Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 90/2003
Hallituksen esitys Eduskunnalle Slovenian kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

VaVM 17/2003

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Slovenian kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi syyskuussa 2003 tehdyn sopimuksen.

Sopimus rakentuu eräin poikkeuksin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatimalle mallisopimukselle. Sopimus sisältää määräyksiä, joilla sopimusvaltiolle myönnetään oikeus verottaa eri tuloja, kun taas toisen sopimusvaltion on vastaavasti luovuttava käyttämästä omaan verolainsäädäntöön perustuvaa verottamisoikeuttaan tai muulla tavoin myönnettävä huojennusta verosta, jotta kansainvälinen kaksinkertainen verotus vältetään. Lisäksi sopimuksessa on muun muassa syrjintäkieltoa ja verotustietojen vaihtoa koskevia määräyksiä.

Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona sopimusvaltioiden hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila

Suomen ja Jugoslavian välillä tehtiin 8 päivänä toukokuuta 1986 sopimus tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi (SopS 60/1987). Sopimusta sovellettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuodelta 1988 toimitetussa verotuksessa.

Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta on jakaantunut useaan valtioon. Slovenia on 25 päivänä kesäkuuta 1991 irrottautunut Jugoslavian sosialistisesta liittotasavallasta ja muodostanut itsenäisen valtion. Suomen ja Slovenian välillä on noottienvaihdolla sovittu, että Suomen ja Jugoslavian välillä tehtyä tuloverosopimusta sovelletaan Suomen ja Slovenian välisissä suhteissa.

Kaksinkertaisen verotuksen välttämisen alalla tapahtuneen kehityksen johdosta on Slovenian kanssa voimassa olevaa verosopimusta pidettävä vanhentuneena ja siten tarkistusta kaipaavana. Lisäksi on sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen sekä Suomen että Slovenian verolainsäädäntöön tehty olennaisia muutoksia. Näistä syistä uuden sopimuksen tekeminen Slovenian kanssa on ollut tarkoituksenmukaista.

2. Asian valmistelu

Sopimusta koskevat neuvottelut aloitettiin Ljubljanassa lokakuussa 2000. Neuvotteluja jatkettiin Helsingissä toukokuussa 2003, jolloin neuvottelujen päätteeksi parafoitiin englannin kielellä laadittu sopimusluonnos. Tämän jälkeen sopimusluonnosta on eräiltä osin tarkistettu kirjeenvaihdolla.

Sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 19 päivänä syyskuuta 2003.

Sopimus noudattaa pääasiallisesti Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatimaa mallia kahdenkeskiseksi verosopimukseksi. Poikkeamat tästä mallista koskevat muun muassa rojaltin sekä eläkkeiden verottamista.

Sekä Suomi että Slovenia soveltavat veronhyvitysmenetelmää päämenetelmänä kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi.

3. Esityksen taloudelliset vaikutukset

Sopimuksen tarkoituksesta johtuu, että sopimusvaltio ja muut sopimuksessa tarkoitettujen verojen saajat eivät käytä verottamisoikeuttaan sopimuksessa määrätyissä tapauksissa tai että ne sopimuksessa edellytetyllä tavalla muutoin myöntävät huojennusta verosta. Sopimusmääräysten soveltaminen merkitsee Suomen osalta tällöin, että valtio ja kunnat sekä evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnat luopuvat vähäisestä osasta verotulojaan, jotta kansainvälinen kaksinkertainen verotus vältettäisiin.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Sopimuksen sisältö

1 artikla. Tässä artiklassa määritetään ne henkilöt, joihin sopimusta sovelletaan. Artikla on OECD:n mallisopimuksen mukainen. Sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa. Sanonta "sopimusvaltiossa asuva henkilö" määritellään 4 artiklassa. Eräässä tapauksessa sopimusta voidaan välillisesti soveltaa myös kolmannessa valtiossa asuvaan henkilöön. Tietojen vaihtamista koskevan 24 artiklan mukaan vaihdettavat tiedot voivat nimittäin koskea henkilöitä, jotka eivät asu kummassakaan sopimusvaltiossa.

2 artikla. Verot, joihin sopimusta sovelletaan, määritellään ja mainitaan tässä artiklassa. Varallisuusveroja ei ole sisällytetty sopimuksen soveltamisalaan, koska Sloveniassa ei ole yleistä varallisuusveroa eikä kansainvälistä kaksinkertaista verotusta siten voi syntyä varallisuusveron osalta. Eräissä tapauksissa sopimusta voidaan välillisesti soveltaa myös muihin kun tässä artiklassa mainittuihin veroihin. Muun muassa tietojen vaihtamista koskevan 24 artiklan mukaan vaihdettavat tiedot voivat koskea sellaisia veroja, joita ei mainita sopimuksen 2 artiklassa.

3—5 artikla. Näissä artikloissa määritellään eräät sopimuksessa esiintyvät sanonnat. Eräin poikkeamin artiklat ovat OECD:n mallisopimuksen mukaisia. Sopimuksen 3 artiklassa on yleisiä määritelmiä. Sanonta "sopimusvaltiossa asuva henkilö" määritellään 4 artiklassa. Tämän artiklan määräykset poikkeavat sanamuodoltaan OECD:n mallisopimuksesta muun muassa siinä, että kaksoisasumistapauksessa muun kuin luonnollisen henkilön kotipaikka ratkaistaan sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisin sopimuksin (4 artiklan 3 kappale). Sanonta "kiinteä toimipaikka", joka on tärkeä erityisesti liiketulon verotusta koskevan 7 artiklan soveltamisen kannalta, määritellään 5 artiklassa.

Määritelmiä on myös sopimuksen muissa artikloissa. Niinpä määritellään esimerkiksi sanonnat "osinko", "korko" ja "rojalti" niissä artikloissa, joissa käsitellään näiden tulolajien verotusta (10, 11 ja 12 artikla).

6 artikla. Kiinteästä omaisuudesta saatua tuloa voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on. Tällaiseen tuloon rinnastetaan artiklan mukaan muun muassa tulo, joka saadaan kiinteistöyhteisön osakkeen perusteella hallitun huoneiston vuokralleannosta. Niin ollen voidaan esimerkiksi tuloa, jonka suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeenomistaja saa niin sanotun osakehuoneiston vuokralleannosta, verottaa Suomessa.

7 artikla. Tämän artiklan mukaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen saamasta liiketulosta voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa vain, jos yritys harjoittaa toimintaansa viimeksi mainitussa valtiossa olevasta kiinteästä toimipaikasta. Kiinteän toimipaikan käsite määritellään sopimuksen 5 artiklassa. Milloin liiketuloon sisältyy tuloja, joita käsitellään erikseen sopimuksen muissa artikloissa, näihin tuloihin sovelletaan tässä tarkoitettuja erityismääräyksiä (7 kappale).

Sopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen j kohdan mukaan sanonta liiketoiminta käsittää myös vapaan ammatin ja muun itsenäisen toiminnan harjoittamisen. Sopimuksen 7 artiklan määräyksiä sovelletaan siten myös tällaisesta toiminnasta saadun tulon verottamiseen. Aiemmista Suomen tekemistä verosopimuksista poiketen Suomen ja Slovenian välisessä verosopimuksessa ei ole itsenäistä ammatinharjoittamista koskevaa erillistä artiklaa. Muutos vastaa OECD:n mallisopimukseen tehtyä muutosta.

8 artikla. Tämä artikla sisältää merenkulusta ja ilmakuljetuksesta saadun tulon osalta poikkeuksia 7 artiklan määräyksiin. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa kansainvälisestä merenkulusta tai ilmakuljetuksesta, verotetaan vain tässä valtiossa, silloinkin kun tulo on luettava kuuluvaksi kiinteään toimipaikkaan, joka yrityksellä on toisessa sopimusvaltiossa (1 kappale). OECD:n mallisopimuksesta poiketen tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa tavarankuljetukseen käytetyn kontin käytöstä, kunnossapidosta tai vuokralle antamisesta, verotetaan vain tässä valtiossa. Tätä määräystä ei kuitenkaan sovelleta silloin, kun konttia käytetään tavarankuljetukseen vain toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä (2 kappale).

9 artikla. Etuyhteydessä keskenään olevien yritysten saamaa tuloa saadaan tämän artiklan mukaan oikaista, jos perusteetonta voitonsiirtoa voidaan näyttää. Suomessa tällä määräyksellä on merkitystä verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 31 §:n soveltamisen kannalta.

10 artikla. Osingosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon saaja asuu (1 kappale). Jos kuitenkin slovenialaisen yhtiön maksaman osingon saajana on suomalainen yhtiö, osinko on Suomessa vapautettu verosta, jos saaja hallitsee välittömästi vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä (21 artiklan 2 kappaleen b kohta). Osingosta voidaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksavan yhtiön kotipaikka on (lähdevaltio). Tällöin vero lähdevaltiossa on rajoitettu 5 prosenttiin osingon kokonaismäärästä, jos osingon saajana on yhtiö, joka välittömästi omistaa vähintään 25 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta, ja muissa tapauksissa 15 prosenttiin osingon kokonaismäärästä, jollei 5 kappaleen määräyksistä muuta johdu. Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 21 artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.

Artiklan 1 kappaletta ei tällä hetkellä sovelleta Suomesta Sloveniaan maksettaviin osinkoihin. Artiklan 2 kappaleen mukaan tätä kohtaa nimittäin sovelletaan niin kauan kuin Suomessa asuvalla luonnollisella henkilöllä Suomen lainsäädännön mukaan on oikeus veronhyvitykseen Suomessa asuvan yhtiön maksaman osingon osalta. Tällöin Suomessa asuvan yhtiön Sloveniassa asuvalle henkilölle maksama osinko on vapaa Suomessa osingosta määrättävästä verosta. Määräykset ovat Suomen verosopimuksissaan nykyisin noudattaman käytännön mukaiset.

11 artikla. Korosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa koron saaja asuu (1 kappale). Korosta voidaan 2 kappaleen mukaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy (lähdevaltio), jollei se ole siellä verosta vapaa 3 kappaleen nojalla. Viimeksi mainitun kappaleen mukaan korosta ei veroteta lähdevaltiossa, jos koron maksamisen perusteena oleva laina on sellainen kuin tässä kappaleessa tarkoitetaan tahi koron saajana on sopimusvaltio, sen julkisyhteisö, valtiollinen osa tai paikallisviranomainen tai tässä kappaleessa tarkoitettu raha- tai luottolaitos. Artiklan 2 kappaleen määräysten mukaan vero lähdevaltiossa saa olla enintään 5 prosenttia koron kokonaismäärästä, jollei 5 kappaleen määräyksiä ole sovellettava. Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 21 artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti. Suomelle lähdevaltion verottamisoikeutta koskevilla määräyksillä ei ole juuri mitään käytännön merkitystä jo siitä syystä, että luonnollisen henkilön, joka ei asu Suomessa, ja ulkomaisen yhteisön on tuloverolain (1535/92) 9 §:n 2 momentin mukaan vain eräissä harvinaisissa ja vähämerkityksellisissä tapauksissa suoritettava Suomessa veroa täältä saadusta korosta.

12 artikla. Rojaltista voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa rojaltin saaja asuu (1 kappale). OECD:n mallisopimuksesta poiketen voidaan 2 kappaleen mukaan kuitenkin rojaltista verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy (lähdevaltio). Tällöin vero lähdevaltiossa saa olla enintään 5 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä, jollei 4 kappaleen määräyksiä ole sovellettava. Rojaltista, joka maksetaan kiinteän omaisuuden käyttöoikeudesta sekä kaivoksen tai muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä verotetaan 6 artiklan mukaan. Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 21 artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.

13 artikla. Myyntivoiton verottaminen säännellään tässä artiklassa. Kiinteän omaisuuden luovutuksesta saadusta myyntivoitosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on (1 kappale). Tällaiseen myyntivoittoon rinnastetaan artiklan 2 kappaleen mukaan muun muassa myyntivoitto, joka saadaan kiinteistöyhteisön osakkeen luovuttamisesta. Näin ollen voidaan esimerkiksi myyntivoitosta, jonka suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeenomistaja saa niin sanotun osakehuoneiston luovutuksesta, verottaa Suomessa. Voitosta, joka saadaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa (3 kappale). Voitosta, joka saadaan kansainväliseen liikenteeseen käytetyn laivan tai ilma-aluksen taikka tällaisen laivan tai ilma-aluksen käyttämiseen liittyvän irtaimen omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu (4 kappale). Voitosta, joka saadaan tavarankuljetukseen käytetyn kontin luovutuksesta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu. Tätä määräystä ei kuitenkaan sovelleta silloin, kun konttia käytetään tavarankuljetukseen vain toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä (5 kappale). Voitosta, joka saadaan muun kuin tässä artiklassa nimenomaan mainitun omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu (6 kappale).

14—16 artikla. Näihin artikloihin sisältyvät yksityistä palvelusta (14 artikla), johtokunnan jäsenen palkkiota (15 artikla) sekä taiteilijoita ja urheilijoita (16 artikla) koskevat määräykset ovat eräin täsmennyksin ja poikkeamin OECD:n mallisopimuksen ja Suomen verosopimuksissaan noudattaman käytännön mukaiset.

17 artikla. Yksityiseen palvelukseen perustuvaa eläkettä verotetaan 1 kappaleessa olevan pääsäännön mukaan vain saajan kotivaltiossa. Artiklan 2 kappaleen mukaan voidaan kuitenkin sopimusvaltion sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön nojalla maksettuja eläkkeitä ja muita etuuksia sekä elinkorkoa verottaa myös siinä valtiossa, josta nämä maksut kertyvät, mutta veron määrä ei saa olla suurempi kuin 25 prosenttia maksun kokonaismäärästä. Tämä poikkeusmääräys merkitsee, että muun muassa TEL-työeläkettä, joka maksetaan Sloveniassa asuvalle saajalle, voidaan verottaa Suomessa. Tämä sääntely vastaa sitä käytäntöä, jota Suomi pyrkii noudattamaan verosopimuksissaan.

18 artikla. Julkisesta palveluksesta saatua tuloa verotetaan 1 kappaleen a kohdassa olevan pääsäännön mukaan vain siinä sopimusvaltiossa, josta maksu tapahtuu. Vastaava pääsääntö on 2 kappaleen a kohdan mukaan voimassa tällaisen palveluksen perusteella maksettavan eläkkeen osalta. Artiklan 1 kappaleen b kohdassa ja 2 kappaleen b kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa palkkatuloa tai eläkettä verotetaan kuitenkin vain saajan kotivaltiossa. Artiklan 3 kappaleessa mainituin edellytyksin verotetaan taas julkisesta palveluksesta saatua tuloa ja tällaisen palveluksen perusteella saatua eläkettä niiden määräysten mukaan, jotka koskevat yksityisestä palveluksesta saatua tuloa ja tällaisen palveluksen perusteella saatua eläkettä.

19 artikla. Tässä artiklassa on määräyksiä opiskelijoiden ja harjoittelijoiden saamien tulojen verovapaudesta eräissä tapauksissa. Artikla on asialliselta sisällöltään tavanomainen. Samankaltainen artikla sisältyy useaan Suomen viime vuosina tekemään verosopimukseen.

20 artikla. Tulosta, jota ei ole käsitelty 6—19 artiklassa, verotetaan pääsäännön mukaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tulon saaja asuu.

21 artikla. Veronhyvitysmenetelmä on tämän artiklan mukaan molemmissa sopimusvaltioissa päämenetelmä kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi. Sloveniaa koskevat määräykset ovat 1 kappaleessa ja Suomea koskevat 2 kappaleessa. Artiklan 3 kappaleen määräykset koskevat molempia valtioita. Artiklan 2 kappaleen a kohdan määräykset rakentuvat sille sopimuksessa omaksutulle periaatteelle, että tulon saajaa verotetaan siinä sopimusvaltiossa, jossa hän asuu (kotivaltio), myös sellaisesta tulosta, josta sopimuksen mukaan voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa (lähdevaltio). Kotivaltiossa maksettavasta verosta vähennetään kuitenkin vero, joka sopimuksen mukaisesti on maksettu samasta tulosta toisessa sopimusvaltiossa. Kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta on lisäksi voimassa, mitä kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetussa laissa (1552/1995) säädetään. Veronhyvitysmenetelmää ei tietenkään sovelleta Suomessa niissä tapauksissa, joissa osinko on vapaa Suomen verosta 2 kappaleen b kohdan määräysten nojalla.

22—25 artikla. Näihin artikloihin sisältyvät syrjintäkieltoa (22 artikla), keskinäistä sopimusmenettelyä (23 artikla), verotusta koskevien tietojen vaihtamista (24 artikla) sekä diplomaattisten edustustojen ja konsuliedustustojen jäseniä (25 artikla) koskevat määräykset ovat OECD:n mallisopimuksen ja Suomen verosopimuksissaan noudattaman käytännön mukaiset.

26 artikla. Sopimuksen voimaantuloa koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan.

27 artikla. Sopimuksen päättymistä koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan. Sopimuksen on määrä olla voimassa toistaiseksi.

1. Lakiehdotuksen perustelut

Perustuslain 95 §:n 1 momentissa edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan valtionsisäisesti voimaan erityisellä voimaansaattamislailla.

Esitys sisältää ehdotuksen blankettilaiksi (Laki Slovenian kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta).

1 §. Lakiehdotuksen 1 §:llä voimaansaatetaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

2 §. Tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

2. Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona sopimusvaltioiden hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset. Voimaantulon jälkeen sopimuksen määräyksiä sovelletaan molemmissa sopimusvaltioissa lähdeveron osalta tuloon, joka saadaan sopimuksen voimaantulovuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen, sekä muiden tuloverojen osalta veroihin, jotka määrätään sopimuksen voimaantulovuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.

Edellä 1. jaksossa mainittu sopimusjärjestely Suomen ja Slovenian välillä lakkaa olemasta voimassa sinä ajankohtana, josta lukien uuden sopimuksen määräyksiä sovelletaan.

3. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja säätämisjärjestys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

Sopimuksen tulon verottamista koskevat 6—20 artiklat, joissa määrätään tulon verottamisoikeuden jaosta tai kansallisen veron alentamisesta taikka siitä vapauttamisesta, sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Tämän vuoksi sopimus vaatii näiltä osin eduskunnan hyväksymisen.

Sopimuksen kaksinkertaisen verotuksen poistamista koskeva 21 artikla sekä erityisiä määräyksiä koskevat 22—24 artiklat sisältävät joko suoraan tai välillisesti verotukseen liittyviä määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Myös näiltä osin sopimuksen määräykset edellyttävät eduskunnan hyväksymistä.

Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset eivät ole sellaisia, jotka edellyttäisivät perustuslain 94 §:n 2 momentissa tarkoitettua säätämisjärjestystä. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan siten hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Helsingissä 19 päivänä syyskuuta 2003 Suomen tasavallan ja Slovenian tasavallan välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotukset

Laki Slovenian kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 §

Helsingissä 19 päivänä syyskuuta 2003 Suomen tasavallan ja Slovenian tasavallan välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.


2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.


3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.




Helsingissä 10 päivänä lokakuuta 2003

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Toinen valtiovarainministeri
Ulla-Maj Wideroos

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.