Esityksessä ehdotetaan, että Eduskunta hyväksyisi Pariisissa huhtikuussa 2001 kansainvälisen viinijärjestön perustamisesta tehdyn sopimuksen.

Kansainvälinen viini- ja viiniköynnöstoimisto perustettiin alunperin vuonna 1923. Suomi liittyi järjestöön vuonna 1992. Järjestön uusi perustamissopimus ei muuta järjestön toimintaa olennaisesti. Järjestön pääpaino säilyy viinialan tieteellisteknisten suositusten laatimisessa. Perustamissopimukseen tehdyt suurimmat muutokset koskevat järjestön tekemien päätösten hyväksymismenettelyä. Uudessa sopimuksessa määritellään myös tarkemmin järjestön tehtävät, toimielimet, rahoitus ja jäsenmaiden äänimäärät. Tehdyt muutokset lisäävät yksittäisen jäsenmaan vaikuttamismahdollisuuksia järjestössä sekä järjestön toiminnan avoimuutta.

Esitykseen sisältyy ehdotus laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin kansainvälisen viinijärjestön perustamisesta tehty sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

---

Kansainvälinen viinitoimisto perustettiin 29 päivänä marraskuuta vuonna 1924 kuuden jäsenmaan toimesta. Toimisto nimettiin uudelleen 4 päivänä syyskuuta 1958 kansainväliseksi viini- ja viiniköynnöstoimistoksi ja siihen kuului uuden sopimuksen valmistuessa huhtikuussa 2001 yhteensä 45 jäsenmaata. Suomi liittyi järjestöön vuonna 1992, jolloin Suomea järjestössä edusti Oy Alko Ab. Vuonna 1997 virallinen edustus siirrettiin maa- ja metsätalousministeriölle, joka edustaa Suomea järjestön yleiskokouksessa ja toimeenpanokomiteassa. Järjestön eri asiantuntijatyöryhmissä ja komiteoissa Suomen edustajat ovat olleet sosiaali- ja terveysministeriöstä, Alko Oy:n Alkoholintarkastuslaboratoriosta sekä Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksesta. Suomen jäsenmaksu on maksettu maa- ja metsätalousministeriön määrärahoista.

Kansainvälinen viini- ja viiniköynnöstoimisto (OIV) on hallitusten välinen järjestö, jonka toiminnan pääpaino on viinialan tieteellisteknisten suositusten laadinnassa. Järjestön suositukset eivät ole jäsenmaita sitovia, mutta esimerkiksi Euroopan yhteisö (EY) soveltaa niitä lainsäädännössään. EY:n jäsenvaltioiden kannanotot OIV:n päätöksiin koordinoidaan Euroopan unionissa (EU). Suomen kannalta järjestö on tärkeä muun muassa siitä syystä, että OIV:n asiantuntijatyöryhmissä Suomi voi vaikuttaa kansainvälisiin viinisäädöksiin paremmin kuin yksinomaan EU:ssa.

Eduskunnan hyväksyttäväksi esitettävän sopimuksen tavoitteena on uudistaa ja ajanmukaistaa järjestön vuodelta 1924 peräisin oleva perustamissopimus. Samalla järjestön nimi muutetaan kansainväliseksi viinijärjestöksi (International Organisation of Vine and Wine). Uusi perustamissopimus ei muuta järjestön toimintaa olennaisesti. Suurimmat muutokset koskevat päätösten hyväksymismenettelyä, minkä lisäksi sopimuksessa on aiempaa tarkemmin määritelty järjestön tehtävät, toimielimet, rahoitus ja jäsenmaiden äänimäärät sekä mahdollistettu virallisten kielten lukumäärän lisääminen. Tehdyt muutokset lisäävät yksittäisen jäsenmaan vaikuttamismahdollisuuksia järjestössä sekä järjestön toiminnan avoimuutta.

Esitykseen sisältyy ehdotus laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Suomen jäsenmaksun suuruus järjestössä vuonna 2001 on 73 900 Ranskan frangia. Uuden perustamissopimuksen korvatessa nykyisen sopimuksen jäsenmaksu nousee noin 10-15%. Tarkkaa arviota ei voida esittää, koska jäsenmaksun suuruus riippuu lopulta siitä, kuinka monta valtiota liittyy uuteen sopimukseen ja lisääntyykö virallisten kielten määrä käytännössä. Esityksellä ei ole muita taloudellisia vaikutuksia.

Uudella perustamissopimuksella ei ole henkilöstö- eikä organisaatiovaikutuksia. Suomen virallinen edustus säilyy maa- ja metsätalousministeriöllä, jonka edustaja osallistuu OIV:n yleiskokoukseen ja toimeenpanokomiteaan. Sosiaali- ja terveysministeriön, Alko Oy:n ja Tuotevalvontakeskuksen edustajat tulevat edelleen osallistumaan järjestön niihin asiantuntijatyöryhmiin ja komiteoihin, joihin heidät on nimetty.

Nykytilaa käsittelevässä jaksossa mainitaan järjestön merkitys Suomelle. Järjestön uuden perustamissopimuksen hyväksyminen ja järjestön toimintaan osallistuminen jatkossakin on mainituista syistä tärkeää. Vaikka Suomessa ei tuoteta rypäleviinejä, osa Suomessa myytävistä rypäleviineistä pullotetaan Suomessa. Suomen osallistuminen järjestön asiantuntijatyöryhmiin onkin tärkeätä alkoholijuomien tuoteturvallisuutta ja kuluttajansuojaa silmällä pitäen. Järjestön toimintaan osallistumisella on siten myönteistä vaikutusta muun muassa viinien pullotusta harjoittavien suomalaisten yritysten kannalta.

Järjestön perustamissopimuksen uudistamisesta päätettiin Kansainvälisen viini- ja viiniköynnöstoimiston vuoden 1997 yleiskokouksessa. Asiaa valmistelleen arviointikomitean alustava ehdotus esiteltiin järjestön yleiskokoukselle vuonna 1999. Uutta perustamissopimusta käsiteltiin järjestön jäsenmaiden konferenssissa kesäkuussa 2000 ja siitä päästiin yksimielisyyteen 3 päivänä huhtikuuta 2001 pidetyssä istunnossa.

Valtioneuvosto asetti 22 päivänä maaliskuuta 2001 valtuuskunnan edustamaan Suomea Pariisissa pidetyssä konferenssissa, jossa uusi sopimus hyväksyttiin. Ulkoasiainministeriö pyysi sopimuksesta lausuntoa valtioneuvoston kanslialta, oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, kauppa- ja teollisuusministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukselta, Elintarviketeollisuusliitolta, Suomen elintarviketyöläisten liitolta ja Teollisuuden ja Työnantajien keskusliitolta. Lausunnot on hankittu myös Alko Oy:ltä, Altia Group Oy:ltä, Primalco Oy:ltä ja Havistra Oy:ltä.

Lausunnoissa pidettiin järjestön perustamissopimuksen uudistamista perusteltuna sopimusvelvoitteiden tarkentamiseksi ja ajanmukaistamiseksi. Lausunnoissa puollettiin Suomen osallistumista edelleen järjestön toimintaan. Tasavallan presidentti myönsi 29 päivänä kesäkuuta 2001 allekirjoitusvaltuudet ja sopimus allekirjoitettiin Suomen puolesta 2 päivänä heinäkuuta 2001.

Hallituksen esitys on valmisteltu yhteistyönä ulkoasiainministeriössä ja maa- ja metsätalousministeriössä. Hallituksen esityksestä on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, kauppa- ja teollisuusministeriöltä ja sosiaali- ja terveysministeriöltä. Lausunnoissa esitetyt seikat on pyritty ottamaan huomioon hallituksen esityksen lopullisissa muotoiluissa.

1 artikla. Artiklassa määritellään OIV:n olevan hallitustenvälinen tieteellis- ja teknisluonteinen järjestö, jolla on tunnustettu toimivalta viiniköynnöksiä, viinejä, viinipohjaisia juomia, viinirypäleitä, rusinoita ja muita viinituotteita koskevassa työssään.

2 artikla. Artiklassa määritellään järjestön tavoitteet ja tehtävät. Sen mukaan tavoitteena on tiedottaa jäsenille toimenpiteistä, joilla tuottajien, kuluttajien ja alan toimijoiden esittämät huolenaiheet voidaan ottaa huomioon. Tavoitteena on avustaa muita kansainvälisiä järjestöjä erityisesti standardisoinnin osalta. Lisäksi tavoitteena on edistää nykyisten menetelmien ja standardien kansainvälistä harmonisointia ja uusien standardien valmistelua viinialan tuotteiden tuotanto- ja markkinointiolojen kehittämiseksi sekä auttaa varmistamaan, että kuluttajien edut huomioidaan.

Järjestön tehtävänä on edistää ja ohjata tieteellistä ja teknistä tutkimusta ja koetoimintaa, arvioida tuloksia sekä tiedottaa niistä. Järjestö laatii viinirypäletuotantoa, valmistusmenetelmiä, tuotteiden määrittelyä, etiketöintiä ja markkinointia sekä viinituotteiden analysointi- ja arviointimenetelmiä koskevia suosituksia ja valvoo niiden täytäntöönpanoa. Järjestö esittää ehdotuksia viinituotteiden aitouden takaamiseksi ja maantieteellisten alkuperänimitysten suojaamiseksi sekä uusien viiniköynnöslajikkeiden tunnistamista ja suojelua koskevien kriteerien parantamiseksi. Järjestö auttaa suojelemaan kuluttajien terveyttä sekä edistää elintarvikkeiden turvallisuutta asiantuntijoiden suorittamalla tieteellisellä valvonnalla, edistämällä ja ohjaamalla tutkimusta ravinto- ja terveysnäkökohdista ja levittämällä tätä tutkimustietoa. Lisäksi järjestön tehtävänä on koota ja jakaa viinialaa koskevaa tietoa, suojella viinialan tapahtumia sekä muutenkin edistää monin tavoin alan kehitystä.

3 artikla. Artiklassa on lueteltu OIV:n toimielimet sekä määritelty yleiskokouksen, toimeenpanokomitean ja ohjauskomitean toimivalta ja kokoonpano. Yleiskokous on OIV:n täysistunto ja se muodostuu jäsenten nimeämistä edustajista. Se voi siirtää toimivaltaansa toimeenpanokomitealle, joka muodostuu yhdestä edustajasta kutakin jäsentä kohti. Toimeenpanokomitea voi taas antaa hallinnollisiin asioihin liittyvää toimivaltaansa ohjauskomitealle, jonka muodostavat järjestön puheenjohtaja, varapuheenjohtajat sekä toimikuntien ja alatoimikuntien puheenjohtajat.

Artiklan mukaan OIV harjoittaa tieteellistä toimintaansa asiantuntijaryhmissä, alatoimikunnissa ja toimikunnissa ja tätä toimintaa koordinoi tieteellinen ja tekninen komitea. Pääjohtaja on vastuussa järjestön sisäisestä hallinnosta sekä henkilöstön työhönotosta ja johtamisesta. OIV:hen voi kuulua myös tarkkailijoita. Järjestön päämaja on Pariisissa.

4 artikla. Artiklan mukaan kukin jäsen päättää edustajiensa lukumäärän, mutta sillä on vain kaksi perusääntä. Perusäänten lisäksi jäsenvaltiolla voi olla lisä-ääniä riippuen sen suhteellisesta asemasta viiniköynnös- ja viinialalla. Jäsenmaan merkittävyys alalla määritellään sopimuksen liitteiden 1 ja 2 ehtojen mukaisesti ja siihen vaikuttavat jäsenmaan tuotannon määrä, viljelyala ja kulutus. Suomella on kaksi perusääntä.

Liitteen 1 mukaisesti kunkin jäsenvaltion tilanteen määrittelevää kerrointa tarkistetaan sekä uuden jäsenen liittymistä seuraavan budjettivuoden alussa että joka kolmas vuosi viimeisten saatavilla olevien tilastojen valossa.

Liitteen 2 mukaisesti lisä-äänten kokonaismäärä on puolet perusäänten kokonaismäärästä. Kunkin jäsenvaltion painotettujen äänten määrä on sen perusäänten ja lisä-äänten summa.

5 artikla. Artiklassa määrätään yleiskokouksen tehtävistä, päätösvaltaisuudesta ja päätösten hyväksymismenettelystä. Lisäksi artiklassa on yksityiskohtaiset määräykset puheenjohtajien ja pääjohtajan valinnasta sekä järjestön virallisista kielistä.

Artiklan mukaan OIV:n ylin toimielin on yleiskokous. Se käsittelee ja hyväksyy järjestöön ja sen toimintaan liittyvät määräykset ja yleiset, tieteelliset, tekniset, taloudelliset tai oikeudelliset päätöslauselmaehdotukset, samoin kuin toimikuntien ja alatoimikuntien perustamisen ja lakkauttamisen. Yleiskokous päättää tulo- ja menoarviosta määrärahojen rajoissa sekä tarkastaa ja hyväksyy tilit. Lisäksi se hyväksyy OIV:n kansainvälisten järjestöjen kanssa tekemät yhteistyö- ja yhteistoimintapöytäkirjat.

Yleiskokous kokoontuu kerran vuodessa, minkä lisäksi ylimääräinen istunto voidaan kutsua koolle yhden kolmasosan jäsenistä sitä pyytäessä. Istunnot ovat päätösvaltaisia, jos läsnä on yksi kolmasosa jäsenistä, jotka edustavat vähintään puolta painotetuista äänistä. Jäsentä voi edustaa toisen jäsenen valtuuskunta, mutta valtuuskunta ei voi edustaa enempää kuin yhtä jäsentä.

Yleiskokous hyväksyy päätöslauselmaehdotukset ja toimikuntien perustamisen ja lakkauttamisen yleensä yksimielisesti. Sama koskee myös toimeenpanokomiteaa, kun se hoitaa tehtäviään näissä asioissa. Mikäli yksimielisyyttä ei saavuteta, puheenjohtaja neuvottelee jäsenten kanssa ennen seuraavaa kokousta yksimielisyyden saavuttamiseksi. Kun kaikki keinot yksimielisyyden saavuttamiseksi on käytetty, puheenjohtaja alistaa asian äänestykseen. Päätös hyväksytään läsnä olevien tai edustettujen jäsenten määräenemmistöllä, joka on kaksi kolmasosaa äänistä lisättynä yhdellä äänellä siten, että kullakin jäsenellä on yksi ääni. Kuitenkin äänestystä siirretään yhdellä vuodella, jos joku jäsen katsoo, että sen tärkeät kansalliset edut ovat vaarassa. Äänestystä ei pidetä, jos kyseisen jäsenen ulkoasiainministeri tai muu toimivaltainen poliittinen taho vahvistaa vastalauseen myöhemmin kirjallisesti.

Yksimielisyyttä ei edellytetä järjestön puheenjohtajan, sen toimikuntien puheenjohtajien tai pääjohtajan vaalissa eikä budjetin tai jäsenmaksujen osalta. Näiden osalta päätökset tehdään läsnä olevien tai edustettujen jäsenten painotetulla määräenemmistöllä, joka on kaksi kolmasosaa äänistä lisättynä yhdellä äänellä. Henkilövaaleissa edellytetään lisäksi, että läsnä olevista jäsenistä vähintään puolet, lisättynä yhdellä, on äänestänyt ehdokasta. Mikäli nämä ehdot eivät täyty, järjestetään ylimääräinen yleiskokous kolmen kuukauden kuluessa ja virassa olevat puheenjohtajat ja pääjohtaja jatkavat näiden istuntojen välisenä aikana.

Painotettua määräenemmistöpäätöstä sovelletaan myös tilintarkastajan nimittämiseen, joka tehdään yleiskokouksessa pääjohtajan ja OIV:n ohjauskomitean yhteisen ja toimeenpanokomitean kannattaman ehdotuksen perusteella. Yksimielisyyttä ei vaadita myöskään muissa taloudellisissa päätöksissä, jotka määritellään sisäisissä säännöissä.

Artiklassa määrätään, että OIV:n puheenjohtaja sekä toimikuntien puheenjohtajat valitaan kolmen vuoden ajaksi. Pääjohtaja valitaan viideksi vuodeksi ja hänet voidaan valita myös toiselle kaudelle. Yleiskokous voi erottaa pääjohtajan painotetulla määräenemmistöllä ja jäsenmaiden enemmistöllä.

Järjestön viralliset kielet ovat ranska, espanja ja englanti. Liitteen 2 kohdan 5 mukaisesti kielten rahoittaminen katetaan täysin järjestön yleisestä budjetista. Yksityiskohtaiset järjestelyt kielten käytön toteuttamiseksi määritellään sisäisissä säännöissä. Artiklan mukaan jäsenen tai jäsenten pyynnöstä muita kieliä, erityisesti italia tai saksa, voidaan lisätä virallisiin kieliin. Sitä ennen asianomaisten kielten käyttäjien tulee kuitenkin virallisesti hyväksyä uudet pyynnöstä johtuvat maksut. Muiden ylimääräisten kielten lisääminen vaatii yleiskokouksen yksimielisen päätöksen.

Artiklaan on lisäksi kirjattu järjestön toimielinten toimintaa koskeva avoimuusperiaate.

6 artikla. Artiklassa määrätään pakollisista jäsenmaksuista sekä vapaaehtoisesta rahoituksesta. Pakollisen jäsenmaksun suuruus määritellään liitteiden 1 ja 2 määräysten mukaisesti. Liitteen 2 kohdan 4 mukaisesti jäsenten maksamien pakollisten maksujen kokonaismäärä lasketaan yleiskokouksen hyväksymän budjetin perusteella. Yksi kolmasosa pakollisten maksujen kokonaismäärästä jaetaan tasan perusäänten kesken ja kaksi kolmasosaa lisä-äänten mukaisessa suhteessa. Lisäksi säädetään, että kunkin jäsenvaltion kahta perusääntä vastaava maksu ei voi olla ensimmäisenä budjettivuonna alhaisempi kuin tämän sopimuksen voimaantuloa edeltävä maksu.

Artiklan mukaisesti OIV:n taloudelliset varat muodostuvat jäsenten ja tarkkailijoiden pakollisista jäsenmaksuista ja järjestön omasta toiminnasta saatavista tuloista. Jäsenmaksut on maksettava kyseisen kalenterivuoden aikana, minkä jälkeen tapahtuvat suoritukset katsotaan myöhästyneiksi.

OIV:n taloudelliset varat voivat sisältää myös jäsenten suorittamia vapaaehtoisia maksuja, lahjoituksia, avustuksia, tukia tai kaikenlaisia suorituksia julkisilta, puolijulkisilta tai yksityisiltä kansallisilta järjestöiltä edellyttäen, että ne tehdään yleiskokouksen yksimielisesti päättämien ja sisäisiin sääntöihin kirjattavien ohjeiden mukaisesti.

Artikla7. Artiklassa määrätään jäsenmaksun laiminlyömisestä aiheutuvista seuraamuksista. Mikäli jäsen laiminlyö maksunsa kaksi kertaa, sen ääni- ja osallistumisoikeus peruutetaan automaattisesti seuraavassa yleiskokouksessa. Mikäli kolme peräkkäistä maksua on jäänyt suorittamatta, pääjohtaja ottaa yhteyttä asianomaiseen. Mikäli jäsenmaksuja ei makseta niiden kahden vuoden kuluessa, jotka seuraavat kolmannen vuoden joulukuun 31 päivän jälkeen, asianomainen suljetaan automaattisesti järjestön ulkopuolelle.

8 artikla. Kansainvälinen hallitustenvälinen järjestö voi osallistua järjestön toimintaan tai olla sen jäsen ja osallistua järjestön rahoitukseen yleiskokouksen määrittelemillä ehdoilla. Sopimus ei sisällä erityistä määräystä alueellisten taloudellisen yhdentymisen järjestöjen osallistumista. Sopimuksen 8 artikla mahdollistaa kuitenkin esimerkiksi Euroopan yhteisön osallistumisen järjestön toimintaan, jos yhteisö niin päättää esittää ja OIV:n yleiskokous sen hyväksyy.

9 artikla. Järjestön jäsenet voivat ehdottaa järjestön perustamissopimuksen muuttamista. Ehdotus otetaan käsiteltäväksi, jos yli puolet jäsenistä tukee ehdotusta. Muutokset hyväksytään yksimielisellä päätöksellä. Hyväksytyt muutokset on sopimusvaltioiden vielä hyväksyttävä tai ratifioitava niiden valtiosääntöjen edellyttämällä tavalla. Muutokset tulevat voimaan, kun yli kaksi kolmasosaa järjestön jäsenistä on tallettanut hyväksymis-, ratifioimis- tai liittymiskirjansa.

Sopimus sisältää myös erityisen sopimuksen tarkistamista koskevan menettelyn tilanteissa, joissa yli kaksi kolmasosaa jäsenistä hyväksyy tarkistamista koskevan pyynnön. Tarkistuksista päätetään erityisessä sopimuspuolten konferenssissa.

10 artikla. Järjestön sisäiset säännöt hyväksyy sen yleiskokous. Säännöissä määritellään erityisesti toimielinten vastuualueet ja toimintasäännöt, tarkkailijoiden osallistumista ja varaumien tarkastelua koskevat ehdot ja järjestön hallinnollista ja taloudellista johtamista koskevat määräykset. Ennen järjestön sisäisten sääntöjen hyväksymistä noudatetaan nykyisen OIV:n sääntöjä.

11 artikla. Sopimuksen mukaan OIV on oikeushenkilö ja kukin jäsen myöntää sille sellaisen oikeustoimikelpoisuuden, joka on tarpeen sen toiminnan harjoittamiseksi. Oikeushenkilöllisyydestä sekä siihen liittyvästä oikeuskelpoisuudesta ja oikeudellisesta toimintakyvystä säädetään Suomessa lailla. Määräys kuuluu lainsäädännön alaan, mutta ei edellytä muutoksia voimassa oleviin säädöksiin.

12 artikla. Sopimuksen mukaan sopimukseen voidaan esittää varaumia. Ne edellyttävät yleiskokouksen yksimielistä hyväksyntää. Määräys noudattaa valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 32-33/1980) 20 artiklan 3 kappaleessa ilmaistua periaatetta: milloin valtiosopimus on kansainvälisen järjestön peruskirja, eikä valtiosopimuksessa toisin määrätä, varauma vaatii tällaisen järjestön toimivaltaisen toimielimen hyväksymisen.

13 - 16 artikla. Sopimuksen loppumääräykset sisältävät tavanomaiset sopimuksen allekirjoittamista, hyväksymistä, ratifiointia, liittymistä, tallettajaa ja voimaantuloa koskevat määräykset. Sopimus oli avoinna allekirjoittamista varten nykyisen järjestön jäsenvaltioille 31 päivään heinäkuuta 2001 saakka. Sopimuksen allekirjoitti siihen mennessä 35 valtiota. Sopimus edellyttää hyväksymistä tai ratifiointia. Valtio, joka ei ole määräpäivään mennessä allekirjoittanut sopimusta, voi liittyä siihen. Valtiot, jotka eivät ole nykyisen järjestön jäsenvaltioita, voivat hakea jäsenyyttä. Hakemus hyväksytään, ellei jäsenten enemmistö ole kuuden kuukauden kuluessa vastustanut sitä. Sopimuksen tallettajana toimii Ranskan hallitus. Sopimus tulee kansainvälisesti voimaan sen vuoden ensimmäisenä päivänä, joka seuraa 31. hyväksymis-, ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamista. Sellaisen valtion osalta, joka hyväksyy tai ratifioi sopimuksen tai liittyy siihen kansainvälisen voimaantulon jälkeen, sopimus tulee voimaan 30 päivänä asiakirjojen tallettamisen jälkeen. Sopimuksen 16 artiklan mukaan järjestön yleiskokous määrittelee sen, missä määrin nykyiset jäsenvaltiot, jotka eivät ole tallettaneet hyväksymis-, ratifioimis- tai liittymiskirjaa, voivat osallistua järjestön toimintaan uuden sopimuksen voimaantulon jälkeen.

17 artikla. Kansainvälinen viinijärjestö korvaa kansainvälisen viini- ja viiniköynnöstoimiston sen kaikkien oikeuksien ja velvollisuuksien osalta. Vanhan sopimuksen voimassaolo päätetään yleiskokouksen yksimielisellä päätöksellä.

18 artikla. Sopimuspuoli voi irtisanoa sopimuksen kuuden kuukauden irtisanomisajalla. Myös tarkkailijat voivat erota järjestöstä kuuden kuukauden kuluttua kirjallisesta irtisanomisilmoituksestaan.

19 artikla. Sopimuksen todistusvoimaisia kieliä ovat englanti, ranska ja espanja.

1 §. Lain 1 § sisältää säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne kansainvälisen viinijärjestön perustamisesta tehdyn sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan.

2 §. Lain 2 § sisältää säännöksen, jonka mukaan lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tarkempia säännöksiä tasavallan presidentin asetuksella. Perustuslakivaliokunta on lausunnoissaan PeVL 24/2001 vp, 29/2001 vp ja 31/2001 vp todennut lakiehdotusten sanamuotoja muuttamatta, että on vaikea nähdä perusteita sille, että tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tasavallan presidentin asetuksella. Valtiosopimustyöryhmän mietinnössä (UM 1/2000) todettiin, että voimaansaattamislain täytäntöönpanon kannalta tarpeelliset säännökset on nykyisin tapana antaa asianomaisen velvoitteen voimaansaattamisasetuksella. Mietinnön mukaan ei ole käytännössä tarkoituksenmukaista antaa voimaansaattamisasetuksen lisäksi eri asetusta voimaansaattamislain täytäntöönpanosta. Koska myös tasavallan presidentin muusta kuin suoraan perustuslakiin perustuvasta toimivallasta antaa asetuksia on säädettävä lailla, tulisi voimaansaattamislakiin mietinnön mukaan vastaisuudessa sisällyttää säännös, jonka nojalla tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta voitaisiin antaa tasavallan presidentin asetuksella. Tällaisen valtuutuksen nojalla voidaan antaa vain lain asianmukaisen täytäntöönpanon kannalta välttämättömiä säännöksiä. Koska käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei ole nähtävissä tarvetta antaa lain täytäntöönpanon tavanomaiset rajat ylittäviä säännöksiä, esitetään mahdolliset tarkemmat säännökset annettavaksi tasavallan presidentin asetuksella eikä voimaansaattamisasetuksesta erillisellä valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

Sopimuspuolten on ratifioitava tai hyväksyttävä sopimus tai liityttävä siihen. Sopimus tulee kansainvälisesti voimaan sen vuoden ensimmäisenä päivänä, joka seuraa 31. hyväksymis-, ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamista. Jos Suomi hyväksyisi tai ratifioisi sopimuksen sen kansainvälisen voimaantulon jälkeen, sopimus tulisi voimaan 30 päivänä Suomen hyväksymis- tai ratifioimiskirjan tallettamisen jälkeen.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, 3) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 4) taikka jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä 5) tai siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp.).

Kansainvälisen viinijärjestön perustamisesta tehdyn sopimuksen 11 artiklan mukaan kansainvälisellä viinijärjestöllä on oikeushenkilöllisyys ja kukin jäsen myöntää sille sellaisen oikeustoimikelpoisuuden, joka on tarpeen sen toiminnan harjoittamiseksi. Perustuslakivaliokunnan lausunnon PeVL 38/2000 vp mukaan oikeushenkilöllisyydestä sekä siihen liittyvästä oikeuskelpoisuudesta ja oikeudellisesta toimintakyvystä säädetään Suomessa lailla. Näin ollen sopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä ja edellyttää perustuslain 94 §:n mukaisesti eduskunnan suostumusta.

Sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi kansainvälisen viinijärjestön perustamisesta Pariisissa 3 päivänä huhtikuuta 2001 tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Kansainvälisen viinijärjestön perustamisesta Pariisissa 3 päivänä huhtikuuta 2001 tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tasavallan presidentin asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

Helsingissä 17 päivänä lokakuuta 2001

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Vt. ulkoasiainministeri Pääministeri
Paavo Lipponen