Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 224/2002
Hallituksen esitys Eduskunnalle kansaneläkelain ja eräiden siihen liittyvien lakien teknisten tarkistusten toteuttamiseksi

StVM 31/2002

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan tehtäväksi teknisiä muutoksia kansaneläkelainsäädäntöön. Esityksellä on tarkoitus toteuttaa korkolain aiheuttama muutos kansaneläkkeen viivästyskorotukseen ja täsmentää keliakiakorvausta koskevia säännöksiä. Lisäksi esityksessä ehdotetaan lisättäväksi eläkkeensaajien asumistukilakiin säännös asumispalveluyksikössä asuvan oman asunto-omaisuuden arvioimisesta sekä perhe-eläkelakiin ja eläkkeensaajien asumistukilakiin säännökset työtoiminnasta tai vastaavasta toiminnasta saatavien etuuksien tai korvausten tuloksi lukemisesta. Kansaneläkelaitoksen vammaisetuuksia koskeviin lakeihin ehdotetaan otettavaksi säännös siitä, että etuus voitaisiin lakkauttaa tai sen määrää voitaisiin muuttaa ottaen huomioon lääketieteen ja hoitokäytäntöjen kehitys.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila ja ehdotetut muutokset

Vammaisuuden perusteella myönnettäviä Kansaneläkelaitoksen etuuksia maksetaan sairauden tai vamman aiheuttaman toimintakyvyn alenemisen tai hoidon ja kuntoutuksen tarpeesta aiheutuvan taloudellisen tai muun rasituksen korvaamiseksi. Näitä etuuksia ovat eläkkeensaajien hoitotuki, vammaistuki ja lapsen hoitotuki. Lapsen hoitotuesta annetun lain (444/1969) 3 §:n 3 momentin mukaan hoitotuki lakkautetaan, kun lapsi ei ole enää siihen oikeutettu. Eri sairauksien aiheuttama rasitus saattaa kuitenkin muuttua lääketieteen tai hoitokäytäntöjen kehittyessä. Sairauksia voidaan esimerkiksi diagnosoida aikaisemmin kuin ennen ja lääketiede kehittää tehokkaampia lääkkeitä. Sen vuoksi olisi tarkoituksenmukaista, että tuet voitaisiin tarkistaa tai lakkauttaa, jos lääketieteen kehitys ja tehostunut hoitokäytäntö on vähentänyt etuudensaajan erityishoidon tarvetta. Tämän vuoksi lapsen hoitotuesta annettuun lakiin, vammaistukilakiin (124/1988) ja eläkkeensaajien hoitotukea koskevaan kansaneläkelain (347/1956) pykälään ehdotetaan otettavaksi säännös siitä, että tuki voitaisiin lakkauttaa tai sen määrää voitaisiin muuttaa ottaen huomioon lääketieteen ja hoitokäytäntöjen kehitys.

Kansaneläkejärjestelmään kuuluu viivästyskorotusta koskeva säännös. Sen tarkoituksena on taata eläkkeiden ja etuushakemusten kohtuullinen käsittelyaika ja estää hakijan toimeentuloturvan menetys. Hakijalla on periaatteessa oikeus kansaneläkelain 39 b §:n 2 momentin mukaiseen viivästyskorotukseen, jos eläkettä ei ole vielä lopullisesti ratkaistu ja kolme kuukautta on kulunut. Korkokantana on käytetty yleistä viivästyskorkoa koskevaa säännöstöä.

Korkolakia (633/1982) koskevat muutokset tulivat voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2002. Viivästyskorotuksen korkokannan laskennan pohjana oleva Euroopan keskuspankin viitekorko vahvistetaan korkolain 12 §:n perusteella puolivuosittain siten, että joulukuun lopussa vahvistettava korko on voimassa tammikuun alusta kesäkuun loppuun ja kesäkuun lopussa vahvistettu korko on voimassa heinäkuun alusta joulukuun loppuun. Korkolain 4 §:n 1 momentin mukainen viivästyskorko on seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin Euroopan keskuspankin viitekorko. Kansaneläkelaitoksen maksamien eläke-etuuksien viivästyskorotus määräytyy tämän korkolain säännöksen mukaan.

Eläke-etuuksien käsittely, joiden maksupäivä on 4 päivänä tammikuuta tai 14 päivänä tammikuuta tai vastaavasti 4 päivänä heinäkuuta tai 14 päivänä heinäkuuta, on tapahtunut Kansaneläkelaitoksessa jo edellisen kuukauden puolella, jolloin oikea viivästyskorkoprosentti ei ole vielä tiedossa. Etuuden viivästysaika lasketaan kuitenkin maksupäivään saakka. Näin ollen Kansaneläkelaitos joutuisi laskemaan viivästyskorotuksen uudelleen ja oikaisemaan päätöksen. Tämän vuoksi ehdotetaan, että viivästysajalta maksettava korotus tulisi maksaa sen korkokannan mukaan, joka on vahvistettu etuuden maksupäivää edeltävälle korkolain 12 §:ssä tarkoitetulle puolivuotiskaudelle lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä. Tällöin esimerkiksi heinäkuussa maksettavan eläke-erän viivästyskorotus määräytyisi edellisen vuoden joulukuun lopussa vahvistetun korkokannan mukaan.

Kansaneläkkeen suuruuteen vaikuttavat ainoastaan työ- tai virkasuhteeseen perustuvat eläkkeet tai niihin rinnastettavat korvaukset. Sen sijaan kansaneläkettä täydentävä eläkkeensaajien asumistuki on tarveharkintainen. Myös perheenhuoltajan kuoleman jälkeen myönnettävä perhe-eläke on tarveharkintainen. Eläkkeensaajan tuloksi luetaan eläkkeensaajien asumistuessa ja perhe-eläkkeen täydennysmäärässä kaikki tulot, joita ei ole laissa erikseen säädetty etuoikeutetuiksi tuloiksi. Myös työtulo ja siihen rinnastettavat tulot luetaan tuloksi kokonaan. Kansaneläkelaitoksen käytännön mukaan tuloksi ei ole kuitenkaan katsottu huolto- tai hoitosuhteeseen perustuvasta työtoiminnasta saatua tuloa. Tämä on perustunut lähinnä eläkkeensaajien asumistukilain (591/1978) 6 §:n 2 momentin 5 kohtaan ja perhe-eläkelain (38/1969) 15 b §:n 3 momentin 9 kohtaan. Sen sijaan tuotannollisesta työsuhdeperusteisesta työstä saatu tulo on otettu huomioon tulona. Sosiaalihuoltolain (710/1982) 1 päivänä huhtikuuta 2002 voimaantulleessa 27 d ja e §:ssä säädetään vammaisten henkilöiden työllistymistä tukevasta toiminnasta ja työtoiminnasta. Samassa yhteydessä luovuttiin suojatyö -termistä. Vammaisten ja vajaakuntoisten työllistämistoimintojen muodot ovat viime vuosina monipuolistuneet. Toimintaa järjestävät kunnan lisäksi muun muassa yleishyödylliset järjestöt.

Esityksessä ehdotetaan, että eläkkeensaajien asumistukilaissa ja perhe-eläkelaissa säädettäisiin etuoikeutetuksi tuloksi sosiaalihuoltolain 27 e §:n mukaisesta työtoiminnasta maksettu etuus tai korvaus tai muu näihin rinnastettavasta toiminnasta maksettava etuus tai korvaus. Tämä vastaisi nykyistä käytäntöä. Vammaisten henkilöiden työtoiminnalla tarkoitetaan sosiaalihuoltolain 27 e §:n mukaan toimintakyvyn ylläpitämistä ja sitä edistävää toimintaa, jota järjestetään työkyvyttömille henkilöille, joilla ei ole edellytyksiä sosiaalihuoltolain 27 d §:ssä tarkoitettuun työhön. Työtoimintaan osallistuva henkilö ei voi olla työsopimuslain mukaisessa työsuhteessa toiminnan järjestäjään tai palvelun tuottajaan.

Eläkkeensaajien asumistuen tarveharkinnassa otetaan huomioon myös eläkkeensaajan omaisuus. Kun tuensaajan omaisuus ylittää yksinäisellä henkilöllä vuositasolla 13 519 euroa ja puolisoilla 21 631 euroa (vuoden 2002 kansaneläkeindeksi 1333), otetaan mainitun rahamäärän ylittävästä omaisuuden osasta huomioon kahdeksan prosenttia tuloksi eläkkeensaajien asumistukilain 6 §:n 1 momentin perusteella. Myös asunto-omaisuus on laissa tarkoitettua omaisuutta. Omaisuus arvioidaan tuloksi sille henkilölle, jonka nimissä omaisuus on. Jos erilleen muuttaneiden puolisoiden omistussuhteista ei ole selvitystä, omaisuus puolitetaan. Eläkkeensaajien asumistukilain 6 §:n 3 momentin perusteella henkilön omassa käytössä olevaa asuntoa ei lueta kuitenkaan vuosituloksi. Asunnon katsotaan olevan omassa käytössä silloin, kun asunnon omistaja asuu siinä. Nykyisessä soveltamiskäytännössä on ilmennyt ongelmia silloin, kun toinen puoliso muuttaa palvelutaloon tai muuhun asumispalveluyksikköön, koska tukea maksetaan myös tällaiseen asumispalveluyksikköön. Näissä tilanteissa Kansaneläkelaitos on arvioinut asunto-omaisuudesta puolet asumispalveluyksikköön muuttavan omaisuudeksi silloinkin, kun asunto on kotona asuvan puolison omistama. Tämä on johtanut epätarkoituksenmukaisiin tilanteisiin. Tämän vuoksi esityksessä ehdotetaan, että asunto-omaisuutta ei otettaisi huomioon kummankaan puolison omaisuutena, kun toinen puolisoista muuttaa asumispalveluyksikköön, jos asunto jää edelleen toisen puolison omaan käyttöön. Näin meneteltäisiin siitä riippumatta, omistaako hakija asunnon vai omistavatko puolisot asunnon yhteisesti. Ongelmaa ei esiinny silloin, jos toinen puolisoista joutuu jatkuvaan julkiseen laitoshoitoon, koska tukea ei makseta laitoksessa oloajalta.

Lisäksi esityksessä ehdotetaan tehtäviksi teknisiä korjauksia gluteenittoman ruokavalion johdosta maksettavaa korvausta koskeviin viittaussäännöksiin kansaneläkelaissa, vammaistukilaissa ja kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annetussa laissa (610/1991).

1. Esityksen taloudelliset vaikutukset

Ehdotuksella ei ole merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Asunto-omaisuuden arvioiminen eläkkeensaajien asumistuessa korottaisi hieman etuudensaajan asumistuen määrää.

2. Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä virkatyönä. Valmisteluun on osallistunut Kansaneläkelaitos.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotusten perustelut

1.1. Kansaneläkelaki

22 §. Pykälän 5 momenttiin tehtäisiin tekninen tarkistus siten, että viittaus vammaistukilain 2 §:n 3 momenttiin muutettaisiin viittaukseksi vammaistukilain 2 §:n 4 momenttiin. Vammaistukilain 2 §:ään on lisätty uusi 3 momentti 1 päivästä lokakuuta 2002 lukien koskien gluteenittoman ruokavalion johdosta maksettavaa vammaistukea. Vammaistukilain 2 §:n 3 momentti, johon pykälässä on tarkoitus viitata, siirtyi 1 päivästä lokakuuta 2002 lukien 4 momentiksi.

31 §. Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että eläkkeensaajien hoitotuki voitaisiin lakkauttaa tai sen määrää voitaisiin muuttaa ottaen huomioon lääketieteen ja hoitokäytäntöjen kehitys sairauden tai vamman hoidossa.

39 b §. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että viivästysajalta maksettava korotus tulisi maksaa sen korkokannan mukaan, joka on vahvistettu etuuden maksupäivää edeltävälle korkolain 12 §:ssä tarkoitetulle puolivuotiskaudelle lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä. Viittauksessa tarkoitettu korkolain 12 § lisättiin kumotun 12 §:n tilalle toukokuussa 2002 annetulla lailla (340/2002). Tällöin esimerkiksi heinäkuussa maksettavan eläke-erän viivästyskorotus määräytyisi edellisen vuoden joulukuun lopussa vahvistetun korkokannan mukaan. Samalla viivästyskorotuksen laskemisessa noudatettavasta korkeimmasta viivästyskorkoprosentista luovuttaisiin.

1.2. Eläkkeensaajien asumistukilaki

6 §. Eläkkeensaajien asumistukilain 6 §:n 2 momentin uudessa 5 b kohdassa ehdotetaan säädettäväksi etuoikeutetuksi tuloksi sosiaalihuoltolain 27 e §:n mukaisesta työtoiminnasta tai siihen rinnastettavasta toiminnasta maksettava etuus tai korvaus. Viittauksessa tarkoitettu 27 e § lisättiin sosiaalihuoltolakiin helmikuussa 2002 annetulla lailla (68/2002). Muuksi vastaavaksi toiminnaksi voitaisiin katsoa esimerkiksi kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (519/1977) 2 §:n 1 momentin 4 kohdan mukainen työtoiminta tai mielenterveyskuntoutujille järjestettävä työtoiminta. Työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (763/1990) mukaista ylläpitokorvausta tai muuta vastaavaa ylläpitokorvausta ei lueta vuosituloksi 1 päivänä lokakuuta 2002 voimaan tulleen 6 §:n 2 momentin 5 a kohdan mukaan. Muu vastaava ylläpitokorvaus on esimerkiksi kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain (189/2001) mukainen ylläpitokorvaus ja toimintaraha.

Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi koskien asunto-omaisuuden huomioon ottamista vuosituloa arvioitaessa. Esityksen mukaan asunto-omaisuutta ei otettaisi huomioon kummankaan puolison omaisuutena silloin, kun toinen puolisoista muuttaa asumispalveluyksikköön, jos asunto jää edelleen toisen puolison omaan käyttöön. Näin meneteltäisiin siitä riippumatta omistaako hakija asunnon vai omistavatko puolisot asunnon yhteisesti. Maksussa olevassa asumistuessa omaisuus otettaisiin huomioon uuden säännöksen mukaisesti, kun tuki ensimmäisen kerran tarkistetaan eläkkeensaajien asumistukilain 8 §:n perusteella lain voimaantulon jälkeen.

1.3. Perhe-eläkelaki

15 b §. Pykälän 3 momentin uudessa 9 b kohdassa ehdotetaan eläkkeensaajien asumistukilain 6 §:n 2 momentin 5 b kohdan tavoin säädettäväksi etuoikeutetuksi tuloksi sosiaalihuoltolain 27 e §:n mukaisesta työtoiminnasta tai siihen rinnastettavasta toiminnasta maksettava etuus tai korvaus.

1.4. Laki lapsen hoitotuesta

3 §. Pykälän 3 momentin sanamuotoa ehdotetaan tarkennettavaksi vastaamaan sisällöltään eläkkeensaajien hoitotukea ja vammaistukea koskevaa vastaavaa säännöstä, jonka mukaan tuki lakkautetaan tai sen määrää muutetaan, kun tuensaajan hoidon ja kuntoutuksen tarpeessa on tapahtunut sellainen muutos, joka vaikuttaa oikeuteen saada hoitotukea tai sen määrään. Lisäksi momenttiin ehdotetaan otettavaksi maininta siitä, että hoitotuki voitaisiin lakkauttaa tai sen määrää voitaisiin muuttaa ottaen huomioon lääketieteen ja hoitokäytäntöjen kehitys sairauden, vian tai vamman hoidossa.

1.5. Vammaistukilaki

2 §. Pykälän 4 momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että henkilölle, jonka kansaneläke on lepäämässä, maksetaan aina vammaistukilain 1 §:n 1 momentin mukaista vammaistukea eläkkeen lepäämisajalta. Muulla perusteella henkilölle ei maksettaisi tältä ajalta vammaistukea. Momenttiin ehdotetaan kuitenkin lisättäväksi maininta siitä, että henkilölle voitaisiin maksaa eläkkeen lepäämisajalta vammaistukea myös vammaistukilain 2 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa eli silloin, kun henkilö saa vammaistukea gluteenittoman ruokavalion kustannusten korvaukseksi.

3 §. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että vammaistuki voitaisiin lakkauttaa tai sen määrää voitaisiin muuttaa ottaen huomioon lääketieteen ja hoitokäytäntöjen kehitys sairauden tai vamman hoidossa.

8 §. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi viittaus kansaneläkelain 23 §:ään, koska asiasta säädetään vammaistukilain 2 a §:ssä.

1.6. Laki kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta

3 §. Vaikeavammaisten lääkinnällinen kuntoutus. Pykälän 1 momentin 4 kohdassa oleva viittaus vammaistukilain 2 §:n 3 momenttiin muutettaisiin viittaukseksi vammaistukilain 2 §:n 4 momenttiin. Vammaistukilain 2 §:ään on lisätty uusi 3 momentti 1 päivästä lokakuuta 2002 lukien koskien gluteenittoman ruokavalion johdosta maksettavaa vammaistukea. Vammaistukilain 2 §:n 3 momentti, johon pykälässä on tarkoitus viitata, siirtyi 1 päivästä lokakuuta 2002 lukien 4 momentiksi.

2. Voimaantulo

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003. Jos henkilö saa eläkkeensaajien asumistukea lain voimaan tullessa, otettaisiin omaisuus huomioon hänen vuosituloaan arvioitaessa eläkkeensaajien asumistukilain 6 §:n 3 momentin mukaisesti, kun asumistuki ensimmäisen kerran tarkistetaan 8 §:n perusteella lain voimaan tulon jälkeen.

3. Säätämisjärjestys

Ehdotetut muutokset ovat lähinnä teknisiä tarkistuksia ja niiden tarkoituksena on selkeyttää kansaneläkelainsäädännön yhteensovittamista koskevia säännöksiä. Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla. Tämän vuoksi on asianmukaista, että Kansaneläkelaitoksen maksamissa vammaisetuuksissa voitaisiin ottaa huomioon lääketieteen ja hoitokäytäntöjen kehityksen antama turva arvioitaessa tuensaajan olosuhteissa tai toimintakyvyssä tapahtunutta muutosta. Hallituksen käsityksen mukaan ehdotetut lait voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Laki kansaneläkelain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 8 päivänä kesäkuuta 1956 annetun kansaneläkelain (347/1956) 22 §:n 5 momentti, 31 §:n 3 momentti ja 39 b §:n 2 momentti,

sellaisina kuin ne ovat, 22 §:n 5 momentti laissa 70/2002, 31 §:n 3 momentti laissa 979/1996 ja 39 b §:n 2 momentti laissa 311/1995, seuraavasti:


22 §

Työkyvyttömyyseläkkeen ollessa lepäävänä henkilöä ei pidetä eläkkeensaajana. Henkilölle, jonka eläke on jätetty lepäämään 4 momentissa säädetyllä tavalla, maksetaan lepäämistä vastaavalta ajalta, enintään kuitenkin 24 kuukaudelta vammaistukilain (124/1988) 2 §:n 4 momentissa mainittua vammaistukea. Lepäämässä olevaa eläkettä ryhdytään maksamaan uudelleen edellyttäen, että työnteko on lakannut tai ansiotulot ovat vähentyneet siten, että ne jäävät alle 4 momentissa säädetyn tulorajan. Jollei lepäävänä olevaa eläkettä ole eläkelaitokselle tehdyllä eläkelaitoksen pyytämällä ilmoituksella vaadittu maksettavaksi uudelleen viiden vuoden kuluessa siitä, kun eläke on jätetty lepäämään, katsotaan se ilman eri päätöstä lakanneeksi.



31 §

Eläkkeensaajien hoitotuki lakkautetaan tai sen määrää muutetaan, kun tuensaajan olosuhteissa tai toimintakyvyssä on tapahtunut sellainen muutos, joka vaikuttaa oikeuteen saada hoitotukea tai sen määrään. Muutosta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon lääketieteen ja hoitokäytäntöjen kehitys sairauden tai vamman hoidossa.


39 b §

Etuuden korotuksen korkokanta vuotta kohden laskettuna on etuuden maksupäivää edeltävän korkolain (633/1982) 12 §:ssä tarkoitetun puolivuotiskauden viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä. Viivästyskorotus lasketaan viivästysajan jokaiselta päivältä. Viivästysajan katsotaan alkavan, kun kolme kalenterikuukautta on kulunut sen kuukauden päättymisestä, jona vakuutettu on jättänyt eläkelaitokselle hakemuksensa tai muun vastaavan vaatimuksen sekä esittänyt etuuden perustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin häneltä kohtuudella voidaan vaatia. Tällöin otetaan myös huomioon eläkelaitoksen mahdollisuudet hankkia selvitys. Jos 26 §:ssä tarkoitettua eläkettä tai korvausta ei vielä ole lopullisesti ratkaistu, viivästysajan katsotaan alkavan vasta, kun yksi kalenterikuukausi on kulunut sen kuukauden päättymisestä, jona ilmoitus mainitusta eläkkeestä tai korvauksesta on tullut eläkelaitokseen. Saman päätöksen perusteella myöhemmin suoritettavalle etuuserälle korotus lasketaan eräpäivästä.




Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.



2.

Laki eläkkeensaajien asumistukilain 6 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 28 päivänä heinäkuuta 1978 annetun eläkkeensaajien asumistukilain (591/1978) 6 §:n 3 momentti, sellaisena kuin se on laissa 981/1996, sekä

lisätään 6 §:n 2 momenttiin, sellaisena kuin se on laeissa 112/1982, 56/1985, 590/1986, 127/1988, 473/1991, 985/1994, 915/1998, 1421/2001 ja 684/2002 sekä mainitussa laissa 981/1996, uusi 5 b kohta seuraavasti:


6 §

Vuosituloksi ei kuitenkaan lueta (etuoikeutetut tulot):



5 b) sosiaalihuoltolain (710/1982) 27 e §:n mukaisesta työtoiminnasta tai sitä vastaavasta toiminnasta maksettavaa etuutta tai korvausta;



Vuosituloa arvioitaessa omaisuudeksi ei lueta henkilön omistamaa omassa käytössä olevaa asuntoa eikä vuositulon vähennykseksi tällaisen asunnon hankkimiseksi tai kunnostamiseksi otettujen velkojen korkoja. Asunnon katsotaan olevan hakijan omassa käytössä silloinkin, kun hän muuttaa asumispalveluyksikköön ja hänen puolisonsa asuu edelleen hakijan tai puolisoiden yhteisesti omistamassa asunnossa.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.

Jos henkilö saa asumistukea tämän lain voimaan tullessa, hänen vuosituloaan arvioitaessa otetaan omaisuus huomioon tämän lain 6 §:n 3 momentin mukaisesti, kun asumistuki ensimmäisen kerran tarkistetaan 8 §:n perusteella lain voimaantulon jälkeen.



3.

Laki perhe-eläkelain 15 b §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään 17 päivänä tammikuuta 1969 annetun perhe-eläkelain (38/1969) 15 b §:n 3 momenttiin, sellaisena kuin se on laissa 105/1982, 54/1985, 982/1996, 916/1998 ja 683/2002, uusi 9 b kohta seuraavasti:


15 b §

Vuosituloksi ei kuitenkaan lueta (etuoikeutetut tulot):



9 b) sosiaalihuoltolain (710/1982) 27 e §:n mukaisesta työtoiminnasta tai sitä vastaavasta toiminnasta maksettavaa etuutta tai korvausta;




Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.



4.

Laki lapsen hoitotuesta annetun lain 3 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan lapsen hoitotuesta 4 päivänä heinäkuuta 1969 annetun lain (444/1969) 3 §:n 3 momentti, sellaisena kuin se on laissa 10/1974, seuraavasti:


3 §

Hoitotuki lakkautetaan tai sen määrää muutetaan, kun tuensaajan hoidon ja kuntoutuksen tarpeessa on tapahtunut sellainen muutos, joka vaikuttaa oikeuteen saada hoitotukea tai sen määrään. Muutosta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon lääketieteen ja hoitokäytäntöjen kehitys sairauden, vian tai vamman hoidossa.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.



5.

Laki vammaistukilain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 5 päivänä helmikuuta 1988 annetun vammaistukilain (124/1988) 2 §:n 4 momentti, 3 §:n 2 momentti ja 8 §,

sellaisina kuin niistä ovat 2 §:n 4 momentti laissa 71/2002 ja 8 § laissa 688/2002, seuraavasti:


2 §

Jos henkilö on jättänyt kansaneläkkeensä kansaneläkelain 22 §:n 5 momentissa tarkoitetulla tavalla lepäämään, hänelle maksetaan aina 1 momentin 1 kohdan mukaista vammaistukea eläkkeen lepäämisajalta, enintään kuitenkin 24 kuukauden ajalta. Henkilö ei voi samalta ajalta saada muulla perusteella vammaistukea. Hänelle voidaan kuitenkin maksaa 3 momentin mukaista vammaistukea.


3 §

Vammaistuki lakkautetaan tai sen määrää muutetaan, kun tuensaajan olosuhteissa tai toimintakyvyssä on tapahtunut sellainen muutos, joka vaikuttaa oikeuteen saada vammaistukea tai sen määrään. Muutosta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon lääketieteen ja hoitokäytäntöjen kehitys sairauden tai vamman hoidossa.



8 §

Jollei tässä laissa toisin säädetä, noudatetaan soveltuvin osin lisäksi, mitä kansaneläkelain 1 d, 35—39, 39 b, 40, 42, 43 ja 44 §:ssä, 45 §:n 1 ja 4 momentissa, 46, 46 b—46 d, 46 f, 46 i, 46 j ja 67 §:ssä, 79 §:n 1 ja 4 momentissa sekä 80—82, 84—86, 88 ja 88 a §:ssä sekä kansaneläkeindeksistä annetussa laissa (456/2001) säädetään, viimeksi mainitun lain osalta ei kuitenkaan 2 §:n 3 momentissa mainittua rahamäärää.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.



6.

Laki kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annetun lain 3 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta 27 päivänä maaliskuuta 1991 annetun lain (610/1991) 3 §:n 1 momentin 4 kohta, sellaisena kuin se on laissa 839/1998, seuraavasti:


3 §
Vaikeavammaisten lääkinnällinen kuntoutus

Kansaneläkelaitoksen on järjestettävä muussa kuin julkisessa laitoshoidossa olevalle vaikeavammaiselle henkilölle, joka lisäksi saa


4) vammaistukilain 2 §:n 4 momentin mukaista vammaistukea, joka on myönnetty 3 kohdassa tarkoitetun hoitotuen sijaan,


sellaisen pitkäaikaisen tai vaativat muut kuin sairaanhoitoon välittömästi liittyvät kuntoutusjaksot laitos- tai avohoidossa, jotka ovat tarpeen hänen työ- tai toimintakykynsä turvaamiseksi tai parantamiseksi.




Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.



Helsingissä 18 päivänä lokakuuta 2002

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Sosiaali- ja terveysministeri
Maija Perho

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.