Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Suomen ja Liettuan välisen sosiaaliturvasopimuksen. Sopimus on allekirjoitettu syyskuussa 2000. Sopimuksen tarkoituksena on sovittaa yhteen Suomen ja Liettuan välillä liikkuvien henkilöiden oikeudet sosiaaliturvaan.

Sopimus tulee voimaan sitä kuukautta toisena seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jolloin sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.

Esitykseen liittyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin sopimus.

---

Suomen ja Liettuan välillä ei ole sosiaaliturvaa koskevaa sopimusta. Sopimuksen tekeminen Liettuan kanssa toteuttaa Suomen pyrkimystä saada aikaan sopimus kaikkien Baltian maiden kanssa. Sopimus parantaisi maasta toiseen siirtyvien henkilöiden sosiaaliturvaa.

Liettuassa asuu vakinaisesti 150 Suomen kansalaista. Suomessa asui vuoden 2000 syyskuun lopussa 199 Liettuan kansalaista. Liettuassa toimii noin 130 suomalaista yritystä.

Liettuan sosiaaliturvajärjestelmään kuuluu eläkevakuutus, sairaus- ja äitiysvakuutus, perhe-etuudet ja työttömyysturva sekä tapaturmavakuutusjärjestelmä. Liettuassa eläkelainsäädännön uudistus on tullut voimaan vuonna 1995. Muun muassa aikaisemmat 55 ja 60 vuoden eläkeiät nostetaan vähitellen vuoteen 2009 mennessä naisilla 60 vuoteen ja miehillä 62 1/2 vuoteen. Sosiaalivakuutuseläkelain perusteella maksetaan lakisääteisiä vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeitä. Täyteen vanhuuseläkkeeseen vaaditaan 30 vuoden vakuutuskausi. Työkyvyttömyyseläkkeitä on kolme luokkaa. Perhe-eläkkeen voivat saada nais- ja mieslesket, joilla on enintään viisi vuotta vanhuuseläkeikään tai jotka ovat työkyvyttömiä tai jotka huoltavat nuorena työkyvyttömäksi tullutta lasta. Eläkevakuutuksen eläkkeiden lisäksi eräillä erityisryhmillä on oikeus valtion eläkkeeseen, joka on tarkoitettu vain Liettuassa asuville Liettuan kansalaisille. Eläkkeen perusteena on esimerkiksi ansiot tieteen tai taiteen alueella. Niillä henkilöillä, joilla ei ole työskentelyn perusteella kertyneitä vakuutuskausia, on oikeus sosiaaliavustuksen tyyppiseen sosiaalieläkkeeseen. Sosiaalieläkettä voivat saada esimerkiksi nuorina vammautuneet henkilöt tai äidit, joilla on useita lapsia tai jotka ovat hoitaneet vammaisia lapsiaan.

Sairausajalta työnantaja maksaa palkan kahdelta ensimmäiseltä päivältä ja sen jälkeen työntekijällä on oikeus sairauspäivärahaan ensimmäisen kuukauden ajan. Palkka ja sairauspäiväraha on määrältään 80 prosenttia työntekijän keskimääräisestä palkasta. Ensimmäisen kuukauden jälkeen päiväraha on 100 prosenttia palkasta. Enimmäisaikaa päivärahan maksamiselle ei ole säädetty. Työkyvyttömyystapauksissa työntekijä saa työkyvyttömyyseläkkeen.

Äitiyspäiväraha maksetaan 70 päivältä ennen synnytystä ja 56 päivältä synnytyksen jälkeen, jolloin sen määrä on 100 prosenttia keskimääräisestä palkasta. Sen jälkeen päivärahaa maksetaan, kunnes lapsi täyttää yhden vuoden. Tältä kaudelta päiväraha on määrältään 60 prosenttia palkasta. Myös isä voi käyttää viimeksi mainittua päivärahaoikeutta. Työelämän ulkopuolella olevilla raskaana olevilla naisilla, jotka opiskelevat, on oikeus tasasuuruiseen äitiysetuuteen ennen synnytystä.

Työttömyysetuutta maksetaan kuuden kuukauden ajan. Työttömyysetuus on enintään kaksinkertaisena se määrä, joka on vahvistettu vähimmäistoimeentulon tasoksi. Työttömyysetuuden saaminen edellyttää kahden vuoden työskentelyä kolmen viimeisen vuoden aikana.

Vuoden 2000 alusta Liettuassa on ollut voimassa uusi tapaturmavakuutuslaki. Lain perusteella korvataan tapaturman tai ammattitaudin vuoksi syntyvä ansionmenetys. Laissa ei ole määräyksiä sairaanhoidon antamisesta. Työntekijöiden ja virkamiesten lisäksi laki kattaa muun muassa opiskelijat ja työharjoittelijat. Yrittäjille tapaturmavakuutus on vapaaehtoinen. Tapaturmaetuudet maksetaan ulkomaille ainoastaan sosiaaliturvasopimuksen perusteella.

Lisäksi Liettuassa on useita lapsista maksettavia etuuksia. Useimmat näistä etuuksista maksetaan kuntien varoilla.

Vuonna 1999 maksettiin työeläkettä kahdelle Liettuassa asuvalle eläkkeensaajalle. Sopimus lisännee jonkin verran työeläkejärjestelmän kustannuksia, koska eläke voidaan maksaa Liettuaan sopimuksen perusteella muille kuin Suomen kansalaisille ilman Eläketurvakeskuksen lupaa.

Kansaneläkejärjestelmälle kustannusvaikutukset ovat pieniä. Tällä hetkellä Liettuaan maksetaan kansaneläkettä ainoastaan yhdelle eläkkeensaajalle. Sopimuksesta aiheutuvat lisäkustannukset kansaneläkejärjestelmälle jäävät kuitenkin vähäisiksi, kun otetaan huomioon Suomen ja Liettuan välillä liikkuvien henkilöiden määrä sekä työeläkkeen kansaneläkettä vähentävä vaikutus. Muun asumiseen perustuvan sosiaaliturvan osalta sopimus aiheuttaa jossain määrin kustannuksia sairaus- ja vanhempainpäivärahoissa. Tämä koskee Suomessa työskenteleviä, jotka eivät asu vakinaisesti Suomessa. Samoin Liettuassa täytettyjen vakuutuskausien huomioon ottaminen Suomen vanhempainetuuksia varten aiheuttaa jonkin verran lisäkustannuksia.

Oikeutta työttömyysturvaan sopimus laajentaa siten, että työssäolo Liettuassa otetaan mukaan työssäoloehtoon. Tämä lisää jossain määrin työttömyysturvan kustannuksia.

Kustannusvaikutuksia tarkasteltaessa on lisäksi otettava huomioon, että sopimus estää päällekkäisten etuuksien maksamista.

Ehdotus on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä. Valmistelussa on käytetty sosiaalivakuutuslaitosten asiantuntija-apua.

Neuvottelut sopimuksesta aloitettiin joulukuussa 1998 ja saatiin päätökseen kesäkuussa 2000. Sopimus allekirjoitettiin syyskuussa 2000.

Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Liettuan tasavallan välisestä assosioinnista on tehty 12.6.1995 Eurooppa-sopimus. Suomen osalta voimaansaattamistoimenpiteet on saatettu päätökseen ja sopimus on tullut myös kansainvälisesti voimaan 1.2.1998. Sopimuksen 38 artikla sisältää määräyksiä sosiaaliturvajärjestelmien koordinoinnista. Niiden mukaan Euroopan unionin jäsenvaltioissa työskentelevien liettualaisten työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä siellä täyttämät vakuutus-, työskentely- tai asumiskaudet lasketaan yhteen muun muassa eläkkeitä varten. Liettua myöntää puolestaan alueella oleville jäsenmaiden kansalaisille saman kohtelun.

Edellä mainitun toteuttaminen edellyttää, että assosiointineuvosto päätöksellään antaa asianmukaiset määräykset ja hallinnolliset säännöt 38 artiklan määräysten varmistamiseksi. Määräykset eivät kuitenkaan saa vaikuttaa jäsenvaltioiden ja Liettuan välisistä kahdenvälisistä sopimuksista aiheutuviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jos niissä myönnetään jäsenvaltioiden ja Liettuan kansalaisille edullisempi kohtelu.

Sopimus koostuu viidestä osasta, joista ensimmäinen käsittää yleiset määräykset (1―5 artikla). Toisessa osassa määrätään sovellettavasta lainsäädännöstä (6―10 artikla). Kolmannessa osassa on erityismääräykset sairausvakuutuksen rahaetuuksista ja vanhempainetuuksista (11 artikla). Kolmas osa koskee lisäksi vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeitä (12―16 artikla), ammattitauteja ja työtapaturmia (17―19 artikla), työttömyysturvaa (20 artikla) sekä perhe-etuuksia (21 artikla). Neljännen osan muut määräykset (22―31 artikla) koskevat sopimuksen toimeenpanoon ja soveltamiseen liittyviä kysymyksiä. Sopimuksen viides osa käsittää siirtymä- ja loppumääräykset (32―34 artikla).

1 artikla. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet.

2 artikla. Artiklassa määrätään kummankin sopimuspuolen osalta lainsäädäntö, johon sopimusta sovelletaan. Sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat eläkkeet, sairausvakuutus sairaanhoitokorvauksia lukuun ottamatta, tapaturma- ja ammattitautietuudet, työttömyysetuudet ja perhe-etuudet. Julkisia terveydenhuoltopalveluja sopimus ei koske lainkaan eikä sopimuksessa ole määräyksiä sairaanhoidon antamisesta tilapäisen oleskelun aikana. Liettua ei katsonut voivansa sopia sairaanhoidosta osana sosiaaliturvasopimusta. Sairaanhoitomääräyksistä on tarkoitus sopia erillisellä sairaanhoitosopimuksella. Myöskään tapaturma- ja ammattitautivakuutuksen osalta sopimuksessa ei ole määräyksiä sairaanhoidosta, sillä Liettuan tapaturmavakuutuslaki koskee vain rahaetuuksia.

3 artikla. Artiklassa määrätään, että sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet 2 artiklassa tarkoitetun lainsäädännön piiriin sekä henkilöihin, jotka ovat näiden perheenjäseniä tai edunsaajia.

4 artikla. Artiklassa määrätään, että sopimuspuolten kansalaisia kohdellaan yhdenvertaisesti, silloin kun kysymys on sopimuspuolen lainsäädännön mukaisia etuuksia koskevista oikeuksista tai velvollisuuksista. Yhdenvertainen kohtelu koskee myös sopimuspuolen alueella asuvia pakolaisia ja valtiottomia henkilöitä, jotka ovat artiklassa mainituissa kansainvälisissä sopimuksissa tarkoitettuja pakolaisia tai valtiottomia henkilöitä.

5 artikla. Artiklassa määrätään eläkkeiden ja muiden eläkejärjestelmän etuuksien sekä työtapaturman tai ammattitaudin perusteella myönnettyjen eläkkeiden ja rahaetuuksien maksamisesta ulkomaille. Niiden maksamista ei saa vähentää, muuttaa, keskeyttää tai peruuttaa sen vuoksi, että etuudensaaja asuu toisen sopimuspuolen alueella. Myös kolmannessa valtiossa asuville toisen sopimuspuolen kansalaisille maksetaan eläkkeet samoin edellytyksin kuin siellä asuville sopimuspuolen omille kansalaisille.

Näistä periaatteista on kuitenkin poikkeuksia. Sopimuksen 13 artiklassa määrätään, että sopimuksen perusteella kansaneläkettä ja perhe-eläkelain mukaista eläkettä voidaan maksaa vain Suomessa tai Liettuassa asuville Suomen tai Liettuan kansalaisille.

Artiklan 3 kappaleen mukaan Suomen työttömyyseläkettä, osa-aikaeläkettä ja eläkkeensaajien asumistukea ei makseta ulkomaille. Vastaavasti Liettuan sosiaalieläkkeitä ei makseta ulkomaille sopimuksen perusteella.

6 artikla. Artiklassa määrätään, että henkilö kuuluu sen sopimuspuolen lainsäädännön piirin, jossa hän työskentelee. Tällä määräyksellä poiketaan Suomessa asumisen vaatimuksesta sosiaaliturvan piiriin kuulumisen edellytyksenä. Esimerkiksi Liettuassa asuvalla työntekijällä tai yrittäjällä, joka työskentelee Suomessa, on oikeus sopimuksen soveltamisalaan kuuluvaan sosiaaliturvaan samoin edellytyksin kuin Suomessa asuvalla henkilöllä.

Jos henkilö ei työskentele kummassakaan maassa, hänellä on oikeus sosiaaliturvaan asuinmaasta. Suomen osalta sopimuksen asumiskäsite vastaa Suomen lainsäädännön mukaista asumista. Liettuan osalta asuvana pidetään henkilöä, joka asuu laillisesti Liettuan alueella joko vakinaisesti tai väliaikaisen oleskeluluvan perusteella.

Jos henkilö työskentelee sekä Suomessa että Liettuassa, työhön perustuvat etuudet määräytyvät artiklan 2 kappaleen mukaan työskentelyn perusteella ja asumiseen perustuvat etuudet asumisen perusteella. Suomessa tehtävä työ vakuutetaan tällöin Suomessa. Työskentelyyn perustuvat etuudet on määritelty 1 artiklan 1 kappaleen f kohdassa. Suomessa niitä ovat työtuloon perustuvat sairauspäivärahat ja vanhempainetuudet, tapaturmavakuutuksen mukaiset päivärahat ja eläkkeet, työeläkejärjestelmän etuudet sekä työttömyysetuudet. Liettuassa työskentelyyn perustuvia etuuksia ovat sairauspäivärahat ja äitiys (isyys)etuudet, sosiaalivakuutuseläkelain mukaiset eläkkeet, tapaturma- ja ammattitautivakuutuksen etuudet sekä työttömyysetuudet.

7 artikla. Ensimmäinen poikkeus 6 artiklan mukaisista pääsäännöistä koskee työntekijöitä, jotka lähetetään tilapäisesti työskentelemään toisen sopimuspuolen alueelle. Lähetetty työntekijä voi pysyä lähtömaan sosiaaliturvajärjestelmän piirissä enintään kolme vuotta. Työskentely tapahtuu joko lähettävälle työnantajalle tai työnantajaan sidoksissa olevalle työnantajalle. Esimerkiksi suomalainen työntekijä voidaan lähettää työhön liettualaiseen emo-, tytär- tai sisaryritykseen ilman poikkeuslupamenettelyä. Jos tilapäinen työskentely jatkuu kauemmin kuin kolme vuotta, voivat sopimuspuolten toimivaltaiset viranomaiset tai niiden valtuuttamat toimielimet 8 artiklan perusteella sopia, että työntekijä edelleen kuuluu lähtömaan lainsäädännön alaisuuteen.

Artiklan 2 kappaleessa tehdään poikkeus sovellettavaa lainsäädäntöä koskeviin pääsääntöihin sellaisten kuljetusyritysten työntekijöiden osalta, jotka työskentelevät kummankin sopimuspuolen alueella. Heihin sovelletaan sen sopimuspuolen lainsäädäntöä, jonka alueella yrityksellä on kotipaikka.

Artiklan 3 kappaleen mukaan merimiesten sosiaaliturva määräytyy sen mukaan, kumman sopimuspuolen lippua alus käyttää. Lisäksi artiklassa on määräyksiä niitä tilanteita varten, joissa alus annetaan vuokralle toisen sopimuspuolen alueella olevalle varustamolle.

Artiklan 4 kappaleessa määrätään diplomaattisen ja konsuliedustuston henkilökunnan sosiaaliturvan määräytymisestä. Artiklan määräykset perustuvat diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 3―4/1970) ja konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 49―50/1980) määräyksiin edustustojen henkilökunnan asemasta lähettäjämaan ja asemamaan sosiaaliturvan suhteen. Määräykset poikkeavat kuitenkin yleissopimusten määräyksistä sikäli, että niin sanotut paikalta palkatut työntekijät, jotka yleissopimuksen mukaan kuuluvat asemamaan sosiaaliturvan piiriin, voivat kuuden kuukauden kuluessa työskentelynsä alkamisesta valita myös lähettäjämaan sosiaaliturvalainsäädännön piiriin kuulumisen edellyttäen, että he ovat lähettäjämaan kansalaisia.

Artiklan 5 kappaleen mukaan virkamiehet ja sellaisina pidettävät kuuluvat lähettävän sopimuspuolen lainsäädännön piiriin.

8 artikla. Artiklassa määrätään, että toimivaltaiset viranomaiset tai niiden valtuuttamat toimielimet voivat sopia poikkeuksista sovellettavaa lainsäädäntöä koskeviin määräyksiin. Artiklan 2 kappaleessa lisäksi määrätään, ettei 7 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettua ulkomaan työskentelyn aikaa voida sopia viittä vuotta pidemmäksi ajaksi, jollei erityisestä syystä muuta johdu. Tällaisena erityisenä syynä voidaan pitää esimerkiksi eläkeiän täyttämistä lähitulevaisuudessa.

9 artikla. Artiklassa määrätään, että lähetetyn työntekijän, diplomaattisen tai konsuliedustuston lähetetyn henkilökunnan sekä lähetetyn virkamiehen tai sellaisena pidettävän henkilön mukana seuraavat ja samassa taloudessa asuvat perheenjäsenet kuuluvat saman sopimuspuolen lainsäädännön piiriin kuin työntekijä. Edellä mainittua ei kuitenkaan noudateta, jos perheenjäsen oman työskentelynsä perusteella kuuluu toisen sopimuspuolen lainsäädännön piiriin.

10 artikla. Artiklan mukaan työntekijää ja yrittäjää koskevat vakuutusmaksut maksetaan ainoastaan sen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti, jonka piiriin hän tämän sopimuksen mukaan kuuluu.

11 artikla. Artiklan mukaan tarvittaessa otetaan huomioon toisen sopimuspuolen lainsäädännön piirissä täyttyneet vakuutuskaudet ja etuuskaudet, kun määrätään oikeudesta sairaus- tai vanhempainetuuteen. Kausien hyväksilaskemisen edellytyksenä kuitenkin on, että henkilö on kuulunut vähintään neljän viikon ajan ennen etuuskauden alkua sen sopimuspuolen lainsäädännön piiriin, jonka mukaista etuutta hän hakee. Suomen lainsäädännössä sairausetuuksille ei ole säädetty odotusaikaa, mutta sen sijaan oikeus vanhempainetuuksiin edellyttää vähintään 180 päivän asumista Suomessa välittömästi ennen laskettua synnytysaikaa. Artiklassa määrätään myös, että etuuden maksuaika lyhenee niillä päivillä, joilta toisen sopimuspuolen lainsäädännön mukaan on maksettu vastaavaa etuutta.

12 artikla. Artiklassa todetaan, että sopimuspuolten toimivaltaiset laitokset soveltavat omaa lainsäädäntöään eläkkeiden määräämisessä ja laskemisessa. Sopimuksessa on kuitenkin jäljempänä selostettuja erityismääräyksiä, jotka helpottavat eläkeoikeuden syntymistä ja eläkkeen maksamista.

13 artikla. Artiklassa määrätään Suomessa tai Liettuassa asuvan Suomen tai Liettuan kansalaisen oikeudesta kansaneläkelain ja perhe-eläkelain mukaiseen eläkkeeseen ja tällaisen eläkkeen maksamisesta. Artiklan mukaan henkilöllä on oikeus vanhuuseläkkeeseen, jos hän 16 vuotta täytettyään on asunut Suomessa yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta. Samoin henkilöllä on oikeus leskeneläkkeeseen tai lapseneläkkeeseen, jos sopimuksen määräämät kansalaisuus- ja asumisaikavaatimukset täyttyvät.

14 artikla. Artiklassa määrätään Liettuassa täytettyjen vakuutuskausien huomioon ottamisesta. Näillä määräyksillä on merkitystä määrättäessä Suomen työeläkejärjestelmän osa-aikaeläkettä ja muuta sellaista eläkettä, jota määrättäessä otetaan huomioon aika eläketapahtumasta eläkeiän täyttämiseen (tuleva aika). Kuitenkin 2 kappaleen mukaan tulevan ajan eläkkeen saamiseksi edellytetään aina, että henkilö on ollut eläketapahtumavuoden ja sitä välittömästi edeltäneiden kymmenen kalenterivuoden aikana vähintään 12 kalenterikuukautta Suomen työeläkelainsäädännön alaisessa työssä.

Artiklan 3 kappaleessa määrätään, että jos henkilö ei täytä Suomen työeläkejärjestelmässä olevaa viiden vuoden asumisaikavaatimusta, joka myös koskee oikeutta tulevan ajan eläkkeeseen, huomioon otetaan henkilön työskentelykaudet Liettuassa ja rinnastetaan ne asumisaikaan Suomessa.

15 artikla. Artikla sisältää Liettuan eläkejärjestelmää koskevia erityismääräyksiä. Odotusaikaedellytyksen täyttämiseksi otetaan tarvittaessa huomioon työskentely- tai asumiskaudet Suomessa. Kuitenkin 2 kappaleen mukaan eläkkeen määrä lasketaan vain Liettuassa täytettyjen vakuutuskausien tulojen perusteella. Jos henkilö ei täytä Liettuan vakuutuskausivaatimusta tulevan ajan eläkkeen saamiseksi, näihin kausiin voidaan ottaa huomioon myös Suomen työeläkelainsäädännön perusteella täytetyt vakuutuskaudet.

16 artikla. Liettuan sosiaalieläkkeitä koskevan erityismääräyksen mukaan henkilöllä on oikeus tällaiseen eläkkeeseen vain, jos hänellä on pysyvä oleskelulupa oleskella Liettuassa.

17 artikla. Artiklan mukaan ammattitaudin aiheutuessa työskentelystä kummankin sopimuspuolen lainsäädännön alaisuudessa etuudet annetaan yksinomaan sen sopimuspuolen lainsäädännön perusteella, jonka alaisuudessa työskentely tapahtui viimeksi.

18 artikla. Artiklassa määrätään, että työtapaturman tai ammattitaudin aiheuttaman työkyvyttömyyden arvioinnissa otetaan tietyin edellytyksin huomioon myös toisen sopimuspuolen lainsäädännön piiriin kuulumisen aikana sattuneet työtapaturmat ja ilmenneet ammattitaudit.

19 artikla. Artiklassa määrätään sellaisen ammattitaudin pahenemisen huomioon ottamisesta, josta etuutta on myönnetty. Jos ammattitaudin vuoksi korvausta saava henkilö työskentelee toisessa sopimusmaassa sellaisessa ammatissa, jossa hän ei altistu kysymyksessä olevan taudin aiheuttajalle, korvauksista myös taudin pahentumisen osalta vastaa oman lainsäädäntönsä mukaisesti sen sopimuspuolen toimivaltainen laitos, joka vastasi korvauksista ennen pahentumista.

Jos henkilö on työskennellyt myös toisessa sopimusmaassa sellaisessa työssä, jossa hän on edelleen altistunut ammattitaudin aiheuttavalle tekijälle, siirtyy korvausvastuu pahenemisen osalta tämän sopimusmaan toimivaltaiselle laitokselle. Laitos suorittaa työntekijälle lisäkorvauksena määrän, joka vastaa etuuksien erotusta pahenemisen jälkeen ja sen määrän välillä, jollaisena etuus olisi myönnetty ennen pahenemista sen soveltaman lainsäädännön mukaan.

20 artikla. Artiklan mukaan vakuutus- tai työskentelykaudet toisen sopimuspuolen alueella otetaan tarvittaessa huomioon, kun on kysymys työttömyysetuuksien edellytyksenä olevan työskentelyehdon täyttämisestä. Myös etuuskaudet otetaan huomioon. Työttömyysetuuden maksuaika lyhenee niillä päivillä, joilta toisen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti on maksettu työttömyysetuutta.

Artiklan 2 kappaleen mukaan toisessa maassa tapahtunut työskentely voidaan kuitenkin lukea pääsääntöisesti hyväksi vain silloin, kun henkilö on työskennellyt vähintään neljä viikkoa välittömästi ennen työttömyyttä sen sopimuspuolen alueella, josta hän hakee työttömyysetuutta.

21 artikla. Artiklassa määrätään perhe-etuuksien maksamisesta. Sopimuksen 1 artiklan 1 kappaleen h kohdan mukaan perhe-etuudella tarkoitetaan Suomessa lapsilisiä ja äitiysavustuksia ja Liettuassa kaikkia valtion lapsiperheille tarkoitettuja etuuksia koskevan lain mukaisia etuuksia. Suomen lapsilisät ja Liettuan perhe-etuudet maksetaan sen sopimuspuolen lainsäädännön mukaan, jonka piiriin lapsi kuuluu.

Jos edellä mainitut etuudet eivät tulisi maksettaviksi kummastakaan maasta tai ne maksettaisiin molemmista maista, maksetaan ne 2 kappaleen mukaan sen sopimuspuolen lainsäädännön mukaan, jossa lapsi tosiasiallisesti asuu. Suomen äitiysavustus ja Liettuan synnytysavustus maksetaan artiklan 3 kappaleen mukaan sen sopimuspuolen lainsäädännön mukaan, jonka alaisuuteen äiti kuuluu lapsen syntyessä.

22―31 artikla. Näissä artikloissa määrätään sopimuksen soveltamisessa noudatettavista periaatteista, sopimusta soveltavien laitosten ja viranomaisten yhteydenpidosta sekä määräajoista.

32―34 artikla. Artikloissa määrätään sopimuksen ajalliseen ulottuvuuteen ja voimaantuloon liittyvistä kysymyksistä.

Sopimus tulee 32 artiklan mukaan voimaan sitä kuukautta toisena seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jolloin sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään tämän sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.

Laki sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta on tarkoitus saattaa voimaan tasavallan presidentin asetuksella samana ajankohtana kuin sopimus.

Sopimuksessa on määräyksiä, jotka poikkeavat voimassa olevasta sosiaaliturvalainsäädännöstä. Tällaisia ovat 5―11, 13―14, 19―21 ja 28 artiklan määräykset. Sopimuksen 25 artiklan määräykset merkitsevät poikkeusta Suomen sisäisestä veroja ja maksuja koskevasta lainsäädännöstä.

Sopimuksen 27 artiklassa on määräykset sopimuspuolten tuomioistuinten päätösten sekä laitosten ja viranomaisten sosiaalivakuutuksen vakuutusmaksuja koskevien asiakirjojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta. Lisäksi artiklassa määrätään erääntyneiden vakuutusmaksujen etuoikeudesta. Nämä määräykset merkitsevät poikkeusta Suomessa voimassa olevasta tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä etuoikeutta koskevasta lainsäädännöstä.

Sopimuksen 29 artiklan mukaan sopimuspuolten viranomaiset ja laitokset voivat sopimusta soveltaessaan käyttää sopimuspuolten virallisia kieliä sekä englannin kieltä. Tämä sopimusmääräys merkitsee viranomaisten ja virkamiesten kannalta uutta velvollisuutta, joka on valtakunnan osalta ristiriidassa kielilain (148/1922) ja valtion virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain (149/1922) säännösten kanssa sekä Ahvenanmaan maakunnan osalta itsehallintolain (1144/1991) 36―43 §:n kielisäännösten kanssa.

Koska sopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, on Eduskunnan hyväksyminen tältä osin tarpeellinen.

Sopimuksen 29 artiklan määräys asiakirjoissa käytettävästä kielestä on ristiriidassa Ahvenanmaan itsehallintolain kielisäännösten kanssa. Itsehallintolain 69 §:n mukaisesti tällainen määräys tulee voimaan Ahvenanmaan maakunnassa vain, jos siitä säädetään eduskunnan ja maakuntapäivien yhtäpitävästi hyväksymällä lailla.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Helsingissä 12 päivänä syyskuuta 2000 Suomen tasavallan ja Liettuan tasavallan välillä sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty perustuslain 95 §:n 2 momentissa määrätyllä tavalla, säädetään:

1 §

Helsingissä 12 päivänä syyskuuta 2000 Suomen tasavallan ja Liettuan tasavallan välillä sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tasavallan presidentin asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

Helsingissä 21 päivänä joulukuuta 2000

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Sosiaali- ja terveysministeri
Maija Perho