Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 113/2002
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasauksesta annetun lain 1 §:n muuttamisesta

TaVM 20/2002

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasauksesta annettua lakia muutettavaksi siten, että vienti- ja alusluottoja koskevien korontasaussopimusten ja -tarjousten myöntämisaikaa ehdotetaan jatkettavaksi vuodesta 2002 vuoteen 2005. Samalla ehdotetaan lakiin lisättäväksi säännös siitä, että korontasaustoiminnassa otetaan huomioon Suomea sitovat kansainväliset säännökset ja määräykset, kansainväliset kilpailutekijät sekä hankkeiden ympäristövaikutukset.

Esitys liittyy valtion vuoden 2003 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.


PERUSTELUT

1. Nykytila

Valtion julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasauksesta annettuun lakiin (1137/1996), jäljempänä korontasauslaki, perustuva korontasausjärjestelmä on toiminut vuoden 1997 alusta lähtien. Korontasausjärjestelmää hallinnoiva yhtiö Fide Oy, jäljempänä Fide, liitettiin valtion erityisrahoitusyhtiön Finnvera Oyj:n tytäryhtiöksi vuoden 1999 alussa. Voimassa olevan korontasauslain mukaan kauppa- ja teollisuusministeriöllä on oikeus määräämillään ehdoilla antaa korontasausyhtiölle sitoumuksia siitä, että korontasausyhtiö voi tehdä luotto- ja rahoituslaitosten kanssa julkisesti tuettuja vienti- ja alusluottoja koskevia korontasaussopimuksia vuosina 1997—2002 enintään 5 000 miljoonan euron pääoma-arvosta. Valtuuden pääoma-arvon laskennassa otetaan huomioon korontasaussopimusten arvo täysimääräisenä ja korontasaustarjousten arvo 30 %:n pääoma-arvon osalta.

Kauppa- ja teollisuusministeriö teetti Suomen korontasausjärjestelmästä ja Fidestä arvioinnin vuonna 2001. Arvioinnissa selvitettiin muun muassa vienti- ja alusluottojen korontasausjärjestelmän tarkoituksenmukaisuus ja tarpeellisuus sekä suomalaisten vientiyritysten että liikepankkien kannalta. Julkisesti tuettujen vientiluottojen korontasausjärjestelmä on arvioinnin mukaan tarpeellinen Suomen viennin rahoituksen kilpailukyvyn turvaamiseksi. Suomalaisen korontasausjärjestelmän kilpailukykyä pidettiin tyydyttävänä verrattuna muiden maiden viennin rahoitusjärjestelmiin. Sekä yritykset että pankit pitivät mahdollisuutta Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) piirissä sovittuun OECD-ehtoisen viennin rahoitukseen välttämättömänä niin kauan kuin vastaavia järjestelmiä on kilpailijamaissa käytössä. Käytännössä OECD-ehtoista vienninrahoitusta käytetään suhteellisen pieneen osaan kokonaisvientiä. Myös yrityksiä, joiden asiakkaat käyttävät julkisesti tuettuja vientiluottoja, on melko rajallinen määrä. Järjestelmän vaikutukset ulottuvat kuitenkin laajemmalle alihankkijoina toimiviin pienempiin yrityksiin. Kiinnostus julkisesti tuettujen vientiluottojen käyttöön on eniten riippuvainen yleisestä korkokehityksestä. Kiinteäkorkoinen OECD-ehtoinen vientiluotto on varteenotettava vaihtoehto nousevien korkojen vallitessa ja kiinnostus siihen vastaavasti vähenee korkojen laskiessa. Luotto- ja niihin liittyvillä korontasaustarjouksilla on kuitenkin merkitystä vientikaupoista neuvoteltaessa ja ne kohdistuvat usein vientiteollisuuden kannalta markkinastrategisesti tärkeisiin hankkeisiin. Julkisesti tuettujen OECD-ehtoisten vientiluottojen käyttöön vaikuttaa myös toimitusten kulloinenkin painottuminen eri markkina-alueille, sillä rahoituksen merkitys on tärkeämpi esimerkiksi kehittyvillä Aasian ja itäisen Keski-Euroopan markkinoilla kuin kehittyneillä markkinoilla.

OECD-ehtoisessa pääomatavaroiden viennin rahoituksessa ja tämän vuoden huhtikuun puolesta välistä lukien myös alusviennin rahoituksessa käytetään luottovaluutan mukaista OECD-ehtoisen vientiluoton kiinteää kaupallista viitekorkoa eli niin sanottua CIRR-korkoa (Commercial Interest Reference Rate) riippumatta viejä- tai ostajamaasta. Eri valuuttojen CIRR-korkojen määrittelyssä käytetään yleensä asianomaisen maan valtion joukkovelkakirjojen jälkimarkkinatuottoja lisättynä yhdellä prosentilla.Yhden prosentin marginaalin voidaan siten katsoa jäävän valtiolle kattamaan järjestelmän ylläpidosta aiheutuvia hallinnollisia kuluja. Tällaisia kuluja ovat luotonsaajan maksaman kiinteän CIRR-koron ja luotto- ja rahoituslaitoksille maksettavan vaihtuvan viitekoron välinen korkoriski tai mahdollisesti sen suojaamisesta aiheutuvat kustannukset, korontasausyhtiölle maksettava hallinnointipalkkio sekä luotto- ja rahoituslaitoksille maksettavat marginaalit.

Alusten vientiluottoihin sovellettavana säännöstönä käytettiin aikaisemmin OECD:n piirissä vuonna 1981 sovittua laivojen vientiluottoja koskevaa järjestelyä, joka oli OECD:n vientiluottojärjestelyn liitteenä (Arrangement on Guidelines for Officially Supported Export Credits). Vuonna 1994 hyväksyttiin sopimus tavanomaisten kilpailuedellytysten noudattamisesta kaupallisessa laivanrakennus- ja korjausteollisuudessa. Tähän sopimukseen liittyvässä alusten vientiluottoja koskevassa sopimuksen osassa saatettiin ajan tasalle säännöt, joilla oli tarkoitus korvata vuoden 1981 laivojen vientiluottoja koskeva sopimus. Tämä sopimus ei kuitenkaan tullut voimaan, koska Yhdysvallat ei ratifioinut sitä.

Useiden vuosien neuvottelujen jälkeen OECD- maat Yhdysvaltoja ja Kanadaa lukuun ottamatta sopivat viime vuoden lopulla laivaluottosopimuksen voimaan saattamisesta erillisenä sopimuksena. Tähän liittyen OECD:n neuvosto päätti maaliskuussa 2002 lakkauttaa vuoden 1981 laivaluottosopimuksen siitä päivästä lukien, jolloin uusi alusten rahoitusta koskeva alasopimus astuisi voimaan. Tämän jälkeen OECD-vientiluottojärjestelyn osapuolet hyväksyivät uuden alusten rahoitusta koskevan OECD:n vientiluottojärjestelyn liitteenä olevan alasopimuksen, joka tuli voimaan 15 päivänä huhtikuuta 2002. OECD:n uuden alusrahoitusta koskevan alasopimuksen mukaisesti alusviennin rahoitukseen sovelletaan CIRR-korkoa aikaisemmin voimassa olleen 8 %:n kiinteän koron sijaan ja alusluoton enimmäistakaisinmaksuaikaa on pidennetty 8,5 vuodesta 12 vuoteen.

Fide tekee korontasaussopimukset järjestelmään liittyneiden luotto- ja rahoituslaitosten kanssa. Korontasausjärjestelmässä luotto- tai rahoituslaitos antaa asiakkaalleen, joko suomalaisten tuotteiden tai palvelujen ostajalle tai viejälle kiinteäkorkoisen OECD-ehtoisen luoton. Valtion vastuulle siirtyy yhtiön tekemien korontasaussopimusten nojalla kysymyksessä olevan OECD-ehtoisen vientiluoton kiinteän kaupallisen viitekoron eli CIRR-koron ja vaihtuvan, yleensä kuuden kuukauden viitekoron lisättynä enintään 0,50 prosenttiyksiköllä välinen korkoriski. CIRR-korot julkaistaan OECD:ssä kuukausittain. CIRR-korko on muuttumaton korontasausluoton juoksuaikana ja tietyin edellytyksin korontasaustarjouksen voimassa ollessa. Kun edellä mainittujen viitekorkojen erotus on negatiivinen, maksaa valtio erotuksen luotto- tai rahoituslaitokselle (korkotuki), ja kun erotus on positiivinen, luotto- ja rahoituslaitos maksaa erotuksen valtiolle (korkohyvitys). Lisäksi valtio maksaa Fidelle hallinnointipalkkiona enintään 0,10 prosentin vuotuista korkoa kunkin korontasaussopimuksen ulkona olevasta pääomamäärästä.

1. Esityksen tavoitteet ja ehdotukset

1.1. Tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi

Voimassa olevan korontasauslain nojalla vienti- ja alusluottoja koskevia korontasaussopimuksia voidaan tehdä vuoden 2002 loppuun saakka.

Valtion vuoden 2003 talousarvioesityksessä todetaan, että hallituksen tarkoituksena on antaa eduskunnalle esitys korontasausjärjestelmän jatkamisesta.

Korontasausjärjestelmän säilyttäminen on tarpeen suomalaisten viejien kilpailukykyisten rahoitusehtojen turvaamiseksi. Pystyäkseen kilpailemaan vientihankkeista suomalaisilla viejillä tulee olla mahdollisuus kansainvälisesti kilpailukykyisiin vienninrahoitusehtoihin. Tämän vuoksi OECD:n hyväksymien julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen rahoitusehtojen saatavuus on varmistettava myös tulevaisuudessa.

Viennin rahoitusta on vuosien mittaan säännelty yhä enemmän kansainvälisillä sopimuksilla ja suosituksilla. Näitä ovat etenkin OECD:n vientiluottoja koskevat sopimukset ja järjestelyt sekä niihin tehdyt muutokset ja Euroopan unionin piirissä tapahtunut harmonisointikehitys. Myös ympäristönsuojeluun liittyviä näkökohtia korostetaan viennin rahoituksessa. Julkisesti tuetussa vientiluottotoiminnassa kuten korontasaustoiminnassa otetaan huomioon kestävän kehityksen periaate ja noudatetaan useimpien OECD-maiden marraskuussa 2001 sopimaa yhteistä ympäristölinjausta arvioitaessa hankkeen ympäristövaikutuksia. OECD:n lahjonnanvastaisen yleissopimuksen tultua voimaan vuonna 1999 OECD:n vientiluottoryhmän maat hyväksyivät joulukuussa 2000 julkilausuman, jonka mukaan jäsenmaat pyrkivät estämään lahjontaa julkisesti tuetun viennin rahoituksessa ja, jos lahjontaa havaitaan, ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin. Lakiehdotuksessa pyritään ottamaan huomioon alaa sääntelevät julkisesti tuetun viennin rahoituksessa noudatettavat kansainväliset sopimukset ja lainsäädäntö ja niiden kehitys.

1.2. Ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan korontasauslakia muutettavaksi siten, että korontasaussopimusten ja -tarjousten myöntämisvaltuuden voimassaoloaikaa jatketaan vuodesta 2002 kolmella vuodella vuoteen 2005.

Lisäksi ehdotetaan, että lakiin lisättäisiin säännös siitä, että korontasaustoiminnassa otetaan huomioon Suomea sitovat kansainväliset säännökset ja määräykset, kansainväliset kilpailutekijät sekä hankkeen ympäristövaikutukset korontasauspäätöstä tehtäessä.

Lain 1 §:n 1 momentissa ehdotetaan korontasausjärjestelmää jatkettavaksi eli korontasaussopimusten tekemistä koskevan myöntämisvaltuuden voimassaoloaikaa ehdotetaan jatkettavaksi vuodesta 2002 kolme vuotta eteenpäin vuoden 2005 loppuun.

Pykälän 2 momentiksi ehdotetaan lisättäväksi säännös siitä, että korontasaustoiminnassa otetaan huomioon julkisesti tuettuja vienti- ja alusluottoja koskevat Suomea sitovat kansainväliset säännökset ja määräykset sekä kansainväliset kilpailutekijät sekä hankkeiden ympäristövaikutukset korontasauspäätöstä tehtäessä.

2. Esityksen vaikutukset

2.1. Taloudelliset vaikutukset

Esityksessä ehdotetaan korontasauslakia muutettavaksi siten, että korontasaussopimusten ja -tarjousten myöntämisvaltuuden voimassaoloaikaa jatketaan vuodesta 2002 kolmella vuodella vuoden 2005 loppuun. Voimassa olevan lain mukaan vienti- ja alusluottoja koskevien korontasaussopimusten ja -tarjousten myöntämisvaltuus on 5 000 miljoonaa euroa vuosina 1997—2002.

Valtio vastaa lain mukaan korontasausyhtiön luotto- ja rahoituslaitosten kanssa tekemien korontasaussopimusten nojalla luotto- ja rahoituslaitoksille maksettavasta korkotuesta.

Korontasaussopimukseen perustuvan korkotuen maksaa luotto- ja rahoituslaitokselle ja korkohyvityksen vastaanottaa Valtiokonttori. Valtiokonttori voi myös tehdä ja hallinnoida kauppa- ja teollisuusministeriön ohjeiden mukaisesti korontasaussopimuksista johtuvia korko- ja valuuttariskien suojaukseen tarvittavia toimenpiteitä.

Valtio maksaa yhtiölle eli Fidelle hallinnointipalkkiona enintään 0,10 prosentin vuotuista korkoa kunkin korontasaussopimuksen nimellisarvosta eli voimassa olevan korontasaussopimuksen erääntymättömästä pääomasta.

Fiden tekemien korontasaussopimusten rahamäärä maaliskuun lopussa 2002 oli 437,4 miljoonaa euroa. Voimassa olevia korontasaustarjouksia oli yhteensä 8 477 miljoonaa euroa, joista 1 290 miljoonaa euroa kohdistui jo tehtyihin vientikauppoihin. Korontasaustarjouksista toteutuu korontasaussopimuksina keskimäärin alle 5 prosenttia.

Vuonna 2002 vientiluottoja koskevia korontasaussopimuksia arvioidaan tehtävän noin 200 miljoonan euron arvosta. Vuonna 2003 vientiluottoihin kohdistuvia uusia sopimuksia arvioidaan tehtävän noin 300 miljoonan euron arvosta ja sen jälkeen vuosittain noin 300 miljoonan euron arvosta.

Alusluottoihin kohdistuvia korontasaussopimuksia arvioidaan tehtävän vasta vuoden 2003 lopulla ja sen jälkeen vuosittain noin 300 miljoonan euron arvosta.

Vientiluottojen korontasaussopimuksista valtiolle aiheutuvien menojen arvioidaan jäävän vähäisiksi vuonna 2002, sillä kaikki korontasaussopimukset tuottavat tällä hetkellä korkohyvitystä lyhyiden viitekorkojen alhaisuuden johdosta. Vuonna 2001 valtio maksoi luotto- ja rahoituslaitoksille korkotukea ja Fidelle hallinnointipalkkiota yhteensä 2,1 miljoonaa euroa. Luotto- ja rahoituslaitokset tulouttivat valtiolle korkohyvityksiä yhteensä 3,1 miljoonaa euroa. Valtiokonttori on kuluvana kesänä suojannut suurimman osan Fiden Yhdysvaltain dollarin määräisistä korontasaussopimuksista.

Korontasausarvioihin liittyvien korkotukimenot mukaan lukien Fiden hallinnointipalkkio ja Valtiokonttorin suojaustoimenpiteet on arvioitu olevan vuosina 2003—2007 vientiluottojen osalta 7,3 miljoonaa euroa, 8,3 miljoonaa euroa, 9,1 miljoonaa euroa, 9,5 miljoonaa euroa ja 9,5 miljoonaa euroa. Alusluottojen osalta korkotukimenojen on arvioitu olevan vuosina 2004 – 2007 0,8 miljoonaa euroa, 4 miljoonaa euroa, 6,7 miljoonaa euroa ja 9 miljoonaa euroa.

Esitetyt korkotukiarviot perustuvat Fiden maaliskuussa 2002 tekemään arvioon uusien korontasaussopimusten määrästä, niiden keskimääräiseen korkotukiarvioon 0,25 % OECD-vientiluotoille ja 0,725 % alusluotoille, keskimääräiseen 0,375 %:n luotto- ja rahoituslaitoksille maksettavaan marginaaliin sekä lain mukaiseen 0,1 %:n hallinnointipalkkioon. Solmittujen ja varattujen korontasaussopimusten osalta arvio perustuu nykyiseen korkotasoon. Jos jonkin edellä mainitun muuttujan arvo muuttuisi, merkitsisi se myös muutosta esitettyihin korkotukilaskelmiin.

Jos edellä esitetyssä tapauksessa keskimääräinen korkotukiprosentti nousisi 1 %-yksikön, korkotukimenot lisääntyisivät vuosina 2003—2007 vientiluottojen osalta 10—13,1 miljoonaa euroa ja alusluottojen osalta vuosina 2004—2007 0,8—6 miljoonaa euroa. Yhden prosenttiyksikön koronlasku vastaavasti vähentäisi korkotukimenoja.

2.2. Organisatoriset vaikutukset

Esityksellä ei ole välittömiä organisatorisia vaikutuksia.

2.3. Ympäristövaikutukset

Ehdotetulla lailla pyritään osaltaan vaikuttamaan siihen, että ympäristövaikutukset arvioidaan ja otetaan huomioon julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasaustoiminnassa.

3. Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä kauppa- ja teollisuusministeriössä. Valmistelutyössä on otettu huomioon kauppa- ja teollisuusministeriön keväällä 2001 teettämä Fide Oy:n ja suomalaisen korontasausjärjestelmän arviointi. Esityksestä on pyydetty lausunnot valtiovarainministeriöltä, ulkoasiainministeriöltä, ympäristöministeriöltä, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitolta, Metalliteollisuuden Keskusliitolta, Finnvera Oyj:ltä ja Fide Oy:ltä. Lausunnonantajat ovat pitäneet korontasausjärjestelmän jatkamista perusteltuna suomalaisen viennin kansainvälisesti kilpailukykyisten rahoitusehtojen turvaamiseksi. Lausunnonantajien tekemät huomautukset on pyritty mahdollisuuksien mukaan ottamaan huomioon esityksessä.

4. Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja

Esitys liittyy valtion vuoden 2003 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 artiklan mukaan jäsenvaltioiden välistä kauppaa vääristävät valtiontuet ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä. Julkisesti tuettuja vienti- ja alusluottoja koskeva OECD-konsensus on neuvoston päätöksellä hyväksytty sovellettavaksi EY:ssä (93/112/EEC) ja on siten EY:ssä voimassa olevaa oikeutta. Koska esityksellä ei ole tarkoitus muuttaa voimassa olevan korontasauslain keskeistä aineellista sisältöä (notifioitu EFTAn valvontaviranomaiselle), muutosta ei ole tarpeen notifioida Euroopan yhteisöjen komissiolle. Sen sijaan lakimuutos lähetettäisiin tiedoksi komissiolle.

5. Voimaantulo

Esitys liittyy valtion vuoden 2003 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Lakiehdotukset

Laki julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasauksesta annetun lain 1 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasauksesta 20 päivänä joulukuuta 1996 annetun lain (1137/1996) 1 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 549/2000, sekä

lisätään 1 §:ään, sellaisena kuin se on laeissa 1119/1997 ja 1099/1999 sekä mainitussa laissa 549/2000, uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 ja 3 momentti siirtyvät 3 ja 4 momentiksi, seuraavasti:


1 §

Kauppa- ja teollisuusministeriöllä on oikeus määräämillään ehdoilla antaa julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasausyhtiölle, jäljempänä korontasausyhtiö, sitoumuksia siitä, että korontasausyhtiö voi tehdä luotto- ja rahoituslaitosten kanssa julkisesti tuettuja vienti- ja alusluottoja koskevia korontasaussopimuksia vuosina 1997—2005 enintään 5 000 miljoonan euron pääoma-arvosta.


Korontasaustoiminnassa otetaan huomioon julkisesti tuettuja vienti- ja alusluottoja koskevat Suomea sitovat kansainväliset säännökset ja määräykset sekä kansainväliset kilpailutekijät sekä hankkeen ympäristövaikutukset.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 2003.



Helsingissä 13 päivänä syyskuuta 2002

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Kauppa- ja teollisuusministeri
Sinikka Mönkäre

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.