Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi 20 päivänä joulukuuta 1996 tehdyn WIPOn tekijänoikeussopimuksen sekä 20 päivänä joulukuuta 1996 tehdyn WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen sekä lait sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

WIPOn tekijänoikeussopimus täydentää alunperin vuonna 1886 tehtyä kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamista koskevaa Bernin yleissopimusta muun muassa takaamalla maailmanlaajuisesti kirjallisten ja taiteellisten teosten tekijöille uusia oikeuksia sekä parantamalla tekijöillä aiemmin olleiden oikeuksien tehokasta käyttämistä.

WIPOn esitys- ja äänitesopimuksella parannetaan esittävien taiteilijoiden ja äänitetuottajien oikeuksien maailmanlaajuista (kansainvälistä) suojaa muun muassa takaamalla uusia oikeuksia sekä parantamalla esittävillä taiteilijoilla ja äänitetuottajilla aiemmin olleiden oikeuksien tehokasta käyttämistä.

Sopimuksilla mukautetaan tekijänoikeuden alan kansainvälistä sopimusjärjestelmää digitaalitekniikkaan ja tietoverkkoihin liittyviin erityiskysymyksiin. Sopimuksissa on erityisesti otettu huomioon tieto- ja viestintätekniikoiden kehityksen ja yhdentymisen vaikutukset kirjallisten ja taiteellisten teosten luomiseen ja käyttämiseen sekä esitysten ja äänitteiden tuottamiseen ja käyttämiseen.

Sopimuksilla saatetaan tekijänoikeuksien sekä esittävien taiteilijoiden ja äänitetuottajien oikeuksien kansainvälinen suoja vastaamaan sellaista oikeuksien tasoa, josta vallitsee kansainvälinen yksimielisyys.

WIPOn tekijänoikeussopimus on tullut voimaan 6 päivänä maaliskuuta 2002 ja WIPOn esitys- ja äänitesopimus on tullut voimaan 20 päivänä toukokuuta 2002. Sopimuspuolen osalta, joka liittyy sopimuksiin niiden voimaantulon jälkeen, sopimukset tulevat voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona ratifioimis- tai liittymisasiakirjat on talletettu WIPOn pääjohtajan haltuun.

Suomen osalta sopimusten ja lakien voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

Tekijänoikeus on kansainvälisesti varsin yhtenäinen oikeudenala. Tekijänoikeuden alan kansainvälisistä yleissopimuksista tärkeimmät ovat kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamista koskeva Bernin yleissopimus (jäljempänä "Bernin sopimus"), joka allekirjoitettiin jo vuonna 1886, ja esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta vuonna 1961 tehty Rooman yleissopimus (jäljempänä "Rooman sopimus"). Bernin sopimusta hallinnoi Maailman henkisen omaisuuden järjestö WIPO (World Intellectual Property Organization). Rooman sopimusta hallinnoi kolmikantasihteeristönä WIPO, Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco ja Kansainvälinen työjärjestö ILO.

Bernin sopimukseen on liittynyt 149 valtiota ja Rooman sopimukseen 68 valtiota. Suomi liittyi Bernin sopimukseen vuonna 1928 ja Rooman sopimukseen vuonna 1983.

Kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamista koskevaa Bernin sopimusta on uudistettu noin kahdenkymmenen vuoden välein. Sopimuksen viimeisin uudistaminen tapahtui Pariisissa vuonna 1971. Rooman sopimusta ei ole sen tekemisen jälkeen uudistettu.

Joulukuussa 1996 Genevessä tehdyt WIPOn tekijänoikeussopimus (WCT) ja WIPOn esitys- ja äänitesopimus (WPPT) jatkavat tekijänoikeuden alan kansainvälisten sopimusten sarjaa. WIPOn tekijänoikeussopimus on Bernin sopimuksen 20 artiklassa tarkoitettu erityissopimus Bernin sopimuksen liittomaiden kesken. Sopimuksella ei muuteta Bernin sopimusta. Myös Bernin sopimukseen kuulumattomat WIPOn jäsenvaltiot voivat liittyä WIPOn tekijänoikeussopimukseen.

WIPOn esitys- ja äänitesopimus on vastaavasti uusi esittävien taiteilijoiden ja äänitetuottajien oikeuksia koskeva sopimus, eikä se vaikuta Rooman sopimuksen soveltamiseen. Myös Rooman sopimukseen kuulumattomat WIPOn jäsenvaltiot voivat liittyä WIPOn esitys- ja äänitesopimukseen. Suomi on allekirjoittanut molemmat WIPO-sopimukset.

WIPO-sopimuksiin voivat liittyä kaikki WIPOn jäsenvaltiot. Sopimusmääräysten mukaan myös tietyt ehdot täyttävät hallitustenväliset järjestöt voidaan hyväksyä sopimusten itsenäisiksi sopimuspuoliksi. Nimenomaisten sopimusmääräysten mukaan sopimusvalmisteluissa ja -neuvotteluissa aktiivisesti mukana ollut Euroopan yhteisö voi liittyä sopimuksiin ilman muiden sopimuspuolten erityistä hyväksyntää.

WIPO-sopimusten asiakysymysten valmistelu aloitettiin WIPOn piirissä vuonna 1989, jolloin asetettiin asiantuntijakomitea. Helmikuuhun 1996 mennessä oli asiantuntijakokouksissa edetty asiakysymysten käsittelyssä siihen vaiheeseen, että sopimusluonnosten valmistelu saattoi alkaa. Sopimusluonnosten valmistelun sai tällöin tehtäväkseen WIPOn asiantuntijakokousten puheenjohtajana toiminut Suomen edustaja.

WIPOn tekijänoikeussopimusta ja WIPOn esitys- ja äänitesopimusta joulukuussa 1996 neuvoteltaessa pyrittiin saamaan aikaan sopimukset, joilla olisi mahdollisimman laaja kansainvälinen hyväksyntä. Tavoitteena oli yksimielisyyden saavuttaminen asiakysymyksissä. Kaikilta osin tavoitteeseen ei päästy, vaan neuvottelujen pohjana olleiden sopimusluonnosten joitakin asiakysymyksiä, muun muassa audiovisuaalisten esitysten suojaa koskeva kysymys, lykättiin myöhemmin käsiteltäväksi. Lopputuloksena oli kaksi sopimusta, jotka edustivat sillä hetkellä sellaista oikeuksien tasoa, josta voitiin saavuttaa kansainvälinen yksimielisyys.

Diplomaattikokouksessa hyväksyttiin molempiin sopimuksiin sopimustekstien lisäksi sopimusten artikloja koskevia julkilausumia. Julkilausumat hyväksyttiin yhtä lukuun ottamatta yksimielisesti.

WIPOn tekijänoikeussopimus on tullut voimaan 6 päivänä maaliskuuta 2002 ja WIPOn esitys- ja äänitesopimus on tullut voimaan 20 päivänä toukokuuta 2002.

WIPO-sopimukset koskevat teosten ja muiden suojankohteiden tekijänoikeudellista suojaa erityisesti digitaalisessa ympäristössä ja verkkoympäristössä. Avoin tietoverkkoympäristö yhdistää käytännössä kaikki maailman valtiot, yhteisöt ja yksittäiset ihmiset toisiinsa. Tietoverkossa suoritettavien toimien vaikutukset ulottuvat kaikkiin maailman valtioihin. Maailmanlaajuinen yhtenäinen tekijänoikeussuoja on sen vuoksi välttämätön.

WIPOn Internet-sopimuksiksi kutsutut WIPOn tekijänoikeussopimus ja WIPOn esitys- ja äänitesopimus luovat yhtenäisen oikeudellisen perustan tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien suojaamiselle sopimuksiin liittyneiden valtioiden ja muiden sopimuspuolten kesken. Tämä oikeudellinen perusta mahdollistaa mainittujen oikeuksien nykyistä tehokkaamman suojaamisen ja oikeudenloukkauksiin puuttumisen.

WIPOn tekijänoikeussopimuksesta ja WIPOn esitys- ja äänitesopimuksesta neuvoteltiin joulukuussa 1996 Genevessä pidetyssä diplomaattikokouksessa. Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ohella neuvotteluihin osallistui myös Euroopan yhteisön komissio, joka käytti jäsenvaltioiden puolesta puhevaltaa yhteisölainsäädännön alaan kuuluvissa asioissa. Jaetun toimivallan asiakysymyksissä jäsenvaltiot käyttivät itse puhevaltaansa.

Sopimusneuvottelujen lopputulos oli, että myös Euroopan yhteisö hyväksyttiin liittymään jäsenvaltioidensa ohella sopimusten osapuoleksi. Edellytyksenä on, että Euroopan yhteisöllä olisi jäsenvaltioitansa sitovaa lainsäädäntöä sopimuksen kattamilla asia-alueilla.

WIPO-sopimusten mukaista yhteisölainsäädäntöä sisältyy vuosina 1991—1996 annettuihin viiteen tekijänoikeuden alan direktiiviin. Toukokuun 22 päivänä 2001 annettiin kuudes tekijänoikeuden alan direktiivi, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa (jäljempänä "tietoyhteiskuntadirektiivi"), joka kattaa lähes kaikki ne WIPO-sopimusten asiakysymykset, joita koskevaa yhteisölainsäädäntöä ei aiemmin ollut voimassa. Direktiivin edellyttämät kansallisen lainsäädännön muutokset on saatettava voimaan viimeistään 21 päivänä joulukuuta 2002. Kun direktiivin mukaiset lainsäädännön muutokset on tehty, jäsenvaltioiden lainsäädännöt ovat WIPO-sopimusten mukaisia ja jäsenvaltiot voivat tallettaa liittymis- tai ratifioimisasiakirjansa yhtä aikaa Euroopan yhteisön kanssa.

Tässä esityksessä ehdotettavien lakien on tarkoitus tulla voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin Suomi on tallettanut ratifioimisasiakirjansa WIPOn pääjohtajalle.

Tietoyhteiskuntadirektiivin tarkoitus on saattaa yhteisön lainsäädännössä voimaan WIPOn tekijänoikeussopimuksen ja WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen määräyksiä vastaavat säännökset. EU:n jäsenvaltioita sitovan yhteisölainsäädännön olemassaolo sopimusten kattamilla alueilla on edellytys, jotta yhteisö voisi liittyä mainittuihin sopimuksiin. Samalla se harmonisoi jäsenvaltioiden lainsäädäntöaskeleita niiden saattaessa voimaan mainittuja WIPO-sopimuksia. Tämän lisäksi direktiivin osaksi on liitetty poikkeus- ja rajoitussäännösten harmonisointi. WIPO-sopimukset eivät edellytä tällaista.

Lähtökohtaisesti direktiivi sisältää ne sopimusten substanssia käsittelevät määräykset (tekijänoikeussopimuksen 1—14 artikla ja esitys- ja äänitesopimuksen 1—23 artikla), joiden osalta yhteisölainsäädäntö ei vielä ole WIPO-sopimusten mukainen. Kun direktiivi on saatettu kansallisesti voimaan, EU:n jäsenvaltioiden lainsäädännöt ovat WIPO-sopimusten mukaisia. Tällöin yhteisö ja sen jäsenvaltiot voivat tallettaa liittymis- tai ratifioimisasiakirjansa yhtä aikaa.

Edellä sanotusta ovat poikkeuksena sopimusmääräykset, jotka koskevat sopimusten mukaisen suojan ulottamista toisten sopimuspuolten kansalaisiin, sekä esitys- ja äänitesopimuksen esittäjien moraalisia oikeuksia koskeva 5 artikla. Uusi direktiivi ei, sen paremmin kuin eivät aiemmatkaan direktiivit, sisällä säännöksiä direktiivin mukaisen suojan antamisesta muiden maiden kansalaisille. Direktiivit on osoitettu Euroopan yhteisön jäsenvaltioille. Direktiivin mukaisen suojan antamisesta muiden valtioiden kansalaisille tulee jäsenvaltioiden säätää kansallisissa laeissaan.

Moraalisilla oikeuksilla puolestaan ei ole vaikutusta yhteisön sisämarkkinoihin, eivätkä ne siten kuulu yhteisön ja jäsenvaltioiden jaetun toimivallan piiriin. Direktiivi ei sen vuoksi käsittele moraalisia oikeuksia.

Esittävien taiteilijoiden oikeuksia koskevaan tekijänoikeuslain 45 §:n 4 momenttiin sisältyy viittaussäännös 3 §:ään, joka koskee tekijöiden moraalisia oikeuksia. Säännös on Bernin sopimuksen 6bis artiklan mukainen. Koska esitys- ja äänitesopimuksen 5 artiklan määräykset vastaavat Bernin sopimuksen 6bis artiklan määräyksiä, tekijänoikeuslain esittävien taiteilijoiden moraalisia oikeuksia koskeva säännös on myös esitys- ja äänitesopimuksen 5 artiklan mukainen.

Tarkoitus on, että WIPOn tekijänoikeussopimuksen ja WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen voimaan tullessa kyseisten sopimusten perusteella Suomessa suojaan oikeutettujen piiri vastaisi jo nykyään tekijänoikeuslain mukaiseen suojaan oikeutettujen piiriä. Esitys- ja äänitesopimuksen sallimia varaumamahdollisuuksia on tarkoitus käyttää siltä osin kuin vastaavia varaumia on tehty Rooman sopimukseen.

WIPOn tekijänoikeussopimuksen 3 artiklan mukaan Bernin sopimuksen 2—6 artiklan määräyksiä tulee soveltaa soveltuvin osin tämän sopimuksen mukaiseen suojaan. Mainitun sopimuksen 3—6 artikloihin sisältyvät säännökset siitä, kenelle sopimuksen mukaista suojaa on annettava.

Tekijänoikeuslakiin sisältyvät säännökset, joiden perusteella tekijänoikeutta koskevia säännöksiä sovelletaan muiden sopimusvaltioiden kansalaisiin. Säännökset ovat Bernin sopimuksen mukaiset. Siltä osin kuin kansallinen lainsäädäntö ei vielä ole WIPOn tekijänoikeussopimuksen mukainen, joudutaan säätämään sopimuksen mukaisen suojan ulottamisesta muiden maiden kansalaisiin.

WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen 3 ja 4 artiklaan sisältyvät määräykset sopimuksen mukaiseen suojaan oikeutetuista ja kansallisesta kohtelusta. Sopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen mukaan sopimuksen mukainen suoja tulee myöntää toisten sopimuspuolten kansalaisille Rooman sopimuksen määritelmän mukaisesti. Artiklan 3 kappaleen mukaan Rooman sopimuksen 5 artiklaa koskevia varaumia sovelletaan myös tämän sopimuksen yhteydessä, joten varaumat on notifioitava esitys- ja äänitesopimuksen ratifioimisen yhteydessä WIPOn pääjohtajalle.

Kansallista kohtelua koskevan 4 artiklan määräyksen mukaan tässä sopimuksessa erityisesti myönnettyihin oikeuksiin ja 15 artiklan mukaiseen kohtuullista korvausta koskevaan oikeuteen on sovellettava kansallista kohtelua siltä osin kuin toinen sopimuspuoli ei käytä hyväkseen 15 artiklan 3 kappaleen varaumamahdollisuutta (soveltaa korvausoikeutta koskevia määräyksiä vain tiettyihin käyttötapoihin tai rajoittaa soveltamista muulla tavalla tai ei lainkaan sovella). Kyse on aineellisesta vastavuoroisuudesta.

Suomen osalta tekijänoikeuslain 65 §:n mukaan tasavallan presidentti voi antaa vastavuoroisuuden ehdolla määräyksiä lain soveltamisesta toiseen maahan nähden. Suomi on tehnyt Rooman sopimuksen 12 artiklan korvausoikeutta koskevan 16 artiklan mukaisen osittaisen varauman. Vastaava varauma WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen 15 artiklan soveltamiseen on aiheellista tehdä tämän sopimuksen 15 artiklan 3 kappaleen varaumamahdollisuutta hyväksi käyttäen. Varauma on notifioitava WIPOn pääjohtajalle.

Siltä osin kuin kansallinen lainsäädäntö ei vielä ole WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen mukainen, joudutaan säätämään sopimuksen mukaisen suojan ulottamisesta muiden maiden kansalaisiin. Siten esimerkiksi saataviin saattamisoikeuden sekä teknisiä toimenpiteitä ja oikeuksien hallinnointitietoja koskevien määräysten mukaisen suojan antamisesta myös muiden sopimuspuolten kansalaisille on säädettävä.

Edellä mainitut tietoyhteiskuntadirektiivistä riippumattomat mutta kansallisen lainsäädännön saattamisen WIPO-sopimusten mukaiseksi edellyttämät lainsäädäntötoimet on tarkoituksenmukaista suorittaa samassa yhteydessä, kun tekijänoikeuslainsäädäntö saatetaan vastaamaan tietoyhteiskuntadirektiivin säännöksiä.

WIPO-sopimusten ratifioinnin yhteydessä Suomi varautuu tekemään WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen 15 artiklan 3 kappaleen mukaisen varauman. Varauma otetaan ratifiointikirjaan ja asetukseen.

Suomen oikeusjärjestelmä edellyttää, että kansallinen lainsäädäntö tulee saattaa WIPOn tekijänoikeussopimuksen ja WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen määräysten mukaiseksi myös siltä osin kuin tietoyhteiskuntadirektiivi ei tätä jo edellytä. Samaan aikaan tämän hallituksen esityksen kanssa annetaan direktiivin ja sopimusten mukaisten lainsäädäntömuutosten säätämiseksi hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi tekijänoikeuslain ja rikoslain 49 luvun muuttamisesta.

Kun sopimusten ja direktiivin mukaiset lainsäädännön muutokset on saatettu voimaan, Suomi voi tallettaa sopimusten ratifioimisasiakirjat.

WIPO-sopimusten voimaantulo ja mahdollisimman monen valtion liittyminen niihin vahvistaa tekijöiden, esittäjien ja äänitetuottajien oikeuksia digitaalisessa ympäristössä ja tietoverkoissa. Yhtenäinen ja koko maailman kattava tekijänoikeudellinen suoja on edellytys muun muassa sähköisen verkkokaupan kehittymiselle.

Esityksellä ei ole suoranaisia taloudellisia eikä organisatorisia vaikutuksia.

Hallituksen esitys on valmisteltu opetusministeriössä. Esitysehdotuksesta on pyydetty lausunnot tekijänoikeuslain muuttamista koskevan tekijänoikeustoimikunnan mietinnön (KM 2002:5) osana.

Johdanto. Johdantokappaleissa todetaan tärkeimmät tekijänoikeussopimuksen tekemiseen vaikuttaneet syyt: tekijänoikeussuojan mahdollisimman tehokas ja yhdenmukainen kehittäminen ja ylläpitäminen; taloudellisesta, sosiaalisesta, kulttuurisesta ja teknisestä kehityksestä johtuvien kysymysten ratkaiseminen uusia kansainvälisiä sääntöjä luomalla ja olemassa olevien sääntöjen tulkinnan selkeyttämisellä; tieto- ja viestintätekniikoiden kehityksen ja yhdentymisen vaikutukset teosten luomiseen ja käyttämiseen; tasapainon säilyttäminen tekijöiden oikeuksien ja erityisesti opetukseen, tutkimukseen ja tiedonsaantiin liittyvän yleisen edun välillä.

1 artikla: Suhde Bernin sopimukseen. Artiklassa määritellään WIPOn tekijänoikeussopimuksen suhde Bernin sopimukseen.

Artiklan 1 kappaleessa todetaan, että sopimus on Bernin sopimuksen 20 artiklassa tarkoitettu erityissopimus niiden sopimuspuolten suhteen, jotka ovat liittyneet Bernin sopimukseen. Sopimuksella ei ole yhteyttä muihin sopimuksiin kuin Bernin sopimukseen eikä vaikutusta muista sopimuksista johtuviin oikeuksiin ja velvoitteisiin.

Artiklan 2 kappaleen mukaan sopimus ei myöskään vähennä sopimuspuolilla toisiaan kohtaan Bernin sopimuksen perusteella olevia velvoitteita.

Artiklan 3 kappaleen mukaan sopimuksessa olevilla viittauksilla Bernin sopimukseen tarkoitetaan Bernin sopimuksen Pariisin sopimuskirjaa vuodelta 1971.

Sopimuksen 17 artiklan mukaan jokainen WIPOn jäsenvaltio voi liittyä WIPOn tekijänoikeussopimukseen. 1 artiklan 4 kappaleen mukaan ne sopimuspuolet, jotka eivät ole liittyneet Bernin sopimukseen, sitoutuvat sopimukseen liittymisen myötä noudattamaan myös Bernin sopimuksen 1—21 artiklaa ja sen liitettä. Mainittuihin artikloihin sisältyvät kaikki Bernin sopimuksen aineelliset määräykset.

Tätä 1 artiklan 4 kappaletta koskevan diplomaattikokouksessa hyväksytyn julkilausuman mukaan Bernin sopimuksen 9 artiklan mukainen kappaleen valmistamisoikeus ja sen mukaisesti sallitut poikkeukset ovat täysin sovellettavissa digitaalisessa ympäristössä erityisesti digitaalisessa muodossa olevien teosten käyttämiseen. Julkilausuman mukaan myös digitaalisessa muodossa olevan suojatun teoksen tallentaminen sähköiseen välineeseen (medium) merkitsee Bernin sopimuksen 9 artiklassa tarkoitettua kappaleen valmistamista.

2 artikla: Tekijänoikeussuojan laajuus. Tekijänoikeussuojan laajuus määritellään 2 artiklassa. Sen mukaan tekijänoikeussuoja ulottuu ilmauksiin. Tekijänoikeus ei ulotu ideoihin, menettelytapoihin, toimintamenetelmiin tai matemaattisiin käsitteisiin sinänsä.

3 artikla: Bernin sopimuksen 2—6 artiklan soveltaminen. Artiklassa määrätään Bernin sopimuksen 2—6 artiklan määräyksien soveltamisesta soveltuvin osin WIPOn tekijänoikeussopimuksen mukaiseen suojaan.

Bernin sopimuksen 2 artiklassa määritellään sopimussuojan kohteet (suojattavat teokset). Sopimuksen 2bis artiklan mukaan eräissä tapauksissa teokset voivat jäädä kokonaan tai osittain suojaa vaille. Tekijän kansalaisuutta ja teoksen julkaisemista koskevat suojan saamisen edellytykset sisältyvät 3 artiklaan. Sopimuksen 4 artikla sisältää elokuva- ja rakennusteoksia koskevia määräyksiä suojan saamisesta myös siinä tapauksessa, etteivät 3 artiklan mukaiset edellytykset ole täyttyneet. Sopimuksen 5 artiklassa ovat määräykset kansallisen kohtelun periaatteesta ja sopimuksessa erityisesti taattujen oikeuksien myöntämisestä, määräykset suojan saamisesta ilman muodollisuuksia tai ilman että teos on suojattu alkuperämaassa, sekä muut teoksen alkuperämaata koskevat määräykset. Sopimuksen 6 artiklaan sisältyy mahdollisuus tietyissä tapauksissa rajoittaa Bernin liittoon kuulumattomien maiden kansalaisten teosten suojaamista.

Bernin sopimuksen artiklojen soveltamisesta soveltuvin osin tähän sopimukseen hyväksyttiin julkilausuma, jossa selvennetään Bernin sopimuksen ja tämän sopimuksen eräiden ilmausten vastaavuutta: Bernin sopimuksen "liittomaa" tarkoittaa tämän sopimuksen sopimuspuolta, "liittoon kuulumaton maa" tarkoittaa tähän sopimukseen kuulumatonta valtiota, "tämä yleissopimus" tarkoittaa Bernin sopimusta ja tätä sopimusta, ja "liittomaan kansalainen" tarkoittaa myös hallitustenvälisen järjestön jonkin jäsenvaltion kansalaista.

4 artikla: Tietokoneohjelmat. Artiklassa todetaan vakiintunut Bernin sopimuksen tulkinta, jonka mukaan tietokoneohjelmia suojataan Bernin sopimuksen 2 artiklan mukaisina kirjallisina teoksina niiden ilmaisutavasta tai ilmaisumuodosta riippumatta.

Tätä artiklaa koskee julkilausuma, jonka mukaan tämän artiklan, kun se luetaan yhdessä 2 artiklan kanssa, mukaisen tietokoneohjelmia koskevan suojan laajuus on yhdenmukainen Bernin sopimuksen 2 artiklan mukaisen suojan kanssa ja vastaa TRIPS-sopimuksen vastaavia määräyksiä.

5 artikla: Tietojen kokoelmat (tietokannat). Artiklassa vahvistetaan edellisen artiklan tapaan Bernin sopimusta koskeva vakiintunut tulkinta. Teostasoon yltäviä tietojen tai muun aineiston kokoelmia eli tietokantoja tulee suojata sellaisenaan. Suojan saamisen edellytyksenä olevan tekijän henkisen luovuuden tulee ilmetä aineiston valinnassa tai järjestämisessä. Artiklan loppuosassa selvennetään, ettei kokoelman tekijänoikeussuoja ulotu siinä olevaan tietoon tai aineistoon itsessään eikä rajoita kokoelman sisältämään tietoon tai aineistoon kohdistuvia tekijänoikeuksia.

Myös tätä artiklaa koskee julkilausuma, jonka mukaan tämän artiklan, kun se luetaan yhdessä 2 artiklan kanssa, mukaisen tietojen kokoelmia (tietokantoja) koskevan suojan laajuus on yhdenmukainen Bernin sopimuksen 2 artiklan mukaisen suojan kanssa ja vastaa TRIPS-sopimuksen vastaavia määräyksiä.

6 artikla: Levitysoikeus. Kirjallisten ja taiteellisten teosten tekijöille ei ole aiemmin myönnetty yleistä levitysoikeutta kansainvälisissä sopimuksissa. Bernin sopimuksessa levitysoikeus on myönnetty tekijöille ainoastaan elokuvateosten ja elokuvaan sisällytettyjen teosten kohdalla. Tämän sopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa levitysoikeus ulotetaan kattamaan kaikki teoslajit. Sopimusmääräyksen mukaan tekijöillä on yksinoikeus sallia alkuperäisten teostensa ja niiden kopioiden saattaminen yleisön saataviin myymällä tai luovuttamalla omistusoikeus muulla tavoin.

Sopimuspuolilla on 2 kappaleen mukaan kuitenkin vapaus säätää kansallisessa lainsäädännössään, että levitysoikeus raukeaa, kun alkuperäinen teos tai sen kopio tekijän luvalla ensimmäisen kerran myydään tai sen omistusoikeus luovutetaan muulla tavoin. Sopimusmääräyksiin ei sisälly määräystä levitysoikeuden raukeamisen alueellisesta ulottuvuudesta. Sopimuspuolet voivat siten valita joko kansainvälisen vai alueellisen raukeamisen.

Artiklaa koskevan julkilausuman mukaan ilmauksilla "kopio" ja "alkuperäinen teos ja kopio", jotka ovat levitysoikeuden kohteina, tarkoitetaan tässä artiklassa ainoastaan alustalle tallennettuja teosten kopioita, joita voidaan levittää aineellisina esineinä.

7 artikla: Vuokrausoikeus. Artiklan 1 kappaleessa myönnetään tekijöille yksinoikeus tietokoneohjelmien, elokuvateosten ja äänitteille tallennettujen teosten kaupalliseen vuokraukseen yleisölle. Äänitteisiin sisällytettyjen teosten tekijöiden määrittely on jätetty sopimuspuolten kansallisten säännösten varaan. Vuokrausoikeuden piiriin kuuluvat sekä alkuperäiset teokset että niiden kopiot. Teosten vuokrausoikeutta koskevaa määräystä ei sisälly Bernin sopimukseen.

Artiklan 1 kappaletta koskevan julkilausuman mukaan sopimuspuolen ei tarvitse myöntää yksinoikeutta kaupalliseen vuokraukseen sellaisille tekijöille, joille kyseisen sopimuspuolen lain mukaan ei myönnetä äänitteisiin kohdistuvia oikeuksia. Julkilausumassa korostetaan lisäksi, että 1 kappaleen mukainen velvoite on yhdenmukainen henkisen omaisuuden kauppaan liittyviä näkökohtia koskevan ns. TRIPS-sopimuksen 14 artiklan 4 kappaleen kanssa.

Artiklan 2 kappaleen mukaan vuokrausoikeus ei ulotu tietokoneohjelmiin, jos ohjelma sellaisenaan ei ole vuokrauksen pääasiallinen kohde. Elokuvateosten vuokraus on tekijän yksinoikeutena sopimusmääräyksen mukaan vain siinä tapauksessa, että kaupallinen vuokraus on johtanut näiden teosten laajamittaiseen kopiointiin, joka olennaisesti heikentää yksinoikeutta kappaleiden valmistamiseen.

Yksinomaisen äänitteille tallennettujen teosten vuokrausoikeuden sijasta artiklan 3 kappaleessa annetaan sopimuspuolille mahdollisuus säilyttää sellainen olemassa oleva korvausjärjestelmä, jolla taataan tekijöille kohtuullinen korvaus äänitteille tallennettujen teosten kaupallisesta vuokrauksesta. Edellytyksenä kuitenkin on, ettei äänitteille tallennettujen teosten kaupallinen vuokraus saa aiheuttaa tilannetta, jossa tekijöiden yksinoikeus valmistaa teoskappaleita tosiasiassa heikkenisi. Jotta kansallinen korvausjärjestelmä voitaisiin säilyttää, sen on pitänyt olla olemassa 15 päivänä huhtikuuta 1994.

Artiklaa koskevan julkilausuman mukaan ilmauksilla "kopio" ja "alkuperäinen teos ja kopio", jotka ovat vuokrausoikeuden kohteina, tarkoitetaan tässä artiklassa ainoastaan alustalle tallennettuja teosten kopioita, joita voidaan levittää aineellisina esineinä.

8 artikla: Oikeus yleisölle välittämiseen. Sopimusmääräyksellä laajennetaan yleisölle välittämisen oikeus koskemaan kaikkia teoslajeja ja yhtenäistetään Bernin sopimuksessa olevien yleisölle välittämistä koskevien määräysten tulkintaa.

Artiklan mukaan tekijöillä on yksinoikeus sallia teostensa mikä tahansa välittäminen yleisölle johtimitse tai ilman johdinta. Yksinoikeuden piiriin kuuluu myös teosten saattaminen yleisön saataviin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teokset saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana. Kyse on vuorovaikutteisesta pyynnöstä tapahtuvasta välittämisestä.

Artiklassa todetaan erityisesti, ettei tämä sopimusmääräys rajoita Bernin sopimuksen 11 artiklan 1 kappaleen (ii) kohdan, 11bis artiklan 1 kappaleen (i) ja (ii) kohdan, 11ter artiklan 1 kappaleen (ii) kohdan, 14 artiklan 1 kappaleen (ii) kohdan sekä 14bis artiklan 1 kappaleen soveltamista. Sopimusmääräys on muotoiltu siten, että se tuo lisäelementtejä Bernin sopimuksessa myönnettyyn tiettyjä teoslajeja koskevaan yleisölle välittämisen oikeuteen ja myöntää laajan yleisölle välittämisen oikeuden niiden teoslajien osalta, joita koskevia määräyksiä ei Bernin sopimuksessa ole. Lopputuloksena on, että kaikkia teoslajeja koskee saman laajuinen 8 artiklan mukainen oikeus.

Artiklaa koskevassa julkilausumassa korostetaan, ettei pelkkien välittämisen mahdollistavien tai aikaansaavien fyysisten apuvälineiden tarjoaminen itsessään merkitse tässä sopimuksessa tai Bernin sopimuksessa tarkoitettua välittämistä. Yleisölle välittäminen edellyttää siten aina teosten saattamista yleisön saataviin. Julkilausumassa muistutetaan lisäksi mahdollisuudesta soveltaa Bernin sopimuksen 11bis artiklan 2 kappaletta, jonka mukaan Bernin sopimuksen liittomaat voivat lainsäädännössään määrätä kyseisen artiklan 1 kappaleessa tarkoitettujen oikeuksien käyttämisen ehdot, mikäli ne eivät loukkaa tekijän moraalisia oikeuksia eivätkä oikeutta kohtuulliseen korvaukseen.

9 artikla: Valokuvateosten suojan voimassaoloaika. Artiklan määräyksellä poistetaan Bernin sopimuksen 7 artiklan 4 kappaleessa oleva mahdollisuus soveltaa valokuvateoksiin muita teoksia lyhyempää suoja-aikaa.

10 artikla: Rajoitukset ja poikkeukset. Artiklan 1 kappaleessa mahdollistetaan Bernin sopimuksen 9 artiklan 2 kappaleen mukaisten rajoitusten tai poikkeusten säätäminen kansallisessa lainsäädännössä tekijöille tällä sopimuksella myönnettyihin oikeuksiin. Rajoitukset tai poikkeukset voivat tulla kysymykseen vain tietyissä erityistapauksissa, jotka eivät ole ristiriidassa teosten tavanomaisen hyväksikäytön kanssa ja jotka eivät kohtuuttomasti loukkaa tekijän oikeutettuja etuja.

Artiklan 2 kappaleen määräyksen mukaan sopimuspuolten tulee Bernin sopimusta soveltaessaan rajoittaa siinä säädettyjen oikeuksien rajoitukset tai poikkeukset tiettyihin erityistapauksiin, jotka eivät ole ristiriidassa teosten tavanomaisen hyväksikäytön kanssa ja jotka eivät kohtuuttomasti loukkaa tekijän oikeutettuja etuja. Sopimusmääräyksellä ulotetaan Bernin sopimuksen 9 artiklan 2 kappaleen mukaan teosten toisintamiseen sovellettavat rajoitukset myös muihin Bernin sopimuksen mukaisiin oikeuksiin.

Artiklaa koskevassa julkilausumassa todetaan, että 10 artiklan määräykset sallivat sopimuspuolten säilyttää kansallisissa laeissaan olevat Bernin sopimuksen mukaiset rajoitukset ja poikkeukset sekä tarkoituksenmukaisella tavalla laajentaa ne koskemaan digitaalista ympäristöä. Sopimuspuolet voivat muotoilla myös uusia digitaaliseen verkkoympäristöön soveltuvia poikkeuksia ja rajoituksia. Julkilausumassa korostetaan lisäksi, ettei 10 artiklan 2 kappale rajoita eikä laajenna Bernin sopimuksen mukaan sallittujen rajoitusten ja poikkeusten soveltamisalaa.

11 artikla: Teknisiä toimenpiteitä koskevat velvoitteet. Artikla asettaa sopimuspuolille velvoitteen säätää riittävästä oikeudellisesta suojasta ja tehokkaista oikeussuojakeinoista sellaisten tehokkaiden teknisten toimenpiteiden kiertämistä vastaan, joita tekijät käyttävät tämän sopimuksen tai Bernin sopimuksen mukaisten oikeuksien käyttämisen yhteydessä. Teknisillä toimenpiteillä tarkoitetaan toimenpiteitä, jotka rajoittavat mahdollisuuksia ryhtyä suojattujen teosten suhteen sellaisiin toimiin, joita kyseiset tekijät eivät ole sallineet tai jotka lain säännösten nojalla eivät ole sallittuja. Tekijällä tarkoitetaan myös niitä, jotka tekijän luvalla esimerkiksi teosta levittäessään käyttävät teknistä suojausta.

Sopimusmääräys koskee, toisin kuin tietoyhteiskuntadirektiivin vastaava säännös, vain teknisten suojakeinojen kiertämistä, ei sen sijaan purkuun tarvittavien laitteiden valmistamista, levittämistä ja vastaavia toimia.

12 artikla: Oikeuksien hallinnointitietoja koskevat velvoitteet. Artiklan 1 kappaleessa asetetaan sopimuspuolille velvoite säätää riittävistä ja tehokkaista oikeussuojakeinoista sellaisia henkilöitä vastaan, jotka ilman lupaa poistavat tai muuttavat oikeuksien sähköisiä hallinnointitietoja tai jotka ilman lupaa levittävät, maahantuovat jakelua varten, yleisradioivat tai välittävät yleisölle teoksia tai niiden kopioita tietäen, että niistä on ilman lupaa poistettu oikeuksien sähköiset hallinnointitiedot tai että tietoja on ilman lupaa muutettu. Lisäedellytyksenä on, että teon tekijän tulee teon tehdessään tietää, että teko aiheuttaa, mahdollistaa, helpottaa tai salaa tämän sopimuksen tai Bernin sopimuksen mukaisen oikeuden loukkaamisen.

Siviilioikeudellisia oikeussuojakeinoja käytettäessä artiklan mukaan vaatimuksena on, että tekijällä tulee teon tehdessään olla perusteltu syy tietää, että teko aiheuttaa, mahdollistaa, helpottaa tai salaa tähän sopimukseen tai Bernin sopimukseen sisältyvän oikeuden rikkomisen.

Artiklan 2 kappaleessa määritellään 1 kappaleessa tarkoitetut "oikeuksien hallinnointitiedot". Niihin kuuluvat teoksen, teoksen tekijän tai teokseen liittyvän oikeuden haltijan tunnistetiedot, tiedot teoksen käyttörajoituksista ja käyttöehdoista, sekä sellaista tietoa tarkoittavat numerot tai koodit. Suojan kohteena olevien tietojen on joko sisällyttävä teoskappaleeseen tai ilmettävä teoksen yleisölle välittämisen yhteydessä.

Artiklaa koskevassa julkilausumassa korostetaan, että ilmaisu "tämän sopimuksen tai Bernin sopimuksen takaaman oikeuden rikkominen" kattaa sekä yksinoikeudet että korvausoikeudet. Julkilausuman mukaan on lisäksi selvää, etteivät sopimuspuolet käytä tätä artiklaa muotoillakseen tai toteuttaakseen sellaisia oikeuksien hallinnointijärjestelmiä, jotka merkitsisivät muodollisuuksien määräämistä, estääkseen tavaroiden vapaata liikkumista tai haitatakseen tämän sopimuksen mukaisten oikeuksien nauttimista. Bernin sopimuksen tai tämän sopimuksen mukaan muodollisuuksien edellyttäminen ei ole sallittua.

13 artikla: Ajallinen soveltaminen. Artiklassa asetetaan sopimuspuolille velvoite soveltaa Bernin sopimuksen 18 artiklan määräyksiä kaikkeen tämän sopimuksen mukaiseen suojaan. Kyseisen 18 artiklan mukaan sopimusta sovelletaan vain teoksiin, joiden suoja-aika ei ole sopimuksen voimaan tullessa päättynyt teoksen alkuperämaassa.

14 artikla: Oikeuksien täytäntöönpanoa koskevat määräykset. Artiklan 1 kappaleessa asetetaan sopimuspuolille velvoite toteuttaa oikeusjärjestelmiensä mukaisesti ne toimenpiteet, jotka ovat tarpeellisia tämän sopimuksen soveltamisen varmistamiseksi.

Artiklan 2 kappaleessa asetetaan sopimuspuolille velvoite varmistaa, että täytäntöönpanoon liittyvät menettelytavat ovat käytettävissä sopimuspuolten lainsäädännön mukaisesti siten, että ne mahdollistavat tehokkaat toimet sopimuksessa tarkoitettujen oikeuksien loukkauksia vastaan. Sopimusmääräyksen mukaan kyseisiin täytäntöönpanoon liittyviin menettelytapoihin tulee sisältyä joutuisat oikeussuojakeinot loukkausten torjumiseksi sekä myöhempien loukkausten ehkäisemiseksi.

15 artikla: Sopimuspuolten kokous. Artiklaan sisältyvät määräykset sopimuspuolten kokouksesta, joka on ylin sopimukseen liittyvistä asioista päättävä elin. Artiklan 1 kappaleessa määritellään sopimuspuolten kokous, jossa kutakin sopimuspuolta edustaa yksi valtuutettu. Valtuutetulla voi olla apunaan varavaltuutettuja, neuvonantajia ja asiantuntijoita. Valtuuskunnan kustannuksista vastaa valtuuskunnan asettanut sopimuspuoli. Sopimuspuolten kokous voi pyytää Maailman henkisen omaisuuden järjestöä myöntämään taloudellista avustusta, jolla mahdollistetaan kehitysmaiden tai markkinatalouteen siirtymässä olevien valtioiden valtuuskuntien osallistuminen kokoukseen.

Artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuspuolten kokous käsittelee asiat, jotka koskevat sopimuksen ylläpitämistä ja kehittämistä sekä sopimuksen soveltamista ja toimivuutta. Kokous suorittaa lisäksi sille 17 artiklan 2 kappaleessa annetun tehtävän hyväksyä tiettyjen hallitustenvälisten järjestöjen liittyminen sopimukseen. Kokous päättää myös diplomaattikokouksen koolle kutsumisesta sopimuksen tarkistamiseksi ja antaa WIPOn pääjohtajalle tarpeelliset ohjeet sellaisen diplomaattikokouksen valmistelemiseksi.

Artiklan 3 kappaleessa määritellään sopimuspuolten äänioikeus kokouksessa. Jokaisella sopimuspuolena olevalla valtiolla on yksi ääni, jota se voi käyttää vain omasta puolestaan. Jokainen sopimuspuolena oleva hallitustenvälinen järjestö saa osallistua jäsenvaltioidensa sijasta äänestykseen sillä äänimäärällä, joka vastaa sen jäsenvaltioista tähän sopimukseen liittyneiden valtioiden lukumäärää. Hallitustenvälinen järjestö ei voi osallistua äänestykseen, jos jokin sen jäsenvaltioista käyttää äänioikeuttaan ja päinvastoin.

Artiklan 4 kappaleen mukaan sopimuspuolten kokous kokoontuu WIPOn pääjohtajan kutsusta varsinaiseen istuntoon joka toinen vuosi.

Sopimuspuolten kokous hyväksyy artiklan 5 kappaleen mukaan itselleen menettelytapasäännöt, mukaan lukien säännöt ylimääräisten istuntojen koolle kutsumisesta, päätösvaltaisuuden edellytyksistä sekä tämän sopimuksen määräysten mukaisesti erityyppisiltä päätöksiltä vaadittavasta enemmistöstä.

16 artikla: Kansainvälinen toimisto. Sopimusta koskevat hallinnolliset tehtävät kuuluvat artiklan mukaan WIPOn Kansainvälisen toimiston hoidettaviksi.

17 artikla: Kelpoisuus liittyä sopimukseen. Artiklan mukaan jokainen WIPOn jäsenvaltio voi liittyä sopimukseen. Edellytyksenä ei siten ole, että valtio on esimerkiksi liittynyt Bernin sopimukseen.

Valtioiden lisäksi myös hallitustenväliset järjestöt voivat tietyin edellytyksin liittyä sopimukseen. Edellytyksenä artiklan 2 kappaleen mukaan on, että järjestö ilmoittaa, että se on toimivaltainen sopimuksen kattamien asioiden suhteen, että järjestöllä on näissä asioissa oma kaikkia jäsenvaltioita sitova lainsäädäntö ja että järjestö on sisäisten sääntöjensä mukaisesti oikeutettu liittymään sopimukseen. Hallitustenvälisen järjestön liittymisestä päättää sopimuspuolten kokous.

Artiklan 3 kappaleessa hyväksytään Euroopan yhteisö liittymään sopimukseen. Tämä erityinen sopimusmääräys on otettu sopimukseen sen vuoksi, että Euroopan yhteisö on sopimuksen hyväksyneessä diplomaattikokouksessa antanut edellisessä kappaleessa tarkoitetun ilmoituksen.

18 artikla: Sopimuksen mukaiset oikeudet ja velvoitteet. Sopimuspuolilla on kaikki sopimuksen mukaiset oikeudet ja sopimuksesta aiheutuvat velvoitteet, jollei sopimuksen erityisistä määräyksistä muuta johdu.

19 artikla: Sopimuksen allekirjoittaminen. Sopimus on avoinna allekirjoittamista varten WIPOn jäsenvaltioille ja Euroopan yhteisölle 31 päivään joulukuuta 1997 asti.

20 artikla: Sopimuksen voimaantulo. Sopimuksen voimaantulo edellyttää kolmenkymmenen valtion ratifioimis- tai liittymisasiakirjojen tallettamista WIPOn pääjohtajan haltuun. Sopimus tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua mainitusta kolmenkymmenen asiakirjan tallettamisesta.

21 artikla: Ajankohta, josta alkaen sopimus sitoo siihen liittynyttä. Artiklassa määritellään se ajankohta, josta alkaen sopimus tulee siihen liittynyttä valtiota tai hallitustenvälistä järjestöä sitovaksi.

Sopimuksen 20 artiklan mukaisesti ratifioimis- tai liittymisasiakirjat tallettanutta kolmeakymmentä valtiota sopimus sitoo sen voimaantulosta lähtien. Muita valtioita sitovaksi sopimus tulee kolmen kuukauden kuluttua asiakirjojen tallettamisesta WIPOn pääjohtajan haltuun.

Euroopan yhteisöä sitovaksi sopimus tulee kolmen kuukauden kuluttua yhteisön ratifioimis- tai liittymisasiakirjan tallettamisesta, jos asiakirja on talletettu sopimuksen voimaantulon jälkeen. Jos taas kyseinen asiakirja on talletettu ennen sopimuksen voimaantuloa, kolmen kuukauden aika lasketaan sopimuksen voimaantulosta.

Muita sopimukseen liittymään hyväksyttyjä hallitustenvälisiä järjestöjä sopimus sitoo, kun kolme kuukautta on kulunut järjestön liittymisasiakirjan tallettamisesta.

22 artikla: Sopimusvaraumien kielto. Artiklassa kielletään varaumien tekeminen sopimukseen.

23 artikla: Sopimuksen irtisanominen. Sopimus on mahdollista irtisanoa WIPOn pääjohtajalle osoitettavalla ilmoituksella. Irtisanominen tulee voimaan yhden vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin WIPOn pääjohtaja on vastaanottanut ilmoituksen.

24 artikla: Sopimuksen kielet. Sopimus on virallisesti allekirjoitettu englannin-, ara-bian-, kiinan-, ranskan-, venäjän- ja espanjankielisenä. Artiklan 1 kappaleen mukaan kaikilla edellä mainituilla kielillä olevia sopimusversioita pidetään yhtä todistusvoimaisina.

Artiklan 2 kappaleessa määrätään muunkielisten virallisten sopimustekstien valmistamisesta. Sellaisen valmistamista voivat pyytää asianosaiset, joilla artiklan mukaan tarkoitetaan jokaista WIPOn jäsenvaltiota, jonka virallisesta kielestä tai jonka jostakin virallisesta kielestä on kysymys, ja Euroopan yhteisöä, sekä jokaista muuta hallitustenvälistä järjestöä, joka voi liittyä sopimukseen, jos kysymys on jostakin sen virallisesta kielestä. Virallisten sopimustekstien valmistuttamisesta huolehtii WIPOn pääjohtaja, jonka tulee sopimusmääräyksen mukaan ensin neuvotella asiasta kaikkien asianosaisten kanssa.

25 artikla: Tallettaja. Sopimuksen tallettajana toimii WIPOn pääjohtaja.

Johdanto. Johdantokappaleissa todetaan tärkeimmät esitys- ja äänitesopimuksen tekemiseen vaikuttaneet syyt: esittäjien ja äänitetuottajien oikeuksien suojan mahdollisimman tehokas ja yhdenmukainen kehittäminen ja ylläpitäminen; taloudellisesta, sosiaalisesta, kulttuurisesta ja teknisestä kehityksestä johtuvien kysymysten ratkaiseminen uusia kansainvälisiä sääntöjä luomalla; tieto- ja viestintätekniikoiden kehityksen ja yhdentymisen vaikutukset esitysten ja äänitteiden tuottamiseen ja käyttämiseen; tasapainon säilyttäminen esittäjien ja äänitetuottajien oikeuksien sekä erityisesti opetukseen, tutkimukseen ja tiedonsaantiin liittyvän yleisen edun välillä.

I luku. Yleiset määräykset

1 artikla: Suhde muihin sopimuksiin. Artiklassa määritellään WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen asema muiden sopimusten joukossa.

Artiklan 1 kappaleessa todetaan, ettei sopimus vähennä niitä velvoitteita, joita sopimuspuolilla on toisiaan kohtaan esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta vuonna 1961 tehdyn Rooman sopimuksen perusteella.

Artiklan 2 kappaleen mukaan tämän sopimuksen mukaisesti myönnettävä suoja ei vaikuta millään tavalla kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin kohdistuvaan tekijänoikeussuojaan eikä minkään sopimusmääräyksen siten voida tulkita vaikuttavan kyseiseen suojaan. Diplomaattikokouksessa hyväksytyn julkilausuman mukaan artiklan 2 kappale selkeyttää tämän sopimuksen mukaan äänitteisiin kohdistuvien oikeuksien ja äänitteille sisällytettyjen teosten tekijänoikeuden välisen suhteen.

Julkilausumassa todetaan lisäksi, että sellaisissa tapauksissa, joissa lupa tarvitaan sekä äänitteelle sisällytetyn teoksen tekijältä että äänitteeseen oikeuksia omaavalta esittäjältä tai tuottajalta, tarve tekijän lupaan ei poistu sen vuoksi, että myös esittäjän tai tuottajan lupa vaaditaan, ja päinvastoin. Julkilausuman mukaan on myös selvää, ettei mikään 1 artiklan 2 kappaleessa estä sopimuspuolta myöntämästä esittäjälle tai äänitetuottajalle tässä sopimuksessa myönnettäväksi edellytettyjä yksinoikeuksia laajemmalle ulottuvia yksinoikeuksia.

Artiklan 3 kohdassa todetaan lopuksi, ettei sopimuksella ole yhteyttä muihin sopimuksiin, eikä se vaikuta muista sopimuksista johtuviin oikeuksiin ja velvoitteisiin.

2 artikla: Määritelmät. Artiklassa määritellään tärkeimmät sopimuksessa käytettävät käsitteet. Määritelmien esikuvina ovat olleet Rooman sopimuksen 3 artiklan määritelmät, joita on muokattu ja täydennetty tämän sopimuksen tarpeisiin. Erityisesti on pyritty ottamaan huomioon uusien teknisten menetelmien vaikutukset tallenteiden valmistamiseen ja esitysten välittämiseen yleisön saataviin.

Artiklassa on Rooman sopimuksen "esittäjän" määritelmään lisätty uutena elementtinä tulkitseminen. Myös kansanperinteen ilmentymien esittäjiä pidetään määritelmän mukaan sopimuksessa tarkoitettuina esittäjinä.

"Äänitteen" määritelmä kattaa Rooman sopimuksen määritelmän lisäksi myös ääniä edustavista merkeistä tehdyt tallenteet. Artiklassa tarkoitettuna äänitteenä ei kuitenkaan pidetä elokuvateokseen tai muuhun audiovisuaaliseen teokseen sisältyvää tallennetta. Diplomaattikokouksessa hyväksytyn julkilausuman mukaan äänitteen määritelmä ei viittaa siihen, että äänitteiden sisällyttäminen elokuvateoksiin tai muihin audiovisuaalisiin teoksiin millään tavalla vaikuttaisi äänitteisiin kohdistuviin oikeuksiin.

Uutena määritelmänä on artiklaan otettu "tallentamisen" määritelmä. Sillä tarkoitetaan äänien tai niitä edustavien merkkien sisällyttämistä alustaan, josta ne erityisen laitteen avulla voidaan havaita, kopioida tai välittää.

"Äänitetuottajan" määritelmää on muokattu Rooman sopimuksen määritelmästä ja tallentamisen kohteeksi on lisätty myös ääniä edustavat merkit.

"Julkaisemisella" tarkoitetaan tallennetusta esityksestä tai äänitteestä valmistettujen kopioiden tarjoamista yleisölle oikeudenhaltijan luvalla ja edellyttäen, että kappaleita tarjotaan yleisölle riittävä määrä. Rooman sopimuksen määritelmään verrattuna julkaiseminen on ulotettu äänitteen lisäksi myös tallennettuun esitykseen. Myös oikeudenhaltijan lupa edellytetään nyt julkaisemisessa. Määritelmää koskevassa julkilausumassa korostetaan, että äänitteestä valmistetulla kappaleella (kopio) tarkoitetaan ainoastaan alustalle tallennettuja kopioita, joita voidaan levittää aineellisina esineinä.

"Yleisradioinnin" perinteiseen määritelmään (äänen tai kuvien ja äänen langaton lähettäminen yleisön vastaanotettavaksi) on lisätty teon kohteeksi muiden määritelmien tapaan ääntä edustavat merkit. Yleisradioinniksi on määritelty myös satelliitin välityksellä tapahtuva yleisradioiminen sekä salattujen signaalien lähettäminen, jos yleisradioyritys tai joku muu sen luvalla toimittaa yleisölle salauksen purkamiseen tarvittavat laitteet. Tämä vahvistaa vallinnutta tulkintaa.

Uusi määritelmä artiklassa on myös esityksen tai äänitteen "yleisölle välittäminen", jolla tarkoitetaan millä tahansa muulla tavalla kuin yleisradioimalla tapahtuvaa esityksen äänien tai äänitteelle tallennettujen äänien tai ääniä edustavien merkkien siirtämistä yleisölle. Erityisesti 15 artiklaa sovellettaessa "yleisölle välittäminen" sisältää äänitteelle tallennettujen äänien tai ääniä edustavien merkkien saattamisen yleisön kuultaviin.

3 artikla: Tämän sopimuksen mukaiseen suojaan oikeutetut. Artiklan 1 kappaleessa myönnetään sopimuksen mukainen suoja niille esittäjille ja äänitetuottajille, jotka ovat toisten sopimuspuolten kansalaisia.

Suojattavien esittäjien ja äänitetuottajien määrittelyssä on sovellettu myös Rooman sopimuksella suojattavien henkilöiden piirin määrittelyä. Artiklan 2 kappaleessa määrätään, että tätä sopimusta sovellettaessa tulee toisten sopimuspuolten kansalaisina pitää niitä esittäjiä tai äänitetuottajia, joita suojattaisiin Rooman sopimuksen määräysten mukaan, jos kaikki tämän sopimuksen sopimuspuolet olisivat myös Rooman sopimuksen sopimuspuolia. Kappaleessa määrätään lisäksi, että sopimuspuolten tulee soveltaa tämän sopimuksen 2 artiklan asianomaisia määritelmiä näihin suojan saamisen edellytyksiin. Artiklaa koskevan julkilausuman mukaan 3 artiklan 2 kappaletta sovellettaessa tallentamisella tarkoitetaan alkuperäisen nauhan ("bande-mère") lopulliseen muotoon saattamista.

Artiklan 3 kappaleessa käsitellään tilanteet, joissa sopimuspuoli käyttää hyväkseen Rooman sopimuksen 5 artiklan 3 kappaleen mukaista mahdollisuutta olla soveltamatta julkaisu- tai tallennuskriteeriä tai saman sopimuksen 5 artiklan soveltamiseksi sen 17 artiklan mukaista mahdollisuutta soveltaa yksinomaan tallennuskriteeriä. Edellä mainituissa tapauksissa sopimuspuolen tulee antaa mainittujen sopimusmääräysten mukainen ilmoitus Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) pääjohtajalle.

Artiklaa koskevan julkilausuman mukaan Rooman sopimuksen 5 artiklan (a) kohdassa ja 16 artiklan (a) kohdan (iv) alakohdassa olevalla viittauksella "toisen sopimusvaltion kansalaiseen" tarkoitetaan artikloja tähän sopimukseen sovellettaessa hallitustenvälisen järjestön jonkin jäsenvaltion kansalaista, silloin kun järjestö on tämän sopimuksen sopimuspuoli.

4 artikla: Kansallinen kohtelu. Artikla sisältää määräykset kansallisen kohtelun periaatteesta. 1 kappaleessa määrätään, että jokaisen sopimuspuolen tulee antaa toisten sopimuspuolten kansalaisille, jotka on määritelty 3 artiklan 2 kappaleessa, sama kohtelu kuin omille kansalaisilleen tässä sopimuksessa erityisesti myönnettyjen oikeuksien sekä tämän sopimuksen 15 artiklan mukaisen kohtuullista korvausta koskevan oikeuden suhteen.

Artiklan 2 kappaleen mukaan velvollisuutta kansallisen kohtelun antamiseen ei ole niissä tapauksissa, joissa toinen sopimuspuoli tekee tämän sopimuksen 15 artiklan 3 kappaleessa sallitun varauman ja soveltaa korvausoikeutta yleisradioimisesta ja yleisölle välittämisestä koskevan 15 artiklan 1 kappaleen määräyksiä vain tiettyihin käyttötapoihin tai rajoittaa niiden soveltamista jollakin muulla tavalla, tai jos toinen sopimuspuoli ei lainkaan sovella 15 artiklan 1 kappaleen määräyksiä.

II luku. Esittäjien oikeudet

5 artikla: Esittäjien moraaliset oikeudet. Artiklassa myönnetään Bernin sopimuksen 6bis artiklassa olevia tekijöiden moraalisia oikeuksia vastaavat moraaliset oikeudet esittäjille. Artiklan sanamuoto on muokattu mainitusta Bernin sopimuksen artiklasta. Lisäelementtinä esittäjien moraalisissa oikeuksissa on mahdollisuus jättää esityksestä pois maininta esittäjästä siinä tapauksessa, että esityksen käyttötapa ei mahdollista esittäjän mainintaa.

Artiklan 1 kappaleen mukaan esittäjällä on aina oikeus tulla mainituksi elävien ääntä sisältävien esitystensä tai äänitteille tallennettujen esitystensä esittäjänä riippumatta taloudellisista oikeuksistaan ja myös luovutettuaan taloudelliset oikeutensa toiselle. Jos esityksen käyttötapa ei mahdollista esittäjän mainintaa, esittäjää koskeva maininta voidaan jättää pois esityksestä. Esittäjällä on lisäksi oikeus vastustaa esitystensä vääristämistä, typistämistä tai muuta muuttamista, joka vahingoittaisi hänen mainettaan.

Artiklan 2 kappale koskee moraalisia oikeuksia esittäjän kuoleman jälkeen. Esittäjän moraaliset oikeudet ovat voimassa esittäjän kuoleman jälkeen vähintään esittäjän taloudellisten oikeuksien lakkaamiseen saakka. Näitä oikeuksia saavat käyttää sen sopimuspuolen lainsäädännössä määrätyt henkilöt tai laitokset, jossa suojaa vaaditaan. Jollei sopimuspuolen lainsäädännössä anneta suojaa sopimukseen liittymisen tai sen ratifioimisen hetkellä kaikille 1 kappaleessa tarkoitetuille oikeuksille, sopimuspuoli voi määrätä, että jotkin näistä oikeuksista lakkaavat esittäjän kuoltua.

Artiklan 3 kappaleessa määrätään, että tässä artiklassa myönnettyjen oikeuksien suojaamiseksi käytettävät oikeussuojakeinot määräytyvät sen sopimuspuolen lainsäädännön mukaan, jossa suojaa vaaditaan.

6 artikla: Esittäjien taloudelliset oikeudet tallentamattomiin esityksiinsä. Artiklassa myönnetään esittäjille yksinoikeus sallia tallentamattomien esitystensä yleisradioiminen ja yleisölle välittäminen sekä yksinoikeus sallia tallentamattomien esitystensä tallentaminen. Esittäjällä ei kuitenkaan ole oikeutta päättää tallentamattoman esityksensä yleisradioimisesta, jos esitys jo on yleisradioimalla lähetetty esitys. Artiklassa myönnetään esittäjälle yksinoikeus sallia tallentamattomien esitystensä hyödyntäminen, kun taas Rooman sopimuksen 7 artikla sisältää mahdollisuuden estää vastaavat toimenpiteet.

7 artikla: Kappaleen valmistamisen oikeus. Artikla sisältää määräyksen kappaleiden valmistamisesta äänitteille tallennetuista esityksistä. Artiklaa ei sovelleta muille välineille tallennettuihin esityksiin.

Artiklassa myönnetään esittäjille yksinoikeus sallia millä tahansa tavalla ja missä tahansa muodossa tapahtuva suora ja epäsuora kappaleen valmistaminen äänitteille tallennetuista esityksistään. Artiklan määräyksellä parannetaan esittäjän oikeuksia Rooman sopimukseen verrattuna siten, että estämismahdollisuuden sijasta esittäjälle myönnetään yksinoikeus sallia kappaleen valmistaminen äänitteille tallennetuista esityksistään.

Artiklaa koskevan julkilausuman mukaan kappaleen valmistamisen oikeus ja siihen sopimuksen 16 artiklassa sallitut poikkeukset ovat täysin sovellettavissa digitaalisessa ympäristössä, erityisesti esitysten ja äänitteiden käyttämisessä digitaalisessa muodossa. Julkilausumassa todetaan lisäksi, että digitaalisessa muodossa olevan suojatun esityksen tai äänitteen tallentaminen sähköiseen välineeseen merkitsee artiklassa tarkoitettua kappaleen valmistamista.

8 artikla: Levitysoikeus. Artikla sisältää määräykset esittäjien yksinomaisesta levitysoikeudesta ja vastaa WIPOn tekijänoikeussopimuksen 6 artiklaa, jossa tekijöille on myönnetty levitysoikeus. Myöskään esittäjille ei ole aiemmin myönnetty yleistä levitysoikeutta kansainvälisissä sopimuksissa.

Artiklan 1 kappaleen mukaan esittäjillä on yksinoikeus sallia äänitteille tallennettujen alkuperäisten esitystensä ja niiden kopioiden saattaminen yleisön saataviin myymällä tai luovuttamalla omistusoikeus muulla tavoin.

Sopimuspuolilla on kuitenkin 2 kappaleen mukaan vapaus säätää kansallisessa lainsäädännössään, että levitysoikeus raukeaa, kun alkuperäinen äänitteelle tallennettu esitys tai sen kopio esittäjän luvalla ensimmäisen kerran myydään tai sen omistusoikeus luovutetaan muulla tavoin. Sopimusmääräyksiin ei sisälly määräystä levitysoikeuden raukeamisen alueellisesta ulottuvuudesta. Sopimuspuolet voivat siten valita joko kansainvälisen vai alueellisen raukeamisen.

Artiklaa koskevan julkilausuman mukaan ilmauksella "alkuperäinen esitys ja kopio", jotka ovat levitysoikeuden kohteina, tarkoitetaan tässä artiklassa ainoastaan alustalle tallennettuja kopioita, joita voidaan levittää aineellisina esineinä.

9 artikla: Vuokrausoikeus. Artikla sisältää määräykset esittäjien yksinomaisesta vuokrausoikeudesta, jota koskevia määräyksiä ei sisälly Rooman sopimukseen. Artiklan 1 kappaleessa myönnetään esittäjille yksinoikeus sallia alkuperäisten äänitteille tallennettujen esitystensä ja niiden kopioiden, siten kuin sopimuspuolten kansallisissa laeissa on säädetty, kaupallinen vuokraus yleisölle. Yksinomainen vuokrausoikeus säilyy artiklan mukaan esittäjällä senkin jälkeen, kun artiklassa tarkoitettu äänitteelle tallennettu esitys tai sen kopio on levitetty esittäjän toimesta tai hänen antamansa luvan perusteella.

Yksinomaisen äänitteille tallennettujen esitysten kopioiden vuokrausoikeuden sijasta artiklan 2 kappaleessa annetaan sopimuspuolille mahdollisuus säilyttää sellainen olemassa oleva korvausjärjestelmä, jolla taataan esittäjille kohtuullinen korvaus äänitteille tallennettujen esitysten kopioiden kaupallisesta vuokrauksesta. Edellytyksenä kuitenkin on, ettei tällainen kaupallinen vuokraus saa aiheuttaa tilannetta, jossa esittäjien yksinoikeus kappaleiden valmistamiseen olennaisesti heikkenisi. Jotta korvausjärjestelmä voitaisiin säilyttää, sen on pitänyt olla olemassa 15 päivänä huhtikuuta 1994.

Artiklaa koskevan julkilausuman mukaan ilmauksilla "kopio" ja "alkuperäinen esitys ja kopio", jotka ovat vuokrausoikeuden kohteina, tarkoitetaan tässä artiklassa ainoastaan alustalle tallennettuja kopioita, joita voidaan levittää aineellisina esineinä.

10 artikla: Oikeus tallennettujen esitysten saataviin saattamiseen. Myös tässä artiklassa myönnetään esittäjille uusi yksinoikeus. Artiklan mukaan esittäjillä on yksinoikeus sallia äänitteille tallennettujen esitystensä saattaminen yleisön saataviin johtimitse tai ilman johdinta siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada ne saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana. Artiklan mukainen yksinoikeus kattaa äänitteille tallennettujen esitysten saattamisen yleisön saataviin muussa muodossa kuin aineellisina esineinä, joiden levittämistä koskee sopimuksen 8 artikla.

Yksinoikeus on rajoitettu artiklassa vain sellaisiin esityksiin, jotka on tallennettu äänitteille. Toisena rajoituksena on, että yksinoikeuden käyttäminen rajoittuu pyynnöstä tapahtuvaan saataviin saattamiseen.

III luku. Äänitetuottajien oikeudet

11 artikla: Kappaleen valmistamisen oikeus. Artiklassa myönnetään äänitetuottajille yksinoikeus sallia suora ja epäsuora kappaleen valmistaminen äänitteistään. Yksinoikeus on määritelty laajasti kattamaan millä tahansa tavalla ja missä tahansa muodossa tapahtuva kappaleen valmistaminen.

Rooman sopimuksen 10 artiklan mukaan äänitetuottajien yksinoikeuksiin on kuulunut epäsuora ja suora kappaleen valmistaminen (monistaminen).

Artiklaa koskevan julkilausuman mukaan kappaleen valmistamisen oikeus ja siihen sopimuksen 16 artiklassa sallitut poikkeukset ovat täysin sovellettavissa digitaalisessa ympäristössä, erityisesti teosten käyttämisessä digitaalisessa muodossa. Julkilausumassa todetaan lisäksi, että digitaalisessa muodossa olevan äänitteen tallentaminen sähköiseen välineeseen merkitsee artiklassa tarkoitettua kappaleen valmistamista.

12 artikla: Levitysoikeus. Artikla sisältää määräykset äänitetuottajien yksinomaisesta levitysoikeudesta ja vastaa esittäjien levitysoikeutta koskevaa 8 artiklaa. Äänitetuottajille ei ole aiemmin myönnetty levitysoikeutta kansainvälisissä sopimuksissa. Artiklan 1 kappaleen mukaan äänitetuottajilla on yksinoikeus sallia alkuperäisten äänitteidensä ja niiden kopioiden saattaminen yleisön saataviin myymällä tai luovuttamalla omistusoikeus muulla tavoin.

Sopimuspuolilla on kuitenkin 2 kappaleen mukaan vapaus säätää kansallisessa lainsäädännössään, että levitysoikeus raukeaa, kun alkuperäinen äänite tai sen kopio äänitetuottajan luvalla ensimmäisen kerran myydään tai sen omistusoikeus luovutetaan muulla tavoin. Sopimusmääräyksiin ei sisälly määräystä levitysoikeuden raukeamisen alueellisesta ulottuvuudesta. Siten sopimuspuolet voivat siten valita joko kansainvälisen tai alueellisen raukeamisen.

Artiklaa koskevan julkilausuman mukaan ilmauksella "alkuperäinen äänite ja kopio", jotka ovat levitysoikeuden kohteina, tarkoitetaan tässä artiklassa ainoastaan alustalle tallennettuja kopioita, joita voidaan levittää aineellisina esineinä.

13 artikla: Vuokrausoikeus. Artikla sisältää määräykset äänitetuottajien yksinomaisesta vuokrausoikeudesta, jota koskevia määräyksiä ei sisälly Rooman sopimukseen. Artiklan 1 kappaleessa myönnetään äänitetuottajille yksinoikeus sallia alkuperäisten äänitteidensä ja niiden kopioiden kaupallinen vuokraus yleisölle. Yksinomainen vuokrausoikeus säilyy artiklan mukaan äänitetuottajalla senkin jälkeen, kun artiklassa tarkoitettu äänite tai sen kopio on levitetty äänitetuottajan toimesta tai hänen antamansa luvan perusteella.

Yksinomaisen vuokrausoikeuden sijasta artiklan 2 kappaleessa annetaan sopimuspuolille mahdollisuus säilyttää sellainen olemassa oleva korvausjärjestelmä, jolla taataan äänitetuottajille kohtuullinen korvaus äänitteiden kopioiden kaupallisesta vuokrauksesta. Edellytyksenä kuitenkin on, ettei tällaisten kopioiden kaupallinen vuokraus saa aiheuttaa tilannetta, jossa äänitetuottajien yksinoikeus kappaleiden valmistamiseen olennaisesti heikkenisi. Jotta korvausjärjestelmä voitaisiin säilyttää, sen on pitänyt olla olemassa 15 päivänä huhtikuuta 1994.

Artiklaa koskevan julkilausuman mukaan ilmauksilla "kopio" ja "alkuperäinen äänite ja kopio", jotka ovat levitysoikeuden kohteina, tarkoitetaan tässä artiklassa ainoastaan alustalle tallennettuja kopioita, joita voidaan levittää aineellisina esineinä.

14 artikla: Oikeus äänitteiden saataviin saattamiseen. Myös tässä artiklassa myönnetään äänitetuottajille uusi yksinoikeus. Artiklan mukaan äänitetuottajilla on yksinoikeus sallia äänitteidensä saattaminen yleisön saataviin johtimitse tai ilman johdinta siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada ne saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.

Artiklan mukainen yksinoikeus kattaa siten äänitteiden saattamisen yleisön saataviin muussa muodossa kuin aineellisina esineinä, joiden levittämistä koskeva oikeus sisältyy sopimuksen 12 artiklaan. Yksinoikeus ulottuu vain pyynnöstä tapahtuvaan saataviin saattamiseen.

IV luku. Yhteiset määräykset

Sopimuksen 15—23 artiklaan sisältyvät sekä esittäjiä että äänitetuottajia koskevat yhteiset sopimusmääräykset.

15 artikla: Korvausoikeus yleisradioimisesta ja yleisölle välittämisestä. Artiklan 1 kappaleen määräyksen mukaan esittäjillä ja äänitetuottajilla on oikeus kertakaikkiseen kohtuulliseen korvaukseen kaupallisessa tarkoituksessa julkaistun äänitteen suorasta tai epäsuorasta käyttämisestä yleisradioimiseen tai mihin tahansa yleisölle välittämiseen.

Korvausoikeus kattaa laajemman alueen kuin vastaava Rooman sopimuksen 12 artikla. Sen piiriin kuuluu sekä epäsuora että suora äänitteiden käyttö yleisölle välitettäessä tai yleisradioitaessa. Korvausoikeus koskee sekä esittäjiä että äänitetuottajia, joista kumpiakaan ei voida sulkea korvausoikeuden ulkopuolelle, toisin kuin Rooman sopimuksen 12 artiklan mukaan on mahdollista.

Artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuspuolet voivat kansallisessa lainsäädännössään säätää siitä, miten korvauksia vaaditaan (esittäjä tai äänitetuottaja tai molemmat voivat vaatia kertakaikkista kohtuullista korvausta käyttäjältä) ja miten ne jaetaan korvaukseen oikeutettujen kesken (esittäjän ja äänitetuottajan välisen sopimuksen puuttuessa voidaan määritellä ne ehdot, joiden mukaan esittäjät ja äänitetuottajat jakavat kyseisen korvauksen).

Artiklan 3 kappaleen mukaan sopimuspuolet voivat tehdä artiklan 1 kappaletta koskevia varaumia. Sopimuspuoli voi WIPOn pääjohtajan haltuun talletetussa ilmoituksessa selittää, että se soveltaa 1 kappaleen määräyksiä vain tiettyihin käyttötapoihin tai että se rajoittaa niiden soveltamista jollakin muulla tavalla tai ettei se lainkaan sovella näitä määräyksiä.

Artiklan 4 kappaleen mukaan äänitteiden julkaisemisena kaupallisessa tarkoituksessa pidetään tässä artiklassa äänitteiden saattamista yleisön saataviin johtimitse tai ilman johdinta siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada ne saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.

Artiklaa koskevan julkilausuman mukaan sopimuksen 15 artikla ei merkitse digitaaliseen aikakauteen soveltuvaa esittäjien ja äänitetuottajien yleisradioimis- ja yleisölle välittämisoikeuksien tason täyttä ratkaisua. Koska valtuuskunnat eivät kyenneet saavuttamaan yksimielisyyttä tietyissä olosuhteissa myönnettävien yksinoikeuksien osa-alueita koskevista erilaisista ehdotuksista tai ilman varaumamahdollisuutta myönnettävistä oikeuksista, tämä asia jätettiin tulevaisuudessa ratkaistavaksi.

Toisen samaa artiklaa koskevan julkilausuman mukaan sopimuksen 15 artikla ei estä korvausoikeuksien myöntämistä kansanperinteen esittäjille ja kansanperinnettä sisältävien äänitteiden tuottajille siinä tapauksessa, että kyseisiä äänitteitä ei ole julkaistu kaupallisen hyödyn saamiseksi.

16 artikla: Rajoitukset ja poikkeukset. Artiklan 1 kappaleessa toistetaan Rooman sopimuksen 15 artiklan 2 kappaleen perusperiaate. Sopimuspuolet voivat säätää kansallisessa lainsäädännössään esittäjien ja äänitetuottajien suojaan samanlaisia rajoituksia tai poikkeuksia kuin ne kansallisessa lainsäädännössään säätävät kirjallisten ja taiteellisten teosten tekijänoikeussuojaan.

Artiklan 2 kappale asettaa sopimuspuolille velvoitteen rajoittaa sopimuksen mukaisten oikeuksien rajoituksia ja poikkeuksia. Sopimusmääräyksessä toistetaan soveltuvin osin Bernin sopimuksen 9 artiklan 2 kappaleen periaatteita. Sopimuspuolten tulee rajoittaa tämän sopimuksen mukaisten oikeuksien rajoitukset tai poikkeukset tiettyihin erityistapauksiin, jotka eivät ole ristiriidassa esityksen tai äänitteen tavanomaisen hyväksikäytön kanssa eivätkä kohtuuttomasti loukkaa esittäjän tai äänitetuottajan oikeutettuja etuja.

Artiklaa koskevan julkilausuman mukaan WIPOn tekijänoikeussopimuksen 10 artiklaa koskeva julkilausuma soveltuu soveltuvin osin WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen 16 artiklaan. Kyseistä artiklaa koskevassa julkilausumassa todetaan, että 10 artiklan ("Rajoitukset ja poikkeukset") määräykset sallivat sopimuspuolten säilyttää kansallisissa laeissaan olevat Bernin sopimuksen mukaan sallituiksi katsotut rajoitukset ja poikkeukset sekä tarkoituksenmukaisella tavalla laajentaa ne koskemaan digitaalista ympäristöä. Julkilausuman mukaan tulisi myös olla selvää, että nämä määräykset sallivat sopimuspuolten muotoilla uusia digitaaliseen verkkoympäristöön soveltuvia poikkeuksia ja rajoituksia. Lisäksi siinä korostetaan, ettei 10 artiklan 2 kappale rajoita eikä laajenna Bernin sopimuksen mukaan sallittujen rajoitusten ja poikkeusten soveltamisalaa.

Aiemmin 7 ja 11 artiklan yhteydessä on todettu, että artikloja koskevan julkilausuman mukaan 16 artiklassa 7 ja 11 artiklan kappaleen valmistamisen oikeuteen sallitut poikkeukset ovat täysin sovellettavissa digitaalisessa ympäristössä, erityisesti esitysten ja äänitteiden käyttämisessä digitaalisessa muodossa, ja että digitaalisessa muodossa olevan suojatun esityksen tai äänitteen tallentaminen sähköiseen välineeseen merkitsee näissä artikloissa tarkoitettua kappaleen valmistamista.

17 artikla: Suoja-aika. Artikla sisältää määräykset esittäjille ja äänitetuottajille sopimuksen mukaan myönnettävän suojan voimassaoloajasta ja siitä, miten suoja-aika lasketaan. Molempien oikeudenhaltijaryhmien suoja-ajan pituus on vähintään 50 vuotta.

Artiklan 1 kappaleen mukaan esittäjien suoja-aika lasketaan sen vuoden lopusta, jona esitys on tallennettu äänitteelle.

Artiklan 2 kappaleen mukaan äänitetuottajien suoja-aika lasketaan äänitteen julkaisemisvuoden lopusta tai, jollei äänitettä julkaista 50 vuoden kuluessa äänitteen tallentamisesta, tallentamisvuoden lopusta.

18 artikla: Teknisiä toimenpiteitä koskevat velvoitteet. Artikla vastaa soveltuvin osin WIPOn tekijänoikeussopimuksen 11 artiklaa.

19 artikla: Oikeuksien hallinnointitietoja koskevat velvoitteet. Artikla vastaa soveltuvin osin WIPOn tekijänoikeussopimuksen 12 artiklaa.

Artiklaa koskevan julkilausuman mukaan WIPOn tekijänoikeussopimuksen 12 artiklaa koskeva julkilausuma soveltuu soveltuvin osin WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen 19 artiklaan.

20 artikla: Muodollisuudet. Sopimuksen mukaisten oikeuksien nauttimisen ja käyttämisen ehdoksi ei saa asettaa mitään muodollisuuksia.

21 artikla: Varaumat. Sopimukseen ei saa tehdä muita kuin 15 artiklan 3 kappaleessa sallittuja varaumia.

22 artikla: Ajallinen soveltaminen. Artiklaan sisältyvät määräykset sopimuksen ajallisesta soveltamisesta. Artiklan 1 kappaleen mukaan sopimuspuolten tulee soveltaa Bernin sopimuksen 18 artiklan määräyksiä soveltuvin osin tämän sopimuksen mukaisiin esittäjien ja äänitetuottajien oikeuksiin.

Siten WIPOn esitys- ja äänitesopimusta on sovellettava kaikkiin sopimuksen mukaan suojattaviin esityksiin ja äänitteisiin, jotka ovat sopimuksen voimaan tullessa suojattuja alkuperämaassaan. Jos edellä mainittujen suojan kohteiden suoja-aika on kuitenkin lakannut siinä maassa, jossa suojaa vaaditaan, suojan kohteet eivät tule uudelleen siellä suojatuiksi. Sopimuspuolten välisten erityissopimusten määräykset sopimuksen ajallisesta soveltamisesta menevät kuitenkin tämän sopimuksen määräysten edelle. Sopimuksen ajalliseen soveltamiseen liittyviä määräyksiä on sovellettava myös uusien sopimuspuolien sopimukseen liittymisen osalta sekä siinä tapauksessa, että suoja-aika varaumista luopumalla pitenee.

Artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuspuoli voi artiklan 1 kappaleesta poiketen rajoittaa esittäjien moraalisia oikeuksia koskevan 5 artiklan soveltamisen esityksiin, jotka tapahtuivat sen jälkeen, kun tämä sopimus tuli kyseisen sopimuspuolen osalta voimaan.

23 artikla: Oikeuksien täytäntöönpanoa koskevat määräykset. Artikla vastaa WIPOn tekijänoikeussopimuksen 14 artiklaa.

V luku. Hallinnolliset määräykset ja loppumääräykset

24—33 artikla. WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen 24—30 artiklat vastaavat WIPOn tekijänoikeussopimuksen 15—21 artiklaa ja esitys- ja äänitesopimuksen 31—33 artiklat tekijänoikeussopimuksen 23—25 artiklaa. Esitys- ja äänitesopimuksen artikloissa on muutettu ainoastaan artikloissa olevat artiklaviittaukset vastaamaan oikeita artikloja.

1 §. Lain 1 § sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne WIPOn tekijänoikeussopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan.

2 §. Lain 2 § sisältää säännöksen, jonka mukaan lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

1 §. Lain 1 § sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan.

2 §. Lain 2 § sisältää säännöksen, jonka mukaan lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

WIPOn tekijänoikeussopimus ja WIPOn esitys- ja äänitesopimus tulevat sopimuksissa olevien määräysten mukaan voimaan toisistaan riippumatta kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun kolmekymmentä valtiota on tallettanut kyseistä sopimusta koskevat ratifioimis- tai liittymisasiakirjansa WIPOn pääjohtajan haltuun.

Edellä esitetyllä tavalla voimaan tullut sopimus sitoo edellä mainittua kolmeakymmentä valtiota siitä päivästä lähtien, jolloin sopimus on tullut voimaan. Muita valtioita sopimus sitoo, kun on kulunut kolme kuukautta siitä päivästä, jolloin valtio on tallettanut kyseistä sopimusta koskevat asiakirjansa WIPOn pääjohtajan haltuun.

Euroopan yhteisöä sopimus sitoo, kun on kulunut kolme kuukautta sen ratifioimis- tai liittymisasiakirjan tallettamisesta, jos kyseinen asiakirja on talletettu sopimuksen voimaantulon jälkeen, tai kun on kulunut kolme kuukautta sopimuksen voimaantulosta, jos asiakirja on talletettu ennen sopimuksen voimaantuloa.

Jokaista muuta hallitustenvälistä järjestöä, joka on hyväksytty liittymään sopimukseen, sopimus sitoo, kun on kulunut kolme kuukautta sen liittymisasiakirjan tallettamisesta.

WIPOn tekijänoikeussopimus on tullut voimaan 6 päivänä maaliskuuta 2002 ja WIPOn esitys- ja äänitesopimus on tullut voimaan 20 päivänä toukokuuta 2002.

Esitykseen sisältyvät lait ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti, kun sopimukset tulevat Suomen osalta voimaan.

Sopimusten ja sopimuksiin perustuvan EY:n tietoyhteiskuntadirektiivin mukaisia aineellisen lainsäädännön muutoksia koskeva hallituksen esitys annetaan Eduskunnalle samanaikaisesti tämän hallituksen esityksen kanssa. Tekijänoikeuslain ja rikoslain 49 luvun muutokset ehdotetaan tuleviksi voimaan direktiivin edellyttämänä ajankohtana 21 päivänä joulukuuta 2002.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisten velvoitteiden määräykset.

Kummankin sopimuksen keskeisiä elementtejä ovat aineellisia määräyksiä sisältävät sopimusmääräykset. Nämä kuuluvat lainsäädännön alaan. WIPOn tekijänoikeussopimuksessa aineelliset määräykset sisältyvät 1—14 artiklaan ja WIPOn esitys- ja äänitesopimuksessa 1—23 artiklaan.

Sopimuksia neuvoteltaessa neuvotteluosapuolena on ollut myös Euroopan yhteisö. Kummassakin sopimuksessa olevan sopimusmääräyksen mukaan Euroopan yhteisö voi liittyä sopimuksiin. Uuden tietoyhteiskuntadirektiivin säännösten kautta Euroopan yhteisön lainsäädäntö on saatettu sopimusten mukaiseksi. Direktiivin kattama asia-alue kuuluu yhteisössä jaetun toimivallan piiriin.

Edellä mainituilla perusteilla tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi sopimukset perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaisesti kokonaisuudessaan.

WIPO-sopimukset sisältävät määräyksiä, joiden mukaiset säännökset on nykyisessä tekijänoikeuslaissa ja rikoslaissa säädetty tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Tietoyhteiskuntadirektiivin ja siten myös sopimusten mukaiset lainsäädännön muutokset ehdotetaan säädettäviksi tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Sopimusten hyväksymisestä voidaan siten päättää perustuslain 94 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaisesti äänten enemmistöllä ja esitykseen sisältyvät lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Genevessä 20 päivänä joulukuuta 1996 tehdyn WIPOn tekijänoikeussopimuksen ja Genevessä 20 päivänä joulukuuta 1996 tehdyn WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen.

Koska sekä WIPOn tekijänoikeussopimus että WIPOn esitys- ja äänitesopimus sisältävät määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Genevessä 20 päivänä joulukuuta 1996 tehdyn WIPOn tekijänoikeussopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

2.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Genevessä 20 päivänä joulukuuta 1996 tehdyn WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

Helsingissä 11 päivänä lokakuuta 2002

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Kulttuuriministeri
Kaarina Dromberg