Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 28/2002
Hallituksen esitys Eduskunnalle Dominikaanisen tasavallan kanssa tehdyn sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

UaVM 18/2002

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että Eduskunta hyväksyisi Dominikaanisen tasavallan kanssa 27 päivänä marraskuuta 2001 allekirjoitetun sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen ja voimaansaattamislakiehdotuksen. Sopimuksen tarkoituksena on selkiinnyttää erityisesti sijoituksia koskevia oikeudellisia perusteita maiden välillä sekä edistää ja tiivistää taloudellista yhteistyötä Dominikaanisen tasavallan kanssa. Sopimuksen avulla halutaan varmistaa suotuisat edellytykset toisen sopimuspuolen kansalaisten ja yritysten sijoituksille toisessa sopimusmaassa sekä tunnustetaan tarve suojella niitä.

Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännöissään sopimuksen voimaantulolle asetetut vaatimukset. Esitykseen sisältyy lakiehdotus eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila

Dominikaaninen tasavalta on hallitusmuodoltaan edustuksellinen demokratia. Valtion päämies on presidentti, joka nimittää hallituksen ja ylemmät virkamiehet. Presidentin valtaoikeuksiin kuuluu myös veto-oikeus kongressin päätöksiin. Lainsäädäntövalta on kaksikamarisella kansalliskongressilla, johon kuuluu 30-paikkainen senaatti ja 149-paikkainen edustajainhuone. Molemmat kamarit valitaan yleisillä vaaleilla nelivuotiskausiksi.

Katolinen kirkko on tärkeä instituutio, joka on useaan otteeseen toiminut välittäjänä hallituksen, opposition ja eri intressiryhmien välillä. Ammattiliitot ovat viime vuosina menettäneet asemaansa, mutta vastaava ruohonjuuritason järjestäytyminen on lisääntynyt.

Maan alkuperäiset asukkaat olivat taino-intiaaneja, joiden yhteiskunta oli järjestäytynyt kyläkunnittain. Taino-intiaanit elivät maanviljelyllä ja kalastuksella. Kolumbus rantautui saarelle 6.12.1492 jolloin siitä tuli Espanjan siirtomaa. Myöhemmin saari jaettiin Espanjan ja Ranskan kesken. Tämä jako näkyy vieläkin niin, että Dominikaanisessa tasavallassa puhutaan espanjaa ja Haitissa ranskaa. Haitissa kukistui Ranskan valta vuonna 1804 ja maa itsenäistyi. Haitin joukot valloittivat myös dominikaanisen puolen saaresta vuonna 1822. Dominikaaninen tasavalta irtautui Haitista itsenäiseksi valtioksi 27.2.1844. Dominikaanien pyynnöstä Espanja kuitenkin vakiinnutti uudestaan siirtomaahallintonsa saarella vuonna 1861. Tätä kesti tosin vain neljä vuotta, ja suvereeni hallinto palautettiin 16.8.1865.

Yhdysvallat valtasi Dominikaanisen tasavallan vuonna 1916 jatkona vuonna 1905 aloittamalleen maan talouselämän valvonnalle. USA:n joukot pitivät maata miehitettynä vuoteen 1924 saakka. Tästä alkanut presidentti Horacio V squezin lyhyt kausi päättyi vuonna 1930 kun kenraali Rafael Trujillo kaappasi vallan. Kaappausta seurannut Trujillon valinta presidentiksi aloitti korruptoituneen diktatuurin kauden, joka päättyi vasta Trujillon murhaan vuonna 1961.

Tämän jälkeen maahan pyrittiin järjestämään demokraattinen hallinto. Vapaat vaalit järjestettiin vuonna 1962 ja presidentiksi valittiin Juan Boshc. Hänen hallintokautensa kesti kuitenkin vain vuoteen 1965 saakka, jolloin maassa alkoi ilmetä levottomuuksia, jotka johtivat sisällissotaan. Sotaan sekaantuivat myös USA:n joukot ja se johti OAS:n rauhanturvajoukkojen perustamiseen. Vaalit pidettiin jälleen 1966, jolloin valtaan astui Joaquin Balaguer, entinen Trujillon suojatti. Hänen hallintokautensa kesti vuoteen 1978 saakka ja oli terrorismin, ääriliikkeiden sekä vaalipetosten aikaa.

Vuodesta 1978 vuoteen 1986 saakka maata johtivat Antonio Guzman ja Salvador Jorge Blanco. He tekivät useita taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia ja vähensivät armeijan valtaa sekä sotilaallisen johdon vaikutusvaltaa päivän politiikkaan. Tyytymättömyys maan taloudelliseen tilanteeseen johti kuitenkin Balaguerin paluuseen valtaan 1986. Hän saavutti vielä vaalivoiton 1994 vaaleissa, mutta syytökset vaalivilpistä johtivat hänen kautensa lyhentämiseen ja perustuslain muutokseen.

1996 presidentiksi valittiin Leonel Fernandez ja hänen jälkeensä Hipólito Mejía vuonna 2000. Heitä kumpaakin pidetään yleisesti demokraattisesti rehellisillä vaaleilla valittuina presidentteinä, joten Dominikaanisen tasavallan voidaan nyt katsoa saavuttaneen kauan kaivatun demokratian.

Suomi solmi diplomaattisuhteet Dominikaanisen tasavallan kanssa 2.1.1984

Maan talous on suhteellisen monialainen. Bruttokansantuotteesta vajaa viidennes koostuu teollisuustuotannosta. Maanviljelyksen ja kaupan osuus on kummankin yli kymmenen prosenttia. Matkailu on tärkein ulkomaisen valuutan lähde. Kaivostoiminta muodostaa vain pari prosenttia BKT:sta, mutta on toinen tärkeä ulkomaisen tulon lähde. Palvelusektori kokonaisuudessaan tuottaa yli puolet BKT:sta.

Taloudellinen tilanne viime vuosikymmeninä on ollut epävakaa, johtuen vaihtelevista trendeistä viennissä, rakennus- ja turismisektorilla sekä ongelmista energian hankinnassa. Viimeksi mainitun kohdalla Dominikaaninen tasavalta on riippuvainen maailmanmarkkinatilanteesta, koska maalla ei ole juuri lainkaan omaa energiantuotantoa. Öljyn maailmanmarkkinahinta vaikuttaa hyvin voimakkaasti maan talouteen. Dominikaaninen tasavalta on kuitenkin viime vuosina panostanut oman vesivoimatuotannon kehittämiseen.

Viime vuosikymmenen puolivälistä saakka maan talous on ollut jatkuvassa kasvussa. Pääasiassa tämä on johtunut tavaroiden ja palvelujen viennin lisääntymisestä, verotusjärjestelmän uudistamisesta, korkojen ja valuutan säännöstelyn vapauttamisesta ja julkisten investointien lisäämisestä. Dynaamisimmat sektorit viimeisten viiden vuoden aikana ovat olleet viestintä, rakennusala ja turismi, kun taas kaivostoiminta, maatalous ja paikallinen tuotanto ovat taantuneet.

Viime vuosikymmenellä harjoitettu kurinalainen vero- ja rahapolitiikka on pitänyt inflaation yksinumeroisissa lukemissa. Tuonnin kasvu ja vakaa valuuttakurssi ovat tasapainottaneet inflaatiota, vaikka hallitus vieläkin sääntelee tiettyjen tavaroiden hintoja. Öljyn maailmanmarkkinahinnan kohoaminen hallituksen pitäessä sisäisen hinnan ennallaan vaikuttaa inflaatiopaineisiin, mutta tätä vaikutusta yritetään vähentää polttoaineverolla.

Viimeisten vuosien taloudellinen kasvu ei ole kovin paljoa vaikuttanut maan työllisyystilanteeseen. Työttömien ja alityöllistettyjen määrä on pysynyt suurena ja levinnyt laajalle yhteiskuntaan. Taloudellinen kasvu ja inflaation pitäminen kurissa ovat kuitenkin vähentäneet köyhyyttä. Reaalipalkat ovat nousseet, ja minimipalkat suhteessa enemmän kuin muut palkat. YK:n mukaan köyhyysrajan alapuolella (tulot alle 1 USD päivässä) elää vieläkin noin 20% väestöstä. Osittain talouskasvun vaikutuksia syö tulojen epätasainen jakautuminen.

Suomen ja Dominikaanisen tasavallan välille on kehittynyt vilkasta kanssakäymistä. Matkailu maan pohjoisrannikolle on kasvanut ripeästi. Taloussektorilla Suomi tunnetaan Wärtsilästä, joka on jo useita vuosia osallistunut maan energiahuollon kehittämiseen. Dominikaanisessa tasavallassa toimii jo lukuisia Wärtsilän dieselvoimaloita ja uusia projekteja on käynnissä, mm. maailman suurin proomuvoimala.

Suomen tavarakauppa Dominikaanisen tasavallan kanssa on vaatimatonta, vaikka se on viime vuosina ollut vajaan kolmenkymmenen Latinalaisen Amerikan maan listalla kymmenen parhaan joukossa. Vienti oli vuonna 2000 yhteensä 293 milj. markkaa ja tuonti 136 milj. markkaa.

Dominikaanisen tasavallan toiveena on, että suomalaiset tietotekniikkayritykset etabloituisivat rakenteilla olevaan uuteen Cyber Cityyn.

Suomella on ennestään voimassa sijoitusten suojelua koskevat sopimukset seuraavien maiden kanssa: Egypti (SopS 3/1982), Kiina (SopS 4/1986), Sri Lanka (SopS 54/1987), Malesia (SopS 79/1987), Unkari (SopS 20/1989), Venäjä (tehty Neuvostoliiton kanssa, SopS 58/1991, muutospöytäkirja SopS 57/1999), Tshekki (tehty Tshekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa, SopS 73/1991), Viro (SopS 104/1992), Latvia (SopS 5/1993), Romania (SopS 121/1992), Liettua (SopS 119/1992), Uzbekistan (SopS 74/1993), Ukraina (SopS 6/1994), Valko-Venäjä (SopS 89/1994), Turkki (SopS 29/1995), Chile (SopS 23/1996), Vietnam (SopS 27/1996), Argentiina (SopS 21/1996), Korean tasavalta (SopS 25/1996), Thaimaa (SopS 35/1996), Slovakia (tehty Tshekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa, SopS 73/1991), Peru (SopS 33/1996), Arabiemiraattien liitto (SopS 22/1997), Kuwait (SopS 32/1997), Indonesia (SopS 34/1997), Moldova (SopS 42/1997), Kazakstan (SopS 20/1998), Puola (SopS 28/1998), Albania (SopS 16/1999), Oman (SopS 18/1999), Bulgaria (SopS 50/1999), Filippiinit (SopS 52/1999), Libanon (SopS 4/2000), Slovenia (SopS 37/2000), Meksiko (SopS 54/2000), Etelä-Afrikan tasavalta (SopS 8/2001), Bosnia ja Hertsegovina (SopS 7/2001) sekä Ecuador (SopS 79/2001).

2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Sopimukseen liittyvät määräykset tähtäävät lähinnä elinkeinoelämän sijoituksiin kohdistuvan mielivaltaisen kohtelun mahdollisuuksien vähentämiseen ja sijoitusympäristön ennakoitavuuden lisäämiseen kohdemaassa. Sopimus pyrkii vähentämään ulkomaisiin sijoituksiin liittyvää poliittista maariskiä ja alentamaan siten yritysten sijoituskynnystä. Sopimuksella halutaan vaikuttaa myös ulkomaisiin sijoituksiin liittyviä rahoituskustannuksia alentavasti.

Sopimuksessa määritellään sijoittajan ja sijoituksen käsitteet sekä sopimuksen maantieteellinen soveltamisala. Sopimuksella edistetään sijoituksia yleisesti ja suojellaan maahan tehtyjä sijoituksia.

Sopimuksen mukaan kumpikin sopimuspuoli myöntää alueellaan toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille oikeudenmukaisen kohtelun sekä täysimääräisen suojan ja turvan. Sijoituksiin on sovellettava vähintään yhtä edullista kohtelua kuin omien sijoittajien tai kolmansien maiden sijoittajien sijoituksille, riippuen siitä kumpi kohtelu on sijoittajan kannalta edullisempi.

Sopimuksen tarkoittamia sijoituksia ei voi pakkolunastaa tai kansallistaa, muuten kuin ainoastaan ei-syrjivältä pohjalta ja yleisen edun sitä edellyttäessä. Toimenpiteeseen voidaan ryhtyä vain välitöntä, riittävää ja tosiasiallista korvausta vastaan asianmukaisin laillisin menettelyin.

Sodasta, aseellisesta selkkauksesta, hätätilasta tai vastaavasta johtuva sijoitusten kärsimä vahinko on hyvitettävä tai korvattava vähintään samantasoisesti kuin oman maan tai kolmansien maiden sijoittajien osaksi tuleva hyvitys.

Sopimus mahdollistaa varojen välittömän siirtovapauden vaihdettavissa valuutoissa sekä juoksevien maksujen että pääomien osalta.

Mikäli sijoittajan ja toisen sopimuspuolen välillä syntyy riitaisuuksia, on sopimuksessa määräykset tuomioistuin- ja kansainvälisestä välimiesmenettelystä. Sopimuksen tulkintaan ja soveltamiseen liittyvät erimielisyydet sopijapuolten välillä ratkaistaan kutakin yksittäistapausta varten perustettavassa kansainvälisessä välimiesoikeudessa.

Edelleen kumpikin sopijapuoli sitoutuu julkaisemaan tai pitämään muuten yleisesti saatavilla lakinsa, määräyksensä ja menettelytapansa, jotka voivat vaikuttaa sopimuksen soveltamiseen.

Esitys sisältää ehdotuksen blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

3. Esityksen taloudelliset vaikutukset

Esityksellä ei ole suoranaisia valtiontaloudellisia vaikutuksia. Esityksellä pyritään edistämään suomalaisten yritysten toimintamahdollisuuksia toisessa sopimusmaassa luomalla niiden sijoitustoiminnalle suotuisammat ja turvatummat edellytykset.

4. Asian valmistelu

Dominikaaninen tasavalta ehdotti helmikuussa 2001 Suomelle sopimusneuvottelujen aloittamista toimittaen samalla sopimusluonnoksensa. Neuvotteluehdotukseen päätettiin suostua ja neuvottelut käytiin Santo Domingossa 18.-19.6.2001. Joitakin periaatteellisia kysymyksiä lukuun ottamatta osapuolten näkemykset sopimuksen sisällöstä olivat lähellä toisiaan. Neuvottelujen päätteeksi sopimusluonnos parafoitiin. Sisällöltään sopimus vastaa pitkälle Suomen mallisopimusta.

Ulkoasiainministeriö pyysi sopimuksen hyväksymistä varten lausunnot ministeriön ulkopuolisilta tahoilta, kauppa- ja teollisuusministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, työministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, Finnveralta, Invest in Finland Bureaulta, Kemianteollisuus ry: ltä, Keskuskauppakamarilta, Metalliteollisuus ry:ltä, Metsäteollisuus ry:ltä, Suomen Pankilta sekä Teollisuus ja Työnantajat ry:ltä.

Sopimus allekirjoitettiin Santo Domingossa 27. marraskuuta 2001. Suomen puolesta sopimuksen allekirjoitti ulkoministeri Erkki Tuomioja ja Dominikaanisen tasavallan puolesta ulkoministeri Hugo Tolentino Dipp.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Sopimuksen sisältö

1 artikla. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet sijoitus, sijoittaja, tuotto ja sopimuspuolten alueet. Artiklan sanamuodosta ilmenee, että kolmansissa maissa sijaitsevista tytäryhtiöistä tehdyt sijoitukset on rajattu sopimuksen ulkopuolelle.

2 artikla. Kumpikin sopimuspuoli sitoutuu edistämään toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksia sekä suojelemaan alueellaan olevia toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksia ja myöntämään niille oikeudenmukaisen kohtelun ja täysimääräisen suojan ja turvan. Sijoituksiin ja niihin liittyvään liiketoimintaan ei saa isäntävaltion taholta kohdistua kohtuuttomia tai syrjiviä toimenpiteitä.

3 artikla. Artikla velvoittaa isäntäsopimuspuolen takaamaan toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille ja niiden tuotolle vähintään yhtä edullisen kohtelun kuin se myöntää omien sijoittajiensa tai jonkin kolmannen valtion sijoittajien sijoituksille. Edullisen kohtelun vaatimus ulotetaan myös toisen sopimuspuolen sijoittajiin, kun on kyse sijoitusten laajentamisesta, hoidosta, ylläpidosta, käytöstä, hyödyntämisestä tai myynnistä.

Isäntäsopimuspuoli ei saa alueellaan kohdistaa toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksiin suoritusvaateita, joilla puututaan liiketoimintaan antamalla esimerkiksi raaka-aineiden hankintaa sekä tuotteiden valmistusta, tuotantoa ja jakelua koskevia määräyksiä.

4 artikla. Artiklassa määritellään poikkeukset pääsääntönä olevasta suosituimmuuskohtelusta. Mm. alueelliset taloudelliset järjestöt ja tulliliitot erotetaan sopimuksen ulkopuolelle siten, että niistä koituvia etuja ei velvoiteta ulottamaan toisen sopimuspuolen sijoittajiin. Samoin sopimuksen ulkopuolelle suljetaan kansainvälisistä verosopimuksista sekä monenvälisistä investointisopimuksista aiheutuvat etuudet.

5 artikla. Omaisuuden pakkolunastukselle tai kansallistamiselle asetetaan tiukempia edellytyksiä kuin kansallisessa lainsäädännössä on tapana. Niihin voi ryhtyä ainoastaan yleisen edun vaatiessa ja syrjimättömyyden pohjalta. Korvauksen on oltava välitön, riittävä ja tosiasiallinen. Korvauksen on vastattava määrältään yleisesti hyväksyttyjen arvonmääritysperiaatteiden mukaisesti määriteltyä sijoituksen arvoa. Myös kotimaisissa yrityksissä olevat ulkomaiset osakkuudet turvataan pakkolunastustilanteessa. Korvauksen saaja on oikeutettu saamaan korvaussummalle käyvän koron maksupäivään asti. Hänellä on myös oikeus saada lunastuspäätös nopeasti riitautettua isäntävaltion tuomioistuimessa tai muussa toimivaltaisessa viranomaisessa.

6 artikla. Artiklassa on määräykset siltä varalta, että sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille tapahtuu menetyksiä sodan, kapinan, kansallisen hätätilan, mellakan tai muun vastaavan häiriötilan johdosta. Mikäli isäntävaltiona oleva sopimuspuoli suorittaa asian johdosta sijoittajille korvauksia, on toisen sopimuspuolen sijoittajia kohdeltava vähintään yhtä edullisesti kuin isäntävaltion omia tai kolmannen valtion sijoittajia.

Isäntävaltio on 2 kappaleen mukaan kuitenkin tietyin lisäedellytyksin välittömästi vastuussa siitä toisen sopimuspuolen sijoittajille koituneesta vahingosta, jonka sen asevoimat tai viranomaiset ovat aiheuttaneet takavarikoimalla tai tuhoamalla näiden omaisuutta. Korvauksen määrästä ja maksutavasta sekä sijoittajan käytettävissä olevasta oikeussuojasta säädetään kuten 5 artiklassa.

7 artikla. Sopimuksessa taataan vapaa siirto-oikeus pääomille, tuotoille, koroille, maksuille, korvauksille ja ulkomaisten työtekijöiden ansiotuloille. Sijoittajalta edellytetään kuitenkin syrjimättömyysperiaatetta noudattaen verovelvoitteiden täyttämistä isäntämaassa ennen siirtoa. Siirtojen tulee tapahtua välittömästi ja rajoituksitta vapaasti vaihdettavassa valuutassa voimassa olevaan markkinaehtoiseen vaihtokurssiin. Artiklassa säädetään myös käyvän kurssin määrittelystä poikkeustapauksissa. Artiklassa sopimuspuolelle myönnetään lisäksi oikeus väliaikaiseen maksuliikenteen kontrolliin vaikeassa maksutasehäiriötilanteessa. Toimenpiteet on kuitenkin poistettava heti tilanteen salliessa ja niiden on oltava Kansainvälisen Valuuttarahaston, IMF:n sääntöjen mukaiset.

8 artikla. Jos sopimusvaltio taikka sen edustajaksi määrätty taho on myöntänyt takauksen tai muun vastaavan sitoumuksen muiden kuin kaupallisten riskien varalta toisen sopimusvaltion alueella olevalle sijoitukselle ja tullut tällä perusteella korvausvelvolliseksi, siirtyvät kyseistä sijoitusta koskevat oikeudet ensin mainitulle maksuvelvolliseksi joutuneelle sopimusvaltiolle. Näitä oikeuksia se sijaantulijan asemassa toteuttaa itse tai osoittamansa edustajan välityksellä samassa laajuudessa kuin alkuperäinen sijoittaja.

9 artikla. Artiklassa määritellään menettelytavat sopimuspuolen ja toisen sopimuspuolen sijoittajan välisten riitojen ratkaisussa. Artiklan alussa todetaan neuvottelujen ensisijaisuus riitatilanteissa. Jos neuvottelut eivät kuuden kuukauden kuluessa johda ratkaisuun, voi sijoittaja viedä riidan isäntävaltion toimivaltaiseen tuomioistuimeen tai välimiesmenettelyyn.

Välimiesmenettelyyn turvautuessaan sijoittaja voi viedä riidan sijoituksia koskevien riitojen kansainvälisen ratkaisukeskuksen ICSID välimiesmenettelyyn, menettelyyn ICSIDin ylimääräisten järjestelyjen mukaisesti, jos vain toinen sopimuspuoli on ICSIDin jäsen tai muuhun välimiesoikeuteen, joka perustetaan, elleivät osapuolet muusta sovi, Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden komitean (UNCITRAL) välimiesmenettelysääntöjen mukaisesti. Valinta on lopullinen.

Sopimuspuolet sitoutuvat olemaan vetoamatta missään vaiheessa välitysmenettelyä sijoittajan vastaisesti siihen, että tämä on saanut korvauksen kärsimästään vahingosta vakuutussopimuksen perusteella.

Sopimuspuolet tunnustavat annettujen tuomioiden lopullisuuden ja sitovuuden sekä täytäntöönpanon alueellaan.

10 artikla. Artikla koskee sopimuspuolten eli hallitusten välisiä sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta aiheutuvia riitoja, jotka artiklan 1 kappaleen mukaan tulee mahdollisuuksien mukaan ratkaista neuvotteluteitse. Mikäli riitaa ei ole saatu ratkaistuksi kuuden kuukauden kuluessa, voi kumpikin sopimusvaltio artiklan 2 kappaleen mukaan saattaa riidan tilapäisen välimiesoikeuden käsiteltäväksi.

Välimiesoikeuden perustamista, kokoonpanoa ja menettelytapoja koskevat määräykset on kirjattu artiklan 3 - 7 kappaleeseen.

11 artikla. Artiklan mukaan sopimuspuolet sitoutuvat myöntämään lainsäädäntönsä asettamissa puitteissa sijoituksiin liittyvät luvat mukaan luettuna avainhenkilöstön ja näiden perheenjäsenten oleskelu- ja työluvat.

12 artikla. Sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille turvataan sopimukseen verrattuna paremmat oikeudet silloin, kun hän on niihin kansallisen lainsäädännön tai kansainvälisen oikeuden velvoitteiden mukaan oikeutettu. Kumpikin sopimuspuoli noudattaa muita velvoitteita, joita sillä mahdollisesti on toisen sopimuspuolen sijoittajan yksittäisen sijoituksen osalta.

13 artikla. Artiklan mukaan sopimuksen määräyksiä sovelletaan sekä tuleviin että sopimuksen voimassaolopäivänä olemassaoleviin sijoituksiin. Sopimus ei kuitenkaan koske ennen sopimuksen voimaantuloa ilmenneistä tapahtumista aiheutuneita vaateita eikä vaateita, jotka on ratkaistu ennen sopimuksen voimaantuloa.

14 artikla. Artiklan mukaan sopimus ei saa estää sopimuspuolta ryhtymästä sellaisiin toimenpiteisiin, jotka ovat välttämättömiä maan perusturvallisuuden suojelemiseksi kansainvälisessä kriisitilanteessa tai yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi. Tämä ei kuitenkaan vapauta sopimuspuolta korvausvelvollisuudesta pakkolunastustilanteessa tai tarpeettoman voiman käytön aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta.

15 artikla. Artiklassa sopimuspuolet sitoutuvat huolehtimaan sopimuksen soveltamiseen vaikuttavien lakiensa, alemmantasoisten säännöstensä ja viranomaispäätöstensä julkisesta saatavuudesta. Sopimuspuolella ei ole velvollisuutta luovuttaa luottamuksellisia tai omistamiseen liittyviä tietoja tai antaa pääsyä sellaisiin tietoihin, joiden paljastaminen olisi kyseisen sopimuspuolen asiakirjajulkisuutta koskevan lainsäädännön vastaista tai haittaisi yksittäisten sijoittajien laillisia kaupallisia etuja.

16 artikla. Artiklan mukaan sopimuspuolet neuvottelevat sopimuksen täytäntöönpanoon ja soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä jommankumman sopimuspuolen esityksestä.

17 artikla. Artikla sisältää tavanomaiset loppumääräykset sopimuksen voimaantulosta. Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun kumpikin sopimuspuoli on ilmoittanut toisilleen sopimuksen valtionsisäisten voimaansaattamisedellytysten täyttymisestä.

Sopimus on voimassa kaksikymmentä vuotta ja sen jälkeen samoin ehdoin, kunnes jompikumpi sopimuspuoli ilmoittaa toiselle osapuolelle irtisanovansa sopimuksen kahdentoista kuukauden kuluttua. Irtisanomisen jälkeinen niin sanottu suoja-aika on niin ikään kaksikymmentä vuotta.

2. Lakiehdotusten perustelut

Laki Dominikaanisen tasavallan kanssa tehdyn sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Perustuslain 95 §:n 1 momentissa edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan valtionsisäisesti voimaan erityisellä voimaansaattamislailla.

Esitys sisältää ehdotuksen blankettilaiksi.

1 §. Lakiehdotuksen 1 §:llä voimaansaatetaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

2 §. Tarkempia säännöksiä voidaan antaa tasavallan presidentin asetuksella.

3 §. Voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan.

3. Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännöissään sopimuksen voimaantulolle asetetut vaatimukset. Esitykseen sisältyvä voimaansaattamislakiehdotus on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja säätämisjärjestys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp).

Sopimuksen 1 artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet. Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten sopimusmääräysten sisältöön ja soveltamiseen välillisesti vaikuttavat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 1 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja edellyttävät eduskunnan suostumusta.

Sopimuksen 5 artiklan mukaan sopimuspuoli saa pakkolunastaa toisen sopimuspuolen sijoittajien tekemiä sijoituksia ainoastaan artiklassa tarkemmin määritellyillä ehdoilla. Artiklassa on lisäksi määräyksiä tällaisen toimenpiteen johdosta maksettavista korvauksista ja niihin liittyvistä koroista. Perustuslain 15 §:n mukaan jokaisen omaisuus on turvattu ja omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla. Lisäksi artiklan edellä mainitut määräykset korvausten maksamisesta voivat olla osittain ristiriidassa pakkolunastuslainsäädännön kanssa. Sopimuksen 5 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 6 artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuspuolella on välitön vastuu tietyin edellytyksin vahingosta, joita sen asevoimat tai viranomaiset ovat aiheuttaneet takavarikoimalla tai tuhoamalla toisen sopimuspuolen sijoittajan tekemän sijoituksen tai sijoituksen osan. Valmiuslain 37 §:n 1 momentin (198/2000) mukaan lain nojalla suoritettujen toimenpiteiden johdosta kärsitystä vahingosta suoritetaan täysi korvaus. Pykälän 2 momentin mukaan vahingosta suoritetaan kuitenkin vain kohtuullinen korvaus, jos vahinkoa on vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen pidettävä vähäisenä tai jos valtiontaloudelliset tai kansantaloudelliset syyt sitä vahinkojen suuren määrän vuoksi välttämättä vaativat. Sopimuksen 6 artiklan määräykset yhdessä 5 artiklan määräysten kanssa voivat olla ristiriidassa valmiuslain korvaussäännösten kanssa tai ainakin voivat valtioneuvoston harkintaa rajoittaen vaikuttaa tapaan, jolla valmiuslain säännöksiä sovelletaan. Määräykset kuuluvat sen vuoksi lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 9 artiklassa määritellään sijoittajan ja sopimuspuolen välisissä riidoissa noudatettavat menettelyt. Sopimuspuolet hyväksyvät omien tuomioistuintensa lisäksi myös välimiesoikeuden toimivallan sijoituksia koskevissa riitaisuuksissa. Välitystuomiot ovat lopullisia ja sitovia. Artiklassa tarkoitetussa välimiesmenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Sopimuksen 9 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 10 artiklan mukaan sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat sopimuspuolten väliset riitaisuudet voidaan ratkaista erityisessä välimiesmenettelyssä. Välimiesoikeuden päätös on sitova ja se voi koskea asioita, jotka kuuluvat Suomessa lainsäädännön alaan. Artiklassa tarkoitetussa välimiesmenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Tällaisen oikeudellisesti sitovan tulkinnan voidaan katsoa jossain määrin koskettavan valtion täysivaltaisuutta ja kuuluvan lainsäädännön alaan.

Yleisperustelujen nykytilaa käsittelevässä jaksossa on lueteltu Suomen voimassa olevat sijoitusten suojelua koskevat sopimukset. Kaikkien sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamista koskevat lait on säädetty tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Nyt käsiteltävänä oleva sopimus sijoitusten edistämisestä ja suojaamisesta Dominikaanisen tasavallan kanssa ei poikkea voimassa olevista sopimuksista säätämisjärjestyksen kannalta merkityksellisissä kohdin. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan siten hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Santo Domingossa 27 päivänä marraskuuta 2001 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Dominikaanisen tasavallan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Laki Dominikaanisen tasavallan kanssa tehdyn sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


Santo Domingossa 27 päivänä marraskuuta 2001 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Dominikaanisen tasavallan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.


Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tasavallan presidentin asetuksella.


Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.




Helsingissä 28 päivänä maaliskuuta 2002

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ulkoasiainministeri
Erkki Tuomioja

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.