Siirry esitykseen
HE 50/2000
Hallituksen esitys Eduskunnalle eräiden sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan virastojen ja laitosten johtokuntien lakkauttamista koskevaksi lainsäädännöksi
Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi kansanterveyslaitoksesta annettua lakia, lääkelaitoksesta annettua lakia sekä sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksesta annettua lakia siten, että Kansanterveyslaitoksen, Lääkelaitoksen sekä Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen johtokunnat lakkautetaan.
Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.
Kansanterveyslaitos
Kansanterveyslaitoksesta annetun lain (828/1981) 2 §:n mukaan Kansanterveyslaitoksessa on johtokunta, jonka kokoonpanosta ja tehtävistä säädetään asetuksella.
Kansanterveyslaitoksesta annetun asetuksen (374/1998) 4 §:n mukaan Kansanterveyslaitoksen johtokunnan tehtävänä on päättää laitoksen talousarvioehdotuksesta sekä käsitellä laitokselle asetettavat tulostavoitteet, arvioida laitoksen toimintaan vaikuttavia stategisia tekijöitä, käsitellä laitoksen toimintakertomus ja tilinpäätös, käsitellä laitoksen toimintaedellytyksiä koskevat periaatteellisesti tärkeät ja laajakantoiset asiat, edistää yhteistyötä laitoksen sekä niiden viranomaisten, asiantuntijalaitosten sekä ammattihenkilöiden välillä, joiden toiminta liittyy laitoksen toimialaan, sekä käsitellä ne muut asiat, jotka johtokunta päättää pääjohtajan esityksestä ottaa käsiteltävikseen.
Kansanterveyslaitoksesta annetun asetuksen 3 §:n mukaan Kansanterveyslaitoksen johtokuntaan kuuluu puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja neljä muuta jäsentä, jotka samoin kuin heidän henkilökohtaiset varajäsenensä valtioneuvosto määrää kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Lisäksi johtokuntaan kuuluvat laitoksen pääjohtaja sekä henkilöstön keskuudestaan kerrallaan enintään kolmeksi vuodeksi valitsema edustaja.
Käytännössä Kansanterveyslaitoksen virkamiesten lisäksi johtokunnassa on neljä sosiaali- ja terveysministeriön edustajaa sekä opetusministeriön ja ympäristöministeriön edustajat.
Lääkelaitos
Lääkelaitoksesta annetun lain (35/1993) 3 §:n mukaan Lääkelaitoksella on johtokunta, jonka tehtävistä, kokoonpanosta ja asettamisesta säädetään asetuksella.
Lääkelaitoksesta annetun asetuksen (132/1993) 3 §:n mukaan Lääkelaitoksen johtokunnan tehtävänä on ohjata ja valvoa Lääkelaitoksen toimintaa sekä siinä tarkoituksessa asettaa yleiset tavoitteet Lääkelaitoksen toiminnalle sekä päättää sen toimintalinjoista, päättää Lääkelaitoksen talousarvioehdotuksesta sekä toiminta- ja taloussuunnitelmasta, antaa Lääkelaitoksen yleiset määräykset, ohjata ja valvoa Lääkelaitokselle asetettujen tavoitteiden toteuttamista sekä käsitellä muita lääkelaitoksen kannalta merkittäviä asioita. Sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa johtokunnalle lisätehtäviä. Lisäksi johtokunta nimittää osastopäällikön sekä määrää ylijohtajan sijaisen.
Lääkelaitoksesta annetun asetuksen 4 §:n mukaan Lääkelaitoksen johtokunnassa on enintään kuusi jäsentä, joista yksi on Lääkelaitoksen ylijohtaja ja yksi Lääkelaitoksen henkilöstön keskuudestaan enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan valitsema jäsen. Valtioneuvosto nimittää muut johtokunnan jäsenet enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan sekä määrää johtokunnan puheenjohtajan.
Käytännössä johtokunnassa on Lääkelaitoksen virkamiesten lisäksi kaksi sosiaali- ja terveysministeriön edustajaa, minkä lisäksi kokoonpanossa on pyritty ottamaan huomioon myös Lääkelaitoksen tehtäväalueen tuntemus.
Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus
Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksesta annetun lain (1073/1992) 3 §:n mukaan Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksella (Stakes) on johtokunta, jonka tehtävistä, kokoonpanosta ja asettamisesta säädetään asetuksella.
Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksesta annetun asetuksen (1120/1992) 3 §:n mukaan Stakesin johtokunnan tehtävänä on ohjata ja valvoa Stakesin toimintaa sekä siinä tarkoituksessa asettaa yleiset tavoitteet Stakesin toiminnalle sekä päättää sen toimintalinjoista, päättää sen toiminta- ja taloussuunnitelmasta sekä talousarviosta, vahvistaa sen pitkän aikavälin tutkimus- ja kehittämisohjelmat, ohjata ja valvoa Stakesille asetettujen tavoitteiden toteutumista, tehdä aloitteita sosiaalihuollon ja terveydenhuollon lainsäädännön kehittämiseksi sekä käsitellä muita Stakesin kannalta merkittäviä asioita. Sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa johtokunnalle lisätehtäviä. Lisäksi johtokunta nimittää ylijohtajan ja johtajan sekä määrää pääjohtajan sijaisen.
Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksesta annetun asetuksen 4 §:n mukaan Stakesin johtokunnassa on enintään yhdeksän jäsentä. Yhtenä jäsenistä on Stakesin pääjohtaja, minkä lisäksi Stakesin henkilöstöllä on oikeus valita keskuudestaan enintään neljäksi vuodeksi kerrallaan yksi jäsen johtokuntaan. Valtioneuvosto nimittää muut johtokunnan jäsenet enintään neljäksi vuodeksi kerrallaan sekä määrää johtokunnan puheenjohtajan.
Käytännössä johtokunnassa on Stakesin virkamiesten lisäksi yksi sosiaali- ja terveysministeriön edustaja, Suomen Kuntaliiton edustaja sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kentän, kansainvälisten asioiden ja ruotsinkielisen väestönosan tuntemuksen edustajat.
Keskusvirastojen johto-organisaatiot uudistettiin 1980- ja 1990-luvun vaihteessa, jolloin keskusvirastojen kollegiot muutettiin johtokunniksi. Uudistus perustui valtioneuvoston 9 päivänä maaliskuuta 1989 tekemään päätökseen toimenpiteistä hallinnon palvelukyvyn parantamiseksi ja ohjauksen uudistamiseksi vuonna 1989. Valtioneuvoston päätös pohjautui pitkälti johto-organisaatiotoimikunnan ehdotuksiin (komiteanmietintö 1989:8).
Johto-organisaatiotoimikunnan mukaan johtokuntien tuli olla luonteeltaan suppeita asiantuntijaelimiä siten koottuna, että johtokunnat olisivat virastoille merkittävä lisäresurssi ajatellen toiminnan sisällön asiantuntemusta, yleisjohtamista ja sidosryhmäkontaktien hoitoa. Katsottiin, että nykyaikaiseen johtamiseen ei kuulu se, että johtokuntien jäsenet mieltävät roolinsa edustamansa tahon edunvalvojaksi. Jäsenen tuli ajaa viraston etua.
Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan siirryttyä tulosbudjetointiin ja tulosohjaukseen johtokunnan ja sen jäsenten rooli on aiheuttanut ongelmia useassa suhteessa.
Ensinnäkin, jos katsotaan, että johtokunnan jäsenet eivät ole edustamansa tahon edunvalvojia, vaan ajavat yksinomaan viraston tai laitoksen etua, se aiheuttaa jääviysongelmia ministeriössä. Yleensä johtokuntiin on määrätty virkamiehiä, jotka ovat mukana viraston tai laitoksen ohjaamisessa ja jotka näin ollen ovat asiantuntijoita virastoa koskevissa asioissa. On kuitenkin syntynyt olettama, että he johtokunnan jäseninä olisivat esteellisiä käsittelemään asianomaisen viraston tai laitoksen asioita ministeriössä. Tämä aiheuttaa toiminnallisia hankaluuksia hallinnonalan tulosohjauksessa.
Toiseksi johtokuntien asema ministeriön siirryttyä tulosohjaukseen on muuttunut epämääräiseksi. Ministeriö tekee tulossopimuksen viraston tai laitoksen virkamiesjohdon kanssa, jolloin viraston tai laitoksen päälliköllä on tulosvastuu. Toisaalta johtokunta on viraston tai laitoksen ylin päättävä elin. Yleensä sen tehtävänä on ohjata ja valvoa viraston tai laitoksen toimintaa sekä siinä tarkoituksessa asettaa yleiset tavoitteet viraston tai laitoksen toiminnalle sekä päättää sen toimintalinjoista, laitoksen toiminta- ja taloussuunnitelmasta sekä talousarvioesityksestä. Näin ollen virkamiesjohdolla on vastuu viraston tai laitoksen toiminnasta, mutta valta viraston tai laitoksen toimintapolitiikasta on johtokunnalla.
Kansanterveyslaitoksen, Lääkelaitoksen sekä Stakesin johtokuntia ei voi myöskään käyttää ministeriön tulosohjauksen välineinä, koska ne on asetettu myös sidosryhmäkontaktien hoitoa varten ja jäsenistössä on sidosryhmien edustajia. Tulosohjausprosessissa voi olla tarkoituksenmukaista kuulla sidosryhmiä, mutta näillä ei kuitenkaan tule olla päätösvaltaa tulosohjauksessa.
Kansanterveyslaitoksen, Lääkelaitoksen sekä Stakesin johtokunnat ehdotetaan lakkautettaviksi. Tällöin näiden päälliköiden tulosvastuu selkiytyisi ja korostuisi. Sosiaali- ja terveysministeriö hoitaisi näiden virastojen ja laitosten tulosohjauksen nykyiseen tapaan tulossopimusneuvotteluin.
Sidosryhmäkontaktien hoitamista varten Kansanterveyslaitosta ja Stakesia koskevissa asetuksissa säädettäisiin mahdollisuus asettaa neuvottelukuntatyyppiset toimielimet, joissa voisi tarvittaessa olla nykyistä useamman sidosryhmän edustus.
Esityksellä ei ole taloudellisia eikä hen kilöstövaikutuksia. Kansanterveyslaitoksen, Lääkelaitoksen ja Stakesin johtokuntien nykyiset tehtävät siirtyisivät näiden virastojen ja laitosten päälliköille.
Asia on valmisteltu virkatyönä sosiaali- ja terveysministeriössä yhteistyössä Kansanterveyslaitoksen, Lääkelaitoksen ja Stakesin kanssa.
Esityksestä on saatu lausunnot valtiovarainministeriöltä, Kansanterveyslaitokselta, Lääkelaitokselta, Stakesilta, Lääketeollisuus r.y:ltä, Suomen Apteekkariliitolta, Valtion ja erityispalvelujen ammattiliitto VAL r.y:ltä sekä Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalojen ammattiliitto STEKA r.y:ltä. Kaikki muut lausunnonantajat puolsivat esitystä lukuunottamatta Valtion ja erityispalvelujen ammattiliitto VAL r.y:tä ja Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalojen ammattiliitto STEKA r.y:tä, jotka edellyttivät laeissa mainittavan, että johtokunnan tilalle esitettävään neuvottelukuntatyyppiseen toimielimeen kuuluu henkilöstön edustus.
Esityksestä on käyty yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain (651/1988) ja siihen liittyvien sopimusten mukaiset neuvottelut valtion henkilöstöä edustavien keskusjärjestöjen kanssa.
Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:
1.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan kansanterveyslaitoksesta 4 päivänä joulukuuta 1981 annetun lain (828/1981) 2 § seuraavasti:
2 §Kansanterveyslaitoksessa voi olla kansanterveyslaitoksen tieteellinen neuvosto, jonka tehtävänä on edistää laitoksen ja sen sidosryhmien välistä yhteistyötä.
Tieteellisen neuvoston asettaa kansanterveyslaitos.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200 .
2.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan lääkelaitoksesta 25 päivänä tammikuuta 1993 annetun lain (35/1993) 3 §:n 1 momentti sekä
muutetaan 6 § seuraavasti:
6 §Lääkelaitoksen palveluksessa olevaan sekä sen asiantuntijana toimivaan sovelletaan, mi- tä rikoslain (39/1889) 40 luvussa säädetään virkamiehestä ja julkisyhteisön työntekijästä.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200 .
3.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksesta 27 päivänä marraskuuta 1992 annetun lain (1073/1992) 3 § seuraavasti:
3 §Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksessa voi olla sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen neuvottelukunta, jonka tehtävänä on edistää ja kehittää sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen sekä sen sidosryhmien välistä yhteistyötä.
Neuvottelukunnan asettaa sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200 .
Helsingissä 12 päivänä toukokuuta 2000
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Peruspalveluministeri
Osmo Soininvaara