Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 27/2004
Hallituksen esitys Eduskunnalle Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiön kanssa Itämeren alueen koealuerahastosta tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

TaVM 10/2004

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiön kanssa Itämeren alueen koealuerahastosta joulukuussa 2003 tehdyn sopimuksen.

Pohjoismaat ovat perustaneet yhteistyössä Pohjoismaisen ympäristörahoitusyhtiö NEFCOn kanssa Itämeren alueen koealuerahaston. Se on Itämeren alueella toimiva avoin hiilirahasto, jota hallinnoi Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiö. Rahaston tarkoituksena on rahoittaa ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan mukaisia yhteistoteutushankkeita erityisesti energiasektorilla ja hankkia tämän toiminnan avulla päästövähennysyksiköitä. Rahaston tarkoituksena on myös jakaa hankkeista saatuja tietoja ja avustaa syyskuussa 2003 perustetun Itämeren alueen koealueen tavoitteiden saavuttamisessa. Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiön kanssa tehdyllä sopimuksella Suomi vahvistaa koealuerahastoon sijoittamansa summan ja maksuajankohdan. Suomen sijoituksen määrä on 1,75 miljoonaa euroa. Sopimuksella Suomi hyväksyy myös koealuerahaston toimintaohjeet. Suomi soveltaa Itämeren alueen koealuerahastosta tehtyä sopimusta osittain väliaikaisesti.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Sopimus tulee voimaan viidentenätoista päivänä siitä päivästä lukien, jona Suomen hallitus ilmoittaa Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiölle, että sen valtiosäännön sopimuksen voimaantulolle asettamat vaatimukset ovat täyttyneet. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila

Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus (SopS 61/1994) tuli kansainvälisesti voimaan vuonna 1994. Ilmastosopimuksen 4 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaan sopimuspuolina olevat teollisuusmaat sitoutuvat muun muassa hyväksymään kansallisia ohjelmia ja ryhtymään niiden mukaisiin toimiin lieventääkseen ilmastonmuutosta rajoittamalla ihmisen toiminnan aiheuttamia kasvihuonekaasujen päästöjä sekä suojelemalla ja lisäämällä kasvihuonekaasujen nieluja ja varastoja. Sopimuspuolet voivat panna täytäntöön tällaisia ohjelmia ja toimia yhdessä muiden sopimuspuolten kanssa ja auttaa muita sopimuspuolia omalta osaltaan vaikuttamaan yleissopimuksen tavoitteen saavuttamiseen.

Suomi allekirjoitti ilmastosopimuksen Kioton pöytäkirjan 29 päivänä huhtikuuta 1998. Pöytäkirjan hyväksymiselle pyydettiin eduskunnan hyväksyminen (HE 26/2002 vp). Suomi talletti pöytäkirjan hyväksymiskirjan yhdessä muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden kanssa 31 päivänä toukokuuta 2002. Pöytäkirja ei ole tullut vielä kansainvälisesti voimaan. Kioton pöytäkirja sisältää ilmastoa muuttavien kaasujen vähentämisvelvoitteen lisäksi mahdollisuuden käyttää vähennysvelvoitteen saavuttamiseksi hyväksi niin sanottuja Kioton mekanismeja. Kioton pöytäkirjan mukaisia joustomekanismeja ovat yhteistoteutus (6 artikla), puhtaan kehityksen mekanismi (12 artikla) ja kansainvälinen päästökauppa (17 artikla). Näiden joustomekanismien tarkoituksena on edistää määrällisten päästörajoitusten ja päästöjen vähentämisvelvoitteiden kustannustehokasta saavuttamista. Hankkeiden yhteistoteutusta koskevan Kioton pöytäkirjan 6 artiklan mukaan sopimuspuolena oleva teollisuusvaltio (Liite I -valtio) voi luovuttaa toiselle sopimuspuolelle tai hankkia toiselta sopimuspuolelta päästövähennysyksiköitä täyttääkseen päästövähennystavoitteensa. Nämä vähennysyksiköt perustuvat investointihankkeisiin, jotka vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä tai edistävät kasvihuonekaasujen nieluja.

Itämeren alueen energiaministerit ja Euroopan yhteisöjen komissio päättivät 25 päivänä lokakuuta 1999 Itämeren alueen energiayhteistyön ohjelmasta vuosille 2000—2002. Ohjelmaa jatkettiin Kioton joustomekanismien soveltamista Itämeren alueella (Suomi, Tanska, Norja, Ruotsi, Islanti, Saksa, Viro, Latvia, Liettua, Puola ja Venäjä) koskevan sopimuksen jäljempänä Itämeren alueen koealuesopimus, neuvottelujen loppuun saattamiseksi. Islanti, Liettua, Norja, Ruotsi, Saksa, Suomi ja Tanska allekirjoittivat Itämeren alueen koealuesopimuksen (SopS 4/2004) Pohjoismaiden energiaministereiden kokouksen yhteydessä Göteborgissa 29 päivänä syyskuuta 2003. Latvia allekirjoitti sopimuksen 12 päivänä joulukuuta 2003. Sopimus tuli kansainvälisesti voimaan 1 päivänä helmikuuta 2004. Viro talletti liittymiskirjansa Suomen ulkoasiainministeriön huostaan 3 päivänä maaliskuuta 2004. Koealuesopimuksen tarkoituksena on luoda valmiuksia Kioton mekanismien toteuttamiseksi sekä lähentää yhteistoteutushankkeiden isäntämaita sekä Kioton mekanismeja tarvitsevia Pohjoismaita ja Saksaa toisiinsa. Lisäksi tavoitteena on hankkia kokemuksia Kioton mekanismien käytöstä ja hankkeiden perustamisesta. Yhteistyöhankkeet olisivat energiansäästö- ja energiatehokkuushankkeita, bioenergian ja muun uusiutuvan energian hankkeita. Itämeren alueen koealuesopimus on tässä hallituksen esityksessä käsiteltävästä Itämeren alueen koealuerahastosta erillinen mutta sitä täydentävä sopimus.

Suomessa on käynnistetty vuonna 2000 Kioton mekanismien koeohjelma, jonka tavoitteena on kehittää valmiuksia hankemekanismien käytölle sekä hankkia päästövähennyksiä. Vuoden 1999 lopulla, jo ennen koeohjelman käynnistymistä, päätettiin Suomen osallistumisesta Maailmanpankin kansainväliseen hiilirahastoon noin 10 miljoonan euron sijoituksella. Hiilirahastosta rahoitetaan kasvihuonekaasuja vähentäviä hankkeita kehitysmaissa ja siirtymätalousmaissa. Suomen ja Viron välinen sopimus kasvihuonekaasujen vähentämisen yhteistoteutuksesta allekirjoitettiin 17 päivänä joulukuuta 2002. Tasavallan presidentti hyväksyi sopimuksen 29 päivänä marraskuuta 2003 eduskunnan annettua sopimukselle ensin hyväksyntänsä (HE 34/2003 vp). Sopimus tulee voimaan 8 päivänä huhtikuuta 2004. Suomen ja Viron välillä on käynnissä ja valmisteilla koeohjelmassa valmisteltuja yhteistoteutushankkeita. Tällaisia ovat Kadrinan ja Tamsalun kaukolämpöhankkeet, Paiden bioenergiaa koskeva hanke ja Pakrin tuulipuistoa koskeva hanke.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/87/EY kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta on luotu Euroopan unionin päästökauppajärjestelmä. Se on Kioton pöytäkirjasta erillinen päästökaupan sovellutus, jonka lähtökohtana on kuitenkin Kioton pöytäkirjassa asetettujen tavoitteiden saavuttaminen. EU:n päästökaupan ulkopuolelle jää kaikissa jäsenvaltioissa osa polttolaitoksista ja teollisuuslaitoksista, jotka eivät ylitä direktiivin liitteessä määriteltyä laitoskokoa. Jäsenvaltio voi kuitenkin liittää päästökaupan piiriin myös pienempiä laitoksia. Direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävien laitosten osalta voidaan harjoittaa yhteistoteutushankkeita, mutta päästökauppa rajoittaa mahdollisten yhteistoteutushankkeiden määrää tulevissa jäsenvaltioissa. Toinen hankkeiden lukumäärää rajoittava tekijä on EU:n direktiiviehdotus kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmästä annetun direktiivin muuttamisesta Kioton pöytäkirjan hankemekanismien osalta (ns. linkkidirektiivi). Kyseinen direktiivi mahdollistaa yhteistoteutushankkeilla ja puhtaan kehityksen mekanismin hankkeilla toteutettujen päästöyksiköiden hyödyntämisen EU:n päästökauppajärjestelmässä, mutta se saattaa jossain määrin rajoittaa yhteistoteutuksen hyödyntämismahdollisuuksia päästökaupan ulkopuolisilla toimialoilla päästövähennysten kaksinkertaisen laskennan välttämisen takia. Baltian maiden liittyminen Euroopan unioniin ja siten siirtyminen unionin päästökaupan ja linkkidirektiivin piiriin saattaa siten vähentää jossain määrin mahdollisten yhteistoteutushankkeiden määrää tulevissa jäsenvaltioissa. Direktiivien soveltamisalan ulkopuolelle jää kuitenkin Baltian maissakin hankkeita, joiden osalta voidaan harjoittaa yhteistoteutustoimintaa.

2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

2.1. Tavoitteet

Itämeren alueen koealuerahaston tavoitteena on yhdistää rahastoon liittyvien maiden taloudelliset voimavarat Kioton pöytäkirjan mukaisten kasvihuonekaasujen päästöyksiköiden hankkimiseksi. Päästöyksiköt hankittaisiin Itämeren alueella lainoitetuista energiasektorin investointihankkeista. Hankitut päästöyksiköt jaettaisiin jäsenille niiden rahoituksen suhteessa. Rahaston tavoitteena on myös jakaa näin toteutetuista yhteistoteutushankkeista saatuja tietoja sekä avustaa Itämeren alueen koealueen tavoitteiden saavuttamisessa.

2.2. Keskeiset ehdotukset

Esityksen tavoitteena on saada eduskunnan hyväksyminen Itämeren alueen koealuerahastosta tehdylle sopimukselle. Sopimuksella hyväksytään Suomen puolesta Itämeren alueen koealuerahaston perustaminen, sitoudutaan sijoittamaan rahastoon 1,75 miljoonaa euroa ja sitoudutaan noudattamaan rahaston toimintaohjeita. Esitys sisältää ehdotuksen blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

3. Esityksen vaikutukset

Rahaston suunniteltu minimipääoma on 10 miljoonaa euroa. Sillä arvioidaan voitavan hankkia päästöoikeuksia noin 2—4 miljoonan vuosittaisen hiilidioksiditonnin edestä. Tästä Suomen osuus olisi noin 0,4—0,8 miljoonaa vuosittaista hiilidioksiditonnia, kun päästöyksikön hintaoletuksena käytetään noin 5 euroa.

Koealuerahastoon liittymisestä Suomelle aiheutuvat kustannukset, 1,75 miljoonaa euroa, on maksettu eduskunnan lähialueyhteistyöhön vuoden 2001 tulo- ja menoarviossa myöntämistä varoista, jotka oli osoitettu Suomen Kioton mekanismien koeohjelman yhteistoteutushankkeiden käyttöön. Koeohjelman toimintaa koordinoiva ministeriöiden välinen ohjausryhmä katsoo, että koealuerahasto on osa Suomen koeohjelmaa. Esityksellä ei ole vaikutuksia Suomen tulevien vuosien tulo- ja menoarvioihin.

Sopimuksella ei ole välittömiä ympäristövaikutuksia, koska se ei sisällä päästövähennysvelvoitteita, vaan liittyy Kioton pöytäkirjan toimeenpanoon. Sopimus vaikuttaa kuitenkin epäsuorasti kasvihuonekaasujen päästövähenemiin Itämeren alueella. Sopimuksella pyritään vähentämään ilmastonmuutosta aiheuttavia kasvihuonekaasupäästöjä Itämeren alueella kustannustehokkaalla tavalla. Suomi voi laskea omaksi edukseen osuuttaan vastaavat hiilidioksidin päästövähennykset, jotka saadaan aikaan koealuerahaston avulla rahoitettujen yhteistoteutushankkeiden tuloksena. Sopimus myös laajentaa Suomen valmiuksia osallistua yhteistoteutushankkeisiin.

Sopimuksella ei ole vaikutuksia viranomaisten tehtäviin ja menettelytapoihin. Suomen edustautuminen rahaston sijoittajien komiteassa hoidetaan virkamiestyönä. Sopimuksella voi olla myönteistä vaikutusta Suomen oikeudenkäyttöpiirissä oleville yrityksille, jotka voivat osallistua rahaston lainoittamien hankkeiden toteuttamiseen.

Esityksen tavoitellut vaikutukset ovat saavutettavissa suoraan esitykseen sisältyvän sopimuksen ja sen voimaansaattamislain nojalla. Koealuerahaston sijoittajat voivat yhteisellä päätöksellä lakkauttaa rahaston jo ennen sen määräajan päättymistä. Tällaista voitaisiin harkita esimerkiksi silloin, jos Kioton pöytäkirja ei tule kansainvälisesti voimaan ja rahaston tavoitellut, pöytäkirjan toimeenpanoon liittyvät vaikutukset jäisivät toteutumatta. Tällaisessakin tilanteessa rahaston toiminnan yleisemmät, edellä kohdassa 2.1. mainitut tavoitteet ja ilmastosopimuksen 4 artiklan 2 kappaleen a kohdassa mainituista yhteistoteutushankkeista saatavien kokemusten hankkiminen, voisivat kuitenkin perustella koealuerahaston toiminnan jatkamista. Jos rahasto lakkautetaan ennen sen määräajan päättymistä, jäljellä olevasta rahaston omaisuudesta palautuisi Suomelle sen osuus Suomen rahasto-oikeuksien mukaisessa suhteessa.

4. Asian valmistelu

Pohjoismaiden pääministerit päättivät Bergenissä Norjassa vuonna 1998 aloittaa yhteistyön kestävän energiahuoltojärjestelmän kehittämiseksi Itämeren maiden alueella. Päätöksen seurauksena Pohjoismaiden energiaministerit päättivät Stavangerissa niin ikään vuonna 1998 pyrkiä yhteistyöhön Kioton pöytäkirjan joustomekanismien koealueen käynnistämiseksi Itämeren maiden alueelle. Pohjoismaiden energiaministereiden aloitteesta päätettiin samana vuonna käynnistää keskustelut Pohjoismaiden Investointipankin kanssa koealueen toteuttamista koskevan rahaston sijoittamisesta Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiön, jäljempänä NEFCO, yhteyteen.

Itämeren alueen koealuesopimus allekirjoitettiin Pohjoismaiden energiaministerien kokouksessa Göteborgissa 29 päivänä syyskuuta 2003. Sopimuksessa määrätään Kioton mekanismeja koskevasta yhteistyöstä Itämeren maiden alueella ja päästöyksiköiden siirrosta hankkeen isäntämaan ja rahoittajamaan välillä.

Pohjoismaiden energiaministereiden kokouksessa syyskuussa 2003 päätettiin myös suosittaa, että Pohjoismaat selvittäisivät mahdollisuutensa liittyä koealueen toiminnan toteuttamista varten NEFCOn yhteyteen perustettuun rahastoon vuoden 2003 loppuun mennessä. Rahaston perustajasijoittajia ovat kaikki pohjoismaat. Lisäksi Saksa on ilmaissut halukkuutensa liittyä rahastoon, mutta ei ole toistaiseksi tehnyt asiassa päätöstä.

Kauppa- ja teollisuusministeriö pyysi sopimusluonnoksesta lausunnot ulkoasiainministeriöltä, oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, ympäristöministeriöltä ja Suomen ympäristökeskukselta. Lausunnonantajat puolsivat Suomen liittymistä rahastoon. Suomen ympäristökeskus kannatti rahastoon liittymistä edellyttäen, että se ei vähentäisi koeohjelman puitteissa toteutettavia kahdenvälisiä yhteistoteutushankkeita.

Tasavallan presidentti myönsi sopimusta koskevat allekirjoitusvaltuudet 19 päivänä joulukuuta 2003 ja päätti samalla sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta. Sopimuskirjeenvaihto suoritettiin Helsingissä 19 ja 22 päivänä joulukuuta 2003. Tasavallan presidentin asetus sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta annettiin 30 päivänä joulukuuta 2003 (SopS 79/2003).

Hallituksen esitys on laadittu ulkoasiainministeriössä yhteistyössä kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa. Esitysluonnoksesta on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, kauppa- ja teollisuusministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, ympäristöministeriöltä, Suomen ympäristökeskukselta, Teollisuuden ja Työnantajien Keskusliitolta, Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:lta, Energia-alan keskusliitto Finergyltä ja Suomen luonnonsuojeluliitolta. Lausunnoissa puollettiin Suomen liittymistä koealuerahastoon. Lausunnoissa esitetyt huomiot on pyritty ottamaan huomioon lopullisessa tekstissä. Suomen luonnonsuojeluliiton lausunnossa korostettiin lisäksi sitä, että Suomen tulee kiinnittää erityistä huomiota koealuerahaston hankevalintaperusteiden ja hankesalkkuperusteiden kehittämiseen ja varmistaa, että toteutettavat hankkeet saavat aikaan pysyviä, todellisia päästövähennyksiä. Energia-alan keskusliiton lausunnossa arvioitiin Suomen tarvitsevan myös Kioton pöytäkirjan mukaisia joustomekanismeja ja Suomen valtion tulisi varautua niiden käyttöön hyvissä ajoin. Energia-alan keskusliitto piti tärkeänä yhteistoteutushankkeiden edistämistä erityisesti energia-alalla. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö korosti sitä, että koealuerahaston perustamisen taustalla on Kioton pöytäkirja, jonka kansainvälinen voimaantulo on epävarmaa. Keskusjärjestö piti muiden Pohjoismaiden liittymistä rahastoon ja niiden maksusitoumusten suorittamista tärkeänä. Keskusjärjestön lausunnossa pidettiin myös tärkeänä, että rahaston varoilla toteutettavat hankkeet johtavat tilauksiin suomalaiselta teollisuudelta ja alihankkijoilta.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Sopimuksen sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön

1.1. Itämeren alueen koealuerahastoa koskeva kirjeenvaihto

Suomen kirjeen johdanto. Suomen kauppa- ja teollisuusministerin Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiön toimitusjohtajalle toimittaman kirjeen johdannossa Suomi hyväksyy omalta osaltaan Itämeren alueen koealuerahaston (TGF) perustamisen ja tunnustaa rahaston toimintaohjeiden voimaantulon. Itämeren alueen koealuerahastoa koskeva sopimus on tehty muodollisesti Suomen ja NEFCOn välillä. Rahaston toimintaohjeet on hyväksytty NEFCOn hallintoneuvostossa.

1 kappale. Kirjeenvaihdon 1 kappaleessa Suomi sitoutuu maksamaan koealuerahastoon 1, 75 miljoonan euron rahoitusosuuden.

2 kappale. Kirjeenvaihdon 2 kappaleen mukaan Suomen rahoitusosuus maksetaan koealuerahaston tilille yhdessä erässä 31 päivään joulukuuta 2003 mennessä.

3 kappale. Kirjeenvaihdolla tehtävä sopimus tulee sen 3 kappaleen mukaan voimaan viidentenätoista päivänä siitä päivästä lukien, jona Suomen hallitus ilmoittaa NEFCOlle, että sen valtiosäännön sopimuksen voimaantulolle asettamat vaatimukset ovat täyttyneet. Kirjeenvaihdon 3 kappaleen määräykset on laadittu sitä silmällä pitäen, että toimintaohjeet sisältävät määräyksiä, jotka edellyttävät Suomessa eduskunnan hyväksymisen.

4 kappale. Kirjeenvaihdon 4 kappaleen mukaan Suomi sitoutuu soveltamaan väliaikaisesti toimintaohjeiden määräyksiä, lukuun ottamatta niiden IV kappaleen 4.4. kohdan, XII kappaleen 12.3. kohdan ja XV kappaleen määräyksiä. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa jaksossa selvitetään jäljempänä näiden määräysten kuulumista Suomessa lainsäädännön alaan. Suomi sitoutui soveltamaan väliaikaisesti ainoastaan sellaisia määräyksiä, joiden ei arvioitu sopimuksen tekohetkellä sisältävän eduskunnan hyväksymistä edellyttäviä määräyksiä.

5 kappale. Kirjeenvaihdon 5 kappaleen mukaan Suomen rahoitusosuus palautettaisiin Suomelle korkoineen, vähennettynä maksuilla ja kuluilla, jos Suomi ei voisikaan lopullisesti sitoutua sopimukseen.

6 kappale. Kirjeenvaihdon 6 kappaleessa todetaan, että siinä käytetyillä käsiteillä on niille toimintaohjeissa annettu merkitys.

NEFCOn kirje. NEFCOn toimitusjohtajan Suomen kauppa- ja teollisuusministerille lähettämässä kirjeessä hyväksytään Suomen rahoitusosuus ja vahvistetaan se, että NEFCO hallinnoi rahoitusosuutta toimintaohjeiden ja Suomen kirjeessä mainittujen ehtojen mukaisesti. NEFCO sitoutuu soveltamaan sopimuksen voimaantuloon asti väliaikaisesti Suomen osalta samoja toimintaohjeiden määräyksiä, joiden soveltamiseen Suomi on sitoutunut. NEFCOn hallintoneuvosto on hyväksynyt toimintaohjeet kokonaisuudessaan, joten suhteessa muihin sijoittajiin toimintaohjeita sovelletaan kokonaisuudessaan.

1.2. Itämeren alueen koealuerahaston toimintaohjeet

1 kappale. Määritelmät. Toimintaohjeiden 1 kappaleessa määritellään toimintaohjeissa käytetyt keskeiset käsitteet: sallittu päästömääräyksikkö, sopimuspuolten konferenssi ja kokous, hankesuunnitelman hyväksyminen (validointi), päästövähennysyksikkö, perustajasijoittajat, rahastonhoitaja, isäntämaa, riippumaton toimija, sijoittaja, sijoittajien komitea, yhteistoteutushanke, Kioton pöytäkirja, seuranta, uudet sijoittajat, henkilö, hanke, hankesalkkuperusteet, hankevalintaperusteet, koealue, koealuerahaston omaisuus ja todentaminen. Koska sopimuksella toteutetaan Kioton pöytäkirjan 6 artiklan ja Koealueesta Kioton mekanismien soveltamiseksi energiahankkeissa Itämeren alueella tehdyn sopimuksen tavoitteita, tarkoitetaan toimintaohjeissa käytetyillä käsitteillä yleensä samoja asioita kuin sanotuissa sopimuksissa.

II kappale. Perustaminen. Toimintaohjeiden II kappaleessa määritellään Itämeren alueen koealuerahasto alueelliseksi, avoimeksi rahastoksi, joka perustetaan Itämeren alueen koealueen hankkeiden toteuttamisen välineeksi. Rahastoa hallinnoi NEFCO ja sen varat koostuvat sijoittajien sijoituksista.

III kappale. Tarkoitus. Koealuerahaston tarkoituksena on antaa taloudellisia voimavaroja pääasiassa energiasektorin yhteistoteutushankkeille ja jakaa niistä saatuja tietoja sekä avustaa koealueen tavoitteiden saavuttamisessa.

IV kappale. Koealuerahaston toiminta. Koealuerahasto rahoittaa yhteistoteutushankkeita ja saa niistä vastaavasti päästövähennysyksiköitä tai sallittuja päästömääräyksiköitä. Rahastonhoitaja tekee koealuerahaston puolesta isäntämaiden ja muiden osapuolten kanssa sopimukset, jotka ovat tarpeen rahaston tavoitteiden saavuttamiseksi. Rahastonhoitaja yksilöi yhdessä sijoittajien, isäntämaiden ja muiden toimielinten ja laitosten kanssa ehdotukset mahdollisiksi hankkeiksi ja saattaa valitsemansa hankkeet sijoittajien komitean hyväksyttäväksi. Koealuerahasto pyrkii noudattamaan kaikkia Kioton pöytäkirjan vaatimuksia. Rahastonhoitaja pyrkii varmistamaan, että sopimusjärjestelyistä tehdään riittävän joustavat, jotta ne voidaan mukauttaa sääntelykehyksen kehittyessä. Toimintaohjeiden 4.4. kohdan mukaan sijoittaja, joka on oikeutettu valtuuttamaan oikeushenkilöitä osallistumaan sen vastuulla toimiin, jotka johtavat Kioton pöytäkirjan 6 artiklan mukaistan päästövähennysyksiköiden aikaansaamiseen, luovuttamiseen tai hankintaan, valtuuttaa rahastonhoitajan toimimaan puolestaan tältä osin. Kukin sijoittaja hyväksyy samalla hankkeet Kioton pöytäkirjan 6 artiklan tarkoitusten toteuttamiseksi. Toimintaohjeiden 4.4. kohdassa siirretään Suomen hallitukselle kuuluvaa valtaa kansainväliselle oikeushenkilölle tavalla, joka liittyy perustuslain 124 §:n tulkintaan. Rahaston toimintaohjeiden 4.4. kohtaa ei voitane pitää kuitenkaan tavoitteiltaan sellaisena, että se merkitsisi valtiolle kuuluvan toimivallan varsinaista siirtämistä kansainväliselle toimielimelle.

V kappale. Päästövähennysyksiköihin ja sallittuihin päästömääräyksiköihin liittyvät edut ja yksiköiden laillinen omistus; jakaminen sijoittajille. Koealuerahasto hankkii päästövähennysyksiköt ja sallitut päästömääräyksiköt yhteisesti kaikkien sijoittajien puolesta, jotka osallistuvat kokonaishankesalkkuun. Yksiköt jaetaan kunakin hetkenä tosiasiallisesti suoritettujen maksuosuuksien suhteessa. Jos hankevalintaperusteista tai hankesalkkuperusteista ei päästä yksimielisyyteen, sijoittajien komitea voi päättää, että rahasto tekee sijoitukset yksilöllisesti kunkin sijoittajan puolesta. Kukin sijoittaja päättää vuodesta 2008 alkaen, luovutetaanko päästövähennysyksiköt tai sallitut päästömääräyksiköt kyseiselle sijoittajalle sen osuuden suhteessa vai säilytetäänkö ne koealuerahaston hallussa. Tällaiset yksiköt voidaan myydä tai ne voidaan pitää sijoittajan tilillä. Rahastonhoitaja antaa sijoittajille vuosittain tilikertomuksen. Rahastonhoitaja pyrkii varmistamaan, että päästövähenemät voidaan hyvittää Liite I -maiden velvoitteiden hyväksi tai muuntaa päästömääräyksiköiksi.

VI kappale. Sijoittajien rahoitusosuudet. Koealuerahaston koko vaihtelee saatujen rahoitusosuuksien mukaan. Ensimmäinen merkintäaika oli 29 päivästä syyskuuta 31 päivään joulukuuta 2003. Kukin sijoittaja vahvistaa merkintänsä tekemällä merkintäsopimuksen, jossa eritellään sitoumuksen määrä, valuutta, rahoitusosuuksien vuosi tai vuodet ja rahoitusosuuksien maksutapa. Merkintäsopimuksella sijoittaja hyväksyy myös toimintaohjeet. Merkintäsopimuksen malli on toimintaohjeiden liitteenä 2. Suomen merkintäsopimukseen on sisällytetty erityisiä määräyksiä, jotka johtuivat siitä, että sopimus edellyttää Suomessa eduskunnan hyväksymistä.

Kunkin perustajasijoittajan tulee maksaa vähintään yksi kolmasosa rahoitusosuudestaan 31 päivään joulukuuta 2003 mennessä. Sijoittaja voi maksaa ennakolta koko rahoitusosuutensa. Korkotulot maksetusta pääomasta kohdennetaan sijoittajille niiden osuuksien mukaisessa suhteessa ja lisätään näiden maksuosuuteen. Suomi maksoi rahoitusosuutensa yhtenä eränä 31 päivänä joulukuuta 2003. Muut pohjoismaat ovat sitoutuneet suorittamaan rahoitusosuutensa kolmessa erässä ja ovat suorittaneet siten tähän mennessä yhden kolmasosan rahoitusosuudestaan. Pohjoismaiden rahoitusosuudet ovat seuraavat:

                
Maa Osuus TGF:ssä (%) Koko rahoitus (euroa) Maksettu (euroa)
Suomi 17,5 1 750 000,00 1 750 000,00
Ruotsi 34,2 3 420 000,00 1 340 000,00
Tanska 23,8 2 380 000,00 793 333,00
Norja 23,4 2 340 000,00 970 641,10
Islanti 1,1 110 000,00 28 074,12
100,0 10 000 000,00 4 882 048,22

Koealuerahasto voi sijoittajien komitean päätöksellä kutsua milloin tahansa vuoden 2003 jälkeen uusia sijoittajia osallistumaan rahastoon. Uusille sijoittajille voidaan asettaa vähimmäismerkintämäärät tai muita ehtoja. Sijoittajalla ei ole toimintaohjeiden 6.4. kohdan mukaan oikeutta peruuttaa mitään osaa koealuerahastolle maksamastaan rahoitusosuudesta tai saada rahastolta maksuja muutoin kuin toimintaohjeiden mukaisesti. Suomen ja NEFCOn välisessä kirjeenvaihdossa on kuitenkin sovittu Suomen maksuosuuden palauttamisesta, jos Suomi ei hyväksyisi lopullisesti merkintäsopimusta.

VII kappale. Sijoittajien komitea. Sijoittajat perustavat sijoittajien komitean, jossa kullakin perustajasijoittajalla sekä rahastonhoitajalla on yksi edustaja. Myös uusilla sijoittajilla, joiden rahoitusosuus on vähintään 2 miljoonaa euroa, on oikeus nimetä jäsen sijoittajien komiteaan. Sijoittajat, jotka eivät ole jäsenenä komiteassa, voivat osallistua siihen tarkkailijoina. Myös kutsutut asiantuntijat sekä Itämeren alueen energiayhteistyön (Baltic Sea Region Energy Co-operation, BASREC) sihteeristön ja Pohjoismaiden ministerineuvoston sihteeristön edustajat voivat osallistua kokouksiin tarkkailijoina. Sijoittajien komitean jäsen ei saa koealuerahastolta korvausta palveluistaan, matkakuluista tai muista kuluista. Suomi vastaa siten edustajansa osallistumisesta aiheutuvista kuluista.

Sijoittajien komitea antaa rahastonhoitajalle rahaston toimintaa koskevia yleisiä ohjeita. Komitea käsittelee rahastonhoitajan tekemät hanke-ehdotukset ja hyväksyy hankkeet, jotka ovat hankevalintaperusteiden ja hankesalkkuperusteiden mukaisia. Komitea muuttaa tarvittaessa hankevalintaperusteita ja hankesalkkuperusteita ja päättää uusien sijoittajien kutsumisesta. Komitea hyväksyy rahaston toimintasuunnitelman ja talousarvion ja erikseen talousarvion ylittävät menot. Komitea hyväksyy myös omat menettelytapasääntönsä. Kaupankäyntiä koskevissa asioissa komitea on päätösvaltainen, kun sijoittajajäsenten enemmistö on läsnä. Komitean päätökset tehdään yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Hankevalinta- ja salkkuperusteita sekä uusien sijoittajien kutsumista koskevat päätökset tehdään kuitenkin yksimielisesti. Kokouksia voidaan järjestää myös puhelinkokouksina tai muulla viestintäjärjestelyllä.

VIII kappale. Hallinto. Rahastonhoitaja hoitaa kaikkea koealuerahaston omaisuutta sijoittajien eduksi. Koealuerahaston omaisuuteen, arkistoihin, toimintoihin ja kaupankäyntiin sovelletaan NEFCOlle sen perustamissopimuksen tai muiden sopimusten mukaisesti myönnettyjä erioikeuksia ja vapauksia. Rahastonhoitaja hyväksyy sijoittajien rahoitusosuudet ja sijoittaa maksetun pääoman korkoinstrumentteihin, kunnes hankkeisiin tarkoitetut maksut maksetaan. Rahastonhoitaja valtuutetaan myös ottamaan palvelukseen henkilöitä ja tekemään muita sopimuksia, osallistumaan yhteisyrityksiin, kumppanuuksiin ja muihin yhtymiin. Rahastonhoitaja valtuutetaan maksamaan kuluja, joita se pitää välttämättöminä tai suotavia koealuerahaston jonkin tarkoituksen toteuttamisen kannalta. Se voi myös maksaa itselleen maksuja rahastonhoitajana. Rahastonhoitaja valtuutetaan myös suorittamaan kaikki muut toimet ja tekemään muita tarpeellisia sopimuksia sekä kantamaan ja vastaamaan koealuerahastoon liittyvissä oikeudenkäynneissä ja ratkaisemaan niitä 1 miljoonan euron enimmäismäärän rajoissa. Rahastonhoitaja voi myös antaa yrityksen tai henkilön tehtäväksi toimia kirjaajana, luovutusten välittäjänä tai omaisuudenhoitajana.

Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiöstä Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välillä tehty sopimus on saatettu Suomessa voimaan lailla (SopS 99—100/1999). Sopimus sisältää myös määräykset NEFCOn erioikeuksista ja vapauksista lukuun ottamatta säännöksiä yleisen järjestyksen tai turvallisuuden ylläpitämiseksi tarvittaviin poikkeuksiin NEFCOn tilojen loukkaamattomuudesta, jotka on otettu yhtiön ja Suomen väliseen isäntämaasopimukseen. Suomen hallituksen ja Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiön välinen isäntämaasopimus on saatettu voimaan asetuksella (SopS 108/1999). Toimintaohjeissa osoitetaan NEFCOlle tehtäviä, joita se hoitaa koealuerahaston lukuun. NEFCOn perustamissopimuksessa sille määritelty oikeudellinen asema ja toimintakyky kattavat mahdollisesti sen toiminnan koealuerahaston lukuun, mutta selvyyden vuoksi asiasta on otettu määräykset myös rahaston toimintaohjeisiin.

IX kappale. Laiminlyönnit. Rahastonhoitaja ilmoittaa sijoittajalle ja muille sijoittajille, jos sijoittaja on laiminlyönyt maksuvelvoitteensa 30 päivän ajan. Sijoittajan, joka laiminlyö maksuvelvoitteensa, on korvattava rahastonhoitajalle ja koealuerahastolle laiminlyönnistä aiheutuvat kulut tai vahingot.

X kappale. Varainhoitovuosi, arkistot ja raportit. Koealuerahaston varainhoitovuosi on kalenterivuosi. Rahastonhoitaja laatii toimintasuunnitelman ja talousarvioehdotuksen, joka toimitetaan sijoittajien komitean käsiteltäväksi. Rahastonhoitaja pitää koealuerahaston osalta erillisiä arkistoja ja tilejä. Tilinpäätöksen tarkastavat samat tilintarkastajat, joita rahastonhoitaja muutoinkin käyttää. Rahastonhoitaja laatii myös raportin koealuerahaston toiminnasta edelliseltä kaudelta. Rahastonhoitaja antaa sijoittajille myös sitä koskevien tietojen luovuttamista koskevien periaatteiden rajoissa jäljennökset hankkeiden loppuasiakirjoista.

XI kappale. Kulut ja maksut. Koealuerahaston varoista korvataan rahastonhoitajalle tai muulle henkilölle rahaston hallinnosta aiheutuneet kulut. Rahastonhoitaja perii rahastolta palveluistaan vuosittaisen hallintomaksun, joka on enintään 1,75 prosenttia rahaston kokonaissummasta. Hallintomaksua voidaan tarkistaa vuonna 2005, jos maksu ei kata rahastonhoitajalle aiheutuvia tosiasiallisia kuluja.

XII kappale. Korvaukset. Sijoittajat sitoutuvat yhteisvastuullisesti maksamaan rahastonhoitajalle ja NEFCOlle korvausta ja puolustamaan näitä koealuerahaston toiminnan yhteydessä sellaisia vaateita, vastuita, tappioita tai kuluja vastaan, jotka johtuvat siitä, että sijoittaja on rikkonut lakia, asetusta, päätöstä tai tuomiota. Rahastonhoitaja antaa sijoittajille vastaavan sitoumuksen. Rahastonhoitaja, NEFCO tai sijoittajat taikka niiden toimihenkilöt, työntekijät tai edustajat eivät ole koealuerahaston toiminnan yhteydessä henkilökohtaisesti vastuussa mistään kolmannelle osapuolelle. Vahingonkorvausta koskevat yleiset säännöt sisältyvät Suomessa vahingonkorvauslakiin (412/1974), josta toimintaohjeiden XII kappaleen määräykset poikkeavat.

XIII kappale. Toiminnan kesto ja lopettaminen; toimintaohjeiden muuttaminen. Hankkeista sovitaan ennen vuotta 2008 ja rahasto lopettaa hanketoimintansa vuoden 2012 lopussa. Kaikki tai osa sijoittajista voivat kuitenkin päättää jatkaa koealuerahaston toimintaa vuoden 2012 jälkeenkin. Rahaston toiminta voidaan lopettaa myös ennen vuoden 2012 loppua kaikkien sijoittajien yksimielisellä päätöksellä. Rahaston toimintaan lopetettaessa jäljellä oleva omaisuus jaetaan sijoittajien kesken. Jos koealuerahastolla ei ole vuoden 2006 lopussa valmisteilla hankkeita, joihin sidotaan vähintään 50 prosenttia rahaston pääomasta, perustajasijoittajilla on oikeus vuoden 2007 alusta lukien peruuttaa sitomaton osa sijoituksestaan. Jos sijoittajat eivät suostu korottamaan hallintomaksua rahastonhoitajan esityksestä, rahastonhoitajalla on oikeus erota rahastonhoitajan tehtävästä. Rahaston toimintaohjeiden muuttaminen edellyttää sijoittajien komitean yksimielistä päätöstä.

XIV kappale. Eturistiriidat. Rahastonhoitaja ilmoittaa kirjallisesti sijoittajien komitealle, millä aloilla NEFCOn ja rahastonhoitajan välillä voi syntyä eturistiriita, joka saattaa vaikuttaa annettavien palveluiden puolueettomuuteen tai häiritä niiden suorittamista. Sijoittajien on myös ilmoitettava komiteassa mahdollisista kilpailevista eduistaan ennen kunkin hanke-ehdotuksen käsittelyä. Rahastonhoitaja kehottaa tarvittaessa sijoittajaa jäämään pois hankkeen käsittelystä.

XV kappale. Välimiesmenettely. Toimintaohjeista johtuva tai niihin liittyvä riita, erimielisyys tai vaade tai toimintaohjeiden rikkominen, päättyminen tai pätemättömyys ratkaistaan välimiesmenettelyssä UNCITRALin välimiesmenettelysääntöjen mukaisesti.

Liite 1. Hankevalintaperusteet ja hankesalkkuperusteet. Toimintaohjeiden liitteessä 1 määritellään hanke-ehdotusten yksilöinnissä, kehittämisessä, käsittelyssä ja hyväksymisessä noudatettavat hankevalintaperusteet ja hankesalkkuperiaatteet.

Liite 2. Merkintäsopimusmalli. Toimintaohjeiden liite 2 sisältää merkintäsopimusmallin, jota on toimintaohjeiden VI kappaleen mukaan periaatteessa noudatettava. Esimerkiksi Suomen ja NEFCOn välisessä merkintäsopimuksessa on kuitenkin otettu huomioon Suomen erityistarpeet eduskunnan hyväksymisen hankkimiseksi.

2. Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Lain 1 § sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiön kanssa Itämeren alueen koealuerahastosta tehdyn sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa jaksossa.

2 §. Lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Tarkoituksena on, että laki tulee voimaan samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan.

3. Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan viidentenätoista päivänä siitä päivästä lukien, jona Suomen hallitus ilmoittaa NEFCOlle, että sen valtiosäännön sopimuksen voimaantulolle asettamat vaatimukset ovat täyttyneet. Esitykseen sisältyvä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan, kun sopimus tulee voimaan.

Suomi on soveltanut sopimusta osittain väliaikaisesti allekirjoittamisesta lukien. Tasavallan presidentin asetus Itämeren alueen koealuerahastosta Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiön kanssa tehdyn sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta (1376/2003) kumotaan samalla, kun sopimuksen voimaansaattamisasetus annetaan.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen. Muusta syystä eduskunnan hyväksymistä edellyttäviä määräyksiä ovat muun muassa eduskunnan budjettivaltaa sitovat kansainväliset velvoitteet (esim. PeVL 45/2000 vp). Tällaisina velvoitteina on käytännössä pidetty lähinnä sellaisia määräyksiä, joista valtiolle aiheutuu välittömiä menoja.

Koealuerahastoon liittymisestä Suomelle aiheutuvat kustannukset, 1,75 miljoonaa euroa, on maksettu eduskunnan lähialueyhteistyöhön vuoden 2001 tulo- ja menoarviossa myöntämistä varoista. Esityksellä ei ole vaikutusta Suomen tulevien vuosien tulo- ja menoarvioihin. Sopimus ei sisällä sellaisia velvoitteita, jotka sitoisivat eduskunnan budjettivaltaa perustuslain 94 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan kansainvälisen sopimuksen määräys luetaan lainsäädännön alaan kuuluvaksi, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä 5) taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla säädetyn säännöksen kanssa (PeVL 11 ja 12/2000 vp).

Suomi sitoutui soveltamaan väliaikaisesti sopimuskirjeenvaihdon tekemisestä lukien rahaston toimintaohjeiden määräyksiä ainoastaan osittain, koska ohjeiden arvioitiin sopimuksen tekohetkellä sisältävän eduskunnan hyväksymistä edellyttäviä määräyksiä.

Itämeren alueen koealuerahaston toimintaohjeiden I kappale sisältää toimintaohjeiden soveltamisen kannalta olennaiset määritelmät. Tällaiset määräykset, jotka välillisesti vaikuttavat lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten sopimusmääräysten tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp).

Toimintaohjeiden IV kappaleen 4.4. kohdan (i) alakohdan mukaan sijoittaja valtuuttaa rahastonhoitajan toimimaan puolestaan Kioton pöytäkirjan 6 artiklan 3 kappaleessa tarkoitetulla tavalla eli kyseessä on oikeushenkilön valtuuttaminen osallistumaan sijoittajan vastuulla toimintaan, joka johtaa päästövähennysyksiköiden tuottamiseen, luovuttamiseen tai hankintaan Kioton pöytäkirjan 6 artiklan nojalla. Toimintaohjeiden 4.2. kohtaa ja 7.2. kohtaa sovellettaessa Suomella ei sijoittajien komitean jäsenenä ole ehdotonta oikeutta määritellä toteutettavia hankkeita, koska hankkeista päätetään sijoittajien komiteassa pääsääntöisesti yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Toimintaohjeiden 4.4. kohdassa siirretään Suomen hallituksen kuuluvaa valtaa kansainväliselle oikeushenkilölle tavalla, joka liittyy perustuslain 124 §:n tulkintaan. Sen mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä se vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Julkisella hallintotehtävällä tarkoitetaan yleensä laajaa hallinnollisten tehtävien kokonaisuutta, johon kuuluu esimerkiksi lakien toimeenpanoon sekä yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen oikeuksia, velvollisuuksia ja etuja koskevaan päätöksentekoon liittyviä tehtäviä. Toimintaohjeiden 4.4. kohtaan ei näyttäisi liittyvän tällaisia ulottuvuuksia. Suomen ja Viron välillä kasvihuonekaasujen vähentämisen yhteistoteutuksesta tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaan sopimuspuolten nimeämä viranomainen valtuutetaan hyväksymään yhteisesti toteutettavia hankkeita, tekemään hankesopimuksia, sopimaan päästömääräyksiköiden ja/tai päästövähennysyksiköiden hankkimista, luovuttamista ja myyntiä koskevista ehdoista, todentamisesta ja hankkeiden täytäntöönpanoon liittyvistä asioista. Viron kanssa tehdyn sopimuksen 3 artiklan katsottiin sisältävän delegointimääräyksen, joka kuuluu lainsäädännön alaan (ks. HE 34/2003 vp, s. 9). Itämeren alueen koealuerahaston toimintaohjeiden 4.4 kohdan tarkoituksena on varmistaa, että rahaston jäsen saa hyväkseen rahaston toteuttamista hankkeista syntyvät päästövähennysyksiköt. Rahaston toimintaohjeiden 4.4. kohtaa ei voitane pitää tavoitteiltaan sellaisena, että se merkitsisi valtiolle kuuluvan toimivallan siirtämistä kansainväliselle toimielimelle. Huomioon on myös otettava, että toimivallan siirto koskee vain hankkeita, joiden rahoittamiseen Suomi on myöntänyt varat rahastoon liittyessään. Rahaston toimintaohjeiden 4.4. kohdassa ei näyttäisi olevan kysymys hallintotehtävän delegoimisesta perustuslain 124 §:n tarkoittamalla tavalla, vaan lähinnä tekninen järjestely, jolla turvataan sopimuksen tarkoituksen ja tavoitteiden toteutuminen. Jos määräyksen katsotaan kuuluvan lainsäädännön alaan, tällaisen rajoitetun toimivallan siirron ei voida katsoa kuitenkaan olevan ristiriidassa perustuslain täysivaltaisuutta koskevien säännösten kanssa.

Toimintaohjeiden VIII kappaleen mukaan koealuerahaston omaisuuteen, arkistoihin, toimintoihin ja kaupankäyntiin sovelletaan NEFCOlle sen perustamissopimuksen tai muiden sopimusten mukaisesti myönnettyjä erioikeuksia ja vapauksia. Rahastonhoitaja valtuutetaan myös ottamaan palvelukseen henkilöitä ja tekemään muita sopimuksia, osallistumaan yhteisyrityksiin, kumppanuuksiin ja muihin yhtymiin. Rahastonhoitaja valtuutetaan myös suorittamaan kaikki muut toimet ja tekemään muita tarpeellisia sopimuksia sekä kantamaan ja vastaamaan koealuerahastoon liittyvissä oikeudenkäynneissä ja ratkaisemaan niitä 1 miljoonan euron enimmäismäärän rajoissa. Sopimuksentekovaltaa koskeva samansisältöinen määräys sisältyy myös toimintaohjeiden IV kappaleen 4.1 kohtaan. Rahastonhoitaja voi myös antaa yrityksen tai henkilön tehtäväksi toimia kirjaajana, luovutusten välittäjänä tai omaisuudenhoitajana.

Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiöstä Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välillä tehty sopimus on saatettu Suomessa voimaan lailla. Sopimus sisältää myös määräykset NEFCOn erioikeuksista ja vapauksista lukuun ottamatta säännöksiä yleisen järjestyksen tai turvallisuuden ylläpitämiseksi tarvittaviin poikkeuksiin NEFCOn tilojen loukkaamattomuudesta, jotka on otettu yhtiön ja Suomen väliseen isäntämaasopimukseen. Suomen hallituksen ja Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiön välinen isäntämaasopimus on saatettu voimaan asetuksella. Toimintaohjeissa osoitetaan NEFCOlle tehtäviä, joita se hoitaa koealuerahaston lukuun. NEFCOn perustamissopimuksessa sille määritelty oikeudellinen asema ja toimintakyky kattanee myös sen toiminnan koealuerahaston lukuun. NEFCOlle sen perustamissopimuksessa tai isäntämaasopimuksessa myönnettyjä erioikeuksia ja vapauksia voidaan mahdollisesti soveltaa sanottujen sopimusten nojalla myös koealuerahastoon. Oikeudellisesta toimintakyvystä ja erioikeuksista ja vapauksista on säädettävä lailla (PeVL 38/2000 vp). Jos NEFCOn perustamissopimuksen ja isäntämaasopimuksen määräysten ei katsota kaikilta osin soveltuvan toimintaohjeiden VIII kappaleessa tarkoitettuihin tilanteisiin, on myös VIII kappaleen ja IV kappaleen 4.1.iii kohdan kolmannen alakohdan katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan.

Rahaston toimintaohjeiden XII kappaleen 12.3. kohdan mukaan rahastonhoitaja, NEFCO tai sijoittajat taikka niiden toimihenkilöt, työntekijät tai edustajat eivät ole henkilökohtaisesti vastuussa koealuerahaston toiminnan yhteydessä mistään kolmannelle osapuolelle. Kaikkien tällaisten kolmansien osapuolten on haettava kaikkien rahaston toiminnan yhteydessä syntyvien vaateidensa korvaamista yksinomaan koealuerahaston omaisuudesta. Suomessa julkisyhteisön vastuusta säädetään vahingonkorvauslain (412/1974) 3 luvussa. Toimintaohjeiden XII kappaleen määräykset rajoittavat Suomen vahingonkorvausvastuuta. Ne rajoittavat myös Suomen oikeudenkäyttöpiirissä olevien kolmansien osapuolten, esimerkiksi suomalaisen yrityksen, vahingonkorvausoikeutta rahastonhoitajaa, NEFCOa tai muita sijoittajia tai niiden toimihenkilöitä, työntekijöitä tai edustajia kohtaan. Toimintaohjeiden XII kappaleen määräykset koskevat näiltä osin asioita, joista Suomessa säädetään lailla ja määräykset edellyttävät eduskunnan hyväksymistä.

Rahaston toimintaohjeiden XV kappaleen mukaan toimintaohjeista johtuva tai niihin liittyvä riita, erimielisyys tai vaade taikka toimintaohjeiden rikkominen, voimassaolon päättyminen tai pätemättömyys ratkaistaan välimiesmenettelyllä kulloinkin voimassa olevien UNCITRALin välimiesmenettelysääntöjen mukaisesti. Tällaisessa riitojenratkaisumenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä, lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Toimintaohjeiden XV kappale kuuluu sen vuoksi itsekin lainsäädännön alaan. Kansainväliseen yhteistoimintaan kuuluvana tavanomaisena järjestelynä ja huomioon ottaen sopimuksen rajattu soveltamisala tällainen määräys ei ole kuitenkaan ristiriidassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen kanssa.

Edellä sanotuilla perusteilla sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 2003 Suomen ja Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiön välillä Itämeren alueen koealuerahastosta tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiön kanssa Itämeren alueen koealuerahastosta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 §

Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 2003 Suomen ja Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiön välillä Itämeren alueen koealuerahastosta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.


2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.


3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.




Helsingissä 19 päivänä maaliskuuta

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri
Paula Lehtomäki

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.