto lisää tarkkuutta ja tehokkuutta sekä logistista tukea erilaisissa kommunikaatio-, kontrolli- ja komentotehtävissä.

Satelliittinavigointisignaalia hyödyntävien järjestelmien taloudellinen merkitys on nopeassa kasvussa. Eurooppalaisen päätelaite- ja palveluteollisuuden riippumattomuuden amerikkalaisen paikannussignaalin (GPS) saatavuudesta katsotaan olevan Euroopalle strategisesti tärkeää. Vaikka käytössä oleva GPS-signaali on avoimesti saatavilla, Euroopalla ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa sen kehittämiseen, tarkkuuteen eikä hallinnointiin. GPS-signaalin keskeytyminen aiheuttaisi laajoja taloudellisia seurauksia Euroopassa. Galileo-järjestelmä on määrä kehittää yhteensopivaksi amerikkalaisen paikannussatelliittijärjestelmän kanssa.

Galileo-satelliittinavigointijärjestelmä tukee Suomelle tärkeän informaatioyhteiskunnan kehittymistä. Joidenkin lähteiden mukaan sijainti- tai paikkatieto liittyy 80 – 90 prosenttiin kaikesta tiedosta. Satelliittipaikannus antaa tarkan sijainnin. Sitä hyödynnetään ammattimaisesti esimerkiksi autojen navigointilaitteissa. Kaiken kaikkiaan satelliittipaikannukseen liittyvien maailmanlaajuisten markkinoiden arvioidaan kasvavan muutamassa vuodessa 5 – 10 miljardiin euroon. Satelliittipaikantavien matkapuhelinten arvioidaan vaikuttavan merkittävästi alan kasvuun. Paikannusominaisuuksien lisääminen esimerkiksi matkapuhelimiin tekee satelliittisignaalista keskeisen resurssin, ja paikannus luo perustan monille uusille palveluille. Kysymys on alueesta, jolla suomalainen teollisuus on osoittanut merkittävää kansainvälistä kilpailukykyä.

Suomen mielenkiinto kohdistuu satelliittien rakentamiseen, maasegmentin rakentamiseen ja ennen kaikkea päätelaitteisiin ja sovelluksiin. Aikataulullisesti nyt kiireisintä on satelliittien rakentaminen. Sovelluksia ja päätelaitteita tuetaan myös kansallisissa ohjelmissa. Teknologian kehittämiskeskus (Tekes) on parin viime vuoden aikana vuodessa rahoittanut 17 miljoonalla eurolla 77:ää paikannuksen eri osakysymystä selvittävää hanketta.

Galileon rakentamiseen on kaikilla ESA:n ja EU:n jäsenmaiden yrityksillä sekä laitoksilla mahdollisuus osallistua. Rakentaminen ja ylläpitäminen vaatii suurta huolellisuutta tiedon kulun suhteen, sekä kansallisesti hyväksyttyä turvallisuusluokitellun tiedon hallinnointia. Tästä seuraa, että käytännössä pääsy rakentamiseen ja ylläpitoon edellyttää, että jäsenmaassa noudatetaan yhteisesti sovittujen sopimuksien sääntöjä ja periaatteita Galileon tietoaineiston käsittelystä, asiakirjojen turvallisuusluokittelusta sekä yritysten ja laitosten yritys- ja henkilöturvallisuusselvityksistä.

Euroopan Avaruusjärjestössä on laadittu Euroopan Avaruusjärjestöä koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten ja Euroopan Avaruusjärjestön välinen yleissopimus turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisesta ja vaihdosta (ESA:n tietoturvallisuussopimus). ESA:n tietoturvallisuussopimus on luonteeltaan yleispiirteinen kehyssopimus verrattuna useimpiin muihin kansainvälisiin tietoturvallisuusvaatimuksia määritteleviin asiakirjoihin. Sopimus tulee sovellettavaksi sitä mukaa, kun jäsenmaat ovat sen allekirjoittaneet ja ratifioineet.

ESA:n tietoturvallisuussopimuksen ratifiointi on useissa jäsenvaltioissa kesken, minkä vuoksi Galileo-hankkeen tämän kevään tarjouskierrokseen osallistuminen ei ole sen nojalla mahdollista suomalaisille yrityksille siltä osin kuin kyse on salassa pidettävästä aineistosta. Koska ESA:n tietoturvallisuussopimus ei ole vielä kaikkien jäsenmaiden välillä toimiva ja koska useat jäsenvaltiot eivät pidä sopimusta riittävänä, osa järjestön jäsenmaista on tukeutumassa osittain jo olemassa olevien kahden- tai monenvälisten sopimusten verkostoon. Näitä maita ovat muun muassa Ranska, Saksa, Italia, Alankomaat, Espanja, Ruotsi ja Iso-Britannia. Vain näiden maiden yritykset pääsevät täysimääräisesti osallistumaan tarjouskilpailuun. Erillisiä jäsenvaltioiden välisiä sopimuksia tarvittaneen pysyvästi ESA:n tietoturvallisuussopimuksen rinnalle sopimuksen kattavuudessa nähtyjen puutteiden vuoksi. Sen varmistamiseksi, että Suomella olisi mahdollisuus päästä täysimääräisesti mukaan Galileo-hankkeeseen, näyttää olevan tarpeellista, että Suomi tekee tietoturvallisuutta koskevat sopimukset ja järjestelyt kaikkien Galileo-hankkeeseen pyrkivien maiden kanssa.

Tällä hetkellä on käynnissä esiselvityksiin liittyvä vaihe, jossa suomalaisilla olisi mahdollisuus olla mukana. Huhtikuussa 2004 avautuu hankevaihe (Galileo Overall IOV System), joka on koko rakentamisen kannalta tärkeä vaihe ja johon suomalaisten yritysten mukaanpääsyä pidetään erittäin tärkeänä. Tässä vaiheessa suomalaisella teollisuudella on mahdollisuus toimia käytännössä lähinnä saksalaisten yritysten alihankkijoina, minkä vuoksi on pidetty kiireellisenä saada aikaan kahdenkeskinen tietoturvallisuutta koskeva sopimus Saksan kanssa. Muiden Galileo-hankkeeseen osallistuvien maiden kanssa tehtävistä kahdenkeskisistä sopimuksista käydään sopimusneuvottelut myöhemmin. Hallituksen esitykseen sisältyvä ehdotus laiksi kansainvälisten tietoturvallisuutta koskevien velvoitteiden toteuttamisesta yksinkertaistaa myöhemmin mahdollisesti tehtävien sopimusten voimaansaattamista.

2. Nykytila

2.1. Julkisuuslainsäädäntö

Suomessa tietoturvallisuustyön oikeudellinen perustan etenkin valtionhallinnossa muodostaa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettu laki (621/1999), jäljempänä julkisuuslaki ja sen nojalla annettu asetus viranomaisten toiminnan julkisuudesta ja hyvästä tiedonhallintatavasta (1030/1999), jäljempänä julkisuusasetus).

Julkisuusperiaate on Suomessa keskeinen hallintoa koskeva periaate, jolla on merkittävä asema viranomaisinformaatiota koskevissa ratkaisuissa ja menettelytavoissa. Julkisuus on pääsääntö, jota täydentävät laissa säädetyt salassapitoperusteet. Informaatio on pidettävä salassa tiettyjen yleisten ja yksityisten etujen suojaksi.

Jokaisella on perustuslain mukaan oikeus saada tieto viranomaisten julkisista asiakirjoista. Asiakirjan julkisuutta voidaan rajoittaa välttämättömistä syistä vain lailla. Julkisuuden rajoittaminen perustuslaissa ja perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännössä omaksuttujen periaatteiden mukaisesti vain välttämättömimpään on toteutettu julkisuuslaissa siten, että erityisesti yleistä etua suojaavissa salassapitosäännöksissä on käytetty niin sanottua vahinkoedellytyslauseketta. On myös huomattava, että salassapitovelvollisuus voi koskea vain osaa asiakirjaa. Julkisuuslain 10 §:n mukaan tieto on tällöin annettava asiakirjan julkisesta osasta.

Vahinkoedellytyslauseke osana salassapitosäännöstä merkitsee, että salassapito on riippuvainen niistä seurauksista, joita tiedon antamisesta olisi suojattavalle edulle. Siten voimassa olevat salassapitosäännökset johtavat tapauskohtaiseen harkintaan, mikä yhdessä lain tulkintasäännösten sekä oikeuskäytännön perusteella velvoittaa viranomaista tapauskohtaisesti perustelemaan, miksi tietojen antamisesta aiheutuisi asianomaisessa lainkohdassa tarkoitettu seuraus. Tällainen sääntelytapa ei ole tarkoituksenmukainen silloin, kun kysymys on kansainvälisen sopimuksen tai säädöksen perusteella muilta valtioilta tai kansainvälisiltä toimielimiltä saaduista turvallisuusluokitelluista tiedoista.

Julkisuuslakiin sisältyy säännökset hyvästä tiedonhallintatavasta. Hyvään tiedonhallintatapaan kuuluu lain mukaan myös asiakirjojen salassapidosta, eheydestä ja käytettävyydestä huolehtiminen. Hyvään tiedonhallintatapaan kuuluu huolehtia siitä, että viranomaisen asiakirjat ja tietojärjestelmät sekä niihin talletettujen tietojen suoja, eheys ja laatu turvataan asianmukaisin menettelytavoin ja tietoturvallisuusjärjestelyin.

Julkisuusasetus sisältää säännökset erityissuojattavista tietoaineistoista ja niiden luokituksesta. Erityissuojattavien tietoaineistojen konkreettinen luokitus kuuluu asetuksen mukaan ensisijaisesti viranomaisen itsensä ratkaistaviin asioihin. Tämä on luonnollista, koska viranomainen vastaa muutoinkin toimintansa laillisuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta. Periaate on kirjattu julkisuusasetuksen 2 §:ään, jonka mukaan viranomainen voi itse luokitella asiakirjansa ja tietojärjestelmänsä ja niihin sisältyvät tiedot erilaisten käsittely- ja suojausvaatimuksien huomioon ottamiseksi sekä tietoturvallisuusjärjestelyjen toteuttamiseksi.

Erityissuojattavia tietoaineistoja koskevan luokituksen piiriin kuuluvat asiakirjat ja niihin sisältyvät tiedot, jotka ovat salassa pidettäviä tai joiden luovuttamista on muutoin lailla rajoitettu taikka joihin sisältyviä tietoja saa lain mukaan käyttää vain määrättyyn tarkoitukseen (julkisuusasetus 2 §). Luokituksessa voidaan käyttää kolmea eri luokkaa sen mukaan, minkälaisia käsittely-, suojaus- ja muita tietoturvallisuusvaatimuksia on tietoaineistoja luotaessa, muutettaessa, käytettäessä, luovutettaessa, siirrettäessä, arkistoitaessa, hävitettäessä tai muutoin käsiteltäessä noudatettava. Useampaakin luokkaa voidaan käyttää, jos viranomaisen hallinnonalalla on siihen erityistarpeita.

Ensimmäiseen erityissuojattavan tietoaineiston luokkaan (”erittäin salaiset”) kuuluviksi voidaan luokitella tietoaineistot, jos tiedon oikeudeton paljastuminen ja käyttö aiheuttaisi vakavaa vahinkoa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 1, 2, 5 sekä 8 –11 kohdassa tarkoitetuille yleisille eduille. Mainittuja suojattavia etuja ovat Suomen kansainväliset suhteet, rikosten ehkäiseminen ja selvittäminen, yleinen järjestys ja turvallisuus, väestönsuojelu, valtion turvallisuus ja maanpuolustuksen etu.

Toiseen erityissuojattavan tietoaineiston luokkaan (”salaiset”) kuuluviksi voidaan luokitella tietoaineistot, jos tiedon oikeudeton paljastuminen ja käyttö loukkaisi merkittävästi niitä etuja, joiden vuoksi rajoitukset on säädetty. Luokan käyttö ei siis ole riippuvainen siitä, minkä intressien vuoksi tietoaineisto on säädetty salassa pidettäväksi.

Kolmanteen erityissuojattavan tietoaineiston luokkaan (”luottamuksellinen”) kuuluviksi voidaan luokitella tietoaineistot, jos tiedon oikeudeton paljastuminen ja käyttö vaarantaisi viranomaisen toimintaedellytyksiä taikka liike- ja ammattisalaisuuksia tai henkilötietojen suojaa.

Julkisuusasetukseen ei nykyisellään sisälly yksityiskohtaisia säännöksiä, jotka määrittelisivät turvallisuusluokittain vaadittavat konkreettiset tietoturvallisuustoimenpiteet. Julkisuusasetuksen 3 §:ssä on kuitenkin säännökset erityissuojattavaa tietoaineistoa koskevista yleisistä tietoturvallisuustoimenpiteistä. Säännös koskee siis muitakin erityissuojattavia aineistoja kuin niitä, jotka on luokiteltu.

Erityissuojattavaan tietoaineistoon kuuluvia asiakirjoja laadittaessa, käsiteltäessä, talletettaessa, luovutettaessa ja hävitettäessä on toteutettava julkisuusasetuksen mukaan luokitusta ja sen perustetta vastaavalla tavalla asianmukaiset toimenpiteet asiakirjojen ja niissä olevien tietojen suojaamiseksi siten, että saavutetaan asetuksessa säädetty tavoitetaso. Tavoitetasovaatimuksiin kuuluu, että tietojenkäsittely- ja säilytystilat ovat riittävästi valvottuja ja suojattuja. Myös tietojärjestelmiin pääsyn tulee olla valvottua ja luvaton tunkeutuminen niihin tulee estää käytettävissä olevin keinoin. Tietoaineistoja saavat muuttaa ja muutoin käsitellä vain ne, joiden virkatehtäviin asian käsittely kuuluu. Käyttöoikeudet on muutoinkin rajattava asianmukaisesti ja käyttöä valvottava riittävästi. Tietoja erityissuojattavasta aineistosta saavat luovuttaa vain ne, joiden tehtäväksi siitä huolehtiminen kuuluu ja tietoverkoissa siirrettävä tieto on salattava tarpeen mukaan.

Velvoitteet on kirjoitettu joustavin normein. Viranomaisten on kuitenkin huolehdittava siitä, että perusvaatimukset täyttyvät ja että erityissuojattavat tiedot ovat vain niiden saatavissa, joiden virkatehtäviin ne kuuluvat.

Tietoturvallisuustoimenpiteitä ohjaavat julkisuusasetusta täydentävästi valtiovarainministeriön hallinnon kehittämisosaston yleisohjaus. Tämän esityksen kannalta keskeisessä asemassa on Valtionhallinnon tietoturvallisuuden johtoryhmän vuonna 2002 julkaisemat arkaluonteisia kansainvälisiä tietoaineistoja koskevat käsittelyperiaatteet valtionhallinnossa (Valtionhallinnon tietoturvallisuuden johtoryhmä 4/2002). Valtion tietoturvallisuuden konkreettisessa kehittämistyössä on muun muassa teknologian nopean kehityksen vuoksi edetty käyttämällä ensisijaisesti informaatio-ohjausta sitovien säännösten sijasta.

Asiakirjojen salassapitomerkinnät ovat suoraan lain nojalla pakollisia vain tietyissä tilanteissa annettaessa salassa pidettävä asiakirja asianosaiselle. Muutoin merkinnän tekeminen on vapaaehtoista (25 §). Julkisuuslaki antaa kuitenkin oikeuden valtioneuvoston asetuksella antaa sitovia tietoturvallisuusmerkintöjä koskevia velvoitteita. Tätä mahdollisuutta ei toistaiseksi ole käytetty.

Tietoturvallisuutta koskevat kansainväliset ja osin kansallisetkin säännöstöt ja menettelyt ovat pitkään olleet riippumattomia julkisuussääntelystä. Suomen lainsäädännön kannalta huomionarvoista on, ettei asiakirjaan tehty tietoturvallisuus- tai salassapitomerkintä vielä sellaisenaan ratkaise sitä, voidaanko asiakirjasta antaa tieto. Se, jolta asiakirjaa on pyydetty, joutuu tekemään asiassa ratkaisun julkisuuslaissa säädetyllä tavalla. Tällöin on muun ohella otettava huomioon julkisuuslain 17 §:ssä säädetyt tulkintaperiaatteet sekä se, että asiakirjan julkisesta osasta on annettava tieto julkisuuslain 10 §:ssä osoitetulla tavalla.

Sekä julkisuusperiaatteen toteuttamisen että tietoturvallisuustyön kannalta on huomiota kiinnitettävä vielä viranomaisen velvollisuuksiin antaa ohjeita sekä valvoa ja seurata. Tätä koskevat yleisvelvoitteet on säädetty julkisuuslain 18 §:ssä. Julkisuusasetuksen 4 §:n mukaan viranomaisen on pidettävä huolta mm. siitä että määritellään asiakirjan antamista koskeva päätösvalta sekä annetaan riittävät ohjeet asioiden ja asiakirjojen kirjaamisesta sekä asiakirjojen, tietojärjestelmien ja niissä olevien tietojen asianmukaisesta käsittelystä ja suojaamisesta eri käsittelyvaiheissa. Ohjeiden ja toimenpiteiden toteutumista on tarpeellisessa laajuudessa valvottava sekä arvioitava sopivin väliajoin niiden toimivuutta ja muutostarpeita sekä ryhdyttävä toimenpiteisiin havaittujen puutteiden korjaamiseksi.

Nykyisen lainsäädännön puitteissa on jossain määrin epäselvää, kuinka pitkälti julkisuuslaissa olevien valtuutusten nojalla voidaan säätää tilojen turvallisuudesta. Asiaa selvitetään erikseen osana julkisuuslain tarkistusta, jota on kuvattu valtioneuvoston selonteossa julkisuuslainsäädännön kokonaisuudistuksen täytäntöönpanosta (VNS 5/2003 vp).

2.2. Laki turvallisuusselvityksistä

Henkilöstöturvallisuuteen liittyvistä turvallisuusselvityksistä säädetään turvallisuusselvityksistä annetussa laissa (177/2002). Lain tarkoituksena on turvallisuusselvitysmenettelyä käyttämällä parantaa mahdollisuuksia ennakolta estää rikokset, jotka vakavasti vahingoittaisivat keskeisiä yleisiä etuja (Suomen sisäinen tai ulkoinen turvallisuus, maanpuolustus tai poikkeusoloihin varautuminen; Suomen suhteet toiseen valtioon tai kansainväliseen järjestöön, julkinen talous) tai yksityisiä etuja (liike- tai ammattisalaisuus tai muu erittäin merkittävä yksityinen taloudellinen etu) samoin kuin laissa määriteltyjen etujen suojaamisen kannalta erittäin merkittävää tietoturvallisuutta.

Turvallisuusselvitys voidaan tehdä virkaan tai tehtävään hakeutuvasta, tehtävään tai koulutukseen otettavasta taikka virkaa tai tehtävää hoitavasta henkilöstä. Turvallisuusselvityksen tekemisestä päättää suojelupoliisi. Jos hakija kuuluu kuuluu puolustushallinnon alaan tai hoitaa puolustushallinnon antamaa tehtävää, turvallisuusselvityksen tekemisestä päättää pääesikunta. Suppean turvallisuusselvityksen tekee asiaan liittyvän tilan tai paikan sijaintipaikkakunnan kihlakunnan poliisilaitos, jollei kyseessä ole puolustusvoimien hallinnassa oleva tila taikka paikka.

Turvallisuusselvitys voidaan tehdä perusmuotoisena, laajana tai suppeana. Perusmuotoisen turvallisuusselvityksen tekemistä voivat hakea valtion ja eduskunnan viranomaisten ja laitosten, valtion liikelaitosten sekä kuntien ja kuntayhtymien lisäksi myös suomalainen yksityinen yhteisö ja säätiö sekä Suomessa sivuliikkeen rekisteröinyt ulkomainen yhteisö ja säätiö. Turvallisuusselvitys voidaan tehdä hakijan pyynnöstä myös silloin, kun Suomea sitova valtiosopimus tai muu kansainvälinen velvoite edellyttää turvallisuusselvityksen laatimista tai esittämistä.

Turvallisuusselvitysmenettelyssä sovitetaan yhteen valtion ja yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeiden organisaatioiden turvallisuusedut sekä yksilön tietosuojan vaatimukset. Turvallisuusselvitysten tekeminen koskettaa merkittävällä tavalla yksilön perusoikeuksia.

Yksityisyyden suojan perusoikeusluonteen vuoksi turvallisuusselvitysmenettely on tarkan muotosidonnaista. Turvallisuusselvitys voidaan tehdä vain selvityksen kohteena olevan henkilön etukäteen antaman, nimenomaisen ja kirjallisen suostumuksen perusteella. Myös turvallisuusselvitysmenettelyssä käytettävät rekisterit on laissa lueteltu tyhjentävästi, mikä johtuu perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksesta. Toimivaltainen viranomainen saa lain 3 §:n rajoitussäännöksen perusteella käyttää rekistereitä vain siinä laajuudessa kuin se on välttämättä tarpeen lain tavoitteen saavuttamiseksi. Rekistereitä ei ole tarkoitettu käytettäväksi täysimääräisesti jokaisen selvityksen tekemisessä, vaan rekisterivalikoimaa laajennetaan, jos joistakin rekisteristä löytyy selvityksen kohteena olevasta henkilöstä lisäselvitystä vaativia tietoja.

Jokaisella on oikeus saada tieto siitä, onko hänestä tehty turvallisuusselvitys tiettyä tehtävää varten. Selvityksen kohteella on myös oikeus pyynnöstä saada toimivaltaiselta viranomaiselta perusmuotoisen tai laajan turvallisuusselvityksen tiedot. Tiedonsaantioikeus ei kuitenkaan koske sellaisesta rekisteristä peräisin olevaa tietoa, johon rekisteröidyllä ei ole tarkastusoikeutta.

2.3. Tietoturvallisuuden ohjaus valtionhallinnossa

Kuten edellä jaksossa 2.2. on todettu, tietoturvallisuustoimenpiteitä ohjaavat valtionhallinnossa julkisuuslainsäädäntöä täydentävästi valtiovarainministeriön hallinnon kehittämisosaston yleisohjaus. Ministeriö on asettanut Valtionhallinnon tietoturvallisuuden johtoryhmän (VAHTI), joka huolehtii yhteistyöstä tietoturvallisuusasioissa sekä valmistelee alan kehittämistä ja ohjausta.

Valtiovarainministeriön johdolla on valmisteltu valtion tietoturvallisuuden kehitysohjelma, jolla on tarkoitus entisestään tehostaa hallinnon tietoturvallisuustyötä. Valtiovarainministeriön toimenpitein on luotu kansallisesti laajin ja kattavin tietoturvallisuusohjeisto. Ohjeista esimerkkinä voidaan mainita arkaluonteisten tietoaineistojen käsittelystä annettu ohje, joka sisältää yksityiskohtaiset kuvaukset niistä toimenpiteistä, joita on suoritettava eri turvallisuusluokkiin kuuluvia kansainvälisiä aineistoja käsiteltäessä.

Valtiovarainministeriön ohjeisto on osaltaan luonut perustan myös virasto- tai hallinnonalakohtaisiin ohjeisiin ja määräyksiin. Erityisesti ulkoasian- ja puolustushallinnossa on annettu yksityiskohtaisia ohjeita ja määräyksiä kansainväliseen tietoturvallisuustyöhön liittyvistä seikoista. Esimerkkinä voidaan mainita pääesikunnan antama ohje sidosryhmäturvallisuudesta puolustusvoimissa (22.12.2003, 44/12.5/D/I), joka sisältää muun ohella ohjeet tietoturvallisuuden toteuttamisesta tehtäessä hankintasopimus, jonka yhteydessä on annettava toiselle sopimusosapuolelle salassa pidettäviä tietoja. Ohjeet osoittavat, milloin yksityisestä sopimusosapuolesta tehdään turvallisuuskartoitus sekä miten turvallisuustoimenpiteiden toteuttaminen varmistetaan.

2.4. Aikaisemmat sopimukset ja muut Suomea sitovat säädökset

Kaikki rauhankumppanuusohjelmassa (PfP) mukana olevat maat ovat sopineet Pohjois-Atlantin liiton (NATO) kanssa PfP-asiakirjojen käsittelystä. Suomi ja NATO tekivät rauhankumppanuusohjelmaan liittyvää tietojenvaihtoa ja asiakirjoja koskevan sopimuksen Brysselissä 22 päivänä syyskuuta 1994. Sopimus on laadittu NATO -maiden keskenään tekemien turvallisuussopimusten pohjalta ja sen tekeminen oli edellytys sille, että NATO toimittaa Suomelle turvallisuusluokiteltuja asiakirjoja.

Suomi ja Länsi-Euroopan unioni (WEU) tekivät turvallisuussopimuksen 22 päivänä huhtikuuta 1997 (SopS 42/1998). Sopimus sisältää määräyksen sopimuspuolten velvollisuudesta suojella ja turvata toistensa antamaa tai tuottamaa tai sopimuksen perusteella tuotettavaa salassa pidettävää tietoa ja materiaalia. Sopimuspuolten on säilytettävä toisen osapuolen määräämä salaisuusasteluokitus sekä suojeltava sellaista tietoa ja materiaalia asianmukaisesti. Tiedon ja materiaalin käyttö muuhun kuin luovuttajan määräämään tarkoitukseen tai tarkoitukseen, johon tieto on vaihdettu, on kielletty.

Sopimuksen mukaan Suomi sitoutui osoittamaan sopimuksen tarkoituksia varten kansallisen turvallisuusviranomaisen (National Security Authority, NSA), jonka tehtävänä on vastata kansallisen viranomaisen hallussa olevien WEU-asiakirjojen turvallisuudesta sekä muun muassa turvallisuusjärjestelyjen tarkastuksista. Kansalliseksi turvallisuusviranomaiseksi nimettiin ulkoasiainministeriö. Määrätyiksi turvallisuusviranomaisiksi (Designated Security Authority, DSA) nimettiin puolustusministeriö, sisäasiainministeriö sekä kauppa- ja teollisuusministeriö, jotka vastaavat omien toimialojensa tietoturvallisuudesta turvallisuussopimuksen ja WEU:n tietoturvallisuusmääräysten edellyttämällä tavalla. Määrättyjen turvallisuusviranomaisten tehtävänä on sopimukseen liittyvien turvallisuussääntöjen mukaan informoida teollisuutta turvallisuuspolitiikasta, antaa ohjausta ja apua toimeenpanossa sekä huolehtia WEU-hankintoihin ja alihankintoihin liittyvistä turvallisuustoimenpiteistä, kuten salaisuusasteluokituksesta.

Sopimuksen määräykset saatettiin voimaan erillislailla (282/1998). Laki merkitsee poikkeusta yleisestä lainsäädännöstä: laissa on erityissäännökset, joiden mukaan sopimuksessa tarkoitettua yhteistyötä varten laaditut tietoaineistot, joihin on tehty salaisuusastetta koskevat merkinnät, ovat salassa pidettäviä. WEU-asiakirjoihin sovelletaan WEU:n tietoturvallisuusmääräyksiä.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi, jäljempänä avoimuusasetus, annettiin 30 päivänä toukokuuta 2001. Avoimuusasetuksen 9 artiklassa määritellään arkaluonteisiksi asiakirjat, jotka on luokiteltu kolmeen korkeimpaan turvallisuusluokkaan ja jotka ovat salassa pidettäviä erityisesti yleisen turvallisuuden, puolustuksen ja sotilasasioiden suojaamiseksi. Arkaluonteiset asiakirjat voivat olla peräisin paitsi unionin toimielimistä ja jäsenvaltioista, myös kansainvälisistä toimielimistä, kuten NATO:sta.

Jäsenvaltioiden on asetuksen mukaan toteutettava aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että arkaluonteisia asiakirjoja koskevia tiedonsaantipyyntöjä käsiteltäessä kunnioitetaan EU:n arkaluonteisia asiakirjoja koskeviin erityissäännöksiin sekä tiedonsaantirajoituksia määritteleviin säännöksiin sisältyviä periaatteita.

Maaliskuussa 2001 tehtiin neuvoston päätös 2001/264/EY neuvoston turvallisuussääntöjen vahvistamisesta. Päätös on soveltamisalaltaan laaja: siinä säännellään asiakirjaturvallisuuden lisäksi myös muun muassa henkilöiden ja rakennusten turvallisuudesta ja muista tietoturvallisuuteen kuuluvista seikoista. Päätös ei rajoita asiakirjajulkisuutta määrittävän perustamissopimuksen 255 artiklan ja sen täytäntöön panevien välineiden soveltamista eikä jäsenvaltioiden olemassa olevien käytäntöjen soveltamista niiden ilmoittaessa kansallisille parlamenteilleen unionin toimista. Jäsenvaltiot toteuttavat päätöksen mukaan asianmukaiset toimenpiteet kansallisten järjestelyjensä mukaisesti sen varmistamiseksi, että niiden yksiköissä ja tiloissa työskentelevät henkilöt noudattavat turvallisuussääntöjä käsitellessään EU:n turvaluokiteltuja tietoja. Toimenpiteet oli toteutettava ennen 30 päivää marraskuuta 2001 ja niistä tuli ilmoittaa neuvoston pääsihteeristölle. Turvallisuussääntöjen kansallisista toimenpiteistä päätettiin hallituksen EU-asiain komiteassa 14 päivänä marraskuuta 2001. Turvallisuussääntöjen tarkoittamaksi kansalliseksi turvallisuusviranomaiseksi ilmoitettiin ulkoasiainministeriö.

Turvallisuus- ja riskinhallinta-asioilla on tällä hetkellä toinen merkitys unionin toiminnassa kuin aikaisemmin, mikä osaltaan selittää sekä asiakirjaturvallisuutta että arkaluonteisia asiakirjoja koskevan sääntelyn. Sääntelyn tarvetta perusteltiinkin muun ohella NATO:n kanssa järjestettävällä luottamuksellisella tiedonvaihdolla: yhteistyön syventäminen ja yhteisen turvallisuuspolitiikan kehittäminen edellyttävät asianmukaisia turvallisuusjärjestelyjä.

Jäsenvaltiot on EU:n avoimuusasetuksen mukaan velvoitettu huolehtimaan toimenpiteistä, jotta arkaluonteisten asiakirjojen käsittelyssä kunnioitetaan sääntelyn periaatteita. Neuvoston turvallisuussääntöjä koskeva päätös edellyttää, että jäsenvaltiot toteuttavat asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niiden yksiköissä ja tiloissa työskentelevät henkilöt noudattavat turvallisuussäännöksiä käsitellessään EU:n turvaluokiteltuja tietoja. Tällaisia henkilöitä ovat muun muassa jäsenvaltioiden EU-edustustojen henkilöstö, neuvoston tai sen toimielinten kokouksiin tai muihin neuvoston toimiin osallistuvat kansallisten valtuuskuntien jäsenet ja muut jäsenvaltioiden kansallisiin hallintoihin kuuluvat henkilöt ja toimeksiantotehtävää suorittavat.

Puolustusministeriön hallinnonalalla on tehty lukuisia kahdenkeskisiä yhteisymmärrys-asiakirjoiksi otsikoituja sopimuksia eri valtioiden kanssa salassa pidettävien tietojen suojaamisesta. Niitä voidaan luonnehtia lähinnä kansainvälisiksi hallintosopimuksiksi. Tarkoituksena on, että sopimukset muutetaan niitä uudistettaessa valtiosopimuksiksi ja ne saatetaan perustuslain edellyttämällä tavalla eduskunnan käsiteltäviksi.

3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Esityksen tavoitteena on luoda edellytyksiä Suomen mahdollisuuksille toimia luotettavana kansainvälisen yhteistyön osapuolena niissä tilanteissa, joissa yhteistyön toteuttamisessa on välttämätöntä vaihtaa arkaluonteisia ja toisessa sopimusvaltiossa tai kansainvälisessä toimielimessä salassa pidettäviksi määriteltyjä asiakirjoja ja tietoaineistoja. Sopimukset mahdollistavat muun ohella, että suomalainen teollisuus voi olla mukana avaruusteknologian kehitystyössä.

Esityksellä saatettaisiin voimaan Euroopan Avaruusjärjestön sekä Saksan liittotasavallan kanssa allekirjoitetut tietoturvallisuutta koskevat sopimukset. Mitä ilmeisintä on, että tarvetta vastaavanlaisiin kansainvälisiin sopimuksiin on vastaisuudessakin. Tällaisten sopimusten voimaansaattamisen yksinkertaistamiseksi sekä lainsäädännön läpinäkyvyyden varmistamiseksi ehdotetaan, että kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamisesta säädettäisiin erillinen laki.

4. Esityksen vaikutukset

4.1. Vaikutukset kansalaisiin

Kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden voimaan saattamiseksi on tarkoituksenmukaisinta säätää erillinen asiaa koskeva laki. Ehdotettuun lakiin sisältyisi erityinen toisen sopimusosapuolen salassa pidettäviä ja turvallisuusluokiteltuja asiakirjoja ja niihin sisältyviä tietoja koskeva salassapitosäännös. Tällaiset tiedot olisivat ehdotuksen mukaan myös Suomessa salassa pidettäviä. Säännös poikkeaa muodoltaan julkisuuslain yleistä etua koskevista salassapitosäännöksistä, joissa salassapito on useimmissa tapauksissa riippuvainen siitä, minkälaisia vaikutuksia tietojen antamisella olisi suojattavalle edulle. Siten salassapito olisi säännöksen sananmuodon mukaan ehdotetussa laissa kattavampi kuin yleisessä julkisuuslaissa.

Lakiehdotuksissa kysymys on toisen valtion tai kansainvälisen järjestön keskeisten yleisten etujen suojaamiseksi salassa pidettävistä ja korkean tietoturvallisuuden tasoa edellyttäviksi määrittelemistä ja sellaisiksi merkitsemistä asiakirjoista. Tällaisia asiakirjoja on säännönmukaisesti pidettävä salaisina myös julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan. Merkittävimpänä erona on se, että viranomaisen ei olisi ratkaistessaan kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa tarkoitettua asiakirjapyyntöä erikseen perusteltava tiedon antamisesta aiheutuvaa vahinkoa. Tiedonsaantipyyntö olisi muutoin käsiteltävä noudattamalla julkisuuslakia. Siten viranomaisen on varmistettava, että asiakirjaan merkitty salaisuusluokka vastaa sopimuksessa sovittua. Jos luokituksen oikeellisuudesta tai siitä, minkä asiakirjan tietojen vuoksi luokitusmerkintä on tehty, syntyy epäselvyyttä, viranomaisen on otettava yhteyttä asiakirjan laatineeseen sopimusosapuoleen. Tällaista tiedonsaantia koskeva nimenomainen määräys sisältyy Suomen ja Saksan välillä tehdyn sopimuksen 4 artiklan 4 kappaleeseen.

Kansainvälisen tietoturvallisuutta koskevan sääntelyn yhtenä tavoitteena on luoda järjestelyt, joiden avulla voidaan huolehtia sensitiivisen tiedon suojasta tilanteissa, joissa jokin sopimusvaltioista tekee hankintasopimuksen toisen valtion yrityksen kanssa esimerkiksi sotilaallisessa tai muussa sellaisessa hankinnassa, jota koskeviin tietoihin liittyy keskeisten kansallisen etujen suojan tarve. Se maa, jossa yritys sijaitsee, toimii näissä tilanteissa muun ohella luokitellun aineiston välittäjänä. Jos tarjouspyyntö välitetään suomalaiselle yritykselle suomalaisen viranomaisen kautta, ei tähän tehtävään sisälly sellaista julkisen vallan käyttöä, jonka valvonnan turvaamiseksi julkisuusperiaatteen mukainen tiedonsaantioikeus on säädetty.

Edellä olevan perusteella voidaan arvioida, että lakiehdotus ei asiallisesti vaikuta kansalaisten tiedonsaantia vähentävästi suhteessa siihen, mitä tiedonsaanti voimassa olevan lainsäädännön mukaan on.

Henkilöturvallisuus on ehdotetun lain keskeinen osa-alue. Ehdotettu laki kansainvälisistä tietoturvavelvoitteista edellyttää turvallisuusselvityksistä annetun lain mukaisen menettelyn käyttämistä henkilöstön luotettavuuden varmistamisesta, minkä vuoksi ehdotettu laki ei kavenna nykyisestään kansalaisten yksityisyyttä ja henkilötietojen suojaa koskevien perusoikeuksien toteutumista.

4.2. Vaikutukset elinkeinoelämään

Ehdotetut lait mahdollistavat sen, että suomalaisella teollisuudella on mahdollisuus osallistua Euroopan Avaruusjärjestön hankkeisiin ja erityisesti järjestön ja Euroopan unionin Galileo-ohjelman toteuttamiseen. Kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamatta jättäminen heikentäisi merkittävästi suomalaisen teollisuuden mahdollisuuksia osallistua teknologiseen kehitystyöhön ja hankintoihin. Jos suomalainen teollisuus ei voi saada pääsyä esimerkiksi salassa pidettäväksi luokiteltuun paikannussignaaliin (Public Regulated Signal, PRS), on melko todennäköistä, että suomalaisen teollisuuden kilpailuasema viranomaiskäyttöön suunniteltujen puhelimien kehittämisessä heikkenee, koska nämä puhelimet tulevat mitä todennäköisemmin olemaan se järjestelmä, johon Euroopassa tukeudutaan.

4.3. Taloudelliset vaikutukset

Sen arvioiminen, kuinka suuri merkitys säädöksillä on sen vuoksi, että teollisuuden kilpailuasema turvataan ja mahdollistetaan yritysten osallistuminen eurooppalaisiin teknologiahankkeisiin, on vaikeata.

Taloudellisten vaikutusten suuruusluokkaa voidaan kuitenkin kuvata toteamalla, että Teknologian kehittämiskeskus (Tekes) on sijoittanut järjestelmän neljän ensimmäisen satelliitin rakentamiseen 7,3 miljoonaa euroa ja että yksistään tänä vuonna vireille tulevien satelliittien rakentamisessa on kysymys noin 15 miljoonan euron tilauksista. Neljän ensimmäisen satelliitin rakentaminen on noin 1 000 miljoonan euron toimitus, joka toteutuu Eurooppalaisena teollisena yhteistyönä. Pitkävaikutteisemmat vaikutukset syntyvät kuitenkin siitä, että suomalainen tietoliikenneteollisuus voi osallistua Galileo-signaalin hyödyntämiseen mobiilin tietoliikenteen sovelluksissa. Tällöin kysymys on satojen miljoonien tai jopa yli miljardin euron liiketoiminnasta esimerkiksi viranomaisradioverkkojen rakentamisessa.

Ehdotetun lain taloudelliset vaikutukset eivät kuitenkaan rajoitu vain eurooppalaiseen avaruusohjelmaan ja siihen osallistumiseen. Kansainvälisten sopimusjärjestelyjen laajenemisen ja uusimisen myötä yritysten tietoturvallisuusvelvoitteista säätäminen mahdollistaa suomalaisten yritysten laajemman osallistumisen muihinkin hankintoihin, joissa yritys saattaa saada muussa maassa salassa pidettäväksi määriteltyä ja turvallisuusluokiteltua tietoa.

Esitykseen sisältyvien sopimusten ja lakien hyväksymisestä ei arvioida aiheutuvan hallinnolle välittömästi uusia merkittäviä kustannuksia. Kansainväliset tietoturvallisuusvelvoitteet ja niiden aiheuttamat työtehtävät ovat kuitenkin mitä ilmeisemmin kasvamassa, mikä aiheuttaa myös hallinnolle kustannuksia. Näitä arvioidaan erikseen kuitenkin tarkemmin siten kuin jaksossa 4.4. selostetaan.

4.4. Vaikutukset hallintoon

Kansainvälisiin tietoturvallisuutta koskeviin sopimuksiin sisältyy säännönmukaisesti määräykset kansallisesta turvallisuusviranomaisesta (National Security Authority, NSA) sekä nimetyistä turvallisuusviranomaisista (Designated Security Authority, DNS). Tällaisista määräyksistä esimerkkinä voidaan mainita Suomen ja WEU:n välillä tehdyn turvallisuussopimuksen 2 artikla sekä sopimukseen liittyvän turvallisuussäännön eräät määräykset.

Kansallisen turvallisuusviranomaisen tehtäviin kuuluu kansainvälisten sopimusten ja muiden velvoitteiden mukaan yleensä huolehtia järjestelyistä, joilla varmistetaan turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaaminen samoin kuin henkilöitä ja yrityksiä koskevien turvallisuusselvitysten tekemisestä ja turvallisuustodistusten antamisesta henkilöistä, joilla on pääsy turvallisuusluokiteltuihin tietoihin tai jotka osallistuvat velvoitteissa määriteltyihin kokouksiin tai vierailuihin. Kansallisen turvallisuusviranomaisen tehtäviin kuuluu myös yhteydenpito sopimuspuoliin, vierailujen organisointi sekä Suomen edustaminen erilaisissa tietoturvallisuutta käsittelevissä toimielimissä.

Suomen lainsäädäntöön ei tällä hetkellä sisälly säännöksiä kansainvälisiä tietoturvallisuusvelvoitteita hoitavasta kansallisesta turvallisuusviranomaisesta. Kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamiseksi ja kansainvälisen luottamuksen lisäämiseksi Suomen kykyyn huolehtia arkaluonteisten aineistojen asianmukaisesta käsittelystä esityksessä ehdotetaan, että turvallisuusvelvoitteita hoitavista viranomaisista säädetään lailla. Kansallisen turvallisuusviranomaisen tehtävät osoitettaisiin tässä vaiheessa ulkoasiainministeriölle, joka jo nykyisinkin hoitaa Euroopan unioniin sekä WEU- ja NATO-yhteistyöhön liittyvistä kansallisen turvallisuusviranomaisen tehtävistä. Määrättyinä turvallisuusviranomaisina toimisivat puolustusministeriö, pääesikunta ja suojelupoliisi. Nämä säännökset eivät vaikuta muutoin turvallisuusasioita koskevien viranomaisten tehtäviin tai toimivaltaan.

Esityksessä ehdotettua ratkaisua pidetään kuitenkin väliaikaisena, ja hallitus asettaakin kevään 2004 aikana valmisteluelimen, jonka tehtävänä on selvittää, miten kansallisen turvallisuusviranomaisen tehtävät olisi tarkoituksenmukaisimmalla tavalla hoidettavissa Suomessa.

Kansainvälisten tietoturvallisuuteen liittyvien velvoitteiden hoitaminen merkitsee joka tapauksessa uusia tehtäviä pääesikunnalle, joka laatisi ehdotetun kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamista koskevan lain mukaiset yrityksiä koskevat turvallisuusselvitykset. Resurssitarpeet arvioidaan tarkemmin selvitettäessä, miten kansainvälisistä tietoturvallisuussopimuksista johtuvat kansallisen turvallisuusviranomaisen tehtävät tulisi organisoida.

Ehdotettuun lakiin kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamisesta on tarkoitus ottaa säännös, jolla julkisuuslaissa säädetyn asiakirjapyynnön ratkaisuvalta pidätettäisiin sillä viranomaisella, joka Suomessa toimii asiakirjan vastaanottavana viranomaisena. Tällä ei kuitenkaan ole merkittävää vaikutusta hallinnon toimintaan.

5. Asian valmistelu

Hallituksen esitys on asian kiireellisyyden vuoksi valmisteltu virkatyönä oikeusministeriössä. Valmisteluun on osallistunut edustajia ulkoasianministeriöstä, puolustusministeriöstä, kauppa- ja teollisuusministeriöstä, valtiovarainministeriöstä, maa- ja metsätalousministeriöstä, pääesikunnasta, suojelupoliisista ja Teknologian kehittämiskeskuksesta (Tekes). Ministeriöille, suojelupoliisille ja pääesikunnalle sekä Teollisuus ja työnantajat ry:lle on varattu tilaisuus esittää käsityksensä esitysluonnoksesta valmistelun eri vaiheissa. Neuvotteluissa ja kuulemisessa esitetyt näkökohdat on olennaisilta osin otettu huomioon hallituksen esityksessä.

6. Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja

Kuten valtioneuvoston selonteossa julkisuuslainsäädännön kokonaisuudistuksen täytäntöönpanosta (VNS 5/2003 vp) ilmenee, julkisuuslakia on tarkoitus muuttaa siten, että tietoturvallisuutta voitaisiin kehittää alemman asteisia säännöksiä antamalla. Puolustusministeriön oikeusministeriölle maaliskuussa 2004 tekemän aloitteen pohjalta selvitetään tarvetta täsmentää julkisuuslain salassapitoaikoja koskevia säännöksiä. Tässä yhteydessä voidaan myös arvioida, onko säännöksiä tarpeen tarkistaa kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden vuoksi.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi erityislaki kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamisesta. Laki ei välittömästi vaikuta julkisuuslain tarkistamiseen tai siihen perustuvan kansallisten viranomaisaineistojen tietoturvallisuuden kehittämiseen. Salassapitoaikaa koskevan sääntelyn mahdollisella tarkistamisella ei ole sellaista välitöntä tarvetta, että se estäisi esitykseen ehdotettujen lakien hyväksymisen ennen mahdollista julkisuuslain muuttamista.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Sopimusten sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön

1.1. Euroopan Avaruusjärjestöä koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten ja Euroopan Avaruusjärjestön välillä turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisesta ja vaihdosta tehty yleissopimus

1 artikla. Artikla sisältää turvallisuusluokitellun tiedon määritelmän. Sopimus koskee missä tahansa muodossa olevaa aineistoa. Sillä, minkälaiselle alustalle informaatio on talletettu, ei siis ole merkitystä sopimuksen soveltamisalan kannalta. Suomen julkisuuslaissa on sopimusta vastaavalla tavalla omaksuttu laaja asiakirjan määritelmä (5 § 1 mom.).

Sopimuksen piiriin kuuluu vain sellainen aineisto, jonka luvaton ilmaiseminen voisi aiheuttaa vahinkoa yhden tai useamman sopimuspuolen eduille ja jotka on turvallisuusluokiteltu.

2 artikla. Artiklassa määritellään sopimuspuolien keskeiset velvoitteet. Artiklan 1 kappaleen mukaan velvoitteet koskevat ensinnäkin ESA:n tuottamia ja jäsenvaltion ESA:lle luovuttamia tietoja. Sopimus koskee myös jäsenvaltioiden tuottamia tietoja, silloin kun niitä luovutetaan toiselle jäsenvaltiolle ESA:n alaisen ohjelman, hankkeen tai sopimuksen puitteissa.

Artiklan 2 kappaleen mukaan jäsenvaltiot turvaavat sopimuksessa tarkoitettujen tietojen suojan lähettäjän niille määrittelemän turvallisuusluokituksen mukaisesti. Tietoja saa käyttää artiklan 3 kappaleen mukaan ainoastaan ESA:n perustamissopimuksessa ja siihen liittyvissä päätöksissä ja päätöslauselmissa määrättyihin tarkoituksiin. Artiklan 4 kappaleeseen sisältyy kielto ilmaista sopimuksessa määriteltyjä tietoja sellaisille valtioille, jotka eivät ole ESA:n jäseniä, tai tällaisten valtioiden lainkäyttövaltaan kuuluville elimille taikka muille kansainvälisille järjestöille ilman tietojen tuottajan ennalta antamaa kirjallista suostumusta.

Julkisuuslain mukaan perinteisen diplomatian sekä valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan käsittelemät asiakirjat ovat pääsäännön mukaan salassa pidettäviä (24 § 1 mom. 1 kohta). Asiakirjat, jotka koskevat Suomen valtion, Suomen kansalaisten, Suomessa oleskelevien henkilöiden tai Suomessa toimivien yhteisöjen suhteita toisen valtion viranomaisiin, henkilöihin tai yhteisöihin, ovat salassa pidettäviä, jos tiedon antaminen niistä aiheuttaisi vahinkoa tai haittaa Suomen kansainvälisille suhteille tai edellytyksille toimia kansainvälisessä yhteistyössä (24 § 1 mom. 2 k.). Säännös merkitsee käytännössä sitä, että toisen valtion tai kansainvälisen järjestön Suomeen toimittamaa asiakirja, jonka lähettäjä on nimenomaisesti merkinnyt korkeimpiin turvallisuusluokkiin kuuluvaksi, pidetään myös Suomessa salassa pidettävänä.

Koska voimassa oleva lainsäädäntö kuitenkin jättää ainakin sananmuodon mukaan asianomaiselle viranomaiselle harkintavaltaa salassapidon ulottuvuuden määrittelyssä, ehdotettuun lakiin kansainvälisten tietoturvallisuusvaatimusten toteuttamisesta on tarkoitus ottaa erityinen salassapitosäännös (lakiehdotus n:o 3; 6 §).

3 artikla. Artikla sisältää määräyksen panna täytäntöön ESA:n asiakirjaturvallisuutta koskevat vaatimukset yhdenmukaisen turvallisuusluokiteltujen tietojen suojan tason varmistamiseksi. ESA:ssa on käynnissä valmistelu, joka tähtää artiklassa tarkoitettujen vaatimusten määrittelyyn.

4 artikla. Artikla koskee henkilöturvallisuuden varmistamiseksi tehtäviä selvityksiä. Menettelyn tarkoituksena tulee olla sen selvittäminen, voidaanko yksittäiselle henkilölle hänen lojaalisuutensa ja luotettavuutensa perusteella myöntää oikeus saada turvallisuusluokiteltuja tietoja (3 kappale). Kukin sopimuspuoli toimii turvallisuustarkastuksia suorittaessaan pyynnöstä yhteistyössä muiden sopimuspuolten kanssa (4 kappale).

Artiklan 1 kohdan mukaan kaikille jäsenvaltion kansalaisille, joilla voi tehtäviensä perusteella olla oikeus saada käyttöönsä sopimuksen tarkoittamia turvallisuusluokiteltuja tietoja on tehtävä asianmukainen turvallisuustarkastus ennen kuin heille myönnetään oikeus tällaisiin tietoihin ja aineistoon. Sopimuspuolten on 2 kappaleen mukaan varmistettava, että oikeus saada sopimuksen nojalla vaihdettuja turvallisuusluokiteltuja tietoja annetaan ainoastaan sellaisille henkilöille, jotka tarvitsevat niitä tehtäviensä hoitamista varten.

Suomessa henkilöön kohdistuvat turvallisuusselvitykset toteutetaan siten kuin laissa turvallisuusselvityksistä on säädetty. Näitä säännöksiä ei ole artiklan johdosta tarpeen muuttaa.

5 artikla. Artikla koskee sopimuksen määräysten täytäntöönpanon varmistamista ESA:ssa.

6 artikla. Artiklassa velvoitetaan sopimusosapuolet tutkimaan kaikki todetut tai epäillyt tapaukset, joissa tämän sopimuksen nojalla annettujen tai tuotettujen turvallisuusluokiteltujen tietojen suoja on vaarantunut tai niitä on kadonnut (1 kappale). Kukin sopimuspuoli ilmoittaa tarvittaessa muille sopimuspuolille nopeasti ja kaikilta osin tapauksen yksityiskohdista ja tutkinnan mahdollisista tuloksista sekä korjaavista toimenpiteistä, joihin mahdollisesti on ryhdytty sen varmistamiseksi, ettei tällainen tietojen ilmaiseminen toistu.

Suomen lainsäädäntöön ei sisälly erityistä tutkintavelvollisuutta epäiltäessä salassapito- tai tietoturvallisuusmääräyksen loukkausta eikä myöskään säännöksiä velvollisuudesta ilmoittaa asiasta sille, jonka antamaan informaatioon teko kohdistuu. Asiasta on tarkoitus ottaa säännökset ehdotettuun lakiin kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamisesta (lakiehdotus n:o 3, 18 §).

7 artikla. Artikla koskee jäsenvaltion, ESA:n neuvoston ja pääjohtajan velvollisuutta luopua koskemattomuudesta ESA:n perustamissopimuksen mukaisesti silloin, kun jäsenvaltion edustaja tai ESA:n pääjohtaja taikka ESA:n henkilökunnan jäsen tai asiantuntija on osapuolena oikeudenkäynnissä, joka koskee turvallisuusluokiteltujen tietojen luvatonta luovuttamista.

8 artikla. Artiklassa todetaan, ettei sopimus millään tavoin estä sopimuspuolia tekemästä muita sopimuksia, jotka liittyvät niiden tuottamien turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihtoon ja jotka eivät vaikuta tämän sopimuksen soveltamisalaan.

9 artikla. Artikla koskee sopimuksen muuttamista. Kukin sopimuspuoli voi suosittaa sopimuksen muuttamista. Sopimuksen muutokset tulevat voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jona Ranskan hallitus on vastaanottanut kaikkien sopimuspuolten hyväksyntää koskevat ilmoitukset. Ranskan hallitus ilmoittaa kaikille sopimuspuolille muutosten voimaantulopäivistä.

10 artikla. Artiklassa on sopimuksen allekirjoittamista, hyväksymistä ja voimaantuloa koskevat määräykset. Ratifioimis- tai hyväksymiskirjat talletetaan Ranskan hallituksen huostaan. Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jona kaksi sopimuksen allekirjoittanutta valtiota on tallettanut ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa. Sopimus tulee voimaan kunkin muun sen allekirjoittaneen valtion osalta kolmenkymmenen päivänä kuluttua siitä, kun kyseinen valtio on tallettanut ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa.

11 artikla. Artikla sääntelee ESA:n uusien sopimuspuolten liittymistä sopimukseen. Artikla ei käsittele lainsäädännön alaan kuuluvia kysymyksiä.

12 artikla. Artiklassa on sopimuksen irtisanomista koskevat määräykset. Sopimus voidaan irtisanoa ilmoittamalla siitä kirjallisesti tallettajalle. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua siitä, kun tallettaja on vastaanottanut ilmoituksen.

Irtisanominen ei artiklan 2 kappaleen mukaan vaikuta sopimuspuolen velvoitteeseen suojata ja turvata sellaiset turvallisuusluokitellut tiedot, jotka se on saanut käyttöönsä tämän sopimuksen nojalla. Suojaamis- ja turvaamisvelvoite on voimassa myös siinä tapauksessa, että sopimuspuoli irtisanoo ESA:n perustamissopimuksen tai kun Euroopan Avaruusjärjestö lakkautetaan perustamissopimuksen mukaisesti.

Artiklan 2 kappale edellyttää lain tasoista sääntelyä, mistä syystä se on otettu huomioon ehdotetussa kansainvälisiä tietoturvallisuusvelvoitteita koskevassa laissa (lakiehdotus n:o 3, 15 § ).

13 artikla. Artikla koskee tallettajavaltion ilmoituksia ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tai irtisanomisilmoituksen tallettamisesta.

1.2. Suomen ja Saksan välillä turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroisesta suojaamisesta tehty sopimus

1 artikla. Sopimuksen tarkoitus. Artiklassa määritellään sopimuksen tarkoitus. Sopimuksen tarkoituksena on suojata Suomen ja Saksan välillä luovutetut turvallisuusluokitellut tiedot. Suojaamista koskeva yleisvelvoite on ilmaistu sopimuksen 5 artiklan 1 kappaleessa, jonka mukaan sopimuspuolet sitoutuvat suojaamaan toisen sopimuspuolen toimittaman turvallisuusluokittelun aineiston vähintäänkin samalla tasolla kuin vastaavan turvallisuusluokkaan luokitellun kansallisen tietoaineiston.

Sopimuksen 1 artiklassa määritellään ne toiminnot, joihin liittyvien tietojen vaihtoon sopimusta sovelletaan. Soveltamisala voidaan jakaa kahteen osaan: tiettyihin artiklassa lueteltuihin sopimuspuolten väliseen yhteistyöhön liittyvään tietojen vaihtoon sekä toiseksi sellaisiin sopimuksiin toisen sopimuspuolen viranomaisen ja toisen sopimuspuolen yritysten välillä, joita sopimuksessa kutsutaan turvallisuusluokitelluiksi sopimuksiksi.

Sopimusta sovelletaan turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihtoon, joka koskee kansainvälisiä asioita taikka maanpuolustus-, turvallisuus- poliisi- tai teollisuusasioita. On huomattava, että sopimus ei koske mitä tahansa artiklassa tarkoitettuihin asioihin liittyviä tietoja, vaan ainoastaan niitä, jotka toisessa sopimusvaltiossa on luokiteltu erityisiin turvallisuusluokkiin. Kysymys on siten sensitiivisistä ja kansallista etua vaarantavista aineistoista.

Sopimusta ei sovelleta ainoastaan viranomaisten välisiin suhteisiin. Sitä sovelletaan myös sellaisten sopimusten yhteydessä, jotka sopimuspuolen julkishallinnon yksikkö on tehnyt toisen sopimuspuolen yksityisen tai julkisen laitoksen kanssa.

2 artikla. Määritelmät. Artiklassa määritellään sopimuksen piiriin kuuluvat tiedot. Tiedoilla tarkoitetaan tosiseikkoja, asioita tai tiedustelutietoja, jotka niiden muodosta riippumatta on laissa mainituista syistä pidettävä salassa yleisen edun nimissä. Ne on luokiteltava toimivaltaisen viranomaisen toimesta tai aloitteesta niiden tarvitseman suojan mukaisesti.

Salassapitovelvollisuus kattaa sekä asiakirjan salassapitovelvollisuuden että vaitiolovelvollisuuden eli velvollisuuden olla ilmaisematta tietoja. Saksassa ja Suomessa sovellettavat määritelmät vastaavat toisiaan muutoin, mutta Suomessa sovellettavassa määritelmässä mainitaan lisäksi salassapitovelvollisuuden perustuminen lakiin. Tämä johtuu perustuslain 12 §:n 2 momentista, jonka mukaan viranomaisten asiakirjojen julkisuutta voidaan rajoittaa vain lailla.

3 Artikla. Vastaavuus. Artikla sisältää turvallisuusluokkia koskevat määritelmät sekä määrittelee, miten Saksan ja Suomen turvallisuusluokat vastaavat toisiaan. Julkisuusasetuksessa on määritelty Suomessa kansallisiin asiakirjoihin liittyvät tietoturvallisuusluokat. Sopimukseen on otettu näistä osittain poikkeavat määritelmät, mikä on ollut tarpeen sen vuoksi, että sopimuksessa suojattavina etuina tulevat kysymykseen ainoastaan yleiset edut.

Turvallisuusluokkia on sopimuksen mukaan neljä ja ne on määritelty sen mukaan, kuinka vakavia vaikutuksia tietojen luvattomalla julkitulolla olisi suojattavien etujen kannalta.

Korkein, ankarimpia tietoturvallisuustoimenpiteitä vaativa luokka on ”erittäin salainen” (STRENG GEHEIM). Tähän luokkaan luetaan Suomessa kuuluviksi tiedot, joiden luvaton ilmitulo voi aiheuttaa erittäin suurta vahinkoa maanpuolustukselle, turvallisuudelle, kansainvälisille suhteille tai muille yleisille eduille. Suomen kansainvälisiä suhteita suojaa julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohta, maanpuolustusta momentin 10 kohta ja turvallisuutta momentin 5, 8 ja 9 kohdat. Muita määritelmässä tarkoitettuja yleisiä etuja voivat olla esimerkiksi valtionjohdon ja valtiovieraiden sekä tietojärjestelmien turvallisuusjärjestelyjen suojaaminen (24 § 1 mom. 7 kohta) sekä kansantalouden toimivuus (24 § 1 mom. 11 ja 12 kohta).

Toinen turvallisuusluokka on ”salainen” (GEHEIM). Tähän kuuluvat tiedot, joiden luvaton ilmitulo voi aiheuttaa merkittävää vahinkoa maanpuolustukselle, turvallisuudelle, kansainvälisille suhteille tai muille yleisille eduille.

Kolmas turvallisuusluokka on ”luottamuksellinen” (VS-VERTRAULICH), jolla tarkoitetaan tietoja, joiden luvaton ilmitulo voi aiheuttaa vahinkoa maanpuolustukselle, turvallisuudelle, kansainvälisille suhteille tai muille yleisille eduille.

Neljänteen luokkaan (”käyttö rajoitettu”, VS-NUR FÜR DEN DIENSTGEBRAUCH) kuuluviin tietoihin sovelletaan vain osaa sopimuksessa määritellyistä velvoitteista. Luokkaan kuuluvat tiedot, joiden luvaton ilmitulo voi aiheuttaa haittaa yleisille eduille tai heikentää viranomaisen toimintaedellytyksiä.

4 artikla. Merkinnät. Artikla velvoittaa tekemään lähettävän sopimusvaltion toimittamaan aineistoon vastaanottajamaan kansallista turvallisuusluokkaa vastaavat merkinnät. Merkitsemisvelvollisuus koskee artiklan 2 kappaleen mukaan myös sellaisia vastaanottajamaassa laadittuja aineistoja, jotka ovat syntyneet toisen sopimusvaltion antamien turvallisuusluokiteltujen tietojen pohjalta.

Turvallisuusluokitus on purettava artiklan 3 kappaleen mukaan alkuperäisen merkinnän tehneen toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä. Luokituksen purkamisesta on ilmoitettava etukäteen toiselle sopimusosapuolelle.

Artiklan 4 kappaleen mukaan luokitellun aineiston vastaanottava osapuoli voi pyytää muuttamaan saadun aineiston tai sen luokitusta taikka pyytää lähettävää osapuolta perustelemaan, miksi aineistoon on tehty tietty luokitusmerkintä.

Suomen lainsäädännön mukaan sopimuksessa tarkoitettua merkitsemisvelvoitetta ei ole, minkä vuoksi asiasta ehdotetaan otettavaksi säännökset lakiin kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista (lakiehdotus n:o 3, 8 §). Artiklan 4 kappale on otettava huomioon silloin, kun suomalaiselta viranomaiselta pyydetään tietoja turvallisuusluokitellusta asiakirjasta. Viranomaisen on julkisuuslain 17 §:n säännösten mukaan katsottava, ettei tiedonsaantia rajoiteta enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeen. Jos pyydetyn asiakirjan turvallisuusluokitukselle ei näyttäisi esimerkiksi ajan kulumisen vuoksi enää olevan perusteita, viranomaisen olisi otettava yhteys turvallisuusluokituksen määritelleeseen saksalaiseen viranomaiseen.

5 artikla. Kansalliset toimenpiteet. Artiklan 1 kappale sisältää sopimuksen keskeisimmän periaatteen, jonka mukaan sopimuspuolet sitoutuvat suorittamaan kaikki asiamukaiset toimenpiteet suojatakseen sopimuksen mukaisesti saamansa tai tuottamansa turvallisuusluokitellut tiedot. Tiedoille annetaan vähintäänkin sama suoja kuin vastaavaan kansalliseen turvallisuusluokkaan luokitetuille tiedoille.

Kuten edellä on ilmennyt, Suomessa asiakirjojen luokittelu salassapito- ja tietoturvallisuusvaatimusten mukaisesti on vapaaehtoista. Tämän vuoksi säädettävään lakiin kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamisesta ehdotetaan otettavaksi säännökset luokituksen pakollisuudesta (lakiehdotus n:o 3, 8 §).

Artiklan 2 kappale koskee alimpaan turvallisuusluokkaan (”käyttö rajoitettu”) kuuluvia tietoja. Vain osa sopimuksen yksityiskohtaisemmasta sääntelystä koskisi näitä tietoja. Pääsääntönä olisi, että luokkaan kuuluvia tietoja käsiteltäisiin samalla tavoin kuin vastaanottavan maan vastaavaan luokkaan kuuluvia tietoja.

Kappaleessa 3 on kielto luovuttaa saatuja luokiteltuja tietoja kansainväliselle järjestölle tai kolmannessa maassa olevalle virkamiehelle, yritykselle tai henkilölle ilman luokituksen määritelleen toimivaltaisen viranomaisen suostumusta. Luokiteltuja tietoja ei myöskään saa käyttää muuhun kuin laatijan määrittelemiin tarkoituksiin. Luokiteltuihin tietoihin saa antaa pääsyn vain sille, jolla tehtäviensä vuoksi on tarve tietojen saantiin.

Suomen lain mukaan toisen valtion Suomen viranomaiselle toimittaman asiakirjan salassapito on riippuvainen niistä seurauksista, jotka asiakirjan antamisella olisi. Tämän vuoksi lakiin kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamisesta ehdotetaan otettavaksi salassapitovelvollisuutta koskeva erityissäännös (lakiehdotus n:o 3, 6 §).

6 artikla. Turvallisuusluokitellut sopimukset. Artikla sisältää määräykset niitä tilanteita varten, joissa toisen sopimusvaltion alueella toimipaikkaansa pitävä yritys on tehnyt tai aikoo tehdä sellaisen sopimuksen toisen sopimusvaltion viranomaisen tai yrityksen kanssa, jonka toteuttamisessa sillä tai sen henkilöstöllä on pääsy turvallisuusluokiteltuun tietoon (1 kappale).

Artiklan 2 kappaleen mukaan ennen kuin turvallisuusluokkaan VS-VERTRAUCLICH /LUOTTAMUKSELLINEN tai sitä ylempään luokkaan kuuluva sopimus tehdään, sopimuksen tekijän tulee saada oman toimivaltaisen viranomaisensa kautta toisen sopimusvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta tämän antama turvallisuusselitys yrityksestä (yhteisöturvallisuusselvitys). Selvityksen avulla varmistetaan, että mahdollinen sopimusosapuoli – esimerkiksi Saksan puolustusvoimien hankintoihin osallistuva tai saksalaisen yrityksen alihankkija – on oman maansa toimivaltaisen viranomaisen turvallisuusvalvonnan kohteena ja että se on ryhtynyt vaadittaviin turvallisuustoimenpiteisiin. Artiklan 2 kappaleen 1 – 7 kohdassa on tarkempia määräyksiä menettelyistä.

Suomen lainsäädäntöön ei nykyisin sisälly turvallisuusluokiteltuja sopimuksia koskevia säännöksiä eikä myöskään säännöksiä yrityksiä koskevista turvallisuusselvityksistä. Asiaa koskevat säännökset on tarkoitus ottaa ehdotettuun lakiin kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista (lakiehdotus n:o 3; erityisesti 1 § 2 mom., 2 §:n 2 kohta, 7 § sekä 12 ja 13 § ).

Artiklan 3 kappaleessa edellytetään sopimuspuolten pitävän huolta siitä, että turvallisuusluokiteltuun sopimukseen sisällytetään lauseke, jossa yritys velvoitetaan suorittamaan ne järjestelyt, jotka ovat tarpeellisia luokitellun tiedon suojaamiseksi kotimaansa lainsäädännön mukaan. Tätä koskevat säännökset ovat ehdotetun kansainvälisiä tietoturvallisuusvelvoitteita koskevan lain 13 §:ssä .

Kappaleessa 4 tarjouksen tekevä toimivaltainen viranomainen velvoitetaan antamaan tarjouksen saajalle erillinen lista (luokitusopas) kaikista tallenteista, jotka vaativat luokituksen. Viranomaisen on myös määriteltävä turvallisuusluokituksen vaadittava taso ja järjestettävä tätä varten lista liitettäväksi turvallisuusluokiteltuun sopimukseen. Sopimuspuolen toimivaltaisen viranomaisen on myös toimitettava luettelo hankkijan toimivaltaisista viranomaisista.

Kappaleessa 5 sopimusviranomaisen toimivaltainen viranomainen velvoitetaan varmistamaan, että hankkijalle annetaan pääsy luokiteltuun tietoon vasta sen jälkeen, kun asianmukainen turvallisuusselvitys on saatu hankkijan toimivaltaiselta viranomaiselta.

7 artikla. Turvallisuusluokitellun tiedon välittäminen. Artiklassa on yksityiskohtaiset määräykset niistä menettelyistä, joita on noudatettava siirrettäessä luokiteltuja tietoja. Tietojensiirtomenetelmät riippuvat siitä, mikä on informaation turvallisuusluokitus.

8 artikla. Vierailut. Artikla sisältää määräykset menettelytavoista, joita noudatetaan järjestettäessä sopimuspuolen edustajille tilaisuus tutustua toisen sopimuspuolen tietoturvallisuutta koskevien tehtävien hoitoon.

9 artikla. Neuvottelut. Artiklassa määritellään menettely tilanteissa, joissa toinen sopimuspuoli haluaa neuvotella sopimuksen soveltamiseen liittyvässä asiassa.

10 artikla. Turvallisuusluokitellun tiedon suojaamista koskevien säännösten rikkominen. Artiklassa velvoitetaan ilmoittamaan toiselle sopimusvaltiolle, jos luokiteltuja tietoja on paljastettu tai epäillään paljastetuksi sopimuksen vastaisesti.

Suomen lainsäädännössä ei ole säännöksiä, jotka velvoittaisivat viranomaiset ilmoittamaan havaituista lainvastaisista menettelyistä toisen valtion viranomaiselle. Ehdotettuun lakiin kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamisesta onkin tarkoitus ottaa asiasta nimenomaiset säännökset (lakiehdotus n:o 3, 19 §).

Artiklan 2 kappaleessa velvoitetaan tutkimaan ja saattamaan käsiteltäväksi kaikki sopimuksessa tarkoitettuihin tietoaineistoihin kohdistuneet tietoturvallisuusmääräysten rikkomista koskevat asiat. Toisen sopijapuolen tulisi pyynnöstä avustaa tällaisen tutkinnan suorittamista ja tälle on myös tiedotettava selvitysten lopputuloksesta.

11 artikla. Kustannukset. Kumpikin sopimuspuoli vastaisi nimeämiensä toimivaltaisten viranomaisten toiminnasta aiheutuvista kustannuksista.

12 artikla. Toimivaltaiset viranomaiset. Artikla sisältää määräyksen velvollisuudesta ilmoittaa toiselle sopimuspuolelle sopimuksen täytäntöönpanoon liittyvistä toimivaltaisista viranomaista.

13 artikla. Loppumääräykset. Artiklassa on sopimuksen voimaantuloa, muuttamista, irtisanomista ja tallettamista koskevat määräykset. Sopimus tulee voimaan viidentoista päivän kuluttua siitä, kun Saksa on saanut Suomelta ilmoituksen siitä, että sopimuksen voimaansaattamiseksi tarvittavat kansalliset toimenpiteet on saatettu loppuun.

Sopimuksen myötä lakkaisi olemasta voimassa 22 päivänä marraskuuta 1997 tehty Suomen tasavallan puolustusministeriön ja Saksan liittotasavallan puolustusministeriön välinen yhteisymmärrys maanpuolustukseen liittyvän salassa pidettävän aineiston vastavuoroisesta suojaamisesta. Sen nojalla luovutettuun aineistoon sovellettaisiin uutta sopimusta.

2. Lakiehdotusten perustelut

2.1. Laki Euroopan Avaruusjärjestöä koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten ja Euroopan Avaruusjärjestön välillä turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisesta ja vaihdosta tehdyn yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Suomen perustuslain 95 §:ssä edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan valtionsisäisesti voimaan erityisellä voimaansaattamislailla. Kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset tulee saattaa voimaan blanketti- tai sekamuotoisella lailla myös silloin, kun velvoitteen johdosta on tarpeen tarkistaa kansallisen lainsäädännön aineellista sisältöä. Esitys sisältää ehdotuksen blankettilaiksi.

1 §. Lakiehdotuksen 1 §:n säännöksellä saatetaan voimaan yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa.

2 §. Lain voimaantulosta säädettäisiin tasavallan presidentin asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti kuin yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan.

2.2. Laki Suomen ja Saksan välillä turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroisesta suojaamisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Ehdotettua lakia koskee sama, mitä on todettu edellä kohdan 2.1. johdantokappaleessa. Esitys sisältää ehdotuksen blankettilaiksi.

1 §. Lakiehdotuksen 1 §:n säännöksellä saatettaisiin voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa.

2 §. Lain voimaantulosta säädettäisiin tasavallan presidentin asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

2.3. Laki kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista

1 luku. Yleiset säännökset

1 §. Lain soveltamisala. Pykälässä ilmaistaisiin se, mistä seikoista laissa säädetään. Soveltamisala kattaisi kaksi erilaista tilannetta, joista säädettäisiin erikseen pykälän 1 ja 2 momentissa.

Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan laissa säädettäisiin viranomaisten toimenpiteistä kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamiseksi. Kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen määritelmä olisi lain 2 §:ssä. Näiden velvoitteiden pääasiallisena toteuttajana toimisivat viranomaiset. Lakiin ei sisälly viranomaisen määritelmää. Lakiehdotuksen 3 §:n mukaan viranomaisen käsite määräytyisi julkisuuslain mukaisesti.

Lakia sovellettaisiin pykälän 2 momentin mukaan myös elinkeinonharjoittajaan ja tämän palveluksessa olevaan silloin, kun elinkeinonharjoittaja on sopimusosapuolena turvallisuusluokitellussa sopimuksessa tai osallistuu tällaista sopimusta edeltävään hankintakilpailuun tai toimii tällaisen elinkeinonharjoittajan alihankkijana. Elinkeinonharjoittajalla tarkoitettaisiin elinkeinotoimintaa harjoittavaa yhteisöä tai luonnollista henkilöä. Turvallisuusluokitellun sopimuksen määritelmä sisältyisi lakiehdotuksen 2 §:n 3 kohtaan.

Lain 12 – 14 §:ää sekä 16 §:n 2 momenttia sovellettaisiin ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan myös elinkeinonharjoittajaan, joka pyytää yhteisöturvallisuusselvityksen ja arvion tekemistä voidakseen osallistua toisen valtion viranomaisen tai siinä kotipaikkaansa pitävän yrityksen järjestämään tarjouskilpailuun. Säännöksen tarkoituksena on turvata suomalaisten yritysten kilpailumahdollisuudet hankinnoissa silloinkin, kun hankintaan sovellettavissa olevaa kansainvälistä tietoturvallisuussopimusta ei ole. Kysymys on hankinnoista, joissa toisen valtion viranomaiset edellyttävät hankintakilpailuun osallistuvilta ja sopimusosapuolilta erityistä luotettavuutta. Lakiehdotuksen 12 §:ssä tarkoitettu yhteisöturvallisuusselvitys ja arvio voitaisiin tehdä elinkeinonharjoittajan pyynnöstä kansainvälisistä sopimuksista riippumatta.

Lakiehdotuksen 2 §:ään sisältyvät lain soveltamisalan aineellisen ulottuvuuden kannalta keskeiset säännökset. Ne huomioon ottaen voidaan todeta, että ehdotettua lakia sovellettaisiin ensinnäkin salassa pidettäviin asiakirjoihin ja materiaaleihin, jotka on toimitettu Suomen viranomaiselle ja johon aineiston lähettäjä on kansainvälisen, Suomea sitovan sopimuksen tai muun velvoitteen mukaisesti tehnyt turvallisuusluokkaa koskevan merkinnän. Toiseksi lain soveltamisalan piiriin kuuluisi Suomen viranomaisen tai lain soveltamisalan piiriin kuuluvan elinkeinonharjoittajan laatima asiakirja, josta ilmenee Suomeen toimitettuun asiakirjaan sisältyviä tai materiaalista saatavissa olevia tietoja. Lain soveltamisalan piiriin kuuluisivat niin ikään asiakirjat ja materiaalit, jotka on Suomessa tuotettu salassa pidettävän turvallisuusluokitellun tiedon pohjalta.

2 §. Määritelmät. Pykälässä olisi kansainvälistä tietoturvallisuusvelvoitetta, erityissuojattavaa tietoaineistoa sekä turvallisuusluokiteltua sopimusta koskevat määritelmät.

Ehdotetun pykälän 1 kohdan mukaan kansainvälisellä tietoturvallisuusvelvoitteella tarkoitettaisiin Suomea sitovaan kansainväliseen sopimukseen, joko monen- tai kahdenväliseen, sisältyvää määräystä sekä sellaista muuta Suomea sitovaa säädöstä, jota Suomen on noudatettava, ja joka koskee erityissuojattavan aineiston suojaamiseksi tarvittavia toimenpiteitä.

Ehdotetussa laissa tarkoitettuja sopimuksia olisivat ensinnäkin Euroopan Avaruusjärjestöä koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten ja Euroopan Avaruusjärjestön välillä 19 päivänä elokuuta 2002 tehty sopimus turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisesta ja vaihdosta, joka ehdotetaan esityksessä hyväksyttäväksi ja voimaan saatettavaksi. Sopimuksiin kuuluisi myös Suomen tasavallan ja Saksan liittotasavallan välillä 25 päivänä helmikuuta 2004 tehty sopimus turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroisesta suojaamisesta, joka ehdotetaan esityksessä hyväksyttäväksi ja voimaan saatettavaksi. Muina ehdotetussa laissa tarkoitettuina sopimuksina voidaan mainita Suomen ja Länsi-Euroopan unionin välinen turvallisuussopimus. Ehdotus merkitsee, että kansainvälinen sopimus olisi vastaisuudessa hyväksyttävä ja saatettava voimaan perustuslaissa säädetyllä tavalla, jotta se kuuluisi lain soveltamisalan piiriin.

Muulla Suomea sitovalla velvoitteella tarkoitettaisiin sellaista kansainvälistä velvoitetta, joka on Suomea sitova ilman erillistä voimaansaattamissäädöstä, kuten Euroopan yhteisön asetusta. Kohdassa tarkoitettu säädös, jota Suomen on noudatettava, on EU:n neuvoston päätös neuvoston turvallisuussääntöjen vahvistamisesta 2001/264/EY, jossa jäsenvaltioiden edellytetään toteuttavan kansalliset toimenpiteet turvallisuussääntöjen noudattamiseksi.

Erityissuojattavalla asiakirjalla tarkoitettaisiin 2 kohdan mukaan salassa pidettävää asiakirjaa ja siihen sisältyviä tietoja ja materiaaleja, jotka on kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen mukaisesti turvallisuusluokiteltu. Erityissuojattavia tietoaineistoja olisivat siten Suomen viranomaiselle toimitetut asiakirjat ja niihin sisältyvät tiedot, joihin toinen sopimusosapuoli on tehnyt sopimuksen mukaisesti turvallisuusluokitusta koskevan merkinnän. Sama koskee salassa pidettäviä materiaaleja, joilla tarkoitetaan laitteita ja muita esineitä, joita tutkimalla paljastuu tai voi paljastua salassa pidettävä seikka, kuten maanpuolustusta tai turvallisuutta vaarantava tieto. Määritelmän mukaan erityissuojattavia tietoaineistoja olisivat myös sellaiset suomalaisen viranomaisen laatimat asiakirjat, jotka sisältävät toisen sopimuspuolen Suomeen toimittamia turvallisuusluokiteltuja tietoja samoin kuin asiakirjat ja materiaalit, jotka on tuotettu erityissuojattavan tietoaineiston pohjalta.

Turvallisuusluokitellulla sopimuksella tarkoitettaisiin pykälän 3 kohdan mukaan sopimusta, jonka toisen valtion viranomainen tai siinä kotipaikkaansa pitävä yritys taikka kansainvälinen järjestö tai toimielin aikoo tehdä tai on tehnyt kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa tarkoitetulla tavalla Suomessa kotipaikkaansa pitävän elinkeinonharjoittajan kanssa, jos tarjouskilpailuun osallistuminen tai sopimuksen toteuttaminen voi edellyttää pääsyä erityissuojattavaan tietoaineistoon.

Lakia ei sovellettaisi mihinkä tahansa kansainväliseen yhteistoimintaan liittyvään asiakirjaan, vaan ainoastaan asiakirjoihin, joita jokin kansainvälinen tietoturvallisuusvelvoite koskee. Tällaiset velvoitteet kohdistuvat vain asiakirjan lähettävässä valtiossa tai kansainvälisessä järjestössä tai toimielimessä salassa pidettäviin asiakirjoihin, ja näistäkin ainoastaan niihin, jotka on erikseen luokiteltu erityisiin turvallisuusluokkiin.

Asiakirjan määritelmänä sovellettaisiin ehdotetun lain 3 §:n viittaussäännöksen mukaisesti julkisuuslain 5 §:n 1 momentin säännöstä. Asiakirjalla tarkoitettaisiin siten perinteisten asiakirjojen lisäksi myös sähköisiä ja muita tallenteita, joista tieto on saatavissa selville vain teknisin apuvälinein.

3 §. Suhde muuhun lainsäädäntöön. Pykälässä osoitettaisiin säädettävän lain suhde muihin viranomaisten asiakirjojen tietoturvallisuutta koskeviin säännöksiin. Pääsääntönä 1 momentin mukaan olisi, että erityissuojattavan tietoaineiston julkisuudesta sekä sen käsittelyssä noudatettavasta hyvästä tiedonhallintavasta on voimassa, mitä julkisuuslaissa ja sen nojalla säädetään, jollei ehdotetussa laissa toisin säädetä. Siten esimerkiksi asiakirjan määritelmä määräytyisi julkisuuslain 5 §:n 1 momentin mukaan.

Ehdotettuun lakiin sisältyy useita kokonaan asiakirjojen tietoturvallisuudesta annetuista säännöksistä poikkeavia säännöksiä. Tästä huolimatta on tärkeätä ottaa yleinen viittaussäännös julkisuuslakiin. Niiltä osin kuin suomalaisten viranomaisten asiakirjoihin sisältyy muita kuin kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteen tarkoittamia tietoja kansainvälisestä yhteistyöstä, julkisuuslain ja sen nojalla annetut säännökset tulisivat sovellettaviksi. Näihin voitaisiin rinnastaa myös säännösten soveltamiseksi annettu informaatio-ohjaus etenkin eri turvallisuusluokkia vastaavista tietoturvallisuusvaatimuksista.

On huomattava, että asiakirjojen julkisuuteen voi vaikuttaa myös Suomea sitova muu säädös. Asiakirjoista, joihin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001 Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi, on voimassa mitä mainitussa säädöksessä säädetään. EU:sta Suomeen toimitetun arkaluonteisen asiakirjan salassapitovelvollisuutta tulee siten arvioida mainitun asetuksen 9 artiklan 5 kohdan mukaan.

Pykälän 2 momenttiin on otettu erityissäännös, joka koskee päätöksentekovaltaa siinä tilanteessa, että tietoja pyydetään julkisuuslain nojalla lakiehdotuksessa tarkoitetusta erityissuojattavasta aineistosta.

Julkisuuslain mukaan tiedonsaantia koskevan pyynnön voi käsitellä ja ratkaista se viranomainen, jonka hallussa asiakirja on. Tiedonsaantipyyntö voidaan kuitenkin siirtää toisen viranomaisen ratkaistavaksi julkisuuslain 15 §:ssä säädetyissä tilanteissa.

Ehdotuksen mukaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin tai muuhun lakiin perustuvan pyynnön saada tieto erityissuojattavasta tietoaineistosta käsittelee se viranomainen, jolle tietoaineisto on toimitettu taikka jonka käsiteltäväksi asia kokonaisuudessaan kuuluu. Säännöksen tarkoituksena on keskittää erityissuojattavaan tietoaineistoon kohdistuvien pyyntöjen käsittely ja niiden ratkaiseminen sille viranomaiselle, jolla on parhaimmat edellytykset hoitaa asia.

Vaikka erityissuojattava aineisto on salassa pidettävää, joissakin tilanteissa esimerkiksi ajan kulumisen vuoksi koko aineiston salassapidolle ei välttämättä ole tarvetta. Näissä tilanteissa viranomaisen tulee huolehtia siitä, että tietoaineiston Suomeen toimittaneeseen toiseen valtioon tai kansainväliseen järjestöön tai toimielimeen otetaan yhteyttä turvallisuusluokituksen tarkistamiseksi. Tämänkin seikan arviointi sopii parhaiten sille viranomaiselle, jonka tehtävänä on hoitaa kansainvälisen tietoturvavelvoitteen alaan kuuluva asia kokonaisuudessaan.

2 luku. Turvallisuusviranomaiset ja niiden välinen yhteistyö

4 §. Kansallinen turvallisuusviranomainen ja määrätyt turvallisuusviranomaiset. Pykälässä säädettäisiin niistä viranomaisista, jotka huolehtisivat kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden hoitamisesta.

Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan kansallisena turvallisuusviranomaisena (National Security Authority, NSA) kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamiseen liittyvissä tehtävissä toimisi ulkoasiainministeriö. Ulkoasiainministeriö hoitaa jo tällä hetkellä Euroopan unionin, Pohjois-Atlantin liiton sekä Länsi-Euroopan unionin toimintaan liittyvät kansallisen turvallisuusviranomaisen tehtävät. Kansallisen turvallisuusviranomaisen tehtäviin kuuluu kansainvälisten sopimusten mukaan vastata sopimuksessa tarkoitettujen asiakirjojen tietoturvallisuudesta, huolehtia turvallisuusjärjestelyjen tarkastuksista sekä varmistaa se, että kansallisissa viranomaisissa toimivista, joilla on pääsy turvallisuusluokiteltuun tietoon, on tehty turvallisuusselvitys sekä sen perusteella varmistuttu heidän luotettavuudestaan.

Puolustusministeriö, pääesikunta ja suojelupoliisi toimisivat määrättyinä turvallisuusviranomaisina (Designated Security Authority, DSA). Näille viranomaisille kuuluu esimerkiksi WEU:n kanssa tehdyn turvallisuussopimuksen mukaan muun ohella tarjous- ja hankintamenettelyihin liittyvien asiakirjojen turvallisuusluokittelu.

Suomessa henkilöturvallisuuteen liittyvien turvallisuusselvitysten laadinnasta huolehtivat turvallisuusselvityksistä annetun lain mukaisesti suojelupoliisi ja pääesikunta. Lakiehdotuksen 11 §:ään ehdotetaan otettavaksi säännökset tällaisten turvallisuusselvitysten laadinnasta. Henkilöturvallisuusselvityksien laadinnassa noudatettaisiin pääpiirteissään nykyistä toimivaltajakoa. Yhteisöturvallisuusselvityksen laadinta sen sijaan uskottaisiin tässä vaiheessa lakiehdotuksen 12 §:n mukaisesti pääesikunnalle, jolla on tähän kokemusta.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös, joka oikeuttaisi valtioneuvoston antamaan asetuksella säännökset turvallisuusviranomaisten välisestä tehtävänjaosta.

Kuten yleisperusteluissa on todettu, hallitus selvittää erikseen, miten kansainvälisiin tietoturvallisuusvelvoitteisiin kuuluvien tehtävien hoito on pysyvästi tarkoituksenmukaisimmin järjestettävissä. Alan voimakkaan kehitysvaiheen vuoksi ja muun muassa suomalaisen teknologisen osaamisen ja kehittymisen kannalta on kuitenkin tarpeen luoda jo tässä vaiheessa järjestelyt, jotka turvaavat Suomen ja suomalaisen teollisuuden mahdollisuudet osallistua kansainväliseen yhteistyöhön. Ehdotetut säännökset eivät vaikuta muutoin turvallisuusasioita hoitavien viranomaisten toimivaltaan.

5 §. Turvallisuusviranomaisten välinen tietojenvaihto ja yhteistyö. Turvallisuusviranomaisten olisi pykälän 1 momentin mukaan toimittava yhteistyössä kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden asianmukaiseksi hoitamiseksi sekä annettava toisilleen tässä tarkoituksessa tarpeellisia tietoja sen estämättä, mitä salassapitovelvollisuudesta säädetään.

Pykälän 2 momentissa olisi säännökset tehtävien hoitamisesta mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Ehdotuksen mukaan turvallisuusviranomaiset voisivat sopia, että toinen turvallisuusviranomainen hoitaa tietyn tehtävän tai tehtäväkokonaisuuden toisen turvallisuusviranomaisen lukuun, jos järjestely on tarpeen tehtävien hoitamiseksi tarkoituksenmukaisesti, taloudellisesti ja joutuisasti.

3 luku. Tietoturvallisuustoimenpiteet

6 §. Salassapitovelvollisuus ja tietojen käyttö. Pykälässä olisi erityissuojattavaa tietoaineistoa koskeva erityinen salassapitosäännös sekä tietojen käyttöä koskevat säännökset.

Pykälän 1 momentin mukaan erityissuojattava tietoaineisto on pidettävä salassa. Julkisuuslain kokonaisuudistuksen (HE 30/1998 vp) yhtenä tavoitteena oli keskittää viranomaisten asiakirjojen julkisuutta koskevat salassapitosäännökset julkisuuslakiin. Eduskunnan kokonaisuusuudistukseen kuuluvien lakien hyväksymisen yhteydessä tekemän lausuman perusteella hallituksen tulee huolehtia siitä, että vastaisuudessa suhtaudutaan pidättyvästi viranomaisten tietojen salassapitoa koskevien säännösten sijoittamiseen erityislainsäädäntöön (EV 303/1998 vp).

Kuten edellä jo on todettu, kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden piiriin kuuluvat myös elinkeinonharjoittajat tietyissä tilanteissa. Siten ehdotettuun lakiin olisi otettava näitä koskeva asiakirjan salassapitovelvoite. Tällainen säännös olisi kirjoitettava ehdottoman salassapitovelvollisuuden muotoon. Jos erityissäännös ei koskisi viranomaisia, samoihin aineistoihin kohdistuisi muodoltaan kaksi erilaista säännöstä, vaikka kummallakin tähdätään samaan lopputulokseen.

Lakiehdotus merkitsisi, että kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen tarkoittamalla tavalla Suomeen toimitettu asiakirja, johon asiakirjan toimittaja on sopimuksen tai säädöksen mukaan merkinnyt turvallisuusluokan, on pidettävä salassa. Suomen viranomaisen sopimuksessa tarkoitettua yhteistyötä varten laatima asiakirja, joka sisältää Suomeen toimitettuja salassa pidettäviä ja turvallisuusluokiteltuja tietoja, on ehdotuksen mukaan pidettävä salassa. Muilta osin viimeksi mainittuun asiakirjaan sovelletaan julkisuuslakia.

Pykälän 2 momentin mukaan erityissuojattavaa tietoaineistoa saisi käyttää ja luovuttaa vain siihen tarkoitukseen, jota varten se on annettu, jollei se, joka on määritellyt aineiston turvallisuusluokan, ole antanut muuhun suostumustaan. Erityissuojattavien tietoaineistojen käyttöä koskisi siten vahva käyttötarkoitussidonnaisuus. Kansainvälisissä sopimuksissa, jotka koskevat eri maiden viranomaisten välistä salassa pidettävien tietojen vaihtoa, on säännönmukaisesti määräys, joka rajoittaa annettujen tietojen käyttöä.

Viranomaisen, joka käsittelee erityissuojattavaa tietoaineistoa, olisi pykälän 3 momentin mukaan pidettävä huolta siitä, että tietoaineistoon on pääsy vain niillä, jotka tarvitsevat tietoja tehtävänsä hoitamisessa. Nämä henkilöt on nimettävä etukäteen sopimuksessa edellytetyissä tapauksissa. Sama koskee myös 1 §:n 2 momentissa tarkoitettua elinkeinonharjoittajaa.

Ehdotukseen on kirjattu kansainvälisissä sopimuksissa yleinen vaatimus siitä, että turvallisuusluokiteltujen tietojen käytössä viranomaisen sisällä noudatetaan suurta pidättyvyyttä ja että tietoihin annetaan pääsy vain niille, jotka tarvitsevat tietoja tehtäviensä hoitamisessa.

7 §. Vaitiolovelvollisuus ja hyväksikäyttökielto. Lakiin on tarpeen ottaa erillinen vaitiolovelvollisuutta koskeva säännös sen vuoksi, että kansainväliset tietoturvallisuusvelvoitteet ulottuvat myös yritykseen ja sellaisiin henkilöihin, joita julkisuuslaki ei koske.

Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan se, joka toimii 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun elinkeinonharjoittajan palveluksessa, on velvollinen olemaan ilmaisematta, mitä hän on tässä tehtävässä saanut tietää erityissuojattavaan tietoaineistoon sisältyvistä tiedoista. Vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvaa tietoa ei saa paljastaa senkään jälkeen, kun palvelussuhde on päättynyt. Edellä tarkoitettu henkilö ei saa käyttää salassa pidettäviä tietoja omaksi taikka toisen hyödyksi tai toisen vahingoksi.

Pykälän 2 momenttiin sisältyisi viittaussäännös julkisuuslakiin, jota noudatettaisiin viranomaiseen palvelussuhteessa olevaan ja viranomaisessa muutoin toimivaan samoin kuin viranomaisen toimeksiannosta toimivaan ja tämän palveluksessa olevaan julkisuuslain 23 §:n osoittamalla tavalla.

8 §. Turvallisuusluokan merkitseminen. Pykälässä säädettäisiin turvallisuusluokan merkitsemisestä. Ehdotetun 1 momentin mukaan erityissuojattavaan tietoaineistoon olisi siitä riippumatta, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa tai sen nojalla säädetään, tehtävä kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa määritelty luokittelumerkintä sen osoittamiseksi, minkälaisia tietoturvallisuusvaatimuksia sen käsittelyssä on noudatettava. Merkintä voitaisiin tehdä myös asiakirjaan liitettävälle lomakkeelle, joka sisältää asiakirjan yksilöintitiedot.

Julkisuuslain 25 § sisältää säännökset niistä tilanteista, jolloin viranomaisen asiakirjaan on tehtävä merkintä sen salassapidosta. Julkisuusasetuksen 2 §:ssä on puolestaan säännökset asiakirjojen merkitsemisestä tietoturvallisuusvaatimuksia osoittaviin luokkiin. Kumpikaan säännös ei luo velvollisuutta merkitä turvallisuusluokkaa. Tämän vuoksi on kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamiseksi tarpeen ottaa lakiin asiasta nimenomainen säännös.

Pykälän 2 momentin mukaan kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen määrittelemän turvallisuusluokituksen vastaavuudesta suhteessa Suomessa noudatettuun luokitukseen voitaisiin säätää valtioneuvoston asetuksella.

9 §. Turvallisuusluokkaa vastaavat käsittelyvaatimukset. Tietoaineistoon tehty merkintä turvallisuusluokasta osoittaa, minkälaisia toimenpiteitä on toteutettava aineistoa käsiteltäessä. Mitä korkeampaan turvallisuusluokkaan aineisto kuuluu, sitä tiukempia tietoturvallisuustoimenpiteitä edellytetään. Pykälään sisältyisi yleinen velvoite toteuttaa tietoaineiston käsittelyssä sen turvallisuusluokkaa koskevia käsittelymääräyksiä.

Pykälän 1 momentin mukaan erityissuojattavaa tietoaineistoja luotaessa, kopioitaessa, siirrettäessä, jaettaessa, säilytettäessä, hävitettäessä tai muutoin käsiteltäessä olisi pidettävä huolta, että aineistojen suojaamisesta voidaan huolehtia aineiston turvaluokkaa vastaavalla tavalla.

Pykälän 2 momentissa olisi valtuus säätää erityissuojattavan tietoaineiston käsittelyssä noudatettavista turvallisuusluokitusta vastaavista turvallisuustoimenpiteistä valtioneuvoston asetuksella. Tietoturvallisuustoimenpiteissä on kysymys erilaisista teknisluonteisista menettelyistä, joita toteutetaan viranomaisten sisäisessä toiminnassa.

10 §. Tiloihin liittyvät turvallisuusvaatimukset. Pykälässäsäädettäisiin yleinen velvoite huolehtia siitä, että lakiehdotuksessa tarkoitettuja turvallisuusluokiteltuja tietoja säilytetään asianmukaisissa tiloissa. Säännökset on katsottu tarpeelliseksi kansainvälisten velvoitteiden toteuttamiseksi. Erityissuojattava tietoaineisto olisi ehdotetun 1 momentin mukaan säilytettävä tiloissa, joissa asiakirjojen ja niihin sisältyvien tietojen suojaamisesta voidaan huolehtia sopimuksessa edellytetyllä tavalla.

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan tiloja koskevista turvallisuusvaatimuksista voitaisiin säätää valtioneuvoston asetuksella.

11 §. Henkilöturvallisuusselvitykset ja arviot. Pykälä sisältäisi henkilöturvallisuutta koskevat säännökset. Kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa edellytetty henkilöturvallisuutta koskeva turvallisuusselvitys tehtäisiin 1 momentin mukaan siten kuin turvallisuusselvityksistä annetussa laissa (177/2002) ja sen nojalla säädetään. Siten esimerkiksi selvityksen kohteena olevan henkilön oikeudet määräytyisivät sanotun lain mukaisesti.

Pykälään ehdotetaan kuitenkin otettavaksi kaksi säännöstä, jotka olisivat erityissäännöksiä suhteessa turvallisuusselvityksistä annettuun lakiin. Turvallisuusselvitys voitaisiin ehdotetun 1 momentin mukaan tehdä myös suppeana turvallisuusselvityksenä sen estämättä, mitä turvallisuusselvityksistä annetun lain 19 §:ssä säädetään. Edellytyksenä olisi, että tällaisen selvityksen laadinta on tarpeen kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen toteuttamiseksi. Siten suppean turvallisuusselvityksen laatiminen olisi mahdollinen muissakin kuin turvallisuusselvityksistä annetun lain 19 §:ssä luetelluissa tapauksissa. Mainittu säännös huomioon otettuna suppea turvallisuusselvitys voitaisiin tehdä esimerkiksi silloin, kun henkilö työskentelee turvallisuusluokitellun sopimuksen tehneen elinkeinonharjoittajan tiloissa ja kun kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen toteuttaminen edellyttää selvityksen laadintaa.

Toinen erityissäännös suhteessa turvallisuusselvityksistä annettuun lakiin olisi viranomaisten toimivaltaa määrittelevä 2 momentti. Turvallisuusselvityksen tekisi ehdotuksen mukaan pääesikunta silloin kun turvallisuusselvityksen laatiminen on tarpeen puolustushallintoa tai puolustushankintoja koskevan kansainvälisen velvoitteen toteuttamiseksi. Suojelupoliisi huolehtisi henkilöön liittyvien muiden turvallisuusselvitysten laadinnasta.

Ehdotettu toimivaltajako vastaa pääpiireissään sitä, mitä turvallisuusselvityksistä annetun lain mukaan noudatetaan tehtäessä perusmuotoinen tai laaja turvallisuusselvitys. Ehdotettu säännös olisi kuitenkin turvallisuusselvityksistä annettua lakia täsmällisempi ja siinä otettaisiin huomioon, minkälaisesta kansainvälisestä velvoitteesta on kysymys. Säännös on tarpeen myös sen vuoksi, että pääesikunnalle ehdotetaan lakiehdotuksen 12 §:ssä ilmenevällä tavalla uusia tehtäviä, mikä puolestaan vaikeuttaisi turvallisuusselvityksistä annetun lain suojelupoliisin ja pääesikunnan toimivaltaa koskevien säännösten tulkintaa.

Ehdotettu 2 momentti olisi myös erityissäännös suhteessa turvallisuusselvityksistä annetun lain 21 §:ään, jossa määritellään viranomaisten toimivalta suppeaa turvallisuusselvitystä tehtäessä. Momentissa ehdotettua toimivaltajakoa sovellettaisiin siten aina kansainvälisten velvoitteiden mukaisia turvallisuusselvityksiä laadittaessa riippumatta siitä, mikä on turvallisuusselvityksen laajuus.

Turvallisuusselvityksistä annetun lain 10 §:n 2 momentin mukaan turvallisuusselvitykseen ei saa sisällyttää selvityksen laatineen viranomaisen arviota selvityksen kohteena olevan henkilön luotettavuudesta tai sopivuudesta virkaan tai tehtävään, ellei lain 9 §:ssä tarkoitettu valtiosopimus tai muu kansainvälinen velvoite tätä edellytä. Koska pääsääntönä on, että turvallisuusselvitys ei sisällä arviota henkilön luotettavuudesta, ehdotetussa laissa on erikseen mainittu henkilön luotettavuuden arviointi. Tällaisen arvion tekisi 3 momentin mukaan turvallisuusselvityksen perusteella kansallinen turvallisuusviranomainen tai, jos niin turvallisuusviranomaisten välillä on sovittu, tehtävään määrätty turvallisuusviranomainen.

Arvioinnin perusteella annetaan henkilöturvallisuutta koskeva todistus (Personal Security Clearance). Se toimitetaan tavanomaisimmin sopimuspuolen turvallisuusviranomaiselle sopimuksen osoittamalla tavalla. Lakiehdotuksen 14 §:ssä säädettäisiin todistuksen antamisesta henkilölle itselleen.

12 §. Yhteisöturvallisuusselvitykset ja arviot. Pykälässä säädettäisiin yhteisöturvallisuusselvityksestä. Yhteisöturvallisuusselvitys tehdään lakiehdotuksen 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun elinkeinonharjoittajan luotettavuuden selvittämiseksi. Luotettavuudella tarkoitetaan tässä ennen muuta sen arvioimista, kuinka hyvin elinkeinonharjoittaja pystyy huolehtimaan turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisesta. Yhteisöturvallisuusmenettely ja siihen perustuva arvio toteutetaan pääosin elinkeinonharjoittajalta itseltään saatujen tietojen perusteella sekä tämän toimitilojen turvallisuuden kartoituksella, ja tarvittavista toimenpiteistä huolehditaan elinkeinonharjoittajan kanssa tehtävän sopimuksen avulla. Menettelyssä eivät siten ole esillä samankaltaiset henkilön yksityisyyden suojaan vaikuttavat menettelyt kuin henkilöturvallisuutta varmistettaessa.

Selvityksen laatisi pykälän 1 momentin mukaan pääesikunta. Pääesikunnalla on varsin laaja kokemus yritysten turvallisuusselvitysten laadinnasta. Tehtävän uskominen pääesikunnalle ennen kuin on seikkaperäisemmin selvitetty, miten kansainväliseen tietoturvallisuuteen liittyvien tehtävien hoitaminen on tarkoituksenmukaisinta järjestää, on siten luontevin vaihtoehto.

Selvitystä laadittaessa olisi otettava huomioon momentissa tarkemmin säädetyt seikat. Momentin 1 kohdan mukaan olisi selvitettävä, miten estetään turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaaminen oikeudettomalta ilmitulolta, muuttamiselta ja hävittämiseltä. Selvityksellä varmistetaan tietoturvallisuus tietoaineistojen eri käsittelyvaiheissa. Tarvittavat toimenpiteet voivat koskea esimerkiksi tietojärjestelmien ja niiden tietojen suojaamista käyttöoikeuksien avulla.

Momentin 2 kohdan mukaan selvitettäisiin, miten estetään asiaton pääsy tiloihin, joissa turvallisuusluokiteltuja tietoja käsitellään tai joissa harjoitetaan turvallisuusluokitellussa sopimuksessa tarkoitettua toimintaa. Kysymys on siten toimitilojen turvallisuuden varmistamisesta esimerkiksi kulunvalvonnalla.

Momentin 3 kohdan mukaan selvityksen piiriin olisi otettava myös se, miten henkilöstön ohjauksesta ja koulutuksesta huolehditaan. Tähän kuuluu muun ohella se, että henkilöstö on tietoinen vaitiolovelvollisuudestaan ja niistä menettelyistä, joita on noudatettava erityissuojattavaa aineistoa käsiteltäessä. Huolenpito korkeasta tietoturvallisuuden tasosta edellyttää useimmiten myös turvallisuuskoulutuksen järjestämistä henkilöstölle.

Selvityksellä varmistetaan toisaalta toimitilojen ja käsittelykäytäntöjen asiamukaisuus, toisaalta henkilöstön osaaminen. Elinkeinonharjoittajan palveluksessa olevia ja tämän toimitiloissa muutoin työskenteleviä koskevat henkilöturvallisuusselvitykset tehtäisiin 11 §:ssä säädettävällä tavalla.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös pääesikunnan oikeudesta laatia yhteisöturvallisuusselvitys ja arvio elinkeinonharjoittajan pyynnöstä muissakin kuin niissä tilanteissa, joista on määrätty kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa. Pääesikunta voisi ehdotuksen mukaan laatia yhteisöturvallisuusselvityksen ja arvion, jos elinkeinonharjoittajan on pyytänyt sitä voidakseen osallistua toisen valtion viranomaisen tai siinä kotipaikkaansa pitävän yrityksen järjestämään tarjouskilpailuun. Säännöksen tarkoituksena on turvata suomalaisten yritysten mahdollisuudet osallistua tarjouskilpailuihin, joissa edellytetään erityistä luotettavuutta ja jotka toteutetaan maissa, joiden kanssa Suomella ei ole tietoturvallisuussopimusta.

Pykälän 3 momentissa annettaisiin valtuus antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä yhteisöturvallisuusselvityksen laadinnasta.

13 §. Sitoumus turvallisuustoimenpiteiden suorittamisesta. Ehdotetun pykälän mukaan pääesikunta voi tehdä 1 §:n 2 momentissa tai 12 §:n 2 momentissa tarkoitetun elinkeinonharjoittajan kanssa sopimuksen, jossa elinkeinonharjoittaja sitoutuu 12 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin ja muihin toimenpiteisiin kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamiseksi.

Sopimuksessa voitaisiin yksityiskohtaisemmin määritellä ne toimenpiteet, jotka elinkeinonharjoittaja toteuttaa täyttääkseen kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista johtuvat vaatimukset. Sopimuksessa elinkeinonharjoittaja sitoutuisi myös tekemään ne mahdolliset tarkistukset toimintaansa, jotka toiminnan turvallisuuskartoituksessa on havaittu. Turvallisuussopimuksissa voisi olla määräykset muun muassa salassapitovelvoitteen ulottuvuudesta, tiedon antamisesta henkilöstölle vaitiolovelvollisuudesta ja henkilöstön koulutuksesta, viranomaisten suorittamista turvallisuustarkastuksista sekä alihankkijoita koskevista seikoista. Sitoumuksen rikkomisesta säädettäisiin lain 20 §:ssä.

Turvallisuusselvityksen ja mahdollisen sopimuksen jälkeen pääesikunta voi tehdä arvion elinkeinonharjoittajan luotettavuudesta ja antaa tätä koskevan turvallisuustodistuksen (Facility Security Clearance).

14 §. Turvallisuustodistus. Turvallisuusselvityksen perusteella luotettavuutta koskevan arvion tehneen turvallisuusviranomaisen olisi ehdotuksen mukaan annettava sille, jota arvio koskee, todistus arvion suorittamisesta kansainvälisessä tietoturvallisuussopimuksessa tarkoitetuissa tilanteissa. Turvallisuustodistukset toimitetaan, kuten edellä on todettu, säännönmukaisesti toisen sopimuspuolen turvallisuusviranomaisille asianomaisen sopimuksen osoittamalla tavalla. Säännös on tarpeen esimerkiksi sen vuoksi, että henkilö pystyy kansainvälisissä velvoitteissa edellytetyillä tavoilla osoittamaan olevansa oikeutettu saamaan turvallisuusluokiteltuja tietoja esimerkiksi vierailuun osallistuessaan.

Todistus olisi ehdotuksen mukaan annettava myös elinkeinonharjoittajalle, josta arvio on tehty 12 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Kysymys on siten sellaisesta yhteisöturvallisuusselvityksestä ja arvioista, joka ei johdu kansainvälisestä tietoturvallisuusvelvoitteesta, vaan joka on tehty elinkeinonharjoittajan omasta pyynnöstä.

15 §. Tietoturvallisuusvelvoitteiden voimassaolo. Pykälässä säädetään luvussa säädettyjen velvoitteiden ajallisesta ulottuvuudesta. Ehdotuksen mukaan luvun säännöksiä sovelletaan silloinkin, kun sopimus tai säädös, johon säännösten soveltaminen perustuu, ei enää ole voimassa. Soveltaminen jatkuisi niin kauan kuin se turvallisuusluokituksen perusteena olevan yleisen edun vuoksi on tarpeen.

Salassapitovelvollisuuden lakkaamisesta olisi voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään. Julkisuuslain 31 §:n mukaan pääsääntönä on, että asiakirjan salassapito päättyy 25 vuoden kuluttua asiakirjan laatimisesta. Valtioneuvosto voi tietyin edellytyksin jatkaa salassapitoaikaa. Puolustusministeriö on tehnyt oikeusministeriölle aloitteen salassapitoaikaa koskevien säännösten muuttamisesta siten, että salassapitoa määriteltäessä otettaisiin huomioon tarve suojata rakennuksia ja laitteita koskevat salassa pidettävät tiedot niin kauan kuin rakennukset ja laitteet ovat käytössä. Samassa yhteydessä on tarkoitus selvittää, onko mainittuja säännöksiä tarpeen tarkentaa kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden vuoksi.

4 luku. Erinäiset säännökset

16 §. Tiedonantovelvollisuus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin viranomaisia ja 2 momentissa elinkeinonharjoittajaa koskevasta tiedonantovelvollisuudesta. Säännösten tarkoituksena on varmistaa, että toimivaltaiset turvallisuusviranomaiset voisivat saada ehdotetun lain myötä niille tulevien uusien tehtäviensä hoitamiseksi tarpeelliset tiedot.

Viranomaisen olisi ehdotetun 1 momentin mukaan salassapitosäännösten estämättä annettava pyynnöstä ulkoasianministeriölle, puolustusministeriölle, pääesikunnalle ja suojelupoliisille tiedot, jotka ovat tarpeen kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa tarkoitetun turvallisuusselvityksen ja siihen perustuvan arvion tekemiseksi.

Ehdotetun lain mukaan sellaisista elinkeinonharjoittajista, jotka voivat päästä luokiteltuihin tietoihin esimerkiksi osallistuessaan toisen valtion puolustusmateriaaleja koskevaan hankintakilpailuun, on tehtävä turvallisuusselvitys. Jotta selvityksen antava viranomainen voi täyttää tehtävänsä, olisi elinkeinonharjoittajan ehdotetun 2 momentin mukaan annettava tätä varten tarpeelliset tiedot. Samoin elinkeinonharjoittajan tulisi sallia pääsy tiloihinsa, silloin kun se on tarpeen selvityksen laatimiseksi tai kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa asetetun tarkastus- ja valvontavelvollisuuden toteuttamiseksi.

17 §. Oikeus salassa pidettävien tietojen luovuttamiseen. Pykälässä olisi säännökset, jotka oikeuttaisivat antamaan kansainväliseen tietoturvallisuusvelvoitteeseen perustuvaa yhteistyötä varten salassa pidettäviä tietoja toiselle sopimuspuolelle.

Ehdotuksen mukaan Suomen viranomaisilla on oikeus antaa sopimuksessa tarkoitettua toimintaa tai siihen perustuvan ohjelman toteuttamista varten välttämättömiä asiakirjoja ja tietoja sen estämättä, mitä asiakirjojen ja tietojen salassapidosta on Suomen lainsäädännössä säädetty. Tämä ei koskisi yksityisyyden suojan vuoksi salassa pidettäviksi säädettyjä tietoja. Siten esimerkiksi toisen sopimuspuolen vierailun aikana ei voida antaa pääsyä henkilöturvallisuusselvitysten laatimiseen käytettäviin rekistereihin.

18 §. Kansainvälisen toimielimen ja sopimusvaltion edustajien vierailut. Viranomaisella olisi pykälän 1 momentin mukaan oikeus sallia kansainväliseen tietoturvallisuusvelvoitteeseen perustuva kansainvälisen järjestön, toimielimen tai sopimusvaltion edustajan tutustuminen viranomaisen toteuttamiin turvallisuusjärjestelyihin ja toimitiloihin siitä riippumatta, mitä turvallisuusjärjestelyjen salassapidosta säädetään taikka säädetään tai määrätään pääsystä tiloihin, joissa käsitellään tai säilytetään salassa pidettäviä tietoja.

Pykälän 2 momentissa olisi säännökset ehdotetun lain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun elinkeinonharjoittajan velvollisuudesta sallia viranomaisen ja kansainvälisen toimielimen tai sopimusvaltion edustajan tutustuminen turvallisuusjärjestelyihinsä ja toimitiloihinsa, milloin se on tarpeen kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen toteuttamiseksi.

Kansainvälisissä tietoturvallisuusvelvoitteissa tarkoitetuissa vierailuissa ei ole kysymys tarkastustoimintaan verrattavissa olevan tarkastusoikeuden myöntämisestä vieraan valtion viranomaiselle, vaan tavanomaisesta kansainvälisestä yhteistyöstä tietoturvallisuusasioissa. Vierailu edellyttää Suomen turvallisuusviranomaisen läsnäoloa ja myötävaikutusta. Mainitun arvioinnin suorittamisen ei esityksessä siksi katsota sisältävän sellaista itsenäistä päätäntävaltaa, jolla olisi Suomea sitovaa vaikutusta. Siksi kysymyksessä ei esityksen mukaan ole sellainen ulkomaisen viranomaisen suorittama valvontatoimi Suomen alueella, joka sisältäisi perustuslain kanssa ristiriidassa olevaa julkisen vallan käyttöä (PeVL 179/1997).

19 §. Rikkomusten selvittäminen ja niistä ilmoittaminen. Kansallisen turvallisuusviranomaisen olisi ehdotuksen mukaan ilmoitettava kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa tarkoitetuissa tapauksissa toiselle sopimuspuolelle tietoonsa tulleesta turvallisuusluokiteltujen tietojen suojan vaarantumisesta ja tietoturvallisuutta koskevan määräyksen loukkaamisesta sekä ryhdyttävä toimenpiteisiin asian selvittämiseksi samoin kuin rangaistavaan tekoon syyllistyneen syytteeseen saattamiseksi. Säännös on tarpeen ESA:n tietoturvallisuussopimuksen 6 artiklan ja Suomen ja Saksan välisen sopimuksen 10 artiklan määräysten vuoksi.

20 §. Rangaistussäännökset. Pykälässä olisi säännökset asiakirjan salassapitovelvollisuutta ja vaitiolovelvollisuutta koskevien säännösten vastaisten tekojen rangaistavuudesta. Pykälän 1 momentin mukaan rangaistus ehdotetun lain 6 §:ssä säädetyn asiakirjan salassa pitämistä koskevan velvollisuuden tai 7 §:ssä säädetyn vaitiolovelvollisuuden ja hyväksikäyttökiellon rikkomisesta tuomittaisiin rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan tai jollei siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta. Jos virkamies muulla tavoin rikkoisi laissa säädettyjä velvoitteita, tekoa olisi arvioitava rikoslain virkarikoksia koskevien säännösten mukaan. Kysymykseen voivat tulla esimerkiksi virka-aseman väärinkäyttöä tai virkavelvollisuuden rikkomista koskevat rikoslain 40 luvun säännökset.

Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettuna salassapitovelvollisuuden rikkomisena pidetään myös 13 §:ssä tarkoitetun sitoumuksen rikkomista. Säännös tulisi sovellettavaksi elinkeinonharjoittajaan, joka rikkoo viranomaisen kanssa tehtyä sopimusta tietoturvallisuustoimenpiteiden toteuttamisesta.

5 luku. Voimaantulo

21 §. Voimaantulo. Ehdotetun lain on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu. Ennen lain voimaantuloa voitaisiin ryhtyä sen täytäntöön panemiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.

3. Tarkemmat säännökset

Ehdotettuun lakiin kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista on sisällytetty valtuudet antaa valtioneuvoston asetuksella säännöksiä (lakiehdotus n:o 3, 4 § 2 mom., 8 § 2 mom., 9 § 2 mom., 10 § 2 mom., ja 12 § 2 mom.). Nämä koskevat pääosin turvallisuusjärjestelyjen teknisluonteisia seikkoja.

4. Voimaantulo

Suomen ja Saksan välinen sopimus tulee voimaan viidentoista päivän kuluttua siitä, kun Suomi on ilmoittanut Saksalle, että sopimuksen voimaansaattamiseksi tarvittavat kansalliset toimenpiteet on saatettu loppuun. Suomalaisen teollisuuden osallistumismahdollisuuksien kannalta olisi tärkeätä, että tämä voisi tapahtua kevään 2004 aikana.

ESA:n tietoturvallisuussopimus on tullut kansainvälisesti voimaan 20 päivänä kesäkuuta 2003. Yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, kun Suomi on tallettanut ratifioimiskirjansa.

Sopimusten voimaansaattamislait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimukset tulevat Suomen osalta voimaan.

Laki kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

5. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus sekä käsittely- ja säätämisjärjestys

5.1. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos se koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai jos määräyksessä tarkoitetusta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (ks. esim. PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp).

Edellä mainituilla perusteilla esitykseen sisältyvissä kansainvälisissä sopimuksissa on lukuisia eduskunnan hyväksymistä edellyttäviä sopimusmääräyksiä. Euroopan Avaruusjärjestön turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisesta ja vaihdosta tehdyn yleissopimuksen 1 artikla sisältää turvallisuusluokiteltujen tietojen määritelmän. Tällainen sopimusmääräys, joka välillisesti vaikuttaa lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten sopimusmääräysten tulkintaan ja soveltamiseen kuuluu itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp).

Yleissopimuksen 2 artiklassa asetetaan sopimuspuolille velvollisuus suojata, turvata ja käsitellä Euroopan Avaruusjärjestön tuottamat, sen jäsenvaltioille luovuttamat ja jäsenvaltioiden tuottamat turvallisuusluokitellut tiedot sovittujen asiakirjaturvallisuutta koskevien periaatteiden ja vähimmäisvaatimusten mukaisesti. Suomessa viranomaisten asiakirjojen julkisuus on pääsääntö. Jokaisella on perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan oikeus saada tieto viranomaisen julkisesta asiakirjasta. Tätä oikeutta voidaan rajoittaa välttämättömistä syistä vain lailla.

Yleissopimuksen 4 artikla sisältää määräykset sopimuspuolten velvollisuudesta teettää asianmukainen turvallisuusselvitys henkilöistä, joilla on tai saattaa olla pääsy sopimuksessa tarkoitettuun turvallisuusluokiteltuun tietoon. Turvallisuusselvitysten laadinnassa on otettava huomioon perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetty yksityiselämän suoja ja velvollisuus säätää henkilötietojen suojasta lailla. Suomessa turvallisuusselvityksen kohteena olevista henkilöistä sekä selvityksessä sovellettavasta menettelystä on säädetty turvallisuusselvityksistä annetussa laissa.

Yleissopimuksen 6 artiklassa asetetaan sopimuspuolille velvollisuuden tutkia tapaukset, joissa sopimuksessa tarkoitettujen tietojen suoja on vaarantunut tai niitä on kadonnut. Suomen viranomaisille ei ole säädetty yleistä velvollisuutta tutkia turvallisuusluokiteltujen tietojen suojan vaarantumista tai tietojen katoamista koskevat tapaukset. Kysymys on uudesta viranomaiselle kuuluvasta velvollisuudesta. Määräyksen asianmukaiseksi täytäntöön panemiseksi on asianmukaista, että velvollisuudesta säädetään lailla. Asiasta ehdotetaan otettavaksi säännös lakiin kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista (lakiehdotus n:o 3, 19 §).

Yleissopimuksen 7 artiklassa asetetaan jäsenvaltiolle, neuvostolle sekä Euroopan Avaruusjärjestön pääjohtajalle velvollisuuden luopua järjestön perustamissopimuksen mukaisesta koskemattomuudesta, jos jäsenvaltion edustaja, järjestön pääjohtaja taikka sen henkilökunnan jäsen tai asiantuntija ovat osapuolena oikeudenkäynnissä, joka koskee turvallisuusluokiteltujen tietojen luvatonta luovuttamista. Perustuslain 80 §:n mukaan kansalaisten oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunta on erityisesti katsonut, että erivapauksien ja -oikeuksien myöntämistä koskevat sopimusmääräykset kuuluvat lainsäädännön alaan (PeVL 38/2000 vp; PeVL 49/2001 vp). Myös sopimusmääräyksen, joka velvoittaa määritellyissä tilanteissa luopumaan erioikeuksista tai -vapauksista, voidaan katsoa edellyttävän eduskunnan hyväksymistä.

Suomen ja Saksan turvallisuusluokitellun tiedon suojaamista koskevan sopimuksen 2 ja 6 artiklassa määritellään, mitä tarkoitetaan turvallisuusluokitellulla tiedolla ja turvallisuusluokitelluilla sopimuksilla. Koska sopimusmääräykset voivat vaikuttaa välillisesti sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten määräysten tulkintaan ja soveltamiseen, ne edellyttävät eduskunnan hyväksymistä (PeVL 6/2001 vp).

Sopimuksen 4 artiklan 1 ja 2 kappaleissa asetetaan sopimuspuolten toimivaltaisille viranomaisille sekä näiden toimeksiannosta toimiville velvollisuus merkitä niille välitetty turvallisuusluokiteltu tieto sekä tällaisen tiedon pohjalta syntyvä turvallisuusluokiteltava tieto vastaavaa kansallista turvallisuusluokkaa ilmaisevalla merkinnällä. Suomessa salassapito- ja luokitusmerkinnästä on säädetty julkisuuslaissa. Lain 25 §:n mukaan salassa pidettävään viranomaisen asiakirjaan on tehtävä merkintä asiakirjan salassa pitämisestä, kun tällainen asiakirja annetaan asianosaiselle ja kun asiakirja on pidettävä salassa toisen tai yleisen edun vuoksi. Muihin salaisiin asiakirjoihin tehtävä merkintä on harkinnanvarainen. Sopimusmääräykset asettavat näin ollen Suomen lainsäädäntöä tiukemmat vaatimukset turvallisuusluokitellun tiedon merkitsemiselle. Sopimusmääräykset vaikuttavat välittömästi myös sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten määräysten soveltamiseen, kuten siihen, mitkä tietoaineistot kuuluvat sopimuksen ja siinä määrättyjen velvoitteiden piiriin. Siten määräykset edellyttävät eduskunnan hyväksymistä.

Sopimuksen 5 artiklan mukaansopimuspuolten tulee ryhtyä asianmukaisiin toimiin sopimuksen mukaisesti välitetyn turvallisuusluokitellun tiedon tai turvallisuusluokitellun sopimuksen yhteydessä syntyvän tiedon suojaamiseksi. Vaadittavat toimenpiteet sisältävät tällaisen tiedon välittämiseen ja käyttämiseen sekä pääsyyn kohdistuvia rajoituksia. Perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan viranomaisten hallussa olevat asiakirjat ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömistä syistä rajoitettu lailla.

Sopimuksen 8 artiklassa on määräykset sopimuspuolen velvollisuudesta sallia toisen sopimuspuolen tai sopimuspuolen alueella toimivien tilausten saajien edustajien vierailut sopimuspuolen sen omiin julkisiin virastoihin ja laitoksiin sekä sen alueella toimipaikkaansa pitävien tilauksen saajien (”contractors”) toimitiloihin.

Sopimuspuolen edustajien vierailuiden tarkoituksena on varmistaa sopimuksen tarkoituksen toteuttaminen turvallisuusluokiteltujen tietojen asianmukaiseksi suojaamiseksi. Tähän vierailuoikeuteen ei sisälly sellaista julkista vallan käyttöä ja tarkastusoikeutta, joka olisi ristiriidassa perustuslain kanssa (PeVL 179/1997).

Sopimusmääräys luo välillisesti myös yksityisille tilausten saajille velvollisuuden sallia vierailut omiin toimitiloihinsa. Tässä suhteessa on otettava huomioon perustuslain 80 §, jonka mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla. Tämän säännöksen nojalla olisi perusteltua, että sopimusmääräyksen mukaisesta, myös yksityistä oikeushenkilöä koskevasta velvoitteesta tulisi säätää lailla.

Sopimuksen 10 artiklassa edellytetään, että toiselle sopimuspuolelle ilmoitetaan välittömästi, jos turvallisuusluokitellun tiedon paljastumista epäillään tai se on todettu taikka jos paljastumisen mahdollisuutta ei voida kokonaan sulkea pois (1 kappale). Sopimuspuolten toimivaltaisten viranomaisten ja tuomioistuinten on lisäksi tutkittava turvallisuusluokitellun tiedon suojaamista koskevien säännösten rikkominen sekä ryhdyttävä toimenpiteisiin kansallisen lainsäädännön nojalla.

Suomen lainsäädäntöön ei sisälly nykyisin säännöksiä artiklassa tarkoitetuista viranomaisten velvollisuuksista. Määräyksen asianmukaisen täytäntöön panemisen vuoksi on asianmukaista, että tällaisesta velvollisuudesta säädetään lailla. Ehdotettuun lakiin kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista ehdotetaan otettavaksi asiaa koskeva säännös (lakiehdotus n:o 3; 19 §).

5.2. Käsittely- ja säätämisjärjestys

Käsittelyjärjestyksen kannalta merkityksellisiä sopimusmääräyksiä ovat Euroopan Avaruusjärjestön turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista ja vaihtoa koskevan yleissopimuksen 2 artikla sekä Suomen ja Saksan välisen turvallisuusluokitellun tiedon suojaamista koskevan sopimuksen 5 artikla. Nämä määräykset asettavat tietoja salassapidolle Suomen voimassa olevaa lainsäädäntöä täsmällisempiä vaatimuksia, mutta niiden ei voida katsoa laajentavan salassapidon alaa.

Sopimusten salassapitomääräyksistä johtuvia kansallisia säännöksiä voidaan pitää välttämättöminä perustuslain 12 §:n 2 momentissa tarkoitetuilla tavalla. Salassapito on painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimaa sen turvaamiseksi, että Suomi ja suomalaiset yritykset voivat osallistua sellaisiin kansainvälisiin ja kahdenvälisiin toimintoihin ja hankkeisiin, joiden toteuttaminen saattaa edellyttää arkaluonteisten salassa pidettävien tietojen vaihtoa. Voidaan myös todeta, että perustuslakivaliokunta katsoi Suomen ja WEU:n välisen turvallisuussopimuksen voimaansaattamista koskeneesta hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 39/1997 vp), että julkisuusperiaatteen rajoittamista turvallisuusluokitellun tiedon salassapidosta säätämällä voidaan pitää välttämättömänä sen tarkoituksen kannalta, että sopimus mahdollistaa Suomen yhteistyön WEU:n kanssa. Salassapitointressi vastaa myös niitä salassapitoperusteita, jotka sisältyvät julkisuuslakiin. Hallituksen käsityksen mukaan sopimusmääräykset eivät merkitse sellaista puuttumista yleiseen tiedonsaantioikeuteen, joka loukkaisi perustuslain 12 §:n 2 momentin julkisuusperiaatetta.

Edellä mainituilla perusteilla Euroopan Avaruusjärjestön turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisesta ja vaihdosta tehtyyn yleissopimukseen ja Suomen ja Saksan välillä turvallisuusluokitellun tiedon suojaamisesta tehtyyn sopimukseen ei voida katsoa sisältyvän sellaisia määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 § 2 momentissa ja 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Hallituksen näkemyksen mukaan sopimukset voitaisiin näin ollen hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotukset niiden lainsäädännön alaan kuuluvien sopimusmääräysten voimaansaattamiseksi sekä laiksi kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista voitaisiin hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

1) että Eduskunta hyväksyisi Pariisissa 19 päivänä elokuuta 2002 Euroopan Avaruusjärjestöä koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten ja Euroopan Avaruusjärjestön välillä turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisesta ja vaihdosta tehdyn yleissopimuksen sekä

2) että Eduskunta hyväksyisi Helsingissä 25 päivänä helmikuuta 2004 Suomen tasavallan ja Saksan liittotasavallan välillä turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroisesta suojaamisesta tehdyn sopimuksen.

Koska mainitut sopimukset sisältävät määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Laki Euroopan Avaruusjärjestöä koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten ja Euroopan Avaruusjärjestön välillä turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisesta ja vaihdosta tehdyn yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 §

Pariisissa 19 päivänä elokuuta 2002 Euroopan Avaruusjärjestöä koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten ja Euroopan Avaruusjärjestön välillä turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisesta ja vaihdosta tehdyn yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.


2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.




2.

Laki Saksan kanssa turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroisesta suojaamisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 §

Helsingissä 25 päivänä helmikuuta 2004 Suomen tasavallan ja Saksan liittotasavallan välillä turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroisesta suojaamisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.


2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.




3.

Laki kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 luku

Yleiset säännökset

1 §
Lain soveltamisala

Tässä laissa säädetään viranomaisten toimenpiteistä kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamiseksi.


Lakia sovelletaan myös elinkeinonharjoittajaan ja tämän palveluksessa olevaan silloin, kun elinkeinonharjoittaja on sopimusosapuolena turvallisuusluokitellussa sopimuksessa tai osallistuu tällaista sopimusta edeltävään hankintakilpailuun tai toimii tällaisen elinkeinonharjoittajan alihankkijana.


Lain 12 – 14 §:ää sekä 16 §:n 2 momenttia sovelletaan myös elinkeinonharjoittajaan, joka pyytää yhteisöturvallisuusselvityksen ja arvion tekemistä voidakseen osallistua toisen valtion viranomaisen tai siellä kotipaikkaansa pitävän yrityksen järjestämään tarjouskilpailuun.


2 §
Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) kansainvälisellä tietoturvallisuusvelvoitteella sellaista Suomea sitovaan kansainväliseen sopimukseen sisältyvää määräystä sekä sellaista muuta Suomea koskevaa velvoitetta, jota Suomen on noudatettava ja joka koskee erityissuojattavan aineiston suojaamiseksi tarvittavia toimenpiteitä;

2) erityissuojattavalla tietoaineistolla sellaisia salassa pidettäviä asiakirjoja ja materiaaleja sekä asiakirjoista ja materiaaleista saatavissa olevia tietoja sekä näiden perusteella tuotettuja asiakirjoja ja materiaaleja, jotka kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen mukaisesti on turvallisuusluokiteltu;

3) turvallisuusluokitellulla sopimuksella sopimusta, jonka toisen valtion viranomainen tai siellä kotipaikkaansa pitävä yritys taikka kansainvälinen järjestö tai toimielin aikoo tehdä tai on tehnyt kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa tarkoitetulla tavalla Suomessa kotipaikkaansa pitävän elinkeinonharjoittajan kanssa, jos tarjouskilpailuun osallistuminen tai sopimuksen toteuttaminen voi edellyttää pääsyä erityissuojattavaan tietoaineistoon.


3 §
Suhde muuhun lainsäädäntöön

Erityissuojattavan tietoaineiston julkisuudesta sekä sen käsittelyssä noudatettavasta hyvästä tiedonhallintatavasta on voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) ja sen nojalla säädetään, jollei tässä laissa toisin säädetä.


Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin tai muuhun lakiin perustuvan pyynnön saada tieto erityissuojattavasta tietoaineistosta käsittelee ja ratkaisee se viranomainen, jolle tietoaineisto on toimitettu taikka jonka käsiteltäväksi asia kokonaisuudessaan kuuluu.


2 luku

Turvallisuusviranomaiset ja niiden välinen yhteistyö

4 §
Kansallinen turvallisuusviranomainen ja määrätyt turvallisuusviranomaiset

Ulkoasiainministeriö toimii kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamisessa Suomen kansallisena turvallisuusviranomaisena. Puolustusministeriö, pääesikunta ja suojelupoliisi voivat toimia kansainvälisissä tietoturvallisuusvelvoitteissa tarkoitettuina määrättyinä turvallisuusviranomaisina. Suojelupoliisi ja pääesikunta huolehtivat turvallisuusselvitysten laadinnasta siten kuin 11 ja 12 §:ssä säädetään.


Tehtävänjaosta turvallisuusviranomaisten välillä voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella.


5 §
Turvallisuusviranomaisten välinen tietojenvaihto ja yhteistyö

Edellä 4 §:ssä tarkoitettujen turvallisuusviranomaisten on toimittava yhteistyössä kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden asianmukaiseksi hoitamiseksi sekä annettava toisilleen tässä tarkoituksessa tarpeellisia tietoja sen estämättä, mitä salassapitovelvollisuudesta säädetään.


Sen estämättä, mitä 4 §:n 1 momentissa sekä 11 – 13 §:ssä säädetään, kansallinen turvallisuusviranomainen ja tehtävään määrätyt turvallisuusviranomaiset voivat sopia tietyn tehtävän tai tehtäväkokonaisuuden hoitamisesta toisen turvallisuusviranomaisen lukuun, jos järjestely on tarpeen tehtävien hoitamiseksi tarkoituksenmukaisesti, taloudellisesti ja joutuisasti.


3 luku

Tietoturvallisuustoimenpiteet

6 §
Salassapitovelvollisuus ja tietojen käyttö

Erityissuojattava tietoaineisto on pidettävä salassa.


Erityissuojattavaa tietoaineistoa saa käyttää ja luovuttaa vain siihen tarkoitukseen, jota varten se on annettu, jollei se, joka on määritellyt aineiston turvallisuusluokan, ole antanut muuhun suostumustaan.


Erityissuojattavaa tietoaineistoa käsittelevän viranomaisen on pidettävä huolta siitä, että tietoaineistoon on pääsy vain niillä, jotka tarvitsevat tietoja tehtävänsä hoitamisessa. Nämä henkilöt on nimettävä etukäteen kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa edellytetyissä tapauksissa. Sama koskee myös 1 §:n 2 momentissa tarkoitettua elinkeinonharjoittajaa.


7 §
Vaitiolovelvollisuus ja hyväksikäyttökielto

Se, joka toimii 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun elinkeinonharjoittajan palveluksessa, on velvollinen olemaan ilmaisematta, mitä hän on tässä tehtävässä saanut tietää erityissuojattavaan tietoaineistoon sisältyvistä tiedoista. Vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvaa tietoa ei saa paljastaa senkään jälkeen, kun palvelussuhde on päättynyt. Edellä tarkoitettu henkilö ei saa käyttää salassa pidettäviä tietoja omaksi taikka toisen hyödyksi tai toisen vahingoksi.


Viranomaiseen palvelussuhteessa olevan ja viranomaisessa muutoin toimivan samoin kuin viranomaisen toimeksiannosta toimivan ja tämän palveluksessa olevan vaitiolovelvollisuudesta sekä siihen liittyvästä hyväksikäyttökiellosta on voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään.


8 §
Turvallisuusluokan merkitseminen

Erityissuojattavaan tietoaineistoon on siitä riippumatta, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa tai sen nojalla säädetään, tehtävä kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa määritelty luokittelumerkintä sen osoittamiseksi, minkälaisia tietoturvallisuusvaatimuksia sen käsittelyssä on noudatettava. Merkintä voidaan tehdä myös asiakirjaan liitettävälle lomakkeelle, joka sisältää asiakirjan yksilöintitiedot.


Kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen määrittelemän turvallisuusluokituksen vastaavuudesta Suomessa noudatettuun luokitukseen voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella.


9 §
Turvallisuusluokkaa vastaavat käsittelyvaatimukset

Erityissuojattavaa tietoaineistoa luotaessa, kopioitaessa, siirrettäessä, jaettaessa, säilytettäessä, hävitettäessä tai muutoin käsiteltäessä on pidettävä huolta, että tietoaineiston suojaamisesta voidaan huolehtia tietoaineiston turvallisuusluokkaa vastaavalla tavalla.


Erityissuojattavan tietoaineiston käsittelyssä noudatettavista eri turvallisuusluokkia vastaavista turvallisuustoimenpiteistä voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella.


10 §
Tiloihin liittyvät turvallisuusvaatimukset

Erityissuojattava tietoaineisto on säilytettävä tiloissa, joissa asiakirjojen ja materiaalien sekä niihin sisältyvien tietojen suojaamisesta voidaan huolehtia kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa edellytetyllä tavalla.


Edellä 1 momentissa tarkoitettujen tilojen turvallisuusvaatimuksista voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella.


11 §
Henkilöturvallisuusselvitykset ja arviot

Kansainvälisessä tietoturvallisuusvel-voitteessa edellytetyn henkilön luotettavuuden arvioinnin perusteena oleva turvallisuusselvitys tehdään siten kuin turvallisuusselvityksistä annetussa laissa (177/2002) ja sen nojalla säädetään. Sen estämättä, mitä mainitun lain 19 §:ssä säädetään, turvallisuusselvitys voidaan tehdä myös suppeana turvallisuusselvityksenä, jos se on tarpeen kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen toteuttamiseksi.


Turvallisuusselvityksen tekee pääesikunta silloin kun turvallisuusselvityksen laatiminen on tarpeen puolustushallintoa tai puolustushankintoja koskevan kansainvälisen velvoitteen toteuttamiseksi. Suojelupoliisi huolehtii muiden henkilöön liittyvien turvallisuusselvitysten tekemisestä.


Arvion henkilön luotettavuudesta turvallisuusselvityksen perusteella tekee kansallinen turvallisuusviranomainen tai, jos niin turvallisuusviranomaisten välillä on sovittu, tehtävään määrätty turvallisuusviranomainen.


12 §
Yhteisöturvallisuusselvitykset ja arviot

Pääesikunta huolehtii kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen perusteella tehtävistä 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun elinkeinonharjoittajan luotettavuuden selvittämisestä (yhteisöturvallisuusselvitys) sekä sen perusteella tehdystä arviosta, jollei turvallisuusviranomaisten kesken ole toisin sovittu. Selvitystä ja arviota laadittaessa on otettava huomioon, miten:

1) suojataan turvallisuusluokitellut tiedot oikeudettomalta ilmitulolta, muuttamiselta ja hävittämiseltä;

2) estetään asiaton pääsy tiloihin, joissa turvallisuusluokiteltuja tietoja käsitellään tai joissa harjoitetaan turvallisuusluokitellussa sopimuksessa tarkoitettua toimintaa;

3) henkilöstön ohjauksesta ja koulutuksesta huolehditaan.


Pääesikunta voi laatia yhteisöturvallisuusselvityksen ja arvion, jos elinkeinonharjoittaja on pyytänyt sitä voidakseen osallistua toisen valtion viranomaisen tai siinä kotipaikkaansa pitävän yrityksen järjestämään tarjouskilpailuun.


Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin yhteisöturvallisuusselvityksen laadinnasta.


13 §
Sitoumus turvallisuustoimenpiteiden suorittamisesta

Pääesikunta voi tehdä 1 §:n 2 momentissa tai 12 §:n 2 momentissa tarkoitetun elinkeinonharjoittajan kanssa sopimuksen, jossa elinkeinonharjoittaja sitoutuu huolehtimaan 12 §:n 1 momentissa tarkoitetuista ja muista kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä.


14 §
Turvallisuustodistus

Turvallisuusselvityksen perusteella luotettavuutta koskevan arvion tehneen turvallisuusviranomaisen on annettava sille, jota arvio koskee, todistus arvion suorittamisesta, jos kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa niin edellytetään. Todistus on annettava myös elinkeinonharjoittajalle, josta arvio on tehty 12 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.


15 §
Tietoturvallisuusvelvoitteiden voimassaolo

Tämän luvun säännöksiä sovelletaan niin kauan kuin se turvallisuusluokituksen perusteena olevan yleisen edun vuoksi on tarpeen silloinkin, kun sopimus tai säädös, johon säännösten soveltaminen perustuu, ei enää ole voimassa. Salassapitovelvollisuuden lakkaamisesta on voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään.


4 luku

Erinäiset säännökset

16 §
Tiedonantovelvollisuus

Viranomaisen on salassapitosäännösten estämättä annettava pyynnöstä pääesikunnalle ja suojelupoliisille tiedot, jotka ovat tarpeen kansainvälisessä tietoturvallisuussopimuksessa tarkoitetun turvallisuusselvityksen ja siihen perustuvan arvion tekemiseksi.


Edellä 1 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetun elinkeinonharjoittajan on annettava toimivaltaiselle turvallisuusviranomaiselle ne tiedot, jotka ovat tarpeen turvallisuusselvityksen tai tarkastuksen tekemiseksi taikka jotka muutoin ovat tarpeen kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamiseksi, sekä annettava tätä varten selvityksen laatijoille ja tarkastajille pääsy toimitiloihinsa.


17 §
Oikeus salassa pidettävien tietojen luovuttamiseen

Suomen viranomaisilla on oikeus antaa toiselle sopimuspuolelle kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen toteuttamiseksi välttämättömiä asiakirjoja ja tietoja sen estämättä, mitä asiakirjojen ja tietojen salassapidosta Suomen lainsäädännössä säädetään. Mitä edellä on säädetty, ei koske yksityisyyden suojan vuoksi salassa pidettäviksi säädettyjä tietoja.


18 §
Kansainvälisen toimielimen ja sopimusvaltion edustajien vierailut

Viranomaisella on oikeus sallia kansainväliseen tietoturvallisuusvelvoitteeseen perustuvan kansainvälisen järjestön, toimielimen tai sopimusvaltion edustajan tutustuminen viranomaisen toteuttamiin turvallisuusjärjestelyihin ja toimitiloihin siitä riippumatta, mitä turvallisuusjärjestelyjen salassapidosta säädetään taikka säädetään tai määrätään pääsystä tiloihin, joissa käsitellään tai säilytetään salassa pidettäviä tietoja.


Edellä 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun elinkeinonharjoittajan on sallittava viranomaisen ja kansainvälisen toimielimen tai sopimusvaltion edustajan tutustuminen turvallisuusjärjestelyihinsä ja toimitiloihinsa, milloin se on tarpeen kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen toteuttamiseksi.


19 §
Rikkomusten selvittäminen ja niistä ilmoittaminen

Kansallisen turvallisuusviranomaisen on ilmoitettava kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa tarkoitetuissa tapauksissa toiselle sopimuspuolelle tietoonsa tulleesta turvallisuusluokiteltujen tietojen suojan vaarantumisesta ja tietoturvallisuutta koskevan määräyksen loukkaamisesta sekä ryhdyttävä toimenpiteisiin asian selvittämiseksi samoin kuin rangaistavaan tekoon syyllistyneen syytteeseen saattamiseksi.


20 §
Rangaistussäännökset

Rangaistus 6 §:ssä säädetyn asiakirjan salassa pitämistä koskevan velvollisuuden tai 7 §:ssä säädetyn vaitiolovelvollisuuden ja hyväksikäyttökiellon rikkomisesta tuomitaan rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan tai jollei siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.


Edellä 1 momentissa tarkoitettuna salassapitovelvollisuuden rikkomisena pidetään myös 13 §:ssä tarkoitetun sitoumuksen rikkomista.


5 luku

Voimaantulosäännökset

21 §
Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .


Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöön panemiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.




Helsingissä 30 päivänä huhtikuuta 2004

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ministeri
Leena Luhtanen

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.