Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 91/2001
Hallituksen esitys Eduskunnalle euron käyttöönoton edellyttämiksi muutoksiksi verolainsäädäntöön

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan tehtäviksi verolainsäädäntöön euron käyttöönotosta aiheutuvat muutokset. Lainsäädäntöön sisältyvät markkamäärät ehdotetaan muutettaviksi euroiksi ja senteiksi vuoden 2002 alusta, jolloin markka poistuu käytöstä. Markkamääräiset veroperusteet muunnettaisiin lähimpään euromäärään kuitenkin siten, että laissa pyöreiksi tarkoitetut määrät pyöristettäisiin myös euroina. Ehdotettujen muutosten kokonaisvaikutukset olisivat taloudellisesti mahdollisimman neutraalit. Useimmissa tapauksissa muutokset toteutettaisiin verovelvollisille edullisella tavalla. Mihinkään veronlainsäädäntöön sisältyvään markkamäärään ei ehdoteta muusta kuin euron käyttöönotosta johtuvia muutoksia.

Esityksessä ehdotetaan myös, että euron käyttöönoton jälkeen verot ja maksut määrättäisiin ja kannettaisiin yleensä sentin tarkkuudella. Lisäksi ehdotetaan luovuttavaksi veroäyrin käsitteestä.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila

Suomi on siirtymässä Euroopan talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa yhteiseen valuuttajärjestelmään. Euron käyttöön ottamisesta on annettu kaksi neuvoston asetusta, jotka ovat Suomessa sellaisenaan sovellettavaa lainsäädäntöä. Euron käyttöönotosta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 974/98 säädetään muun muassa euron lopullisesta käyttöönotosta. Asetuksen mukaan siirtymäkauden päättyessä 31 päivänä joulukuuta 2001 viittauksia kansallisiin valuuttayksiköihin voimassa olevista säädöksistä pidetään viittauksina euroon niiden vaihtokurssien mukaisesti, jotka on euroa käyttöön otettaessa vahvistettu. Euron ja euron käyttöön ottavien jäsenvaltioiden valuuttojen välisistä muuntokursseista annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2866/98 markan lopulliseksi euromuuntokurssiksi on vahvistettu 1 päivästä tammikuuta 1999 5,94573.

Suomen lainsäädännössä esiintyvät markkaa koskevat viittaukset merkitsevät vuoden 2002 alusta ilman eri toimenpiteitä vaihtokurssin mukaan laskettavaa euromäärää, eikä lainsäädäntöön sisältyvien markkamäärien muuntaminen euroiksi ole oikeudellisesti välttämätöntä.

Verolainsäädännössä on 35 laissa noin 140 markkamäärään viittaavaa säännöstä. Lisäksi markkamääriin viitataan useissa valmisteverotuksen verotaulukoissa. Lakien markkaviittausten merkitys veroperusteina vaihtelee. Tuloverolainsäädännössä rahamääriä on mainittu veroasteikon lisäksi erityisesti vähennyksiä koskevissa säännöksissä. Valmisteverolainsäädännössä veroperusteet pohjaavat laeissa ja niiden liitteinä olevissa taulukoissa oleviin markkamääriin. Perintö- ja lahjaverotuksen taso perustuu lakiin sisältyvään veroasteikkoon. Arvonlisäverotuksessa markkamäärän sisältävillä säännöksillä ei sen sijaan ole keskeistä vaikutusta veroperusteeseen.

Lähes kaikki verot on nykyisin säädetty suoritettaviksi täysin markoin ylimeneviä pennejä huomioon ottamatta. Kannettavalle ja palautettavalle määrälle on useimmissa verolaeissa säädetty markkamääräinen alaraja. Keskeisimmät säännökset alarajasta ovat veronkantoasetuksessa (903/1978), jonka 21 §:n mukaan kannettava tai perittävä määrä, joka on pienempi kuin 50 markkaa, jätetään kantamatta tai perimättä ja palautettava määrä, joka alittaa 30 markkaa, jätetään palauttamatta. Jos maksuvelvolliselle olisi alle 100 markan määrän kantamiseksi erikseen lähetettävä vero- tai maksulippu, määrä jätetään kantamatta. Vastaavista rajoista säädetään eräiden verojen osalta lakitasoisesti.

Vuodesta 2002 kaikki rahaa käsittelevät toiminnot tapahtuvat vain euroissa. Myös verotuksessa siirrytään euromääräiseen rahaliikenteeseen, ja verotukset toimitetaan ja verot maksuunpannaan verovuodesta 2002 pelkästään euromääräisinä. Veronkanto toimii vuoden 2002 alusta myös pelkästään euroissa. Koska myös veroperusteiden on syytä ilmetä käytössä olevassa valuutassa laista, verolainsäädäntöön sisältyvät markkaviittaukset olisi perusteltua muuttaa vuoteen 2002 mennessä, vaikkakaan siihen ei ole oikeudellista pakkoa. Välttämätöntä on tarkistaa verolaeissa olevat säännökset noudatettavasta rahayksikkötarkkuudesta.

2. Ehdotetut muutokset

2.1. Euroiksi muuntamisessa hyväksytyt periaatteet

Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti 11 päivänä tammikuuta 2000 periaatteista, joilla markkamäärät muunnetaan euroiksi lainsäädännössä. Yleensä muunto tapahtuu vahvistettua muuntokurssia käyttäen. Sentin tarkkuudesta voidaan poiketa silloin, kun kyse ei ole välittömästi etuuden määrästä ja on tarkoituksenmukaista säilyttää säädöksessä entinen sentin tarkkuutta yleisempi tarkkuustaso. Poikettaessa sentin tarkkuudesta muutos pyritään aina toteuttamaan mahdollisimman kustannusneutraalisti.

Useissa säännöksissä on pyritty havainnollisiin tasaisiin markkamääriin. Näin on myös monissa verolaeissa. Ministerivaliokunta hyväksyi sen, että tällaisessa tapauksissa lainsäädännössä voidaan poiketa vahvistetun muuntokurssin käytöstä ja että esimerkiksi verolainsäädäntöön sisältyvien markkamäärien, joiden kanssa verovelvollinen joutuu usein tekemisiin, tulisi säilyä mahdollisimman havainnollisina. Harvemmin sovellettavissa rahamäärissä havainnollisuudesta voidaan tinkiä tarkan muuntokurssin hyväksi.

2.2. Markkamäärien muuntaminen

Yleistä

Verolainsäädäntöön sisältyvät markkamäärät ehdotetaan muunnettavaksi vuoden 2002 alusta euroiksi mahdollisimman kattavasti. Esityksen ulkopuolelle on jätetty vain ne säännökset, jotka tullaan joka tapauksessa muussa yhteydessä ennen vuotta 2002 uudistamaan. Esitys ei koske leimaverolain (662/1943) säännöksiä, jotka tullaan kumoamaan, eikä tullilakia (1466/1994), joka tullaan erikseen uudistamaan. Maatilatalouden tuloverolain (543/1967) 13 §:n 2 ja 3 kohta tullaan myöhemmin ehdottamaan muutettavaksi lain 13 §:n 7 momentin vuoksi. Rahamäärien muuntaminen euroiksi tulee arvioitavaksi samassa yhteydessä.

Esitykseen ei ole sisällytetty voimassa olevien lakien sellaisia säännöksiä, jotka voimaantulosäännöksinä tai muutoin rajoitetun soveltamisajan vuoksi eivät sellaisinaan tule vuodelta 2002 sovellettavaksi ilman, että niihin tehdään muitakin kuin rahamäärää koskevia muutoksia. Esitys ei myöskään koske vuosittain säädettävää lainsäädäntöä, kuten vuosittaista veroasteikkolakia.

Tuloverotus

Tuloverotuksessa muunnot ehdotetaan toteutettaviksi yleensä siten, että tuloverolaissa (1535/1992) nykyisin täysin tuhansin ilmoitetut markkamäärät muunnetaan euroina täysiksi sadoiksi ja täysin sadoin markoin ilmaistut määrät täysiksi kymmeniksi euroiksi. Esimerkiksi asunnon ja työpaikan välisten matkakulujen omavastuu ehdotetaan muutettavaksi 3 000 markasta 500 euroksi, tulonhankkimisvähennys 2 700 markasta 450 euroksi, veronmaksukyvyn alentumisvähennys 8 000 markasta 1 400 euroksi, kunnallisverotuksen perusvähennys 8 800 markasta 1 480 euroksi, alijäämähyvityksen enimmäismäärä 8 000 markasta 1 400 euroksi ja vapaaehtoisten eläkevakuutusmaksujen täysimääräisen vähennyksen yläraja 50 000 markasta 8 500 euroksi.

Pyöristettävillä määrillä on keskenään varsin erisuuruinen vaikutus veronsaajan verokertymään. Juuri määrän taloudellisen merkityksen vuoksi muutoksia ei ehdoteta toteutettaviksi tietyn markkamäärän osalta aina samalla tavoin. Koska esityksen lähtökohtana on se, että muutokset yhteenlaskettuina olisivat taloudellisesti mahdollisimman neutraalit, pyöristykset ehdotetaan toteutettaviksi suurempina tapauksissa, jossa muutoksella ei ole suurta taloudellista merkitystä. Varsinkin erilaiset jaksotukseen liittyvät raja-arvot ja hallinnolliset rajat ehdotetaan pyöristettäviksi varsinaisia veroperusteita suuremmin muutoksin. Esimerkiksi tuloverolain 55 §:ssä tarkoitetun metsävähennyksen vuosittainen enimmäismäärä ehdotetaan muutettavaksi 10 000 markasta 1 500 euroon, ennakkoperintälain (1118/1996) 44 §:ssä säädetty veronkorotuksen enimmäismäärä 100 000 markasta 15 000 euroon, verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 32 §:ssä säädetty veronkorotuksen enimmäismäärä 1 000 markasta 150 euroon ja 5 000 markasta 800 euroon ja maatilatalouden tuloverolain 13 §:ssä tarkoitettu verovuoden poiston vähimmäismäärä 500 markasta 100 euroon. Koska varallisuuden verottamisessa on perusteltua operoida varsin pyöreillä määrillä, varallisuusverolaissa (1537/1992) säädetty lapsivähennys ehdotetaan muutettavaksi 10 000 markasta 2 000 euroksi ja vähennys omasta asunnosta 50 000 markasta 10 000 euroksi.

Huomattavin taloudellinen merkitys tuloverotuksessa on asunnon ja työpaikan välisten matkakulujen omavastuuosuudella, tulonhankkimisvähennyksellä, kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen raja-arvoilla ja valtionverotuksen invalidivähennyksellä. Näiltä osin pyöristys ehdotetaan tehtäväksi lähimpään verovelvolliselle edulliseen määrään. Vähennyksen saajien suuren määrän vuoksi näiden vähennysten taloudellinen yhteisvaikutus on suurempi kuin kaikkien muiden muutosten vaikutukset yhteensä.

Kustannusneutraliteetin puitteissa muunnot, sikäli kuin niillä ei ole huomattavaa taloudellista merkitystä, on pyritty toteuttamaan verovelvolliselle edullisella tavalla. Epäedulliseen suuntaan pyöritysehdotus ehdotetaan toteutettavaksi yleensä vain niissä tapauksissa, joissa pyöristys on luontevinta tehdä jakamalla markkamäärä kuudella.

Perintö- ja lahjaverotus

Perintö- ja lahjaverolaissa (378/1940) verotettavan perinnön ja lahjan alaraja 20 000 markkaa on sellainen verovelvollisille merkityksellinen määrä, jonka tulisi olla verolainsäädännössä pyöreä. Edellä esitettyjen muuntoperusteiden mukaisesti määrä ehdotetaan muunnettavaksi 3 400 euroksi. Perintö- ja lahjaverolain 14 §:ään sisältyvä veroasteikko ehdotetaan muutettavaksi siten, että asteikon portaiden muut alarajat 100 000 markkaa ja 300 000 markkaa muutettaisiin 17 000 euroksi ja 50 000 euroksi. Asteikon muutos olisi verovelvollisille edullinen lukuun ottamatta yli 300 000 markan perintöjä ja lahjoja.

Arvonlisäverotus

Arvonlisäverolakiin (1501/1993) ehdotetut muutokset eivät ole taloudellisesti kovin merkittäviä, koska arvonlisäverolain markkamääräisten säännösten vaikutus veron tuottoon on verrattain pieni. Arvonlisäverolain 3 §:ssä säädetty verovapaan liiketoiminnan liikevaihdon yläraja ehdotetaan muutettavaksi 50 000 markasta 8 500 euroon, mikä toteuttaa edellä mainitun lähtökohdan mukaisen pyöristyksen. Useimmat muut arvonlisäverolain säännösten muutokset johtuvat asiaa koskevien direktiivien säännöksistä. Arvonlisäverolakia säädettäessä direktiivien mukaiset määrät sisällytettiin markkoina lakiin tuolloisen muuntokurssin mukaan. Rahan arvon muutosten vuoksi markkamäärät ovat nyt laissa direktiivin mukaisia määriä alemmat. Tämän vuoksi esimerkiksi arvonlisäverolain 26 c §:n mukaisen alaraja ehdotetaan muutettavaksi 50 000 markasta 10 000 euroksi, arvonlisäverolain 63 a §:n mukainen kaukomyynnin alaraja 200 000 markasta 35 000 euroksi, arvonlisäverolain 95 §:ssä tarkoitettu yhteisön ulkopuolelta Suomeen saapuvan matkustajan verottomien matkatavaroiden raja 1 100 markasta 175 euroksi ja arvonlisäverolain 126 §:ssä tarkoitetun palautushakemuksen raja 150 markasta 25 euroksi ja 1 200 markasta 200 euroksi.

Valmisteverotus

Nestemäisten polttoaineiden, sähkön, alkoholijuomien, virvoitusjuomien ja tupakan verotus perustuu laeissa ja niiden liitteinä olevissa verotaulukoissa oleviin markkamääriin. Myös autoverotuksessa ja moottoriajoneuvoverotuksessa lakeihin sisältyvillä määrillä on veron perusteen kannalta keskeinen merkitys. Kaikille näille veroille on luonteenomaista, että säännöksiin sisältyvien markkamäärien ei tarvitse olla kansalaisille tunnettuja, eivätkä ne monessa tapauksessa nykyisinkään ole laissa pyöreitä.

Valmisteverotuksessa ja moottoriajoneuvojen verotuksessa muunnot ehdotetaan toteutettaviksi siten, että vaikutukset ovat taloudellisesti mahdollisimman vähäiset. Tuloverotuksessa omaksutun tyyppiset pyöristykset ehdotetaan tehtäväksi vain veronkorotusta ja muita vastaavia hallinnollisia rajoja koskeviin säännöksiin. Moottoriajoneuvoverosta annetun lain (722/1966) mukaisen varsinainen ajoneuvoveron perusteen muuttamiseen vaikuttaa erityistekijänä se, että muunnettavien sinänsä senttimääräisten perusteiden tulee olla atk-teknisistä syistä 12:lla jaollisia.

Ajoneuvoverosta annetun lain (1111/1996) 6 §:ssä säädetty ajoneuvovero on nykyisin määrältään pyöreä eli 500 markkaa vuonna 1993 ja sitä ennen käyttöönotetuista ajoneuvoista ja 700 markkaa muista ajoneuvoista. Taloudellisten vaikutusten minimoimiseksi nämä määrät ehdotetaan muunnettaviksi edellä mainituista lähtökohdista poiketen lähimpään verovelvolliselle edulliseen euromäärään eli 500 markkaa 84 euroksi ja 700 markkaa 117 euroksi.

2.3. Pienintä kannettavaa, suoritettavaa ja palautettavaa määrää koskevat säännökset

Verolainsäädäntöön sisältyy lukuisia pienintä kannettavaa, suoritettavaa ja palautettavaa määrää koskevia rajoituksia. Verohallinnon veronkannon kannalta keskeiset säännökset sisältyvät veronkantoasetuksen 21 §:ään, joka on tarkoitus muuttaa tässä esityksessä ehdotettujen periaatteiden mukaisesti. Lakiin sisältyvät säännökset ehdotetaan muutettaviksi siten, että pienintä kannettavaa veron määrää koskeva 100 markan raja-arvo muunnetaan 17 euroksi. Tästä rajasta säädetään rajoitetusti verovelvollisten tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain (627/1978)16 §:ssä, jonka mukaan enintään 100 markan veroa ei määrätä verovelvolliselle, ja kiinteistöverolain (654/1992) 22 §:ssä, jonka mukaan veroa ei määrätä, jos verovelvollisen veron määrä olisi pienempi kuin 100 markkaa.

Vaikka edellä selostetun kaltaisen rajan tulisi olla melko pyöreä, muuntoa ei ehdoteta tehtäväksi 20 euroon, koska sillä olisi varsin huomattavat taloudelliset vaikutukset. Esimerkiksi kiinteistöveron ulkopuolelle jäisi tällaisen muutoksen myötä arviolta 50 000 verovelvollista, ja kuntien verotulot alenisivat noin 5,5 miljoonaa markkaa.

Varainsiirtoverolain (931/1996) 27 §:ään sisältyvä raja, jonka alittavaa veroa ei ole suoritettava, ehdotetaan muutettavaksi 50 markasta 10 euroksi ja arpajaisverolain (552/1992) vastaava raja 300 markkaa 50 euroksi. Veronkantoasetuksen 21 §:ään sisältyvät vastaavat rajat 50 ja 30 markkaa ehdotetaan muutettaviksi 10 ja 5 euroksi.

2.4. Pienintä käsiteltävää rahayksikkötarkkuutta koskevat muutokset

Euroon siirryttäessä joudutaan tarkistamaan säännökset siitä, millä tarkkuudella tietoja verotusta varten annetaan, verotuksen perusteet vahvistetaan ja maksuunpannut tai oma-aloitteisesti suoritettavat verot kannetaan. Lainsäädännössä sovelletaan nykyisin näiltä osin yleisesti markan tarkkuutta siten, että ylimenevät pennit jätetään huomioon ottamatta. Euroon siirryttäessä on vaihtoehtoina, että toimenpiteet tapahtuvat euron tai sentin tarkkuudella.

Verotuksen perusteena olevat tiedot pyritään saamaan tuloverotuksessa tulevaisuudessa mahdollisimman laajasti suoraan maksajilta atk-järjestelmää hyväksi käyttäen. Yritykset maksavat arvonlisäverot, työnantajamaksut ja muut suoritukset tilisiirtoina koneellisesti. Verojen maksaminen käteisellä rahalaitokseen on yhä harvinaisempaa. Pyöristyksestä on hyötyä lähinnä käteismaksutilanteissa. Atk-pohjaisessa maksujärjestelmässä ja tiedonsiirrossa suoritusten pyöristämisestä maksettaessa ja ilmoitettaessa on pikemminkin haittaa kuin hyötyä. Näistä syistä siirtyminen pienimmässä käsiteltävässä rahayksikössä sentin tarkkuuteen on perusteltua. Poikkeuksena olisi korkotulon lähdeveron käsittely täysin kymmenin sentein yksityiskohtaisissa perusteluissa mainituista syistä.

Ehdotuksen mukaan vahvistamispäätös tehtäisiin muutoin kuin sentin tarkkuudella vain harvoissa tilanteessa. Verotettava varallisuus vahvistettaisiin varallisuusverolain 39 §:n nojalla täysin kymmenin euroin, kun se nykyisin vahvistetaan täysin sadoin markoin. Perintöosuuden ja lahjan arvo, joka nykyisin vahvistetaan perintö- ja lahjaverolain 31 §:n nojalla täysin tuhansin markoin, ehdotetaan vahvistettavaksi täysin sadoin euroin. Kunnallisverotuksessa verotettava tulo jätettäisiin vahvistamatta, jos se ei nouse 10 euroon.

Lakiteknisesti siirtyminen sentin tarkkuuteen merkitsee sitä, että useisiin lakeihin sisältyvät säännökset, joiden mukaan toimenpide tapahtuu täysin markoin jättämällä ylimenevät pennit huomioon ottamatta, kumottaisiin. Tämä johtuu siitä, että pienimmän rahayksikön tarkkuuden käyttämisestä ei ole tarpeen laissa erikseen säätää. Siirtymisellä sentin tarkkuuteen ei useimpien veromuotojen osalta olisi ilmeisesti sanottavaa taloudellista merkitystä.

2.5. Veroäyrin käsitteestä luopuminen

Kunnallisverotuksessamme on perinteisesti käytetty veroäyrin käsitettä. Tuloverolain 130 §:n 1 momentin säännöstä, jonka mukaan yhden markan määrä kunnallisverotuksen verotettavaa tuloa vastaa yhtä veroäyriä, olisi euroon siirtymisen johdosta muutettava. Kuntalaissa (365/1995) on jo luovuttu veroäyrin hinnan määräämisestä penneinä. Kuntalain 66 §:n mukaan tämä käsite on korvattu tuloveroprosentilla. Tuloverolain 130 §:ää ehdotetaan muutettavaksi tässä esityksessä siten, että veroäyrin käsitteestä luovutaan.

Veroäyrin käsite sisältyy niiden veronsaajien taloutta koskevaan lainsäädäntöön, joille kertyvä vero määräytyy kunnallisverotuksessa verotettavan tulon perusteella. Veroäyri mainitaan kirkkolain (1054/1993) 15 luvun 12 §:ssä, ortodoksisesta kirkkokunnasta annetun lain (521/1969) 30 ja 31 §:ssä, kirkon keskusrahastosta annetun lain (895/1941) 9 §:ssä ja sairausvakuutuslain (364/1963) 33 §:ssä. Syksyllä on tarkoitus antaa esitykset näiden säännösten muuttamisesta siten, että veroäyrit korvataan niissä uusilla käsitteillä. Vastaavat muutokset tulevat tehtäviksi myös verohallintolain (1557/1995) 11 §:ään, verotusmenettelystä annetun lain 91 a §:ään ja verontilityslain 23 §:ään (532/1998).

Esityksessä ehdotetaan tehtäviksi edellä mainitun lisäksi verolakeihin eräitä sanonnallisia muutoksia rahayksikön muutoksen vuoksi. Eräisiin lainkohtiin sisältyvä sana "markkamäärä" ehdotetaan korvattavaksi muulla soveliaalla käsitteellä. Lisäksi ehdotetaan muutettaviksi eräitä säännöksiä valuutan muunnossa käytettävästä kurssista.

Esitykseen sisältyvät keskeiset muutokset ja niiden taloudelliset vaikutukset ilmenevät tiivistetysti seuraavasta taulukosta:

TAULUKKO: Katso painettu versio

3. Esityksen vaikutukset

Ehdotettujen muutosten kokonaisvaikutukset yksittäisiin verovelvollisiin riippuvat siitä, mitä säännöksiä heihin sovelletaan. Tuloverotuksessa suurin vaikutus olisi alijäämähyvityksen enimmäismäärän korotuksella. Koska vähennys tehdään verosta, sen täysimääräisenä lapsikorotuksineen saavan verot alenisivat 486 markkaa. Muutos koskisi noin 4 000 henkilöä. Vapaaehtoisten eläkevakuutusmaksujen vähennyskelpoisen 50 000 markan enimmäismäärän muutos alentaisi yksilötasolla veroja enimmillään noin 300 markkaa. Varallisuusverotuksessa omasta asunnosta myönnettävän vähennyksen muutos alentaisi veroa sitä maksavilta enintään noin 100 markkaa. Muihin välittömän verotuksen säännöksiin ehdotettavat muutokset vaikuttaisivat enintään kymmeniä markkoja. Kokonaistaloudellisesti merkittävin muutos, joka koskee tulonhankkimisvähennystä, vaikuttaisi yli kahden miljoonan verovelvollisen verotukseen keskimäärin 15 markkaa. Asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten omavastuun muutos, joka koskee lähes miljoonaa verovelvollista, vaikuttaisi keskimäärin 8 markkaa. Kokonaisuutenaan tuloverotuksen muutokset eivät ilmeisesti vaikuttaisi kenenkään verotukseen korottavasti. Perintö- ja lahjaverotuksen asteikon muutokset alentaisivat veroa enimmillään 49 markkaa, mutta vero suurimmista perinnöistä ja lahjoista nousisi 32 markkaa.

Jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa näitä vaikutuksia yksittäisen verovelvollisen tasolla ei ole yleensä erikseen tuotu esille sen vuoksi, että vaikutus on suhteellisen helposti pääteltävissä ehdotetusta muutoksesta ottamalla huomioon verokanta. Muutoksen kokonaisvaikutuksen kuvaamista on pidetty tärkeämpänä, koska se riippuu muutoksen kohteena olevien verovelvollisten määrästä. Valmistelussa onkin kussakin markkamäärää koskevassa muutoksessa pyritty erikseen arvioimaan muutoksen kokonaistaloudellinen vaikutus veronsaajien ja verovelvollisen kannalta. Joidenkin säännösten vaikutukset kohdistuvat kuntiin, mutta pääosin kysymys on valtiontaloudellisesta vaikutuksesta. Koska matkakustannusvähennyksen ja tulonhankkimisvähennyksen muutoksen vaikutuksesta suurin osa kohdistuu kunnallisveroon, ehdotetut muutokset alentavat kunnallisten verojen tuottoa arviolta 30 miljoonaa markkaa. Kirkollisveron ja sairausvakuutusmaksun tuottoon vaikutus on kumpaankin noin kaksi miljoonaa markkaa.

Useimmissa tapauksissa muutoksella ei selvästikään ole kokonaisuutenaan sanottavaa taloudellista merkitystä, eli kokonaisvaikutus ei ole enempää kuin yhteensä muutama sata tuhatta markkaa. Tällöin vaikutusta ei ole jäljempänä esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa eritelty, mutta vaikutuksen vähäisyys on tuotu esille. Jos vaikutus on suurempi, määrä mainitaan yksityiskohtaisissa perusteluissa muutettavaksi ehdotetun säännöksen kohdalla. Tärkeimpien muutosten vaikutukset ilmenevät myös edellä olevasta taulukosta.

Pienintä kannettavaa ja palautettavaa määrää sekä käsiteltävää rahayksikkötarkkuutta koskevien muutosten vaikutuksia ei ole arvioitu pykäläkohtaisesti. Veronsaajille maksetaan suorituksia enemmän kuin veronsaajat maksavat verovelvollisille. Siirtymisestä markan tarkkuudesta sentin tarkkuuteen on siten taloudellista etua veronsaajalle. Suoritusten määrien perusteella laskettuna vaikutus voisi olla muutama miljoona markkaa. Siirtyminen euron tarkkuuteen vaikuttaisi moninkertaisesti verovelvollisen eduksi. Yksittäisistä säännöksistä muutoksella on suurin merkitys korkotulon lähdeverosta annetun lain (1341/1990) 6 §:n soveltamisessa. Siirtyminen kymmenen sentin tarkkuuteen lisää veron tuottoa noin 2―3 miljoonaa markkaa.

Koska kannettavien ja palautettavien määrien alarajojen muutokset olisivat pienet, niillä ei olisi kovin suurta taloudellista merkitystä.

Lakiin sisältyvien markkamäärää koskevien muutosten edellä olevassa taulukossa mainitulla tavalla laskettu vaikutus on siinä yksilöidyssä muutoksissa noin 78 miljoonaa markkaa veronsaajien vahingoksi. Taulukkoon sisältymättömät muutokset on yleensä tehty verovelvollisten eduksi, ja niiden yhteisvaikutuksen voidaan arvioida olevan muutama miljoona markkaa. Jos myös edellä mainittu rahayksikkötarkkuuden muutoksen aiheuttama muutaman miljoonan markan vaikutus otetaan huomioon, esityksen kokonaisvaikutuksen voidaan arvioida olevan 75―80 miljoonaa markkaa.

4. Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä valtiovarainministeriössä. Valmistelu on tapahtunut yhteistyössä veroviranomaisten kanssa. Pyöristysehdotuksista on kuultu muun muassa Verohallitusta ja Tullihallitusta sekä useita etujärjestöjä.

5. Riippuvuus muista esityksistä

Hallitus on antanut Eduskunnalle esityksen laiksi maatilatalouden tuloverolain 10 a §:n muuttamisesta (HE 27/2001 vp). Esityksessä ehdotetaan pykälää muutettavaksi muun ohessa siten, että maatalouden tulosta vähennettävän tasausvarauksen markkamääräinen enimmäismäärä korotettaisiin nykyisestä 40 000 markasta 80 000 markkaan. Lakia sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2001 toimitettavassa verotuksessa. Tähän esitykseen sisältyvä säännös on samansisältöinen kuin eduskunnan käsiteltävänä olevassa esityksessä, kuitenkin siten, että enimmäismäärä 80 000 markkaa muutettaisiin 13 500 euroksi.

Jos jo annettua esitystä ei hyväksytä muuttamattomana, tätä esitystä tulisi muuttaa vastaavasti.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotusten perustelut

1.1. Tuloverolaki

48 §. Verovapaat luovutusvoitot. Verovapaan koti-irtaimiston luovutusvoiton raja muutettaisiin 30 000 markasta 5 000 euroksi eli 29 729 markaksi. Muutos on verovelvolliselle epäedullinen. Tilanteita on niin vähän, ettei muutoksella ole sanottava julkistaloudellista merkitystä.

53 §. Eräät verovapaat pääomatulot. Säännökseen sisältyvä raja muutettaisiin 3 000 markasta 500 euroksi eli 2 973 markaksi. Muutos on verovelvolliselle epäedullinen. Tilanteita on niin vähän, ettei muutoksella ole sanottavaa julkistaloudellista merkitystä.

55 §. Metsävähennys. Säännökseen sisältyvä raja muutettaisiin 10 000 markasta 1 500 euroksi eli 8 919 markaksi. Muutos on verovelvolliselle edullinen. Säännöksessä on kysymys jaksotukseen liittyvästä raja-arvosta, joten muutoksella ei ole taloudellista merkitystä.

57 §. Lahjoitusvähennys. Vähennykseen oikeuttavan lahjoituksen alarajaa korotettaisiin siten, että ehdotettu määrä vastaa 5 054 markkaa, ja ylärajaa alennettaisiin siten, että ehdotettu määrä vastaa 148 643 markkaa. Alarajan korottamisen vaikutus on teoriassa verotuottoja pienentävä, ja ylärajan muutos vaikuttaa päinvastaisesti.

71 §. Verovapaat matkakustannusten korvaukset. Verovapaan matkustamiskustannuksen raja muutettaisiin 12 000 markasta 2000 euroksi eli 11 891 markaksi. Muutos on verovelvolliselle epäedullinen, mutta se koskee varsin rajoitettua määrää verovelvollisia.

73 §. Verovapaiden korvausten perusteet ja määrä. Säännökseen sisältyvä sana markkamäärä muutettaisiin rahayksikön muutosta vastaavasti. Sanaa ei ole käytetty ruotsinkielisessä säännöksessä, minkä vuoksi sitä ei ole tarpeen muuttaa.

80 §. Verovapaat vakuutus- ja vahingonkorvaukset. Verovapaan korvauksen raja muutettaisiin 20 000 markasta 3 400 euroksi eli 20 215 markaksi. Muutos on verovelvolliselle edullinen. Koska säännös koskee vain vanhoja vakuutustapahtumia, ei muutoksella ole sanottavaa merkitystä veronsaajille.

88 §. Lakkoavustus. Verovapaan lakkoavustuksen enimmäismäärä muutettaisiin 70 markasta 12 euroksi. Muutos on verovelvolliselle edullinen. Verovapaa määrä nousisi hieman yli 71 markkaan. Lakkoavustusten määrä voi vaihdella vuosittain suuresti, mutta keskimäärin muutoksen vaikutus on joitakin kymmeniä tuhansia markkoja veronsaajien vahingoksi.

92 §. Verovapaat sosiaalietuudet. Verovapaan avustuksen enimmäismäärä muutettaisiin 50 markasta 9 euroksi eli noin 54 markaksi. Muutos on verovelvolliselle edullinen.

93 §. Asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset. Pykälän 1 momentin matkakustannusvähennyksen yläraja muutettaisiin 28 000 markasta 4 700 euroksi eli 27 945 markaksi ja omavastuuosuus 3 000 markasta 500 euroksi eli 2 973 markaksi. Ensiksi mainittu muutos on verovelvolliselle epäedullinen. Se koskee arviolta noin 20 000 henkilöä. Jälkimmäinen muutos on verovelvolliselle edullinen. Muutos koskee lähes miljoonaa verovelvollista, mistä syystä muutos merkitsee noin 8 miljoonan markan verotulojen menetystä veronsaajille.

Pykälän 4 momenttiin sisältyviä omavastuuosuuden pienennysrajat muutettaisiin 270 ja 540 markasta 45 ja 90 euroksi eli 268 ja 535 markaksi. Muutetut määrät on tarkoitettu vastaamaan edelleen noin 1/11 ja 2/11 vuotuisesta omavastuuosuudesta. Muutokset ovat verovelvolliselle lievästi epäedullisia. Tämän muutoksen vaikutus sisältyy mainittuun 8 miljoonan markan määrään.

94 §. Moottorisaha- ja metsurivähennys. Vähennyksen yläraja muutettaisiin 1 400 markasta 240 euroksi eli 1 427 markaksi. Muutos on verovelvolliselle edullinen.

95 §. Tulonhankkimisvähennys. Vähennyksen yläraja muutettaisiin 2 700 markasta 460 euroksi eli 2 736 markaksi. Muutos merkitsisi pyöristystä lähimpään kymmeneen euroon verovelvollisen eduksi, mikä on perusteltua, koska raja on tarkoitettu pyöreäksi. Vähennyksen saajien suuren määrän vuoksi muutoksen taloudellinen vaikutus olisi verokertymään noin 32 miljoonaa markkaa.

96 §. Eläkevakuutusmaksuvähennys. Pykälän 2 momentissa säädetty vapaaehtoisen eläkevakuutuksen maksujen vähennyskelpoisen määrän yläraja 50 000 markkaa eli 8 409 euroa muutettaisiin 8 500 euroksi eli 50 539 markaksi. Muutos on verovelvolliselle edullinen ja näin pyöreäksi tarkoitetulle rajalle soveliaampi kuin muunto 8 400 euroksi. Muutos koskee noin 3 000 verovelvollista, ja sen taloudellinen vaikutus veronsaajille on enintään noin miljoona markkaa.

Pykälän 3 momentin 1 kohdassa tarkoitettu enimmäiseläkkeen määrä muutettaisiin vastaavasti 5 000 markasta 850 euroksi eli 5 053 markaksi. Muutoksella, joka on verovelvolliselle edullinen, on merkitystä vain harvoissa tapauksissa. Rajan alentaminen saattaisi johtaa siihen, että jotkut eläkkeet muuttuisivat vähennyskelvottomiksi.

Pykälän 4, 5 ja 6 momentissa säädetyt vähennyksen ylärajat 15 000 ja 30 000 markkaa muutettaisiin 2 500 ja 5 000 euroksi eli 14 864 ja 29 729 markaksi. Muutokset, jotka perustuvat euromuunnossa luontevaan markkamäärän jakoon kuudella, ovat verovelvolliselle epäedullisia. Taloudellisten vaikutusten voidaan kokonaisuutenaan arvioida olevan pienemmät kuin päinvastaisen 2 momentin muutoksen.

97 §. Merityötulovähennys. Pykälän 2 momentissa säädetyn valtionverotuksen merityötulovähennyksen enimmäismäärä 39 500 markkaa muutettaisiin 6 650 euroksi eli 39 539 markaksi ja 3 momentissa säädetyn kunnallisverotuksen merityötulovähennyksen enimmäismäärä 67 500 markkaa 11 350 euroksi eli 67 484 markaksi. Pykälän 4 momentissa säädetty korotuksen määrä muuttuisi 1 000 markasta 170 euroksi eli 1 011 markaksi. Merityötulovähennykset on saanut noin 11 000 verovelvollista, joten muutosten yhteisvaikutus verokertymään jää alle 100 000 markan.

98 §. Veronmaksukyvyn alentumisvähennys. Pykälän 1 momentissa säädetty vähennyksen enimmäismäärä muutettaisiin 8 000 markasta 1 400 euroksi eli 8 324 markaksi ja 2 momentissa säädetty sairauskulujen raja 4 000 markasta 700 euroksi eli 4 162 markaksi. Muutosten vaikutus olisi veronsaajien vahingoksi noin 0,3 miljoonaa markkaa. Vähennys, joka nykyisin myönnetään täysin tuhansin markoin, myönnettäisiin täysin sadoin euroin.

100 §. Valtionverotuksen eläketulovähennys. Vähennyksen vuotuisen määrän vahvistamiseen liittyvä pyöristys tapahtuisi seuraavaan täyteen kymmeneen euroon, kun se nykyisin tapahtuu seuraavaan täyteen sataan markkaan. Pyöristyksen taloudellinen vaikutus vaihtelee sattumanvaraisesti vuosittain ja sama koskee myös ehdotetun muutoksen vaikutusta. Keskimäärin pyöristys jää vuosittain 20 markkaa aikaisempaa pienemmäksi. Muutos on verovelvolliselle epäedullinen. Valtionverotuksessa nykyisin sovellettavan veroasteikon mukaisesti vähennys tulee myönnettäväksi vain hyvin harvoissa tapauksissa.

101 §. Kunnallisverotuksen eläketulovähennys. Vähennyksen vahvistamiseen liittyvää pyöristystapaa muutettaisiin samoin kuin valtionverotuksen vastaavan vähennyksen osalta 100 §:ssä. Vähennyksen saajien määrä on edellisestä pykälästä poiketen suuri eli lähes miljoona henkilöä. Sen vuoksi 20 markan vuotuinen keskimääräinen muutos merkitsee vastaavasti keskimäärin noin 5 miljoonan markan vaikutusta verotuottoihin veronsaajan eduksi.

104 §. Kunnallisverotuksen invalidivähennys. Vähennyksen enimmäismäärä muutettaisiin 2 600 markasta 440 euroksi eli 2 616 markaksi. Muutos on verovelvolliselle edullinen. Sen vaikutus verotuloihin on vähäinen.

105 §. Kunnallisverotuksen opintorahavähennys. Vähennyksen enimmäismäärä muutettaisiin 13 000 markasta 2 200 euroksi eli 13 081 markaksi. Muutos on verovelvolliselle edullinen. Sen vaikutus olisi veronsaajan vahingoksi noin 1,4 miljoonaa markkaa.

105 a §. Kunnallisverotuksen ansiotulovähennys. Vähennykseen liittyvät kolme raja-arvoa muutettaisiin siten, että vähennyksen 15 000 markan tuloalaraja korvattaisiin 2 500 eurolla eli 14 864 markalla, 9 800 markan enimmäismäärä 1 650 eurolla eli 9 810 markalla ja 75 000 markan pienenemisraja 12 600 eurolla eli 74 916 markalla. Kaksi ensimmäistä muutosta ovat verovelvolliselle edullisia. Vähennyksen saajien suuren määrän vuoksi kummankin muutoksen taloudellinen vaikutus veronsaajan vahingoksi on erikseen noin 4 miljoonaa markkaa. Viimeksi mainittu vaikuttaa veronsaajien eduksi noin miljoona markkaa.

106 §. Kunnallisverotuksen perusvähennys. Vähennyksen markkamääräinen raja-arvo 8 800 markkaa muutettaisiin 1 480 euroksi, joka vastaa melko tarkoin muutettavaa markkamäärää.

115 §. Metsätalouden menojen jaksottaminen. Kertamenona vähennettävän menon yläraja muutettaisiin 1 000 markasta 200 euroksi eli 1 189 markaksi. Muutos on verovelvolliselle edullinen. Koska raja on käytännön syistä tarkoitettu pyöreäksi, muutos olisi poikkeuksellisen suuri. Säännöksessä on kysymys jaksotukseen liittyvästä alhaisesta raja-arvosta, joten muutoksella ei ole sanottavaa taloudellista merkitystä.

116 b §. Valmennusrahasto. Valmennuskatteen enimmäismäärä pykälän 1 momentissa muutettaisiin 120 000 markasta 20 000 euroksi eli 118 915 markaksi ja urheilutulon vähimmäismäärä 2 momentissa 5 000 markasta 800 euroksi eli 4 757 markaksi. Muutoksista ensiksi mainittu on verovelvolliselle epäedullinen ja jälkimmäinen edullinen. Jälkimmäisessä säännöksessä viitataan myös edelliseen vuoteen, joten sen korottaminen olisi lakiteknisesti hankalaa. Säännös koskee harvoja verovelvollisia. Muutoksilla ei ole julkistaloudellista merkitystä.

116 c §. Urheilijarahasto. Urheilutulon vähimmäismäärä muutettaisiin 56 000 markasta 9 400 euroksi eli 55 890 markaksi ja rahastoon siirrettävä enimmäismäärä 150 000 markasta 25 000 euroksi eli 148 643 markaksi. Muutoksista ensiksi mainittu on verovelvolliselle edullinen ja jälkimmäinen epäedullinen. Ensiksi mainitun määrän osalta viitataan myös edelliseen vuoteen, joten sen korottaminen olisi lakiteknisesti hankalaa. Säännös koskee harvoja verovelvollisia. Muutoksilla ei ole julkistaloudellista merkitystä.

125 §. Veron pyöristäminen. Tulovero vahvistettaisiin euroon siirtymisen jälkeen sentin tarkkuudella, joten säännös ehdotetaan tarpeettomana kumottavaksi.

126 §. Valtionverotuksen invalidivähennys. Verosta tehtävän vähennyksen enimmäismäärä muutettaisiin 660 markasta 115 euroksi eli 684 markaksi. Vähennykseen oikeutettujen suuren määrän vuoksi tällä verovelvolliselle epäedullisella muutoksella on taloudellista vaikutusta noin 6,8 miljoonaa markkaa.

127 §. Valtionverotuksen elatusvelvollisuusvähennys. Verosta tehtävän vähennyksen enimmäismäärä muutettaisiin 450 markasta 80 euroksi eli 476 markaksi. Muutos tapahtuisi lähimpään kymmeneen euroon verovelvolliselle edullisesti. Muutos vähentää verotuloja noin 1,7 miljoonaa markkaa.

128 §. Tulontasauksen edellytykset. Kertatulon alaraja muutettaisiin 15 000 markasta 2 500 euroksi eli 14 864 markaksi. Muutos on verovelvollistaholle edullinen sikäli, että tulontasaukseen oikeuttavien tuloerien määrä kasvaisi. Käytännössä muutoksella ei ole julkistaloudellista merkitystä.

130 §. Kunnallisveron laskentaperuste. Pykälän 1 momentissa on nykyisin määritelty veroäyri yhdeksi markaksi kunnallisverotuksessa verotettavaa tuloa. Veroäyrin käsitteestä ehdotetaan lainsäädännössä luovuttavaksi. Pykälän muutetussa 1 momentissa säädettäisiin edelleen nykyistä 1 ja 3 momenttia vastaavasti siitä, että kunnallisverotuksessa verotettavasta tulosta suoritetaan kunnalle tuloveroa kuntalain 66 §:n mukaan vahvistetun tuloveroprosentin mukaan.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin nykyiseen tapaan sen kunnallisverotuksessa verotettavan tulon alarajasta, joka verotuksessa määrätään. Nykyinen 100 markan raja ehdotetaan muutettavaksi 10 euroksi. Esityksessä eräissä muissa pykälissä 100 markan kannettavaa veron määrää koskeva raja ehdotetaan muutettavaksi 17 euroksi. Tässä 100 markan muunto ehdotetaan tehtäväksi pyöreämmin, koska raja koskee verotettavaa tuloa ja vaikuttaa vain niihin hyvin harvoihin tapauksiin, joissa verovelvollisen kunnallisverotuksessa verotettava tulo on 10 euron ja 100 markan välillä. Tästä tulosta määrättävä kunnallisvero olisi vain noin 2―3 euroa, joten yksinään sitä ei kannettaisi.

131 §. Alijäämähyvityksen määrä. Verosta myönnettävän hyvityksen enimmäismäärään liittyvät raja-arvot 8 000, 4 000 ja 2 000 markkaa muutettaisiin 1 400, 700 ja 350 euroksi. Määrät nousisivat vastaamaan 8 324, 4 162 ja 2 081 markkaa. Ensiksi mainitun perusteena on määrän pyöreys ja jaollisuus verrattuna 1 350 euroon, joka olisi lähin arvo. Muutos olisi yksittäiselle verovelvolliselle muita esityksen muutoksia suhteellisesti suurempi eli lapsikorotuksineen enintään 405 markkaa veron määrässä. Täysimääräisen hyvityksen saa noin 4 000 henkilöä. Muutosten taloudellinen vaikutus on siten noin 1,5 miljoonaa markkaa.

143 §. Eräät siirtymäsäännökset. Pykälään sisältyvä raja-arvo muunnettaisiin 50 000 markasta 8 500 euroksi samoin kuin vastaava määrä lain 96 §:ssä. Verovelvolliselle edullisella siirtymäsäännöksen muutoksella ei ole sanottavaa julkistaloudellista merkitystä.

1.2. Varallisuusverolaki

9 §. Veronalaiset varat. Pykälän 2 momentin 2 kohdassa lueteltujen oikeuksien vuosituottoa koskeva raja muutettaisiin 2 500 markasta 450 euroon eli 2 676 markkaan. Muutos on verovelvolliselle edullinen. Sillä ei ole sanottavaa valtiontaloudellista merkitystä.

37 §. Lapsivähennys. Vähennyksen määrä muutettaisiin 10 000 markasta 2 000 euroksi eli 11 891 markaksi. Muutos on verovelvolliselle edullinen. Prosentuaalisesti keskimääräistä suurempi muutos perustuu siihen, että varallisuusverotuksessa tehtävät vähennykset on tarkoituksenmukaista ilmaista pyöreinä lukuina. Muutoksen vaikutus on varallisuusveroa maksaville vähennykseen oikeutetuille noin 20 markkaa lapselta, ja muutoksen kokonaisvaikutus verotuloihin on enintään 200 000 markkaa.

38 §. Vähennys omasta asunnosta. Vähennyksen määrä muutettaisiin 50 000 markasta 10 000 euroksi eli 59 457 markaksi. Muutos on verovelvolliselle edullinen. Prosentuaalisesti keskimääräistä suurempi muutos perustuu siihen, että varallisuusverotuksessa tehtävät vähennykset on tarkoituksenmukaista ilmaista pyöreinä lukuina. Muutoksen vaikutus on varallisuusveroa maksaville vähennykseen oikeutetuille noin 100 markkaa. Varallisuusveroa maksaa noin 40 000 henkilöä. Vähennyksen muutoksen valtiontaloudellinen kokonaisvaikutus on noin 2 miljoonaa markkaa.

39 §. Veron määrä ja maksuunpano. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin niin että verotettava varallisuus vahvistettaisiin kymmenen euron tarkkuudella nykyisen sadan markan asemesta. Varallisuusverotusta toimitettaessa varallisuuden raha-arvo otettaisiin kuitenkin jatkossa huomioon sentin tarkkuudella verotusmenettelystä annetun lain 26 a §:n nojalla.

Pykälän 3 momentista poistettaisiin maininta varallisuusveron vahvistamisesta täysin markoin. Vero tulisi näin ollen vahvistettavaksi esityksessä omaksutun yleisen periaatteen mukaisesti sentin tarkkuudella.

1.3. Laki elinkeinotulon verottamisesta

13 §. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi tekninen muutos, jolla käsite markkamäärä poistetaan laista.

33 §. Pykälän 1 momentissa säädetty yksittäisen pienhankinnan yläraja muutettaisiin 5 000 markasta 850 euroksi eli 5 054 markaksi ja pykälän 2 momentissa säädetty pienhankintana vähennettävän määrän yläraja 15 000 markasta 2 500 euroksi eli 14 864 markaksi. Ensiksi mainittu muutos on verovelvolliselle edullinen ja jälkimmäinen epäedullinen. Muutoksilla ei ole sanottavaa julkistaloudellista merkitystä.

1.4. Maatilatalouden tuloverolaki

9 §. Rakennuksen kertapoiston yläraja muutettaisiin 6 000 markasta 1 000 euroksi eli 5 946 markaksi. Sillä ei ole sanottavaa julkistaloudellista merkitystä.

10 a §. Muutosehdotuksen perusteena on tasausvarausta koskeva säännös sellaisena kuin miksi sitä esitetään hallituksen esityksessä 27/2001 vp. Tuon esityksen mukaan varauksen enimmäismäärä olisi ensimmäisen kerran vuodelta 2001 toimitettavassa verotuksessa aikaisemman 40 000 markan sijasta 80 000 markkaa. Tässä esityksessä ehdotetaan, että määrä muutettaisiin verovuodesta 2002 toimitettavasta verotuksesta alkaen 13 500 euroksi eli 80 267 markaksi. Muutos on verovelvolliselle edullinen, ja varauksen lisäys 267 markalla pienentää verotuloja välittömästi arviolta noin 1,5 miljoonaa markkaa. Kokonaisvaikutusta pidemmällä aikavälillä vähentää se, että kysymys on jaksotussäännöksestä.

Pienimmän sallitun tasausvarauksen määrä muutettaisiin 5 000 markasta 800 euroon eli 4 757 markaksi. Muutos on verovelvolliselle edullinen. Tämän vuoksi muunto esitetään tehtäväksi toisin kuin esimerkiksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 33 §:n muutos. Tasausvaraus tehtäisiin jatkossa täysin sadoin euroin.

13 §. Poiston vähimmäismäärä muutettaisiin 500 markasta 100 euroksi eli 595 markaksi. Muutos on muodollisesti verovelvolliselle epäedullinen, mutta määrältään pientä jaksotuksen raja-arvoa koskevana sillä ei ole sanottavaa taloudellista merkitystä. Rajan pyöreys ehdotetaan säilytettäväksi prosentuaalisesti melko suurella muutoksella.

1.5. Laki asuintalovarauksesta verotuksessa

3 §. Asuintalovarauksen suuruus. Varauksen enimmäismäärä neliömetriltä 400 markkaa muutettaisiin 68 euroksi eli 405 markaksi. Muutos on lievästi verovelvolliselle edullinen. Uusia varauksia on tehty vuosittain jopa 1,2 miljardia markkaa. Vaikka varausta ei läheskään kaikissa tapauksissa ole tehty täysimääräisenä, rajan taloudellisen merkitys voi olla huomattava. Muutoksen vaikutus ehdotetaan tässä tilanteessa rajoitettavaksi mahdollisimman pieneksi. Pienintä vähennettävää varausta koskeva raja muutettaisiin 20 000 markasta 3 500 euroksi eli 20 810 markaksi. Vaikka muutos on verovelvolliselle epäedullinen, sillä ei ole suurta käytännön merkitystä.

1.6. Laki kehitysalueelle tehtävien investointien korotetuista poistoista

2 a §. Pieni ja keskisuuri yritys. Pienen ja keskisuuren yrityksen määrittelemisessä käytettävät liikevaihdon ja taseen loppusummat muutettaisiin 120 ja 60 miljoonasta markasta 20 ja 10 miljoonaksi euroksi. Muutoksella ei ole käytännön merkitystä.

1.7. Laki rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta

6 §. Vähennyksen kuukausikohtainen määrä muutettaisiin 3 000 markasta 510 euroksi eli 3 032 markaksi. Muutos poikkeaa muissa vastaavissa tilanteissa ehdotetusta käytännöstä, koska määrän on perusteltua olla jaollinen kolmellakymmenellä. Päiväkohtainen määrä muutettaisiin vastaavasti 100 markasta 17 euroksi. Muutokset ovat verovelvolliselle edullisia. Niiden taloudellinen vaikutus ei ole merkittävä.

9 §. Lähdevero perittäisiin jatkossa sentin tarkkuudella, joten nykyistä markan tarkkuudella perimistä koskeva 2 momentin säännös ehdotetaan kumottavaksi.

14 §. Verotettavan varallisuuden alaraja muutettaisiin 800 000 markasta 135 000 euroksi eli 802 674 markaksi. Muutos on verovelvolliselle edullinen, eikä sillä ole sanottavaa valtiontaloudellista merkitystä.

15 §. Maa- ja metsätalouden tulon verovapaa osuus muutettaisiin 2 000 markasta 350 euroksi eli 2 081 markaksi. Muutos on verovelvolliselle edullinen, eikä sillä ole sanottavaa valtiontaloudellista merkitystä.

16 §. Määräämättä jätettävän veron alaraja muutettaisiin 100 markasta 17 euroksi eli 101 markaksi. Muutos on verovelvolliselle edullinen. Ehdotus perustuu euromuunnoissa omaksuttuun lähtökohtaan, jonka mukaan 100 markan alaraja veron kannossa pyöristetään taloudellisten vaikutusten minimoimiseksi yhdenmukaisesti 17 euroksi. Alarajan pyöristämisellä 20 euroksi olisi joidenkin suoritusten osalta huomattavat taloudelliset vaikutukset.

1.8. Laki ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta

2 §. Lain piiriin kuuluvan kuukausipalkan alaraja muutettaisiin 35 000 markasta 5 800 euroksi eli 34 485 markaksi. Muutos on verovelvolliselle edullinen. Vaikka raja on tarkoitettu pyöreäksi, sen korottaminen esimerkiksi 6 000 euroksi olisi ongelmallista, koska rajan tulisi olla sama koko työskentelyajan. Muutoksella ei ole taloudellista merkitystä, koska lain piiriin tarkoitetut palkat tulevat mitoitetuiksi rajan mukaan.

1.9. Laki korkotulon lähdeverosta

6 §. Lähdevero perittäisiin jatkossa jokaisesta korkoerästä täysin kymmenin sentein, kun nykyisin vero peritään täysin markoin. Senttiä pyöreämpi tarkkuus perustuu sellaisten tilien suureen määrään, joille kertyy kovin vähän korkoa. Muutaman sentin suuruisen veron periminen ja tilittäminen ei ole hallinnollisesti tarkoituksenmukaista. Toisaalta rajan korottamisella markasta euroon olisi talletustilien suuren määrän vuoksi jopa pariin kymmeneen miljoonaan markkaan ulottuva taloudellinen vaikutus veronsaajan vahingoksi.

Pykälän 3 momentissa muutettaisiin viittaus muunnettaessa käytettävään kurssiin nykytilannetta vastaavaksi.

1.10. Ennakkoperintälaki

44 §. Veronkorotus. Veronkorotuksen yläraja muutettaisiin 100 000 markasta 15 000 euroksi eli 89 186 markaksi. Suhteellisen suuri muutos perustuu siihen, että tällaisen rajan tulisi olla melko pyöreä. Käytännössä läheskään maksimimääräistä veronkorotusta ei ole määrätty, joten verovelvolliselle periaatteessa edullisella muutoksella ei ole julkistaloudellista merkitystä. Muutoksella ei ole tarkoitus vaikuttaa alentavasti nykyiseen veronkorotuskäytäntöön. Pykälään sisältyvä viittaus toimivaltaiseen viranomaiseen muutettaisiin tässä yhteydessä nykytilannetta vastaavaksi.

56 §. Veronhuojennus. Hallinnollista toimivaltaa koskeva raja muutettaisiin 300 000 markasta 50 000 euroksi. Muutoksella ei ole taloudellista merkitystä.

59 §. Lain soveltaminen. Sanamuotoon tehtäisiin tekninen muutos poistamalla viittaus markkamäärään.

1.11. Laki työnantajan sosiaaliturvamaksusta

Työnantajan sosiaaliturvamaksu suoritettaisiin jatkossa sentin tarkkuudella, joten nykyistä markan tarkkuudella perimistä koskeva 3 §:n säännös ehdotetaan kumottavaksi.

1.12. Laki verotusmenettelystä

26 a §. Muita yleisiä säännöksiä. Pykälän 2 momentti sisältää säännökset siitä, millä tarkkuudella tulo- ja varallisuuserät ja vähennykset otetaan huomioon verotuksessa. Nykyisestä markan tarkkuudesta siirryttäisiin sentin tarkkuuteen. Raha-arvojen käsittely tapahtuu lähtökohtaisesti pienimmän raha-arvon tarkkuudella ellei muuta säädetä. Tämän vuoksi pykälän 2 momentti ehdotetaan tarpeettomana kumottavaksi.

32 §. Veronkorotus. Veronkorotusten 1 000 ja 5 000 markan raja-arvot pykälän 1―3 momenteissa muutettaisiin 150 ja 800 euroksi eli 892 ja 4 757 markaksi. Muutokset olisivat muodollisesti verovelvolliselle edulliset. Rajoihin on päädytty, koska ylöspäin tapahtuvat pyöristykset esimerkiksi 200 ja 1 000 euroon olisivat suhteellisesti suurempia. Käytännössä muutoksilla ei ole julkistaloudellista merkitystä, eikä niillä ole tarkoitus vaikuttaa määrättävien veronkorotusten tasoon.

Pykälän 4 momentin säännöksen mukaan veronkorotus määrätään täysin sadoin markoin. Säännös koskee erityisesti prosentuaalista veronkorotusta. Veronkorotuksen pyöristämisestä näissä tilanteissa esitetään luovuttavaksi, joten laskutoimituksen tuloksena määräytyvä veronkorotus vahvistettaisiin aikaisemmasta poiketen sentin tarkkuudella. Pyöristystä koskeva maininta 4 momentissa tulisi tällöin poistettavaksi. Yleensä veronkorotus määrätään nykyisin markkamääräisenä eikä prosentuaalisena. Vahvistamistarkkuutta koskevalla muutoksella ei olisi suurta käytännön merkitystä, koska euromääräinen veronkorotus voitaisiin edelleen vahvistaa pyöreänä lukuna.

41 §. Yhteisökoron laskeminen. Yhteisökorko vahvistettaisiin vastaisuudessa sentin tarkkuudella, minkä vuoksi säännös yhteisökoron pyöristämisestä täysiksi markoiksi kumottaisiin.

88 §. Veronhuojennus. Hallinnollista toimivaltaa koskeva raja muutettaisiin 300 000 markasta 50 000 euroksi. Muutoksella ei ole taloudellista merkitystä.

89 §. Kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen huojentaminen. Hallinnollista toimivaltaa koskeva raja muutettaisiin 300 000 markasta 50 000 euroksi. Muutoksella ei ole taloudellista merkitystä.

1.13. Verohallintolaki

4 a §. Päätösvaltaisuus ja menettely verotuksen oikaisulautakunnassa. Hallinnollista toimivaltaa koskeva raja muutettaisiin 10 000 markasta 2 000 euroksi. Muutoksella ei ole taloudellista merkitystä.

1.14. Perintö- ja lahjaverolaki

7 a §. Henkilövakuutuksen vakuutuskorvauksen verovapauden raja-arvo muutettaisiin 200 000 markasta 35 000 euroksi eli 208 101 markaksi. Muutos on verovelvolliselle edullinen. Veronalaisten korvausten vähäisen määrän vuoksi muutoksella ei ole sanottavaa valtiontaloudellista merkitystä.

7 b §. Verovapaan koti-irtaimiston raja-arvo 20 000 markkaa muutettaisiin 3 400 euroksi. Muunto suoritettaisiin samalla tavoin kuin verovapaan lahjan ja perinnön sekä muidenkin lakiin sisältyvien 20 000 markan määrien osalta. Koti-irtaimistoa verotetaan siinä määrin harvoissa tapauksissa, ettei muutoksella ole sanottavaa valtiontaloudellista vaikutusta.

12 §. Puolisovähennys ja alaikäisyysvähennys muutettaisiin 40 000 ja 20 000 markasta 6 800 ja 3 400 euroksi, mikä vastaa lain osalta yleisesti omaksuttuja muuntoperiaatteita. Veroa maksavien puolisoiden ja alaikäisten määrä ei ole niin suuri, että muutoksilla olisi sanottavaa valtiontaloudellista merkitystä.

13 ja 14 §. Verotettavan lahjan ja perinnön sekä samalla perintöveroasteikon alaraja muutettaisiin 20 000 markasta 3 400 euroksi eli 20 215 markaksi. Raja on verotusmuodossa keskeinen, ja sen muutoksilla on myös huomattava taloudellinen merkitys. Kustannusneutraalisuuden säilyttämiseksi on pidättäydytty pyöristykseen lähimpään sataan euroon verovelvollisen eduksi. Vero asteikon alarajalla olisi 85 euroa eli 505 markkaa. Nykyisin 20 215 markasta suoritetaan veroa 521 markkaa. Muutoksista seuraisi, että välillä 20 000―20 214 markkaa lahja ja perintö olisi verovapaa ja asteikon ensimmäisellä portaalla vero olisi nykyistä noin 16 markkaa alhaisempi.

Asteikon toisen portaan alaraja muutettaisiin 100 000 markasta 17 000 euroksi eli 101 077 markaksi. Vero alarajalla olisi 1 445 euroa eli 8 591 markkaa, kun vero 101 077 markasta on nyt 8 640 markkaa. Vero alenisi siten 49 markkaa välillä 101 077―300 000 markkaa. Asteikon kolmannen portaan alaraja 300 000 markkaa muutettaisiin 50 000 euroksi eli 297 286 markaksi. Vero tästä määrästä alarajalla olisi 5 735 euroa eli 34 098 markkaa. Vero 300 000 markasta olisi 34 532 markkaa, joten vero kiristyisi 300 000 markkaa ylittävissä perinnöissä ja lahjoissa 32 markkaa.

Muutosten taloudellisten vaikutusten arvioimiseksi ei ole ollut käytössä yksityiskohtaista tilastotietoa. Esityksen kokonaisvaikutuksen voidaan arvioida olevan noin 3,5 miljoonaa markkaa laskettuna edellä mainittujen asteikon portaan muutosten perusteella ja arvioimalla, miten perinnöt ja lahjat yleensä jakautuvat eri portaisiin ja veroluokkiin. Taloudellista vaikutusta ei ole erikseen arvioitu sille, että perinnön ja lahjan verovapaa raja nousee 214 markkaa, koska verovapaaksi tarkoitetuille lahjoille ei ole syytä arvioida menetettyä tuottoa. Perintöosuuksien arvot osunevat myös vain harvoin nykyisen ja ehdotettavan asteikon alarajan välille.

18 a §. Lahjana saadun vakuutuskorvauksen verovapaa raja muutettaisiin 50 000 markasta 8 500 euroksi eli 50 539 markaksi. Muutos on verovelvolliselle edullinen. Sillä ei ole sanottavaa taloudellista merkitystä.

19 §. Tavanomaisen koti-irtaimiston lahjaverovapauden raja muutettaisiin yhdenmukaisesti vastaavan perintöverotusta koskevan lain 7 b §:n kanssa, ja verovapaan lahjan raja muutettaisiin veroasteikon alarajan muutosta vastaavasti.

31 §. Verotettavan perintöosuuden arvo vahvistettaisiin euroon siirtymisen jälkeen edelleen pyöristetysti täysin sadoin euroin. Perintövero määrättäisiin sen sijaan jatkossa sentin tarkkuudella. Koska raha-arvojen käsittely tapahtuu lähtökohtaisesti pienimmän raha-arvon tarkkuudella ellei muuta säädetä, verotuksen vahvistamistarkkuutta koskeva maininta ehdotetaan tarpeettomana poistettavaksi.

53 ja 54 §. Hallinnollista toimivaltaa koskeva raja muutettaisiin 300 000 markasta 50 000 euroksi. Muutoksella ei ole taloudellista merkitystä.

55 §. Lainkohtaan sisältyvä raja-arvo muutettaisiin 5 000 markasta 850 euroksi eli 5 054 markaksi. Muutos on verovelvolliselle epäedullinen. Muutoksella ei kuitenkaan ole sanottavaa taloudellista merkitystä.

56 §. Pykälän 1 momenttiin sisältyvä raja-arvo, joka on saman tyyppinen kuin 55 §:ssä, muutettaisiin vastaavasti 10 000 markasta 1 700 euroksi eli 10 108 markaksi. Pykälän 2 momenttiin sisältyvä raja muutettaisiin 5 000 markasta 850 euroksi. Muutokset ovat verovelvolliselle epäedullisia. Niillä ei ole taloudellista merkitystä.

1.15. Arpajaisverolaki

5 §. Veron laskeminen. Arpajaisvero määrättäisiin euroon siirtymisen jälkeen tässä esityksessä yleisesti omaksutun periaatteen mukaan sentin tarkkuudella. Koska raha-arvojen käsittely tapahtuu lähtökohtaisesti pienimmän raha-arvon tarkkuudella ellei muuta säädetä, verotuksen vahvistamistarkkuutta koskeva pykälä ehdotetaan kumottavaksi.

6 §. Poikkeukset veronalaisuudesta. Suoritettavan veron alaraja muutettaisiin 300 markasta 50 euroksi eli 297 markaksi. Muutos on verovelvolliselle epäedullinen. Muutoksella ei ole sanottavaa taloudellista vaikutusta.

1.16. Varainsiirtoverolaki

27 §. Veron maksaminen. Varainsiirtovero määrättäisiin euroon siirtymisen jälkeen tässä esityksessä yleisesti omaksutun periaatteen mukaan sentin tarkkuudella. Koska raha-arvojen käsittely tapahtuu lähtökohtaisesti pienimmän raha-arvon tarkkuudella ellei muuta säädetä, verotuksen vahvistamistarkkuutta koskeva pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan ajantasaistettavaksi sen vuoksi, ettei Suomen Pankki enää nykyisin vahvista myyntikurssia. Vieraan valuutan muuntamisessa käytettäisiin sen sijasta Euroopan keskuspankin julkaisemaa valuuttakurssia.

Pykälän 4 momentissa säädetty alin suoritettava määrä 50 markkaa muutettaisiin 10 euroksi eli 59 markaksi. Suorituksia 50 ja 59 markan välillä ei ole niin paljoa, että muunnolla olisi sanottavaa taloudellista merkitystä.

1.17. Kiinteistöverolaki

22 §. Verotuksen toimittaminen. Kiinteistövero määrättäisiin euroon siirtymisen jälkeen tässä esityksessä yleisesti omaksutun periaatteen mukaan sentin tarkkuudella. Koska raha-arvojen käsittely tapahtuu lähtökohtaisesti pienimmän raha-arvon tarkkuudella ellei muuta säädetä, verotuksen vahvistamistarkkuutta koskeva säännös 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi. Määräämättä jätettävän veron alaraja muutettaisiin 100 markasta 17 euroksi eli 101 markaksi. Muutos on verovelvolliselle edullinen ja vastaa esityksessä omaksuttua yleistä käytäntöä. Alarajan pyöristämisellä 20 euroksi olisi huomattava taloudellinen merkitys. Verosta vapautuisi noin 50 000 kiinteistöä, ja verotuotot pienenisivät noin 5,5 miljoonaa markkaa. Ehdotetulla muunnolla ei ole sanottavaa taloudellista merkitystä.

1.18. Laki koiraverosta

3 §. Koiraveron enimmäismäärä 300 markkaa muutettaisiin 50 euroksi eli 297 markaksi. Muutos tapahtuisi lähimpään pyöreään määrään ja olisi verovelvolliselle edullinen. Kuntien tuottoihin muutos aiheuttaisi noin 0,5 miljoonan markan menetyksen.

9 §. Laiminlyöntimaksu muutettaisiin 50 markasta 10 euroksi eli 59 markaksi. Muutos on verovelvolliselle epäedullinen, mutta sillä ei ole sanottavaa taloudellista merkitystä.

1.19. Rakennusverolaki

5 §. Lain soveltamiseen vaikuttava rakennuskustannusten määrä 2 000 000 markkaa muutettaisiin 350 000 euroksi eli 2 081 000 markaksi. Muutos on verovelvolliselle edullinen. Muutoksella ei ole käytännössä taloudellista merkitystä, koska veron tarkoituksena ei ole verotuoton kerääminen.

12 §. Vero ehdotetaan vahvistettavaksi jatkossa täysin euroin. Yleisesti esityksessä sovelletusta periaatteesta käyttää sentin tarkkuutta poikettaisiin kysymyksessä olevan veron suurehkon määrän vuoksi.

1.20. Arvonlisäverolaki

Ehdotetuissa muutoksissa arvot muutettaisiin selkeyssyistä mahdollisimman pyöreisiin euromääriin. Muutokset olisivat pääsääntöisesti verovelvolliselle edullisia tai perustuisivat Suomea sitovaan yhteisölainsäädäntöön. Ehdotetuilla muutoksilla ei ole sanottavaa valtiontaloudellista vaikutusta.

3 §. Vähäisen verovapaan liiketoiminnan liikevaihdon yläraja 50 000 markkaa muutettaisiin 8 500 euroksi eli 50 539 markaksi.

26 c §. Alaraja muutettaisiin 50 000 markasta 10 000 euroksi eli 59 457 markaksi. Muutos perustuu kuudennen arvonlisäverodirektiivin (77/388/ETY) 28 a artiklan 1 a kohdan b alakohtaan, jossa edellytetään, että kysymyksessä olevan raja-arvon on oltava vähintään 10 000 ecua.

32 §. Pykälään sisältyvä raja-arvo muutettaisiin 180 000 markasta 30 500 euroksi eli 181 345 markaksi. Tarkoituksena on varmistaa aikaisemman raja-arvon, 180 000 markan, sisältyminen myös eruomääräiseen arvoon, mikä ei toteutuisi käyttämällä selkeämpää alaspäin pyöristettyä 30 000 euron arvoa.

33 §. Pykälään sisältyvä raja-arvo muutettaisiin 180 000 markasta 30 500 euroksi.

63 a §. Pykälään sisältyvä raja-arvo muutettaisiin 200 000 markasta 35 000 euroksi eli 208 101 markaksi. Muutos perustuu kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 b artiklan B kohdan 2 alakohdan toiseen alakohtaan, jonka mukaan jäsenvaltio voi rajoittaa kysymyksessä olevan raja-arvon 35 000 ecuun ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun 100 000 ecun arvon sijasta.

70 b §. Pykälän 1 momenttiin sisältyvä raja-arvo muutettaisiin 250 markasta 40 euroksi eli 238 markaksi ja 2 momenttiin sisältyvä raja-arvo 1 000 markasta 170 euroksi eli 1 011 markaksi.

80 a §. Pykälään tehtäisiin euroon siirtymisestä aiheutuva sanonnallinen muutos.

94 §. Pykälään sisältyvä raja-arvo muutettaisiin 500 markasta 80 euroksi eli 476 markaksi.

95 §. Pykälään sisältyvä verottomien matkatavaroiden yläraja muutettaisiin 1 100 markasta 175 euroksi eli 1 041 markaksi. Muutos perustuu matkatavaradirektiiviin (69/169/ETY), jonka mukaan kysymyksessä oleva raja voi olla enintään 175 ecua.

126 §. Pykälään sisältyvät palautettavan veron alarajat muutettaisiin 150 ja 1 200 markasta 25 ja 200 euroksi eli 149 ja 1 189 markaksi. Muutokset perustuvat kahdeksannen arvonlisäverodirektiivin (79/1072/ETY) 7 artiklaan, jonka mukaan kysymyksessä olevien palautusten määrä ei saa olla pienempi kuin 25 ja 200 ecua.

127 §. Pykälään sisältyvä ostohinnan alaraja muutettaisiin 1 000 markasta 170 euroksi eli 1 011 markaksi.

129 §. Pykälään sisältyvä raja-arvo muutettaisiin 500 markasta 80 euroksi eli 476 markaksi.

163 §. Arvonlisäveroilmoituksen määrät ilmoitettaisiin euroon siirtymisen jälkeen tässä esityksessä yleisesti omaksutun periaatteen mukaan sentin tarkkuudella. Koska raha-arvojen käsittely tapahtuu lähtökohtaisesti pienimmän raha-arvon tarkkuudella ellei muuta säädetä, ilmoittamistarkkuutta koskeva pykälä ehdotetaan kumottavaksi.

168 a §. Laiminlyöntimaksun 500 ja 10 000 markan raja-arvot muutettaisiin 80 ja 1 700 euroksi eli 476 ja 10 108 markaksi.

174 §. Pykälään tehtäisiin euroon siirtymisestä aiheutuva sanonnallinen muutos.

182 §. Veronkorotuksen yläraja muutettaisiin 100 000 markasta 15 000 euroksi eli 89 186 markaksi.

186 §. Arvonlisävero ja lainkohdassa mainitut liitännäisseuraamukset määrättäisiin ja maksettaisiin euroon siirtymisen jälkeen tässä esityksessä yleisesti omaksutun periaatteen mukaan sentin tarkkuudella. Koska raha-arvojen käsittely tapahtuu lähtökohtaisesti pienimmän raha-arvon tarkkuudella ellei muuta säädetä, pykälä ehdotetaan kumottavaksi.

209 c §. Tunnistamisvelvollisuuteen liittyvä raja muutettaisiin 90 000 markasta 15 000 euroksi eli 89 186 markaksi. Muutos perustuu kuudennen arvonlisäverodirektiivin 26 b artiklan E kohdan kolmanteen alakohtaan, jossa on mahdollistettu rahanpesudirektiivin (91/308/ETY) mukaisten tunnistamisvelvoitteiden noudattaminen. Raja sisältyy viimeksi mainittuun direktiiviin 15 000 ecun määräisenä.

1.21. Laki ulkomaanliikenteessä olevissa matkustaja-aluksissa myytävien tavaroiden verottamisesta eräissä tapauksissa

5 §. Pykälään sisältyvä raja-arvo muutettaisiin 385 markasta 65 euroksi eli 386 markaksi. Muutos on verovelvolliselle edullinen. Sillä ei ole sanottavaa taloudellista merkitystä.

1.22. Valmisteverotuslaki

16 §. Pykälään tehtäisiin vastaava muutos kuin arvonlisäverolain 94 §:ään.

32 ja 33 §. Pykäliin sisältyvät veronkorotuksen vähimmäis- ja enimmäismäärät pyöristettäisiin esityksessä omaksutun yleisen periaatteen mukaisesti riittävän pyöreiksi. Raja-arvoista on verotuksessa käytetty vain 50 markan ja 100 markan alarajoja. Niiden korottaminen vaikuttaisi verovelvolliselle epäedullisesti. Muut rajat muutettaisiin pääosin verovelvollisen eduksi 32 §:ään sisältyvää 20 000 markan rajaa lukuun ottamatta. Näitä maksimimääriä ei ole verotuksessa käytetty. Muutoksilla ei ole siten sanottavaa taloudellista merkitystä.

40 §. Valmistevero määrättäisiin täysin euroin, kun se nykyisin määrätään täysin markoin. Verotuksen luonteesta johtuen valmisteverotuksessa poikettaisiin niistä periaatteista, jotka on omaksuttu verohallinnon kantamien verojen osalta.

1.23. Laki nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta

8 §. Pykälään sisältyvä virhemaksun yläraja pyöristettäisiin 500 000 markasta 80 000 euroksi eli 475 658 markaksi samoin perustein kuin valmisteverotuslain mukainen veronkorotus.

9 a ja 10 a §. Suoritettavan palautuksen raja-arvo pyöristettäisiin verovelvolliselle edullisesti täysiin kymmeniin euroihin. Lain 10 a §:ään sisältyvät palautusta koskevat raha-arvot ja lain liitteenä oleva verotaulukko muunnettaisiin nykyisistä pennin kymmenesosan tarkkuudesta sentin sadasosan tarkkuuteen. Pyöristys tapahtuisi lähimpään sentin sadasosaan. Ehdotetuilla muutoksilla on tällöin taloudellista vaikutusta noin 1,8 miljoonaa markkaa veronsaajan vahingoksi.

1.24. Laki sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta

8 b §. Suoritettavan palautuksen raja-arvo pyöristettäisiin verovelvolliselle edullisesti täysiin kymmeniin tuhansiin euroihin.

Lain liitteenä oleva verotaulukko muunnettaisiin sentin sadasosan tarkkuuteen paitsi huoltovarmuusmaksu lähimpään tuhannesosan tarkkuuteen. Ehdotetuilla muutoksilla on tällöin taloudellista vaikutusta noin 0,2 miljoonaa markkaa veronsaajan eduksi.

1.25. Laki virvoitusjuomaverosta

4 §. Myyntipäällyksen lisäveron peruste, joka nyt on neljä markkaa tai yksi markka litralta muutettaisiin vastaavasti 67 tai 16 sentiksi. Pyöristys tapahtuisi lähimpään senttimäärään verovelvolliselle edullisesti. Muutosten taloudellinen vaikutus on noin 3,3 miljoona markkaa.

Virvoitusjuomaverotaulukko muunnettaisiin sentin tarkkuuteen kuitenkin niin, että litrakohtainen veroperuste pyöristettäisiin lähimpään puoleen senttiin. Lähimpään senttiin pyöristäminen nostaisi veron tuottoa 11 prosenttia. Ehdotetuilla muutoksilla olisi taloudellista vaikutusta noin 1,7 miljoonaa markkaa verovelvollisen eduksi.

1.26. Laki alkoholi- ja alkoholijuomaverosta

7 §. Myyntipäällyksen lisäveron peruste, joka nyt on neljä markkaa tai yksi markka litralta, muutettaisiin vastaavasti 67 tai 16 sentiksi. Pyöristys tapahtuisi lähimpään senttimäärään verovelvolliselle edullisesti. Muutosten taloudellinen vaikutus on noin 3,1 miljoona markkaa.

Lain liitteenä oleva verotaulukko muunnettaisiin sentin sadasosan tarkkuuteen. Pyöristys tapahtuisi lähimpään sentin sadasosaan. Ehdotetuilla muutoksilla on tällöin taloudellista vaikutusta noin 0,2 miljoonaa markkaa verovelvollisen eduksi.

1.27. Tupakkaverolaki

Tupakkaverotaulukkoa muutettaisiin siten, että määrät pyöristettäisiin lähimmän sentin tarkkuuteen. Muutoksilla ei ole sanottavaa taloudellista merkitystä.

1.28. Jäteverolaki

4 §. Pykälään sisältyvä veron peruste 90 markkaa tonnilta muunnettaisiin lähimpään sentin tarkkuuteen 15,14 euroksi, jolloin muutoksella ei olisi taloudellista vaikutusta.

1.29. Laki öljyjätemaksusta

4 §. Öljyjätemaksun määrä 25 penniä kilolta muutettaisiin 4,2 sentiksi. Muutoksella ei ole sanottavaa taloudellista merkitystä.

1.30. Autoverolaki

6, 11 ja 16 §. Veron määrään vaikuttavat rahamäärät muutettaisiin euroiksi siten, että markkamäärät pyöristettäisiin kaikissa tapauksissa lähimpään kymmeneen euroon. Yksittäiset muutokset ovat erisuuntaisia, mutta yhteisvaikutuksena autoveron määrä ei käytännössä muuttuisi.

20 §. Sana Suomen raha ehdotetaan muutettavaksi sanaksi euro.

25, 28 ja 51 §. Autoveron alentamista ja palauttamista koskeviin lain säännöksiin sisältyvät raja-arvot, jotka nyt ovat täysinä satoina tuhansina markkoina, pyöristettäisiin lähimpään kymmeneen euroon. Pyöristykset olisivat 25 §:ää lukuun ottamatta verovelvolliselle edullisia. Niillä ei ole sanottavaa taloudellista merkitystä.

64 §. Olisi tarkoituksenmukaista, että tässä esityksessä ehdotetusta yleisestä linjasta poiketen kunkin verotuspäätöksen osalta vero määrättäisiin ja maksettaisiin täysin euroin.

1.31. Laki moottoriajoneuvoverosta

5 §. Varsinaista ajoneuvoveroa koskevat, nyt markkoina ilmaistut määrät muutettaisiin sentin tarkkuudella ilmaistaviksi. Muunto ehdotetaan tehtäväksi lähimpään kahdellatoista jaolliseen senttimäärään. Tämä muuntotapa johtuu ATK-teknisistä syistä. Yksittäiset muutokset ovat yleensä muutaman promillen suuruisia. Muutosten tapahtuessa kumpaankin suuntaan muunnoilla ei ole kokonaisuutena sanottavaa taloudellista merkitystä.

12 §. Pienintä kannettavaa veron määrää koskeva 100 markan raja-arvo ehdotetaan muutettavaksi tässä esityksessä esitettyjen periaatteiden mukaisesti 17 euroksi.

13 ja 16 §. Lain 13 §:n mukainen palautettava ajoneuvovero muutettaisiin 300 markasta 50 euroksi ja 16 §:n mukainen traktorien päivämaksu 30 markasta 5 euroon. 16 §:ään sisältyvät sanktioiden raja-arvot 5 000 markkaa 840 euroksi ja 60 000 markasta 10 000 euroksi. Kaikissa tapauksissa käytännön syyt puoltavat määrien säilyttämistä pyöreinä. Esimerkiksi traktorin päivämaksun maksaa verovelvollinen itse. Muutoksilla ei ole sanottavaa taloudellista merkitystä.

1.32. Laki polttoainemaksusta

5 §. Polttoainemaksua koskevat markkamäärät, jotka nyt ovat laissa 500 markan tarkkuudella, pyöristettäisiin euron tarkkuudella lähimpään verovelvolliselle edulliseen euromäärään. Näin muutoksella ei olisi sanottavaa taloudellista merkitystä.

1.33. Laki ajoneuvoverosta

6 §. Ajoneuvoveron määrät 500 markkaa ja 700 markkaa muutettaisiin 84 ja 117 euroksi eli 499 ja 695 markaksi. Muutokset tapahtuisivat siten lähimpään verovelvolliselle edulliseen täyteen euroon. Kysymyksessä olevien määrien pyöreydestä luovuttaisiin muunnon suuren taloudellisen vaikutuksen vuoksi. Muutosten vaikutus on nyt yhteensä 4,8 miljoonaa markkaa. Pyöristys kymmeniin euroihin vaikuttaisi kymmeniä miljoonia markkoja.

7 ja 7 a §. Veron kantamisessa ja palauttamisessa sovellettava 100 markan raja lain 7 ja 7 a §:ssä muutettaisiin 17 euroksi, mikä vastaa tässä esityksessä yleisesti omaksuttua linjaa.

1.34. Veronkantolaki

Raha-arvojen käsittely ehdotetaan esityksessä muutettavaksi tapahtumaan pienimmän raha-arvon tarkkuudella. Lain 25 §:n 2 momentti ehdotetaan tämän vuoksi tarpeettomana kumottavaksi.

1.35. Laki veronlisäyksestä ja viivekorosta

2 ja 4 §. Veronlisäyksen ja viivekoron vähimmäismäärät 20 markkaa muutettaisiin 3 euroksi eli noin 18 markaksi. Muutokset ovat verovelvolliselle edullisia. Niillä ei ole käytännössä taloudellista merkitystä. Koska raha-arvojen käsittely ehdotetaan esityksessä muutettavaksi tapahtumaan pienimmän raha-arvon tarkkuudella, veronlisäys ja viivekorko ehdotetaan myös laskettavaksi sentin tarkkuudella. Markan tarkkuutta koskeva pyöristyssääntö 4 §:ssä ehdotetaan tämän vuoksi kumottavaksi.

2. Tarkemmat säännökset

Asetuksissa ja nykyisissä päätöksissä olevat markkamäärät on tarkoitus muuttaa euroiksi tässä esityksessä ehdotettujen periaatteiden mukaisesti.

3. Voimaantulo

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002. Ehdotetut muutokset koskevat voimaantulon kannalta erityyppisiä säännöksiä. Veroperusteiden lisäksi muutettaisiin veron kantamiseen liittyviä säännöksiä sekä eräitä toimivaltaa koskevia menettelysäännöksiä.

Aineellisia veroperusteita sovellettaisiin tavanomaisten periaatteiden mukaisesti voimaantulopäivän jälkeiseltä ajalta toimitettavassa verotuksessa. Esimerkiksi tulo- ja varallisuusverotuksessa muutoksia sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2002 toimitettavassa verotuksessa ja perintö- ja lahjaverotuksessa tapauksiin, joissa verovelvollisuus on alkanut lain tultua voimaan.

Suoritettavan veron yksikkötarkkuutta ja pienintä suoritettavaa määrää koskevia säännöksiä sovellettaisiin lakien voimaantulon jälkeen tapahtuviin suorituksiin, koska suoritukset tapahtuvat tuolloin euromääräisinä. Sillä, että suorituksen peruste on vahvistettu markkamääräisenä ennen lain voimaantuloa, ei olisi yleensä merkitystä. Tulo- ja varallisuusverotus verovuoteen 2001 toimitettaisiin kuitenkin soveltamalla ennen ehdotettujen lakien voimaantuloa voimassa olleita veronkorotusta koskevia säännöksiä.

Poikkeuksellisesti veronlisäyksestä ja viivekorosta annetun lain 2 §:ssä tarkoitettu 20 markan vähimmäismäärä olisi edelleen kolmen euron vähimmäismäärän sijasta sovellettava tietojärjestelmäteknisistä syistä muutoin kuin oma-aloitteisesti suoritettavien verojen jälkiverotuksen yhteydessä lain voimaantuloa edeltäviltä vuosilta suoritettaviin veroihin.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Laki tuloverolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 30 päivänä joulukuuta 1992 annetun tuloverolain (1535/1992) 125 § ja

muutetaan 48 §:n 1 momentin 2 kohta, 53 §:n 8 kohta, 55 §:n 4 momentti, 57 §, 71 §:n 3 momentti, 73 §:n 2 momentin suomenkielinen sanamuoto, 80 §:n 2 kohta, 88 §, 92 §:n 23 kohta, 93 §:n 1 ja 4 momentti, 94 §:n 3 momentti, 95 §:n 1 momentin 1 kohta, 96 §:n 2―5 momentti, 97 §:n 2―4 momentti, 98 §, 100 §:n 2 momentti, 101 §:n 2 momentti, 104 §:n 1 momentti, 105 §, 105 a §:n 2 momentti, 106 §, 115 §:n 3 momentti, 116 b §, 116 c §:n 1 ja 3 momentti, 126 §:n 1 momentti, 127 §, 128 §:n 1 momentti, 130 §, 131 §:n 1 momentti ja 143 §:n 5 momentti,

sellaisina kuin niistä ovat 53 §:n 8 kohta ja 93 §:n 4 momentti laissa 1170/1998, 71 §:n 3 momentti laissa 1086/2000, 92 §:n 23 kohta laissa 1263/1997, 93 §:n 1 momentti laissa 468/2000, 95 §:n 1 momentin 1 kohta ja 105 a §:n 2 momentti laissa 1165/2000, 96 §:n 2―5 momentti ja 143 §:n 5 momentti laissa 1218/1999, 101 §:n 2 momentti laissa 1126/1996, 130 § osaksi viimeksi mainitussa laissa, 105 § laissa 1465/1994 sekä 116 b § ja 116 c §:n 1 ja 3 momentti laissa 229/1999, seuraavasti:

48 §
Verovapaat luovutusvoitot

Omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ei ole veronalaista tuloa, jos verovelvollinen luovuttaa


2) omassa tai perheensä käytössä ollutta tavanomaista koti-irtaimistoa siltä osin kuin tällaisen omaisuuden luovutuksista verovuonna saadut luovutusvoitot ovat yhteensä enintään 5 000 euroa;


53 §
Eräät verovapaat pääomatulot

Veronalaista tuloa ei ole:

8) luonnolliselle henkilölle tai kuolinpesälle muuhun kuin tulonhankkimistoimintaan liittyvien valuuttakurssivoittojen yhteismäärä enintään 500 euroon asti vuodessa.

55 §
Metsävähennys

Metsävähennys tehdään verovelvollisen vaatimuksesta, ja hänen tulee sitä vaatiessaan esittää selvitys sen edellytyksistä. Verovuonna tehtävän metsävähennyksen on oltava vähintään 1 500 euroa.

57 §
Lahjoitusvähennys

Yhteisö saa asetuksella tarkemmin säädettävällä tavalla vähentää tulostaan:

1) vähintään 850 euron suuruisen rahalahjoituksen, joka on tehty suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävään tarkoitukseen Suomen valtiolle, suomalaiselle yliopistolle tai korkeakoululle taikka sellaiselle verohallituksen nimeämälle suomalaiselle yhdistykselle, laitokselle tai säätiölle, jonka varsinaisena tarkoituksena on suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttäminen;

2) vähintään 850 euron ja enintään 25 000 euron suuruisen rahalahjoituksen, joka on tehty tiedettä tai taidetta edistävään tarkoitukseen Suomen valtiolle, suomalaiselle yliopistolle tai korkeakoululle taikka sellaiselle verohallituksen nimeämälle suomalaiselle yhdistykselle, laitokselle tai säätiölle, jonka varsinaisena tarkoituksena on tieteen tai taiteen tukeminen.

71 §
Verovapaat matkakustannusten korvaukset

Työnantajalta työmatkasta saatuun matkakustannusten korvaukseen rinnastetaan 22 §:ssä tarkoitetulta yleishyödylliseltä yhteisöltä saatu matkakustannusten korvaus yleishyödyllisen yhteisön hyväksi sen toimeksiannosta tehdystä matkasta silloinkin, kun verovelvollinen ei ole työsuhteessa yleishyödylliseen yhteisöön tai ei muuten saa palkkaa työstä, johon matka liittyy. Tällaisesta matkakustannusten korvauksesta on kuitenkin verovapaata tuloa vain:

1) päiväraha enintään kahdeltakymmeneltä päivältä kalenterivuodessa;

2) majoittumiskorvaus;

3) matkustamiskustannusten korvaus, jota voidaan suorittaa myös verovelvollisen asunnolta tehdystä matkasta 72 §:n 3 momentin estämättä; matkakustannusten korvauksesta muulla kuin julkisella kulkuneuvolla tehdystä matkasta on verovapaata enintään 2 000 euroa kalenterivuodelta.

73 §
Verovapaiden korvausten perusteet ja määrä

Verohallitus vahvistaa työnantajalta työmatkasta saadun verovapaan päivärahan ja ateriakorvauksen määrän käyttäen perusteena valtion työmarkkinalaitoksen laskemaa matkakustannusten yhteismäärää. Kotimaan päivärahaa määrättäessä tästä yhteismäärästä vähennetään säästyneiden elantokustannusten osuutena 15 prosenttia. Näin laskettu määrä vähennetään matkakustannusten yhteismäärästä myös ulkomaan päivärahojen määriä vahvistettaessa. Verohallitus vahvistaa verovelvollisen omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta saaman verosta vapaan kilometrikorvauksen määrän valtion työmarkkinalaitoksen laskemaa kilometrikorvauksen enimmäismäärää vastaavaksi.

80 §
Verovapaat vakuutus- ja vahingonkorvaukset

Veronalaisia korvauksia eivät ole:

2) pakollisen tapaturmavahinkoturvan nojalla ennen 1 päivää tammikuuta 1982 sattuneen vakuutustapahtuman perusteella maksettu päiväraha, elinkorko ja huoltoeläke tai niihin liittyvät lisät, myös silloin kun ne on saatu työnantajalta palkkana tai ennakkona, ei kuitenkaan siltä osin kuin elinkoron tai huoltoeläkkeen vuotuinen määrä ylittää 3 400 euroa;


88 §
Lakkoavustus

Veronalaista tuloa ei ole työtaistelun johdosta asianomaiselta työmarkkinajärjestöltä saatu tai muu siihen rinnastettava, päivää kohden enintään 12 euron suuruinen avustus.

92 §
Verovapaat sosiaalietuudet

Veronalaista tuloa eivät ole:

23) kunnan, muun sosiaali- tai terveydenhuoltoa harjoittavan julkisyhteisön tai yleishyödyllisen yhteisön kehitysvammaiselle, mielenterveyspotilaalle, päihdehuollon asiakkaalle taikka muulle sosiaalihuollon asiakkaalle järjestämästä työ- tai päivätoiminnasta maksettu keskimäärin päivää kohden enintään 9 euron suuruinen toiminta- tai muun niminen avustus, jolla tuetaan asiakkaan hoitoa, kuntoutumista tai yhteiskuntaan sopeutumista;


93 §
Asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset

Ansiotulon hankkimisesta johtuneina menoina pidetään myös matkakustannuksia asunnosta työpaikkaan ja takaisin halvimman kulkuneuvon käyttökustannusten mukaan laskettuina. Näitä matkakustannuksia voidaan kuitenkin vähentää enintään 4 700 euroa ja vain siltä osin kuin ne ylittävät verovuonna 500 euron (omavastuuosuus).


Jos verovelvollinen on verovuoden aikana saanut työttömyysturvalain (602/1984) mukaista työttömyyspäivärahaa, työmarkkinatuesta annetun lain (1542/1993) mukaista työmarkkinatukea, työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (763/1990) mukaista koulutustukea, työllisyyslain (275/1987) ja sen nojalla annetuissa säännöksissä tarkoitettua työharjoittelutukea, pitkäaikaistyöttömien omaehtoisen opiskelun tukemisesta annetun lain (709/1997) mukaista etuutta tai työttömien omaehtoisen opiskelun tukemisesta annetussa laissa (1402/1997) tarkoitettua koulutuspäivärahaa, hänen omavastuuosuuttaan pienennetään 45 eurolla jokaiselta täydeltä korvauskuukaudelta. Omavastuuosuus on kuitenkin vähintään 90 euroa. Täyteen korvauskuukauteen katsotaan kuuluvan 21,5 korvauspäivää vastaava määrä.

94 §
Moottorisaha- ja metsurivähennys

Verovelvollisen, jonka 1 momentissa tarkoitettu palkkatulo on vähintään yksi kolmasosa hänen tuloistaan, tämän palkkatulon hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneiksi menoiksi katsotaan lisäksi 5 prosenttia kyseisen palkkatulon määrästä, kuitenkin enintään 240 euroa (metsurivähennys).

95 §
Tulonhankkimisvähennys

Verovelvollinen saa vähentää palkkatulostaan:

1) tulonhankkimisvähennyksenä 460 euroa, kuitenkin enintään palkkatulon määrän;


96 §
Eläkevakuutusmaksuvähennys

Lisäksi verovelvollisella on oikeus vähentää muun kuin 1 momentissa tarkoitetun vapaaehtoisen eläkevakuutuksensa maksuja 8 500 euroa vuodessa, jos vakuutukseen perustuvaa eläkettä vakuutussopimuksen mukaan aletaan vanhuuseläkkeenä maksaa aikaisintaan vakuutetun täytettyä 60 vuotta. Vakuutusmaksuja voi vähentää vain siltä osin kuin vakuutukseen perustuva eläke yhdessä vakuutetun pakolliseen ja muuhun vapaaehtoiseen eläketurvaan perustuvien eläkkeiden kanssa vanhuuseläkkeenä johtaisi etuustasoon, joka olisi enintään 60 prosenttia tulosta, jonka perusteella vakuutetun lakisääteinen eläke laskettaisiin, jos hän olisi vakuutuksen ottamisvuonna tullut työkyvyttömäksi.

Vapaaehtoisen eläkevakuutuksen maksu on 2 momentissa säädetyllä tavalla vähennyskelpoinen siinäkin tapauksessa, että 2 momentin mukainen prosenttiraja ylittyisi, jos:

1) vapaaehtoiseen vakuutukseen perustuva eläke yhdessä vakuutetun muiden eläkkeiden kanssa olisi kuukaudessa enintään 850 euroa;

2) yrittäjien eläkelain (468/1969) tai maatalousyrittäjien eläkelain (467/1969) mukaan vakuutetun vapaaehtoiseen vakuutukseen perustuva eläke yhdessä hänen muiden eläkkeidensä kanssa olisi enintään pakolliseen eläketurvaan perustuvien eläkkeiden ja jommankumman mainitun lain 11 §:n 1 momentin mukaan lasketun enimmäislisäeläketurvan suuruinen.

Vapaaehtoisen eläkevakuutuksen maksut ovat vähennyskelpoisia siltä osin kuin ne ovat verovuonna enintään 2 500 euroa ja enintään 10 prosenttia verovelvollisen verovuoden puhtaasta ansiotulosta myös siinä tapauksessa, ettei selvitystä edellä 2 ja 3 momentissa säädettyjen edellytysten täyttymisestä ole esitetty, jos vakuutukseen perustuvaa eläkettä vakuutussopimuksen mukaan aletaan vanhuuseläkkeenä maksaa aikaisintaan vakuutetun täytettyä 60 vuotta.

Edellä 2 momentissa mainittuun 8 500 euron enimmäismäärään voi sisältyä verovelvollisen puolison 2―4 momentissa tarkoitetun vakuutuksen maksuja enintään 2 500 euroa.

Siltä osin kuin vapaaehtoinen eläkevakuutus ei täytä 1―5 momentissa säädettyjä edellytyksiä tai ylittää 2 momentissa tarkoitetun enimmäismäärän, verovelvollisella on oikeus vähentää lisäksi oman ja puolisonsa vakuutuksen maksuista 60 prosenttia, vuodessa kuitenkin enintään 5 000 euroa. Sama vähennysoikeus koskee hänen tulokseen 68 §:n nojalla luettuja työnantajan suorittamia maksuja.


97 §
Merityötulovähennys

Valtionverotuksessa myönnettävän merityötulovähennyksen määrä on 18 prosenttia merityötulon kokonaismäärästä, kuitenkin enintään 6 650 euroa.

Kunnallisverotuksessa myönnettävän merityötulovähennyksen määrä on 30 prosenttia merityötulon kokonaismäärästä, kuitenkin enintään 11 350 euroa.

Sen estämättä, mitä 3 momentissa on säädetty, korotetaan merityötulovähennystä kunnallisverotuksessa 170 eurolla jokaiselta täydeltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana alus ei käy Suomen satamassa tai muutoin Suomen rajojen sisäpuolella ja jonka ajan verovelvollinen työskentelee aluksessa. Korotukseen oikeuttavan ajanjakson päättyessä korotus myönnetään kuitenkin myös vajaalta kalenterikuukaudelta.

98 §
Veronmaksukyvyn alentumisvähennys

Jos verovuonna Suomessa asuneen henkilön veronmaksukyky hänen ja hänen perheensä käytettävissä olevat tulot ja varallisuus huomioon ottaen on erityisistä syistä, kuten elatusvelvollisuuden, työttömyyden tai sairauden johdosta olennaisesti alentunut, vähennetään hänen puhtaasta ansiotulostaan kohtuullinen määrä, ei kuitenkaan enempää kuin 1 400 euroa. Vähennys myönnetään täysin sadoin euroin.

Yksinomaan sairaudesta johtuneiden kustannusten perusteella verovelvollisen veronmaksukyvyn voidaan katsoa olennaisesti alentuneen vain, jos hänen ja hänen perheenjäsentensä yhteenlaskettujen sairauskustannusten määrä verovuonna on vähintään 700 euroa ja samalla vähintään 10 prosenttia verovelvollisen puhtaiden pääomatulojen ja ansiotulojen yhteismäärästä. Perheenjäseninä pidetään verovelvollisen puolisoa ja alaikäisiä lapsia.

100 §
Valtionverotuksen eläketulovähennys

Täyden eläketulovähennyksen määrä lasketaan siten, että luvulla 2,22 kerrotun täyden kansaneläkkeen määrästä vähennetään progressiivisen tuloveroasteikon alimman verotettavan tulon määrä ja jäännös pyöristetään seuraavaan täyteen kymmenen euron määrään.


101 §
Kunnallisverotuksen eläketulovähennys

Täyden eläketulovähennyksen määrä lasketaan siten, että luvulla 1,37 kerrotun täyden kansaneläkkeen määrästä vähennetään täyden perusvähennyksen määrä ja jäännös pyöristetään seuraavaan täyteen kymmenen euron määrään. Eläketulovähennys ei kuitenkaan voi olla eläketulon määrää suurempi. Jos verovelvollisen puhdas ansiotulo ylittää täyden eläketulovähennyksen määrän, eläketulovähennystä pienennetään 70 prosentilla ylimenevän osan määrästä.


104 §
Kunnallisverotuksen invalidivähennys

Verovelvollisen luonnollisen henkilön puhtaasta ansiotulosta kunnallisverotuksessa vähennetään 440 euroa, jos hänellä on sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutunut pysyvä haitta, jonka haitta-aste esitetyn selvityksen mukaan on 100 prosenttia. Jos prosenttimäärä on pienempi, mutta kuitenkin vähintään 30 prosenttia, vähennyksenä myönnetään prosenttimäärän osoittama osuus 440 eurosta. Vähennys myönnetään kuitenkin enintään muun puhtaan ansiotulon kuin eläketulon suuruisena.


105 §
Kunnallisverotuksen opintorahavähennys

Jos verovelvollinen on saanut opintotukilaissa (65/1994) tarkoitettua muuta opintorahaa kuin aikuisopintorahaa, hänen puhtaasta ansiotulostaan vähennetään kunnallisverotuksen opintorahavähennys. Sen täysi määrä on 2 200 euroa, kuitenkin enintään opintorahan määrä. Vähennystä pienennetään 50 prosentilla siitä määrästä, jolla verovelvollisen puhtaan ansiotulon määrä ylittää opintorahavähennyksen täyden määrän.

105 a §
Kunnallisverotuksen ansiotulovähennys

Vähennys on 35 prosenttia 1 momentissa tarkoitettujen tulojen 2 500 euroa ylittävältä osalta. Vähennyksen enimmäismäärä on kuitenkin 1 650 euroa. Verovelvollisen puhtaan ansiotulon ylittäessä 12 600 euroa vähennyksen määrä pienenee 3,5 prosentilla puhtaan ansiotulon 12 600 euroa ylittävältä osalta.

106 §
Kunnallisverotuksen perusvähennys

Jos koko verovuoden Suomessa asuneen verovelvollisen luonnollisen henkilön puhdas ansiotulo edellä mainittujen vähennysten jälkeen ei ole 1 480 euron määrää suurempi, on siitä vähennettävä tämän tulon määrä. Jos puhtaan ansiotulon määrä mainittujen vähennysten jälkeen ylittää täyden perusvähennyksen määrän, vähennystä pienennetään 20 prosentilla yli menevän tulon määrästä.

115 §
Metsätalouden menojen jaksottaminen

Enintään 200 euron suuruinen meno tai menojäännös saadaan poistaa kerralla.

116 b §
Valmennusrahasto

Valmennusrahastoon voidaan maksaa muita urheilutuloja kuin palkkaa. Valmennusrahastoon maksettua urheilutuloa voidaan käyttää urheilemisesta ja valmentautumisesta verovuoden aikana aiheutuvien tositteisiin perustuvien menojen kattamiseen. Rahastossa verovuoden päättyessä oleva määrä katsotaan verovuoden veronalaiseksi ansiotuloksi siltä osin kuin sitä ei ole siirretty urheilijarahastoon. Valmennusrahastoon voidaan kuitenkin vuosittain jättää verovapaasti tulevaa valmentautumista varten enintään 20 000 euroa (valmennuskate).

Jos valmennusrahastoon on maksettu kahtena peräkkäisenä vuotena urheilutuloa vähemmän kuin 800 euroa vuodessa, rahastossa jäljellä olevat varat katsotaan kokonaisuudessaan näitä vuosia seuraavan verovuoden veronalaiseksi ansiotuloksi ellei urheilija ole jo aikaisemmin ilmoittanut urheilu-uran päättymisestä valmennusrahastolle.

116 c §
Urheilijarahasto

Urheilijalla, jonka verovuoden urheilutulo on ennen tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneiden menojen vähentämistä vähintään 9 400 euroa, on oikeus siirtää urheilutulostaan verovapaasti urheilijarahastoon enintään 20 prosenttia urheilutulon bruttomäärästä laskettuna ja samalla enintään 25 000 euroa vuodessa.


Urheilu-ura katsotaan päättyneeksi, jos urheilutulo kahtena peräkkäisenä vuotena jää alle 9 400 euron eikä urheilija osoita urheilijarahastolle jatkavansa urheilu-uraansa taikka jos vammautumisen tai urheilijan rahastolle tekemän ilmoituksen vuoksi urheilu-ura on päättynyt.


126 §
Valtionverotuksen invalidivähennys

Suurimman osan verovuodesta Suomessa asuneen verovelvollisen ansiotulosta valtiolle suoritettavasta tuloverosta vähennetään 115 euroa, jos hänellä on sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutunut pysyvä haitta, jonka haitta-aste esitetyn selvityksen mukaan on 100 prosenttia tai, jos prosenttimäärä on pienempi, mutta kuitenkin vähintään 30 prosenttia, prosenttimäärän osoittama osuus 115 eurosta.


127 §
Valtionverotuksen elatusvelvollisuusvähennys

Verovelvollisen, joka on verovuonna suorittanut lapsen elatusta koskevan lainsäädännön mukaisella sopimuksella tai tuomiolla vahvistettua elatusapua, ansiotulosta valtiolle suoritettavasta tuloverosta vähennetään kahdeksasosa hänen verovuonna maksamansa elatusavun määrästä, kuitenkin enintään 80 euroa alaikäistä lasta kohden.

128 §
Tulontasauksen edellytykset

Jos luonnollinen henkilö tai kuolinpesä on verovuonna saanut vähintään 2 500 euron suuruisen ansiotulon, joka on kertynyt etu- tai jälkikäteen kahdelta tai useammalta vuodelta ja joka on vähintään neljäsosa hänen verovuonna saamansa puhtaan ansiotulon yhteismäärästä, on tällaista kertatuloa verotettaessa verovelvollisen ennen verotuksen päättymistä esittämästä vaatimuksesta toimitettava tulontasaus.


130 §
Kunnallisveron laskentaperuste

Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän on suoritettava kunnallisverotuksen verotettavasta tulostaan tuloveroa kunnalle kuntalain (365/1995) 66 §:n mukaan vahvistetun tuloveroprosentin mukaan.

Jos verovelvollisen tulo jää alle 10 euron, kunnallisveroa ei määrätä.

131 §
Alijäämähyvityksen määrä

Alijäämähyvitys on pääomatulon tuloveroprosentin mukainen osuus samana verovuonna syntyneestä 60 §:ssä tarkoitetusta pääomatulolajin alijäämästä, kuitenkin enintään 1 400 euroa. Tätä enimmäismäärää on korotettava 350 eurolla, jos verovelvollisella tai puolisoilla yhdessä on ollut elätettävänään alaikäinen lapsi, ja 700 eurolla, jos tällaisia lapsia on ollut kaksi tai useampia. Jos verovelvolliseen sovelletaan puolisoita koskevia säännöksiä, korotetaan sen puolison alijäämähyvityksen enimmäismäärää, jonka ansiotuloista määrättävän valtion tuloveron määrä on suurempi, elleivät puolisot ole toisin vaatineet.


143 §
Eräät siirtymäsäännökset

Ennen lokakuun 1 päivää 1992 otetun vapaaehtoisen eläkevakuutuksen maksut ovat vähennyskelpoisia 8 500 euroon saakka vuodessa siinäkin tapauksessa, että selvitystä 96 §:n 2 ja 3 momentissa säädettyjen edellytysten täyttymisestä ei ole esitetty, jos maksujen määrä on enintään 10 prosenttia verovelvollisen verovuoden puhtaasta ansiotulosta. Eläkevakuutus katsotaan otetuksi vasta, kun vakuutussopimuksen mukaisia vakuutusmaksuja on alettu maksaa.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2002 toimitettavassa verotuksessa.


2.

Laki varallisuusverolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 30 päivänä joulukuuta 1992 annetun varallisuusverolain (1537/1992) 9 §:n 2 momentin 2 kohta, 37 §:n 1 momentti, 38 §:n 1 momentti sekä 39 §:n 2 ja 3 momentti,

sellaisina kuin niistä ovat 37 §:n 1 momentti, 38 §:n 1 momentti sekä 39 §:n 2 ja 3 momentti laissa 1481/1994, seuraavasti:

9 §
Veronalaiset varat

Veronalaisia varoja ovat muun ohessa:

2) oikeus elinkorkoon ja eläkkeeseen sekä oikeus kiinteistön tuottoon ja muuhun sellaiseen etuuteen, jos oikeus on tarkoitettu olemaan voimassa oikeutetun elinajan tai määräajan, josta verovuoden päättyessä on jäljellä vähintään viisi vuotta, siltä osin kuin oikeuden vuosituotto ylittää 450 euroa;


37 §
Lapsivähennys

Verovelvollisen, joka on asunut Suomessa ja verovuonna elättänyt alaikäistä lastaan tai kasvattilasta, varoista vähennetään jokaisesta sellaisesta lapsesta 2 000 euroa.


38 §
Vähennys omasta asunnosta

Jos verovelvollinen on verovuoden päättyessä käyttänyt omistamaansa rakennusta taikka asunto-osakeyhtiön osakkuuden tai asunto-osuuskunnan jäsenyyden perusteella hallitsemaansa huoneistoa yksinomaan tai pääasiallisesti omana tai perheensä vakituisena asuntona, vähennetään verovelvollisen veronalaisista varoista 10 000 euroa. Vähennys myönnetään 37 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.


39 §
Veron määrä ja maksuunpano

Jos verotettava varallisuus nousee yli täysien kymmenien eurojen, jätetään ylimenevä osa huomioon ottamatta.

Vero pannaan maksuun vanhemmalle ja alaikäiselle lapselle kullekin erikseen 4 §:ssä tarkoitettujen osuuksien mukaan.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2002 toimitettavassa verotuksessa.


3.

Laki elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 13 ja 33 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan elinkeinotulon verottamisesta 24 päivänä kesäkuuta 1968 annetun lain (360/1968) 13 § sekä 33 §:n 1 ja 2 momentti,

sellaisina kuin ne ovat, 13 § laissa 859/1981 sekä 33 §:n 1 ja 2 momentti laissa 473/1998, seuraavasti:

13 §

Hyödyke luetaan vaihto-omaisuuteen siitä alkaen, kun se on lähetetty, toimitettu tai muuten luovutettu verovelvolliselle, siihen saakka, kun verovelvollinen on sen luovuttanut taikka se on kulutettu, tuhoutunut tai muuten menetetty. Ulkomaalta ostettu hyödyke katsotaan luovutetuksi ja siten verovelvollisen vaihto-omaisuudeksi välittömästi sen jälkeen, kun se on tuotu laivaan, annettu muulle rahdinkuljettajalle tai, milloin hyödyke on varastoitu ulkomaille, se on, sen mukaan kuin valtiovarainministeriön asetuksella tarkemmin säädetään, verovelvolliselle luovutettu. Metsäkauppasopimuksella määrätyltä alueelta kiinteään hintaan ostetut, laadultaan määritellyt puut luetaan ostajan vaihto-omaisuuteen. Rakennus, rakennelma, kone tai muu sellainen luovuttajan valmistama hyödyke, jonka tilaaja sopimuksen mukaan ottaa vastaan erityisen tarkastuksen toimitettuaan, luetaan luovuttajan vaihto-omaisuuteen siihen saakka, kun se on tarkastuksen jälkeen vastaanotettu.

33 §

Poiketen siitä, mitä 30 §:ssä säädetään, poistetaan verovelvollisen vaatiessa irtaimen kuluvan käyttöomaisuuden hankintameno kokonaisuudessaan sinä verovuonna, jona omaisuus on otettu käyttöön, jos käyttöomaisuuden:

1) todennäköinen taloudellinen käyttöaika on enintään 3 vuotta; tai

2) hankintameno on enintään 850 euroa (pienhankinta).

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna pienhankintana pidetään käyttöomaisuushyödykettä tai, jos useat käyttöomaisuushyödykkeet yhdessä muodostavat kiinteän kokonaisuuden, tällaista käyttömaisuushyödykkeiden muodostamaa kokonaisuutta. Pienhankintoina saadaan verovuonna vähentää yhteensä enintään 2 500 euroa.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2002 toimitettavassa verotuksessa.


4.

Laki maatilatalouden tuloverolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 15 päivänä joulukuuta 1967 annetun maatilatalouden tuloverolain (543/1967) 9 §:n 4 momentti, 10 a §:n 1 momentti ja 13 §:n 6 momentti,

sellaisina kuin ne ovat, 9 §:n 4 momentti laissa 1541/1992, 10 a §:n 1 momentti laissa 1541/1992 ja 13 §:n 6 momentti laissa 718/1990, seuraavasti:

9 §

Maatalouteen kuuluvan rakennuksen tai rakennelman enintään 1 000 euron suuruinen poistamaton hankintameno vähennetään kertapoistona.

10 a §

Verovelvollinen voi vähentää maatilan maatalouden puhtaasta tulosta veroilmoituksessaan tekemänsä varauksen (tasausvaraus). Tasausvarauksen suuruus on enintään 40 prosenttia maatilan maatalouden puhtaasta tulosta ennen varauksen vähentämistä, kuitenkin enintään 13 500 euroa. Pienempää kuin 800 euron tasausvarausta ei kuitenkaan saa tehdä. Tasausvarauksen määrää laskettaessa jätetään täysien satojen eurojen yli menevä osa lukuun ottamatta.


13 §

Verovuoden poiston määrän on oltava vähintään 100 euroa tai tätä pienempi koko menojäännöksen määrä.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2002 toimitettavassa verotuksessa.


5.

Laki asuintalovarauksesta verotuksessa annetun lain 3 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan asuintalovarauksesta verotuksessa 28 päivänä marraskuuta 1986 annetun lain (846/1986) 3 §, sellaisena kuin se on laissa 1367/1991, seuraavasti:

3 §
Asuintalovarauksen suuruus

Yhteisön kirjanpidossa viimeistään tilinpäätöksen vahvistamisen yhteydessä muodostettavan asuintalovarauksen enimmäismäärä on verovuonna 68 euroa asuinrakennuksen pinta-alan neliömetriä kohden. Vähempää kuin 200 neliömetrin pinta-alaa vastaava tai 3 500 euroa pienempi asuintalovaraus ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2002 toimitettavassa verotuksessa.


6.

Laki kehitysalueelle tehtävien investointien korotetuista poistoista annetun lain 2 a §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan kehitysalueelle tehtävien investointien korotetuista poistoista 17 päivänä joulukuuta 1993 annetun lain (1262/1993) 2 a §:n 1 momentin 2 kohta, sellaisena kuin se on laissa 32/1998, seuraavasti:

2 a §
Pieni ja keskisuuri yritys

Pienellä tai keskisuurella yrityksellä tarkoitetaan yritystä, jonka


2) liikevaihto on enintään 20 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma on enintään 10 miljoonaa euroa; ja jonka



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2002 toimitettavassa verotuksessa.


7.

Laki rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta 11 päivänä elokuuta 1978 annetun lain (627/1978) 9 §:n 2 momentti ja

muutetaan 6 §:n 1 momentti, 14 §:n 1 momentti, 15 § ja 16 §:n 3 momentti,

sellaisina kuin niistä ovat 6 §:n 1 momentti laissa 1120/1996 sekä 14 §:n 1 momentti ja 15 § laissa 1544/1992, seuraavasti:

6 §

Rajoitetusti verovelvollinen, joka työskentelee Suomessa enintään kuuden kuukauden ajan, kahdentoista kuukauden ajanjaksona, joka alkaa tai päättyy kysymyksessä olevan verovuoden aikana, saa vähentää valtion viranomaisen välittämässä työpaikassa tehdystä

1) opiskeluunsa tai harjoitteluunsa välittömästi liittyvästä työstä tai

2) lomatyön tai muun sellaisen työn vaihtoa koskevan pohjoismaisen ohjelman piiriin kuuluvasta työstä

saamastaan palkasta 510 euroa kuukaudessa tai palkanmaksun tapahtuessa kuukautta lyhyemmältä ajanjaksolta 17 euroa päivältä.

14 §

Rajoitetusti verovelvollisen on suoritettava varallisuusveroa siten, että yhteisöt suorittavat veroa varallisuusverolaissa tarkoitettua yhteisön varallisuusveroprosenttia vastaavan osuuden verotettavasta varallisuudesta ja muut verovelvolliset 0,9 prosenttia siitä verotettavan varallisuuden osasta, joka ylittää 135 000 euroa.


15 §

Rajoitetusti verovelvollisen luonnollisen henkilön on Suomessa harjoittamastaan maataloudesta tai metsätaloudesta saamastaan tulosta suoritettava veroa vain siltä osin kuin puhtaan tulon määrä on suurempi kuin 350 euroa vuodessa. Vapautettava määrä vähennetään ensin maatalouden tuloksesta, sen jälkeen metsätalouden ansiotulosta ja jäljelle jäävältä osalta metsätalouden pääomatulo-osuudesta.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu 350 euron määrä vähennetään maatalouden tuloksesta ennen tuloksen jakamista ansiotuloon ja pääomatuloon.

16 §

Valtion- tai kunnallisveroa, jonka määrä on enintään 17 euroa, ei määrätä verovelvolliselle, paitsi milloin ennakkoa voidaan käyttää veron maksamiseksi. Perimättä jäänyttä lähdeveroa, jonka määrä on enintään 17 euroa, ei määrätä verovelvolliselle.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Lain 6 §:n 1 momenttia sovelletaan lain voimaan tultua saatuun tuloon. Lain 14 §:n 1 momenttia ja 15 §:ää sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2002 toimitettavassa verotuksessa.


8.

Laki ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta annetun lain 2 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta 18 päivänä joulukuuta 1995 annetun lain (1551/1995) 2 §:n 1 momentin 2 kohta seuraavasti:

2 §
Ulkomailta tulevan palkansaajan määritelmä

Ulkomailta tulevana palkansaajana pidetään tätä lakia sovellettaessa luonnollista henkilöä, jos


2) hänelle tästä työstä maksettava rahapalkka on vähintään 5 800 euroa kuukaudessa koko tässä laissa tarkoitetun työskentelyn ajan;



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Lakia sovelletaan palkkaan, joka maksetaan lain tultua voimaan.


9.

Laki korkotulon lähdeverosta annetun lain 6 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan korkotulon lähdeverosta 28 päivänä joulukuuta 1990 annetun lain (1341/1990) 6 §:n 2 ja 3 momentti seuraavasti:

6 §
Veron määrä ja laskeminen

Korkotulon lähdevero lasketaan jokaisesta maksetusta korkoerästä täysin kymmenin sentein siten, että yli menevät sentit jätetään lukuun ottamatta.

Jos korko maksetaan ulkomaan rahana, se on korkotulon lähdeveroa laskettaessa muunnettava euroiksi korkoa maksettaessa voimassa olevan Euroopan keskuspankin julkaiseman valuuttakurssin mukaan.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Lakia sovelletaan korkoon, joka maksetaan lain tultua voimaan.


10.

Laki ennakkoperintälain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 20 päivänä joulukuuta 1996 annetun ennakkoperintälain (1118/1996) 44 §:n 4 momentti, 56 §:n 3 momentti ja 59 §:n 3 momentti seuraavasti:

44 §
Veronkorotus

Jos veroa ei voida edellä tarkoitetulla tavalla korottaa, verovirasto voi määrätä maksettavaksi enintään 15 000 euron suuruisen veronkorotuksen. Veronkorotuksen määrääminen edellyttää tällöin, että suorituksen maksaja on todistettavasti lähetetystä kehotuksesta huolimatta laiminlyönyt rekisteri-, valvonta- tai vuosi-ilmoituksen antamisen tai antanut ilmoituksen olennaisesti puutteellisena tai virheellisenä eikä laiminlyönti ole olosuhteisiin nähden tai muutoin vähäinen. Verovirasto voi määrätä veronkorotuksen maksettavaksi ilmoittamisvelvollisuuden törkeän laiminlyönnin johdosta silloinkin, kun se on toimittanut maksuunpanon arvioimalla ja oikaissut maksuunpanon myöhemmin toimitetun selvityksen perusteella sellaiseksi, että maksuunpanoa ei toimiteta.

56 §
Veronhuojennus

Verovirasto ratkaisee 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun hakemuksen, jos se koskee enintään 50 000 euron määräistä korkoa.


59 §
Lain soveltaminen

Lain 44 §:n 4 momentissa tarkoitettu veronkorotus voidaan määrätä lain voimaantulon jälkeen tapahtuneen ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönnin johdosta.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.


11.

Laki työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun lain 3 §:n kumoamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Tällä lailla kumotaan työnantajan sosiaaliturvamaksusta 4 päivänä heinäkuuta 1963 annetun lain (366/1963) 3 §, sellaisena kuin se on laissa 1119/1996.

2 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.


12.

Laki verotusmenettelystä annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan verotusmenettelystä 18 päivänä joulukuuta 1995 annetun lain (1558/1995) 26 a §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 477/1998, ja

muutetaan 32 §, 41 §:n 4 momentti, 88 §:n 4 momentti ja 89 §:n 5 momentti,

sellaisina kuin niistä ovat 32 § osaksi mainitussa laissa 477/1998 sekä 41 §:n 4 momentti ja 88 §:n 4 momentti laissa 505/1998, seuraavasti:

32 §
Veronkorotus

Jos veroilmoituksessa tai muussa ilmoittamisvelvollisuuden täyttämiseksi annettavassa ilmoituksessa taikka verovelvollisen antamassa muussa tiedossa tai asiakirjassa on vähäinen puutteellisuus tai virhe eikä verovelvollinen ole noudattanut todistettavasti lähetettyä kehotusta sen korjaamiseen tai jos verovelvollinen on ilman pätevää syytä antanut ilmoituksen, tiedon tai asiakirjan myöhässä, verovelvolliselle voidaan määrätä enintään 150 euron suuruinen veronkorotus.

Jos verovelvollinen on antanut veroilmoituksen tai muun ilmoittamisvelvollisuuden täyttämiseksi annettavan ilmoituksen taikka muun säädetyn tiedon tai asiakirjan olennaisesti vaillinaisena tai virheellisenä tai antanut ne vasta todistettavasti lähetetyn kehotuksen jälkeen, verovelvolliselle voidaan määrätä enintään 800 euron suuruinen veronkorotus.

Jos verovelvollinen on tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän veroilmoituksen tai muun ilmoittamisvelvollisuuden täyttämiseksi annettavan ilmoituksen taikka muun säädetyn tiedon tai asiakirjan taikka ei ole lainkaan antanut ilmoitusta, lisätyn tulon osalta määrätään veronkorotukseksi 5―30 prosenttia lisätystä tulosta ja lisätyn varallisuuden osalta 0,5―1 prosenttia lisätyistä varoista, kuitenkin vähintään 800 euroa, jollei erityisistä syistä muuta johdu. Lisättynä tulona pidetään myös määrää, jolla verotusta on muutettu verotettavaa tuloa myöhempänä verovuonna lisäävällä tavalla. Veronkorotus määrätään tämän momentin mukaan myös silloin, kun verovelvollinen on ilmoittanut tieten tai törkeästä huolimattomuudesta tulon vääränä tulolajina.

Veronkorotus määrätään tuloverolaissa säädettyjen verosta tehtävien vähennysten ja alijäämähyvityksen vähentämisen jälkeen.

Jos veronkorotuksen yhteydessä ei maksuunpanna veroa, tilitetään veronkorotus valtiolle.

41 §
Yhteisökoron laskeminen

Veroviraston veroilmoituksen antamiselle myöntämää pidennystä ei oteta huomioon yhteisökorkoa laskettaessa.

88 §
Veronhuojennus

Verovirasto ratkaisee hakemuksen, jos vapautettaviksi pyydetyt määrät ovat enintään 50 000 euroa. Valtiovarainministeriö voi ottaa verohallituksen tai veroviraston käsiteltävän periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen. Verohallitus voi ottaa periaatteellisesti tärkeän veroviraston käsiteltävän asian ratkaistavakseen.


89 §
Kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen huojentaminen

Valtiovarainministeriö voi määrätä verohallituksen ratkaisemaan 3 momentissa tarkoitettuja hakemuksia, jos vapautettavaksi pyydetty määrä on enintään 50 000 euroa. Valtiovarainministeriö voi kuitenkin ottaa periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Lain voimaan tullessa voimassa ollutta 26 a §:n 2 momenttia sovelletaan edelleen lain voimaantuloa edeltäviltä verovuosilta toimitettavissa verotuksissa. Näiltä vuosilta toimitettavissa verotuksissa 32 §:ssä tarkoitettu veronkorotus lasketaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.


13.

Laki verohallintolain 4 a §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 18 päivänä joulukuuta 1995 annetun verohallintolain (1557/1995) 4 a §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 504/1998, seuraavasti:

4 a §
Päätösvaltaisuus ja menettely verotuksen oikaisulautakunnassa

Verotuksen oikaisulautakunta on päätösvaltainen, kun läsnä on puheenjohtaja ja vähintään puolet lautakunnan muista jäsenistä. Lautakunta tai sen jaosto voi kuitenkin kokoonpanossa, johon kuuluvat puheenjohtaja ja yksi veronmaksajia edustava jäsen, ratkaista asian, jossa veron määrä voi oikaisuvaatimuksen johdosta muuttua enintään 2 000 euroa, jos puheenjohtaja ja jäsen ovat ratkaisusta yksimielisiä.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.


14.

Laki perintö- ja lahjaverolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 12 päivänä heinäkuuta 1940 annetun perintö- ja lahjaverolain (378/1940) 7 a §:n 2 momentti, 7 b ja 12―14 §, 18 a §:n 1 momentti, 19 §:n 1 ja 3 kohta, 31 §:n 4 momentti, 53 §:n 2 momentti, 54 §:n 2 momentti, 55 §:n 1 momentin 3 kohta ja 2 momentti sekä 56 §:n 1 ja 2 momentti,

sellaisina kuin ne ovat, 7 a §:n 2 momentti, 7 b ja 12―14 §, 18 a §:n 1 momentti sekä 19 §:n 1 ja 3 kohta laissa 1392/1995, 31 §:n 4 momentti ja 56 §:n 2 momentti laissa 318/1994, 53 §:n 2 momentti, 54 §:n 2 momentti ja 56 §:n 1 momentti laissa 507/1998 sekä 55 §:n 1 momentin 3 kohta ja 2 momentti laissa 1110/1994, seuraavasti:

7 a §

Edellä 1 momentissa tarkoitettu vakuutuskorvaus tai sellaiseen verrattava taloudellinen tuki on perintöverosta vapaa siltä osin kuin kunkin edunsaajan tai perillisen saama samasta kuolemantapauksesta johtuva vakuutuskorvaus ja taloudellinen tuki on enintään 35 000 euroa. Jos edunsaajana on leski, verosta vapaaksi osaksi katsotaan puolet tai kuitenkin vähintään 35 000 euroa lesken edunsaajamääräyksen nojalla saamien vakuutuskorvausten ja taloudellisen tuen yhteismäärästä.

7 b §

Perintöveroa ei ole suoritettava perinnönjättäjän omassa tai hänen perheensä käytössä olleesta tavanomaisesta koti-irtaimistosta siltä osin kuin sen arvo on enintään 3 400 euroa.

12 §

Veronalaisesta perintöosuudesta saavat vähentää:

1) perinnönjättäjän puoliso ja henkilö, johon 11 §:n 3 momentin mukaan sovelletaan puolisoa koskevia säännöksiä, 6 800 euroa (puolisovähennys);

2) sellainen perinnönjättäjän lapsi tai ottolapsi taikka näiden rintaperillinen, joka verovelvollisuuden alkaessa ei ole täyttänyt kahdeksaatoista vuotta, 3 400 euroa (alaikäisyysvähennys).

13 §

Kun perintöosuus tai sen 12 §:n mukaan laskettu jäännös ei nouse 3 400 euroon, se on verosta vapaa.

14 §

Perintöveroa maksetaan:

I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Verotettavan Veron vakioerä osuuden Vero-%
osuuden arvo euroa alarjan kohdalla, euroa ylimenevästä osasta
3 400 - 17 000 85 10
17 000 - 50 000 1 445 13
50 000 - 5 735 16

II veroluokassa asteikon mukainen vero kaksinkertaisena; ja

III veroluokassa asteikon mukainen vero kolminkertaisena.

18 a §

Lahjana pidetään myös vakuutuksesta edunsaajamääräyksen nojalla vastikkeetta saatua vakuutuskorvausta. Tällaiset vakuutuskorvaukset ovat kuitenkin lahjaverosta vapaita siltä osin kuin niiden yhteismäärä kolmen vuoden aikana on enintään 8 500 euroa.


19 §

Lahjaveroa ei suoriteta:

1) tavanomaisesta koti-irtaimistosta, joka on tarkoitettu lahjansaajan tai hänen perheensä henkilökohtaiseen käyttöön, siltä osin kuin lahjan arvo ei ole 3 400 euroa suurempi;


3) muusta lahjasta, jonka arvo on 3 400 euroa pienempi, kuitenkin niin, että jos lahjansaaja kolmen vuoden kuluessa saa samalta antajalta useita sellaisia lahjoja, näistä on suoritettava veroa, kun niiden yhteinen arvo nousee vähintään mainittuun määrään.

31 §

Verotettavan perintöosuuden tai lahjan arvo vahvistetaan täysin sadoin euroin siten, että ylimenevät eurot jätetään ottamatta huomioon.

53 §

Verovirasto ratkaisee hakemuksen, jos poistettavaksi pyydetty määrä on enintään 50 000 euroa. Valtiovarainministeriö voi ottaa verohallituksen tai veroviraston käsiteltävän periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen. Verohallitus voi ottaa periaatteellisesti tärkeän veroviraston käsiteltävän asian ratkaistavakseen.


54 §

Verovirasto ratkaisee hakemuksen, jos poistettavaksi pyydetty määrä on enintään 50 000 euroa. Valtiovarainministeriö voi ottaa periaatteellisesti tärkeän verohallituksen tai veroviraston käsiteltävän asian ratkaistavakseen. Verohallitus voi ottaa periaatteellisesti tärkeän veroviraston käsiteltävän asian ratkaistavakseen.


55 §

Perintö- tai lahjaverosta jätetään verovelvollisen verovirastolle ennen verotuksen toimittamista tekemästä pyynnöstä osa maksuunpanematta, jos


3) edellä 1 kohdassa tarkoitetusta maatilasta, muusta yrityksestä tai niiden osasta määrätyn perintö- tai lahjaveron suhteellinen osa koko verosta on suurempi kuin 850 euroa.

Maksuunpanematta jätettävän veron osan laskemiseksi tämän lain mukaan määrätystä verosta vähennetään vero, joka perintöosuudesta tai lahjasta olisi määrättävä, jos maatilan maatalousmaa, metsä, rakennukset, rakennelmat, koneet, kalusto ja laitteet samoin kuin muuhun yritykseen kuin maatilaan kuuluvat varat arvostettaisiin verovelvollisuuden alkamista edeltäneeltä vuodelta toimitetussa varallisuusverotuksessa noudatettujen perusteiden mukaan. Näin saatu erotus tai, jos se on suurempi kuin 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun perintö- tai lahjaveron 850 euron ylimenevä osa, viimeksi mainittu määrä jätetään maksuunpanematta.


56 §

Jos maatilasta, muusta yrityksestä tai niiden osasta määrätyn perintö- tai lahjaveron suhteellinen osa koko verosta on 1 700 euroa tai enemmän ja jos 55 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa mainitut edellytykset ovat olemassa, tämän veron osan maksuaikaa pidennetään verovelvollisen ennen verotuksen toimittamista verovirastolle tekemästä pyynnöstä.

Vero, jonka maksamiseen on myönnetty pidennystä 1 momentin mukaan, kannetaan yhtä suurina, vähintään 850 euron suuruisina vuotuiserinä enintään viiden vuoden aikana sen mukaan kuin valtiovarainministeriön asetuksella tarkemmin säädetään. Pidennetyltä maksuajalta ei peritä korkoa.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Lakia sovelletaan tapauksiin, joissa verovelvollisuus on alkanut lain tultua voimaan.


15.

Laki arpajaisverolain 5 ja 6 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 26 päivänä kesäkuuta 1992 annetun arpajaisverolain (552/1992) 5 §, sellaisena kuin se on laissa 911/2000, ja

muutetaan 6 §:n 1 kohta seuraavasti:

6 §
Poikkeukset veronalaisuudesta

Veroa ei ole suoritettava:

1) jos kalenterikuukaudelta 8 §:n mukaisesti suoritettavan arpajaisveron määrä on vähemmän kuin 50 euroa;



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.


16.

Laki varainsiirtoverolain 27 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 29 päivänä marraskuuta 1996 annetun varainsiirtoverolain (931/1996) 27 §:n 2 momentti ja

muutetaan 27 §:n 3 ja 4 momentti seuraavasti:

27 §
Veron maksaminen

Jos veron peruste on ilmaistu ulkomaan rahassa, se on veroa laskettaessa muunnettava Suomen rahaksi suorittamispäivän Euroopan keskuspankin julkaiseman valuuttakurssin mukaan.

Veroa ei ole suoritettava, jos veron määrä on vähemmän kuin 10 euroa.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.


17.

Laki kiinteistöverolain 22 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 20 päivänä heinäkuuta 1992 annetun kiinteistöverolain (654/1992) 22 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 506/1998, seuraavasti:

22 §
Verotuksen toimittaminen

Kiinteistöveroa ei määrätä, jos verovelvollisen veron määrä olisi pienempi kuin 17 euroa. Kiinteistöverotus päättyy verohallituksen määräämänä aikana, kuitenkin viimeistään kalenterivuoden loppuun mennessä.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2002 toimitettavassa kiinteistöverotuksessa.


18.

Laki koiraverosta annetun lain 3 ja 9 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan koiraverosta 29 päivänä kesäkuuta 1979 annetun lain (590/1979) 3 ja 9 §, sellaisena kuin niistä on 3 § laissa 357/1991, seuraavasti:

3 §

Koiravero on enintään 50 euroa, sen mukaan kuin kunnanvaltuusto päättää.

9 §

Jos koiranomistaja on laiminlyönyt antaa koiran pitopaikkaa tai omistajanvaihdosta koskevan muutosilmoituksen taikka verovapaasta koirasta koirailmoituksen, voi kunnanhallitus tai johtosäännössä määrätty viranhaltija velvoittaa koiranomistajan suorittamaan 10 euron määräisen laiminlyöntimaksun. Laiminlyöntimaksu on maksuunpantava viimeistään viidentenä vuotena sen vuoden päättymisestä, jolta ilmoitus olisi tullut antaa. Laiminlyöntimaksusta on muutoin voimassa, mitä koiraverosta on säädetty.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2002 toimitettavassa kunnallisverotuksessa.


19.

Laki rakennusverolain 5 ja 12 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 14 päivänä tammikuuta 1977 annetun rakennusverolain (54/1977) 5 §:n 1 momentti ja 12 §:n 3 momentti, sellaisena kuin niistä on 5 §:n 1 momentti laissa 924/1991, seuraavasti:

5 §

Edellä 4 §:n 2 momentissa tarkoitettu rakentaminen ei kuitenkaan ole veronalaista, jos rakennuksen tai rakennustilan bruttoala saman momentin 6 kohdassa tarkoitettua rakennusta lukuun ottamatta on enintään 400 neliömetriä tai, jos kerrosalan laskeminen rakennuksen tai rakennustilan luonteen vuoksi ei ole mahdollista. rakennuskustannukset ovat enintään 350 000 euroa.


12 §

Vero määrätään täysin euroin jättämällä yli menevä määrä lukuun ottamatta.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.


20.

Laki arvonlisäverolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 30 päivänä joulukuuta 1993 annetun arvonlisäverolain (1501/1993) 163 ja 186 §, sellaisena kuin niistä on 163 § laissa 1123/1996, ja

muutetaan 3 §:n 1 momentti, 26 c §:n 2 momentin 1 kohta, 32 §:n 2 momentti, 33 §:n 3 momentti, 63 a §:n 3 momentti, 70 b §:n 1 ja 2 momentti, 80 a §:n 1 momentti, 94 §:n 1 momentin 22 kohta, 95 §:n 1 momentti, 126 §, 127 §:n 3 momentti, 129 §:n 3 momentti, 168 a §:n 1 momentti, 174 §:n 2 momentti, 182 §:n 4 momentti ja 209 c §:n 1 momentti,

sellaisina kuin niistä ovat 3 §:n 1 momentti, 26 c §:n 2 momentin 1 kohta, 63 a §:n 3 momentti ja 80 a §:n 1 momentti laissa 1486/1994, 32 §:n 2 momentti osaksi laissa 332/2000, 33 §:n 3 momentti viimeksi mainitussa laissa, 70 b §:n 1 ja 2 momentti, 94 §:n 1 momentin 22 kohta, 127 §:n 3 momentti ja 129 §:n 3 momentti laissa 1767/1995, 95 §:n 1 momentti laissa 875/2000, 168 a §:n 1 momentti ja 182 §:n 4 momentti mainitussa laissa 1123/1996 sekä 209 c §:n 1 momentti laissa 940/1999, seuraavasti:

3 §

Myyjä ei ole verovelvollinen, jos kalenterivuoden liikevaihto on enintään 8 500 euroa, ellei häntä ole oman ilmoituksen perusteella merkitty verovelvolliseksi.


26 c §

Yhteisöhankinnasta ei kuitenkaan ole kyse siltä osin kuin hankintojen arvo ilman veron osuutta, lukuun ottamatta uusia kuljetusvälineitä, valmisteveronalaisia tavaroita ja 3 momentissa tarkoitettuja hankintoja, on enintään 10 000 euroa kalenterivuodessa, jos

1) yhteisöhankintojen määrä edellisenä kalenterivuotena oli enintään 10 000 euroa; ja


32 §

Kiinteistön omistajan tai haltijan ei ole suoritettava veroa, jos:

1) hän käyttää kiinteistöä pääasiallisesti asuntonaan; tai

2) hänen kalenterivuoden aikana suorittamistaan kiinteistöhallintapalveluista aiheutuneet palkkakustannukset sosiaalikuluineen eivät ylitä 30 500 euroa.


33 §

Veroa ei myöskään suoriteta itse suoritetun rakentamispalvelun 1 momentissa tarkoitetusta omasta käytöstä palkkakustannusten ja niihin liittyvien sosiaalikulujen osalta, jos nämä kalenterivuoden aikana suoritetuista rakentamispalveluista aiheutuneet palkkakustannukset eivät ylitä 30 500 euroa. Tätä rajaa ei kuitenkaan sovelleta, jos elinkeinonharjoittaja on myynyt rakentamispalveluja ulkopuolisille tai harjoittanut 31 §:ssä tarkoitettua toimintaa rakentamispalvelun valmistumisajankohtana.

63 a §

Pykälän 1 momenttia ei sovelleta siltä osin kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitettu Suomeen tapahtuva myynti on enintään 35 000 euroa kalenterivuodessa ilman veron osuutta, lukuun ottamatta 5 ja 6 momentissa tarkoitettua myyntiä, jos tällaisen myynnin yhteismäärä on edellisenä vuotena ollut enintään 35 000 euroa.


70 b §

Veroa ei suoriteta matkatavaroissa mukaan otettavien tavaroiden myynnistä matkustajalle, jonka kotipaikka ei ole Yhteisössä eikä Norjassa, jos hänen selvitetään, siten kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään, vieneen tavarat käyttämättöminä Yhteisöstä myyntikuukautta seuraavien kolmen kuukauden kuluessa ja jos matkustajalta peritty vastike on vähintään 40 euroa.

Veroa ei suoriteta tavaran tai tavanmukaisesti kokonaisuuden muodostavan tavararyhmän myynnistä henkilölle, jonka kotipaikka on Norjassa ja joka on välittömästi myyntiin liittyen vienyt tavarat matkatavarana Norjaan ja maksanut siellä arvonlisäveron maahantuonnin yhteydessä. Edellytyksenä on lisäksi, että tavaran tai tavararyhmän myyntihinta ilman veroa on vähintään 170 euroa.


80 a §

Ulkomaan valuutassa ilmaistu rahamäärä muunnetaan euroiksi käyttämällä 15 tai 16 §:ssä tarkoitettuna ajankohtana viimeisintä liikepankin julkaisemaa myyntikurssia. Ratkaiseva ajankohta on kuitenkin laskutus- tai kertymisajankohta, jos vero kohdistetaan 13 luvun säännösten perusteella laskutus- tai kertymiskuukaudelle.


94 §

Verotonta on seuraavien tavaroiden maahantuonti:

22) 129 §:n 1 momentissa tarkoitetut Euroopan yhteisöjen viralliseen käyttöön hankitut tavarat, jos tavaran maahantuonnista suoritettavan veron peruste lisättynä arvonlisäveron osuudella olisi vähintään 80 euroa.


95 §

Yhteisön ulkopuolelta Suomeen saapuva matkustaja saa verotta tuoda henkilökohtaisia matkatavaroita enintään 175 euron arvosta, ei kuitenkaan alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetussa laissa tarkoitettua olutta enempää kuin 16 litraa. Tähän arvoon ei sisällytetä 2 momentissa tarkoitettuja tuotteita eikä henkilökohtaisia tavaroita, jotka Suomeen palaava henkilö jälleentuo tai tänne saapuva matkustaja tuo väliaikaisesti henkilökohtaiseen tai perheensä käyttöön matkan ajaksi.


126 §

Jos palautushakemus koskee koko kalenterivuotta tai sen loppuosaa, palautusta ei makseta, jos palautettava määrä on alle 25 euroa. Muussa tapauksessa palautusta ei makseta, jos palautettava määrä on alle 200 euroa.

127 §

Palautuksen edellytyksenä on, että yksittäisen tavaran tai palvelun verollinen ostohinta on vähintään 170 euroa.

129 §

Palautuksen edellytyksenä on, että tavaran tai palvelun verollinen ostohinta tai maahantuonnista suoritettavan veron peruste lisättynä arvonlisäveron osuudella on vähintään 80 euroa.

168 a §

Jos verovelvollinen on laiminlyönyt ilman pätevää syytä yhteenvetoilmoituksen antamisen taikka antanut ilmoituksen vaillinaisena tai virheellisenä, verovirasto voi määrätä verovelvollisen maksettavaksi laiminlyöntimaksua vähintään 80 euroa ja enintään 1 700 euroa.


174 §

Edellä 12 §:n perusteella verovelvollinen sekä sellainen verovelvollinen, jonka myyntien yhteismäärä ei ylitä 3 §:ssä tarkoitettua euromääräistä rajaa, poistetaan rekisteristä verovelvollisen tätä koskevan vaatimuksen tekemisestä lukien.


182 §

Jos veroa ei voida edellä tarkoitetulla tavalla korottaa, verovirasto voi määrätä maksettavaksi enintään 15 000 euron suuruisen veronkorotuksen. Veronkorotuksen määrääminen edellyttää tällöin, että verovelvollinen on todistettavasti lähetetystä kehotuksesta huolimatta laiminlyönyt rekisteri- tai veroilmoituksen antamisen tai antanut ilmoituksen olennaisesti puutteellisena tai virheellisenä eikä laiminlyönti ole olosuhteisiin nähden tai muutoin vähäinen. Verovirasto voi määrätä veronkorotuksen maksettavaksi ilmoittamisvelvollisuuden törkeän laiminlyönnin johdosta silloinkin, kun se on toimittanut maksuunpanon arvioimalla ja oikaissut maksuunpanon myöhemmin toimitetun selvityksen perusteella sellaiseksi, että maksuunpanoa ei toimiteta.

209 c §

Edellä 43 a ja 43 c §:ssä tarkoitetun sijoituskullan myyjän on tunnistettava asiakas aina, kun yhden liiketoimen tai toisiinsa kytkeytyneiden liiketoimien yhteenlaskettu arvo on vähintään 15 000 euroa. Myyjän on käytettävissä olevin keinoin tunnistettava myös henkilö, jonka lukuun edellä tarkoitettu asiakas todennäköisesti toimii.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Lakia sovelletaan, jos tavara on toimitettu tai palvelu suoritettu, yhteisöhankinta on tehty, maahan tuodusta tavarasta veron suorittamisvelvollisuus on syntynyt taikka tavara tai palvelu on otettu omaan käyttöön lain tultua voimaan.


21.

Laki ulkomaanliikenteessä olevissa matkustaja-aluksissa myytävien tavaroiden verottamisesta eräissä tapauksissa annetun lain 5 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan ulkomaanliikenteessä olevissa matkustaja-aluksissa myytävien tavaroiden verottamisesta eräissä tapauksissa 13 päivänä kesäkuuta 1969 annetun lain (397/1969) 5 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1267/1996, seuraavasti:

5 §

Tämän lain nojalla suoritettavia veroja ja maksuja ei kanneta aluksen matkustajien tarvetta vastaavasta määrästä alkoholijuomia, olutta, tupakkavalmisteita, suklaata ja muita makeisia, hajusteita, kosmeettisia tuotteita ja toalettivalmisteita eikä aluksen matkustajien tarvetta vastaavasta määrästä muita tavaroita, joiden yksikköhinta alukselle toimitettaessa ei ylitä 65 euroa.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.


22.

Laki valmisteverotuslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 29 päivänä joulukuuta 1994 annetun valmisteverotuslain (1469/1994) 16 §:n 7 a kohta, 32 §:n 1 momentin 1 kohta, 33 § ja 40 §:n 2 momentti,

sellaisina kuin niistä ovat 16 §:n 7 a kohta laissa 1265/1996 ja 33 § laissa 1016/1998, seuraavasti:

16 §

Verottomia ovat:

7 a) sen mukaan kuin asetuksella säädetään, tuotteet, jotka luovutetaan Euroopan yhteisöjen Suomessa sijaitsevalle toimielimelle viralliseen käyttöön, jos tuotteiden verollinen hankintahinta on yhteensä vähintään 80 euroa, sekä tuotteet, jotka toimitetaan Euroopan yhteisöjen toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle toimielimelle vastaavin edellytyksin kuin verottomuus myönnetään sijaintijäsenvaltiossa;


32 §

Valmisteveroa voidaan korottaa (veronkorotus):

1) jos verovelvollinen on ilman pätevää syytä antanut veroilmoituksen tai muun tiedon tai asiakirjan säädetyn määräajan jälkeen, vähintään 10 eurolla ja enintään 2 500 eurolla, ja jos veroilmoitus, muu tieto tai asiakirja on annettu vasta kehotuksen jälkeen tai jos niissä on vähäinen puutteellisuus eikä verovelvollinen ole noudattanut kehotusta sen korjaamiseen, enintään 3 500 eurolla;


33 §

Jos 32 §:n 1 momentin 1―3 kohdassa tarkoitettu menettely koskee valmisteverotusta, jossa veroa ei määrätä maksettavaksi tai jossa veron määrä on vähäinen eikä veronkorotusta ole määrätty taikka jos tässä laissa tai asianomaisessa valmisteverolaissa tai näiden nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa tai näihin säännöksiin perustuvassa tulliviranomaisen päätöksessä tai määräyksessä tarkoitettu ilmoittamisvelvollisuus tai muu velvollisuus on laiminlyöty, voidaan määrätä virhemaksua vähintään 20 euroa ja enintään 5 000 euroa.

Jos valmisteveron palautuksen saamiseksi on annettu puutteellisia tai vääriä tietoja, voidaan määrätä virhemaksua vähintään 20 euroa ja enintään 8 000 euroa.

40 §

Valmistevero määrätään kunkin verotuspäätöksen osalta täysin euroin jättämällä ylimenevät sentit lukuun ottamatta.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.


23.

Laki nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta 29 päivänä joulukuuta 1994 annetun lain (1472/1994) 8 §:n 2 momentti, 9 a §:n 3 momentti, 10 a §:n 1 ja 2 momentti sekä lain liitteenä oleva verotaulukko,

sellaisina kuin niistä ovat 9 a §:n 3 momentti laissa 921/1997, 10 a §:n 1 ja 2 momentti laissa 1159/1998 ja lain liitteenä oleva verotaulukko laissa 509/1998, seuraavasti:

8 §

Tunnistettavaksi tekemisen laiminlyömisestä voidaan kantaa erillistä virhemaksua vähintään 10 prosenttia kantamatta jätettävän valmisteveron määrästä kuitenkin enintään 80 000 euroa.

9 a §

Palautusta ei suoriteta, jos muulle kuin kalastusalukselle palautettavaksi pyydetty veron määrä on alle 330 euroa.


10 a §

Sillä, joka harjoittaa ammattimaisesti kasvihuoneviljelyä, on oikeus hakemuksesta saada takaisin ammattimaiseen kasvihuoneviljelyyn käyttämästään kevyestä polttoöljystä suoritettua valmisteveroa 3,4 senttiä litralta ja raskaasta polttoöljystä 1,4 senttiä kilolta.

Hakemus on tehtävä kasvihuoneviljelmän sijaintipaikan piiritullikamarille. Palautusta voi hakea kalenterivuoden tai erikseen tammi-kesäkuun ja erikseen heinä-joulukuun aikana käytetystä kevyestä tai raskaasta polttoöljystä. Palautusta on haettava viimeistään kuuden kuukauden kuluessa edellä mainitun ajanjakson päättymisestä. Veronpalautusta ei suoriteta, jos palautettavan veron määrä on alle 580 euroa.


VEROTAULUKKO: katso painettu versio


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.


24.

Laki sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 8 b §:n ja lain liitteenä olevan verotaulukon muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta 30 päivänä joulukuuta 1996 annetun lain (1260/1996) 8 b §:n 1 momentti ja lain liitteenä oleva verotaulukko, sellaisina kuin ne ovat laissa 510/1998, seuraavasti:

8 b §

Milloin yrityksen tilikauden aikana tässä laissa tarkoitetuista tuotteista ja kevyestä ja raskaasta polttoöljystä maksamat sekä sanottuna aikana hankkimien vastaavien tuotteiden hankintahintaan sisältyneet valmisteverot (maksettujen valmisteverojen määrä) ovat enemmän kuin 3,7 prosenttia yrityksen jalostusarvosta, yrityksellä on oikeus ylimenevältä osalta hakea takaisin 85 prosenttia tuotteista maksettujen tai niiden hankintahintaan sisältyneiden valmisteverojen määrästä (veronpalautus). Näin lasketusta veronpalautuksesta maksetaan kuitenkin vain 50 000 euroa ylittävä osuus. Veronpalautus saa olla enintään tässä laissa tarkoitetuista tuotteista maksettujen tai sanottujen tuotteiden hankintahintaan sisältyneiden valmisteverojen määrä.


VEROTAULUKKO: katso painettu versio


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.


25.

Laki virvoitusjuomaverosta annetun lain 4 §:n ja lain liitteenä olevan virvoitusjuomaverotaulukon muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan virvoitusjuomaverosta 29 päivänä joulukuuta 1994 annetun lain (1474/1994) 4 §:n 1 ja 2 momentti sekä lain liitteenä oleva virvoitusjuomaverotaulukko, sellaisena kuin niistä viimeksi mainittu on laissa 1087/2000, seuraavasti:

4 §

Virvoitusjuomaveron lisäveroa on suoritettava vähittäismyyntipäällyksissä olevista virvoitusjuomaverotaulukon tuoteryhmiin 4, 5, 9 ja 12 kuuluvista juomista 67 senttiä litralta. Vähittäismyyntinä pidetään tässä lainkohdassa myös anniskelua.

Jos verovelvollinen esittää selvityksen siitä, että vähittäismyyntipäällys kuuluu ympäristöministeriön hyväksymään, panttiin perustuvaan päällysten kierrätysjärjestelmään:

1) lisäveroa ei ole suoritettava, jos vähittäismyyntipäällys on uudelleen täytettävä;

2) lisäveroa on suoritettava 16 senttiä litralta, jos vähittäismyyntipäällys on raaka-aineena hyödynnettävä.


VEROTAULUKKO: katso painettu versio


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.


26.

Laki alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain 7 §:n ja lain liitteenä olevan verotaulukon muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan alkoholi- ja alkoholijuomaverosta 29 päivänä joulukuuta 1994 annetun lain (1471/1994) 7 §:n 1 ja 2 momentti ja lain liitteenä oleva verotaulukko, sellaisena kuin niistä viimeksi mainittu on laissa 1026/1997, seuraavasti:

7 §

Lisäveroa on suoritettava vähittäismyyntipäällyksissä olevista alkoholijuomista 67 senttiä litralta. Vähittäismyyntinä pidetään tässä lainkohdassa myös anniskelua.

Jos verovelvollinen esittää selvityksen siitä, että vähittäismyyntipäällys kuuluu ympäristöministeriön hyväksymään, panttiin perustuvaan päällysten kierrätysjärjestelmään:

1) lisäveroa ei ole suoritettava, jos vähittäismyyntipäällys on uudelleen täytettävä;

2) lisäveroa on suoritettava 16 senttiä litralta, jos vähittäismyyntipäällys on raaka-aineena hyödynnettävä.


VEROTAULUKKO: katso painettu versio


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.


27.

Laki tupakkaverolain liitteenä olevan verotaulukon muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan tupakkaverosta 29 päivänä joulukuuta 1994 annetun lain (1470/1994) liitteenä oleva verotaulukko, sellaisena kuin se on laissa 1226/1999, seuraavasti:

VEROTAULUKKO: katso painettu versio


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.


28.

Laki jäteverolain 4 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 28 päivänä kesäkuuta 1996 annetun jäteverolain (495/1996) 4 §:n § 1 momentti seuraavasti:

4 §

Veroa on suoritettava 15,14 euroa tonnilta jätettä, joka toimitetaan kaatopaikalle.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.


29.

Laki öljyjätemaksusta annetun lain 4 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan öljyjätemaksusta 5 päivänä joulukuuta 1986 annetun lain (894/1986) 4 §, sellaisena kuin se on laissa 985/1989, seuraavasti:

4 §

Öljyjätemaksua on suoritettava 4,2 senttiä kilolta.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.


30.

Laki autoverolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 29 päivänä joulukuuta 1994 annetun autoverolain (1482/1994) 6 §:n 1 momentti, 11 §:n 5 momentti, 16 ja 20 §, 25 §:n 1 momentin johdantokappale, 28 §:n 1 momentti, 51 §:n 1 ja 2 momentti sekä 64 §, sellaisina kuin niistä on 16 § osaksi laissa 1160/1998, seuraavasti:

6 §

Autoveroa suoritetaan auton verotusarvon määrä vähennettynä 770 eurolla. Veron määrä on kuitenkin aina vähintään 50 prosenttia auton verotusarvosta.


11 §

Verotusarvoon ei kuitenkaan lueta ajoneuvon tavanomaisen myyntikunnostuksen arvoa eikä tämän yhteydessä ajoneuvoon lisättyjen enintään 80 euron arvoisten varusteiden arvoa. Ajoneuvon rekisteröintimaksua ja maksua rekisterikilvistä ei lueta verotusarvoon.

16 §

Auton verotusarvosta vähennetään 70 euroa, jos auto on varustettu takalasin huurteenpoistolaitteella ja valonheitinten pesulaitteella.

Vähäpäästöisen ottomoottorilla varustetun henkilöauton verotusarvosta vähennetään 760 euroa. Vähennys myönnetään myös ulkomailla ensimmäisen kerran rekisteriin merkitystä ottomoottorilla varustetusta henkilöautosta, joka täyttää vähäpäästöisyydelle asetettavat vaatimukset ja jonka laitteiston toimintakunnosta esitetään selvitys. Vähennystä ei myönnetä ajoneuvosta, jonka verotusarvo on määrätty 25 a §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa tai muutoin siten, että vähennys on jo otettu huomioon. Valtioneuvoston asetuksella säädetään, milloin ajoneuvoa on pidettävä vähäpäästöisenä.

20 §

Ulkomaan valuutassa ilmaistut rahamäärät muunnetaan euroiksi käyttämällä autoveroilmoituksen antamisajankohtaa välittömästi edeltäneen kalenterikuukauden toiseksi viimeisen keskiviikon myyntikurssia tai muuta tullihallituksen vahvistamaa muuntokurssia, jota autoveroilmoituksen antamispäivänä sovelletaan maahan tuodun tavaran tullausarvoa määritettäessä. Jos autoveroilmoitusta ei ole tehty, käytetään sitä kurssia, jota olisi sovellettu ajankohtana, jona ilmoitus olisi viimeistään pitänyt tehdä.

25 §

Maahan muuttavan henkilön muuton yhteydessä tuoman yhden yksityistalouteen kuuluvan verollisen ajoneuvon veroa alennetaan enintään 13 450 euroa ehdolla, että


28 §

Autosta, joka sitä ensi kertaa rekisteröitäessä merkitään käytettäväksi luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain (343/1991) 2 §:n 5 kohdassa tarkoitettuun tilausliikenteeseen ja jota sen omistaja pääasiallisesti käyttää tällaiseen liikenteeseen, autoveroa alennetaan enintään 9 600 eurolla.


51 §

Milloin autoa ensi kertaa rekisteröitäessä sen omistajaksi tai haltijaksi on rekisteröity sellainen invalidi, jonka liikunta- tai näkövammasta aiheutuva pysyvä haitta-aste on vähintään 80 prosenttia ja jonka henkilökohtaiseen käyttöön auto tulee, tai sellainen invalidi, jonka pysyvä haitta-aste on vähintään 60 prosenttia ja jolle auton hankinta on hänen toimensa, työnsä tai ammattiin valmistumista varten tapahtuvan opiskelun hoitamiseksi olennaisen tarpeellinen, Helsingin piiritullikamarin on hakemuksesta määrättävä asettamillaan ehdoilla valtion varoista maksettavaksi takaisin vero, kuitenkin enintään 3 770 euroa. Milloin hakija ajokortissa olevalla merkinnällä tai muutoin luotettavasti osoittaa, että hänen on käytettävä automaattivaihteista autoa, veroa palautetaan edellä mainituin edellytyksin enintään 4 980 euroa. Jos auto on ollut haltijan käytössä, vero palautetaan vasta, kun haltija on merkitty auton omistajaksi. Hakemus voidaan tehdä ennen kuin hakija on rekisteröity auton omistajaksi, mutta se on tehtävä 6 kuukauden kuluessa siitä, kun hakija on merkitty rekisteriin auton omistajaksi, uhalla, että oikeus palautuksen saamiseen on menetetty.

Milloin autoa ensi kertaa rekisteröitäessä sen omistajaksi tai haltijaksi on rekisteröity sellainen invalidi, jonka liikuntakyky on alaraajan tai alaraajojen puuttumisen tahi toiminnan vajavuuden vuoksi siten alentunut, että hänen pysyvä haitta-asteensa on vähintään 40 prosenttia, Helsingin piiritullikamarin on hakemuksesta 1 momentissa säädetyillä ehdoilla määrättävä valtion varoista maksettavaksi takaisin 60 prosenttia verosta, kuitenkin enintään 2 460 euroa. Palautusta myönnetään vain autosta, jonka hankinta on invalidille hänen toimensa, työnsä tai ammattiin valmistumista varten tapahtuvan opiskelun hoitamiseksi olennaisen tarpeellinen. Hakemus voidaan tehdä ennen kuin hakija on rekisteröity auton omistajaksi, mutta se on tehtävä viimeistään 1 momentissa säädetyssä ajassa.


64 §

Vero määrätään ja maksetaan kunkin verotuspäätöksen osalta täysin euroin jättämällä yli menevät sentit lukuun ottamatta.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.


31.

Laki moottoriajoneuvoverosta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan moottoriajoneuvoverosta 30 päivänä joulukuuta 1966 annetun lain (722/1966) 5 §:n 1 momentti, 12 §, 13 §:n 1 momentti ja 16 §,

sellaisina kuin ne ovat, 5 §:n 1 momentti laeissa 1168/1990, 1546/1992 ja 1161/1998, 12 § laissa 737/1984, 13 §:n 1 momentti laissa 1538/1995 sekä 16 § laeissa 435/1986 ja 339/1993, seuraavasti:

5 §

Varsinainen ajoneuvovero on kokonaan tai osaksi muuta käyttövoimaa tai polttoainetta kuin moottoribensiiniä käyttämään tarkoitetusta ajoneuvosta:

1) henkilöautosta ja kaksikäyttöautosta kultakin kokonaispainon 100 kilogramman määrältä tai sen osalta 25,20 euroa ja muusta kuin edellä mainitusta pakettiautosta kultakin kokonaispainon 100 kilogramman määrältä tai sen osalta 4,56 euroa;

1 a) matkailuautosta ja huoltoautosta kultakin kokonaispainon 100 kilogramman määrältä tai sen osalta 4,56 euroa;

2) muusta kuin 3 kohdassa tarkoitetusta kaksiakselisesta kuorma- ja erikoisautosta kultakin kokonaispainon 100 kilogramman määrältä tai sen osalta 4,56 euroa 14 000 kilogramman kokonaispainoon saakka ja kultakin tämän painon ylittävältä 100 kilogramman kokonaispainon määrältä tai sen osalta 9,12 euroa;

3) kaksiakselisesta kuorma-autosta, joka on hyväksytty ja jota käytetään puoliperävaunun vetoon, kultakin kokonaispainon 100 kilogramman määrältä tai sen osalta 8,64 euroa ja kaksiakselisesta kuorma-autosta, joka on hyväksytty ja jota käytetään varsinaisen perävaunun vetoon, kultakin kokonaispainon 100 kilogramman määrältä tai sen osalta 9,12 euroa;

4) muusta kuin 5 kohdassa tarkoitetusta telirakenteisesta kuorma- tai erikoisautosta ja kolme- tai useampiakselisesta kuorma- ja erikoisautosta kultakin kokonaispainon 100 kilogramman määrältä tai sen osalta 6,00 euroa 19 000 kilogramman kokonaispainoon saakka ja kultakin tämän ylittävältä 100 kilogramman määrältä tai sen osalta 10,56 euroa;

5) telirakenteisesta kuorma-autosta, joka on hyväksytty ja jota käytetään puoliperävaunun vetoon, kultakin kokonaispainon 100 kilogramman määrältä tai sen osalta 8,04 euroa ja telirakenteisesta kuorma-autosta samoin kuin kolme- tai useampiakselisesta kuorma-autosta, joka on hyväksytty ja jota käytetään varsinaisen perävaunun vetoon, kultakin kokonaispainon 100 kilogramman määrältä tai sen osalta 9,12 euroa.


12 §

Jos moottoriajoneuvo verovuoden aikana poistetaan moottoriajoneuvorekisteristä, maksettakoon suoritetusta ajoneuvoverosta takaisin määrä, joka ylittää sen kuukauden loppuun lasketun veron, minkä kuluessa ajoneuvon rekisterikilvet on annettu takaisin viranomaiselle. Jos verovuodelta takaisin maksettava vero on pienempi kuin 17 euroa, veroa ei makseta takaisin.

13 §

Kuorma-autosta suoritettua ajoneuvoveroa palautetaan 50 euroa jokaiselta kansainvälisen kuljetuksen osana olevalta Suomessa tapahtuneelta kuorma-auton rautatiekuljetukselta, jonka alku- ja päätepisteiden välimatka on suoraan mitattuna vähintään 100 kilometriä. Palautuksen suorittaa hakemuksesta Ajoneuvohallintokeskus.


16 §

Lisävero on niistä ajoneuvoista, joista on suoritettava varsinaista ajoneuvoveroa, tuo vero kaksikymmenkertaisena. Jos ajoneuvosta ei ole suoritettava varsinaista ajoneuvoveroa, lisävero on ajoneuvon laadun mukaan 5 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti laskettu määrä kaksikymmenkertaisena, kuitenkin vähintään 840 euroa. Linja-auton ja liikennetraktorin lisävero on 10 000 euroa. Lisäveroa alennetaan ajoneuvosta verokauden aikana polttoainemaksusta annetun lain (337/1993) nojalla maksuun pannun polttoainemaksun määrällä, enintään kuitenkin lisäveron alentamattomalla määrällä.

Traktorista suoritettava päivämaksu on 5 euroa.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.


32.

Laki polttoainemaksusta annetun lain 5 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan polttoainemaksusta 13 päivänä huhtikuuta 1993 annetun lain (337/1993) 5 §, sellaisena kuin se on laissa 234/1998, seuraavasti:

5 §
Polttoainemaksun määrä

Polttoainemaksun määrä on henkilöautosta 168 euroa päivältä, pakettiautosta 252 euroa päivältä, linja-autosta 336 euroa päivältä ja kuorma-autosta 504 euroa päivältä.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.


33.

Laki ajoneuvoverosta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan ajoneuvoverosta 20 päivänä joulukuuta 1996 annetun lain (1111/1996) 6 §, 7 §:n 2 momentti ja 7 a §:n 2 momentti,

sellaisina kuin niistä ovat 7 §:n 2 momentti ja 7 a §:n 2 momentti laissa 921/1998, seuraavasti:

6 §
Ajoneuvoveron määrä

Ajoneuvoveron määrä on 84 euroa ajoneuvosta, joka on otettu käyttöön ennen 1 päivää tammikuuta 1994, ja 117 euroa ajoneuvosta, joka on otettu käyttöön mainittuna päivänä tai sen jälkeen.

7 §
Veron kantaminen

Jos ensimmäistä kertaa rekisteröitävää, uudelleen rekisteröitävää tai verokauden aikana veronalaiseksi muutettua ajoneuvoa koskeva verovelvollisuus alkaa kesken verokautta, verosta kannetaan vain se suhteellinen osa, joka vastaa koko verokaudesta verovelvollisuuden alkaessa jäljellä olevaa aikaa päivinä laskettuna. Veroa kannetaan kuitenkin vähintään 17 euroa.

7 a §
Veron palauttaminen ja perittävän veron määrän alentaminen

Veroa palautetaan se suhteellinen osa, joka vastaa verokaudesta jäljellä olevaa aikaa päivinä laskettuna rekisterikilpien palautuspäivää, rekisteristä poistopäivää tai verovapauden edellytysten ilmenemispäivää seuraavasta päivästä alkaen. Jos palautettava määrä on pienempi kuin 17 euroa, sitä ei makseta takaisin.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.


34.

Laki veronkantolain 25 §:n 2 momentin kumoamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Tällä lailla kumotaan 11 päivänä elokuuta 1978 annetun veronkantolain (611/1978) 25 §:n 2 momentti.

2 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.


35.

Laki veronlisäyksestä ja viivekorosta annetun lain 2 ja 4 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan veronlisäyksestä ja viivekorosta 18 päivänä joulukuuta 1995 annetun lain (1556/1995) 2 §:n 1 momentti ja 4 §, sellaisina kuin ne ovat laissa 1030/1997, seuraavasti:

2 §
Veronlisäys

Oma-aloitteisesti suoritettavan veron maksamatta jättämisen tai maksun viivästymisen vuoksi sekä jälkiverotuksen toimittamisen yhteydessä lasketaan verolle veronlisäys. Se on määrältään valtiovarainministeriön asetuksella vuosittain vahvistettu viivästyskoron viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä, kuitenkin vähintään 3 euroa.


4 §
Viivekorko

Maksuunpannulle ja maksettavaksi erääntyneelle maksamattomalle verolle lasketaan viivekorko, joka on määrältään valtiovarainministeriön vuosittain vahvistama viivästyskoron viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä, kuitenkin vähintään 3 euroa.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Lain voimaantuloa edeltäviltä vuosilta muutoin kuin oma-aloitteisesti suoritettavien verojen jälkiverotuksen yhteydessä 2 §:ssä tarkoitettu veronlisäys lasketaan lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.


Helsingissä 8 päivänä kesäkuuta 2001

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ministeri
Suvi-Anne Siimes

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.