Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 59/2004
Hallituksen esitys Eduskunnalle ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen liitteen muutosten sekä alusten ja satamarakenteiden kansainvälisen turvasäännöstön hyväksymisestä sekä laeiksi yleissopimuksen liitteen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta, eräiden alusten ja niitä palvelevien satamarakenteiden turvatoimista ja turvatoimien valvonnasta, alusrekisterilain muuttamisesta ja rajavartiolaitoksesta annetun lain muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen liitteeseen 12 päivänä joulukuuta 2002 tehdyt muutokset sekä alusten ja satamarakenteiden kansainvälisen turvasäännöstön pakollisen A-osan.

Yleissopimuksen liitteen muutosten ja turvasäännöstön pääsisältönä ovat määräykset sellaisista ennalta ehkäisevistä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on suojella meriliikennettä ja satamarakenteita laittomien tahallisten tekojen uhalta.

Esityksessä ehdotetaan myös, että eduskunta hyväksyisi lain yleissopimuksen liitteen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Esityksessä ehdotetaan lisäksi annettavaksi laki eräiden alusten ja niitä palvelevien satamarakenteiden turvatoimista ja turvatoimien valvonnasta, laki alusrekisterilain muuttamisesta sekä laki rajavartiolaitoksesta annetun lain muuttamisesta.

Ehdotetulla lailla eräiden alusten ja niitä palvelevien satamarakenteiden turvatoimista ja turvatoimien valvonnasta säädettäisiin alusten ja satamarakenteiden turvatoimien parantamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen eli turvatoimiasetuksen täytäntöönpanon edellyttämistä seikoista. Turvatoimiasetuksella on ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen merenkulun turvatoimia koskevat erityismääräykset sekä niihin liittyvä alusten ja satamarakenteiden turvasäännöstö otettu osaksi yhteisöoikeutta.

Lain mukaan turvatoimiasetuksen mukaisia toimivaltaisia viranomaisia olisivat Merenkulkulaitos, rajavartiolaitos, poliisi ja tullilaitos. Merenkulkulaitos olisi keskeinen viranomainen turvatoimien toimeenpanossa ja valvonnassa.

Alusrekisterilain muuttamisesta annettavalla lailla säädettäisiin aluksen historiarekisteristä, joka tarkoittaa aluksen aikaisempaa käyttöä koskevien tietojen rekisteröimistä.

Rajavartiolaitoksesta annetun lain muuttamisesta annettavalla lailla laajennettaisiin rajavartiolaitoksen toimivaltaa vastaamaan sille eräiden alusten ja niitä palvelevien satamarakenteiden turvatoimista ja turvatoimien valvonnasta annettavassa laissa ehdotettuja uusia toimivaltuuksia.

Yleissopimuksen liitteen muutosten voimaanpanolait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin yleissopimuksen liitteen muutokset sekä muut lait vastaavasti valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin EY:n asetus alusten ja satamarakenteiden turvatoimien parantamisesta. Molempien säännöstöjen on tarkoitus tulla voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2004.


YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Terroriteot ovat lisääntyneet viime aikoina maailmanlaajuisesti. On olemassa vaara, että ne tulevat kohdistumaan myös merenkulkuun, koska alukset ovat mahdollinen kohde tai väline, jonka kautta erilaiset terroristiryhmät saavuttavat nopeasti julkisuutta asialleen.

Eräiden matkustaja-alusten kaappausten tapauskohtainen analysointi, erityisesti Santa Marian kaappaus vuonna 1961 ja Achille Lauron kaappaus vuonna 1985, osoittaa kaappausten noudattavan monessa kohdin yhtenäistä kaavaa. Terroristit ovat saapuneet alukselle tavallisina matkustajina, aseet ja räjähteet on viety alukseen matkalaukuissa, turvatarkastukset satamissa ovat olleet vähäisiä, terroristiryhmän jäseniä on voinut olla aluksen miehistön joukossa etukäteen valmistelemassa kaappausta ja ryhmän jäsenet ovat päässeet pakenemaan kaappauksen jälkeen.

Vuoden 2001 syyskuun yhdennentoista päivän tapahtumat antoivat aiheen uusille merenkulun turvatoimille. YK:n alaisessa Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (IMO) valmisteltiin muutoksia ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen (SopS 11/1981), jäljempänä SOLAS-yleissopimus. Sopimukseen hyväksyttiin joulukuussa 2002 pidetyssä diplomaattikonferenssissa uusi XI-2 luku ja siihen liittyvä alusten ja satamarakenteiden turvasäännöstö, jäljempänä ISPS-säännöstö. SOLAS-yleissopimuksen uutta XI-2 lukua ja ISPS-säännöstöä sovelletaan aluksiin ja satamarakenteisiin.

Uudet määräykset merkitsevät suurta muutosta kansainvälisen merenkulkualan suhtautumisessa merenkulun turvatoimiin. Ne saattavat aiheuttaa huomattavan lisätaakan joillekin sopimushallituksille. Teknisellä yhteistyöllä on suuri merkitys, kun sopimushallituksia pyritään auttamaan uusien sääntöjen täytäntöönpanossa.

Turvatoimia koskevat määräykset tuovat velvollisuuksia niin aluksille, laivanisännille kuin satamillekin. Vuoden 2004 heinäkuussa aluksilla on muun muassa oltava turvasuunnitelma, turvapäällikkö sekä hälytysjärjestelmien ja valvontakameroiden kaltaisia teknisiä turvajärjestelyjä. Satamilta vaaditaan riskikartoituksia ja niiden pohjalta laadittuja turvasuunnitelmia sekä turvapäällikköä.

Vuoden 2002 joulukuun diplomaattikonferenssissa SOLAS-yleissopimukseen hyväksyttiin turvatoimia koskevien määräysten lisäksi muitakin muutoksia. SOLAS-yleissopimuksen liitteen V ja XI lukujen muuttaminen koskee useita erilaisia asioita, jotka tukevat alusturvallisuutta ja turvatoimia. Tällaisia asioita ovat aluksen historiatietojen jatkuvaa ylläpitämistä, aluksen tunnistenumeron merkitsemistä näkyville, niin kutsuttua aluksen hätätilanteen hälytysnappia koskevat määräykset sekä alusten automaattisen tunnistusjärjestelmän (AIS) nopeutettua käyttöönottoa koskevat määräykset.

Euroopan yhteisössä on myös annettu asetus alusten ja satamarakenteiden turvatoimien parantamisesta (EY) N:o /2004, jolla IMO:n merenkulun turvatoimia koskevat määräykset on sisällytetty yhteisön lainsäädäntöön.

2. Nykytila

2.1. Kansainvälinen kehitys

IMO:n piirissä on jo pitkään luotu normistoa merenkulun turvaamiseksi terrori-iskuilta. Järjestössä on laadittu useita päätöslauselmia, joilla on pyritty suojaamaan aluksia, niiden miehistöä ja matkustajia terroristien hyökkäyksiltä. Achille Lauro -tapauksen jälkeen hyväksyttiin useitakin päätöslauselmia, joilla pyrittiin ehkäisemään aluksiin, niiden miehistöön ja matkustajiin kohdistuvia terroritekoja. Näissä päätöslauselmissa asetettiin alusten lippuvaltioille, rannikkovaltioille, varustamoille ja alusten miehistöille velvollisuuksia, joiden tarkoituksena on suojella alusten matkustajia ja miehistöä uhkaavilta terroriteoilta. Vuonna 1988 hyväksyttiin merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskeva yleissopimus (SopS 11/1999), jäljempänä SUA-yleissopimus, ja mannerjalustalla sijaitsevien kiinteiden lauttojen turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskeva pöytäkirja (SopS 44/2000). SUA-yleissopimus ja sen pöytäkirja tulivat kansainvälisesti voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1992. Suomen osalta yleissopimus tuli voimaan 10 päivänä helmikuuta 1999 ja pöytäkirja 27 päivänä heinäkuuta 2000. Asiakirjojen pääsisältönä on lähinnä sen varmistaminen, että terrori-iskuihin syyllistyneet henkilöt saatetaan oikeuden eteen vastaamaan teoistaan.

Vuoden 2001 syyskuun yhdennentoista päivän tapahtumat antoivat aiheen uusille merenkulun turvatoimille. SOLAS-yleissopimuksen liitettä muutettiin siten, että olemassa oleva XI luku numeroitiin uudelleen XI-1 luvuksi, johon sisältyvät merenkulun turvallisuutta tehostavat erityismääräykset. Uusi XI-2 luku lisättiin uudelleen numeroidun XI-1 luvun jälkeen. XI-2 luku sisältää merenkulun turvatoimia tehostavat erityismääräykset. SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 lukuun liittyy alusten ja satamarakenteiden turvasäännöstö (ISPS-säännöstö eli International Ship and Port Facility Security Code). ISPS-säännöstö sisältää pakollisen A-osan ja sitä täydentävän suositusluontoisen B-osan. SOLAS-yleissopimuksen liitteen muutokset ja ISPS-säännöstö tulevat kansainvälisesti voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2004.

Yleissopimuksen laajentaminen satamarakenteisiin perustuu siihen, että sen katsottiin olevan nopein keino varmistaa tarpeellisten turvatoimenpiteiden pikainen voimaantulo ja toteutus. Samalla päätettiin kuitenkin myös, että satamarakenteisiin liittyvät määräykset koskevat ainoastaan aluksen ja sataman rajapintaa eli sitä kohtaa, missä alus on purettavana tai lastattavana satamassa taikka saapumassa tai lähdössä. Koko satama-alueen turvatoimia koskeva kysymys edellyttää IMO:n ja Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yhteistyötä. Samoin sovittiin, ettei määräysten tulisi koskea varsinaisia vastatoimia hyökkäyksen tapahtuessa tai toimenpiteitä, joita toteutetaan hyökkäyksen jälkeen.

Uudet määräykset ovat 1980-luvulla annettuja määräyksiä laajempia, koska niiden pyrkimyksenä on ehkäistä terroristien saapuminen alukseen ja aluksen käyttäminen terroriteon välikappaleena luomalla turvakysymyksiin keskittynyt laatujärjestelmä. Tämä on aluksen ja varustamon turvallisuusjohtamisjärjestelmän kanssa yhteensopiva järjestelmä. Määräykset koskevat kansainvälisen liikenteen matkustaja-aluksia sekä lastialuksia, joiden bruttovetoisuus on vähintään 500 ja satamarakenteita, jotka palvelevat tällaisia kansainvälisen liikenteen aluksia.

Uudet turvatoimet perustuvat alusten ja satamarakenteiden kolmiportaiseen turvaluokitukseen. Näistä ensimmäinen olisi niin kutsuttu normaalitilanne. Toisella ja kolmannella tasolla otettaisiin vastaavasti käyttöön tiukempia turvatoimia riippuen vallitsevasta uhasta.

Lisäksi muutettiin SOLAS-yleissopimuksen liitteen V ja XI-1 lukuja siten, että alusten automaattisen tunnistusjärjestelmän eli AIS:n kansainvälistä käyttöönottoa nopeutettiin, alusten tunnistetiedot määrättiin pantavaksi paremmin näkyviin ja alusten historiatietojen seuraamista tehostettiin. Näiden lisäksi hyväksyttiin 11 merenkulun turvatoimien toteuttamista ja jatkotoimia koskevaa päätöslauselmaa, jotka koskevat turvatoimien kehittämistä edelleen tulevaisuudessa.

2.2. Euroopan unionin lainsäädäntö

Euroopan unionin neuvosto on tehnyt 13 päivänä kesäkuuta 2002 puitepäätöksen terrorismin torjunnasta (2002/475/YOS).

Puitepäätöksessä määritellään terrorismirikokset ja niiden periaatteet, terroristiryhmään liittyvät terrorismirikokset sekä yllyttäminen, avunanto ja yritys. Kunkin jäsenvaltion on puitepäätöksen mukaisesti toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että terrorismirikoksista voidaan langettaa tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia rangaistusseuraamuksia, joista voi seurata rikoksentekijän luovuttaminen. Myös oikeushenkilöt on tarvittaessa voitava saattaa vastuuseen terrorismirikoksesta. Lisäksi puitepäätöksessä on säännöksiä uhrien suojelusta ja auttamisesta.

Suomi on pannut puitepäätöksen täytäntöön lisäämällä rikoslakiin (39/1889) rikoslain muuttamisesta annetulla lailla (17/2003) uuden 34 a luvun terrorismirikoksista.

Sen jälkeen, kun IMO oli hyväksynyt SOLAS-yleissopimuksen liitteen muutokset ja ISPS-säännöstön, Euroopan komissio antoi ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi alusten ja satamarakenteiden turvatoimien parantamisesta, jäljempänä turvatoimiasetus. Turvatoimiasetus (EY) N:o /2004 annettiin 31 päivänä maaliskuuta 2004 ja se tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2004 eli samanaikaisesti IMO:n kansainvälisten määräysten kanssa. Asetuksella SOLAS-yleissopimuksen liitteen merenkulun turvatoimia koskevat XI-2 luku ja ISPS-säännöstö siirrettiin yhteisön lainsäädäntöön. Liitteen XI-2 luku ja ISPS-säännöstö ovat asetuksen liitteenä.

IMO:n hyväksymien turvamääräysten soveltamisalaa on turvatoimiasetuksessa laajennettu siten, että niitä sovelletaan eräiltä osin myös merialueilla tapahtuvaan kotimaan liikenteeseen. Kotimaan liikenteen alusten osalta asetusta sovelletaan viimeistään 1 päivästä heinäkuuta 2005 sellaisenaan myös niihin kansallisilla reiteillä liikennöiviin matkustaja-aluksiin, jotka matkansa aikana joutuvat yli 20 meripeninkulman päähän rannikosta sekä niiden yhtiöihin ja niitä palveleviin satamarakenteisiin. Lisäksi jäsenvaltioiden on pakollisen turvallisuusriskien arvioinnin jälkeen päätettävä, missä määrin ne soveltavat 1 päivään heinäkuuta 2007 mennessä asetuksen säännöksiä muihin kansallisessa liikenteessä käytettyihin aluksiin, niiden yhtiöihin ja niitä palveleviin satamarakenteisiin.

Turvatoimiasetuksessa eräät ISPS-säännöstön B-osan suosituksista on tehty pakollisiksi turvatason tiukentamiseksi ja tulkintaerojen välttämiseksi jäsenvaltioiden välillä.

Turvatoimiasetus ei sisällä muita IMO:ssa samanaikaisesti hyväksyttyjä SOLAS-muutoksia eli uusia V ja XI-1 lukujen määräyksiä.

2.3. Kansallinen lainsäädäntö

2.3.1. Yleisvaaralliset rikokset ja terrorismirikokset

Suomessa ei ole voimassa aikaisempaa lainsäädäntöä alusten ja satamarakenteiden turvatoimista.

Vuonna 1995 annetulla lailla (578/1995) uudistettu yleisvaarallisia rikoksia koskeva rikoslain 34 luku tuli voimaan 1 päivänä syyskuuta 1995. Se sisältää muun muassa säännöksen aluksen kaappauksesta (11 §). Lukua on sittemmin muutettu.

Vuoden 2003 alussa annetulla lailla rikoslakiin lisätty uusi 34 a luku sisältää rangaistussäännökset terrorismirikoksista, kuten terroristisessa tarkoituksessa tehdyistä rikoksista ja niiden valmistelusta, terroristiryhmän johtamisesta, sen toiminnan edistämisestä ja terrorismin rahoittamisesta.

Poliisin, merivoimien, rajavartiolaitoksen ja Merenkulkulaitoksen yhteistyönä on luotu suunnitelma, jossa varaudutaan aluskaappauksiin ja muihin merellisiin vakaviin rikostilanteisiin.

2.3.2. Alusrekisteri

Alusten historiatietojen rekisteröimisestä ei ole säännöksiä Suomen lainsäädännössä.

Alusrekisterilain (512/1993) mukaan alusrekisteriin merkittävää alusta ei saa käyttää kauppamerenkulkuun ennen kuin se on merkitty alusrekisteriin ja rekisteriviranomainen on antanut sille kansallisuuskirjan. Alusrekisteriä pitävät Merenkulkulaitos ja Ahvenanmaan lääninhallitus. Rekisterialueet ovat Ahvenanmaan maakunta ja muu Suomi.

2.4. Nykytilan arviointi

Euroopan yhteisön turvatoimiasetus sisältää IMO:n 12 päivänä joulukuuta 2002 hyväksymät SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 luvussa ja siihen liittyvässä ISPS-säännöstössä olevat alusten ja satamarakenteiden turvamääräykset. Turvatoimiasetus ei sitä vastoin sisällä IMO:n samanaikaisesti hyväksymiä SOLAS-yleissopimuksen liitteen V ja XI-1 luvun uusia määräyksiä.

Turvatoimiasetuksen ja IMO:n turvamääräysten osalta voidaan todeta, että Suomessa ei ole voimassa aikaisempaa lainsäädäntöä alusten ja satamarakenteiden turvatoimista. Luvussa 2.3.1 selostetut rikoslain uudet säännökset ja eri viranomaisten erityistilannesuunnitelma koskevat terrorismirikoksia ja niiden seurauksia. Ne eivät kuitenkaan puutu varsinaisesti terroritekojen ennaltaehkäisyyn. Turvatoimiasetus sekä IMO:n aluksia ja satamarakenteita koskevat uudet turvamääräykset keskittyvät ennen kaikkea siihen.

SOLAS-yleissopimuksen liitteen V ja XI-1 luvun muutokset sisältävät XI-1 luvun 5 sääntöä lukuun ottamatta aluksen teknisiä vaatimuksia ja varusteita koskevia määräyksiä. Aluksen teknisiä vaatimuksia ja varusteita koskevat SOLAS-yleissopimuksen muutokset on yleensä saatettu voimaan blankettisäädöksellä. Edellinen suuri SOLAS-yleissopimuksen liitteen V lukua koskeva muutos saatettiin voimaan sekamuotoisella voimaansaattamislailla (1358/2002). SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-1 luvun lainsäädännön alaan kuuluvat uudet muutokset ehdotetaan saatettavaksi voimaan blankettilailla.

Lisäksi tarvitaan kansallista lainsäädäntöä muun muassa siltä osin kuin kyse on eri viranomaisten tehtävistä ja oikeuksista alusten ja satamarakenteiden turvatoimien toimeenpanossa ja valvonnassa, turvatoimiin kuuluvista turvatarkastuksista sekä pakkotoimista ja seuraamuksista sekä muutoksenhausta. Rajavartiolaitoksesta annettua lakia tulisi muuttaa siten, että se vastaa laitokselle ehdotettuja uusia toimivaltuuksia.

Alusrekisterilaki sisältää säännökset alusrekisteristä. Lain mukaan Merenkulkulaitos pitää alusrekisteriä Manner-Suomen ja Ahvenanmaan lääninhallitus Ahvenanmaan osalta. Alusrekisteriin merkitään lain 9 §:n mukaan aluksen rekisteröintiä ja sen omistusoikeuden kirjaamista koskevat ratkaisut sekä eräitä aluksen tunnistamiseen liittyviä tietoja, kuten tunnuskirjaimet, aluksen laji ja käyttötarkoitus sekä aluksen omistajaa koskevat tiedot. Rekisteriin merkitään myös alukseen kohdistuvia kiinnityksiä ja ulosmittausta koskevia tietoja. Alusrekisterilaki ei kuitenkaan edellytä aluksen omistukseen ja sen käyttöön liittyvien historiatietojen rekisteröimistä. SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-1 luvun uusi 5 sääntö edellyttää kuitenkin useiden aluksen aikaisempaa käyttöä koskevien tietojen rekisteröintiä. Tällaisia tietoja ovat alusta koskevien normaalien rekisteritietojen lisäksi tiedot aluksen omistajasta, aluksen vuokraajasta (bareboat-rahtaajasta), luokituslaitoksesta, aluksen lippuvaltion viranomaisista ja niistä viranomaisista, jotka ovat antaneet ISPS-säännöstön tarkoittaman turvatodistuksen. Tältä osin alusrekisterilakia olisi tarkennettava.

3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Esityksellä pyydetään eduskunnan hyväksyntää SOLAS-yleissopimuksen liitteeseen joulukuussa 2002 tehdyille muutoksille ja alusten ja satamarakenteiden kansainvälisen turvasäännöstön A-osalle siten, että sopimusmuutokset voisivat tulla Suomessa voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2004, niin kuin on kansainvälisesti sovittu.

Esitys sisältää ehdotuksen blankettilaiksi, jolla saatettaisiin voimaan ne SOLAS-yleissopimuksen liitteeseen 12 päivänä joulukuuta 2002 tehtyjen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset, jotka kuuluvat kansallisin toimin voimaansaatettaviksi. Blankettilain lisäksi esitys sisältää kolme muuta lakiehdotusta.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki eräiden alusten ja niitä palvelevien satamarakenteiden turvatoimista ja turvatoimien valvonnasta. Lailla säädettäisiin muun muassa viranomaisten tehtävistä ja oikeuksista alusten ja satamarakenteiden turvatoimien toimeenpanossa ja valvonnassa, turvatoimiin kuuluvista turvatarkastuksista, henkilöön kohdistuvista pakkotoimista, eräistä ilmoitusvelvollisuuksista, tietojen luovuttamisesta sekä pakkokeinoista ja seuraamuksista.

Esityksessä ehdotetaan, että neljä viranomaista, Merenkulkulaitos, rajavartiolaitos, poliisi ja tullilaitos, toimisivat laissa tarkoitettuina toimivaltaisina viranomaisina Merenkulkulaitoksen ollessa päävastuuviranomainen. Kaikkien toimivaltaisten viranomaisten tehtävänä olisi valvoa, että turvatoimiasetuksen ja ehdotetun lain säännöksiä noudatetaan. Tämän lisäksi viranomaisilla olisi eräitä erityistehtäviä.

Muiden toimivaltaisten viranomaisten olisi ilmoitettava Merenkulkulaitokselle turvatoimisäännösten noudattamisessa havaitsemistaan puutteista ja Merenkulkulaitoksen olisi ryhdyttävä toimiin puutteellisuuksien korjaamiseksi. Kiireellisissä tapauksissa muut toimivaltaiset viranomaiset voisivat itsekin ryhtyä toimiin. Tällöin viranomaisen tulisi kuitenkin ilmoittaa asiasta Merenkulkulaitokselle, joka päättäisi lopullisista toimista asiassa. Merenkulkulaitoksen rooli olisi säännösehdotuksen mukaan erityinen, koska Merenkulkulaitos olisi turvatoimisäännösten toimeenpanossa ja valvonnassa keskeinen viranomainen.

Muille toimivaltaisille viranomaisille asetettaisiin velvollisuus ilmoittaa poliisille kaikista turvatoimisäännösten noudattamisessa havaitsemistaan vakavista puutteellisuuksista, joilla voi olla vaikutusta turvatason arvioimista varten. Turvatason asettaminen kuuluisi sisäasianministeriön alaiselle poliisille, jolle kuuluu yleinen järjestyksen valvonta ja ohjaus Suomessa.

Merenkulkulaitos suorittaisi alusten tarkastuksia satamassa. Merenkulkulaitos tarkastaisi, että aluksilla on turvatoimisäännösten vaatimat todistuskirjat. Merenkulkulaitos suorittaisi myös satamarakenteiden turva-arvioinnit, hyväksyisi alusten ja satamarakenteiden turvasuunnitelmat ja katsastaisi alukset ja antaisi niille todistuskirjat.

Rajavartiolaitoksen erityistehtävänä olisi pitää yllä yhteyspistettä turvauhkailmoituksille ja turvahälytyksille sekä ilmoittaa niistä viivytyksettä muille toimivaltaisille viranomaisille.

Rajavartiolaitoksen, poliisin ja tullilaitoksen olisi ryhdyttävä erityisiin valvontatoimiin saatuaan tiedon sellaisesta Suomen satamassa olevasta tai Suomen satamaan saapumassa olevasta aluksesta, jonka osalta on perusteltua syytä uskoa, että alus ei täytä turvatoimiasetuksen säännöksiä ja jos on perusteltua syytä uskoa, että alus aiheuttaa turvauhkaa taikka että alukseen kohdistuu turvauhka tai turvavälikohtaus. Tällaisia valvontatoimenpiteitä ovat Suomen satamassa olevan aluksen ollessa kyseessä aluksen tarkastus, aluksen viivyttäminen tai aluksen pysäyttäminen, sen toiminnan rajoittaminen, mukaan lukien sen liikkuminen satamassa, tai aluksen karkottaminen satamasta. Mikäli uhkatilanteen vakavuus sitä vaatii, rajavartiolaitoksella, poliisilla ja tullilaitoksella olisi mahdollisuus estää aluksen saapuminen suomalaiseen satamaan. Myös Merenkulkulaitoksella olisi oikeus ja velvollisuus ryhtyä valvontatoimenpiteisiin. Tehtävä siirrettäisiin rajavartiolaitokselle, poliisille ja tullilaitokselle, jos on perusteltua syytä uskoa, että alus aiheuttaa turvauhkaa taikka että alukseen kohdistuu turvauhka tai turvavälikohtaus.

Hallinnon kehittämisen ministerityöryhmä hyväksyi kokouksessaan 15 päivänä huhtikuuta 1996 valtion merellisten viranomaistoimintojen edelleen kehittämisestä ja organisaation keventämisestä laaditun mietinnön (SM 3/1994). Mietinnössä ehdotettiin, että rajavartiolaitos olisi pääsuorittaja yleisen järjestyksen ja turvallisuuden valvonnassa, tullivalvonnassa sekä kalastusvyöhykkeen, talousvyöhykkeen, vesiliikenteen, luonnonsuojelumääräysten, ympäristönsuojelumääräysten ja maastoliikenteen valvonnassa avomerellä ja saariston vesialueella. Lisäksi rajavartiolaitos osallistuisi näihin tehtäviin rannikon vesialueilla.

Mietinnön antamisen jälkeinen kehitys on johtanut siihen, että liikkuva poliisi on luopunut kokonaan venekalustostaan. Muutenkin poliisin venekaluston määrä merellä on supistunut hyvin pieneksi. Sekä poliisilla että tullilaitoksella on rannikollamme vain muutamia veneitä. Niiden merikelpoisuus ja suorituskyky eivät vastaa lähimainkaan rajavartiolaitoksen kaluston ominaisuuksia.

Merenkulkuun kohdistuvien turvauhkien torjuminen voi edellyttää äärimmäistenkin voimakeinojen käyttöä. Sen lisäksi, että rajavartiolaitoksen alus- ja ilma-aluskalustolla voidaan saavuttaa kaikki aluevesillämme olevat alukset nopeasti, on rajavartiolaitoksen voimankäyttöä koskeva sääntely yhdenmukainen poliisin kanssa. Kussakin raja- ja merivartiossa on valmiusyksiköitä, jotka on varustettu ja koulutettu vaativien rajatilanteiden hallintaan. Näiden ryhmien käyttöä myös sisäisen turvallisuuden erityistilanteiden hallinnassa ollaan lisäämässä. Asiasta on sovittu sisäasiainministeriössä poliisin ja rajavartiolaitoksen kesken linjattaessa käynnissä olevan rajavartiolaitoksesta annetun lainsäädännön kokonaisuudistuksen tavoitteita (SM/RVLE 1480/00/2002).

Edellä olevan perusteella on luonnollista, että rajavartiolaitos on keskeinen toimija merenkulun erityistilanteissa silloin, kun poliisi ei ole toiminta- ja johtamisvalmiudessa. Lisäksi rajavartiolaitoksesta annetussa laissa (320/1999) oleva rajavartiolaitoksen alueellisen toimivallan rajoitus on eräiden alusten ja niitä palvelevien satamarakenteiden turvatoimista ja turvatoimien valvonnasta annettavaksi ehdotetun lain tavoitteiden kannalta ongelmallinen. Tämän vuoksi rajavartiolaitoksesta annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 9 a §, jossa annettaisiin rajavartiolaitokselle tarpeelliset toimivaltuudet merenkulun turvauhkien torjumiseksi.

Tullilaitoksella on tullilain (1466/1994) 13—20 §:n nojalla riittävät toimivaltuudet lakiehdotuksessa sille ehdotettujen tehtävien hoitamiseen.

Esityksessä ehdotetaan lisäksi muutettavaksi alusrekisterilakia siten, että siinä säädettäisiin myös aluksen historiarekisteristä (Continuous Synopsis Record). Historiarekisteri muodostuisi lippuvaltion eri aluksia koskevien nimettyjen tietojen yhdistelmästä ja historiatiedot-asiakirjan yhtä alusta koskevien eriaikaisten tietojen luettelosta. Asiakirjasta tulisi ilmetä nykytilanne ja aikaisemmat alusta koskevat tiedot. Tietosisällön alkuajankohtana olisi 1 päivä heinäkuuta 2004.

4. Esityksen vaikutukset

Ehdotettujen säännösten täytäntöönpano edellyttää jatkuvaa ja tehokasta yhteistyötä ja yhteisymmärrystä kaikkien aluksista ja satamarakenteista vastaavien tai niitä käyttävien tahojen välillä, mukaan luettuina aluksen henkilökunta, sataman henkilökunta, matkustajat, lastien haltijat, alukset, varustamot ja satamien hallinnot sekä kansalliset ja paikalliset viranomaiset, joilla on turvatoimiin liittyviä velvollisuuksia. Voimassa olevia käytäntöjä ja menettelyjä on tarkasteltava uudelleen ja muutettava, jolleivät ne takaa riittävää turvatasoa. Merenkulun turvatoimien parantaminen edellyttää varustamoilta ja satamilta sekä kansallisilta ja paikallisilta viranomaisilta uusien velvollisuuksien täyttämistä.

4.1. Julkistaloudelliset vaikutukset

Vaikutukset Merenkulkulaitokselle

Ehdotettu järjestelmä tuo Merenkulkulaitokselle täysin uudentyyppisiä tehtäviä. Merenkulkulaitos on tähän asti tarkastanut aluksia, jotta ne täyttävät asetetut turvallisuusvaatimukset. Nyt ehdotetut uudet tehtävät sisältävät uuden tyyppisiä, terrorisminvastaisia toimia.

Merenkulkulaitoksen ehdotettuihin uusiin tehtäviin osoittamat tarkastajat kävisivät läpi alusten ja satamarakenteiden turva-arviot ja turvasuunnitelmat. Tehtävä edellyttää kaikkien sellaisten satamien tarkastamista, joihin saapuu ja joista lähtee aluksia kansainväliseen liikenteeseen. Lisäksi Merenkulkulaitoksen tarkastajat katsastaisivat uusien säännösten mukaisesti kansainvälisessä liikenteessä olevat Suomen lipun alla purjehtivat alukset. Tämän lisäksi Merenkulkulaitoksen tarkastajat suorittaisivat jatkuvasti satamavaltiotarkastuksia sen varmentamiseksi, että ulkomaiset alukset täyttävät uusien turvatoimisäännösten vaatimukset.

Ensi vaiheen tarkastusten jälkeen tarkastajat huolehtisivat säännöllisistä uusintatarkastuksista sekä satunnaisista turvavälikohtauksiin liittyvistä tarkastuksista. Lisäksi Merenkulkulaitokselle on lakiehdotuksessa osoitettu tehtävä toimia viranomaisena, joka tekee Euroopan unionin komissiolle ja IMO:lle turvatoimiasetuksen mukaiset ilmoitukset.

Merenkulkulaitoksen nykyisiä resursseja on alkuvaiheessa vahvistettava neljällä tarkastajalla, joista osa olisi määräaikaisia. Ensi vaiheen jälkeen uusien tehtävien hoitaminen edellyttää Merenkulkulaitokselta kahden henkilötyövuoden lisäresursseja. Tämän lisäksi tehtävien hoitaminen edellyttää muun tarkastajahenkilökunnan kouluttamista ja tarvittavien laite- ja toimistohankintojen toteuttamista.

Uusien henkilöiden palkkaaminen, henkilöstön koulutus ja tarvittavat laitehankinnat merkitsevät arviolta 300 000 euron vuosittaisia lisäkustannuksia Merenkulkulaitokselle.

Olennainen turvallisuuteen vaikuttava asia on ennalta saatu aluksia, lastia ja henkilöitä koskeva luotettava tieto. Etukäteen sähköisessä muodossa saadun tiedon analysoimisella ja riskikohteiden seulonnalla voidaan olennaisesti myös vähentää aluksien, tavaroiden ja henkilöiden tarkastamisen aiheuttamia kustannuksia. Tällöin myös tarpeettoman tiedon kyseleminen vähenee.

Merenkulkulaitoksen ylläpitämä PortNet-järjestelmä kattaa tänä päivänä ennakkotiedot maahan saapuvista aluksista ja merkittäviltä osin myös niiden kuljettamista lasteista. Järjestelmä laajenee jatkossa kattamaan myös laivattavaksi tulevien tavaroiden osalta annettavat ilmoitukset konttiliikenteessä sekä eräiden alusten matkustajaluettelot. PortNet-järjestelmää ovat olleet yhdessä kehittämässä Merenkulkulaitos, tullilaitos, satamat ja varustamot.

PortNet-järjestelmän toiminnan kehittäminen tuomalla siihen uudeksi ilmoitustyypiksi lakiehdotukseen liittyvän turvailmoituksen ja kehittämällä aluksia ja satamia koskevia rekistereitä lain kannalta tarpeellisten tietojen tallentamiseksi merkitsevät arviolta noin 50 000 euron kustannuksia.

Lisäksi on huolehdittava siitä, että PortNet-järjestelmän yleistä toimintavarmuutta ja tietoturvallisuutta parannetaan PortNet-tiedon kattaessa myös yleisen turvallisuuden kannalta merkittävää tietoa. Toiminnan varmentamisen aiheuttamiin kustannuksiin tulee varata 200 000 euroa, jolla katetaan sekä laitehankintoja että ohjelmointityön ja PortNetin käyttäjähallintajärjestelmän kehittämistyön aiheuttamia kustannuksia.

Vaikutukset rajavartiolaitokselle

Rajavartiolaitokselle aiheutuu kustannuksia turvauhkailmoitusten ja turvahälytysten vastaanottopisteen varustamisesta ja ylläpidosta. Varustaminen aiheuttaa arviolta 20 000 euron kertakustannukset. Tämän lisäksi valmiuden ylläpidon ja uhkatilanteisiin varautumisen aiheuttaman koulutuksen kustannuksiksi arvioidaan vuositasolla noin kolme henkilötyövuotta, mikä merkitsee noin 120 000 euron lisäkustannuksia.

Vaikutukset poliisille

Poliisin tehtävänä tulisi olemaan satamien kulloinkin voimassa olevan turvatason määrittely ja siitä tiedottaminen, aluksen turvatason määrääminen ja siitä tehtävät ilmoitukset sekä toiminta todellisessa vaaratilanteessa. Tehtävien hoitaminen edellyttää poliisilta merenkulkuun liittyvien uhkien jatkuvaa arviointia sekä tiedonvaihtoa muiden valtioiden asianomaisten viranomaisten kanssa ja lisäksi kiinteää yhteistyötä Merenkulkulaitoksen kanssa.

Uudet tehtävät edellyttävät kahden uuden viran perustamista sijoituspaikkoina sisäasiainministeriön poliisiosasto ja suojelupoliisi. Virkojen perustamisesta aiheutuu poliisille 100 000 euron vuosittaiset lisäkustannukset.

Vaikutukset tullilaitokselle

Tullilaitokselle aiheutuu henkilöstö- ja koulutuskustannuksina yhden henkilötyövuoden eli noin 40 000 euron vuosittaiset lisäkustannukset.

Vaikutukset muille viranomaisille

Lakiehdotuksesta ei ole ennakoitavissa vaikutuksia muille valtion viranomaisille.

Teknistä valvontaa koskevat säännökset eivät velvoittaisi viranomaisia tekniseen valvontaan, vaan ainoastaan mahdollistaisivat valvonnan. Teknisen valvonnan käyttöönotosta aiheutuvat kustannukset riippuisivat sen vuoksi siitä, missä laajuudessa se otettaisiin käyttöön.

4.2. Vaikutukset varustamoille ja aluksille

Lakiehdotuksen soveltamisalaan kuuluvia aluksia on Suomessa arviolta 130. Arvion esittäminen uusien säännösten vaikutuksista suomalaisille aluksille on tässä vaiheessa hyvin vaikeaa. Pääosin tämä johtuu alustyyppien, niiden koon ja henkilökunnan lukumäärien erilaisuuksista.

Koulutuskustannuksissa vaihtelevuus on erittäin suuri. Pienillä aluksilla ja varustamoilla, joilla miehistö on lukumääräisesti pieni, saattaa 10 000 euroa riittää henkilöstön koulutukseen, kun taas suuremmilla aluksilla, esimerkiksi matkustaja-aluksilla, joilla miehistöä on jopa 500, koulutuskustannukset voivat olla kymmenkertaiset. Kustannusten suuri ero johtuu myös siitä, että aluksen palveluksessa on vuorottelun takia käytännössä kaksi henkilökuntaa.

Tarvittavien laitehankintojen kustannukset vaihtelevat myös suuresti aluksen tyypin ja koon mukaan. Tällä hetkellä ei ole saatavilla arvioita hälytysjärjestelmien kustannuksista. On esitetty, että järjestelmä maksaisi noin 2 000 euroa alusta kohden, mutta tässä vaiheessa ei ole arvioita muista vaikutuksista, kuten sen integroimisesta aluksen muihin järjestelmiin.

Turva-analyysin ja turvasuunnitelman tekemiseen arvellaan kuluvan noin kaksi henkilötyöviikkoa (kustannus lienee noin 100 euroa tunnilta). Näiden lisäksi kustannuksia aiheuttavat turvaharjoitukset, joita on järjestettävä ainakin kerran järjestelmän käyttöönottoon liittyen. Aikaa siihen arvioidaan kuluvan koko laivaväeltä muutama tunti.

Edellä esitetyn pohjalta arvioidaan uusien säännösten aiheuttavan henkilöstöstä, koulutuksesta ja laitehankinnoista aiheutuvina kertakustannuksina 10 000 - 200 000 euroa alusta kohden. Lisäksi tulevat jatkossa vuosittaiset ylläpito-, huolto- ja muut kustannukset.

4.3. Vaikutukset satamille

Suomessa on tällä hetkellä sekä kunnallisia että yksityisiä satamia. Kunnalliset satamat toimivat yleensä kunnallisina liikelaitoksina, joten niiden toiminta on sidoksissa kunnan budjettitalouteen. Pienemmät kunnalliset satamat voivat toimia kiinteämmässä yhteydessä muuhun kunnallishallintoon, esimerkiksi osana kunnan teknistä virastoa. Kunnallisten satamien ohella Suomessa on useita merkittäviä yksityisiä satamia, jotka sijaitsevat usein valmiiksi aidatuilla ja suljetuilla alueilla. Yksityiset satamat toimivat yleensä osakeyhtiömuotoisina. Lisäksi maassamme on pienehköjä yksityisiä lastauspaikkoja. Ehdotettu laki tulisi koskemaan sekä kunnallisia että yksityisiä satamia samoin kuin lastauspaikkoja.

Ehdotetun merenkulun turvatoimilain soveltamisalaan kuuluvia satamia on Suomessa noin 65. Satamakohtaista arviota kustannuksista on vaikea esittää johtuen ennen kaikkea satamien kokoeroista ja hallittavien riskien erilaisuudesta. Teknisten ratkaisujen tarve eri satamissa vaihtelee, koska satamien yksilölliset tarpeet erilaisten maasto-, organisaatio- ja muiden olosuhteiden vuoksi ovat erilaisia.

Ehdotetut säännökset aiheuttavat keskikokoisessa satamassa investointikustannuksina aitoihin, kulunvalvontalaitteisiin ja järjestelmiin arviolta miljoona euroa ja vuotuisina henkilö- ja käyttökustannuksina arviolta 100 000 euroa vuodessa.

4.4. Ympäristövaikutukset

Esityksellä ei ole merkittäviä, välittömiä ympäristövaikutuksia.

4.5. Sosiaaliset ja kulttuurivaikutukset

Erityisesti vanhoilla satamapaikkakunnilla satamat ovat usein sijainneet keskustassa tai sen välittömässä läheisyydessä ja satama on ollut osa paikkakunnan identiteettiä ja kulttuuria. Ulkopuolisten kulkua satamissa on jo alettu rajoittaa työ- ja yleisen turvallisuuden vuoksi, mutta ehdotetut turvatoimia koskevat säännökset lopettavat vapaaksi mielletyn kulun satamiin ja muuttavat sataman ja yhdyskunnan suhteita.

5. Asian valmistelu

5.1. IMO

IMO:n diplomaattikonferenssi hyväksyi 12 päivänä joulukuuta 2002 muutokset SOLAS-yleissopimuksen liitteeseen sekä ISPS-säännöstön. Diplomaattikonferenssiin osallistui edustajia 109 yleissopimuksen sopimusvaltiosta ja tarkkailijoita kuudesta valtiosta sekä yli 45 keskeisimmästä merenkulun järjestöstä.

Turvamääräysten valmisteluvaiheessa suurimmiksi ongelmiksi nousivat turvasuunnitelmien ja muiden tietojen salassapitoa koskevat määräykset, merimiesten asuin- ja elinolosuhteita koskevat asiat, aluevesikysymykset sekä vastuu- ja korvausasiat.

Euroopan unionin jäsenvaltiot osallistuivat aktiivisesti työskentelyyn. Kolmetoista Euroopan unionin jäsenvaltiota ja komissio esittivät Tanskan johdolla IMO:lle yhteisessä asiakirjassaan muun muassa kansainvälistä oikeutta, aluevesikysymyksiä sekä korvausasioita koskevia muutosehdotuksia, jotka hyväksyttiin pääosin.

Suomessa diplomaattikonferenssiin osallistumisen valmistelu tapahtui liikenne- ja viestintäministeriön johdolla. Merenkulkulaitos osallistui valmisteluun.

Koska SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-1 luku ja uusi XI-2 luku ja siihen liittyvä ISPS-säännöstö sisältävät määräyksiä, jotka Suomessa kuuluvat lainsäädännön alaan ja yleissopimuksen muutokset edellyttävät siten eduskunnan hyväksymistä, Suomi on ilmoittanut IMO:lle nootilla, että se vastustaa muutoksia toistaiseksi. Samalla on myös ilmoitettu, että Suomen tarkoituksena on hyväksyä muutokset, kun eduskunnan hyväksyntä niille on saatu.

5.2. Euroopan unioni

Sen jälkeen, kun IMO oli hyväksynyt SOLAS-yleissopimuksen liitteen muutokset ja ISPS-säännöstön, Euroopan komissio antoi ehdotuksen asetukseksi alusten ja satamarakenteiden turvatoimien parantamisesta (KOM(2003) 229 lopullinen). Asetus annettiin 31 päivänä maaliskuuta 2004.

Turvatoimiasetus sisältää SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 luvun ja siihen liittyvän ISPS-säännöstön A-osan. Lisäksi asetuksessa on eräät ISPS-säännöstön B- osan suositukset tehty pakollisiksi turvatason tiukentamiseksi sekä kilpailun vääristymisen ja tulkintaerojen välttämiseksi jäsenvaltioiden välillä. Nämä määräykset koskevat muun muassa alusten ja satamarakenteiden turva-arviointia ja turvasuunnitelmia sekä näiden säännöllistä tarkistamista, turvasuunnitelmien ja arviointien salassapitoa, alusten ja satamarakenteiden turvatason määrittämistä ja turvatasoa koskevien paikallisten määräysten noudattamisen tehostamista, riskialuksia koskevien tietojen toimittamista jäsenvaltioiden välillä, alusten ja satamarakenteiden turvaharjoituksia sekä tunnustetuille turvaorganisaatioille asetettuja vähimmäisedellytyksiä.

Turvatoimiasetuksella turvasääntöjen soveltamista laajennetaan eräisiin kotimaanliikenteen aluksiin ja turvatoimiin liittyvien tietojen antaminen ennen satamaan saapumista säädetään pakolliseksi. Asetuksen sisältöä selostetaan jaksossa 2.2.

5.3. Asian valmistelu Suomessa

Liikenne- ja viestintäministeriö asetti 27 päivänä helmikuuta 2003 työtyhmän seuraamaan ja sovittamaan yhteen eri hallinnonaloilla toteutettavia terrorismin vastaisia toimenpiteitä merenkulussa. Työryhmässä oli edustajia liikenne- ja viestintäministeriöstä, Merenkulkulaitoksesta, Suomen Satamaliitosta sekä sisäasiainministeriön poliisi-, kunta- ja rajavartio-osastolta.

Työryhmä asetti yksityiskohtaista selvitystyötä varten hallituksen esityksen valmisteluryhmän, jossa oli edustajia sisäasiainministeriön poliisi- ja rajavartio-osastolta, liikenne- ja viestintäministeriöstä, tullihallituksesta, Merenkulkulaitoksesta, suurimmista varustamoista, varustamoelinkeinon työnantaja- ja työntekijäjärjestöistä, Suomen Satamaliitosta sekä Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitosta.

Työryhmän valmistelemasta esityksestä on pyydetty lausunnot ulkoasiainministeriöltä, oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, puolustusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, Ahvenanmaan maakuntahallitukselta, Ahvenanmaan lääninhallitukselta, Ahvenanmaan valtuuskunnalta, Merenkulkulaitokselta, tullihallitukselta, tietosuojavaltuutetulta, Suomen Satamaliitolta, Suomen Varustamoyhdistys ry:ltä, Ålands Redarförening rf:ltä, Rahtialusyhdistys ry:ltä, Suomen Laivanpäällystöliitto ry:ltä, Suomen Konepäällystöliitto ry:ltä, Suomen Merimies-Unioni ry:ltä ja Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitolta.

Lausunnon antajina ovat olleet ulkoasiainministeriö, oikeusministeriö, sisäasiainministeriö, puolustusministeriö, valtiovarainministeriö, liikenne- ja viestintäministeriön viestintämarkkinaosasto, Merenkulkulaitos, tullihallitus, tietosuojavaltuutettu, Ahvenanmaan maakuntahallitus, Ahvenanmaan lääninhallitus, Ahvenanmaan valtuuskunta, Suomen Satamaliitto, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto, Suomen Varustamoyhdistys ry, Ålands Redarförening rf, Rahtialusyhdistys ry, Suomen Konepäällystöliitto ry ja Suomen Merimies-Unioni ry.

Esitykseen sisältyviä ehdotuksia pidettiin lausunnoissa yleisesti tarkoituksenmukaisina ja kannatettavina. Moni lausunnonantaja oli ollut edustettuna liikenne- ja viestintäministeriön asettamassa työryhmässä ja saanut suurimman osan tärkeinä pitämiään asioita otetuksi huomioon jo asian valmisteluvaiheessa.

Ulkoasiainministeriö keskittyi lausunnossaan lähinnä hallituksen esityksen muotoa koskeviin seikkoihin ja perusteluihin.

Oikeusministeriö puolestaan keskittyi rikos- ja prosessioikeudellisten säännösehdotusten arviointiin sekä arvioi säännösehdotuksia perustuslain valossa.

Puolustusministeriö katsoi, että lakiehdotuksen mukaiset aluksiin kohdistuvat voimatoimet saattaisivat aiheuttaa tarpeen saada virka-apua myös puolustusvoimilta ja että aluevalvontaviranomaiset tulisi sisällyttää niihin viranomaisiin, joille voitaisiin luovuttaa valvonnan yhteydessä saatuja tietoja.

Sisäasiainministeriön poliisiosasto ja rajavartio-osasto esittivät henkilön automaattisen tunnistamisen mahdollistamista aluksilla ja satamissa.

Tullihallitus kiinnitti huomiota toimivaltaisten viranomaisten tasavertaiseen asemaan ja esitti tullilaitokselle vastaavaa erityistehtävää kuin rajavartiolaitoksella ja poliisilla on lakiehdotuksen mukaan.

Valtiovarainministeriön huomautukset koskivat lähinnä ehdotuksessa mainittujen valtion viranomaisille aiheutuvien lisämenojen rahoittamista ja sitä, miten toiminnot voidaan järjestää kunkin hallinnonalan määrärahakehysten puitteissa ja miten ehdotettu järjestelmä vaikuttaa valtion talousarvioihin.

Ahvenanmaan maakuntahallitus, Ahvenanmaan lääninhallitus ja Ahvenanmaan valtuuskunta kukin omassa lausunnossaan katsoivat, että merenkulun turvatoimia ei ole erityisesti itsehallintolaissa huomioitu, kun on jaoteltu maakunnan ja valtakunnan lainsäädäntövaltaa. Turvatoimien sääntely kuuluu lausuntojen mukaan lähinnä kauppamerenkulkua koskevaan lainsäädäntöön, joka Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 27 §:n 13 kohdan mukaan kuuluu valtakunnan toimivaltaan. Lisäksi lausunnoissa kuitenkin todetaan, että yhteisön turvatoimiasetus koskee keskeisesti myös aloja, joissa lainsäädäntövalta kuuluu maakunnalle. Tällaisia ovat palo- ja pelastustoimi sekä yleinen järjestys ja turvallisuus.

Suomen Satamaliitto kiinnitti huomiota turva-arvion ja turvasuunnitelman maksullisuuteen ja rinnasti turvatoimet valtion turvallisuudesta huolehtimiseen, jonka tulisi olla valtion varoista kustannettavaa. Suomen Varustamoyhdistys ry:n mukaan on välttämätöntä varmistaa turvatarkastuksissa saatujen tietojen tietosuoja ja näihin liittyvät salassapitokysymykset. Suomen Varustamoyhdistys ry vastusti teknistä valvontaa koskevan säännöksen ottamista eräiden alusten ja niitä palvelevien satamarakenteiden turvatoimista ja turvatoimien valvonnasta annettavaksi ehdotettuun lakiin. Yhdistys kiinnitti myös huomiota turvatoimista aiheutuvien kustannusten jakoon.

Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto oli huolissaan turvasäännöksiin liittyvästä tietosuojan heikkenemisestä ja viittasi muilta osin Suomen Varustamoyhdistys ry:n lausuntoon.

Työryhmän ehdotusten ja saatujen lausuntojen pohjalta esitystä on edelleen valmisteltu virkatyönä liikenne- ja viestintäministeriössä yhteistyössä Merenkulkulaitoksen kanssa. Saadut lausunnot on pyritty ottamaan huomioon esityksen viimeistelyssä. Oikeus saada tietoja muun muassa lakiehdotuksessa tarkoitetuista asiakirjoista ja matkustajaluetteloista ehdotetaan vastoin puolustusministeriön lausuntoa rajoitettavaksi koskemaan ainoastaan lakiehdotuksessa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia. Merenkulkulaitoksen lakiehdotuksessa tarkoitetuista suoritteista ehdotetaan perittäväksi maksu valtion maksuperustelain (150/1992) mukaisesti, vaikka muun muassa Suomen Satamaliitto vastusti maksullisuutta lausunnossaan.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. SOLAS-yleissopimuksen liitteen muutokset ja ISPS-säännöstön A-osa

V luku Merenkulun turvallisuus

19 sääntö. Säännöt aluksella pidettävistä navigointijärjestelmistä. Säännön kohdan 2.4.2 alakohdat 4, 5 ja 6 on korvattu uudella alakohdalla 4, jolla annetaan automaattisen tunnistusjärjestelmän (AIS) asentamiselle nopeutettu aikataulu ja laajennettu asentaminen. Sen mukaan sellaisissa muissa aluksissa kuin matkustaja-aluksissa ja öljysäiliöaluksissa, joiden bruttovetoisuus on vähintään 300, mutta alle 50 000, tulee olla säännössä tarkoitetut laitteet 1 päivän heinäkuuta 2004 jälkeisessä seuraavassa ensimmäisessä turvallisuustarkastuksessa, mutta kuitenkin viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2004.

Säännön kohtaan 2.4 on lisätty alakohtaan 7 uusi virke, jonka mukaan niiden alusten, joilla on alusten automaattisen tunnistusjärjestelmän (AIS) laitteistot, tulee pitää laitteistot toiminnassa aluksen kulkuun liittyvän tiedon turvaamiseksi aina, jollei kansainvälisistä sopimuksista, määräyksistä taikka standardeista muuta johdu.

XI-1 luku Merenkulun turvallisuutta tehostavat erityismääräykset

3 sääntö. Aluksen tunnistenumero (IMOnumero). Heinäkuun 1 päivänä 2004 ja sen jälkeen rakennetuilla matkustaja-aluksilla, joiden bruttovetoisuus on vähintään 100 sekä lastialuksilla, joiden bruttovetoisuus on vähintään 300, tulee olla merkittynä pysyvästi näkyville aluksen IMO-numero. Ennen 1 päivää heinäkuuta 2004 rakennetuilla aluksilla IMO-numero tulee olla merkittynä sanotun päivämäärän jälkeen tapahtuvassa ensimmäisessä aikataulun mukaisessa telakoinnissa.

5 sääntö. Aluksen historiatiedot. Kaikilla aluksilla, joita SOLAS-yleissopimus koskee, tulee olla listattuna aluksen historiatiedot. Tällaisia tietoja ovat alusta koskevien normaalien rekisteritietojen lisäksi tiedot aluksen omistajasta, aluksen vuokraajasta (bareboat-rahtaajasta), luokituslaitoksesta, aluksen lippuvaltion viranomaisista ja niistä viranomaisista, jotka ovat antaneet ISPS-säännöstön tarkoittaman turvatodistuksen.

XI-2 luku Merenkulun turvatoimia tehostavat erityismääräykset

1 sääntö. Määritelmät. Sääntö sisältää luvun keskeiset määritelmät.

2 sääntö. Soveltamisala. Luku koskee kaikkia kansainvälisessä liikenteessä olevia matkustaja-aluksia, mukaan lukien suurnopeusmatkustaja-alukset, kaikkia sellaisessa kansainvälisessä liikenteessä olevia lastialuksia, joiden bruttovetoisuus on vähintään 500, ja rannikon edustalla olevia liikkuvia porausyksiköitä sekä edellä mainittuja aluksia tai porausyksiköitä palvelevia satamarakenteita.

3 ja 7 sääntö. Sopimushallitusten turvavelvoitteet ja aluksiin kohdistuvat uhat. Hallinnoille on annettu tehtäväksi asettaa turvatasot ja varmistaa, että niiden lipun alla purjehtivilla aluksilla ja niiden alueilla olevissa satamarakenteissa ollaan tietoisia turvatasoista ja niiden muutoksista.

Sopimusvaltioiden hallintojen tulee tiedottaa tehokkaasti niiden aluevesillä purjehtiville tai niiden satamiin saapumassa oleville aluksille siellä noudatettavasta turvatasosta ja niiden on pidettävä yllä yhteyspistettä turvauhkailmoituksille ja muille turvatasoon vaikuttaville tiedoille. Valtion tulee siten tiedottaa turvatasostaan, mutta tämä ei suoranaisesti vielä aseta velvoitteita valtion vesillä liikkuville aluksille. Mahdolliset velvoitteet tulevat kyseeseen vasta aluksen saapuessa satamaan. Tarkoituksena on, että aluksella on käytössään tarvittavat tiedot rantavaltiosta sen tehdessä päätöksen satamaan menosta.

4 ja 5 sääntö.Yhtiöihin ja aluksiin kohdistuvat vaatimukset ja yhtiöiden erityinen vastuu. Yhtiöiden ja alusten on noudatettava erityisen alusten ja satamarakenteiden turvamääräyksiä koskevan säännöstön, ISPS-säännöstön A-osan sisältämiä turvamääräyksiä ottaen huomioon säännöstön B-osassa annetut ohjeet. Yhtiön tulee myös varmistaa, että aluksen päälliköllä on käytössään aluksen operoinnin kannalta säännöstössä mainitut tiedot.

6 sääntö. Aluksen turvahälytysjärjestelmä. Kaikkien 1 päivänä heinäkuuta 2004 ja sen jälkeen rakennettujen alusten tulee olla varustettu alusten turvahälytysjärjestelmällä. Ennen tuota ajankohtaa rakennettujen matkustaja-alusten tulee täyttää vaatimus 1 päivän heinäkuuta 2004 jälkeen olevassa ensimmäisessä radiokatsastuksessa. Sama koskee öljy-, kemikaali- ja kaasusäiliöaluksia, irtolastialuksia ja nopeakulkuisia lastialuksia, joiden bruttovetoisuus on vähintään 500. Muilla bruttovetoisuudeltaan vähintään 500 olevilla lastialuksilla sekä rannikon edustalla olevilla liikkuvilla porausyksiköillä tulee olla laitteistot 1 päivän heinäkuuta 2006 jälkeisessä ensimmäisessä radiokatsastuksessa.

8 sääntö. Aluksen päällikön päätösvalta aluksen turvallisuuteen ja turvatoimiin liittyvissä asioissa. Aluksen päälliköllä on yksinomainen päätäntävalta aluksen turvallisuudesta ja turvatoimista satamassa ja merimatkan aikana. Siten päällikön ei tarvitse ottaa vastaan minkäänlaisia määräyksiä varustamolta, rahtaajalta taikka keneltäkään muulta henkilöltä näissä kysymyksissä. Aluksen turvallisuutta ja turvatoimia koskevissa kysymyksissä päällikkö voi kieltää pääsyn alukselle henkilöiltä, heidän mukanaan olevilta tavaroilta taikka lastilta sekä ryhtyä muihin tarpeellisiin toimiin aluksen ja aluksella olevien turvallisuuden takaamiseksi.

9 sääntö. Valvontaan ja vaatimustenmukaisuuteen tähtäävät toimenpiteet. Tämän säännön määräyksiä noudattaen sopimushallitukset voivat valvoa, että niiden satamiin saapuvat alukset noudattavat ISPS-säännöstön määräyksiä ja ovat niiden mukaisia. Valvonta tapahtuu pääasiassa satamavaltiotarkastusten kautta. Säännössä määrätään myös niistä aluksiin kohdistuvista sanktioista, joihin voidaan ryhtyä, jos alus ei täytä ISPS-säännöstön vaatimuksia.

10 sääntö. Satamarakenteita koskevat vaatimukset. Tässä säännössä määrätään, että satamarakenteiden tulee noudattaa ISPS-säännöstön A-osaa, ottaen huomioon säännöstön B-osassa annetut ohjeet. Säännössä määritellään myös sopimushallitusten velvollisuus huolehtia siitä, että satamarakenteiden turva-arviot ja turvasuunnitelmat ovat ISPS-säännöstön mukaisia. Sopimushallitusten tulee myös määrittää ja antaa tiedoksi satamarakenteen turvasuunnitelmaan sisältyvät toimenpiteet, joita eri turvatasot edellyttävät.

11 sääntö. Vaihtoehtoiset turvasopimukset. Säännön mukaan kaksi sopimushallitusta tai useampi sopimushallitus voivat, milloin niiden välillä liikennöi aluksia lyhyillä kansainvälisillä vakiintuneilla reiteillä, tehdä kahden- tai monenvälisiä sopimuksia muiden sopimushallitusten kanssa vaihtoehtoisista turvajärjestelyistä, jotka kattavat lyhyet kansainväliset merimatkat vakiintuneilla reiteillä kyseisten sopimushallitusten aluevesillä olevien satamarakenteiden välillä.

12 sääntö. Vastaavat turvajärjestelyt. Hallinto voi hyväksyä, että jollakin sen lipun alla purjehtivalla aluksella tai alusryhmällä noudatetaan SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 luvussa tai ISPS-säännöstön A-osassa tarkoitettuja turvatoimenpiteitä vastaavia muita turvatoimenpiteitä, jos nämä turvatoimenpiteet ovat vähintään yhtä tehokkaita kuin mainitussa luvussa tai ISPS-säännöstön A-osassa tarkoitetut. Sopimushallitus voi hyväksyä vastaavia turvajärjestelyjä edellä kuvatuin ehdoin myös jollekin tietylle alueellaan sijaitsevalle satamarakenteelle tai satamarakenteiden ryhmälle. Vastaavista turvajärjestelyistä on tehtävä ilmoitus IMO:lle.

13 sääntö. Tiedonvälitys. Sopimushallituksen tulee ilmoittaa IMO:lle viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2004, miten se on ratkaissut yleissopimuksen liitteen muutoksissa ja ISPS-säännöstössä sille asetetut tehtävät, sekä toimitettava IMO:lle luettelo sen alueella sijaitsevista satamarakenteista, joilla on hyväksytty turvasuunnitelma. Vain näillä satamilla on oikeus palvella ulkomaanliikenteen aluksia.

Alusten ja satamarakenteiden turvasäännöstön (ISPS-säännöstö) A-osa

1—2 sääntö. Yleistä ja määritelmät. Säännöt 1 ja 2 sisältävät yleisiä määräyksiä sekä keskeiset määritelmät.

3 sääntö. Soveltaminen. ISPS-säännöstö koskee kansainvälisessä liikenteessä olevia matkustaja-aluksia, rannikon edustalla olevia liikkuvia porausyksiköitä sekä lastialuksia, joiden bruttovetoisuus on vähintään 500. Säännöstö koskee myös edellä mainittuja aluksia palvelevia satamarakenteita.

4 sääntö. Sopimushallitusten velvollisuudet. Sääntö asettaa sopimushallitusten velvollisuudeksi asettaa turvatasot ja antaa opastusta turvauhalta suojautumiseksi. Sopimushallituksille on asetettu yleissopimuksen liitteen XI-2 luvun 3 ja 7 säännöissä velvollisuus asettaa turvatasot.

5 sääntö. Turvailmoitus. Turvailmoituksessa määritellään sellaiset turvatasoon, turvauhkaan taikka muihin seikkoihin perustuvat seikat, joilla voi olla vaikutusta aluksen tai satamarakenteen oman turvauhalta suojautumisen kannalta. Turvailmoituksen annosta päättää sopimushallitus. Myös alus voi pyytää turvailmoituksen tekoa. Turvailmoitus on eräänlainen sopimus, jossa määritellään niin aluksen kuin satamarakenteen turvatoimet ja osapuolten työnjako.

6 sääntö. Yhtiön velvollisuudet. Säännön mukaan yhtiön tulee antaa aluksen päällikölle kaikki tarpeellinen apu ja tuki turvasuunnitelman toteuttamiseksi. Turvasuunnitelmassa on korostettava aluksen päällikön määräysvaltaa.

7 sääntö. Aluksen turvatoimet. Säännössä asetetaan alukselle velvoite toimia sopimusvaltion asettamien turvatasojen mukaisesti. Sääntö sisältää yksityiskohtaisia toimia, jotka aluksella on toteutettava eri turvatasoilla.

8 sääntö. Aluksen turva-arviointi. Aluksen turva-arviolla tarkoitetaan aluksen turvariskien kartoittamista tarkoituksena tehdä aluksen turvasuunnitelma. Yhtiön turvapäällikön velvollisuudeksi on asetettu varmistaa, että aluksen turva-arvioinnin tekijöillä on asianmukainen pätevyys arvioida aluksen turvatoimia. Tietyn aluksen turva-arvioinnin voi suorittaa tunnustettu turvaorganisaatio.

9 sääntö. Aluksen turvasuunnitelma. Jokaisella aluksella tulee olla turvasuunnitelma, jonka ovat hyväksyneet aluksen lippuvaltion viranomaiset taikka yleissopimuksen liitteen XI-2 luvun 9.2.1 kohdan mukaisesti valtuutettu turvaorganisaatio. Suunnitelmassa tulee olla määräykset niistä aluksen turvallisuuden varmistamiseksi noudatettavista määräyksistä, joita noudatetaan kolmella aluksen turvatasolla. Sääntö sisältää yksityiskohtaisia määräyksiä turvasuunnitelman sisällöstä.

10 sääntö. Asiakirjat. Aluksella tulee säilyttää useita asiakirjoja ja tallenteita, jotka liittyvät turvasuunnitelmaan. Nämä liittyvät moniin erilaisiin asioihin, kuten turvaharjoituksiin, turvauhkiin, turvatason vaihtamiseen, turva-arviointiin ja turvasuunnitelmiin ja niiden muutoksiin.

Asiakirjojen ja tallenteiden tulee olla joko aluksen työkielellä tai -kielillä. Jos aluksella käytetään muuta kieltä kuin englantia, ranskaa tai espanjaa, niistä on liitettävä käännös jollakin näistä kielistä.

11 sääntö. Yhtiön turvapäällikkö. Yhtiöllä tulee olla turvapäällikkö. Sääntö sisältää yksityiskohtaisen luettelon yhtiön turvapäällikön tehtävistä. Tällaisia ovat muun muassa aluksen turva-arviointiin ja turvasuunnitelmaan liittyvät tehtävät, aluksen henkilöstön kouluttamisen järjestäminen sekä aluksen ja satamarakenteen välisen yhteydenpidon varmistaminen.

12 sääntö. Aluksen turvapäällikkö. Jokaisella aluksella tulee olla yhtiön nimeämä turvapäällikkö, jonka tehtävät vastaavat monessa suhteessa yhtiön turvapäällikön tehtäviä. Ne liittyvät aluksen turva-arvioinnin ja turvasuunnitelman laadintaan ja ajan tasalla pitämiseen.

13 sääntö. Aluksen turvatoimiin liittyvä koulutus ja turvaharjoitukset. Aluksen ja yhtiön turvapäällikön tulee huolehtia aluksen miehistölle annettavasta turvakoulutuksesta. Heidän tulee huolehtia siitä, että turvasuunnitelma on saatettu hyvin voimaan aluksella ja että tarvittaviin toimiin on ryhdytty. Heidän tulee huolehtia siitä, että miehistö on tietoinen turvasuunnitelman mukaisista tehtävistään.

14 sääntö. Satamarakenteen turvatoimet. Säännössä on satamarakenteelle annettu velvoite toimia viranomaisten vahvistaman turvatason mukaisesti siten kuin satamarakenteen turvasuunnitelmassa tarkemmin määrätään.

15 sääntö. Satamarakenteen turva-arviointi.Satamarakenteen turva-arvioinnilla tarkoitetaan satamarakenteessa olevien turvauhkien ja riskien kartoitusta turvasuunnitelman laatimista varten. Sen laatii satamarakenteen sijaintivaltion viranomainen, joka on voinut osoittaa tämän tehtävän tunnustetulle turvaorganisaatiolle (RSO), missä tapauksessa viranomainen hyväksyy sen.

Säännössä on luettelo asioista, jotka vähintään on sisällytettävä turva-arviointiin.

16 sääntö. Satamarakenteen turvasuunnitelma. Jokaiselle satamarakenteelle tulee tehdä turva-arvion pohjalta turvasuunnitelma. Siinä tulee olla yksityiskohtaiset suunnitelmat turvauhilta suojautumiseksi kolmella turvatasolla. Sen hyväksyy satamarakenteen sijaintipaikan viranomainen.

Sääntö sisältää seikkaperäisen listan asioista, joita turvasuunnitelman tulee vähintään sisältää. Tällaisia asioita ovat muun muassa keinot, joilla varmistetaan kulunvalvonta satamarakenteiden alueelle, estetään aseiden ja vaarallisten aineiden vieminen alukselle sekä turvataan satamarakenteessa asioivien ihmisten ja alusten turvallisuus.

17 sääntö. Satamarakenteen turvapäällikkö. Jokaisessa satamarakenteessa tulee olla nimettynä turvapäällikkö. Tämän tulee varmistaa satamarakenteen turvasuunnitelmassa asetettujen tehtävien noudattaminen, uusien turvauhkien sisällyttäminen turvasuunnitelmaan, henkilöstön kouluttautuminen ja harjoittaminen turvauhkilta suojautumiseksi sekä yhteydenpito viranomaisiin.

18 sääntö. Satamarakenteen turvatoimiin liittyvä koulutus ja turvaharjoitukset. Satamarakenteen turvapäällikön tulee huolehtia aluksen miehistölle annettavasta turvakoulutuksesta. Hänen tulee huolehtia siitä, että turvasuunnitelma on saatettu hyvin voimaan satamarakenteessa ja siitä, että satamarakenteen henkilöstö on tietoinen turvasuunnitelman mukaisista tehtävistään.

19 sääntö. Alusten tarkastukset ja todistuskirjat. Säännössä on määräykset niistä todistuksista ja asiakirjoista, joita aluksella tulee olla sen saapuessa johonkin satamarakenteeseen. Aluksen kansainvälinen turvatodistus on ensisijaisena todisteena siitä, että satamarakenteeseen saapuva alus täyttää SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 luvun ja ISPS-säännöstön määräykset.

Sääntö sisältää yksityiskohtaiset määräykset todistuskirjojen myöntämisen edellytyksenä olevista alusten tarkastuksista sekä todistuskirjojen laatimisesta ja niiden voimassaolosta. Alusten tarkastuksia suorittavat hallinnon virkamiehet. Hallinto voi antaa tarkastusten tekemisen tunnustetuille turvaorganisaatioille. Todistuskirjat myöntää aluksen lippuvaltio. ISPS-säännöstön liitteenä on mallit säännössä tarkoitetuista todistuskirjoista.

2. Lakiehdotusten perustelut

2.1. Laki ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen liitteen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

1 §. Pykälä sisältää säännöksen siitä, että yleissopimuksen liitteen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset, jotka kuuluvat kansallisin toimin voimaansaatettaviksi, ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut. Jaksossa 4.1 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus on selostettu, mitkä yleissopimuksen liitteen muutokset kuuluvat lainsäädännön alaan ja ovat kansallisin toimin voimaansaatettavia.

2 §. Pykälä sisältää säännöksen, jonka mukaan tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Laki ehdotetaan tulevan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana. Tarkoituksena on, että laki tulisi voimaan samanaikaisesti kuin sopimusmuutokset tulevat kansainvälisesti ja samalla Suomen osalta voimaan.

Esityksessä ehdotetaan, että viranomaisilla olisi oikeus ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin, valmisteleviin toimenpiteisiin ennen lain voimaantuloa. Tämä on tarpeen yleissopimuksen liitteen muutosten ja niihin liittyvän ISPS-säännöstön tiukan voimaantuloaikataulun vuoksi.

2.2. Laki eräiden alusten ja niitä palvelevien satamarakenteiden turvatoimista ja turvatoimien valvonnasta

1 luku. Yleiset säännökset

1 §. Lain tarkoitus. Laissa ehdotetaan säädettäväksi EY:n turvatoimiasetuksen täytäntöönpanon edellyttämistä seikoista. Lailla säädettäisiin muun muassa eri viranomaisten tehtävistä ja oikeuksista alusten ja satamarakenteiden turvatoimien toimeenpanossa ja valvonnassa, turvatoimiin kuuluvista turvatarkastuksista ja niiden suorittajista, tietojen toimittamisesta viranomaisille sekä pakkotoimista ja seuraamuksista. Turvatoimiasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaan satamarakenteella tarkoitetaan paikkaa, jossa aluksen ja sataman vuorovaikutus tapahtuu. Siihen kuuluvat soveltuvin osin ankkurointialueet, odotuspaikat ja sisääntuloväylät.

2 §. Määritelmät. Pykälään ehdotetaan otettavaksi toimivaltaisen viranomaisen, satamanpitäjän ja vaarallisen esineen määritelmät. Keskeisenä määritelmänä on kansallisen toimivaltaisen viranomaisen määritelmä. Laissa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia olisivat Merenkulkulaitos, rajavartiolaitos, poliisi ja tullilaitos.

2 luku. Toimivaltaisten viranomaisten tehtävät

3 §. Toimivaltaisen viranomaisen yleiset tehtävät. Pykälässä säädettäisiin toimivaltaisen viranomaisen yleiset turvatoimiasetuksen toimeenpanoon ja noudattamisen valvontaan liittyvät tehtävät. Kaikilla toimivaltaisilla viranomaisilla olisi velvollisuus valvoa, että turvatoimiasetuksen ja tämän lain säännöksiä noudatetaan. Viranomaisten tehtävät eivät olisi kuitenkaan vain säännösten noudattamisen valvontaa, vaan viranomaisilla olisi myös omia määriteltyjä tehtäviä, joista säädettäisiin lain 4—7 §:ssä.

Rajavartiolaitoksen, poliisin ja tullilaitoksen olisi ilmoitettava Merenkulkulaitokselle turvasäännösten noudattamisessa havaitsemistaan puutteista, ja tämän olisi ryhdyttävä toimiin puutteellisuuksien korjaamiseksi. Kiireellisissä tapauksissa muukin toimivaltainen viranomainen voisi ryhtyä vastaaviin toimiin. Tällöin viranomaisen tulisi ilmoittaa asiasta Merenkulkulaitokselle, joka päättäisi lopullisista jatkotoimista asiassa. Merenkulkulaitoksen rooli on säännösehdotuksen mukaan erityinen, koska Merenkulkulaitos olisi merenkulun turvasäännösten toimeenpanossa ja valvonnassa keskeinen viranomainen.

Merenkulkulaitokselle, rajavartiolaitokselle ja tullilaitokselle asetettaisiin velvollisuus ilmoittaa poliisille kaikista turvatoimiasetuksen ja lakiehdotuksen noudattamisessa havaitsemistaan vakavista puutteellisuuksista, joilla voi olla vaikutusta turvatason arvioimista varten. Turvatason käsite on määritelty SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 luvun 1 säännön 1.14 kohdassa. Siinä turvatasolla tarkoitetaan sen riskin asteen määrittelyä, että turvavälikohtausta yritetään tai että se tapahtuu. Turvavälikohtauksella puolestaan tarkoitetaan mainitun 1 säännön 1.13 kohdassa sellaisia epäilyttäviä toimia tai olosuhteita, jotka uhkaavat alukseen tai satamarakenteeseen liittyvää turvallisuutta. ISPS-säännöstössä on turvatasot jaettu kolmeen osaan. Turvataso 1 tarkoittaa tasoa, jolla ylläpidetään jatkuvasti asianmukaisia suojaavia vähimmäisturvatoimenpiteitä. Turvataso 2 tarkoittaa tasoa, jolla ylläpidetään tietyn aikaa asianmukaisia suojaavia lisäturvatoimenpiteitä turvavälikohtauksen kohonneen riskin vuoksi. Turvatasolla 3 taas tarkoitetaan tasoa, jolla ylläpidetään rajoitetun ajan suojaavia erityistoimenpiteitä, kun turvavälikohtaus on todennäköinen tai sen uhka on välitön, vaikka tarkkaa kohdetta ei välttämättä pystytä määrittelemään.

Tarkoitus on, että toimivaltaiset viranomaiset vaihtavat turvatoimia koskevien säännösten toimeenpanoon ja valvontaan liittyviä tietoja salassapitosäännösten estämättä automaattisesti ja jatkuvasti siten, että kaikilla toimivaltaisilla viranomaisilla olisi riittävät edellytykset tehtäviensä suorittamiseen.

4 §. Merenkulkulaitoksen erityistehtävät. Vuoden 2004 alussa voimaan tulleen Merenkulkulaitoksesta annetun lain (939/2003) 2 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan Merenkulkulaitoksen tehtävänä on huolehtia vesiliikenteeseen liittyvistä turvatoimista. Merenkulkulaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (981/2003) 1 §:n 7 kohdan mukaan Merenkulkulaitos huolehtii omalta osaltaan alusten ja satamarakenteiden turvatoimista ja niiden valvonnasta.

Merenkulkulaitoksen tehtävänä olisi toimia sellaisena turvatoimiasetuksen 2 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuna merenkulun turvatoimien yhteysyksikkönä, joka toimii yhteysyksikkönä komissiota tai muita jäsenvaltioita varten ja joka helpottaa ja seuraa merenkulun turvatoimien soveltamista sekä tiedottaa siitä.

Merenkulkulaitos toimisi myös yhdessä 2 §:ssä määriteltyjen muiden viranomaisten kanssa turvatoimiasetuksen 2 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuna toimivaltaisena merenkulun turvaviranomaisena. Artiklan mukaan tällä tarkoitetaan viranomaista, jonka tehtävänä on sovittaa yhteen, panna täytäntöön ja valvoa asetuksessa vahvistettujen turvatoimien toteuttamista.

Merenkulkulaitokselle ehdotetaan annettavaksi lukuisia turvatoimiasetuksessa ja sen liitteenä olevissa SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 luvussa ja ISPS-säännöstössä tarkoitettuihin turvatoimiin ja niiden valvontaan kuuluvia tehtäviä. Merenkulkulaitoksen tulisi muun muassa suorittaa satamarakenteen turva-arviointi, hyväksyä aluksen ja satamarakenteen turvasuunnitelmat sekä katsastaa alus ja sen varusteet sekä antaa todistuskirjat, hyväksyä vaihtoehtoiset järjestelyt ja hyväksyä vastaavat turvajärjestelyt.

Merenkulkulaitos suorittaisi turvatoimiasetuksen 8 artiklassa tarkoitettuja alusten tarkastuksia satamissa. Artiklassa viitataan SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 luvun 9 säännön 1.1 kohtaan. Merenkulkulaitos tarkastaisi, että aluksella on ISPS-säännöstön A-osan määräysten mukainen voimassa oleva aluksen kansainvälinen turvatodistus tai voimassa oleva väliaikainen aluksen kansainvälinen turvatodistus.

Merenkulkulaitos on viranomainen, jolla ei ole varsinaisia voimakeinoja käytössään. Tämän vuoksi se voisi ottaa yhteyttä rajavartiolaitokseen, poliisiin tai tulliviranomaiseen, jos on perusteltua syytä epäillä, ettei suomalaisessa satamassa oleva alus noudata turvatoimiasetuksen säännöksiä. Tässä tarkoitetaan SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 lukua ja ISPS-säännöstön A-osaa sekä turvatoimiasetuksen 3 artiklassa pakottaviksi säädettyjä säännöstön B-osan kohtia. Samoin Merenkulkulaitos voisi menetellä, jos todistuskirjaa ei pyydettäessä esitetä. Näin on meneteltävä, jos on perusteltua syytä uskoa, että alus aiheuttaa turvauhkaa taikka että alukseen kohdistuu turvauhka tai turvavälikohtaus. Tällöin rajavartiolaitoksen, poliisin tai tullilaitoksen tulisi ryhtyä turvatoimiasetuksen 8 artiklassa viitattuihin SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 luvun 9 säännön 1.2 ja 1.3 kohdan mukaisiin toimiin. Tällaisia toimenpiteitä ovat aluksen tarkastus, aluksen viivyttäminen tai aluksen pysäyttäminen, sen toiminnan rajoittaminen, mukaan lukien sen liikkuminen satamassa, tai aluksen karkottaminen satamasta. Toimenpiteinä voi olla myös vähäisempiä hallinnollisia tai korjaavia toimenpiteitä. Myös Merenkulkulaitos itse voisi ryhtyä mainittuihin toimenpiteisiin.

Lisäksi Merenkulkulaitoksen tulisi tarvittaessa ryhtyä turvatoimiasetuksen 6 artiklassa viitattuihin SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 luvun 9 säännön 2.4 kohdan mukaisiin toimenpiteisiin suomalaiseen satamaan saapumassa olevan aluksen vaatimuksenmukaisuuden puutteiden korjaamiseksi. Jos tilanne ei korjaannu tai muuten on perusteltua syytä uskoa, että alus ei noudata turvatoimiasetuksen säännöksiä, Merenkulkulaitos ilmoittaisi asiasta rajavartiolaitokselle, poliisille tai tullilaitokselle, jotta nämä voisivat ryhtyä edellä mainitun 9 säännön 2.5 kohdan mukaisiin toimenpiteisiin. Merenkulkulaitos voisi myös itse ryhtyä kyseisiin toimenpiteisiin. Näitä toimenpiteitä ovat vaatimus vaatimuksenmukaisuuden puutteiden korjaamisesta, vaatimus aluksen siirtymisestä Suomen aluemerellä tai aluevesillä määritellylle alueelle, aluksen tarkastaminen, jos alus on Suomen aluemerellä tai satamaan pääsyn kieltäminen.

Merenkulkulaitokselle ehdotetaan oikeutta hyväksyä Suomen valtion puolesta turvatoimiasetuksen 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja vaihtoehtoisia kahdenvälisiä tai monenvälisiä yhteisön jäsenvaltioiden kesken tehtäviä vaihtoehtoisia turvajärjestelyjä koskevia sopimuksia. Tällaisia sopimuksia voitaisiin tehdä turvatoimiasetuksen 5 artiklan 1 kohdassa viitatun SOLAS-yleisopimuksen liitteen XI-2 luvun 11 säännön nojalla myös EU:n ulkopuolisten valtioiden kanssa. Kirjallisia turvasopimuksia tehtäisiin vaihtoehtoisista järjestelyistä, jotka kattavat lyhyet kansainväliset merimatkat vakiintuneilla reiteillä kyseisten valtioiden aluevesillä olevien satamarakenteiden välillä. Merenkulkulaitoksen olisi 5 artiklan mukaisesti ilmoitettava jäsenvaltioiden kanssa tehdyistä sopimuksista komissiolle.

Merenkulkulaitokselle ehdotetaan myös oikeutta hyväksyä kotimaan liikenteen aluksia ja niitä palvelevia satamarakenteita varten turvatoimiasetuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisia vastaavia turvajärjestelyjä. Artiklassa viitataan SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 luvun 12 sääntöön, jonka mukaan vastaavilla turvajärjestelyillä tarkoitetaan jonkin tietyn aluksen tai alusryhmän taikka satamarakenteen tai satamarakenteiden ryhmän toteuttamia varsinaisia turvatoimia vastaavia muita turvatoimenpiteitä. Edellytyksenä on kuitenkin, että tällaiset vastaavat turvatoimenpiteet ovat vähintään yhtä tehokkaita kuin muutenkin turvatoimiasetuksessa tarkoitetut toimet.

5 §. Rajavartiolaitoksen erityistehtävät. Rajavartiolaitoksella olisi käytettävissä sille rajavartiolaitoksesta annetussa laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetyt toimivaltuudet. Niihin ei ole tarpeen viitata tässä laissa.

Lisäksi rajavartiolaitokselle esitetään useita turvatoimiin kuuluvia erityistehtäviä. Tällaisia ovat velvollisuus pitää yllä yhteyspistettä ilmoituksille, joiden mukaan aluksen tai satamarakenteen turvatoimiasetuksen tai tämän lain tarkoittama turvallisuus on uhattuna sekä ilmoittaa näistä viivytyksettä muille toimivaltaisille viranomaisille. Rajavartiolaitoksen tulisi myös välittömästi ilmoittaa sellaisen suomalaisen aluksen turvahälytyksistä, joka ei ole Suomen satamassa tai saapumassa Suomen satamaan, niiden valtioiden hallinnoille, joiden läheisyydessä alus liikennöi.

Jos on perusteltua syytä uskoa, että alus ei täytä turvatoimiasetuksessa tarkoitettuja merenkulun turvatoimia tehostavia SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 luvun ja ISPS-säännöstön erityismääräyksiä ja jos on perusteltua syytä uskoa, että alus aiheuttaa turvauhkaa taikka että alukseen kohdistuu turvauhka tai turvavälikohtaus, rajavartiolaitoksen tulisi ryhtyä SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 luvun 9 säännön 1.2 ja 1.3 kohdan tai 2.5 kohdan mukaisiin toimiin, joita on selostettu 4 §:n perusteluissa.

6 §. Poliisin erityistehtävät. Poliisilla olisi käytettävissä sille poliisilaissa (493/1995) ja sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetyt toimivaltuudet. Niihin ei ole tarpeen viitata tässä laissa.

Lisäksi tässä pykälässä poliisille ehdotetaan SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 lukuun ja ISPS-säännöstöön sisältyviä erityistehtäviä. Poliisin tehtäväksi annettaisiin asettaa sovellettava turvataso suorittamansa uhka-arvioinnin pohjalta. Poliisin tulisi muuttaessaan turvatasoa antaa tarkempia ohjeita vaaratilanteilta suojautumiseksi. Poliisin olisi ilmoitettava päättämästään turvatason muutoksesta Merenkulkulaitokselle, jonka puolestaan tulisi tiedottaa tästä yleisesti niille, joita asia koskee.

Poliisin tehtävät Suomen satamassa olevan tai Suomen satamaan saapumassa olevan aluksen osalta vastaisivat rajavartiolaitoksen tehtäviä.

7 §. Tullilaitoksen erityistehtävä. Tullilaitokselle ehdotetaan vastaavaa erityistehtävää Suomen satamassa olevan tai Suomen satamaan saapumassa olevan aluksen osalta kuin rajavartiolaitokselle ja poliisille ehdotetaan 5 ja 6 §:ssä.

3 luku. Turvatarkastukset ja muut turvallisuutta lisäävät toimenpiteet

8 §. Turvatarkastukset. Turvatoimiasetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on sovellettava kaikilta osin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja merenkulun turvatoimia tehostavia SOLAS-yleissopimuksen erityismääräyksiä ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua ISPS-säännöstöä. ISPS-säännöstön A-osassa edellytetään, että aluksen ja satamarakenteen turvasuunnitelmiin tulee sisällyttää menettelytavat henkilöiden ja heidän mukanaan olevien tavaroiden tarkastamiseksi. Lakiehdotuksessa näitä henkilöihin kohdistuvia tarkastustoimia kutsutaan turvatarkastuksiksi.

Lainkohdassa esitetään säädettäväksi tarkastuskohteittain ne toimenpiteet, joita lain perusteella voitaisiin suorittaa. Laki ei sisältäisi yksityiskohtaisia säännöksiä tarkastuksen toteuttamismenetelmistä tai muista järjestelyistä, koska nämä seikat saattavat nopeastikin muuttua olosuhteiden ja teknisen kehityksen myötä. Sen sijaan tarkastusten toteuttamista ohjaisi 11 §:stä ilmenevä vähimmän haitan periaate, jota jouduttaisiin tulkitsemaan muun muassa kulloinkin vallitsevien olosuhteiden ja teknisten mahdollisuuksien pohjalta. Yksityiskohtaiset säännökset tarkastusten toteuttamisesta, kuten esimerkiksi tarkastuksissa käytettävistä teknisistä apuvälineistä, tarkastusmenettelystä ja muista vastaavanlaisista kysymyksistä annetaan erikseen poliisilaissa ja rajavartiolaissa taikka niiden nojalla annetuissa taikka annettavissa säännöksissä.

Matkustajan turvatarkastuksessa voitaisiin tarkastaa, ettei matkustajalla ole vaatteissaan, muutoin yllään tai mukanaan 2 §:n 3 kohdassa määriteltyjä vaarallisia esineitä. Tarkastus suoritettaisiin käytännössä teknisellä ilmaisimella tai tarvittaessa käsin tunnustelemalla. Viimeksi mainitussa tapauksessa olisi pyrittävä siihen, että tarkastuksen suorittaisi tarkastettavan kanssa samaa sukupuolta oleva turvatarkastaja. Käytännössä matkustajan turvatarkastus vastaisi ulottuvuudeltaan enintään pakkokeinolaissa (450/1987) tarkoitettua henkilöntarkastusta. Sen sijaan matkustajan turvatarkastukseen eivät kuuluisi ne tilanteet, jotka edellyttäisivät matkustajan kehon tarkastamista. Tällöin on kyse pakkokeinolain 5 luvun 11 §:n mukaisten edellytysten täyttyessä henkilönkatsastuksesta, jonka suorittamisesta päättäisi poliisi.

Matkustajaan voitaisiin ehdotuksen mukaan kohdistaa myös haastattelu, josta kieltäytymistä voitaisiin arvioida lakiehdotuksen 12 §:n mukaan. Haastattelu voisi koskea vain merenkulun turvallisuuteen vaikuttavia seikkoja, kuten esimerkiksi sitä, onko matkustaja itse pakannut matkatavaransa ja onko kenelläkään ulkopuolisella ollut tämän jälkeen tilaisuutta puuttua matkatavaroihin.

Turvatarkastus ja haastattelu voitaisiin kohdistaa myös aluksen henkilökuntaan sekä aluksella ja satamarakenteessa työskentelevään henkilöön samoin edellytyksin kuin matkustajaan. Tämä on tarpeen erityisesti sen vuoksi, että laivaväellä ja satamarakenteessa työskentelevällä on yleensä pääsy turvallisuuden kannalta kaikkein riskialteimpiin paikkoihin. Aluksella työskentelevällä tarkoitetaan esimerkiksi aluksen huolto- ja korjaushenkilöstöä. Satamarakenteessa työskentelevällä henkilöllä tarkoitettaisiin sekä satamarakenteessa eri tehtävissä toimivaa henkilöstöä että alusten henkilöstöä. Merkitystä ei olisi sillä, onko kyseinen henkilö satamarakenteen, jonkin aluksen tai muun yrityksen palveluksessa vai itsenäinen yrittäjä.

Merenkulun turvallisuuteen vaikuttavan erityisen syyn perusteella toimenpiteet voitaisiin kohdistaa myös aluksella tai satamarakenteessa muutoin oleskeleviin henkilöihin, esimerkiksi matkustajien saattajiin, vastaanottajiin ja yleisöön. Tällainen erityinen syy voisi olla esimerkiksi merenkulkuun kohdistuvasta uhkatilanteesta johtuva yleinen turvallisuustason nosto tai yksittäisen henkilön tai henkilöryhmän käyttäytymisestä johtuva tarkastustarve.

Matkatavaran, lastin ja aluksella tai satamarakenteessa myytäväksi tai käytettäväksi tarkoitetun tavaran turvatarkastus kohdistuisi niiden sisällön turvallisuuden varmistamiseen. Tarkastuksen tarkoituksena olisi ainoastaan sen selvittäminen, ettei mainittujen kohteiden sisälle ole sijoitettu vaarallisia esineitä. Tarkastus voitaisiin ensisijaisesti suorittaa teknisellä ilmaisimella. Tarvittaessa kohde voitaisiin tutkia yksityiskohtaisesti esimerkiksi avaamalla matkalaukku tai lastina olevan tavaran päällys.

Postilähetysten turvatarkastus on toteutettava siten, ettei kirjesalaisuutta vaaranneta.

Vaarallisten esineiden löytämiseksi voitaisiin lisäksi tarkastaa alus, aluksen lasti, lastiyksiköt ja lastialustat, aluksen muonittamiseen tai aluksen varustamiseen käytettävät tavarat sekä satamarakenteeseen kuuluvat rakennukset, huonetilat ja säilytyspaikat. Pykälässä ehdotetaan, että tarkastuksessa olisi oikeus päästä sellaisiin kotirauhan piiriin kuuluviin paikkoihin, joissa tavaraa yleensä säilytetään. Yksinomaan asuintiloina käytettäviin alusten tai rakennusten osiin ei kuitenkaan olisi pääsyä. Tiloihin, joita käytetään selvästi myös liikepaikkana tai liiketoimintaan olisi kuitenkin oikeus päästä.

Lainkohta vastaa pitkälti sitä, mitä on säädetty turvatarkastuksista lentoliikenteessä annetun lain (305/1994) 3 §:ssä. On perusteltua pyrkiä tekemään eri liikennemuodoissa tapahtuvat tarkastukset mahdollisimman pitkälle samanlaisina.

9 §. Luvalliset vaaralliset esineet. Alukselle ja satamarakenteeseen saapuvalla henkilöllä saattaa olla hallussaan vaarallisia esineitä, joita hänellä on oikeus kuljettaa mukanaan. Tällaista tilannetta varten ehdotetaan tarkastuksia tekevälle oikeutta sallia niiden kuljettaminen taikka oikeus ottaa ne pois. Nämä esineet on kuitenkin palautettava henkilölle tämän poistuessa alukselta taikka satamarakenteesta. Jollei esinettä voida tuolloin vaaratta palauttaa, sen suhteen noudatetaan, mitä poliisilain 24 §:ssä säädetään. Pykälässä tarkoitettuja esineitä olisivat esimerkiksi metsästysaseet, urheiluaseet ja aseiden jäljennökset. Luovutetut esineet ja aineet säilytettäisiin satamarakenteessa ja aluksella ja ne palautettaisiin matkan päätyttyä.

Pykälä ei koske niitä esineitä ja aineita, joiden kuljettaminen aluksella on kielletty kuljetusehtojen mukaisesti. Tällaisten esineiden ja aineiden pääsy alukseen tai satamarakenteeseen tulisi aina estää turvatarkastuksessa.

Tämä lainkohta vastaa turvatarkastuksista lentoliikenteessä annetun lain 8 §:ää.

10 §. Turvatarkastuksen suorittaja. Turvatarkastuksen voisi suorittaa rajavartio-, poliisi- tai tullimies.

Myös muita kuin 1 momentissa tarkoitettuja henkilöitä voitaisiin käyttää turvatarkastuksen suorittajana. Turvatarkastuksen suorittajaksi voitaisiin kelpuuttaa henkilö, joka täyttää järjestyksenvalvojista annetun lain (533/1999) 10 §:ssä tarkoitetut järjestyksenvalvojaksi hyväksymiselle asetetut edellytykset ja jonka poliisi on tehtävään hyväksynyt.

Arvioidessaan henkilön luotettavuutta ja soveltuvuutta turvatarkastajaksi poliisilla olisi oikeus käyttää niitä rekisteritietoja, joihin turvallisuusselvityksistä annetussa laissa (177/2002) tarkoitettu suppea turvallisuusselvitys voi lain 22 §:n mukaan perustua.

Aluksen päällikön oikeudesta ja velvollisuudesta järjestyksen pitämiseksi ja turvallisuuden säilyttämiseksi aluksella säädetään merimieslain (423/1978) 74 §:ssä.

11 §. Vähimmän haitan periaate. Säännöksen mukaan turvatarkastustoimenpiteet on suoritettava niin, ettei niistä aiheudu tarpeetonta haittaa eikä niillä tarpeettomasti vaikeuteta tai häiritä liikennettä ja muuta toimintaa aluksella tai satamarakenteessa. Vastaava säännös on turvatarkastuksista lentoliikenteessä annetun lain 4 §:ssä.

Säännöksessä lähdetään siitä, että turvatarkastustoimenpiteet saattavat jo luonteensa vuoksi aiheuttaa jonkin verran haittaa tarkastettaville sekä muulle toiminnalle. Säännös asettaa turvatarkastustoimista vastuussa oleville ja turvatarkastuksia suorittaville velvollisuuden järjestää tarkastustoimenpiteet siten, että niistä aiheutuva haitta on objektiivisesti arvioituna mahdollisimman vähäinen ottaen huomioon turvatarkastustoimenpiteiden tavoitteet, käytettävissä olevat mahdollisuudet ja muut olosuhteet. Jos yksittäistapauksessa on käytettävissä vaihtoehtoisia turvatarkastustoimenpiteitä tai jokin turvatarkastustoimenpide voidaan konkreettisesti suorittaa useammalla kuin yhdellä tavalla, on vaihtoehdoista valittava se, joka aiheuttaa vähiten haittaa, jollei ole erityistä perustetta muun vaihtoehdon käyttämiselle. Esimerkiksi matkustajaa viivyttävän toimenpiteen käyttäminen ilman erityistä syytä ei ole perusteltua silloin, kun matkustajan kannalta nopeampi, samaan turvatasoon johtava keino on tosiasiallisesti käytettävissä.

Henkilöön kohdistuvat tarkastukset olisi suoritettava hienotunteisesti.

12 §. Henkilöön kohdistuvat pakkotoimet. Jos henkilö kieltäytyisi ottamasta osaa tämän lain mukaiseen tarkastustoimeen tai hänen voitaisiin perustellusti epäillä olevan vaaraksi merenkulun turvallisuudelle, turvatarkastuksen suorittaja voisi evätä häneltä pääsyn alukseen tai satamarakenteeseen taikka hänet voitaisiin poistaa alukselta tai satamarakenteesta. Pakkotoimen voisi tarvittaessa suorittaa sellaisin voimakeinoin, joita merenkulun turvallisuuden vaarantuminen, poistettavan henkilön käyttäytyminen ja muut olosuhteet huomioon ottaen voidaan pitää puolustettavina.

Turvatarkastukseen osallistumista ei laissa määrättäisi henkilöille pakolliseksi. Merenkulun turvallisuuden ja sujuvuuden varmistaminen edellyttää mahdollisuutta turvatarkastusten kattavaan suorittamiseen. Turvatarkastukseen osallistuminen olisikin matkustajan osalta edellytyksenä alukseen tai satamarakenteeseen pääsylle. Tällöin turvatarkastuksen suorittaja voisi estää turvatarkastuksesta kieltäytyvän pääsyn alukseen tai satamarakenteeseen.

Turvatarkastuksesta kieltäytymisen seurauksena henkilö, niin matkustaja, aluksella tai satamarakenteessa työskentelevä kuin muutoin siellä oleskeleva, voitaisiin poistaa alukselta tai satamarakenteesta. Vastaavasti voitaisiin henkilö poistaa, jos hänen voidaan perustellusti epäillä olevan vaaraksi turvallisuudelle. Nämä edellytykset täyttyisivät esimerkiksi silloin, kun henkilön väkivaltainen tai uhkaava käyttäytyminen selvästi muodostaisi riskin merenkulun turvallisuudelle.

Pykälän 2 momentti sisältää viittauksen, jolla selvennetään, kuinka menetellään voimakeinojen käytön liioittelutapauksessa. Säännöksessä viitattaisiin rikoslain 4 luvun 6 §:n 3 momenttiin ja 7 §:ään. Lainkohta vastaa turvatarkastuksista lentoliikenteessä annetun lain 6 §:ää.

13 §. Turvatarkastustoimenpiteen salliminen. Merenkulun turvasäännösten aukottomuus edellyttää, että lastin, aluksella myytäväksi tai käytettäväksi tarkoitetun tavaran samoin kuin satamarakenteessa olevien tai siihen kuuluvien rakennusten, huonetilojen ja säilytyspaikkojen turvatarkastus voidaan toteuttaa nopeasti ja tehokkaasti ilman asianosaisten suostumusta tai kuulemista. Tämän vuoksi pykälässä olisi tarkastuksen ehdotonta sallimisvelvollisuutta koskeva säännös.

Lainkohta vastaa turvatarkastuksista lentoliikenteessä annetun lain 7 §:ää.

4 luku. Erinäisetsäännökset

14 §. Tietojen antaminen ennen aluksen satamaan saapumista. Pykälän mukaan Merenkulkulaitos on se viranomainen, jolle aluksen, käytännössä aluksen päällikön, on toimitettava turvatoimiasetuksen 6 artiklassa tarkoitetut alusta koskevat turvatoimiin liittyvät tiedot. Tiedot annettaisiin Merenkulkulaitoksen määräämällä tavalla. Tarkoitus on, että tiedot annettaisiin PortNetiin, jossa ne olisivat kaikkien niiden saamiseen oikeutettujen käytössä.

15 §. Satamanpitäjän ilmoitusvelvollisuus. Lainkohdan mukaan satamanpitäjän olisi viipymättä ilmoitettava poliisiviranomaiselle turvatason arvioimista varten kaikista sellaisista tietoonsa tulleista seikoista, joilla voi olla vaikutusta turvatoimiasetuksessa ja ehdotetussa laissa tarkoitetulle merenkulun turvallisuudelle. Samalla ilmoitus olisi tehtävä myös Merenkulkulaitokselle, rajavartiolaitokselle ja tullilaitokselle.

16 §. Aluksen päällikön ilmoitusvelvollisuus. Lainkohdan mukaan aluksen päällikön olisi viipymättä ilmoitettava satamanpitäjälle tai poliisille turvatason arvioimista varten kaikista sellaisista tietoonsa tulleista seikoista, joilla voi olla vaikutusta turvatoimiasetuksessa ja ehdotetussa laissa tarkoitetulle merenkulun turvallisuudelle.

17 §. Aineiston esittämisvelvoite. Perinteisesti alusten valvonta perustuu lähtökohtaisesti alusten turvallisuutta osoittavien asiakirjojen tarkastamiseen. Tämän vuoksi toimivaltaiselle viranomaiselle ehdotetaan oikeutta saada nähtäväkseen asiakirjoja ja saada niistä maksutta jäljennöksiä. Tämä oikeus on kuitenkin rajattu koskemaan vain turvatoimiasetuksen ja lain tavoitteiden toteuttamisen kannalta tarpeellisia asiakirjoja, matkustajista tehtyjä luetteloita ja muuta aineistoa, joita satamarakenteessa tai aluksella pidetään tai säilytetään. Sähköisessä muodossa olevaa valvonta-aineistoa olisi voitava siirtää toimivaltaiselle viranomaiselle myös teknisellä käyttöyhteydellä. Tämän vuoksi viranomaiselle on säädetty oikeus saada myös sähköisessä muodossa oleva aineisto teknisellä käyttöyhteydellä. Tästä aiheutuvista kustannuksista säädettäisiin 19 §:ssä.

Erityisesti on todettu, että näin saatua aineistoa saataisiin käyttää vain turvatoimiasetuksessa ja tässä laissa tarkoitettujen tehtävien toteuttamiseen.

Käytännössä aluksen henkilökunta tuntee aluksen parhaiten. Tämän vuoksi ehdotetaan säädettäväksi, että toimivaltaisella viranomaisella olisi tarkastustoimituksessa oikeus saada tietoja ja apua aluksen päälliköltä ja muilta aluksessa palvelevilta henkilöiltä. Sama koskee satamarakennetta ja sen henkilökuntaa.

18 §. Tekninen valvonta. Poliisilla, rajavartiolaitoksella ja tullilaitoksella on jo nykyään oikeus suorittaa teknistä valvontaa muun muassa rikosten ennalta estämiseksi ja rikoksesta epäillyn tunnistamiseksi. Poliisin osalta teknistä valvontaa koskevat säännökset ovat poliisilain 28 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja 29 §:ssä, rajavartiolaitoksen osalta rajavartiolaitoksesta annetun lain 2 §:n 5 kohdassa ja 26 §:ssä sekä tullilaitoksen osalta tullilain 3 §:n 1 momentin 6 kohdassa ja 20 b §:ssä.

Teknisellä valvonnalla tarkoitetaan yleisöön sekä ennalta määrittelemättömään henkilö- ja tavaraliikenteeseen kohdistuvaa katselua tai kuuntelua sekä äänen tai kuvan automaattista tallentamista. Nykyiset säännökset eivät yksityiskohtaisesti määrittele, missä tilanteissa tekninen valvonta voi tapahtua äänen ja kuvan tallentamisena ja miten näin syntyviä tallenteita käytetään ja kuinka kauan niitä säilytetään. Mainituilla seikoilla on nykyisin aikaisempaa suurempi merkitys yksityisyyden suojan kannalta, koska nykyinen tekniikka mahdollistaa henkilön automaattisen tunnistamisen. Automaattista tunnistamista ja teknisen valvonnan avulla saatavien tallenteiden käyttöä koskevaa lainsäädäntöä on tarkoitus kehittää erikseen yksityiskohtaisemman selvitystyön perusteella.

Hallituksen esitykseen ehdotetaan otettavaksi teknistä valvontaa koskeva erityissäännös. Edellä mainitun laajemman selvitystyön vuoksi säännös ehdotetaan otettavaksi eräiden alusten ja niitä palvelevien satamarakenteiden turvatoimista ja turvatoimien valvonnasta annettavaan lakiin. Teknistä valvontaa koskevat toimivaltuudet voitaisiin myöhemmässä vaiheessa siirtää asianomaisten viranomaisten omaan lainsäädäntöön näihin lakeihin muutenkin tehtävien tarkistusten yhteydessä.

Ehdotetun 1 momentin mukaan sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, poliisilla, rajavartiolaitoksella ja tullilaitoksella on oikeus siitä ennalta ilmoitettuaan suorittaa tässä laissa tarkoitetun suomalaisen satamarakenteen alueella paikoissa, joihin yleisöllä on pääsy, poliisilain 3 luvun 28 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua teknistä valvontaa merenkulun turvallisuuden toteuttamiseksi. Uusi erityissäännös ei siten rajoittaisi nykyisin voimassa olevien poliisin, rajavartiolaitoksen ja tullilaitoksen teknistä valvontaa koskevien yleissäännösten soveltamisalaa.

Tekninen valvonta voisi kohdistua vain paikkoihin, joihin yleisöllä on pääsy. Teknistä valvontaa ei kuitenkaan saa kohdistaa paikkoihin, jotka kuuluvat kotirauhan piiriin eikä käymälään, pukeutumistilaan tai muuhun vastaavaan paikkaan taikka henkilöstötiloihin tai työntekijöiden henkilökohtaiseen käyttöön osoitettuihin työhuoneisiin.

Ehdotetussa 1 momentissa mainitut viranomaiset saavat sijoittaa tekniseen valvontaan käytettäviä laitteita satamarakenteeseen, jollei siitä aiheudu satamanpitäjälle kohtuutonta haittaa.

Ehdotetun pykälän tarkoituksena on merenkulun vakavien turvauhkien, kuten terrorismin, torjuminen. Tämän vuoksi pykälän 1 momentissa säädettäisiin oikeudesta käyttää teknisessä valvonnassa myös kuvan ja äänen tallennusta, kun se on tarpeen rikoslain 34 a luvussa tarkoitettujen rikosten estämiseksi sekä mainitussa luvussa tarkoitetuista rikoksista etsintäkuulutettujen tai näihin rikoksiin todennäköisin syin syylliseksi epäiltyjen tunnistamiseksi. Säännösehdotuksessa viitatussa rikoslain 34 a luvussa säädetään terroristisessa tarkoituksessa tehtävistä rikoksista. Poliisin, rajavartiolaitoksen ja tullilaitoksen oikeus käyttää tallettavaa teknistä valvontaa mainitussa rikoslain luvussa tarkoitettujen rikosten torjumiseen on johdonmukaista ehdotetun lain ja sen taustalla olevien kansainvälisten velvoitteiden kannalta.

Poliisilla, rajavartiolaitoksella ja tullilaitoksella olisi ehdotetun 2 momentin mukaan oikeus saada satamanpitäjältä ja laivanisännältä käyttöönsä näiden tässä laissa tarkoitettuun suomalaiseen satamarakenteeseen tai suomalaiseen alukseen sijoittaman jatkuvasti kuvaa välittävän tai kuvaa tallentavan teknisen laitteen valvontamateriaali, jos SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 lukuun liittyvässä alusten ja satamarakenteiden turvasäännöstössä tarkoitettu turvataso 2 tai 3 on asetettu. Tässä momentissa tarkoitetut tiedot saadaan luovuttaa myös teknisen käyttöyhteyden avulla.

Sekä satamissa että suomalaisissa aluksissa, erityisesti matkustaja-aluksissa, on yleisissä tiloissa satamanpitäjien ja laivayhtiöiden sijoittamia tai näiden toimeksiannosta sijoitettuja kameravalvontaan soveltuvia välineitä. Ainakin joillakin laivayhtiöillä on myös pitkälle kehitettyjä teknisiä järjestelmiä kameravalvonnan keinoin kerätyn materiaalin keskittämiseksi maissa olevaan valvonta- ja johtopisteeseen. Ottaen huomioon ehdotetun lainsäädännön perimmäisen tarkoituksen, merenkulun turvauhkien torjumisen, on ehdottoman välttämätöntä, että toimivaltaiset viranomaiset voisivat kohotetun valmiuden tilanteissa saada käyttöönsä niin suomalaisissa satamarakenteissa kuin suomalaisissa aluksissakin taltioidun edellä tarkoitetun materiaalin.

Kuten edellä on todettu, nykyiseen lainsäädäntöön ei sisälly nimenomaisia säännöksiä siitä, miten teknisen valvonnan avulla saatuja tallenteita voidaan käyttää ja käsitellä. Tämän vuoksi pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös, joka poistaa nykyisiä tulkintaongelmia sekä turvaa tavallisten matkustajien yksityisyyden suojaa. Ehdotuksen mukaan teknisten valvontalaitteiden avulla saatuihin tietoihin sovelletaan, mitä henkilötietolaissa (523/1999) tai muutoin henkilötietojen suojasta säädetään, riippumatta siitä, muodostavatko tallenteet mainitussa laissa tarkoitetun henkilörekisterin.

Tallenteisiin sovellettaisiin henkilötietolain yleisten säännösten lisäksi kunkin hallinnonalan omia henkilötietojen käsittelyä koskevia erityissäännöksiä. Poliisin osalta tällaisia erityissäännöksiä on henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetussa laissa (761/2003), tullilaitoksen osalta tullilaissa ja rajavartiolaitoksen osalta rajavartiolaitoksesta annetussa laissa.

19 §. Sähköisten tietojen luovuttaminen toimivaltaiselle viranomaiselle. Toimivaltainen viranomainen voisi toteuttaa pykälän 1 momentin mukaan kustannuksellaan järjestelmän, jolla se voi vastaanottaa ja käsitellä 17 ja 18 §:ssä tarkoitettuja tietoja. Toimivaltainen viranomainen vastaa myös järjestelmään liittämisestä aiheutuneista kustannuksista. Järjestelmällä tarkoitetaan pykälässä esimerkiksi teknistä yhteyttä laivanisännän taikka satamanpitäjän ja viranomaisen tietokantojen välillä.

Laivanisännällä ja satamanpitäjällä on 2 momentin mukaan oikeus saada valtion varoista korvaus yksinomaan toimivaltaisen viranomaisen ilmoittamien tarpeiden vuoksi hankittujen järjestelmien, laitteistojen tai ohjelmistojen investoinneista, käytöstä ja ylläpidosta aiheutuneista välittömistä kustannuksista. Laivanisännällä ja satamanpitäjällä on oikeus saada valtion varoista korvaus myös toimivaltaisen viranomaisen määräämästä toimenpiteestä aiheutuneista välittömistä kustannuksista.

Säännös on perustuslain omaisuuden suojaa koskevan 15 §:n takia välttämätön. Huomioon otettavilla välittömillä kustannuksilla tarkoitetaan säännöksessä esimerkiksi tietojen keräämiseen tarpeellisen ohjelmiston suunnittelusta aiheutuvia kustannuksia. Järjestelmien käyttöön ja ylläpitoon liittyvät välittömät kustannukset voivat olla esimerkiksi työvoimakustannuksia. Välittömiä kustannuksia ovat lisäksi esimerkiksi teknisten laitteistojen ynnä muiden apuvälineiden hankintakustannukset.

Laivanisännän ja satamanpitäjän tulee pyrkiä tekemään investoinnit mahdollisimman edullisesti ja viranomaisen esittämien toivomusten mukaisesti.

Kustannusten korvaamisesta päättäisi 2 momentin mukaan liikenne- ja viestintäministeriö. Ministeriö siis tekisi ratkaisun siitä, mitkä kustannukset ovat välittömiä ja tulevat korvattaviksi. Ministeriö myös määrittelisi korvauksen suuruuden. Ministeriön asiassa antamasta päätöksestä saisi valittaa hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetyin edellytyksin korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Laivanisäntä ja satamanpitäjä eivät saa pykälän 3 momentin mukaan käyttää viranomaisen kustantamia järjestelmiä, laitteistoja tai ohjelmistoja kaupalliseen toimintaansa. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, et-teivät yritykset saa taloudellista hyötyä viranomaistehtävien hoitamiseksi välttämättömistä investoinneista.

Kustannukset korvattaisiin säännöksen mukaan valtion varoista. Säännöksessä ei oteta kantaa siihen, minkä ministeriön tai hallinnonalan budjettiin kustannukset kohdentuvat. Asia ratkaistaisiin muussa yhteydessä.

Lainkohta vastaa viestintämarkkinalain (393/2003) 98 §:n säännöstä. Tässä on kyseessä samankaltainen tietojen luovuttaminen.

20 §. Puutteellisuuksien korjaaminen ja pakkokeinot. Esityksessä ehdotetaan otettavaksi käyttöön kaksivaiheinen menettely Merenkulkulaitoksen havaitessa, että satamanpitäjä ei noudata turvatoimiasetuksen tai lakiehdotuksen säännöksiä. Vastaavanlainen menettely alusten osalta on 4 §:n 3 kohdassa, jossa viitataan turvatoimiasetuksen 9 artiklassa sekä SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 luvun 9 säännössä määriteltyihin valvontatoimenpiteisiin.

Ensimmäisenä vaiheena olisi ohjeiden antaminen puutteiden korjaamiseksi. Tämä tapahtuisi vasta, kun satamanpitäjää on kuultu asiasta. Asian luonteen johdosta ohjeet olisi yleensä annettava kirjallisesti. Saajalla olisi yleensä oltava tilaisuus puutteiden korjaamiseen.

Jos tilanne jatkuu ohjeista huolimatta, Merenkulkulaitos voisi antaa toimenpiteisiin määräajassa velvoittavan päätöksen. Päätös voitaisiin asettaa myös ilman edeltäviä ohjeita, jos asia ei siedä viivytystä. Toimenpiteet edellyttäisivät yleensä kuulemista.

Jos satamanpitäjä vastustaa tarkastusta, ei luovuta 17 tai 18 §:ssä tarkoitettua aineistoa, ei noudata 1 momentissa tarkoitettua määräystä taikka ei korjaa puutetta tai epäkohtaa Merenkulkulaitoksen asettaman määräajan kuluessa, Merenkulkulaitos voisi harkintansa mukaan keskeyttää työt satamarakenteessa, kunnes vika tai puute on korjattu tai aineisto luovutettu.

Merenkulkulaitoksen antamaa päätöstä olisi heti noudatettava. Päätöksestä olisi viipymättä ilmoitettava poliisiviranomaiselle ja satamanpitäjälle.

21 §. Toimivaltaisten viranomaisten yhteistyö. Lainkohdassa asetettaisiin toimivaltaisille viranomaisille velvoite antaa apua toisilleen. Lainkohdassa tarkoitettu tilanne voisi tulla kyseeseen, jos lakiehdotuksessa tarkoitettua tarkastusta tai muuta toimenpidettä yritetään estää tai häiritä, taikka jos satamanpitäjä, laivanisäntä tai aluksen päällikkö ei noudattaisi toimivaltaisen viranomaisen tämän lain nojalla antamia määräyksiä.

Toimivaltaiset viranomaiset olisivat oikeutettuja estämään luvaton toiminta käyttäen kaikkia sellaisia voimakeinoja toimivaltuuksiensa rajoissa, joita olosuhteet huomioon ottaen voidaan pitää tarpeellisina.

22 §. Kustannusten korvaaminen. Merenkulkulaitoksella olisi oikeus periä turva-arviointien tekemisestä ja turvasuunnitelmien hyväksymisestä sekä todistuskirjojen myöntämisestä maksu, jonka määräämisessä noudatetaan, mitä valtion maksuperustelaissa säädetään.

Valtion maksuperustelain 4 §:n 1 momentin mukaan seuraavat suoritteet tulee olla maksullisia, jollei suoritteen maksuttomuudelle ole perusteltua syytä:

1) tavarat, jotka valtion viranomainen on tuottanut;

2) palvelut, jotka on tuotettu tilauksesta tai muusta toimeksiannosta;

3) päätökset, jotka on tehty hakemuksesta;

4) käyttöoikeuksien sekä muiden oikeuksien väliaikainen luovuttaminen; sekä

5) muu toiminta, milloin suoritteen tuottaminen on seurausta vastaanottajan toimenpiteestä.

Valtion maksuperustelain 4 §:n 2 momentin mukaan suoritteen tulee olla maksullinen etenkin silloin, kun myös muu kuin valtion viranomainen tuottaa sitä tai siihen verrattavaa suoritetta maksullisena tai kun suoritteen tuottaminen liittyy vastaanottajan taloudelliseen toimintaan. Näin ollen on perusteltua, että Merenkulkulaitoksella on oikeus periä ehdotetut maksut.

Valtion maksuperustelain 6 §:n 1 momentin mukaan julkisoikeudellisesta suoritteesta valtiolle perittävän maksun suuruuden tulee vastata suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää (omakustannusarvo).

Maksu määrättäisiin samalla tavalla kuin muistakin merenkulun tarkastustoiminnan suoritteista. Niiden maksuista säädetään valtion maksuperustelain nojalla annetussa liikenne- ja viestintäministeriön asetuksessa Merenkulkulaitoksen maksullisista suoritteista (1308/2003). Kyseessä olisi omakustannusarvon mukainen julkisoikeudellinen suorite, jonka tuntiveloituksen perustana ovat katsastus- ja tarkastustyöhön kohdennetut kustannukset jaettuna laskutetuilla työtunneilla.

Annettavista todistuskirjoista perittävät maksut olisivat kiinteämaksuisia julkisoikeudellisia suoritteita.

Varsinaisesta alusten ja satamarakenteiden valvonnasta ei esitetä perittäväksi maksua. Tämä koskisi sekä suomalaisia että ulkomaalaisia aluksia. Lakiin ehdotetaan kuitenkin otettavaksi säännös sen varalta, että laissa tarkoitetuissa tarkastuksissa havaitaan sellaisia puutteita, jotka oikeuttaisivat aluksen pysäyttämiseen tai sen toiminnan rajoittamiseen taikka töiden keskeyttämiseen satamarakenteessa, ja Merenkulkulaitos joutuisi tekemään lisätarkastuksia aluksella tai satamarakenteessa. Tällaisissa tapauksissa laivanisännän tai tämän Suomessa olevan edustajan taikka satamanpitäjän olisi korvattava kaikki lisätarkastuksiin liittyvät kustannukset.

23 §. Tietojen käsittely ja salassapito. Turva-arviointeihin ja turvasuunnitelmiin sisältyviä tietoja saisivat käsitellä vain toimivaltaisen viranomaisen tehtävään osoittamat henkilöt ja laivanisännän, aluksen tai sataman turvapäälliköt sekä turvapäälliköiden tehtävään osoittamat henkilöt. Näin ollen viranomaisessa, kuten myös aluksella, satamarakenteessa ja varustamossa, tulisi osoittaa ne henkilöt, joilla on oikeus käsitellä näitä tietoja. Tietoja tulisi myös säilyttää sillä tavalla, etteivät ne pääse ulkopuolisen tietoon.

Turva-arviointeihin ja turvasuunnitelmiin sisältyvät tiedot sekä niiden toteuttamiseen liittyvät seikat olisivat salassa pidettäviä. Vaitiolovelvollisuus koskisi laivanisännän, aluksen tai satamarakenteen palveluksessa olevaa taikka niiden turvajärjestelyistä huolehtivaa henkilöä.

Salassapitovelvollisuudesta on tarpeen säätää, koska turva-arvioinneista ja turvasuunnitelmista ilmenee yksityiskohtaisesti, miten aluksella tai satamarakenteessa on suunniteltu torjuttavan terroriteot. Jos näistä asiakirjoista ilmeneviä tietoja joutuu sivullisen tietoon, aiheutuu turvauhkaa. Lisäksi turva-arviointeihin ja turvasuunnitelmiin sisältyy tietoja, jotka kuuluvat liike- tai ammattisalaisuuden piiriin.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat henkilöiden, rakennusten, laitosten, rakennelmien sekä tieto- ja viestintäjärjestelmien turvajärjestelyjä koskevat ja niiden toteuttamiseen vaikuttavat asiakirjat. Näistä saadaan antaa tietoja vain, jos on ilmeistä, ettei tiedon antaminen vaaranna turvajärjestelyjen tarkoituksen toteuttamista. Tämä säännös koskee vain viranomaisia ja siihen viitataan ehdotetussa 3 momentissa. Turva-arviointeihin ja turvasuunnitelmiin sisältyviä tietoja saisivat tämän lakiehdotuksen mukaan käsitellä kuitenkin muutkin henkilöt.

24 §. Turvatoimirikkomus. Turvatoimiasetuksen 14 artiklassa edellytetään, että asetuksen säännösten rikkomisesta langetettavien seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Tämän takia ehdotetaan säädettäväksi, että se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö 14 §:ssä tarkoitetun ilmoitusvelvollisuuden tai ei noudata Merenkulkulaitoksen tämän lain 20 §:n nojalla antamaa määräystä, olisi tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, turvatoimirikkomuksesta sakkoon.

Säännös olisi toissijainen verrattuna samasta rikkomuksesta muualla mahdollisesti säädettyyn ankarampaan rangaistukseen.

Väärän todistuksen antaminen toimivaltaiselle viranomaiselle rangaistaisiin rikoslain 16 luvun 8 §:n nojalla. Säännös koskisi muun muassa tapauksia, joissa Merenkulkulaitokselle annettaisiin virheellisiä 14 §:ssä tarkoitettuja alusta koskevia tietoja.

25 §. Salassapitovelvollisuuden rikkominen. Pykälässä viitattaisiin lain 23 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisen osalta rikoslain asianomaisiin säännöksiin.

26 §. Muutoksenhaku. Toimivaltaisen viranomaisen turvatoimiasetuksen perusteella tekemään tämän lain mukaista päätöstä koskevaan muutoksenhakuun sovellettaisiin hallintolainkäyttölakia. Muutosta haettaisiin hallinto-oikeudelta ja hallintopäätökseen olisi liitettävä hallintolain (434/2003) 47 §:n mukainen valitusosoitus.

Hallinto-oikeuden tulisi käsitellä muutoksenhaku viipymättä. Tämä on tarpeen, koska tämän lain mukaiset päätökset ovat sellaisia, ettei niitä voi viivyttää.

Muutoksenhaku ei estäisi aluksen pysäyttämisen, aluksen tai satamarakenteen toiminnan rajoittamisen eikä 12 §:ssä tarkoitettua henkilöön kohdistuvaa pakkotointa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa, ellei valitusviranomainen toisin määrää.

5 luku. Voimaantulo

27 §. Voimaantulosäännös. Pykälä sisältää tavanomaisen voimaantulosäännöksen, jonka mukaan lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Pykälän mukaan viranomaisilla olisi oikeus ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin, valmisteleviin toimenpiteisiin ennen lain voimaantuloa.

Voimaantuloasetuksella on tarkoitus säätää, että 10 §:n 2 momentissa tarkoitetun turvatarkastuksen suorittajan tulee täyttää järjestyksenvalvojaksi hyväksymiselle asetetut edellytykset kahden vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Hänellä pitää kuitenkin olla poliisin hyväksyntä tehtävään heti lain voimaantullessa.

Yleissopimuksen liitteen muutokset ja niihin liittyvä säännöstö tulevat kansainvälisesti voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2004. EY:n turvatoimiasetus tulee voimaan samana ajankohtana.

2.3. Laki alusrekisterilain muuttamisesta

1 §. Alusrekisteri, siihen rekisteröitävät alukset ja historiarekisteri. Alusrekisterin muodostavat tällä hetkellä alusrekisteri ja alusrakennusrekisteri. Uutena tehtävänä rekisterinpitäjälle säädettäisiin velvollisuus pitää historiarekisteriä suomalaisista kansainvälisessä liikenteessä olevista matkustaja-aluksista sekä kansainvälisessä liikenteessä olevista lastialuksista, joiden bruttovetoisuus on vähintään 500. Pykälään lisättäisiin asiaa koskeva säännös ja muutos otettaisiin huomioon otsikossa. Kalastusalukset ja pienemmät lastialukset olisivat rekisteröintivelvollisuuden ulkopuolella.

4 §. Rekisteriviranomaiset ja rekisterialueet. Säännökseen tulisi viittaus historiarekisteriä koskevaan uuteen 2 a lukuun. Alusrekisterilaissa rekisteriviranomaisella tarkoitetaan rekisterinpitäjää.

5 §. Rekisterin julkisuus. Lain 5 § ehdotetaan kumottavaksi. Voimassaolevan 5 §:n mukaan alusrekisteri ja siihen liittyvät asiakirjat ovat julkisia. Lainkohta ei anna mahdollisuutta määrätä joitakin asiakirjoja salaisiksi. Lainkohdan mukaan julkisuus ei myöskään ole riippuvainen asiakirjan luonteesta. Tämä säännös ei ole sopusoinnussa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain kanssa.

Jotkut alusrekisteriasiakirjat ovat sellaisia, että niiden julkiseksi määrääminen ei ole perusteltua alusten ja satamarakenteiden turvasäännösten kannalta. Tällaisia ovat esimerkiksi alusten rakennepiirustukset. Tästä syystä ehdotetaan, että 5 § kumotaan, jolloin asiakirjan julkisuudesta ei lausuta laissa mitään. Tällöin asiakirjan julkisuuteen liittyvät kysymykset ratkeavat viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain mukaan.

12 §. Virheen korjaaminen. Vuoden 2004 alusta voimaan tulleella hallintolailla kumottiin muun muassa hallintomenettelylaki (598/1982). Pykälässä ehdotetaan viitattavaksi hallintolakiin hallintomenettelylain sijasta. Muilta osin pykälään ei ehdoteta muutoksia.

2 a luku. Historiarekisteri

13 a §. Rekisterin pito. Pykälään sisältyisi perussäännös historiarekisterin pitotavasta ja tarkoituksesta. Rekisteri olisi keskeytymätön ja jatkuva alusta koskevien määrättyjen tietojen tallennuspaikka, josta ei aikaisempia tietoja poistettaisi vaan uudet lisättäisiin. Tiedot saataisiin ensi sijassa laivanisännän ilmoituksista, mutta myös aluksen aikaisemman lippuvaltion viranomaiselta, jos lippuvaltio on SOLAS-yleissopimuksen sopimuspuolena. Pykälässä otettaisiin huomioon myös viranomaisen mahdollisuus hankkia täydentäviä tietoja. Rekisterin tarkoituksena olisi tuottaa alusten käyttöön ajan tasalla oleva asiakirja, jossa on ainakin 13 b §:ssä säädettäväksi ehdotettu sisältö. Rekisteriviranomaisella olisi varsinaisten rekisteritietojen ohella niiden perustana olevaa ilmoitus- ynnä muuta sellaista aineistoa, jota säilytettäisiin alusta koskevana manuaalisena asiakirjavihkona. Asiakirjavihko ei todennäköisesti sisältäisi henkilötietoja.

Sisällön yhtenäistämiseksi IMO vahvistaa rekisterin kaavan ja työn suuntaviivat. SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-1 luvun 5 säännön 5.1. kohdassa kieliksi on vahvistettu englanti, ranska tai espanja. Suomen rekisterinpitokieleksi ehdotetaan valittavaksi englanti. Tiedot rekisteriin voitaisiin toimittaa myös suomen tai ruotsin kielellä. Aikaisempien lippuvaltioiden aikaa koskevat tiedot voivat olla myös muilla rekisterikielillä. Rekisteriä koskevaa tietoa ei saa poistaa eikä sisältöä tehdä lukukelvottomaksi.

13 b §. Rekisterin sisältö. Alusrekisterissä ei ole eräitä tietoja, jotka vaaditaan historiarekisteriä varten. Rekisteröintivelvollisuutta olisi täydennettävä näiltä osin. Rekisteri sisältäisi nimi-, osoite-, numero- ja päivämäärätietoja. Keskeisiä uusia tietoja olisivat aluksen luokittaneen luokituslaitoksen nimi, aluksen mahdollisen bareboat -rahtaajan nimi, kansainvälisessä turvallisuusjohtamissäännöstössä tarkoitetun vaatimuksenmukaisuusasiakirjan antaneen hallinnon tai hyväksytyn laitoksen nimi ja turvatoimiasetuksen liitteessä II tarkoitetun turva-todistuksen alukselle antaneen hallinnon tai tunnustetun organisaation nimi.

Pykälään tulisi maininta historiarekisterin koko sisällöstä erottelematta siitä alusrekisterissä jo olevia tietoja. Tietoja ei luonnollisesti tarvitsisi rekisteröidä kahteen kertaan. Koska rekisterissä voi olla tietoja monen eri lippuvaltion ajalta, olisi lippuvaltio mainittava myös Suomen osalta. Luettelo vastaa SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-1 luvun 5 säännön 3 kohdan vaatimuksia.

13 c §. Laivanisännän ja aluksen päällikön velvollisuudet. Laivanisännän olisi ilmoitettava aluksen 13 b §:ssä tarkoitetut tiedot ja niissä tapahtuneet muutokset rekisteriin, edelliset aluksen tullessa suomalaiseksi ja jälkimmäiset 30 päivän kuluessa muutoksen tapahtumisesta. Lisäksi hänen olisi ilmoitettava uusi lippuvaltio, kun alus siirtyy pois Suomesta. Laivanisännän tai päällikön olisi säilytettävä asiakirja aluksessa, sallittava sen tarkastaminen ja pidettävä huolta siitä, että asiakirja jää alukseen aluksen omistajan, vuokraajan tai vastaavan muutoksen yhteydessä.

13 d §. Rekisteriviranomaisen velvollisuudet. Rekisteriviranomaisen olisi merkittävä suomalaisen aluksen tiedot ja niihin tehty muutos historiarekisteriin, jotta siitä saataisiin sekä ajan tasalla oleva tieto että muutosten historia. Rekisteriviranomaisen olisi annettava rekisteröidyn tiedon muutoksesta niin nopeasti kuin mahdollista ja viimeistään ennen kuin kolme kuukautta on kulunut muutoksen tapahtumisesta alukselle joko korjattu tai päivitetty historiatiedot-asiakirja tai sellaisen sopiva oikaisu. Asiakirjaan merkittyjen tietojen muuttuessa ja muutoksen rekisteriin kirjaamisen viivästyessä on oikeutettava laivanisäntä tai aluksen päällikkö oikaisemaan historiatiedot-asiakirjaa, jotta muutokset näkyisivät siitä. Tällaisessa tapauksessa laivanisännän olisi ilmoitettava rekisteriviranomaiselle viivytyksettä tehdystä oikaisusta.

Kun laivanisäntä siirtää aluksen Suomesta toisen valtion lipun alle ja hän on 13 c §:n mukaisesti ilmoittanut rekisteriviranomaiselle tuon valtion nimen, rekisteriviranomaisen on lähetettävä uuden lippuvaltion asianomaiselle viranomaiselle kappale sellaista historiatiedot-asiakirjaa, joka koskee aikaa Suomen lipun alla.

13 e §. Lain muiden säännösten soveltaminen. Pykälässä olisi luettelo niistä alusrekisterilain säännöksistä, jotka koskevat historiarekisteriä soveltuvin osin.

13 f §. Oikaisuvaatimus ja muutoksenhaku. Historiarekisterin sisältö koostuu tosiasiatiedoista ja sen vuoksi muutoksenhaku on yleensä tarpeetonta. Koska rekisterin oikea tietosisältö on tärkeä myös rekisterinpitäjälle, virheet korjattaisiin ensi sijassa hallintolain säännösten mukaisesti. Siltä varalta, että rekisteriviranomaisen päätöksestä syntyy kuitenkin tulkintaongelmia, säädettäisiin oikaisusta ensisijaisena muutoksenhakukeinona. Oikaisuvaatimus tehtäisiin rekisteriviranomaiselle. Oikaisuvaatimuksen johdosta annettavaan päätökseen voitaisiin hakea muutosta hallintolainkäyttölain mukaisella valituksella.

Oikaisuvaatimus ja muutoksenhaku koskisi vain niitä virheitä, jotka rekisteriviranomainen itse on tehnyt. Näihin virheisiin kuuluisivat myös virheet, jotka ovat syntyneet siirrettäessä tietoja ulkomaisesta asiakirjasta Suomen historiarekisteriin.

Lain 36 §:n mukaan muutosta rekisteriviranomaisen lopulliseen ratkaisuun aluksen rekisteröintiä tai omistusoikeuden kirjaamista koskevassa asiassa haetaan valittamalla Helsingin hovioikeuteen. Tämä on perusteltua, koska alusrekisterin pitoon liittyy myös kiinnitysten vahvistaminen. Rekisteriviranomaisen ratkaisulla tarkoitetaan kaikkia niitä rekisteriviranomaisen ratkaisuja, joilla käsiteltävä asia saatetaan päätökseen.

SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-1 luvun muutoksen perusteella alusrekisteriviranomaiselle annettavaksi ehdotetut uudet tehtävät eivät ole samantyyppisiä kuin rekisteriviranomaisen muut tehtävät. Historiarekisterin pitoon liittyy Merenkulkulaitokselle kuuluviin hallinnollisiin tehtäviin verrattavia päätöksiä, joissa normaali muutoksenhakutie on hallinnollinen valitus. Tämän vuoksi näissä asioissa on perusteltua noudattaa samaa muutoksenhakumenettelyä kuin yleensäkin hallintoviranomaisen ratkaisusta valitettaessa.

43 §. Rangaistussäännökset. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että siinä olisi laivanisännän ja aluksen päällikön historiarekisteriä koskevien velvollisuuksien rikkomista koskeva rangaistussäännös. Nykyisen 2 momentin säännös siirtyisi uudeksi 3 momentiksi.

Lain voimaantulo. Lain voimaantulosta säädettäisiin tasavallan presidentin asetuksella, koska se lain 1 tavoin koskee sopimuksen liitteen valtionsisäistä voimaansaattamista.

Tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella.

Esityksessä ehdotetaan, että viranomaisilla olisi oikeus ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin, valmisteleviin toimenpiteisiin ennen lain voimaantuloa. Tämä on tarpeen yleissopimuksen liitteen muutosten ja niihin liittyvän säännöstön tiukan voimaantuloaikataulun vuoksi.

2.4. Laki rajavartiolaitoksesta annetun lain muuttamisesta

9 a §. Rajavartiolaitoksen tehtävät ja erityiset toimivaltuudet alusten ja satamarakenteiden turvallisuuden lisäämiseksi. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 9 a §.

Pykälän 1 momenttiin sisältyisi informatiivisuuden kannalta tarpeellinen viittaussäännös ehdotettuun lakiin eräiden alusten ja niitä palvelevien satamarakenteiden turvatoimista ja turvatoimien valvonnasta.

Rajavartiolaitoksesta annetun lain, jäljempänä rajavartiolaki, 2 §:n 1 kohdassa määritellään rajavartiolaitoksen valvonta-alue. Rajavartiolaitoksen toimivaltuudet ovat asiallisen toimivaltuuksia koskevan sääntelyn lisäksi myös alueellisesti rajoitetut. Tästä kansallisesti poikkeuksellisesta ja käytännön toiminnalle merkittävää haittaa aiheuttavasta alueellisesta toimivallan rajoituksesta on päätetty pyrkiä eroon käynnissä olevan rajavartiolain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Toistaiseksi rajavartiolaitoksen toimivaltuudet on kuitenkin rajoitettu esillä olevan esityksen kannalta merkityksellisellä tavalla rajanylityspaikkojen alueisiin ja mereen rajoittuvissa kunnissa sijaitsevien merivartioasemien alueisiin.

Koska lakiehdotuksessa eräiden alusten ja niitä palvelevien satamarakenteiden turvatoimista ja turvatoimien valvonnasta ehdotetaan rajavartiolaitokselle annettavaksi tehtäviä myös sellaisten satamien alueilla, jotka eivät kuulu rajavartiolaitoksen valvonta-alueeseen, säädettäisiin 2 momentissa rajavartiolaitoksen toimivaltuudesta merenkulun turvatoimilaissa tarkoitetussa aluksessa ja sataman alueella valvonta-alueesta riippumatta. Säännös merkitsisi siten poikkeusta rajavartiolain 2 §:n 1 momentissa säädetystä pääsäännöstä. Muutos olisi kuitenkin käytännön toiminnan kannalta välttämätön ja sen lisäksi yhdenmukainen käynnissä olevan rajavartiolain kokonaisuudistuksen yhteydessä valitun linjan kanssa.

Rajavartiolain 9 §:ssä säädetään rajavartiolaitoksen oikeudesta poliisin pyynnöstä yksittäistapauksessa suorittaa valvonta-alueellaan sellaisia poliisilaissa tarkoitettuja yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen kuuluvia kiireellisiä poliisin tehtäviä, joita poliisi ei voi viipymättä suorittaa. Käytännössä rajavartiolaitos suorittaakin syrjäseuduilla, muun muassa merialueemme saaristossa, lukuisia poliisitehtäviä. Toiminta perusoikeusympäristössä voimankäyttötilanteissa noudatettavine lievemmän keinon periaatteineen on rajavartiolaitokselle tuttua. Yhdenmukaisesti näiden seikkojen kanssa sekä ottaen huomioon edellä esitetyt rajavartiolaitoksen toimintavalmiudet annettaisiin rajavartiolaitokselle pykälän 3 momentissa konkreettisessa merenkulun uhkatilanteessa tavallisesti poliisille kuuluvat, poliisilain 2 luvussa säädetyt toimivaltuudet. Poliisi ottaisi yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä vastaavana viranomaisena operaation johtoonsa heti ollessaan siihen kykenevä.

Lain voimaantulo. Lain voimaantuloajankohdasta ehdotetaan säädettäväksi valtioneuvoston asetuksella, koska se liittyy EY:n turvatoimiasetukseen. Esityksessä ehdotetaan, että viranomaisilla olisi oikeus ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin, valmisteleviin toimenpiteisiin ennen lain voimaantuloa. Tämä on tarpeen yleissopimuksen liitteen muutosten ja niihin liittyvän EY:n asetuksen tiukan aikataulun vuoksi. Nämä tulevat kansainvälisesti voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2004.

3. Voimaantulo

Yleissopimuksen liitteen voimaansaattamista koskevan blankettilain (laki 1) ja asiasisältöisen lain (laki 3) voimaantuloajankohdasta ehdotetaan säädettäväksi tasavallan presidentin asetuksella, koska kysymys on kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamisesta. Muiden ehdotettujen lakien (2 ja 4) voimaantuloajankohdasta ehdotetaan normaaliin tapaan säädettäväksi valtioneuvoston asetuksella, koska ne eivät enää suoraan koske valtiosopimuksen voimaansaattamista vaan EY:n turvatoimiasetusta ja kuuluvat perustuslain mukaan EY:ssa päätettävinä asioina valtioneuvostolle.

Esityksessä tarkoitetut SOLAS-yleissopimuksen liitteen muutokset katsotaan yleissopimuksen VIII artiklan kohdan (b)(vi)(2)(bb)mukaan hyväksytyiksi 1 päivänä tammikuuta 2004, jollei niitä siihen mennessä ole vastustanut enemmän kuin 1/3 sopimuspuolista tai sopimuspuolet, joiden yhteenlaskettu osuus maailman kauppalaivastosta on vähintään 50 prosenttia. Jos muutokset katsotaan hyväksytyiksi, ne tulevat yleissopimuksen VIII artiklan kohdan (b)(vii)(2) mukaan voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2004, lukuun ottamatta sopimushallituksia, jotka ovat vastustaneet muutoksia ja jotka eivät ole peruuttaneet vastustustaan.

SOLAS-yleissopimuksen liitteen uusi XI-2 luku ja siihen liittyvä ISPS-säännöstö sekä XI-1 luku sisältävät määräyksiä, jotka Suomessa kuuluvat lainsäädännön alaan. Yleissopimuksen muutokset edellyttävät siten eduskunnan hyväksymistä. Näin ollen Suomi on joutunut vastustamaan muutoksia. Tarkoituksena kuitenkin on, että Suomi voisi peruuttaa vastustuksensa ennen muutosten aiottua kansainvälistä voimaantuloa 1 päivää heinäkuuta 2004.

Alusrekisterilain muutosten suhteen otettaisiin huomioon se, että historiarekisterissä ei tarvitse olla tietoja ennen lain voimaantuloa kuluneelta ajalta, vaikka vanhempienkin tietojen olemassaolo on suotavaa, jotta historiarekisteri olisi mahdollisimman tarkoituksenmukainen alusta lähtien. Historiatiedot-asiakirjan olemassaolo tarkastetaan aluksella lain voimaantulosta lähtien ja käytännössä useinkin vasta ensimmäisen katsastuksen yhteydessä tai satamavaltioiden suorittamassa tarkastuksessa.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

4.1. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Perustuslain 94 § koskee kansainvälisten velvoitteiden ja niiden irtisanomisen hyväksymistä. Pykälän 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen.

Muusta syystä eduskunnan hyväksymistä edellyttäviä määräyksiä ovat muun muassa eduskunnan budjettivaltaa sitovat kansainväliset velvoitteet. Tällaisina velvoitteina on käytännössä pidetty sellaisia määräyksiä, joissa valtiolle aiheutuu välittömiä menoja. Kuten esityksen vaikutusarvioista käy ilmi, aiheutuu tästä esityksestä valtiolle sekä kertaluonteisia menoja että satojen tuhansien eurojen vuosittaisia menoja.

Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista. Määräys on niin ikään luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos se muuten koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka jos siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Määräys kuuluu lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa voimassaolevan lakitasoisen säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, 12/2000 vp ja 45/2000 vp).

SOLAS-yleissopimusta ei ole aikanaan saatettu eduskunnan hyväksyttäväksi. Perustuslain 94 §:n ilmaisua lainsäädännön kattamasta alasta on kuitenkin tulkittava perustuslain ja perustuslakivaliokunnan viimeaikaisen lausuntokäytännön pohjalta. Koska SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-1 lukuun hyväksytyt muutokset, uusi XI-2 luku sekä ISPS-säännöstön A-osa sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, on sopimuksen muutoksille tarpeen pyytää eduskunnan hyväksyminen.

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat antaneet 31 päivänä maaliskuuta 2004 alusten ja satamarakenteiden turvatoimien parantamista koskevan asetuksen (EY) N:o /2004, joka kattaa SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 luvun ja ISPS-säännöstön määräykset. Yleissopimuksen liitteen muutokset ja ISPS-säännöstö kuuluvat näiltä osin siten yhteisön toimivaltaan. Perustuslain tulkintakäytännön mukaan eduskunnan hyväksymistoimivalta ei koske yhteisön toimivaltaan kuuluvia osia (PeVL 6/2001 vp). SOLAS-yleissopimuksen sopimuspuolina voivat olla ainoastaan valtiot. Sen vuoksi Suomi toimii yleissopimuksen liitteen muutosten osalta myös yhteisön puolesta ja sen toimivaltaa käyttäen. Näiltä osin kysymyksessä on perustuslain 93 §:n 2 momentin mukainen unioniasioihin sisällöltään ja vaikutuksiltaan rinnastettava asia, jota koskevasta päätöksenteosta valtioneuvosto vastaa, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä. Eduskunnan hyväksymistoimivallan on katsottava ulottuvan tällaisessa tapauksessa myös niihin perustuslain 94 §:ssä tarkoitettuihin määräyksiin, joiden osalta Suomi käyttää yhteisön toimivaltaa.

SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-1 luvun ja uuden XI-2 luvun sekä siihen liittyvän ISPS-säännöstön määräykset liittyvät Suomen voimassa olevaan perusoikeusjärjestykseen useilta kohdin.

SOLAS-yleissopimuksen liitteen V luvun ja eräissä XI-1 luvun uusissa määräyksissä aluksille asetetaan uusia laitteisto- ja asiakirjavaatimuksia, joista merilain 1 luvun 8 §:n mukaan säädetään asetuksella. Nämä muutokset eivät kuulu lainsäädännön alaan eivätkä sisällä muutoinkaan eduskunnan hyväksymistä edellyttäviä määräyksiä. Näiden muutosten määräykset ovat luonteeltaan teknisiä ja ne koskevat vain rajoitettua kohderyhmää.

Liitteen XI-1 luvun 5 säännössä asetetaan vaatimus, että aluksella tulee olla lippuhallinnon antama todistus aluksen historiatiedoista. Alusrekisteristä, siihen rekisteröitävistä aluksista, rekisteriviranomaisista, alusrekisteriin ilmoitusvelvollisuudesta ynnä muista alusten rekisteröintiin liittyvistä asioista säädetään alusrekisterilaissa. Myös alusten historiatietojen rekisteröinnistä ehdotetaan säädettäväksi alusrekisterilaissa.

Liitteen XI-2 luvun merenkulun turvatoimia tehostavat erityismääräykset kuuluvat suurelta osalta lainsäädännön alaan. Perustuslain 119 §:ssä säädetään valtionhallinnon järjestämisestä. Pykälän 2 momentin mukaan valtionhallinnon toimielinten yleisistä perusteista on säädettävä lailla, jos niiden tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttöä. Yleisillä perusteilla tarkoitetaan säännöksessä lähinnä yksikön nimeä, toimialaa ja sen pääasiallisia tehtäviä. Erityisesti liitteen XI-2 luvun 3, 7, 9, 11, 12 ja 13 säännöt liittyvät viranomaisten toimialaan ja tehtäviin, joista on säädettävä lailla.

Myös useimmat liitteen XI-2 luvussa olevat aluksia, yhtiöitä ja satamarakenteita koskevat säännöt sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Tällaisia ovat ainakin yhtiöihin ja aluksiin kohdistuvia vaatimuksia koskeva 4 sääntö, yhtiöiden erityistä vastuuta koskeva 5 sääntö, aluksen päällikön päätösvaltaa aluksen turvallisuuteen ja turvatoimiin liittyvissä asioissa koskeva 8 sääntö, aluksen ilmoitusvelvollisuuden sisältävä 9 sääntö ja satamarakenteiden vaatimuksia koskeva 10 sääntö.

Turvatoimiasetuksen säännösten noudattamisen valvonnasta esitetään säädettäväksi lailla. Siinä osoitetaan yksityisille ja viranomaisille tehtäviä, jotka liittyvät alusten ja satamarakenteiden turvasuunnitelmiin. Aluksille annetaan velvollisuus tehdä turva-arviointi ja turvasuunnitelma sekä saattaa turvasuunnitelma Merenkulkulaitoksen hyväksyttäväksi. Merenkulkulaitos suorittaa satamien turva-analyysin, jonka pohjalta satamanpitäjän on tehtävä turvasuunnitelma, jonka Merenkulkulaitos hyväksyy. Merenkulkulaitokselle, rajavartiolaitokselle, poliisille ja tullilaitokselle annetaan uusia velvoitteita ja oikeuksia. Näistä esitetään annettavaksi laki alusten ja niitä palvelevien satamarakenteiden turvatoimista ja turvatoimien valvonnasta.

4.2. Käsittelyjärjestys

Lakiehdotuksessa eräiden alusten ja niitä palvelevien satamarakenteiden turvatoimista ja turvatoimien valvonnasta puututaan eräiltä osin perustuslain suojaamiin perusoikeuksiin.

Lakiehdotuksen kolmannessa luvussa ehdotetaan säädettäväksi turvatarkastuksista ja muista turvallisuutta lisäävistä toimenpiteistä. Nämä säännökset rajoittavat henkilön yksityiselämän suojaa, josta säädetään perustuslain 10 §:ssä. Yksityiselämällä tarkoitetaan muun muassa henkilön oikeutta määrätä itsestään ja ruumistaan. Perustuslain 10 §:n säännös vaatii valtiota pidättäytymään kansalaisen yksityiselämää loukkaavista toimista mielivaltaisesti tai ilman aiheetonta syytä. Perustuslain 7 §:ssä on säädetty jokaisen oikeudesta henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen, johon ei saa puuttua mielivaltaisesti tai ilman laissa säädettyä perustetta.

Lakiehdotuksen 12 §:ssä säädettäisiin henkilöön kohdistuvista pakkotoimista. Säännöksen mukaan henkilöltä voitaisiin evätä pääsy alukseen tai satamarakenteeseen taikka hänet voitaisiin poistaa alukselta tai satamarakenteesta. Tämä olisi mahdollista, jos henkilö kieltäytyy ottamasta osaa tämän lain mukaiseen tarkastustoimeen ja hänen voidaan perustellusti epäillä olevan vaaraksi merenkulun turvallisuudelle. Tämä rajoittaa henkilön liikkumisvapautta, josta säädetään perustuslain 9 §:ssä.

Lakiehdotuksen 8 §:n 3 momentin mukaan aluksella tai satamarakenteessa tarkastuksia tekevällä olisi oikeus ottaa pois tarkastuksessa tai muuten löydetty vaarallinen esine taikka aine, jonka hallussapito on muualla laissa kielletty. Lainkohdan mukaan pois otetut esineet ja aineet on luovutettava poliisille tai, jollei siihen ole lain mukaan estettä, palautettava tarkastetulle henkilölle takaisin hänen poistuessaan alukselta taikka satamarakenteesta. Lisäksi lakiehdotuksen 9 §:ssä säädettäisiin luvallisista vaarallisista esineistä. Säännöksen mukaan aluksella tai satamarakenteessa tarkastuksia tekevä voi määrätä, että sellaiset vaaralliset esineet, joita henkilöllä on asianmukaisen luvan nojalla tai muutoin laillisesti oikeus kuljettaa mukanaan, on ennen alukseen taikka satamarakenteeseen saapumista luovutettava aluksella tai satamarakenteessa erikseen säilytettäviksi. Ne on palautettava henkilön poistuessa alukselta tai satamarakenteesta. Jollei esinettä voida tuolloin vaaratta palauttaa, se on luovutettava poliisille joko tarkastetulle henkilölle palauttamista tai poliisilain 24 §:ssä säädettyjä toimenpiteitä varten. Nämä ehdotetut säännökset rajoittavat henkilön omaisuuden suojaa, josta säädetään perustuslain 15 §:ssä.

Lakiehdotuksen 10 §:n mukaan poliisimiehen, tullimiehen ja rajavartiomiehen lisäksi muulla poliisin tehtävään hyväksymällä henkilöllä on oikeus suorittaa tämän lain tarkoittama turvatarkastus. Tällä säännöksellä puututaan elinkeinovapauteen, josta säädetään perustuslain 18 §:ssä. Perustuslakivaliokunta on pitänyt elinkeinovapautta perustuslain mukaisena pääsääntönä, mutta katsonut elinkeinotoiminnan luvanvaraisuuden olevan mahdollista poikkeuksellisesti (esimerkiksi PeVL 23/2000 vp ja 28/2001 vp). Myös perusoikeusuudistuksen esitöiden nimenomaisen maininnan mukaan elinkeinojen luvanvaraisuus tulee osittain säilymään uudistuksen jälkeenkin erityisesti esimerkiksi terveyden ja turvallisuuden suojaamiseksi (HE 309/1993 vp , s. 67/II). Käsiteltävänä olevassa tapauksessa luvanvaraisuuden muodossa aiheutuvia elinkeinovapauden rajoituksia puoltavat tärkeät ja vahvat yhteiskunnalliset intressit.

Teknisellä valvonnalla puututtaisiin perustuslain 10 §:llä turvattuun yksityiselämän suojaan. Merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien uhkien torjumiseen on painava yhteiskunnallinen tarve. Teknisen valvonnan mahdollisuutta ehdotetussa muodossa on pidettävä merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien uhkien tehokkaan torjumisen kannalta välttämättömänä.

Tekninen valvonta voisi kohdistua vain paikkoihin, joihin yleisöllä on pääsy. Teknistä valvontaa ei saisi kohdistaa paikkoihin, jotka kuuluvat kotirauhan piiriin eikä käymälään, pukeutumistilaan tai muuhun vastaavaan paikkaan taikka henkilöstötiloihin tai työntekijöiden henkilökohtaiseen käyttöön osoitettuihin työhuoneisiin. Teknisestä valvonnasta olisi ilmoitettava ennalta sen kohteille. Teknisessä valvonnassa saisi käyttää kuvan ja äänen tallennusta vain silloin, kun se on tarpeen terrorististen rikosten estämiseksi sekä sellaisiin tekoihin epäiltyjen tunnistamiseksi. Tallenteiden käyttöön sovellettaisiin, mitä henkilötietojen suojasta säädetään. Yksityiselämän suojaan puuttuminen olisi siten tavoitteisiin nähden oikeasuhtaista. Sääntely olisi myös edellä sanottu huomioon ottaen tarkkarajaista ja täsmällistä.

Perustuslain 15 §:n on katsottu tietyissä tapauksissa antavan oikeuksia yksityisten henkilöiden lisäksi myös yrityksille. Tämä on otettu huomioon lakiehdotuksen 19 §:ssä, jonka mukaan laivanisännällä ja satamanpitäjällä on oikeus saada valtion varoista korvaus yksinomaan valvontaviranomaisen ilmoittamien tarpeiden vuoksi hankittujen järjestelmien, laitteistojen tai ohjelmistojen investoinneista, käytöstä ja ylläpidosta aiheutuneista välittömistä kustannuksista.

Perusoikeuksien rajoittaminen on mahdollista silloin, jos asiasta säädetään riittävän tarkkarajaisella ja täsmällisellä lailla. Tavallisessa lainlaatimisjärjestyksessä säädetyllä lailla ei voida rajoittaa perusoikeuden ydintä. Ydinalueen koskemattomuuden taustalla on ajatus siitä, että perusoikeuteen ei saa puuttua niin laajasti, että se kovertaisi tyhjäksi perusoikeuden sisällön. Perusoikeuksien rajoitusperusteiden on lisäksi oltava perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä ja painavan yhteiskunnallisen edun vaatimia. Rajoitusten tulee niin ikään olla välttämättömiä tavoitteen saavuttamiseksi sekä laajuudeltaan oikeassa suhteessa perusoikeuksien suojaamaan oikeushyvään ja rajoituksen taustalla olevan yhteiskunnallisen intressin painoarvoon.

Ehdotettujen säännösten näkökulmasta muiden henkilöiden ja yleisen turvallisuuden takaamista voidaan pitää painavina ja yhteiskunnallisina sekä perusoikeusjärjestelmän mukaisina tarpeina perusoikeuksien rajoittamiselle.

Sopimusmuutokset eivät sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslain tai valtakunnan alueen muuttamista. Sopimusmuutokset voidaan tämän vuoksi hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus niiden voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslain 94 §:n 1 momentin tulkintaan liittyvien kysymysten johdosta on suotavaa, että esityksen eduskuntakäsittelyssä hankitaan perustuslakivaliokunnan lausunto.

Lakiehdotukset ovat sopusoinnussa perustuslain kanssa, minkä vuoksi ne voidaan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

ettäEduskunta hyväksyisi ihmishengen turvallisuudesta merellä Lontoossa vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 11/1981) liitteeseen Lontoossa 12 päivänä joulukuuta 2002 tehdyt muutokset ja alusten ja satamarakenteiden kansainvälisen turvasäännöstön A-osan.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Laki ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen liitteen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 §

Ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 11/1981) liitteeseen Lontoossa 12 päivänä joulukuuta 2002 tehtyjen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.


2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.


3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.




2.

Laki eräiden alusten ja niitä palvelevien satamarakenteiden turvatoimista ja turvatoimien valvonnasta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 luku

Yleiset säännökset

1 §
Lain tarkoitus

Tällä lailla annetaan alusten ja satamarakenteiden turvatoimien parantamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o , jäljempänä turvatoimiasetus, edellytetyt kansallista täytäntöönpanoa koskevat säännökset.


2 §
Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) toimivaltaisella viranomaisella Merenkulkulaitosta, rajavartiolaitosta, poliisia ja tullilaitosta;

2) satamanpitäjällä sitä, joka ylläpitää satamarakennetta; sekä

3) vaarallisella esineellä sellaista esinettä, esineen jäljitelmää tai ainetta, joka voi vaarantaa tai jota voidaan käyttää vaarantamaan aluksen tai satamarakenteen taikka niissä olevien turvallisuutta.


2 luku

Toimivaltaisten viranomaisten tehtävät

3 §
Toimivaltaisen viranomaisen yleiset tehtävät

Toimivaltaisen viranomaisen tehtävänä on valvoa, että turvatoimiasetuksen ja tämän lain säännöksiä noudatetaan.


Rajavartiolaitoksen, poliisin ja tullilaitoksen on ilmoitettava 1 momentissa tarkoitettujen säännösten noudattamisessa havaitsemistaan puutteista Merenkulkulaitokselle, jonka on viipymättä ryhdyttävä toimiin puutteellisuuksien korjaamiseksi. Jos puutteellisuus on luonteeltaan sellainen, että sen korjaaminen vaatii pikaisia toimia, muukin toimivaltainen viranomainen voi ryhtyä välittömiin toimiin puutteen korjaamiseksi. Sen on myös ilmoitettava asiasta heti Merenkulkulaitokselle.


Merenkulkulaitoksen, rajavartiolaitoksen ja tullilaitoksen on ilmoitettava 1 momentissa tarkoitettujen säännösten noudattamisessa havaitsemistaan vakavista puutteellisuuksista poliisille turvatoimiasetuksen liitteenä olevan SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 luvun 1 säännön 1.14 kohdassa määritellyn turvatason arviointia varten.


Toimivaltaisen viranomaisen on luovutettava salassapitosäännösten estämättä tämän lain tarkoituksen toteuttamisen kannalta tarpeellisia tietoja toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle. Tietoja voidaan välittää sähköisesti siten kuin tässä laissa jäljempänä säädetään.


4 §
Merenkulkulaitoksen erityistehtävät

Merenkulkulaitos toimii turvatoimiasetuksen 2 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuna merenkulun turvatoimien yhteysyksikkönä, minkä lisäksi sen tehtävänä on:

1) suorittaa satamarakenteiden turva-arvioinnit, hyväksyä alusten ja satamarakenteiden turvasuunnitelmat, katsastaa alukset sekä antaa todistuskirjat siten kuin turvatoimiasetuksessa ja tässä laissa säädetään;

2) ryhtyä turvatoimiasetuksen 9 artiklassa tarkoitettuihin valvontatoimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että suomalaisessa satamassa oleva alus on turvatoimiasetuksen säännösten mukainen, ja jos on perusteltua syytä epäillä, ettei alus ole turvatoimiasetuksen säännösten mukainen, tai jos alus ei esitä todistuskirjaa pyydettäessä, ilmoittaa asiasta rajavartiolaitokselle, poliisille tai tullilaitokselle sekä ryhtyä tarvittaviin turvatoimiasetuksen liitteenä olevan SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 luvun 9 säännön 1.2 ja 1.3 kohdassa tarkoitettuihin valvontatoimenpiteisiin;

3) ryhtyä turvatoimiasetuksen liitteenä olevan SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 luvun 9 säännön 2.4 kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin aluksen vaatimuksenmukaisuuden puutteiden korjaamiseksi, jos on perusteltua syytä epäillä, että suomalaiseen satamaan saapuva alus ei noudata turvatoimiasetuksen säännöksiä, ja jos tilanne ei korjaannu tai muuten on perusteltua syytä uskoa, että alus ei noudata turvatoimiasetuksen säännöksiä, ilmoittaa asiasta rajavartiolaitokselle, poliisille tai tullilaitokselle sekä ryhtyä tarvittaviin turvatoimiasetuksen liitteenä olevan SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 luvun 9 säännön 2.5 kohdassa tarkoitettuihin valvontatoimenpiteisiin;

4) hyväksyä turvatoimiasetuksen 5 artiklan 2 kohdassa ja turvatoimiasetuksen liitteenä olevan SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 luvun 11 säännössä tarkoitetut vaihtoehtoiset turvajärjestelyt ja ryhtyä niiden vahvistamiseksi mainitussa artiklassa ja säännössä tarkoitettuihin toimiin;

5) hyväksyä turvatoimiasetuksen 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut vastaavat turvajärjestelyt ja ryhtyä niiden osalta asetuksen 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin toimiin;

6) tiedottaa tarkoituksenmukaisessa laajuudessa, tehokkaasti ja ilman aiheetonta viivytystä poliisin sille ilmoittamasta turvatasosta ja sen muutoksista sekä annettava tarvittaessa asiaa koskevia tarkempia tietoja;

7) tehdä turvatoimiasetuksen mukaiset hallinnon ilmoitukset; sekä

8) suorittaa muut tässä laissa Merenkulkulaitokselle säädetyt tehtävät.


5 §
Rajavartiolaitoksen erityistehtävät

Rajavartiolaitoksen tehtävänä on sen lisäksi mitä muualla tässä laissa säädetään:

1) pitää yllä yhteyspistettä alusten ja satamarakenteiden turvauhkaa koskeville ilmoituksille sekä turvahälytyksille;

2) ilmoittaa 1 kohdan mukaisista ilmoituksista ja turvahälytyksistä viivytyksettä muille toimivaltaisille viranomaisille;

3) ilmoittaa sellaisen suomalaisen aluksen 1 kohdan mukaisista turvahälytyksistä, joka ei ole Suomen satamassa tai saapumassa Suomen satamaan, välittömästi niiden valtioiden hallinnoille, joiden läheisyydessä alus liikennöi; sekä

4) saatuaan tiedon sellaisesta Suomen satamassa olevasta tai Suomen satamaan saapuvasta aluksesta, jonka osalta on olemassa perusteltua syytä uskoa, että alus ei täytä turvatoimiasetuksen säännöksiä, ja jos on perusteltua syytä uskoa, että alus aiheuttaa turvauhkaa taikka, että alukseen kohdistuu turvauhka tai turvavälikohtaus, ryhtyä turvatoimiasetuksen liitteenä olevan SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 luvun 9 säännön 1.2 ja 1.3 tai 2.5 kohdassa tarkoitettuihin valvontatoimenpiteisiin.


6 §
Poliisin erityistehtävät

Poliisin tehtävänä on sen lisäksi mitä muualla tässä laissa säädetään:

1) asettaa turvatoimiasetuksen liitteenä olevan SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 luvun 1 säännön 1.14 kohdassa tarkoitettu turvataso ja päättää käytettävissään olevien tietojen pohjalta turvatason nostamisesta ja laskemisesta sekä antaa tarkempia ohjeita vaaratilanteilta suojautumiseksi;

2) ilmoittaa päättämästään turvatason muutoksesta Merenkulkulaitokselle; sekä

3) saatuaan tiedon sellaisesta Suomen satamassa olevasta tai Suomen satamaan saapuvasta aluksesta, jonka osalta on olemassa perusteltua syytä uskoa, että alus ei täytä turvatoimiasetuksen säännöksiä, ja jos on perusteltua syytä uskoa, että alus aiheuttaa turvauhkaa taikka että alukseen kohdistuu turvauhka tai turvavälikohtaus, ryhtyä turvatoimiasetuksen liitteenä olevan SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 luvun 9 säännön 1.2 ja 1.3 tai 2.5 kohdassa tarkoitettuihin valvontatoimenpiteisiin.


7 §
Tullilaitoksen erityistehtävä

Sen lisäksi, mitä muualla tässä laissa säädetään, tullilaitoksen tehtävänä on ryhtyä turvatoimiasetuksen liitteenä olevan SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 luvun 9 säännön 1.2 ja 1.3 tai 2.5 kohdassa tarkoitettuihin valvontatoimenpiteisiin saatuaan tiedon sellaisesta Suomen satamassa olevasta tai Suomen satamaan saapuvasta aluksesta, jonka osalta on olemassa perusteltua syytä uskoa, että alus ei täytä turvatoimiasetuksen säännöksiä, ja jos on perusteltua syytä uskoa, että alus aiheuttaa turvauhkaa taikka että alukseen kohdistuu turvauhka tai turvavälikohtaus.


3 luku

Turvatarkastukset ja muut turvallisuutta lisäävät toimenpiteet

8 §
Turvatarkastukset

Laittomien aluksia tai satamarakenteita taikka niissä olevia henkilöitä vahingoittavien tekojen estämiseksi saadaan tarkastaa alus, aluksen lasti, lastiyksiköt ja lastialustat, aluksen muonittamiseen ja aluksen varustamiseen käytettävät tavarat sekä satamarakenteeseen kuuluvat rakennukset, huonetilat ja säilytystilat. Tarkastusta ei kuitenkaan saa tehdä yksinomaan rakennusten tai alusten asuintiloina käytettävissä osissa. Postilähetysten turvatarkastus on toteutettava siten, että kirjesalaisuus ei vaarannu.


Edellä 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa saadaan metallinilmaisinta tai muuta sellaista teknistä laitetta käyttäen tarkastaa, ettei matkustajalla ole vaatteissaan, muutoin yllään tai mukanaan vaarallisia esineitä. Tällöin voidaan suorittaa myös matkustajan haastattelu. Turvatarkastus ja haastattelu voidaan suorittaa myös aluksella tai satamarakenteessa työskentelevälle sekä erityisen syyn sitä edellyttäessä myös niissä muutoin oleskelevalle.


Aluksella tai satamarakenteessa tarkastuksia tekevällä on oikeus ottaa pois tarkastuksessa tai muualla löydetty vaarallinen esine taikka aine, jonka hallussapito on muualla laissa kielletty.


Poisotetut esineet ja aineet on luovutettava poliisille tai, jollei siihen ole lain mukaan estettä, palautettava tarkastetulle henkilölle takaisin hänen poistuessaan alukselta taikka satamarakenteesta.


9 §
Luvalliset vaaralliset esineet

Aluksella tai satamarakenteessa tarkastuksia tekevä voi määrätä, että sellaiset vaaralliset esineet, joita henkilöllä on asianmukaisen luvan nojalla tai muutoin laillisesti oikeus kuljettaa mukanaan, on ennen alukseen taikka satamarakenteeseen saapumista luovutettava aluksella tai satamarakenteessa erikseen säilytettäviksi. Ne on palautettava hänen poistuessaan alukselta tai satamarakenteesta. Jollei esinettä voida tuolloin vaaratta palauttaa, se on luovutettava poliisille joko tarkastetulle henkilölle palauttamista tai poliisilain (493/1995) 24 §:ssä säädettyjä toimenpiteitä varten.


10 §
Turvatarkastuksen suorittaja

Rajavartiomiehellä, poliisimiehellä tai tullimiehellä on oikeus suorittaa tässä laissa tarkoitettu turvatarkastus sen ehkäisemiseksi, että vaarallisia esineitä käytettäisiin laittomiin, alusta tai satamarakennetta taikka niissä olevia henkilöitä vahingoittaviin toimiin.


Muuta kuin 1 momentissa tarkoitettua henkilöä voidaan käyttää suorittamaan 1 momentissa tarkoitettu turvatarkastus, jos hän täyttää järjestyksenvalvojista annetun lain (533/1999) 10 §:ssä säädetyt järjestyksenvalvojaksi hyväksymiselle asetetut edellytykset ja poliisi on hyväksynyt hänet tehtävään. Käsitellessään hyväksymistä poliisilla on oikeus käyttää niitä rekisteritietoja, joihin turvallisuusselvityksistä annetussa laissa (177/2002) tarkoitettu suppea turvallisuusselvitys voi perustua.


Edellä 2 momentissa tarkoitetut turvatarkastajat eivät ole oikeutettuja voimakeinojen käyttöön, ellei muusta lainsäädännöstä muuta johdu.


Aluksen päällikön oikeudesta ja velvollisuudesta järjestyksen pitämiseksi ja turvallisuuden säilyttämiseksi aluksella säädetään merimieslain (423/1978) 74 §:ssä.


11 §
Vähimmän haitan periaate

Turvatarkastukset on suoritettava niin, ettei niistä aiheudu tarpeetonta haittaa tarkastettavalle henkilölle tai tarkastuksen kohteelle. Toimenpiteellä ei saa tarpeettomasti vaikeuttaa tai häiritä aluksella ja satamarakenteessa tapahtuvaa muuta toimintaa.


Henkilöön kohdistuvat tarkastukset on suoritettava hienotunteisesti.


12 §
Henkilöön kohdistuvat pakkotoimet

Jos henkilö kieltäytyy ottamasta osaa tämän lain mukaiseen tarkastustoimeen tai hänen voidaan perustellusti epäillä olevan vaaraksi merenkulun turvallisuudelle, häneltä voidaan evätä pääsy alukseen tai satamarakenteeseen taikka hänet voidaan poistaa alukselta tai satamarakenteesta. Toimenpiteen voi tarvittaessa suorittaa voimakeinoin, joita olosuhteet huomioon ottaen voidaan pitää tarpeellisina ja puolustettavina, kun otetaan huomioon merenkulun turvallisuuden vaarantuminen, poistettavan henkilön käyttäytyminen ja muut olosuhteet.


Voimakeinojen käytön liioittelusta säädetään rikoslain (39/1889) 4 luvun 6 §:n 3 momentissa ja 7 §:ssä.


13 §
Turvatarkastustoimenpiteen salliminen

Aluksen päällikkö, satamanpitäjä ja lastinantaja ovat velvollisia sallimaan lastin turvatarkastuksen. Aluksella myytäviksi tai käytettäviksi tarkoitettujen tavaroiden toimittajat ovat velvollisia sallimaan näiden tavaroiden turvatarkastuksen.


Satamarakenteessa olevan tai siihen kuuluvan rakennuksen, huonetilan ja säilytyspaikan omistaja ja haltija ovat velvollisia sallimaan kyseisen kohteen turvatarkastuksen.


4 luku

Erinäiset säännökset

14 §
Tietojen antaminen ennen aluksen satamaan saapumista

Turvatoimiasetuksen 6 artiklassa tarkoitetut turvatoimiin liittyvät alusta koskevat tiedot on toimitettava Merenkulkulaitokselle Merenkulkulaitoksen määräämällä tavalla.


15 §
Satamanpitäjän ilmoitusvelvollisuus

Satamanpitäjän on viipymättä ilmoitettava poliisille turvatason arvioimista varten kaikista sellaisista tietoonsa tulleista seikoista, joilla voi olla vaikutusta turvatoimiasetuksessa tai tässä laissa tarkoitetulle merenkulun turvallisuudelle. Ilmoitus on samalla tehtävä myös Merenkulkulaitokselle, rajavartiolaitokselle ja tullilaitokselle.


16 §
Aluksen päällikön ilmoitusvelvollisuus

Aluksen päällikön on viipymättä ilmoitettava satamanpitäjälle tai poliisille turvatason arvioimista varten kaikista sellaisista tietoonsa tulleista seikoista, joilla voi olla vaikutusta turvatoimiasetuksessa tai tässä laissa tarkoitetulle merenkulun turvallisuudelle.


17 §
Aineiston esittämisvelvoite

Toimivaltaisella viranomaisella on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada maksutta nähtäväkseen ne turvatoimiasetuksen ja tämän lain tavoitteiden toteuttamisen kannalta tarpeelliset asiakirjat, matkustajista tehdyt luettelot sekä muun aineiston ja luettelon, joita satamanpitäjän, laivanisännän tai aluksen päällikön on pidettävä tai säilytettävä, sekä saada näistä maksutta jäljennöksiä. Toimivaltaisella viranomaisella on oikeus saada sähköisessä muodossa oleva aineisto myös teknisellä käyttöyhteydellä. Toimivaltainen viranomainen saa luovuttaa näin saatua aineistoa ainoastaan toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle. Tietoja saa käyttää vain turvatoimiasetuksessa tai tässä laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamista varten.


Toimivaltaisella viranomaisella on oikeus saada aluksen päälliköltä ja muilta aluksessa palvelevilta henkilöiltä sekä satamarakenteessa työskenteleviltä henkilöiltä tietoja ja apua sen tarkastamisessa, että alus tai satamarakenne on turvatoimiasetuksen ja tämän lain säännösten mukainen.


18 §
Tekninen valvonta

Sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, poliisilla, rajavartiolaitoksella ja tullilaitoksella on oikeus siitä ennalta ilmoitettuaan suorittaa tässä laissa tarkoitetun suomalaisen satamarakenteen alueella paikoissa, joihin yleisöllä on pääsy, poliisilain 28 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua teknistä valvontaa merenkulun turvallisuuden toteuttamiseksi. Teknistä valvontaa ei kuitenkaan saa kohdistaa paikkoihin, jotka kuuluvat kotirauhan piiriin, eikä käymälään, pukeutumistilaan tai muuhun vastaavaan paikkaan taikka henkilöstötiloihin tai työntekijöiden henkilökohtaiseen käyttöön osoitettuihin työhuoneisiin. Teknisellä laitteella tapahtuvaa äänen tai kuvan automaattista tallentamista saadaan suorittaa, kun se on tarpeen rikoslain 34 a luvussa tarkoitettujen rikosten estämiseksi sekä mainitussa luvussa tarkoitetuista rikoksista etsintäkuulutettujen tai näihin rikoksiin todennäköisin syin syylliseksi epäiltyjen tunnistamiseksi. Tässä momentissa mainitut viranomaiset saavat sijoittaa tekniseen valvontaan käytettäviä laitteita satamarakenteeseen, jollei siitä aiheudu satamanpitäjälle kohtuutonta haittaa.


Poliisilla, rajavartiolaitoksella ja tullilaitoksella on oikeus saada satamanpitäjältä ja laivanisännältä käyttöönsä näiden tässä laissa tarkoitettuun suomalaiseen satamarakenteeseen tai suomalaiseen alukseen sijoittaman jatkuvasti kuvaa välittävän tai kuvaa tallentavan teknisen laitteen valvontamateriaali, jos SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 lukuun liittyvässä alusten ja satamarakenteiden turvasäännöstössä tarkoitettu turvataso 2 tai 3 on asetettu. Tässä momentissa tarkoitetut tiedot saadaan luovuttaa myös teknisen käyttöyhteyden avulla.


Teknisten valvontalaitteiden avulla saatuihin tietoihin sovelletaan, mitä henkilötietolaissa (523/1999) tai muutoin henkilötietojen suojasta säädetään, riippumatta siitä, muodostavatko tallenteet mainitussa laissa tarkoitetun henkilörekisterin.


19 §
Sähköisten tietojen luovuttaminen toimivaltaiselle viranomaiselle

Toimivaltainen viranomainen toteuttaa kustannuksellaan järjestelmän, jolla se voi vastaanottaa ja käsitellä 17 ja 18 §:ssä tarkoitettuja tietoja. Toimivaltainen viranomainen vastaa myös järjestelmän viestintäverkkoon liittämisestä aiheutuneista kustannuksista.


Laivanisännällä ja satamanpitäjällä on oikeus saada valtion varoista korvaus yksinomaan toimivaltaisen viranomaisen ilmoittamien tarpeiden vuoksi hankittujen järjestelmien, laitteistojen tai ohjelmistojen investoinneista, käytöstä ja ylläpidosta aiheutuneista välittömistä kustannuksista. Laivanisännällä ja satamanpitäjällä on oikeus saada valtion varoista korvaus myös toimivaltaisen viranomaisen määräämästä toimenpiteestä aiheutuneista välittömistä kustannuksista. Kustannusten korvaamisesta päättää liikenne- ja viestintäministeriö.


Laivanisäntä tai satamanpitäjä ei saa käyttää toimivaltaisen viranomaisen kustantamia järjestelmiä, laitteistoja tai ohjelmistoja kaupalliseen toimintaansa.


20 §
Puutteellisuuksien korjaaminen ja pakkokeinot

Jos satamanpitäjä ei noudata turvatoimiasetuksen tai tämän lain säännöksiä, Merenkulkulaitoksen on laiminlyöjää kuultuaan annettava asianmukaiset ohjeet ja määräykset puutteellisuuksien korjaamiseksi tai epäkohtien poistamiseksi. Merenkulkulaitos voi asettaa puutteellisuuksien korjaamiselle tai epäkohtien poistamiselle määräajan.


Jos satamanpitäjä vastustaa tarkastusta, ei luovuta 17 tai 18 §:ssä tarkoitettua aineistoa taikka ei noudata 1 momentissa tarkoitettua määräystä tai ei korjaa puutetta tai epäkohtaa Merenkulkulaitoksen asettaman määräajan kuluessa, Merenkulkulaitos voi harkintansa mukaan keskeyttää työt satamarakenteessa kunnes vika tai puute on korjattu tai aineisto luovutettu. Päätöksestä on viipymättä ilmoitettava poliisille ja satamanpitäjälle.


21 §
Toimivaltaisten viranomaisten yhteistyö

Kukin toimivaltainen viranomainen on toimialallaan velvollinen antamaan apua toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle.


22 §
Kustannusten korvaaminen

Turva-arviointien tekemisen ja turvasuunnitelmien hyväksymisen sekä todistuskirjojen myöntämisen maksullisuudesta ja maksuperusteista säädetään valtion maksuperustelaissa (150/1992).


Jos tämän lain mukaisissa tarkastuksissa havaitaan sellaisia puutteita, jotka turvatoimiasetuksen tai tämän lain mukaan oikeuttavat aluksen pysäyttämiseen tai sen toiminnan rajoittamiseen taikka töiden keskeyttämiseen satamarakenteessa, laivanisännän tai tämän Suomessa olevan edustajan taikka satamanpitäjän on korvattava kaikki lisätarkastuksiin liittyvät kustannukset.


23 §
Tietojen käsittely ja salassapito

Turva-arviointeihin ja turvasuunnitelmiin sisältyviä tietoja saavat käsitellä vain toimivaltaisen viranomaisen tehtävään osoittamat henkilöt, laivanisännän, aluksen ja satamarakenteen turvapäälliköt sekä turvapäälliköiden tehtävään osoittamat henkilöt.


Laivanisännän, aluksen tai satamarakenteen palveluksessa oleva taikka niiden turvajärjestelyistä huolehtiva henkilö on velvollinen olemaan ilmaisematta sivulliselle, mitä hän on työtehtävässään saanut tietää turva-arvioinneista, turvasuunnitelmista sekä niiden toteuttamiseen liittyvistä seikoista.


Viranomaisten palveluksessa olevan tai sen toimeksiannosta toimivan sekä toimeksiantotehtävää hoitavan palveluksessa olevan vaitiolovelvollisuudesta säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999).


24 §
Turvatoimirikkomus

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö 14 §:ssä tarkoitetun ilmoitusvelvollisuuden tai jättää noudattamatta Merenkulkulaitoksen 20 §:n nojalla antamaa määräystä, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, turvatoimirikkomuksesta sakkoon.


Rangaistus väärän todistuksen antamisesta toimivaltaiselle viranomaiselle säädetään rikoslain 16 luvun 8 §:ssä.


25 §
Salassapitovelvollisuuden rikkominen

Rangaistus 23 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.


26 §
Muutoksenhaku

Toimivaltaisen viranomaisen turvatoimiasetuksen perusteella tekemään tämän lain mukaiseen päätökseen voi hakea muutosta niin kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitus on käsiteltävä viipymättä.


Muutoksenhaku ei estä aluksen pysäyttämisen, aluksen tai satamarakenteen toiminnan rajoittamisen eikä 12 §:ssä tarkoitettua henkilöön kohdistuvaa pakkotointa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa, ellei valitusviranomainen toisin määrää.


5 luku

Voimaantulo

27 §
Voimaantulosäännös

Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.



3.

Laki alusrekisterilain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 11 päivänä kesäkuuta 1993 annetun alusrekisterilain (512/1993) 5 §,

muutetaan 1 §:n otsikko, 12 § ja 43 §:n 2 momentti sekä

lisätään 1 §:ään uusi 4 momentti, 4 §:ään uusi 4 momentti, lakiin uusi 2 a luku ja 43 §:ään uusi 3 momentti seuraavasti:


1 §
Alusrekisteri, siihen rekisteröitävät alukset ja historiarekisteri

Sellaisista alusrekisteriin merkityistä suomalaisista matkustaja-aluksista ja bruttovetoisuudeltaan vähintään 500 olevista suomalaisista lastialuksista, jotka liikennöivät kansainvälisillä matkoilla, on pidettävä myös 2 a luvussa tarkoitettua historiarekisteriä.


4 §
Rekisteriviranomaiset ja rekisterialueet

Rekisteriviranomaisten tehtävistä historiarekisterin pitäjänä säädetään 2 a luvussa.


12 §
Virheen korjaaminen

Rekisteriasiassa tehdyn virheellisen ratkaisun tai rekisterissä olevan virheellisen tiedon korjaamisessa noudatetaan hallintolain (434/2003) säännöksiä. Virheen korjaamisasian ratkaisemisesta on voimassa, mitä jäljempänä säädetään rekisteriasian ratkaisemisesta. Jollei korjaamisasiaa heti ratkaista, sen vireilläolosta on tehtävä merkintä rekisteriin.


2 a luku

Historiarekisteri

13 a §
Rekisterin pito

Historiarekisterissä tulee olla laivanisännältä ja ulkomaiselta rekisteriviranomaiselta saatujen ja rekisteriviranomaisen hankkimien tietojen muodostama aluksen omistukseen liittyvien vaiheiden keskeytymätön tiivistelmä, johon liitetään myös aluksen aikaisemman lippuvaltion viranomaiselta saadut vastaavat tiedot.


Rekisterin tarkoituksena on muodostaa perusta rekisterissä olevan aluksen varustamiseksi aluksessa jatkuvasti säilytettävällä ja ajan tasalla pidettävällä asiakirjalla, joka sisältää ainakin 13 b §:ssä tarkoitetut tiedot.


Rekisteriä pidetään vahvistetun kaavan mukaisena englannin kielellä, mutta ulkomaiselta rekisteriviranomaiselta saadut tiedot voidaan säilyttää rekisterissä myös ranskan- tai espanjankielisinä. Rekisteriin merkittävät tiedot voidaan toimittaa rekisteriviranomaiselle myös suomen tai ruotsin kielellä. Rekisteritietoja koskevat ilmoitukset ja muut asiakirjat muodostavat alusta koskevan asiakirjavihkon.


Rekisterissä olevaa aikaisempaa tietoa ei saa poistaa, muuttaa, raaputtaa tai tehdä kelpaamattomaksi lukea.


13 b §
Rekisterin sisältö

Historiarekisteriin merkitään kustakin aluksesta:

1) lippuvaltio ja rekisteröinnin alkaminen ja päättyminen siinä valtiossa;

2) IMO-numero, nimi ja kotipaikka;

3) rekisteröity omistaja ja tämän osoite;

4) mahdollinen aluksen ilman miehistöä vuokrannut ja tämän osoite;

5) laivanisäntä, tämän osoite sekä sellaiset osoitteet, joista laivanisäntä hoitaa turvallisuusjohtamistoimintaa;

6) aluksen luokittaneen luokituslaitoksen nimi;

7) Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) alusten turvallisesta toiminnasta ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä antamassa kansainvälisessä turvallisuusjohtamissäännöstössä (ISM-säännöstö) tarkoitetun vaatimustenmukaisuusasiakirjan tai väliaikaisen vaatimustenmukaisuusasiakirjan laivanisännälle antaneen taikka turvallisuusjohtamistodistuksen tai väliaikaisen turvallisuusjohtamistodistuksen alukselle antaneen hallinnon tai hyväksytyn laitoksen nimi sekä asiakirjan perusteena olevan auditoinnin suorittajan nimi, jos suorittaja on muu kuin todistuksen antaja; sekä

8) alusten ja satamien turvatoimien parantamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o liitteessä II tarkoitetun lopullisen tai väliaikaisen aluksen kansainvälisen turvatodistuksen alukselle antaneen hallinnon tai tunnustetun turvaorganisaation nimi ja sen toimielimen nimi, joka on tarkastanut todistuksen antamisen perusteen, jos elin on muu kuin todistuksen antaja.


13 c §
Laivanisännän ja aluksen päällikön velvollisuudet

Laivanisännän on ilmoitettava todistettavasti rekisteriviranomaiselle:

1) 13 b §:ssä tarkoitetut tiedot silloin, kun rekisteröimisvelvollisuus alkaa aluksen tullessa suomalaiseksi;

2) 13 b §:ssä tarkoitettujen tietojen muutoksesta viimeistään 30 päivän kuluessa muutoksen tapahtumisesta; sekä

3) uusi lippuvaltio, jos laivanisäntä siirtää aluksen pois Suomen alusrekisteristä.


Laivanisännän tai aluksen päällikön on:

1) säilytettävä historiatiedot-asiakirja aluksessa ja sallittava asianomaisen tarkastajan tarkastaa se milloin tahansa; sekä

2) jätettävä historiatiedot-asiakirja alukseen, kun alus siirretään toiseen lippuvaltioon tai myydään uudelle omistajalle, kun uusi vuokraaja vuokraa sen ilman miehistöä tai kun toinen laivanisäntä ottaa vastuun aluksen käyttämisestä.


13 d §
Rekisteriviranomaisen velvollisuudet

Rekisteriviranomaisen on:

1) merkittävä rekisteriin 13 b §:ssä tarkoitetut tiedot aluksesta ja näissä tiedoissa tapahtuneet muutokset;

2) annettava alukselle rekisteriin perustuva historiatiedot-asiakirja;

3) annettava alukselle tieto rekisteröidyn tiedon muutoksesta mahdollisimman nopeasti ja viimeistään ennen kuin kolme kuukautta on kulunut muutoksen tapahtumisesta korjaamalla, päivittämällä tai oikaisemalla asiakirja;

4) velvoitettava tarvittaessa laivanisäntä tai aluksen päällikkö 3 kohdassa tarkoitetun käsittelyn viivästyessä oikaisemaan aluksella olevaa asiakirjaa siihen merkityn tiedon muuttuessa ja ilmoittamaan oikaisemisesta rekisteriviranomaiselle;

5) merkittävä rekisteriin ulkomaan viranomaisen antamat asiaankuuluvat tiedot aluksen siirtyessä Suomen rekisteriin; sekä

6) lähetettävä ensi tilassa ulkomaan lipun alle siirtynyttä alusta koskevat rekisteritiedot uuden lippuvaltion hallinnolle.


13 e §
Lain muiden säännösten soveltaminen

Mitä 1 §:n 3 momentissa, 4 §:n 1 ja 3 momentissa, 12 ja 13 §:ssä, 16 §:n 2 momentissa, 28 §:n 1 momentissa sekä 30—32, 42, 44 ja 45 §:ssä säädetään, sovelletaan vastaavasti historiarekisteriin. Mitä 22 §:n 1 momentissa säädetään hakemuksen täydentämisestä, sovelletaan tässä luvussa tarkoitettuun ilmoitukseen.


Liikenne- ja viestintäministeriö vahvistaa historiarekisterin pidossa ja historiatiedot-asiakirjassa käytettävän kaavan.


13 f §
Oikaisuvaatimus ja muutoksenhaku

Rekisteriviranomaisen tekemään päätökseen historiarekisteriä koskevassa asiassa saa siihen tyytymätön asianosainen hakea oikaisua päätöksen tekijältä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.


Päätökseen, jolla oikaisuvaatimus on hylätty, voidaan hakea muutosta hallinto-oikeudelta siten kuin muutoksenhausta hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.


43 §
Rangaistussäännökset

Laivanisäntä, joka jättää rekisteriviranomaiselle määräajassa tekemättä 13 c §:n 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen tai rikkoo 13 c §:n 2 momentissa säädetyn velvollisuuden, taikka aluksen päällikkö, joka rikkoo 13 c §:n 2 momentissa säädetyn velvollisuuden, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, alusrekisterilakirikkomuksesta sakkoon.


Sitä, joka rikkoo tämän lain nojalla määrättyä, uhkasakolla tehostettua kieltoa tai velvoitetta, ei voida tuomita rangaistukseen samasta teosta.



Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.



4.

Laki rajavartiolaitoksesta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään rajavartiolaitoksesta 12 päivänä maaliskuuta 1999 annettuun lakiin (320/1999) uusi 9 a § seuraavasti:


9 a §
Rajavartiolaitoksen tehtävät ja erityiset toimivaltuudet alusten ja satamarakenteiden turvallisuuden lisäämiseksi

Rajavartiolaitoksen tehtävistä alusten ja satamien turvallisuuden edistämiseksi säädetään eräiden alusten ja niitä palvelevien satamarakenteiden turvatoimista ja turvatoimien valvonnasta annetussa laissa ( / ), jäljempänä merenkulun turvatoimilaki.


Rajavartiolaitos on sen estämättä, mitä tässä laissa säädetään rajavartiolaitoksen valvonta-alueesta, toimivaltainen suorittamaan merenkulun turvatoimilaissa tarkoitetut aluksen tai sataman turvallisuutta koskevat tehtävät.


Rajavartiolaitoksella on merenkulun turvatoimilaissa tarkoitetuissa tilanteissa, joissa laissa tarkoitettu turvauhka on ilmennyt, poliisille poliisilain 2 luvun mukaan kuuluvat toimivaltuudet merellä olevaan alukseen ja siinä oleviin matkustajiin kohdistuvan turvauhan torjumiseksi, jollei päällystöön kuuluva poliisimies niitä rajoita.



Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.



Helsingissä 23 päivänä huhtikuuta

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ministeri
Johannes Koskinen

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.