Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta annettua lakia. Finnvera Oyj:n lähinnä pienten ja keskisuurten yritysten rahoittamiseen liittyvää toimialan määrittelyä väljennettäisiin siten, että yhtiö voisi myöntää lainoja myös enemmän kuin yhdeksän työntekijää työllistäville palveluyrityksille.

Lisäksi Finnvera Oyj:n kotimaisessa rahoitustoiminnassa sovellettava pienen ja keskisuuren yrityksen määritelmä ehdotetaan muutettavaksi vuonna 2003 annetun Euroopan komission suosituksen mukaiseksi.

Toimialarajoituksen muutoksen osalta laki ehdotetaan tulevaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana sen jälkeen, kun Euroopan komissio on hyväksynyt muutoksen, mikä tapahtunee keväällä 2004. Uutta pienen ja keskisuuren yrityksen määritelmää sovellettaisiin kuitenkin vasta 1 päivästä tammikuuta 2005.

---

Valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta annetun lain (445/1998) 2 §:ssä on säädetty niistä toimialoista, joilla toimiville yrityksille valtion erityisrahoitusyhtiö eli Finnvera Oyj voi myöntää sellaista laina-, takaus- ja muuta rahoitusta, jonka tavoitteena on erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten perustaminen, kehittäminen ja laajentaminen.

Finnvera Oyj voi rahoittaa yrityksiä paitsi, että rahoituksen ulkopuolella ovat maa- ja metsätalous sekä rakennusliiketoiminta ja että vähittäiskauppa ja liikenne voivat olla yhtiön rahoitustoiminnan kohteina vain siltä osin kun kysymyksessä on matkailuhanke. Muista palveluista rahoituksen kohteena voivat olla vain elinkeinotoiminnalle tuotetut palvelut kuten yrityspalvelut. Finnvera Oyj voi kuitenkin poiketa näistä rajoituksista silloin kun Finnvera Oyj myöntää takauksia ja pääomatakuita, miltä osin rahoituskelpoisista toimialoista pois jäävät vain maatilataloutta harjoittavat yritykset. Lisäksi Finnvera Oyj voi myöntää lainoja pienyritystoimintaan, jolla tarkoitetaan alle kymmenen työntekijän yrityksiä.

Voimassa olevaa lakia säädettäessä hallituksen esityksen perusteluissa todettiin toimialarajoitusten osalta, että hallitus selvittäisi edelleen mahdollisuuksia uudistaa valtion erityisrahoituksen toimialarajoituksia kiinnittäen tasaveroisesti huomiota palveluelinkeinojen ja teollisuuden toimintamahdollisuuksiin. Nyt esitettäväksi annettava lakikiehdotus perustuu selvitykseen nykyisten toimialarajausten vaikutuksista Finnvera Oyj:n rahoitustoimintaan.

Toimialakehitys ja palvelualojen merkitys

Viime vuosikymmeninä työpaikkojen määrän kehitykselle Suomessa on ollut tunnusomaista teollisten työpaikkojen väheneminen ja palvelualojen työpaikkojen lisääntyminen. Tämä kehitys on selvästi havaittavissa alla olevasta Tilastokeskuksen työllisyys toimialoittain 2002/9 ja 2003/9 -tilastosta.

1 000 henkeä	2003/9	2002/9	2002/9 -2003/9 muutos
Kaikki toimialat	2351	2350	0,0 %
Maa- ja metsätalous	123	122	0,1 %
Teollisuus	465	475	-2,0 %
Rakennustoiminta	143	144	-0,4 %
Kauppa	379	370	2,4 %
Liikenne	176	172	2,0 %
Rahoitus- ja liike-elämä palv.toim.	304	299	1,4 %
Julkiset ja muut palvelut	755	759	-0,6 %
Tuntematon	7	9

Lähde: Tilastokeskus

Palvelualojen osuus kehittyneissä maissa on vähintään kaksi kolmasosaa sekä kansantuotteesta että työllisyydestä. Suomen talouden rakenne ei kuitenkaan ole työllisyydellä mitattuna niin palveluvaltaistunut kuin palveluvaltaisimmissa maissa kuten esimerkiksi Alankomaissa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Myös Ruotsi ja Norja ovat Suomea palveluvaltaisempia. Suomi on kuitenkin samalla tasolla Euroopan unionin nykyisten jäsenmaiden keskiarvon kanssa ja jonkin verran Saksan edellä. Suomessa palvelualojen osuuden kasvu on vastannut myös keskimääräistä kasvua Euroopan unionin alueella.

Suomessa ominainen piirre on kuitenkin se, että yksityisen sektorin tuottamien palvelujen osuus palvelualojen koko työllisyydestä on alle 60 prosenttia, kun Euroopan unionin jäsenmaissa se on keskimäärin 70 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että Suomen julkinen sektori on pohjoismaiseen tapaan merkittävä palvelujen tuottaja. Lisäksi liike-elämän palvelut eivät ole Suomessa laajuudeltaan niin kehittyneet kuin muualla. Kehitys on kuitenkin ollut viime vuosina nopeata ja Suomessa liike-elämän palvelujen osuus koko palvelutuotannosta on tällä hetkellä selvästi Ruotsin, Tanskan ja Norjan vastaavaa osuutta suurempi.

Palvelualojen yrityksiä oli 74,1 prosenttia Suomen yrityksistä (pois lukien alkutuotanto) vuonna 2002. Lukumäärältään palvelualojen yritykset painottuvat pieniin yrityksiin. Palvelualojen yritysten lukumäärän osuus on tosin 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla noussut suuremmissa kokoluokissa. Osittain kehitys selittyy sillä, että viime vuosina palvelualan yritykset ovat lisääntyvässä määrin yhdistyneet, mikä on kasvattanut yrityskokoa.

Palvelualat ovat talouden laajin sektori, joka koostuu hyvin erilaisista toimialoista ja liiketoiminnoista. Ne voidaan ryhmitellä liike-elämän palveluihin, henkilöpalveluihin ja julkisiin palveluihin.

Henkilöpalveluissa on kasvumahdollisuuksia runsaasti ja kysynnän arvioidaan lisääntyvän, kun väestö ikääntyy ja ikääntyvän väestön kulutustaso ja palvelukysyntä kasvavat eläkkeiden nousun myötä. Liiketoiminnan kehittämismahdollisuuksia lisää se, että ikääntyvien henkilöiden palvelukysyntä monipuolistuu nykyisestään ja se sulautuu perinteisten hoivapalvelujen kanssa. Lisäksi myös yleisen palvelukysynnän voidaan odottaa kasvavan.

Toimialamuutosten vaikutus Finnvera Oyj:n laina- ja takaustoimintaan

Palveluyritysten määrän ja merkityksen lisääntyminen on näkynyt myös Finnvera Oyj:n rahoitustoiminnassa palvelualan yritysten rahoituksen kasvuna. Teollisuusyrityksille myönnetyn rahoituksen määrä ei ole puolestaan juurikaan lisääntynyt. Vuonna 2002 Finnvera Oyj:n myöntämästä rahoituksesta teollisuusyritysten osuus oli 60,2 %, palveluyritysten eli matkailu-, liike-elämän palvelu- sekä kauppa- ja kuluttajapalveluyritysten osuus oli 38,9 % ja maaseutuelinkeinojen 0,9 %.

Finnvera Oyj:n lähinnä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin kohdistuvassa laina- ja takausrahoituksessa rajoituksena on koettu erityisesti se, ettei yli yhdeksän henkilöä työllistäville kuluttajapalveluja tuottaville yrityksille ja vähittäiskaupoille ole mahdollista myöntää lainamuotoista rahoitusta. Tällaisia yrityksiä ovat muun muassa suuremmat vähittäiskaupat ja hoiva-alan yritykset.

Tällä hetkellä kuluttajapalveluyritysten työllistävä vaikutus on suuri verrattuna saman kokoluokan tuotannollisiin yrityksiin. Hoivapalvelujen kysyntä yksityiseltä sektorilta on viime vuosina kasvanut ja samanlaisen kehityksen on arvioitu jatkuvan myös tulevaisuudessa. Kehitys vaikuttaa siihen, että hoiva-alan yritysten kasvumahdollisuudet väestön ikääntyessä tulevat lisääntymään.

Yritysten verkostoitumisessa tapahtuneet muutokset ovat omalta osaltaan häivyttäneet eroa tuotannollisen ja palveluyrityksen välillä.

Esityksen tavoitteena on laajentaa Finnvera Oyj:n laina- ja takausrahoituksen kohteena olevien rahoituskelpoisten yritysten piiriä poistamalla erityisesti palvelualoja koskevia toimialarajoituksia. Toimialarajausten väljentämisellä mahdollistetaan se, että Finnvera Oyj voi myöntää lainoja myös yli yhdeksän työntekijää työllistäville hoivapalveluyrityksille ja vähittäiskaupoille. Tavoitteena on myös selkeyttää rahoituskelpoisten yritysten toimialamäärittelyä. Toimialarajoitusten väljentäminen koskisi vain yhtiön niin sanottua kotimaista rahoitustoimintaa, eikä yhtiön vientitakuu- ja erityistakaustoimintaa, josta on säädetty erikseen.

Hallitusohjelman sekä siihen liittyvän yrittäjyyden politiikkaohjelman mukaan tavoitteena on työllisyyden parantaminen ja yrittäjyyden edistäminen. Palvelualojen kasvun avulla arvioidaan voitavan tehokkaasti työllistää ja edistää yrittäjyyttä, mihin lainmuutoksella osaltaan vaikutettaisiin myönteisesti.

Valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta annetun lain 2 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että Finnvera Oyj voisi myöntää laina- ja takausrahoitusta muutoin paitsi rakennusliiketoimintaan perustajaurakoinnin osalta sekä metsätalouteen ja maatalouteen peltoviljelyn ja karjatalouden osalta. Rahoitettavien toimialojen laajennus toteutettaisiin siten, että nykyisestä 2 §:n 1 momentista poistettaisiin siinä olevat rajoitukset, jotka koskevat lähinnä vähittäiskauppaa ja elinkeinotoimintaan kohdistumatonta palvelutoimintaa lainamuotoisen rahoituksen osalta. Muutoksella mahdollistettaisiin se, että kaikki palveluyritykset ja rakennusliiketoimintaa harjoittavat yritykset, jotka työllistävät enemmän kuin yhdeksän työntekijää, voisivat saada takausten lisäksi myös lainarahoitusta.

Maa- ja metsätalouden osalta pykälän muuttamisella ei muutettaisi kyseisten toimialojen rahoittamista nykytilanteesta. Siten rahoituskelpoisia olisivat edelleen muun muassa kasvihuonetuotanto, puutarha- ja taimitarhaviljely sekä turkistarhaus. Myös kalatalous olisi rahoituskelpoinen toimiala. Varsinainen maanviljely ja karjatalous eivät edelleenkään voisi olla Finnvera Oyj:n rahoituksen kohteena.

Rakennusliiketoiminnan osalta pykälän 1 momentin muuttaminen mahdollistaisi Finnvera Oyj:lle lainojen myöntämisen perustajaurakointia lukuun ottamatta kaikille rakennusyrityksille kokorajoituksetta. Rahoitusta ei myönnettäisi rakennusalan hankkeeseen, joka toteutettaisiin perustajaurakointina, koska yksittäisen hankkeen rahoittamista rakennusalalla ei pidetä tarkoituksenmukaisena.

Uusina lainarahoituksen saajina voisivat siten olla yli yhdeksän työntekijää työllistävät rakennusyritykset. Perustajaurakoinnin rajaaminen sekä laina- että takausrahoituksen ulkopuolelle muuttaisi puolestaan lakitasoista sääntelyä siltä osin, että perustajaurakoinnista ei ollut aikaisemmin nimenomaista mainintaa säännöksessä. Nykyistä käytäntöä tämä ei kuitenkaan muuttaisi.

Selvyyden vuoksi on 1 momenttiin lisättäisiin maininta niistä toimialakohtaisista rajoituksista, jotka johtuvat Euroopan unionista. Ne koskevat terästeollisuutta, hiiliteollisuutta, laivanrakennusta, keinokuituja, moottoriajoneuvoteollisuutta ja liikennettä. Myös maataloustuotteiden jalostus ja markkinointi sekä kalatalous ovat Euroopan unionin erityissääntelyn alaista.

Toimialarajoitusten väljentäminen mahdollistaisi samalla pykälän 1 momentin selkeyttämisen, mitä on jo sinänsä pidetty tarpeellisena. Näin siksi, että säännös on vaikeaselkoinen ja hankalasti sovellettava. Sääntely on yleisesti ottaen myös tarpeettoman yksityiskohtainen ottaen huomioon myös sen, etteivät erot toimialojen välillä ole enää niin selviä kuin aiemmin.

Ehdotetut toimialalaajennukset eivät sinänsä lisäisi valtion kokonaismenoja, koska Finnvera Oyj kohdentaisi rahoituksen nykyisen määrärahan puitteissa, mikä edellyttää Finnvera Oyj:ltä entistä tarkempaa harkintaa rahoituksen kohdentamisessa. Lisäksi kauppa- ja teollisuusministeriö vaikuttaa omalta osaltaan Finnvera Oyj:n rahoituksen elinkeinopoliittiseen suuntaamiseen.

Valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta annetun lain 2 §:n 3 momentissa on määritelty pieni ja keskisuuri yritys. Määritelmät perustuvat komission 3 päivänä huhtikuuta 1996 pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä antamaan suositukseen 96/280/EY. Komissio on 6 päivänä toukokuuta 2003 antanut suosituksen 2003/361/EY uudesta mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä. Uudella suosituksella, joka tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005, lähinnä korotettiin yrityksen liikevaihtoa ja taseen loppusummaa rajaavia tunnuslukuja sekä selvennettiin yritysten riippumattomuus-käsitettä. Voimassa olevan lain pienen ja keskisuuren yrityksen määritelmät ovat vanhan suosituksen mukaisia.

Voimassa olevassa laissa pienellä ja keskisuurella yrityksellä tarkoitetaan yritystä, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 250 työntekijää ja jonka vuotuinen liikevaihto on enintään 40 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma enintään 27 miljoonaa euroa. Lisäksi muun kuin pienen ja keskisuuren yrityksen omistusosuus tuen kohteena olevasta pienestä tai keskisuuresta yrityksestä on rajattu enintään 1/4 osaan osakeyhtiömuotoisen yrityksen osakepääomasta. Uudessa komission suosituksessa pieni ja keskisuuri yritys on määritelty yritykseksi, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 250 työntekijää ja jonka joko vuosiliikevaihto on enintään 50 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma on enintään 43 miljoonaa euroa.

Komission suosituksessa määritellään lisäksi yrityksen riippumattomuuden edellytykset. Riippumattomia ovat suosituksen mukaan ne yritykset, joiden pääomasta tai äänivaltaisista osakkeista 25 prosenttia tai enemmän ei ole yhden sellaisen yrityksen omistuksessa tai sellaisten yritysten omistuksessa, joihin ei voida soveltaa tilanteen mukaan joko pienen ja keskisuuren yrityksen määritelmää tai pienen yrityksen määritelmää. Suosituksessa on erikseen määritelty ne tapaukset, jolloin riippumattomuutta koskevasta perusteesta voidaan poiketa.

Edellä sanottuun viitaten ehdotetaan, että lain 2 §:n 3 momentin pienen ja keskisuuren yrityksen määritelmä muutetaan vastaamaan mainitussa komission uudessa suosituksessa määriteltyä pientä ja keskisuurta yritystä.

Valtiontalousarviossa päätetään vuosittain Finnvera Oyj:n myöntämien aluepoliittisten korkotukilainojen ja erityiskorkotuen piirissä olevien lainojen myöntämisvaltuudesta sekä niitä vastaavista määrärahoista. Kauppa- ja teollisuusministeriö puolestaan päättää niiden korkotuettomien lainojen ja takausten vuosittaisen myöntämisen enimmäismääristä, jotka edellä mainittujen lainojen ohella ovat valtioneuvoston yhtiölle antaman luotto- ja takaustappioiden osittaisesta korvaamisesta annetun sitoumuksen piirissä. Ehdotetut toimialalaajennukset eivät sinänsä vaikuta näiden valtuuksien määräytymisperusteisiin. Näin ollen ne eivät lisää valtion kokonaismenoja.

Lainmuutoksen avulla Finnvera Oyj voisi myöntää takausten lisäksi myös lainoja yli yhdeksän työntekijän palveluyrityksille. Muutoksesta arvioidaan hyötyvän erityisesti vähittäiskauppojen ja hoivapalveluyritysten.

Tilastokeskuksen tietojen perusteella yli 9 työntekijää työllistäviä palveluyrityksiä on yhteensä noin 3 000 kappaletta. Kaikki yritykset eivät kuitenkaan tule hakemaan Finnvera Oyj:ltä lainarahoitusta. Osa edellä mainituista yrityksistä on lisäksi Finnvera Oyj:n asiakkaina takausrahoituksen kautta. Perustuen Finnvera Oyj:n rahoituksen peittävyyteen alle 10 työntekijää työllistävien palveluyritysten keskuudessa lainmuutoksen voidaan arvioida tulevina vuosina lisäävän Finnvera Oyj:n asiakaskantaa noin 100—200 yrityksellä. Uusien lainarahoitettavien palvelualan yritysten arvioidaan jakaantuvan tasaisesti eri puolille Suomea.

Lisäksi yli yhdeksän työntekijän rakennusliikeyrityksille olisi mahdollista myöntää takausten lisäksi lainoja, minkä merkitys jäänee käytännössä vähäiseksi.

Rahoituskelpoisten yritysten toimialamäärittelyn selkeyttäminen on myös omiaan parantamaan Finnvera Oyj:n laina- ja takausrahoituksen edellytysten läpinäkyvyyttä yrityksiin.

Pienten ja keskisuurten yritysten määritelmän muuttaminen lisää rahoituskelpoisten yritysten määrää. Tilastokeskuksen tietojen perusteella vuoden 2001 lopussa Suomessa oli 137 sellaista yritystä, joiden liikevaihto oli 41—49 miljoonaa euroa. Muutoksen arvioidaan lisäävän vähäisessä määrin Finnvera Oyj:lle tulevien rahoitushakemusten määrää.

Lainmuutoksella ei arvioida olevan yritysten väliseen kilpailuun liittyviä vaikutuksia.

Esitys on valmisteltu kauppa- ja teollisuusministeriössä virkatyönä yhteistyössä Finnvera Oyj:n kanssa.

Lakimuutos Finnvera Oyj:n laina- ja takausrahoituksen toimialalaajennuksen osalta on ilmoitettava Euroopan yhteisöjen komissiolle. Muutosta ei voida toteuttaa ennen kuin komissio on hyväksynyt sen. Tämän vuoksi lain voimaantulosta 2 §:n 1 momentin osalta säädettäisiin erikseen valtioneuvoston asetuksella sitten, kun komissio on käsitellyt muutoksen. Komission hyväksyntä muutokselle saataneen keväällä 2004.

Lain muutettua 2 §:n 3 momenttia sovellettaisiin kuitenkin vasta 1 päivästä tammikuuta 2005 alkaen, jolloin komission suositus mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 2003/361/EY tulee voimaan.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Lakiehdotukset

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta 18 päivänä kesäkuuta 1998 annetun lain (445/1998) 2 §:n 1 ja 3 momentti, sellaisina kuin ne ovat laissa 526/2001, seuraavasti:

2 §
Toiminnan kohdistaminen

Valtion erityisrahoitusyhtiöstä annetun lain 1 §:ssä tarkoitettuja tavoitteita noudattaen voidaan yhtiön luottoja, takauksia ja muita rahoituspalveluja kohdistaa elinkeinotoiminnan harjoittamiseen sekä tämän tarkoituksen edistämiseksi myös kunnalle. Yhtiön rahoituspalvelujen kohdistamisessa on otettava huomioon Euroopan unionista johtuvat valtiontukien toimialakohtaiset rajoitukset. Yhtiö ei kuitenkaan voi kohdistaa näitä rahoituspalveluitaan:

1) rakennusliiketoiminnan osalta perustajaurakointiin tai

2) metsätalouteen eikä maatalouteen kuuluvaan peltoviljelyyn tai karjatalouteen.

---

Tässä laissa pienellä ja keskisuurella yrityksellä tarkoitetaan mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä annetussa komission suosituksessa 2003/361/EY määriteltyä pientä ja keskisuurta yritystä, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 250 työntekijää ja jonka joko vuosiliikevaihto on enintään 50 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma enintään 43 miljoonaa euroa sekä joka täyttää yrityksen riippumattomuutta kuvaavat ja muut suositukseen sisältyvät pienen ja keskisuuren yrityksen tunnusmerkit.

---

---

Tämä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. Sen 2 §:n 3 momenttia sovelletaan kuitenkin 1 päivästä tammikuuta 2005.

---

Helsingissä 15 päivänä joulukuuta 2003

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ministeri
Seppo Kääriäinen