Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 22/2002
Hallituksen esitys Eduskunnalle Pohjois-Atlantin jäävartion taloudellisesta tuesta tehdyn sopimuksen voimassaolon lakkauttamisen hyväksymisestä, ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen liitteen muutosten hyväksymisestä ja sopimusmuutosten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamista koskevaksi laiksi sekä laiksi merilain 6 luvun muuttamisesta

LiVM 20/2002

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Pohjois-Atlantin jäävartion taloudellisesta tuesta Washingtonissa 4 päivänä tammikuuta 1956 tehdyn sopimuksen voimassaolon lakkauttamisen. Suomi liittyi sopimukseen 17 päivänä helmikuuta 1972 sen jälkeen, kun eduskunta oli hyväksynyt sopimuksen eräät määräykset 30 päivänä marraskuuta 1971 ja tasavallan presidentti oli päättänyt 17 päivänä helmikuuta 1972 sopimuksen hyväksymisestä.

Koska ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen liitteeseen 5 päivänä joulukuuta 2000 tehdyillä muutoksilla on tarkoitus uudistaa Pohjois-Atlantin jäävartiota ja sen rahoitusta koskevat määräykset, Pohjois-Atlantin jäävartion taloudellisesta tuesta tehdyn sopimuksen osapuolten on tarkoitus julistaa sopimuksen soveltaminen päättyneeksi. Tämän vuoksi ehdotetaan, että eduskunta antaisi suostumuksen sopimuksen voimassaolon lakkauttamiselle.

Esityksessä ehdotetaan myös, että eduskunta hyväksyisi ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen liitteen V lukuun 5 päivänä joulukuuta 2000 tehdyt muutokset. Eduskunnan hyväksyttäväksi ehdotetaan myös laki edellä mainitun sopimuksen liitteeseen tehtyjen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Esityksessä ehdotetaan lisäksi merilakiin lisättäväksi säännöksiä aluksen päällikön turvalliseen navigointiin liittyvistä velvollisuuksista.

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin ihmishengen turvallisuudesta merellä tehdyn yleissopimuksen muutokset tulevat kansainvälisesti voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2002.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila ja ehdotetut muutokset

Kansainvälinen yleissopimus ihmishengen turvaamisesta merellä allekirjoitettiin Lontoossa 10 päivänä kesäkuuta 1948 (SopS 24/1953), jäljempänä vuoden 1948 yleissopimus. Vuoden 1948 yleissopimuksen korvasi Lontoossa 17 päivänä kesäkuuta 1960 tehty vastaava yleissopimus (SopS 33/1965), jäljempänä vuoden 1960 yleissopimus, jonka puolestaan korvasi Lontoossa 1 päivänä marraskuuta 1974 tehty yleissopimus. Ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehty kansainvälinen yleissopimus (International Convention for the Safety of Life at Sea), jäljempänä SOLAS-yleissopimus, tuli Suomessa voimaan vuonna 1981 (SopS 11/1981).

Vuoden 1948 yleissopimuksen liitteen V luvun 5 ja 6 sääntöön sisältyivät määräykset Pohjois-Atlantin jäävartiopalvelusta. Kyseisissä säännöissä sopimushallitukset sitoutuivat ylläpitämään jäävartiota ja jääolosuhteiden tutkimus- ja havaintopalvelua Pohjois-Atlantilla. Amerikan Yhdysvaltojen hallitus suostui huolehtimaan jäävartiopalvelusta, jääsuhteiden tutkimisesta ja niitä koskevien havaintojen tekemisestä sekä niistä saatujen tietojen levittämisestä. Niiden sopimuspuolten hallitukset, joita palvelu erityisesti koskee, sitoutuivat osallistumaan jäävartiopalvelun ylläpitämisen aiheuttamiin kustannuksiin. Vuoden 1948 yleissopimuksen liitteen V luvun 5 ja 6 sääntöön sisältyneet määräykset Pohjois-Atlantin jäävartiopalvelusta, sen toimeenpanosta ja kustannuksista on siirretty lähes muuttamattomina ensin vuoden 1960 yleissopimukseen ja sittemmin SOLAS-yleissopimukseen.

Vuoden 1948 yleissopimuksen Pohjois-Atlantin jäävartiota koskevien sääntöjen mukaisesti päätettiin sopia sopimusosapuolten avustuksen suuruudesta jäävartion ylläpitämiseksi. Washingtonissa tehtiin 4 päivänä tammikuuta 1956 Alankomaiden, Amerikan Yhdysvaltojen, Belgian, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan, Italian, Kanadan, Kreikan, Norjan, Ranskan, Ruotsin ja Tanskan kesken sopimus Pohjois-Atlantin jäävartion taloudellisesta tuesta (Agreement Regarding Financial Support of the North Atlantic Ice Patrol), jäljempänä jäävartiosopimus. Sopimukseen liittyivät myöhemmin Espanja, Israel, Japani, Jugoslavia, Liberia, Panama, Saksan liittotasavalta, Puola ja Suomi. Suomi liittyi jäävartiosopimukseen 17 päivänä helmikuuta 1972 sen jälkeen, kun eduskunta oli hyväksynyt 30 päivänä marraskuuta 1971 sopimuksesta aiheutuvat vuotuiset kulut ja tasavallan presidentti oli päättänyt 17 päivänä helmikuuta 1972 sopimuksen hyväksymisestä (SopS 12/1972).

Jäävartiosopimuksen mukaan, koska Amerikan Yhdysvallat on sitoutunut Pohjois-Atlantin jäävartiotoiminnan jatkamiseen, on tarpeen määrätä sopimuspuolten avustusten suuruus jäävartion ylläpitämiseksi. Jäävartiosopimuksen 1 artiklan mukaan jokainen sopimuksen osapuoli antaa jäävartion ylläpitämiseksi vuosittain summan, joka määrätään sen suhteen mukaan, mikä osapuolen niiden alusten kokonaisbruttovetoisuudella, jotka jääaikana kulkevat jäävartion vartioimien jäävuorialueiden kautta, on sopimuksen kaikkien osapuolten jääaikana jäävartion vartioimien jäävuorialueiden kautta kulkevien alusten yhteiseen kokonaisbruttovetoisuuteen.

Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMOn meriturvallisuuskomitea (Maritime Safety Committee, MSC) hyväksyi 72. istunnossaan toukokuussa 2000 muutoksia SOLAS-yleissopimuksen liitteeseen ja vahvisti ne 73. istunnossaan 5 päivänä joulukuuta 2000 päätöslauselmalla MSC.99(73). SOLAS-yleissopimuksen liitteen merenkulun turvallisuutta koskeva V luku uusitaan kokonaan ja sen 6 säännöllä muutetaan jäävartiopalvelua koskevia säännöksiä. Uusitun V luvun liitteenä ovat määräykset jäävartiopalvelun hoidosta ja rahoituksesta. Amerikan Yhdysvaltojen hallitus jatkaa edelleen Pohjois-Atlantin jäävartiopalvelun hoitamista. Jäävartiosopimuksessa noudatettava sopimusosapuolten keskinäisten alusmäärien suhteeseen perustuva taloudellinen tuki muutetaan jäävartiopalvelujen todellisen käytön perusteella määräytyväksi.

SOLAS-yleissopimuksen liitteen uusitun V luvun 6 säännön voimaantulo edellyttää siten, että jäävartiosopimus lakkaa. SOLAS-yleissopimuksen liitteen uusittu V luku tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2002. Irtisanomista koskeva jäävartiosopimuksen 11 artikla ei siten sovellu kyseisten SOLAS-yleissopimuksen muutosten voimaantulon aikatauluun. Valtiosopimuksen päättyminen voi tapahtua valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 33/1980) 54 artiklan mukaan paitsi sopimusmääräysten perusteella, myös osapuolten suostumuksella. Valtiosopimus voi siten päättyä milloin tahansa kaikkien osapuolten suostumuksella sen jälkeen, kun asiasta on neuvoteltu muiden sopimusvaltioiden kanssa. Jäävartiosopimuksen osapuolet voivat siten päättää sopimuksen, kun siihen saadaan kaikkien sopimuspuolten suostumus. Sopimusosapuolten pyrkimyksenä on päättää jäävartiosopimus ennen SOLAS-yleissopimuksen liitteen V luvun muutosten kansainvälistä voimaantuloa.

IMOn meriturvallisuuskomitea päätti 73. istunnossaan joulukuussa 2000 myös muista muutoksista SOLAS-yleissopimuksen liitteeseen. Muutokset koskevat yleissopimuksen liitteen lukuja II-1 (rakenne - osastoiminen ja vakavuus, koneisto ja sähkölaitteet), II-2 (rakenne - palontorjunta), V (merenkulun turvallisuus), IX (alusten turvallisuusjohtaminen) ja X (suurnopeusaluksia koskevat turvallisuusmääräykset).

SOLAS-yleissopimuksen liitteen II-1, II-2, V, IX ja X lukuun joulukuussa 2000 tehdyt muutokset katsotaan sopimuksen VIII artiklan perusteella hyväksytyiksi 1 päivänä tammikuuta 2002, jollei niitä siihen mennessä ole vastustanut 1/3 sopimuspuolista tai sopimuspuolet, joiden yhteenlaskettu osuus maailman kauppalaivaston tonnistosta on yli 50 prosenttia. Jos muutokset katsotaan hyväksytyiksi, ne tulevat voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2002, lukuun ottamatta sopimushallituksia, jotka ovat vastustaneet muutosta ja jotka eivät ole peruuttaneet vastustustaan. IMOn ilmoituksen mukaan muutokset tulevat voimaan 1 heinäkuuta 2002.

Suomi on joulukuussa 2001 ilmoittanut nootilla IMOn pääsihteerille, ettei se voi vielä tässä vaiheessa hyväksyä SOLAS-yleissopimuksen liitteen muutoksia, koska ne tietyiltä osin ovat ristiriidassa voimassa olevan lainsäädännön kanssa. Lisäksi nootissa on ilmoitettu, että Suomen tarkoituksena on peruuttaa vastustuksensa ja siten hyväksyä muutokset, kun niille on saatu asianmukainen valtionsisäinen hyväksyntä ja voimassa olevaan lainsäädäntöön on tehty tarvittavat muutokset.

2. Esityksen tavoitteet

Esityksellä pyydetään eduskunnan hyväksyntää SOLAS-yleissopimuksen liitteen V lukuun tehdyille muutoksille niin, että sopimusmuutokset voisivat tulla myös Suomessa voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2002, niin kuin kansainvälisesti on sovittu. Samalla merilakiin (674/1994) lisättäisiin SOLAS-yleissopimuksen liitteen V luvun mukaiset aluksen päällikön turvallista navigointia ja vaarailmoitusten tekemistä koskevat velvollisuudet. Esityksellä pyydetään myös eduskunnan hyväksyntää jäävartiosopimuksen voimassaolon lakkauttamiselle, jota SOLAS-yleissopimuksen uudet Pohjois-Atlantin jäävartiota koskevat määräykset käytännössä edellyttävät.

3. Esityksen vaikutukset

Esityksellä ei ole organisaatio- tai henkilöstövaikutuksia eikä merkittäviä valtiontaloudellisia vaikutuksia. Suomi on vuosittain maksanut taloudellista tukea jäävartiosopimuksen perusteella 10 000―15 000 euroa. Suomen lipun alla purjehtivien alusten liikennöinti jäävartioalueella on viime vuosina vähentynyt. SOLAS-yleissopimuksen liitteen uuden V luvun 6 säännön mukaiseen järjestelyyn siirtyminen alentaisi entisestään Suomen vuosittaisia maksuja. Uuden V luvun navigaatiojärjestelmiä ja -laitteistoja koskevat määräykset aiheuttavat lisäkustannuksia varustamoille. Meriturvallisuuden parantaminen vähentää alusliikenteestä meriympäristölle aiheutuvaa vaaraa.

4. Asian valmistelu

Hallituksen esitys on laadittu virkatyönä liikenne- ja viestintäministeriössä yhteistyössä merenkulkulaitoksen kanssa. Esitysluonnoksesta on pyydetty lausunto ulkoasiainministeriöltä, oikeusministeriötä, sisäasiainministeriön rajavartio-osastolta, puolustusministeriöltä, kauppa- ja teollisuusministeriöltä, ympäristöministeriöltä, Ahvenanmaan maakuntahallitukselta, Ilmatieteen laitokselta, Suomen Varustamoyhdistykseltä, Ålands Redarförening\'iltä, Rahtialusyhdistykseltä, Suomen Laivanpäällystöliitolta, Suomen Konepäällystöliitolta, Suomen Merimies-Unionilta, ESL-Shipping Oy:ltä, Suomen Matkustajalaivat ry:ltä, Teollisuuden ja Työnantajien Keskusliitolta, Suomen Satamaliitolta, Suomen Ammattikalastajaliitolta, Suomen Veneilyliitolta ja Suomen Purjehtijaliitolta.

Lausunnon ovat antaneet ulkoasianministeriö, sisäasiainministeriön rajavartio-osasto, puolustusministeriö, ympäristöministeriö, Ahvenanmaan maakuntahallitus, Ilmatieteen laitos, Suomen Varustamoyhdistys, Ålands Redarförening, Rahtialusyhdistys, Suomen Laivanpäällystöliitto, Suomen Konepäällystöliitto, Suomen Satamaliitto ja Suomen Veneilyliitto. Saadut lausunnot on pyritty ottamaan huomioon esityksen viimeistelyssä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. SOLAS-yleissopimuksen liitteen muutokset

II-1 luku Rakenne - osastoiminen ja vakavuus, koneisto ja sähkölaitteet

Uudella 3―5 säännöllä kielletään asbestin käyttö alusten rakenteissa, koneistossa, sähkölaitteistoissa ja varusteissa. Uusien asbestia sisältävien materiaalien käyttö on kielletty lukuun ottamatta eräitä korkeissa lämpötiloissa käytettäviä eristeitä ja vesitiiviitä liitoksia. Suomessa on kemikaalilain (744/1989) nojalla kielletty asbestin ja asbestipitoisen tuotteen valmistus, maahantuonti, myyminen ja käyttöön ottaminen eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta (valtioneuvoston päätös 852/1992).

II-2 luku Rakenne - palosuojelu, palonhavaitseminen ja palonsammutus

Palontorjuntaa koskeva luku on uudistettu kokonaisuudessaan. Säännöt on järjestetty uudelleen, ja lukuun on sisällytetty eräitä vakiintuneita tulkintoja, kuten saunojen paloturvallisuusvaatimukset. Laitteiden tarkemmat vaatimukset on siirretty erilliseen pakolliseen FSS-koodiin (International Code for Fire Safety Systems, paloturvallisuusjärjestelmäkoodi). Tuotteiden hyväksyntää ja testausta koskevat asiat ovat palokoekoodissa eli FTP-koodissa (Fire Test Procedures Code), joka tuli pakolliseksi vuonna 1998. Soveltamissääntöön lisättiin luettelo määräyksistä, jotka koskevat myös olemassa olevia aluksia.

V luku Merenkulun turvallisuus

1 sääntö. Soveltamisala. SOLAS-yleissopimusta sovelletaan yleensä vain kansainväliseen meriliikenteeseen. Merenkulun turvallisuutta koskevaa V lukua sovelletaan kuitenkin kaikkiin aluksiin kaikilla matkoilla lukuun ottamatta sota-aluksia ja yksinomaan Pohjois-Amerikan Isoilla järvillä ja niihin liittyvillä vesialueilla liikennöiviä aluksia, jollei luvussa nimenomaan toisin määrätä. Näin ollen myös kotimaan liikenteessä olevat alukset kuuluvat luvun soveltamisalan piiriin.

Luvun soveltamisalaan on tehty eräitä muutoksia. Sota-aluksien määrittelyä on täsmennetty apualuksilla. Lisäksi soveltamisalan ulkopuolelle on rajattu sopimushallituksen omistuksessa tai käytössä olevat alukset, joita käytetään yksinomaan ei-kaupallisiin julkisiin palveluihin. Soveltamisalan ulkopuolelle jääviä aluksia kuitenkin kehotetaan liikennöimään V luvun kanssa yhteen sopivalla tavalla aina, kun se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista.

Sääntöön on lisätty sopimushallituksen hallinnolle mahdollisuus päättää, missä määrin lukua sovelletaan aluksiin, jotka liikennöivät yksinomaan sopimushallituksen sisäisillä aluevesillä. Sopimushallituksen hallinnon tulee määritellä, missä määrin V luvun navigaatiojärjestelmiä ja -laitteita koskevia sääntöjä 15―28 ei sovelleta alle 150 bruttovetoisuutta oleviin aluksiin matkasta riippumatta, alle 500 bruttovetoisuutta oleviin aluksiin, joita ei käytetä kansainvälisillä matkoilla, sekä kalastusaluksiin.

Suomessa on tarkoitus rajoittaa nykyisen käytännön mukaisesti eräiden navigaatiojärjestelmiä ja -laitteita koskevien vaatimuksien soveltamista ulkomaan tai kotimaan liikenteessä oleviin pieniin aluksiin. Asiasta ehdotetaan määrättäväksi merenkulkulaitoksen päätöksellä. Valtuutussäännökset ehdotetaan otettaviksi voimaansaattamislakiin.

2 sääntö. Määritelmät. Lukuun on otettu aluksen rakennusvaiheen, merikartan ja merenkulkualan julkaisun sekä aluksen määritelmät.

3 sääntö. Vapautukset ja vastaavuudet. Lukuun on lisätty uusi sääntö, jonka mukaan sopimusvaltion hallinto voi tietyissä tapauksissa myöntää yleisiä poikkeuksia tai osittaisia tai ehdollisia vapautuksia tai vastaavuuksia eräistä alusten varusteita koskevista määräyksistä. Yleinen poikkeus eräistä navigointilaitteistoja koskevista vaatimuksista voidaan myöntää alukselle, jolla ei ole mekaanista kuljetuskoneistoa. Osittaisia tai ehdollisia vapautuksia tai vastaavuuksia voidaan myöntää, kun alusta käytetään matkalla, jolla aluksen suurin etäisyys rannikosta, matkan pituus ja luonne, tavallisten merenkulun vaarojen puuttuminen ja muut turvallisuuteen vaikuttavat seikat ovat sellaiset, että V luvun täysimääräinen soveltaminen olisi epämielekästä tai tarpeetonta, jos hallinto on ottanut huomioon vapautusten ja vastaavuuksien mahdolliset vaikutukset muiden alusten turvallisuuteen. Vapautuksista ja vastaavuuksista on vuosittain ilmoitettava Kansainväliselle merenkulkujärjestölle IMOlle.

Merilain 1 luvun 8 §:n mukaan merenkulkulaitos voi myöntää yksittäistapauksessa poikkeuksia merilain nojalla annettujen säännösten ja määräysten vaatimuksista. Voimaansaattamislakiin ehdotetaan otettavaksi valtuutussäännös, jonka mukaan merenkulkulaitos voisi myöntää SOLAS-yleissopimuksen liitteen V luvun 3 säännön 1 ja 2 kohdan mukaisia vapautuksia tai vastaavuuksia.

4 sääntö. Merenkulkuun liittyvät varoitukset. Uudessa säännössä määrätään sopimushallituksen toimenpiteistä sen varmistamiseksi, että kun jostakin lähteestä saadaan luotettava tieto vaarasta, se on viipymättä välitettävä niille, joiden etua asia koskee.

Merenkulkulaitoksesta annetun lain (13/1990) 2 §:n mukaan merenkulkulaitoksen tehtävänä on ryhtyä merenkulkua ja muuta vesiliikennettä edistäviin, turvaaviin ja järjestäviin toimenpiteisiin. Merenkulkulaitos vastaa hätä- ja turvallisuusradioliikenteestä ylläpitämällä Turku Radiota. Sen tehtävänä on varmistaa hätäradioliikenne ja huolehtia radioturvallisuusliikenteestä, johon kuuluvat merenkulkuvaroitukset, säätiedot ja liikenneilmoitusten antaminen merenkulkijoille.

5 sääntö. Sääpalvelu ja säävaroitukset. Sääntö vastaa nykyistä V luvun 4 sääntöä. Sopimushallitukset sitoutuvat edistämään säätietojen keräämistä aluksissa niiden ollessa merellä ja järjestämään niiden tarkastamisen, levittämisen ja vaihtamisen merenkulkua parhaiten hyödyttävällä tavalla. Hallintojen on edistettävä tarkkuudeltaan korkealuokkaisten kojeiden käyttöä aluksissa sekä huolehdittava siitä, että kojeet voidaan pyydettäessä tarkastaa.

Sopimushallitukset sitoutuvat kansainväliseen yhteistyöhön muun muassa alusten varoittamiseksi kovista tuulista, myrskyistä ja trooppisista myrskyistä ja meriliikenteelle soveltuvien säätiedotuksien lähettämiseksi vähintään kaksi kertaa päivässä. Säätiedotusten tulee sisältää tietoa, analyyseja, varoituksia ja ennusteita vallitsevasta säästä, aallokosta ja jäätilanteesta. Lisäksi on laadittava julkaisuja, jotka voivat olla välttämättömiä merellä suoritettavalle tehokkaalle ilmatieteelliselle työlle ja mikäli mahdollista huolehdittava päivittäisten sääkarttojen julkaisemisesta ja niiden pitämisestä lähtevien alusten saatavissa. Aluksia pyritään saamaan mukaan osallistumaan säähavaintojen tekemiseen ja tallentamiseen siten, ettei säähavaintojen välittämisestä aiheudu kustannuksia näille aluksille. Maksuttomuuden vaatimus on kokonaan uusi. Aluksia kehotetaan myös ilmoittamaan läheisyydessä oleville aluksille ja rannikkoasemille, milloin ne havaitsevat trooppisen myrskyn tai tuulen nopeuden olevan 50 solmua (10 boforia) tai enemmän.

Suomessa merisääpalveluista vastaa Ilmatieteen laitos (laki ilmatieteen laitoksesta 585/1967). Ilmatieteen laitoksen tehtävänä on hankkia luotettavaa tietoa Suomen ilmastosta ja hoitaa sääpalvelu ottaen huomioon erityisesti maamme elinkeinoelämän ja yleisen turvallisuuden vaatimukset (1 §). Merisäätiedotuksia annetaan nykyisin viisi kertaa vuorokaudessa suomen- ja ruotsinkielisillä Yleisradion kanavilla sekä englanniksi Turku Radiossa.

6 sääntö. Jäävartiopalvelu. Pohjois-Atlantin jäävartiopalvelua koskevilla määräyksillä korvataan V luvun nykyiset 5 ja 6 sääntö. Uuden V luvun liitteenä ovat määräykset jäävartiopalvelun hoidosta ja rahoituksesta. Amerikan Yhdysvaltojen hallitus jatkaa edelleen Pohjois-Atlantin jäävartiopalvelun hoitamista. Jäävartiosopimuksessa noudatettava sopimusosapuolten keskinäisten alusmäärien suhteeseen perustuva taloudellinen tuki muutetaan liitteen määräyksien mukaan jäävartiopalvelujen todellisen käytön perusteella määräytyväksi.

7 sääntö. Etsintä- ja pelastuspalvelut. 8 sääntö. Hengenpelastuksen viestimerkit. Nykyistä V luvun 15 sääntöä osittain vastaavan säännön mukaan sopimusvaltio sitoutuu siihen, että se ryhtyy kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin rannikon valvomiseksi ja oman maan rannikolla merihädässä olevien henkilöiden pelastamiseksi. Näihin toimenpiteisiin tulee kuulua sellaisten meriturvallisuusjärjestelyjen luominen, käyttäminen ja ylläpitäminen, jotka meriliikenteen vilkkaus ja merenkulun vaarat huomioon ottaen katsotaan mahdollisiksi ja välttämättömiksi. Toimenpiteiden tulee olla riittäviä merihädässä olevien henkilöiden paikallistamiseksi ja pelastamiseksi. Luvun 8 säännön mukaan sopimushallitukset sitoutuvat varmistamaan, että etsintä- ja pelastuspalvelut käyttävät etsintä- ja pelastustoiminnassaan hengenpelastuksen viestimerkkejä lähettäessään viestejä merihädässä oleville aluksille tai henkilöille. Suomen meripelastuksesta säädetään meripelastuslaissa (1145/2001). Johtava meripelastusviranomainen on rajavartiolaitos (3 §).

9 sääntö. Merenmittauspalvelut. Uudessa säännössä määrätään sopimushallituksen velvollisuuksista merenmittauksen hyvän tason varmistamiseksi. Sopimushallitusten on muun muassa varmistettava merenmittausta koskevien tietojen keruu ja kokoaminen sekä merenkulun turvallisuuden kannalta välttämättömien merenkulkutietojen julkaiseminen, levittäminen ja ajantasaistaminen. Sopimushallitukset sitoutuvat myös koordinoimaan toimenpiteensä siten, että merenmittausta ja merenkulkua koskevat tiedot ovat käytettävissä mahdollisimman oikea-aikaisesti, yksiselitteisesti ja luotettavasti.

Merenkulkulaitoksesta annetun asetuksen (1249/1997) 1 §:n mukaan merenmittauksesta ja merikartoituksesta vastaa merenkulkulaitos.

10 sääntö. Alusten reittijako. 11 sääntö. Alusten ilmoitusjärjestelmät. 12 sääntö. Alusliikennepalvelut. Määräykset alusten reittijaosta, ilmoitusjärjestelmistä ja alusliikennepalveluista vastaavat pääosin nykyisin voimassa oleva SOLAS-yleissopimuksen liitteen V luvun 8, 8―1 ja 8―2 sääntöä. Määräyksiä on kuitenkin jonkin verran täsmennetty. Reittijakojärjestelmillä tarkoitetaan alusten ohjaamista esimerkiksi yksisuuntaisille kaistoille, mikä vähentää alusten yhteentörmäysvaaraa. Alusten pakollisessa ilmoitusjärjestelmässä alusten on ilmoittauduttava tietylle alueelle saapuessaan ja sieltä poistuessaan. Kansainvälisille merialueille ainoastaan IMO voi hyväksyä alusten reittijako- ja ilmoitusjärjestelmiä.

Sopimushallitukset sitoutuvat varmistamaan alusliikennepalvelujen perustamisen silloin kun ne katsovat tämän olevan liikenteen määrän tai riskialttiuden vuoksi perusteltua. Alusliikennepalvelulla tarkoitetaan maalla toimivaa alusten ohjaus- ja tukipalvelua (VTS, Vessel Traffic Service).

Vesiliikennelain (463/1996) mukaan merenkulkulaitos voi antaa vesikulkuneuvolla liikkumista koskevia ohjeita tai määräyksiä. Lain nojalla merenkulkuhallitus on vuonna 1997 antanut IMOn suositukseen A.857(20) perustuvan päätöksen alusliikenteen ohjaus- ja tukipalvelusta (VTS). Palvelulla annetaan aluksille tietoa muun muassa alusliikenteestä, sääolosuhteista, merenkulun turvalaitteista, väylistä ja muista aluksen turvalliseen kulkuun vaikuttavista seikoista. Tehtäviä hoitavat alueelliset VTS-keskukset, jotka ovat joko merenkulkulaitoksen organisaatioon kuuluvia tai yhteistoiminnassa sen kanssa muodostettuja. Merenkulkulaitos valmistelee parhaillaan ehdotusta lakiesitykseksi alusliikennepalveluista.

13 sääntö. Navigoinnin turvalaitteiden luominen ja käyttö. Nykyistä V luvun 14 sääntöä vastaavan säännön mukaan sopimushallitus sitoutuu järjestämään joko yksin tai yhteistyössä muiden sopimushallitusten kanssa liikenteen määrän tai riskialttiuden vuoksi käytännöllisiksi ja välttämättömiksi katsotut navigoinnin apulaitteet sekä tiedottamaan niistä asianmukaisesti. Navigoinnin apulaitteilla tarkoitetaan merenkulun turvalaitteita ja -järjestelmiä. Niistä on pääosin säädetty vesikulkuväylien merkitsemisestä annetussa asetuksessa (846/1979), jonka mukaan toiminnasta on vastuussa merenkulkulaitos. Merenkulkulaitos ilmoittaa merenkululle tärkeitä turvalaitteita koskevista muutoksista julkaisussaan "Tiedonantoja merenkulkijoille" tai kiireellisessä tapauksessa Yleisradion tai Turku Radion välityksellä.

14 sääntö. Aluksen miehitys. Sopimushallitukset sitoutuvat, kukin oman maansa alusten osalta, huolehtimaan toimenpiteistä sen varmistamiseksi, että kaikkien alusten miehitys ihmishengen turvallisuutta silmällä pitäen on riittävä ja pätevä. Säännössä on määräyksiä pätevyyskirjoista ja työkielestä. Sääntö vastaa pääosin nykyistä V luvun 13 sääntöä. Merilain 1 luvun 8 §:n mukaan aluksen miehityksestä säädetään asetuksella.

15 sääntö. Komentosillan suunnittelua, navigointijärjestelmien ja -laitteiden suunnittelua ja järjestämistä sekä komentosiltamenettelyjä koskevat periaatteet. 16 sääntö. Laitteiden kunnossapito. 17 sääntö. Sähkömagneettinen yhteensopivuus. 18 sääntö. Navigointijärjestelmien ja -laitteiden hyväksyminen, tarkastaminen ja suoritusarvovaatimukset sekä matkatietojen tallentimet. 19 sääntö. Aluksen navigointijärjestelmiä ja -laitteita koskevat vaatimukset. 20 sääntö. Matkatietojen tallentimet. Lukuun on otettu uusia määräyksiä, joiden tarkoituksena on lisätä navigoinnin turvallisuutta käytännössä ilmenneiden tarpeiden pohjalta. 15―19 säännöllä määrätään muun muassa laitteiden sijoittelusta komentosillalle, niiden sähkömagneettisen yhteensopivuuden testaamisesta ja tyyppihyväksynnästä.

Luvun 19 säännössä ovat yksityiskohtaiset määräykset aluksen navigointivarustuksesta ja -järjestelyistä. Määräykset on osaksi porrastettu aluksen koon ja rakennusvuoden mukaisiin luokkiin. Lisäksi 19 säännöllä saatetaan pakolliseksi alustunnistusjärjestelmään (Automatic Identification System, AIS) liittyvät laitteistot eli transponderit. Lippuvaltio voi kuitenkin antaa vapautuksen vaatimuksesta kotimaanliikenteessä, jos AIS:n käyttö ei ole välttämätöntä. Luvun 20 säännöllä saatetaan pakolliseksi matkatietojen tallenninlaitteet (Voyage Data Recorder, jäljempänä VDR-järjestelmä eli niin sanottu musta laatikko) 1 päivästä heinäkuuta 2002 alkaen kaikille uusille aluksille riippumatta niiden koosta sekä olemassa oleville matkustaja-aluksille.

Aluksen rakenteesta ja varusteista säädetään merilain 1 luvun 8 §:n mukaan asetuksella.

Euroopan yhteisö ei ole osapuolena SOLAS-yleissopimuksessa, koska sen 1 artiklan mukaan vain hallitukset voivat olla sopimuksen osapuolia. Yhteisölainsäädännössä VDR-järjestelmistä säädetään neuvoston ja parlamentin direktiivillä 2001/106/EY, joka tuli voimaan tammikuussa 2002. Sillä on muutettu satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevaa neuvoston direktiiviä 95/21/EY. Yhteisön jäsenvaltioiden satamissa käyvät alukset on varustettava VDR-järjestelmällä SOLAS-yleissopimuksen liitteen uuden V luvun 20 säännön mukaisessa aikataulussa. Toisin kuin V luvun 20 sääntö, direktiivi koskee myös ennen 1 päivää heinäkuuta 2002 rakennettujen lastialuksia. Nämä olemassa olevat lastialukset on direktiivin mukaan varustettava VDR-järjestelmällä IMOn vahvistamana ajankohtana tai IMOn päätöksen puuttuessa viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2007 tai 2008 aluksen bruttovetoisuudesta riippuen. Vastaava VDR-vaatimus sisältyy myös ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta (KOM(2001) 592 lopullinen COD 2000(325)). Direktiiviehdotuksessa on myös AIS-laitteistovaatimus yhteisön jäsenvaltioiden satamissa käyville aluksille. AIS-laitteistovaatimus vastaa SOLAS-yleissopimuksen liitteen uuden V luvun 19 säännön vaatimuksia ja aikatauluja lukuun ottamatta pelkässä kotimaan liikenteessä olevia aluksia, joiden AIS-varustamisen aikataulua on direktiiviehdotuksessa nopeutettu. Lisäksi direktiiviehdotuksessa on rajoitettu mahdollisuutta vapauttaa alus AIS-vaatimuksesta. Neuvosto vahvisti yhteisen kannan direktiiviehdotuksesta 19 päivänä joulukuuta 2001, ja asian käsittely jatkuu Euroopan parlamentissa.

21 sääntö. Kansainvälinen viestikirja. 22 sääntö. Näkyvyys komentosillalta. 23 sääntö. Luotsiin siirtymiseen liittyvät järjestelyt. 24 sääntö. Suunnan- ja/tai kurssinvalvontajärjestelmien käyttö. 25 sääntö. Ohjauslaitteiston käyttö. 26 sääntö. Ohjauslaitteet: testaus ja harjoitukset. Viestikirjaa, komentosillan näkyvyyttä, luotsijärjestelyjä, suunnan- tai kurssinvalvontajärjestelmiä, ohjauslaitteiden käyttöä ja niiden testausta koskevat määräykset ovat jo nykyisin voimassa olevia SOLAS-yleissopimuksen liitteen V luvun määräyksiä (17, 19, 19―1, 19―2, 21 ja 22 sääntö). Aluksen rakenteesta, varusteista ja turvallisesta käytöstä säädetään merilain 1 luvun 8 §:n mukaan asetuksella.

27 sääntö. Merikartat ja merenkulkualan julkaisut. Nykyistä SOLAS-yleissopimuksen liitteen V luvun 20 sääntöä vastaavan kohdan mukaan merikarttojen ja merenkulkualan julkaisujen tulee olla asianmukaisia ja päivitettyjä. Määräys liittyy matkareitin suunnittelua koskevaan 34 sääntöön. Sen mukaan ennen merelle lähtöä päällikön on varmistettava, että aiottu matkareitti on suunniteltu käyttäen kyseisen alueen asianmukaisia merikarttoja. Asiasta on tarkoitus säätää merilain 6 lukuun otettavalla säännöksellä.

28 sääntö. Navigointitoimien tallentaminen. Uuden määräyksen mukaan kaikissa kansainvälisessä liikenteessä käytettävissä aluksissa on pidettävä kirjaa navigointitoimista sekä navigoinnin turvallisuuden kannalta merkittävistä tapahtumista. Tallennettavien tietojen on oltava riittävän yksityiskohtaisia ja käsitettävä koko merimatka. Jos tietoja ei ole merkitty aluksen laivapäiväkirjaan, ne voidaan kirjata jossakin muussa hallinnon hyväksymässä muodossa.

Laiva- ja konepäiväkirjasta säädetään merilain 18 luvussa. Jokaisessa ulkomaanliikenteessä käytettävässä aluksessa on oltava laivapäiväkirja ja, jos alus on konein kulkeva, lisäksi erillinen konepäiväkirja. Laivapäiväkirjaa pitää päällikkö tai hänen valvontansa alaisena perämies. Laivapäiväkirjaan on tarkoin merkittävä, mitä matkan aikana tapahtuu. Laivapäiväkirjan tarkemmasta sisällöstä säädetään kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä 326/1967.

29 sääntö. Laivojen, lentokoneiden tai hädässä olevien henkilöiden käyttämät hengenpelastuksen viestimerkit. Uuden määräyksen mukaan alusten vahtipäälliköillä on oltava käytettävissään kuvitettu taulukko, jossa kuvataan hengenpelastuksen viestimerkit. Hädässä olevat alukset tai henkilöt käyttävät merkkejä viestiessään hengenpelastusasemien, meripelastusyksiköiden sekä etsintään ja pelastustoimintaan osallistuvien lentokoneiden kanssa. Aluksen rakenteesta ja varusteista säädetään merilain 1 luvun 8 §:n mukaan asetuksella.

30 sääntö. Toimintaa koskevat rajoitukset. Ennen matkustaja-aluksen käyttöönottoa laaditaan matkustaja-aluksen toimintarajoituksista luettelo, johon sisältyvät mahdolliset vapautukset näistä säännöistä, toiminta-aluerajoitukset, säärajoitukset, merialuerajoitukset, sallittua kuormaa koskevat rajoitukset, viippausta ja nopeutta koskevat rajoitukset ja muut rajoitukset, joista hallinto määrää tai jotka on annettu suunnittelu- tai rakentamisvaiheessa. Tarkoituksena on saada aluksen päällikön ja myös viranomaisten käyttöön hallinnon hyväksymä ajan tasalla oleva kokonaiskuva aluksen toimintakehyksistä merenkulussa yleisesti käytetyllä kielellä. Aluksen rakenteesta, varusteista ja turvallisesta käytöstä säädetään merilain 1 luvun 8 §:n mukaan asetuksella.

31 sääntö. Vaarailmoitukset. 32 sääntö. Vaarailmoitusten vähimmäissisältö. Määräykset vastaavat nykyisin voimassa olevaa SOLAS-yleissopimuksen liitteen V luvun 2 ja 3 sääntöä. Sellaisten alusten päälliköiden, jotka kohtaavat vaarallista jäätä, vaarallisen hylyn tai muun merenkulkua välittömästi uhkaavan vaaran taikka trooppisen myrskyn tai myrskytuulien yhteydessä havaittuja jäätymispisteen alapuolella olevia ilman lämpötiloja, jotka aiheuttavat voimakasta jäänmuodostusta ylärakenteisiin, tai voimakkaita tuulia, joiden voima on vähintään 10 boforia tai joista ei ole saatu myrskyvaroitusta, on välitettävä tieto kaikilla käytössään olevilla keinoilla läheisyydessään oleville aluksille sekä toimivaltaisille viranomaisille. Mainittuja vaaroja koskevan tiedon välittäminen on maksutonta kyseessä oleville aluksille. Sopimushallitusten on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin sen takaamiseksi, että edellä mainitulla tavalla saatu tieto viipymättä välitetään niille, joiden etua asia koskee, ja saatettava asia muiden asiaomaisten hallitusten tietoon. Aluksen päällikköä koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta ehdotetaan säädettäväksi merilain 6 luvussa.

33 sääntö. Hätäilmoitukset. Velvollisuudet ja menettelytapa. Määräys vastaa nykyistä SOLAS-yleissopimuksen liitteen V luvun 10 sääntöä. Sellaisen merellä olevan aluksen päällikön, joka voi antaa apua saatuaan tiedon ihmisten merihädästä, on mentävä apuun niin nopeasti kuin mahdollista ja ilmoitettava tästä hädässä oleville henkilöille tai etsintä- ja pelastuspalvelulle.

Merihädässä olevan auttamisesta säädetään merilain 6 luvun 11 §:ssä. Päällikkö, joka tapaa merihädässä olevan, on velvollinen, jos se käy päinsä aiheuttamatta vakavaa vaaraa omalle alukselle tai laivaväelle tai muille aluksessa oleville, antamaan kaikkea apua, mikä on mahdollista ja tarpeellista hädänalaisen pelastamiseksi.

34 sääntö. Merenkulun turvallisuus ja vaarallisten tilanteiden välttäminen. Säännössä ovat uudet matkareitin suunnittelua koskevat määräykset. Ennen merelle lähtöä päällikön on varmistettava, että aiottu matkareitti on suunniteltu kyseisen alueen asianmukaisia merikarttoja ja merialan julkaisuja käyttäen sekä IMOn kehittämien suuntaviivojen ja suositusten mukaisesti. Matkasuunnitelmassa reitin osalta on otettava huomioon kaikki asiaan kuuluvat alusten reittijakojärjestelmät, taattava riittävästi merialaa, jotta alus voi kulkea koko matkan turvallisesti, ennakoitava kaikki tunnetut merenkulun vaarat ja haitalliset sääolosuhteet ja otettava huomioon sovellettavat meriympäristön suojelua koskevat toimenpiteet ja vältettävä mahdollisimman hyvin toimenpiteitä tai toimia, jotka voivat vahingoittaa ympäristöä.

Aluksen päällikön vastuuta korostaa määräys, jonka mukaan omistaja, vuokraaja tai alusta käyttävä yhtiö tai kukaan muukaan henkilö ei voi estää tai rajoittaa aluksen päällikköä tekemästä tai toteuttamasta päätöstä, joka on päällikön asiantuntemuksen perusteella tarpeellinen merenkulun turvallisuuden ja meriympäristön suojelun kannalta. Määräys on nykyisessä SOLAS-yleissopimuksen liitteen V luvun 10―1 säännössä, mutta sitä on muutoksella täsmennetty lisäämällä muun muassa erikseen maininta meriympäristön suojelusta.

Aluksen päällikön velvollisuuksista matkareitin suunnittelussa on tarkoitus säätää merilain 6 luvussa. Samalla lukuun otettaisiin aluksen päällikön yksinomaista ratkaisuvaltaa hänen ammattipätevyytensä alueeseen kuuluvien asioiden osalta korostava säännös.

35 sääntö. Hätämerkkien väärinkäyttö. Määräys vastaa nykyistä SOLAS-yleissopimuksen liitteen V luvun 9 sääntöä. Sen mukaan kansainvälisen hätämerkin väärinkäyttö eli käyttö muuhun tarkoitukseen kuin osoittamaan, että henkilö tai henkilöitä on hädässä, on kielletty. Myös muun merkin käyttö, jota voidaan erehdyksessä luulla kansainväliseksi hätämerkiksi, on kielletty.

Meripelastuslain 25 §:ssä kielletään hätämerkkien ja niitä muistuttavien merkkien käyttö muutoin kuin hätätilanteessa annettuna hätämerkkinä. Rangaistus merihätää tai muuta vastaavaa hätää koskevasta perättömästä ilmoituksesta säädetään rikoslain (39/1889) 34 luvun 10 §:ssä.

IX luku Alusten turvallisuusjohtaminen

Kansainväliset turvallista johtamista koskevat määräykset otettiin SOLAS-yleissopimuksen liitteen IX luvuksi vuonna 1994 (International Safety Management Code, jäljempänä ISM-säännöstö). Liitteen IX luvun 3 säännön lisäyksellä ISM-säännöstön vaatimukset määrätään pakollisiksi.

Turvallisuusjohtamisjärjestelmästä säädetään merilain 1 luvun 8 ja 8 a §:ssä sekä alusturvallisuuden valvonnasta annetussa laissa (370/1995). Tarkemmat säännökset on annettu laivanisännän turvallisuusjohtamisjärjestelmästä ja aluksen turvalliseen käyttöön liittyvistä johtamisjärjestelyistä annetulla asetuksella (66/1996), joka perustuu ISM-säännöstöön. Asetuksen voimaantulo on porrastettu siten, että viimeiset sen soveltamisalaan kuuluvat alukset tulevat järjestelmän piiriin viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2002.

X luku Suurnopeusaluksia koskevat turvallisuusmääräykset

Lukuun sijoitettiin vuoden 1994 suurnopeusalussäännöstön (International Code of Safety for High-Speed Craft, jäljempänä HSC-säännöstö) rinnalle uusi vuoden 2000 HSC-säännöstö siten, että aluksen rakentamisaika määrää, kumpaa säännöstöä sovelletaan pakollisena. Jälkimmäistä sovelletaan 1 päivänä heinäkuuta 2002 tai myöhemmin rakennettuun suurnopeusalukseen ja rajoitetusti aikaisemmin rakennettujen alusten suuriin muutostöihin. Suurnopeusaluksista on säädetty eräiden kotimaan matkoilla liikennöivien matkustaja-alusten turvallisuudesta annetussa asetuksessa (1307/1999) sekä alusturvallisuuden valvonnasta annetun lain uudessa 4 a luvussa ja säännöllisen ro-ro-matkustaja-alusliikenteen ja suurnopeusmatkustaja-alusliikenteen turvallisuuden varmistamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (95/2002).

2. Lakiehdotusten perustelut

2.1. Laki ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen liitteen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

1 §. Pykälällä ehdotetaan saatettavaksi voimaan ne SOLAS-yleissopimuksen muutoksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Tähän esitykseen sisältyy myös ehdotus laiksi merilain muuttamiseksi, johon sisältyy säännöksiä, joilla pantaisiin täytäntöön sopimusmuutoksen lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Valtiosopimustyöryhmän (UM 1/2000) mietinnön mukaan kansainvälisiin sopimuksiin sisältyvien velvoitteiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattaminen toteutettaisiin ainoastaan poikkeuksellisesti yksinomaan asiasisältöisellä lailla. Laista olisi tällöinkin käytävä selvästi ilmi sen luonne tietyn yksilöidyn velvoitteen voimaansaattamislakina. Koska merilain muutoksen kaikki säännökset eivät koske SOLAS-yleissopimuksen muutoksia, lakia ei ole tarkoituksenmukaista yksilöidä voimaansaattamislaiksi. Pääsäännön mukaisesti ehdotukseen on siten sisällytetty blankettilaki, joka koskee sopimusmuutosten lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

2 §. SOLAS-yleissopimusta sovelletaan sen liitteen I luvun 1 säännön mukaan vain kansainvälisillä matkoilla liikennöiviin aluksiin, jollei nimenomaisesti ole toisin määrätty. Liitteen V lukua sovelletaan kuitenkin sen 1 säännön mukaan kaikkiin aluksiin kaikilla matkoilla lukuun ottamatta sota-aluksia ja yksinomaan Pohjois-Amerikan Isoilla järvillä ja niihin liittyvillä vesialueilla liikennöiviä aluksia, jollei luvussa nimenomaan toisin määrätä. Näin ollen myös kotimaan liikenteessä olevat alukset kuuluvat luvun soveltamisalan piiriin.

Koska V luvun määräykset liittyvät olennaisesti kansainväliseen kauppamerenkulkuun ja eräät laitevaatimukset on mitoitettu tämän mukaisesti, 1 säännön 2 ja 4 kohdassa on poikkeusmahdollisuus pieniä aluksia ja rajoitettua liikennettä varten. Sopimushallituksen hallinto voi päättää, missä määrin lukua sovelletaan aluksiin, jotka liikennöivät yksinomaan sopimushallituksen sisäisillä aluevesillä. Sopimushallituksen hallinnon tulee määritellä, missä määrin V luvun navigaatiojärjestelmiä ja -laitteita koskevia 15―28 sääntöä ei sovelleta alle 150 bruttovetoisuutta oleviin aluksiin matkasta riippumatta sekä alle 500 bruttovetoisuutta oleviin aluksiin, joita ei käytetä kansainvälisillä matkoilla, sekä kalastusaluksiin.

Suomessa on tarkoitus rajoittaa nykyisen käytännön mukaisesti eräiden V luvun navigaatiojärjestelmä- ja laitevaatimuksien soveltamista ulkomaan tai kotimaan liikenteessä oleviin pieniin aluksiin. Liitteen V lukua ei tältä osin ole jatkossakaan tarkoitus soveltaa huviveneisiin. Kalastusaluksiin sovelletaan merilain nojalla eräiden kalastusalusten turvallisuudesta annettua asetusta (65/2000), joka suurien kalastusalusten osalta perustuu niin sanottuun kalastusalusdirektiiviin (97/70/EY) ja kansainväliseen yleissopimukseen kalastusalusten turvallisuudesta eli niin sanottuun Torremolinoksen pöytäkirjaan.

SOLAS-yleissopimuksen liitteen V lukuun liittyvä alusturvallisuutta koskeva yksityiskohtainen sääntely on tarkoituksenmukaista antaa merenkulkulaitoksen tehtäväksi asian laadun ja määräysten teknisen yksityiskohtaisuuden vuoksi. Tämän vuoksi ehdotetaan, että merenkulkulaitos päättäisi, missä laajuudessa alle 150 bruttovetoisuutta olevaan alukseen ja alle 500 bruttovetoisuutta olevaan, yksinomaan kotimaanliikenteessä Suomen suojaisilla rannikkovesillä tai sisävesillä liikennöivään alukseen sovelletaan SOLAS-yleissopimuksen liitteen V luvun seuraavia sääntöjä: 15 (komentosiltajärjestelyt), 17 (sähkömagneettinen yhteensopivuus), 19 (aluksen navigointijärjestelmät ja -varusteet), 22 (näkyvyys komentosillalta) ja 25 (ohjauslaitteiston käyttö). Kotimaan liikenteessä olevien aluksien osalta merenkulkulaitos voisi päättää myös luotsausjärjestelyjä koskevan 23 säännön soveltamisesta silloin, kun aluksella ei luotsausasetuksen (92/1998) mukaan ole luotsinkäyttövelvollisuutta.

Niin ulkomaan kuin kotimaan liikenteessä aluksella olisi kuitenkin oltava ainakin asianmukaisesti kompensoitu kiinteästi asennettu magneettikompassi, ohjauslaite ja muu sen turvalliseen navigointiin riittävä varustus sekä varaohjauslaite.

Merenkulkulaitos voisi antaa myös tarkempia määräyksiä 15―28 säännön soveltamisen teknisistä yksityiskohdista kuten laitteiden rakenteesta, laadusta ja tarkastuksesta. Merenkulkulaitos voisi antaa yleissopimuksen liitteen V luvun 3 säännön 1 kohdan mukaisen yleisen poikkeuksen navigointilaitteistoja koskevista vaatimuksista alukselle, jolla ei ole mekaanista kuljetuskoneistoa. Merenkulkulaitos voisi tarvittaessa myöntää V luvun 3 säännön 2 kohdan mukaisen osittaisen tai ehdollisen vapautuksen tai vastaavuuden, kun alusta käytetään matkalla, jolla aluksen suurin etäisyys rannikosta, matkan pituus ja luonne, tavallisten merenkulun vaarojen puuttuminen ja muut turvallisuuteen vaikuttavat seikat ovat sellaiset, että V luvun täysimääräinen soveltaminen on epämielekästä tai tarpeetonta. Merenkulkulaitoksen olisi tällöin otettava huomioon vapautusten ja vastaavuuksien mahdolliset vaikutukset muiden alusten turvallisuuteen.

3 §. Pykälä sisältää säännöksen, jonka mukaan tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tasavallan presidentin asetuksella.

4 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimusmuutokset tulevat Suomen osalta voimaan.

2.2. Laki merilain 6 luvun muuttamisesta

6 luku. Aluksen päällikkö

3a §. Reitin suunnittelu. Merenkulun turvallisuutta ja vaarallisten tilanteiden välttämistä koskevan SOLAS-yleissopimuksen liitteen V luvun uutta 34 sääntöä vastaavat yleisessä muodossa merilain 6 luvun nykyiset säännökset merikelpoisuudesta huolehtimisesta (3 §), hyvän merimiestavan noudattamisesta (9 §) sekä aluksen turvallisen kulun varmistamisesta (10 §:n 1 momentti). Reittisuunnitelmaa koskeva yleisluonteinen säännös on aluksen miehityksestä, laivaväen pätevyydestä ja vahdinpidosta annetun liikenneministeriön päätöksen (1257/1997) 2 §:ssä. 34 säännön täsmällisemmäksi ilmaisemiseksi on kuitenkin tarpeen lisätä merilakiin nimenomainen säännös asiasta.

9 §. Hyvän merimiestaidon noudattaminen. Pykälän nykyisen sanamuodon mukaan päällikkö huolehtii hyvän merimiestaidon noudattamisesta aluksen kuljettamisessa ja käsittelyssä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi 2 momentti, joka korostaa päällikön yksinomaista ratkaisuvaltaa hänen ammattipätevyyteensä alueeseen kuuluvien ongelmien ratkaisussa aluksella. Säännös vastaa SOLAS-yleissopimuksen liitteen uuden V luvun 34 säännön 3 kappaletta.

12 a §. Päällikön ilmoitusvelvollisuus. Lain 6 lukuun ehdotetaan otettavaksi uusi pykälä, jossa säädettäisiin SOLAS-yleissopimuksen liitteen V luvun 31 säännön mukaisista vaarailmoituksista. Päällikön olisi ilmoitettava vaarallisesta jäästä, jäänmuodostuksesta tai hylystä, vähintään 10 boforin tuulesta, josta ei ole annettu myrskyvaroitusta, tai muusta merenkulun välittömästä vaarasta samoin kuin merenkulun turvalaitteen virheellisestä tai erehdyttävästä toiminnasta, siirtymisestä tai katoamisesta läheisyydessä oleville aluksille ja alueella merenkulun turvallisuudesta vastaavalle viranomaiselle, elimelle tai järjestelmälle. Suomen vesialueella purjehdittaessa ilmoitus tulee tehdä merenkulkulaitokselle. Käytännössä se tehtäisiin lähimmälle luotsiasemalle, merenkulkupiirille tai merenkulkulaitoksen alusturvallisuudesta vastaavalle yksikölle. Muilla merialueilla meriturvallisuudesta vastaava taho ei aina välttämättä ole viranomainen. Turvalaitteen virheellisestä toiminnasta on kaikkia vesillä liikkuvia koskeva ilmoittamisvelvollisuus vesikulkuväylien merkitsemisestä annetun asetuksen 8 §:ssä. Velvoite edellyttää kuitenkin laintasoista sääntelyä, ja siksi se ehdotetaan otettavaksi merilakiin.

3. Voimaantulo

Kuten edellä esityksen yleisperustelujen jaksosta 1 ilmenee, SOLAS-yleissopimuksen liitteen muutokset tulevat voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2002. Suomi on ilmoittanut Kansainväliselle merenkulkujärjestölle IMOlle, ettei se voi hyväksyä muutoksia 1 päivään tammikuuta 2002 mennessä. Tarkoitus kuitenkin on, että Suomi voisi peruuttaa vastustuksensa ennen 1 päivää heinäkuuta 2002 ja saattaa SOLAS-yleissopimuksen liitteen muutokset voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2002 niin kuin siitä on kansainvälisesti sovittu.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Eduskunta hyväksyi jäävartiosopimuksen eräät määräykset 30 päivänä marraskuuta 1971. Hallituksen esityksessä (HE 95/1971 vp) todettiin, että Suomen sopimukseen liittymisen ehtona on, että eduskunta hyväksyy sopimuksesta aiheutuvat vuotuiset kulut.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista. Määräys on niin ikään luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos se muuten koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka jos siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Määräys kuuluu lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lakitasoisen säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, 12/2000 vp ja 45/2000 vp).

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunnan hyväksyminen vaaditaan eduskunnan toimivallan piiriin kuuluvan velvoitteen irtisanomiseen. Lain perusteluissa (HE 1/1998 vp) todetaan, että eduskunnan olisi siten hyväksyttävä irtisanominen, jos velvoite sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä taikka jos velvoite perustuslain mukaan tai muuten huomattavan merkityksensä vuoksi vaatii eduskunnan hyväksymistä. Eduskunnan aseman ylimpänä valtioelimenä katsotaan edellyttävän, ettei eduskunnan toimivallan piiriin kuuluvia kansainvälisiä velvoitteita voida irtisanoa ilman eduskunnan suostumusta. Perustuslakivaliokunta on mietinnössään PeVM 10/1998 vp katsonut, että perustuslain 94 §:ää tulee tulkita siten, että eduskunnan on hyväksyttävä myös sellaisen kansainvälisen velvoitteen irtisanominen, jonka eduskunta on hyväksynyt jo ennen uuden perustuslain voimaantuloa (myös HE 7/2001 vp).

Perustuslain esitöissä ja valtiosopimustyöryhmän mietinnössä (UM 1/2000) ei ole otettu kantaa siihen tilanteeseen, että sopimuspuolet päättävät muutoin kuin irtisanomalla luopua sopimuksesta. Tällainen tilanne tulee kuitenkin sen vaikutuksien vuoksi ilmeisesti rinnastaa irtisanomiseen eduskunnan suostumuksen tarpeellisuuden kannalta. Tämän vuoksi eduskunnan hyväksyminen jäävartiosopimuksen voimassaolon lakkauttamiselle on tarpeen.

SOLAS-yleissopimusta ei ole aikanaan saatettu eduskunnan hyväksyttäväksi. Perustuslain 94 §:n ilmaisua lainsäädännön kattamasta alasta on kuitenkin tulkittava perustuslain ja perustuslakivaliokunnan viimeaikaisen lausuntokäytännön pohjalta. Koska SOLAS-yleissopimuksen liitteeseen joulukuussa 2000 hyväksytyt muutokset sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, on sopimuksen muutoksille tarpeen pyytää eduskunnan hyväksyminen.

SOLAS -yleissopimuksen liitteen uuden V luvun 4 ja 5 säännön mukaisista varoituksista, sääpalveluista ja säävaroituksista vastaavat merenkulkulaitos ja Ilmatieteen laitos kyseisistä laitoksista annettujen lakien nojalla. Luvun 7 sääntöön sisältyy sopimushallituksien velvoite meripelastustoimen järjestämiseen. Suomen meripelastuksen järjestämisestä säädetään meripelastuslaissa. Luvun 9 säännön mukaisista merenmittauspalveluista vastaa Suomessa merenkulkulaitos, jonka tehtävänä on merenkulkulaitoksesta annetun lain mukaan ryhtyä merenkulkua ja muuta vesiliikennettä edistäviin, turvaaviin ja järjestäviin toimenpiteisiin. Valtionhallinnon toimielinten yleisistä perusteista säädetään lailla.

V luvun 28 säännön uuden määräyksen mukaan kaikissa kansainvälisessä liikenteessä käytettävissä aluksissa on pidettävä kirjaa navigointitoimista sekä navigoinnin turvallisuuden kannalta merkittävistä tapahtumista. Laiva- ja konepäiväkirjasta säädetään merilain 18 luvussa.

Vaarailmoituksia koskevan 31 säännön mukaan aluksen päällikön on vaarallisia sääolosuhteen tai muun merenkulkua välittömästi uhkaavan vaaran kohdatessaan välittömästi ilmoitettava asiasta läheisyydessä oleville aluksille ja toimivaltaisille viranomaisille. Vaarailmoituksista ehdotetaan säädettäväksi uudessa merilain 6 lukuun otettavassa säännöksessä.

Liitteen V luvun 33 sääntö vastaa jo nykyisin voimassa olevaa määräystä. Sen mukaan aluksen päällikön, joka voi antaa apua saatuaan tiedon ihmisten merihädästä, on mentävä apuun niin nopeasti kuin mahdollista ja ilmoitettava tästä hädässä oleville henkilöille tai etsintä- ja pelastuspalvelulle. Merihädässä olevan auttamisesta säädetään merilain 6 luvun 11 §:ssä.

Turvallista navigointia koskevan 34 säännön mukaan aluksen päällikön on varmistettava aiotun matkareitin suunnittelu muun muassa ennakoimalla kaikki tunnetut merenkulun vaarat ja haitalliset sääolosuhteet. Aluksen omistaja, vuokraaja tai alusta käyttävä yhtiö tai kukaan muukaan henkilö ei saa estää tai rajoittaa aluksen päällikköä tekemästä tai toteuttamasta päätöstä, joka on päällikön asiantuntemuksen perusteella tarpeellinen merenkulun turvallisuuden ja meriympäristön suojelun kannalta. Aluksen päällikön velvollisuudet ja oikeudet merenkulun turvallisuuteen liittyvissä asioissa kuuluvat lainsäädännön alaan. Asiasta ehdotetaan säädettäväksi merilain 6 luvussa.

Lainsäädännön alaan kuuluu myös SOLAS-yleissopimuksen liitteen V luvun 35 sääntö, jonka mukaan kansainvälisen hätämerkin käyttö muuhun tarkoitukseen kuin osoittamaan, että henkilö tai henkilöitä on hädässä, sekä myös muun merkin käyttö, jota voidaan erehdyksessä luulla kansainväliseksi hätämerkiksi, on kielletty. Kiellosta säädetään meripelastuslain 25 §:ssä. Rangaistus merihätää tai muuta vastaavaa hätää koskevasta perättömästä ilmoituksesta säädetään rikoslain 34 luvun 10 §:ssä.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin sanamuodon ja siihen perustuvan perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan eduskunta hyväksyy myös sopimusmuutokset kokonaisuudessaan (esimerkiksi PeVL 24/2001 vp ja 38/2001 vp). Edellä esitetyn mukaisesti SOLAS-yleissopimuksen liitteen muutoksissa on lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä kuitenkin vain merenkulun turvallisuutta koskevassa V luvussa. Liitteen lukujen II-1, II-2, IX ja X muutokset koskevat alusten rakennetta sekä aluksen turvalliseen käyttöön liittyviä johtamisjärjestelyitä, joista merilain 1 luvun 8 §:n mukaan säädetään asetuksella. Nämä muutokset eivät kuulu lainsäädännön alaan eivätkä sisällä muutoinkaan eduskunnan hyväksymistä edellyttäviä määräyksiä. Näiden muutosten määräykset ovat luonteeltaan teknisiä ja ne koskevat vain rajoitettua kohderyhmää. Lisäksi muutokset ovat melko laajoja eli yhteensä 120 sivua. Edellä mainituista syistä eduskunnalta pyydetään tässä tapauksessa poikkeuksellisesti vain SOLAS-yleissopimuksen liitteen V luvun muutosten hyväksymistä.

Tarkoituksena on, että sopimusmuutoksista julkaistaisiin Suomen säädöskokoelman sopimussarjassa liitteen V luku. Suomen säädöskokoelmasta annetun lain (188/2000) 9 §:ssä säädetään edellytyksistä valtiosopimuksen julkaisemiseksi muuten kuin sopimussarjassa. Sen mukaan valtioneuvosto tai asianomainen ministeriö voi erityisestä syystä päättää, että muuta kuin eduskunnan hyväksymää tai eduskunnan hyväksymistä edellyttävää valtiosopimusta ei julkaista sopimussarjassa, jos sopimuksen määräykset ovat yleiseltä merkitykseltään vähäisiä tai sopimusmääräysten voimaansaattamiseksi ei ole tarpeen antaa erillistä säännöstä. Muiden liitteen lukujen muutosten osalta julkaistaisiin voimaansaattamisen yhteydessä ilmoitus, jonka mukaan muutokset ovat nähtävissä ja saatavissa merenkulkulaitoksessa, joka myös antaa niistä tietoja suomeksi ja ruotsiksi.

Sopimusmuutokset eivät sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen sopimusmuutokset voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus niiden voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslain 94 §:n 1 momentin tulkintaan liittyvien kysymysten johdosta on suotavaa, että esityksen eduskuntakäsittelyssä hankitaan perustuslakivaliokunnan lausunto.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Pohjois-Atlantin jäävartion taloudellisesta tuesta 4 päivänä tammikuuta 1956 tehdyn sopimuksen (SopS 12/1972) voimassaolon lakkauttamisen; ja

että Eduskunta hyväksyisi ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 11/1981) liitteen V lukuun 5 päivänä joulukuuta 2000 tehdyt muutokset.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi samalla seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Laki ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen liitteen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 §

Ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 11/1981) liitteen V lukuun 5 päivänä joulukuuta 2000 hyväksyttyjen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.


2 §

Merenkulkulaitos päättää yleissopimuksen liitteen V luvun 1 säännön 4 kohdan mukaisesti, missä määrin alle 150 bruttovetoisuutta oleviin aluksiin ja sellaisiin alle 500 bruttovetoisuutta oleviin aluksiin, jotka liikennöivät yksinomaan Suomessa suojaisilla rannikkovesillä tai sisävesiliikenteessä, sovelletaan V luvun 15, 17, 19, 22 ja 25 sääntöä sekä kotimaan liikenteessä olevien alusten osalta myös 23 sääntöä.


Merenkulkulaitos voi antaa tarkempia määräyksiä V luvun 15―28 säännön soveltamisen teknisistä yksityiskohdista.


Merenkulkulaitos voi antaa V luvun 3 säännön 1 kohdan mukaisen yleisen poikkeuksen navigointilaitteistoja koskevista vaatimuksista aluksille, joilla ei ole mekaanista kuljetuskoneistoa. Merenkulkulaitos voi tarvittaessa myöntää V luvun 3 säännön 2 kohdan mukaisen osittaisen tai ehdollisen vapautuksen tai vastaavuuden, kun alusta käytetään matkalla, jolla aluksen suurin etäisyys rannikosta, matkan pituus ja luonne, tavallisten merenkulun vaarojen puuttuminen ja muut turvallisuuteen vaikuttavat seikat ovat sellaiset, että V luvun täysimääräinen soveltaminen on epämielekästä tai tarpeetonta. Merenkulkulaitoksen on tällöin otettava huomioon vapautusten ja vastaavuuksien mahdolliset vaikutukset muiden alusten turvallisuuteen.


3 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tasavallan presidentin asetuksella.


4 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.




2.

Laki merilain 6 luvun muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään 15 päivänä heinäkuuta 1994 annetun merilain (674/1994) 6 lukuun uusi 3 a § ja 12 a § sekä luvun 9 §:ään uusi 2 momentti seuraavasti:


6 luku

Aluksen päällikkö


3 a §
Reitin suunnittelu

Päällikön on ennen matkan aloittamista varmistettava, että kuljettavaksi aiottu reitti on suunniteltu käyttämällä kyseessä olevan alueen asianmukaisia merikarttoja ja merenkulkujulkaisuja.


Reittisuunnitelmassa on yksilöitävä aluksen reitti siten, että siinä:

1) otetaan huomioon matkaan vaikuttava reittijakojärjestelmä;

2) taataan riittävä meritila aluksen turvallista kulkemista varten koko matkaksi;

3) ennakoidaan tunnetut merenkulkuriskit ja haitalliset sääolosuhteet; sekä

4) otetaan huomioon asiaan kuuluvat meriympäristön suojelutoimenpiteet ja mahdollisuuksien mukaan vältetään toimintaa ja toimenpiteitä, jotka voivat aiheuttaa vahinkoa ympäristölle.


9 §
Hyvän merimiestaidon noudattaminen

Alusturvallisuuden valvonnasta annetun (370/1995) 2 §:ssä tarkoitettu laivanisäntä tai kukaan muu henkilö ei saa estää tai rajoittaa aluksen päällikköä tekemästä tai toteuttamasta päätöstä, joka päällikön ammatillisen arvion mukaan on tarpeellinen aluksen turvallisen navigoinnin tai meriympäristön suojelun kannalta.


12 a §
Päällikön ilmoitusvelvollisuus

Aluksen päällikön on ilmoitettava lähettyvillä oleville aluksille sekä Suomen vesialueella merenkulkulaitokselle ja muulla alueella merenkulun turvallisuutta edistävälle tai valvovalle viranomaiselle, elimelle tai järjestelmälle vaarallisesta jäästä, jäänmuodostuksesta tai hylystä, vähintään 10 boforin tuulesta, josta ei ole annettu myrskyvaroitusta, tai muusta merenkulun välittömästä vaarasta samoin kuin merenkulun turvalaitteen virheellisestä tai erehdyttävästä toiminnasta, siirtymisestä tai katoamisesta.



Tämä laki tulee voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana.



Helsingissä 14 päivänä maaliskuuta 2002

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Liikenne- ja viestintäministeri
Kimmo Sasi

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.