Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 173/2003
Hallituksen esitys Eduskunnalle Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Libanonin tasavallan välisen Euro-Välimeri -assosiaatiosopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

UaVM 2/2004

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Luxemburgissa 17 päivänä kesäkuuta 2002 allekirjoitetun Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Libanonin tasavallan välisen Euro-Välimeri -assosiaatiosopimuksen. Sopimus on jaetun toimivallan sopimus, jonka määräykset kuuluvat osittain jäsenvaltioiden ja osittain yhteisön toimivaltaan.

Sopimuksen perustana on vuonna 1995 hyväksytyllä Barcelonan julistuksella käynnistetty Euro-Välimeri -kumppanuus Euroopan yhteisön, sen jäsenvaltioiden ja kahdentoista Välimeren alueen kumppanin kesken (Algeria, Egypti, Israel, Jordania, Kypros, Libanon, Malta, Marokko, Syyria, Tunisia ja Turkki sekä palestiinalaishallinto). Kumppanuuden päämääränä on edistää alueen rauhaa ja turvallisuutta sekä kehittää keskinäistä kauppaa ja taloussuhteita. Sopimuksella käynnistetään säännöllinen poliittinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen vuoropuhelu sopimuspuolten välillä. Johtavana kauppapoliittisena tavoitteena on Maailman kauppajärjestön sääntöjä noudattavan vapaakauppa-alueen asteittainen perustaminen. Myös maataloustuotteiden ja palvelujen kauppaa on tarkoitus vapauttaa. Sopimuspuolet sitoutuvat laaja-alaiseen yhteistyöhön, jonka piiriin kuuluvat muun muassa tulliasiat, energia, tiede, koulutus, tietoyhteiskunta, liikenne, ympäristö, kuluttajansuoja sekä rahanpesun, huumerikollisuuden ja terrorismin torjunta. Sopimus käynnistää myös siirtolaisuuden hallintaan liittyvän vuoropuhelun ja sisältää takaisinottovelvoitteen.

Sopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen omien hyväksymismenettelyjensä loppuunsaattamisesta. Voimaan tullessaan sopimus korvaa Brysselissä 3 päivänä toukokuuta 1977 allekirjoitetun Euroopan talousyhteisön ja Libanonin välillä yhteistyösopimuksen. Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.


YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Euroopan yhteisön (jäljempänä 'yhteisö') Välimeri-politiikka sai nykyisen muotonsa vuonna 1995 hyväksytyllä Barcelonan julistuksella. Sen seurauksena käynnistettiin monenvälinen Euro-Välimeri -kumppanuus yhteisön, sen jäsenvaltioiden ja kahdentoista Välimeren alueen kumppanin kesken. Yhteistyö rakentuu kolmen pilarin varaan, jotka ovat politiikka ja turvallisuus, talous ja rahoitus sekä kumppanuus sosiaalisten, sivistyksellisten ja inhimillisten kysymysten alalla. Euro-Välimeri -kumppanuuden odotetaan omalta osaltaan tukevan Lähi-idän rauhanprosessia.

Yhteistyön toteuttamiseksi yhteisö suuntaa mittavaa ulkosuhderahoitusta MEDA-ohjelman välityksellä. Rahoituskaudelle 2000—2006 on varattu 5,35 miljardia euroa lahja-apua, minkä lisäksi Euroopan investointipankki on varannut 7,4 miljardia euroa lainapääomaa Välimeren alueen valtioita varten.

Kahdenvälisillä assosiaatiosopimuksilla korvataan Euroopan talousyhteisön 1970-luvulta peräisin olevat kahdenväliset yhteistyösopimukset seuraavien maiden kanssa: Algeria, Egypti, Israel, Jordania, Libanon, Marokko, Syyria, Tunisia. Palestiinalaishallinnon puolesta toimivan Palestiinan vapautusjärjestön kanssa on toistaiseksi voimassa väliaikainen sopimus. Yhteisön suhteita Barcelonan prosessiin niin ikään osallistuvien jäsenyysehdokasmaiden Kyproksen, Maltan ja Turkin kanssa säätelevät 1960—70 -luvuilla tehdyt ensimmäisen sukupolven yhteistyösopimukset.

2. Nykytila

2.1. Sopimuksen merkitys

Välimeren alueen merkitys Suomelle on kasvanut yhteisöön liittymisen seurauksena. Yhteisön tavoitteena Välimeren alueella on varmistaa rauhanomainen kehitys sekä edistää vakautta ja myönteistä taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä. Yhteisön Välimeri-strategia pyrkii luomaan uuden ulottuvuuden suhteisiin Euroopan ulkopuolisten Välimeren maiden kanssa ja tukemaan poliittista, taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä näissä maissa. Yhteisön ja Libanonin välisen kaupan asteittainen vapauttaminen vahvistaa yhteisön jäsenvaltioiden kilpailuasemaa suhteessa kolmansiin maihin.

2.2. Euro-Välimeri -assosiaatiosopimusten tila

Tämän esityksen kohteena oleva Libanonin assosiaatiosopimus on yhteisön kahdeksas Euroopan ulkopuolisen Välimeren maan tai viranomaisen kanssa allekirjoitettu sopimus. Väliaikainen, ainoastaan kaupalliset artiklat kattava sopimus tuli voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2003. Assosiaatiosopimukset Tunisian, Marokon, Israelin ja Jordanian kanssa ovat jo tulleet voimaan, minkä lisäksi palestiinalaishallinnon puolesta toimivan Palestiinan vapautusjärjestön kanssa on tehty väliaikainen assosiaatiosopimus. Sopimus Egyptin kanssa allekirjoitettiin vuonna 2001, hallituksen esitys eduskunnalle annettiin 18 päivänä lokakuuta 2002 ja 21 päivänä helmikuuta 2003 Tasavallan presidentti hyväksyi sopimuksen ja vahvisti lain tämän sopimuksen lainsäädännön alaan kuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Sopimus Libanonin kanssa allekirjoitettiin vuonna 2002. Väliaikaiset kaupallisia artikloja koskevat sopimukset tulivat voimaan Libanonin osalta 1 päivänä maaliskuuta 2003 ja Egyptin osalta 1 päivänä tammikuuta 2004. Sopimusneuvottelut Syyrian kanssa saatettiin päätökseen joulukuussa 2003.

2.3. Libanonin talous

Palestiinalaisalueiden ohella Libanonin talous kärsii todennäköisesti eniten epävakaasta kokonaistilanteesta Lähi-idässä. Libanonin talouskasvu on viime vuosina ollut pysähdyksissä. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ohjeiden mukaisesti Libanonissa pyritään nyt oikaisemaan paisunutta budjettivajetta.

Libanonin ulkomaankauppa on voimakkaan alijäämäistä, mikä kuitenkin pystytään osin kattamaan ulkomaille muuttaneiden libanonilaisten lähettämillä avustuksilla. Libanonin vaihtotaseen krooninen alijäämäisyys on ymmärrettävästi johtanut velkaantumisen kasvuun. Libanonin tärkeimmät vientituotteet ovat elintarvikkeet, korut, kemian teollisuuden tuotteet, metalliteollisuuden tuotteet, sähkötuotteet ja tekstiilit.

Libanon on allekirjoittanut vapaakauppasopimukset Syyrian, Egyptin ja Irakin kanssa. Lisäksi Libanon kuuluu niiden 14 maan joukkoon, jotka muodostavat suurarabialaisen vapaakauppa-alueen GAFTAn. Vuodesta 1999 Libanon on ollut maailman kauppajärjestön WTO:n tarkkailijajäsen ja pyrkii täysjäseneksi vuoteen 2004 mennessä.

2.4. Yhteisön ja Libanonin kauppasuhteet

Kauppa yhteisön ja Libanonin välillä on yhteisön kannalta varsin ylijäämäistä. Vuonna 2002 yhteisön vienti Libanoniin oli arvoltaan 3,0 miljardia euroa. Vuoden 2003 ensimmäisellä puoliskolla viennin arvo oli 1,8 miljardia euroa, mikä ennakoi tuntuvaa kasvua koko vuoden viennille. Yhteisön tärkeimmät vientituotteet ovat koneet ja laitteet, ajoneuvot sekä kivennäispolttoaineet ja -öljyt. Ranska, Italia ja Saksa ovat yhteisön jäsenmaista Libanonin tärkeimpiä kauppakumppaneita. Yhteisön tuonti Libanonista vuonna 2002 laski alle 200 miljoonan euron, mikä näyttää jäävän koko vuoden tulokseksi.

2.5. Suomen ja Libanonin kauppasuhteet

Suomen viennin arvo Libanoniin on viimeisen viiden vuoden aikana pysytellyt 30—40 miljoonan euron tasolla. Tärkeimmät tuoteryhmät ovat paperi ja pahvi, matkapuhelimet ja muut vastaavat laitteet sekä meijerituotteet. Suomen lähes olematon tuonti (alle 300 000 euroa vuonna 2002) Libanonista koostuu pääosin juomista.

2.6. Kahdenvälinen sopimustilanne

Suomen ja Libanonin on voimassa sopimus sijoitusten edistämisestä ja keskinäisestä suojaamisesta (SopS 3—4/2000).

3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Sopimuksen perustana on vuonna 1995 hyväksytyllä Barcelonan julistuksella käynnistetty monenvälinen Euro-Välimeri -kumppanuus Euroopan yhteisön, sen jäsenvaltioiden ja kahdentoista Välimeren alueen kumppanin kesken, jotka ovat Algeria, Egypti, Israel, Jordania, Kypros, Libanon, Malta, Marokko, Syyria, Tunisia ja Turkki sekä palestiinalaishallinto. Kumppanuuden tarkoituksena on edistää alueen rauhaa ja turvallisuutta ja kehittää keskinäistä kauppaa ja taloussuhteita.

Sopimuspuolten välillä aloitetaan säännöllinen poliittinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen vuoropuhelu, jonka toimeenpanoa valvoo ministeritasolla kokoontuva assosiaationeuvosto ja virkamiestasolla kokoontuva assosiaatiokomitea. Sopimus luo edellytykset Euroopan parlamentin ja Libanonin parlamentin väliselle poliittiselle vuoropuhelulle. Poliittisen vuoropuhelun keskeisiä osa-alueita ovat rauha, turvallisuus, ihmisoikeudet, demokratia ja alueellinen kehitys.

Sopimus vahvistaa tavaroiden, palvelujen ja pääomien kaupan asteittaisen vapauttamisen edellytykset. Tavoitteena on WTO:n sääntöjä noudattavan vapaakauppa-alueen perustaminen enintään 12 vuoden pituisen siirtymäkauden aikana. Libanonin teollisuustuotteiden v. 1977 yhteistyösopimuksen mukainen etuuskohtelu jatkuu sopimuksen tullessa voimaan, Euroopan yhteisöstä peräisin olevien teollisuustuotteiden tullien aleneminen puolestaan tapahtuu sopimukseen kirjatussa aikataulussa. Myös maataloustuotteiden sekä palvelujen kauppaa pyritään asteittain vapauttamaan. Yritysten toimintaedellytyksiä taas parantavat sijoittautumisoikeutta, kilpailun esteiden poistamista sekä vapaampia pääomanliikkeitä koskevat määräykset.

Sopimuksessa vahvistetun taloudellisen yhteistyön piiriin kuuluvat seuraavat yhteistyöalat: yleissivistävä ja ammatillinen koulutus, yhteistyö tieteen ja tekniikan alalla, ympäristö, yhteistyö teollisuuden alalla, investoinnit ja investointien edistäminen, standardointi ja vaatimustenmukaisuuden arviointi, lakien lähentäminen, rahoituspalvelut, maatalous ja kalastus, liikenne, tietoyhteiskunta ja televiestintä, energia, matkailu, tulli ja tilastoalan yhteistyö. Sisäasioiden osalta yhteistyön piiriin kuuluu rahanpesun, huumausaineiden ja terrorismin torjunta. Yhteiskunnallisten ja oikeudellisten asioiden alalla käynnistettävän vuoropuhelun tarkoituksena on parantaa sopimuspuolten alueella laillisesti oleskelevien työntekijöiden olosuhteita samalla kun laitonta maahanmuuttoa pyritään ehkäisemään, myös takaisinottoon sitoutuen. Yhteistyötä tehdään lisäksi kulttuurin ja audiovisuaalisten viestinten alalla sekä tiedonvälityksessä. Sopimuksen tavoitteiden toteutumista edistetään edellä mainitulla MEDA-rahoitusyhteistyöllä.

4. Esityksen vaikutukset

4.1. Taloudelliset vaikutukset

Kauppavaihdon vähäisyydestä huolimatta sopimuksen vaikutus Suomen ja Libanonin väliseen kauppaan on Suomen tavoitteiden mukainen. Sopimuksessa määritelty tullien poistaminen antaa kilpailuedun suomalaisille vientiyrityksille suhteessa Euroopan yhteisön ulkopuolisten maiden yrityksiin.

4.2. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Esityksellä ei ole organisaatioon tai henkilöstöön kohdistuvia vaikutuksia. Sopimuksen hallinnointiin liittyvät assosiaationeuvoston ja -komitean kokoukset voidaan hoitaa nykyisellä henkilöstöllä.

4.3. Ympäristövaikutukset

Ympäristönsuojelulla on sopimuspuolten välisessä yhteistyössä tärkeä osuus. Sopimuksessa ympäristöyhteistyön tavoitteiksi on asetettu ympäristön tilan heikkenemisen ehkäisy, sen saastumisen hallinta ja luonnonvarojen järkevän käytön varmistaminen kestävän kehityksen takaamiseksi. Sopimuksessa mainittuja yhteistyökohteita ovat Välimeren saastumisen ehkäisy, vesivarojen hallinta, energiahuolto, jätehuolto, maaperän suolapitoisuuden lisääntyminen, arkojen rannikkoalueiden ympäristöasiat, teollisuuden ympäristövaikutukset ja teollisuuslaitosten turvallisuus sekä maatalouden vaikutus maaperän ja veden laatuun. Myös energiayhteistyöllä pyritään myönteisiin ympäristövaikutuksiin uusiutuvia energiamuotoja, energian säästämistä ja energiatehokkuutta edistämällä.

Suomi tukee YK:n aavikoitumissopimuksen täytäntöönpanoa ja toimenpideohjelman yhtenä kohdemaana on myös Libanon.

4.4. Yritysvaikutukset

Monilla sopimuksessa kirjatuilla yhteistyöaloilla saavutettava kehitys voi vaikuttaa suotuisasti yritysten toimintamahdollisuuksiin Libanonissa, joskaan sopimuksen voimaantulo tuskin tuo mukanaan välittömiä muutoksia. Tullimaksujen poistaminen siirtymäaikojen päättyessä parantaa Euroopan yhteisön yritysten vientimahdollisuuksia Libanoniin. Tulli- ja standardiyhteistyön voidaan odottaa keventävän muodollisuuksia ja yhtenäistävän käytäntöjä. Sopimuksen tarkoituksena on parantaa maan investointi-ilmastoa ja helpottaa pääomasijoituksia yrityksiin samoin kuin voittojen kotiuttamista. Kilpailusääntöjen kehittäminen ja valtiontukikäytäntöjen avoimuuden turvaaminen parantavat liiketoimintaympäristöä samoin kuin valtion kaupallisten monopolien erikoisaseman poistaminen. Kaupan esteitä pyritään purkamaan myös kuluttajalainsäädäntöä lähentämällä.

4.5. Vaikutukset eri kansalaisryhmien asemaan

Sopimus sisältää määräyksiä koulutusyhteistyöstä, jossa erityistä huomiota kiinnitetään naisten pääsyyn korkea-asteen yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen. Sopimuksessa korostetaan sopimuspuolten alueella laillisesti oleskelevien työntekijöiden tasapuolista kohtelua. Sopimuspuolet voivat tehdä aloitteen työntekijöiden olosuhteita ja sosiaaliturvaa koskevien vastavuoroisten kahdenvälisten sopimusten tekemisestä. Yhteiskunnallista vuoropuhelua käydään erityisesti siirtolaisyhteiskunnissa vallitsevista olosuhteista, siirtolaisuudesta, laittomasta maahanmuutosta ja sopimuspuolten kansalaisten tasavertaista kohtelua edistävistä toimista. Hankkeissa etusijalle asetetaan naisten aseman tukeminen, perhesuunnittelu ja lastensuojelu, elinolosuhteiden parantaminen köyhillä alueilla ja nuorten kulttuurivaihto.

Sopimuspuolet sitoutuvat ottamaan takaisin toisen sopimuspuolen alueella laittomasti oleskelevat kansalaisensa. Sopimuksen voimaantulon jälkeen sopimuspuolet voivat neuvotella ja tehdä toistensa kanssa kahdenvälisiä sopimuksia, joilla säännellään sopimuspuolten kansalaisten takaisinottovelvollisuuksia. Näillä sopimuksilla voidaan säännellä myös kolmannen maan kansalaisten takaisinottojärjestelyjä, jos jokin sopimuspuoli katsoo sen tarpeelliseksi.

5. Asian valmistelu

Euroopan yhteisön ja Libanonin välillä on 1 päivänä maaliskuuta 2003 alkaen voimassa assosiaatiosopimuksen kaupalliset artiklat käsittävä väliaikainen sopimus sekä Brysselissä 3 päivänä toukokuuta 1977 allekirjoitettu yhteistyösopimus sellaisena kuin se on myöhemmillä pöytäkirjoilla muutettu.

Yhteisön ja Libanonin väliset assosiaatiosopimusneuvottelut aloitettiin vuonna 1995. Kuusi vuotta kestäneiden neuvottelujen aikana tehtiin kymmenen tekstiluonnosten tarkastusta. Sopimus parafoitiin 10 päivänä tammikuuta 2002 ja allekirjoitettiin 17 päivänä kesäkuuta 2002.

Hallituksen esitys on valmisteltu ulkoasiainministeriössä virkatyönä. Sopimuksesta on pyydetty lausunnot kauppa- ja teollisuusministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, oikeusministeriöltä, opetusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, tullihallitukselta, työministeriöltä, valtiovarainministeriöltä ja ympäristöministeriöltä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Sopimuksen sisältö

Sopimuksen johdannossa viitataan sopimuspuolten välisiin perinteisiin siteisiin ja toivomukseen vahvistaa näitä sekä luoda kestävät kumppanuuteen ja vastavuoroisuuteen perustuvat suhteet. Lisäksi muistutetaan sopimuspuolten Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteille antamasta painoarvosta, taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen eroista Libanonin ja yhteisön välillä sekä tarpeesta vahvistaa taloudellista ja yhteiskunnallista kehitysprosessia Libanonissa. Assosiaatiosopimus ottaa huomioon yhteisön ja Libanonin sitoutumisen vapaakauppaan ja tullitariffien noudattamiseen sekä ne oikeudet ja velvoitteet, jotka seuraavat Maailman kauppajärjestön määräyksistä.

Artiklat 1 ja 2. Sopimuksella perustetaan yhteisön ja sen jäsenmaiden sekä Libanonin välille assosiaatioksi kutsuttu yhteistyöjärjestely. Sen tarkoituksena on luoda puitteet poliittiselle vuoropuhelulle, asteittain vapauttaa tavaroiden, palvelujen ja pääomien kauppaa, edistää Libanonin taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä sekä sopimuspuolten tasapainoisia suhteita. Sopimuksen perustana on kansanvallan periaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen.

I osasto: Poliittinen vuoropuhelu

3 artikla. Sopimuksella aloitetaan sopimuspuolten välinen säännöllinen poliittinen vuoropuhelu. Vuoropuhelun tavoitteena on vahvistaa sopimuspuolten välisiä suhteita, lisätä molemminpuolista ymmärtämystä ja solidaarisuutta sekä vahvistaa alueellista turvallisuutta ja vakautta. Yhteistyön päämääränä on lisäksi lähentää näkökohtia osapuolten kannalta merkittävissä kansainvälisissä kysymyksissä ja edistää yhteisiä aloitteita.

4 artikla. Poliittiseen vuoropuheluun kuuluvat kaikki sopimuspuolten etua koskevat aiheet ja erityisesti rauhan ja turvallisuuden varmistaminen. Lisäksi vuoropuhelu tähtää uusien yhteistyömuotojen luomiseen.

5 artikla. Vuoropuhelua käydään assosiaationeuvostossa ministeritasolla ja assosiaatiokomiteassa korkealla virkamiestasolla. Vuoropuhelua toteutetaan myös käyttämällä täysimääräisesti diplomaattisia yhteyksiä ja muita vuoropuhelun kehittämisen kannalta hyödyllisiä keinoja. Euroopan parlamentin ja Libanonin parlamentin välillä voidaan niin ikään käydä poliittista vuoropuhelua.

II osasto: Tavaroiden vapaa liikkuvuus

6 artikla. Yhteisö ja Libanon perustavat asteittain vapaakauppa-alueen enintään kaksitoista vuotta kestävän siirtymäkauden aikana.

1 luku: Teollisuustuotteet

7 ja 8 artikla. Artiklassa 7 määriteltyjä Libanonista peräisin olevia teollisuustuotteita voidaan artiklan 8 mukaisesti tuoda yhteisöön ilman tulleja tai vaikutukseltaan vastaavia maksuja.

9 artikla. Libanon poistaa sopimuksen voimaantulon jälkeen asteittain yhteisöstä peräisin olevilta tuotteilta tuontitullit ja vaikutukseltaan vastaavat maksut sopimuksessa sovitun aikataulun mukaisesti. Sopimus antaa Libanonille mahdollisuuden pyytää siirtymäaikataulun uudelleentarkastelua assosiaatiokomiteassa, mikäli tietyn tuotteen kohdalla ilmenee vakavia vaikeuksia. Artiklassa selostetaan uudelleentarkastelun käytännön soveltamista.

10 artikla. Tuontitullien poistamista koskevia määräyksiä sovelletaan myös fiskaalisiin tulleihin.

11 artikla. Artikla selostaa sellaisten ajallisesti rajattujen poikkeustoimenpiteiden soveltamista, joita Libanonille on sallittua toteuttaa korottaakseen tai ottaakseen uudelleen käyttöön tulleja. Tällaisia toimenpiteitä saa soveltaa ainoastaan varhaisessa kehitysvaiheessa olevaan teollisuuteen tai aloihin, joilla on meneillään rakennemuutos tai joilla on vakavia vaikeuksia, etenkin jos vaikeudet voivat aiheuttaa merkittäviä yhteiskunnallisia ongelmia.

2 luku: Maataloustuotteet, kalataloustuotteet ja jalostetut maataloustuotteet

12 ja 13 artikla. Määritellään maa- ja kalatalouden tuoteryhmät, joihin sopimusta sovelletaan. Maa- ja kalataloustuotteiden kauppa vapautetaan asteittain sopimuspuolten etujen mukaisesti.

14—16 artikla. Maataloustuotteiden kauppaa koskevat määräykset on lueteltu pöytäkirjoissa 1—3. Viiden vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta sopimuspuolet tarkastelevat tilannetta vahvistaakseen mitä vapauttamistoimenpiteitä sovelletaan sopimuksen voimaantuloa seuraavan kuudennen vuoden jälkeen. Assosiaationeuvosto tutkii lisäksi mahdollisuuksia tehdä uusia molemminpuolisia myönnytyksiä. Jos toisen sopimuspuolen maatalouspolitiikan täytäntöönpanon tai sen voimassa olevien määräysten muuttaminen johtaa sopimuksesta aiheutuvien järjestelyjen muuttamiseen kyseisten tuotteiden kohdalla on asiasta neuvoteltava assosiaationeuvostossa.

17 artikla. Sovitaan yhteistyöstä sopimuksen kauppamääräysten soveltamisen yhteydessä mahdollisesti ilmenevien petosten ehkäisemiseksi sekä menettelystä petostapausten selvittämisessä.

3 luku: Yhteiset määräykset

18 artikla. Uusia tuonnin määrällisiä tai vaikutukseltaan vastaavia rajoituksia ei oteta käyttöön keskinäisessä kaupassa ja olemassa olevat rajoitukset poistetaan sopimuksen tullessa voimaan. Sopimuspuolet eivät sovella keskinäiseen vientiinsä tulleja tai vaikutukseltaan vastaavia maksuja eivätkä määrällisiä rajoituksia tai vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä.

19 artikla. Artiklassa määrätään sopimuspuolten väliseen tuontiin sovellettavista tulleista. Perustulli, josta alennukset tehdään on neuvottelujen päättymispäivänä voimassa ollut tulli. Mikäli Libanon liittyy WTO:hon perustullina pidetään WTO:n sidottua tullia tai 10 päivästä tammikuuta 2002 voimassa ollutta alempaa sovellettua tullia. Uusia tuonti- tai vientitulleja tai vaikutukseltaan vastaavia maksuja ei saa ottaa käyttöön eikä jo sovellettavia tulleja ja maksuja korottaa, ellei sopimuksessa toisin määrätä.

20 artikla. Libanonista peräisin oleviin tuotteisiin ei niitä yhteisöön tuotaessa sovelleta edullisempaa kohtelua kuin se, jota jäsenvaltiot soveltavat keskenään.

21 ja 22 artikla. Sisäisen verotuksen luonteiset toimenpiteet tai käytännöt, jotka asettaisivat toisen sopimuspuolten tuotteet keskenään eriarvoiseen asemaan ovat sopimuksen nojalla kiellettyjä. Sopimus ei ole este tulliliittojen, vapaakauppa-alueiden tai rajakauppajärjestelyiden ylläpitämiselle tai perustamiselle, sikäli kuin ne eivät muuta sopimuksessa määrättyjä kauppajärjestelyjä. Niitä koskevista asioista samoin kuin kolmansien maiden kohdalla sovellettavasta kauppapolitiikasta neuvotellaan assosiaatiokomiteassa.

23 artikla. Polkumyyntitapauksissa voidaan ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan soveltamisesta tehdyn WTO-sopimuksen ja sisäisen lainsäädännön mukaisesti.

24 artikla. Sopimuspuolten välillä sovelletaan WTO:n tukia ja tasoitustulleja koskevaa sopimusta. Artiklassa selostetaan menettelyä tukien torjumiseksi tilanteessa, jossa artiklan 35 kohdassa 2 tarkoitettuja sääntöjä ei vielä ole otettu käyttöön.

25 artikla. Artiklassa käsitellään suojatoimenpiteitä. Sopimuspuolten välillä sovelletaan GATT 1994 -sopimuksen XIX artiklan ja WTO:n suojalausekkeita koskevan sopimuksen määräyksiä. Mahdollisia suojatoimenpiteitä käsitellään ensin assosiaatiokomiteassa.

26 artikla. Artikla käsittelee tapauksia, joissa tuotteen vienti saattaa johtaa jälleenvientiin kolmanteen maahan, jonka osalta viejä soveltaa määrällisiä vientirajoituksia tai tulleja tai tilanteeseen, jossa viejänä olevalle sopimuspuolelle aiheutuu tärkeän tuotteen vakava puute. Tällöin asia käsitellään ensin assosiaatiokomiteassa.

27 artikla. Sopimus ei estä sellaisia tuontia, vientiä tai kauttakuljetusta koskevia kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja mm. julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai turvallisuuden kannalta, ihmisten, eläinten tai kasvien terveyden tai elämän suojelemiseksi, tiettyjen kansallisten kulttuuristen arvojen sekä henkisen omaisuuden suojelemiseksi tai kultaa ja hopeaa koskevien sääntöjen perusteella. Kieltoja ei saa kuitenkaan soveltaa mielivaltaisesti.

Artiklat 28 ja 29. Artikloissa määritellään tavaroiden luokitteluperusteet ja sopimuksessa käytetty alkuperäkäsite.

III osasto: Sijoittautumisoikeus ja palvelut

30 artikla. Sopimus vahvistaa sopimuspuolten palvelukaupan yleissopimuksen (GATS) mukaiset sitoumukset, ja erityisesti sitoumuksen myöntää toisilleen suosituimmuuskohtelu palvelukaupan alalla GATS-sopimuksessa mainituin poikkeuksin. Määräys tulee voimaan Libanonin liittyessä WTO:hon. Sopimuksen voimaantulon ja WTO:hon liittymisen välillä sopimuspuolet pidättäytyvät toimista, jotka heikentäisivät palveluntarjoajien asemaa.

IV osasto: Maksut, pääoma, kilpailu ja muut taloudelliset määräykset

1 luku: Juoksevat maksut ja pääomien liikkuvuus

Artiklat 31—34. Tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääoman liikkuvuuteen liittyviä juoksevia maksuja ei rajoiteta eikä sopimuspuolten kansalaisia saa syrjiä asuinpaikan tai pääoman investointipaikan perusteella. Sopimuksen voimaantulopäivänä voimassa olleet rajoitukset, jotka koskevat suoria sijoituksia saavat olla voimassa. Ne eivät kuitenkaan saa vaikuttaa kyseisten sijoitusten tai niistä saatavien voittojen kotiuttaminen. Jos jollakin sopimuspuolella on vakavia maksutasevaikeuksia tai tällaiset vaikeudet uhkaavat sitä, yhteisö tai Libanon voi GATT-sopimuksessa vahvistettujen edellytysten ja Kansainvälisen valuuttarahaston sääntöjen mukaisesti ottaa käyttöön juoksevia maksuja koskevia rajoituksia. Asiasta on viipymättä ilmoitettava toiselle sopimuspuolelle ja toimitettava aikataulu rajoitusten poistamiseksi.

2 luku: Kilpailu ja muut taloudelliset asiat

35 artikla. Sopimuksen mukaan ovat yritysten kilpailunrajoitussopimukset, määräävän markkina-aseman väärinkäyttö ja kilpailua vääristävät julkiset tukitoimet yhteensopimattomia sopimuksen moitteettoman toiminnan kanssa sikäli kuin ne voivat vaikuttaa yhteisön ja Libanonin väliseen kauppaan. Assosiaatiokomitea antaa asiasta määräyksiä viiden vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta, mihin saakka kilpailua vääristäviin toimiin sovelletaan sopimuspuolten sisäistä lainsäädäntöä. Jos jommankumman sopimuspuolen käytäntöä pidetään sopimusmääräysten vastaisena voidaan aiheellisiin toimenpiteisiin ryhtyä assosiaatiokomitean käsiteltyä asiaa.

36 artikla. Jäsenvaltiot ja Libanon mukauttavat asteittain valtion kaupalliset monopolit viiden vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta siten, ettei tavaroiden hankinnan ja kaupan pitämisen edellytyksissä enää esiinny syrjintää sopimuspuolten kansalaisten välillä.

37 artikla. Assosiaationeuvosto varmistaa, että sopimuksen viidenteen voimassaolovuoteen mennessä kaikki kauppaa häiritsevät toimenpiteet on poistettu julkisten yritysten ja erityis- tai yksinoikeuksia omaavien yritysten osalta. Määräys ei koske näiden yritysten lakisääteisten tai tosiasiallisten erityistehtävien suorittamista.

38 artikla. Artiklan ja sopimusliitteen 2 nojalla taataan teollis- ja tekijänoikeuksien tehokas suoja voimassa olevien kansainvälisten standardien mukaisesti. Täytäntöönpanoa tarkastellaan säännöllisesti ja vaikeissa tapauksissa pyritään pikaisesti löytämään neuvotteluratkaisu.

39 artikla. Sopimuspuolten tavoitteena on julkisten hankintojen asteittainen vapauttaminen.

V osasto: Taloudellinen ja alakohtainen yhteistyö

40—42 artikla. Sopimuksen tarkoituksena on tiivistää taloudellista yhteistyötä sopimuspuolten välillä ja tukea Libanonin omia pyrkimyksiä kestävään taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen. Yhteistyö kohdistuu erityisesti aloille, jotka kärsivät vaikeuksista tai joihin Libanonin talouden sekä yhteisön ja Libanonin kaupan vapauttamiskehitys vaikuttaa. Keskeisiä ovat myös alat, joilla yhteisön ja Libanonin talouksia voidaan lähentää, luoda kasvua ja parantaa työllisyyttä. Taloudellisella yhteistyöllä kannustetaan myös alueiden välistä yhteistyötä ja otetaan huomioon ympäristönsuojelu ja ekologisen tasapainon säilyttäminen.

43 artikla. Artiklassa käsitellään yhteistyötä yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen tilanteen parantamiseksi. Pääkohteena ovat julkishallinnon ja yksityisyritysten edustajat. Naisten korkea-asteen koulutukseen pääsyyn kiinnitetään erityistä huomiota. Päämääränä on myös yhteyksien ja tietovaihdon luominen yhteisön ja Libanonin asianomaisten elinten välille.

44 artikla. Artikla käsittelee yhteistyötä tieteen ja tekniikan alalla. Tavoitteena on pysyvien yhteyksien luominen ja teknologian ja taitotiedon siirron tehostaminen. Libanonille tarjotaan mahdollisuus osallistua yhteisön tutkimus- ja kehitysohjelmiin ja Libanonin tutkimustoiminnan valmiuksia pyritään parantamaan.

45 artikla. Ympäristöyhteistyön tavoitteina ovat ympäristön heikkenemisen ehkäiseminen, saastumisen hallinta ja luonnonvarojen järkevä käyttö kestävän kehityksen takaamiseksi. Artiklassa on lueteltu ympäristöyhteistyön osa-alueet.

46 artikla. Teollisuusyhteistyöllä edistetään keskustelua teollisuuspolitiikasta ja kilpailukyvystä avoimessa taloudessa. Libanonille taataan pääsy erilaisiin yritysyhteistyötä edistäviin verkostoihin ja edistetään sen teollisuuden nykyaikaistamista, inhimillisten voimavarojen ja yksityisyritteliäisyyden kehittymistä sekä teknologian siirtoa ja pääsyä pääomamarkkinoille.

47 artikla. Investointiyhteistyön tarkoituksena on suunnata Libanoniin enemmän pääomavirtoja, asiantuntemusta ja teknologiaa. Tähän pyritään parantamalla tiedonsaantia ja kehittämällä oikeudellista ympäristöä mm. jäsenvaltioiden ja Libanonin välisiä investointisuojaa ja kaksinkertaisen verotuksen estäviä sopimuksia tekemällä.

48 artikla. Artiklassa käsitellään yhteistyötä standardoinnin ja vaatimustenmukaisuuden arvioinnin alalla. Eroja käytännöissä pyritään vähentämään ja Libanonin laboratorioita pyritään ajanmukaistamaan. Tulevaisuuden tavoitteena on keskinäisten vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevien sopimusten tekeminen.

49 artikla. Sopimuspuolet pyrkivät lähentämään lainsäädäntöjään helpottaakseen sopimuksen soveltamista.

50 artikla. Rahoituspalveluja koskevia standardeja ja sääntöjä pyritään lähentämään Libanonin rahoitusalan vahvistamiseksi ja pankki- ja vakuutustoimen valvontajärjestelmien kehittämiseksi.

51 artikla. Maataloutta ja kalastusta koskevalla yhteistyöllä pyritään alojen nykyaikaistamiseen ja tuotannon monipuolistamiseen. Maatalouden yhteisyrityksiä kannustetaan ja yhteistyötä eläinlääkintä- ja kasvinsuojelualalla edistetään. Alueille, joilla on hävitetty laittomia viljelykasveja annetaan tukea.

52 artikla. Artiklassa selostetaan liikenneyhteistyötä. Sen tavoitteena on muun muassa Euroopan laajuisiin liikennereitteihin yhteydessä olevan kuljetusinfrastruktuurin nykyaikaistaminen ja parantaminen sekä standardien lähentäminen.

53 artikla. Yhteistyö tietoyhteiskunnan ja televiestinnän alalla käsittää alaa koskevan vuoropuhelun sekä tietojen vaihtoa ja teknistä apua. Yhteisiä tutkimus- ja kehityshankkeita voidaan toteuttaa ja libanonilaisille järjestöille tulee varata mahdollisuus osallistua eurooppalaisiin ohjelmiin. Päämääränä on yhteisön ja Libanonin verkkojen yhteenliittäminen.

54 artikla. Energiayhteistyössä keskeisiä aloja ovat uusiutuvat energiamuodot ja energiatehokkuus. Libanonin energiaverkkoja nykyaikaistetaan ja tuetaan niiden liittämistä Euroopan yhteisön verkkoihin.

55 artikla. Matkailualaa pyritään kehittämään investointeja, osaamista ja tiedonkulkua edistämällä. Kulttuuriperinnön merkitystä matkailun kannalta korostetaan, samoin matkailun ja ympäristön välistä suhdetta.

56 artikla. Tulliyhteistyön tarkoituksena on kauppaa koskevien määräyksien noudattamisen varmistaminen. Päämääränä on menettelyjen yksinkertaistaminen ja yhteisön ja Libanonin passitusjärjestelyjen yhtenäistäminen. Hallintoviranomaisten keskinäistä avunantoa säätelee sopimuksen pöytäkirja 5.

57 artikla. Tilastoyhteistyöllä pyritään luomaan luotettava perusta sopimuksen soveltamisalaan liittyvälle tilastoinnille.

58 artikla. Kuluttajansuojan alalla pyritään saattamaan yhteisön ja Libanonin kuluttajansuojaohjelmat yhteensopiviksi lähentämällä lainsäädäntöä ja kehittämällä vaarallisten tuotteiden pikavaroitusjärjestelmiä.

59 artikla. Korostetaan oikeusvaltioperiaatetta ja erityisesti riippumattoman ja tehokkaan oikeuslaitoksen sekä hyvin koulutettujen lakimiesten merkitystä.

60—62 artikla. Rahanpesun estämistä koskevan yhteistyön kohteena on rikollisesta toiminnasta yleensä ja huumausaineiden kaupasta erityisesti saatu tuotto. Tarkoituksena on luoda tehokkaat standardit rahanpesun vastaista toimintaa varten. Sopimuspuolet tekevät yhteistyötä järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Huumausaineiden torjunnassa pyritään tehostamaan aineiden tarjonnan ja laittoman kaupan vastaisia toimia ja vähentämään aineiden väärinkäyttöä ja kysyntää. Sopimuspuolet määrittelevät strategiat ja yhteistyömenetelmät yhdessä omien lainsäädäntöjensä mukaisesti. Toiminta-alueita ovat lainsäädännön kehittäminen, laitosten ja tiedotuskeskusten perustaminen, koulutus ja tutkimus, erilaisten hankkeiden toteutus sekä laittomassa valmistuksessa käytettävien aineiden leviämisen ehkäiseminen.

VI osasto: Yhteistyö yhteiskunnan ja kulttuurin aloilla

1 luku: Vuoropuhelu ja yhteistyö yhteiskunnallisten asioiden alalla

63—66 artikla. Yhteiseen etuun kuuluvista yhteiskunnallisista asioista aloitetaan säännöllinen vuoropuhelu. Tarkoituksena on saavuttaa edistystä työntekijöiden liikkuvuuden, tasavertaisen kohtelun ja yhteiskunnallisen sopeutumisen osalta. Sopimuksessa pidetään tärkeänä, että toisen sopimuspuolen alueella laillisesti oleskelevat ja työskentelevät työntekijät saavat tasapuolisen kohtelun. Vuoropuheluun sisältyvät erityisesti siirtolaisyhdyskunnissa vallitsevat elin- ja työskentelyolosuhteet, siirtolaisuus, laiton maahanmuutto, Libanonin ja yhteisön kansalaisten tasavertaista kohtelua edistävät toimet, molemminpuolinen kulttuuria ja sivistystä koskeva tietämys, suvaitsevaisuus ja syrjinnän poistaminen. Hankkeita ja ohjelmia kaavaillaan toteutettavan jäsenvaltioiden ja kansainvälisten järjestöjen voimin seuraavilla aloilla: siirtolaisuuspaineiden vähentäminen elinolosuhteita, tulonhankintamahdollisuuksia ja koulutusta parantamalla, naisten aseman tukeminen, Libanonin perhesuunnittelua ja äitien ja lasten suojelua koskevien ohjelmien tukeminen, sosiaaliturva- ja terveydenhuoltojärjestelmän parantaminen, elinolosuhteiden parantaminen köyhillä alueilla sekä nuorisovaihto.

2 luku: Yhteistyö kulttuuriasioissa, audiovisuaalisten viestinten alalla ja tiedonvälityksessä

67 artikla. Artiklassa selostetaan sivistyksellistä yhteistyötä, jonka puitteissa sopimuspuolet aloittavat säännöllisen kulttuurivuoropuhelun. Sen tarkoituksena on mm. edistää historiallisen ja kulttuuriperinnön säilyttämistä ja entistämistä, monipuolista henkilö- ja tapahtumavaihtoa sekä kulttuurialalla työskentelevien henkilöiden kouluttamista. Audiovisuaalisten viestinten alalla pyritään yhteistuotantoihin ja yhteiseen koulutukseen. Lisäksi pyritään edistämään kaupallista kulttuuriyhteistyötä. Toiminnassa tulee kiinnittää erityistä huomiota mm. nuorisoon, kulttuuriperinnön säilyttämiseen, kulttuurin levittämiseen ja kommunikaatiotaitoihin.

3 luku: Yhteistyö laittoman maahanmuuton ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi

68—70 artikla. Sopimuksen tarkoitus on estää ja valvoa laitonta maahanmuuttoa. Tähän liittyen jäsenvaltiot ja Libanon suostuvat ottamaan takaisin toisen sopimuspuolen alueella laittomasti oleskelevat kansalaisensa. Sopimuspuolet myöntävät kansalaisilleen näihin tarkoituksiin asianmukaiset henkilöllisyystodistukset. Sopimuspuolet voivat neuvotella kahdenvälisistä sopimuksista, joilla säädellään kansalaisten takaisinottovelvollisuuksia tai, niin haluttaessa, myös kolmannen maan kansalaisten takaisinottojärjestelyjä. Libanonille annetaan riittävää taloudellista ja teknistä tukea kyseisten sopimusten täytäntöönpanemiseksi. Assosiaationeuvosto tutkii muita yhteisiä toimia laittoman maahanmuuton ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi.

VII osasto: Rahoitusyhteistyö

71—73 artikla. Libanonille tarjotaan rahoitusyhteistyötä sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Rahoitusyhteistyötä suunnataan Libanonin talouden nykyaikaistamiseen, infrastruktuurin parantamiseen, yksityisten investointien edistämiseen ja teollisuuden sopeuttamiseen vapaakauppa-alueen perustamisvaiheessa. Yhteisö tukee Välimeren alueen rahoitusohjelman puitteissa ja yhteistyössä muiden kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa Libanonin viranomaisten rakennemuutokseen tähtääviä toimia. Sopimuspuolten välisessä vuoropuhelussa kiinnitetään erityistä huomiota kaupan ja rahoituksen kehityssuuntausten valvomiseen.

VIII osasto: Institutionaaliset, yleiset ja loppumääräykset

74—76 artikla. Artikloissa selostetaan sopimuksella perustettavan assosiaationeuvoston toimintaperiaatteita. Assosiaationeuvosto kokoontuu ministeritasolla tarvittaessa puheenjohtajansa aloitteesta. Se tarkastelee kaikkia sopimukseen liittyviä tärkeitä kysymyksiä ja voi ottaa tarkasteluun myös muita yhteisen edun mukaisia asioita. Assosiaationeuvosto muodostuu Euroopan unionin neuvoston jäsenistä ja Euroopan komission jäsenistä sekä Libanonin hallituksen jäsenistä. Neuvosto voi tehdä sitovia päätöksiä ja antaa suosituksia sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

77—79 arikla. Artikloissa selostetaan sopimuksella perustettavan assosiaatiokomitean toimintaperiaatteita. Assosiaatiokomitea kokoontuu virkamiestasolla ja vastaa sopimuksen täytäntöönpanosta. Assosiaationeuvosto voi siirtää toimivaltansa assosiaatiokomitealle kokonaan tai osittain. Assosiaatiokomitea tekee sitovia päätöksiä sopimuksen hallinnoinnista sopimuspuolten keskinäisessä yhteisymmärryksessä.

80—81 artikla. Assosiaationeuvosto voi päättää sopimuksen täytäntöönpanossa tarvittavan työryhmän tai toimielimen perustamisesta ja toimenkuvasta. Se edistää yhteistyötä ja yhteyksiä Euroopan parlamentin ja Libanonin parlamentin välillä.

82 artikla. Riitojen ratkaisu tapahtuu assosiaationeuvostossa, tarvittaessa välimiesten avustuksella.

83 artikla. Artiklassa luetellaan sopimuspuolten turvallisuusetujen, sotatarviketuotannon ja yleisen järjestyksen ylläpitämisen edellyttämiä toimia, joita sopimuspuolilla on tietyin edellytyksin oikeus toteuttaa.

84—92 artikla. Artiklat sisältävät syrjimättömyysmääräyksiä ja välittömään verotukseen liittyviä rajauksia sekä määräyksiä sopimuksen soveltamisesta ja menettelystä sopimusrikkomusten ilmetessä. Liitteet 1 ja 2 ja pöytäkirjat 1-5 ovat sopimuksen erottamaton osa. Sopimus tehdään rajoittamattomaksi ajaksi. Irtisanomisaika on kuusi kuukautta. Sopimuksen kaikki kaksitoista kieliversiota ovat yhtä todistusvoimaiset. Sopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen sisäisten hyväksymismenettelyjensä päätökseen saattamisesta.

Sopimuksen liitteet ja pöytäkirjat

Sopimuksessa on kaikkiaan kaksi liitettä ja viisi pöytäkirjaa, jotka 87 artiklan mukaisesti ovat erottamaton osa sopimusta.

Liitteet ovat:

Liite 1 Luettelo 7 ja 12 artiklassa tarkoitetuista harmonoidun järjestelmän (HS) 25—97 ryhmään kuuluvista tuotteista

Liite 2 Teollis- ja tekijänoikeudet

ja pöytäkirjat ovat:

Pöytäkirja nro 1: Libanonista peräisin olevien maataloustuotteiden tuontiin yhteisössä sovellettavat järjestelyt (artikla 14.1)

Pöytäkirja nro 2: Yhteisöstä peräisin olevien maataloustuotteiden tuontiin Libanonissa sovellettavat järjestelyt (artikla 14.2)

Pöytäkirja nro 3: Jalostettuihin maataloustuotteisiin sovellettavat menettelyt (artikla 14.3)

Pöytäkirja nro 4: Käsitteen "alkuperätuotteet" määrittely ja hallinnollisen yhteistyön menetelmät

Pöytäkirja nro 5: Hallintoviranomaisten keskinäinen avunanto tulliasioissa.

Sopimuspuolet ovat lisäksi antaneet yhteiset julistukset sopimuksen johdanto-osasta, 3 artiklan 2 kohdasta, 14 artiklasta, 27 artiklasta, 28 artiklasta, 35 artiklasta, 38 artiklasta, 47 artiklasta, 60 artiklasta, 65 artiklasta, 67 artiklasta ja 86 artiklasta sekä julistuksen viisumeista. Euroopan yhteisö on antanut julistukset Turkista sekä 35 artiklasta.

2. Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Lain 1 § sisältää tavanomaisen blankettisäännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Nämä määräykset on selostettu eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa.

2 §. Lain 2 §:n mukaan lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

3. Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen valtionsisäisten hyväksymismenettelyjensä päätökseen saattamisesta. Sopimuksen tullessa voimaan se korvaa Brysselissä 3 päivänä toukokuuta 1977 allekirjoitetut Euroopan talousyhteisön ja Libanonin välisen yhteistyösopimuksen sekä Euroopan hiili- ja teräsyhteisön ja Libanonin välisen sopimuksen.

Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) mukaan maakunnalla on lainsäädäntövalta erinäisissä taloudellista toimintaa koskevissa asioissa, jotka EY:n perustamissopimuksen mukaan kuuluvat Euroopan yhteisöjen toimivaltaan. Esitykseen liittyvän lakiehdotuksen osalta pyydetään Ahvenanmaan maakuntapäivien suostumus Ahvenanmaan itsehallintolain 59 §:n 2 momentin mukaisesti. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

Libanonin Euro-Välimeri -assosiaatiosopimus on luonteeltaan jaetun toimivallan sopimus eli niin sanottu sekasopimus, jonka määräykset kuuluvat osittain jäsenvaltion ja osittain yhteisön toimivaltaan. Yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen toimivallan raja ei ole selväpiirteinen. Sopimuksessa itsessään ei ole määräyksiä, jotka osoittaisivat, miten tämä toimivalta tarkkaan ottaen jakautuu. Lopullisen arvion tekeminen toimivallanjaosta on tässä vaiheessa mahdotonta myös siitä syystä, että toimivallanjako sekasopimuksissa riippuu periaatteessa paitsi yhteisön toimivallan laajuudesta myös siitä, päättääkö yhteisö käyttää muuta kuin yksinomaista toimivaltaansa sopimusta hyväksyttäessä. Tämän vuoksi on mahdollista esittää vain yleisluontoinen arvio toimivallan jakautumisesta yhteisön ja jäsenvaltioiden välillä.

Yhteisöllä voidaan katsoa olevan yksinomainen toimivalta ainakin sopimuksen tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten osalta. Sama koskee myös sopimuksen vaihdettavina valuuttoina tileille suoritettavia maksuja sekä maksutasevaikeuksiin liittyviä rajoituksia koskevia määräyksiä. Yhteisöllä on yksinomainen toimivalta niinikään sopimuspuolten hallintoviranomaisten keskinäistä avunantoa tulliasioissa koskevien määräysten osalta.

Yhteisöllä ei ole toimivaltaa toteuttaa poliittista vuoropuhelua kolmansien valtioiden kanssa, joten sopimuksen asiaa koskevat määräykset kuuluvat jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. Myöskään oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa ei kuulu yhteisön toimivaltaan. Näin ollen on katsottava, että toimivalta terrorismin torjumista, korruption torjumista ja muuta oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa koskevat määräykset kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Muilta kuin edellä mainituilta osin sopimuksen määräykset kuulunevat osittain yhteisön ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan. Jäsenvaltioilla on merkittävässä määrin toimivaltaa palvelujen tarjoamista ja sijoittautumista sekä pääomanliikkeitä koskevien määräysten osalta. Sama koskee myös eräitä taloudellisen ja muun alakohtaisen yhteistyön muotoja sekä yhteiskunnallisten asioiden (muun muassa työntekijät, kulttuuri, koulutus) alalla tehtävää yhteistyötä. Myös rahoitusyhteistyö kuuluu ainakin osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan. Siltä osin kuin yhteisöllä on toimivaltaa oikeus- ja sisäasioiden suhteen, ei tämä toimivalta lähtökohtaisesti sulje pois jäsenvaltioiden rinnakkaista toimivaltaa.

Seuraavassa käsitellään sopimuksen artikloja siltä osin kuin ne hallituksen käsityksen mukaan kuuluvat jäsenvaltion toimivaltaan ja Suomessa lainsäädännön alaan.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksessä tarkoitetusta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai jos määräyksessä tarkoitetusta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, PeVL 12/2000 vp ja 45/2000 vp).

Sopimuksen 21 artikla koskee verotusta. Perustuslain 81 §:n mukaan valtion verosta säädetään lailla, minkä vuoksi määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 56 artikla koskee yhteistyötä tulliasioissa. Artiklassa ei ole velvoittavaa sisältöä, mutta siinä viitataan sopimukseen liitettyyn hallinnollista yhteistyötä tullialalla koskevaan pöytäkirja nro 5:een. Kyseinen pöytäkirja sisältää tullihallinnolla olevien tietojen, muun muassa henkilötietojen, luovuttamista koskevia määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Maksujen ja pääomien liikkuvuutta koskevat 31 - 34 artiklat kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen sijoittautumisoikeutta ja palveluiden tarjontaa koskevan III osaston määräykset näyttäisivät sisältävän Suomessa lainsäädännön alaan sekä kansalliseen toimivaltaan kuuluvia asioita. Sopimuksen 30 artiklassa mainitut Maailman kauppajärjestön palvelukaupan yleissopimuksen mukaiset sitoumukset koskevat muun muassa tilapäisen työluvan myöntämistä yritysten sisäisinä siirtoina toiseen maahan palvelujen tarjonnan puitteissa siirtyville yritysten avainhenkilöille. Sopimuksen 65 artiklan ja yhteisen julistuksen määräykset työntekijöiden yhdenvertaisesta kohtelusta kuuluvat Suomessa lainsäädännön alaan. Kansalaisuudesta riippumaton yhdenvertainen kohtelu kuuluu muiden kuin ETA-valtioiden kansalaisten osalta kansalliseen toimivaltaan. Myös jäsenvaltioiden ja Libanonin välisen, asiaa koskevan kahdenvälisen sopimuksen mahdollinen neuvotteleminen kuuluu kansalliseen toimivaltaan. Suomen työlainsäädännössä, muun muassa työsopimuslain (55/2002) 2 luvun 2 §:ssä kielletään työnantajaa asettamasta työntekijää eri asemaan muun muassa kansallisen ja etnisen alkuperän tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi.

Sopimuksen 62 artiklassa mainitut huumausaineiden kysynnän vähentämistoimenpiteet kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja lainsäädännön alaan. Huumausaineiden, mukaan lukien huumaavat lääkkeet ja psykotrooppiset aineet, torjunta kuuluu kansalliseen toimivaltaan. Huumaavien lääkkeiden ja psykotrooppisten aineiden valvonnasta säädetään huumausainelaissa (1289/1993), joka perustuu pääosin kansainvälisiin, huumausaineiden valvontaa koskeviin sopimuksiin.

Sopimuksen 74—82 artiklaan sisältyvät määräykset assosiaationeuvoston ja assosiaatiokomitean perustamisesta ja toiminnasta. Assosiaationeuvosto on sopimuksen hallinnointia varten perustettava toimielin, jonka tehtävänä on valvoa sopimuksen täytäntöönpanoa ja soveltamista. Assosiaationeuvosto koostuu Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission sekä Libanonin hallituksen jäsenistä. Jäsenvaltio on siis assosiaationeuvostossa edustettuna vain Euroopan unionin neuvoston kautta, joka kuitenkin jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvissa asioissa käyttää puheenvaltaa asianomaisen jäsenvaltion puolesta ja nimissä. Assosiaationeuvosto voi paitsi antaa suosituksia myös tehdä sopimuspuolia sitovia päätöksiä. Päätökset tehdään ja suositukset annetaan sopimuspuolten yhteisellä sopimuksella. Kumpikin sopimuspuoli voi saattaa assosiaationeuvoston käsiteltäväksi kaikki sopimuksen soveltamista tai tulkintaa koskevat erimielisyydet. Assosiaationeuvosto voi ratkaista riidan sitovalla päätöksellään. Assosiaationeuvosto voi siirtää osan toimivallastaan assosiaatiokomitealle.

Ottaen huomioon sopimuksen sisältö voidaan arvioida, että sopimus sisältää verrattain vähäisenä pidettävän mahdollisuuden siihen, että assosiaationeuvoston päätökset koskettavat kysymyksiä, jotka kuuluvat jäsenvaltion toimivaltaan ja Suomen perustuslain kannalta valtiosäännön alaan. Kun tällaisessa jäsenvaltion toimivaltaan kuuluvassa asiassa kanta assosiaationeuvostossa muodostetaan sopimuspuolten yhteisellä sopimuksella, tällainen menettely juuri noudatettavan yksimielisyysvaatimuksen vuoksi vaikuttaa kokonaisarvion perusteella Suomen täysivaltaisuuteen vain vähäisessä määrin eikä ole näin ollen ongelmallinen perustuslain kannalta (PeVL 31/2001 vp). Koska assosiaationeuvosto kuitenkin saa sopimuspuolia sitovaa päätösvaltaa, sopimuksen määräykset assosiaationeuvoston perustamisesta ja toiminnasta kuuluvat lainsäädännön alaan.

Edellä olevan perusteella sopimuksen hyväksymisestä voidaan päättää äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Luxemburgissa 17 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Libanonin tasavallan välisen Euro-Välimeri -assosiaatiosopimuksen siltä osin kuin se kuuluu Suomen lainsäädäntöön.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki Libanonin kanssa tehdyn Euro-Välimeri -assosiaatiosopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 §

Luxemburgissa 17 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Libanonin tasavallan välisen Euro-Välimeri -assosiaatiosopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.


2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella


3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.




Helsingissä 30 päivänä tammikuuta

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Vt. ulkoasiainministeri Pääministeri
Matti Vanhanen

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.