Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 40/2001
Hallituksen esitys Eduskunnalle Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen hyväksymisestä sekä laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi samoin kuin Suomen ja Sveitsin välillä tehdyn väliaikaisen kauppasopimuksen irtisanomisen hyväksymisestä ja eräiden sopimukseen tehdyn lisäsopimuksen säännösten hyväksymisestä annetun lain kumoamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että Eduskunta hyväksyisi Luxemburgissa kesäkuussa 1999 Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin välillä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen.

Henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyllä sopimuksella toteutetaan henkilöiden vapaa liikkuvuus Euroopan unionin ja Sveitsin välillä yhteisön oikeutta vastaavien sääntöjen mukaisesti. Sopimuksen tavoitteena on myöntää toisten sopimuspuolten kansalaisille samat elinolosuhteet sekä työnsaanti- ja työntekoehdot kuin sopimuspuolten omilla kansalaisilla on. Sopimus kattaa oikeuden tulla maahan, asua, työskennellä, toimia itsenäisenä ammatinharjoittajana ja opiskella siellä sekä oikeuden sosiaaliturvaan. Oikeudet perustuvat syrjimättömyyteen ja yhdenmukaiseen kohteluun kansalaisuudesta riippumatta.

Henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskeva sopimus on yksi seitsemän sopimuksen muodostamasta kokonaisuudesta. Muut sopimukset ovat Euroopan yhteisön ja Sveitsin välinen sopimus lentoliikenteestä, sopimus rautateiden ja maanteiden tavara- ja henkilöliikenteestä, sopimus tiede- ja teknologiayhteistyöstä, sopimus julkisiin hankintoihin liittyvistä näkökohdista, sopimus maataloustuotteiden kaupasta ja sopimus vaatimuksenmukaisuuden arvioinnin vastavuoroisesta tunnustamisesta. Kaikki sopimukset tulevat voimaan samanaikaisesti.

Esitykseen sisältyy ehdotus laiksi henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden ja Sveitsin valaliiton välillä tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta, sekä siihen liittyvät ehdotukset laeiksi ulkomaalaislain, oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n, asianajajista annetun lain, opintotukilain 1 §:n 2 momentin, terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain ja tilintarkastuslain 4 §:n 4 momentin muuttamisesta.

Esityksessä ehdotetaan lisäksi, että eduskunta hyväksyisi sen, että Suomi irtisanoo Suomen ja Sveitsin välillä 1927 tehdyn väliaikaisen kauppasopimuksen siihen 1958 tehdyllä lisäsopimuksella tehtyine muutoksineen, minkä lisäksi esitykseen sisältyy ehdotus laiksi eräiden lisäsopimuksen säännösten hyväksymisestä annetun lain kumoamisesta.

Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tulee voimaan. Viimeksi mainittu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan silloin, kun Suomen ja Sveitsin välisen sopimuksen irtisanominen tulee voimaan.


YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta Luxemburgissa 21 päivänä kesäkuuta 1999 tehty sopimus on yksi seitsemän sopimuksen muodostamasta kokonaisuudesta. Muut sopimukset ovat sopimus lentoliikenteestä, sopimus rautateiden ja maanteiden tavara- ja henkilöliikenteestä, sopimus tiede- ja teknologiayhteistyöstä, sopimus julkisiin hankintoihin liittyvistä näkökohdista, sopimus maataloustuotteiden kaupasta ja sopimus vaatimuksenmukaisuuden arvioinnin vastavuoroisesta tunnustamisesta. Seitsemästä sopimuksesta ainoastaan henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskeva sopimus on niin sanottu sekasopimus, jonka sopimuspuoliksi tulevat myös Euroopan yhteisön (EY) jäsenvaltiot.

Suojautuakseen siltä, että neuvottelujen päätyttyä jokin sopimuksista hylättäisiin Sveitsin kansanäänestyksessä, Euroopan yhteisö otti käyttöön niin sanotun pakettiratkaisun yhdistämällä kaikki seitsemän sopimusta toisiinsa määräyksellä, jonka mukaan sopimus tulee voimaan vasta, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet kaikkien seitsemän sopimuksen ratifioimisesta tai hyväksymisestä. Sopimukset ovat aluksi voimassa seitsemän vuotta ja sen jälkeen toistaiseksi. Kaikki sopimukset lakkaavat olemasta voimasta, jos jokin sopimuspuolista jättää jatkamatta jonkin sopimuksen voimassaoloa tai irtisanoo yhdenkin sopimuksen (niin sanottu giljotiinilauseke).

Sopimuspaketin muista sopimuksista on tiedotettu eduskunnalle niiden valmistelun yhteydessä, mutta koska ne ovat yhteisösopimuksia, niitä ei hyväksytä perustuslain 93 ja 94 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Sopimuksia yhdistävän voimaantulolausekkeen vuoksi selostetaan tässä lyhyesti sopimuspaketin muiden osien sisältö. Sopimus lentoliikenteestä tähtää vaiheittaiseen ja vastavuoroiseen siviililentoliikenteen vapauttamiseen yhteisön lainsäädännön pohjalta. Rautateiden ja maanteiden tavara- ja henkilöliikenteestä tehdyn sopimuksen tavoitteena on määritellä yhteensovitetun liikennepolitiikan yksityiskohtaiset säännöt ja vapauttaa sopimuspuolten pääsy toistensa maanteiden ja rautateiden tavara- ja henkilöliikenteen markkinoille. Tarkoituksena on myös kannustaa ympäristöä säästävämpien kuljetusmuotojen käyttöön erityisesti Alppien alueella. Maataloustuotteiden kaupasta tehdyn sopimuksen tarkoituksena on vapauttaa edelleen EY:n ja Sveitsin kahdenvälistä maataloustuotteiden kauppaa. Sopimus poistaa tariffi- ja muita esteitä vastavuoroisesti ja mahdollistaa aikaisempaa merkittävästi paremman pääsyn toisen sopimuspuolen markkinoille. Vaatimustenmukaisuuden arvioinnin vastavuoroisesta tunnustamisesta tehdyn sopimuksen mukaan sopimuspuolet hyväksyvät vastavuoroisesti sopimuksessa mainittujen laitosten antamat selosteet, todistukset, luvat ja vaatimuksenmukaisuusmerkinnät. Tietyistä julkisiin hankintoihin liittyvistä näkökohdista tehdyllä sopimuksella laajennetaan Maailman kauppajärjestön (WTO) puitteissa 1994 tehdyn julkisia hankintoja koskevan sopimuksen (SopS 5 ja 75/1995) (GPA) liitteen I soveltamisalaa ja jatketaan vapauttamiseen tähtääviä toimia useilla aloilla. Tiede- ja teknologiayhteistyöstä tehdyn sopimuksen tarkoituksena on mahdollistaa vastavuoroinen osallistuminen tiettyihin ohjelmiin tieteen ja teknologian alalla. Sveitsin tutkimusyksiköt voivat osallistua yhteisön tutkimuksen viidenteen puiteohjelmaan ja Euroopan atomienergiajärjestön (Euratom) tutkimuksen ja koulutuksen puiteohjelmaan. EY:n alueella olevat tutkimusyksiköt voivat osallistua vastaaviin tutkimusohjelmiin ja -hankkeisiin Sveitsissä.

2. Nykytila

2.1. Euroopan yhteisön ja Suomen sopimussuhteet Sveitsin kanssa

Euroopan talousalue (ETA) syntyi 1 päivänä tammikuuta 1994. Itävallan, Suomen ja Ruotsin liityttyä 1 päivänä tammikuuta 1995 Euroopan unioniin (EU) Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) kolme jäljellä olevaa jäsentä Islanti, Liechtenstein ja Norja ja EU:n 15 jäsenvaltiota muodostivat ETA:n yhtenäisen markkina-alueen. Sveitsi allekirjoitti ETA-sopimuksen, mutta jäi ainoana EFTA:n jäsenenä ETA-sopimuksen ulkopuolelle, kun jäsenyys torjuttiin kansanäänestyksessä vuonna 1992. Sveitsi haki EU:n jäsenyyttä 20 päivänä toukokuuta 1992. ETA-sopimusta koskevassa kansanäänestyksessä samana vuonna saadun kielteisen äänestystuloksen jälkeen Sveitsin hallitus ei ole edistänyt jäsenyyshakemusta. EY:n ja Sveitsin suhteet perustuvat vuonna 1972 tehtyyn vapaakauppasopimukseen.

Suomella on Sveitsin kanssa seuraavat kahdenväliset sopimukset: väliaikainen kauppasopimus ja sen lisäsopimus (SopS 25/1927 ja 44/1959), sovinto- ja oikeudellista menettelyä koskeva sopimus (SopS 16/1928), sopimus kansalaisten, yhtiöiden, osuuskuntien ja yhtymäin kohtelusta toisessa sopimusvaltiossa (SopS 10/1936), sopimus harjoittelijain vaihdosta (SopS 1/1952), sopimus maahantuloleimausten poistamisesta (SopS 3/1952), sopimus kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi perintöverojen alalla (SopS 9/1957, lentoliikennesopimus (SopS 9/1959), kansainvälisiä maantiekuljetuksia koskeva sopimus (SopS 37/1981), sopimus sosiaaliturvasta (SopS 64/1986) ja sopimus tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi (SopS 90/1993). Osa Suomen kahdenvälisistä sopimuksista on ainakin osittain vanhentunut. Joillakin mainituista sopimuksista on kuitenkin merkitystä myös henkilöiden vapaan liikkuvuuden alalla. Henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskeva sopimus sisältää määräykset sopimuksen suhteesta sosiaaliturvaa, kaksinkertaista verotusta ja muita aloja koskeviin kahdenvälisiin sopimuksiin. Suomen ja Sveitsin väliaikainen kauppasopimus siihen vuoden 1958 lisäsopimuksella tehtyine muutoksineen on menettänyt merkityksensä kauppapolitiikan kehityksen ja Suomen EU-jäsenyyden myötä, minkä vuoksi se on tarkoitus irtisanoa.

2.2. Suomen lainsäädäntö ja nykytilan arviointi

Suomen lainsäädäntöä ja muutosten tarvetta käsitellään tarkemmin yksityiskohtaisten perustelujen jaksossa sopimuksen sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön. Yleisenä arviona Suomen lainsäädännön suhteesta sopimuksen määräyksiin voidaan todeta, että koska sopimuksen pohjana on yhteisön voimassa oleva lainsäädäntö henkilöiden vapaan liikkuvuuden alalla, Suomen lainsäädäntö vastaa pääosin sopimuksessa asetettuja vaatimuksia. Suomen lainsäädännön muutostarpeet koskevat lähinnä sitä, että Suomen lainsäädännössä on yhteisön lainsäädännön mukainen kohtelu eräiltä osin rajoitettu koskemaan EU:n ja ETA-maiden kansalaisia. Ulkomaalaislakia (378/1991) on muutettava siten, että Sveitsin kansalaiset asetetaan maahantulon edellytysten, oleskelu- ja työlupien sekä käännyttämisen ja karkottamisen perusteiden osalta samaan asemaan kuin EU:n ja ETA-maiden kansalaiset. Ammattipätevyyksien vastavuoroista tunnustamista koskevat sopimuksen määräykset edellyttävät muutoksia oikeudenkäymiskaaren, asianajajista annetun lain (496/1958), tilintarkastuslain (936/1994) ja terveydenhuollon ammattihenkilöstä annetun lain (559/1994) säännöksiin. Sopimuksen määräykset edellyttävät myös opintotukilain (65/1994) muuttamista. Koska Suomen ja Sveitsin välisen väliaikaisen kauppasopimuksen eräät määräykset on saatettu Suomessa lailla voimaan, on tätä koskeva laki eräiden Suomen-Sveitsin väliaikaiseen kauppasopimukseen tehdyn lisäsopimuksen säännösten hyväksymisestä (534/1959) kumottava Suomen irtisanoessa sopimuksen.

3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

3.1. Henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen tavoitteet ja keskeinen sisältö

Henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehty sopimus on sopimuspaketin ainoa sekasopimus, joka sisältää sekä yhteisön että sen jäsenmaiden toimivaltaan kuuluvia määräyksiä. Sopimuksen tarkoituksena on toteuttaa henkilöiden vapaa liikkuvuus Euroopan unionin ja Sveitsin välillä yhteisön oikeutta vastaavien sääntöjen ja periaatteiden mukaisesti. Sen tavoitteena on myöntää EY:n jäsenvaltioiden ja Sveitsin kansalaisille maahantulo- ja oleskeluoikeus sekä oikeus ryhtyä harjoittamaan palkkatyötä, toimia itsenäisenä ammatinharjoittajana ja jäädä sopimuspuolten alueelle. Sopimuksen tavoitteena on helpottaa palvelujen tarjonnan harjoittamista sopimuspuolten alueella ja erityisesti vapauttaa lyhytkestoisten palvelujen tarjoaminen. Sopimuksen tavoitteena on lisäksi myöntää sopimuspuolten kansalaisille, jotka eivät harjoita vastaanottavassa valtiossa taloudellista toimintaa, oikeus tulla sopimuspuolten alueelle ja oleskella siellä. Sopimuspuolten kansalaisille on tarkoitus myöntää samat elinolosuhteet sekä työnsaanti- ja työntekoehdot kuin maan kansalaisilla on.

Sopimus kattaa oikeuden tulla maahan, asua, työskennellä, toimia itsenäisenä ammatinharjoittajana ja opiskella siellä sekä oikeuden sosiaaliturvaan. Nämä oikeudet perustuvat syrjimättömyyteen ja yhdenmukaiseen kohteluun kansalaisuudesta riippumatta. Sopimus tehdään seitsemäksi vuodeksi. Se muuttuu tämän jälkeen määräämättömäksi ajaksi voimassa olevaksi sopimukseksi, jos kumpikaan sopimuspuolista ei sitä kirjallisesti vastusta.

3.2. Esitykseen sisältyvien lakiehdotusten keskeiset ehdotukset

Esitys sisältää ehdotuksen niin sanotuksi blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Esitykseen sisältyy lisäksi joukko asiasisältöisiä lainsäädännön muutosehdotuksia.

Ulkomaalaislakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Sveitsin kansalaiset asetetaan laissa samaan asemaan kuin Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen kansalaiset. Muutokset koskevat maahantulon edellytyksiä, oleskelu- ja työlupia sekä käännyttämisen ja karkottamisen perusteita koskevia säännöksiä.

Oikeudenkäymiskaaren ja asianajajista annetun lain säännöksiä ehdotetaan muutettaviksi siten, että ne soveltuvat myös henkilöön, jolla on asianajajan ammattipätevyys valtiossa, jonka kanssa Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet sopimuksen ammattipätevyyden vastavuoroisesta tunnustamisesta.

Opintotukilakia koskevan muutosehdotuksen mukaan lain Suomen kansalaisia koskevia säännöksiä sovellettaisiin myös henkilöön, joka Euroopan yhteisön lainsäädännön tai Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun sopijapuolen kanssa tekemän sopimuksen nojalla on oikeutettu opintotukilain mukaiseen opintotukeen.

Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettuun lakiin uusi pykälä, jonka mukaan lain säännöksiä sovellettaisiin henkilöön, joka Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun sopijapuolen kanssa tekemän sopimuksen nojalla on oikeutettu toimimaan terveydenhuollon ammattihenkilönä.

Tilintarkastuslakia on tarkoitus muuttaa siten, että KHT-tilintarkastajaksi voidaan hyväksyä myös henkilö, jolla on tilintarkastajan ammattipätevyys valtiossa, jonka kanssa Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet sopimuksen ammattipätevyyden vastavuoroisesta tunnustamisesta.

Esityksessä ehdotetaan myös kumottavaksi eräiden Suomen-Sveitsin väliaikaiseen kauppasopimukseen tehdyn lisäsopimuksen säännösten hyväksymisestä annettu laki.

4. Esityksen vaikutukset

4.1. Taloudelliset vaikutukset

Esityksellä on arvioitavissa vain vähäisiä julkistaloudellisia vaikutuksia, jotka johtuvat sopimuksen nojalla Suomessa Sveitsin kansalaisille myönnettävistä etuuksista, joita ovat muun muassa eräät opintotukilaissa tarkoitetut etuudet, sosiaaliturva ja oikeus työnvälitys- ja työvoimapalveluihin. Suomen kansalaiset ovat oikeutettuja vastaaviin etuuksiin Sveitsissä, joten sopimuksen ei arvioida aiheuttavan julkistaloudellisia lisäkustannuksia. Vastaavasti etuisuuksia nauttivat sopimuspuolten kansalaiset hyötyvät jossakin määrin taloudellisesti sopimuksen johdosta ja voivat saada välillistä taloudellista hyötyä oikeudesta harjoittaa toisen sopimuspuolen alueella taloudellista toimintaa. Vastaavaa välillistä taloudellista hyötyä sopimuksesta on palvelujen tarjoajille.

Suomen ja Sveitsin välisen väliaikaisen kauppasopimuksen ja sen lisäsopimuksen irtisanomisella ei ole taloudellisia vaikutuksia, koska sopimuksen sijasta on jo Suomen EU-jäsenyyden alusta lukien sovellettu EY:n ja Sveitsin välistä vapaakauppasopimusta.

4.2. Yritysvaikutukset

Sopimus helpottaa työvoiman liikkuvuutta ja helpottaa palvelujen tarjoamista toisen sopimuspuolen alueella.

4.3. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Työvoimaviranomaisille sopimuksesta aiheutuva lisätyö samoin kuin sopimuksen soveltamisesta muille viranomaisille aiheutuvat toimenpiteet ovat niin vähäisiä, ettei niillä voida arvioida olevan organisaatio- tai henkilöstövaikutuksia.

4.4. Ympäristövaikutukset

Esityksellä ei ole ympäristövaikutuksia.

4.5. Vaikutukset eri kansalaisryhmien asemaan

Esitys asettaa Suomessa oleskelevat Sveitsin kansalaiset useissa henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevissa kysymyksissä asemaan, joka on verrannollinen muiden EU:n kansalaisten asemaan Suomessa. Vastaavasti Suomen kansalaiset saavat Sveitsissä yhteisön oikeuteen perustuvan aseman. Sopimuksella pyritään takaamaan yhdenvertainen kohtelu sopimuspuolten kansalaisille. Sopimus koskee erityisesti palkkatyön tekijöitä ja heidän perheenjäseniään, itsenäisiä ammatinharjoittajia, palvelujen tarjoajia ja opiskelijoita.

4.6. Aluepoliittiset vaikutukset

Sopimuksella ei ole aluepoliittisia vaikutuksia. Selvyyden vuoksi sopimukseen on liitetty Ahvenanmaata koskeva pöytäkirja, jossa todetaan, että Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen Ahvenmaata koskevaa pöytäkirjaa N:o 2 sovelletaan myös tähän sopimukseen.

5. Asian valmistelu

5.1. Sopimusneuvottelut ja käsittely Euroopan unionissa

ETA-sopimusta koskevassa kansanäänestyksessä Sveitsissä vuonna 1992 saadun kielteisen äänestystuloksen jälkeen Euroopan komissio aloitti Sveitsin kanssa neuvottelut erillisistä sopimuksista lokakuussa 1994 ja maaliskuussa 1995 unionin neuvostolta saamiensa neuvottelumandaattien nojalla. Sveitsin tavoitteena neuvotteluissa oli täydentää vuoden 1972 vapaakauppasopimusta seitsemällä alakohtaisella sopimuksella mahdollisimman kattavasti saavuttaakseen vastaavan aseman kuin ETA:n jäsenmailla on sisämarkkinoiden alueella. Sopimusneuvottelut pitkittyivät erityisesti tieliikenneneuvotteluissa ilmenneiden vaikeuksien vuoksi.

Poliittinen ratkaisu sopimuspaketista saatiin aikaan Wienin Eurooppa-neuvostossa 11 ja 12 päivänä joulukuuta 1998. Sopimukset parafoitiin Bernissä 26 päivänä helmikuuta 1999 ja allekirjoitettiin Luxemburgissa EU:n yleisten asiain neuvoston yhteydessä 21 päivänä kesäkuuta 1999.

Henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen oikeusperustaa koskeneissa neuvotteluissa unionin neuvostossa päädyttiin siihen, että sopimuspaketin hyväksymistä EY:n ja Euratomin puolesta koskevan päätöksen oikeusperustaksi valitaan komission alkuperäisestä ehdotuksesta (KOM (1999) 229 lopullinen) poiketen EY:n perustamissopimuksen 310 artikla yhdessä 300 artiklan asianomaisten kohtien kanssa ja Euratomin perustamissopimuksen 101 artiklan toinen kohta. EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan mukaan neuvosto päättää 310 artiklassa tarkoitetuista assosiaatiosopimuksista yksimielisesti Euroopan parlamentin puoltavan lausunnon saatuaan. Euroopan parlamentin puoltava lausunto sopimuksista on saatu 4 päivänä toukokuuta 2000.

Tarkoituksena on ollut alunperin saada sopimusten ratifiointimenettelyt päätökseen siten, että sopimukset tulisivat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001. Tätä tavoitetta ei ole kyetty aivan saavuttamaan. Sveitsin parlamentti hyväksyi sopimuspaketin 8 päivänä lokakuuta 1999. Sveitsissä kerättiin perustuslaissa säädetyssä sadan vuorokauden määräajassa vaadittavat 50 000 allekirjoitusta kansanäänestyksen järjestämistä varten ja 21 päivänä toukokuuta 2000 järjestetyssä kansanäänestyksessä sopimuspaketti hyväksyttiin 67,2 prosentin enemmistöllä. Sopimuksen ovat Sveitsin lisäksi ratifioineet tämän hallituksen esityksen antamiseen mennessä Espanja, Italia, Itävalta, Portugali, Ruotsi, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta. Ratifiointimenettelyt ovat meneillään myös muissa EU:n jäsenvaltioissa.

5.2. Esityksen valmistelu Suomessa

Valtioneuvosto on antanut eduskunnalle 8 päivänä joulukuuta 1998 selvityksen EY:n ja Sveitsin kahdenvälisistä neuvotteluista (E 99/1998 vp). Valtioneuvosto on antanut eduskunnalle 4 päivänä kesäkuuta 1999 valtiopäiväjärjestyksen 54 e §:n mukaisen selvityksen, joka on sisältänyt Sveitsin kanssa tehtävien sopimusten lopulliset tekstit. Eduskunnalle on lisäksi annettu 31 päivänä maaliskuuta 2000 perustuslain 97 §:n mukainen selvitys sopimusten tekemistä yhteisön puolesta koskevan päätöksen oikeusperustan muuttamisesta. Suomi allekirjoitti sopimuksen yhtä aikaa Sveitsin, Euroopan yhteisön ja sen muiden jäsenvaltioiden kanssa 21 päivänä kesäkuuta 1999.

Hallituksen esitys on valmisteltu Suomen pysyvässä edustustossa Euroopan unionissa ja ulkoasiainministeriössä yhteistyössä muiden toimivaltaisten ministeriöiden kanssa. Esityksestä on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, opetusministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, työministeriöltä, sisäasiainministeriöltä ja liikenne- ja viestintäministeriöltä. Sopimuksesta on pyydetty lausunto myös Ahvenanmaan maakuntahallitukselta. Väliaikaisen kauppasopimuksen ja sen lisäsopimuksen irtisanomisesta on pyydetty erilliset lausunnot kauppa- ja teollisuusministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, Suomen Vientiluotto Oy:ltä, Valtiontakuukeskukselta, Suomen ulkomaan kauppaliitolta ja Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitolta.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Sopimuksen sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön

I. Perusmääräykset

Yleistä

Sopimuksen perusmääräykset sisältävät yleiset periaatteet ja tarkempi sääntely tapahtuu sopimuksen liitteillä. Sen vuoksi tässä hallituksen esityksessä käsitellään perusmääräyksiä, liitteitä ja niihin liittyviä julistuksia aiheittain perusmääräysten mukaisessa järjestyksessä Suomen lainsäädäntö ja mahdollinen muutosten tarve on selitetty kunkin sopimusmääräyksen kohdalla.

Sopimuksen tavoitteet

1 artikla. Artiklassa määritellään henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen tavoitteet. Sen mukaan tavoitteena on myöntää EY:n jäsenvaltioiden ja Sveitsin kansalaisille maahantulo- ja oleskeluoikeus ja oikeus harjoittaa taloudellista toimintaa. Tavoitteena on helpottaa palvelujen tarjonnan harjoittamista sopimuspuolten alueella ja myöntää oikeus tulla sopimuspuolten alueelle myös sellaisille henkilöille, jotka eivät harjoita vastaanottavassa valtiossa taloudellista toimintaa. Sopimuksen tavoitteena on myös myöntää sopimuspuolten kansalaisille samat elin-, palvelus- ja työolot kuin omille kansalaisille.

Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Sopimuksen tavoitteet vastaavat hyvin Suomen etuja. Suomen osalta sopimus koskee paitsi Suomessa asuvien tai Suomeen tulevien Sveitsin kansalaisten asemaa, myös niiden Suomen kansalaisten asemaa, jota haluavat mennä töihin tai muutoin asumaan Sveitsiin tai asuvat Sveitsissä. Eräitä ulkomaalaislainsäädäntöön tehtäviä muutoksia lukuunottamatta näiden tavoitteiden toteuttaminen ei edellytä Suomen lainsäädännön muuttamista.

Syrjimättömyys

2 artikla. Artikla sisältää yleisen periaatteen, jonka mukaan toisen sopimuspuolen kansalaisia ei saa syrjiä kansalaisuuden perusteella. Syrjimättömyysperiaatetta täsmennetään sopimuksen liitteen I, II ja III määräyksillä. Lisäksi sopimuksen 7 artikla sisältää erityisen määräyksen, jonka mukaan henkilöillä on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun kansalaisten kanssa taloudellisen toiminnan harjoittamisen aloittamisen ja sen harjoittamisen sekä elin-, palvelus- ja työolojen suhteen. Sopimuksen 2 artiklan yleinen syrjintäkielto koskee sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia, taloudelliseen toimintaan liittyviä kysymyksiä.

Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Suomessa ei tarvita lainsäädännön muutoksia yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi. Suomen perustuslain 6 § sisältää yleisen yhdenvertaisuutta koskevan säännöksen. Suomen työlainsäädäntö edellyttää työntekijöiden kohtelemista tasapuolisesti, mistä säädetään muun muassa työsopimuslain (320/1970) 17 §:n 3 ja 4 momentissa ja 1 päivänä heinäkuuta 2001 voimaan tulevan uuden työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 2 §:ssä). Rikoslain (39/1889) 47 luvun 3 §:ssä puolestaan säädetään työsyrjinnän rangaistavuudesta.

Maahantulo ja maasta poistuminen

3 artikla. Artikla sisältää maahantulo-oikeutta koskevan perusmääräyksen. Tarkemmat määräykset maahantulo-oikeudesta sisältyvät sopimukseen liitteeseen I.

Maahantuloa ja maasta poistumista koskevat määräykset sisältyvät liitteen 1 artiklaan. Sen mukaan sopimuspuolten kansalaiset, heidän perheenjäsenensä ja lähetetyt työntekijät pääsevät toisen sopimuspuolen alueelle esittämällä henkilötodistuksen tai passin. Viisumivelvollisuus voidaan säilyttää vain sellaisten perheenjäsenten ja lähetettyjen työntekijöiden osalta, jotka eivät ole sopimusvaltioiden kansalaisia. Näidenkin henkilöiden viisuminsaantia helpotetaan. Nämä määräykset pyrkivät heijastamaan samanlaista henkilöiden vapaan liikkuvuuden periaatetta kuin mistä on sovittu ETA-sopimuksessa. Passin on oltava voimassa ainakin kaikkien sopimuspuolten alueelle ja niissä maissa, joiden kautta sen haltijan on kuljettava. Sopimuspuolet eivät voi vaatia muiden sopimuspuolten kansalaisilta maastapoistumisviisumia tai vastaavaa asiakirjaa.

Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Suomessa ulkomaalaisten maahantuloa koskevat säännökset sisältyvät ulkomaalaislakiin ja ulkomaalaisasetukseen (142/1994). Ulkomaalaislain ja -asetuksen mukaan lähtökohtana on se, ettei kenelläkään ulkomaalaisella ole ehdotonta oikeutta saapua Suomeen. Useilla kansainvälisillä sopimuksilla on kuitenkin rajoitettu valtioiden oikeutta vapaasti määrätä ulkomaalaisten maahantulosta ja maassaoleskelusta.

Sveitsin kanssa tehty sopimus ei aiheuta muutoksia ulkomaalaislain ja -asetuksen perusperiaatteisiin, joiden mukaan henkilöllä tulee maahan saapuessaan olla kotimaansa viranomaisten antama passi tai muu hyväksyttävä matkustusasiakirja. Sveitsin kansalaisten osalta matkustusasiakirjana hyväksytään jo nykyään passin ohella henkilötodistus.

Oleskeluoikeus ja oikeus ryhtyä harjoittamaan taloudellista toimintaa

4 artikla. Artikla sisältää perusmääräyksen oleskeluoikeudesta ja oikeudesta ryhtyä harjoittamaan taloudellista toimintaa. Tarkemmat säännökset sisältyvät sopimuksen 10 artiklaan ja liitteeseen I. Oleskeluoikeudesta ja oikeudesta harjoittaa taloudellista toimintaa määrätään I liitteen 2 ja 6 - 23 artiklassa.

Sopimuksen I liitteen 2 artiklan mukaan sopimuspuolten kansalaisilla on oikeus mennä toisen sopimuspuolen alueelle tai jäädä sinne oltuaan alle vuoden kestäneessä työsuhteessa työn etsimistä varten. Oleskelulupa tai erityislupa myönnetään ja uudistetaan maksutta tai hintaan, joka ei ole suurempi kuin omille kansalaisille myönnettävistä henkilötodistuksista perittävät maksut ja verot. Sopimuspuolet voivat vaatia toisten sopimuspuolten kansalaisia ilmoittamaan alueella oleskelemisestaan (I liitteen 2 artikla).

Palkkatyöntekijälle, joka on vastaanottavassa valtiossa toimivan työnantajan palveluksessa vähintään vuoden, myönnetään vähintään viiden vuoden oleskelulupa. Palkkatyöntekijä, joka on työnantajan palveluksessa yli kolme kuukautta mutta alle yhden vuoden, saa oleskeluluvan, joka vastaa työsopimukseen merkittyä palvelussuhteen kestoa. Palkkatyöntekijä, joka on työssä enintään kolme kuukautta, ei tarvitse oleskelulupaa. Oleskeluluvan myöntämiseksi voidaan vaatia ainoastaan maahantuloasiakirja ja työnantajan todistus työhönotosta tai työssäolosta. Kuutta peräkkäistä kuukautta lyhyemmät asumisjaksot muualla ja asevelvollisuuden suorittaminen eivät vaikuta oleskeluluvan voimassaoloon. Oleskelulupaa ei saa peruuttaa pelkästään siitä syystä, että työntekijä sairaudesta tai tapaturmasta johtuvan tilapäisen työkyvyttömyyden vuoksi ei ole enää työssä, tai kun hän itsestään riippumattomasta syystä on työttömänä. Oleskeluluvan saamista koskevien muodollisuuksien täyttäminen ei saa olla esteenä sille, että hakija aloittaa välittömästi työn tekemisen (I liitteen 6 artikla).

Palkkatyötä tekevällä rajatyöntekijällä tarkoitetaan sopimuspuolen kansalaista, joka asuu yhden sopimuspuolen alueella ja palkkatyössä toisen sopimuspuolen alueella palaten kotipaikkaansa säännönmukaisesti päivittäin tai vähintään kerran viikossa. Rajatyöntekijät eivät tarvitse oleskelulupaa, mutta hänelle voidaan myöntää koko valtion alueella voimassa oleva erityislupa (I liitteen 7 artikla). Palkkatyötä tekevältä sopimuspuolen kansalaiselta voidaan evätä oikeus harjoittaa julkishallinnon tointa, joka liittyy julkisen vallan käyttöön ja jonka tarkoituksena on turvata valtion tai muiden julkisyhteisöjen etu (I liitteen 10 artikla). Sopimuspuolet toimivat yhteistyössä EURES-verkossa erityisesti avointen työpaikkojen ja työhakemusten välittämiseksi ja tasapainon aikaansaamiseksi työmarkkinoilla sekä tietojen välittämiseksi (I liitteen 11 artikla).

Itsenäiselle ammatinharjoittajalle myönnetään vähintään viiden vuoden oleskelulupa, jos hän esittää todistuksen siitä, että hän on sijoittautunut tai sijoittautuu tätä tarkoitusta varten. Oleskelulupaa jatketaan viidellä vuodella, jos hakija esittää todistuksen muun taloudellisen toiminnan kuin palkkatyön harjoittamisesta. Samoin kuin palkkatyöntekijöiden kohdalla, alle kuuden kuukauden poissaolot tai asevelvollisuus eivät vaikuta oleskeluluvan voimassaoloon. Oleskelulupaa ei saa myöskään peruuttaa tilapäisen työkyvyttömyyden vuoksi (I liitteen 12 artikla). Itsenäistä ammattia harjoittavat rajatyöntekijät eivät tarvitse oleskelulupaa, mutta hänelle voidaan myöntää koko valtion alueella voimassaoleva erityislupa (I liitteen 13 artikla).

Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Sopimus ei aiheuta muutoksia ulkomaalaislain ja -asetuksen perusperiaatteisiin, joiden mukaan henkilöllä tulee olla oleskelulupa pidempää maassa oleskelua varten. Ulkomaalaislakia on tarpeen muuttaa siten, että Sveitsin kansalaisia koskevat samat ehdot kuin Euroopan talousalueen valtion kansalaisia, jotka eivät tarvitse oleskelulupaa, jos maassa oleskelu kestää enintään kolme kuukautta, ja työnhakijana oleva henkilö saa sen jälkeenkin oleskella maassa kohtuullisen ajan ilman oleskelulupaa, jos hän on edelleen työnhaussa ja hänellä on tosiasialliset mahdollisuudet saada työtä. Laissa olisi tarpeen myös säätää, että Sveitsin kansalaisille myönnetään määräaikainen oleskelulupa viideksi vuodeksi, jollei oleskelun arvioida kestävän yhtä vuotta lyhyemmän ajan, jolloin oleskelulupa voidaan myöntää oleskelun arvioiduksi kestoajaksi.

Ulkomaalaislakia on tarpeen muuttaa myös siten, että Sveitsin kansalaisilta poistetaan työlupavelvollisuus. Muutoin Sveitsin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä kohtelu työnhakua ja työn vastaanottamista koskevien oikeuksien osalta voidaan toteuttaa nykyisen lainsäädännön puitteissa. Myös oikeus työnvälitys- ja työvoimapalveluihin laajenee sopimuksen voimaan tullessa koskemaan myös Sveitsin kansalaisia työvoimapalvelulain (1005/1993) 2 §:n säännösten nojalla. Siinä todetaan, että työvoimapalvelulakia sovelletaan Suomen kansalaisuutta vailla olevaan Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten määräysten mukaisesti ja ottaen huomioon, mitä tällaisen henkilön työnteosta on erikseen säädetty.

Palvelujen tarjoajat

5 artikla. Artikla sisältää määräykset palvelujen tarjoajan oikeuksista sopimuspuolten alueella. Tarkempia määräyksiä sisältyy sopimuksen liitteeseen I, II ja III. Palvelujen tarjoajalla on oikeus tarjota palveluja toisen sopimuspuolen alueella, kun palvelujen tarjoamiseen liittyy enintään 90 päivää tosiasiallista työskentelyä kalenterivuoden aikana. Muilla erityissopimuksilla voidaan antaa pidemmälle meneviä oikeuksia. Nämä edellytykset täyttävällä palvelujen tarjoajalla on tässä tarkoituksessa oikeus tulla toisen sopimuspuolen alueelle ja oleskella siellä. Nämä oikeudet ovat myös silloin, kun toimivaltainen viranomainen on myöntänyt luvan tarjota palveluja. Luonnollisilla henkilöillä, jotka ovat sopimuspuolten kansalaisia, on maahantulo- ja oleskeluoikeus palvelujen vastaanottamista varten.

Sopimuksen I liitteen 17-23 artikla sisältävät yksityiskohtaisempia määräyksiä 5 artiklassa mainituista oikeuksista. Enintään 90 tosiasiallista työpäivää vuodessa kestäviä rajat ylittäviä palveluja koskevat rajoitukset ovat kiellettyjä. Palvelujen keskeytymätön tai peräkkäinen tarjoaminen saa kestää enintään 90 tosiasiallista työpäivää kalenterivuoden aikana. Tämä ei rajoita kuitenkaan vastaanottajalle annetun takuun täyttämistä eikä ylivoimaisesta esteestä johtuvia viivästyksiä. EY:n jäsenvaltioiden tai Sveitsin kansalaisilta, jotka tarjoavat palveluja ja jotka ovat sijoittautuneet jonkun muun sopimuspuolen kuin sen alueelle, jossa palvelujen vastaanottaja sijaitsee, tulee poistaa kaikkia maahantuloa ja oleskelua koskevat rajoitukset (I liitteen 17 ja 21 artikla). Tätä määräystä sovelletaan myös yrityksiin, joiden kotipaikka on EY:n tai Sveitsin alueella (I liitteen 18 artikla). Palvelujen tarjoajalle, jolla on oikeus tarjota palveluja toisen sopimuspuolen alueella, taataan sopimuksen liitteiden mukaiset oikeudet (I liitteen 19 artikla). Palvelujen tarjoaja ei tarvitse oleskelulupaa enintään 90 päivää kestävää oleskelua varten. Jos palvelujen tarjoaminen kestää yli 90 päivää tai joille on myönnetty lupa tarjota palveluja, myönnetään palvelujen tarjoamisen pituuden kattava oleskelulupa (I liitteen 20 artikla). Palvelujen tarjoamisoikeus ei koske julkisen vallan harjoittamista. Liitteessä todetaan erikseen, että sen määräykset eivät estä palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (96/71/EY), jäljempänä lähetettyjä työntekijöitä koskeva direktiivi, soveltamista. Sopimuksen loppuasiakirjaan sisältyy myös tämän asian vahvistava EY:n ja sen jäsenvaltioiden julistus. Sopimusvaltiot voivat pitää edelleen voimassa sopimuksen voimaantullessa voimassa olevat rajoitukset, jotka koskevat oikeutta harjoittaa työvoiman vuokrausta sekä vuokratyön tekemistä eikä rahoituspalvelujen tarjoamista. Palvelujen vastaanottaja ei tarvitse oleskelulupaa enintään kolmen kuukauden pituista oleskelua varten. Yli kolmen kuukauden pituista oleskelua varten lupa myönnetään palvelujen vastaanottamista varten niiden tarjoamisen pituiseksi ajaksi (I liitteen 23 artikla).

Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Palvelujen tarjoamista koskevilla määräyksillä pyritään laajentamaan EY:n sisällä noudatettavat palvelujen tarjoamisen vapauteen liittyvät oikeudet koskemaan myös henkilöiden liikkuvuutta Sveitsin ja EY:n jäsenmaiden välillä. Määräykset perustuvat toisaalta yhteisön perustamissopimukseen ja EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja toisaalta Maailman kauppajärjestön perustamissopimukseen liittyvän, palvelukaupan yleissopimuksen (GATS-sopimus) määräyksiin. Koska Sveitsi on GATS-sopimuksen sopimuspuoli, Suomi soveltaa jo nykyisin GATS-sopimuksen mukaisia sitoumuksiaan Sveitsiin ja sen kansalaisiin.

Työntekijöiden lähettämistä palvelujen tarjoamisen yhteydessä koskevat sopimuksen määräykset voidaan toteuttaa ilman Suomen lainsäädännön muutoksia. Lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin toteuttamisessa Suomessa on otettu lähtökohdaksi se, että asiaa koskevaa lakia sovelletaan samalla tavalla sekä silloin, kun työntekijä lähetetään Suomeen EU:n alueelta, että myös silloin, kun työntekijä lähetetään Suomeen muista maista esimerkiksi Sveitsistä. Siten lakia lähetetyistä työntekijöistä (1146/1999) sovelletaan myös tässä sopimuksessa mainituissa tapauksissa.

Koska sopimuksen 22 artiklassa määrätään, että sopimus ei estä sopimuspuolia soveltamasta työvoiman vuokraustoimintaa koskevaa erityislainsäädäntöään, Suomikin voi edelleen edellyttää tätä toimintaa koskevan ilmoitusvelvollisuuden täyttämistä sekä pitää voimassa mahdollisuuden kieltää tietyin edellytyksin työvoiman vuokraamisen ulkomailla. Tällaista kieltoa koskevat säännökset sisältyvät nykyiseen työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain (131/1973) 21 a §:n 2 momenttiin.

Sellaisten henkilöiden oleskeluoikeus, jotka eivät harjoita taloudellista toimintaa

6 artikla. Artikla sisältää yleisen määräyksen sellaisten henkilöiden oleskeluoikeudesta, jotka eivät harjoita taloudellista toimintaa. Yksityiskohtaiset määräykset sisältyvät sopimuksen liitteeseen I.

Sopimuksen I liitteen 24 artiklan mukaan sopimusvaltion kansalaiselle, joka ei harjoita taloudellista toimintaa asuinvaltiossa ja jolla ei ole oleskeluoikeutta tämän sopimuksen muiden määräysten perusteella, myönnetään vähintään viisi vuotta voimassa oleva oleskelulupa, jos hän esittää toimivaltaisille viranomaisille todisteen siitä, että hänellä ja hänen perheenjäsenillään on riittävästi tuloja ja varoja, niin että he eivät oleskeluaikanaan joudu turvautumaan sosiaalietuusjärjestelmään ja että heillä on kaikki riskit kattava sairausvakuutus. Tuloja ja varoja pidetään riittävinä, jos ne ylittävät määrän, jonka perusteella voitaisiin hakea sosiaaliturvaetuuksia tai jos ne ylittävät vastaanottavan valtion maksaman vähimmäiseläkkeen määrän. Alle vuoden kestävässä työsuhteessa olevien henkilöiden osalta tuloina ja varoina pidetään työttömyyskorvauksia. Opiskelijalle myönnetään opiskeluajan voimassa oleva tai yhden vuoden voimassa oleva oleskelulupa silloin, kun opintojen kesto on pidempi kuin yksi vuosi. Myös opiskelijan on näytettävä, että hänellä on riittävät tulot ja varat, että hän on kirjoittautunut hyväksyttyyn oppilaitokseen osallistuakseen pääasiallisesti ammatilliseen koulutukseen ja että hänellä on kaikkien riskien varalta sairausvakuutus. Oleskeluluvan voimassaoloa jatketaan ilman eri toimenpiteitä vähintään viidellä vuodella, kun sen myöntämisedellytykset täyttyvät edelleen. Opiskelijan oleskeluluvan voimassaoloa jatketaan vuosittain jäljellä olevien opintojen keston mukaisesti.

Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Sopimuksen I liitteen 24 artikla koskee opiskelijoita ja muita henkilöitä, jotka eivät harjoita taloudellista toimintaa. Sen 4 kohdan mukaan sopimuksella ei säännellä mahdollisuutta aloittaa ammatillinen koulutus eikä 24 artiklassa tarkoitettujen opiskelijoiden toimeentuloa. Siten oikeus Suomen kansalaisten kanssa yhtälaiseen opintotukeen koskee ainoastaan sopimuksen I liitteen 9 artiklassa tarkoitettuja palkkatyöntekijöitä ja itsenäisiä ammatinharjoittajia sekä heidän perheenjäseniään. Opintotukilain 1 §:ssä säädetään lain soveltamisalasta. Sopimuksen vuoksi lain soveltamisalaa on muutettava siten, että Suomen kansalaisia koskevia säännöksiä sovelletaan myös Sveitsin kansalaisiin, jos he sopimuksen nojalla ovat oikeutetut opintotukeen.

Muut henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvät oikeudet

7 artikla. Artikla sisältää luettelon muista henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen kuuluvista oikeuksista. Sopimuksen liitteessä I tarkemmin määritellyt muut oikeudet liittyvät yhdenvertaiseen kohteluun kansalaisten kanssa, oikeuteen ammatilliseen ja maantieteelliseen liikkuvuuteen, oikeuteen jäädä sopimuspuolen alueelle taloudellisen toiminnan päätyttyä, perheenjäsenten kansalaisuudesta riippumattomaan oleskeluoikeuteen ja oikeuteen harjoittaa taloudellista toimintaa, oikeuteen hankkia kiinteää omaisuutta liittyen sopimuksella myönnettyjen oikeuksien käyttämiseen ja oikeuteen palata harjoittamaan taloudellista toimintaa ja muuttaa väliaikainen oleskelulupa pysyväksi.

Sopimuksen I liitteen 3 artiklan mukaan sopimuspuolen kansalaisen, jolla on oleskeluoikeus, perheenjäsenillä on oikeus tulla asumaan hänen luokseen. Palkkatyöntekijällä on voitava olla perheensä käyttöön asunto, joka täyttää vaatimukset, joita pidetään normaaleina sen alueen kotimaisten työntekijöiden asumisessa. Perheenjäseninä pidetään kansalaisuudesta riippumatta aviopuolisoa ja puolisoiden alle 21-vuotiaita tai huollettavia lapsia, sopimuspuolen kansalaisen ja hänen aviopuolisonsa huollettavina olevia sukulaisia ylenevässä polvessa ja opiskelijan puolisoa ja huollettavia lapsia. Sopimuspuolet helpottavat myös muiden sopimuspuolen kansalaisen huollettavina olevien tai samassa taloudessa asuvien perheenjäsenten maahanpääsyä. Oleskeluluvan myöntämiseksi perheenjäseniltä voidaan vaatia ainoastaan maahantuloasiakirja, sukulaissuhteen osoittava asiakirja ja asiakirja, joka osoittaa heidän olevan sopimuspuolen kansalaisen huollettavia tai asuneen hänen taloudessaan. Perheenjäsenen oleskelulupa on voimassa yhtä kauan kuin hänen huoltajansa lupa. Jos henkilöllä on oleskeluoikeus, hänen puolisollaan ja alle 21-vuotiailla tai huollettavilla lapsillaan on oikeus ryhtyä harjoittamaan taloudellista toimintaa. Sopimuspuolen kansalaisen lapsilla on oikeus osallistua peruskoulutukseen, oppisopimuskoulutukseen ja ammatilliseen koulutuksen samoin edellytyksin kuin vastaanottavan valtion kansalaisilla.

Sopimuspuolen kansalaisilla ja heidän perheenjäsenillään on oikeus jäädä toisen sopimuspuolen alueelle taloudellisen toiminnan harjoittamisen jälkeen (I liitteen 4 artikla). Artiklassa viitataan työntekijöiden oikeudesta jäädä jäsenvaltion alueelle työskenneltyään siinä valtiossa annettuun komission asetukseen (ETY) N:o 1251/70 ja jäsenvaltioiden kansalaisten oikeudesta jäädä toisen jäsenvaltion alueelle toimittuaan siellä itsenäisenä ammatinharjoittajana annettuun neuvoston direktiiviin 75/34/ETY. Palkkatyöntekijöillä ja itsenäisillä ammatinharjoittajilla on oikeus ammatilliseen ja maantieteelliseen liikkuvuuteen vastaanottavan valtion koko alueella. Ammatilliseen liikkuvuuteen kuuluu työnantajan, työpaikan ja ammatin vaihto sekä siirtyminen palkkatyöstä itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi. Maantieteelliseen liikkuvuuteen kuuluu työ- ja oleskelupaikkakunnan vaihto (I liitten 8 ja 14 artikla).

Sopimuksen I liitteen 9 artiklan mukaan sopimuspuolen kansalaista ei palkkatyöntekijänä saa kansalaisuutensa vuoksi saattaa toisen sopimuspuolen alueella kotimaisiin palkkatyöntekijöihin verrattuna eri asemaan työ- ja palvelusuhteen ehtojen suhteen erityisesti palkkauksen, irtisanomisen ja työttömyyden sattuessa saman alan työhön paluun tai uudelleen työllistämisen osalta. Palkkatyöntekijä ja hänen perheensä jäsenet saavat samat sosiaaliset ja verotukseen liittyvät edut kuin kotimaiset työntekijät ja heidän perheenjäsenensä. Hänellä on yhtäläiset edellytykset osallistua koulutukseen ammatillisissa oppilaitoksissa sekä uudelleen- ja jatkokoulutuskeskuksissa. Sopimuspuolten kansalaisilla on samanlaiset oikeudet osallistua ammattiyhdistystoimintaan. Sopimuspuolten palkkatyöntekijöillä on samanlaiset oikeudet asumisen suhteen.

Sopimuksen I liitteen 25 artiklan mukaan sopimuspuolen kansalaisella, jolla on oleskeluoikeus ja jonka pääasiallinen kotipaikka sijaitsee vastaanottavan valtion alueella, on samat oikeudet hankkia kiinteää omaisuutta kuin kyseisen valtion kansalaisella. Hän voi valita kansallisten sääntöjen mukaisesti vastaanottavan valtion pääasialliseksi kotipaikakseen. Lähtö vastaanottavan valtion alueelta ei merkitse velvollisuutta omaisuuden luovuttamiseen. Sellaisella sopimuspuolen kansalaisella, jolla on oleskeluoikeus mutta jonka pääasiallinen kotipaikka ei sijaitse vastaanottavan valtion alueella, on samat oikeudet hankkia kiinteää omaisuutta taloudellisen toiminnan harjoittamiseksi kuin kyseisen valtion kansalaisilla. Tällainen henkilö voi saada myös luvan toissijaisen kotipaikan tai loma-asunnon hankkimiseen. Rajatyöntekijällä on samat oikeudet taloudellisen toiminnan harjoittamiseksi tarkoitetun kiinteän omaisuuden tai toissijaisen asuinpaikan hankkimiseen kuin vastaanottavan valtion kansalaisilla. Kyseinen henkilö voi saada luvan loma-asunnon hankkimiseen. Sopimus ei vaikuta rajatyöntekijöiden tai niiden henkilöiden, joiden pääasiallinen kotipaikka ei sijaitse vastaanottavan valtion alueella pääoman sijoittamista taikka rakentamattomien tonttien tai asuntojen kauppaa koskevien sääntöjen soveltamiseen.

Sopimukseen liittyy vapaa-ajan asuntoja Tanskassa koskeva pöytäkirja ja Ahvenanmaata koskeva pöytäkirja. Tanskan pöytäkirjassa sopimuspuolet sopivat, että EY:n perustamissopimukseen liitettyä kiinteän omaisuuden hankkimista Tanskassa koskevaa pöytäkirjaa N:o 1 sovelletaan myös tähän sopimukseen siltä osin kuin kysymys on Sveitsin kansalaisten vapaa-ajan asuntojen hankinnasta Tanskassa. Ahvenanmaa-pöytäkirjassa sopimuspuolet sopivat, että Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen Ahvenmaata koskevaa pöytäkirjaa N:o 2 sovelletaan myös tähän sopimukseen.

Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Suomen lainsäädäntöä ja muutosten tarvetta on selvitetty edellä syrjimättömyyttä, maahantuloa ja maasta poistumista sekä oleskeluoikeutta ja oikeutta ryhtyä harjoittamaan taloudellista toimintaa koskevien jaksojen yhteydessä. Yhdistymisvapaudesta on säädetty työsopimuslain 52 ja 54 §:ssä, jotka soveltuvat myös Sveitsin kansalaisiin. Vastaavat säännökset sisältyvät uuden työsopimuslain 13 luvun 1, 2 ja 11 §:ään. Kiinteän omaisuuden hankkimista Suomessa koskevat rajoitukset ovat poistuneet Suomen EY:n liittymissopimuksen siirtymäsäännösten mukaisesti, kun ulkomailla asuvien ja ulkomaisten yhteisöjen kiinteistönhankintojen valvonnasta annettu laki (1613/1992) kumottiin 23 päivänä joulukuuta 1999 annetulla lailla (1299/1999).

Ahvenanmaata koskevan pöytäkirjan mukaan Ahvenanmaan kotiseutuoikeutta vailla olevien luonnollisten henkilöiden sekä kaikkien oikeushenkilöiden oikeus omistaa ja hallita kiinteää omaisuutta maakunnassa tai harjoittaa elinkeinoa siellä edellyttää maakunnan viranomaisten antamaa lupaa. Tällaisia lupia myönnettäessä maakunnan viranomaisten on kohdeltava yhdenvertaisesti kotiseutuoikeutta vailla olevia Suomen kansalaisia ja muiden jäsenvaltioiden kansalaisia. Yhdenvertainen kohtelu on ulotettava koskemaan henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen nojalla myös Sveitsin kansalaisia.

Sopimuksen 7 artikla ja sitä koskevat I liitteen määräykset eivät edellytä muita muutoksia kuin mitä ulkomaalaislain muutostarpeiden osalta on edellä sanottu.

Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen

8 artikla. Sopimuksen 8 artiklan mukaan sopimuspuolet sääntelevät sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista erityisesti seuraavien tavoitteiden varmistamiseksi: yhdenvertainen kohtelu, sovellettavan lainsäädännön määrittäminen, kansallisten lainsäädäntöjen mukaisesti huomioon otettavien kausien laskeminen yhteen etuuksien saamiseksi, säilyttämiseksi ja laskemiseksi, etuuksien maksaminen ja viranomaisten ja laitosten keskinäinen avunanto ja hallinnollinen yhteistyö. Artikla koskee siis sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista liikkuvuuden esteiden poistamiseksi. Tavoitteiltaan määräys vastaa EY:n perustamissopimuksen 42 artiklaa.

Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevat tarkemmat määräykset sisältyvät sopimuksen liitteeseen II. Sopimuspuolet sopivat, että ne soveltavat keskenään sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisen alalla yhteisön säädöksiä, joihin viitataan, sellaisina kuin ne ovat voimassa sopimuksen allekirjoittamishetkellä. Säädöksillä tarkoitetaan sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annettua neuvoston asetusta (ETY) 1408/71, jäljempänä sosiaaliturva-asetus, sekä mainitun asetuksen täytäntöönpanomenettelystä annettua neuvoston asetusta (ETY) 574/72.

Sopimuksen II liitteen 1 ja 2 artiklassa viitataan liitteen A, B ja C osaan, joissa on lueteltu yhteisön sosiaaliturvan koordinaatiota koskeva lainsäädäntö.

Liitteen II A osassa luetellaan ne yhteisön säädökset ja mukautukset, joihin sopimuksessa viitataan eli sosiaaliturva-asetus siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Lisäksi A osassa on tarpeelliset määräykset sosiaaliturva-asetuksen liitemääräyksiksi Sveitsin osalta. Kysymys on Sveitsin sosiaaliturvalainsäädännön erityispiirteiden huomioon ottamisesta asetuksessa tarkoitetuissa tilanteissa. Suomen osalta liitteissä todetaan, että Suomen ja Sveitsin välisestä sosiaaliturvasopimuksesta jää voimaan sopimuksen 5 artiklan 2 kohta, joka koskee eläkkeiden maksamista sopimuspuolten ulkopuolelle. Sen lisäksi Suomea koskee liitteen 3 kohdan b alakohdan erityinen määräys, jossa on kysymys Sveitsin pakollisesta sairasvakuutuksesta ja siitä vapautumisen edellytyksistä. Lähtökohtana on, että Sveitsin lainsäädännön alaisuuteen työntekijänä kuuluva henkilö ja tämän perheenjäsenet kuuluvat Sveitsin pakolliseen sairasvakuutukseen. Kuitenkin siinä tapauksessa, että henkilö osoittaa kuuluvansa Suomen sairausvakuutusjärjestelmään, hän voi saada vapautuksen Sveitsin järjestelmästä.

Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annettua liitettä II soveltaessaan sopimuspuolten on otettava aiheellisella tavalla huomioon ne yhteisön säädökset, joihin viitataan II liitteen B osassa. II liitteen C osassa luetellaan ne yhteisön säädökset, joihin sopimuspuolten on kiinnitettävä huomiota. Liitteen B ja C osassa luetellaan hallintotoimikunnan päätökset ja suositukset, joita Sveitsi näin sitoutuu soveltamaan.

Järjestelmästä, jota sovelletaan sellaisten palkattujen yhteisön työntekijöiden työttömyysvakuutukseen, joilla on alle vuoden mittainen Sveitsin oleskelulupa, määrätään sopimuksen II liitteen lisäpöytäkirjassa, joka on erottamaton osa liitettä. Lisäpöytäkirjan määräykset merkitsevät poikkeusta sosiaaliturva-asetuksen säännöksiin työttömyysturvan maksamisesta ja työnhakuoikeudesta. Lisäpöytäkirja koskee henkilöitä, joilla on alle vuoden mittainen oleskelulupa Sveitsissä. Lähtökohtana on, että työttömyysetuuksiin on oikeus vain työntekijällä, joka on maksanut työttömyysvakuutusmaksuja Sveitsin vakuutukseen vähintään kuuden kuukauden ajan. Jos on kysymys toistuvasta työttömyydestä, vaadittava aika on 12 kuukautta. Jos työntekijä ei täytä tätä edellytystä, osa maksetuista maksuista palautetaan siihen valtioon, josta työntekijä tuli töihin Sveitsiin. Tarkoituksena on, että tällöin lähtövaltio vastaisi työttömyysturvasta. Lisäpöytäkirja on tarpeen lähinnä niitä valtioita varten, joista säännönmukaisesti on olut paljon työntekijöitä kausityössä Sveitsissä.

Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Sopimuksen 8 artiklan liitteessä II mainittu yhteisön lainsäädäntö on Suomessa suoraan sovellettavaa oikeutta, joten 8 artiklan ja II liitteen täytäntöönpano eivät edellytä muutoksia Suomen lainsäädäntöön, vaikka kysymyksessä onkin lainsäädännön alaan kuuluva asia. Myös II liitteen lisäpöytäkirja on sellaisenaan sovellettava, joten lainmuutostarpeita Suomessa ei ole. Sopimuksella ulotetaan nämä säännökset sovellettavaksi myös Sveitsissä. Sopimuksen tultua voimaan on tarpeen, että toimivaltaiset viranomaiset neuvottelevat keskenään lisäpöytäkirjan määräysten hallinnollisesta täytäntöönpanosta Suomen ja Sveitsin välillä.

Edellä selostetun II liitteen 3 kohdan b alakohdan määräyksen täytäntöönpano tapahtuisi siten, että kansaneläkelaitos antaisi Sveitsin vakuutusviranomaista varten todistuksen siitä, että työntekijä tai perheenjäsenet taikka sekä työntekijä että perheenjäsenet kuuluvat Suomen järjestelmään. Tämä määräys on tarpeen sen vuoksi, että lyhytaikaisesti Sveitsissä työssä olevan henkilön Suomessa asuville perheenjäsenille olisi muutoin tullut maksettavaksi pakollinen sairausvakuutusmaksu Sveitsiin. Näissä tapauksissa on kysymys henkilöistä, jotka asuvat Suomessa ja joilla on kansallisen lainsäädännön mukaan oikeus sairausvakuutusetuuksiin sekä terveydenhuollon palveluihin.

Tutkintotodistukset, todistukset ja muut asiakirjat

9 artikla. Sopimuksen 9 artiklan mukaan sopimuspuolet toteuttavat liitteen III mukaisesti tarvittavat toimenpiteet tutkintotodistusten, todistusten ja muiden asiakirjojen vastavuoroiseksi tunnustamiseksi ja palkkatyöntekijäksi ja itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtymistä ja niinä toimimista sekä palvelujen tarjoamista koskevan lainsäädännön ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamiseksi.

Sopimuksen liitteen III mukaan sopimuspuolet sopivat ammattipätevyyksien vastavuoroisen tunnustamisen alalla soveltavansa keskenään yhteisön säädöksiä sellaisina kuin ne ovat sopimuksen allekirjoittamispäivänä ja sellaisina kuin niitä on muutettu III liitteen A jaksossa (Sveitsiä koskevat mukautukset). Soveltaessaan III liitettä sopimuspuolet ottavat huomioon yhteisön säädökset, joihin viitataan liitteen B jaksossa. III liitteessä luetellaan direktiivit, jotka muodostavat ammattipätevyyksien tunnustamista koskevan yleisen järjestelmän ja vastaavasti direktiivit ammattialoittain. Hallituksen esityksen tekstissä ei ole tarkoituksenmukaista luetella kaikkia sovellettaviksi tulevia lukuisia direktiivejä, jotka ilmenevät liitteestä. Suomen lainsäädäntöä ja muutosten tarvetta koskevassa osuudessa käsitellään yksityiskohtaisemmin eräitä direktiivejä, joilla on erityistä merkitystä tämän esityksen sisältämien lakiehdotusten kannalta.

Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Sopimuksen III liitteessä mainittujen säädösten voimaanpanosta on säädetty muun muassa laissa Euroopan yhteisön yleisen tutkintojen tunnustamisjärjestelmän voimaanpanosta (1597/1992), kirkkolaissa (1054/1993), terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa, eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetussa laissa (29/2000), oikeudenkäymiskaaressa, asianajajista annetussa laissa ja tilintarkastuslaissa.

Sopimuksen johdosta Euroopan yhteisön yleisen tutkintojen tunnustamisjärjestelmän voimaanpanosta annettua lakia ei tarvitse muuttaa. Lain 1 §:n 3 momentin mukaan lakia sovelletaan myös siten, kuin kelpoisuudesta ja oikeudesta harjoittaa ammattia sovitaan Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden toisen osapuolen kanssa tekemässä sopimuksessa. Muutoksia ei tarvita myöskään kirkkolakiin, jonka 6 luvun 2 a §:n mukaan kelpoisuudesta kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän virkaan on soveltuvin osin voimassa, mitä siitä on laissa Euroopan yhteisön yleisen tutkintojen tunnustamisjärjestelmän voimaanpanosta säädetty.

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 2 luku sisältää säännökset oikeudesta toimia terveydenhuollon ammattihenkilönä. Laki ei sisällä säännöstä sellaisia tilanteita varten, jolloin Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun sopijapuolen kanssa tekemän sopimuksen nojalla henkilö olisi oikeutettu harjoittamaan terveydenhuollon ammattia. Tämän vuoksi tämä esitys sisältää ehdotuksen uudesta 14 a §:stä, jonka mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevan lain säännöksiä sovellettaisiin tällaisissa tapauksissa.

Asianajajien osalta sovellettaviksi tulevat asianajajien palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamisesta annettu neuvoston direktiivi (77/249/ETY), jäljempänä asianajajadirektiivi, vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä annettu neuvoston direktiivi (89/48/ETY), jäljempänä tutkintotodistusdirektiivi, sekä asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu, annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (98/5/EY), jäljempänä etabloitumisdirektiivi. Näin ollen kaikkia kolmea direktiiviä, joilla on merkitystä asianajotoimen harjoittamisen kannalta, tulisi soveltaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Sveitsin välillä.

Asianajajadirektiivin mukaan asianajaja voi tilapäisesti harjoittaa asianajajan ammattia toisessa jäsenvaltiossa käyttämällä sen valtion ammattinimikettä, jossa ammattipätevyys on hankittu. Tutkintotodistusdirektiivin mukaan asianajaja voi saada tutkintotodistuksensa tunnustettua vastaanottavassa jäsenvaltiossa joko suorittamalla direktiivissä tarkoitetun soveltuvuuskokeen tai harjoittamalla ammattiaan vastaanottavassa valtiossa tietyn ajan alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen. Asianajajien osalta, kuten Suomikin on tehnyt, vastaanottava valtio voi määrätä kokeen suorittamisen pakolliseksi edellytykseksi.

Sekä asianajajadirektiivi että tutkintotodistusdirektiivi on Suomessa saatettu voimaan oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n ja asianajajista annetun lain muutoksilla. Direktiivejä sovelletaan Euroopan talousalueen valtioiden välisissä suhteissa. Myös Suomen lainsäädännön muutokset on ulotettu koskemaan muista Euroopan talousalueen valtioista tulevia asianajajia.

Etabloitumisdirektiivin tarkoitus on entisestään helpottaa Euroopan unionin jäsenvaltion asianajajan mahdollisuuksia harjoittaa ammattiaan muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu. Etabloitumisdirektiivi täydentää asianajaja- ja tutkintotodistusdirektiiviä niissä tapauksissa, joissa asianajaja asettuu pysyvästi harjoittamaan ammattiaan toiseen jäsenvaltioon.

Etabloitumisdirektiivi mahdollistaa sen, että toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa ammatillisen pätevyytensä hankkinut asianajaja voi alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen harjoittaa pysyvästi asianajajan tointa toisessa jäsenvaltiossa. Samoin direktiivi mahdollistaa sen, että toisessa jäsenvaltiossa ammattipätevyytensä hankkinut asianajaja voi saada toisen jäsenvaltion asianajajan ammattinimikkeen suorittamatta soveltuvuuskoetta. Asianajajalla on oikeus liittyä vastaanottavan jäsenvaltion asianajajakuntaan ja saada tämän maan asianajajan ammattinimike sillä perusteella, että hän on harjoittanut alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen asianajajan tointa vastaanottavassa jäsenvaltiossa vähintään kolmen vuoden ajan. Direktiivi ei kuitenkaan aseta velvollisuutta liittyä vastaanottavan jäsenvaltion asianajajakuntaan, vaan asianajaja voi jatkaa ammatin harjoittamista myös alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen. Etabloitumisdirektiivi on Suomessa saatettu voimaan asianajajista annetun lain muutoksilla. Etabloitumisdirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä tehdyt asianajajista annetun lain muutokset koskevat vain muista Euroopan unionin jäsenvaltioista tulevia asianajajia.

Suomessa, toisin kuin monissa muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa, ei ole asianajajamonopolia. Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana saa toimia asianajaja tai muu rehellinen ja muutoin siihen toimeen sopiva sekä kykenevä täysi-ikäinen henkilö, joka ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu. Asianajaja eli asianajajaluetteloon merkitty Suomen Asianajajaliiton jäsen on kuitenkin eräiltä osin erityisasemassa verrattuna muihin oikeudenkäyntiavustajiin. Tällaisia tilanteita ovat rikoksesta vangitun, vangittavaksi vaaditun sekä 18 vuotta nuoremman henkilön, jolle vaaditaan rangaistusta rikoksesta, josta saattaa seurata vapausrangaistus, avustaminen maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain (87/1973) 11 §:n tai yleisestä oikeusavusta annetun lain (104/1998) 6 §:n mukaisena avustajana, rikoksen johdosta luovutettavan henkilön avustaminen, asianosaisen avustaminen esitutkinnassa sekä rikosasiassa toimiminen puolustajana tai asianomistajan oikeudenkäyntiavustajana.

Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan mitä asianajajan oikeudesta toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana on säädetty, sovelletaan myös henkilöön, joka saa harjoittaa asianajajan tointa jossakin muussa Euroopan talousalueen valtiossa. Näin ollen toisessa Euroopan talousalueen valtiossa ammattipätevyytensä hankkinut asianajaja on ammatin harjoittamisoikeuden osalta samassa asemassa Suomen Asianajajaliiton jäsenen kanssa. Tämä säännös on otettu lakiin tutkintotodistus- ja asianajajadirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä. Koska säännöksessä mainitaan ainoastaan toisessa Euroopan talousalueen valtiossa ammattipätevyytensä hankkinut asianajaja eikä Sveitsi kuulu Euroopan talousalueeseen, säännöstä ehdotetaan tässä esityksessä muutettavaksi siten, että Sveitsistä tulevat asianajajat saatetaan samaan asemaan suomalaisten asianajajien ja Euroopan talousalueen valtioista tulevien asianajajien kanssa.

Asianajajista annettu laki sisältää Euroopan talousalueen valtioissa sekä Euroopan unionin jäsenvaltioissa ammattipätevyytensä hankkineita asianajajia koskevia säännöksiä. Euroopan talousalueen valtiosta tulevia asianajajia koskevat säännökset on otettu lakiin tutkintotodistus ja asianajajadirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä ja Euroopan unionin jäsenvaltioista tulevia asianajajia koskevat säännökset etabloitumisdirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä. Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin välillä tehty sopimus edellyttää, että myös asianajajista annettua lakia muutetaan siten, että Sveitsistä tulevat asianajajat saatetaan samaan asemaan Euroopan unionin jäsenvaltioista, ja siten myös Euroopan talousalueen valtioista, tulevien asianajajien kanssa.

Eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annettua lakia ei tarvitse muuttaa. Sen 4 §:n 4 momentin mukaan lakia sovelletaan myös siten, kuin kelpoisuudesta ja oikeudesta harjoittaa eläinlääkärinammattia sovitaan Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden toisen osapuolen kanssa tekemässä sopimuksessa. Sopimuksen johdosta on lisäksi muutettava tilintarkastuslain 4 §:n 4 momenttia, joka koskee keskuskauppakamarin hyväksymältä tilintarkastajalta (KHT) vaadittavan pätevyyden saamista Suomessa.

II. Yleiset määräykset ja loppumääräykset

Siirtymämääräykset ja sopimuksen kehittyminen

10 artikla. Sopimuksen 10 artiklassa määritellään ne asiat, joiden osalta Sveitsi tai EY:n jäsenvaltiot voivat poiketa sopimuksen määräyksistä siirtymäkauden aikana. Sveitsi voi soveltaa määrällisiä rajoituksia taloudellisen toiminnan harjoittamisen aloittamiseen viiden vuoden ajan sopimuksen voimaantulosta. Määrälliset rajoitukset eivät ole mahdollisia alle neljä kuukautta kestävän oleskelun osalta. Kaikki sopimuspuolet voivat jatkaa tavanomaisille työmarkkinoille yhdentyneiden työntekijöiden ensisijaisuuden sekä toisen sopimuspuolen kansalaisten palkka- ja työolojen tarkastamista enintään kahden vuoden ajan. Sopimuksella perustettava sekakomitea tutkii näitä rajoituksia ja voi päättää voimassaolon enimmäisajan lyhentämisestä.

Sveitsi varaa sopimuksen voimassaolon ensimmäisen viiden vuoden aikana EY:n palkkatyöntekijöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille tarkoitettuja uusia oleskelulupia ainakin 15 000 vuodessa vähintään vuoden voimassa olevia lupia ja ainakin 115 500 vuodessa 4 kuukautta - 1 vuosi voimassa olevia lupia. Kun sopimuksen voimaantulosta on kulunut 5 vuotta mutta ei vielä yli 12 vuotta, Sveitsi voi rajoittaa uusien oleskelulupien määrää kolmen edeltävän vuoden keskiarvoon 5 prosentilla korotettuna, jos johonkin luokkaan kuuluvien oleskelulupien määrä jonakin vuonna ylittäisi 10 prosentilla kolmen edeltävän vuoden keskiarvon. Uusien oleskelulupien on oltava kuitenkin vähintään sanotut 15 000 ja 115 500 lupaa.

Edellä mainittuja siirtymämääräyksiä ei sovelleta palkkatyöntekijöihin ja itsenäisiin ammatinharjoittajiin, joilla on lupa harjoittaa taloudellista toimintaa sopimuspuolen alueella sopimuksen voimaantuloajankohtana. Tämä koskee erityisesti maantieteellistä ja ammatillista liikkuvuutta. Alle vuoden oleskeluluvan haltijalla on oikeus uusia lupansa ja yli vuoden oleskeluluvan haltijoilla on oikeus jatkaa lupansa voimassaoloa.

Sveitsi toimittaa säännöllisesti näitä järjestelyjä koskevat tilastot ja muut tiedot sekakomitealle. Rajatyöntekijöihin ei sovelleta määrällisiä rajoituksia. Sosiaaliturvaa ja työttömyysvakuutusmaksujen korvaamista koskevat siirtymämääräykset sisältyvät liitteen II pöytäkirjaan.

Sopimuksen 10 artiklaa sovellettaessa I liitteen 26 - 34 artiklan määräyksillä täydennetään I liitteen muita määräyksiä tai korvataan ne. Kun sopimuksen 10 artiklassa määrättyjä rajoituksia sovelletaan, taloudellisen toiminnan harjoittamisen edellytyksenä on oleskelu- tai työluvan taikka molempien myöntäminen. Liite I sisältää siirtymämääräyksiä ja sopimuksen kehittymistä koskevia määräyksiä palkkatyöntekijöiden oleskelusta, palkkatyötä tekevistä rajatyöntekijöistä, palkkatyöntekijöiden paluuoikeudesta, palkkatyöntekijöiden maantieteellisestä ja ammatillisesta liikkuvuudesta, itsenäisten ammatinharjoittajien oleskelusta, itsenäistä ammattia harjoittavista rajatyöntekijöistä, itsenäisten ammatinharjoittajien paluuoikeudesta ja itsenäistä ammattia harjoittavien työntekijöiden maantieteellisestä ja ammatillisesta liikkuvuudesta.

Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Sopimuksen 10 artikla ei edellytä Suomessa uutta lainsäädäntöä.

Valitusten käsittely

11 artikla. Sopimuksen 11 artiklan mukaan sopimuksessa tarkoitetut henkilöt voivat valittaa sopimuspuolten viranomaisille sopimuksen määräysten soveltamisesta. Valitukset on käsiteltävä kohtuullisessa määräajassa. Päätöksestä tai määräajan laiminlyömisestä on oikeus hakea muutosta kansalliselta tuomioistuimelta.

Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Sopimus, joka on asianmukaisesti saatettu Suomessa voimaan, on osa Suomen oikeusjärjestystä. Sopimuksen velvoitteisiin voidaan siten vedota tuomioistuimissa ja muissa toimivaltaisissa viranomaisissa. Sopimuksen määräykset on siten otettava huomioon esimerkiksi silloin, kun Sveitsin kansalainen käyttää ulkomaalaislaissa tarkoitettua muutoksenhakumahdollisuutta. Velvollisuus käsitellä tässä sopimuksessa tarkoitettu asia kohtuullisessa määräajassa sisältyy jo perustuslain 21 §:ään, jonka mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Sopimuksen 11 artikla ei edellytä muutoksia Suomen lainsäädäntöön.

Edullisempaa kohtelua koskevat säännökset

12 artikla. Selvyyden vuoksi 12 artiklassa määrätään, että sopimus ei estä soveltamasta edullisempia kansallisia säännöksiä sopimuspuolten kansalaisiin ja heidän perheenjäseniinsä.

Vallitsevan tilan säilyttäminen

13 artikla. Sopimuksen 13 artikla sisältää määräyksen, jonka mukaan sopimuspuolet sitoutuvat olemaan toteuttamatta sopimuksen allekirjoittamisesta alkaen uusia sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia rajoittavia toimenpiteitä. Määräyksen tarkoituksena on estää sopimuksen määräysten kiertäminen esimerkiksi siten, että juuri ennen sopimuksen voimaantuloa toteutetaan toimenpiteitä, jotka heikentäisivät sopimuksen voimaantuloajankohtaan sidottuja oikeuksia.

Sekakomitea

14 artikla. Sopimuksen 14 artiklalla perustetaan sekakomitea, joka muodostuu sopimuspuolten edustajista ja joka vastaa sopimuksen hallinnoinnista ja moitteettomasta soveltamisesta. Sekakomitea voi tehdä suosituksia ja päätöksiä. Päätökset tehdään yksimielisesti. Sekakomitea päättää sopimuksen toiminnalle mahdollisimman vähän häiriötä aiheuttavista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on korjata vakavia taloudellisia tai sosiaalisia vaikeuksia. Sekakomitea kokoontuu vähintään kerran vuodessa ja EY:n jäsenvaltioiden edustajat voivat osallistua sen kokouksiin.

Henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskeva sopimus on yksi osa sopimuspakettia, joka on tarkoitus yhteisön puolelta tehdä EY:n perustamissopimuksen 310 artiklassa tarkoitettuna assosiaatiosopimuksena. Toisin kuin assosiaatiosopimusten yhteydessä yleensä näillä sopimuksilla ei perusteta assosiaationeuvoston tasoista toimielintä. Näin ollen sekakomitea on tämän sopimuksen täytäntöönpanosta vastaava ylin toimielin.

Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Sopimuksen 14 artikla kuuluu lainsäädännön alaan. Se ei kuitenkaan edellytä asiasisältöistä lainsäädäntöä, vaan määräykset voidaan panna täytäntöön esityksessä annettavaksi ehdotettavan blankettilain nojalla.

Liitteet, pöytäkirjat ja julistukset

15 artikla. Sopimuksen 15 artiklan mukaan sen liitteet ja pöytäkirjat ovat erottamaton osa sopimusta. Sopimukseen liittyy kaksi pöytäkirjaa: Vapaa-ajan asuntoja Tanskassa koskeva pöytäkirja ja Ahvenanmaata koskeva pöytäkirja. Suomen liittymissopimukseen liittyvän Ahvenanmaata koskevan pöytäkirjan olisi katsottava koskevan henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevaa sopimusta ilman erityistä mainintaakin, koska sopimuksen alueellinen soveltamisala kattaa sopimuksen 24 artiklan mukaan alueet, joihin sovelletaan EY:n perustamissopimusta siinä määrätyin edellytyksin. Koska Tanska kuitenkin halusi, että sopimukseen lisätään erillinen pöytäkirja kiinteän omaisuuden hankkimisesta Tanskasta, jossa sovitaan että EY:n perustamissopimukseen liitettyä vastaavaa pöytäkirjaa on sovellettava, katsottiin Ahvenanmaata koskeva erityinen pöytäkirja selvyyden vuoksi tarpeelliseksi.

Liitteiden ja pöytäkirjojen määräyksiä on selvitetty pääsopimuksen asianomaisten määräysten yhteydessä. Sopimuksen 15 artiklassa todetaan, että julistukset ovat päätösasiakirjassa. Sopimuksen päätösasiakirjaan sisältyy sekä EY:n ja sen jäsenvaltioiden ja Sveitsin yhteisiä julistuksia että sopimuspuolten yksipuolisia julistuksia, joita selostetaan seuraavassa:

Yhteinen julistus palvelujen tarjonnan yleisestä vapauttamisesta. Sopimuspuolet sitoutuvat aloittamaan mahdollisimman pian neuvottelut palvelujen tarjonnan yleisestä vapauttamisesta yhteisön säännösten perusteella.

Yhteinen julistus Sveitsissä asuvien EY:n toimielimistä eläkkeelle jääneiden henkilöiden eläkkeistä. Komissio ja Sveitsi sitoutuvat etsimään tyydyttävää ratkaisua EY:n toimielimistä eläkkeelle jääneiden henkilöiden eläkkeiden kaksinkertaista verotusta koskevaan ongelmaan.

Yhteinen julistus sopimuksen soveltamisesta. Sopimuspuolet toteuttavat tarvittavat toimenpiteet yhteisön säännöstön soveltamiseksi toisen sopimuspuolen kansalaisiin tekemänsä sopimuksen mukaisesti.

Yhteinen julistus tulevista lisäneuvotteluista. EY ja Sveitsi julistavat aikomuksensa aloittaa neuvottelut sopimusten tekemiseksi yhteiseen etuun kuuluvilla aloilla, kuten vuoden 1972 vapaakauppasopimuksen pöytäkirjan 2 saattaminen ajan tasalle sekä Sveitsin osallistuminen tiettyä koulutusta, nuorisoa, viestimiä, tilastointia ja ympäristöä koskeviin yhteisön ohjelmiin. Neuvotteluja on valmisteltava nopeasti sopimuspaketin neuvottelujen päättymisen jälkeen. Neuvosto on jo tähän mennessä antanut komissiolle valtuudet neuvotella yhteisön puolesta Sveitsin osallistumisesta Euroopan ympäristökeskuksen toimintaan, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisestä tilastoalan yhteistyötä koskevasta sopimuksesta ja yhteistyösopimuksesta petosten ja muun laittoman toiminnan torjumiseksi. Sveitsi on ilmaissut kiinnostuksensa laajentaa suhteita myös useille muille aloille.

Sveitsin julistus sopimuksen voimassaolon jatkamisesta. Sveitsi ilmoittaa omien sisäisten menettelyjen mukaisesti kantansa sopimuksen voimassaolon jatkamisesta sopimuksen seitsemännen soveltamisvuoden aikana.

Sveitsin julistus maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikasta. Sveitsi vahvistaa aikovansa tiivistää yhteistyötään EU:n ja sen jäsenvaltioiden kanssa maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan alalla. Sveitsi on valmis osallistumaan turvapaikkahakemusten koordinointijärjestelmään EU:ssa ja ehdottaa Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioon jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan valtion ratkaisemisesta tehdyn yleissopimuksen (SopS 85/1997) (niin sanottu Dublinin yleissopimus) kanssa rinnakkaisen yleissopimuksen tekemistä.

Sveitsin julistus tutkintotodistusten vastavuoroisesta tunnustamisesta arkkitehtuurin alalla. Sveitsi ehdottaa, että sopimuksella perustettava sekakomitea hyväksyisi heti sen aloitettua toimintansa, että sopimuksen liitteeseen III sisällytetään Sveitsin "Universities of applied sciences" -korkeakoulujen antamat arkkitehtien tutkintotodistukset.

EY:n ja sen jäsenvaltioiden julistus liitteessä I olevista 1 ja 17 artiklasta. EY ja sen jäsenvaltiot ilmoittavat, että sopimuksen liitteessä I olevat 1 ja 17 artikla eivät rajoita rajat ylittävän palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvaa kolmannen maan kansaisuuden omaavien työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskevan yhteisön säännöstön soveltamista.

Julistus Sveitsin osallistumisesta komiteoiden työhön. Neuvosto hyväksyy sen, että Sveitsin edustajat osallistuvat tarkkailijoina Sveitsiä koskevien asioiden käsittelyyn tutkimusohjelmia käsittelevissä komiteoissa, siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnassa, korkeakoulututkintojen vastavuoroista tunnustamista käsittelevässä koordinointiryhmässä, lentoliikennereittejä ja kilpailusääntöjen soveltamista lentoliikennealalla käsittelevissä neuvoa-antavissa komiteoissa. Sveitsin edustajat eivät ole läsnä äänestyksissä. Muissa sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia aloja käsittelevissä komiteoissa komissio kuulee Sveitsin edustajia ETA-sopimuksen 100 artiklan mukaisesti.

Viittaukset yhteisön oikeuteen

16 artikla. Sopimuksen artiklojen läheisyys yhteisöoikeuteen ilmenee 16 artiklassa, jossa määrätään, että sopimuspuolten on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sopimuksessa viitatuissa EY:n säädöksissä olevien oikeuksien ja velvollisuuksien noudattamiseksi myös sopimuspuolten välisissä suhteissa. Ennen sopimuksen allekirjoittamista edeltävä EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö otetaan suoraan huomioon sopimuksen soveltamisessa. Tarvittaessa sekakomitea määrittää myöhemmän oikeuskäytännön seuraukset.

Lainsäädännön kehittyminen

17 artikla. Sopimuspuolen on 17 artiklan mukaan ilmoitettava sekakomitealle sopimukseen liittyvän kansallisen lainsäädäntönsä muuttamista koskevan menettelyn aloittamisesta ja viimeisten oikeusasteiden oikeuskäytännön muuttumisesta. Kysymyksistä keskustellaan sekakomiteassa.

Sopimuksen uudelleen tarkastelu

18 artikla. Jos sopimuspuoli haluaa, että sopimusta tarkastellaan uudelleen, sen tulee jättää sitä koskeva ehdotus sekakomitealle. Sopimuksen muutokset tulevat voimaan, kun sopimuspuolten sisäiset menettelyt on saatettu päätökseen. Sopimuksen liitteiden II ja III muutoksista päättää kuitenkin sekakomitea ja ne voivat tulla voimaan heti päätöksen tekemisen jälkeen.

Riitojen ratkaisu

19 artikla. Sopimuspuolet voivat jättää kaikki sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat riidat sekakomitealle, jolla on valtuudet ratkaista riidat. Sopimuksen 14 artiklan mukaisesti sekakomitea muodostuu sopimuspuolten edustajista ja se tekee päätöksensä yksimielisesti.

Suhde sosiaaliturvaa koskeviin kahdenvälisiin sopimuksiin

20 artikla. Jos sopimuksen II liitteessä ei toisin määrätä, Sveitsin ja EY:n jäsenvaltioiden sosiaaliturvaa koskevien kahdenvälisten sopimusten soveltaminen lakkautetaan sopimuksen voimaantulosta lukien siltä osin, kuin tällä sopimuksella säännellään samaa asiaa.

Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Suomella on Sveitsin kanssa sopimus sosiaaliturvasta (SopS 64/1986). Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskeva sopimuksen liite II sisältää erityisen viittauksen Suomen ja Sveitsin välisen sopimuksen 5 artiklan 2 kohtaan (eläkkeiden maksaminen sopimuspuolten ulkopuolelle), joka jää voimaan.

Suhde kaksinkertaista verotusta koskeviin kahdenvälisiin sopimuksiin

21 artikla. Tämän sopimuksen määräykset eivät vaikuta Sveitsin ja EY:n jäsenvaltioiden kaksinkertaista verotusta koskevien kahdenvälisten sopimusten määräyksiin. Erityisesti sopimus ei vaikuta niissä oleviin rajatyöntekijöiden määritelmiin. Sopimus ei estä kohtelemasta kansallista verolainsäädäntöä sovellettaessa eri tavalla verovelvollisia, joiden olosuhteet eivät ole keskenään verrannollisia, erityisesti asuinpaikan osalta. Sopimus ei myöskään estä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on verojen tosiasiallisen kantamisen, maksamisen ja perimisen varmistaminen taikka veronkierron estäminen.

Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Suomella on Sveitsin kanssa sopimus kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi perintöverojen alalla (SopS 9/1957) ja sopimus tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi (SopS 90/1993). Suomi pyrki sopimusneuvotteluissa varmistamaan kahdenvälisten verosopimusten jättämisen sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Sopimuksen 21 artiklan määräys vastaa Suomen tavoitteita.

Suhde muita aloja kuin sosiaaliturvaa ja kaksinkertaista verotusta koskeviin kahdenvälisiin sopimuksiin

22 artikla. Sopimus ei vaikuta muihin Sveitsin ja EY:n jäsenvaltioiden välisiin sopimuksiin sikäli kuin ne ovat yhteensopivia tämän sopimuksen kanssa. Jos muut sopimukset eivät ole yhteensopivia tämän kanssa, sovelletaan ensisijaisesti tätä sopimusta.

Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Suomella on sosiaaliturvasopimuksen ja verosopimusten ohella Sveitsin kanssa seuraavat kahdenväliset sopimukset: väliaikainen kauppasopimus ja sen lisäsopimus, sovinto- ja oikeudellista menettelyä koskeva sopimus, sopimus kansalaisten, yhtiöiden, osuuskuntien ja yhtymäin kohtelusta toisessa sopimusmaassa, sopimus harjoittelijain vaihdosta, sopimus maahantuloleimausten poistamisesta, lentoliikennesopimus ja kansainvälisiä maantiekuljetuksia koskeva sopimus. Sopimukset sisältävät joiltakin osin vanhentuneita määräyksiä ja joiltakin osin henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen kanssa ristiriitaisia määräyksiä. Esimerkiksi sopimus harjoittelijain vaihdosta sisältää työlupaa, harjoittelukauden enimmäispituutta ja harjoittelijoiden yläikärajaa koskevia määräyksiä, jotka eivät ole kaikilta osin yhdenmukaisia henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen määräysten kanssa. Tämän sopimuksen 22 artiklan määräysten mukaan on sitä sovellettava aiemman kahdenvälisen sopimuksen sijasta niiltä osin kuin sopimukset eivät ole yhteensopivia.

Suomen ja Sveitsin välillä vuonna 1927 tehtyä väliaikaista kauppasopimusta muutettiin ja täydennettiin vuonna 1958 tehdyllä lisäsopimuksella. Kauppapoliittisen kehityksen ja erityisesti Sveitsin ja EY:n välillä vuonna 1972 tehdyn vapaakauppasopimuksen johdosta Sveitsin ja Suomen välinen kauppasopimus on menettänyt merkityksensä. Suomen ja Sveitsin kesken on käyty keskusteluja sopimuksen lakkauttamisesta ja asiasta on yhteisymmärrys sopimuspuolten kesken. Ottaen huomioon sen, että vanha kauppasopimus sisältää myös sellaisia määräyksiä, jotka liittyvät henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen ("kauppamatkustajain kohtelu"), on tarkoituksenmukaista, että kauppasopimus irtisanotaan samalla, kun Suomi hyväksyy henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen. Irtisanomisen ajoittamista sanotulla tavalla puoltaa myös se, että Sveitsin ja EY:n välisen sopimuspaketin muut sopimukset tulevat voimaan samanaikaisesti kuin henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskeva sopimus. Suomen ja Sveitsin välisen vanhan kauppasopimuksen määräykset menettävät näin täysin merkityksensä. Eduskunnalta pyydetään tässä esityksessä näin ollen hyväksymistä myös kauppasopimuksen irtisanomiselle.

Saavutetut oikeudet

23 artikla. Jos sopimus irtisanottaisiin tai sen voimassaoloa ei jatkettaisi, yksilöiden saavuttamiin oikeuksiin ei kuitenkaan puututa ja sopimuspuolet päättävät yhteisellä sopimuksella, mitä tehdään oikeuksille, joita ollaan juuri myöntämässä.

Alueellinen soveltamisala

24 artikla. Sopimusta sovelletaan Sveitsin alueeseen sekä alueisiin, joihin sovelletaan EY:n perustamissopimusta siinä määrätyin edellytyksin. Selvyyden vuoksi sopimukseen on liitetty Ahvenmaata koskeva pöytäkirja, jossa todetaan, että Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen Ahvenmaata koskevaa pöytäkirjaa N:o 2 sovelletaan myös tähän sopimukseen.

Voimaantulo ja kesto

25 artikla. Sopimuspuolten on ratifioitava tai hyväksyttävä sopimus. Se tulee voimaan sitä päivää seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona kaikkien sopimuspakettiin kuuluvan seitsemän sopimuksen ratifioimiskirjojen tallettamisesta tai hyväksymisestä on ilmoitettu viimeksi. Sopimus on voimassa aluksi seitsemän vuotta. Sopimus uusitaan määräämättömäksi ajaksi, jollei EY tai Sveitsi ilmoita muuta ennen voimassaoloajan päättymistä. Tämä sopimus ja sopimuspakettiin kuuluvat muut kuusi sopimusta lakkaavat olemasta voimassa kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun EY tai Sveitsi on ilmoittanut, että ei aio jatkaa sopimuksen voimassaoloa tai on irtisanonut sopimuksen. Tämä niin sanottu giljotiinilauseke sitoo koko sopimuspaketin yhdeksi kokonaisuudeksi, vaikka sopimusten määräykset ovat eräitä ristikkäisiä viittauksia lukuunottamatta toisistaan riippumattomia.

Todistusvoimaiset kielet

Sopimuksen loppulausekkeen mukaan sopimuksen yksitoista kieltä, mukaan luettuna suomen ja ruotsin kieli, ovat yhtä todistusvoimaisia.

2. Lakiehdotusten perustelut

2.1. Laki Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

1 §. Lain 1 § sisältää säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Niiltä osin kuin sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat ristiriidassa Suomessa lailla annettujen säännösten kanssa, on hallituksen esitykseen sisällytetty lisäksi ehdotukset asianomaisten lakien muuttamisesta.

2 §. Lain 2 § sisältää säännöksen, jonka mukaan lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tarkempia säännöksiä tasavallan presidentin asetuksella.

3 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

2.2. Ulkomaalaislaki

Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisten ja Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden kansalaisten liikkumisesta säädetään ulkomaalaislaissa samoissa pykälissä, koska kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat osallisina Euroopan talousaluetta koskevassa sopimuksessa. Nyt ehdotettavalla ulkomaalaislain muutoksella näihin pykäliin lisättäisiin maininta Sveitsin valtion kansalaisista. Henkilöiden vapaata liikkumista koskevat säännökset ovat hyvin samanlaiset kaikissa näissä sopimuksissa. Lain soveltamiskäytännön kannalta on perusteltua omaksua samat periaatteet myös Sveitsin osalta.

8 a §. Euroopan talousalueen ja Sveitsin kansalaisen maahantulon edellytykset Pykälän 1 momentin mukaan ETA-valtion kansalaisen maahantulo edellyttää, että hän esittää voimassa olevan henkilötodistuksen tai passin ja että hänen ei katsota vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta tai kansanterveyttä. Sveitsin kansalaisen osalta nämä edellytykset ilmenevät sopimuksen I liitteen 1 ja 5 artiklasta. Pykälän 2 momentissa säädetään ETA-valtion kansalaisen sallitusta maassa oleskeluajasta ilman oleskelulupaa. Säännös vastaa sopimuksen I liitteen 2 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 2 kohdan määräyksiä. Tämän vuoksi ehdotetaan, että pykälään lisätään ETA-valtion kansalaisen rinnalle maininta Sveitsin kansalaisesta.

16 §. Oleskelulupalajit. Pykälän 4 momentissa säädetään ETA-valtion kansalaiselle ja hänen perheenjäsenelleen myönnettävän oleskeluluvan pituudesta. Säännös vastaa sopimuksen liitteessä I olevaa periaatetta vähintään viiden vuoden pituisista oleskeluluvista ja liitteen 3 artiklan määritelmää perheenjäsenistä. Tämän vuoksi ehdotetaan, että pykälään lisätään ETA-valtion kansalaisen rinnalle maininta Sveitsin kansalaisesta.

18 b §. Perheenjäsen. Pykälän 3 momentin mukaan ETA-valtion kansalaisen perheenjäsenistä säädetään 16 §:n 4 momentissa. Ehdotetaan, että pykälään lisätään ETA-valtion kansalaisen rinnalle maininta Sveitsin kansalaisesta, jolloin se vastaa muutettavaksi ehdotettua 16 §:n 4 momenttia.

25 §. Työlupavelvollisuudesta vapautetut. Pykälän 3 momentin mukaan ETA-valtion kansalainen, tämän puoliso ja heidän alle 21-vuotiaat taikka huollettavat lapsensa eivät tarvitse työlupaa. Sopimuksen I liitteen 3 artiklan 5 kohdan mukaan oleskeluoikeuden omaavan henkilön puolisolla ja alle 21-vuotiailla tai huollettavilla lapsilla on kansalaisuudesta riippumatta oikeus ryhtyä harjoittamaan taloudellista toimintaa. Ehdotetaan, että pykälään lisätään ETA-valtion kansalaisen rinnalle maininta Sveitsin kansalaisesta.

37 §. Käännyttämisen perusteet. Pykälän 3 momentin mukaan ETA-sopimukseen perustuvan oleskeluoikeuden omaava ulkomaalainen voidaan käännyttää vain yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvasta syystä. Säännös vastaa I liitteen 5 artiklan 1 kohdan määräystä, minkä vuoksi ehdotetaan, että momenttiin lisätään maininta Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen perustuvasta oleskeluoikeudesta.

40 §. Maasta karkottamisen perusteet.

Pykälän 3 momentin mukaan ETA-sopimukseen perustuvan oleskeluoikeuden omaava ulkomaalainen voidaan karkottaa vain yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvasta syystä. Säännös vastaa I liitteen 5 artiklan 1 kohdan määräystä, minkä vuoksi ehdotetaan, että momenttiin lisätään maininta Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen perustuvasta oleskeluoikeudesta.

Tarkemmat säännökset ja määräykset. Sopimus ja ehdotetut ulkomaalaislain muutokset eivät aiheuta muutoksia ulkomaalaisasetukseen. Sisäasiainministeriön ja työministeriön maahantuloa, maassa oleskelua ja työntekoa koskevia määräyksiä tullaan tarkistamaan asian johdosta.

Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

2.3. Oikeudenkäymiskaari

15 luvun 2 §. Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Sveitsistä tulevat asianajajat saatettaisiin oikeudenkäyntiasiamiehenä ja -avustajana toimimisen osalta samaan asemaan suomalaisten asianajajien eli Suomen Asianajajaliiton jäsenten kanssa. Sveitsiä ei kuitenkaan ehdoteta mainittavaksi nimenomaisesti, vaan esityksessä ehdotetaan, että rinnastus koskisi asianajajia, jotka saavat harjoittaa asianajotoimintaa sellaisessa valtioissa, jonka kanssa Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet sopimuksen asianajajan ammattipätevyyden vastavuoroisesta tunnustamisesta. Siitä on se etu, että jos Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot tekevät jonkin muun valtion kanssa sopimuksen Euroopan yhteisön säädösten soveltamisesta, pykälää ei tarvitse muuttaa uudelleen. Tällä hetkellä Sveitsi on ainoa valtio, jonka kanssa on tehty vastavuoroista tunnustamista koskeva sopimus.

Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

2.4. Laki asianajajista

13 a §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että mitä asianajajista annetussa laissa ja yleisen asianajajayhdistyksen sääntöjen vahvistamisesta annetussa oikeusministeriön päätöksessä (191/1959) säädetään henkilöstä, jolla on asianajajan ammattipätevyys Euroopan unionin jäsenvaltiossa, sovellettaisiin myös henkilöön, jolla on asianajajan ammattipätevyys valtiossa, jonka kanssa Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet sopimuksen ammattipätevyyden vastavuoroisesta tunnustamisesta.

Ehdotetun säännöksen perusteella Sveitsissä ammattipätevyytensä hankkineisiin asianajajiin sovellettaisiin samoin kaikkia säännöksiä, jotka koskevat sekä Euroopan talousalueen valtioissa että Euroopan unionin jäsenvaltioissa ammattipätevyytensä hankkineita asianajajia. Sveitsiläisiin asianajajiin sovellettaisiin siten etabloitumisdirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä lakiin otettuja säännöksiä, joten he voisivat päästä Suomen Asianajajaliiton jäseniksi soveltuvuuskoetta suorittamatta, mikä ei ole mahdollista niille asianajajille, jotka tulevat sellaisista Euroopan talousalueen valtioista, jotka eivät kuulu Euroopan unioniin.

Sveitsissä asianajajan tointa harjoittamaan oikeutetun henkilön kannalta ehdotus merkitsisi sitä, että hän voisi liittyä Suomen Asianajajaliiton jäseneksi joko lain 3 §:n 2 tai 3 momentissa säädetyllä tavalla. Hän voisi hakea jäsenyyttä suoritettuaan soveltuvuuskokeen tai harjoitettuaan asianajotoimintaa Suomessa EU-luetteloon merkittynä säännöllisesti vähintään kolmen vuoden ajan. Sveitsiläisen asianajajan olisi ilmaistava ammattinimikkeensä siten kuin lain 5 a §:ssä säädetään. Hänellä olisi oikeus lain 5 b §:n mukaisesti kirjoittautua asianajajayhdistyksen eli Suomen Asianajajaliiton, pitämään EU-luetteloon. Jos hän kirjoittautuisi EU-luetteloon, häneen sovellettaisiin kaikkia EU-luetteloon kirjoittautuneita asianajajia koskevia säännöksiä.

Asianajajista annetun lain 3 §:n 1 momentin mukaan asianajajaksi voidaan hyväksyä vain Suomen tai jonkin muun Euroopan talousalueen valtion kansalainen. Lain 5 §:n 2 momentin mukaan asianajaja ei ilman asianajajayhdistyksen lupaa saa harjoittaa asianajajan tointa ulkomailla muualla kuin Euroopan talousalueen valtiossa. Ehdotettu säännös tarkoittaisi myös sitä, että asianajajaksi voitaisiin hyväksyä Sveitsin kansalainen eikä asianajotoimen harjoittamiseen Sveitsissä tarvittaisi asianajajayhdistyksen lupaa.

Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

2.5. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä

14 a §. Lain soveltaminen Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden tekemässä sopimuksessa tarkoitettuihin henkilöihin. Ehdotetun säännöksen mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevan lain säännöksiä sovellettaisiin myös henkilöön, joka EY:n ja sen jäsenvaltioiden muun sopijapuolen kanssa tekemän sopimuksen nojalla on oikeutettu toimimaan terveydenhuollon ammattihenkilönä. Tällöin Sveitsin kansalaisiin voitaisiin soveltaa terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain säännöksiä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden Sveitsin valaliiton kanssa henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tekemän sopimuksen hyväksymisen jälkeen kyseisen sopimuksen edellyttämällä tavalla. Jos Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot solmivat myöhemmin vastaavanlaisia sopimuksia muun sopimuspuolen kanssa, säännöstä voitaisiin soveltaa myös näissä tilanteissa.

Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

2.6. Tilintarkastuslaki

4 §:n 4 momentti. Nykymuodossaan tilintarkastuslain 4 §:n 4 momentti oikeuttaa ETA-maiden kansalaiset tietyin lisäedellytyksin (lisätutkinto ja annettava vakuutus) saamaan keskuskauppakamarin hyväksymältä tilintarkastajalta vaadittavan pätevyyden Suomessa. Ehdotuksen mukaan tilintarkastuslain 4 §:n 4 momentissa säädettyä sovellettaisiin myös henkilöön, jolla on tilintarkastajan toimen harjoittamisen ammattipätevyys valtiossa, jonka kanssa Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet sopimuksen ammattipätevyyden vastavuoroisesta tunnustamisesta. Sveitsiä nimeltä mainitsematta 4 §:n 4 momenttia voitaisiin soveltaa myös Sveitsiin.

Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

2.7. Opintotukilaki

Yleistä. Opintotukilain 1 §:n 2 momentin mukaan, mitä opintotukilaissa säädetään Suomen kansalaisesta, sovelletaan Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen osapuolena olevan maan kansalaiseen, jos hän kyseisen sopimuksen perusteella on oikeutettu opintotukeen. Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen osapuolena olevan maan kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeus opintotukeen määräytyy työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 mukaan. Työntekijäksi katsotaan myös itsenäinen ammatinharjoittaja.

1 §:n 2 momentti. Lain soveltamisalaa koskevaa säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että Suomen kansalaista koskevia säännöksiä sovellettaisiin henkilöön, jolla Euroopan yhteisön lainsäädännön tai Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun sopimuspuolen kanssa tekemän sopimuksen nojalla on oikeus saada Suomesta opintotukea. Tällöin säännöstä voitaisiin edelleen soveltaa Euroopan yhteisön ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolina olevien valtioiden kansalaisiin ja heidän perheenjäseniinsä edellä mainitussa asetuksessa edellytetyllä tavalla. Säännöksen sanamuotoa ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että sana kansalainen korvattaisiin sanalla henkilö, koska työntekijän perheenjäseneltä ei edellytetä sopimuspuolena olevan valtion kansalaisuutta.

Sveitsin kansalaiseen voitaisiin soveltaa Suomen kansalaista koskevia opintotukilain säännöksiä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden Sveitsin valaliiton kanssa henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tekemän sopimuksen hyväksymisen jälkeen kyseisen sopimuksen edellyttämällä tavalla. Jos EY ja sen jäsenvaltiot solmivat myöhemmin vastaavanlaisia sopimuksia muiden valtioiden kanssa, säännöstä voitaisiin soveltaa myös näiden sopimusten perusteella opintotukeen oikeutetuiksi tuleviin henkilöihin.

Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

2.8. Laki eräiden Suomen-Sveitsin väliaikaiseen kauppasopimukseen tehdyn lisäsopimuksen säännösten hyväksymisestä annetun lain kumoamisesta

1 §. Lailla ehdotetaan kumottavaksi Suomen ja Sveitsin väliseen väliaikaiseen kauppasopimukseen tehdyn lisäsopimuksen valtionsisäistä voimaansaattamista koskeva eräiden Suomen-Sveitsin väliaikaiseen kauppasopimukseen tehdyn lisäsopimuksen säännösten hyväksymisestä annettu laki sopimuksen irtisanomisen johdosta.

2 §. Lain voimaantulosta päättäisi tasavallan presidentti siten, että voimaansaattamislaki kumottaisiin siitä päivästä lukien, kun irtisanominen tulee voimaan.

3. Voimaantulo

Sopimuspuolten on ratifioitava tai hyväksyttävä sopimus henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta. Se tulee voimaan sitä päivää seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona kaikkien sopimuspakettiin kuuluvan seitsemän sopimuksen ratifioimiskirjojen tallettamisesta tai hyväksymisestä on ilmoitettu viimeksi. Sopimuspuolten alkuperäisenä päämääränä on ollut, että sopimus saataisiin voimaan vuoden 2001 alusta. Sopimuksen vaadittua EY:n jäsenmaissa arvioitua pidemmän käsittelyajan on pyrkimyksenä nyt, että sopimus saataisiin voimaan kesällä 2001. Esitykseen liittyvät lait ehdotetaan tuleviksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus. Eräiden Suomen-Sveitsin väliaikaiseen kauppasopimukseen tehdyn lisäsopimuksen säännösten hyväksymisestä annetun lain kumoamista koskeva laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana, kun sopimuksen irtisanominen tulee voimaan.

Henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskeva sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat Ahvenmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n mukaan maakunnan lainsäädäntövaltaan. Esitykseen liittyvän voimaansaattamislain voimaantulemiselle on siten saatava itsehallintolain 59 §:n 2 momentin mukaan Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksyminen. Jos Ahvenanmaa hyväksyy voimaansaattamislain, on tästä otettava asianmukainen maininta lain voimaantuloa koskevaan asetukseen.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskeva sopimus on koko Sveitsin sopimuspaketin ainoa niin sanottu jaetun toimivallan sopimus, jonka määräykset kuuluvat osittain jäsenvaltion ja osittain yhteisön toimivaltaan. Suomi hyväksyy siten sopimuksen perustuslain 93 §:n 1 momentin ja 94 §:n mukaisesti niiltä osin kuin sopimuksen määräykset kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan. Yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen toimivallan raja ei ole selväpiirteinen, eikä sopimus sisällä määräystä, joka osoittaisi toimivallan jakautumisen. Kun sopimuksen hyväksymistä koskeva päätös Euroopan unionissa on tehty EY:n perustamissopimuksen 310 artiklan nojalla, ei myöskään käytetystä oikeusperustasta ole johdettavissa yksityiskohtaista toimivaltaa koskevaa jakoa. Hallituksen käsityksen mukaan sopimus tehtiin sekasopimuksena sen vuoksi, että yhteisöllä on verrattain rajoitettu toimivalta kolmansien valtioiden kansalaisten liikkuvuutta koskevissa asioissa. Sveitsin kanssa tehdyn sopimuksen keskeinen sisältö on yhteisön henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sääntelyn soveltamisalan laajentaminen koskemaan myös Sveitsin kansalaisia. Yhteisön oikeuden nykyisessä kehitysvaiheessa tällaisen päätöksen tekeminen on pitkälti jäsenvaltioiden toimivallassa. Seuraavassa käsitellään sopimuksen artikloja siltä osin kuin ne hallituksen käsityksen mukaan edellä esitetystä syystä kuuluvat jäsenvaltion toimivaltaan.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp).

Sopimuksen 2―11 artikla ja niihin liittyvät liitteiden sisältämät tarkemmat säännökset sekä sopimuksen institutionaaliset määräykset sisältävät lukuisia lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä ja edellyttävät siten eduskunnan suostumusta.

Sopimuksen 2 artiklaan sisältyvään syrjimättömyysperiaatteen ja siihen liittyvän liitteen I, II ja III määräysten toteuttamiseen liittyvät Suomessa muun muassa perustuslain 6 §, työsopimuslain 17 § (uuden työsopimuslain 2 luvun 2 §) ja rikoslain 47 luvun 3 §. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 3 artiklan ja sitä tarkentavan I liitteen 1 artiklan määräykset koskevat sopimuksessa tarkoitettujen henkilöiden maahantuloa. Perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisten oikeudesta tulla Suomeen säädetään lailla. Kyseiset määräykset toteutetaan Suomessa pääosin ulkomaalaislain ja -asetuksen säännöksillä. Ne kuuluvat lainsäädännön alaan myös siitä syystä, että ne sisältävät yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita koskevia seikkoja ja koska niistä on Suomessa voimassa laintasoista sääntelyä.

Sopimuksen 4 artiklan oleskeluoikeutta ja oikeutta ryhtyä harjoittamaan taloudellista toimintaa koskevien määräysten samoin kuin niitä täydentävien I liitteen 7―13 artiklan määräysten täytäntöönpanoa koskevat ulkomaalaislain ja -asetuksen sekä työvoimapalvelulain määräykset. Sopimuksen 4 artikla edellyttää osittain myös muutoksia ulkomaalaislain säännöksiin. Myös nämä määräykset koskevat ulkomaalaisten oikeutta tulla Suomeen, josta on perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan säädettävä lailla. Perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on myös lain mukaan oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Sopimuksen 4 artikla ja siihen liittyvät I liitteen artiklat sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

Sopimuksen 5 artiklan palvelujen tarjoajien oikeuksia koskevat määräykset ja siihen liittyvät I liitteen 17―23 artiklan määräykset sisältävät edellä mainitun perustuslain 18 §:n 1 momentin valossa lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, joista Suomessa on säädetty muun muassa lähetetyistä työntekijöistä annetussa laissa.

Sopimuksen 6 artikla sisältää määräyksiä sellaisten henkilöiden oleskeluoikeudesta, jotka eivät harjoita taloudellista toimintaa. Tarkempia määräyksiä on I liitteen 24 artiklassa. Ne sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, jotka pannaan Suomessa täytäntöön ulkomaalaislailla ja opintukilailla, joita on myös sopimuksen johdosta muutettava.

Sopimuksen 7 artikla ja sitä täydentävät I liitteen määräykset koskevat sellaisia seikkoja, joista on Suomessa laintasoista sääntelyä ja sellaisia yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, joista on säädettävä lailla. Perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan myös ulkomaalaisen oikeudesta oleskella maassa säädetään lailla. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 8 artikla ja sitä täydentävä II liite perustuvat sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevaan yhteisön lainsäädäntöön, joka on sinänsä Suomessa suoraan sovellettavaa oikeutta. Asiallisesti kysymyksessä ovat säännökset, jotka koskevat yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia ja säännöstön ulottaminen koskemaan myös Sveitsiä koskee Suomessa lainsäädännön alaa. Sopimuksen 8 artiklan määräyksillä on myös yhteys perustuslain 19 §:ssä tarkoitettujen sosiaaliturvaa koskevien oikeuksien toteuttamiseen julkisen vallan toiminnassa.

Sopimuksen 9 artikla ja sitä täydentävä III liite sisältävät ammattipätevyyksien tunnustamista koskevia määräyksiä, jotka kuuluvat osittain yhteisön toimivaltaan. Artiklan määräyksistä on Suomessa voimassa laintasoista sääntelyä, jota koskevat muutosehdotukset sisältyvät tähän esitykseen. Sopimuksen 9 artiklan määräykset kuuluvat osittain lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 10 artikla sisältää siirtymäsäännökset ja sopimuksen kehittymistä koskevat määräykset. Artiklan 5 kappale sisältää ulkomaalaisen oleskeluoikeutta koskevia määräyksiä, jotka kuuluvat edellä aikaisemmin esitetyistä syistä lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 11 artiklan mukaan sopimuksessa tarkoitetut henkilöt voivat valittaa sopimuspuolten viranomaisille sopimuksen määräysten soveltamisesta ja valitukset on käsiteltävä kohtuullisessa määräajassa. Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Sopimuksen 11 artiklan määräys kuuluu lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 13 artikla sisältää lainsäädäntöä sitovan määräyksen siitä, että sopimuspuolet sitoutuvat olemaan toteuttamatta sopimuksen soveltamisalan kuuluvia uusia rajoittavia toimenpiteitä. Koska sopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, on tämän katsottava nimenomaisesti sitovan lainsäädäntöä ja kuuluvan lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 14 artiklassa tarkoitettu sekakomitea voi tehdä suosituksia ja päätöksiä. Sopimuksen 19 artiklan mukaan sekakomitealla on myös valtuudet ratkaista sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat riidat. Sekakomitea voi tehdä jäsenvaltiota sitovia päätöksiä, mutta 14 artikla sisältää verrattain vähäisenä pidettävän mahdollisuuden siihen, että päätökset koskevat kysymyksiä, jotka yhteisön perustamissopimuksen mukaan ovat jäsenvaltion toimivallassa ja Suomen perustuslain kannalta kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 16 artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuksen soveltamisessa otetaan huomioon myös Euroopan yhteisön oikeuskäytäntö, joka edeltää sopimuksen allekirjoittamista. Euroopan yhteisön tuomioistuimen oikeuskäytäntö on otettava huomioon Suomessa sovellettaessa sopimuksen liitteinä olevaa yhteisön lainsäädäntöä jo Suomen liittymissopimuksen perusteella. Uusia velvoitteita 16 artikla asettaa siten lähinnä Sveitsille. Koska sopimuksella ulotetaan yhteisön lainsäädäntö sovellettavaksi myös Suomen ja Sveitsin välisissä suhteissa, on 16 artiklan 2 kappaleen määräyksillä vaikutusta myös sopimuksen osittain lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkinnassa. Siten myös 16 artiklan 2 kappaleen määräysten voitaneen katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 18 artiklan mukaan sekakomitea päättää sopimuksen muutoksista. Muutokset tulevat voimaan, kun sopimuspuolten sisäiset menettelyt on saatettu päätökseen. Sopimuksen II ja III liitteen muutokset voivat sen sijaan tulla voimaan heti päätöksen tekemisen jälkeen. Sopimuksen II ja III liitteessä luetellaan sovellettavat ja huomioon otettavat yhteisön säädökset sosiaaliturvan yhteensovittamisen ja ammattipätevyyksien vastavuoroisen tunnustamisen alalla. Liitteet sisältävät myös Sveitsiä koskevat mukautukset yhteisön säädöksiin ja tarvittavat viittaukset kahdenvälisiin sosiaaliturvasopimuksiin. Näin ollen kysymyksessä on lainsäädännön alaan kuuluvien sopimusmääräysten muutosmekanismi. Koska sekakomitea tekee päätökset yksimielisesti, muuttamismenettely ei voi rajoittaa Suomen sopimustoimivaltaa.

Sopimuksen 20―22 artikla sisältävät määräyksiä sopimuksen suhteesta sopimuspuolten välisiin kahdenvälisiin sopimuksiin. Määräykset vaikuttavat sellaisten sopimusten soveltamiseen, jotka nykyisen käsityksen mukaan sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Kaksinkertaista verotusta koskevia sopimuksia lukuunottamatta henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevaa sopimusta sovelletaan ensisijaisesti. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 23 artiklassa säädetään yksilöiden saavutetuista oikeuksista. Koska kysymyksessä on yksilön oikeuksien perusteesta, määräys kuuluu lainsäädännön alaan.

Eduskunnan suostumusta pyydetään myös Suomen ja Sveitsin väliselle väliaikaisen kauppasopimuksen irtisanomiselle siihen 1958 tehdyllä lisäsopimuksella tehtyine muutoksineen. Perustuslain 94 §:n mukaan eduskunnan hyväksyminen vaaditaan myös sellaisen velvoitteen irtisanomiseen, joka sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai joka on muutoin merkitykseltään huomattava tai joka vaatisi muutoin perustuslain mukaan eduskunnan hyväksymisen. Eduskunnan hyväksyminen lainsäädännön alaan kuuluvan velvoitteen irtisanomiselle on perusteltua sen vuoksi, että irtisanominen vaikuttaa valtion sisäiseen oikeuteen. Lisäsopimuksen eräät määräykset on saatettu voimaan niin sanotulla blankettilailla ja ne ovat siten valtionsisäisesti voimassa laintasoisina säännöksinä ja sopimuksen irtisanominen vaikuttaa siten suoraan lain tasolla voimassa olevaan valtionsisäiseen oikeuteen (HE 1/1998 vp).

5. Käsittelyjärjestys

Sopimuksen 14 artiklan perusteluissa on todettu, että henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskeva sopimus on yksi osa sopimuspakettia, joka on tarkoitus yhteisön puolelta tehdä EY:n perustamissopimuksen 310 artiklassa tarkoitettuna assosiaatiosopimuksena. Toisin kuin assosiaatiosopimusten yhteydessä yleensä tällä sopimuspaketilla ei perusteta assosiaationeuvoston tasoista toimielintä. Henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen osalta sopimuksen hallinnoinnista ja moitteettomasta soveltamisesta vastaa sopimuksen 14 artiklalla perustettava sekakomitea. Se käyttää päätösvaltaa sopimuksessa määrätyissä tapauksissa. Sekakomitea koostuu sopimuspuolten edustajista eli siinä ovat edustettuina Sveitsin lisäksi EU:n jäsenvaltiot ja EY, jota edustaa komissio.

Sekakomitean päätökset tehdään yksimielisesti. Sopimuksen soveltamisesta tehtäviä sekakomitean päätöksiä tai suosituksia koskevan yhteisön kannan vahvistaa neuvosto komission ehdotuksesta yhteisön perustamissopimuksen asianomaisten määräysten mukaisesti. Siltä osin kuin sekakomitea käsittelee jäsenvaltion toimivaltaan kuuluvia asioita, on jäsenvaltiolla neuvostossa tapahtuvassa valmistelussa mahdollisuus vaikuttaa asian käsittelyyn. Jos asia kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, yhteistä kantaa koskeva päätös tehdään yksimielisesti. Koska myös sekakomitea tekee päätöksensä yksimielisesti, jäsenvaltio ei käytännössä joudu hyväksymään vastustamaansa päätöstä. Sekakomitean päätösvalta antaa verrattain vähäisen mahdollisuuden siihen, että sekakomitea päättää jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvista, Suomen perustuslain mukaan lainsäädännön alaan kuuluvista seikoista. Lainsäädäntövaltaa ei tällaisessa menettelyssä siirry aidosti kansainväliselle toimielimelle. Vastaava arvio voidaan tehdä sopimuksentekotoimivallan osalta, josta säädetään sopimuksen 18 artiklassa. Sekakomitean kaltaista toimielintä on pidettävä tämän tyyppisissä kansainvälisissä sopimuksissa niiden hallinnointiin tavanomaisesti kuuluvana järjestelynä. Ottaen huomioon myös varsinaisten assosiaatiosopimusten hyväksymiskäytännön (ks. PeVL 20/1995 vp) hallitus katsoo, etteivät sekakomiteaa koskevat määräykset kosketa Suomen täysivaltaisuutta tavalla, joka olisi ristiriidassa perustuslain kanssa. Näin ollen sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Laki eräiden Suomen-Sveitsin väliaikaiseen kauppasopimukseen tehdyn lisäsopimuksen säännösten hyväksymisestä on hyväksytty aikanaan tavallisen lain säätämisjärjestyksessä (HE 5/1959 vp). Irtisanominen ja siihen liittyvä lakiehdotus eivät koske perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Perustuslakivaliokunta myös selvensi vuonna 1998 perustuslain 94 §:n 2 momenttia tavalla, joka sulkee pois sellaisen tulkintamahdollisuuden, että kansainvälisen velvoitteen irtisanominen tulisi hyväksyä kahden kolmasosan määräenemmistöllä (PeVM 10/1998 vp). Vanhan kauppasopimuksen irtisanomisesta voidaan siten päättää äänten enemmistöllä ja sitä koskeva lakiehdotus voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä Luxemburgissa 21 päivänä kesäkuuta 1999 henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen siltä osin kuin sopimus kuuluu Suomen toimivaltaan ja

että Eduskunta hyväksyisi Bernissä 24 päivänä kesäkuuta 1927 Suomen ja Sveitsin välillä tehdyn väliaikaisen kauppasopimuksen irtisanomisen Genevessä 14 päivänä marraskuuta 1958 tehdyllä lisäsopimuksella tehtyine muutoksineen.

Koska sopimukset sisältävät määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Laki Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä Luxemburgissa 21 päivänä kesäkuuta 1999 henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tasavallan presidentin asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


2.

Laki ulkomaalaislain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 22 päivänä helmikuuta 1991 annetun ulkomaalaislain (378/1991) 8 a §, 16 §:n 4 momentti, 18 b §:n 3 momentti, 25 §:n 3 momentti, 37 §:n 3 momentti ja 40 §:n 3 momentti,

sellaisina kuin ne ovat, 8 a §, 18 b §:n 3 momentti ja 37 §:n 3 momentti laissa 537/1999 sekä 16 §:n 4 momentti, 25 §:n 3 momentti ja 40 §:n 3 momentti laissa 640/1993, seuraavasti:

8 a §
Euroopan talousalueen valtion ja Sveitsin kansalaisen maahantulon edellytykset

Euroopan talousalueen valtion ja Sveitsin kansalaisen maahantulo edellyttää, että hän esittää voimassa olevan henkilötodistuksen tai passin ja että hänen ei katsota vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta tai kansanterveyttä.

Euroopan talousalueen valtion ja Sveitsin kansalainen ei tarvitse oleskelulupaa, jos hänen maassa oleskelunsa kestää enintään kolme kuukautta. Työnhakijana oleva Euroopan talousalueen valtion ja Sveitsin kansalainen saa oleskella tämän jälkeenkin kohtuullisen ajan maassa ilman oleskelulupaa, jos hän on edelleen työnhaussa ja jos hänellä on tosiasialliset mahdollisuudet saada työtä.

16 §
Oleskelulupalajit

Ulkomaalaiselle, joka on Euroopan talousalueen valtion tai Sveitsin kansalainen, määräaikainen oleskelulupa myönnetään viideksi vuodeksi. Sama koskee hänen puolisoaan, hänen huollettavia omiaan ja puolisonsa vanhempia sekä hänen omiaan ja puolisonsa lapsia, jotka ovat alle 21-vuotiaita tai huollettavia. Jos edellä mainitun ulkomaalaisen oleskelun arvioidaan kuitenkin kestävän yhtä vuotta lyhyemmän ajan, oleskelulupa voidaan myöntää oleskelun arvioiduksi kestoajaksi.


18 b §
Perheenjäsen

Euroopan talousalueen valtion ja Sveitsin kansalaisen perheenjäsenistä säädetään 16 §:n 4 momentissa. Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan (SopS 44/1991) liittyneiden valtioiden kansalaisten perheenjäsenistä on voimassa, mitä sopimuksessa on sovittu.

25 §
Työlupavelvollisuudesta vapautetut

Euroopan talousalueen valtion ja Sveitsin kansalainen, heidän puolisonsa ja alle 21-vuotiaat taikka huollettavat lapsensa eivät tarvitse työlupaa.


37 §
Käännyttämisen perusteet

Ulkomaalaisen, jolla on Euroopan talousalueesta tehtyyn sopimukseen taikka Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen perustuva oleskeluoikeus, saa käännyttää vain yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvasta syystä.

40 §
Maasta karkottamisen perusteet

Ulkomaalaisen, jolla on Euroopan talousaluetta koskevaan sopimukseen taikka Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen perustuva oleskeluoikeus, saa karkottaa vain yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvasta syystä.


Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


3.

Laki oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 30/1993, seuraavasti:

15 luku

Oikeudenkäyntiasiamiehestä

2 §

Mitä tässä laissa tai muualla laissa säädetään asianajajan oikeudesta toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana, sovelletaan myös henkilöön, joka saa harjoittaa asianajajan tointa jossakin Euroopan talousalueen valtiossa tai muussa valtiossa, jonka kanssa Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet sopimuksen asianajajan ammattipätevyyden vastavuoroisesta tunnustamisesta.


Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


4.

Laki asianajajista annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään asianajajista 12 päivänä joulukuuta 1958 annettuun lakiin (496/1958) uusi 13 a § seuraavasti:

13 a §

Mitä tässä laissa ja yleisen asianajajayhdistyksen sääntöjen vahvistamisesta annetussa oikeusministeriön päätöksessä (191/1959) säädetään henkilöstä, jolla on asianajajan ammattipätevyys Euroopan unionin jäsenvaltiossa, sovelletaan myös henkilöön, jolla on asianajajan ammattipätevyys valtiossa, jonka kanssa Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet sopimuksen ammattipätevyyden vastavuoroisesta tunnustamisesta.


Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


5.

Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään terveydenhuollon ammattihenkilöistä 28 päivänä kesäkuuta 1994 annettuun lakiin (559/1994) uusi 14 a § seuraavasti:

14 a §
Lain soveltaminen Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden tekemässä sopimuksessa tarkoitettuihin henkilöihin

Tämän lain säännöksiä sovelletaan myös henkilöön, joka Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun sopimuspuolen kanssa tekemän sopimuksen nojalla on oikeutettu toimimaan terveydenhuollon ammattihenkilönä.


Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


6.

Laki tilintarkastuslain 4 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 28 päivänä lokakuuta 1994 annetun tilintarkastuslain (936/1994) 4 §:n 4 momentti seuraavasti:

4 §
Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja

Tilintarkastajaksi voidaan sen estämättä, mitä 1 momentin 3―6 kohdassa säädetään, hyväksyä Euroopan talousalueen valtion kansalainen, jolla jossakin Euroopan talousalueen valtiossa on tilintarkastajan toimen harjoittamisen ammattipätevyys. Hakijan on ennen hyväksymistä suoritettava Keskuskauppakamarin tilintarkastuslautakunnan määräämä osa tilintarkastajan ammattitutkinnosta ja annettava tuomioistuimelle 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettu vakuutus. Mitä tässä momentissa säädetään, sovelletaan myös henkilöön, jolla on tilintarkastajan toimen harjoittamisen ammattipätevyys valtiossa, jonka kanssa Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet sopimuksen ammattipätevyyden vastavuoroisesta tunnustamisesta.


Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


7.

Laki opintotukilain 1 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 21 päivänä tammikuuta 1994 annetun opintotukilain (65/1994) 1 §:n 2 momentti seuraavasti:

1 §
Soveltamisala

Suomen kansalaista koskevia tämän lain säännöksiä sovelletaan myös henkilöön, joka Euroopan yhteisön lainsäädännön taikka Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun sopimuspuolen kanssa tekemän sopimuksen nojalla on oikeutettu tämän lain mukaiseen opintotukeen.



Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


8.

Laki eräiden Suomen-Sveitsin väliaikaiseen kauppasopimukseen tehdyn lisäsopimuksen säännösten hyväksymisestä annetun lain kumoamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Tällä lailla kumotaan eräiden Suomen-Sveitsin väliaikaiseen kauppasopimukseen tehdyn lisäsopimuksen säännösten hyväksymisestä 22 päivänä toukokuuta 1959 annettu laki (534/1959).

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


Helsingissä 27 päivänä huhtikuuta 2001

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ulkoasiainministeri
Erkki Tuomioja

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.