Siirry esitykseen
HE 36/2001
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta annetun lain muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta annettua lakia siten, että aiemmin erillisellä lailla säädetyistä valtion erityisrahoitusyhtiön eli Finnvera Oyj:n myöntämistä pääomatakuista säädettäisiin jatkossa valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta annetussa laissa. Tässä tarkoituksessa lakiin otettaisiin tarpeelliset yleiset säännökset.
Samassa yhteydessä ehdotetaan tehtäväksi lakiin myös euron käyttöönoton edellyttämät tekniset muutokset.
Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.
Pääomasijoituksiin myönnettävistä takuista on säädetty valtion pääomatakuista annetussa laissa (594/1992), joka tuli voimaan 1 päivänä elokuuta 1992 ja joka oli voimassa vuoden 2000 loppuun. Lain alkuperäinen nimike oli laki valtion riskipääomatakuista, joka muutettiin vuonna 1997 laiksi valtion pääomatakuista. Pääomatakuita koskevat asiat on käsitellyt ja pääomatakuut on myöntänyt valtion erityisrahoitusyhtiöstä annetussa laissa (443/1998) tarkoitettu yhtiö eli Finnvera Oyj.
Laissa tarkoitettuja pääomatakuita on voitu myöntää yhteisöille ja yksityishenkilöille pieniin ja keskisuuriin yrityksiin tehtyjen pääomasijoitusten vakuudeksi. Käytännössä pääomatakuita on myönnetty pääomasijoitusrahastoille, yrityksille, luottolaitoksille ja yksityishenkilöille. Pääomatakuilla on korvattu sijoittajalle enimmillään 50 prosenttia pääomasijoituksen yhteydessä syntyvästä tappiosta. Pääomatakuiden myöntämisvaltuus on ollut enintään 500 miljoonaa markkaa.
Finnvera Oyj myönsi vuonna 1999 pääomatakuita yhteensä 4,1 miljoonaa markkaa ja vuonna 2000 yhteensä noin 4,4 miljoonaa markkaa. Pääomatakuiden vastuukanta oli vuoden 2000 lopussa yhteensä 17,2 miljoonaa markkaa, josta valtiontakuurahaston vastuulla olevaa Valtiontakuukeskuksen myöntämiin pääomatakuisiin perustuvaa vanhaa vastuukantaa oli 6,9 miljoonaa markkaa ja Finnvera Oyj:n vastuulla olevaa oli 10,3 miljoonaa markkaa. Korvauksia on maksettu yhteensä noin 2,2 miljoonaa markkaa. Finnvera Oyj on saanut takuista vuosina 1995―2000 takuu- ja käsittelymaksuja noin 2,2 miljoonaa markkaa ja lisäksi se on saanut arvonnousutuottoja noin 0,5 miljoonaa markkaa.
Valtion pääomatakuista annettuun lakiin on tehty sen säätämisen jälkeen muutoksia sekä toiminnallisista että teknisistä syistä. Toiminnallisilla muutoksilla on parannettu pääomatakuiden käyttömahdollisuuksia. Valtion pääomatakuista annettu laki on ollut määräaikainen ja sitä on sovellettu vuosina 1992―2000 myönnettyihin valtiontakuihin. Näin ollen pääomatakuiden myöntäminen voimassa olleen lain nojalla päättyi vuoden 2000 lopussa.
Pääomasijoitusten takuiksi myönnettävien pääomatakuiden käytön jatkaminen valtion erityisrahoitusyhtiö Finnvera Oyj:n toimesta on tärkeää erityisesti alkuvaiheessa olevien yritysten kasvu- ja toimintaedellytysten turvaamiseksi.
Uusilla kasvuyrityksillä on usein ongelmia aikaisen kehitysvaiheen rahoituksen kanssa. Erityisesti alkavien innovatiivisten yritysten kassavirrat ovat usein riittämättömät lainarahoituksen asettamille vaatimuksille. Nuorilla innovatiivisilla yrityksillä on harvoin antaa perinteisiä vakuuksia, mikä tuottaa ylimääräisen vaikeuden lainarahoituksen suhteen. Alkavien yritysten ongelmia on korostettu myös kauppa- ja teollisuusministeriön elokuussa 2000 julkaisemassa rahoituspoliittisessa linjauksessa (Kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksia ja raportteja 13/2000), jossa on todettu, että oman pääoman ehtoiset sijoitukset ovatkin usein paras rahoitusmuoto nopeasti kasvaville yrityksille. Vaikka pääomasijoitusmarkkinoiden yleisen kehityksen ja pääomasijoittamisen kasvun myötä myös alkavien yritysten rahoitusmahdollisuudet ovat parantuneet vähitellen, pääomasijoitusrahastojen toiminta ei kuitenkaan riittävässä määrin kohdistu aivan toimintansa alkuvaiheessa oleviin yrityksiin. Pääomatakuiden avulla voidaan parantaa toimintansa alkuvaiheessa olevien yritysten mahdollisuuksia saada pääomasijoituksia.
Pääomatakuiden kysyntää lisäävästi vaikuttaa se, että toimintaansa aloittavien yritysten rahoituksen järjestäminen oman pääoman ehtoisena tai välirahoituksena yleistyy. Lisäksi yrittäjien asennoituminen on muuttumassa suopeammaksi pääoma- ja välirahoitusta kohtaan.
Myös Euroopan yhteisöjen komissio on kiinnittänyt runsaasti huomiota riskipääomamarkkinoiden vaikutukseen uusien työllisyyttä parantavien kasvuyritysten luomisessa. Euroopan unionin jäsenmaiden keväällä 2000 hyväksymässä eEurope -aloitteessa riskipääomasijoittamisen merkitys on erityisen selvästi tuotu esille.
Edellä kerrottuun viitaten ehdotetaan, että pääomatakuiden myöntämistä jatkettaisiin. Pääomatakuista säädettäisiin nyt samassa laissa kuin Finnvera Oyj:n luoton- ja takauksen annosta pienille ja keskisuurille yrityksille. Erillisestä pääomatakuiden myöntämistä koskevasta laista luopuminen selkeyttää ja yksinkertaistaa Finnvera Oyj:n pienten ja keskisuurten yritysten rahoitustuotteisiin liittyvää lainsäädäntöä. Laintasolla mahdollistettaisiin pääomatakuutoiminnan jatkaminen Finnvera Oyj:n toimesta ja lain nojalla annettavalla kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksella säädettäisiin tarkemmin pääomatakuu -tuotteesta.
Pääomatakuihin ei sisälly erityistä elinkeinopoliittista tukea. Pääomatakuista mahdollisesti syntyvät tappiot eivät kuuluisi valtioneuvoston yhtiön luotto- ja takaustappioiden osittaisesta korvaamisesta antaman sitoumuksen mukaisen tappiokorvauksen piiriin, vaan pääomatakuut olisivat täysin Finnvera Oyj:n vastuulla. Tämä vastaisi myös vallinnutta tilannetta. Yhtiön on myös otettava huomioon, että sen toiminnalta edellytetään valtion erityisrahoitusyhtiöstä annetun lain 4 §:n nojalla itsekannattavuutta.
Pääomatakuista säätäminen valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta annetussa laissa (445/1998) edellyttää, että lain 1 §:n 2 momenttia sekä 2 §:n 1 ja 2 momenttia muutetaan sekä että lakiin lisätään uusi pykälä (4a §).
Valtion pääomatakuista annetun lain nojalla oli mahdollista myöntää pääomatakuita vain vuoden 2000 loppuun saakka ja lain voimassaolo on siten päättynyt. Viittaus valtion pääomatakuista annettuun lakiin lain 1 §:n 2 momentissa poistettaisiin tarpeettomana, koska jatkossa pääomatakuut myönnettäisiin valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta annetun lain nojalla.
Lain 2 §:n 1 momentin muuttaminen on tarpeen pääomatakuiden myöntämisen yhteydessä sovellettavien toimialojen määrittelemiseksi. Lain 2 §:n 1 momentissa pääomasijoituskohteena olevien yritysten toimialat yhdenmukaistettaisiin Finnvera Oyj:n takaustoiminnassa sovellettavien toimialarajausten kanssa. Pääomasijoituksia voitaisiin 2 §:n 1 momentin mukaan tehdä muihin kuin maatilataloutta harjoittaviin yrityksiin.
Lakiehdotus merkitsee pääomasijoituskohteina olevien yritysten toimialojen lievää laajentumista verrattuna valtion pääomatakuutoiminnasta annetun lain 2 §:n 1 momenttiin, jossa pääomasijoituskohteena olevan yrityksen toimialan kohdalta on viitattu eräiden elinkeinoalojen valtiontakuista annetun lain (375/1963) 1 §:n 1 ja 2 momenttiin. Pääomatakuita voitaisiin ehdotuksen mukaan myöntää palveluyrityksiin tehtäviin pääomasijoituksiin ilman rajoituksia. Palveluyritysten merkitys työllistäjinä on arvioitu tulevaisuudessa jopa nykyistä tilannetta suuremmaksi. Ehdotettu laajennus on yhdenmukainen noudatetun elinkeinopoliittisen linjauksen kanssa, jonka mukaisesti palveluyrityksiin kohdistuneita toimialarajoituksia on pyritty poistamaan. Pääomatakuiden myöntämisen mahdollistaminen rajoituksitta palveluyrityksiin tehtäviin pääomasijoituksiin poistaisi myös vaikeat rajanvedot siitä, mikä lasketaan tuotannolliseksi yritykseksi ja mikä palveluyritykseksi. Samassa yhteydessä laissa nyt olevat maininnat takauksien kohdistamisesta investointi- ja kehittämishankkeisiin poistettaisiin käyttämällä hankekäsitettä sellaisenaan tähän yhteyteen paremmin soveltuvana.
Pääomatakuita voitaisiin 2 §:n 2 momentin mukaan myöntää vain pieniin ja keskisuuriin yrityksiin tehtäviin pääomasijoituksiin. Valtion pääomatakuista annetussa laissa säädettiin vastaavanlaisesta kokorajoituksesta pääomatakuiden kohdeyritysten osalta.
Lain 4a §:n 1 momentissa säädettäisiin pääomatakuiden myöntämisestä. Pääomatakuun Finnvera Oyj voisi myöntää sen varalta, että sijoittajalle syntyy tappiota pääomasijoituksesta lain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuun yritykseen.
Pääomasijoituksella (venture capital, private equity) tarkoitetaan yleisesti sijoitusten tekemistä julkisesti noteerattomiin yrityksiin, joilla on hyvät kehittymismahdollisuudet. Pääomasijoitukset tehdään yleensä merkitsemällä osakkeita osakepääoman korotuksessa. Osakesijoitusten ohella tyypillisimpiä pääomasijoitusmuotoja ovat pääomalainat, vaihtovelkakirjalainat ja voitto-osuuslainat. Siltä osin kuin edellä mainittuihin rahoitusmuotoihin liittyisi optio-oikeuksia, niihin ei kuitenkaan ole tarkoitus kohdistaa pääomatakuita.
Pääomasijoitusten tarkoituksena voi olla muun muassa uusien tuotteiden ja tekniikoiden kehittäminen, yrityksen käyttöpääoman määrän lisääminen, yrityskauppojen rahoittaminen tai yrityksen taseen vahvistaminen. Pääomasijoittamista voidaan käyttää myös omistuksen ja liikkeenjohdon uudelleenjärjestelyiden rahoittamiseen esimerkiksi sukupolvenvaihdostilanteissa tai johdon yritysostojen yhteydessä. Rahoituksen lisäksi pääomasijoittaja osallistuu aktiivisesti kohdeyrityksen kehittämiseen.
Pääomasijoittaja ei ole pysyvä omistaja, vaan pääomasijoittaja pyrkii irtautumaan sijoituksestaan ennalta sovitun suunnitelman mukaisesti. Pääomasijoittajan tarkoituksena on ensisijaisesti edistää kohdeyrityksen arvonnousua sitoutumalla kohdeyrityksen kehittämiseen. Arvonnousu realisoidaan irtautumisvaiheessa, jolloin pääomasijoittaja luopuu osuudestaan kohdeyrityksessä.
Pääomatakuita voitaisiin myöntää pääomasijoituksia tekeville luottolaitoksille, pääomasijoitusrahastoille ja muille yhteisöille sekä yksityishenkilöille. Yhteisöllä tarkoitetaan pykälässä osakeyhtiötä, avointa yhtiötä, kommandiittiyhtiötä, eurooppalaista taloudellista etuyhtymää, osuuskuntaa ja taloudellista yhdistystä sekä näiden yhteisöjen erityislainsäädäntöön perustuvia muotoja. Toiminnan ulkopuolelle rajattaisiin sellaiset sijoitusrahastot, jotka ovat saaneet sijoitettavat varat pääosin valtiolta.
Pääomatakuu myönnettäisiin vain osalle pääomasijoituksen yhteydessä syntyvästä tappionvaarasta.
Siltä osin kuin on tarpeen määritellä toiminnan puitteet Finnvera Oyj:lle annettaisiin tarkemmat säännökset 4a §:n 2 momentin nojalla pääomatakuiden myöntämisestä, suuntaamisesta ja korvausten maksamisesta kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksella. Tarkempia säännöksiä on perusteltua antaa esimerkiksi voimassa olevien pääomatakuiden enimmäismäärästä, suuntaamisesta ja pääomatakuulla korvattavan tappion syntymisestä.
Markka- ja ecumääräisiä lukuja on käytetty lain 2 §:n 3 momentissa, 4 §:n 2 momentissa, 7 §:ssä ja 8 §:n 3 momentissa. Markka- ja ecumääräiset luvut ehdotetaan muutettavaksi vastaaviksi euromääriksi. Lisäksi 7 §:ssä ollut viittaus Suomen Pankin noteeraamaan valuuttakurssiin korvattaisiin viittauksella Euroopan keskuspankin noteeraamaan valuuttakurssiin.
Lain 8 §:n 3 momenttiin tehtäisiin takauksiin liittyen tekninen tarkistus siten, että takaisin maksamatta oleva takauspääoma korvattaisiin maininnalla voimassa olevien takauksien pääomista.
Finnvera Oyj:n myöntämät pääomatakuut ovat asialliselta sisällöltään tappiontakuita. Menestyneiden hankkeiden osalta Finnvera Oyj saisi myöntämistään takuista tuottoa epäonnistuneista hankkeista aiheutuvien tappioiden kattamiseksi. Valtion erityisrahoitusyhtiöstä annetun lain 4 §:n mukaan yhtiön on pyrittävä siihen, että sen toiminnan menot voidaan pitkällä aikavälillä kattaa yhtiön toiminnasta saatavilla tuloilla.
Pääomatakuihin ei sisälly erityistä elinkeinopoliittista tukea, minkä vuoksi valtion talousarviossa ei osoiteta tähän tarkoitukseen varoja. Esityksellä ei ole siten valtiontaloudellisia vaikutuksia.
Ehdotetun lain mukaiset pääomatakuut myönnettäisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin tehtäville pääomasijoituksille kuten myös aiemmin voimassa olleen valtion pääomatakuista annetun lain nojalla annetut pääomatakuut. Pääomatakuiden avulla on mahdollista parantaa erityisesti toimintansa alkuvaiheessa olevien pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia saada pääomasijoituksia.
Elinkeinopoliittisen linjauksen mukaisesti niiden yritysten toimialamäärittelyä, joihin tehtyihin pääomasijoituksiin voidaan myöntää pääomatakuita, on lakiehdotuksella laajennettu. Toimialamäärittely laajennettaisiin kattamaan kaikki palvelualojen yritykset.
Esitys perustuu Finnvera Oyj:n esitykseen. Se on valmisteltu virkatyönä kauppa- ja teollisuusministeriössä yhteistyössä Finnvera Oyj:n kanssa. Esityksestä on pyydetty lausunto valtiovarainministeriöltä.
Valtion pääomatakuista annettu lainsäädäntö on ilmoitettu valtiontakuukeskuksen aikana voimassa olevana tukiohjelmana Euroopan vapaakauppajärjestön valvontaelimelle (EFTA Surveillance Authority, ESA). Suomen liityttyä Euroopan unionin jäseneksi on lakiin myöhemmin tehdyt muutokset ilmoitettu komissiolle. Komission 30 päivästä heinäkuuta 1997 tekemässä päätöksessä todetaan, että pääomatakuuohjelma ei ole itsekannattavana tuotteena Rooman sopimuksessa tarkoitettua valtion tukea, eikä siten edellytä ilmoitusmenettelyä komissioon. Pääomatakuiden luonteessa itsekannattavana tuotteena ei tapahdu muutosta tämän ehdotuksen johdosta. Valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta annettuun lakiin nyt tehtäväksi ehdotettuja muutoksia ei siten ole tarvetta ilmoittaa komissiolle.
Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun se on hyväksytty ja vahvistettu.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Lakiehdotus
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta 18 päivänä kesäkuuta 1998 annetun lain (445/1998) 1 §:n 2 momentti, 2 §:n 1―3 momentit, 4 §:n 2 momentti, 7 § ja 8 §:n 3 momentti sekä
lisätään lakiin uusi 4a § seuraavasti:
1 §Soveltamisala
Yhtiön antamista sitoumuksista säädetään lisäksi vientitakuulaissa (479/1962), laivanrakennus- tai laivanvarustamotoimintaa harjoittaville yrityksille myönnettävistä valtiontakauksista annetussa laissa (573/1972), ympäristönsuojelua edistäviin investointeihin myönnettävistä valtiontakauksista ja vientitakuista annetussa laissa (609/1973) ja valtion takuista perusraaka-ainehuollon turvaamiseksi annetussa laissa (651/1985).
2 §Toiminnan kohdistaminen
Valtion erityisrahoitusyhtiöstä annetun lain 1 §:ssä tarkoitettuja tavoitteita noudattaen voidaan yhtiön luottoja, takauksia ja muita rahoituspalveluita kohdistaa elinkeinotoiminnan harjoittamiseen sekä tämän tarkoituksen edistämiseksi myös kunnalle. Yhtiö ei kuitenkaan voi kohdistaa näitä rahoituspalveluita varsinaiseen maa- ja metsätalouteen eikä rakennusliiketoimintaan. Vähittäiskauppa ja liikenne voivat olla yhtiön toiminnan kohteena vain siltä osin kuin kyseessä on matkailuhanke. Palveluyritys, jonka toiminta perustuu alueelliseen tai paikalliseen kysyntään, voi olla yhtiön toiminnan kohteena edellyttäen, että yritys tuottaa elinkeinotoiminnalle tarpeellisia palveluja. Tämän momentin säännösten estämättä yhtiö voi kohdistaa 4, 4a ja 5 §:ssä tarkoitettua takaus-, pääomatakuu- ja palvelutoimintaa muiden kuin varsinaista maatilataloutta harjoittavien yritysten hankkeisiin sekä myöntää luottoja pienyritystoimintaan lukuun ottamatta varsinaista maatilataloutta.
Yhtiön tulee suunnata tässä laissa tarkoitettua luotto- ja takaustoimintaansa pääasiallisesti pienille ja keskisuurille yrityksille. Suurille yrityksille voidaan luottoja ja takauksia antaa vain erityisistä syistä. Pääomatakuita yhtiö voi myöntää vain pieniin ja keskisuuriin yrityksiin tehtäviin pääomasijoituksiin.
Tässä laissa pienellä ja keskisuurella yrityksellä tarkoitetaan pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä annetussa komission suosituksessa 96/280/EY, sellaisena kuin se on 3 päivänä huhtikuuta 1996, määriteltyä yritystä, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 250 työntekijää ja jonka joko vuosiliikevaihto on enintään 40 miljoonaa euroa tai sitä vastaava markkamäärä tai taseen loppusumma enintään 27 miljoonaa euroa tai sitä vastaava markkamäärä sekä joka täyttää yrityksen riippumattomuutta kuvaavat tunnusmerkit ja muut suosituksessa tarkoitetut pienen ja keskisuuren yrityksen tunnusmerkit.
4 §
Sellaisen luoton vakuudeksi, jonka luottolaitos myöntää kotimaisen pääomatavaratoimituksen rahoitusjärjestelyjä varten kotimaiselle toimittajalle tai tilaajalle, voidaan takaus antaa myös silloin, kun luotonsaajana on muu kuin 2 §:n 3 momentissa tarkoitettu yritys. Takauksen myöntämiseen tällaiselle luotolle on saatava kauppa- ja teollisuusministeriön suostumus, jos luoton määrä ylittää 35 miljoonaa euroa.
4a §
Yhtiön pääomatakuutoiminta
Yhtiö voi myöntää takuita luottolaitosten, pääomasijoitusrahastojen ja muiden yhteisöjen sekä yksityishenkilöiden tekemien pääomasijoitusten yhteydessä syntyvän tappionvaaran varalta.
Tarkempia säännöksiä pääomatakuiden myöntämisestä, suuntaamisesta ja korvausten maksamisesta annetaan kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksella.
7 §Yhtiön ottamien lainojen takaaminen
Valtioneuvostolla on oikeus vastavakuuksia vaatimatta, mutta muutoin määräämillään ehdoilla antaa valtion omavelkaisia takauksia yhtiön ottamien kotimaisten ja ulkomaisten lainojen ja niissä sovittujen ehtojen täyttämisen vakuudeksi. Tässä tarkoituksessa lainoja saa samanaikaisesti olla takaisin maksamatta pääomaltaan yhteensä enintään 1,2 miljardin euron määrä. Muun kuin euromääräisen lainan vasta-arvo lasketaan takausta annettaessa voimassa olleen Euroopan keskuspankin asianomaiselle valuutalle noteeraaman keskikurssin mukaan.
8 §Edellä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun sitoumuksen piiriin kuuluvaa 3 ja 4 §:ssä tarkoitettujen luottojen pääomaa saa samanaikaisesti olla takaisin maksamatta ja takauksia pääomaltaan voimassa yhteensä enintään 2,3 miljardia euroa.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 2001.
Helsingissä 20 päivänä huhtikuuta 2001
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Kauppa- ja teollisuusministeri
Sinikka Mönkäre