Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

HE 182/2001
Hallituksen esitys Eduskunnalle veroäyrin käsitteestä luopumisesta aiheutuviksi muutoksiksi verolainsäädäntöön

VaVM 34/2001

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan tehtäväksi muuhun verolainsäädäntöön muutokset, jotka aiheutuvat siitä, että veroäyrin käsitteestä luovutaan tuloverolaissa vuoden 2002 alusta euron käyttöönoton edellyttämien muutosten yhteydessä.

Verontilityslaissa määriteltäisiin uudet käsitteet, joita käytetään verontilityslain perusteella tehtävissä veronsaajien tilityksissä ja kuntien välisten sekä seurakuntien välisten rahoitussuhteiden tarkastelussa. Lisäksi verontilityslakiin ehdotetaan tehtäväksi muutos, jonka perusteella kunnille ja seurakunnille voitaisiin toimittaa yhteisöveron jako-osuuslaskennassa käytetyt kuntakohtaiset yhteisöjen verotiedot.

Verotusmenettelystä annetun lain tuloveroprosentin ilmoittamista koskevaan säännökseen ja verohallintolain säännökseen verotuskustannuksista ja niiden jakautumisesta tehtäisiin muuttuneesta tuloverolainsäädännöstä johtuvat lakitekniset muutokset. Ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta annettuun lakiin ja kiinteistöverolakiin sisältyvät viittaukset veroäyrin käsitteeseen korvattaisiin muulla ilmaisulla.

Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan vuoden 2002 alusta.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila ja ehdotetut muutokset

1.1. Veroäyrin käsitteestä luopumisesta johtuvat muutokset

Veroäyrin käsite

Kunnallisverotuksessa on perinteisesti käytetty veroäyrin käsitettä. Kunnallisverotus perustui aikaisemmin siihen, että verovelvolliselle määrättiin verotettavan tulon perusteella veroäyrimäärä ja kunta vahvisti veroäyrin hinnan käyttäen laskelmiensa perusteena kunnassa määrättävien äyrien yhteismäärää. Kuntalaissa (365/1995) luovuttiin kuitenkin veroäyrin käsitteestä, ja lain 66 §:ssä käsite veroäyrin hinta korvattiin tuloveroprosentilla. Nykyisen tuloverolain (1535/1992) 130 §:n 1 momentissa on siitä huolimatta edelleen säädetty aikaisempia tuloverolakeja vastaavasti, että yhden markan määrä kunnallisverotuksessa verotettavaa tuloa vastaa yhtä veroäyriä. Tämä johtuu siitä, että aikaisempi käsitteistö on säilynyt kirkollisverotuksessa, joka toimitetaan kunnallisverotuksessa verotettavan tulon perusteella. Sekä kirkkolain (1054/1993) 15 luvun 2 §:ssä että ortodoksisesta kirkkokunnasta annetun lain (521/1969) 31 §:ssä viitataan siihen, että verovelvollisten on suoritettava kirkollisveroa kunnallisverotuksessa heille määrättävien veroäyrien perusteella seurakunnan asianomaisen toimielimen vahvistaman veroäyrin hinnan mukaan. Myös sairausvakuutusmaksu on määrätty sairausvakuutuslain (364/1963) 33 §:n nojalla veroäyrien perusteella.

Osana euron käyttöönoton edellyttämiä verolainsäädännön muutoksia tuloverolain 130 §:n 1 momentissa säädetystä veroäyrin käsitteestä tuloverotuksessa luovutaan. Vuoden 2002 alusta veroäyrin hinnan sijasta käytetään käsitettä tuloveroprosentti, jota on edellä mainitulla tavalla käytetty kuntalaissa jo vuodesta 1997. Sairausvakuutuslain 33 §:ää on muutettu kuluvana vuonna siten, että maksu määrätään kunnallisverotuksessa verotettavan tulon perusteella. Hallituksen tarkoituksena on lisäksi antaa syksyllä 2001 esitykset kirkkolain ja ortodoksisesta kirkkokunnasta annetun lain muuttamiseksi siten, että käsite veroäyrien määrä korvattaisiin kunnallisverotuksessa verotettavalla tulolla ja veroäyrin hinta veroprosentilla.

Veroäyri toimii nykyisin apukäsitteenä kirkkolainsäädännössä kuvattaessa menetelmää, jolla seurakunnassa päätetään veroprosentista. Esimerkiksi ortodoksisesta kirkkokunnasta annetun lain 31 §:n mukaan seurakunta vahvistaessaan veroäyrin hinnan ottaa hinnan määräämisen perusteeksi varainhoitovuonna verotuksella koottavaksi arvioidun määrän jaettuna varainhoitovuonna määrättäväksi arvioitujen veroäyrien luvulla. Kirkkolain 15 luvun 2 §:n säännös on vastaava.

Veroäyri on apukäsite myös seurakuntien välisistä keskinäisistä rahoitussuhteista säädettäessä. Kirkon keskusrahastosta annetun lain (895/1941) 9 §:n 1 momentin mukaan verotulojen täydennystä myönnetään seurakunnalle, kun veroäyrimäärä läsnä olevaa jäsentä kohden alittaa kunnan asukastiheyden mukaan määräytyvän tasoitusrajan. Verotulojen täydennys lasketaan 2 momentin mukaan kertomalla tasoitusrajan ja seurakunnan läsnä olevaa jäsentä kohden lasketun veroäyrimäärän erotus seurakuntien keskimääräisellä painotetulla veroäyrin hinnalla ja seurakunnan läsnä olevien jäsenten määrällä sen vuoden lopussa, jonka tuloihin verotus kohdistuu. Jos seurakunnan veroäyrin hinta alittaa kaikkien seurakuntien keskimääräisen painotetun veroäyrin hinnan, käytetään tämän sijasta seurakunnan omaa veroäyrin hintaa. Ortodoksisen kirkkokunnan osalta vastaavia säännöksiä ei ole lain tasolla.

Veroäyriä käytetään myös perusteena säädettäessä verohallintolain (1557/1995) 11 §:ssä verotuskustannusten jakautumista yksittäisten kuntien ja evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien kesken. Säännöksen mukaan yhtenä jaon perusteena on yksittäisen kunnan ja seurakunnan veroäyrien suhteellinen osuus koko maan kunnallis- ja kirkollisveroäyrimäärästä.

Veroäyrin käsitteen korvaamisen edellyttämät muutokset verontilityslakiin

Veroäyrimäärän käsitettä ei voida suoraan korvata kunnallisverotuksessa verotettavien tulojen määrällä verojärjestelmässä viimeisen vuosikymmenen aikana tapahtuneiden muutosten vuoksi. Yhteisöjen verotuksessa ei vahvisteta kuntakohtaisesti kunnallisverotuksessa verotettavaa tuloa, vaan yhteisöjen suorittamasta verosta erotetaan verontilityslain (532/1998) 12 §:ssä säädetty prosenttiosuus kuntien ja seurakuntien yhteisövero-osuudeksi. Saman lain 13 §:n mukaan nämä osuudet jaetaan yksittäisille kunnille ja seurakunnille.

Henkilöverotuksessa vahvistetaan edelleen kunnallisverotuksessa verotettava tulo, mutta sen yhteys kunnille veronsaajina tilitettävään veroon on muuttunut. Verotettavalla tulolla tarkoitetaan tuloa, josta tulosta tehtävät vähennykset on vähennetty ja jonka perusteella määräytyy tulon perusteella laskettava vero. Tästä verosta tehdään kuitenkin vielä verosta tehtäviä vähennyksiä, kuten tuloverolain nojalla kotitalousvähennys ja alijäämähyvitys, sekä kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta johtuvat vähennykset. Näiden vähennysten jälkeen määräytyvää maksuunpantavaa veroa verovelvollinen ei joudu maksamaan siltä osin kuin siihen sisältyy osinkotuloon liittyvää yhtiöveron hyvitystä. Veronsaajille tilitettävää todella maksettavaa veroa ei siten voida suoraan laskea kiinteänä prosenttina verotettavasta tulosta.

Veroäyriä käytetään edellä mainituissa säännöksissä apukäsitteenä, jolla eri kuntien ja seurakuntien verotettavat tulot on saatu yhteismitallisiksi. Yhteismitallisuutta ei voida toteuttaa suoraan vertaamalla kunnan ja seurakunnan saamia verotuloja, koska niihin vaikuttaa myös kuntien ja seurakuntien toisistaan poikkeava veroprosentti. Vertailun tulisi tapahtua sellaisen laskennallisen kunnallis- ja kirkollisveron perusteella, jossa veroprosentin vaikutus on oikaistu. Lainsäädännössä ei ole nykyisin käsitettä, jolla kuvattaisiin sitä veroa, joka verovelvollisen on maksettava ja joka tilitetään veronsaajille ja johon ei sisälly yhtiöveron hyvitystä.

Esityksessä ehdotetaan, että edellä tarkoitettu vero määriteltäisiin maksettavaksi valtion tulo- ja varallisuusveroksi, maksettavaksi kunnallisveroksi, maksettavaksi kirkollisveroksi ja maksettavaksi yhteisöveroksi. Samoin määriteltäisiin maksettava vakuutetun sairausvakuutusmaksu. Seurakuntien ja kuntien verotulot saatettaisiin kirkollisveroja koskevissa säännöksissä ja edellä mainitussa verohallintolain 11 §:ssä yhteismitallisiksi esittämällä ne laskennallisina kunnallis- ja kirkollisveroina.

Laskennallinen kunnallisvero saadaan maksettavasta kunnallisverosta kunnan tuloveroprosentin ja kaikkien kuntien maksettavilla kunnallisveroilla painotetun tuloveroprosentin avulla. Vastaavasti lasketaan laskennallinen kirkollisvero.

Esimerkki:

Maksettavaa kunnallisveroa vastaava verotettava tulo saadaan jakamalla kunkin kunnan maksettava kunnallisvero kunnan tuloveroprosentilla.

                  
tulovero- maksettava verotettava
prosentti kunnallisvero tulo
Kunta A 17 % 2 000 11 765
Kunta B 18 % 10 000 55 556
------ ------
Yhteensä 12 000 67 321

Painotettu keskimääräinen tuloveroprosentti saadaan jakamalla koko maan maksettavien kunnallisverojen yhteismäärä niitä vastaavilla verotettavilla tuloilla. Esimerkissä on käytetty koko maan lukuna edellä esitettyä kahden kunnan lukua.

                  
12 000
------- = 17,825 %
67 321

Kunkin kunnan laskennallinen kunnallisvero saadaan jakamalla painotettu keskimääräinen tuloveroprosentti kunnan omalla tuloveroprosentilla ja kertomalla näin saadulla suhdeluvulla kunnan maksettava kunnallisvero.

                  
Kunta A
17,825 %
-------- x 2 000 = 2 097
17 %

Kunta B
17,825 %
-------- x 10 000 = 9 903
18 %
Yhteensä 12 000

Verontilityslain uudessa 3 a §:ssä ehdotetaan määriteltäväksi edellä esitetyn mukaisesti käsitteet, joita käytetään säädettäessä veronsaajille tulevan veron määrästä. Uusia käsitteitä olisivat edellä mainitut maksettava valtion tulo- ja varallisuusvero, maksettava kunnallisvero, maksettava kirkollisvero ja maksettava yhteisövero sekä laskennallinen kunnallisvero ja laskennallinen kirkollisvero. Muutos on lakitekninen. Muutoksen ei ole tarkoitus vaikuttaa niihin taloudellisiin suhteisiin, joista säädettäisiin jatkossa veroäyrin käsitteen sijasta 3 a §:n käsitteiden avulla.

Uuden 3 a §:n 3 momenttiin ehdotetaan sisällytettäväksi säännös, jonka mukaan verontilityslaissa tarkoitetuissa tilityksissä sovellettavat jako-osuudet ja maksuunpano-osuudet perustuvat maksettavaan veroon. Pykälä korvaisi tällöin ne säännökset, jotka nyt sisältyvät lain 10 §:n 1 momenttiin ja 23 §:ään. Nämä säännökset esitetään tarpeettomina kumottavaksi. Lisäksi ehdotetaan vielä muutettavaksi 13 §:n 2 ja 4 momentin sanamuotoa siten, että lainkohdissa käytettäisiin 3 a §:ssä määriteltyjä käsitteitä. Kaikki muutokset ovat puhtaasti lakiteknisiä.

Veroäyrin käsitteestä luopumisen aiheuttamat muutokset muihin verolakeihin

Verohallintolain 11 §:n mukaan valtio suorittaa verotuskustannukset. Vuotuisista kustannuksista peritään 30,8 prosenttia kunnilta ja 4,7 prosenttia evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnilta. Verotuskustannusten jakamisesta yksittäisten kuntien ja evankelis-luterilaisten seurakuntien kesken säädetään verohallintolain 11 §:n 3 ja 4 momentissa. Kustannuksista painotettuna 70 prosenttia määräytyy kunnan ja koko maan asukaslukujen ja 30 prosenttia kunnan ja koko maan veroäyrien suhteen perusteella. Vastaavalla tavalla jakautuvat verotuskustannukset myös seurakuntien kesken. Ennen yhteisöverouudistusta veroäyrien mukaisessa jaossa otettiin huomioon myös yhteisöjen veroäyrit. Niitä ei ollut tarkoitettu jätettäväksi kustannusten jaon ulkopuolelle verouudistuksen jälkeenkään, joten säännöksen sanamuotoa ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että sen sisältö vastaa alunperinkin tarkoitettuja kustannustenjakosuhteita. Samalla säännöksiin ehdotetaan tehtäväksi eräitä yksityiskohtaisista perusteluista lähemmin ilmeneviä muita teknisiä muutoksia.

Kunnan ja seurakunnan tuloveroprosentin ilmoittamista koskevaan verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 91 a §:ään sisältyy käsite kirkollisveroäyrin hinta. Se ehdotetaan korvattavaksi tuloveroprosentilla. Ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta annetun lain (1551/1995) 1 §:n 2 momentissa viitataan nykyisin kunnallisverotuksessa vahvistettuihin veroäyreihin ja kiinteistöverolain (654/1992) 11 §:ssä kunnan veroäyrin hintaan. Säännökset ehdotetaan muutettaviksi korvaamalla viittaus veroäyriin muulla ilmaisulla.

1.2. Kunnan ja seurakunnan tiedonsaanti yhteisöveron jako-osuuden määräytymisperusteista

Yksittäisten kuntien ja seurakuntien yhteisöveron jako-osuuksista säädetään verontilityslaissa. Verontilityslain 13 §:n mukaan kunnan ja seurakunnan jako-osuus määräytyy vuosittain kunkin kunnan yritystoimintaerän ja metsäerän summan suhteellisena osuutena kaikkien kuntien vastaavasta summasta. Yritystoimintaerä määräytyy siten, että kullekin yhteisölle verovuodelta maksuunpantu yhteisövero, vähennettynä yhtiöveron hyvityksestä annetussa laissa (1232/1988) tarkoitetuilla osingonsaajan hyväksi luetuilla yhtiöveron hyvityksillä, jaetaan kunnittaiseksi yritystoimintaerän laskentaeräksi. Jos yhteisöllä on toimipaikka vain yhdessä kunnassa, yhteisön vero lisätään tämän kunnan laskentaerään. Jos yhteisöllä on toimipaikka useassa kunnassa, yhteisön vero lisätään näiden kuntien laskentaeriin yhteisön toimipaikkojen kunnittaisten henkilöstömäärien suhteessa. Konserniavustuksesta verotuksessa annetun lain (825/1986) mukaisessa konsernisuhteessa olevien yhteisöjen verot lasketaan kuitenkin yhteen ja lisätään asianomaisten kuntien laskentaeriin kyseiseen konserniin kuuluvien yhteisöjen toimipaikkojen kunnittaisten henkilöstömäärien suhteessa. Kuntien osuus jaetaan yksittäisten kuntien yritystoimintaeräksi näin saatujen kunnittaisten laskentaerien suhteessa.

Kunnan ja seurakunnan metsäerää laskettaessa perusteena käytetään kantorahatuloja. Lisäksi perusteena käytetään metsän laskennallisen puhtaan tuoton perusteella arvioituja saamatta jääneitä kantorahatuloja lakisääteisistä luonnonsuojelualueiden metsämaista.

Verontilityslain 14 §:n mukaan valtiovarainministeriö vahvistaa kunnan ja seurakunnan yhteisöveron jako-osuuksien laskentaperusteet. Yksittäisten kuntien ja evankelis-luterilaisten seurakuntien yhteisöveron jako-osuuksien laskentaperusteista annetun valtiovarainministeriön asetuksen (1303/2000) mukaan yritystoimintaerän laskentaperusteena käytetään viimeksi valmistuneen verotuksen verotustietoja. Yhteisöjen toimipaikka ja henkilöstötietoina käytetään Tilastokeskuksen vastaavan vuoden yritys- ja toimipaikkarekisterin tietoja.

Metsäerän laskentaperusteena käytetään myös viimeksi valmistuneen verotuksen verotustietoja. Kunnittaisina kantorahatuloina käytetään Metsäntutkimuslaitoksen vastaavalta vuodelta laskemia kunnittaisia bruttokantorahatulotietoja. Luonnonsuojelualueista samatta jääneinä kantorahatuloina käytetään Metsähallituksen vastaavalta vuodelta asianomaisille metsämaille laskemaa metsän puhdasta tuottoa. Metsäerän osalta kullekin kunnalle ja seurakunnalle toimitetaan sitä koskevat kantarahatulotiedot.

Yritystoimintaerä lasketaan Tilastokeskuksessa. Laskentatulokset toimitetaan verohallinnolle, joka tilitysviranomaisena laskee sovellettavat yhteisöveron jako-osuudet ja suorittaa verotulojen tilittämisen veronsaajille.

Kunnan yritystoimintaerän laskentaerät koostuvat yksikuntaisten, monikuntaisten sekä konserniin kuuluvien yhteisöjen veroista. Verohallitus on toimittanut kullekin kunnalle näiden kolmen ryhmän eniten yritystoimintaerään vaikuttaneen yhteisön nimet suuruusjärjestyksessä. Pienille kunnille on toimitettu 25:n ja suurille kunnille 50:n yhteisön nimet. Tietoihin ei nykyisin sisälly tietoa yhteisön toimipaikan henkilöstömäärästä eikä veroerän määrästä. Lisäksi Verohallitus on toimittanut kunnille ja seurakunnille tilastotietoja yhteisöjen kunnittaisista henkilöstön määristä toimialoittain.

Yritystoimintaerää laskettaessa yhteisön verotustietona käytetään yhteisölle maksuunpantua veroa vähennettynä yhtiöveron hyvityksellä, eli sitä verojen määrää, joka yhteisölle todella tulee maksettavaksi (maksettava yhteisövero). Verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain (1346/1999) 5 §:n mukaan yhteisöjen ja yhteisetuuksien verotustiedoista vuosittain toimitetussa verotuksessa julkisia ovat nimi, kotikunta ja liike- ja yhteisötunnus. Lisäksi julkisia ovat tiedot verotettavasta tulosta ja varallisuudesta, maksuunpannun veron yhteismäärästä, ennakoiden yhteismäärästä sekä veronkannossa maksettavasta tai palautettavasta määrästä. Yritystoimintaerän laskennassa käytettävä maksettava yhteisövero ei ole verotuksen julkinen tieto, joten sitä ei ole voitu sisällyttää kunnille ja seurakunnille meneviin yhteisöverotietoihin. Tämän epäkohdan poistamiseksi ehdotetaan verontilityslain 13 §:ään lisättäväksi uusi 5 momentti, jonka mukaan kunta ja seurakunta salassapitoa koskevien säännösten estämättä saisi tiedon yritystoimintaerän laskennassa käytetystä maksettavasta yhteisöverosta oman kuntansa osalta. Tieto annettaisiin erikseen kunkin yrityksen osalta. Tarkoituksena on, että erikseen annettavassa hallituksen esityksessä tilastolain muuttamisesta ehdotetaan julkiseksi myös tieto yhteisön kuntakohtaisesta henkilöstömäärästä kunnassa olevan toimipaikan osalta.

2. Esityksen vaikutukset

Ehdotettu verohallintolain 11 §:n muutos vaikuttaisi jossain määrin kuntien ja evankelis-luterilaisten seurakuntien keskinäisiin suhteisiin verotuskustannusten jaossa, koska jaossa otettaisiin nykytilasta poiketen huomioon myös kunnan ja seurakunnan saamat yhteisövero-osuudet. Muutoksen seurauksena niiden kuntien ja seurakuntien suhteellinen osuus kustannuksista nousisi, joiden yhteisöveron suhteellinen osuus on keskimääräistä suurempi.

Kunnat ja seurakunnat saisivat jatkossa tiedon yhteisöveron jako-osuuksien laskennassa käytetyistä kuntakohtaisista maksettavista yhteisöveroista, mistä aiheutuisi vähäisessä määrin hallinnollista lisätyötä.

Esityksellä ei ole muutoin taloudellisia tai hallinnollisia vaikutuksia.

3. Asian valmistelu

Asia on valmisteltu valtiovarainministeriössä yhteistyössä Verohallituksen kanssa. Asiaa on käsitelty kunnallistalouden ja -hallinnon neuvottelukunnassa.

4. Riippuvuus muista esityksistä

Eduskunnalle annetaan syksyllä 2001 erikseen hallituksen esitykset kirkkolain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta sekä laiksi ortodoksisesta kirkkokunnasta annetun lain 30 ja 31 §:n muuttamisesta. Esityksissä ehdotetaan evankelis-luterilaista kirkkoa ja ortodoksista kirkkokuntaa koskevissa laeissa olevat viittaukset veroäyreihin korvattavaksi muilla käsitteillä. Esitykset perustuvat siihen, että säännöksissä voidaan käyttää verontilityslain 3 a §:ään sisällytettäväksi ehdotettuja käsitteitä.

Syksyllä 2001 annettavassa hallituksen esityksessä tilastolain 17 §:n muuttamisesta ehdotetaan, että pykälässä lueteltuihin julkisiin tietoihin lisättäisiin toimipaikan osalta tieto henkilökunnan määrästä kunnittain, mikä muutos yhdessä ehdotettavan verontilityslain 13 §:n 5 momentin lisäämisen kanssa parantaa kuntien ja seurakuntien tiedonsaantia.

5. Voimaantulo

Veroäyrin käsitteestä luopumiseen liittyvät ehdotukset ovat tarkoitetut tulemaan voimaan vuoden 2002 alusta, jolloin euro otetaan rahayksikkönä käyttöön. Myös muut esitykseen sisältyvät muutokset tulisivat tuolloin voimaan.

Verontilityslain 13 §:n 5 momentin verotustietojen toimittamista kunnille ja seurakunnille koskevaa säännöstä sovellettaisiin ensimmäisen kerran verovuoden 2002 jako-osuuksien laskennassa käytettäviin tietoihin. Tällöin toimitettavaksi tulisi tietoja yhteisöjen verovuosien 1999 ja 2000 yhteisöveroista.

Verohallintolain 11 §:n säännöstä sovellettaisiin ensimmäisen kerran lain voimaantulon jälkeen verotuskustannuksia perittäessä eli vuoden 2002 verotuskustannuksiin.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotusten perustelut

1.1. Verontilityslaki

3 a §. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 a §. Pykälässä määriteltäisiin käsitteet, joita käytettäisiin verontilityslain perusteella tehtävissä veronsaajien tilityksissä. Lisäksi pykälässä määriteltäisiin käsitteet, joiden avulla eri suuruisten kuntien sekä seurakuntien veroprosenttien mukaan määrätyt kunnallis- ja kirkollisverot saatettaisiin yhteismitallisiksi kuntien välisissä ja seurakuntien välisissä rahoitussuhteissa.

Yleisperusteluista ilmenevistä syistä on veroäyrin käsitteestä lainsäädännössä luovuttaessa tarpeen määritellä se verovelvollisen maksettavaksi jäävä vero, joka tilitetään veronsaajille ja johon ei sisälly yhtiöveron hyvitystä. Kullekin veronsaajalle tilitetään verontilityslain nojalla muun kuin yhteisön veroista jako-osuus maksuunpanosuhteiden mukaan. Esityksessä ehdotetaan, että tämä osuus määritellään maksettavaksi valtion tulo- ja varallisuusveroksi, maksettavaksi kunnallisveroksi ja maksettavaksi kirkollisveroksi. Samoin määriteltäisiin maksettava vakuutetun sairausvakuutusmaksu. Vastaava määrittely ei ole tarpeen muiden verontilityslain 1 §:ssä tarkoitettujen veronsaajien osalta. Myös yhteisöveron osalta on tarpeen määritellä, että maksettavalla yhteisöverolla tarkoitetaan maksuunpantua veroa vähennettynä yhtiöveron hyvityksellä.

Kuntien verotulot voidaan saattaa yhteismitalliseksi esittämällä ne laskennallisina kunnallisveroina. Laskennallinen kunnallisvero saadaan kertomalla maksettava kunnallisvero painotetun keskimääräisen tuloveroprosentin ja kunnan oman tuloveroprosentin suhteella. Painotettu keskimääräinen tuloveroprosentti on koko maan maksettavien kunnallisverojen summan ja maksettavia kunnallisveroja vastaavien kunkin kunnan oman tuloveroprosentin avulla muodostettujen verotettavien tulojen summan suhde. Laskennallinen kirkollisvero lasketaan vastaavasti.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan täsmennettäväksi 1 momentin pohjalta, että laissa tarkoitetuissa tilityksissä sovellettava jako-osuudet ja maksuunpano-osuudet perustuvat maksettavaan veroon.

10 §. Pykälän 1 momentissa oleva säännös yhtiöveron hyvityksen ottamisesta huomioon lain 2 luvussa tarkoitetuissa tilityksissä ehdotetaan siirrettäväksi uuteen 3 a §:ään, joka ehdotetaan muotoiltavaksi siten, että se koskee koko lakia. Momentti ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana.

13 §. Pykälän 2 momentissa säädetään sen yhteisölle maksuunpannun veron, joka ehdotetaan edellä 3 a §:ssä määriteltäväksi maksettavaksi yhteisöveroksi, jakamisesta kunnittaisen yritystoimintaerän laskemiseksi. Lainkohtaan ehdotetaan tehtäväksi lakitekninen muutos, jolla säännöksen sanontaa yksinkertaistetaan käyttämällä 3 a §:ssä määriteltyä käsitettä. Vastaava lakitekninen muutos ehdotetaan tehtäväksi 4 momenttiin.

Pykälän uudessa 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että verohallinto toimittaisi salassapitoa koskevien säännösten estämättä kullekin kunnalle ja seurakunnalle tiedon kunkin yhteisön maksettavasta yhteisöverosta siltä osin kuin jako-osuuksien laskennassa käytetty maksettava yhteisövero kohdistuu tähän kuntaan. Kunta ja seurakunta saisivat tietoja vain siitä veron määrästä, joka kohdistuu tähän kuntaan. Muiden kuntien osuutta kunta ei saisi tietoonsa. Koska kyseiset verotustiedot eivät ole julkisia tietoja, niitä ei voisi luovuttaa edelleen.

Tietojen toimittaminen kaikista yhteisöistä suurille kunnille ja seurakunnille olisi epätarkoituksenmukaista, koska esimerkiksi Helsingille kertyy kunnallisveroa kymmeniltä tuhansilta yhteisöiltä. Kuntien kannalta riittävää on saada tiedot taloudellisesti merkittävien verovelvollisten osalta. Laissa mahdollistettaisiin sen vuoksi toimitettavien tietojen määrällinen rajoittaminen asetuksella. Tarkoituksena on, että valtioneuvoston asetuksella tiedot rajoitettaisiin annettavaksi kunkin kunnan osalta koskemaan kustakin yritystoimintaerän laskentaeräryhmästä 50 suurinta yritystä. Yhteisöt jakautuvat kolmeen laskentaeräryhmään eli yhteisöihin, joilla on toimipaikka vain yhdessä kunnassa, yhteisöihin, joilla on toimipaikka useassa kunnassa, ja konserneihin. Kukin kunta saisi siis enimmillään tiedot 150 yrityksestä.

23 §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana 3 a §:ään ehdotettujen uusien määritelmien vuoksi.

1.2. Laki verotusmenettelystä

91 a §. Pykälässä säädetään sekä kunnan että seurakunnan velvollisuudesta ilmoittaa tuloveroprosentin suuruus Verohallitukselle määräpäivään mennessä. Pykälän otsikkoa ehdotetaan tarkennettavaksi pykälän säännöstä vastaavaksi siten, että kunnan lisäksi otsikossa mainitaan myös seurakunta. Pykälästä ehdotetaan kumottavaksi maininta kirkollisveroäyrin hinnasta, joka käsitteenä poistuu lainsäädännöstä.

Voimassa olevan säännöksen nojalla seurakunnat tekevät vielä viimeistään 17 päivänä marraskuuta 2001 ilmoitukset vuoden 2002 veroäyrin suuruudesta penneinä veroäyriltä. Ehdotetun lain tultua 1 päivänä tammikuuta 2002 voimaan ilmoitetulla määrällä tarkoitetaan seurakunnan tuloveroprosenttia.

1.3. Verohallintolaki

11 §. Pykälässä säädetään verotuskustannusten laskemisesta ja kustannusten jakaantumisesta kuntien, seurakuntien ja Kansaneläkelaitoksen kesken. Verotuskustannuksilla tarkoitetaan verohallinnon menoja, jotka lasketaan valtion talousarviossa esitettyjen menojen perusteella tarkistettuna edellisen vuoden tilinpäätöksen tiedoilla.

Pykälän 3 momentissa säädetään siitä osuudesta, josta yksittäinen kunta vastaa verotuskustannuksien yhteismäärästä laskettuna. Momenttiin ehdotetaan tehtäväksi yleisperusteluista ilmenevistä syistä muutokset, joilla selvennetään, että 3 ja 4 momentin 1 kohdassa tarkoitettu verojen perusteella laskettava osuus verotuskustannuksista määräytyy laskennallisen kunnallisveron ja kunnan maksettavan yhteisöveron summan perusteella. Yksittäisen seurakunnan osuus määräytyy vastaavasti. Tämän lisäksi 3 momentin 2 kohtaa ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että laskennassa käytetään perimisvuotta edeltävän vuoden alussa laskettua asukaslukua. Nykyinen sanonta, vuodenvaihteen asukasluku, voidaan käsittää tarkoittavan myös edellisen vuoden loppua. Esimerkiksi vuoden 2001 verotuskustannuksia laskettaessa verohallinnolla on käytössään Väestörekisterikeskuksen ylläpitämän rekisterin 1 päivänä tammikuuta 2000 päivitetyt tiedot, joissa on otettu huomioon muun muassa vuoden alussa voimaan tulleet kuntaliitokset.

Pykälän 5 momentissa säädetään, että jos kunnan osuus kustannuksista nousisi suurempaan määrään kuin 0,28 penniin kutakin edellisenä vuotena toimitetussa kunnallisverotuksessa maksuunpantua veroäyriä kohti, osuus jää siltä osin valtion vastattavaksi. Veroäyrin käsitteestä luovuttaessa raja-arvon perusteet olisi määriteltävä muulla tavoin. Yhdenkään kunnan osuus kustannuksista ei ole viime vuosina noussut näin suureksi ja säännös on tullut sovellettavaksi erittäin harvoin, minkä vuoksi säännös ehdotetaan kumottavaksi.

1.4. Laki ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta

1 §. Voimassa olevassa pykälän 2 momentissa mainittu kunnallisverotuksessa vahvistettujen veroäyrien perusteella suoritettava maksu tarkoittaa nykyisin sairausvakuutusmaksua. Tämä ehdotetaan nimenomaisesti lausuttavaksi säännöksessä.

1.5. Kiinteistöverolaki

11 §. Sanamuotoa 2 momentissa ehdotetaan teknisesti muutettavaksi siten, että kunnanvaltuusto määrää kiinteistöveroprosentit samalla kun se vahvistaa varainhoitovuoden tuloveroprosentin. Voimassa olevassa laissa viitataan vanhentuneesti varainhoitovuoden veroäyrin vahvistamiseen.

2. Voimaantulo

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Laki verontilityslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 10 päivänä heinäkuuta 1998 annetun verontilityslain (532/1998) 10 §:n 1 momentti ja 23 § sekä

muutetaan 13 §:n 2 ja 4 momentti ja

lisätään lakiin uusi 3 a § ja 13 §:ään uusi 5 momentti seuraavasti:


3 a §
Maksettava ja laskennallinen vero

Maksettavalla valtion tulo- ja varallisuusverolla, maksettavalla kunnallisverolla, maksettavalla kirkollisverolla ja maksettavalla yhteisöverolla tarkoitetaan maksuunpantua veroa vähennettynä yhtiöveron hyvityksestä annetussa laissa (1232/1988) tarkoitetuilla osingonsaajien hyväksi luetuilla yhtiöveron hyvityksillä. Maksettavalla vakuutetun sairausvakuutusmaksulla tarkoitetaan maksuunpantua sairausvakuutusmaksua vähennettynä yhtiöveron hyvityksellä.


Laskennallinen kunnallisvero saadaan kertomalla maksettava kunnallisvero painotetun keskimääräisen tuloveroprosentin ja kunnan oman tuloveroprosentin suhteella. Painotettu keskimääräinen tuloveroprosentti saadaan koko maan maksettavien kunnallisverojen summan ja maksettavia kunnallisveroja vastaavien verotettavien tulojen summan suhteena. Laskennallinen kirkollisvero saadaan vastaavasti.


Tässä laissa tarkoitetuissa tilityksissä sovellettavat jako-osuudet ja maksuunpano-osuudet perustuvat maksettavaan veroon.


13 §
Yksittäisten kuntien ja seurakuntien jako-osuudet

Kunkin yhteisön, lukuun ottamatta Metsähallitusta, verovuoden maksettava yhteisövero jaetaan kunnittaiseksi yritystoimintaerän laskentaeräksi. Jos yhteisöllä on toimipaikka vain yhdessä kunnassa, yhteisön vero lisätään tämän kunnan laskentaerään. Jos yhteisöllä on toimipaikka useassa kunnassa, yhteisön vero lisätään näiden kuntien laskentaeriin yhteisön toimipaikkojen kunnittaisten henkilöstömäärien suhteessa. Konserniavustuksesta verotuksessa annetun lain (825/1986) mukaisessa konsernisuhteessa olevien yhteisöjen verot lasketaan kuitenkin yhteen ja lisätään asianomaisten kuntien laskentaeriin kyseiseen konserniin kuuluvien yhteisöjen toimipaikkojen kunnittaisten henkilöstömäärien suhteessa. Kuntien osuus tässä momentissa tarkoitetusta yhteisöverosta vähennettynä 3 momentissa tarkoitetulla metsävero-osuudella jaetaan yksittäisten kuntien yritystoimintaeräksi näin saatujen kunnittaisten laskentaerien suhteessa (yritystoimintaerä).



Kunnan metsäerää laskettaessa perusteena käytetään kunnittaisia kantorahatuloja. Lisäksi perusteeseen luetaan metsän laskennallisen puhtaan tuoton perusteella arvioidut saamatta jääneet kantorahatulot lakisääteisten luonnonsuojelualueiden metsämaista sekä vanhojen metsien suojeluohjelman mukaisista valtion mailla ja 1 päivänä tammikuuta 1998 yksityismaista Kuusamon yhteismetsän alueella sijainneista metsämaista. Arvioidut saamatta jääneet tulot otetaan kuitenkin huomioon vain silloin, kun asianomaisten metsämaiden laskennallinen metsämaan vuotuinen puuntuotos kunnan alueella on yhteensä vähintään 1 000 verokuutiometriä. Metsävero-osuus lisättynä Metsähallituksen maksettavalla yhteisöverolla jaetaan yksittäisten kuntien metsäeräksi näin saatujen kunnittaisten laskentaerien suhteessa.


Verohallinto toimittaa salassapitoa koskevien säännösten estämättä kullekin kunnalle ja seurakunnalle tiedon yhteisön maksettavasta yhteisöverosta siltä osin kuin jako-osuuksien laskennassa käytetty maksettava yhteisövero kohdistuu tähän kuntaan. Asetuksella säädetään niiden yhteisöjen lukumäärästä, joiden osalta tietoja toimitetaan.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 2002.

Lain 13 §:n 5 momenttia sovelletaan ensimmäisen kerran verovuoden 2002 jako-osuuden laskennassa käytettäviin tietoihin.



2.

Laki verotusmenettelystä annetun lain 91 a § muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan verotusmenettelystä 18 päivänä joulukuuta 1995 annetun lain (1558/1995) 91 a §, sellaisena kuin se on laissa 1127/1996 seuraavasti:


91 a §
Kunnan ja seurakunnan tuloveroprosentin ilmoittaminen

Kunnan ja seurakunnan tulee ilmoittaa verohallitukselle viimeistään verovuotta edeltävän vuoden marraskuun 17 päivänä tuloveroprosentin suuruus. Kunta ilmoittaa tuloveroprosentin neljännesprosenttiyksikön tarkkuudella.


Jos ilmoitusta ei ole toimitettu 1 momentissa säädettynä aikana taikka verohallituksen myöntämässä myöhemmässä määräajassa, verotuksessa voidaan noudattaa edellisen vuoden tuloveroprosenttia.


Tuloveroprosentteja koskeva luettelo julkaistaan säädöskokoelmassa.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 2002.



3.

Laki verohallintolain 11 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 18 päivänä joulukuuta 1995 annetun verohallintolain (1557/1995) 11 §:n 5 momentti ja

muutetaan 11 §:n 3 ja 4 momentti seuraavasti:


11 §
Verotuskustannukset ja niiden jakaantuminen

Yksittäinen kunta vastaa kuntien vuotuisista verotuskustannuksista määrän, joka saadaan kertomalla

1) luvulla 0,3 verontilityslaissa (532/1998) 3 a §:ssä tarkoitetun laskennallisen kunnallisveron ja kunnan maksettavan yhteisöveron summan suhteellinen osuus koko maan vastaavasta summasta laskettuna edellisenä vuotena toimitetun verotuksen mukaan ja

2) luvulla 0,7 kunnan perimisvuotta edeltävän vuoden alussa lasketun asukasluvun suhteellinen osuus koko maan asukasluvusta

sekä kerrotaan näin saatujen lukujen summalla 2 momentissa säädetyllä tavalla määritetty kuntien yhdessä suoritettava osuus verotuskustannuksista.

Yksittäinen seurakunta vastaa evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien vuotuisista kustannuksista määrän, joka saadaan, kun kerrotaan

1) luvulla 0,3 laskennallisen kirkollisveron ja maksettavan yhteisöveron summan suhteellinen osuus koko maan vastaavasta summasta laskettuna edellisenä vuotena toimitetun kirkollisverotuksen mukaan ja

2) luvulla 0,7 seurakunnan perimisvuotta edeltävän vuoden alussa kirkonkirjoihin läsnä oleviksi merkittyjen jäsenten suhteellinen osuus evankelis-luterilaisen kirkon läsnä oleviksi merkittyjen jäsenten lukumäärästä

sekä kerrotaan näin saatujen lukujen summalla 2 momentissa säädetyllä tavalla määritetty seurakuntien yhdessä suoritettava osuus verotuskustannuksista.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 2002.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran verovuoden 2002 verotuskustannusten perimisessä.



4.

Laki ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta 18 päivänä joulukuuta 1995 annetun lain (1551/1995) 1 §:n 2 momentti seuraavasti:


1 §
Lain soveltamisala ja veronsaaja

Palkkatulon lähdevero suoritetaan tuloverolain mukaan suoritettavien verojen sekä vakuutetun sairausvakuutusmaksun asemesta.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 2002.



5.

Laki kiinteistöverolain 11 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 20 päivänä heinäkuuta 1992 annetun kiinteistöverolain (654/1992) 11 §:n 2 momentti seuraavasti:


11 §
Yleinen kiinteistöveroprosentti

Kunnanvaltuusto määrää kunnan kiinteistöveroprosenttien suuruuden vuosittain etukäteen samalla kun se vahvistaa varainhoitovuoden tuloveroprosentin. Kiinteistöveroprosentit määrätään prosentin sadasosan tarkkuudella.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 2002.



Helsingissä 17 päivänä lokakuuta 2001

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ministeri
Suvi-Anne Siimes

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.