Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 130/2000
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi jalometallituotteista

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki jalometallituotteista.

Lain soveltamisalaan kuuluisivat jalometallituotteet, jotka on tarkoitettu käytettäviksi tai joita olennaisessa määrin käytetään yksityiseen kulutukseen. Laki asettaisi vaatimuksia markkinoille saatettaville ja myytäville jalometallituotteille sekä määrittäisi, miten jalometallituotteiden vaatimustenmukaisuus olisi osoitettava. Ehdotetulla lailla pyritään parantamaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta alentamalla jalometallituotteiden vähimmäispitoisuudet kansainvälisen standardin ja EY:n direktiiviehdotuksen tasolle. Lisäksi ehdotetulla lailla muutetaan jalometallituotteiden tarkastusmenettely vapaaehtoiseksi. Yleiseen kulutukseen tarkoitetut jalometallituotteet voidaan edelleenkin haluttaessa ja tarvittaessa tarkastaa ja leimata tarkastuslaitoksessa. Ehdotettu laki sisältäisi myös markkinavalvontaan ja muuhun lain noudattamisen valvontaan tarvittavat säännökset.

Esityksen päätavoite on saattaa nykyinen, pääosin asetustasoinen sääntely lain tasolle ja tehdä siihen samalla tarkistuksia, jotka johtuvat uudesta perustuslaista, muista lainsäädännön muutoksista ja Suomea sitovista kansainvälisistä velvoitteista. Uusi perustuslaki edellyttää, että yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista samoin kuin rangaistuksistakin on säädettävä lain tasolla.

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.


YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Jalometallituotteella tarkoitetaan kuluttajille myytäviä kullasta, hopeasta ja platinasta valmistettuja tuotteita. Sääntelyllä pyritään turvaamaan kuluttajan edut, koska kuluttajan on mahdotonta erottaa pitoisuudeltaan erilaiset tuotteet toisistaan.

Ehdotuksessa nykyisten säännösten säädöshierarkkista tasoa nostettaisiin ja eräitä säännöksiä täsmennettäisiin sekä yhdenmukaistettaisiin vastaamaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevia EY-oikeuden periaatteita.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki jalometallituotteista. Laki korvaisi jalometallituotteista annetun asetuksen (292/1977), jolla nykyisin säädetään jalometallituotteista. Laki sisältäisi säännökset jalometallituotteiden vaatimustenmukaisuudesta ja sen varmentamisesta sekä jalometallituotteiden tarkastamisesta, valvonnasta ja tarkastuslaitoksista. Menettelyt ehdotetun lain mukaan säilyisivät pääpiirteissään ennallaan. Mainittava muutos menettelyihin olisi tarkastuslaitoksen tarkastuksen muuttuminen vapaaehtoiseksi.

Suomessa jalometallituotteiden vähimmäispitoisuudet kullan ja hopean osalta ovat korkeampia kuin Euroopan talousalueella yleisesti käytetyt 375 tuhannesosaa kultatuotteille ja 800 tuhannesosaa hopeatuotteille. Tämän johdosta Euroopan komissio käynnisti Suomea kohtaan kesäkuussa 1999 EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisen valvontamenettelyn. Komissio katsoo virallisessa huomautuksessaan, että Suomi on jättänyt noudattamatta sille perustamissopimuksen 28 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen nojalla kuuluvat jäsenyysvelvoitteet, sillä korkeammat vähimmäispitoisuudet muodostavat esteen tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle. Ehdotuksella toteutettaisiin Euroopan komission huomautus jalometallituotelainsäädännön muuttamisesta yllä mainittujen vähimmäispitoisuuksien osalta.

2. Nykytila

2.1. Lainsäädäntö ja käytäntö

Kulta- ja hopeatuotteiden tarkastukseen ja leimaukseen liittyvää toimintaa on maassamme todennäköisesti harjoitettu jo puolen vuosituhannen ajan. Jalometallituotteiden tarkastuksen alkuperäisenä syynä oli näiden tuotteiden arvon lisäksi niiden käyttö vaihdannan välineenä. Tällöin tuotteiden arvo perustui merkittäviltä osin niiden jalometallipitoisuuteen. Nykyisin pitoisuuden merkitys jalometallituotteen arvon kannalta on selvästi vähäisempi, sillä hintaan vaikuttavat erityisesti työtapa, muotoilu ja mahdollisesti käytetyt jalokivet.

Tarkastuksella pyritään ensisijaisesti turvaamaan kuluttajan edut heidän hankkiessaan hinnaltaan arvokkaita, käytöiältään pitkäaikaisia ja arvoltaan pysyviä jalometallituotteita. Tarkastuksella jalometallituotteet on osittain historiallisista syistä saatettu erityisasemaan muihin kulutustavaroihin nähden. Keskeisenä perusteena tälle on pidetty sitä, että kuluttajan on erittäin vaikea erottaa pitoisuudeltaan toisistaan poikkeavat jalometallituotteet sekä jalometallituotteet jalometallilla pinnoitetuista tuotteista. Lisäksi tarkastuksesta on hyötyä myös valmistajan, maahantuojan ja kaupan eri portaiden välisessä kaupassa, koska tuotteiden vaatimustenmukaisuus on varmennettu.

Suomessa on tällä hetkellä jalometallialalla asetukseen perustuvat säädökset. Asetus jalometallituotteista on annettu elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetun lain (122/1913) nojalla. Asetusta täydentää jalometallituotteista annettu kauppa- ja teollisuusministeriön päätös (317/1977). Lakia jalometallituotteista ei ole.

Jalometallituotteiksi luetaan kulta-, hopea- ja platinatuotteet. Sallitut leimattavat pitoisuudet kullalle ovat 585, 750, 969 ja 999 massan tuhannesosaa, hopealle 830, 925 ja 999 massan tuhannesosaa ja platinalle 950 ja 999 massan tuhannesosaa.

Ennen kuin jalometallituotteet tulevat myyntiin, ne tulee tarkastaa ja leimata. Tämä koskee sekä kotimaassa valmistettuja että maahantuotuja tuotteita. Jalometalleista valmistetut tuotteet hyväksytään Suomessa myyntiin, kun ne sisältävät kultatuotteessa vähintään 585 tuhannesosaa kultaa, hopeatuotteessa vähintään 830 tuhannesosaa hopeaa ja platinatuotteessa 950 tuhannesosaa platinaa. Jalometallituoteista annettuun asetuksen vuonna 1998 tehdyllä muutoksella tarkastustoiminta vapautettiin kilpailulle. Samalla saatettiin maahantuonti ja kotimainen valmistus kaikilta osin tasavertaisiksi. Lisäksi poistettiin jalometallikauppiaan tutkinto ja leimaustutkinto sekä niihin liittyvät työkokemus- ja koulutusvaatimukset. Näin jalometallikauppiaaksi ryhtyminen ja leimausoikeuden saaminen helpottuivat. Lisäksi nimileimakäytäntö muuttui siten, että valvontaviranomainen ilmoitukseen perustuen hyväksyy ja rekisteröi valmistajan, maahantuojan sekä tämän nimileiman. Myös toisen Euroopan talousalueen valtion puolueeton tarkastuslaitos voi rekisteröidä tarkastusleimansa, jolloin niitä tuotteita ei tarkasteta uudelleen Suomessa.

Yleiseen kulutukseen tarkoitetussa tuotteessa on oltava seuraavat leimat: Suomen virallinen tarkastusleima eli kruunuleima, vastuu- eli nimileima, pitoisuusleima ja vuosileima. Paikkakuntaleiman käyttäminen on vapaaehtoista. Tarkastusleima ilmaisee, että suomalainen tarkastuslaitos on tutkinut tuotteen ja todennut sen vaatimusten mukaiseksi. Nimileima ilmaisee tuotteen valmistajan, maahantuojan tai muun tahon, joka on vastuussa tuotteesta ja sen vaatimustenmukaisuudesta. Pitoisuusleima ilmaisee tuotteen jalometallipitoisuuden, vuosileima tuotteen valmistusvuoden ja paikkakuntaleima valmistus- tai leimauspaikkakunnan.

Yleisemmät jalometallituotteet, joita ei tarvitse tarkastuttaa tarkastuslaitoksessa, ovat laillinen raha, erilaiset raaka-aineet ja puolivalmisteet, tieteen, taiteen, teollisuuden tai lääkinnällisiin tarpeisiin tarkoitetut kojeet ja laitteet, kellot ja kellonkuoret. Tarkastuksesta ja leimauksesta ovat vapautettuja myös todistettavasti vähintään 100 vuotta vanhat esineet. Alle kahden gramman kulta- ja platinatuotteita sekä alle kymmenen gramman hopeatuotteita ei tarvitse tarkastaa. Tuotteen tulee kuitenkin täyttää jalometallituotteista annetut vaatimukset.

Toisessa Euroopan talousalueen valtiossa tarkastettuja jalometallituotteita ei tarvitse uudelleen tarkastaa Suomessa, jos tarkastuksesta ja leimauksesta on huolehtinut tässä maassa toimiva puolueeton tarkastuslaitos, jonka tarkastusleiman valvontaviranomainen on rekisteröinyt ja tuotteessa on suomalaisia leimoja vastaavat tiedot.

2.2. Kansainvälinen kehitys ja ulkomainen lainsäädäntö

Yleistä

Euroopan unionin kaikilla jäsenmailla on erityinen jalometallituotteita koskeva lainsäädäntö. Enemmistössä jäsenmaista tarkastuslaitoksen tarkastus ja leimaus on pakollista. Jäsenmaiden lainsäädännön osalta seuraavassa tarkastellaan lähemmin Saksan ja Ison-Britannian sekä pohjoismaista jalometallituotelainsäädäntöä.

Euroopan yhteisön oikeus

Suomen jäsenyys Euroopan unionissa on johtanut usealla lainsäädännön alueella säännösten ja määräysten kansainvälistymiseen ja rakentamiseen yhteisten eurooppalaisten normien pohjalle. Näin on yritetty edetä myös jalometallialalla. Komissio antoi vuoden 1993 syksyllä ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi jäsenmaiden jalometallituotteita koskevan lainsäädännön lähentämisestä. Tämän jälkeen ehdotukseen on tehty useita muutoksia. Direktiiviehdotus ei saanut määräenemmistöä 8 päivänä toukokuuta 1996 Coreper I:ssä, minkä jälkeen ehdotuksen valmistelu on edennyt hitaasti. Tällä hetkellä keskustellaan puolivapaaehtoisesta direktiivistä ja on epävarmaa, hyväksytäänkö direktiiviä lainkaan. Yhteistä eri ehdotuksille on se, että puhdasmetallipitoisuudet on ilmoitettava nimellisinä tuhannesosina. Sallitut puhdasmetallipitoisuudet olisivat 375, 585, 750, 916 ja 999 tuhannesosaa kullan osalta, 800,925 ja 999 tuhannesosaa hopean osalta, 850, 900, 950 ja 999 tuhannesosaa platinan osalta sekä 500, 950 ja 999 tuhannesosaa palladiumin osalta. Pitoisuudet olisivat pakollisia ja pitoisuuden alituksia ei sallittaisi. Direktiiviehdotuksen pääasiallinen sisältö koskee tuotteiden vaatimustenmukaisuuden toteamismenetelmiä ja leimausta. Ehdotettu laki vastaa pääpiirteittäin nykyistä direktiiviehdotusta.

ISO-standardi 9202

ISO-standardi 9202 sisältää jalometallialalla käytettäväksi suositetut nimellispitoisuu-det. Alimmat suositetut pitoisuudet ovat 375 tuhannesosaa kullan osalta, 800 tuhannesosaa hopean osalta, 850 tuhannesosaa platinan osalta ja 500 tuhannesosaa palladiumin osalta. Muuten nimellispitoisuudet ovat suurin piirtein identtisiä komission direktiiviehdotuksessa ilmoitettujen kanssa. Standardin mukaan ei sallita negatiivista poikkeamaa eli pitoisuuden alitusta.

Saksa

Saksassa on voimassa laki kulta- ja hopeatuotteiden pitoisuuksista. Laki on peräisin 1800-luvulta ja sitä on muutettu vuonna 1976. Saksassa sääntely on jäsenmaista väljin ja siellä voidaan valmistaa kaikia jalometallipitoisuuksia sisältäviä tuotteita. Valmistajan itse tekemä leimaus on vapaaehtoista ja arviolta 90 % tuotteista leimataan. Saksassa ei ole puolueetonta tarkastuslaitosta eikä nimileimoista pidetä rekisteriä. Kuluttajansuojan katsotaan toteutuvan kilpailun kautta.

Iso-Britannia

Iso-Britannia on muuttanut lainsäädäntöään vuoden 1999 alusta. Tuotteiden tarkastus ja leimaus on pakollista. Sallitut minimipitoisuudet ovat direktiiviehdotuksen mukaisia. Lisäksi vuoden 1999 alusta otettiin käyttöön leimat, jotka ovat samat kotimaassa valmistetuille ja tuoduille tuotteille.

Ruotsi

Ruotsissa jalometallituotteista säädettiin vuoden 2000 alkuun saakka lailla (Lag om handel med ädelmetallarbeten 1986/985) ja sen nojalla annetulla asetuksella (Förordning om handel med ändelmetallarbeten (423/87). Jalometallituotteena pidettiin kultaa, jonka pitoisuus on vähintään 585 tuhannesosaa, hopeaa, jonka pitoisuus on vähintään 830 tuhannesosaa, ja platinaa, jonka pitoisuus on vähintään 950 tuhannesosaa. Pitoisuuden alitukseksi sallittiin kullan ja platinan osalta 5 tuhannesosaa ja hopean osalta 8 tuhannesosaa. Sääntelystä oli vapautettu lääketieteelliseen, tieteelliseen ja teolliseen käyttöön tarkoitetut tuotteet sekä ilmeiset antiikkituotteet. Lisäksi oli vapautettu alle 1 gramman painoiset kulta- ja platinatuotteet, alle 15 gramman painoiset hopeatuotteet, silmälasien kehykset, kellonkuoret, lukot, eräät rahayksiköt, pinnoitteet, soittimet ja eräät määrätyllä tavoin työstetyt kultatuotteet.

Myytävinä olevissa kulta- ja platinatuotteissa tuli olla pitoisuusleima ja nimileima. Rajana oli 1 gramman massaiset tuotteet. Hopeatuotteissa ei edellytetty olevan minkäänlaisia leimoja, mutta käytännössä nekin leimattiin. Jalometallituotteet voitiin tarkastuttaa tarkastuslaitoksessa (Sveriges Provnings- och Forskningsinstitut, SP). Vapaaehtoisuudesta huolimatta kultatuotteista arvioitiin noin 95 % tarkastetun. Käytännössä leimattiin myös hopeiset ruokailuvälineet ja vähittäismyyntihinnaltaan arviolta yli 500 kruunua maksaneet hopeatuotteet. Myös pitoisuudeltaan minimipitoisuutta alhaisempia tuotteita sai myydä, mutta tällöin tuotteita ei kuitenkaan saanut kutsua jalometallituotteiksi. Lisäksi oli mainittava, että pitoisuus on alempi kuin jalometallituotteissa.

Euroopan komissio aloitti myös Ruotsin jalometallituotelainsäädännön tutkimisen vuonna 1997. Komissio antoi vuoden 1998 lopulla muodollisen tiedonannnon, jossa todettiin Ruotsin jalometallituotelainsäädännön olevan tietyiltä osin tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten vastaisia. Tämän seurauksena Ruotsissa tuli vuoden 2000 alusta voimaan uusi laki jalometallituotteiden kaupasta. Tällöin tulivat voimaan uudet jalometallituotteiden minimipitoisuudet kultatuotteelle 375 tuhannesosaa, hopeatuotteelle 800 tuhannesosaa ja platinatuotteelle 850 tuhannesosaa. Vaadittaviin vastuu-, pitoisuus- ja tarkastusleimoihin ei tullut muutoksia eikä myöskään pitoisuuden poikkeamisrajoihin. Samoin minimipitoisuuksien alittavia tuotteita saa myydä tietyin ehdoin. Lainuudistuksen myötä nimileimarekisterin ylläpitoa ja alkavaa markkinavalvontaa hoitaa nyt viranomainen (Styrelsen för acreditering och teknisk kontroll, SWEDAC) ja samalla tarkastuslaitostoiminta vapautettiin kilpailulle. Aiemmin tarkastusoikeus on ollut vain SP:llä. Lisäksi rekisteröintimaksu koskee ruotsalaisia leimoja ja se suoritetaan vuosittain viranomaiselle. Tuotuja jalometallituotteita ei tarvitse leimata uudelleen, jos leimaus on suoritettu jossain toisessa Euroopan talousalueen maassa. Laissa tarkastusleiman ehtona on vain jalometallipitoisuus.

Norja

Norjassa on laki jalometallituotteista (Lov om Guld-, Solv- og Platinavarers Finhed og Stempling m.v.). Tarkastus on vapaaehtoista, mutta jos tuotteen pitoisuus leimataan, vaaditaan myös nimileima. Tuotteita voidaan siis markkinoida ilman pitoisuusleimaa. Jos tuote tarkastetaan, sallitut pitoisuudet ovat silloin kullalle 585 ja 750 tuhannesosaa, hopealle 830 ja 925 tuhannesosaa sekä platinalle 950 tuhannesosaa. Pitoisuusalituksia ei sallita. Yksityinen ja taloudellisesti itsenäinen jalometallilautakunta hoitaa tarkastusta ja markkinavalvontaa.

Tanska

Tanskassa jalometallituotteista säädetään lailla (Lov om kontroll med arbejder af aedle metaller m.v. 821/88) ja lukuisilla ministeriön päätöksillä. Lainsäädäntö koskee kulta-, hopea-, platina- ja palladiumtuotteita. Vähimmäispitoisuudet ovat kullalle 333 tuhannesosaa, hopealle 800 tuhannesosaa, platinalle 850 tuhannesosaa ja palladiumille 500 tuhannesosaa. Myös pitoisuudeltaan vähimmäispitoisuutta alhaisempia tuotteita saa myydä, mutta tällöin tuotteissa ei saa olla pitoisuusleimaa eikä niitä saa kutsua jalometallituotteiksi eikä kaupata harhaanjohtavasti. Pitoisuusalitus voi olla 2 tuhannesosaa. Kaikissa myytävissä ja myytäviksi tarkoitetuissa tuotteissa on oltava pitoisuusleima ja nimileima. Myös maahantuotavat jalometallituotteet on leimattava uudelleen. Valmistajien ja maahantuojien nimileimat rekisteröi Dantest-Aedelmetalkontrollen (D-A). Tarkastus on vapaaehtoista ja tuotteita tarkastetaan vähän.

2.3. Nykytilan arviointi

Voimassa olevan jalometallituotesäännöstön säädöstaso ei ole kaikilta osin riittävä. Nykyisin perustuslain 8 §:n ja aiemmin hallitusmuodon 6 a §:n mukaisesti rangaistuksista tulisi säätää laissa. Jalometallituotteista annettuun asetukseen vuonna 1998 tehdyllä muutoksella poistettiin rangaistussäännökset asetustasolta, koska tuolloin jo oli yksi syyttämättäjättämispäätös asetustasoisen rangaistussääntelyn vuoksi. Muutoksen jälkeen jalometallituotesäännösten rikkomisesta ei ole ollut erityisiä rangaistussäännöksiä.

Asetuksen muutoksissa ei ole puututtu sääntelyn perusrakenteeseen, koska on odotettu jalometallituotedirektiiviä. Säännöksiin on tehty EU-periaatteiden edellyttämiä muutoksia vuosina 1995 ja 1998. Vuonna 1995 erotettiin valvontaviranomaisen ja tarkastuslaitoksen tehtävät toisistaan. Jalometallituotteiden pitoisuuden määritys ja muut vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävät siirtyivät tarkastuslaitokselle. Lisäksi vuonna 1998 tarkastuslaitostehtävät avattiin kilpailulle. Valvontaviranomainen on hoitanut jalometallituotteiden markkinavalvontaa ja hyväksynyt jalometallituotteissa käytettävät leimat. Vuoden 1998 muutoksella asetukseen lisättiin myös tarkastusten vastavuoroista tunnustamista koskeva säännös Euroopan komission huomautuksesta direktiivin 98/34/EY mukaisen ilmoitusmenettelyn yhteydessä.

3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

3.1. Tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi

Esityksen tavoitteena on korjata erityisesti nykyisen sääntelyn säädöstasoa koskevat puutteet. Samalla säädöksiin tehtäisiin tarkistuksia, jotka aiheutuvat perusoikeusuudistuksesta, muista lainsäädännön muutoksista ja Suomea sitovista kansainvälisistä velvoitteista. Lisäksi tuotteiden vähimmäispitoisuudet kulta- ja hopeatuotteiden osalta laskettaisiin Euroopassa yleisesti käytetylle tasolle. Jalometallialan kannalta merkittävimpänä muutoksena tuotteiden tarkastaminen saatettaisiin vapaaehtoiseksi.

Ehdotetun lain tavoite on ensisijaisesti turvata kuluttajan edut. Tavoitteena on myös ajanmukaistaa jalometallituotteita koskevat säännökset siten, että samalla korostetaan tuotteen valmistajan ja markkinoille saattajan vastuuta tuotteen vaatimustenmukaisuudesta. Nykyinen tarkastuskäytäntö on edelleen mahdollista, mutta vaatimustenmukaisuuden varmentamiseksi riittää nimi- eli vastuuleima yhdessä pitoisuusleiman kanssa. Valvontaviranomainen on hyväksynyt ja rekisteröinyt nimileiman, joten jäljitettävyys tuotteen vaatimustenmukaisuudesta vastaavaan säilyy.

Tavoitteena tulee edelleen olla luottamuksen ylläpitäminen ja edistäminen kuluttajien ja alan toimijoiden kesken. Toimijoiden oma vastuu on olennaista vaatimusten täyttymisessä ja sen merkitys korostuu nyt uudistettavassa menettelyssä, jossa ulkopuolisen tarkastuslaitoksen osuus voidaan korvata jalometallituotteen valmistajan tai markkinoille saattajan omilla toimenpiteillä.

3.2. Keskeiset ehdotukset

Jalometallituotteista ehdotetaan säädettäväksi laki. Jalometallituotteista ehdotettu laki korvaisi nykyisen jalometallituotteista annetun asetuksen. Lakia sovellettaisiin jalometallituotteisiin, jotka on tarkoitettu käytettäviksi tai joita olennaisessa määrin käytetään yksityiseen kulutukseen.

Laissa määriteltäisiin jalometallituotteille ja tarkastuslaitoksille asetettavat vaatimukset yleisellä tasolla sekä annettaisiin valvontaviranomaiselle riittävät keinot vaatimustenmukaisuuden valvomiseksi. Tarvittavat yksityiskohtaiset säännökset annettaisiin valtioneuvoston asetuksella sekä niihin liittyvät soveltamisohjeet antaisi tarvittaessa valvontaviranomaisena turvatekniikan keskus.

Lain sekä sen nojalla annettujen säännösten noudattamista valvoisi turvatekniikan keskus valvontaviranomaisena. Lakiin sisällytettäisiin viranomaiselle valvonnan kannalta tarvittavat toimivaltuudet.

Markkinoille saatettaville jalometallituotteille asetettavat vaatimukset, käytettävät leimat ja niiden hyväksyminen säilyisivät pääosin nykyisessä asetuksessa säädetyn kaltaisina. Valvontaviranomaisella olisi edelleen velvollisuus pitää rekisteriä hyväksymistään leimoista. Vähimmäispitoisuudet laskettaisiin eurooppalaiselle tasolle, jolloin uusina pitoisuusleimoina tulisivat käyttöön 375 tuhannesosaa kultatuotteille ja 800 tuhannesosaa hopetuotteille. Lisäksi vuosileiman käyttö muuttuisi vapaaehtoiseksi.

Jalometallituotteisiin liittyneet valvontaviranomaisen tarkastus- ja leimaustehtävät siirrettiin tarkastuslaitoksen tehtäviksi turvatekniikan keskuksen perustamisen yhteydessä vuonna 1995. Edelleen tarkastustoiminta avattiin kilpailulle kesällä 1998 ja samalla poistettiin jalometallikauppiaan tutkinto ja nimileimatutkinto, jotka olivat edellytyksenä jalometallikauppiaana toimimiselle ja nimileiman saannille. Myös työkokemus- ja koulutusvaatimukset poistettiin.

Ehdotetun lain rikkomisesta voitaisiin tuomita sakkoon, jollei muualla säädetä ankarampaa rangaistusta. Rangaistussäännöstä täydennettäisiin menettämisseuraamuksia koskevilla säännöksillä.

Muutoksenhaun osalta viitattaisiin hallintolainkäyttölakiin (586/1996).

4. Esityksen vaikutukset

4.1. Taloudelliset vaikutukset

Yleistä

Esityksen keskeisenä tavoitteena on uudistaa jalometallituotteita koskeva sääntely. Uusia viranomaisorganisaatioita ei perustettaisi, vaan tehtävät hoidettaisiin nykyisellä organisaatiolla turvatekniikan keskuksessa. Tästä syystä uudistuksella ei ole merkittäviä vaikutuksia valtion talouteen.

Esityksen täytäntöönpano hieman laajentaisi valvontaviranomaisen markkinavalvontatehtäviä tuonnin helpottumisen ja tuotevalikoiman laajentumisen myötä. Valvontaan liittyvät tuotteen tarkastustoimet on tarkoitus edelleen ostaa tarkastuslaitokselta. Yleisvalvontakustannukset joudutaan kattamaan talousarviosta nykyiseen tapaan, mutta ehdotuksen mukaan tuotteen markkinoille saattamisesta vastaavalta voidaan periä selvityksistä ja tutkimuksista aiheutuneet kustannukset, jos tuote osoittautuu säännösten vastaiseksi.

Lain voimaan tullessa viranomaisille aiheutuisi jonkin verran tiedotukseen liittyviä kustannuksia, mikä on luonnollista uusien säännösten tunnetuksi tekemisessä. Jalometallialan yhdistykset ovat lausunnoissaan esittäneet halukkuutensa osallistua yhdessä viranomaisen kanssa tiedottamiseen.

Turvatekniikan keskuksen suorittama jalometallituotteiden markkinavalvonta rahoitetaan budjettivaroilla. Muista suoritteista peritään valtion maksuperustelain (150/1992) mukaisesti maksut. Turvatekniikan keskuksen perimät maksut jalometallialalla ovat olleet vähäisiä eivätkä muuttuisi esityksen myötä.

Kokonaisuudessaan ehdotuksen valtiontaloudelliset vaikutukset eivät ole merkittäviä, koska ehdotettu laki ei aiheuttaisi olennaista resurssitarpeiden muutosta. Esityksen tarkoituksena on säilyttää jalometallituotteiden sääntely periaatteiltaan nykyisen kaltaisena, jolloin merkittäviä muutoksia viranomaisten kokonaistyömäärään ja sen aiheuttamiin kustannuksiin ei esityksellä ole. Lisäksi valvontatoimet ja niistä aiheutuvat kustannukset kohdistetaan nykyistä sääntelyä paremmin säädösten vastaisesti toimiviin toiminnanharjoittajiin.

Vaikutukset yrityksiin

Jalometallituotteiden tarkastustehtävät ovat jo vuoden 1995 marraskuussa voimaan tulleella asetusmuutoksella siirtyneet tarkastuslaitoksen tehtäviksi. Kesäkuussa 1998 tarkastustoiminta avattiin kilpailulle, jolloin päteväksi todetut organisaatiot voisivat kilpailutilanteessa tuottaa tarvittavat tarkastuspalvelut. Suomessa valmistettujen tuotteiden lakisääteinen tarkastus on kattanut lähes kaikki jalometallituotteet. Myöskään kilpailevaa tarkastustoimintaa ei ole syntynyt. Suomeen Euroopan talousalueelta tuotavien jalometallituotteiden tarkastus on vuodesta 1998 vähentynyt tarkastusten vastavuoroisen tunnustamisen myötä. Menettely on myös laajentunut jäsenmaiden teknisten normien harmonisoituessa. Vastaavasta syystä vientituotteiden tarkastus on kasvanut, koska tuotteet yleensä tarkastetaan valmistusmaassa.

Esityksessä ehdotetun puolueettoman kolmannen osapuolen tarkastuksen vapaaehtoisuuden arvioidaan tehdyn tutkimuskyselyn

mukaan vähentävän tarkastustoimintaa jonkin verran. Ruotsissa vastaava muutos vuonna 1988 ei aiheuttanut erityistä muutosta tarkastusmääriin eikä alalla toimivien yritysten määrään. Ainoastaan taloudelliset tekijät näyttäisivät vaikuttavan tuontituotteiden tarkastusmäärään ja myös tuonnin määrään.

Jalometallituotteiden valmistajien ja maahantuojien osalta tarkastusmenettelyjen uudistaminen vähentää kustannuksia pienten valmistuserien ja tuonnin osalta. Erityisesti kultaseppien yksittäin valmistamien tuotteiden ja pienten sarjojen osalta kokonaiskustannusten säästöt ovat merkittäviä. Tuonnin helpottuminen lisää tarjontaa ja kilpailua kotimaan markkinoilla. Myös vienti Euroopan talousalueen maihin helpottuu, kun kansalliset säännökset yhtenäistyvät ja vastaan ottavan maan tarkastukset poistuvat.

Jalometallituotteiden valmistajia oli vuoden 1999 lopulla noin 300, joista huomattava osa on pienyrityksiä. Näistä merkittävä osa on yksittäisiä kultaseppiä, jotka perinteisin menetelmin käsityönä valmistavat jalometallituotteita. Ehdotuksen mukaan valmistajat voivat valintansa mukaan tarkastuttaa tuotteet nykyiseen tapaan tarkastuslaitoksessa tai varmentaa tuotteet nimi- ja pitoisuusleimalla. Jälkimmäinen vaihtoehto helpottaa nimenomaan etäällä tarkastuslaitospaikkakunnista toimivien yritysten toimintaa antaen vapautta valita tarpeen mukaan.

Ehdotuksen yritysvaikutukset kohdistuisivat lähinnä pienimuotoiseen tuotantoon ja pienyrityksiin kustannuksia alentavasti. Vaikutukset kokonaistuotantoon eivät olisi merkittävästi kustannuksia alentavia, sillä teollisesti valmistettujen tuotteiden tarkastuskustannukset ovat alle 3 % tuotteen raaka-ainearvosta, joka puolestaan on alle 20 % tuotteen hinnasta. Tarkastuskustannukset olisivat vajaa 1 % tuotteen hinnasta. Lisäksi vuosileiman käytön vapaaehtoisuudella voidaan alentaa leimojen hankintakustannuksia, koska leimasarjojen tai vuosileiman uusiminen vuosittain poistuisi ainakin pienimuotoisessa tuotannossa. Yleisesti edotuksen yritysvaikutukset nykyiseen verrattuna olisivat ainoastaan kustannuksia alentavia ja kohdistuisivat voimakkaimmin yksilölliseen ja kappalemääriltään pienimuotoiseen tuotantoon.

4.2. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Ehdotetulla lailla ei olisi mainittavia organisaatioon tai henkilöstöön kohdistuvia vaikutuksia. Tuotteiden markkinavalvonnan toteuttaminen merkitsee vähäistä resurssien lisäämisen tarvetta turvatekniikan keskuksessa.

Tarkastuslaitosten, valmistajien, maahantuojien ja kansalaisten osalta vaikutukset ovat jatkoa aiemmille ratkaisuille tarkastusten avaamisesta kilpailulle ja tavaroiden vapaan liikkumisen toteuttamisesta osana EU-jäsenyyttä. Tarkastuslaitosten tarkastukset vähenisivät kotimaan markkinoiden osalta ja lisääntyisivät viennin osalta. Kokonaisuudessaan tarkastukset vähenisivät.

Tarkastuslaitokset tuottavat myös muita jalometallituotteiden tarkastukseen läheisesti liittyviä palveluja ja niiden valmiudet liittyvät myös muuhun toimintaan. Käytännön edellytyksenä tarkastustehtäviin on ollut asianmukainen pätevyys. Tältä osin käytäntöön ei tule muutoksia.

4.3. Ympäristövaikutukset

Ehdotetulla lailla ei ole ympäristövaikutuksia.

5. Asian valmistelu

5.1. Valmisteluvaiheet ja -aineisto

Kauppa- ja teollisuusministeriö on myös aiemmin, 16 päivänä helmikuuta 1993, asettanut työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää, miten jalometallituotteiden tarkastus- ja leimausjärjestelmää tulee muuttaa Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen ja EY:n tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen vuoksi, sekä laatia ehdotus jalometalli- ja muita vastaavia tuotteita koskevien säädösten ja määräysten uusimiseksi kuluttajien etu sekä alan valmistajien ja kaupan tarpeet huomioon ottaen. Työryhmä sai työnsä valmiiksi 30 päivänä elokuuta 1993. Työryhmän selvityksen (Jalometallituotetyöryhmän mietintö, kauppa- ja teollisuusministeriön työryhmä- ja toimikuntaraportteja 11/1993) perusteella todettiin tarpeelliseksi säätää jalometallituotelaki. Työryhmä ei kuitenkaan esittänyt yksityiskohtaista ehdotusta jalometallituotelaiksi. Lainsäädännön uudistamistyössä jäätiin odottamaan jalometallituotedirektiivin valmistumista. Komissio esitti vuonna 1993 ehdotuksen jalometallituotedirektiiviksi. Keväällä 1995 direktiiviehdotus ei saanut enemmistön kannatusta ja sen valmistelu on pitkittynnyt eikä sen valmistumisesta ole varmuutta. Jäsenmaiden keskuudessa vallitsee yksimielisyys vain sallituista leimattavista pitoisuuksista.

Koska voimassa olevat jalometallituotteita koskevat säädökset eivät enää sisällöltään ja painotuksiltaan vastaa vallitsevia tarpeita eikä direktiiviä ehkä tule, alkoi kauppa- ja teollisuusministeriö kiirehtiä jalometallituotteita koskevan lain valmistelua. Kauppa- ja teollisuusministeriö asetti 30 päivänä syyskuuta 1998 uuden jalometallituotesäännösten uudistamista valmistelevan työryhmän. Työryhmän tehtävänä oli selvittää jalometallituotesäännösten uudistamistarvetta ottaen huomioon vallitsevat lainsäädännöllistä rakennetta, kuluttajansuojaa, tavaroiden vapaata liikkuvuutta sekä elinkeinotoiminnan tehokkuutta ja tasapuolisuutta koskevat näkökohdat sekä valmistella tarvittavat säädösehdotukset jalometallituotteiden tarkastusjärjestelmästä.

Työryhmän työn aikana valmistui turvatekniikan keskuksen tutkimus jalometallialan laisäädännön kehittämismahdollisuuksista (TUKES-julkaisu 1/1999). Julkaisu on ollut työryhmän käytössä ja saadut tulokset tukevat työryhmän ehdotuksia laiksi ja valtioneuvoston asetukseksi jalometallituoteista, jotka valmistuivat kesäkuussa 1999. Ehdotukset viimeisteltiin lausuntokierrokselle virkatyönä kauppa- ja teollisuusministeriössä.

5.2. Lausunnot

Kauppa- ja teollisuusministeriö pyysi marraskuussa 1999 lausunnot ehdotuksista laiksi ja asetukseksi jalometallituotteista. Lausuntoja pyydettiin keskeisiltä ministeriöiltä, viranomaisilta, jalometallialan järjestöiltä, teollisuudelta ja koulutuslaitoksilta sekä tarkastuslaitokselta.

Lausunnoissa suhtauduttiin myönteisesti ehdotusten uudistusperiaatteisiin. Vaikka lausuntopyynnössä erikseen mainittiin kulta- ja hopeatuotteiden vähimmäispitoisuuksien laskemisen olevan EU:n oikeuskäytännöstä johtuvia, esitettiin useita huomautuksia ja vetoomuksia ainakin kultatuotteiden vähimmäispitoisuuden säilyttämiseksi ennallaan. Lisäksi yhdessä lausunnossa vastustettiin tarkastusten vapaaehtoisuutta.

Ehdotettu laki ja siihen liittyvä asetus on ilmoitettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY mukaisesti jäsenmaille ja Euroopan komissiolle. Jäsenmaista Saksa kommentoi selvien käännösvirheiden vuoksi. Komission kommentit on otettu huomioon ja molemmille on vastattu asianmukaisesti.

Hallituksen esitys on valmisteltu virkatyönä kauppa- ja teollisuusministeriössä.

6. Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja

Yleissopimus jalometallituotteiden tarkastuksesta ja leimauksesta

Jalometallituotteiden osalta Suomea velvoittaa jalometallituotteiden tarkastuksesta ja leimauksesta tehty yleissopimus (Sop 17/1975).

Jo 1970-luvulla kiinnitettiin huomiota niihin kaupan esteisiin, joita kansallista tarkastusta koskeva vaatimus aiheuttaa rajojen yli käytävässä kaupassa. EFTA:n puitteissa tehtiin siksi aloite yhteistä tarkastusleimaa koskevasta yleissopimuksesta. Tämän tuloksena allekirjoitettiin 15 päivänä marraskuuta 1972 yleissopimus jalometallituotteiden tarkastuksesta ja leimauksesta. Sopimuksen mukaan jalometallituotteita ei tarvitse tarkastaa eikä leimata uudestaan toisessa sopimusmaassa, kun tuote on tarkastettu ja leimattu yhteisellä tarkastusleimalla. Sopimuksen ovat hyväksyneet Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Irlanti, Iso-Britannia, Itävalta, Sveitsi, Portugali, Tsekin tasavalta ja Hollanti. Suomi on ollut velvollinen soveltamaan jalometallituotteiden tarkastuksesta ja leimauksesta tehtyä yleissopimusta 27 päivästä kesäkuuta 1975 lukien. Sopimus on hyväksytty Suomessa jalometallituotteiden tarkastusta ja leimausta koskevan yleissopimuksen hyväksymisestä annetulla lailla (259/1975) ja saatettu Suomessa voimaan jalometallituotteiden tarkastuksesta ja leimauksesta tehdyn yleissopimuksen voimaansaattamisesta annetulla asetuksella (260/1975). Edellä mainitut laki ja asetus jäisivät edelleen voimaan.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotusten perustelut

1.1. Laki jalometallituotteista

1 luku. Yleiset säännökset

1 §. Soveltamisala. Lakia sovellettaisiin jalometallituotteisiin, jotka on tarkoitettu käytettäviksi tai joita olennaisessa määrin käytetään yksityiseen kulutukseen. Soveltamisalan ulkopuolella olisivat kojeet ja laitteet, jotka olisi tarkoitettu tieteen, taiteen, teollisuuden tai lääkinnällisiin tarpeisiin.

Pykälän 3 momentin mukaan niistä jalometallituotteista, joihin lakia tai sen säännöstä ei ole tarpeen soveltaa, säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.

2 §. Määritelmät. Pykälään sisältyvät eräiden keskeisten laissa käytettyjen termien määritelmät.

Jalometallilla tarkoitettaisiin puhdasta kultaa, hopeaa ja platinaa sekä niiden seoksia.

Jalometallituotteella tarkoitettaisiin kokonaan tai osittain jalometallista valmistettua esinettä.

Leimalla tarkoitettaisiin jalometallituotteisiin tarkoitettua pysyvää merkintää. Jalometallituotteissa käytettyjä merkintöjä olisivat tarkastuslaitoksen tarkastusleima, nimileima, pitoisuusleima, vuosileima ja paikkakuntaleima. Lisäksi jalometallituotteissa voidaan käyttää jalometallituotteiden tarkastuksesta ja leimauksesta tehdyssä yleissopimuksessa määriteltyä tarkastusleimaa (CCM-leima).

Ministeriöllä tarkoitettaisiin kauppa- ja teollisuusministeriötä. Lakiehdotuksessa on suoraan mainittu nimeltä kauppa- ja teollisuusministeriö, koska eduskunta on hyväksyessään uutta perustuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 1/1998 vp.) hyväksynyt lausuman, jonka mukaan eduskunta edellyttää hallituksen omaksuvan sellaisen lainvalmistelukäytännön, jossa lakiesityksessä osoitetaan ministeriön toimivaltaisuus mainitsemalla ministeriö nimeltä.

Valvontaviranomaisella tarkoitettaisiin turvatekniikan keskusta.

Tarkastuslaitoksella tarkoitettaisiin organisaatiota, jonka pätevyys on selvitetty esimerkiksi mittatekniikan keskuksen arvioinnilla ja jolla on turvatekniikan keskukselta saatu oikeus suorittaa ehdotetussa laissa tarkastuslaitokselle säädettyjä tehtäviä. Tarkastuslaitosten tehtävät liittyisivät jalometallituotteiden vaatimustenmukaisuuden varmentamiseen.

2 luku. Jalometallituotteet

3 §. Vaatimukset. Pykälässä säädettäisiin markkinoille saatettavien ja myytävien jalometallituotteiden vähimmäisvaatimuksista. Jalometallituotteita olisivat ehdotetun lain mukaan kulta-, hopea- ja platinatuotteet. Kultatuote olisi valmistettava vähintään 375 massan tuhannesosaa puhdasta kultaa sisältävästä, hopeatuote vähintään 800 massan tuhannesosaa puhdasta hopeaa sisältävästä ja platinatuote vähintään 850 massan tuhannesosaa puhdasta platinaa sisältävästä seoksesta.

Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää vähimmäispitoisuutta korkeammista leimattavista pitoisuuksista, pitoisuuden määrittämisestä sekä jalometallien, metallien ja muiden aineiden yhdistämisestä, pinnoittamisesta, täyttämisestä ja muista vaatimuksista.

4 §. Leimat ja vastuu. Pykälässä lueteltaisiin nimeltä jalometallituotteissa käytettäväksi tarkoitetut leimat: tarkastuslaitoksen rekisteröity tarkastusleima, valmistajan, maahantuojan tai muun markkinoille saattamisesta vastaavan toiminnanharjoittajan rekisteröity nimileima, pitoisuuden numeroin tuhannesosina ilmaiseva pitoisuusleima, kirjaimen ja numeron yhdistelmänä valmistusvuoden ilmaiseva vuosileima ja valmistuspaikkakunnan ilmaiseva rekisteröity paikkakuntaleima.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin pakollisena vähimmäismerkintänä nimileiman ja pitoisuusleiman yhdistelmä saatettaessa jalometallituotteita markkinoille.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin jalometallituotteen valmistaja tai muun markkinoille saattamisesta vastaava velvolliseksi varustamaan tuote 2 momentissa vaaditulla merkinnällä. Merkintä on myös nimileiman haltijan varmennus vaatimustenmukaisuuden täyttymisestä.

Pykälän 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin tarkemmin säätää leimoista, niiden hyväksymisestä ja rekisteröinnistä sekä muista sallituista merkinnöistä.

5 §. Tuotteiden tarkastus ja varmentaminen. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin tarkemmin säätää, miten jalometallituotteiden 3 §:ssä esitettyjen vaatimusten mukaisuus voidaan osoittaa tarkastuslaitoksen tekemillä tarkastuksilla ja varmentaa tarkastuslaitoksen tarkastusleimalla.

6 §. Tarkastuslaitoksen hyväksyminen ja valvonta. Valvontaviranomainen hyväksyisi kansallisen lainsäädännön mukaiset tarkastuslaitokset siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädettäisiin.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yleisesti tarkastuslaitosten toiminnan hyväksymisedellytyksistä. Tarkastuslaitoksen hyväksyminen edellyttäisi, että tarkastuslaitos olisi toiminnallisesti ja taloudellisesti riippumaton, sillä olisi vastuuvakuutus ja käytössään riittävästi ammattitaitoista henkilöstöä sekä toiminnan edellyttämät järjestelmät, laitteet ja välineet. Tarkastuslaitoksille asetetut vaatimukset vastaisivat EY-direktiiveissä ilmoitetuille laitoksille asetettuja vaatimuksia vastaavasti kuin muualla kansallisessa turvallisuus- ja luotettavuuslainsäädännössä. Momentin sisältö vastaisi pääpiirteissään jalometallituotteista annetun asetuksen 3 a §:ää. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin tarkastuslaitoksen hyväksymisen edellytyksistä samoin kuin hakemukseen liitettävistä vaatimusten täyttämistä osoittavista asiakirjoista.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että tarkastuslaitosten hyväksyminen voitaisiin antaa myös määräaikaisena. Momentissa säädettäisiin myös mahdollisuudesta asettaa tarkastuslaitokselle sen toimintaa koskevia vaatimuksia, rajoituksia ja muita ehtoja. Lisäksi tarkastuslaitokselle säädettäisiin velvollisuus ilmoittaa toimintansa sellaisista muutoksista, joilla olisi vaikutusta tarkastuslaitoksen hyväksymisen edellytyksiin. Momentin sisältö vastaisi pääpiirteissään voimassa olevan jalometallituotteista annetun asetuksen 3 c ja 3 d §:ää.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että valvontaviranomainen valvoisi hyväksymiensä tarkastuslaitosten toimintaa sekä varmistaisi määräajoin, että säädetyt vaatimukset täyttyvät. Tarvittaessa valvontaviranomainen voisi peruuttaa antamansa hyväksymisen. Momentin sisältö vastaisi pääpiirteissään voimassa olevan jalometallituotteista annetun asetuksen 3 e §:ää.

3 luku. Valvonta

7 §. Valvovat viranomaiset. Ehdotetun lain säännösten noudattamisen valvonnan ylin johto ja ohjaus kuuluisi kauppa- ja teollisuusministeriölle.

Pykälän 2 momentin mukaan ehdotetun lain noudattamista valvoisi valvontaviranomaisena turvatekniikan keskus. Keskuksella on nykyisten säännösten mukaan toimivalta tehtävään. Turvatekniikan keskuksesta annetun lain (1071/1995) 1 §:n mukaan keskuksen tehtävänä on valvoa teknistä turvallisuutta ja luotettavuutta henkilö-, omaisuus- ja ympäristövahinkojen estämiseksi sekä tuotteiden vaatimustenmukaisuutta siten kuin siitä erikseen säädetään.

8 §. Valvontaviranomaisen oikeudet. Viranomaiselle olisi valvonnan toteuttamiseksi taattava oikeus päästä valvonnan kannalta keskeisiin paikkoihin. Jos tuotteen markkinoille saattamisesta vastaava taho estää pääsyn kohteisiin, valvontaviranomainen voisi tarvittaessa saada virka-apua poliisilta ehdotetun lain 9 §:n mukaisesti, mutta ei voisi esimerkiksi toimittaa pakkokeinolain (450/1987) mukaista kotietsintää.

Jalometallituotteiden valvonnan tehokkuuden varmistamiseksi on tarpeellista taata valvontaviranomaisen mahdollisuudet saada jalometallituotteista näytteitä tutkittavaksi. Vastaava säännös on painelaitelaissa (869/1999), sähköturvallisuuslaissa (410/ 1996) ja tuoteturvallisuuslaissa (914/1986).

Pykälän 2 momentin mukaan näytteet korvattaisiin käyvän hinnan mukaan. Tuotteen käyvällä hinnalla tarkoitettaisiin sitä hintaa, jonka käteisasiakas maksaisi tuotteesta. Käypä hinta vaihtelisi sen mukaan, hankitaanko testattava tuote esimerkiksi valmistajalta, tukkumyyjältä vai vähittäismyyjältä.

9 §. Viranomaisten yhteistyö. Pykälä antaisi poliisi- ja tulliviranomaiselle toimivaltuudet jalometallituoteista annetun lakiehdotuksen noudattamisen valvonnassa. Myös poliisilaissa (493/1995) säädetään poliisin antamasta virka-avusta. Poliisilain mukaan poliisin on annettava pyynnöstä muulle viranomaiselle apua, jos siitä erikseen säädetään. Edelleen poliisin on annettava virka-apua myös muulle viranomaiselle laissa säädetyn valvontavelvollisuuden toteuttamiseksi. Valvontaviranomainen voisi saada virka-apua poliisilta vaatimusten vastaisiin jalometallituotteisiin kohdistuvien pakkokeinojen käytössä. Tullin tehtävänä olisi antaa virka-apua Euroopan talousalueen ulkopuolelta tapahtuvassa maahantuonnissa.

10 §. Tiedonsaantioikeus. Tietojensaannin varmistamiseksi valvontaviranomaiselle annettaisiin oikeus saada valvontaa varten tarpeellisia tietoja. Erityisesti markkinavalvonnan yhteydessä voi tulla esiin tarve saada valvontaa varten sellaisia tietoja, joiden toimittamiseen ei yleensä ole velvollisuutta. Valvontaviranomaisella olisi pykälän perusteella oikeus saada tulliviranomaiselta valvontaa varten tarpeellisia tietoja EU:n ulkopuolelta tulevista jalometallituotteista. Lisäksi viranomaiselle annettaisiin oikeus saada valvontaa varten tarpeellisia tietoja valmistajalta, maahantuojalta, myyjältä, varastoijalta ja tarkastuslaitokselta.

11 §. Vaatimusten vastainen tuote. Pykälässä säädettäisiin valvontaviranomaisten oikeuksista niissä tapauksissa, jolloin jalometallituote ei vastaa ehdotun lain 3 §:ssä säädettyjä vaatimuksia. Ehdotettujen valvontakeinojen käyttämisestä päättäisi turvatekniikan keskus. Valvontakeinoja voitaisiin kohdistaa esimerkiksi valmistajaan, maahantuojaan, tukkumyyjään ja vähittäismyyjään. Ennakkotarkastuksen vapaaehtoisuuden myötä markkinavalvonta on yhä keskeisempi keino jalometallituotteiden vaatimustenmukaisuuden valvonnassa.

Pykälän 1 kohdan nojalla valvontaviranomaisella olisi oikeus kieltää sellaisen jalometallituotteen valmistus, pitäminen kaupan, myynti ja muu luovuttaminen, joka ei täytä ehdotetun lain 3 §:n vaatimuksia.

Pykälän 2 kohdan nojalla valvontaviranomainen voisi, jos jalometallituote ei täyttäisi 3 §:n vaatimuksia, vaatia jalometallituotteen valmistajan, maahantuojan tai myyjän tekemään sellaiset muutokset jalometallituotteeseen, että vaatimukset täyttyisivät. Jos jalometallituotteen muuttamista ei katsottaisi tarkoituksenmukaiseksi tai mahdolliseksi, voitaisiin määrätä, miten jalometallituotteen kanssa tällöin olisi meneteltävä. Ehdotettu säännös vastaa tuoteturvallisuuslain 13 §:ää.

Jos valvontaviranomainen joutuisi soveltamaan jotain ehdotetun pykälän 1 tai 2 kohdassa tarkoitettua kieltoa tai vaatimusta, markkinoille saattamisesta vastaava voitaisiin velvoittaa pykälän 3 kohdan mukaisesti korvaamaan tuotteesta maksetun käyvän hinnan lisäksi myös tarkastuksesta ja tutkimuksista aiheutuneet kulut. Toiminnasta aiheutuneet kustannukset voidaan näin kohdistaa niiden aiheuttajaan, ensisijaisesti nimileiman haltijaan eli tuotteen valmistajaan tai maahantuojaan.

4 luku. >Pakkokeinot ja seuraamukset

12 §. Uhkasakko ja teettämisuhka. Jalometallituotteisiin liittyvät puutteet voivat aiheuttaa kuluttajille taloudellisia menetyksiä ja laiminlyöjälle huomattavaa taloudellista hyötyä, minkä vuoksi puutteiden korjaus nopeasti on tärkeää. Tästä syystä turvatekniikan keskuksen antamien kieltojen ja määräysten tehostamiseksi on tarpeen olla mahdollisuus uhkasakon tai teettämisuhan asettamiseen. Näistä olisi voimassa, mitä uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään. Teettäen suoritetun toimenpiteen kustannukset maksettaisiin ennakkoon valtion varoista, mutta ne voitaisiin periä laiminlyöjältä ilman tuomiota tai päätöstä.

13 §. Rangaistukset. Pykälässä säädettäisiin rangaistavaksi ehdotetun lain 3 ja 4 §:n velvoitteiden rikkominen sekä 11 §:n nojalla annetun kiellon, vaatimuksen tai velvoitteen rikkominen. Enimmäisrangaistus olisi sakko, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Pykälän 2 momentin nojalla voitaisiin jättää tuomitsematta rangaistukseen samasta teosta se, joka rikkoo uhkasakolla tehostettua kieltoa tai velvoitetta.

14 §. Taloudellisen hyödyn menettäminen. Valtiolle olisi tuomittava menetetyksi 13 §:n 1 momentissa mainitusta toiminnasta saatu taloudellinen hyöty. Tällöin sovellettaisiin mitä rikoslain (39/1889) 2 luvun 16 §:ssä säädetään.

5 luku. Erinäiset säännökset

15 §. Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen. Pykälässä säädettäisiin valvontaviranomaisen ja tarkastuslaitosten oikeudesta luovuttaa salassa pidettäviä tietoja. Pykälässä säädettäisiin, kenelle valvontaviranomainen ja tarkastuslaitos voisivat tietoja luovuttaa, sekä perusteista, jolloin niitä voitaisiin luovuttaa.

Pykälässä säädettäisiin myös epäsuorasti tarkastuslaitoksen henkilökunnan salassapitovelvollisuudesta. Tarkastuslaitoksen henkilöstön salassapitovelvollisuuden laadusta ja laajuudesta säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 22―24 §:ssä.

16 §. Muutoksenhaku. Kauppa- ja teollisuusministeriön ja turvatekniikan keskuksen hallintopäätöksiin haettaisiin muutosta hallintolainkäyttölain (586/1996) mukaisesti. Kun muutosta olisi haettu, valitusviranomainen voisi kieltää päätöksen täytäntöönpanon tai määrätä sen keskeytettäväksi taikka antaa muun täytäntöönpanoa koskevan määräyksen.

Tarkastuslaitoksen epäämä vaatimustenmukaisuuden varmennus voitaisiin saattaa oikaisumenettelyssä tarkastuslaitoksen käsiteltäväksi uudelleen. Oikaisun hakemisesta yksityisen tarkastuslaitoksen päätökseen säädetään tällä hetkellä muuallakin lainsäädännössä. Nämä säännökset sisältyvät vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain (719/1994) 20 §:ään, laitteiden energiatehokkuudesta annetun lain (1241/1997) 14 §:ään, konttilain (762/1998) 12 §:ään sekä painelaitelain 24 §:ään. Tarkastuslaitoksen oikaisumenettelyssä antamaan päätökseen voitaisiin hakea muutosta hallinto-oikeudelta. Hallintolainkäyttölain 10 §:n mukaan oikeudesta valittaa muusta kuin hallintoviranomaisen tai hallintotuomioistuimen päätöksestä on säädettävä erikseen. Perustuslain 21 §:n nojalla muutoksenhausta päätökseen, joka koskee jonkun oikeutta tai velvollisuutta, on säädettävä lailla.

17 §. Vastavuoroinen tunnustaminen. Toisen Euroopan talousalueen valtion puolueettoman tarkastuslaitoksen tarkastusleima tai valmistajan nimileima katsottaisiin samanarvoiseksi lakiehdotuksen vastaavien leimojen kanssa edellyttäen, että leimasta voitaisiin valvontaviranomaisen rekisteröinnin avulla tunnistaa markkinoille saattamisesta vastaava taho.

Pykälä on muotoiltu siten, kuin Euroopan komissio ehdotti kommentissaan direktiivin 98/34/EY mukaisessa ilmoitusmenettelyssä.

18 §. Tarkemmat säännökset. Pykälään sisältyisi lain täytäntöön panemiseksi tarvittava valtioneuvoston asetuksen sekä valvontaviranomaisen ohjeiden antamista koskeva valtuutus. Valtioneuvostolla olisi toimivalta antaa tarkempia säännöksiä asetuksella. Lisäksi turvatekniikan keskus valvontaviranomaisena voisi tarvittaessa antaa lain soveltamista yhtenäistäviä teknisiä ja hallinnollisia ohjeita.

19 §. Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.

2. Tarkemmat säännökset

Jalometallituotteista ehdotetun lain 1 §:n 3 momentin, 3 §:n 2 momentin, 4 §:n 4 momentin, 5 §:n, 6 §:n 1 ja 2 momentin sekä 18 §:n 1 momentin nojalla annettaisiin valtioneuvoston asetus jalometallituotteista. Asetuksella säädettäisiin tarkemmin soveltamisalasta ja jalometallituotteiden vaati-muksista, leimoista sekä tarkastuksesta ja varmentamisesta. Lisäksi asetuksella säädettäisiin tarkastuslaitosten hyväksymisessä sovellettavat menettelyt ja vaatimukset sekä toimintaan liittyviä rajoituksia ja velvotteita tarkastuslaitoksille ja valvontaviranomaiselle.

3. Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.

4. Säätämisjärjestys

Jalometallituotteista ehdotettuun lakiin ei sisälly sellaisia säännöksiä, joilla puututtaisiin perustuslaissa säädettyihin perusoikeuksiin. Näin ollen laki voidaan säätää tavallisen lain säätämisestä voimassa olevassa järjestyksessä.

Jalometallituotteista ehdotetulla lailla saatetaan nykyinen, pääosin asetustasoinen sääntely lain tasolle. Samalla tehdään tarkistuksia ja täsmennyksiä, jotka johtuvat uudes-ta perustuslaista ja muista lainsäädännön muutoksista. Tavoitteena on toteuttaa perustuslain vaatimukset säätää yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista samoin kuin rangaistuksistakin lain tasolla siten, että tarvittavat muut säännökset voitaisiin antaa suoraan lain nojalla valtioneuvoston asetuksella.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Laki jalometallituotteista

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 luku

Yleiset säännökset

1 §
Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan jalometallituotteisiin, jotka on tarkoittu käytettäviksi tai joita olennaisessa määrin käytetään yksityiseen kulutukseen.


Tämä laki ei koske tieteen, taiteen, teollisuuden tai lääkinnällisiin tarpeisiin tarkoitettuja kojeita ja laitteita.


Muista jalometallituotteista, joihin tätä lakia tai sen säännöstä ei sovelleta, säädetään valtioneuvoston asetuksella.


2 §
Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) jalometallilla puhdasta kultaa, hopeaa ja platinaa sekä niiden seoksia;

2) jalometallituotteella kokonaan tai osittain jalometalleista valmistettua esinettä;

3) leimalla jalometallituotteisiin tarkoitettua pysyvää merkintää;

4) ministeriöllä kauppa- ja teollisuusministeriötä;

5) valvontaviranomaisella turvatekniikan keskusta;

6) tarkastuslaitoksella organisaatiota, joka on todettu päteväksi ja jolla on oikeus suorittaa tässä laissa tarkastuslaitokselle säädettyjä tehtäviä.


2 luku

Jalometallituotteet

3 §
Vaatimukset

Jalometallituotteena saa markkinoille saattaa ja myydä vain tuotteita, jotka on valmistettu vähintään:

1) 375 massan tuhannesosaa puhdasta kultaa sisältävästä kultaseoksesta;

2) 800 massan tuhannesosaa puhdasta hopeaa sisältävästä hopeaseoksesta;

3) 850 massan tuhannesosaa puhdasta platinaa sisältävästa platinaseoksesta.


Vähimmäispitoisuutta korkeammista leimattavista pitoisuuksista, pitoisuuden määrittämisestä sekä jalometallien, metallien ja muiden aineiden yhdistämisestä, pinnoittamisesta, täyttämisestä ja muista vaatimuksista säädetään valtioneuvoston asetuksella.


4 §
Leimat ja vastuu

Jalometallituotteessa käytettäviä leimoja ovat tarkastus-, nimi-, pitoisuus-, vuosi- ja paikkakuntaleima.


Jalometallituotteessa on markkinoille saatettaessa tai myytäessä oltava nimileima ja pitoisuusleima.


Valmistajan tai markkinoille saattamisesta vastaavan on varustettava jalometallituote nimi- ja pitoisuusleimalla osoituksena jalometallituotteen vaatimustenmukaisuudesta. Leimoista, niiden hyväksymisestä ja rekisteröinnistä sekä muista sallituista merkinnöistä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.


5 §
Tuotteiden tarkastus ja varmentaminen

Jalometallituotteelle 3 §:ssä säädettyjen vaatimusten mukaisuus voidaan osoittaa tarkastuslaitoksen tekemillä tarkastuksilla ja varmentaa tarkastuslaitoksen tarkastusleimalla siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään.


6 §
Tarkastuslaitoksen hyväksyminen ja valvonta

Valvontaviranomainen hyväksyy tarkastuslaitoksen suorittamaan 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tehtäviä siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään.


Tarkastuslaitoksen hyväksymisen edellytyksenä on, että tarkastuslaitos on toiminnallisesti ja taloudellisesti riippumaton, sillä on vastuuvakuutus ja käytössään riittävästi ammattitaitoista henkilöstöä sekä toiminnan edellyttämät järjestelmät, laitteet ja välineet. Tarkastuslaitoksen hyväksymisen edellytyksistä samoin kuin hakemukseen liitettävistä vaatimusten täyttymistä osoittavista asiakirjoista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.


Hyväksyminen voidaan antaa määräajaksi. Tarkastuslaitokselle voidaan asettaa sen toimintaa koskevia vaatimuksia, rajoituksia ja muita ehtoja. Tarkastuslaitoksen on ilmoitettava toimintansa sellaisista muutoksista, joilla on vaikutusta tarkastuslaitoksen hyväksymisen edellytyksiin.


Valvontaviranomainen valvoo hyväksy-miensä tarkastuslaitosten toimintaa sekä varmistaa määräajoin, että säädetyt vaatimukset täyttyvät. Jos tarkastuslaitos ei täytä säädettyjä vaatimuksia tai toimii säännösten vastaisesti, valvontaviranomaisen on kehotettava tarkastuslaitosta korjaamaan puute määräajassa. Jos puutetta ei korjata määräajassa tai tilanteen vakavuus sitä muutoin edellyttää, valvontaviranomaisen on peruutettava antamansa hyväksyminen.


3 luku

Valvonta

7 §
Valvovat viranomaiset

Ministeriölle kuuluu tämän lain säännösten noudattamista koskevan valvonnan ylin johto ja ohjaus.


Tämän lain noudattamista valvoo valvontaviranomainen.


8 §
Valvontaviranomaisen oikeudet

Valvontaviranomaisella on tämän lain noudattamisen valvomiseksi oikeus:

1) päästä jalometallituotteiden sekä niiden osien ja materiaalien valmistus-, varastointi-, myynti-, korjaus- ja tarkastuspaikkoihin;

2) saada tarpeellisia näytteitä jalometallituotteiden sekä niiden osien ja materiaalien valmistajalta, maahantuojalta, myyjältä ja varastoijalta sekä tarkastuslaitokselta.


Valvontaviranomaisen on korvattava 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut näytteet käyvän hinnan mukaan.


9 §
Viranomaisten yhteistyö

Poliisin tulee tarvittaessa antaa virka-apua valvontaviranomaiselle tämän lain noudattamisen valvomiseksi ja täytäntöön panemiseksi. Sama koskee tulliviranomaista, jos jalometallituote tuodaan maahan Euroopan talousalueen ulkopuolelta.


10 §
Tiedonsaantioikeus

Valvontaviranomaisella on tietojen luovutusta koskevien salassapitosäännösten estämättä tämän lain noudattamisen valvomiseksi oikeus saada:

1) tulliviranomaiselta maahantuonnissa Euroopan talousalueen ulkopuolelta jalometallituotteen maahantuojan nimi sekä jalometallituotteiden lajia, määrää ja tuontiajankohtaa koskevia tietoja;

2) tietoja jalometallituotteiden sekä niiden osien ja materiaalien valmistajalta, maahantuojalta, myyjältä ja varastoijalta sekä tarkastuslaitokselta.


11 §
Vaatimusten vastainen tuote

Jos valvonnassa todetaan, ettei jalometallituote täytä 3 §:ssä säädettyjä vaatimuksia,valvontaviranomaisella on oikeus:

1) kieltää sellaisen jalometallituotteen valmistus, pitäminen kaupan, myynti ja muu luovuttaminen;

2) vaatia jalometallituotteen vaatimustenmukaisuudesta vastaavan tekemään sellaiset muutokset jalometallituotteeseen, että vaatimukset täyttyvät tai, jollei tämä ole tarkoituksenmukaista tai mahdollista, määrätä miten tuotteen suhteen on muuten meneteltävä;

3) velvoittaa vastuullinen taho korvaamaan tuotteen käypä hinta sekä tarkastuksesta ja tutkimuksesta aiheutuneet kulut, jos valvontaviranomainen soveltaa 1 tai 2 kohdassa tarkoitettua kieltoa tai vaatimusta.


4 luku

Pakkokeinot ja seuraamukset

12 §
Uhkasakko ja teettämisuhka

Valvontaviranomainen voi tehostaa tämän lain nojalla antamaansa kieltoa, vaatimusta tai velvoitetta uhkasakolla tai teettämisuhalla siten kuin siitä uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.


Teettäen suoritetun toimenpiteen kustannukset maksetaan ennakkoon valtion varoista.


Edellä 2 momentissa tarkoitetut kustannukset sekä 11 §:n 3 kohdassa tarkoitetut kulut saadaan periä asianomaiselta ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin


verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/1961) säädetään.


13 §
Rangaistukset

Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta

1) laiminlyö 3 tai 4 §:ssä säädetyn velvollisuuden taikka

2) ei noudata 11 §:n nojalla annettua kieltoa, vaatimusta tai velvoitetta,

on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, jalometallituotteita koskevien säännösten rikkomisesta sakkoon.


Se, joka rikkoo tämän lain nojalla määrättyä, uhkasakolla tehostettua kieltoa tai määräystä, voidaan jättää tuomitsematta rangaistukseen samasta teosta.


14 §
Taloudellisen hyödyn menettäminen

Edellä 13 §:n 1 momentissa tarkoitetun rikkomuksen tuottama taloudellinen hyöty on tuomittava menetetyksi noudattaen, mitä rikoslain (39/1889) 2 luvun 16 §:ssä säädetään.


5 luku

Erinäiset säännökset

15 §
Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen

Viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä saa tämän lain noudattamisen valvontaan liittyvää tehtävää suoritettaessa saatuja tietoja yksityisen, yhteisön tai säätiön taloudellisesta asemasta, liike- tai ammattisalaisuudesta taikka yksityisen henkilökohtaisista oloista luovuttaa:

1) syyttäjä-, poliisi- ja tulliviranomaisille rikoksen selvittämiseksi;

2) Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetuille ulkomaisille toimielimille ja tarkastajille kyseisen sopimuksen niin edellyttäessä.


16 §
Muutoksenhaku

Ministeriön ja valvontaviranomaisen tämän lain perusteella tekemään hallintopäätökseen haetaan muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei valitusviranomainen toisin määrää.


Jos tarkastuslaitos epää vaatimustenmukaisuuden varmentamisen, päätös on perusteltava ja päätöksestä on viipymättä ilmoitettava sille, jota päätös koskee. Tarkastuslaitoksen on samalla ilmoitettava, miten hakija voi saattaa asian tarkastuslaitoksen uudelleen käsiteltäväksi oikaisumenettelyssä. Oikai-suun sovelletaan menettelyä, josta tarkastuslaitosta hyväksyttäessä on tarkemmin päätetty. Tarkastuslaitoksen oikaisumenettelyssä antamaan päätökseen, jolla vaatimustenmukaisuuden varmentaminen on evätty, haetaan muutosta hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.


17 §
Vastavuoroinen tunnustaminen

Toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa leimatut jalometallituotteet hyväksytään Suomessa, jos kuluttajat saavat leimojen perusteella vastaavalla tavalla tietoa kuin 4 §:ssä mainittujen leimojen perusteella.


18 §
Tarkemmat säännökset

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan valtioneuvoston asetuksella.


Valvontaviranomainen antaa tarvittaessa tämän lain soveltamista yhtenäistäviä teknisiä ja hallinnollisia ohjeita.


Voimaantulo

19 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.


Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.




Helsingissä 22 päivänä syyskuuta 2000

Tasavallan Presidentti
pl>TARJA HALONEN

Kauppa- ja teollisuusministeri
Sinikka Mönkäre

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.