Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 34/2003
Hallituksen esitys Eduskunnalle Suomen ja Viron välillä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen yhteistoteutuksesta tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

YmVM 3/2003

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että Eduskunta hyväksyisi Tallinnassa joulukuussa 2002 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Viron tasavallan hallituksen välisen sopimuksen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen yhteistoteutuksesta.

Sopimuksen tarkoituksena on yhteisesti toteutettavilla hankkeilla vähentää kasvihuonekaasupäästöjä sekä sopimuspuolten välillä luovuttaa ja hankkia päästövähennyksiä ja sallittuja päästömääräyksiköitä ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen ja Kioton pöytäkirjan mukaisesti. Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Esitykseen sisältyvä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan, kun sopimus tulee voimaan.


YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimus (SopS 61/1994), jäljempänä ilmastosopimus, tuli kansainvälisesti voimaan vuonna 1994. Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirja, jäljempänä Kioton pöytäkirja, hyväksyttiin joulukuussa 1997. Pöytäkirja ei ole vielä tullut kansainvälisesti voimaan. Kioton pöytäkirja mahdollistaa pöytäkirjan velvoitteiden täytäntöönpanon niin sanottujen Kioton mekanismien avulla. Mekanismeja ovat projektikohtainen yhteistoteutus (Joint Implementation, JI), projektikohtainen puhtaan kehityksen mekanismi (Clean Development Mechanism, CDM) ja päästökauppa (Emissions Trading, ET).

Suomen tasavallan hallituksen ja Viron tasavallan hallituksen välinen sopimus kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen yhteistoteutuksesta perustuu Kioton pöytäkirjan velvoitteiden täytäntöönpanoon. Sopimuksen tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä kustannustehokkaalla tavalla ja käydä kauppaa päästöyksiköistä. Sopimus on luonteeltaan puitesopimus, jonka mukaan hallitukset nimeävät toimivaltaiset viranomaiset suorittamaan projektikohtaista yhteistyötä. Sopimuksella sovitaan niistä menettelyistä, joilla päästövähennysten luovutus todennetaan ja rekisteröidään. Sillä luodaan puitteet yksittäisten hankkeiden toteutukselle. Sopimuksen mukaisesti Suomi voisi laskea omaksi edukseen hiilidioksidin päästövähennykset, jotka saadaan Virossa rahoitettujen yhteistoteutukseen kuuluvien hankkeiden tuloksena.

Suomella ja Virolla on käynnissä kaksi projektikohtaista yhteistoteutushanketta, niin sanotut Kadrinan ja Tamsalun projektihankkeet. Lisäksi on valmisteltu projektisopimukset uusista yhteistoteutushankkeista koskien Pakrin tuulipuistoa ja Paiden bioenergiaa ja ne on tarkoitus allekirjoittaa mahdollisimman pian.

2. Nykytila ja nykytilan arviointi

Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) vuonna 1990 julkaisema arvio ihmisen toiminnasta aiheutuvista kasvihuonekaasujen päästöistä ja ilmastonmuutoksesta johti siihen, että Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) yleiskokous päätti perustaa hallitusten välisen neuvottelukomitean valmistelemaan ilmastonmuutosta koskevaa puitesopimusta vuonna 1990. Ilmastosopimus hyväksyttiin vuonna 1992 ja se tuli kansainvälisesti voimaan 21 päivänä maaliskuuta 1994. Suomen osalta ilmastosopimus tuli voimaan 1 päivänä elokuuta 1994. Ilmastosopimuksen tavoitteena on vakiinnuttaa kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä sellaiselle tasolle, ettei ihmisen toiminnasta aiheudu vaarallisia häiriöitä ilmastojärjestelmässä.

Ilmastosopimuksen ensimmäisessä sopimuspuolten kokouksessa vuonna 1995 päätettiin aloittaa neuvotteluprosessi, jonka tavoitteena oli muun muassa asettaa teollisuusmaiden päästöille ja nieluille määrälliset rajoittamis- tai vähentämistavoitteet, joiden saavuttamiselle tulisi asettaa määräaika. Neuvottelut saatiin päätökseen ja ilmastosopimuksen sopimuspuolet hyväksyivät Kioton pöytäkirjan vuonna 1997. Suomi allekirjoitti pöytäkirjan vuonna 1998 ja hyväksyi pöytäkirjan vuonna 2002. Kioton pöytäkirjassa määritetään teollisuusmaille sitovat sekä ajallisesti ja määrällisesti täsmälliset päästövähennysvelvoitteet kuuden kasvihuonekaasun tai -kaasuryhmän osalta. Kioton pöytäkirjan voimaantulo edellyttää, että sen on ratifioinut vähintään 55 sopimuspuolta ja samalla näiden pöytäkirjan ratifioineiden yhteenlaskettu kokonaismäärä on yli 55 prosenttia teollisuusmaiden yhteenlasketuista hiilidioksidipäästöistä vuonna 1990. Hallituksen esityksen valmistumiseen mennessä pöytäkirjan on ratifioinut 111 valtiota ja niiden yhteenlaskettu kokonaismäärä on 44,2 prosenttia teollisuusmaiden yhteenlasketuista hiilidioksidipäästöistä vuonna 1990.

Kioton pöytäkirjan 6 artikla sisältää määräykset päästöjä vähentävien hankkeiden yhteistoteutuksesta. Artiklan mukaan sopimuspuolena oleva teollisuusvaltio (Liite I eli Annex I -valtio) voi luovuttaa toiselle sopimuspuolelle tai hankkia toiselta sopimuspuolelta päästövähennysyksiköitä täyttääkseen päästövähennysvelvoitteensa. Nämä yksiköt perustuvat hankkeisiin, joiden tarkoituksena on vähentää kasvihuonekaasujen aiheuttamia päästöjä tai edistää kasvihuonekaasujen nielujen aiheuttamia poistumia jollakin talouden sektorilla. Päästövähennysten ja poistumien tulee olla ihmisen toiminnan aiheuttamia.

Euroopan yhteisön (EY) lisäksi myös kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat ilmastosopimuksen ja Kioton pöytäkirjan osapuolia. EY on sitoutunut täyttämään 8 prosentin päästöjen vähentämisvelvoitteensa yhteisönä yhteisesti. Tämä on edellyttänyt myös päästöjä vähentävien käytännön toimien valmistelun aloittamista kansallisten strategioiden ja yhteisön laajuisten yhteisten ja yhteen sovitettujen politiikkatoimien muodossa. Osa toimenpiteistä voidaan valmistella ja toimeenpanna kansallisesti, mutta monet toimenpiteet edellyttävät joko suoraan tai välillisesti EY- lainsäädäntöä ja on siten päätettävä yhteisön tasolla.

Suomen hallitus on sitoutunut toteuttamaan Kioton pöytäkirjan ja yhteisön sisäisen taakanjaon mukaiset päästövähennysvelvoitteet. Kansallinen ilmastostrategia sisältää ne linjaukset, tavoitteet ja toimenpiteet, jotka hallituksen mielestä ovat tarpeen kansallisen päästövähennystavoitteemme toteuttamiseksi. Marrakeshissa marraskuussa 2001 pidetyssä ilmastosopimuksen sopimuspuolten seitsemännessä sopimuspuolten kokouksessa viimeisteltiin suositukset toimeenpanosäännöiksi, jotka koskevat Kioton mekanismeja, nieluja, noudattamisen valvontaa, raportointia ja seurantaa. Pöytäkirjan toimeenpanosääntösuosituksissa todetaan, että sopimuspuolten on täytettävä velvoitteensa merkittävässä määrin kansallisin toimin. Kansallisia toimia voidaan kuitenkin täydentää soveltamalla joustomekanismeja, joilla tulee olemaan kasvava rooli Kioton pöytäkirjan toimeenpanossa. Yhteistoteutus ja puhtaan kehityksen mekanismi edustavat uudentyyppistä kansainvälistä kahdenvälistä hankeyhteistyötä. Niiden avulla toteutetaan hankkeita, jotka vähentävät päästöjä siirtymätalous- ja kehitysmaissa. Hankkeiden toteutusmahdollisuuksia on selvitetty Suomessa erillisessä toimikunnassa ja työryhmissä. Suomi on aloittanut hankekohtaisten mekanismien koevaiheen Suomen lähialueilla ja kehitysmaissa.

3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Esityksen tavoitteena on hankkia eduskunnan hyväksyminen Suomen tasavallan hallituksen ja Viron tasavallan hallituksen väliselle sopimukselle kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen yhteistoteutuksesta. Esitys sisältää myös ehdotuksen blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

4. Esityksen vaikutukset

Sopimuksella luodaan puitteet myöhemmin tapahtuvalle hanketoiminnalle. Sopimuksella ei ole välittömiä taloudellisia, henkilöstö- tai organisaatiovaikutuksia. Suomessa on käynnissä yhteistoteutuksen kokeiluohjelma, CDM/JI-koeohjelma, jonka puitteissa pyritään hankkimaan kokemuksia CDM ja JI-hankkeiden käynnistettävyydestä ja niihin liittyvien päästövähennysten hankkimisesta. Koeohjelman käytössä on sille vuosien 2001 ja 2002 talousarviossa osoitettua määrärahaa yhteensä noin 5 miljoonaa euroa, joiden käyttöoikeus ulottuu myös vuosiin 2003 ja 2004 saakka. Koeohjelman toteuttamisesta aiheutuva lisätyömäärä pyritään hoitamaan lähtökohtaisesti virkatyönä, muutaman palkatun ulkopuolisen työntekijän ohella. Viroa varten ei luoda mitään erillistä ohjelmaa, vaan toiminta Virossa tapahtuu osana laajempaa Suomen Kioton mekanismeihin liittyvää ohjelmaa.

Sopimuksella ei ole välittömiä ympäristövaikutuksia, sillä se ei sisällä päästövähennysvelvoitteita, vaan liittyy Kioton pöytäkirjan toimeenpanoon. Sopimuksella pyritään vähentämään ilmastonmuutosta aiheuttavia kasvihuonekaasupäästöjä kustannustehokkaalla tavalla. Suomi voi laskea omaksi edukseen hiilidioksidin päästövähennykset, jotka saadaan Virossa rahoitettujen yhteistoteutukseen kuuluvien hankkeiden tuloksena. Vaikka sopimuksella luodaan ainoastaan puitteet myöhäisemmälle hanketoiminnalle, se kuitenkin epäsuorasti vaikuttaa myös konkreettisiin kasvihuonekaasujen päästövähennyksiin.

5. Asian valmistelu

Helmikuussa 1999 allekirjoitettiin Suomen tasavallan ympäristöministeriön ja Viron tasavallan ympäristöministeriön välinen yhteistyömuistio (Memorandum of Understanding), jolla sovittiin yhteistyöstä yhteisesti toteutettavilla hankkeilla kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ilmastonmuutossopimuksen ja Kioton pöytäkirjan mukaisesti. Varsinaiset neuvottelut hallitustenvälisen sitovan sopimuksen aikaansaamiseksi käynnistettiin vuonna 2001. Neuvottelut saatiin päätökseen toukokuussa 2002.

Sopimus allekirjoitettiin ympäristöministereiden tapaamisen yhteydessä Tallinnassa 17 päivänä joulukuuta 2002. Ulkoasiainministeriö pyysi sopimuksen allekirjoittamista varten lausunnot oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, kauppa- ja teollisuusministeriöltä, ympäristöministeriöltä sekä Suomen ympäristökeskukselta. Lausunnoissa puolletaan sopimuksen pikaista ratifioimista.

Hallituksen esitys on laadittu ulkoasiainministeriössä. Esitysluonnoksesta on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, kauppa- ja teollisuusministeriöltä, ympäristöministeriöltä sekä Suomen ympäristökeskukselta. Lausunnoissa esitetyt seikat on otettu huomioon esityksen lopullisessa muotoilussa.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Suomen tasavallan hallituksen ja Viron tasavallan hallituksen välinen sopimus kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen yhteistoteutuksesta

Johdanto. Sopimuksen johdannossa viitataan puitesopimuksen sisällön kannalta keskeisiin kansainvälisiin asiakirjoihin, joihin sopimuspuolet ovat sitoutuneet. Näitä ovat Suomen ja Viron välinen sopimus yhteistyöstä ympäristönsuojelun alalla (SopS 22/1992), Viron ja Suomen ympäristöministeriöiden välinen yhteistyöpöytäkirja vuodelta 1999, ilmastonmuutosta koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimus (SopS 61/1994) ja sen Kioton pöytäkirja.

1 artikla. Sopimuksen 1 artiklassa määritellään sopimuksen soveltamisen kannalta keskeiset ilmaisut. Sallittu päästömäärä tarkoittaa sitä Kioton pöytäkirjan mukaisesti laskettua kasvihuonekaasujen määrää, jonka isäntämaa voi vapauttaa ilmakehään pöytäkirjan mukaisia määrällisiä päästörajoituksia ja päästöjen vähentämistä koskevan ensimmäisen velvoitekauden aikana vuodesta 2008 vuoteen 2012. Sallitulla päästömääräyksiköllä tarkoitetaan yksikköä, joka sisällytetään isäntämaan kansalliseen rekisteriin Kioton pöytäkirjan mukaisesti ja vastaa yhtä tonnia hiilidioksidia. Perusura tarkoittaa hankesopimuksen vahvistusraportissa kuvattua tilannetta, joka olisi syntynyt ilman hankkeen täytäntöönpanoa, erityisesti kasvihuonekaasupäästöjen suhteen. Päästövähennys tarkoittaa hankkeen aikana syntyvää perusuran ylittävää kasvihuonekaasupäästöjen vähennystä. Päästövähennysyksiköllä tarkoitetaan yksikköä, joka sisällytetään isäntämaan kansalliseen rekisteriin päästövähennyksen perusteella ja vastaa yhtä tonnia hiilidioksidia. Kasvihuonekaasut tarkoittavat Kioton pöytäkirjan A liitteessä lueteltuja kuutta kaasua, jotka ovat hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4), typpidioksidi (N2O), fluorihiilivedyt (HFC:t), perfluorihiilivedyt (PFC:t) ja rikkiheksafluoridi (SF6). Isäntämaalla tarkoitetaan valtiota, jossa hanke toteutetaan ja joka luovuttaa hankkeen aikaansaamia sallittuja päästömääräyksiköitä ja/tai päästövähennysyksiköitä. Riippumaton osapuoli tarkoittaa ostajamaan isäntämaan kanssa yhteistyössä nimeämää osapuolta, kuten ympäristöasioiden auditointiyhtiötä, joka on riippumaton ja puolueeton niin ostaja- ja isäntämaahan kuin hankkeen muihin osapuoliin nähden. Hankesopimus tarkoittaa sopimusta, jonka 3 artiklan mukaisesti nimetyt kansalliset viranomaiset tekevät. Ostajamaa tarkoittaa valtiota, joka sijoittaa hankkeeseen ja hankkii sallittuja päästömääräyksiköitä ja/tai päästövähennysyksiköitä. Vahvistaminen tarkoittaa riippumattoman kolmannen osapuolen tekemää arviota hankesuunnitelmasta, mukaan lukien sen perusura. Todentaminen tarkoittaa menettelyä, jolla riippumaton kolmas osapuoli tai isäntämaa vahvistaa hankkeen aikaansaaman päästövähennysmäärän.

2 artikla. Artiklan 1 kappaleen mukaan sopimuspuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä yhteisesti toteutettavilla hankkeilla kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi sekä luovuttamalla ja hankkimalla päästövähennysyksiköitä ja sallittuja päästömääräyksiköitä ilmastonmuutosta koskevan sopimuksen ja Kioton pöytäkirjan sekä niihin perustuvien asiaan liittyvien päätösten, yksityiskohtaisten määräysten, suuntaviivojen ja menettelytapojen mukaisella tavalla. Artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuspuolten välistä yhteistyötä koskevista yleisistä ehdoista ja menettelytavoista määrätään tässä sopimuksessa. Sopimusta sovelletaan myös yksittäisiin yhteisesti toteutettaviin hankkeisiin. Jokaista hanketta koskevista erityisistä ehdoista ja menettelytavoista sovitaan hankesopimuksessa. Tämän sopimuksen ja hankesopimuksen määräysten poiketessa toisistaan on tämä sopimus ratkaiseva.

3 artikla. Artiklan 1 kappaleen mukaan molemmat sopimuspuolet nimeävät yhden tai useamman kansallisen viranomaisen tämän sopimuksen täytäntöönpanoa varten. Nimetty viranomainen valtuutetaan, toimivaltansa rajoissa hyväksymään yhteisesti toteutettavia hankkeita, tekemään hankesopimuksia, sopimaan sallittujen päästömääräyksiköiden ja/tai päästövähennysyksiköiden hankkimista, luovuttamista ja myyntiä koskevista erityisehdoista. Lisäksi viranomainen valtuutetaan sopimaan vahvistusmenettelyä koskevista ehdoista ja päästövähennysyksiköiden todentamisesta, koordinoimaan hankeraportoinnin ilmastonmuutosta koskevan sopimuksen sihteeristölle ja sopimaan muista yhteisesti toteutettavien hankkeiden täytäntöönpanoon liittyvistä asioista. Artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuspuolet vaihtavat nimeämiensä viranomaisten yhteystiedot diplomaattiteitse.

4 artikla. Artiklan 1 kappaleen mukaan sopimuspuolet sopivat toimivansa täysin yhteistyössä keskenään sekä yhteisesti toteutettavien hankkeiden kolmansien osapuolten kanssa varmistaakseen, että päästövähennykset todennetaan ja että sallittujen päästömääräyksiköiden ja/tai päästövähennysyksiköiden siirto ja luovutus tapahtuu asianmukaisella tavalla Kioton pöytäkirjan sekä siihen perustuvien asiaan liittyvien päätösten, yksityiskohtaisten määräysten, suuntaviivojen ja menettelytapojen mukaisesti. Artiklan 2 kappaleen mukaan isäntämaa suostuu tarjoamaan hyviä palveluitaan ja ryhtymään kohtuullisiin ja tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin mahdollistaakseen yhteisesti toteutettavien hankkeiden kehityksen, rahoituksen, perustamisen, toiminnan, vakuutuksen ja ylläpidon asianmukaisesti, nopeasti ja tehokkaasti, päästövähennysten mahdollisimman suuren määrän saavuttamiseksi. Isäntämaa suostuu myös myöntämään riippumattomille kolmansille osapuolille ja ostajamaan valtuutetulle edustajalle pääsyn hankkeeseen liittyviin paikkoihin ja tämän sopimuksen kannalta oleellisiin tietoihin. Artiklan 3 kappaleen mukaisesti sopimuspuolet takaavat, että tämän sopimuksen voimaantulosta lähtien ne noudattavat ilmastonmuutossopimuksen, Kioton pöytäkirjan sekä niihin perustuvien päätösten, yksityiskohtaisten määräysten, suuntaviivojen ja menettelytapojen mukaisia velvoitteitaan, ja että niillä ei ole estettä Kioton pöytäkirjan ja siihen perustuvien määräysten mukaisesti luovuttaa tai hankkia päästövähennysyksiköitä, joiden luovuttamista hankesopimus edellyttää.

5 artikla. Artiklan mukaan ostajamaa ei ole vastuussa yhteisesti toteutettavien hankkeiden kolmansille osapuolille aiheuttamista vahingoista.

6 artikla. Artiklan 1 kappaleen mukaan sallittujen päästömääräyksiköiden ja/tai päästövähennysyksiköiden hankintaan, luovutukseen ja myyntiin liittyvistä ehdoista määrätään hankesopimuksessa. Artiklan 2 kappaleen mukaisesti kaikki hankesopimuksen mukaisesti hankitut, luovutetut ja myydyt sallitut päästömääräyksiköt ja/tai päästövähennysyksiköt toimitetaan ostajamaalle ilmastonmuutossopimuksen ja Kioton pöytäkirjan sekä niihin perustuvien asiaan liittyvien päätösten, yksityiskohtaisten määräysten, suuntaviivojen ja menettelytapojen mukaisesti. Artiklan 3 kappaleen mukaan isäntämaa veloittaa sallittua päästömääräänsä hankittujen, luovutettujen ja myytyjen sallittujen päästömääräyksiköiden ja/tai päästövähennysyksiköiden kokonaismääränä. Se ilmoittaa ostajamaan hyväksymällä tavalla ilmastonmuutossopimuksen sihteeristölle hankesopimuksesta ja aikeestaan veloittaa sallittua päästömääräänsä.

7 artikla. Artiklan 1 kappaleen mukaan hankkeen aikaansaamat kasvihuonekaasujen päästövähennykset todennetaan ilmastonmuutossopimuksen ja Kioton pöytäkirjan sekä niihin perustuvien asiaan liittyvien päätösten, yksityiskohtaisten määräysten, suuntaviivojen ja menettelytapojen mukaisesti. Artiklan 2 kappaleen mukaan vaikka ilmastonmuutossopimus ja Kioton pöytäkirja tai niihin perustuvat asiaan liittyvät päätökset, yksityiskohtaiset määräykset, suuntaviivat tai menettelytavat eivät sitä edellyttäisi, ostajamaalla on oikeus, toimien yhteistyössä isäntämaan kanssa, tehdä riippumattoman kolmannen osapuolen kanssa sopimus hankkeen aikaansaamien päästövähennysten todentamisesta. Artiklan 3 kappaleen mukaan todentaminen suoritetaan hankesopimuksen mukaisesti sekä ostaja- ja isäntämaan sopimin määräajoin.

8 artikla. Artiklan mukaan nimetyt viranomaiset tiedottavat toisilleen tapahtumista tai tilanteista, jotka voivat vaikuttaa yhteisesti toteutettaviin hankkeisiin. Ne varmistavat myös, että kaikille asiaan liittyville viranomaisille ja järjestöille tiedotetaan tästä sopimuksesta, hankesopimuksista ja yhteisesti toteutettavista hankkeista.

9 artikla. Artikla sisältää määräykset tarkastelusta. Sopimuspuolet tarkastelevat säännöllisesti tämän sopimuksen määräyksiä. Ensimmäinen tarkastelu aloitetaan viimeistään vuoden kuluttua ensimmäisen Kioton pöytäkirjan mukaisen velvoitekauden päättymisestä.

10 artikla. Artiklan mukaan sopimusta voidaan muuttaa sopimuspuolten välisellä kirjallisella sopimuksella. Muutos tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jona sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen, että niiden valtiosääntöjen mukaiset edellytykset muutoksen voimaantulolle on täytetty.

11 artikla. Artiklan 1 kappaleen mukaan sopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat riidat ratkaistaan diplomaattiteitse. Artiklan 2 kappaleen mukaan riita, jota ei ole ratkaistu neuvotteluin, saatetaan jommankumman sopimuspuolen sitä pyytäessä välimiesmenettelyyn. Sopimuspuolet sopivat saattavansa riidan lopulliseen ja sitovaan välimiesmenettelyyn kahden valtion välisiä riitoja koskevien, pysyvän välitystuomioistuimen valinnanvaraisten välimiesmenettelyä koskevien sääntöjen mukaisesti, sellaisina kuin ne ovat voimassa tämän sopimuksen voimaantulopäivänä.

12 artikla. Artiklan mukaan sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jona molemmat sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen, että niiden valtiosääntöjen mukaiset edellytykset sopimuksen voimaantulolle on täytetty.

13 artikla. Artiklan 1 kappaleen mukaan kumpi tahansa sopimuspuoli voi irtisanoa tämän sopimuksen kirjallisella ilmoituksella diplomaattiteitse. Irtisanominen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona toinen sopimuspuoli on vastaanottanut ilmoituksen, tai ilmoituksessa mainittuna myöhempänä ajankohtana. Artiklan 2 kappaleen mukaan irtisanominen ei vaikuta sellaiseen yhteisesti toteutettavaan hankkeeseen tai sovittuun päästövähennysyksiköiden hankintaan, luovuttamiseen tai myyntiin, josta on sovittu ennen irtisanomisen voimaantuloa. Artiklan 3 kappaleen mukaan tämän vakuudeksi allekirjoittaneet edustajat siihen asianmukaisesti valtuutettuina ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen. Artiklan 4 kappaleen mukaan sopimus on tehty Tallinnassa 17 päivänä joulukuuta 2002 kahtena suomen-, viron- ja englanninkielisenä alkuperäiskappaleena, jonka molemmat tekstit ovat yhtä todistusvoimaisia. Tulkintojen poiketessa toisistaan on englanninkielinen teksti ratkaiseva.

2. Lakiehdotuksen perustelut

Laki Suomen ja Viron välillä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen yhteistoteutuksesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

1 §. Suomen tasavallan hallituksen ja Viron tasavallan hallituksen välisen sopimuksen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen yhteistoteutuksesta lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakiehdotuksen 1 §:n mukaan lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §. Lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Tarkoituksena on, että laki tulee voimaan samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan.

3. Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jona molemmat sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen, että niiden valtiosääntöjen mukaiset edellytykset sopimuksen voimaantulolle on täytetty. Esitykseen sisältyvä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan, kun sopimus tulee voimaan.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaisesti eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan suostumuksen. Muusta syystä eduskunnan hyväksymistä edellyttäviä määräyksiä ovat muun muassa eduskunnan budjettivaltaa sitovat kansainväliset velvoitteet (esimerkiksi PeVL 45/2000 vp). Tällaisina velvoitteina on käytännössä pidetty lähinnä sellaisia määräyksiä, joissa valtiolle aiheutuu välittömiä menoja.

Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys luetaan lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksia ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla säädetyn säännöksen kanssa (PeVL 11 ja 12/2000 vp).

Sopimuksen 1 artikla sisältää sopimuksen soveltamisen kannalta olennaiset määritelmät. Tällainen sopimusmääräys, joka välillisesti vaikuttaa lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten sopimusmääräysten tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluu itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp).

Sopimuksen 3 artiklan mukaan sopimuspuolet nimeävät yhden tai useamman kansallisen viranomaisen sopimuksen täytäntöönpanoa varten. Nimetty viranomainen tai viranomaiset valtuutetaan hyväksymään yhteisesti toteutettavia hankkeita, tekemään hankesopimuksia, sopimaan päästömääräyksiköiden ja/tai päästövähennysyksiköiden hankkimista, luovuttamista ja myyntiä koskevista erityisehdoista, sopimaan vahvistusmenettelyä koskevista ehdoista, päästövähennysyksiköiden todentamisesta, koordinoimaan hankeraportoinnin ilmastonmuutosta koskevan sopimuksen sihteeristölle ja sopimaan muista hankkeiden täytäntöönpanoon liittyvistä asioista. Perustuslain perustelujen ja perustuslakivaliokunnan omaksuman käytännön mukaan sopimuksentekovaltaa voidaan lailla rajoitetusti siirtää muille viranomaisille. Sopimuksentekovallan siirtoa koskevia määräyksiä voi sisältyä myös valtiosopimukseen, jolloin delegointi yleensä toteutetaan sopimuksen voimaansaattamista koskevalla blankettilailla. Delegoinnin edellytyksenä tällöin on, että valtuutus sopimuksentekoon ei koske eduskunnan toimialaan kuuluvaa asiaa eikä asiaa, joka vaikuttaa delegoinnin taustalla olevan päävelvoitteen luonteeseen tai tavoitteisiin. Viranomaisille delegoitu päätöksentekovaltuus voi näin ollen koskea lähinnä päävelvoitteen teknisiä tarkistuksia tai täydennyksiä taikka viranomaisten välisen yhteistoiminnan yksityiskohtien järjestämistä. Sopimuksen 3 artiklan mukainen sopimuksenteko-oikeus on rajoitettu koskemaan viranomaisten välisen yhteistoiminnan yksityiskohtien järjestämistä toimivaltansa rajoissa. Sopimuksen 3 artikla sisältää delegointimääräyksen, joka rajoittuu sopimuksen toteuttamiseen. Tarkoituksena on, että Suomi ilmoittaa sopimuksen 3 artiklassa tarkoitetuksi viranomaiseksi ministeriön tai ministeriöt, jonka tai joiden toimialaan asia valtioneuvostosta annetun lain (175/2003) ja valtioneuvoston ohjesäännön (262/2003) mukaan kuuluu. Lisäksi sovelletaan 30 päivänä tammikuuta 2003 hyväksyttyä valtioneuvoston periaatepäätöstä ilmastopolitiikan viranomaistoimien järjestämisestä valtionhallinnossa. Suomen ilmoittama ministeriö tai ministeriöt on tarkoitus kirjata vakiintuneen tavan mukaisesti sopimuksen voimaansaattamisasetukseen. Sopimuksen 3 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, mutta perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan tällainen rajoitettu valtuutus ei ole ristiriidassa perustuslain täysivaltaisuutta koskevien säännösten kanssa. Tällaisen delegointimääräyksen nojalla tehtyjä sopimuksia käsitellään Suomessa valtiosopimuksina, joihin sovelletaan valtiosopimusten voimaansaattamista ja julkaisemista koskevia säännöksiä.

Sopimuksen 4 artiklan 2 kappaleen mukaan isäntämaa suostuu myöntämään riippumattomille kolmansille osapuolille ja ostajamaan valtuutetulle edustajalle pääsyn hankkeeseen liittyviin paikkoihin ja tämän sopimuksen kannalta oleellisiin tietoihin. Sopimuksen 4 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettujen luovutettavien tietojen alaa ei ole rajoitettu. Määräyksen tulkinnassa on otettava kuitenkin huomioon Kioton pöytäkirjan sopimuspuolten seitsemännessä konferenssissa hyväksytyt, Kioton pöytäkirjan 6 artiklaa (yhteistoteutus) koskevat, toimeenpanosääntösuositukset, joiden mukaan omistamiseen liittyvän (proprietary) tai luottamuksellisen tiedon luovuttaminen edellyttää tiedonantajan kirjallista suostumusta, jollei isäntämaassa sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä toisin säädetä. Luottamukselliseksi julistettavia tietoja eivät toimeenpanosääntösuosituksen mukaan kuitenkaan voi olla päästöjen lisäisyyttä, hankkeiden perusuraa tai ympäristövaikutuksia koskevat tiedot.

Kaikissa näköpiirissä olevissa yhteistoteutushankkeissa Suomi on ostajamaa. Sopimuksen 4 artiklan 2 kappaleen määräykset eivät näissä näköpiirissä olevissa tilanteissa koske Suomen oikeudenkäyttöpiiriin kuuluvia seikkoja. Koska sopimusta voitaisiin periaatteessa kuitenkin soveltaa myös siten, että Suomi toimisi isäntämaana, tulee 4 artiklan määräysten suhdetta Suomen lainsäädännön alaan tarkastella myös tästä näkökulmasta. Sopimuksen 4 artiklan mukaan kyseisissä tapauksissa oikeus päästä hankkeisiin liittyviin paikkoihin kohdistuisi Suomessa sijaitsevaan kohteeseen ja vastaavasti Suomessa viranomaisen tai hankkeen toteuttajan hallinnassa oleviin tietoihin.

Perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta. Julkisuusperiaate sisältyy myös viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 1 pykälään. Sopimuksen kannalta oleelliset tiedot voivat olla myös salassa pidettäviä. Salassa pidettävistä viranomaisen (hallussa olevista) asiakirjoista säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:ssä. Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan salassa pidettäviä asiakirjoja ovat muun muassa asiakirjat, jotka koskevat Suomen valtion, Suomen kansalaisten, Suomessa oleskelevien henkilöiden tai Suomessa toimivien yhteisöjen suhteita toisen valtion viranomaisiin, henkilöihin tai yhteisöihin, jos tiedon antaminen niistä aiheuttaisi vahinkoa tai haittaa Suomen kansainvälisille suhteille tai edellytyksille toimia kansainvälisessä yhteistyössä. Saman pykälän 1 momentin 20 kohdan mukaan salassa pidettäviä ovat asiakirjat, jotka sisältävät tietoja yksityisestä liike- tai ammattisalaisuudesta, samoin kuin sellaiset asiakirjat, jotka sisältävät tietoja muusta vastaavasta yksityisen elinkeinotoimintaa koskevasta seikasta, jos tiedon antaminen niistä aiheuttaisi elinkeinonharjoittajalle taloudellista vahinkoa. Salassa pidettävien tietojen antamisesta ulkomaan viranomaisille ja kansainvälisille toimielimille säädetään erikseen viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 30 §:ssä. Sen mukaan viranomainen voi antaa salassa pidettävästä asiakirjasta tiedon ulkomaan viranomaiselle tai kansainväliselle toimielimelle, jos ulkomaan ja Suomen viranomaisen yhteistyöstä määrätään Suomea velvoittavassa säädöksessä ja tieto asiakirjasta voitaisiin tämän lain mukaan antaa yhteistyöstä Suomessa hoitavalle viranomaiselle. Asiakirjojen julkisuutta ja salassapitoa koskevat Suomen lainsäädännön määräykset eivät ole ristiriidassa sopimuksen 4 artiklan 2 kappaleen kanssa. Koska kysymys koskee asiaa, josta Suomessa säädetään lailla, määräys kuuluu lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 4 artiklan 2 kappale sisältyy myös riippumattomien kolmansien osapuolten ja ostajamaan valtuutetun edustajan oikeus päästä hankkeeseen liittyviin paikkoihin. Määräys koskee seikkoja, joista Suomessa olisi säädettävä lailla, ja se kuuluu myös näiltä osin siten lainsäädännön alaan. Hankkeeseen liittyvät paikat olisivat tyypillisesti yhteistoteutushankkeen isäntämaassa olevan yrityksen tilat. Oikeus päästä hankkeeseen liittyviin paikkoihin koskisi vain rajoitettua kohderyhmää, jonka kanssa hankkeen toteuttamisesta on erikseen sovittu. Kioton pöytäkirjan 6 artiklaa koskevan toimeenpanosääntösuosituksen liikesalaisuuksia tai muita luottamuksellisia tietoja turvaavat määräykset rajoittavat myös pääsyä hankkeisiin liittyviin paikkoihin, joista paljastuisi sanotunlaisia tietoja. Ottaen huomioon sen, että tarkastusoikeus voisi kohdistua vain yhteistoteutushankkeeseen vapaaehtoisesti osallistuviin tahoihin ja sen, että pääsyllä ei ole tarkoitettu puuttua liikesalaisuuden tai muusta syystä luottamuksellisiksi katsottavien tietojen salassapitoon, määräys vaikuttaa valtion täysivaltaisuuteen vain vähäisessä määrin, eikä se sen vuoksi ole ristiriidassa perustuslain täysivaltaisuutta koskevien säännösten kanssa.

Sopimuksen 5 artiklan mukaan ostajamaa ei ole vastuussa yhteisesti toteutettavien hankkeiden kolmansille osapuolille aiheuttamista vahingoista. Suomessa julkisyhteisön vastuusta säädetään vahingonkorvauslain (412/1974) 3 luvussa. Sopimuksen 5 artiklan määräykset rajoittavat Suomen vahingonkorvausvastuuta sen toimiessa ostajamaana. Sopimuksen sanamuoto mahdollistaisi myös sen, että Suomi toimisi isäntämaana. Tällöin 5 artiklan määräykset rajoittaisivat Suomen oikeudenkäyttöpiirissä olevien kolmansien osapuolten vahingonkorvausoikeutta ostajamaata kohtaan. Sopimuksen 5 artiklan määräykset koskevat asioita, joista Suomessa säädetään lailla ja määräykset edellyttävät eduskunnan hyväksymistä.

Sopimuksen 11 artiklassa määrätään sopimuspuolia sitovasta välimiesmenettelystä. Välimiesmenettelyssä voi Suomea sitovalla tavalla tulla vahvistetuksi, miten tiettyä, lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Tällaisen oikeudellisesti sitovan tulkinnan voidaan katsoa jossain määrin koskettavan valtion täysivaltaisuutta ja kuuluvan lainsäädännön alaan, vaikka se perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan kansainväliseen yhteistoimintaan luonnostaan kuuluvana seikkana olekaan ristiriidassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen kanssa.

Edellä sanotuilla perusteilla sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan siten hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella sekä perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Tallinnassa 17 päivänä joulukuuta 2002 Suomen tasavallan hallituksen ja Viron tasavallan hallituksen välillä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen yhteistoteutuksesta tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Lakiehdotukset

Laki Suomen ja Viron välillä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen yhteistoteutuksesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 §

Tallinnassa 17 päivänä joulukuuta 2002 Suomen tasavallan hallituksen ja Viron tasavallan hallituksen välillä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen yhteistoteutuksesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.


2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.


3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.




Helsingissä 8 päivänä elokuuta 2003

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ulkoasiainministeri
Erkki Tuomioja

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.