Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi ne sopimusjärjestelyt, jotka koskevat Suomen liittymistä Eteläisen pallonpuoliskon tähtitieteellistä tutkimusta harjoittavaan eurooppalaiseen järjestöön (ESO). Liittymistä koskevat Suomen ja järjestön välillä tehty liittymissopimus, järjestön perustamista koskeva yleissopimus ja siihen liittyvä rahoituspöytäkirja sekä ESO:n erioikeuksia ja -vapauksia koskeva multilateraalinen pöytäkirja. Hyväksymällä nämä sopimusjärjestelyt Suomesta tulee Euroopan eteläisen observatorion täysivaltainen jäsen. Yleissopimuksella edistetään rauhanomaiseen tarkoitukseen tähtäävää tähtitieteen tutkimusyhteistyötä, jossa havainnot tehdään eteläisellä pallonpuoliskolla. Yleissopimuksen nojalla on perustettu Euroopan eteläinen observatorio ESO (European Southern Observatory), jonka päämaja on Garchingissa, Saksassa ja jonka observatorioalueet ovat Chilen vuorilla ja ylätasangoilla.

Suomen liittyminen sopimusjärjestelmään tulee voimaan sen jälkeen, kun on kulunut kolmekymmentä päivää liittymissopimuksen hyväksymisestä ja Suomi on tallettanut yleissopimusta ja pöytäkirjoja koskevat liittymiskirjansa tallettajana toimivalle Ranskan ulkoasiainministeriölle. Koko sopimusjärjestely on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti 1 päivänä heinäkuuta 2004.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus Suomen ja ESO:n välisen liittymissopimuksen, em. yleissopimuksen, rahoituspöytäkirjan sekä erioikeuksia ja -vapauksia koskevan pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti kuin liittymissopimus.

---

Eteläisen pallonpuoliskon tähtitieteellistä tutkimusta harjoittava eurooppalainen järjestö (ESO) on perustettu vuonna 1962, ja siihen kuuluvat jäseninä Saksa, Belgia, Ranska, Alankomaat, Ruotsi, Tanska, Sveitsi, Italia, Portugali ja Iso-Britannia. Järjestön tarkoituksena on eteläisellä pallonpuoliskolla sijaitsevan tähtitieteellisen observatorion rakentaminen, varustaminen ja käyttäminen.

Esityksessä ehdotetaan, että Eduskunta hyväksyisi Suomen ja Euroopan eteläisen observatorion (European Southern Observatory = ESO) välisen bilateraalisen liittymissopimuksen siihen liittyvin määräyksin ja ehdoin, joilla Suomesta tulee ESO:n jäsen. Suomi liittyy samalla eteläisen pallonpuoliskon tähtitieteellistä tutkimusta harjoittavan eurooppalaisen järjestön perustamisesta tehtyyn yleissopimukseen ja sen rahoituspöytäkirjaan. Liittymissopimuksella Suomesta tulisi Euroopan eteläisen observatorion täysjäsen ja Suomi liittyisi Saksan, Belgian, Ranskan, Alankomaiden ja Ruotsin välillä 5 päivänä lokakuuta 1962 Pariisissa tehtyyn yleissopimukseen yhteistyöstä eteläisen pallonpuoliskon tähtitieteellisen tutkimuksen alalla ja siihen liittyvään rahoituspöytäkirjaan sekä ESO:n erioikeuksia ja erivapauksia koskevaan pöytäkirjaan. Sopimusjärjestelyyn ovat sittemmin liittyneet myös Tanska, Sveitsi, Italia, Portugali ja Iso-Britannia. Yleissopimuksella edistetään rauhanomaiseen tarkoitukseen tähtäävää tähtitieteen tutkimusyhteistyötä, jossa havainnot tehdään eteläisellä pallonpuoliskolla. Yleissopimuksen nojalla on perustettu Euroopan eteläinen observatorio ESO, jonka observatorioalueet ovat Chilen vuorilla ja ylätasangoilla.

ESO:n perustavaa laatua oleviin sopimuksiin kuuluu lisäksi kolme erillistä sopimusta Chilen ja ESO:n välillä koskien observatorion rakentamista ja käyttämistä Chilessä sekä ESO:n ja Saksan välinen päämajasopimus. Koska kyseessä näiden sopimusten osalta ovat bilateraaliset järjestelyt ESO:n ja Chilen sekä Saksan välillä, ei näitä järjestelyjä ole tarpeellista erikseen hyväksyä tai voimaansaattaa Suomessa.

Suomen ja ESO:n välisen liittymissopimuksen liitteenä on luontoissuorituksena toteutettavan data-analyysihankkeen yksityiskohtainen selostus.

Suomessa harjoitetaan tähtitieteen tutkimusta pääasiassa neljässä yksikössä: Helsingin yliopiston tähtitieteen laitoksella, Turun yliopiston Tuorlan observatoriossa, Oulun yliopiston fysikaalisten tieteiden laitoksella ja Teknillisen korkeakoulun Metsähovin radiotutkimusasemalla. Näillä yksiköillä on yhteistyötä mm. fysiikan ja avaruustieteen tutkimukseen. Tähtitiedettä ja sitä lähellä olevaa tutkimusta tukevat mm. seuraavassa kuvattavat korkeatasoiset tutkimusinfrastruktuurit, joissa Suomi on mukana. Lisäksi suomalaisilla tutkijoilla on useita kansainvälisiä yhteistyöhankkeita.

Suomen Akatemia on jäsenenä kaikkien Pohjoismaiden yhteisessä tieteellisessä NOTSA (Nordic Optical Telescope Association) -järjestössä, jolla on vuodesta 1990 lähtien ollut Kanarian saarilla, La Palmalla, optinen teleskooppi NOT (Nordic Optical Telescope). Suomen jäsenosuus on 29,7 % NOTSA:n budjetista. NOT-teleskoopin kuvan laatu on erinomainen, peilin läpimitta on 2,5 metriä, ja teleskoopilla tehdään merkittävää tutkimustyötä, mutta sen mahdollisuudet ovat rajalliset. Ruotsi ja Tanska suuntaavat tieteellisesti ja teknologisesti kunnianhimoisimmat hankkeensa ESO-järjestön teleskooppeihin.

Suomella, sopimusosapuolena Suomen Akatemia, on ollut yhteistyösopimus Ruotsin kanssa käyttää ESO:n ja Ruotsin yhteistä SEST (Swedish-ESO Submillimetre Telescope) radioteleskooppia 10 % Ruotsin havaintoajasta. Sopimuskausi päättyi 30.6.2003, koska SEST:in käyttö on lopetettu ja ESO valmistautuu ALMA:n (Atacama Large Millimeter Array) rakentamiseen.

Suomi on ollut vuodesta 1995 Euroopan Avaruusjärjestön ESA:n täysjäsen. Suomi osallistuu ESA:n kaukokartoitus-, tietoliikenne-, navigointi-, teknologia- ja avaruustiedeohjelmaan. Suomalaiset tähtitieteilijät ovat voineet osallistua avaruustutkimusyhteistyöhön ko. järjestön tiedehankkeissa.

Suomalaisilla yliopistoilla ja tutkimuslaitoksilla on mahdollisuus käyttää opetusministeriön alaisen CSC - Tieteellinen laskenta Oy:n tarjoamaa tietoteknistä tukea ja resursseja: mallinnus- ja laskentapalveluja, tietoliikennepalveluja sekä informaatiopalveluja.

ESO:n yleissopimukseen liittymällä Suomesta tulee ESO:n täysjäsen. ESO rakentaa ja tarjoaa jäsenmaidensa tutkijoiden käyttöön erittäin suuria ja teknisesti vaativia teleskooppikokonaisuuksia ja niillä tuotettua mittausdataa. Uusin observatorio on neljän 8,2 metrin teleskoopin ja kolmen pienemmän teleskoopin muodostama kokonaisuus Very Large Telescope Interferometry, VLTI, jolla on saavutettu ennennäkemätön herkkyys ja erotuskyky. Seuraava suuri hanke on 64 radioteleskoopin muodostama kokonaisuus ALMA, joka rakennetaan Chileen, Atacaman autiomaahan, yhteen maailman kuivimmista paikoista. ESO toteuttaa hankkeen yhteistyössä Yhdysvaltain ja Kanadan sekä Espanjan ja todennäköisesti myös Japanin kanssa. ALMA:n antennit ovat yksilöllisesti suunnattavissa. Havaintoalueen leveyttä voidaan säätää 150 metristä jopa 14 kilometriin. Noin vuonna 2011 valmistuva ALMA on suurin ja suorituskykyisin radioalueen teleskooppiryhmä, joka myös muodostaa kohteesta kuvan. Tämän jälkeen on suunnitteilla 100 metrin jättiteleskooppi OWL, jonka mosaiikkimaisen peilin muotoa voisi säätää optimaalisen tarkkuuden saavuttamiseksi.

ESO:n suurteleskooppihankkeilla on ratkaisevan tärkeä merkitys tähtitieteen tutkimuksessa, mutta ne asettavat myös teknologisesti valtavia haasteita rakentamisen, instrumentoinnin, tietojensiirron ja tietojenkäsittelyn suhteen. ESO onkin tähtitieteen tutkimuksen alalla maailman teknologiajohtaja. Lisäksi ESO ja Euroopan Avaruusjärjestö ESA ovat solmineet yhteistyösopimuksen, ja tästä hyötyvät eniten ne maat, jotka ovat molempien järjestöjen jäseniä. ESO järjestää myös laajaa koulutus- ja valistustoimintaa. Osa budjetista suunnataan jäsenmaiden nuorten tutkijoiden ja teknisen henkilökunnan koulutukseen.

ESO:n vuosibudjetti on noin 100 miljoonaa euroa. Noin puolet siitä käytetään uusien teleskooppi- ja instrumenttikokonaisuuksien suunnitteluun, kehittämiseen ja rakentamiseen. ESO:n päämaja sijaitsee Saksassa, Garchingissa.

Suomen kansallisena ESO-vastuutahona on opetusministeriö ja sen hallinnonala. Teollisuus- ja teknologiayhteistyön osalta tehdään yhteistyötä kauppa- ja teollisuusministeriön ja sen hallinnonalan kanssa. ESO:on liittyvistä kansainvälisen oikeuden alaan kuuluvista asiakokonaisuuksista vastaa ulkoasiainministeriö. Opetusministeriö tekee esitykset valtioneuvostolle Suomen delegaateista ESO:n neuvostoon.

ESO:on liittyvän maan tulee suorittaa liittymismaksu, joka vastaa maan maksuosuutta uusimpiin teleskooppeihin tehtyihin investointeihin. Suomen ja ESO:n välisen liittymissopimuksen 4 artiklan mukaan liittymismaksu on 12 853 000 euroa (vuoden 2004 hintatason mukaan). Suomen Akatemia suorittaa 10 353 000 euron (vuoden 2004 hintatason mukaan) liittymismaksun tutkimusmäärärahoistaan kokonaisuudessaan tieteen määrärahakehyksen puitteissa vuonna 2005 (momentit 29.88.50 ja 29.88.53). Loppuosan liittymismaksusta muodostaa luontoissuorituksena suoritettava data-analyysihanke, arvoltaan 2 500 000 euroa (vuoden 2004 hintatason mukaan). Kyseessä on ESO:n ja Suomen välinen yhteistyöhanke, jota Suomessa koordinoi CSC - Tieteellinen laskenta Oy ja jossa yhteistyössä on mukana 1-2 suomalaista yliopistoa ja yritysyhteistyötä. Hanke rahoitetaan osittain Teknologian kehittämiskeskuksen Tekesin projektimäärärahoilla momentilta 32.20.27, osittain yliopistojen toimintamenoista momentilta 29.10.21, sekä osittain CSC:n omilla varoilla ja opetusministeriön kehittämismäärärahoilla momentilta 29.10.22 vuosina 2004—2007.

Suomen jäsenmaksu määräytyy yleissopimuksen VII artiklan laskentaperusteiden ja rahoituspöytäkirjan mukaan. Suomen jäsenmaksu vuodesta 2005 lähtien on noin 1 800 000 euroa, ja se budjetoidaan Suomen Akatemian käyttöön momentille 29.88.66 (rahoitusosuudet kansainvälisille järjestöille).

Vuonna 2004 Suomen jäsenmaksuosuus ESO:lle on liittymissopimuksen 5 artiklan mukaisesti noin 900 000 euroa. Jäsenmaksun suorittaa Suomen Akatemia tutkimusmäärärahoistaan momentilta 29.88.50. Vuoden 2004 talousarviota laadittaessa ei voitu, liittymisneuvottelujen ollessa kesken, ennakoida vuoden 2004 jäsenmaksua, ja näin ollen sitä ei ole budjetoitu momentille 29.88.66 (rahoitusosuudet kansainvälisille järjestöille).

Suomen jäsenyys ESO:ssa ei edellytä uusien organisaatioiden perustamista. Suomen kansallisena vastuutahona on opetusministeriö ja sen hallinnonala. Suomen Akatemia hoitaa jäsenyyden edellyttämän hallinnon. Opetusministeriö tekee esitykset valtioneuvostolle Suomen delegaateista ESO:n neuvostoon. Tähtitieteen ja avaruustieteen kansallista koordinaatiota on tarkoitus tehostaa tutkimusorganisaatioiden välisillä yhteistyöjärjestelyillä. Teollisuus- ja teknologiayhteistyön osalta tehdään yhteistyötä kauppa- ja teollisuusministeriön ja sen hallinnonalan kanssa. ESO:n toimintaan ja hallintoon liittyvien kansainvälisoikeudellisten kysymysten osalta ollaan yhteistyössä ulkoasiainministeriön kanssa.

ESO-jäsenyyden myötä on suomalaisilla mahdollisuus hakea ESO:n tieteellisiä, teknisiä ja hallinnollisia työpaikkoja.

Suomalaiset tähtitieteen, avaruustieteen ja kosmologian tutkijat pääsevät käyttämään ESO:n teleskooppilaitteistoja ja tietoarkistoja, mikä antaa uusia mahdollisuuksia kansainvälisen huipputason tieteelliseen tutkimustoimintaan. ESO-jäsenyys parantaa tähtitieteen, avaruustieteen, kosmologian, instrumenttiteknologian ja tietotekniikan tutkijoiden mahdollisuuksia kansainväliseen yhteistyöhön. ESO tarjoaa nuorille tutkijoille koulutusmahdollisuuksia korkeatasoisessa kansainvälisessä tutkimusympäristössä.

Suomalaisten osallistuminen teleskooppien ja instrumenttien suunnitteluun ja rakentamiseen tarjoaa haasteellisia tehtäviä ja yhteistyömahdollisuuksia sekä mahdollisuuksia uusien teknologioiden oppimiseen ja siirtoon. Luontoissuorituksena toteutettava data-analyysihanke merkitsee, että suomalaiset tulevat olemaan keskeisessä asemassa ESO:n uusia tietojärjestelmiä kehitettäessä. Kehitettävillä järjestelmillä voi olla merkittäviä sovelluksia myös muilla aloilla.

ESO-jäsenyydellä on merkitystä korkean teknologian yrityksille, joilla on mahdollisuus saada tilauksia ja osallistua teknologian kehittämishankkeisiin.

ESO:n toimenpiteet tiedekasvatuksen ja tieteellisen sivistyksen edistämiseksi tukevat pyrkimyksiä kansalaisten, erityisesti nuorten, kiinnostuksen lisäämiseksi tiedettä ja teknologiaa kohtaan.

Opetusministeriön asettama Tähtitieteen suurhankkeet -työryhmä esitti muistiossaan vuonna 1999, että Suomi hakisi ESO:n jäsenyyttä. Suomen Akatemia järjesti vuonna 2000 Suomen tähtitieteen tutkimuksen kansainvälisen arvioinnin, jonka raportissa puolletaan voimakkaasti Suomen ESO-jäsenyyttä.

Valtion tiede- ja teknologianeuvosto puolsi kokouksessaan 22 päivänä helmikuuta 2001 jäsenyysneuvottelujen käynnistämistä. Valtioneuvosto asetti 7 päivänä maaliskuuta 2002 neuvotteluvaltuuskunnan, jossa olivat edustettuina opetusministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, ulkoasiainministeriö, Suomen Akatemia ja Teknologian kehittämiskeskus Tekes.

Avaruusasiain neuvottelukunnan 19 päivänä maaliskuuta 2002 hyväksymässä Suomen kansallisessa avaruusstrategiassa on tavoite avaruustieteen osalta määritelty seuraavasti: Avaruustieteen kansainvälisesti korkea taso ylläpidetään osallistumalla valikoivasti avaruustieteen kansainvälisiin satelliittihankkeisiin ja pyrkimällä liittymään European Southern Observatoryyn (ESO).

Virallisten neuvottelujen rinnalla on tehty selvityksiä ja käyty keskusteluja. ESO järjesti keskeisten ministeriöiden johdolle sekä tutkijoille, teollisuudelle ja teknologia-asiantuntijoille informaatiotilaisuuden yhdessä Suomen Akatemian kanssa 31 päivänä toukokuuta 2002.

Liittymismaksun suorittamista osittain laitetoimituksina tai kehittämistyönä selvitti yhteistyössä ESO:n asiantuntijoiden kanssa työryhmä, jossa oli asiantuntemusta tähtitieteen, tietotekniikan ja instrumenttitekniikan aloilta. Suomen tavoitteena on ollut, että luontoissuoritukset edustavat korkeaa teknologiaa, jolla on merkittäviä sovellusmahdollisuuksia myös muilla teknologian tai teollisen tuotannon aloilla.

Suomen ja ESO:n neuvotteluvaltuuskuntien kokouksessa 28 päivänä huhtikuuta 2003 sovittiin, että tavoitteena on Suomen liittyminen ESO:on 1 päivään heinäkuuta 2004 mennessä.

Valtion tiede- ja teknologianeuvosto totesi 12 päivänä elokuuta 2003 kokouksessaan, että ei ole estettä Suomen ESO-jäsenyyteen tähtäävien virallisten toimien jatkamiselle opetusministeriön johdolla.

Suomen ja ESO:n neuvotteluvaltuuskuntien viimeinen virallinen kokous oli 27 päivänä marraskuuta 2003, jolloin parafoitiin liittymissopimus. Opetusministeriö pyysi joulukuussa 2003 lausunnot Suomen liittymisestä ESO:n jäseneksi sekä Suomen parafoidusta liittymissopimuksesta sekä Suomen liittymisestä ESO:n perustamis- ja perustavaa laatua olevien sopimusten osapuoleksi sekä sopimusjärjestelyn hyväksymismenettelystä ja voimaansaattamisesta kauppa- ja teollisuusministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, oikeusministeriöltä, ulkoasiainministeriöltä ja valtiovarainministeriöltä. Kaikki lausunnot olivat myönteisiä. Valtiovarainministeriö totesi lausunnossaan, että se puoltaa hanketta vain sillä edellytyksellä, että liittyminen hoidetaan valtiolle lisämenoja aiheuttamatta vaalikauden kehyksen puitteissa. Oikeusministeriö katsoi, että sopimus Suomen liittymisestä ESO-järjestöön edellyttää eduskunnan hyväksymistä, sopimus voidaan hyväksyä äänten enemmistöllä, ja että lakiehdotus lainsäädännön alaan kuuluvien sopimusmääräysten voimaansaattamiseksi voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Tammikuun 30 päivänä 2004 ESO-neuvoston kokous hyväksyi parafoidun liittymissopimuksen. Helmikuun 9 päivänä 2004 Suomen puolelta opetusministeri Tuula Haatainen allekirjoitti, ratifiointivaraumin, tasavallan presidentin antamin valtuuksin liittymissopimuksen ja ESO:n puolelta pääjohtaja Catherine Cesarsky.

Suomen ja ESO:n välisen bilateraalisen liittymissopimuksen tavoitteena on, että Suomesta tulee ESO:n täysjäsen. Suomen liittyminen ESO:n perustamisesta tehtyyn yleissopimukseen tulee voimaan sinä päivänä, jona Suomen liittymiskirja talletetaan Ranskan tasavallan ulkoasiainministeriöön. Suomi ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin tämän toteuttamiseksi heinäkuun 1 päivään 2004 mennessä. Ellei Suomen ja ESO:n välisen bilateraalisen liittymissopimuksen ratifiointikirjaa ja yleissopimuksen liittymiskirjaa ole kyseiseen päivämäärään mennessä talletettu, Suomen ja ESO:n välisen liittymissopimuksen määräyksistä ja ehdoista voidaan neuvotella uudelleen joko ESO:n tai Suomen pyynnöstä. Liittymispäivämäärästä lähtien yleissopimuksen määräykset ja ESO:n neuvoston päättämät kaikki toimenpiteet sitovat Suomea ja niitä sovelletaan Suomeen. Tämäntyyppiset rajoitukset ovat kuitenkin tavanomaisia nykyaikaisessa kansainvälisessä yhteistoiminnassa.

Suomi suorittaa liittymismaksuna ESO:lle 12 853 000 euroa vuoden 2004 hintatason mukaan. Tästä 10 353 000 euroa, vuoden 2004 hintatason mukaan, suoritetaan rahassa vuonna 2005. Vuosien 2004—2007 aikana Suomi toteuttaa ESO:lle luontoissuorituksena ESO:n johtaman ja valvoman sekä CSC - Tieteellinen laskenta Oy:n Suomessa koordinoiman data-analyysihankkeen, jonka hinnaksi on arvioitu 2 500 000 euroa vuoden 2004 hintatason mukaan.

Suomi maksaa vuoden 2004 rahoitusosuuden suhteessa ajanjaksoon, jonka Suomi on vuonna 2004 ESO:n jäsenenä.

Kumpikin sopimuspuoli ilmoittaa toiselle kirjallisesti, kun se on saattanut päätökseen liittymissopimuksen voimaantulon edellyttämän menettelyn. Sopimus tulee voimaan 30 päivän kuluttua jälkimmäisen ilmoituksen vastaanottamisesta.

Suomen tasavallan hallituksen ja Pariisissa 5 päivänä lokakuuta 1962 allekirjoitetulla yleissopimuksella perustetun eteläisen pallonpuoliskon tähtitieteellistä tutkimusta harjoittavan eurooppalaisen järjestön, josta käytetään nimeä Euroopan eteläinen observatorio (jäljempänä "ESO") välillä on 9 päivänä helmikuuta 2004 allekirjoitettu liittymissopimus. Sopimus sisältää 7 artiklaa.

Artiklassa 1 todetaan sopimuksen sisältävän ne määräykset ja ehdot, joilla Suomi voi liittyä järjestöön.

Artiklan 2 mukaan Suomesta tulee ESO:n jäsen ja ESO:n perustamisesta tehdyn yleissopimuksen osapuoli. Lisäksi Suomi sitoutuu tämän sopimuksen ratifioidessaan sen mukaisiin liittymistä koskeviin määräyksiin ja ehtoihin.

Artikla 3 määrittää sopimuksen voimaantulon. Yleissopimuksen XIII artiklan 4 kappaleen mukaisesti Suomen liittyminen tulee voimaan sinä päivänä, jona yleissopimusta koskeva Suomen liittymiskirja talletetaan Ranskan tasavallan ulkoasiainministeriöön. Suomi ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin tämän toteuttamiseksi heinäkuun 1 päivään 2004 mennessä. Ellei liittymiskirjaa ole kyseiseen päivämäärään mennessä talletettu, tämän sopimuksen määräyksistä ja ehdoista voidaan neuvotella uudelleen joko ESO:n tai Suomen pyynnöstä. Liittymispäivämäärästä lähtien yleissopimuksen määräykset ja ESO:n neuvoston päättämät kaikki toimenpiteet sitovat Suomea ja niitä sovelletaan Suomeen. Suomi on samassa asemassa kuin muut jäsenvaltiot neuvoston tai neuvoston valtuuttamien sen alaisten elinten päätöksiin, ratkaisuihin, päätöslauselmiin ja muihin toimenpiteisiin nähden sekä kaikkiin järjestön tekemiin sopimuksiin nähden. Näin ollen Suomi noudattaa näihin asiakirjoihin ja toimenpiteisiin liittyviä määräyksiä ja niistä johtuvia periaatteita ja politiikkoja sekä ryhtyy tarvittaessa asianmukaisiin toimenpiteisiin niiden täysimääräisen täytäntöönpanon varmistamiseksi.

Artikla 4 määrittää Suomen erityisrahoitusosuuden. Yleissopimuksen VII artiklan 3 kappaleen nojalla annetun ESO:n neuvoston päätöslauselman mukaan, jossa määritetään ESO/Cou-940 conf. rev. 3 -asiakirjan 2 liitteessä mainittu Suomen erityisrahoitusosuus, Suomi suorittaa ESO:n neuvoston ja Suomen hallituksen sopiman erityisrahoitusosuuden seuraavasti:

1. Vuonna 2005 Suomi maksaa ESO:lle 10 353 000 euroa vuoden 2004 hintatason mukaan.

2. Vuosien 2004—2007 aikana Suomi toteuttaa ESO:lle luontoissuorituksena ESO:n johtaman ja valvoman sekä CSC - Tieteellinen laskenta Oy:n koordinoiman data-analyysihankkeen, jonka hinnaksi on arvioitu 2 500 000 euroa vuoden 2004 hintatason mukaan. Ennen Suomen jäsenyyden voimaantuloa Suomi laatii yhteistyössä ESO:n kanssa järjestelyn luontoissuorituksen yksityiskohdista sekä siihen liittyvistä yksityiskohtaisista määräyksistä ja ehdoista.

Määräys koskee budjettivaltaa perustuslain 83 §:n tarkoittamassa merkityksessä.

Artikla 5 sisältää ehdot Suomen jäsenmaksulle vuonna 2004. Suomen rahoitusosuus vuodelle 2004 lasketaan yleissopimuksen VII artiklan mukaisesti suhteessa ajanjaksoon, jonka Suomi on vuonna 2004 ESO:n jäsenenä. Suomi maksaa vuoden 2004 rahoitusosuuden joulukuun 31 päivään 2004 mennessä.

Artikla 6 koskee riitojen ratkaisua siten, että riitojen ratkaisuun ja liittymissopimuksen voimassaolon päättymiseen sovelletaan ESO:n yleissopimuksen IX ja X artiklaa. Riitojen ratkaisua koskevan yleissopimuksen IX artiklan mukaan, jolleivat jäsenvaltiot, joita asia koskee, sovi muusta menettelytavasta riidan ratkaisemiseksi, kaikki jäsenvaltioiden väliset tämän yleissopimuksen tai rahoituspöytäkirjan tulkintaa tai soveltamista koskevat riidat, joita ei voida ratkaista neuvoston välityksellä, annetaan Haagin pysyvän välitystuomioistuimen ratkaistavaksi kansainvälisten riitaisuuksien rauhanomaisesta ratkaisemisesta 18 päivänä lokakuuta 1907 tehdyn yleissopimuksen määräysten mukaisesti, minkä sopimuksen osapuoli Suomi on vuodesta 1922 lukien (SopS 11/1924).

Yleissopimuksesta eroamista koskevan yleissopimuksen X artiklan mukaan, kun vähintään kymmenen vuotta on kulunut jäsenvaltion liittymisestä järjestöön, jäsenvaltio voi kirjallisesti ilmoittaa neuvoston puheenjohtajalle eroavansa järjestöstä. Ero tulee voimaan seuraavan varainhoitovuoden päättyessä sen varainhoitovuoden jälkeen, jonka aikana eroamisesta on ilmoitettu. Järjestöstä eroavalla jäsenvaltiolla ei ole oikeutta vaatia itselleen järjestön varoja eikä jo maksamiaan rahoitusosuuksia. Määräyksellä luovutaan oikeudesta saada takaisin jo maksettuja, mutta käyttämättä jääneitä rahoitusosuuksia. Määräystä käsitellään jäljempänä yleissopimuksen kohdalla.

Artikla 7 sisältää sopimuksen voimaantulomääräykset. Kumpikin sopimuspuoli ilmoittaa toiselle kirjallisesti, kun se on saattanut päätökseen tämän sopimuksen voimaantulon edellyttämän menettelyn. Sopimus tulee voimaan 30 päivän kuluttua jälkimmäisen ilmoituksen vastaanottamisesta.

Sopimuksen liitteessä kuvataan luontoissuorituksena toteutettava data-analyysihanke. Hankkeen tarkoituksena on kehittää ESO-maissa ja muualla maailmassa toimiville tähtitieteilijöille uuden sukupolven IT-ympäristö suurten tähtitieteellisten tietoaineistojen käsittelyä varten. Kyseessä on ESO-projekti, jota johtaa ja valvoo ESO ja johon suomalaiset osallistuvat. Suomesta rahoitetaan kahdeksaatoista henkilötyövuotta ja ESO:sta kuutta henkilötyövuotta vastaava työpanos. Suomessa projektityön suorittavat CSC, 1—2 yliopistoa ja mahdollisesti teollinen alihankkija. CSC - Tieteellinen laskenta Oy huolehtii projektin kansallisesta koordinoinnista. Suomalainen tähtitieteellinen neuvonantajaryhmä on muodostettu.

Vuonna 1962 hyväksytty yleissopimus eteläisen pallonpuoliskon tähtitieteellistä tutkimusta harjoittavan eurooppalaisen järjestön perustamisesta sisältää 16 artiklaa ja siihen liittyy 8 artiklaa käsittävä rahoituspöytäkirja sekä yleissopimuksen voimaantulovuoden joulukuun 31 päivänä päättyvän kauden rahoitusosuudet.

Yleissopimuksen johdanto-osassa sopimuspuolina olevien valtioiden hallitukset katsovat, että ne haluavat perustaa yhdessä eteläisellä pallonpuoliskolla sijaitsevan ja tehokkailla instrumenteilla varustetun observatorion sekä siten edistää ja järjestää yhteistyötä tähtitieteellisen tutkimuksen alalla.

Sopimuksen I artikla sisältää eteläisen pallonpuoliskon tähtitieteellistä tutkimusta harjoittavan järjestön, jäljempänä "järjestö", perustamisen ja määrittää järjestön väliaikaiseksi sijaintipaikaksi Brysselin. Lopullisesta sijaintipaikasta päättää IV artiklan mukaisesti perustettu neuvosto, joka määräsi myöhemmin ESO:n päämajapaikaksi Garchingin Saksassa.

II artikla määrittää järjestön tarkoituksen, joka on eteläisellä pallonpuoliskolla sijaitsevan tähtitieteellisen observatorion rakentaminen, varustaminen ja käyttäminen. Observatorion varustus on seuraava:

a) teleskooppi, jonka aukon halkaisija on noin 3 metriä,

b) Schmidt-teleskooppi, jonka aukon halkaisija on 1,2 metriä,

c) enintään kolme teleskooppia, joiden aukon halkaisija on enintään 1 metri,

d) yksi meridiaanikone,

e) lisävarusteet, jotka tarvitaan tutkimusohjelmien toteuttamiseen a, b, c ja d kohdassa mainittujen instrumenttien avulla,

f) rakennukset, jotka tarvitaan a, b, c, d ja e kohdassa mainittuja varusteita sekä observatorion hallintoa ja henkilöstön asuntoja varten.

ESO:n observatorioiden varustus on sittemmin laajentunut ja kehittynyt erittäin paljon.

Artiklan mukaisesti lisäohjelmat on annettava käsiteltäväksi tämän yleissopimuksen IV artiklan mukaisesti perustetulle neuvostolle, ja tämän on hyväksyttävä ne järjestön jäsenvaltioiden kahden kolmasosan enemmistöllä. Valtiot, jotka eivät ole hyväksyneet lisäohjelmaa, eivät ole velvollisia osallistumaan sen toteuttamiseen. Jäsenvaltiot helpottavat sellaisten henkilöiden sekä tieteellisten ja teknisten tietojen vaihtoa, jotka ovat hyödyksi niiden ohjelmien toteuttamisessa, joihin jäsenvaltiot osallistuvat.

III artikla määrittää järjestön jäsenet. Järjestön jäseninä ovat tämän yleissopimuksen sopimuspuolina olevat valtiot. Muita valtioita hyväksytään järjestöön XIII artiklan 4 kappaleen mukaista menettelyä noudattaen.

IV artikla määrittää järjestön toimielimet. Järjestö koostuu neuvostosta ja johtajasta.

V artikla määrittää neuvoston.

1. Neuvostoon kuuluu kustakin jäsenvaltiosta kaksi edustajaa, joista vähintään toinen on astronomi. Edustajia avustamassa voi toimia asiantuntijoita.

2. Neuvoston tehtävänä on

a. määrittää järjestön tieteellisen, teknisen ja hallinnollisen toiminnan suuntaviivat,

b. hyväksyä talousarvio jäsenvaltioiden kahden kolmasosan enemmistöllä ja päättää rahoitustoimenpiteistä tämän yleissopimuksen liitteenä olevan rahoituspöytäkirjan mukaisesti,

c. valvoa menoja ja hyväksyä ja julkaista järjestön tarkastettu vuosittainen tilinpäätös,

d. päättää henkilöstön kokoonpanosta ja hyväksyä järjestön ylempien toimihenkilöiden palvelukseen ottaminen,

e. julkaista vuosikertomus,

f. hyväksyä johtajan esittämä observatorion työjärjestys,

g. toteuttaa kaikki järjestön toiminnan edellyttämät toimenpiteet.

3. Neuvosto kokoontuu vähintään kerran vuodessa. Se päättää kokoontumispaikastaan itse.

4. Kullakin jäsenvaltiolla on neuvostossa yksi ääni. Jäsenvaltio saa kuitenkin äänestää muun ohjelman kuin II artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun perusohjelman toteuttamisesta ainoastaan, jos se on sitoutunut osallistumaan tämän ohjelman rahoittamiseen tai jos äänestys koskee laitteita, joiden hankinnan rahoittamiseen jäsenvaltio on sitoutunut osallistumaan.

5. Neuvosto on päätösvaltainen ainoastaan, kun vähintään kahdella kolmasosalla jäsenvaltioista on edustajat läsnä.

6. Jollei yleissopimuksessa toisin määrätä, neuvoston päätökset tehdään edustettuina olevien ja äänestävien jäsenvaltioiden ehdottomalla enemmistöllä.

7. Neuvosto vahvistaa työjärjestyksensä itse, jollei yleissopimuksessa toisin määrätä.

8. Neuvosto valitsee keskuudestaan puheenjohtajan, jonka toimikausi on yksi vuosi ja joka voidaan valita enintään kahdeksi peräkkäiseksi toimikaudeksi.

9. Neuvoston kutsuu koolle puheenjohtaja. Hänen on kutsuttava neuvosto koolle kolmenkymmenen päivän kuluessa siitä, kun vähintään kaksi jäsenvaltiota on sitä pyytänyt.

10. Neuvosto voi perustaa järjestön tarkoitusten täyttämiseen tarvittavat aputoimielimet. Neuvosto määrittelee tällaisten toimielinten tehtävät.

11. Neuvosto päättää jäsenvaltioiden yksimielisellä päätöksellä, minkä valtion alueelle observatorio perustetaan, ja mihin paikkaan se sijoitetaan.

12. Neuvosto tekee tämän yleissopimuksen täytäntöönpanon edellyttämät sopimukset sijaintipaikasta.

V artiklan 2 b -kohta, jota sovelletaan yhdessä rahoitusosuuksia koskevan yleissopimuksen VII artiklan ja rahoituspöytäkirjan kanssa sisältää eduskunnan budjettivaltaa koskevia määräyksiä. Artiklalla V(2b) ei ole kuitenkaan suoranaista budjettivaltaa koskevaa merkitystä sikäli, ettei siinä määrätä esim. Suomen rahoitusosuudesta. Määräys on kuitenkin merkittävä sikäli, että päätökset järjestön rahoitustoimenpiteistä tehdään jäsenvaltioiden 2/3 enemmistöllä. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomi voi myös vastoin tahtoaan tulla sidotuksi sellaisiin rahoituspäätöksiin, joilla voi puolestaan olla eduskunnan budjettivaltaa koskevia vaikutuksia.

VI artikla määrittää johtajan, henkilöstön ja neuvoston aseman.

1.a. Neuvosto nimittää määräajaksi jäsenvaltioiden kahden kolmasosan enemmistöllä johtajan, joka on vastuussa ainoastaan neuvostolle. Johtaja vastaa järjestön yleisestä johtamisesta ja edustaa järjestöä siviilioikeudellisissa asioissa, antaa neuvostolle vuosikertomuksen ja osallistuu neuvonantajana neuvoston kokouksiin, jollei neuvosto toisin päätä.

b. Neuvosto voi jäsenvaltioiden kahden kolmasosan enemmistöllä vapauttaa johtajan tehtävistään.

c. Jollei johtajaa ole nimitetty, neuvoston puheenjohtaja edustaa järjestöä siviilioikeudellisissa asioissa. Neuvosto voi tällöin määrätä johtajan tilalle henkilön, jonka valtuudet ja vastuut se määrittelee.

d. Neuvoston määräämin ehdoin puheenjohtaja ja johtaja voivat siirtää nimenkirjoitusoikeutensa.

2. Johtajaa avustaa neuvoston valtuuttama tieteellinen, tekninen ja hallinnollinen henkilöstö.

3. Jollei V artiklan 2 kappaleen d kohdasta ja talousarvion määräyksistä muuta johdu, johtaja ottaa palvelukseen ja irtisanoo henkilöstön. Palvelussuhteet solmitaan ja lopetetaan neuvoston hyväksymän henkilöstösäännön mukaisesti.

4. Järjestön johtaja ja henkilöstö suorittavat tehtävänsä järjestön edun mukaisesti. He saavat pyytää ja vastaanottaa ohjeita ainoastaan järjestön toimivaltaisilta toimielimiltä. He pidättyvät tehtäviensä luonteeseen sopimattomista toimista. Jäsenvaltiot sitoutuvat olemaan vaikuttamatta järjestön johtajaan ja henkilöstöön näiden suorittaessa tehtäviään.

5. Tutkijat ja heidän kanssaan yhteistyössä toimivat henkilöt, jotka neuvoston suostumuksella kutsutaan työskentelemään observatoriossa kuulumatta järjestön henkilöstöön, toimivat johtajan alaisina, ja heihin sovelletaan neuvoston vahvistamia tai hyväksymiä yleissääntöjä.

VII artikla määrittää rahoitusosuudet.

1. a. Jäsenvaltiot osallistuvat järjestön pääoma- ja varustemenoihin sekä järjestön juokseviin toimintamenoihin noudattaen asteikkoa, jonka neuvosto vahvistaa kolmen vuoden välein jäsenvaltioiden kahden kolmasosan enemmistöllä ja joka perustuu keskimääräiseen nettokansantuloon, joka lasketaan Pariisissa 1 päivänä heinäkuuta 1953 allekirjoitetun Euroopan ydinfysiikan tutkimusjärjestön (CERN) perustamista koskevan yleissopimuksen VII artiklan 1 kappaleen b kohdan sääntöjen mukaisesti. Suomi on CERN:in jäsen tammikuun 1 päivästä 1991 lukien (SopsS 6/1991).

b. Nämä määräykset koskevat ainoastaan II artiklan 2 kappaleessa tarkoitettua perusohjelmaa.

c. Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan ole velvollisia maksamaan vuosittain suurempaa rahoitusosuutta kuin kolmanneksen neuvoston vahvistamien rahoitusosuuksien kokonaismäärästä. Tätä enimmäismäärää voidaan pienentää neuvoston yksimielisellä päätöksellä, jos rahoituspöytäkirjan liitteessä mainitsematon valtio liittyy järjestön jäseneksi. Nykyisin tämä enimmäisosuus on 22%.

Suomen liittymisen jälkeen rahoitusosuudet ovat:

Belgia	3,33%
Tanska	2,21%
Suomi	1,78%
Ranska	19,36%
Saksan liittotasavalta	22,00%
Italia	16,08%
Alankomaat	5,48%
Portugali	1,58%
Ruotsi	2,99%
Sveitsi	3,96%
Iso-Britannia	21,23%

2. Laadittaessa II artiklan 3 kappaleessa tarkoitettu lisäohjelma neuvosto vahvistaa erityisasteikon, jonka avulla määritetään lisäohjelmaan osallistuvien jäsenvaltioiden osuudet ohjelman menojen rahoituksesta. Tämä erityisasteikko vahvistetaan 1 kappaleen mukaisia sääntöjä noudattaen, ottamatta kuitenkaan huomioon sen c kohdassa tarkoitettuja ehtoja.

3. Valtioiden, jotka liittyvät järjestön jäseniksi tämän yleissopimuksen voimaantulon jälkeen, on maksettava paitsi rahoitusosuutensa tulevia pääoma- ja varustemenoja sekä juoksevia toimintamenoja varten myös erityisrahoitusosuus, joka vastaa näiden valtioiden osuutta jo toteutuneista pääoma- ja varustemenoista. Neuvosto vahvistaa tämän erityisrahoitusosuuden määrän jäsenvaltioiden kahden kolmasosan enemmistöllä.

4. Kaikilla 3 kappaleen määräysten mukaisesti maksetuilla erityisrahoitusosuuksilla pienennetään muiden jäsenvaltioiden rahoitusosuuksia, jollei neuvosto yksimielisesti toisin päätä.

5. Valtiolla ei ole oikeutta osallistua toimintaan, jonka rahoitukseen se ei ole osallistunut.

6. Neuvosto voi ottaa vastaan järjestölle osoitettuja lahjoituksia ja testamenttisaantoja, edellyttäen, ettei näihin liity ehtoja, jotka ovat ristiriidassa järjestön tarkoituksen kanssa.

VII artiklan määräykset sitovat tulevien vuosien menoja, mikä koskee budjettivaltaa.

VIII artikla sisältää muutoksien määrittelyn.

1. Neuvosto voi suositella jäsenvaltioille muutoksia tähän yleissopimukseen ja sen liitteenä olevaan rahoituspöytäkirjaan. Jäsenvaltio, joka haluaa ehdottaa muutosta, ilmoittaa siitä johtajalle. Tämä antaa näin ilmoitetut muutokset tiedoksi jäsenvaltioille vähintään kolme kuukautta ennen kuin neuvosto käsittelee ne.

2. Neuvoston suosittelemat muutokset voidaan hyväksyä ainoastaan kaikkien jäsenvaltioiden suostumuksella, josta nämä päättävät valtiosääntöjensä määräysten mukaisesti. Muutokset tulevat voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun viimeinen muutosehdotusta koskeva hyväksymisilmoitus on vastaanotettu. Johtaja antaa muutoksen voimaantuloajankohdan tiedoksi jäsenvaltioille.

Yleissopimuksen muuttaminen on sidottu ESO-neuvoston suositukseen. Sopimusmääräyksen, joka edellyttää sopimuksella perustetun toimielimen antamaa hyväksyntää, voidaan katsoa rajoittavan sopimusosapuolten sopimuksentekovaltaa, joka perustuslain 93 §:n 1 momentin nojalla kuuluu eduskunnalle.

IX artikla määrittää riitojen ratkaisumekanismit. Jolleivat jäsenvaltiot, joita asia koskee, sovi muusta menettelytavasta riidan ratkaisemiseksi, kaikki jäsenvaltioiden väliset tämän yleissopimuksen tai rahoituspöytäkirjan tulkintaa tai soveltamista koskevat riidat, joita ei voida ratkaista neuvoston välityksellä, annetaan Haagin pysyvän välitystuomioistuimen ratkaistavaksi kansainvälisten riitaisuuksien rauhanomaisesta ratkaisemisesta 18 päivänä lokakuuta 1907 tehdyn yleis-sopimuksen määräysten mukaisesti. Suomi on liittynyt po. yleissopimukseen (SopS 11/1924) vuodesta 1922 lukien.

X artikla määrittää eroamistilanteet. Kun vähintään kymmenen vuotta on kulunut jäsenvaltion liittymisestä järjestöön, jäsenvaltio voi kirjallisesti ilmoittaa neuvoston puheenjohtajalle eroavansa järjestöstä. Ero tulee voimaan seuraavan varainhoitovuoden päättyessä sen varainhoitovuoden jälkeen, jonka aikana eroamisesta on ilmoitettu. Järjestöstä eroavalla jäsenvaltiolla ei ole oikeutta vaatia itselleen järjestön varoja eikä jo maksamiaan rahoitusosuuksia.

Yleissopimuksen X artikla asettaa kymmenen vuoden aikarajan sekä vähintään yhden varainhoitovuoden viiveen järjestöstä eroamiselle. Tällaisten aikarajojen asettaminen voidaan katsoa rajoittavan sopimusosapuolten oikeutta irtisanoa sopimus. Lisäksi sopimusmääräys merkinnee sitä, että Suomi ei voi järjestöstä eroamalla välittömästi vapautua myöskään siihen kohdistuvista taloudellisista velvoitteista. Määräys siis rajoittaa perustuslain 93 §:n 1 momentissa tarkoitetun kansainvälisen toimivallan käyttämistä, mikä on kansainväliseen velvoitteeseen sitoutumista koskeva perussäännös.

XI artikla määrittää toimenpiteet, jos velvoitteita ei täytetä. Jos järjestön jäsen lakkaa täyttämästä tästä yleissopimuksesta tai rahoituspöytäkirjasta johtuvia velvoitteitaan, neuvosto kehottaa sitä noudattamaan niiden määräyksiä. Jollei kyseinen jäsen noudata kehotusta sille asetetussa määräajassa, muut jäsenet voivat yksimielisesti päättää jatkaa yhteistyötään järjestössä ilman tätä jäsentä. Tällöin kyseisellä valtiolla ei ole oikeutta vaatia itselleen järjestön varoja eikä jo maksamiaan rahoitusosuuksia.

Tässä kohden tarkoitettu järjestöstä erottaminen tapahtuisi myös ilman eduskunnan myötävaikutusta perustuslain 94 §:n 1 momentin tarkoittamassa merkityksessä. PeL 94 § koskee sanamuotonsa mukaan nimenomaan tilanteita, joissa on kyse kansainvälisten velvoitteiden irtisanomisesta. Tällöin eduskunnan hyväksymisen tarpeellisuutta on perusteltu sillä, että blankettilailla voimaansaatettujen velvoitteiden päättyminen voi vaikuttaa suoraan lain tasolla voimassa olevaan Suomen valtion sisäiseen oikeuteen (HE 1/1998 vp, s. 149). ESO-sopimukseen ei näytä sisältyvän suoranaisesti lainsäädännön alaan kuuluvia sopimusmääräyksiä. Sopimusvelvoitteen päättymisellä voi kuitenkin olla huomattavia taloudellisia vaikutuksia (rahoitusosuuksien menettäminen jne.), mistä syystä eduskunnan suostumusta voidaan pitää tarpeellisena.

XII artikla määrittää järjestön purkamisen. Järjestö voidaan purkaa milloin tahansa jäsenvaltioiden kahden kolmasosan enemmistön päätöksellä. Samalla päätöksellä määrätään selvitysmies, jolleivat jäsenvaltiot ole yksimielisesti tehneet sopimusta asiasta järjestöä purettaessa. Järjestön varat jaetaan purkamisen ajankohtana järjestöön kuuluvien jäsenvaltioiden kesken suhteessa niihin rahoitusosuuksiin, jotka jäsenvaltiot ovat tosiasiallisesti maksaneet liityttyään tähän yleissopimukseen. Mahdollisesta velasta nämä jäsenvaltiot vastaavat suhteessa tuolloin kuluvaksi varainhoitovuodeksi vahvistettuihin rahoitusosuuksiinsa.

Järjestön purkaminen voisi tapahtua ilman eduskunnan myötävaikutusta perustuslain 94 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla.

XIII artikla määrittää yleissopimuksen allekirjoittamisen ja siihen liittymisen.

1. Yleissopimus ja siihen liitetty rahoituspöytäkirja ovat avoinna allekirjoittamista varten kaikille yleissopimuksen esitöihin osallistuneille valtioille.

2. Kukin valtio hyväksyy tai ratifioi yleissopimuksen ja siihen liitetyn rahoituspöytäkirjan valtiosääntönsä määräysten mukaisesti.

3. Hyväksymis- tai ratifioimiskirjat talletetaan Ranskan tasavallan ulkoasiainministeriöön huostaan.

4. Neuvosto voi jäsenvaltioiden yksimielisellä päätöksellä hyväksyä järjestöön myös muita kuin tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitettuja valtioita. Tällä tavoin hyväksytyistä valtioista tulee järjestön jäseniä, kun ne tallettavat liittymiskirjan Ranskan tasavallan ulkoasiainministeriön huostaan.

XIV artikla määrittää yleissopimuksen voimaantulon.

1. Yleissopimus ja siihen liitetty rahoituspöytäkirja tulevat voimaan päivänä, jona neljäs hyväksymis- tai ratifioimiskirja talletetaan, edellyttäen, että rahoituspöytäkirjan liitteessä olevan asteikon mukaiset rahoitusosuudet vastaavat yhteensä vähintään 70 % niiden kokonaismäärästä.

2. Sellaisen valtion osalta, joka tallettaa hyväksymis-, ratifioimis- tai liittymiskirjansa tämän artiklan 1 kappaleessa mainitun voimaantulopäivän jälkeen, yleissopimus ja rahoituspöytäkirja tulevat voimaan päivänä, jona tämä asiakirja talletetaan.

XV artikla määrittää ilmoitusten tekemisen.

1. Ranskan tasavallan ulkoasiainministeriö ilmoittaa yleissopimuksen allekirjoittajavaltioille ja siihen liittyneille valtioille sekä järjestön johtajalle kaikkien hyväksymis-, ratifioimis- tai liittymiskirjojen tallettamisesta sekä tämän yleissopimuksen ja siihen liitetyn rahoituspöytäkirjan voimaantulosta.

2. Kun jokin valtio eroaa järjestöstä tai lakkaa kuulumasta siihen XI artiklan mukaisesti, neuvoston puheenjohtaja ilmoittaa asiasta kaikille jäsenvaltioille.

XVI artikla määrittää rekisteröintitoimenpiteet. Heti kun yleissopimus ja siihen liitetty rahoituspöytäkirja ovat tulleet voimaan, Ranskan tasavallan ulkoasiainministeriö rekisteröi ne Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin huostaan Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaisesti.

Yleissopimus on tehty Pariisissa 5 päivänä lokakuuta 1962 yhtenä saksan-, ranskan-, hollannin- ja ruotsinkielisenä kappaleena, jonka ranskankielinen teksti on todistusvoimainen erimielisyyden sattuessa. Tämä kappale talletetaan Ranskan tasavallan ulkoasiainministeriön arkistoon.

Alkuperäisinä allekirjoittajina olivat Saksan liittotasavalta, Belgian kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Alankomaiden kuningaskunta ja Ruotsin kuningaskunta. Muut nykyiset sopimuspuolet ovat liittyneet ESO:on myöhemmin.

Rahoituspöytäkirja on liitetty yleissopimukseen eteläisen pallonpuoliskon tähtitieteellistä tutkimusta harjoittavan eurooppalaisen järjestön perustamisesta

Eteläisen pallonpuoliskon tähtitieteellistä tutkimusta harjoittavan eurooppalaisen järjestön perustamisesta tehdyn yleissopimuksen, jäljempänä "yleissopimus", sopimuspuolina olevien valtioiden hallitukset, jotka haluavat vahvistaa järjestön varainhoitoa koskevat määräykset, ovat sopineet seuraavasta:

Artikla1 määrittää talousarvion.

1. Järjestön varainhoitovuosi kestää 1 päivästä tammikuuta 31 päivään joulukuuta.

2. Johtaja esittää vuosittain viimeistään 1 päivänä syyskuuta neuvoston tarkasteltavaksi ja hyväksyttäväksi yksityiskohtaiset arviot seuraavan varainhoitovuoden tuloista ja menoista.

3. Arviot tuloista ja menoista ryhmitellään pääluokittain. Talousarvion sisäiset siirrot ovat kiellettyjä ilman 3 artiklassa tarkoitetun rahoituskomitean suostumusta. Talousarvioesityksen täsmällisestä muodosta päättää rahoituskomitea johtajan esityksestä.

Artikla 2 määrittää lisätalousarvion. Jos olosuhteet sitä edellyttävät, neuvosto voi pyytää johtajaa esittämään lisätalousarvion tai tarkistetun talousarvion. Päätös, jonka toteuttaminen aiheuttaa lisämenoja, katsotaan neuvoston hyväksymäksi ainoastaan, jos neuvosto on hyväksynyt johtajan esityksestä myös vastaavan menoarvion.

Artikla 3 määrittää rahoituskomitean. Neuvosto perustaa kaikkien jäsenvaltioiden edustajista koostuvan rahoituskomitean, jonka tehtävistä määrätään jäljempänä 8 artiklassa tarkoitetussa rahoitussäännössä. Johtaja tekee komitealle talousarvioesityksen, joka annetaan tämän jälkeen komitean lausunnolla varustettuna neuvoston käsiteltäväksi.

Artikla 4 määrittää osapuolten rahoitusosuudet.

1. Yleissopimuksen voimaantulovuoden joulukuun 31 päivänä päättyvää kautta varten neuvosto laatii väliaikaisen talousarvion, jonka menot katetaan tämän pöytäkirjan liitteessä olevien määräysten mukaisesti vahvistetuilla rahoitusosuuksilla.

2. Seuraavan vuoden tammikuun 1 päivästä lukien neuvoston hyväksymässä talousarviossa olevat menot katetaan yleissopimuksen VII artiklan 1 kappaleen määräysten mukaisilla jäsenvaltioiden rahoitusosuuksilla.

3. Jos jokin valtio liittyy järjestön jäseneksi yleissopimuksen voimaantulovuoden joulukuun 31 päivän jälkeen, kaikkien jäsenvaltioiden rahoitusosuudet tarkistetaan, ja uusi asteikko tulee voimaan tuolloin kuluvan varainhoitovuoden alusta. Maksuja palautetaan siinä määrin kuin on tarpeen kaikkien jäsenvaltioiden rahoitusosuuksien mukauttamiseksi uuteen asteikkoon.

4. a. Johtajan lausunnon perusteella rahoituskomitea vahvistaa rahoitusosuuksien maksamista koskevat säännöt järjestön moitteettoman rahoituksen varmistamiseksi.

b. Johtaja antaa tämän jälkeen jäsenvaltioille tiedoksi niiden rahoitusosuuksien määrät sekä ajankohdat, joina maksut on suoritettava.

Artikla 4 sopimuspuolten rahoitusosuuksien määräytymisestä koskee budjettivaltaa.

Artikla 5 määrittää rahoitusosuuksien valuutan.

1. Neuvosto päättää, minkä valuutan määräisenä järjestön talousarvio laaditaan. Jäsenvaltioiden rahoitusosuudet maksetaan tämän valuutan määräisinä voimassa olevien maksusääntöjen mukaisesti.

2. Neuvosto voi kuitenkin vaatia jäsenvaltioita maksamaan osan rahoitusosuuksistaan muuna valuuttana, jota järjestö tarvitsee tehtäviensä suorittamiseksi.

Artikla 6 määrittää neuvoston mahdollisuuden perustaa tasoitusrahasto.

Artikla 7 määrittää kirjanpidon ja tilintarkastuksen.

1. Johtaja huolehtii siitä, että kaikista tuloista ja menoista pidetään kirjaa ja että vuosittain laaditaan järjestön tilinpäätös.

2. Neuvosto nimeää tilintarkastajat, joiden ensimmäinen toimikausi on kolmivuotinen ja voidaan uudistaa. Tilintarkastajien tehtävänä on tarkastaa järjestön kirjanpito ja tilinpäätös erityisesti sen toteamiseksi, että menot ovat toteutuneet talousarvion mukaisesti rahoitussäännössä vahvistetuissa rajoissa. He suorittavat myös muita rahoitussäännössä määriteltyjä tehtäviä.

3. Johtaja toimittaa tilintarkastajille kaiken tiedon ja avun, jota he voivat tarvita suorittaessaan tehtäviään.

Artikla 8 määrittää rahoitussäännön, jossa vahvistetaan kaikki muut järjestön talousarviota, kirjanpitoa ja rahoitusta koskevat säännöt. Neuvosto hyväksyy sen yksimielisellä päätöksellä.

Rahoituspöytäkirja on tehty Pariisissa 5 päivänä lokakuuta 1962 yhtenä saksan-, ranskan-, hollannin- ja ruotsinkielisenä kappaleena, jonka ranskankielinen teksti on todistusvoimainen erimielisyyden sattuessa. Tämä kappale on talletettu Ranskan tasavallan ulkoasiainministeriön arkistoon, ja ministeriö toimittaa yleissopimuksen allekirjoittajavaltioille ja siihen liittyneille valtioille oikeaksi todistetut jäljennökset. Rahoituspöytäkirjan alkuperäisinä allekirjoittajina olivat Saksan liittotasavalta, Belgian kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Alankomaiden kuningaskunta ja Ruotsin kuningaskunta.

Pariisissa 5 päivänä lokakuuta 1962 allekirjoitetun eteläisen pallonpuoliskon tähtitieteellistä tutkimusta harjoittavan eurooppalaisen järjestön perustamista koskevan yleissopimuksen sopimuspuolina olevien valtioiden hallitukset ovat, huomioiden sen, että mainitun järjestön tulisi jäsenvaltioiden alueella nauttia sellaista oikeudellista asemaa, joka vahvistaa järjestön tehtävän toteuttamisen vaatimat erioikeudet ja -vapaudet, sopineet asiasta 12 päivänä heinäkuuta 1974 tehdyllä multilateraalisella pöytäkirjalla.

Järjestö on perustettu Chileen, missä sen asema on vahvistettu Chilen hallituksen ja järjestön välisellä 6 päivänä marraskuuta 1963 päivätyllä sopimuksella,

Pöytäkirjan 1 artiklan mukaan järjestö on oikeushenkilö. Sillä on erityisesti toimivalta tehdä sopimuksia, hankkia ja luovuttaa kiinteätä ja irtainta omaisuutta sekä ryhtyä oikeudellisiin toimiin.

Yhteisön, organisaation tai vastaavan oikeushenkilöllisyydestä sekä siihen liittyvästä oikeuskelpoisuudesta ja oikeudellisesta toimintakyvystä säädetään Suomessa lailla (PeVL 38/2000 vp). Tällaisia säännöksiä sisältyy esimerkiksi yhdistyslakiin (503/1989), lakiin avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä (389/1988), osakeyhtiölakiin (734/1978), osuuskuntalakiin (1488/2001), säätiölakiin (109/1930) ja lakiin Euroopan unionin turvallisuusalan tutkimuslaitokselle ja satelliittikeskukselle sekä niiden elimille ja niiden henkilöstölle myönnettävistä erioikeuksista ja vapauksista tehdyn neuvostossa kokoontuneiden Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja näiden virastojen oikeustoimikelpoisuudesta (1564/2001). Niin sanottuna blankettilakina säädetty laki Kansainvälisen viinijärjestön perustamisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta (1563/2001) koskee nimenomaan kyseisen järjestön oikeushenkilöllisyyttä. Kansainvälisten järjestöjen oikeushenkilöllisyyttä koskevaa yleistä lainsäädäntöä ei Suomessa ole.

2 artiklan mukaan järjestön rakennukset ja huoneistot ovat loukkaamattomia, ottaen kuitenkin huomioon, ettei järjestö saa sallia, että sen rakennuksia ja huoneistoja käytetään sellaisen henkilön turvapaikkana, jota etsitään rikoksesta, josta hänet on yllätetty itse teossa, tai joka on tuomittu rikoksesta tai jota koskee toimivaltaisen viranomaisen antama pidättämis-, vangitsemis- tai karkottamispäätös (artikla 2.2). Edelleen pöytäkirjan 5 ja 6 artiklat sisältävät lisärajoituksia em. loukkaamattomuuden periaatteelle.

Rakennusten ja huoneistojen loukkaamattomuuden periaate noudattaa kansainvälisille järjestöille yleisesti myönnettäviä erioikeuksia ja vapauksia. Lainkäytöllinen koskemattomuus merkitsee järjestön, sen tilojen ja omaisuuden vapautusta kaikesta, lähinnä siviili- ja hallinto-oikeudellisesta tuomiovallasta Suomen lainkäyttöpiirissä.

Pöytäkirjan 3 artiklan mukaan järjestön arkisto sekä yleensä kaikki järjestölle kuuluvat tai sen hallussa olevat asiakirjat ovat loukkaamattomia, niiden sijaintipaikasta riippumatta.

Määräys arkistojen loukkaamattomuudesta poikkeaa Suomen lainsäädännöstä muun muassa takavarikon ja paikkaan kohdistuvan etsinnän osalta, josta tarkemmin artiklan 4 kohdalla. 4 artiklan mukaan järjestö nauttii virallisen toimintansa puitteissa lainkäyttö- ja täytäntöönpanovapautusta, paitsi

a) siinä määrin kuin järjestön pääjohtaja tai hänen tilalleen yleissopimuksen VI artiklan mukaisesti määrätty henkilö on erityistapauksessa pidättänyt tällaisen vapautuksen;

b) jos on kysymys kolmannen osapuolen vahingonkorvauskanteesta, joka koskee järjestölle kuuluvan tai sen puolesta liikenteessä olevan moottoriajoneuvon aiheuttaman onnettomuuden seurauksena syntynyttä vahinkoa, tai liikennesääntöjen rikkomisesta sellaisella ajoneuvolla;

c) jos on kysymys tämän pöytäkirjan 23 tai 24 artiklan mukaisesti syntyneen välitystuomion täytäntöönpanosta;

d) jos on kysymys palkanpidätyksestä järjestön henkilökuntaan kuuluvan jäsenen velkaa varten edellyttäen, että pidätys perustuu lopulliseen oikeusratkaisuun, joka on täytäntöönpanokelpoinen sen alueen voimassa olevien sääntöjen mukaan, jossa täytäntöönpanoa haetaan;

e) jos on kysymys vastakanteesta, joka suoraan liittyy järjestön nostamaan pääkanteeseen.

Edelleen järjestön omaisuus ja varat, niiden sijaintipaikasta riippumatta, ovat vapaat kaikesta pakko-otosta, takavarikosta ja pakkolunastuksesta. Niinikään ne ovat vapaat kaikista hallinnollisista pakkotoimenpiteistä ja väliaikaistoimenpiteistä oikeudenkäynnin yhteydessä, paitsi siinä laajuudessa kuin väliaikaisesti on välttämätöntä järjestölle kuuluvien tai sen puolesta liikenteessä olevien ajoneuvojen aiheuttamien onnettomuuksien ehkäisemiseksi tai tutkimiseksi (artikla 4.2).

Artikla 4 sisältää ESO:n toimintakykyä laajasti käsitteleviä lainsäädännön alaan kuuluvia lainkäyttö- ja täytäntöönpanovapautusta koskevia määräyksiä. Omaisuuden vapautus pakkotoimista koskee erilaisia hallinnollisia ja prosessuaalisia pakkokeinoja ja turvaamistoimenpiteitä. Paikkaan kohdistuvasta etsinnästä säädetään pakkokeinolain (450/1987) 5 luvussa sekä takavarikosta rikosasioissa saman lain 3 ja 4 luvussa. Takavarikosta turvaamistoimena säädetään muun muassa oikeudenkäymiskaaren 7 luvussa. Hallinnollisista pakkotoimista säädetään uhkasakko-laissa (1113/1990). Omaisuuden pakkolunastuksesta säädetään muun muassa laissa kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta (603/1977). Valmiuslaissa (1080/1991) säädetään omaisuuden pakkoluovutuksesta ja eräistä muista omaisuuteen kohdistuvista pakkotoimista poikkeusolojen aikana. Rikokseen liittyvästä menettämisseuraamuksesta säädetään muun muassa rikoslaissa. Ulosottolaissa säädetään tuomioiden ja päätösten täytäntöönpanosta..

5 artiklan mukaan järjestö on jatkuvasti yhteistyössä tämän pöytäkirjan osapuolina olevien valtioiden asianomaisten viranomaisten kanssa asianmukaisen oikeudenkäytön helpottamiseksi, yleistä järjestystä, terveydenhoitoa ja työsuojelua koskevien määräysten ja muun vastaavan lainsäädännön noudattamisen turvaamiseksi sekä tässä pöytäkirjassa mainittujen erioikeuksien, erivapauksien ja helpotusten väärinkäytön estämiseksi.

Em. yhteistyön muodot voidaan määritellä tarkemmin pöytäkirjan 27 artiklassa tarkoitetuissa lisäsopimuksissa (artikla 5.2).

6 artiklan mukaan kaikki tämän pöytäkirjan osapuolina olevat valtiot säilyttävät oikeutensa ryhtyä asianmukaisiin varotoimenpiteisiin oman turvallisuutensa varmistamiseksi ja yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi.

Jos pöytäkirjan osapuolena olevan valtion hallitus katsoo edellä mainitun oikeuden käyttämisen välttämättömäksi, sen on otettava yhteys järjestöön heti, kun olosuhteet sallivat, sopiakseen järjestön kanssa tarvittavista toimenpiteistä järjestön etujen suojaamiseksi (artikla 6.2).

Järjestö on yhteistyössä tämän pöytäkirjan osapuolina olevien valtioiden viranomaisten kanssa sen välttämiseksi, että järjestön toiminta haittaisi edellä tarkoitettujen valtioiden turvallisuutta ja yleistä järjestystä (artikla 6.3).

7 artiklan mukaan virallisen toimintansa puitteissa järjestö sekä sen omaisuus ja tulot ovat vapaat kaikista välittömistä veroista. Järjestön suorittaessa huomattavia, virallisen toimintansa harjoittamista varten välttämättömiä tavaroiden tai palvelujen ostoja, mukaan lukien julkaisujen julkaiseminen, joiden hintoihin sisältyy maksuja tai veroja, tämän pöytäkirjan osapuolena olevan valtion, joka perii maksut tai verot, on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin, jotta maksujen tai verojen määrän perimisestä luovuttaisiin tai määrä maksettaisiin takaisin, jos maksut ja verot voidaan tunnistaa (artikla 7.2). Vapautusta ei myönnetä veroista, rasituksista ja maksuista, jotka ovat vain korvausta suoritetuista palveluista (artikla 7.3).

Artiklan 7 määräykset poikkeavat voimassa olevasta, välittömiä veroja koskevasta lainsäädännöstä. Perustuslain 81 §:n 1 momentin mukaan valtion verosta säädetään lailla. Sopimuksen veroja ja maksuja koskevat erioikeudet ja vapaudet noudattavat kansainvälisille järjestöille tavanomaisesti myönnettäviä erioikeuksia. Harmonisoituja veroja (arvonlisävero ja valmisteverot) koskevien yhteisöoikeuden säännösten mukaan voidaan toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle kansainväliselle järjestölle myöntää vero- ja maksuvapaus suoraan sopimuksen nojalla, mikäli verovapaus on määritelty kansainvälisen järjestön perustamissopimuksessa tai päämajasopimuksessa, edellyttäen että järjestön isäntävaltiona toimiva jäsenvaltio on hyväksynyt sen kansainväliseksi järjestöksi. Arvonlisäverolain (1501/1993) 72 d §:n 2 momentti ja valmisteverotuslain (1469/1994) 16 §:n 7 kohta sisältävät edellytykset verovapauksien myöntämisestä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle kansainväliselle järjestölle. Pöytäkirjalla myönnettävät arvonlisä- ja valmisteveroja koskevat erioikeudet ja vapaudet eivät ole laajempia kuin kansainvälisille järjestöille tavanomaisesti myönnettävät erioikeudet.

8 artiklan mukaan pöytäkirjan osapuolena oleva valtio myöntää tuonti- ja vientimaksuista ja tuonti- ja vientiveroista vapautuksen tai palauttaa ne, lukuun ottamatta niitä, jotka ovat vain korvausta suoritetuista palveluista, kun ne kohdistuvat järjestön virallista toimintaa varten tarkoitettuihin tuotteisiin ja aineistoihin tai sen työhön liittyviin julkaisuihin, niin järjestön maahan tuomiin kuin sen maasta viemiinkin. Mainitut tuotteet ja aineistot eivät ole tuonti- ja vientikiellon eivätkä tuonti- ja vientirajoitusten alaisia. Tullimaksut on katsottava kuuluviksi artiklan sovellutusalaan.

Artiklan mukaiset tuonti- ja vientimaksujen ja tuonti- ja vientiverojen vapautusta tai palautusta koskevat määräykset poikkeavat Suomen lainsäädännön verotusta ja budjettivaltaa koskevista määräyksistä. Yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 918/83 133 artiklan mukaan tullittomuudesta voidaan sopia kansallisesti. Tullittomuusasetuksen 134 artiklan mukaan jäsenvaltion on kuitenkin ilmoitettava tällaisen sopimuksen tullittomuusmääräykset komissiolle. Tuonti- ja vientikieltojen osalta voidaan todeta, että EY:n perustamissopimuksen mukaan pääsääntönä on tavaroiden vapaa liikkuvuus ja sitä voidaan kansallisesti rajoittaa vain tietyin edellytyksin. Tällainen säännöstelymahdollisuus sisältyy valmiustilalain (1080/1991) 14 §:ään.

9 artiklan mukaan pöytäkirjan 7 ja 8 artiklan määräyksiä ei sovelleta pääjohtajan ja järjestön henkilökunnan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettujen tavaroiden ja palvelujen ostoihin tai tällaisten tavaroiden tuontiin.

10 artiklan mukaan järjestölle kuuluvia tavaroita, jotka on 7 artiklan mukaisesti hankittu tai 8 artiklan mukaisesti tuotu maahan, ei saa myydä, lahjoittaa, lainata tai vuokrata sen valtion alueella, joka on myöntänyt edellä mainitut vapautukset, muutoin kuin tämän valtion määräämillä ehdoilla.

Järjestön laitosten väliset tavaroiden tai palvelujen siirrot eivät saa olla minkään veron, maksun tai rajoituksen alaisia; tämän pöytäkirjan osapuolina olevien valtioiden hallitusten on tarpeen vaatiessa ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin, jotta tällaisten maksujen perimisestä luovuttaisiin tai niiden määrä maksettaisiin takaisin tai tällaiset rajoitukset poistettaisiin.

Suomessa ei sijaitse ESO:n laitoksia. 11 artiklan mukaan pöytäkirjassa tarkoitetaan "järjestön virallisella toiminnalla" kaikkea toimintaa, jota järjestö harjoittaa tarkoitustensa toteuttamiseksi, sellaisina kuin ne on määritelty yleissopimuksessa, mukaan lukien sen hallinnollinen toiminta.

12 artiklan mukaan osana järjestön tarkoitusten toteuttamista järjestölle lähetettyjen tai järjestön lähettämien julkaisujen ja muun tiedotusaineiston kuljetukset eivät saa olla minkäänlaisten rajoitusten alaisia.

Virkatiedotteiden ja järjestölle kuuluvien asiakirjojen kuljetusten osalta järjestö nauttii yhtä edullista kohtelua kuin minkä jokaisen tämän pöytäkirjan osapuolena olevan valtion hallitus myöntää muille vastaaville kansainvälisille järjestöille (artikla 12.2).

Perustuslain 10 §:n 2 momentissa säädetään kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuuden loukkaamattomuudesta ja perustuslain 12 §:n 1 momentissa sanavapaudesta, johon sisältyy muun muassa oikeus ilmaista ja julkistaa viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Pöytäkirjan määräykset koskevat näiden perusoikeuksien käyttämistä.

13 artiklan mukaan järjestöllä on oikeus vastaanottaa, pitää hallussaan ja siirtää kaikenlaisia saatavia, valuuttoja ja käteisvaroja; se voi vapaasti käyttää niitä virallista toimintaansa varten ja pitää pankkitilejä missä tahansa valuutassa siinä määrin, kuin sen velvollisuuksien täyttäminen vaatii.

Käyttäessään tässä artiklassa tarkoitettuja oikeuksia on järjestön otettava huomioon kaikki tämän pöytäkirjan osapuolena olevan valtion hallituksen sille tekemät esitykset, jotka eivät haittaa sen omia etuja (artikla 13.2).

Artiklan 13 rahaliikennettä koskevat vapautukset saattavat käytännössä johtaa poikkeamiseen ainakin valmiuslaissa säädetyistä valvontaa ja säännöstelyä poikkeusoloissa koskevista määräyksistä, vaikka rahapolitiikka ei pääsääntöisesti enää kuulukaan Suomen toimivaltaan Euroopan unionin jäsenenä.

14 artiklan mukaan tämän pöytäkirjan osapuolina olevien valtioiden edustajille, jotka osallistuvat Järjestön kokouksiin, myönnetään tehtäviänsä suorittaessaan sekä matkustaessaan kokouspaikalle ja sieltä takaisin vapautus vangitsemisesta ja pidättämisestä ja henkilökohtaisten matkatavaroittensa takavarikoimisesta, paitsi jos heidät on yllätetty itse teossa. Tällaisissa tapauksissa asianomaisen viranomaisen on välittömästi ilmoitettava vangitsemisesta tai takavarikoimisesta järjestön pääjohtajalle tai tämän edustajalle.

Tässä artiklassa tarkoitetut henkilöt nauttivat lisäksi lainkäyttövapautusta - myös heidän tehtävänsä päätyttyä - niiden toimenpiteiden osalta, mukaan lukien heidän suulliset ja kirjalliset lausuntonsa, joihin he tehtäviensä suorittamisessa ja velvollisuuksiensa puitteissa ovat ryhtyneet. Tämä vapautus ei koske heidän tekemiään moottoriliikennemääräysten rikkomuksia tai heidän omistuksessaan olevien tai heidän kuljettamiensa moottoriajoneuvojen aiheuttamia vahinkoja (artikla 14.2).

Artikla poikkeaa Suomen pakkokeinolainsäädännöstä vangitsemisen ja pidättämisen vapautuksen osalta. Lainkäyttövapaus taas poikkeaa niin siviili-, rikos- kuin hallinto-oikeudellisesta tuomiovallasta Suomen lainkäyttöpiirissä.

Artiklassa tarkoitettuihin henkilöihin voivat tulla sovellettaviksi myös kansainvälisiä konferensseja ja erityisedustustoja koskevista erioikeuksista ja vapauksista annettu laki ja asetus, jos kysymyksessä on Suomen hallituksen suostumuksella Suomessa pidettävä valtioiden välinen konferenssi. Laki sisältää yleiset erioikeudet ja -vapaudet osallistujille.

15 artiklan mukaan jäljempänä 16 ja 17 artiklassa mainittujen erioikeuksien ja -vapauksien lisäksi järjestön pääjohtaja tai hänen tilalleen määrätty henkilö nauttii virkakautenaan niitä erioikeuksia ja -vapauksia, joihin vastaavanarvoiset diplomaattiset edustajat 18 päivänä huhtikuuta 1961 tehdyn diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen mukaan ovat oikeutettuja. Suomi on diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen osapuoli (SopS 3—4/1970). Pöytäkirjan määräys merkitsee po. yleissopimuksen soveltamisen laajentamista koskemaan järjestön pääjohtajaa ja hänen sijaistaan.

16 artiklan mukaan järjestön palveluksessa olevat henkilöt nauttivat lainkäyttövapautusta, myös heidän palveluksensa päätyttyä, niiden toimenpiteiden osalta, mukaan lukien heidän suulliset ja kirjalliset lausuntonsa, joihin he tehtäviensä suorittamisessa ja velvollisuuksiensa puitteissa ovat ryhtyneet.

Tämä vapautus ei kuitenkaan koske heidän tekemiään moottoriliikennemääräysten rikkomuksia tai heidän omistuksessaan olevien tai heidän kuljettamiensa moottoriajoneuvojen aiheuttamia vahinkoja (artikla 16.2).

Artiklan 1-kohta järjestön palveluksessa olevan henkilöstön osalta poikkeaa Suomen lainsäädännöstä lainkäyttövapautuksen suhteen, jota on selostettu edellä 4 artiklan kohdalla.

17 artiklan mukaan järjestön henkilökuntaan kuuluvat kokopäivätoimiset jäsenet:

a) nauttivat rahavarojen siirtojen osalta niitä erioikeuksia, jotka yleensä asianomaisten kansallisten säännösten mukaisesti myönnetään kansainvälisten järjestöjen henkilökunnalle;

b) saavat, jos heidät järjestöön sitova sopimus on voimassa vähintään vuoden, tullivapaasti tuoda maahan huonekalunsa ja henkilökohtaiset tavaransa ryhtyessään ensimmäistä kertaa hoitamaan tehtäväänsä asianomaisessa valtiossa, ja maksutta viedä maasta huonekalunsa ja henkilökohtaiset tavaransa lopettaessaan palveluksensa tässä valtiossa, kummassakin tapauksessa niillä ehdoilla ja rajoituksilla, jotka ovat voimassa sen valtion lakien ja asetusten nojalla, jossa oikeutta käytetään;

c) sekä heidän talouteensa kuuluvat perheenjäsenet nauttivat samaa vapautusta maahantulorajoituksista ja ulkomaalaisten rekisteröimistä koskevista määräyksistä, joka yleensä myönnetään kansainvälisten järjestöjen henkilökuntaan kuuluville jäsenille;

d) nauttivat loukkaamattomuutta kaikkiin heidän toimeensa kuuluviin asiakirjoihin ja muihin toimenpiteisiin nähden;

e) ovat vapautetut kaikista asepalvelukseen liittyvistä velvoitteista ja muusta palvelusvelvollisuudesta;

f) sekä heidän talouteensa kuuluvat perheenjäsenet nauttivat kansainvälisessä kriisitilanteessa samoja kotiuttamisetuja kuin diplomaattisten edustustojen jäsenet.

Artiklan a ja c—f kohtien määräykset poikkeavat monilta kohdin Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä, jota selostetaan edellä 3 ja 4 artiklan perustelujen yhteydessä. Maahantulorajoituksista ja ulkomaalaisten rekisteröimistä koskevista määräyksistä säädetään ulkomaalaislaissa (378/1991). Palveluvelvollisuutta koskevat erioikeudet ja vapaudet poikkeavat asevelvollisuuslaista (452/1950) ja valmiuslain Suomessa asuvan työvoiman käyttöä koskevista säännöksistä.

18 artiklan mukaan, mikäli järjestö perustaa oman, riittäviä etuuksia käsittävän sosiaalivakuutusjärjestelmän, vapautetaan niin järjestö kuin sen pääjohtaja ja henkilökuntakin kaikista kansallisille sosiaalivakuutuselimille suoritettavista pakollisista maksuista, ellei muuta seuraa tämän pöytäkirjan osapuolina olevien asianomaisten valtioiden kanssa 27 artiklan määräysten mukaisesti tehdyistä sopimuksista tai näiden valtioiden vahvistamista vastaavista määräyksistä.

Tuloverotusta koskevat määräykset poikkeavat tuloverolain (1535/1992) säännöksistä sosiaaliturvamaksusta vapauttamisen myötä.

19 artiklan mukaan neuvoston viimeistään vuoden kuluessa pöytäkirjan voimaantulosta vahvistamilla ehdoilla ja sen vahvistaman menettelyn mukaisesti voidaan määrätä pääjohtaja ja 17 artiklassa tarkoitetut järjestön henkilökuntaan kuuluvat jäsenet maksamaan veroa järjestölle sen suorittamista palkoista ja palkkioista. Siitä päivästä lähtien, jolloin vero otetaan käyttöön, kyseiset palkat ja palkkiot ovat vapautetut kansallisesta tuloverosta; tämän pöytäkirjan osapuolina olevilla valtioilla säilyy kuitenkin oikeus ottaa huomioon nämä palkat ja palkkiot muista lähteistä peräisin olevasta tulosta maksettavaksi määrättävää veroa laskettaessa.

Tämän artiklan 1 kohdan määräyksiä ei sovelleta eläkkeisiin ja elinkorkoihin, jotka järjestö suorittaa entisille pääjohtajille ja henkilökuntaan kuuluneille entisille jäsenille heidän palveluksestaan järjestössä. Artiklan 19 verotusta koskevat määräykset poikkeavat tuloverolain (1535/1992) määräyksistä tässäkin kohden.

20 artiklan mukaan pöytäkirjan 17 artiklassa tarkoitettujen järjestön henkilökuntaan kuuluvien jäsenten nimet, arvo tai ammatti ja osoite on määräajoin ilmoitettava tämän pöytäkirjan osapuolina olevien valtioiden hallituksille.

21 artiklan mukaan pöytäkirjassa määrättyjen erioikeuksien ja -vapauksien tarkoituksena ei ole antaa niihin oikeutetuille henkilöille henkilökohtaista hyötyä. Ne ovat syntyneet yksinomaan järjestön esteettömän toiminnan ja henkilökunnan, jolle ne myönnetään, täydellisen riippumattomuuden turvaamiseksi kaikissa olosuhteissa.

Pääjohtajalla ja hänen tilalleen määrätyllä henkilöllä tai, jos on kysymys tämän pöytäkirjan osapuolena olevan valtion edustajasta, asianomaisen valtion hallituksella tai, jos on kysymys pääjohtajasta itsestään, neuvostolla on oikeus ja velvollisuus pidättää tällainen vapautus, jos se heidän käsityksensä mukaan estää oikeuden toteutumista ja se voidaan pidättää vahingoittamatta niitä tarkoituksia, joita varten se on myönnetty (artikla 21.2).

22 artiklan mukaan pöytäkirjan osapuolena oleva valtio ei ole velvollinen myöntämään 14 ja 15 artiklassa sekä 17 artiklan a), b), c), e) ja f)-kohdassa mainittuja erioikeuksia ja -vapauksia omille kansalaisilleen tai alueellaan vakituisesti asuville henkilöille.

23 artiklan mukaan järjestö on velvollinen sisällyttämään kaikkiin sen tekemiin kirjallisiin sopimuksiin, lukuun ottamatta niitä, jotka tehdään henkilökuntaohjesäännön mukaisesti, välitystuomiolausekkeen. Sopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat riidat, joita ei ole ratkaistu sovinnollisesti, saatetaan kolmen välimiehen muodostaman välimiesoikeuden ratkaistavaksi. Välimiesoikeuden päätös on lopullinen ja sitoo riidan osapuolia.

24 artiklan mukaan pöytäkirjan osapuolena oleva valtio voi alistaa kansainvälisen välitystuomioistuimen ratkaistavaksi kaikki riita-asiat,

a) jotka ovat syntyneet järjestön aiheuttaman vahingon seurauksena;

b) jotka koskevat järjestön sopimukseen perustumatonta velvoitetta;

c) jotka koskevat henkilöä, jolla on oikeus vedota 15 ja 16 artiklassa tarkoitettuun lainkäyttövapautukseen edellyttäen, että vapautta ei ole pidätetty tämän pöytäkirjan 21 artiklan määräysten mukaisesti. Riitaisuuksissa, joissa vedotaan 15 ja 16 artiklassa tarkoitettuun lainkäyttövapautukseen, järjestö on vastuuvelvollinen asianomaisten henkilöiden sijaan.

Jos tämän pöytäkirjan osapuolena oleva valtio aikoo alistaa riitaisuuden ratkaistavaksi välitystuomiolla, sen on ilmoitettava tästä pääjohtajalle, jonka välittömästi on annettava tällainen ilmoitus tiedoksi jokaiselle tämän pöytäkirjan osapuolena olevalle valtiolle (artikla 24.2).

Edellä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä ei sovelleta järjestön ja pääjohtajan, sen henkilökunnan tai asiantuntijoiden välisiin riitaisuuksiin, jotka koskevat heidän palvelussuhteensa ehtoja (artikla 24.3).

Välitystuomiota ei voida moittia, vaan se on lopullinen ja asianosaisia sitova. Jos välitystuomion sisällöstä tai soveltamisalasta syntyy riitaisuutta, välitystuomioistuin on asianosaisen pyynnöstä velvollinen tulkitsemaan sen (artikla 24.4).

Kansainvälisen välitystuomioistuimen tuomio voi tulla Suomea sitovaksi ja velvoittavaksi artiklan 4 kohdan perusteella, ja se on lopullinen eikä siitä voida valittaa.

Pöytäkirjan osapuolena oleva valtio voi alistaa kansainvälisen välitystuomioistuimen ratkaistavaksi riidan artiklassa mainituissa tapauksissa. Riitaisuuksissa, joissa vedotaan 15 ja 16 artiklassa tarkoitettuun lainkäyttövapautukseen, järjestö on vastuuvelvollinen asianomaisten henkilöiden sijaan. Järjestö siis huolehtii riitojenratkaisumenettelyistä myös silloin, kun riita liittyy järjestön virkamieheen, joka nauttii koskemattomuutta. Määräys vastaa YK:n erioikeuksia koskevan yleissopimuksen 29 artiklaa. Välitystuomio on lopullinen ja sitoo riidan osapuolia koskien valtion täysivaltaisuutta.

25 artiklan mukaan 24 artiklassa mainittuun välitystuomioistuimeen kuuluu kolme jäsentä, joista välitysmenettelyssä asianosaisasemassa olevat valtiot, yksi tai useampi, nimittävät yhden välimiehen, järjestö yhden ja kaksi ensin mainittua kolmannen, joka toimii puheenjohtajana.

Välimiehet valitaan listalta, jolla on korkeintaan kuusi kunkin tämän pöytäkirjan osapuolena olevan valtion nimeämää välimiestä ja kuusi järjestön nimeämää välimiestä (artikla 25.2).

Jos asianosainen jättää nimeämättä välimiehen tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti kolmen kuukauden kuluessa 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta, Kansainvälisen tuomioistuimen puheenjohtaja toimittaa toisen asianosaisen pyynnöstä välimiehen vaalin mainitulla listalla olevien henkilöiden kesken. Näin tapahtuu myös jommankumman asianosaisen pyynnöstä, jos kaksi ensimmäistä välimiestä ei kuukauden kuluessa toisen välimiehen nimittämisestä pääse yksimielisyyteen kolmannen välimiehen valinnasta. Välitystuomiota hakevan valtion kansalaista ei kuitenkaan voida valita täyttämään järjestön valittavana olevan välimiehen paikkaa, eikä listalla olevaa järjestön nimeämää henkilöä voida valita täyttämään välitystuomiota hakevan valtion valittavana olevan välimiehen paikkaa. Henkilöä, joka kuuluu jompaankumpaan näistä kahdesta ryhmästä, ei myöskään voida nimittää välitystuomioistuimen puheenjohtajaksi (artikla 25.3). Välitystuomioistuin määrää itse menettelyn säännöt (artikla 25.4).

Artikla sisältää yksityiskohtaiset määräykset välitystuomioistuimen perustamisesta ja sen jäsenten nimittämisestä.

26 artiklan mukaan järjestön ja pöytäkirjan osapuolena olevan valtion hallituksen välillä syntyvät, tämän pöytäkirjan tulkitsemista tai soveltamista koskevat riitaisuudet, joita ei ole saatu suorissa neuvotteluissa selvitetyiksi, saatetaan jommankumman asianosaisen pyynnöstä, elleivät asianosaiset ole sopineet jostakin toisesta ratkaisutavasta, välitystuomioistuimeen, johon kuuluu kolme jäsentä, nimittäin yksi järjestön pääjohtajan tai hänen tilalleen määrätyn henkilön nimeämä välimies, yksi tämän pöytäkirjan osapuolena ja asiassa asianosaisena olevan valtion tai tämän pöytäkirjan osapuolina ja asiassa asianosaisina olevien valtioiden nimeämä välimies ja kolmas välimies, jonka kaksi muuta on yksimielisesti valinnut ja joka ei saa olla järjestön virkamies eikä kyseisten valtioiden kansalainen ja joka toimii tuomioistuimen puheenjohtajana.

Välitystuomiota koskevassa pyynnössä on mainittava kantajan nimeämän välimiehen nimi; vastaaja nimeää oman välimiehensä ja ilmoittaa hänen nimensä kantajalle kahden kuukauden kuluessa välitystuomiota koskevan pyynnön vastaanottamisesta. Ellei vastaaja ilmoita välimiehensä nimeä mainitun määräajan kuluessa, tai jos nämä kaksi välimiestä eivät pääse yksimielisyyteen kolmannen välimiehen valinnasta kahden kuukauden kuluessa viimeisestä välimiehen nimeämisestä, Kansainvälisen tuomioistuimen puheenjohtaja valitsee välimiehen tai kolmannen välimiehen sen asianosaisen pyynnöstä, joka ensin kääntyy tuomioistuimen puoleen.

Välitystuomioistuin määrää itse menettelyn säännöt. Sen ratkaisut ovat asianosaisia sitovia eikä niistä voida valittaa.

Artikla 26 sääntelee järjestön ja pöytäkirjan osapuolena olevan valtion hallituksen välillä syntyvien, tämän pöytäkirjan tulkitsemista tai soveltamista koskevien riitaisuuksien saattamisen välitystuomioistuimen ratkaistavaksi, jonka antamista päätöksistä tulee sitovia eikä niistä voi valittaa koskien täysivaltaisuutta.

27 artiklan mukaan neuvoston päätettyä asiasta järjestö voi tehdä lisäsopimuksia yhden tai useamman tämän pöytäkirjan osapuolena olevan valtion kanssa tämän pöytäkirjan määräysten toteuttamisen varmistamiseksi.

28 artiklan mukaan tämä pöytäkirja on avoinna allekirjoittamista varten järjestön perustamista koskevan 5 päivänä lokakuuta 1962 tehdyn yleissopimuksen osapuolina oleville valtioille.

Pöytäkirja on ratifioitava tai hyväksyttävä. Ratifioimis- tai hyväksymiskirja talletetaan Ranskan hallituksen huostaan.

29 artiklan mukaan pöytäkirja tulee voimaan päivänä, jolloin kolmas ratifioimis- tai hyväksymiskirja talletetaan.

30 artiklan mukaan voimaantulonsa jälkeen tämä pöytäkirja on avoinna liittymistä varten kaikille järjestön perustamista koskevan 5 päivänä lokakuuta 1962 tehdyn yleissopimuksen osapuolina oleville valtioille. Liittymiskirjat talletetaan Ranskan hallituksen huostaan.

31 artiklan mukaan sellaisen valtion osalta, joka ratifioi tai hyväksyy tämän pöytäkirjan sen voimaantulon jälkeen, tai sellaisen valtion osalta, joka liittyy siihen, tämä pöytäkirja tulee voimaan päivänä, jolloin ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja talletetaan.

32 artiklan mukaan Ranskan hallitus ilmoittaa kaikille tämän pöytäkirjan allekirjoittaneille tai siihen liittyneille valtioille ja järjestön pääjohtajalle jokaisesta ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamisesta sekä tämän pöytäkirjan voimaantulosta.

33 artiklan mukaan pöytäkirja on voimassa niin kauan kuin 5 päivänä lokakuuta 1962 tehty järjestön perustamista koskeva yleissopimus on voimassa.

Valtio, joka eroaa järjestöstä tai lakkaa kuulumasta siihen tämän artiklan 1 kohdassa mainitun yleissopimuksen XI artiklan mukaisesti, ei enää ole tämän pöytäkirjan osapuoli.

34 artiklan mukaan pöytäkirjaa on tulkittava sen päätarkoitusta silmällä pitäen, joka on sallia järjestön toteuttaa tehtävänsä täydellisesti ja tehokkaasti sekä harjoittaa sitä toimintaa, joka sille yleissopimuksessa on määrätty.

35 artiklan mukaan pöytäkirjan tultua voimaan Ranskan hallitus kirjaa sen Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristössä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaisesti.

Pöytäkirja on tehty Pariisissa 12 päivänä heinäkuuta 1974 yhtenä saksan-, tanskan-, ranskan-, hollannin- ja ruotsinkielisenä kappaleena, jonka ranskankielinen teksti on todistusvoimainen riitatapauksissa. Pöytäkirja on talletettu Ranskan ulkoasianministeriön arkistoon, joka toimittaa allekirjoittajavaltioille ja pöytäkirjaan liittyville valtioille oikeaksi todistetut jäljennökset.

1 §. Lain1 § sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla liittymissopimuksen, yleissopimuksen, rahoituspöytäkirjan ja erioikeuksia ja erivapauksia koskevien sopimusjärjestelyjen ne määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa jaksossa.

2 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin Suomen ja ESO:n välinen liittymissopimus ja Suomen liittyminen yleissopimukseen, sen rahoituspöytäkirjaan ja ESO:n erioikeuksia ja -vapauksia koskevaan pöytäkirjaan tulevat voimaan.

Suomen ja ESO:n välinen liittymissopimus on allekirjoitettu 9 päivänä helmikuuta 2004. Sopimuksen 7 artiklan mukaan kumpikin sopimuspuoli ilmoittaa toiselle kirjallisesti, kun se on saattanut päätökseen tämän sopimuksen voimaantulon edellyttämän menettelyn. Suomen ja ESO:n välinen sopimus tulee voimaan 30 päivän kuluttua jälkimmäisen ilmoituksen vastaanottamisesta. Tavoitteena on, että sopimus tulisi voimaan viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2004.

Euroopan eteläisen pallonpuoliskon tähtitieteellistä tutkimusta harjoittavan järjestön perustamista koskeva yleissopimus on allekirjoitettu lokakuun 5 päivänä lokakuuta 1962. Uusi valtio voi liittyä yleissopimukseen sen XIII artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden yksimielisellä päätöksellä ja kun se on tallettanut liittymiskirjan Ranskan tasavallan ulkoasiainministeriöön. Yleissopimukseen liittyvä rahoituspöytäkirja on tehty samanaikaisesti yleissopimuksen kanssa lokakuun 5 päivänä lokakuuta 1962, eikä siihen sisälly erillisiä voimaantulomääräyksiä, joten se on yleissopimuksen liitteenä tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti yleissopimuksen kanssa.

ESO:n erioikeuksia ja -vapauksia koskeva multilateraalinen pöytäkirja on tehty heinäkuun 12 päivänä 1974. Pöytäkirjan 31 artiklan mukaan sellaisen valtion osalta, joka ratifioi tai hyväksyy tämän pöytäkirjan sen voimaantulon jälkeen, tai sellaisen valtion osalta, joka liittyy siihen, tämä pöytäkirja tulee voimaan päivänä, jolloin ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja talletetaan.

Sopimusjärjestelyjen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamista koskeva laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin Suomen ja ESO:n välinen liittymissopimus, yleissopimus ja sen rahoituspöytäkirja sekä ESO:n erioikeuksia ja -vapauksia koskeva pöytäkirja tulevat voimaan. Tavoitepäivämäärä on heinäkuun 1 päivä heinäkuuta 2004.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaan tämä perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Valtiosopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen määräys on perustuslakivaliokunnan kannan mukaan luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (ks. esim. PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp).

Euroopan eteläisen pallonpuoliskon tähtitieteellistä tutkimusta harjoittavan järjestön yleissopimusta voidaan luonnehtia kansainvälisen tieteellisen tutkimuksen yhteistyösopimukseksi. Sopimukseen liittymisellä voidaan katsoa Suomen valtion edistävän tähtitieteen osalta mahdollisuuksia perustuslain 16 §:n 3 momentissa tarkoitetun tieteen vapauden käyttämiseen.

Euroopan eteläisen pallonpuoliskon tähtitieteellistä tutkimusta harjoittavan järjestön yleissopimuksessa lainsäädännön alaan kuuluu artikla V(2b), jonka mukaan neuvosto päättää järjestön rahoitustoimenpiteistä. Artiklalla V(2b) ei ole suoranaista budjettivaltaa koskevaa merkitystä sikäli, ettei siinä määrätä esim. Suomen rahoitusosuudesta. Määräys on kuitenkin merkittävä sikäli, että päätökset järjestön rahoitustoimenpiteistä tehdään jäsenvaltioiden 2/3 enemmistöllä. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomi voi myös vastoin tahtoaan tulla sidotuksi sellaisiin rahoituspäätöksiin, joilla voi puolestaan olla eduskunnan budjettivaltaa koskevia vaikutuksia. Jäsenien rahoitusosuuksista säädetään edelleen yleissopimuksen VII artiklassa. Sovelletusta menettelystä säädetään erillisessä rahoituspöytäkirjassa, johon myös kumpikin edellä mainituista sopimusmääräyksistä viittaa. Suomen liittymissopimuksen 4 artiklassa määritellään puolestaan tarkemmin Suomen erityisrahoitusosuus ja artiklassa 5 Suomen jäsenmaksuosuus vuonna 2004. Tällaiset eduskunnan budjettivaltaa sitovat sopimusmääräykset kuuluvat lainsäädännön alaan perustuslain 83 §:n perusteella.

Perustuslakivaliokunnan kannan mukaan oikeushenkilöllisyydestä ja siihen liittyvästä oikeudellisesta toimintakyvystä sekä järjestön ja sen henkilöstön erioikeuksista ja -vapauksista säädetään Suomessa lailla (ks. PeVL 38/2000 vp.). Järjestön erioikeuksia ja -vapauksia koskevan pöytäkirjan voidaan katsoa sisältävän useita sellaisia määräyksiä, jotka kuuluvat tällä perusteella lainsäädännön alaan ja edellyttävät näin ollen eduskunnan hyväksymistä. Tällaisia ovat ainakin järjestön oikeushenkilöllisyyttä, koskemattomuutta ja erivapauksia koskevat 1—4 sekä 7—8 artiklat sekä vastaavat sopimusosapuolten edustajia ja järjestön henkilökuntaa koskevat säännökset artikloissa 14—19. Järjestölle ja sen henkilöstölle myönnettävät vero- ja tullivapauksia koskevat määräykset vastaavat lähtökohtaisesti niitä erioikeuksia ja -vapauksia, joita tavanomaisesti myönnetään kansainvälisille järjestöille sekä niiden palveluksessa olevalle henkilöstölle ja ne kuuluvat lainsäädännön alaan, koska perustuslain 81 §:n 1 momentin mukaan valtion veroista säädetään lailla. Määräykset noudattavat myös niitä velvoitteita, joita Euroopan Unionin yhteisölainsäädäntö asettaa jäsenvaltioille kansainvälisille järjestöille myönnettävien erioikeuksien ja -vapauksien suhteen.

Yleissopimuksen VIII artikla koskee sopimuksen muuttamista. Sanamuotonsa perusteella sitä voitaneen tulkita niin, että muutosten tekeminen on sidottu ESO-neuvoston suositukseen. Tällaisen sopimusmääräyksen, joka edellyttää sopimuksella perustetun toimielimen antamaa hyväksyntää, voidaan katsoa rajoittavan sopimusosapuolten sopimuksentekovaltaa. Näin ollen määräys koskettaa Suomen täysivaltaisuutta ja kuuluu lainsäädännön alaan. Ottaen huomioon järjestön tarkoitus ja yleissopimuksen soveltamisala, täysivaltaisuutta koskeva rajoitus on kuitenkin luonteeltaan vähäinen, eikä sen voida katsoa olevan ristiriidassa perustuslain täysivaltaisuutta koskevien säännösten kanssa.

Yleissopimuksen IX artiklan mukaan jäsenvaltioiden riidat yleissopimuksen ja rahoituspöytäkirjan tulkinnasta ja soveltamisesta ratkaistaan viime kädessä Haagin pysyvässä välitystuomioistuimessa. Tässä menettelyssä voi tulla Suomea sitovasti ratkaistuksi myös lainsäädännön alaan tai eduskunnan budjettivaltaan kuuluvia kysymyksiä. Sopimusmääräys koskettaa näin ollen Suomen täysivaltaisuutta ja edellyttää eduskunnan hyväksymistä. Yleissopimuksen IX artiklaa sovelletaan myös Suomen ja ESO:n väliseen bilateraaliseen liittymissopimukseen sen 6 artiklan perusteella. ESO:n erioikeuksia ja -vapauksia koskevan pöytäkirjan 24—26 artiklat sisältävät vastaavanlaisen riitojen ratkaisumekanismin. Koska tällaiset riitojen ratkaisua ja tulkintaa koskevat määräykset ovat kuitenkin nykyään tavanomaisia, ne eivät vaikuta sopimuksen tai voimaansaattamislain käsittelyjärjestykseen (ks. PeVL 51/2001).

Yleissopimuksen X artikla asettaa kymmenen vuoden aikarajan sekä vähintään yhden varainhoitovuoden viiveen järjestöstä eroamiselle. Määräystä sovelletaan myös Suomen ja ESO:n väliseen bilateraaliseen liittymissopimukseen sen 6 artiklan perusteella. Tällaisten aikarajojen asettaminen voidaan katsoa rajoittavan sopimusosapuolten oikeutta irtisanoa sopimus sekä näin rajoittavan perustuslain 93 §:n 1 momentissa tarkoitetun kansainvälisen toimivallan käyttämistä, mikä on kansainvälisiin velvoitteisiin sitoutumista koskeva perussäännös. Lisäksi sopimusmääräys merkinnee sitä, että Suomi ei voi järjestöstä eroamalla välittömästi vapautua myöskään siihen kohdistuvista taloudellisista velvoitteista. Tällaiset rajoitukset koskettavat Suomen täysivaltaisuutta ja kuuluvat lainsäädännön alaan. Koska tämäntyyppiset rajoitukset ovat kuitenkin tavanomaisia nykyaikaisessa kansainvälisessä yhteistoiminnassa, sopimusmääräyksen ei voida katsoa olevan ristiriidassa perustuslain täysivaltaisuutta koskevien säännösten kanssa.

Yleissopimuksen XI ja XII artiklojen mukaan Suomen jäsenyys ESO:ssa voi periaatteessa päättyä erottamiseen tai järjestön purkamiseen myös ilman eduskunnan hyväksymistä perustuslain 94 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla. Erioikeuksia ja -vapauksia koskevan pöytäkirjan voimassaolo on sidottu yleissopimuksen XI artiklaan ja yleissopimuksen voimassaoloon. Sopimusmääräykset koskettavat näin ollen Suomen täysivaltaisuutta ja edellyttävät eduskunnan hyväksymistä. Ottaen huomioon järjestön rajattu toimiala sekä yleissopimuksen XII artiklan varojen jakamista turvaavat säännökset järjestön purkamistapauksessa, sopimusmääräysten ei kuitenkaan voida katsoa olevan ristiriidassa perustuslain täysivaltaisuutta koskevien säännösten kanssa.

Suomen ja ESO:n välinen liittymissopimus, Euroopan eteläisen pallonpuoliskon tähtitieteellistä tutkimusta harjoittavan järjestön perustamista koskeva yleissopimus ja sen rahoituspöytäkirja sekä ESO:n erioikeuksia ja -vapauksia koskeva pöytäkirja vaativat edellä sanotun perusteella eduskunnan hyväksymisen. Koska sopimusjärjestelyt eivät sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, se voidaan hyväksyä eduskunnassa äänten enemmistöllä.

Sopimusjärjestelyyn tai lakiehdotukseen Suomen ja ESO:n välisen liittymissopimuksen, Euroopan eteläisen pallonpuoliskon tähtitieteellistä tutkimusta harjoittavan järjestön perustamista koskevan yleissopimuksen ja sen rahoituspöytäkirjan sekä ESO:n erioikeuksia ja -vapauksia koskevan pöytäkirjan voimaansaattamiseksi ei sisälly perustuslain 95 §:n 2 momentissa tarkoitettuja määräyksiä tai säännöksiä. Lakiehdotus voitaisiin näin ollen käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään että,

Eduskunta hyväksyisi Suomen ja Euroopan eteläisen observatorion (ESO) välillä 9 päivänä helmikuuta 2004 Garchingissa tehdyn liittymissopimuksen, 5 päivänä lokakuuta 1962 tehdyn Euroopan eteläisen pallonpuoliskon tähtitieteellistä tutkimusta harjoittavan järjestön perustamista koskevan yleissopimuksen ja sen 5 päivänä lokakuuta 1962 tehdyn rahoituspöytäkirjan sekä 12 päivänä heinäkuuta 1974 tehdyn järjestön erioikeuksia ja -vapauksia koskevan multilateraalisen pöytäkirjan.

Koska kysymyksessä olevat sopimusjärjestelyt sisältävät määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Suomen ja Euroopan eteläisen observatorion (ESO) välillä 9 päivänä helmikuuta 2004 Garchingissa tehdyn liittymissopimuksen, eteläisen pallonpuoliskon tähtitieteellistä tutkimusta harjoittavan eurooppalaisen järjestön perustamista koskevan yleissopimuksen ja sen rahoituspöytäkirjan sekä järjestön erioikeuksia ja -vapauksia koskevan pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

Helsingissä 23 päivänä huhtikuuta

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Opetusministeri
Tuula Haatainen