Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 103/2000
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi varallisuusverolain muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi varallisuusverolakia siten, että julkisesti noteerattujen arvopapereiden ja sijoitusrahasto-osuuksien arvostamisessa siirryttäisiin yhtenäiseen käytäntöön. Julkisesti noteeratut arvopaperit ja sijoitusrahasto-osuudet arvostettaisiin 70 prosenttiin käyvästä arvostaan. Esityksellä ei ole tarkoitus muuttaa varojen veronalaisuutta koskevia säännöksiä. Julkisesti noteeratut työsuhdeoptiot ja julkisesti noteerattuihin osakkeisiin oikeuttavat työsuhdeoptiot ehdotetaan arvostettavaksi varallisuusverotuksessa julkisesti noteerattaviin arvopapereihin sovellettavan 70 prosentin arvostamissäännön mukaisesti.

Esityksessä ehdotetaan samassa yhteydessä tehtäväksi tarkennuksia yhtiön osakkeen verotusarvon ja matemaattisen arvon laskemista koskeviin säännöksiin.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2001 alusta. Yhtiön osakkeen verotusarvon ja matemaattisen arvon laskemista koskevia säännöksiä sovellettaisiin ensimmäisen kerran laskettaessa arvoja verovuodelle 2002.

Esitys liittyy valtion vuoden 2001 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.


PERUSTELUT

1. Nykytila

1.1. Arvopapereiden, sijoitusrahasto-osuuksien ja työsuhdeoptioiden arvostaminen

Voimassa olevat säännökset

Arvopapereiden ja saamisten arvostamisesta varallisuusverotuksessa säännellään varallisuusverolain (1537/1992) 26-31 §:ssä. Julkisesti noteerattuja osakkeita koskevat säännökset ovat 26 §:ssä ja yleisesti saamisia eli obligaatioita, debentuureja ja muita joukkovelkakirjoja koskevat säännökset ovat 31 §:n 2 momentissa.

Varallisuusverolain 26 §:n mukaan kotimaisen pörssiyhtiön ja pykälässä tarkoitetun muussa julkisessa kaupankäynnissä noteeratun osakkeen verotusarvoksi katsotaan 70 prosenttia käyvästä arvosta. Jos omistusosuus on vähintään 10 prosenttia yhtiön osakkeista, veronalaisiksi varoiksi katsotaan 30 prosenttia osakkeen käyvästä arvosta. Kotimaiset talletukset ja joukkovelkakirjat ovat varallisuusverolain 10 §:n nojalla pääsääntöisesti verovapaita varoja. Varallisuusverotuksen piirissä olevat talletukset arvostetaan nimellisarvoonsa ja joukkovelkakirjat käypään arvoonsa. Muista arvopapereista ei ole varallisuusverolaissa nimenomaisia säännöksiä. Verotuskäytännössä ne on varojen arvostamista koskevan yleissäännöksen, varallisuusverolain 11 §:n nojalla, arvostettu käypään arvoonsa. Näin ollen uusien osakkeiden merkintäoikeudet, johdannaissopimukset ja sijoitusrahasto-osuudet sekä kaikki ulkomaiset arvopaperit ja saamiset arvostetaan siihen käypään arvoon, joka niillä on verovuoden lopussa.

Tuloverolain (1535/1992) 66 §:n 3 momentissa tarkoitettujen työsuhdeoptioiden varallisuusverotuksesta ei ole erityisiä säännöksiä. Varojen veronalaisuutta koskevien yleisten säännösten nojalla työsuhdeoptiot on katsottu veronalaisiksi varoiksi siitä alkaen, kun työsuhdeoption käyttämisjakso on alkanut tai kun option luovuttaminen kolmannelle on tullut mahdolliseksi. Tähän ajankohtaan saakka työsuhdeoptioita pidetään varallisuusverolain 10 §:n 7 kohdan mukaisena lykkäävän ehdon täyttyessä voimaan tulevana oikeutena.

Myöskään työsuhdeoptioiden arvostamisesta ei ole säännöksiä. Varojen arvostamista koskevan varallisuusverolain 11 §:n mukaisesti työsuhdeoptiot on arvostettu käypään arvoonsa. Pörssissä noteerattujen työsuhdeoptioiden arvoksi katsotaan kaupantekokurssi verovuoden päättyessä. Jos optio ei ole kaupankäynnin kohteena pörssissä, mutta optio oikeuttaa julkisesti noteerattuihin osakkeisiin, verotusarvo lasketaan niiden osakkeiden arvon perusteella, joihin optio oikeuttaa. Jos noteeraamaton optio oikeuttaa osakkeisiin, joita ei ole julkisesti noteerattu, verotusarvo määräytyy osakkeiden käyvän arvon eli matemaattisen arvon perusteella.

Lainsäädäntö muissa maissa

Varallisuusverotus on Suomen lisäksi käytössä ainoastaan kahdeksassa OECD-valtiossa. Pohjoismaista varallisuusverotus on käytössä Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa.

Ruotsissa kaikki arvopaperit ja saamiset ovat varallisuusverotuksen piirissä. Myös talletukset ja joukkovelkakirjat ovat veronalaisia varoja. Työsuhdeoptiot ovat veronalaista varallisuutta jo option liikkeellelaskusta alkaen eli jo ennen käyttämisjakson alkamista. Ruotsissa arvopaperit arvostetaan pääsääntöisesti 80 prosenttiin markkina-arvostaan. Tämän arvostamiskäytännön piirissä ovat pörssiosakkeet, osakerahasto-osuudet ja johdannaissopimukset. Myös työsuhdeoptiot arvostetaan 80 prosenttiin markkina-arvostaan. Joukkovelkakirjat ja korkorahastojen rahasto-osuudet arvostetaan markkina-arvoonsa ja talletukset nimellisarvoonsa. Ulkomaiset arvopaperit arvostetaan markkina-arvoonsa.

Myös Norjassa Islannissa kaikki arvopaperit ja saamiset ovat varallisuusverotuksen piirissä, eli myös talletukset ja joukkovelkakirjat ovat veronalaisia varoja. Sitä vastoin työsuhdeoptiot eivät kuulu veronalaisiin varoihin. Sekä Norjassa että Islannissa arvopaperit ja saamiset arvostetaan pääsääntöisesti markkina-arvoonsa ja talletukset nimellisarvoonsa. Norjassa kuitenkin pienten ja keskisuurten yritysten listalla, niin sanotulla SMB-listalla, noteeratut osakkeet arvostetaan 65 prosenttiin markkina-arvostaan.

Muissa varallisuusverotuksen omaavissa maissa arvopaperit ja saamiset ovat pääsääntöisesti varallisuusverotuksen piirissä, ja ne arvostetaan yleensä markkina-arvoonsa. Tosin monissa maissa on voimassa erityisiä huojennussäännöksiä.

Nykytilan arviointi

Eri sijoituskohteiden arvostaminen varallisuusverotuksessa on nykyisellään epäyhtenäistä. Kotimaiset pörssiosakkeet arvostetaan 70 prosenttiin markkina-arvostaan, kun taas muut julkisesti noteeratut arvopaperit ja sijoitusrahasto-osuudet arvostetaan täyteen markkina-arvoonsa. Keskenään vaihtoehtoisten sijoitusmuotojen erilainen verokohtelu on vastoin neutraalin verojärjestelmän tavoitetta. Verojärjestelmän neutraliteetti edellyttää, että verotuksella ei vaikuteta erilaisten sijoitusmuotojen houkuttelevuuteen.

Nykyinen arvostamiskäytäntö johtaa myös siihen, että julkisen kaupankäynnin järjestäjät eivät ole keskenään tasavertaisessa asemassa. Nykyisin ainoastaan arvopaperipörssin järjestämässä julkisessa kaupankäynnissä noteeratut osakkeet arvostetaan 70 prosenttiin käyvästä arvosta. Mikäli muu arvopaperimarkkinalaissa (495/1989) tarkoitettu muun julkisen kaupankäynnin järjestäjä alkaisi järjestää tällaista kaupankäyntiä, ei mainittu arvostaminen 70 prosenttiin käyvästä arvosta soveltuisi tällaisessa viranomaisvahvisteisessa julkisessa kaupankäynnissä kaupankäynnin kohteena oleviin arvopapereihin. Lisäksi se, että ulkomaisten sijoitusten varallisuusveroverokohtelu poikkeaa kotimaisten sijoitusten varallisuusverokohtelusta, on ongelmallista erityisesti eurooppaoikeuden näkökulmasta.

Julkisesti noteerattavat työsuhdeoptiot ja sellaiset noteeraamattomat työsuhdeoptiot, jotka oikeuttavat julkisesti noteerattuihin osakkeisiin, voidaan käyttämisjakson alkamisen jälkeen rinnastaa muihin julkisesti noteerattuihin arvopapereihin. Nykyisin tällaisten käyttämättömien työsuhdeoptioiden varallisuusverokohtelu on epäneutraalia suhteessa option käyttämisellä hankittujen osakkeiden varallisuusverokohteluun.

1.2. Osakkeen verotusarvon ja matemaattisen arvon laskeminen

Osakeyhtiön osakkeen verotusarvo ja matemaattinen arvo lasketaan yhtiön nettovarallisuuden perusteella. Osakkeen verotusarvoa käytetään osakkaiden varallisuusverotuksessa. Osakkeen matemaattisen arvon perusteella lasketaan yhtiöstä saadun osingon pääomatulo-osuus. Osakkeen verotusarvon ja matemaattisen arvon laskemisesta säädetään varallisuusverolain 27 §:ssä. Tarkemmat säännökset laskemisesta sisältyvät liikeosakkeen verotusarvon perusteista annettuun valtiovarainministeriön päätökseen (1539/1994), jäljempänä valtiovarainministeriön päätös.

Osakeyhtiön osakkeen verotusarvo lasketaan varallisuusverolain 27 §:n mukaan yhtiön verovuotta edeltävän vuoden tilinpäätöksen mukaisen tarkistetun nettovarallisuuden perusteella. Valtiovarainministeriön päätöksen 2 §:n mukaan yhtiön nettovarallisuus saadaan vähentämällä yhtiön varoista velat. Nettovarallisuuteen luetaan myös verovapaat varat.

Valtiovarainministeriön päätöksen 2 §:ssä säädetään erikseen, ettei varoihin lueta taseen vastaavien puolella olevia realisoitumattomia kurssitappioita, kirjanpitolain (1336/1997) 5 luvun 18 §:n mukaisia laskennallisia verosaamisia eikä sellaisia pitkävaikutteisia menoja, joilla ei ole varallisuusarvoa. Velkana ei pidetä yhtiön sidottua eikä vapaata omaa pääomaa, rahastoja, varauksia, vastattaviin sisältyviä realisoitumattomia kurssivoittoja, velaksi merkittyjä kirjanpitolain 5 luvun 18 §:n mukaisia laskennallisia verovelkoja eikä sellaisia liittymismaksuja ja muita eriä, joita varallisuuden perusteella suoritettavaa veroa määrättäessä ei saada vähentää veronalaisista varoista.

Taseen vastattaviin velaksi merkittyjen maksuunpanemattomien tuloverojen käsittely on vaihdellut nettovarallisuuden laskennassa. Kirjanpidossa osakeyhtiön välittömät verot merkitään tuloslaskelmaan suoriteperustetta vastaavalla tavalla. Tilikaudelle maksuunpantujen ennakkoverojen oikaisemisesta tai täydentämisestä suoriteperusteisiksi syntyvä verovelka tai -saaminen merkitään siirtovelkana tai -saamisena taseeseen. Maksuunpanemattomalla verovelalla tarkoitetaan tästä velasta sitä osaa, jota ei ole maksuunpantu ennakonkannossa.

Verotuskäytännössä taseeseen velaksi merkitty maksuunpanematon tulovero vähennettiin nettovarallisuudesta useiden vuosien ajan laskettaessa osakkeen verotusarvoa ja matemaattista arvoa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 23.9.1998 T 1963 siirtovelkoihin kirjattua tuloverovelkaa ei kuitenkaan otettu huomioon vähennyskelpoisena velkana laskettaessa osakeyhtiön matemaattista arvoa ja verotusarvoa. Korkein hallinto-oikeus totesi perusteluissaan, että kun erityisesti ei ole muuta säädetty, varojen ja velkojen käsite liikeosakkeen verotusarvon perusteista annetussa päätöksessä ei ole varallisuusverolaista poikkeava. Sovellettaessa varallisuusverolakia yksityisen elinkeinonharjoittajan nettovarallisuuden laskemiseen oikeuskäytännössä maksuunpanematonta tuloverovelkaa ei ole vähennetty varoista.

Taloudelliselta luonteeltaan maksuunpanematon verovelka on yrityksen velkaa. Jos maksuunpanematonta tuloveroa ei vähennetä, osakkeen matemaattinen arvo muodostuu korkeammaksi silloin kun ennakkoverot ovat olleet liian pienet kuin siinä tapauksessa, että ennakkoverojen määrä vastaa tilikauden veroa tai vero on suoritettu oma-aloitteisesti jo tilikauden aikana. Nettovarallisuuden laskemista koskevien säännösten ei tule kannustaa verojen suorittamisen lykkäämiseen eikä siihen, että ennakot määrätään liian pieniksi. Lisäksi verovelkojen käsittely nettovarallisuuslaskennassa on tällä hetkellä epäsymmetristä verosaamisten kanssa, jotka luetaan edelleen varoiksi nettovarallisuutta laskettaessa.

Varallisuusverolaki ei sisällä tarkempia säännöksiä siitä, mitä yhtiön varoihin ja velkoihin katsotaan kuuluviksi laskettaessa osakkeen verotusarvoa ja matemaattista arvoa. Varojen ja velkojen käsitteet ovat noudattaneet melko pitkälle varallisuusverolain vakiintuneita tulkintoja, jotka ovat osittain muotoutuneet henkilöverotuksen yhteydessä eivätkä laskettaessa yhtiön nettovarallisuutta. Tarkempien säännösten tarve on lisääntynyt etenkin sen jälkeen, kun matemaattinen arvo otettiin osingon pääoma- ja ansiotulojaon perusteeksi, ja nettovarallisuutta koskevien säännösten merkitys kasvoi sen myötä voimakkaasti.

2. Ehdotetut muutokset

2.1. Arvopapereiden, sijoitusrahasto-osuuksien ja työsuhdeoptioiden arvostaminen

Esityksen tavoitteena on siirtyä julkisesti noteerattavien arvopapereiden sekä sijoitusrahasto-osuuksien yhtenäiseen ja siten neutraaliin arvostamiskäytäntöön. Esityksen mukaan yleiseksi arvostamissäännöksi tulisi nykyisin kotimaisiin pörssiosakkeisiin sovellettava 70 prosenttia käyvästä arvosta. Kyseisellä arvostamissäännöllä pyritään toteuttamaan eri varallisuuserien arvostamisessa yleisesti noudatettavaa varovaisuus-periaatetta.

Yleinen arvostamissääntö koskisi sekä kotimaisia että ulkomaisia arvopapereita ja sijoitusrahasto-osuuksia. Esityksellä ei kuitenkaan laajennettaisi nykyisen varallisuusverolain soveltamisalaa. Näin ollen varallisuusverolain 10 §:n nojalla varallisuusverosta vapautetut talletukset ja joukkovelkakirjat säilyisivät edelleen verovapaina.

Esityksessä julkisesti noteeratuilla arvopapereilla tarkoitetaan arvopaperimarkkinalain 1 luvun 3 §:ssä tarkoitetun julkisen kaupankäynnin kohteena ja muulla säännellyllä ja viranomaisen valvonnassa olevalla markkinalla kaupankäynnin kohteena olevia osakkeita ja niiden väliaikaistodistuksia, uusien osakkeiden merkintäoikeuksia sekä muita vastaavia tässä tarkoitetun kaupankäynnin kohteena olevia arvopapereita. Säännellyllä ja viranomaisen valvonnassa olevalla markkinapaikalla tarkoitetaan sitä, että markkinapaikka, siellä kaupankäynnin kohteena olevat arvopaperit ja siellä toimivat markkinaosapuolet ovat ainakin vastaavan, mutta ei välttämättä samansisältöisen, sääntelyn ja valvonnan kohteena kuin suomalainen markkinapaikka ja että markkinapaikka on sijaintipaikkansa toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa. Muulla säännellyllä markkinalla tarkoitetaan tässä siis nimenomaisesti ulkomaisia säänneltyjä markkinoita. Suomessa laissa tarkoitetut noteeratut arvopaperit ovat aina kaupankäynnin kohteena arvopaperimarkkinalain 1 luvun 3 §:ssä tarkoitetussa julkisessa kaupankäynnissä.

Esityksessä julkisesti noteerattuja arvopapereita olisivat myös vakioidut johdannaissopimukset. Vakioiduilla johdannaissopimuksilla tarkoitetaan kaupankäynnistä vakioiduilla optioilla ja termiineillä annetun lain (772/1988) 1 luvun 3 §:ssä tarkoitetussa optioyhteisössä vakioituja johdannaissopimuksia ja arvopaperimarkkinalain 10 luvun 1 a §:ssä tarkoitettuja vakioituihin optioihin tai termiineihin rinnastettavia johdannaissopimuksia. Arvopaperimarkkinalain 10 luvun 1 a §:stä johtuu, että laissa tarkoitettujen vakioituihin optioihin tai termiineihin rinnastettavien johdannaissopimusten on edellä mainittujen arvopaperien tavoin oltava kaupankäynnin kohteena ulkomaisilla säännellyillä markkinoilla. Suomalaisista optioista ja termiineistä säännös koskee ainoastaan suomalaisessa optioyhteisössä vakioituja johdannaissopimuksia.

Sijoitusrahasto-osuuksilla tarkoitetaan esityksessä osuutta sijoitusrahastolain (48/1999) 2 §:n 2 ja 10 kohdassa tarkoitetussa sijoitusrahastossa tai yhteissijoitusyrityksessä. Pykälässä tarkoitettujen sijoitusrahasto-osuuksien ei tarvitse olla julkisesti noteerattuja julkisessa kaupankäynnissä tai ulkomaisella säännellyllä markkinalla. Muussa tapauksessa sijoitusrahastojen kautta tehtävät epäsuorat sijoitukset mainittuihin arvopapereihin olisivat tiukemmin verotettuja kuin suorat sijoitukset samoihin arvopapereihin. Suomessa sijoitusrahasto-osuudet eivät ole toistaiseksi julkisen kaupankäynnin kohteena.

Varallisuusverolain 26 §:n 4 momentin nojalla Verohallitus määräisi pörssin päälistalla, I-, NM- ja Pre-listalla noteerattavan osakkeen, merkintäoikeuden ja osaketalletustodistuksen sekä kotimaisen sijoitusrahasto-osuuden verotusarvon. Verohallituksen toimivaltaa ei ole tarkoitus muuttaa, eli Verohallitus vahvistaisi vain niiden arvopapereiden verotusarvot, jotka se vahvistaa nykyisinkin.

Esityksessä ehdotetaan lisäksi, että julkisesti noteerattavat työsuhdeoptiot ja sellaiset noteeraamattomat työsuhdeoptiot, jotka oikeuttavat julkisesti noteerattuihin osakkeisiin, arvostettaisiin julkisesti noteerattaviin arvopapereihin sovellettavan 70 prosentin arvostamissäännön mukaisesti. Julkisesti noteerattaviin osakkeisiin oikeuttavien noteerattomien työsuhdeoptioiden verotusarvo laskettaisiin siten, että osakkeen pörssiarvosta vähennetään osakkeen merkintähinta.

Esityksellä ei ole tarkoitus puuttua työsuhdeoptioiden veronalaisuuteen. Näin ollen työsuhdeoptiot olisivat veronalaisia varoja siitä alkaen, kun työsuhdeoption käyttämisjakso on alkanut tai kun option luovuttaminen kolmannelle on tullut mahdolliseksi.

2.2. Osakkeen verotusarvon ja matemaattisen arvon laskeminen

Lakiin ehdotetaan otettavaksi keskeiset nettovarallisuuden laskemista koskevat säännökset. Tarkemmat säännökset nettovarallisuuden, matemaattisen arvon ja verotusarvon laskemisesta, osakeyhtiön olosuhteissa tapahtuneiden muutosten huomioon ottamisesta sekä uuden yhtiön verotusarvon ja matemaattisen arvon laskemisesta sisältyisivät valtiovarainministeriön asetukseen.

Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisätään maininta myös matemaattisesta arvosta. Maininta matemaattisesta arvosta ehdotetaan lisättäväksi myös pykälän 1 momenttiin. Lain 26 §:n 1 momenttiin ja 28 §:ään olevan viittauksen sanamuotoa tarkistettaisiin 26 §:ään ehdotettujen muutosten vuoksi.

Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin säännökset nettovarallisuuden laskemisesta yhtiön varojen ja velkojen erotuksena sekä säännökset siitä, mitkä erät varoihin ja velkoihin katsotaan kuuluviksi. Lähtökohtaisesti varoina pidettäisiin yhtiön käyttö-, vaihto-, sijoitus- ja rahoitusomaisuuteen sekä muuhun sellaiseen omaisuuteen kuuluvia eriä. Viimeksi mainitulla muulla omaisuudella tarkoitettaisiin sellaista omaisuutta, joka ei kuulu edellä mainittuihin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) sisältämien määritelmien piiriin, mutta joka muutoin liittyy yhtiön toimintaan ja joka on merkitty yhtiön kirjanpitolain mukaiseen taseeseen. Tällaista omaisuutta voi olla esimerkiksi yhtiön vuokraamat kiinteistöt, joiden ei katsota kuuluvan elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Pitkävaikutteisista menoista varoihin luettaisiin sellaiset, joilla on varallisuusarvoa. Nettovarallisuuteen luettaisiin edelleen myös yhtiön verovapaat varat. Varoihin ei kuitenkaan luettaisi kirjanpitolain 5 luvun 18 §:n mukaisia laskennallisia verosaamisia.

Velkana pidettäisiin taseen vastattaviin vieraaseen pääomaan merkittyjä eriä. Osakeyhtiölain (734/1978) 5 luvun 1 §:ssä tarkoitettua pääomalainaa on yleensä verotuksessa käsitelty velkana, vaikka se merkitään taseessa omaan pääomaan. Pääomalainaa käsiteltäisiin edelleen velkana silloin, kun se on todelliselta taloudelliselta luonteeltaan vierasta pääomaa. Vieraan pääoman tunnusmerkkinä voidaan pitää esimerkiksi lainaehtojen mukaista koronmaksuvelvollisuutta ja velvollisuutta lainan takaisinmaksuun. Vieraalle pääomalle suoritettu korko katsotaan myös yhtiön tuloverotuksessa vähennyskelpoiseksi. Velaksi katsottaisiin myös varallisuusverolain 34 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut vakuutuslaitoksen korvaus- ja vakuutusmaksuvastuu, eläkesäätiön ja muun eläkelaitoksen eläkevastuu sekä vakuutusyhtiön, eläkesäätiön ja eläkekassan vakavaraisuutensa parantamiseksi tekemä varaus. Velkana ei pidettäisi 34 §:n 2 momentissa tarkoitettuja liittymismaksuja eikä kirjanpitolain 5 luvun 18 §:n mukaisia laskennallisia verovelkoja.

Ehdotus merkitsisi muutosta taseeseen velaksi merkittyjen maksuunpanemattomien tuloverojen käsittelyyn. Taseeseen velaksi merkityt suoriteperusteiset tuloverovelat kuuluisivat myös nettovarallisuuslaskennassa niihin vieraan pääomaan eriin, joita ehdotetun 27 §:n 1 momentin mukaan pidetään velkana. Saamiseksi merkityt suoriteperusteiset verosaamiset kuuluisivat edelleen varoina pidettäviin eriin.

Ehdotetut muutokset eivät merkitsisi muutosta maksuunpanemattomien tuloverovelkojen käsittelyyn yksityisen elinkeinonharjoittajan nettovarallisuutta laskettaessa. Yksityisliike ei ole erillinen verovelvollinen, vaan sen elinkeinotoiminnan tulos verotetaan elinkeinonharjoittajan tulona. Tästä syystä tuloksen perusteella maksettavia veroja ei yleensä merkitä lainkaan elinkeinotoiminnan tilinpäätökseen. Jos näin kuitenkin tehdään, maksuunpanemattomat verovelat jätetään nettovarallisuuslaskennan ulkopuolelle.

Kirjanpitolain 5 luvun 3 §:n 2 momentissa säädetään yli vuoden kuluttua erääntyviin saamisiin ja velkoihin kohdistuvien kurssivoittojen ja -tappioiden käsittelystä. Jos tällaisen saamisen tai velan kurssivoittoa tai -tappiota ei ole merkitty tuloslaskelmaan tuotoksi tai kuluksi, kurssiero merkitään taseeseen siirtovelkoihin tai -saamisiin. Tällaisia realisoitumattomia kurssivoittoja ja -tappioita ei ole aikaisemmin pidetty nettovarallisuuslaskennassa velkoina eikä varoina. Realisoitumattoman kurssivoiton tai -tappion jättäminen nettovarallisuuslaskennan ulkopuolelle ilman, että myös vastaavaa saatava- tai velkaerää oikaistaisiin, ei johda nettovarallisuuslaskennassa oikeaan lopputulokseen. Tämän vuoksi siirtosaamisiin tai siirtovelkoihin merkittyjä realisoitumattomia kurssitappioita ja -voittoja ei enää otettaisi erikseen huomioon nettovarallisuuslaskennassa.

Laskettaessa osakkeen verotusarvoa ja matemaattista arvoa huomioon otetaan vain yhtiön ulkona olevat osakkeet. Myös yhtiön muutoin kuin lunastamalla hankkimat omat osakkeet jätetään lukuun ottamatta. Pykälää tarkennettaisiin tämän mukaisesti.

Pykälässä olevaa valtuutussäännöstä muutettaisiin siten, että valtiovarainministeriön päätöksen sijasta tarkemmat säännökset annetaan valtiovarainministeriön asetuksella. Valtuutussäännöksen sisältö pysyisi ennallaan.

3. Taloudelliset vaikutukset

Arvopapereiden, sijoitusrahasto-osuuksien ja työsuhdeoptioiden arvostamista koskevan muutoksen aiheuttamat valtiontaloudelliset vaikutukset ovat vähäiset. Tarkkoja laskelmia on mahdotonta tehdä, mutta verotulojen on arvioitu vähenevän muutamia kymmeniä miljoonia markkoja.

Maksuunpanemattomien verovelkojen vähentäminen nettovarallisuudesta pienentää osingon pääomatulo-osuutta ja lisää verotuottoja arviolta 40-60 miljoonalla markalla. Varallisuusverotuksen puolella nettovarallisuuden aleneminen vähentää verotuloja arviolta 10 miljoonalla markalla. Vaikutukset kohdistuvat noteeraamattomien osakeyhtiöiden osakkaisiin. Muilta osin nettovarallisuutta koskevilla ehdotuksilla ei ole olennaisia taloudellisia vaikutuksia.

4. Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä valtiovarainministeriössä.

5. Riippuvuus muista esityksistä

Esitys liittyy valtion vuoden 2001 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

6. Tarkemmat säännökset ja määräykset

Tarkemmat säännökset nettovarallisuuden, matemaattisen arvon ja verotusarvon laskemisesta, osakeyhtiön olosuhteissa tapahtuneiden muutosten huomioon ottamisesta sekä uuden yhtiön verotusarvon ja matemaattisen arvon laskemisesta sisältyisivät valtiovarainministeriön asetukseen liikeosakkeen verotusarvon perusteista. Asetus korvaisi valtiovarainministeriön päätöksen liikeosakkeen verotusarvon perusteista. Nyt ehdotetut muutokset varallisuusverolakiin aiheuttavat joitakin muutoksia myös päätökseen sisältyneisiin tarkempiin verotusarvon laskemista koskeviin säännöksiin. Asetusluonnos on esityksen liitteenä.

7. Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan vuoden 2001 alusta. Lakia sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2000 toimitettavassa verotuksessa. Lain 27 §:ää sovellettaisiin kuitenkin ensimmäisen kerran laskettaessa verotusarvoja ja matemaattisia arvoja verovuodelle 2002.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Laki varallisuusverolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 30 päivänä joulukuuta 1992 annetun varallisuusverolain (1537/1992) 26 §:n otsikko sekä 1 ja 3 momentti, 27 §:n otsikko ja 1, 2 ja 4 momentti sekä 31 §:n 2 momentti,

sellaisina kuin niistä ovat 26 §:n 1 momentti laissa 924/1996 sekä 26 §:n 3 momentti ja 27 §:n 1, 2 ja 4 momentti laissa 1481/1994, sekä

lisätään 26 §:ään, sellaisena kuin se on mainituissa laeissa 1481/1994 ja 924/1996, uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 ja muutettu 3 momentti siirtyvät 3 ja 4 momentiksi, sekä lakiin uusi 26 a § seuraavasti:

26 §
Julkisesti noteeratun arvopaperin ja sijoitusrahasto-osuuden verotusarvo

Julkisesti noteeratun arvopaperin verotusarvo on 70 prosenttia käyvästä arvosta 3 momentissa säädetyin poikkeuksin. Julkisesti noteeratulla arvopaperilla tarkoitetaan tässä laissa:

1) arvopaperimarkkinalain (495/1989) 1 luvun 3 §:ssä tarkoitetun julkisen kaupankäynnin kohteena ja muulla säännellyllä ja viranomaisen valvonnassa olevalla markkinalla kaupankäynnin kohteena olevaa arvopaperia; ja

2) kaupankäynnistä vakioiduilla optioilla ja termiineillä annetun lain (772/1988) 1 luvun 3 §:ssä tarkoitetussa optioyhteisössä vakioitua johdannaissopimusta ja arvopaperimarkkinalain 10 luvun 1 a §:ssä tarkoitettua vakioituihin optioihin tai termiineihin rinnastettavaa johdannaissopimusta.

Sijoitusrahastolain (48/1999) 2 §:n 2 ja 10 kohdassa tarkoitetun sijoitusrahaston ja yhteissijoitusyrityksen osuuden verotusarvoksi katsotaan 70 prosenttia käyvästä arvosta.


Verohallitus määrää arvopaperimarkkinalain 1 luvun 3 §:ssä tarkoitetun julkisen kaupankäynnin kohteena olevan osakkeen, merkintäoikeuden ja osaketalletustodistuksen sekä sijoitusrahastolain 2 §:n 2 kohdassa tarkoitetun sijoitusrahaston osuuden verotusarvon. Verohallituksen päätökseen ei voi valittamalla hakea muutosta.

26 a §
Työsuhdeoption verotusarvo

Tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitetun työsuhdeoption verotusarvo on 70 prosenttia käyvästä arvosta silloin, kun työsuhdeoptio noteerataan julkisesti tai kun se oikeuttaa julkisesti noteerattuihin osakkeisiin.

27 §
Muun osakkeen verotusarvo ja matemaattinen arvo

>Kotimaisen osakeyhtiön osakkeen, 26 §:n 1 momentissa ja 28 §:ssä tarkoitettuja osakkeita lukuun ottamatta, verotusarvo ja matemaattinen arvo lasketaan yhtiön verovuotta edeltävän vuoden tilinpäätöksen mukaisen tarkistetun nettovarallisuuden perusteella. Yhtiön nettovarallisuus saadaan vähentämällä yhtiön varoista yhtiön velat. Varoja ovat yhtiön käyttö-, vaihto-, sijoitus- ja rahoitusomaisuus sekä muu sellainen omaisuus ja sellaiset pitkävaikutteiset menot, joilla on varallisuusarvoa. Velkana pidetään taseen vastattaviin vieraaseen pääomaan merkittyjä eriä, 34 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja eriä sekä pääomalainaa silloin, kun se on taloudelliselta luonteeltaan vierasta pääomaa. Varoina ei kuitenkaan pidetä kirjanpitolain (1336/1997) 5 luvun 18 §:n mukaisia laskennallisia verosaamisia. Velkana ei pidetä 34 §:n 2 momentissa tarkoitettuja liittymismaksuja eikä kirjanpitolain 5 luvun 18 §:n mukaisia laskennallisia verovelkoja.

Osakkeen matemaattinen arvo ja verotusarvo lasketaan jakamalla tarkistetun nettovarallisuuden määrä yhtiön ulkona olevien osakkeiden lukumäärällä. Yhtiön lunastamat ja muutoin hankkimat omat osakkeet jätetään matemaattista arvoa ja verotusarvoa laskettaessa lukuun ottamatta.


Liikeosakkeen verotusarvon perusteita koskevat tarkemmat säännökset yhtiön nettovarallisuuden, matemaattisen arvon ja verotusarvon laskemisesta, osakeyhtiön olosuhteissa tapahtuneiden muutosten huomioon ottamisesta sekä uuden yhtiön osakkeen matemaattisen arvon ja verotusarvon määräämisestä annetaan valtiovarainministeriön asetuksella.


31 §
Saamisen arvo

Muun kuin 26 §:n 1 momentissa tarkoitetun obligaation, debentuurin ja muun joukkovelkakirjan verotusarvoksi katsotaan käypä arvo.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.

Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2000 toimitettavassa verotuksessa. Lain 27 §:ää sovelletaan kuitenkin ensimmäisen kerran laskettaessa verotusarvoja ja matemaattisia arvoja verovuodelle 2002.


Helsingissä 4 päivänä syyskuuta 2000

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Valtiovarainministeri
Sauli Niinistö

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.