Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 155/2002
Hallituksen esitys Eduskunnalle korkea-asteen koulutusta koskevien tutkintojen tunnustamisesta Euroopan alueella tehdyn yleissopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

SiVM 7/2002

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että Eduskunta hyväksyisi Lissabonissa huhtikuussa 1997 tehdyn korkea-asteen koulutusta koskevien tutkintojen tunnustamisesta Euroopan alueella tehdyn yleissopimuksen ja sen voimaansaattamista koskevan lakiehdotuksen.

Yleissopimuksella pyritään edistämään akateemista liikkuvuutta Euroopan alueella sekä helpottamaan sopimuspuolten oppilaitosten opiskelijoita pääsemään osallisiksi muiden sopimuspuolten koulutusresursseista, erityisesti helpottamalla heidän pyrkimyksiään jatkaa opintojaan tai suorittaa opintojakso toisten sopimuspuolten korkeakouluissa.

Suomen voimassa oleva lainsäädäntö täyttää yleissopimuksessa sopimuspuolille asetetut vaatimukset. Tämän takia esityksessä ei ehdoteta muutoksia Suomen voimassa olevaan lainsäädäntöön.

Yleissopimus on tullut kansainvälisesti voimaan helmikuussa 1999. Yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka seuraa kuukauden kuluttua siitä päivästä, kun Suomi on tallettanut hyväksymiskirjansa Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan. Esitykseen sisältyvä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti, kun yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan.


YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Euroopan neuvosto ja Unesco hyväksyivät Lissabonissa 11 päivänä huhtikuuta 1997 korkea-asteen koulutusta koskevien tutkintojen tunnustamisesta Euroopan alueella tehdyn yleissopimuksen, jäljempänä yleissopimus tai sopimus. Yleissopimuksen voivat allekirjoittaa Euroopan neuvoston jäsenvaltiot, Unescon Euroopan alueen jäsenvaltiot sekä Euroopan neuvoston Euroopan kulttuuriyleissopimuksen (SopS 6/1970) ja/tai Unescon Euroopan alueen valtioiden korkeakouluopintojen, tutkintojen ja oppiarvojen tunnustamista koskevan yleissopimuksen (SopS 11/1982) allekirjoittaja, sopimusvaltio tai sopimuspuoli. Suomi allekirjoitti yleissopimuksen 22 päivänä tammikuuta 1998.

Yleissopimus on tullut kansainvälisesti voimaan 1 päivänä helmikuuta 1999. Sen on ratifioinut 25 Euroopan neuvoston jäsenvaltiota sekä kolme muuta valtiota. Euroopan unionin jäsenvaltioista yleissopimuksen on ratifioinut Itävalta, Luxemburg, Portugali, Ranska ja Ruotsi sekä muista pohjoismaista lisäksi Islanti ja Norja.

Yleissopimuksella pyritään edistämään akateemista liikkuvuutta Euroopan alueella sekä helpottamaan sopimuspuolten oppilaitosten opiskelijoita pääsemään osallisiksi muiden sopimuspuolten koulutusresursseista. Tähän pyritään erityisesti helpottamalla opiskelijoiden pyrkimyksiä jatkaa opintoja tai suorittaa opintojakso toisen sopimuspuolen korkeakoulussa. Yleissopimuksella pyritään myös parantamaan nykyistä tutkintojen tunnustamiskäytäntöä ja lisäämään sen avoimuutta sekä kehittämään sitä paremmin Euroopan korkea-asteen koulutuksen nykytilanteeseen sopivaksi. Suomessa yleissopimusta sovellettaisiin tutkintojen ja opintojen akateemiseen tunnustamiseen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa, jäljempänä korkeakoulu.

2. Nykytila

2.1. Korkeakoulututkintojen ja –opintojen tunnustamista koskevat muut eurooppalaiset yleissopimukset

Suomi on sopimuspuolena useassa korkeakoulututkintojen ja -opintojen tunnustamista koskevassa eurooppalaisessa yleissopimuksessa. Suomi on hyväksynyt vuonna 1953 tehdyn Eurooppalaisen yleissopimuksen korkeakouluun pääsyyn oikeuttavien tutkintotodistusten vastaavuudesta (SopS 78/1991) ja sen vuonna 1964 tehdyn lisäpöytäkirjan (SopS 79/1991). Suomi on lisäksi hyväksynyt vuonna 1956 tehdyn Eurooppalaisen yleissopimuksen korkeakoulujen opiskelujaksojen vastaavuudesta (SopS 81/1991), vuonna 1959 tehdyn Eurooppalaisen yleissopimuksen korkeakoulututkintojen akateemisesta tunnustamisesta (SopS 80/1991), vuonna 1979 tehdyn Euroopan alueen valtioiden korkeakouluopintojen, tutkintojen ja oppiarvojen tunnustamista koskevan yleissopimuksen (SopS 11/1982) sekä vuonna 1990 tehdyn Eurooppalaisen yleissopimuksen korkeakoulujen opiskelujaksojen yleisestä vastaavuudesta (SopS 76/1991).

Vuonna 1953 tehdyn Eurooppalaisen yleissopimuksen korkeakouluun pääsyyn oikeuttavien tutkintotodistusten vastaavuudesta mukaan sopimuspuolten on tunnustettava alueellaan sijaitseviin korkeakouluihin pääsyä varten toisen sopimuspuolen alueella myönnetyt tutkintotodistukset, jos nämä antavat kelpoisuuden vastaaviin laitoksiin siinä maassa, jossa ne on myönnetty. Sopimukseen vuonna 1964 tehdyllä lisäpöytäkirjalla tunnustaminen on ulotettu koskemaan myös todistuksia, jotka on myöntänyt sellainen sopimuspuolen alueen ulkopuolella sijaitseva korkeakoulu, jota sopimuspuoli virallisesti tukee, ja joita se pitää samanarvoisina sen omalla alueella myönnettyjen todistusten kanssa.

Vuonna 1959 tehdyllä Eurooppalaisella yleissopimuksella korkeakoulututkintojen akateemisesta tunnustamisesta sopimuspuolet ovat sitoutuneet tietyin edellytyksin tunnustamaan toisen sopimuspuolen alueella suoritetut korkeakoulututkinnot siten, että tutkinnon haltija voi jatkaa korkeakouluopintojaan sekä käyttää sopimuspuolen korkeakoulun myöntämää akateemista oppiarvoa, johon on liitetty selvitys sen alkuperästä.

Vuonna 1979 tehty Euroopan alueen valtioiden korkeakouluopintojen, tutkintojen ja oppiarvojen tunnustamista koskeva yleissopimus sisältää useita tutkintojen tunnustamiseen liittyviä periaatteita ja tavoitteita. Sopimuksen mukaan valtiot ryhtyvät kaikkiin mahdollisiin toimiin rohkaistakseen viranomaisia tunnustamaan korkeakouluopintoihin oikeuttavat toisen asteen päästötodistukset ja muut tutkinnot sekä sekä sellaiset todistukset, tutkinnot ja oppiarvot, jotka ovat edellytyksenä jatko-opintojen tai tieteellisen työn harjoittamiseen sopimuspuolten korkeakouluissa.

Vuonna 1956 tehty Eurooppalainen yleissopimus korkeakoulujen opiskelujaksojen vastaavuudesta ja vuonna 1990 tehty Eurooppalainen yleissopimus korkeakoulujen opiskelujaksojen yleisestä vastaavuudesta koskevat sopimuspuolen korkeakoulussa suoritettujen kurssien ja kuulustelujen hyväksymistä opiskelijan omassa korkeakoulussa. Ensiksi mainittu sopimus sisältää nykykielten opintojen tunnustamiseen liittyviä määräyksiä. Jälkimmäisen soveltamisala on laajempi. Sen mukaan sopimuspuolen on katsottava opiskelijan toisen sopimuspuolen korkeakoulussa suorittaman samankaltaisen opiskelujakson vastaavan hänen omassa oppilaitoksessaan suorittamaa opiskelujaksoa edellyttäen, että asianomaisten valtioiden korkeakoulujen tai viranomaisten välillä on olemassa aikaisempi sopimus.

2.2. Yleissopimus korkea-asteen koulutusta koskevien tutkintojen tunnustamisesta Euroopan alueella

Nyt eduskunnan hyväksyttäväksi esitettävä yleissopimus sisältää määräyksiä Euroopan alueella suoritettujen tutkintojen ja opintojen akateemisesta tunnustamisesta. Se sisältää määräyksiä korkeakoulukelpoisuudesta, opintosuoritusten hyväksilukemisesta ja tutkinnon tuottamasta opinto-oikeudesta.

Yleissopimuksen lähtökohtana on, että sopimuspuolet tunnustavat toisen sopimuspuolen tutkinnot ja opintojaksot. Yleissopimuksen mukaan korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa suoritettavan korkeakoulukelpoisuuden antavan tutkinnon tunnustamisen, jatko-opinto-oikeutta myönnettäessä suoritettavan korkeakoulututkintojen tunnustamisen sekä opintojaksojen tunnustamisen eli hyväksilukemisen sijaan kuitenkin riittää, että tutkinnon suorittaneelle annetaan mahdollisuus saada pyynnöstä tutkintoaan koskeva arvi-ointi.

Yleissopimuksen III.1 artiklan 2 kappaleen mukaan tutkintojen arvioinnissa hakijaa ei saa syrjiä muun muassa hänen sukupuolensa, rotunsa, kielensä, uskontonsa taikka etnisen tai sosiaalisen alkuperänsä perusteella tai millään muulla perusteella, joka ei liity tunnustettavan tutkinnon asiasisältöön.

Yleisopimuksen III.2 artiklan mukaan tutkintojen tunnustamisessa ja arvioinnissa käytettyjen menettelytapojen ja kriteerien on oltava avoimia, yhdenmukaisia ja luotettavia.

Yleisopimuksen III.5 artiklan mukaan tunnustamista koskevat päätökset on tehtävä kohtuullisessa ajassa. Kielteiset tunnustamispäätökset on perusteltava ja päätöksistä on oltava muutoksenhakumahdollisuus.

2.3. Suomen lainsäädäntö ja käytäntö

Ulkomailla suoritetun tutkinnon tuottamasta kelpoisuudesta ammattikorkeakouluopintoihin on säädetty lailla. Ammattikorkeakouluopinnoista annetun lain (255/1995) 13 §:n mukaan opiskelijaksi voidaan ottaa henkilö, joka on suorittanut säännöksessä lueteltuja suomalaisia tutkintoja vastaavat opinnot ulkomailla. Yliopistojen osalta kelpoisuudesta on säädetty yliopistoasetuksen (115/1998) 12 §:ssä. Sen mukaan kelpoisuuden tuottaa ulkomainen koulutus, joka asianomaisessa maassa antaa kelpoisuuden vastaaviin korkeakouluopintoihin. Maanpuolustuskorkeakoulusta annetun asetuksen (668/1992) 10 §:n mukaan opiskelijaksi upseerin koulutusohjelmaan voidaan hyväksyä hakija, joka yliopistoasetuksen mukaan on kelpoinen korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin.

Opintojaksojen tunnustamisesta ei ole lain tasoisia säännöksiä. Yliopistojen osalta opintosuoritusten hyväksilukemisesta säädetään yliopistojen asianomaisia koulutusaloja koskevissa tutkintoasetuksissa, joiden mukaan opiskelija saa tutkintoa suorittaessaan yliopiston päätöksen mukaan lukea hyväkseen muussa kotimaisessa tai ulkomaisessa korkeakoulussa taikka muussa oppilaitoksessa suorittamiaan opintoja. Ammattikorkeakoulujen osalta hyväksilukemisesta säädetään ammattikorkeakouluopinnoista annetun asetuksen (256/1995) 12 §:ssä, jonka mukaan ammattikorkeakoulun tulee huolehtia siitä, että opiskelija saa tutkintosäännössä määrätyin perustein lukea tutkintoa suorittaessaan hyväkseen muussa kotimaisessa tai ulkomaisessa korkeakoulussa taikka muussa oppilaitoksessa suorittamiaan vastaavia opintoja sekä korvata tutkintoon kuuluvia opintoja ja harjoittelua muilla samantasoisilla opinnoilla taikka vastaavalla harjoittelulla tai työkokemuksella. Maanpuolustuskorkeakoulusta annetun asetuksen 29 a §:n mukaan opiskelija saa tutkintoa suorittaessaan johtosäännössä määrätyllä tavalla lukea hyväkseen ulkomaisessa korkeakoulussa suoritettuja opintoja sekä korvata tutkintoon kuuluvia opintoja samantasoisilla opinnoilla.

Kelpoisuudesta jatko-opintoihin säädetään yliopistojen osalta asianomaisen koulutusalan tutkintoasetuksissa. Ammattikorkeakoulujen osalta kelpoisuudesta jatkotutkinto-opintoihin säädetään ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon kokeilusta annetun lain (645/2001) 6 §:ssä. Jatko-opinto-oikeuteen maanpuolustuskorkeakoulussa sovelletaan korkeakoulusta annetun asetuksen 15, 17 a ja 29 a §:ää.

Yhdenvertaisuudesta ja syrjintäkiellosta on säädetty perustuslain (731/1999) 6 §:ssä. Opiskelijavalinnan osalta hakijoiden yhdenvertaisuudesta on säädetty yliopistolain (645/1997) 18 §:ssä sekä ammattikorkeakouluopinnoista annetun lain 15 §:ssä, joiden mukaan hakijoihin on sovellettava yhdenmukaisia valintaperusteita.

Hallintomenettelyn perusvaatimuksista on säädetty perustuslain 21 §:ssä. Sen mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaisessa viranomaisessa. Hallintoasian käsittelystä viranomaisessa, mukaan lukien asian selvittämisvelvollisuudesta ja päätöksen perusteluvelvollisuudesta, on säädetty hallintomenettelylaissa (598/1982).

Opiskelijaksi hakenut henkilö saa yliopistolain 33 §:n ja ammattikorkeakouluopinnoista annetun lain 15 §:n mukaan hakea yliopistolta tai ammattikorkeakoululta kirjallisesti oikaisua opiskelijaksi ottamista koskevaan päätökseen. Oikaisumenettelyssä annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Vastaavista Poliisiammattikorkeakoulua ja maanpuolustuskorkeakoulua koskevista oikaisumenettelyistä säädetään poliisin hallinnosta annetun lain (110/1992) 12 b §:ssä ja puolustusvoimista annetun lain (402/1974) 10 a §:ssä sekä maanpuolustuskorkeakoulusta annetun asetuksen 28 §:ssä.

Opintosuoritusten hyväksilukemista koskevaan yliopiston tai ammattikorkeakoulun päätökseen haetaan muutosta yliopistolain 34 §:n ja ammattikorkeakouluista annetun lain 29 §:n mukaan valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Poliisiammattikorkeakoulun opintojen hyväksilukemista koskevaan päätökseen voi poliisin hallinnosta annetun lain 12 b:n nojalla vaatia oikaisua Poliisiammattikorkeakoulun hallitukselta, jonka antamaan päätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta. Maanpuolustuskorkeakoulun opiskelija saa hakea korkeakoululta oikaisua opintosuorituksen arvosteluun ja vastaavaan opintoja koskevaan päätökseen puolustusvoimista annetun lain 10 a §:n ja maanpuolustuskorkeakoulusta annetun asetuksen 22 §:n mukaisesti. Oikaisumenettelyssä annettuun päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Yleissopimuksen mukaan opiskelijaksi hyväksymistä, jatko-opiskeluoikeuden myöntämistä ja opintosuorituksen hyväksilukemista koskevan hallintopäätöksen vaihtoehtona voi olla henkilön suorittamasta tutkinnosta tai opintosuorituksesta annettu arviointi. Korkeakoulut voivat antaa lausuntoja toimialaansa kuuluvissa asioissa.

3. Nykytilan arviointi

Suomen voimassa oleva lainsäädäntö ja käytäntö vastaavat sisällöltään yleissopimuksen määräyksiä ja täyttävät siinä sopimuspuolille asetetut vaatimukset.

4. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Esityksen tavoitteena on saattaa korkea-asteen koulutusta koskevien tutkintojen tunnustamisesta Euroopan alueella tehdyn yleissopimuksen määräykset voimaan Suomessa. Sopimuksen keskeisenä tavoitteena on kehittää ja parantaa Euroopan alueen tutkintojen tunnustamiskäytäntöjä. Koska Suomen lainsäädäntö jo nykyisin täyttää yleissopimuksessa sopimuspuolille asetetut vaatimukset, esityksessä ei ehdoteta muutoksia voimassa olevaan lainsäädäntöön.

Esitys sisältää ehdotuksen blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

5. Esityksen vaikutukset

Esityksellä ei ole välittömiä taloudellisia vaikutuksia taikka organisaatio- ja henkilöstövaikutuksia.

6. Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä opetusministeriössä yhteistyössä ulkoasiainministeriön kanssa. Ehdotuksesta hallituksen esitykseksi on pyydetty oikeusministeriön, sisäasiainministeriön, puolustusministeriön, opetushallituksen, kansainvälisen henkilövaihdon keskuksen CIMO:n, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sekä maanpuolustuskorkeakoulun lausunnot.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Yleissopimus korkea-asteen koulutusta koskevien tutkintojen tunnustamisesta Euroopan alueella ja suhde Suomen lainsäädäntöön

Johdanto. Yleissopimuksen johdannossa luetellaan sopimuksen taustalla olevat keskeisimmät sopimukset: Eurooppalainen yleissopimus korkeakouluun pääsyyn oikeuttavien tutkintotodistusten vastaavuudesta ja sen lisäpöytäkirja, Eurooppalainen yleissopimus korkeakoulujen opintojaksojen vastaavuudesta, Eurooppalainen yleissopimus korkeakoulututkintojen akateemisesta tunnustamisesta, Euroopan alueen valtioiden korkeakouluopintojen, tutkintojen ja oppiarvojen tunnustamisesta koskeva yleissopimus, Eurooppalainen yleissopimus korkeakoulujen opiskelujaksojen yleisestä vastaavuudesta sekä myös Unescon piirissä hyväksytty Välimerta reunustavien arabivaltioiden ja Euroopan valtioiden korkeakouluopintojen, tutkintojen ja oppiarvojen tunnustamista koskeva kansainvälinen yleissopimus (1976), joka osittain koskee tutkintojen akateemista tunnustamista Euroopassa. Johdannossa tunnustetaan tarve muuttaa edellä mainittuja sopimuksia korkea-asteen koulutuksessa tapahtuneiden laajojen muutosten johdosta. Nämä muutokset ovat johtaneet huomattavasti lisääntyneeseen erilaistumiseen kansallisten korkeakoulujärjestelmien sisällä sekä niiden välillä. Yleissopimuksella pyritään akateemisen liikkuvuuden edistämiseen muun muassa löytämällä yhteisiä ratkaisuja tutkintojen tunnustamiseen liittyviin käytännön ongelmiin Euroopan alueella sekä parantamalla tutkintojen nykyistä tunnustamiskäytäntöä.

1.1. Määritelmät

Sopimuksen I osasto sisältää yleissopimuksessa käytettyjen termien määritelmät.

Yleissopimuksen I.1 artiklan mukaan "(korkea-asteen koulutukseen) pääsyllä" tarkoitetaan kelpoisten hakijoiden oikeutta pyrkiä korkea-asteen koulutukseen ja tulla huomioon otetuksi opiskelijoita valittaessa.

"(Korkeakouluihin ja koulutusohjelmiin) hyväksymisellä" tarkoitetaan toimenpidettä tai järjestelmää, jolla kelpoiset hakijat saavat oikeuden opiskella tietyssä korkeakoulussa ja /tai tietyssä koulutusohjelmassa.

"(Korkeakoulujen tai koulutusohjelmien) arvioinnilla" tarkoitetaan menetelmää korkeakoulun tai koulutusohjelman koulutuksen laadun määrittelemiseksi.

"(Henkilön tutkintojen) arvioinnilla" tarkoitetaan toimivaltaisen elimen kirjallista arviota henkilön ulkomaisista tutkinnoista.

"Toimivaltaisella tunnustamisviranomaisella" tarkoitetaan toimielintä, jolle on virallisesti annettu tehtäväksi sitovien päätösten tekeminen ulkomaisten tutkintojen tunnustamisesta.

"Korkea-asteen koulutuksella" tarkoitetaan kaikentyyppisiä toisen asteen jälkeisiä kursseja, kursseista muodostuvia kokonaisuuksia sekä koulutusta tai tutkijankoulutusta, jotka sopimuspuolen asianomaiset viranomaiset tunnustavat edustamansa sopimuspuolen korkeakoulujärjestelmään kuuluvaksi.

"Korkeakoululla" tarkoitetaan oppilaitosta, joka antaa korkea-asteen koulutusta ja jonka sopimuspuolen toimivaltainen viranomainen tunnustaa edustamansa sopimuspuolen korkeakoulujärjestelmään kuuluvaksi.

"Korkea-asteen koulutusohjelmalla" tarkoitetaan opintojen kokonaisuutta, jonka sopimuspuolen toimivaltainen viranomainen tunnustaa edustamansa sopimuspuolen korkeakoulujärjestelmään kuuluvaksi ja jonka suorittamisesta opiskelija saa korkeakoulututkinnon.

"Opintojaksolla" tarkoitetaan korkea-asteen koulutusohjelman arvioitua ja dokumentoitua osaa, joka kartuttaa huomattavasti tietojen tai taitojen määrää olematta kuitenkaan kokonainen koulutusohjelma.

"Korkeakoulututkinnolla" tarkoitetaan tutkintoa, tutkintotodistusta tai muuta todistusta, jonka toimivaltainen viranomainen on myöntänyt osoitukseksi korkea-asteen koulutuksen hyväksyttävästä suorituksesta.

"Korkeakoulukelpoisuuden antavalla tutkinnolla" tarkoitetaan tutkintotodistusta tai muuta todistusta, jonka toimivaltainen viranomainen on myöntänyt koulutusohjelman hyväksyttävästä suorittamisesta ja joka antaa tutkinnon suorittaneelle henkilölle oikeuden tulla huomioon otetuksi valittaessa opiskelijoita korkea-asteen koulutukseen.

"Tutkintojen tunnustamisella" tarkoitetaan toimivaltaisen viranomaisen antamaa virallista hyväksymispäätöstä siitä, millaisen kelpoisuuden ulkomainen tutkinto antaa koulutukseen ja/tai työtehtäviin.

"Yleisillä vaatimuksilla" tarkoitetaan vaatimuksia, jotka on joka tapauksessa täytettävä, jotta voi päästä korkea-asteen koulutukseen tai sen tietylle tasolle tai suorittaa tietyn tasoisen korkeakoulututkinnon.

"Erityisvaatimuksilla" tarkoitetaan vaatimuksia, jotka yleisten vaatimusten lisäksi on täytettävä, jotta voi päästä opiskelemaan tiettyyn korkea-asteen koulutusohjelmaan tai suorittaa tietyn alan korkeakoulututkinnon.

1.2. Viranomaisten toimivalta

Sopimuksen II osasto koskee viranomaisten toimivaltaa.

Sopimuksen II.1 artiklan mukaan niitä sopimuspuolia, joissa keskushallinnon viranomaisilla on toimivalta tutkintojen tunnustamista koskevissa asioissa, yleissopimuksen määräykset sitovat välittömästi. Kun sopimuspuolen toimivalta tutkintojen tunnustamista koskevissa asioissa kuuluu sopimuspuolen muodostaville osille, sopimuspuolen on annettava toiselle sopimuksen tallettajista eli Euroopan neuvoston pääsihteerille tai Yhdistyneiden Kansakuntien koulutus-, tiede- ja kulttuurijärjestön pääjohtajalle, lyhyt lausunto perustuslaillisesta asemastaan tai rakenteestaan. Kyseinen ilmoitus annetaan yleissopimuksen allekirjoittamisen, ratifioinnin, hyväksymisen tai liittymisen yhteydessä taikka milloin tahansa kyseisen ajankohdan jälkeen. Kun toimivalta tutkintojen tunnustamista koskevissa asioissa kuuluu yksittäisille korkeakouluille tai muille yhteisöille, sopimuspuolen on toimitettava yleissopimuksen teksti näille korkeakouluille tai yhteisöille ja ryhdyttävä toimenpiteisiin rohkaistakseen niitä noudattamaan sopimuksen määräyksiä. Suomessa artiklan mukainen toimivalta kuuluu yliopistoille, ammattikorkeakouluille ja maanpuolustuskorkeakoululle.

Sopimuspuolten on II.2 artiklan mukaan ilmoitettava toiselle yleissopimuksen tallettajista, mitkä sen viranomaiset ovat oikeutettuja tekemään päätöksiä tutkintojen tunnustamisasioissa.

Yleissopimuksen II.3 artiklan mukaan mikään yleissopimuksen määräys ei aseta rajoituksia sellaisten määräysten soveltamiselle, jotka edistävät paremmin jonkin sopimuspuolen myöntämien tutkintojen tunnustamista ja jotka sisältyvät sellaisiin nykyisiin tai tuleviin sopimuksiin, joiden sopimuspuolena on tämän yleissopimuksen sopimuspuoli.

1.3. Tutkintojen arviointiin liittyvät perusperiaatteet

Yleissopimuksen III osastoon sisältyvät tutkintojen arviointiin liittyvät perusperiaatteet.

Yleissopimuksen III.1 artiklan 1 kappaleen mukaan henkilöillä, joille jokin sopimuspuoli on myöntänyt tutkinnon, on oikeus saada hakemuksesta asianomaisen elimen arviointi tutkinnostaan. Artiklan tarkoittaman arvioinnin tekee korkeakoulu päättäessään opiskelijavalinnasta, opintosuoritusten hyväksilukemisesta ja jatko-opiskelijaksi ottamisesta. Suomessa kelpoisuudesta opiskelijaksi säädetään yliopistojen osalta yliopistoasetuksessa ja ammattikorkeakouluopintojen osalta ammattikorkeakouluopinnoista annetussa laissa. Jatko-opinto-oikeudesta säädetään yliopistojen osalta asianomaisen koulutusalan tutkintoasetuksissa ja ammattikorkeakoulujen osalta ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon kokeilusta annetussa laissa. Opintosuoritusten hyväksilukemisesta säädetään yliopistojen osalta asianomaisten koulutusalojen tutkintoasetuksissa, ammattikorkeakoulujen osalta ammattikorkeakouluopinnoista annetussa asetuksessa ja maanpuolustuskorkeakoulun osalta puolustusvoimista annetussa laissa ja maanpuolustuskorkeakoulusta annetussa asetuksessa. Henkilöillä, joille jokin sopimuspuoli on myöntänyt tutkinnon, on kaikissa artiklan tarkoittamissa tapauksissa oikeus saada Suomessa korkeakoulun arviointi tutkinnostaan.

Artiklan 2 kappaleen mukaan hakijaa ei saa arvioinnissa syrjiä hänen sukupuolensa, rotunsa, värinsä, vammansa, kielensä, uskontonsa, poliittisten tai muiden mielipiteidensä, kansallisen, etnisen tai sosiaalisen alkuperänsä, kansalliseen vähemmistöön kuulumisen, omaisuutensa, syntyperänsä tai muun asemansa perusteella taikka millään muulla perusteella, joka ei liity tunnustettavan tutkinnon asiasisältöön. Sopimuspuolten on III.2 artiklan mukaan varmistettava, että tutkintojen arvioinnissa ja tunnustamisessa käytetyt menettelytavat ja kriteerit ovat avoimia, yhdenmukaisia ja luotettavia.

Suomessa yhdenvertaisuudesta ja syrjintäkiellosta on säädetty perustuslain 6 §:ssä. Opiskelijavalinnan osalta hakijoiden yhdenvertaisuudesta on säädetty yliopistolain 18 §:ssä sekä ammattikorkeakouluopinnoista annetun lain 15 §:ssä, joiden mukaan hakijoihin on sovellettava yhdenmukaisia valintaperusteita.

Yleissopimuksen III.3 artiklan 1 kappaleen mukaan tunnustamista koskevat päätökset on tehtävä asianmukaisten tunnustettavia tutkintoja koskevien tietojen perusteella. Artiklan 2 kappaleen mukaan ensisijainen vastuu riittävien tietojen toimittamisesta on hakijalla, jonka tulee antaa nämä tiedot vilpittömässä mielessä. Hakijan vastuusta huolimatta tutkinnot myöntäneillä laitoksilla on artiklan 3 kappaleen mukaan pyydettäessä velvollisuus antaa kohtuuden rajoissa asiaan kuuluvia tietoja tutkinnon suorittaneelle henkilölle, oppilaitokselle tai toimivaltaisille viranomaisille. Sopimuspuolten on artiklan 4 kappaleen mukaan neuvottava tai kannustettava kaikkia koulutusjärjestelmäänsä kuuluvia oppilaitoksia antamaan pyydettäessä ja kohtuuden rajoissa myöntämiensä tutkintojen arvioimiseksi tarvittavaa tietoa. Artiklan 5 kappaleen mukaan arvioinnin suorittavalla elimellä on velvollisuus osoittaa, että hakemus ei täytä asianomaisia vaatimuksia.

Suomessa asian selvittämisvelvollisuudesta ja selvitysten hankkimisvastuusta on säädetty hallintomenettelylain 17 §:ssä. Sen mukaan viranomaisen on huolehdittava asian selvittämisestä. Asianosaisen on tarvittaessa esitettävä selvitys vaatimuksensa perusteista mutta muilta osin selvitysten hankkiminen kuuluu viranomaiselle. Hallintopäätös on hallintomenettelylain 24 §:n mukaan perusteltava ilmoittamalla sen perusteena olevat pääasialliset tosiseikat sekä säännökset ja määräykset.

Yleissopimuksen III.4 artiklan mukaan sopimuspuolen on varmistettava, että sen koulutusjärjestelmistä on saatavilla riittävää ja selkeää tietoa. Suomen koulutusjärjestelmästä toimittavat tietoa muun muassa opetusministeriö, opetushallitus, kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO sekä korkeakoulut.

Yleissopimuksen III.5 artiklan mukaan tutkintojen tunnustamista koskevat päätökset on tehtävä kohtuullisessa, toimivaltaisen viranomaisen etukäteen määrittelemässä ajassa. Kielteinen tunnustamispäätös on perusteltava ja hakijalle on ilmoitettava mahdollisista toimenpiteistä, joihin ryhtymällä hän voi myöhemmin saada myönteisen päätöksen. Jos tunnustamispäätös on kielteinen, hakijalla tulee olla mahdollisuus hakea muutosta kohtuullisen ajan kuluessa. Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi viranomaisessa ilman aiheetonta viivytystä. Hallintolainkäyttölain (586/1996) 5 §:n mukaan valituskelpoinen on toimenpide, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta. Siitä, ettei päätöstä ole tehty kohtuullisessa ajassa, ei voi valittaa. Suomessa yleissopimuksessa tarkoitettuna kohtuullisena aikana voidaan pitää opiskelijavalintaa koskevien päätösten tekemistä korkeakoulujen tavanomaisen vuosittaisen valintamenettelyn yhteydessä sekä opintosuoritusten hyväksilukemista ja muutoksenhakua koskevien asioiden käsittelemistä asianomaisten toimielinten tavanomaisen käytännön mukaisesti. Yleissopimuksen III.5 artiklassa tarkoitettua tilannetta, jossa päätöstä ei tehdä kohtuullisessa ajassa, ei Suomessa pitäisi siten käytännössä lainkaan syntyä. Onkin katsottava, että nykyisen lainsäädännön mukaiset oikeusturvan takeet ovat yleissopimuksen III.5 artiklan kannalta riittäviä.

1.4. Korkeakoulukelpoisuuden antavien tutkintojen tunnustaminen

Yleissopimuksen IV osastossa ovat korkeakoulukelpoisuuden antavien tutkintojen tunnustamista koskevat määräykset.

Yleissopimuksen IV.1 artiklan mukaan kunkin sopimuspuolen on tunnustettava toisten sopimuspuolten tutkinnot, jotka täyttävät näiden sopimuspuolten korkea-asteen koulutukseen pääsyä koskevat yleiset vaatimukset, jollei sopimuspuolten korkea-asteen koulutukseen pääsyä koskevien yleisten vaatimusten voida osoittaa eroavan olennaisesti toisistaan. Yleissopimuksen IV.2 artiklan mukaan vaihtoehtoisesti riittää, että sopimuspuoli antaa toisen sopimuspuolen myöntämän tutkinnon suorittaneelle henkilölle mahdollisuuden saada pyynnöstä tutkintoaan koskeva arviointi.

Henkilön kelpoisuudesta opiskelijaksi korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin säädetään yliopistojen osalta yliopistoasetuksen 12 §:ssä. Sen 2 momentin mukaan yliopisto-opiskelijaksi on kelpoinen muun ohella henkilö, joka on saanut ulkomaisen koulutuksen, joka asianomaisessa maassa antaa kelpoisuuden vastaaviin korkeakouluopintoihin. Säännöstä sovelletaan myös maanpuolustuskorkeakoulussa. Ammattikorkeakouluun voidaan ottaa ammattikorkeakouluopinnoista annetun lain 13 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan henkilö, joka on suorittanut pykälän 1—6 kohdassa tarkoitettuja suomalaisia tutkintoja vastaavat ulkomailla suoritetut opinnot. Suomessa IV.2 artiklan mukaisena arviointina voidaan pitää perusteltua kielteistä päätöstä opiskelijavalinnassa.

Jos tutkinto antaa oikeuden päästä tutkinnon myöntämän sopimuspuolen oppilaitoksista vain tietyntyyppisiin korkeakouluihin tai koulutusohjelmiin, muiden sopimuspuolten on IV.3 artiklan mukaan annettava tällaisen tutkinnon suorittaneelle oikeus päästä samankaltaisiin määrättyihin koulutusohjelmiin korkeakoulujärjestelmäänsä kuuluvissa oppilaitoksissa, jollei sopimuspuolten korkea-asteen koulutukseen pääsyä koskevien vaatimusten voida osoittaa eroavan olennaisesti toisistaan.

Jos tiettyihin korkea-asteen koulutusohjelmiin pääsylle on asetettu erityisvaatimuksia yleisten sisäänpääsyvaatimusten ohella, asianomaisen sopimuspuolen toimivaltaiset viranomaiset voivat IV.4 artiklan mukaan samoin asettaa lisävaatimuksia toisten sopimuspuolten myöntämiä tutkintoja suorittaneille tai arvioida, täyttävätkö toisten sopimuspuolten myöntämiä tutkintoja suorittaneet hakijat vastaavat vaatimukset.

Opiskelijavalinnoissa sovellettavista valintaperusteista päättää yliopistolain 18 §:n mukaan yliopisto ja ammattikorkeakouluopinnoista annetun lain 15 §:n mukaan ammattikorkeakoulu. Puolustusvoimista annetun lain 10 a §:n mukaan opiskelijavalinnassa noudatetaan pääesikunnan määräämiä perusteita. Artiklan mukaisia erityisvaatimuksia on asetettu muun muassa taidekorkeakoulujen opiskelijavalinnoissa, joissa korkeakoulukelpoisuuden tuottavan tutkinnon lisäksi vaaditaan musiikillisia tai taiteellisia valmiuksia. Erityisvaatimuksia on asetettu myös esimerkiksi ammattikorkeakouluissa pelastusalalla, jonka opiskelijoilta vaaditaan yleisten kelpoisuusvaatimusten ohella pelastustoimen miehistötutkinto tai paloesimiestutkinto, riittävä työkokemus sekä alalle sopivat fyysiset ja henkiset ominaisuudet. Artiklan tarkoittamia erityisvaatimuksia on asetettu myös Poliisiammattikorkeakoulun ja maanpuolustuskorkeakoulun opiskelijoille.

Jos koulun päästötodistukset oikeuttavat pääsyyn todistuksen antaneen sopimuspuolen korkea-asteen koulutukseen ainoastaan yhdessä lisäkelpoisuuden antavien tutkintojen kanssa, muut osapuolet voivat IV.5 artiklan mukaan asettaa pääsyn edellytykseksi näiden vaatimusten täyttymisen tai tarjota oman koulutusjärjestelmänsä puitteissa vaihtoehtoisen tavan täyttää nämä lisävaatimukset. Artiklan määräysten soveltaminen edellyttää ilmoitusta toiselle yleissopimuksen tallettajista ja niiden sopimuspuolten nimeämistä, joihin nähden artiklaa aiotaan soveltaa. Ilmoitus voidaan tehdä milloin tahansa ratifioimiskirjan tallettamisen jälkeen. Suomen tiedossa ei ole sopimuspuolia, joihin artiklan määräyksiä tulisi soveltaa. Mikäli tarve artiklan soveltamiseen ilmenee myöhemmin, siitä voidaan tehdä artiklan mukainen ilmoitus tallettajalle.

Yleissopimuksen IV.6 artiklan mukaan sopimuksen IV.1—IV.5 artiklan määräykset eivät rajoita sitä, että hyväksyminen tiettyyn korkeakouluun tai sen tiettyyn koulutusohjelmaan voi olla rajoitettua tai perustua valintaan. Jos pääsy perustuu valintaan, hyväksymismenettelyt tulee laatia siten, että ulkomaiset tutkinnot arvioidaan III osastossa kuvattujen oikeudenmukaisuuden ja syrjimättömyyden periaatteiden mukaisesti. Yhdenvertaisuudesta ja syrjintäkiellosta on Suomessa säädetty perustuslain 6 §:ssä. Hakijoiden yhdenvertaisuudesta on säädetty yliopistolain 18 §:ssä sekä ammattikorkeakouluopinnoista annetun lain 15 §:ssä, joiden mukaan hakijoihin on sovellettava yhdenmukaisia valintaperusteita.

Yleissopimuksen IV.7 artiklan mukaan sopimuksen IV.1—IV.5 artiklan määräykset eivät rajoita myöskään sitä, että hyväksyminen tiettyyn korkeakouluun voi edellyttää sitä, että hakija pystyy osoittamaan, että hän hallitsee riittävän hyvin asianomaisen korkeakoulun opetuskieltä tai -kieliä tai muita nimettyjä kieliä. Suomessa valintaperusteista päättäessään yliopistot ja ammattikorkeakoulut voivat päättää myös kielitaitoa koskevista kelpoisuusvaatimuksista. Yliopistolain 18 §:n mukaan yliopistot voivat jonkin kieliryhmän koulutustarpeen turvaamiseksi poiketa yhdenmukaisista valintaperusteista.

Jos oikeuden pääsyyn sopimuspuolen korkea-asteen koulutukseen voi saada muiden kuin perinteisten tutkintojen perusteella, muiden sopimuspuolten vastaavanlaisia tutkintoja on IV.8 artiklan mukaan arvioitava samalla tavoin kuin tunnustamishakemuksen saaneen omia tutkintoja. Suomessa yliopistoasetuksen 12 §:n mukaan opiskelijaksi on muun ohella kelpoinen henkilö, jolla yliopisto toteaa muutoin kuin suoritetun tutkinnon nojalla olevan opintoja varten riittävät tiedot ja valmiudet. Ammattikorkeakouluopinnoista annetun lain 13 §:n 2 momentin mukaan opiskelija, jolla ammattikorkeakoulu muutoin katsoo olevan riittävät tiedot ja taidot ammattikorkeakouluopintoja varten, on samoin kelpoinen ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin. Sekä yliopistolain että ammattikorkeakouluopinnoista annetun lain mukaan hakijoihin on sovellettava yhdenmukaisia valintaperusteita.

Kun kysymyksessä on hyväksyminen korkea-asteen koulutusohjelmiin, kukin osapuoli voi IV.9 artiklan mukaan vaatia, että sopimuspuolen alueella toimivien ulkomaisten oppilaitosten antamien tutkintojen tunnustamisessa noudatetaan kansallisen lainsäädännön määrättyjä vaatimuksia tai tällaisen oppilaitoksen alkuperäosapuolen kanssa tehtyjä määrättyjä sopimuksia.

1.5. Opintojaksojen tunnustaminen

Yleissopimuksen V osastossa ovat opintojaksojen tunnustamista koskevat määräykset.

Yleissopimuksen V.1 artiklan mukaan kunkin sopimuspuolen on tunnustettava toisen sopimuspuolen korkea-asteen koulutusohjelmassa suoritetut opintojaksot. Tämän tunnustamisen on johdettava tällaisten opintojaksojen sisällyttämiseen tunnustamishakemuksen saaneen sopimuspuolen korkea-asteen koulutusohjelmaan, jollei voida osoittaa olennaisia eroja toisen sopimuspuolen korkea-asteen koulutusohjelmassa suoritettujen opintojaksojen ja niiden tunnustamishakemuksen saaneen sopimuspuolen korkea-asteen koulutusohjelmien välillä, jotka suoritetut opintojaksot korvaisivat.

Opintojen hyväksilukemisesta säädetään yliopistojen osalta asianomaisten koulutusalojen tutkintoasetuksissa. Niiden mukaan opiskelija saa tutkintoa suorittaessaan yliopiston päätöksen mukaan lukea hyväkseen muussa kotimaisessa tai ulkomaisessa korkeakoulussa taikka muussa oppilaitoksessa suorittamiaan opintoja. Ammattikorkeakoulujen osalta hyväksilukemisesta säädetään ammattikorkeakouluopinnoista annetun asetuksen 12 §:ssä, jonka mukaan ammattikorkeakoulun tulee huolehtia siitä, että opiskelija saa tutkintosäännössä määrätyin perustein lukea tutkintoa suorittaessaan hyväkseen opintoja muussa kotimaisessa tai ulkomaisessa korkeakoulussa.

Yleissopimuksen V.2 artiklan mukaan vaihtoehtoisesti riittää, että sopimuspuoli antaa toisen sopimuspuolen korkea-asteen koulutusohjelmassa opintojakson suorittaneelle mahdollisuuden saada pyynnöstä arviointi tästä opintojaksosta. Artiklan mukaan sopimuspuolet eivät siten ole velvollisia lukemaan hyväksi toisen sopimuspuolen korkea-asteen koulutusohjelmissa suoritettuja opintojaksoja, vaan sopimuksen velvoitteet tulevat täytetyksi myös siten, että opintosuoritusten hyväksilukemista hakenut opiskelija saa pyynnöstä opintojaksoa koskevan arvioinnin. Artiklan mukaisena arviointina voidaan pitää opintojakson osittaista hyväksilukemista taikka perusteltua kielteistä päätöstä opintojakson hyväksilukemisesta.

Yleissopimuksen V.3 artiklan mukaan kunkin sopimuspuolen on helpotettava opintojaksojen tunnustamista erityisesti silloin, kun aiemmin on tehty sopimus yhtäältä asianomaisesta opintojaksosta vastaavan korkeakoulun tai toimivaltaisen viranomaisen ja toisaalta haetusta tunnustamisesta vastaavan korkeakoulun tai toimivaltaisen tunnustamisviranomaisen välillä sekä kun korkeakoulu, jossa opintojakso on suoritettu, on antanut todistuksen tai opintorekisteriotteen, joka todistaa, että opiskelija on hyväksyttävästi suorittanut opintojakson määrättyjen vaatimusten mukaisesti.

EU:n Sokrates-koulutusohjelman korkeakoulutusta koskeva alaohjelma Erasmus tukee korkeakoulujen eurooppalaista yhteistyötä ja opiskelijavaihtoa. Ohjelmassa ovat mukana kaikki Suomen yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Ohjelmaan sisältyy myös laaja alakohtainen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmä (ECTS = European Credit Transfer System).

1.6. Korkeakoulututkintojen tunnustaminen

Yleissopimuksen VI osasto sisältää korkeakoulututkintojen tunnustamista koskevat määräykset.

VI.1 artiklan mukaan kunkin sopimuspuolen on tunnustettava toisen sopimuspuolen korkeakoulututkinnot siten, että tunnustamispäätös perustuu korkeakoulututkinnosta annetun todistuksen osoittamiin tietoihin ja taitoihin, jollei voida osoittaa olennaista eroa sopimuspuolten tutkintojen välillä. Yleissopimuksen VI.2 artiklan mukaan vaihtoehtoisesti riittää, että sopimuspuoli antaa toisen sopimuspuolen myöntämän tutkinnon suorittaneelle mahdollisuuden saada pyynnöstään arviointi tutkinnostaan.

Siitä, että sopimuspuoli tunnustaa toisen sopimuspuolen korkeakoulututkinnon, VI.3 artiklan mukaan seuraa joko toinen tai molemmat seuraavista: pääsy jatkamaan opintoja korkea-asteen koulutuksessa, myös suorittamaan asianmukaisia tutkintoja tai tohtorin tutkintoon tähtääviä opintoja samoilla ehdoilla, joita sovelletaan tunnustamishakemuksen saaneen sopimuspuolen tutkinnon suorittaneisiin, ja/tai oikeus käyttää tutkintonimikettä tunnustamishakemuksen saaneen sopimuspuolen tai sen lainkäyttöalueen lakien ja määräysten mukaisesti. Lisäksi tunnustaminen voi helpottaa pääsyä työelämään tunnustamishakemuksen saaneen sopimuspuolen tai sen lainkäyttöalueen lakien ja määräysten mukaisesti.

Kelpoisuudesta päästä jatkamaan opintoja (esimerkiksi kandidaatin tutkinnosta maisterin tutkintoon taikka maisterin tutkinnosta jatkotutkintoon) säädetään yliopistojen osalta asianomaisen koulutusalan tutkintoasetuksissa. Niiden mukaan maisterin tutkintoon johtavan koulutuksen pohjana on lukio-opintojen ja ylioppilastutkinnon tai kandidaatin tutkinnon taikka niitä vastaavan koulutuksen taso. Tieteellisen jatkokoulutuksen pohjana on yleensä ylempi korkeakoulututkinto taikka muu vastaavantasoinen koulutus. Ammattikorkeakoulujen osalta kelpoisuudesta säädetään ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon kokeilusta annetun lain 6 §:ssä. Sen mukaan jatkotutkintoa opiskelemaan voidaan ottaa henkilö, joka on suorittanut soveltuvan ammattikorkeakoulututkinnon tai muun soveltuvan korkeakoulututkinnon ja jolla on vähintään kolmen vuoden työkokemus asianomaiselta alalta tutkinnon suorittamisen jälkeen. Maanpuolustuskorkeakoulun jatko-opintokelpoisuuteen sovelletaan korkeakoulusta annetun asetuksen 15, 17 ja 29 a §:ää.

Sopimuspuolen VI.2 artiklan mukainen tunnustamisen sijaan annettava arviointi toisen sopimuspuolen korkeakoulututkinnosta voi VI.4 artiklan mukaan olla joko yleisiin työllistymistarkoituksiin annettu lausunto, oppilaitokselle annettu, sen ohjelmiin hyväksymistä koskeva lausunto, tai muulle toimivaltaiselle tunnustamisviranomaiselle annettu lausunto. Artiklan mukaisena arviointina voidaan pitää esimerkiksi korkeakoulun antamaa lausuntoa tilanteessa, jossa ei konkreettisesti haeta jatko-opinto-oikeutta kyseisessä korkeakoulussa.

Kukin sopimuspuoli voi VI.5 artiklan mukaan vaatia, että sen alueella toimivien ulkomaisten oppilaitosten myöntämien korkeakoulututkintojen tunnustamisessa noudatetaan kansallisen lainsäädännön määrättyjä vaatimuksia tai oppilaitoksen alkuperäosapuolen kanssa tehtyjä määrättyjä sopimuksia. Kelpoisuudesta jatko-opintoihin Suomessa toimivien ulkomaisten oppilaitosten myöntämien korkeakoulututkintojen perusteella päättävät yliopistot ja ammattikorkeakoulut samoin perustein kuin kelpoisuudesta jatko-opintoihin muutoinkin.

1.7. Pakolaisten, siirtymään joutuneiden henkilöiden ja pakolaisen asemaan rinnastettavassa asemassa olevien henkilöiden tutkintojen tunnustaminen

Yleissopimuksen VII osasto sisältää pakolaisten, siirtymään joutuneiden henkilöiden ja pakolaisen asemaan rinnastettavassa asemassa olevien henkilöiden tutkintojen tunnustamiseen liittyvät periaatteet.

Yleissopimuksen VII artiklan mukaan kunkin sopimuspuolen on ryhdyttävä koulutusjärjestelmänsä puitteissa ja perustuslakiensa, lakiensa ja hallinnollisten määräystensä mukaisesti toteutettavissa oleviin ja kohtuullisiin toimenpiteisiin kehittääkseen toimintatapoja, joilla voitaisiin oikeudenmukaisesti ja viivytyksettä arvioida pakolaisten, siirtymään joutuneiden henkilöiden ja pakolaisen asemaan rinnastettavien henkilöiden korkea-asteen koulutukseen, jatko-opintoihin tai työtehtäviin pääsyn edellytysten täyttyminen myös niissä tapauksissa, joissa toisen sopimuspuolen myöntämiä tutkintoja ei syystä tai toisesta voida todistaa asiakirjoin.

Suomessa pakolaisiin, siirtymään joutuneiden henkilöiden ja pakolaisen asemaan rinnastettavassa asemassa olevien henkilöiden tutkintojen tunnustamiseen sovelletaan samoja säännöksiä kuin muihinkin henkilöihin. Jos tutkintoa ei voida todistaa asiakirjoin, korkeakoulut arvioivat, voidaanko pääsy korkea-asteen koulutukseen taikka jatko-opintoihin myöntää puuttuvista asiakirjoista huolimatta.

1.8. Korkeakoulujen ja korkea-asteen koulutusohjelmien arviointia koskeva tiedottaminen

Yleissopimuksen VIII osastossa on korkeakoulujen ja korkea-asteen koulutusohjelmien arviointia koskevaa tiedottamista koskevat määräykset.

Yleissopimuksen VIII.1 artikla velvoittaa kunkin sopimuspuolen antamaan riittäviä tietoja kaikista korkeakoulujärjestelmäänsä kuuluvista oppilaitoksista ja kaikista niiden koulutusohjelmista, jotta muiden sopimuspuolten toimivaltaiset viranomaiset voivat todeta, ovatko näiden oppilaitosten myöntämät tutkinnot laadultaan sellaisia, että ne oikeuttavat tunnustamishakemuksen saaneen sopimuspuolen myöntämään tunnustamiseen. Artiklan mukaan tällaiset tiedot koskevat: a) arvioinnin menetelmiä ja tuloksia sekä korkeakoulututkintoja myöntäville erityyppisille korkeakouluille ja niiden korkeakoulututkintoon johtaville koulutusohjelmille ominaista laatutasoa, jos sopimuspuolella on korkeakoulujen ja koulutusohjelmien virallista arviointia koskeva järjestelmä sekä b) sopimuspuolen korkeakoulujärjestelmään kuuluvissa erilaisissa korkeakouluissa tai koulutusohjelmissa myönnettyjen erityyppisten tutkintojen tunnustamista, jos sopimuspuolella ei ole korkeakoulujen ja koulutusohjelmien virallista arviointia koskevaa järjestelmää. Artiklan mukaista tiedottamista toteuttavat Suomessa muun muassa Korkeakoulujen arviointineuvosto, opetushallitus, Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO sekä korkeakoulut.

Kunkin sopimuspuolen on VIII.2 artiklan mukaan ryhdyttävä riittäviin toimenpiteisiin laatiakseen, ylläpitääkseen ja tallentaakseen asianmukaisesti yleiskatsaus sopimuspuolen korkeakoulujärjestelmään kuuluvista eri korkeakoulutyypeistä. Yleiskatsauksesta on käytävä ilmi kunkin tyyppiselle oppilaitokselle luonteenomaiset piirteet. Lisäksi kunkin sopimuspuolen on laadittava luettelo sopimuspuolen korkeakoulujärjestelmään kuuluvista, tunnustetuista (julkisista ja yksityisistä) oppilaitoksista, josta käyvät ilmi oikeudet myöntää erityyppisiä tutkintoja ja kunkin tyyppisen oppilaitoksen ja ohjelman pääsyvaatimukset. Sopimuspuolten on myös laadittava korkea-asteen koulutusohjelmia koskeva oppilaitosten kuvaus sekä luettelo sopimuspuolen alueen ulkopuolella sijaitsevista oppilaitoksista, joiden sopimuspuoli katsoo kuuluvan koulutusjärjestelmäänsä.

Artiklan mukaisia yleiskatsauksia ylläpitää muun muassa Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO sekä opetushallitus (EU:n Sokrates-ohjelman mukainen Eurydice-yksikkö). Suomen korkeakoulujärjestelmään kuuluvat yliopistot ja ammattikorkeakoulut on lueteltu korkeakoulututkintojen järjestelmästä annetussa asetuksessa (464/1998). Korkea-asteen koulutusohjelmista on saatavissa tietoa muun muassa opetusministeriöstä, opetushallituksesta, asianomaisen alan tutkintoasetuksista ja asianomaisilta oppilaitoksilta. Suomen korkeakoulujärjestelmään ei kuulu Suomen alueen ulkopuolella sijaitsevia oppilaitoksia.

1.9. Tutkintojen tunnustamista koskeva tiedottaminen

Yleissopimuksen IX osasto sisältää määräykset tutkintojen tunnustamista koskevasta tiedottamisesta.

Yleissopimuksen IX.1 artiklan mukaan sopimuspuolten on korkea-asteen koulutusta koskevien tutkintojen tunnustamisen helpottamiseksi ryhdyttävä toimenpiteisiin perustaakseen selkeitä järjestelmiä suoritettujen tutkintojen täydelliseksi kuvailemiseksi.

Sopimuspuolten on IX.2 artiklan mukaan perustettava kansallinen tiedotuskeskus taikka ylläpidettävä sitä sekä ilmoitettava sen perustamisesta tai kaikista sitä koskevista muutoksista toiselle tallettajalle. Tiedotuskeskuksen tehtävänä on edistää sijaintimaansa korkeakoulujärjestelmää ja tutkintoja koskevien virallisten ja täsmällisten tietojen saatavuutta, edistää muiden sopimuspuolten korkeakoulujärjestelmiä ja tutkintoja koskevan tiedon saatavuutta sekä antaa neuvoja tai tietoja tutkintojen tunnustamista koskevista asioista ja tutkintojen arvioinnista kansallisten lakien ja määräysten mukaisesti. Kansallisella tiedotuskeskuksella on oltava käytettävissään tarvittavat voimavarat tehtäviensä suorittamiseen. Artiklan mukaisena tiedotuskeskuksena Suomessa toimii opetushallitus.

Sopimuspuolten on IX.3 artiklan mukaan edistettävä kansallisen tiedotuskeskuksen avulla tai muulla tavoin Unescon/Euroopan neuvoston hyväksymän tutkintotodistuksen liitteen tai muun vastaavan asiakirjan käyttöä sopimuspuolen korkeakouluissa.

Yliopistojen asianomaisten alojen tutkintoasetukset sekä ammattikorkeakouluopinnoista annettu asetus velvoittavat oppilaitokset antamaan pyynnöstä opiskelijoilleen kansainväliseen käyttöön tarkoitetun tutkintotodistuksen liitteen (Diploma Supplement).

1.10. Täytäntöönpanojärjestelyt

Yleissopimuksen X osasto sisältää sopimuksen täytäntöönpanoa koskevat määräykset.

X.1 artiklan mukaan yleissopimuksen täytäntöönpanoa valvovat, edistävät ja helpottavat korkea-asteen koulutusta koskevien tutkintojen tunnustamisesta Euroopan alueella tehdyn yleissopimuksen komitea sekä Euroopan neuvoston ja Unescon kesäkuussa 1994 perustama kansallisten akateemisen liikkuvuuden ja tutkintojen tunnustamisen tiedotuskeskusten eurooppalainen verkosto (ENIC-verkosto).

Yleissopimuksen X.2 artiklassa perustetaan korkea-asteen koulutusta koskevien tutkintojen tunnustamisesta Euroopan alueella tehdyn yleissopimuksen komitea, joka koostuu kunkin sopimuspuolen yhdestä edustajasta. Artiklan mukaan komitea edistää yleissopimuksen soveltamista ja valvoo sen täytäntöönpanoa suosituksin, julistuksin, pöytäkirjoin sekä hyvän käytännön mallein. Vaikka mainitut asiakirjat eivät sido sopimuspuolia, sopimuspuolten tulee artiklan mukaan soveltaa niitä parhaansa mukaan sekä saattaa ne toimivaltaisten viranomaisten tietoon.

Yleissopimuksen X.3 artikla sisältää kesäkuussa 1994 perustettua ENIC-verkostoa koskevia määräyksiä. Artiklan mukaan kunkin sopimuspuolen on nimitettävä kansallisen tiedotuskeskuksensa verkoston jäseneksi.

ENIC-verkostoon kuuluvat Euroopan unionin jäsenvaltiot, ETA-maat sekä lähes kaikki muut Euroopan maat sekä muun muassa Yhdysvallat, Kanada ja Israel. Suomen ENIC-yhteyspiste on opetushallituksessa.

1.11. Loppumääräykset

Yleissopimuksen XI osaston XI.1—XI.9 artiklat ovat pääosin tavanomaisia Euroopan neuvoston ja Unescon yleissopimuksiin liitettäviä määräyksiä.

Yleissopimuksen XI.1 artiklan 1 kappaleen mukaan yleissopimuksen voivat allekirjoittaa Euroopan neuvoston jäsenvaltiot, Unescon Euroopan alueen jäsenvaltiot ja Euroopan neuvoston Euroopan kulttuuriyleissopimuksen ja/tai Unescon Euroopan alueen korkeakouluopintojen, tutkintojen ja oppiarvojen tunnustamista koskevan yleissopimuksen allekirjoittaja, sopimusvaltio tai sopimuspuoli, joka on kutsuttu yleissopimuksen hyväksymisen tehtäväkseen saaneeseen diplomaattikonferenssiin. Artiklan 2 kappaleen mukaan suostumus tulla yleissopimuksen sitomaksi voidaan ilmoittaa allekirjoittamalla yleissopimus ilman ratifioimis- tai hyväksymisvaraumaa, allekirjoittamalla yleissopimus varaumin ja sen jälkeen ratifioimalla, tai hyväksymällä se taikka liittymällä siihen.

Yleissopimuksen XI.2 artiklan mukaan yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, kun on kulunut kuukausi siitä, kun viisi valtiota, joista vähintään kolme on Euroopan neuvoston ja/tai Unescon Euroopan alueen jäsenvaltiota, on ilmaissut suostumuksensa tulla yleissopimuksen sitomaksi. Kunkin muun valtion osalta yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, kun on kulunut kuukausi siitä päivästä, jona asianomainen valtio on ilmaissut suostumuksensa tulla yleissopimuksen sitomaksi. Suomi on allekirjoittanut yleissopimuksen 22 päivänä tammikuuta 1998. Yleissopimus on tullut XI.2 artiklan mukaisesti kansainvälisesti voimaan 1 päivänä helmikuuta 1999. Suomen osalta yleissopimus tulee siten voimaan sitä seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona on kulunut kuukausi siitä, kun Suomi on tallettanut hyväksymiskirjansa.

Valtiot, jotka eivät kuulu X.1 artiklassa lueteltuihin ryhmiin, voivat liittyä yleissopimukseen X.3 artiklan määräysten mukaisesti.

Yleissopimuksen XI.4 artiklassa on lueteltu ne yleissopimukset, joiden sijasta yleissopimuksen sopimuspuolten on keskinäisissä suhteissaan sovellettava yleissopimuksen määräyksiä silloin, kun yleissopimuksen sopimuspuolet ovat samalla yhden tai useamman artiklan mainitun sopimuksen sopimuspuolia. Artiklassa luetellut yleissopimukset ovat:

Eurooppalainen yleissopimus korkeakouluun pääsyyn oikeuttavien tutkintotodistusten vastaavuudesta (1953, ETS 15) ja sen lisäpöytäkirja (1964, ETS 49); Eurooppalainen yleissopimus korkeakoulujen opintojaksojen vastaavuudesta (1956, ETS 21); Eurooppalainen yleissopimus korkeakoulututkintojen akateemisesta tunnustamisesta (1959, ETS 32); Välimerta reunustavien arabivaltioiden ja Euroopan valtioiden korkeakouluopintojen, tutkintojen ja oppiarvojen tunnustamista koskeva kansainvälinen yleissopimus (1976); Euroopan alueen valtioiden korkeakouluopintojen, tutkintojen ja oppiarvojen tunnustamista koskeva yleissopimus (1979); sekä Eurooppalainen yleissopimus korkeakoulujen opiskelujaksojen yleisestä vastaavuudesta (1990, ETS 138).

Sopimuspuolet soveltavat edellä mainittuja yleissopimuksia edelleen suhteissaan niihin muihin valtioihin, jotka ovat edellä mainittujen yleissopimusten, mutta eivät tämän yleissopimuksen sopimuspuolia. Sopimuspuolten on sitouduttava olemaan liittymättä niihin edellä mainittuihin yleissopimuksiin, joiden sopimuspuolia ne eivät jo ole, lukuun ottamatta Välimerta reunustavien arabivaltioiden ja Euroopan valtioiden korkeakouluopintojen, tutkintojen ja oppiarvojen tunnustamista koskevaa kansainvälistä yleissopimusta.

Suomi on Välimerta reunustavien arabivaltioiden ja Euroopan valtioiden korkeakouluopintojen, tutkintojen ja oppiarvojen tunnustamista koskevaa kansainvälistä yleissopimusta lukuun ottamatta jokaisen edellä mainitun yleissopimuksen sopimuspuoli. Suomen hyväksyttyä nyt kyseessä olevan Lissabonin sopimuksen, se soveltaa sen määräyksiä edellä lueteltujen yleissopimusten sijasta suhteessaan muihin Lissabonin sopimuksen sopimuspuoliin. Suomi soveltaa edelleen edellä mainittuja yleissopimuksia suhteissaan niihin valtioihin, jotka eivät ole Lissabonin sopimuksen sopimuspuolia.

Sopimuspuolet voivat XI.5 artiklan mukaan allekirjoittaessaan yleissopimuksen tai tallettaessaan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa määritellä alueen tai alueet, joihin yleissopimusta sovelletaan sekä myöhempänä ajankohtana laajentaa toiselle tallettajalle osoitetulla julistuksella yleissopimuksen koskemaan muuta aluetta.

Yleissopimuksen XI.6 artikla sisältää sopimuksen irtisanomista koskevat määräykset. Artiklan mukaan sopimuspuoli voi milloin tahansa irtisanoa sopimuksen toiselle tallettajalle osoitetulla ilmoituksella.

Yleissopimuksen XI.7 artikla sisältää määräykset varaumista. Artiklan mukaan varaumia voidaan tehdä ainoastaan IV.8, V.3, VI.3, VIII.2 ja IX.3 artiklan määräyksiin.

Yleissopimuksen XI.8 artiklan mukaan X.2 artiklassa tarkoitettu komitea voi hyväksyä yleissopimukseen, lukuun ottamatta sen III osastoa, muutosehdotuksia, jotka sisällytetään yleisssopimukseen liitettävään pöytäkirjaan.

Yleissopimuksen XI.9 artikla sisältää yleissopimuksen tallettamista koskevat määräykset. Artiklan mukaan yleissopimuksen tallettajia ovat Euroopan neuvoston pääsihteeri sekä Yhdistyneiden Kansakuntien koulutus-, tiede- ja kulttuurijärjestön pääjohtaja.

2. Lakiehdotuksen perustelut

Laki korkea-asteen koulutusta koskevien tutkintojen tunnustamista Euroopan alueella koskevan yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

1 §. Yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §. Lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella

3 §. Pykälä sisältää tavanomaisen voimaantulosäännöksen, jonka mukaan lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Tarkoituksena on, että laki tulee voimaan samanaikaisesti kuin yleisopimus tulee Suomen osalta voimaan.

3. Voimaantulo

Yleissopimus tulee kansainvälisesti voimaan sitä seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona on kulunut kuukausi siitä, kun viisi valtiota, joista vähintään kolme on Euroopan neuvoston ja/tai Unescon Euroopan alueen jäsenvaltioita on tallettanut hyväksymis- ratifioimis- tai liittymiskirjansa Euroopan neuvoston pääsihteerin tai Yhdistyneiden Kansakuntien koulutus-, tiede- ja kulttuurijärjestön pääjohtajan huostaan. Yleissopimuksen on hallituksen esityksen antamiseen mennessä ratifioinut tai siihen on liittynyt 28 valtiota. Yleissopimus on tullut kansainvälisesti voimaan 1 päivänä helmikuuta 1999. Yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan sitä seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona on kulunut kuukausi siitä päivästä, kun Suomi on tallettanut hyväksymiskirjansa. Esitykseen sisältyvä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan, kun yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan.

Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n 1 momentin 14 kohdan mukaan Ahvenanmaan maakunnalla on lainsäädäntövalta opetusta koskevissa asioissa. Yleissopimuksen määräykset ulkomailla suoritettujen opintojaksojen hyväksymisestä sekä ulkomaisten korkeakoulututkintojen tuottamasta kelpoisuudesta opintoihin liittyvät opetuksen alaan ja siten maakunnan lainsäädäntövallan piiriin. Esitykseen liittyvän voimaansaattamislain voimaan tulemiselle maakunnassa on näin ollen saatava itsehallintolain 59 §:n 2 momentin mukaisesti Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksyminen.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa tai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa. Valtiosopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen määräys on luettava lainsäädännön alaan, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä taikka jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla (esimerkiksi PeVL 11/2000 vp, PeVL12/2000 vp ja PeVL 45/2000 vp). Perustuslakivaliokunnan edellä mainitun käytännön valossa yleissopimuksessa on määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan.

Yleissopimuksen I.1 artiklassa määritellään yleissopimuksen soveltamisalan kannalta keskeiset käsitteet. Käsitteitä määrittävät sopimusmääräykset vaikuttavat välillisesti sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkintaan ja soveltamiseen ja kuuluvat siten lainsäädännön alaan (esimerkiksi PeVL 6/2001 vp).

Edellä tämän esityksen Suomen lainsäädäntöä ja käytäntöä koskevassa jaksossa 2.3 sekä yksityiskohtaisissa perusteluissa on selvitetty yksityiskohtaisesti yleissopimusten määräysten suhdetta Suomen lainsäädäntöön. Kyseisen esityksen perusteella yleissopimuksen III osaston tutkintojen arviointia koskeva 1 artikla sekä tutkintojen tunnustamista ja arviointia koskevia menettelytapoja koskevat 2, 3 ja 5 artikla sisältävät määräyksiä, joista Suomessa on voimassa lain säännöksiä. Vastaavasti Suomessa on voimassa lain säännöksiä yleissopimuksen IV osaston 1, 3, 4, 6 ja 8 artiklaan sisältyvistä määräyksistä, jotka koskevat korkeakoulukelpoisuuden antavien tutkintojen tunnustamista sekä VI osaston 1, 3 ja 5 artiklan määräyksistä, jotka koskevat korkeakoulututkintojen tunnustamista.

Edellä olevan lisäksi yleissopimuksen tutkintojen tunnustamista ja arviointimenettelyä koskevat määräykset liittyvät myös perustuslain 6 §:ssä turvattuun yhdenvertaisuusperiaatteeseen (yleissopimuksen III.1 artiklan 2 kappale) ja noudatettujen menettelyjen osalta oikeusturvaa koskevaan 21 §:ään. Perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Lisäksi 21 §:n 2 momentissa turvataan lailla käsittelyn julkisuus, oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet.

Tutkintojen tunnustamiseen ja arviointiin liittyvään menettelyyn sovelletaan myös hallintomenettelylakia. Hallintoasian selvittämisvelvollisuudesta ja selvitysten hankkimisvastuusta on säädetty hallintomenettelylain 17 §:ssä. Sen mukaan viranomaisen on huolehdittava asian selvittämisestä. Asianosaisen on tarvittaessa esitettävä selvitys vaatimuksensa perusteista, mutta muilta osin selvitysten hankkiminen kuuluu viranomaiselle. Hallintopäätös on hallintomenettelylain 24 §:n mukaan perusteltava ilmoittamalla sen perusteena olevat pääasialliset tosiseikat sekä säännökset ja määräykset.

Menettelyyn liittyy oikaisu- tai muutoksenhakumahdollisuus. Opiskelijaksi ottamista koskevaan päätökseen voi hakea kirjallista oikaisua yliopistolain 33 §:n ja ammattikorkeakouluopinnoista annetun lain 15 §:n perusteella. Oikaisumenettelyssä annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Vastaavista Poliisiammattikorkeakoulua ja maanpuolustuskorkeakoulua koskevista oikaisumenettelyistä säädetään poliisin hallinnosta annetun lain (110/1992) 12 b §:ssä ja puolustusvoimista annetun lain (402/1974) 10 a §:ssä sekä maanpuolustuskorkeakoulusta annetun asetuksen 28 §:ssä.

Opintosuoritusten hyväksilukemista koskevaan yliopiston tai ammattikorkeakoulun päätökseen haetaan muutosta yliopistolain 34 §:n ja ammattikorkeakouluista annetun lain 29 §:n mukaan valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Poliisiammattikorkeakoulun opintojen hyväksilukemista koskevaan päätökseen voi poliisin hallinnosta annetun lain 12 b:n nojalla vaatia oikaisua Poliisiammattikorkeakoulun hallitukselta, jonka antamaan päätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta. Maanpuolustuskorkeakoulun opiskelija saa hakea korkeakoululta oikaisua opintosuorituksen arvosteluun ja vastaavaan opintoja koskevaan päätökseen puolustusvoimista annetun lain 10 a §:n ja maanpuolustuskorkeakoulusta annetun asetuksen 22 §:n mukaisesti. Oikaisumenettelyssä annettuun päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Koska sopimuksen määräykset eivät ole ristiriidassa perustuslain kanssa, eduskunta voi näin ollen päättää sopimuksen hyväksymisestä äänten enemmistöllä.

Edellä olevan perusteella sekä perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Lissabonissa 11 päivänä huhtikuuta 1997 tehdyn yleissopimuksen korkea-asteen koulutusta koskevien tutkintojen tunnustamisesta Euroopan alueella.

Koska kysymyksessä oleva sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Lakiehdotukset

Laki korkea-asteen koulutusta koskevien tutkintojen tunnustamista Euroopan alueella koskevan yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 §

Lissabonissa 11 päivänä huhtikuuta 1997 tehdyn korkea-asteen koulutusta koskevien tutkintojen tunnustamista Euroopan alueella koskevan yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.


2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.


3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.




Helsingissä 20 päivänä syyskuuta 2002

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ulkoasiainministeri
Erkki Tuomioja

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.