Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki rajat ylittävästä kieltomenettelystä sekä muutettaviksi markkinatuomioistuimesta annettua lakia, lääkelakia ja valmismatkaliikkeistä annettua lakia. Laeilla pantaisiin kansallisesti täytäntöön kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/27/EY.

Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion viranomaisella ja järjestöllä olisi oikeus vaatia Suomessa sellaisen toiminnan kieltämistä, joka on vastoin direktiivin 98/27/EY liitteessä mainittujen kuluttajansuojadirektiivien säännöksiä, jos Suomesta peräisin oleva toiminta loukkaa kyseisen valtion kuluttajien yleisiä etuja.

Ehdotuksen mukaan markkinatuomioistuin olisi yleensä toimivaltainen käsittelemään ulkomaisen viranomaisen tai järjestön vaatimuksen. Kuluttaja-asiamies voisi asiaa markkinatuomioistuimessa käsiteltäessä toimia ulkomaisen viranomaisen tai järjestön oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana. Kuten vastaavissa kansallisissa asioissa, markkinatuomioistuin voisi määrätä uhkasakolla tehostetun kiellon ja markkinointitoimen oikaisun.

Lääkkeiden markkinointia koskevissa tapauksissa toimivaltainen viranomainen olisi Lääkelaitos. Toinen poikkeus koskisi valmismatkaliikkeen harjoittamista ilman edellytettyjä vakuuksia. Tällöin toimivaltainen käsittelemään ulkomaisen viranomaisen tai järjestön vaatimuksen olisi Kuluttajavirasto. Ehdotukset vastaavat kansallisissa asioissa voimassa olevaa järjestelmää.

Lisäksi ehdotettuihin lakeihin sisältyvät säännökset suomalaisten viranomaisten ja kuluttajajärjestöjen oikeudesta panna asia vireille toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa sieltä peräisin olevan lainvastaisen toiminnan lopettamiseksi. Toimivalta panna vireille kieltomenettely ulkomailla olisi kuluttaja-asiamiehellä, Lääkelaitoksella, Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksella, Kuluttajavirastolla, Telehallintokeskuksella ja Rahoitustarkastuksella valvontavaltaansa kuuluvissa asioissa. Jos kuluttaja-asiamies kieltäytyy panemasta kieltomenettelyä vireille, vireillepano-oikeus olisi kuluttajien etujen valvomiseksi toimivilla yhdistyksillä.

Tarkoituksena on, että lait tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001, jolloin direktiivin täytäntöönpanoaika päättyy.

---

Sisämarkkinoiden kehittämisessä on Euroopan unionissa (EU) edistytty jo melko pitkälle. Oikeussuoja on sitä vastoin koettu puutteelliseksi EU:n jäsenvaltioiden rajat ylittävissä tapauksissa, ja sen tehostaminen onkin viime aikoina ollut esillä useissa eri yhteyksissä. Oikeussuojan tehostamiseen liittyy myös kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/27/EY, jäljempänä kieltokannedirektiivi. Direktiivin tavoitteena on parantaa mahdollisuuksia puuttua rajat ylittävään lainvastaiseen toimintaan. Kuluttajansuojaviranomaisilla ja kuluttajien etuja valvovilla järjestöillä olisi oikeus panna vireille kieltokanne toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa, jäljempänä ETA-valtio, jos tästä valtiosta peräisin oleva toiminta loukkaa kuluttajien yleisiä etuja viranomaisen tai järjestön kotivaltiossa.

Kieltokannedirektiivin säännökset koskevat sen liitteessä mainittujen direktiivien säännöksiä sellaisina kuin ne on pantu kansallisesti täytäntöön. Kieltokannedirektiivin mukainen kanneoikeus koskee siten myös sellaisia kieltokannedirektiivin liitteessä mainittuihin direktiiveihin pohjautuvia kansallisia säännöksiä, jotka suojaavat kuluttajaa tehokkaammin kuin direktiivien säännökset. Tulkinnanvaraista on sitä vastoin, onko kieltokannedirektiivin mukainen oikeus kieltokanteen vireillepanoon myös tapauksissa, jotka sinänsä kuuluvat direktiivien soveltamisalaan, mutta joissa ei ole kyse direktiivissä nimenomaisesti säännellystä seikasta. Kysymys jää viime kädessä Euroopan yhteisöjen (EY) tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Kieltokannedirektiivin liitteessä mainitaan seuraavat direktiivit:

1) harhaanjohtavaa mainontaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annettu neuvoston direktiivi 84/450/ETY,

2) muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa neuvoteltuja sopimuksia koskevasta kuluttajansuojasta annettu neuvoston direktiivi 85/577/ETY, jäljempänä kotimyyntidirektiivi,

3) kulutusluottoja koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annettu neuvoston direktiivi 87/102/ETY, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 98/7/EY, jäljempänä kulutusluottodirektiivi,

4) televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY, jäljempänä tv-direktiivi, 10―21 artikla, sellaisina kuin ne ovat muutettuina direktiivillä 97/36/EY,

5) matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista annettu neuvoston direktiivi 90/314/ETY, jäljempänä pakettimatkadirektiivi,

6) ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden mainonnasta annettu neuvoston direktiivi 92/28/ETY, jäljempänä lääkedirektiivi,

7) kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY, jäljempänä sopimusehtodirektiivi,

8) ostajien suojaamisesta kiinteistöjen osa-aikaisen käyttöoikeuden ostosopimuksen tiettyihin osiin nähden annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/47/EY, jäljempänä aikaosuusdirektiivi,

9) kuluttajansuojasta etäsopimuksissa annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/7/EY, jäljempänä etäsopimusdirektiivi,

10) kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 99/44/EY, jäljempänä kulutustavaroiden kauppa ja takuu ―direktiivi, sekä

11) tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ("Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä") 2000/31/EY, jäljempänä sähköisen kaupankäynnin direktiivi.

Jokaisen jäsenvaltion on kieltokannedirektiivin 2 artiklan mukaan nimettävä tuomioistuin tai muu viranomainen, jolla on toimivalta määrätä lainvastainen menettely lopetettavaksi, määrätä tarvittaessa kieltopäätös ja oikaisu julkaistaviksi sekä tehostaa määräysten noudattamista uhkasakon luonteisella maksulla. Maksu suoritetaan joko valtiolle tai muulle kansallisen lainsäädännön mukaiselle taholle. Sanktioiden määräämisessä otetaan muutoinkin huomioon kansallinen oikeusjärjestys.

Kanteen nostamiseen oikeutettuja yksiköitä voivat kieltokannedirektiivin 3 artiklan mukaan olla viranomaiset ja järjestöt, joilla on oikeus valvoa direktiivin soveltamisalaan kuuluvien säännösten noudattamista. Erityisesti artiklassa mainitaan viranomaiset ja järjestöt, joiden tehtävänä on suojata kuluttajien yhteisiä etuja.

Jäsenvaltioiden on 4 artiklan 2 kohdan mukaan ilmoitettava komissiolle kanteen nostamiseen oikeutettujen yksiköiden nimi ja tarkoitus. Komissio pitää oikeutetuista yksiköistä luetteloa, joka julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Kieltokannedirektiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaan se oikeutettu yksikkö, jonka edustamiin etuihin toisesta jäsenvaltiosta peräisin oleva rikkomus vaikuttaa, saa viedä asian tuon valtion toimivaltaisen tuomioistuimen tai muun toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi. Viranomaisen on hyväksyttävä yksikön kanneoikeus, jos yksikkö on otettu komission pitämään luetteloon. Viranomaisella on kuitenkin oikeus tutkia, onko oikeutetulla yksiköllä tarkoituksensa perusteella oikeus ryhtyä toimiin kyseisessä tapauksessa.

Jäsenvaltio voi kieltokannedirektiivin 5 artiklan mukaan säätää, että ennen kanteen nostamista ulkomaisen oikeutetun yksikön on pyrittävä neuvotteluin saamaan vastaaja lopettamaan lain rikkominen. Neuvotteluvelvollisuus voi koskea vastaajan lisäksi oikeutettua yksikköä valtiossa, jossa kanne aiotaan nostaa. Jäsenvaltio voi myös päättää, että oikeutettua yksikköä on kuultava. Jos rikkomusta ei saada lakkaamaan kahden viikon kuluessa neuvottelupyynnön vastaanottamisesta, ulkomaisella oikeutetulla yksiköllä on oikeus panna kieltokanne vireille.

Kieltokannedirektiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaan lähtökohtana on se, että toiseen jäsenvaltioon suuntautuva rikkomus saatetaan käsiteltäväksi sen valtion tuomioistuimessa tai viranomaisessa, josta oikeudenloukkaus on peräisin. Toisaalta direktiivin johdanto-osan 6 kohdassa todetaan, että direktiivillä ei tuomiovallan osalta rajoiteta kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen eikä jäsenvaltioiden välisten voimassa olevien yleissopimusten soveltamista. EU:n jäsenvaltioiden kesken on voimassa tuomioistuimen toimivallasta ja tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla tehty yleissopimus (SopS 26/1999, konsolidoitu versio), jäljempänä Brysselin yleissopimus. On kuitenkin tulkinnanvaraista, kuuluvatko direktiivissä tarkoitetut kieltokanteet Brysselin yleissopimuksen soveltamisalaan. Asiasta on oikeustieteilijöiden keskuudessa esitetty erisuuntaisia näkemyksiä. EY:n tuomioistuin ei ole antanut ennakkoratkaisua kysymyksestä.

Kieltokannedirektiivin 2 artiklan 2 kohdan mukaan direktiivi ei rajoita kansainvälisen yksityisoikeuden lainvalintasääntöjen soveltamista, mikä yleensä johtaa joko sen jäsenvaltion lainsäädännön soveltamiseen, josta oikeudenloukkaus on peräisin, tai sen jäsenvaltion lainsäädännön soveltamiseen, jossa oikeudenloukkauksen vaikutukset ilmenevät. Kohta on luonteeltaan toteava, eikä siinä siten edellytetä voimassa olevan oikeustilan muuttamista.

Suomen laissa ei ole kirjoitettuja säännöksiä siitä, minkä valtion lakia sovelletaan rajat ylittävään markkinointiin. Markkinatuomioistuin on ratkaisuissaan 1987:13 ja 1990:19 katsonut, että markkinointia koskevat kuluttajansuojalain (38/1978) säännökset koskevat Suomessa asuviin kuluttajiin kohdistuvaa markkinointia siitä riippumatta, suoritetaanko markkinointi Suomesta vai Suomen rajojen ulkopuolelta. Sovellettavaksi on tullut siten markkinoinnin kohdevaltion laki.

Sähköisen kaupankäynnin direktiivi tuli voimaan 17 päivänä heinäkuuta 2000, ja se on pantava kansallisesti täytäntöön viimeistään 16 päivänä tammikuuta 2002. Direktiivissä ei ole nimenomaisia säännöksiä sovellettavan lain valinnasta. Merkityksellinen on kuitenkin direktiiviin sisältyvä sisämarkkinaperiaate, josta seuraa, että palvelun tarjoaja on lähtökohtaisesti velvollinen noudattamaan vain sijoittautumisvaltionsa lainsäädäntöä. Sisämarkkinaperiaate koskee muun muassa markkinointilainsäädäntöä sekä toiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen liittyvää elinkeino-oikeudellista lainsäädäntöä. Poikkeuksellisesti ja yksittäistapauksissa vastaanottava valtio saa kuitenkin rajoittaa muualta peräisin olevaa palvelujen tarjontaa. Rajoitus voi perustua esimerkiksi kuluttajien suojaamiseen.

Kieltokannedirektiivin liitteessä mainitut direktiivit on pantu tai aiotaan panna Suomessa täytäntöön seuraavasti:

1) Harhaanjohtavaa mainontaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annettua direktiiviä 84/450/ETY vastaavat säännökset ovat kuluttajansuojalain 2 luvussa. Direktiiviin lisättyjen vertailevaa mainontaa (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/55/EY harhaanjohtavaa mainontaa koskevan neuvoston direktiivin 84/450/ETY muuttamisesta sisällyttämällä siihen vertaileva mainonta) koskevien säännösten täytäntöönpano on parhaillaan vireillä (hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi kuluttajansuojalain ja sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n muuttamisesta, HE 79/2000 vp). Vertailevaa mainontaa koskevat säännökset ehdotetaan pantaviksi täytäntöön lisäämällä kuluttajansuojalain 2 lukuun uusi 4 a § ja muuttamalla sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (1061/1978) 2 §:ää.

2) Kotimyyntidirektiiviä vastaavat säännökset ovat kuluttajansuojalain 6 luvussa.

3) Kulutusluottodirektiivi muutoksineen on pantu täytäntöön kuluttajansuojalain 7 luvun, eräiden kuluttajansuojalain 7 luvun säännösten soveltamista koskevista poikkeuksista annetun asetuksen (1602/1993) ja kuluttajansuojalain 7 luvun eräiden säännösten soveltamisesta annetun kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen (874/1986) säännöksillä.

4) Tv-direktiivin 10―21 artikla muutoksineen on pantu täytäntöön televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain (744/1998), toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetun lain (693/1976) ja alkoholilain (1143/1994) säännöksillä.

5) Pakettimatkadirektiiviä vastaavat säännökset ovat valmismatkaliikkeistä annetussa laissa (1080/1994), valmismatkalaissa (1079/1994) ja valmismatkasta annettavista tiedoista annetussa asetuksessa (1085/1994).

6) Lääkedirektiiviä vastaavat säännökset ovat lääkelaissa (395/1987) ja Lääkelaitoksen määräyksessä 3/97.

7) Sopimusehtodirektiivi on pantu täytäntöön kuluttajansuojalain 3 ja 4 luvun säännöksillä.

8) Aikaosuusdirektiivi on pantu täytäntöön kuluttajansuojalain 10 luvun säännöksillä.

9) Etäsopimusdirektiivin täytäntöönpano on parhaillaan vireillä (HE 79/2000 vp). Direktiivi on tarkoitus panna täytäntöön lisäämällä kuluttajansuojalain 2 lukuun uusi 2 a § ja muuttamalla kuluttajansuojalain 6 luvun säännöksiä koti- ja postimyynnistä.

10) Kulutustavaroiden kauppa ja takuu -direktiivi on pantava täytäntöön viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2002.

11) Sähköisen kaupankäynnin direktiivi on pantava täytäntöön viimeistään 16 päivänä tammikuuta 2002.

Oikeutta kieltokanteen vireillepanoon ja kiellon määräämistä koskevia säännöksiä kieltokannedirektiivin soveltamisalaan kuuluvissa asioissa on kuluttajansuojalain 2, 3, 7 ja 10 luvussa, Kuluttajavirastosta annetussa laissa (1056/1998), markkinatuomioistuimesta annetussa laissa (41/1978), televisio- ja radiotoiminnasta annetussa laissa, toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetussa laissa, alkoholilaissa, valmismatkaliikkeistä annetussa laissa, lääkelaissa ja luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (1607/1993). Mainituissa säädöksissä ei kuitenkaan ole erityissäännöksiä kieltomenettelyn vireillepanosta rajat ylittävissä tapauksissa.

Markkinointia ja sopimusehtojen käyttöä kuluttajansuojan kannalta valvoo Suomessa kuluttaja-asiamies, jolla on myös oikeus panna asia vireille markkinatuomioistuimessa lainvastaisen menettelyn kieltämiseksi. Jos kuluttaja-asiamies kieltäytyy viemästä asiaa markkinatuomioistuimen käsiteltäväksi, sen saa tehdä palkansaajien tai kuluttajien etujen valvomiseksi toimiva rekisteröity yhdistys. Ulkomaisella kuluttajansuojaviranomaisella ei sitä vastoin ole oikeutta panna kieltoasiaa vireille markkinatuomioistuimessa. On myös epävarmaa, katsottaisiinko ulkomaisella yhdistyksellä olevan tällainen oikeus.

Kiellon määrää yleensä markkinatuomioistuin. Vähäisissä tai kiireellisissä asioissa kiellon voi määrätä kuluttaja-asiamies. Kiellon tehosteeksi asetetaan yleensä uhkasakko. Kielto voidaan määrätä myös väliaikaisena. Kieltoa määrätessään markkinatuomioistuin voi velvoittaa elinkeinonharjoittajan toimittamaan määräajassa markkinointitoimen oikaisun, jos sitä markkinointitoimesta kuluttajille aiheutuvien ilmeisten haittojen vuoksi on pidettävä tarpeellisena. Markkinatuomioistuimen päätökseen ei saa hakea muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin. Jos markkinatuomioistuin on tuominnut uhkasakon maksettavaksi, muutosta voidaan kuitenkin hakea uhkasakon määrään. Valitus käsitellään tällöin korkeimmassa oikeudessa.

Tiettyjen säännösten mukaan toimivalta kieltää jatkamasta lainvastaista menettelyä, asettaa uhkasakko kiellon tehostamiseksi ja ryhtyä eräisiin muihin pakkotoimiin on säännösten noudattamista valvovalla viranomaisella. Kulutusluottojen markkinointia ja sopimusehtoja valvoo kuluttaja-asiamiehen ohella Rahoitustarkastus, televisio- ja radiotoimintaa valvovat Telehallintokeskus ja kuluttaja-asiamies, tupakka- ja alkoholimainontaa valvoo Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus, lääkemainontaa Lääkelaitos ja valmismatkaliikkeiden vakuuksia Kuluttajavirasto.

Rahoitustarkastuksen tai Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen määräämään kieltoon ei saa hakea muutosta valittamalla. Se, johon kieltopäätös kohdistuu, voi kuitenkin saattaa asian markkinatuomioistuimen käsiteltäväksi. Lääkelaitoksen päätökseen voi hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Telehallintokeskuksen ja Kuluttajaviraston päätökseen voi hakea muutosta hallinto-oikeudelta ja edelleen korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Uhkasakon asettamista koskevaan Kuluttajaviraston päätökseen ei saa kuitenkaan erikseen hakea muutosta.

Esityksen tarkoituksena on panna kansallisesti täytäntöön kieltokannedirektiivi. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi erityislaki, laki rajat ylittävästä kieltomenettelystä. Lisäksi ehdotetaan markkinatuomioistuimesta annetun lain, lääkelain ja valmismatkaliikkeistä annetun lain muuttamista eräiltä osin.

Ehdotetuilla laeilla laajennettaisiin suomalaisten tuomioistuinten ja muiden suomalaisten viranomaisten toimivalta koskemaan myös ulkomaisten viranomaisten ja järjestöjen vireille panemia kieltomenettelyjä. Yleensä toimivaltainen olisi se tuomioistuin tai muu viranomainen, joka muutoinkin käsittelee vastaavia säännöksiä koskevia rikkomuksia. Myös tuomioistuimen ja muun viranomaisen toimivalta puuttua lainvastaiseen menettelyyn ja asian käsittelyä koskevat säännökset vastaisivat suurelta osin nykyisiä säännöksiä. Lisäksi laeilla laajennettaisiin suomalaisten viranomaisten tehtäviä siten, että niillä olisi oikeus panna kieltomenettely vireille ulkomailla.

Ehdotetussa laissa rajat ylittävästä kieltomenettelystä annettaisiin EY:n komission ylläpitämään luetteloon merkityille ulkomaisille viranomaisille ja järjestöille oikeus panna vireille kieltomenettely Suomessa. Vireillepano-oikeus olisi tapauksissa, joissa Suomesta peräisin oleva toiminta loukkaa kuluttajien yleisiä etuja viranomaisen tai järjestön kotivaltiossa. Näillä viranomaisilla ja järjestöillä olisi oikeus vaatia sellaisen toiminnan kieltämistä, joka on vastoin kieltokannedirektiivin liitteessä mainittujen direktiivien säännöksiä sellaisina kuin ne on kansallisesti pantu täytäntöön. Toiminnan lainmukaisuus voi tulla arvioitavaksi joko Suomessa direktiivien panemiseksi täytäntöön annettujen säännösten mukaan tai toisen ETA-valtion säännösten mukaan sen mukaan, minkä valtion lakia asiaan on kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen mukaan sovellettava.

Yleensä ulkomaisen viranomaisen ja järjestön vaatimuksen käsittelisi markkinatuomioistuin. Markkinatuomioistuin käsittelisi ensiasteena myös ne asiat, joissa valvontaviranomainen itse voi muutoin määrätä kiellon. Tässä tarkoitettuja valvontaviranomaisia ovat Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus alkoholi- ja tupakkamainonnassa, Telehallintokeskus ja kuluttaja-asiamies televisiotoiminnassa, Rahoitustarkastus ja kuluttaja-asiamies kulutusluotoissa ja kuluttaja-asiamies yleensäkin kuluttajiin kohdistuvassa markkinoinnissa ja sopimusehtojen käytössä. Järjestelmä olisi siten yksinkertaisempi ja nopeampi kuin vastaavissa kansallisissa asioissa. Ulkomaisten viranomaisten ja järjestön vireille panemien asioiden keskittämistä markkinatuomioistuimelle puoltaa myös se, että rajat ylittävät tapaukset ovat keskimääräistä vaikeampia, koska niihin sisältyy muun muassa lainvalintakysymyksiä. Toisaalta turvataan valvontaviranomaiselle tilaisuus tulla asiassa kuulluksi. Myös Ruotsissa ja Tanskassa on tarkoitus keskittää ulkomaisten viranomaisten ja järjestöjen vireille panemat kieltokanteet suoraan tuomioistuinten käsiteltäviksi.

On tarkoituksenmukaista, että kuluttaja-asiamies voisi toimia ulkomaisen viranomaisen tai järjestön oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana asiaa markkinatuomioistuimessa käsiteltäessä. Oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana toimiminen olisi kuluttaja-asiamiehen harkinnassa, velvollisuutta siihen ei olisi.

Markkinatuomioistuimella olisi sama toimivalta puuttua direktiivien säännösten vastaiseen toimintaan kuin sillä on kuluttajansuojalain mukaisia asioita käsitellessään. Markkinatuomioistuin voisi määrätä uhkasakolla tehostetun kiellon ja tarvittaessa oikaisun. Kiireellisissä tapauksissa kielto voitaisiin määrätä väliaikaisena.

Lääkelaitos olisi toimivaltainen viranomainen, jos kyse on tv-direktiivin lääkkeiden mainontaa koskevan 14 artiklan tai lääkedirektiivin täytäntöön panemiseksi annettujen säännösten vastaisesta toiminnasta. Lääkelaitoksella olisi ulkomaisen viranomaisen tai järjestön hakemuksesta toimivalta ryhtyä toimenpiteisiin, joihin se voi lääkelain mukaan nykyisin ryhtyä kansallista lakia rikottaessa. Nykyisin Lääkelaitoksen asettaman uhkasakon tuomitsee maksettavaksi lääninhallitus Lääkelaitoksen vaatimuksesta. Esityksessä ehdotetaan, että uhkasakko voitaisiin tuomita maksettavaksi myös asian vireille saattaneen ulkomaisen viranomaisen tai järjestön hakemuksesta, koska sen on helpompi seurata, noudattaako elinkeinonharjoittaja kieltopäätöstä viranomaisen tai järjestön kotivaltiossa.

Jos ulkomainen viranomainen tai järjestö vaatii pakettimatkadirektiivin 7 artiklan täytäntöön panemiseksi annettujen säännösten vastaisen toiminnan kieltämistä, Kuluttajavirasto olisi toimivaltainen käsittelemään vaatimuksen. Kuluttajavirastolla olisi sama toimivalta puuttua näiden säännösten vastaiseen toimintaan kuin sillä nykyisin on Suomen lakia rikottaessa.

Rajat ylittävää kieltomenettelyä koskevan lakiehdotuksen mukaan oikeus panna kieltomenettely vireille ulkomailla olisi niillä suomalaisilla viranomaisilla, joiden tehtäviin kuuluu valvoa kieltokannedirektiivin liitteessä mainittuja direktiivejä vastaavien kansallisten säännösten noudattamista. Vireillepano-oikeus olisi kuluttaja-asiamiehellä, Lääkelaitoksella, Rahoitustarkastuksella, Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksella, Kuluttajavirastolla tai Telehallintokeskuksella silloin, kun ulkomailta peräisin oleva toiminta loukkaa kyseisen viranomaisen suojaamia kuluttajien yleisiä etuja Suomessa.

Jos kuluttaja-asiamies kieltäytyy panemasta kieltomenettelyä vireille, vireillepano-oikeus olisi ehdotuksen mukaan kuluttajien etujen valvomiseksi toimivilla yhdistyksillä. Toissijaista kanneoikeutta ei ehdoteta rajat ylittävissä tapauksissa palkansaajajärjestöille. Kuluttajien etujen turvaamiseksi on pidetty riittävänä, että vireillepano-oikeus on kuluttajajärjestöillä, joilla on erityisasiantuntemusta kuluttaja-asioista.

Esityksellä laajennetaan markkinatuomioistuimen ja markkinoinnin valvontaviranomaisten toimivaltaa. Tuomioistuimen ja muiden viranomaisten työmäärään tällä odotetaan kuitenkin olevan vain vähäinen vaikutus, koska kannevallan käyttäminen rajat ylittävissä tapauksissa jäänee harvinaiseksi. Sikäli kuin suomalaiset viranomaiset käyttävät mahdollisuuttaan panna kieltomenettely vireille ulkomaisessa viranomaisessa, tämä aiheuttaa niille lisäkustannuksia.

Oikeusministeriö antoi 20 päivänä joulukuuta 1999 virkamiestyöryhmälle tehtäväksi valmistella ehdotus hallituksen esitykseksi, jolla pannaan kansallisesti täytäntöön kieltokannedirektiivi. Virkamiestyöryhmän ehdotus valmistui 28 päivänä kesäkuuta 2000, ja siitä saatiin lausunnot 20 viranomaiselta ja yhteisöltä.

Lausunnonantajilla ei ollut yleisellä tasolla huomautettavaa ehdotuksesta. Eräät lausunnonantajat esittivät muutoksia lääkkeiden, tupakan ja alkoholin markkinointia koskeviin kansallisiin käsittelyjärjestelmiin. Nämä asiat eivät liity kieltokannedirektiivin täytäntöönpanoon, vaan ne on tarkoitus tutkia jaksossa 6.1. mainitun markkinatuomioistuimen ja kilpailuneuvoston uudelleenjärjestelyn yhteydessä.

Esityksen jatkovalmistelu on tehty oikeusministeriössä virkatyönä. Jatkovalmistelussa esitykseen on tehty vain teknisluonteisia tarkistuksia.

Direktiivin täytäntöönpanoa on valmisteltu yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa.

Valtion vuoden 2001 talousarvioesityksessä esitetään, että markkinatuomioistuimen ja kilpailuneuvoston tehtävät siirretään vuoden 2002 alusta perustettavalle markkinaoikeudelle. Markkinatuomioistuimen uudelleenjärjestely muuttaisi myös rajat ylittävien kieltoasioiden käsittelyä. Tarkoituksena on, että asiaa koskeva hallituksen esitys annetaan keväällä 2001.

Komissio antoi 14 päivänä lokakuuta 1998 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rahoituspalveluiden etämyynnistä kuluttajalle ja neuvoston direktiivin 90/619/ETY ja direktiivien 97/7/EY ja 98/27/EY muuttamisesta (KOM(1998) 468 lopull.) ja muutetun ehdotuksen 23 päivänä heinäkuuta 1999 (KOM(1999) 385 lopull.). Komission ehdotuksen mukaan rahoituspalveluiden etämyyntiä koskeva direktiivi lisättäisiin kieltokannedirektiivin liitteeseen, jolloin rajat ylittävä vireillepano-oikeus koskisi myös kyseisen direktiivin täytäntöön panemiseksi annettavia säännöksiä. Jos direktiivi hyväksytään, ehdotettuihin lakeihin tehdään tarvittavat muutokset.

1 §. Soveltamisala. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan ulkomaisella viranomaisella ja järjestöllä on oikeus panna Suomessa vireille kieltokannedirektiivissä tarkoitettu kieltokanne, jos Suomesta peräisin oleva toiminta loukkaa kieltokannedirektiivin liitteessä mainittuja direktiivejä sellaisina kuin ne on pantu kansallisesti täytäntöön sovellettavaksi tulevassa laissa. Momentin 2 kohdan mukaan suomalaisella viranomaisella ja yhdistyksellä on oikeus panna vireille kieltokanne toisessa ETA-valtiossa, jos tästä valtiosta peräisin oleva toiminta on vastoin kieltokannedirektiivin liitteessä mainittujen direktiivien täytäntöön panemiseksi annettuja sovellettavaksi tulevassa laissa olevia kansallisia säännöksiä.

Kieltokannedirektiivin 2 artiklan 2 kohdassa todetaan nimenomaisesti se, että direktiivin säännöksillä ei ole vaikutusta kansainvälisen yksityisoikeuden lainvalintasäännöksiin. Ulkomaisen viranomaisen tai järjestön pantua vireille kieltokanteen suomalaisen tuomioistuimen tai muun viranomaisen on arvioitava, onko toiminta sen valtion lain säännösten vastaista, jonka lakia kansainvälisen yksityisoikeuden lainvalintasäännöstöjen perusteella tulee soveltaa. Sovellettavalla lailla tarkoitetaan myös lakien nojalla annettuja alemman asteisia säännöksiä. Lainvalintakysymystä on selostettu tarkemmin yleisperustelujen jaksossa 1.6.

Pykälän 2 momentissa luetellaan kieltokannedirektiivin liitteessä mainitut direktiivit.

2 §. Ulkomaisen viranomaisen ja järjestön vireillepano-oikeus Suomessa. Kieltokannedirektiivin 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon merkityllä ulkomaisella viranomaisella ja järjestöllä on pykälän 1 momentin mukaan oikeus vaatia 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun toiminnan kieltämistä, jos harjoitettu toiminta loukkaa kyseisen viranomaisen tai järjestön suojaamia kuluttajien yleisiä etuja. Säännöksellä pannaan täytäntöön kieltokannedirektiivin 4 artiklan 1 kohta.

Kieltokanteen vireillepanolle on neljä edellytystä. Ensimmäinen edellytys on se, että toiminta on peräisin Suomesta, mutta sillä on vaikutuksia toiseen ETA-valtioon eli toiminta on rajat ylittävää. Toinen edellytys täyttyy, jos toiminta liittyy 1 §:n 2 momentissa mainittuihin direktiiveihin. Vireillepanon kolmas edellytys on se, että kieltoa koskevan hakemuksen tekijä on mainittu kieltokannedirektiivin 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa komission pitämässä luettelossa, ja neljäs se, että elinkeinonharjoittajan toiminta loukkaa kuluttajien yleisiä etuja.

Selvittäessään ulkomaisen viranomaisen tai järjestön vireillepano-oikeutta suomalainen tuomioistuin tai muu suomalainen viranomainen ei vielä tosiasiassa voi ottaa kantaa siihen, onko Suomesta peräisin oleva toiminta kieltokannedirektiivin liitteenä olevien direktiivien säännösten vastaista, koska se edellyttäisi jutun asiallista tutkimista. Kyseessä on ainoastaan vireillepanijan oikeudenloukkausta koskeva väite.

Pykälän 1 momentin nojalla hakemuksen tekemiseen ovat oikeutettuja sellaiset toisen ETA-valtion lainsäädännön mukaisesti perustetut viranomaiset tai järjestöt, jotka kyseinen valtio on ilmoittanut komission ylläpitämään Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistavaan luetteloon. Tämä säännös ei kuitenkaan rajoita suomalaisen tuomioistuimen tai muun suomalaisen viranomaisen oikeutta tutkia sitä, onko kyseisellä viranomaisella tai järjestöllä tarkoituksensa perusteella oikeus ryhtyä toimiin kyseisessä tapauksessa. Ulkomaisen viranomaisen tai järjestön asiavaltuutta koskeva kysymys eli sen tutkiminen, valvooko se juuri käsiteltävänä olevan direktiivin soveltamisalaan kuuluvia kysymyksiä omassa maassaan ja onko se siten oikeutettu asianosaisena prosessaamaan oikeudenkäynnin kohteena olevasta toiminnasta, ratkaistaan tapauskohtaisesti. Ratkaisua helpottaa kuitenkin se, että jäsenvaltioilla on velvollisuus ilmoittaa komission ylläpitämään luetteloon myös viranomaisten tai järjestöjen toiminnan tarkoitus. Tätä selvitystä voitaneen yleensä pitää riittävänä osoituksena viranomaisen tai järjestön tehtävistä ja toimivallasta.

Kuluttajien yleisellä edulla tarkoitetaan ennalta määräämätöntä kuluttajien piiriä koskevaa kollektiivista kuluttajaoikeudellista intressiä. Kollektiiviselle kuluttajansuojalle on ominaista se, että siihen liittyvät toimet, esimerkiksi kielto jatkaa toimintaa, eivät vaikuta yksittäisiin oikeussuhteisiin, vaan ne vaikuttavat yleisellä tasolla kaikkiin kuluttajiin. Yleisellä edulla ei tarkoiteta esimerkiksi ryhmäkannetilannetta.

Kotimyyntidirektiivissä, kulutusluottodirektiivissä, tv-direktiivissä, pakettimatkadirektiivissä tai aikaosuusdirektiivissä ei ole säännöksiä, joilla jäsenvaltiot velvoitettaisiin toteuttamaan erillinen kieltomenettely. Komissio on yleisten etujen käsitteen määrittelyä helpottaakseen valmistellut työasiakirjan. Siinä luetellaan edellä mainituista direktiiveistä ne artiklat, joissa komission käsityksen mukaan käsitellään kuluttajien yleisiä etuja ja jotka siten voivat olla kieltomenettelyn kohteena.

Kotimyyntidirektiivissä kuluttajien yleisistä eduista on komission työasiakirjan mukaan kysymys 4 artiklassa. Artikla koskee elinkeinonharjoittajan velvollisuutta antaa kuluttajalle kirjallinen ilmoitus peruuttamisoikeudesta sekä sopimuksen peruuttamiseksi välttämättömät yhteystiedot.

Kulutusluottodirektiivin 3 ja 4 artikla, 7 artiklan toinen ja 8 artiklan ensimmäinen virke sekä 14 artikla koskevat työasiakirjan mukaan kuluttajien yleisiä etuja. Direktiivin 3 artikla koskee elinkeinonharjoittajan velvollisuutta ilmoittaa luoton todellinen vuosikorko luottoa tarjotessaan. Luottosopimus on 4 artiklan mukaan tehtävä aina kirjallisesti, ja siinä on mainittava muun muassa luoton todellinen vuosikorko sekä eräät muut artiklassa luetellut olennaiset sopimusehdot. Direktiivin 7 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot huolehtimaan siitä, että elinkeinonharjoittaja ei saa hyväkseen perusteetonta etua tavaran palautustilanteissa tehtävissä tilityksissä. Kuluttajilla on 8 artiklan mukaan oltava oikeus täyttää luottosopimuksen mukaiset velvoitteensa jo ennen sopimuksessa määrättyä ajankohtaa. Edellä mainitut kulutusluottodirektiivin säännökset ovat direktiivin 14 artiklan mukaan pakottavia, eikä niistä voida sopimusehdoin poiketa.

Komission työasiakirjassa mainitaan kuluttajien yleisiä etuja koskevina säännöksinä lisäksi tv-direktiivin 10―20 artikla, jotka koskevat televisiomainonnalle, sponsoroinnille ja teleostoslähetyksille asetettavia erityisvaatimuksia. Säännöksissä esimerkiksi kielletään tupakkatuotteiden ja reseptilääkkeiden markkinointi, sekä asetetaan vaatimuksia alaikäisiin kohdistuvalle markkinoinnille ja televisiolähetysten sponsoroinnille sekä teleostoslähetysten päivittäin sallitulle kokonaiskestolle.

Myös pakettimatkadirektiivin 3 artikla, 4 artiklan 1, 2 ja 4 kohta sekä 7 artikla koskevat komission työasiakirjan mukaan kuluttajien yleisiä etuja. Direktiivin 3 artiklassa säädetään niistä vähimmäistiedoista, jotka matkanjärjestäjän on annettava kuluttajalle matkaesitteessään. Direktiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohta koskevat tietoja, jotka matkanjärjestäjän on annettava kuluttajalle kirjallisesti ennen sopimuksen tekemistä tai matkan alkamista, ja tietoja, jotka on sisällytettävä sopimukseen. Direktiivin 4 artiklan 4 kohdassa kielletään hinnanmuutokset tiettyjä poikkeustapauksia lukuun ottamatta. Sopimuksen osapuolena olevan matkanjärjestäjän on 7 artiklan mukaan asetettava riittävä vakuus maksukyvyttömyyden varalta.

Viimeisenä esimerkkinä kuluttajien yleisiä etuja koskevista säännöksistä komission työasiakirjassa mainitaan aikaosuusdirektiivin 3, 4 ja 6 artikla. Direktiivin 3 artiklassa säädetään kaupan kohteena olevasta kiinteistöstä markkinoinnissa annettavista tiedoista, ja 4 artiklassa sopimusehdoista ja sopimuskielestä. Direktiivin 6 artiklassa kielletään ostajan suorittamat ennakkomaksut sopimuksen peruuttamisaikana, joka on 5 artiklan mukaan 10 päivää sopimuksen allekirjoittamishetkestä.

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan markkinatuomioistuimella on toimivalta käsitellä ulkomaisen viranomaisen tai järjestön vaatimus. Poikkeustapauksia ovat tv-direktiivin lääkkeiden mainontaa koskeva 14 artikla ja lääkedirektiivi, joissa osalta toimivalta kuuluu Lääkelaitokselle, sekä pakettimatkadirektiivin 7 artikla, jossa osalta toimivalta kuuluu Kuluttajavirastolle, kuten kansallisissakin tapauksissa. Momentin säännöksillä pannaan osin täytäntöön kieltokannedirektiivin 2 artiklan 1 kohta. Kohdan mukaan jäsenvaltioiden on nimettävä ne tuomioistuimet tai hallintoviranomaiset, joilla on toimivalta ratkaista ulkomaisten viranomaisten tai järjestöjen vireille panemat kieltokanteet.

Menettely toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa toimivaltaisessa viranomaisessa ja viranomaisen käytettävissä olevat keinot puuttua lainvastaiseen toimintaan määräytyvät tuomioistuimen tai viranomaisen kotivaltion lain mukaisesti. Markkinatuomioistuin, Lääkelaitos ja Kuluttajavirasto noudattaisivat siten rajat ylittäviä kieltoasioita käsitellessään Suomen lain menettely- ja toimivaltasäännöksiä.

Kuluttaja-asiamies voi 3 momentin mukaan toimia ulkomaisen viranomaisen ja järjestön oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana käsiteltäessä kieltoasiaa markkinatuomioistuimessa. Säännöksen tarkoituksena on helpottaa ulkomaisten viranomaisten ja järjestöjen toimintamahdollisuuksia Suomessa, jossa oikeudenkäyntimenettely ja oikeudenkäyntikieli ovat niille vieraita. Kysymys on virkatehtävästä, johon kuluttaja-asiamies voi ryhtyä oman harkintansa mukaisesti ja josta ei suoriteta kuluttaja-asiamiehelle erilliskorvausta.

3 §. Kiellon ja oikaisun määrääminen. Markkinatuomioistuin voi pykälän 1 momentin mukaan kuluttajansuojan kannalta tarpeellisissa tilanteissa kieltää 1 §:n 1 momentin 1 kohdan vastaisen toiminnan. Kiellon tehosteeksi on asetettava uhkasakko, jollei se ole erityisistä syistä tarpeetonta. Kielto voidaan erityisestä syystä kohdistaa myös elinkeinonharjoittajan palveluksessa olevaan tai hänen lukuunsa toimivaan.

Kielto on 2 momentin mukaan mahdollista määrätä myös väliaikaisena, jolloin se on voimassa, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu. Toisinaan kuluttajien etujen turvaaminen edellyttää välitöntä puuttumista toimintaan. Tällaisesta voi olla kysymys silloin, kun toiminta kohdistuu kuluttajien tärkeisiin etuihin ja siten aiheuttaa kohtuutonta vahinkoa kuluttajille tai kun toiminta on muutoin erityisen törkeätä taikka kun on pelättävissä, että elinkeinonharjoittaja siirtää toimintansa muualle viranomaisten toimenpiteitä välttääkseen. Väliaikainen kielto toimii eräänlaisena turvaamistoimenpiteenä, ja se mahdollistaa kuluttajien etujen turvaamisen kiireellisissä tapauksissa. Väliaikaisen kiellon määrääminen edellyttää, että vireillepanija saattaa todennäköiseksi, että toiminta on lainvastaista.

Kiellon määräämisen yhteydessä markkinatuomioistuin voi 3 momentin mukaan velvoittaa elinkeinonharjoittajan oikaisemaan menettelynsä, jos sitä kuluttajille aiheutuvien ilmeisten haittojen vuoksi on pidettävä tarpeellisena. Oikaisu voi olla esimerkiksi harhaanjohtavan markkinoinnin korjaamiseksi tehty uusi markkinointi-ilmoitus. Oikaisuakin koskevaa määräystä voidaan tarvittaessa tehostaa uhkasakolla.

Asian käsittelystä markkinatuomioistuimessa on 4 momentin mukaan muutoin voimassa, mitä markkinatuomioistuimesta annetussa laissa säädetään.

Rajat ylittävissä kieltomenettelyissä käytettävissä olevat keinot ovat siten samat kuin kotimaisten viranomaisten tai järjestöjen vireille panemissa asioissa. Säännöksillä pannaan täytäntöön kieltokannedirektiivin 2 artiklan 1 kohta.

4 §. Vireillepano-oikeus toisessa ETA-valtiossa. Kuluttaja-asiamiehellä, Lääkelaitoksella, Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksella, Kuluttajavirastolla, Telehallintokeskuksella ja Rahoitustarkastuksella, joiden tehtävänä on kansallisissa tapauksissa valvoa 1 §:n 2 momentissa mainittujen direktiivien täytäntöön panemiseksi annettujen säännösten noudattamista, on pykälän 1 momentin mukaan valvontavaltaansa kuuluvassa asiassa oikeus panna vireille kieltokanne toisessa ETA-valtiossa, jos elinkeinonharjoittajan tästä ETA-valtiosta peräisin oleva toiminta loukkaa viranomaisen suojaamia kuluttajien yleisiä etuja Suomessa. Jos kuluttaja-asiamies valvontavaltaansa kuuluvassa asiassa kieltäytyy panemasta asiaa vireille, vireillepano-oikeus on ehdotetun 2 momentin mukaan kuluttajien etujen valvomiseksi toimivalla Suomen lainsäädännön mukaan perustetulla rekisteröidyllä yhdistyksellä. Palkansaajajärjestöillä ei sen sijaan rajat ylittävissä tapauksissa ole vireillepano-oikeutta.

Pykälällä pannaan täytäntöön kieltokannedirektiivin 3 artikla. Viranomaisten toimivalta ulkomailla nostettavissa kieltokanteissa määräytyy samalla tavoin kuin kansallisissakin tapauksissa. Toimivalta ulkomailla määräytyy siten kuluttajansuojalain, kuluttajavirastosta annetun lain, lääkelain, toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetun lain, alkoholilain, televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain sekä luottolaitostoiminnasta annetun lain säännösten mukaisesti.

5 §. Ilmoitusvelvollisuus. Pykälän mukaan oikeusministeriön tehtävänä on ilmoittaa komissiolle ne viranomaiset ja yhdistykset, joille Suomessa on annettu oikeus panna vireille kieltokanne toisessa ETA-valtiossa. Säännöksellä pannaan täytäntöön kieltokannedirektiivin 4 artiklan 2 kohta.

6 §. Voimaantulo. Pykälässä on tavanomainen voimaantulosäännös.

1 §. Pykälään lisätään uusi 11 kohta. Uuden 11 kohdan mukaan markkinatuomioistuin käsittelee myös ehdotetussa rajat ylittävää kieltomenettelyä koskevassa laissa tarkoitetut kanteet. Lisäksi pykälän 9 ja 10 kohtaan tehdään tarvittavat lakitekniset muutokset.

6 i §. Pykälän mukaan rajat ylittävästä kieltomenettelystä annetun lain nojalla käsiteltävä asia tulee vireille markkinatuomioistuimessa ulkomaisen viranomaisen tai järjestön hakemuksella.

7 b §. Markkinatuomioistuimen on pykälän mukaan heti annettava ulkomaisen viranomaisen tai järjestön hakemus tiedoksi kuluttaja-asiamiehelle, Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukselle, Telehallintokeskukselle tai Rahoitustarkastukselle kunkin valvontavaltaan kuuluvissa asioissa. Säännöksen tarkoituksena on, että ne valvontaviranomaiset, joille yleensäkin kuuluu elinkeinonharjoittajien toiminnan valvonta ja kuluttajien yleisten etujen suojaaminen Suomessa, voivat seurata elinkeinonharjoittajien Suomesta ulkomaille suuntautuvaa toimintaa.

Edellä mainituille viranomaisille on varattava tilaisuus tulla kuulluksi asian käsittelyssä, jollei kuuleminen tarpeettomasti viivytä asian ratkaisua. Kuuleminen saattaa viivyttää asian ratkaisua tarpeettomasti esimerkiksi silloin, kun toiminta kohdistuu kuluttajien tärkeisiin etuihin ja siten aiheuttaa kohtuutonta vahinkoa kuluttajille tai kun toiminta on muutoin erityisen törkeätä taikka kun on pelättävissä, että elinkeinonharjoittaja siirtää toimintansa muualle viranomaisten toimenpiteitä välttääkseen. Markkinatuomioistuimen on tällaisissa tapauksissa voitava määrätä kielto ilman sitä viivytystä, jonka valvontaviranomaisen kuuleminen mahdollisesti aiheuttaisi. Käytännössä kysymykseen tulisi useimmiten väliaikainen kielto, jolloin asianomaista valvontaviranomaista voidaan kuulla asiaa lopullisesti ratkaistaessa.

14 §. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että myös ulkomaisten viranomaisten tai järjestöjen vireille panemissa asioissa suoritetaan todistajana tai asiantuntijana kuullulle korvaus valtion varoista siten kuin valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetussa laissa (666/1972) säädetään. Pykälän 2 momenttiin lisätään säännös siitä, että ulkomainen viranomainen tai järjestö vapautetaan velvollisuudesta korvata valtiolle sen varoista maksetut todistelukustannukset samoin kuin kuluttaja-asiamies on nykyisin vapautettu tästä kulukorvausvelvollisuudesta. Säännöksillä varmistetaan yhteisön oikeuden syrjintäkiellon mukaisesti, että ulkomaisia viranomaisia tai järjestöjä ei kohdella epäedullisemmin kuin kotimaisia.

15 §. Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että myös ulkomaisten viranomaisten ja järjestöjen vireille panemissa asioissa asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan markkinatuomioistuimessa. Säännöksellä varmistetaan yhteisön oikeuden syrjintäkiellon mukaisesti, että ulkomaisia viranomaisia tai järjestöjä ei kohdella epäedullisemmin kuin kotimaisia.

93 a §. Pykälän 1 momentin mukaan Lääkelaitos voi määrätä lääkelain 93 §:ssä tarkoitetun kiellon tai oikaisun myös kieltokannedirektiivin 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon merkityn ulkomaisen viranomaisen tai järjestön hakemuksesta, jos Suomesta peräisin oleva lääkkeiden markkinointi on lääkedirektiivin tai tv-direktiivin 14 artiklan täytäntöön panemiseksi annettujen säännösten vastaista. Säännöksellä pannaan täytäntöön kieltokannedirektiivin 2 artiklan 1 kohta.

Lääkelaitos voi ulkomaisen yksikön hakemuksesta kieltää jatkamasta tai uudistamasta lääkkeen markkinointia, jos lääkkeen markkinoinnissa on menetelty sovellettavaksi tulevan lain vastaisesti. Lääkelaitos voi myös määrätä kiellon saaneen oikaisemaan menettelynsä, jos sitä lääketurvallisuuden vaarantumisen vuoksi on pidettävä tarpeellisena. Kieltoa ja määräystä voidaan tehostaa uhkasakolla. Uhkasakon tuomitsee 2 momentin mukaan lääninhallitus ulkomaisen viranomaisen tai järjestön taikka Lääkelaitoksen vaatimuksesta.

93 b §. Pykälään on informaatiosyistä otettu viittaussäännös ehdotettuun rajat ylittävää kieltomenettelyä koskevaan lakiin, jossa säädetään Lääkelaitoksen vireillepano-oikeudesta toisessa ETA-valtiossa.

14 a §. Pakkokeinot eräissä rajat ylittävissä tapauksissa. Pykälän mukaan Kuluttajavirasto voi ryhtyä valmismatkaliikkeistä annetun lain 14 §:ssä tarkoitettuihin pakkokeinoihin myös kieltokannedirektiivin 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon merkityn ulkomaisen viranomaisen tai järjestön hakemuksesta, jos valmismatkaliiketoimintaa harjoitetaan Suomessa ilman pakettimatkadirektiivin 7 artiklassa tarkoitettua vakuutta. Pykälällä pannaan täytäntöön kieltokannedirektiivin 2 artiklan 1 kohta.

Valmismatkaliikkeistä annetun lain 14 §:n nojalla Kuluttajavirasto voi, jos joku harjoittaa valmismatkaliiketoimintaa ilman vaadittavaa vakuutta, kieltää tätä jatkamasta toimintaa. Jos valmismatkaliikkeenharjoittajan vakuutta ei enää voida hyväksyä, Kuluttajavirasto voi vastaavasti kehottaa liikkeenharjoittajaa asettamaan uuden vakuuden ja tarvittaessa kieltää toiminnan harjoittamisen, jos uutta vakuutta ei kehotuksesta huolimatta aseteta. Kuluttajavirasto voi lisäksi kehottaa liikkeenharjoittajaa täyttämään määräajassa velvoitteensa, jos tämä laiminlyö velvollisuutensa ilmoittaa vakuuteen vaikuttavista muutoksista tai velvollisuutensa antaa vaadittaessa tarkastusta varten tarvittavat asiakirjat, tiedot ja muut selvitykset taikka tilintarkastusta ja kirjanpitoa koskevat velvoitteensa. Kuluttajavirasto voi asettaa kiellon tai kehotuksen tehosteeksi uhkasakon. Uhkasakon tuomitsee maksettavaksi uhkasakkolain (1113/1990) mukaisesti sen asettanut viranomainen.

14 b §. Kieltokanteen vireillepano ulkomailla. Pykälään on informaatiosyistä otettu viittaussäännös ehdotettuun rajat ylittävää kieltomenettelyä koskevaan lakiin, jossa säädettäisiin Kuluttajaviraston vireillepano-oikeudesta toisessa ETA-valtiossa.

18 §. Pykälän 1 momentti, jossa säädetään, että Kuluttajaviraston uhkasakon asettamista koskevaan päätökseen ei saa hakea erikseen muutosta, ehdotetaan kumottavaksi. Perustuslakivaliokunta on hallituksen esityksestä Eduskunnalle laiksi Suomen Pankista ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 261/1996 vp) antamassaan lausunnossa (PeVL 5/1997 vp) todennut samansisältöisen valituskiellon perustuslain vastaiseksi.

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001. Voimaantuloajankohta perustuu kieltokannedirektiivin 8 ja 9 artiklaan.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

1.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §
Soveltamisala

Tässä laissa säädetään:

1) ulkomaisen viranomaisen ja järjestön oikeudesta panna Suomessa vireille kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/27/EY, jäljempänä kieltokannedirektiivi, tarkoitettu kieltokanne, jos Suomesta peräisin oleva toiminta on vastoin 2 momentissa mainittuja direktiivejä sellaisina kuin ne on kansallisesti pantu täytäntöön sovellettavaksi tulevassa laissa;

2) suomalaisen viranomaisen ja yhdistyksen oikeudesta panna vireille kieltokanne toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa, jäljempänä ETA-valtio, jos tästä valtiosta peräisin oleva toiminta on vastoin 2 momentissa mainittuja direktiivejä sellaisina kuin ne on kansallisesti pantu täytäntöön sovellettavaksi tulevassa laissa.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuja direktiivejä ovat:

1) harhaanjohtavaa mainontaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annettu neuvoston direktiivi 84/450/ETY;

2) muulla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa neuvoteltuja sopimuksia koskevasta kuluttajansuojasta annettu neuvoston direktiivi 85/577/ETY;

3) kulutusluottoja koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annettu neuvoston direktiivi 87/102/ETY;

4) televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY 10―21 artikla;

5) matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista annettu neuvoston direktiivi 90/314/ETY;

6) ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden mainonnasta annettu neuvoston direktiivi 92/28/ETY;

7) kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY;

8) ostajien suojaamisesta kiinteistöjen osa-aikaisen käyttöoikeuden ostosopimuksen tiettyihin osiin nähden annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/47/EY;

9) kuluttajansuojasta etäsopimuksissa annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/7/EY;

10) kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 99/44/EY;

11) tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ("Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä") 2000/31/EY.

2 §
Ulkomaisen viranomaisen ja järjestön vireillepano-oikeus Suomessa

Kieltokannedirektiivin 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon merkityllä ulkomaisella viranomaisella ja järjestöllä on oikeus vaatia 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun toiminnan kieltämistä, jos toiminta loukkaa viranomaisen tai järjestön suojaamia kuluttajien yleisiä etuja.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun vaatimuksen käsittelee markkinatuomioistuin. Vaatimuksen 1 §:n 2 momentin 4 kohdassa mainitun direktiivin 14 artiklan tai momentin 6 kohdassa mainitun direktiivin vastaisen toiminnan kieltämisestä käsittelee kuitenkin Lääkelaitos siten kuin lääkelaissa (395/1987) säädetään ja momentin 5 kohdassa mainitun direktiivin 7 artiklan vastaisen toiminnan kieltämisestä Kuluttajavirasto siten kuin valmismatkaliikkeistä annetussa laissa (1080/1994) säädetään.

Kuluttaja-asiamies voi toimia ulkomaisen viranomaisen ja järjestön oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana 1 momentissa tarkoitettua vaatimusta markkinatuomioistuimessa käsiteltäessä.

3 §
Kiellon ja oikaisun määrääminen

Markkinatuomioistuin voi ulkomaisen viranomaisen tai järjestön hakemuksesta kieltää, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, elinkeinonharjoittajaa jatkamasta 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua toimintaa taikka uudistamasta sitä tai siihen rinnastettavaa toimintaa. Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se ole erityisestä syystä tarpeetonta. Kielto voidaan, jos siihen on erityistä syytä, kohdistaa myös elinkeinonharjoittajan palveluksessa olevaan tai muuhun, joka toimii hänen lukuunsa.

Kielto voidaan määrätä myös väliaikaisena, jolloin kielto on voimassa, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu.

Määrätessään kiellon markkinatuomioistuin voi velvoittaa kiellon saaneen elinkeinonharjoittajan oikaisemaan lainvastaisen menettelyn, jos sitä kuluttajille aiheutuvien ilmeisten haittojen vuoksi on pidettävä tarpeellisena. Määräystä voidaan tehostaa uhkasakolla.

Asian käsittelystä on voimassa, mitä markkinatuomioistuimesta annetussa laissa (41/1978) säädetään.

4 §
Vireillepano-oikeus toisessa ETA-valtiossa

Kuluttaja-asiamiehellä, Lääkelaitoksella, Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksella, Kuluttajavirastolla, Telehallintokeskuksella ja Rahoitustarkastuksella on oikeus valvontavaltaansa kuuluvassa asiassa vaatia 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun toiminnan kieltämistä, jos toiminta loukkaa viranomaisen suojaamia kuluttajien yleisiä etuja Suomessa.

Jos kuluttaja-asiamies valvontavaltaansa kuuluvassa asiassa kieltäytyy panemasta asiaa vireille, oikeus vireillepanoon on kuluttajien etujen valvomiseksi toimivalla suomalaisella rekisteröidyllä yhdistyksellä.

5 §
Ilmoitusvelvollisuus

Oikeusministeriö ilmoittaa 4 §:ssä mainitut viranomaiset ja siinä tarkoitetut yhdistykset sekä niiden tehtävät Euroopan yhteisöjen komissiolle kieltokannedirektiivin 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua luetteloa varten.

6 §
Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

---

2.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan markkinatuomioistuimesta 20 päivänä tammikuuta 1978 annetun lain (41/1978) 1 §:n 9 ja 10 kohta, 14 §, 15 §:n 4 momentti,

sellaisina kuin ne ovat, 1 §:n 9 ja 10 kohta laissa 516/1999, 14 § osaksi laissa 392/1982 sekä 15 §:n 4 momentti laissa 707/1993, sekä

lisätään 1 §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa laissa 516/1995, uusi 11 kohta sekä lakiin uusi 6 i § ja lailla 458/1997 kumotun 7 b §:n tilalle uusi 7 b § seuraavasti:

1 §

Markkinatuomioistuin käsittelee ja ratkaisee erikoistuomioistuimena sille seuraavien lakien mukaan kuuluvat asiat:

9) alkoholilaki (1143/1994);

10) laki saatavien perinnästä (513/1999);

11) laki rajat ylittävästä kieltomenettelystä ( / ).

6 i §

Rajat ylittävästä kieltomenettelystä annetun lain nojalla käsiteltävä asia tulee markkinatuomioistuimessa vireille ulkomaisen viranomaisen tai järjestön hakemuksella.

7 b §

Markkinatuomioistuimen on heti annettava 6 i §:ssä tarkoitettu hakemus tiedoksi kuluttaja-asiamiehelle, Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukselle, Telehallintokeskukselle tai Rahoitustarkastukselle kunkin valvontavaltaan kuuluvassa asiassa. Hakemuksen tiedoksi saaneelle viranomaiselle on myös varattava tilaisuus tulla kuulluksi, jollei kuuleminen tarpeettomasti viivytä asian ratkaisua.

14 §

Markkinatuomioistuimessa todistajana tai asiantuntijana kuullulle suoritetaan 6 ja 6 i §:ssä tarkoitetussa asiassa valtion varoista korvausta sen mukaan kuin valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetussa laissa (666/1972) säädetään.

Markkinatuomioistuin voi velvoittaa päätöksessään muun asianosaisen kuin kuluttaja-asiamiehen tai 6 i §:ssä tarkoitetun ulkomaisen viranomaisen tai järjestön korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut 1 momentissa mainitut kustannukset.

15 §

---

Tämän lain 6 ja 6 i §:ssä tarkoitetussa asiassa asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan markkinatuomioistuimessa.

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

---

3.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään 10 päivänä huhtikuuta 1987 annettuun lääkelakiin (395/1987) uusi 93 a ja 93 b § seuraavasti:

93 a §

Lääkelaitos voi ryhtyä 93 §:n 1 ja 2 momentissa mainittuihin toimenpiteisiin myös rajat ylittävästä kieltomenettelystä annetun lain ( / ) 2 §:ssä tarkoitetun ulkomaisen viranomaisen tai järjestön hakemuksesta, jos Suomesta peräisin oleva toiminta on vastoin ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden mainonnasta annetun neuvoston direktiivin 92/28/ETY tai televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY 14 artiklan säännöksiä sellaisina kuin ne on pantu kansallisesti täytäntöön sovellettavaksi tulevassa laissa.

Edellä 1 momentin nojalla määrätyn kiellon tehosteeksi asetetun uhkasakon tuomitsee lääninhallitus lääkelaitoksen taikka ulkomaisen viranomaisen tai järjestön hakemuksesta.

93 b §

Lääkelaitoksen oikeudesta panna vireille kieltokanne toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa säädetään rajat ylittävässä kieltomenettelystä annetussa laissa.

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

---

4.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan valmismatkaliikkeistä 28 päivänä marraskuuta 1994 annetun lain (1080/1994) 18 §:n 1 momentti sekä

lisätään lakiin uusi 14 a ja 14 b § seuraavasti:

14 a §
Pakkokeinot eräissä rajat ylittävissä tapauksissa

Kuluttajavirasto voi ryhtyä 14 §:ssä mainittuihin toimenpiteisiin myös rajat ylittävästä kieltomenettelystä annetun lain ( / ) 2 §:ssä tarkoitetun ulkomaisen viranomaisen tai järjestön hakemuksesta, jos Suomesta peräisin oleva toiminta on vastoin matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista annetun neuvoston direktiivin 90/314/ETY 7 artiklan säännöksiä sellaisina kuin ne on pantu kansallisesti täytäntöön sovellettavaksi tulevassa laissa.

14 b §
Kieltokanteen vireillepano ulkomailla

Kuluttajaviraston oikeudesta panna vireille kieltokanne toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa säädetään rajat ylittävästä kieltomenettelystä annetussa laissa.

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

---

Helsingissä 3 päivänä marraskuuta 2000

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ministeri
Olli-Pekka Heinonen