Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 7/2002
Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain ja tilintarkastuslain 1 §:n muuttamisesta

TaVM 2/2002

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annettua lakia muutettavaksi siten, että Suomessa toimiluvan saaneen kolmannen maan vakuutusyhtiön olisi laadittava edustuston varojen sijoittamista koskeva suunnitelma. Edustuston tilintarkastuksesta ja tilintarkastajien ilmoitusvelvollisuudesta annettaisiin vakuutusyhtiölain säännöksiä vastaavat säännökset. Samassa yhteydessä tehtäisiin tilintarkastuslakiin tekninen muutos. Ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annettuun lakiin otettaisiin yksityiskohtaiset säännökset kirjanpitolain soveltamisesta kolmannen maan vakuutusyhtiön edustuston tilinpäätökseen. Ulkomaisen vakuutusyhtiön pääasiamiehen vahingonkorvauksen sovittelua koskeva säännös muutettaisiin vastaamaan vakuutusyhtiölain vastaavaa säännöstä.

Kolmannen maan vakuutusyhtiön pääomavaatimuksia koskeviin säännöksiin tehtäisiin joitakin muutoksia. Lakiin otettaisiin säännös, jonka mukaan vakuutena olevien arvopapereiden ja sitoumusten tulee aina täyttää vastuuvelan katteelle asetettavat vaatimukset. Muista peruspääomaa vastaavista varoista kuin vakuudesta ei esityksen mukaan enää annettaisi erityissäännöksiä. Lakiin lisättäisiin vaatimus siitä, että vastuuvelan katteen tulee aina sijaita Suomessa.

Lisäksi ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annettua lakia ehdotetaan selkeytettäväksi siten, että toimivallan jako sosiaali- ja terveysministeriön ja Vakuutusvalvontaviraston kesken ilmenisi suoraan jokaisesta ministeriön ja viraston tehtäviä koskevasta säännöksestä.

Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.


YLEISPERUSTELUT

1. Lainsäädäntö ja käytäntö

Ulkomaisista vakuutusyhtiöstä annetun lain (398/1995; UVYL) 1 §:n 1 momentin mukaan ulkomaisella vakuutusyhtiöllä on oikeus harjoittaa vakuutusliikettä Suomessa siten kuin mainitussa laissa säädetään.

UVYL:a sovelletaan eräin poikkeuksin ulkomaisen vakuutusyhtiön harjoittamaan ensivakuutusliikkeeseen Suomessa. Jälleenvakuutuksen harjoittaminen ei kuulu lain soveltamisalaan.

UVYL:ssa ulkomaisella ETA-vakuutusyhtiöllä tarkoitetaan ulkomaista vakuutusyhtiötä, jonka kotivaltio kuuluu Euroopan talousalueeseen. Kolmannen maan vakuutusyhtiöllä tarkoitetaan puolestaan sellaista ulkomaista vakuutusyhtiötä, jonka kotivaltio ei kuulu Euroopan talousalueeseen.

Ulkomaisella ETA-vakuutusyhtiöllä on oikeus harjoittaa Suomessa vakuutusliikettä yhtiön kotivaltiossa saadun toimiluvan perusteella. Yhtiö voi harjoittaa vakuutusliikettä Suomessa joko perustamalla tänne edustuston tai myymällä vakuutuksia Suomeen yhtiön kotivaltiossa olevasta toimipaikasta tai jossakin muussa ETA-valtiossa sijaitsevasta toimipaikasta. Ennen kuin yhtiö voi alkaa harjoittaa vakuutusliikettä Suomessa, Vakuutusvalvontaviraston on saatava yhtiön kotivaltion vakuutusvalvontaviranomaiselta yhtiön edustuston perustamisilmoitus tai vakuutuspalvelujen vapaan tarjonnan aloittamisilmoitus.

Ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön talouden valvonta Suomessa harjoitettavassa toiminnassa kuuluu ainoastaan yhtiön kotivaltion valvontaviranomaiselle. Sen sijaan yhtiön Suomessa harjoittaman toiminnan muu valvonta kuuluu Vakuutusvalvontavirastolle. Tällöin valvotaan muun muassa sitä, että ulkomainen ETA-vakuutusyhtiö noudattaa markkinoinnissa ja korvaustoiminnassa lain ja hyvän vakuutustavan vaatimuksia.

Kolmannen maan vakuutusyhtiö voi harjoittaa ensivakuutusliikettä Suomessa ainoastaan, jos yhtiö on saanut sitä varten toimiluvan sosiaali- ja terveysministeriöltä. Kolmannen maan vakuutusyhtiöllä on oltava Suomessa varoja ensivakuutusliikettä varten vähintään 2 400 000 euroa, jos yhtiö aikoo harjoittaa henkivakuutusliikettä tai vahinkovakuutusluokkiin 10―16 kuuluvaa vakuutusliikettä, ja vähintään 1 200 000 euroa, jos yhtiö aikoo harjoittaa ainoastaan muuta vakuutusliikettä. Puolet tästä määrästä on asetettava vakuudeksi Vakuutusvalvontaviraston hyväksymään suomalaiseen talletuspankkiin tai Suomeen sijoittautuneen ulkomaisen luottolaitoksen sivukonttoriin. Toiminnan aikana vakuuden arvon on kuitenkin aina oltava vähintään laissa tarkoitetun toimintapääoman vähimmäismäärän suuruinen. Lisäksi kolmannen maan vakuutusyhtiön on laskettava ja katettava vastuuvelka siten kuin vakuutusyhtiölaissa (1062/1979) säädetään.

Lain pääsäännöstä poiketen peruspääomaa ja vakuutta koskevat vaatimukset eivät koske sveitsiläisiä vahinkovakuutusyhtiöitä. Poikkeus perustuu Euroopan talousyhteisön ja Sveitsin valaliiton vuonna 1989 tekemään sopimukseen. Sen sijaan myös sveitsiläisten vahinkovakuutusyhtiöiden on laskettava ja katettava vastuuvelka Suomessa harjoitetulle ensivakuutusliikkeelle.

Vakuutusvalvontavirasto valvoo kolmannen maan vakuutusyhtiön edustuston taloutta ja muuta toimintaa Suomessa. Valvontaa varten kolmannen maan vakuutusyhtiön on vuosittain toimitettava Vakuutusvalvontavirastolle muun muassa tilastokertomus, selostus vastuuvelan laskemisesta ja edustuston tilinpäätös. Tilastokertomukseen on liitettävä selvitys siitä, että peruspääomaa, vakuutta ja vastuuvelan katetta koskevat vaatimukset täyttyvät.

Vuoden 2001 lopussa Suomessa oli 17 ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön edustustoa ja 2 kolmannen maan vakuutusyhtiön edustustoa. Kaikkiaan 323 ulkomaista ETA-vakuutusyhtiötä oli tehnyt ilmoituksen vakuutuspalvelujen vapaan tarjonnan aloittamisesta.

2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Esityksen päätavoitteena on saattaa UVYL vastaamaan soveltuvin osin vakuutusyhtiölakiin ja siihen liittyvään lainsäädäntöön tehtyjä muutoksia. Kotimaisten vakuutusyritysten tapaan kolmannen maan vakuutusyhtiön olisi esityksen mukaan laadittava edustuston varojen sijoittamista koskeva suunnitelma. Edustuston tilintarkastuksesta ja tilintarkastajien ilmoitusvelvollisuudesta annettaisiin vakuutusyhtiölain säännöksiä soveltuvin osin vastaavat säännökset. Samassa yhteydessä tehtäisiin tilintarkastuslain (936/1994) 1 §:ään tekninen muutos. Kirjanpitolain (1336/1997) soveltamisesta kolmannen maan vakuutusyhtiön edustuston tilinpäätökseen annettaisiin yksityiskohtaiset säännökset. Näissä säännöksissä otettaisiin huomioon vakuutustoiminnan erityispiirteet. Nykyiseen tapaan ulkomaisten vakuutusyhtiöiden kirjanpitoa ja tilinpäätöstä koskevat UVYL:n erityissäännökset eivät koskisi ulkomaisten ETA-vakuutusyhtiöiden edustustoja. Tämä johtuu siitä, että UVYL:n 14 §:n mukaan myös ulkomaisten ETA-vakuutusyhtiöiden Suomessa sijaitsevien edustustojen talouden valvonta kuuluu yhtiön kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille eikä Suomen Vakuutusvalvontavirastolle.

Esityksen mukaan kolmannen maan vakuutusyhtiön edustuston tilinpäätös ja tilintarkastuskertomus olisi ilmoitettava Patentti- ja rekisterihallitukselle rekisteröitäväksi.

Ulkomaisen vakuutusyhtiön pääasiamiehen vahingonkorvauksen sovittelua koskeva säännös muutettaisiin vastaamaan vakuutusyhtiölain vastaavaa säännöstä.

Kolmannen maan vakuutusyhtiön pääomavaatimuksia koskeviin säännöksiin tehtäisiin eräitä, pääosin teknisluonteisia muutoksia. UVYL:iin otettaisiin säännös, jonka mukaan vakuutena olevien arvopapereiden ja sitoumusten tulee aina täyttää vastuuvelan katteelle asetettavat vaatimukset. Lisäksi vakuuden tulisi, kuten nykyisin, täyttää Vakuutusvalvontaviraston asettamat vakuuden luonteesta johtuvat lisävaatimukset. Muista peruspääomaa vastaavista varoista kuin vakuudesta ei ehdotuksen mukaan otettaisi lakiin enää erityissäännöksiä. Vastuuvelan katteesta lakiin lisättäisiin nimenomainen vaatimus siitä, että katteen tulee sijaita Suomessa. Toimintapääomaa koskevia säännöksiä muutettaisiin teknisesti siten, että niissä viitattaisiin vakuutusyhtiölain vastaavien säännösten noudattamiseen soveltuvin osin.

Lisäksi UVYL:a ehdotetaan muutettavaksi siten, että toimivallan jako sosiaali- ja terveysministeriön ja Vakuutusvalvontaviraston kesken ilmenisi suoraan jokaisesta ministeriön ja viraston tehtäviä koskevasta UVYL:n säännöksestä.

3. Esityksen vaikutukset

Esityksellä selkeytetään UVYL:a, ja samalla muutetaan lakia vastaamaan vakuutusyhtiölakiin ja siihen liittyvään lainsäädäntöön tehtyjä muutoksia. Esityksellä ei ole olennaisia taloudellisia vaikutuksia eikä henkilövaikutuksia.

4. Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä sosiaali- ja terveysministeriössä. Esitysluonnoksesta pyydettiin lausunnot oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, kauppa- ja teollisuusministeriöltä, Vakuutusvalvontavirastolta, kirjanpitolautakunnalta ja Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitolta. Esityksessä on mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon lausunnoissa esitettyjä näkökohtia.

Lausunnossaan Vakuutusvalvontavirasto esitti harkittavaksi, että kolmannen maan vakuutusyhtiön pääasiamiehen hyväksyisi toimilupaa myönnettäessä sosiaali- ja terveysministeriö ja myöhemmin, kun yhtiö vaihtaa pääasiamiestä, Vakuutusvalvontavirasto. Esityksessä ehdotetaan kuitenkin, että pääasiamiehen hyväksyisi aina Vakuutusvalvontavirasto. Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin soveltamiskäytännön yhdenmukaisuuden vuoksi on parempi, että ratkaisijana kaikissa tilanteissa toimii vain yksi viranomainen. Toiseksi pääasiamiehen hyväksyminen sopii luonteeltaan paremmin valvontaviranomaisen kuin ministeriön tehtäväksi. Esityksen mukainen ratkaisu merkitsee toimilupahakemusta käsiteltäessä, että Vakuutusvalvontavirasto antaessaan lausuntonsa toimilupahakemuksesta sosiaali- ja terveysministeriölle samalla ilmoittaa kantansa siihen, voiko virasto hyväksyä yhtiön ehdottaman pääasiamiehen. Varsinaisen ratkaisunsa pääasiamiehen hyväksymisestä Vakuutusvalvontavirasto tekisi saatuaan ministeriöltä tiedon toimiluvan myöntämisestä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotusten perustelut

1.1. Laki ulkomaisista vakuutusyhtiöistä

7―13, 15, 16, 18, 22, 25, 28, 32, 39, 41, 46, 47, 50, 52, 64―68, 70, 75 ja 77 §. Pykäliä ehdotetaan muutettaviksi siten, että toimivallan jako sosiaali- ja terveysministeriön ja Vakuutusvalvontaviraston kesken ilmenee suoraan kustakin pykälästä. Muutettaviksi ehdotetuissa lainkohdissa toimivaltainen viranomainen on Vakuutusvalvontavirasto. Muutos on tekninen ja liittyy 85 a §:n ehdotettuun kumoamiseen.

17 §. Pakkokeinot. Pykälän 2―4 momenttia ehdotetaan muutettaviksi ensinnäkin siten, että Vakuutusvalvontaviraston toimivalta ilmenee suoraan kyseisistä momenteista. Muutos on tekninen, sillä myös nykyisen 85 a §:n perusteella toimivaltainen viranomainen on Vakuutusvalvontavirasto eikä sosiaali- ja terveysministeriö.

Lisäksi pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että uhkasakon maksettavaksi tuomitseva viranomainen olisi ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön edustuston sijaintipaikan lääninhallitus. Jos yhtiöllä ei ole edustustoa Suomessa, Etelä-Suomen lääninhallitus tuomitsisi uhkasakon maksettavaksi. Nykyisen lain mukaan Etelä-Suomen lääninhallitus on aina tässä tarkoitettu uhkasakkoviranomainen.

27 §. Väliaikainen pääasiamies. Pykälään ehdotetaan ensinnäkin tehtäväksi vastaava Vakuutusvalvontaviraston toimivaltaa koskeva tekninen muutos kuin 17 §:n 2―4 momenttiin.

Pykälän viimeisen virkkeen mukaan ulkomaisen vakuutusyhtiön on suoritettava väliaikaiselle pääasiamiehelle Vakuutusvalvontaviraston päättämä palkkio. Muutoksella halutaan selventää sitä, että viraston ratkaisussa on kysymys hallintopäätöksestä eikä norminannosta.

29 §. Vakuus. Pykälässä säädetään kolmannen maan vakuutusyhtiön Suomessa toimivan edustuston vakuudesta. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaava Vakuutusvalvontaviraston toimivaltaa koskeva tekninen muutos kuin 17 §:n 2―4 momenttiin.

Pykälän 3 momentin mukaan vakuutena olevien arvopapereiden ja sitoumusten olisi ensinnäkin täytettävä vaatimukset, jotka asetetaan vastuuvelan katteelle. Tällaista nimenomaista vaatimusta ei ole nykyisessä laissa. Lisäksi arvopapereiden olisi täytettävä ne vakuuden luonteesta johtuvat lisävaatimukset, jotka Vakuutusvalvontavirasto määrää.

Voimassa olevan lain 29 §:n 5 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa tarkempia säännöksiä muiden peruspääomaa vastaavien varojen kuin vakuuden sijoittamisesta. Tällaista säännöstä ei enää ehdoteta otettavaksi lakiin. Vakuutusta koskevissa Euroopan yhteisön direktiiveissä ei edellytetä näiden varojen sääntelyä.

30 §. Edustuston toimintapääoma. Pykälässä säädetään kolmannen maan vakuutusyhtiön Suomessa toimivan edustuston toimintapääomasta. Pykälän 1 momentin mukaan edustuston toimintapääomalla tarkoitetaan sitä määrää, jolla edustuston varojen on katsottava ylittävän edustuston velat ja muut niihin rinnastettavat sitoumukset. Toimintapääomaan luettavien ja siitä vähennettävien erien osalta ehdotetaan viitattavaksi vakuutusyhtiölakiin. Ehdotuksen mukaan Vakuutusvalvontavirasto antaisi tarvittaessa tarkempia määräyksiä edustuston toimintapääoman laskemisesta. Määräykset olisivat luonteeltaan teknisiä.

34 §. Vastuuvelan kate. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että lakiin lisätään nimenomainen vaatimus vastuuvelan katteena olevan omaisuuden sijaitsemisesta Suomessa. Muutos vastaa muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin (73/239/ETY) 24 artiklan 3 kohtaa ja henkivakuutuksen ensivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin (79/267/ETY) 28 artiklan 3 kohtaa.

Pykälän 2 momentti on sama kuin voimassa olevassa laissa.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava Vakuutusvalvontaviraston toimivaltaa koskeva tekninen muutos kuin 17 §:n 2―4 momenttiin.

34 a §. Sijoitussuunnitelma. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 34 a §, joka sisältää säännökset sijoitussuunnitelmasta. Vastaavat kotimaisia vakuutusyhtiöitä koskevat säännökset ovat vakuutusyhtiölain 10 luvun 3 b §:ssä.

Pykälän 1 momentin mukaan kolmannen maan vakuutusyhtiön pääasiamiehen velvollisuutena on laatia edustuston varojen sijoittamista koskeva suunnitelma.

Vakuutusvalvontavirasto antaisi pykälän 2 momentin mukaan tarkemmat määräykset sijoitussuunnitelman laatimisesta. Määräykset olisivat luonteeltaan teknisiä.

39 a §. Tilintarkastus. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi tilintarkastusta koskeva uusi 39 a §. Voimassa olevan lain 40 §:n mukaan kolmannen maan vakuutusyhtiön edustuston tilinpäätös on tarkastettava sosiaali- ja terveysministeriön määräämällä tavalla. Koska tilintarkastus on tärkeä osa myös edustuston valvontajärjestelmää, tilintarkastuksesta ehdotetaan säädettäväksi lain tasolla. Tilintarkastuksessa noudatettaisiin soveltuvin osin vakuutusyhtiölain 9 luvun sääntelyä.

Pykälän 1 momentin mukaan edustustolla olisi oltava vähintään yksi tilintarkastaja ja yksi varatilintarkastaja. Edustuston tilintarkastajaksi voitaisiin valita vain tilintarkastuslain 2 §:n 2 kohdassa tarkoitettu hyväksytty tilintarkastaja eli henkilö tai yhteisö, joka on hyväksytty ja rekisteröity tilintarkastuslain 2 luvun säännösten mukaisesti. Vähintään yhden tilintarkastajan ja yhden varatilintarkastajan olisi kuitenkin oltava Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö. Jos edustustoon valitaan esimerkiksi toinenkin tilintarkastaja, tämä voisi siten olla myös kauppakamarin hyväksymiä tilintarkastajia tai tilintarkastusyhteisöjä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Vakuutusvalvontaviraston velvollisuudesta määrätä edustustolle tilintarkastaja. Virastolle syntyisi tämä velvollisuus, kun virasto saa tietää, ettei edustustolle ole valittu säännöksissä edellytettyä tilintarkastajaa tai varatilintarkastajaa, ettei tilintarkastaja täytä tilintarkastuslaissa säädettyjä yleisiä kelpoisuusvaatimuksia taikka ettei tilintarkastaja ole tilintarkastuslaissa tarkoitetulla tavalla riippumaton.

Pykälän 3 momentin mukaan edustuston tilintarkastajan olisi ilmoitettava Vakuutusvalvontavirastolle tehtäväänsä suorittaessaan tietoonsa saamista, vakuutusyhtiölain 9 luvun 3 a §:ssä tarkoitetuista seikoista ja päätöksistä. Tilintarkastajan olisi ilmoitettava esimerkiksi sellaisista seikoista, joiden voidaan katsoa vaarantavan edustuston toiminnan jatkumisen.

Pykälän 4 momentin mukaan edustuston tilintarkastuksesta olisi muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä tilintarkastuslaissa säädetään.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin Vakuutusvalvontaviraston oikeudesta antaa ohjeita edustuston tilintarkastuksen suorittamisesta. Tällaisilla ohjeilla voidaan tarvittaessa varmistaa, että vakuutustoiminnan ominaispiirteet ja valvonnan näkökohdat otetaan riittävästi huomioon tilintarkastuksessa.

40 §. Edustuston tilinpäätös. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä nykyistä täsmällisemmin säädettäisiin, mitä säännöksiä sovelletaan kolmannen maan vakuutusyhtiön edustuston kirjanpidossa ja tilinpäätöksen laadinnassa. Vastaava sääntely on kotimaisista vakuutusyhtiöistä vakuutusyhtiölain 10 luvussa ja vakuutusyhdistyksistä vakuutusyhdistyslain 10 luvussa. Edustusto ei kuitenkaan laatisi konsernitilinpäätöstä, koska se ei ole itsenäinen oikeushenkilö, vaan ainoastaan osa ulkomaista vakuutusyritystä eli sen sivuliike Suomessa.

Pykälän 1 momentin mukaan edustuston kirjanpidossa ja tilinpäätöksen laadinnassa noudatettaisiin kirjanpitolakia ja kirjanpitoasetusta (1339/1997) momentissa säädetyin poikkeuksin. Kirjanpitolakia koskevista poikkeuksista säädettäisiin esillä olevassa pykälässä sekä lakiin lisättäväksi ehdotetussa 40 a ja 40 b §:ssä. Kirjanpitoasetuksen noudattamiseen poikkeuksia voitaisiin tehdä myös 40 a tai 40 b §:ssä tarkoitetulla sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella ja lisäksi teknisluonteisissa tai muissa vähäisemmissä asioissa Vakuutusvalvontaviraston määräyksillä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niistä kirjanpitolain säännöksistä, joita ei sovelleta edustuston tilinpäätöksen laatimiseen. Luettelo vastaa soveltuvin osin vakuutusyhtiölain 10 luvun 1 §:n 3 momenttia.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin niistä vakuutusyhtiölain ja osakeyhtiölain (734/1978) säännöksistä, joita sovelletaan soveltuvin osin edustuston kirjanpitoon. Nämä vakuutusyhtiölain säännökset koskevat käyttö- ja sijoitusomaisuuden määritelmää (vakuutusyhtiölain 10 luvun 4 §), hankintamenoa (10 luvun 4 a §), rahojen, eräiden saamisten sekä velkojen arvostamista taseessa (10 luvun 4 b §), sijoitusten arvostamista ja arvonkorotusten merkitsemistä tuloslaskelmaan ja taseeseen (10 luvun 4 c §), sijoitussidonnaisten vakuutusten arvostamista taseessa (10 luvun 4 d §), aineettomien hyödykkeiden ja kaluston arvonalennuksia, tavaravaraston hankintamenoa ja kulukirjauksen oikaisua (10 luvun 4 e §) sekä tilinpäätökseen sisällytettävää rahoituslaskelmaa ja toimintakertomuksessa vakuutuskannan luovuttamisesta tai vastaanottamisesta annettavaa selostusta (10 luvun 10 §). Osakeyhtiölain säännökset, joita vakuutusyhtiölain 10 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan sovelletaan myös kotimaisiin vakuutusyhtiöihin, koskevat puolestaan edustuston hallussa olevien yhtiön ja sen emoyhtiön osakkeiden ilmoittamista taseessa tai sen liitteenä (osakeyhtiölain 11 luvun 6 a §) sekä eräitä toimintakertomuksessa annettavia tietoja ja esitettäviä selvityksiä (11 luvun 9 §:n 2 ja 6 momentti sekä 9 a §).

Pykälän 3 momentin toisen virkkeen mukaan edellä mainittuja vakuutusyhtiölain ja osakeyhtiölain säännöksiä osakkeista ja osakepääomasta sovellettaisiin soveltuvin osin takuuosuuksiin ja takuupääomaan sekä muihin yhtiöosuuksiin ja niistä muodostuvaan peruspääomaan. Tämä johtuu siitä, että kolmannen maan vakuutusyhtiö voi yhtiömuodoltaan olla osakeyhtiö taikka keskinäinen yhtiö tai muu yhteisö.

40 a §. Tilinpäätösasiakirjat ja tilinpäätöksen rekisteröinti. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 40 a §, jossa säädetään kolmannen maan vakuutusyhtiön edustuston tilinpäätökseen kuuluvista asiakirjoista, tilinpäätöksen antamisesta tilintarkastajille sekä tilinpäätöksen toimittamisesta rekisteröitäväksi.

Pykälän 1 momentin mukaan tilinpäätökseen kuuluvien asiakirjojen olisi oltava selkeitä ja tilinpäätöksen olisi muodostettava yhtenäinen kokonaisuus. Tilinpäätöstä varmentamaan olisi laadittava tase-erittelyt ja liitetietojen erittelyt. Tavallisia kirjanpitovelvollisia koskevat vastaavat säännökset ovat kirjanpitolain 3 luvun 1 §:n 3 momentissa ja 13 §:n 1 momentissa. Näitä kirjanpitolain säännöksiä ei kuitenkaan ehdotetun 40 §:n mukaan sovelleta kolmannen maan vakuutusyhtiön edustustoihin. Tase-erittelyistä ja liitetietojen erittelyistä säädettäisiin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Lisäksi Vakuutusvalvontavirasto voisi antaa tarkempia, teknisluonteisia määräyksiä näistä erittelyistä esimerkiksi vakuutusteknisen vastuuvelan osalta. Vastaava sääntely on voimassa vakuutusalalla muun muassa vakuutusyhdistyslain 10 luvun 2 §:ssä.

Pykälän 2 momentin mukaan tilinpäätös olisi annettava tilintarkastajille neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiiin tilinpäätöksen ilmoittamisesta rekisteröitäväksi Patentti ja rekisterihallitukselle. Ilmoitus olisi tehtävä kuuden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Julkistaminen on erityisen perusteltua vakuutuksenottajien tiedonsaantimahdollisuuksien lisäämiseksi. Myös kotimaiset vakuutusyritykset toimittavat tilinpäätöksensä Patentti- ja rekisterihallitukselle rekisteröitäväksi.

40 b §. Tilinpäätöstä koskevat tarkemmat säännökset ja määräykset sekä poikkeukset. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 40 b §. Siihen otettaisiin voimassa olevan lain 40 §:n 2―7 momentti eräin täsmennyksin.

Pykälän 1 momentti vastaa nykyisen 40 §:n 2 momenttia. Ministeriön oikeussäännöt annetaan nykyisin asetuksella.

Pykälän 2 momentti on sama kuin nykyisen 40 §:n 3 momentti.

Pykälän 3―5 momentti vastaavat nykyisen 40 §:n 4―6 momenttia. Nykyisen 40 §:n 4 ja 6 momentin viittaukset osakeyhtiölakiin on poistettu tarpeettomina.

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin Vakuutusvalvontaviraston oikeudesta myöntää poikkeus 40 a §:n 2 momentin säännöksestä sekä tuloslaskelman ja taseen laatimisessa noudatettavista kaavoista, liitetiedoista ja toimintakertomuksen tarkemmasta sisällöstä sekä kirjanpitolain 3 luvun 6 §:ssä säädetystä tilinpäätöksen laatimisajasta. Mahdollisuutta myöntää poikkeuksia ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan nykyistä paremmin kirjanpitolain 8 luvun 2 §:n 2 momenttia (629/2001).

42 §. Pääasiamiehelle asetettava uhkasakko. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava Vakuutusvalvontaviraston toimivaltaa koskeva tekninen muutos kuin 17 §:n 2―4 momenttiin. Pykälän 2 momentin säännöstä uhkasakon maksettavaksi tuomitsevasta viranomaisesta ehdotetaan muutettavaksi samalla tavalla kuin 17 §:n 3 momenttia.

44 §. Pakkokeinot. Pykälän 1 momentissa säädetään niistä tilanteista, joissa Vakuutusvalvontavirasto voi antaa kolmannen maan vakuutusyhtiölle huomautuksen, kehottaa yhtiötä korjaamaan asian määräajassa tai kieltää yhtiötä jatkamasta virheellistä menettelyä. Voimassa olevan lain tarkoituksena on, että pakkokeinoihin voidaan ryhtyä muun muassa silloin, kun yhtiö ei noudata viraston tekemää hallintopäätöstä tai viraston antamaa määräystä eli oikeussääntöjä sisältävää normia. Momenttiin ehdotetaan tehtäväksi tästä johtuva selvennys.

Pykälän 2 ja 3 momenttiin ehdotetaan tehtäviksi vastaavat Vakuutusvalvontaviraston toimivaltaa koskevat tekniset muutokset kuin 17 §:n 2―4 momenttiin. Lisäksi pykälän 2 momentin säännöstä uhkasakon maksettavaksi tuomitsevasta viranomaisesta ehdotetaan muutettavaksi samalla tavalla kuin 17 §:n 3 momenttia ja 42 §:n 2 momenttia.

49 §. Selvitysmiesten asettaminen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava Vakuutusvalvontaviraston toimivaltaa koskeva tekninen muutos kuin 17 §:n 2―4 momenttiin. Pykälän 2 momentti on sama kuin voimassa olevassa laissa. Pykälän 3 momentissa oleva potilasvakuutusyhdistyksen nimi muutettaisiin potilasvahinkolain (585/1986) mukaisesti Potilasvakuutuskeskukseksi.

54 §. Erityinen selvityspesä. Pykälän 1 ja 2 momenttiin ehdotetaan ensinnäkin tehtäviksi vastaavat Vakuutusvalvontaviraston toimivaltaa koskevat tekniset muutokset kuin 17 §:n 2 - 4 momenttiin.

Lisäksi 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava muutos kuin 27 §:n viimeiseen virkkeeseen. Ehdotuksen mukaan toimitusmiehille suoritetaan Vakuutusvalvontaviraston päättämä palkkio. Muutoksella halutaan selventää sitä, että viraston ratkaisussa on kysymys hallintopäätöksestä eikä norminannosta.

Pykälän 3 momentti on sama kuin voimassa olevassa laissa.

73 §. Pääasiamiehen vahingonkorvausvelvollisuus. Voimassa olevan 73 §:n 2 momentin toisen virkkeen mukaan pääasiamiehen maksettavaksi tuomittavaa vahingonkorvausta voidaan sovitella vain, jos vahingon aiheuttajan syyksi jää lievä tuottamus. Mainittu vahingonkorvauslakia ankarampi säännös ehdotetaan poistettavaksi. Näin ollen vahingonkorvauksen sovitteluun sovellettaisiin vahingonkorvauslain säännöksiä. Vastaava muutos on aikaisemmin tehty muun muassa vakuutusyhtiölain 17 lukuun.

84 §. Muutoksenhaku. Pykälää ehdotetaan selvennettäväksi siten, että siitä poistetaan viittaukset sosiaali- ja terveysministeriön ja Vakuutusvalvontaviraston antamiin määräyksiin, koska tarkoituksena on, että pykälä koskee vain hallintopäätöksiä.

Pykälän 2 momenttiin otettaisiin selvyyden vuoksi säännös siitä, miten lääninhallituksen päätökseen, joka koskee uhkasakon tuomitsemista maksettavaksi, haetaan muutosta. Muutosta haettaisiin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetyssä järjestyksessä.

Pykälän 3 momentissa on nykyisen 2 momentin tavoin luettelo säännöksistä, joiden nojalla annetut sosiaali- ja terveysministeriön ja Vakuutusvalvontaviraston päätökset voidaan panna täytäntöön valituksesta huolimatta. Luetteloon ehdotetaan lisättäviksi 49 §:n 1 momentti ja 54 §. Lainkohdissa on kysymys Vakuutusvalvontaviraston päätöksistä, jotka koskevat selvitysmiehen asettamista ja erityistä selvityspesää. Vakuutuksenottajien etujen varmistamiseksi nämä päätökset on tarvittaessa voitava panna täytäntöön valituksesta huolimatta. Vastaava sääntely on vakuutusyhtiölain 14 luvun 10 §:ssä.

85 a §. Säännösten soveltaminen Vakuutusvalvontavirastoon. Pykälä ehdotetaan tarpeettomana kumottavaksi. Kuten edellä on todettu, lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että jokaisesta säännöksestä ilmenee suoraan Vakuutusvalvontaviraston toimivalta. Muutos on säädöstekninen ja selkeyttää lakia.

1.2. Tilintarkastuslaki

1 §. Voimassa olevassa tilintarkastuslain 1 §:n 2 momentissa säädetään, ettei lakia sovelleta ulkomaisen vakuutusyhtiön edustuston tilintarkastukseen. UVYL:iin lisättäväksi ehdotettu uusi 39 a § sisältää kolmannen maan vakuutusyhtiön edustuston tilintarkastuksesta viittauksia tilintarkastuslain säännöksiin. Lisäksi mainitun pykälän 4 momentin mukaan edustuston tilintarkastuksesta olisi muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä tilintarkastuslaissa säädetään. Tämän vuoksi ehdotetaan vastaavasti tilintarkastuslain 1 §:n 2 momenttia muutettavaksi siten, että tilintarkastuslakia sovelletaan ulkomaisen vakuutusyhtiön edustuston tilintarkastukseen siten, kuin UVYL:ssa säädetään.

2. Tarkemmat säännökset ja määräykset

UVYL:iin lisättäväksi ehdotetun uuden 34 a §:n 2 momentin mukaan Vakuutusvalvontavirasto antaa tarkemmat määräykset kolmannen maan vakuutusyhtiön edustuston sijoitussuunnitelmasta. Lakiin lisättäväksi ehdotetun uuden 39 a §:n 5 momentin mukaan Vakuutusvalvontavirasto voi antaa ohjeita tällaisen edustuston tilintarkastuksen suorittamisesta. Lisäksi muiden peruspääomaa vastaavien varojen kuin vakuuden sijoittamista koskevat määräykset olisi kumottava UVYL:n 29 §:n muutoksen vuoksi.

Voimassa olevan UVYL:n 40 §:n 2 momentin perusteella on annettu sosiaali- ja terveysministeriön asetus kolmannen maan vakuutusyhtiön edustuston tilinpäätöksestä (1236/2000). Lakiehdotuksen 40, 40 a ja 40 b § eivät edellytä asetuksen muuttamista.

3. Voimaantulo

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.

UVYL:iin lisättäväksi ehdotetun uuden 34 a §:n mukainen sijoitussuunnitelma olisi laadittava kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta. Kolmannen maan vakuutusyhtiön Suomen edustuston pääasiamiehellä on vastuu sijoitussuunnitelman laatimisesta kuten muutoinkin siitä, että edustuston toiminta täyttää laissa säädetyt ja viranomaisten asettamat vaatimukset. UVYL:iin lisättäväksi ehdotetun uuden 39 a §:n vaatimukset täyttävä tilintarkastaja ja varatilintarkastaja olisi ensimmäisen kerran valittava tarkastamaan kolmannen maan vakuutusyhtiön Suomen edustuston sen tilikauden kirjanpito ja tilinpäätös, joka ensimmäisenä päättyy ehdotetun lain tultua voimaan.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Laki ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan ulkomaisista vakuutusyhtiöistä 17 päivänä maaliskuuta 1995 annetun lain (398/1995) 85 a §, sellaisena kuin se on laissa 80/1999,

muutetaan 7 §:n 1 momentti, 8 ja 9 §, 10 §:n 1 momentti, 11 §, 12 §:n 2 momentti, 13, 15 ja 16 §, 17 §:n 2―4 momentti, 18 §:n 2 momentti, 22, 25 ja 27 §, 28 §:n 3 momentti, 29 §, 30 §:n 1 momentti, 32, 34, 39 ja 40 §, 41 §:n 1 momentin johdantokappale ja 2 momentti, 42, 44, 46, 47, 49 ja 50 §, 52 §:n 4 momentti, 54 ja 64 §, 65 §:n 2―4 momentti, 66 ja 67 §, 68 §:n 2 ja 3 momentti, 70 §:n 1 momentin johdantokappale ja 2 momentti, 73 §:n 2 momentti sekä 75, 77 ja 84 §,

sellaisina kuin niistä ovat 16, 44 ja 49 § osaksi mainitussa laissa 80/1999, 40 §, 41 §:n 2 momentti ja 84 § viimeksi mainitussa laissa, 66 § osaksi laissa 612/1997, 68 §:n 2 ja 3 momentti viimeksi mainitussa laissa ja 77 § osaksi laissa 580/1998, sekä

lisätään lakiin uusi 34 a, 39 a, 40 a ja 40 b § seuraavasti:


7 §
Edustuston perustamisilmoitus

Ennen kuin ulkomainen ETA-vakuutusyhtiö voi harjoittaa vakuutusliikettä Suomessa sijoittautumisoikeuden perusteella, Vakuutusvalvontaviraston on saatava vakuutusyhtiön kotivaltion vakuutustarkastuksesta vastaavalta viranomaiselta ilmoitus, jossa on riittävät tiedot perustettavaksi aiotun edustuston liiketoiminnasta, hallinnosta ja pääasiamiehestä. Vakuutustoiminnan harjoittamisena sijoittautumisoikeuden perusteella pidetään edustuston perustamista Suomeen.



8 §
Vakuutusvalvontaviraston vastaus

Vakuutusvalvontaviraston on ilmoitettava kahden kuukauden kuluessa 7 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta kyseiselle viranomaiselle ne yleisen edun vaatimat ehdot, joita noudattaen vakuutusliikettä on Suomessa harjoitettava.


9 §
Edustuston toiminnan aloittaminen

Edustusto voi aloittaa vakuutusliikkeen harjoittamisen Suomessa, kun ulkomainen ETA-vakuutusyhtiö on saanut kotivaltionsa vakuutustarkastuksesta vastaavalta viranomaiselta tiedon 8 §:ssä tarkoitetuista ehdoista, kuitenkin viimeistään kahden kuukauden kuluessa siitä, kun kotivaltion vakuutustarkastuksesta vastaava viranomainen ilmoitti vakuutusyhtiölle edustuston perustamista koskevien tietojen lähettämisestä Vakuutusvalvontavirastolle.


10 §
Vapaan tarjonnan aloittamisilmoitus

Ennen kuin ulkomainen ETA-vakuutusyhtiö voi harjoittaa vakuutusliikettä Suomessa palvelujen vapaan tarjonnan perusteella, Vakuutusvalvontaviraston on saatava ilmoitus vakuutusyhtiön kotivaltion vakuutustarkastuksesta vastaavalta viranomaiselta.



11 §
Vapaan tarjonnan aloittaminen

Ulkomainen ETA-vakuutusyhtiö voi aloittaa vakuutuspalvelujen vapaan tarjonnan Suomessa saatuaan kotivaltionsa vakuutustarkastuksesta vastaavalta viranomaiselta tiedon siitä, että viranomainen on lähettänyt vakuutuspalvelujen vapaan tarjonnan aloittamisilmoituksen Vakuutusvalvontavirastolle.


12 §
Tietojen muutokset

Vakuutusyhtiön on lisäksi ilmoitettava edustuston perustamisilmoitukseen sisältyvien tietojen muutoksista Vakuutusvalvontavirastolle vähintään kuukautta ennen aiotun muutoksen tekemistä.


13 §
Toimiluvan peruuttamisen vaikutukset

Jos ulkomaiselle ETA-vakuutusyhtiölle sen kotivaltiossa myönnetty toimilupa peruutetaan, vakuutusyhtiön on viipymättä ilmoitettava asiasta Vakuutusvalvontavirastolle. Virasto voi antaa tarkempia määräyksiä siitä, miten yhtiön toiminta Suomessa on tällöin lopetettava. Ulkomainen ETA-vakuutusyhtiö ei voi toimiluvan peruuttamisen jälkeen antaa Suomessa uusia vakuutuksia.


15 §
Kotivaltion viranomaisen toimivalta Suomessa

Ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön kotivaltion vakuutustarkastuksesta vastaavalla viranomaisella on oikeus tarkastaa Suomessa sijaitsevan ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön edustuston toimintaa joko itse tai edustajansa välityksellä sen ilmoitettua asiasta Vakuutusvalvontavirastolle. Virastolla on oikeus osallistua tarkastukseen.


Vakuutusvalvontavirasto voi ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön kotivaltion vakuutustarkastuksesta vastaavan viranomaisen pyynnöstä ottaa haltuunsa yhtiön hallinnassa Suomessa olevaa omaisuutta taikka kieltää yhtiötä luovuttamasta tai panttaamasta tällaista omaisuutta, jos vakuutusyhtiö ei kotivaltion valvontaviranomaisen mukaan täytä kyseisessä valtiossa vakuutustekniselle vastuuvelalle tai vakavaraisuudelle asetettuja vaatimuksia.


16 §
Sosiaali- ja terveysministeriön ja Vakuutusvalvontaviraston oikeus saada tietoja ja tarkastusoikeus

Ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön on annettava sosiaali- ja terveysministeriölle sekä Vakuutusvalvontavirastolle niiden määräämässä kohtuullisessa ajassa yhtiöstä ja toiminnastaan Suomessa tietoja, jotka ovat tarpeen tässä laissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi.


Vakuutusvalvontavirastolla on oikeus tarkastaa ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön Suomen edustuston liikettä ja muuta toimintaa. Virastolla on oikeus suorittaa tarkastuksia edustuston tiloissa.


Jos erityistä syytä on, Vakuutusvalvontavirasto voi ottaa haltuunsa tarkastuksen alaisia asiakirjoja. Yhtiön pyynnöstä niistä on annettava yhtiölle jäljennös maksutta.


17 §
Pakkokeinot

Jos 1 momentissa tarkoitettua kehotusta tai kieltoa ei noudateta, Vakuutusvalvontaviraston on ilmoitettava asiasta ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön kotivaltion vakuutustarkastuksesta vastaavalle viranomaiselle.


Jos ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön kotivaltion vakuutustarkastuksesta vastaavan viranomaisen toimenpiteet osoittautuvat riittämättömiksi ja yhtiö jatkaa virheellistä menettelyään, Vakuutusvalvontavirasto voi ilmoitettuaan asiasta yhtiön kotivaltion vakuutustarkastuksesta vastaavalle viranomaiselle asettaa uhkasakon antamansa kehotuksen tai kiellon noudattamisen tehostamiseksi, ottaa haltuunsa yhtiön hallinnassa Suomessa olevaa omaisuutta tai kieltää yhtiötä antamasta Suomessa uusia vakuutuksia, kunnes asia on korjattu. Uhkasakon tuomitsee maksettavaksi ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön edustuston sijaintipaikan lääninhallitus tai, jollei yhtiöllä ole edustustoa Suomessa, Etelä-Suomen lääninhallitus.


Jos ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön toiminta vaarantaa vakuutetut edut, Vakuutusvalvontavirasto voi ryhtyä 3 momentissa mainittuihin toimenpiteisiin noudattamatta 1 ja 2 momentissa säädettyä menettelyä ja ilmoittamatta asiasta etukäteen yhtiön kotivaltion vakuutustarkastuksesta vastaavalle viranomaiselle.


18 §
Oikeus harjoittaa vakuutusliikettä Suomessa

Suomessa tapahtuvaa toimintaansa varten yhtiön on perustettava tänne edustusto, jota johtaa Vakuutusvalvontaviraston hyväksymä pääasiamies.


22 §
Toiminnan aloittaminen

Pääasiamiehen on viipymättä ilmoitettava Vakuutusvalvontavirastolle toiminnan aloittamisesta ja edustuston osoitteesta.


25 §
Pääasiamiehen hyväksymistä koskeva hakemus

Vakuutusvalvontavirasto hyväksyy kolmannen maan vakuutusyhtiön hakemuksesta tämän valtuuttaman pääasiamiehen. Hakemukseen on liitettävä pääasiamiehelle annettu valtakirja ja selvitys siitä, että pääasiamies täyttää 24 §:ssä säädetyt vaatimukset.


Vakuutusvalvontavirasto antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä pääasiamiehelle annettavasta valtakirjasta ja 1 momentissa tarkoitetusta selvityksestä.


27 §
Väliaikainen pääasiamies

Jos kolmannen maan vakuutusyhtiöllä ei ole Suomessa 24 §:ssä säädetyt vaatimukset täyttävää pääasiamiestä tai tämän sijaista, Vakuutusvalvontaviraston on määrättävä väliaikainen pääasiamies hoitamaan pääasiamiehen tehtävää, kunnes yhtiö on valtuuttanut uuden pääasiamiehen, jonka virasto on hyväksynyt, tai pääasiamiestä koskeva este on lakannut. Yhtiön on suoritettava väliaikaiselle pääasiamiehelle palkkio, jonka määrän virasto päättää.


28 §
Edustuston peruspääoma

Yhtiön toimittua Suomessa kolme vuotta Vakuutusvalvontavirasto voi hakemuksesta liikkeen laajuuden ja laadun huomioon ottaen hyväksyä 1 momentissa säädettyä pienemmän peruspääoman, jonka tulee kuitenkin olla vähintään puolet siinä säädetystä määrästä. Virasto voi peruuttaa tässä tarkoitetun hyväksymisensä tai muuttaa sitä.



29 §
Vakuus

Edustuston peruspääomasta vähintään puolet on asetettava Vakuutusvalvontaviraston hyväksymään suomalaiseen talletuspankkiin tai Suomeen sijoittautuneen ulkomaisen luottolaitoksen sivukonttoriin vakuudeksi viraston määräämin ehdoin.


Toiminnan aikana vakuuden arvon on aina oltava vähintään 30 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitetun toimintapääoman vähimmäismäärän suuruinen.


Vakuuden on oltava vastuuvelan katteeksi kelpaavia ja Vakuutusvalvontaviraston antamien tarkempien määräysten mukaisia arvopapereita tai sitoumuksia. Kolmannen maan vakuutusyhtiö voi viraston määräämällä tavalla vaihtaa niitä tai saada niitä takaisin. Yhtiön on huolehdittava, ettei vakuuden arvo alita 1 ja 2 momentissa säädettyä vähimmäismäärää.


Vakuutena olevia varoja saadaan käyttää ainoastaan sellaisten vakuutussopimuksiin perustuvien velkojen maksamiseen, jotka koskevat yhtiön Suomessa harjoittamaa ensivakuutusliikettä.


30 §
Edustuston toimintapääoma

Edustuston toimintapääomalla tarkoitetaan sitä määrää, jolla edustuston varojen on katsottava ylittävän edustuston velat ja muut niihin rinnastettavat sitoumukset. Edustuston toimintapääomasta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä vakuutusyhtiölaissa säädetään vakuutusyhtiön toimintapääomasta. Vakuutusvalvontavirasto antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä edustuston toimintapääoman laskemisesta.



32 §
Lupa poiketa pääomavaatimuksista

Jos kolmannen maan vakuutusyhtiöllä on toimilupa vakuutusliikkeen harjoittamiseen Euroopan talousalueeseen kuuluvassa muussa valtiossa, Vakuutusvalvontavirasto voi yhtiön hakemuksesta myöntää yhtiölle luvan poiketa 28―31 §:ssä säädetyistä vaatimuksista, jos yhtiön koko Euroopan talousalueella harjoittaman ensivakuutusliikkeen vakavaraisuuden valvonnasta vastaa Euroopan talousalueeseen kuuluvan muun valtion vakuutustoimintaa valvova viranomainen.


34 §
Vastuuvelan kate

Vastuuvelka on katettava siten kuin vakuutusyhtiölain 10 luvun 3 ja 3 a §:ssä säädetään. Katteeseen kuuluvien varojen on kuitenkin sijaittava Suomessa.


Vastuuvelan kattamiseen ei saa käyttää 29 §:ssä tarkoitettua vakuutta.


Katteeseen kuuluvat varat on säilytettävä Vakuutusvalvontaviraston määräämällä tavalla.


34 a §
Sijoitussuunnitelma

Kolmannen maan vakuutusyhtiön pääasiamiehen on laadittava suunnitelma edustuston varojen sijoittamisesta (sijoitussuunnitelma).


Vakuutusvalvontavirasto antaa tarkemmat määräykset sijoitussuunnitelman laatimisesta.


39 §
Vakuutusvalvontavirastolle toimitettavat selvitykset

Kolmannen maan vakuutusyhtiön on vuosittain laadittava Vakuutusvalvontaviraston vahvistaman kaavan mukainen kertomus edustuston toiminnasta ja tilasta sekä viraston antamien määräysten mukainen selostus vastuuvelan laskemisesta ja, jos kysymys on henkivakuutusyhtiöstä, tutkimus vakuutusliikkeestä. Kertomukseen on liitettävä todistus siitä, että peruspääomaa vastaavat varat, asetettu vakuus ja vastuuvelan kate vastaavat 28, 29 ja 34 §:ssä säädettyjä vaatimuksia. Pääasiamiehen tulee toimittaa tässä tarkoitetut asiakirjat virastolle sen määräämässä ajassa.


39 a §
Tilintarkastus

Kolmannen maan vakuutusyhtiön edustustolla on oltava vähintään yksi tilintarkastaja ja yksi varatilintarkastaja. Tilintarkastajana ja varatilintarkastajana saa olla vain tilintarkastuslain (936/1994) 2 §:n 2 kohdassa tarkoitettu hyväksytty tilintarkastaja. Vähintään yhden tilintarkastajan ja yhden varatilintarkastajan on kuitenkin oltava Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö.


Vakuutusvalvontaviraston on määrättävä edustustolle tilintarkastaja, jos:

1) hyväksyttyä tilintarkastajaa tai varatilintarkastajaa ei ole valittu tämän lain tai tilintarkastuslain mukaisesti;

2) tilintarkastajalla ei ole tilintarkastuslain 10 §:ssä tarkoitettua kelpoisuutta; taikka

3) tilintarkastaja ei ole tilintarkastuslain 23 tai 24 §:ssä tarkoitetulla tavalla riippumaton.


Tilintarkastajan velvollisuudesta ilmoittaa Vakuutusvalvontavirastolle vakuutusyhtiötä koskevista seikoista ja päätöksistä on soveltuvin osin voimassa, mitä vakuutusyhtiölain 9 luvun 3 a §:ssä säädetään.


Edustuston tilintarkastuksesta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä tilintarkastuslaissa säädetään.


Vakuutusvalvontavirasto voi antaa ohjeita edustuston tilintarkastuksen suorittamisesta.


40 §
Edustuston tilinpäätös

Kolmannen maan vakuutusyhtiön edustuston kirjanpidossa ja tilinpäätöksen laatimisessa noudatetaan kirjanpitolakia (1336/1997), jollei tämän lain kirjanpitoa ja tilinpäätöstä koskevista säännöksistä muuta johdu, sekä kirjanpitoasetusta (1339/1997), jollei tämän lain kirjanpitoa ja tilinpäätöstä koskevista säännöksistä taikka 40 a tai 40 b §:n nojalla annetusta sosiaali- ja terveysministeriön asetuksesta tai mainittujen pykälien nojalla annetuista Vakuutusvalvontaviraston määräyksistä muuta johdu.


Kirjanpitolain 3 luvun 1 §:n 3―5 momenttia, 2 §:n 2 momenttia, 9 §:n 1―4 momenttia, 11 §:ää ja 13 §:n 1 momenttia, 4 luvun 1, 3 ja 4 §:ää, 5 §:n 3―5 momenttia ja 7 §:ää, 5 luvun 2 §:ää, 3 §:n 2 momenttia, 4 §:ää, 12 §:n 2 momenttia, 13, 16, 17 ja 20 §:ää sekä 6 ja 7 lukua ei sovelleta edustuston tilinpäätöksen laatimiseen.


Sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, edustuston tilinpäätökseen sovelletaan soveltuvin osin vakuutusyhtiölain 10 luvun 4, 4 a―4 e ja 10 §:n säännöksiä sekä osakeyhtiölain (734/1978) 11 luvun 6 a §:n, 9 §:n 2 ja 6 momentin ja 9 a §:n säännöksiä. Mitä mainituissa lainkohdissa säädetään osakkeista ja osakepääomasta, koskee soveltuvin osin takuuosuuksia ja takuupääomaa sekä muita yhtiöosuuksia ja niistä muodostuvaa peruspääomaa.


40 a §
Tilinpäätösasiakirjat ja tilinpäätöksen rekisteröinti

Kolmannen maan vakuutusyhtiön edustuston tilinpäätökseen kuuluvien asiakirjojen on oltava selkeitä, ja tilinpäätöksen on muodostettava yhtenäinen kokonaisuus. Tilinpäätöstä varmentamaan on laadittava tase-erittelyt ja liitetietojen erittelyt, joista annetaan tarkemmat säännökset sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Vakuutusvalvontavirasto voi antaa tarkempia määräyksiä erittelyistä.


Tilinpäätös on annettava tilintarkastajille neljän kuukauden kuluessa tilikauden päätymisestä.


Edustuston on ilmoitettava tilinpäätös ja tilintarkastuskertomus Patentti- ja rekisterihallitukselle rekisteröitäviksi kuuden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä.


40 b §
Tilinpäätöstä koskevat tarkemmat säännökset ja määräykset sekä poikkeukset

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella annetaan vakuutustoiminnan erityisluonteesta johtuvat säännökset kolmannen maan vakuutusyhtiön edustuston tuloslaskelman ja taseen kaavasta sekä tuloslaskelman ja taseen liitetiedoista ja toimintakertomuksessa ilmoitettavista tiedoista.


Vakuutusvalvontavirasto antaa vakuutustoiminnan erityisluonteesta johtuvat tarkemmat määräykset edustuston tilinpäätöksen laatimisesta.


Vakuutusvalvontavirasto voi antaa ohjeita ja lausuntoja kirjanpitoa ja tilinpäätöstä koskevien tämän lain säännösten, sosiaali- ja terveysministeriön 1 momentissa tarkoitetun asetuksen sekä kirjanpitolain ja kirjanpitoasetuksen soveltamisesta edustustoon.


Vakuutusvalvontavirasto voi edustuston hakemuksesta erityisestä syystä määräajaksi myöntää luvan poiketa 3 momentissa tarkoitetuista säännöksistä ja määräyksistä, jos poikkeaminen on tarpeen oikean ja riittävän kuvan saamiseksi edustuston toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta.


Jos tässä pykälässä tarkoitettu asetus, määräys, ohje, lausunto tai lupa on kirjanpitolain tai kirjanpitoasetuksen yleisen soveltamisen kannalta merkittävä, ministeriön tai Vakuutusvalvontaviraston on ennen asetuksen, määräyksen, ohjeen, lausunnon tai luvan antamista pyydettävä siitä kirjanpitolautakunnan lausunto.


Vakuutusvalvontavirasto voi erityisestä syystä määräajaksi myöntää yksittäistapauksissa poikkeuksia 40 a §:n 2 momentista, tuloslaskelman ja taseen laatimisessa noudatettavista kaavoista, liitetiedoista ja toimintakertomuksen tarkemmasta sisällöstä sekä kirjanpitolain 3 luvun 6 §:stä.


41 §
Pääasiamiehen toimittamat selvitykset

Pääasiamiehen on viipymättä toimitettava Vakuutusvalvontavirastolle:


Pääasiamiehen on annettava sosiaali- ja terveysministeriölle ja Vakuutusvalvontavirastolle niiden määräämässä kohtuullisessa ajassa yhtiöstä ja sen toiminnasta Suomessa muitakin kuin 1 momentissa tarkoitettuja tietoja, jotka ovat tarpeen tässä laissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi.


42 §
Pääasiamiehelle asetettava uhkasakko

Vakuutusvalvontavirasto voi velvoittaa pääasiamiehen toimittamaan virastolle 22 ja 39―41 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot. Virasto voi asettaa uhkasakon velvoitteen noudattamisen tehostamiseksi.


Uhkasakon tuomitsee maksettavaksi kolmannen maan vakuutusyhtiön edustuston sijaintipaikan lääninhallitus tai, jollei yhtiöllä ole edustustoa Suomessa, Etelä-Suomen lääninhallitus.


44 §
Pakkokeinot

Vakuutusvalvontavirasto voi antaa kolmannen maan vakuutusyhtiölle huomautuksen, kehottaa yhtiötä korjaamaan asian määräajassa tai kieltää yhtiötä jatkamasta sosiaali- ja terveysministeriön tai Vakuutusvalvontaviraston virheellisenä pitämää menettelyä, jos vakuutusyhtiö ei noudata lakia, toimilupaansa, yhtiöjärjestystä tai sääntöjä, tämän lain nojalla annettua säännöstä tai määräystä taikka sosiaali- ja terveysministeriön tai Vakuutusvalvontaviraston tämän lain nojalla antamaa päätöstä, jos yhtiö on käyttänyt hyvän vakuutustavan vastaisia menettelytapoja taikka jos yhtiön toiminnassa on ilmennyt väärinkäytöksiä.


Vakuutusvalvontavirasto voi asettaa uhkasakon 1 momentissa tarkoitetun kehotuksen tai kiellon noudattamisen tehosteeksi. Uhkasakon tuomitsee maksettavaksi kolmannen maan vakuutusyhtiön edustuston sijaintipaikan lääninhallitus tai, jollei yhtiöllä ole edustustoa Suomessa, Etelä-Suomen lääninhallitus.


Jollei 1 momentissa tarkoitettua kehotusta tai kieltoa noudateta, Vakuutusvalvontavirasto voi kieltää kolmannen maan vakuutusyhtiötä antamasta uusia vakuutuksia, kunnes asia on korjattu.


46 §
Tervehdyttämissuunnitelma ja rahoitus- suunnitelma

Jos kolmannen maan vakuutusyhtiön Suomen edustuston toimintapääoma on pienempi kuin 30 §:n 2 tai 3 momentin mukainen toimintapääoman vähimmäismäärä, yhtiön on viipymättä toimitettava Vakuutusvalvontaviraston hyväksyttäväksi edustuston taloudellisen aseman tervehdyttämissuunnitelma.


Jos kolmannen maan vakuutusyhtiön Suomen edustuston toimintapääoma on pienempi kuin 30 §:n 2 tai 3 momentin mukainen takuumäärä, yhtiön on viipymättä toimitettava Vakuutusvalvontaviraston hyväksyttäväksi edustuston lyhyen aikavälin rahoitussuunnitelma.


47 §
Oikeus varojen haltuunottoon

Vakuutusvalvontavirasto voi ottaa haltuunsa kolmannen maan vakuutusyhtiön hallinnassa olevaa omaisuutta taikka kieltää yhtiötä luovuttamasta tai panttaamasta tällaista omaisuutta, jos:

1) vakuutusyhtiön toimilupa on peruutettu;

2) vakuutusyhtiö ei täytä 34 §:n mukaisia vastuuvelan katetta koskevia vaatimuksia;

3) kolmannen maan vakuutusyhtiön Suomen edustuston toimintapääoma on pienempi kuin 30 §:n 2 tai 3 momentin mukainen takuumäärä;

4) kolmannen maan vakuutusyhtiön Suomen edustuston toimintapääoma on pienempi kuin 30 §:n 2 tai 3 momentin mukainen toimintapääoman vähimmäismäärä ja virastolla on aihetta olettaa edustuston taloudellisen tilan edelleen heikkenevän taikka virasto katsoo edustuston olevan joutumassa tällaiseen tilaan; sekä

5) vakuutusyhtiö ei ole noudattanut viraston tämän lain nojalla antamaa kehotusta täydentää edustuston peruspääomaa vastaavia varoja tai asettamaansa vakuutta.


49 §
Selvitysmiesten asettaminen

Jos kolmannen maan vakuutusyhtiön toimilupa on peruutettu tai muutoin lakannut olemasta voimassa, yhtiön on viipymättä asetettava pääasiamiehen tilalle selvitysmies huolehtimaan yhtiön Suomessa harjoittaman vakuutusliikkeen selvittämisestä. Vakuutusvalvontavirastolla on lisäksi oikeus määrätä yksi selvitysmies. Virastolla on niin ikään oikeus, kunnes yhtiö on asettanut selvitysmiehen, määrätä väliaikainen selvitysmies.


Selvitysmiehestä ja väliaikaisesta selvitysmiehestä on soveltuvin osin voimassa, mitä tässä laissa säädetään pääasiamiehestä ja väliaikaisesta pääasiamiehestä.


Jos selvitysmiehet eivät ole yhden vuoden kuluessa toimiluvan voimassaolon lakkaamisesta aikaansaaneet suunnitelmaa vakuutuskannan luovuttamisesta 66 §:n mukaisesti tai jollei vakuutusliikettä muutoin ole mainitussa ajassa selvitetty, Vakuutusvalvontavirasto voi määrätä ajankohdan, jolloin muut kuin liikennevakuutuslain (279/1959), potilasvahinkolain (585/1986) ja tapaturmavakuutuslain (608/1948) mukaiset vakuutukset päättyvät, sekä ajankohdan, jolloin mainittujen lakien mukaisten vakuutusten vakuutuskanta ja sitä vastaava omaisuus siirretään erityisestä selvityspesästä Liikennevakuutuskeskuksen, Potilasvakuutuskeskuksen ja Tapaturmavakuutuslaitosten liiton hallinnoitavaksi. Vakuutuskannan ja sitä vastaavan omaisuuden siirtämisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä vakuutusyhtiölain 16 a luvun 9 §:ssä ja tämän lain 68 §:n 2 momentissa säädetään vakuutuskannan luovuttamisesta. Muutoin noudatetaan soveltuvin osin, mitä vakuutusyhtiölain 15 luvun 14 §:ssä säädetään.


50 §
Selvitysmenettelyä koskeva kertomus

Tehtävänsä suoritettuaan selvitysmiesten tulee viipymättä laatia selvitysmenettelyä koskeva kertomus ja toimittaa se Vakuutusvalvontavirastolle.


52 §
Kolmannen maan vakuutusyhtiön omaisuuden luovuttaminen konkurssiin

Kun yhtiön omaisuus on luovutettu konkurssiin, tuomioistuimen tulee viipymättä ilmoittaa siitä ja paikalletulopäivästä Vakuutusvalvontavirastolle. Tuomioistuimen tulee niin ikään, jos virasto tekee siitä esityksen, määrätä valittujen lisäksi uskotuksi mieheksi ja toimitsijamieheksi viraston ehdottama henkilö.


54 §
Erityinen selvityspesä

Mitä 29 §:n 4 momentissa ja 53 §:ssä säädetään vakuutena olevien varojen käyttämisestä ja etuoikeudesta luetteloituna katteena olevaan omaisuuteen, noudatetaan sen estämättä, että kolmannen maan vakuutusyhtiön omaisuus on luovutettu konkurssiin. Vakuutusvalvontaviraston on kuitenkin määrättävä vakuutena ja luetteloituna katteena oleva omaisuus erotettavaksi konkurssihallinnosta erityiseksi selvityspesäksi. Siihen on myös viipymättä siirrettävä niin suuri määrä yhtiön muuta omaisuutta, että erityisen selvityspesän omaisuus vastaa 33 §:ssä tarkoitettua vastuuvelkaa ja arvioituja selvityskustannuksia.


Vakuutusvalvontaviraston tulee samalla määrätä yksi tai useampi toimitusmies hoitamaan erityistä selvityspesää. Toimitusmiehille suoritetaan pesän varoista palkkio, jonka määrän virasto päättää. Toimitusmiehistä on soveltuvin osin voimassa, mitä tässä laissa säädetään selvitysmiehistä.


Kun erityisen selvityspesän selvitys on saatettu loppuun, jäljellä oleva omaisuus luovutetaan konkurssipesään.


64 §
Ulkomaisen vakuutusyhtiön oikeus kannanluovutukseen

Ulkomainen vakuutusyhtiö (luovuttava yhtiö), joka harjoittaa tässä laissa tarkoitettua vakuutusliikettä Suomessa, voi Vakuutusvalvontaviraston suostumuksella luovuttaa kyseiseen vakuutusliikkeeseen kuuluvien vakuutussopimusten vakuutuskannan suomalaiselle tai ulkomaiselle vakuutusyhtiölle (vastaanottava yhtiö) tässä luvussa säädetyissä tapauksissa.


Vakuutusvalvontaviraston on annettava suostumuksensa vakuutuskannan luovuttamiseen, jollei toimenpide loukkaa vakuutusten käsittämiä etuja ja jollei sen katsota vaarantavan vakuutustoiminnan tervettä kehitystä ja jos vakuutuskannan luovuttamiselle tässä luvussa asetetut muut edellytykset täyttyvät. Virastolla on oikeus liittää suostumuksen antamiseen ehdot, joita virasto pitää tarpeellisina vakuutusten käsittämien etujen tai vakuutustoiminnan terveen kehityksen turvaamiseksi.


65 §
Ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön kannan luovuttaminen

Vakuutusvalvontavirasto antaa ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön pyynnöstä suostumuksen vakuutuskannan luovutukseen, jos vahinkovakuutussopimuksen kattama riski sijaitsee Suomessa, jos henkivakuutuksen ottaja asuu vakinaisesti Suomessa tai, jos henkivakuutuksen ottaja on oikeushenkilö, se oikeushenkilön toimipaikka, johon sopimus liittyy, sijaitsee Suomessa.


Jos vastaanottavana yhtiönä on suomalainen vakuutusyhtiö, Vakuutusvalvontaviraston on lisäksi annettava luovuttavan vakuutusyhtiön vakuutustarkastuksesta vastaavalle viranomaiselle lausunto siitä, onko vastaanottavalla yhtiöllä vakuutuskannan luovutus huomioon ottaen riittävä toimintapääoma.


Vakuutusvalvontaviraston on päätettävä 2 momentissa tarkoitetun suostumuksen tai 3 momentissa tarkoitetun lausunnon antamisesta kolmen kuukauden kuluessa ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön vakuutustarkastuksesta vastaavan viranomaisen pyynnön saapumisesta. Muussa tapauksessa viraston katsotaan antaneen suostumuksen vakuutuskannan luovuttamiseen tai vahvistaneen vakuutusyhtiön toimintapääoman riittävyyden.


66 §
Kolmannen maan vakuutusyhtiön kannan luovuttaminen

Sen estämättä, mitä vakuutusyhtiölain 16 a luvun 14 §:ssä säädetään, kolmannen maan vakuutusyhtiö voi Vakuutusvalvontaviraston suostumuksella luovuttaa Suomen edustustostaan käsin tehtyjen vakuutussopimusten vakuutuskannan suomalaiselle vakuutusyhtiölle tai sellaiselle ulkomaiselle ETA-vakuutusyhtiölle tai kolmannen maan vakuutusyhtiölle, jolla on edustusto Suomessa.


Vakuutusvalvontaviraston on ennen suostumuksen antamista hankittava suostumus sen Euroopan talousalueeseen kuuluvan muun valtion vakuutustarkastuksesta vastaavalta viranomaiselta, jossa vahinkovakuutussopimuksen kattama riski vakuutusyhtiölain 2 a luvun 10 §:n mukaan sijaitsee tai jossa henkivakuutuksen ottaja asuu vakinaisesti tai, jos henkivakuutuksen ottaja on oikeushenkilö, se oikeushenkilön toimipaikka, johon sopimus liittyy, sijaitsee.


Jos vastaanottavana yhtiönä on ulkomainen ETA-vakuutusyhtiö, Vakuutusvalvontaviraston on ennen suostumuksen antamista hankittava yhtiön kotivaltion vakuutustarkastuksesta vastaavan viranomaisen vahvistus siitä, että vastaanottavalla yhtiöllä on vakuutuskannan luovutus huomioon ottaen riittävä toimintapääoma.


Jos vastaanottavana yhtiönä on toinen kolmannen maan vakuutusyhtiö, jolla on edustusto Suomessa ja vastaanottavan yhtiön koko Euroopan talousalueella harjoittaman ensivakuutusliikkeen vakavaraisuuden valvonnasta vastaa muun Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion kuin Suomen vakuutustarkastuksesta vastaava viranomainen, Vakuutusvalvontaviraston on hankittava tämän viranomaisen vahvistus siitä, että vastaanottavalla yhtiöllä on vakuutuskannan luovutus huomioon ottaen riittävä toimintapääoma.


67 §
Suostumuksen tai vahvistuksen saamiselle asetettu määräaika

Jos Vakuutusvalvontavirasto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun pyyntö on saapunut vastaanottajalle, saanut vastausta niiden Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden vakuutustarkastuksesta vastaavilta viranomaisilta, joilta virasto on 66 §:n nojalla pyytänyt vahvistusta tai suostumusta, näiden katsotaan vahvistaneen vastaanottavan yhtiön toimintapääoman riittävyyden tai vastaavasti antaneen suostumuksensa vakuutuskannan luovuttamiseen.


68 §
Kannanluovutuksiin sovellettava menettely

Mitä vakuutusyhtiölain 16 a luvun 9 §:ssä säädetään vakuutuskannan luovuttamisesta, on soveltuvin osin voimassa, kun kyse on 66 §:ssä tarkoitetusta vakuutuskannan luovuttamisesta. Vakuutusyhtiölain 16 a luvun 9 §:n 2 momentissa tarkoitettu kuulutus julkaistaan kuitenkin luovuttavan yhtiön kustannuksella. Luovuttavaa yhtiötä ei ole kuitenkaan velvoitettava antamaan yhtiön osakkaille tietoa edellä mainitusta kuulutuksesta. Vakuutuskannan luovuttamista koskevat asiakirjat on pidettävä Vakuutusvalvontavirastossa nähtävinä vakuutusyhtiölain 16 a luvun 9 §:n 2 momentissa tarkoitetun määräajan loppuun.


Vastaanottavan yhtiön on ilmoitettava 65 tai 66 §:ssä tarkoitetusta vakuutuskannan luovuttamisesta virallisessa lehdessä ja ainakin yhdessä vakuutuskannan luovuttaneen yhtiön Suomen edustuston sijaintipaikan sanomalehdessä sekä lisäksi siten kuin Vakuutusvalvontavirasto tarvittaessa määrää kuukauden kuluessa vakuutuskannan siirtymisestä, jos vahinkovakuutuksen kattama riski sijaitsee Suomessa, jos henkivakuutuksen ottaja asuu vakinaisesti Suomessa tai, jos henkivakuutuksen ottaja on oikeushenkilö, se oikeushenkilön toimipaikka, johon sopimus liittyy, sijaitsee Suomessa. Ilmoituksen tulee sisältää maininta vakuutusyhtiölain 16 a luvun 12 §:n 1 momentissa tarkoitetusta vakuutuksenottajan oikeudesta irtisanoa vakuutussopimuksensa. Jos luovuttavalla yhtiöllä ei ole edustustoa Suomessa, vakuutuskannan luovuttamisesta on virallisen lehden lisäksi ilmoitettava ainakin yhdessä Suomessa ilmestyvässä sanomalehdessä sekä lisäksi siten kuin virasto tarvittaessa määrää.



70 §
Ulkomaisista vakuutusyhtiöistä pidettävä rekisteri

Vakuutusvalvontavirasto pitää rekisteriä Suomessa toimivista ulkomaisista vakuutusyhtiöistä. Rekisteriin merkitään:


Ulkomaisen vakuutusyhtiön on ilmoitettava rekisteriin merkittyjen tietojen muutoksista viipymättä Vakuutusvalvontavirastolle.



73 §
Pääasiamiehen vahingonkorvausvelvollisuus

Vahingonkorvauksen sovittelusta sekä korvausvastuun jakaantumisesta kahden tai useamman korvausvelvollisen kesken on voimassa, mitä vahingonkorvauslain (412/1974) 2 ja 6 luvussa säädetään.



75 §
Vakuutusyhtiön lukuun toimiminen Suomessa

Jos Vakuutusvalvontavirastolla on syytä otaksua, että joku harjoittaa ulkomaisen vakuutusyhtiön lukuun Suomessa tässä laissa tarkoitettua toimintaa tekemättä 7 tai 10 §:ssä tarkoitettua ilmoitusta tai ilman 18 §:n 1 momentissa tarkoitettua toimilupaa, viraston on hankittava siitä selvitystä ja tarvittaessa kehotettava asianomaista määräajassa tekemään 7 tai 10 §:ssä tarkoitettu ilmoitus, hakemaan toimilupaa, muuttamaan toimintaansa viraston ilmoittamalla tavalla tai lopettamaan toimintansa.


77 §
Vakuutusyhtiörikos

Joka Vakuutusvalvontaviraston 15 §:n 2 momentin, 17 §:n 3 momentin tai 47 §:n nojalla määräämän kiellon vastaisesti luovuttaa tai panttaa yhtiön hallinnassa Suomessa olevaa omaisuutta, on tuomittava siten, kuin vakuutusyhtiölaissa säädetään vakuutusyhtiörikoksesta.


84 §
Muutoksenhaku

Sosiaali- ja terveysministeriön tai Vakuutusvalvontaviraston tämän lain nojalla antamaan päätökseen haetaan muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valituksen saa tehdä sillä perusteella, että päätös on lainvastainen.


Lääninhallituksen tämän lain nojalla antamaan päätökseen, jolla uhkasakko on tuomittu maksettavaksi, haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.


Sosiaali- ja terveysministeriön tai Vakuutusvalvontaviraston päätös, joka on annettu 13 §:n, 15 §:n 2 momentin, 16 §:n, 17 §:n 1, 3 tai 4 momentin, 41 §:n, 43 §:n 1 momentin, 44 §:n 1 tai 3 momentin, 45 tai 47 §:n, 49 §:n 1 momentin taikka 54 §:n nojalla, voidaan panna täytäntöön valituksesta huolimatta.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200 .

Tämän lain 34 a §:n mukainen sijoitussuunnitelma on laadittava kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta.

Tämän lain 39 a §:ssä säädetyt vaatimukset täyttävä tilintarkastaja ja varatilintarkastaja on ensimmäisen kerran valittava tarkastamaan kolmannen maan vakuutusyhtiön edustuston sen tilikauden kirjanpito, tilinpäätös ja hallinto, joka ensimmäisenä päättyy tämän lain tultua voimaan.



2.

Laki tilintarkastuslain 1 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 28 päivänä lokakuuta 1994 annetun tilintarkastuslain (936/1994) 1 § :n 3 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1719/1995, seuraavasti:


1 §
Soveltamisala

Mitä tässä laissa säädetään yhteisön ja säätiön kirjanpidon ja tilinpäätöksen tarkastuksesta, sovelletaan myös sellaisen ulkomaisen elinkeinonharjoittajan sivuliikkeen tilintarkastukseen, jonka tilinpäätöstä ei laadita, tarkasteta ja julkisteta Euroopan yhteisön säädösten mukaisesti tai vastaavalla tavalla. Tätä lakia ei kuitenkaan sovelleta ulkomaisen luotto- tai rahoituslaitoksen sivukonttorin tilintarkastukseen. Ulkomaisen vakuutusyhtiön edustuston tilintarkastukseen tätä lakia sovelletaan siten kuin ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetussa laissa (398/1995) säädetään.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200 .



Helsingissä 22 päivänä helmikuuta 2002

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Sosiaali- ja terveysministeri
Maija Perho

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.